VAASAN YLIOPISTO 

 

KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA 

 

TALOUSOIKEUS 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arja Häikiö-Kokko 

 

PERINNÖNJAKO JA VEROSUUNNITTELU EDUNVALVONNASSA 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Talousoikeuden 

 Pro gradu tutkielma 

 

Vero-oikeuden linja 

 

 

 VAASA 2012  



1 

 

  



2 

 

 

 

SISÄLLYSLUETTELO sivu 

 

TIIVISTELMÄ 6 

 

LYHENTEET 8 

 

1. JOHDANTO 10 

1.1 Tutkimuksen taustaa 10 

1.2. Tutkimusongelma ja tutkimuksen kulku 14 

1.3. Tutkimusmenetelmä ja –aineisto 16 

 

2. YLEISTÄ EDUNVALVONNASTA 18 

2.1. Edunvalvonnan alkaminen 18 

2.2. Edunvalvojan tehtävä ja toimivalta 20 

2.3. Päämiehen itsemääräämisoikeus 21 

2.4. Hyvän hallinnon oikeusperiaatteet 25 

2.2. Holhousviranomaisen valvontavastuu 27 

2.2.1.  Edunvalvojan tilintekovelvollisuus 28 

2.2.2. Luvanvaraiset oikeustoimet 29 

 

3. KUOLINPESÄN HALLINNOINTI EDUNVALVONNASSA 31 

3.1. Perintö- ja lahjaverotus 31 

3.2. Päämiehen asema kuolinpesässä 33 

3.2.1. Leski kuolinpesän osakkaana 37 

3.2.2. Perillinen kuolinpesän osakkaana 39 

3.2.3. Testamentinsaaja kuolinpesän osakkaana 40 

3.4. Perinnönjakovaatimuksen esittäminen 42 

 

4. VEROSUUNNITTELUN MAHDOLLISUUDET EDUNVALVONNASSA 44 

4.1. Vakuutuskorvaukset 45 

4.2. Perinnön verovapaus 45 

4.3. Perinnöstä luopuminen 46 

4.4. Kohdistamisongelma 47 

4.5. Arvostamisongelma 48 

4.6. Laajuusongelma 49 



3 

 

  



4 

 

 

5. LUOVUTUSVOITON VEROTUS JÄÄMISTÖOSUUDEN MYYNNISSÄ 50 

5.1. Luovutusvoiton realisoivat oikeustoimet 50 

5.2. Luovutusvoittoveron määrä 51 

5.3. Kaupan purku holhouslainsäädännön näkökulmasta 54 

5.4. Luovutustappio 56 

 

6. PESÄNSELVITTÄJÄN JA PESÄNJAKAJAN TOIMIVALTA PERINNÖNJAOSSA 58 

6.1. Pesänselvittäjän ja jakajan määrääminen 58 

6.2. Pesänselvittäjän tehtävä 59 

6.3. Perinnönjako 60 

 

7. PÄÄMIEHEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN KUNNIOITTAMINEN 

JÄÄMISTÖN VEROSUUNNITTELUSSA 62 

7.1. Julkisuus ja salassapito 63 

7.1.2. Edunvalvojan oikeus tiedonsaantiin 63 

7.1.3. Päämiehen oikeus tiedonsaantiin 66 

7.2. Edunvalvontavaltuutus 66 

7.3. Testamentti 67 

7.4. Holhoustoimilain asettamat rajoitukset 69 

 

8. YHTEENVETO 71 

 

LÄHDELUETTELO 74 

 

OIKEUSTAPAUSLUETTELO 79 

 

SÄÄDÖKSET 79 

 

 

 
 

 

 

 

 

 

 



5 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  



6 

 

      

       

VAASAN YLIOPISTO 

Kauppatieteellinen tiedekunta 

Tekijä:   Arja Häikiö-Kokko 

Pro gradu tutkielma: Perinnönjako ja verosuunnittelu edunvalvonnassa 

Tutkinto:   Kauppatieteiden maisteri 

Oppiaine:   Talousoikeus 

Linja:  Vero-oikeus 

Työnohjaaja:  Asko Lehtonen 

Aloitusvuosi  2010 

Valmistumisvuosi: 2013   Sivumäärä: 79 

       

TIIVISTELMÄ 

Ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat muistisairaudet, mielenterveyden ongelmat, va-

rallisuuden kasvaminen, aiheuttavat lisääntynyttä avun tarvetta päivittäisissä toimin-

noissa, sekä talouteen ja omaisuuden hoitoon liittyvissä asioissa. Holhoustoimi on kehit-

tynyt sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Alussa holhoustoimen tarkoituksena oli suvun ja 

perheen etujen vaaliminen, tällöin holhoustoimesta vastasivat perheenjäsenet. Nyky-

muodossaan holhoustoimi on maistraattien hallinnonalaan kuuluvaa valvontaa. Sisällöl-

tään holhoustoimi on päämiehen eli edunvalvottavan etujen ja oikeuksien ajamista, 

yleensä taloudellisissa asioissa. Holhoustoimen pääperiaatteena on päämiehen itsemää-

räämisoikeuden kunnioittaminen, joka näkyy edunvalvonnassa siinä, että päämiehen 

toimintakelpoisuutta ei yleensä ole rajoitettu ja rinnakkaisena toimivaltana. 

 

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisilla verosuunnittelukeinoilla edunvalvoja 

ajaa päämiehensä etua perinnönjaossa. Tässä työssä tutkimusongelmaa tarkastellaan 

yleisen edunvalvojan näkökulmasta. Tutkimus rajataan täysi-ikäisiin päämiehiin. Edun-

valvojalla tarkoitetaan yleistä edunvalvojaa, joka toimii virkatehtävässä. Edunvalvojana 

voi myös olla henkilön läheinen tai omainen, esimerkiksi alaikäisellä toinen vanhem-

mista.  

 

Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Lainopin tulkinnan 

ja systematisoinnin kohteena on voimassa oleva oikeus. Lainoppi tutkimusmenetelmänä 

perustuu voimassa olevan oikeuden sisällön tulkitsemiseen. Oikeuden sisältöä tulkitaan 

käsiteltävissä olevassa oikeusongelmassa. Lainoppi pyrkii vastaamaan kysymykseen, 

miten toimitaan kyseisessä tilanteessa voimassa olevan oikeuden mukaan. Tutkimusai-

neisto koostuu aihealuetta koskevasta lainsäädännöstä, josta keskeisimmät ovat hol-

houstoimilaki, perintö- ja lahjaverolaki ja tuloverolaki. Lähdeaineistona tutkimuksessa 

käytetään oikeuskäytäntöjä, oikeuskirjallisuutta, lain esitöitä ja eduskunnan oikeusasia-

miehen ratkaisuja. 

 

Edunvalvojan mahdollisuudet käyttää verosuunnittelua perinnönjaossa ovat hyvin rajoi-

tetut. Holhouslainsäädäntö kieltää tehokkaimman keinon, eli perinnöstä luopumisen 

käytön, vedoten päämiehen varojen lahjoituskieltoon. Holhouslainsäädännön lähtökoh-

tana näyttäisi olevan päämiehen varallisuuden kasvattaminen tai säilyttäminen laadun 

kustannuksella. 

AVAINSANAT: edunvalvonta, perinnönjako, itsemääräämisoikeus, verotus 



7 

 

  



8 

 

LYHENTEET 

 

EVVL   Laki edunvalvontavaltuutuksesta 25.5.2007/648 

 

HLL  Hallintolaki 6.6.2003/434 

 

HE   Hallituksenesitys  

   

HolhTL  Laki holhoustoimesta 1.4.1999/442 

 

KHO  Korkein hallinto-oikeus 

 

KKO  Korkein oikeus 

 

OikTL Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 

 

PK  Perintökaari 5.2.1965/40 

 

PerVL  Perintö- ja lahjaverolaki 12.7.1940/378 

 

PeL  Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 

 

TVL  Tuloverolaki 30.12.1992/1535 

 

VaaHO  Vaasan hovioikeus 

 

VML  Laki verotusmenettelystä 18.12.1995/1558 

 

vp  Valtiopäivät   

 

  



9 

 

 



10 

 

1. JOHDANTO 

 

 

1.1 Tutkimuksen taustaa 

 

Väestön ikääntyminen tuo mukanaan haasteita henkilöiden päivittäiselle selviytymiselle 

arkisissa asioissa. Henkilöt elävät parantuneen terveyden- ja sosiaalihuollon ansiosta 

pidempään. Samalla perheiden rakenne on muuttunut ja vanhukset ovat jääneet yksin, 

lasten muuttaessa toiselle paikkakunnalle työn perässä. Muistisairaudet vanhuksilla vai-

keuttavat heidän selviytymistään laskujen maksuissa sekä muussa talouden hoidossa. 

Nuorilla ja keski-ikäisillä voi myös esiintyä sairauksia, jotka vaikeuttavat heidän talou-

dellisten asioiden hoitoa ja päivittäistä selviytymistä. Mielenterveys- ja päihdeongelmat 

tuovat mukanaan usein hallitsemattoman rahan käytön sekä hallitsemattoman velkaan-

tumisen. 

 

Henkilöiden, jotka tarvitsevat tukea taloutensa hoidossa määrä on lisääntynyt vuosi 

vuodelta. Holhoustoimen asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosien 2003 ja 2009 välisenä 

aikana 51 800 asiakkaasta 62 800 asiakkaaseen. Kasvua ei selitä vuosittainen uusien 

asiakkaiden määrä, vaan se, että edunvalvonnassa olevien poistuvuus on hidastunut. 

Asiakasrakenteen muutos on myös vaikuttanut holhoustoimen asiakasmäärän kasvuun. 

Muistihäiriöiset vanhukset ovat edelleen suurin ryhmä, mutta uutena asiakasryhmänä 

ovat tulleet nuoret henkilöt, joilla on mielenterveys- tai päihdeongelmia ja joiden tarve 

edunvalvontapalveluille on pitkäaikaista. Vanhempien ikäluokkien osuus kasvaa jatkos-

sa, joten voidaan olettaa, että edunvalvontapalveluiden tarve tulee kasvamaan.
1
  

 

Edunvalvojia ovat holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain 

mukaiset yleiset edunvalvojat, jotka toimivat virkatehtävässä. Yleinen edunvalvonta 

voidaan myös järjestää ostopalveluna.  Huoltajat toimivat alaikäisten lastensa edunval-

vojina sellaisissa tapauksissa, joissa alaikäisellä lapsella on sellainen määrä omaisuutta, 

joka edellyttää edunvalvontaa. Edunvalvojana voivat toimia myös henkilön omaiset. 

Lisäksi edunvalvojana voivat toimia asianajajat tai muut ulkopuoliset tahot.
2
 Tässä tut-

kimuksessa edunvalvonnalla tarkoitetaan holhoustoimilaissa määriteltyä yleistä edun-

valvontaa erotuksena ammattijärjestöjen edunvalvonnasta. 

 

                                                 
1
 HE 203/2010 vp: 4. Alkaneita edunvalvontoja oli vuonna 2003, 8997 ja vuonna 2009, 8203. 

2
 Sarja 2011: 144. 



11 

 

Edunvalvonnan alkaessa henkilön taloudelliset asiat ja omaisuus otetaan edunvalvojan 

haltuun. Yleisen edunvalvojan tehtäväkenttä on laaja, lähtien päämiehen laskujen mak-

samisesta omaisuuden myyntiin ja velkojen järjestelyyn. Vaikka päämiesten ikäjakauma 

on laaja, ovat edunvalvojan tehtävät kuitenkin samankaltaisia kaikissa ikäryhmissä. 

Päämiesten lisäksi yleinen edunvalvoja toimii yhteistyössä eri viranomaisten, kuten ve-

roviranomaisten, kansaeläkelaitoksen, kuntien sosiaalitoimen, ja terveydenhuollon 

kanssa 
3
. Päämiesten omaiset ovat merkittävin yhteistyöverkko. Edunvalvonnan alkaes-

sa kartoitetaan päämiehen varat ja velat. Selvitetään mahdolliset osakkuudet kuolinpe-

sissä. Tässä selvitystyössä omaiset tai muut läheiset, jotka tuntevat päämiehen asioita 

ovat suuri apu silloin, kun päämies ei itse pysty asioistaan kertomaan. 

 

Omaisuusluettelo laaditaan edunvalvonnan alkamispäivästä lukien ja se on annettava 

kolmen kuukauden kuluessa alkamispäivästä. Määräaikaan voi saada pidennystä hol-

housviranomaiselta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erilaisiin vakuutussäästämisen 

muotoihin. Merkityksellinen on myös tieto päämiehen mahdollisesta testamentista, joka 

ilmoitetaan omaisuusluettelossa. Kuolinpesäosuudet arvostetaan käypään arvoon omai-

suusluettelossa.
4
 

 

Kuolinpesässä voivat olla osakkaina, leski, vainajan perilliset sekä yleistestamentin saa-

jat. Henkilön kuolinvuoden aikana verotus tapahtuu sekä kyseisen vainajan että kuolin-

pesän tulosta. Kuolinpesään sovelletaan tuloverolain (30.12.1992/1535), jatkossa TVL, 

säännöksiä, kuten niitä olisi sovellettu henkilön eläessäkin. Kuolinpesä on oikeutettu 

myös vähennyksiin, kuten olisi ollut luonnollinen henkilökin. Seuraavina vuosina kuo-

linpesää verotetaan itsenäisenä verovelvollisena. Kuolinpesällä voi olla pääomatuloa ja 

ansiotuloa, verokantojen ollessa samat kuin luonnollisella henkilöllä.
5
 Verotuksen muo-

tona perintö- ja lahjaverotus luetaan pääomaverotukseen. Perintönä tai lahjana saatu 

saanto on yleensä vastikkeetonta, tai kyseessä voi olla lahjanluontoinen kauppa, jossa 

osasta saantoa suoritetaan vastike. Perintöverotuksen perusteena on vainajan jälkeen 

tehtävä perukirja, jossa ilmoitetaan vainajan ja mahdollisen lesken varat ja velat. Lahja-

verotus perustuu lahjansaajan tekemään lahjaveroilmoitukseen.
6
 

 

Perittävän kuoltua käynnistyy kuolinpesän yhteishallinto sen jälkeen, kun kaikki tiedos-

sa olevat osakkaat ovat itse tai edustettuina ryhtyneet kuolinpesää hallinnoimaan.
7
 Yksi-

                                                 
3
 Oikeusministeriön esitteitä 8/2010. 

4
 Heikkinen & Heusala, Mäkelä, Nuotio 2003:19. 

5
 Myrsky & Ossa 2008: 64–65. 

6
 Myrsky ym. 2008: 283−284. 

7
Saarenpää 2005: 317. 



12 

 

tyisoikeudellisesta näkökulmasta yhteishallintosuhdetta ei synny silloin, kun vainajan 

jälkeen jää vain yksi osakas. Tällöin ei synny kuolinpesää.
8
 Perintökaaren 

(5.2.1965/40), jatkossa PK 18 luvun 2 §:n mukaan osakkaiden tulee yhteisesti ottaa pesä 

hallintaansa, ellei pesän hallintoa ole muutoin järjestetty esimerkiksi pesän selvittämi-

seksi. Mikäli kuolinpesässä on PK 18 luvun 3 §:n nojalla vajaavaltainen perillinen tai 

testamentinsaaja tai tällaisen henkilön toimintakelpoisuutta on rajoitettu, eikä hänellä 

ole edunvalvojaa, tulee sen jonka hallussa pesä on, tehdä ilmoitus holhousviranomaisel-

le.  Laki holhoustoimesta (1.4.1999/442), jatkossa HolhTL 4 §:n mukaan, alaikäisen 

edunvalvojana ovat hänen huoltajansa. Täysi-ikäisen henkilön edunvalvojana on tuo-

mioistuimen tai holhousvirnaomaisen edunvalvojan tehtävään määräämä henkilö. 

