Mikko Liljavirta 

Pankin vai asiakkaan vastuu? 

Huolimattomuuden arviointi mobiilipankin oikeudettomassa käytössä 
verkkohuijauksissa 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2026 

Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö 
Talousoikeuden pro gradu -tutkielma 

Talousoikeuden maisteriohjelma 



2 

 

VAASAN YLIOPISTO 
Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö 

Tekijä: Mikko Liljavirta 
Tutkielman nimi: Pankin vai asiakkaan vastuu?: Huolimattomuuden arviointi 

mobiilipankin oikeudettomassa käytössä verkkohuijauksissa 
Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri 
Oppiaine: Talousoikeus 
Työn ohjaaja: Vesa Annola 
Valmistumisvuosi: 2026 Sivumäärä: 80 

TIIVISTELMÄ: 
Digitaalisten pankkipalvelujen yleistyminen on lisännyt tietojenkalasteluun perustuvia 
verkkohuijauksia, joissa rikolliset pyrkivät aktivoimaan pankin mobiilisovelluksen asiakkaan 
nimissä ja tekemään oikeudettomia tilisiirtoja. Tämän vuoksi vastuunjako pankin ja asiakkaan 
välillä on noussut keskeiseksi oikeudelliseksi kysymykseksi, erityisesti kuluttajien ollessa 
palveluntarjoajaan nähden heikommassa asemassa. 
 
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten vastuu varojen menetyksestä määräytyy tilanteissa, 
joissa mobiilisovellus on otettu käyttöön oikeudettomasti, ja milloin asiakkaan toiminta täyttää 
huolimattomuuden tai törkeän huolimattomuuden tunnusmerkit. Lisäksi tarkastellaan pankin 
tiedonantovelvollisuuden merkitystä vastuun arvioinnissa sekä esitetään suosituksia digitaalisen 
maksamisen turvallisuuden vahvistamiseksi. 
 
Metodina käytetään oikeusdogmaattista tutkimusotetta. Lähdeaineisto koostuu voimassa 
olevasta lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, oikeuskirjallisuudesta sekä oikeus- ja 
lautakuntaratkaisuista, erityisesti FINEn ratkaisusuosituksista ja hovioikeuskäytännöstä. Koska 
korkeimman oikeuden ratkaisuja ei aiheesta ole, alempien asteiden ratkaisut antavat tärkeää 
tulkinta-aineistoa huolimattomuuden arvioinnista. 
 
Tutkimuksen keskeisin havainto on, että pankin antaman turvallisuusviestinnän selkeys, 
ymmärrettävyys ja erottuvuus vaikuttavat ratkaisevasti siihen, voidaanko asiakkaan toimintaa 
pitää huolimattomana. Jos viestintä on epäselvää tai muistuttaa rutiininomaista 
tunnistautumisviestiä, asiakkaan erehtymistä voidaan pitää inhimillisenä. Toisaalta ilmeisten 
varoitusten huomiotta jättäminen voi johtaa vastuuseen. Pankin tekniset ja organisatoriset 
valmiudet reagoida väärinkäyttöepäilyihin muodostavat olennaisen osan 
vastuunjakokokonaisuutta. 
 
Johtopäätöksenä todetaan, että vastuunjaon oikeudenmukainen toteutuminen edellyttää sekä 
pankkien että asiakkaiden huolellista toimintaa. Pankkien tulee selkeyttää 
turvallisuusviestintäänsä ja tuoda tunnistusvälineisiin liittyvät riskit ymmärrettävästi esiin, kun 
taas asiakkaiden velvollisuutena on noudattaa annettuja ohjeita ja suhtautua turvaviestintään 
vakavasti. Lisäksi viranomaisten tulisi asettaa vähimmäisvaatimukset pankkien 
turvallisuusviestinnälle, jotta kuluttajansuoja ja ratkaisukäytännön yhdenmukaisuus 
vahvistuisivat. 
 
 

AVAINSANAT: verkkorikollisuus, verkkohuijaus, huolimattomuus, vastuunjako, 
maksupalvelulaki, tiliväärinkäytös, riskienhallinta 

 



3 

 

Sisällys 

1 Johdanto 6 

1.1 Tutkimuksen tausta ja merkitys 6 

1.2 Tutkimuskysymykset, aiheen rajaus ja tutkimuksen tavoite 11 

1.3 Tutkimusmetodit 14 

1.4 Lähdeaineisto 15 

1.5 Tutkimuksen rakenne 16 

2 Sähköinen maksaminen ja vahva tunnistaminen 18 

2.1 Sähköinen maksaminen 18 

2.1.1 Sähköisen maksamisen oikeudellinen perusta 18 

2.1.2 Sähköiset maksutavat ja maksuväline käsitteenä 19 

2.1.3 Vahva sähköinen tunnistaminen 20 

2.2 Pankin vahva sähköinen tunnistusväline 23 

2.2.1 Pankkien tunnistusvälineiden nimet vaihtelevat 23 

2.2.2 Mobiilisovelluksen käyttöönotto 24 

2.2.3 Sähköisen tunnistusvälineen säilyttäminen ja oikeudeton käyttö 26 

2.3 Maksuvälineen oikeudeton käyttö mobiilisovelluksella – vastuukysymyksen 

lähtökohta 28 

2.3.1 Maksupalvelun käyttäjä, palveluntarjoaja ja maksaja 28 

2.3.2 Maksuvälineen oikeudeton käyttö 28 

3 Pankin ja asiakkaan välinen sopimussuhde vastuunjaon määrittäjänä 30 

3.1 Yleistä sopimuksista ja oikeustoimista 30 

3.2 Pankin ja asiakkaan välillä vallitsee sopimussuhde 31 

3.3 Hyvä pankkitapa ja asiakkaan tuntemisvelvoite pankkitoiminnan keskeisinä 

velvoitteina 32 

3.4 Pankilla on runsaasti velvollisuuksia 36 

3.4.1 Pankkitoiminnan sääntelyn perusteet ja tarkoitus 36 

3.4.2 Pankin velvollisuus tarjota kuluttaja-asiakkaille peruspankkipalvelut 36 

3.4.3 Pankin tiedonantovelvollisuus vaikuttaa huolimattomuuden arviointiin 38 

3.4.4 Tiedonantovelvollisuus maksujensiirrossa 39 



4 

 

3.4.5 Pankin velvollisuus sulkea maksuväline 40 

3.5 Pankilla on myös oikeuksia 41 

3.6 Asiakkaan velvollisuudet ja huolellisuusvaatimus 42 

4 Vastuunjako maksuvälineen väärinkäytöstilanteissa 45 

4.1 Korvausvastuun määrittyminen 45 

4.2 Pankin vastuu oikeudettomasta maksutapahtumasta 45 

4.3 Asiakkaan vastuu oikeudettomasta maksutapahtumasta 46 

5 Huolimattomuuden arviointi verkkohuijauksissa – rajaveto vastuun siirtymisessä 51 

5.1 Huolimattomuus käsitteenä 51 

5.2 Maksuvälineen haltijan tavanomainen käyttäytyminen 54 

5.3 Törkeä huolimattomuus – milloin vastuu siirtyy kokonaan asiakkaalle? 56 

5.3.1 Törkeä huolimattomuus käsitteenä 56 

5.3.2 Viestinnän selkeys ja varoitusten merkitys törkeän huolimattomuuden 

arvioinnissa 59 

5.3.3 Viestinnän epäselvyys ja inhimillinen erehtyminen huolimattomuuden 

arvioinnissa 61 

6 Johtopäätökset ja toimintasuositukset 66 

6.1 Johtopäätökset 66 

6.2 Toimintasuositukset 71 

Lähteet 75 

  



5 

 

Taulukot 
 
Taulukko 1. Pankkien tietoon tulleet huijaukset 2022-2024. 10 

 

Kuviot 
 
Kuvio 1. Pankin mobiilisovelluksen käyttöönoton vaiheet. 24 

Kuvio 2. Tuottamus voidaan jakaa kolmeen eri asteeseen. 53 

 

Kuvat 
 
Kuva 1. Tekstiviesti, joka pitää sisällään mobiilisovelluksen rekisteröintiin vaadittavan 

koodin. 25 

 

 
 
 
Lyhenteet 
 
FINE   Vakuutus- ja rahoitusneuvonta 
KKO  Korkein oikeus 
HO  Hovioikeus 
LLL  Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014) 
 
 
 
 
  
 
Tutkimuksen oikolukuun ja kielenhuoltoon olen käyttänyt avuksi OpenAI:n ChatGPT-
ohjelmaa, joka käyttää GPT-5 kielimallia. Olen noudattanut yliopistoni ohjeistuksia 
tekoälyn käytöstä. 



6 

 

1 Johdanto 

1.1 Tutkimuksen tausta ja merkitys 

 

Verkkohuijauksista on tullut niin tuottoisaa rikollisuutta, että ne ovat nykyisin 

kannattavampia kuin perinteinen huumekauppa.1 Samaan aikaan pankkiala on keskellä 

rakennemuutosta, jossa digitalisaation 2  myötä konttoriverkostoa on supistettu 

merkittävästi. Finanssivalvonnan mukaan vuonna 2019 Suomessa oli 790 

henkilöasiakkaita palvelevaa konttoria, kun vuonna 2023 niitä oli enää 692. 

Konttoriverkosto on supistunut neljässä vuodessa lähes sadalla toimipisteellä ja 

käteispalvelut puuttuivat jo 198 konttorista.3  Tämä kehitys osoittaa, että rikollisuuden 

painopiste on siirtynyt voimakkaasti digitaaliseen ympäristöön samalla, kun perinteiset 

palvelukanavat supistuvat. Samalla se korostaa entisestään, miten keskeistä asiakkaiden 

suojaaminen ja verkkohuijausten torjunta on pankkialalle. 

 

Konttoreiden ja niissä tarjottavien palveluiden väheneminen ja palveluiden siirtyminen 

digitaaliseen ympäristöön ohjaa pankkien asiakkaita käyttämään digitaalisia palveluita 

fyysisen asioinnin sijaan. Koronapandemia vauhditti pankkien digitaalisten palveluiden 

käyttöä ja monet sijoitus- ja laina-asiat voidaan hoitaa etätapaamisella4. Nordea Bank 

Oyj on todennut vuoden 2023 vuosiraportilla, että digipalveluiden käyttö on noussut 

vuonna 2023 ennätyslukemiin, sillä kirjautumiset verkko- ja mobiilipankkiin kasvoivat 13 

prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna 5 . Etäasiointi pankissa on siten lisääntynyt 

selvästi 6 . Digitaalisten palveluiden ripeä yleistyminen on samalla lisännyt altistusta 

 

1  Digihuijaukset jo huumerikollisuutta kannattavampia – pankeilta vaaditaan estotoimia sekunneissa, 
mutta torjuntaan on valjastettava muitakin. 
2 Alasoini 2015, s. 26. Digitalisaatio tarkoittaa digitaalitekniikan hyödyntämistä arjen toiminnoissa siten, 
että digitaaliset ratkaisut otetaan osaksi elämää kokonaisvaltaisesti. 
3 Selvitys peruspankkipalveluiden saatavuudesta ja hinnoittelusta vuonna 2023, 2024, s. 5. 
4 Palmgren 2020. 
5 Nordea Bank Oyj 2024. 
6  Ks. Wuolijoki 2023, s. 213.Myös Wuolijoki toteaa, että 2000-luvulla pankkiasiointi on digitalisoitunut 
voimakkaasti ja suurin osa pankkiasiointiin liittyvistä asioista hoidetaan muutoin kuin asioimalla 
konttorissa.  



7 

 

verkkohuijausten riskeille, sillä asiakkaat toimivat entistä useammin ilman konttorien 

tarjoamaa henkilökohtaista neuvontaa ja varmistusmekanismeja. 

 

Sisäministeriö on vuonna 2017 nostanut esille, että valtavan digitalisaation seurauksena 

myös rikollinen toiminta verkossa on mahdollista verrattain nopeasti riippumatta 

valtioiden rajoista. 7  Puhuttaessa verkossa tapahtuvasta rikollisuudesta tarkoitetaan 

yleensä kyberrikollisuutta. Kyberrikollisuus eli tietotekniikkarikollisuus viittaa rikoksiin, 

jotka kohdistuvat tietotekniikkaan tai tietoverkkoihin, tai jotka toteutetaan hyödyntäen 

näitä teknologioita.8 

 

Yksi yleisimmistä kyberrikoksista on tietojenkalastelu (phishing). Siinä rikollinen esiintyy 

luotettavana henkilönä tai aitona yrityksenä ja houkuttelee rikoksen uhrin painamaan 

haitallista linkkiä tai avaamaan liitetiedoston. Näiden huijauslinkkien avulla käyttäjä 

saatetaan väärennetylle verkkosivustolle, jonka tarkoituksena on saada uhri 

paljastamaan arkaluontoisia tietoja, kuten pankki- ja yhteystietoja. 9  Mikäli asiakas 

ajautuu antamaan esimerkiksi verkkopankkitunnuksensa sekä mahdollisia 

vahvistuskoodeja rikollisille, rikolliset voivat saada pääsyn henkilön verkko- ja 

mobiilipankkiin aktivoimalla pankin mobiilisovelluksen. 

 

Mikäli pankin asiakas on luovuttanut pankkitunnuksensa rikolliselle ja asiakkaan tililtä on 

siirretty varoja oikeudettomasti, eikä pankki suostu korvaamaan varoja, voi asiakas 

valittaa pankin päätöksestä Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan (myöh. FINE)10 . FINE on 

maksuton neuvonta- ja riidanratkaisupalvelu, joka neuvoo asiakkaita heidän vakuutus-, 

pankki- ja sijoitusasioihin liittyvissä ongelmatilanteissa ja kysymyksissä. Lisäksi FINE 

ratkoo tapauksia, joissa asiakas on tyytymätön esimerkiksi pankin päätökseen, ja pankin 

sekä asiakkaan välille on syntynyt riitatilanne. 11  Pankkiasioihin liittyvät yhteydenotot 

 

7 Tietoverkkorikollisuuden torjuntaa koskeva selvitys 2017, s. 20 
8 Kyberrikollisuus ylittää rajat tietoverkossa. n.d. 
9 Mitä on tietojenkalastelu eli phishing? Näin verkkourkinta toimii 2022.  
10 Maksaminen ja tilit n.d. 
11 FINE, mitä teemme, missä ja miten voimme auttaa? n.d. 



8 

 

FINEen ovat lisääntyneet viime vuosina, pääosin huijaus- ja verkkourkintatapausten12 

lisääntymisen takia. Yhteydenottoja tämän tyyppisissä tapauksissa oli vuonna 2020 alle 

200 ja vuonna 2023 määrä oli yli 500. FINEssä käsiteltävistä verkkopalveluiden 

väärinkäytöksistä suurin osa liittyy valesivustoihin ja niihin perustuviin 

tietojenkalasteluihin.13  

 

Tosielämän esimerkkinä voidaan käyttää huijaustapausta, johon on haettu ratkaisua 

FINEn lisäksi käräjä- ja hovioikeudesta. Asiakas X oli etsimässä Omakanta-palvelua ja 

päätyi hakukonetulosten kautta valesivustolle, jonne hän syötti 

verkkopankkitunnuksensa. Rikolliset olivat ostaneet mainostilaa hakutulosten kärkeen, 

mikä lisäsi valesivuston uskottavuutta ja paransi huijauksen 

onnistumismahdollisuuksia.14  

 

X:n syötettyä verkkopankkitunnukset kalastelusivustolle, hän sai tekstiviestin pankin 

nimissä, jossa kerrottiin, että asiakas oli aktivoimassa pankin mobiilisovellusta 15 . 

