Heidi Hirsimäki Sopimuksen syntyminen ja muuttuminen konkludenttisesti Yritysten välisten pitkäkestoisten sopimusten edustamiseen, osapuolten toimintaan ja sopimuksen sisältöön liittyvien kriteereiden arviointi sopimuksen hiljaisen syntymisen ja muuttumisen kannalta Vaasa 2021 Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Rahoitus ja yritysjuridiikan pro gradu- tutkielma Talousoikeuden koulutusohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Tekijä: Heidi Hirsimäki Tutkielman nimi: Sopimuksen syntyminen ja muuttuminen konkludenttisesti : Yritys- ten välisten pitkäkestoisten sopimusten edustamiseen, osapuolten toimintaan ja sopimuksen sisältöön liittyvien kriteereiden arviointi sopimuksen hiljaisen syntymisen ja muuttumisen kannalta Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Talousoikeus Työn ohjaaja: Vesa Annola Valmistumisvuosi: 2021 Sivumäärä: 73 TIIVISTELMÄ: Sopimukset voidaan nähdä yrityksen strategisena voimavarana ja strategian toteuttamisen välineenä. Ne voivat parhaimmillaan olla yrityksen kilpailuedun ja erilaistumisen lähde sekä oleellinen osa yrityksen toiminnan ohjausta ja riskien hallintaa. Yritykset ovat enenevässä määrin omassa sopimustoiminnassaan omaksuneet näkökulmaa, jossa sopimukset nähdään alati muuttuvina ja niistä pyritäänkin jo neuvotteluvaiheessa tekemään dynaamisia ja joustavia, erityisesti mikäli kyseessä on pitkäkestoinen sopimus. Näin toimiessaan osapuolet osoittavat kuitenkin kasvanutta muutoksentekohalukkuutta sopimuksen täydentymisen ja muuttumisen osalta sen elinkaaren aikana. Reaalisella argumentaatiolla on keskeinen rooli arvioitaessa velvoiteoikeudellisia kysymyksiä. Tämä tutkielma vastaa reaaliseen argumentaatioon tukeutuen kysymykseen siitä, mitkä tekijät sopimuksen osapuolten edustajien valtuuksissa, toiminnassa ja sopimuksen sisällössä vaikuttavat sopimuksen konkludenttisen syntymisen ja muuttumisen arviointiin, onko sopimuksen hiljaisen muuttumisen kynnys matalampi kuin kynnys sopimuksen hiljaiselle syntymiselle sekä millaisin menetelmin yrityksen tulisi pyrkiä hallitsemaan riskiä sopimuksen ei-toivotusta konkludenttisesta muuttumisesta. Tutkielma esittelee suomalaisen oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön perusteella joukon kriteereitä, joiden tulee täyttyä että sopimuksen voidaan katsoa syntyneen konkludenttisesti, ja arvioi näitä kriteereitä yleisesti käytössä olevien sopimusehtojen avulla ja reaalisen argumentaation tukemana tarkastellen sitä, onko mahdollista että sopimuksen konkludenttinen muuttuminen voi tapahtua matalammalla kynnyksellä kuin sopimuksen konkludenttinen syntyminen. Sopimuksen syntymiseen ei- nimenomaisten tahdonilmaisujen perusteella on yleensä suomalaisessa oikeuskäytännössä suhtauduttu pidättyvästi ettei kukaan tulisi sidotuksi sopimukseen vastoin tahtoaan. Tutkielmassa esitettyjen johtopäätösten valossa voidaan kuitenkin arvioida, että sopimuksen konkludenttisen muuttumisen kynnys muodostuu osapuolten välisessä pitkäkestoisessa yhteistyössä matalammaksi kuin kynnys sopimuksen konkludenttiselle syntymiselle. Osapuolet voivat halutessaan pyrkiä erilaisten muotovaraumien kautta vaikuttamaan siihen, millaisia lähteitä on mahdollista käyttää sopimusta tulkittaessa ja arvioitaessa sitä mitä osapulolet ovat keskinäisellä toiminnallaan tarkoittaneet tulleen sovituksi. Muotovaraumat eivät kuitenkaan yksiselitteisesti sulje pois mahdollisuutta sopimuksen konkludenttiseen muuttumiseen tai täydentymiseen. Yritykset ovat huonosti varautuneet riskiin sopimusten ei-toivotusta konkludenttisesta muuttumisesta niiden elinkaaren aikana. Hyvällä sopimusperehdytyksellä ja toiminnan ohjaamisella on kuitenkin mahdollista verrattain kevyin menetelmin pyrkiä varmistumaan siitä, että sopimusta täytäntöönpanevat henkilöt tietävät mitä osapuolten välillä on sovittu ja osaavat tarvittaessa reagoida sopimuksen muuttumiseen ja parhaimmillaan välttää muutosten tapahtumista. AVAINSANAT: sopimus, sopimuksen muuttuminen, sopimuksen syntyminen, edustaminen, kelpoisuus, toimivalta, konkludenttinen muutos, dynaaminen sopimus 3 Sisällys 1 Johdanto 7 1.1 Tutkimuskohde 7 1.2 Tutkimusongelma 8 1.3 Tutkimusmenetelmä 10 1.4 Tutkielman lähteet 11 1.4.1 Oikeuslähdeoppi 11 1.4.2 Reaalinen argumentaatio velvoiteoikeudellisessa kontekstissa 13 1.5 Tutkielman rakenne 14 2 Sopimuksen syntyminen konkludenttisesti 17 2.1 Sopimuksen merkitys yrityksen liiketoiminnalle ja johtamiselle 18 2.1.1 Sopimukset yrityksen strategian toteuttamisen välineenä 19 2.1.2 Sopimusriskit 20 2.2 Sopimuksen juridiset syntymekanismit 22 2.3 Perusoikeusyhteys ja sopimusoikeudelliset periaatteet 25 2.4 Kestosopimus ja sopimuksen sisällön määräytyminen 28 2.5 Oikeuskäytäntöä sopimuksen konkludenttisesta syntymisestä 29 2.5.1 KKO 2011:6 30 2.5.2 Hel HO 2767, 15.9.2011 31 2.5.3 KKO 2018:37 33 3 Edustajan aseman ja toimien merkitys sopimuksen syntymisessä ja muuttumisessa 35 3.1 Osakeyhtiön edustaminen 35 3.2 Edustajan tekemien oikeustoimien sitovuus 37 3.3 Oikeuskäytäntöä edustajan toimien merkityksestä sopimuksen konkludenttisessa syntymisessä 38 3.3.1 Hel HO 2767, 15.9.2011 38 3.3.2 KKO 2011:21 39 4 Sopimuksen muuttuminen konkludenttisesti 42 4 4.1 Olosuhteiden muutosten vaikutus sopimuksen sisältöön ja täydentymiseen 42 4.2 Sopimuksen lainsäädännölliset muutosmahdollisuudet 46 4.3 Sopimusperusteiset muutosmahdollisuudet ja dynaamiset sopimukset 48 4.4 Muotovaraumien vaikutus sopimuksen muutosmahdollisuuksiin 50 4.5 Sopimuksen konkludenttisen muuttumisen edellytykset ja rajoitteet 53 5 Johtopäätökset 56 5.1 Sopimuksen konkludenttista syntymistä ja muuttumista määrittävät tekijät 56 5.1.1 Edustamiseen liittyvät kriteerit 58 5.1.2 Sisältöön liittyvät kriteerit 60 5.1.3 Osapuolten toimintaan liittyvät kriteerit 62 5.2 Sopimuksen muuttumiseen liittyvä riskienhallinta 65 5.2.1 Osapuolten edustajien valtuudet 66 5.2.2 Sopimuksen sisältö 67 5.2.3 Osapuolten toiminta 67 Lähteet 70 5 Kuvat Kuva 1. Sopimusprosessi 19 Kuva 2. Olosuhteiden muutokset aiheuttamat muutospaineet sopimukselle 44 Taulukot Taulukko 1. Sopimuksen hiljaisen syntymisen edustamiseen liittyvät kriteerit 57 Taulukko 2. Sopimuksen hiljaisen syntymisen sisältöön liittyvät kriteerit 57 Taulukko 3. Sopimuksen hiljasen syntymisen osapuolten toimintaan liittyvät kriteerit 57 Lyhenteet HO Hovioikeus IACCM International association for contract & commercial management KKO Korkein oikeus KSE 2013 Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot 2013 NLM 10 Yleiset sopimusehdot, jotka on tarkoitettu käytettäväksi koneiden sekä mekaanisten, sähköisten ja elektronisten laitteiden asennustoimituksissa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ja näiden maiden välillä Teknologiateollisuus ry OYL Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624 OikTL Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 YSE 1998 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot 6 Oikeustapausluettelo Korkein oikeus 27.8.2003 taltio 2023 KKO 2003:75 12.9.2006 taltio 2014 KKO 2006:71 10.3.2008 taltio 360 KKO 2008:19 19.1.2011 taltio 62 KKO 2011:6 22.3.2011 taltio 628 KKO 2011:21 3.5.2018 taltio 911 KKO 2018:37 13.2.2019 taltio 232 KKO 2019:13 Hallinto-oikeus Helsingin HO 15.9.2011 2767 7 1 Johdanto 1.1 Tutkimuskohde Nykyajan verkostoituvassa maailmassa yritysten toiminta perustuu entistä enemmän so- pimuksille. Perinteinen teollisuus muuttuu siten, että tunnetut konepajat ovat kokoon- panevia yksiköitä ja varsinainen valmistus tapahtuu niiden alihankkijoilla. Rakennusura- koiden ketjuttaminen, urakan runsas sopimusmäärä ja näistä mahdollisesti aiheutuvat ongelmat ovat olleet keskustelussa jo pitkään. Muuttuva palveluyhteiskunta aiheuttaa uudenlaisen haasteen yritysten sopimuskehikolle sopimusten määrän, monimutkaisuu- den ja vaativuuden kasvaessa kun yritykset siirtyvät osa- ja laitetoimituksista suurempiin kokonaisuuksiin.1 Sopimusten merkitys on muuttunut puhtaasti juridisista asiakirjoista välineiksi, joilla optimoidaan liikesuhteita ja suojaudutaan epätoivotuilta taloudellisilta seurauksilta. Sopimukset ovat lisäksi erittäin merkityksellinen osa liiketoiminnan koko- naisuutta – rakentuuhan liiketoiminta pääosin sopimuksille – ja osa yrityksen kokonais- varallisuutta (aineetonta pääomaa), johon on alettu kiinnittää entistä enemmän huo- miota. Sopimusten synty tarjousten ja neuvotteluiden kautta, niiden sisällöstä ja yksityis- kohtaisista ehdoista päättäminen eri osapuolten taholla ja lopullisten sopimusten päät- täminen ja täytäntöönpano ovat usein pitkiä ja monimutkaisia prosesseja. Tämän joh- dosta yrityksen sisäisessä toiminnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota sopimuspro- sessin kokonaisuuden hallintaan.2 Erityisesti suurissa yrityksissä on normaalia, että sopimuksen syntyminen ja käyttäminen tapahtuvat organisaatioissa eri tasoilla tai eri yksiköissä. Sopimusta neuvotteleva henkilö ja mahdollisesti organisaatiokin, on eri kuin sopimusta käyttävä ja täytäntöönpaneva taho. Usein saattaa olla niinkin, että sopimusta neuvottelevalla henkilöllä ei ole valtuuk- sia sopimuksen hyväksyntään. Sopimusosapuolille voi olla hyvin epäselvää millaiset 1 Haapio & Järvinen, 2014, s. 35 2 Koivu & Leskinen, 2005, s. 298-299 8 valtuudet prosessiin osallistuvilla henkilöillä on ja näin voi jäädä epäselväksi se, koska sopimus tosiasiallisesti on syntynyt. Toisaalta sopimuksen elinkaaren aikana sopimusta täytäntöönpanevat henkilöt eivät välttämättä havaitse toimivansa sopimuksen vastai- sesti, jolloin kysymykseksi nousee missä vaiheessa voidaan sopimuksen katsoa muuttu- neen osapuolten käyttäytymisen perusteella. Soile Pohjonen pitää sopimussuhteen luonteenomaisimpana piirteenä muuttumista3 . Hänen mukaansa sopimustoimintaan asennoidutaan käytännössä usein jatkuvan muu- toksen prosessina, jossa asioista sovitaan väljästi ja toimitaan tilanteen mukaan. Yritys- ten välinen yhteistyö alkaa ja loppuu vähitellen ja muuttaa muotoaan ajan kuluessa. Myös sopimuksenteon aikana vallinneet olosuhteet ja oletukset muuttuvat. Tämän asen- noitumisen vallitessa on tärkeää, että kaikki sopimuksen tekemiseen ja käyttämiseen osallistuvat osapuolet ja henkilöt ymmärtävät sopimuksen yhteistoiminnalle asettamat raamit ja ymmärtävät samalla tavalla mitä on sovittu. Tilanteen mukaan toimiminen johtaa mitä todennäköisimmin jonkinasteiseen sopimuk- sen konkludenttiseen muuttumiseen tai täydentymiseen, joka voi olla osapuolten näkö- kulmasta myös epätarkoituksenmukaista. Tämä sopimuksen konkludenttiseen syntymi- seen ja muuttumiseen liittyvä problematiikka on sopimusprosessin kokonaisuuden osa- alue, johon yrityksissä harvemmin kiinnitetään huomiota. Riski on huonosti hallittu, ja saattaa johtaa realisoituessaan ennakoimattomiin tilanteisiin. 1.2 Tutkimusongelma Tämä tutkimus tarkastelee sopimuksen syntymistä ja muuttumista erityisesti osapuolten käyttäytymisen perusteella ja hakee systematisointia ja raameja sille millaisissa tilanteissa ja millaisella sisällöllä sopimuksen voidaan katsoa syntyneen ja erityisesti muuttuneen ilman osapuolten nimenomaisia tahdonilmaisuja, sekä mikä on sopimuksessa asetetun muotovarauman merkitys muuttumisen pätevyyden arvioinnissa. 3 Haapio & Järvinen, 2014, s. 282 9 Tutkimus vastaa kysymykseen siitä mitkä tekijät sopimuksen osapuolten edustajien valtuuksissa, toiminnassa ja sopimuksen sisällössä vaikuttavat sopimuksen konkludenttisen syntymisen ja muuttumisen arviointiin, onko sopimuksen hiljaisen muuttumisen kynnys matalampi kuin kynnys sopimuksen hiljaiselle syntymiselle sekä millaisin menetelmin yrityksen tulisi pyrkiä hallitsemaan riskiä sopimuksen ei-toivotusta konkludenttisesta muuttumisesta. Ongelman tarkastelu rajoitetaan yritysten välisiin sopimuksiin, eli suomalaisessa lainsäädännössä pidättäydytään varallisuusoikeudellisessa kontekstissa. Yritystyypeistä tarkastelu rajataan pääosin osakeyhtiöihin, vaikka muitakin yhtiömuotoja voidaan käyttää tukena. Tarkastelussa lähdetään sopimusosapuolten yhdenvertaisuudesta, eli heikomman suojaa ei oleteta sovellettavan ongelmaa käsiteltäessä, vaikkakin viimeaikaisessa suomalaisessa oikeuskäytännössä on nähty viitteitä tähän suuntaan, erityisesti sopimusosapuolten ollessa kooltaan huomattavan eri kokoisia. Sopimustyypeistä käsittelyssä ovat kestosopimukset, jotka ovat voimassa vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniäkin, ja joiden alla tapahtuu useita transaktioita. Myös erilaiset urakkasopimukset sopivat luonteeltaan tähän tarkasteluun. Rajaus näihin sopimustyyppeihin on valittu koska niiden ajallinen ja toiminnallinen ulottuvuus mahdollistaa sopimuksen muuttumisen sen olemassaolon aikana paremmin kuin niin sanotuissa kertasopimuksissa. Tutkimuksen tavoitteena on systematisoida sopimuksen osapuolten edustajien valtuuksiin ja käyttäytymiseen sekä sopimuksen sisältöön liittyviä kriteereitä joiden avulla voidaan ennakoida mahdollista sopimuksen konkludenttista muuttumista sekä arvioida erilaisia riskienhallintatoimenpiteitä joilla mahdollista ei-toivottua sopimuksen konkludenttista muuttumista voidaan ennaltaehkäistä. 