                                                 
8
 Ossa 2009: 133−134. 



13 

 

 

Verosuunnittelun tarkoituksena on veroseuraamusten ennakointi ja taloudellisesti edulli-

simman vaihtoehdon valitseminen. Verovapaiden tulojen saaminen verosuunnittelun 

keinoin on vähäistä. Suurempi merkitys on tulojen jakamisella ansiotuloksi ja pääoma-

tuloksi. Verovelvollisen tulomuodostuksessa pääomatulojen osuuden kasvattaminen 

vähentää veroseuraamuksia. Verosuunnittelu ei ole riskitöntä. Merkittävimpiä riskejä 

ovat soveltamisriskit, jolloin liikutaan verolainsäädännön äärirajoilla. Verovelvollisella 

on mahdollisuus minimoida riskejä pyytämällä veroviranomaisen ennakkoratkaisua tai 

ennakkotietoa. 
9
 

 

Perintö- ja lahjaverolain (12.7.1940/378), jatkossa PerVL 3 a §:n 4 momentin mukaan, 

perintöverotuksessa ennakkoratkaisun hakemiseen ovat oikeutettuja kuolinpesän osakas, 

erityisjälkisäädöksen saaja ja leski, silloin kun hän ei ole kuolinpesän osakas. Laissa 

verotusmenettelystä (1558/1995) jatkossa VML, lain 85 §:n mukaan verohallinto voi 

verovelvollisen, tai yhtymän kirjallisesta hakemuksesta antaa ennakkotiedon siitä, miten 

se tulee verotusta toimitettaessa menettelemään. Ennakkotieto on määräaikainen, se 

päättyy viimeistään ennakkotiedon antamista seuraavan kalenterivuoden aikana. 

 

Perintö- ja lahjaverolain uudistuksen myötä säännöksiä on selkeytetty lisäämällä vero-

kiertoa koskeva normi, PerVL 33 §, sekä jäämistön arvostusta koskeva normi, PerVL 9-

10 §. Verohallinnon toiminnan yhdenmukaisuuden tavoite näkyy verotuskäytännön va-

kiintumisena ainakin tavanomaisissa verosuunnittelun tapauksissa. Haittana on, että 

ennakkoratkaisu on maksullinen ja sen saaminen voi kestää pitkään.
10

  

 

Edunvalvonnalla puututaan henkilön itsemääräämisoikeuteen edunvalvonnan lievim-

mässäkin muodossa, jossa edunvalvojalla on rinnakkainen, taloudellisiin asioihin mää-

rätty toimivalta. Toisaalta edunvalvonnalla pyritään suojaamaan päämiehen etua. Pää-

miehen suojelun tarpeen ja itsemääräämisoikeuden välistä tasapainoa joudutaan välillä 

hakemaan. Laki edunvalvontavaltuutuksesta hyväksyttiin vuonna 2007. Edunvalvonta-

valtuutus antaa henkilölle mahdollisuuden järjestää ennakolta asioidensa hoidon siltä 

varalta, että hänen terveydentilansa vaisuudessa heikkenisi siten, että hän ei pystyisi 

hoitamaan asioitansa. Edunvalvontavaltuutus on vaihtoehto edunvalvonnalle, sillä vä-

hennetään tarvetta puuttua henkilön itsemääräämisoikeuteen.
11

 

 

                                                 
9
 Ossa 2006b: 98−99. 

10
 Puronen 2009: 20−21. 

11
 Sarja 2007: 382−383. 



14 

 

Yleinen edunvalvonta on siirtynyt kunnilta valtion hoidettavaksi vuoden 2010 alusta 

lukien, oikeusapupiirien alaisuuteen ja oikeusministeriön hallinnonalaan. Holhoustoimi-

lainsäädäntö on muuttunut vuosien kuluessa. Nimikkeet ovat muuttuneet virkaholhoo-

janimikkeestä yleisen edunvalvojan nimikkeeseen. Holhouslainsäädäntöä on uudistettu 

päämiesten itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Uudistetun edunvalvontaorganisaation 

myötä tavoitteena on ollut yhtenäistää edunvalvontakäytäntöjä eri edunvalvontayksi-

köissä. 

 

Yleinen edunvalvoja joutuu toimimaan ulkopuolelta tulevien paineiden alaisuudessa. 

Yhtäällä on päämies, jolla on omat odotukset asioidensa hoidosta, toisaalla päämiehen 

omaiset, joilla on omat mielipiteensä päämiehen asioiden hoidosta ja lisäksi ovat maist-

raatit, jotka valvovat yleisen edunvalvojan toimintaa, jotta päämiehen etu toteutuu. 

Edunvalvoja toimii erilaisten tahtotilojen ristiaallokossa luovien ja pyrkien säilyttämään 

eri tahojen luottamuksen siihen, että edunvalvonta tulee hoidettua asianmukaisesti.
12

 

 

Yleisen edunvalvojan määräys annetaan usein toistaiseksi voimassa olevana, erityisesti 

iäkkäiden henkilöiden kohdalla. Erityismääräykset koskevat usein juuri sellaista edun-

valvontatehtävää, jossa yleinen edunvalvoja on määrätty hoitamaan rajattua tehtävää, 

kuten edustamaan päämiehen etua ja oikeutta testamentin tiedoksisaannissa, lakiosan 

vaatimisessa, osituksessa ja perinnönjaossa, asunto-osakkeiden tai kiinteistön kaupassa. 

 

 

1.2. Tutkimusongelma ja tutkimuksen kulku  

 

Päämiehen etu on edunvalvojan työssä aina ensisijainen tavoite, niin verotuksessa, kuin 

muussakin talouden ja omaisuuden hoidossa. Edunvalvojan toimintaa säädetään hol-

houstoimilaissa, osin varsin yksityiskohtaisesti. Holhoustoimilain 34 §:n kohdissa 7, 8 

ja 9, säädetään toimimisesta kuolinpesässä sekä perinnönjaosta että osituksesta. Perin-

nön jakamisessa lähtökohtana on sopimusvapaus, jolloin pesän osakkaiden kesken voi-

daan sopia perinnöstä luopumisesta, perintö- ja testamenttiosuuksien luovutuksista, 

kaupoista perillisten välillä, vaihdoista, kuittauksista, osittaisjaoista sekä ennakkoperin-

nöistä. Holhoustoimilaki suhtautuu näihin sopimuksenvaraisiin perinnönjakotoimiin 

varsin jyrkästi. Mikäli pesän osakas kuuluu edunvalvontaan, on perinnönjaossa käytet-

tävä pesänjakajaa tai perinnönjakosopimukselle tulee hakea holhousviranomaisen lupa. 

Myös perinnöstä luopuminen ja pesäosuuden luovutus ovat luvanvaraisia toimia.
13

 

                                                 
12

 Sarja 2011: 144, 147. 
13

 Saarenpää 2005: 320. 



15 

 

 

Edellä mainitut seikat herättävät usein keskustelua siitä, mikä on päämiehen edun mu-

kaista. Holhouslainsäädännöllä säännellään edunvalvojan toimia varsin yksityiskohtai-

sesti, josta toisaalta on apua päämiehen asioiden hoidossa, mutta joka myös rajoittaa 

vapautta sopia asioista päämiehen edun mukaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena on sel-

vittää millaisilla verosuunnittelukeinoilla edunvalvoja ajaa päämiehensä etua perinnön-

jaossa. 

 

Yleisellä edunvalvojalla tarkoitetaan edunvalvojan virassa toimivaa henkilöä. Edunval-

vontatehtävää ei määrätä nimetylle henkilölle, vaan edunvalvojien virat ovat numeroitu. 

Edunvalvojana voi myös olla henkilön läheinen tai omainen, esimerkiksi alaikäisellä 

toinen vanhemmista. Tässä työssä tutkimusongelmaa tarkastellaan yleisen edunvalvojan 

näkökulmasta. Tutkimus rajataan täysi-ikäisiin päämiehiin. Jatkossa puhuttaessa edun-

valvojasta tai edunvalvonnasta tarkoitetaan yleistä edunvalvojaa tai yleistä edunvalvon-

taa. 

 

Tutkimus etenee tutkimuksen taustan avaamisella, jossa kuvataan holhoustoimialaa yh-

teiskunnallisena toiminta-alueena sekä lainsäädännön näkökulmasta. Toisessa luvussa 

kuvataan yleisemmin edunvalvontaa, edunvalvojan tehtävän alkamista, miten edunval-

vonta saadaan vireille, kuka edunvalvojan määrää, miten edunvalvojan tehtävä määräy-

tyy. Henkilön itsemääräämisoikeutta käsitellään lainsäädännön kautta.  Millä tavalla 

holhouslainsäädäntö, perusoikeudet ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteet nivoutuvat 

yhteen edunvalvonnassa. Edunvalvojien toimintaa valvotaan holhousviranomaisten toi-

mesta, joten viranomaisvalvontaa valotetaan lukijalle. Kolmannessa luvussa käsitellään 

kuolinpesien hallinnointia edunvalvonnassa, miten se poikkeaa edunvalvonnan ulkopuo-

listen kuolinpesien kohdalla. Kuolinpesien osakkuudet käsitellään osakaskohtaisesti, 

koska verosuunnittelun kannalta on merkitystä sillä, mikä on osakkaan asema kuolin-

pesässä. Perintöverotus käsitellään omana alakohtanaan, koska se on verosuunnittelun 

lähtökohta. Neljännessä luvussa kootaan yhteen verosuunnittelun keinot edunvalvonnan 

näkökulmasta. Tutkimuksen ulkopuolelle rajataan sukupolvenvaihdokset elinkeinotoi-

minnassa, ja maataloudessa sekä tapaukset, joissa päämies on kuolinpesän hallinnoiman 

yrityksen osakkaana, koska edellä mainittuja tapauksia on erittäin harvoin edunvalvon-

nassa. Viidennessä luvussa käsitellään luovutusvoittoverotusta myytäessä jäämistö-

osuuksia. Edunvalvoja joutuu usein realisoimaan päämiehen omaisuutta saadakseen 

varoja juoksevien menojen kattamiseksi. Perinnönjaon toteuttamiseksi joudutaan myös 

myymään omaisuutta. Kuudennessa luvussa käsitellään pesänselvittäjän ja –jakajan 

roolia perinnönjaossa. Edunvalvoja joutuu hakemaan pesänselvittäjän ja –jakajan mää-



16 

 

räystä alioikeudelta, riitaisissa kuolinpesissä, joissa sopimukseen perustuva perinnönja-

ko ei onnistu. Pesänselvittäjän – jakajan rooli on siten merkittävä kuolinpesän osakkaan 

kannalta. Seitsemännessä luvussa käsitellään päämiehen itsemääräämisoikeutta hol-

houslainsäädännön, perusoikeuksien ja hyvän hallinnon periaatteiden näkökulmasta. 

Edunvalvojan määräys vaikuttaa aina päämiehen itsemääräämisoikeuteen, koskipa mää-

räys taloudellisia asioita tai henkilökohtaisia asioita. Henkilön itsemääräämisoikeuteen 

puuttuminen on aina erityistapaus, johon täytyy löytyä lainsäädännöllinen perusta. Kah-

deksannessa luvussa esitetään tutkimuksen yhteenveto. 

 

Päämiehen toimintakelpoisuuden osalta tutkimus rajataan koskemaan päämiehiä, joilla 

on rinnakkainen toimivalta. Rinnakkaisella toimivallalla ei rajoiteta päämiehen sopi-

muksenteko-oikeutta, tällöin päämies ja yleinen edunvalvoja toimivat yhteistyössä. Pe-

rusteluna tehtävän rajaukselle on käräjäoikeuksien ja maistraattien tekemät päätökset 

edunvalvojan tehtävästä, jotka pääsääntöisesti ovat koskeneet päämiehen taloudellisten 

asioiden ja omaisuuden hoitoa, jolloin päämiehen toimintavapautta ei ole rajoitettu. 

Päämiehen toimintavapauden salliminen on perusoikeudellisesta näkökulmasta katsot-

tuna päämiehen etua ajavaa ja hänen itsemääräämisoikeuttaan säilyttävää päätöksente-

koa. 

 

 

1.3. Tutkimusmenetelmä ja –aineisto 

 

Tässä työssä tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Silta-

lan
14

 mukaan lainopin tulkinnan ja systematisoinnin kohteena on voimassa oleva oikeus. 

Tulkinnat esitetään perusteltujen tulkintalauseiden eli tulkintakannanottojen muodossa. 

Lainoppi tutkimusmenetelmänä perustuu voimassa olevan oikeuden sisällön tulkitsemi-

seen. Oikeuden sisältöä tulkitaan käsiteltävissä olevassa oikeusongelmassa. Lainoppi 

pyrkii vastaamaan kysymykseen miten toimitaan kyseisessä tilanteessa voimassa olevan 

oikeuden mukaan. Lainoppi on oikeusjärjestykseen kuuluvien sääntöjen tutkimusta ja 

niiden sisällön selvittämistä eli tulkintaa.
15

 Oikeusjärjestelmää voidaan tarkastella sisäi-

sestä ja ulkoisesta näkökulmasta. Sisäinen näkökulma tarkoittaa mukana järjestelmässä 

toimivaa tuomaria tai hallintovirkamiestä. Sisäinen näkökulma merkitsee toimijan kan-

nalta sitä, että toimijan on selvitettävä häntä itseään koskevien sääntöjen sisältö. Ulko-

puolisesta näkökulmasta kiinnostuksen kohteena on säännönmukaisuus esimerkiksi vi-

ranomaistoiminnan käyttäytymisessä.
16

 

                                                 
14

 Siltala 2001: 8. 
15

 Husa & Mutanen, Pohjolainen 2010: 20. 
16

 Aarnio 1989: 54, 56. 



17 

 

 

Toinen lainopin tehtävä on oikeusjärjestyksen systematisointi, jolla pyritään luomaan ja 

kehittämään oikeudellista käsitejärjestelmää, jonka varassa oikeutta tulkitaan. Systema-

tisoinnilla voidaan löytää säännökset, ja hahmotetaan oikeudellisen järjestyksen koko-

naiskuva.
17

 Siltalan mukaan systematisointi liittää yksittäisen säännöksen laajempaan 

oikeudenalakohtaiseen kokonaisuuteen. Systematisointi voidaan kiteyttää kysymykseen 

pääsäännöstä ja pääsääntöä tiukemmin tulkittavaan poikkeukseen tutkittavalla oikeu-

denalalla.
18

 Tässä tutkimuksessa systematisointi voidaan ilmaista kysymyksenä miten 

päämiehen edun ajamisen vaatimus toteutetaan kuolinpesän verosuunnittelussa. Aset-

taako holhoustoimilaki rajoitteita verosuunnittelulle? Miten tämä yksittäinen säännös 

toteutetaan perusoikeuksien ja oikeusperiaatteiden näkökulmasta? Oikeusdogmaattinen 

tutkimusmenetelmä sopii tähän kyseiseen tutkimusongelmaan, koska holhouslainsää-

däntö asettaa edunvalvojalle varsin tiukat rajat toimia päämiehensä edustajana kuolin-

pesässä. 