Mobiilisovellus, jonka rikolliset olivat aktivoineet itselleen, oli digitaalinen 

tunnuslukusovellus, joka toimi älypuhelimella tai tabletilla. Sen avulla pystyttiin 

vahvistamaan maksuja tai tunnistautumaan verkkopankkiin ja verkkopalveluihin. 16 

Pankin lähettämä viesti sisälsi mobiilisovelluksen aktivointikoodin, jonka olisi täytynyt 

päätyä rikollisille, jotta mobiilisovellus saatiin rekisteröityä onnistuneesti. Pankin 

tekstiviestissä luki koodin lisäksi muun muassa ”Jos et ole tekemässä aktivointia itse, ota 

välittömästi yhteyttä [pankkiin] tai sulkupalveluun. Tietosi voivat olla vaarassa.”. X on 

myöntänyt, että hän ei lukenut viestiä huolellisesti, vaan syötti siinä olleen koodin 

valesivustolle. 17  Näin ollen rikollisilla oli hallussaan X:n verkkopankkitunnukset sekä 

 

12  ks. Huijausten selvittäminen ja ratkaisukäytännöt FINEssä 2024. Huijauksella tarkoitetaan tässä 
yhteydessä sellaista huijausta, jonka avulla pankin asiakkaan verkkopankkitunnukset ja siihen liittyviä 
vahvistuskoodeja on kalasteltu rikollisten toimesta erilaisin menetelmin. Tällaisia menetelmiä ovat 
esimerkiksi tietojenkalastelu sähköposti- tai tekstiviestein, tietojenkalastelu verkon osto- ja myyntipaikoilla 
tai tietojenkalastelu sosiaalisessa mediassa.  
13 FINE vuosikertomus 2023, 2024. 
14 Hämäläinen 2022. 
15 Hämäläinen 2022. 
16 POP Avain n.d. 
17 Hämäläinen 2022. 



9 

 

mobiilisovellus, jonka avulla he pystyivät kirjautumaan verkko- tai mobiilipankkiin ilman 

avaintunnuskorttia sekä hyväksymään siellä maksuja. Asiakas X on vienyt asian FINEn 

sekä käräjä- ja hovioikeuden käsiteltäväksi. 

 

Vuonna 2023 Satakunnan käräjäoikeus on antanut tuomion, jossa se on velvoittanut 

pankin korvaamaan asiakkaalle X tiliväärinkäytöksellä menetetyt varat. 18  FINE oli 

aiemmin lausunut, että pankki ei ollut tapauksessa korvausvelvollinen, sillä FINEn 

näkemyksen mukaan pankin asiakas on toiminut törkeän huolimattomasti. Satakunnan 

käräjäoikeus on tuomiossaan todennut, että pankin asiakas X ei ollut menetellyt törkeän 

huolimattomasti. 

 

Hovioikeus on antanut tapauksesta tuomion syyskuussa 2024.19  Vaasan hovioikeuden 

tuomiolla, on kumottu käräjäoikeuden tuomio, minkä myötä vastuu menetetyistä 

varoista jää asiakkaalle ja pankki on vapautettu korvausvastuusta. Hovioikeus asettuu 

tapauksessa huolimattomuuden arvioinnissa FINEn kanssa samaan lopputulokseen 

äänestyksen (2:1) päätteeksi. 

 

Kuten edellä on todettu, on epäselvää, miten toimitaan huijaustapauksissa, joissa 

pankkitunnuksia on käytetty oikeudettomasti pankin mobiilisovelluksen aktivointiin ja 

tämän jälkeen tehty luvattomia tilisiirtoja. Näissä tilanteissa ei ole muodostunut selkeää 

eikä ennakoitavaa ratkaisukäytäntöä huolimattomuuden ja törkeän huolimattomuuden 

arvioinnista. Tämän vuoksi sekä pankkien että pankkiasiakkaiden on vaikea arvioida, 

millaisin edellytyksin vastuu oikeudettomista maksutapahtumista määräytyy ja miten 

varojen menetyksiin tulisi riskienhallinnallisesti varautua. 

 

Käytännön elämässä sillä on suuri vaikutus siihen, katsotaanko asiakkaan toimineen 

huolimattomasti tai törkeän huolimattomasti. Maksupalvelulain (290/2010) 62 §:n 2 

kohdan mukaan vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä on maksuvälineen 

 

18 Satakunnan käräjäoikeus 6.9.2023 L 747/2022/1499. 
19 Vaasan HO 19.9.2024 t. 342. 



10 

 

käyttäjälle enintään 50 euroa, mikäli maksuvälineen haltijan katsotaan toimineen 

huolimattomasti. Mikäli maksuvälineen haltijan katsotaan toimineen törkeän 

huolimattomasti, siirtyy korvausvastuu kokonaisuudessaan hänelle.  

 

Erilaiset verkossa tapahtuvat petokset ja huijaukset ovat merkittävä yhteiskunnallinen 

ongelma. Taulukkoon 1 on koottu Finanssiala ry:n keräämiä tilastoja pankkien tietoon 

tulleista huijauksista. Vuonna 2024 suomalaiset ovat menettäneet tilaston mukaan 62,9 

miljoonaa euroa verkkorikollisille, kun vastaava luku vuonna 2022 oli 32,4 miljoonaa 

euroa. Nousua menetettyjen varojen määrässä on ollut yhteensä noin 94 prosenttia. 

Vaikka nousu on ollut tilaston mukaan suuri, ovat pankit onnistuneet myös estämään tai 

pysäyttämään maksuja. Vuonna 2024 estettyjä tai pysäytettyjä maksuja on ollut 44,3 

miljoonaa euroa, kun vuonna 2023 luku on ollut vain 14,1 miljoonaa euroa. 

Verkkorikokset vaikuttavat taulukon 1 perusteella olevan kasvava rikollisuuden trendi. 

Taulukko pitää sisällään seuraavat petostyypit, joista luvut on kerätty: 

tietojenkalasteluhuijaukset, sijoitushuijaukset, dokumentti- ja rakkaushuijaukset sekä 

toimitusjohtajahuijaukset.20 

 

Taulukko 1. Pankkien tietoon tulleet huijaukset 2022-2024.21 
 

Vuosi Suomalaisten menettämät 

varat verkkorikollisille (milj. 

euroa) 

Pankkien estämät ja 

palauttamat maksut 

2022 32,4 milj.€ 14,1 milj.€ 

2023 44,2 milj.€ 32,7 milj.€ 

2024 62,9 milj.€ 44,3 milj.€ 

 

20 Huijaukset rajussa kasvussa vuonna 2024 – pankit saivat pysäytettyä huijattuja maksuja yli 44 miljoonan 
euron arvosta 2025 
21  Ks. Huijaukset rajussa kasvussa vuonna 2024 – pankit saivat pysäytettyä huijattuja maksuja yli 44 
miljoonan euron arvosta 2025; Huijareilla oli aktiivinen vuosi 2023 – Pankit saivat estettyä digihuijauksia 
lähes 33 miljoonan euron edestä 2024; Varo, varmista, varoita -kampanja: Digihuijausten määrä kasvoi 
selvästi vuoden 2022 jälkipuoliskolla 2023. 



11 

 

1.2 Tutkimuskysymykset, aiheen rajaus ja tutkimuksen tavoite 

Tutkielman tavoitteena on tarkastella ja jäsentää pankin ja asiakkaan välisen 

sopimussuhteen oikeudellista luonnetta sekä sen perusteella määräytyviä vastuita ja 

velvollisuuksia tilanteissa, joissa maksuvälineen tiedot ovat joutuneet kolmannen 

osapuolen haltuun ja asiakkaan tililtä on tehty oikeudettomia siirtoja. Tutkimus keskittyy 

pankin asiakkaisiin, jotka ovat joutuneet verkkohuijauksen uhriksi, ja siinä analysoidaan 

Osuuspankin ja Nordean tilien yleisiä sopimusehtoja sekä verkko- ja 

mobiilipankkisopimusten määräyksiä pankkipalveluiden turvallisuuden näkökulmasta. 

Pankkien valinta perustuu niiden asemaan Suomen merkittävimpinä 

talletuspankkeina.22 

 

Asiakkaansuoja on yksi pankkisääntelyn keskeisistä tavoitteista. Pankit ovat yleensä 

kuluttaja-asiakkaisiin verrattuna merkittävästi vahvemmassa asemassa niin 

taloudellisesti kuin tiedollisestikin, joten asiakkaita suojataan tyypillisesti heikomman 

suojan periaatteen mukaisesti 23 . 24  Tutkielma on rajattu koskemaan suomalaisten 

pankkien ja kuluttaja-asiakkaiden välistä sopimussuhdetta erityisesti verkko- ja 

mobiilipankkisopimusten näkökulmasta. Kuluttaja-asiakkaat on valittu 

tutkimuskohteeksi, koska he ovat yritysasiakkaisiin verrattuna heikommassa asemassa, 

ja verkkohuijauksen seuraukset voivat aiheuttaa merkittäviä ja taloudellisesti 

kohtalokkaita menetyksiä25. 

 

Tutkielman tutkimusongelma kytkeytyy verkkohuijausten yleistymiseen ja niiden 

aiheuttamaan oikeudelliseen epävarmuuteen pankin ja asiakkaan välisessä 

 

22  Ks. Suomessa toimivien luottolaitosten markkinaosuudet 2024 ja Näin pankkien markkinaosuudet 
asuntolainoissa muuttuivat – Yhden pankin siivu kasvoi peräti 48 % 2025. Pankkien suuruus on määritelty 
kyseisten luottolaitosten markkinaosuuksien mukaan sekä lainakannassa mitattuna. 
23 Ks. Saarnilehto & Annola 2018, s. 23. Heikomman suojan periaatteella pyritään turvaamaan erityisesti 
kuluttajia, työntekijöitä ja vuokralaisia, ja se vaikuttaa erityisesti sopimuksen syntyvaiheessa. Suoja 
toteutuu esimerkiksi pakottavien säännösten, tiedonantovelvollisuuksien ja neuvontavelvollisuuden 
kautta. 
24 Wuolijoki 2022, s. 91. 
25 Nikkanen 2024.  



12 

 

vastuunjaossa. Erityisen tulkinnanvaraiseksi on muodostunut asiakkaan 

huolimattomuuden arviointi tilanteissa, joissa asiakas on erehdytettynä luovuttanut 

verkkopankkitunnuksensa ja mahdollistanut pankin mobiilisovelluksen asentamisen 

rikollisen laitteelle. Oikeuskäytäntö ei myöskään tarjoa vielä selkeää ja ennakoitavaa 

ratkaisulinjaa, minkä vuoksi tutkimus tarkastelee erityisesti niitä oikeudellisia perusteita, 

joiden nojalla vastuu oikeudettomista maksutapahtumista määräytyy.  

 

Tutkielman päätutkimuskysymys on: Miten vastuu oikeudettomista maksutapahtumista 

jakautuu pankin ja asiakkaan välillä maksupalvelulain nojalla tilanteissa, joissa asiakas on 

verkkohuijauksen uhrina luovuttanut verkkopankkitunnuksensa ja mahdollistanut 

pankin mobiilisovelluksen asentamisen rikollisen laitteelle maksujen vahvistamista 

varten? 

 

Pääkysymystä lähestytään seuraavien alakysymysten kautta: 

 

1. Miten pankin ja asiakkaan väliset velvollisuudet jakautuvat sopimussuhteessa ja 

miten ne luovat perustan vastuunjaon arvioinnille? 

 

2. Millä edellytyksillä asiakas on vastuussa oikeudettomista maksutapahtumista ja 

milloin pankki kantaa osittaisen tai täyden korvausvastuun? 

 

3. Mitkä ovat pankin ja asiakkaan välisen huolimattomuuden ja törkeän 

huolimattomuuden rajat, kun asiakas on joutunut verkkohuijauksen uhriksi ja 

luovuttanut verkkopankkitunnukset rikolliselle? 

 

Tutkielman aiherajaus koskee tapauksia, joissa pankin asiakkaalta on siirretty 

oikeudettomasti tilivaroja vahvan sähköisen tunnistamisen avulla, ja maksutapahtumat 

on vahvistettu pankin mobiilisovelluksella, jonka rikollinen on onnistunut aktivoimaan ja 

rekisteröimään oikeudettomasti. Huolellisuuden arvioinnissa tarkastellaan perusteita, 

joiden nojalla asiakkaan toiminta voidaan katsoa huolimattomaksi tai törkeän 



13 

 

huolimattomaksi. Lisäksi tutkielmassa vertaillaan suurimpien pankkien tiliehtoja 

maksuvälineen turvallisen käytön osalta sekä analysoidaan, millaisia velvollisuuksia ja 

vastuita sopimusehdot asettavat pankille ja asiakkaalle. 

 

Tavoitteena on luoda systemaattinen ja ymmärrettävä kokonaisuus, joka vastaa 

esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Juridisessa kirjoittamisessa sisältö ja argumentaation 

selkeys ovat keskeisiä26, minkä vuoksi tutkielmassa painotetaan huolellisesti perusteltua, 

johdonmukaista ja akateemisesti täsmällistä analyysiä. 

 

Asiakkaalla on osana asiakkaan suojaa oikeus peruspankkipalveluihin, joihin kuuluvat 

maksutili, maksupalvelut ja sähköisen tunnistamisen palveluiden tarjoaminen.27 Näiden 

palveluiden myötä sekä pankilla että pankin asiakkaalla on velvollisuuksia, jotka 

synnyttävät myös vastuuta. 

 

Tutkielma tuottaa uutta tietoa kolmella tavalla. Ensinnäkin se kokoaa yhteen ja analysoi 

FINEn ja hovioikeuksien ratkaisuissa käytetyt huolimattomuuden arviointikriteerit 

nimenomaan mobiilisovelluksen oikeudettoman käyttöönoton yhteydessä. Toiseksi 

tutkimus tarkastelee pankin turvallisuusviestinnän selkeyden vaikutusta vastuunjakoon 

ja osoittaa, milloin epäselvä viestintä siirtää vastuuta pankille. Kolmanneksi tutkielma 

esittää konkreettisia suosituksia viestintä- ja valvontakäytäntöjen kehittämiseksi, mikä 

tukee ratkaisukäytännön yhdenmukaistamista sekä kuluttajansuojan vahvistamista 

digitaalisessa toimintaympäristössä. 

 

 

 

26 Viljanen 2024, s. 6. 
 



14 

 

1.3 Tutkimusmetodit 

Valtaosa oikeustieteellisestä tutkimuksesta on lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. 

Oikeusdogmatiikka perustuu voimassa oleviin oikeuslähteisiin, joita se hyödyntää niiden 

keskinäistä etusijajärjestystä ja käyttöjärjestystä noudattaen.28 

 

Tutkielman tutkimusmenetelmä perustuu lainoppiin, jota voidaan kutsua myös 

tulkintajuridiikaksi. Tutkimuksen kohteena on voimassa oleva oikeustila, ja tavoitteena 

on selvittää sovellettavien oikeusnormien sisältöä sekä lain ja muiden oikeuslähteiden 

merkitystä tutkittavan ilmiön kannalta.29  

 

Tutkielmassa verrataan sovellettavaa sääntelyä tutkittavaan ongelmaan ja pyritään 

hahmottamaan tutkimusongelman ratkaisu oikeuslähteitä tulkitsemalla. Tässä 

tutkielmassa selvitetään pankin sekä pankin kuluttaja-asiakkaiden oikeuksia ja 

velvollisuuksia sekä näistä syntyvää vastuunjakoa pankkitunnusten huolellisessa 

käytössä, minkä vuoksi lainopillinen tutkimusmetodi on perusteltu ja 

tarkoituksenmukainen. 

 

Tutkimuksen tavoitteena on tulkita ja selventää maksupalveluoikeudellista sääntelyä 

sekä arvioida sen soveltumista käytännön väärinkäytöstilanteisiin. Vastaus 

tutkimusongelmaan pyritään löytämään hyödyntämällä oikeuslähde-, tulkinta- ja 

argumentaatio-oppeja, jotka muodostavat lainopin keskeiset metodit.30  

 

Käytännöllisen lainopin avulla tuotetaan perusteltuja tulkintasuosituksia lain soveltajien 

avuksi. Lainoppi on hyvän ja perustellun argumentaation tiedettä, jossa epäselvän lain 

säännöstä tulisi lain tutkijan mielestä soveltaa.31  

 

 

28 Husa ja muut 2008, s. 20. 
29 Hirvonen 2011, s. 21–23; Määttä & Paso, 2022, s. 4. 
30 Määttä & Paso 2022, s. 4. 
31 Määttä & Paso 2022, s. 4.  



