Kaarlo Suutarinen 

Julkiset hankinnat strategisena toimintona 

Kirjallisuuskatsaus erilaisten hankintamenettelyiden edistämisestä ja 
innovatiivisista hankinnoista hankintastrategioissa 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2024 

Johtamisen akateeminen yksikkö 
Julkisjohtamisen pro gradu -tutkielma  

Julkisjohtamisen maisteriohjelma 



2 

 

VAASAN YLIOPISTO 
Johtamisen akateeminen yksikkö 

Tekijä: Kaarlo Suutarinen 
Tutkielman nimi: Julkiset hankinnat strategisena toimintona : Kirjallisuuskatsaus 

erilaisten hankintamenettelyiden edistämisestä ja innovatiivisista 
hankinnoista hankintastrategioissa 

Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri 
Oppiaine: Julkisjohtaminen 
Työn ohjaaja: Esa Hyyryläinen 
Valmistumisvuosi: 2024 Sivumäärä: 64 

TIIVISTELMÄ: 
Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan hankintalain mukaisten hankintayksiköiden hankintojen 
toteuttamista. Hankintayksiköitä Suomessa ovat esimerkiksi valtio ja kunnat. Julkisiin 
hankintoihin käytetään vuositasolla noin 44 miljardia euroa, joka on noin viidennes Suomen 
bruttokansantuotteesta. Julkisia hankintoja valvotaan hankintalainsäädännöllä ja hankintoja 
voidaan toteuttaa erilaisin hankintamenettelyin.  
 
Tutkimuksessa perehdytään erilaisiin hankintamenettelyihin sekä hankintojen johtamiseen 
strategisena toimintona. Julkiset hankinnat nähdään strategisena toimintona erilaisissa 
organisaatioissa ja koko yhteiskunnan tasolla. Suomessa on perustettu Hankinta-Suomi 
toimenpideohjelma, jonka osana on laadittu kansallinen julkisten hankintojen strategia. 
Kansallinen julkisten hankintojen strategia tarjoaa konkreettisia työkaluja hankintayksiköille 
kohti tehokkaampia julkisia hankintoja.  
 
Tutkimuksessa perehdytään myös innovaation käsitteeseen julkisissa hankinnoissa. 
Innovaatiolla julkisissa hankinnoissa voidaan tarkoittaa uutta parannettua tavaraa tai palvelua, 
jolla parannetaan esimerkiksi palvelun laatua. Innovaatio voidaan käsittää myös hankinnan 
suunnittelussa, hankintamenettelyissä tai vaikka hankinnan kohteen määrittelyssä.  
 
Tutkimus toteutetaan narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on ymmärtää 
ilmiöitä kokoamalla aikaisempaa tutkimusta johdonmukaisesti edeten. Tutkimus etenee 
hankintamenettelyiden tarkastelemisesta julkisten hankintojen näkemiseen strategisena 
toimintona osana erilaisia organisaatioita. Tämän jälkeen edetään tarkastelemaan 
hankintastrategioita erikseen valituista julkisoikeudellisista yhteisöistä, jonka jälkeen 
tarkastellaan johtopäätöksiä.  
 
Tutkimuksesta selviää, että hankintastrategioissa innovatiivisuus nähdään usein jonkinlaisena 
palvelua tai tavaraa parantavana ominaisuutena eikä sitä välttämättä nähdä osana 
hankintamenettelyä. Hankintastrategioista on kuitenkin huomattavissa, että hankintataitojen ja 
hankintaosaamisen kehittämiseen panostetaan useassa organisaatiossa mikä voi edesauttaa 
hankintamenettelyiden tuntemuksessa ja sitä kautta myös innovatiivisuuden näkemisessä 
osana hankintamenettelyä tai hankinnan suunnittelua tai hankinnan kohteen määrittelyä. 
 
 
 
 
 
 

AVAINSANAT: Julkinen hankinta, innovatiivisuus, strategia, hankintamenettely 



3 

 

 

Sisällys 

1 Johdanto 5 

1.1 Tutkimusasetelma ja tutkimuskysymys 6 

1.2 Tutkielman rakenne 7 

2 Julkiset hankinnat 8 

2.1 Avoin menettely 10 

2.2 Rajoitettu menettely 11 

2.3 Neuvottelumenettely 13 

2.3.1 Neuvottelumenettelyn prosessi 15 

2.4 Kilpailullinen neuvottelumenettely 16 

2.4.1 Kilpailullisen neuvottelumenettelyn prosessi 17 

2.5 Innovaatiokumppanuus 19 

2.5.1 Innovaatiokumppanuuden prosessi 20 

2.6 Suorahankinta 21 

2.6.1 Eräitä suorahankinnan käyttötilanteita 22 

2.7 Puitejärjestely 23 

2.7.1 Puitejärjestelyn prosessi 23 

2.8 Dynaaminen hankintajärjestelmä 26 

2.8.1 Dynaamisen hankintajärjestelmän prosessi 26 

2.9 Suunnittelukilpailut 27 

2.9.1 Suunnittelukilpailun prosessi 28 

2.10 Sähköinen huutokauppa 29 

2.10.1 Sähköisen huutokaupan prosessi 29 

2.11 Sähköiset luettelot 30 

2.11.1 Sähköisen luettelon prosessi 30 

2.12 Yhteenveto hankintamenettelyistä 31 

3 Julkiset hankinnat strategisena toimintona ja innovaation käsite 34 

3.1 Mitä on strategia 34 

3.2 Mintzbergin viisi P:tä 35 



4 

 

3.3 Hankinta-Suomi 37 

3.4 Kansallinen julkisten hankintojen strategia 37 

3.5 Innovaatio julkisissa hankinnoissa 42 

4 Tarkastelussa valitut julkisoikeudelliset yhteisöt ja niiden hankintastrategiat 44 

4.1 Organisaatioiden valinta 45 

4.2 Vantaan ja Keravan hyvinvointialue 45 

4.2.1 Yleistä hankintastrategiasta 45 

4.2.2 Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategian teemat ja 

tavoitteet 46 

4.3 Lapin hyvinvointialue 50 

4.3.1 Yleistä hankintastrategiasta 50 

4.3.2 Lapin hyvinvointialueen hankintastrategian teemat ja tavoitteet 52 

4.4 Helsingin kaupunki 55 

4.4.1 Yleistä hankintastrategiasta 55 

4.4.2 Helsingin kaupungin hankintastrategian teemat ja tavoitteet 56 

5 Johtopäätökset 60 

Lähteet 63 

  



5 

 

1 Johdanto 

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki (1397/2016) soveltuu, 

kun hankintayksikön määrittämän ennakoidun arvon euromääräinen raja ylittää niin 

sanotut kynnysarvot (Kuntaliitto, 2020). Julkisella hankinnalla tarkoitetaan sitä, että 

hankintayksikkö hankkii esimerkiksi palveluita tai tavaroita markkinoilta omaan 

tarpeeseen (Määttä & Voutilainen, 2017, s. 19).  

 

Julkisia hankintoja valvotaan hankintalainsäädännöllä, jonka tarkoituksena on tehostaa 

julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden ja innovatiivisten ja kestävien 

hankintojen toteuttamista sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset 

mahdollisuudet osallistua kilpailutuksiin ja tarjota palvelujaan tai tuotteitaan 

hankintayksiköille (Kuntaliitto, 2020).  

 

Suomessa julkisten hankintojen arvo vaihtelee vuosittain, mutta on noin 44 miljardia 

euroa vuodessa Valtiokonttorin mukaan. Arviot kokonaisarvosta vaihtelevat riippuen 

osaksi siitä mitä kaikkea julkisiin hankintoihin lasketaan. Kuitenkin julkisten hankintojen 

arvo on niin merkittävä noin viidennes Suomen vuosittaisesta bruttokansantuotteesta, 

minkä vuoksi julkiset hankinnat nähdään strategisena toimintona.  

 

Valtiovarainministeriö on yhdessä Suomen kuntaliiton, Elinkeinoelämän keskusliiton, 

Suomen Yrittäjien ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:n kanssa laatinut 

toimenpideohjelman, jota kutsutaan nimellä Hankinta-Suomi (Valtiovarainministeriö). 

Hankinta-Suomen ajatuksena on edistää julkisten hankintojen vaikuttavuutta 

yhteiskunnassa sekä julkisen talouden kestävyyden turvaaminen.  

 

Osana Hankinta-Suomi toimenpideohjelmaa on laadittu kansallisten julkisten 

hankintojen strategia (Valtiovarainministeriö). Kansallisen julkisten hankintojen 

strategian avulla erilaiset hankintayksiköt, kuten esimerkiksi valtion toimijat ja kuntien 

toimijat saavat työkaluja hankintojen toteuttamiseen niin kustannustehokkaasti kuin 

huomioiden esimerkiksi sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet.  



6 

 

 

1.1 Tutkimusasetelma ja tutkimuskysymys 

Tässä tutkielmassa syvennytään julkisiin hankintoihin ja siihen kuinka julkiset hankinnat 

nähdään organisaatioiden strategisina toimintoina. Tutkielma toteutetaan kuvailevana 

kirjallisuuskatsauksena, jolla tarkoitetaan eräänlaista yleiskatsausta ilman tiukkoja 

sääntöjä (Salminen, 2011, s. 6).  

 

Kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta voidaan erotella lisäksi narratiivinen ja integroiva 

katsaus (Salminen, 2011, s. 6–7). Hän lisää, että narratiivinen kirjallisuuskatsaus 

metodisesti kevyt muoto toteuttaa kirjallisuuskatsaus. Narratiivisella 

kirjallisuuskatsauksella pyritään ymmärtämään ilmiöitä ja niiden kuvailemista 

vakuuttavasti argumentoiden sekä johdonmukaisesti (Vilkka, 2023, s. 21–22).  

 

Tämä tutkielma toteutetaan narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja tutkielman 

tutkimuskysymyksenä on:  

 

Hankintastrategioissa ilmenevät tavoitteet uusien hankintamenettelyjen edistämiseen ja 

innovatiivisiin hankintoihin.  

 

Kuten edellä johdanto kappaleessa todettiin, Suomessa on laadittu kansallinen julkisten 

hankintojen strategia osana Hankinta-Suomi toimenpideohjelmaa. Kansallinen julkisten 

hankintojen strategia on antanut työkaluja julkisen sektorin hankintoja toteuttaville 

toimijoille, jotka ovat laatineet organisaatiokohtaisia hankintastrategioita. Tässä 

tutkielmassa perehdytään pääluvussa neljä valittuihin organisaatioihin ja heidän 

hankintastrategioihinsa.  

 

 

 



7 

 

1.2 Tutkielman rakenne 

Tutkielma etenee siten, että toisessa pääluvussa tarkastellaan julkisten hankintojen 

hankintamenettelyitä, jotka tulevan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 

annetusta laista 1397/2016. Hankintamenettelyjä ovat esimerkiksi avoin menettely, 

rajoitettu menettely, neuvottelumenettely ja kilpailullinen neuvottelumenettely.  

 

Tutkielman kolmannessa pääluvussa syvennytään strategian ja innovaatioiden 

käsitteisiin sekä siihen, että miksi julkiset hankinnat ovat tärkeää nähdä strategisena 

toimintona. Kolmannessa pääluvussa perehdytään myös Hankinta-Suomi 

toimenpideohjelmaan sekä toimenpideohjelman osana tehtyyn kansalliseen julkisten 

hankintojen strategiaan.  

 

Neljännessä pääluvussa tarkastellaan laadittuja hankintastrategioita kolmesta eri 

julkisoikeudellisesta yhteisöstä, jolla on alueellaan itsehallinto. Tarkasteltaviksi 

yhteisöiksi valikoitui Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, Lapin hyvinvointialue sekä 

Helsingin kaupunki.  

 

Viidennessä ja viimeisessä pääluvussa kootaan yhteen tutkielman johtopäätöksiä ja 

selvitetään millaisia keinoja hankintoja toteuttavat organisaatiot ovat 

hankintastrategiassaan ottaneet uusien hankintamenettelyjen edistämiseen ja 

innovatiivisiin hankintoihin liittyen sekä huomataan yhteyksiä kansallisten julkisten 

hankintojen strategian teemoihin.  

 

 

 



8 

 

2 Julkiset hankinnat 

Hankintatoimen, eli julkisten hankintojen toteuttamisen, tehtävänä on tukea 

organisaation ydintoimintojen tuloksellista toteutumista (Kuuttiniemi & Lehtomäki, 

2017, s. 26). Hankintatoimen tehtävänä on myös tarjota organisaatiolle tuotteet ja 

palvelut siten, että organisaatiolla on mahdollisuudet toimia tuloksellisesti (Kuuttiniemi 

& Lehtomäki, 2017, s. 26) Julkisten hankintojen tavoitteita on myös listattu hankintalain 

2 §:ään. Julkisten hankintojen tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, 

hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut 

yhteisöt pääsevät osallistumaan tarjouskilpailuihin tasapuolisesti sekä hankintojen 

toteuttamisessa on kohdeltava hankintamenettelyyn osallistuneita avoimesti ja 

syrjimättömästi (Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016).  

 

Julkisella hankinnalla tarkoitetaan sitä, että hankintalain mukainen hankintayksikkö 

hankkii omaan tarpeeseen tavaroita, palveluita tai esimerkiksi rakennusurakoita (Määttä 

& Voutilainen, 2017. s. 19). He lisäävät, että hankintayksiköillä tarkoitetaan 

hankintalaissa mainittuja hankintayksiköitä. Hankintalain 5 §:n mukaisia 

hankintayksiköitä ovat esimerkiksi valtion viranomaiset, kuntien viranomaiset ja 

julkisoikeudelliset laitokset (Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 

1397/2016).  

 

Määtän & Voutilaisen (2017, s. 20) mukaan julkisten hankintojen toisena osapuolena 

voidaan nähdä toimittajat, tarjoajat ja ehdokkaat. Toimittajalla tarkoitetaan luonnollista 

henkilöä tai oikeushenkilöä sekä näiden ryhmittymää, joka tuottaa tavaroita, palveluita 

tai rakennusurakoita hankintayksikön tarpeeseen.  

 

Ehdokkaalla tarkoitetaan toimittajaa, joka on kiinnostunut hankintayksikön tarpeesta ja 

joka on ilmaissut kiinnostuksensa osallistua hankintamenettelyyn (Määttä & Voutilainen, 

2017, s. 20). Tarjoajalla puolestaan tarkoitetaan toimittajaa, joka on jättänyt tarjouksen 

hankintamenettelyyn (Määttä & Voutilainen, 2017, s. 20). 

 



9 

 

Julkisen hankinnan hankintamenettelyn tavoitteellisena lopputuloksena on 

hankintasopimuksen allekirjoittaminen ja hankinnan toimeenpano (Määttä & 

Voutilainen, 2017 s. 20). Hankintalain 4 §:n mukaan hankintasopimuksella tarkoitetaan 

kirjallista sopimusta, joka on tehty hankintayksikön ja toimittajan välille ja jonka 

tarkoituksena on hankinnan toteuttaminen taloudellista vastiketta vastaan. Hankintalain 

mukaan hankintasopimuksen osapuolina hankintayksiköitä tai toimittajia voi olla 

useampia.  