10 1.3 Tutkimusmenetelmä Tämän tutkielman tutkimusmenetelmänä käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Tutkimuskohteena on siis voimassaoleva oikeus, tarkemmin tutkielman rajauksen mu- kaan Suomessa voimassa oleva oikeus. Lainopin tavoite on kaksijakoinen: tavoitteena on systematisoida voimassa olevaa oi- keutta, ja toisaalta tulkita sitä. Lainopin systematisointitehtävää voidaan kuvata myös lainopin teoreettisena ulottuvuutena, kun taas tulkintatehtävä on lainopin praktinen osa, jota usein kutsutaankin käytännölliseksi lainopiksi. Nämä kaksi osaa ovat vuorovaikutuk- sessa keskenään.4 Lainoppi systematisoi voimassa olevaa oikeutta järjestämällä oikeusnormeja oikeuden- aloittain ja rakentamalla sen pohjalta yhtenäistä ja johdonmukaista oikeusjärjestelmää. Systematisointityössä on keskeistä tutkia ja jäsentää oikeudenalojen käsitteitä, oikeus- periaatteita ja teoreettisia rakennelmia. Lainoppi siis selvittää voimassaolevien oikeus- normien sisältöä tutkimalla mikä on voimassaolevaa oikeutta ja mikä merkitys laista ja muista oikeuslähteistä löytyvällä materiaalilla on. Kun tavoitteena on nimenomaan tul- kita, lainoppi esittää tulkintakannanoton oikeusnormin merkityssisällöstä ja samalla nor- mikannanoton siitä, että kyseinen oikeusnormi kuuluu voimassaolevaan oikeuteen. Koska lainoppi ei nykyisellään keskity vain oikeussääntöjen tutkimiseen vaan myös oi- keusperiaatteisiin (oikeusnormin käsite pitää sisällään sekä säännöt että periaatteet), sen tehtävänä on myös oikeusperiaatteiden punninta ja niiden yhteensovittaminen.5 4 Hirvonen, 2011, s. 21-26 5 Hirvonen, 2011, s. 21-26 11 1.4 Tutkielman lähteet 1.4.1 Oikeuslähdeoppi Oikeuslähteet kertovat mikä on oikeutta. Ne määrittävät oikeudellisen ja ei-oikeudellisen välisen rajan. Oikeuslähdeoppi taas systematisoi ja kuvaa käytettävissä olevat oikeusläh- teet, jäsentää niiden hierarkiaa ja etusijajärjestystä sekä muotoilee niiden käyttöperiaat- teita. Oikeuslähdeoppi siis määrittää sitä, mikä on voimassaolevaa oikeutta. Oikeusläh- deoppeja on erilaisia eikä ole olemassa yhtä oikeaa oikeuslähdeoppia. Tässä tutkimuk- sessa tukeudutaan suomalaisessa oikeustieteessä vankan asemaan saaneeseen norma- tiiviseen oikeuslähdeoppiin. Tässä suuntauksessa keskeisessä asemassa ovat normit ja se rakentuu normiauktoriteetin käsitteelle. Oikeuslähteet jaetaan niiden velvoittavuuden mukaan vahvasti ja heikosti velvoittaviin sekä sallittuihin oikeuslähteisiin. Tämä jaottelu liittyy lähtökohtaisesti lain soveltamiseen: jos vahvasti velvoittava oikeuslähde sivuute- taan ratkaisutoiminnassa, seuraa tuomarille virkavirhesanktio. Heikosti velvoittavan oi- keuslähteen sivuuttaminen ei ole virkavirhe, mutta tuomarin on perusteltava miksi ky- seinen oikeuslähde sivuutetaan. Sallittujen oikeuslähteiden sivuuttaminen ei johda sank- tioon, mutta niiden käyttö ratkaisuperusteena vahvistaa ratkaisun vaikuttavuutta ja hy- väksyttävyyttä. 6 Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maantapa. Heikosti velvoittavia oikeus- lähteitä ovat lainsäätäjän tarkoitus (selvitykset, kuten komiteamietinnöt tai työryhmien raportit, hallituksen esitykset eduskunnalle, eduskunnan valiokuntien mietinnöt ja lau- sunnot sekä eduskunnan täysistuntokeskustelut) sekä tuomioistuinratkaisut. Sallittuja oikeuslähteitä taas ovat oikeustiede, arvot ja asetelmat, reaaliset eli asia-argumentit, yleiset oikeusperiaatteet ja oikeusvertailu. 7 Tässä tutkimuksessa käytetään oikeuslähteitä jokaisesta edellä mainitusta kategoriasta. Aiheen tutkimisessa käytetään kansallisia lakeja, joiden sisältöön ei kuitenkaan 6 Hirvonen, 2012, s. 151-153 7 Hirvonen, 2012, s. 154-155 12 paneuduta yksityiskohtaisesti ja kattavasti, koska yksityisoikeudellisia sopimuksia kos- keva lainsäädäntö on pääosin tahdonvaltaista. Laki ei siis pakota osapuolia sopimaan tie- tyllä tavalla, vaan ne voivat keskenään päättää mikä on heidän välisessään yhteistoimin- nassa tarkoituksenmukaisin tapa sopia asioista. Oikeuskäytännöstä erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisut ovat tärkeitä tutkittaessa rajanvetoa sen välillä, milloin sopimus on syntynyt tai muuttunut konkludenttisesti ja milloin ei. Sopimusten tulkintaa koskeva normisto onkin Suomessa pääosin oikeuskäy- tännön varassa, johtuen edellä mainitusta lainsäädännön tahdonvaltaisuudesta. Koska huomattavassa osassa yritysten välisiä sopimuksia on välityslauseke, jonka nojalla sopi- mukseen liittyvät riita-asiat ohjataan ratkaistavaksi välimiesmenettelyssä yleisen tuo- mioistuimen sijaan, myös välitystuomioiden oikeuslähdearvo on korostunut velvoiteoi- keudellisessa kontekstissa. Päätös välitystuomion julkistamisesta on kuitenkin asian- osaisten vallassa, ja tästä syystä enemmistö välitystuomioista ei koskaan päädy julkisuu- teen. Välitystuomioiden oikeuslähdearvoa nostaa se seikka, että perustelujen laatutaso voi olla hyvinkin korkea, koska välimiesoikeuden jäseniksi valitaan yleensä alan parhaita asiantuntijoita. Suomessa tyypillisesti välitystuomio rinnastuu oikeuslähteenä oikeuskir- jallisuudessa esitettyyn kannanottoon. 8 Lisäksi tutkimuksessa tukeudutaan vahvasti ja kattavasti oikeuskirjallisuuteen. Myös oi- keusperiaatteet ovat keskeisessä osassa pohdittaessa sopimuksen syntymistä ja muuttu- mista esimerkiksi sopimusvapauden, sopimussitovuuden tai toisen osapuolen kohtuul- listen odotusten huomioonottamisen näkökulmasta. Suomalaisessa lainsäädäntökontekstissa kaupantekoa koskeva peruslainsäädäntö on si- sällytetty kauppakaareen (31.12.1734/3), kauppalakiin (27.3.1987/355) sekä lakiin varal- lisuusoikeudellisista oikeustoimista (13.6.1929/228). Kaikki edellä mainitut lait ovat pää- osin tahdonvaltaista lainsäädäntöä, eli osapuolet voivat keskenään päättää soveltavatko lakia vai sopivatko asioista toisin. Kaikki nämä lait ovat myös vanhoja, kauppakaari 8 Norros 2015, s. 17 13 vuodelta 1734, kauppalaki vuodelta 1987 ja OikTL vuodelta 1929, ja onkin selvää että ne eivät pysty ottamaan kantaa kaikkiin nykyisin sopimuskentässä esiintyviin ongelmiin. Siksi sopimusten tulkinnassa merkittäviä oikeuslähteitä ovat oikeustapaukset, kyseisellä alalla vallitsevat kauppatavat, välitystuomiot sekä oikeusperiaatteet. Näihin lähteisiin tukeudutaan vahvasti myös tässä tutkimuksessa. 1.4.2 Reaalinen argumentaatio velvoiteoikeudellisessa kontekstissa Velvoiteoikeudellisessa harkinnassa on yleensä pohjimmiltaan kyse neutraalien varalli- suusarvojen jakautumisesta kahden osapuolen välillä. Velvoiteoikeudelliset kysymyksen- asettelut eivät siten ole samalla tavalla periaatteellisia tai tiukan juridisia kuin esimerkiksi rikos- tai hallinto-oikeusjuridiikassa, vaan tärkeintä on että sovellettava normisto johtaa kussakin tilanteessa velvoitteen kahden osapuolen kannalta tasapainoiselta ja reilulta vaikuttavaa lopputulokseen. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää sitä, että har- kinnassa jätetään riittävästi tilaa tapauskohtaiselle ja reaalimaailmaan kytkeytyvälle pun- ninnalle. Erityisesti sopimusperusteisen vastuun arvioinnissa lakisidonnaisuuden aste on melko kevyt.9 Reaalisesta argumentaatiosta voidaan nostaa esiin tiettyjä tyyppejä, joilla voi usein olla merkitystä erityisesti oikeushenkilöiden välisissä sopimusoikeudellisissa kysymyksissä. Yksi näistä on osapuolen mahdollisuus havaita ja ennakoida asioita ja oikeudellisia vai- kutuksia. Ennakointimahdollisuudet voivat vaikuttaa muun muassa vahingonkorvauksen laajuuden määräytymiseen ja siihen, mitä pidetään suoritusvelvollisuudesta vapautta- vana ylivoimaisena esteenä. Toinen reaalisen argumentaation näkökulma on tarve suosia huolellisesti toiminutta osapuolta. On ymmärrettävää, että kahdesta osapuolesta tuntuu oikeudenmukaiselta suojata negatiivisilta seurauksilta sitä, joka on toiminut hänelle koh- tuudella asetettavan huolellisuusvaatimuksen mukaisesti. 10 9 Norros, 2015, s. 19 10 Norros, 2015, s. 19-21 14 Vahva reaaliseen argumentaatioon tukeutuminen ja tosiseikastosidonnaisuus vähentää toisinaan yksittäisten velvoiteoikeudellisten ratkaisujen merkitystä. Osassa velvoiteoi- keudellisista aiheista punninta on niin vahvasti sidoksissa tapauksen olosuhteisiin, ettei yksittäisestä KKO:n ennakkoratkaisusta yleensä seuraa kovin selkeää oikeusohjetta muu- ten kuin hyvin kapeassa tapaustyypissä. 11 Tämä on hyvä huomioida tässäkin tutkiel- massa, jossa aihetta käsitteleviä oikeustapauksia on ollut saatavilla rajallinen määrä. 1.5 Tutkielman rakenne Tämä tutkielma jakaantuu viiteen kappaleeseen alakappaleineen. Tässä ensimmäisessä kappaleessa johdatellaan lukijaa tutkielman sisältöön sekä käydään läpi sen perusteita, kuten oikeuslähteitä ja reaalisen argumentaation merkitystä arvioitaessa sopimusoikeu- dellisia velvoitteita. Oikeuslähteet esiintyvät koko tutkielmassa tarkasteltaessa erilaisia perusteita sopimusten konkludenttiselle syntymiselle ja muuttumiselle, kun taas reaali- sen argumentaation merkitys korostuu myöhemmin tutkielmassa erityisesti arvioitaessa sopimuksen konkludenttiseen muuttumiseen liittyviä tekijöitä, sekä tämän lisäksi luon- nollisesti myös eri oikeusasteiden tapausten arvioinneissa. Tutkielman toisessa kappaleessa käsitellään sopimuksen syntymistä ja erityisesti oikeus- käytännön kautta asetettuja reunaehtoja sopimuksen konkludenttiselle syntymiselle. Kappaleessa paneudutaan aluksi sopimukseen yrityksen liiketoiminnan, johtamisen ja riskienhallinnan näkökulmasta. Johtamisen ja riskienhallinnan näkökulma sopimuksiin on oleellinen kun tarkastellaan konkludenttisia sopimusmuutoksia ja erityisesti sitä mi- ten voidaan ennaltaehkäistä ei-toivottujen konludenttisten sopimusmuutosten synty- mistä. Sopimuksen juridiset syntymekanismit on oleellista käydä läpi sillä ne vaikuttavat sopimuksen syntymiseen, ja myös muuttumiseen, riippumatta siitä missä muodossa so- pimus tehdään. Sopimuksen konkludenttista syntymistä ja muuttumista on mahdotonta ymmärtää ilman tätä taustatietoa. Sopimuksen perusoikeusyhteys ja sopimusoikeudelli- set periaatteet täydentävät ja tukevat koko tutkielman ajan lainopillista analyysia 11 Norros, 2015, s. 18 15 sopimuksen konkludenttisen syntymisen ja muuttumisen edellytyksistä. Sopimuksen si- sällöllisen määräytymisen kannalta on oleellista ymmärtää millaisista osista sopimus koostuu, ymmärtääkseen sitä miten esimerkiksi kirjallinen sopimus voi muuttua konklu- denttisesti tai millaisia lähteitä hyödyntäen tulkitaan konkludenttisesti syntyneen sopi- muksen sisältöä. Viimeisenä kappaleessa käydään läpi sopimuksen konkludenttisen syn- tymisen kannalta relevanttia suomalaista oikeuskäytäntöä. Tutkielman kolmannessa kappaleessa käydään läpi osakeyhtiön edustamista. Osakeyhtiö on oikeushenkilö ja tarvitsee edustajakseen luonnollisen henkilön, edustajan. Yhtiöiden väliset sopimukset syntyvät ja muuttuvat näiden edustajien tekemien transaktioiden pe- rusteella ja seurauksena. Edustajan toiminnan laillisuus voidaan jakaa edustuskelpoisuu- teen ja toimivaltaan, joista ensimmäinen on useimmiten ulkopuolisen melko helppo to- dentaa, mutta jälkimmäisen rajat ovat todennäköisesti se tekijä, joka voi aiheuttaa epä- selvyyttä sopimusten syntymiseen ja muuttumiseen liittyen. Sopimuksen konkludentti- sessa syntymisessä ja muuttumisessa on merkittävältä osin kyse siitä miten osapuolten edustajat ovat tosiasiallisesti käyttäytyneet ja miten heidän käyttäytymistään voidaan tulkita ottaen huomioon erilaisten edustusmuotojen asettamat rajoitukset. Neljännessä kappaleessa paneudutaan syvemmin sopimuksen muuttumisen systematiikkaan; siihen millaisia paineita sopimuksen muuttamiselle muuttuneet olosuhteet aiheuttavat ja miten sopimukset muuttuvat sopimusperusteisesti tai lakisääteisesti. Kappaleessa käydään läpi sopimustekniikoita jotka antavat erilaisia mahdollisuuksia sopimuksen muuttumiselle sen elinkaaren aikana sekä arvioidaan miten erilaiset sopimustekniikat viestivät osapuolten muutoksentekohalukkuudesta sopimuksen täytäntöönpanon aikana. Lisäksi arvioidaan osapuolten keskenään sopiman muotovarauman merkitystä sopimuksen konkludenttisen muuttumisen mahdollisuuksien rajaajana. Viides kappale esittelee tutkielman johtopäätökset, jotka jakautuvat kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan aiemmin käsiteltyjen teemojen pohjalta yhteen 16 kerättyjä, kolmeen kategoriaan luokiteltuja, kriteereitä sopimuksen konkludenttiselle syntymiselle ja pohditaan, onko mahdollista että reaalisen argumentaation tuella voidaan katsoa sopimuksen konkludenttisen muuttumisen tapahtuvan matalammalla kynnyksellä kuin sopimuksen konkludenttisen syntymisen. Kappaleen toisessa osassa käydään läpi edellisen kategorisoinnin pohjalta muodostettuja riskienhallintakeinoja joita yritykset voivat hyödyntää omassa toiminnassaan välttääkseen sopimuksen ei- toivotun konkludenttisen muuttumisen. 