VAASAN YLIOPISTO KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA LASKENTATOIMEN JA RAHOITUKSEN LAITOS Ville Rönkkö RAHASTOANNIN VAIKUTUS OSAKKEEN LIKVIDITEETTIIN SUOMEN ARVOPAPERIMARKKINOILLA VUOSINA 1993–2003 Laskentatoimen ja rahoituksen pro gradu -tutkielma Rahoituksen linja VAASA 2008 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO 9 1.1. Tutkielman tarkoitus ja rajaus 11 1.2. Aikaisempia tutkimuksia 12 1.2.1. Rahastoannin suorittamisen syyt yritysjohdon näkökulmasta 13 1.2.2. Rahastoanti signaalina 16 1.2.3. Kaupankäyntihinnan vaihteluväli 17 1.2.4. Likviditeetti 18 1.3. Hypoteesit 26 1.4. Tutkielman kulku 27 2. ARVOPAPERIMARKKINAT SUOMESSA 29 2.1. Rahoitusjärjestelmän tarkoitus 30 2.2. Helsingin Pörssi 31 2.3. Kaupankäynti ja lainsäädäntö 34 2.4. Likviditeetti Suomen arvopaperimarkkinoilla 35 2.4.1. Kaupankäyntivolyymi 38 2.4.2. Bid-ask spread 38 3. RAHASTOANTI 40 3.1. Rahastoannin toteutus 40 3.2. Rahastoannin vaikutus 41 3.3. Markkinatehokkuus 43 4. EMPIIRINEN TUTKIMUS ARVOPAPERIMARKKINOILTA 47 4.1. Tutkimusaineisto 47 4.2. Tutkimusmenetelmät 52 4.2.1. Bid-ask spread 52 4.2.2. Kaupankäyntivolyymi 53 4.3. Tutkimustulokset 54 4.3.1. Absoluuttinen bid-ask spread 54 4.3.2. Suhteellinen bid-ask spread 58 2 3 4.3.3. Kaupankäyntivolyymi 63 4.4. Tutkimustulosten analysointi 68 5. LOPPUPÄÄTELMÄT JA YHTEENVETO 70 LÄHDELUETTELO 72 4 5 KUVIOLUETTELO sivu Kuvio 1: Arvopaperimarkkinat. 30 Kuvio 2: Pörssiosakkeiden markkina-arvon ja ulkomaalaisomistuksen kehitys 33 Helsingin pörssissä. Kuvio 3: Miten monta päivää kestää 10 miljoonan euron osakepotin 36 ostaminen ilman, että ostaja muodostaa yli 20 prosenttia päivävaihdosta. Kuvio 4: Tutkimuksessa käytettävien rahastoantien jakautuminen 51 yhdentoista vuoden ajanjaksolle. TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1: Helsingin pörssin kehitys toimialoittain ja mitattuna eri 37 indeksien mukaan vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana. Taulukko 2: Tutkittavien rahastoantien antisuhteet. 49 Taulukko 3: Tutkimuksessa käytettävät rahastoannit. 50 Taulukko 4: Merkkitesti absoluuttiselle bid-ask spreadille. 54 Taulukko 5: Rahastoantien absoluuttiset bid-ask spreadit. 55 Taulukko 6: Absoluuttisen spreadin muutokset. 56 Taulukko 7: Absoluuttisen bid-ask spreadin tilastollinen merkitsevyys. 57 Taulukko 8: Merkkitesti suhteelliselle bid-ask spreadille. 59 Taulukko 9: Rahastoannin suorittaneiden yritysten suhteelliset bid-ask 60 spreadit. Taulukko 10: Suhteellisen spreadin keskimääräiset muutokset. 61 Taulukko 11: Tilastollisen merkitsevyyden testaus. 62 Taulukko 12: Keskimääräisen kaupankäyntivolyymin muutokset. 63 Taulukko 13: Kaupankäyntivolyymi. 65 Taulukko 14: Merkkitesti kaupankäyntivolyymille. 66 Taulukko 15: Kaupankäyntivolyymin tilastollinen merkitsevyys. 67 6 7 VAASAN YLIOPISTO Kauppatieteellinen tiedekunta Tekijä: Ville Rönkkö Tutkielman nimi: Rahastoannin vaikutus osakkeen likviditeettiin Suo- men arvopaperimarkkinoilla vuosina 1993–2003 Ohjaaja: Paavo Yli-Olli Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Laitos: Laskentatoimen ja rahoituksen laitos Oppiaine: Laskentatoimi ja rahoitus Linja: Rahoituksen linja Aloitusvuosi: 2000 Valmistumisvuosi: 2008 Sivumäärä: 77 TIIVISTELMÄ Tutkielman tavoitteena oli tutkia rahastoannin vaikutuksia osakkeen likviditeettiin Suomen arvopaperimarkkinoilla vuosina 1993–2003. Ilmiötä on tutkittu aiemmin useilla eri osakemarkkinoilla ja suurimmassa osassa tutkimuksia likviditeettivaikutusta ei ole havainnoitu. Tutkielman empiirinen osuus suoritettiin tutkimalla 34:n eri rahastoannin vaikutuksia osakesarjojen päivittäiseen euromääräiseen kaupankäyntivolyymiin, absoluuttiseen bid-ask spreadiin ja suhteelliseen bid-ask spreadiin. Tutkielman teoreet- tisessa osuudessa käsitellään aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia, Suomen arvopape- rimarkkinoita ja rahastoantia yleisesti. Täydellisillä markkinoilla yhtiön pääoman markkina-arvo on riippumaton osakkeiden määrästä. Rahastoanti ei tuo markkinoille mitään uutta tietoa, kuten muutoksia yhtiön vapaassa kassavirrassa, vaan on pelkästään kirjanpidollinen muutos. Pörssiyhtiöt kui- tenkin toteuttavat rahastoanteja ja yhtenä perusteluna tälle yhtiöiden johtajat esittävät, että osakkeen likviditeetti paranisi rahastoantien seurauksena. Tutkimuksen empiriaosuudessa analysoitiin vaikuttaako rahastoanti osakkeen päivittäi- seen kaupankäyntivolyymiin ja bid-ask spreadiin. Tulokset osoittivat, että osakkeen päivittäinen kaupankäyntivolyymi ei kasva rahastoannin jälkeen tutkituilla osakesar- joilla eikä suhteellinen bid-ask spread pienene rahastoannin jälkeen tilastollisesti mer- kitsevästi. Tutkimustuloksena todettiin myös, että rahastoanti ei lisää tilastollisesti merkitsevästi osakkeen likviditeettiä rahastoannin suorittamisen jälkeen. AVAINSANAT: Rahastoanti, likviditeetti, kaupankäyntivolyymi, bid-ask spread 8 9 1. JOHDANTO Tämän tutkielman aihe on relevantti johtuen 2000-luvun alun muutoksista yritys- ten verotuksessa. Pääomaverotuksen muutos sai yritykset tekemään runsaasti ra- hastoanteja ja antamaan avokätisesti lisäosinkoja vuoden 2004 aikana. Muun mu- assa Ponsse, Tamfelt, Kyro, Talentum, Wärtsilä, Norvestia, Fiskars ja Leo Longlife tekivät päätöksen rahastoannin järjestämisestä syksyllä 2004. Yrityksille yhteistä on henkilöomistajien merkittävä asema yhtiöissä sekä se, että vapaata omaa pääomaa on kertynyt yrityksille oman pääoman tileille, kuten ylikurssi- ja arvonkorotusra- hastoihin. Rahastoantien ja splittausten suosion syynä on ollut myös se, että osakkeen myyminen vaikeutuu osakekurssin noustessa paljon. Osakkeita myydään pörs- sierinä ja kurssinousun johdosta erän arvo voi olla kasvanut huomattavasti, jolloin sen myynti on vaikeampaa. Alemmalla osakkeen hinnalla pörssierän arvo laskee ja piensijoittajan kannalta ostaminen helpottuu. Nykyään Helsingin pörssissä ei käytetä enää pörssieriä, mutta maailmalla nämä ovat vielä yleisiä. Pörssiyhtiöt suorittavat usein rahastoannin tai splittauksen juuri osakehinnan alentamiseksi. Osakkeiden lukumäärä kasvaa markkinoilla ja hinta laskee. Samalla osakkeen likviditeetti kasvaa eli myynti ja ostaminen helpottuvat. Yritysjohto perustelee rahastoantia usein likviditeetin lisäämisellä, kuten Olvi Oyj:n hallitus on perustellut pörssitiedotteessaan 12.3.2003, ”Hallitus ehdottaa Olvi Oyj:n 125. juhlavuoteen liittyen rahastoantia yhtiön osakemäärän kaksinkertaistamiseksi, jonka seurauksena osakkeen markkinahinta puolittuu. Osakkeiden lukumäärän lisääminen parantaa osakkeiden likviditeettiä markkinoilla ja edistää osakemarkkinoiden toimivuutta. Rahastoanti ei vaikuta yhtiön osakkeiden omistussuhteisiin.”. Rahastoannissa eli ilmaisannissa yrityksen vanhat osakkeenomistajat saavat uusia osakkeita ilmaiseksi. Antisuhteen ollessa esimerkiksi yhden suhde yhteen, osak- keenomistaja saa yhden uuden osakkeen yhtä vanhaa osaketta kohden. Osakepää- omankorotus tapahtuu siirtämällä yhtiön taseessa voitonjakokelpoisia varoja eli vapaata omaa pääomaa, kuten varoja ylikurssirahastosta tai arvonkorotusrahas- 10 tosta, osakepääomaan. Rahastoannin erotus splittaukseen on siinä, että splittauk- sessa osakepääoma ei muutu vaan osake vain jaetaan pienempiin osiin. Viime ai- koina rahastoanteja on järjestetty myös siten, että uudet osakkeet on merkitty suo- raan yrityksen osakkeenomistajan arvo-osuustileille, jolloin sijoittajan itse ei ole tarvinnut käyttää merkintäoikeutta. (Pörssisäätiö 2005a.) Vuoden 2005 alusta voimaan tulleet verolain muutokset tekevät tämän tutkimus- aiheen ajankohtaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Tammikuussa 2005 pääomaverotuk- sen muutos lopetti ns. veroedun, jonka omistajat saivat yhtiön järjestäessä rahasto- annin. Vanhan lain mukaan rahastoannin jälkeen myydyn vanhan osakkeen luo- vutusvoiton vero riippuu siitä millä hinnalla sijoittaja on ostanut sen. Verottaja käytti hankintameno-olettamaa määrätessään luovutusvoiton veroa sijoittajalle tämän saadessa uusia osakkeita rahastoannista. Jos osakkeenomistaja on pitänyt hallussaan vanhaa osaketta yli 10 vuotta, hankintameno-olettama muodostuu sil- loin 50 prosentin mukaan. Uudemman osakkeen olettama on 20 prosenttia. Vuo- den 2005 verolain muutokset lopettivat tämän verohyödyn, sillä nykyään vanhan osakkeen hankintameno jaetaan rahastoannissa saataville uusille osakkeille. (Talo- uselämä 2004: 37.) Verotuksellisesti vuoden 2005 alusta lähtien on ollut sama asia, onko osake spli- tattu kahtia vai onko osakkeenomistaja saanut yhden uuden osakkeen rahastoan- nista yhtä vanhaa osaketta kohden. Splittaus ja rahastoanti ovat erinomainen asia osakkeen likviditeetin kannalta, sillä osakkeiden lukumäärä kasvaa markkinoilla, jolloin niiden myyminen ja ostaminen on helpompaa. Päinvastaisena omistajien palkitsemismuotona likviditeetin kannalta voidaan pitää osakkeiden takaisinostoa, sillä vaikka osakkeen hinta nousee markkinoilla osakkeiden lukumäärän vähe- tessä, niin samalla niiden likviditeetti vähenee. (Arvopaperi 2004: 56.) Likviditeetti tarkoittaa sitä, kuinka helposti sijoitus tai omaisuus on muutettavissa rahaksi. Erittäin likvidi sijoitus on helposti ja nopeasti muutettavissa rahaksi, kun taas epälikvidi sijoitus on taas huonosti ja hitaasti muutettavissa rahaksi. Arvopa- perimarkkinoilla hyvänä likviditeettinä voidaan pitää sitä, että suuria kauppoja pystytään toteuttamaan ilman merkittävää vaikutusta hintatasoon. (Sampo 2005.) 11 1.1 Tutkimuksen tarkoitus ja rajaus Suurin osa rahastoanteihin kohdistuvista tutkimuksista on tehty Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla. Näissä tutkimuksissa on käytetty aineistoa pörssiyhtiöistä, jotka on listattu NYSE, NASDAQ tai AMEX pörsseihin. Rahastoannit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan Suomessa, ja siten on mielenkiintoista tutkia lik- viditeettivaikutuksia vähemmän likvideillä markkinoilla kuin mitä Yhdysvaltojen markkinat edustavat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää onko rahastoanneilla ollut vaiku- tusta osakkeen likviditeettiin Suomen arvopaperimarkkinoilla vuosina 1994–2003. Osakkeiden likviditeettiä rahastoanti-ilmoituksen jälkeen testataan bid-ask sprea- dilla ja kaupankäyntivolyymillä. Tutkimuksen aineistona käytetään Helsingin Pörssissä listautuneina olevia ja olleita yhtiöitä, jotka ovat suorittaneet rahastoan- nin kyseessä olevalla ajanjaksolla. Tutkielma rajataan vuosina 1994–2003 tapahtuneisiin rahastoanteihin. Nämä ra- hastoannit on tehty Helsingin Pörssissä noteeratuissa yhtiöissä. Ajanjaksona käy- tetään 30 kaupankäyntipäivää ennen rahastoantia ja 30 kaupankäyntipäivää sen jälkeen, kun uudet osakkeet ovat saapuneet markkinoille. Listayhtiöt on koottu sekä Helsingin päälistalta että OTC-listalta. Osakeyhtiöt vaihtelevat markkina-ar- voiltaan laidasta laitaan, jolloin likviditeettiä voidaan tutkia laajasti. Osa rahasto- annin suorittaneista listayhtiöistä on jo poistunut Helsingin Pörssin listoilta, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä tämä tutkielma tutkii lyhyen ajan vaikutuksia. Rahastoanneista on jätetty pois ne annit, jotka liittyvät ainoastaan Suomen valuu- tan vaihtumiseen markasta euroksi. Valuutan vaihtuminen aiheutti nimellisarvon muutoksia, jotka suoritettiin rahastoanteina. Näiden rahastoantien motiivina ei ole ollut likviditeetin lisääminen ja nämä annit ovat olleet hyvin marginaalisia. Tut- kimusaineistosta on myös jätetty pois ne annit, joissa tapahtui osakesplittaus tut- kinta-ajanjakson aikana. 