 

Tässä luvussa käsitellään julkisten hankintojen menettelytapoja. Julkisten hankintoihin 

liitetään usein hankintalaki, jota sovelletaankin useasti hankintoja toteutettaessa. 

Hankintalainsäädäntöä noudatetaan kuitenkin vain, kun julkisen hankinnan ennakoitu 

arvo nousee yli niin sanottujen kynnysarvojen. Kynnysarvot riippuvat siitä, mitä 

hankinnassa hankitaan. Kynnysarvoja on kahdenlaisia; Euroopan unionin määrittelemät 

kynnysarvot sekä kansalliset kynnysarvot.  

 

Julkisten hankintojen EU-kynnysarvot ilman arvonlisäveroa ovat hankintalain 

(1397/2016) 26 §:n mukaan: Valtion keskushallintoviranomaisille tavarat, palvelut ja 

suunnittelukilpailut 140 000 euroa, rakennusurakat 5 382 000 euroa (Kuntaliitto, 2022). 

Muut hankintayksiköt: tavarat, palvelut ja suunnittelukilpailut 215 000 euroa, 

rakennusurakat 5 382 000 euroa (Kuntaliitto, 2022). EU-kynnysarvot erityisalojen 

hankintalain (1398/2016) 13 §:n mukaisille hankinnoille ovat: tavarat ja 

suunnittelukilpailut 431 000 euroa, sosiaali- ja terveyspalvelut ja muut erityiset palvelut 

1 000 000 euroa, rakennusurakat 5 382 000 euroa ja käyttöoikeussopimukset 5 382 000 

euroa (Kuntaliitto, 2022). 

 

Julkisten hankintojen kansalliset kynnysarvot ovat hankintalain (1397/2016) 25 §:n 

mukaan: tavarat, palvelut ja suunnittelukilpailut 60 000 euroa, rakennusurakat 150 000 

euroa, sosiaali- ja terveyspalvelut 400 000 euroa, muut erityiset palvelut 300 000 euroa 

sekä käyttöoikeussopimukset 500 000 euroa (Kuntaliitto, 2022).  

 



10 

 

Euroopan unionin määrittelemät kynnysarvot ovat muuttuneet vuoden 2022 alusta 

lähtien (Kuntaliitto, 2022). Kuntaliiton (2022) mukaan EU-kynnysarvoja tarkastellaan 

kahden vuoden välein, kun taas kansallisia kynnysarvoja voidaan muuttaa vain 

hankintalainsäädäntöön tehtävillä muutoksilla.  

 

Seuraavaksi tarkastellaan edellä mainittuja hankintatoimen menettelytapoja. 

 

2.1 Avoin menettely 

Avoimessa menettelyssä hankintayksiköt julkaisevat hankintailmoituksen valitsemallaan 

alustalla (Oksanen, 2009, s. 33). Avoimessa menettelyssä ehdokas voi pyytää 

hankintayksiköltä kaikki hankinta-asiakirjat, joiden perusteella se voi tarjota omaa 

palveluaan hankintayksikölle (Oksanen, 2009, s. 33). Pienhankinnoissa, eli kynnysarvojen 

alittavissa hankinnoissa, hankintayksiköllä on vapaus määritellä missä laajuudessa se 

hankintailmoituksen tekee (Oksanen, 2009, s. 33).  

 

EU-hankinnoissa menettelytapojen säännökset tulevat hankintadirektiiveistä ja avoimen 

menettelyn käyttö EU kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa edellyttävät 

hankintailmoituksen julkaisemista HILMA-ilmoituskanavassa (Eskola ja muut, s. 217).  

 

Avoin menettely on järkevää toteuttaa silloin, kun hankintayksiköllä on tiedossa 

hankittavien tuotteiden tai palveluiden sisältö ja määrät (Oksanen, 2009, s. 33). Tällöin 

hankintayksikön tekemä hankintapäätös perustuu yksinomaan tarjouskilpailussa hinnan 

perusteeseen (Oksanen, 2009). 

 

Hankintayksiköille avoin menettely on varmasti tunnetuin muoto toteuttaa 

kilpailutusprosesseja (Eskola ja muut, 2017, s. 217). Heidän mukaansa hankintayksiköt 

valitsevat avoimen menettelyn pelkästään sillä perusteella, että hankintayksikkö tuntee 

tutun mallin toimia hankinnassa. Tällöin näin käy myös usein sellaisissa tilanteissa, joissa 

jokin muu hankintamenettely sopisi hankittavaan tuotteeseen tai palveluun paremmin 

(Eskola ja muut, 2017, s. 217).  



11 

 

2.2 Rajoitettu menettely 

Hankintalain 33 §:ssä on säädetty hankintamenettelyn rajoitetusta menettelystä (Laki 

julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016). Rajoitettua menettelyä 

käytetään silloin, kun hankintamenettelyssä kiinnitetään huomiota ehdokkaiden 

soveltuvuuteen sekä silloin, kun hankintapäätös perustuu tarjousten 

kokonaistaloudellisuuden vertailuun (Oksanen, 2009, s. 33).  

 

Rajoitettu menettely suoritetaan kaksivaiheisesti (Eskoja ja muut, 2017, s. 219). He 

lisäävät, että rajoitettu menettely on EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa toiseksi 

yleisin ja se sopii kaikkiin hankintoihin. Rajoitettu menettely toteutetaan siten, että 

hankintayksikkö julkaisee hankintailmoituksen, jonka perusteella toimittajat voivat 

jättää osallistumishakemuksen (Eskola ja muut, 2017, s. 219). Osallistumishakemuksen 

jälkeen hankintayksikkö voi valita sopivimmat toimittajat hankintaan, joille se lähettää 

tarjouspyynnön (Eskola ja muut, 2017, s. 220). He lisäävät, että hankintayksikkö ei voi 

lähettää tarjouspyyntöä muille toimittajille, kuin osallistumishakemuksen laittaneille ja 

hankintayksikön hyväksymille toimittajille.  

 

Rajoitetussa menettelyssä EU-kynnysarvojen ylittävissä hankinnoissa tarjoajien 

vähimmäismäärä tulisi olla viisi toimittajaa (Eskola ja muut, 2017, s. 220), kun taas 

pienhankinnoissa, eli kansalliset kynnysarvot alittavissa hankinnoissa, 

vähimmäismääränä on yleisesti pidetty kolmea toimittajaa (Oksanen, 2009, s. 33). Edellä 

mainituista vähimmäismääristä huolimatta, hankintayksikön ei tarvitse aloittaa 

hankintaprosessia alusta, jos se ei saa tarpeeksi tarjouksia hankintailmoitukseen (Eskola 

ja muut, 2017, s. 220). He lisäävät, että hankintayksikölle on mahdollista pidentää 

osallistumishakemuksen jättöaikaa. Osallistumishakemuksen jättöajan pidentäminen voi 

olla järkevää, kun hankintayksikkö on esimerkiksi saanut vain yhden tarjouksen, vaikka 

markkinoilla toimijoita olisi tiedossa useampia (Eskola ja muut, 2017, s. 220).  

 

Rajoitettuun menettelyyn valittavat tarjoajat on pystyttävä perustelemaan (Eskola ja 

muut, 2017, s. 221). Heidän mukaansa tarjoajien soveltuvuus voi perustua esimerkiksi 



12 

 

soveltuvuuteen liittyviin vähimmäisehtoihin ja vertailussa käytettäviin arviointipisteisiin. 

Tämän takia on erityisen tärkeää, että hankintayksikkö ilmoittaa vähimmäisvaatimukset, 

jotka tarjoajien on täytettävä (Eskola ja muut, 2017, s. 221). Arviointipisteisiin ei ole 

välttämätöntä merkitä painoarvoja, jotka erottaisivat tarjoajat toisistaan (Eskola ja muut, 

2017, s. 221). Heidän mukaansa arviointipisteisiin painoarvojen merkitseminen saattaa 

kuitenkin helpottaa hankintayksikön valintaa tarjouskilpailussa ja se antaa selkeän kuvan 

toimittajille hankinnan kulusta. Jos rajoitetussa menettelyssä arviointipisteille annetaan 

painoarvoja, on hankintayksikön ilmoitettava hankinta-asiakirjoissa, miten pisteet 

määräytyvät ja se on syytä tehdä tarkasti (Eskola ja muut, 2017, s. 221).  

 

Rajoitetussa menettelyssä tarjoajien soveltuvuudet tulee tarkastaa (Eskola ja muut, 2017, 

s. 222). He lisäävät, että tarjoajat, jotka eivät täyty soveltuvuusvaatimuksia tulee sulkea 

tarjouskilpailusta ulos. Tarjouksista tarkastetaan seuraavaksi tarjouspyynnön mukaisuus, 

jolloin tarjoajat, jotka eivät ole laatineet tarjoustaan tarjouspyynnön mukaisesti, 

suljetaan tarjouskilpailusta ulos (Eskola ja muut, 2017, s. 222). Hankintayksiköllä on 

mahdollisuus käyttää harkintavaltaa silloin, jos tarjoajan tarjouksesta ilmenee puutteita 

(Eskola ja muut, 2017, s.222). He lisäävät, että hankintayksikkö voi niin halutessaan 

pyytää tarjoajilta lisäselvityksiä tarjoukseensa. Tarjousten vertailussa tulee noudattaa 

tarjouspyynnössä ilmoitettuja vertailuperusteita, jolloin arviointipisteiden merkitys 

kasvaa (Eskola ja muut, 2017, s. 221–222).  

 

Rajoitettua menettelyä on yleensä käytetty hankintayksiköissä niissä tapauksissa, kun 

hankinnan tarjouskilpailu on haluttu saada nopeasti käyntiin (Eskola ja muut, 2017, s. 

223). He lisäävät, että ennen vuoden 2017 hankintalain uudistamista, oli mahdollista, 

että tarjouspyyntöasiakirjat julkaistiin vasta, kun markkinoilla toimivat ehdokkaat olivat 

tehneet osallistumishakemuksensa rajoitettuun menettelyyn. Nykyään hankinta-

asiakirjat mukaan lukien tarjouspyyntö on asetettava näkyville silloin, kun 

hankintailmoitus julkaistaan (Eskola ja muut, 2017, s. 223). He lisäävät, että tämä 

tarkoittaa sitä, että kaikilla mahdollisilla ehdokkailla on mahdollisuus tutustua hankinta-

asiakirjoihin. Rajoitetun menettelyn suosio saattaa laskea tämän lakimuutoksen 



13 

 

seurauksena, mutta toisaalta neuvottelumenettely on hyvä vaihtoehto rajoitetulle 

menettelylle, sillä siinä hankintapäätös voidaan joissain tapauksissa tehdä jo alustavien 

tarjousten perusteella ennen varsinaisia neuvotteluita (Eskola ja muut, 2017, s. 223). 

Neuvottelumenettelystä lisää seuraavassa kappaleessa.  

 

 

2.3 Neuvottelumenettely 

Neuvottelumenettely on sekä avointa että rajattua menettelyä joustavampi vaihtoehto, 

jota saa EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa käyttää vain, kun se täyttää laissa 

säädetyt määreet (Eskola ja muut, 2017, s. 223). Heidän mukaansa 

neuvottelumenettelyä voi käyttää, jos jokin seuraavista täyttyy: Tarpeita ei voi täyttää 

olemassa olevia ratkaisuja mukauttamatta, hankintaan kuuluu suunnittelua tai 

innovatiivisia ratkaisuja, erityiset syyt tai riskit liittyen hankinnan luonteeseen, 

monimutkaisuuteen tai oikeudelliseen ja rahoituksen muotoon, standardien tai 

eritelmien puuttuminen tai riittämättömyys ja siirtyminen neuvottelumenettelyyn 

(Eskola ja muut, 2017, s. 224–225).  

 

Tarpeita, joita ei voi täyttää olemassa olevia ratkaisuja mukauttamatta, tarkoitetaan sitä, 

että hankintayksikkö voi käyttää neuvottelumenettelyä, kun markkinoilta ei ole valmiiksi 

saatavilla kyseistä palvelua tai tuotteita (Eskola ja muut, 2017, s. 224). He lisäävät, että 

neuvottelumenettelyä ei siis voi edellä mainitun perusteella toteuttaa, jos hankintaan 

jotain palvelua tai tuotteita, jotka ovat käyttövalmiita markkinoilta, kuten 

toimistotarvikkeet  

 

Hankintoihin voi kuulua myös suunnittelua ja innovatiivisia ratkaisuja (Eskola ja muut, 

2017, s. 224). He lisäävät, että neuvottelumenettelyä voi käyttää, jos hankinnan kohde 

on monimutkainen, kuten esimerkiksi laajat ICT-hankkeet. Esimerkiksi Vuoden 2023 

alusta aloittavat hyvinvointialueet ovat voineet tarvita neuvottelumenettelyä 

rakentaessaan hyvinvointialueiden ICT arkkitehtuuria.  

 



14 

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 224–225) mukaan neuvottelumenettelyä voi myös käyttää, 

jos hankinnan erityiset syyt tai riskit liittyen sen luonteeseen, monimutkaisuuteen tai 

oikeudelliseen ja rahoituksen muotoon toteutuvat. He lisäävät, että esimerkiksi 

monimutkaisissa rakennusurakoissa, joissa hankinnan tarkkaa sisältöä ei välttämättä ole 

määritelty, voi erityisesti kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttö tulla tarpeeseen. 

Monimutkaisesta rakennushankkeesta esimerkkinä toimii hyvin Tampereelle rakennettu 

raitiotieliikenne. Esimerkiksi Tampereen raitiotien liikennöitsijä kilpailutettiin 

neuvottelumenettelynä (Vento, 2019).  

 

Neuvottelumenettely on myös mahdollista, kun hankinnan kuvausta tai tehtävän 

määrittelyä ei voida kokonaisuudessaan tehdä viitaten standardiin tai esimerkiksi 

eurooppalaiseen tekniseen arviointiin (Eskola ja muut, 2017, s. 225). He lisäävät, että 

edellä mainitut standardit ovat luotu siihen tarkoitukseen, että niillä helpotetaan 

tuotteiden tai palveluiden määritelmiä. Standardien puuttuminen tai niiden 

riittämättömyys ovat syy käynnistää neuvottelumenettely (Eskola ja muut, 2017, s. 225).  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 225) mukaan neuvottelumenettelyyn voidaan myös siirtyä, 

kun esimerkiksi avoimessa tai rajatussa menettelyssä ei olla saatu tarjouspyynnön 

mukaisia tarjouksia. Neuvottelumenettelyn tavoitteena on tällöin saada tarjoukset 

tarjouspyynnön mukaisiksi, jotta hankintaprosessissa voidaan edetä (Eskola (2017, s. 