17 2 Sopimuksen syntyminen konkludenttisesti Tämä kappale käsittelee erilaisia sopimusoikeudellisia elementtejä ja niiden yhteyttä hil- jaisen sopimuksen syntymiseen. Ensimmäisenä tarkastellaan lyhyesti yleisesti sopimuk- sen merkitystä yrityksen liiketoiminnassa sekä sopimuksen juridisia syntymekanismeja, ja erityisesti lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden osalta mahdollisia aukkotilanteita jotka koskevat hiljaista sopimista. Sopimukset tulisi johtamisnäkökulmasta nähdä myös yhtenä yrityksen riskienhallinnan välineenä, mihin paneudutaan tässä kappaleessa teo- reettisessa kontekstissa. Riskienhallinnan käytännön toimenpiteisiin konkludenttisen so- pimisen osalta palataan tutkielman johtopäätöksissä. Seuraavaksi käydään läpi sopimuksen yhteyttä varallisuusoikeudellisiin perusoikeuksiin sekä näihin läheisesti liittyviä sopimusoikeudellisia periaatteita, joilla on merkitystä arvi- oitaessa sopimuksen syntymistä ja muuttumista konkludenttisesti. Lainopillisesta näkö- kulmasta on oleellista ottaa tarkasteluun mukaan myös näitä periaatteita, muutoin joh- topäätöksissä esitettävät tulkintakannanotot jäävät vajaiksi. Tämän tutkielman kannalta relevantti sopimustyyppi on nimenomaisesti kestosopimus sen ajallisen ja osapuolten välisen toiminnallisen ulottuvuuden vuoksi. Kappaleessa käy- dään lyhyesti läpi kestosopimuksen periaatteet sekä erityisesti sopimuksen konkludent- tisen muuttumisen kannalta merkityksellistä sopimuksen sisällön määräytymistä. Lopuksi käydään läpi oikeuskäytäntöä sopimuksen hiljaisesta syntymisestä. Oikeusta- pauksista ja niiden perusteluista nostetaan esiin elementtejä joiden perusteella voidaan eritellä periaatteita sille millaisten olosuhteiden vallitessa sopimuksen voidaan katsoa syntyneen konkludenttisesti. Sopimuksen konkludenttinen syntyminen käsitellään tässä erillään sopimuksen konkludenttisesta muuttumisesta erityisesti siitä saatavilla olevan aineiston vuoksi – kuten tutkielmassa myöhemmin kappaleessa neljä todetaan, sopi- muksen konkludenttisesta muuttumisesta on niukemmin tämän tutkielman kannalta re- levanttia oikeuskäytäntöä kuin sopimuksen syntymisestä. 18 2.1 Sopimuksen merkitys yrityksen liiketoiminnalle ja johtamiselle Yritys hankkii tuotannontekijöitä, kuten koneita ja raaka-aineita, sopimusten avulla. Markkinoilla yritys myy tuotteitaan asiakkaille tekemällä sopimuksia. Yritys saattaa myös ostaa kilpailijansa yrityskauppasopimuksella. Yritys pyrkii strategiaansa noudattaen toi- mimaan mahdollisimman kannattavasti markkinoilla ja tähän perustuen se tekee erilai- sia liiketoimintaan liittyviä ratkaisuja. Sopimukset ovat vain välineitä toteuttaa tehdyt ratkaisut juridisesti pitävällä tavalla. Kun liiketoimintaan liittyvät ratkaisut on tehty, on seuraava vaihe kartoittaa millainen sopimus toteuttaa yrityksen tavoitteet mahdollisim- man tehokkaalla tavalla. Tämän jälkeen siirrytään sopimuksen tekemiseen, joka kattaa koko laajuudessaan potentiaalisten sopimuskumppaneiden kartoittamisen ja tutkimisen sekä sopimusneuvottelut. Sopimusta edeltävien toimenpiteiden laajuus riippuu muun muassa sopimuksen merkityksestä yritykselle ja sopimusjärjestelyn monimutkaisuu- desta. Sopimuksen tekovaihe päättyy joko kirjallisesti, suullisesti tai hiljaisesti solmitta- vaan sopimukseen. Toisaalta yritys voi vielä tässä vaiheessa peräytyä kokonaan sopimuk- sen tekemisestä, mikäli sopimus osoittautuu sen kannalta epäedulliseksi. Seuraavaksi osapuolet täytäntöönpanevat sopimuksen. Monien liike-elämän sopimuksien toteutta- misvaihe on ajallisesti pitkä, esimerkiksi raaka-aineiden toimitussopimus on voimassa koko sovitun toimituskauden ja rakennusurakkasopimus koko rakentamisajan. Kun sopi- mus on toteutettu loppuun, on sillä ollut tietty vaikutus yrityksen kassavirtaan ja tulok- seen.12 IACCM:n mukaan sopimukset ovat yritykselle kilpailuedun ja erilaistumisen strateginen lähde. Tämän tavoitteen saavuttamista tukevat vakaat ja kontrolloidut sopimusprosessit (kuva 1). 12 Hoppu & Hoppu, 2011, s. 121 19 Kuva 1. Sopimusprosessi13 Edellä kuvattua sopimusprosessia voisi kritisoida siitä näkökulmasta, että se esittää sopi- muksen muuttumisen ja uusinnan prosessin jatkumon viimeisinä vaiheina. Kun kuitenkin tarkastellaan sopimuksen osapuolten yhteistoimintaa sopimuksen valmistelusta alkaen, on mahdollista ja jopa todennäköistä että osapuolet keskinäisessä yhteistyössään luovat sellaista materiaalia tai käyttäytyvät siten, että sopimuksen voidaan katsoa syntyvän ja muuttuvan tai kyseessä olevan materiaalin muuttavan sitä mitä osapuolten keskinäi- sessä (kirjallisessa) sopimuksessa todetaan. Seuraavassa tarkastellaan sopimuksia yrityk- sen strategisena voimavarana ja todetaan, että sopimuksella on merkittävä rooli yritys- ten strategian toteuttamisessa sekä toiminnanohjauksessa ja riskienhallinnassa. Kun so- pimukset nostetaan näin keskeiseen asemaan yrityksen toiminnassa ja asetettujen ta- voitteiden saavuttamisessa, korostuu myös tarve tarkastella sitä, miten yrityksen oma toiminta on järjestetty hallitsemaan riskiä sopimusten ei-toivotusta muuttumisesta nii- den voimassaolon aikana. 2.1.1 Sopimukset yrityksen strategian toteuttamisen välineenä Sopimuksilla on yrityksen strategian näkökulmasta sekä toiminnanohjaus- että riskien- hallintafunktio14 . Haapio luokittelee toiminnaohjaus- ja riskienhallintafunktion viiteen osa-alueeseen15: 1. Liiketoimien, projektien ja velvoitteiden koordinointi ja johtaminen 2. Lisäarvon luominen, allokointi ja suojaaminen 3. Kommunikointi, motivointi ja seuranta 13 Koivu & Leskinen, 2005, s. 299 14 Koivu & Leskinen, 2005, s. 305 15 Haapio, 2013, s. 29 20 4. Riskien jakaminen, pienentäminen ja hallitseminen 5. Ongelmien ennaltaehkäisy sekä riita-asioiden kontrollointi ja ratkaisu Kun näihin osa-alueisiin kiinnitetään riittävää huomiota, muodostuu sopimuksista yrityk- sen strateginen voimavara. Sopimusriskien hallinta on muiden riskien hallinnan ohella olennainen osa jokaisen yrityksen hyvää hallintotapaa. Yrityksen työntekijät toteuttavat yrityksen strategian ja myös työskentelevät sopimusten parissa. Siksi on tärkeää, että henkilöstö sitoutetaan yrityksen strategiaan, riskeihin ja sopimusten hallintaan. Sopi- musriskien hallinta edellyttää sopimusprosessiin liittyvien riski- ja häiriötekijöiden tun- nistamista, minkä lisäksi tarvitaan toimiva sopimusprosessi selkeine dokumentointijär- jestelmineen sekä sisällöllisesti tapahtuvine seurantoineen, että voidaan puhua laaduk- kaasta ja yrityksen strategiaa tukevasta sopimusriskien hallinnasta.16 2.1.2 Sopimusriskit Riskien ottaminen on luonnollinen osa liiketoimintaa, mutta riskien on luonnollisesti ol- tava järkevässä suhteessa odotettuun hyötyyn. Myös kaikkiin sopimussuhteisiin liittyy riski. Hyvä sopimus auttaa hallitsemaan vastuut ja pitämään riskit hyväksyttävällä tasolla. Sopimuksen sisältämiä riskejä voidaan luokitella useilla eri tavoilla. Sopimukset pitävät sisällään yleisesti ottaen esimerkiksi seuraaviin osa-alueisiin liittyviä riskejä: sopimuksen valmistelu, velvoitteiden määrittely, sopimusrikkomuksen seuraamukset, vastuu alihank- kijoista, sopimuskonfliktit tai -häiriöt, sopimuskumppanin reagointi sopimusrikkomuk- seen tai sopimuksen päättymiseen liittyvään vastuuseen. Sopimusriskit eivät merkitse pelkästään sopimusoikeudellisia riskejä, vaan ne voidaan ymmärtää laajemmin, kuten poikkeamina aiotusta lopputuloksesta, tai ei-toivottuina vastuina tai velvoitteina. Kun sopimusriskejä tarkastellaan näin laajennettuna, riittävää ei ole pelkästään riskin siirtä- minen toiselle osapuolelle, sillä riskien realisoituminen johtaa edelleen ei-toivottuun lopputulokseen sopimuksen täyttymisen kannalta. 17 16 Koivu & Leskinen, 2005, s. 305-306 17 Haapio & Järvinen, 2014, s. 75-83 21 Sopimusten tekeminen ja laadinta on paljolti riskianalyysiin tukeutuvaa ja riskianalyysin merkitys vain kasvaa sopimuksen koon ja monitahoisuuden lisääntyessä. Tämä korostuu varsinkin pitkäaikaisissa sopimuksissa. Useimpiin riskeihin on olemassa sekä sopimuk- seen perustuvia että muita hallintakeinoja. Riskin kattamista ja parasta siihen soveltuvaa keinoa on lähtökohtaisesti arvioitava liiketoiminnan tarpeista lähtien. Oikeudellisina pe- riaatteina riskien osalta voidaan pitää riskien realisoituessa sitä, että haitalliset seurauk- set kärsii se osapuoli, johon ne luonnostaan kohdistuvat, ellei muusta sovita. Toinen pe- riaate on, että sopimus on tehty edellyttäen, että olosuhteet eivät muutu ja jos ne muut- tuvat, asiat on uudelleenjärjestettävä muutokset huomioon ottaen. Erityisesti ennalta- arvaamattoman riskin realisoitumisen osalta on kuitenkin harjoitettu tätä ankaraa riskin- jakoa lievempää asennetta. 18 Sopimusriskin hallinnassa yrityksen tulee ensisijaisesti kiinnittää huomionsa aikaan en- nen sopimuksen tekemistä. Tällöin yrityksellä on mahdollisuus valita sopimuskumppa- ninsa, vaikuttaa neuvoteltavan sopimuksen sisältöön sekä jopa jättää sopimus kokonaan tekemättä, mikäli tämä näyttää yrityksen kannalta parhaalta ratkaisulta riskienhallinnan näkökulmasta. Sopimuksen tekemisen jälkeen tilanne muuttuu, koska sopimus sitoo osa- puoliaan eikä sitä lähtökohtaisesti voida enää muuttaa yksipuolisesti. Sopimussuhteessa pystytään enää turvaamaan ne edut, jotka sopimusta neuvoteltaessa on saatu. Väärän- lainen toiminta taas sopimussuhteen aikana saattaa johtaa oikeuden menetyksiin. Tästä voidaan yhtenä esimerkkinä mainita sopimuksen valvontavelvollisuus. Yrityksellä on vel- vollisuus valvoa, että sopimusta toteutetaan sovitulla tavalla. Mikäli yritys laiminlyö val- vontavelvollisuutensa ja tämän johdosta jättää täyttämättä reklamaatiovelvollisuutensa, ei yritys voi myöhemmin enää vedota virheeseen sopimuksen toista osapuolta kohtaan. 19 Sopimuksen konkludenttinen muuttuminen voi tapahtua ja vaikuttaa missä tahansa edellä esitetyssä riskiluokassa ja realisoitua nimenomaisesti ei-toivottuina vastuina ja 18 Kurkela, 2003, s. 66-67 19 Hoppu & Hoppu, 2011, s. 119-121 22 velvoitteina tai poikkeamana aiotusta lopputuloksesta. Tämän riskin hallintaa sopimuk- sen osapuolena olevan organisaation näkökulmasta käsitellään tutkielman kappaleessa 5.2., kun ensin on paneuduttu siihen millaisilla edellytyksillä ja rajoitteilla sopimuksen mahdollisesti voidaan katsoa syntyvän ja muuttuvan konkludenttisesti. 