12 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tämä tutkielman osio käsittelee aikaisempia tutkimuksia rahastoannista ja sen ai- heuttamista vaikutuksista. Nämä tutkimukset ovat käsitelleet rahastoantien syitä ja vaikutuksia useista eri näkökulmista. On etsitty syitä, miksi rahastoanteja tehdään, koska osakkeenomistajan prosentuaalinen omistus yrityksestä ei kasva ja yrityk- selle aiheutuu kustannuksia rahastoannin tekemisestä. Rahastoanti ei tuo markkinoille mitään uutta tietoa, kuten muutoksia yhtiön vapaassa kassavirrasssa, vaan on pelkästään kirjanpidollinen muutos. Täydellisillä markkinoilla yhtiön pääoman markkina-arvo on riippumaton osak- keiden määrästä. Siksi rahastoannin tai osakesplitin pitäisi ainoastaan lisätä osak- keiden määrää markkinoilla ja samassa suhteessa alentaa hintaa. Täydellisillä markkinoilla nämä muutokset eivät tuo muutoksia esimerkiksi osakkeen tuottoi- hin. (Koski 1998: 143.) Osakkeen hinnan pitäisi teoriassa rahastoannin tapahtuessa käyttäytyä antisuhteen mukaisesti, jos muuta informaatiota markkinoille ei ole virrannut. Fama, Fisher, Jensen ja Roll julkaisivat vuonna 1969 tutkimuksen liittyen osakkeen hintaan uu- den informaation tullessa markkinoille. Tutkimuksen ajankohdan aikoihin oli yleistä, että splittauksen jälkeen tai samaan aikaan julkaistiin tieto osinkojen lisää- misestä. Heidän tutkimuksessaan pystyttiin löytämään todisteita, että markkinat ymmärtävät tämän ilmiön ja splitin sattuessa markkinat arvioivat uudelleen tule- van tuoton osakkeelle. Tutkimus osoitti, että lisäinformaation tuleminen markki- noille splitin muodossa näkyi osakkeen kurssissa, joko välittömästi tai viimeistään anti kuukauden lopussa. Nykyään osakemarkkinat ovat tehostuneet entisestään ja uuden informaation tulo markkinoille näkyy välittömästi osakekurssissa. Fama, Fisher, Jensen ja Roll toteavatkin tutkimuksessaan lopuksi, että splittausta ei pysty kukaan käyttämään lisätäkseen tulevia tuottoja ilman sisäpiiri tietoja. Suuri osa aiemmista tutkimuksista on keskittynyt Yhdysvaltojen osakemarkki- noille, mutta myös muilta osakemarkkinoilla on tehty tutkimuksia koskien rahas- toanteja. Papaioannou, Travios ja Tsangarakis tekivät Kreikan osakkeista tutki- 13 muksen vuonna 2000. Heidän tutkimuksessa on selviä eroja Yhdysvaltojen osake- markkinoiden tutkimuksiin. Tilastollisesti merkittävä lasku kaupankäyntivolyy- missä rahastoantipäivän jälkeen ja osakkeen hinta ei reagoinut tutkimuksessa po- sitiivisesti rahastoannin ilmoituspäivänä. Jälkimmäisen ilmiön taustalla on, että Yhdysvalloissa rahastoanneista päättävät yritykset itse ja ilmoituksella itsellään on informaatiovaikutus. Kreikassa rahastoanneissa on kysymys puolestaan varojen uudelleenarvioimisesta lain määräämällä tavalla. Hypoteeseina tutkijat ovat käyttäneet informaatiovaikutusta, optimaalisen kau- pankäyntihinnan vaihteluvälin saamista, likviditeettiä ja rahastoantien verovai- kutusta sijoittajalle. Muina selittäjinä on käytetty normaalien käteisosinkojen kor- vaamista rahastoannilla sekä kirjanpidollisia syitä. (Baker & Phillips 1995.) Tässä tutkielmassa tutkitaan rahastoannin likviditeettivaikutusta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty pääosin vain tutkielman aiheeseen liittyviin tekijöihin. Tutkielman tarkoituksena on luoda myös lyhyt katsaus muihin tekijöihin, jotka motivoivat yrityksiä rahastoannin suorittamiseen. 1.2.1 Rahastoannin suorittamisen syyt yritysjohdon näkökulmasta Eisemann ja Moses (1978) tutkivat kvalitatiivisesti New Yorkin pörssiin listattujen yhtiöiden rahoitusjohtajilta, mikä motivoi heitä suorittamaan rahastoannin. Otanta jaettiin kahteen eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostui rahoitusjohtajista, joi- den yhtiöissä oli suoritettu rahastoanteja. Toinen osa tutkimusryhmästä koostui johtajista, joiden yhtiöt eivät tehneet rahastoanteja. Suurin motiivi rahastoannin suorittamiseen oli ensimmäisen ryhmän mielestään se, että rahastoannista tulevat uudet osakkeet lisäävät osakkeenomistajien lukumäärää. Lukumäärän lisääntymi- nen johtaa siihen, että osake tulee kiinnostavammaksi osakemarkkinoilla ja uuden pääoman kerääminen helpottuu. Tutkimus tosin paljasti, että rahastoanteja julkis- tavien yritysten rahoitusjohtajien mielestä suurin syy rahastoantien suorittamiseen oli perinteen toistaminen yhtiössä. Toisella tutkimusryhmällä suurin syy olla suorittamatta rahastoanteja ovat korkeat hallinnointikustannukset, jotka aiheutuvat rahastoannista. Toiseksi yleisimpänä 14 syynä pidettiin osakkeenomistajan netto position muuttumattomuutta rahastoan- nissa. Eisemannin ja Moseksen tutkimus toteaakin, että ilmaisanteja suorittavat yhtiöt aliarvioivat kustannukset niiden suorittamisesta. Tutkimus rajoittui vain NYSE:n (New Yorkin pörssi) listattuihin yrityksiin, jolloin tuloksia ei voida yleistää kattamaan NYSE:n ulkopuolisiin yrityksiin. Elgers ja Murray (1985) julkaisivat tutkimuksen yritysjohdon päätöksenteon ta- loudellisista syistä suorittaa rahastoanti tai splitti. Tutkimus oli jatkoa Eisemannin ja Moseksen aikaisemmin tekemään tutkimukseen. Aineistona tutkijat käyttivät vuosien 1970 ja 1979 välisenä aikana suoritettuja splittejä ja rahastoanteja. He ja- koivat aineiston kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä (yhteensä 823 yhtiötä) koostui spliteistä ja rahastoanneista, joissa jakosuhde oli alle 25 %. Toinen ryhmä (780 yhtiötä) koostui spliteistä ja rahastoanneista, joissa jakosuhde oli yli 25 %. Tutkimuksessa käytettiin neljää eri potentiaalista johdon motivaatiotekijää, jotka valittiin aikaisempien tutkimusten mukaan. Motivaatiotekijöitä olivat 1. Johdon halu pitää osakekurssi optimaalisella tasolla. 2. Johdon halu korvata käteisosinkoja rahastoanneilla tai spliteillä. 3. Viestittää positiivinen signaali markkinoille yhtiöstä rahastoannin tai splitin avulla. 4. Vähentää poliittisia kustannuksia johtuen korke- asta tulos/osake suhteesta sekä ison yhtiön laajasta näkyvyydestä. Tutkimustulokset osoittivat, että johtajien halu viestittää positiivisista yhtiön näkymistä voi toimia vaikuttavana tekijänä johdon tehdessä päätöksen pienem- män jakosuhteen splitin tai rahastoannin. Tulokset myös osoittavat, että pienillä yhtiöillä, joilla on alhainen osakekurssi, on tapana tehdä alhaisen jakosuhteen ra- hastoanti. Tulokset myös indikoivat, että huono käteisen rahan tilanne yhtiössä ei ole vaikuttava tekijä päätöksenteossa splitistä tai rahastoannista. Johdon motivaa- tio näiden toimien suorittamiseen pyöri käteisosingon säästämisen ja positiivisen signaalin antamisen ympärillä. Isomman jakosuhteen ryhmässä osakehinnan las- keminen koettiin ensisijaisena syynä splitille tai rahastoannille. Lakonishok ja Lev (1987) tutkivat syitä osake splittaukseen ja rahastoantiin. He käyttivät tutkimuksessaan 1015 splittiä ja 1257 rahastoantia, jotka olivat tapahtu- neet kahdenkymmenen vuoden ajanjaksona vuosina 1963–1982 Yhdysvaltain osa- 15 kemarkkinoilla. Tutkijat käyttivät tutkimuksessaan kahta hypoteesia, joiden takia splittaus ja rahastoannit ovat niin suosittuja yrityksen johdon keskuudessa. Signaalihypoteesi ja optimaalinen kaupankäyntihinta esitetään hypoteeseina ja syinä spliteille ja rahastoanneille Lakonishokin ja Levin tutkimuksessa. Yksi näke- mys signaali hypoteesin takana on, että rahoitusmarkkinat ovat epätäydelliset in- formaation suhteen ja joskus yrityksen johto lähettää signaaleja yrityksen kehityk- sestä rahastoantien muodossa markkinoille. Lakonishok ja Lev esittävätkin, että jos rahastoanteja käytetään signaalina positiivisesta kehityksestä, niin silloin täytyy olla myös jonkinlainen kustannus väärän signaalin antamisesta. Esimerkiksi jos yritys A, joka tuottaa alle oman alan keskiarvon matkii yritystä B, joka tuottaa yli alan keskiarvon, pitää jonkinlaisen kustannuksen ilmetä yritykselle A väärän sig- naalin antamisesta. Heidän tutkimuksessa havaittiin, että rahastoanteja käytetään yrityksissä, joissa osakkeen hinta on jo kohtalaisen matala. Tämä tuo johtopäätökseen, että rahasto- annilla ei tavoitella parempaa osakkeen hinnanvaihteluväliä vaan yritykset käyttä- vät sitä osittain korvatakseen käteisosingot. Baker ja Phillips (1993) jatkoivat kvalitatiivista tutkimusta löytääkseen syitä ra- hastoannoin toteutukselle. Tutkimuksen tekijät halusivat tehdä kattavamman tut- kimuksen kuin Eisemann ja Moses 1978. Baker ja Phillips käyttivät isompaa otan- taa, pidemmällä ja uudemmalla ajanjaksolla. Heidän tarkoitus oli myös tuoda ob- jektiivisempi lähestymistapa löytää motiivit rahastoannin suorittamiselle. Tutkijoitten data koostui sadasta vähintään yhden rahastoannin suorittaneesta yh- tiöstä, jotka olivat listautuneita NYSE:en tai AMEX:in pörsseihin sekä 260:stä Nas- daqiin listautuneesta yhtiöistä. Alkuperäinen otanta kutistui 360 yhtiöstä 312 kon- kurssien ja yrityskauppojen takia. Otannan ajanjakso oli vuodet 1988–1990. Kyse- lyyn vastanneista 62 % toimi yhtiön rahoitusjohtajina, 25 % yhtiön pääjohtajina tai toimitusjohtajana ja loput 13 % toimi erilaisissa päätösvaltaisissa tehtävissä. Kysely koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa esitettiin 15 kysymystä kos- kien rahastoantia yleisesti, toisessa osassa esitettiin seitsemän kysymystä päätök- 16 sen syistä rahastoannille sekä neljä profiloivaa kysymystä. Vastausskaala oli seit- semän portainen ja asteikko oli vastausvaihtoehdosta ”vahvasti erimieltä” vasta- usvaihtoehtoon ”vahvasti samaa mieltä”. Vastaajista 95 % oli sitä mieltä, että rahastoannilla on positiivinen psykologinen merkitys investoijiin. Myös muut vastaukset tukivat tätä havaintoa, esimerkiksi 68 % vastaajista uskoi että ilmoitus rahastoannin tekemisestä vaikuttaa positiivi- sesti osakkeen hintaan. Rahoituskirjallisuudessa esitetyistä rahastoannin suoritta- misen syistä (likviditeetti, osakkeen vaihteluväli, osingon korvaaminen ja signaali markkinoille) eniten kannatusta sai annin signaalinvaikutus markkinoille. Kyse- lyyn osallistuneet johtajat uskoivat rahastoannin antavan markkinoille positiivisen signaalin heidän luottamuksestaan yhtiön tulevaisuuteen. Dominoivin motiivi rahastoannin toteuttamiseen osakkeenomistajille oli tutkimuk- sen mukaan yhtiön perinteen jatkaminen rahastoannin maksamisessa. Sama ilmiö havaittiin myös Eisemannin ja Moseksen tutkimuksessa 15 vuotta aikaisemmin. Jotkut yhtiöt jatkavat rahastoantien suorittamisia siksi, että niiden johtajat ovat huolissaan osakkeenomistajien reaktioista jos yhtiö muuttaa rahastoannin suorit- tamisen perinnettä. 1.2.2 Rahastoanti signaalina Useat tutkimukset ovat käsitelleet minkälaisia informaatiovaikutuksia rahastoanti tuo osakemarkkinoille, sillä yleisesti rahastoannin ilmoitusta on pidetty merkkinä positiivisesta tuloskehityksestä yhtiössä. Rahastoannin signaalivaikutukset eivät ole tämän tutkielman tutkimuksen kohde, mutta liittyvät vahvasti rahastoantien informaatiovaikutuksiin. Mcnichols ja Dravid (1990) tutkivat, onko rahastoanti markkinoille positiivinen signaali tulevista tuotoista ja toimiiko antisuhde signaalina. Ensimmäisenä hypo- teesina tutkijat tutkivat antaako antisuhde (esimerkiksi kolmen suhde yhteen) suuntaa yhtiön johdon yksityisestä tiedosta koskien tulevia voittoja. Toisena hy- poteesina tutkijat käyttivät, toimiiko antisuhde itse signaalina markkinoille. Kol- mantena hypoteesina tutkijat etsivät, onko yrityksen tulevien tuottojen ja sijoitta- 17 jien uudelleen tarkistamien yrityksen arvonmääritystä koskevien uskomusten vä- lillä yhteys. Tutkimuksessa saatiin selville, että yritysten johtajat sisällyttävät antisuhteeseen informaatiota tulevista tuotoista. Toinen hypoteesi toteutuu myös tutkimuksessa, sillä tilastollisesti riippuvuus löydetään ilmoitetuille tuotoille ja antisuhde signaa- lille. Tämä viittaa siihen, että sijoittajien päätelmät yrityksen arvosta liittyvät yri- tyksen antisuhteen valintoihin. Kolmantena tutkimustuloksena on havainto, että sijoittajat tulkitsevat rahastoannin merkkinä tulevista tuotoista. 