225). He lisäävät, että tällöin neuvottelumenettelyyn siirtyminen voidaan tehdä ilman 

uutta hankintailmoitusta, kun hankintayksikkö ottaa mukaan kaikki tarjoajat, jotka ovat 

olleet mukana avoimessa tai rajatussa menettelyssä ja jotka ovat tehneet tarjouspyyntöä 

vastaavan muotoisen tarjouksen. Muotoseikoilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että 

tarjoaja on allekirjoittanut tarjouksensa ja toimittanut tarjouskappaleet oikea määrisinä 

(Eskola ja muut, 2017, s. 225).  

 

Vuoden 2017 alusta voimaan tulleen hankintalakiuudistuksen jälkeen kansallisissa 

hankinnoissa neuvottelumenettelylle ei ole enää lainsäädännöllisiä esteitä, vaan 



15 

 

hankintayksikkö voi halutessaan käyttää missä tahansa hankinnassa 

neuvottelumenettelyä (Eskola ja muut, 2017, s. 224).  

 

2.3.1 Neuvottelumenettelyn prosessi 

Neuvottelumenettelyyn kuluu useimmiten enemmän aikaa kuin avoimeen tai rajattuun 

menetelmään (Eskola ja muut, 2017, s. 226). Kuten edellä mainitussa rajoitetussa 

menettelyssä, myös neuvottelumenettelyssä hankintayksikkö voi rajata neuvotteluihin 

kutsuttavien tarjoajien määrää (Eskola ja muut, 2017, s. 226). He lisäävät, että 

hankintayksikön on hankintailmoituksessa ilmoitettava neuvotteluihin mukaan otettavat 

tarjoajat, joiden määrä riippuu hankinnan koosta ja laadusta, kuitenkin hankintalain 

mukaan vähintään kolme tarjoajaa.  

 

Hankintayksikön on pyydettävä neuvottelumenettelyyn kutsutuilta tarjoajilta kirjalliset 

tarjoukset, jonka pohjalta neuvottelut suoritetaan (Eskola ja muut, 2017, s. 227). 

Kirjallisten tarjousten perusteella aloitettavat neuvottelut perustuvat 

hankintalakiuudistukseen, joka laitettiin täytäntöön vuonna 2017 (Eskola ja muut, 2017, 

s. 227). He lisäävät, että hankintalakiuudistuksen myötä, hankintayksiköt voivat myös 

valita ennen neuvottelujen aloittamista kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen. 

Heidän mukaansa hankintayksikön on ilmoitettava tästä mahdollisuudesta 

hankintailmoituksessa. Tämä on kuitenkin ristiriitaista, sillä neuvottelumenettelyn 

periaatteena on se, että neuvotteluja on käytävä tarjoajien kanssa, jotta hankinnan 

kokonaiskuva saadaan tehtyä (Eskola ja muut, 2017, s. 227). 

 

Hankintayksikkö voi myös pyytää niin sanottuja mukautettuja tarjouksia (Eskola ja muut, 

2017, s. 228). He lisäävät, että mukautetut tarjoukset tarkoittavat sitä, että tarjoajat 

tarjoavat neuvottelun jälkeen mukautetun tarjouksen neuvotteluiden perusteella. 

Tällöin neuvottelumenettelyssä neuvottelukierroksia voi olla useita (Eskola ja muut, 

2017, s. 228).  

 



16 

 

Sekä alustavien ja mukautettujen tarjouksien täytyy olla hallituksen esityksen 

hankintalaista mukaan kirjallisessa muodossa (Eskola ja muut, 2017, s. 228). He lisäävät, 

että neuvottelumenettelyssä itse neuvottelut voidaan käydä suullisesti, mutta ne tulisi 

dokumentoida riittävällä tasolla tai nauhoittaa. Kun neuvottelut on dokumentoitu 

asianmukaisesti, on hankintayksiköllä myös helpompaa tarkastaa mukautetut 

tarjouspyynnöt, jotta kumpikin osapuoli, sekä hankintayksikkö että tarjoaja, ovat 

ymmärtäneet neuvotteluiden lopputuloksen (Eskola ja muut, 2017, s. 228).  

 

Hankintayksikkö voi myös muuttaa kesken neuvottelumenettelyn tarjouspyyntöään tai 

neuvottelukutsussa mainittuja määrittelyitä (Eskola ja muut, 2017, s. 229). He lisäävät, 

että hankinnan kohteelle asetettuja vähimmäisvaatimuksia ei kuitenkaan saa muuttaa 

kesken neuvottelumenettelyn. Vähimmäisvaatimusten muuttaminen on kiellettyä, koska 

hankintaprosessi halutaan turvata yhdenmukaiseksi kaikille asianosaisille tarjoajille 

(Eskola ja muut, 2017, s. 229). Kysymykseksi herääkin, mistä hankintayksikkö voi 

neuvotella. 

 

Vähimmäisvaatimuksissa on huomioitava se, että hankintayksiköllä on itsellään 

mahdollisuus määritellä ehdot, jotka muodostavat vähimmäisvaatimukset (Eskola ja 

muut, 2017, s. 229–230). He lisäävät, että hankintayksikön kannattaa käyttää 

harkintavaltaa siinä, mitkä ehdot hankintayksikkö asettaa vähimmäisvaatimusten piiriin. 

Esimerkiksi voidaan ajatella, että vähimmäisvaatimuksena on henkilöstön määrä (Eskola 

ja muut, 2017 s. 231). Heidän mukaansa tällöin neuvottelumenettelyssä voidaan 

neuvotella henkilöstön osaamisesta, mutta henkilöstön määrästä ei voida tinkiä.  

 

 

2.4 Kilpailullinen neuvottelumenettely 

Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä julkaistaan hankintailmoitus, johon 

palveluntuottajat voivat ilmoittautua mukaan (Eskola ja muut, 2017, s. 233). 

Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintayksikkö suorittaa kartoituksen 



17 

 

palveluntuottajien kanssa, jotta hankinnan toteuttamisen keinot ja tarpeet voidaan 

määritellä (Eskola ja muut, 2017, s. 233).  

 

Kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn perustuu samat laissa annetut säädökset kuin 

neuvottelumenettelyssäkin, joiden mukaan kilpailullista neuvottelumenettelyä voidaan 

käyttää (Eskola ja muut, 2017, s. 233–234). Kilpailullisen ja tavallisen 

neuvottelumenettelyn erona voidaan nähdä se, että kilpailullisessa 

neuvottelumenettelyssä tarkoituksena on määrittää keinot ja ratkaisuvaihtoehdot 

yhdessä palveluntuottajien kanssa hankinnan toteutuksesta. Neuvottelumenettelyssä 

puolestaan neuvottelujen lopputuloksena tulisi syntyä tarjouspyynnön mukaisia 

tarjouksia (Eskola ja muut, 2017, s. 234). 

 

Kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn kuluu todennäköisesti paljon aikaa ja 

hankintayksiköiden sekä palveluntuottajien resursseja (Eskola ja muut, 2017, s. 234). 

Julkisista hankinnoista annetun direktiivin mukaan hankintayksiköiden olisi järkevää 

perustaa hankepäällikön tehtävä kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn, jotta yhteistyö 

sekä hankintayksiköiden että palveluntuottajien kanssa olisi mahdollisimman jouhevaa 

(Eskola ja muut, 2017, s. 234).  

 

2.4.1 Kilpailullisen neuvottelumenettelyn prosessi 

Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintayksikön on ilmoitettava ennakkoon 

hankintamenettelyyn osallistuvien ehdokkaiden määrä, kuten 

neuvottelumenettelyssäkin (Eskola ja muut, 2017, s. 234). He lisäävät, että kilpailullinen 

neuvottelumenettely aloitetaan siten, että hankintayksikkö julkaisee 

hankintailmoituksen, jossa on oltava ainakin seuraavat tiedot: hankintaa koskevat 

tarpeet ja vaatimukset, aikataulu, vertailuperusteet sekä mahdollisesti neuvottelujen 

vaiheittaisuus.  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 235) kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä voidaan 

palveluntuottaja ehdokkaiden kanssa neuvotella näkökohdista, jotka liittyvät 



18 

 

hankintayksikön julkaisemaan hankintailmoitukseen. He lisäävät, että 

hankintayksiköiden on mahdollista maksaa korvauksia ehdokkaille neuvotteluihin 

osallistumisesta. Eskola ja muut (2017, s. 235) näkevät, että hankintayksikön kannattaa 

korvausten suuruuden määrittelyssä ottaa huomioon hankinnan valmisteluun kuluva 

työaika sekä mahdollisesti ehdokkaiden luovuttamat tiedot heidän 

ratkaisuehdotuksistaan muille palveluntuottajille. He lisäävät, että korvausten 

maksaminen voi vaikuttaa suurelta osin siihen, suostuuko ehdokas osallistumaan 

hankintamenettelyyn ja luovuttamaan ratkaisuehdotuksiaan muille hankintamenettelyn 

ehdokkaille.  

 

Kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintayksikkö voi neuvotella ehdokkaiden 

kanssa vaiheittaisesti (Eskola ja muut, 2017, s. 235). Vaiheittaisuudella tarkoitetaan sitä, 

että hankintayksikölle on mahdollisuus rajata ehdokkaiden antamia ratkaisuehdotuksia 

hankintamenettelyn edetessä (Eskola ja muut, 2017, s. 235). He lisäävät, julkisista 

hankinnoista annetun direktiivin 66 artiklan mukaan hankintayksikön on varmistettava 

vaiheittaisuuden viimeisessäkin vaiheessa, että ehdokkaita on riittävä määrä, jotta 

kilpailua syntyy.  

 

Hankintayksikön on noudatettava kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä 

luottamuksellisen tiedon salassapitoa, kuten esimerkiksi julkisuuslain mukaiset yksityiset 

liike- ja ammattisalaisuudet (Eskola ja muut, 2017, s. 236). He lisäävät, että liike- ja 

ammattisalaisuudet voidaan luovuttaa muille vain ehdokkaan niin myöntäessä. Tämä on 

ristiriidassa itse kilpailullisen neuvottelumenettelyn kanssa, sillä hankintamenettelyn 

alkuperäisenä ideana on ollut kehittää hankintayksikölle paras mahdollinen tapa 

toteuttaa hankinta (Eskola ja muut, 2017, s. 236). He ehdottavat, että hankintayksikön 

on järkevää pyytää heti hankintamenettelyn alkuvaiheessa ehdokkailta suostumus 

tietojen luovuttamiseen koskien hankinnan ratkaisuehdotuksia. 

 

Kilpailullinen neuvottelumenettely saatetaan loppuun siten, että hankintayksikkö 

ilmoittaa ehdokkaille neuvottelujen päättymisestä, jonka jälkeen hankintayksikkö pyytää 



19 

 

ehdokkailta annetun tai annettujen ratkaisuehdotusten mukaisen tarjouksen (Eskola ja 

muut, 2017, s. 237). He näkevät, että kilpailullisen neuvottelumenettelyn haasteeksi voi 

muodostua se, että ehdokkaat eivät anna lupaa ratkaisuehdotustensa paljastamiseen, 

jolloin hankintayksikkö joutuu pyytämään tarjouksia eri ratkaisuvaihtoehdoista. Tällöin 

voi olla vaikeaa määrittää, miten hankintayksikkö vertailee tarjouksia ja ovatko ne 

vertailukelpoisia (Eskola ja muut, 2017, s. 237–238).  

 

 

2.5 Innovaatiokumppanuus 

Innovaatiokumppanuus on verrattain uusi hankintamenettely, jossa hankintayksikkö voi 

hankkia tavaran, tuotteen tai palvelun, jota ei ole olemassa valmiina markkinoilla (Eskola 

ja muut, 2017, s. 238). He lisäävät, että innovaatiokumppanuuden tarkoituksena on 

ensin kilpailuttaa tutkimus- tai kehittämistyö, jonka jälkeen hankittava tavara, tuote tai 

palvelu voidaan hankkia kilpailutuksen voittaneelta ehdokkaalta. 

Innovaatiokumppanuus on siten ehdokkaalle turvallisempi hankintakeino, sillä 

ehdokkaan ei tarvitse luovuttaa liike- tai ammattisalaisuuksia muille tarjoajille (Eskola ja 

muut, 2017, s. 238–239).  

 

Innovaatiokumppanuus tunnistettiin osaksi hankintalakia sen tullessa voimaan vuonna 

2017 (Aho, 2017, s. 3). Hän lisää, että ennen vuotta 2017 hankintayksiköillä ei 

käytännössä ollut mahdollisuutta kilpailuttaa tuotekehitystyötä siten, että 

tuotekehitystyön mukainen tuote voitaisiin ostaa ilman uutta kilpailutusta. Ahon (2017, 

s. 3) mukaan aiemmin tuotekehitystyöhön liittyviin hankintoihin on käytetty 

neuvottelumenettelyä, mutta hankinnan kohteen määrittely on aiheuttanut vaikeuksia, 

sillä tuotekehitystyön ajatuksena on kehittää tuote, jonka hankintayksikkö tarvitsee.  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 239) mukaan innovaatiokumppanuutta voidaan käyttää 

silloin, kun hankintayksikön tarpeita ei voida täyttää jo valmiina olevilla tuotteilla tai 

palveluilla, joita markkinoilla on tarjolla. He lisäävät, että innovaatiokumppanuutta 

voidaan käyttää myös silloin, kun hankintayksikön tarpeet liittyvät laadun tasoon, 



20 

 

asiakkaiden tarpeeseen tai kehitysasteeseen siten, ettei markkinoilla ole esimerkiksi 

tarpeeksi laadukasta tuotetta tai palvelua. Käytännössä hankintayksiköllä on laaja 

harkintavalta tarpeiden määrittelyyn (Eskola ja muut, 2017, s. 239).  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 239) mukaan innovaatiokumppanuuden tulisi kannustaa 

innovatiivisen ratkaisun kehittämiseen kilpailua vääristämättä. He lisäävät, että 

innovaatiokumppanuudessa tulisi pyytää tarjousta vähintään kolmelta tarjoajalta, mutta 

toisaalta tarjoajien määrä tulisi suhteuttaa hankinnan kokoon ja laatuun nähden 

sopivaksi. Aho (2017, s. 3) huomauttaa, että innovaatiokumppanuus 

hankintamenettelyllä toteutettavaan hankintaan ei ole määritelty hankinnan kokoon 

liittyviä esteitä. Hän painottaa, että innovaatiokumppanuutta voidaan käyttää myös 

euromääräisesti pieneen hankintaan.  

 

2.5.1 Innovaatiokumppanuuden prosessi 

Innovaatiokumppanuuden menettely aloitetaan julkaisemalla hankintailmoitus, jossa 

tulisi määritellä se hankintayksikön tarve, jota ei voida hankkia markkinoilla olevista 

tuotteista tai palveluista (Eskola ja muut, 2017, s. 240). He lisäävät, että 

hankintailmoituksessa tulisi jo määritellä hankinnan vähimmäisvaatimukset, vaikka se 

onkin haastavaa, sillä tuotetta tai palvelua aletaan vasta kehittämään. 

