Joni Kärnä 

”No jos me tehtäis kaikki heti kerralla oikein, me 
oltais paljon paremmassa tilanteessa” 

- Laatupuutteet rikostutkinnan ruuhkautumisen aiheuttajana  

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2024 

Johtamisen akateeminen yksikkö 
Julkisjohtamisen koulutusohjelma 

 



2 

 

VAASAN YLIOPISTO 
Johtamisen akateeminen yksikkö 
Tekijä: Joni Kärnä 
Tutkielman nimi: ”No jos me tehtäis kaikki heti kerralla oikein, me oltais paljon 

paremmassa tilanteessa” : Laatupuutteet rikostutkinnan 
ruuhkautumisen aiheuttajana  

Tutkinto: Hallintotieteen maisteri 
Oppiaine: Julkisjohtaminen 
Työn ohjaaja: Esa Hyyryläinen 
Valmistumisvuosi: 2024 Sivumäärä: 85 

TIIVISTELMÄ: 
Poliisin rikostutkinta on ollut kroonisesti ruuhkautunut jo pitkään. Poliisi on saanut osakseen 
kovaa arvostelua niin huonosti tutkituista rikoksista kuin kohtuuttoman pitkään kestäneistä 
rikostutkinnoista. Syyksi ruuhkautumiseen Poliisi itse on esittänyt resurssien vähyyttä, 
monimutkaistuneita rikosjuttuja ja rikosprosessia. Vuodesta toiseen esitetyt syyt ovat pysyneet 
samana. Oikeusministeriön tutkimuksessa 2021 selvitettiin poliisin ja syyttäjien yhteistyötä ja 
esitutkinnan laatua. Tutkimuksesta nousi voimakkaasti esille, esitutkinnan heikko laatu ja työn 
suunnittelun puute. 
 
Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli selvittää mikä aiheuttaa laatupuutteita 
rikostutkinnassa, mitä laatupuutteet ovat ja miten ne vaikuttavat lopulta rikostutkinnan 
ruuhkautumiseen.  
 
Tutkimusote tässä Pro Gradu -tutkielmassa oli laadullinen. Tutkimusmenetelmiä oli useita. 
Tutkimusaineisto tähän tutkimukseen koostuu monesta lähteestä. Tärkeänä peruslähteenä oli 
aikaisempi tutkimus, joka koski rikostutkinnan laatua.  Se antoi tutkimukselle hyvän perustan. 
Lisäksi tutkimusmenetelmänä oli ryhmähaastattelu. Haastattelin rikostutkijoita kahdessa eri 
ryhmässä, tutkinnanjohtajia kahdessa ryhmässä ja syyttäjiä yhdessä ryhmässä. Lisäksi keräsin 
tutkimusaineistoa havainnoimalla rikostutkintaa omassa työssäni. 
 
Tulosten mukaan poliisilla ja syyttäjällä on varsin hyvä ja yhtenäinen käsitys siitä mitä hyvä laatu 
tarkoittaa. Hyvä käsitys laadusta ei kuitenkaan näytä konkretisoituvan poliisin rikostutkinnassa.  
Rikostutkinta sisältää huomattavan paljon vaihtelua, joka näkyy laatupuutteina 
esitutkintapöytäkirjassa. Tutkimuksessa tunnistin laatupuutteita synnyttäviä tekijöitä ja 
laatupuutteita ylläpitäviä tekijöitä. Tärkeimpiä laatupuutteita synnyttäviä tekijöitä oli 
rikostutkinnan koulutuksen vähyys ja epäyhtenäiset toimintamallit. Nämä saavat aikaan sen, 
että rikostutkinta sisältää paljon virheitä ja niiden korjaaminen kuluttaa niukkaa resurssia. 
Laatupuutteita ylläpitäviä tekijöitä oli mm. palautejärjestelmän puute ja laatustrategian puute. 
Ilman johdonmukaisesti kerättyä palautetta ei kerry oikeaa tietoa, jonka pohjalta rikostutkinnan 
kehittäminen suuntautuisi oikeisiin asioihin. Laatu on strateginen päätös ja strategian puute 
näkyy laadun epämääräisyytenä rikostutkinnassa. Huono laatu kokonaisuudessaan synnyttää 
häiriökysyntää, joka kuluttaa poliisin niukat resurssit ja johtaa työjonon ruuhkautumiseen. 
 
Laatu ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Rikostutkinnan tuottavuutta on mahdollista parantaa 
vain vaihtelua pienentämällä eli laatua parantamalla. Vaihtelun minimoiminen minimoi myös 
häiriökysynnän ja tuotannon kustannukset. 
 
 

AVAINSANAT: Poliisi, esitutkinta, laatujohtaminen, laatu, vaihtelu, asiakas 



3 

 

  



4 

 

Sisällys 

1 Johdanto 7 

1.1 Tutkimusasetelma 8 

2 Esitutkinta 10 

2.1 Rikosprosessi 10 

2.2 Esitutkinnan määritelmä 11 

2.3 Esitutkinnan osalliset 13 

2.4 Esitutkinta käytännössä 14 

2.5 Syyteharkinta 17 

2.6 Esitutkinnan laatukriteerit 18 

3 Laatu on vaihtelun vähentämistä 20 

3.1 Laadun määritelmiä 21 

3.2 Laatujohtaminen 27 

3.3 Asiakas 32 

3.4 Vaihtelu käsitteenä 37 

3.5 Asiakaslähtöinen suunnittelu 44 

4 Tutkimuksen toteutus 49 

4.1 Tutkimusotteen ja menetelmän valinta 49 

4.2 Tutkimusaineiston keruu 50 

4.3 Tutkimuksen luotettavuuden arviointia 54 

5 Tutkimuksen tulokset 56 

5.1 Mitä laatupuutteet rikostutkinnassa ovat? 58 

5.1.1 Käsityksiä laatupuutteista 58 

5.1.2 Rikostutkinnan laatupuutteet 62 

5.2 Mikä aiheuttaa laatupuutteet? 63 

5.3 Miten laatupuutteet vaikuttavat ruuhkautumiseen? 72 

6 Johtopäätökset, pohdintaa ja jatkotutkimuksen aiheita 74 

6.1 Johtopäätökset tutkimustuloksista 74 

6.2 Pohdintaa 78 



5 

 

6.3 Jatkotutkimuksen aiheita 80 

Lähteet 82 

  



6 

 

Kuvat 
 
Kuva 1. Rikosprosessi (Fredman ym. 2020). 11 

Kuva 2. Jatkuva parantaminen ja Demingin kehä (Mäenpää 2017). 24 

Kuva 3. Juran trilogy (Juran 1993). 25 

Kuva 4. Iso Q ja pieni q (Juran 1993). 26 

Kuva 5. TQM Principles by Juran (Juran Institute). 28 

Kuva 6. Dilbert, Asiakkaan tarve vai oma tarve? 37 

Kuva 7. Laatu on vaihtelun vähentämistä (Lillrank 1998). 39 

Kuva 8. Vaihtelun vaikutus odotusaikaan. (Liuksiala 2024). 42 

Kuva 9. Kalanruotomalli (Karjalainen 2007). 43 

 
  



7 

 

1 Johdanto 

Poliisin rikostutkinta on ollut pitkään ja kroonisesti ruuhkautunut. Vuosien varrella poliisi 

on saanut useita moitteita laillisuusvalvojilta tutkinnan kohtuuttomasta kestosta ja 

huonosta laadusta (mm. Oikeuskanslerin päätös 28.12.2021). Myös lehdistö on usein 

tarttunut samaan aiheeseen ja tuonut esiin heikosti tutkittuja juttuja ja kohtuuttomia 

tutkinta-aikoja (HS 16.1.2022). Poliisin rahankäytön tehokkuuttakin on epäilty (mm. HS 

30.1.2022) ja sitä on myös tutkittu (Sisäministeriön selvitys 2022). Aluehallintovirasto 

teki vuonna 2019 tutkimuksen rikostutkijoiden työoloista ja totesi, että töiden 

ruuhkautuminen on aiheuttanut huomattavaa työuupumusta ja ylikuormittumista 

rikostutkintaa tekevissä poliiseissa. Ruuhkautuminen on kiistaton tosiasia, jonka Poliisi 

itsekin myöntää. Siitä on tullut ikuisuusongelma, joka ei tunnu ratkeavan. Poliisin itsensä 

esittämien kannanottojen perusteella syy ruuhkautumiseen on useimmiten 

poliisihallinnon ulkopuolisissa tekijöissä, rahassa ja monimutkaistuneessa 

rikosprosessissa, sekä kasvaneissa vaatimuksissa (mm. Yle verkkosivu 19.8.2021 HS 

9.10.2023). Olen myös itse havainnut rikostutkinnan ruuhkautumisen ja sen vaikutukset 

omassa työssäni rikostutkinnassa tutkijana ja tutkinnanjohtajana. Se aiheuttaa 

ahdistusta ja toivottomuutta. 

 

Tuotantotalouden sivuaineopintojen aikana tutustuin laatuteoriaan ja laadun 

merkitykseen tuottavuudessa. Huomasin, että insinööritieteellinen tapa tarkastella työn 

tekemistä tuotannollisena toimintana, voisi tuoda rikostutkinnan kehittämiseen 

kokonaan uuden näkökulman. Rikostutkintaa voi tarkastella tuotannollisena toimintana, 

jossa tuotantoprosessin tuloksena valmistuu esitutkintapöytäkirja. Ymmärtämällä 

tuotantoon liittyviä lainalaisuuksia ja tarkastelemalla rikostutkintaa tuotantoon 

liitettyjen teorioiden ja käsitteiden kautta, voimme kohdentaa rikostutkinnan 

kehittämistoimet tarkemmin oikeisiin asioihin ja siten parantaa tuottavuutta.  

 

Tuottavuuden parantamisen keskiössä on laadun parantaminen. Laadun parantaminen 

tarkoittaa virheiden ennaltaehkäisyä tuotantoprosessissa ja valmiissa 

esitutkintapöytäkirjassa. Tällöin resursseja kuluttava virheiden korjailu ja uudelleen 



8 

 

tekeminen vähenevät ja tekeminen kohdistuu paremmin oikeisiin asioihin. Asiat kyetään 

tekemään kerralla oikein. Tämän seurauksena tuottavuus paranee. Tuottavuuden 

parantaminen laatua parantamalla on avain ruuhkautuneen tilanteen korjaamiseen. 

 

Tutkimusaiheeseen perehtyessäni etsin aineistoa, jossa poliisihallinto olisi arvioinut itse 

omaa toimintaansa ja etsinyt parannettavaa siitä, mutta en sellaista löytänyt. Sen sijaan 

löysin runsaasti aineistoa, jossa yksittäiset poliisimiehet ja syyttäjät ovat tutkineet 

esitutkinnan laatua monelta eri kantilta. Löysin lukuisia rikostutkinnan laatua käsitteleviä 

tutkimuksia, joissa nousee esiin ongelmakohtia ja puutteita rikostutkinnan laadussa. 

Tämä on myös omakohtainen havaintoni yli 20- vuotta kestäneen poliisiuran ajalta. 

Työpäivät ovat usein melkoista sekamelskaa ja tuntuu, että mikään työ ei etene oikeaan 

suuntaan. Päivät kuluvat omia ja toisten virheitä paikkaillen. Usein kuultu sutkautus 

rikostutkinnan arkipäivästä on: ”päivät ovat yhtä sillisalaattia” tai ”päivät ovat pelkkää 

tulipalojen sammuttelua”. 

 

Rikostutkinnan ruuhkautumiselle on varmasti useita syitä. Moniin niistä Poliisi ei voi itse 

juurikaan vaikuttaa. Laatu ja laadun parantaminen ovat asioita joihin vaikuttaminen on 

täysin poliisin omissa käsissä. 

 

 

1.1 Tutkimusasetelma 

Tätä tutkimusta suunnitellessani huomasin, että esitutkintaa tuotannollisena toimintana 

ei ole varsinaisesti tutkittu.  Laadun ja tuottavuuden keskinäinen suhde ei myöskään ole 

noussut esiin missään tutkimuksissa tai asiakirjoissa, joita tätä tutkimusta 

suunnitellessani ja tehdessäni luin. Mielestäni tässä kohtaa tutkimuksessa on aukko ja se 

on mielestäni niin mielenkiintoinen, että sitä kannattaa tutkia.  Tutkimuksella haluan 

nostaa esiin uudenlaisen näkökulman poliisityön ja rikostutkinnan tarkasteluun sekä 

nostaa laatukeskustelun poliisissa uudelleen pintaan. Haluan myös tuoda esiin laadun 

merkityksen tuottavuudelle.  

 



9 

 

Tutkimusaineistoni perusteella rikostutkinnassa on laatupuutteita ja laatuteorian 

mukaan heikko laatu vaikuttaa tuottavuuteen. Huono laatu kuluttaa resursseja ja 

vaikuttaa suoraan rikostutkinnan ruuhkautumiseen. Tällaisesta lähtötilanteesta haluan 

selvittää, laatupuutteiden syntyä ja sitä, miten laatupuutteet vaikuttavat rikostutkinnan 

ruuhkautumiseen? 

 

 

Tutkimusongelman selvittämiseksi olen asettanut seuraavat tutkimuskysymykset: 

 

- Mikä aiheuttaa laatupuutteita rikostutkinnassa? 

- Mitä laatupuutteet ovat? 

- Miten laatupuutteet vaikuttavat rikostutkinnan  

 

Näillä kysymyksillä pyrin valottamaan rikostutkinnan tilannetta niistä tärkeimmistä 

tekijöistä, jotka kirjallisuuden perusteella nousevat esille puutteiden aiheuttajana. 

Nostan myös esiin mitä tärkeimmät puutteet ovat. Tärkeimpänä kaikista tuon esille mitä 

puutteet vaikuttavat, kuinka ne kuluttavat vähät resurssit ja saavat aikaan työjonon 

kasvun tekijäänsä suuremmaksi. 

 



10 

 

2 Esitutkinta 

Tässä kappaleessa esittelen rikosprosessin ja esitutkintaa siltä osin, kuin sitä on 

tarpeellista tämän tutkimuksen kannalta ymmärtää. Tässä tutkimuksessa tarkastelun alla 

on esitutkinnan laatu ja sen merkitys. Tärkeintä on ymmärtää mitä esitutkinnassa 

tehdään ja mikä esitutkintaprosessissa syntyvän esitutkintapöytäkirjan merkitys on.  

 

2.1 Rikosprosessi 

Rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen selvitetään ja ratkaistaan rikosprosessissa, jonka 

jokaisella vaiheella on omat tehtävänsä (Rantaeskola 2022 s. 16). Rikosprosessi on lailla 

säännelty menettely, jonka tarkoituksena on rikosvastuun toteutuminen. Suomalaisessa 

oikeusjärjestyksessä rikosprosessi jakautuu neljään vaiheeseen (Fredman ym. 2020 s. 20). 

 

1. Esitutkintaan  

2. Syyteharkintaan  

3. Oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa 

4. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoon.  

 

Rikosprosessin jokaisesta vaiheesta vastaa oma viranomainen. Esitutkintalain 

(22.7.2011/805), myöhemmin ETL, mukaan esitutkintaviranomaisia ovat poliisi, Tulli, 

Rajavartiolaitos ja sotilasviranomaiset. Kuitenkin Tullin, Rajavartiolaitoksen ja 

sotilasviranomaisen esitutkintatoimivallasta säädetään erikseen (Esitutkintalaki 

22.7.2011/805). Tässä tutkimuksessa esitutkintaviranomaisella tarkoitetaan poliisia, 

vaikka tutkimuksen peruslogiikka soveltuu hyvin muidenkin esitutkintaviranomaisten 

tekemään esitutkintaan. 

 

Esitutkintalain mukaan Poliisin lisäksi esitutkintaan osallistuu myös syyttäjä 

(Esitutkintalaki 22.7.2011/805). Syyttäjän rooli esitutkinnassa on keskeinen. Vaikka 

esitutkinnan suorittaa varsinaisesti poliisi, näiden kahden yhteistoiminta on nähty 



11 

 

esitutkinnan lopputuloksen kannalta niin merkittäväksi, että siitä on säädetty 

esitutkintalaissa erikseen (Esitutkintalaki 22.7.2011/805).   

