Taina Tuominen 

Kulttuuriarvojen ja korruption vaikutus 
tuloksenjärjestelyn esiintymiseen 

 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2021 

Laskentatoimen ja rahoituksen 
akateeminen yksikkö  

Laskentatoimen ja tilintarkas-
tuksen pro gradu -tutkielma 

Laskentatoimen ja tilintarkas-
tuksen maisteriohjelma 



2 

 

VAASAN YLIOPISTO 
Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö 
Tekijä:    Taina Tuominen 
Tutkielman nimi:  Kulttuuriarvojen ja korruption vaikutus tuloksenjärjestelyn esiin-
tymiseen 
Tutkinto:    Kauppatieteiden maisteri 
Oppiaine:   Laskentatoimen ja tilintarkastuksen maisteriohjelma 
Työn ohjaaja:   Teija Laitinen 
Valmistumisvuosi:  2021  Sivumäärä: 92 

TIIVISTELMÄ: 
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää kulttuuriarvojen ja korruption vaikutus tuloksen-
järjestelyn esiintymiseen. Tuloksenjärjestelyä esiintyy, kun yrityksen johto käyttää harkintaansa 
tilinpäätöstietojen esittämisessä. Motiiveita tähän on useita, kuten halu saavuttaa markkinoiden 
odotukset. Kansallinen kulttuuri muokkaa ja ohjaa ihmisten käyttäytymistä lapsuudesta lähtien, 
jolloin kulttuurista tulevat vaikutteet ovat yhteneväisiä kyseisen maan kansalaisille, mutta kult-
tuuri ja arvot vaihtelevat maiden välillä. Erilaiset kulttuuriarvot vaikuttavat esimerkiksi siihen, 
millainen on ihmisten kokema valtaetäisyys tai individualismi. Korruptiota esiintyy maissa eri 
laajuudessa ja korruption on todettu vaikuttavan negatiivisesti muun muassa yhteiskunnan ke-
hitykseen. Korruptiossa on takana oman edun tavoittelu yhteisen hyvän kustannuksella. Yrityk-
sen johto koostuu ihmisistä, joten voisi olettaa, että näillä kansallisilla epävirallisilla ominaisuuk-
silla on vaikutuksia siihen, miten johdossa olevat ihmiset käyttäytyvät myös yritysmaailmassa. 
Tuloksenjärjestelyyn vaikuttavia tekijöitä on tutkittu laajalti, mutta kulttuuriarvojen ja korrup-
tion yhdistäviä tutkimuksia ei vielä ole kovin montaa. 
 
Tuloksenjärjestelyn esiintymisen laskemiseen käytetään tutkielmassa Jonesin muokattua mallia. 
Mallilla saatavista yritysten harkinnanvaraisista jaksotuksista muodostetaan absoluuttinen arvo 
kuvaamaan tuloksenjärjestelyä. Tuloksenjärjestely lasketaan viiden maan pörssiyrityksistä koos-
tuvasta aineistosta vuosilta 2016-2018. Kulttuuriarvot ja korruptio saadaan muiden tutkimusai-
neistojen tuloksista valmiina. Hypoteeseja tutkitaan hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin 
avulla. Tämä menetelmä soveltuu monitasomallien analyyseihin. Tutkielman aineisto koostuu 
kahdesta tasosta eli yritystason tuloksenjärjestelystä ja selittävien muuttujien maatason kult-
tuuriarvoista (valtaetäisyys ja individualismi) ja korruptiosta. Kontrollimuuttujina käytetään yri-
tystason muuttujia.  
 
Tutkielmassa esitettävät hypoteesit valtaetäisyyden, individualismin ja korruption vaikutuksesta 
tuloksenjärjestelyn esiintymiseen eivät saaneet vahvistusta. Myöskään kulttuuriarvojen ja kor-
ruption yhteisvaikutukset eivät saaneet vahvistusta. Ainoastaan kontrollimuuttujat yrityksen 
koko ja tuloksen tappiollisuus olivat malleissa tilastollisesti merkitseviä. Tulosten perusteella voi-
daan päätellä, että kulttuuriarvot ja korruptio eivät vaikuta tuloksenjärjestelyn esiintymiseen. 
Kulttuuriarvoihin liittyvät aiemmat tutkimukset ovat saaneet hypoteeseihin myös vaihtelevia tu-
loksia. Oletettavasti tulosten vaihteluun voi olla monia tekijöitä, kuten tuloksenjärjestelyn mit-
taamiseen käytettävä malli, vuodet tai mukana olevat maat. Voi myös olla, että muut tekijät 
vaikuttavat enemmän tuloksenjärjestelyn esiintymiseen, jolloin tässä tutkielmassa käytetyt val-
taetäisyys ja individualismi eivät ole vaikuttavia tekijöitä. 
 
 
 

AVAINSANAT: tuloksenjärjestely, kansallinen kulttuuri, eriarvoisuus, individualismi, korruptio 
  



3 

 

Sisällys 

1 Johdanto 6 

1.1 Tutkielman tarkoitus ja rajaus 9 

1.2 Tutkielman rakenne 10 

2 Tuloksenjärjestely 11 

2.1 Tuloksenjärjestelyn mittaamisen mallit 14 

2.2 Harkinnanvaraisten erien mittaaminen 15 

2.3 Aiemmat tutkimukset tuloksenjärjestelystä 16 

3 Kulttuuriarvot 19 

3.1 Hofsteden kulttuuriulottuvuudet 22 

3.1.1 Valtaetäisyys 22 

3.1.2 Epävarmuuden välttäminen 24 

3.1.3 Individualismi 25 

3.1.4 Maskuliinisuus 26 

3.1.5 Pitkän aikavälin suuntautuminen 28 

3.2 Muita kulttuuriulottuvuuksia 29 

3.2.1 Schwartzin kulttuuriulottuvuudet 29 

3.2.2 GLOBE-projektin kulttuuriulottuvuudet 29 

3.3 Kulttuurit ja organisaatiot 30 

3.4 Aiemmat tutkimukset tuloksenjärjestelystä ja kulttuuriarvoista 32 

4 Korruptio 40 

4.1 Korruption vaikutukset ja esiintyminen 41 

4.2 Korruption mittaaminen 45 

4.3 Tuloksenjärjestely, kulttuuriarvot ja korruptio 47 

4.4 Hypoteesit ja yhteenveto 49 

5 Aineisto ja menetelmät 53 

5.1 Aineisto 53 

5.2 Selitettävä muuttuja 55 

5.3 Selittävät muuttujat 58 



4 

 

5.3.1 Kulttuuriarvot 58 

5.3.2 Korruptio 58 

5.3.3 Kontrollimuuttujat 59 

5.4 Mallinnus ja analyysi 59 

6 Tulokset 62 

6.1 Tilastolliset tunnusluvut 62 

6.2 Korrelaatiot 64 

6.3 Hierarkkinen lineaarinen regressioanalyysi 67 

6.4 Tulosten kontrollointi 74 

7 Johtopäätökset 77 

7.1 Tutkielman rajoitukset 79 

7.2 Jatkotutkimusmahdollisuudet 80 

Lähteet 82 

Liitteet 91 

Liite 1. HLM ennen ääriarvojen poistoa mallit 0, 1, 2a ja 3a (n = 1066) 91 

Liite 2. HLM ennen ääriarvojen poistoa mallit 2b ja 3b (n = 1066) 92 

  



5 

 

Taulukot 
 
Taulukko 1. Maakohtainen jakauma. 54 

Taulukko 2. Tuloksenjärjestely maittain. 57 

Taulukko 3. Tilastolliset tunnusluvut (n = 1033). 63 

Taulukko 4. Kulttuuriarvojen ja korruption keskiarvot maittain. 64 

Taulukko 5. Spearmanin korrelaatiot (n = 1033). 66 

Taulukko 6. Hierarkkinen lineaarinen mallinnus tulokset mallit 0, 1 ja 2a (n = 1033). 71 

Taulukko 7. Hierarkkinen lineaarinen mallinnus tulokset mallit 2b ja 3b (n = 1033). 73 

 
 

Symbolit ja lyhenteet 
 
σ2

e yksilötason varianssi 
 
σ2

u0 ryhmätason varianssi 
 
GAAP Generally Accepted Accounting Principles 
 
IFRS International Financial Reporting Standards, kansainväliset tilinpäätösstandardit  



6 

 

1 Johdanto 

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua yrityksen tilinpäätösinformaation luotettavuu-

desta. Esiin on noussut isoja kirjanpitoskandaaleja ja väärinkäytöksiä. Sijoittajat ja muut 

yrityksen sidosryhmät haluavat saada luotettavaa informaatiota tehdäkseen päätöksiä 

muun muassa sijoituskohteistaan. Sijoittajat eivät toimi pelkästään yhdellä maantieteel-

lisellä alueella, joten tilinpäätösinformaatioon voi vaikuttaa totutusta ympäristöstä poik-

keavia asioita. Täten on mielenkiintoista ja hyödyllistä ulottaa tutkimusta koskemaan 

maita, joilla on erilaiset kulttuurilliset taustat ja toimintaympäristöt, joissa yritykset toi-

mivat. Aihetta lähestytään tässä tutkielmassa tuloksenjärjestelyn kautta, jonka esiinty-

mistä pyritään ymmärtämään kulttuuriarvojen ja korruption vaikutuksen kautta. 

 

Tuloksenjärjestelyksi (earnings management) kutsutaan yrityksen johdon käyttämää 

harkintaa tuloksen esittämisessä, jotta taloudelliset luvut saadaan näyttämään halutun 

laisilta (Han, Kang, Salter & Yoo, 2010). Han et al. (2010) mukaan tuloksenjärjestelyä 

esiintyy yrityksissä ympäri maailman. Mikä sitten saa yrityksen johdon harkitsemaan toi-

mia, jotka voivat osoittautua epäeettisiksi tai jopa petollisiksi? Tutkimuksissa on etsitty 

selittäviä tekijöitä tuloksenjärjestelylle. Kirjallisuudessa esitetyn mukaan suurin syy tu-

loksenjärjestelylle on tahto päästä tiettyyn markkinoiden odottamaan tulokseen kysei-

sellä ajanjaksolla (Han et al., 2010). Esille on tullut myös muun muassa, että kulttuurilla 

on vaikutusta tuloksenjärjestelyyn (esim. Doupnik, 2008; Han et al., 2010, Lewellyn & 

Bao, 2017). Myös korruption negatiivista vaikutusta on tutkittu tuloksenjärjestelyn näkö-

kulmasta (esim. Picur, 2004). 

 

Dye (1988) mainitsee sekä ulkoisten että sisäisten vaatimusten motivoivan manipu-

loivaan käytökseen. Vaatimuksia voi tulla sisäisesti omistajien kautta, heidän kannusta-

essaan johtoa valitsemaan kustannuksia säästäviä toimia ja siten käyttämään tuloksen-

järjestelyä ja ulkoisesti liittyen mahdollisten tulevien sijoittajien näkökantaan yrityksen 

arvosta ja sen muodostumisesta (Dye, 1988). Organisaatioissa toimii ryhmä yksilöitä pää-

töksenteossa ja siten he tuovat omat käsityksensä mukanaan vaikuttamaan kyseisen or-

ganisaation toimintaan (North, 1992). 



7 

 

Hofsteden (1980) kulttuuriulottuvuuksien, valtaetäisyys, epävarmuuden välttäminen, in-

dividualismi ja maskuliinisuus, perusteella kulttuurien välisiä eroja voidaan arvottaa 

maittain. Kulttuuriulottuvuudet vaikuttavat ihmisten ajatteluun, organisaatioihin ja ins-

tituutioihin (Hofstede, 1982, s. 11). Deephouse, Newburry ja Soleimani (2016) totesivat 

myöskin, että ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat epäviralliset elementit, kuten kult-

tuurinormit ja –arvot, samoin Lewellyn ja Bao (2017) esittivät johdon päätöksentekoon 

vaikuttavan heidän taustansa, jossa he ovat kasvaneet, kuten kasvatuksen kautta tulevat 

arvot, normit ja uskomukset.  

 

Duong, Kang ja Salter (2016) esittivät tutkimuksessaan kysymyksen, voiko kansallisella 

kulttuurilla (national culture) olla vielä tänäkin päivänä vaikutuksia yritysten toimintaan, 

vaikka maailma on alkanut globalisoitua ja yhtenäistyä. He tulivat lopputulokseen, että 

kansallinen kulttuuri on edelleenkin merkittävä tekijä vaikuttamaan yritysten hallintota-

paan (corporate governance). Kulttuuriulottuvuuksien on havaittu vaikuttavan yksilöiden 

muodostamaan käsitykseen yritystoiminnan eri osa-alueista, kuten laadusta ja standar-

disoinnista (Hofstede, 2001; Kostova & Roth, 2002; Newburry & Yakova, 2006).  

 

Tutkimuksissa on todettu kulttuurisilla arvoilla olevan vaikutuksia myös tuloksenjärjeste-

lyn esiintymiseen. Kansallisilla epävirallisilla käytännöillä, kuten kulttuurilla ja etiikalla, 

on todettu olevan suurempi vaikutus liiketoimintaan, jos viralliset käytänteet eivät ole 

kehittyneet tai ne ovat epävakaat (Puffer & McCarthy, 2011). Koska yrityksen johto koos-

tuu ihmisistä, heidän käytökseensä vaikuttavien arvojen ja normien voisi olettaa tuovan 

osansa yrityksen toimintaankin. Näin ollen, yrityksissä esiintyvään tuloksenjärjestelyyn 

vaikuttaisivat maissa vallitsevat kulttuuriarvot. 

 

Myös maan instituutionaalisilla piirteillä ja oikeudellisilla ja sääntelevillä olosuhteilla on 

todettu olevan yhteys tuloksenjärjestelyyn (Han et al., 2010; Leuz, Nanda & Wysocki, 

2003). Viimeaikaisilla suurilla kirjanpitoskandaaleilla on ollut vaikutuksensa talouselä-

mään. Laskentatoimen todenmukaisuuteen onkin kiinnitetty huomiota entistä enem-



8 

 

män, esimerkiksi kovilla rangaistuksilla, ottamalla käyttöön säännöksiä ja lakeja sekä ke-

hittämällä malleja, joilla tunnistetaan niin kutsuttua opportunistista käytöstä (Vladu, 

Amat ja Cuzdriorean, 2017). Kirjanpidollisia petoksia käsittelevien artikkeleiden määrä 

on lisääntynyt viimevuosina (Montesdeoca, Medina & Santana, 2019), luultavammin 

juuri esiin tulleiden kirjanpitoskandaaleiden vuoksi, kuten ENRON, WorldCom ja AHOLD. 

 

Korruption määritelmänä on yhden johtavan korruptiota tutkivan järjestön, Transpa-

rency Internationalin, mukaan yleisesti uskotun vallan väärinkäyttö yksityisen hyödyn 

saamiseksi (Transparency International, 2019). Tutkimuksissa korruption on todettu vai-

kuttavan negatiivisesti. Laskentatoimen näkökulmasta korruption negatiivista vaikutusta 

on tutkittu juurikin tuloksenjärjestelyn näkökulmasta (esim. Picur, 2004; Riahi-Belkaoui, 

2004; Riahi-Belkaoui & AlNajjar, 2006; Mazzi, Slack & Tsalavoutas, 2018). Mazzi et al. 

(2018) totesivat tutkimusten osoittavan, että yleisesti katsottuna korruptio on yleistä lä-

pinäkyvyyttä puuttuvissa maissa. Kehittyvissä maissa korruptoituneisuus (esim. Shleifer 

& Vishny, 1993; Faccio, 2006; Olken & Pande, 2012), heikko oikeusturva (La Porta, Lopez-

de-Silanes, Shleifer & Vishny, 1999), heikko sijoittajansuoja (La Porta, Lopez-de-Silanes, 

Shleifer & Vishny, 2000) ja vähentynyt taloudellinen läpinäkyvyys (Fan, Wei, & Xu, 2011) 

ovat todennäköisempiä kuin kehittyneissä maissa. La Porta et al. (1999) toteavat lakien 

tuovan eroja maiden välille, kun tapaoikeuden (common-law) maissa sijoittajansuoja on 

parempi. 