1.2.3 Kaupankäyntihinnan vaihteluväli Useissa tutkimuksissa maailmalla on todettu, että yrityksen johto pyrkii saamaan osakkeen hinnan tietylle optimaaliselle tasolle. Poikkeuksellinen osakkeen hinnan kasvu ja yritysjohdon halu palata takaisin normaalille tasolle on yksi syy optimaa- lisen hinnan saamiseen. Toisena syynä on osakkeen hinnan kasvaessa se, että pien- sijoittajalle ei välttämättä ole enää mahdollisuutta ostaa korkeahintaista pörssierää. Silloin on syytä alentaa osakkeen hintaa paremmalle tasolle. Tämä taso voidaan saavuttaa esimerkiksi rahastoannin tai splitin kautta. Optimaalisen kaupankäyntihinnan vaihteluvälin saamista on pidetty yhtenä hy- poteesina aikaisemmissa tutkimuksissa. Hypoteesina pidetään sitä, että rahastoan- nin avulla saadaan kaupankäyntihinta normaalille tai halutummalle tasolle. Pie- nempi hinta parantaa todennäköisyyttä, että piensijoittajalla on varaa ostaa koko osakkeen pörssierä. (Baker & Phillips 1995.) Easley, O`Hara ja Saar (2001) tekivät tutkimuksen splittien vaikutuksista kaupan- käyntiin. Vaikka tämä tutkielma käsittelee rahastoanteja eikä splittejä, samoja teo- rioita on käytetty molempien kohdalla, koska kysymys on osakkeiden jakamisesta markkinoille. Tutkijoiden tekemän tutkimuksen tulokset tukivat kaupankäynti- hintavälin vaihteluvälihypoteesia vain vähän. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaupankäyntivolyymi nousee noise kaupan- kävijöiden parissa sekä pieni positiivinen muutos noise trading -hypoteesin mu- 18 kaisten ostajien parissa, jotka tuntuvat tekevän enemmän toimeksiantoja käyttäen markkinatoimeksiantoja. Noise trading - hypoteesi on yleisesti käytetty termi eng- lantilaisessa kirjallisuudessa, joka viittaa epärationaaliseen toimintaan markki- noilla, kuten ylireagoiminen uuteen informaation markkinoilla. Tämä on linjassa sen suhteen, että ostajat ovat ”innokkaampia” tulemaan markkinoille ja ostamaan osakkeen. Tämä todiste on johdonmukainen sen kanssa, että uusia kaupankävijöitä tulee markkinoille. Kuitenkin markkinatietoisten kaupankävijöiden kaupankäyntivolyymi kasvaa myös noise-kaupankävijöiden kaupankäyntivolyymin lisäksi. Epäsuotuisan valin- nan ongelman ilmentymä ei ole siten materiaalisesti vähentynyt. Volatiliteetin kasvu ilman huomattavaa vähenemistä epäsuotuisassa valinnassa aiheuttaa tutki- joiden hajonnan mittarin kasvamisen ja aiheuttaen siten huonomman likviditeetin. Samalla tulokset ovat ristiriidassa parantuneen likviditeetin määritelmän suhteen optimaalisen kaupankäyntivaihteluväli-hypoteesin kanssa. Samalla tutkijoiden tulokset ovat toisaalta johdonmukaisia hypoteesin idean kanssa. Easley ym. tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaupankävijät saattavat olla val- miita käymään kauppaa korkeammalla bid-ask spreadilla, jos he samaan aikaan saavat jotain muuta hyötyä lisäämällä osakkeen heidän portfolioonsa. Yhtenä esi- merkkinä tästä hyödystä on lisääntynyt osakkeiden hajautus heidän sijoitussal- kuissa. 1.2.4 Likviditeetti Copeland (1979) teki tutkimuksen splittauksen vaikutuksesta osakkeen likvidi- teettiin. Hän käytti kahta mittaria tutkiessaan likviditeettiä. Ensimmäisenä mitta- rina on muutos suhteellisessa kappalemääräisessä kaupankäyntivolyymissa ja toi- sena mittarina on muutos kaupankäyntikustannuksissa ilmaistuna prosentteina kaupankäynnin arvosta. Copeland argumentoi, että pysyvät muutokset kaupan- käyntivolyymissa ja kaupankäyntikustannuksissa liittyen itse kaupankäyntiin voi- daan yksiselitteisesti tulkita likviditeetin ilmiöinä. 19 Tutkimusaineistona Copeland käytti satunnaisesti valittuja yrityksiä, jotka olivat listautuneita NYSE:ssa. Nämä yritykset olivat suorittaneet splittauksen vuosien 1963–1974 aikana. Thomas Copeland kehitti mallin tutkimusta varten, jotta yksit- täisten osakkeiden kaupankäyntivolyymit olisivat mitattavissa. Hänen mallissa oletetaan, että kaupankäynnin määrä riippuu sekä kuluvalla ajanjaksolla että edel- lisillä ajanjaksoilla markkinoille saapuneesta informaatiosta. Tutkimuksessa käy- tettiin mallia osoittamaan, että osakesplittaus aiheuttaa epäsäännöllisyyksiä kau- pankäyntikäyttäytymisessä ja splittauksen jälkeen suhteellinen kaupankäyntivo- lyymi on aiempaa matalampi. Seuraavaksi diilereiden palkkiot sekä piensijoittajien maksamat verot sisällytettiin malliin, jotta saataisiin selville tosiasiallinen kaupan- käyntikäyttäytyminen. Tutkimuksen tuloksista selviää, että välittäjien voitot kasvavat ainakin 7,1 pro- senttia splittauksen vaikutuksena. Tuloksista nähdään myös, että splittauksen jäl- keiset suhteelliset bid-ask spreadit kasvavat tilastollisesti merkitsevästi. Copelan- din tutkimuksessa todetaankin, että tulokset osoittavat kaupankäyntivolyymin laskevan splittauksen jälkeen. Todisteita löytyy myös siitä, että volyymi laskemaan jo ennen splittausta. Osakkeenomistajat voivat tulkita splitin viestinä likviditeetin pysyvästä suhteellisesta alenemisesta splittauksen jälkeen. Copeland pohti vielä, miksi osakkeen likviditeetti huononee splittauksen jälkeen. Hän löysi kaksi mahdollista syytä. Informaatio saattaa vähentyä splittauksen jäl- keen, koska splittauksen tekevät yritykset ovat tavallisesti menestyneet markki- noihin verrattuna paremmin. Alhaisempi kaupankäyntivolyymi voi olla seurausta alhaisemmasta splittauksen jälkeisestä informaatiosta. Toiseksi volyymin laskemi- nen voi johtua portfolion tasapainon korjaamisesta. Splitin jälkeen portfoliolle ha- lutut painoarvot saadaan suhteellisesti pienemmillä osakkeiden osto- ja myynti- määrillä kuin ennen splittiä. Berglund, Liljeblom ja Wahlroos (1985) tekivät tutkimuksen osakkeen hinnan muutoksesta rahastoanteihin ja emissioihin. Tutkimuksessa testattiin likviditeettiä ja informaation lisääntymistä markkinoilla. Tutkimustulokset osoittavat, että kuu- kausi emission jälkeen osakkeen kumulatiiviset tuotot laskevat noin 5 prosenttia ja kolmen kuukauden aikana rahastoannin jälkeen tuotot nousevat 10–15 prosenttia. 20 Syynä tähän ilmiöön tutkijat esittävätkin hypoteesin, että korkeahintaiset osakkeet on myytävä alennuksella, jotta niiden ostajat saavat kompensaatiota kaupankäyn- tikustannuksista ja hajauttamisongelmista. Rahastoannit laimentavat osakkeen hintaa paljon enemmän kuin emissiot, jolloin rahastoantien on saatava tämän hy- poteesin nojalla korkeampi tuottopreemio kuin emissioiden. Signaali-hypoteesia käytetään tutkimuksessa toisena hypoteesina, jolla testataan, tuovatko rahastoan- nit ja emissiot signaalin markkinoille. Mielenkiintoiseksi tutkimuksen tekee se, että tutkimusaineistona on käytetty 105 rahastoantia, emissiota tai niiden yhdistelmää Helsingin pörssistä vuosien 1972 ja 1981 välillä. Tutkimuksessa käytettiin aikaväliä 15 viikkoa ennen ja 15 jälkeen ra- hastoanti- ja emissioilmoituksen. Tänä aikana he havaitsivat, että ilmoitusten jäl- keisten ylisuurten voittojen täytyy olla seurausta osakkeiden määrän lisääntymi- sestä ja osakkeen hinnan asettumisesta alemmalle tasolle. Sijoittajat saivat likvidi- teettiä osakkeilleen ja lisää mahdollisuuksia hajauttamiseen. alentuneen osakkeen- hinnan myötä. Kaikkia ylisuuria voittoja ei tutkijoiden mielestä voida kokonaan selittää lisääntyneellä likviditeetillä ja hajauttamisella vaan osa voitoista kertyy informaatiovaikutuksesta markkinoille. Rahastoannit ja emissiot antavat signaalia markkinoille tulevista kassavirroista. Hansson (1999) selvitti tutkimuksessaan likviditeetin ja kaupankäyntiaktiviteetin muutoksia rahastoantien ja splittien yhdistetystä aineistosta. Tutkimusaineistona Hansson käytti Helsingin päälistalle olevia yrityksiä, jotka ovat tehneet 35 rahastoantia ja splittiä yhteensä vuosien 1990 ja 1998 välisenä aikana. Tarkastelu- ajanjakso on 120 päivää ennen ilmoitusta rahastoannista tai splitistä ja 120 päivää ilmoituksen jälkeen. Likviditeetin mittareina tutkimuksessa käytetään bid-ask spreadia ja kaupankäyntivolyymiä. Tutkimuksessa havaittiin, että keskiarvollinen antisuhde on 3.20 (yhdellä vanhalla osakkeella saa 3.2 uutta osaketta). Likvidiyttä mitattiin päivittäisten loppuhintojen bid-ask spreadien prosentuaalista muutosta osakkeen hinnasta ja päivittäistä kau- pankäyntivolyymia Suomen markoissa. bid-ask spreadit pienenivät osakkeiden jakamisen jälkeen, kun markkinoiden yleinen kehitys oli otettu huomioon. Tämä on ristiriidassa Yhdysvaltojen markkinoilta saadun tutkimustiedon kanssa. Tutki- 21 mus esittääkin syynä pienimmän hinnanmuutoksen (tick size) erot. Yhdysvaltain markkinoilla pienin muutos on ollut 1/8 tai 1/16 dollaria, kun Suomessa pienin muutos oli tutkimusajankohtana 0,1 markkaa eli noin 0,02 €. Kaupankäyntivo- lyymi ei kasva merkittävästi markkinoiden yleisen kehityksen huomioon ottami- sen jälkeen. On selvää tosin, että muutos volyymissa on positiivinen. Likviditeetin kannalta merkittävä muutos on päivittäisten kauppojen huomattava lisääntymi- nen. Kauppojen koko pienenee tutkimuksen mukaan, mikä osoittaa että piensi- joittajien kannalta osakkeen likviditeetti on parantunut. Murray (1985) tutki splittien ja rahastoantien likviditeettivaikutuksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Murray:n tarkoituksena oli replikoida ja laajentaa Copelandin 1979 tekemä tutkimus. Likviditeetin mittareina hän käytti kaupankäyntivolyymia ja bid-ask spreadia. Murray käsitteli aineistoa, joka koostui 118 splitistä ja 40 ra- hastoannista ajanjaksolla helmikuusta 1972 ja helmikuuhun 1977 välisenä aikana. Hän rajasi aineiston niin, että yrityksellä sai olla ainoastaan yksi osake splitti tai rahastoanti jakosuhteella 1,25 tai enemmän koko ajanjakson aikana ja tapahtu- masta oli löydettävä tarpeeksi dataa. Yhtiöiden halu lisätä osakkeen likviditeettiä oli yleisin motiivi rahastoannin suo- rittamiseen, mutta tutkimus osoittaa että rahastoannin vaikutus on päinvastainen osakemarkkinoilla. Lyhyellä aikavälillä rahastoantien kohdalla kaupankäyntivo- lyymi laski, kun taas splittien kohdalla tulokset ovat samansuuntaisia vaikkakin tilastollisesti ne eivät ole merkitseviä. Erikoisena ilmiönä Murray havaitsi, että sinä kuukautena jolloin rahastoanti suoritetaan, kaupankäyntivolyymi laskee entises- tään. Murray esittää syyksi sijoittajien haluttomuuden ostaa pörssieriä, jotka ra- hastoannin seurauksena muuttuvat vain osittaisiksi pörssieriksi. Pitkällä aikavä- lillä kaupankäyntivolyymi laskee suhteellisesti, mikä kyseenalaistaa yritysten joh- don pääsyyn rahastoantien suorittamiselle. Sijoittajien kaupankäyntikustannukset laskevat jos osto-myynti hinnan välinen ero pienenee, eli bid-ask spread pienenee. Bid-ask spreadin prosentuaalisissa muutok- sissa Murray ei havaitse muutosta pitkällä tai lyhyellä aikavälillä rahastoantien suhteen. Tämä johtaa lopputulokseen, että rahastoantien etuna pidettyä kaupan- käyntikustannusten laskua ei voida välttämättä pitää totuuden mukaisena. 