Sami Isoniemi Sijaishuolto- paikasta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojelu- viranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta aaa ACTA WASAENSIA 423 VÄITÖSKIRJA joka Vaasan yliopiston johtamisen yksikön suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi Tervahovin Wolff-auditoriossa (B201) maanantaina 17. kesäkuuta 2019, kello 12. Esitarkastajat Professori Anssi Keinänen Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Joensuun kampus PL 111 80101 Joensuu Apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha Tampereen yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kalevantie 4 33014 Tampereen yliopisto III Julkaisija Julkaisupäivämäärä Vaasan yliopisto Kesäkuu 2019 Tekijä(t) Julkaisun tyyppi Sami Isoniemi Väitöskirja Orcid tunniste Julkaisusarjan nimi, osan numero Acta Wasaensia, 423 Yhteystiedot ISBN Vaasan yliopisto Johtamisen yksikkö Julkisoikeus PL 700 FI-65101 VAASA 978-952-476-864-1 (painettu) 978-952-476-865-8 (verkkoaineisto) URN:ISBN:978-952-476-865-8 ISSN 0355-2667 (Acta Wasaensia 423, pai- nettu) 2323-9123 (Acta Wasaensia 423, verkkoaineisto) Sivumäärä Kieli 247 Suomi Julkaisun nimike Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta Tiivistelmä Tutkimus käsittelee lasten luvatonta sijaishuoltopaikasta poissaoloa ja sijaishuoltopaikkaan palaamatta jäämistä. Tätä vähän tutkittua lasten- suojelun osa-aluetta tutkitaan poliisin lastensuojeluviranomaiselle anta- man virka-avun kautta. Kansainvälisesti luvatonta poissaoloa pidetään yhtenä kadonneen lap- sen kategorioista. Suomessa Poliisihallitus on antanut ohjeet luvatto- masta sijaishuoltopaikasta poissaolemisesta ja kadonneen henkilön et- sinnästä. Ohjeiden mukaisesti luvaton poissaolo on lähtökohtaisesti lastensuojelutehtävä. Poliisin osalta kyse on virka-avun antamisesta las- tensuojeluviranomaiselle eikä kadonneen henkilön etsinnästä. Tutkimuksen teoreettinen osuus on vahvasti oikeusdogmaattinen. Siinä tarkastellaan lastensuojeluviranomaisen ja poliisin toimivaltaa suh- teessa lapseen, huostaanottoon ja luvattomaan poissaoloon. Lastensuo- jeluviranomaisen osalta pääpaino on lasta koskevassa päätöksenteossa sekä oikeudesta pyytää poliisilta virka-apua. Poliisin osalta keskiössä ovat virka-avun antamiseen liittyvä sääntely sekä poliisin oikeus puut- tua luvattomasti poissaolevan lapsen perusoikeuksiin. Tutkimusta varten käytiin läpi kaikki vuosina 2013-2014 poliisiasiain tietojärjestelmään kirjatut ilmoitukset poliisin antamasta virka-avusta lastensuojeluviranomaiselle. Tässä empiirisessä osuudessa luvatonta poissaoloa tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti. Tätä osuutta täydentää otantatutkimus kahdensadan luvattomasti poissaol- leen lapsen kaikista poliisiasiain tietojärjestelmään kirjatuista ilmoituk- sista. Osuus vahvistaa vuosien 2013-2014 ilmoituksien määrällisiä ja laadullisia havaintoja. Asiasanat lastensuojelu, poliisi, virka-apu, luvaton poissaolo, kadonnut lapsi V Publisher Date of publication Vaasan yliopisto June 2019 Author(s) Type of publication Sami Isoniemi Doctoral thesis Orcid identifier Name and number of series Acta Wasaensia, 423 Contact information ISBN University of Vaasa The School of Management Public Law P.O. Box 700 FI-65101 Vaasa Finland 978-952-476-864-1 (print) 978-952-476-865-8 (online) URN:ISBN:978-952-476-865-8 ISSN 0355-2667 (Acta Wasaensia 423, print) 2323-9123 (Acta Wasaensia 423, online) Number of pages Language 247 Finnish Title of publication Children who run away from foster care in Finland – Police giving exec- utive assistance to child protection authority Abstract The study focuses on children who run away or do not return to the foster care in Finland. The perspective of the study is laid on the execu- tive/administrative assistance given by the police to the child protec- tion authority. In international context, runaway is considered as one of the five cateogories of missing children. In Finland, the National Police Board has given its own directives regarding the investigation of runaway and missing persons. According to these directives, a runaway is primarily considered being as a child protection case. From the police’s point of view, a runaway case is not primarily a case of a missing person. The study has both empirical and theoretical parts, the latter part being juridical. The jurisdiction of a child protection authority and the police is examined in relation to the child itself and the conflict of interests between a care order and a runaway. From the child protection author- ity’s side, the focus is on children in the decision-making and on the right to request executive assistance. From the police perspective, the study focuses on giving executive asssistance and on the police’s right to restrict children’s fundamental rights when intervening the runaway. In the empirical part of this study research was done on reports regard- ing the executive assistance for the child protection authority. All re- ports are from the National Police Database and they are all from years 2013-2014. This part examines the runaways both on a quantitative and a qualitative level. This part also includes a sample research of 200 runaway children’s history in the database in order to expand the find- ings of runaways and runaway children. Keywords child welfare, police, executive assistance, runaway, missing children VII ESIPUHE Olen ehdottomasti ollut mukavuusalueellani yhdistäessäni poliisi- ja lastensuoje- lumaailmat tehdessäni tätä tutkimusta. Kirjoittaminen on aina ollut minulle nau- tinto eikä se ole tuntunut työltä. Monitieteelliseen tutkimukseen liittyvä asioiden yhdistäminen ja oivatalminen puolestaan muistuttavat minua rikospoliisityön parhaista puolista. Tutkimus on ollut eräänlaista jatkumoa ja jalostamista Poliisiammattikorkeakou- lun päättötyöstä kandidtaatin- ja pro-gradu- tutkielman kautta väitöskirjaksi. Sen syntyminen ei kuitenkaan ole ollut itsestään selvää vaan polulle on mahtunut pal- jon haasteita. Yksi keskeinen haaste on ollut työn ja opiskelun yhdistäminen ole- matta kuitenkaan poissa töistä. Oma ensikosketukseni lastensuojeluun on oman huostaanottoni myötä tapahtu- nut jo 1990-luvun alkupuolella. Keskeisimpiä lastensuojelun sidonnaisuuksiani ovat olleet lastensuojelun kokemusasiantuntijatoiminnan kehittäminen kansalli- sella ja kansainvälisellä tasolla osana Pesäpuu ry:n Selviytyjät tiimiä, jonka kautta olin muun muassa jäsenenä sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva Lastensuojelu –työryhmässä. Viime vuosina olen toiminut ulkopuolisena asiantuntijana edus- kunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivan kidutuksen vastaisen kansallisen toimielimen lastensuojelulaitoksiin kohdistuvissa tarkastuksissa. Nämä kokemukset ovat olleet korvaamattomia eikä niistä saatua tietoa voi kir- joista oppia. Lastensuojelu- ja poliisitoiminnan rajapinnoilla tapahtuva tutkimus on ollut kes- kiössä omassa ammatillisessa kehittämisessäni ja akateemisissa opinnoissani vuo- desta 2007 lähtien. Eri poliisitehtävissä olen työskennellyt vuoden 2009 alusta lähtien. Tätä kautta myös tässä tutkimuksessa tarkastellun varsinaisen poliisitoi- minnan tutkiminen on tuntunut luontevalta vaihtoehdolta. Taustastani on ollut ehdotonta hyötyä poliisin järjestelmiin kirjattujen luvatonta poissaoloa koskevien ilmoitusten läpikäymisessä ja tulkinnassa. Vuonna 2008 kirjoittaessani Poliisiammattikorkeakoulun päättötyötä poliisin ja lastensuojeluviranomaisen yhteistyöstä yhdessä ystäväni ja kollegani Sami Kei- sasen kanssa en voinut kuvitella, minkälainen polku minua odottaisi. Onnistunut päättötyö ei kuitenkaan ollut suurin vaikutin tälle polulle lähtemisessä. Yliopis- toon minut ohjasi tämän väitöskirjan esitarkastusprosessin aikana menehtynyt entinen kollegani Arto Uppa. Hänellä oli kyky opettaa nuori mies uskomaan it- seensä. VIII Vaasan yliopisto ja johtamisen yksikkö on läpi vuosien kannustanut minua kirjoit- tamaan aiheesta, vaikka levottoman tutkijan suunnitelmat eivät aina olleet kaikein konkreettisimpia. Kiitos työn valmistumisesta ja oikeaan ohjaamisesta kuuluu oh- jaajille professori Niina Mäntylälle, professori emertitus Eija Mäkiselle sekä yli- opistonlehtori Seija Ollillalle. Mäntylä ja Mäkinen ovat tutustuneet tyyliini opis- kella, kirjoittaa ja yhdistää asioita jo kandidaatin tutkielmasta saakka. Tämä on tehnyt palautekeskusteluista ja ohjeiden vastaanottamisesta mutkatonta. Ollilan asiantuntemus sosiaali- ja terveydenhallintotieteistä on auttanut itsepäistä julkis- oikeuden opiskelijaa monitieteisen otteen terävöittämisessä. Esitarkastajat apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha ja professori Anssi Keinä- nen ovat antaneet arvokkaita ja hyödyllisiä näkökulmia tämän tutkimuksen lop- puunsaattamista varten. He ovat myös ystävällisesti lupautuneet vastaväittäjik- seni. Näistä esitän lämpimät kiitokseni. Kotiväelle Kurikkaan lähtee nöyrimmät kiitokset siitä pelisilmästä, millä minua ohjattiin oikeaan ja tuettiin niissä valinnoissa, jotka ovat ovat kantaneet tähän päi- vään saakka. Noista valinnoista jalkapallo ja opiskelu kiinnostavat pientä poikaa vieläkin, enkä niiden keskinäistä järjestystä osaa sanoa varmaksi vielä tänäkään päivänä. Tutkimus- ja kirjoittamistyön aikaisesta tuesta, kannustuksesta ja ymmärryksestä haluan erityisesti kiittää Ahmedia, Blankaa, Sofiaa ja Toijan veljeksiä. Läheltä seu- ranneena tiedätte, mitä kirjoittaminen on vaatinut ja tukenne on ollut korvaama- tonta. Käsikirjoituksen lukemisesta, kommentoinnista ja oikeaan ohjaamisesta tahdon kiittää THL:n tutkimusprofessoreja Mika Gissleriä ja Tarja Heinoa, Polii- siammattikorkeakoulun erikoistutkija Vesa Huotaria ja Pohjois-Suomen Aluehal- lintoviraston ylitarkastaja Jaana Tervoa. Yhteistyömme jatkukoon. Tutkimustyön varrella tukena, kumppanina ja ymmärtävänä olkapäänä ovat li- säksi olleet Pesäpuu ry. ja meidän yhteinen Selviytyjät – tiimi, Lastensuojelun kes- kusliitto sekä Tapio ja Riikka eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta. Tämä työ ei myöskään olisi valmistunut tässä muodossa ilman Poliisihallituksen tutkimus- lupaa ja Pohjanmaan poliisilaitoksen joustavuutta. Tätä valitsemaani polkua on ollut ilo kulkea. Vaasassa pääsiäisenä 2019. Sami Isoniemi IX Sisällys ESIPUHE ................................................................................................ VII 1 JOHDANTO ........................................................................................ 1 1.1 Tutkimuksen tausta ................................................................. 1 1.2 Tutkijan aiemmat tutkimukset sekä liittyminen tutkimusaiheeseen .................................................................. 4 1.3 Tutkimuksen tarkoitus, tutkimusasetelema, tutkimuskysymykset ja tutkimusmetodit .................................. 5 1.3.1 Kadonneiden lasten jaottelua kansainvälisessä viitekehyksessä ......................................................... 8 1.3.2 Tutkimusmetodit .................................................... 12 1.3.3 Tutkimuskysymykset ja tutkimuksen rajaus ............ 16 1.4 Tutkimuksen eteneminen ...................................................... 19 2 LASTENSUOJELUVIRANOMAISEN JA POLIISIN TOIMIVALLASTA ........... 21 2.1 Julkisen vallan käyttö ............................................................. 23 2.2 Toimivallan käsitteestä .......................................................... 25 2.3 Lastensuojeluviranomaisen toimivalta .................................... 32 2.3.1 Lastensuojelun sisätö ja toteuttaminen ................... 36 2.3.2 Lastensuojelun suhde ihmis- ja perusoikeuksiin ...... 38 2.3.3 Huostaanotto ja kiireellinen sijoitus ........................ 42 2.3.4 Oikeus päättää lapsen olinpaikasta ......................... 45 2.3.5 Sosiaaliviranomaisen ja lastensuojeluviranomaisen oikeus saada virka-apua .......................................... 46 2.3.5.1 Yksityiset sijaishuollon yksiköt ......................... 48 2.3.5.2 Valtion sijaishuollon yksiköt ............................. 50 2.3.5.3 Kunnalliset sijaishuollon yksiköt ...................... 53 2.3.5.4 Yhteenveto sijaishuollon yksiköiden toimivallasta .................................................... 55 2.4 Poliisin toimivalta .................................................................. 56 2.4.1 Virka-avun antaminen ............................................. 58 2.4.1.1 Virka-aputehtävän ja muun poliisille kuuluvan tehtävän rajapinta ............................................ 66 2.4.2 Yleisesti tunnetut virka-avun muodot ...................... 69 2.4.2.1 Etsintäkuulutus ja katoamisilmoitus eli luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen ................ 72 2.4.2.2 Sisäänpääsyn turvaaminen ............................... 74 2.4.2.3 Kuljetuksen turvaaminen .................................. 76 2.4.2.4 Tietojen luovuttaminen lastensuojeluviranomaiselle ............................. 78 2.4.3 Poliisihallituksen ohjeistus poliisille luvattomista poissaoloista ja kadonneista henkilöistä sekä tietojen kirjaamisesta........................................................... 79 2.4.3.1 Poliisin virka-apu lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoittamiseksi ................... 82 X 3 LUVATTOMAT POISSAOLOT POLIISIASIAIN TIETOJÄRJESTELMÄN VALOSSA ......................................................................................... 88 3.1 Poliisin tieto luvattomista poissaoloista sijaishuoltopaikasta .. 89 3.2 Ongelmat luvattomien poissaolojen ja kadonneiden henkilöiden tilastoinnissa ...................................................... 90 3.3 Poliisin tietoon tulleet virka-apupyynnöt lastensuojeluviranomaiselle ................................................... 92 3.4 Kerätty aineisto ja sen luokittelu ............................................ 95 4 SIJAISHUOLTOPAIKASTA LUVATTA POISTUNEET LAPSET JA NUORET – KADONNEITA LAPSIA? .................................................................... 100 4.1 Kadonneen lapsen ja luvattoman poissaolon määritelmästä kansainvälisesti ................................................................... 101 4.1.1 Luvattomien poissaolojen yleisyys ja toistuvuus aiempien tutkimusten valossa ............................... 102 4.1.2 Luvattomien poissaolojen jaottelua kansainvälisessä viitekehyksessä ..................................................... 104 4.1.3 Luvattomien poissaolojen jaottelun mahdollisuuksia kansallisesti PATJA-aineiston ja kirjallisuuden valossa ................................................................. 107 4.1.3.1 Lyhyet luvattomat poissaolot ......................... 108 4.1.3.2 Luvattomien poissaolojen riskiryhmä ............. 110 4.1.3.3 Luvattoman poissaolon myötä itsenäistyvät nuoret ........................................................... 111 4.2 Virka-aputehtävän ja kadonneen henkilön etsinnän välistä rajankäyntiä ........................................................................ 112 4.3 Kansallisia luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyviä harvinaisempia erityispiirteitä .................................. 115 4.3.1 Sijoituksen päättyminen luvattoman poissaolon aikana ................................................................... 115 4.3.2 Luvaton poissaolo kiireellisen sijoituksen alkaessa ja sen aikana ............................................................ 118 4.3.3 Poliisin ja lastensuojeluviranomaisen samanaikainen väliintulo ............................................................... 120 4.4 Yhteenveto kadonneen lapsen ja lapsen luvattomaan poissaoloon liittyviin teemoihin sekä jaotteluihin’ ................ 121 5 LUVATON SIJAISHUOLTOPAIKASTA POISSAOLEMINEN VUOSINA 2013- 2014 ............................................................................................. 126 5.1 Tilastot vuosilta 2013-2014 ................................................. 126 5.1.1 Luvattomien poissaolojen kesto ja vaikutukset ...... 130 5.1.2 Pohdintaa luvattomien poissaolojen aiheuttamista kustannuksista...................................................... 133 5.1.3 Luvattomasti poissaolevat lapset ja nuoret ............ 134 5.1.4 Luvattomien poissaolojen päättyminen ................. 148 5.1.5 Poliisin tieto lasten ja nuorten luvattomista poistumisista sijaishuoltopaikoista ........................ 151 5.2 Tarkentava tarkastelu satunnaisotoksen pohjalta ................. 154 5.2.1 Poissaolojen määrät otoksen valossa .................... 154 XI 5.2.2 Luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolleiden rikollisuus ja uhriutuminen ................................... 157 6 PATJA-AINEISTON LUOTETTAVUUS JA KIRJAAMISKÄYTÄNTÖJEN ONGELMAT SEKÄ NIIHIN LIITTYÄT KEHITTÄMISEHDOTUKSET .......... 164 6.1 Ilmoitus- ja kirjaamiskäytännöt sekä tiedonkulku ................. 167 6.1.1 Erityisiä havaintoja Helsingin poliisilaitoksen virka- apuilmoituksista ................................................... 176 6.2 Kehittämisehdotuksia kirjaamiskäytäntöihin ........................ 177 6.2.1 Virka-apuilmoituksen sisältöön liittyviä kehittämisehdotuksia ............................................ 178 6.2.2 PATJA:an kirjattavien tutkintanimikkeiden ja teon tarkenteiden haasteet ........................................... 180 6.2.3 Etsintäkuulutus ja siihen liittyvä automaattinen tiedonkulku........................................................... 181 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET LUVATTOMIIN POISSAOLOIHIN PUUTTUMISEKSI .................................................... 183 7.1 Viiveet ja odotusajat virka-apupyynnön esittämisessä sekä lapsen tai nuoren etsinnässä ............................................... 186 7.2 Luvattomiin poissaoloihin puuttuminen poliisin näkökulmasta ...................................................................... 188 7.2.1 Luvattomiin poissaoloihin puuttuminen osana poliisin ennalta estävää toimintaa ......................... 188 7.2.2 Poissaolon päättyminen ja puheeksi ottaminen ..... 190 7.3 Lastensuojelun ja sijaishuoltopaikan mahdollisuudet puuttua ja ennalta estää luvattomia poissaoloja ................................ 193 7.3.1 Tuki, ennalta estäminen ja lasten sekä nuorten osallisuus .............................................................. 194 7.3.2 Lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet ... 198 7.4 Riskiarvio- ja tarkistuslomake .............................................. 203 7.5 Varsinainen virka-aputoiminta ja toimijoiden välinen yhteistyö ............................................................................. 206 7.6 Lopuksi ............................................................................... 210 LÄHTEET ............................................................................................. 218 XII Kuviot Kuvio 1. Poliisin asteellinen toimivalta (Mukaillen https://intermin.fi/poliisiasiat/toimijat-ja-vastuut). . 27 Kuvio 2. Lastensuojeluviranomaisen toimivallan muodostuminen virka-apua pyydettäessä. ............... 47 Kuvio 3. Kunnallisen sijaishuoltoyksikön toimivalta. ............. 54 Kuvio 4. Luvattomiin poissaoloihin liittyvän virka-apupyynnön esittämisen kehitysehdotukset. ............................... 56 Kuvio 5. Luvattomiin poissaoloihin liittyvää sääntelyä oikeuslähteiden velvoittavuuden näkökulmasta. ...... 81 Kuvio 6. Luvattomien poissaolojen jakautuminen keston mukaan PATJA-aineistoa mukaillen. ....................... 131 Kuvio 7. Kestoltaan 7-48 päivää olleet luvattomat poissaolot päivää 2013–2014 PATJA-aineistoa mukaillen. ...... 132 Kuvio 8. Kestoltaan vähintään 49 päivää olleet luvattomat poissaolot 2013–2014 PATJA-aineistoa mukaillen. 132 Kuvio 9. Luvattomat poissaolot sukupuolen ja iän mukaan. 135 Kuvio 10. 0-10 päivää kestäneet luvattomat poissaolot sukupuolen mukaan. ............................................. 136 Kuvio 11. 11-30 kestäneet luvattomat poissaolot sukupuolen mukaan. ............................................................... 136 Kuvio 12. Yli 30 päivää kestäneet luvattomat poissaolot sukupuolen mukaan. ............................................. 137 Kuvio 13. Luvattomat poissalot sijoitusmuodon ja sukupuolen mukaan. ............................................................... 145 Kuvio 14. Luvattomasti poissaolevan lapsen ikä yksityisissä sijaishuollon yksiköissä. ........................................ 146 Kuvio 15. Luvattomasti poissaolevan lapsen ikä kunnallisissa sijaishuollon yksiköissä. ........................................ 146 Kuvio 16. Luvattomasti poissaolevan lapsen ikä valtion koulukodeissa. ...................................................... 147 Kuvio 17. Luvattomien poissaolojen päättymistapa. .............. 148 Kuvio 18. Itsenäisesti sijaishuoltopaikkaan palanneiden poissaolijoiden poissaolon kesto. .......................... 149 Kuvio 19. Ketju sosiaalisista ongelmista rikolliseen käyttäytymiseen. ................................................... 159 XIII Taulukot Taulukko 1. Poliisihallituksen määräysten, ohjeiden, kirjallisten käskyjen ja ohjaavien kirjeiden velvoittavuus ja vaikutukset Poliisihallituksen määräystä 2020/2011/2117 mukaillen. ......................................... 79 Taulukko 2. Luvattomien poissaolojen määrä Suomessa hätäkeskuslaitoksen Euroopan komissiolle ilmoittaman tiedon mukaisesti edellä mainittua lähdettä mukaillen. .. 91 Taulukko 3 Poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka- avusta kirjattujen ilmoitusten määrä vuosittain .............. 93 Taulukko 4. 7-21 päivää kestäneet luvattomat poissaolot ikäluokittain. ............................................................... 139 Taulukko 5. 7-21 päivää kestäneet poikien luvattomat poissaolot ikäluokittain. ............................................................... 140 Taulukko 6. 7-21 päivää kestäneet tyttöjen luvattomat poissaolot ikäluokittain. ............................................................... 141 Taulukko 7. 22-48 päivää kestäneet luvattomat poissaolot ikäluokittain. ............................................................... 142 Taulukko 8. 22-48 päivää kestäneet poikien luvattomat poissaolot ikäluokittain. ............................................................... 143 Taulukko 9. 22-48 päivää kestäneet tyttöjen luvattomat poissaolot ikäluokittain. ............................................................... 144 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Sijoitettujen lasten luvaton sijaishuoltopaikasta poistuminen tai sinne palaamatta jääminen on yleinen, mutta vähälle tarkastelulle jäänyt ilmiö suomalaisessa las- tensuojelussa. Aiheesta on aiemmin laadittu ainoastaan suppeita selvityksiä tai tutkielmia. Näitä luvattomia poissaoloja on vuosittain huomattava määrä eikä niistä käydä juurikaan julkista keskustelua. Lastensuojelutoimijoiden parissa aihe kuitenkin puhuttaa ja luvattomista poissaoloista käytetään puhekielistä termiä ”hatkaaminen1”. Tässä tutkimuksessa on tähän asti laajimmin Suomessa tutkittu tätä ilmiötä. Tutkimuksessa luvattomia poissaoloja tutkitaan, kun lastensuojeluvi- ranomainen on ilmoittanut luvattomasta poissaolosta poliisille ja poliisi on laati- nut asiasta ilmoituksen Poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA). Poliisille ilmoitettujen luvattomien poissaolojen ohella ilmiötä tarkastellaan kan- sallisen lainsäädännön ja lakia alemman asteisen sääntelyn sekä kansainvälisen lähdemateriaalin kautta. Luvattomia poissaoloja on takavuosina käsitelty myös yksittäisissä ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuissa2. Vasta vuosina 2017–2018 aihe on noussut säännönmukaisesti esiin eduskunnan oikeusasiamiehen ratkai- suissa, kun oikeusasiamiehen kanslia on tehnyt ennalta ilmoittamattomia tarkas- tuskäyntejä lastensuojelun sijaishuoltopaikkoihin3. Aihe on laillisuusvalvonnan kannalta ajankohtainen. Valvonnan ulottuvuutta on tarkasteltu läpi tutkimuksen. Tarkemmin kuvattuna luvatonta poissaoloa tutkitaan tässä tutkimuksessa poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun kautta. Poliisin toimintaa oh- jaava Poliisihallitus on antanut poliisia velvoittavan ohjeen, jonka mukaisesti po- liisi antaa luvatta poistumistapauksissa virka-apua lastensuojeluviranomaiselle4. Lapsen luvatonta sijaishuoltopaikasta poistumista tai sinne palaamatta jäämistä voisi käsitellä myös kadonneena henkilönä ja poliisi voisi käynnistää asiasta ka- donneen henkilön etsinnän ja siihen liittyvän tutkinnan. Yksi tutkimuksen tee- moista onkin rajanveto näiden kahden poliisitoiminnan muodon ja niihin liittyvän priorisoinnin välillä. Tässä rajanvedon tulkinnassa tosiasiallisten luvattomien 1 Ks. Lastensuojelun keskusliitto 2013, jossa teoksen nimi on Hatkassa – Selvitys nuorten luvatto- mista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen käytännöistä. 2EOA Dnro 114/4/04, EOA Dnro 2308/4/03 ja EOAK Dnro 3313/4/08. 3 Mm. EOAK Dnro 6546/2017, EOAK Dnro 5500/2017, EOAK Dnro 5681/2017 ja EOAK Dnro 7024/2017 ja EOAK Dnro 4099/2018. 4 Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. 2 Acta Wasaensia poissaolojen määrällinen ja laadullinen tarkastelu sekä kansainvälinen lähdema- teriaali nousevat keskiöön. Luvattoman poissaolon ilmiötä koskevan kuvan saamiseksi tätä tutkimusta varten on käyty läpi kaikki poliisiasian tietojärjestelmään vuosina 2013–2014 kirjatut il- moitukset poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta. Virka- apuilmoituksia koskevan rekisteritutkimuksen lisäksi tutkimus sisältää otantatut- kimuksen kahdensadan vuosina 2013–2014 luvatta poistuneen lapsen kaikista po- liisiasian tietojärjestelmään kirjatuista rikos- ja sekalaisilmoituksista5. Vuosia 2013-2014 koskettavassa kokonaistutkimuksessa jokainen virka-apuilmoi- tus on käyty yksittäin läpi ja ilmoitusten joukosta on poimittu ne, jotka koskevat luvatonta sijaishuoltopaikasta poissaolemista tai sinne palaamatta jäämistä. Täl- lainen manuaalinen poiminta on ollut välttämätöntä, sillä poliisi antaa lastensuo- jeluviranomaiselle virka-apua myös muun muassa huostaanottotilanteiden tur- vaamisessa sekä lastensuojeluviranomaiselle poliisin hallussa olevia tietoja luovu- tettaessa. Tehty rekisteritutkimus muodostaa tämän tutkimuksen kivijalan. Kokonaistutki- mus osoitaa ennen kaikkea luvattoman poissaolon ilmiön laajuuden. Rekisteritut- kimus toimii perustana lainsäädännöstä ja lakia alemman asteisen sääntelystä joh- dettavalle tulkinnalle sekä kehittämisehdotuksille, joita tässä tutkimuksessa teh- dään kaikkien tutkimushavaintojen pohjalta. Rekisteritutkimus tuo monelta osin esiin luvattoman poissaolon ja kadonneen henkilön tutkinnan välisen rajankäyn- nin ongelmaa sekä viranomaisten toiminta- ja kirjaamiskäytäntöjen haasteita. Kahtasataa lasta koskevassa otantatutkimuksessa tarkastellaan vuosia 2013-2014 koskevien luvattomien poissaolojen luotettavuutta sekä luvattomasti poissaole- vien lasten ja nuorten rikollista käyttäytymistä ja rikoksen uhriksi joutumista. Otantatutkimus paitsi vahvistaa havaintoja vuosien 2013-2014 luvattomista ja poissaoloista ja niiden kirjaamisesta, mutta tuo myös esille uusia havaintoja luvat- tomien poissaolojen kirjaamiseen liittyen. Otantatutkimuksen ulottuessa myös ri- kosepäilyihin ja rikoksen uhriksi joutumisiin, tuo se esille uutta tietoa luvattomasti poissaolevien lasten ja nuorten uhriutumisesta ja rikollisesta käyttäytymisestä ko- konaisuudessaan ja luvattoman poissaolon aikana. Lastensuojeluviranomaisen näkökulmasta luvattomassa sijaishuoltopaikasta poissaolemisessa tai sinne palaamatta jäämisessä on kyse lapsen tai nuoren huos- 5 Muu kuin rikoksen esitutkintaa tai poliisilakiperusteista kiinniottoa varten kirjattu ilmoitus on sekalaisilmoitus. Acta Wasaensia 3 taanottopäätöksen tehneen viranomaisen päätöksen voimassa pitämisestä tai to- siasiallisesta voimaan saattamisesta löytämällä ja toimittamalla lapsi lastensuoje- luviranomaisen päättämään lapsen tai nuoren olinpaikkaan (Lastensuojelulaki 417/2007 45 §). Kyse on viime kädessä lapsen edusta ja lapsen edun ensisijaisuu- den toteuttamisesta sekä lapsen tai nuoren turvallisuudesta varmistumisesta pa- lauttamalla tai toimittamalla tämä paikkaan, jonka viranomainen on katsonut lap- sen tai nuoren kehitykselle parhaaksi. Lastensuojeluun ja lapsioikeuteen liittyviä väitöskirjoja on julkaistu viime vuosina tasaisen säännöllisesti. Henna Pajulammi tarkasteli vuodelta 2014 peräisin ole- vassa väitöskirjassaan lapsen oikeutta osallistumiseen 6 . Virve-Maria Toivosen vuonna 2017 valmistuneessa väitöskirjassa tutkittiin lapsen oikeuksia ja niiden to- tetumista lastensuojeluasioissa7. Henna Koulun väitöskirjassa vuodelta 2014 nä- kökulma oli lapsen mielipiteen selvittämisessä lasta koskevissa huolto- ja tapaa- missopimuksissa8. Kaikkia näitä tutkimuksia ja omaa tutkimustani yhdistävät haasteellinen tulkinta lapsen edun ensisijaisuuden merkityksestä vaihtelevissa ti- lanteissa9. Poliisitoiminnallisesti luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen tai sinne pa- laamatta jääminen voidaan jakaa joko poliisin oman tehtävän suorittamiseen tai omien toimivaltuuksien antamiseen toisen viranomaisen käyttöön. Omalla tehtä- vällä tarkoitetaan kadonneen henkilön etsintää ja toimivaltuuksien antamisella virka-avun antamista lastensuojeluviranomaiselle. Tätä rajaa tutkitaan ja tulki- taan Poliisihallituksen kadonneen henkilön etsinnästä antaman ohjeen sekä tä- män niin kutsutun virka-apuohjeen näkökulmista. Näitä ohjeita peilataan lapsen edun ensisijaisuuden periaateeseen sekä tosiasiallisten luvattomien poissaolojen havaintoihin mahdollisista lasta uhkaavista ja vaarantavista tekijöistä. Viime vuosina poliisin toimintaa koskettavia väitöskirjatason tutkimuksia on val- mistunut harvakseltaan. Muun muassa vuonna 2019 Itä-Suomen yliopistosta val- mistui Henri Rikanderin Empiirinen tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kokemasta väkivallasta10, vuonna 2010 valmistui Minna Niemen tutkimus poliisi- työstä lasten parissa11 sekä vuonna valmistui 2017 Jarmo Puustisen väitöskirja, jossa vertaillaan poliisin imagoa poliisin omasta ja median näkökulmasta12. Rikan- derin ja minun väitöskirjoja yhdistävät poliisityön sisällön tutkiminen empiirisesti 6 Pajulammi 2014. 