2.2 Sopimuksen juridiset syntymekanismit Juridisesta näkökulmasta sopimus perustetaan oikeustoimin. Oikeustoimella tarkoite- taan yksityistä tahdonilmaisua, jolla ilmaisun antaja perustaa, muuttaa, siirtää tai ku- moaa jonkin oikeuden. Jos oikeustoimen sisältönä on se, että antaja perustaa toiselle saamisoikeuden itseään kohtaan, oikeustoimen tekijä sitoutuu samalla suoritusvelvolli- suuteen toista kohtaan. Oikeustoimia tehdään ja velvoitteita perustetaan tyypillisimmin vastavuoroisesti niin, että esimerkiksi esineen luovutukseen sitoutuva saa vastineeksi oi- keuden vaatia vastapuolelta hinnan maksamista. Tällaisia tilanteita, joissa vastakkais- suuntaiset oikeustoimet liittyvät toisiinsa, kutsutaan yleensä yksinkertaisesti sopimuk- siksi, ja niitä usein myös tarkastellaan kokonaisuuksina.20 Sopimuksella osapuolet siis jär- jestävät tulevaa käyttäytymistään21. Oikeustoimilaissa sopimuksen katsotaan syntyvän tarjouksen ja sen hyväksyvän vastauk- sen yhtymisen tuloksena, eli kyse on kahdesta yhtenevästä tahdonilmaisusta. Laki on kuitenkin vanha ja kaupantekotavat ovat muuttuneet sittemmin, joten nykymaailmassa oikeustoimilaki ei sääntele tyhjentävästi sopimuksentekotapoja, sillä tällaisen tahdonil- maisukeskeisen sopimuskäsityksen keskeinen ongelma on nykykäytännössä melko useinkin esiintyvä tilanne, jossa osapuolet eivät ole antaneet nimenomaista tarjousta ja hyväksyvää vastausta siihen. Tyypillinen esimerkki tällaisesta tilanteesta on sopimusneu- vottelut, joita ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena jäsentää tarjous-vastaus-mekanis- min mukaisesti.22 23 20 Norros, 2015, s. 27 21 Hemmo, 2003, s. 3 22 Hemmo, 2006, s. 73,88 23 Mäkelä, 2010, s. 49-52 23 Monesti osapuolet käyvät pitkiäkin sopimusneuvotteluita ennen sopimuksen syntymistä. Neuvottelujen yhteydessä tulisi olla selvillä erityisesti toisen osapuolen päätöksenteko- prosessista sopimusta koskien. Erityisen tärkeää olisi saada selvyys siitä, kuka vastapuo- lella päättää sopimuksen hyväksymisestä: vastaneuvottelija itse, hänen esimiehensä vai esimerkiksi yhtiön hallitus. Kyseessä on siis selvyys siitä millaisilla valtuuksilla vastapuo- len eri edustajat toimivat. Valtuuksien ymmärtäminen on erityisen tärkeää sopimuksen syntymishetken ja sopimussitovuuden arvioinnin kannalta, koska sopimusneuvotteluilla ei yleensä ole oikeudellista ulottuvuutta. Osapuoli voi lähtökohtaisesti koska tahansa kat- kaista neuvottelut. 24 Sopimusneuvotteluilla on kuitenkin paljon sopimusoikeudellista merkitystä muun muassa osapuolten mahdollisia vahingonkorvausvastuita ajatellen. So- pimusneuvotteluiden keskeytymiseen tai sopimuksen pätemättömyyteen liittyvää va- hingonkorvausvastuun perustetta kutsutaan sopimuksentekotuottamukseksi. Sen mu- kaan osapuolten ryhtyessä valmistelemaan sopimusta, siirtyvät he sopimuksenulkoisille suhteille ominaiselta negatiivisten velvoitteiden alueelta kohti sopimussuhteelle luon- teenomaista positiivista huolellisuusvelvoitetta. Yhtenä vastuuperusteena nähdään ni- menomaan sopimusneuvotteluiden pitkäaikainen jatkaminen. Neuvotteluiden vapaan katkaisemisoikeuden voidaan katsoa joissain tilanteissa rajoittuvan siksi, että neuvotte- luissa on edetty pitkälle ja toinen osapuoli on perustellusti luottanut sopimuksen synty- miseen.25 Esiintyy myös tapauksia, jossa sopimuksen voidaan katsoa syntyneen ilman muitakaan tunnistettavia tahdonilmaisuja. Tätä kutsutaan hiljaiseksi sopimiseksi. Sopimuksen voi- daan katsoa syntyneen hiljaisesti, eli konkludenttisesti, kun olosuhteiden perusteella voi- daan päätellä, että osapuolet ovat tarkoittaneet sitoutua tietyn sisältöiseen sopimuk- seen. Osapuolet siis harjoittavat keskinäistä yhteistoimintaa, joka osoittaa sopimussuh- teen olemassaoloa, mutta sopimuksen syntymisajankohtaa ja syntytapaa ei kyetä jälki- käteen osoittamaan. 2627 Konkludenttisiin sopimuksiin suhtaudutaan suomalaisessa 24 Hoppu & Hoppu. 2011, s. 131 25 Tieva, 2009, s. 119 26 Hemmo, 2006, s. 73,88 27 Mäkelä, 2010, s. 49-52 24 oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa verraten pidättyvästi, jotta ketään ei vahingossa katsota sidotuksi sellaiseen oikeustoimeen, jota hän ei ole ollut valmis hyväksymään ja johon hän ei ole ilmaissut olevansa halukas. Konkludenttisen sopimuksen syntymisen ar- viointi perustuu tapauskohtaiseen kokonaisarvioon, jossa vaaditaan vahvoja ja yhden- suuntaisia sopimuksen olemassaoloa puoltavia perusteita. Osapuolten tosiasiallisen toi- minnan tulee siis puoltaa sopimuksen voimassaoloa riittävän vahvasti, että sopimuksen katsottaisiin syntyneen. 28 Mäkelä kritisoi artikkelissaan29 suomalaisen sopimusoikeudellisen oikeustilan hajaantu- mista siten, että oikeuskäytäntö ja -kirjallisuus tunnustavat erilaisia sopimuksen syntyta- poja, kuten edellä mainittu, mutta systematisointi sen osalta, mitkä ovat erilaisia synty- tapoja yhdistävät sitovuusperusteet, on jäänyt tekemättä. Tämä taas heikentää hänen näkemyksensä mukaan yhtä sopimuksen keskeistä olemassaolon perustetta ja tehtävää, eli ennakoitavuuden luomista ihmisten väliseen toimintaa. Mäkelän mukaan oikeustie- teessä tulisi pyrkiä löytämään tilanteiden moninaisuudesta huolimatta periaatteita ja kä- sitteitä, joiden varassa sopimusvastuun tilanteita arvioidaan, jolloin järjestelmä tulee helpommin ymmärrettäväksi, hallittavaksi ja ennakoitavaksi. Mäkelä erittelee kolme si- tovuusperustetta: toisintoimimismahdollisuus, luottamuksen herättäminen ja sen ha- vaittavuus sekä tahdonilmaisun suuntaaminen rajatulle vastaanottajajoukolle. Mäkelän näkemyksen mukaan luottamuksen heräämisen arviointiin vaikuttaa se, millaisessa toi- mintaympäristössä käyttäytymistä arvioidaan ja millaisessa asemassa osapuolet ovat. Esimerkiksi pitkäaikaisten sopimuskumppaneiden solmiman viidennen samansisältöisen sopimuksen osalta luottamuksen herättäminen voisi tapahtua varsin vähäisinkin toimin. Näillä Mäkelän esittämillä sitovuusperusteilla voidaan katsoa olevan merkitystä arvioita- essa mahdollisuutta sopimuksen konkludenttiseen muuttumiseen, johon palataan lu- vussa 4. 28 Hemmo, 2006, s. 88 29 Mäkelä, 2008 25 2.3 Perusoikeusyhteys ja sopimusoikeudelliset periaatteet Sopimusoikeuden yhtenä kulmakivenä voidaan mainita sopimusvapaus, jonka mukaan sopimuksen osapuolet voivat sopia vapaasti heitä koskevista oikeuksista ja velvollisuuk- sista30. Sopimusvapautta ei ole nimenomaisesti suojattu suomalaisessa perustuslaissa, mutta se saa tietyssä määrin suojaa omaisuudensuojasäännöksen kautta. Omaisuudella tarkoitetaan varallisuusarvoisia etuja, joihin laajimpana kuuluu omistusoikeus. Varsinai- sen omistusoikeuden lisäksi omaisuudensuojaan piiriin kuuluvat esineoikeudet, saamis- oikeudet ja varallisuusarvoiset immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeus, patenttioikeus ja tavaramerkkioikeus.31 Käytännössä omaisuudensuojan piiriin kuuluu siis kaikki, mistä yritykset usein keskinäisissä sopimuksissaan sopivat. Sopimussuhteisiin perustuvien va- rallisuusarvoisten oikeuksien tulkitaankin vakiintuneesti olevan omaisuutta. Suojan pii- riin kuuluvat sellaiset laillisiin oikeustoimiin perustuvat oikeudet, joilla on yksilölle konk- reettista varallisuusarvoa.32 Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti osapuolten toiminnan oletetaan perustuvan vapaaseen tahtoon. Sopimusta pidetään pätevänä, koska osapuolet ovat niin tahtoneet ja määränneet; muita legitimaatioperusteita ei tarvita. Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti yksilö voi suunnata tahtonsa haluamallaan tavalla ja sitoutua sopimuksella sellaisiin velvoitteisiin kuin itse haluaa. Osapuolet voivat sopia käytettävistä sopimuseh- doista, sopimuksen sisällöstä, muodosta ja lajista, sekä valita sopimuskumppaninsa va- paasti.33 Sopimuksen konkludenttisen syntymisen ja muuttumisen arvioimisen kannalta tämä asettaa haasteen, erityisesti kiistatilanteessa: koska vapaus on laaja ja nimenomai- sia tahdonilmaisuja ei tarvita, jää hyvin pitkälti reaalisen argumentaation ja tapauskoh- taisen harkinnan varaan onko sopimus syntynyt tai muuttunut konkludenttisesti. 30 Tammi-Salminen, 2004, s. 251 31 Hallberg ym., 1999, s. 51 32 Hallberg ym., 1999, s. 483 33 Ryynäne, 2016, s. 39-40 26 Sopimusvapauteen läheisesti liittyvä periaate on taas sopimuksen sitovuuden periaate: osapuolten vapaaseen tahtoon perustuvaa sopimusta on noudatettava.34 Perustuslaki- valiokunta on ennen 2000- lukua käytännössään soveltanut sopimussuhteiden pysyvyy- den osalta jokseenkin ehdotonta pysyvyyttä, kun taas muiden varallisuusoikeuksien osalta on suojan katsottu olevan enemmän suhteellinen. Kielto puuttua taannehtivasti lain mukaisesti syntyneisiin sopimussuhteisiin ymmärrettiin melko ehdottomana sään- tönä. Tässä käytännössä on ollut nähtävissä jonkinlaista lientymistä ja todennäköisesti sopimussuhteiden pysyvyyden suoja lähentyy ajan myötä muita varallisuusoikeudellisia suojia. Lähtökohtana kuitenkin pysyy edelleen sopimuksen sitovuus ja puuttumista sii- hen voidaan pitää poikkeuksellisena toimena.35 Osapuolet voivat pitkäkestoiseen sopi- mukseen sitoutuessaan varautua tulevaisuuteen sopimalla sitovasti siitä, miten muutok- set olosuhteissa vaikuttavat sopimussuhteeseen, tai tarkoituksella jättää sopimatta tästä.3637 Kuten tässä tutkimuksessa myöhemmin ilmenee, osapuolet voivat kuitenkin edelleen poiketa sopimuksessa sovitusta niin halutessaan. Pitkäkestoisen sopimuksen ol- lessa kyseessä, on kuitenkin enemmän kuin todennäköistä että sopimussuhteen aikana tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat sopimuksen toteuttamisen edellytyksiin ja osa- puolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, ja siksi on tärkeää ja sopimussitovuuden periaat- teen mukaista, että osapuolet varautuvat näihin muutoksiin keskinäisessä yhteistyös- sään. Ensisijainen keino mukautua muutoksiin toimintaympäristössä on siis sitovuuspe- riaatteen mukaisesti sopimuksen muuttuminen, ei sen irtisanominen tai purkaminen. Siksi arvioitaessa sopimuksen mahdollista muuttumista konkludenttisesti, lähdetään siitä, että osapuolten tarkoitus on ollut jatkaa yhteistoimintaansa muuttuneissa olosuh- teissa ja mukautumalla muutoksiin he mitä todennäköisimmin ovat todentaneet jonkin- laista yhteistä tahtotilaa. Erityisesti kun sopimuksilla on tarkoitus vakiinnuttaa osapuolten oikeussuhteet pitkällä aikavälillä tai sopimuksenmukainen suoritus edellyttää erityistä yhteistoimintaa, seuraa 34 Ryynänen, 2016, s. 39 35 Hallberg ym., 1999, s. 506-508 36 Ryynänen, 2016, s. 39-40 37 Haapio & Järvinen, 2014, s. 229 27 olosuhteista tarve pyrkiä yhteisesti tavoitteiden toteuttamiseen ja välttää niitä häiritse- viä toimenpiteitä. Vastapuolen edut tulee ottaa huomioon kohtuullisessa määrin, ilman että sopimuksesta aiheutuvat omat oikeudet vaarantuvat kohtuuttomasti. Tätä kutsu- taan sopimusosapuolten väliseksi lojaliteettivelvollisuudeksi. Lojaliteettivelvollisuudessa korostuvat sopimuksen yhteistoimintaluonne ja osapuolten yhdenvertaisuus, ennen kaikkea tiedollinen tasavertaisuus. Lojaliteettivelvollisuus voidaan jakaa negatiiviseen velvoitteiseen, jonka mukaan osapuolten tulee pidättäytyä toisen osapuolen etujen va- hingoittamisesta ja positiiviseen, aktiivisempaan velvoitteiseen, jonka mukaan osapuo- len tulee ottaa toisen osapuolen intressit huomioon omassa toiminnassaan. Aktiivisempi velvoite edellyttää toisen osapuolten intressien huomioonottamisen lisäksi myös velvol- lisuuden valvoa sitä. 38 39 Erityisesti lojaliteettivelvollisuuden laajan tulkinnan kannalta myös sopimuksen muuttuessa konkludenttisesti osapuolten tulee huomioida toisen osa- puolen perustellut odotukset ja intressit, joten opportunistinen käyttäytyminen esimer- kiksi toisen osapuolen jättäessä oman reklamaatiovelvoitteensa täyttämättä ei tule ky- symykseen. Yksi sopimusoikeudellinen periaate, joka on lisännyt painoarvoaan viime vuosikymme- ninä, on kohtuusperiaate. Kohtuustavoite vaikuttaa erityisesti sopimusehtojen sovittelun yhteydessä, mutta sille voidaan antaa merkitystä myös sopimuksen tulkinnassa. Hemmo40 esittää kuitenkin että kohtuusperiaatteen käytössä sopimusvelvoitteiden mää- räytymisessä tulisi ensisijaisesti pitäytyä menettelyssä, jossa ensin vahvistetaan sopi- muksen sisältö normaalien tulkintaperiaatteiden mukaan, ja vasta tämä tulkintatulos alistetaan sovitteluharkinnan kohteeksi, mikäli kohtuullistamisvaatimus on esitetty. Pää- sääntöisesti kohtuusperiaatetta täytyy soveltaa pitäen vertailuperusteena yleisiä sopi- muskäytäntöjä. Yksilölliset olot, esimerkiksi maksukyvyn heikentyminen, ei siis johtaisi sopimuksen sovitteluun. Kohtuusperiaate ei ole yksipuolinen ilmiö. Kohtuuden ei siis voida ajatella olevan uhattuna vain, mikäli sopimuksen oikeusvaikutus näyttäisi 38 Niemistö, 2014, s. 114 39 Tieva, 2006 40 Hemmo, 2003, s. 651 28 muodostuvan toiselle osapuolelle raskaaksi. Huomioon on otettava myös toisen osapuo- len oikeusasema ja sopimusvelvoitteiden molemminpuolisuus, käytännössä siis sopi- muksen tasapainoisuus. Sopimustasapainon tulkinnassa oleellista on hyvä kokonaiskäsi- tys sopimukseen liittyneistä intresseistä ja riskinjaosta. Jos osapuolen voidaan katsoa ot- taneen tietoisen riskin esimerkiksi tulevan kehityksen suhteen jonkin sopimusehdon osalta, ei tätä ole syytä pitää sellaisena tasapainohäiriönä jonka vaikutuksia tulisi sopi- musta tulkitsemalla oikaista. 