15 

 

1.4 Lähdeaineisto 

Tutkielmassa käytettävä lähdeaineisto perustuu perinteisiin oikeuslähteisiin eli 

tulkintaperusteisiin32. Lainopillisessa tutkimuksessa ei puhuta tutkimusaineistosta vaan 

oikeuslähteistä, sillä oikeuslähteet ovat tutkimuksen ensisijainen kohde 33 . 

Oikeuslähdeopin mukaan oikeuslähteet jaotellaan vahvoihin, heikkoihin ja sallittuihin 

oikeuslähteisiin. 34  Lähdeaineiston muodostaa lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto, 

oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus. Näitä kaikkia oikeuslähteitä tulee käyttää 

oikeudellisessa tutkimuksessa.35 

 

Tutkielman merkittävimmät oikeuslähteet ovat laki luottolaitostoiminnasta, 

maksupalvelulaki, vahingonkorvauslaki ja rikoslaki sekä edellä mainittujen lakien 

lainvalmistelutyöt ja Euroopan unionin säädökset liittyen maksupalveludirektiiviin.  

Aineistoa käsiteltäessä oikeuslähdeoppi on olennainen elementti, sillä se määrittelee 

oikeuslähteiden käytön ja niiden keskinäisen suhteen. Oikeuslähteitä ei voida pitää 

varsinaisina tulkintametodeina, vaan ne muodostavat systemaattisen perustan, josta 

tulkintaprosessin on välttämättä lähdettävä liikkeelle.36  

 

Edellä mainittujen vahvasti velvoittavien oikeuslähteiden lisäksi tutkielmassa 

hyödynnetään heikosti velvoittavia oikeuslähteitä, joita ovat tuomioistuinratkaisut 

liittyen verkkopankkitunnusten kalasteluun ja siihen, miten eri oikeusasteissa on pankin 

asiakkaan huolimattomuutta arvioitu. Tutkielmaa kirjoitettaessa aiheeseen liittyvää 

korkeimman oikeuden ratkaisua ei ollut, joten lähteenä toimii alempien tuomioistuimien 

tuomiot.  

 

Tutkielmassa hyödynnetään myös FINEn antamia ratkaisusuosituksia liittyen tapauksiin, 

joissa pankin asiakkaan tililtä on tehty oikeudettomia tilisiirtoja ja maksut on vahvistettu 

 

32 Hirvonen 2023, s. 38. 
33 Nieminen & Lähteenmäki 2021. 
34 Määttä & Paso 2022, s. 16. 
35 Viljanen 2004, s. 7. 
36 Hirvonen 2011, s. 41–42. 



16 

 

oikeudettomasti. Ne eivät ole oikeudellisesti velvoittavia tuomioistuimen ratkaisuja, 

vaan luonteeltaan suosituksia 37 , jotka perustuvat alan vakiintuneisiin käytäntöihin ja 

oikeudellisiin tulkintoihin. Ratkaisusuositusten asema oikeuslähteenä on siten heikompi 

kuin tuomioistuinkäytännön, mutta ne voivat tarjota arvokasta empiiristä aineistoa 

erityisesti sen arvioimiseksi, millaisia tulkintalinjoja vakuutus- ja rahoitusalalla 

käytännössä sovelletaan. Tämän vuoksi niitä käytetään tässä tutkielmassa täydentävänä 

lähteenä yhdessä oikeuskirjallisuuden, lain esitöiden ja tuomioistuinratkaisujen kanssa. 

 

 

1.5 Tutkimuksen rakenne 

Tutkielma rakentuu kuudesta pääluvusta, joiden avulla vastataan esitettyihin 

tutkimuskysymyksiin ja muodostetaan johdonmukainen kokonaisuus pankin ja 

asiakkaan välisiin vastuukysymyksiin liittyen. Johdantoluvussa esitellään tutkimuksen 

tausta ja merkitys, määritellään tutkimuskysymykset ja rajaukset sekä kuvataan käytetty 

tutkimusmenetelmä ja lähdeaineisto. Lisäksi luvussa asetetaan tutkimuksen tavoitteet ja 

kuvataan tutkielman kokonaisrakenne. 

 

Luvussa 2 tarkastellaan sähköisen maksamisen ja vahvan tunnistamisen oikeudellista 

perustaa. Luvussa käydään läpi maksupalvelulain ja tunnistuslain keskeiset säännökset 

sekä niiden soveltaminen pankkien tarjoamissa digitaalisissa palveluissa. Lisäksi 

esitellään pankkien tunnistusvälineitä ja analysoidaan mobiilisovelluksen käyttöönoton 

prosessia sekä siihen liittyviä oikeudettoman käytön riskejä. Luku 3 keskittyy pankin ja 

asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen ja sen oikeudellisiin vaikutuksiin. Siinä 

tarkastellaan sopimussuhteen syntymistä, osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä 

hyvän pankkitavan merkitystä asiakkaan suojan kannalta. 

 

Luvussa 4 käsitellään vastuunjakoa tilanteissa, joissa maksuvälinettä on käytetty 

oikeudettomasti, ja analysoidaan maksupalvelulain mukaisia vastuusäännöksiä pankin ja 

 

37 Huijausten selvittäminen ja ratkaisukäytännöt FINEssä 2024.  



17 

 

asiakkaan näkökulmasta. Luku 5 puolestaan syventyy huolimattomuuden arviointiin 

verkkohuijaustapauksissa. Siinä määritellään huolimattomuuden ja törkeän 

huolimattomuuden käsitteet, tarkastellaan asiakkaan tavanomaista käyttäytymistä sekä 

arvioidaan, miten viestinnän selkeys ja inhimillinen erehtyminen vaikuttavat 

huolimattomuuden arviointiin. Viimeisessä luvussa 6 esitetään tutkimuksen 

johtopäätökset ja toimintasuositukset, joissa kootaan yhteen keskeiset havainnot ja 

vastaukset tutkimuskysymyksiin sekä esitetään ehdotuksia pankkien ja asiakkaiden 

toiminnan kehittämiseksi väärinkäytöstilanteiden ehkäisemiseksi. 

 

Tutkielman tavoitteena on lisäksi tarjota käytännön näkökulmia pankkien 

riskienhallinnan ja asiakkaansuojan parantamiseen sekä tuottaa tulkintasuosituksia, 

joiden avulla pankit ja asiakkaat voivat varautua paremmin digitaalisen asioinnin 

väärinkäytöksiin. 

 



18 

 

2 Sähköinen maksaminen ja vahva tunnistaminen 

2.1 Sähköinen maksaminen 

2.1.1 Sähköisen maksamisen oikeudellinen perusta 

Maksupalvelulaki tuli voimaan Suomessa vuonna 2010 ja se perustuu Euroopan Unionin 

maksupalveludirektiiviin (the first Payment Services Directive, PSD 1), jossa säännellään 

maksujenvälitystä. 38  Maksupalveludirektiivin yksi keskeinen tarkoitus on ollut luoda 

Eurooppaan yhtenäinen maksualue (SEPA, Single Euro Payments Area).39 

 

Vuonna 2019 tuli voimaan toinen maksupalveludirektiivi40 (Payment Services Directive 

2, myöh. PSD 2), jonka tavoitteena on ollut saattaa entistä laajemmin erilaiset 

maksupalvelut sääntelyn piiriin. Suomessa Euroopan unionin direktiivi on saatettu 

voimaan implementoimalla säädökset osaksi maksulaitoslakia (898/2017) sekä 

maksupalvelulakia.41  Tutkielman kannalta merkittävin PSD2-sääntelyn tuoma vaikutus 

on ollut vaatimus vahvasta tunnistamisesta sähköisissä maksutapahtumissa. Sähköisiä 

maksutapahtumia ovat esimerkiksi internetmaksut ja maksutilin online-käyttö. 

Suomessa suosituimmat sähköiset maksutavat ovat tilisiirtoihin ja korttimaksamiseen 

perustuvia maksutapoja.42  

 

On tärkeä selvittää, milloin palveluntarjoajan, eli tutkielman kontekstissa pankin, on 

käytettävä vahvaa tunnistamista omissa palveluissaan. Maksupalvelulain 85 c §:n 

mukaan vahvaa tunnistamista tulee käyttää, jos maksaja käyttää maksutiliään verkon 

välityksellä, käynnistää sähköisen maksutapahtuman tai toteuttaa etäkanavan kautta 

 

38 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 paivana marraskuuta 
2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 
2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 
39 Wuolijoki 2023, s. 284–285 
40  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366 maksupalveluista sisämarkkinoilla, 
direktiivien 2002/65/EY, 2009/1001/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 
sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta.  
41 PSD2 2023. 
42 PSD2 2023; Sähköiset maksutavat n.d. 



19 

 

toimen, johon voi liittyä väärinkäytöksen riski. Mikäli pankin verkkopankkitunnuksia 

voidaan käyttää sähköiseen tunnistamiseen, tulee pankin huolehtia sääntelyn mukaan 

siitä, että ne täyttävät tunnistuslain43 edellyttämät vaatimukset. 

 

Sähköinen maksutapahtuma perustuu pankin sekä asiakkaan väliseen sopimukseen. 

Maksupalvelulain 8 § 1 mom. 1 kohdan mukaan maksupalvelun käyttäjällä tulee olla 

sopimus palveluntarjoajan kanssa, jotta käyttäjällä on oikeus käyttää maksupalvelua 

maksajana tai maksunsaajana. Pankin ja asiakkaan välisiä sopimusehtoja tarkastellaan 

tarkemmin tutkielman luvussa 3. 

 

Mikäli pankin asiakkaan maksuvälineet ovat päätyneet verkkorikolliselle, yrittävät 

verkkorikolliset usein siirtää varoja sähköisesti seuraavalle taholle. On tärkeää ymmärtää 

mikä on sähköinen maksutapahtuma, miten se voidaan vahvistaa ja kuinka 

verkkorikolliset saavat rekisteröityään itselleen pankin mobiilisovelluksen.  

 

 

2.1.2 Sähköiset maksutavat ja maksuväline käsitteenä 

Talouden digitalisaatio ja reaaliaikaisuuden kehittyminen vaikuttavat myös maksamisen 

suuntauksiin. Erilaisten maksusovellusten määrä on kasvanut huomattavasti viime 

vuosina. Uusimmissa maksamisen innovaatioissa maksaminen pohjautuu edelleen 

pitkälti perinteisten sähköisten maksuvälineiden, kuten tilisiirtojen ja korttimaksujen 

käyttöön. Suomessa eniten käytetyt maksutavat perustuvat juuri näihin sähköisiin 

maksuvälineisiin. 44  Uudempia sähköisen maksamisen muotoja ovat esimerkiksi 

mobiilimaksusovelluksella maksaminen tai korttimaksaminen älykellon avulla.  

 

Maksupalvelulain 8 § 11 kohdan mukaan maksuvälineellä viitataan maksukorttiin tai 

muuhun henkilökohtaiseen välineeseen tai menetelmään, jota maksupalvelun käyttäjä 

 

43  Tunnistuslailla tarkoitetaan lakia vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä 
luottamuspalveluista (617/2009). 
44 Sähköiset maksutavat n.d. 



20 

 

ja palveluntarjoaja ovat sopineet käyttävänsä maksutapahtumissa. Hallituksen 

esityksessä maksuvälineellä tarkoitetaan aineellista tai aineetonta suojattua välinettä, 

tietoteknistä ohjelmaa tai tunnistamistietoa tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa taikka 

niiden yhdistelmää, joka mahdollistaa sen, että maksuvälineen haltija tai käyttäjä voi 

siirtää rahaa tai rahallista arvoa. Tietotekninen ohjelma tulee olla suojattu teknisin 

turvajärjestelyin, jolloin varojen siirto edellyttää käyttäjän tunnistamisen. 

Tunnistamistiedoilla tarkoitetaan yksilöiviä tietoja, joka voi olla PIN-koodi, salasana tai 

tunnusluku, joita yksin tai yhdessä tarvitaan varojen siirtoon 45 . Nordea määrittelee 

henkilöasiakkaiden tilien yleisissä ehdoissa, että maksuväline voi olla joko maksukortti 

tai pankin hyväksymät verkkopankkitunnukset. Oleellista on se, että niiden avulla 

voidaan antaa maksutoimeksiantoja, joista pankki ja asiakas ovat sopineet.46 

 

Sähköinen maksutapa on siis maksutapa, jossa hyödynnetään sähköisiä kanavia, 

tällainen voi olla esimerkiksi verkko- tai mobiilipankissa tehty tilisiirto tai maksukortilla 

tehty maksusuoritus. 

 

 

2.1.3 Vahva sähköinen tunnistaminen 

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta on säädetty Euroopan komission ja neuvoston 

asetus sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin palveluihin liittyvistä 

luottamuspalveluista sisämarkkinoilla47. Kyseinen asetus tunnetaan paremmin nimellä 

eIDAS-asetus, jota täydentää Suomessa kansallisesti säädetty laki vahvasta sähköisestä 

tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista (617/2009), myöh. tunnistuslaki).48 

 

 

45 HE 52/2021 vp, s. 57–58. 
46 Yleiset ehdot yksityishenkilöt 2024. 
47 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014 , 
sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja 
direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta 
48 Voutilainen 2020, s. 48–49. 



21 

 

Pankkien verkkopankkitunnukset täyttävät usein vahvan sähköisen tunnistamisen 49 

vaatimukset, jolloin pankit ovat tunnistuslain 2 §:ssä tarkoitettuja tunnistuspalvelun 

tarjoajia 50 . Sähköisen tunnistamisen avulla kirjaudutaan esimerkiksi viranomaisten 

palveluihin, joita voivat olla esimerkiksi Verohallinnon tai Kelan palvelut. Digitaalisiin 

palveluihin51  kirjautuneella käyttäjällä on oikeus saada kyseisen digitaalisen palvelun 

tietosisältö tai tehdä oikeustoimi digitaalisessa palvelussa52.  

 

Tunnistuspalvelulain 8 a §:n mukaan tunnistusmenetelmässä on käytettävä vähintään 

kahta seuraavista todentamistekijöistä: 

 

1) tiedossa oloon perustuvaa todentamistekijää, jonka henkilön on osoitettava 

olevan tiedossaan; 

2) hallussapitoon perustuvaa todentamistekijää, jonka henkilön on osoitettava 

olevan hallussaan; 

3) luontaista todentamistekijää, joka perustuu johonkin luonnollisen henkilön 

fyysiseen ominaisuuteen. 

 

Ensimmäisessä kohdassa voidaan tarkoittaa esimerkiksi PIN-koodia tai salasanaa. 

Toisessa kohdassa todentamistekijällä tarkoitetaan esimerkiksi mobiililaitetta, jossa on 

tunnistustoiminnallisuus, tunnuslukulaitetta tai sirullista henkilökorttia. Kolmannessa 

kohdassa luontaisella todentamistekijällä tarkoitetaan esimerkiksi kasvokuvaa tai 

sormenjälkeä. 53  Pankkien paperiset avainlukukortit eivät täytä yksinään vahvan 

 

49 Ks. Voutilainen 2020, s. 49. Vahvalla sähköisellä tunnistamisella tarkoitetaan henkilön, oikeushenkilön 
tai oikeushenkilöä edustavan luonnollisen henkilön yksilöimistä ja tunnistustiedon aitouden sekä 
oikeellisuuden varmistamista sähköisesti. Tällöin käytettävän menetelmän on täytettävä EU:n sähköisestä 
tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetun asetuksen vaatimukset. Näihin vaatimuksiin kuuluu joko 
korotettu varmuustaso (artiklan 8, kohta 2, b alakohta) tai korkea varmuustaso (artiklan 8, kohta 2, c 
alakohta)  
50 Wuolijoki 2023, s. 358. 
51  Ks. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (206/2019). Digitaalisella palvelulla tarkoitetaan lain 
mukaan verkkosivustoa tai mobiilisovellusta sekä niihin liittyviä toiminnallisuuksia. 
52 Voutilainen 2020, s. 48. 
53 Voutilainen 2020, s. 50. 