22 Amihud ja Mendelson (1988) väittävät tekemässään tutkimuksessa käyttäen lo- giikkaa ja huoletonta empirismiä, että omaisuuden likviditeetistä on maksettava preemio. Yhtenä esimerkkinä he käyttivät sitä faktaa, että julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeiden arvo on tapana olla alle 200$. Tarkasti ottaen rahoitusteoria kuitenkin esittää, että ei pitäisi olla merkitystä jos yhtiö tuo markkinoille kymme- nen 2000$ osaketta tai sata 200$ osaketta. Kuitenkin on hyvin harvinaista nähdä osakemarkkinoilla osaketta, jonka arvo on yli 200$. Yhtiöt oletettavasti emittoivat halutun määrän osakkeita markkinoille, joillakin tarkoitusperillä. On ainakin mahdollista, että yksi näistä tarkoituksista on yhtiön arvon maksimoiminen. Esitys omaisuuden likviditeetin preemiosta on myös täysin yhdenmukainen osakkeen tuottojen havaintojen kanssa osakkeen positiivisten splittien ja negatiivisten splittien ympärillä. Desai, Nimalendran ja Venkataraman julkaisivat tutkimuksen vuonna 1998 muutoksista kaupankäyntiaktiviteettiin osakesplitin ympärillä ja niiden vaikutuk- sista osakkeen volatiliteettiin ja bid-ask spreadiin. Tutkijat käyttivät tutkimukses- saan datana Nasdaqissa suoritettuja splittejä. Datan aikaväli oli tammikuun 1983 ja joulukuun 1990 välisenä aikana suoritetut splitit. Lopullinen data koostui 366 osa- kesplitistä, jotka suorittivat yhteensä 344 eri yhtiötä. Keskimääräiseksi splittisuhteeksi muodostui 0.72 ja yhtiöiden keskimääräinen markkina-arvo oli 259 miljoonaa yhdysvaltain dollaria. Suhteellinen bid-ask spread tutkimuksen datassa oli keskimäärin ennen splittiä 3.11 % ja splitin jälkeen 3.62 %. Tuloksista myös selviää, että suhteellinen bid-ask spread kasvaa keskimää- rin 32 % splitin jälkeen. Yhtiöillä, joilla splittisuhde on iso, kasvu on vielä suu- rempi. Tutkimustulokset kertovat, että kaupankäynti lisääntyy sekä informoituneiden kaupankävijöiden että niin sanottujen noise kaupankävijöiden kesken. Kuten edellä mainittiin Noise Trading -hypoteesi on yleisesti käytetty termi englantilai- sessa kirjallisuudessa, joka viittaa epärationaaliseen toimintaan markkinoilla. Tästä esimerkkinä on ylireagoiminen uuteen informaation markkinoilla. 23 Myös volatiliteetin nousu havaitaan splitin jälkeisellä ajanjaksolla, vaikka datasta on siivottu mikrostruktuuriset harhat. Tutkijat havaitsevat tuloksista myös kaup- pojen lukumääräisen kasvun splitin jälkeisellä ajanjaksolla. Volatiliteetin nousu ja kauppojen lukumääräinen kasvu korreloituvat positiivisesti toisiin Desai, Nimalendran ja Venkataraman löytävät myös tutkimuksessaan, että mer- kittävä osa suurentuneesta spreadista splitin jälkeisellä ajanjaksolla johtunee hai- tallisen informaatiokomponentin kasvusta spreadissa. Tämä kasvu liittyy negatii- visesti lukumääräisen kaupankäynnin kasvuun. Tämä viittaa joko siihen, että lu- kumääräisen kaupankäynnin kasvu valtaosaltaan motivoitunee noisesta tai kil- pailu lisääntynee informoituneiden kaupankävijöiden kesken, jotka omaavat suunnilleen samat tiedot. Chordia, Roll ja Subrahmanyam (2001) tekivät tutkimuksen Yhdysvaltojen osa- kemarkkinoilla markkinoiden likviditeetistä ja kaupankäyntiaktiviteetistä. Näitä ilmiöitä koskevissa aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty ainoastaan yksittäi- siin arvopapereihin, kun taas nämä tutkijat keskittyvät koko pääomamarkkinoiden likviditeettiin ja kaupankäyntiaktiviteetin muutoksiin. Tutkijat käyttävät aineisto- naan ISSM:stä (Institute for the Study of Securities Markets) ja New Yorkin pörssin TAQ:sta (trades and automated quotations) saatua dataa. Aineisto ajoittuu ajalle 1988–1998. Tutkijat löysivät useita syitä, jotka vaikuttavat ja aiheuttavat likviditeettiä ja kau- pankäyntiaktiviteettiä markkinoilla. Lyhyen- ja pitkän ajan korko, markkinoiden volatiliteetti, markkinoiden viimeaikaiset muutokset ja korkopreemio ovat selittä- vinä muuttujina ja toimivat indikaattorimuuttujina tutkittaessa viikonpäiväilmiötä, lomien vaikutusta tai suurten makrouutisten ilmoitusten vaikutusta. Pääomamarkkinoiden tuotot ja markkinoiden viimeaikainen volatiliteetti vaikut- tavat likviditeettiin ja kaupankäyntiaktiviteettiin, mutta näiden lisäksi erityisen merkittävinä tekijöinä ovat lyhyen ajan korko ja aikatekijä. Tutkimuksessa havai- taan suuria eroja eri viikonpäivien välillä. Perjantaisin ja pisimpien lomien lähei- 24 syydessä likviditeetti ja kaupankäyntiaktiviteetti laskevat huomattavasti, kun taas tiistaisin on päinvastainen ilmiö havaittavissa. Mielenkiintoisia havaintoja ovat bid-ask spreadien epäsymmetriset muutokset markkinoiden muutoksiin. Sekä noteeratuissa että efektiivisissä hinnan eroissa tapahtuu dramaattinen lisäys, kun osakemarkkinat ovat laskusuuntaiset. Nou- susuuntaisilla markkinoilla bid-ask spread laskee vain marginaalisesti. Tutkijat huomaavat myös, että markkinoiden viimeaikainen volatiliteetti vaikuttaa hinnan eroihin pienentävästi. Kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa on todettu, kaupankäyntiaktiviteetti kas- vaa ennen suuria makrotaloudellisia uutisia ja tasaantuu uutisten julkaisemispäi- vää kohden. Tämä johtuu siitä, että markkinoilla toimivilla tahoilla on erilaisia mielipiteitä koskien makrotaloutta koskevan uutisen sisällöstä. Tutkimuksessa esitetäänkin ajatus, että nousevat markkinat lisäävät sijoittajien kiinnostusta, jolloin likviditeetti paranee. Laskevilla osakemarkkinoilla trendi on luultavasti päinvas- tainen. Dennis (2002) tutki osakesplittejä ja niiden vaikutusta likviditeettiin käyttäen ai- neistona Nasdaq 100 Index Tracking stockin splittausta maaliskuun 20. päivänä vuonna 2000. Tämä indeksiosuus splittautui suhteella 2:1. Ajanjaksona Dennis käytti 62 kaupankäyntipäivää ennen splittiä ja 65 kaupankäyntipäivää jälkeen splittauksen. Kaupankäyntisymbolina Nasdaq 100 Index Tracking stock:lla on QQQ. Nimensä mukaisesti tämä indeksiosuus sijoittaa Nasdaq 100-osakkeisiin tarkoituksena saa- vuttaa vähintään sama tuotto kuin tällä markkinaindeksillä. Osakevaihto QQQ:lla on suhteellisesti erittäin suuri verrattuna sen markkinaindeksin alla oleviin osak- keisiin. Tutkimuksen ajanjaksona QQQ:ta vaihdettiin päivittäin 2,7 miljardin dolla- rin edestä kun samaan aikaan 100 markkinaindeksin osakkeita vaihdettiin ajanjak- solla päivittäin 49,3 miljardin dollarin edestä. Likviditeetin mittarina Dennis käytti dollarimääräistä vaihtoa ja bid-ask spreadin muutosta. 25 Tutkimuksessa käytetään osakeindeksiä, joten voidaan eliminoida signaalihypo- teesi osakeindeksin splittautuessa sillä ei voi olla markkinoille signaalivaikutusta. Dennisin tutkimuksen tulokset näyttävät, että osakevaihto pysyy muuttumatto- mana. Suhteellinen bid-ask spread nousee myös splitin jälkeiselle ajanjaksolla. Kokonaisdollarimääräinen osakevaihto ja bid-ask spread mittaavat vain kokonais- likviditeettiä, mutta eivät tee eroa eri kaupankävijöiden kesken. Kun tutkimustu- loksissa otetaan huomioon kaupankäyntien taajuus, volyymimäärä ja dollarimää- räinen osakevaihto jaetaan kauppojen koon mukaan, nähdään että likviditeetti kasvaa pienemmän volyymin kaupankävijöille splitin jälkeisellä ajanjaksolla. Dennis toteaa tutkimuksen kokonaisuutena, että alempi osakkeen hinta osakein- deksillä näyttää auttavan pieniä sijoittajia. Nämä pitävät mahdollisuudesta käydä kauppaa pienemmillä pörssierillä. Isompi bid-ask spreadin splitin jälkeen vahin- goittaa taas isomman luokan sijoittajia, koska heidän pääasiallinen kaupankäynti- kustannus on bid-ask spread. Dennis ja Strickland (2003) jatkoivat Dennisin aikaisempaa tutkimusta splitin vai- kutuksesta likviditeettiin. Tässä tutkimuksessa he käyttivät yhtiön omistusraken- teen näkökulmaa. Data koostui Yhdysvaltain pörsseistä kerätyistä 1392 eri splitistä neljän vuoden ajalta vuosien 1990–1993 väliseltä ajalta. Tutkimuksessa käsiteltiin vain osakesplittauksia ja datasta oli poistettu kaikki ra- hastoannit. Dennis ja Strickland kuitenkin toistivat analyysinsä sisältäen rahasto- annit datassa ja silloin heidän tulokset eivät muuttuneet. Lisäksi tutkijat poistivat datasta kaikki splitit joiden aikana informoitiin markkinoille muuta informaatiota kuten tuloksen julkistaminen tai osingon määrän muuttuminen. Heidän tutkimuksessaan löytyy kolme päätulosta. Ensinnäkin institutionaalinen omistus lisääntyy niissä yhtiöissä, joissa institutionaalinen omistus on ollut vä- häistä ennen splittausta. Syynä tähän on se, että instituutiot käyvät kauppaa mark- kinoilla enemmän kuin yksittäiset kaupankävijät. Tästä voidaan silloin vetää joh- topäätös, että splitin jälkeiset likviditeetin lisäykset voivat johtua muutoksista in- stitutionaalisissa omistuksissa. 26 Toisena tuloksena Dennis ja Strickland löytävät analyysistään osakevaihdon kas- vun yhtiöissä, joissa institutionaalinen omistus on ollut vähäistä ennen osakkeen splittausta. Tämä tutkimustulos antaa ymmärtää, että on olemassa likviditeetin nousu mahdollisuuksia niille yhtiöille, jotka tekevät osakesplittauksen. Mutta likviditeetin nousu tällaisessa tapauksessa on ehdollinen institutionaalisen omistuksen tasolle ja likviditeetin määrälle ennen splittiä. Kolmantena tuloksena he esittävät, että osakesplitin tuoma poikkeava osaketuotto liittyy negatiivisesti institutionaaliseen omistukseen ennen splittiä. Kaiken kaikki- aan Dennis ja Strickland löytävät todisteita, että likviditeetin hypoteesille on ole- massa perusteita osake splittien tapauksessa. Heidän mielestään tutkimustulokset eivät kumoa signaalihypoteesia vaan ainoastaan tukevat uusilla todisteilla likvidi- teettihypoteesia. 1.3 Hypoteesit Tutkimushypoteeseja laadittaessa on otettu huomioon Suomessa ja ympäri maail- maa tehdyt tutkimukset. Näiden tulokset ja teoria huomioonotettaessa voidaan olettaa, että rahastoanti vaikuttaa osakkeen likviditeettiin positiivisesti Suomen arvopaperimarkkinoilla. Tässä tutkielmassa käytetään likviditeetin mittareina bid- ask spreadia ja kaupankäyntivolyymia. Seuraavat hypoteesit asetetaan näille mit- tareille: H0(bid-ask spread): Rahastoanti ei vaikuta bid-ask spreadiin H1(bid-ask spread): Rahastoanti vaikuttaa bid-ask spreadiin negatiivisesti. H0(kaupankäyntivolyymi): Rahastoanti ei vaikuta kaupankäyntivolyymiin H1(kaupankäyntivolyymi): Rahastoanti vaikuttaa kaupankäyntivolyymiin positiivisesti. 27 1.4 Tutkielman kulku Tutkielman ensimmäisessä osiossa perehdytään tutkielman tarkoitukseen ja taus- taan. Osiossa johdatetaan lukija aiheeseen ja tutkimuksen tärkeyteen akateemisessa tiedeyhteisössä. Tämän jälkeen tehdään katsaus aikaisempiin tutkimuksiin ja min- kälaisia tuloksia ne ovat tuottaneet sekä ulkomaisilta että kotimaisilta osakemark- kinoilta. Ensimmäisen osion viimeisessä luvussa käsitellään tämän tutkielman hy- poteesit ja mitkä niiden tarkoitukset ovat. Toinen osio tutkielmasta käsittelee Suomen arvopaperimarkkinoita ja miten kau- pankäynti tapahtuu Helsingin Pörssissä. Osiossa käsitellään myös miten arvopa- perikauppa on historian kuluessa kehittynyt ja kasvanut. Likviditeetin kasvu Suomen markkinoilla on kiinnostuksen aiheena tutkielman toisessa osiossa, sillä tutkielman aihe on rahastoannin vaikutukset likviditeettiin. Toisen osion viimei- senä aiheena käsitellään bid-ask spreadia ja kaupankäyntivolyymiä, jotka ovat tä- mänkin tutkielman mittarit likvidyessä. Tutkielman kolmas osio perehtyy rahastoantiin ja sen yleisimpiin syihin ja vaiku- tuksiin. Kappale käsittelee sitä miten rahastoanti toteutetaan ja mitä hyötyä pörssiyhtiölle ja sen osakkeenomistajille on rahastoannista. Kolmannen osion viimeisenä aiheena käsitellään markkinatehokkuutta ja sen merkitystä likviditeettiin. Yksi markkinatehokkuuden mittarihan on kuinka helposti osake on kaupattavissa osakemarkkinoilla Neljäs osio käsittää tutkielman empiirisen osuuden. Osiossa käydään läpi tutki- musaineisto vuosilta 1993–2003 ja esitellään miten tutkimusaineisto on rajattu sekä karsittu. Empiirinen osuus sisältää tutkielman testit aineistolle, testien tulokset ja hypoteesien pitävyyden testauksen. Empirian testaus ja analysointi suoritetaan käyttämällä tilastollisia menetelmiä. Viimeisessä osassa tutkielmaa esitetään loppupäätelmät sekä yhteenveto. Tutkiel- man tuloksia verrataan aikaisempiin tutkimuksiin aiheesta ja ilmaistaan tutkiel- man myötävaikutus akateemiselle tiedeyhteisölle. Mahdolliset lisätutkimusmah- 28 dollisuudet todennetaan ja miten tutkielman aihetta voitaisiin muulla tavoin tut- kia. Viimeisessä osiossa pohditaan myös, ovatko muut vaikutukset mahdollisesti vaikuttaneet tutkielman lopputuloksiin. 