VAASAN YLIOPISTO LASKENTATOIMEN JA RAHOITUKSEN YKSIKKÖ Juho Puranen YKSITYISYRITTÄJÄN VELKAJÄRJESTELY JA YRITYSSANEERAUS Menettelyiden erot ja valinta Talousoikeuden pro gradu -tutkielma Talousoikeuden maisteriohjelma VAASA 2019 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu LYHENNELUETTELO 3 1. JOHDANTO 7 1.1. Tutkielman tausta 7 1.2. Tutkimuksen metodi ja aineisto 8 1.3. Käsitteet ja rajaukset 9 1.4. Tutkielman rakenne ja sisältö 11 2. MENETTELYIDEN TAUSTAT JA TAVOITTEET 12 2.1. Velkajärjestely 12 2.2. Yrityssaneeraus 14 3. MENETTELYIDEN HAKEMINEN 18 3.1. Hakijat 18 3.2. Myöntämisen edellytykset 20 3.3. Menettelyiden esteet 31 4. MENETTELYIDEN SISÄLTÖ 49 4.1. Menettelyihin kuuluvat velat 51 4.2. Vakuusvelat velkajärjestelyssä ja yrityssaneerauksessa 54 4.3. Velkojien asema ja velan maksaminen 56 4.4. Ohjelmien muuttaminen ja raukeaminen 63 5. MENETTELYIDEN OIKEUSVAIKUTUKSET 70 5.1. Myötävaikutusvelvollisuus 76 5.2. Maksukielto 77 5.3. Perintäkielto 80 5.4. Ulosmittaus- ja täytäntöönpanokielto 83 5.5. Muut oikeusvaikutukset 85 6. VALINTA MENETTELYIDEN VÄLILLÄ 89 LÄHDELUETTELO 94 OIKEUSTAPAUSLUETTELO 98 3 LYHENNELUETTELO HE Hallituksen esitys eduskunnalle KKO Korkein oikeus LaVM Lakivaliokunnan mietintö OK Oikeudenkäymiskaari VJL Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/57 YSL Laki yrityksen saneerauksesta 25.1.1994/47 5 ______________________________________________________________________ VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Tekijä: Juho Puranen Pro gradu -tutkielma: Yksityisyrittäjän velkajärjestely ja yrityssaneeraus - Menettelyiden erot ja valinta Ohjaaja: Pekka Vainio Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Talousoikeus Koulutusohjelma: Talousoikeuden maisteriohjelma Aloitusvuosi: 2017 Valmistumisvuosi: 2019 Sivumäärä: 98 ______________________________________________________________________ TIIVISTELMÄ Velkajärjestely ja yrityssaneeraus ovat menettelyjä, joiden tavoitteena on kohteena olevan henkilön tai yrityksen taloudellisen tilanteen korjaaminen. Menettelyissä voidaan muun muassa muuttaa velkojen maksuaikataulua, alentaa niiden pääomaa tai korkoja sekä muuttaa suoritusten kohdentamista. Velalliselle voidaan asettaa myös toiminnallisia vel- voitteita. Vuodesta 2015 lähtien yksityisen elinkeinonharjoittajan kaikki velat on voitu järjestellä velkajärjestelyssä. Tämän johdosta yksityisen elinkeinonharjoittajan on mah- dollista hakeutua kumpaankin menettelyyn. Tutkielman tutkimusongelma on, mitä eroja velkajärjestelyllä ja yrityssaneerauksella on sekä miten nämä erot vaikuttavat menettelyiden valintaan. Työssä keskitytään yksityis- yrittäjiin ja Suomen lakiin. Tutkielmassa sovelletaan lainoppia, mutta myös muun oikeus- tieteellisen tutkimuksen tehtävänä olevaa säännösten toiminnan tarkastelua ja voimassa olevien säännösten arvioimista. Menettelyiden valinnan välisessä arvioinnissa keskity- tään taloudellisiin ja liiketoiminallisiin vaikutuksiin. Työni pääasiallisena lähteenä ovat laki yksityishenkilön velkajärjestelystä ja laki yrityksen saneerauksesta sekä niihin liitty- vät hallituksen esitykset. Lisäksi työssä on käytetty oikeuskirjallisuutta. Koska toiminnan tulee olla kannattavaa velkajärjestelyyn hakeutuessa, usein velallinen joutuu hakeutumaan joko yrityssaneeraukseen tai lopettamaan toimintansa, jolloin velka- järjestelyyn voi hakeutua tavallisena velallisena. Yrityssaneeraus tarjoaa enemmän jous- tavuutta liiketoiminnan kehittämiselle sekä yrittäjän mahdollisuuksille saada palkkiota yrityksen hyväksi tekemästään työstä. Toisaalta se edellyttää velkojien myötävaikutusta sekä joustavuutta. Velkajärjestelyssä voidaan puuttua vahvemmin velkojien oikeuksiin. Jos yritystoimintaa on tarkoitus kehittää, on yrityssaneeraus parempi vaihtoehto. Velka- järjestely on parempi vaihtoehto silloin, kun velkojia on paljon tai velkojat eivät ole val- miita joustamaan ja osallistumaan prosessiin. Jos yksityisyrittäjän tärkein panos on hänen osaamisensa, eikä yrityksessä ole kiinni isoja pääomia, velkajärjestely tarjoaa nopeam- man ja tehokkaamman tavan sovitella velat. ______________________________________________________________________ AVAINSANAT: velkajärjestely, yksityisyrittäjä, yrittäjä, yrityssaneeraus, velka 7 1. JOHDANTO 1.1. Tutkielman tausta Tässä talousoikeuden oppiaineen pro gradu -tutkielmassa käsitellään velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta yksityisyrittäjän kohdalla. Tutkielmassa selvitetään menettelyiden taus- toja, sisältöä, myöntämisen perusteita sekä esteitä. Tämän jälkeen pyritään selvittämään, voivatko erot johtaa siihen, että yksityisyrittäjän kannattaisi erojen takia hakeutua tiettyyn menettelyyn. Velkajärjestelyllä ja yrityssaneerauksella pyritään korjaamaan kohteena olevan henkilön- tai yrityksen taloudellinen tilanne.1 Molemmissa menettelyissä tuomioistuin voi määrätä hakijan veloista ja tulojen käyttämisestä sekä keskeyttää hakijaan kohdistuvat perintä- ja ulosottotoimet.2 Menetelmien tavoitteet ovat samankaltaiset ja menettelyt ovat vaihtoeh- toiset. Vireillä oleva yrityssaneeraushakemus aiheuttaa velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman raukeamisen.3 Tuomioistuimen on mahdollista määrätä maksuohjelman pysymään voimassa, jos pääosa maksuohjelman veloista on suoritettu ohjelman mukai- sesti.4 Velkajärjestelyn myöntäminen saneerauksessa olevalle velalliselle taas aiheuttaa saneerausohjelman raukeamisen.5 Konkurssihakemus odottaa velkajärjestelyn tai sanee- rauksen käsittelyä. Jos velkajärjestely tai yrityssaneeraus hylätään, jatketaan konkurssi- hakemuksen käsittelyä ja jos hakemus hyväksytään, konkurssihakemus raukeaa.6 Yksityishenkilöiden velkajärjestelyt kasvoivat 7,6% vuonna 2018 vuoteen 2017 verrat- tuna ja niiden lukumäärä on vuodesta 2010 pysynyt yli 3 000 kappaleessa vuodessa.7 Sen sijaan yrityssaneeraukset laskivat vuoteen 2017 verrattuna 4,5 %.8 Konkurssien määrä puolestaan kasvoi 16,9%.9 Lokakuussa 2018 Vaasan yliopistossa tarkastetussa 1 Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/57 1.1 §; Laki yrityksen saneerauksesta 25.1.1993/47 1.1 § 2 VJL 1.1§, 13 §; YSL 1.1 §, 19 § 3 VJL 47 § 4 VJL 47 § 5 YSL 65.2 § 6 VJL 20.1 §; YSL 24.1 § 7 Tilastokeskus 2019a 8 Tilastokeskus 2019b 9 Tilastokeskus 2019c 8 väitöskirjassa Eija-Leena Kärkinen tulee lopputulokseen, että yrityssaneeraus toimii te- hottomasti.10 Menettelyiden vertailussa voi tulla esille se, miksi yrityssaneeraus ei ole toiminut niin tehokkaasti, mitä yrityksen toiminnan tervehdyttäminen edellyttää. Onnistunut yrityssa- neeraus hyödyttää yrityksen sidosryhmiä, kuten työntekijöitä työpaikan säilyessä, omis- tajia tuottomahdollisuuksien jatkuessa, rahoittajia saatavien säilyessä, yritystä asiakas- ja hankkijasuhteiden säilymisellä sekä yhteiskuntaa yleisellä tasolla.11 Lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä muutettiin vuonna 2015 merkittävällä tavalla, kun yksityisen elinkeinon- ja ammatinharjoittajan oli mahdollista hakeutua velkajärjeste- lyn piiriin.12 Yritystoiminnan velat on myös mahdollista järjestellä velkajärjestelylain mukaisesti. Tutkimuskentällä on tilaa tutkielmalle, jossa tarkastellaan velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta yksityisyrittäjän kohdalla sekä vertaillaan näitä menettelyjä. Talousoi- keudellinen tutkimus mahdollistaa liiketaloudellisten näkökulman mukaan ottamisen ver- tailussa. 1.2. Tutkimuksen metodi ja aineisto Oikeustutkimus voidaan jakaa lainoppiin sekä muuhun oikeudelliseen tutkimukseen. Lainopilla on kaksi ydintehtävää. Ensimmäinen tehtävä on käsitteiden konstruointi ja näi- den käyttäminen oikeuden systematisoinnin apuna. Toinen tehtävä on oikeussäännösten sisällön ja soveltamisen selvittäminen. Lainoppia kutsutaan myös oikeusdogmatiikaksi. Muussa oikeustieteellisessä tutkimuksessa tehtävä voi olla oikeussäännösten toiminnan tarkastelu, voimassa olevien säännösten arviointi sekä oikeuspoliittinen tutkimus. Sään- nösten toiminnan tarkastelulla tarkoitetaan ensisijaisesti oikeussäännösten ja instituutioi- den yhteiskunnallisen roolin selvittämistä. Tarkastelulla voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miten säännökset rasittavat eri kohderyhmiä. Säännösten arvioimisella voidaan ottaa kan- taa säännösten toimintaan ja vaikutuksiin sekä siihen, miten lainsäätäjän tavoite on täyt- tynyt.13 10 Ks. Eija-Leena Kärkinen 2018 11 Härmäläinen ym. 2009: 42 12 ks. HE 83/2014 vp 13 Aarnio 1978: 52-56 9 Tutkielmassani sovelletaan lainoppia, mutta myös muun oikeustieteellisen tutkimuksen tehtävänä olevaa säännösten toiminnan tarkastelua ja voimassa olevien säännösten arvi- oimista. Talousoikeus on osa kauppatieteitä. Talousoikeuden tehtävä on liiketalouden suunnitteleminen oikeudellisesta näkökulmasta sekä oikeudellisten riskien tunnistaminen ja hallitseminen. Oikeushierarkian mukaan pääasiallinen oikeuslähde on laki. Lainsäädännön lisäksi lakien tulkintaan ja soveltamiseen vaikuttavat hallituksen esitykset sekä oikeuskäytäntö ja oi- keuskirjallisuus.14 Työni pääasiallisena lähteenä ovat laki yksityishenkilön velkajärjeste- lystä ja laki yrityksen saneerauksesta sekä niihin liittyvät hallituksen esitykset. Oikeus- kirjallisuudesta lähteinä ovat muun muassa Pauliine Koskelon, Risto Koulun ja Johanna Niemi-Kiesiläisen aihetta käsittelevät kirjat. 1.3. Käsitteet ja rajaukset Yksityisyrittäjällä työssä tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka harjoittaa liike- tai am- mattitoimintaa. Toiminta voi tapahtua toiminimellä tai avoimessa yhtiössä sekä komman- diittiyhtiössä. Velkajärjestelylaissa elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan ammatti- ja liiketoi- minnan lisäksi vastuunalaisena yhtiömiehenä olemista sekä osakeyhtiön hallituksen jäse- nyyttä tai toimitusjohtajuutta.15 Elinkeinonharjoittajana pidetään yrityssaneerauksessa myös ammatin-, maatilatalouden ja kalastuksen harjoittajia.16 Liiketoiminnan muodolli- sen omistajan lisäksi hänen puolisonsa voidaan katsoa elinkeinonharjoittajaksi. Ratkaise- vat ovat tosiasialliset olosuhteet. Velkajärjestely tai yrityssaneeraus eivät muuta yrittäjien oikeudellisia asemia, joten molemmille puolisoille tehdään omat maksuohjelmat, jos ve- lat eivät ole yhteisvastuullisia. Mahdollista on myös tehdä yksilökohtainen hakemus tai olla hakemuksen kohteena, vaikka toimintaa harjoitetaan toisen henkilön kanssa. Tämä ei ole mahdollista, jos on olemassa varsinainen yhtiösuhde. Silloin, kun toimintaan osal- listutaan vain työpanoksella, eikä olla vastuussa yhtiön veloista, ei voi olla yrityssanee- rauksen kohteena.17 Tässä tutkielmassa käsitellään vain elinkeinon- tai ammatinharjoitta- jia, joten esimerkiksi henkilöyhtiöt jäävät tarkastelun ulkopuolelle. 14 ks. Tolonen 2003 15 Koulu ym. 2005: 717 16 YSL 2.1 § 17 Koskelo 1994: 43-44 10 Velkoja on velvoitesuhteen osapuoli, jolla on oikeus vaatia suoritusta. Velallinen on vel- voitesuhteen toinen osapuoli. Velallisella on velvollisuus tehdä suoritus velkojalle. Vel- voitesuhde luo suoritusvelvollisuuden, eli velvollisuuden toimia vastapuolta kohtaan tie- tyllä tavalla. Saamisoikeus tarkoittaa velkojan oikeutta vastaanottaa velvoitteen mukainen suoritus. Saamisoikeuden haltijana voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, kuten yhtiö. Termejä velkoja ja velallinen käytetään yleiskielessä rahavelkasuhteen osapuolista, mutta velvoiteoikeudessa termejä voidaan käyttää kaikissa velvoitesuhteissa.18 Velka kat- sotaan usein syntyneeksi silloin, kun sitoumus on velallisen antama tai muuten häntä si- tova. Syntymisajankohta on hetki, jolloin sitoumus on annettu. Sitoumuksen antaminen on ratkaiseva tekijä, joka määrittää sen, kuuluuko velka yrityssaneerauksen piiriin.19 Sopimukset ovat lähtökohtaisesti velvoittavia. Sopimuksen sitovuus (pacta sunt ser- vanda) on pääsääntö, josta on säädetty poikkeuksia. Pääsäännöstä poikkeaminen edellyt- tää perusteen. Luottosopimuksen sisältönä on luoton (velan) antaminen ja sen takaisin maksaminen. Luottosopimus syntyy kuten muutkin sopimukset ja siihen sovelletaan ylei- siä sopimusoikeuden periaatteita. Luotonannon kohdalla on lainsäädännössä säädetty poikkeuksia, usein heikomman osapuolen suojan toteuttamiseksi. Poikkeuksia sitovuu- desta ovat myös työn aiheena olevat velkajärjestelylait.20 Velkajärjestely ja yrityssaneeraus ovat osa insolvenssioikeutta. Insolvenssioikeus tutkii maksamattomien velkojen ongelmia.21 Insolvenssioikeuden tavoitteet voidaan jakaa pri- maari- ja sekundaaritavoitteisiin. Niemi-Kiesiläinen esittää primaaritavoitteiksi velkojien oikeuden täytäntöönpanoon sekä velallisen oikeuksien ja suojaamisen yhteensovittami- sen. Laajemmat yhteiskunnalliset tavoitteet ovat sekundaaritavoitteita.22 Maksuhaluttomuus tulee erottaa maksukyvyttömyydestä. Jos velallinen ei halua maksaa, vaikka tällä olisi varoja, suojan tarve on velkojan puolella. Silloin, kun velallinen on mak- sukyvytön, joudutaan punnitsemaan eri suuntaisia intressejä. Velkojalla on oikeus saada maksu ja velallisella on oikeus toimeentulon säilymiseen. Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttä- mättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.23 Velkojan ja velallisen lisäksi tulee 18 Norros 2018: 1-3 19 Koskelo 1994: 125 20 Saarnilehto, Annola, Hemmo, Karhu, Kartio, Tammi-Salminen, Tolonen, Tuomisto & Viljanen 2012: 461, 1159,1163-1164. Saarnilehto ym. käyttävät nimitystä velkajärjestelylait sekä laista yksityishenkilön velkajärjestelystä että laista yrityksen saneerauksesta. 21 ks. Koulu, Havansi, Lindfors, Niemi-Kiesiläinen 2005: 37-40 22 Niemi-Kiesiläinen 1995: 539 23 Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 11 huomioida mahdollisten takaajien ja vakuuksien antajien intressit. Velkojilla voi olla myös keskenään ristiriitaisia intressejä.24 Näyttövelvollisuus maksukyvyttömyydestä on sillä, joka tekee väitteen. Velallinen oletetaan maksukykyiseksi.25 Kun tutkielmassa puhutaan maksuohjelmasta, tarkoitetaan sillä velkajärjestelyssä vahvis- tettavaa maksuohjelmaa. Kun puhutaan saneerausohjelmasta, tarkoitetaan yrityssanee- rauslain mukaista ohjelmaa. Yrityssaneerauslaissa käytetään käsitteitä velkajärjestelyn raukeaminen ja ohjelman raukeaminen.26 Velkajärjestelyllä tarkoitetaan tässä yhtä ohjel- massa määrättyä toimenpidettä. Ohjelman raukeaminen johtaa siihen, että kaikki yksit- täiset velkajärjestelyt, jotka ohjelmaan kuuluvat, raukeavat.27 Velkajärjestely -termi viit- taa lakitekstissä toisaalta velkojen järjestelyyn ja maksuaikataulun muuttamiseen tuomio- istuimen vahvistaman velkajärjestelyn johdosta ja toisaalta sillä kuvataan koko velkajär- jestelyyn liittyvää tuomioistuinmenettelyä.28 Tutkielma keskittyy menettelyiden oikeudellisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. En käsit- tele niitä prosessuaaliselta näkökulmalta, joten esimerkiksi hakemuksien sisältö, osapuol- ten kuuleminen ja käsittelyn vaiheet jäävät työn ulkopuolelle. Talouden epäonnistunut tervehdyttäminen voi johtaa konkurssiin. Konkurssi rajataan kuitenkin työn ulkopuolelle. 1.4. Tutkielman rakenne ja sisältö Tutkielma on jaettu kuuteen lukuun. Ensimmäinen luku on johdanto, jossa esitellään tut- kielman aihe, sen menetelmät ja rajaukset sekä tärkeimpiä käsitteitä. Toisessa luvussa käydään läpi menettelyiden taustoja ja tavoitteita. Kolmannessa luvussa käydään läpi me- nettelyiden hakemista, eli ketkä voivat hakea menettelyä ja menettelyiden myöntämisen edellytyksiä sekä sen esteitä. Neljännessä luvussa selvitetään menettelyiden sisällöt ja lu- vussa viisi menettelyiden oikeusvaikutukset. Viimeisessä luvussa etsitään perusteita me- nettelyiden valinnalle silloin, kun molemmat menettelyt ovat mahdollisia. Menettelyiden eroavaisuuksia nostetaan esille lukujen lopussa sekä valintaa koskevassa luvussa. 24 Koskelo & Lehtimäki 1997: 22 25 Koulu 1994: 228 26 YSL 64-65 § 27 Koulu 1998: 170 28 Niemi-Kiesiläinen 1995: 75 12 2. MENETTELYIDEN TAUSTAT JA TAVOITTEET 2.1. Velkajärjestely Länsi-Euroopassa ylivelkaantumista oli aikaisemmin pyritty estämään ennalta luotonan- toa koskevalla lainsäädännöllä, tukemalla asuntoluottoja ja velkaneuvonnalla. Ennalta eh- käisevät toimet osoittautuivat riittämättömiksi 90-luvun laman aikana ja tarvittiin ehkäi- sevien keinojen lisäksi korjaavia toimenpiteitä. Mallia haettiin anglosaksisesta kuluttaja- konkurssista, jossa velallisen oli mahdollista vapautua velkavastuustaan. Tämä pohjautuu markkinalähtöiseen ajattelutapaan, jossa velallisen tilanteen korjaaminen mahdollistaa tä- män palaamisen toimintakykyiseksi markkinaosapuoleksi.29 Velkajärjestelylaki tuli voi- maan vuonna 1993.30 Lakia koskevassa hallituksen esityksessä kerrotaan lainanoton li- sääntyneen ja korkotason nousseen 1980-luvulta esityksen antamiseen vuonna 1992. Työttömien määrä oli kasvanut huomattavasti.31 Esityksen antamisen aikaan konkurssien määrä oli kasvanut. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä omistajayrittäjät tai pääosakkaat voivat jäädä henkilökohtaisten vastuiden takia vastaamaan yritystoiminnan veloista.32 Talouden tilan takia joidenkin velallisten arvioitiin olevan kykenemättömiä selviytymään nykyisillä tai tulevilla rahoillaan taloudellisista velvoitteistaan. Osalla velkojen maksa- minen voisi mahdollisesti johtaa elintason huomattavaan alenemiseen. Hallituksen esi- tyksessä katsottiin, että tuolloin voimassa olevat lait eivät tarjonneet riittäviä mahdolli- suuksia puuttua velkasuhteisiin, joissa velallisen maksukyky on alentunut. Ulosotossa ja konkurssissa ei ole mahdollista, eikä niiden tarkoituskaan ole, löytää keinoja velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Velkajärjestelylakia vastaavia lainsäädäntöhank- keita oli Suomen lisäksi vireillä tai jo toteutettu useissa muissakin valtiossa.33 Velkajärjestelylain tavoitteena on luoda lainsäädäntöä, jolla pystytään ratkaisemaan pa- remmin velkaongelmia ja että velkaongelmiin joutunut henkilö pystyy korjaamaan talou- dellisen tilanteensa. Velallisen tulisi voida selvitä veloistaan ja kyetä suunnittelemaan tu- levaisuuttaan. Huomioon tulisi ottaa velallisen todellinen maksukyky ja samalla ottaa 29 Koulu, ym. 2005: 700-701 30 VJL 89.1 § 31 Hallituksen esityksen mukaan vuosina 1989-1990 työttömiä oli keskimäärin alle 90 000 henkilöä vuo- dessa, kun taas vuonna 1992 työttömien määrä oli noin. 390 000. (HE 183/1992 vp: 5) 32 HE 183/1992 vp: 4-5,7 33 HE 183/1992 vp: 14, 20-22. Vastaavia lainsäädäntöhankkeita oli vireillä Ruotsissa ja Saksassa. Muun muassa Tanskassa ja Norjassa oli tehty lakiuudistuksia ennen Suomen hallituksen esitystä. 13 tasapuolisesti huomioon myös velkojien oikeudet. Lailla haluttiin myös ehkäistä ylivel- kaantumisesta mahdollisesti seuraavia sosiaalisia ja yksilöllisiä haittoja. Ylivelkaantumi- sen uskottiin myös passivoivan velallista siten, että velkojat eivät saa osaakaan suorituk- sista. Maksukyvyn selvittäminen voi myös säästää turhilta perintäkuluilta.34 Velkajärjestelylaki asettaa lain tavoitteeksi maksukyvyttömän velallisen taloudellisen ti- lanteen korjaamisen.35 Lain tavoite ja mahdollisen sopimussitovuudesta poikkeamisen peruste on velallisen suojeleminen.36 Tuomioistuin voi tavoitteen saavuttamiseksi mää- rätä velallisen velkoja koskevista järjestelyistä ja vahvistaa velalliselle maksuohjelman, joka vastaa hänen maksukykyään.37 Tarkoituksena on, että vapaaehtoiset järjestelyt ovat ensisijaisia keinoja ratkaista velka- ongelmat.38 Sopimusneuvotteluja voidaankin pitää velkajärjestelyn ensimmäisenä vai- heena.39 Velkajärjestelylaki edellyttää, että mahdollisuus sovintoon on selvitettävä ennen velkajärjestelyn hakemista, jos tämä ei ole ilmeisen tarpeetonta. Tarpeettomuus voi johtua esimerkiksi vähäisestä maksukyvystä, velkojien suuresta lukumäärästä tai tuntematto- mista velkojista.40 Kirjallista esitystä ei vaadita, mutta velallisen tulee esittää ainakin se- lonteko yhteydenpidostaan velkojiin.41 Velkajärjestely voidaan aloittaa, jos osapuolet ei- vät pääse yhteiseen ratkaisuun. Tällöinkin velkajärjestelyssä tulee ensisijaisesti käyttää keinoja, jotka muuttavat mahdollisimman vähän alkuperäisten velvoitteiden sisältöä ja ehtoja42. Sovintoa rajoittaa velallisen välttämättömät elinkustannukset, mutta maksuaika- taulun kesto ei rajoitu sovinnossa velkajärjestelyn enimmäiskestoon. Jos maksuaika ylit- tää huomattavasti velkajärjestelyn keston, ei velallinen ole velvollinen hyväksymään sitä. Neuvotteluvelvollisuus koskee uusia sekä erääntyneitä velkoja, eikä velallinen saa ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyä tarjotusta muutoksesta.43 Velkojien tulee osallistua neu- votteluihin ja myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen hyvän luotonanto- ja perintätavan mukaisesti.44 Sovintoneuvotteluille ei ole määrättyä ajankohtaa, mutta koska tarkoituk- sena on etsiä velkajärjestelylle vapaaehtoinen vaihtoehto, ei neuvottelu voi tapahtua 34 HE 183/1992 vp: 22 35 VJL 25.1.1993/57 1.1 § 36 Niemi-Kiesiläinen 1995: 84 37 VJL 1.1 § 38 HE 1992/183 vp: 49; HE 2014/83 vp: 56 39 Koulu ym. 2005: 707 40 VJL 11.1 § 41 HE 183/1992 vp: 50 42 VLJ 25.3 §; HE 1992/183 vp: 22-23 43 Niemi-Kiesiläinen 1995: 135 44 VJL 11.2 § 14 kauan hakemuksen tekemisen jälkeen.45 Velkojat sekä selvittäjä ovat salassapitovelvolli- sia, eivätkä he saa käyttää hyödykseen sovintoneuvottelussa tai velkajärjestelyn yhtey- dessä saamiaan tietoja.46 Lähtökohtana on, että velallinen vapautuu veloistaan lopullisesti, kun tämä on toteuttanut velkajärjestelyssä määrätyn maksuohjelman.47 Velkojien saatavat voivat palautua ennal- leen, jos velallinen laiminlyö maksusuunnitelmaa. Jos ohjelman aikana tai maksamiseen tarvittavana pidempänä aikana ei kerry täyttä suoritusta veloille, loppuosa jää velkojien vahingoksi.48 Pääsääntöisesti velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle vain kerran.49 Velkajärjestelyihin sovelletaan ensisijaisesti velkajärjestelylakia. Toissijaisesti sovelle- taan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua, joka koskee hakemusasioiden käsittelemistä.50 Oi- keudenkäymiskaaren mukaan hakemusasian käsittelyssä on voimassa soveltuvin osin myös riita-asian käsittelemistä koskevat säännökset.51 Niemi-Kiesiläinen katsoo, että vel- kajärjestelyssä tulisi soveltaa oikeudenkäymiskaaren indispositiivisia asioita koskevia säännöksiä.52 Velkajärjestelyasetuksessa on säännöksiä esimerkiksi toimitettavista liit- teistä.53 Velkajärjestelyssä voidaan käyttää tulkinnan apuna yrityssaneerauslain vastaavia säännöksiä koskevia ohjeita.54 Velkajärjestelylaissa todetaan, että yksi tuomari on toimi- valtainen ratkaisemaan velkajärjestelyasian55. Yksi tuomari voi ratkaista riitaisenkin vel- kajärjestelyasian, mutta asia on mahdollista käsitellä myös täydellä alioikeuden kokoon- panolla.56 2.2. Yrityssaneeraus Velkajärjestely- ja yrityssaneerauslakien valmistelu tapahtui samaan aikaan. Lakien so- veltamisala on siten päällekkäinen, että esimerkiksi elinkeinon- ja ammatinharjoittajien on mahdollista päästä molempiin menettelyihin. Vuodesta 2015 lähtien on ollut 45 Koskien & Lehtimäki 1997: 107 46 VJL 80 § 47 HE 183/1992 vp: 24 48 Koskelo & Lehtimäki 1997: 32 49 VJL 10 § 10-kohta 50 VJL 49.1 §. Ks. Koulu 1994: 93-100 51 Oikeudenkäymiskaari 8:13 § 52 Niemi-Kiesiläinen 1995: 106 53 Asetus yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/58 54 Uitto 2010: 126 55 VJL 49.2 § 56 HE 250/1994 vp: 10 15 mahdollista järjestellä yrityksen velat tietyin poikkeuksin myös velkajärjestelyssä. Lait ovat monelta osin samanlaiset ja ne jakavat säännöksiä. Menettelyillä on kuitenkin run- saasti eroja. Ennen yrityssaneerauslakia sovellettiin niin sanottua akordilainsäädäntöä. Tämä lainsäädäntö kuitenkin vaikutti vain etuoikeudettomiin velkojiin, jolloin vakuus- velkojat ja etuoikeutetut velkojat jäivät menettelyn ulkopuolelle. Tämän johdosta tilan- teissa, joissa vakuusvelkoja oli paljon, velkojan suhtautuminen vaikutti huomattavasti sii- hen mitkä olivat yrityksen mahdollisuudet saneeraukseen ja milloin toiminta oli lopetet- tava. Uudistetussa laissa tarkoituksena olikin saada kaikki velkojat menettelyn piiriin ja estää sellaisten velkojien olemassaolo, joilla olisi mahdollisuus toteuttaa oikeuksiaan me- nettelystä riippumatta.57 Yrityssaneeraukseen voi hakeutua lähtökohtaisesti kaikki liike- toimintaa harjoittavat velalliset, myös yksityiset elinkeinonharjoittajat.58 Siihen pääsyä ei ole rajoitettu yrityksen koon perusteella eikä toiminnan loppuminenkaan ole ehdoton este menettelyyn hakeutumiselle.59 Yrityssaneerauksen tavoitteena on jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttäminen tai edellytysten turvaaminen. Lisäksi tavoitteena on tarpeettomien konkurssien välttämi- nen, mutta lailla ei kuitenkaan pyritä kannattamattomien yritysten ylläpitämiseen.60 Kyse on selvitysprosessista, jossa tutkitaan mahdollisuudet toiminnan tervehdyttämiseen, hae- taan konkreettisia ratkaisuja ongelmiin ja laaditaan ohjelma toimenpiteistä.61 Yrityssa- neerausohjelmassa tulee kiinnittää erityisesti huomiota velallisen toiminnan jatkumiseen ja ohjelman mukaisten velkojen maksukykyyn.62 Velallisen tulee hakeutua saneerauksen sijasta konkurssiin silloin, kun velallisyritys on maksukyvytön, eikä tilannetta voida kor- jata saneerausohjelmalla kuin tilapäisesti. Kuten velkajärjestelyssä, tuomioistuimen vah- vistamalla saneerausohjelmalla voidaan määrätä velallisen toimintaa sekä varoja ja vel- koja koskevista toimenpiteistä.63 Saneerauksessa ei siis ole kyse pelkästään velkoja koskevista järjestelyistä, vaan toimin- nan kokonaisvaltaisesta tervehdyttämisestä. On myös mahdollista tehdä pelkästään vel- koja koskevia järjestelyitä, kun velallisyritys on toiminnallisesti kunnossa. Velkoja kos- kevat järjestelyt perustuvat yrityssaneerauslakiin, kun taas muunlaiset toimet pohjautuvat muuhun lainsäädäntöön taikka yrityksen sisäisiin päätöksiin.64 Maksuohjelmaa ei voida 57 HE 182/1992 vp: 14-15, 17 58 YSL 2 § 59 Koulu 1994: 123. Toisaalta toiminnan loppuminen voi aiheuttaa esteen menettelyn myöntämiselle. 