 

Tuloksenjärjestelyyn vaikuttavia tekijöitä on tutkittu laajalti, mutta vain harvoissa tutki-

muksissa on vielä otettu huomioon kulttuuriarvojen ja korruption yhteisvaikutuksia. 

Näillä maiden päätöksentekoa ohjailevilla epävirallisilla ominaisuuksilla kuitenkin voisi 

olettaa olevan vaikutus johdon toimintaan ja näin ollen tuloksenjärjestelyn esiintymi-

seen. Koska aiempia tutkimuksia on vähän, aihe on tuore ja siitä on odotettavissa mie-

lenkiintoinen ja hyödyllinen lisä aihealueen kirjallisuuteen sekä sidosryhmien, sijoittajien 

ja lainsäätäjien käyttöön. Aihe on myös ajankohtainen tilinpäätösinformaation tarpeelli-

suutta ja luotettavuutta markkinoilla ajatellen. Yritysten kansainvälistyessä kansallisten 



9 

 

vaikutusten, kuten kulttuuriarvojen ja korruption, ymmärtäminen voi muodostua tärke-

äksi taloudellisia lukuja tulkitessa ja niiden muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä arvioi-

taessa. 

 

 

1.1 Tutkielman tarkoitus ja rajaus 

Tutkielman tarkoitus on tutkia valittujen maiden pörssiyrityksissä esiintyvää tuloksenjär-

jestelyä, maiden kulttuuriarvoja ja korruptoituneisuutta. Tavoitteena on selvittää miten 

maiden kulttuuriarvot ja korruptio vaikuttavat tuloksenjärjestelyn esiintymiseen. Kult-

tuuriarvoja tarkastellaan vaikuttavina tekijöinä tuloksenjärjestelyyn, kuten myös korrup-

tion vaikutusta. Näiden lisäksi tutkitaan millainen yhteisvaikutus kulttuuriarvoilla ja kor-

ruptiolla on tuloksenjärjestelyn esiintymiseen. 

 

Tässä tutkielmassa lähestytään aihetta tutkimalla valittujen maiden pörssiyrityksissä 

esiintyvää tuloksenjärjestelyä, käyttämällä Jonesin (1991) muokattua mallia (Dechow, 

Sloan & Sweeney, 1995). Kulttuuriarvojen osalta käytetään Hofsteden (1980) kehittämää 

ja keräämää aineistoa maiden kulttuuriulottuvuuksien tutkimuksesta. Näistä kulttuuriar-

voista kahta, valtaetäisyyttä ja individualismia, tarkastellaan vaikuttavina tekijöinä tulok-

senjärjestelyyn. Maiden korruptiota kuvaamaan käytetään aistittua korruptiota mittaa-

vaa indeksiä, Kaufmannin, Kraayin ja Mastruzzin (2011) kehittämää World Bankin Control 

of Corruption –indikaattoria. 

 

Tutkielma rajataan koskemaan viittä maata. Maista otetaan mukaan pörssiyritykset, 

jotka ovat ottaneet käyttöönsä IFRS:n mukaisen tilinpäätösraportoinnin. Tutkielmassa 

mukana olevat maat valitaan eri osista maailmaa, jonka jälkeen tarkastellaan näiden kult-

tuuriarvojen ja korruptoituneisuuden eroja, jotteivat ne ole täysin samankaltaisia. Mu-

kaan otettavat maat valitaan myös osin mukaillen aiemmissa tutkimuksissa esiintyneitä 

maita. Lisäksi kaikki tarvittavat tiedot tulee olla saatavilla näistä maista. 

 



10 

 

1.2 Tutkielman rakenne 

Tutkielman alkuun muodostetaan tutkielmalle teoreettinen viitekehys, jossa esitellään 

tarkemmin tuloksenjärjestelyä, kulttuuriarvoja ja korruptiota sekä aihealueesta aiemmin 

tehtyjä tutkimuksia. Näiden avulla luodaan tutkielmalle pohja ja valitaan tutkittavat hy-

poteesit. Tutkielma etenee alun teoreettisesta viitekehyksestä empiiriseen tutkimus-

osaan. Seuraavassa kappaleessa kuvataan tutkielman kulku tarkemmin. 

 

Tutkielman toisessa luvussa käsitellään tuloksenjärjestelyä ja aiempia tutkimuksia ai-

heesta, kolmannessa luvussa esitellään kulttuuriarvoja ja kulttuuriarvoihin ja tuloksen-

järjestelyyn liittyviä aiempia tutkimuksia ja neljännessä luvussa tarkastellaan korruptiota 

ja aiempia tutkimuksia tuloksenjärjestelystä, kulttuuriarvoista ja korruptiosta sekä lo-

puksi muodostetaan tämän tutkielman hypoteesit. Viidennessä luvussa esitellään käy-

tettävä aineisto ja menetelmät ja kuudennessa luvussa empiirinen tutkimus tuloksineen. 

Viimeisessä, seitsemännessä luvussa esitetään johtopäätökset, tutkielman rajoitukset ja 

jatkotutkimusmahdollisuudet. 



11 

 

2 Tuloksenjärjestely 

Tuloksenjärjestelyä esiintyy yrityksen johdon käyttäessä harkintaansa tilinpäätösrapor-

toinnissa. Tuloksenjärjestely voidaan jakaa kahteen luokkaan, joita ovat kirjanpidollinen 

tuloksenjärjestely (accruals manipulation) ja liiketoimintaprosesseihin liittyvä tuloksen-

järjestely (real activities manipulation). Johto käyttää harkintaansa, ja siten niiden voi-

daan katsoa olevan tuloksenjärjestelyn keinoja, esimerkiksi poistometodien ja -aikojen 

valintaan, henkilöstöön liittyvissä korvauksissa, luottotappioita tai omaisuuden alaskir-

jauksia harkitessaan sekä laskennallisien verojen kirjauksissa. (Healy & Wahlen, 1999.) 

 

Lyhyen aikavälin tuloksenjärjestelyn keinoina johdolla on valta johtaa ja ohjata resurssien 

käyttöä toiminnoissa, kuten päättää ajankohta jolloin myydään toimintaan liittymätöntä 

varallisuutta tai realisoidaan sijoitusten tappioita tai voittoja sekä valitsemalla kirjanpi-

totapoja, joilla on vaikutuksia lyhyen aikavälin tulokseen (Bruns & Merchant, 1990). Tu-

loksenjärjestelyyn liittyy johdon harkinnanmukainen mahdollisuus vääristää yrityksen 

taloudellista tilaa, minkä tarkoituksena on johtaa harhaan yrityksen osakkaita tai muita 

sidosryhmiä (Healy & Wahlen, 1999). 

 

Tutkijat ovat tunnistaneet ja tutkineet tuloksenjärjestelyn esiintymistä sen eri muodoissa. 

Tällaisia ovat esimerkiksi jaksotuksiin perustuvat (accrual-based) ja liiketoimintaproses-

seihin perustuvat (real earnings management) tavat. Jaksotuksiin perustuvaa tuloksen-

järjestelyä tutkitaan harkinnanvaraisten erien kautta, kun taas liiketoimintaprosessiin pe-

rustuvaa tuloksenjärjestelyä tutkitaan epänormaalien tuotantokulujen, harkinnanvarais-

ten kulujen sekä operatiivisen kassavirran kautta (esim. Ferentinou & Anagnostopoulou, 

2016). Roychowdhury (2006) toteaa, että liiketoimintaprosesseihin ja päätöksiin perus-

tuvalla tuloksenjärjestelyllä voi olla negatiivisia vaikutuksia yrityksen kassavirtaan tule-

vaisuudessa. Tuloksenjärjestelyä esiintyy niin tulosta nostavassa (income-increasing) 

kuin tulosta laskevassa (income-decreasing) muodossa (Burgstahler & Dichev, 1997). 

 

Koska tuloksenjärjestelyyn liittyy johdon harkinnanmukainen mahdollisuus vääristää yri-

tyksen tilinpäätöstä, tuloksenjärjestelyn on katsottu yleisesti olevan virheellisen tiedon 



12 

 

antamista yrityksen taloudellisesta tilanteesta, ja siten väärin tai epäeettistä, vaikka se 

olisikin tehty yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden (kuten GAAP) sallimissa ra-

joissa (Bruns & Merchant, 1990). Vaikka usein tuloksenjärjestely mielletään virheellisen 

tiedon antamiseksi, Healy ja Wahlen (1999) huomauttavat johdon voivan käyttää harkin-

taansa myös laadukkaamman tiedon antamiseen sidosryhmille. Tällöin harkintaa on käy-

tetty kertomalla tulevaisuuden näkymistä totuudenmukaisemmin. 

 

Tutkimuksessaan Bruns ja Merchant (1990) toteavat johdon näkökannan eettisestä toi-

minnasta vaihtelevan jopa yrityksen sisällä, jolloin eettisesti toimivien johtajien on ehkä 

joustettava periaatteistaan voidakseen edetä urallaan. Yrityskulttuuri on vaikuttava te-

kijä myös johdon käyttäytymiseen, sillä avoimuuteen ja muiden johtajien yhteistoimin-

taan kannustavassa yrityskulttuurissa voi lyhyen aikavälin tuloksenjärjestelyn olettaa vä-

häisemmäksi kuin yrityskulttuurissa, joka on hyvin kilpailuhenkinen tai jossa alisuoriutu-

misesta rangaistaan (Bruns & Merchant, 1990). 

 

Koska GAAP:n sallima tuloksenjärjestely ei ole ollut kuvailtuna selkeästi, Dechow ja Skin-

ner (2000) havainnollistivat tutkimuksessaan GAAP:n sallimissa rajoissa tehtyjä tilinpää-

tösvalintoja ja toisaalta GAAP:n säännöksiä rikkovia eli petoksellisia valintoja. He tunnis-

tivat petoksen lisäksi niin neutraaleja, konservatiivisia kuin aggressiivisia tuloksenjärjes-

telykeinoja. Seuraavassa esitellään niitä tarkemmin. 

 

GAAP:n sallimia kirjanpidollisia valintoja ovat konservatiivisista tavoista liiallisten varaus-

ten tekeminen, ylisuuret uudelleenjärjestelykulut sekä varojen alaskirjaukset taseesta ja 

meneillään olevien tutkimus- ja kehityskulujen yliarvostaminen, kun taas puolestaan ag-

gressiivisia valintoja ovat luottotappiovarausten aliarvostaminen ja varausten liialliset 

alaskirjaukset. Kassavirtoihin vaikuttavia liiketoimintaprosesseihin liittyviä päätöksiä tai 

valintoja ovat konservatiiviset myyntien viivästyttäminen ja tutkimus- ja kehityskulujen 

aikaistaminen, kun taas aggressiivisista tavoista myynnin nopeuttaminen ja tutkimus- ja 

kehityskulujen kirjaamisen viivästyttäminen. GAAP:n rajojen sisällä tapahtuvien aggres-



13 

 

siivisten ja konservatiivisten valintojen väliin mahtuu vielä neutraalin toiminnan mukai-

set tuotot. Petollisina keinoina mainitaan myyntien kirjaaminen ennenaikaisesti tai to-

dellista myöhemmin, kuvitteellisten myyntien kirjaaminen sekä varaston liioiteltu arvos-

taminen. (Dechow & Skinner, 2000.) 

 

Tuloksenjärjestelyyn liittyviä motiiveja löytyy pääomamarkkinoilta, lainasopimuksista, 

johdonpalkitsemissopimuksista sekä viranomaisten sääntelyn johdosta (Healy & Wahlen, 

1999). Tuloksenjärjestelyn ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää syyt, miksi johto on 

halukas järjestelemään tulosta. Johdon kannustimiksi tuloksenjärjestelyyn on tutkimuk-

sissa löydetty syiksi muun muassa tappioiden välttely, kvartaaleittain tapahtuvan tulos-

kasvun raportoiminen ja analyytikkojen ennusteiden saavuttaminen eli johdon haluk-

kuus saavuttaa tietyt kriteerit. Johdon kannustimena voidaan pitää myös tuloksenjärjes-

telyn kautta mahdollistettavaa osakkeiden hinnan kasvattamista ennen osakeantia. 

(Dechow & Skinner, 2000.) Tuloksenjärjestelyn keinoin voidaan välttää myös riskiä rikkoa 

lainasopimuksien ehtoja tai lainsäätelyn väliintuloa (Healy & Wahlen, 1999). 

 

Burgstahler ja Dichev (1997) ovat todenneet yritysten tuloksenjärjestelyn kautta vältte-

levän vähäisiä tappioita ja tuloksen laskua, johon tutkimuksissa operatiivisen kassavirran 

ja käyttöpääoman muutosten on todettu viittaavan. Operatiivisen kassavirran muutok-

silla yritykset muuttivat vähäiset tappiot hieman voiton puolelle, jotta tappiolla ei olisi 

negatiivista vaikutusta yritykseen (Burgstahler & Dichev, 1997).  

 

Tuloksenjärjestely voidaan siis mieltää johdon vallankäyttämiseksi ja harkinnaksi yrityk-

sen tilinpäätösraportoinnissa, ja näillä toimilla johto edesauttaa yrityksen tavoitteiden 

tai johdon henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumista ja yrityksen sijoittumista markki-

noiden näkökulmasta. Seuraavaksi tarkastellaan tuloksenjärjestelyn mittaamista ja ha-

vainnointia. 

 

 



14 

 

2.1 Tuloksenjärjestelyn mittaamisen mallit 

Tuloksenjärjestelyn havaitsemiseksi ja analysoimiseksi on kehitetty useita malleja. Ylei-

sesti tutkimuksia on tehty käyttämällä harkinnanvaraisia eriä, joiden tunnistamiseksi tar-

vitaan malli, joka havaitsee harkinnanvaraiset erät tuloksesta merkkinä johdon käyttä-

mästä tuloksenjärjestelystä (Dechow et al., 1995). Harkinnanvaraisiin eriin perustuvia 

malleja on monia, näistä mainittakoon Jonesin (1991) kehittämä jaksotuksiin perustuva 

malli (accrual-based model) ja siitä myöhemmin muunneltu Jonesin (1991) malli 

(Dechow et al., 1995). Roychowdhury (2006) kehitti mallin, joka on tarkoitettu liiketoi-

mintaprosessien kautta esiintyvän tuloksenjärjestelyn havaitsemiseksi. Tutkimuksissa 

lienee eniten käytetty malli on Jonesin (1991) malli. 

 

Healy ja Wahlen (1999) toteavat, että vaikka tuloksenjärjestelyn esiintymisestä puhutaan 

paljon, ei sen toteaminen tutkimuksissa kuitenkaan ole helppo tehtävä, sillä tunnistaak-

seen manipulointia tutkijat joutuvat ensin arvioimaan mikä olisi manipuloimaton tulos. 

Tuloksenjärjestelyn esiintyvyyttä on enimmäkseen mitattu joko tai -periaatteella käyt-

täen jaksotuksiin perustuvaa ja/tai liiketoimintaprosesseihin perustuvaa tuloksenjärjes-

telyä merkkinä tuloksenjärjestelystä, mutta tutkimuksessaan Chen, Huang ja Fan (2012) 

löysivät taiwanilaisten yritysten keskuudesta todisteita näiden käytöstä toisiaan täyden-

tävinä yritysten kasvattaessa tai alentaessa tulostaan. He totesivat strategisesti liiketoi-

mintaprosessien kautta tapahtuvaa tuloksenjärjestelyä käyttävien yritysten samanaikai-

sesti vahvistavan vielä jaksotuksiin perustuvalla tavalla haluttuun tulokseen pääsemistä 

(Chen et al., 2012). 