7 Toivonen 2017 8 Koulu 2014. 9 mm. Pajulammi 2014:190 ja Toivonen 2017:109-110. 10 Rikander 2019. 11 Niemi 2010. 12 Puustinen 2017. 4 Acta Wasaensia eli kokemusperäisesti. Niemen asiantuntevia ajatuksia on puolestaan hyö- dynnnetty jo Poliisiammattikorkeakoulussa vuonna 2008 valmistuneessa päättö- työssäni13. 1.2 Tutkijan aiemmat tutkimukset sekä liittyminen tutkimusaiheeseen Julkaisimme yhdessä kollegani ja ystäväni Sami Keisasen kanssa vuonna 2008 po- liisiammattikorkeakoulun päättötyön ”Poliisi lasten ja nuorten huostaanottota- pauksissa”. Myös kyseisellä virkatehtävällä poliisi antaa virka-apua lastensuojelu- viranomaiselle. Jo tuolloin totesimme näyttävän siltä, että lastensuojelullisia asi- oita katsotaan ja tehdään maassamme eri tavalla eri paikoissa14 . Lisäksi tote- simme, että viranomaisyhteistyössä on vielä paljon kehitettävää15. Nyt jo neljättä aihepiiriä koskettavaa tutkimusta tehdessäni en voi olla toteamatta samoin. Poliisiammattikorkeakoulun jälkeen kirjoitin Vaasan yliopistossa kandidaatin – ja pro gradu -tutkielmat, jotka kantoivat nimeä: ”Poliisin antama virka-apu lasten- suojeluviranomaisille”. Otsikointi ja molempien tutkimusten punainen lanka oli- vat peräisin edellä mainituista virka-apukäytännöstä ja rajanvedosta. Kandidaatin tutkielmassa selvitin poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun oi- keudellisia edellytyksiä ja tutkin rajankäyntiä poliisin antaman virka-aputoimin- nan ja poliisille kuuluvan oman tehtävän välillä. Huomionarvoista tässä tutkimuk- sessa oli se, ettei tutkimus rajoittunut pelkästään luvattomiin poissaoloihin vaan tutkimus käsitteli poliisin antamaa virka-apua lastensuojeluviranomaiselle ylei- sellä tasolla. Tutkimuksessa totesin, että virka-aputehtävien luonne voi vaihdella paljonkin. Aiheeseen liittyvät kanteluratkaisut eivätkä virka-aputehtävien suuri määrä kuitenkaan näkyneet käytännön ohjeistuksessa. Aiheeseen liittyvät yleis- luontoiset ohjeet eivät tosiasiallisesti pureutuneet viranomaisyhteystyöhön16. Pro gradu -tutkielmassa tutkin syvemmin poliisin lastensuojeluviranomaiselle an- taman virka-avun oikeudellisia edellytyksiä. Pyrin myös selvittämään toteutu- vatko nämä oikeudelliset edellytykset käytännön virka-aputoiminnassa. Sekä kan- didaatin että pro -gradu tutkielmia varten sain Poliisihallitukselta tutkimusluvan, jonka avulla minun oli mahdollista tutkia poliisiasian tietojärjestelmään kirjattuja 13 Isoniemi & Keisanen 2008:37. 14 emt. 4. 15 emt. 41. 16 Isoniemi 2011:28. Acta Wasaensia 5 ilmoituksia poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta. Tutki- muksessa totesin, että valtaosassa virka-apupyyntöjä pyydetään etsimään ja pa- lauttamaan sijoitettuja lapsia sijaishuoltopaikkaansa17. Pro gradu – tutkielmassa havainnoimistani virka-apuilmoituksista pystyin muun muassa toteamaan, että virka-apukäytäntöjä tulisi pohtia uudestaan ja että julki- nen valta on havaintojen ja tilastojen valossa menettämässä otettaan liian mo- nesta lapsesta ja nuoresta.18 Käytetyt sanavalinnat kuvastavat 2010-luvun alussa vahvasti esillä ollutta huolta lasten ja nuorten syrjäytymiskehityksestä. Tuolloin on myös ollut perusteltua kytkeä luvattoman poissaolon ilmiö akuuttiin syrjäyty- misvaaraan19. Tiesin jo pro gradu –tutkielmani valmistuttua, että tulen palaamaan käsittele- määni aiheeseen myöhemmässä vaiheessa. Tämä vaihe koitti kevättalvella 2015, jolloin minut kutsuttiin Missing Children Europen20 järjestämään kansainväliseen tutkijaseminaariin Brysseliin luennoimaan havainnoistani Suomessa sijaishuolto- paikasta luvatta poistuneista lapsista. Asiat etenivät poikkeuksellisessa järjestyk- sesä, sillä kyseistä luentoa varten minun täytyi jälleen hakea Poliisihallitukselta tutkimuslupaa virka-apuilmoitusten läpikäyntiä varten. Vasta tämän jälkeen hain opinto-oikeutta Vaasan yliopiston hallintotieteiden tohtoriohjelmaan. Itse semi- naarista saamani palaute oli suomalaisia luvattomaan poissaoloon liittyviä käytän- töjä vahvasti kritisoiva. Nyt valmistunut tutkimistyö onkin entisestään vahvistanut käsitystäni siitä, että tehdylle tutkimukselle on ollut tarvetta. 1.3 Tutkimuksen tarkoitus, tutkimusasetelema, tutkimuskysymykset ja tutkimusmetodit Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuottaa ja tuoda esille uutta tietoa luvattomasta sijaishuoltopaikasta poissaolemisesta Suomessa. Tutkimuksen kohteena on sijoi- tettujen lasten ja nuorten luvattomat sijaishuoltopaikasta poissaolot ja sijaishuol- topaikkaan palaamatta jäämiset. Tätä aihetta on lähestytty poliisin rekistereistä käsin. Lastensuojeluviranomaisen poliisille ilmoittamat sijoitettujen lasten ja nuorten luvatta poistumiset on kirjattu poliisiasiain tietojärjestelmään poliisin an- 17 emt. 70-72. 18 Isoniemi 2012:10. Kusivoitu sana on alkuperäisessä lähteessä ollut “yhteiskunta”. 19 emt. 74. 20 Yhteistyössä Centre for the Study of Missing Persons of the University of Portsmouth ja the Vrije Universiteit Brussel – kanssa. 6 Acta Wasaensia tamana virka-apuna lastensuojeluviranomaiselle. Tutkimusaihetta voisi vaihtoeh- toisesti lähestyä myös lastensuojeluviranomaisen tai sijaishuoltopaikan tuottaman dokumentoinnin kautta. Poliisiasiain tietojärjestelmään kohdistuneen tutkimuk- sen etuna on sen toimiminen kansallisena tietojärjestelmänä, josta kaikki poliisin kirjaamat virka-apuilmoitukset löytyvät. Lastensuojeuliviranomaisten tai sijais- huoltopaikkojen järjestelmiin tehtyjä kirjauksia ei olisi mahdollista tutkia samalla tavalla. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on tässä tutkimuksesa tarkasteltuna oikeudellinen asiantila, johon lastensuojeluviranomainen ja poliisi pyrkivät omien toimivaltuuksien avulla vastaamaan. Lainsäädännön ja viranomaistoimintaa oh- jaavien asiakirjojen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös varsinaisia toimen- piteitä. Tmän mahdollistaa lainsäädännön, tilastojen ja laadullisten havaintojen analyysi. Itse lasten kokemuksiin luvattomasta poissaolosta ei tässä tutkimuksessa ole ollut mahdollista perehtyä. Jokaista luvatonta poissaoloa on kuitenkin tarkas- teltu yksittäin yleis- ja erityispiirteiden tunnistamiseksi. Tällä tavoin saatavissa on riittävästi tietoa esimerkiksi luvattomien poissaolojen luonteesta. Tämä tutkimus toimii tällaisen monitieteellisen lähestymisensä ansiosta eräänlaisena pelinavauk- sena tämän lastensuojeluun liittyän erityispiirteen näkyväksi tekemisessä. Tutkimus täyttää tunnettuja tutkimusaukkoja rekisteritutkimukseen liittyvän ti- lastollisen ja empiirisen kattavuutensa ansiosta. Keskeisintä rekisteritutkimuksen tuottamaa uutta tietoa on kaikki luvattomaan poissaoloon liittyvä tilastoaineisto, mitä tässä tutkimuksessa julkaistaan. Rekisteritutkimuksen toinen tuloksiin liit- tyvä ulottuvuus on poliisin kirjauksista tehtävät laajemmat laadulliset havainnot luvattoman poissaolon ilmiöstä kokonaisuutena. Tältä osin tutkimuksessa on hyö- dynnetty metodologista triangulaatiota, jossa määrällinen ja laadullinen tutkimus ovat läsnä samanarvoisesti ja samanaikaisesti21. Tämä näkyy erityisesti virka-apu- ilmoitusten kirjausten laadun ja luvattomien poissalojen tosiasiallisten lukumää- rien sekä pituuksien välisessä pohdinnassa. Kirjausten epäkohdat sekä poissaolo- jen määrät ja kestot on sidottu mahdolliseen lapsen edun ensisijaisuuden periaat- teen toteuttamisen vaarantumiseen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan todellisuudessa tapahtuvaa ilmiötä, jonka vuoksi tutkimukseen liittyy kehittävä tutkimusintressi. Osa tällaista intressiä on toive siitä, että tehdyt havainnot myös saavuttaisivat kaikki luvattomien poissaolojen kanssa työskentelevät toimijat. Tapa, jolla tutkimus on tehty auttaa hahmotta- maan luvattomaan poissaoloon liittyvää ilmiötä usealla eri tasolla niin poliisin, las- tensuojelun kuin tutkimuksenkin parissa. 21 Perttula & Latomaa 2015:228:231. Acta Wasaensia 7 Tutkimukseen liittyviä tutkimuseettisiä kysymyksiä on pohdittu jo tutkimussuun- nitelman hahmottelusta lähtien. Asia nousi esille myös Poliisihallitukselta haetun ja 6.3.2015 myönnetyn tutkimusluvan22 hakemisen yhteydessä. Avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti tieto kuuluu kaikille23, mutta kaikilta osin läpikäytyä po- liisiasiain tietojärjestelmästä haettua aineistoa ei ole avattu tämän tutkimuksen si- vuille. Tutkimuksesta ei ole esimerkiksi tunnistettavissa yksittäisiä lapsia yksilöi- viä tietoja. Myöskään yksittäisiä lastensuojelulaitoksia yksilöiviä tietoja ei tuoda esille tässä tutkimuksessa. Kaikki tämä tieto on kuitenkin olemassa osana mittavaa rekisteritutkimusta. Tutkittua aineistoa voisi yksilöivien tietojen avulla nyt tehtyä tutkimusta syvällisemmin hyödyntää keskittymällä yksittäisten lasten kokemuk- siin sekä puuttumalla esimerkiksi toistuviin poissaoloihin. Vaihtoehtoisesti aihetta voisi lähestyä tutkimalla syitä, miksi yksittäisistä sijoituspaikoista poistutaan huo- mattavasti enemmän kuin toisista. Tältä osin tutkimusaineistoa voisi käyttää myös sosiaalipoliittiseen tutkimukseen tai uudenlaiseen lastensuojelutoimintojen oh- jaukseen ja kehittämiseen. Yleisesti ottaen sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin ja sinne palaamatta jää- misiin suhtaudutaan eri maissa eri tavoin. Suomalainen käytäntö, jossa poliisi an- taa virka-apua lastensuojeluviranomaiselle eroaa monen muun maan tavasta toi- mia. Suomalaisessa oikeudenkäyttöpiirissä puhutaan luvatta poistumisista ja sii- hen annettavasta virka-avusta lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoit- tamiseksi. Poliisin ohjeistuksessa on vuosien varrella puhuttu harhaanjohtavasti sekä ehkä jopa vähättelevästi koulukotikarkureista24. Käytännössä Suomi jossain määrin tunnustaa luvattomat poissaolot kadonneeksi henkilöksi25. Tosiasiallista kadonneen henkilön etsintää, joka on suoraan poliisilain (872/2011) 1 §:n 1 mo- mentin nojalla poliisille kuuluva tehtävä ei kuitenkaan luvatta poistumisissa juu- rikaan suoriteta. Virka-aputoiminnassa poliisi ainoastaan avustaa toista viranomaista tälle kuulu- van tehtävän hoitamisessa. Kyse on ahtaasti tulkittuna vain poliisin omien toimi- valtuuksien antamisesta esimerkiksi lastensuojeluviranomaisen käyttöön. Tässä tutkimuksessa pohditaan turvaako tällainen käytäntö lapsen oikeuksien sopimuk- sen 3 artiklan mukaisesti lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen toteutumisen. Kyseinen periaate on otettava huomioon kaikessa viranomaistoiminnassa. 22 Poliisihallituksen tutkimuslupa ID-15555682738. 23 Ks. tarkemmin https://avointiede.fi/. 24 Poliisihallituksen ohje 2020/2012/312. 25 Euroopan komissio 2013:14-15. 8 Acta Wasaensia 1.3.1 Kadonneiden lasten jaottelua kansainvälisessä viitekehyksessä Useissa Euroopan maissa luvattomat poissaolot tunnistetaan ja myös poliisitoi- minnallisesti tunnustetaan yhdeksi kadonneiden lasten tai kadonneiden henkilöi- den kategoriaksi26. Englannissa luvattoman poissaolon ja kaiken muun katoami- sen käsitteet on puolestaan hallitustasolta lähtien sovitettu yhteen27. Tähän peila- ten laajalti käytössä oleva ”Missing Children” – eli kadonneen lapsen käsite pitää sisällään viisi kadonneen lapsen tilannetta kuvaavaa kategoriaa: 1. luvatta poistumiset, joissa nuori poistuu tai karkaa kotoaan, sijaishuolto- paikastaan tai muusta lapsesta vastuussa olevasta paikasta tai lapsi jää saa- pumatta näihin paikkoihin. (National or international runaways) 2. vanhempien suorittamat lapsikaappaukset (national or international pa- rental abduction) 3. yksin, ilman vanhempaa tai huoltajaa, maahan tulleiden lasten katoamiset (missing unaccompanied migrant minors) 4. jonkun muun kuin vanhempien tai huoltajien suorittamat lapsikaappauk- set (abduction by a third person) sekä 5. eksyneet, loukkaantuneet tai muuten tuntemattomasta syystä kadonneet lapset (lost, injured, or otherwise missing children).28 Yhdysvalloissa luvattomaksi poissaoloksi (runaway) on Missing Children Europen tavoin määritelty alle 18-vuotias henkilö29, joka vapaaehtoisesti poistuu tai jää pa- laamatta kotiinsa tai lailliseen sijoituspaikkaansa30. Myös esimerkiksi Yhdysval- tain nuoriso-oikeus ja -rikollisuudentorjuntaviranomainen (Office of Juvenile Jus- tice and Delinquency Prevention) on Missing Children Europen tavoin linjannut luvattomat poissaolot yhdeksi kadonneiden lasten alaryhmäksi 31 . Kahdeksan- toista vuoden ikä toimii määrittävänä tekijänä myös Yhdysvalloissa, joka on maa- ilman ainoa valtio, joka ei ole ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimusta32. Kadonneiden lasten viiteen kategoriaan ulottuva jaottelu on osoitus aiheen hy- väksi jo tehdystä tieteellisestä ja empiirisestä tutkimuksesta. Aiheen tärkeyden ja vakavuuden vuoksi jaotteluun liittyviä drikkoja on edelleen syytä tutkia, pitää esillä sekä levittää siihen liittyvää tietoisuutta. Tutkimusten mukaan kadonneet 26 emt. 15. 27 UK Government: Department for Education 2014:2. 28 Missing Children Europe 2016 & Missing Children Europe 2018b. 29 Yleismaailmallisesti lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä YK:n lapsen oikeuksien so- pimuksen 1 artiklan mukaisesti. 30 Flowers 2001:3. 31 U.S. Department of Justice 2017. 32 Yhdistyneet kansakunnat 2015. Acta Wasaensia 9 lapset ovat merkittävässä vaarassa joutua seksuaalisen, taloudellisen tai muun hy- väksikäytön uhriksi33. Erään skotlantilaisen tutkimuksen mukaan joka kuudes lapsi joutuu fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi kotoa tapahtuneen pois- saolon aikana34. Rikoksen uhriksi joutumisen lisäksi luvattomasti poissa olevien lasten ja nuorten terveys ja hyvinvointi ovat vaarassa poissaolon aikana35. Luvat- toman poissaolon on yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan todettu uhriutumisen ohella myös suuresti kohottavan riskiä ajautua rikoksen tekijäksi ja sitä kautta osaksi rikosoikeusjärjestelmää36. Kansainvälisten määritelmien ja jaotteluihin liittyvän vertailun tarkoitus on osoit- taa asian tunnistamisen ja tunnustamisen merkitys juuri lasten ja nuorten haavoit- tuvuuden sekä luvattoman poissaolon mahdollisten riskitekijöiden kannalta. Kan- sainvälisessä viitekehyksessä luvaton poissaolo tarkoittaa kotoa tai sijaishuolto- paikasta tai muusta lapsesta vastuussa olevasta paikasta poistumista, karkaamista tai palaamatta jäämistä37. Tässä tutkimuksessa Suomessa tapahtuneen luvattoman sijaishuoltopaikasta poissa olemisen taustalla on aina lapsen huostaanotosta (lastensuojelulaki 40 §) tai lapsen kiireellisestä sijoituksesta (lastensuojelulaki 38 §) tehty päätös. On myös mahdollista, että lapsesta on tehty sijoituspäätös lastensuojelun avohuollon tuki- toimena (lastensuojelulaki 37 §). Kotoaan luvatta poistuneita lapsia, joista ei ole tehty jotain edellä mainituista päätöksistä ei ole virka-apupyynnön ja lastensuoje- luviranomaisen tekemän päätöksen puuttumisen vuoksi tutkittu tässä tutkimuk- sessa. Kyseessä on toimivaltaan ja myös tutkimuksen nimeen liittyvä rajaus. Yleisellä tasolla suomalainen järjestelmä, jonka tarkastelu tässä tutkimuksessa ta- pahtuu PATJA:an kirjattujen ilmoitusten näkökulmasta, pystyy samalla tavoin tuottamaan jonkintasoisia tilastoja kaikista edellä mainituista viidestä kategori- asta. Kaikkien kategorioiden luotettava tilastointi vaatisi kuitenkin paljon manu- aalista käsityötä. Esimerkiksi kadonneiden henkilöiden tilastoinnissa sijaishuolto- paikasta luvattomasti poissa olevat tai sinne palaamatta jääneet lapset eivät näy. Nämä kaksi eri asiaa kirjataan eri tavoin, mutta ajoittain myös päällekkäin. Tässä tutkimuksessa esille tulleiden tutkimustulosten julkaisussa on pohjimmiltaan kyse myös luvattomien poissaolojen nostamisesta yleiseen tietoisuuteen. Tällä hetkellä luvattomia poissaoloja ei pidetä samanarvoisena kuin kadonneita henkilöitä eikä luvattomiin poissaoloihin liittyvistä lapsen kehitystä vaarantavista riskitekijöistä juurikaan keskustella. 33 Her Majesty’s Inspectorate of Constabulary 2016:4. 34 Scottish Government 2011:10. 35 Shalev 2011. 36 Sarri et al. 2016:191. 37 Missing Children Europe 2016 & Missing Children Europe 2018b. 10 Acta Wasaensia Kadonneiden henkilöiden lukumäärästä Suomessa on yleisesti saatavilla erittäin vähän ja erittäin ristiriitaista tietoa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan poliisilla on ollut 2010-luvulla vuosittain noin 1200–1800 kadonnutta henkilöä tai tähän liit- tyvää tehtävää38. Tästä aineistosta ei yksiselitteisesti ilmene, onko kyseessä kadon- neeksi henkilöksi ilmoitettujen ihmisten tosiasiallinen lukumäärä vai voiko ky- seessä olla poliisin suorittama kadonneen henkilön etsintätehtävä. Tällainen et- sintätehtävä voi toistua useita kertoja yksittäisen kadonneen henkilön maastoet- sintöjä suorittaessa. Suomalaisen järjestelmän ja tilastoinnin puolustukseksi voi- daan yleisellä tasolla todeta, että kadonneisiin henkilöihin ja luvattomin poissa- oloihin liittyvä tilastointi on koko Euroopan laajuisesti varsin epäjohdonmukaista sisältäen selittämättömäksi jääviä yksityiskohtia39. Edellä mainituista kategorioista luokat 2-5 olen rajannut pois tästä tutkimuksesta usean eri syyn vuoksi. Painavin syy ensimmäisen kategorian tutkimiseen on, että se on ollut tutkimukseni ja mielenkiintoni kohde jo pitkään40 ja aihetta ei ole ollut tarpeellista ja tarkoituksenmukaista laajentaa. Päinvastoin tämän tutkimuksen myötä aiheeseen liittyen on ilmennyt jatkotutkimuksen tarpeita. Toisen katego- rian lapsikaappaukset kuuluvat kansainvälisen perheoikeuden ja rikosoikeuden rajapinnoille41. Aihetta ei pystyisi luontevasti käsittelemään osana tätä tutkimusta. Lapsikaappausasiat muodostavat laajuudeltaan ja ominaispiirteiltään täysin oman tutkimusaiheensa42. Suurin tämän katoamistavan ja luvattoman poissaolon väli- nen ero on ulkopuolisen toimijan myötävaikutus. Luvaton poissaolo on pääsään- töisesti itse aiheutettua toimintaa. Luvaton poissaolo voi kuitenkin lapsikaappauk- sen tavoin olla luonteeltaan myös tahdonvastaista43. Tällöin kyse voi olla esimer- kiksi velkasuhteen kautta syntyneestä määräysvallasta. Kolmanteen kategoriaan kuuluvien yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoi- den rajauksen osalta mainitsemisen arvoisena yksityiskohtana pidän sitä, että tut- kimussuunnitelmani luonnoksessa olen rajannut pois tämän kategorian totea- malla muun muassa, etteivät yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tai heidän katoamisensa ole Suomessa merkittävästi esillä oleva ilmiö. Vuoden 2015 pako- laiskriisi muutti tilanteen siten, että vuonna 2015 alaikäisiä yksintulleita turvapai- kanhakijoita oli 3024. Vuonna 2014 heitä oli ainoastaan 196 ja vuonna 2013 vain 38 Tilastokeskus 2017. 39 Euroopan Komissio 2013:6. 40 Ks. Isoniemi 2011 & Isoniemi 2012. 41 Oikeus.fi 2018. 42 Aihetta voisi tutkimuksen tasolla lähestyä muun muassa seuraavilla vastakkainasetteluilla: Kaappaus Suomeen vai kaappaus Suomesta, Haagin lapsikaappaussopimusta noudattavat vai sen ulkopuoliset valtiot ja rikosasia vai perinteinen siviilioikeudellinen lapsikaappausasia. 43 Crosland et. al. 2018:36. Acta Wasaensia 11 15644. Euroopassa ja muualla maailmassa piilevät riskit voivat siis aktualisoitua myös Suomessa erittäin nopeasti. Alaikäiset yksintulleet turvapaikanhakijat ja hei- dän katoamisensa on vuoden 2015 pakolaiskriisin jäljiltä laajentunut aiheeksi, jota tulisi monestakin syystä tutkia45. Aihe oli myös Missing Children Europen kärki- teemoja vuonna. 201846. Tämän kategorian ja tutkimani kategorian yhdistävänä tekijänä toimii usein kadonneen tai luvattomasti poistuneen oma aktiivinen toi- minta. Vaihtoehtoisesti tähän katoamistapaan liittyy kategorian 2 tai 4 tarkoitta- mat kaappaukset. Kategoriaan neljä kuuluvat tapaukset ovat selvästi rikosoikeudellisia, eivätkä ka- tegorian kaksi tavoin siksi sovellu osaksi tätä tutkimusta. Aihetta voisi lähestyä kriminologisena tutkimuksena47, mutta kansallista tutkimusmateriaalia on tois- taiseksi verrattain vähän. Historiallisen kehityksen valossa on oletettavaa myös tä- hän kategoriaan kuuluvien tapausten lisääntyvän Suomessakin, kuten kävi yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohdalla vuonna 2015. Tämän katego- rian ominaispiirteenä on kategorian kaksi tavoin ulkopuolisten henkilöiden lap- seen kohdistama rikollinen teko eikä lapsen oma aktiivinen toiminta48. Viidennen kategorian lapset ovat lähimpänä tämän tutkimuksen aihetta. Tutki- muksen myöhemmistä vaiheista käy selvästi ilmi, ett kategoriaan yksi ja viisi kuu- luvien lasten tapausten tulisi olla poliisin sisällä lähtökohtaisesti samalla tavoin priorisoitu ja samalla tavoin käsitelty. Tähän kategoriaan kuuluvia tapauksia ei ole sisällytetty tähän tutkimukseen edellä mainitun Poliisihallituksen ohjauksen kautta muodostuneen viranomaistulkinnan vuoksi. Sijaishuoltopaikasta poistu- neita tai sinne palaamatta jääneitä lapsia ei Suomessa lähtökohtaisesti luokitella kadonneiksi lapsiksi. Tehtyihin rajauksiin vaikuttaa lisäksi PATJA:n kirjaamiskäytäntö: Kadonnut hen- kilö ja virka-apu lastensuojeluviranomaiselle ovat kaksi eri asiaa sekä poliisitoi- minnallisesti (poliisilaki 1 luku 1 § 2 momentti ja 9 luku 1 §) että tilastollisesti ja kirjausteknisesti (PATJA:an kirjattava tutkintanimike kadonnut henkilö ja virka- apu lastensuojeluviranomaiselle). 44 Maahanmuuttovirasto 2018. 45 Aihetta voisi tutkimuksen tasolla lähestyä selvittämällä kadonneista turvapaikanhakijoista teh- tyjä poliisin toimenpiteitä samalla tavalla kuin tässä tutkimuksessa on tehty. Tässä tutkimuksessa Maahanmuuttoviraston rekistereiden avulla olisi mahdollista selvittää, onko turvapaikanhakija mahdollisesti hakenut turvapaikkaa jostain muusta Dublin-sopimusta noudattavasta jäsenvalti- osta. 46 Ks. Missing Children Europen aihetta käsittelevät sivut: http://lostinmigration.eu/. 47 Aihetta voisi tutkimuksen tasolla lähestyä oikeusvertailevana tutkimuksena, jossa yksittäisiä suomalaisia tapauksia verrattaisiin kansainvälisesti tunnettuihin uhri- ja tekijäprofiileihin. 48 Ks. lisää J. Mitchell Miller et. al. 2008. 12 Acta Wasaensia 1.3.2 Tutkimusmetodit Oikeudellisesta näkökulmasta katsottuna tässä tutkimuksessa on kyse lastensuo- jelu- ja poliisitoiminnan rajapinnalla tapahtuvasta merkittävästä julkisen vallan käytöstä49. Perinteisen oikeudenalajaottelun mukaisesti molempien viranomais- ten toimiala kuuluu julkisoikeuden piiriin50. Lastensuojeluviranomainen on ennen poliisille esitettyä virka-apupyyntöä tehnyt lastensuojelulain mukaisen päätöksen lapsen huostaanotosta tai kiireellisestä sijoittamisesta. Myös avohuollon tukitoi- mena tehty sijoitus on lastensuojelussa ja tämän tutkimuksen aihepiirissä mah- dollinen. Tehdyn päätöksen jälkeen lapsi ei syystä tai toisesta pysy viranomaisen määrittä- mässä sijoituspaikassa. Muuttuneessa tilanteessa lapsen tavoittamiseksi ja sijoi- tuspaikkaan toimittamiseksi tarvitaan poliisin toimivaltuuksia. Läpi koko tutki- muksen tästä asetelmasta syntynyttä tilannetta tarkastellaan lapsen edun ensisi- jaisuuden periaatteen kautta. Sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 ar- tiklan 1 kohdan että YK:n Lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevien päätel- mien mukaisesti lapsen edun ensisijaisuuden periaate on sisällytettävä kaikkeen lapsia koskevaan lainsääntelyyn51. Luvattomaan poissaoloon liittyvän sääntelyn osalta tehty tutkimus on lainopilli- nen eli oikeusdogmaattinen52. Tutkimuksessa käsitellään viranomaisten toimival- taa ja sen rajoja suhteessa lapseen, luvattomaan poissaoloon ja sen pysäyttämiseen sekä muihin luvattomaan poissaoloon liittyviin henkilöihin. Toimivallan tarkaste- lussa lähtökohta on, millä lakiviittauksella viranomaisille on määritelty tietty toi- mivalta huostaanottoon, virka-avun pyytämiseen ja antamiseen sekä poliisin osalta luvattoman poissaolon katkaisemiseen53. Perinteisesti lainoppi on voimassa olevaan sääntelyyn liittyvää tutkimusta54. Tässä tutkimuksessa lainsäädäntöä lisäksi peilataan toimintakäytäntöihin laajan rekis- teritutkimuksen kautta. Tämän takia tutkimus painottuu oikeusdogmatiikan ohella empiirisen oikeustutkimuksen suuntaan. Empiirisellä oikeustutkimuksella 49 HE 1/1998 Yleisperustelut 1/2 vp & Araneva 2016:27. 50 Paso et. al 2015:31 & Tuori 2007:104. 51 Hakalehto 2017:493-494. 52 Hirvonen 2011:22-23. 53 Husa & Pohjolainen 2014:61-63. 54 Tala 2005:3. Acta Wasaensia 13 tämän tutkimuksen yhtenä osa-alueena tarkoitetaan oikeusnormien rinnalla ta- pahtuvaa käytäntöjen ja havaintojen empiiristä tutkimista55. Empiirinen oikeus- tutkimus rinnastuu usein lainvalmistelua edeltävään selvitystyöhön56. Tässä tutki- muksessa empirian avulla selvitetään lainsäädännön luomien viranomaiskäytän- töjen tilaa ja arvioidaan luvattomien poissaolojen eri vaikutuksia. Empiiristä oikeustutkimusta on oikeustieteiden sisällä pidetty empiirispainottei- sena oikeussosiologisena tutkimuksena57. Oikeussosiologiassa oikeuden tutkimi- sen näkökulma on yhteiskuntatieteellinen58. Empiirisessä oikeustutkimuksessa tutkimuskohteena on perinteisesti jokin oikeudellinen ilmiö59. Tässä tutkimuk- sessa tämä yhteiskunnallinen ilmiö on lasten luvaton sijaishuoltopaikasta poistu- minen tai sijaishuoltopaikkaan palaamatta jääminen. Tutkimuksen havainnot teh- dään poliisiasiain tietojärjestelmään kirjatuista tosiasiallisista luvattomista pois- saoloista kirjatuista ilmoituksista. Tällaisen tutkimuksen avulla voidaan empiiri- sesti määrittää esimerkiksi tarkasteltavan ilmiön yleisyyttä60. Oikeussosiologisen tutkimuksen tarpeellisuutta on muun muassa perusteltu sillä, että juristeilta usein puuttuu välineet todellisuuden tarkasteluun61. Tutkimuksen keskeisintä uutta tietoa on poliisiasiain tietojärjestelmän aineistoon ja siitä tehtyyn rekisteritutkimukseen pohjautuva havaintotodellisuus sijoitettujen lasten luvattomasta sijaishuoltopaikasta poissaolemisesta. Rekisteritutkimuksen empiiristä osa-aluetta on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti. Toisin kuin joskus luullaan, määrällinen eli kvantitatiivinen ja laadullinen eli kvalitatiivi- nen tutkimus eivät ole kaksijakoisia ja toistensa vastakohtia62. Molemmat metodit ovat tunnustettuja tapoja tehdä oikeudellista tutkimusta63. Tässä tutkimuksessa kaksi lähestymiskulmaa täydentää toinen toisiaan ja täten auttaa ymmärtämään luvattomaan poissaoloon liittyviä haasteita kokonaisvaltaisemmin poliisin, lasten- suojelun, sijaishuoltopaikkojen ja lasten näkökulmista käsin. Rekisteritutkimus vuosien 2013-2014 luvattomien poissaolojen osalta on koko- naistutkimus64. Tämä tutkimuksen osa-alue käsittää kaikki tiedossa olevat ilmoi- tukset poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta. Tarkastelun pääpaino on näihin ilmoituksiin kirjatuissa luvattomissa poissaoloissa. Kahtasataa 55 Hirvonen 2011:32-33. 56 Tala 2005:87-88. 57 Ervasti 2006:19–20 & Keinänen & Väätänen 2015:2. 58 Husa & Pohjolainen 2014:38. 59 Keinänen & Väätänen 2015:3. 60 Aarnio 2006:259. 61 Ervasti 2011–69-70. 62 Alasuutari 2012:26. 63 McConville et al. 2007:17-18. 64 Heikkilä 2014:31. 14 Acta Wasaensia luvattomasti vuosina 2013-2014 poissa ollutta lasta koskeva tutkimus on otanta- tutkimus, jossa edellä mainitun rekisteritutkimuksen perusjoukosta on tutkittu 200 lapsen otosta65 . Tämä osa-alue käsittää otannan kohteena olevien lasten kaikki kirjaukset poliisiasiain tietojärjestelmässä. Kokonaistutkimuksen lähestymiskulma poliisin antamaan virka-apuun lastensuo- jeluviranomaiselle lasten ja nuorten luvattomissa sijaishuoltopaikasta poissaole- misissa on pääosin kvantitatiivinen. Tämä osuus selittää ilmiötä numeroiden va- lossa66 Kuten tässäkin tutkimuksessa, kvantitatiivisissa tutkimuksissa on varsin yleistä, ettei tutkittavasta aiheesta ole olemassa valmiita tilastoja67 . Aineiston haku, kerääminen ja analysointi on täytynyt tehdä itse. Kyseisessä osuudessa ar- gumentointi tapahtuu pääsääntöisesti lukujen avulla68. Otantatutkimuksen ana- lyysi on myös pääosin kvantitatiivista, sillä siinä tuodaan numeraalisesti esille täy- dentäviä luvattomaan poissaoloon ja niistä tehtyihin kirjauksiin liittyviä havain- toja. Myös rikoksiin syyllistymistä ja rikoksen uhriksi joutumista tarkastellaan nu- meraalisesti. Rekisteritutkimuksen laadullisessa analyysissa kertynyttä aineistoa puolestaan tarkastellaan kokonaisuutena69. Laadullisen tutkimuksen vaatimuksia on perintei- sesti viisi: 1. Määritellyt tutkimuskysymykset 2. Rajattu ja pätevä otanta 3. Pätevä aineiston kerääminen 4. Sopiva analyysimenetelmä. 