60 HE 182/1992 vp: 1 61 Koskelo 1994: 7 62 HE 152/2006 vp: 1 63 YSL 1§; HE 182/1992 vp: 1 64 Koskelo 1994: 6-7, 13 16 pitää sopimuksena velallisen ja velkojan välillä. Tämän johdosta velkoja ei voi vaatia velallista tekemään ohjelmassa vaadittuja toimenpiteitä, vaan mahdollisuus hakea pakko- täytäntöönpanoa rajoittuu rahallisten velvoitteiden täyttämiseen.65 Kun velallinen on suo- rittanut maksuohjelman mukaiset suoritukset, vapautuu hän saneerausveloista siltä osin kuin niille ei ohjelman mukaan pitänyt maksaa suorituksia.66 Yrityssaneerauksessa lähtökohtaisesti edellytetään selvittäjän määräämistä. Esityksen selvittäjän määräämisestä voivat tehdä velallinen tai velkojat.67 Määräys voidaan tehdä ennen menettelyn alkamista tai sen jälkeen. Selvittäjä voidaan kuitenkin jättää määrää- mättä, jos kukaan ei ole tehnyt esitystä selvittäjän määräämisestä tai muuten vaatinut määräämistä. Tuomioistuin voi määrätä selvittäjän, vaikkei kukaan olisi vaatinut selvit- täjän määräämistä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tuomioistuin voi myös jättää selvittä- jän määräämättä pyynnöstä huolimatta, jos tuomioistuin katsoo selvittäjän määräämisen olevan erityisistä syistä tarpeetonta ohjelman valmistelun tai velkojien edun kannalta. Tuomioistuin määrää riippumattoman selvittäjän menettelyn tarkoituksen toteuttamiseksi ja velkojien edun valvomiseksi. Lisäksi selvittäjän tehtäviä ovat muun muassa selvityksen laatiminen velallisen taloudellisesta tilanteesta, velallisen toiminnan seuranta ja valvomi- nen sekä saneerausohjelmaehdotuksen laatiminen.68 Erityisesti selvittäjän tulee valvoa velalliselle asetettuja määräysvallan rajoituksia.69 Selvittäjän tulee olla rehelliseksi tun- nettu, täysi-ikäinen henkilö, eikä tämä saa olla konkurssissa tai toimintakelpoisuudeltaan rajoitettu.70 Tuomioistuin vahvistaa menettelyn aloittamisen yhteydessä joko velkojan tai velallisen esittämän soveltuvan henkilön selvittäjäksi. Jos tällaista henkilöä ei ole, tuomioistuin määrää tehtävään soveltuvan ja halukkaan henkilön. Jos kaksi kolmasosaa velkojaryh- miin kuuluvista puoltaa esitystä, voidaan selvittäjäksi määrätä myös sellainen henkilö, joka ei täytä riippumattomuudelta asetettuja edellytyksiä. Selvittäjiä voi olla enemmän kuin yksi, jos se on tarpeen tehtävien, edunvalvonnan tai tarvittavan asiantuntemuksen vuoksi.71 Selvittäjää voivat esittää alkuperäisen selvittäjän tilalle tai hänen lisäkseen myös velkojatoimikunta ja velkojaryhmän enemmistö. Saneerausohjelmasta äänestämisestä poiketen huomioon otetaan vain äänten määrä, eikä äänestäneiden saatavien määrällä ole 65 Härmäläinen ym. 2009: 179 66 HE 152/2006 vp: 6 67 YSL 83.1 § 68 YSL 8 §, 90 § 69 HE 182/1992 vp: 69 70 YSL 8.4 § 71 YSL 8.3 § 17 merkitystä. Ehdotuksen tekijöillä tulee olla äänten enemmistö ja sitä tulee puoltaa äänten enemmistö kustakin velkojaryhmästä.72 Kun ehdotettuja selvittäjiä on useita, käytetään yleisesti valintaperusteena saatavien määrää, ellei määrätä useampaa selvittäjää.73 Molempia menettelyjä koskevia lakeja sovelletaan siitä huolimatta, mitä muualla laissa säädetään velan perimisestä ja velkojan oikeudesta maksuun.74 Väliä ei ole sillä, perus- tuuko saaminen sopimukseen tai lainsäädäntöön. Tämän johdosta velkoja ei voi välttyä velkajärjestelyn seuraamuksilta nojautumalla tiettyä saatavatyyppiä koskevaan erityis- lainsäädäntöön.75 Molemmat menettelyt tähtäävät kohteena olevan henkilön tai yrityksen taloudellisen tilan tervehdyttämiseen. Velkajärjestelyllä pyritään ehkäisemään ja vähentämään sosiaalisia ongelmia, joita velkaongelmat voivat aiheuttaa. Kyseessä on sosiaalinen lainsäädäntö, jossa perustana velkojen järjestelylle on heikomman osapuolen suoja. Yrityssaneerauksen rooli on enemmän taloudellinen. Sen tarkoitus ei ole, että kaikkien hakijoiden tulisi saada sen suomat edut vaan se, että toimintakelpoinen yritystoiminta voidaan pelastaa. Menet- telyiden tarkoitusten ero näkyy esimerkiksi siinä, miten suuri päätösvalta velkojilla on menettelyn myöntämiseen ja sisältöön. Koulu katsoo, että vaikka prima facie velkajärjes- telyn sekä osittain myös yrityssaneerauksen periaatteena vaikuttaisi olevan velkavas- tuusta vapautuminen, voidaan velkojille mahdollisesti tulevien hyötyjen johdosta katsoa menettelyiden toteuttavan velkavastuun toteutumisen periaatetta. Toisaalta oikeuskirjal- lisuudessa korostetaan, että velkajärjestelyn tarkoitus on antaa maksukyvyttömille yksi- tyishenkilöille mahdollisuus velkojen suorittamiseen ja taloudellisen tilanteen korjaa- miseksi. Yrityssaneerauksessa johtavia periaatteita ovat jatkamiskelpoisen toiminnan jat- kuminen sekä tarpeettomien konkurssien välttäminen. Koulu katsoo, että yrityssaneeraus- laki pohjautuu siihen, että tervehdyttämisen periaate on painavampi kuin velkavastuun toteutuminen. Hän kuitenkin asettaisi velkavastuun toteutumisen saneerausmenettelyn periaatteeksi. Jatkamiskelpoisten yritysten säilyttäminen leimaa menettelyn aloittamista, kun taas velkavastuun toteutuminen sen lopputulosta.76 Velkajärjestelyssä ohjelman vah- vistamisessa on kyse oikeuden soveltamisesta ja lain käytöstä. Saneerausohjelmaa voi- daan pitää tarkoituksenmukaisuusratkaisuna.77 72 YSL 83 §; HE 182/1992 vp: 107 73 Härmäläinen ym. 2009: 73 74 VJL 1.3 §; YSL 1.2 § 75 HE 183/1992 vp: 38-39; HE 182/1992 vp: 61 76 Koulu 1994: 66-67, 69-71 77 Koulu 1995: 37-38 18 3. MENETTELYIDEN HAKEMINEN 3.1. Hakijat Velkajärjestely tulee vireille hakemuksesta. Aviopuolisot, yhteisvastuulliset kanssavelal- liset sekä velallinen ja takaaja voivat hakea velkajärjestelyä yhdessä.78 Vaikka velkajär- jestelyä haettaisiin yhdessä, sen edellytykset arvioidaan ja ohjelmat vahvistetaan erik- seen. Velkoja ei siis voi laittaa velkajärjestelyä vireille. Perusteluna on se, että velkajär- jestelyssä vaaditaan velalliselta huolellista ja pitkäjänteistä taloudenpitoa. Velallisen edellytetään myös antavan tietoja taloudellisesta asemastaan ja myötävaikuttamaan sel- vitysten hankkimisessa.79 Yrityssaneerauksesta hakemuksen voi tehdä velallisen lisäksi velkoja tai velkojat yh- dessä.80 Oman pääoman ehtoinen laina ei ole sellainen velka, jonka perusteella voi hakea velallista saneeraukseen.81 Velallisen suostumus menettelyyn ei ole välttämätöntä.82 Ve- lallinen voi maksaa velkansa, jolloin velkoja ei voi enää hakea häntä saneeraukseen.83 Velkojan saatavan tulee olla perusteeltaan riidaton ja sen määrän tulee olla selvä ainakin olennaisilta osin, jotta hän voi hakea velallista yrityssaneeraukseen.84 Jos riitaisuus kos- kee saatavan määrää, tulee riitaisuuden olla merkitykseltään olennainen, että velkoja me- nettää hakijalegitimaationsa.85 Velka ei saa myöskään muusta syystä olla epäselvä.86 Eh- dolliset tai perusteeltaan taikka määrältään epäselvät saatavat eivät synnytä hakijalegiti- maatiota. Todistustaakka on sillä, joka kiistää saatavan pätevyyden, eli hakijan tulee to- distaa saatavan pätevyys ja velallisen on näytettävä, että velka on epäselvä.87 Velan ei tarvitse olla erääntynyt.88 Hakemuksen saa tehdä myös todennäköinen velkoja, joka laissa määritellään osapuoleksi, jolle velkojan maksukyvyttömyys todennäköisesti tulee aiheut- tamaan saamisoikeuteen perustuvia taloudellisia menetyksiä.89 Tällainen hakija ei ole vielä hakemuksen tekohetkellä velkojan asemassa.90 Viranomaiset eivät voi aloittaa 78 VJL 8.1-8.2 § 79 HE 183/1992 vp: 26, 47 80 YSL 5 §. Ks. Koulu 1994: 142-157 velkojan hakijalegitimaatiosta. 81 Koskelo 1994: 53 82 HE 182/1992 vp: 19 83 Koulu 1994: 147 84 YSL 5 § 85 Koskelo 1994: 54 86 YSL 5 § 87 Koulu 2007: 45-46 88 Koskelo 1994: 54 89 YSL 5 §. Ks. Koulu 2007: 44 laajan velkojakäsitteen problematiikasta 90 HE 182/1992 vp: 23; Koulu 1994: 151 19 kumpaakaan menettelyä. Saneerauksen aloittajana toimii useimmiten velallinen itse. Vel- kojilta ei voida odottaa velallista perusteellisempaa hakemusta, mutta velallisen hakemi- nen konkurssiin mielletään mahdollisesti helpommaksi ja halvemmaksi. Velallinen voi myös hakea saneerausta velkojien painostuksesta.91 Velkajärjestelylain elinkeinonharjoittajia koskevia sääntöjä sovelletaan velallisiin, jotka velkajärjestelyä hakiessa harjoittavat elinkeinotoimintaa päätoimisesti tai osa-aikaisesti.92 Elinkeinon lopettamisella tarkoitetaan toiminnan tosiasiallista lopettamista. Yrityksen poistaminen rekistereistä osoittaa toiminnan lopettamisen, mutta tämä ei ole lopetta- miseksi katsomisen edellytys. Velallisen on osoitettava riittävä näyttö siitä, että toiminta on tosiasiallisesti päättynyt. Elinkeinonharjoittajaa koskevat lähtökohtaisesti samat sään- nöt, kuin muitakin velkajärjestelyn hakijoita. Poikkeuksista tähän säädetään nimenomai- sesti velkajärjestelylaissa. Kaikki elinkeinotoimintaa harjoittavat velalliset eivät voi päästä velkajärjestelyn piiriin. Elinkeinonharjoittajia koskevien lisäedellytyksien lisäksi hakijan tulee täyttää yleiset velkajärjestelyn edellytykset.93 Elinkeinoa harjoittavan hakijan tulee täyttää elinkeinonharjoittajaa koskevat lisäedelly- tykset myös silloin, kun velkajärjestelyä haetaan vain yksityistalouden veloille.94 Hakijan maksukyvyttömyyttä verrataan vain yksityistalouden velkoihin, jos velkajärjestelyä hae- taan vain yksityistalouden veloille. Jos velkajärjestelyä haetaan myös elinkeinotoiminnan veloille, maksukyvyttömyyden tulee täyttyä sekä elinkeinotoiminnan että yksityistalou- den kohdalla.95 Lähtökohtaisesti myös elinkeinonharjoittajia koskevien erityisehtojen tu- lee täyttyä, vaikka elinkeinon- tai ammatinharjoittaja hakee pelkästään yksityisvelkojensa järjestelyä.96 Jos elinkeinonharjoittaja lopettaa elinkeinottomintansa ennen velkajärjestelyn hakemista, määräytyy hänen velkajärjestely kuten muillakin hakijoilla.97 Kun elinkeinotoiminta on lopetettu ja velkavastuut on selvitetty, elinkeinotoimintaan liittyneitä velkoja pidetään yk- sityistalouden velkoina.98 Elinkeinotoiminnan lopettamista arvioidaan samalla tavalla, 91 Koulu 2007: 43-45 92 Niiranen 2015: 11 93 HE 83/2014 vp: 68 94 Niiranen 2015: 18 95 HE 83/2014 vp: 67-68 96 Niiranen 2018: 19 97 HE 83/2014 vp: 66 98 VJL 45.3 § 20 kuin elinkeinonharjoittajaksi katsomisen yhteydessä.99 Velkavastuiden selvittäminen voi tapahtua esimerkiksi omaisuuden myymisellä tai konkurssin lopputilityksessä.100 3.2. Myöntämisen edellytykset Velkajärjestelyn edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön. Maksukyvyttömyy- den tulee johtua ainakin pääasiallisesti maksukyvyn olennaisesta heikentymisestä sairau- den, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteiden muuttumisen vuoksi pää- asiassa ilman velallisen omaa syytä.101 Voidaan puhua sosiaalisesta suoritusesteestä.102 Tällöin velallisen on alun perin täytynyt pystyä suoriutumaan veloistaan, mutta epäedul- lisen olosuhteiden muuttumisen takia näin ei ole.103 Merkitystä on maksukyvyttömyyden ja velkaantumisen syillä, maksukyvyttömyyden asteella ja muilla velallista koskevilla sei- koilla. Velkajärjestelyn hakemisessa hyväksyttäviä velkaantumisen syitä ovat muun mu- assa epäonnistunut yritystoiminta, takaussitoumukset, perhesuhteiden muuttuminen ja velanhoitokyvyn arvioiminen väärin.104 Yleinen taloudellinen kehitys ei lähtökohtaisesti itsessään ole sellainen muutos, joka voisi oikeuttaa velkajärjestelyyn, mutta yhdistettynä muuhun epäedulliseen muutokseen se voi olla peruste velkajärjestelylle.105 Tämän lisäksi velkajärjestely voidaan myöntää, jos sille on muuten painavat perusteet huomioiden velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksu- kykyyn.106 Velan määrällä ei sinänsä ole merkitystä.107 Tällaista maksukyvyttömyyttä kutsutaan kvalifioiduksi maksukyvyttömyydeksi.108 Myös velallisen suhtautuminen vel- kojen maksuun voidaan huomioida.109 Maksukyvyn ja velkojen välisellä suhteella ei ole alarajaa, vaan kyse on varallisuuden ja velvoitteiden suhteesta, jolloin pienempikin velka voi suhteessa pieneen maksukykyyn oikeuttaa velkajärjestelyyn. Huomioon otetaan velat ja varat pidemmältä ajalta kuin olosuhteiden muutoksen perusteella haettavissa velkajär- jestelyissä, eli painava peruste ei yleisesti voi tulla kyseeseen, jos velat ovat 99 Niiranen 2015: 28 100 HE 83/2014 vp: 68 101 VJL 9.1 § 1-kohta 102 Koulu, Lindfors & Niemi 2018 103 Koskelo & Lehtimäki 1997: 45 104 Ks. Nimi Kiesiläinen 1995: 140. Työttömyyden täytyy johtua velallisesta itsestään riippumattomasta syystä, jonka osalta todistustaakka on velallisella. 