 

Tutkimusaineisto koostuu aihealuetta koskevasta lainsäädännöstä, josta keskeisimmät 

ovat holhoustoimilaki, perintö- ja lahjaverolaki ja tuloverolaki. Oikeuskäytäntö, oikeus-

kirjallisuus, lain esitöiden valmisteluaineisto ja eduskunnan oikeusasiamiehen kannan-

otot edunvalvontaa koskevissa asioissa selventävät lainsäätäjän tarkoitusta ja tavoitteita. 

 

 

                                                 
17

 Husa ym. 2010: 20−21. 
18

 Siltala 2001: 23. 



18 

 

2. YLEISTÄ EDUNVALVONNASTA 

 

 

2.1. Edunvalvonnan alkaminen 

 

Holhoustoimen edunvalvontapalveluiden tarkoituksena on auttaa sellaisia päämiehiä, 

jotka eivät kykene itse valvomaan etuaan, tai huolehtimaan itseään, tai varallisuuttaan 

koskevista asioista. Edunvalvonnan tarve voi tulla esille henkilön sairastuessa, henkisen 

toiminnan häiriintyessä, terveydentilan heikentyessä, pitkästä poissaolosta tai muusta 

vastaavasta syystä. Edunvalvojan määrääminen edellyttää, että asiat vaativat hoitoa, 

eivätkä ne tule muutoin hoidetuksi. Edunvalvoja voidaan määrätä käräjäoikeuden pää-

töksellä tai maistraatin päätöksellä. Maistraattiin lähetetyn hakemuksen, tai ilmoituksen 

perusteella maistraatti selvittää, tarvitseeko edunvalvontaan esitetty henkilö edunvalvo-

jan. Ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä voi tehdä kuka tahansa 

vaitiolovelvollisuuden estämättä. Ilmoitus voi olla vapaamuotoinen, mutta siitä tulee 

käydä ilmi edunvalvonnan tarpeessa olevan henkilön tiedot, ilmoituksen tekijän tiedot ja 

perusteet edunvalvonnalle. Ilmoitus tehdään sille holhousviranomaiselle, jonka alueella 

edunvalvontaan ehdotetulla henkilöllä on kotikunta, tai minkä kunnan alueella henkilö 

pääsääntöisesti oleskelee.
19

  

 

Alioikeus yleensä määrää edunvalvojan maistraatin hakemuksen perusteella. Edunval-

vontaan esitetyn hakemuksen käsittelee se alioikeus, jonka tuomiopiirissä henkilöllä on 

kotikunta tai sen kotikunnan alioikeus jonka alueella hän pääasiallisesti oleskelee. Mi-

käli kyseessä on kuolinpesän osakkaalle haettava edunvalvojan määräys, on hakemus 

pantava vireille siinä alioikeudessa, joka on laillinen tuomioistuin jäämistöä koskevissa 

asioissa.
20

 Maistraatin toimivaltaan kuuluu määrätä edunvalvoja silloin, kun henkilö itse 

on hakenut edunvalvojan määräämistä, ja hän itse ehdottaa tiettyä henkilöä edunvalvo-

jakseen.
21

 

 

Edunvalvojan määräys edellyttää henkilöä hoitavan lääkärin kannanottoa henkilön ter-

veydentilasta.
22

 Lisäksi lääkäri joutuu ottamaan kantaa siihen, onko sairauden tuoma 

toiminnan vajaus sellaista, että henkilö ei itse pysty huolehtimaan taloudellisista asiois-

taan. Edunvalvojan määräys edellyttää lisäksi sitä, että henkilöllä on sellaista omaisuut-

ta, joka vaatii hoitoa. Vanhuksilla edunvalvojan määräyksen lääketieteellisenä perustee-

                                                 
19

 Parviainen & Rubanin 2009: 58. 
20

 Parviainen & Rubanin 2009: 61. 
21

 Parviainen & Rubanin 2009: 55, 62. 
22

 Itä-Suomen lääninhallituksen maistraattien kehittämistyöryhmä 2009:7− 8. 



19 

 

na on useimmiten jokin muistisairaus, kuten Alzheimerin tauti. Henkisen toiminnan 

häiriöistä voidaan mainita mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt kuten kaksisuun-

taista mielialahäiriötä-  tai skitsofreniaa sairastavat henkilöt. Heikentynyt terveydentila 

voi tulla esille esimerkiksi päänvamman seurauksena, jolloin asioiden hahmotuskyky on 

vaikeutunut. Lääkärinlausunto on näin ollen merkittävässä asemassa päätettäessä edun-

valvojan määräyksestä. Lääkärin on sen vuoksi tunnettava henkilö pidemmältä ajalta, 

sekä kohdattava hänet henkilökohtaisesti. 

 

Edunvalvonnan tarkoituksena on henkilön tukeminen ja suojaaminen taloudellisissa 

asioissa.  Suojaaminen voi olla myös suojaamista henkilöä itseltään, mikäli hän ei ym-

märrä omaa parastaan. Henkilön hakeutuessa itse edunvalvontaan, voi maistraatti tehdä 

asiassa päätöksen. Mikäli hakijana on ulkopuolinen, tarvitaan käräjäoikeuden päätös 

asiassa.  

 

KHO 2002:11 antamassa ratkaisussa oli kyse henkilön itsensä tekemästä hakemuksesta 

edunvalvojan määräämiseksi, jolloin maistraatilla oli toimivalta ratkaista asia ja määrätä 

henkilölle edunvalvoja. Maistraatti oli tukeutunut päätöksessään henkilön lääkärinlau-

suntoon, kaupungin sosiaalityöntekijän lausuntoon ja henkilön omaan kertomukseen, 

jonka mukaan hän on ollut kykenemätön valvomaan etuaan, ja huolehtimaan itsestään ja 

varallisuudestaan. Edunvalvontaan esitetty oli valittanut maistraatin päätöksestä hallin-

to-oikeuteen, koska valituksen tekijän mukaan hänen toimintakelpoisuuttaan oli rajoitet-

tu, joka on ollut virheellinen käsitys. Hallinto-oikeus oli hylännyt edunvalvontaan esite-

tyn vaatimuksen asian suullisesta käsittelystä, koska maistraattiin toimitettujen asiakir-

jojen perusteella henkilö on ymmärtänyt asian merkityksen, kun maistraatti on määrän-

nyt hänelle edunvalvojan. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi edunvalvontaan esitetyn vaa-

timuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ja edunvalvojan määräämisestä. Edunval-

vojaa määrättäessä on edunvalvontaan harkittavaa henkilöä kuultava henkilökohtaisesti, 

mikäli se on mahdollista. 

 

Henkilön oikeus tulla kuulluksi on turvattu Suomen perustuslain (11.6.1999/731) jat-

kossa PeL 21 §:n 2 momentissa, sekä Suomen ratifioimissa kansainvälisissä ihmisoike-

ussopimuksissa
23

. Kuulemisen tarkoituksena on asianosaisten oikeuksien turvaaminen. 

Tällä turvaamistoimella pyritään suojaamaan asianosaisen asema suhteessa julkiseen 

valtaan. Kuulemisen tavoitteena on saada asianosaiset tasavertaiseen asemaan keske-

                                                 
23

 Henkilöllä, jota on esitetty edunvalvontaan, on oikeus mahdollisimman nopeasti saada tieto sellaisesta 

menettelystä, joka vaikuttaa hänen oikeustoimikelpoisuuteensa, oikeuksiensa käyttämiseen tai hänen 

etuihinsa, ellei tämä ole merkityksetöntä, tai ellei se muodosta edunvalvontaan esitetylle vakavaa vaaraa. 

Kuuliala 2011: 3536. 



20 

 

nään. Kuulemisen tavoitteena on myös tosiasiallisen tiedon saaminen ratkaisun perus-

taksi. Vuoden 1974 holhoustoimikunnan mietinnössä jaettiin kuulemistilanteet kolmeen 

kategoriaan, 1) kuulemispakko, jolloin tuomioistuimen on aina määrättävä asianosaiset 

henkilökohtaisesti kuultaviksi tuomioistuimeen, 2) tilanteet, joissa asianosaiset velvoite-

taan saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, mikäli asian selvittäminen vaatii, 

3) tilanteet, joissa asianosaiselle varataan tilaisuus tulla kuulluksi.
24

 

 

Viranomaisen ja yksityisen henkilön asemat ovat epätasa-arvoisessa suhteessa keske-

nään. Viranomaiset ovat viranomaistehtävässään yksityisen henkilön yläpuolella ase-

mastaan johtuen. Henkilön kuulemisella omassa asiassaan, tätä epätasa-arvoista suhdet-

ta pyritään saamaan tasa-vertaisemmaksi.  

 

 

2.2. Edunvalvojan tehtävä ja toimivalta 

 

Edunvalvojan tehtävän selkeä määrittäminen on tärkeää tulkintaongelmien välttämisek-

si. Tuomioistuimet ja maistraatit joutuvat pohtimaan edunvalvojan tehtävää määrätes-

sään päämiehen itsemääräämisoikeuden turvaamisen ja edunvalvojan tehtävän mahdol-

lisimman selkeän määrittämisen ongelmaa. Vaarana päämiehen oikeusturvan kannalta 

on se, että tehtävän sanamuotoa tulkittaessa ajaudutaan liian laajaan tulkintaan, jolloin 

päämiehen itsemääräämisoikeutta rajoitetaan liiaksi. Esimerkkinä tulkintaongelmasta 

Helin mainitsee päämiehen, joka on osakkaana kuolinpesässä ja edunvaloja on määrätty 

valvomaan päämiehen etua ja oikeutta pesänselvityksessä ja perinnönjaossa. Päämiehen 

avioliitto on purkautunut vuosia sitten, ja ositus on tuolloin jäänyt tekemättä. Edunval-

vojan tehtävää joudutaan tämän vuoksi muuttamaan käsittämään myös ositus. Jos ositus 

ja perinnönjako on ehditty toimittaa ja edustusvallan puutteeseen vedotaan jälkikäteen, 

tulkinta johtaa oikeustoimen pätemättömyyteen ja jakotoimenpiteen uusimiseen, josta 

aiheutuu päämiehelle kuluja.
25

 

 

Edunvalvojan tärkeimmät tehtävät, riippuen edunvalvojan määräyksestä ovat seuraavat: 

1. omaisuudesta ja taloudellisista asioista huolehtiminen 

2. omaisuudesta huolehtiminen siten, että sen tuotto voidaan käyttää päämiehen 

hyväksi ja hänen henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämiseksi 

                                                 
24

 Kuuliala 2011: 42−43. Ks. myös VaaHO:1997:32. Hallintolainkäyttölain (26.7.1996/586) 19 a §:ssä 

säädetään hallintotuomioistuimen oikeudesta määrätä viran puolesta henkilölle edunvalvoja, mikäli hän 

on sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen tai muun syyn vuoksi kykenemätön valvomaan omaa 

etuaan oikeudenkäynnissä.  
25

 Helin 2001: 1074 



21 

 

3. huolehtia siitä, että päämies saa riittävästi varoja omaan käyttönsä 

4. kunnioittaa päämiehelle tärkeän omaisuuden säilyttämisestä 

5. pyrittävä hyvään yhteistyöhän päämiehen kanssa, päämiehen kuuleminen, mikäli 

se on mahdollista päämiehen terveydentila huomioiden 

6. sopivasta hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta huolehtiminen sekä yhtey-

denpito sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisiin 

7. kirjanpito päämiehen varoista ja veloista, omaisuusluettelon laatiminen, vuositi-

lien teko 

8. ilmoitusvelvollisuus päämiehen pankkitilien käyttöoikeudesta, päämiehen saata-

vista huolehtiminen 

9. luvan hakeminen laissa määrättyihin oikeustoimiin 

10. lahjoituskielto 

11. edunvalvojan on jäävättävä itsensä ja haettava edunvalvojan sijainen oikeustoi-

miin, joissa edunvalvoja on esteellinen toimimaan
26

 

 

Edunvalvojan tehtävän hoitaminen on helpompaa, mikäli määräys on yksiselitteinen. 

Edunvalvojan määräyksen tarkka rajaaminen on myös päämiehen itsemääräämisoikeu-

den kannalta tärkeää, koska sillä estetään edunvalvojan toimivallan ylittyminen asioihin, 

jotka ovat päämiehen itsensä vallinnassa. 

 

 

2.3. Päämiehen itsemääräämisoikeus 

 

Perusoikeussäännöstössä itsemääräämisoikeus on kirjattuna PL 7 §:n 1 momenttiin, 

”jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja 

turvallisuuteen”. Itsemääräämisoikeus sisältyy henkilökohtaiseen vapauteen. 
27

 

 

Perusoikeudet velvoittavat julkista valtaa kunnioittamaan yksilön mahdollisuuksia, 

olemalla passiivinen ja antamalla yksilölle mahdollisuuden toteuttaa perusoikeuksiaan. 

Suojaamisvelvollisuudella tarkoitetaan julkisen vallan velvollisuutta estää yksityistä tai 

julkista valtaa loukkaamasta yksilön perusoikeuksia. Toteuttamisvelvollisuudella tarkoi-

tetaan julkisen vallan velvollisuutta aktiivisesti edistää ja turvata yksilön perusoikeuksi-

en toteutumista. Perusoikeuksien vaikutus voidaan luokitella viiteen kategoriaan. Toi-

meksiantovaikutukseen, jolla tarkoitetaan perusoikeuksien toteuttamista lainkäytön, 

hallintokäytäntöjen ja talousarvioiden avulla.  Tulkintavaikutukseen, jolla tarkoitetaan 

                                                 
26

 Oikeusministeriön esitteitä 8/2010. 
27

 Tuori & Kotkas 2008: 410. 



22 

 

perusoikeusmyönteistä laintulkintaa. Kompetenssivaikutukseen, jolla tarkoitetaan pe-

rusoikeutta rajoittavan lain säätämistä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Abrogaa-

tiovaikutukseen, jolla tarkoitetaan perusoikeuksien kanssa ristiriidassa olevan säännök-

sen soveltamisen syrjäyttämistä. Oikeuden perustavaan vaikutukseen, joka luo edelly-

tykset vaatia tuomioistuimissa perusoikeuden toteuttamista.
28

 

 

Ihmisarvon kunnioittaminen määriteltiin holhoustoimilain uudistuksen keskeiseksi ai-

neelliseksi periaatteeksi. Perusoikeuksien taustalla vaikuttaa ihmisarvonperiaate. Itse-

määräämisoikeus estää ihmisarvon vastaiset toimet. Itsemääräämisoikeus voidaan mää-

ritellä yksilön oikeudeksi päättää vapaasti itseään koskevista asioista. Itsemääräämisoi-

keus perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja perustuslakiin. Itsemääräämis-

oikeus jakaantuu neljään oikeuteen, 1) oikeus ulkoiseen vapauteen, 2) oikeus sisäiseen 

vapauteen, 3) oikeus kompetenssiin
29

, 4) oikeus valtaan.
30

 

 

Itsemääräämisoikeuden näkökulmasta luonnollinen henkilö on oikeussubjekti, jolla on 

oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeussubjekti on myös kieltojen ja käskyjen alainen. Oi-

keudellinen toimintakyky tarkoittaa oikeussubjektin kelpoisuutta ryhtyä oikeustoimiin. 