5. Laadullisen tutkimuksen tulkinta eli analyysi70. Laadullisen tutkimuksen otannan ja aineiston muodostavat molemmat tehdyt re- kisteritutkimuksen osa-alueet yhdessä sekä kaikista läpikäydyistä ilmoituksista tehdyt havainnot yhdistettynä lainsäädännölliseen osa-alueeseen. 65 emt. 13. 66 McConville et al. 2007:48 & Heikkilä 2014:144. 67 Heikkilä 2014:17. 68 Alasuutari 2012:27. 69 Alasuutari 2012:31. 70 McConville et al. 2007:33. Acta Wasaensia 15 Laadullisessa analyysissa voidaan nähdä kaksi vaihetta: havaintojen pelkistämi- nen/yleistäminen ja arvoituksen ratkaiseminen71. Pelkistämisellä ja yleistämi- sellä tarkoitetaan tutkimusjoukon eli tutkittujen ilmoitusten tarkastelun kautta mahdolliseksi tulleiden väitteiden esittämistä72. Nämä väitteet ovat havaintoja, esimerkkejä, tutkitusta ilmiöstä73. Laajan aineiston, systemaattisen dokumentoin- nin ja määriteltyjen tutkimuskysymysten yhteisvaikutuksella havaintomääriä on saatu rajattua ja yleistyksiä tehtyä. Osa tästä vaiheesta oli suoritettu jo ennen tut- kimuksen aloittamista, sillä tutkittava ilmiö oli rajattu niihin virka-apuilmoituk- siin, jotka koskevat luvatonta poissaoloa. Myös sijaishuoltopaikkojen jako yksityi- siin, kunnallisiin ja valtiollisiin toimijoihin oli osa havaintoje pelkistämistä. Arvoituksen ratkaisemisella tarkoitetaan puolestaan tehtyjen laadullisten havain- tojen tulkintaa 74 . Usein oikeustutkimukset epäonnistuvat tässä osa-alueessa, koska kerätty data ei mahdollista perusteltujen johtopäätösten tekemiseen75. Em- piirisen oikeustutkimuksen on sanottu tuottavan tietoa todellisuudesta js saman- aikaisesti sen on todettu olevan altis kritiikille76. Tämän tutkimuksen vahvuutena korostuu erityisesti tehdyn laadullisen ja määrällisen tutkimuksen yhteys. Tärkei- den tilastotietojen ohella tutkimuksessa nousi esille myös muita merkittäviä ha- vaintoja poliisin kirjaamiskäytännöistä sekä viranomais- ja sidosryhmäyhteis- työstä. Tältä osin tutkimus on paitsi kvalitatiivinen niin toivottavasti myös käytän- töjä kehittävä. Esiin tulleista havainnoista ja haasteista on pyritty löytämään eh- dotuksia tilastoinnin sekä kirjaamis- ja toimintakäytäntöjen kehittämiseksi. Voi- massa olevan oikeuden ja empiirisen tutkimuksen yhdistäminen ovat tässä tutki- muksessa puolestaan mahdollistaneet perusteltujen kehittämisehdotusten esittä- misen. Toimintojen kehittämisen näkökulmasta kyse on myös laajemmasta tutki- museettisestä kysymyksestä. Yksi tutkimuksen puutteista on, että näin suurta tietomäärää ei ole ollut mahdol- lista verrata esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten kirjauksiin samoista poissa- oloista. Toisaalta tutkittu aineisto jo tällaisenaan osoittaa ainutlaatuisella tavalla havaintotodellisuutta luvattomien poissaolojen osalta viranomaisnäkökulmasta. Tutkimus myös nostaa esille kritiikkiä ilmiöön liittyen muun muassa kirjaamis- ja toimintakäytäntöjen aiheuttamien tilastoharhojen kautta. Juuri viranomaisten hallintoiminnan on todettu olevan yksi perinteinen empiirisen oikeustutkimuksen 71 Alasuutari 2012:31-32. 72 Perttula & Latomaa 2015:77-78. 73 Alasuutari 2012:32. 74 Alasuutari 2012:35. 75 McConville et al. 2007:37-38. 76 Keinänen & Väätänen 2015:1. 16 Acta Wasaensia kohde, jonka avulla voidaan selvittää esimerkiksi hyvien käytäntöjen olemassa- oloa77. 1.3.3 Tutkimuskysymykset ja tutkimuksen rajaus Tämä tutkimus pyrkii vastamaan - Millä käytännön tasolla näkyvillä edellytyksillä ja miten poliisi voi ryhtyä etsimään ja palauttamaan luvatta poistuneet lapset ja nuoret, kun lapsi poistuu tai karkaa kotoaan, sijaishuoltopaikastaan tai muusta lapsesta vas- tuussa olevasta paikasta tai lapsi jää saapumatta näihin paikkoihin. (engl. runaways), kun kyseessä on virka-apu lastensuojeluviranomaiselle? (Tut- kimuskysymystä tarkastellaan oikeusdogmaattisesti.) - Miten edellytykset eroavat katoamisista, joissa on kyse eksyneistä, louk- kaantuneista tai muuten tuntemattomasta syystä kadonneista lapsista? (Tutkimuskysymystä tarkastellaan oikeusdogmaattisesti sääntelyn ja oh- jauksen osalta. Kysymystä tarkastellaan myös sekä laadullisen että määräl- lisen tutkimuksen avulla peilaten sääntelyä todellisien luvattomien poissa- olojen suhdetta sääntelyn ja ohjauksen kautta.) - Miltä luvattomat sijaishuoltopaikasta poissaolemiset näyttävät poliisiasi- ain tietojärjestelmään kirjatun materiaalin perusteella? (Tutkimuskysy- mystä tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti suoritetun rekiste- ritutkimuksen kautta.) - Minkälaisia riskitekijöitä luvattomiin poissaolijoihin liittyy luvattoman poissaolon aikana sekä yleisesti poliisiasian tietojärjestelmään kirjatun materiaalin perusteella? (Tutkimuskysymystä tarkastellaan laadullisesti rekisteritutkimuksen kautta. Tämän lisäksi riskitekijöiden tunnistamisen kautta kysymystä on tarkasteltu vertailevana tutkimuksena kansainväli- seen lähdekirjallisuuteen nojaten sekä kriminologisesti uhriutumisen ja ri- kollisen käyttäytymisen avulla.) - Liittyykö luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen tiedonkul- kuun ja dokumentointiin liittyviä ongelmia, jotka ovat havaittavissa polii- siasiain tietojärjestelmään kirjatun materiaalin perusteella? (Tutkimusky- symyksessä korostuvat laadulliset havainnot rekisteritutkimuksesta, joita verrataan oikeusdogmaattisessa osuudessa käsiteltyyn lainsäädäntöön ja ohjaukseen) 77 Keinänen & Väätänen 2015:5. Acta Wasaensia 17 - Miten luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaoloon liittyvää sääntelyä ja eri toimijoiden toimintatapoja tulisi kehittää? (Tutkimuskysymystä tarkas- tellaan moniulotteisesti siten että rekisteritutkimuksen määrällistä ja laa- dullista totuutta on vertailtu lainsäädännön ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen tavoittelemiin päämääriin nähden. Havaittuihin lainsäädän- nön tai toimintatapojen puitteisiin on pyritty löytämään konkreettisia ke- hittämisehdtuksia.) - Miten luvattomia sijaishuoltopaikasta poissaolemisia voisi ennalta eh- käistä ja mitä tehtyjen havaintojen perusteella tulisi tehdä luvattoman poissaolon päättyessä? (Tutkimuskysymystä tarkastellaan sekä sosiaalioi- keuteen että poliisioikeuteen kuuluvana ennalta ehkäisevän tai ennalta es- tävän toiminnan kysymyksenä. Kysymystä peilataan kolmen lapsen erityis- oikeuden Protection, Provision ja Participation avulla78.) Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu luvattomia poissaoloja kahden vuoden ajanjak- solla. Kokonaistutkimuksen suorittaminen vuosilta 2013–2014 liittyy keskeisesti tutkimuksen aloittamisajankohtaan. Arvioin tutkimusta aloittaessani riittävän kat- tavaksi tutkimuskohteeksi kahden vuoden aikana tapahtuneet luvattomat poissa- olot. Tämän lisäksi aiemmat aihetta käsitelleet tutkielmani olivat vuosilta 2011 ja 2012, jonka vuoksi olin jo sivunnut aiempien vuosien virka-apuilmoituksia. Myö- hempien vuosien tutkiminen osana näin laajaa tutkimusta ei olisi ollut mahdollista. Tutkimusaineiston laajuuden vuoksi myöskään kahta vuotta laajemman otannan ot- taminen osaksi tätä tutkimusta ei olisi ollut mahdollista. Tutkimuksessa käytetyistä käsitteistä olen käyttänyt termiä lastensuojeluviran- omainen osoittamaan yksittäistä viranhaltijaa tai lastensuojeluviranomaista organi- saationa79. Keskeisenä käsitteen käyttöön vaikuttavavana tekijänä toimii poliisiasi- ain tietojärjestelmän seikkaperäinen luokitteluominaisuus, jonka mukaisesti poliisi kirjaa virka-apuilmoituksessaan antavansa virka-apua ensin muulle viranomaiselle. Tämän valinnan jälkeen tehdään tämän muun viranomaisen valinta perin yksityis- kohtaisesta listasta, joka käsittää mm. lastensuojeluviranomaisen, sosiaaliviran- omaisen, vankeinhoitoviranomaisen ja maahanmuuttoviraston. Yksi rekisteritutki- muksessa tarkasteltava osa-alue on juuri virka-apua pyytävien tahojen oikeellisuus 78 Tigerstedt-Tähtelä 2002:661: Lapsella on oikeus suojelun (protection) ohella huolenpitoon (provision) sekä oikeus osallistua häntä itseään koskevaan päätöksentekoon (participation). 79 Johdonmukainen ”lastensuojeluviranomainen” tai ”viranomainen” - sanan käyttö ei ole kai- kissa kohdissa ollut mahdollista, jonka vuoksi olen käyttänyt myös ”viranhaltija” - sanaa esimer- kiksi silloin, kun samassa yhteydessä käsittelen kunnallista viranomaista ja sen viranhaltijaa kos- kevaa asiaa. 18 Acta Wasaensia sekä lainsäädännön että kirjausten valossa. Lainsäädännön osalta kyse on oikeu- desta virka-avun antamiseen tai pyytämiseen ja kirjausten osalta kyse on viime kä- dessä viranomaistoiminnan luotettavuudesta. Edelleen rajaukseen liittyen lastensuojelulaissa ja eräissä muissa laeissa lastensuo- jeluviranomaista kutsutaan myös nimellä sosiaalihuollosta vastaava toimielin. Tässä tutkimuksessa ainoastaan suorissa lainauksissa on käytetty tätä nimeä. Muissa yhteyksissä on säännönmukaisesti käytetty sanaa lastensuojeluviranomai- nen. Lastensuojeluviranomaisella tarkoitetaan myös tekstissä ajoittain esiintyvää kunnallista tai alueellista sosiaalipäivystystä tai sosiaalipäivystäjää. Sosiaalipäivys- tyksen tarkoituksena on tarjota kiireellisesti tarvittavia sosiaalipalveluja vuoden jo- kaisena päivänä kellon ympäri. Tällaisia kiireellisiä sosiaalipalveluja voivat olla muun muassa lapsen tai nuoren kiireellisestä sijoituksesta päättäminen tai virka- avun pyytäminen poliisilta lapsen tai nuoren luvattomassa sijaishuoltopaikassa poissa olemisessa. Toinen käsitteisiin liittyvä rajaus on lapset – sanan ja käsitteen käyttö. Lapsella tarkoitetaan lainsäädännössämme (Lastensuojelulaki 6 §) ja myös tässä tutkimuk- sessa alle 18-vuotiasta henkilöä. Tässä tutkimuksessa on käytetty myös lapset ja nuoret tai nuoret käsitteitä tarkoittaen niillä tutkimuksen aihepiirin mukaisesti lu- vattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneita alle 18-vuotiaita henkilöitä. Nuori – sa- nan korostaminen viittaa tutkimushavaintoon siitä, että luvattomat poissaolot ka- saantuvat pääsääntöisesti 14–17 – vuotiaille henkilöille80. Nuori - sanalla ei siis tarkoiteta lastensuojelulain 6 §:n mukaista määritelmää 18 vuotta täyttäneestä, mutta alle 21-vuotiaasta henkilöstä81. Lapsi – sanaa yksinään on pääosin käytetty lainsäädännöllisen tekstin yhteydessä ja Lapset ja nuoret – sanaparilla on painotettu havaintoa, jossa 14–17 – vuotiaat henkilöt muodostavat suuren osan luvattomista poissaoloista. Lastensuojelun järjestämisvastuu on kunnalla. Kunta voi kuitenkin tuottaa nämä palvelut yhteistyössä toisten kuntien kanssa esimerkiksi kuntayhtymän kautta. Pal- veluita on mahdollista myös hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta sekä valtiolta. Tähän järjestämisvastuuseen liittyen tässä tutkimuksessa on otettu huomioon pää- ministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeena ollut sosiaali- ja terveyspalve- luita (sote-uudistus) koskeva uudistus sekä maakuntauudistus. Tämä hallituksen kärkihanke jäi toteutumatta sen massiivisuuden sekä muun muassa perustuslakiva- liokunnan lausuntojen vuoksi. Uudistuksen tarkoituksena olisi ollut, että, sosiaali- 80 Ks. luku 5. 81 Eduskunta on 14.3.2019 hyväksynyt hallituksen esityksen 237/2018 yhteydessä lakialoitteen LA 86/2018, jonka mukaisesti 21-vuoden ikäraja eli jälkihuollon ikärja (lastensuojelulaki 75 §) nou- see 25 ikävuoteen. Acta Wasaensia 19 ja terveydenhuoltopalvelut olisivat siirtyneet uusien perustettavien maakuntien jär- jestettäväksi82.Tämän tutkimuksen kannalta uudistuksella olisi ollut keskeinen vai- kutus lastensuojelupalveluiden järjestämisvastuun ja myös virka-apupyynnön esit- tämisen kannalta. Muutoksen myötä nämä tehtävät tai toimivaltuudet olisivat siir- tyneet kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille. 1.4 Tutkimuksen eteneminen Tutkimus lähtee luvussa 2 liikkeelle lastensuojeluviranomaisen ja poliisin toimi- vallasta sekä yleisellä tasolla että luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemi- seen liittyvänä erityispiirteenä. Luvun alussa perehdytään lisäksi yleiseen toimi- vallan käsitteeseen. Luvun keskiössä ovat lastensuojeluviranomaisen osalta lapsen huostaanottoon, kiireelliseen sijoitukseen, lapsen olinpaikasta päättämiseen sekä virka-avun pyytämiseen liittyvät säädökset. Poliisin osalta luvussa keskitytään virka-avun antamisen edellytyksiin ja erilaisiin virka-avun antamisen muotoihin. Poliisitoiminnan osalta luvun ja koko tutkimuksen kannalta merkittävässä roo- lissa ovat Poliisihallituksen antamat poliisia velvoittavat lakia alemman asteisen tason ohjeet ja määräykset. Molempien viranomaisten toimintaa tarkastellaan myös lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen näkökulmasta. Luvussa 3 esitellään poliisiasiain tietojärjestelmän (PATJA) toimintaa sekä tieto- jen kirjaamiseen liittyviä periaatteita. Luvussa käsitellään kirjaamiseen ja sitä kautta tilastointiin liittyviä haasteita luvattoman poissaolon ja kadonneen henki- lön näkökulmasta. Luvun lopuksi esitellään vuosia 2013-2014 koskettavan koko- naistutkimuksen sekä 200 lasta ja nuorta koskevan otantatutkimuksen hakulau- sekkeita sekä haun pohjalta suoritettua tietojen keräämistä ja luokittelua. Luvun 4 tarkoitus on toimia pohjustuksena luvattoman poissaolon viitekehykseen. Luvun alussa vertaillaan luvattomaan poissaoloon liittyviä luokitteluja eri maiden välillä. Luvun kirjallisuuskatsauksessa on mukana sekä tieteellistä että empiiristä lähdeaineisto sekä Euroopasta että Euroopan ulkopuolelta. Lähdemateriaalia lu- vattomasta poissaolosta on saatavilla vaihtelevasti. Esimerkiksi Iso-Britannian käytännöistä lähdekirjallisuutta on saatavissa erittäin runsaasti ja Pohjoismaissa aiheesta on kirjoitettu todella vähän. Kansainvälisiä käytäntöjä verrataan tässä lu- vussa suomalaiseen käytäntöön. Luvussa luodaan myös katsaus tunnistettuihin lu- vattomien poissaolojen tai poissaolijoiden ominaispiirteisiin sekä kansallisesti että kansainvälisesti. 82 Valtioneuvosto 2018. 20 Acta Wasaensia Luvussa 5 esitellään keskeiset havainnot kahdesta erillisestä toisiaan tukevasta re- kisteritutkimuksesta. Varsinainen pääaineisto eli kokonaistutkimus luvattomista sijaishuoltopaikasta poissaolemisista vuosina 2013–2014 ja niihin liittyvät virka- apuilmoitukset laadullisine ja tilastollisine havaintoineen on esitelty ensin. Lu- vussa 5.2 käydään läpi satunnaisotantana tehty tutkimus kahdensadan vuosina 2013–2014 luvattomasti poistuneen lapsen tai nuoren esiintymisestä kaikissa PATJA-ilmoituksissa. Otantatutkimus tuo esille merkittäviä havaintoja virka-apu- ilmoitusten ja sitä kautta luvattomien poissaolojen kokonaismääristä. Otantatut- kimuksen yksi tavoite on myös tutkia luvattomasti poissa olevien lasten ja nuorten rikollista käyttäytymistä ja uhriutumista. Luku 6 keskittyy empiiristen kokonais- otantatutkimusten aikana havaittuihin kir- jaamiseen ja tiedonkulkuun liittyviin ongelmiin. Lisäksi luvussa esitellään kehittä- misehdotuksia havaittuihin ongelmiin. Luku on syntynyt pääosin kehittävän tut- kimusintressin tuloksena eikä lukua olisi olemassa ilman luvussa tehtyjä rekiste- ritutkimuksia. Luku 7 päättää tämän tutkimuksen. Luvussa on aiempien lukujen tapaan kehittä- vän tutkimusintressin tuloksia. Jo ennen tätä tutkimusta tiedossani oli, että luvat- tomia sijaishuoltopaikasta poissaolemisia on vuosittain huomattava määrä83. Uu- den tiedon valossa tässä luvussa pyritään keskittymään luvattoman poissaolon päättymishetkeen ja sitä kautta tulevien poissaolojen ennalta ehkäisemiseen. Lu- vussa nostetaan esille myös sellaisia kehittämisehdotuksia, jotka eivät ole luonte- vasti sopineet muiden päälukujen yhteyteen. Kantavana teemana tässä luvussa on lasten kokonaisturvallisuuden parantaminen tuen, osallisuuden ja kontrollin avulla. Aihetta on lähestytty poliisitoiminnan, lastensuojeluviranomaisen ja sijais- huoltopaikan mahdollisuuksien kautta. Luvussa pohditaan myös lasten ja nuorten aktiivisempaa mukaan ottamista ja erityisesti osallisuuden vahvistamista. 83 Isoniemi 2012:78. Acta Wasaensia 21 2 LASTENSUOJELUVIRANOMAISEN JA POLIISIN TOIMIVALLASTA Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sijoitettujen lasten ja nuorten sijaishuoltopai- kasta luvatta poistumisia ja sijoituspaikkaan palaamatta jäämisiä poliisin lasten- suojeluviranomaiselle antaman virka-avun kautta. Kyseessä on sekä tutkimuksen rajaukseen että aiheen lähestymiseen liittyvä seikka. Poliisin toiselle viranomai- selle antama virka-apu ja lastensuojeluviranomaisen poliisilta pyytämä virka-apu ovat oikeudellisia toimenpiteitä, jotka käydään läpi seuraavissa alaluvuissa. Oikeudellisessa viitekehyksessä luvattomassa poissaolossa kyse on toimivaltaisen lastensuojeluviranomaisen hoitamasta laissa määritellystä lastensuojelutehtä- västä, jossa lapsi on huostaanotettu tai kiireellisesti sijoitettu (lastensuojelulaki 3 §, 38 §, 40 § ja 45 §). Lapsi on mahdollista sijoittaa myös avohuollon tukitoimena (lastensuojelulaki 37 §). Näiden tehtävien hoitamiseksi lastensuojeluviranomai- nen pyytää poliisilta virka-apua (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oi- keuksista 22 §), sillä lastensuojeluviranomaisen omat toimivaltuudet eivät riitä lapsen tai nuoren etsintään (esim. poliisilaki 2 luku 4 §) ja kiinniottoon (esim. po- liisilaki 2 luku 3 §). Poliisille nämä toimivaltuudet on puolestaan lain nojalla an- nettu. Lastensuojeluviranomaisen toimivallan on siis oltava olemassa ennen kuin poliisilta pyydetään virka-apua. Poliisin on puolestaan annettava virka-apua muulle viranomaiselle, jos siitä erikseen säädetään (poliisilaki 9 luku 1 §). Lastensuojeluviranomaisen osalta tässä luvussa käsitellään erityisesti tämän oi- keutta tehdä lasta koskevia päätöksiä. Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä pää- töksiä ovat lapsen kiireellisen sijoituksen päätös ja huostaanottopäätös. Keskeistä on siis, mihin lastensuojeluviranomaisen toimivalta ja lapseen kohdistuvan toi- menpiteen näkökulmasta lastensuojeluviranomaisen toimimisvelvollisuus perus- tuu. Virka-apusäännösten kannalta keskeistä on myös, miten lastensuojelusta sää- tävään lainsäädäntöön on sisällytetty mahdollisuus pyytää virka-apua poliisilta ja mitkä tahot ovat oikeutettuja virka-apua saamaan. Poliisin toimivallan osalta pääpaino tässä luvussa on poliisin lakiin kirjatuissa teh- tävissä. Keskeisenä ajatuksena on selvittää, mihin luvattomat poissaolot asettuvat poliisin tehtäväkentässä ja miten tämän tehtävän suorittamista on ohjattu laissa tai lakia alemman asteisessa sääntelyssä. Lisäksi molempien viranomaisten osalta tässä luvussa avataan ja selitetään tutkimuksen aihepiiriin kuuluvia perusoikeuk- sien rajoittamisia molempien viranomaisten toimintaan peilaten. Yleisellä tasolla lapsesta tehdyt huostaanotto- tai kiireellisen sijoituksen päätökset sekä poliisin 22 Acta Wasaensia virka-avun antamisen yhteydessä suorittamat perusoikeuksien rajoittamistoimen- piteet kulkevat tässä tutkimuksessa käsi kädessä. Ilman kiireellisen sijoituksen päätöstä tai huostaanottopäätöstä ei olisi myöskään poliisin virka-aputehtävää. Lastensuojeluviranomaisen ja poliisin puuttuminen sekä perheen autonomiaan että lapsen perus- ja vapausoikeuksiin ovat molempien viranomaisten toiminnan sekä tämän tutkimuksen keskiössä. Tätä tutkimusta ei voisi tällaisesta näkökul- masta suorittaa ilman lastensuojeluviranomaisen tekemää päätöstä puuttua lap- sen ja perheen tilanteeseen. Viranomaisten toimivallan lisäksi kyse on siis myös lapsioikeudesta ja lapsen oikeudellisesta asemasta84. Lapsen oikeuksien sopimuk- sen85, perustuslain86 ja lastensuojelulain87 mukaisesti lapsella on oikeus suojeluun. Lastensuojelussa ja lapsioikeudellisessa sääntelyssä on samanaikaisesti kysymys myös toimivallasta eli suojelusta julkista valtaa kohtaan88. Poliisin yleinen ja näkyvin toimivaltaan liittyvä seikka on oikeus ottaa ihmisiä kiinni. Tämä toimivaltuus on annettu poliisille pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 1 ja 2 §:ien perusteella sekä poliisilain (872/2011) perusteella. Poliisilain 2 luvussa kiinniottoperusteita ovat mm. etsintäkuulutetun kiinniottaminen (3 §) ja rikok- silta sekä häiriöiltä suojaaminen (10 §). Nämä säännökset tulevat usein kyseeseen luvattoman poissaolon kohdehenkilöiden kohdalla. Samojen lakien turvin polii- sille on annettu myös oikeus päästä esimerkiksi koti- ja julkisrauhan suojaamiin (Poliisilaki 2 ja 6 luvut sekä pakkokeinolaki 8 luku) paikkoihin. Virka-apupyynnön onnistunut toteuttaminen usein vaatii ottamaan lapsen kiinni kotirauhan suojaa- masta yksilöidystä osoitteesta. Tässä tutkimuksessa lastensuojeluviranomaisen suorittama perusoikeuksien ra- joittaminen on pohjana poliisin suorittamalle perusoikeuksien rajoittamiselle. Pe- rustuslakiin kirjattuja perusoikeuksia ja niiden rajoittamisedellytyksiä on tässä tutkimuksessa peilattu yleis- ja erityislaissa säädettyjen toimivaltuuksien näkökul- man lisäksi myös perus- ja ihmisoikeuksien sekä perustuslain näkökulmasta. Las- tensuojeluviranomaisen ja poliisin toiminnassa tapahtuvat perusoikeuksien ra- joittamiset ovat lakiin kirjattuja ja siten yleisesti hyväksyttyjä89, eli perusoikeuk- sien rajoittamiseen on tehty lakivaraus90. 84 Hakalehto 2018:11. 85 mm. lapsen oikeuksien sopimuksen 20 artikla 86 mm. 7 ja 19 §:t. 87 mm. 1 ja 2 §:t. 88 Hakalehto 2018:382. 89 Perusoikeuksien yleisinä rajoitusedellytyksinä pidetään: 1) lailla säätämisen vaatimusta 2) täs- mällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusta 3) rajoitusperusteen hyväksyttävyysvaatimusta 4) ydin- alueen koskemattomuusvaatimusta 5) suhteellisuusvaatimusta 6) oikeusturvavaatimusta ja 7) ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisvaatimusta. Kts. tarkemmin Viljanen 2001:37–39. 90 Viljanen 2001:27. Acta Wasaensia 23 2.1 Julkisen vallan käyttö Lastensuojeluviranomaisen ja/tai poliisin puuttuessa perustuslailla sekä kansain- välisillä sopimuksilla suojattuihin perus- ja ihmisoikeuksiin, on viranomaistoi- minnan näkökulmasta siirrytty merkittävän julkisen vallan käytön alueelle. Julki- sen vallan käytön edellytyksistä säädetään perustuslain (731/1991) 124 §:ssä: Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksen- mukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeustur- vaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain vi- ranomaiselle. Julkisen vallan käytön ytimeen kuuluvan merkittävän julkisen vallan käyttämi- senä pidetään säännöksen esitöiden mukaisesti muun muassa poliisin oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoi- keuksiin91. Poliisitoiminta tämän tutkimuksen aihepiirissä on monelta osin eh- dottomasti julkisen vallan käytön ytimessä eli kyse on merkittävästä julkisen val- lan käytössä. Lastensuojeluviranomaisten osalta tutkimuksen aihepiirissä kyse on yhtä lailla merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jossa vahvasti rajoitetaan yksilön perusoikeuksia92. Lastensuojeluviranomainen on tehnyt päätöksen lapsen huos- taanotosta tai kiireellisestä sijoittamisesta ja näihin päätöksiin kiinteästi liittyen myös lapsen olinpaikasta. Lapsen poistuttua tästä paikasta on lastensuojeluviran- omainen lisäksi pyytänyt toimivaltuuksiensa rajoissa poliisia virka-apupyynnön mukaisesti suorittamaan lisää perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä. Kuten edellä mainittu perustuslain 124 § osoittaa, voidaan joitain julkisia hallinto- tehtäviä antaa lain nojalla myös muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Tällöin puhutaan julkisten tehtävien tai palvelujen yksityistämisestä93. Edellytyksiä yksi- tyistämiselle ei ole yleisesti säännelty vaan edellä mainittu perustuslain säännös ohjaa ja rajoittaa keskeisimmin yksityistämistä94. Yksityistäminen näkyy tässä tutkimuksessa vahvimmin siten, että osa lastensuojelupalvelujen järjestämisestä on yksityistetty95. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mainitsee lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidon yhdeksi yleisimmäksi yksityisen sosiaalipalvelun96 muo- doksi97. Tämän tutkimuksen kirjoittamisen aikana sekä internetin yleisiä lähteitä tutkimalla on ilmennyt, että myös luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen 91 HE 1/1998 Yleisperustelut 1/2 vp. 92 Araneva 2016:27. 93 Tuori 2007:286. 94 Kulla 2012:32–33. 95 Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. 96 Lastensuojelu ja lastensuojelupalvelut ovat osa isompaa sosiaalipalvelujen kokonaisuutta. 97 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2010. 24 Acta Wasaensia ympärille on alkanut kehittyä liiketoimintaa98. Tämän toiminnan laillisuus on ol- lut eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastelun kohteena ja sitä on jo sivuttu yksit- täisissä muuta asiaa koskevissa ratkaisuissa99. olevan sijaishuoltopaikalla. Tähän liittyen valtioneuvosto on 11.4.2019 hyväksynyt ja tasavallan presidentti 12.4.2019 vahistanut uuden lastensuojelulain 69 a §:n, jossa täsmennetään sijaishuoltopai- kan vastuuta ja säädetään, että lapsen kuljetusvastuu on sijaishuoltopaikalla (HE 237/2018). Säännöksen esitöissä erikseen todetaan yksytyisen kuljetuspalvelun käyttämisen olevan vastoin perustuslain tarkoittamaa asiantilaa. Lastensuojelupalvelujen järjestämisellä etenkin tässä tutkimuksessa tarkoitetaan varsinaista sijaishuollon järjestämistä. Tämän tutkimuksen kohteena olevat lapset ja nuoret ovat siis sijoitettuna sekä yksityisiin että julkisen sektorin toimijan sijais- huoltopaikkoihin. Lastensuojelu- ja sosiaalipalvelujen yksityistämisestä säädetään laissa yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011). Tutkimuksen ytimeen kuuluvat huostaanottoon ja lapsen olinpaikkaan liittyvät päätökset sekä poliisin tässä tutki- muksessa käsittelemät toimivaltuudet ovat kuitenkin perustuslain 124 §:n ydin- alueella eikä niitä voida näin ollen lain nojallakaan yksityistää100. Lastensuojelu- ja poliisitoiminnan käytäntöihin keskittyvä tutkimus vaatii molem- pien toimijoiden lainsäädännön tuntemista sekä toimintaa ohjaavien hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden avaamista. Yleisesti hyvän hallinnon perusteista sää- detään hallintolain (434/2003) 2 luvussa ja hallinnon oikeusperiaatteista kyseisen luvun 6 §:ssä. Lastensuojeluviranomaisen toiminta on hallintolain ohjaamaa hal- lintoasian käsittelyä, jossa yleislakina toimii hallintolaki ja erityislakina muun mu- assa lastensuojelulaki ja sosiaalihuoltolaki101. Näiden lakien määrittämän toimi- vallan nojalla lastensuojeluviranomainen tekee valituskelpoisen hallintopäätök- sen esimerkiksi lapsen huostaanotosta. Toimivaltaperuste lapsen huostaanottoon on löydettävissä lastensuojelulaista, jota käsitellään laajemmin luvussa 2.2. Poliisitoiminta puolestaan on tämän tutkimuksen aihepiirissä tosiasiallista hallin- totoimintaa, jota on muun muassa edellä mainittu lastensuojelun sijaishuollon jär- jestäminen sekä lisäksi poliisin suorittama välitön julkisen vallan käyttö102. Tosi- asiallista hallintotoimea suorittaessaan tai välitöntä julkista valtaa käyttäessään poliisi ei tee yksittäistä valituskelpoista hallintopäätöstä virka-avun antamisesta 98 Ks. Turvallinen kuljetus (http://turvallinenkuljetus.fi/) ja Kultainen Noutaja (https://www.kul- tainennoutaja.fi/). 99 EOAK Dnro 6546/2017, EOAK Dnro 5500/2017, EOAK Dnro 5681/2017 ja EOAK Dnro 7024/. 100 Mäkinen 2011:8. 101 Lastensuojelulaki on lastensuojelutoimintaa ohjaava erityislaki. Sosiaalihuoltolaki on puoles- taan hallintolakiin katsottuna erityislaki, mutta sosiaalihuollon, johon myös lastensuojelu kuuluu, saralla se on yleislaki. 102 Mäenpää 2008:27. Acta Wasaensia 25 tai kyseisellä virkatehtävällä käytettävistä poliisivaltuuksista. Tämä tarkoittaa, että virka-avun antamisesta tehdystä päätöksestä ja kyseisellä virkatehtävällä suorite- tuista toimenpiteistä ei voi hallintolain mukaisesti valittaa vaan kohdehenkilön oi- keusasemaan puututaan välittömillä toimenpiteillä.103. Välittömän julkisen val- lan käytölle on tämän vuoksi ominaista sen tarkka sääntely104. Poliisin antamasta virka-avusta säädettäessä tyypillisenä virka-aputehtävänä on mainittu poliisin hallintoviranomaiselle antama apu esimerkiksi valvonta- tai tar- kastustehtävän suorittamisessa105. Johtuen tosiasiallisen hallintotoiminnan pe- rusoikeuksia rajoittavasta luonteesta, on perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimuksista valitusoikeuden sijaan yleensä huolehdittu sääntelyn asi- anmukaisuudella ja tarkkarajaisuudella106. Tosiasiallinen hallintotoiminta ei va- litusoikeuden puutteesta huolimatta kuitenkaan ole valvomatonta viranomaistoi- mintaa vaan keskeisenä valvonnan välineenä toimii asiakkaan käytössä oleva hal- lintokantelu107. Eduskunnan oikeusasiamies on lapsiin kohdistuvan vallankäytön valvonnan paremman saatavuuden turvaamiseksi avannut omat lasten ja nuorten sivut108. Tästä huolimatta YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut, ettei Suomessa ole lapsille kehitettyjä toimivia oikeusturvakeinoja109. Eduskunnan oi- keusasiamiehen viime aikoina suorittamat ennalta ilmoittamattomat tarkastukset ovat olleet askel eteenpäin, mutta ne kohdistuvat vain murto-osaan huostaanote- tuista lapsista eikä tällainen valvonta pääsääntöisesti ulotu esimerkiksi poliisin virka-aputoimintaan saakka. 