105 HE 183/1992 vp: 48 106 VJL 9.1 § 2-kohta. Olosuhteiden muuttuminen ja muu painava peruste ovat vaihtoehtoisia perusteita. 107 Uitto 2010: 37 108 Koulu ym. 2018 109 Uitto 2010: 36 21 erääntymättömiä. Niemi-Kiesiläinen katsoo, että velkojen ja maksukyvyn välinen epä- suhde luo presumption painavista perusteista. Tämä on kumottavissa velkajärjestelyn es- teiden kanssa samansuuntaisilla seikoilla ilman, että este olisi suoranaisesti toteennäy- tetty.110 Tällä perusteella haettaessa ei ole merkitystä maksukyvyttömyyden syillä tai sillä, johtuuko tämä olosuhteiden muutoksesta. Kohdan keskeisintä soveltamisalaa ovat tilanteet, joissa velallisen maksukyvyn ja velkojen välillä on niin olennainen epäsuhde, ettei velallinen voi ilman velkajärjestelyä selviytyä veloistaan ja tilanteet, joissa suorituk- set menevät kokonaan luottokustannusten maksamiseen sekä tilanteet, joissa velan mak- saminen kokonaan kestäisi useita vuosia.111 Olosuhteiden muutoksen tai muun painavan syyn lisäksi edellytetään, että velallinen ei kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään selviytyäkseen veloistaan aiheutuvista menoista.112 Tästä johtuen velallisen on ryhdyttävä maksukykyään parantaviin toimiin.113 Tämän velvollisuuden laiminlyöminen voi estää velkajärjestelyn tai tuomioistuin voi määrätä velvoitteita maksukyvyn parantamiseksi. Toimenpiteiden tulee olla kohtuullisia ja merkityksellisiä. Kohtuullisuutta arvioidaan maksuohjelman laatimisen perustana ole- vien normien ja periaatteiden kannalta, eikä velkajärjestelyä tule myöntää, jos on selvää, ettei hakija suostu maksukykyä parantaviin toimiin. Merkityksellisyys lain sanamuodon mukaan tarkoittaisi sitä, että velkajärjestely tulisi hylätä, jos toimi poistaa maksukyvyttö- myyden. Jos toimi ei poista velkajärjestelyä, mutta parantaa velallisen maksukykyä, toimi otettaisiin huomioon maksuohjelman sisällössä. Velallisen näyttötaakka taas näyttäisi johtavan siihen, että velkajärjestely tulisi hylätä epävarmuustilanteessa.114 Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallisen varat ja ennakoitavat tulot eivät riitä välttämättömien menojen jälkeen erääntyneiden ja erääntyvien velkojen maksami- seen.115 Jos velat eivät ole erääntyneitä, ei näitä tule ottaa huomioon maksukyvyn arvi- oinnissa.116 Tulevaisuudessa kertyviltä tuloilta edellytetään jonkinasteista varmuutta, että ne otetaan osaksi arviointia. Maksukykyä voi parantaa lisäämällä tuloja tai vähentämällä menoja.117 110 Niemi-Kiesiläinen 1995: 144-145,154 111 HE 183/1992 vp: 24-25, 48-49 112 VJL 9.2 § 113 HE 183/1992 vp: 49 114 Niemi-Kiesiläinen 1995: 155-156 115 Koskelo & Lehtimäki 1997: 37 116 Uitto 2010: 28 117 HE 183/1992 vp: 45, 49 22 Maksukykyä arvioidessa otetaan huomioon velkajärjestelylain 4 §:n seikat.118 Maksuky- vyn arvioinnissa huomioidaan varallisuus, tulot, ansaintamahdollisuudet, välttämättömät elinkustannukset, elatusvelvollisuus sekä muut taloudelliseen asemaan vaikuttavat sei- kat.119 Tulon veronalaisuudella ei ole merkitystä ja huomioon otetaan myös palkkiot ja muut rahana suoritettavat etuudet.120 Maksukyvyn arviointi vaikuttaa velkajärjestelyn edellytysten arviointiin sekä maksuohjelman sisältöön.121 Neuvotteluvelvollisuus vaikut- taa maksukyvyn arviointiin siten, että velallinen ei ole maksukyvytön, jos velkoja suostuu velallisen maksukykyä vastaaviin uusiin ehtoihin.122 Jos velkojan ehdotus uusiksi eh- doiksi on velkajärjestelylain vaatimuksia tiukempi, ei tämän ehdotuksen hylkääminen tee velallisesta maksukyvytöntä. Toisaalta jos velallisella on mahdollisuus vapaaehtoiseen järjestelyyn, joka poistaa maksukyvyttömyyden, ei tämä voi saada velkajärjestelyä.123 Olosuhteiden muutos ja muu painava peruste ovat vaihtoehtoisia edellytyksiä. Velallinen voi täyttää niistä molemmat tai osittain kuulua kumpaankin. Ei ole välttämätöntä, että velallinen voidaan sijoittaa tarkasti toiseen vaihtoehtoon.124 Velallisen ei tarvitse perus- tella hakemustaan tietyn edellytyksen näkökulmasta, vaan tuoda esiin tosiasiat. Jos vel- kajärjestelyä haetaan muiden painavien perusteiden perusteella huomioiden velkojen suhde maksukykyyn, velallisen tulee selvittää kaikkien velkojensa määrä ja se, minkä verran hän kykenee niitä maksamaan. Jos velallinen on väliaikaisesti maksukyvytön, tu- lee hänen perustella velkajärjestelyä hakiessaan, miksi velkajärjestely tulisi väliaikaisesta esteestä huolimatta myöntää. Tuomioistuin tekee arvion edellytysten täyttymisestä.125 Maksukyvyttömyyden tulee olla muuta kuin väliaikaista. Jos velallinen on maksukyvytön väliaikaisesta syystä tai hän on väliaikaisen syyn takia kykenemätön maksamaan tavalli- sia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää, velkajärjestelyä ei voida myöntää.126 Hakemuksen voi tehdä myös silloin, kun on tiedossa, että väliaikainen syy lakkaa ennen maksuohjelman myöntämistä, koska velkajärjestelylain 9 a §:n mukaan velkajärjestelyn myöntäminen estyy, jos maksukyvyttömyyteen vaikuttaa väliaikainen syy. Tilapäistä maksukyvyttömyyttä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa velallinen voi muuttaa omaisuut- taan rahaksi vasta velan erääntymisen jälkeen tai jos tulot velkojen maksamiseen kertyvät 118 HE 183/1992 vp: 47 119 VJL 4 § 120 Uitto 2010: 30 121 HE 183/1992 vp: 42 122 Niemi-Kiesiläinen 1995: 134 123 Uitto 2010: 26-27 124 Hakemuksessa on kuitenkin mainittava, kummalla perusteella velkajärjestelyä haetaan 125 Koskelo & Lehtimäki 1997: 52,120 126 VJL 9a § 23 vasta erääntymisen jälkeen.127 Silloin, kun velallinen voi realisoida muun kuin perustur- vaan kuuluvan omaisuuden suhteellisen nopeasti ja tämä riittää velkojen maksamiseen, ei velallinen ole maksukyvytön.128 Väliaikaisia syitä voivat olla muun muassa opiskelu tai lasten hoitaminen. Väliaikainen maksukyvyttömyys voi muuttua ei-väliaikaiseksi, jol- loin velkajärjestely voidaan myöntää. Velkajärjestelyn 9a §:n mukainen väliaikainen maksukyvyttömyys ei ole este velkajärjestelylle, jos velallisella on vähäistä suurempi maksuvara.129 Väliaikainen maksukyvyttömyys on velkajärjestelyn ulkopuolella siksi, että velkajärjestely saataisiin ajoittumaan velkojien kannalta parempaan ajankohtaan.130 Väliaikaisuuden arvioinnissa keskeistä ovat velallisen ansaintamahdollisuudet.131 An- saintamahdollisuuksilla tarkoitetaan sitä, ettei velallinen ole menettänyt mahdollisuuksi- aan ylipäätään hankkia tuloja, vaikka tosiasialliset mahdollisuudet puuttuvat velkajärjes- telyä hakiessa. Ansaintamahdollisuus tarkoittaa myös kykyä parantaa omaa tulotasoa. Sil- loin kun velallisen ansaintakyky on kokonaisuudessaan käytössä, voidaan velkajärjestely myöntää velkojen suoritusten pienuudesta huolimatta. Maksuvaran vähäisyyttä arvioi- dessa keskeistä on, vaikuttaako velallisen maksuvaran suuruuteen väliaikainen syy siten, että tämän syyn poistuttua maksuvara olisi suurempi. Maksuvara ei ole tietty rahamäärä, vaan vertailukohtana on velallisen koko ansaintakyky.132 Velkajärjestelyn estymistä väliaikaisuuden perusteella ei sovelleta elinkeinonharjoitta- jiin.133 Poikkeus koskee vain ammatin- tai elinkeinonharjoittajia. Jos toimintaa harjoite- taan yhtiömuotoisena, voi velkajärjestely estyä väliaikaisen maksukyvyttömyyden perus- teella. Elinkeinonharjoittajan toiminnalta ei edellytetä vakiinnuttamista, eikä tehdä ver- tailua, mitä hänen olisi mahdollista ansaita. Velkajärjestelylain 7 luku, jota käsitellään myöhemmin asettaa kuitenkin edellytyksiä elinkeinotoiminnalle.134 Velkajärjestely voidaan myöntää, jos hakija täyttää velkajärjestelylain 9-11 § edellytyk- set, eli hakija täyttää velkajärjestelyn edellytykset, on pyrkinyt sovintoon velkojien kanssa, eikä velkajärjestelyn myöntämiselle ole esteitä.135 Tuomioistuin tutkii velkajär- jestelyn edellytykset ennen velkajärjestelyn aloittamista sekä maksuohjelmaa 127 HE 183/1992 vp: 48 128 Uitto 2010: 29 129 HE 180/1996 vp: 30 130 Koskelo & Lehtimäki 1997: 53 131 VJL 9a § 132 HE 180/1996 vp: 19, 30 133 VJL 9a.2 § 134 HE 83/2014 vp: 51-52 135 VJL 38.1 § 24 vahvistettaessa.136 Maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä edellytykset tutkitaan sil- loin, kun siihen on aihetta, esimerkiksi uuden selvityksen tai väitteen johdosta.137 Edelly- tykset saatetaan tutkia kahteen kertaan, mutta arvio maksukyvyttömyydestä ja taloudelli- sesta asemasta tehdään yleensä hakemuksen ja sen liitteiden perusteella.138 Maksuoh- jelma voidaan vahvistaa ilman velkojien suostumusta, jos velkajärjestelyn edellytykset täyttyvät ja ohjelma vastaa lain säännöksiä. Muunlainen ohjelma voidaan vahvistaa vel- kojien suostumuksella.139 Vahvistettua maksuohjelmaa noudatetaan muutoksenhausta huolimatta.140 Maksuohjelman sisältö on velkojiin nähden dispositiivinen eli osapuolet saavat sopia asi- asta haluamallaan tavalla. Oikeus sopia velkasuhteista haluamallaan tavalla säilyy velka- järjestelyn aikana.141 Niemi-Kiesiläinen katsoo, että jos velkojilta saadaan nimenomaiset suostumukset, voitaisiin velkajärjestely myöntää myös yleisestä esteestä huolimatta.142 Velkajärjestelyprosessin ulkopuolella velallinen ei voi luopua oikeudesta velkajärjeste- lyyn tai vaatimasta siinä minimitoimeentuloa.143 Velkajärjestely voidaan jättää tutkimatta siksi, että hakemus ei noudata vahvistettua kaa- vaa.144 Esimerkiksi hakemusta, joka koostui luettelosta velkojista ja suuresta määrästä tulosteista ulosottoasioista ei hyväksytty hakemukseksi.145 Hakemus voidaan jättää käsit- telemättä myös silloin, kun hakija ei anna pyydettyä lausumaa tai ei saavu hakemusasian istuntoon.146 Jos hakemus jätetään tutkimatta, on mahdollista tehdä uusi hakemus.147 Jotta elinkeinonharjoittajan yksityistalouden velat voidaan ottaa velkajärjestelyyn, edel- lytetään, että velallisella ei ole elinkeinotoiminnasta aiheutuneita velkoja tai niitä on vä- hän.148 Velka kohdistetaan sen pääsiallisen käyttötarkoituksen mukaan.149 Jos velkoja on enemmän kuin vähän, velkajärjestely voidaan myöntää, jos velkoja ei ole erääntyneinä 136 HE 183/1992 vp: 71 137 Koskelo & Lehtimäki 1997: 130 138 HE 183/1992 vp: 78 139 VJL 38 §; HE 183/1992 vp: 71 140 VJL 38.2 § 141 Niemi-Kiesiläinen 1995: 100-102, 104-105 142 Niemi-Kiesiläinen 1995: 105. Kyseessä olisi tällöin erityinen syy myöntää velkajärjestely esteestä huo- limatta. 