 

Leuz et al. (2003) kehittivät omassa tutkimuksessaan neljä erilaista maakohtaista mit-

taustapaa tuloksenjärjestelyn osoittamiseen, kun yrityksen sisäpiirissä tehdyt valinnat 

vaikuttivat raportointiin. He tunnistivat seuraavia tapoja käyttää tuloksenjärjestelyä ja 

asettivat mittarinsa niiden mukaan: 1) tuloksen tasoittelu eli tapa, jossa yrityksen tulosta 

tasoitetaan esimerkiksi jaksotuksilla, 2) kirjanpidolliset harkinnalliset erät, jotka vaikut-

tavat kassavirtaan, kuten tuottojen aikaistaminen tai kustannusten aktivointi, jolloin jak-



15 

 

sotusten muutoksella ja operatiivisella kassavirralla on negatiivinen korrelaatio, 3) yrityk-

sen taloudellisen tilanteen vääristäminen, kuten liian suurena raportoidut tuotot toivot-

tujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja 4) johdon harkinnan mukainen vähäisten tappioi-

den esittämättä jättäminen, jos tappio voidaan muuttaa hieman voiton puolelle, jonka 

esimerkiksi Burgstahler ja Dichev (1997) ovat myös todistaneet. (Leuz et al., 2003.) Leuz 

et al. (2003) kehittämiä arvoja ovat käyttäneet tutkimuksessaan ainakin Callen, Morel ja 

Richardson (2011), joiden tutkimuksesta kerrotaan myöhemmin lisää. 

 

 

2.2 Harkinnanvaraisten erien mittaaminen 

Harkinnanvaraisten erien mittaaminen aloitetaan yleisesti määrittämällä jaksotusten ko-

konaiskertymä. Sen jälkeen kehitettyä mallia käytetään erottamaan ei-harkinnanvaraiset 

erät kokonaisuudesta, jolloin saadaan harkinnanvaraisten erien lopputulema. (Dechow 

et al., 1995.) Seuraavaksi esitellään Jonesin (1991) malli, jossa oletetaan, että ei-harkin-

nanvaraiset erät ovat vakiot ja niiden kautta koitetaan kontrolloida yrityksen taloudessa 

tapahtuvia muutoksia. Jonesin (1991) mallin kaava ei-harkinnanvaraisten erien toteami-

seen tapahtumavuonna on: 

 

 𝑁𝐷𝐴𝜏 = 𝛼1 (
1

𝐴𝜏−1
) + 𝛼2(∆𝑅𝐸𝑉𝜏) + 𝛼3(𝑃𝑃𝐸𝜏),   (1)  

 

jossa 

∆𝑅𝐸𝑉𝜏 = liikevaihto vuonna τ vähennettynä liikevaihto τ-1 ja suhteutettuna kokonaisva-

roihin τ-1 

𝑃𝑃𝐸𝜏 = aineellinen käyttöomaisuus vuonna τ, suhteessa kokonaisvaroihin τ-1 

𝐴𝜏−1 = yrityksen kokonaisvarat vuonna τ-1 

𝛼1, 𝛼2, 𝛼3 = yrityskohtaiset parametrit. 

 

Seuraavaa kaavaa käytetään Jonesin (1991) mallin yrityskohtaisten parametrien lasken-

taan: 



16 

 

 𝑇𝐴𝜏 = 𝑎1 (
1

𝐴𝜏−1
) + 𝑎2(∆𝑅𝐸𝑉𝜏) + 𝑎3(𝑃𝑃𝐸𝜏) + 𝜐𝜏,   (2)  

 

jossa 

TA = kokonaisjaksotukset suhteessa viivästettyihin kokonaisvaroihin. 

 

Jonesin (1991) malli ei ota huomioon harkinnanvaraisuutta liikevaihdossa, olettaen että 

se on oikealla tasolla. Koska tuloksenjärjestelyyn liittyy myös johdon harkinnan mahdol-

lisuus liikevaihdon osalta, joka voi ilmetä kasvaneina saamisina luotolla myynnin seu-

rauksena, ovat Dechow et al. (1995) luoneet muunnellun Jonesin (1991) mallin, jonka 

kaava on seuraava (Dechow et al., 1995): 

 

𝑁𝐷𝐴𝜏 = 𝛼1 (
1

𝐴𝜏−1
) + 𝛼2(∆𝑅𝐸𝑉𝜏 − ∆𝑅𝐸𝐶𝜏) + 𝛼3(𝑃𝑃𝐸𝜏),   (3) 

 

mallissa 

∆𝑅𝐸𝐶𝜏 = myyntisaamiset vuonna τ vähennettynä myyntisaamisilla τ-1 ja suhteutettuna 

kokonaisvaroihin τ-1. 

 

Dechow et al. (1995) toteavat, että yrityskohtaiset parametrit ja ei-harkinnanvaraiset 

erät havainnoidaan samalla lailla kuin alkuperäisessä Jonesin (1991) mallissa, mutta 

muunneltu malli ottaa huomioon luotolla tehtyjen myyntien ja myyntisaamisten vuoden 

aikaisen muutoksen, joiden eroa voidaan olettaa tuloksenjärjestelyksi. Tuloksenjärjeste-

lyä voidaan harkita tilinpäätöksen yhteydessä helpommin juuri luottomyynnin kautta 

kuin kassaan tulevana rahavirtana (Dechow et a., 1995). 

 

 

2.3 Aiemmat tutkimukset tuloksenjärjestelystä 

Tuloksenjärjestelyn esiintymistä on tutkittu paljon ja monesta eri näkökulmasta ja sille 

on tutkimuksissa yritetty löytää syitä. Tutkimukset ulottuvat maailmanlaajuisesti ja mo-

nessa tutkimuksessa onkin tutkittu maiden välisiä eroavaisuuksia pelkästään yhden 



17 

 

maan sijaan. Seuraavassa tarkastellaan muutamaa aiempaa tutkimusta tuloksenjärjeste-

lystä. 

 

Burgstahler, Hail ja Leuz (2006), jotka tutkivat tuloksenjärjestelyn esiintyvyyttä Euroopan 

Unionin alueella, totesivat tuloksenjärjestelyä esiintyvän enemmän yksityisissä yrityk-

sissä kuin pörssinoteeratuissa yhtiöissä. Maissa, joissa oli laajat ja kehittyneet osake-

markkinat, pörssinoteeratut yhtiöt käyttivät entistä vähemmän tuloksenjärjestelyä, mikä 

viittasi pääomamarkkinoiden voivan parantavaa taloudellista raportointia (Burgstahler 

et al., 2006). Kovan verotuksen Burgstahler et al. (2006) totesivat vaikuttaneen myös tu-

loksenjärjestelyn esiintymiseen yksityisissä yrityksissä, jolloin ne välttelivät verojen mak-

sua muokkaamalla tulostaan. 

 

Stubben (2010) tutki harkinnanvaraisiin tuottoihin ja jaksotuksiin perustuvien mallien 

välistä tuloksenjärjestelyn havaitsemiskykyä. Hän löysi todisteita, että hänen kehittä-

mänsä malli tuottoihin liittyvän tuloksenjärjestelyn osalta oli tehokkaampi havaitsemaan 

tuloksenjärjestelyä, esimerkiksi U.S Securities and Exchange Commission SEC –julkaisu-

jen osalta. Komission SEC-julkaisut liittyvät yritysten väärinkäytöksiin, joita komissio val-

voo Yhdysvaltojen markkinoilla ja julkaisee tutkinnasta tiedot sivustollaan suojellakseen 

sijoittajia ja ylläpitääkseen oikeudenmukaisuutta, sääntelyä ja tehokkuutta markkinoilla 

ja helpottaakseen pääomamuodostelmaa (U.S. Securities and Exchange Commission, 

2019). Tehtyään vertailua mallien välillä Stubben (2010) havaitsi Jonesin (1991) mallin 

olevan tehokkaampi kuin siitä muokattu malli (Dechow et al., 1995). Tutkijat ovat kuiten-

kin jatkaneet molempien mallien käyttöä. 

 

Ferentinou ja Anagnostopoulou (2016) tutkivat kreikkalaisten yritysten tuloksenjärjeste-

lyn esiintymistä ennen ja jälkeen International Financial Reporting Standardin (IFRS) 

käyttöönottoa kahden eri tuloksenjärjestelyn keinon avulla, sekä jaksotuksiin että liike-

toimintaprosesseihin perustuvan. He totesivat IFRS:n käyttöönoton lisänneen liiketoi-

minnanprosesseihin liittyvää tuloksenjärjestelyä, mutta aiemmin esiintynyttä jaksotus-



18 

 

perustaista tuloksenjärjestelyä IFRS:n käyttöönotto puolestaan laski. Uusilla standar-

deilla voitiin siten katsoa olevan vaikutuksia yrityksen valintoihin tuloksenjärjestelyn 

muodon valinnassa. (Ferentinou ja Anagnostopoulou, 2016.) 

 

Vladu et al. (2017) puolestaan tutkivat espanjalaisten yritysten tulosmanipulointia käyt-

tämällä tutkimusotoksessaan sekä markkinoita valvovan viranomaisen manipuloinnista 

tunnistamia yrityksiä, että vastaavasti yrityksiä, joiden oletettiin noudattaneen hyvää kir-

janpitotapaa, koska väärinkäytöksiä ei oltu todettu. Tutkimuksessa kävi ilmi, että mani-

pulointia pystyttiin tunnistamaan saamisten kasvusta, velkaantumisasteen lisääntymi-

sestä sekä myynnin vähentymisestä. Tuloksenjärjestelyn esiintymistä pystyttiin myös en-

nakoimaan tulosten mukaan aiempien vuosien tunnuslukujen avulla, jotka kertoivat sa-

manaikaisesta kasvusta omaisuustileillä. (Vladu et al., 2017.) 

 

Md Nasir, Ali, Razzaque ja Ahmed (2018) tekivät samankaltaisen tutkimuksen malesialai-

sella aineistolla. He tutkivat, voiko liiketoimintaprosesseihin perustuvilla ja jaksotuksiin 

perustuvilla tuloksenjärjestelyn tavoilla havaita eroja petoksesta kiinnijääneiden ja ver-

tailuyhtiöiden välillä jo ennen petoksen tapahtumista. Tuloksissa Md Nasir et al. (2018) 

totesivat, että molemmissa tapauksissa voitiin havaita neljä vuotta ennen tapahtumaa 

poikkeavuus petoksellisten ja vertailuyritysten välillä. Näin ollen tuloksenjärjestelyä tut-

kimalla sijoittajat ja analyytikot voisivat jo ennakolta havaita varoitusmerkkejä (Md Nasir 

et al., 2018). 

 

Tuloksenjärjestelyn kautta voi mahdollisesti havaita jo ennakolta yritysten vaikeuksia. 

Tämä lienee sijoittajille hyödyllinen tieto, jos he pystyvät siten valitsemaan kestäviä sijoi-

tuskohteita salkkuunsa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että tuloksenjärjestelyllä on 

hyvin moninaisia vaikutuksia yritysmaailmaan. Seuraavassa luvussa tutustutaan kulttuu-

riarvoihin ja miten ne voivat vaikuttaa maittain sekä organisaatioihin ja näiden kautta 

mahdollisesti myös tuloksenjärjestelyn esiintymiseen. 



19 

 

3 Kulttuuriarvot 

Kulttuuriarvot vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja ajattelumalleihin. Tässä tutkimuk-

sessa käytetään Hofsteden (1980) luomia kulttuuriulottuvuuksia. Luku etenee käsittele-

mällä ihmismieltä ja arvoja ja niiden liitännäisyyttä kulttuuriin ja yhteiskuntaan, minkä 

jälkeen esitellään Hofsteden (1980, 2001) kulttuuriulottuvuudet ja kulttuurin vaikutuksia 

organisaatioihin. Luvun lopuksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia liittyen tuloksenjärjes-

telyyn ja kulttuuriarvoihin. 

 

Hofsteden (1980) kulttuuriulottuvuuksien pohjana on oletus, että jokaisella ihmisellä on 

lapsuudessa luotu kulttuurimalli, jota vahvistetaan myöhemmin kouluissa ja organisaa-

tioissa ja että nämä arvot sisältävät osaltaan palan kansallista kulttuuria (Hofstede, 1982, 

s. 11). Hofstede (2001) kutsuu tätä ihmisten kantamaa kulttuurimallia nimellä ”mental 

programs”, suomennan sen mielen ohjelmoinniksi. Kulttuuri on mieleen ohjelmoitu ko-

konaisuus, joka ilmenee arvoina, symboleina, sankareina ja rituaaleina (Hofstede, 2001, 

s. 1). 

 

Myös kulttuuria on määritelty eri tavoin. Hofstede (2001) kirjassaan tarkoittaa kulttuu-

rilla juurikin kansallista kulttuuria. North (1992) kuvailee yksilöiden omaavan ”mental 

model”, mielen mallin, joka koostuu kulttuurista, kokemuksien kautta tulevasta ja ei-kult-

tuurisesta ja ei-paikallisesta oppimisesta. Kulttuuri siirtyy sukupolvien välillä tiedon, ar-

vojen ja normien muodossa, jotka vaihtelevat etnisten ryhmien ja yhteisöjen välillä 

(North, 1992).  

 

Ihmisten käyttäytyminen ei ole sattumanvaraista, vaan sitä voidaan ennakoida. Näin on 

voinut syntyä sosiaalisia järjestelmiä. Teemme oletuksia toiminnasta tai tilanteista, kuten 

henkilön saapumisesta töihin tiettyyn aikaan, tai siitä, että taksikuski vie meidät halut-

tuun paikkaan. Näin tulee mielikuva, että ihmisten käyttäytymistä ohjaavat heidän mie-

len ohjelmointinsa ja he tulevat toimimaan jotakuinkin vakaasti ja samankaltaisesti ajan 

myötä. Ihmisten käyttäytyminen tekojen ja sanojen mukaan on merkki siitä, miten hänen 



20 

 

mielen ohjelmointinsa toimii. Mielen ohjelmointi on aineetonta ja ihmiset luovat käsi-

tyksiä mielikuvituksessaan, jotka helpottavat heitä ymmärtämään asioita. (Hofstede, 

2001, s. 2.) 

 

Mielen ohjelmointia esiintyy niin yksilötasolla kuin universaalilla ja kollektiivisella tasolla, 

osa on uniikkia ja osa jaettua. Universaalilla tasolla mielen ohjelmointi on samanlaista 

kaikilla, tai ainakin lähes kaikilla, ja se esiintyy ihmiskehon biologisena toimintana, mutta 

myös ilmaisevana käytöksenä. Kollektiivisella tasolla ihmiset jakavat tietyn ryhmän sisällä 

samoja arvoja, mutta eroavat toisen ryhmän tai kategorian kanssa. Yksilölliset tasot ovat 

uniikkia ohjelmointia, jollaista ei muilla esiinny samanlaisena. Yksilöllisyys esiintyy saman 

yhteisen kulttuurin sisällä poikkeavana käyttäytymisenä ryhmään verrattuna. Kollektiivi-

sella tasolla oleva mielen ohjelmointi on se, joka on normaalisti tullut ihmiselle opittuna, 

kuten koulutuksessa, ja näin saman koulutuksen saaneet voivat jakaa samoja arvoja ko-

kemuksensa kautta. Oppiminen myös kestää koko elämän ajan, vaikkakin suurin osa 

opeista saadaan heti syntymän jälkeen. (Hofstede, 2001, s. 2-4.) 

 

Hofstede (2001) käyttää mielen ohjelmointia kuvaamaan arvoja ja kulttuuria. Kulttuuri 

vaatii kollektiivista näkökulmaa arvoihin, joten arvoja on käsitelty sekä yksilötasolla että 

kollektiivisella tasolla. Hofstede (2001) yksinkertaistaa arvon määritelmäksi taipumuksen 

pitää jotain asiaintilaa haluttavampana kuin toista. Tunnearvoilla on kaksi vastapuolta, 

kuten paha vastaan hyvä, likainen – puhdas, vaarallinen – turvallinen, moraali – moraa-

liton ja niin edelleen. Arvot kuvailevat ihmisen subjektiivista määritelmää rationaalisuu-

desta. (Hofstede, 2001, s. 5-6.) 

 

Hofstede (2001) määrittelee kulttuurin seuraavasti: mielen kollektiivinen ohjelmointi, 

joka erottaa yhden ryhmän tai ihmisryhmän jäsenet toisesta. Kulttuuri ilmentyy myös 

havaittavina elementteinä, toisinkuin arvot ennen kuin ne huomataan käytöksen kautta. 

Tällaisia havaittavia elementtejä ovat symbolit, sankarit ja rituaalit. Yhdessä arvojen 

kanssa nämä elementit kuvaavat hyvin koko konseptia. (Hofstede, 2001, s. 9-10.) Seuraa-

vaksi käsitellään symboleita, sankareita ja rituaaleja tarkemmin. 