22 

 

tunnistamisen vaatimuksia, vaan tämän lisäksi tulee olla esimerkiksi matkapuhelimeen 

lähetettävä vahvistusviesti.  

 

Jotta pankki voi myöntää asiakkaalleen tunnistusvälineen, tulee tunnistuslain 17 §:n 

mukaan tunnistusvälineen hakija tunnistaa henkilökohtaisesti tai sähköisesti. Tämä 

tarkoittaa sitä, että pankkien tulee varmistua henkilön henkilöllisyydestä joko 

viranomaisen myöntämästä asiakirjasta, jolla voidaan todentaa henkilöllisyys, tai 

henkilöllisyys tulee varmistaa vahvalla sähköisellä tunnistusvälineellä. Pelkkä ajokortti ei 

riitä siihen, että henkilölle voidaan myöntää verkkopankkitunnukset, jotka sisältävät 

mahdollisuuden vahvaan sähköiseen tunnistautumiseen54. Tunnistuslain 2 § 1 momentin 

6 kohdan mukaan, tunnistusvälineen haltija on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, 

jolle on sopimukseen perustuen myönnetty tunnistusväline tunnistuspalvelun tarjoajan 

toimesta.  

 

Vahva sähköinen tunnistautuminen on merkittävässä roolissa, kun pankin asiakkaat 

tekevät digitaalisia maksutapahtumia ja niiden turvallisuudesta halutaan varmistua. 

Sähköinen tunnistaminen toimii eräänlaisena digitaalisena henkilöllisyystodistuksena, 

joka mahdollistaa muun muassa sähköisten transaktioiden suorittamisen.55  Sähköisiä 

tunnistuspalveluita valvoo Suomessa Liikenne- ja viestintäviraston 

kyberturvallisuuskeskus, jonka mukaan Suomessa vahvoja sähköisiä tunnistuspalveluita 

ovat: 

• pankkien verkkopankkitunnukset 

• teleyritysten mobiilivarmenteet 

• Digi- ja väestötietoviraston kansalaisvarmenne poliisin myöntämällä 

henkilökortilla ja eräät muut tunnistusvarmenteet 

• erilaisilla organisaatiokorteilla rekisteröidyt tunnistusvälityspalvelut.56 

 

 

54 Wuolijoki 2023, s. 364–365. 
55 Electronic identification 2024.  
56 Sähköinen tunnistaminen 2025. 



23 

 

Tutkielmassa on tärkeää huomioida, että lain vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja 

sähköisistä luottamuspalveluista soveltamisalaa koskevien säännösten perusteella lakia 

ei sovelleta tilanteisiin, joissa kyse on yhteisön sisäiseen tunnistamiseen tarkoitetuista 

palveluista. Käsiteltävissä tapauksissa on kuitenkin kyse asiakkaan maksuvälineen 

oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta, minkä vuoksi vastuunjako 

asiakkaan ja pankin välillä määräytyy maksupalvelulain vastuusäännösten nojalla. 

 

 

2.2 Pankin vahva sähköinen tunnistusväline  

2.2.1 Pankkien tunnistusvälineiden nimet vaihtelevat 

Mikäli rikolliset saavat haltuunsa pankin asiakkaan verkkopankkitunnukset, on heidän 

siinä tapauksessa mahdollista rekisteröidä käyttöönsä pankin mobiilisovellus, joka toimii 

henkilökohtaisena tunnistautumisvälineenä. Pankeilla voi olla erilaisia nimityksiä 

tunnistusvälineestä, jonka avulla on mahdollista esimerkiksi tunnistautua Kelan 

palveluihin tai vahvistaa maksuja verkkopankissa. Osuuspankki käyttää siitä nimitystä 

Mobiiliavain 57 , Nordea nimeä Nordea ID -sovellus 58  ja Säästöpankki nimitystä 

Säästöpankki tunnistus59 . Säästöpankilla on erilliset mobiilisovellukset mobiilipankille 

sekä tunnistussovellukselle. Kaikilla näillä tunnistussovelluksilla on mahdollista tehdä 

samoja asioita, ja kaikki edellä mainitut tunnistusvälineet löytyvät Liikenne- ja 

viestintäviraston ylläpitämästä rekisteristä tunnistuspalveluiden tarjoajista. 60 

Tutkielmassa puhutaan yleisesti ottaen tunnistussovelluksesta, kun tarkoitetaan 

tunnistautumisvälinettä, joka toimii älypuhelimella tai tabletilla. Tunnistussovellus voi 

olla samassa sovelluksessa kuin pankin mobiilisovellus, kuten Osuuspankilla on tai 

tunnistussovellus voi olla erillinen sovellus mobiilipankista. 

 

57 Mobiiliavain n.d. 
58 Mikä on Nordea ID -sovellus? n.d. 
59 Säästöpankki tunnistus n.d. 
60 ks. Sähköinen tunnistaminen n.d. Sivuston kohdasta ”Tunnistuspalvelurekisteri” löytyy listaus Liikenne- 
ja viestintävirasto ylläpitää rekisteriä Suomeen sijoittuneista vahvaa sähköistä tunnistamista tarjoavista 
palveluntarjoajista sekä niiden tarjoamista palveluista. 



24 

 

2.2.2 Mobiilisovelluksen käyttöönotto 

Pankeilla saattaa olla erilaisia prosesseja mobiilisovelluksen käyttöönotosta. Kuviossa 1 

käydään läpi prosessi Osuuspankin OP-mobiilin ja Mobiiliavaimen käyttöönotosta. 

Käyttöönottoon vaaditaan OP-mobiilin lataaminen sovelluskaupasta ja sovelluksen 

asennus sovelluksen kautta tulevien ohjeiden mukaan. Sovelluksen käyttöönottoon 

tarvitaan internetin lisäksi verkkopankin käyttäjätunnus, salasana sekä avainlukulistan 

numerokoodi. Lisäksi matkapuhelimen tulee olla saatavilla, sillä siihen tulee 

käyttöönottoon liittyvä aktivointikoodi. 

 

 

Kuvio 1. Pankin mobiilisovelluksen käyttöönoton vaiheet.61 

 

 

Mobiilisovelluksen rekisteröinti on verrattain vaivaton ja nopea toimenpide, varsinkin jos 

lukee ohjeet hyvin ennakkoon ja tietää mitä rekisteröinti pitää sisällään. 

Mobiilisovelluksen rekisteröinnin yhteydessä rekisteröijä saa matkapuhelimeensa viestin 

(kuva 1), joka pitää sisällään koodin, jonka avulla mobiilisovelluksen rekisteröinti 

onnistuu. Viesti on sisällöltään varoittava ja itse koodi on vasta viestin lopussa. 

Osuuspankin viestissä kerrotaan mitä juuri sillä hetkellä ollaan tekemässä ja miten tulee 

toimia, jos ei ole itse ladannut kyseistä sovellusta sovelluskaupasta. Tämän lisäksi 

viestissä varoitetaan, mitä saattaa tapahtua, jos viestissä olevan koodin antaa rikollisille.  

 

 

61 Osuuspankin mobiilisovelluksen rekisteröinti omalle mobiililaitteelle 7.3.2025. 

Pankin 
mobiilisoveluksen 

lataaminen ja 
sovelluksen avaus

Ota sovellus 
käyttöön 

avainlukulistalla

Syötä 
käyttäjätunnus ja 

salasana

Syötä 
avainlukulistan 
numero xxxxx

Vahvista, että 
puhelinnumerosi 

on oikein

Valitse 
mobiilisovelluksen 

PIN-koodi

Syötä 
vahvistuskoodi, 

joka on lähetetty 
puhelinnumeroosi

Mobiilisovellus on 
käytössäsi



25 

 

 

Kuva 1. Tekstiviesti, joka pitää sisällään mobiilisovelluksen rekisteröintiin vaadittavan koodin. 
 

 

Rekisteröinnin jälkeen käyttäjällä on pääsy mobiilisovelluksen avulla mobiilipankkiin, 

jossa voi hoitaa verkkopankki- ja vakuutusasioita. Tämän lisäksi käyttäjä pystyy 

kirjautumaan Mobiiliavaimella verkkopankkiin sekä vahvistamaan verkko-ostosten 

maksut.62  

 

FINE on yhdessä ratkaisussaan todennut, että asiakkaan olisi tullut kyseenalaistaa 

asiointinsa asianmukaisuus saatuaan pankin mobiilisovelluksen aktivointikoodin 

poikkeuksellisella tavalla tekstiviestitse. Viestin sisältö huomioiden hänen olisi pitänyt 

ymmärtää, ettei koodia tule syöttää verkkosivuilla varattuun kenttään, vaan noudattaa 

ohjeistusta ja olla yhteydessä pankkiin. Näin toimimalla vahinko, joka aiheutui 

pankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä, olisi voitu estää. Pankkilautakunnan 

mukaan tekstiviesti oli sisällöltään selkeä, yksityiskohtainen ja informatiivinen. Siinä 

ohjeistettiin tarkasti, mihin tarkoitukseen aktivointikoodi oli tarkoitettu, ja varoitettiin 

 

62 OP-mobiili n.d. 



26 

 

asianmukaisesti väärinkäytösten varalta. 63  FINE toteaa ratkaisussaan, että asiakkaan 

pankilta saama viesti mobiilisovelluksen aktivointiin liittyen, on ollut hyvin 

yksityiskohtainen sisällöltään ja asiakkaan menettely on ollut kokonaisuudessaan 

arvioiden maksupalvelulaissa tarkoitettua törkeän huolimatonta. Pankkilautakunta 

suositti, että asiakas vastaa täysimääräisesti pankkitunnukset oikeudettomasta käytöstä 

ja aiheutuneesta vahingosta. Pankin mobiilisovelluksen aktivoinnilla ja aktivoinnin 

prosessilla voi olla merkittävä rooli, kun arvioidaan vastuunjakoa pankkitunnusten 

oikeudettomassa käytössä. 

 

 

2.2.3 Sähköisen tunnistusvälineen säilyttäminen ja oikeudeton käyttö 

Tunnistuslain 22 §:n mukaan tunnistusvälineen haltijan tulee käyttää tunnistusvälinettä 

ainoastaan sopimuksen ehtojen mukaisesti sekä huolehtia sen asianmukaisesta 

säilyttämisestä. Velvollisuus huolehtia tunnistusvälineestä alkaa, kun tunnistusvälineen 

käyttäjä on vastaanottanut sen.  

 

Lain esitöissä on otettu huomioon se, että tavanomaiset tunnistusvälineet on yleensä 

tarkoitettu käytettäväksi usein ja näin ollen niitä saatetaan kuljettaa mukana. Sähköisen 

tunnistusvälineen säilyttämistä koskevaa huolellisuutta tarkastellaan kokonaisuutena. 

Lain esitöissä ei kuitenkaan ole otettu juurikaan kantaa sähköisen tunnistusvälineen 

luovuttamiseen kolmannelle osapuolelle kalastelusivujen tai muiden sähköisten 

palveluiden kautta. Pääpaino esitöissä on ollut fyysisten tunnusten säilyttämisessä. 

Tunnistuslain 22 §:n 2 momentin kohdassa, jossa käsitellään tunnusten luovuttamista, 

lain esitöissä todetaan, ettei tunnistusvälinettä tulisi luovuttaa toisen käyttöön64. 

 

Tunnistusvälineen haltijan vastuu sen oikeudettomasta käytöstä on rajattu. Tunnistuslain 

27 § 1 momentin mukaan haltija vastaa välineen oikeudettomasta käytöstä vain silloin, 

 

63 FINE-043423. 
64 He 36/2009 vp, s. 60. 



27 

 

kun hän on itse luovuttanut sen toiselle, jos välineen katoaminen, joutuminen 

ulkopuoliselle tai oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole 

lievää, taikka jos hän on laiminlyönyt ilmoittaa välineen katoamisesta, joutumisesta 

oikeudettomasti toisen haltuun tai sen oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta 

viivytystä havaittuaan tilanteen. 

 

Tunnistuslain 27 §:n 2 momentissa vastuulle asetetaan kuitenkin myös selkeitä rajoja. 

Haltija ei vastaa välineen oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin käyttö tapahtuu sen 

jälkeen, kun hän on tehnyt asianmukaisen ilmoituksen tunnistuspalvelun tarjoajalle. 

Vastuu ei myöskään synny, jos haltijalla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tehdä 

ilmoitusta viipymättä palveluntarjoajan laiminlyönnin vuoksi. Lisäksi haltija vapautuu 

vastuusta tilanteissa, joissa palveluntarjoaja on itse jättänyt noudattamatta 

velvollisuuttaan tarkistaa välineeseen liittyviä käyttörajoituksia tai sen estämistä 

koskevia tietoja. 

 

Tunnistusvälineen luovutuksella tarkoitetaan vapaaehtoista hallinnan luovutusta, missä 

tarkoituksessa tahansa65. Rikollisten kalastellessa pankkitunnuksia, on huomionarvoista 

arvioida sitä, missä tilanteessa pankin asiakas on luovuttanut verkkopankkitunnukset 

rikollisten haltuun. Jotta pankin asiakas on vastuussa pankkitunnusten oikeudettomasta 

käytöstä, tulee pankkitunnusten joutua oikeudettomasti toisen haltuun ja käytettäväksi 

siitä syystä, että pankin asiakas on ollut huolimaton tavalla, joka on lievää vakavampaa. 

Pankin asiakas ei ole vastuussa pankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä, mikäli hän 

on toiminut tunnistuslain 27 § 2 momentin mukaisella tavalla. 

 

65 HE 36/2009 vp, s. 64. 



28 

 

2.3 Maksuvälineen oikeudeton käyttö mobiilisovelluksella – 

vastuukysymyksen lähtökohta 

2.3.1 Maksupalvelun käyttäjä, palveluntarjoaja ja maksaja 

Maksupalvelun käyttäjän ja palveluntarjoajan määritelmistä säädetään 

maksupalvelulaissa. Maksupalvelulain 8 §:n 1 momentin mukaan maksupalvelun 

käyttäjä on se, joka on tehnyt palveluntarjoajan kanssa sopimuksen, että voi käyttää 

maksupalvelua maksajana tai maksunsaajana. Palveluntarjoaja on puolestaan taho, joka 

tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen tarjoaa maksupalveluita ammatillisessa 

tarkoituksessa.  

 

Maksajalla tarkoitetaan maksupalvelulain 8 §:n 1 kohdan mukaan maksupalvelun 

käyttäjää, joka voi palveluntarjoajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella käyttää 

maksupalvelua maksajana tai maksunsaajana. 

 

 

2.3.2 Maksuvälineen oikeudeton käyttö 

Maksupalvelulain 38 §:n mukaan maksutapahtuma saadaan toteuttaa vain maksajan 

suostumuksella. Mikäli maksaja ei anna suostumusta sovitulla tavalla, pidetään 

maksutapahtumaa oikeudettomana. Lain esitöiden mukaan ”sovitulla tavalla” tarkoittaa 

sekä suostumuksen antamista että muotoa.66 Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa 

pankin asiakas siirtää varoja tuttavalleen. Vaikka myöhemmin paljastuisi, että tuttava on 

toiminut petollisesti, ei tällaista tilisiirtoa pidetä oikeudettomasti tehtynä. Tämän 

kaltaisessa tapauksessa asiakas on itse vastuussa maksutapahtuman toteuttamisesta.67 

 

Pankkilautakunta FINEn ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tilanteissa, 

joissa rikoksen uhri on huijauksen seurauksena itse hyväksynyt riidanalaiset maksut 

 

66 HE 169/2009 vp, s. 58. 
67 Wuolijoki 2023, s. 360—361. 



29 

 

esimerkiksi mobiilisovelluksessaan ja maksun tiedot ovat olleet nähtävissä ennen 

vahvistusta, pankkia ei ole suosittu korvaamaan asiakkaalle aiheutunutta vahinkoa. 