143 Niemi-Kiesiläinen 1995: 103 144 VJL 50 § 145 Vaasan hovioikeus 24.1.2018 nro 38 146 OK 8:7 § 147 Koskelo & Lehtimäki 1997: 126 148 VJL 45.1 § 1 kohta 149 Koskelo & Lehtimäki 1997: 314 25 maksamatta ja velallinen pystyy maksamaan velat elinkeinotoiminnan tuloilla sitä mukaa kuin ne erääntyvät.150 Kyseiset edellytykset koskevat tilanteita, joissa hakijan taloudelli- set vaikeudet liittyvät vain hakijan yksityistalouteen. Elinkeinotoiminta on siis kannatta- vaa, mutta tulot eivät ole riittäviä korjaamaan maksukyvyttömyyttä. 151 Vuoden 2015 uudistuksessa mahdollistui myös elinkeinotoimintaan liittyvien velkojen järjestely velkajärjestelylain mukaan.152 Jotta elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja voi- daan järjestellä velkajärjestelylain mukaisesti, tulee myös yksityistalouden velat järjes- tellä velkajärjestelylain mukaan.153 Elinkeinotoiminnan tervehdyttäminen ei saa edellyt- tää yritystoimintaa koskevia järjestelyitä. Velallinen voi kuitenkin tehdä vapaaehtoisia yritystoimintaa koskevia järjestelyjä ilman, että velkajärjestely estyy.154 Nämä edellytyk- set eivät koske tilanteita, joissa velkajärjestelyä haetaan vain yksityistalouden veloille.155 Yritystoimintaa koskevien järjestelyiden tulisi olla tehtyinä ennen velkajärjestelyn hake- mista, mutta se ei ole välttämätöntä.156 Elinkeinotoiminnan tulee olla melko pienimuotoista.157 Tätä edellytystä ei arvioida, jos velkajärjestelyä haetaan pelkästään yksityistalouden velkoihin.158 Velkajärjestelyyn on tarkoitus valita velallisia, joiden elinkeinotoiminnalla ei ole olennaista eroa palkansaajan toimintaan. Koon arvioinnissa huomioidaan liikevaihto, tase, toimiala ja se, onko elin- keinotoiminnan palveluksessa muita henkilöitä. Tuomioistuimien arvioitavissa on se, milloin toimintaa pidetään pienimuotoisena. Osa-aikainen tai kausiluonteinen työvoima ei vielä aiheuta sitä, että toimintaa ei voitaisi pitää pienimuotoisena. Olennaista on, että elinkeinonharjoittajan oma työpanos on vähintäänkin pitkällä aikavälillä ratkaiseva.159 Yrityssaneeraukseen pääsemisen edellytyksenä on, että hakija on maksukyvytön tai ha- kijaa uhkaa maksukyvyttömyys.160 Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velalli- nen on muusta kuin tilapäisestä syystä kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erään- tyessä.161 Uhkaavan maksukyvyn perusteella voidaan aloittaa yrityssaneeraus, jos 150 VJL 45.1 § 2 kohta 151 HE 83/2014 vp: 67 152 VJL 45.1 § 3 kohta 153 VJL 45 a.1 § 1 kohta 154 VJL 45 a.1 § 2 kohta; HE 83/2014 vp: 31 155 Niiranen 2015: 22 156 HE 83/2014 vp: 21; Niiranen 2015: 23 157 VJL 45 a.1 § 2 kohta 158 Niiranen 2018: 22 159 HE 83/2014 vp: 68-69 160 YSL 6.1 § 2-3 kohta 161 YSL 3.1 § 3 kohta 26 näköpiirissä olevalla aikavälillä on konkreettinen maksukyvyttömyyden riski.162 Maksu- kyvyttömyys ja sen uhka eroavat toisistaan Koulun mukaan vain vaadittavan todennäköi- syyden osalta, jota edellytetään velallisen puuttuvalta maksukyvyltä. Uhkaavalta maksu- kyvyttömyydeltä edellytetään pienempää todennäköisyyttä, koska myös konkreettinen maksukyvyttömyys on ennusteen luonteinen.163 Maksukyvyttömyyden uhka voi johtua esimerkiksi jälkiveroista, luottotappiosta tai kus- tannuslaskennan virheistä.164 Saneerausmenettely on tarkoitus aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin sillä on parhain mahdollisuus onnistua.165 Kyse ei tule olla hetkellisestä häiriöstä, vaan tulevaisuudessakaan ei ole odotettavissa tilanteen parantu- mista siten, että velat pystytään maksamaan ajallaan.166 Huomioon tulee ottaa etenkin tu- lot, muut käytettävissä olevat varat sekä niiden likvidiys. Jos velallinen voisi realisoida omaisuutta ja saada näin riittävästi varoja velan maksamiseen, ei hän ole maksukyvytön. Kuitenkaan liiketoiminnassa tarvittavaa omaisuutta ei vaadita realisoitavaksi ennen kuin velallinen voitaisiin katsoa maksukyvyttömäksi. Velallinen voi olla maksukyvytön myös ilman erääntyneitä velkoja, jos tällä on erääntymässä velkoja, joita tämä ei selvästikään kykene maksamaan. Osittain on kyse ennusteesta. Aikaperspektiivi voi olla sitä pidempi, mitä luotettavampaa ja paremmin dokumentoitua selvitystä voidaan saada. Koskelo ku- vaa maksukyvyttömyyttä siten, että yritys on taloudellisissa vaikeuksissa, muttei ilmeisen elinkelvoton.167 Velkoja tai todennäköinen velkoja voi hakea saneerausta uhkaavan maksukyvyn perus- teella vain, jos menettelyn aloittaminen on tarpeen hakijan huomattavan taloudellisen edun turvaamiseksi tai vaarantumisen torjumiseksi.168 Todennäköisellä velkojalla ei ole hakemuksen jättöaikana konkreettista velkaa, vaan tämä velka syntyy myöhemmin, esi- merkiksi takausvastuun johdosta.169 Velkojan oikeus hakea velallinen yrityssaneerauk- seen edellyttää, että hänellä on taloudellisesti merkittävä ja ajallisesti eteenpäin ulottuva intressi. Muutama erääntynyt velka ei oikeuta velkojaa hakemaan yrityssaneerausta, eikä 162 HE 182/1992 vp: 62 163 Koulu 2007: 85 164 Härmäläinen ym. 2009: 57 165 HE 182/1992 vp: 17 166 Maksukyvyttömyyden ja toiminnan jatkokelpoisuuden problematiikasta ks. Koulu 2007: 79 167 Koskelo 1994: 7, 98-99 168 YSL 6.2 § 169 Härmäläinen ym. 2009: 55 27 yrityssaneerausta ole tarkoitettu velkojen perimiseen.170 Koulu katsoo, että huomattavalle edulle ei voida asettaa kovin suuria vaatimuksia.171 Yrityssaneerausta voi hakea myös silloin, kun vähintään kaksi velkojaa, joiden saatavat edustavat vähintään viidennestä velallisen tunnetuista veloista tekevät hakemuksen velal- lisen kanssa tai muuten puoltavat velallisen hakemusta.172 Tätä kutsutaan yhteishake- mukseksi. Tässä tapauksessa ei edellytetä selvitystä maksukyvyttömyydestä tai sen uhasta, vaan velkojien yhteinen hakemus riittää menettelyn aloittamisen perusteeksi.173 Velkojat voivat vastustaa saneerausta lain esteperusteilla silloin, kun hakemus annetaan heille tiedoksi.174 Hakemusta puoltava velkoja ei voi olla velallisen läheinen.175 Läheisiä henkilöitä ovat puoliso, etenevässä ja takanevassa polvessa olevat sukulaiset, sisarukset sekä näiden puo- lisot tai muu erityisen läheinen henkilö.176 Elinkeinonharjoittajan, yhtiön, säätiön tai muun yhteisön läheinen on myös henkilö, jolla yksin tai yhdessä läheisensä kanssa on olennainen etuyhteys tai jolla on johtavan aseman perusteella olennainen vaikutusvalta elinkeinonharjoittajan, säätiön tai yhteisön toiminnassa sekä näiden läheinen henkilö.177 Hakemuksen puoltaminen ja yhteishakemus ovat vaikutuksiltaan rinnasteisia tapoja ha- kea saneerausta. Hakemuksen puoltaminen on luotu, koska yritykset eivät aina halunneet neutraalisuussyistä esiintyä hakijoina yhdessä.178 Yrityssaneerauksessa velalliseen rin- nastetaan henkilö, joka on henkilökohtaisessa vastuussa velallisen sitoumuksista ja sa- neerausohjelma on voimassa myös tällaisen henkilökohtaisessa vastuussa olevan hyväksi. Saneerausohjelma vaikuttaa kuitenkin vain oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka liittyvät yrityssaneerauksen kohteena olevaan toimintaan.179 Yrityssaneerauksessa maksukyvyn arvioinnissa otetaan huomioon velallisen taloudelli- nen tilanne sekä siihen vaikuttavat seikat ja niiden kehitys. Se, mitä todennäköisyyttä maksukyvyttömyydeltä edellytetään riippuu siitä, millä aikajänteellä asiaa tarkastellaan. Tarvittava todennäköisyys on akuutin ja abstraktin uhan välillä. Maksukyvyttömyyden 170 HE 182/1992 vp: 22 171 Koulu 2007: 87 172 YSL 6.1 § 1 kohta 173 HE 152/2006 vp: 51 174 HE 182/1992 vp: 66 175 YSL 6.1 § 1 kohta 176 Laki takaisinsaannista konkurssiperään 26.4.1991/758 3.1 §. Myös veli- ja sisarpuolet ovat läheisiä hen- kilöitä. 177 Laki takaisinsaannista konkurssiperään 26.4.1991/758 3.2 § 178 Koulu 2007: 48 179 YSL 4 § 28 uhkaavuuden arviointi on liiketaloudellista arviointia. Esimerkiksi tilintarkastaja voi an- taa lausunnon maksukyvyttömyydestä.180 Saneerausohjelma voidaan vahvistaa kolmella eri tavalla. Velallisella ei ole äänivaltaa, eikä hänen suostumusta tarvita ohjelman vahvistamiseen.181 Hänelle kuitenkin varataan lausumamahdollisuus.182 Tuomioistuimen on vahvistettava saneerausohjelma, jos sille on edellytykset eikä esteperusteet estä sitä.183 Edellytykset tuomioistuin tutkii viran puolesta. Esteiden osalta tilanne on epäselvempi. Riskin kantaa kuitenkin esteeseen vedonnut osa- puoli.184 Ensinnäkin ohjelma voidaan vahvistaa, jos kaikki velkojat suostuvat siihen. Ohjelma voi poiketa lain säännöksistä, jotka koskevat saneerausvelkojien asemaa silloin, kun kaikki tunnetut velkojat suostuvat tähän. Tällöinkään ohjelmaa ei voida vahvistaa, jos ohjelman sisältö loukkaa velallisen, yhtiömiehen, osakkeenomistajan tai sivullisen oikeutta tai oi- keutettua etua tai on kohtuuton taikka ohjelman toteuttamisen edellytyksistä ei ole esitetty riittävää selvitystä.185 Tällainen tilanne voi olla työn tekemisen edellyttämistä ehdoilla, jotka eivät turvaa kohtuullista toimeentuloa, todellisen arvon alittavien arvojen käyttämi- nen sijaissuorituksista taikka muunlainen perusteettoman edun tavoitteleminen velallis- yritykseltä.186 Kohtuuttomuutta arvioidessa huomioidaan saneerausmenettelyn vaihtoeh- dot, joka usein on konkurssi.187 Silloin, kun kaikki velkojat suostuvat ohjelman vahvistamiseen, tuomioistuin ei tutki tai arvioi velkajärjestelyjen sisältöä. Tässä tapauksessa tuomioistuimen tehtävä on varmis- tua, että ohjelma sisältää edellytetyt selvitykset ja toimenpiteet. Tällä varmistetaan, että velkojien suostumukset perustuvat riittävään tietoon.188 Tuomioistuimen tulee myös var- mistaa, että ehdotus kelpaa täytäntöönpanoperusteeksi.189 Tuomioistuimen tulee ottaa vi- ran puolesta kantaa mahdollisiin etujen loukkaantumisiin, kohtuullisuuteen tai selvityk- sen riittävyyteen silloin, jos kyse on henkilön edusta, jolle ei ole varattu tilaisuutta lausua ohjelmasta tai menettelyn edellytyksistä esitetään väite.190 180 HE 182/1992 vp: 62 181 HE 182/1992 vp: 38 182 YSL 72.1 § 183 YSL 49 § 184 Koulu 2007: 75-76. Ks. Koulu 1995: 239-246 esteiden tutkimisesta. 185 YSL 50 § 186 HE 182/1992 vp: 92-93 187 Koskelo 1994: 319 188 HE 183/1992 vp: 50 189 Koskelo 1994: 317 190 HE 182/1992 vp: 93 29 Ohjelma voidaan vahvistaa myös ryhmäenemmistöllä. Tämä tarkoittaa sitä, että enem- mistö laissa mainituista ryhmistä hyväksyy ohjelman. Enemmistöllä tarkoitetaan sitä, että äänestäneistä velkojista puolet lukumäärältään hyväksyvät ohjelman sekä heidän velat euromääräisesti edustavat yli puolta äänestykseen osallistuneiden saatavien kokonais- määrästä.191 Ohjelma voidaan vahvistaa ryhmäenemmistöllä myös silloin, jos äänestys- ryhmästä kukaan ei anna äänestyslausumaa, koska äänen huomioiminen edellyttää selkää kantaa.192 Tuomioistuin päättää, miten velkojat jaetaan ryhmiin ja ryhmien äänivaltaisuu- desta.193 Enemmistöllä vahvistettu ohjelma voi poiketa lain säännöksistä suostumusten antaneiden velkojien vahingoksi.194 Velkoja voi kuulua useampaan ryhmään.195 Vakuusvelkojat muodostavat oman ryhmänsä. Velkojat, joiden antaman velan vakuutena on yrityskiinnitys ovat toinen ryhmistä. Muista kuin vakuusvelkojista muodostetaan kaksi ryhmää, joista toiseen erotetaan velkojat, joiden saatavat ovat suoraan ulosottokelpoisia. Viimeinen ryhmä ovat viimesijaiset velkojat, joka erotellaan maksujärjestysten perus- teella omiin luokkiinsa.196 Äänestystä ei tarvitse järjestää, jos enemmistö jokaisesta vel- kojaryhmästä on hyväksynyt ehdotuksen, eikä vedonnut seikkaan, jonka perusteella oh- jelma olisi jätettävä vahvistamatta.197 Enemmistön muodostamisessa ei huomioida velko- jia tai ryhmää, joka saa ohjelmaehdotuksen mukaan täyden suorituksen saatavalleen kuu- kauden kuluessa sen vahvistamisesta tai joiden oikeusasema ei muutu. Oikeusaseman muuttumiseksi ei katsota pelkkää maksuviivästyksen oikaisemista, jos velan muut ehdot säilyvät ennallaan. Viimesijaista velkojaa ei oteta huomioon, jos paremmalla etuoikeu- della suoritettavan saatavan velkoja jää ohjelman mukaan ilman suoritusta tai hänen ase- mansa huononee muuten. Epäselvät velat otetaan huomioon sen suuruisina kuin ne ovat otettu huomioon ohjelmassa.198 Mahdollista on myös se, että ohjelma vahvistetaan ilman ryhmäenemmistön suostumusta. Tämä on mahdollista, jos ei ole olemassa esteitä ja ainakin yksi velkojaryhmä on äänes- tänyt ohjelman vahvistamisen puolesta enemmistöllä ja kaikki puolesta äänestäneet edus- tavat yhteensä vähintään viidennestä kaikkien huomioon otettavien velkojien saatavista. Kukaan velkojista ei saa saada enemmän kuin hänen saatavansa määrän, ja jos suorituksia 191 YSL 