4142 2.4 Kestosopimus ja sopimuksen sisällön määräytyminen Sopimukset voidaan luokitella niiden keston mukaan kertasopimuksiin ja kestosopimuk- siin. Kertasopimuksen ollessa kyseessä osapuolet sitoutuvat lyhytkestoiseen sopimuk- seen, joka pitää sisällään yleensä yhden yksittäisen transaktion ja siihen liittyvät molem- pien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, esimerkiksi yksittäisen laitteen kauppa. Tämän tutkimuksen kannalta mielenkiintoisempi sopimustyyppi on kestosopimus, jossa sopimuksen alaisia suorituksia tehdään useita pitkän ajan kuluessa. Tämä ajallinen ja osapuolten välinen toiminnallinen ulottuvuus antaa tilaa myös sopimuksen hiljaiselle muuttumiselle ajan saatossa. Erottelu kerta- ja kestosopimuksiin heijastuu erityisesti vel- voitteiden arviointiin: sopimussuhteen pitkäkestoisuus ja siihen usein liittyvä lisääntyvä vuorovaikutus korostavat esimerkiksi osapuolten kumppanuutta ja velvollisuutta ottaa huomioon myös toisen sopimusosapuolen intressit.43 Kestosopimuksen vallitessa osa- puolilla on korostunut lojaliteettivelvollisuus toisiaan kohtaan, myös muutostilanteissa. Lojaliteettivelvollisuus onkin nähty vastauksena ja ongelmia jäsentävänä oikeusperiaat- teena pitkäkestoisten sopimussuhteiden joustavuutta arvioitaessa: muuttuneet olosuh- teet ja osapuolten muuttuneet tarpeet tulisi kyetä ottamaan huomioon jotta sopimuk- seen perustuva yhteistoiminta voi jatkua ongelmitta. 44 41 Hemmo, 2003, s. 652 42 Hemmo, 2018, s. 17-18 43 Saarnilehto & Annola, 2018, s. 15 44 Tieva, 2006 29 Sana sopimus ymmärretään helposti suppeasti vain yhdeksi asiakirjaksi, jonka nimi on ”Sopimus”. Kun asia mielletään näin, unohdetaan helposti että itse sopimusasiakirjan lisäksi sopimuksen osaksi tulevat myös muut osapuolten väliset nimenomaisesti annetut tahdonilmaisut, olivatpa ne sitten kirjallisia, suullisia tai muutoin sovittuja, pääsääntöi- sesti riippumatta siitä syntyvätkö ne ennen sopimusasiakirjan allekirjoitusta vai sen jäl- keen. Näiden lisäksi sopimuksen osaksi tulevat myös pakottavat normit, oikeudelliset oletussäännöt, alan tapa ja osapuolten omaksuma käytäntö. Kaikki nämä yhdessä vai- kuttavat oikeudellisessa tarkastelussa sopimussisällön määräytymiseen. 45 Osapuolten tulee päättää miten yksityiskohtaista sopimusta ne tavoittelevat. Esimerkiksi kuinka pal- jon alan tapojen ja käytäntöjen annetaan säännellä sopimusta, vai pyritäänkö kaikki nämä asiat tuomaan osapuolten väliseen sopimusasiakirjaan ja miten jäykkänä alkupe- räistä sopimussisältöä halutaan pitää mahdollisissa olosuhteiden muutostilanteissa.46 Kolikon kaksi puolta ovat yleensä juuri joustavuus ja yksityiskohtaisuus. Tarkka määrittely johtaa jäykkään osapuolten väliseen yhteistoimintaan, jossa kaikki transaktiot tapahtu- vat kirjallisesti harvojen yhteyshenkilöiden toimesta ja siten usein myös hitaasti. Jousta- vuus taas antaa tilaa sopimuksen hiljaiselle muuttumiselle, jonka tarkkaa ajankohtaa ja sisältöä on vaikea määrittää jälkikäteen, ja jonka tulkintaan kiistatilanteessa saatetaan tarvita ulkopuolista apua. 2.5 Oikeuskäytäntöä sopimuksen konkludenttisesta syntymisestä Suomalaisessa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on yleisesti suhtauduttu pidätty- västi hiljaiseen sopimiseen, ettei kukaan tulisi sidotuksi sopimussuhteeseen, jota hän ei ole hyväksynyt tai johon sitoutumiseksi hän ei ole muutenkaan antanut tahdonilmaisua. Lähtökohtaisesti hiljaisen sopimuksen syntymisen edellytyksenä pidetään sitä, että voi- daan näyttää toteen osapuolten välillä vallinneen yksimielisyyden sekä sopimuksen syn- tymisestä että sen sisällöstä. Korkein oikeus on myös useassa päätöksessään nostanut 45 Haapio & Sipilä, 2013, s. 36-42 46 Hemmo, 2005, s. 87-88 30 kynnystä hiljaisen sopimuksen syntymiselle, mikäli väitetyn sopimuksen osapuolet ovat kokeneita liikemiehiä tai liike-elämän toimijoita. Seuraavassa käsitellään korkeimman oikeuden ja hallinto-oikeuden ratkaisuja sopimuk- sen konkludenttisesta syntymisestä. Tapausten referaateissa on nostettu esiin tämän tut- kielman kannalta olennaisia oikeuden perusteluita, joiden avulla voidaan hakea syste- matisointia sille, millaisten olosuhteiden vallitessa sopimuksen voidaan katsoa synty- neen konkludenttisesti. 2.5.1 KKO 2011:6 Tapauksessa KKO 2011:6 on ollut kysymys siitä, onko osapuolten välille syntynyt toimek- siantosuhde suullisesti tai osapuolten tosiasiallisen toiminnan perusteella. X Oy on teh- nyt investointipäätöksen uudesta tuotantolaitoksesta ja A on kanteen mukaan avustanut tuotantolaitoksen sijaintipaikan etsimisessä, mistä hän vaatii palkkiota. Käräjäoikeus on ratkaisussaan päätynyt sille kannalle, että osapuolten välille on syntynyt sopimus. Koska B on ollut tietoinen A:n suorittamista asiaa edistävistä toimenpiteistä, on kyseessä ollut hiljaiseen hyväksymiseen perustunut sallimisperusteinen valtuutus. Toi- minta on myös vaatinut osapuolten välistä luottamuksellisuutta. Hovioikeus puolestaan on katsonut, että osapuolten välille ei ole syntynyt sopimusta. Se on pitänyt poikkeuk- sellisena, että toisen osapuolen passiivinen menettely johtaisi hiljaiseen sopimiseen, ja on muutoinkin edellyttänyt kyseessä olevilta kokeneilta liikemiehiltä tarkkaa ja kirjallista sopimista yhteistoiminnasta. Yksi hovioikeudenneuvos on kuitenkin jättänyt päätökseen eriävän mielipiteensä. Hän on katsonut sopimuksen syntyneen konkludenttisesti. Kärä- jäoikeus on siis perusteluissaan edellyttänyt osapuolten välistä luottamuksellisuutta, ho- vioikeus taas on vedonnut siihen että passiivista osapuolta ei voida katsoa sidotuksi so- pimukseen. 31 Korkein oikeus viittaa päätöksensä perusteluissa tapaukseen KKO 2006:71.47 Tämän mu- kaan sopimuksiin, jotka eivät perustu nimenomaisiin tahdonilmaisuihin, tulisi suhtautua pidättyvästi, ja mikäli sopimuksen katsottaisiin syntyneen konkludenttisesti, tulisi olla to- dettavissa että osapuolet ovat saavuttaneet yksimielisyyden sekä sopimukseen sitoutu- misesta että sen sisällöstä. Korkein oikeus toteaa, että koska hankkeessa on ollut muita- kin osapuolia, joihin A on kohdistanut vaateita työnsä korvaamisesta ja A on tavoitellut toimenpiteillään myös omaa etuaan, esimerkiksi osakasasemaa perustettavassa yhtiössä, horjuttavat nämä seikat siinä määrin sopimuksen syntymistä puoltavia perusteita, ettei osapuolten tosiasiallisen käyttäytymisen voida katsoa johtaneen sellaiseen yhteisym- märrykseen, että sopimuksen voitaisiin katsoa syntyneen. Aiemmin kappaleessa 2.2. esitettyjen Mäkelän kriteereiden kautta korkeimman oikeu- den perusteluita voidaan siis arvioida siten, että A ei ole suunnannut tahdonilmaisuaan riittävän rajoitetulle joukolle, jolloin voidaan katsoa että riittävää varmuutta sopimuksen syntymiselle ei ole kyseessä olevassa tilanteessa syntynyt. 2.5.2 Hel HO 2767, 15.9.2011 Helsingin hovioikeuden ratkaisussa 2767, antopäivä 15.9.2011, on ollut kysymys tapauk- sesta, jossa osapuolet (Lumene ja Papua) ovat vaihtaneet keskenään sopimusluonnoksia osana sopimusneuvotteluita, mutta sopimusta ei ole koskaan allekirjoitettu. Oikeuden ratkaistavana on ollut kysymys siitä, onko sopimus syntynyt suullisesti tai hiljaisesti sen muotoisena kuin sopimusluonnoksissa on esitetty allekirjoitusten puuttumisesta huoli- matta. Riita-asian keskiössä on ollut erityisesti kysymys sopimusluonnoksissa esitetystä rekrytointikieltoa koskevasta ehdosta ja siihen liitetystä sopimussakosta. Hovioikeus on ratkaisussaan päätynyt siihen, että sopimusta ei ole syntynyt ainakaan rekrytointikiellon eikä erityisesti sitä koskevan sopimussakon osalta. Perusteluissaan 47 KKO 2006:71 (kohta 16) 32 hovioikeus ottaa kantaa osapuolten edustajien toimivaltuuksien, itse sopimusehdon sekä osapuolten käyttäytymisen vaikutuksesta sopimuksen mahdolliseen syntymiseen. Osapuolten edustajien toimivaltuudesta hovioikeus toteaa, että osapuolten edustajilla on ollut jonkinasteinen asemavaltuutus yhtiössä. Ottaen huomioon sopimussakon mer- kitys osapuolille ja ehdon epätavallisuus, ei hovioikeuden mukaan voida katsoa että ase- mavaltuutus riittäisi tällaisesta ehdosta sopimiseen. Hovioikeuden mukaan oikeuskirjal- lisuudessa on vakiintuneesti katsottu että asemavaltuutuksen mukaisen kelpoisuuden laaja tulkinta ei ole paikallaan, koska se heikentäisi nimenkirjoittamista koskevan säänte- lyn merkitystä. Näin siis päämiehen kannalta poikkeuksellisen epäedulliset ehdot tai muut epätavalliset sopimussisällöt jäävät asemavaltuutuksen perusteella syntyvän edus- tusvallan ulkopuolelle. Kanteessa ja todistelussa on esitetty että rekrytointikiellosta ja siihen liittyvästä sopimus- sakosta olisi sovittu suullisesti. Hovioikeus toteaa, että sopimussakon luonteeseen kuu- luu osapuolten vastakkaiset intressit, koska kyse on sanktiosta sen varalta että toinen osapuoli ei suorita sopimuksenmukaisia velvoitteitaan. Jo tämän vuoksi ei lähtökohtai- sesti ole uskottavaa että osapuolet sopisivat asiasta suullisesti, vaan vahvana lähtökoh- tana voidaan pitää että osapuolet sopivat tällaisesta asiasta jo oman etunsakin vuoksi nimenomaisesti ja kirjallisesti. Konkludenttisesti sopimuksen ei voida hovioikeuden mukaan katsoa syntyneen vain sillä perusteella, että Lumene ei ole väitetyn sopimussuhteen aikana rekrytoinut henkilöstöä joka on ollut työsuhteessa Papuaan. Vaikkakin Lumene on joitain rekrytoimattajättä- mättä päätöksiään perustellut sopimuksen mukaisella rekrytointikiellolla ja siten olisi mahdollisesti tosiasiallisesti sitoutunut rekrytointikieltoon, ei sen voida ainakaan katsoa sitoutuneen näin myös rekrytointia koskevaan sopimussakkoon. Korkeimman oikeuden voidaan siis katsoa tässä perusteluissaan vetoavan siihen, että kun lähtökohtaisesti osapuolilla tulee olla yhdenmukainen käsitys sopimuksen synnystä 33 ja sisällöstä että sopimus voisi syntyä hiljaisesti, korostuu tämä odotusarvo erityisesti sellaisten sopimusehtojen osalta, joissa osapuolilla on keskenään vastakkaiset intressit tai joilla varaudutaan siihen että toinen osapuoli ei täytä sopimuksen mukaisia velvoit- teitaan. Lisäksi perusteluissa tukeudutaan jonkinasteiseen osapuolen aktiivisen toimin- nan vaatimukseen: vain passiivinen rekrytoinnista pidättäytymisen ei voida katsoa joh- tavan sitovan sopimuksen syntymiseen. Asemavaltuutusta koskevia perusteluita käsitel- lään erikseen kappaleessa 3.3. jossa käsitellään osapuolen edustajien valtuuksia. 2.5.3 KKO 2018:37 Tapauksessa KKO 2018:37 korkein oikeus on ratkaisussaan päätynyt siihen, että osapuol- ten välille on syntynyt sopimus käyttäytymisen perusteella. Tapauksessa on ollut kysymys Meira Oy:n ja Suomen Kerta Oy:n välisestä asiasta, jossa on ollut selvitettävänä onko osapuolten välille syntynyt kahvimukien tuotantoa ja jakelua koskeva sopimus ja jos on, mikä on ollut kohtuullinen irtisanomisaika sopimukselle. Korkein oikeus on perusteluis- saan todennut, että osapuolet ovat käyneet keskenään sähköpostikirjeenvaihtoa, jossa on suunniteltu heidän välistään yhteistyötä, olkoonkin että keskustelusta ei ole toden- nettavista selkeää tarjousta ja hyväksyvää vastausta siihen, ja että yhteistyö on myöhem- min toteutunut suunnitellun muotoisena. Lisäksi korkein oikeus on todennut että käsit- telyssä on näytetty toteen osapuolten tiivis yhteistyö muun muassa erilaisten yhteisten myynninedistämiskampanjoiden muodossa. Toteennäyttämättä jää koska sopimus on syntynyt, mutta osapuolten välille on syntynyt mukien tuotantoa ja jakelua koskeva tois- taiseksi voimassa oleva sopimus. Korkein oikeus on siis perusteluissaan tukeutunut siihen että osapuolilla on ollut toimin- nassaan yhteinen tavoite: he ovat suunnitelleet yhdessä yhteistyötään ja yhteistyö on myös toteutunut suunnitellun muotoisena, huolimatta siitä että nimenomaista kirjallista sopimusta ei ole yhteistoiminnasta tehty. Osapuolten yhteistoiminta on ollut myös tii- vistä, muun muassa markkinointimateriaalien jakamisen ja yhteisten myynninedistämis- kampanjoiden muodossa. Lisäksi voitaneen katsoa että korkein oikeus on myös tukeutu- nut jossain määrin tarpeeseen suosia huolellisesti toiminutta osapuolta asiassa: Suomen 34 kerta on käytyjen keskusteluiden pohjalta varmistanut omalla tuotannollaan ja toimin- nallaan riittävän kahvimukien saatavuuden Meira Oy:n tarpeisiin. 