Oikeudellinen toimintakyky jakaantuu oikeustoimikelpoisuuteen ja oikeudelliseen vas-

tuunalaisuuteen. Rajoitetusti oikeustoimikelvoton voi olla oikeudellisesti vastuunalai-

nen. Oikeuskelpoisuus alkaa syntyessä. Täysivaltaisesti oikeustoimikelpoinen henkilö 

on täytettyään 18 vuotta, jolloin hän saa määrätä omaisuudestaan, tehdä sopimuksia ja 

muita oikeustoimia. Oikeustoimikelpoisuutta voidaan rajoittaa tai julistaa vajaavaltai-

seksi holhoustoimilain säännösten perusteella. Alaikäinen on holhoustoimilain mukaan 

vajaavaltainen ja sellaisena holhoustoimilain alainen, jolloin hänen edunvalvojanaan on 

hänen huoltajansa. Vajaavaltainen voi tehdä oikeustoimia, jotka ovat tavanomaisia ja 

vähäarvoisia.
31

 

 

Saarenpää on muotoillut edunvalvojan tehtävän kuusiportaiseksi sen mukaan, kuinka 

vahvasti edunvalvoja osallistuu päämiehen itsemääräämisoikeuden alaan kuuluviin oi-

keustoimiin: 

 

1. Erityinen tukeva edunvalvoja, edunvalvojan tehtävänä on auttaa päämiestä tie-

tyssä omaisuutta tai oikeustoimea koskevassa asiassa. 

                                                 
28

 Arajärvi 2011: 45. 
29

 Kompetenssilla tässä, tarkoitetaan asianosaisen oikeutta saada informaatiota. Kuuliala 2008: 32. 
30

 Kuuliala 2011: 31−32.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          
31

Saarenpää 2007: 294−299. 



23 

 

2. Yleinen tukeva edunvalvoja, edunvalvojan tehtävänä on auttaa päämiestä kaikis-

sa taloudellisissa asioissa, päämiehen toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. 

3. Erityinen yhteistoimiva edunvalvoja, edunvalvojan tehtävänä on auttaa päämies-

tä tekemällä yhdessä päämiehensä kanssa tiettyä omaisuutta tai oikeustoimea 

koskeva asia. 

4. Yleinen yhteistoimiva edunvalvoja, edunvalvojan tehtävänä on auttaa päämiestä 

kaikissa taloudellisissa asioissa tekemällä ne yhdessä päämiehen kanssa. 

5. Erityinen sivuuttava edunvalvoja, edunvalvojan tehtävänä on yksin tehdä tietty 

oikeustoimi tai yksin vallita tiettyä omaisuutta päämiehen puolesta, päämiehen 

oikeustoimikelpoisuutta on rajattu tältä osin 

6. Yleinen sivuuttava edunvalvoja, edunvalvojan tehtävänä on pääsääntöisesti 

edustaa päämiestään taloudellisissa asioissa, päämies on julistettu vajaavaltai-

seksi.
32

 

 

Päämiehen itsemääräämisoikeuden säilyttäminen on ollut holhoustoimilain johtavana 

periaatteena. Edunvalvojan määrääminen hoitamaan päämiehen asioita on viimesijaisin 

keino, jolla päämiehen asioiden hoito turvataan. Taloudellisten asioiden hoito voidaan 

turvata sosiaalitoimistojen välitystiliasiakkuuksin
33

, jolloin päämiehen toimintavapautta 

ei rajoiteta samassa määrin, kuin edunvalvojan määräyksellä. Edunvalvoja toimii pää-

miehensä varallisuuden asettamissa rajoissa päämiehensä puolesta. Päämiehen kuulemi-

nen on päämiehen itsemääräämisoikeuden kannalta tärkeää silloin, kun päämies on ky-

kenevä ymmärtämään asian merkityksen, ja kuuleminen voi tapahtua ilman huomatta-

vaa hankaluutta. Päämiehen ollessa alaikäinen, edunvalvojan on kuultava alaikäisen 

huoltajaa.
34

 

 

Käytännössä edunvalvojan määräys sisältää taloudellisten asioiden ja omaisuuden hoi-

don, eikä päämiehen toimintakelpoisuutta ole rajoitettu. Kyseessä on näin ollen kuusi-

portaisen jaottelun mukaisesti yleinen tukeva edunvalvoja. Tietyissä tapauksissa edun-

valvojan määräys käsittää yksilöidyn oikeustoimen, kuten edunvalvojan määräyksen 

valvoa päämiehen etua ja oikeutta perinnönjaossa. Tällöin puhutaan erityismääräykses-

tä, ja kyseessä on silloin erityinen tukeva edunvalvojan määräys, jolloin muuta omai-

suutta vallitsee päämies yksin.  

                                                 
32

Saarenpää 2007: 302−303. 
33

 Välitystili on kunnan sosiaalilautakunnan alainen toimintamuoto. Sosiaalitoimen asiakkaan saamat edut 

maksetaan välitystilille, josta kunnan sosiaalityöntekijä maksaa asiakkaan menoja. Välitystiliasiakkuuden 

ehtona on asiakkaan toistuvasti hakema toimeentulotuki, vaikka asiakkaan tulot edellyttäisivät kattamaan 

elinkustannukset. Tämän johdosta voidaan olettaa asiakkaalla olevan vaikeuksia taloudellisten asioidensa 

hoidossa. 
34

 Parviainen ym. 2009: 104. 



24 

 

Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan 973/2/10 ottanut kantaa edunvalvojan oi-

keuteen myydä päämiehen kotinaan käyttämä asunto. Kyseissä tapauksessa edunvalvoja 

oli myynyt asunnon kuulematta päämiestään henkilökohtaisesti. Ratkaisussa 3202/4/08 

oli kyse edunvalvojan harkintavallan käytöstä lahjoituksen suhteen. Edunvalvoja oli 

antanut rahalahjan päämiehen puolesta ilman vastavuoroisuuden odotusta. Eduskunnan 

oikeusasiamies ei sinänsä ottanut kantaa asiaan, koska kyseessä on harkintavallan käyt-

töä, mutta totesi kannanotossaan, että edunvalvonnan tulisi mahdollisimman vähän vai-

kuttaa päämiehen elämään ja läheisten muistamiset merkkipäivinä ovat tavanomaista 

perhe-elämää. 

 

Asianosaisen oikeudesta tulla kuulluksi ja mahdollisuudesta osallistua asiansa käsitte-

lyyn tuomioistuimessa on säädetty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.1 artiklassa, 

Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koske-

van kansainvälisen sopimuksen 14.1. artiklassa.
35

 Kuulemisperiaate on otettu myös 

Suomen perustuslain 21 §:n 1 momenttiin. Hallintolain (434/2003) 34 §:ssä säädetään 

asianosaisen kuulemisesta yleisellä tasolla. Hallintolain 35 §:n mukaan edunvalvojan, 

huoltajan tai muun laillisen edustajan käyttäessä puhevaltaa päämiehensä puolesta on 

puhevallan käyttäjän kuultava päämiestään ja vastaavasti päämiehen itsensä käyttäessä 

puhevaltaa kuultava edunvalvojaa, huoltajaa tai muuta laillista edustajaa jos kuuleminen 

edellyttää päämiehen edun toteutumista tai asian selvittämistä. Asianosaiselle on ilmoi-

tettava, mistä kuulemisessa on kyse, sekä ilmoitettava selvityksen antamiselle varattu 

määräaika. Lisäksi asianosaiselle on annettava tarpeelliset kuulemista koskevat asiakir-

jat alkuperäisinä tai kopioina.
36

 

 

Puhevallan käyttämisellä tarkoitetaan henkilön oikeutta edustaa itseään käsiteltävänä 

olevassa asiassa. Puhevallan käyttö perustuu joko asemaan tai valtuutukseen käyttää 

puhevaltaa toisen henkilön puolesta. Tällöin henkilö voi käyttää prosessuaalisia oikeuk-

siaan, ja hän voi tehdä oikeustoimia. Hallintoasian käsittelyssä on kyseessä henkilön 

etua, oikeutta tai velvollisuutta koskeva asia, ja asianosaisen, eli sen, joka on oikeutettu 

käyttämään puhevaltaa, asema perustuu edellä mainittuihin henkilöä koskeviin etuun, 

oikeuteen tai velvollisuuteen. Puhevalta voi perustua myös muussa lainsäädännössä 

säädettyyn oikeuteen puhevallan käytöstä, esimerkiksi tietyn intressitahon omaavilla, 

kuten yhteisöllä tai viranomaisella on oikeus intressistä riippuen käyttää asiassa puhe-

                                                 
35

 Frände, Havansi, Helenius, Koulu, Lappalainen, Lindfors, Niemi, Rautio & Virolainen 2007: 121. 
36

 Parviainen ym. 2009: 242.  



25 

 

valtaa. Asianosaispuhevallan käyttö edellyttää täysi-ikäisyyttä, jolloin henkilö on myös 

oikeustoimikelpoinen.
37

 

 

Verotuksessa asianosaisuus ratkaistaan hallintolain normien mukaan, koska verotukses-

sa ei ole asianosaisuudesta erityistä normia. Asianosaisuus voi perustua verovastuuseen 

tai veronsaamiseen. Veronsaajien puhevaltaa käyttää Veronsaajien oikeudenvalvontayk-

sikkö. Verotuksessa asianosaisasemassa voi olla luonnollinen ja juridinen henkilö. Näin 

ollen kuolinpesä, avoin- ja kommandiittiyhtiö voivat olla asianosaisasemassa.
38

 

 

 

2.4. Hyvän hallinnon oikeusperiaatteet 

 

Holhousviranomaiset ovat hallintoviranomaisia ja näin ollen heidän tulee noudattaa 

hyvän hallinnon oikeusperiaatteita.
39

 Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on koh-

deltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan 

lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueetto-

mia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeus-

järjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. 

 

Yleinen vaatimus hallinnossa asioivien tasapuolisesta kohtelusta perustuu PeL 6 §:n 

yhdenvertaisuusperiaatteeseen. Säännöksen mukaan lakia on sovellettava tekemättä 

muita eroja, kuin mitä laista käy selville. Käytännössä tasapuolisuuden periaate tulee 

esille hallinnossa asioivien yhdenvertaisena mahdollisuutena asioidensa hoitamisessa ja 

oikeuksiensa valvomisessa. Erityisesti tasapuolisuuden periaate saa merkitystä silloin, 

kun viranomainen käyttää yksityisten oikeusasemaan tai toimintamahdollisuuksiin koh-

distuvaa harkintaa.
40

 Laissa viranomaisen toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621), 

jatkossa julkisuuslaki, säädetään lain 17 §:n 1 momentissa tietojen antamisen tasapuoli-

sesta kohtelusta erityisesti silloin, kun viranomainen käyttää harkintaa, mistä asiakirjois-

ta tietoja annetaan. 

 

Tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa 

tehtävänsä rajoissa. Viranomaisen toiminta ei saa olla tarkoitushakuista, jolla pyritään 

                                                 
37

 Niemenvuo, Keravuori-Rusanen & Kuusikko 2010: 171. Asianosaisen asemasta säädetään hallintolain 

11 §:ssä. 
38

 Puronen 2010: 136137. 
39

 Heikkinen ym. 2003: 7. 
40

 HE 72/2002 vp.: 54. 



26 

 

edistämään sellaista asiaa, joka ei liity viranomaiselle määrättyyn tehtävään.
41

 Hallin-

nossa toimivan puolueettomuus tarkoittaa objektiivista toimintaa. Viranomainen ei saa 

suosia ystäviään, tai ajaa omaa etuaan. Päätösten ja toimenpiteiden tulee olla objektiivi-

sesti perusteltuja.
42

 

 

Viranomaisen harkintavaltaa ohjaa suhteellisuusperiaate. Viranomaisen on harkintaval-

taa käyttäessään suhteutettava toimet alimmalle tasolle, jolla saadaan tavoiteltu lopputu-

los. Erityisesti suhteellisuusperiaate korostuu hallinnossa asioivaa henkilöä koskevien 

epäedullisten oikeudellisten seuraamusten muodossa.
43

  

 

Luottamuksensuojaperiaatteella tarkoitetaan yksityisen henkilön oikeutta luottaa viran-

omaisen tekemän hallintopäätöksen oikeellisuuteen ja pysyvyyteen. Käytännössä tämä 

rajoittaa päätösten muuttamista yksityiselle henkilölle haitalliseen suuntaan.
44

 

 

Hyvän hallinnon periaatteet käytännön edunvalvontatyössä toteutuvat päämiesten sekä 

heidän omaistensa yhdenvertaisena kohteluna. Edunvalvoja ei saa liittoutua joidenkin 

omaisten kanssa toisia omaisia vastaan. Edunvalvoja käyttää toimivaltaansa päämiehen 

etujen ajamiseen. Edunvalvojan toimien on tähdättävä alimmalle tasolle suhteessa tavoi-

teltuun päämäärään. Päämiehen taloudellisen tilanteen kohentamisessa myydään omai-

suutta vain tarpeelliselta osalta, ei koko omaisuutta kerralla. Päämiehen tulee voida luot-

taa edunvalvojan toimiin. Edunvalvojan tulee hoitaa asiat siten, kuin päämiehen kanssa 

on sovittu.
45

  

 

Edunvalvojan tehtävän sisältö, taloudellisten asioiden ja omaisuuden hoito, on laaja 

ilmaisu. Taloudellisiin asioihin kytkeytyy lukuisia asioita, yhtenä merkittävänä asiana 

asuminen. Päämies päättää itse asumisestaan, mutta edunvalvoja joutuu rajoittamaan 

asumista, mikäli päämies asuu liian kalliissa asunnossa. Edunvalvonnassa korostuu eri-

tyisesti suhteellisuusperiaate. Edunvalvojan on rajoitettava päämiehen asioiden hoidossa 

mahdollisimman vähän päämiehen itsemääräämisoikeutta. 

 

 

 

                                                 
41

Esimerkkinä viran lakkauttamispäätös sillä verukkeella, että viranhaltijasta halutaan päästä eroon. HE 

72/2002 vp.: 55. 
42

 HE 72/2002 vp.: 55. 
43

 HE 72/2002 vp.: 55. 
44

 HE 72/2002 vp.: 56. 
45

 Sarja 2011: 155. 



27 

 

2.2. Holhousviranomaisen valvontavastuu 

 

Holhousviranomaisen valvontavastuu määräytyy päämiehen kotikunnan mukaan. Edun-

valvontaan kohdistuva valvonta voidaan jakaa ennakko- ja jälkivalvontaan. Ennakko-

valvonnalla tarkoitetaan toimenpiteitä, joita maistraatti edellyttää edunvalvojan tekevän 

toimenpiteistä, joihin edunvalvoja on ryhtynyt hoitaessaan päämiehensä omaisuutta.
46

 

Päämiehen varojen ja velkojen luettelointi, edunvalvonnan alkaessa on ensimmäinen 

maistraatille toimitettava selvitys. Omaisuusluettelo tulee toimittaa kolmen kuukauden 

kuluessa määräyspäivästä, määräaikaa voidaan edunvalvojan pyynnöstä jatkaa.
47

  Pää-

miehen vallittavaksi jätetystä omaisuudesta tehdään myös selvitys, jotta maistraatti voi 

arvioida, onko vallittavaksi jätetty omaisuus päämiehen edun mukaista.  Mikäli päämies 

myöhemmin saa omaisuutta, joka tulee edunvalvojan hoidettavasti, siitä tulee tehdä 

maistraattiin luettelo kuukauden kuluessa saannosta. Päämiehen tullessa kuolinpesän 

osakkaaksi, tulee edunvalvojan toimittaa jäljennös perukirjasta kolmen kuukauden ku-

luessa perunkirjoituksen toimittamisesta maistraattiin.
48

 

 

Poikkeuksena omaisuusluettelon tilintekovelvollisuudesta on alaikäisen edunvalvojana 

toimiva vanhempi silloin, kun alaikäisen omaisuuden määrä on vähäinen. Alaikäinen 

merkitään holhousrekisteriin sellaisissa tapauksissa, joissa alaikäinen on kuolinpesän 

osakkaana ja hänen osuutensa pesän varoista on suurempi, kuin 15.000,00 euroa, vähen-

tämättä vainajan ja pesän velkoja tai alaikäisen velkoja. Tällöin holhousviranomaiselle 

jätetään omaisuusluettelo alaikäisen varoista ja veloista.
49

 

 

Taloudelliset asiat korostuvat edunvalvonnassa. Edunvalvonnan toimenpiteet kohdistu-

vat lähes kaikissa tapauksissa muodossa tai toisessa taloudellisiin asioihin. Edunvalvo-

jaan henkilönä kohdistuu tiettyjä vaatimuksia, joiden myötä hyvää edunvalvontaa toteu-

tetaan. Edunvalvojan tulee olla riippumaton muista vaikutteista sekä pystyttävä toimi-

maan puolueettomasti. Edunvalvojan tehtävä on luottamustehtävä, johon sisältyy pää-

miehen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen ja päämiehen varojen tarkoi-

tuksenmukainen käyttö tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Edunvalvojan on ajateltava 

ratkaisuja tehdessään päämiehensä etua ja pyrittävä erottamaan oma tahtonsa päämiehen 

tahdosta
50

. 