 

 

Kuva 1. Rikosprosessi (Fredman ym. 2020). 

 

2.2 Esitutkinnan määritelmä 

Poliisilain ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan poliisin tehtävä on oikeus– 

ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen 

järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, 

paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen (Poliisilaki 22.7.2011/872). 

 

Esitutkinnan käsitettä ei ole laissa erikseen määritelty, mutta käytännössä sen on 

katsottu tarkoittavan, poliisilaissa sanottua selvityksen hankkimista rikokseksi epäillystä 

teosta ja asian saattamista syyteharkintaan. Esitutkinnassa epäillystä rikoksesta kootaan 

tarvittava todistusaineisto syyttäjän syyteharkintaa varten ja asian 

tuomioistuinkäsittelyä varten (Fredman 2020 s.16–18). Esitutkinnan suorittamisesta 

säädetään tarkemmin esitutkintalaissa.   



12 

 

 

 

 

Esitutkintalain 1 luvun 2 § mukaan esitutkinnassa selvitetään: 

 

1. Epäilty rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu vahinko, siitä saatu hyöty, 

asianosaiset, sekä muut syyteharkintaa ja rikoksen johdosta määrättävää 

seuraamusta varten tarvittavat seikat; 

2. Mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen 

johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan 

vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi; 

3. Asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän on oikeudenkäynnistä 

rikosasioissa annetun lain 689/1997 3 luvun 9 § nojalla pyytänyt syyttäjää 

ajamaan vaatimustaan; ja 

4. Suostuuko asianomistaja ja aikooko rikoksesta epäilty suostua asian 

käsittelemiseen käräjäoikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 

a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä. 

 

Esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että syyteharkinta ja asianosaisten etujen 

valvominen voidaan suorittaa asianmukaisesti ja että todistelu voidaan pääkäsittelyssä 

ottaa vastaan yhdellä kertaa, tai asia voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä (ETL). 

 

Tämän tutkimuksen kannalta ETL 1:2 on tärkeä lainkohta, koska voidaan ajatella, että se 

määrittää asiakkuussuhteen poliisin ja syyttäjän välille. Poliisi tekee esitutkintaa 

syyttäjän tarpeita varten. Syyttäjän tehtävä on viedä rikosprosessia eteenpäin sen 

aineiston pohjalta mitä poliisi on esitutkinnassa koonnut. Koko prosessi riippuu siis siitä, 

miten poliisi onnistuu esitutkinnassa. Virheet ja puutteet esitutkintaprosessissa johtavat 

koko rikosprosessin pitkittymiseen ja pahimmillaan siihen, että rangaistusvastuu ei 

toteudu. Kun taas laadukkaasti tehty esitutkinta nopeuttaa rikosprosessin 

kokonaiskestoa ja parantaa oikeusvarmuutta. Laadukas ja kerralla oikein tehty esitutkinta 



13 

 

säästää huomattavasti kaikkien kustannuksia ja vahvistaa myös kansalaisten luottamusta 

rikosprosessiin. 

 

2.3 Esitutkinnan osalliset 

ETL 2:2 mukaan esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja, jona toimii pakkokeinolain 2 luvun 

9 §:ssä tarkoitettu virkamies. Tutkija on ETL 2:5 määrätty virkamies, joka suorittaa 

epäiltyä rikosta koskevat kuulustelut ja muut tarpeelliset esitutkintatoimenpiteet. 

Syyttäjä toimii ETL 2:4 mukaan tutkinnanjohtajana, jos rikoksesta epäiltynä on 

poliisimies.  

 

ETL 2:5 mukaan esitutkinnan asianosaisia ovat asianomistaja, rikoksesta epäilty ja muu 

henkilö, jonka oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat 

vaikuttaa. Todistaja ei ole rikosasiassa asianosainen. Asianosainen voi olla luonnollinen 

henkilö tai oikeushenkilö. Asianosaisasemaan liittyy oikeus puhevallan käyttämiseen ja 

edustamiseen omassa asiassa (Rantaeskola 2022 s. 26). 

 

Syyttäjä on avainasemassa koko rikosprosessissa ja syyttäjällä on merkittävä rooli jo 

esitutkinnassa. Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän yhteistyöstä esitutkinnassa on 

säädetty Esitutkintalain 5 luvussa. ETL 5:1 mukaan poliisin on viipymättä ilmoitettava 

syyttäjälle rikoksesta, jossa epäiltynä on poliisimies, ellei asia ole sellainen, joka 

käsitellään sakkomenettelyssä. Käytännössä sakkomenettelyssä käsiteltävät asiat ovat 

mm. ylinopeusjuttuja tai vastaavia. Lisäksi syyttäjälle on ilmoitettava niistä tutkittavaksi 

tulleista rikoksista, joista esitutkinta ja syyttäjäviranomaiset ovat niille kuuluvan 

toimivallan puitteissa yhdessä päättäneet kuuluvan ilmoitusvelvollisuuden piiriin, tai 

sellaisesta rikoksesta, josta syyttäjä on erikseen pyytänyt ilmoittamaan. 

Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat asiat on määritelty valtakunnan syyttäjän viraston 

ohjeessa VKS: 2018:1. Käytännössä tällaisia rikoksia ovat vakavammat rikokset. 

 

ETL 5:2 on säädetty syyttäjän toimivallasta esitutkinnassa. Sen mukaan 

esitutkintaviranomaisen on syyttäjän pyynnöstä suoritettava esitutkinta tai suoritettava 



14 

 

esitutkintatoimenpide. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin noudatettava syyttäjän 

määräyksiä, joilla se pyrkii turvaamaan asian selvittämisen ETL 1:2 tarkoitetulla tavalla. 

 

Esitutkintalain 5 luvun 3 § esitutkintaviranomainen ja syyttäjä on vielä erikseen 

velvoitettu toimimaan yhteistyössä sen ja neuvottelemaan esitutkintayhteistyön 

järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä sen varmistamiseksi, että ne asiat, jotka ETL 1:2 

on säädetty selvitettäväksi, tulevat kerralla selvitetyksi. 

 

Laki syyttäjälaitoksesta 11.1.2029/32 määrää syyttäjän tehtäväksi vastata hänen 

käsiteltävänään olevassa asiassa rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta 

tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun 

edellyttämällä tavalla. Syyttäjä siis vastaa siitä, että kaikki esitutkintatoimenpiteet on 

suoritettu lain mukaan.  

 

Syyttäjän tehtävän esitutkinnassa voi ajatella niin, että oikeustieteellisen koulutuksensa 

perusteella syyttäjä edustaa oikeudellista osaamista ja osaa parhaiten kertoa mitä asioita 

esitutkinnassa tulee selvittää. 

 

2.4 Esitutkinta käytännössä 

Rikos on oikeuden vastainen inhimillinen teko, laiminlyönti tai vaarantaminen, joka on 

määritelty laissa. Suurin osa rangaistussäännöistä on määritelty rikoslaissa, mutta niitä 

on myös muualla lainsäädännössä. Rikos voi olla kokonaan täyttynyt teko, yritys tai 

rikoksen valmistelu (Rantaeskola 2022 s. 42–44). Tästä on jokaisen rikoksen kohdalla 

säädetty erikseen. 

 

Esitutkinta on rikosprosessin ensimmäinen osa ja siinä selvitetään, esitutkintalain 

mukaisesti onko tapahtunut rikos. Esitutkinnan vaiheet ovat ilmoituksen kirjaaminen, 

aloittaminen, toimittaminen ja päättäminen. Esitutkinta käynnistyy, kun poliisille 

ilmoitetaan rikoksesta tai poliisi saa oman toimintansa kautta tai muuten tiedon 

epäillystä rikoksesta (Fredman 2020 s. 29). 



15 

 

 

Rikoksesta ilmoittamisen kynnys on säädetty tarkoituksella matalaksi, mutta pelkkä 

ilmoitus poliisille ei automaattisesti käynnistä esitutkintaa. Tutkinnanjohtaja harkitsee ja 

päättää onko esitutkinnan aloittamiselle edellytyksiä. Tämä vaihe saattaa edellyttää 

lisäselvityksien tekemistä ja tiedon hankintaa asiasta. Jos ilmenee syytä epäillä rikosta, 

esitutkinta on aloitettava (Fredman 2020 s. 33).  

 

Kun esitutkinta on päätetty käynnistää, poliisi alkaa hankkia näyttöä, eli todisteita, 

epäillystä teosta. Lähtökohta on rikoksen tunnusmerkistö. Poliisin on erilaisia keinoja 

käyttäen selvitettävä, täyttääkö teko rikoksen tunnusmerkistön. Keskeinen osa poliisin 

tekemää selvitystyötä on asianosaisten kuulustelut. Kuulusteluilla poliisi pyrkii saamaan 

kuvan tapahtumasta. Kuulustelut ovat monella tapaa haasteellisia. Hyvin usein on niin, 

että rikoksesta epäilty ei halua kertoa asiasta mitään. Rikoksesta epäillyn ei tarvitse 

edistää omaa kiinnijäämistään, eikä hänellä ole velvollisuutta puhua totta. Toisaalta 

epäilty voi tunnustaa koko teon. Asianomistajalla on negatiivinen totuusvelvollisuus. 

Hänen ei ole pakko vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin, mutta vastatessaan, hänen 

on puhuttava totta.   Hänen ei myöskään tarvitse aktiivisesti kertoa tapahtumasta, jos 

hän ei halua. Todistajalla puolestaan on positiivinen totuusvelvollisuus. Hänen on 

puhuttava totta ja kerrottava oma-aloitteisesti kaikki seikat, mitä hän asiasta tietää. 

Kuulusteluja vaikeuttaa usein myös se, että asianosaiset ovat olleet tapahtumahetkellä 

päihtyneitä ja kaikkien muistikuvat tapahtumasta ovat heikot.  

 

Yksinomaan pelkkä kuulustelu ei välttämättä riitä näytöksi ja lisäksi tarvitaan muuta 

näyttöä. Silloin poliisin on selvitettävä, onko tapahtumasta saatavissa jotain muuta 

näyttöä, jolla rikostapahtumaa voi todentaa. Tällaista muuta teknistä näyttöä voi olla mm. 

sormenjäljet, DNA, puhelutiedot, valokuvat ym. Usein on niin, että poliisi kutsutaan 

rikospaikalle selvittämään tapahtunutta. Tällöin poliisi tekee rikospaikalla teknistä 

tutkintaa mm. valokuvaamalla ja tallentamalla muita mahdollisia jälkiä, joita rikoksen 

tekijä on saattanut tapahtumapaikalle jättää. Esimerkiksi sormenjälki tai DNA sitoo 

tekijän tekopaikkaan ja toimii näyttönä siitä, että tekijä on ollut ko. paikalla. 



16 

 

Valokuvaamalla voidaan todentaa rikospaikka yleisesti, mutta myös aiheutettuja 

vahinkoja tai uhrin vammoja. 

 

Näytön hankkiminen edellyttää poliisilta juridista asiantuntemusta siitä, minkälaista 

näyttöä tarvitaan ja minkälainen todistelu soveltuu parhaiten kulloinkin selvitettävänä 

olevaan rikokseen. Esitutkinta tulisi pystyä suuntaamaan sellaisten faktojen 

selvittämiseen, jotka voivat olla perustana syyttäjän syyteharkinnalle. Tällöin vältytään 

myös siltä, että ei turhaan selvitellä oikeudellisesti epärelevantteja seikkoja. Tämän 

seikan vuoksi, poliisin ja syyttäjän yhteistyö on tärkeää. 

 

Kuten kuvassa 1. esitetään, esitutkinta alkaa rikosilmoituksen kirjaamisesta ja siinä on 

useita eri vaiheita. Käytännössä esitutkintaprosessiin osallistuu useita henkilöitä. 

Rikospaikalla käynyt poliisipartio tai ilmoituksen vastaanottaja poliisin päivystyksessä, 

eivät yleensä jatka rikosjutun tutkijoina, vaan tutkinta siirtyy varsinaisen tutkintaryhmän 

tutkijan tutkittavaksi. Esitutkinnan sujuvuuden, tehokkuuden ja myös lopputuloksen 

kannalta on erittäin tärkeää, että jo ilmoituksen vastaanottajalla on juridista 

asiantuntemusta, jotta hän osaa esittää oikeita kysymyksiä ja tehdä rikospaikalla 

oikeanlaisia havaintoja. Myös rikospaikan dokumentointi oikealla tavalla on erittäin 

tärkeää. Rikospaikalla puutteellisesti työtä on usein mahdotonta jälkeenpäin korvata tai 

korjata. Laadukkaasti dokumentoitu rikospaikka ja kirjattu rikosilmoitus varmistavat 

hyvän pohjan esitutkinnan myöhemmille vaiheille. 

 

Esitutkinnan päätyttyä, esitutkintatoimenpiteistä on laadittava esitutkintapöytäkirja 

(ETL 9:1). Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kaikki tutkinnassa kertynyt materiaali, jos 

sillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. Käytännössä kaikista esitutkintatoimista 

laaditaan erillinen pöytäkirja, jotka lopulta liitetään yhdeksi kokonaisuudeksi, 

esitutkintapöytäkirjaksi. Esimerkiksi kuulustelusta laaditaan pöytäkirja, samoin erilaiset 

saadut lausunnot (verinäyte, DNA, Sormenjälki) ja niiden tulokset laaditaan pöytäkirjan 

muotoon. Valokuvista laaditaan valokuvaliite. Tämä kokonaisuus tulee laatia 

poliisihallituksen ohjeen mukaisesti selvään ja sujuvasti luettavaan muotoon, jotta 



17 

 

asiaan ensimmäistä kertaan perehtyvä saa asiakokonaisuudesta selkeän kuvan mitä on 

tapahtunut. Onkin tärkeää huomata, että tuomioistuimissa rikosasiaa käsitellään 

pelkästään esitutkintapöytäkirjaan kootun aineiston perusteella aina korkeimmassa 

oikeudessa asti. Rantaeskola onkin osuvasti todennut, että: ”asianosaiset ja 

rikosprosessin myöhemmän toimijat saavat poliisista juuri sellaisen kuvan, mitä valmis 

esitutkintapöytäkirja antaa. Esitutkintapöytäkirjaa voidaan tässä mielessä pitää poliisin 

käyntikorttina.” (Rantaeskola 2022 s. 369). 

 

2.5 Syyteharkinta 

Rikosprosessin toinen vaihe on syyteharkinta. Saatuaan poliisin tekemän 

esitutkintapöytäkirjan syyttäjä harkitsee, onko esitutkinnassa saatu riittävästi näyttöä, 

jotta syyte voidaan nostaa. Syyttäjällä on itsenäinen harkintavalta päättää syytteen 

nostamisesta. Syyteharkinnan kannalta esitutkinnan ja sen perusteella laaditun 

esitutkintapöytäkirjan sisällöllä on ratkaiseva merkitys. Syyttäjä tekee syyteharkinnan 

pelkästään esitutkintapöytäkirjassa olevien tietojen perusteella. Jos näyttöä ei ole 

riittävästi tai se on joiltain osin vaillinaista, syyttäjä voi päätyä tekemään 

syyttämättäjättämispäätöksen. Syyttäjällä on mahdollisuus tehdä poliisille 

lisätutkintapyyntö (ETL 5:2), jossa se pyytää esitutkintaviranomaista selvittämään jotain 

seikkaa, jota ei syyttäjän mielestä ole riittävästi selvitetty (Rantaeskola 2022 s. 371–373).   

 

Kun syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen, se toimittaa haastehakemuksen 

käräjäoikeuden kansliaan. Haastehakemuksessa syyttäjän on esitettävä mm. se teko, 

johon syyttäjä katsoo tekijän syyllistyneen, sekä todisteet, jotka syyttäjä aikoo esittää, 

sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttää toteen (Laki oikeudenkäynnistä 

rikosasioissa 11.71997/689). 