Hankintailmoituksen tulisi kuitenkin antaa ehdokkaille tarpeeksi kattava näkemys siitä, 

haluavatko ehdokkaat osallistua hankintamenettelyyn (Eskola ja muut, 2017, s. 240). 

 

Aho (2017, s. 7) huomauttaa, että ennen hankintailmoituksen julkaisemista 

hankintayksikön tulisi huolella valmistella hankinta. Hän tarkoittaa huolellisella 

valmistelulla sitä, että hankintayksikkö määrittelee erityisesti kaksi seikkaa: mitä 

hankintayksikkö haluaa innovaatiokumppanuudelta ja minkä tyyppiset ehdokkaat 

onnistuisivat todennäköisesti innovaatiokumppaneina parhaiten.  

 

Innovaatiokumppanuuden hankintailmoituksessa on mainittava 

soveltuvuusvaatimukset ja arviointikriteerit (Eskola ja muut, 2017, s. 240). He lisäävät, 



21 

 

että hankintayksikkö vertailee objektiivisesti ja syrjimättömästi tulleita 

osallistumishakemuksia ja valitsee parhaiten menestyneimmät hakemukset mukaan 

neuvotteluihin. Eskolan ja muiden (2017, s. 240) mielestä innovaatiokumppanuudessa 

erityisen tärkeää olisi huomioida ehdokkaiden tarjouksista valmiudet tutkimukseen ja 

kehittämiseen sekä innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen ja toteuttamiseen.  

 

Aho (2017, s. 9) lisää, että hankintayksikkö voi vapaasti määritellä 

innovaatiokumppanuuden kelpoisuusvaatimukset, mutta ne eivät saa olla suhteettoman 

rajoittavia. Hän lisää, että laissa on myös selvä kielto siihen, että hankintayksikkö asettaa 

suhteettomia kelpoisuusvaatimuksia hankinnan luonteeseen, käyttötarkoitukseen ja 

kokoon nähden. Innovaatiokumppanuuden kelpoisuusvaatimukset ovat kuitenkin siinä 

mielessä tärkeät, että niiden avulla selvitetään ovatko ehdokkaat kykeneviä 

kehitystyöhön (Aho, 2017, s. 9).  

 

 

2.6 Suorahankinta 

Suorahankinnalla tarkoitetaan nimensä mukaisesti sitä, että hankintayksikkö valitsee 

hankintaan osallistuvat yritykset ja neuvottelee näiden kanssa hankinnan 

yksityiskohdista (Eskola ja muut, 2017, s. 243). He lisäävät, että suorahankinta on 

poikkeuksellinen hankintamenettely siinä suhteessa, että hankintaa ei kilpailuteta. 

Suorahankintamenettely on siis mahdollista toteuttaa esimerkiksi yhden yrityksen 

kanssa (Eskola ja muut, 2017, s. 243).  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 243) mukaan suorahankinta voi tulla kyseeseen silloin, kun 

sitä edeltävässä avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei saada tarjouksia. He lisäävät, 

että suorahankinta on mahdollista näiden menettelyjen jälkeen, kun alkuperäisen 

tarjouspyynnön ehtoja ei muuteta.  

 

Suorahankinta ei toisaalta voi perustua myös siihenkään, että hankinnan suunnittelu on 

olut puutteellista (Eskola ja muut, 2017, s. 245). He lisäävät, että hankintayksikön 



22 

 

tekemällä markkinakartoituksella on hankintamenettelyissä suuri painoarvo, sillä jos 

hankintatarvetta ja sen toteuttamiseen liittyviä mahdollisuuksia ei ole tarpeeksi 

kartoitettu, ei sitä pidetä hyväksyttävänä edellytyksenä suorahankintamenetelmän 

käyttämiselle.  

 

2.6.1 Eräitä suorahankinnan käyttötilanteita 

Hankintaan saattaa liittyä teknisiä ja yksinoikeudellisia syitä, joiden johdosta 

suorahankinta saattaa tulla kyseeseen (Eskola ja muut, 2017, s. 244). He lisäävät, että 

tekniset syyt edellyttävät sitä, että vaihtoehtoisen toimittajan olisi teknisesti 

mahdotonta toteuttaa tavoiteltu suoritustaso tai esimerkiksi hankinnassa tarvittaisiin 

tiettyä välinettä, jonka omistajana tietty toimittaja olisi. Suorahankinta on mahdollista 

myös yksinoikeudellisista syistä, jolloin esimerkiksi suojataan tietyn toimittajan 

immateriaalioikeuksia (Eskola ja muut, 2017, s. 245). He lisäävät, että yksinoikeus tulisi 

muodostua objektiivisista syistä, eikä hankintayksikön oman toiminnan seurauksena.  

 

Eräät ainutkertaiset taideteokset tai taiteellisen esityksen luominen saattavat kuulua 

suorahankintojen piiriin (Eskola ja muut, 2017, s. 247). He lisäävät, että hankinnan 

kohteena suoranaisesti kaikki taideteokset tai taiteellisten esitysten luomiset eivät ole 

automaattisesti suorahankinnan peruste, vaan suorahankintamenetelmän käyttäminen 

soveltuu, kun taideteoksen taiteilija luo teokselle ainutlaatuisen luonteen ja arvon.  

 

Suorahankinta saattaa tulla ajankohtaiseksi, jos esimerkiksi hankittavaan palveluun on 

ulkoisista syistä johtuen äärimmäinen kiire (Eskola ja muut, 2017, s. 247). He lisäävät, 

että äärimmäisen kiireen tulee johtua ulkopuolisista syistä, joita ei olla voitu ennakoida 

ja että hankittava palvelu on välttämätöntä hankkia. Äärimmäinen kiire voi johtua 

esimerkiksi luonnonilmiöiden seurauksesta tai esimerkiksi turvapaikkakriiseistä (Eskola 

ja muut, 2017, s. 247–248). 

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 249) mukaan tutkimusta, tuotekehitystä ja tieteellistä 

tarkoitusta varten valmistettava tavara voi olla suorahankintamenetelmän perusteena. 



23 

 

He lisäävät, että valmistettava tavara ei saisi olla massatuotantoa, vaan suorahankintana 

niitä tuotettaisiin yksittäiskappaleita. Heidän mukaansa suorahankintana toteutettavat 

hankinnat tutkimusta varten valmistettavissa tavaroissa on vaarana, että yksityiselle 

yritykselle kanavoituisi valtiontukia hankintayksikön kautta. 

 

2.7 Puitejärjestely 

Puitejärjestely ei varsinaisesti ole suoranaisesti hankintamenettely, vaan ikään kuin 

hankintamenettelyn tulos (Eskola ja muut, 2017, s. 257). He lisäävät, että 

puitejärjestelynä toteuttavaan hankintaan voidaan soveltaa mitä tahansa 

hankintamenettelyä, kun menettelyn käyttöedellytykset täyttyvät. Puitejärjestelyn 

käyttökohde soveltuu, kun hankintayksikölle ei ole tiedossa tiettyjä hankintamääriä koko 

sopimuskaudella, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluasumisessa, jossa 

hankintayksiköllä ei ole tietoa, kuinka monelle asukkaalle paikkoja tarvitaan (Eskola ja 

muut, 2017, s. 257–258). 

 

 

2.7.1 Puitejärjestelyn prosessi 

Kuten edellä todettiin, puitejärjestelyssä hankintamenettelyn voi toteuttaa millä tahansa 

hankintalain mukaisella hankintamenettelyllä, kun menettelyn käyttöedellytykset 

toteutuvat. Puitejärjestelystä on tehtävä hankintailmoitus, kuten muistakin hankinnoista 

(Eskola ja muut, 2017, s. 257–258). He lisäävät, että puitejärjestelyssä hankintayksikön 

tulee ilmoittaa, miten puitejärjestelyn aikana tilauksia tehdään toimittajilta. Tämä 

erottaa puitejärjestelyn muista hankintamuodoista.  

 

Puitejärjestelyllä toteutettavassa hankinnassa on jo hankintailmoitusta laadittaessa 

ilmoitettava, kuinka monta toimittajaa puitejärjestelyyn otetaan (Eskola ja muut, 2017, 

s. 258). He lisäävät, että hankintayksikölle ei välttämättä ole tärkeintä se, että kuinka 

monta toimittajaa puitejärjestelyssä on numeraalisesti mukana, vaan se, että tiettyä 

tuotetta tai palvelua on riittävästi tarjolla. Tällöin hankintayksikkö voi 



24 

 

hankintailmoituksessa ilmoittaa määrän sijasta säännöt siihen, miten tiettyä tuotetta tai 

palvelua on saatavilla riittävästi (Eskola ja muut, 2017, s. 258).  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 259) mukaan puitejärjestelyssä on myös ilmoitettava 

hankintailmoituksessa mahdolliset hankintayksiköt, jotka ovat oikeutettuja tilaamaan 

tuotteita tai palveluita puitejärjestelystä. He lisäävät, että hankintailmoitusta 

laadittaessa mahdolliset hankintayksiköt voivat olla nimettyjä tai viitattuja hankinnan 

kohteen toimialalla toimiville hankintayksiköille. Esimerkiksi markkinaoikeuden 

ratkaisussa 122/12 markkinaoikeus katsoi riittäväksi sen, että hankintayksikkö oli 

nimennyt hankintaan sitoutuneet hankintayksiköt, mutta myös jättänyt varauksen 

yksilöimättömille hankintayksiköille, joilla oli mahdollisuus liittyä puitesopimukseen sen 

ollessa voimassa (Eskola ja muut, 2017, s. 259).  

 

Puitejärjestelyin toteuttava hankinta saa olla pääsääntöisesti voimassa neljä vuotta 

(Eskola ja muut, 2017, s. 260). He lisäävät, että puitejärjestelyn aikana tehtävät 

sopimukset voivat kuitenkin olla pidempäänkin voimassa, riippuen esimerkiksi 

yksilöllisistä tarpeista. Näin on esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden 

asumispalveluissa, joissa esimerkiksi yksilön etuna voidaan pitää tiettyä kohdetta, jolloin 

sopimus voi olla voimassa toistaiseksi (Eskola ja muut, 2017, s. 260).  

 

Kuten edellä todettiin, puitejärjestelyyn voidaan valita yksi tai useampia toimittajia. 

Eskolan ja muiden (2017, s. 261) mukaan yhdeltä toimittajalta tilauksia tehtäessä 

hankintayksikön ei tarvitse kilpailuttaa hankintoja vaan perustaa ne ennalta 

vahvistettuihin ehtoihin. He lisäävät, että kun puitejärjestelyssä on useampia kuin yksi 

toimittaja, on hankintayksikön tilauksia tehdessään valittava miltä toimittajalta tilaus 

tehdään. Tilaamiseen on käytettävissä erilaisia malleja (Eskola ja muut, 2017, s. 261). 

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 261) mukaan yksi malli on niin sanottu ”kaikki ehdot 

vahvistettu” -malli. Tässä mallissa puitejärjestelyn hankintailmoituksessa on ilmoitettu 

millä perustein toimittajat tullaan valitsemaan tilauksiin (Eskola ja muut, 2017, s. 261–



25 

 

262). He lisäävät, että esimerkiksi niin sanottu ranking -malli on mahdollinen tapa 

toteuttaa tilaukset. Ranking -mallissa ensimmäiseksi sijoittuneelta toimittajalta tilataan 

ensisijaisesti, ja jos ensimmäiseksi sijoittunut toimittaja ei voi toimittaa tuotetta tai 

palvelua siirrytään seuraavaan (Eskola ja muut, 2017, s. 262).  

 

Toinen malli toteuttaa puitejärjestely on päinvastainen ensimmäiseen malliin verrattuna 

ja sitä kutsutaan puitejärjestelyksi, jossa kaikkia ehtoja ei olla vahvistettu (Eskola ja muut, 

2017, s. 263). He lisäävät, että toisessa mallissa hankintayksikön on käytännössä 

kilpailutettava toimittaja yksittäistä hankintaa varten. Tällaisia kilpailutuksia kutsutaan 

kevennetyiksi kilpailutuksiksi tai minikilpailutuksiksi (Eskola ja muut, 2017, s. 263).  

 

Kolmas malli toteuttaa puitejärjestelyn hankintaa tai tilaamista on niin sanottu 

hybridimalli (Eskola ja muut, 2017, s. 264–265). He lisäävät, että hybridimallilla 

tarkoitetaan sitä, että osa puitejärjestelyn ehdoista vahvistetaan ja toisaalta taas osa 

jätetään avoimeksi. Hybridimalli voi osoittautua hankintayksikölle hyödylliseksi, kun 

puitejärjestelyssä tehtäviä tilauksia on monenlaisia esimerkiksi euromääräisesti pieniä 

tilauksia tai merkittävän laajoja (Eskola ja muut 2017, s. 265).  

 

Puitejärjestelyjen sisällä tehtävät tilaukset on mahdollista toteuttaa miltä tahansa 

puitesopimuksen toimittajalta, kun yksittäisen tilauksen tai hankinnan arvo jää alle 

kansallisen kynnysarvon (Eskola ja muut, 2017, s. 265–266). He lisäävät, että on tärkeää 

huomioida, että hankintaa ei saa myöskään pilkkoa siten, että hankintayksikkö laskee 

erilaisten tilauksien arvoa siten, että se voi toteuttaa kaikki tilauksensa haluamaltaan 

tarjoajalta. Pilkkomiskiellosta säädetään hankintalain 31 §:ssä. Pilkkomiskieltoa varten 

hankintayksikön kannattaakin esimerkiksi hybridimallissa asettaa euromääräiset rajat 

niin etteivät kansalliset kynnysarvot alittavien hankintoihin tulisi ylimääräistä menettelyä 

(Eskola ja muut, 2017, s. 266).  

 



26 

 

 

 

Kuvio 1. Esimerkki hybridimallista ja siitä, miten siitä voitaisiin ilmoittaa puitejärjestelyä 

koskevassa tarjouspyynnössä. (Eskola ja muut, 2017, s. 266) 

 

 

2.8 Dynaaminen hankintajärjestelmä 

Dynaaminen hankintajärjestelmä on täysin sähköinen hankintamenettely, jossa on 

paljon samankaltaisuuksia kuin puitejärjestelyssäkin (Eskola ja muut, 2017, s. 271). He 

lisäävät, että dynaaminen hankintajärjestelmä poikkeaa puitejärjestelystä siinä, että 

dynaamisen hankintajärjestelmän kokonaiskestoaikaa ei ole määritelty ja järjestelmään 

voi liittyä toimittajat koko järjestelmän voimassaoloajan. Dynaaminen 

hankintajärjestelmä ei siis keskitä ja sulje markkinoita tietyille toimittajille, vaan kaikki 

kiinnostuneet ovat oikeutettuja hakeutumaan järjestelmän piiriin (Eskola ja muut, 2017, 

s. 271). 