21 

 

Symboleiden monesti monitahoisen merkityksen tunnistavat yleensä vain kulttuurin jä-

senet. Symbolit ovat sanoja, viittauksia, kuvia tai esineitä, ja niitä syntyy uusia tai niitä 

voidaan helposti kopioida toisiin kulttuureihin. Sankarit tuovat esiin kulttuurissa arvos-

tettuja ominaisuuksia ja ovat henkilöitä, niin eläviä kuin kuolleita tai todellisia sekä ku-

vitteellisia, joita arvostetaan, ja he toimivat käytösmalleina. Rituaalit ovat yhteisöllistä 

toimintaa, jotka ovat kulttuurissa enemmänkin sosiaalisesti olennaisia ja pitävät yksilöl-

lisyyden vahvasti sidoksissa kollektiivisuuden normien sisään. (Hofstede, 2001, s. 9-10.) 

 

Yhteiskunnalliset normit, kuten perhe, koulutusjärjestelmä, poliittinen järjestelmä ja 

lainsäädäntö, ovat kehittäneet ja muokanneet yhteiskunnan tietynlaisiin rakenteisiin ja 

toimintatapoihin. Perustamisensa jälkeen nämä instituutiot ovat vahvistaneet yhteiskun-

nallisia normeja ja ympäristöolosuhteita. Sulkeutuneissa yhteiskunnissa instituutiot ei-

vät juurikaan muutu, mutta ne voivat kuitenkin muuttua. Muutoksella ei välttämättä ole 

vaikutusta yhteiskunnallisiin normeihin ja uudet instituutiot hioutuvatkin enemmistön 

arvojen mukaan, kunnes ne ovat tavoiltaan ja toiminnoiltaan mukautuneet olemassa 

oleviin normeihin. (Hofstede, 2001, s. 11.) 

 

North (1992) kuvailee instituutioiden ja niiden muutosten muokkaavan talouselämää, 

sillä ne ovat yhteiskunnan pelisääntöjä, jotka koostuvat sekä virallisten sääntöjen että 

epävirallisten rajoitteiden toimeenpanevista ominaisuuksista. Virallisia sääntöjä ovat 

säädännäisoikeus, tapaoikeus ja säännöt ja epävirallisia ovat tavat, käytösnormit ja va-

paaehtoiset käytössäännöt (North, 1992). 

 

Kulttuurin käsite on hyvin moninainen ja siitä on monia määritelmiä. Kulttuurilla tuntuu 

olevan hyvin suuri vaikutus ihmisten mieleen ja sitä kautta käyttäytymiseen. Kulttuurin 

käsitettä on esitelty Hofsteden (2001) näkökulmasta, sillä tässä tutkielmassa tullaan käyt-

tämään hänen kulttuuriulottuvuuksiaan. Hofsteden (2001) lisäksi muutkin tutkijat ovat 

luoneet omia versioitaan kulttuuriulottuvuuksista, kuten Schwartz (1994, 1999, 2014). 

Tässä luvussa esitellään tarkemmin Hofsteden (1980, 2001) kulttuuriulottuvuudet, mutta 

myös muita kulttuuriulottuvuuksia sivutaan. Luku etenee Hofsteden (1980, 2001) ja 



22 

 

muutaman muun kulttuuriulottuvuuksien esittelyllä ja jatkuu kulttuurin vaikutuksilla or-

ganisaatioihin, jonka jälkeen tarkastellaan aiempia tutkimuksia kulttuuriarvojen ja tulok-

senjärjestelyn osalta. 

 

 

3.1 Hofsteden (1980, 2001) kulttuuriulottuvuudet 

Hofsteden (1980) tekemä ensimmäinen tutkimus, jossa hänen kulttuuriulottuvuutensa 

luotiin, käsitteli IBM:n työntekijöiden vastauksia 40 maasta, joihin kahdessa eri ajankoh-

tana tehdyssä tutkimuksessa saatiin vastauksia yli 116 000 kappaletta. Näiden vastaus-

ten perusteella hän teoreettisin perustein sekä tilastollisella analyysilla loi pääulottuvuu-

det, joilla kulttuurien välisiä eroja voidaan arvottaa maittain. Nämä kulttuuriulottuvuu-

det vaikuttavat ihmisten ajatteluun, organisaatioihin ja instituutioihin. (Hofstede, 1982, 

s. 11.) Päivitetyssä tutkimuksessa hän tutki yli 50 eri maata käsittävää kulttuuriaineistoa 

(Hofstede, 2001). 

 

Hofstede (1980) määritteli aluksi neljä yhteiskunnallista ulottuvuusarvoa, joilla maita 

pystyttiin asemoimaan. Ulottuvuudet ovat valtaetäisyys, epävarmuuden välttäminen, in-

dividualismi ja maskuliinisuus. Kirjansa uudessa versiossa hän tutki uudelleen kerää-

määnsä aineistoa ja kirjoitti aiemman suosioon nousseen teoksensa uudelleen. Samalla 

hän myös esitteli uuden materiaalin perusteella yhden ulottuvuuden lisää; pitkän aika-

välin suuntautuminen. (Hofstede, 2001.) Seuraavaksi tarkastellaan Hofsteden (1980, 

2001) kehittämiä kulttuuriulottuvuuksia tarkemmin. 

 

 

3.1.1 Valtaetäisyys 

Ensimmäinen Hofsteden (1980) kulttuuriarvo on valtaetäisyys (power distance). Valta-

etäisyys määrittää ihmisten eriarvoisuutta tai samanarvoisuutta kyseisessä maassa. 

Eriarvoisuutta esiintyy maittain eri suhteissa ihmisten arvovaltaan, varallisuuteen ja vai-



23 

 

kutusvaltaan liittyen. Kulttuuriulottuvuus valtaetäisyys on muodostettu kolmesta kysy-

myksestä, jotka koskivat esimiesten päätöksentekoa, kollegoiden pelkoa olla erimieltä 

esimiehen kanssa ja alaisen mieltymyksistä esimiehen päätöksenteossa. (Hofstede, 1982, 

s. 65.) Ihmisten eriarvoisuus on yksi perusongelmista, joka tulee esiin kyseisen yhteis-

kunnan toiminnoissa (Hofstede, 2001). 

 

Ihmisten eriarvoisuudesta on oltu jo pitkään huolissaan. Organisaatioissa eriarvoisuutta 

esiintyy niin taitojen kuin vallankäytön osalta, mikä ilmenee yleisesti hierarkiana tai sel-

keänä johtajan ja työntekijän välisenä suhteena. Yhteiskunnassa eriarvoisuus voi esiintyä 

eri alueilla, kuten fyysisen ja henkisen, sosiaalisen aseman ja arvovallan, varallisuuden, 

vaikutusvallan sekä lakien, oikeuksien ja sääntöjen kautta. Kuitenkin voidaan todeta, että 

näitä alueita ei tarvita tai saavuteta kaikkia yhdessä, vaan yhteiskunta taistelee vastak-

kaisten asemakeskeisyyden tai täyden tasa-arvoisuuden välillä. Kulttuureita voidaan siis 

luokitella normilla valtaetäisyys, jos eri kulttuurien todetaan käyttävän erilaista valtaetäi-

syyttä hierarkiassa. (Hofstede, 1982, s. 65-72.) Työelämässä kansainvälisissä organisaa-

tioissa samankaltaisia tehtäviä on yhtenäistetty, mutta silti organisaatioiden rakenne ja 

johtamistavat eroavat maittain (Hofstede, 2001, s. 102). 

 

Suuren valtaetäisyyden maille ominaisia piirteitä ovat muun muassa suuret tuloerot, or-

ganisaatioiden korkea hierarkia, äkilliset muutokset hallitusmuodossa, vaikutusvaltaa 

politiikassa käyttävät puolueet, jotka eivät korosta tasa-arvoisuutta ja työpaikoilla valta 

on johdolla. Pienen valtaetäisyyden maille ominaista taas on sosiaalidemokraattinen hal-

linto, jossa johtavat puolueet kannattavat tasa-arvoa, pienemmät tuloerot, työntekijöitä 

valvotaan vähemmän ja organisaatioissa ollaan tasavertaisempia. (Hofstede, 1982, s. 

107.) Valtaetäisyydellä on vaikutusta myös talousraportointiin. Maissa, joissa on suuri 

valtaetäisyys, laskentamenetelminä on usein käytetty johdon harkinnanmukaisesti mää-

riteltyjä lukuja (Callen et al., 2011). 

 

 



24 

 

3.1.2 Epävarmuuden välttäminen 

Epävarmuuden välttäminen (uncertainty avoidance) tai sen vastapari epävarmuuden sie-

täminen mittaavat epävarmuuden ja tulkinnanvaraisuuden sietokykyä. Se on Hofsteden 

(1980) kulttuuriarvojen toinen tunnistettu ulottuvuus. Ihmiset kokevat epävarmuutta tu-

levaisuudesta ja epävarmuutta koitetaan sietää teknologian, lakien ja uskontojen avulla. 

Epävarmuuden välttämisen määritelmä on muodostettu käyttäen kolmena mittarina 

sääntöorientoituneisuutta, työn jatkuvuutta ja stressiä. (Hofstede, 1982, s. 110.) 

 

Ihmiskunta on luonut keinoja selviytyä tulevaisuuden epävarmuudesta, koska tulevai-

suuden epävarmuus on tiedostettu. Teknologian, joka käsittää kaikki ihmisen luomat ra-

kennelmat, avulla ihmiset voivat selviytyä erilaisista luonnon aiheuttamista tapahtumista, 

kun taas lait auttavat suojelemaan toisten käyttäytymiseltä ja uskonto osaltaan ymmär-

tämään epävarmuuksia, joita vastaan ihminen ei voi itseään puolustaa. Myös epävar-

muuden välttäminen on saanut vaikutteita henkilön lapsuudesta asti kulttuuriperimän 

kautta ja siten epävarmuuden välttämisen näkyminen vaihtelee eri maissa. Vaihtelua ei 

kuitenkaan esiinny pelkästään modernien ja perinteikkäiden maiden välillä, vaan myös 

maakohtaisesti modernimpien maiden välillä. (Hofstede, 1982, s. 111.) 

 

Organisaatioissa esiintyvä epävarmuus on usein liitoksissa ympäristöön, jossa organisaa-

tio toimii, ja siten yrittää selviytyä epävarmuudesta esimerkiksi päätöksenteon teorioilla, 

varasuunnitelmilla ja strategisilla käyttäytymisteorioilla. Organisaatioissa ihmisten käyt-

tämät keinot selviytyä epävarmuudesta koostuvat teknologiasta, säännöistä ja tavoista. 

Säännöillä pyritään pitämään organisaatio järjestyksessä ja niiden avulla myös ennakoi-

maan ihmisten käyttäytymistä. Säännöillä voi olla huonojakin vaikutuksia, kuten erilai-

nen näkökanta niitä luovilla ja niitä noudattavilla, jolloin syntyy erimielisyyksiä. Hyvät 

säännöt vapauttavat energiaa työntekoon, kun pelisäännöt ovat kaikille selvät. (Hofstede, 

1982, s. 112-115.) 

 

Sääntöjen rikkominen merkitsee korkeampaa sietokykyä epävarmuudelle. Ihminen voi 

rikkoa sääntöjä tällöin, koska katsoo sen olevan parempi vaihtoehto kuin noudattaa 



25 

 

sääntöä. Epävarmuuden välttäminen taas on suurempaa, kun ihminen noudattaa sään-

töä, vaikka niin ei pitäisi toimia. Tutkimus osoitti, että epävarmuutta välttävät ihmiset 

kokivat stressiä, mutta yrittivät silti hakea turvallisuuden tunnetta sääntöjä noudatta-

malla ja työn jatkuvuuden kautta. (Hofstede, 1982, s. 120.) 

 

Suuren epävarmuuden välttämisen maissa keskitytään turvalliseen elämään ja epävar-

muuden ja tulkinnanvaraisuuden sietokyky on matala. Suuren epävarmuuden välttämi-

sen indeksi merkitsee yhteiskunnassa ajatusmalleja, joita ovat esimerkiksi aika on rahaa 

ja tarve kirjoitetuille säännöille. Matalan epävarmuuden välttämisen maat sietävät epä-

varmuutta paremmin ja jokainen päivä hyväksytäänkin sellaisenaan kuin se on, eikä 

stressiä koeta niin paljoa. (Hofstede, 1982, s. 140.) 

 

 

3.1.3 Individualismi 

Individualismi (individualism) kertoo maan yksilökeskeisyydestä, vastapari kollektivismi 

(collectivism) yhteisöllisyydestä. Hofsteden (1980) kulttuuriulottuvuuksista kolmas on in-

dividualismi, joka voidaan määritellä ihmisten tavaksi elää yhdessä ja näillä tavoilla on 

arvomerkitys niiden keskellä eläville ihmisille. Tapoja elää yhdessä voivat olla ydinper-

heet, laajemmat perheet tai heimot. Individualismin arvostus vaihtelee maittain, toisissa 

se on hyvinvoinnin lähde, kun taas toisaalla vieraannuttava. (Hofstede, 1982, s. 148.) 

 

Ihmiskunnan individualismi tai kollektivismi ei pelkästään määrittele, miten ihmiset käyt-

täytyvät perheissä, vaan se määrittää myös ihmisten yhteiskunnallista käyttäytymistä 

kouluissa, uskonnossa ja politiikassa sekä organisaatioissa. Länsimaat ovat enemmän in-

dividualismeja, kun taas idässä ollaan enemmän kollektivismeja. Hofsteden (1980) nel-

jästä kulttuuriulottuvuudesta individualismilla on suurin vaikutus maan taloudelliseen 

kehitykseen. Individualistinen yhteiskunta on yleensä yleismaailmallinen. (Hofstede, 

1982, s. 149-152.) 

 



26 

 

Hofsteden (1980) individualismi kulttuuriulottuvuus on saatu maan keskiarvona 14 ura-

tavoitteisiin liittyvään kysymykseen annetuista vastauksista. Kysymykset alkoivat ”Kuinka 

tärkeää sinulle on, että…” (Hofstede, 1982, s. 155). Kulttuuriulottuvuuksista individualis-

milla ja valtaetäisyydellä on havaittavissa korrelaatio keskenään, kylläkin eri merkkisinä 

tuloksina. Nämä ovat kuitenkin eri käsitteitä, sillä valtaetäisyys kuvaa tunneperäistä riip-

puvuutta vaikutusvaltaisempiin ihmisiin ja individualismi puolestaan tunneperäistä riip-

puvuutta ryhmistä tai muista kollektivismeista. (Hofstede, 1982, s. 157.) 

 

Korkean individualismin maissa ihmiset ovat itsenäisiä ja huolehtivat vain lähimmästä 

perheestään, uratavoitteet ovat korkealla eli johtamisajattelutapa, ja niissä on suurem-

pia universaaleja organisaatioita. Matalan individualismin eli kollektivismin maissa ihmi-

set ovat lojaaleja laajennetulle perheelleen tai heimolleen, tavoitteena heillä on kuulua 

organisaatioon eli jäsenyysajattelutapa, ja niissä on myös pienempiä maansisäisiä orga-

nisaatioita. (Hostede, 1982, s. 171-172.) 

 

 

3.1.4 Maskuliinisuus 

Hofsteden (1980) kulttuuriulottuvuuksista neljäs on maskuliinisuus (masculinity), joka 

mittaa perinteistä maskuliinista roolimallia, jossa miehen saavutukset, määräysvalta ja 

valta ovat keskiössä. Maskuliinisuuden vastapari on feminiinisyys (femininity). Sukupuo-

liroolien jakautumista yhteiskunnassa on vahvistanut perheiden, koulujen, ryhmien ja 

jopa median esilletuonti. Perinteinen näkökulma on ollut miehen itsevarmuus ja naisten 

hoivaava käyttäytyminen. (Hofstede, 1982, s. 176.) 

 

Tutkimuksessa on todettu miesten ja naisten arvojen vaihtelevan suuresti korkean mas-

kuliinisuuden maissa samassa työssä. Maskuliinisissa maissa naisten osuus on myös pie-

nempi ammatillisissa ja teknisissä töissä ainakin vauraammissa maissa. Työelämän ta-

voitteiden osalta tutkimus esittää miesten osalta ylenemisen ja tulojen olevan tärkeintä, 

kun taas naisten osalta tärkeimpinä tulevat esiin ihmissuhteet, avunantaminen ja elinym-

päristö. (Hofstede, 1982, s. 176-177.) 