 

 



18 

 

2.6 Esitutkinnan laatukriteerit 

Esitutkinnan laatukriteerit muodostuvat lainsäädännöstä ja rikosoikeuden yleisistä 

opeista. Lainsäädäntö määrittelee reunaehdot sekä valmistusprosessille (esitutkinta) 

että lopputuotteelle (esitutkintapöytäkirja). Esitutkintalaki, Perustuslaki, Poliisilaki ja 

Pakkokeinolaki asettavat kaikki omat vaatimuksensa. Esitutkinnan sisällölliset 

laatukriteerit määrittävät rikoslaki ja rikosoikeuden yleisten opit. Teko on määritelty 

rikokseksi rikoslaissa kuvatun tunnusmerkistön perusteella. Esitutkinnassa epäilty teko 

tulee selvittää koko tunnusmerkistön osalta. Lisäksi teon selvittämisessä tulee ottaa 

huomioon rikosoikeuden yleiset opit syyllisyydestä, teon oikeudenvastaisuudesta sekä 

rangaistavuudesta. Lopuksi esitutkintapöytäkirja tulee laatia poliisihallituksen laatiman 

käsikirjan ohjeistamaan muotoon. 

 

Esitutkinnassa hyvän laadun voi ajatella koostuvan kolmesta asiasta. Ensiksikin 

tuoteominaisuudet (esitutkintapöytäkirjan sisältö), esitutkinnassa hankittu näyttö 

kattaa tarkasti rikosnimikkeen tunnusmerkistön ja siinä on selvitetty riittävällä 

laajuudella kaikki asiaan liittyvät oleelliset seikat, että se vastaa kaikkiin kysymyksiin, jota 

syyttäjä tarvitsee syyteharkinnassa ja myöhemmin asian pääkäsittelyssä 

tuomioistuimessa. Mikäli jotakin näytön kannalta merkittävää seikkaa ei esitutkinnassa 

yrityksestä huolimatta ole saatu selvitettyä, sekin on selvästi kirjattu, jolloin syyttäjän ei 

tarvitse pohtia, onko asiaa selvitetty vai ei. 

 

Toiseksi tuoterakenne, esitutkintapöytäkirja on koottu sujuvasti luettavaan ja 

ymmärrettävään muotoon, jotta sen perusteella asiaa on helppo käsitellä 

tuomioistuimessa. Sujuva rakenne viittauksineen on tärkeä myös sen vuoksi, että 

esitutkintapöytäkirja on ainoa tietolähde, joka asiaa käsittelevillä tuomioistuimilla 

rikosasiasta on käytettävissään. Epäloogisesti tai sekavasti koottu pöytäkirja vaikeuttaa 

asian käsittelyä ja heikentää oikeusvarmuutta. Kolmanneksi esitutkinta on tehty lain 

mukaisesti oikein kaikkia muotovaatimuksia noudattaen ja ilman aiheetonta viivytystä. 

 



19 

 

Palvellakseen syyttäjän tarpeita, esitutkintapöytäkirjan tulee täyttää suuri joukko 

erilaisia laatuvaatimuksia. Jokaisen esitutkintaprosessiin osallistuvan tulisi osata nämä 

vaatimukset ja pyrkiä omalta osaltaan täyttämään ne. Laatuvaatimuksia on kuitenkin niin 

paljon, että niitä on mahdotonta muistaa ulkoa. Etenkin stressaavassa 

kuulustelutilanteessa voi olla vaikea ottaa huomioon kaikkia näytön kannalta oleellisia 

asioita kovinkaan loogisesti. Laadun parantamiseksi ja hyvän peruslaadun 

varmistamiseksi rikostutkintaprosessi olisi tarpeen suunnitella sellaiseksi, että sitä ohjaa 

selkeä formaatti, joka pakottaisi huomioimaan kaikki laatuvaatimukset ja tekemään ne 

oikein heti ensimmäisellä kerralla. 

 



20 

 

3 Laatu on vaihtelun vähentämistä 

Mistä tiedämme teemmekö laadukasta työtä? Rikostutkintaa tekevä poliisi tekee 

varmasti parhaansa, mutta mistä johtuu, että usein omasta mielestä hyvin tehty työ ei 

olekaan niin laadukasta, eikä palvele syyttäjän tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. 

 

Mitä laatu käsitteenä tarkoittaa? Paul Lillrankin (1998) mukaan hyvä laatu pitää 

määritellä, jotta voidaan erottaa hyvä ja huono toisistaan. Käsitteenä laatu on varsin 

monitahoinen ja jokaisella on siitä jonkinlainen näkemys. Laatua on tutkittu paljon ja siitä 

on olemassa monenlaisia määritelmiä. Yhtä universaalia laadun määritelmää ei ole 

olemassa. Laatu onkin suhteellinen käsite ja sitä voi tarkastella monesta eri 

näkökulmasta. Yleisesti laatua voidaan tarkastella esimerkiksi tuotteen, palvelun tai 

prosessin laatuna (Luoma 2001: 64). 

 

Paul Lillrankin mukaan laadun filosofiasta puhuttaessa ensin on tärkeää pohtia mitä 

asioita laatu koskee ja mihin laatutarkastelua voi soveltaa. Hänen mukaansa laatu koskee 

asiakkaalle vaihdantasuhteessa toimitettuja tuotteita ja palveluja. Toiseksi laatu koskee 

vain sellaisia tuotteita tai palveluita, joita voi mitata tai arvioida, koska mitattavuus antaa 

mahdollisuuden arvioida onko joku hyvää vai huonoa. Kolmanneksi laatu koskee 

prosessia, jolla tuote tai palvelu tuotetaan. Toisin sanoen, jos haluaa saada jotain hyvää 

aikaan, on ensin ymmärrettävä ja määriteltävä tämä hyvä. Sitten on kehitettävä mittari, 

jonka avulla voidaan erottaa hyvä huonosta. Vain mittaamalla on mahdollista tietää, 

kuinka kaukana tavoitteesta ollaan ja ollaanko menossa oikeaan suuntaan (Lillrank 1998 

s. 19).  

 

Rikostutkinnan näkökulmasta tuotteen laadun voi ymmärtää esitutkintapöytäkirjan 

laatuna. Hyvän laadun selvittämiseksi voisi kysyä, vastaako esitutkintapöytäkirja 

sisällöltään syyttäjän tarvetta? Voiko syyttäjä tehdä sen pohjalta syyteharkinnan ja ajaa 

rikosasiaa esitutkintapöytäkirjan tietojen pohjalta. Prosessin laadun voi ymmärtää 

lainmukaisuuden näkökulmasta esitutkintaprosessissa. Onko rikostutkinta suoritettu 

esitutkintalain ja muiden lakien ja määräysten mukaan virheettömästi. Prosessin laatua 



21 

 

voisi tarkastella myös sen sujuvuuden ja koko esitutkinnan keston näkökulmasta. 

Palvelun laadun voi taas nähdä laajemmin palveluna koko yhteiskunnalle tai esitutkinnan 

osallisille.  

 

Lumijärvi (2007 s. 97) on tutkinut laatuajattelua poliisitoiminnassa ja toteaa, että 

laadusta puhuminen aiheuttaa poliisissa ristiriitaisia tunteita. Se ehkä synnyttää 

alitajuisen tulkinnan, että laadussa on jotain vikaa ja ongelmia ja siitä puhuminen 

koetaan moitteeksi. Laatu liitetäänkin usein osaksi laillisuusvalvontaa, joka saattaa 

aiheuttaa negatiivista suhtautumista. Sen nähdään helposti myös kyseenalaistavan 

poliisin ammattitaidon ja osaamisen. Lumijärvi kuitenkin esittää, että laadun arviointi on 

nimenomaan sisäisen kehittämisen väline. Se on osa oppivaa ja kehittävää 

työskentelytapaa. Aina on mahdollista tehdä työt paremmin. Tämä koskee myös 

huippuammattilaisista koostuvaa poliisiorganisaatiota. 

 

3.1 Laadun määritelmiä 

Laadun historia ulottuu kauas ja eri aikakausina se on tarkoittanut eri asioita. Harrington 

ja Mathers (1997 s. 5) mainitsevat, että vanhimmat ja varsin ankarat laatuvaatimukset 

on kirjattu jo Babylonin kuninkaan Hammurabin lakikokoelmaan: 

 

” Jos rakentaja tekee miehelle talon, mutta hänen työnsä ei ole kestävä, vaan talo 

luhistuu ja tappaa isännän, on rakentaja surmattava.” 

 

Myöhemmin teollisen aikakauden alussa laatuun suhtauduttiin jo rauhanomaisemmin ja 

se tarkoitti lähinnä fyysisen tuotteen, esimerkiksi aseen, teknistä laatua valmistuksessa. 

1900-luvun alussa massatuotannon aikakaudella Frederick Taylor kehitti tieteellisen 

liikkeenjohdon, jossa laaduntarkastus oli pääasiallinen keino varmistaa tuotteiden laatu. 

Tämä tarkoitti käytännössä tuotteiden jälkikäteistä tarkastamista (Väisänen 2013). 

 

Nykyaikaisen laatujohtamisen voidaan katsoa alkaneen 1931 Walter Shewartin 

kehittämästä tilastollisesta prosessinohjauksesta. Tuotteiden ja palveluiden laatuun tuli 



22 

 

tieteellinen tapa todeta, tarkkailla ja ohjata laatua. Tieteellinen tapa ymmärtää laatua, 

johti myös parempaan laatuun. Shewart esitti laadun filosofian kulmakiveksi 

muodostuneen määritelmän laadusta: ”Laatu ei tarkoita luksusta tai kallista tai yleistä 

erinomaisuutta, vaan yksinkertaisesti asetettujen vaatimusten mukaisuutta.” (Lillrank 

1998 s. 11). Laatuopit kehittyivät voimakkaasti Yhdysvalloissa toisen maailmansodan 

aikana sotateollisuudessa, jossa piti valmistaa suuria määriä erilaisia tuotteita. 

Yhdysvalloista laatuajattelu levisi etenkin Japaniin, jossa siitä kehittyi sittemmin 

kokonaisvaltainen laatujohtamisen filosofia, Total Quality Control (TQC) ja myöhemmin 

Total Quality Management (TQM) (Oakland 2020)  

 

Laadun kehittämisen tärkeimpiä pioneereja Shewartin ohella ovat myös mm. Edwards 

Deming, Joseph M. Juran ja Philip B. Crosby. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana he 

olivat kehittämässä teollista tuotantoa ja heidän laatuoppinsa levisi laajalle. Professorit 

Juran ja Deming olivat 1950-luvulla Japanissa mukana kehittämässä Japanin 

tuotantoelämää (Lumijärvi 1999 s. 20). Laatuajattelu omaksuttiinkin Japanissa laajasti ja 

siitä tuli seuraavina vuosikymmeninä kukoistava teollisuusmaa juuri sen tuottamien 

tuotteiden laadun vuoksi.  

 

Vaikka laatuajattelu syntyikin teollisen tuotannon kehittämisestä, on tärkeä huomata, 

että Deming, Juran ja Crosby sovelsivat ajatuksiaan laadusta heti alusta saakka myös 

palveluiden tuotantoon ja julkiselle sektorille. Heidän mukaansa teoriat laadusta 

soveltuivat kaikkeen tuotannolliseen tekemiseen, olipa se sitten teollista, 

palvelutuotantoa tai hallintoa (Juran 1993). Sen vuoksi ajatukset levisivätkin laajalti ja ne 

ovat juurtuneet kaikkeen toiminnan kehittämiseen. 

 

Edwards Deming määrittelee laadun asiakaskeskeisesti siten, että laatu on asiakkaan 

tarpeiden tyydyttämistä. Deming myös korosti koko organisaation, systeemin, merkitystä. 

Demingin mukaan 90 prosenttia organisaation ongelmista johtuu systeemistä. Huonon 

laadun perussyy on vain harvoin yksittäisessä työntekijässä tai lähiesimiehessä. Deming 

korostaa organisaation johdon roolia laatutyössä. (Deming 1982). Laadun 



23 

 

kokonaisvaltaisen johtamisen Deming kiteytti 14 periaatteeseen, jotka ovat vapaasti 

suomennettuna: 

 

1. Tee laadun kehittämisestä johdonmukainen tavoite. 

2. Omaksu uusi filosofia välineeksi johdon uuteen taloudelliseen ajatteluun ja 

muutokseen. 

3. Levitä vastuu laadun saavuttamisesta kaikkien tehtäväksi ja eliminoi jälkikäteinen 

tarkastaminen rakentamalla laatu tuotteeseen. 

4. Luovu tulosohjauksesta. Keskity kokonaiskustannuksen minimointiin. 

5. Jatkuva parantaminen. Kehitä tuotteita ja palveluita jatkuvasti. 

6. Kouluta henkilöstöä. 

7. Kehitä ja kouluta johtajia. Johdon tehtävä on auttaa työntekijöitä tekemään 

työnsä paremmin. 

8. Poista pelko työntekijöistä, jotta he voivat tehdä parhaimpansa vapautuneesti. 

9. Murra osastojen väliset raja-aidat. 

10. Lopeta turhat ”lastu lentämään” iskulauseet. Ne toimivat yleensä päinvastoin. 

11. Poista määrään perustuvat tulostavoitteet. Aseta laatu tärkeimmäksi tavoitteeksi. 

12. Poista sellaiset esteet, jotka estävät työntekijöitä kokemasta ammattiylpeyttä 

13. Luo organisaatioon vahva itsensä kehittämisen ja kouluttautumisen ilmapiiri. 

14. Ota koko organisaatio mukaan tekemään muutosta. Se on jokaisen työtä. 

 

Yksi tärkeimpiä Demingin ajatuksista oli jatkuva oppiminen ja parantaminen. Jatkuvaa 

parantamista varten hän kehitti PDCA-työkalun, joka on edelleen yksi tunnetuimmista 

laadun kehittämisen työkaluista (Deming 1982). Plan à Do à Check à Act -menetelmä 

kuvaa laatutyön prosessia. Plan -vaiheessa määritellään ongelma ja suunnitellaan 

muutos tai testi muutosta varten. Tähän käytetään kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Do -

vaiheessa toteutetaan testi tai muutos. Check -vaiheessa arvioidaan muutoksen 

vaikutuksia esim. asetettuihin tavoitteisiin. Act -vaiheessa, otetaan parannettu 

menetelmä käyttöön ja juurrutetaan se osaksi jokapäiväistä toimintaa. Demingin 

ympyrän tarkoitus on, että kehitettävien asioiden ei tarvitse olla suuria mullistuksia, vaan 



24 

 

tarkoitus on kehittää omaa toimintaa matalalla kynnyksellä pienin askelin jatkuvasti 

(Deming 1982). Demingin filosofian voisi sanoa olevan, että laatua parantamalla hukkaan 

menevien työtuntien määrä pienenee ja hukatun työajan sijasta pystytään tuottamaan 

enemmän. 

 

 
 

Kuva 2. Jatkuva parantaminen ja Demingin kehä (Mäenpää 2017). 

 

Joseph Juran määritteli laadun sopivuudeksi käyttötarkoitukseen (Juran & Gryna 1993 s. 

3). Juran korosti laadun universaaliutta. Hänen mukaansa laadun käsitteet, tekniikat ja 

välineet soveltuvat yhtä lailla tavaroiden ja palveluiden tuottamiseen niin yksityiselle 

kuin julkisellekin sektorille. Organisaatioiden sisällä käsitteitä voi soveltaa ylimmästä 

johdosta työntekijään (Juran 1988 s. 1–15). Juranin laatutrilogiaksi kutsuttu kokonaisuus 

käsittää laadun suunnittelun (Quality planning), jonka sisältö on, että asiakaslähtöisellä 

suunnittelulla voidaan tuottaa asiakkaan tarpeita vastaavia tuotteita ja palveluita. Toinen 

osa on laadun valvonta (Quality control), jolla huolehditaan siitä, että tuote tai palvelu 

on juuri sitä mitä on luvattu. Trilogian viimeinen osa on laadun parantaminen (Quality 

improvement), jonka mukaan laatua pyritään jatkuvasti parantamaan. 

 



25 

 

 

Kuva 3. Juran trilogy (Juran 1993). 