35 3 Edustajan aseman ja toimien merkitys sopimuksen synty- misessä ja muuttumisessa Osakeyhtiö oikeushenkilönä ei voi edustaa itse itseään, vaan tarvitsee luonnollisen hen- kilön, edustajan, toimimaan puolestaan. Tässä kappaleessa käydään läpi edustajan teke- mien oikeustoimien sitovuutta osakeyhtiön näkökulmasta. Tarkastelun keskiöön on nos- tettu asemavaltuutus, koska erityisesti suurempien yhtiöiden ollessa kyseessä, edustajat toimivat usein asemavaltuutuksella, joten sopimuksen konkludenttinen syntyminen ja muuttuminen ovat hyvin pitkälle riippuvaisia siitä millaisia oikeustoimia asemavaltuute- tulla voidaan katsoa olevan oikeus tehdä päämiehensä puolesta. 3.1 Osakeyhtiön edustaminen Osakeyhtiö oikeushenkilönä ei ole oikeudenkäyntikelpoinen ja tarvitsee siksi laillisen edustajan toimimaan puolestaan. Edustaja toimii edustetun sijasta ja käyttää sen oikeus- valtaa. Edustuksesta on siis kyse silloin, kun joku esiintyy avoimesti toisen nimissä ja päättää oikeustoimen tämän puolesta. Edustajan asema voi perustua välittömästi osa- keyhtiölakiin, oikeushenkilön sääntöihin tai oikeushenkilön sääntöjen mukaisen edusta- jan tekemään oikeustoimeen.48 49 Valtuutus on siis oikeustoimella perustettu edustusvalta, jossa päämies eli valtuuttaja oikeuttaa edustajan eli valtuutetun toimimaan puolestaan häneen välittömästi kohdis- tuvin oikeusvaikutuksin. Valtuutettu jää valtuuttajan puolesta ja nimissä tekemänsä oi- keustoimen ulkopuolelle ja oikeustoimen osapuoleksi tulee valtuuttaja, joka tulee sido- tuksi valtuutetun tekemään oikeustoimeen. Valtuutus on yksipuolinen oikeustoimi joka oikeuttaa valtuutetun päättämään oikeustoimen valtuuttajan puolesta, mutta ei velvoita häntä siihen. Velvoittavuus voi syntyä kuitenkin valtuutustahdonilmaisusta erillisen 48 Saarnilehto & Annola, 2018, s. 73 49 Siikarla, 2006, s. 163 36 oikeustoimen perusteella tai muutoin. Esimerkiksi työntekijä on työsopimuksen perus- teella velvollinen tekemään oikeustoimia työnantajansa puolesta. 50 Edustamisessa täytyy erottaa toisistaan kaksi ulottuvuutta: edustuskelpoisuus ja toimi- valta. Edustusvalta eli kelpoisuus tarkoittaa lähinnä sitä, kenellä on oikeus toimia yhtiön puolesta sitä sitovalla tavalla. Tähän kelpoisuuteen kuuluu myös oikeus tehdä yhtiötä si- tovia sopimuksia.51 Kelpoisuus perustuu yleensä ulkoisesti havaittavissa oleviin seikkoi- hin. Valtuutetun toimivalta taas on käytännössä sovittu valtuuttajan ja valtuutetun välillä, eikä sen laajuus ole samalla tavalla kolmannen osapuolen havaittavissa kuin valtuutetun kelpoisuus.52 Yhtiön hallituksella on yleinen kelpoisuus edustaa yhtiötä ilman toimeksiantoa OYL 6:25 §:n mukaan. Toimitusjohtaja taas voi edustaa yhtiötä asioissa, jotka kuuluvat toimitus- johtajan yleistoimivaltaan OYL 6:17 §:n mukaan. Erityisesti hallituksen ja toimitusjohta- jan välinen työnjako eli heidän kelpoisuutensa rajat, saattavat olla ulkopuoliselle hyvin tulkinnanvaraisia koska toimitusjohtajalla on tietyssä laajuudessa vastaava edustusoi- keus kuin hallituksellakin.53 Edellä mainittujen toimielinten lisäksi edustamisoikeus toteutetaan yleisimmin sitä kos- kevalla yhtiöjärjestyksen määräyksellä. Tämän edustamisoikeuden antamiseen on yleensä kolme vaihtoehtoista tapaa: edustamisoikeus voidaan antaa nimetyille henki- löille, toimihenkilölle hänen asemansa perusteella tai yhtiöjärjestyksessä voidaan mää- rätä, että hallitus voi antaa edustamisoikeuden nimetylle henkilölle henkilökohtaisesti. Lisäksi edustamisoikeus voidaan antaa myöntämällä prokura OYL 6:26 §:n mukaan. Osa- keyhtiölain mukaan edustamisoikeuden voi antaa ainoastaan hallitus.54 50 Hoppu & Hoppu, 2011, s. 161 51 Siikarla, 2006, s. 163 52 Kaisto & Lohi, 2013, s.108 53 Siikarla, 2006, s. 164-165 54 Siikarla, 2006, s. 166 37 Valtuutus ei kuitenkaan välttämättä edellytä, että valtuuttaja antaa nimenomaisen tah- donilmaisun valtuutuksen perustamisesta, vaan valtuutus saattaa syntyä myös ulkoisesti havaittavien olosuhteiden perusteella. Tätä kutsutaan asemavaltuutukseksi. Tällöin hen- kilöllä on esimerkiksi toisen palveluksessa sellainen asema, että hän on tämän asemansa perusteella oikeutettu tekemään työnantajaansa sitovia oikeustoimia. Kari ja Esko Hoppu mainitsevat esimerkkeinä tällaisista henkilöistä muun muassa talousjohtajan ja myyjän. Asemavaltuutus ei siis edellytä että henkilö olisi yrityksessä johtavassa asemassa, vaan riittävää on, että asema on sellainen johon lain tai yleisen tavan mukaan liittyy kelpoisuus toimia työnantajan puolesta. Henkilöllä katsotaan tällöin olevan valtuutus ryhtyä sellai- siin oikeustoimiin, jotka kuuluvat tämän kelpoisuuden puitteisiin. 55 3.2 Edustajan tekemien oikeustoimien sitovuus Koska yrityksen edustajan toimivalta voi olla ulkopuoliselle hyvinkin tulkinnanvaraista, ei ulkopuolista voida pitää velvollisena tietämään kussakin yksittäistapauksessa ylittääkö edustaja tietyn oikeustoimen tehdessään toimivaltansa vai ei. Tällaisissa tulkinnanvarai- sissa tapauksissa yhtiön ylempi toimielin ei voi vedota sopijakumppanin vahingoksi sii- hen, että alempi toimielin tai yhtiön edustaja on ylittänyt sopimusta tehdessään toimi- valtansa.56 Yleisesti voidaankin todeta, että valtuutetun pysyessä kelpoisuutensa rajoissa, mutta ylittäessään toimivaltansa, tilanne johtaa oikeustoimen sitomattomuuteen vain, mikäli vastapuoli on ollut vilpillisessä mielessä tai hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää valtuutetun ylittävän toimivaltansa.5758 Jos valtuuttaja kuitenkin hyväksyy jälkikäteen toi- mivallan ylittäen tehdyn sopimuksen, tulee oikeustoimesta sitova. Hyväksyminen voi ta- pahtua joko nimenomaisesti tai hiljaisesti.59 Jos taas valtuutettu ylittää kelpoisuutensa, katsotaan että tehdyt oikeustoimet eivät sido valtuuttajaa, sillä henkilö, jonka kanssa valtuutettu ryhtyy oikeustoimiin, pystyy 55 Hoppu & Hoppu, 2011, s. 163 56 Siikarla, 2006, s. 165 57 Kaisto & Lohi, 2013, s.108 58 Siikarla, 2006, s. 170 59 Hoppu & Hoppu, 2016, s.211 38 päättelemään valtuutetun kelpoisuuden. Tilanteen selkeyden vuoksi sopimuskumppanin vilpittömälle mielelle ei anneta tässä merkitystä.60 Päämies voi kuitenkin hyväksyä tällai- senkin oikeustoimen jälkikäteen, jolloin siitä tulee sitova. Hyväksyminen voi tapahtua joko nimenomaisesti tai hiljaisesti. Näin voidaan toimia myös jos henkilö toimii täysin ilman valtuutusta. Ilman päämiehen jälkikäteistä hyväksyntää jää ilman valtuutusta tehty oikeustoimi luonnollisesti pätemättömäksi. 61 Edustaminen voidaan jaotella aktiiviseen ja passiiviseen. Aktiivisessa edustamisessa edustaja antaa tahdonilmaisun päämiehensä puolesta, mikä synnyttää oikeusvaikutuksia. Oikeudellista merkitystä saattaa kuitenkin olla myös sillä, että edustaja ottaa päämie- hensä puolesta vastaan toisen antaman tahdonilmaisun. Tällöin on kyse passiivisesta edustamisesta. 62 3.3 Oikeuskäytäntöä edustajan toimien merkityksestä sopimuksen konkludenttisessa syntymisessä Seuraavassa käsitellään korkeimman oikeuden ja hallinto-oikeuden ratkaisuja koskien osapuolten edustajien toimivaltaa tilanteissa, joissa on ollut epäselvyyttä siitä onko osa- puolten välille syntynyt sopimus konludenttisesti vai ei. Tapausten referaateissa on nos- tettu esiin tämän tutkielman kannalta olennaisia oikeuden perusteluita, joiden avulla voidaan hakea systematisointia sille, millaisten olosuhteiden vallitessa sopimuksen voi- daan katsoa syntyneen konkludenttisesti. 3.3.1 Hel HO 2767, 15.9.2011 Aiemmin kappaleessa 2 referoidusta Helsingin hovioikeuden ratkaisusta voidaan todeta asemavaltuutuksen osalta hovioikeuden ottavan ratkaisussaan kantaa asemavaltuutuk- sen mahdollisimman suppeaan tulkintaan. Hovioikeuden perusteluiden mukaan 60 Hoppu & Hoppu, 2016, s. 206 61 Hoppu & Hoppu, 2011, s. 169 62 Kaisto & Lohi, 2013, s. 105 39 asemavaltuutuksen lavea tulkinta saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa muilla tavoin pe- rustettujen, jopa lakisääteisten, valtuutuksien merkitys saattaisi käytännössä pienentyä. Siksi tulkittaessa sitä, millaisiin oikeustoimiin valtuutettu voi päämiehensä puolesta ja tätä sitoen ryhtyä, on tulkittava mahdollisimman suppeasti, mikä johtaa käytännössä sii- hen että asemavaltuutetun voidaan katsoa olevan oikeutettu tekemään vain hyvin ta- vanomaisia liiketoiminnallisia päätöksiä, joilla ei ole kauaskantoisia tai taloudellisesti merkittäviä vaikutuksia päämiehen toimintaan. 3.3.2 KKO 2011:21 Tapauksessa KKO 2011:21 korkeimmalla oikeudella on ollut ratkaistavanaan tapaus, jossa A ja B ovat neuvotelleet X:n kanssa kauppiaiksi ryhtymisestä tietyllä kauppapaikalla. X:ää on neuvotteluissa edustanut aluepäällikkö R. Tapauksessa on ollut ratkaistavana se, onko R:llä ollut valtuudet sopimuksen solmimiseen, ovatko A ja B olleet tietoisia R:n valtuuk- sista ja onko voitu katsoa sopimuksen syntyneen osapuolten käyttäytymisen perusteella. A ja B ovat esittäneet sopimuksen syntyneen. X taas on vastineessaan todennut että so- pimusta ei ole syntynyt, perusteenaan se, että R:llä ei ole ollut valtuuksia sopimuksen hyväksymiseen, vaan valtuudet hyväksyntään on ollut X:n hallituksella, joka ei ole hyväk- synyt nyt kyseessä olevaa sopimusta. A ja B ovat tehneet ennen nyt kyseessä olevaa yh- teistyösopimusta useita sopimuksia X:n kanssa ja siten heidän olisi X:n mielestä tullut olla tietoisia siitä, että R:n valtuudet eivät riitä sopimuksen hyväksyntään, vaan vain sen neuvottelemiseen. Hovioikeus on tapausta koskevassa ratkaisussaan päätynyt vastakkaiselle kannalle kuin korkein oikeus. Se on katsonut, että sitova sopimus on syntynyt osapuolten käyttäytymi- sen perusteella siinä vaiheessa kun A ja B ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen omalta osaltaan. Tällöin osapuolten välillä on voitu katsoa vallinneen yksimielisyys sekä sopimukseen sitoutumisesta että sen sisällöstä, mitä on pidettävä hiljaisen sopimisen 40 edellytyksenä korkeimman oikeuden aiempien ratkaisujen mukaan63. Hovioikeus on rat- kaisussaan myös katsonut, ettei vallitsevissa olosuhteissa sopimuksen sitovuuden kan- nalta ole ollut merkitystä sillä, miten sopimuksen hyväksymismenettely on X:ssä sisäi- sesti järjestetty. Korkein oikeus on ratkaisussaan päätynyt siihen että sopimusta ei ole syntynyt. Ratkai- sunsa perusteluissa korkein oikeus toteaa muun muassa, että asemavaltuutus, joka R:llä tässä tapauksessa on ollut, soveltuu lähinnä silloin kun on kyse edustamisesta vakiotyyp- pisissä, usein toistuvissa ja taloudelliselta arvoltaan melko vähäisissä oikeustoimissa. Nyt kyseessä oleva kauppapaikka on ollut yksi X:n suurimmista ja sopimus on ollut tarkoitus sopia viiden vuoden ajaksi, minkä johdosta korkein oikeus on päätynyt ratkaisussaan sii- hen, että R:llä ei ole ollut edes kelpoisuutta kyseisen sopimuksen hyväksymiseen, vaan se on kuulunut osakeyhtiön toimitusjohtajan tai hallituksen toimivaltaan. Tämän lisäksi korkein oikeus on katsonut A:n ja B:n olleen tietoisia X:n sisäisestä sopimuksen hyväksy- mismenettelystä, eli siitä että R toimittaa sopimuksen edelleen hyväksyttäväksi A:n ja B:n allekirjoituksen jälkeen. Näin ollen osapuolten välille ei ole syntynyt sitovaa sopimusta. Kuten aiemmin käsitellyssä Helsingin hovioikeuden ratkaisussa, myös korkein oikeus ot- taa tässä tapauksessa kantaa siihen, että asemavaltuutettu voi tehdä vain tavan- omaiseksi katsottuja sitovia oikeustoimia päämiehensä puolesta. Tässä tapauksessa yk- sittäinen sopimus on katsottu ei-tavanomaiseksi absoluuttisen ja suhteellisen arvonsa vuoksi. Lisäksi korkein oikeus on painottanut sitä, että vastapuoli on ollut tietoinen siitä miten X on sisäisesti järjestänyt sopimuksen hyväksymismenettelyn, eikä voi siten vedota siihen että ei olisi ollut tietoinen R:n valtuuksien rajoittumisesta vain sopimuksesta käy- tävään neuvotteluun. Korkein oikeus ei ole perusteluissaan antanut arvoa sille, että osa- puolet ovat tosiasiallisesti jo ryhtyneet toteuttamaan erinäisiä neuvotellun sopimuksen mukaisia toimia ennen sopimuksen hyväksyntää. Edellä mainittujen olosuhteiden 63 KKO 2006:71 (kohta 16) ja KKO 2011:6 (kohta 7) 41 vallitessa korkein oikeus on katsonut, että näiden toimien tekemisen ei voida katsoa joh- taneen sopimuksen konkludenttiseen syntymiseen. Kun verrataan tapausta KKO 2018:37 tapaukseen 2011:21 ei voi välttyä pohtimasta sitä, olisiko tapauksen KKO 2018:37 lopputulos ollut erilainen, jos Meira Oy olisi vedonnut siihen, että asiaa käsittelemässä olleen henkilön asemavaltuutus ei ole riittänyt sopimuk- sen solmimiseen. Tapauksessa KKO 2018:37 on ollut kyseessä pitkäkestoinen sopimus joka on pitänyt sisällään sopimusosapuolten keskinäisen toiminnan lisäksi laajempaa toi- mitusketjun hallintaa ja varastointia. Voidaan siis katsoa, että kyseessä olleella sopimuk- sella Meira Oy on antanut paljon vastuuta Suomen Kerta Oy:lle omasta toiminnastaan ja jakelustaan. Jos oletetaan, kuten hyvin todennäköistä on, että sopimusta neuvottele- massa on ollut henkilö jonka valtuus on perustunut asemavaltuutukseen, voidaan ky- seenalaistaa onko asemavaltuutetun henkilön toimivalta todella ulottunut näin laajan sopimuksen tekemiseen. 