2.2 Toimivallan käsitteestä Tässä luvussa toimivallan käsitettä tarkastellaan yleisellä tasolla. Toimivallan kä- site määritellään eri oikeuslähteissä tai muissa asiayhteyksissä usein erilaisin ta- voin110. Suomessa toimivallan keskeisimpänä määrittäjänä toimii perustuslain 2 § 3 momenttiin kirjattu laillisuusperiaate, jonka mukaisesti julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Poliisitoiminta ja lastensuojeluviranomaisen toiminta ovat 103 Husa & Pohjolainen 2014:35–36. 104 Mäenpää 2008:4. 105 HE 72/2002 vp s. 61. 106 PeVL 10/2006 vp s 2. 107 Mäenpää 2003:431. 108 https://www.oikeusasiamies.fi/fi/web/lasten-ja-nuorten-sivut/ 109 Hakalehto 2017:496–497. 110 Kerttula 2010:230–233. 26 Acta Wasaensia julkisen vallan käytön ydinalueella johtuen toiminnan vaikutuksista kohdehenki- löiden perus- ja vapausoikeuksiin111. Mäenpään mukaan toimivallassa on kyse hallintoelimen tai siihen kuuluvan viran- haltijan oikeutuksesta käyttää julkista valtaa. Toimivaltaa ei kuitenkaan tule käsit- tää viranomaisen pysyväismääräyksenä toimia määrätyllä tavalla vaan toimivalta syntyy siinä vaiheessa, kun toimivaltaan oikeuttava asiaintila on käsillä112. On myös todettu, että toimivalta on lakiin kirjattu mahdollisuus toimia määrätyllä ta- valla määrätyssä tilanteessa113. Oikeuskirjallisuudessa ja lainsäädännössä toimi- vallan käsitettä tarkastellaan lähemmin asiallisen, alueellisen ja asteellisen toimi- vallan määritelmien kautta. Asiallisella toimivallalla tarkoitetaan, että lainsäädännöllä on määritelty tietty asia, asiaryhmä tai tehtävä juuri kyseiselle viranomaiselle kuuluvaksi114. Alueelli- sella toimivallalla puolestaan paikallistetaan toimivalta määrätyllä alueella mää- rätylle viranomaiselle115. Asteellinen toimivalta taas määrittelee kunkin viranomai- sen tai toimielimen hierarkkista sijaintia viranomaiskentän sisällä116. Lastensuo- jeluviranomaisen asiallisen toimivallan sääntely käydään läpi seuraavassa alalu- vussa. Tämän jälkeen alaluvussa 2.4 esitellään poliisin asiallisen toimivallan sään- nökset. Luku 2.4.3 täsmentää poliisin ja lastensuojeluviranomaisen toimivaltaa Poliisihallituksen antamien ohjeiden eli lakia alemman asteisen sääntelyn kautta. Lastensuojeluviranomaisen alueellisesta toimivallasta säädetään lastensuojelulain 16 §, 16 a §, b § ja c § sekä 17 §:issä. Alueellisia toimijoita lastensuojelutoiminnassa ovat kunnalliset lastensuojeluviranomaiset sekä yhden tai useamman kunnan muodostamat kuntayhtymät. Mikäli Juha Sipilän hallituksen maakunta- ja sote- uudistus olisi toteutunut sellaisenaan, olisi Suomeen perustetettu 18 maakuntaa, jotka olisivat ottaneet vastuulleen sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät117. Las- tensuojelun järjestämisen osalta tämä olisi tarkoittanut vastuun ja tehtävien siir- tymistä kunnilta ja kuntayhtymiltä uusille perustettaville maakunnille. Poliisitoiminnan osalta poliisitoiminnan kansallisesta johtamisesta, kehittämi- sestä ja valvonnasta vastaa Poliisihallitus118. Suoraan Poliisihallituksen alaisuu- dessa toimii 11 alueellista ja aluevastuulla toimivaa poliisilaitosta. Tämän lisäksi 111 Saraviita 2011:69. 112 Mäenpää 2003:206. 113 Helminen et al. 2012:179–190. 114. Ks. Korte 2015:11 ja Mäenpää 2003:100. 115 Kulla 2015:132-133. Ks. lisäksi esim. ympäristönsuojelulain (572/2014) 37 § lupaviranomaisen alueellisesta toimivallasta. 116 Mäenpää 2003:100. 117 Valtioneuvosto 2018. 118 Poliisi.fi 2018. Acta Wasaensia 27 poliisilla Poliisihallituksen ohjauksen alaisuudessa erillisiä valtakunnallisia yksi- köitä119 sekä Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) nojalla toimiva Ålands po- lismyndighet120 . Tässä tutkimuksessa alueellisen toimivallan käsite näyttäytyy siinä, minkä kunnan tai kuntayhtymän lastensuojeluviranomainen pyytää minkä- kin alueen poliisilaitokselta virka-apua. Tutkimuksessa käydään läpi myös Ahve- nanmaan itsehallintohallintoalueelle kirjattuja poliisin lastensuojeluviranomai- selle antamaa virka-apua. Poliisi- ja lastensuojelutoiminnan lisäksi esimerkiksi tuomioistuimet, niin käräjä- kuin hallinto-oikeudet, sekä ylemmät oikeusasteet, käyttävät tuomiovaltaansa alueellisen toimivaltansa nojalla laeissa erikseen sää- detyin tavoin121. Asteellisen toimivallan osalta poliisitoiminta kuuluu sisäministeriön hallinnon- alaan. Sisäministeriössä on oma poliisiyksikkö, joka ohjaa Poliisihallitusta122. Pu- huttaessa paikallispoliisista, tarkoitetaan sillä edellä mainittuja 11 poliisilaitosta, jotka ovat asteellisesti keskenään samalla tasolla. Ahvenanmaan poliisilaitos tai Ålands polismyndighet ei kuulu näiden 11 poliisilaitoksen joukkoon johtuen Ahve- nanmaan itsehallintolaista ja itsehallintoalueesta. Seuraavaksi kuviossa 1 on esi- telty paikallispoliisin piirijaon pohjalta poliisin asteellinen toimivalta. Kuvio 1. Poliisin asteellinen toimivalta (Mukaillen https://intermin.fi/poliisi- asiat/toimijat-ja-vastuut). Tosiasialliseen poliisitoimintaan ei lähtökohtaisesti liity asteellisen toimivallan jännitettä muuten kuin että paikallispoliisin toiminnan ohjauksesta vastaa Poliisi- hallitus123. Laissa poliisin hallinnosta (110/1992) on tosin jaoteltu poliisin hallinto keskushallintoon (4 § Poliisihallitus), paikallishallintoon (6 § paikallispoliisi) ja 119 Näihin lukeutuvat keskusrikospoliisi, suojelupoliisi ja poliisiammattikorkeakoulu. 120 Poliisi.fi 2018b. Ks. Laki poliisin hallinnosta 110/1992. 121 HE 70/2008 vp. 122 Sisäministeriö 2018b. 123 Poliisi.fi 2018. Poliisihallitus Helsinki Häme Itä-Suomi Itä-Uusimaa Kaakkois-Suomi Lappi Lounais- Suomi Länsi- Uusimaa Oulu Pohjanmaa Sisä-Suomi 28 Acta Wasaensia valtakunnallisiin yksiköihin (9 § keskusrikospoliisi ja 10 § suojelupoliisi). Käytän- nössä valtakunnallisille yksiköille kuuluu kuitenkin laissa erikseen määrätyt eri- tyistehtävät eikä luvattomat poissaolot kuulu valtakunnallisten yksiköiden tehtä- väkenttään. Lastensuojeluviranomaisena toimii kunta tai vaihtoehtoisesti kuntayhtymä. Toi- mivalta lastensuojeluasioissa muodostuu siis asiallisen ja alueellisen toimivallan kautta. Lastensuojelutoiminnassa Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa yleisestä ohjauksesta ja lainsäädännön valmistelusta. Lisäksi Aluehallintovirastoilla sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on oma asiallinen toimivaltansa lastensuo- jelun lupa- ja valvontaprosesseissa124. Keskeytyneen maakunta- ja sote-uudistuk- sen yhteydessä oli tarkoitus uusia myös aluehallintovirastoille ja Valviralle kuulu- vat lupa- ja valvontatoiminta. Tarkoituksena oli perustaa monialainen lupa-, oh- jaus ja valvontatehtäviä suorittava virasto, joka kantoi nimeä Luova125. Juha Sipi- län hallituksen eron myötä myös tämä uudistushanke on keskeytynyt, sillä se oli kytketty sote- ja maakuntauudistukseen. Viranomaisten toimivallan käyttöön liittyy erityisesti perusoikeuksia rajoitetta- essa edellä mainittujen asiallisen, alueellisen ja asteellisen toimivallan ohella kes- keisiä hallinnon oikeusperiaatteita, jotka korostuvat erityisesti perusoikeuksia ra- joitettaessa. Tämän tutkimuksen kohteena oleva toiminta on samanaikaisesti sekä lastensuojeluviranomaisen että poliisin suorittamaa perusoikeuksien rajoitta- mista. Hallinnon oikeusperiaatteita ovat tarkoitussidonnaisuuden periaate, suh- teellisuusperiaate, objektiviteettiperiaate ja yhdenvertaisuusperiaate126. Tarkem- min näistä on oikeusjärjestyksessämme säädetty hallintolain (434/2003) 6 §:ssä: Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväk- syttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueet- tomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Nii- den on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odo- tuksia. Tarkoitussidonnaisuuden periaatetta tutkittaessa kyse on siitä, minkä vuoksi vi- ranomaisella on lakiin kirjattu keinovalikoima käytettävissään127. Tarkoitussidon- naisuutta esimerkiksi jälkikäteen arvioitaessa keskeistä on, onko viranomainen 124 STM.fi 2018d. 125 Valtioneuvosto 2018b. 126 Hautamäki 2004:27. 127 Kulla 2015:100–103. Acta Wasaensia 29 toiminut laissa määriteltyjen tarkoitusten toteuttamiseksi tai edistämiseksi128. Toi- sin ilmaistuna viranomainen ei saa positiivisessakaan tarkoituksessa ylittää toimi- valtansa rajoja toimenpidettä suorittaessaan129. Tässä tutkimuksessa tarkoitussi- donnaisuus näyttäytyy esimerkiksi poliisilta virka-avun pyytämisen ja poliisin muulle viranomaiselle tai yksityiselle annettavan virka-avun ahtaassa rajauksessa. Edellytykset virka-avun antamiseen yksityiselle taholle ja viranomaiselle ovat eri- laiset (poliisilaki 9 luku 1 § 1 ja 2 momentti). Lisäksi virka-avun pyytämistä luvatta sijaishuoltopaikasta poistumisessa määrittää lastensuojelulain 45 §, jonka mukai- sesti vain lastensuojeluviranomainen voi pyytää virka-apua lapsen tai nuoren etsi- miseen ja sijaishuoltopaikkaan palauttamiseen. Poliisilla ei siis ole samaa keino- valikoimaa käytettävissään esimerkiksi yksityisen esittämän virka-apupyynnön perusteella. Suhteellisuusperiaatteessa on sekä hallintolain hengen että oikeusperiaatteen mu- kaisesti kyse suoritettavien toimien oikeasta suhteesta virkatehtävän tavoitteeseen nähden130. Poliisilain näkökulmasta periaate on jaettu kahteen erilliseen pykälään. Näistä ensimmäinen käsittelee sananmukaisesti suhteellisuusperiaatteetta (3 §) ja toinen vähimmän haitan periaatteetta (4 §). Edellisellä tarkoitetaan käytettyjen toimenpiteiden puolustettavuutta ottaen huomioon tehtävän tärkeys tai tavoiteltu päämäärä ja kohdehenkilöön vaikuttavat tekijät kokonaisuudessaan. Jälkimmäi- sellä puolestaan tarkoitetaan oikeuskirjallisuudessa vähemmälle huomiolle jää- nyttä vähimmän haitan tai lievimmän toimivan keinon periaatetta131. Poliisin las- tensuojeluviranomaisella antaman virka-avun näkökulmasta kyse on pitkälti siitä, mitä käytettävissä olevia keinoja käytetään tai voidaan pitää puolusteltavina, kun kyseessä on alle 18-vuotiaan henkilön palauttaminen sijaishuoltopaikkaan. Kysee- seen tulee myös pohdinta siitä, miten näkyvää poliisin toiminta esimerkiksi lasta etsittäessä on ottaen huomioon lastensuojeluasiakkuuteen liittyvä salassapitovel- voitteet (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999 24 § 25 kohta). Lastensuojelulain suhteellisuusperiaatetta käsittelevässä säännöksessä (4 §) las- tensuojeluviranomainen velvoitetaan hienovaraisuuteen ja lievempien keinojen ensisijaisuuteen ennen huostaanottoa. Lievimmän toimivan keinon periaate on kirjattu samaan pykälään vaatimuksena käyttää lievimpiä keinoja, ellei lapsen etu muuta vaadi. Tutkimuksen kannalta on huomioitava, että lapsen kiireellinen si- joitus ja huostaanotto ovat lastensuojelulain keinovalikoiman viimesijaisia kei- noja. Molemmat säännökset velvoittavat viranomaisia punnitsemaan käytettäviä keinoja, mutta eivät kiellä tarpeen vaatiessa suoraan käyttämään keinovalikoiman 128 Kulla 2008:99. 129 Koilinen 2001:1. 130 Tuori & Kotkas 2016:182. 131 Rantaeskola 2014:103. 30 Acta Wasaensia ankarinta muotoa132. Lastensuojelussa puhutaan myös hienovaraisuuden vaati- muksesta, joka ei kuitenkaan saa estää lasta tarpeen vaatiessa saamasta tarvitse- maansa tukea ja suojelua133. Luvattoman poissaolon näkökulmasta suhteellisuus- periaatteen kautta tulee jo ensi vaiheessa pohtia, onko kyseessä tehtävä, jonka las- tensuojeluviranomainen ja sijaishuoltopaikka voisi hoitaa ilman poliisin suoritta- mia perusoikeuksien rajoittamisia. Objektiviteettiperiaattessa kyse on viranomaistoiminnan puolueettomuuden vaa- timuksesta134. Periaatteen tarkoituksena on, että viranomaisten ratkaisut perustu- vat asiallisesti eli objektiivisesti perusteltaviin seikkoihin, eikä viranomaisen sub- jektiivisiin tai epäasianmukaisiin valintoihin135. Objektiviteettiperiaatteella pyri- tään estämään epäasiallinen tai hallintotoiminnalta vaaditun vieraan tarkoituspe- rän toteutuminen. Tällaiset vieraat tarkoitusperät voivat syntyä esimerkiksi viran- omaisen oman tai läheisen edun ajamisesta sekä taloudellisen edun tavoittelemi- sesta136. Luvattomissa poissaoloissa tämä voi näyttäytyä esimerkiksi esteellisyys- säännösten kautta. Objektiviteettiperiaatteen takeeksi hallintolaissa (434/2003) on siis säädetty myls esteellisyydestä. Lain 23 § kieltää virkamiestä osallistumasta tai edes olemasta läsnä sellaisen asian käsittelyssä, jossa hän on esteellinen. Esteellisyysperusteet on tarkemmin määritelty lain 24 §:ssä. Poliisitoiminnan osalta hallintolain yleisten esteellisyyssäännösten lisäksi poliisilaissa ei ole sananmukaista esteellisyyssään- nöstä, mutta poliisilain 1 luvun 6 §:ää voidaan periaatteen tasolla sellaisena pi- tää137. Kyseisessä säännöksessä säädetään asiallisuuden, puoluettomuuden, tasa- vertaisuuden ja sovinnollisuuden vaatimuksista. Näitä vaatimuksia eli hallinnon oikeusperiaatteita voidaan pitää myös hallinto-oikeuden tasapainottavina periaat- teina, jotka tasapainottavat kansalaisten ja viranomaisten välistä suhdetta138. On kuitenkin huomiotava, että poliisin suorittamassa tosiasiallisessa julkisen vallan käytössä esteellisyyssäännöksiä ei ole aina mahdollista kiireellisissä tehtävissä ot- taa huomion. Sitä vastoin rikostutkinnassa, jossa noudatetaan esitutkintalakia (805/2011), on esteellisyyssäännökset rajattu tarkasti (2 luvun 7 § ja 8 §). Yleisesti ottaen poliisin toiminnassa esteellisyysasioihin on viime vuosina kiinnitetty eri- tyistä huomiota johtuen poliisin roolista ja laajoista toimivaltuuksista139. 132 Helminen et al. 2012:581–583. 133 Araneva 2016:177–178. 134 Hautamäki 2004:77. 135 Tuori & Kotkas 2016:182. 136 Mäenpää 2008:73. 137 Kuusikko 2018:26. 138 Mäenpää 2017:14-17. 139 Kuusikko 2018:749-751. Acta Wasaensia 31 Myöskään lastensuojelulaissa tai sosiaalihuoltolaissa ei ole erikseen esteellisyys- säännöksiä vaan asiassa noudatetaan hallintolakia yleislakina. Lähtökohtaisesti poliisilla ei useinkaan siis ole mahdollista jäävätä itseään esimerkiksi kiireellisellä virka-aputehtävällä, vaikka toimenpiteen kohteena olisi esimerkiksi oma lapsi. Kiireellisen tilanteen päätyttyä esteellisyysnäkökulmat on syytä ottaa huomioon esimerkiksi kuljetuksia järjestettäessä. Yhdenvertaisuusperiaatteesta puhuttaessa voidaan puhua myös syrjimättömyy- den ja yhtäläisen kohtelun periaatteesta140. Kyseessä on yksinkertaistetusti viran- omaisen ja virkamiehen velvollisuus kohdella kaikkia asiakkaita tasapuolisesti141. Yhdenvertaisuusperiaatteen ja objektiveettiperiaatteen voi myös kytkeä yhteen, jolloin ne muodostavat johdonmukaisen hallintotoiminnan edellytykset142. Joh- donmukaisuus näyttäytyy objektiviteettiperiaatteen osalta ennakoitavuutena ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kaikkien hallinnossa asioivien tasapuoli- sena kohteluna. Sosiaalihuoltolain 1 §:ssä on erikseen säädelty sosiaalihuoltolain yhdeksi tarkoitukseksi turvata yhdenvertaisin perustein tarpeenmukaiset, riittä- vät ja laadukkaat sosiaalipalvelut sekä muut hyvinvointia edistävät toimenpi- teet. Kyseinen laki on sosiaalihuollon eli siihen sisältyvän lastensuojelun yleislaki ja määrittää siis myös lastensuojelun yhdenvertaisuusvaatimusta. Poliisilaissa yh- denvertaisuusperiaatteesta on säädetty sen 6 §:ssä, jossa poliisilta edellytetään asi- allista ja puolueetonta toimintaa sekä yhdenvertaista kohtelua samalla sovinnolli- suutta edistäen. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti luvattomiin poissaoloihin pitäisi suhtautua kaikkialla samanlaisesti ottaen kuitenkin huomioon koko- naisharkinta. Tämän periaatteen toteutuminen tarkoittaisi koko luvattoman pois- saolon ketjussa sitä, että sijaishuoltopaikat, lastensuojeluviranomaiset ja poliisi toimisivat kaikkialla samankaltaisten käytäntöjen mukaisesti. Toimivallan ja hallinnon oikeusperiaatteiden vaikutus tähän tutkimukseen näyt- täytyy käytännössä toimivallan osalta kysymyksenä, kenellä on toimivalta päättää luvatta sijaishuoltopaikasta poissa olevan lapsen tai nuoren olinpaikasta ja täten pyytää virka-apua poliisilta. Hallinnon oikeusperiaatteiden osalta asiaa voisi lä- hestyä kysymällä, ovatko luvatta sijaishuoltopaikasta poissa olevat lapset ja nuoret samassa asemassa kuin tuntemattomasta syystä vanhempiensa luota katoavat tai karkaavat alle 18-vuotiaat. Laajemman empiirisen tutkimuskysymyksen asiasta saisi haastattelemalla toteutuvatko hallinnon oikeusperiaatteet luvatta sijaishuol- topaikasta poissaolevien lasten ja nuorten kohdatessa lastensuojeluviranomaiset ja poliisit sekä eroaako kohtaaminen mahdollisesti muiden saman ikäisten lasten ja nuorten kohtaamisesta. 140 Hautamäki 2004:174. 141 Mäenpää 2008:64. 142 Hautamäki 2004:179 & Mäenpää 2008:64. 32 Acta Wasaensia Edellä mainittujen toimivallan ja hallinnon oikeusperiaatteen turvaajana toimii virkavastuu143. Kyseessä on rikoslakiin (39/1889) kirjattu sanktioitu velvollisuus toimia hallintolain ja muiden viranomaisten toimintaa ohjaavien ja velvoittavien lakien mukaisesti144. Virkavelvollisuuden rikkominen kuuluu virkamiehiä koske- vien virkarikosten joukkoon. Näistä on säädetty rikoslain 40 luvussa. Kyseisen lu- vun 9 §:ssä säädetään virkavelvollisuuden rikkomisesta: Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan… …säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin pe- rustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvos- tellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos hän on syyllisty- nyt 1 momentissa mainittuun rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennai- sesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Virkavastuu on siis sekä hallintolain noudattamisen tae että samanaikaisesti vir- kamiestä koskeva rikosoikeudellinen ja myös vahingonkorvausoikeudellinen vas- tuu145. Rikoslain 40 luvun 12 §:n mukaisesti virkamiestä koskevia säännöksiä so- velletaan muun muassa myös julkista valtaa käyttävään henkilöön. Näin ollen vir- kavastuu ylettyy tämän tutkimuksen aihepiirissä poliisin ja lastensuojeluviran- omaisen henkilöstön lisäksi myös esimerkiksi sijaishuoltopaikkojen henkilöstöön, kun kyse on julkisen vallan käytöstä. Tällaista julkisen vallan käyttöä voisi olla esi- merkiksi lapseen tai nuoreen kohdistetut lastensuojelulain mukaiset rajoitustoi- menpiteet, joista on säädetty lastensuojelulain 11 luvussa. 2.3 Lastensuojeluviranomaisen toimivalta Lastensuojelussa on kyse yhdestä kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulle kuuluvusta sosiaalihuollon osa-alueesta146. Koko kunnallisesti järjestettävän sosi- aalihuollon yleislaki on sosiaalihuoltolaki (1301/2014), jonka 2 §:ssä säädetään so- siaalihuoltolain soveltamisalasta: 143 Mäenpää 2008:88–89. 144 Mahkonen 2003:178. 145 Koskinen & Kulla 2016:259–276. 146 Sosiaali- ja terveysministeriö 2013b:76. Acta Wasaensia 33 Tätä lakia sovelletaan kunnalliseen sosiaalihuoltoon, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Sosiaalihuoltoon sisältyvät sosiaali- sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yleis- ja eri- tyislainsäädännön mukaiset sosiaalihuollon tehtävät ja palvelut. Jos henkilöllä on muun lain nojalla oikeus sosiaalihuollon saami- seen, on sovellettava niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua siten kuin 4 ja 5 §:ssä säädetään. Säännöksessä ei suoraan puhuta lastensuojelusta vaan siinä todetaan, että sosiaa- lihuoltoon kuuluu laaja kirjo yleis- ja erityislainsäädännön mukaisia tehtäviä. So- siaalihuoltolain osalta on huomioitava, että myös vanha sosiaalihuoltolaki (710/1982) on vielä voimassa. Myös tässä laissa säädetään keskeisistä sosiaali- huollon viranomaisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Lastensuojelu kuuluu sosiaalihuollon osalta erityislainsäädännön piiriin147. Tämä tarkoittaa, että yleislakia, tai tässä tapauksessa kahden sosiaalihuoltolain ollessa voimassa yleislakeja, sovelletaan erityislain rinnalla erityislakia täydentäen148. So- siaalihuoltolain 2 §:ssä lisäksi viitataan asiakkaan oikeuteen saada sosiaalihuollon palveluita sen säännöksen nojalla, joka parhaiten toteuttaa asiakkaan etua sosiaa- lihuoltolain 4 ja 5 §:ien mukaisesti. Näistä jälkimmäisessä säädetään lapsen edusta: Kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijai- sesti otettava huomioon lapsen etu. Lasten kohdalla on 4 §:ssä mai- nittujen asioiden lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mi- ten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä sekä iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon; 3) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen kos- kemattomuuden; 4) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen. Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain perimmäiset tarkoitukset sekä lapsen edun huomioon ottaminen nousevat keskiöön, kun pohditaan luvattoman sijaishuolto- paikasta poissaolemisen suhdetta lapsen tai nuoren tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin, turvalliseen kasvuympäristöön ja ruumiilliseen sekä henkiseen kos- kemattomuuteen. Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen yksi lähtökohdista on 147 Lastensuojelun käsikirja 2018c. 148 Araneva 2016:40–41. 34 Acta Wasaensia edistää ja ylläpitää hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta149. Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen tarkoituksena on nimenomaan ollut turvata lapsen oikeuk- sien ja edun huomioon ottaminen lastensuojelua toteutettaessa150. Tutkimuksen aihepiirissä päätös lapsen kuulumisesta sosiaalihuollon ja erityisesti lastensuojelun piiriin on tehty lapsen etua ajatellen. Yhteiskunnan väliintuloa on tarvittu, koska sosiaalihuoltolaissa säädetyt edistävät ja ylläpitävät toimet eivät ole enää olleet riittäviä. Näin on siirrytty lastensuojelulaissa määritellyn intensiivi- semmän tuen ja sitä seuraavien korjaavien palvelujen puolelle. Tämän ketjuajat- telumallin valossa on syytä ajatella, että niin kauan kuin lapsi on huostaanotet- tuna, on lapsen paikka lapsen edun mukaisesti lastensuojeluviranomaisen määrit- tämässä sijaishuoltopaikassa. Taustalla on myös sosiaalihuoltolain hengen mukai- sesti hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden ylläpitämisen varmistaminen. Tämä henki ylettyy myös lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain nojalla esitettyyn virka-apupyyntöön ja kaikkiin niihin toimiin, joilla lapsi pyritään saamaan takai- sin sijaishuoltopaikkaansa. Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain häilyvää rajapintaa kuvastaa sosiaalihuol- tolain 14 §, jossa luetellaan tuen tarpeeseen vastaavia kunnallisia sosiaalipalvelui- ta151. Lastensuojelussa on kyse juuri sosiaalihuoltolain 14 §:n tarkoittamasta tuen tarpeeseen vastaavasta kunnallisesta sosiaalipalvelusta152. Tällaiset palvelut on säännöksen mukaisesti järjestettävä sen sisältöisenä ja siinä laajuudessa kuin tässä tai muussa laissa säädetään. Käytännön sosiaalityön toteuttamisen kan- nalta ikuinen keskustelunaihe on, toteutetaanko toimenpide sosiaalihuoltolain vai lastensuojelulain nojalla. Lapsien ja lapsiperheiden tukemiseksi tehtävä ennalta estävä työ ja varhainen puuttuminen kuuluvat sosiaalihuoltolain esitöiden mu- kaan sosiaalihuoltolain puolelle153. Erilaiset tuen tarpeet on tämän vuoksi lueteltu sosiaalihuoltolain 11 §:ssä. Yksi tuen muodoista on lapsen tasapainoisen kehityk- sen ja hyvinvoinnin tukeminen. Kaikki 11 §:ssä mainitut tuen tarpeen perusteet soveltuvat myös alle 18-vuotiaaseen eli lapseen, sillä pykälässä puhutaan henki- löstä käsittäen kaikki henkilöt ikään katsomatta154. Lastensuojeluviranomaisen toimivallan muodustumisen osalta tämän tutkimuk- sen kirjoittamisen aikana keskeytyneellä maakunta- ja sote-uudistuksella olisi ol- lut oma vaikutuksena. Suunniteltuja uudistuksia perusteltiin hallituksen toimesta 149 HE 164/2014. 150 HE 252/2006. 151 Sosiaalihuoltolain 14 §:n listaus ei ole tyhjentävä luettelo vaan pykälän kohdassa 14 viitataan sosiaalihuoltolain 11 §:n sosiaalipalvelujen laajasti tulkittavaan luetteloon. 152 STM.fi 2018b. 153 HE 164/2014. 154 Araneva 2016:49. Acta Wasaensia 35 sillä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen tarvitsee leveät hartiat155. Leveämmät hartiat olisivat tulleet osana maakunta- ja sote-uudistusta myös las- tensuojeluun. Sote-uudistus nojautui viiteen niin kutsuttuun kulmakiveen, joista yhtenä vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyisi kotimaakunnalle156. Lasten- suojelupalveluiden järjestämisvastuun siirtyessä maakunnille olisi 18 maakun- nalla mahdollisuudet suorittaa tasalaatuisempaa päätöksentekoa ja palveluiden järjestämistä kuin kunnilla, jotka nykyisellään vastaavat lastensuojelun järjestä- misestä itsenäisesti tai osana jotain kuntayhtymää. Maakunta- ja sote-uudistus ei ollut Sipilän hallituksen ainoa lastensuojeluun vai- kuttava muutosprosessi157. Hallituksen kärkihankkeisiin lukeutui myös lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE), joka jatkuu vielä vuonna 2019. Tämän uudistuksen keskeisiä lähtökohtia ovat lapsen ja vanhemmuuden tuki. Uudistuk- sen tavoitteiden mukaisesti perheet saavat tarvitsemansa avun ja tuen oikea-aikai- sesti158. LAPE-muutosohjelmalla on neljä keskeistä kehittämisaluetta: x perhekeskustoimintamallin kehittäminen ja käyttöönotto x erityis- ja vaativimman tason palveluiden kehittäminen x varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lapsen ja nuoren hyvinvoinnin tukena x lapsen oikeuksia ja tietoperusteisuutta vahvistava toimintakulttuurin muutos159. Kehittämisalueista erityis- ja vaativimman tason palveluiden kehittäminen koskee lasten, nuorten ja heidän perheidensä erityispalveluita, kuten: x lastensuojelua x erikoissairaanhoitoa x vammaispalveluita x vaativia lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluita x rikosseuraamusten piiriin joutuneiden palveluita x vaativia maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden palveluita 155 Demokraatti 2018. 156 Valtioneuvosto 2018c. 157 Valtioneuvosto 2018d:7. 158 STM.fi 2018a. 159 STM.fi 2018d. 36 Acta Wasaensia x vaativia päihdepalveluita. Näillä erityispalveleluilla ja niiden kehittämisellä on kosketuspinta luvattomasti poissaolevien lasten ja nuorten asioihin, joissa lapsi tai nuori saattaa tarvita useaa erityispalvelun osa-aluetta. 2.3.1 Lastensuojelun sisätö ja toteuttaminen Lastensuojelu on laaja kokonaisuus, josta ei säädetä ainoastaan lastensuojelu- laissa. Tämän vuoksi joissain asiayhteyksissä lastensuojelu kirjoitetaan myös erik- seen160. Tässä tutkimuksessa mahdolliset huostaanottoa tai kiireellistä sijoitusta lievemmät keinot on jo käytetty tai ne on todettu tai arvioitu riittämättömiksi. Täl- laisia keinoja voivat olla muun muassa lastensuojelulain 7 luvussa mainitut avo- huollon tukitoimet. Huostaanottoa edeltävästä palvelutarpeen arvioinnista sääde- tään kunnallisen sosiaalihuollon yleislaissa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) ja sen 36 §:ssä. Palvelutarpeen arvioinnista puhutaan myös lastensuojelulain 26 §:ssä. Kyseisessä säännöksessä lisäksi säädetään lastensuojeluasian vireille tulosta ja las- tensuojelun tarpeen selvittämisestä: Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta tai kun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä on saanut muutoin tietää mahdollisesta las- tensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun las- tensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kii- reellinen lastensuojelun tarve… Sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin tarkoituksena on selvittää, voidaanko lapsen tarvitsemat palvelut järjestää sosiaalihuoltolain kautta vai tarvi- taanko asiassa lastensuojelulain mukaisia palveluita161. Tämä korostaa huostaan- oton ja sijaishuollon olevan ankarin lastensuojelun muoto sosiaali- ja lastensuoje- lupalveluiden kirjosta162. Kyse on huostaanoton viimesijaisuudesta, jota lisäksi ko- rostaa lastensuojelulain 4 § 3 momentin mukainen perheen jälleenyhdistämisen periaate. Sijaishuollon toteuttamisessa tulee pyrkiä siihen, että perhe olisi tulevai- suudessa yhdistettävissä163. 160 Arajärvi 2011:316 ja ks. Mirjam Aranevan 2016 julkaiseman teoksen nimi ”Lapsen suojelu” sekä Kati Saastamoisen 2016 julkaiseman teoksen nimi ”Lapsen suojelu viranomaisten ja muiden toimijoiden välisenä yhteistyönä”. 161 Araneva 2016:164. 162 Tuori & Kotkas 2008:84 & Araneva 2016:279. 163 Aer 2012:102-103. Acta Wasaensia 37 Lastensuojelun varsinaisesta sisällöstä ja sen laajuudesta säädetään lastensuojelu- laissa, joka on siis kunnallista sosiaalihuollon osa-aluetta tarkemmin määrittävä erityislaki164. Lastensuojelun sisältöä määrittävä säännös on lastensuojelulain 3 §. Ahtaasti tulkittuna säännöksessä myös määritellään lastensuojeluviranomaisen toimivallan rajat: Lastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua toteutetaan tekemällä lastensuoje- lutarpeen selvitys ja asiakassuunnitelma sekä järjestämällä avohuollon tu- kitoimia. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat myös lapsen kiireellinen sijoi- tus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. Ahdas tulkinta lastensuojelun sisällöstä näyttäytyy käytännön sosiaali- ja lasten- suojelutyössä erityisesti ennalta estävän tai lastensuojelulain mukaisesti ehkäise- vän lastensuojelutyön järjestämisessä. Lastensuojelulaki pitää sisällään korjaavien palvelujen ohella myös tällä hetkellä kunnalle kuuluvia ehkäiseviä lastensuojelu- palveluita (lastensuojelulaki 3 a §)165. Kyseisen säännöksen palvelut itse asiassa pitävät sisällään myös sosiaalihuoltolain nojalla järjestettävät palvelut sekä muut kunnan tarjoamat ehkäisevät lastensuojelupalvelut166. Näin ollen myös lastensuo- jelulaki sosiaalihuollon lain hengen mukaisesti pyrkii siirtämään painopistettä niin kutsutuista korjaavista palveluista yleispalveluihin tarjoten ennalta estäviä palveluita jo varhaisessa vaiheessa167. Luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneet tai sinne palaamatta jääneet lapset ovat edellä mainitun lastensuojelulain 3 §:n 3 momentin tarkoittamia kiireellisesti sijoitettuja tai huostaanotettuja lapsia. Heillä lastensuojeluasiakkuus on siis alka- nut ja tukitoimien järjestäminen on arvioitu tarpeettomaksi tai riittämättömäksi (lastensuojelulaki 26 § 2 ja 3 momentti). Tosin on mahdollista, että lapsi on sijoi- tettu avohuollon tukitoimena, kuten 3 §:n 2 momentissa sanotaan ja tarkemmin lastensuojelulain 37 §:ssä säädetään. Luvattoman poissaolon tapahtuessa tällai- nen tukitoimi todettaneen riittämättömäksi keinoksi turvata lapsen tilanne. Varsinainen lastensuojeluasiakkuus alkaa yleensä palvelutarpeen arvioinnin jäl- keen lastensuojelulain 27 §:n mukaisesti: 164 Lastensuojelun käsikirja 2018c. 165 Arajärvi 2011:319. 166 Araneva 2016:38. 167 HE 164/2014. 38 Acta Wasaensia Lastensuojeluasiakkuus alkaa, kun sosiaalityöntekijä toteaa palvelutar- peen arvioinnin perusteella, että: 1) lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka 2) lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään; ja 3) lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia. Lastensuojelun asiakkuus alkaa myös silloin, kun lastensuojeluasian vi- reille tulon johdosta ryhdytään kiireellisiin toimiin lapsen terveyden ja ke- hityksen turvaamiseksi tai kun lapselle tai hänen perheelleen muutoin an- netaan tässä laissa tarkoitettuja palveluja tai muuta tukea ennen palvelu- tarpeen arvioinnin valmistumista. Sosiaalityöntekijän on tehtävä lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta merkintä lasta koskeviin lastensuojeluasiakirjoihin sekä ilmoitettava siitä välittömästi huoltajalle ja lapselle ottaen kuitenkin huomioon, mitä sosiaa- lihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 11 §:ssä sääde- tään. Sekä lastensuojelulain 26 § että 27 §:ssä mainitaan erikseen kiireellinen lastensuo- jelun tarve tai kiireelliset toimet. Näissä tapauksissa lastensuojeluviranomaisen toimivalta ja toimimisvelvollisuus voivat olla tapauskohtaisesti käsillä ilman mi- tään ennakkotietoa lapsen terveyttä tai kehitystä vaarantavista kasvuolosuhteista taikka lapsen omasta käyttäytymisestä, joka vaarantaa hänen terveyttään ja kehi- tystään. Lastensuojelun toteuttamista ei voida kuvata porrasmaisesti lastensuojeluasian vi- reille tulon (26 §) ja asiakkuuden alkamisen (27 §) kautta kohti kiireellistä sijoi- tusta (38 §) tai huostaanottoa (40 §). Kyse on pikemminkin rattaasta, jossa kaikki säännökset voivat olla käsillä samanaikaisesti tai vaihtoehtoisesti asiassa edetään tai ollaan etenemättä kohti lakiin kirjattuja järeämpiä toimenpiteitä. Avohuollon tukitoimena tehtyjen sijoitusten ja niiden aikana tapahtuneiden luvattomien pois- saolojen vähäisyys voi myös selittyä tämän rattaan kautta. Mikäli avohuollon tuki- toimen aikana tapahtuu luvaton poissaolo, on asiassa oletettavasti myös kiireelli- sen sijoituksen edellytykset. 2.3.2 Lastensuojelun suhde ihmis- ja perusoikeuksiin Lastensuojelun ja erityisesti lapsen huostaanoton tai kiireellisen sijoituksen luonne on sen auttavasta tarkoituksestaan huolimatta myös vahvasti ihmis- ja pe- rusoikeuksia rajoittava. Viranomaisten toimivallan ja toimimisvelvollisuuden ohella lainsäädäntöön on kirjattu oikeussubjektin eli viranomaisen toimivaltaa Acta Wasaensia 39 luovia ja rajoittavia normeja168. Viranomaisen toiminnan ja erityisesti ihmis- ja pe- rusoikeuksien rajoittamisen tulee perustuslain 2 §:n mukaisesti perustua lakiin. Kyse on tältä osin lailla säätämisen vaatimuksesta169. Huostaanotolla puututaan välittömästi ainakin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattuun perhe-elämän suojaan sekä perustuslaissa säädettyyn lapsen henkilökohtaiseen vapauteen (perustuslaki 7 §). Julkisen vallan puuttuminen per- heen itsemääräämisoikeuteen ja lapsen vapauteen voikin olla vain poikkeukselli- nen toimenpide silloin, kun lapsen oikeuksia ei voida muulla tavoin turvata170. Ih- mis- ja perusoikeuksia joudutaankin usein punnitsemaan toisiaan vastaan171. Täl- löin perusoikeudet ovat usein niin kutsutussa kollisiossa, jolloin toista perusoi- keutta joudutaan rajoittamaan toisen perusoikeuden kustannuksella172. Lastensuojeluviranomaisen toiminnassa toimivalta ja monin paikoin ehdoton toi- mimisvelvollisuus173 lapsen edun turvaajana on kansainvälisten sopimusten 174 ohella kansallisessa lainsäädännössämme lähtöisin jo perustuslaista (731/1999). Näitä toimivalta ja toimimisvelvollisuussäännöksiä täsmennetään sosiaalihuolto- ja lastensuojelulailla. Julkisella vallalla on ensinnäkin perustuslain 7 § 1 momentin mukaisesti velvollisuus turvata jokaisen turvallisuus. Lisäksi perustuslain 19 §:n 3 momentissa on säädetty julkisen vallan velvollisuudesta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointia ja yksilöllistä kasvua. Yhteiskunnan ja sitä kautta viranomaisten velvollisuutena lastensuojelulain (1 §) ja perustuslain (19 §) sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (3 artikla 2 kohta) ja EU:n perusoikeusasiakirjan 24 artiklantoimivaltanormien mukaisesti on taata lapselle välttämätön huolenpito. Yleisesti ottaen kaikessa sosiaalialaan liittyvässä lainsäädännössä välttämättömän huolenpidon vaatimusta ei ole yhtäläisesti huo- mioitu175. Välttämättömän huolenpidon vaatimusta on lainvalmistelutöissä ku- vattu viimesijaisena vähimmäissuojana, joka yhteiskunnan on taattava kaikissa olosuhteissa176. Tämän lisäksi aihetta voidaan lähestyä toimivaltaa luovien ja ra- joittavien normien näkökulmasta. Oikeuskirjallisuudessa esimerkiksi Tala on poh- 168 Kulla 2008:232. 169 Viljanen 2001:71. 170 Räty 2008:18 & 227–228. 171 HE 222/2010. 172 Saraviita 2011:157–159. 173 ks. tarkemmin toimimisvelvollisuudesta lastensuojelulain 40 §:ää käsittelevässä kohdassa. 174 mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (60/1991) ja Euroopan Unionin perusoikeuskirjan (2010/C 83/02) 24 artikla. 175 Tuori & Kotkas 2008:267–269. 176 HE 164/2014. 40 Acta Wasaensia tinut aihetta laajemmin todeten pohdinnan kannalta olevan keskeistä, mitä asi- oita sääntely kieltää, rajoittaa tai velvoittaa ja mitä toimintamahdollisuuksia se avaa, mitä etuuksia tai palveluja säädös tarjoaa ja mitä kustannusvaikutuksia tai muita rasituksia säädös aiheuttaa.177 Talan mainitsema listaus on otettava huomioon lakia säädettäessä, sovellettaessa ja esimerkiksi viranomaisen toimin- taa jälkikäteen arvioitaessa. Kyse on siis läpileikkaavasta teemasta. Välttämättö- män huolenpidon arviointia onkin sen vaikean hahmottuvuuden vuoksi tarkas- teltu myös ylimpien laillisuusvalvojien kanteluratkaisuissa178. Lastensuojeluviranomaisen toimivallan osalta voidaan jälleen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti lähteä liikkeelle siitä, että kaiken viranomaistoiminnan on perustuttava lakiin. Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain lisäksi toimivaltaa ja erityisesti toimimisvelvoitetta lasta koskevissa asioissa ohjaavat lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopi- mus, jotka on laintasoisesti voimaan saatettu Suomessa. Tämän tutkimuksen kan- nalta lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artikla, jonka mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lain- säädäntöelimien toimissa, jotka koskeva lapsia, on ensisijaisesti otettava huomi- oon lapsen etu, ja lastensuojelulain 4 §:n vaatimus lapsen edun toteuttamisesta asettavat yhden keskeisistä tutkimuskysymyksistä. Sijoitettujen lasten ja nuorten luvattomissa sijaishuoltopaikasta poissaolemisissa lapsen edun tulkinnan kannalta keskeistä on, missä lapsen tai nuoren kuuluisi lu- vattoman poissaolon aikana olla. Tämän valossa on hyvä todeta, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut, ettei Suomessa ole täysin ymmärretty lapsen edun ensisijaisuuden merkitystä179. Lapsen oikeuksien sopimuksessa puhutaan kolmesta lapselle kuuluvasta erityisoi- keudesta kolmen P:n muodossa. Nämä oikeudet ovat Protection, Provision ja Par- ticipation. Tämän mukaisesti lapsella on oikeus suojelun (protection) ohella huo- 177 Tala 2005:150. 178 Ks. EOAK dnro 2834/2016 ja EOAK dnro 5485/4/14. 179 Hakalehto 2017:494. Suora lainaus YK:n Lapsen Oikeuksien Komitean Suomea koskevista havainnoista 2011: The commitee welcomes information that the Child Welfare Act (2007) in- cludes the principle of the best interests of the child in the assessment of a child’s need for wel- fare measuers, but regrets that there is no comprehensive reference to the best interests of the child in the State party’s other legislation, and that the principle is not adequately understood or taken into account in decisions affecting children. Saatavissa 26.8.2018: https://um.fi/yk-n-voi- massa-olevat-ihmisoikeussopimukset/-/asset_publisher/vcCt60yvlDdt/content/yleissopimus-lap- sen-oikeuksista-1989-. Acta Wasaensia 41 lenpitoon (provision) sekä oikeus osallistua häntä itseään koskevaan päätöksente- koon (participation) 180. Lapsen oikeuksien yleissopimus on ollut Suomea velvoit- tava vuodesta 1991 lähtien181. Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisinä periaat- teina pidetään lapsen etua, lasten yhdenvertaisuutta, oikeutta elämään ja kehityk- seen, oikeutta erityiseen suojeluun ja huolenpitoon sekä oikeutta osallisuuteen182. Tässä tutkimuksessa osaa näistä periaatteista on käsitelty enemmän kuin toisia. Tämä painotus johtuu tutkimuskysymyksistä, joissa painottuvat lapsen edun ja sen ensisijaisuuden tulkinta sekä lasten oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpi- toon. Aihetta on kuitenkin pohdittu myös yhdenvertaisuuden kautta. Yksi yhden- vertaisuuteen liittyvä havainto on, että luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissa olevat lapset ovat eri asemassa kuin syntymävanhempiensa luota luvatta poistuvat lapset. Oikeus elämään ja kehitykseen puolestaan sisältyy tämän tutkimuksen ai- hepiirissä erityisen suojelun ja huolenpidon kautta suoritettuun tarkasteluun. Yh- teiskunta on ottanut vastuun lapsen suojelusta ja huolenpidosta kiireellisen sijoi- tuksen tai huostaanottopäätöksen myötä. Tässä tutkimuksessa ei niinkään ole tar- koituksenmukaista lähteä pohtimaan lapsen oikeutta elämään, joka on oikeuksista se kaikkein ehdottomin. Osallisuuden näkökulmasta luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissa olevien las- ten mielipiteen selvittämisellä voisi olla merkittävä vaikutus tähän tutkimukseen ainakin kahdessa ulottuvuudessa: Osallisuuden lisääminen lastensuojelussa voisi tukea sijaishuoltopaikassa pysymistä. Tämän lisäksi osallisuuden lisääminen lu- vattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen käsittelyssä voisi auttaa ymmärtä- mään ilmiötä paremmin. Suomi onkin saanut YK:n lapsen oikeuksien komitealta moitteita osallisuuden puutteesta hallintomenettelyssä ja lasten huostaanottota- pauksissa183. Lapsen oikeudet, kuten universaali oikeus osallisuuteen, ovat valtion velvollisuksia184. Suomalaisessa lainsäädännössä lapsen oikeus osallistumiseen on turvattu jo perustuslaissa (6 luvun 3 §) ja lastensuojelulain keskeisiä periaatteita säätävässä 4 §:ssä. Tämän lisäksi lain 20 §:ssä säädetään lapsen mielipiteen selvit- tämisestä ja kuulemisesta. Lainsäädännön ja lain soveltamisen välillä vaikuttaisi kuitenkin olevan ristiriita, sillä Suomi on saanut YK:n lapsen oikeuksien komite- alta moitteita lapsen oikeuksien sopimuksen osallisuusartiklana pidetyn 12 artik- lan toteutumisessa ja täytäntöönpanossa185. 180 Tigerstedt-Tähtelä 2002:661. 181 60/1991 Asetus lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleis- sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta. 182 Hakalehto-tĂŝŶŝŽϮϬϭϭ͗ϱϭϱоϱϮϭ͘ 183 Yhdistyneet kansakunnat 2011. 184 de Godzinsky 2015:864. 185 Yhdistyneet kansakunnat 2011. 42 Acta Wasaensia Lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen toteutumisen tai sen vaarantumisen nä- kökulmasta luvatonta poissaoloa voi tarkastella seuraavien kysymysten kautta: a) Ovatko lainsäädäntö ja viranomaisohjeet omiaan toteuttamaan lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta? b) Miten luvaton poissaolo vaikuttaa lapsen edun ensisijaisuuden toteutumi- seen? c) Ovatko viranomaisten ja muiden julkistaa valtaa käytttävien tahojen toi- met tai toimimattomuus luvattoman poissaolon aikana ja sen jälkeen omi- aan toteuttamaan lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta? d) Tulisiko toimijoiden pyrkiä luvattomien poissaolojen ennalta ehkäisyyn osana lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen toteutumista? 2.3.3 Huostaanotto ja kiireellinen sijoitus Lastensuojeluasiakkuus voi alkaa monella tapaa. Kaikki lastensuojelun asiakkaat eivät ole huostaanotettuja vaan perheen tilanne saadaan usein muilla sosiaali- huolto- tai lastensuojelulain tarkoittamilla tavoilla normalisoitua. Tämän tutki- muksen aihepiirissä olevat lapset ovat kuitenkin huostaanotettuja tai kiireellisesti sijoitettuja. Lapsi on mahdollista tiettyjen edellytysten mukaan sijoittaa myös avo- huollon tukitoimena lastensuojelulain 37 §:n mukaisesti. Luvussa 4 tarkastelta- vissa luvattomia poissaoloja koskevissa ilmoituksissa avohuollon sijoitus ei kui- tenkaan noussut esiin. Luvaton poissaolo on myös luonteeltaan sellainen tapah- tuma, joka lähtökohtaisesti osoittaa avohuollon tukitoimena tarjotut palvelut riit- tämättömiksi. Lastensuojeluviranomaisen velvollisuudesta huostaanottoon ja sijaishuollon jär- jestämiseen säädetään lastensuojelulain 40 §:ssä: Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja jär- jestettävä hänelle sijaishuolto, jos: 1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vaka- vasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai 2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos: Acta Wasaensia 43 1) 7 luvussa tarkoitetut toimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpi- don toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautu- neet riittämättömiksi; ja 2) sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n mukaisesti lapsen edun mukaista. Huostaanottopäätöksen sijasta lapselle voidaan myös tehdä kiireellisen sijoituk- sen (kansankielellä kiireellisen huostaanoton) päätös lastensuojelulain 38 §:n mu- kaisesti: Jos lapsi on jäljempänä 40 §:ssä mainituista syistä välittömässä vaarassa, lapselle voidaan järjestää kiireellisesti sijaishuoltona hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Kiireellisestä sijoituksesta päättää 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija, jonka päätöksen perusteella kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Määräaikaan luetaan se päivä, jona lapsi on tosi- asiallisesti sijoitettu kiireellisesti. Jos päätös kiireellisestä sijoituksesta on tehty ennen sitä vuorokautta, jonka aikana lapsi on tosiasiallisesti sijoi- tettu, luetaan määräaikaan päätöksentekopäivä. Huostaanottopäätöksen ja lapsen kiireellisen sijoituksen päätökset ovat luonteel- taan viimesijaisia keinoja taata lapsen kasvua ja kehitystä tukevat kasvuolosuhteet. Huostaanotossa ja kiireellisessä sijoituksessa kyse on julkisen vallan toteuttamis- velvoitteesta186. Perusoikeuksia rajoitettaessa kyse on perusoikeuksien kollisiosta, jossa kaikkia yksilön perusoikeuksia ei voida toteuttaa rajoittamatta jotain muuta perusoikeutta187. Huostaanottopäätöksen viimesijaisuuteen viitataan myös lasten- suojelulain 40 §:n 2 momentin 1 kohdassa, jossa edelleen viitataan lastensuojelu- lain 7 luvun mukaisiin avohuollon tukitoimiin, joiden tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huolta- jien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia. Huostaanoton viimesijaisuus on kirjattu sekä lakiin, että laintasoisesti ratifioituihin kansainvälisiin sopimuksiin eli YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen188 ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen189. 186 Arajärvi 2011:45–46. 187 Araneva 2016:1–3. 188 60/1991 Asetus lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleis- sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta 189 63/1999 Ulkoasiainministeriön ilmoitus Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (Yleissopimus ih- misoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) sellaisena kuin se on muutettuna yhdennellä- toista pöytäkirjalla. 44 Acta Wasaensia Huostaanoton edellytysten täyttymistä on asian merkittävyyden vuoksi tutkittu muutoksenhakuviranomaisissa ja aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Eräässä tapauksessa lapsen äidin lievä kehitysvamma olisi vaatinut pitkäaikaista ympärivuorokautista tukea, jotta hän olisi pystynyt hoitamaan pientä lasta koto- naan. Lapsi oli valituksenalaisessa tapauksessa kuitenkin jo syntymästään saakka ollut laitoshoidossa190. Näissä olosuhteissa edellytykset huostaanotolle olivat ole- massa. Nuoren omana vakavana mielenterveyden häiriönä, joka puolestaan vaka- vasti vaarantaa nuoren kasvua ja kehitystä, on pidetty Touretten syndroomaa, jo- hon liittyy voimakasta ahdistuneisuutta ja sen kautta myös runsaita ongelmia kou- lussa ja kotona191. Korkein hallinto-oikeus on myös todennut, että lastensuojelu- lain 40 § 1 momentin eli huostaanoton edellytysten täyttyminen ei edellytä lapsen terveyden tai kehityksen vakavaa vaarantumista vaan jo vaarantumisen uhka muo- dosti riittävän perusteen huostaanotolle192. Samassa päätöksessä on todettu, että perheväkivaltaan perustuvassa lastensuojelullisessa päätöksenteossa ei edellytetä samaa näyttöä kuin mitä teosta edellytetään rikosoikeudellisen vastuun täyttymi- sen osalta. Keskeisenä kriteerinä kiireellisen sijoituksen päätöksen ja huostaanottopäätöksen edellytysten täyttymisen lisäksi on, että päätöksen tulee olla lapsen edun mukai- nen. Lapsen edun määritelmä ja sen tulkinta on monessa suhteessa häilyvä. Tämä johtuu siitä, että lapsen etu ei yksittäisenä käsitteenä vielä ilmaise mitään vaan lapsen edulle on annettava kaikissa tilanteissa tapauskohtainen tulkinta193. Las- tensuojelulain kokonaisuudistuksen lähtökohtana todettiin lapsen edun turvaami- sen olevan lastensuojelun tärkein periaate194. Lapsen etu ei kuitenkaan ole yhtä hallinnonalaa koskeva käsite vaan kyse on poikkileikkaavasta ja universaalista pe- riaatteesta, jonka tulisi näkyä yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja kaikissa toiminnois- sa195. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitea on kuitenkin toden- nut, että Suomessa asiaa ei ole tältä osin ymmärretty, vaikkakin periaate on las- tensuojelulakiin kirjattu196. 190 KHO:2011:99. 191 KHO:2005:32. 192 KHO:2018:424. 193 Räty 2008:24–30 ja Aer 2012:25-26. 194 HE 137/2010 vp s.3. 195 Hakalehto 2018:97-99. Lisäksi ks. esim. EOAK dnro 5948/2016. Maahanmuuttovirasto oli päät- tänyt käännyttää Suomessa syntyneen lapsen muun perheen mukana pelkästään järjestelmätek- nisesti tehdyllä päätöksellä. Muulle perheelle oli ennen lapsen syntymää tehty käännyttämispää- tös tapauskohtaiseen harkintaan perustuen. Oikeusasiamiehen kannan mukaan Suomessa synty- neen lapsen oikeusturva ja ihmisarvo edellyttävät yksilöllistä päätöksentekoa, vaikka lapsen edun mukaisesti Suomessa syntynyt lapsi seuraa vanhempiaan käännyttämisen mukana. 196 Yhdistyneet kansakunnat 2011. Acta Wasaensia 45 2.3.4 Oikeus päättää lapsen olinpaikasta Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on huostaanotettua lasta koskevassa asiassa oikeus päättää lapsen olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti. Tämä säännös on keskeinen tässä tutkimuksessa, sillä siinä määritellään yksiselitteisesti, mikä taho päättää lapsen olinpaikasta myös karkaamis- ja katoamistapauksissa. Säännöksen mukaisesti tämä toimivaltuus on sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä eli toimivaltaisella lastensuojeluviranomaisella. Oikeus päättää lapsen olinpaikasta kuuluu lapsen luvattoman poissaolonkin aikana lastensuojeluviranomaiselle eikä esimerkiksi sijaishuoltopaikalle, johon lapsi on sijoitettu. Tämä rajaa yksiselittei- sesti yksityiset sijaishuoltopaikat virka-avun pyytäjien ulkopuolelle. Oikeus päättää lapsen olinpaikasta on sidoksissa toimivaltaisen lastensuojeluvi- ranomaisen käsitteeseen. Siitä säädetään lastensuojelulain 16 §:ssä. Säännöksen pääsäännön mukaan lastensuojelun järjestämisestä vastaa lapsen tai nuoren koti- kunta. Pykälä on kuitenkin täynnä poikkeuksia ja sitä on myös matkan varrella muutettu197. Tämän lisäksi alkuperäisen säännöksen rinnalle on tullut a-, b198- ja c-pykälät vastaamaan asuinkunnan ja kotikunnan käsitteiden tulkintaan liittyviin haasteisiin. Kotikuntaa tulkitsevien poikkeusten lisäksi viime kädessä kunnat voi- vat kuitenkin sopia lastensuojelun järjestämisestä myös pykälässä säädetyn vas- taisesti. Keskeisintä on, että palvelut järjestetään. Näillä poikkeuksilla on haluttu korostaa lapsen edun mukaista päätöksentekoa. Myöskään kiireellisen sijoituksen toteuttaminen ei mainitun säännöksen mukaan, eikä lapsen edun toteuttamisen nimessä, saa jäädä tekemättä sen takia, että lapsen tai nuoren kotikuntaa ei pystytä kiireellisessä tilanteessa selvittämään. Lastensuo- jelun järjestäminen ja mainittuihin pykäliin liittyvät velvoitteet olisivat keskeyty- neen maakunta- ja sote-uudistuksen suunnitelmien mukaisesti siirtyneet suunnit- teilla olleiden maakuntien vastuulle199. Virka-avun pyytämisen ja antamisen näkökulmasta edellä mainitut lapsesta vas- tuussa olevan sijoittajakunnan (kunta, joka päättää lapsen sijoittamisesta) sekä si- joituskunnan (kunta, johon lapsi sijoitetaan) väliset oikeudet ja velvollisuudet luo- vat oikeudelliselta kannalta mielenkiintoisen, mutta käytännön viranomaistoi- minnan tasolla hankalan vastakkainasettelun. Viime kädessä tätä tarkastellaan si- ten, kenellä on oikeus määrätä lapsen tai nuoren olinpaikka. Poliisitoiminnan nä- kökulmasta kyse on siitä, kenellä on oikeus pyytää poliisilta virka-apua lapsen tai 197 HE 225/2009 vp. 198 HE 137/2010. 199 Valtioneuvosto 2018a. 46 Acta Wasaensia nuoren etsimisessä ja sijaishuoltopaikkaan palauttamisessa. Keskeytynyt maa- kunta- ja sote-uudistus olisi helpottanut ja selkeyttänyt virka-avun pyytämistä, sillä uudistuksen myötä perustettavia maakuntia olisi ollut 18 nykyisen (31.8.2018) 295 kunnan sijasta200. 2.3.5 Sosiaaliviranomaisen ja lastensuojeluviranomaisen oikeus saada virka-apua Tehtäväpiiriinsä kuuluvaa tehtävää suorittaessaan lastensuojeluviranomaisen tai ylipäänsä minkä tahansa viranomaisen toimivaltuudet eivät aina ole riittävät oman virkatehtävän suorittamiseksi tai loppuun saattamiseksi. Tätä varten viran- omaisten kesken on säädetty virka-avun pyytämisen ja sen antamisen mahdolli- suudesta. Lastensuojelutehtävän suorittamisessa kyse voi olla esimerkiksi poliisin antamasta virka-avusta lastensuojelutehtävän loppuun saattamiseksi ja/tai esi- merkiksi virkatehtävää haittavan vastarinnan murtamiseksi201. Sosiaaliviranomai- sen eli myös lastensuojeluviranomaisen oikeudesta saada virka-apua on säädetty sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 22 §:ssä: Sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada laissa säädettyjen tehtä- viensä suorittamiseksi tarpeellista virka-apua muilta viranomaisilta. Virka-avun antajan tulee salassapitovelvollisuuden estämättä ilmaista so- siaalihuollon viranomaiselle virka-aputehtävän edellyttämät tiedot. Kyseisen lain 2 §:ssä säädetään lain soveltamisalasta: Tätä lakia sovelletaan sekä viranomaisen että yksityisen järjestämään so- siaalihuoltoon, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Kunnan velvollisuus järjestää sosiaalihuoltoa ja osoittaa siihen voimava- roja määräytyy sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään. Lakia sovelletaan sosiaalihuollossa, jonka yleislaki on sosiaalihuoltolaki ja lasten- suojelulaki on sosiaalihuollon alaan kuuluva erityislaki. Luvussa 1 todettujen kä- sitteiden mukaisesti lastensuojeluviranomainen on yksi sosiaalihuollon viran- omaisista. Lastensuojelun järjestämisestä säädetään lastensuojelulain 11 §:ssä, jonka 3 momentin mukaisesti kunnassa lastensuojelun toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä vastaa sosiaalihuollosta vastaava toimielin202. 200 Valtioneuvosto 2018a. 201 Räty 2008:247. 202 Kts. myös tämän termin määrittelystä luvussa 1. Acta Wasaensia 47 Tämän lainsäädännön valossa lastensuojeluviranomaisen toimivallan syntymistä tehdyn tutkimuksen aihepiirissä voisi kuvata seuraavalla tavalla: Lapsen kotikunta on tehnyt lapsesta kiireellisen sijoituksen päätöksen tai huostaanottopäätöksen. Tämän nojalla lastensuojeluviranomaiselle on myös syntynyt oikeus päättää lap- sen olinpaikasta. Lapsen poistuessa luvatta tästä olinpaikasta, on samaisella viran- omaisella oikeus pyytää poliisilta virka-apua lapsen etsimiseksi ja sijaishuolto- paikkaan palauttamiseksi. Edellä mainittu toimivallan syntyminen on kuvattu myös seuraavassa kuviossa 2. Kuvio 2. Lastensuojeluviranomaisen toimivallan muodostuminen virka-apua pyydettäessä. Lastensuojelun jokapäiväisessä toteuttamisessa avainasemassa ovat sijaishuollon yksiköt ja sijaisperheet, joihin huostaanotettu tai kiireellisesti sijoitettu lapsi on sijoitettu. Huostaanotettu tai kiireellisesti sijoitettu lapsi voidaan sijoitusmuotojen mukaisesti sijoittaa perhehoitoon, ammatilliseen perhekotiin, lastensuojelulaitok- seen tai muuhun lapsen tarvetta vastaavaan sijaishuoltopaikkaan (lastensuojelu- laki 49 § & 50 §). Perhehoitoa on pääsääntöisesti sijais- tai sukulaisperheeseen tehty sijoitus. Täl- löin sijaisvanhemmat ovat yksityishenkilöitä vailla viranomaisasemaa. Ammatilli- sella perhekodilla perinteisesti tarkoitetaan sijaisperheen ja lastensuojelulaitok- sen väliin jäävää sijaishuollon muotoa. Ammatillisia perhekoteja ovat yksityiset palveluntuottajat, jotka tarvitsevat toimintaansa varten luvan aluehallintoviras- tolta. Lastensuojelulaitoksista puhuttaessa niillä yleensä tarkoitetaan lastenkoteja, Toimivaltainen viranomainen LSL 16 Kiireellisen sijoituksen päätös tai huostaanottopäätös (LSL 38 § ja 40 §) Oikeus päättää lapsen olinpaikasta (LSL 45 §) Oikeus pyytää virka-apua (Sosiaalihuollon asiakaslaki 22 §) 48 Acta Wasaensia nuorisokoteja sekä koulukoteja. Lastensuojelulaitoksia voivat ylläpitää muun mu- assa valtio ja kunnat sekä yksityiset yhteisöt. Lastensuojelulaitosten osalta ei siis ole yksiselitteistä, onko sijaishuoltopaikan ylläpitäjä yksityinen taho vai valtiolli- nen tai kunnallinen viranomainen203. Jo tämä jako on omiaan aiheuttamaan virka- avun pyytämiseen ja antamiseen liittyiä haaasteita. 2.3.5.1 Yksityiset sijaishuollon yksiköt Yksityisten sosiaalipalvelujen (tässä tutkimuksessa lastensuojelun sijaishuollon järjestäminen) tuottamisen ja toteuttamisen mahdollistavat laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta (812/2000) sekä laki yksityisistä sosiaalipalve- luista (922/2011). Nämä lait eivät kuitenkaan siirrä lastensuojeluviranomaisen toiminnan ydinalueita, kuten oikeutta päättää lapsen tai nuoren olinpaikasta, yk- sityisille palveluntarjoajille. Tämä ei myöskään perustuslain 124 §:n mukaisesti olisi mahdollista. Lapsen olinpaikasta päättämiseen liittyvä toimivaltuus onkin keskeinen poliisilta virka-avun pyytämiseen liittyvä kriteeri. Oikeutta virka-avun pyytämiseen ei ole lain sanamuotoa ahtaasti tulkiten muilla kuin toimivaltaisella lastensuojeluviranomaisella. Yksityisillä lastensuojelulaitoksilla ei tämän säänte- lyn nojalla ole tätä oikeutta olinpaikan päättämisen osalta. Myöskään poliisilain virka-avun antamisen edellytykset yksityiselle palveluntuottajalle eivät mahdol- lista tällaista pyyntöä. Seuraava eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu kuuluu lastensuojeluvi- ranomaisen toimivallan ohella ehdottomasti myös poliisin toimivaltaa koskevaan osioon. Siinä käydään läpi sekä virka-aun pyytämisen, että antamisen lainmukai- suuteen liittyvää pohdintaa: EOAK Dnro 701/4/08. Ratkaisussa on otettu kantaa luvattomiin poissaoloihin liit- tyvän virka-avun pyytämiseen ja antamiseen vaikuttavasta seikasta, kun poliisi an- taa virka-apua ammatilliselle perhekodille. Tapauksessa kyse on yksityisestä palve- luntuottajasta. Kantelun aiheuttaneella virkatehtävällä poliisi oli kahdesti antanut virka-apua yksityisen perhekodin johtajan esittämän virka-apupyynnön perusteella. Poliisilaitos on asiaan liittyvässä lausunnossa todennut, että toisen tehtävän osalta virka-avun antamisesta ei ollut päättänyt päällystöön kuuluva poliisimies204. Toi- sella tehtävällä puolestaan nousi esille rajanveto vanhentuneen poliisilain 40 §:ssä tarkoitetun virka-avun antamisen ja poliisille kuuluvan yleisen järjestyksen ja tur- vallisuuden ylläpitämisen välillä. Apulaisoikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että rajanveto virka-avun antamisen ja poliisille muutoin kuuluvan tehtävän välillä on tulkinnanvarainen. Samalla hän rat- kaisussaan totesi, että mainitulla tehtävällä kyseessä oli selkeästi virka-aputehtävä. 