51-52 § 192 Koskelo 1994: 320 193 YSL 76.2 § 194 YSL 51.1 § 195 Koulu 1995: 201 196 YSL 51 § 197 YSL 76.5 § 198 YSL 52 § 30 kertyy yli vähimmäistason, edun tulee jakautua eri velkojaryhmien kesken kohtuullisella tavalla.199 Kohtuullisuus tarkoittaa sitä, että etujen kohdentuminen ei suosi tiettyä velko- jaryhmää ilman asiallisia perusteita.200 Muiden kuin vakuusvelkojien kohdalla vastaan äänestänyttä ryhmää huonommalla etuoikeusasemalla oleville velkojille ei saa tulla suo- ritusta.201 Lisävaatimusten tarkoitus on estää se, ettei tiettyä velkojaryhmää voida pakot- taa alistumaan järjestelyihin, jotka voidaan katsoa antavan epäoikeutettua etua vähem- mistöryhmän kustannuksella.202 Kaikkien suostumuksella vahvistettavalla ohjelmalla on etusija. Ilman vähemmistön tukea ohjelma on mahdollista vahvistaa vain silloin, kun edellytyksiä täyttäviä ehdotuksia ei ole. Jos ohjelmaehdotuksia on useampia, tulee valita ohjelma, jota enemmistö kannattaa.203 Yrityssaneerauksessa tulee asettaa velkojien yhteiseksi edustajaksi velkojatoimikunta, jos hakija, selvittäjä tai velkoja vaativat sitä.204 Toimikunta voidaan asettaa menettelyn aloit- tamisen yhteydessä tai myöhemmin.205 Velkojatoimikunta on neuvoa-antava yhdyselin velkojien ja selvittäjän välillä.206 Sen tehtävänä on avustaa ja valvoa selvittäjää hänen tehtävissään. Selvittäjällä on tiedonanto- sekä neuvotteluvelvollisuus velkojatoimikuntaa kohtaan.207 Velkojatoimikunta voi vaatia selvittäjän erottamista, jos hän laiminlyö olen- naisesti velvollisuuksiaan tai erottamiselle on muu painava syy.208 Jos velkojen luku- määrä on pieni tai muusta syystä toimikuntaa voidaan pitää tarpeettomana, ei sitä tarvitse asettaa. Velkojatoimikunnan kokoonpanon tulee olla sellainen, että eri velkojaryhmät tu- levat tasapuolisesti edustetuiksi, tai jos se on omiaan edistämään toimikunnan toimintaa, voidaan kokoonpanoon määrätä keskeiset velkojat.209 Eli on mahdollista luopua tasapuo- lisesta edustuksesta, jolloin toimikunnassa tulee olla vähintään kolme keskeistä velko- jaa.210 Jokainen jäsen määrätään asianomaiseen velkojaryhmään ja sitä voidaan täydentää myöhemmin ja edustajia vaihtaa.211 Jos säännöllisiä työntekijöitä on yli 50, työvoima- ja elinkeinokeskus saa nimittää yhden henkilön.212 199 YSL 54 §. Koulu (2010) käyttää menettelystä termiä pakkovahvistaminen. 200 HE 182/1992 vp: 96 201 YSL 54 § 202 HE 182/1992 vp: 54 203 YSL 56 § 204 YSL 10 § 205 YSL 84.1 § 206 HE 182/1992 vp: 2 207 YSL 11.1 § 208 YSL 86 § 209 YSL 10 § 210 HE 152/2006 vp: 53 211 YSL 84 § 212 YSL 10.4 § 31 Ohjelman seurantaa varten voidaan määrätä valvoja. Valvoja huolehtii lisäksi toimenpi- teistä, joiden suorittaminen ei kuulu asianosaisille. Valvoja voidaan määrätä saneeraus- ohjelmassa tai sitä voivat vaatia velkojatoimikunta tai sellaiset velkojat, joilla on oikeus tehdä ehdotus saneerausohjelmaksi. Vaatimus tulee esittää ohjelmaehdotusten käsittelyn yhteydessä. Valvojan tulee antaa velkojatoimikunnalle ja velkojille selonteko saneeraus- ohjelman toteuttamisesta kuuden kuukauden välein tai sovittuina määräaikoina sekä lop- putilitys ohjelman loputtua. Tiedonantovelvollisuus on silloin velallisella, kun valvojaa ei ole määrätty. Valvojana voi toimia selvittäjä tai muu henkilö, ja kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin selvittäjän.213 Yrityssaneerauksen käsittelyssä sovelletaan yrityssaneerauslain lisäksi oikeudenkäymis- kaaren 8 luvun hakemusasioita koskevia säännöksiä. Saneerausta koskeva asia on käsi- teltävä asian edellyttämällä joutuisuudella.214 Tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolella on mahdollista sopia vapaaehtoisesti saneeraus- ja velkajärjestelyistä ja tätä pidetään jopa toivottavana.215 Yrityssaneerauksen myöntäminen riippuu paljon siitä, hyväksyvätkö velkojat ohjelman. Velkajärjestely voidaan tehdä velkojista huolimatta, kun taas yrityssaneeraus voidaan teo- riassa aloittaa ilman, että velallinen itse sitä haluaa. Velalliselta edellytetään myötävaiku- tusta siinä määrin, että tällaisen ohjelman onnistuminen on epätodennäköistä216. Velka- järjestelyssä tuomioistuin ja velallista hakemuksessa avustanut henkilö määrittävät pit- kälti sen, millainen maksuohjelma syntyy. Yrityssaneerauksessa tuomioistuin ei voi vah- vistaa ohjelmaa ilman, että velkojilta saadaan tarvittava kannatus. Velkajärjestelyssä vel- kaantumisen syillä on merkitystä, kun taas yrityssaneerauksessa keskitytään siihen, voi- daanko toiminta saada jatkumaan. Velkajärjestelyssä liiketoiminnan tulee olla pienimuo- toista ja kannattavaa, kun yrityssaneerauksessa ei ole tällaisia edellytyksiä. Velkajärjes- telyssä ei voida tehdä liiketoimintaa koskevia järjestelyitä, kun taas yrityssaneerauksessa näihin kannustetaan. Velkajärjestelyn myöntäminen on velallislähtöistä, kun taas yritys- saneerausta voidaan kuvata velkojalähtöiseksi. 3.3. Menettelyiden esteet 213 YSL 61-62 §; HE 182/1992 vp: 98 214 YSL 68.1-68.2 § 215 HE 182/1992 vp: 16 216 Ks. Koulu 1994: 278-282 ja 1995: 6, joissa ns. pakkosaneerausta ei pidetä mahdollisena 32 Velkajärjestelyn myöntämiselle on laissa asetettu yleiset esteet. Jos jokin esteperuste täyt- tyy ei velkajärjestelyä voida myöntää.217 Esteperusteilla halutaan estää se, että velkajär- jestelyt heikentäisivät yhteiskunta- tai maksumoraalia.218 Velkajärjestelylain 10 § yleiset esteperusteet liittyvät rikosten perusteella määrättyyn maksuvelvollisuuteen, epärehelli- syyteen, menettelyyn liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntiin ja tietyn velkojan suosi- miseen. Niemi-Kiesiläinen jakaa esteperusteet neljään ryhmään. Ensimmäinen koskee ta- loudellista rikollisuutta ja muuta velkojien etujen loukkaamista. Toinen velkojen synty- tapaa ja kolmas vilpillisyyttä toimeenpanossa. Viimeinen ryhmä koskee ennusteita, johon kuuluu syy olettaa velallisen jättävän noudattamatta ohjelmaa ja aikaisempi velkajärjes- tely. Esteiden tulkinnassa ei ole tarkoitus painottaa sitä, onko hylkääminen tai hyväksy- minen velkojille edullisempi vaihtoehto, vaan huomiota tulee kiinnittää yleiseen maksu- moraaliin.219 Esteet ovat lähtökohtaisesti velkojan väitteen varaisia, eli selvitys estepe- rusteesta hankitaan, jos velkoja sitä vaatii.220 Väite voidaan tehdä ennen velkajärjestelyn aloittamista, jos velkojalta on pyydetty lausumaa tai jos lausumaa ei pyydetä, viimeistään silloin, kun maksuohjelmaehdotus toimitetaan velkojalle.221 Väitteenvaraisuus on lähtö- kohta, mutta tuomioistuin voi hylätä hakemuksen viran puolesta selvissä tapauksissa.222 Esteperusteita tulkitaan teleologisesti eli säännöksen tarkoituksen mukaan.223 Myös yrityssaneeraus on dispositiivinen asia. Esteperusteiden huomioiminen edellyttää tällöin lähtökohtaisesti asianosaisen väitettä. Se, miten yksilöity väitteen tulee olla, riip- puu siitä, miten konkreettinen esteperuste on. Jos esteperuste, johon viitataan, on yleis- luontoinen, tarvitaan tarkempia perusteluja kuin silloin, jos viitattu säännös on tarkkara- jainen. Tosiseikkojen huomioiminen ei edellytä nimenomaista vetoamista, mutta väitteen esittäjällä tosin on todistustaakka. Näyttökynnyksenä on todennäköisyys tai perusteltu syy. Hakijalla on tilaisuus esittää vastaselvitystä väitteestä, jolla hän voi pyrkiä kumoa- maan väitteen.224 Velkajärjestely voidaan myöntää painavasta syystä, vaikka esteperuste olisikin ole- massa.225 Painava syy voi olla kyseessä silloin, kun velallisen aikaisempi velkajärjestely- hakemus on hylätty jonkin esteen perusteella ja silloin, kun velkajärjestelyä haetaan 217 VJL 10.1 § 218 HE 183/1992 vp: 25 219 Niemi-Kiesiläinen 1995: 168-169 220 VJL 53.1 §; Koskelo & Lehtimäki 1997: 100 221 Koskelo & Lehtimäki 1997: 100 222 VJL 50 §; HE 180/1992 vp: 22 223 Koulu 1995: 267 224 Koskelo 1994: 101 225 VJL 10 a §. Ks. KKO:n ratkaisut 2011:9 ja 2011:76 painavista syistä. 33 ensimmäistä kertaa ja hakemukselle on jokin este. Muuhun painavaan syyhyn voi vedota uudestaan, vaikka hakemus on aikaisemmin hylätty.226 Painavaa syytä arvioidessa huo- mioon otetaan velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika sekä muut olosuhteet ja velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.227 Mer- kitystä arvioidessa velkojan kannalta huomioon otetaan saatavan määrä ja sen merkitys velkojan asemassa. Pääsääntö on, että mitä pidemmän aikaa on kulunut velkaantumisesta, sitä enemmän velkajärjestelyn yleiset tavoitteet puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä huolimatta siitä, että velkaantuminen on ollut moitittavaa. Vastaavasti lyhyt aika velkaan- tumisesta lisää merkitystä yleisen maksumoraalin ylläpitämiselle. Pelkästään ajan kulu- minen ei kuitenkaan kumoa esteperusteita, vaan velallisen olosuhteissa tai toiminnassa tulee tapahtua muutoksia.228 Velkajärjestelyn myöntämistä puoltaa myös se, että velalli- nen on pyrkinyt huolehtimaan taloudestaan ja veloistaan sekä mihin erityisiin toimiin tämä on ryhtynyt velkojen maksamiseksi.229 Painavia syitä voivat lisäksi olla muun mu- assa liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan palkkatyön aloittaminen, ri- kos- tai laitoskierteestä työelämään siirtyminen tai muu elämäntapojen muuttuminen ja vakiintuminen.230 Korkeimman oikeuden ratkaisussa on todettu erityisten syiden tarkoittavan ainakin niitä tapauksia, joissa velallinen on ryhtymällä maksamaan velkojaan osoittanut ottavansa niistä vastuun tai joissa velallinen on hylännyt esteperusteen muodostaman elämäntavan tai menettelyn ja osoittanut sosiaalista ryhdistäytymistä.231 Kyseeseen voi tulla myös ve- lallisen henkilöön liittyviä seikkoja ja velkajärjestelyn myöntämättä jättämisen kohtuut- tomuus. Eli lähinnä tilanteet, joissa velkojat olisivat joka tapauksessa luopuneet perin- nästä tai kun velallisen terveys- tai perhetilanne on vaikuttanut maksukykyyn.232 Muun painavan perusteen arviointi on aina kokonaisarviointia. Ajalla on keskeinen mer- kitys, kun velkaantumisesta on lyhyt tai pitkä aika. Törkeään rikokseen perustuvista ve- loista tai tilanteissa, joissa varallisuutta on järjestelty velkojien vahingoittamiseksi, voi- daan edellyttää pidempi aika, ennen kuin velkajärjestely myönnetään muulla painavalla perusteella. Kaikkien tekijöiden ei tarvitse puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä, vaan puoltavia ja kieltäviä seikkoja voi olla useita. Tuomioistuin punnitsee osatekijöiden 226 HE 98/2002 vp: 30-31 227 VJL 10 a § 228 Uitto 2010: 88, 91 229 HE 98/2002 vp: 32 230 HE 183/1992 vp: 53 231 KKO 1997:15 232 Koskelo & Lehtimäki 1997: 96-97 34 merkityksen.233 Korkein oikeus on katsonut, että uudet seikat yhdessä aikaisemmin esi- tettyjen seikkojen kanssa voivat muodostaa erityisen syyn myöntää velkajärjestely.234 Velkajärjestelyä ei ole tarkoitus myöntää, jos velkaantuminen on tapahtunut tarkoituk- sella, tavoitteena päästä velkajärjestelyyn. Tätä arvioidessa huomioidaan velkojen peruste ja syntyolosuhteet sekä velallisen taloudenhoito ja muita seikkoja. Myöskään silloin, jos toimia voidaan pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ei velkajärjestelyä myönnetä. Ar- vioinnissa otetaan huomioon erityisesti velallisen ikä, asema sekä se, onko luotonantajat toimineet huolellisesti.235 Jos otettu velka on käytetty perustarpeiden tyydyttämiseen, ei velkaantumista yleensä voida pitää piittaamattomana tai vastuuttomana. Merkitystä on siis sillä, mihin velkara- hoja on käytetty, kun taas käytetyllä luottotyypillä ei ole olennaista merkitystä. Kysymys on kokonaisarvioinnista. Vähättelevä tai välinpitämätön suhtautuminen luottojen mak- suun kertoo piittaamattomuudesta ja vastuuttomuudesta.236 Jos velkaa otettaessa velallinen on tiennyt, ettei hänellä ole mahdollisuuksia maksaa vel- kaa tai että hänen maksukykynsä ei ole parantumassa, voidaan velkaantumista pitää piit- taamattomana ja vastuuttomana. Kuitenkaan maksukyvyn vähäinen yliarviointi ja järkevä toiveikkuus ei vielä ole piittaamatonta tai vastuutonta.237 Jos maksukyvyttömyys johtuu epäonnistuneesta elinkeinotoiminnasta, jonka johdosta on otettu velkaa elinkustannuk- siin, ei pelkästään se estä velkajärjestelyä.238 Velkajärjestely voi estyä silloin, kun velal- linen on laiminlyönyt velkojen maksamisen, vaikka tähän olisi ollut mahdollisuus tai hän on ottanut uutta lainaa, jolle ei ole toimeentuloon liittyvää perustetta ja tämän johdosta hän tulee maksukyvyttömäksi.239 Korkeimman oikeuden ratkaisussa on huomioitu este- perusteen arvioinnissa velallisen toiminta velan ottamisen jälkeen.240 Velkaantumisen piittaamattomuutta ja vastuuttomuutta vastaan voi puhua esimerkiksi velallisen realisti- nen maksusuunnitelma, psyykkinen tai fyysinen sairaus sekä avioero. Elinkeinotoimintaa varten otettujen velkojen kohdalla ei velallisen oman maksukyvyn arvioinnilla ole 233 HE 83/2014 vp: 55-56 234 KKO 1999:100 235 VJL 10 § 7-kohta 236 HE 83/2014 vp: 53 237 HE 183/1992 vp: 52 238 Niemi-Kiesiläinen 1995: 208 239 HE 183/1992 vp: 52 240 KKO 1997:45 35 keskeistä asemaa. Velkaantumista elinkeinotoiminnassa verrataankin muuhun normaaliin yritystoimintaan.241 Korkeimman oikeuden ratkaisussa velkajärjestelylle ei ollut estettä, kun kommandiittiyh- tiön toimintaa oli harjoitettu lähes kokonaan velkarahoituksella. Hakijan velat koostuivat osto-, myynti- ja veroveloista. Korkeimman oikeuden perusteluissa todetaan, että liike- toimintaan kuuluu tavanomaisesti taloudellinen riski ja velanotto. Liiketoiminnan epäon- nistumisesta johtuva velkavastuu ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole kevytmielistä (piit- taamatonta ja vastuutonta). Huomiota tulisi kiinnittää siihen, onko velkaantuminen hy- väksyttävää suhteessa toiminnan laatuun ja laajuuteen. Lisäksi merkitystä korkeimman oikeuden perustelujen mukaan on sillä, miten velallinen on pyrkinyt huolehtimaan muista velvoitteistaan ja millainen velkaantumisen kehitys on ollut. 