 

Philip Crosby taas määritteli laatua todettuna vaatimustenmukaisuutena. Crosbyn 

mukaan laatu on määriteltävä tarkasti, jotta kaikki ymmärtävät sen samalla tavalla. 

Crosby piti ongelmallisena juuri sitä, että kaikki puhuvat laadusta ja haluavat laatua, 

mutta kaikilla on siitä omanlaisensa käsitys. Kun laatuvaatimukset on selkeästi määritelty, 

on helppo todeta onko vastaako tehty tuote asetettuja laatuvaatimuksia. Muiden tavoin, 

Crosby korosti johdon sitoutumisen ja systemaattisen toiminnan tärkeyttä. Crosbyn 

tunnettu lausahdus on ”laatu on ilmaista ja laaduttomuus on kallista”. Laadun tekeminen 

on virheiden ennalta ehkäistyä. Sitä, että tehdään kerralla oikein ne asiat, jotka joka 

tapauksessa pitää tehdä. (Crosby 1979 s. 3–41).   

 

2000-luvulla yhteiskunnat ovat muuttuneet yhä enemmän palveluvaltaisemmiksi ja sen 

myötä laatu on käsitteenä laajentunut entistä enemmän koskemaan myös 

palvelutuotantoa. Muutos on koskenut myös julkista sektoria ja myös siellä on alettu 

kiinnittää entistä enemmän huomiota palvelun ja sen tuottamisen laatuun (Lumijärvi 

1999). Nykyään laatu ja laatujohtaminen nähdään organisaation tärkeimmäksi 



26 

 

menestystekijäksi niin liiketoiminnassa kuin julkisella sektorillakin. Julkisella sektorilla 

erityisesti terveydenhuollossa laatuun liittyvää tutkimusta on tehty paljon. Suomessa 

etenkin Aalto yliopiston professori Paul Lillrank on tutkinut laadun vaikutusta 

terveydenhuollon pitkiin jonoihin ja ruuhkautumiseen (Lillrank 2018). 

 

Poliisipäällikkö Luoma on tutkinut laatua poliisitoiminnassa. Luoman mukaan 

tärkeimmät näkökulmat laatuun ovat asiakaskeskeisyys ja valmistuskeskeisyys. Luoman 

(Luoma 2001) mukaan laadun voi jakaa seuraaviin pääryhmiin: 

 

• Yhdenmukaisuus 

• Tuoteominaisuudet 

• Vaatimusten vastaavuus 

• Tyytyväisyys 

• Kriteerienmukaisuus 

 

Joseph Juran (1993 s. 7) on kiteyttänyt laadun havainnollisesti käsitepariin small q and 

Big Q. Iso Q käsittää organisaation kokonaisvaltaisen toiminnan ketjun tilauksesta 

toimitukseen. Pieni Q käsittää itse tuotteeseen tai palveluun liittyvät ominaisuudet. Kuva 

havainnollistaa hyvin laadun ulottuvuudet ja sen, että eri vaiheissa laatu ja 

laatuvaatimukset tarkoittavat eri asioita. Lisäksi kunkin vaiheen on vielä sovittava yhteen 

toistensa kanssa. 

 

 

Kuva 4. Iso Q ja pieni q (Juran 1993). 

 



27 

 

Laadusta on valtavasti kirjallisuutta ja tutkimusta. Lyhyesti voi sanoa, että hyvää laatua 

syntyy, kun organisaatio ymmärtää oikein asiakkaan tarpeet, osaa suunnitella niitä 

vastaavan tuotteen tai palvelun.  Sen jälkeen se osaa vielä suunnitella tehokkaan 

tuotantoprosessin, joka kykenee tuottamaan tuotteen tai palvelun tarkasti suunnitelman 

mukaisesti.    

 

 

3.2 Laatujohtaminen 

Puhuttaessa laatujohtamisesta, sillä tarkoitetaan yleensä Englannin kielisestä käsitteestä 

Total Quality Management (TQM) käännettyä, laadun kokonaisvaltaista johtamista 

kuvaavaa käsitettä. Quality sanalla viitataan koko johtamisfilosofian lähtökohtaan 

laatuun ja asiakaslähtöisyyteen ja asiakkaiden ensisijaisuuteen laadun määrittäjänä. 

Total viittaa ensinnäkin siihen, että laadun kehittäminen kuuluu organisaatiossa 

jokaiselle. Toiseksi se viittaa myös laadun kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen 

organisaation kaikkien osa-alueiden, johtamisen, palvelun, prosessien, tuotteiden, 

työyhteisön jne. laatuna. Management kuvaa johtamista yleensä, mutta sillä 

korostetaan ylimmän johdon sitoutumisen tärkeyttä. Sitoutumisella tarkoitetaan johdon 

konkreettista ja aktiivista osallistumista johtamisjärjestelmien muokkaamista laadun 

kehittämiseksi. Näin laadusta tulee organisaation strategia (Lumijärvi 2000, s. 27). 

 



28 

 

 

Kuva 5. TQM Principles by Juran (Juran Institute). 

 

TQM syntyhistoria johtaa Japaniin 1950-luvulle, jolloin osana Marshall-apua 

laatuprofessorit Juran ja Deming lähtivät kehittämään Japanin teollista tuotantoa. Japani 

oli tuolloin köyhä maa ja resursseja oli niukasti. Kehittämisen lähtökohtana olikin 

resurssien hukkakäytön minimointi. Tähän oli mahdollista päästä laatua parantamalla. 

Tästä kehittyi Japanissa Total Quality Control (TQC) ja kun professorit veivät japanissa 

kehitetyn laatuajattelun takaisin Yhdysvaltoihin, se muuntui nykyiseen muotoonsa TQM. 

 

Demingin esittämiä 14 laadun perusperiaatetta pidetään edelleen laatujohtamisen 

kulmakivenä (Lumijärvi 2000, s. 21–23). Laatujohtamisessa on kyse organisatoristen 



29 

 

edellytysten luomisesta laadun tekemiselle (Lillrank 1998 s. 16). Tutkijat Hackman & 

Wageman (1995) ovat kiteyttäneet tutkimuskirjallisuuden perusteella keskeiset TQM 

olettamukset, periaatteet ja keinot.  

 

Hackmanin (1995) esittää, että TQM-strategia tulosten saavuttamiseksi perustuu neljään 

toisiinsa liittyvään oletukseen laadusta, ihmisistä, organisaatioista ja johtajien roolista 

Olettamukset laadusta tarkoittavat sitä, että huonon laadun kustannukset ovat 

merkittäviä. Halvinta on tehdä oikein ensimmäisellä kerralla. Laatu ei synny 

tarkastamalla, vaan virheiden syitä poistamalla. Olettamukset ihmisistä tarkottaa, että 

työntekijät välittävät luonnostaan oman työnsä laadusta ja tekevät hyvää työtä, jos he 

saavat riittävästi koulutusta ja systeemi sen sallii. Olettamukset organisaatiosta on 

systeemiteoreettinen näkemys organisaatiosta keskenään toisistaan riippuvaisten osien 

kokonaisuutena. Tässä osastojen keskinäinen ymmärrys toistensa työstä on keskeistä. 

Olettamukset johtajien roolista tarkoittaa sitä, että ylin johto on vastuussa laadusta. Ylin 

johto luo organisaatiojärjestelmät, jotka määräävät miten tuotteet ja palvelut 

suunnitellaan ja tuotetaan. Työntekijöiden työn tehokkuus on suora funktio esimiesten 

luomien järjestelmien laadusta (Hackman ym. 1995). 

 

Kokonaisvaltaisen laatujohtamisen keskeisiä periaatteita on mm. prosessikeskeisyys, 

vaihtelun analyysi ja hallinta, tosiasioiden varassa johtaminen, sekä jatkuva 

parantaminen (mm. Deming 1982, Juran, Hackman 1995). 

 

1. Prosessikeskeisyys. Tuotteiden ja palveluiden laatu riippuu prosesseista, joilla ne 

suunnitellaan ja tuotetaan. Ei riitä, että annetaan ohjeet toivotusta tuloksesta. 

Lisäksi työntekijät tulee kouluttaa parantamaan työprosesseja. 

 

2. Vaihtelun analyysi ja hallinta. Hallitsematon vaihtelu prosesseissa ja tuloksissa 

on ensisijainen syy laatuongelmiin. Johtajien pitää ymmärtää vaihtelun merkitys 

paremmin. 

 



30 

 

3. Tosiasioiden varassa johtaminen. Systemaattinen tiedonkeruu ja tilastot ovat 

kaiken kehittämisen perusta. 

 

4. Oppiminen ja jatkuva kehittäminen. Organisaation pitkän aikavälin menestys 

riippuu siitä, kuinka se suhtautuu oppimiseen ja jatkuvaan parantamiseen. Aina 

on mahdollista tehdä paremmin. 

 

          (Hackman ym. 1995) 

 

 

TQM ajattelun pohjalta on myöhemmin syntynyt organisaatioiden itsearvioinnin ja oman 

toiminnan laadun kehittämiseksi Euroopan laatupalkinto EFQM (European Foundation 

of Quality Management). Se on kehitystyökalu, jonka avulla kehitetään 

kokonaisvaltaisesti organisaation toimintaa. Mallin pohjalta luodaan työkalut 

kehittämiskohteiden tunnistamiseen, parantamiseen, mittaamiseen ja seurantaan. Malli 

pohjautuu viiteen toimintatapoja kuvaavaan ja neljään tuloksia kuvaavaan 

arviointialueeseen. Toimintatapoja kuvaavat 1. Johtajuus, 2. Henkilöstö, 3. 

Toimintaperiaatteet ja strategia, 4. Kumppanuudet, resurssit 5. Prosessit. Toimintatapoja 

arvioidaan kysymällä kussakin kohdassa, mitä tehdään ja millä tavalla. Tuloksia kuvaavat 

1. Henkilöstö, 2. Asiakas, 3. Yhteiskunta, 4. Suorituskyky. Niitä arvioidaan kysymällä mm. 

osoittavatko tulokset hyvää kehitystä ja suorituskykyä ja millainen tulos on muihin 

verrattuna (EFQM-malli 2013) 

 

Valtionhallinnossa laatupalkinto lanseerattiin eri virastoissa laajasti käyttöön 1900-luvun 

lopulla.  Poliisissa laatupalkinto otettiin käyttöön 2003. Tarkoituksena oli, että kukin 

poliisilaitos toteuttaa mallin avulla itsearviointia ja kehittää toiminnan laatua (SM 

poliisiosaston julkaisusarja 1/2003). Myöhemmin poliisi julkaisi myös laatustrategian 

2006. Sen tarkoituksena oli sitoa laatutyö osaksi julkisen sektorin kehittämispolitiikkaa 

ja virastojen tuloksellisuutta (Poliisin laatustrategia 2006). Strategian tavoitteita ovat mm. 

tuloksellisuuden ja tuottavuuden parantaminen ja työmenetelmien yhtenäistäminen. 



31 

 

Tavoitteisiin pyritään muodostamalla laatujärjestelmä arviointikriteeristöineen, 

arvioimalla laatua systemaattisesti läpi poliisiorganisaation, tukemalla ja palkitsemalla 

poliisiyksiköiden laatutyötä ja huomioimalla kansalaisnäkökulma ja asiakaslähtöisyys 

(Poliisin laatustrategia 2006). Laatustrategian toteuttamisen välineenä on ollut EFQM-

menetelmä.  

 

Poliisin laatustrategian tavoitteet on ollut tarkoitus kirjata erillisen laatukäsikirjan 

muotoon. Laatukäsikirjaan on suunniteltu sijoitettavan yksikkökohtaisia 

toimintakäsikirjoja, ohjeita ja työmenetelmiä. Erityisesti on ollut tarkoitus kirjata 

yksityiskohtaisia työtapoja, jotta näkymättömät menetelmät saadaan kirjattua näkyväksi. 

Tällä voitaisiin saavuttaa hyötyä uusien työntekijöiden perehdyttämisessä sekä 

toimintatapojen yhtenäistämisessä muutenkin (Poliisin laatustrategia 2006). 

Laatukäsikirja on kuitenkin jäänyt toteuttamatta. 

 

Arpiainen (2022) on tutkinut esitutkinnan laatua ja toteaa, että poliisissa 

laatujohtaminen ei näytä ottaneen tuulta purjeisiin, sillä EFQM-mallin tai laatustrategian 

käytännöistä tai tuloksista ei löydy dokumentoitua tai kokemuksellista tietoa. Saman 

havainnon tein myös itse yrittäessäni etsiä materiaalia tätä tutkimusta varten. Nikkanen 

(2019) on tutkinut rikosprosessin laatua ja toteaa johtopäätöksissään, että poliisin 

laatustrategian jalkauttaminen ei ole onnistunut, eikä systemaattisen kehittämisen 

kulttuuri ei ole juurtunut poliisiin. Puutteita on ollut niin vastuuttamisessa, 

suunnittelussa kuin osallistamisessa. Laatu poliisityössä esiintyy käsitteenä lähinnä 

yleisellä tasolla mm. tulossopimuksissa (Sisäministeriö 2021), mutta laadun tarkempi 

määrittely ja strategia puuttuu edelleen. 

 

Organisaatioissa erilaiset laadun parantamiseen tähtäävät muutoshankkeet (TQM, Lean, 

Lean six sigma) ovat olleet 2000-luvulla suosittuja, koska hyvän laadun merkitys 

organisaation menestystekijänä on laajasti tunnustettu. Iso osa hankkeista kuitenkin 

epäonnistuu. Albliwi ym. (2012) selvitti tutkimuksessaan hankkeisiin liittyvää 

tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuskirjallisuuden perusteella oli löydettävissä 34 syytä 



32 

 

epäonnistumisiin. Tärkein syy epäonnistumiselle on johdon asenteet, sitoutuminen ja 

osallistuminen. Ilman johdon varauksetonta tukea hankkeilla ei ole mahdollisuutta 

menestyä. Johdon kriittistä roolia korostivat jo laadun pioneerit Deming ja Juran. 

Seuraavaksi tärkein syy oli osaamisen ja koulutuksen puutteet. Koulutus nähdään usein 

liian ajan hukkana (Albliwi ym. 2012). 

 

Poliisihallinnossa on vuosien varrella toteutettu monia erillisiä kehityshankkeita, joissa 

on tavoiteltu kustannussäästöjä ja tuottavuuden kasvua. (SM raportti 2023, s. 56). Monet 

hallintorakenneuudistukset ovat muokanneet poliisia kuitenkin niin paljon, että selvää 

kuvaa uudistuksen hyödyistä ei ole voitu muodostaa. Uudistusten todellisia hyötyjä 

onkin kritisoitu voimakkaasti (mm. Mansikka-Aho 2021). Valtakunnallista laadun 

parantamiseen tähtäävää organisaatiorakennetta tai muitakaan rakenteita ei ole 

vieläkään käytössä. Toimintatapojen yhtenäistäminen nähdään poliisitoiminnassa 

kuitenkin erityisen tärkeänä kehittämiskohteena, ja se onkin ollut eri lähteiden mukaan 

agendalla jo 20 vuotta. Uusin raportti poliisitoiminnan kehittämisestä nostaa sen jälleen 

esiin yhtenä keinona parantaa poliisin tuloksellisuutta tulevaisuudessa (SM raportti 2023, 

s. 74). 

 

 

3.3 Asiakas 

Laatua koskeva kirjallisuus korostaa asiakaslähtöisyyttä organisaation toiminnan 

lähtökohtana. Kenelle tuotetaan, mitä tuotetaan ja miten tuotetaan? Asiakaslähtöisyys 

on myös toiminnan kehittämisen lähtökohta. Pyrkiessään tuottamaan asiakkaalleen 

parasta laatua, organisaatio tulee samalla suunnanneeksi omat tuotantopanoksensa 

tehokkaimmalla tavalla oikeisiin asioihin. (Modig ym. 2013: 13) 

 

Poliisin suorittaman rikostutkinnan voi nähdä palvelutuotantona, jonka tehtävä on 

tuottaa turvallisempi yhteiskunta osoittamalla riittävän uskottavasti, että rikoksesta jää 

kiinni ja siitä joutuu vastuuseen. Tämän palvelutuotannon asiakas on yhteiskunta. 