203 Sutela 2003:7. 204 Päällystöön kuuluva virkamies päättää virka-avun antamisesta. Päällystöön kuuluvat poliisi- miehet on lueteltu valtioneuvoston asetuksessa poliisista (1080/2013). Acta Wasaensia 49 Poliisilaitos oli omassa lausunnossaan myös ottanut kantaa edellä mainittuun tul- kinnanvaraisuuteen sekä siihen tosiseikkaan, että poliisin on tehtävää suorittaes- saan ratkaistava virka-avun antamisen oikeudelliset edellytykset ja sen jälkeen myös tosiasiallisesti toimittava virkavastuulla. Näissä tapauksissa yhteyttä lastensuojelu- viranomaiseen ei välttämättä edes saada puhumattakaan siitä, että lastensuojeluvi- ranomaisen esittämä virka-apupyyntö ehtisi kirjallisesti poliisille. Poliisilaitos totesi lausunnossaan, että poliisille tulee vuosittain huomattava määrä ilmoituksia perhekodeista (yleisesti sijaishuoltopaikasta) karanneista tai kadon- neista alaikäisistä. Poliisilaitoksen lausunnon mukaan ilmoitus tehdään vastuu- syistä ilmeisen herkästi. Poliisilaitos lisäksi toteaa, että tapauksessa on ollut kysy- mys poliisilain 40 §:n mukaisesta virka-avusta yksityishenkilölle ja, että virka-avun tarpeellisuuden arvioi virka-apua pyytävä viranomainen. Apulaisoikeusasiamiehen, kantana on, että yksityiset lastensuojelulaitokset ja per- hekodit eivät ole viranomaisia eikä niiden henkilökuntaa voida myöskään rinnastaa viranomaiseen. Näin ollen kyse on ollut yksityiselle annettavasta virka-avusta, jota voidaan antaa vain yksityisen laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi oikeudenloukkauk- sen ollessa ilmeinen. Apulaisoikeusasiamies näkee perustellumpana menettelyta- pana sen, että virka-apupyynnön olisi tehnyt sosiaaliviranomainen ennen virka- avun antamista. Toisessa tapauksessa oikeusasiamiehen mielestä vaikuttaa siltä, että virka-apu- pyyntö on esitetty vasta virka-avun antamisen jälkeen. Apulaisoikeusasiamies toteaa myös. että oikeus virka-avun päättämisestä on rajattu vain päällystöön kuuluville, eli pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille. Kanteluratkaisusta on jo kulunut aikaa, mutta se on yhä ratkaisun kaikkien perus- telujen osalta täysin relevantti. Yksityiselle sijaishuoltopaikalle annettavaan virka- apuun onkin sittemmin Poliisihallituksen ohjauksella puututtu. Ratkaisun anta- misen jälkeen myös poliisilaki on kauttaaltaan uudistettu. Poliisilain kokonaisuu- distus astui voimaan 1.1.2014. Uudistuksen yhteydessä virka-avun antamiseen liit- tyviä sääntöjä ainoastaan selkiytettiin. Uudistuneen poliisilain (872/2011) 9 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään yksityiselle annettavasta virka-avusta seuraavasti: Poliisi voi antaa virka-apua myös yksityiselle, jos se on välttämätöntä tämän laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja oikeuden loukkaus on ilmeinen. Virka-avun antamisen edellytyksenä on lisäksi, että yksityistä estetään pääsemästä oikeuk- siinsa ja oikeuksiin pääseminen edellyttää poliisin toimivaltuuksien käyttämistä. Yksityiseen sijaishuoltopaikkaan sijoitetun lapsen palauttaminen sijaishuolto- paikkaan ei ole sijaishuoltopaikan laillisten oikeuksien pääsemistä Näin ollen yk- sityisen sijaishuoltopaikan laillisia oikeuksia ei ole rikottu tapauksessa, jossa las- tensuojeluviranomaisen sinne sijoittama lapsi poistuu luvatta tai jättää palaamatta sinne. Lainsäädännön (lastensuojelulaki 45 §) ja kanteluratkaisun valossa vain so- siaaliviranomaisella eli lastensuojeluviranomaisella on oikeus pyytää virka-apua luvattomissa sijaishuoltopaikasta poistumisissa. 50 Acta Wasaensia 2.3.5.2 Valtion sijaishuollon yksiköt Virka-apupyynnön esittämiseen ja virka-avun antamiseen liittyvä toimivaltakysy- mys on haasteellinen myös julkisen sektorin eli kuntien, kuntayhtymien ja valtion sijaishuoltopaikkojen esittämien virka-apupyyntöjen osalta. Lähden liikkeelle valtion omistamista ja hallinnoimista lastensuojelulaitoksista ja niiden toimintaan liittyvästä sääntelystä. Valtion lastensuojelulaitoksia ovat val- tion koulukodit, jotka toimivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisuudessa. Näin ollen valtion koulukodit eivät ole lastensuojelulain 16 §:n tarkoittamia las- tensuojelun järjestämisestä vastuussa olevia kuntia tai kuntayhtymiä. Jo tämän säännöksen nojalla valtion koulukodeilta puuttuu oikeus lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti määrätä lapsen tai nuoren olinpaikasta. Valtion koulukodeilla on kuitenkin oma sääntelynsä virka-avun pyytämisestä. Tämä virka-avun pyytämisen oikeutus ei lainsäädännön puitteissa kuitenkaan ulotu lapsen tai nuoren olinpaikkaan liittyviin seikkoihin. Lainsäädännöstä ja erityisesti sen sanamuodosta huolimatta eduskunnan apulais- oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan valtion koulukodin johtajan esittämän kirjal- lisen virka-apupyynnön mukaisesti koulukodin johtajalla on ollut oikeus pyytää poliisilta virka-apua ja poliisi on sitä saanut antaa205. Kyseisessä pyynnössä polii- silta on pyydetty toimenpiteitä koulukotiin sijoitettujen nuorten palauttamiseksi ja apulaisoikeusasiamies on todennut, että valtion koulukodeista annetun asetuk- sen (768/1978) 29 §:n mukaan laitoksen oikeudesta saada sen tehtävien suoritta- miseksi virka-apua valtion ja kunnan viranomaisilta on voimassa, mitä sosiaali- huoltolaissa (813/2000) on säädetty. Sosiaalihuoltolaki on tämän jälkeen kokenut kokonaisuudistuksen (1301/2014) ja uudistettu laki on astunut voimaan 1.4.2015. Vanhasta sosiaalihuoltolaista (710/1982) voimaan on kuitenkin jätetty muun muassa sen 41 §:ä, jossa määritel- lään virka-avun sisältöä näin: Milloin sosiaalihuollon ilmeisessä tarpeessa olevan henkilön etu terveyden, kehityksen tai turvallisuuden vakavan vaarantumisen vuoksi sitä välttä- mättä vaatii eikä sosiaalihuollon tarve muutoin ole selvitettävissä, sosiaa- lityöntekijällä on oikeus… …huollon tarpeen selvittämiseksi päästä tällai- sen henkilön asuntoon tai muuhun olinpaikkaan. 205 EOAK Dnro 114/4/04. Acta Wasaensia 51 Milloin asuntoon tai olinpaikkaan pääseminen estetään, on sosiaaliviran- omaisen pyydettävä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista an- netun lain (sosiaalihuollon asiakaslaki 812/2000) 22 §:ssä tarkoitettua virka-apua poliisiviranomaiselta. Tämä voimaan jätetty vanhan sosiaalihuoltolain mukainen säännös toimi laajana oikeutuksena pyytää virka-apua. Lain hengen mukaisesti sosiaaliviranomaisella on oikeus pyytää sosiaalihuollon asiakaslain 22 §:n mukaisesti poliisilta virka- apua, jos asuntoon tai muuhun huollon tarpeessa olevan olinpaikkaan pääsy es- tettiin. Poliisi on näissä tilanteissa velvollinen myös antamaan virka-apua206. Edel- lytyksenä on, että sosiaalihuollon ilmeisessä tarpeessa olevan henkilön etu tervey- den, kehityksen tai turvallisuuden vakavan vaarantumisen vuoksi välttämättä vaa- tii asuntoon pääsemistä. Tätä säännöstä tulkiten valtion koulukodeilla ei uudiste- tun eikä voimaan jätetyn vanhaan sosiaalihuoltolain mukaisesti ole oikeutusta pyytää virka-apua karkaamis- ja poistumistapauksissa lapsen sijaishuoltopaik- kaan palauttamiseksi. Oikeutus tällaisiin virka-apupyyntöihin tulee lastensuojelu- lain 45 §:n kautta eikä valtion koulukodilla ole tämän säännöksen mukaista toimi- valtuutta. Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen myötä uudistetun lain virka-apua koskeva sääntely kirjattiin monialaista yhteistyötä säätelevän 41 §:n 3 momenttiin: Tietojen antamisesta ilman asiakkaan suostumusta ja asiakastietojen kir- jaamisesta monialaisessa yhteistyössä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa sekä sosiaalihuollon viranomaisen oikeudesta saada laissa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeellista virka-apua muilta viranomaisilta säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa. Rinnakkain kulkevat siis vanha sosiaalihuoltolaki siltä osin, kun se on jätetty voi- maan sekä uudistettu sosiaalihuoltolaki. Uudistetussa sosiaalihuoltolaissa viita- taan lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista: Sosiaalihuollon vi- ranomaisella on oikeus saada laissa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi tar- peellista virka-apua muilta viranomaisilta. Sosiaalihuoltolain lainvalmistelutöis- säkin on todettu tämän niin kutsutun sosiaalihuollon asiakaslain olevan riittävä viittaus virka-avun pyytämiselle ja saamiselle207 . Sekä vanhan että uuden lain osalta viittauksella sosiaalihuoltolakiin voidaan katsoa tarkoittavan sosiaalihuol- lon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain vastaavia säännöksiä. Sosiaa- lihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 22 §:n 1 momentin mu- kaan sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada laissa säädettyjen tehtäviensä 206 Räty 2010:319. 207 HE 164/2014 vp s. 136. 52 Acta Wasaensia suorittamiseksi tarpeellista virka-apua muilta viranomaisilta. Tältä osin olemme jälleen lastensuojelulain 45 §:n mukaisessa tulkintatilanteessa. Oikeutusta virka-avun pyytämiseen voidaan lähestyä myös valtion koulukotien toiminnasta tehdyn sääntelyn kautta. Laissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä (1379/2010) säädetään valtion koulukotien toi- minnasta. Kyseisen lain 1 §:n mukaisesti valtion koulukodeissa annetaan kasva- tusta, hoitoa ja perusopetusta ja siihen liittyvää muuta opetusta sellaisille lasten- suojelulain perusteella sijais- tai jälkihuoltoon sijoitetuille lapsille ja nuorille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa muussa lastensuojelu- yksikössä ja jotka eivät sairautensa vuoksi tarvitse muualla annettavaa hoitoa. Valtion koulukodeissa voidaan antaa myös mielenterveyslaissa tarkoitettuja mielenterveyspalveluja lukuun ottamatta tahdosta riippumatonta hoitoa. Tämä säännös määrittelee laintasoisesti valtion koulukotien tehtävät. Valtion koulukoti on lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten sijaishuollon yksikkö, johon lapsen sijoittamisesta päättää ja vastaa lapsen asiassa toimivaltainen lastensuojeluviran- omainen. Edellä mainitun lain lisäksi valtion koulukotien toimintaa ohjaa jo aiemmin vii- tattu, monelta osin jo kumottu sekä monilta osin myös vanhentunut asetus valtion koulukodeista (769/1978). Asetuksen 2 §:ssä hieman eri sanoin määritellään val- tion koulukotien tehtävät. Tämän lisäksi asetuksen antamisen aikaan oli voimassa jo vanhentunut lastensuojelulaki. Mikään vanhentuneista viittauksista ei kuiten- kaan anna tai ole antanut valtion koulukodeille laajempia toimivaltuuksia kuin mitä niillä nykyisellään on. Koulukotiasetus lakia alemman tasoisena sääntelynä antaa oikeuteuksen valtion koulukodeille pyytää virka-apua valtion viranomaisilta (esim. poliisilta) sen tehtä- vien suorittamiseksi. Valtion koulukodeissa kuitenkin ainoastaan annetaan kasva- tusta ja hoitoa. Heillä ei voimassaolevan sääntelyn mukaisesti ole oikeutta pyytää poliisia etsimään lasta nuorta tai palauttamaan tätä nuorta takaisin sijoituspaik- kaan. Sijoitusta ja sitä kautta lapsen olinpaikkaa koskevan päätöksen tekee toimi- valtainen lastensuojeluviranomainen lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tulkinta ratkaisussa EOAK dnro 114/4/04 on ristiriitainen. Olen yhtä mieltä, että valtion koulukodin johtajalla on oikeus pyy- tää poliisilta virka-apua ja poliisi voi sitä myös valtion koulukodeille antaa. Virka- apua ei kuitenkaan voi antaa luvatta poistumisissa, joissa kyse on lastensuojelulain 45 §:n soveltamisesta. Apulaisoikeusasiamies on omassa ratkaisussaan sivuttanut virka-avun antamisen sisältöön liittyvän sääntelyn ja tarkastellut virka-avun pyy- tämistä ainoastaan valtion koulukodeista annetun asetuksen ja sosiaalihuollon Acta Wasaensia 53 asiakaslain kautta. Virka-avun antamiseen liittyvä tulkinta on tehty oikein jo van- hentuneen poliisilain 40 §:n ja muulle viranomaiselle annettavan virka-avun kautta. Lastensuojelulain 45 §:n mukaista toimivaltaa ei kuitenkaan ole käsitelty ja se on jostain syystä ratkaisussa sivuutettu täysin. Myös Poliisihallituksen ohjeessa poliisin virka-avusta lastensuojelulain nojalla si- joitettujen lasten tavoittamiseksi todetaan, että valtion koulukotien johtajat tai heidän valtuuttamansa virkamiehet voivat tehdä poliisille virka-apupyynnön, koska ovat virkavastuulla toimivia virkamiehiä208. Poliisihallituksen ohjeessa ei myöskään ole valtion koulukotien osalta otettu huomioon lastensuojelulain 45 §:ää, vaikka se on ohjeen muissa osioissa huomioitu. Ymmärrän sekä Poliisihallituksen että eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kan- nan siitä, että virka-apua tällaisissa tapauksissa tulisi pystyä antamaan, mutta virka-apusäännökset eibät sitä nykyisessä muodossaan mahdollista. Poliisihalli- tuksen ohjeistus on tehty ainoastaan valtion koulukotien asemaan ja siihen liitty- vään sääntelyyn nojaten ottamatta huomioon edellä esitettyä lainsäädännön mää- rittämää kokonaiskuvaa. Kanteluratkaisun henki ja Poliisihallituksen linjaus ovat mielestäni kuitenkin lap- sen edun mukaisia, sillä lapsen edun ensisijaisuuteen peilaten luvattoman poissa- olon katkaisemisen intressi on tässä tapauksessa suurempi kuin se, kuka on toimi- valtainen viranomainen pyytämään virka-apua. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia olisi kanteluratkaisun EOAK dnro 5948/2016 tavoin voinut nostaa ratkai- sussa EOAK dnro 114/4/04 esiin lapsen edun ensisijaisuuden vaatimuksen. Kysei- sessä kanteluratkaisussa olisi myös ollut myös tilaa pohdinnalle, tulisiko lainsää- däntöä muuttaa lapsen edun ensisijaisuutta korostavampaan suuntaan. Kyseinen kanteluratkaisu ja tässä luvussa esitelty virka-avun antamiseen ja toteuttamiseen liittyvät säännösten ketjuttamiset osoittavat laintulkinnan ja virka-aputoiminnan haastellisuuden. 2.3.5.3 Kunnalliset sijaishuollon yksiköt Kunnallisten sijaishuollon yksiköiden oikeutta virka-avun pyytämiseen luvatto- missa poissaoloissa voi jälleen lähestyä lastensuojelulain 45 §:n tarkastelun kautta. Säännöksen mukaisesti sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoi- dosta. Tämän pohjalta kunnallisen sijaishuollon yksikön oikeuteen virka-apua 208 Poliisihallituksen ohje POL-2015–231. 54 Acta Wasaensia pyydettäessä nousee kysymys siitä, onko kunnallinen lastensuojeluyksikkö ja lap- sen sijoittanut kunta (sijoittajakunta) yksi ja sama asia. Mikäli lapsi on sijoitettu muun kuin lapsen sijoittajakunnan kunnalliseen lastensuojeluyksikköön, ei las- tensuojeluyksiköllä ole lastensuojelulain 45 §:n mukaista oikeutta päättää lapsen olinpaikasta. Samaa pätee myös kotikunnan muodostamaan kuntayhtymään. Mikäli lapsi on sijoitettu sijoittajakunnan omaan kunnalliseen lastensuojelulaitok- seen, on asiaa tulkittava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen määritelmän kautta. Lain esitöihin on kirjattu, kun lapsi on otettu sosiaalilautakunnan huos- taan, sosiaalilautakunnalla on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta209. Näin ollen sosiaalilautakunnan ja/tai sosiaalihuollosta vas- taavan toimielimen yhteydessä toimivalla kunnallisella sijaishuollon yksiköllä on periaatteellisesti oikeus saada virka-apua myös luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneiden lasten tavoittamiseksi ja kiinniottamiseksi. Kyse on viime kädessä kahden edellytyksen täyttymisestä samanaikaisesti: Pyytäjän täytyy olla sosiaali- huollosta vastaava viranomainen sosiaalihuoltolain 22 §:n mukaisesti ja tällä vi- ranomaisella täytyy olla lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti oikeus päättää lapsen olinpaikasta. Tämä kunnallisen sijaishuoltoyksikön toimivalta on kuvattu myös seuraavassa kuviossa. Kuvio 3. Kunnallisen sijaishuoltoyksikön toimivalta. 209 HE 252/2006 vp s. 170. Sosiaalihuoltolaki 22 § Lastensuojelulaki 45 § Acta Wasaensia 55 Tulkintakysymyksiin virka-avun pyytäjän toimivallasta vastaavat sosiaalihuolto- lain 6 §:n 1 momentti ja lastensuojelulain säännökset. Lastensuojelulain 13 §:n 1 momentissa todetaan, että sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen määräämä vir- kasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä käyttää päätöksentekovaltaa asioissa, jotka koskevat 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiireellistä sijoitusta210. Saman sään- nöksen 4 momentissa myös todetaan, että sosiaalihuollosta vastaavalla toimieli- mellä on oikeus päättää lapsen olinpaikasta lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti. Kyseinen pykälä on keskeinen toimivaltaa määrittävä säännös211. Sosiaalihuoltolain säännös määrittää lastensuojelun toimeenpanon monijäseni- selle toimielimelle, josta määrätään tarkemmin kunnan johtosäännössä. Tätä toi- mielimen päätösvaltaa voidaan sosiaalihuoltolain 12 §:n mukaisesti siirtää toime- limen viranhaltijoille212. Myös Poliisihallituksen ohjeessa poliisin virka-apu-las- tensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoittamiseksi todetaan, että lastensuo- jeluviranomainen on kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai sen asettama vaatimukset täyttävä viranhaltija213. Kunnallisten sijaishuollon yksiköiden toimivaltakysymyksiin liittyvä pohdinta vahvistaa myös tulkintaa siitä, että valtion koulukodeilla ei ole oikeutta pyytää virka-apua samankaltaisissa tapauksissa. Myös sosiaalihuollon asiakaslain valmis- telutöissä on todettu, että virka-apusäännöksen tavoitteena on ohjata virka-avun pyytäjää ilmaisemaan, mihin säännökseen esitetty pyyntö perustuu 214. Kunnalli- sen sijaishuollon yksikön virka-avun pyytämisen ehtona on lastensuojelulain 45 §. 2.3.5.4 Yhteenveto sijaishuollon yksiköiden toimivallasta Toimivaltakysymysten jälkeen pohdittavaksi jää onko nykyinen sääntely riittävä, toimiva sekä ylipäätään lapsen edun mukainen. Nykyisen käytännön mukaisesti sijaishuollon yksiköiden täytyy ilmoittaa luvattomasta poissaolosta lastensuojelu- viranomaiselle tai sosiaalipäivystäjälle, joka laatii asiasta virka-apupyynnön polii- sille. Tämä aiheuttaa ilmoitus- ja kirjausviiveitä monessa eri vaiheessa. Virka-avun pyytämisen yksinkertaistaminen nopeuttaisi prosesseja ja voisi täten turvata pa- remmin lapsen edun toteutumista. Toisaalta koko virka-avun pyytämisen ketju olisi tarpeeton, mikäli luvattomat poissaolot tulkittaisiin kadonneiksi henkilöiksi, jolloin kenellä tahansa olisi oikeus ilmoittaa lapsi kadonneeksi. Tätä problema- tiikka on hahmoteltu seuraavassa kuviossa. 210 Aer 2012:111. 211 Hakalehto 2018:185-186. 212 Aer 2012:159-160. 213 Poliisihallituksen ohje POL-2015–231. 214 HE 137/99 vp s. 38–39. 56 Acta Wasaensia Kuvio 4. Luvattomiin poissaoloihin liittyvän virka-apupyynnön esittämisen kehitysehdotukset. 2.4 Poliisin toimivalta Suomalaisessa yhteiskunnassa poliisi mielletään yleisviranomaiseksi, joka on jat- kuvassa valmiudessa hoitamaan erilaisia sille määrättyjä tehtäviä215. Suurelle ylei- sölle poliisi näyttäytyy turvallisuutta luovana sekä valvovana ja rikoksia selvittä- vänä turvallisuusviranomaisena. Poliisin toimintaa säätelevä yleislaki on poliisi- laki (872/2011), jonka 1 § on niin sanottu toimivaltasäännös määrittäen poliisille kuuluvat tehtävät: Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, ylei- sen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta es- täminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viran- omaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuu- luvasta kansainvälisestä yhteistyöstä. Poliisi suorittaa lisäksi lupahallintoon liittyvät ja muut sille laissa erikseen säädetyt tehtävät sekä antaa jokaiselle tehtäväpiiriinsä kuuluvaa apua. Jos on perusteltua syytä olettaa henkilön kadonneen tai joutuneen onnet- tomuuden uhriksi, poliisin on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin hen- kilön löytämiseksi. 215 Sisäasiainministeriö 2009:145. Virka-apu • Yksityisille palveluntuottajille ja valtion koulukodeille oikeus pyytää virka- apua Kadonnut henkilö • Kaikki luvattomat poissaolot tulkittaisiin kadonneiksi henkilöiksi Acta Wasaensia 57 Rikosten esitutkinnasta säädetään esitutkintalaissa (805/2011) ja rikosten esitutkinnassa käytettävistä pakkokeinoista pakkokeinolaissa (806/2011). Poliisilain 1 §:stä käy selkeästi ilmi, ettei siihen ole kirjattu tyhjentävää luetteloa kaikista mahdollisista poliisille kuuluvista tehtävistä. Säännöksen 2 momenttia voikin pitää niin sanottuna kaatopykälänä, joka jättää lukemattomia poliisille kuu- luvia tehtäviä muulla lainsäädännöllä säädettäväksi. Luvattomat poissaolot kuuluvat juuri 2 momentin tarkoittamien tehtävien kirjoon. Vallitsevan käytännön mukaisesti luvattomat poissaolot ovat osa poliisin tehtävä- piiriin kuuluvan avun antamista. Luvattomaan poissaoloon puuttuminen on virka- avun antamista lastensuojeluviranomaiselle. Kyseisessä momentissa myös erik- seen todetaan kadonneen henkilön etsinnän olevan poliisille kuuluva tehtävä. Henkilön katoaminen missä tahansa muodossa tai missä tahansa olosuhteissa on aina odottamaton ja epätavallinen tilanne. Subjektiivisesta näkökulmasta tarkas- teltuna katoamisella ja luvattomalla poissaololla saattaa olla suuri vaikutus ka- teissa olevan läheisille ja tätä ympäröivälle yhteisölle216. Tällainen tapahtuma voi- kin olla omiaan järisyttämään yksilöiden tai yhteisöjen turvallisuuskäsitettä. Ka- toamisen tai luvattoman poissaolon ulottuvuudet ylettyvät siis myös arjen turval- lisuuteen ja yleiseen turvallisuuden tunteeseen. Julkisoikeudellisesti tässä tutkimuksessa kyse ei ole pelkästään poliisin omaan tai lastensuojeluviranomaisen omaan toimivaltaan liittyvistä kysymyksistä. Luvatto- maan poissaoloon liittyvän virka-aputehtävän osalta kyse on ennen kaikkea las- tensuojeluviranomaisen ja poliisin toimivaltuuksista yhteisellä tehtävällä, jossa lähtökohtaisesti puututaan tai on jo puututtu yksilön perusoikeuksiin. Samanai- kaisesti molempien viranomaisten on pyrittävä toteuttamaan lapsen etua. Tältä osin yhteys perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin on tämän tutkimuksen kannalta keskeinen. Luvattomiin poissaoloihin puututtaessa poliisi antaa omia toimivaltuuksiaan las- tensuojeluviranomaisen käyttöön tilanteissa, joissa lastensuojeluviranomaisen omat toimivaltuudet tai käytettävissä olevat keinot eivät ole riittävät lastensuoje- lutehtävän loppuun saattamiseksi217. Tällaisella virkatehtävällä ovat viranomaiset velvollisia perusoikeuksien rajoittamisen keskelläkin ottamaan huomion lapsen edun ensisijaisuuden. Sekä lastensuojeluviranomainen että poliisi joutuvat tulkit- semaan samanaikaisesti perusoikeusajattelua ja erityisesti perusoikeuksien rajoit- tamista, kansainvälisiä sopimuksia sekä omia yleis- ja erityislakien velvoitteita. 216 State of New South Wales 2014:11-12. 217 Räty 2008:247. 58 Acta Wasaensia Tämän vuoksi toimivaltakysymykset on tässä tutkimuksessa erikseen avattu sekä poliisin että lastensuojeluviranomaisen näkökulmasta. Perusoikeuksien rajoittamisen ja lapsen edun toteuttamisen näkökulmasta mo- lempien viranomaisten tehtäväpiiriin kuuluvien erityis- ja yleislakien yläpuolelle nousee perustuslain (731/1999) 2 §:n 3 momentin mukainen julkisen vallan käy- tön lainmukaisuuden vaatimus: Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslain mukainen velvoite julkisen vallan käytön lainmukaisuudesta ei yksis- tään anna viranomaisille oikeutta puuttua esimerkiksi yksilön henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen tai yksityiselämän suojaan. Perusoikeuksien ra- joittamiselle täytyy löytyä aina oma sääntelynsä. Tämän Tutkimuksen aihepiirissä tapahtuvat perusoikeuksien rajoittamiset ovat lakiin kirjattuja ja siten niitä pide- tään yleisesti hyväksyttyinä218. Tältä osin perusoikeuksien rajoittamiseen on tehty lakivaraus219. Nämä yleisesti hyväksytyt perusoikeuksien rajoittamiset perustus- lain mukaisten perusoikeuksien yhteentörmäyksestä eli kollisiosta, jolloin viran- omaisten on viime kädessä punnittava perusoikeuksien etusija220. 2.4.1 Virka-avun antaminen Lastensuojeluviranomaisella on oma lakiin kirjattu toimivaltasäännös virka-avun pyytämiseen poliisilta. Lastensuojeluviranomaisen toimivaltaa käsittelevässä ala- luvussa virka-avun pyytämiseen liittyvää sääntelyä tarkasteltiin yksityiskohtai- sesti. Lisäksi samassa yhteydessä käytiin läpi sääntelyä, jonka nojalla lastensuoje- luviranomaisella on oikeus rajoittaa niitä vapauksia, joita esimerkiksi lapsen huos- taanotolla rajoitetaan221. Poliisin toimivaltaa koskevin osin seuraavissa alaluvuissa käydään läpi poliisin oi- keutusta perusoikeuksien rajoittamiseen. Asiaa lähestytään erityisesti tutustu- malla niihin virka-avun muotoihin, joilla poliisi rajoittaa perusoikeuksia luvatto- missa sijaishuoltopaikasta poissaolemisissa. Tätä ennen on syytä käydä läpi varsi- nainen poliisin antaman virka-avun toimivaltasäännös. Luvattomiin poissaoloihin 218 Perusoikeuksien yleisinä rajoitusedellytyksinä pidetään: 1) lailla säätämisen vaatimusta 2) täs- mällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusta 3) rajoitusperusteen hyväksyttävyysvaatimusta 4) ydin- alueen koskemattomuusvaatimusta 5) suhteellisuusvaatimusta 6) oikeusturvavaatimusta ja 7) ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisvaatimusta. Kts. tarkemmin Viljanen 2001:37–39. 219 Viljanen 2001:27. 220 Hallberg 2011:I.1. 221 Ks. lisää perusoikeuksien rajoittamisesta lastensuojelussa Araneva 2016:2-5. Acta Wasaensia 59 liittyvänä keskeisenä seikkana virka-avun antamisessa on tiedostaa, että poliisi- laissa on erikseen säädelty virka-avun antamisesta muulle viranomaiselle ja virka- avun antamisesta yksityiselle. Poliisin antamasta virka-avusta säädetään poliisilain 9 luvun 1 §:ssä: Poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Poliisin on annettava virka-apua muulle viran- omaiselle myös laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi, jos virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtävi- ään. Poliisi voi antaa virka-apua myös yksityiselle, jos se on välttämätöntä tä- män laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja oikeuden loukkaus on ilmeinen. Virka-avun antamisen edellytyksenä on lisäksi, että yksityistä estetään pääsemästä oikeuksiinsa ja oikeuksiin pääseminen edellyttää poliisin toi- mivaltuuksien käyttämistä. Päätöksen virka-avun antamisesta tekee päällystöön kuuluva poliisimies, jollei laissa toisin säädetä. Poliisilain kokonaisuudistus (872/2011) astui voimaan 1.1.2014 eli osittain tässä tutkimuksessa tarkasteltujen luvattomien sijaishuoltopaikasta poissaolojen ai- kana. Virka-apusäännöksen sisältö ja tarkoitus eivät kuitenkaan muuttuneet siten, että sillä olisi vaikutusta tähän tutkimukseen tai luvattomia poissaoloja koskeviin virka-apupyyntöihin ja virka-avun antamiseen. Kokonaisuudistuksessa virka- avun osalta voidaan todeta, että uudistuksessa tarkistettiin sanamuotoja. Lain- muutoksella haluttiin entistä selkeämmin eriyttää virka-avun antaminen muulle viranomaiselle ja virka-avun antaminen yksityiselle taholle kokonaan omiin mo- mentteihinsa222. Aiemmassa sääntelyssä jo vanhentuneessa poliisilain (493/1995) 40 §:ssä viittaukset olivat epäselvät mennen osittain ristiin: Poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Poliisin on annettava virka-apua myös muulle vi- ranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Poliisi voi antaa virka-apua myös yksityiselle, jos se on välttämätöntä tä- män laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja oikeuden loukkaus on ilmeinen. Edellä 1 momentissa tarkoitetun virka-avun antamisen edellytyksenä on, että virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkateh- täviään tai yksityistä estetään pääsemästä oikeuksiinsa ja oikeuksiin pää- seminen edellyttää poliisivaltuuksien käyttöä. Päätöksen virka-avun antamisesta tekee päällystöön kuuluva poliisimies, jollei erikseen toisin säädetä tai määrätä. 222 HE 224/2010. 60 Acta Wasaensia Sekä uuden että vanhan lain mukainen sääntely velvoittaa poliisia antamaan toi- selle viranomaiselle virka-apua, mikäli muussa lainsäädännössä niin säädetään. Vastavuoroisesti virka-apua pyytävän viranomaisen lainsäädäntöön on usein kir- jattu, että poliisi on velvollinen antamaan virka-apua määrätyn tehtävän hoita- miseksi223. Virka-avun antamisesta päättää pääsäännön mukaisesti päällystöön kuuluva poliisimies224. Toiselle viranomaiselle annettavan virka-avun edellytykset voidaan lain esitöiden 225 mukaisesti jakaa neljään ulottuvuuteen: 1. Kyse on virka-apua pyytäneen viranomaisen toimivaltaan kuuluvasta vir- katoimesta tai toimenpiteestä, jolla saatetaan puuttua kohdehenkilön oi- keusasemaan. 2. Virka-avun antamisesta on erikseen lailla säädetty tai kyse on virka-apua pyytäneen viranomaisen laissa säädetystä valvontavelvollisuuden suoritta- misesta. 3. Virka-avun antaminen on tarpeellista, koska virka-apua pyytävää viran- omaista estetään suorittamasta virkatehtäväänsä. 