Vaikka asiakas on toiminut rikollisten harhaanjohtamana, hänen on katsottu kuitenkin 

antaneen maksuille maksupalvelulain 38 §:ssä ja ehdoissa tarkoitetun suostumuksensa. 

Näin ollen maksutapahtumia ei ole pidetty maksupalvelulaissa tarkoitettuina 

oikeudettomina, eikä pankille ole muodostunut vastuuta aiheutuneesta vahingosta. 

Pankkilautakunta on menetellyt edellä mainitulla tavalla muun muassa ratkaisuissa FINE-

65394-H0X4X. 

 

Tapauksissa, joissa rikolliset ovat saaneet haltuunsa asiakkaan verkkopankkitunnukset ja 

ottaneet käyttöön pankin mobiilisovelluksen maksujen vahvistamista varten, ei 

asiakkaan katsota antaneen suostumustaan maksuihin. Koska maksujen vahvistamiseen 

tarvittava tunnistusväline on rikollisten hallussa, asiakkaan oma suostumus maksuihin 

puuttuu. Sen sijaan, jos petolliset maksut olisi vahvistettu asiakkaan omassa puhelimessa 

olevalla tunnistussovelluksella, olisi arvioitava myös sitä, onko asiakas antanut maksuille 

suostumuksensa. 



30 

 

3 Pankin ja asiakkaan välinen sopimussuhde vastuunjaon 

määrittäjänä 

3.1 Yleistä sopimuksista ja oikeustoimista 

Oikeudellisessa kielenkäytössä sopimus-termiä käytetään useassa merkityksessä. 

Ensinnäkin sillä voidaan tarkoittaa itse sopimuksen syntymistä eli hetkeä, jolloin 

osapuolet sitoutuvat sopimusoikeudellisesti toisiinsa. Toiseksi sopimus voi viitata 

kirjalliseen asiakirjaan, johon sopimusehdot on koottu. Kolmanneksi sopimus käsittää 

osapuolten välisen oikeussuhteen sisällön eli heidän velvoitteensa ja niihin liittyvät 

oikeudet.68  

 

Sama sopimuksen monimerkityksisyys näkyy myös pankki–asiakassuhteessa. Ensinnäkin 

asiakas tulee sopimusoikeudellisesti sidotuksi, kun hän hyväksyy pankin tarjoamat 

palvelut ja niiden ehdot. Toiseksi sopimus ilmenee kirjallisina asiakirjoina, kuten tili-, 

kortti- ja lainasopimuksina, joihin ehdot on kirjattu. Kolmanneksi sopimus konkretisoituu 

oikeussuhteena, joka sisältää molemminpuolisia velvoitteita ja oikeuksia. Asiakkaalla on 

esimerkiksi velvollisuus käyttää palveluita ehtojen mukaisesti, ja pankilla vastaavasti 

velvollisuus huolehtia varojen säilyttämisestä ja maksujen toteuttamisesta. Nämä 

sopimuksen eri ulottuvuudet korostuvat tilanteissa, joissa tapahtuu väärinkäytös ja 

joudutaan arvioimaan pankin ja asiakkaan välistä korvausvastuuta. 

 

Pankin ja asiakkaan välinen sopimus on oikeustoimi 69 , jotka ovat yleisesti ottaen 

vakiosopimuksia. Vakiosopimukset ovat yleisiä vakuutus-, pankki- ja 

arvopaperitoimialoilla. Vakiosopimusehdot tunnetaan myös nimellä ”yleiset 

sopimusehdot”.70  

 

68 Saarnilehto & Annola 2018, s. 4. 
69 Ks. Saarnilehto & Annola 2018, s. 7–8. Sopimus on kaksipuolinen oikeustoimi, joka edellyttää kahden 
osapuolen tahdonilmaisua ja muodostuu tyypillisesti tarjouksesta ja sitä seuraavasta hyväksymisestä. 
Oikeustoimi on tahdonilmaisu, jolla pyritään luomaan muuttamaan tai päättämään oikeussuhde. 
Oikeustoimen syntyminen edellyttää vapaaehtoisen tahdonilmaisun. 
70 Hemmo & Hoppu 2006. 



31 

 

 

Tässä tutkielmassa sopimuksen teon oikeussubjekteina toimivat yksityiset ihmiset eli 

luonnolliset henkilöt ja toisena sopijaosapuolena toimii yksityisoikeudellinen 

oikeushenkilö eli pankki.71 Tutkielmassa käsiteltäviä sopimuksia ovat muun muassa: 

 

• Nordea: Pankkitunnuksilla käytettävien palveluiden yleiset sopimusehdot, 

• Nordea: Tilin yleiset ehdot ja 

• Osuuspankki: OP:n tunnus- ja digisopimuksen ehdot. 

 

 

3.2 Pankin ja asiakkaan välillä vallitsee sopimussuhde 

Pankin ottaessa vastaan asiakkaalta talletusta, tulee pankilla ja tilinavaajan välillä olla 

sopimus. Tällaista sopimusta kutsutaan yleensä tili- tai talletussopimukseksi, joka on 

tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti. Tilisopimus pitää yleensä sisällään sopimusasiakirjan, 

tilimuotoa koskevat yleiset ehdot sekä palveluhinnaston.72  

 

Pankin ja asiakkaan väliset tilisopimukset jaetaan usein käyttäjäryhmien perusteella. 

Vaikka tilit ovat usein perusominaisuuksiltaan samanlaisia, jaetaan tilisopimukset 

kuluttaja-asiakkaiden ja yritys- sekä muiden yhteisöasiakkaiden tilisopimuksiin. Tämä 

johtuu siitä, että kuluttaja-asiakkaat mielletään selvästi heikompaan asemaan suhteessa 

pankkiin, ja kuluttaja-asiakkaita koskee maksupalvelulain pakottavat säännökset. 

Kuluttaja-asiakkaat ovat usein eri asemassa verrattuna yrityksiin, kun tarkastellaan 

tiliehtojen kohtuullisuusarviointia. 73 

 

Maksupalvelulain 8 §:ssä säädetään, että puitesopimuksella tarkoitetaan tili- tai muuta 

sopimusta, jonka perusteella voidaan toteuttaa yksittäisiä tai peräkkäisiä 

 

71 Saarnilehto & Annola 2018, s. 26–35. 
72 Wuolijoki 2023, s. 185–186. 
73 Wuolijoki 2023, s. 174. 



32 

 

maksutapahtumia. Mikäli kyseessä ei ole maksutili 74 , sovelletaan maksupalvelulain 

sijaan tilityyppiin kuuluvaa erityissääntelyä, kuluttajansuojalain yleissääntelyä ja 

Finanssivalvonnan ohjeistuksia75. Tutkielmassa lähtökohtana on se, että asiakkaille on 

avattu maksu- tai perusmaksutili ja näin ollen yksi sovellettavista laeista on 

maksupalvelulaki. 

 

 

3.3 Hyvä pankkitapa ja asiakkaan tuntemisvelvoite pankkitoiminnan 

keskeisinä velvoitteina 

Hyvä pankkitapa ja asiakkaan tuntemisvelvoite muodostavat yhdessä keskeisen 

oikeudellisen ja eettisen perustan, jolle moderni pankkitoiminta rakentuu. Hyvä 

pankkitapa luo periaatteet, asiakkaan tunteminen taas konkretisoi riskiperusteiset 

velvollisuudet. 

 

Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014) 15 luku 1 §:ssä säädetään, että luottolaitosten 

tulee noudattaa hyvää pankkitapaa. Hyvä pankkitapa on pankkitoimintaa ohjaava 

periaatteellinen kehys, joka täydentää lainsäädäntöä ja viranomaisten määräyksiä. Sen 

keskeisenä tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa luottamusta pankkijärjestelmään sekä 

varmistaa toiminnan avoimuus ja pitkäjänteinen kestävyys. Hyvään pankkitapaan 

sisältyvät ohjeet ja käytännöt määrittelevät, millaista pankkien asiakaslähtöisen ja 

vastuullisen toiminnan tulisi olla, ja samalla ne täsmentävät pankkien roolia 

laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. 76  Hyvä pankkitapa voidaan siten 

ymmärtää sekä eettisiä periaatteita sisältävänä normistona että käytännön toimintaa 

ohjaavana tulkintakehyksenä, joka antaa suuntaa tilanteissa, joissa lainsäädäntö ei tarjoa 

yksityiskohtaista ratkaisua. 

 

 

74  Ks. Maksupalvelulaki 1 luku 8 § 1mom. 5 kohta. Maksutilillä tarkoitetaan tiliä, jota voidaan käyttää 
maksutapahtumiin.  
75 Wuolijoki 2023, s. 187–188. 
76 Hyvä pankkitapa 2025. 



33 

 

Pankkien ja asiakkaiden välistä suhdetta säätelevät ensisijaisesti lait sekä 

valvontaviranomaisten antamat määräykset ja ohjeet. Hyvän pankkitavan 

noudattamisen vaatimus on kirjattu myös lainsäädäntöön, mikä korostaa sen sitovuutta 

ja merkitystä. Vaikka hyvän pankkitavan periaatteet eivät muuta asiakkaan ja pankin 

välisiä sopimuksia, ne toimivat käytännön ohjenuorana tilanteissa, joissa laki ei anna 

yksityiskohtaista ratkaisua tai joissa korostuu pankin velvollisuus toimia luotettavasti ja 

asiakkaan etua huomioiden.77 

 

Hyvän pankkitavan periaatteiden tarkoituksena on myös tehdä näkyväksi se arvopohja, 

johon pankkitoiminta nojaa. Asiakkaiden, henkilöstön ja muiden sidosryhmien 

näkökulmasta ne luovat selkeyttä ja ennustettavuutta. Pankkien vastuullisuus ei tällöin 

rajoitu pelkkään sääntelyn minimivaatimusten täyttämiseen, vaan sisältää myös eettisen 

velvoitteen toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja pitkäjänteisesti. Näin hyvä pankkitapa 

tukee paitsi yksittäisen asiakkaan oikeusturvaa myös koko rahoitusjärjestelmän vakautta 

ja legitimiteettiä.78 

 

Hyvän pankkitavan noudattaminen ei rajoitu vain henkilöasiakkaisiin, vaan hyvän 

pankkitavan noudattaminen koskee kaikkia asiakasryhmiä. 79  Erityisesti tallettajan 

aseman turvaaminen ja asiakkaan edun korostaminen ovat periaatteita, jotka 

havainnollistavat pankkien vahvempaa asemaa ja sen myötä syntyvää korostunutta 

huolellisuusvelvoitetta 

 

Pankilla on lisäksi lakisääteinen velvollisuus ehkäistä rahanpesua ja terrorismin 

rahoittamista. Yksi keskeinen velvoite on asiakkaan tunnistaminen80  ja tunteminen81 , 

 

77 Hyvä pankkitapa 2025. 
78 Hyvä pankkitapa 2025. 
79 Wuolijoki 2022, s. 97. 
80  Ks. Wuolijoki 2022, s. 115. Asiakkaan tunnistamisella tarkoitetaan asiakkaan henkilöllisyyden 
todentamista.  
81 Ks. Määräykset ja ohjeet 2/2023 Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen. Finanssivalvonta. 
Asiakkaan tuntemisella tarkoitetaan rahanpesulain 3 luvussa säädettyjä toimenpiteitä, joita ovat: 
asiakkaan tunnistamine ja henkilöllisyyden todentaminen, tietojen kerääminen asiakkaasta asiakkaan ja 
tämän toiminnan tuntemiseksi sekä asiakassuhteen jatkuva seuranta, tuntemistietojen päivittäminen ja 
selonottovelvollisuus.  



34 

 

josta säädetään rahanpesusta ja terrorismin rahoittamisen estämisestä (444/2017) eli 

rahanpesulassa. Lisäksi laissa luottolaitostoiminnasta (610/2014) 15 luvun 18 §:ssä 

säädetään, että luottolaitosten tulee tuntea ja tunnistaa asiakkaat tai asiakkaiden lukuun 

toimiva tosiasiallinen edunsaaja. Asiakkaan tuntemisen tarkoituksena on varmistaa, että 

pankilla on riittävät tiedot asiakkaan toiminnasta ja sen luonteesta, jotta mahdolliset 

väärinkäytökset ja rahanpesun riskit voidaan havaita. Asiakkaan tuntemisvelvoite on 

siten keskeinen osa pankkien riskiperusteista toimintamallia ja toiminnan lainmukaista 

perustaa. 

 

Rahanpesulain 3 luvun 3 §:n mukaan, asiakkaista kerättävien tietojen ja asiakirjojen tulee 

olla ajantasaisia sekä olennaisia. Mikäli pankki ei pysty toteuttamaan asiakkaan 

tuntemista riittävässä laajuudessa, se ei saa ylläpitää liikesuhdetta tai toteuttaa 

maksutapahtumaa. Pankki voi riskiperusteisesti rajoittaa tai sulkea asiakkaalta tiettyjä 

palveluita, mikäli puutteet asiakkaan tuntemistiedoissa ovat olennaisia.82 Tämä korostaa 

sitä, että asiakkaan tunteminen ei ole muodollinen velvoite, vaan edellytys 

asiakassuhteen jatkamiselle ja pankkitoiminnan lainmukaisuudelle. 

 

Rahanpesulain 3 luvun 4 §:n nojalla pankkien tulee seurata asiakkaiden ilmoittamia 

tuntemistietoja näiden tosiasialliseen käyttäytymiseen. Usein pankeilla on apuna 

erilaisia monitorointijärjestelmiä, joiden avulla pankit pystyvät vertaamaan asiakkaan 

antamia tietoja todellisiin tietoihin. Mikäli asiakkaan toiminta poikkeaa ilmoitetusta, 

tulee pankkien täyttää lain edellyttämä selonottovelvollisuus ja tiedustella asiakkaalta 

tarkempia tietoja maksutapahtumaan liittyen. Pelkkä tietojen kerääminen ei riitä, vaan 

pankin tulee kyetä analysoimaan ja arvioimaan asiakkaan toimintaa jatkuvasti. 

Asiakkailta kerättävistä tuntemistiedoista ei ole kovin paljoa hyötyä, mikäli 

tuntemistietoja ei pystytä vertaamaan asiakkaan todelliseen käyttäytymiseen.83  

 

 

82 Wuolijoki 2022, s. 117. 
83 Wuolijoki 2022, s. 118.  



35 

 

Mikäli pankilla on käytössään reaaliaikainen maksumonitorointi, saattaa sillä olla kyky 

havaita poikkeavia maksuja ja pysäyttää tai estää kyseiset maksut. Asiakkaalta on 

mahdollista tiedustella pysähtyneistä maksuista, onko hän itse tehnyt kyseisen maksun 

vai onko joutunut mahdollisen rikoksen uhriksi. Maksujen pysäyttäminen saattaa 

aiheuttaa harmistusta asiakkaissa, mutta pankilla on lakiin perustuva velvollisuus 

kieltäytyä tietyistä liiketoimista. Maksujen pysäyttämisen perusteena on joko tiliehdoissa 

mainittu pankin oikeus estää tilinkäyttö väärinkäytöstilanteissa tai pysäyttäminen 

perustuu rahanpesulain 4 luvun 5 §:ään, jonka mukaan ilmoitusvelvollisen on 

keskeytettävä liiketoimi tai kieltäydyttävä siitä, jos se on epäilyttävä tai pankki epäilee, 

että liiketoimeen sisältyviä varoja käytetään terrorismin rahoittamiseen. Vaikka pankit 

saavat tehdä aktiivista petostorjuntatyötä, ei pankeilla ole velvollisuutta reaaliaikaiseen 

maksuliikenteen monitorointiin, ainakaan nykylainsäädännön valossa84.  