 

                                                 
46

 Parviainen ym. 2009: 124−125. 
47

 Välimäki 2008: 118. 
48

 Parviainen ym. 2009: 124. 
49

 Parviainen ym. 2009: 124. 
50

 Heikkinen ym. 2003: 9−10. 



28 

 

2.2.1.  Edunvalvojan tilintekovelvollisuus 

 

Jälkivalvonnalla tarkoitetaan holhoustoimilain 50 §:n säännöstä, jossa säädetään edun-

valvojan velvollisuudesta pitää kirjaa päämiehensä varoista ja veloista sekä tilikauden 

tapahtumista. Käytännössä tämä tarkoittaa vuositilintekovelvollisuutta, mikäli holhous-

viranomainen ei toisin määrää. Vuositili on annettava kolmen kuukauden kuluessa tili-

kauden päättymisestä. Holhousviranomainen voi perustellusta pyynnöstä myöntää jat-

koaikaa vuositilin jättämiselle. Edunvalvojan tehtävän lakatessa, joko päämiehen kuo-

lemaan tai määräaikaisen edunvalvojan määräyksen lakkaamiseen, on edunvalvojan 

viipymättä tehtävä tili holhousviranomaiselle vallinnastaan siirtyvän omaisuuden hoi-

tamisesta ajalta, josta ei ole annettu tiliä. Tätä tiliä kutsutaan päätöstiliksi. 
51

 Edunvalvo-

jan tehtävän päättyminen lakkauttaa edunvalvojan toimivallan päämiehen tai päämiehen 

kuolinpesän asioissa. Päämiehen kuollessa joutuvat kuolinpesän osakkaat ottamaan hal-

tuunsa päämiehen varallisuuden.  

 

Holhousviranomaisen suorittaman tilintarkastuksen lähtökohtana on edunvalvojan te-

kemä omaisuusluettelo. Vertaamalla omaisuusluettelon lähtötiliannetta vuositilin tapah-

tumiin, holhousviranomainen katsoo, miten omaisuutta on hoidettu, onko päämies saa-

nut käyttöönsä riittävästi varoja ja onko tili muutoin oikein laadittu. Edunvalvojan tulee 

vuositilissä ilmoittaa mitä oikeustoimia tilikauden aikana on tehty. Varojen, menojen, 

tulojen ja velkojen lisääntymisen tai vähenemisen myötä holhousviranomainen voi pää-

tellä onko tarvittavat HolhTL 34 §:n mukaiset holhousviranomaisen luvat oikeustoimen 

tekemiseen haettu. Tilintarkastuksen jälkeen ilmoitetaan tilissä havaitut puutteet ja ryh-

dytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Virheen olennaisuudella ja virheestä aiheutuvilla 

riskeillä on merkitystä. Riskin arvioinnissa on merkitystä omaisuuden laadulla, vaihdet-

tavuudella ja määrällä, omaisuuden arvioinnin vaikeudella sekä velkojen arvostuksel-

la.
52

 

 

Edunvalvoja on vahingonkorvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta tehtäväänsä 

hoitaessaan, mikäli vahinko on aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta. vahin-

gonkorvausvastuu kattaa henkilö- ja esinevahingot sekä erityisesti varallisuusvahingot.
53

 

 

 

 

 

                                                 
51

 Parviainen ym. 2009: 125. 
52

 Heikkinen ym. 2003: 10−11. 
53

 Heikkinen ym. 2003: 15. 



29 

 

2.2.2. Luvanvaraiset oikeustoimet 

 

HolhTL:n 34 § sisältää holhousviranomaisen luvan vaativat oikeustoimet. Asunto-

osakkeiden kauppaa koskevat oikeustoimet ovat luvanvaraisia. Autotallin hankintaan 

oikeuttavien osakkeiden kauppaan ei tarvita holhousviranomaisen lupaa. Käyttöoikeu-

den luovuttaminen enemmän, kuin viideksi vuodeksi edellyttää holhousviran-

omaisenluvan. Toistaiseksi voimassa olevaan vuokrasopimukseen ei sen sijaan tarvita 

lupaa. Mikäli kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, johon sisältyy 

viiden vuoden irtisanomisaika, voidaan se silloin rinnastaa määräaikaiseen vuokrasopi-

mukseen. Kiinteistöjen hankkiminen ja luovuttaminen on luvanvaraista. Kiinteistöä jaet-

taessa määräaloihin on kyseessä lohkominen, joka rinnastetaan maaomaisuuden hank-

kimiseen tai luovuttamiseen. Maanvuokra- ja muun käyttöoikeuden luovuttaminen on 

luvanvaraista, se rinnastetaan kiinteistökauppaan. Metsän ja maa-ainesten, kuten soran 

myyminen on luvanvaraista.
54

 

 

Perinnöstä, testamenttiin perustuvasta saannosta ja pesäosuudesta luopuminen ovat lu-

vanvaraisia. Pesäosuuden luovuttaminen vastikkeetta katsotaan lahjoitukseksi, jolloin se 

on vastoin HolhTL 32 §:n 1 momentin säännöstä. Pesäosuuden vastikkeellinen luovut-

taminen on hyvä vaihtoehto perinnönjaolle, mikäli pesää ei haluta jostain syystä jakaa 

kokonaan, mutta päämies tarvitsee pesäosuutensa käyttöönsä. Sopimus kuolinpesän 

yhteishallinnosta on luvanvaraista. Ilman pesänjakajaa tehty ositus ja perinnönjako ovat 

luvanvaraisia.
55

 Tuomioistuimen määräämän pesänjakajan tekemään ositukseen ja pe-

rinnönjakoon ei tarvita holhousviranomaisen lupaa, vaikka toimitusositus ja –jako pe-

rustuisivat osakkaiden tekemään sopimukseen. Pesänjakaja valvoo tällöin, että sopimus 

on päämiehen edun mukainen.
56

 

 

Lainan ottaminen on luvanvaraista. Poikkeuksena ovat valtion takaama opintolaina sekä 

metsänparannuslaina. Velkavastuuseen sitoutuminen, takauksen antaminen ja panttaus 

ovat luvanvaraisia.
57

 Päämiehen itsensä harjoittama liiketoiminta silloin, kun toiminta-

kelpoisuutta ei ole rajoitettu ei ole luvanvaraista. Yhtiösopimusten tekeminen ja yhtiöön 

liittymiseen tarvitaan holhousviranomaisen lupa. Huomattavaa on, että holhousviran-

omaisen lupaa ei tarvita sijoituskohteiden hankkimiseen, mikäli kyseessä ovat turvalliset 

                                                 
54

 Heikkinen ym. 2003: 8285. Parviainen ym. 2009: 234235. 
55

 Välimäki 2008: 82−83; Heikkinen ym. 2003: 8586. Parviainen ym. 2009: 234. Perintöosuuden luovut-

tajalla säilyy hallintovaltuus. Tällöin pesäosuuden luovuttaja voi huolehtia luovutuksensaajan intresseistä 

kuolinpesän hallinnossa ja perinnönjaossa. Aarnio & Kangas 2010: 360.  
56

 Välimäki 2008: 101. 
57

 Heikkinen ym. 2003: 8687. Parviainen ym.  2009: 234. 



30 

 

sijoituskohteet. Riskikohteisiin tarvitaan holhousviranomaisen lupa. Holhousviranomai-

nen joutuu arvioimaan kohteen riskialttiuden.
58

  

                                                 
58

 Heikkinen ym. 2003: 87.  



31 

 

3. KUOLINPESÄN HALLINNOINTI EDUNVALVONNASSA 

 

 

Kuolinpesällä on kaksi merkityssisältöä. Yhtäältä kuolinpesällä tarkoitetaan henkilöpii-

riä, jolla on oikeus osallistua kuolinpesän yhteishallintoon. Tällaisia henkilöitä ovat vai-

najan perilliset, yleistestamentin saajat ja leski, mikäli hänellä on avio-oikeus vainajan 

omaisuuteen. Leski kuuluu kuolinpesään myös silloin, jos hän on perillisen asemassa tai 

yleistestamentinsaaja. Legaatin, eli erityissäännöksen saaja ei ole kuolinpesän osakas. 

Toisaalta kuolinpesällä tarkoitetaan jäämistöä, joka koostuu vainajan varojen ja velko-

jen muodostamasta kokonaisuudesta. Jäämistöön kuuluu se omaisuus, jonka vainaja 

omisti. Vainajan omistaessa omaisuutta yhdessä aviopuolisonsa kanssa, jäämistöön kuu-

luu vain vainajan omistama omaisuus. Kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollise-

na, myös siinä tapauksessa, että molemmat puolisot ovat kuolleet ja kuolinpesissä on 

samat osakkaat samoin perintöosuuksin.
59

   

  

 

3.1. Perintö- ja lahjaverotus 

 

PerVL 6 §:ssä säädetään perintöveron määräämisen perusteista perillisten ja testamentin 

saajan osalta. Perintöosuuden määrään vaikuttavat useat eri seikat, joita säännellään 

pääasiassa avioliittolaissa, perintökaaressa ja perintö- ja lahjaverolaissa. Perintöoikeus 

määrittelee omistajanvaihdosta omistajan kuoltua. Omistaja on perittävä tai testamentin-

tekijä. Perintökaaren säännöksissä määritetään perinnönjättäjän omaisuus eli perintö 

uudelle tai uusille omistajille. Perimys on yksi saantotyypeistä, muita ovat kauppa, vaih-

to tai lahja. Perittävältä jäänyt omaisuus muodostuu yleensä varoista ja veloista. Mikäli 

pesä on ollut velaton, puhutaan pesän nettovarallisuudesta. Perittävän velat eivät raukea, 

vaan omaisuuden selvittämisen jälkeen velat maksetaan pois pesän varoilla, tai velat 

otetaan asianmukaiseen hoitoon, jolloin velkojien asema turvataan. Rekisteröidyssä pa-

risuhteessa tai avoliitossa eläneen perittävän omaisuuden osituksella on tärkeä merkitys. 

Avopuolisolla ei ole perintöoikeutta edesmenneen puolisonsa jäämistöön muutoin, kuin 

testamenttimääräyksen perusteella. 
60

 Rekisteröity parisuhde rinnastetaan avioliittoon 

aviovarallisuus- ja jäämistöoikeudessa.
61

 Perintöveron määrään vaikuttavat saannon 

määrä sekä perillisen asema perintöveroluokassa. Jako veroluokkiin määräytyy perin-

nönjättäjän ja perittävän välisellä sukulaisuussuhteella.
62

 

                                                 
59

 Aarnio, Kangas, Puronen & Räbinä 2011: 291−294. 
60

 Aarnio ym. 2011: 273. 
61

 Aarnio ym. 2011: 10. 
62

 Aarnio ym. 2011: 272. 



32 

 

 

Vuodesta 2008 alkaen perilliset ja testamentinsaajat on jaettu kolmeen veroluokkaan. I 

veroluokkaan kuuluu perinnönjättäjän aviopuoliso, jolla tarkoitetaan avioliitossa tai 

rekisteröidyssä parisuhteessa ollutta puolisoa tai parisuhdekumppania. Avopuoliso on 

luettu I veroluokkaan siinä tapauksessa, jos hän saa perintökaaressa tarkoitettua avustus-

ta pesästä toimeentuloaan varten. Perinnönjättäjän lapsi, ottolapsi, vanhemmat ja otto-

vanhemmat sekä lapsen tai ottolapsen rintaperilliset kuuluvat myös I veroluokkaan. II 

veroluokkaan kuuluvat perinnönjättäjän sisarukset ja sisarpuolet sekä heidän jälkeläi-

sensä. Lisäksi II veroluokkaan kuuluvat kaikki muut, jotka saavat omaisuutta perintönä 

tai testamentilla.
63

 

 

Verovelvollisia ovat kaikki perinnön tai lahjan saajat. Merkitystä ei ole perinnönjättäjän 

ja perijän sukulaisuussuhteilla tai testamentintekijän ja edunsaajan sukulaisuus- tai 

muilla suhteilla, perintö saa aikaan verovelvollisuuden muodostumisen.
64

 Verohallinto 

huolehtii perintäveron maksuunpanosta lähettämällä kaikille verovelvollisille verolipun, 

josta ilmenee veron määrä sekä tilisiirtolomakkeet maksua varten. Mikäli perillisille ei 

aiheudu veroseuraamuksia verolippu toimitetaan pesänhoitajalle tai pesänilmoittajalle.
65

 

Kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta, toisin 

sanoen kuolinpesä ja vainaja eivät ole erillisiä verovelvollisia. Verovuonna kertyneet 

tulot ja vähennykseen oikeutetut menot lasketaan yhteen ja verot määräytyvät kuolin-

pesälle koko verovuoden tulojen perusteella. Kuolinpesään sovelletaan tuloverolain 

säännöksiä, jolloin myös lesken ja kuolinpesän verotuksessa sovelletaan perheverotuk-

sen säännöksiä. Kuolinvuotta koskeva verokohtelu muuttuu, mikäli perinnönjako toimi-

tetaan kuolinvuonna tai kuolinpesään kohdistuu jokin muu oikeustoimi.
66

  

 

Kuolinvuotta seuraavana vuonna kuolinpesä muuttuu erilliseksi verovelvolliseksi, ja sitä 

verotetaan kuten luonnollista henkilöä. Kuolinpesän ja lesken yhteys myös katkeaa kuo-

linvuotta seuraavana vuonna. Kuolinpesälle myönnetään leskeä koskevat vähennykset 

kuten eläkevakuutusmaksuvähennys, kunnallis- ja valtionverotuksen invalidivähennys 

lesken ollessa kuolinpesän osakas, eikä hän ole vaatinut huomioitavaksi vähennyksiä 

omassa verotuksessaan. Kuolinpesän erillinen verovelvollisuus päättyy kuolinpesän 

lopulliseen jakoon. Kuolinpesä lakkaa olemasta, kun kaikki perilliset ovat saaneet omis-

tukseensa heille kuuluvat varat. Veroviranomaiselle on toimitettava jäljennös perinnön-

jakokirjasta, jonka jälkeen kuolinpesän lakkaa olemasta, myös verotuksellisesti. Mikäli 

                                                 
63

 Aarnio ym. 2011: 273−274. 
64

 Puronen 2011: 17. 
65

 Aarnio ym. 2011: 277 
66

 Aarnio ym. 2011: 296, Verohallinnon julkaisu 43.12 2012: 38. 