4. Esteen poistaminen edellyttää poliisille suotujen toimivaltuuksien käyt- töä.226 Yleisesti virka-avun antamisesta poliisin näkökulmasta katsottuna voidaan puhua joko virka-avun antamisen oikeudesta tai velvollisuudesta. Poliisin on pyynnöstä annettava virka-apua muulle viranomaiselle, kun taas yksityiselle poliisi voi an- taa virka-apua. Jako virka-avun antamisesta sekä muulle viranomaiselle että yk- sityiselle on tältä osin ilmeinen227. Yksityisen tahon kohdalla on syytä huomioida, ettei säännöksessä ole mainittu virka-avun antamisesta henkilölle, vaan virka- apupyynnön voi esittää nähdäkseni mikä tahansa yksityinen taho, myös oikeus- henkilö, jota kuitenkin aina edustaa luonnollinen henkilö. 223 Rantaeskola 2014:208. Ks. mm Mielenterveyslaki (1116/1990) 31 §, eläinsuojelulaki (247/1996) 50 § ja ulosottokaari (705/2007) 108 §. 224 Päällystöön kuuluvasta virkamiehestä käytetään myös nimitystä pidättämiseen oikeutettu vir- kamies, joita paikallispoliisissa ovat komisariot ja rikoskomisariot sekä heitä ylemmät virkamie- het. Kts. pakkokeinolaki (450/1987) 1 luku 6 §. 225 HE 57/1994. 226 Helminen et al. 2012:444–445. 227 Ruuska 2007:162. Acta Wasaensia 61 Poliisin toimivalta muulle viranomaiselle virka-apua annettaessa on myös huo- mattavasti laajempi kuin yksityiselle taholle virka-apua annettaessa. Virka-apu- säännöksen 2 momentissa mainitut virka-avun antamisen edellytykset muulle vi- ranomaiselle ovat, että virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtäväänsä. Estämisen muotoa ei sinänsä ole avattu, mutta poliisitoimin- nallisesti estäminen voidaan jakaa aktiiviseen ja passiiviseen vastarintaan228. Uu- distetun poliisilain myötä estämiseksi voidaan katsoa myös tilanteet, joissa estä- minen ei ole vielä alkanut, mutta sen voidaan perustelluista syistä epäillä alka- van229. Ottaen huomioon luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen luon- teen, eli viranomaisen tai viranomaisen tekemään päätöksen vältteleminen, on tämä lainsäädäntöön tehty tarkennus oiva lisäys luvattomiin poissaoloihin puut- tumisessa ja niiden pysäyttämisessä. Säännös mahdollistaa tältä osin esimerkiksi nopeamman sisälle menon asuntoon, jossa luvattomasti poistuneen lapsen voi- daan perustellusti epäillä oleskelevan. Yksityiselle taholle poliisi voi puolestaan antaa virka-apua ainoastaan, jos se on välttämätöntä yksityisen laillisiin oikeuksiin pääsemiseksi ja tämän lisäksi oikeu- den loukkaus on ilmeinen. Yksilön laillisina oikeuksina pidetään laajasti katsot- tuna perus- ja ihmisoikeuksia230, kuten vapausoikeuksia ja kotirauhan suojaa. Näissäkin tapauksissa yksityisen poliisilta pyytämän virka-avun saamisen edelly- tyksenä on ilmeinen oikeuden loukkaus. Termillä ilmeinen on oikeuskirjallisuu- dessa näytön arvioinnissa tarkoitettu varsin vahvaa näyttöä tapahtuneesta. Näytön arviointia on usein kuvattu viisiportaisella asteikolla oletettava, todennäköinen, näytetty, ilmeinen ja varma231. Näin ollen yksityiselle annettavan virka-avun si- sältö ja edellytykset ovat huomattavan paljon rajatummat kuin viranomaiselle an- nettavan virka-avun sisältö ja edellytykset. Edellä kuvattu jako tarkoittaa karkeasti tämän tutkimuksen kannalta sitä, että virka-apua sijaishuoltopaikasta luvattomasti poistuneen lapsen tai nuoren tavoit- tamiseksi ja sijoituspaikkaan toimittamiseksi voi lainmukaisesti pyytää ainoastaan (lastensuojelu)viranomainen. Mikäli yksityinen palveluntuottaja esittää kyseisen, on poliisilla oikeus kieltäytyä virka-avun antamisesta. Poliisin tehtävä ei lähtökoh- taisesti ole arvioida esitetyn pyynnön lainmukaisuutta. Asiaa voidaan kuitenkin lähestyä sekä aiemmin tässä tutkimuksessa läpikäydyn lastensuojelulain 45 §:n kautta (oikeus päättää lapsen olinpaikasta) että virka-avun antamisen ja sitä 228 Poliisin ja muun viranomaistoiminnan vastustamisessa on huomioitava myös hallinnollisen toi- mivallan ja rikosoikeudellisen rangaistavuuden rajat, jotka eivät aina kohtaa toisiaan. Ks. lisää Helminen et al. 2012:199–200. 229 HE 224/2010 vp. s 156 & Rantaeskola 2014:209. 230 Haapala 2005:54. 231 Jokela 2018:345–346. 62 Acta Wasaensia kautta yksityisen laillisten oikeuksien kautta. Näiden seikkojen vallitessa yksityi- sen tahon esittämä virka-apupyyntö luvattomiin poissaoloihin puuttumiseksi on yksiselitteisesti lainvastainen. Poliisilla ei siis ole oikeutta eikä velvollisuutta antaa virka-apua yksityisen sijaishuoltopaikan esittämissä virka-apupyynnöissä, kun kyse on luvattomasta poissaolosta. Lastensuojelulain 45 §:n mukaan lastensuojeluviranomaisella on oikeus päättää huostaan otetun lapsen tai nuoren sijaishuoltopaikasta. Kyseinen säännös eikä mi- kään muukaan säädös tai säännös anna tätä oikeutta esimerkiksi sijaisvanhem- mille tai yksityisille lastensuojelulaitoksille. Tämän lisäksi yksityiselle annettavan virka-avun myöntämisen ehdot ovat tarkkarajaiset sisältäen kaksi kriteeriä: lailli- siin oikeuksiin pääsemisen ja ilmeisen oikeuden loukkauksen. Lapsen luvaton poissaolo ei aiheuta oikeudellisesti sellaista asiaintilaa, jossa yksityisen sijaishuol- topaikan lailliset oikeudet olisi riistettynä ja uhattuna ja että poliisin valtuuksilla yksityinen sijaishuoltopaikka pääsisi takaisin näihin oikeuksiin. Näin ollen sekä uuden poliisilain 9 luvun 1 §:n ja vanhentuneen poliisilain 40 §:n nojalla esitetyt muun kuin lastensuojeluviranomaisen esittämät virka-apupyynnöt lapsen tai nuoren etsimiseksi ja sijoituspaikkaan toimittamiseksi voidaan tulkita selkeästi lainvastaisiksi. Lisäksi lainsäädäntöä on täsmennetty Poliisihallituksen antamalla ohjeella. Vallitseva virka-apu- ja Poliisihallituksen ohjekäytäntö eivät kuitenkaan ole omi- aan toteuttamaan täysimääräisesti lapsen etua tai asettamaan lapsen etua ensisi- jaiseksi periaatteeksi. Ensinnäkin virka-avun pyytäjää rajoittava tarkkarajainen määrittely voi aiheuttaa viiveitä virka-avun pyytämiseen ja sitä kautta luvattoman poissaolon pysäyttämiseen. Lisäksi luvatonta poissaoloa olisi tarkoituksenmukai- sinta käsitellä kadonneen henkilön etsintänä ja tutkintana eikä osana viranomais- ten välistä virka-aputoimintaa. Käytäntöä voisi kehittää antamalla yksityisille ja myös muille sijaishuoltopaikoille mahdollisuuden pyytää virka-apua luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissa ole- van lapsen etsimiseksi ja palauttamiseksi. Toisen ehdotuksen mukaisesti luvatto- mat poissaolot kirjattaisiin kadonneina henkilöinä, jolloin ilmoituksen luvatto- masta poissaolosta voisi tehdä kuka tahansa. Virka-avun pyytäminen lähtökohtai- sesti asettaa sijoitetut lapset ja nuoret heikompaan tilanteeseen kuin syntymävan- hempien luona asuvat lapset ja nuoret, joista kirjattaisiin ilmoitus kadonneena henkilönä. Nykykäytännön valossa poliisi ei siis ole velvollinen antamaan virka-apua yksityi- sen sijaishuoltopaikan esittämissä karkaamis- ja poistumistapauksissa. Sama pä- Acta Wasaensia 63 tee myös tapauksiin, joissa kunnallinen sijaishuoltopaikka pyytää virka-apua, mi- käli lapsi tai nuori ei ole kyseisen kunnan sijoittama. Myös kunnallisiin toimijoihin liittyvä rajaus johtuu lastensuojelulain 45 §:n mukaisesta tulkinnasta. Muista sijaishuollon toimijoista valtion koulukodit puolestaan toimivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisuudessa. Näiden toiminnasta säädetään laissa ter- veyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista yksiköistä (1379/2010) sekä asetuksessa valtion koulukodeista (769/1978). Näistä jälkimmäisessä määritellään valtion koulukodeille oikeus pyytää poliisilta virka-apua. Mainitun koulukotien toimintaa säätelevän lain 9 §:n mukaisesti valtion koulukoteihin palkataan työntekijöitä virka- ja työsopimussuhteisiin sekä mahdollisesti myös toimeksiantosopimussuh- teeseen. Näin ollen valtion koulukoti on terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alai- nen viranomainen, jolla on oman lainsäädäntönsä turvin oikeus pyytää virka-apua ja poliisilla on näin ollen velvollisuus antaa virka-apua. Kyseinen asetus virka-apupyynnön esittämiseen ei anna valtion koulukodeille las- tensuojelulain 45 §:n mukaista toimivaltaa päättää heille sijoitetun lapsen olinpai- kasta. Valtion koulukoti ei ole lastensuojelulain nojalla päättänyt lapsen huostaan- otosta tai sijaishuoltopaikasta eikä sillä ole myöskään oikeutta päättää lapsen olin- paikasta. Valtion koulukoti yhtä lailla kuin yksityiset lastensuojelulaitokset ovat lapsen hoitoon ja kasvatukseen nähden ainoastaan palveluntuottajia. Heillä ei ole lastensuojelulain 45 §:n mukaista oikeutta päättää lapsen kotikunnalle kuuluvista asioista. Erikseen on huomioitava kaikista valtion koulukotien esittämistä virka-apupyyn- nöistä, että pyyntö voi olla selkeästi lainvastainen myös virka-apupyynnön esittä- jän aseman perusteella tapauksissa, kun virka-apupyynnön esittäjä ei ole sosiaali- viranomainen. Kaikki valtion koulukodin työntekijät eivät ole viranhaltijoita vaan työsuhde voi olla muu kuin virkasuhde. Apulaisoikeusasiamies on taannoisessa ratkaisussaan ohittanut lastensuojelulain 45 §:ään liittyvän tulkinnan, joka liittyy pääosin vanhentuneeseen poliisilain 40 §:n tulkintaan. Vanha säännös vastaa sisällöltään uudistuneen poliisilain 9 luvun 1 §:ää ja siten kanteluratkaisu on vertailukelpoinen voimassa olevaan lainsäädän- töön nähden: EOAK Dnro 114/4/04. Apulaisoikeusasiamies otti kantaa poliisin toimivaltuuksiin virka-apupyynnön perusteella asuntoon tehdyssä (koti)etsinnässä. Valtion kouluko- din johtaja oli esittänyt poliisille virka-apupyynnön kolmen koulukotiin sijoitetun lapsen kiinni saamiseksi. Virka-apupyyntöön liittyvän toimivallan osalta apulaisoikeusasiamies totesi, että poliisilla oli silloisen poliisilain 40 §:n mukaisesti velvollisuus antaa virka-apua toi- 64 Acta Wasaensia selle viranomaiselle. Valtion koulukodeista annetun asetuksen 29 §:n mukaisesti lai- toksella on oikeus saada sen tehtäviensä hoitamiseksi virka-apua siten kuin sosiaa- lihuoltolaissa ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetään. Tältä osin kyse on sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista an- netun lain 22 §:n mukaisesta oikeudesta saada virka-apua tehtäviensä suoritta- miseksi muilta viranomaisilta. Poliisit olivat menneet etsimään näitä luvattomasti koulukodista poistuneita henki- löitä vanhentuneen poliisilain 12 §:n 1 momentin mukaisesti. Poliisit olivat saadun virka-apupyynnön mukaisesti suorittaneet vanhentuneen poliisilain 13 §:n nojalla etsinnän asuntoon, jossa nuoret mahdollisesti oleskelevat. Nuoria ei tällöin löytynyt asunnosta. Kyseiset pykälät viittaavat kotietsinnän suorittamiseen ja etsintäkuulu- tetun henkilön kiinniottamiseen. Tässä tapauksessa vanhentuneen poliisilain 13 §:n edellytykset eivät kuitenkaan apulaisoikeusasiamiehen mukaisesti täyttyneet. Poliisin olisi pitänyt harkita, oliko poliisilla toimivaltaa suorittaa (koti-)etsintä kyseiseen asuntoon. Vanhentuneen lainsäädännön mukaisesti kotietsinnän olisi saanut suorittaa vastaavassa tapauk- sessa kohdeasuntoon vain erittäin painavista syistä. Apulaisoikeusasiamiehen mu- kaan erittäin painavilla syillä tarkoitetaan varsin vahvaa selvitystä sen puolesta, että etsitty henkilö löytyisi kohdeasunnosta. Erittäin painaviksi perusteiksi apulaisoi- keusasiamies mainitsi muun muassa etsintämääräyksen antajalla olevat konkreetti- set tai hyvin luotettavat tiedot siitä, että kohdehenkilö tosiasiallisesti on kohdeasun- nossa. Ratkaisu on poliisilain kokonaisuudistuksen lisäksi myös ajalta ennen uuden las- tensuojelulain voimaantuloa sekä osin uusittua valtion koulukoteja koskevaa lain- säädäntöä. Tältä osin ainoastaan virka-apuun oikeuttava asetus valtion kouluko- deista ja siihen liittyvät viittaukset sosiaalihuoltolakiin ja sitä kautta sosiaalihuol- lon asiakaslakiin ovat jääneet voimaan. Apulaisoikeusasiamies on todennut, että virka-avun pyytäjän olettamus kohde- henkilön olinpaikasta ei pelkästään riitä täyttämään etsintään vaadittavien erittäin painavien syiden perustetta. Erittäin painavien syiden arviointi jää poliisin eikä virka-avun pyytäjän arvioitavaksi. Kyseisessä tapauksessa poliisin olisi tullut sel- vittää, miten vahva virka-avun pyytäjän käsitys kohdehenkilön olinpaikasta oli. Virka-apupyynnön lainmukaisuudesta vastaa siis virka-avun pyytäjä. Virka-avun suorittajaa sitoo kuitenkin omat lainalaisuuden vaatimuksensa. Keskeistä virka- avun pyytäjän näkökulmasta edellisessä kanteluratkaisussa on apulaisoikeusasia- miehen toteamus, että poliisilla on ollut oikeus ottaa koulukodista karanneet ja tämän vuoksi etsintäkuulutetut nuoret kiinni. Tämän kannan mukaan koulukodin johtajalla on ollut oikeus esittää virka-apupyyntö, joka sisältää nuorten etsimisen, etsintäkuuluttamisen ja kiinniottamisen. Kanteluratkaisu ja sen perustelut ovat kuitenkin koulukodin johtajan toimivallan osalta puutteelliset. Ratkaisun sanamuotojen perusteella kantelu on tehty poliisin Acta Wasaensia 65 suorittamasta kotietsinnästä ja sen lainmukaisuudesta. Koko kanteluratkaisu poh- jautuu pitkälti kotietsinnän suorittamisen lainmukaisuuteen ja niin kutsutun ko- tietsintäkynnyksen arviointiin. Itse virka-avun antamista käsitellään kantelurat- kaisussa vain hyvin suppeasti. Lähtökohtaisesti kanteluratkaisu sivuuttaa toimi- vallan luovan normin eli lastensuojelulain 45 §:n olemassaolon. Tältä osin apulais- oikeusasiamiehen ratkaisussa on selkeä virhe. Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu on siis ristiriidassa lastensuojelulain 45 §:ssä määritellyn lastensuojeluviranomaisen toimivallan kanssa. Valtion koulukoti on lastensuojeluyksikkö, johon lapsi on sijoitettu eikä sillä ole toimivaltaa päättää lap- sen olinpaikasta. Valtion koulukodin oikeus pyytää virka-apua ei siis ulotu lasten- suojelulain 45 §:n mukaisiin toimenpiteisiin. Samanaikaisesti lapsen edun toteut- tamisen kannalta tarkoituksenmukaisinta olisi, että viranomaisasemassa oleva valtion koulukoti voisi lainsäädännöllisesti pyytää virka-apua myös luvattomiin poissaoloihin liittyvissä tapauksissa. Tällä hetkellä valtion koulukoteja ohjaava sääntely kuitenkin rajoittuu ainoastaan valtion koulukodin tehtävien hoitamisessa tarvittaviin tilanteisiin. Virka-avun antajan on esitetystä virka-apupyynnöstä huolimatta varmistuttava toimivaltansa oikeudellisista perusteista, aivan kuten edellä kuvatussa kantelurat- kaisussa on kotietsinnän suorittamisen osalta todettu. Myös kokonaisuudessaan toimivaltaa luovien normien olemassaolosta on varmistuttava, kun lähtökohtai- sesti puhutaan poliisin suorittamasta perusoikeuksien rajoittamisesta ja viran- omaistoiminnan lailla säätämisen vaatimuksesta. Eräässä virka-aputehtävän kal- taisesta toimenpiteestä ja siitä seuranneesta kantelusta on eduskunnan apulaisoi- keusasiamies ratkaisussaan todennut, että tosiasiallisesti virka-apupyyntöä ei ol- lut esitetty. Tämän vuoksi myöskään poliisilla ei ole ollut toimivaltaa: EOAK Dnro 3313/4/08. Päätöksessään apulaisoikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, että poliisin tulee varmistua toimivaltansa oikeudellisten perusteiden ole- massaolosta. Päätöksessä apulaisoikeusasiamies katsoi, että joissakin tapauksissa rajanveto vanhentuneen poliisilain 40 §:ssä tarkoitetun virka-avun antamisen ja po- liisille omana tehtävänään kuuluvan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito- tehtävän sekä kotirauhan ja julkisrauhan piiriin kuuluvien alueiden suojaamisteh- tävien osalta voi olla tulkinnanvarainen. Kyseisessä kanteluratkaisussa ei ollut kyse lastensuojeluviranomaisen toiminnasta, vaan epäselvyyttä aiheutti se, onko virka-apupyyntö tosiasiassa edes esitetty. Kun virka-apupyyntöä ei ollut esitetty, ei poliisilaista löytynyt kyseisessä tapauksessa toi- mivaltaa luovaa normia. Apulaisoikeusasiamies on tässä ratkaisussaan myös toden- nut, että poliisille esitettävän virka-apupyynnön sisällöstä ja muodosta ei ole ole- massa säännöksiä, mutta pääsääntönä voitaneen kuitenkin pitää kirjallista virka- apupyyntöä, josta voidaan kiireellisissä tapauksissa poiketa. Virka-aputehtävissä on siis muistettava, että poliisin osalta virka-avun antamisen tulee perustua olemassa olevaan lainsäädäntöön eli toimivallan luovaan normiin. 66 Acta Wasaensia Virka-aputehtävällä poliisin virka-avun antajana on pysyttävä tässä virka-avun an- tajan roolissa232. Tältä osin on yhtä lailla poliisin tehtävänä huolehtia, että kohde- henkilön oikeuksiin tai etuihin kohdistuvalla toimenpiteellä on riittävä ja asian- mukainen toimivaltaperusta233. Lastensuojeluviranomaiselle virka-apupyyntöön perustuvalla tehtävällä virka- apupyynnöstä sen sisällöstä ja lainmukaisuudesta vastaa aina toimivaltainen las- tensuojeluviranomainen. Käytännön työssä poliisin on kuitenkin vaikeaa tai usein lähes mahdotonta tietää esimerkiksi virka-avun pyytäjän näkökulmasta millä kun- nalla kussakin tapauksessa on tosiasiallinen päätösvalta lapsen asioista lastensuo- jelulain 45 §:n mukaisesti. Virka-apua antavana viranomaisena poliisi toimii teh- tävällä oman lainsäädäntönsä turvin ja lastensuojeluviranomainen oman, sosiaa- lipuolen, lainsäädännön (erityisesti lastensuojelulaki ja sosiaalihuollon asiakas- laki) mukaisesti234. Rädyn näkemyksen mukaisesti virka-apupyyntöihin liittyvät tulkintakysymykset tulisi aina jättää virka-avun pyytäjän vastuulle eikä tarpeetto- mia virka-apupyyntöjä tulisi tehdä. Kuitenkin sekä lainsäädännön, viranomaisoh- jeistuksen ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen valossa voidaan todeta, että nykytilanne aiheuttaa tulkintahaasteita lastensuojelu- ja poliisipuolen lisäksi myös ylimpien laillisuusvalvojien työssä. 2.4.1.1 Virka-aputehtävän ja muun poliisille kuuluvan tehtävän rajapinta Eduskunnan oikeusasiamies tai apulaisoikeusasiamies ovat edellä mainituissa sekä useassa muussa kanteluratkaisussa todenneet, että: rajanveto poliisilain 40 §:ssä tarkoitetun virka-avun ja poliisin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden yl- läpitotehtävän osalta voi nähdäkseni joissakin tapauksissa olla tulkinnanvarai- nen235. Tämä tekee virka-aputoiminnasta sekä virka-avun pyytäjän että virka-avun antajan näkökulmasta haasteellista. Mikäli virka-aputehtävällä havaitaan seik- koja, jotka luovat toimivallan muun lainsäädännön nojalla, on itsestään selvää, että poliisilla on tällöin toimivalta ja mahdollisesti myös toimimisvelvollisuus näissä asioissa. Virkatehtävän toteuttamisen lähtökohtana tulee kuitenkin aina olla lainmukaisuus. Virka-aputehtävää ei siis voi tarkoitussidonnaisuusperiaat- teen vastaisesti käyttää muihin poliisin tavoittelemiin päämääriin, kuten yleisesti rikollisten käyttämään asuntoon sisään pääsemiseksi. 232 Mäenpää 2008:165. 233 Mäenpää 2011:8. 234 Isoniemi & Keisanen 2008:30 & Räty 2008:245–247. 235Ks. EOA Dnro 2308/4/2003, EOA Dnro 701/4/08 ja EOAK Dnro 3313/4/08. Acta Wasaensia 67 Mikäli virkatehtävää ja virkatehtävällä käytettyjä toimenpiteitä arvioidaan jälkikä- teen, on edellytykset esimerkiksi yllä mainittuun asuntoon sisälle menemiseen täytynyt olla olemassa jo virka-aputehtävään liittyvän päätöksenteon aikana. Mi- käli virka-apusäännös ei puolestaan mahdollista poliisin väliintuloa, jota lapsen etu välttämättä edellyttäisi, on toimivalta löydettävä jostain muualta tai toimenpi- teestä luovuttava toimivaltasäännöksen puuttuessa. Toimivalta luovista ja saman- aikaisesti lasta suojelevista normeista poliisilain puolella hyvin käytännöllinen toi- mivaltasäännös on esimerkiksi henkilön turvaan saattamiseen liittyvä poliisilain 2 luvun 6 §, jossa säädetään sisäänpääsystä etsintä- ja vaaratilanteissa: ”Poliisimiehellä on oikeus päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan tai tilaan tai muuhun paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä, taikka kulkuneuvoon ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä, jos on perusteltua syytä olettaa, että: 1) henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta vaarantava tai huomat- tavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko tai tapahtuma on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä; 2) joku on jo tapahtuneen rikoksen tai onnettomuuden taikka muun vas- taavan syyn vuoksi välittömän avun tarpeessa; tai 3) etsinnässä löytyy kuollut henkilö. Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön vaaran tai vahingon estämiseksi taikka räjähdysaineiden, aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esi- neiden etsimiseksi ja haltuun ottamiseksi. Muissa kuin kiireellisissä tilanteissa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan pääseminen edellyttää päällystöön kuuluvan poliisimiehen mää- räystä.” Kyseinen säännös oli vanhentuneessa poliisilaissa (493/1995) erillisinä pykälinä. Vaarassa olevan ja kadonneen henkilön etsintä (poliisilaki 493/1995 15 §) olivat oma pykälänsä ja vaarallisen teon ja tapahtuman estäminen (poliisilaki 493/1995 16 §) oma pykälänsä236. Yhdistettynä kyseinen pykälä ja sen luoma toimivalta on helpommin ymmärrettävissä. Kyseisen säännöksen 1 kohdassa on huomioitava, että sääntely koskee tekoa¸ eikä esimerkiksi epäiltyä rikosta. Lisäksi 2 kohdassa mainittu muu vastaava syy on suhteellisen avoin käsite jättäen tilaa lapsiystäväl- liseen tulkintaan esimerkiksi päihteidenkäyttöön liittyvässä riskikäyttäytymisestä. Puhuttaessa uhkaavasta tai jo käsillä olevasta vaaratilanteesta tai muusta syystä vaadittavasta lapsen turvaan saattamisesta, on tärkeää tiedostaa, että toimivalta- säännöksiä on olemassa eikä toimivaltaa ole tarpeellista arvioida virka-apusään- 236 Rantaeskola 2014:67. 68 Acta Wasaensia nösten kautta. Esimerkiksi lapsen huostaanoton perusteet voivat löytyä joko lap- sen kasvuolosuhteissa olevista puutteista tai lapsen omasta käyttäytymisestä237. Nämä kasvuolosuhteiden puutteet tai lapsen oma käyttäytyminen voivat jo itses- sään täyttää myös poliisilain 2 luvun 6 §:n edellyttämät vaatimukset. Myös aiem- missa tutkimuksissa ja niihin tehdyissä empiirissä haastatteluissa on tullut esille, että lapsen kiireellisen sijoituksen tarve voi johtua esimerkiksi vanhempien lap- seen kohdistuneesta pahoinpitelyepäilystä238. Tällaisissa tilanteissa on mahdo- tonta arvioida, missä vaiheessa tehtävää suoritetaan lapsen kiireellisen sijoituksen turvaamisena, yleistä järjestystä ja turvallisuutta turvaavana poliisina tai esitut- kintaa suorittavana poliisina. On hyvin mahdollista, että poliisi on ensimmäinen paikalla oleva viranomainen muodostaen tilannekuvan perheen tosiasiallisesta tilanteesta. Tällöin varsi- naiseksi virkatehtäväksi muodostuu käsillä olevan tilanteen turvaaminen ja rau- hoittaminen sekä lisävahinkojen estäminen. Samanaikaisesi tilanteessa pyritään antamaan myös virka-apua lastensuojeluviranomaiselle. Virka-apupyynnön täy- tyy kuitenkin edellä mainittujen lainvalvojien ratkaisujen hengen mukaisesti olla esitetty ennen tosiasiallista virka-avun antamista. Näin ollen akuutin tilanteen tur- vaamisen jälkeen on tarkoituksenmukaista odottaa lastensuojeluviranomaisen pyyntöä ennen virka-apupyynnössa esitettyihin toimenpiteisiin ryhtymistä. Virka-aputilanteiden ollessa moninaisia, voidaan poliisilain 2 luvun 6 §:n ohella mahdollisena viimesijaisena ja toimivallan äärimmäisenä keinona ennalta arvaa- mattomissa tilanteissa lapsen turvaan saattamiseksi soveltaa esimerkiksi poliisi- lain 2 luvun 2 §:n säännöstä: ”Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni henkilö hänen suojaamisekseen hen- keä, ruumiillista koskemattomuutta, turvallisuutta tai terveyttä välittö- mästi uhkaavalta vakavalta vaaralta, jos henkilö ei kykene pitämään huolta itsestään eikä vaaraa voida muuten poistaa tai henkilöstä huolehtia muilla keinoin. Jos 1 momentin mukaan kiinni otettu on alle 18-vuotias, hänet on viipy- mättä luovutettava huoltajalleen tai, jollei se ole mahdollista, lastensuoje- luviranomaiselle. Muun kiinni otetun on annettava poistua heti, kun kiin- niottamisen tarve on lakannut, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua kiinniottamisesta. Henkilö, jota ei ole päästetty vapaaksi kello 20:een men- nessä, saadaan kuitenkin pitää kiinniotettuna seuraavaan aamuun kello 8:aan saakka, jos siihen on henkilön hengen tai terveyden suojaamiseksi, asunnon tai yösijan puuttumisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä erityistä aihetta.” 237 Räty 2010:296. 238 Isoniemi & Keisanen 2008:15. Acta Wasaensia 69 Kyseinen sääntely on säilynyt poliisilaissa saman sisältöisenä ennen ja jälkeen po- liisilain kokonaisuudistuksen239 . Kyseessä on siis toimenpide henkilön itsensä kiinniottamiseksi hänen omaksi suojakseen240. Kiinniottaminen henkilön suojaa- miseksi on luonteeltaan viimesijainen keino kohdehenkilön suojaamiseksi. Sitä on mahdollista käyttää ainoastaan, ellei vaaraa voida millään muulla tavoin poistaa tai ellei henkilöstä voida huolehtia muilla keinoin. Alle 18-vuotiaan kyseessä ol- lessa ensisijainen keino on luovuttaa lapsi vanhemmilleen ja toissijaisesti lasten- suojeluviranomaisille. Mikäli nämä vaihtoehdot eivät ole käytettävissä esimerkiksi luvattoman poissaolon vuoksi, on lapsi mahdollista ottaa poliisilain 2 luvun 2 §:n mukaisesti kiinni ja luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle 241 . Vastavuoroisesti säännös mahdollistaa alle 18-vuotiaan kiinniottamisen tilanteissa, joissa alle 18- vuotias on saatettava turvaan hänen itsensä turvaamiseksi. Huomionarvoista säännöksen nojalla tehtävälle alle 18-vuotiaan kiinniotolle tä- män säännöksen osalta on se, että kiinnipitämisen kestolle ei ole asetettu ehdo- tonta ylärajaa. Säännökseen mukaan alle 18-vuotias on luovutettava ”viipymättä” säännöksessä mainituille tahoille. Muu kuin alle 18-vuotias kiinniotettu on pääs- tettävä vapaaksi viimeistään 24 tunnin kuluttua kiinniottamisesta. Kyseinen sään- nös muutettiin vanhan poliisilain voimassa ollessa vuonna 2001. Tässä muutok- sessa kiinnitettiin huomiota nimenomaan siihen, että käytännössä juuri poliisi joutuu hälytystehtävillään tilanteisiin, joissa lastensuojelulliset toimenpiteet on aloitettava välittömästi. Tällä muutoksella haluttiin varmistaa, että turvaan saatet- tua lasta voidaan tarvittaessa pitää poliisin huostassa tuon 24 tunnin jälkeenkin, jos lasta ei ole voitu määräajan kuluessa luovuttaa huoltajille tai lastensuojeluvi- ranomaisille242. 2.4.2 Yleisesti tunnetut virka-avun muodot Poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun sisältöä on käsitelty oi- keuskirjallisuudessa hyvin vähän. Tyhjentävää luetteloa poliisin muillekaan viran- omaisille annettavan virka-avun muodoista ei ole olemassa. Muutenkin virka-apu- sääntely on verrattain avointa. Vanhentuneen poliisilain valmistelutöissä on kui- tenkin todettu, että ”poliisilla olisi velvollisuus antaa virka-apua vain silloin, kun annettavan avun muoto kuuluu poliisin säännönmukaiseen tehtäväpiiriin243.” Tämä periaate jo omalta osaltaan rajoittaa virka-avun antamisen edellytyksiä tar- koitussidonnaisuusperiaatteen mukaisesti. Toisaalta poliisille on kirjoitettu vahva 239 Rantaeskola 2014:55. 240 Helminen et al. 2012:600. 241 Rantaeskola 2014:56. 242 HE 34/1999. 243 HE 57/1994. 70 Acta Wasaensia velvollisuus antaa virka-apua muille viranomaisille silloin, kun pyytävälle viran- omaiselle tällainen toimivaltuus on kirjattu. Virka-aputehtävällä itse virka-apupyynnöstä, sen sisällöstä ja lainmukaisuudesta vastaa virka-avun pyytäjä, eli tämän tutkimuksen aihepiirissä lastensuojeluviran- omainen. Lainsäädäntöön nojaten poliisi antaa virka-apua käytettävissä olevien lainmukaisten toimivaltuuksiensa rajoissa edellä mainitusti tarkoitussidonnai- suusperiaatetta noudattaen. Aiemmissa tutkimuksissani olen pystynyt muodostamaan kattavan käsityksen po- liisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun eri muodoista. Kandidaatin tutkielmassa kävin läpi 400 ilmoitusta poliisin lastensuojeluviranomaiselle anta- masta virka-avusta vuonna 2010. Näistä ilmoituksista 90 % koostui luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolemisista244. Pro gradu – tutkielmaa varten kävin läpi 208 virka-apuilmoitusta vuodelta 2012. Näistä 83 % kosketti luvattomia sijais- huoltopaikasta poissaolemisia245. Näihin havaintoihin sekä käsillä olevaan tutki- mukseen pohjautuen olen todennut, että esitetyt virka-apupyynnöt ovat koostu- neet: x lasten tai nuorten sijaishuoltopaikasta luvatta poissaolemisista ja niihin liittyvistä etsinnöistä sekä kiinniottamisista x erilaisten kuljetuksien turvaamisista x lastensuojeluviranomaisen tiedoksiantojen ja kotikäyntien turvaamisista x erilaisista tarkistus- tai varmistustehtävistä sekä x lastensuojeluviranomaiselle tehtävistä erilaisista tietojen luovuttamisista poliisin rekistereistä246. Tämän ja aiempien tutkimuksieni lisäksi eduskunnan oikeusasiamiehen esittelijä- neuvos ja lastensuojeluasiantuntija Tapio Räty on nostanut esille lastensuojeluvi- ranomaiselle annettavan virka-avun muodoiksi: x etsintäkuulutuksen ja katoamisilmoituksen x sisäänpääsyn turvaamisen ja 244 Isoniemi 2011:8. 