 

 

2.8.1 Dynaamisen hankintajärjestelmän prosessi 

Eskolan ja muiden (2017, s. 271–272) mukaan dynaamisen hankintajärjestelmä voidaan 

perustaa siten, että hankintayksikkö julkaisee hankintailmoituksen rajoitettuna 

menettelynä, jossa erikseen mainitaan, että hankinta tai ennemminkin hankinnat 

toteutetaan dynaamisen hankintajärjestelmän kautta. He jatkavat, että hankintayksikön 



27 

 

on hankintailmoituksessaan myös mainittava dynaamisen hankintajärjestelmän kesto. 

Kuten aiemmin todettiin, dynaamiselle hankintajärjestelmällä ei ole laissa asetettu 

enimmäismääräaikaa, joten dynaaminen hankintajärjestelmä voi olla voimassa 

toistaiseksi.  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 273–274) mukaan dynaamisessa hankintajärjestelmässä 

hankinnat toteutetaan hankintajärjestelmän sisällä kilpailuttaen. He jatkavat, että tämä 

tarkoittaa käytännössä sitä, että hankintayksikön on pyydettävä tarjous dynaamisen 

hankintajärjestelmän sisällä olevilta toimittajilta. Dynaaminen hankintajärjestelmä 

saattaa olla jaettu erilaisiin luokkiin, esimerkiksi tuotetyyppien perusteella (Eskola ja 

muut, 2017, s. 274). He jatkavat, että jos dynaaminen hankintajärjestelmä on jaettu 

erilaisiin kategorioihin, hankintayksikön on pyydettävä tarjoukset yksittäisestä 

hankinnasta hankinnan luonteeseen perustuen siihen kategoriaan hyväksytyiltä 

toimittajilta.  

 

Dynaamisessa hankintajärjestelmässä yksittäisen hankinta toteutetaan siis pyytämällä 

tarjouksia järjestelmän sisällä olevilta toimittajilta (Eskola ja muut, 2017, s. 274). He 

jatkavat, että yksittäisen hankinnan toteuttamiseen sovelletaan hankintalain mukaista 

kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta. Yksittäisen hankinnan tarjouspyynnössä on 

mahdollista täsmentää kokonaistaloudellisin edullisuuden vertailuperusteita, siitä mitä 

on esitetty alkuperäisessä hankintailmoituksessa (Eskola ja muut, 2017, s. 274).  

 

 

2.9 Suunnittelukilpailut 

Suunnittelukilpailun avulla hankintayksikkö voi hankkia suunnitelman tai hankkeen 

(Eskola ja muut, 2017, s. 277). He lisäävät, että suunnittelukilpailun voittajan valitsee 

erikseen tuomaristo. Suunnittelukilpailu sopii hankintayksikölle erityisesti sellaisiin 

tilanteisiin, kun hankintayksikön tehtävänä on hankkia esimerkiksi 

kaupunkisuunnitteluun, arkkitehtuuriin tai esimerkiksi tekniseen suunnitteluun liittyvän 

suunnitelman (Eskola ja muut, 2017, s. 277). 



28 

 

2.9.1 Suunnittelukilpailun prosessi 

Suunnittelukilpailuihin sovelletaan hankintalain 54 §:n mukaisia säännöksiä, kun 

hankinta järjestetään palveluhankintaan johtavan menettelyn osana sekä niihin, joissa 

osallistujille maksetaan maksuja (Eskola ja muut, 2017, s. 278). He lisäävät, että 

sääntelyllä pyritään turvaamaan objektiivisuus ja tarkoituksenmukaisuus kaikissa 

suunnittelukilpailuissa.  

 

Eskolan ja muiden (2017, s. 280) mukaan suunnittelukilpailuun voidaan ottaa osallistujat 

avoimella menettelyllä, jolloin kuka tahansa halukas on oikeutettu osallistumaan 

kilpailuun. He lisäävät, että suunnittelukilpailu voidaan toteuttaa myös rajoitetulla 

menettelyllä, jossa osallistujat valitaan ennakkoon ilmoitettujen kriteerien perusteella. 

Jos suunnittelukilpailussa rajoitetaan osallistujien määrää, tulisi se ilmoittaa 

hankintailmoituksessa mahdollisimman tarkasti ja syrjimättömin perustein (Eskola ja 

muut, 2017, s. 280–281).  

 

Kuten edellä todettiin, suunnittelukilpailuun voidaan karsia osallistujien määrää 

syrjimättömin perustein, mutta hankintayksikön on varmistuttava siitä, että 

suunnittelukilpailuun kutsutaan tarvittava määrä osallistujia todellisen kilpailun 

muodostumiseksi (Eskola ja muut, 2017, s. 281). He lisäävät, että osallistujien karsiminen 

ei saa johtua maantieteellisestä sijainnista eikä hankintayksikkö voi edellyttää sitä, että 

osallistujat ovat joko luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. 

 

Suunnittelukilpailun voittajan taikka voittajien kanssa edetään 

palveluhankintasopimukseen suorahankintana (Eskola ja muut, 2017, s. 282). He 

lisäävät, että hankintayksikkö voi erikseen neuvotella voittajan tai voittajien kanssa 

palveluhankintasopimuksen sisällöstä, mutta jos tarkoituksena on, että yksi osallistuja 

toteuttaa suunnitelman, tulee sopimusneuvotteluista olla maininta ilmoituksessa 

koskien suunnittelukilpailua.  

 

 



29 

 

2.10 Sähköinen huutokauppa 

Sähköinen huutokauppa ei varsinaisesti ole hankintamenettely vaan se täydentää 

olemassa olevia hankintamenettelyjä (Eskola ja muut, 2017, s. 266–267). He lisäävät, 

että sähköisen huutokaupan käytön edellytyksenä on se, että hankintayksikkö on 

ilmoittanut hankintailmoituksessa siitä erikseen. Käytännössä sähköistä huutokauppaa 

voidaan käyttää kaikkien hankintamenettelyjen yhteydessä pois lukien kilpailullisen 

neuvottelumenettelyn ja innovaatiokumppanuuden (Eskola ja muut, 2017, s. 267).  

 

Sähköisellä huutokaupalla pyritään siihen, että hankintayksikkö pystyy sähköisen 

huutokaupan avulla vertailemaan määrällisiä asioita, kuten halvinta hintaa (Eskola ja 

muut, 2017, s. 267–268). He lisäävät, että sähköistä huutokauppaa voidaan käyttää vain, 

jos hankinnan kohteeseen liittyy automaattiseen sähköiseen arviointiin liittyviä tekijöitä, 

jotka pystytään mittaamaan määrällisesti esimerkiksi lukuina. Hankintayksikön on itse 

tehtävä harkinta siitä, ryhtyykö se käyttämään sähköistä huutokauppaa arvioiden sen 

tarkoituksenmukaisuus, joka ilmenee hankinnan kohteesta, arvosta, markkinoista sekä 

vallitsevasta kilpailutilanteesta (Eskola ja muut, 2017, s. 267–268).  

 

 

2.10.1 Sähköisen huutokaupan prosessi 

Eskolan ja muiden (2017, s. 268–269) mukaan ennen sähköisen huutokauppaa 

hankintayksikön on arvioitava soveltuvuus- ja vähimmäisvaatimukset kunkin tarjoajan 

osalta. He lisäävät, että toisin sanoen sähköiseen huutokauppaan ei voi osallistua 

sellainen tarjoaja, joka ei täyty soveltuvuus- ja vähimmäisvaatimuksia.  

 

Varsinaisen sähköisen huutokaupan aloittamiseen hankintayksikön täytyy lähettää 

osallistujille samanaikaisesti kutsu sähköisesti osallistumisesta sähköiseen 

huutokauppaan (Eskola ja muut, 2017, s. 269). He lisäävät, että kutsuun liittyy muutamia 

laista peräisin olevia seikkoja, jotka hankintayksikön on osallistujille ilmoitettava. 

Hankintayksikkö voi myös lakisääteisten seikkojen lisäksi ilmoittaa sähköisen 



30 

 

huutokaupan kutsussa tarjoajan sijoituksen, jos ennen huutokauppaa on tehty muita 

vertailuja (Eskola ja muut, 2017, s. 269). He lisäävät, että hankintayksikkö voi tässä 

kohtaa ilmoittaa osallistujien määrän, mutta he eivät saa paljastaa osallistujien nimiä.  

 

Sähköinen huutokauppa voi alkaa aikaisintaan kahden arkipäivän kuluttua kutsujen 

lähettämisestä (Eskola ja muut, 2017, s. 270). He lisäävät, että sähköinen huutokauppa 

voidaan lopettaa joko huutokauppakutsussa mainittuna tiettynä päivänä ja kellonaikana 

tai kun uusia soveltuvuus- ja vähimmäisvaatimukset täyttäviä tarjouksia ei enää 

ilmaannu tai kun kutsussa kerrottujen eri vaiheiden määrä täytetään. Viimeisenä 

mainittu tarkoittaa sitä, että sähköisessä huutokaupassa käydään eri asioista 

huutokauppaa, kuten hinnasta ja tuotteen toimitusajasta (Eskola ja muut, 2017, s. 270). 

 

 

2.11 Sähköiset luettelot 

Sähköinen luettelo, kuten sähköinen huutokauppa, ei varsinaisesti ole 

hankintamenettely, vaan pikemminkin tapa esittää tarjoajien tarjoukset (Eskola ja muut, 

2017, s. 275). He lisäävät, että sähköinen luettelo mahdollistui osaksi 

hankintamenettelyä vuoden 2017 alusta lukien. Sähköisen luettelon käyttäminen 

edellyttää, että hankintayksikkö ilmoittaa siitä hankintailmoituksessaan sekä siitä 

millaisessa muodossa sähköisiä laitteita, tietojenvaihtoa ja viestintäyhteyttä käytetään 

(Eskola ja muut, 2017, s. 275). 

 

 

2.11.1 Sähköisen luettelon prosessi 

Sähköisessä luettelossa hankintayksikkö määrittää tarjoajille yhteisen tavan esittää 

tarjousta koskevat tiedot (Eskola ja muut, 2017, s. 275–276). He lisäävät, että sähköisen 

luettelon edellytyksenä on se, että hankintayksikkö määrittää tarjouspyynnössä olevat 

tuotteet hankinnan kohteen kuvaamiselle, kuten hankintalaissa edellytetään.  

 



31 

 

Sähköisessä luettelossa myös tarjoajalla on velvollisuuksia, joita heidän täytyy täyttää 

(Eskola ja muut, 2017, s. 276). He lisäävät, että tarjoajan täytyy pystyä vastaamaan 

hankintayksikön tarjouspyyntöön siten, että se täyttää hankinnalle asetetut kriteerit. 

Näin ollen esimerkiksi yrityksen tai yhteisön tavanomainen tuoteluettelo ei ole riittävä 

asiakirja, vaan tarjoajan täytyy räätälöidä tarjouksensa sellaiseen muotoon mitä 

hankintayksikkö edellyttää (Eskola ja muut, 2017, s. 276). 

 

Sähköinen luettelo voidaan toteuttaa myös esimerkiksi osana puitejärjestelyä (Eskola ja 

muut, 2017, s. 276). He lisäävät, että puitejärjestelyssä voidaan edetä joko niin, että 

hankintayksikkö pyytää yrityksiä tai yhteisöjä päivittämään sähköiset luettelonsa niin, 

että ne vastaavat uusimpia hintoja ja muita ehtoja tai niin, että hankintayksikkö itse 

päivittää sähköiseen luetteloon sellaiseen muotoon, mitä kyseessä olevassa 

minikilpailutuksessa on huomioitava. Jälkimmäisenä mainittu edellyttää sitä, että 

hankintayksikkö on menettelystä kertonut hankinta-asiakirjoissa ennen puitejärjestelyn 

muodostamista (Eskola ja muut, 2017, s. 276). 

 

 

2.12 Yhteenveto hankintamenettelyistä 

Tässä kappaleessa käsiteltiin erilaisia hankintamenettelyn muotoja. Hankintayksikön 

hankintamenettelyn valintaan vaikuttaa erilaiset asiat, kuten hankinnan laatu ja 

monimutkaisuus (Eskola ja muut, 2017, s. 285). Tutkielman yhtenä osana pyritään 

ottamaan selvää siitä, onko organisaatioiden laatimat hankintastrategiat edesauttaneet 

hankintayksiköitä innovatiivisimpiin hankintoihin hankintamenettelyiden kautta.  

 

Hankintayksiköllä ei ole täydellistä valinnanvapautta hankintamenettelyn valintaan 

riippuen siitä, millainen hankinnan laatu ja monimutkaisuus on (Eskola ja muut, 2017, s. 

285). He lisäävät, että esimerkiksi EU-hankinnoissa tulisi ensisijaisesti edetä avoimen ja 

rajoitetun menettelyn turvin. Toisaalta taas mitä monimutkaisempi hankinta on 

kyseessä, voi hankintayksikkö joutua turvautumaan neuvottelumenettelyyn tai 

kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn (Eskola ja muut, 2017, s. 285). 



32 

 

 

Tämän kappaleen loppuun kerrataan millaisia hankintamenettelyjä kappaleessa on 

käsitelty. Avoin menettely on ehkä yleisin hankintamenettelyn muoto ja yksinkertaisin. 

Avointa menettelyä voidaan käyttää kaikissa hankinnoissa ja se on yksivaiheinen (Eskola 

ja muut, 2017, s. 285). He lisäävät, että hankintayksikkö voi myös käyttää rajoitettua 

menettelyä kaikissa sen hankinnoissa. Rajoitettu menettely on kaksivaiheinen, jossa 

tarjoajat valitaan osallistumishakemuksen jättäneistä (Eskola ja muut, 2017, s. 285). 

 

Hankintayksikön yksi mahdollinen hankintamenettely on neuvottelumenettely, joka 

voidaan toteuttaa ainoastaan laissa määriteltyjen edellytysten täyttyessä (Eskola ja 

muut, 2017, s. 286). He lisäävät, että neuvottelumenettely on kaksivaiheinen 

hankintamenettely ja jossa poikkeuksena rajoitettuun menettelyyn nähden, voidaan 

neuvotella tarjoajien kanssa. Kilpailullinen neuvottelumenettely on puolestaan 

monivaiheinen, jossa tarjoajat tekevät ratkaisuehdotuksia hankintayksikölle ja jossa 

neuvotteluja käydään vaiheittain (Eskola ja muut, 2017, s. 286). 

 

Hankintayksikölle yksi mahdollinen hankintamenettely on innovaatiokumppanuus, jolle 

ominaista on se, että hankittavaa tuotetta tai palvelua ei vielä löydy markkinoilta (Eskola 

ja muut, 2017, s. 286–287). He lisäävät, että innovaatiokumppanuudessa edetään siten, 

että ensin kilpailutetaan tutkimus- ja kehittämistyö, jonka jälkeen voidaan edetä 

voittaneen tarjoajan kanssa hankintasopimukseen ilman uutta kilpailutusta.  