42 4 Sopimuksen muuttuminen konkludenttisesti Vaikkakin sopimuksen voidaan katsoa olevan jossain määrin resistentti muutoksille huomioiden sen tarkoitus eräänlaisena osapuolten välistä oikeustilaa jäädyttävänä elementtinä, on silti ongelmallista ajatella sopimusta täysin itsenäisenä ja reaalimaailmasta irrallisena instrumenttina. Sekä sopimuksen sisäiset että ulkoiset olosuhteet muuttuvat sopimuksen voimassaoloaikana ja todennäköisyys muutosten ilmaantumiselle kasvaa sopimuksen voimassaoloajan pidentyessä. On ongelmallista ajatella että osapuolet pystyisivät järjestämään keskinäisen yhteistoimintansa eräänlaisessa tyhjiössä johon nämä muutokset eivät vaikuttaisi millään tavalla. Siksi erityisesti kestosopimusten ollessa kyseessä sopimuksen luonteenomaisimpana piirteenä voidaankin pitää muuttumista. Osapuolet voivat varautua muutoksiin eri tavoin sopimusta neuvotellessaan tai sen voimassaoloaikana. Muutokset voivat tapahtua sekä lakisääteisellä perusteella että sopimusperusteisesti. Osapuolet voivat pyrkiä sopimusmuutosten muodon rajaamiseen erilaisilla muotovaraumia sisältävillä sopimusehdoilla, mutta nämäkään ehdot eivät täysin poissulje sopimuksen konkludenttisen muuttumisen mahdollisuutta. Sopimusta joudutaankin usein täytäntöönpanon aikana täydentämään ja tulkitsemaan, ja osapuolten yhdessä omaksuman joustavia elementtejä sisältävän sopimustekniikan voidaan katsoa antavan lakisääteisiä muutosmahdollisuuksia laajemmin tilaa muutosten tekemiselle ja hyväksynnälle. 4.1 Olosuhteiden muutosten vaikutus sopimuksen sisältöön ja täydenty- miseen Pacta sund servanda. Sopimukset on pidettävä, myös olosuhteiden muuttuessa. Sopi- muksen ominaisuuksiin on perinteisesti luettu muutosresistanssi, eli ajatus siitä, että so- pimuksenulkoisilla olosuhteilla ja niiden muutoksella ei ole vaikutusta sopimukseen ja sen sisäiseen puoleen, eli osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Ajatuksen mukaan sopimuksen hyödyllisyys ja käyttökelpoisuus sääntelyvälineenä on uhattuna, jos 43 sopimuksen sisältö muuttuisikin olosuhteiden muuttuessa. Näin sopimus ei täyttäisi teh- täväänsä ennakoitavuuden lisäämisessä.64 Olosuhteiden muuttuminen voi kuitenkin vaikuttaa sopimuksen sisältöön, erityisesti kes- tosopimuksen ollessa kyseessä. Muuttuneet olosuhteet voivat johtaa siihen, että sopi- mus ei enää hyödytä osapuolta, tai sopimus on vähintäänkin muuttunut aiottua epäedul- lisemmaksi. Muutosresistanssi kuitenkin vaikuttaa vähintäänkin niin, että sopimuksen muuttamisen voidaan katsoa tarvitsevan selvän oikeusperusteen, mihin puolestaan liit- tyy helposti muutostarpeen olennaisuuden vaatimus. Ajatus sopimuksen itsenäisestä olemassaolosta, irrallaan ulkoisista olosuhteista, on kuitenkin siinä määrin ongelmallinen että on tarpeen esittää näkemys joustavammasta sopimusinstrumentista, joka mukau- tuu helpommin sen toteuttamiseen vaikuttaviin olosuhteiden muutoksiin. Tällaisessa tul- kinnassa sopimuksen sitovuus ei olekaan itsenäinen ja muusta maailmasta irrallinen asia, vaan sitovuus on pääteltävissä aina vasta kulloisessakin tilanteessa ja sopimuksen sisäi- set ja ulkoiset seikat lomittuvat toisiinsa. Sopimusvelvoitteiden sisältö muuttuu ja muun- tuu samassakin sopimussuhteessa jatkuvasti, vaikka sopimusasiakirja olisi muuttumaton. Tämä johtuu siitä, että sopimusta sääntelyvälineenä ei pidetä jäykkänä vaan joustavana. Sopimus siis mukautuu uusiin olosuhteisiin. 6566 Olosuhteiden muuttumiseen onkin hyvä varautua sopimusta tehtäessä: osapuolet voivat sopia mitkä olosuhdemuutokset johtavat esimerkiksi uudelleen neuvotteluun, tai voi- daan myös sopia esimerkiksi toisen osapuolen yksipuolisesta oikeudesta muutokseen (esimerkiksi hinnantarkistus valuuttakurssien muuttuessa). Kestosopimukset ovat yleisimmin voimassa vuosia, ja siksi on oletettavissa jo sopimuksen syntyhetkellä, että sopimuksen voimassaoloaikana tapahtuu asioita, jotka aiheuttavat sopimuksen muuttumisen tavalla tai toisella. Sopimuskumppaneiden välinen yhteistyö kehittyy, täydentyy ja muuttaa muotoaan ja myös sopimuksentekohetkellä vallinneet olosuhteet 64 Hemmo, 2003, s. 5 65 Hemmo, 2003, s. 5 66 Karhu, 2004, s. 1450-1451 44 muuttuvat ja saattavat aiheuttaa muutospaineita sopimuskumppaneiden väliseen yhteistyöhön ja sopimukseen (kuva 1). Siksi muutosten hallinta ja muutoksiin varautuminen ovat keskeisiä osia sopimustoiminnassa.67 Kuva 2. Olosuhteiden muutokset aiheuttamat muutospaineet sopimukselle Täydellisiä sopimuksia ei ole olemassa, vaan kaikki sopimukset ovat enemmän tai vähem- män epätäydellisiä. Osapuolten on käytännössä mahdotonta ottaa huomioon kaikki mahdolliset tunnetut ja tuntemattomat riskit ja muutokset luodessaan sopimusta välil- leen. Jotta epätäydellinen sopimus voisi täyttää tehtävänsä tilanteessa, jota ei ole sopi- musta laadittaessa osattu ottaa huomioon, on epätäydellistä sopimusta tulkittava ja täy- dennettävä.68 Sopimuksen laatimisen jälkeen osapuolten välille voi siis muodostua erimielisyyttä siitä, mitä on sovittu ja millaisia velvoitteita tai oikeuksia sopimuksen on ollut tarkoitus syn- nyttää. Näissä tilanteissa sopimusta on tulkittava, eli täsmennettävä epäselvää sisältöä ja ehtoa. Tulkinnan avulla pyritään selvittämään mitä osapuolet ovat sopimuksella tar- koittaneet. Lähtökohtana on siis objektiivinen tulkinta, eli epäselvyys pyritään ratkaise- maan tulkinta-aineistoa tasapuolisesti ja puolueettomasti arvioimalla. Jos löydetään 67 Haapio & Järvinen, 2014, s. 297 68 Ryynänen, 2016, s. 45 45 osapuolten yhteinen tarkoitus, tulee sisältövapauden periaatteen mukaisesti sopimuk- sen sisältö vahvistaa tämän tarkoituksen mukaisesti. Yhteinen tarkoitus on ratkaiseva jopa vastoin kirjallista sopimusta. Tulkintatilanteille on kuitenkin tyypillistä, että osapuol- ten yhteistä tarkoitusta ei ole löydettävissä. Tässä tapauksessa tulkinnan tehtävänä on määrittää, mikä sopimuksen sisällön on perusteltua katsoa olevan käytettävissä olevan aineiston nojalla. Tulkinnassa voidaan käyttää kaikkea aineistoa, joka voi kertoa osapuol- ten tarkoituksista, kuten myös osapuolten ilmaisuja ja käyttäytymistä osana ympäristöä. Sopimustulkinnan päätteeksi vahvistetaan sopimuksen sisältö, eli se, mitä osapuolet ovat keskenään sopineet.6970 Tulkinnan jälkeen tulee vahvistettavaksi sopimuksen oikeusvaikutukset. Oikeusvaikutus- ten vahvistaminen voi yksinkertaisimmillaan merkitä sopimussisällön vahvistamista osa- puolia velvoittavaksi, onhan sopimusvapauden vuoksi sopimus ensisijainen lähde siitä mitä osapuolet ovat keskenään sopineet. Kaikki sopimussuhteessa vallitsevat velvoitteet eivät kuitenkaan synny suoraan osapuolten laatiman sopimuksen tai osapuolten anta- mien muiden tahdonilmaisujen perusteella. Tällöin puhutaan aukollisesta sopimuksesta eikä sopimuksen tulkinnan perusteella voida vielä vahvistaa sopimuksen oikeusvaikutuk- sia, vaan sopimusta on täydennettävä. Sopimuksen täydentämisessä lähteinä käytetään kyseistä sopimustyyppiä määrittelevää lainsäädäntöä, tapanormeja, oikeudellisia peri- aatteita ja oikeuskäytäntöä. 71 Olosuhdemuutoksia koskevan problematiikan ytimessä on kysymys siitä, kuuluuko muu- tos toisen osapuolen sopimuksella kannettavakseen ottamien riskien piiriin vai onko kä- sillä sellainen odottamaton ja ennakoimaton tapahtuma, jonka vuoksi sopimuksen sovit- telu voi olla paikallaan tai voidaan jopa katsoa sopimussidonnaisuuden lakkaavan sopi- muksen raukeamisen tai erityisperusteisen irtisanomismahdollisuuden perusteella.72 69 Annola, 2016, s. 15-17, 33 70 Hoppu & Hoppu, 2011, s. 67-68 71 Annola, 2016, s. 33-34 72 Hemmo, 2005, s. 135-138 46 4.2 Sopimuksen lainsäädännölliset muutosmahdollisuudet Korkein oikeus on ratkaisussaan 2019:13 päätynyt siihen, että periaate sopimusten pitä- misestä ei ole poikkeukseton. Tapauksessa on nimenomaisesti otettu kantaa olosuhtei- den muuttumiseen pitkäkestoisen sopimussuhteen aikana. Kyseisessä tapauksessa toi- nen osapuoli oli irtisanonut vuonna 1895 solmitun sopimuksen ja osapuolet kiistelivät siitä, oliko tällainen irtisanominen mahdollinen kun sopimus oli tarkoitettu pysyvästi voi- massa olevaksi. Päätösperusteluissaan korkein oikeus toteaa muun muassa, että sopi- musten sitovuuden lähtökohta ei tarkoita sitä, että osapuoli olisi pysyvästi ja peruutta- mattomasti sidottu tekemäänsä sopimukseen määräämättömäksi ajaksi. Olosuhteet saattavat sopimuksen solmimisen jälkeen muuttua ennakoimattomasti siten, että sopi- muksen soveltaminen sellaisenaan johtaisi kohtuuttomaan ja sopimuksen alkuperäisen tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen. Pitkään jatkuneet toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat korkeimman oikeuden mukaan pääsääntöisesti päätettävissä irtisano- malla ilman nimenomaista sopimusehtoakin, kunhan sopimusta päätettäessä otetaan kohtuullisessa määrin huomioon molempien osapuolten etu. Korkein oikeus toteaa myös, että pelkästään se seikka, että kyseessä on kestosopimus, ei ole peruste alentaa irtisanomiskynnystä, jos osapuolet ovat sopimussuhteeseen sitoutu- essaan nimenomaisesti tarkoittaneet sopimuksen pitkäkestoiseksi ja että tällaisessa so- pimussuhteessa osapuolten tulee kuitenkin varautua kohtuudella olosuhteiden mahdol- liseen ennakoimattomaan muuttumiseen liittyviin riskeihin. Jos siis sopimus on tarkoi- tettu pysyvästi voimassa olevaksi, ei osapuolella ole lähtökohtaisesti oikeutta sen irtisa- nomiseen, ellei sopimuksesta ole tullut osapuolelle kohtuuttoman rasittava esimerkiksi olosuhteiden muuttumisesta johtuen. Korkein oikeus päätyy ratkaisussaan siihen, että kyseisessä tapauksessa sopimus on muuttuneiden olosuhteiden johdosta käynyt koh- tuuttoman rasittavaksi toiselle osapuolelle, ja siten tällä on ollut oikeus sopimuksen irti- sanomiseen. Perusteluissaan korkein oikeus kuitenkin edellä mainitusti pitää kynnystä irtisanomiseen korkeana ja edellyttää osapuolen irtisanomistilanteessa ottavan huomi- oon myös toisen osapuolen edun ja perustellut odotukset, esimerkiksi kohtuullista irti- sanomisaikaa noudattamalla. 47 Olosuhteiden muuttumisen osalta huomionarvoinen seikka on myös sopimuksen sovit- telumahdollisuus. Vaikka pätevin oikeustoimin tehty sopimus on lähtökohtaisesti pysyvä, tunnustetaan nykyään yleisesti, että kohtuuttomiin lopputuloksiin voidaan puuttua so- vittelun avulla. Oikeustoimilaki yleissäännöksenä sisältää oikeustointen kohtuullistami- seen oikeuttavan säännöksen. Mikäli oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltami- nen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioonot- tamatta. Sovittelussa on siten aineellisoikeudellisesti kyse muotoamisesta, eli oikeustilan muuttamisesta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee oikeustoimilain mukaan ottaa huo- mioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jäl- keen vallinneet olosuhteet sekä muut asian kannalta relevantit seikat. Sovittelu taas edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin sopimuksen on oltava sen osa- puolten kannalta epätasapainoinen, ja toiseksi epätasapainon on johduttava oikeudelli- sesti relevantista sopimuksenulkoisesta häiriötekijästä. Nämä ulkoiset häiriötekijät voi- vat olla olemassa sopimuksen syntyessä tai kyseessä voi olla sopimuksenteon jälkeen ilmaantuva yllättävä olosuhteiden muutos. Sopimusta voidaan sovitella kokonaisuutena tai vain yhden tai muutaman ehdon osalta. Sovittelun tavoitteena on suoritusvelvoittei- den saattaminen tasapainoon siten, että osapuolet voivat jatkaa sopimuksenmukaista yhteistoimintaansa. 