Syntynyt palvelutuote on asian tila, luotettava rikosprosessi ja turvallisempi yhteiskunta. 



33 

 

Lähempää tarkasteltuna rikostutkinnan voi nähdä tuotantoprosessina, joka tuottaa 

esitutkintapöytäkirjoja syyttäjälle syyteharkintaa varten. Esitutkintapöytäkirja on siis 

konkreettinen poliisin tekemä tuote (Koljonen 2010 s. 157). Syyttäjä käyttää poliisilta 

saamaansa esitutkintapöytäkirjaa oman työnsä tekemiseen, syyteharkintaan ja 

rikosasian ajamiseen tuomioistuimessa. Syyttäjän työ riippuu täysin poliisin tekemän 

työn laadusta (Rantaeskola 2022). 

 

Poliisissa ja muuallakin julkishallinnossa asiakkaan käsite jää usein varsin yleiselle tasolle. 

Monissa poliisia käsittelevissä tutkimuksissa (mm. Luoma 2005, Koljonen 2010) ja esim. 

poliisibarometrissä asiakas mielletään ympäröiväksi yhteiskunnaksi ja viraston toiminta 

yleiseksi turvallisuuspalveluksi, jota se tuottaa yhteiskunnalle. Tällöin myös toiminnan 

laadun arviointi jää hyvin yleiselle tasolle. Poliisin sisäisissä tulosarvioinneissa laatua 

käytetään varsin usein yleiskuvaajana, jolla kuvataan ihmisten yleistä kokemusta 

poliisitoiminnan laadusta. Tällaisessa laadun kuvaamisessa on se ongelma, että laatua tai 

sen puutetta ei ole mahdollista paikantaa mihinkään yksittäiseen kohtaan. Tällöin 

laatupuutteet ja ongelmat jäävät kokonaan piiloon ja laadun kehittäminen on 

mahdotonta (Luoma 2007 s. 103–104).  

 

Luoma kiinnittää myös huomiota siihen, että yleisen tason laatuajattelu ja viraston 

palvelukuva saattavat käsitteinä myös sekoittua toisiinsa. Palvelukuvalla viitataan suuren 

yleisön kuvaan viraston toiminnasta. Palvelukuvatutkimuksissa, kuten poliisibarometri, 

kansalaisten on todettu luottavan poliisiin ja poliisin maine kaiken kaikkiaan on 

kansalaisten silmissä erittäin hyvä (Poliisibarometri 2020). Tällainen ”imagokuvaus” on 

sinänsä tarpeellinen, mutta sitä ei kuitenkaan tule sekoittaa suoraan toiminnan laadun 

arviointiin. Luoma vielä huomauttaa, että palvelukuvatutkimuksissa haastatellut ihmiset 

asioivat yleensä poliisin kanssa erittäin harvoin ja kuva poliisista on senkin vuoksi hyvin 

erilainen, kuin sellaisten tahojen (syyttäjä), jotka ovat poliisin kanssa tekemisissä 

päivittäin. (Luoma 2007, s. 117).  

 



34 

 

Käytännön toimintaa ei ole mahdollista suunnitella siten, että asiakkaana on abstrakti 

suuri yleisö. Esitutkinnassa asiakkuus tulisikin nähdä sen kautta kenelle 

esitutkintapöytäkirja tehdään. Esitutkintalain 1 luvun 2 § määrää esitutkinnassa 

selvitettävät asiat ja pykälän lopussa sanotaan, että esitutkinnassa asia on valmisteltava 

siten, että syyteharkinta ja asianosaisten etujen valvominen voidaan suorittaa ja että 

todistelu voidaan pääkäsittelyssä ottaa vastaan yhdellä kertaa, tai asia voidaan ratkaista 

kirjallisessa menettelyssä. Lisäksi syyttäjä vastaa siitä, että esitutkinta on suoritettu oikein 

ja, että esitutkinnan asiakkaiden, asianomistajan, epäillyn ym., edut tulevat valvotuiksi 

(Laki Syyttäjälaitoksesta 9§). Em. pykälistä voisi tehdä sellaisen tulkinnan, että ne 

määräävät syyttäjän poliisin asiakkaaksi ja esitutkinnan laadunvalvojaksi. Esitutkinnan 

muiden osallisten (mm. epäilty, asianomistaja) asiakkuus on ennemminkin välillistä, ja 

heidän tarpeensa tulee palvelluksi syyttäjän kautta. Kun syyttäjä saa poliisilta 

mahdollisimman laadukkaan esitutkintapöytäkirjan, se palvelee parhaiten myös muiden 

osallisten tarpeita. 

 

Syyttäjän tarve on esitutkinnan lähtökohta ja esitutkinnan laadun tärkein arvioija on siis 

syyttäjä. Myös tutkimuskirjallisuus korostaa asiakkaan roolia ja tärkeyttä hyvän laadun 

määrittelijänä (Deming 1982 ja Lillrank 1998). Demingin määrittely laadusta lähtee siitä, 

että laatua on asiakastarpeen tyydyttäminen. Asiakastarpeen ymmärtämisen näkökohta 

nousee esiin myös aina kun poliisin ja syyttäjän yhteistyöstä tai syyttäjien 

tutkinnanjohtajuudesta on puhuttu. Usein kuultu (mm. OM 2021, Lehtola 2016) 

argumentti syyttäjän tutkinnanjohtajuuden puolesta on nimenomaan se, että syyttäjä 

tietää poliisia paremmin millaista näyttöä se syyteharkinnassa tarvitsee. 

Tutkimuskirjallisuuden mukaan esitutkinnan laatupuutteet liittyvät pääasiassa juuri 

siihen, että syyttäjän tarvetta ei ole ymmärretty täysin ja esimerkiksi kuulusteluissa ei ole 

kysytty syyteharkinnan kannalta kaikkia oleellisia asioita (Lehtola 2016, Partanen 2014).    

 

Asiakas vai yhteistyökumppani. Äkkiseltään voisi ajatella, että yhteistyökumppanin ja 

asiakkaan käsitteet ovat sama asia, mutta niissä on mahdollista nähdä tulkinnallinen ero. 

Esitutkintalaki 5 luvun 3§ määrää poliisin ja syyttäjän tekemään yhteistyötä (ETL). Vaikka 



35 

 

poliisin ja syyttäjän yhteistyö onkin parantunut viimeisten vuosin aikana, 

yhteistyökumppanuudessa näkyy edelleen kilpailu ja valtakamppailu esitutkinnan 

johtajuudesta (mm. OM 2021 ja Lehtola 2016). Se johtaa usein poliisin toimintaa siihen 

suuntaan, että syyttäjää ei oteta aina avoimin mielin mukaan esitutkintaan, eikä 

syyttäjän tarpeista olla riittävän kiinnostuneita. Usein kuulee puhuttavan poliisin ja 

syyttäjän yhteistyötä kehitetään parantamalla prosessia. Omien työelämän havaintojeni 

mukaan yhteistyö jää usein varsin pinnalliseksi, eikä sillä kovinkaan konkreettisesti kyetä 

edistämään esitutkinnan parempaa laatua. Yhteistyökumppanuudessa fokus on 

useimmiten yhteisten palaverien ja yhteydenpidon parantamisessa kuin itse 

lopputuotteessa eli esitutkintapöytäkirjan laadussa. Tästä on konkreettisena 

esimerkkinä yhteistyöpalaverien ikuisuusaiheet, jotka tulevat esille myös syyttäjien 

haastatteluissa. Yhteistyökumppanuudessa korostuu lopputuloksen sijaan prosessi. 

Koljonen kuitenkin näkee syyttäjän poliisin yhteistyökumppanina. Hän katsoo syyttäjän 

poliisin työn jatkokäyttäjäksi Asiakkaita Koljosen näkemyksen mukaan ovat yhteiskunta 

ja asianomistaja ja epäilty (Koljonen 2010 s. 160). 

 

Asiakkuudessa on kyse palvelusta. Halu palvella asiakasta mahdollisimman hyvin, johtaa 

yleensä hyvään lopputulokseen sekä asiakkaan että organisaation kannalta. Kun 

organisaatio haluaa palvella asiakasta, se on aktiivinen asiakkaan suuntaan ja haluaa 

tietää mitä asiakas tarvitsee (Juran ym. 1993: 240-242). Sen jälkeen organisaatio pyrkii 

suunnittelemaan tuotteen juuri sellaiseksi, että se palvelee mahdollisimman hyvin 

asiakkaan tarvetta. Vasta tuotteen suunnittelun jälkeen alkaa varsinaisen 

tuotantoprosessin suunnittelu. Tuotantoprosessi on mahdollista suunnitella 

taloudellisesti kannattavaksi ja sujuvaksi kun tiedetään minkälaista tuotetta, on tarkoitus 

tehdä. Asiakkuudessa korostuu tuotekehitys ja toiminnan lopputulos. (Juran ym. 1993: 

82-83). 

 

Syyttäjän ohella toinen yhtä tärkeä asiakas laadun arvioijana on sisäinen asiakas eli 

kollega. Joutuuko työkaveri, joka jatkaa tutkintaa toisen kollegan kirjaaman 

rikosilmoituksen pohjalta, aloittamaan oman työnsä edellisen laatupuutteita 



36 

 

korjaamalla, vai voiko hän keskittyä heti omaan työhönsä. Oman kokemukseni ja 

havaintojeni mukaan tämä laatuongelma on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. 

Omassa työssäni rikosten esikäsittely-yksikössä käydään läpi kaikki poliisilaitokselle 

kirjatut rikosilmoitukset. On valitettavan yleistä, että poliisimiesten vastaanottamissa ja 

kirjaamissa rikosilmoituksissa esiintyy jatkuvasti eriasteisia puutteita, jotka edellyttävät 

seuraavalta työvaiheelta ensin lisätyötä puutteiden korjaamiseksi.   

 

Sisäisessä asiakkuudessa korostuu systeeminäkökulma, jonka tärkeyttä 

tutkimuskirjallisuus korostaa (mm. Sheddon 2005, Deming 1982). Koko esitutkinnan 

toimitusketjun tulee osata ja ymmärtää esitutkinnan laatuvaatimukset ja oma rooli 

niiden toteuttamisessa. Mikäli rikosilmoituksen vastaanottaja ei ymmärrä kollegoiden 

myöhempiä tarpeita esitutkinnassa ja syyttäjän tarpeita syyteharkinnassa oikein, hänen 

on mahdotonta kirjata riittävän hyvä rikosilmoitus.  

 

Miksi ymmärrys asiakkaasta ja asiakkaan tarpeista on tärkeä? Se auttaa kohdistamaan 

oman toiminnan juuri oikeisiin ja tärkeisiin asioihin (Modig 2013: 19-21). Mitä 

tarkemmin pienessäkin rikosjutussa ymmärretään syyttäjän tarve, sitä tehokkaammin 

rikostutkinta on mahdollista kohdentaa olennaisiin asioihin. Turhan työn ja virheiden 

määrä vähenee. 

 

 Syyttäjien haastatteluista (OM 2021, Lehtola 2016) käy ilmi laatupuutteita, jossa 

syyttäjät kertovat, että toistuvasti tulee vastaan rikostutkintoja, joissa on tehty turhaa 

työtä selvittämällä oikeudellisesti turhia asioita.  Asiakastyytyväisyys on Lecklinin 

mukaan laadunkehittämisen ehdoton painopistealue ja tyytyväiset asiakkaat ovat 

menestyvän yrityksen kulmakivi. Toisaalta kehittämisen kannalta tyytymättömät 

asiakkaat ovat vielä tärkeämpiä, jotta kehittäminen suuntautuu oikeisiin asioihin (Lecklin 

2006, s. 105–113). 

 

 



37 

 

 

Kuva 6. Dilbert, Asiakkaan tarve vai oma tarve? 

 

 

3.4 Vaihtelu käsitteenä 

Mitä on vaihtelu ja mitä vaikutuksia sillä on? Kun puhutaan laadusta ja laadun 

parantamisesta on tärkeä ymmärtää vaihtelu käsitteenä. Kaikkialla tuotannossa on 

vaihtelua ja laatuongelmat syntyvät vaihtelusta. Vaihtelu heikentää tuotteiden laatua, jos 

tuotteiden ominaisuudet vaihtelevat. Vaihtelu lisää tuotannon kustannuksia, koska 

viallisia tuotteita palautuu takaisin ja niitä joudutaan korjailemaan. Suurimpaan osaan 

vaihtelua organisaatio voi vaikuttaa itse ja vain pieni osa vaihtelusta on sellaista, johon 

organisaatiolla itsellä ei ole välitöntä kontrollia. Vaihtelua voi olla joko prosessissa, 

lopputuotteessa tai molemmissa (Liuksiala 2023).  

 

Vaihtelun syyt voidaan jakaa kahteen. Prosessin ominaisuuksista johtuvaan 

satunnaisvaihteluun ja prosessin ulkopuolisista, erityisistä syistä, johtuvaan vaihteluun. 

Pelkästään virheellistä tuotetta tarkastelemalla ei voi suoraan päätellä ongelman 

alkuperää (Lillrank 2015). 

 

Satunnaisvaihtelu (controllable variation) johtuu prosessin sisällä tehtävistä toimista ja 

päätöksistä ja niihin on mahdollista vaikuttaa (Hopp & Spearman 2008 s. 265). 

Satunnaisvaihtelua, joka johtaa virheellisiin tuotteisiin syntyy esimerkiksi silloin, kun 

työohjeet tai lopputuotteen laatuvaatimukset ovat epäselvät tai puutteelliset. Tällöin 

työntekijät eivät tiedä tarkasti mitä heidän pitää tehdä, vaan tekevät työnsä kukin omalla 

tavallaan. Esimerkiksi käytännön esitutkintatyössä selkeää laatukriteerit sisältävää 



38 

 

yhtenäinen tekemisen mallia ei ole suunniteltu, vaan jokainen tutkija suunnittelee ja 

tekee itsenäisesti tutkintaa oman osaamisensa mukaan. Tällöin tuotantoprosessissa 

syntyy eritasoisia virheitä, joita pitää jatkuvasti korjata. Korjaaminen ja uudelleen 

tekeminen kuluttavat työaikaa, joka täytyy kompensoida joko lisäämällä resursseja tai 

kasvattamalla työjonoa (Piirainen 2017). Rikostutkinnassa resurssien lisääminen ei 

useinkaan ole mahdollista, joten se tarkoittaa työjonon, eli avoinna olevien juttujen 

määrän, kasvua.   

 

Esitutkinnassa satunnaisvaihteluksi voi katsoa myös mm., että kirjattu rikosilmoitus on 

tiedoiltaan puutteellinen ja seuraava tutkija joutuu hankkimaan puuttuvan tiedon. Tai 

että kuulustelussa ei muisteta/osata kysyä kaikkia rikosnimikkeen tunnusmerkistön 

kannalta oleellisia asioita ja syyttäjä lähettää poliisille lisätutkintapyynnön, jossa 

pyydetään kuulustelemaan henkilö uudelleen. Vaihtelua on myös ns. ylilaatu, esimerkiksi 

rikosjutun näytön kannalta epäoleelliset selvitykset tai kuulustelukysymykset. 

Satunnaisvaihtelua on kaikki se virheiden korjailu ja uudelleen tekeminen, jota 

esitutkintatyössä joudutaan tekemään. Pikkuvirheet voivat tuntua saivartelulta ja 

mitättömiltä, mutta isossa kokonaisuudessa, jossa juttuja on tuhansia, niiden merkitys 

kasvaa suureksi. 

 

Erityisistä syistä johtuva vaihtelu (random variation) on luonteeltaan sellaista, johon 

organisaatiolla ei ole välitöntä kontrollia. Erityiset syyt voivat olla kuitenkin sellaisia, että 

ne ovat ilmeisiä (apparent randomness) ja niiden olemassaolon mahdollisuuden voi 

ottaa huomioon. Esitutkinnassa tällainen syy voi olla esimerkiksi hankala asiakas, joka ei 

puhu kuulustelussa mitään. Asiakkaan käytökseen poliisilla ei ole kontrollia, mutta poliisi 

tietää kokemuksen perusteella, että tällainen erityisestä syystä tapahtuva vaihtelu on 

hyvin mahdollista. Tällaiseen vaihteluun on mahdollista varautua suunnittelemalla 

esitutkintaa siten, että rikoksesta on hankittava näyttöä myös muilla keinoilla, jos epäilty 

ei puhu kuulustelussa mitään. Erityistä vaihtelua on myös joku todellinen odottamaton 

tekijä (true randomness), jota ei ole voinut ennakoida (Hopp & Spearman 2008 p. 265). 