 

Asiakkaan tunteminen tukee myös petosten torjuntaa. Tuntemalla asiakkaansa pankit 

voivat havaita poikkeavuuksia maksuliikenteessä sekä varmistua asiakkaiden oikeista 

henkilöllisyyksistä. Laadukkaat tuntemisprosessit auttavat tunnistamaan 

korkeampiriskiset asiakkaat ja kohdentamaan valvontaa tarkoituksenmukaisesti. 

Asiakkaan tuntemisvelvoitteen asianmukainen toteuttaminen toimii siten sekä 

rahanpesun estämisen että laajemman talousrikollisuuden torjunnan keskeisenä 

työkaluna. Se mahdollistaa normaalin ja poikkeavan toiminnan erottamisen ja tukee 

pankkien velvollisuuksia suojata sekä omaa toimintaansa että asiakkaiden varoja 

väärinkäytöksiltä. 

 

 

 

84 Wuolijoki 2022, s. 120. 



36 

 

3.4 Pankilla on runsaasti velvollisuuksia 

3.4.1 Pankkitoiminnan sääntelyn perusteet ja tarkoitus 

Pankkitoiminnan sääntelyn tarpeellisuus johtuu pankkialan erityispiirteistä ja sen 

keskeisestä roolista yhteiskunnassa. Pankit toimivat keskeisinä toimijoina, jotka 

myöntävät luottoja kotitalouksille ja yrityksille, vastaanottavat talletuksia, tarjoavat 

sijoituspalveluita sekä vastaavat maksuliikenteen sujuvuudesta. Näiden toimintojen 

häiriintyminen voi aiheuttaa laajamittaisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan. 85  Lisäksi 

pankit ovat kuluttaja-asiakkaaseen nähden vahvemmassa asemassa, tämä vuoksi 

pankkitoimintaa koskevassa sääntelyssä on säännöksiä, jotka koskevat asiakkaiden 

kohtelua ja heille tarjottavien palveluiden ehtoja86  

 

Johtuen runsaasta sääntelystä, on pankkien sekä pankin asiakkaiden oikeuksista ja 

velvollisuuksista säädetty melko tarkasti. Velvollisuudet ja oikeudet luovat raamit sille, 

miten asiakkaan tai pankin tulee tietyissä tilanteissa toimia, esimerkiksi silloin, kun 

pankin asiakkaan verkkopankkitunnukset ovat päätyneet rikollisten haltuun tai kun 

kuluttaja-asiakas haluaa avata peruspankkipalvelut. Verkkopankkitunnusten joutuminen 

väärin käsiin, voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, tästä syystä on tärkeää, 

että pankit sekä niiden asiakkaat tietävät, miten toimia näissä tilanteissa, jotta 

väärinkäytöksestä johtuvat mahdolliset varojen menetykset voidaan minimoida. 

 

 

3.4.2 Pankin velvollisuus tarjota kuluttaja-asiakkaille peruspankkipalvelut 

Sopimusoikeudellisesti sopimusvapauteen kuuluu oikeus valita sopimuskumppani 

vapaasti. Kuluttaja-asiakkailla on kuitenkin oikeus peruspankkipalveluihin, mikä 

tarkoittaa sitä, että pankilla on sopimuspakko, jos kuluttaja-asiakas täyttää tarvittavat 

ehdot.87 

 

85 Wuolijoki 2022, s. 3. 
86 Wuolijoki 2022, s. 7. 
87 Wuolijoki 2022, s. 98. 



37 

 

 

Luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 15 luvun 6 §:ssä säädetään, että 

talletuspankkien88 tulee tarjota maksutiliä, maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen 

palveluita ETA-valtioissa 89  laillisesti asuville, ilman, että ketään syrjitään. Tätä tiliä 

kutsutaan perusmaksutiliksi. Perusmaksutilihakemus tulee hyväksyä tai hylätä 

viimeistään 10 pankkipäivän kuluessa siitä, kun hakemus on otettu vastaan. 

Talletuspankki voi evätä perusmaksutilin avaamisen ja siihen liittyvien maksupalveluiden 

tarjoamisen ainoastaan, jos päätös perustuu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 

estämisestä annettuun lakiin (444/2017) tai eräiden Suomelle Yhdistyneiden 

Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä 

annettuun lakiin (659/1967). Lähtökohta on se, että talletuspankkien tulee avata ehdot 

täyttävälle henkilölle perusmaksutili ja pankki voi kieltäytyä tilin avaamisesta vain 

painavin syin.  

 

Perusmaksutilin vähimmäispalveluita ovat tilin avaaminen, käyttäminen ja sulkeminen 

sekä varojen tallettaminen ja nostaminen ETA-alueella. Tämän lisäksi perusmaksutilin 

käyttäjän tulee voida tehdä maksutapahtumia suoraveloituksina, maksukortilla, 

tilisiirrolla, pankkipäätteellä luottolaitoksen toimipisteessä ja luottolaitoksen 

verkkopalvelussa. Perusmaksutilin palveluita tarjoavalla pankilla on myös velvollisuus 

tarjota asiakkaalle vahvaa sähköistä tunnistuspalvelua.90 

 

Vahvan sähköisen tunnistamisen ja verkkopankkitunnusten avulla pankin asiakas voi 

ottaa käyttöönsä pankin mobiilisovelluksen, jonka avulla on mahdollista tunnistautua eri 

palveluihin. 

 

88 Laki luottolaitostoiminnasta 1 luku 7 § 1 mom. Talletuspankilla tarkoitetaan luottolaitosta, jonka 
toimilupa oikeuttaa vastaanottamaan yleisöltä talletuksia.  
89 Euroopan talousalue 2022. Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvat Euroopan unionin jäsenmaiden 
lisäksi Islanti, Liechtenstein ja Norja. 
90 Wuolijoki 2023, s. 177–178. 



38 

 

3.4.3 Pankin tiedonantovelvollisuus vaikuttaa huolimattomuuden arviointiin 

Tiedonantovelvollisuuden täyttäminen on tutkielman kannalta keskeinen kysymys, sillä 

sen laajuus ja toteutuminen vaikuttavat siihen, miten asiakkaan huolimattomuutta 

voidaan arvioida verkkohuijaustapauksissa. 

 

Pankin tiedonantovelvollisuus on osa laajempaa informointivelvollisuuden käsitettä, 

johon kuuluu neuvonta91  ja tiedonanto. Tässä tutkielmassa tiedonantovelvollisuus on 

keskeisessä asemassa ja sillä tarkoitetaan standardisoitua informaatiota, joka voidaan 

toimittaa kaikille sitä tarvitseville asiakkaille samassa muodossa tai samalla tavalla 

koostettuna.92 Täten pankki varmistaa, että asiakas saa ymmärrettävää, oikea-aikaista ja 

päätöksenteon kannalta olennaista tietoa. 

 

Pankeilla on standardisoitu tiedonantovelvollisuus, josta säädetään maksupalvelulain 

10–18 §:ssä. Tehtäessä tilisopimusta pankin asiakkaalle annetaan tilinavaamista 

harkittaessa vakiomuotoinen lomake, joka pitää sisällään tiliehdot ja muut tarvittavat 

tiedot. Lainsäädäntö edellyttää aktiivista tiedonantotapaa, eli tiedot tulee antaa 

henkilökohtaisesti, eikä maininta ”katso verkkosivuilta” ole riittävä.93 

 

Maksupalvelulain 12 §:n mukaan maksupalvelusta ja maksutilistä tulee antaa riittävästi 

tietoja, kuten kuvaus maksupalvelun pääominaisuuksista, miten maksupalvelun käyttäjä 

voi antaa suostumuksen maksutoimeksiannon käynnistämisestä sekä maksupalvelun 

käyttäjältä perittävien kulujen yhteismäärästä.  

 

Viestinnästä annettavat tiedot käydään läpi maksupalvelulain 13 §:ssä, jonka mukaan 

tieto tulee antaa viestintävälineestä, jota käytetään tietojen antamiseen ja ilmoitusten 

tekemiseen. Lisäksi pykälässä velvoitetaan antamaan tieto siitä, millä kielellä 

 

91 Ks. Wuolijoki 2009, s. 30. Neuvonta on jalostetumpaa informaatiota kuin tieto ja neuvontavelvollisuus 
on juuri asiakkaan tarpeeseen ja tilanteeseen sopivan tiedon antamista.  
92 Wuolijoki 2009, s. 30. 
93 Wuolijoki 2023, s. 187–188. 



39 

 

puitesopimus on tarkoitus tehdä ja miten usein maksupalvelulaissa tarkoitetut tiedot 

tulee antaa maksupalvelun käyttäjälle. 

 

Maksupalvelulain 14 § on maksupalvelun käyttäjän pankkiturvallisuuden kannalta 

merkittävä. Lainkohdassa kerrotaan varotoimista, vastuukysymyksistä ja 

oikeussuojakeinoista annettavista tiedoista. Puitesopimuksessa tulee kertoa, millaisiin 

toimiin maksuvälineen haltijan tulee ryhtyä pitääkseen maksuvälineen turvassa, miten 

palveluntarjoajalle tehdään ilmoitus maksuvälineen katoamisesta, sen joutumisesta 

oikeudettomasti toisen haltuun tai sen oikeudettomasta käytöstä. Puitesopimuksessa 

tulee myös ilmaista, mikäli palveluntarjoaja ilmoittaa maksupalvelun käyttäjälle 

petollisesta toiminnasta tai estää maksupalvelun käytön tietyin edellytyksin. Lisäksi tulee 

antaa tieto maksupalvelun käyttäjän vastuusta maksupalvelun oikeudettomasta käytöstä.  

 

Maksupalvelulaissa säädetään kattavasti tiedoista, joita puitesopimukselta vaaditaan ja 

mitä asioita siihen tulee kirjata. 

 

 

3.4.4 Tiedonantovelvollisuus maksujensiirrossa 

Mikäli kyseessä on puitesopimukseen perustuva maksutapahtuma, säädetään 

palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuudesta maksupalvelulain 18–19 §:ssä. 

Puitesopimuksen tekeminen ei siis päätä pankin informaatiovelvollisuutta, vaan 

velvollisuus on jatkuva. Palveluntarjoajan tulee maksupalvelulain 18 §:n mukaan 

maksajan pyynnöstä antaa tiedot siitä, minkä ajan kuluessa maksutapahtuma 

toteutetaan ja mitä kuluja maksajalta peritään.  

 

Maksupalvelulain 19 §:n mukaan maksajalle tulee antaa tiedot puitesopimuksen nojalla 

toteutetuista maksutapahtumista. Tiedoista tulee käydä ilmi muun muassa maksun 

yksilöivä tieto ja maksun saaja, maksun määrä siinä valuutassa, jolla maksajan tiliä 

veloitetaan sekä maksajalta perittävien kulujen tai korkojen määrä. Tavoitteena on, että 

asiakas kykenee havaitsemaan poikkeamat, kuten oikeudettomat maksutapahtumat, 



40 

 

mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Käytännössä tämä tiedonantovelvollisuus 

toteutetaan tiliotteella, jonka toimittamisesta sovitaan tilisopimuksessa. Tiliote voitaan 

toimittaa myös sähköisesti.94 

 

 

3.4.5 Pankin velvollisuus sulkea maksuväline 

Maksupalvelulain 56 §:ssä velvoitetaan palveluntarjoaja estämään maksuvälineen käyttö, 

kun maksuvälineen haltija on ilmoittanut maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta 

oikeudettomasti toisen haltuun tai maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä. 

Hallituksen esityksen mukaan maksuvälineen haltijan ei ole pakko tehdä ilmoitusta, vaan 

ilmoituksen voi tehdä myös esimerkiksi maksuvälineen haltijan laillinen edustaja tai 

hänen tehtävään valtuuttamansa henkilö. Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että 

palveluntarjoajan huolelliseen toimintaan kuuluu, että maksuväline suljetaan 

mahdollisimman pian ilmoituksen jälkeen. 95  Kun ilmoitus maksuvälineen 

oikeudettomasta käytöstä on tehty palveluntarjoajalle, katkeaa maksupalvelulain 62 §: 3 

momentin 1 kohdan mukainen vastuu maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä. 

Ilmoituksen jälkeen palveluntarjoaja on vastuussa sulkea maksuväline mahdollisimman 

nopeasti.96 

 

Mikäli pankki on saanut asiakkaalta ilmoituksen sulkea maksuväline eli esimerkiksi 

verkkopankkitunnukset, koska ne ovat joutuneet oikeudettomasti rikollisten haltuun, 

siirtyy vastuu mahdollisista väärinkäytöksistä ilmoituksen jälkeen pankille. 

 

 

 

94 Wuolijoki 2023, s. 303. 
95 HE 169/2009 vp, s. 70.  
96 HE 169/2009 vp, s. 70. 



41 

 

3.5 Pankilla on myös oikeuksia 

LLL 15 luvun 6 b §:n mukaan pankilla on oikeus purkaa perusmaksutiliä koskeva 

puitesopimus vain tietyin tarkkaan rajatuin edellytyksin. Pankki saa purkaa 

perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen, mikäli tiliä on käytetty laittomaan 

tarkoitukseen tai asiakas on antanut virheellistä tietoa tai jättänyt tietoja antamatta, 

jotka olisivat johtaneet perusmaksutilihakemuksen hylkäämiseen.  

 

Pankki saa irtisanoa LLL 15 luvun 6 b §:ään perustuen perusmaksutiliä koskevan 

puitesopimuksen vain, jos tilillä ei ole ollut tapahtumia 24 peräkkäiseen kuukauteen tai 

asiakas ei asu enää laillisesti ETA-valtiossa. Irtisanomisesta tulee ilmoittaa asiakkaalle 

kirjallisesti vähintään kaksi kuukautta ennen kuin irtisanominen tulee voimaan. 

Irtisanomisen ilmoittamisesta voidaan poiketa vain, jos se olisi kansallisen turvallisuuden 

tai yleisen järjestyksen vastaista.  

 

Mikäli asiakkaan perusmaksutilin puitesopimus on irtisanottu tai purettu, tulee pankin 

LLL 15 luvun 6 b §:n mukaan ilmaista asiakkaalle selkeästi, että hänellä on mahdollisuus 

valittaa asiasta sekä asiakas voi olla yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen ja 

vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen. 

 

Maksupalvelulain 57 §:n mukaan pankilla on oikeus sulkea maksuväline, mikäli osapuolet 

ovat puitesopimuksessa näin sopineet. Oikeus estää maksuvälineen käyttö rajoittuu 

tilanteisiin, joissa maksuvälineen käytön turvallisuus on vaarantunut tai on syytä epäillä, 

että maksuvälinettä käytetään oikeudettomasti tai vilpillisesti. Tämän lisäksi pankilla on 

oikeus estää maksuvälineen käyttö tilanteissa, joissa maksuväline oikeuttaa luoton 

käyttöön ja on vaara siitä, että luoton maksamisesta vastuussa oleva maksupalvelun 

käyttäjä ei kykene täyttämään maksuvelvoitettaan. Tilanteet, joissa pankki voi sulkea 

maksuvälineet, ovat esimerkiksi tapaukset, joissa pankki havaitsee 

maksumonitoroinnissaan poikkeavia tapahtumia, jonka perusteella on syytä epäillä 

maksuvälineen käytön turvallisuuden vaarantuminen. 

 



42 

 

Palveluntarjoajalla on oikeus sulkea maksuväline silloin, kun se epäilee, että 

maksuvälinettä käyttää joku muu, kuin sen laillinen haltija. Maksuväline voidaan sulkea 

myös silloin, kun maksuvälineen haltija käyttää maksuvälinettä vilpillisellä tavalla. 