 

Suorahankinta on yksi mahdollinen hankintamenettelyn muoto, jota voidaan käyttää 

ainoastaan laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (Eskola ja muut, 2017, s. 288). He 

lisäävät, että suorahankinnassa nimensä mukaan hankintaan suoraan toimittajalta tai 

toimittajilta palvelua tai tavaraa neuvotteluiden kautta. Suorahankinnasta voidaan myös 

ilmoittaa vapaaehtoisesti EU-kynnysarvot ylittävissä ja kansalliset kynnysarvot ylittävissä 

hankinnoissa (Eskola ja muut, 2017, s. 288). 

 



33 

 

Puitejärjestely on yksi hankintamenettelyn muoto, jossa yksi tai useammat tarjoajat 

laativat sopimuksen hankintayksikön kanssa ja jossa osa sopimusten ehdoista jätetään 

auki (Eskola ja muut, 2017, s. 287). He lisäävät, että puitejärjestely sopii sellaisiin 

hankintoihin, jossa tuotteet tai hinnat kehittyvät nopeasti ja jossa ei ole järkevää sitoutua 

tiettyihin ehtoisin tai kustannuksiin.  

 

Dynaaminen hankintajärjestelmä puolestaan on hankintamenettelynä verrattain uusi, 

joka toteutetaan täysin sähköisesti (Eskola ja muut, 2017, s. 287–288). He lisäävät, että 

dynaaminen hankintajärjestelmä on monivaiheinen ja helpottaa tavanomaisten yleisesti 

saatavilla olevien tuotteiden hankinnassa.  

 

Suunnittelukilpailu on hankintamenettelynä sellainen, että se sopii, kun hankinnassa 

halutaan luoda suunnitelma, jonka pohjalta edetään hankinnan toteutukseen (Eskola ja 

muut, 2017, s. 288). He lisäävät, että suunnittelukilpailussa valitaan riippumaton 

tuomaristo, joka päättää voittajasta ja jonka menettelyssä myös muita osallistujia 

voidaan palkita. 

 

Sähköinen huutokauppa ei puolestaan ole suoranaisesti hankintamenettely, vaan sitä 

voidaan käyttää tarjousten vertailussa ja osana muita hankintamenettelyitä (Eskola ja 

muut, 2017, s. 288). He lisäävät, että sähköisestä huutokaupasta on ilmoitettava 

hankintailmoituksessa ja se edellyttää, että toimittajilla on käytettävissään sähköiset 

järjestelmät.  

 

Sähköinen luettelo ei ole varsinaisesti hankintamenettely, kuten ei ole sähköinen 

huutokauppakaan, vaan sähköisellä luettelolla pyritään uusiin tapoihin tarjoajille 

toimittaa heidän tarjouksensa (Eskola ja muut, 2017, s. 288). He lisäävät, että sähköisen 

luettelon käyttö edellyttää, että hankintayksikkö ilmoittaa siitä hankintailmoituksessa ja 

yritys tai yhteisö voi räätälöidä tarjouksensa kutakin hankintaa varten.  

 



34 

 

3 Julkiset hankinnat strategisena toimintona ja innovaation 

käsite 

Julkisia hankintoja tehdään vuositasolla noin 44 miljardilla eurolla erilaisten 

hankintayksiköiden toimesta (Valtiokonttori).  Valtiovarainministeriö onkin vuonna 2019 

asettanut yhteistyössä Kuntaliiton kanssa Vaikuttavat julkiset-hankinnat 

toimenpideohjelman, joka tunnetaan tuttavallisemmin Hankinta-Suomi nimellä 

(Valtiovarainministeriö, 2020). Hankinta-Suomi perustettiin laatimaan kansallinen 

julkisten hankintojen strategia, jossa tarkoituksena on ollut julkisten hankintojen 

toimijoiden yhteistyön lisääminen ja hankintojen vaikuttavuuden kehittämiseksi.  

 

Suomessa tehtyjen julkisten hankintojen volyymi on edellä mainitun mukaan 

kansantaloudellisesti merkittävä, minkä vuoksi julkiset hankinnat nähdään strategisena 

toimintona (Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

 

3.1 Mitä on strategia 

Strategia sanan alkuperä tulee muinaisesta Kreikan kielestä, jossa strategos tarkoitti 

armeijan sotilasjohtajaa ja strategia puolestaan sille kuuluvia tehtäviä (Kerttunen, 2007). 

Hän jatkaa, että strategia käsitetään alkuperäisesti sodan käynnin taidoksi. Nykyään 

strategiaa käytetään myös muissa organisaatioissa, kuin vain sotilaallisissa. Strategia on 

osa yrityksiä kuin julkista sektoriakin ja sillä haetaan kokonaisvaltaisempaa ja 

kauaskantoista suunnitelmaa, jolla pyritään organisaation tavoitteisiin (Kerttunen, 

2007).  

 

Strategiatutkija Henry Mintzberg jaottelee strategian viiden P:n listaan, jotka ovat Plan 

(suunnitelma), Ploy (juoni), Pattern (kaava), Position (positio) ja Perspective 

(perspektiivi) (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 49) He lisäävät, että strategiaa on 



35 

 

mahdotonta kuvailla yksiselitteisesti ja että strategiaa käytetään vakiintuneesti useissa 

merkityksissä.  

 

 

3.2 Mintzbergin viisi P:tä 

Strategia suunnitelmana on vakiintunein muoto strategian merkityksestä (Leskelä & 

Luomaranta, 2023, s. 50). He lisäävät, että suunnitelma kirjoitetaan paperille, jotta 

yrityksen tai yhteisön pyrkimykset kohti tavoitteitaan laaditaan käytettäväksi. 

Suunnitelmalle ominaista on se, että se laaditaan etukäteen varmistamaan sitä, että 

yritys tai yhteisö voi täyttää asetetut tavoitteet (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 50).  

 

Yksi strategian muoto on juoni, jossa tarkoituksena on harhauttaa kilpailevaa yritystä tai 

yhteisöä (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 50–51). He lisäävät, että juoni strategian 

muotona näkyy esimerkiksi niissä tilanteissa, kun organisaatio tiedottaa esimerkiksi 

suurista investoinneista lamauttaakseen kilpailevan organisaation. Strategian muotona 

juoni on tavallisempi sellaisilla toimialoilla, joissa syntyy erityisesti kilpailua (Leskelä & 

Luomaranta, 2023, s. 51) 

 

Strategia voi toteutua myös kaavamaisena (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 51). He 

lisäävät, että kaavamaisuus strategian muotona tarkoittaa sitä, että tietty yritys tai 

yhteisö toimii kaavamaisesti joko siten, että kaavamaisuus on tiedostettu yrityksen tai 

yhteisön strategiaksi tai sitten ei.  

 

Kaavamaisuus herättää mielenkiintoisen kysymyksen yrityksen tai yhteisön strategiasta, 

jos sitä ei ole tunnistettu osaksi yrityksen tai yhteisön strategiaa (Leskelä & Luomaranta, 

2023, s. 51) He lisäävät, että ensimmäisenä tunnistettu strategia suunnitelmana voi 

nimittäin olla ristiriidassa strategian kaavamaisuuteen. Tällöin yritys tai yhteisö voi joutua 

pohtimaan kumpi näistä on organisaation todellinen strategia (Leskelä & Luomaranta, 

2023, s. 51) Toisaalta voidaan myös hyväksyä se, että strategia tunnistetaan monella 



36 

 

tavalla ja sekä strategia suunnitelmana ja kaavamaisena ovat osa hyväksyttävää 

organisaation strategiaa.  

 

Leskelän & Luomarannan (2023, s. 52.) mukaan kaavamaisena toteutuva strategia ei 

kuitenkaan voi jokaisessa tilanteessa olla yrityksen tai yhteisön strategiaa. He lisäävät, 

että kuten edellä on jo mainittu, että strategia muotoutuu sanana sodankäynnistä, jossa 

erotetaan strategia ja taktiikka. Taktiikan voidaan katsoa liittyvän yhteen 

kokonaisuuteen, kun taas Mintzbergin mukaan strategia käsittää sen mikä on yritykselle 

tai yhteisölle kaikkein tärkein asia (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 52). Strategia on näin 

ollen myös katsojan silmissä, toiset näkevät eri asiat kaikkein tärkeimpinä kuin toiset.  

 

Strategia voidaan tunnistaa myös positiona (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 53). He 

lisäävät, että positiolla tarkoitetaan yrityksen tai yhteisön toimintaympäristöä ulkoisesti 

ja sisäisesti. Strategia positiona asettaa yrityksen tai yhteisön tiettyyn paikkaan tai 

lokeroon sen ympäristössä ja se voi olla myös yhteensovitettava sekä suunnitellun että 

kaavamaisen strategian kanssa ((Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 53–54).  

 

Positiona tunnettavalla strategialla on ominaista se, että siinä yrityksen tai yhteisön 

kilpailijat eivät välttämättä ole tunnettuja ja se aiheuttaa monimutkaisemman 

toimintakentän (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 54) He lisäävät, että suunnitelmallinen 

ja kaavamainen strategia vastaa yrityksen tai yhteisön tarpeisiin, kun toimintakentällä on 

selkeitä vastuksia muista organisaatioista. Strategian ajatteleminen positiona haastaa 

yrityksen tai yhteisön mallintamaan strategiansa ei vain yhtä organisaatiota vastaan, 

vaan monimutkaisemmin sekä mahdollisesti myös kollektiivisesti muiden 

organisaatioiden kanssa (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 54).  

 

Mintzbergin viides strategian jaottelu on strategia perspektiivinä ja ehkä näistä malleista 

haastavin (Leskelä & Luomaranta, 2023, s. 54–55) He lisäävät, että strategia 

perspektiivinä pyrkii selittämään yrityksen tai yhteisön maailmankuvan eli sen millä 



37 

 

yritys tai yhteisö itse ymmärtää sen olemassaolon ulkopuolisessa maailmassa ja oman 

paikkansa siinä. 

 

  

3.3 Hankinta-Suomi 

Hankinta-Suomi toimenpideohjelma perustettiin alun perin entisen pääministeri Sanna 

Marinin hallituskaudella vuosiksi 2019–2023 (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, 

että Hankinta-Suomi toimenpideohjelma on laadittu yhteistyössä valtiovarainminiteriön, 

Suomen Kuntaliiton, Elinkeinoelämän keskusliiton, Suomen Yrittäjien ja 

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:n kesken. Hankinta-Suomi toimenpideohjelman 

tarkoituksena on edistää julkista taloutta sekä julkisten hankintojen yhteiskunnallista 

vaikuttavuutta (Valtiovarainminiteriö, 2020).  

 

Hankinta-Suomi toimenpideohjelma sai jatkoa ja niin sanottu Hankinta-Suomi 2.0 

ohjelman toimikausi on tällä hetkellä 2024–2027 vuosille tarkoitettu 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että toimenpideohjelman ensimmäisellä 

kaudella Suomeen luotiin kansallinen julkisten hankintojen strategia, joka 

toimeenpantiin koko Suomen tasolla ja jota tällä hetkellä edistetään nykyisen 

pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa määriteltyihin tavoitteisiin.  

 

 

3.4 Kansallinen julkisten hankintojen strategia 

Osana Hanki-Suomi toimenpideohjelmaa Suomeen on rakennettu kansallinen julkisten 

hankintojen strategia, joka pohjautuu kahdeksaan kehittämisen osa-alueeseen 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että nämä kahdeksan osa-aluetta ovat: 

strateginen johtaminen, hankintataidot, tietojohtaminen ja vaikuttavuus, toimivat 

hankinnat, innovaatiot, taloudellinen kestävyys, sosiaalinen kestävyys ja ekologinen 

kestävyys. 

 



38 

 

Strateginen johtaminen kehittämisen osa-alueena pyrkii siihen, että hankintoja 

johdetaan strategisena toimintona, jonka kautta organisaatiot hyödyntävät hankintojen 

potentiaalin tavoitteiden saavuttamisessa (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, 

että konkreettisesti hankintayksiköiden on tunnistettava merkittävimmät strategiset 

hankintakokonaisuudet, jotta organisaatiot voivat kehittää ja toteuttaa merkittävimmät 

hankintakokonaisuudet kustannustehokkaasti. Strateginen johtaminen tavoittelee myös 

sitä, että organisaatiot johtavat hankintoja ammattimaisesti koko hankinnan elinkaaren 

ajan tunnistaen sen, että hankintojen johtaminen ei ole erillään muuta organisaatiota, 

vaan pikemminkin integroituneena toimintaan (Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

Strateginen johtaminen tarkoittaa myös sitä, että hankintayksiköt varautuvat erilaisiin 

poikkeusoloihin sekä häiriötilanteisiin sekä kansallisesti, että organisaatiotasoisesti 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että hankintojen strateginen johtaminen 

tulee ottaa osaksi myös organisaatioiden konsernitasolla niin, että hankinnat liitetään 

osaksi tulos- ja omistajaohjausta, jonka kautta hankintoja voidaan ohjata ja seurata.  

 

Toinen kansallisen julkisten hankintojen strategian kehitysosa-alue on hankintataidot 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että hankintataitojen kehittäminen on 

perusedellytys sille, että hankinnoissa voidaan onnistua. Hankintaosaamisen 

kehittäminen ei myöskään voi perua pelkästään kilpailuttamiseen vaan koko hankinnan 

elinkaaren ajan hankinnan suunnittelusta toimittajahallintaan (Valtiovarainministeriö, 

2020).  

 

Konkreettisia tavoitteita kohti hankintataitojen kehittämistä ovat hankintaosaamisen 

kartoittaminen erilaisista hankintayksiköistä, jotta kansallisesti voidaan luoda 

koulutusohjelmia parantamaan julkisen hankintojen osaamista (Valtiovarainministeriö, 

2020). He lisäävät, että hankintaosaamisen kehittäminen on tärkeää ylläpitää sekä 

strategisella että operatiivisella tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että hankintaosaamisen 

kehittäminen tulee kohdistua koko organisaatioon eikä julkisia hankintoja tulisi nähdä 

vain kilpailutuksena vaan suurempana kokonaisuutena (Valtiovarainministeriö, 2020).  



39 

 

 

Hankintataitoihin tulee lisätä resursseja siten, että kansallisesti voidaan varmistaa 

hankintojen riittävä kouluttaminen esimerkiksi erilaisissa täydennyskoulutuksissa 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että hankintataitoihin tulee liittää myös 

laadukas tutkimustoiminta, koska julkisen hankinnat tarvitsevat tuekseen tutkittua, 

tieteellistä tietoa sekä yhteiskunnallista keskustelua. 