33 

 

perittävä asui kuolinhetkellä ulkomailla, verotetaan kuolinpesää kuten yhteisöä. Tällöin 

kuolinpesään verotetaan yhteisön tuloverokantaa, joka on vuoden 2012 alusta 24,5 %.
67

 

Veroviranomainen joutuu tulkitsemaan testamentin sisällön ja tarkoituksen. 

 

Verotusta toimitettaessa on huomioitava, että kirjallinen testamentti on esitetty tai todis-

tus siitä, että suullinen testamentti on annettu perillisille tiedoksi tai että perilliset ovat 

suullisen testamentin hyväksyneet. Verotuksen toimittamisen kannalta on kuitenkin 

merkityksetöntä testamentin tiedoksianto tai testamentin hyväksyminen perillisten ta-

holta. Testamenttiin ryhtyminen ei aina ole tiedossa perintöverotuksen toimittamishet-

kellä, tästä huolimatta verotus toimitetaan perukirjaan otetun tai liitetyn testamentin 

mukaisesti huomioon sillä oletuksella, että testamenttiin on ryhdytty tai että näin tulee 

tapahtumaan. Suullinen testamentti on yleensä pätevä vain niin sanottuna hätätilatesta-

menttina
68

. Verotuksessa suullinen testamentti voidaan ottaa huomioon samoin edelly-

tyksin, kuin kirjallinen testamentti.
69

 

 

Verohallinnossa testamentti voidaan jättää huomioimatta joko osaksi tai kokonaan, siinä 

tapauksessa että tuomioistuin on antanut asiasta lainvoimaisen päätöksen tai asianomai-

set ovat sopineet pesän jakamisesta toisin, kuin testamentissa on edellytetty tai jos joku 

ilmoittaa, että ei vetoa testamenttiin. Perintöverotus poikkeaa PK 13 luvun pätemättö-

myysperusteista. Verotuksen kannalta ei ole merkityksellistä testamentin tekijän alaikäi-

syydellä, oikeustoimikelpoisuudella tai pakkotilalla, olipa kyseessä suullinen tai kirjalli-

nen testamentti. Perintöverotuksen toimittaja ei voi ottaa kantaa testamentin pätevyy-

teen. Olennaista on selvittää testamentin todellinen sisältö, eli mitä testamentintekijä on 

todella tahtonut, ellei voida katsoa, että testamentin sisältö on kiistaton.  Selvityksessä 

on kiinnitettävä huomiota siihen, mitä testamentintekijä on tarkoittanut määrätä, huoli-

matta mahdollisesta kirjoitusvirheestä tai erheellisestä sanonnasta.
70

 

 

 

3.2. Päämiehen asema kuolinpesässä 

 

Kuolinpesän osakkuudessa on kyse välitilasta, joka tarkoittaa perittävän kuoleman ja 

perinnön jakamisen välistää aikaa. Välitila koskee kuolinpesiä, joissa on osakkaina kak-

                                                 
67

 Aarnio ym. 2011: 298. 
68

Testamentintekijä on oikeutettu tekemään suullisen testamentin, mikäli hän ei pysty kirjoittamaan. Hätä-

tilatestamentilla tarkoitetaan testamentin tekijän suullisesti kahden todistajan läsnä ollessa ilmoittamaa 

viimeistä tahtoaan.  Norri 2010: 145. Testamentissa on muotovirhe, ellei laissa säädetty hätätila vallitse 

testamenttia tehtäessä. Puronen 2010: 118. Ks. KKO 1987:37. 
69

 Puronen 2010: 116−118. 
70

 Puronen 2010: 119−121. Ks. PK 11 luvun tulkintanormit. 



34 

 

si tai useampia jäämistöomaisuuteen vaatimuksia esittävää seuraajaa. Perinnönjättäjän 

jälkeen jäämistö siirtyy perillisten yhteisomistukseen. Yhteisomistus merkitsee sitä, että 

kuolinpesän osakkaat ovat yhteishallintosuhteessa toisaalta sivullisiin ja toisaalta kilpai-

leviin samanlaisiin edunhaltijoihin nähden. Yhteishallintosuhde rajoittaa yksittäisen 

kuolinpesän osakkaan yksintoimimisen mahdollisuutta.
71

 Laissa eräistä yhteisomistus-

suhteista (180/1958) säädetään kuolinpesän osakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista 

yhteiseen esineeseen. 

 

Kuolinpesän osakkaan oikeusasema muuttuu ja vahvistuu asteittain. Ensimmäisessä 

vaiheessa perittävän kuolema käynnistää saannon ja samalla kuolinpäivä määrittää oi-

keudenomistajat. Perinnön vastaanottaminen sinetöi lopullisen perillisaseman suhteessa 

sijaantuloperillisiin. Yhteishallinto muodostuu perittävän kuoleman ja perinnönjaon 

välisenä aikana. Perinnönjaossa kukin kuolinpesän osakkaista saa hänelle kuuluvan ja-

ko-osuutensa, jolloin hän omistaa yksin jako-osuuden käsittävät esineet. Lopulliseen 

perinnönjaon sisältöön vaikuttavat lesken omaisuus, perillisen varattomuus, perillisen 

omaisuus ja joissakin tapauksissa puolison omaisuus.
72

 PK 5:n luvun 3 §:n a kohdan 

mukaan leski voi vaatia jakoa itsensä ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken, 

tällöin pesänjako käynnistää saannon. 

 

Perintöön on oikeutettu lähin perillinen. Perillisasema perustuu perittävän ja perillisen 

väliseen sukulaisuus-, avioliitto tai ottolapsisuhteeseen. Nykyisin rinnastetaan aviosuh-

teeseen myös rekisteröity parisuhde.
73

 Perillisen oikeusasema jakautuu muodolliseen ja 

aineelliseen jakoasemaan. Muodollisella jakoasemalla tarkoitetaan perillisen oikeutta 

saada jako vireille, osallistua jakoon ja moittia jakoa. Aineellisella jakoasemalla tarkoi-

tetaan henkilön kelpoisuutta saada arvomääräinen ja esineellinen perintöosa. 
74

 PK 5:ssä 

luvussa säädetään valtion oikeudesta perintöön siinä tapauksessa, että perillisiä ei ole. 

 

Edunvalvojan tehtävä päättyy päämiehen kuolemaan, tämän jälkeen päämiehen omaiset 

ottavat jäämistön haltuunsa ja huolehtivat perunkirjoituksen järjestämisen. Edunvalvo-

jan tehtävänä on huolehtia päämiehen jäämistöstä siihen saakka, kunnes omaiset ottavat 

sen haltuunsa. Mikäli omaisia ei ole tiedossa, annetaan pesän osakkaiden selvittäminen 

kyseisen oikeusaputoimiston tehtäväksi. 

 

                                                 
71

 Aarnio ym. 2009: 27. Varallisuusoikeudessa välitilalla tarkoitetaan saannon perusteen ja sen lopullisen 

toteutumisen välistä aikaa. Välitila voi jatkua pitkäänkin, koska meidän lainsäädännössä ei ole yksityisoi-

keudellista jakopakkoa. Saarenpää 2004: 603. 
72

 Aarnio ym. 2009: 30–31.  
73

 Puronen 2011: 18. 
74

 Aarnio ym. 2009: 29–30. 



35 

 

Perillisen ja testamentin saajan oikeuden vanhentumisen määräaika on kymmenen vuot-

ta. Kyseessä on aineellisoikeudellinen määräaika, jonka pidentäminen tai menetetyn 

määräajan palauttaminen ei ole mahdollista tuomioistuimen päätöksellä. Määräajan ku-

lumista ei estä edes laillinen este, kuten perinnönsaajan tietämättömyys perittävän kuo-

lemasta ja perinnönsaajalle tulleesta perintöosuudesta.  Perinnön vastaanottaminen poh-

jautuu ankaran selonottovelvollisuuden periaatteelle, joka vaatii perillisen ja testamen-

tinsaajan aktiivista oikeuksien valvomista. Poikkeuksena määräajan kulumiselle on 

edunvalvonnan tarpeessa olevan perillisen asema. Vajaavaltaisen oikeussuojan tarve 

perhevarallisuusoikeudessa on niin keskeinen, että määräaikojen ei ole katsottu kuluvan, 

ennen kuin hänen edunvalvontansa on järjestetty asianmukaisesti. Toissijaisten perillis-

ten perintöoikeuden vanhentumisajankohta alkaa lesken kuolemasta, jolloin heillä on 

oikeus ryhtyä perintöön laissa säädetyllä tavalla ja ilmaista tahtonsa perinnön vastaanot-

tamiseen.  Pesänjako voi muodostua perinnön vanhentumisen alkamisajankohdaksi, 

mikäli leski toimittaa pesänjaon PK 3 luvun 5 §:n a kohdan nojalla itsensä ja toissijais-

ten perillisten kesken.
75

 

 

Perinnön vastaanottamiselle kuluva määräaika alkaa kulua myös siinä tapauksessa, että 

kyseessä on vajaavaltainen, eikä hänellä ole edunvalvojaa. Määräaika alkaa kulua myös 

ilman edunvalvojan määräystä olevien muistisairaiden oikeustoimikelvottomien henki-

löiden sekä poissaolevan tai tuntemattoman perillisen vahingoksi, vaikka edunvalvoja 

olisikin määrätty.
76

 HolhTL 33 §:n 2. momentin mukaan poissa olevalle määrätty edun-

valvoja ei voi päämiehensä puolesta estää perillisen tai testamentin saajan oikeuden 

vanhentumista, eli saattaa voimaan päämiehensä oikeutta perintöön tai testamenttiin.
77

 

 

Perillisasemassa oleva voi aktiivisilla toimillaan luopua perinnöstään. Luopuminen voi 

tapahtua ennen perittävän kuolemaa, jolloin kyseessä on niin sanottu negatiivinen perin-

tösopimus, tällöin se edellyttää kirjallista muotoa ja siihen sovelletaan PK 17 luvun 1 § 

2 momentin a kohdan säännöstä. Ilmoitus perinnöstä luopumisesta on tehtävä perittäväl-

le henkilökohtaisesti. Perinnönjättäjän kuoleman jälkeen tapahtuvassa luopumisessa 

muotovaatimukset ovat samat, kuin negatiivisessa perintösopimuksessa. Perintövero-

tuksen kannalta vaaditaan todisteellista, kirjallista luopumista. Perinnöstä luopumisen 

lähtökohtana on se, että luopuminen voi kohdistua vain pesänosakkaan omaan saantoon. 

Luopumisen edellytyksenä on perinnönsaajan oikeustoimikelpoisuus. Alaikäinen, alle 

                                                 
75

 Aarnio 2009: 180–183. 
76

 Aarnio 2009: 184. 
77

 Aarnio 2009: 189. Mikäli poissaoleva, jolle on määrätty edunvalvoja, ilmoittaa tahdostaan vastaanottaa 

perintö, vanhentumisaika katkeaa sillä hetkellä, jolloin edunvalvoja on saanut tiedon päämiehensä tah-

donilmaisusta. Edunvalvojan edelleen ilmoitusvelvollisuus voi tapahtua PK 16 luvun1 §:ssä säädetyn 10 

vuoden määräajan umpeen kuluttuakin.  



36 

 

18-vuotias ei ole oikeustoimikelpoinen, jolloin hänen lakimääräinen edunvalvojansa, 

yleensä vanhempi, käyttää puhevaltaa alaikäisen puolesta. Täysi-ikäinen voi sairautensa 

tai muun syyn vuoksi olla oikeustoimikelvoton, jolloin myös hänen puhevaltaansa käyt-

tää hänelle määrätty edunvalvoja.
78

 

 

Holhoustoimilain 48 §:n mukaan päämiehen tullessa kuolinpesän osakkaaksi, tulee 

edunvalvojan kuukauden kuluessa perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen antaa kopio 

perunkirjasta holhousviranomaiselle. Saadessaan määräyksen uudesta päämiehestä, 

edunvalvoja kartoittaa päämiehen varallisuuden ja omaisuuden. Aikuiset päämiehet ovat 

usein osakkaina kuolinpesissä, myös alaikäiset päämiehet voivat olla kuolinpesien 

osakkaina, joko toisen vanhempansa tai isovanhempiensa perijöinä. Edunvalvoja on 

yhteydessä päämieheen järjestämällä tapaamisen, jossa kartoitetaan kuolinpesien osak-

kuudet ja niiden sen hetkinen tila. Oikeusministeriön ohjeen mukaan edunvalvojan tulisi 

tavata uusi päämies kahden viikon kuluessa edunvalvojan määräyksen antamisesta. 

 

Kuolinpesien osuudet voivat olla merkittäviä, ne yksilöidään omaisuusluettelossa mur-

to-osina ja arvo kirjataan euroina. Edunvalvojan tulee siis esittää varsin yksityiskohtai-

nen selvitys päämiehen kuolinpesäosuuksista. Vähimmäisvaatimuksena on omaisuus-

luetteloon liitettävä perukirjajäljennös jonka liitteenä ovat mahdollinen testamentti, 

avioehtosopimus ja perintöveropäätös.
79

 

 

Holhoustilin laatimisessa noudatetaan käyvän arvon periaatetta. Edunvalvojan tehtävänä 

on selvittää päämiehen omistaman omaisuuden arvo edunvalvonnan alkaessa holhousvi-

ranomaiselle laadittavaan omaisuusluetteloon. Käyvän arvon määrittämisessä voidaan 

käyttää apuna laillistettua kiinteistövälittäjää, kunnan rakennusviranomaista, asunto- ja 

kiinteistöosakeyhtiöiden isännöitsijää, metsänhoitoyhdistystä, metsänhoitokeskusta, 

maataloussihteeriä ja tilintarkastajaa. Omaisuus arvioidaan kokonaisuutena huomioiden 

varovaisuusperiaate. Omaisuuden arvioiminen kokonaisuutena antaa alemman arvon, 

kuin myytäessä omaisuutta osissa esimerkiksi kiinteistöjen kohdalla. Omaisuuden oikea 

arvostaminen on päämiehen edun mukaista, koska sillä on vaikutusta luovutusvoittove-

ron määrään, jolloin edunvalvojan on mahdollista ennakoida maksettavan luovutusvoit-

toveron ja muut omaisuuden arvoon sidotut seikat. Tällaisia ovat edunvalvojan palkkio 

omaisuusluettelon laadinnasta, vuositilin teosta sekä holhousviranomaisen perimät oi-

keustoimen tekemiseen haettavan lupamaksun perimisestä. Omaisuuden oikea arvosta-

minen on päämiesten yhdenvertaisen kohtelun kannalta tärkeää. Noudattamalla yhden-

                                                 
78

 Puronen 2010: 9899. 
79

 Heikkinen ym. 2003: 159. 



37 

 

vertaista menettelyä omaisuuden arvostamisessa, toteutetaan hyvän hallinnon periaattei-

ta.
80

 Kiinteistövälittäjän käyttäminen omaisuuden arvostamisessa aiheuttaa päämiehelle 

ylimääräisiä kustannuksia. Vähävaraisen päämiehen kohdalla tämä ei ole hänen etunsa 

mukaista.  