27 

 

Biologisesti naisille ja miehille on jaettu kaksi täysin eri tehtävää yhteiskunnassa, naiset 

synnyttävät lapset, kun miehet siittävät ne. Muissa tapauksissa biologisten ominaisuuk-

sien voidaan olettaa olevan maskuliinisempia tai feminiinisempiä, mutta nämä eivät ole 

täysiä totuuksia, sillä poikkeuksia löytyy. Käyttäytymisestä vain synnyttämiseen ja siittä-

miseen liittyvät tavat voivat olla sidonnaisia termeihin feminiinisyys tai maskuliinisuus, 

koska yhteiskunnassa muiden käyttäytymisten voidaan olettaa olevan soveltuvampia 

miehille tai naisille, mutta sekin on myös kulttuuristen normien ja perinteiden ohjaamaa. 

(Hofstede, 1982, s. 177.) 

 

Perinteistä miehen ja naisen roolikuvaa ollaan osassa maita pyrkimässä muuttamaan ja 

kehittämään tilalle vaihtoehtoista roolijakoa, sukupuolien tasa-arvoisuus onkin ollut iät 

ja ajat yksi ihmiskunnan kysymyksistä (Hofstede, 1982, s. 179). Uutisoinnissa viime ai-

koina on näkynyt paljon keskustelua naisten ja miesten yhdenvertaisuudesta samassa 

työssä ja heidän välillään olevista palkkaeroista. Perinteisten nais- ja miessukupuolien 

lisäksi on tunnistettu ja otettu käyttöön ainakin osittain myös sukupuolettomuus. Tule-

vaisuudessa näillä voi olla jossain määrin merkitystä maskuliinisuuden kulttuuriarvoon, 

kun kulttuurit ja mielipiteet muuttuvat ajan kuluessa. 

 

Sosiaalinen kanssakäyminen siirtääkin kulttuurien tapoja seuraaville sukupolville, minkä 

kautta opitaan käyttäytymään tiettyjen normien mukaisesti. Sukupuolien käyttäytymi-

nen tunnistetaan yleisesti omaan sukupuoleen liittyväksi, ja sosialisoinnin kautta se har-

voja poikkeuksia lukuun ottamatta myös koetaan omaksi tavaksi toimia. (Hofstede, 1982, 

s. 180.) Medialla on myös vaikutuksensa sukupuoliroolien muodostumiseen, kun lap-

sesta lähtien nämä sukupuoliroolit näkyvät niin kirjallisuudessa kuin muualla mediassa 

hyvin usein perinteisen tavan mukaisesti esitettyinä (Hofstede, 1982, s. 182). Vaikka 

Hofsteden (1980) ensimmäinen kirja on kirjoitettu muutama vuosikymmen sitten, ti-

lanne vaikuttaa edelleen samankaltaiselta, sillä valtaosa lapsille suunnatusta kirjallisuu-

desta tuntuu olevan edelleen perinteikästä. Tämä voi näkyä myös heidän vanhempiensa 

saaman kasvatuksen sukupuoliroolien kautta. 

 



28 

 

Korkeamman maskuliinisuuden maissa voidaan nähdä olevan vähemmän naisia parem-

missa ja paremmin palkatuissa töissä, nuorten miesten odotetaan olevan uratavoitteisia, 

sukupuolten ei katsota olevan tasa-arvoisia ja työelämä koetaan stressaavampana. Ma-

talan maskuliinisuuden eli feminiinisissä maissa taas naisia on enemmän paremmissa 

töissä, organisaatioiden ei tule häiritä yksityiselämää ja naiset ja miehet korkeakoulut-

tautuvat samalla lailla. (Hofstede, 1982, s. 207.) 

 

 

3.1.5 Pitkän aikavälin suuntautuminen 

Hofsteden (2001) viides kulttuuriulottuvuus on pitkän aikavälin suuntautuminen (long-

term orientation) ja sen vastapari lyhyen aikavälin suuntautuminen (short-term orienta-

tion). Tämä ulottuvuus löytyi vasta myöhemmin oppilaille tehdyssä kyselyssä, jonka teki-

jät olivat kiinalaisia ja täten kyselylomake oli erilainen kuin mitä aikoinaan IBM:lle tehty, 

sillä idässä arvostetaan eri arvoja kuin mitä lännessä. Tämä on myös syy miksi ulottu-

vuutta ei löytynyt aiemmin Hofsteden (1980) tekemässä tutkimuksessa 1980-luvulla. 

Tutkijoiden taustalla on merkitystä siis myös kulttuurin tutkimuksessa, vaikka ryhmässä 

olisi eri taustaisia tutkijoita. (Hofstede, 2001, s. 351-352.) 

 

Pitkän aikavälin suuntautuminen mittaa kuinka maassa käsitetään pitkäjänteisen omis-

tautuneisuuden ja sinnikkyyden kautta pyrkiminen kohti tulevaisuuden saavutuksia, kun 

taas lyhyen aikavälin suuntautuminen kertoo enemmän nykyhetken tai menneisyyden 

tavoittelusta, perinteiden kunnioituksesta, kasvojen säilyttämisestä ja yhteiskunnallisten 

velvoitteiden täyttämisestä (Hofstede, 2001, s. 359). 

 

Kiinalaisten arvotutkimuksessa (CVS) puuttui yksi IBM:n tutkimuksessa saatu kulttuuri-

ulottuvuus, nimittäin epävarmuuden välttäminen. Näyttäisi sille, että kyseiselle ulottu-

vuudelle ei ole kiinalaisen ajattelutavan mukaan tarvetta, sillä tarvetta totuuden etsimi-

selle ei kyselyssä löytynyt. Kiinalaisessa perinteessä muilla arvoilla on painavampi mer-

kitys kuin laeilla ja teoreettisilla periaatteilla. (Hofstede, 2001, s. 353-354.) 

 



29 

 

3.2 Muita kulttuuriulottuvuuksia 

3.2.1 Schwartzin (2014) kulttuuriulottuvuudet 

Toinen kulttuuriulottuvuuksia luonut tutkija on Schwartz (1994, 1999, 2014), joka on esi-

tellyt teorian seitsemästä kulttuuriarvosuunnasta, jotka muodostuvat kolmesta eri kult-

tuuriarvoulottuvuudesta. Hänen lähestymistapansa eroaa muun muassa Hofsteden 

(1980) ulottuvuuksista, sillä hänen kulttuuriarvonsa perustuvat teoretisointiin. Schwart-

zin (2014) ulottuvuudet ovat vastapuolineen älyllinen sekä tunneautonomia vastaan 

konservatismi, tasa-arvo vastaan hierarkia sekä harmonia vastaan hallinta. 

 

Autonomia on ihmiset koottuina yksilöinä näkevä ja konservatismi taas yksilöinä, jotka 

on juurtuneet yhteisöön. Tasa-arvo näyttäytyy ihmisten moraalisena tasa-arvoisuutena 

jolloin he jakavat samat mielenkiinnon kohteet, kun taas vastapari hierarkia arvostaa hie-

rarkkisuuden luomia rooleja, joilla turvataan vastuullisuus ja tuottavuus. Harmoniakult-

tuurissa ihmiset haluavat sopia olemassa olevaan yhteiskuntaan mieluummin kuin muut-

taa sitä ja hallintakulttuurissa ihmiset haluavat muutosta johtamalla, ohjaamalla ja muut-

tamalla kansallista ja yhteiskunnallista ympäristöä. (Schwartz, 2014.) 

 

 

3.2.2 GLOBE-projektin kulttuuriulottuvuudet 

GLOBE-tutkimusprojektissa (The Global Learning and Observations to Benefit the Envi-

ronment program) tutkijat ympäri maailman tutkivat 62 maan johtamista, organisaatio-

käytäntöjä ja kansallista kulttuuria (House, Hanges, Dorfman & Gupta & Javidan, 2004). 

Tutkimuksessa käytettiin yksilöiden vastauksia, joista muodostettiin yhteiskunnalliset tai 

organisaatiotason analyysit. GLOBE-arvoja voikin käyttää näiden molempien tutkimuk-

sessa. GLOBE:n yhteiskunnalliset kulttuuriulottuvuudet on valikoitu kirjallisuuden ja 

aiempien tutkimusten perusteella, kuten Hofsteden (1980). GLOBE:n tavoitteena on ver-

tailla kulttuureita ja kulttuurista johtuvia eroavaisuuksia sekä organisaatiojohtamisen 

että organisaatiokäyttäytymisen kautta (Chhokar, Brodbeck & House, 2007.) 

 



30 

 

GLOBE-projektin kulttuuriulottuvuudet ovat assertiivisuus, tulevaisuusorientoituneisuus, 

sukupuolinen tasa-arvo, inhimillisyys, institutionaalinen kollektivismi, ryhmän sisäinen 

kollektivismi, suoritusorientoituneisuus, valtaetäisyys ja epävarmuuden välttäminen. 

Näistä kuusi on saanut alkunsa Hofsteden (1980) mukaan, valtaetäisyys, epävarmuuden 

välttäminen, kollektivismi, joka on jaettu kahteen osaan, samoin maskuliinisuus. (Chho-

kar et al., 2007.) 

 

 

3.3 Kulttuurit ja organisaatiot 

Kuten jo kulttuuriulottuvuuksia käsittelevässä osiossa on todettu, kulttuurilla on vaiku-

tuksia myös organisaatioissa. Tässä luvussa esitellään kansojenvälisten (cross-national) 

eroavaisuuksien vaikutuksia organisaatioihin ja niissä työskenteleviin ihmisiin. Hofstede 

(2001) toteaa, että maailmanlaajuisia ratkaisuja organisaatioiden ja johtamisen käyttöön 

ei luultavammin ole, viitaten juuri kansojenvälisiin eroihin. 

 

Hofsteden (2001) kulttuuriulottuvuudet ovat selventäneet kansallisen kulttuurin vaiku-

tuksia organisaatioihin ja johtamismalleihin. Hän toteaakin, että teoriat, mallit ja käytän-

nöt ovat pohjimmiltaan sidoksissa kulttuuriin. Todisteita eroille löytyy tutkimuksista, 

joissa Yhdysvaltojen menestymiseen johtaneiden johtamisteorioiden ja Itä-Aasian me-

nestymiseen käytetyt eroavat toisistaan. Se, että jonkin maan organisaatioiden käyttä-

miä johtamisteorioita kopioidaan suoraan toiseen maahan ei luultavammin tule toimi-

maan maan erilaisen taustan vuoksi tai ainakin tulee selvittää, onko teoria toiminut al-

kuperäisessä maassakaan. Tehokasta olisikin ottaa ideoita johtamiseen, organisaatioiden 

käyttöön tai politiikkaan toisista maista ja varovaisuutta sekä harkintaa käyttäen miettiä, 

miten niitä voi hyödyntää omassa toimintaympäristössä. (Hofstede, 2001, s. 373-375.) 

 

Organisaatioissa ratkaisevassa asemassa ovat kulttuuriulottuvuuksista valtaetäisyys ja 

epävarmuuden välttäminen, jotka voivat selventää organisaatioiden toimintatapaa. Or-



31 

 

ganisaatiossa valtaetäisyys määrittää kuka tekee päätöksiä ja epävarmuuden välttämi-

nen taas sen, kuka varmistaa tarvittavien toimenpiteiden tulevan hoidetuksi. (Hofstede, 

2001, s. 375.) 

 

Organisaatioissa esiintyvän byrokratian tapa voi vaihdella täydestä byrokratiasta joko 

henkilöstöbyrokratiaan tai työnkulkubyrokratiaan. Näissä kolmessa tavassa vaihtelee, 

miten henkilöstön suhteet tai työnkulku on määritelty joko virallisiin sääntöihin ja lakei-

hin tai tapoihin perustuen. Esimerkiksi täydessä byrokratiassa sekä ihmisten kesken, että 

heidän välisensä suhteet kuin myös työprosessit ovat määriteltyjä, henkilöstöbyrokraat-

tisessa organisaatiossa vain henkilöstön suhteet on määritelty, mutta ei työprosesseja ja 

työnkulkubyrokratiassa juuri toisinpäin. Rakenteeltaan epäsuorat organisaatiot taas ei-

vät ole tiukasti määritelleet mitään näistä edellä esitetyistä. (Hofstede, 2001, s. 375.) 

 

Vaikka kulttuurilla on vaikutuksia organisaatioiden toimintaan ja rakenteeseen, ei se ole 

ainoa organisaatioita erottava tekijä. Hofstede (2001) mieltää sen varoitukseksi, joka tu-

lee ottaa huomioon, kun pohditaan miten ja missä toimintaa harjoitetaan, koska organi-

saatioiden toiminta ja rakenne eivät ole maailmanlaajuisesti määräytyviä. (Hofstede, 

2001, s. 376-377.) 

 

Organisaatioissa suunnittelu ja valvonta kuvastavat kulttuurista omaksuntaa, koska suun-

nittelu vaikuttaa epävarmuuteen vähentävästi ja valvonta puolestaan esiintyy valtana. 

Ne ovatkin liitännäisiä kansallisen kulttuurin normeihin, jotka tulevat epävarmuuden 

välttämisestä ja valtaetäisyydestä. Suunnittelu ja valvontajärjestelmät käyttävät organi-

saation normeja, jolloin ne myös kuvastavat ihmisten laajempia mielen ohjelmointeja. 

(Hofstede, 2001, s. 381-382.) 

 

Laskentajärjestelmillä ja niiden ylläpitäjillä on tärkeä kulttuurinen rooli organisaatioissa, 

koska laskentatoimen on sanottu olevan liiketoiminnan kieli. Laskentatoimi onkin sym-



32 

 

bolinen kulttuurillisen ajattelun mukaan, kuten myös raha. Raha on kansallisissa kulttuu-

reissa usein mielletty maskuliiniseksi, kun taas ammatillisessa kulttuurissa rahalla on eri 

merkityksiä esimerkiksi kirjanpitäjille kuin pankkiireille. (Hofstede, 2001, s. 382.) 

 

Kirjanpitäjille, joita ei mielletä useinkaan sankareiksi, on luotu tärkeä rooli organisaa-

tioissa liittyen heidän vastuullisuuteensa analysoida organisaatiossa toimivien muiden 

työntekijöiden toimien oikeellisuutta. Laskentajärjestelmien voidaan ajatella olevan ritu-

aaleja, jotka vähentävät epävarmuutta, koska ne luovat kulttuurien tarvitsemaa määrät-

tävyyttä, yksinkertaisuutta ja totuutta. Joillekin ”yleisesti hyväksytty” luo myös rituaali-

sen merkityksen, kuten esimerkiksi GAAP, näin eri maiden välillä esiintyvä käsitys sopi-

vista laskentamenetelmistä eroaa eikä yhteisymmärrystä niistä ole. (Hofstede, 2001, s. 

382.) 

 

Laskentatoimea ajatellen, siihen liittyvät symbolit, sankarit ja rituaalit perustuvat ole-

massa oleviin arvoihin, joihin vaikuttavat kulttuurierot. Laskentatoimessa vaikuttavat 

enemmän historialliset tavat kuin luonnonlait tai tekninen pakottavuus, jolloin laskenta-

toimen sääntöjen ja niiden käytön välinen vaihtelevuus olisi loogista perustuen kansalli-

seen kulttuuriin. (Hofstede, 2001, s. 383.) Tämän vuoksi onkin tärkeää ymmärtää kult-

tuurivaikutuksia organisaatioihin ja sen uskoisi myös selventävän niissä toimivien ihmis-

ten valintoja ja käyttäytymistä, kuten johdon harkintaa tuloksenjärjestelyyn liittyvissä ky-

symyksissä. Seuraavaksi käsitellään aiempia tutkimuksia tuloksenjärjestelyn ja kulttuurin 

osalta. 