242 Ratkaisussa 2001:99 kor- kein oikeus myönsi velkajärjestelyn, kun liiketoimintaa oli laajennettu velkarahoituksella. Velkaa ottaessa toiminta oli vielä kannattavaa, mutta myöhemmin muuttui kannattamat- tomaksi ja sitä jatkettiin muutama vuosi tämän jälkeen. Velalliset olivat aloittaneet vielä uuden velkarahoituksella toimivan liiketoiminnan. Korkein oikeus katsoi, että velkaa otettaessa velalliset ovat voineet uskoa toiminnan jatkuvan suotuisesti ja pystyvän selviy- tymään veloista. Tämän johdosta velkaantumisen ei katsottu olleen liiallista. Yhtiöstä oli otettu yksityisottoja yli voiton ja myös sen jälkeen, kun toiminta oli kannattamatonta. Varat oli kuitenkin käytetty toimeentulokustannuksiin ja ne olivat käyttötarkoitukseen nähden kohtuullisia.243 Kun maksukyvyttömyys johtuu takaussitoumuksen realisoitumisesta, huomioon otetaan takaajan läheisyys taattavana olevaan henkilöön ja mahdollisuudet arvioida riskiä. Takaus on annettu piittaamattomasti tai vastuuttomasti harvoin. Kyseeseen tulee lähinnä tilanteet, joissa takaaja on tiennyt maksukyvyttömyydestä, eikä tilanteen parantumista ole syytä olettaa.244 Huomioon tulee ottaa se, miten huolellisesti takaaja on ottanut velkojan edun ja riskien minimoimisen huomioon sekä takaamisen antamisen perusteet. Lähisukulaisille annetussa takauksessa harvoin tulee kyseeseen piittaamaton tai vastuuton toiminta, vaikka nämä olisivatkin olleet maksukyvyttömiä jo takausta annettaessa. Myös velkojien huolellisuus ja tietoisuus takaajan maksukyvystä vaikuttaa arviointiin.245 241 Niemi-Kiesiläinen 1995: 210-211, 213-214 242 KKO 1998:71 243 KKO 2001:99 244 Koskelo & Lehtimäki 1997: 88-89 245 Niemi-Kiesiläinen 1995: 200-201, 203 36 Velkajärjestelyssä velkaantumista elinkeinotoiminnassa voidaan arvioida samoin kuin yksityistaloudessa. Arvioinnissa ratkaisee, onko yrityksellä ollut mahdollisuuksia selviy- tyä velasta huomioiden olemassa olevat velat. Arvioinnissa otetaan huomioon elin- keinotoimintaan liittyvä taloudellinen riski sekä luotonoton yleinen tarve elinkeinotoi- minnassa.246 Jos lainanottaja on elinkeinonharjoittaja, kuluttajansuojalaki ei sovellu. Yri- tystoimintaa varten otettavassa velassa luotonantajan vastuuta arvioidaan tilannekohtai- sesti. Jos yksityisyrittäjä rahoittaa toimintaansa esimerkiksi pikavipeillä, voi tämän asema olla tosiasiallisesti lähellä kuluttajaa. Jos laina on otettu pankista, sovelletaan yritysrahoi- tusta koskevia sääntöjä.247 Yrityssaneerauksessa maksukyvyttömyys on esteperuste, kun velkajärjestelyssä se on myöntämisen edellytys.248 Toisaalta Koulu katsoo, ettei maksukyvyttömyys ole sanee- rauksessa edellytys eikä estekään.249 Saneerausmenettelyä ei voida aloittaa silloin, kun velallinen on maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei voida pois- taa saneerausohjelmalla tai sen uusiutumista ei voida torjua kuin lyhytaikaisesti.250 Sa- neerausohjelmaa ei tulisi vahvistaa edes velkojien suostumuksella, jos on perustelua syytä olettaa, ettei sen toteuttamiselle ole edellytyksiä.251 Tilintarkastajan arvio tulevasta kan- nattavuudesta on ratkaisevaa arvioinnissa. Huomioon tulisi ottaa ainakin yrityksen käyt- tökate ja miten se riittää turvaamaan yrityksen edellytykset kannattavaan liiketoimintaan ja juoksevien velkojen maksamiseen sekä yrityksen juokseva kassavirta. Jos käyttökate on negatiivinen, arvioidaan ehdotettujen toimenpiteiden vaikutusta.252 Esteen yrityssaneerauksen aloittamiselle muodostaa myös se, että on todennäköistä, että velallisen varat eivät riitä saneerausmenettelyn kulujen kattamiseen tai että velallinen ei kykene maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja. Ulkopuolinen taho voi ottaa kulut vastuulleen, jolloin ohjelma voidaan vahvistaa, vaikka hakijan omat varat eivät riittäisi kustannusten kattamiseen.253 Jos ulkopuolisen tahon oma maksukyky ky- seenalaistetaan ja se on ilmeisen riittämätön, ei esteperuste välttämättä väisty.254 246 Koskelo & Lehtimäki 1997: 89 247 HE 83/2014 vp: 54 248 YSL 7.1 § 1 kohta; VJL 9 § 249 Koulu 2007: 92 250 YSL 7.1 § 1 kohta 251 HE 152/2006 vp: 40 252 Härmäläinen ym. 2009: 63-64 253 YSL 7.1 § 2-3 kohdat 254 Koskelo 1994: 103 37 Saneerausmenettelyn kuluilla tarkoitetaan erityisesti selvittäjän palkkiota ja hänen tehtä- vien aiheuttamia kustannuksia.255 Elinkeinotoiminnan tulee olla jatkamiskelpoista.256 Silloin, kun toiminnan jatkaminen on tarkoituksenmukaista huomioiden velalliselle kertyvä tulo, ei velallinen ole velvollinen muuttamaan velkajärjestelyssä rahaksi elinkeinotoiminnassa tarvitsemaansa varalli- suutta.257 Tämä tarkoittaa sitä, että jos omaisuuden realisoimisesta saadaan parempi tuotto velkojille, ei elinkeinotoiminnan jatkamiselle yleensä ole edellytyksiä ja omaisuus tulee realisoida.258 Vertailu ei ole pelkästään euromääräistä, vaan realisointia ei tarvitse tehdä, jos omaisuudella on tuottoarvoa toiminnan jatkuessa tai jos realisointi ei tuota varoja vel- kojen maksuun.259 Elinkeinotoiminnan jatkaminen realisoinnin jälkeen on mahdollista vain poikkeuksellisesti ja pienimuotoisempana. Velallinen voi tehdä velkojien kanssa so- pimuksen, jolla realisoiminen vältetään.260 Myös velkajärjestelyssä pitää pystyä maksamaan velkajärjestelyn alkamisen jälkeen syn- tyvät elinkeinotoiminnan velat toiminnasta saatavilla tuloilla sitä mukaa kuin ne eräänty- vät.261 Velkajärjestelyä ei tule myöntää, jos toiminta on tappiollista tai sen tappiolliseksi muuttuminen on todennäköistä. Elinkeinotoiminnan kulujen lisäksi 45 § johtuen tulojen tulee kattaa myös hakijan oman elatus sekä elatusvelvollisuudet siten, että hänelle jää vielä ainakin vähän maksuvaraa tavallisten velkojensa maksamiseksi.262 Elinkeinonhar- joittajaan ei sovelleta VJL 9 a §:n väliaikaista syytä esteperusteena. Koska maksuvaran arvioiminen koskee vain elinkeinonharjoittajia, voi velallinen toiminnan lopettamalla välttää maksuvaran arvioimisen ja siirtyä väliaikaisuuden arvioimiseen.263 Maksuvaran arvioiminen tehdään samalla tavalla kuin elinkeinotoimintaa harjoittamattomilla, mutta arviointia yritystoiminnan osalta ei tehdä, jos velkajärjestelyä haetaan vain yksityistalou- den veloille.264 Tilanteita, joissa elinkeinon- tai ammattinharjoittaja voi hakea velkajär- jestelyä, voivat olla esimerkiksi sairaus tai muu henkilökohtainen muutos taikka kannat- tavuuden laskeminen, joka on johtanut maksukyvyttömyyteen ja jonka jälkeen toiminta on muuttunut kannattavaksi. Velallisen tulee siis voida elättää itsensä ja perheensä sekä 255 HE 182/1992 vp: 67 256 HE 83/2014 vp: 31 257 VJL 46.2 § 258 HE 83/2014 vp: 67 259 HE 83/2014 vp: 34; Niiranen 2015: 18 260 Niiranen 2015: 19 261 VJL 45 a.1 § 3 kohta 262 HE 83/2014 vp: 69 263 Niiranen 2015: 20 264 HE 83/2014 vp: 32; Niiranen 2015: 21, 22 38 maksamaan tulevat velkansa, jos hän pääsee velkajärjestelyyn.265 Kannattavuusarviointi tehdään toteutuneen ja vallitsevan tuloksen perusteella.266 Silloin, kun liiketoimintaa jatketaan velkajärjestelyn hakemisen jälkeen, elinkeinon- tai ammatinharjoittajan yksityistalouden velat voidaan järjestellä velkajärjestelylain mukai- sesti vain silloin, kun hakijalla on maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen, eikä hakija ole velvollinen muuttamaan elinkeinotoiminnassa käyttämäänsä varallisuutta ra- haksi.267 Maksuvaralla ei tarkoiteta tiettyä määrää, vaan velallisen tulee voida elättää it- sensä ja täyttämään elatusvelvollisuutensa liiketoiminnasta saatavilla varoilla. Tämän jäl- keen velalliselle tulisi jäädä ainakin vähän rahaa velkojen maksamiseen. Tarkoitus on estää sellaisen elinkeinonharjoittajan pääseminen velkajärjestelyyn, jonka maksuvara on negatiivinen, mikä voisi johtaa lisävelkaantumiseen. 268 Saneerausmenettelyä ei voida aloittaa silloin, kun on perusteltu syy olettaa, ettei sanee- rausohjelman aikaansaamiselle tai vahvistamiselle ei ole edellytyksiä.269 Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun velallinen ei perustellusti nauti sellaista vähimmäisluot- tamusta velkojien taholta, joka on välttämätön ohjelman vahvistamiseksi tai velallinen ei ole valmis myötävaikuttamaan ohjelman aikaansaamiseen.270 Yrityksen toiminta voi olla sellaista, ettei kestävälle liiketoiminnalle ole edellytyksiä, vaikkei yritys vielä olisikaan maksukyvytön tai tämä ei ole vielä edes käsillä. Arvioinnissa on merkitystä sillä, kuinka moni velkojista vastustaa menettelyn aloittamista ja kuinka suurta osaa veloista he edus- tavat. Jos vastustamisen tueksi tuodaan esille asiaperusteita, on tällä enemmän painoarvoa kuin pelkällä vastustamisella.271 Kun saneerausohjelman hyväksyminen edellyttää aina- kin ryhmäenemmistön suostumista, tarkoittaa esteperuste myös tilanteita, joissa tällaista enemmistöä ei saada. Esimerkiksi jos ohjelma leikkaa velkoja merkittävällä tavalla, tulee tuomioistuimen vakuuttua siitä, että velkojat oletuksesta huolimatta hyväksyvät ohjel- man.272 Kyseinen esteperuste perustuu velallisen ja velkojien väliseen yleiseen luottamuksen puutteeseen. Velkojalla on näyttötaakka väitteistä, eikä pelkkä yleisluonteinen lausuma 265 HE 83/2014 vp: 69 266 Niiranen 2015: 24 267 VJL 45.1 § 268 HE 83/2014 vp: 66 269 YSL 7.1 § 5 kohta 270 HE 182/1992 vp: 68 271 Koskelo 1994: 107-108 272 Koulu 1994: 262-263 39 riitä siihen, että esteperuste hyväksyttäisiin.273 Korkein oikeus katsoi, että menettelyn aloittamiselle oli este, kun yritys oli joutunut ongelmiin pelkästään yhtiömiesten yksityis- ottojen johdosta. Tässä tapauksessa hakemuksen hyväksyminen olisi merkinnyt sitä, että liiketoiminnan velkojien kustannuksella olisi katettu yksityisestä kulutuksesta aiheutunut velkaantuminen.274 Pelkästään se, että enemmistön saatavista omaava velkoja katsoo, ettei vahvistamiselle ole edellytyksiä, estä saneerauksen aloittamista. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2003:109 velallinen oli siirtänyt liiketoiminnassa käytetyn kuorma-auton puolison omis- tukseen, salannut saatavia ulosottoselvityksessä ja käyttänyt laajasti käteislaskutusta. Ve- rovirasto, jolla oli enemmistö saatavista vetosi luottamuksen puutteeseen. Auton omis- tuksen siirrosta oli aikaa useita vuosia ja ulosottoselvityksessä oleva saatava oli selvinnyt vasta saneeraushakemuksen jättämisen jälkeen. Käteismaksujen osalta ei väitetty, ettei niitä olisi kirjattu oikein kirjanpitoon. Lisäksi velallinen oli korjannut vakavimmat liike- toimintansa puutteet ja maksanut huomattavan määrän verovelkoja. Korkein oikeus kat- soi, ettei estettä menettelyn aloittamiselle ollut. Korkein oikeus toteaa ratkaisussaan, että ohjelman toteuttamisen edellytykset ratkaistaan lopullisesti vasta ohjelman vahvistamis- vaiheessa.275 Velkajärjestelystä voidaan löytää tätä lähellä oleva esteperuste. Velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velallinen on taloudellisten vaikeuksien vuoksi tai odotettavissa olevien ta- loudellisten vaikeuksien vuoksi sopimattomasti heikentänyt taloudellista asemaansa tai suosinut tiettyä velkojaa taikka muuten järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien va- hingoittamiseksi. Tällaista toimintaa ei tarvitse näyttää toteen, vaan todennäköiset syyt epäillä velallisen toimineen näin riittävät velkajärjestelyn estymiseen.276 Säännöksen tar- koitus on kattaa tilanteet, joita velallisen myötävaikutusvelvollisuus ei kata. Pohjimmil- taan on kyse tilanteista, joissa on sopimattomalla tavalla toimittu velkojien etua vahin- goittavalla tavalla.277 Esteperusteen soveltuminen edellyttää, että menettely on tapahtunut ennen velkajärjestelyn hakemista.278 Hyväksyttäviä eivät ole toimet, joilla velkajärjestelyä hakeva jatkaa velkojien vahingoksi korkean elintason ylläpitämistä. Esteen voivat muodostaa esimerkiksi toimet, joissa 273 Härmäläinen ym. 2009: 64-65 274 KKO 2003:110 275 KKO 2003:109 276 VJL 10 § 4-kohta 277 HE 180/1996 vp: 35 278 Koskelo & Lehtimäki 1997: 74 40 yhtiön tosiasiallinen johtaja on muodollisesti työntekijänä ja tulot ovat epäsuhteessa hä- nen työpanokseen tai esimerkiksi yhtiömuotoisessa toiminnassa järjestetyt edut, joita ei voida käyttää velkojien hyväksi taikka tulojen käyttäminen toisen henkilön omaisuuden kartuttamiseksi. Taloudellisen aseman heikentäminen voi tapahtua oikeustoimilla, jotka vähentävät varallisuutta tai heikentävät muuten velallisen taloudellista tilaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lahjat ja lahjanluonteiset kaupat.279 Huomioon voidaan ottaa tulojen ja varo- jen epäsuhde.280 Velkojien suosiminen voi tapahtua esimerkiksi ennenaikaisella velan suorittamisella sil- loin, kun velallisella on ollut maksamattomia erääntyneitä velkoja tai hän on ollut kyke- nemätön vastaamaan kaikista veloistaan.281 Suosimisen arvioinnissa huomioidaan muun muassa velan suuruus, peruste ja maksun olosuhteet.282 Maksun syyt vaikuttavat myös arviointiin. Jos velallinen on maksanut velan esimerkiksi asumisensa turvaamiseksi tai painostuksen johdosta, ei kyseessä voi olla velkojan suosiminen. Verrattuna takaisinsaan- tilain takaisinsaannin edellytyksiin velkajärjestelylain velkojan suosimisessa edellyte- tään, että velallinen on toiminut moitittavasti ja epälojaalisti muita velkojia kohtaan.283 Velkajärjestelylle muodostaa esteen myös tahallinen väärien tai harhaanjohtavien tietojen antaminen taloudellisesta asemasta, jos nämä tiedot ovat olennaisesti vaikuttaneet luoton myöntämiseen ja menettelyä on luoton määrä ja muut olosuhteet huomioiden pidettävä erityisen moitittavana.284 Velallinen myös veloitetaan lain 6 § mukaan antamaan kaikki tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. Tietojenantovel- vollisuus kattaa hakemuksessa annettavat tiedot ja velallisen on pyynnöstä annettava tar- peellisia lisätietoja. Olennaisia tietoja ovat muun muassa tiedot maksukyvystä, eli tulot, työsuhteet, varallisuus ja ennestään olemassa olevat luotot ja sitoumukset. Tietojen olen- naisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että luotonantaja ei olisi myöntänyt luottoa ollenkaan taikka myöntänyt sen erisuuruisena tai ehtoisena, jos tämä olisi ollut tietoinen asioiden oikeasta tilasta. 285 Velkojalle ei tarvitse syntyä vahinkoa, mutta se että vahinkoa ei synny voi puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä esteestä huolimatta.286 Erityisen moitittavuuden arvioinnissa otetaan huomioon luoton määrä sekä muut olosuhteet siten, että kun kyseessä olevan luoton määrä on pieni, ei kyseessä yleensä voi olla erityisen moitittava menettely. 279 HE 183/1992 vp: 35, 51 280 Uitto 2010: 64 281 HE 183/1992 vp: 51; Koskelo & Lehtimäki 1997: 76 282 Koskelo & Lehtimäki 1997: 76 283 HE 183/1992 vp: 51 284 VJL 10 § 6-kohta 285 HE 183/1992 vp: 46, 51 286 Niemi-Kiesiläinen 1995: 189 41 Luoton käyttötarkoituksella ja velallisen taloudellisella tilanteella on merkitystä sovelta- misessa.287 Esimerkiksi asuntolainan hoitamiseen käytetyn velan kohdalla erityinen moi- tittavuus ei välttämättä tule kyseeseen.288 Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1997:100 elinkeinonharjoittajan katsottiin antaneen taloudellisesta tilanteestaan olennaisesti har- haanjohtavia tietoja ja velkajärjestelyä ei myönnetty, kun velallinen oli hakemuksessa il- moittanut tulokseen huomattavasti isomman summa kuin hänen tulonsa olivat aiempina vuosina olleet. Velallinen oli perustellut ilmoitusta yrityksen parantuneilla tulosodotuk- silla. Kun velallinen oli samoihin aikoihin halunnut luotollisen shekkitilin perheensä toi- meentulon varmistamiseksi, ei tulojen voimakasta kasvua pidetty uskottavana ja velalli- sen olisi täytynyt tämä käsittää.289 Velallisen ei tarvitse kuitenkaan oma-aloitteisesti tuoda esiin maksukykyynsä liittyviä tietoja, jos niitä ei tiedustella.290 Elinkeinonharjoittajalle ei voida myöntää velkajärjestelyä, jos merkittävänä pidettävä velka on syntynyt toiminnalla, joka on törkeän epärehellistä velkojia kohtaan.291 Merkit- tävä velka voi olla yksi määrältään merkittävä velka tai usean velan yhteismäärä.292 Mer- kitystä ei ole velan suhteella kokonaisvelkamäärään.293 Törkeää epärehellisyyttä on esi- merkiksi se, jos elinkeinonharjoittaja on määrätty liiketoimintakieltoon. Merkitystä ei ole sillä, onko kielto edelleen voimassa tai milloin kielto on määrätty, vaan sillä, onko velat peräisin kieltoon johtaneesta toiminnasta. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole määrätty liike- toimintakieltoon, voi sopimaton menettely tulla arvioitavaksi esimerkiksi velkojan tai ulosottomiehen aloitteesta. Toiminnan juridisella muodolla ei ole merkitystä, mutta koska edellytyksenä on velallisen sopimaton toiminta, edellytetään esimerkiksi osakeyhtiössä hallituksen jäsenyyttä tai muuta johtavaa muodollista tai tosiasiallista asemaa.294 Toi- minta, joka ei ole törkeän epärehellistä velkojia kohtaan, voi olla kuitenkin piittaamatonta ja vastuutonta, joka muodostaa esteen velkajärjestelylle.295 Velkojien edun vaarantaminen lain tai hyvän liiketavan vastaisella menettelyllä osoittaa velallisen menettelyn sopimattomuutta velkojia kohtaan. Törkeän sopimattomalla 287 HE 183/1992 vp: 51 288 Koskelo & Lehtimäki 1997: 81 289 KKO 1997:100 290 Niemi-Kiesiläinen 1995: 190 291 VJL 10 § 3-kohta. Sanamuodon perusteella Koskelo & Lehtimäki (1997:69) katsovat, että esteperuste voisi syntyä myös elinkeinotoimintaa harjoittamattomalle esimerkiksi takaussitoumuksien vuoksi, mutta esteperuste liittyy tosin henkilökohtaisen toiminnan moitittavuuteen. Jos takauksen antaja on ollut tietoinen toiminnan sopimattomasta luonteesta, on esteen syntyminen perusteltua. 292 HE 180/1996 vp: 34 293 Uitto 2010: 54 294 Koskelo & Lehtimäki 1997: 70-71 295 Koulu ym. 2005: 718 42 toiminnalla tarkoitetaan ainakin toimintaa, josta velallinen voidaan tuomita liiketoimin- takieltoon. Kiellon määräämisen ajankohdalla tai voimassaololla ei ole merkitystä, mutta se voi vaikuttaa arviointiin, onko velkajärjestelylle edellytyksiä kiellosta huolimatta.296 Liiketoimintakiellon määrääminen tai sen mahdollisuus eivät kuitenkaan ole edellytyksiä toiminnan katsomiseksi sopimattomaksi. Selviä tilanteita ovat velkojen siirtäminen vel- kojien ulottumattomiin sekä kirjanpitoon ja verotukseen liittyvät laiminlyönnit. Laimin- lyönnin olennaisuutta arvioidessa huomioon otetaan niiden toistuvuus, suunnitelmalli- suus ja aiheutettujen vahinkojen suuruus. Suunnitelmallista voi olla saman tappiollisen liiketoiminnan harjoittaminen toistuvasti tai toiminnan tarkoituksellinen tappiollisuus. Kirjanpitovelvollisuuden laiminlyöminen on olennaista, jos se on kokonaan laiminlyöty tai tositeaineisto on väärä tai puutteellinen siten, ettei asiantuntijakaan kykene sen perus- teella saattamaan kirjanpitoa päätökseen taikka tämä veisi kohtuuttomasti aikaa tai kus- tannuksia. Arvioinnissa otetaan huomioon myös elinkeinonharjoittajan kokemus ja taidot sekä toiminnan laajuus ja laatu.297 Yrityssaneerauksessa liiketoimintakieltoon määräämi- nen menettelyn kohteena olevassa toiminnassa tai sellaiseen menettelyyn syyllistyminen, josta voidaan määrätä liiketoimintakieltoon muodostaa esteperusteen, jos myöntämiselle ei ole erityisiä syitä esteestä huolimatta. Henkilöt, joita säännös koskee, ovat velallinen, velallisyhtiön vastuunalainen yhtiömies tai velallisyhteisön johtoon kuuluva henkilö.298 Yrityssaneerauksessa kirjanpitovelvollisuuden rikkominen on itsenäinen esteperuste. Olennaisesti puutteellinen tai virheellinen kirjanpito estää yrityssaneerauksen, jos kirjan- pitoa ei voida vaikeuksitta saattaa asianmukaiseen ja luotettavaan tilaan.299 Yksittäiset, vähäiset puutteet eivät estä saneerausta. Esteperuste on säädetty, koska puutteellinen kir- janpito herättää epäluottamusta saneerauksen tarpeesta ja mahdollisuuksista, sekä vai- keuttaa sen toteuttamista.300 Jos velallisen tai velallisen puolesta toimineen syyksi on lu- ettu tai hän on syytteessä taikka on perusteltu syy epäillä hänen syyllistyneen kirjanpito- rikokseen, törkeään kirjanpitorikokseen tai velallisen rikoksiin ei saneerausmenettelyä voida aloittaa ilman erityistä vastasyytä.301 Velallisen rikoksilla tarkoitetaan rikoslain 1- 3 § ja 6 § mukaisia rikoksia, eli velallisen epärehellisyyttä ja petosta törkeine tekomuo- toineen sekä velkojansuosintaa.302 296 Uitto 2010: 54 297 HE 180/1996 vp: 34-35 298 YSL 7.2 § 2-3 kohta 299 YSL 7.1 § 6 kohta 300 HE 182/1992 vp: 68 301 YSL 7.2 § 1 kohta. Ks, Vaasan hovioikeuden ratkaisu 27.3.2018 nro 142, jossa yrityssaneeraus aloitettiin erityisillä vastasyillä. Hakijayhtiön osakkeista 50% omistanut henkilö oli tuomittu törkeästä kirjanpitori- koksesta ja kahdesta törkeästä veropetoksesta sekä tuomittu liiketoimintakieltoon. 302 Rikoslaki 19.12.1889/39 1-3 §, 6 § 43 Esteen velkajärjestelylle muodostaa myös se, jos toiminta on ollut pääasiallisesti keinot- telunluonteista.303 Tällaista toimintaa voi olla esimerkiksi erityisen riskialttiin toiminnan harjoittaminen pääosin velkarahoituksella.304 Pääasiallisuudella tarkoitetaan sitä, että toi- minnasta aiheutuvat velat ovat joko pieniä määrältään, eivätkä ne ole maksukyvyttömyy- den syy. Keinotteluluonteinen toiminta voi olla myös muunlaista.305 Korkein oikeus on katsonut, että neljän vapaa-ajan asunnon rakentaminen velkarahoituksella oli keinottelun- luonteista.306 Elinkeinonharjoittajan velkajärjestelylle muodostuu este myös, jos toiminnassa on lai- minlyöty lakisääteisiä velvollisuuksia muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuen.307 Kaikki laiminlyönnit eivät estä velkajärjestelyä, vaan niiden tulee olla olennaisia.308 Kor- keimman oikeuden ratkaisussa 2001:99 ei katsottu kolmelle vuodelle ajoittuvien ja hie- man alle 20 000 markan suuruisten laiminlyöntien estävän velkajärjestelyä.309 Rehelli- sesti toiminutta yrittäjää ei haluta rankaista siitä, ettei hänen yritystoimintansa ole menes- tynyt, joten maksukyvyttömyydestä johtuva lakisääteisten velvollisuuksien laiminlyönti ei enää estä velkajärjestelyä. Jos elinkeinonharjoittaja maksaa muita velkojaan, mutta jät- tää lakisääteiset velvollisuudet täyttämättä, ei laiminlyönti voi johtua maksukyvyttömyy- destä.310 Yrityssaneerauksessa ei esteperusteissa ole vastaavaa säännöstä. Velkajärjestelylaissa on myös elinkeinonharjoittajia koskevassa luvussa 7 erityisiä este- perusteita. Sen mukaan elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja ei voida järjestellä velkajär- jestelylain perusteella, jos perustellusti voidaan olettaa, että velkajärjestelyhakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on velkojien perintätoimien estäminen tai muu velkojien etu- jen loukkaaminen.311 Säännöstä sovelletaan vain silloin, kun järjestelyn kohteena on elin- keinotoimintaan liittyviä varoja. Maksu- ja perintäkielto ovat hyväksyttäviä perusteita velkajärjestelylle, jos toimintaa jatketaan. Velkojien etuja voivat loukata toistuvat hake- mukset tai samanaikainen konkurssihakemus. Velallisen aikaisemmat toimet voivat olla 303 VJL 10 § 3 kohta 304 HE 183/1992 v