 

Kolmas kasallisen julkisten hankintojen strategian kehitysosa-alue on tietojohtaminen ja 

vaikuttavuus (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että hankintojen johtaminen 

tarvitsee tuekseen tietoa sekä tietovarantoja. Tietoon perustuen hankintojen potentiaali 

voidaan hyödyntää maksimaalisesti elinvoimaisuuden ja vastuullisuuden sekä Suomen 

kilpailukyvyn kasvattamiseksi (Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

Konkreettisia tavoitteita kohti tietojohtamista sekä vaikuttavuutta julkisissa hankinnoissa 

ovat esimerkiksi systemaattinen tiedonhallinta, jossa kerättyjä tietoja hyödynnetään 

sekä jalostetaan päätöksenteon tueksi (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että 

julkisten hankintojen vaikuttavuuden arviointi on tärkeää toteuttaa, jotta kansallisesti 

voidaan arvioida julkisten varojen tehokasta käyttöä. Tietojohtamisella ja 

vaikuttavuudella on myös merkittävä rooli siinä, että vaikuttavuusperusteita voidaan 

lisätä hankintoihin, minkä kautta hankinnoista tulee suunnitelmallisempia 

(Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

Neljäs kansallisen julkisten hankintojen strategian kehitysosa-alue on toimivat 

hankinnat, jonka tavoitteena on saada hankintayksiköiden ja tarjoajien käyttöön toimivia 

ja laadukkaita palveluja (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että hankintojen 

toteutuksessa on keskityttävä asiakasosallisuuden keinojen kehittämiseen, jotta 

hankinnan lopputulos palvelee parhaimmalla mahdollisella tavalla.  

 

Toimivien hankintojen konkreettisia tavoitteita ovat esimerkiksi se, että 

hankintayksiköillä olisi käytössään riittävä määrä ymmärrystä markkinoista ja 



40 

 

markkinoiden toiminnasta (Valtiovarainministeriö, 2020). Markkinoiden ymmärryksestä 

lisää tietoa niin sanottu markkinavuoropuhelu, jossa hankintayksiköt voivat käydä 

vuoropuhelua tarjoajien kanssa esimerkiksi siitä, millaisia tuotteita tai palveluita 

tarjoajat pystyvät toimittamaan (Tukiainen ja muut, 2023, s. 14). 

Markkinavuoropuhelusta käytetään myös termiä tekninen vuoropuhelu, jossa 

ensisijaisesti käydään vuoropuhelua tarjoajien kanssa hankinnan kohteen ja kriteerien 

määrittelyä varten kirjallisesti, esimerkiksi lausuntomenettelyllä (Aho & Junnila, 2012, s. 

11). He lisäävät, että teknisestä vuoropuhelusta ei ole säännelty hankintalaissa, joka 

osaltaan selittää sitä, että sen käyttö on jäänyt vähäiseksi.  

 

Viides kansallisen julkisten hankintojen strategian kehitysosa-alue on innovaatiot, jolla 

pyritään kokeilevaan ja kehitysmyönteiseen organisaatiokulttuuriin 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että innovaatiot julkisissa hankinnoissa voivat 

edistää esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentämistä, tuottavuuden parantamista ja 

työllisyystavoitteiden toteuttamista. 

 

Innovaatioiden konkreettisia tavoitteita ovat esimerkiksi kehitysmyönteinen ja rohkeasti 

toimiva julkinen sektori julkisten hankintojen osalta (Valtiovarainministeriö, 2020). He 

lisäävät, että julkisissa hankinnoissa kokeillaan uusia toimintamalleja sekä lisätään 

yhteistyötä sopimusosapuolten kanssa koko hankinnan elinkaaren ajan. Uusien 

toimintamallien rohkeaan kokeilemiseen liittyy vahvasti myös edellä mainittu tekninen 

vuoropuhelu toimittajien kanssa.  

 

Kuudes kansallisen julkisten hankintojen strategian kehitysosa-alue on taloudellinen 

kestävyys, jolla pyritään tukemaan julkisen talouden tasapainoa ja kustannustehokasta 

hankintaa (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että taloudellinen kestävyys on 

vahvasti liitännäinen harmaan talouden torjunnassa, kartellien torjumisessa, 

verovastuullisuuden sekä huoltovarmuuden varmistamisessa.  

 



41 

 

Taloudellisen kestävyyden konkreettisia tavoitteita ovat esimerkiksi harmaan talouden 

torjunta ja verovastuullisuuden edistäminen (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, 

että harmaan talouden vuoksi yhteiskunnalta jää saamatta verotuloja sekä muita 

lakisääteisiä maksuja ja samalla kilpailu vääristyy markkinoilla. Julkisten hankintojen 

avulla tähän problematiikkaan voidaan puuttua ja ennaltaehkäistä negatiivisten 

ilmiöiden syntyminen (Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

Taloudelliseen kestävyyteen kehitysosa-alueena voidaan nähdä myös hankintojen 

suunnittelu ja hankintojen hallinnollisen taakan keventäminen niin hankintayksikön kuin 

tarjoajien puolelta (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että hankintojen 

suunnittelu tulisi olla osa talouden suunnittelua julkisissa organisaatioissa, jotta 

hankinnat voitaisiin toteuttaa kustannustehokkaasti kohdentamalla henkilöstöresurssit 

oikein. Yhtä tärkeää on myös kehittää tarjouspyyntöjä siten, että tarjoajien olisi entistä 

helpompaa osallistua tarjouskilpailuihin hyödyntäen digitaalisia mahdollisuuksia 

(Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

Seitsemäs julkisten hankintojen kansallisen strategian kehitysosa-alue on sosiaalinen 

kestävyys, jolla pyritään edistämään ihmisiin kohdistuvia myönteisiä vaikutuksia 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että sosiaalisella kestävyydellä edistetään 

ihmisoikeuksien toteutumista ja heikommassa asemassa olevien työllistymistä. Tämä on 

tärkeää tehdä avoimessa yhteistyössä (Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

Sosiaalisen kestävyyden konkreettisia tavoitteita ovat esimerkiksi julkisten hankintojen 

avulla luodaan yrityksille tai yhteisöille mahdollisuuksia palkata työvoimaa heikossa 

asemassa oleville työnhakijoille (Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että julkisissa 

hankinnoissa on tärkeää edistää myös ihmisoikeuksien toteutumista esimerkiksi siten, 

että hankintayksiköt laativat soveltuvuus- ja vähimmäisvaatimuksiin 

vastuullisuusvaatimuksia yhdessä tarjoajien kanssa.  

 



42 

 

Viimeinen kahdeksas kansallisen julkisten hankintojen strategian kehitysosa-alue on 

ekologinen kestävyys, jolla pyritään ympäristöystävällisiin ratkaisuihin esimerkiksi 

vähähiilisten ja puhtaiden ratkaisujen hankintoina (Valtiovarainministeriö, 2020). He 

lisäävät, että kansallisella tasolla Suomella voi olla merkittävä rooli suunnannäyttäjänä 

eurooppalaisella tasolla. 

 

Ekologisen kestävyyden konkreettisia tavoitteita ovat esimerkiksi 

hiilineutraalisuustavoitteen tukeminen ja kiertotalouden edistäminen 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden 

säilyminen on perusedellytys yhteiskunnalle ja onkin tärkeää tunnistaa mitä hankinnoilla 

voidaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tehdä. Huoltovarmuuden 

takaaminen ruoka- ja elintarvikehankinnoissa varmistaa kriisitilanteista selviytymistä ja 

tukee kestävää ruokahuoltoa ja ekologista kestävyyttä (Valtiovarainministeriö, 2020).  

 

 

3.5 Innovaatio julkisissa hankinnoissa 

Innovaation käsite tulee latinan kielestä sanasta innovare, joka tarkoittaa uudistumista 

(Vilén, 2022, s. 32). Hän lisää, että innovatiivisuuden käsite on yleistynyt taloustieteisiin 

1900-luvulla. Itävaltalaisen taloustieteilijä Joseph A. Schumpeterin mukaan yritysten 

täytyy tehdä innovaatioita, koska ajan kuluessa markkinoilla jo olemassa olevat tuotteet 

tai palvelut yleistyvät (Vilén, 2022, s. 32). Hän lisää, että innovaation eli jonkinasteisen 

uudistumisen aiheuttaa siis yritysten tavoite parempaan taloudelliseen menestykseen.  

 

Innovaatiolla voidaan tarkoittaa monia asioita, kuten arkikielessä todennäköisesti yleisin 

mielikuva innovaatiosta on jonkinlainen tuote, joka tuottaisi yritykselle kasvua (Vilén, 

2022, s. 33). Hän lisää, että innovaatio voi tarkoittaa myös tuotteen tai vaikka palvelun 

kehittämistyössä käyttöönotettua uutta menetelmää, joka on innovatiivinen. Innovaatio 

käsitteessä onkin hyvä erottaa se, että kaiken uuden keksiminen joko kehittämistyössä 

menetelmä tai vaikka saatu lopputuote ei ole innovaatiota, jos se ei tuota kasvua 

yritykselle (Vilén, 2022, s. 33). 



43 

 

 

Edellä käsiteltiin innovaation käsitettä ja sen alkuperää taloustieteissä. Kuten edellä 

todettiin innovaation tai innovatiivisuuden käsite voi olla laajasti tulkittava. 

Innovatiivinen hankinta on myös laaja käsite, joka tarkoittaa jotain uutta hankinnan 

toteuttamisessa (Kestävien & innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen 

osaamiskeskus). He lisäävät, että innovatiivisuus on kytköksissä siihen, että kenen 

näkökulmasta innovatiivisuutta tarkastellaan.  

 

 

Kuvio 2. Innovatiivinen hankintaprosessi (Kestävien & innovatiivisten julkisten 

hankintojen verkostomainen osaamiskeskus) 

 

 

Kuten edellä todettiin innovaation syntyminen, riippuu siitä, kenen näkökulmasta 

innovatiivisuutta katsotaan. Julkisten hankintojen läpiviennissä innovatiivisia asioita voi 

olla niin hankintamenettelyssä, hankinnan suunnittelussa tai vaikka hankinnan kohteen 

määrittelyssä (Kestävien & innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen 

osaamiskeskus).  

 

 

 



44 

 

4 Tarkastelussa valitut julkisoikeudelliset yhteisöt ja niiden 

hankintastrategiat 

Tässä kappaleessa käydään läpi erikseen valittuja julkisen sektorin organisaatioiden 

laatimia hankintastrategioita ja niistä ilmeneviä tavoitteita uusien 

hankintamenettelyiden edistämiseen ja innovatiivisuutta. Julkiset hankinnat on 

tunnistettu merkittäväksi taloudelliseksi toimijaksi yhteiskunnassa hankintojen 

euromääräisen volyymin ollessa kansantaloudellisesti merkittävä 

(Valtiovarainministeriö, 2020). He lisäävät, että merkittävän euromääräisen volyymin 

vuoksi hankintoja on johdettava strategisena toimintona, jotta hankintojen potentiaali 

voidaan suunnata kohti strategisesti merkittäviä tavoitteita.  

 

14.4.2020 julkaistussa (Valtiovarainministeriön julkaisuja 2020:25, s. 14–15) suomen 

julkisten hankintojen tilannekuvassa todetaan, että OECD:n vuonna 2019 julkaisemassa 

raportissa ” “Productivity in Public Procurement A Case Study of Finland: Measuring the 

Efficiency and Effectiveness of Public Procurement” todetaan, että Suomessa julkisilla 

hankinnoilla on tarpeen kehittyä strategisen johtamisen suhteen. He lisäävät, että EU:n 

komissio on myös vuonna 2017 julkaissut julkisiin hankintoihin liittyvän aloitteen, jolla 

on pyritty julkisten investointien tehokkuuden lisäämiseen ammattimaisilla hankinnoilla, 

joissa on myös todettu strategisen lähestymistavan lisäämistä julkisiin hankintoihin.  

 

Edellä mainitussa tilannekuvassa on myös (Valtiovarainministeriön julkaisuja 2020:25, s. 

34–35) suositeltu hankintayksiköille kuuden kohdan lista. Tilannekuvassa kuuden kohdan 

listalta löytyy esimerkiksi suositus hankintayksiköille, että hankintayksiköt laatisivat 

organisaatiokohtaiset hankintastrategiat, jotka tukisivat koko organisaatiostrategiaa.  

 

 



45 

 

4.1 Organisaatioiden valinta 

Suomessa eri julkisen sektorin toimijat ovatkin laatineet hankintastrategioitaan ja 

seuraavaksi tutkielmassa keskitytään niistä muutamaan, joiden valintatavat ovat olleet 

seuraavat: hankintayksikön organisaation tuli olla sosiaali- ja terveyspalveluiden 

järjestämisvastuun omaava organisaatio, valittavavalta julkisen sektorin organisaatiolta 

tuli löytyä erillinen hankintastrategia legitimiteetin omaavana (Toimielimen päätös). 

Valittavalta julkisen sektorin organisaatiolta hankintastrategia tuli löytyä 

hankintastrategia nimellä sekä hankintastrategian tuli löytyä avoimesti verkkosivuilta 

tarkasteltavaksi. Näillä periaatteilla tarkasteltaviksi julkisen sektorin organisaatioista 

valikoitui: Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, Lapin hyvinvointialue ja Helsingin 

kaupunki.  

 

 

4.2 Vantaan ja Keravan hyvinvointialue 

4.2.1 Yleistä hankintastrategiasta 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuusto on kokouksessaan 4.3.2024 § 11 

hyväksynyt hyvinvointialueen hankintastrategian. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

aluevaltuusto on aiemmin kokouksessaan 22.11.2022 § 94 hyväksynyt Vantaan ja 

Keravan hyvinvointialueen hyvinvointialuestrategian vuosille 2023–2025, jossa 

todetaan, että hyvinvointialueelle laaditaan erillinen hankintastrategia. 

Hyvinvointialuestrategiassa on myös tuotu esille, että hankintastrategian avulla tuetaan 

strategisten hankintojen toteutumista, vastuullisuutta, vaikuttavuutta ja innovaatioiden 

kehittämistä.  

 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategian mukaan hyvinvointialueen 

hankintojen euromääräinen volyymi on vuonna 2023 ollut noin 730 miljoonaa euroa. 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella hankinnat on tunnistettu strategisena 

toimintona, minkä vuoksi ne ovat myös keskitetty järjestämisen tuen ja hankintojen 



46 

 

palvelualueelle, jossa hankintaprosessien ohjaus ja kehittäminen, kilpailuttaminen ja 

sopimushallinta toteutetaan yhdeltä palvelualueelta varmistaen organisaatiotasoinen 

hankintaosaaminen (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 3–

4). 

 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategiassa on huomioitu alueen 

toimintaympäristö. Hankintastrategian mukaan alueen väestömäärä on ollut vuonna 

2023 noin 281 000 asukasta ja sen arvioidaan kasvavan noin 3 270 hengellä vuotuisesti 

2030 luvulle mennessä. Hyvinvointialueella on esimerkiksi muunkielisten osuus maan 

suurimmalla luokalla yli 23,4 % ja jopa noin 32 % vuoteen 2030 mennessä (Vantaan ja 

Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 4). Hankintastrategiassa 

huomioidaankin, että hyvinvointialue on kaksikielinen alue, joten kielellisten oikeuksien 

huomioinen myös hankinnoissa, on tärkeää.  