 



39 

 

Vaihtelu on seurausta puutteellisesta työn suunnittelusta. Vaihtelu heikentää 

tuotantoyksikön suorituskykyä ja aiheuttaa lähes kaikki ongelmat tuotannossa. Hyvällä 

suunnittelulla virheiden ja turhan työn, määrää on mahdollista vähentää. Siksi vaihtelun 

ymmärtäminen on tärkeää (Piirainen 2017).  

 

 

 Kuva 7. Laatu on vaihtelun vähentämistä (Lillrank 1998). 

 

 

Miten vaihtelu vaikuttaa? Sheddon (2005) on kuvannut organisaation oman toiminnan 

epäonnistumisesta aiheutuvaa lisätyötä häiriökysynnäksi. Häiriökysyntä (failure demand) 

on kysyntää, joka syntyy, kun organisaatio ei pysty vastaamaan asiakkaan tarpeeseen 

joko ollenkaan tai kerralla oikein (Seddon 2005). Tällöin asiakas palaa takaisin kysymään 

palvelun perään ja organisaatio joutuu vastaaman tähän. Hyytiälä ja Kekomäki (2017) 

ovat tutkineet häiriökysyntää terveydenhuollossa ja toteavat, että kustannusten kasvu 

terveydenhuollossa johtuu häiriökysynnästä. Häiriökysyntä on organisaatiolähtöinen 

ongelma, eikä siis johdu yksittäisestä työntekijästä. Seddonin (2005) ja Hyytiälä ym. 



40 

 

(2017) mukaan Häiriökysynnän synnyttää palveluorganisaatio, joka on keskittynyt 

tarkastelemaan toimintaansa sisäisen tehokkuuden näkökulmasta ja unohtanut 

asiakkaan tarpeiden eli kysynnän näkökulman. Tällaisessa tehokkuusstrategiassa 

organisaatio keskittyy tarkastelemaan omien suoritteiden lukumääriä, eikä ole 

kiinnostunut siitä minkälaista palvelua asiakas sai vai saiko ollenkaan. Hyytiälä esittää, 

että SOTE-palvelujärjestelmässä palveluketjut muodostuvat eri yksiköiden ja 

kustannuspaikkojen toiminnoista. Jokainen yksikkö haluaa pysyä budjetissaan ja etsii 

keinoja välttää vastuuta, jos vastuun voi siirtää toisaalle. Tällainen järjestelmä synnyttää 

ajan myötä salakavalasti organisaatiokeskeisen ”ei kuulu meille -kulttuurin”, jolloin 

ihminen pelkistyy kustannustekijäksi, eikä kukaan ota lopullista hoitovastuuta (Hyytiälä 

2024). Tämä ilmiö on selvästi havaittavissa myös rikostutkinnassa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Normaalikysyntä = Esitutkinnassa esim. sisään tulevien rikosilmoitusten määrä ja 

siitä koituva normaali työmäärä. Resurssit (100 %) määritellään normaalikysynnän 

mukaan. 

 

Häiriökysyntä = Virheiden korjailuun ja muuhun turhaan työhön hukattu aika, joka 

olisi vältettävissä. Voi olla n. 20–30 % Normaalikysynnän määrästä. 

 

Kokonaiskysyntä = Normaalikysyntä 100 % + Häiriökysyntä esim. 25 % = 125 % 



41 

 

Käytännössä häiriö syntyy vaihtelusta, eli virheet prosessin ja lopputuotteen laadussa 

synnyttävät häiriökysyntää. Asiakas voi olla kuka tahansa, rikostutkinnassa esim. syyttäjä, 

asianomistaja, epäilty tai sisäinen asiakas eli kollega. 

 

• Sähköpostikysely: Tein vuosi sitten rikosilmoituksen, mitähän sille kuuluu… 

• Tästä rikosilmoituksesta puuttuu yhteystietoja… 

• Onkohan tästä rikospaikasta otettu yhtään kuvaa… 

• Miksi tästä ei ole tehty takavarikkopöytäkirjaa… 

• Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle 

• lisätutkintapyyntö: syyttäjä pyytää kuulustelemaan uudelleen... 

 

Häiriökysyntä on ylimääräistä työtä, jonka määrä palveluorganisaatioissa voi olla 

kymmeniä prosentteja, mutta se voi olla huomattavasti enemmänkin (Seddon 2005). 

Tutkijat Morris ja Walley (2022) tutkivat häiriökysyntää Cloucestershiren poliisilaitoksella, 

jossa työskentelee n. 2100 henkilöä. Finanssikriisin jälkeen poliisien määrää vähennettiin 

2009–2016 välisenä aikana noin 14 %. Samaan aikaan kokonaisrikollisuus laski, mutta 

muutti samalla muotoaan, kun mm. internetrikollisuus, seksuaalirikollisuus kasvoivat 

huomattavasti. Tämä muutos aiheutti huomattavaa kuormittuneisuutta poliiseissa. 

Morris ja Walley tutkivat poliisilaitoksen työtä ja he pystyivät osoittamaan, että noin 30 % 

poliisilaitoksen työkuormasta oli omasta toiminnasta aiheutuneiden virheiden ym. 

korjailua ja muuta vältettävissä olevaa turhaa työtä (Morris and Walley 2022). Ongelmat 

kuulostavat jokseenkin samanlaiselta kuin Suomenkin poliisissa. 

 

Tutkijat pitävät julkisen sektorin häiriökysyntää yksityissektoria pahempana ongelmana 

sen vuoksi, että julkisesti rahoitetun organisaation liikkumavara esim. henkilöstön 

lisäämiseksi on usein mahdotonta. Häiriökysynnän tunnistaminen ja vähentäminen ovat 

usein ainoa keino vähentää organisaation kuormittuneisuutta (Morris and Walley 2022).   

 

Rikostutkinnassa häiriökysyntä tulee esiin käytännön työssä rikostutkijan työpisteessä, 

mutta sen syntypiste on kuitenkin muualla. Resursointi, koulutuksen vähyys, 



42 

 

osaamisvajeet, epäselvät työohjeet tai kollegan kirjaama puutteellinen rikosilmoitus 

ovat asioita, joihin rikostutkija ei itse voi vaikuttaa. Päätökset tehdään ylimmässä 

johdossa, eikä yksittäisellä tutkijalla tai tutkintaryhmän johtajalla ei ole mahdollisuuksia 

vaikuttaa niihin. Jo Deming (1982) korosti systeemiajattelun tärkeyttä, koska sen mukaan 

organisaatio on suunniteltu tuottamaan tuloksia tietyllä tavalla ja se tuottaa juuri niin 

hyvän tai huonon tuloksen, kuin sen koko systeemi on suunniteltu. Siksi niin Deming kuin 

monet muutkin tutkijat korostavat ylimmän johdon merkitystä, koska vain johtajilla on 

mahdollisuus muuttaa systeemiä (Deming 1982).  

 

Kuva 8. Vaihtelun vaikutus odotusaikaan. (Liuksiala 2024). 

 

 

Kuvan 7 käyttösuhteella (u) tarkoitetaan työpisteen (esim. rikostutkija) kuormittumista. 

Kun rikostutkijan työpiste ylikuormittuu, työjono alkaa kasvaa epälineaarisesti. 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rikostutkija ei pääse sujuvasti eroon vanhoista 

jutuista, koska vaihtelun aiheuttama häiriökysyntä kuluttaa huomattavan osan työajasta. 

Kun rikostutkijalle annetaan vielä koko ajan uusia juttuja tutkittavaksi, työn 

kokonaismäärä kasvaa edelleen. Lopulta tutkija on erittäin kiireinen ja ylikuormittunut, 



43 

 

mutta silti valmista ei synny. Tällaista ylikuormittumista esiintyi aluehallintoviraston 

poliisilaitoksiin tekemässä työsuojelutarkastuksessa 2018 ja 2019 (AVI 2019). 

 

Kehittämistyössä vaihtelun ymmärtäminen on tärkeää, jotta kehittämistoimet 

kohdistuvat ongelman juurisyyhyn. Laadun parantamiseksi esitutkinnassa tulisi selvittää 

esimerkiksi lisätutkintapyynnön yhteydessä, mikä asia johti siihen, että virhe pääsi 

syntymään. Jos juurisyytä ei selvitetä, tiedossa ovat vain ongelman oireet. Pelkästä 

oireesta ei vielä kuitenkaan voi päätellä johtuuko se satunnaisista vai erityisistä syistä. 

Jos kehittämistoimia kohdistetaan aina pelkästään oireisiin, ongelma ei poistu (Lillrank 

1998). Juurisyiden analysointiin ja selvittämiseen on kehitetty erilaisia työkaluja, joista 

yksi tunnetuimmista on Karou Ishikawan kehittämä ”kalanruotodiagrammi”. Se toimii 

ajattelun ja ongelman visualisoinnin apuvälineenä, jossa kaavioon kirjoitetaan 

ongelmaan liittyviä ilmiöitä ja ryhmitellään niitä vaikutussuhteiden perusteella. 

Ongelman visualisointi kaavion avulla helpottaa juurisyyanalyysiä (Dogget 2005).  

 

 

 

Kuva 9. Kalanruotomalli (Karjalainen 2007). 

 

Kaipiainen (2006) on tutkinut Pro Gradu -työssään kanteluratkaisujen käyttöä 

esitutkinnan laadun parantamisessa. Kaipiaisen mukaan kanteluratkaisu tulisi nähdä 



44 

 

laillisuusvalvojan tekemänä poliisitoiminnan analyysina, josta olisi mahdollista ottaa 

opiksi ja kehittää omaa toimintaa. Tutkimustuloksissa Kaipiainen kuitenkin toteaa, että 

poliisissa ei ole havaittavissa koko organisaation kattavaa systemaattista laatujohtamisen 

mallia, jossa toimintaa kehitettäisiin systemaattisesti. Omat havaintoni ovat 

samansuuntaiset Kaipiaisen kanssa. Kanteluratkaisuissa mainittuja puutteita otetaan 

kyllä huomioon, ja ne muokkaavat toimintaa, mutta yhtenäistä systemaattista oppimisen 

mallia (esim. Demingin PDCA-mallia) palautteen käsittelyyn ja uuden toimintamallin 

suunnitteluun ja kehittämiseen ei poliisihallinnossa ole olemassa. 

 

 

3.5 Asiakaslähtöinen suunnittelu 

Suunnittelulla maksimoidaan mahdollisuus onnistua ja minimoidaan todennäköisyyttä 

epäonnistua. Ohjaako toimintaa siis suunnittelu vai sattuma? Suunnittelusta ja sen 

puutteesta on olemassa lukuisia sanontoja. Syy lienee siinä, että hyvän suunnittelun 

merkitys on käytännössä nähty tärkeäksi asiaksi ja huono suunnittelu on tiennyt 

hankaluuksia ja rahan menoa. Sanonnat ”hyvä laatu maksaa, mutta huono vielä 

enemmän” ja ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” ovat varmasti kaikille tuttuja. 

Sanonnat sopivat hyvin myös rikostutkinnan kehittämisen teemaan. Laatu on vaihtelun 

vähentämistä ja sitä vähennetään hyvällä suunnittelulla. Lillrank toteaa, että huolellinen 

pohdinta oman toiminnan tarkoituksesta on syytä tehdä ensin. Huonosti ajateltu on 

huonosti suunniteltu ja siitä seuraa vain hälyä ja hosumista (Lillrank 1998, s. 6). Oakland 

on tiivistänyt suunnittelun merkityksen seuraavasti: ”Kaikki mitä koemme 

organisaatiossa tai organisaatiosta on tulosta suunnittelusta tai sen puutteesta. Tämä 

pätee palveluihin tai tuotteisiin, joita organisaatio tuottaa, mutta myös systeemiin 

(johtaminen, prosessit) joiden tehtävä on tuottaa ne palvelut ja tuotteet.” (Oakland 2021, 

s. 94). 

 

Käytännössä laadun johtaminen tarkoittaa laadun suunnittelua tuotteeseen ja sen 

tekemiseen. Jotta laatua ja laadun parantamista voi johtaa, laatu pitää määritellä 

riittävän tarkasti, jotta kaikki puhuvat samasta laadusta. Kun laatu on määritelty, sille on 



45 

 

myös luotava mittari, jotta on mahdollista sanoa mikä on hyvää ja mikä huonoa laatua. 

Ilman määrittelyä ja mittaria on mahdotonta sanoa laadusta mitään. Mittari osoittaa 

ovatko esimerkiksi tehdyt kehittämistoimet oikeasuuntaisia (Lillrank 1998 s. 19).  

 

”Mitä ei voi määritellä, ei voi mitata. Mitä ei voi mitata, ei voi johtaa”.  

         Paul Lillrank 

 

Tutkimuskirjallisuuden mukaan jopa 80 prosenttia valmistuskustannuksista määräytyy 

tuotekehityksen ensimmäisen 20 % aikana, kun taas puutteet suunnittelun 

alkuvaiheessa johtavat kustannusten epälineaariseen kasvuun tuotantovaiheessa. 

Muutosten tekeminen tuotannon aikana on hankalaa ja kallista. Hyvä suunnittelu 

vähentää tuotannonaikaisia muutostarpeita ja maksaa itsensä takaisin edullisempana 

tuotannon kokonaiskustannuksena (Reinertsen 1997 s. 14). Reinertsenin teoriaa 

rikostutkintaan sovellettaessa se tarkoittaa, että jos esitutkintaa ryhdytään tekemään 

suunnittelematta, syntyy virheitä, joita joudutaan korjailemaan.  Tällainen tilanne on 

esimerkiksi huonosti suunniteltu ja toteutettu kuulustelu, joka joudutaan syyttäjän 

pyynnöstä tekemään uudestaan. Jos henkilö haluaa välttää uutta kuulustelua, voi kestää 

pitkään ennen kuin hänet tavoitetaan uudestaan ja kuulustelu saadaan tehtyä. Hyvällä 

rikostutkinnan suunnittelulla varmistetaan, että kaikki tarvittavat asiat tulevat 

selvitetyksi ensimmäisellä kerralla kunnolla ja oikein, jolloin juttu saadaan nopeammin 

valmiiksi.   

 

Lillrankin esittämän suunnittelukeskeisen laadun näkökulmassa, laatu nähdään tuotteen 

ominaisuuksina. Suunnittelukeskeinen laatu lähtee siitä, että tuotteessa on joukko MITÄ-

ominaisuuksia, jotka määrittelevät tuotteen suorituskyvyn. Esimerkiksi auton 

perussuorituskyky on se, että vie pisteestä A pisteeseen B. Kyetäkseen tähän, sen täytyy 

sisältää riittävästi yksittäisiä ominaisuuksia, jotka muodostavat yhdessä tarvittavan 

suoristuskyvyn. Autossa esimerkiksi jarrun toimivuus yksittäisenä ominaisuutena 

vaikuttaa sen kokonaissuorituskykyyn huomattavasti (Lillrank 1998 s. 31–32). Kullakin 

yksittäisellä ominaisuudella ja sen toimivuudella voi olla kriittinenkin merkitys koko 



46 

 

suorituskyvyn kannalta. Esitutkintapöytäkirjan tulee sisältää lukuisa joukko MITÄ-

ominaisuuksia, jotta tuottavat yhdessä riittävän suorituskyvyn syyttäjän syyteharkintaa 

varten ja asian myöhempää tuomioistuinkäsittelyä varten. Silloin jokaisen kuulustelun, 

valokuvan, takavarikkopöytäkirjan ym. laadulla voi olla ratkaiseva merkitys 

syyteharkinnan, mutta myös osallisten oikeusturvan ja koko rikosprosessin kannalta. 