29 2. ARVOPAPERIMARKKINAT SUOMESSA Viimeisten 20 vuoden aikana on tapahtunut merkittävä rakennemuutos Suomen arvopaperimarkkinoilla. Rahoituksen välityksessä tärkeään asemaan ovat nousseet arvopaperimarkkinat, sillä rahoitusmarkkinat ovat liberalisoituneet ja pankkisek- tori on joutunut käymään rakennemuutoksen pankkikriisin vuoksi. Arvopaperi- markkinat ovat myös kansainvälistyneet ulkomaisen omistuksen myötä. Vuoden 1999 ensimmäisestä päivästä lähtien Euro otettiin Suomessa käyttöön. (Pörssisäätiö 2005b.) Osakemarkkinat ovat kehittyneet kautta historian sijoittajien tarpeiden mukaan. Arvopapereiden myyjät ja ostajat joutuivat etsimään toisensa ja sopimaan kauppa- ehdoista keskenään ennen kuin järjestettyjä markkinoita oli olemassa. Alalle tulivat välittäjät (broker), jotka asiakkaidensa puolesta hoitivat osto- ja myyntitransaktiot. Ensisijais- eli primaarimarkkinat (primary markets) ovat erittäin tärkeät rahoitus- markkinoille, sillä yritykset tai yhteisöt tarjoavat ensisijaismarkkinoilla uusia arvo- papereita sijoittajille. Broker-markinoilla tapahtuu kauppaa myös suurilla osake- erillä, jolloin välittäjät etsivät itse osake-erälle ostajan tai myyjän, vaikka kauppa sitten kirjattaisiinkin pörssin kautta tapahtuneeksi. (Nikkinen & Rothovius & Salh- ström 2002: 14.) Dealer-markkinat syntyvät kun kaupankäyntiaktiviteetti kasvaa, jolloin tiettyihin arvopapereihin erikoistuneet välittäjät (dealer) ostavat arvopapereita itselleen ja myyvät niitä sen jälkeen voitolla eteenpäin. Tästä esimerkkinä ovat käytettyjen autojen markkinat ja rahoitusmarkkinoilla ”tiskin yli” markkinat, (over-the-coun- ter, OTC) joilla diileri käy kauppaa arvopapereilla omaan lukuunsa. Dealer-mark- kinoilla kaupankäynti tapahtuu lähinnä jo aiemmin liikkeelle lasketuilla arvopape- reilla. Tällaiset markkinat tunnetaan nimellä toissijais- eli sekundäärimarkkinat (secondary markets) erotuksena ensisijaismarkkinoille. (Nikkinen & Rothovius & Salhström 2002: 15.) Huutokauppamarkkinat (auction market) ovat kaupankäyntimuodoista kehit- tyneimmät. Ostajat ja myyjät kohtaavat kaikki samassa paikassa, jolloin sijoittajan ei tarvitse löytää parasta hintaa tarjoavaa diileriä eli välittäjää, vaan hinta on aset- 30 tunut kysynnän ja tarjonnan mukaan parhaaksi mahdolliseksi. (Nikkinen & Rot- hovius & Salhström 2002: 15.) Kuvio 1. Arvopaperimarkkinat. (Nikkinen & Rothovius & Salhström 2002: 15.) 2.1 Rahoitusjärjestelmän tarkoitus Rahoitusjärjestelmä takaa sen, että pääomaresursseja voidaan siirtää sinne, missä ne ovat tehokkaimmassa käytössä. Taloudelliset innovaatiot omalta osaltaan ta- kaavat sen, että huonosti tuottava pääoma siirtyy paremmin tuottavaan kohtee- seen, mikä parantaa taloudellista tehokkuutta. Seuraavassa listassa on rahoitus- markkinoiden tehtäviä. (Puttonen 2004: 21.) 1. Varojen allokointi. Pääoma siirtyy yli- ja alijäämäsektorin välillä mahdollisimman tehokkaasti. Varojen allokointiin liittyy rahoitusmark- kinoiden allokoinnin tehokkuuden periaate eli ylijäämäsektorilla olevat sijoitukset liikkuvat mahdollisimman nopeasti ja pienin kustannuksin alijäämäsektorille. Allokatiivisesti tehokkailla markkinoilla ei esiinny tarpeettomia kaupankäyntikustannuksia eikä veroja. 2. Informaation välittäminen. Sijoittajat saavat ajantasaista informaatiota eri sijoituskohteiden tuotoista, riskeistä ja ominaisuuksista. Yritykset ovat velvoitettuja toimittamaan markkinoille säännöllisin väliajoin tilin- Arvopaperimarkkinat Ensisijaismarkkinat Toissijaismarkkinat OTC-markkinat 31 päätösinformaatiota, mikä takaa sen että ne eivät pysty peittelemään esimerkiksi kannattavuuden äkillistä heikkenemistä. Yrityksen osakkei- den tai velkakirjojen kurssien nousu markkinoilla on sijoittajille signaali siitä, että markkinat katsovat sen muuttuneen aikaisempaa riskittö- mämmäksi tai kassavirroiltaan aikaisempaa houkuttelevammaksi sijoi- tuskohteeksi. 3. Rahoitussopimusten likvidisyden parantaminen. Tyypillisesti yritysten investointisuunnitelmat ovat suunniteltu useamman vuoden projek- teiksi, mutta sijoittajat eivät välttämättä ole valmiita odottamaan tuottoa niin pitkää aikaa. Rahoitusmarkkinoiden ollessa likvidit sijoittajat voivat realisoida osakkeensa tai velkakirjansa, minkä ansiosta on mahdollista saada rahoitusta pitkäaikaisiinkin projekteihin. 4. Riskin hajauttaminen. Vain yhteen kohteeseen sijoittaminen aiheuttaa si- joittajalle suuren riskin. Riskin ajallinen ja määrällinen hajauttaminen mahdollistuvat rahoitusmarkkinoilla. 2.2 Helsingin Pörssi Helsingin pörssi aloitti toimintansa lokakuun 7. päivänä vuonna 1912. Suomen pääkaupungissa oli tosin käyty jo organisoitua arvopaperikauppaa pitkään ennen tätä. Ensimmäisenä kaupankäyntivuotena kauppoja tehtiin 543, joilla ostettiin 5350 osaketta yhteensä 15 99 451 silloisella Suomen markalla.(Stjernschantz 1987: 9 & 28.) Vuonna 2003 Helsingin ja Tukholman pörssit yhdistyivät muodostaen OMHEX:in, joka myöhemmin nimettiin OMX:ksi. Kööpenhaminan pörssi yhdistyi vuonna 2005 OMX:ään ja vuonna 2006 yhteispohjoismainen pörssi aloitti toimintansa. Sa- mana vuonna Islannin pörssi yhdistyi pohjoismaiseen pörssiin, jota kutsutaan ny- kyään The Nordic Exchange nimellä. (OMX 2008a.) 32 Vuonna 2006 yhteispohjoismaisessa Nordic Exchangessa käytiin keskimäärin 124 484 kauppaa päivittäin ja keskimääräinen päivävaihto oli 38,76 miljardia Ruotsin kruunua (noin 4,19 miljardia euroa). Kaupankäyntivolyymi nousi merkittävästi vuodesta 2005, jolloin tehtiin keskimäärin 84 667 kauppaa päivittäin ja päivävaih- doksi muodostui 28,2 miljardia Ruotsin kruunua (noin 3,04 miljardia euroa). (OMX 2006:28.) Tähän tutkielmaan hyvin kuvaavana arvopapereiden ja johdannaisten kaupan- käynti tuntuu keskittyvän markkinapaikoille, jotka tarjoavat parhaimman likvidi- teetin. Mitattaessa kaupankäynnin määrällä Nordic Exchange on kasvanut Euroo- pan viidenneksi suurimmaksi pörssiksi seitsemän prosentin markkinaosuudella. Mitattaessa markkinoiden kokoa johdannaiskaupankäynnin volyymin mukaan, OMX operoi Euroopan kolmanneksi suurinta pörssiä kahdeksan prosentin mark- kinaosuudella. (OMX 2006:25.) Kuviossa kaksi esitetään Helsingin pörssin markkina-arvon ja ulkomaalaisomis- tuksen kehityksen viime vuosien kehityksen. Osakkeiden markkina-arvon koko- naiskehitys on ollut hyvin suurta. Vuonna 2003 Helsingin pörssissä listattujen osakkeiden markkina-arvo oli alle 150 miljardia euroa ja vuoden 2007 markkina- arvo kävi yli 250 miljardissa eurossa ennen vuoden 2008 alun korjausliikettä. Ul- komaalaisomistus on pysynyt suhteellisen tasaisena ajanjakson aikana. 33 Kuvio 2. Pörssiosakkeiden markkina-arvon ja ulkomaalaisomistuksen kehitys Helsingin pörssissä. (Suomen Pankki 2008.) Vuoden 2007 lopussa Helsingin Pörssissä noteerattuja osakkeita oli yhteensä 134 kappaletta. Listattujen yhtiöiden määrä on laskenut tasaisesti vuoden 2000 huip- puvuodesta, jolloin listattuja yhtiöitä oli 158 kappaletta. Näiden 134 listayhtiön osakkeiden markkina-arvo oli vuoden 2007 lopussa 252,4 miljardia euroa. Helsin- gin Pörssin lisäksi suomalaisilla osakkeilla käydään kauppaa myös muissa pörs- seissä, etenkin Yhdysvalloissa New York Stock Exchangessa (NYSE) ja teknolo- giapörssi Nasdaqissa. (OMX 2008b.) 34 2.3 Kaupankäynti ja lainsäädäntö Helsingin pörssissä käydään kauppaa pörssin aukioloaikojen mukaan. Kaupan- käynti alkaa klo 10 arkipäivisin ja loppuu klo 18.20, jonka jälkeen käydään vielä päivän päätöshuutokauppa klo 18.30 saakka. Yleisimmät juhlavapaat ovat myös pörssissä vapaapäiviä. (OMX 2008c.) Sähköinen kaupankäynti on helpottanut markkinoilla toimimista huomattavasti. Pörssin välittäjät voivat olla yhteydessä pörssiin hajautuneesti omista toimistois- taan. Tämä on mahdollistanut ulkomaisten toimijoiden kaupankäynnin Helsingin pörssissä. Suomalaiset ja ulkomaiset sijoittajat käyvät kauppaa pörssissä arvopape- rivälittäjien kautta joko sähköisesti, puhelimitse tai käymällä esimerkiksi pankin konttorissa. (Pörssisäätiö 2008.) Suomessa rahoitusmarkkinoita ja niillä operoivia tahoja valvoo Rahoitustarkastus. Tämän instituution tavoitteena on rahamarkkinoiden vakaus ja luottamuksen säi- lyminen rahamarkkinoiden toimintaan. Rahoitustarkastuksen tavoitteet ja tehtävät on kirjattu Suomen lakiin rahoitustarkastuksesta, RATAlaissa. Arvopaperimarkki- noiden valvonnassa keskeisinä tehtävinä ovat markkinoiden menettelytavat ja se miten tiedonantovelvollisuutta noudatetaan liikkeenlaskijoiden keskuudessa. (Ra- hoitustarkastus 2008.) Rahoitustarkastuksen tärkeimpiin tehtäviin on muodostunut sisäpiiritiedon vää- rinkäytön epäily ja tutkiminen. RATA pyrkii vaikuttamaan toimintavarmuuteen ja selvitystoiminnan sujuvuuteen arvopaperimarkkinoilla. Instituutio toimii yhteis- työssä muiden Euroopassa toimivien eri maiden rahoitustarkastuslaitosten kanssa. (Rahoitustarkastus 2008.) 35 2.4 Likviditeetti Suomen arvopaperimarkkinoilla Likviditeetti arvopaperimarkkinoilla tarkoittaa osakkeiden ja arvopapereiden no- peasti rahaksi muutettavuutta. Suomen arvopaperimarkkinoilla tämä tarkoittaa kuinka nopeasti ja tehokkaasti Helsingin pörssi pystyy välittämään kauppoja. Jos markkinat ovat likvidit, isojen kauppojen suorittaminen toteutuu ilman merkittä- vää hinnan muutosta ja lyhyessä ajassa. Markkinoiden ollessa likviditeetiltään pie- net, arvopapereiden kaupankäynti voi olla vaikeaa. (Arvopaperi 2005.) Arvopaperimarkkinoiden kapasiteetti mukautua toimeksiantojen epätasapainoon, jota pidetään markkinoiden tehokkuuden mittarina. Likviditeetti helpottaa tehok- kuutta siinä mielessä, että markkinoiden kapasiteetin mukautuminen toimeksian- tojen virtaan on suurempi ajanjaksoilla jolloin markkinat ovat likvidit. Mitä pa- rempi likvidiys on, sitä paremmin markkinat pystyvät käsittelemään isojakin toi- meksiantoja. (Chordia & Roll & Subrahmanyam 2005: 1.) Kuviosta kolme voidaan nähdä hyvin kuinka likviditeetti on toiminut Helsingin arvopaperimarkkinoilla vuonna 2004. Suuren osakepotin ostaminen markkinoilta ilman, että se muodostaisi suurta osuutta päivävaihdosta, ei ollut mahdollista kuin Nokian osakkeella. Taas esimerkiksi Metson osakkeella 10 miljoonaan euron osa- kepotin ostaminen vei keskimäärin 18 kaupankäyntipäivää ilman että se olisi muodostanut yli 20 prosenttia päivävaihdosta. 36 Kuvio 3. Miten monta päivää kestää 10 miljoonan euron osakepotin ostaminen ilman, että ostaja muodostaa yli 20 prosenttia päivävaihdosta. (Puttonen 2004:33.) Seuraavan sivun taulukossa yksi on kuvattu Helsingin pörssin kehitystä vuodesta 2001 vuoteen 2006. Helsingin pörssin kuvaava yleisindeksi OMX Helsinki on noussut 8544 pisteestä 8921 pisteeseen, vaikkakin vuonna 2003 indeksi oli 5671 pistettä. Samaan aikaan portfolioindeksi OMX Helsinki Cap kasvoi 3031 pisteestä 4815 pisteeseen. 37 Ajanjakso 2001 2002 2003 2004 2005 2006 OMX Helsinki 8 544 6 611 5 671 6 096 7 158 8 921 OMX Helsinki Cap 3 031 2 747 2 528 3 050 3 810 4 815 Energia 100 100 100 100 126 149 Perusteollisuus 123 135 113 127 134 160 Teollisuustuotteet ja -palvelut 97 102 102 135 196 283 Kulutustavarat ja -palvelut 78 85 92 124 165 174 Päivittäistavarat 88 107 114 144 181 239 Terveydenhuolto 101 127 131 173 243 275 Rahoitus 95 77 69 90 122 160 Informaatioteknologia 51 33 26 24 25 30 Tietoliikennepalvelut 23 14 15 18 20 25 Yhdyskuntapalvelut 117 145 169 247 419 641 Osakkeiden ja merkintäoike- uksien vaihto, milj. euroa 16 895 15 723 12 128 15 097 18 747 24 169 Osakkeiden markkina-arvo, milj. euroa 208 393 161 860 145 597 154 523 179 596 218 818 Osakkeiden efektiivinen osin- kotuotto 2,84 3,14 3,35 3,84 3,19 3,45 Taulukko 1. Helsingin pörssin kehitys toimialoittain ja mitattuna eri indeksien mukaan vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana. (Suomen Pankki 2008.) Yllä oleva taulukko kuvaa myös hyvin eri toimialaindeksien kehitystä kuuden vuoden aikana. Osakkeet on jaettu kymmeneen eri toimialaan ja toimialaindek- seistä Yhdyskuntapalvelut nousivat yli viisinkertaiseksi kuvatulla ajanjaksolla. Osakkeiden efektiivinen osinkotuotto on pysynyt suhteellisen tasaisena vaihdellen 2,84 prosentista 3,84 prosenttiin vuosien 2001 ja 2006 välisenä ajanjaksona. 