 

 

3.4 Aiemmat tutkimukset tuloksenjärjestelystä ja kulttuuriarvoista 

Gray (1988) oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka ottivat kulttuurien väliset erot mukaan sel-

ventääkseen kansainvälisiä eroja laskentamenetelmissä. Hän käytti hyödykseen Hofst-

eden (1980) kulttuuriarvotutkimusta, jota käsitteli lähinnä teoreettiselta kannalta ja eh-

dotti myöhemmäksi tutkimukseksi empiiristä testausta teoriansa tueksi (Gray, 1988). 



33 

 

Hofsteden (1980) kulttuuriulottuvuuksien tutkimuksessa oli tarkoituksena tunnistaa 

kulttuurien välisiä eroja ja mitkä näistä vaikuttavat yritysmaailmassa tehtyihin valintoihin. 

 

Gray (1988) määritteli tutkimuksessaan näille Hofsteden (1980) luomille kulttuuriulottu-

vuuksille vastaavanlaiset kirjanpidolliset arvot, joita olivat ammattimaisuus, yhdenmu-

kaisuus, varovaisuus ja salassapito, mutta hän myös huomasi, että vain individualismi ja 

epävarmuuden välttäminen olivat täysin kontaktissa kaikkiin neljään määriteltyyn kirjan-

pidolliseen arvoon. 

 

Tutkimuksissa on tullut esille, että kulttuurilla on vaikutusta tuloksenjärjestelyyn (esim. 

Doupnik, 2008; Han et al., 2010; Ugrin, Mason & Emley, 2017). Grayn (1988) malliin pe-

rustuvissa tutkimuksissa (esim. Gray, Kang, Lin & Tang, 2015; Han et al., 2010), on ha-

vaittu muun muassa Hofsteden (1980) individualismin olevan sidoksissa tuloksenjärjes-

telyyn. Tutkimuksissa on kuitenkin yleisesti keskitytty tiettyihin kulttuuriulottuvuuksiin, 

eikä välttämättä ole otettu huomioon kaikkia kulttuuriulottuvuuksia. Lewellyn ja Bao 

(2017) löysivät tutkimuksessaan yhteyden valtaetäisyyden sekä kollektivismin ja tulok-

senjärjestelyn välille. 

 

Kulttuurin vaikutusta on testattu lisäksi muihin vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimuksessaan 

käsittäen 31 maata, Leuz et al. (2003) totesivat vahvan sijoittajansuojan laskevan tulok-

senjärjestelyn esiintymistä, tiukan lainsäädännön laskiessa sisäpiirin hyötymismahdolli-

suuksia ja samalla myös motivaatiota tuloksenjärjestelyyn. Heidän tutkimuksessaan tut-

kittiin kulttuurin ja institutionaalisen rakenteen vaikutuksia erillisinä tuloksenjärjestelyyn. 

Myöhemmin Han et al. (2010) muokkasivat tätä lähestymistapaa, jotta kulttuurin ja ins-

titutionaalisen rakenteen yhteisvaikutukselle saataisiin selvitystä. 

 

Nabar ja Boonlert-U-Thai (2007) tulivat tutkimuksessaan johtopäätökseen, että epävar-

muuden välttäminen oli positiivisesti vaikutuksessa tuloksenjärjestelyyn. He eivät löytä-

neet muille kulttuuriulottuvuuksille tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Odotuksia vas-

toin, individualismin regressiokertoimen suunta oli negatiivinen. 



34 

 

Doupnik (2008) ja Han et al. (2010) tutkivat kulttuuriarvojen ja tuloksenjärjestelyn suh-

detta käyttäen Hofsteden (1980) mallia kulttuuriulottuvuuksista ja totesivat tutkimuksis-

saan, että kulttuurilla ja tuloksenjärjestelyllä oli yhteys toisiinsa. 31 maata käsittävässä 

tutkimuksessaan Doupnik (2008) tutki tuloksenjärjestelyn kahden eri muodon ja viiden 

eri kulttuuriulottuvuuden välistä suhdetta. Hän totesi, että kulttuurin vaikutus oli sel-

keimmin havaittavissa tuloksenjärjestelyn esiintyvyyttä kokonaisuutena tarkastellen, 

mutta vahvemmin nähtävissä yksittäin tarkasteltaessa tuloksen tasoittamiseen liittyvänä 

tuloksenjärjestelynä (Doupnik, 2008). Tuloksen tasoittamisen voikin katsoa olleen selit-

tävä tekijä tutkimuksen kokonaisuuteen. Kulttuuriarvojen vaikuttavuuden Doupnik 

(2008) totesi tuloksenjärjestelyyn olleen Hofsteden (1980) epävarmuuden välttämisen 

nostavana tekijänä ja individualismin laskevana tekijänä. 

 

Han et al. (2010) tutkimuksessa myöskin epävarmuuden välttäminen ja individualismi 

vaikuttivat tuloksenjärjestelyyn. Kuitenkin heidän tutkimuksessaan sijoittajansuojalla oli 

käänteinen vaikutus epävarmuuden välttämisen ja tuloksenjärjestelyn välillä, jolloin 

aiemmin negatiivinen suhde muuttui positiiviseksi. Han et al. (2010) siis lisäsivät tutki-

mukseensa kulttuuriarvojen ja maiden välisten institutionaalisten eroavaisuuksien yh-

teisvaikutuksen tuloksenjärjestelyn esiintymiseen. He käyttivät 32 maata eri puolilta 

maailmaa ja osoittivat, että kulttuuri ja institutionaalinen rakenne selittivät tuloksenjär-

jestelyä kuin myös, että näiden kahden vaikutuksella oli ehdollinen yhteys toisiinsa. Näin 

ollen he totesivat, että eri kulttuureista otettavilla tai tulleilla asioilla voi olla maan toi-

mintaa muokkaava vaikutus, esimerkkinä IFRS:n käyttö EU:ssa (Han et al., 2010). 

 

Tuloksista voidaan myös todeta, että vahva sijoittajansuoja laskee tuloksenjärjestelyn 

esiintymistä kulttuuriarvoista huolimatta (Han et al., 2010). Han et al. (2010) nostivat 

esiin saman ajatuksen kuin Gray et al. (2015), että globaali yhtenäinen tilinpäätösstan-

dardi, kuten IFRS, ei kuitenkaan takaa samankaltaista raportoinnin käyttöönottoa kai-

kissa maissa, niiden kulttuuriarvojen vaihdellessa maittain ja vaikuttaen ihmisten käytök-

seen. Kulttuureista tulevan erilaisen ymmärryksen vuoksi näyttäisi, että yhteisymmärrys 



35 

 

samoista standardeista ja niiden käytöstä voi vaihdella maittain, kuten Hofstede (2001) 

myös viittasi kirjassaan. 

 

Callen et al. (2011) tulivat myös tulokseen, että kulttuurilla oli vaikutus tuloksenjärjeste-

lyyn. He käyttivät Hofsteden (1980) kulttuuriulottuvuuksista päivitettyjä arvoja (Tang & 

Koveos, 2008) ja osoittivat tuloksenjärjestelyn ja individualismin suhteen olleen negatii-

vinen, kun taas suhteen epävarmuuden välttämiseen positiivinen. 

 

Tang ja Koveos (2008) päivittivät tutkimuksessaan Hofsteden (1980, 2001) kulttuuriulot-

tuvuudet ja vertasivat niitä GLOBE-arvoihin. He löysivätkin suuremman korrelaation päi-

vitettyjen arvojen välille, kuin mitä alkuperäisillä Hofsteden (1980, 2001) arvoilla. Tutki-

muksen tuloksista selvisi myös kulttuuriulottuvuuksien muuttuvan taloustilanteen muu-

toksessa. Kulttuuriarvojen ja BKT per asukas suurimmat muutokset olivatkin individua-

lismissa, valtaetäisyydessä ja pitkän aikavälin suuntautumisessa (Tang & Koveos, 2008). 

Tang ja Koveos (2008) ehdottivatkin tulevaisuudessa Hofsteden (1980, 2001) arvojen 

kanssa käytettäväksi kontrolleina BTK per asukas sekä neliömuoto BKT per asukas. 

 

Zhang, Liang ja Sun (2013) tutkivat Hofsteden (1980) individualismin/kollektivismin vai-

kutusta tuloksenjärjestelyyn, jolloin he totesivat tuloksenjärjestelyn olleen laajempaa 

kollektivistisemmissa maissa. Zhang et al. (2013) totesivat, että etenkin ulkomaisten 

markkinaosapuolien tulisi ottaa huomioon mahdolliset kulttuurierojen vaikutukset tar-

kastellessaan yritysten taloustietoja. 

 

Gray et al. (2015) tutkivat kulttuurin ja tuloksenjärjestelyn suhdetta 14 EU-maan osalta 

ennen ja jälkeen IFRS:n käyttöönoton. Tutkimuksissa he osoittivat, että korkeamman in-

dividualismin maissa tuloksenjärjestelyn käyttö oli yleisempää, kun taas korkeamman 

epävarmuuden välttämisen maissa käyttö oli vähäisempää. Epävarmuuden välttämisen 

ja individualismin lisäksi he tekivät lisätutkimukset myös kolmella muulla kulttuuriulot-

tuvuudella, maskuliinisuudella, valtaetäisyydellä ja pitkän aikavälin suuntautumisella 

muiden kontrollien lisäksi, mutta tulokset säilyivät samankaltaisina. Gray et al. (2015) 



36 

 

totesivat tutkimuksessaan myös, että vaikka maat ovat ottaneet käyttöön saman globaa-

lin tilinpäätösstandardin IFRS:n, raportointiin vaikuttaa silti maiden kulttuuriarvot. 

 

Ugrin et al. (2017) tutkivat myös kulttuuriarvojen vaikutusta tuloksenjärjestelyyn sen jäl-

keen, kun maat olivat ottaneet IFRS:n käyttöönsä. Heidän mukaansa IFRS on luonut tu-

loksenjärjestelyä lisäävän ympäristön, jota jotkin kulttuurit olisivat halukkaampia käyttä-

mään hyödykseen. He löysivätkin kasvua tuloksenjärjestelyssä maissa, joiden kulttuuri 

oli suurempi valtaetäisyydeltä, epävarmuuden välttämiseltä, individualistisempi, lyhyen-

aikavälin suuntautunut ja nautintoa tavoittelevampi. (Ugrin et al., 2017.) 

 

Pacheco Paredes ja Wheatley (2017) löysivät Hofsteden (1980) kulttuuriulottuvuuksien 

individualismin, maskuliinisuuden ja epävarmuuden välttämisen ja liiketoimintaproses-

seihin perustuvan tuloksenjärjestelyn väliltä positiivisen yhteyden, kun taas valtaetäisyy-

den yhteys oli negatiivinen. Korkean valtaetäisyyden maissa esiintyikin enemmän tulok-

senjärjestelyä liiketoimintaprosesseihin perustuvan tuloksenjärjestelyn muodossa 

(Pacheco Paredes & Wheatley, 2017). He eivät löytäneet yhteyttä sijoittajansuojan ja lii-

ketoimintaprosesseihin perustuvan tuloksenjärjestelyn välille ja totesivatkin, että kun tä-

män tuloksenjärjestelykeinon käyttö ei riko laskentaperiaatteita, se voi olla hyvä työvä-

line johdon käyttöön. He esittivät myös, että tilintarkastajien, säännöstöjen laatijoiden 

ja sijoittajien tulisikin olla valveutuneita tästä ja olla tarkkana varsinkin kulttuuriarvoil-

taan korkean valtaetäisyyden maiden kohdalla (Pacheco Paredes & Wheatley, 2017). 

 

He, Cox ja Kimmel (2017) tutkivat myös tuloksenjärjestelyn ja kulttuuriulottuvuuksien 

vaikutusta. He löysivät positiivisen yhteyden Hofsteden (1980) epävarmuuden välttämi-

sen, individualismin ja valtaetäisyyden sekä tuloksenjärjestelyn välille. He käyttivät Jone-

sin mallia (1991) ja tutkivat seitsemää eri maata ympäri maailman. 

 

Astami, Rusmin, Hartadi ja Evans (2017) tutkivat aasialaisten yritysten osalta vapaan kas-

savirran ja hitaan kasvun yhdistelmästä esiintyvää tuloksenjärjestelyä, jossa johdon ole-



37 

 

tettiin käyttävän tulosta kasvattavia kirjanpitovalintoja, kun vapaata kassavirtaa oli liialli-

sesti. He vertasivat tätä vapaasta kassavirrasta tullutta tuloksenjärjestelyä kulttuurivai-

kutuksilla, käyttäen Hofsteden (1980) epävarmuuden välttämistä. Astami et al. (2017) 

totesivat korkean epävarmuuden välttämisen vaikuttaneen vähentävästi tuloksenjärjes-

telyn esiintyvyyteen. 

 

Vaikka osa tutkijoista on ollut huolissaan Hofsteden (1980) luomien kulttuuriulottuvuuk-

sien oikeellisuudesta, esimerkiksi Zhang et al. (2013) tutkimuksessaan totesivat indivi-

dualismin tulosten antavan yhteneväisen lopputuleman kuin käytettäessä GLOBE-projek-

tin (House et al., 2004) indeksiä. Samankaltaiseen tulokseen tulivat myös Han et al. 

(2010), jotka korvasivat Hofsteden (1980) kulttuuriarvot GLOBE-arvoilla, eivätkä saadut 

tulokset muuttuneet. 

 

Hofsteden (1980) mallin käyttöä tukivat myös Taras, Kirkman ja Steel (2010), jotka tutki-

vat 598 erilaista Hofsteden (1980) neljää kulttuuriulottuvuutta käyttänyttä tutkimusta. 

Monet tutkimuksista ovat käsitelleet individualismin ja kollektivismin välistä suhdetta 

(Kirkman, Lowe & Gibson, 2006), mutta Taras et al. (2010) eivät löytäneet tutkimukses-

saan todisteita, että se olisi kulttuuriarvoista vahvin erottava tekijä, ainakaan yksilöta-

solla. Sen sijaan he löysivät eroavaisuuksia yksilötasolla, organisaatiotasolla ja kansalli-

sella tasolla, esimerkiksi kansallisella tasolla valtaetäisyys ja individualismi olivat lähes 

yhtä ennustavia tekijöitä (Taras et al., 2010). 

 

Lisäksi Taras et al. (2010) tutkivat väestötietoja. Tulokset osoittivat suurempaa kulttuurin 

vaikutusta yksilöille, jotka olivat vanhempia, miehiä sekä enemmän kouluja käyneitä, toi-

sin sanoen nuorille, naisille sekä vähemmän kouluja käyneille kulttuuriarvoilla ei ollut 

niin suurta vaikutusta. Heidän mukaansa tulevaisuuden tutkimuksissa onkin hyvä ottaa 

huomioon myös väestökanta, sillä otannan jakauma voi antaa erilaisia tuloksia tutkimuk-

sista. (Taras et al., 2010.) 

 



38 

 

Kirkman et al. (2006) tarkastelivat 180 tutkimusta, jotka käsittelivät Hofsteden (1980) 

kulttuuriulottuvuuksia. He tekivät havainnon, että kulttuuriarvojen vuorovaikutusta ei 

juurikaan ole tutkittu. He totesivatkin, että niiden välillä voi olla tärkeitä vaikutuksia toi-

siinsa, kuten individualismilla ja valtaetäisyydellä (Kirkman et al., 2006).  Kirkman et al. 

(2006) totesivat, että kulttuuriarvoilla oli merkittävämpi vaikutus tietynlaisissa olosuh-

teissa kuin muilla tekijöillä. Kulttuuriarvoja käyttämällä tutkijat voisivat paremmin ym-

märtää ja tulkita tutkimustuloksia sekä määritellä, milloin kulttuurisilla tekijöillä on mer-

kittävämpi vaikutus organisaatioiden toimintaan (Taras et al., 2010). 