73 Sekä lainsäädännössä että oikeuskäytännössä on siis tunnustettu, että olosuhteet voivat antaa mahdollisuuden sopimuksen muuttumiselle. Sopimuksen ei voida kuitenkaan kat- soa muuttuvan kevyin perustein, vaan muutostarpeen tulee olla olennainen, sitä arvioi- daan objektiivisesti, eli ei yksittäisen sopimusosapuolen näkökulmasta vaan yleisen koh- tuuttomuuden näkökulmasta ja oikeustilan muotoamisessa on otettava huomioon mo- lempien osapuolten perustellut odotukset. Näillä tulkinnoilla lainsäätäjä ja korkein oi- keus ovat antaneet tilaa ja edellytyksiä sopimuksen muuttumiselle. Muotovapauden pe- riaatteen mukaisesti muuttuminen voi tapahtua nimenomaisilla tahdonilmaisuilla tai il- man, eli myös konkludenttisesti. 73 Kaisto & Lohi, 2013, s. 143-148 48 4.3 Sopimusperusteiset muutosmahdollisuudet ja dynaamiset sopimuk- set Korkein oikeus on päätöksessään 2006:71 ottanut kantaa pitkäkestoisen sopimuksen si- sältöön. Päätöksessään oikeus toteaa seuraavaa: Tällöin [pitkäkestoisen sopimuksen ol- lessa kyseessä] on erityisen tärkeää, että sen sisältö olisi riittävän täsmällisesti todetta- vissa. Tarpeellista olisi käydä ilmi muun muassa, ovatko ja millä tavoin osapuolet varau- tuneet pitkän ajan kuluessa välttämättä tapahtuviin muutoksiin. Korkein oikeus on siis määrittänyt pitkäkestoisen sopimuksen yhdeksi keskeiseksi tunnusmerkiksi ja sisältövaa- timukseksi määrittelyn sopimusmuutosprosessista. Sopimuksen muuttamistarvetta koskeva problematiikka konkretisoituu monesti silloin, kun tarve muutokselle on yksipuolinen. Molemminpuoliseen muutostarpeeseen reagoi- mista joustavoittaa se, että osapuolet voivat sopimusvapautensa perusteella muuttaa tekemäänsä sopimusta, jos asiasta vallitsee yksimielisyys. Sopimuksen osapuolten näkö- kulmasta vaihtoehtoisia tapoja reagoida muutostarpeeseen ovat sopimuksen ehtojen tarkistaminen ja sopimuksen irtisanominen. Muuttamiskynnys ja tarve ehtojen muutta- miselle konkretisoituukin tilanteessa, jossa osapuolella ei ole oikeutta, tai halua, irtisa- noa sopimusta. 74 Sopimukset voidaan luokitella jäykkiin, joustaviin ja avoimiin sopimuksiin sen perusteella, miten sopimukseen on sisällytetty muutostilanteissa aktivoituvia joustavia rakenteita. Jäykkä sopimus ei sisällä sopimuksen tarkistamista edistäviä muutosmekanismeja. Jäykkä sopimus ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että olosuhteiden muuttuessa sopi- mus muuttuisi automaattisesti pätemättömäksi, mutta osapuolten käsillä olevat rea- gointikeinot muutostilanteessa ovat rajatut, eli kysymykseen tulevat lähinnä sopimuksen tulkinta ja sovittelu. Joustava sopimus puolestaan sisältää mekanismeja, joilla sopimuk- sen sisältöä pyritään sopeuttamaan mahdolliset myöhemmät muutokset huomioon 74 Hemmo, 2003, s. 3-5 49 ottavaksi. Avoimen sopimuksen ollessa kyseessä osapuolet ovat tarkoituksellisesti jättä- neet joitain mahdollisesti myöhemmin relevanteiksi osoittautuvia kysymyksiä säätele- mättä välisessään sopimuksessa ja näin jättäneet tilaa sopimuksen myöhemmälle täy- dentymiselle. Joustavan ja avoimen sopimuksen ero on siis se, että joustava sopimus si- sältää tietyt sovitut mekanismit joilla muutoksiin reagoidaan, avoin sopimus ei ota mi- tään kantaa asiaan. Käytetty sopimustekniikka saattaa saada oikeudellista merkitystä kun arvioidaan osapuolten valmiutta muutoksiin sopimussuhteen aikana esimerkiksi sopi- muksen tulkinnassa. Joustavien elementtien näkyvä käyttäminen sopimuksessa ilmentä- nee osapuolten yleistä suopeutta sopimuksen tarkistamiselle ja avaa siten mahdollisuu- den normaalia herkempään olosuhteiden muutoksen huomioon ottavaan tulkintaan.75 Joustavan sopimustekniikan käyttö saattaisi siis toimia reaalisena argumenttina sille että muutostarpeen olennaisuuden vaatimus madaltuu osapuolten välisessä yhteistoimin- nassa. Tämän taas voidaan katsoa avaavan lakisääteistä laajemman mahdollisuuden myös sopimuksen muuttumiselle osapuolten käyttäytymisen perusteella. Pitkäkestoisia sopimuksia on liike-elämässä ryhdytty tarkastelemaan entistä enemmän dynaamisina, missä lähtökohtana on osapuolten yhteinen ymmärrys jo sopimusta sol- mittaessa siitä, että sopimus tulee muuttumaan olemassaoloaikanaan. Muutokset voivat tapahtua pääsääntöisesti kolmella tavalla: (1) sopimus voi täydentyä kun sopimuksessa sovitut ehdot muuttuvat, (2) osapuolet voivat sopimusta neuvoteltaessa tarkoitukselli- sesti tai tarkoittamattaan jättää sopimukseen aukon, joka täydentyy myöhemmin, tai (3) sopimuksen sitovuus voi muuttua sopimuksen solmimisen jälkeen. Sopimussitovuus ja lojaliteettivelvollisuus korostuvat osapuolten välisessä yhteistyössä kun ne varautuvat yhdessä jo ennalta muutoksiin: esimerkiksi keskinäinen luottamus ja sopimussuhteen jatkuvuus nähdään liiketoiminnan kannalta paljon merkityksellisempänä kuin sopimus- ten sanatarkka noudattaminen ja sopimusrikkomusseuraamusten soveltaminen. Oikeu- delliseen riidanratkaisuun turvautuminen on liiketoiminnan näkökulmasta jopa katastro- faalinen vaihtoehto.76 75 Hemmo, 2005, s. 135-138 76 Tieva, 2006 50 Viime vuosina suomalaisessakin yrityskentässä on lisääntynyt niin sanottu ennakoiva so- piminen.77 Ihannetilanteessa ennakoiva sopiminen on kumppaneiden välistä yhteistyötä, jossa yrityksen toiminnan eri osa-alueet (tekniikka, toteutus, talous, juridiikka) tukevat toisiaan ja hyvää sopimusten toteutusta yhdistäen laadun sekä projektien ja riskien hal- linnan koko organisaation sopimusosaamiseen. Sopimus ei ole itsetarkoitus vaan väline, ja keskeistä on sen toimivuus erilaisissa tilanteissa. Tavoitteena ei ole ehkäistä ennalta kaikkia mahdollisia riskejä ja ongelmia, mikä olisikin käytännössä mahdotonta, vaan va- rautua häiriötilanteisiin ja erimielisyyksiin sopimalla etukäteen toimintatavoista, joilla niistä aiheutuvat haitat minimoidaan. Sopimusmuutoksiin varauduttaessa on erityisen tärkeätä, että osapuolten roolit, tehtävät, velvoitteet ja vastuut ovat selkeät ja menette- lyt, ohjeet ja säännöt ymmärretään samalla tavalla sekä organisaatioiden välillä että nii- den sisällä. Näin sopimusmuutokset voidaan toteuttaa avoimesti ja läpinäkyvästi siten, että molemmat osapuolet ymmärtävät mihin sitoutuvat muutosten myötä. Muutoksiin varautumisen keskeisenä tavoitteena tulisi olla, ettei muutos kaada yhteistyötä, projek- tia tai sen kannattavuutta. Muutosten hallinnassa keskiössä ovat sopimuksen täytäntöön panijat, kuten projektiin osallistuva henkilöstö. 4.4 Muotovaraumien vaikutus sopimuksen muutosmahdollisuuksiin Vapaamuotoisia sopimuksia voidaan lähtökohtaisesti muuttaa missä tahansa muodossa. Mikäli sopimus on alun perin tehty kirjallisesti, voidaan sitä muuttaa myöhemmin myös suullisesti tai hiljaisesti. Aikaisempi kirjallinen muoto voi kuitenkin olla omiaan vaikutta- maan näytönarviointiin, mikäli osapuolten välille syntyy kiistaa sopimuksen muuttami- sesta. Aikaisemmin noudatettu kirjallinen sopimuskäytäntö saattaa todistaa sen puo- lesta, että mahdollinen muutoskin on tarkoitettu tehtävän samassa muodossa. Vähin- täänkin kirjallinen muoto ja alkuperäisessä kirjallisessa sopimuksessa sovittu niin sanottu muotovarauma siirtävät todisteluvastuun suulliseen tai hiljaiseen sopimiseen vetoavalle osapuolelle.78 77 Haapio & Järvinen, 2014, s. 26-30 78 Hemmo, 2003, s. 40-42 51 Yksi yleisesti käytetty muotovarauma on niin sanottu entire agreement-ehto. Sen mu- kaan sopimusasiakirja liitteineen muodostaa koko osapuolten välisen sopimuksen ilman, että osapuolet voisivat vedota muutoin tapahtuneeseen sopimiseen. Se auttaa vahvista- maan rajaa valmisteluvaiheessa laadittujen neuvotteludokumenttien ja lopullisen sopi- muksen välillä. Ehdon keskeisin merkitys onkin suullista sopimista, alan tapaa tai osa- puolten omaksumaan käytäntöä koskevien väitteiden torjumisessa. Ehtoa ei kuitenkaan voida pitää niin sitovana, että se ehdottomasti estäisi antamasta merkitystä näille. Tätä kantaa on puollettu ainakin siinä tapauksessa että ehto on vakioehtoluonteinen. Ehto on kuitenkin aina omiaan korostamaan muussa muodossa tapahtuneeseen sopimiseen ve- toavan osapuolen näyttövelvollisuutta asiassa. Entire agreement- ehtoa voidaan täyden- tää siten, että se syrjäyttää myös esimerkiksi alan tavat tai osapuolten omaksumat käy- tännöt. Pisimmälle menevä muotoehtojen tyyppi sisältää määräyksen siitä, että sopi- muksen tulkinnassa ei saa ottaa huomioon mitään sopimusasiakirjan ulkopuolista aineis- toa. Tällainen ehto ei yleensä ole kuitenkaan suositeltava, koska etukäteen on vaikea en- nakoida mitä tulkintaongelmia sopimukseen voi liittyä ja kummallakin osapuolella voi olla yhtä hyvin tarve vedota myöhemmässä tulkintakiistassa sopimuksen valmisteluvai- heen tapahtumiin, osapuolten omaksumaan käytäntöön tai muuhun sopimusdokumen- tin ulkopuoliseen aineistoon. 79 Sopimusmuutosta koskevalla muotovaraumalla (ns. written modification) tarkoitetaan sopimuksen ehtoa, jonka mukaan kyseessä olevaa sopimusta voidaan muuttaa tai täy- dentää vain kirjallisesti. Muotovarauman tavoitteena on yleisimmin saavuttaa selvyys siitä, voidaanko muutoin kuin kirjallisesti sovittuun vedota myöhemmin osana sopi- musta80. Written modification täydentää entire agreement-ehtoa, jonka voidaan ymmär- tää suuntautuvan sopimuksen laadintavaiheessa vallinnutta normilähteistöä koske- vaksi.81 79 Hemmo, 2005, s. 341-347 80 Hemmo 2006, s. 119 81 Hemmo, 2005, s. 345 52 Muotovaraumat eivät yksiselitteisesti poista osapuolen oikeutta vedota suullisesti sovit- tuun tai esimerkiksi konkludenttisiin muutoksiin. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on esitetty erilaisia tulkintoja muotovarauman sitovuudesta, mutta vakiintuneesti on kuitenkin katsottu, että osapuolet voivat milloin tahansa kumota tai tapauskohtaisesti jättää soveltamatta sopimukseensa perustuvan muotovaatimuksen, eikä tässä poikkea- misessa tarvitse noudattaa mitään määrämuotoa. Näin erityisesti siinä tapauksessa, että sopimuksessa ei ole sovittu sanktiota tai uhkaa muotovarauman sivuuttamisesta (kuten useinkaan ei ole), muutoin kuin muotovarauman mukaisesti tehdyn sopimusmuutoksen sitomattomuudesta. Muotovarauman katsotaan useimmiten siis olevan lähinnä ohjesi- sältöinen ja siten muotovaatimuksen rikkominen ei johda sopimuksen mukaiseen sank- tioon tai muuhun haitalliseen oikeusvaikutukseen. Muotovaatimusta rikkova ottaa kui- tenkin riskin myöhemmistä todisteluvaikeuksista, sillä käytännössä voi olla vaikea tunnis- taa, ovatko osapuolet yhdessä tarkoittaneet sivuuttaa sopimansa muotovarauman vai onko asiassa kyse sopimuksenvastaisesta menettelystä. 8283 Hemmon mukaan muutostilanteiden osalta ehto saattaa olla helpommin sivuutettavissa kuin entire agreement- ehto, koska ei ole harvinaista, että osapuolten sopimuksen sovel- tamiskäytäntö on sopimuksen täytäntöönpanovaiheen aikana vähemmän muodollista kuin mitä muutosehto edellyttäisi.84 Haapio ja Sipilä nostavatkin kirjassaan yhdeksi esi- merkiksi muotomääräysten käytännön noudattamisesta rakennusurakoita koskevien yleisten sopimusehtojen YSE1998 asettamat vaatimukset ja muotovaraumat lisä- ja muutostyömenettelyille. Heidän mukaansa rakennushankkeissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota muotomääräysten noudattamiseen, mutta toisaalta he kritisoivat myös sitä, että yleisten ehtojen asettamat muotomääräykset ovat jäykät eivätkä täten välttämättä edistä osapuolten yhteisen liiketoiminnan sujuvaa ja keskeytyksetöntä edis- tämistä. Haapio ja Sipilä esittävätkin, että suomalaisessa oikeuskäytännössä ja alan kir- jallisuudessa on YSE1998 muotomääräyksiäkin pidetty pitkälti ohjesisältöisinä, niiden 82 Ryynänen, 2016, s. 179-181 83 Haapio & Sipilä 2013, s. 164 84 Hemmo, 2005, s. 346 53 tarkoituksen ollessa ensisijaisesti todistelun helpottaminen. Oikeuskäytännössä on läh- detty siitä, että esimerkiksi YSE1998- ehdoista poikkeava lisä- ja muutostyökäytäntö työ- maalla on riitt