 

3.2.1. Leski kuolinpesän osakkaana 

 

PK 3 luvun 1 §:n a kohdan mukaan, eloonjäänyt puoliso saa hallita kuolleen puolisonsa 

jäämistöä, mikäli rintaperilliset eivät esitä jakovaatimusta, tai perittävän tekemästä tes-

tamentista ei muuta johdu. Lisäksi leski voi hallita kuolinpesää yhteishallinnosta tehdyn 

sopimuksen nojalla. Leskellä on hallintaoikeus, vaikka puolisoilla ei olisi ollut avio-

oikeutta toistensa omaisuuteen. 
81

 PK 3 luvun7 §:n mukaan hallintaoikeuden rajoitukse-

na on se, että leskellä ei ole ollut perittävän kuollessa vireillä avioeroa tai että hän ei ole 

aiheuttanut perittävän kuolemaa tahallisesti tai hävittänyt testamenttia. PK 3 luvun1 §:n 

1 momentin mukaan perittävän jäädessä rintaperillisittä, menee jäämistö eloon jääneelle 

puolisolle. Lesken omistama omaisuus ja ensiksi kuolleen puolison jäämistö muodosta-

vat pesän. Pesällä kuvataan saman hallinnon alla olevaa irtainta ja kiinteää omaisuutta. 

 

Leski saa rajoittamattoman omistusoikeuden jäämistöön, mikäli ensiksi kuolleelta puo-

lisolta ei jäänyt toissijaisia perillisiä. Toissijaisia perillisiä ovat isä, äiti, veli, sisar, veli-

puoli ja sisarpuoli sekä veljen, velipuolen, sisaren ja sisarpuolen jälkeläinen. Toissijaisia 

saajia ovat testamentilla määrätyt henkilöt.
82

 

 

Kuten aikaisemmin on todettu, lesken tuloja ei veroteta kuolinpesän tuloina, eikä lesken 

varallisuus kuulu kuolinpesän varoihin. Leski saa jäämistöön jakamattoman hallintaoi-

keuden puolison kuolinhetkellä riippumatta siitä, onko hän kuolinpesän osakas vai ei. 

Hallintaoikeus säilyy siihen saakka, kunnes joku rintaperillisistä esittää jakovaatimuk-

sen. Lesken käyttäessä hallintaoikeuttaan koko jäämistöön, on hän verovelvollinen jää-

mistön tuottamasta tulosta. Lesken hallintaoikeus asuntoon ja asuinirtaimistoon ei 

yleensä saa aikaan veronalaista tuloa, koska leski usein käyttää asuntoa itse. Mikäli 

asuntoa käytetään vuokraukseen, joutuu leski maksamaan veroa vuokratuotosta. Asun-

non hallintaoikeus huomioidaan perintöverotuksessa vähentämällä asunnon käypä arvo 

pesän säästöstä ennen perintöosuuksien verotuksen vahvistamista.
83

 

 

                                                 
80

 Heikkinen ym. 2003: 115−116. 
81

 Aarnio ym. 2011: 137. 
82

 Aarnio 2009: 1031–1032. 
83

 Aarnio ym. 2011: 302303. 



38 

 

Tasinkojaolla tarkoitetaan toimenpidettä, jossa enemmän omistavalta lesken tai perillis-

ten puolelta siirtyy omaisuutta ja rahaa vähemmän omistavalle puolelle. Tasinkojako 

tarkoittaa avio-oikeuden toteutumista
84

. Tasinkojärjestelmän mukaan, mikäli leskellä on 

vähemmän omaisuutta, hänellä on tasinkovaade, jos vainajalla on vähemmän omaisuut-

ta, hänen perillisillään ei ole tasinkovaadetta. Tasinkoa on vaadittava, tasinkovaateen 

perusteella omistus siirtyy osituksessa.
85

 Perintöverotuksen näkökulmasta tasinkovaa-

teen esittämättä jättäminen ei estä sitä, että perintöverotus toimitetaan myös tasingon 

alaisesta omaisuudesta. Perintöverotus toimitetaan ikään kuin leski luovuttaisi tasinkoa 

puolisonsa perillisille. Reaalisessa jaossa leski voi aina vedota tasinkooikeuteensa, 

vaikka hän ei perunkirjassa olisikaan näin tehnyt. Verotusta voidaan myöhemmin muut-

taa, mikäli verotus on toimitettu tasinko-olettaman mukaisesti.
86

 Tasingon selvittämi-

seksi tehdään osituslaskelma, jossa selvitetään kumpi osapuoli, leski vai perilliset omis-

tavat omaisuudesta suuremman osan. Seuraavassa on esimerkki osituslaskelmasta. 

 
”Ensiksi kuolleen puolison A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on 100 000 euroa. Leski 

B:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on 50 000 euroa. Laskennallisen avio-osan suuruus 

on 75 000 euroa. A:n perilliset ovat velvollisia antamaan tasinkona leskelle 25 000 euroa.” 

 

Lesken oikeus tasinkoprivilegiin vaikuttaa myös rintaperillisten lakiosan määrään. La-

kiosa lasketaan silloin vain siitä osasta, joka kuuluu perillisille, eli mukaan ei lasketa 

tasinkoprivilegin alaista varallisuutta. 87
 

 

Tasinkoprivilegi
88

 on lesken suojaksi säädetty oikeus. Lainsäätäjän tahtona on ollut suo-

jata leskeä perillistahon vaatimuksilta. Suojaamisen taustalla on ollut heikomman suojan 

tarve. Leskellä tulee olla oikeus pitää oma omaisuus yksin jakamattomana omistukses-

saan. Tämän johdosta perillistaho saa perinnönjaossa vain perittävän omistuksessa ol-

leen omaisuuden. Lesken on vedottava tasinkoprivilegiinsä osituksessa. Mikäli ositusta 

ei toimiteta lesken eläessä tai tasinkoprivilegiin ei vedota, oikeus tasinkoprivilegiin me-

nettään.
89

 

 

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti lesken oletetaan vetoavan oikeuteensa saada tasin-

koa kuolinpesästä silloin, kun puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ja toi-

saalta vetoavan oikeuteensa olla luovuttamatta omaa omaisuuttaan tasinkona puolisonsa 

                                                 
84

 Tasinkona voidaan antaa vain avio-oikeuden alaista omaisuutta. Avio-oikeudesta vapaat omaisuuden 

siirrot omaisuuden erottelun yhteydessä katsotaan normaaliksi luovutuksiksi.  Räbinä 2003: 40.  
85

 Norri 2010: 423, 425. 
86

 Aarnio ym. 2011: 133. 
87

 Aarnio & Kangas 2010:  
88

 Tasinkoprivilegillä tarkoitetaan tasinko-oikeutta. 
89

 Saarenpää 1994: 3032. 



39 

 

perillisille silloin, kun lesken omaisuus on suurempi, kuin puolison omaisuus.
90

 Edun-

valvojan tulee päämiehen edun mukaisesti vaatia tasinkoa, silloin, kun se lain mukaan 

on mahdollista ja päämies ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan tai ymmärtämään asiaa. 

Mikäli edunvalvoja jättää tasinkovaateen tekemättä, tulee hänen esittää holhousviran-

omaiselle selvitys, miksi tasinkovaateen esittämättä jättäminen on päämiehen edun mu-

kaista. Edunvalvoja voi joutua vahingonkorvausvastuuseen luopuessaan tasinkoprivile-

gistä.
91

 

 

KHO:2006:1 mukaan leskelle määrätty edunvalvoja oli hakenut päämiehensä puolesta 

holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 9 kohdassa tarkoitettua lupaa tehdä vainajan peril-

listen kanssa sopimus osituksesta ja perinnönjaosta, joka toimitettaisiin ilman perintö-

kaaren 23 luvussa tarkoitettua pesänjakajaa. Edunvalvojan laatiman ositus- ja perinnön-

jakokirjaluonnoksen mukaan toimituksessa olisi jaettu vain vainajan omaisuus ja leski 

saisi pitää oman omaisuutensa. Puolisoilla oli ollut avio-oikeus kaikkeen toistensa 

omaisuuteen. Vainajan jälkeen laaditun perukirjan mukaan vainajan varojen säästö oli 

huomattavasti suurempi kuin lesken varojen säästö. Leskellä olisi siksi avioliittolain 100 

§:n nojalla lähtökohtaisesti ollut oikeus saada osituksessa tasinkona puolisonsa varoihin 

kuulunutta omaisuutta. Näissä olosuhteissa sellaisen ositussopimuksen tekeminen, jolla 

edunvalvoja päämiehensä puolesta vastikkeetta kokonaan luopuisi päämiehelle kuulu-

vasta oikeudesta tasinkoon, ei ollut holhoustoimesta annetun lain 35 §:n mukaisella ta-

valla päämiehen edun mukainen. 

 

Tasinkovaateen ilmoittaminen perunkirjoituksessa on edunvalvojan tehtävä. Näin teh-

dessään edunvalvoja suojaa päämiehensä omaisuutta perillistahoa vastaan. Edunvalvo-

jalta voidaan vaatia vahingonkorvausta, mikäli tasinkovaadetta ei ole esitetty.  

 

3.2.2. Perillinen kuolinpesän osakkaana 

 

Rintaperilliset muodostavat ensimmäisen perillisparenteelin. Rintaperillisiä ovat avio-

lapset ja tunnustetut lapset. Aviolapsen ja avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen ase-

mat poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Merkittävää on, onko lapsi syntynyt ennen lapsi-

lainsäädännön voimaantuloa 1.10.1976, jolloin lapsen oikeudellinen asema määräytyy 

avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia koskevan lain (173/1922) sekä syntyperälain 

(409/1957) mukaan. Jos lapsi on syntynyt 1.10.1976 tai sen jälkeen ja jos isä on tunnus-

tanut lapsen, perii lapsi isänsä ja isänsä puoleiset sukulaiset. Kihlalapsen asema määräy-

                                                 
90

 Heikkinen ym. 2003: 160. 
91

 Heikkinen ym. 2003: 90. 



40 

 

tyy isyyslain säännösten mukaan. Ottolapsi rinnastetaan rintaperilliseen, jos hänet on 

adoptoitu 1.1.1980 jälkeen. Sijaisperillisinä tulevat rintaperillisten jälkeläiset, tällöin 

vallitsee rajoittamaton sijaantulo-oikeus.
92

 

 

Perittävän lapset ovat oikeutettuja saamaan perintöosastaan puolet huolimatta perinnön-

jättäjän tekemästä testamentista, jolla rintaperilliset syrjäytettäisiin.
93

 Tätä perintöosaa 

kutsutaan lakiosaksi. Lakiosaan ovat oikeutettuja myös rintaperillisen lapset ja lapsen-

lapset, jos he tulevat rintaperillisen sijaan. Lakiosan saaminen edellyttää lakiosailmoi-

tuksen tekemistä testamentin saajalle. Lakiosailmoitus on tehtävä kuuden kuukauden 

kuluessa siitä, kun testamentti on annettu tiedoksi perillisille.
94

 Edunvalvojan tulee 

päämiehensä puolesta esittää lakiosaa koskeva vaatimus vahingonkorvausvastuun uhalla 

määräajassa sekä tarvittaessa lakiosan täydennystä koskeva vaatimus. Vaatimus tulee 

esittää todisteellisesti siltä varalta, että joku tulisi sen kiistämään.
95

 Lakiosan vaatimi-

sessa ei jätetä edunvalvojalle vaihtoehtoja. Lakiosaa on vaadittava vahingonkorvausvas-

tuun uhalla. Lakiosavaatimuksen esittäminen todisteellisesti tarkoittaa haastemiehen 

toimittamaa lakiosavaatimusta tai julkista tiedoksiantoa. Molemmat tiedoksiannot ovat 

maksullisia. Perintöosuuden ollessa pieni, voivat todisteelliset tiedoksiannot vähentää 

päämiehen varallisuutta niin paljon, että perintöosuudesta ei jää päämiehelle mitään. 

Tällainen tilanne voi tulla silloin, kun testamentinsaajia on paljon, ja kaikille on toimi-

tettava lakiosavaatimus erikseen. 

 

3.2.3. Testamentinsaaja kuolinpesän osakkaana 

 

Perinnönjättäjän testamentti on annettava tiedoksi kaikille perillisille. Tiedoksiannolla 

turvataan perillisten mahdollisuus moittia testamenttia sekä saada se tarvittaessa julistet-

tua pätemättömäksi. 
96

 Testamentit luokitellaan sisältönsä perusteella muutamaan pää-

tyyppiin, yleistestamentteihin ja erityisjälkisäädöksiin, eli legaatteihin. Lisäksi on ero-

tettu toisistaan omistus-, hallinta- ja tuotto-oikeustestamentit. Yleistestamentti tuottaa 

saajalleen samantyyppisen aseman kuin perillisillä on lain mukaan. Perillisten oikeus 

saada jäämistöstä osuutensa on määrätty suhteellisesti. Yleisjälkisäädös määräytyy sen 

mukaan annetaanko testamentinsaajalle koko omaisuus, määräosa omaisuudesta tai se, 

mitä on jäljellä muiden määräysten täyttämisen jälkeen. Testamentinsaajasta tulee tässä 

tapauksessa myös kuolinpesän osakas. Legaatista eli erityistestamentista on kyse silloin, 

                                                 
92

 Puronen 2011: 18−20. 
93

 Heikkinen ym. 2003:59, Saarenpää 1994: 184. 
94

 Aarnio ym. 2011: 7071. 
95

 Heikkinen ym. 2003: 59. 
96

 Heikkinen ym. 2003: 59, Saarenpää 1994: 184. 



41 

 

kun vainaja on testamentannut jollekin tietyn etuuden, esimerkiksi rahamäärän, omai-

suusesineen tai omistusoikeutta suppeamman oikeuden, kuten hallinta-, käyttö- tai tuot-

to-oikeuden. Legaatin saaja ei ole kuolinpesän osakas.
97

  

 

Tärkein legaattityyppi on esinelegaatti, joka voi olla jokin reaaliesine, kuten henkilöau-

to, koru tai kiinteistö, mutta se voi olla myös varallisuusobjekti, kuten osakekirja tai 

saamisoikeus. Testamentin sisältö määrittää legaatinsaajan oikeusaseman. Pääsäännön 

mukaan legaatinsaaja eli legataari saa omaisuuteen kaikissa suhteissa normaalin käyttö- 

ja määräämisvallan. Esinelegaatteihin luetaan myös tietyt varallisuusoikeuteen luettavat 

oikeudet, kuten saamisoikeudet, siirtokelpoiset vuokraoikeudet tai muut käyttöoikeudet 

sekä immateriaalioikeudet. Myös legaatinsaajan vapautuminen velasta perittävää koh-

taan luetaan esinelegaatteihin. Rahalegaatista on kyse silloin, kun legaatti saa aikaan 

saajalleen saamisoikeuden pesää kohtaan. Tällöin osakkaat voivat suorittaa legaatin itse 

valitsemistaan rahavaroista. Perittävän testamentissaan osoittamat tietyt varat, esimer-

kiksi pankkitalletus ymmärretään kuitenkin esinelegaatiksi. Jakamattomasta kuolin-

pesästä täytettävä legaatti toteutetaan pesänselvityksen yhteydessä, ennen perinnönja-

koa. Yksittäisen osakkaan osuudesta täytettävä legaatti toteutetaan perinnönjaon jäl-

keen.
98

 PK 22 luvun 2 §:n nojalla on osakkaan pantava jälkisäädös täytäntöön sen jäl-

keen, kun hän on saanut haltuunsa sen täyttämiseen tarkoitetun omaisuuden. Osakas on 

vahingonkorvausvelvollinen, mikäli hän ei laiminlyönnistään johtuen ole saanut omai-

suutta haltuunsa, eikä sen vuoksi pysty toteuttamaan legaattia. 