38 2.4.1 Kaupankäyntivolyymi Kaupankäyntivolyymi päivittäisessä kaupankäynnissä mittaa osakkeen likvidi- teettiä. Useimmat sanomalehdet julkaisevat sekä päiväkohtaisen kappalemääräisen osakevaihdon että euromääräisen vaihdon. Jos volyymi on kovin alhainen, osa- ketta on vaikea myydä tai ostaa. Sijoittajan kannalta on parempi mitä enemmän osakkeella käydään kauppaa. Kaupankäyntivolyymi (mitattuna rahamääräisinä tai kappalemääräisesti) ja bid- ask spread ovat useimmiten käytetyimmät mittarit mitattaessa likviditeettiä mark- kinoilla. Helsingin pörssissä, joka kuuluu yhteispohjoismaiseen pörssiin, euromääräinen kaupankäyntivolyymi oli yhteensä noin 394 miljardia euroa vuonna 2007. Kasvua oli tullut 37 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna. Osakkeiden kappalevaihto oli hieman yli 21,2 miljardia vuonna 2007 ja kauppojen lukumäärä noin 14 miljoonaa. Osakemarkkinoiden likviditeetin mittarina käytetään myös päivittäistä kaupan- käyntiä, joka oli keskimäärin 1,578 miljardia euroa päivittäin vuonna 2007. Päivit- täinen euromääräinen vaihto nousi 38 prosenttia vuodesta 2006. (OMX 2008b.) 2.4.2 Bid-ask spread Bid-ask spread tarkoittaa diilerin osto- ja myyntihinnan välistä erosta. Dealer- markkinoilla, kuten Nasdaqissa, kaikki kaupankäynti tapahtuu diilerien kautta ja siten kaikkiin kauppoihin kohdistuu bid-ask spread. Ei ikinä sijoittaja kuitenkaan pidä spreadia selvänä kustannuksena. Hinta, jolla kauppa toteutetaan, sisältää jo diilerin spreadin, mutta tätä kaupankäyntikustannusta ei koskaan raportoida si- joittajalle. (Bodie & Kane & Marcus 2005:87 & 1047.) Osto- ja myyntihinnan välinen ero on herättänyt kiinnostusta markkinoiden likvi- diteetin mittaamisessa. Ero riippuu myynti- ja ostohinnasta ja niiden noteeraus voidaan selittää eri kaupankäyntijärjestelmillä. Dealer – markkinoilla, kuten NAS- DAQissa, erotusta pidetään kompensaationa diilerille, joka on tehnyt palveluksen kaupankäyjille julkaisemalla osto- ja myyntihinnat. NYSE on taas hyvä esimerkki 39 huutokauppamarkkinoista, missä jokaisen yhtiön markkinatakaaja valvoo yhti- önsä osakkeen kaupankäyntiä. Suurin osa kokonaiskaupankäynnistä käydään to- dellisen ostajan ja myyjän kesken. (Ross & Westerfield & Jordan 1998:16–17.) Bid-ask spreadilla on toisaalta myös rajoitteita käytettäessä sitä likviditeetin mitta- rina. Ensinnäkin bid-ask hajonta mittaa tarkasti markkinatakaajan markkinoille tuoman palvelun tuoton, kun markkinatakaaja toteuttaa kaupan molemmat puolet eli oston ja myynnin. Kuitenkin tässä tapauksessa hajonta ei voi toimia mittarina kustannukselle, jonka kaupan molemmat osapuolet ovat joutuneet maksamaan. Se on ainoastaan yksinkertaisesti kustannus palveluksesta, jonka markkinatakaaja on tehnyt toteuttaessaan kaupan eikä kustannus likviditeetin toteuttamisesta markki- noille. (Grossmann & Miller 1988: 628.) Osto- ja myyntitilaukset eivät tule markkinoilla samanaikaisesti vaan satunnaisesti, joten silloin hinta voi muuttua sillä välin kun markkinatakaaja on myymässä ja ostamassa. Tällöin markkinatakaaja voi saada enemmän tai vähemmän tuottoja kuin hajonta oli kaupantekoon lähdettäessä. Siitä syystä nykyinen hajonta ei voi toimia täydellisenä mittarina kaupankäynnin kustannuksesta. Kuitenkin tämä kustannus on markkinoiden likviditeetin ydin, koska osakemarkkinoilla toimiva osakkeen myyjä on todennäköisesti enemmän kiinnostunut ostohinnan muuttumi- sesta ajan kuluessa kuin nykyisen bid-ask spreadin suuruudesta. (Grossmann & Miller 1988: 628.) 40 3. RAHASTOANTI Rahastoannit ovat hyvin osakesplittauksen kaltaisia. Sekä rahastoanti ja splittaus lisäävät osakkeiden lukumäärää, mutta yhtiön varallisuus, voitot ja kokonaisarvo eivät muutu. Molemmat siis vähentävät vain yksittäisen osakkeen arvoa. Ero näi- den kahden välillä on tekninen. Rahastoanti rahoitetaan siirtämällä voittovaroista rahaa oman pääoman tileille ja splitti näkyy ainoastaan nimellisarvon muutoksena jokaisen osakkeen kohdalla. (Brealey & Myers 2003:434.) Rahastoannit ja splittaus eivät ole uusia ilmiöitä. East India Company oli ensim- mäisten yritysten joukossa, jotka julistivat rahastoannin. Tämä yhtiö julkisti vuonna 1682 ilmaisannin suuruudeltaan 100 prosenttia. 1700- ja 1800-luvulla il- maisannit olivat varsin suosittuja Brittiläisissä yhtiöissä. Yhdysvalloissa aikaisim- pia rahastoannin suorittajia oli New York Central Railroad juuri ennen yhdisty- mistään Hudson River Railroad:iin vuonna 1869. Tänä aikana oli varsin yllättävää, että rahastoanti oli saavuttanut niin suositun aseman, sillä anti kuului tuloverolain piiriin. (Lakonishok & Lev 1987: 913.) 3.1 Rahastoannin toteutus Osakeyhtiölain neljännen luvun 13 pykälässä on säädetty rahastoannista: ”Rahasto- annissa annettavien osakkeiden yhteenlaskettua nimellisarvoa vastaava määrä siirretään osakepääomaan muusta omasta pääomasta. Rahastoantia koskevassa päätöksessä on mainit- tava se määrä, joka 1 momentin mukaisesti siirretään osakepääomaan, sekä uusien osakkei- den lukumäärä ja laji tai, milloin osakkeiden nimellisarvoa korotetaan, osakkeiden uusi ni- mellisarvo. Rahastoantia koskeva päätös on viipymättä ilmoitettava rekisteröitäväksi. Osa- kepääoma on korotettu, kun korotus on rekisteröity.” (Osakeyhtiölaki 1978.) Rahastoanti vaatii aina yhtiökokouksen päätöksen, jotta se voidaan toteuttaa. Pörs- siyhtiöissä tämä käytännössä tarkoittaa sitä että yhtiön hallitus esittää varsinaiselle yhtiökokoukselle rahastoantia. Päätös rahastoannista voidaan myös tehdä ylimää- 41 räisessä yhtiökokouksessa. Kokouksessa käsitellään kaikki rahastoantiin liittyvät yksityiskohdat kuten antisuhde ja mitä osakesarjaa rahastoanti koskee. 3.2 Rahastoannin vaikutus Jos osakemarkkinat olisivat täydelliset, osakkeen hinnan pitäisi aina asettua an- tisuhteen mukaan alemmalle tasolle. Osakkeen päätöskurssi päivänä ennen ra- hastoannin toteuttamista jaettuna yksi plus rahastoanti. Verot, kaupankäyntikus- tannukset ja jos rahastoanti ei ole täysin jaollinen yhteen kahdeksasosaan (Yhdys- valtojen osakemarkkinoilla alin mahdollinen osakkeen hinnan muutos) vaikuttavat myös siihen että uusi taso asettuu hieman korkeammalle tasolle kuin antisuhde olettaisi. Fakta on, että varsinkin antisuhteen ollessa pieni rahastoannit lisäävät niiden osakkeenomistajien määrää, joilla ei ole täyttä pörssierän määrää kyseisen yrityksen osakkeita. Tämä voi myös lisätä kaupankäyntikustannusten määrää ja vaikuttaen näin osakkeen uuteen kurssiin rahastoannin jälkeen. (Woolridge 1983: 247–248.) Rahastoanneilla on myös vaikutusta osakkeen tuottojen varianssiin, kuten ilmenee 1999 julkaistussa Hanssonin tekemässä tutkimuksessa. Asiaa tutkittiin splittien ja rahastoantien kohdalla käyttäen Helsingin pörssin dataa. Tutkimuksessa muodostettiin regressiomalli, jolla pyrittiin selittämään volatiliteetin muutokset. Volatiliteetin muutokset mitattiin päivittäisistä ja viikoittaisista osto-, myynti-, ja päätöskurssien-tuottojen oikaistuna hinnan diskreettisuudesta. Kaikilla mittaus- metodeilla saatiin sama tulos, varianssi nousee merkitsevällä tasolla, 59 prosentista 81 prosenttiin. Varianssin muutos liittyy myös positiivisesti bid-ask spreadin muutokseen, kauppojen määrään markkinoilla ja markkinoiden varianssin muu- tokseen. Varianssin muutos liittyy negatiivisesti varianssiin ennen splittiä tai ra- hastoantia. (Hansson 1999b:1 & 22.) Richard Sloan julkaisi vuonna 1987 tutkimuksen rahastoantien ja osakesplittaus- ten vaikutuksista osakkeen hintaan. Sloan käytti tutkimusaineistona 77 kappaletta 42 rahastoanteja ja 12 kappaletta osakesplitteja, jotka yhtiöt olivat suorittaneet vuo- sien 1974 ja 1985 välisenä aikana. Nollahypoteesina tutkimuksessa käytettiin sitä, että rahastoannin tai osakesplitin jälkeen osakkeen tuottoon ei kohdistu niin sa- nottuja ylisuuria voittoja. (Abnormal return, jolla tarkoitetaan tuottoa, joka ylittää sille lasketun odotetun tuoton.) Tutkimustulokset osoittavat Sloanin tutkimuksessa, että nollahypoteesia ei voida hylätä. Tilastollisesti merkittäviä ylisuuria voittoja esiintyy, mutta kuitenkin vain viiden päivän ajanjakson ajan ennen rahastoannin tai splitin irtoamispäivää. Itse irtoamispäivänä löydettiin keskimäärin 0.45 % ylisuuria voittoja. Vertauksena saman ajanjakson tutkimuksiin Yhdysvaltain markkinoilta Australian datasta saadut tulokset eroavat siinä, että ylisuuret positiiviset voitot puuttuvat irtoamispäivältä. Toisena erona Yhdysvaltain markkinoiden tutkimuksiin tutkija löytää sen, että merkittäviä ylisuuria tuottoja ei esiinny päivää ennen irtoamispäi- vää tai päivää jälkeen irtoamispäivän. Sloan esittää eri maiden tutkimusten erojen syiksi pientä datan kokoa, joka Australiassa oli saatavilla sekä eroja institutionaali- sen omistamisen rakenteessa pääomamarkkinoilla. Hieman myöhemmin Jennifer Koski teki tutkimuksen vuonna 1998 tuottojen va- riansseista rahastoantien ja splittien jälkeen Yhdysvaltain osakemarkkinoilta. Tä- hän tutkielmaan hyvin relevantisti Koski käytti tutkimuksessaan kohteena bid-ask spreadin ja hinnan diskreettisyden välistä suhdetta. Tutkimusdatana hän käytti kahta ryhmää, ensimmäinen ryhmä koostui 361 osakkeesta joihin kohdistui osak- keen splittaus tai rahastoanti vuosien 1987 ja 1989 välisenä aikana. Toinen ryhmä oli niin sanottu kontrolliryhmä, joka koostui 361 osakkeesta joihin ei ollut kohdistunut edellä mainittuja osakedistribuutioita. Kosken tutkimustulosten perusteella volatiliteetin lisäykseen yhdistetään päivittäi- sen kaupankäynnin nousu. Viikoittaiset tuotot osoittavat myös merkittävää lisä- ystä niiden volatiliteetissä. Merkittävin löydös hänen tutkimuksessaan on, että sekä bid-ask spreadin muutokset tai hinnan diskreettisyys eivät ole pääasiallisia syitä voiton varianssin muutoksille osakesplitin ja rahastoannin ympärillä. 43 Toisessa Australiassa vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin rahastoan- nin vaikutuksia osakkeen volatiliteettiin ja osakkeen hintaan. Tutkimuksessa käy- tettiin lähteenä Australiassa tapahtuneita rahastoanteja vuosien 1992–2000 väli- senä. Tutkimuksessa tutkittiin myös rahastoannin vaikutuksia eri yrityssektorien kesken. Jakona toimi rahoitussektori, muut kuin rahoitussektorilla toimivat sekä kaivosyhtiöt. (Balachandran & Faff & Tanner 2005:248 & 264.) Yleisellä tasolla Australiassa tehdyssä tutkimuksessa löydettiin tilastollisesti mer- kitsevä positiivinen muutos osakkeen hinnassa rahastoannin jälkeen. Tosin kat- sottaessa tuloksia yrityssektoreittain tilastollisesti merkitsevällä tasolla, positiivi- nen muutos tapahtui enää ainoastaan muilla kuin rahoitussektorilla toimijoiden kesken. Tämän sektorin osalta voidaan todeta, että osakkeen hinta reaktio on mer- kittävästi positiivinen ja tilastollisesti liittyvä volatiliteetin muutoksiin. (Balachan- dran & Faff & Tanner 2005:264.) 3.3 Markkinatehokkuus Tehokkaiden markkinoiden teoria on yksi tärkeimmistä taloustieteiden teorioista. Termin ”tehokkaat markkinat” esittivät ensimmäisen kerran Fama, Fisher, Jensen ja Roll vuonna 1969 tutkimuksessaan, jota on jo aiemmin käsitelty tässä tutkiel- massa. Tehokkaiden markkinoiden teorian keskeinen ajatus on sitoa arvopaperei- den hintojen ja tuottojen muutokset niiden arvossa tapahtuneista muutoksista kertoviin uutisiin. Jos osakkeiden hinnan muutokset olisivat ennustettavissa, se olisi raskauttava to- diste osakemarkkinoiden epätehokkuudesta. Tämä siksi, että on olemassa taito ennustaa osakkeiden tuleva kehitys, se tarkoittaisi, että kaikki olemassa oleva in- formaatio ei olisi hinnoiteltu jo osakkeen hinnassa. Siitä syystä näkemystä, että osakkeen hinta kuvaa jo kaikkea saatavilla olevaa informaatiota, kutsutaan tehok- kaat markkinat hypoteesiksi. (Bodie & Kane & Marcus 2005:371.) 