Palveluntarjoajalla tulee olla objektiivisesti perusteltu syy epäillä oikeudetonta tai 

vilpillistä maksuvälineen käyttöä. 97  Maksupalvelulain 57 § 2 momentti velvoittaa 

palveluntarjoajan ilmoittamaan maksuvälineen haltijalle etukäteen maksuvälineen 

käytön estämisestä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee ilmoitus tehdä mahdollisimman 

pian maksuvälineen käytön estämisen jälkeen. 

 

Maksuvälineen käytön estäminen voi tulla kyseeseen tapauksissa, joissa 

verkkopankkitunnukset ja tunnistautumisväline ovat päätyneet rikollisten haltuun ja 

rikolliset yrittävät tehdä maksuja ilman maksuvälineen haltijan suostumusta. Tällöin 

pankki saattaa havaita poikkeavaa maksukäyttäytymistä maksumonitoroinnissaan ja 

sulkea maksuvälineen. 

 

Osuuspankki kertoo digitaalisten palvelujen ehdoissa, että sillä on oikeus sulkea 

tunnukset tai rajoittaa niiden käyttöä tilanteissa, joissa tunnusten käytön turvallisuus on 

vaarantunut tai on syytä epäillä, että tunnuksia tai OP:n digitaalisia palveluita käytetään 

oikeudettomasti tai vilpillisesti. Esimerkkitilanteita ovat tunnusten luovuttaminen 

toiselle tai epäilys tunnusten väärinkäytöstä.98 

 

 

3.6 Asiakkaan velvollisuudet ja huolellisuusvaatimus 

 

Asiakkaan velvollisuuksien sisältö on olennainen osa tutkielman analyysiä, sillä niiden 

noudattaminen tai rikkominen määrittää vastuunjaon lopputulosta. 

 

 

97 HE 169/2009 vp, s. 71. 
98 OP:n tunnus- ja digisopimuksen ehdot 2025, s. 10–11 . 



43 

 

Maksuvälineen haltijalla on maksupalvelulain 53 §:n mukaan velvollisuus huolehtia 

maksuvälineestä ja siihen liittyvistä henkilökohtaisista turvatunnuksista, siten kuin 

maksuvälineen myöntämistä ja käyttöä koskevissa ehdoissa on sovittu. Maksuvälineen 

haltijan tulee siis pitää maksukortin ja verkkopankkitunnusten käyttäjätunnukset, 

salasanat ja pin-koodit omana tietonaan. 

 

Maksupalvelulain 54 §:ssä säädetään toimista, mitä pitää tehdä, jos maksuväline katoaa. 

Maksuvälineen haltijan tulee ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa palveluntarjoajalle tai 

sen nimeämälle muulle taholle havaitsemastaan maksuvälineen katoamisesta, 

joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä. Muu taho 

voi olla esimerkiksi sulkupalvelu. Katoamisilmoituksen teosta voidaan sopia pankin ja 

asiakkaan välillä puitesopimuksessa, eikä ilmoitustapaa säädellä erikseen laissa. 99 

Osuuspankin OP:n tunnus- ja digisopimuksen ehdoissa kerrotaan menettelytavasta, 

miten tulee toimia, jos tunnukset katoavat, joutuvat sivullisen tietoon tai haltuun: 

 

Sinun on välittömästi ilmoitettava OP:lle tunnuksen tai sen osan katoamisesta 
tai joutumisesta käyttöön oikeudettoman tietoon tai haltuun taikka, jos epäilet 
niiden joutuneen käyttöön oikeudettoman tietoon tai haltuun. Ilmoitus on 
tehtävä myös siinä tapauksessa, että vain osa Tunnuksista on kadonnut tai 
joutunut käyttöön oikeudettoman tietoon tai haltuun.100 

 

Osuuspankin mukaan ilmoitus tulee tehdä puhelimitse Osuuspankin ilmoittaman 

sulkupalvelun numeroon, joka toimii 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. 

Lisäksi ilmoituksen voi tehdä myös Osuuspankin asiakaspalveluun sen aukioloaikoina tai 

asioimalla konttorilla henkilökohtaisesti.101  

 

Nordean vastaavissa ehdoissa asiakasta kehotetaan ilmoittamaan pankkitunnusten 

joutumisesta sivullisen tietoon tai katoamisesta välittömästi. Ilmoituksen voi tehdä 

Suomessa sijaitseviin konttoreihin niiden aukioloaikoina tai puhelimitse pankin 

 

99 HE 169/2009 vp, s. 69. 
100 OP:n tunnus- ja digisopimuksen ehdot 2025, s. 8. 
101 OP:n tunnus- ja digisopimuksen ehdot 2025, s. 8. 



44 

 

asiakaspalveluun. Mikäli asiakaspalvelu ei ole auki, tulee ilmoitus tehdä 

sulkupalveluun.102 

 

Kun pankin asiakas havaitsee, että verkkopankkitunnukset ovat päätyneet 

oikeudettoman haltuun, tulee hänen lain sekä sopimusehtojen mukaan ilmoittaa tästä 

välittömästi pankille tai pankin ilmoittamaan sulkupalveluun. Verkkopankkitunnukset 

voivat päätyä kuulumattomalle taholle esimerkiksi huijaussivuston kautta, jonka avulla 

rikolliset kalastelevat verkkopankkitunnuksia. Asiakkaalla on velvollisuus ilmoittaa 

välittömästi pankille siitä, jos pankkitunnukset joutuvat sivullisen tietoon. Huomioitavaa 

on se, että pankin asiakkaan tulee ymmärtää se, että pankkitunnukset ovat voineet 

joutua sivullisen haltuun. Pankin asiakkaan on tärkeä ilmoittaa tunnusten joutumisesta 

toisen käyttöön, sillä verkkopankkitunnusten ja vahvistuskoodien avulla, on mahdollista 

rekisteröidä pankin mobiilisovellus sekä vahva sähköinen tunnistusväline käyttöön. 

 

102 Pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleiset sopimusehdot 2025, s. 3. 



45 

 

4 Vastuunjako maksuvälineen väärinkäytöstilanteissa  

4.1 Korvausvastuun määrittyminen 

Vahingonkorvauslain (412/1974) 1:1 §:n mukaan kyseistä lakia sovelletaan vain silloin, 

jos muussa laissa ei toisin säädetä. Maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä säädetään 

Maksupalvelulain 62 ja 63 §:issä, joten vahingonkorvauksia mietittäessä sovelletaan 

maksupalvelulakia. Hallituksen esityksen mukaan vahingonkorvaussäännöksen 

sisällyttäminen maksupalvelulakiin on katsottu tarpeelliseksi, jotta sääntely kattaisi myös 

palveluntarjoajan lain tai sopimuksen vastaisesta menettelystä aiheutuneet vahingot. 

Ilman tätä säännöstä keskeinen kysymys korvausoikeudesta jäisi yleisten 

sopimusoikeudellisten periaatteiden varaan, mikä heikentäisi sääntelyn 

systemaattisuutta.103 

 

4.2 Pankin vastuu oikeudettomasta maksutapahtumasta 

Maksupalvelulain 63 §:ssä säädetään maksupalvelun tarjoajan eli tutkielman 

kontekstissa pankin vastuusta oikeudettomassa maksutapahtumassa. Lähtökohtana on 

se, että mikäli maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, palveluntarjoajalla on, 

jollei 62 §:stä muuta seuraa, velvollisuus palauttaa asiakkaalle veloitettu summa tai 

oikaista tili ennalleen. Palautus tai oikaisu on tehtävä viipymättä ja viimeistään 

seuraavana työpäivänä siitä, kun maksutapahtuma on havaittu tai siitä on ilmoitettu, 

mikä korostaa pankin vastuuta reagoida nopeasti väärinkäytösepäilyihin. 

 

Hallituksen esityksessä todetaan, että näyttövelvollisuus siitä, että maksutapahtuma on 

ollut oikeudeton, on palveluntarjoajalla. Näin ollen palveluntarjoaja kantaa myös 

vastuun siitä, ettei se palauta varoja välittömästi, vaan varojen palautuminen viivästyy 

esimerkiksi selvittelytöiden takia.104 Viivästyksen takia pankki kantaa myös vastuun siitä, 

 

103 HE 169/2009 
104 HE 169/2009, s. 77. 



46 

 

että se voi joutua maksamaan palautettavalle rahamäärälle viivästyskorkoa korkolain 

(633/1982) mukaisesti 105 . Maksupalvelulain 63 § mukaisissa tapauksissa pankilla on 

velvollisuus palauttaa oikeudettomasti siirretyt varat, ellei maksupalvelulain 62 §:n 

johdosta muuta johdu. Tämä tarkoittaa sitä, että maksupalvelulain 62 §:ssä on säädetty 

niistä tilanteista, jolloin vastuu maksupalvelun oikeudettomasta käytöstä siirtyy pankin 

asiakkaan vastuulle. 

 

Tapauksessa FINE-058023 pankin asiakkaan tytär pyrki kirjautumaan äitinsä puolesta 

verkkopankkiin, mutta ohjautui rikollisten luomille pankin verkkosivuilta näyttäneille 

valesivuille ja joutui verkkourkinnan kohteeksi. Asiakkaan tililtä tehtiin useita 

oikeudettomia tilisiirtoja yhteensä kymmenien tuhansien eurojen arvosta pankin 

mobiilisovelluksella, joka oli juuri aktivoitu uuteen laitteeseen. Mobiilisovelluksen 

käyttöönotto edellytti asiakkaan pankkitunnuksia sekä asiakkaan puhelimeen lähetettyä 

vahvistuskoodia. Pankin viestissä oli nimenomaisesti todettu, ettei koodia tule syöttää 

verkkosivuille ja että epäselvissä tilanteissa on otettava yhteyttä pankkiin. Asiakas otti 

yhteyttä pankin asiakaspalveluun, ja pankkitunnukset suljettiin. FINE on ratkaisussaan 

todennut, että maksutapahtuma on ollut tässä tapauksessa oikeudeton.106  

 

Vastuunjaon kannalta olennaiseksi asiaksi jää maksupalvelulain 62 §:n tulkitseminen, 

joka koskee maksupalvelun käyttäjän vastuuta, kun maksuvälinettä käytetään 

oikeudettomasti.  

 

 

4.3 Asiakkaan vastuu oikeudettomasta maksutapahtumasta 

Maksupalvelulain 62 §:n mukaan maksupalvelun käyttäjä, joka on tehnyt maksuvälinettä 

koskevan sopimuksen pankin tai muun palveluntarjoajan kanssa, vastaa maksuvälineen 

 

105 HE 132/2017, s. 47. 
106 FINE-058023. 



47 

 

katoamisesta tai sen oikeudettomasta käytöstä vain tietyissä tilanteissa. Vastuu syntyy, 

jos käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on: 

 

1. luovuttanut maksuvälineen henkilölle, jolla ei ole oikeutta käyttää sitä; 

2. huolimattomasti laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentissa säädetyt 

velvollisuudet; tai 

3. viivytellyt ilman hyväksyttävää syytä ilmoittaessaan pankille tai sen nimeämälle 

taholle maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta sivullisen haltuun tai 

oikeudettomasta käytöstä. 

 

Maksupalvelun käyttäjän vastuusta säädetään yksiselitteisesti 62 §:n 1 momentin 

kohdissa 1-3. Maksupalvelun käyttäjä vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, 

jos hän on luovuttanut sen henkilölle, jolla ei ole ollut oikeutta käyttää sitä, jos hän on 

huolimattomuudesta laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n 1 momentissa säädetyt 

velvollisuutensa tai jos hän on jättänyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittamatta 

palveluntarjoajalle tai sen nimeämälle taholle maksuvälineen katoamisesta, 

joutumisesta sivullisen haltuun tai sen oikeudettomasta käytöstä. Lain esitöiden mukaan 

maksupalvelulain 62 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittu tilanne, jossa maksuväline 

luovutetaan oikeudettomalle henkilölle, ei tarkoita sitä, että käyttäjä olisi 

automaattisesti ja rajattomasti vastuussa kaikesta myöhemmin tapahtuvasta 

väärinkäytöstä. Käyttäjä vastaa kyllä sen henkilön toimista ja huolellisuudesta, jolle hän 

on maksuvälineen antanut, mutta jos maksuväline päätyy tämän jälkeen vielä 

kolmannen osapuolen haltuun esimerkiksi varkauden kautta, vastuun ja syy-yhteyden 

arviointi edellyttää tapauskohtaista harkintaa.107 

 

Maksupalvelulain 62 §:n 2 momentissa rajataan maksupalvelun käyttäjän vastuuta. Jos 

vastuu 1 momentin mainittuihin kohtiin 2 tai 3, käyttäjän korvausvastuu on enintään 50 

euroa. Tätä enimmäismäärää ei kuitenkaan sovelleta, mikäli käyttäjä tai maksuvälineen 

haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. 

 

107 HE 132/2017, s. 45. 



48 

 

Maksupalvelulain 62 §:n 3 momentin mukaan, maksupalvelun käyttäjä ei ole vastuussa 

maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos: 

 

1. maksuvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun katoamisesta, joutumisesta sivullisen 

haltuun tai oikeudettomasta käytöstä on ilmoitettu pankille tai sen nimeämälle 

taholle; 

2. pankki ei ole huolehtinut siitä, että ilmoituksen voi tehdä milloin tahansa; 

3. maksunsaaja ei ole maksua vastaanottaessaan varmistanut asianmukaisesti 

maksajan oikeutta käyttää maksuvälinettä; tai 

4. pankki ei ole edellyttänyt maksajan vahvaa tunnistamista. 

 

Näillä säännöksillä pyritään rajaamaan asiakkaan vastuuta tilanteissa, joissa 

maksuvälineen oikeudettoman käytön estäminen ei ole enää hänen 

vaikutusmahdollisuuksiensa piirissä. Ensinnäkin vastuu ei voi seurata sen jälkeen, kun 

asiakas on tehnyt pankille ilmoituksen maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta 

sivullisen haltuun tai sen oikeudettomasta käytöstä, sillä tästä hetkestä alkaen riskin 

kantaminen kuuluu palveluntarjoajalle. Toiseksi pankin on huolehdittava siitä, että 

tällaisen ilmoituksen voi tehdä milloin tahansa. Mikäli pankki ei tätä velvollisuuttaan 

täytä, asiakkaan ei voida katsoa olevan vastuussa viivästyksestä. Kolmanneksi vastuu ei 

siirry asiakkaalle myöskään silloin, kun maksunsaaja ei ole maksutapahtumaa 

vastaanottaessaan varmistanut asianmukaisesti maksajan oikeutta käyttää 

maksuvälinettä. Näiden rajoitusten tarkoituksena on turvata kuluttajaa ja tasapainottaa 

vastuunjakoa siten, että se kohdistuu ensisijaisesti niihin tahoihin, joilla on parhaat 

edellytykset ehkäistä väärinkäytöksiä. Neljännessä kohdassa edellytetään, että maksut 

tulee tehdä lain edellyttämällä tavalla vahvasti tunnistautuneena. 

 

Pykälän 4 momentin mukaan edellä mainituista poiketen käyttäjä on kuitenkin 

vastuussa, jos hän tai muu maksuvälineen haltija on tehnyt tahallisesti väärän 

ilmoituksen tai muuten toiminut petollisesti.  

 



49 

 

Kyseisen kohdan avulla pyritään turvaamaan pankin asemaa ja ehkäisemään tahallisten 

väärinkäytösten tekoa. Säännös korostaa riskijaon oikeudenmukaisuutta ja suojaa 

kuluttajaa silloin, kun hän toimii vilpittömästi ja huolellisesti.  