 

Desender, Castro ja De Leon (2011) tutkivat kahden kulttuuriulottuvuuden selittävyyttä 

tuloksenjärjestelyn eroavaisuuksissa. He käyttivät Hofsteden (1980) individualismia sekä 

Schwartzin (1994) tasa-arvoa tuloksenjärjestelyn esiintyvyyden selvityksessä. He osoitti-

vat, että molempien kulttuuriulottuvuuksilla oli vaikutus tuloksenjärjestelyyn. Smith, Pe-

terson ja Schwartz (2002) löysivät tutkimuksessaan korrelaation Hofsteden (1980) ja 

Schwartzin (1999) ulottuvuuksien väliltä, esimerkiksi juuri Desender et al. (2011) käyttä-

mien Hofsteden (1980) individualismin ja Schwartzin (1994) tasa-arvon välille. Desender 

et al. (2011) osoittivatkin, että korkeampi individualismi tai tasa-arvo vähensi tuloksen-

järjestelyn esiintymistä. Schwartz (2014) kuitenkin selvensi yhteneväisyyttä individualis-

miin ja totesi korrelaation osoittavan individualismin olevan kaiken kattava, joka sisältää 

elementtejä myös muista kulttuuriulottuvuuksista, sillä korrelaation voi todeta myös au-

tonomian/konservatismin ja harmonian välille. 

 

Khlif (2016) tutki 20 vuoden ajalta laskentatoimen tutkimuksia, joissa käytettiin Hofst-

eden (1980) kulttuuriulottuvuuksia. Hänenkin tutkimuksistaan saamansa arvio tukee tut-

kijoiden valitsemaa Hofsteden (1980) mallia toteamalla, että se on yksinkertainen ja käy-

tännöllinen työkalu, kun laskentatoimen tutkimukseen otetaan mukaan kulttuuriulottu-

vuudet. Kritiikistä huolimatta ja kuten monet muutkin tutkijat, näkisin, että Hofsteden 

(1980) kulttuuriulottuvuuksia voi käyttää yhtä lailla tutkimuksessa ja sen antamat tulok-

set ovat tarkoituksenmukaisia. 

 



39 

 

Smith et al. (2002) esittivät, että kulttuureihin pohjautuvien johtopäätösten tekemiseen 

tarvitaan laaja aineistokoko. He tutkivat 47 maan osalta työtapahtumia. Myös Hofstede 

(2001) totesi kulttuuriulottuuksillaan tehdyistä tutkimuksista, että niiden tuli sisältää tar-

peeksi vertailuaineistoa, jotta tulokset olivat merkittäviä. Tämän tutkielman maiden lu-

kumäärä on kuitenkin rajallinen työn laajuuden vuoksi. 

 

Kulttuuriarvojen vaikutuksia tuloksenjärjestelyyn on tutkittu laajalti. Tulokset voivat mo-

nesti olla ristiriitaisilta tuntuvia, mutta koska maiden kulttuuriarvot kuin myös tuloksen-

järjestelyn esiintyvyys vaihtelevat maittain, voidaan erilaisia tuloksia saada aineistoista 

riippuen monista tutkimukseen valituista tekijöistä, kuten tutkimusmenetelmät, aineis-

ton maat, tarkasteltavat vuodet, yritykset ja muut kontrollitekijät. Kulttuuriarvojen ja tu-

loksenjärjestelyn välillä tehdyt tutkimukset lienevät hyödyllisiä sijoittajille ja muille si-

dosryhmille niiden kansojen välisten ominaisuuksien esiintuonnin vuoksi. Seuraavassa 

luvussa käsitellään toista maiden välisiä eroja esiintuovaa ilmiötä, korruptiota. 

 

 



40 

 

4 Korruptio 

Korruption määritelmänä on yhden johtavan korruptiota tutkivan järjestön Transparency 

Internationalin mukaan yleisesti uskotun vallan väärinkäyttö yksityisen hyödyn saa-

miseksi (Transparency International, 2019). Shleifer ja Vishny (1993) määrittävät korrup-

tion virkavallan valtion omaisuuden käyttämiseksi yksityisen hyödyn tavoitteluun. Black-

burn, Bose ja Haque (2006), Blackburn, Bose ja Haque (2010), Everett, Neu ja Rahaman 

(2007) ja Houqe ja Monem (2016) puolestaan määrittävät, että korruptio on vallan vää-

rinkäyttöä virkamiesten toimesta heidän käyttäessä valtaansa omiin laittomiin toimiinsa 

liittyen. 

 

Nämä kaikki kirjallisuudesta löytyneet määritelmät viittaavat korruption esiintyviin käy-

tänteisiin, kuten myös Houqe ja Monem (2016) totesivat. He myös pohtivat, että toiset 

voivat määritellä korruption yleisenä näkökantana yhteiskunnassa, mutta myös näkökul-

masta, että aistittu korruptio (corruption perception) on laajuus, jossa sitä esiintyy 

(Houqe & Monem, 2016). Aiemmissa tutkimuksissa on käytetty molempia, korruptiota 

ja aistittua korruptiota, merkkinä korruption esiintymisestä (esim. Treisman, 2007). 

 

Eri tahot ovat määritelleet korruptiota eri tavoin ja sen avoimen rakenteen vuoksi kor-

ruptio terminä on moniselitteinen (Everett et al., 2007). Todisteita virkavallan korruptoi-

tuneisuudesta löytyy kaikkialta maailmasta riippumatta taloudellisesta kehittyneisyy-

destä tai poliittisista ja taloudellisista olosuhteista, mutta korruption laajuudessa on huo-

mattavaa vaihtelua maiden välillä (Ehrlich & Lui, 1999). 

 

Lopullinen määritelmä korruptiolle ei ole kovinkaan selvä kirjallisuudessa. Korruptioon 

liitetään monesti hämäryys ja epärehellinen toiminta, mutta ilmiöiden laajuus vaihtelee 

eri lähteissä. Tässä luvussa käsitellään seuraavaksi korruption vaikutuksia ja esiintymistä, 

sekä aiemmin tehtyjä tutkimuksia, joissa oli käsitelty kaikkia kolmea aihetta eli tuloksen-

järjestelyä, korruptiota ja kulttuuriarvoja. 

 



41 

 

4.1 Korruption vaikutukset ja esiintyminen 

Korruptiolla on vaikutuksia maan rakenteeseen. Se heikentää luottamusta poliittisiin ja 

taloudellisiin järjestelmiin, instituutioihin ja johtajiin. Vaikutuksia voi olla myös ihmisten 

vapauteen, terveyteen ja varallisuuteen liittyen. Läpinäkyvyys maassa määrittää miten 

hämärät sopimukset, sääntöjen heikko toimeenpano tai muiden laittomien keinojen 

käyttö heikentää hyviä valtioita, eettistä liiketoimintaa ja koko yhteiskuntaa. (Transpa-

rency International, 2019.) 

 

Shleifer ja Vishny (1993) esittävät, että korruptoituneissa maissa väärinkäytökset jäävät 

usein tutkimatta tai rankaisematta, koska myös korruptoituneen työntekijän esimies on 

mukana.  Heidän mukaansa useimmiten korruptoituneiden maiden kyky puuttua korrup-

tioon on myös heikko. Shleifer ja Vishny (1993) mainitsevat korruptoituneisuuden leviä-

vän varsinkin tilanteessa, jossa ostajat kilpailevat keskenään, jolloin markkinoilla selvi-

täkseen useammat ostajat joutuvat maksamaan esimerkiksi lahjuksia. Tämänkaltaista 

korruptiota Shleifer ja Vishny (1993) nimittävät varkaudelliseksi korruptioksi. Valtio ei saa 

mitään, vaan virkailija päästää esimerkiksi tullista läpi pelkästään lahjuksen määrällä, kun 

oikeammin ostaja olisi joutunut maksamaan vienti- tai tuontiveroja (Shleifer & Vishny, 

1993). 

 

Virkavallan korruptiota tutkineet Ehrlich ja Lui (1999) määrittelevät lahjusten maksa-

mista virkavallalle nimittämällä sitä investoinniksi valtion omaisuuteen. Laajasti kirjalli-

suudessa määritelmänä on ollut myös englanninkielinen nimitys rent seeking. Rent see-

kingiä esiintyy laajemmin, jos siihen on byrokraatilla mahdollisuudet, kuten heikko vas-

tuuvelvollisuus (Picur, 2004). Picur (2004) näkeekin korruption esiintyvän heikon vastuu-

velvollisuuden ja kirjanpidon laadun myötä, kun byrokraattien toimintaa ei voida seurata 

laadukkaasta laskentajärjestelmästä saatavilla tiedoilla. Kirjanpidon laadukkuus oletetta-

vasti vaikuttaa kansalaisten ja poliitikkojen vastuuseen toiminnastaan (Picur, 2004). 

 



42 

 

Korruption tason voidaan katsoa laskevan, jos ostajan tarvitsemaa palvelua tai tuotetta 

on saatavilla useamman toimittajan kautta, jolloin virkailijat toimivat itsenäisesti eikä toi-

mittaja ole monopoliasemassa, kuten esimerkiksi on maissa, joissa on mafia tai monarkia 

(Shleifer & Vishny, 1993). Shleifer ja Vishny (1993) esittävät, että salaperäisyyden kult-

tuuri suojelee korruptiota. Salaperäisyyden vuoksi tuntuu olevan vaikeaa selvittää koko-

naisuudessaan esiintyvän korruption määrää ja se vaikuttaa varmaankin myös aistitun 

korruption määrään. 

 

Everett et al. (2007) nostavat esiin Organization for Economic Co-operation and Develop-

ment (OECD) ja United Nationsin havainnoimat tekijät, joissa korruptioon liitettäviä osa-

puolia yleisen virkavaltaan liitetyn määritelmän lisäksi olisivat koko ketjun tahot. Tähän 

havaittuun ketjuun luetaan mukaan liiketoimintaa harjoittavat ulkomaiset ja kotimaiset 

tahot, kansalaisyhteiskunta, kansainväliset lainanantajat, ulkomainen valtionvalta sekä 

ei-valtiolliset organisaatiot. 

 

Tutkimuksissa korruptiolla on havaittu olevan monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan. 

Paldam (2002) esittää inflaation nostavan korruptoituneisuutta. Lisäksi korruptio vaikut-

taa talouskasvuun, eniten poliittisen epävakauden kautta, mutta myös henkisen pää-

oman tasoon ja henkilöinvestointien osuuteen (Mo, 2001). Heikolla keskushallinnolla on 

vaikutuksia korruption esiintyvyyteen, koska se sallii esimerkiksi virkavallan lahjusten ot-

tamista (Shleifer & Vishny, 1993). Korruption vaikutuksia ovat myös ulkomaisen suoran 

sijoittamisen hidastuminen (Shleifer & Vishny, 1993; Wei, 2000) ja resurssien epäjakoi-

suus korruption salailun vuoksi (Ehrlich & Lui, 1999; Shleifer & Vishny, 1993). Tutkimuk-

sessa on esitetty korruptiolla olevan vaikutus myös maan reaaliseen valuuttakurssiin, jol-

loin valuutan arvo laskee korruptoituneimmissa maissa (Bahmani-Oskooee & Nasir, 

2002). 

 

Liu (2016) puolestaan esittää yksilön vahvan asenteen korruptioon vaikuttavan hänen 

valintaansa työllistyä korruptoituneeseen yritykseen, ja taas toisinpäin, jos henkilön ja 

yrityksen muiden työntekijöiden korruptoituneisuuskäsite eroavat toisistaan. Hän myös 



43 

 

tutki yhdysvaltalaisten yritysten toimihenkilöiden ja johdon kulttuuristen taustojen vai-

kutusta yritysten korruptoituneisuuteen. Liu (2016) totesi sen vaikuttaneen yritysten toi-

mintaan, jolloin yritys herkemmin käytti hämäriä keinoja, kuten tuloksenjärjestelyä tai 

jopa kirjanpitorikosta. 

 

Mazzi et al. (2018) tutkivat korruption ja kulttuurin välistä yhteyttä. He esittävät, että 

korruptiolla ja kulttuuriominaisuuksilla on vaikutus lakien noudattamattomuuteen. 

Houqe ja Monem (2016) esittävät, että sekä varsinaista korruptiota että aistittua korrup-

tiota voidaan pitää kulttuurisena ilmiönä, koska molemmat riippuvat siitä, miten yhteis-

kunnassa ymmärretään säännöt ja mikä muodostaa poikkeaman. He myös näkevät kor-

ruption ja aistitun korruption välillä yhteyden ja korkealla aistitulla korruptiolla voisikin 

olla tuhoisampi vaikutus kuin itse korruptiolla. Kulttuurin ja korruption muutoksessa ei 

odoteta olevan suurta muutosta lyhyellä aikavälillä (Duong et al., 2016; Houqe & Monem, 

2016). 

 

Merkittävimpiä korruptiota vastaan aktiivisesti taistelevia organisaatioita ovat muun mu-

assa World Bank, United Nations, OECD ja Transparency International, jotka näkevät kor-

ruption maailman laajuisena ongelmana (Everett et al., 2007). Muita korruptiosta huo-

lestuneita tahoja ovat muun muassa International Monetary Fund (IMF), Council of Eu-

rope, International Chamber of Commerce, Human Rights Watch ja INTERPOL, jotka ovat 

myös kehittäneet ohjelmia korruption vastaiseen taisteluun (Everett et al., 2007).  

 

Korruption ehkäisyn katsotaan olevan koko maailmaa koskeva taistelu, johon myös kir-

janpidollisilla keinoilla halutaan osallistua (Everett et al., 2007). Houqe ja Monem (2016) 

esittävät, että kehittyvät maat hyötyisivät enemmän IFRS:n käyttöönotosta korruptiota 

vähentääkseen kuin kehittyneet maat. Haapamäen (2019) tutkimuksessa vahvemman 

korruptiokontrollin maiden voitiin nähdä ottavan paremmin käyttöön kansainväliset kir-

janpito- ja tilintarkastusstandardit. 

 



44 

 

Treisman (2007), joka tutki korruptiosta tehtyjä tutkimuksia, totesi, että hyvin kehitty-

neet, pitkään liberaalit demokratiat, joissa on vapaa ja laajasti luettu lehdistö, suuri osa 

naisia hallituksessa ja liiketoiminnan avoimuus ovat aistitun korruption mukaan vähem-

män korruptoituneita, kun taas enemmän korruptoituneita ovat maat, jotka ovat öljyn-

viejiä tai joissa on intrusiiviset liiketoimintasäännöt sekä ennustamattomissa oleva in-

flaatio (Treisman, 2007). Koettu korruptio puolestaan korreloi alemman kehittyneisyy-

den, luultavasti öljyn viennin riippuvuuden, liiketoiminnan hämäryyden ja intrusiivisen 

säännöstön kanssa (Treisman, 2007). 

 

Myös Lederman, Loayza ja Soares (2005) havainnoivat, että demokratia, parlamenttijär-

jestelmä, poliittinen stabiilius ja lehdistön vapaus ovat sidoksissa pienempään korruptoi-

tuneisuuteen. Lederman et al. (2005) toteavat korruption olevan rikos, mutta tutkies-

saan tavanomaisten rikosten ja korruption yhteyttä, he eivät löytäneet merkittävää kor-

relaatiota näiden välille, vaan varkauksien osalta tulos oli jopa negatiivinen. Täten kor-

ruptio eroaa luonteeltaan tavanomaisena pidettävistä rikoksista ja sitä voidaan katsoa 

esiintyvän eri tavoin tai eri muodoissa kuin tavanomaisia rikoksia. Ihmiset myös mieltävät 

korruption eri tavoin kuin esimerkiksi henkirikoksen. 

  

Taloustekijöistä merkittävin korruptiota määräävä tekijä on BKT eli bruttokansantuote 

per kansalainen. Köyhän ja perinteikkään maan muutoksen hyvinvointivaltioksi, jossa on 

liberaalipolitiikka, on todettu vähentävän korruptoituneisuutta. (Paldam, 2002.) Paldam 

(2002) totesi myös, että kulttuurilla olisi alhaisempi syy korruptoituneisuuteen, koska sa-

mankaltaisen kulttuurin omaavien maiden muutoksessa on suurempi yhteneväisyys 

BKT:seen kuin korruptioon. 

 

 Tutkimuksessaan IFRS:n vaikutuksesta kirjanpitoon Houqe ja Monem (2016) löysivät to-

disteita, että alhainen korruptio oli positiivisesti suhteessa aikaan, jonka IFRS oli ollut 

käytössä, kuten myös, että kehittyvät maat hyötyivät enemmän IFRS:n käyttöönotosta. 