 

Asiakastyytyväisyyden parantamiseksi ja tuoteominaisuuksien kehittämiseksi on 

kehitetty monia työkaluja asiakaslähtöiseen tuotekehitykseen. Yksi tunnetuimmista on 

Quality Function Deployment (QFD). Se kehitettiin alun perin 1960-luvulla Japanissa 

laivanrakennusteollisuudessa suunnittelutyökaluksi, jonka avulla asiakasvaatimukset 

pystyttiin muuttamaan tuoteominaisuuksiksi ja lopulliseksi tuotteeksi ennen kuin itse 

valmistusta aloitettiin (Erdil & Arani 2018). QFD-menetelmästä on sittemmin tullut 

erittäin suosittu menetelmä, koska se pienentää huomattavasti yrityksen kustannuksia. 

American Society of Quality on määritellyt QFD-menetelmän strukturoiduksi prosessiksi, 

jonka avulla voidaan suunnitella uusi tuote tai uudelleen suunnitella jo olemassa oleva 

tuote (Tague 2005). QFD-menetelmä on nykyään myös osa ISO 16355 standardia, jonka 

mukaan se on menetelmä, jolla varmistetaan asiakastyytyväisyys (iso.org 2015). 

 

OFD sopivuutta poliisitoimintaan on tutkittu mm. Belgian poliisissa, jossa Selen & 

Schepers tekivät tutkimuksen lähipoliisitoiminnan kehittämisestä. Aikaisemmin oli 

todettu, että poliisin tarjoamat palvelut eivät vastanneet kovin hyvin paikallisen yhteisön 

tarpeita. Tutkijat sovelsivat toiminnan suunnitteluun Quality Function Deployment (QFD) 

kehittämistyökalua. Tutkimuksessa todettiin työkalun tuovan työn suunnitteluun 

systemaattisuuden, jonka avulla yhteisön odotukset ja tarpeet ja poliisin toiminta oli 

mahdollista saattaa paremmin ymmärrettävään ja selkeään muotoon ja siten kehittää 

poliisin toimintaa paremmin yhteisön tarpeita vastaavaksi (Selen & Schepers 2001).  

 

QFD-menetelmää on mahdollista käyttää myös esitutkinnan syyttäjälähtöiseen 

kehittämiseen. Sen avulla syyttäjän tarpeet on mahdollista kuvata systemaattisesti ja 

siten parantaa esitutkinnan hyvää laatua.  



47 

 

 

 

ESIMERKKI 1. 

 

Syyttäjän asiakastarve = Tunnustus. Syyttäjä tarvitsee rikoksesta epäillyn 

tunnustuksen, jotta teko voidaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä. 

 

Tuoteominaisuus = Rikostutkijan on osattava kirjata epäillyn tunnustus 

kuulustelupöytäkirjaan oikealla tavalla, jotta se täyttää tunnustuksen 

rikosoikeudellisen määritelmän ja kelpaa tunnustuksena. 

 

 

ESIMERKKI 2. 

 

Syyttäjän asiakastarve = Törkeä rattijuopumus (huumava aine), syyttäjä tarvitsee 

selvityksen kuljettajan päihtymystilasta, että kyky kuljettaa ajoneuvoa oli 

huumausaineiden vaikutuksesta tuntuvasti huonontunut.   

 

Tuoteominaisuus = 1. Lausunto verikokeesta kertoo vasta sen, että huumaavia 

aineita on käytetty, mutta ei kerro kuljettajan päihtymystilasta mitään 2. Lääkärin 

tekemä kliininen testi ja lausunto 3. Poliisimiesten omat havainnot kuljettajan mm. 

ajovirheistä ja kunnosta kirjattuna erilliselle havaintolomakkeelle. 

 

 

Ennaltaehkäisyn sijaan, esitutkinnassa laatupanostukset on resursoitu suurelta osin 

laadun jälkikäteiseen valvontaan ja tarkastamiseen. Tutkinnan etukäteinen suunnittelu 

ei kuulu peruskäytäntönä tutkintatyöhön. Poikkeuksiakin on. Talousrikostutkinnassa on 

myös valtakunnan tasolla kulttuuria tutkintasuunnitelman käytölle.  

 



48 

 

Tutkinnanjohtajan työhön kuuluu tutkijan työnjäljen tarkastaminen. Usein 

tarkastusprosessiin kuuluu vielä tutkintasihteeri, joka katsoo läpi valmiin pöytäkirjan ja 

tarkastaa siitä esitutkintapöytäkirjan rakenteeseen liittyviä laatuvaatimuksia. Tällainen 

toiminta ei ole resurssien käytön kannalta kovinkaan tehokasta. Lisäksi tarkastamisesta 

huolimatta, monissa tutkimuksissa haastatellut syyttäjät kertovat, että eritasoisia 

laatupuutteita esiintyy jatkuvasti. Teollisessa valmistuksessa laadun jälkikäteisestä 

tarkastamisesta siirryttiin laadun varmistamiseen ennakolta 1950-luvulla. Laatututkimus 

ja kirjallisuus osoittaa, että virheiden ehkäisy ennalta on kaikin tavoin kannattavampaa.  



49 

 

4 Tutkimuksen toteutus 

Tässä luvussa kuvaan tutkimusprosessin etenemisen. Ensin perustelen tutkimuksen 

tutkimusotteen ja menetelmän valinnan ja sen jälkeen esittelen tutkimukseni 

aineistonkeruun ja muun aineiston.   

 

4.1 Tutkimusotteen ja menetelmän valinta 

Tutkimusotteen valintaa edelsi oma pohdintani tutkimuksen tarkoituksesta. Koska 

tämän tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää tutkittavaa ilmiötä, rikostutkinnan laatua 

ja sen vaikutuksia ruuhkautumiselle, tutkimuksen menetelmäksi valikoitui laadullinen 

tutkimus. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään tutkimaan todellista elämää ja 

löytämään tai paljastamaan tosiasioita tutkittavasta kohteesta. Kohteen tarkastelu on 

kokonaisvaltaista tiedonhankintaa ja aineisto kootaan luonnollisissa tilanteissa. Tällöin 

tutkittavien näkökulmat pääsevät paremmin esille (Hirsijärvi ym. 1997: 161–164). 

Laadullinen tutkimus käsittelee myös merkityksiä ja pyrkii kontekstuaaliseen tulkintaan 

ja toimijoiden näkökulman ymmärtämiseen (Hirsijärvi & Hurme 2001: 181). 

 

Laadullisen tutkimuksen erityispiirre on, että tavoitteena ei ole totuuden löytäminen 

tutkittavasta asiasta. Tutkimuksen tavoitteena on tutkimisen aikana muodostuneiden 

tulkintojen avulla näyttää ihmisen toiminnasta jotain, joka on välittömän havainnon 

tavoittamattomissa (Vitikka 2021). Lumijärven (2009) mukaan kvalitatiivisten aineistojen 

vahvuus on tietojen syvyys, mutta vaikeutena tietyn systematiikan ja toistettavuuden 

vaikeus, jotta tietoja voidaan vertailla.  

 

 

 

 



50 

 

4.2 Tutkimusaineiston keruu 

Laadullisen tutkimuksen yleisimmät aineistonkeruumenetelmät ovat havainnointi, 

haastattelu, kysely ja erilaisiin dokumentteihin perustuva tieto. Niitä voidaan käyttää 

vaihtoehtoina, rinnakkain tai eri tavoin yhdistettynä tutkittavan ongelman ja myös 

tutkimusresurssien mukaan (Tuomi & Sarajärvi 2002, 73). Tässä tutkimuksessa valitsin 

aineistonkeruumenetelmäksi oman hallinnonalan tuottamat dokumentit, poliisimiesten 

ja syyttäjien tekemät tutkimukset rikostutkinnasta, oman havainnoinnin sekä 

haastattelut. Tähän valintaan päädyin sen vuoksi, että tällä tavalla tutkimastani ilmiöstä 

olisi mahdollista saada mahdollisimman monipuolinen ja luotettava kuva. Tätä 

monimenetelmällistä tutkimusotetta, jossa aihetta lähestytään monesta monelta 

suunnalta, kutsutaan triangulaatioksi. Triangulaatiossa voidaan yhdistää eri menetelmiä, 

teorioita tai aineistoja (Eskola & Suoranta 1996: 40). Tässä tutkimuksessa triangulaatio 

tarkoittaa nimenomaan useamman aineistonkeruumenetelmän käyttöä. 

 

Tutkimuskirjallisuus jakaa haastattelut lomake, teema ja avoimeen haastatteluun 

(Hirsijärvi ym. 2010). Haastattelun etuna tiedonkeruumenetelmänä pidetään sen 

joustavuutta. Tällä tarkoitetaan sitä, että haastattelun aikana on mahdollista esittää 

tarkentavia kysymyksiä tai oikaista mahdollisia väärinymmärryksiä tai pyytää selvennystä 

haastateltavan sanomaan. Haastattelu tutkimusmenetelmänä mahdollistaa myös sen, 

että haastateltaviksi voi valita sellaisia henkilöitä, joilla voi katsoa olevan riittävää 

kokemusta ja tietoa tutkittavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2018: 63). 

 

Tässä tutkimuksessa päädyin teemahaastatteluun, koska haastattelu kohdistui työni 

teoreettisen viitekehyksen ohjaamana ennalta valittuun teemaan, rikostutkinnan 

laatuun. Haastattelu sopii menetelmäksi silloin kun halutaan tuottaa kokemukseen 

pohjaavaa tietoa tai kun tiedetä, millaisia vastauksia tullaan saamaan tai kun vastaukset 

perustuvat haastateltavan henkilön omaan kokemukseen. Haastattelua käytetään, kun 

halutaan syventää tietoa jostain asiasta (Hirsijärvi & Hurme 2000: 35).  

 



51 

 

Haastattelu voidaan toteuttaa yksilö, pari tai ryhmähaastatteluna (Hirsijärvi ym. 

2010:210). Minä valitsin haastattelumuodoksi ryhmähaastattelun. Ryhmähaastattelu on 

tutkijan ylläpitämä ryhmäkeskustelu, johon osallistuu n. 4–8 henkilöä ja keskustelu 

nauhoitetaan (Hirsijärvi ym. 2010: 211). Haastattelun on todettu tuottavan 

kollektiivisesti jaettua ymmärrystä yksilöllisistä kokemuksista ja ymmärryksestä monesta 

eri näkökulmasta (Pietilä 2010: 215). Ryhmähaastattelun haasteena pidetään tilannetta 

dominoivia henkilöitä, jotka vaikuttavat keskustelun suuntaan (Hirsijärvi ym. 2010: 211). 

Jotta haastattelu olisi onnistunut, haastattelijan tehtävänä on mahdollistaa jokaisen 

osallistuja vapaus esittää mielipiteensä. Tämä tapahtuu esimerkiksi jakamalla 

puheenvuoroja. Haastattelijan tulee myös huolehtia, että keskustelu pysyy käsiteltävissä 

teemoissa (Vilkka 2014: 84). 

 

Ryhmähaastattelun valintaa tässä tutkimuksessa puolsi se, että tutkimuskirjallisuuden 

mukaan tutkittavaan ilmiöön liittyvät asiat tulevat käsiteltyä monesta eri näkökulmasta. 

Tämän on todettu vähentävän mm. väärintulkinnan mahdollisuutta (Eskola & Suoranta 

2008: 94–98). Ryhmähaastattelun valintaa puolsi se etu, että ryhmässä tutkijan ja 

tutkittavan välille ei muodostu jännitettä, joka saattaa vaikuttaa lopputulokseen 

(Hirsijärvi ym. 2010: 211). Ryhmähaastattelua puolsi vielä sekin seikka, että se on 

tehokas tapa saada paljon tietoa suhteellisen lyhyessä ajassa.  

 

Ennen haastatteluja päätin, että haastattelut ovat anonyymejä niin haastateltavien 

henkilön kuin poliisilaitosten ja syyttäjäalueen osalta. Tämä siksi, että tutkimuksessa on 

tarkoitus tarkastella poliisin rikostutkintaa ilmiönä yleisellä tasolla, eikä tutkimuksen 

kannalta ollut merkitystä millä poliisilaitoksilla haastatteluja tehdään. Rikostutkinnassa 

tehtävä työ on perustaltaan samanlaista kaikissa poliisilaitoksissa. Samoin rikostutkinnan 

laatu näyttäytyy syyttäjille samanlaisena ilmiönä riippumatta siitä missä päin maata 

syyteharkintaa tehdään. Siksi tutkimuksen kannalta ei ollut merkitystä miltä 

syyttäjäalueelta haastatellut syyttäjät olivat. 

 



52 

 

Haastatteluja varten kysyin vielä tarvetta tutkimusluvalle. Koska tutkimuksessa ei 

käsitellä mitään salassa pidettävää aineistoa, ei tutkimuslupaa tarvittu. Tutkimuksen 

haastatteluja varten olin yhteydessä poliisilaitoksiin sekä syyttäjälaitokseen. Esittelin 

heille tutkimukseni aiheen ja tavoitteen mitä olin tekemässä.  

 

Ohjasin haastateltavien henkilöiden valintaa sen verran, että pyysin poliisilaitoksilta 

valitsemaan haastateltavien joukkoon henkilöitä vaihtelevalla kokemustaustalla. Esitin 

toiveen, että osa haastateltavia voisi olla nuoria, virkauran alussa olevia ja osa 

kokeneempia tutkijoita. Tutkinnanjohtajien osalta oli toiveena myös erilaiset taustat ja 

kokemus. Syyttäjien osalta esitin toiveena, että ryhmässä olisi sekä nuoria että kokeneita 

syyttäjiä ja että heidän toimenkuvansa, minkälaisia juttuja he hoitavat, olisi 

mahdollisimman erilaiset. Näillä toiveilla pyrin saamaan mahdollisimman rikkaan joukon 

erilaisia näkemyksiä tutkittavasta asiasta. 

 

Haastattelin kaikkiaan kahdeksan rikostutkijaa, kahdeksan tutkinnanjohtajaa sekä neljä 

syyttäjää. Haastattelut tehtiin ryhmähaastatteluina niin, että kussakin haastateltavien 

ryhmässä (5) oli neljä henkilöä. Haastattelin rikostutkijat kahdessa ryhmässä, 

tutkinnanjohtajat kahdessa ryhmässä sekä syyttäjät yhdessä ryhmässä. Kaikki 

haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tarvittavilta osin analysoinnissa käytettäväksi. 

Haastatteluissa käytiin läpi tutkimuksen teemat tekemäni haastattelurungon mukaan. 

Haastattelurunko oli hieman erilainen tutkijoille, tutkinnanjohtajille ja syyttäjille. Kaikilla 

teema oli sama, mutta haastattelurunko oli sovitettu kunkin kohderyhmän 

tehtävänkuvaan sopivaksi. 

 

Toisena aineistonkeruumenetelmänä käytin tutkimukseni teemaan sopivia 

dokumentteja. Dokumenttiaineistot ovat paljon käytetty aineistonkeruumenetelmä. 

Anttilan (2024) mukaan ne ovat valmiita, olemassa olevia aineistoja, jotka voivat 

soveltua oman tutkimuksen aineistoksi, vaikka niitä ei olekaan tuotettu juuri tätä 

tutkimusta varten. Nämä aineistot voivat olla raportteja, tilastoja, selvityksiä uutisia ym. 

Myös internetissä julkaistu materiaali esimerkiksi keskustelupalstat ovat dokumentteja 



53 

 

(Sarajärvi & Tuomi 2018: 73). Tässä tutkimuksessa käytetyt dokumentit on julkisista 

lähteistä löytyviä dokumentteja, jotka käsittelevät rikostutkinnan laatua. Näitä ovat 

esimerkiksi sisäministeriön, oikeusministeriön ja poliisihallinnon tuottamat raportit ja 

selvitykset esitutkinnasta. Toinen merkittävä dokumenttiaineisto on poliisimiesten ja 

syyttäjien tekemät Pro Gradut ja väitöstutkimukset, jotka käsittelevät esitutkinnan laatua. 