 

Kun rikollinen onnistuu aktivoimaan asiakkaan pankin mobiilisovelluksen käyttäen 

asiakkaan tunnistetietoja ja vahvaa sähköistä tunnistamista, tämä ei merkitse sitä, että 

myöhemmin tehtyjä maksutapahtumia ei pidettäisi maksupalvelulain tarkoittamalla 

tavalla oikeudettomina. Oikeudeton maksutapahtuma edellyttää, että maksutapahtuma 

toteutetaan ilman maksajan suostumusta sovitulla tavalla, ja maksupalvelulain 38 §:n 

mukaan suostumus liittyy nimenomaisesti yksittäiseen maksutapahtumaan tai sen 

toteuttamiseen, ei maksuvälineen käyttöönottoon. Vaikka asiasta ei ole suoraan 

korkeimman oikeuden nimenomaista ratkaisua, FINEn ratkaisukäytännöstä on 

johdettavissa tulkintalinja, jonka mukaan tällaisia maksutapahtumia pidetään 

oikeudettomina silloin, kun maksaja ei ole niitä nimenomaisesti hyväksynyt. Mikäli 

rikollinen tekee tilisiirtoja asiakkaan nimissä ilman asiakkaan nimenomaista suostumusta, 

maksutapahtumia pidetään siten oikeudettomina riippumatta siitä, että mobiilisovellus 

on aktivoitu asiakkaan omilla tunnistetiedoilla. 

 

Mobiilisovelluksen aktivoinnin olosuhteilla voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa, 

onko asiakas laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n mukaisen 

huolellisuusvelvollisuutensa turvatunnusten säilyttämisessä ja käytössä. Arvioinnin 

kohteena on tällöin asiakkaan toiminnan huolellisuus ja sen aste, onko kyse 

tavanomaisesta huolimattomuudesta, jolloin vastuu rajoittuu 50 euroon, vai katsotaanko 

asiakkaan menettely osoittavan sellaista vakavaa piittaamattomuutta turvallisuusriskejä 

kohtaan, että sitä voidaan pitää törkeänä huolimattomuutena. Mikäli asiakkaan 

katsotaan toimineen törkeän huolimattomasti, asiakas vastaa vahingosta 

täysimääräisesti. 

 

Edellä tarkastellut säännökset osoittavat, että vastuunjaon perusasetelma 

tiliväärinkäytöstapauksissa on kaksijakoinen. Pankki vastaa lähtökohtaisesti 



50 

 

oikeudettomista maksutapahtumista ja on velvollinen palauttamaan varat viivytyksettä, 

mutta maksupalvelulain 62 §:ssä säädetään poikkeuksista, joiden perusteella vastuu voi 

siirtyä asiakkaalle. Tällöin arvio kohdistuu siihen, onko asiakas luovuttanut tunnuksensa 

sivulliselle, laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa tai viivytellyt ilmoittamisessa.  

 

Erityisen ongelmallisia ovat tapaukset, joissa rikollinen onnistuu hyödyntämään 

asiakkaan omia tunnistetietoja vahvaa tunnistamista edellyttävällä tavalla. Vaikka 

maksutapahtumat ovat näissäkin tilanteissa oikeudettomia, koska asiakas ei ole antanut 

niihin suostumustaan, vastuunjako ei määräydy yksinomaan tämän perusteella. 

Ratkaisevaksi muodostuu asiakkaan huolimattomuuden aste, mikäli asiakkaan katsotaan 

toimineen törkeän huolimattomasti tunnustietojensa käsittelyssä, vastuu voi siirtyä 

hänelle täysimääräisesti. 

 



51 

 

5 Huolimattomuuden arviointi verkkohuijauksissa – rajaveto 

vastuun siirtymisessä 

5.1 Huolimattomuus käsitteenä 

Huolimattomuuden arvioinnista puhuttaessa käytetään usein termiä tuottamus, joka 

kattaa sekä tahallisuuden (dolus) että huolimattomuuden (culpa). 108 

Vahingonkorvauslaissa ei määritellä tarkemmin tahallisuuden ja tuottamuksen sisältöä, 

vaan näiden tulkinta on jätetty oikeustieteen ja oikeuskäytännön tehtäväksi.109  

 

Tahallisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa tekijä on tarkoittanut aiheuttaa vahingon 

tai on pitänyt vahingon syntymistä varmana tai varsin todennäköisenä ja toiminut tästä 

huolimatta. Rikosoikeudessa vakiintuneen määritelmän mukaan teko on tahallinen myös 

silloin, kun seurauksen syntyminen liittyy välittömästi tekijän tarkoittamaan päämäärään 

tai kun hän tietoisesti ottaa riskin vahingon aiheutumisesta. Vahingonkorvausoikeudessa 

tahallisuus rinnastuu usein törkeään huolimattomuuteen, eikä rajanveto näiden välillä 

ole yleensä merkityksellinen vastuun syntymisen kannalta. Tahallisuutta arvioitaessa 

tarkastellaan tekijän tietoisuutta, tarkoitusta ja suhtautumista seurauksiin, eikä sen 

edellytyksenä ole täydellinen käsitys tapahtumien kulusta.110 

 

Tuottamuksella tarkoitetaan vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä, joka ilmenee 

henkilön moitittavana riskinottona tai varomattomuutena hänen toimiessaan tai 

jättäessään toimimatta. Arvioinnissa lähtökohtana on, miten huolellisesti henkilön olisi 

tullut toimia ottaen huomioon hänen tietonsa, olosuhteet ja toimintaan liittyvät riskit. 

Tuottamus on siten objektiivinen mitta henkilön toiminnan huolellisuudesta suhteessa 

siihen, mitä vastaavassa tilanteessa huolelliselta henkilöltä voidaan edellyttää. 

Tuottamusta koskevassa harkinnassa huomioidaan myös viranomaismääräysten, lain, 

 

108 Hemmo 2005, s. 23–24. 
109 Ståhlberg & Karhu 2020, s. 89. 
110 Ståhlberg & Karhu 2020, 89–92. 



52 

 

alan vakiintuneiden käytäntöjen tai muiden käyttäytymisohjeiden rikkominen, jotka 

voivat osoittaa, ettei edellytettyä huolellisuutta ole noudatettu.111 

 

Huolimattomuuden eri asteiden arvioinnissa on yleensä perusteltua lähteä oletuksesta, 

että kyse on tavallisesta huolimattomuudesta. Lievän tai törkeän huolimattomuuden 

toteaminen edellyttää erityisiä perusteita, jotka osoittavat poikkeamisen 

tavanomaisesta huolellisuusstandardista. Tämä lähtökohta on johdonmukainen, koska 

tavallinen huolimattomuus kattaa suhteellisesti laajimman osan tuottamuksen 

asteikkoa.112  Vahingonkorvauslaissa ei käytetä ilmaisua tavallinen huolimattomuus tai 

tavallinen tuottamus.  Vahingonkorvausoikeudessa on kuitenkin eroteltavissa 

huolimattomuudelle kolme astetta: törkeä huolimattomuus, tavallinen huolimattomuus 

ja lievä huolimattomuus113. 

 

Kuviossa kaksi on esitetty huolimattomuuden asteiden jatkumo, joka kuvaa teon 

moitittavuuden ja vastuun asteittaista lisääntymistä. Jatkumon vasemmassa päässä on 

tapaturma, joka viittaa seuraukseen ilman syyllisyyttä tai huolimattomuutta. 

Tapaturman jälkeen seuraavat lievä ja tavallinen huolimattomuus, joissa toiminta 

poikkeaa huolellisuusvaatimuksesta vähäisessä tai tavanomaisessa määrin. Törkeä 

huolimattomuus merkitsee vakavaa välinpitämättömyyttä velvollisuuksia tai seurauksia 

kohtaan, ja jatkumon oikeassa ääripäässä on tahallinen teko, jossa henkilö toimii 

tietoisesti ja tarkoituksellisesti. 114  Jatkumon avulla havainnollistetaan, kuinka teon 

moitittavuus kasvaa vähitellen satunnaisesta vahingosta täysin tahalliseen toimintaan. 

 

 

 

 

 

111 Ståhlberg & Karhu 2020, 93–95. 
112 Hemmo 2005, s. 49. 
113 Ståhlberg & Karhu 2020, s. 115. 
114 Hemmo 2005, s. 47–49. 



53 

 

 

Kuvio 2. Tuottamus voidaan jakaa kolmeen eri asteeseen.115 

 

Törkeän tuottamuksen ja tahallisuuden välinen raja, samoin kuin lievän tuottamuksen ja 

tapaturman välinen ero, ei ole helposti määriteltävissä tavalla, joka soveltuisi kaikissa 

tilanteissa. Sama koskee tuottamuksen eri asteiden välisiä rajoja. Näitä rajoja on usein 

kuvattu liukuviksi, millä ei kuitenkaan tarkoiteta rajojen muuttuvuutta, vaan sitä, että 

niiden täsmällinen määrittely on käytännössä haastavaa.116 

 

Pankkitunnusten kalastelua ja niiden oikeudetonta käyttöä arvioitaessa korvausvastuun 

osalta sovelletaan huolimattomuuden arviointia, koska teon tahallisuuteen viittaavaa 

näyttöä ei ole. Mikäli maksuvälineen haltijan epäillään toimineen tahallisesti, tällöin 

korvausvastuu määräytyy maksupalvelulain 62 §:n 2 momentin mukaisesti niin, että 

maksuvälineen haltija vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä.  

 

Huolimattomuutta arvioitaessa on otettava huomioon, millainen velvollisuus henkilöllä 

on toimia sekä se, missä määrin hänen voidaan ennakoida ymmärtävän, että passiivisuus 

saattaa johtaa tiettyihin seurauksiin. Lisäksi tuottamus merkitsee tietyissä tilanteissa 

vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä. 117  Kun kyseessä on tapaus, jossa 

verkkopankkitunnukset on saatu petollisesti haltuun, huolellisuutta on arvioitava pankin 

asiakkaan näkökulmasta sekä sen perusteella, mitä voidaan edellyttää tavanomaiselta 

pankin asiakkaalta hänen asioidessaan pankin kanssa. 

 

 

 

115 Hemmo 2005, s. 49. 
116 Ståhlberg & Karhu 2020, s. 115. 
117 Ståhlberg & Karhu 2020, s. 93. 



54 

 

5.2 Maksuvälineen haltijan tavanomainen käyttäytyminen 

Tavanomaisen käyttäytymisen arviointi on huolimattomuusarvioinnin lähtökohta, sillä 

asiakkaan toimintaa verrataan siihen, mitä huolelliselta maksuvälineen haltijalta voidaan 

odottaa. 

 

Huolimattomuuden arviointi ei perustu tarkkarajaisiin määritelmiin, vaan asteikko on 

luonteeltaan liukuva. Rajaa esimerkiksi lievän ja tavallisen huolimattomuuden tai 

törkeän tuottamuksen ja tahallisuuden välillä ei voida kuvata yleispätevästi siten, että se 

soveltuisi kaikkiin tapauksiin. Arviointi riippuu aina olosuhteista ja kulloinkin kyseessä 

olevasta toiminnasta.118 

 

Tämä vaikeus korostuu erityisesti silloin, kun pyritään määrittelemään, mitä voidaan 

pitää maksuvälineen haltijan tavanomaisena käyttäytymisenä. Kuten luvussa kolme on 

todettu, sekä pankilla että sen asiakkaalla on useita velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta 

kysymys kuuluu, voidaanko asiakkaan toiminnalle asettaa yhdenmukaisia 

huolellisuusvaatimuksia vai onko arviointi tehtävä yksilöllisesti esimerkiksi iän, 

kokemuksen tai muiden henkilökohtaisten tekijöiden perusteella. 

 

On arvioitu, että pankkien järjestelmissä käsitellään kuukausittain yli sata miljoonaa 

maksutapahtumaa, joista 99,9975 prosenttia toteutuu juuri asiakkaan tarkoittamalla 

tavalla. Tämä osoittaa, että poikkeamat ovat harvinaisia, mutta myös sen, että yksittäisen 

tapauksen arviointi saa usein korostuneen merkityksen, kun poikkeama tapahtuu.119 

 

Maksupalvelulain esitöissä korostetaan, että asiakkaan huolellisuusvelvollisuuksia 

arvioidaan olosuhteiden kokonaisuutena ja siten, ettei asiakkaan velvollisuuksista saa 

muodostua kohtuuttomia. 120  Tämä lähtökohta ohjaa sitä, miten tavanomaista 

käyttäytymistä tulee määritellä sähköisessä asioinnissa. Arvio ei perustu abstraktiin 

 

118 Ståhlberg & Karhu 2020, s. 116–117.  
119 Palmgren 2022. 
120 HE 169/2009 vp, s. 75. 



55 

 

mittapuuhun, vaan siihen, miten huolellinen henkilö vastaavassa asemassa olisi toiminut 

pankin ohjeiden ja viestinnän perusteella. 

 

Itä-Suomen hovioikeuden 13.11.2024 antamassa tuomiossa arvioitiin, oliko pankin 

asiakkaan menettely poikennut tavanomaisesta huolellisuudesta tilanteessa, jossa hän 

oli joutunut ammattimaisesti toteutetun verkkohuijauksen uhriksi. Asiakas oli saanut 

pankin nimissä lähetetyn tekstiviestin, jossa häntä kehotettiin kirjautumaan linkin kautta 

pankin sivuille ja vahvistamaan toimenpiteitä estääkseen oletetun petoksen. Hän toimi 

ohjeiden mukaan ja syötti pankkitunnuksensa rikollisten luomalle valesivustolle, minkä 

seurauksena hänen tililtään siirrettiin 44 000 euroa ulkomaiselle tilille. Hovioikeus katsoi, 

että asiakas ei ollut antanut tietoista suostumusta maksutapahtumaan ja että hänen 

menettelynsä, vaikka jossain määrin huolimatonta, ei täyttänyt törkeän 

huolimattomuuden kriteeriä. 121  Tapaus havainnollistaa, kuinka vaikeaa on määritellä, 

mitä pidetään maksuvälineen haltijan tavanomaisena ja huolellisena käyttäytymisenä 

nykyaikaisessa digitaalisessa toimintaympäristössä. 

 

Hovioikeuden kokonaisarvioinnin mukaan asiakkaan toiminta osoitti jonkinasteista 

huolimattomuutta, mutta ei sellaista vakavaa piittaamattomuutta, joka täyttäisi törkeän 

huolimattomuuden tunnusmerkit. Tilanne oli ollut poikkeuksellinen, kiireellinen ja 

ulkopuolisten aiheuttama, mikä johti inhimillisesti ymmärrettävään erehdykseen. 

Ratkaisun perusteluista on tulkittavissa, että tavanomaisena pidetään sellaista 

käyttäytymistä, joka vastaa keskimääräisen, kohtuullisen huolellisen verkkopankin 

käyttäjän toimintaa. Esimerkiksi luottamista pankin nimissä tulevaan viestiin tai aidolta 

näyttävään sivustoon ei voida lähtökohtaisesti pitää poikkeavana, jos huijaus on 

toteutettu ammattimaisesti ja viestin ulkoasu muistuttaa pankin viestintää. 

 

Ratkaisussa korostui myös yksilöllisten tekijöiden merkitys huolimattomuusarvioinnissa. 

Oikeus totesi, että tavanomaisen ja huolellisen käyttäytymisen arvioinnissa voidaan 

ottaa huomioon asiakkaan henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten ikä, digitaalinen 

 

121 Itä-Suomen HO 13.11.2024 t. 462 s. 7–8, 17–18.  



56 

 

osaaminen ja asiointikokemus. Arviointi ei siten perustu abstraktiin mittapuuhun, vaan 

siihen, miten huolellinen henkilö vastaavassa asemassa olisi toiminut kyseisessä 

tilanteessa.122 

 

 

5.3 Törkeä huolimattomuus – milloin vastuu siirtyy kokonaan asiakkaalle? 

5.3.1 Törkeä huolimattomuus käsitteenä 

Törkeän huolimattomuuden käsite on tutkielman ydinongelman kannalta ratkaiseva, sillä 

se määrittää rajan, jonka ylittyessä vastuunjako muuttuu olennaisesti. 

 

Euroopan unionin maksupalveludirektiivi PSD2 muodostaa maksupalvelujen sääntelyn 

perustan ja velvoittaa jäsenvaltiot sisällyttämään sen säännökset kansalliseen 

lainsäädäntöön 123 . Direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa sään