44 Vuonna 1970 Faman tekemässä tutkimuksessa esiteltiin määritelmä, jonka mukaan arvomarkkinat ovat tehokkaat jos osakkeiden hinnat kuvastavat joka hetkellä ja välittömästi kaikkea relevanttia informaatiota. Relevantilla informaatiolla tarkoi- tetaan kaikkea sitä tietoa, mikä kertoo yrityksen tilasta (esimerkiksi tilinpäätöslu- vut, historiadata osakekursseista, näkemykset tulevasta kehityksestä), kokonaista- loudellisesta tilasta ja muista osakkeiden kurssikehitykseen vaikuttavista tekijöistä kuten yrityskaupat. Osakemarkkinoiden ollessa tehokkaat, voidaan jonakin tiet- tynä hetkenä vallitsevaa osakekurssia pitää parhaimpana arviona yrityksen todel- lisesta markkina-arvosta. Hinnan kuvastaessa yrityksen todellista arvoa ohjautuvat sijoittajien pääomat niihin sijoituskohteisiin, joista he saavat investoilleen par- haimman mahdollisen tuoton. (Fama 1970:384 & 388.) Kuitenkin miten voimme olettaa, että osakkeen hinnat sisältävät ”kaiken saatavilla olevan informaation”? Loppujen lopuksi useat sijoittajat ovat valmiita käyttämään rahaa ja aikaa keräämällä informaatiota. Tuntuisi loogiselta silloin, että sen ansi- osta olisi mahdollista löytää jotain uutta, joka on jäänyt huomaavatta muilta in- vestoijilta. (Bodie & Kane & Marcus 2005:372.) Vuonna 1980 Grossmann ja Stiglitz julkaisivat tutkimuksen tästä aiheesta. Heidän argumenttinsa oli, että sijoittajilla täytyy olla kannustin käyttääkseen aikaa ja re- sursseja löytääkseen uutta informaatiota osakkeesta. Tämä kannustin on olemassa vain silloin kun heidän aktiivisuutensa todennäköisesti tuottaa lopputuloksena parempaa tuottoa investoinneilleen. Markkinoitten tasapainotilassa tehokas informaation kerääminen pitäisi olla he- delmällistä. Sen lisäksi ei pitäisi olla yllätyksellistä, että tehokkuuden määrä vaih- telee eri markkinoiden välillä. Esimerkiksi kasvavat markkinat, kuten Intia ja Itä- Eurooppa, joita ei analysoida ja tutkita niin tarkasti kuin esimerkiksi Yhdysvaltain osakemarkkinoita, tehokas informaation kerääminen voi olla hedelmällistä. Usein kasvavilla markkinoilla, ei myöskään kirjanpidon tiedonantovelvollisuudet ole niin perusteellisia kuin niin sanotuilla vanhoilla markkinoilla. Myös pienemmillä yhtiöillä osakkeen hinta ei saata olla niin tehokkaasti hinnoiteltu, koska osake- markkinoiden analyytikot eivät seuraa näitä niin tarkasti kuin isomman kokoluo- kan yhtiöitä. (Bodie & Kane & Marcus 2005:372.) 45 Rahoitusteoriassa tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on jaettu yleisesti kolmeen eri versioon, jotka perustuvat Faman (1970) tekemään jaotteluun. 1. Heikkojen markkinoiden tehokkuuden hypoteesi: Osakkeiden kurssit heijasta- vat kaiken historiallisen tiedon kuten esimerkiksi osakkeen hintahistorian ja kau- pankäyntivolyymin. Historiallinen osakkeen hintatieto on julkista informaatiota ja käytännössä sijoittajalle maksutonta hankkia. Heikkojen markkinoiden tehokkuu- den hypoteesin mukaan jos aikaisempi hintatieto sisältää luotettavan signaalin tu- levasta kurssikehityksestä, kaikki sijoittajat olisivat jo oppineet käyttämään hy- väksi tätä signaalia. Pohjimmiltaan signaalit menettävät arvonsa, koska ne ovat kaikille tiedossa. 2. Puolivahvojen markkinoiden tehokkuuden hypoteesi: Osakkeiden kurssit rea- goivat kaikkeen julkistettuun informaatioon. Kurssit sisältävät sekä kaiken histori- allisen informaation sekä yhtiön tulevaisuuden näkymät. Tällaiseen informaatioon kuuluu esimerkiksi yhtiön johdon laadukkuus, yhtiön taseen rakenne, tulevan lii- kevoiton ennuste, patentit ja kirjanpitokäytännöt. Mikäli sijoittajilla on pääsy yh- tiön julkaisemaan informaatioon, olisi odotettavaa että osakkeen hintaan on jo hin- noiteltu julkaistu informaatio. 3. Vahvojen markkinoiden tehokkuuden hypoteesi: Osakesijoittajilla on käytettä- vissään välittömästi täydellinen tilinpäätösinformaatio. Täydellinen informaatio sisältää myös kaiken informaation, joka on vain yhtiön sisäpiiriläisten tiedossa. Vahvojen markkinoiden hypoteesi on aika äärimmäinen ja vain harvat argumen- toivat, että lukuun ottamatta osakeyhtiön ylintä johtoa, sijoittajilla on saatavilla relevanttia informaatiota ennen sen julkistamista, jota he voisivat käyttää saadak- seen osakkeen kaupankäynnistä ylisuuria voittoja. Ylemmän tehokkuusasteen täyttyminen edellyttää alemman asteen ehtojen täyt- tymistä. Esimerkiksi puolivahvojen markkinoiden ehdot täyttävät markkinat täyt- tävät heikkojen markkinoiden ehdot. Vahvojen markkinoiden ehdot täyttävät sekä heikkojen markkinoiden ehdot, että puolivahvat ehdot. 46 Faman (1970) esittämä pääomamarkkinoiden tehokkuusasteiden määrittely on säilynyt suurelta osin rahoitusmarkkinoiden toimivuutta koskevan empiirisen tut- kimuksen perustana. Mikään vaihtoehtoinen markkinatehokkuuden määritelmä ei ole syrjäyttänyt Faman esittämää hypoteesia. Vuonna 1991 kirjoittamassa artikke- lissaan Fama on hieman muuttanut markkinoiden tehokkuuden tasojen määritelmiä. Erityisesti heikkojen ehtojen määritelmä on muuttunut. Heikkojen ehtojen sijasta hän käyttää nimitystä tuottojen ennustettavuuden testit (tests of return predictability), joka on aikaisempaa laajempi määritelmä. Chordia, Roll ja Subrahmanyam tutkivat markkinoiden tehokkuutta ja likvidi- teettiä vuonna 2005. Tutkimus on hyvin relevantti tämän tutkielman kannalta, koska kuten aikaisemmin jo tässä tutkielmassa on todettu likviditeetti edistää markkinatehokkuutta. Markkinoitten kyky mukautua toimeksiantojen virtaan on parempi, mitä parempi likvidiys on osakemarkkinoilla. Jo aikaisemmassa tutki- muksessa (Chordia & Subrahmanyam 2004: 510–511), he olivat löytäneet tästä tu- loksia, kuten että toimeksiantojen epätasapaino ennustaa lyhyen aikavälin tuottoja. Tämä tulos viittaa siihen, että investoijien reaktioaika on rajallinen. Tutkijat keräsivät aineistonsa NYSE:ssä päivittäisen kaupankäynnin kohteena ole- vista osakkeista. Ajanjaksona he käyttivät vuosia 1993–2002. He löysivät tutki- mustuloksissaan, että toimeksiantojen epätasapainot ennakoivat tulevaisuuden tuottoja. Tämä tapahtuu kuitenkin vain hyvin lyhyellä aikavälillä ja ennustetta- vuus vähenee tuntuvasti ajanjakson aikana.. Parantunut likviditeetti selittää Chordia, Roll ja Subrahmanyam havainnot synty- neestä korkeammasta informatiivisesta tehokkuudesta, koska kaupankäynti li- sääntyy yksityisellä informaatiolla johtuen pienemmästä hinnan muutoksesta (Tick size). He toteavatkin, että likviditeetti toimii hyvin merkittävässä roolissa markki- natehokkuuden luomisessa. Osakemarkkinoiden kyky käsitellä toimeksiantojen epätasapainoisuutta onnistuu huomattavasti paremmin ajanjaksoina, jolloin likvi- diteetti on parempi kuin ajanjaksoina jolloin vallitsee epälikvidi tilanne. 47 4. EMPIIRINEN TUTKIMUS ARVOPAPERIMARKKINOILTA Noteerattavan yrityksen pääoman markkina-arvo ja osakkeen tuoton jakautumi- nen pitäisi riippua osakkeitten lukumäärästä markkinoilla, jos osakemarkkinat toimisivat täydellisesti. Näin ollen ilmiöiden, joissa osakkeita jaetaan markkinoille, kuten osakesplittaus ja rahastoanti, joilla ei ole tunnetusti kassavirta vaikutusta, pitäisi olla markkinoilla kosmeettisia. Niiden ei pitäisi aiheuttaa mitään reaktiota markkinoilla. (Hansson 1999b: 1.) Tämän tutkielman empiirinen osa alkaa tutkittavan aineiston ja tutkimusmenetel- mien esittelyllä ja tarkastelulla. Menetelmillä todistetaan edellisen kappaleen hy- poteesien paikkansapitävyys ja testataan aiheuttaako rahastoanti todella likvidi- teetin muutoksia osakemarkkinoilla Suomessa. Kappale etenee siten, että ensim- mäisenä esitellään tutkimusaineisto, jonka jälkeen tutkimusmenetelmät. Tämän jatkona esitellään tutkimustulokset ja niiden analysointi. 4.1 Tutkimusaineisto Tutkimuksen aineistona käytetään Helsingin Pörssissä listautuneina olevia ja ol- leita yhtiöitä, jotka ovat suorittaneet rahastoannin vuosina 1993–2003. Yhtiöitä löy- dettiin yhteensä 34 kappaletta ja nämä rahastoannit on esitetty taulukossa kolme. Pörssitiedotteet ja tutkimuksessa tarvittava data on kerätty Vaasan yliopiston tie- tokannasta sekä pörssitiedotteet on varmistettu vielä Kauppalehden tietokannasta, jotta on saatu varmuus tiedon paikkansapitävyydestä. Tarkat rahastoantihetket on etsitty pörssiyritysten julkaisemista pörssitiedotteista, joista on selvitetty yrityksen nimi, kaupankäyntikoodi, osakkeiden täsmäytyspäivä, päivämäärä koska kaupan- käynti uusilla osakkeilla on alkanut, rahastoannin irtoamispäivä ja rahastoannin antisuhde. Vaasan yliopiston tietokannasta on tämän jälkeen hankittu viimeinen osto- ja hin- tapäivän päätöskurssi jokaisen osakkeen kohdalta 30 kaupankäyntipäivää ennen antia ja 30 kaupankäyntipäivää sen jälkeen, koska jokaisen osakesarjan kohdalla 48 datasta on jätetty pois itse irtoamispäivä ja kolme kaupankäyntipäivää molemmin puolin irtoamispäivää. Tarkastelujakso on itse asiassa 33 päivää ennen rahastoantia ja 33 päivää jälkeen rahastoannin. Samalta ajanjaksolta on myös hankittu jokaisen rahastoannin kohteena olevan osakkeen kaupankäyntivolyymit käyttäen hyväksi Vaasan Yliopiston tietokantaa sekä Kauppalehden tietokantaa. Jokaiselle osakesarjalle on etsitty osakedatasta täsmäytyspäivä, joka tarkoittaa sitä päivää jolloin osakkeenomistajan on oltava merkittynä omistajarekisteriin, jotta omistaja on oikeutettu rahastoantiin. Yritysten vuosittaisessa osingon jaossa käy- tetään myös täsmäytyspäivää, jolloin päivämäärä määrää saamisoikeuden jaetta- viin osinkoihin. Useimpien yritysten tilikauden ollessa kalenterivuosi, jolloin var- sinainen yhtiökokous ajoittuu kevättalveen. Tällöin myös täsmäytyspäivä on muutama päivä yhtiökokouksen jälkeen. Rahastoannin irtoamispäivä tarkoittaa sitä päivää, jolloin osakkeen hinta laskee antisuhteen mukaisesti osakemarkkinoilla. Usein kyseessä on yhtiökokouksesta seuraava päivä. Esimerkiksi, jos irtoamispäivä on 1.2.2000, osakekurssi on 20 euroa ja antisuhde on 1:1, osakkeen hinta laskee 20 eurosta 10 euroon 1.2.2000. Esimer- kissä ei tietenkään ole otettu huomioon osakkeenhinnan päiväkohtaista heilahte- lua. Rahastoannit ilmoitetaan markkinoille pörssitiedotteissa, kuten edellä mainittiin, joissa usein ilmaistaan myös yhtiökokouksen ajankohta. Ajankohtia, jolloin vain rahastoanti eikä muuta informaatiota olisi julkaistu markkinoille, on suhteellisesti vähän verrattuna kokonaispörssitiedotteiden määrään. Tutkimuksessa käytettävät rahastoannin suorittaneet listayhtiöt on kerätty Helsin- gin pörssin päälistalta ja OTC-listalta. Markkina-arvoltaan yritykset vaihtelevat pienestä suureen, joka mahdollistaa likviditeetin tutkimisen laajemmassa mitta- kaavassa. Tutkituista yrityksistä osa on jo poistunut arvopaperimarkkinoilta, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä tämä tutkimus tutkii lyhyen ajan likviditeetti vai- kutusta. Tutkimuksen kohteena olevista rahastoanneista jätettiin pois ne annit, jotka liittyvät ainoastaan valuutan vaihtumiseen Suomen markasta euroksi. Nämä annit ovat hyvin marginaalisia tutkimuksen kannalta, sillä niiden motiivina ei ollut 49 likviditeetin lisääminen. Osalla osakkeista on kaksi kaupankäyntitunnusta, johtuen siitä että niillä on kaksi eri osakesarjaa. Tässä tutkielmassa on käytetty vaihtomää- rältään suurempaa sarjaa. Antisuhde N Keskiarvo Mediaani Min Max Rahastoannit 34 1.94 2.00 1.1 4.0 Taulukko 2. Tutkittavien rahastoantien antisuhteet. Taulukossa kaksi näkyy tutkittavan aineiston antisuhteiden määräytyminen. Ku- ten edellä mainittiin, rahastoantien määrä oli vuosina 1993–2003 34 kappaletta. Antisuhteiden keskiarvo on 1.94, mediaani tasan kaksi (1:1), minimi antisuhde on 1.1 (10:1) ja maksimi 4.0 (1:3). Antisuhteen keskiarvo on hieman suurempi kuin Dowenin (1990) tekemässä tut- kimuksessa, jossa antisuhteet Yhdysvaltain markkinoilla vaihtelivat vuosien 1980– 1984 välisenä aikana 1.52:sta 1.83:meen. Yrityksistä Stockmann, Instrumentarium, Tamfelt, Fiskars, Talentum, Efore, Asko, Chips ja Balansor / A Company Finland suorittivat rahastoannin kahdesti. 