Dokumentteja valittiin niin, että vanhimmat ovat 2000-luvun alusta ja tuoreimmat aivan 

uusia. Näin saatiin ajallista syvyyttä kuvaamaan ilmiön kehitystä suhteellisen pitkältä 

ajalta. Dokumenteista ei tehty varsinaista sisällönanalyysiä, vaan niitä käytettiin 

kuvaamaan tutkimuksen teemaa ja syventämään kokonaiskuvaa tutkittavasta ilmiöstä. 

Kaikki tutkimuksessa käytetyt dokumentit ovat julkisia, eikä niissä ole salassa pidettävää 

sisältöä. Suurin osa dokumenteista oli löydettävistä internetistä ja joitakin dokumentteja 

löysin poliisiammattikoulun kirjaston ystävällisellä avulla. 

 

Kolmas aineistonkeruumenetelmäni oli osallistuva havainnointi. Tutkimusaineiston 

keräämiseen osallistuva havainnointi on toimiva tapa, kun tutkittavasta yhteisöstä on 

entuudestaan vähän tietoa tai tieto ilmenee hiljaisena tietona. Toimintakulttuurit, jotka 

perustuvat ammatilliseen perinteeseen, ovat tämän tapaisia (Vitikka 2021) Tämä 

menetelmä valikoitui mukaan siksi, että työskentelen itse rikostutkinnassa 

tutkinnanjohtajana ja osallistun laadun tuottamiseen päivittäisessä työssäni ja joudun 

myös tulemaan toimeen laaduttomuuden vaikutusten kanssa. Tällä tavoin osallistuva 

havainnointi tulee osaksi tutkimusta siis oman työni ohessa luonnostaan. Käytännössä 

oma havainnointini on sitä, että tarkastelen työskentely-ympäristöäni tutkimuksen 

teeman lähtökohdista. Lisäksi olen käynyt lukemattomia keskusteluja rikostutkijoiden ja 

tutkinnanjohtajien ja muidenkin henkilöiden kanssa laadusta, laaduttomuudesta ja 

niiden vaikutuksista rikostutkinnan arkipäivän toiminnassa. Näitä keskusteluja olen 

käynyt niin oman työpaikkani kuin muissa poliisilaitoksissa työskentelevien 

poliisimiesten kanssa. Uskoisin, että näin on syntynyt varsin kattava ja luotettava 

yleiskuva rikostutkinnan arkipäivästä poliisiorganisaatiossa. 

 

 



54 

 

4.3 Tutkimuksen luotettavuuden arviointia 

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa luotettavaa tietoa rikostutkinnan laadusta ja sen 

vaikutuksista rikostutkinnan ruuhkautumiseen. Kuinka luotettava tutkimuksestani tuli, 

sitä arvioin käyttämällä Kylmän ja Juvakan (2007: 127) esittämiä laadullisen tutkimuksen 

luotettavuuskriteereitä eli uskottavuutta, vahvistettavuutta ja refleksiivisyyttä. 

 

Tutkimuksen uskottavuuskriteereillä arvioidaan kuinka totuudenmukainen tutkimus ja 

sen tulokset ovat. Olen aivan aluksi kuvannut mahdollisimman tarkasti tutkimuksen 

metodologiset valinnat ja aineiston keruun. Pyrin hankkimaan tutkimukseen aineistoa 

mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti eri menetelmillä, jotta voisin tällä tavalla 

vahvistaa sanomaa, joka aineistosta nousee esiin. Uskottavuuden lisäämiseksi hankin 

tutkimusmateriaalia ajallisesti varsin pitkältä ajalta, jotta en tulisi kuvanneeksi jotain 

lyhyttä ilmiötä, vaan jotta olisi mahdollista havaita, että tutkimani ilmiö on 

vuosikymmeniä vanha.  Mielestäni tulokset ovat varsin uskottavia, koska tutkimuksessa 

käytetty tieto on peräisin poliisimiehiltä ja syyttäjiltä, jotka ovat itse tehneet tutkimusta 

ja selvittäneet asioita omakohtaisista kokemuksista lähtien ja käytetty aineisto on 

kokonaisuudessaan varsin laaja. Olen keskustellut tutkimukseni tuloksista useiden 

kollegoiden kanssa ja saanut heiltä palautetta ja vahvistusta johtopäätöksilleni (Kylmä & 

Juvakka 2007: 128). 

 

Tutkimukseni uskottavuutta heikentävänä tekijänä voi nähdä sen, että minun 

haastattelemia ryhmiä oli kaikkiaan vain viisi. Jos haastateltavia ryhmiä olisi ollut 

useampia vaikkapa kaikista poliisilaitoksista ja kaikilta syyttäjäalueilta, olisi aineiston 

saturaatio ollut mahdollista todentaa huomattavasti paremmin (Hirsijärvi ym. 2010: 183). 

 

Tutkimuksen luotettavuutta voidaan tarkastella myös tutkimuksen 

vahvistettavuuskriteerillä. Kriteeri täyttyy, kun tutkimus on kirjoitettu niin selkeästi, että 

toinen tutkija voi seurata tulosten ja johtopäätösten muodostumista (Kylmä & Juvakka 

2007: 129). Mielestäni tämä vaatimus toteutuu tässä työssä. Toisaalta voi ajatella 

luotettavuutta heikentävänä tekijänä kokemattomuuteni akateemisen tutkimuksen 



55 

 

tekijänä ja näin minulla on omat vajavaiset kykyni ja taitoni tehdä laadullisesta 

aineistosta havaintoja (Kylmä & Juvakka 2007: 129). 

 

Tutkimuksen luotattavuuden arviointiin kuuluu myös tutkimuksen tekijän omien 

lähtökohtien tarkastelu. Kuinka tutkija on vaikuttanut tutkimusaineistoon ja 

tutkimusprosessiin. Tätä kutsutaan refleksiivisyyden tarkasteluksi (Kylmä & Juvakka 2007: 

129). Oma käsitykseni tutkittavasta ilmiöstä on muodostunut parin kymmenen vuoden 

aikana poliisivirassa erilaisissa tehtävissä. Tämä käsitys on tietenkin subjektiivinen. 

Käsitykseni tutkittavasta ilmiöstä vahvistui tutkimuksen kuluessa tutkimuskirjallisuuteen 

syventyessäni ja kirjoitustyötä tehdessä. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman avoin 

kaikelle lukemalleni. Näin ollen katson, että tutkimukseni tulokset ovat kohtuullisen 

luotettavia.  

 



56 

 

5 Tutkimuksen tulokset 

Tämän tutkimuksen tulokset esittävät yleiskuvaa rikostutkinnan tilanteesta. Tutkimuksen 

näkökulma on tarkoituksella yleinen ja tarkastelun kohteena on ollut nimenomaan 

massarikostutkinnan ja muun tavanomaisen rikostutkinnan iso yleiskuva, josta Poliisi 

itsekin organisaationa puhuu.  

 

Useissa rikostutkintaa käsittelevissä tutkimuksissa (mm. Oikeusministeriö 2021, 

Partanen 2016) sekä haastatteluissa tulee esille, että rikostutkinnan laadussa on paljon 

puutteita. Tutkinnanjohtajien, rikostutkijoiden ja syyttäjien haastatteluissa tuli ilmi, että 

molemmilla oli varsin yhteneväinen käsitys siitä, mitä hyvällä laadulla tarkoitetaan. 

Poliisilla ja syyttäjillä on myös keskinäisestä yhteistyöstä yleisesti ottaen varsin 

positiivinen kuva ja se toimii kohtuullisen hyvin. Eri tutkimuksista tuli kuitenkin esille, 

että poliisin ja syyttäjän välillä myös paljon eriäviä näkemyksiä yhteystyöstä. Syyttäjien 

puolelta nousi esille myös kokemuksia negatiivisista asenteista heitä kohtaan.  

 

Haastateltavien mukaan hyvä laatu on kiteytetysti sitä, että esitutkinnassa asiat 

selvitetään riittävällä tavalla. Myös nopeus mainittiin usein yhtenä hyvän laadun 

kriteerinä. 

 

”No hyvä laatu on musta sitä, että sen esitutkinnan perusteella on 

mahdollista tehdä syyteharkinta, näin ei valitettavasti aina ole (S)”. 

 

”No jos tavallisen pahoinpitelyn esitutkinta kestää kolme vuotta, eihän 

me voida sanoa, että se on kaikilta osin laadukas (TJ)”. 

 

 

Pääasiassa rikostutkinnan laatu on hyvää tai vähintäänkin riittävää, koska suurin osa 

rikosjutuista etenee syyteharkinnassa syytteeksi ja tuomioistuimessa tuomioksi. 

Tutkimusaineiston perusteella laatupuutteita on kuitenkin paljon ja ne konkretisoituvat 



57 

 

heikkona tuottavuutena. Tunnistin tutkimuksessani sekä laatupuutteita synnyttäviä 

tekijöitä että niitä ylläpitäviä tekijöitä.  

 

Vaikka kaikki rikostutkijat ja tutkinnanjohtajat tuntuvat tutkimukseni mukaan tietävän 

kohtuullisen hyvin mitä hyvä laatu sinänsä on ja mitä se tarkoittaa rikostutkinnassa, 

oikeat käsitykset eivät konkretisoidu kovin hyvin käytännön tekemiseksi. Laadun 

tekeminen näyttää hukkuvan arkipäivän kohinaan. Yksittäisellä tutkijalla tai 

tutkinnanjohtajalla ei ole mahdollisuuksia muuttaa työnteon järjestelmää ja 

organisaation työkulttuuria paremmin laatua tuottavaksi. 

 

Tutkimusaineistosta nousee esille, että laadun tuottamista ei ole suunniteltu riittävän 

hyvin konkreettisiksi työmenetelmiksi ja yhtenäisiksi toimintamalleiksi. Tämä näyttää 

johtuvan siitä, että suunnittelu ja kehitystyö ei kohdistu tällaisiin asioihin. Tämä on 

johtanut nykyisenkaltaiseen organisaatiokulttuuriin, jossa jokainen tutkija, 

tutkinnanjohtaja, johtaja tekee töitään tavalla, jonka on jostain oppinut tai omaksunut. 

Yhtenäistä tekemisen mallia poliisin rikostutkinnassa ei ole nähtävissä. Tämä asia nousee 

aina esille, keskustelipa asiasta kenen tahansa poliisissa työskentelevän kanssa.  

 

Laatuteorian näkökulmasta toimintakulttuuri merkitsee sitä, että kaikki toiminta sisältää 

runsaasti vaihtelua. Vaihtelu on keskeinen tuotannon käsite, joka on kytköksissä 

tuottavuuteen. Suuri vaihtelun määrä tuotantoprosessissa aiheuttaa runsaasti erilaisia 

virheitä eli laatupuutteita. Näiden korjaaminen kuluttaa työaikaa. Monen tekijän 

summana syntyvät puutteet laadussa tarkoittavat käytännössä heikkoa tuottavuutta 

(Liuksiala 2023). Heikko tuottavuus onkin rikostutkinnan ruuhkautumisen yksi 

merkittävä juurisyy. 

 

 

 



58 

 

5.1 Mitä laatupuutteet rikostutkinnassa ovat? 

Tutkimuksessa tuli esille, että syyttäjän näkökulmasta laatupuutteet ovat mm. 

riittämätöntä ja liian suppeaa rikosasian selvittämistä, heikkolaatuisia kuulusteluja ja 

prosessivirheitä. Muita esille nousevia puutteita on mm. Puutteellisesti kirjatut 

rikosilmoituset ja rikospaikalla tekemättä jäänyt työ, mm. valokuvaus. Puutteelliseksi 

laaduksi voi lukea myös sen, että samat virheet toistuvat vuodesta toiseen ja tutkinta-

ajat ovat kohtuuttoman pitkiä, jolloin yksinkertaisenkin jutun tutkinta saattavaa kestää 

hyvin pitkään. 

 

5.1.1 Käsityksiä laatupuutteista 

Rikostutkinnan käytännön työtavat vaihtelevat poliisilaitoksittain, tutkintaryhmittäin, 

tutkinnanjohtajittain sekä tutkijoittain huomattavan paljon. Vaikka poliisilaitoksilla on 

olemassa erilaisia ohjeita ohjaamaan käytännön työtä, siitä huolimatta keskenään 

samanlaisia asioita tehdään lukuisilla eri tavoilla, riippuen henkilöistä ja paikasta, jossa 

työtä tehdään.  

 

Yksittäisissä poliisilaitoksissa on paikoin tehty paljonkin erilaista kehitystyötä ja saatu 

aikaan erinomaisia parannuksia. Siitä huolimatta vaihtelun määrä esitutkinnassa on 

niissäkin yksiköissä edelleen suuri. Tutkinnanjohtajien kertomukset heille tulevien 

esitutkintapöytäkirjojen korjaustarpeista kertovat, että vaikka hyvää kehittämistyötä on 

tehty, laatupuutteita on silti runsaasti. Syyttäjien kertomukset vahvistavat 

tutkinnanjohtajien kokemusta. 

 

”Esitutkinta nimistä standardituotetta ja toisaalta syyteharkintatuotetta tuottavien suurten 

yksiköiden tarpeet eivät kohtaa, tuskin edes sivuavat toisiaan nykyään. Syyttäjä ei tiedä mitä 

poliisissa tapahtuu ja poliisi ei tiedä mitä syyteharkinnassa tapahtuu. Kumpikaan ei kysy, mitä 

pitäisi tehdä. Usein samalla, tai ainakin pienellä lisävaivalla voisi tuotteesta viilata toisen 

tarpeita vastaavan”. (Syyttäjä haastatteluvastauksessaan joulukuussa 2009, 

Koljonen 2010 s. 220) 

 



59 

 

Syyttäjien haastatteluissa tuli usein ilmi, että esitutkinnassa on jatkuvasti virheitä ja 

laatupuutteita, jotka hidastavat syyttäjän työtä. Syyttäjien mukaan poliisi ei aina 

kovinkaan hyvin ymmärrä etenkään sisältöön liittyviä laatukäsityksiä. Esiin nousi myös se, 

että samat ikuisuusongelmat toistuvat vuodesta toiseen. Nämä ongelmat koskevat 

syyttäjien mukaan kaikkia rikosjuttuja massarikoksista vakavampiin rikoksiin. Yleisesti 

kuitenkin todettiin, että vakavammat jutut ovat pääsääntöisesti laadukkaammin tutkittu. 

Sana ikuisuusongelma nousi mieleeni myös omakohtaisesta kokemuksesta. Usein poliisin 

ja syyttäjän välisissä yhteystyöpalavereissa asialistalla on ollut kohta ikuisuusongelmat, 

jossa käsitellään samat perusasiat vuodesta toiseen. 

 

” Isäni oli syyttäjänä 90-luvulla. Kun mä olen puhunut hänen kanssa 

meidän ongelmista, hän nauroi, että samoista ongelmista puhuttiin 

jo kun hän oli syyttäjänä (S)”. 

 

Syyttäjä ja -poliisikoulutuksen ammattilaisten kuulemisessa 

22.2.2021 käytiin keskustelua päivittäisrikostutkinnan tasosta. 

Syyttäjälaitoksen koulutuksessa tunnistetaan 

päivittäisrikostutkinnan ongelmat. Keskeiset puutteet toistuvat 

vuodesta toiseen samantyyppisinä kaikkialla Suomessa. Valta-

kunnansyyttäjäntoimistossa asiaan on pyritty reagoimaan 

koulutuksellisesti. Myös Poliisiammattikorkeakoulun kouluttajien 

puheenvuoroissa tunnistettiin ongelma ja todettiin samojen 

perusvirheiden toistuvan vuosikymmenestä toiseen (OM 2021). 

 

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että sekä poliisilla että syyttäjällä on huomattavan paljon 

erilaisia toimintatapa ja näkemyseroja tutkinnan laadusta, suorittamisesta ja 

yhteistyöstä. Tutkimuksen mukaan työnteko perustuu usein yksittäisen tutkijan, 

tutkinnanjohtajan ja syyttäjän subjektiiviseen näkemykseen ja tapaan tehdä työtä. 

Konsernitasolla tarkasteltuna yhtenäistä toimintatapaa ei vaikuta olevan sen paremmin 

poliisilla kuin syyttäjälläkään.  



60 

 

 

Syyttäjien näkemyksiä rikostutkinnan la