Faccio (2006) tutki korruption ja poliittisten yhteyksien välistä yhteyttä yrityksissä 47 eri 



45 

 

maassa, ja hän totesi, että eniten poliittisia yhteyksiä oli maissa, joissa korruption taso 

oli korkea, mikä voi johtua esimerkiksi ulkopuolisen rahoituksen saannin vaikeudesta. 

 

Korruption voidaan täten todeta olevan hyvin vaikuttava tekijä niin maan toimintaan ja 

kehittymiseen, kuin myös näissä maissa toimivien yritysten toimintaan, maineeseen ja 

menestykseen. Sen vaikutuksia on tutkittu hyvin laajalti ja monet tahot ovat huolestu-

neita tilanteesta. Lopullisia korruptiota nujertavia toimia ei liene vielä keksitty ja taistelu 

sitä vastaan kestänee pitkään. Seuraavaksi käsitellään korruptiota mittaavia mittareita. 

 

 

4.2 Korruption mittaaminen 

Maiden korruptiota mittaamaan on kehitetty erilaisia mittareita. Mittareita on sekä var-

sinaista korruptiota että aistittua korruptiota mittaavia. Treismanin (2007) mukaan in-

deksit, jotka kuvaavat aistittua korruptiota, korreloivat useammin syiden kanssa, jotka 

yleisesti koetaan korruptiota aiheuttaviksi, kun taas suoraan korruptiokokemuksiin liitty-

vät indeksit eivät korreloi näiden arvojen kanssa juurikaan. Aistittua korruptiota kuvaavat 

indeksit perustuvat ihmisten mielipiteisiin tai asiantuntijoiden laskelmiin ja korruptioko-

kemuksiin perustuvat kysyvät, ovatko ihmiset joutuneet maksamaan lahjuksia (Treisman, 

2007). 

 

Treisman (2007) nostaa tutkimuksissa esiin tulleen korruption ja aistitun korruption vä-

listen mittaustulosten luotettavuuden, sillä voi olla, että kokemukseen perustuva mittaus 

mittaa eri ilmiötä. Suurimpana syynä tähän nähdään, että aistittu korruptio mittaa mie-

lipiteitä eikä suoraan korruptiota ja mielipiteisiin on voinut vaikuttaa niin vastaajien tie-

tämättömyys kuin kulttuuriset eroavaisuudet maiden välillä niissä vaikuttavissa olosuh-

teissa, kuten kyynisyydessä, samaistumisessa hallitukseen tai koettuun epäoikeudenmu-

kaisuuteen yhteiskunnallisissa tai taloudellisissa suhteissa (Treisman, 2007). Kuitenkin 

aistitun korruption voidaan todeta olevan tärkeä tekijä tutkimuksissa, sillä sen on todettu 



46 

 

vaikuttavan niin sijoittajien päätöksiin kuin myös ulkomaisen avun kohdentamiseen; ais-

timuksilla voi olla voimakkaita vaikutuksia, vaikka ne eivät suoraan kohtaisikaan todelli-

suuden kanssa (Treisman, 2007). 

 

Kaksi merkittävintä mittaria, jotka molemmat mittaavat aistittua korruptiota, ovat Treis-

manin (2007) tutkimuksen mukaan Transparency Internationalin Corruption Perceptions 

Index (CPI) ja World Bankin Control of Corruption. Nämä kaksi indeksiä ovat hyvin keske-

nään korreloivia, vaikka ottavatkin tutkimuksissaan huomioon eri metodeja tai lähteitä 

(Treisman, 2007). Tässä esitellään tarkemmin World Bankin indeksi, koska sitä tullaan 

käyttämään tutkimuksessa. 

 

Kaufmann et al. (2011) ovat kehittäneet World Bankin Control of Corruption -indikaatto-

rin, joka on osa Worldwide Governance Indicators (WGI) -projektia. WGI-projektissa ai-

neistoa kerätään yli 30 eri lähteestä, jotka yhdistellään kuuteen hyvän hallintotavan in-

dikaattoriin. Projektin lukuja on raportoitu vuodesta 1996 lähtien ja aineisto kattaa yli 

200 maata ja itsehallinnollista aluetta. Nämä kuuteen eri hallinnolliseen ulottuvuuteen 

jaetut valtioita kuvaavat ulottuvuudet ovat koottuja WGI-mittareita, jotka perustuvat 

subjektiivisiin tai mielipideperäisiin mittauksiin hallitustavoista (Kaufmann et al., 2011). 

Käytetyt lähteet ovat kyselyitä, joita on tehty talouksille ja yrityksille ja asiantuntijoiden 

arvioita eri organisaatioista (Kaufmann et al., 2011). 

 

Ulottuvuudet ovat äänivalta ja vastuullisuus, poliittinen vakaus ja väkivallan/terrorismin 

määrä, hallinnon tehokkuus, sääntelyn laatu, oikeusvaltioperiaate ja korruptio (Kauf-

mann et al., 2011). Näistä oikeusvaltioperiaate ja korruptio edustavat Kaufmann et al. 

(2011) näkemyksen mukaan kaupunkilaisten kunnioitusta ja instituutioiden tilaa, jotka 

hallitsevat taloudellista ja sosiaalista vuorovaikutusta heidän keskuudessaan.  

 

Projektin lähdeaineisto on saatavilla yhdessä WGI-arvojen kanssa osoitteesta www.go-

vindicators.org (Kaufmann et al., 2011). WGI-mittaajia raportoidaan kahdella tapaa, joko 

http://www.govindicators.org/
http://www.govindicators.org/


47 

 

hallinnollisten indikaattoreiden standardeina normaaleina yksikköinä, jossa vaihteluas-

teikko on -2.5 ja 2.5 välillä, tai prosenttiarvoasteikkona, jossa asteikko on 0:sta (alin) 

100:an (korkein) (Kaufmann et al., 2011). 

 

 

4.3 Tuloksenjärjestely, kulttuuriarvot ja korruptio 

Tutkimuksia korruptiosta on tehty lisääntyvässä määrin, mutta harvoissa tutkimuksissa 

on kuitenkin tutkimuskohteena ollut korruption ja kirjanpidon laadun välinen suhde 

(esim. Kimbro, 2002; Riahi-Belkaoui, 2004; Wu, 2005; Riahi-Belkaoui & AlNajjar, 2006; 

Malagueño, Albrecht, Ainge & Stephens, 2010; Houqe & Monem, 2016; Lourenço, 

Rathke, Santana & Branco, 2018; Xu, Dao & Wu, 2019). Tässä alaluvussa käsitellään aluksi 

aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät korruptioon ja tuloksenjärjestelyyn tai kirjanpidon 

laatuun, lopuksi käsitellään myös kulttuuriarvot sisältäviä tutkimuksia. 

 

Wun (2005) tutkimuksesta käy ilmi, että aasialaisissa maissa oleva korruptoituneisuus on 

laajaa ja myös yritykset ovat siinä mukana. Paremmilla kirjanpidollisilla toimilla olisi kui-

tenkin mahdollista ehkäistä korruptoitunutta toimintaa ja lahjusten määrää, kun kirjan-

pidon laatu paranee ja kiinnijäämisen pelko kasvaa (Wu, 2005). Samankaltaisiin tuloksiin 

tulivat myös Malagueño et al. (2010) tutkimuksessaan, jossa he totesivat kirjanpidon li-

säksi myös tilintarkastuksen laadun voivan vähentää korruptiota. Malagueño et al. (2010) 

totesivat, että BIG4 tilintarkastusyhtiöiden käytön kasvulla oli negatiivinen vaikutus tar-

kasteltaessa sitä maiden korruptoituneisuuteen. Näissä esitellyissä tutkimuksissa ei ole 

kuitenkaan otettu maiden kulttuuriominaisuuksia mukaan, vaikka kulttuuriominaisuuk-

silla voidaan aiempiin tutkimuksiin perustuen olettaa olevan vaikutuksia yritysten toi-

mintaan. 

 

Lourenço et al. (2018) mukaan monissa tuloksenjärjestelyä koskevissa tutkimuksissa to-

detaan korruption vaikuttavan tuloksenjärjestelyyn. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin 

useimmiten käytetty epäsuoraa menetelmää, joka mittaa oikeudellista ympäristöä, joka 



48 

 

on La Porta et al. (1999) käyttämän mukaisesti lain kolmen muuttujan keskiarvo: oikeus-

järjestelmän tehokkuus, oikeusvaltioperiaatteen arviointi ja korruption taso (esim. Leuz 

et al., 2003; Doupnik, 2008). Lourenço et al. (2018) käyttivät tutkimuksessaan Transpa-

rency Internationalin CPI-indeksiä. He testasivat aineistoa selvittäen kehittyvien ja kehit-

tyneiden maiden eroja korruption vaikutuksesta tuloksenjärjestelyyn. He löysivät kor-

ruption tuloksenjärjestelyyn motivoivan vaikutuksen yrityksille, jotka sijaitsivat kehitty-

vissä maissa. Jos yritys sijaitsi sen sijaan kehittyneessä maassa kyseistä motivaatiota ei 

tunnistettu (Lourenço et al. (2018). 

 

Xu et al. (2019) tutkivat poliittisen korruption ja tuloksenjärjestelyn välistä suhdetta käyt-

täen Yhdysvaltojen liittovaltioita aineistonaan. Täten heidän tuloksensa poliittisen kor-

ruption ja tuloksenjärjestelyn välille olivat saman valtion sisältä, mutta ottivat huomioon 

alueittain esiintyvän erilaisuuden. Tutkimuksessaan Xu et al. (2019) totesivat yritysten 

korruptoituneemmilla alueilla käyttäneen harkinnanvaraisia eriä tuloksenjärjestelyssä. 

He tutkivat myös liiketoiminnanprosesseihin perustuvaa tuloksenjärjestelyä ja löysivät 

todisteita myös sen ja poliittisen korruption väliltä, jolloin yritykset tuntuivat käyttävän 

enemmän myyntien manipulointia ja ylituotantoa (Xu et al., 2019). Tulokset vahvistivat 

teoriaa siitä, että poliittinen korruptio on tehotonta, sillä se ajoi yrityksiä tuloksenjärjes-

telyyn (Xu et al., 2019). 

 

Seuraavaksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, joissa on tutkimuksen kohteena ollut 

sekä kulttuuriarvojen että korruption vaikutukset johdon harkinnan mukaan esiintyvään 

tuloksenjärjestelyyn. Näistä Kimbro (2002) tutkimuksessaan löysi todisteita korruption 

ja kirjanpidon laadun välisestä negatiivisesta yhteydestä, ja Hofsteden (1980) kulttuuri-

ulottuvuuksien valtaetäisyys ja individualismi väliltä positiivisen yhteyden. 

 

Lewellyn ja Bao (2017) tutkivat kansallisen kulttuurin ja korruption roolia tuloksenjärjes-

telyssä käyttäen aineistoa 26 maasta. Kulttuuriarvojen lisäksi Lewellyn ja Bao (2017) olet-

tivat, että korruptiolla olisi rooli tuloksenjärjestelyn esiintymisen selittämiseen eri mai-



49 

 

den välillä. He odottivat kulttuuriarvoilla olleen hillitsevä vaikutus korruption ja tulok-

senjärjestelyn välillä, kulttuuriarvojen ollessa merkitsevin toimeenpanija. Heidän tulok-

sensa osoittivat tutkimuksessa käytettyjen valtaetäisyyden ja kollektivismin sekä aistitun 

korruption olleen tilastollisesti merkitseviä tekijöitä tuloksenjärjestelyn esiintymiseen 

(Lewellyn & Bao, 2017). 

 

Lewellyn ja Bao (2017) totesivat korkean valtaetäisyyden maissa yrityksissä esiintyvän 

vähemmän tuloksenjärjestelyä, kuten myös kollektivismin vaikutus oli tuloksenjärjeste-

lyä laskeva. Hypoteesi korruption tuloksenjärjestelyä nostavasta vaikutuksesta sai vah-

vistuksen, ja Lewellyn ja Bao (2017) totesivat oletuksensa oikeaksi siitä, että korruptoi-

tuneen maan johdon voidaan olettaa katsovan tuloksenjärjestelyn hyväksyttäväksi ta-

vaksi toimia. Tulokset osoittivat myös korkean valtaetäisyyden hillitsevän vaikutusta kor-

ruption ja tuloksenjärjestelyn välillä (Lewellyn & Bao, 2017). Hypoteesi kollektivismin 

heikentävästä vaikutuksesta ei saanut vahvistusta. He totesivat korruptiolla olleen aineis-

tossaan niin vahva vaikutus tuloksenjärjestelyyn, että individualismilla ei ollut merkitse-

vää vaikutusta tuloksenjärjestelyyn (Lewellyn & Bao, 2017). 

 

 

4.4 Hypoteesit ja yhteenveto 

Koska aiempia tutkimuksia koskien kulttuuriarvojen ja korruption vaikutuksista tuloksen-

järjestelyn esiintymiseen on vähän, aihe on vielä tuore ja siitä on odotettavissa mielen-

kiintoinen ja hyödyllinen lisä aihealueen kirjallisuuteen. Aiempien tutkimusten ja alan 

kirjallisuuden perusteella tutkimukseen muodostuvat hypoteesit esitellään tässä luvussa. 

Aiemmissa tutkimuksissa on tullut esiin, että kulttuuriarvoilla on merkitystä johdon ha-

lukkuuteen esittää manipuloituja lukuja yrityksen tilinpäätöstiedoissa. Koska myös kor-

ruptoituneisuuden on tutkimuksissa voitu katsoa osaltaan olevan vaikutuksessa kulttuu-

riarvojen kanssa, tässä tutkielmassa otetaan huomioon sekin eräänä tutkimuskohteena. 

 



50 

 

Seuraavaksi perustellaan ja luodaan tutkimuksen hypoteesit. Perusolettamus on, että tu-

loksenjärjestelyä esiintyy tutkituissa maissa, sillä kuten aiemmissa tutkimuksissa on to-

dettu, tuloksenjärjestelyä voidaan olettaa esiintyvän kaikkialla, vaikkakaan se ei ole pe-

toksellista toimintaa. 

 

Tuloksenjärjestelyn ja valtaetäisyyden välisestä yhteydestä on aiemmissa tutkimuksissa 

ristiriitaisia tuloksia. Osassa tutkimuksista valtaetäisyyden suhde ei ole ollut tilastollisesti 

merkitsevä ja regressiotulosten suunta on vaihdellut, esimerkiksi Desender et al. (2011) 

tutkimus näytti negatiivista ja Doupnik (2008) positiivista, mutta nämä eivät olleet tilas-

tollisesti merkitseviä. Han et al. (2010) poistivat yhdysvaltalaiset yritykset ja osoittivat 

valtaetäisyyden vaikuttavan negatiivisesti, muutoin tulokset olivat positiiviset. He et al. 

(2017) löysivät positiivisen yhteyden. Lewellyn ja Bao (2017) mukaillen matalan valta-

etäisyyden maissa tuloksenjärjestelyn voi olettaa tuovan vähemmän harmia johdolle, 

jolloin se kasvattaa halukkuutta tuloksenjärjestelyyn. Täten muodostetaan hypoteesi: 

 

H1. Valtaetäisyys vaikuttaa negatiivisesti tuloksenjärjestelyn esiintymiseen. 

 

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet individualismin vaikuttavan positiivisesti tulok-

senjärjestelyyn (esim. Gray et al., 2015; Han et al., 2010). Myös negatiivista suhdetta 

osoittavia tutkimuksia esiintyy (esim. Callen et al., 2011; Nabar & Boonler-U-Thai, 2007). 

Lewellyn ja Bao (2017) käyttivät tutkimuksessaan GLOBE:n kulttuuriulottuvuutta kollek-

tivismia ja perustelivat hypoteesiinsa kollektivismin luovan kuuluvuuden yhteiskuntaan 

ja siten johdon haluttomuuden hyötyä muiden sidosryhmien kustannuksella tuloksen-

järjestelyyn osallistumalla. Käännän tämän päinvastoin, koska käytän Hofsteden (1980) 

kulttuuriulottuvuutta individualismia enkä GLOBE:n kollektivismia eli individualismin 

luonteenpiirteen mukaisesti voidaan olettaa, että yksilötason edun tavoittelu motivoi 

johtoa tuloksenjärjestelyyn, jolloin muodostetaan hypoteesi: 

 

H2. Individual