41 % anneista suoritettiin antisuhteella yhden suhde yhteen, 44 % anneista suoritettiin antisuhteella, jossa useammalla kuin yhdellä osakkeella sai yhden osakkeen (esi- merkiksi 3:1) ja ainoastaan 15 prosentissa anneista sai yhdellä osakkeella enemmän kuin yhden osakkeen (esimerkiksi 1:3). 50 Yhtiö Kaupankäyntikoodi Täsmäytyspäivä Irtoamispäivä SUHDE Olvi Oyj OLVAS 14.4.2003 10.4.2003 1:1 UPM-Kymmene Oyj UPM1V 24.3.2003 20.03.2003 1:1 Huhtamäki Oyj HUH1V 29.8.2002 27.8.2002 1:3 Leo Longlife Oyj LEOAS 2.5.2002 29.4.2002 1:1 Instrumentarium Oyj INS1V 2.4.2002 26.3.2002 1:1 Chips Oyj CHIBV 2.5.2001 27.4.2001 4:1 Rakentajain konevuokraamo Oyj RAK1V 30.04.2001 26.4.2001 1:2 Efore Oyj EFO1V 9.3.2001 7.3.2001 1:1 Saunalahti Oyj SAG1V 18.10.2000 16.10.2000 1:1 Asko Oyj ASU1V 18.4.2000 14.4.2000 1:1 A Company Finland Oy RUG1V 12.7.2000 10.7.2000 1:1 Balansor Oyj RUG1V 15.2.2000 11.2.2000 1:1 Fiskars Oyj FISAS 2.11.1999 29.10.1999 4:1 Talentum Oyj TTM1V 19.11.1998 12.11.1998 1:1 Kesla Oyj KELAS 29.9.1998 25.9.1998 2:1 Tieto Corporation Oyj TIE1V 30.6.1998 26.6.1998 1:2 Stockmann Oyj STCBV 11.5.1998 7.5.1998 2:1 Chips Oyj CHIBV 28.4.1998 24.4.1998 1:1 Tamfelt Oyj TAFKS 28.4.1998 24.4.1998 3:1 Asko Oyj ASKAS 23.3.1998 19.03.1998 10:1 Orion Oyj ORNBS 12.12.1997 09.12.1997 5:2 Lassila & Tikanoja Oyj LAS1S 21.11.1997 19.11.1997 1:3 Metra Oyj WRTAV 10.4.1997 08.4.1997 1:1 Efore Oyj EFO1V 25.3.1997 21.3.1997 10:1 Vaahto Group Ltd Oyj WAT1S 13.1.1997 9.1.1997 1:1 Talentum Oyj TTM1V 2.9.1996 29.8.1996 1:1 Werner Söderström Oyj WSOBS 20.12.1995 15.12.1995 5:1 Länsivoima Oyj LVO1V 14.12.1995 11.12.1995 1:1 Aspoyhtymä Oyj ASY1V 12.4.1995 07.4.1995 1:2 Fiskars Oyj FISAS 3.4.1995 29.3.1995 3:1 Tamfelt Oyj TAFKS 18.11.1994 15.11.1194 2:1 Instrumentarium Oyj INS1V 20.4.1994 15.4.1994 2:1 Stockmann Oyj STCBV 8.4.1994 13.4.1994 2:1 KOP KOP1SR0193 23.4.1993 18.3.1993 2:1 Taulukko 3. Tutkimuksessa käytettävät rahastoannit. 51 Rahastoanteja löydettiin yhteensä 37 kappaletta. Näistä 37:sta jätettiin pois kolme antia, koska samaan aikaan nämä yhtiöt toteuttivat splitin. Tutkimustulosten kan- nalta splitin vaikutus olisi häirinnyt tuloksia siinä määrin että tutkimuksen rele- vanttiuden takia ne jätettiin pois. Edellisen sivun taulukossa kolme on esitetty kaikki tässä tutkielmassa käytettävien rahastoannit. Vuosi 1998 oli lukumääräisesti suosituin vuosi toteuttaa rahastoanti, koska silloin tehtiin seitsemän rahastoantia. Vuonna 1997 tehtiin seuraavaksi eniten rahastoan- teja viisi kappaletta. Yhteensä 26 eri pörssiyritystä suorittivat rahastoannin ajanjak- solla 1993–2003. Kuviossa neljä näkyy rahastoantien jakautuminen vuosille 1993– 2003. Kuvio 4. Tutkimuksessa käytettävien rahastoantien jakautuminen yhdentoista vuoden ajanjaksolle. 52 4.2 Tutkimusmenetelmät Likviditeettiä tutkitaan tässä tutkielmassa suhteellisen bid-ask spreadin, absoluut- tisen bid-ask spreadin ja päivittäisen kaupankäyntivolyymin avulla. Historiallisesti eniten käytetty menetelmä kaupankäyntikustannusten kuvaamisessa on suhteelli- nen bid-ask spread, jossa se edustaa likviditeetin kustannusta per sijoitettu Euro. Kaupankäyntivolyymin nousu kuvaisi likviditeetin nousua, koska rahastoanti ei tuo muuta uutta informaatiota markkinoille, kuten yrityksen tulevan kassavirran nousu. 4.2.1 Bid-Ask Spread Suhteellinen bid-ask spread lasketaan jakamalla myynti- ja ostotarjousten välinen erotus niiden keskikohdalla: (1) S = ( P1-P2 ) ( P1+P2 ) * (1/2) , tässä suhteellinen bid-ask spread, S, mitataan prosentteina ja P1 ja P2 kuvaavat päi- vittäisen kaupankäynnin myynti- ja ostotarjouksia. Tässä tutkielmassa käytetään osakkeen osto-ja myyntikursseja kaupankäyntipäivän päättyessä. Absoluuttinen spread lasketaan vähentämällä myyntikurssista ostokurssi. Tämä lasketaan osakkeen päivän päätöskursseista. Lopputuloksena on euromääräinen arvo jokaiselle kaupankäyntipäivälle. Tämän jälkeen tässä tutkielmassa lasketaan keskimääräinen absoluuttinen bid-ask spread sekä 30 kaupankäyntipäivän ajan- jaksolle ennen rahastoannin vaikutuksen tuloa markkinoille että 30 kaupankäynti- päivän ajanjaksolle jälkeen rahastoannin irtoamispäivän. Osakesarjojen kurssit jaetaan 30 kaupankäyntipäivää ennen rahastoantia ja 30 päi- vää jälkeen rahastoannin. Rahastoannin irtoamispäivä ja kolme kaupankäyntipäi- vää ennen irtoamispäivää ja kolme päivää jälkeen irtoamispäivän jätetään pois tut- kittaessa osakesarjoja. Tällä varmistetaan se, että osakkeella spekulointi ja infor- 53 maation vuotaminen eivät vaikuta tutkimustuloksiin. Rahastoannin irtoamispäi- vänä, jolloin osakekurssi varsinaisesti laskee pörssissä saatettaan käydä runsaasti- kin kauppaa, jolloin tämä väärentäisi kaupankäyntivolyymin tutkimustuloksia. Sekä post-rahastoanti ajanjaksolle että pre-rahastoanti ajanjaksolle lasketaan suh- teelliset ja absoluuttiset bid-ask spreadit erikseen. Spreadit kullekin osakesarjalle lasketaan päivittäisten loppukurssien perusteella. Tämän jälkeen lasketaan keski- määräinen suhteellinen bid-ask spread 30 päivän ajanjaksolle, joita verrataan sitten keskenään. Jokaiselle päivälle pitää löytyä osakkeen ostohinta ja myyntihinta, jotta suhteellinen spread voidaan laskea. Jos näitä päätöskursseja ei ole löytynyt tietylle päivälle, jolloin suhteellinen spread saisi negatiivisen tai nolla arvon, on käytetty edellisen kaupankäyntipäivän spreadia. 4.2.3 Kaupankäyntivolyymi Rahastoanti suoritetaan tietyllä antisuhteella, jolloin osakkeiden määrä nousee markkinoilla antisuhteen mukaisesti. Tässä tutkielmassa on tutkittu päivittäistä kaupankäyntivolyymiä euromääräisesti. Tällöin voidaan tutkia, kuinka rahastoanti vaikuttaa kaupankäyntiin ilman kappalemäärän kasvun vaikutusta. Tilastollisen merkitsevyyden tutkimusmenetelmänä käytetään t-testiä. Testi laske- taan seuraavalla tavalla: (2) t = ( μ1 – μ2 ) / ( Sd / √ n ) ~ t (n –1), missä μ1= havaintojen keskiarvo tapahtuman jälkeen, μ2= havaintojen keskiarvo ennen tapahtumaa, Sd = erotusten keskihajonta (Standard deviation), n = havaintojen lukumäärä. 54 4.3 Tutkimustulokset Tässä kappaleessa esitellään tämän tutkielman tulokset. Ensin tarkastellaan abso- luuttisen ja suhteellisten bid-ask spreadien tapahtuvia vaikutuksia ennen ja jälkeen rahastoantia. Likviditeetin toisen mittarin, kaupankäyntivolyymin, vaikutuksia esitellään tämän kappaleen viimeisenä. 4.3.1 Absoluuttinen bid-ask spread Absoluuttinen spread tutkimusdatasta lasketaan, kuten edellä mainittiin vähentä- mällä kaupankäyntipäivän myyntikurssista ostokurssi. Tällöin saadaan euromää- räinen arvo absoluuttiselle bid-ask spreadille. Tässä kappaleessa käsitellään näitä tuloksia. Taulukossa neljä on merkkitestiä käyttämällä tutkittu kuinka moni yhtiöistä kokee spreadin nousevan rahastoannin jälkeen. Kolmestakymmenestä neljästä yhtiöstä seitsemässä absoluuttinen spread kasvaa rahastoannin jälkeen ja kahdessakym- menessäseitsemässä absoluuttinen spread laskee. Yksittäisistä rahastoanneista suurin prosentuaalinen positiivinen muutos on 33,52 % ja suurin negatiivinen muutos on -91,06 % verrattaessa ajanjaksoa ennen rahastoantia ja ajanjaksoa sen jälkeen. Merkkitestin tuloksia on verrattu keskenään ja 21 % yhtiöistä kokee suh- teellisen spreadin nousevan rahastoannin jälkeisellä 30 päivän ajanjaksolla. Merkkitesti Verranto N Positiivinen Negatiivinen Vr (Själkeen >Sennen) Yhteensä 34 7 27 0.2059 Taulukko 4. Merkkitesti absoluuttiselle bid-ask spreadille. 55 Taulukko 5. Rahastoantien absoluuttiset bid-ask spreadit. Yhtiö Bid-ask spread ennen Rahastoan- tia Bid-ask spread Rahastoannin jälkeen Muutos Prosenttuaalinen muutos Olvi Oyj 0,323 € 0,099 € -0,224 € -69,42 % UPM-Kymmene Oyj 0,097 € 0,048 € -0,050 € -51,03 % Huhtamäki Oyj 0,334 € 0,091 € -0,243 € -72,78 % Leo Longlife Oyj 0,133 € 0,093 € -0,040 € -30,08 % Instrumentarium Oyj 0,302 € 0,200 € -0,103 € -33,96 % Chips Oyj 0,459 € 0,464 € 0,005 € 1,09 % Rakentajain konevuokraamo Oyj 0,173 € 0,054 € -0,119 € -68,79 % Efore Oyj 0,337 € 0,180 € -0,157 € -46,53 % Saunalahti Oyj 0,114 € 0,070 € -0,044 € -38,80 % Asko Oyj 0,414 € 0,203 € -0,210 € -50,85 % A Company Finland Oy 0,019 € 0,012 € -0,007 € -36,28 % Balansor Oyj 0,037 € 0,027 € -0,010 € -28,01 % Fiskars Oyj 0,195 € 0,221 € 0,027 € 13,64 % Talentum Oyj 0,734 € 0,198 € -0,536 € -73,05 % Kesla Oyj 0,863 € 0,903 € 0,040 € 4,62 % Tieto Corporation Oyj 1,744 € 0,156 € -1,59 € -91,06 % Stockmann Oyj 1,132 € 0,297 € -0,836 € -73,81 % Chips Oyj 1,329 € 0,650 € -0,679 € -51,09 % Tamfelt Oyj 1,339 € 1,477 € 0,14 € 10,34 % Asko Oyj 0,105 € 0,105 € 0,00 € 0,00 % Orion Oyj 0,209 € 0,151 € -0,06 € -27,61 % Lassila & Tikanoja Oyj 1,244 € 0,313 € -0,93 € -74,81 % Metra Oyj 0,839 € 0,401 € -0,44 € -52,24 % Efore Oyj 0,524 € 0,700 € 0,18 € 33,52 % Vaahto Group Ltd Oyj 0,600 € 0,343 € -0,26 € -42,80 % Talentum Oyj 0,359 € 0,221 € -0,14 € -38,35 % Werner Söderström Oyj 2,870 € 0,554 € -2,32 € -80,68 % Länsivoima Oyj 1,559 € 0,891 € -0,67 € -42,81 % Aspoyhtymä Oyj 1,884 € 0,572 € -1,31 € -69,64 % Fiskars Oyj 2,203 € 1,211 € -0,99 € -45,04 % Tamfelt Oyj 2,781 € 0,455 € -2,33 € -83,65 % Instrumentarium Oyj 1,009 € 0,566 € -0,44 € -43,89 % Stockmann Oyj 0,807 € 0,919 € 0,11 € 13,89 % KOP 0,036 € 0,026 € -0,01 € -27,09 % 56 Taulukko viisi kuvaa rahastoannin suorittaneiden yhtiöiden absoluuttiset bid-ask spreadit. Ensimmäisessä sarakkeessa löytyy rahastoannin suorittaneen yhtiön nimi, absoluuttinen bid-ask spread ennen rahastoantia euroissa, absoluuttinen bid- ask spread rahastoannin jälkeen euroissa, spreadien välinen muutos euroissa ja prosentuaalinen muutos. Absoluuttisen bid-ask spreadin muutokset Ennen rahastoantia spread (€) 0.7973 Jälkeen rahastoannin spread (€) 0.3786 Keskimääräinen muutos (€) -0.4187 Keskimääräinen muutos (%) -40.2070 t-arvo 3.8101 p-arvo 0.0006 Taulukko 6. Absoluuttisen spreadin muutokset. Tutkimustulokset absoluuttisen bid-ask spreadin keskimääräisten muutosten tu- loksista on kerätty taulukkoon kuusi. 30 kaupankäyntipäivän ajanjaksolla ennen rahastoantia absoluuttinen spread on keskimäärin 0,80€. Tutkittaessa 30 kaupan- käyntipäivän ajanjaksoa jälkeen rahastoannin spread on 0,38€. Keskimääräinen muutos -0,42€ ja keskimääräinen muutos prosentuaalisesti on -40.21 %. Tutkimustulos ei ole yllättävä sillä kun osakkeen arvo laskee, tässä tapauksessa rahastoannin takia, absoluuttinen spread laskee myös. Osakkeen arvon ollessa eu- romääräisesti suuri, absoluuttinen spread on usein suuri ja osakkeen arvon laski- essa absoluuttinen spread laskee myös. Tilastollista merkitsevyyttä kuvaavat t-testi ja p-arvo todistavat, että keskimääräinen absoluuttisen bid-ask spreadin muutos on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Tämän takia nämä tutkimustulokset todista- vat, että keskimääräinen absoluuttinen spread laskee rahastoannin suorittamisen jälkeen. 57 Yhtiö t-arvo p-arvo (2-suuntainen) Tilastollinen mer- kitsevyys Olvi Oyj 6.78040423 0.00000019 ++ UPM-Kymmene Oyj 3.77625401 0.00073186 ++ Huhtamäki Oyj 5.69149363 0.00000372 ++ Leo Longlife Oyj 2.28759321 0.02964213 + Instrumentarium Oyj 1.60168155 0.12006445 Chips Oyj -0.06119848 0.95162097 Rakentajain konevuokraamo Oyj 5.07115751 0.00002081 ++ Efore Oyj 5.33137424 0.00001010 ++ Saunalahti Oyj 2.82500932 0.00846733 ++ Asko Oyj 3.86193260 0.00058127 ++ A Company Finland Oyj 3.18387102 0.00345790 ++ Balansor Oyj 1.02327419 0.31463884 Fiskars Oyj -0.79716686 0.43183285 Talentum Oyj 6.09480523 0.00000123 ++ Kesla Oyj -0.31251671 0.75688411 Tieto Corporation Oyj 7.65528483 0.00000002 ++ Stockmann Oyj 6.23441818 0.00000084 ++ Chips Oyj 2.78314784 0.00937368 ++ Tamfelt Oyj -0.83094595 0.41279354 Asko Oyj -0.00000001 0.99999999 Orion Oyj 1.88986928 0.06880899 Lassila & Tikanoja Oyj 7.65740284 0.00000002 ++ Metra Oyj 2.95055864 0.00621881 ++ Efore Oyj -1.57047868 0.12715195 Vaahto Group