 

Legaatinsaajaa verotetaan kuolinhetkestä alkaen. Luovutusvoittoverotus toimitetaan 

legaatinsaajan omaisuuden luovutuksen tuottamasta voitosta.
99

 Legaatin täyttäminen 

jakamattomasta kuolinpesästä saa aikaan jaettavan pesän säästön vähenemisen, jolloin 

perillisten tai yleistestamentin saajien jako-osuudet voidaan laskea vasta legaatin täyt-

tämisen jälkeen. Omistusoikeus legaattiin siirtyy jakamattomasta kuolinpesästä täytettä-

vän legaatin ollessa kyseessä, jo perinnönjättäjän eläessä. Tällöin mitään luovutustoi-

mea ei tapahdu. Yksittäisen osakkaan täytettävänä olevan legaatin kohdalla, legaatinsaa-

jalle muodostuu saamisoikeus osakasta kohtaan ja omistajanvaihdos tapahtuu vasta luo-

vutustoimen myötä.
100

 

 

 

                                                 
97

 Ossa 2006b: 41. 
98

 Lohi 2011: 8−10. 
99

 Aarnio ym. 2011: 300301. 
100

 Lohi 2011: 910. 



42 

 

Käyttö- hallinta- ja tuotto-oikeustestamentin saaja on oikeutettu saamaan omaisuudesta 

kertyvän tulon ja hän on velvollinen huolehtimaan omaisuuden hoidosta aiheutuvat kus-

tannukset. Verotus tapahtuu juoksevassa tuloverotuksessa omaisuuden tuotosta. Tällais-

ta tuottoa ovat korko-, osinko-, vuokra, maa-aines-, maatalous- tai elinkeinotoiminnan 

tulo.
101

 

 

Täyden omistusoikeustestamentin saaja omistaa testamenttiomaisuuden elinikänsä sekä 

kuoleman varalta. Tällöin testamentinsaaja voi tehdä saamastaan omaisuudesta testa-

mentin, ja omaisuus periytyy hänen oikeudenomistajilleen. Rajoitetun omistusoikeustes-

tamentin saaja määrää saamastaan omaisuudesta täydellä omistusoikeudella ja kuole-

mansa jälkeen omistusoikeus siirtyy toissijaiselle saajalle. Tällöin rajoitetun omistusoi-

keustestamentinsaaja ei voi määrätä omaisuudesta kuolemansa jälkeen eli hän ei voi 

tehdä saamastaan omaisuudesta testamenttia. Hallinta eli käyttöoikeustestamentti oike-

uttaa testamentinsaajan hallitsemaan omaisuutta sekä saamaan omaisuudesta kertyvän 

tulon ja tuoton.
102

  

 

PK 3 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla toissijaisilla perillisillä on oikeus vaatia vastiketta 

leskeltä jääneestä omaisuudesta, mikäli osoitetaan, että leski on sopimattomalla käyttäy-

tymisellään aiheuttanut varallisuutensa olennaisen vähentymisen. Vastikeoikeuden rea-

lisoituminen vaatii: 

 
1. ”Leski on ensimmäisen puolison kuoltua antanut lahjan tai ryhtynyt siihen rinnastettavaan toi-

meen. 

2. Lesken käyttäytyminen merkitsee toissijaisten perillisten oikeuksien sopimatonta loukkaamista; 

leski on ryhtynyt tiettyyn toimeen ”ottamatta asianmukaisesti huomioon” heidän oikeuttaan. 

3. Lesken käyttäytymisestä on aiheutunut omaisuuden olennainen vähentyminen.”
103

 

 

 

 

3.4. Perinnönjakovaatimuksen esittäminen 

 

Edunvalvoja edustaa päämiestään kuolinpesässä sen sisäisissä, ja toisaalta kuolinpesän 

ja sen osakkaiden, tai muiden etutahojen välisissä asioissa, pesänselvityksessä, osituk-

sessa, omaisuuden erottelussa ja perinnönjaossa. Edunvalvoja huolehtii päämiehensä 

eduista päämiehen ollessa perillisasemassa. Päämiehen etu voi olla ristiriidassa suhtees-

sa lesken etuun. Päämiehen edun arviointiin vaikuttaa onko päämies lesken, perillisen 

vai testamentinsaajan asemassa.
104

  

                                                 
101

 Aarnio ym. 2011: 301. 
102

 Ossa 2006b: 41−42. 
103

 Lohi 2006: 69−70. 
104

 Heikkinen ym. 2003: 58. 



43 

 

 

HolhTL 32 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojaa sitoo päämiehen omaisuuden lahjoi-

tuskielto. Päämies voi kuitenkin olla osakkaana kuolinpesissä, joissa ensiksi kuollut 

puoliso tai leski tekee lahjoituksia pesän jäämistöstä. Edunvalvojan tehtävänä on näissä 

tilanteissa valvoa päämiehensä etua ja tarvittaessa vedota vastikeoikeuteensa. 

 

Päämiehen edun mukaisena pidetään perinnönjakovaatimuksen esittämistä silloin, kun 

päämies on perillisasemassa. Päämiehen etuna on, että hän saa kuolinpesästä oman 

osuutensa käyttöönsä. Edunvalvojan tehtävänä on huolehtia jakovaateen esittämisestä 

sekä siitä, että varsinainen perinnönjako toimitetaan ja mahdollinen perinnönjakoa edel-

tävä ositus. Leskellä on oikeus suojasäännöksen mukaisesti pitää asunto ja irtaimisto 

hallinnassaan, tämä ei kuitenkaan estä ositusta ja perinnönjakoa. Perinnönjakovaatimuk-

sen esteenä on yhteishallintasopimus, jolla kuolinpesän osakkaat ovat yhteisesti sopi-

neet, miten kuolinpesään kuuluvaa jäämistöä käytetään ja hallinnoidaan, ja kenellä on 

oikeus kuolinpesän tuottoon. Mikäli päämies on tällaisessa jakamattomassa kuolin-

pesässä osakkaana, edunvalvojan on huolehdittava, siitä, että päämies saa hänelle kuu-

luvan tuoton kuolinpesästä.
105

 

 

Edunvalvojan tulee huolehtia päämiehen asemassa olevan lesken etujen valvomisesta. 

Yleensä lesken edun mukaista on perinnön vastaanottaminen, vetoaminen tasinkoprivi-

legiin, avio-oikeuteen ja oikeuteen hallita kuolleen puolison jäämistöä jakamattomana. 

Lisäksi perintökaaressa säännellään avustuksista, jotka suoritetaan jäämistön säästöstä 

leskelle.
106

 

 

Lesken periessä vähävaraisen puolison, joutuu edunvalvoja nopeasti päättämään siitä, 

luopuuko leski perinnöstä. Mikäli leski on varakkaampi, kuin vähävaraisena kuollut 

puolisonsa, voi lesken etuna olla perinnöstä luopuminen. Perinnöstä luopuminen tässä 

tapauksessa antaa leskelle mahdollisuuden vedota tasinkoprivelegiinsä ja hän voi välit-

tää kaiken osituksessa pitämänsä oman omaisuuden omille perillisilleen tai määrätä siitä 

testamentilla. Toisaalta, mikäli leski ottaa aiemmin kuolleen puolisonsa perinnön vas-

taan, hän voi käyttää ja luovuttaa perimäänsä omaisuutta toissijaisten perillisten mielipi-

teistä huolimatta.
107

 

                                                 
105

 Heikkinen ym. 2003: 6566. 
106

 Heikkinen ym. 2003: 67. 
107

 Heikkinen ym. 2003: 68. 



44 

 

4. VEROSUUNNITTELUN MAHDOLLISUUDET EDUNVALVONNASSA 

 

 

Päämiehen edun mukaista on, että edunvalvoja käyttää kaikkia lainmukaisia verosuun-

nittelu keinoja päämiehen varallisuuden säilyttämiseksi tai kartuttamiseksi. Holhousvi-

ranomaisen velvollisuutena on muistuttaa tai huomauttaa edunvalvojaa siinä tapaukses-

sa, jos edunvalvoja on toiminut huolimattomasti ja veroetuudet ovat jääneet saamatta. 

Edunvalvoja on myös vahingonkorvausvastuussa päämiehelleen.   

 

Verosuunnittelun ja veronkierron välistä eroa osituksessa ja perinnönjaossa voidaan 

tarkastella tyypillisimmillään sarjatoimien kautta. Sarjatoimella tarkoitetaan sitä, että 

oikeustoimi tarkoituksellisesti jaetaan useaan eri osaan, tarkoituksena saada veroetua 

useammassa osassa tehdystä oikeustoimesta, sen sijaan että oikeustoimi tehtäisiin yhte-

nä kokonaisuutena. Edestakaisilla oikeustoimilla veroetua tavoitellaan taloudellisten 

vaikutusten kumoamista. Jotta veronkiertosäännöksen nojalla luovuttaisiin yksittäisten 

oikeustoimien erillisestä arvioinnista, tulee oikeustoimien tapahtua pitkähkön ajan kulu-

essa.
108

 KHO on ratkaisussaan 1992 B 521, ottanut kantaa VML 28 §:n säännökseen. 

 
”Vuonna 1977 kuolleen henkilön jakamattoman kuolinpesän varoihin oli kuulunut muun ohessa 

tontti ja sillä olevat rakennukset. Raastuvanoikeuden määräämä pesänjakaja oli 16.3.1987 toimit-

tanut kuolinpesässä osittaisen perinnönjaon, jossa mainittu tontti sillä olevine rakennuksineen oli 

jaettu kuolinpesän osakkaille heidän kuolinpesästä omistamiensa osuuksien mukaisesti. Osakkaat 

olivat myyneet 17.3.1987 allekirjoitetulla kauppakirjalla mainitun kiinteistön. Kuolinpesän muu 

omaisuus jaettiin 29.12.1988 allekirjoitetulla perinnönjakokirjalla. Verotusta toimitettaessa kiin-

teistön luovutuksesta saatu omaisuuden luovutusvoitto luettiin kuolinpesänosakkaiden tuloksi. 

Lääninverovirasto vaati valituksessaan lääninoikeudessa, että omaisuuden luovutusvoitto oli luet-

tava kuolinpesän tuloksi eikä kuolinpesänosakkaiden tuloksi, koska omaisuuden osittaisessa perin-

nönjaossa ei ollut tarkoitettu jakaa omistusoikeutta kiinteistöön vaan jo sovitusta kiinteistön kau-

pasta saatava myyntihinta. Lääninoikeus hylkäsi valituksen, koska kuolinpesään kuuluvan omai-

suuden jakamisesta osakkaille heidän kuolinpesästä omistamiensa osuuksien mukaisesti ei ollut 

kysymys sellaisesta verotuslain 56 §:ssä tarkoitetusta toimenpiteestä, jonka vuoksi verotus olisi ol-

lut toimitettava niin kuin kuolinpesä olisi myynyt kiinteistön. Tarkastusasiamiehen valitettua lää-

ninoikeuden päätöksestä KHO pysytti lääninoikeuden päätöksen.”
109

 

 

Edellä mainittuun ratkaisuun ei siten voitu soveltaa VML 28 §:n säännöstä. Edellä mai-

nitun säännöstä sovellettaessa edellytyksenä on se, että oikeustoimikokonaisuus on alus-

ta alkaen verovelvollisen suunnittelema ja verosta vapautumisen tarkoituksessa laadittu. 

Avioero ja kuolema soveltuvat siten huonosti kyseisen säännöksen soveltamispiiriin.
110

 

 

 

                                                 
108

 Ossa 2006a: 86−87. 
109

 Ossa 2006a: 88. 
110

 Ossa 2006a: 88. 



45 

 

4.1. Vakuutuskorvaukset 

 

Perintöverotus riippuu siitä, maksetaanko vakuutuskorvaus nimetylle edunsaajalle vai 

kuolinpesälle. Edunsaajan määräys voi olla ylinen tai erityinen. Yleisellä edunsaajan 

määräyksellä tarkoitetaan määräystä omaisten hyväksi, kun taas erityisessä edunsaajan 

määräyksessä on nimetty henkilö. Vakuutuskorvaus tai vakuutuksen nojalla maksettava 

taloudellinen tuki on perintöverotuksessa vapaata, mikäli vakuutuskorvaus on enintään 

35 000 euroa.
111

 Lesken ollessa edunsaajana, verovapaaksi osaksi katsotaan puolet va-

kuutuskorvauksesta tai kuitenkin vähintään 35 000 euroa. Vakuutuskorvauksesta luo-

pumalla sijantulosaajien hyväksi, on voitu moninkertaistaa veronvapaussäännöstä.
112

 

Veroedun hakeminen vakuutuskorvauksesta luopumalla katsotaan holhouslainsäädän-

nön mukaan lahjaksi, joka on kielletty HolhTL:n 32 §:n 1 momentin nojalla. Edunval-

voja voi sijoittaa päämiehensä varoja vakuutuksiin, ehtona kuitenkin on, että vakuutuk-

senottajana ja edunsaajana on päämies itse. Muun henkilön määrääminen edun saajaksi 

on vastoin HolhTL:n 32 §:n 1 momenttia. Täysi-ikäinen, vakuutussopimuksen merki-

tyksen ymmärtävä ja toimintakelpoinen päämies voi määrätä tahtonsa mukaisesti edun-

saajan.
113

 

 

Perukirjassa tulee mainita mikäli vakuutuskorvausten ja siihen rinnastuvan taloudellisen 

tuen määrä ei ylitä 35 000 euroa, jotta vältettäisiin sekaantumismahdollisuus veronalai-

siin tuloihin. Laskelma vakuutuskorvaukista esitetään perukirjan liitteenä. Perukirjassa 

mainitaan edunsaaja nimeltä, mikäli hän saa vakuutuskorvauksia enemmän kuin 35 00 

euroa. Veronalaisen vakuutuskorvauksen saaneen pesänosakkaan 35 000 euroa ylittä-

vältä osa ja perintöosuus lasketaan yhteen ja saadusta summasta lasketaan perintöveron 

määrä.
114

 Henkivakuutuskorvausten kohdalla vakuutuskorvauksen vastaanottaminen ei 

saisi aikaan perinnöstä luopumisen tehottomuutta. Taustalla on katsantokanta, jonka 

mukaan vakuutuskorvauksen vastaanottamien ei ole perintöön ryhtymistä. Tällöin pe-

rinnöstä luopuminen voi tapahtua verotuksellisesti tehokkaasti.
115

  

 

4.2. Perinnön verovapaus 

PerVL 2 §:n 2 momentin mukaan hallintaoikeuden saajan oikeus on perintöverotuksessa 

verovapaa. Varallisuudesta kertyvästä tuotosta hallintaoikeudensaaja maksaa veroa 

                                                 
111

 Aarnio 2009: 319–320. 
112

 KHO 2007: 81. 
113

 Heikkinen ym. 2003: 152. 
114

 Aarnio 2009: 321–322. 
115

 Ossa 2010: 29−30. 



46 

 

normaalisti 
116

.  Käyttöoikeuden haltijan tulee PK 12 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan 

maksaa hallinta-aikanaan syntyvät tarpeelliset kustannukset. Tällaisia kustannuksia ovat 

esimerkiksi asunto-osakeyhtiön hoitovastikkeet
117

. 

 

Testamentintekokelpoisuus säilyy edunvalvojan määräämisestä huolimatta, myös vajaa-

valtaisella päämiehellä. Kelpoisuutta tutkitaan testamentin moiteoikeudenkäynnissä, 

joka toteutuu vasta perittävän kuoleman jälkeen.
118

  Päämiehellä on oikeus ilmaista vii-

meinen tahtonsa ja edunvalvojan on huolehdittava, että se on mahdollista, esimerkiksi 

ohjaamalla päämies asianajajan luokse. Mikäli päämies ymmärtää erilaisten testamentti-

en sisäl