 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on osallistanut hankintastrategiansa luontiin alueen 

yhteistyökumppaneita ja sopimustoimittajia, jotka ovat päässeet ilmaisemaan 

mielipiteensä siitä, kuinka Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintoja tulisi 

kehittää. Hankintastrategiaa on myös käsitelty alueen vaikuttamistoimielimissä.  

 

 

4.2.2 Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategian teemat ja tavoitteet 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategian noudattelee vahvasti myös 

hyvinvointialueen hyvinvointialuestrategiaa, jossa on todettu, että Vantaan ja Keravan 

hyvinvointialueen tavoitteena on olla Suomen paras hyvinvointialue (Vantaan ja Keravan 

hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 6–7). He lisäävät, että Vantaan ja Keravan 

hyvinvointialueen hankintojen tulee siksi olla myös Suomen parhaita.  

 

Vantaan ja Keravan hankintastrategian pitkän aikavälin tavoitteet ovat asiakaslähtöisyys, 

kustannusvaikuttavuus ja vastuullisuus (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 7). He lisäävät, että asiakaslähtöisyydellä pyritään 



47 

 

tunnistamaan hankintojen tärkein tehtävä, eli hyvinvointialueen asiakkaiden sekä 

organisaation sisäisten kumppaneiden palveleminen.  

 

Kustannusvaikuttavuudella hankinnoissa pyritään tarkastelemaan hankintoja 

kokonaistaloudellisuutta katsoen, jotta kasvaviin palvelutarpeisiin voidaan varautua 

niukalla taloudellisella resurssilla (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 7).  

 

Kolmantena ja viimeisenä hankintastrategian päätavoitteena on vastuullisuus, jolla 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue pyrkii huomioimaan ekologisuuden, sosiaalisen ja 

taloudellisen vastuun hankinnoissa (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 7). He lisäävät, että vastuullisuudella on merkittävä rooli 

esimerkiksi huoltovarmuuden takaamisessa sekä alueen elinvoimaisuuden kannalta.  

 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia on tunnistanut neljä keinoa 

kolmeen päätavoitteeseen vastaamisessa, joita ovat monituottajamallin 

hyödyntäminen, hankintaosaamisen varmistaminen, vastuullisuuden edistäminen ja 

innovatiivisilla hankinnoilla vaikuttaminen (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 8). 

 

Monituottajamallia hyödynnetään Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen päätavoitteissa 

asiakaslähtöisyyden osalta esimerkiksi siten, että hankintoja toteutetaan asiakkaiden 

etuja katsoen niin, että hyvinvointialueen oma tuotanto, ostopalvelutuotanto sekä 

kolmannen sektorin toimijoiden palvelut ovat riittävän saavutettavissa palveluiden 

käyttäjille (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 9). 

 

 

Kustannusvaikutusten osalta monituottajamallia sovelletaan esimerkiksi siten, että 

hyvinvointialue käy markkinavuoropuhelua potentiaalisten toimittajien kanssa, jotta 

mahdollisimman kustannustehokkaat hankinnat ovat mahdollisia (Vantaan ja Keravan 



48 

 

hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 9). He lisäävät, että hankinnoissa on 

järkevää tehdä sellaisia sopimuskokonaisuuksia, joihin voidaan osallistaa erilaisia 

yrityksiä niin pienempiä kuin suurempiakin alueen elinvoimaisuuden takaamiseksi.  

 

 

Monituottajamallissa huomioidaan vastuullisuus esimerkiksi siten, että 

hankintasopimuskumppaneiksi otetaan mukaan vain sellaisia toimijoita, jotka eivät 

harjoita esimerkiksi harmaata taloutta (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 4). He lisäävät, että vastuullisuuteen monituottajamallissa 

kuuluu myös vaikeasti työllistettävien työllistymisen edistäminen.  

 

Hankintaosaamisen varmistamisessa asiakaslähtöisyydessä Vantaan ja Keravan 

hyvinvointialueen hankintapalvelut kouluttavat hankintojen ja ostojen tekemisessä 

hyvinvointialueen muita työntekijöitä (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 11). He lisäävät, että hankintaosaamisen kehittäminen on 

hyödyksi esimerkiksi siinä, että ymmärretään asiakastarpeita ja palveluvaihtoehtoja.  

 

Hankintaosaaminen varmistamisessa kustannusvaikuttavuus ilmenee esimerkiksi siten, 

että hankintojen prosesseja kehitetään koko hankinnan elinkaaren ajan (Vantaan ja 

Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 11). He lisäävät, että 

hyvinvointialueen työntekijöiden hankintaosaamisen kehittyessä myös 

kustannusvaikuttavien palveluiden hankkiminen kasvaa.  

 

Hankintaosaamisen varmistamisessa vastuullisuus ilmenee esimerkiksi siten, että 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintapalvelut kouluttaa hyvinvointialueen 

työntekijöitä hankintojen osalta myös vastuullisuuden näkökulmasta, minkä kautta 

varmistetaan laadukkaat ja kestävät hankinnat (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 11). 

 



49 

 

Vastuullisuuden edistämisessä asiakaslähtöisyys ilmenee esimerkiksi siten, että Vantaan 

ja Keravan hyvinvointialueen hankinnoissa pyritään huomioimaan erilaisten 

asiakasryhmien tarpeita saavutettavuuden, esteettömyyden ja kielellisten tarpeiden 

näkökulmasta (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 10). He 

lisäävät, että asiakaslähtöisen vastuullisuuden edistämisessä on tärkeää huomata myös 

valvonnallinen näkökulma, jonka avulla voidaan turvata palvelujen turvallisuutta ja 

yhdenvertaisuutta.  

 

Vastuullisuuden edistämisessä kustannusvaikuttavuus ilmenee esimerkiksi siten, että 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue keskittää sopimushallintaansa niin, että pitkällä 

aikavälillä sopimuksissa tapahtuvat muutokset ovat ennakoitavia ja palveluita voidaan 

järjestää niiden kysynnän kasvusta huolimatta (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 10). He lisäävät, että kestävästi toteutettavilla hankinnoilla 

varmistetaan myös hankintojen kustannusvaikuttavuus.  

 

Vastuullisuuden edistämisessä vastuullisuus ilmenee esimerkiksi siten, että Vantaan ja 

Keravan hyvinvointialueen hankinnat toteutetaan taloudellinen ja sosiaalinen vastuu 

huomioiden (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 4). He 

lisäävät, että hankinnoilla voidaan edistää ihmisoikeuksia ja työelämän perusoikeuksia. 

Hankintojen toteuttaminen ennakoivasti mahdolliset poikkeustilanteet huomioiden on 

tärkeää ja ne tulee tehdä tietoon perustuen (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 10). 

 

Viimeisen päätavoitteen mukaisesti Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankinnoissa 

suhtaudutaan erilaisten hankintatapojen kokeiluun positiivisesti (Vantaan ja Keravan 

hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 12). He lisäävät, että erilaisia 

hankintatapoja kokeillaan huomioiden hyvinvointialueen eri toimialojen tarpeita.  

 

Innovatiivisilla hankinnoilla vaikuttamisessa asiakaslähtöisyys ilmenee esimerkiksi siten, 

että hankintatavat määritellään asiakkaiden tarpeiden mukaan ja hyvinvointialueen 



50 

 

hankinnat hyödyntävät uusia innovaatioita ja teknologian käyttöä, jotta hyvinvointialue 

varmistaa tulevaisuudessakin tarpeelliset ja kustannustehokkaat palvelut, tavarat ja 

järjestelmät (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 12). 

 

Innovatiivisilla hankinnoilla vaikuttamisessa kustannusvaikuttavuus ilmenee esimerkiksi 

siten, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankinnat hyödyntävät tietoon 

perustuen esimerkiksi tuotantotapa-analyyseja, jolla pyritään selvittämään 

kustannusvaikuttava palvelujen järjestämistapa (Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024, s. 12). He lisäävät, että hankintojen kehittämisessä etsitään 

myös erilaisia keinoja ja mahdollisuuksia toteuttaa hankintoja esimerkiksi teknologian 

avulla.  

 

Innovatiivisilla hankinnoilla vaikuttamisessa vastuullisuus ilmenee esimerkiksi siten, että 

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hankinnoissa etsitään innovatiivisia ratkaisuja, 

jotka tukevat hyvinvointialueen vastuullisuustavoitteiden saavuttamista (Vantaan ja 

Keravan hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024, s. 12). 

 

 

4.3 Lapin hyvinvointialue 

4.3.1 Yleistä hankintastrategiasta 

Lapin hyvinvointialueen aluevaltuusto on hyväksynyt Lapin hyvinvointialueen 

hankintastrategian 19.2.2024 § 7. Lapin hyvinvointialueen aluevaltuusto on aiemmin 

6.2.2023 § 5 hyväksynyt hyvinvointialuestrategian ja hankintastrategia on osa Lapin 

hyvinvointialueen strategia- ja ohjelmatyötä.  

 

Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia tukee hyvinvointialueen palvelujen 

järjestämistä ja tuottamista (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He 

lisäävät, että hankintastrategia koskettaa hankintatoimea ja siihen liittyviä prosesseja ja 

se on laadittu vuoteen 2023 saakka. 



51 

 

 

Lapin hyvinvointialue on hankintayksikkönä vuoden 2023 aikana hankkinut yhteensä 

noin 594 miljoonalla eurolla (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). Tästä 

summasta suurin osa on kulunut asiakaspalvelujen ostoon.  

 

Lapin hyvinvointialueen hankintastrategian valmisteluun on osallistettu alueen 

toimijoita avoimen verkkoaivoriihen kautta (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 

2024). He lisäävät, että organisaation sisällä sisäisessä analyysissä koskien hankintojen 

nykytilaa on hyödynnetty Hankintatutka-työkalua. Hankintatutkan on kehittänyt Hansel 

Oy yhdessä LUT-ylipiston kanssa.  

 

Lapin hyvinvointialueen hankintastrategian työstämisen yhteydessä sisäisestä 

analyysistä on noussut esiin esimerkiksi, että hyvinvointialueella on vahvaa tuntemusta 

liittyen alueen olosuhteisiin, monipuolisiin hankintatapoihin sekä palveluiden 

asiantuntemukseen ja kehittämiseen (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). 

He lisäävät, että hyvinvointialueella on tehty yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa sekä 

hyödynnetty erilaisia tapoja järjestää palveluita.  

 

Lapin hyvinvointialueen hankintastrategiassa kehityskohteina on mainittu esimerkiksi 

osallistamisessa hankintaosaamisen kehittämisessä, yhteistyössä ja vastuullisuuden 

huomioimisessa (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että 

kuten muutkin hyvinvointialueet, on Lapin hyvinvointialue varsin tuore organisaatio, eikä 

organisaatiossa olla täysin tunnistettu mahdollisuuksia hyödyntää eri toimijoita 

erilaisissa hankintoihin liittyvissä tehtävissä.  

 

Lapin hyvinvointialueen hankintastrategiassa on tunnistettu toimintaympäristön 

mahdollisuuksia, kuten teknologia ratkaisuja ja paikallista elinvoimaa (Lapin 

hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että uusilla teknologisilla 

ratkaisulla voidaan vähentää kustannuksia sekä parantaa palveluiden laatua. 

Hankintastrategiassa on myös tunnistettu, että alueen tarpeet tulee ottaa huomioon 



52 

 

hankintoja suunnitellessa hyödyntäen paikallisten toimijoiden osallistumisen 

edistämistä.  

 

Lapin hyvinvointialueen hankintastrategiassa on tunnistettu myös toimintaympäristön 

uhkia, kuten henkilöstöresurssien riittämättömyys ja ennakoimattomat tilanteen (Lapin 

hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). Henkilöstön saamisessa voi olla haasteita 

niin palvelutuotannossa kuin hankintayksikössäkin. Hankintojen kokeneita osaajia voi 

olla vaikeaa löytää ja myöskin sitouttaa osaajat organisaatioon (Lapin hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että ennakoimattomia tilanteita ovat esimerkiksi 

erilaiset pandemiat tai komponenttipulat.  

 

 

4.3.2 Lapin hyvinvointialueen hankintastrategian teemat ja tavoitteet 

Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia on jaettu viiteen teemaan, jotka ovat 

asiakaskokemus, henkilöstökokemus, hyvä johtaminen, talouden tasapaino ja 

vaikuttavuus (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että valitut 

teemat tukevat sekä hyvinvointialuestrategiaa että kehittävät hankintoja asiakkaat 

huomioiden.  

 

Asiakaskokemus Lapin hyvinvointialueen hankintastrategiassa ilmenee esimerkiksi siten, 

että Lapin hyvinvointialueen hankinnoissa otetaan huomioon asiakkaiden tarpeet ja 

odotukset, jotta hankinnoilla voidaan saavuttaa toivottu lopputulos (Lapin 

hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että asiakaskokemus edellyttää, 

että hankintojen suunnitteluun osallistetaan sidosryhmiä ja asiakkaita.  

 

Asiakaskokemukseen liittyy vahvasti se, että hyvinvointialueen palvelut ovat käyttäjille 

saavutettavissa (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että 

palveluiden saavutettavuudessa olennaista on monikanavainen ja kustannustehokas 

palvelujen tarjonta.  

 



53 

 

Asiakaskokemukseen liittyviä tavoitteita ovat esimerkiksi se, että Lapin hyvinvointialueen 

hankintatoimi tunnistaa asiakkaiden odotuksia ja tarpeita (Lapin hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että tarpeiden ja odotusten tunnistaminen 

edellyttää hyvinvointialueelta näkemystä palvelujen järjestämisestä niin, että ne ovat 

käyttäjille vaikuttavia.  

 

Toinen pääteema Lapin hyvinvointialueen hankintastrategiassa on henkilöstökokemus 

(Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että hyvinvointialueen 

hankintastrategiassa painotetaan henkilöstön hankintaosaamista, mikä hyödyttää siinä, 

että palvelut, jotka hankitaan ovat kustannustehokkaita ja lainmukaisesti toteutettuja.  

 

Henkilöstökokemuksen pääteemassa otetaan huomioon, että Lapin hyvinvointialueen 

hankintoja ohjeistetaan ja viestitään selkeästi (Lapin hyvinvointialueen 

hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että hyvinvointialueen hankintapalvelut järjestävät 

organisaatiolle koulutusta hankinnoista niin, että sekä hankintojen kanssa työskentelevät 

että substanssin kanssa työskentelevät voivat hyödyntää hankintaosaamistaan 

hankinnoissa.  

 

Henkilöstökokemuksen pääteeman mukaisia tavoitteita ovat esimerkiksi se, että Lapin 

hyvinvointialueen organisaatiossa on riittävä hankintaosaaminen liittyen omiin tehtäviin 

ja vastuisiin (Lapin hyvinvointialueen hankintastrategia, 2024). He lisäävät, että tämän 

tavoitteen saavuttamiseksi hankintapalvelut tukevat koko organisaatiota hankintoihin 

liittyvissä kysymyksissä. Tärkeä osa tavoitteita on myös se, että hyvinvointialue osaa 

soveltaa hankintalainsäädänt