245 Isoniemi 2012:70-72 246 emt. 70–72. Acta Wasaensia 71 x kuljetuksen turvaamisen247. Etsintäkuulutus ja katoamisilmoitus ovat käytännössä sama asia kuin tässä tutki- muksessa laajemmin käsiteltävät luvattomat sijaishuoltopaikasta poissaolemiset. Virka-apua pyydettäessä lapsi ilmoitetaan luvatta poistuneeksi ja hänestä tulee oh- jeistuksen mukaisesti laatia etsintäkuulutus248. Kyseessä ei kuitenkaan ole etsintä- kuulutus kadonneesta henkilöstä vaan etsintäkuulutus laaditaan lastensuojeluvi- ranomaisen esittämän virka-apupyynnön perusteella. Luvattoman poissaolon py- säyttämiseen puolestaan tarvitaan usein myös muita Rädyn mainitsemia poliisin toimivaltuuksia. Esimeriksi sisäänpääsyn ja asunnon sisällä tapahtuvien toimen- piteiden turvaaminen sisältyvät usein lastensuojeluviranomaisen esittämään virka-apupyyntöön ja poliisin suorittamiin toimenpiteisiin tavoiteltavaan päämää- rään pääsemiseksi. Alla oleva eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanteluratkaisu virka-apupyyn- nön nojalla suoritetuista eri toimenpiteistä ja niiden sallittavuudesta selventää hy- vin poliisin lastensuojelulain nojalla antaman virka-avun rajoja: EOAK Dnro 413/4/98. Kanteluun johtaneessa tapauksessa sijaishuoltopaikasta, lu- vatta poistunutta 13-vuotiasta lasta säilytettiin lähes 18 tuntia poliisivankilassa odottamassa kuljetusta takaisin sijaishuoltopaikkaan. Lapsi oli poistunut sijaishuol- topaikastaan ja hänet oli etsintäkuulutettu asianmukaisen ja laillisen virka-apu- pyynnön perusteella. Lapsen jäätyä kiinni, oli poliisi välittömästi ollut yhteydessä lapsen sijaushuolto- paikkaan, josta oli ilmoitettu, että heillä on mahdollisuus noutaa lapsi sijaishuolto- paikkaan vasta seuraavana aamuna. Poliisillakaan ei ollut mahdollisuutta kuljettaa lasta välittömästi sijaishuoltopaikkaan. Poliisi teki asiasta ilmoituksen myös Helsin- gin kaupungin sosiaalipäivystykseen. Apulaisoikeusasiamiehen kantana oli, että lapsi olisi pitänyt mahdollisimman pian siirtää lastensuojeluviranomaisten huos- taan. Ratkaisussa on korostettu poliisin ja lastensuojeluviranomaisten yhteydenpidossa vaadittavaa huolellisuutta. Erikseen on korostettu poliisin aktiivista toimimisvel- vollisuutta lapsen vapauttamiseen tähtäävissä toimissa senkin jälkeen, kun lapsen sijaishuoltopaikka on tullut tietoiseksi lapsen sijainnista. Myös lapsen sijaishuol- topaikalla on kyseisen kanteluratkaisun valossa velvollisuus lähteä selvittämään lapsen saattamista lastensuojeluviranomaisten huostaan tai ainakin ohjata poliisia selvittämään tätä asiaa (K 14/2001 vp) 249. Tältä osin apulaisoikeusasiamiehen kantana on aktiivinen yhteistyövelvoite kaikkien toimijoiden kesken. 247 Räty 2008:244–249. 248 Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. 249 ĚƵƐŬƵŶŶĂŶŽŝŬĞƵƐĂƐŝĂŵŝĞƐϮϬϬϭ͗ϭϵϳоϭϵϴ͘ 72 Acta Wasaensia Aiemmissa tutkimuksissani on noussut esiin myös muitakin virka-avun muotoja, joita ei ole aiemmassa lähdekirjallisuudessa juurikaan mainittu. Näistä yleisin on lastensuojeluviranomaisen esittämä pyyntö tietojen luovuttamisesta lastensuoje- luviranomaiselle lasta koskevaa päätöksentekoa varten250. Seuraavissa alaluvuissa käyn Rädyn esimerkeistä johdettuna läpi yleisimmät lastensuojeluviranomaiselle annettavien virka-aputehtävien muodot mukaan lukien myös tietojen luovuttami- sen lastensuojeluviranomaiselle. 2.4.2.1 Etsintäkuulutus ja katoamisilmoitus eli luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen Huostassa tai sijaishuollossa olevan lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja olinpaikasta päättää lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti sijaishuollosta vastaava toimielin, eli kunnan tai kuntayhtymän lastensuojeluviranomainen251. Tämän toimielimen tai hoitoa ja huoltoa järjestävän tahon on tehtävä lapsen katoamisesta tarvittaessa il- moitus poliisille. Käytännössä kyse on poliisille esitetystä virka-apupyynnöstä. Esitetyssä virka-apupyynnössä yleensä pyydetään poliisia etsimään ja palautta- maan lapsi sijaishuoltopaikkaan252. Rädyn mukaan poliisi ei käytännössä aktiivi- sesti etsi karkailevaa lasta, ellei jo tehdyn ilmoituksen perusteella ole syytä olettaa lapsen olevan vaarassa tai kadonnut253. Tältä osin Rädyn näkemys vuodelta 2010 on aiemmissa tutkimuksissani ollut relevantti tehden pesäeron virka-aputoimin- nan ja aktiivisen kadonneen henkilön etsinnän välille. Poliisihallituksen aiheesta antamat ohjeet vahvistavat halutun toimintakäytännön oleva tämänkaltainen. Poliisihallituksen ohjeessa poliisin virka-avusta lastensuojelulain nojalla sijoitet- tujen lasten tavoittamiseksi selostetaan tarkemmin poliisin toimintaa näissä ka- toamis- ja karkaamistapauksissa, joita tässä tutkimuksessa tarkemmin tutkitaan ja kutsutaan luvattomiksi sijaishuoltopaikasta poissaoloiksi. Etsintäkuulutus- ja katoamisilmoitus ovat käytännössä yhtä kuin lastensuojeluviranomaisen poliisille esittämä virka-apupyyntö, jonka perusteella lapsesta laaditaan etsintäkuulutus. Tehdyn etsintäkuulutuksen nojalla poliisilla on oikeus ottaa lastensuojeluviran- omaisen etsintäkuuluttama lapsi kiinni poliisilain 2 luvun 3 §:n mukaisesti: ”Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni etsintäkuulutettu, joka toimivaltai- sen viranomaisen antaman kuulutuksen mukaan on vangittava tai otet- tava säilöön. 250 Isoniemi 2012:72. 251 Mahkonen 2003:33. 252 Isoniemi 2012:5. 253 Räty 2010:320. Acta Wasaensia 73 Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu etsintäkuulutettu on velvollinen poliisi- miehen kehotuksesta saapumaan poliisiasemalle tai muuhun paikkaan, jossa etsintäkuulutuksen mukaiset toimenpiteet voidaan suorittaa. Jollei hän noudata kehotusta tai jos on todennäköistä, että hän pyrkii välttä- mään etsintäkuulutuksessa mainitun toimenpiteen, poliisimiehellä on oi- keus ottaa hänet kiinni kuulutuksessa mainitun toimenpiteen suoritta- miseksi. Etsintäkuulutettu on, jollei etsintäkuulutuksen edellyttämien toimenpitei- den kestoajasta laissa toisin säädetä, velvollinen olemaan toimenpiteiden suorittamiseksi saapuvilla enintään kuusi tuntia kiinniottamisesta.” Virka-apupyynnön perusteella etsintäkuulutettu lapsi kuuluu säännöksen 2 mo- menttiin, jonka olisi kehotuksesta saavuttava poliisiasemalle tai mihin tahansa muuhun paikkaan, jossa etsintäkuulutuksen mukaiset toimenpiteet voidaan suo- rittaa. Käytännössä tämä paikka voisi olla mikä tahansa paikka, missä lapsi tava- taan ja hänet voidaan sieltä toimittaa lastensuojeluviranomaisen pyytämään paik- kaan. Lain valmistelutöissä ei ole kuitenkaan otettu kantaa minkälaisia tällaiset paikat voisivat olla. Sääntelyn puutetta kuvaa se, että ylipäätään myöskään etsin- täkuulutuksen määritelmästä ei ole omaa säännöstään254. Kiinni ottamisen edelly- tyksenä kyseisessä etsintäkuulutetun kiinniottoa koskevassa säännöksessä on toi- menpiteen kohteen todennäköinen toimenpiteiden vältteleminen. Sijaishuoltopai- kasta luvatta poistumisiin jo valmiiksi kuuluu aktiivinen välttelyn elementti, jonka vuoksi 2 momentin viimeinen lause mahdollistaa myös lapsen kiinniottamisen matalalla kynnyksellä. Poliisilain 2 luvun 3 momentin mukainen etsintäkuulutetun kiinniottaminen vaa- tii usein käytännön syistä myös mahdollisen kotietsinnän etsintäkuulutetun hen- kilön löytämiseksi ja kiinniottamiseksi. Tästä säädetään poliisilain 2 luvun 4 §:ssä: ”Poliisimiehellä on oikeus tämän lain 6 luvussa tarkoitettuun poliisitutkin- taan noudettavan henkilön löytämiseksi toimittaa kotietsintä tai paikanet- sintä siten kuin pakkokeinolain 8 luvussa säädetään. Etsinnästä päättää päällystöön kuuluva poliisimies. Muu poliisimies voi il- man päällystöön kuuluvan poliisimiehen päätöstä toimittaa etsinnän sil- loin, kun sen välitön toimittaminen on asian kiireellisyyden vuoksi välttä- mätöntä. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös poliisin muulle viranomaiselle antamaa laissa säädettyä virka-apua henkilön kiinniottamiseksi. Tällai- sesta etsinnästä päättää päällystöön kuuluva poliisimies.” 254 Rantaeskola 2014:58. 74 Acta Wasaensia Kyseisen säännöksen viimeisessä momentissa todetaan, että etsintä on mahdolli- nen myös muun viranomaisen esittämän virka-apupyynnön perusteella etsintä- kuulutetun henkilön kiinniottamiseksi. Tällaisesta kotietsinnästä henkilön löytä- miseksi puolestaan säädetään poliisilain sijasta pakkokeinolain 8 luvun 3 §:ssä: ”Yleinen kotietsintä saadaan toimittaa esitutkintaan noudettavan, kiinni otettavan, pidätettävän tai vangittavan, tuomioistuimeen tuotavan tai sinne rikosasian vastaajaksi haastettavan taikka henkilönkatsastukseen toimitettavan löytämiseksi hänen hallinnassaan olevassa paikassa. Yleinen kotietsintä saadaan toimittaa muualla kuin etsittävän henkilön hallinnassa olevassa paikassa vain, jos etsittävän henkilön voidaan erit- täin pätevin perustein olettaa olevan siellä.” Kyseisen säännöksen mukaan kynnys kotietsinnän suorittamiseen kiinni otetta- van asuntoon on eri kuin kotietsinnän suorittamiseen muualle kuin etsittävän hen- kilön hallinnassa olevaan asuntoon. Alaikäisyyden ja huostaanottopäätöksen vuoksi on yleistä, että luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolevat lapset viettä- vät aikaansa muualla kuin omassa tai vanhempiensa asunnossa. Tällaiseen muun henkilön hallinnassa olevaan paikkaan voidaan suorittaa etsintä vain, kun lapsen ”voidaan erittäin pätevin perustein olettaa olevan siellä.” Eduskunnan apulaisoi- keusasiamies on yleistä kotietsintää koskevassa kanteluratkaisussaan EOAK dnro 2773/4/15 todennut eritäin pätevien perusteiden kuuluvan suurinta todennäköi- syyttä vaativiin näyttökynnyksiin pakkokeinolain todennäköisyysporrastuksessa. Erittäin pätevien perusteiden arviointi kuuluu virka-apua antavan viranomaisen eli poliisin arvioitavaksi. Edellä viitatussa kanteluratkaisussa kyse on ollut oikeu- teen noudettavan tavoittamiseksi suoritetusta kotietsinnästä, jossa virka-apua on pyytänyt tuomioistuin. 2.4.2.2 Sisäänpääsyn turvaaminen Sisäänpääsyn turvaamisella voidaan virka-aputehtävillä tarkoittaa myös muun henkilön kuin sijaishuoltopaikasta luvatta poissaolevan lapsen löytämistä ja kiin- niottamista255. Syy asuntoon pääsemiseksi voi olla esimerkiksi viranomaisen vel- vollisuus tarkastaa ja varmistua lapsen turvallisista kasvuolosuhteista. Yksityis- henkilön asuntoon menemisellä viranomaiset puuttuvat sekä perustuslain 10 §:ssä säädettyyn kotirauhan suojaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artik- lassa mainittuun kodin kunnioitukseen256. Perustuslain säännöksen mukaisesti jo- 255 Isoniemi 2012:72. 256 Lappi-Seppälä et al. 2018. Acta Wasaensia 75 kaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Näitä pidetään eräinä yksi- lön perusoikeuksista257. Kotirauhan ydinalueena on perustuslakivaliokunnassa pi- detty henkilön asuntoa, vaikka kotirauhan suoja ulottuu myös pidemmällekin258. Yksilön kotirauhan suoja ei kuitenkaan ole ehdoton. Sitä on rajoitettu muun mu- assa tässä tutkimuksessa käsitellyissä poliisi- ja pakkokeinolaissa. Näistä viimeistä käytetään lähtökohtaisesti rikoksen selvittämisessä vaadittavissa rajoitustoimen- piteissä. Yksityiselämän suojan peruslähtökohtana kuitenkin on yksilön oikeus suojautua viranomaisten tai muiden tahojen aiheetonta tai mielivaltaista oikeuk- siin puuttumista vastaan259. Sosiaaliviranomaisen, eli tässä tutkimuksessa erityisesti lastensuojeluviranomai- sen toimivaltuus asuntoon pääsemiseksi tulee sosiaalihuoltolaista. Tällä hetkellä voimassa on kaksi eri sosiaalihuoltolain versiota (1301/2014 ja 710/1982), joista vanhemman osalta ainoastaan muutamia pykäliä on jätetty voimaan. Vanhan lain voimaan jätetyistä säännöksistä 41 §:ssä säädetään sisäänpääsyn turvaamisesta: ”Milloin sosiaalihuollon ilmeisessä tarpeessa olevan henkilön etu tervey- den, kehityksen tai turvallisuuden vakavan vaarantumisen vuoksi sitä välttämättä vaatii eikä sosiaalihuollon tarve muutoin ole selvitettävissä, sosiaalityöntekijällä on oikeus 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen määräämän johtavan sosiaalihuollon viranhaltijan määräyksestä huollon tarpeen selvittämiseksi päästä tällaisen henkilön asuntoon tai muuhun olinpaikkaan. Milloin asuntoon tai olinpaikkaan pääseminen estetään, on sosiaaliviran- omaisen pyydettävä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista an- netun lain 22 §:ssä tarkoitettua virka-apua poliisiviranomaiselta.” Säännöksen mukaisesti poliisilla on laaja velvollisuus antaa virka-apua sosiaali- huoltolain mukaisissa pyynnöissä260. Edellytyksenä virka-apupyynnön esittämi- selle on, että sosiaalihuollon ilmeisessä tarpeessa olevan henkilön etu terveyden, kehityksen tai turvallisuuden vakavan vaarantumisen vuoksi välttämättä vaatii asuntoon pääsemistä. Sosiaalihuoltolain ohella myös poliisilaki on Rädyn teoksen julkaisun jälkeen uusittu. Poliisilain kokonaisuudistuksessa virka-avun antamisen edellytyksissä on haluttu täsmentää estämisen alkamisajankohtaa. Lainvalmistelutöissä on korostettu, että estämiseksi voidaan katsoa tilanteet, joissa estäminen ei ole vielä alkanut, mutta sen voidaan perustelluista syistä epäillä alkavan261. Näin ollen virka-apua pyytävän 257 Ruuska 2007:13. 258 PeVL 19/1985 vp. 259 HE 184/1999. 260 Räty 2010:319. 261 HE 224/2010 vp. s 156 & Rantaeskola 2014:209. 76 Acta Wasaensia viranomaisen ei tarvitse kohdata konkreettista estämistä, vastustamista tai vasta- rintaa vaan perustellun virka-apupyynnön voi esittää myös ennakollisesti. 2.4.2.3 Kuljetuksen turvaaminen Poliisi voi kuljettaa esimerkiksi virka-apupyynnön perusteella kiinniotetun lapsen tämän sijaishuoltopaikkaan262. Tarkoitussidonnaisuusperiaatteen mukaisesti po- liisi ei kuitenkaan kuljeta omalla kalustollaan lasta tilanteissa, joissa kuljetuksen voidaan katsoa kuuluvan normaaliin lapselle järjestettävän hoidon piiriin. Lapsen kuljetusvastuun on todettu olevan sijaishuoltopaikalla. Luvattomiin pois- saoloihin liittyvistä kuljetuksista tasavallan presidentti 12.4.2019 vahistanut las- tensuojelulakiin lisättäväksi 69 a §:n (HE 237/2018), jolla täsmennetään sijais- huoltopaikan vastuuta: Jos lapsi on poistunut luvattomasti laitoksesta tai ei palaa laitokseen en- nalta sovitusti luvallisen poistumisen jälkeen, laitoksen on viipymättä ryh- dyttävä toimenpiteisiin lapsen etsimiseksi ja palauttamiseksi laitokseen sekä ilmoitettava lapsen luvattomasta poissaolosta lapsen sijaishuollosta vastuussa olevalle viranomaiselle. Lapsen olinpaikan selvittyä laitoksen ja lapsen sijaishuollosta vastuussa olevan viranomaisen tulee yhteistyössä sopia lapsen kuljettamisesta takaisin laitokseen. Lapsen kuljettamisen saa toteuttaa vain laitoksen hoito- ja kasvatushenki- lökuntaan kuuluva työntekijä, jolla on lastensuojelulaissa tarkoitettu am- matillinen pätevyys, 13 §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaali- työntekijä tai muu toimivaltainen viranomainen. Lapsen etsintää ja kuljet- tamista ei saa toteuttaa ostopalveluna. Lapsen etsinnästä ja kuljettami- sesta on tehtävä sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista annetun lain (254/2015) mukaisesti kirjaukset lapsen asiakasasiakirjoihin. Edellä 2 momentissa tarkoitettu lasta kuljettava henkilö saa tehdä lapselle 66 §:ssä säädetyin edellytyksin ja tavoin henkilöntarkastuksen kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi lapsen hallussa olevat 65 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetut aineet ja esineet saadaan ottaa kuljettamisen ajaksi lasta kuljettavan henkilön haltuun. Ellei haltuun otettua ainetta tai esinettä palauteta lapselle kuljettamisen jälkeen, asiasta on tehtävä päätös siten kuin 65 §:n 3 momentissa säädetään. Lapsen kuljettamisen aikana 2 momentissa tarkoitettu lasta kuljettava henkilö saa kuljetuksen turvallisuuden varmistamiseksi pitää lasta lyhyt- aikaisesti kiinni, jos lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perus- teella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita ja kiinnipitäminen on lapsen oman tai toisen henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi välttämätöntä. Kiinnipitämiseen tur- vautuneen henkilön on annettava laitoksen johtajalle siitä kirjallinen selvi- 262 Räty 2008:248. Acta Wasaensia 77 tys. Lapsen terveydentila on tutkittava, jos kiinnipitämisestä aiheutuu lap- selle vammoja tai fyysisiä jälkiä tai jos lapsi sitä pyytää. Kiinnipitämisen liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä. Myös poliisilain valmistelutöissä on selkeästi todettu, että ”poliisi ei sille kuuluvien tehtävien puitteissa vastaa esimerkiksi muiden viranomaisten kuljetustarpeen tyydyttämisestä263.” Poikkeuksena tästä ovat kuitenkin virka-aputilanteet, joissa on perusteet olettaa vastarinnan syntyvän264. Tätä periaatetta on myös korostettu uudistetun poliisilain valmistelutöissä265. Poliisihallituksen ohjeeessa poliisin virka-avusta lastensuojelulain nojalla sijoitet- tujen lasten tavoittamiseksi on vahvana pääperiaatteena todettu, että lastensuoje- lulain nojalla sijoitetun lapsen säilyttämisessä ja kuljettamisessa vastuu on sosiaa- liviranomaisilla. Poliisi voi kuljetustapauksissa antaa niin sanottua henkilöapua. Tällaisen avun käsitettä ei ole ohjeessa avattu, mutta sillä tarkoitetaan sitä, että poliisi voi tarvittaessa olla kuljetuksessa läsnä. Varsinainen kuljetus ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tapahdu poliisin kalustolla. Ohjeen mukaan kuitenkin lähellä si- jaitsevaan sijaishuoltopaikkaan lapsi voidaan kuljettaa poliisin toimesta tapauk- sissa, kun poliisi on ottanut lapsen kiinni ja kuljettaminen on poliisin oman toi- minnan kannalta tarkoituksenmukaista266. Tältä osin ohjetta on tarkoituksenmu- kaista päivittää ottaa huomioon voimaan tuleva lastensuojelulain 69 a §: Etsintäkuulutettua lasta voidaan kuljettamisen ohella myös säilyttää poliisin ti- loissa, kuten tässä tutkimuksessa on todettu poliisilain 2 luvun 3 §:ää käsiteltäessä. Tällaisissa tapauksissa lapsi on kuitenkin luovutettava viipymättä lastensuojeluvi- ranomaisille tai sijaishuoltopaikkaan. Kiinniotto- ja säilössäpitotilanteissa on aina punnittava, onko alaikäisen säilössäpitäminen lapsen edun ja poliisilain kaikkien periaatteiden mukaista. Lastensuojelullisissa toimenpiteissä säilöönotto ei sitä ko- vinkaan usein ole. Pääsääntöisesti alaikäistä tulisikin säilyttää poliisin tiloissa vain rikosperusteisesti ja poliisilain nojalla mainituissa tapauksissa vasta viimesijai- sena toimenpiteenä. Lastensuojeluviranomaisen virka-apupyyntöön liittyvän säilöönoton osalta viran- omaisen harkintavaltaan liittyvä ketju poikkeaa olennaisesti perusoikeuksien ra- joittamisesta. Kyseessä on lastensuojelutehtävä ja viranomaisen toimenpide on so- peutettava perustuslaissa määriteltyjen normien sisään ottaen huomioon hallin- non lainalaisuuden periaate ja oikeuslähteiden ensisijaisuuden periaate 267. Tämän takia viranomaisten harkintavallan käyttö ja toimenpiteiden perusteleminen ovat 263 HE 57/1994. 264 Räty 2008:248. 265 HE 224/2010 vp. s 156 & Rantaeskola 2014:209. 266 Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. 267 Mäenpää 2017:288. 78 Acta Wasaensia keskeisessä asemassa, kun pohditaan alaikäisen säilöön ottamista lastensuojelul- lisella tehtävällä. Asia ei kuitenkaan käytännön poliisi- ja lastensuojelutyössä ole näin mustavalkoinen. Tähän vaikuttaa erityisesti alaikäisen löytymisolosuhteet ja hänen sen hetkinen tilanne kokonaisuudessaan 2.4.2.4 Tietojen luovuttaminen lastensuojeluviranomaiselle Tämä virka-avun antamisen muoto on tullut ensimmäisen kerran omissa tutki- muksissani vastaan kandidaatin tutkielmassani268. Silloin 400 tutkitun virka-apu- ilmoituksen joukosta 19 ilmoitusta eli noin 5 % tutkituista ilmoituksista koski las- tensuojeluviranomaisen esittämää pyyntöä tietojen luovuttamisesta poliisin rekis- tereistä. Pro gradu – tutkielmassa en eritellyt tietojen luovuttamispyyntöjen osuutta virka-apupyyntöjen määrästä Olen kuitenkin erikseen todennut tämän ryhmän erottuvan tunnistettavana lastensuojeluviranomaiselle annettavan virka- avun muotona269. Viranomaisen velvollisuus tietojen luovuttamiseen on kirjattu sosiaalihuollon asiakaslain (812/2000) 20 §:ään: ”Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, va- kuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuol- lon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estä- mättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn teh- tävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen sel- vittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpi- teiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkista- mista varten.” Tietojen luovuttamispyynnön perusteena on usein ollut lasta tai hänen vanhempi- aan koskevien tietojen saaminen lastensuojeluviranomaisen päätöksenteon tai las- tensuojelutarpeen arvioinnin tueksi270. Pro gradu tutkielmaa tehdessäni huoma- sin, että näitä virka-apupyyntöjä on kirjattu virheellisesti myös muuna asiana kuin virka-apuna271. On siis oletettavaa, että tietojen luovuttaminen on yleisempää kuin se jo tehtyjen rekisteritutkimuksien valossa näyttäytyy. 268 Isoniemi 2011:8. 269 Isoniemi 2012:42. 270 Isoniemi 2011:31 & Isoniemi 2012:42. 271 Isoniemi 2012:75-76. Acta Wasaensia 79 2.4.3 Poliisihallituksen ohjeistus poliisille luvattomista poissaoloista ja kadonneista henkilöistä sekä tietojen kirjaamisesta Suomessa poliisin toimintaa johtaa ja kehittää sisäministeriön ohjauksen mukai- sesti Poliisihallitus, joka voi antaa alaistensa poliisiyksiköiden toimintaa koskevia ohjaavia ohjeita tai määräyksiä siten kuin Poliisihallituksen määräyksessä Poliisi- hallituksen antamista määräyksistä ja ohjeista (2020/2011/2117) sanotaan. Polii- sihallituksella on siis paikallispoliisin toimintaa koskeva ohjausvalta. Säädöspohjana Poliisihallituksen määräykselle toimii laki poliisin hallinnosta (110/1992). Poliisihallituksen tehtävistä ja muun muassa ohjausvallasta säädetään kyseisen lain 4 §:ssä. Mainitun määräyksen mukaisesti Poliisihallituksen määräys- ten ja ohjeiden tarkoituksena on ohjata poliisihallintoa muun muassa sen tarkoi- tuksenmukaiseen toimintaan ja hyvän hallinnon noudattamiseen. Poliisihallituk- sen määräyksillä ja ohjeilla pyritään myös eri poliisiyksiköiden käytäntöjen yhden- mukaistamiseen. Tämä osa-alue on tarkastelussa myös tässä tutkimuksessa, Sitä on tarkasteltu virka-apuilmoitusten ja niissä esiintyvien erilaisten toimintakäytän- töjen kautta. Edellä mainitun määräyksen mukaisesti Poliisihallituksen antamat kirjalliset nor- mit kuvataan velvoittavuuden ja ohjaus- sekä oikeusvaikutuksen näkökulmasta seuraavasti: Taulukko 1. Poliisihallituksen määräysten, ohjeiden, kirjallisten käskyjen ja ohjaavien kirjeiden velvoittavuus ja vaikutukset Poliisihallituk- sen määräystä 2020/2011/2117 mukaillen. Asiakirjan luonne Velvoittavuus Yleinen ohjaus- vaikutus Tapauskohtainen oikeusvaikutus Määräys kyllä kyllä kyllä Ohje kyllä (ellei perus- teltua syytä poi- keta) kyllä kyllä Kirjallinen käsky kyllä ei kyllä Ohjaava kirje ei kyllä kyllä (ellei perustel- tua syytä poiketa) 80 Acta Wasaensia Seuraavissa alaluvuissa esitellään tämän tutkimuksen kannalta keskeisimmät Po- liisihallituksen antamat ohjeet. Edellä olevan taulukon mukaisesti kyseisillä asia- kirjoilla on yleinen ja tapauskohtainen oikeusvaikutus ja näin ollen pääsäännön mukaisesti ne ovat poliisitoiminnallisesti velvoittavia asiakirjoja. Yksi niiden tar- koitus on yhdenmukaistaa kansallisia käytäntöjä. Perinteisesti ohjeiden ja mää- räysten tarkoitus on luoda ennakoitavaa viranomais- ja hallintokäytäntöä, jonka perusteella niiden voidaan katsoa kuuluvan niin kutsuttuihin heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin272. Oikeuslähteet voidaan jakaa velvoittavuudeltaan kolmeen eri ryhmään: 1. vahvasti velvoittaviin 2. heikosti velvoittaviin ja 3. sallittuihin oikeuslähteisiin273. Vahvasti velvoittaviin hyvän hallinnon oikeuslähteisiin kuuluvat perustuslain li- säksi hallintolaki ja muut eduskunnan säätämät lait sekä alati kansalliseen lain- säädäntöön vaikuttava kansainvälinen oikeus. Suomessa on perinteisesti koros- tettu lainsäädännön ensisijaisuutta oikeuslähdeopissa274. Heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin voidaan edellä mainittujen lisäksi lukea muun muassa hyvää hallintoa koskevan lainvalmistelun esityöt, oikeuskäytäntö sekä lainvalvojien ratkaisukäytäntö275. Suomalaisessa ja skandinaavisessa oikeu- denkäytössä lainvalmistelun esitöistä erityisesti hallitusten esitykset ovat varsinai- sen lainsäädännön jälkeen keskeisessä asemassa lakia tulkittaessa276. Sallittuja oikeuslähteitä puolestaan ovat muun muassa ratkaisua tukevat oikeus- tieteelliset lähdeteokset ja tutkimukset eli oikeuskirjallisuus277. Myös oikeusperi- aatteiden on katsottu kuuluvan sallittujen oikeuslähteiden kategoriaan278. Tällainen oikeuslähdeoppi määrittelee siis oikeuslähteiden etusijajärjestystä279. Tässä tutkimuksessa oikeuslähdeopissa kyse on siitä, kuinka pitkälle heikosti vel- voittavat poliisin ohjeet ja määräykset, eli lakia alemman tason sääntely, ohjaavat poliisin toimintaa. Onko lakia alemman asteisen sääntely esimerkiksi ristiriidassa 272 Hautamäki 2004:53. 273 Tuori & Kotkas 2016:140-141. 274 Tuori 2007:271. 275 Hautamäki 2004:53. 276 Tuori 2007:241. 277 Karhu 2003:793. 278 Hautamäki 2004:49. 279 Husa & Pohjokainen 204:18. Acta Wasaensia 81 kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön määrittämästä mini- mistä lapsen edun turvaamiseksi. Mikään laintasoinen oikeuslähde ei estäisi toi- mimasta lapsiystävällisemmin tai lapsen etua paremmin toteuttavalla tavalla lu- vattoman sijaishuoltopaikasta poissaolon pysäyttämiseksi. Poliisihallituksen ohjeet eivät voi olla ristiriidassa lain (mm. lastensuojelulaki ja perustuslaki) ja laintasoisesti voimaan saatetun kansainvälisten sopimusten (mm. lapsen oikeuksien sopimus) kanssa. Tätä oikeuslähteiden etusijajärjestystä on ku- vailtu myös seuraavassa kuviossa. Kuvio 5. Luvattomiin poissaoloihin liittyvää sääntelyä oikeuslähteiden vel- voittavuuden näkökulmasta. Ohjausvaikutuksestaan huolimatta Poliisihallituksen ohjeilla ei myöskään lakia alemman asteisena sääntelynä voi olla yksikön oikeuksia ja velvollisuuksia velvoit- tavaa vaikutusta, sillä tällaisesta voidaan säätää vain lailla280. Samanaikaisesti po- liisin ohjeistus heikosti velvoittavana oikeuslähteenä jättää tilaa erilaisille jatkoky- symyksille esimerkiksi siitä, miksi ohjeistuksista huolimatta poliisin ja sidosryh- mien toimintakäytännöt vaihtelevat poliisipiireittäin281. 280 PeVL 5/1999 vp. 281 Isonemi 2012:78-80. •YK:n lapsen oikeuksien sopimus •Euroopan ihmisoikeussopimus •Lastensuojelulaki •Poliisilaki 1. Vahvasti velvoittavat mm. •Poliisihallituksen ohjeet ja määräykset •Lain esityöt 2. Heikosti velvoittavat mm. •Oikeuskirjallisuus •Oikeusperiaatteet 3. Sallitut mm. 82 Acta Wasaensia 2.4.3.1 Poliisin virka-apu lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoittamiseksi Sijoitettujen lasten ja nuorten luvattomiin poissaoloihin liittyen on annettu ohje Poliisin virka-apu lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoittamiseksi myöh. virka-apuohje. Tämän virka-apuohjeen mukaan luvatta sijaishuoltopai- kasta poistuneen lapsen tai nuoren karkaus- tai poistumistapaus, ”mikäli hänen ei epäillä olevan konkreettisessa vaarassa, on ensisijaisesti lastensuojelutehtä- vä282.” Jos poliisilta odotetaan tällaisissa tilanteissa aktiivisia toimenpiteitä, tulee lastensuojeluviranomaisen pyytää poliisilta virka-apua. Virka-apuohje on saatettu voimaan 1.3.2015. Se on nykyisellään voimassa 31.12.2019 saakka. Nykyinen ohje on muuttanut ja kumonnut samannimisen 1.2.2012 voimaan saatetun ohjeen (2020/2012/312). Ensimmäinen virka-apuohje annettiin 31.10.2011 ja se tuli voimaan 14.11.2011. Voimassa olevan ohjeen mukaisesti poliisi suorittaa ”aktiivista kadonneen henki- lön etsintää ja tutkintaa, jos x henkilön voidaan epäillä eksyneen tai x joutuneen rikoksen tai onnettomuuden uhriksi tai x tämän voidaan muuten epäillä olevan konkreettisessa vaarassa (esim. itse- tuhoinen käyttäytyminen, kylmä vuodenaika) tai x kadonnutta ei ole kohtuullisessa ajassa muuten tavoitettu (”kohtuullinen aika” on tulkittava kulloisenkin tilanteen mukaan, eikä sitä voi ohjeella määritellä).” Kadonneen henkilön etsinnästä ja siihen liittyvästä poliisitutkinnasta on annettu oma erillinen ohjeensa, joka käydään läpi seuraavassa alaluvussa. Edellä mainittu luettelo on lähes identtinen kadonneen henkilön etsinnästä annetun ohjeen kuvai- lemissa tapauksissa, joissa poliisin on viipymättä käynnistettävä tutkinta- ja etsin- tätoimenpiteet. Virka-apuohjeen osalta samojen kriteerien täyttyessä poliisi suo- rittaa vain aktiivista etsintää, kun kadonneen henkilön tapauksissa käytetään vii- pymättä – sanaa. Sekä virka-apuohjeessa että kadonneen henkilön etsinnästä an- netussa ohjeessa mainitaan erikseen, että kadonneen henkilön etsintä on poliisi- lain 2 luvun 1 §:n perusteella poliisin tutkittavaksi kuuluva tehtävä. Virka-apuoh- jeessa mainitaan erikseen, että ”poliisin tulee suhtautua asiaan sitä vakavammin mitä nuoremmasta lapsesta on kyse.” 282Poliisihallituksen ohje POL-2015–231. Acta Wasaensia 83 Virka-apuohjeen toimivaltapykäliksi määritellään lastensuojeluviranomaisen osalta sosiaalihuollon asiakaslain 22 § ja lastensuojelulain 45 §. Lastensuojeluvi- ranomaiseksi ohje määrittelee kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tai sen asettaman vaatimukset täyttävän viranhaltijan. Ohjeessa erikseen mainitaan, ”että valtion koulukotien johtajat tai heidän valtuuttamansa virkamiehet voivat tehdä poliisille virka-apupyynnön, koska ovat virkavastuulla toimivia virkamie- hiä.” Tältä osin ohjeen linjaus on lain vastainen lastensuojelulain 45 §:n mukaisen toimivallan puuttumisen osalta. Valtion koulukodeilla ei ole lastensuojelunlain 45 §:n mukaista toimivaltaa. Varsinaisen virka-apupyynnön osalta Poliisihallituksen kanta on perusteltu oikein. Lapsen edun näkökulmaan peilaten Poliisihallituksen linjaus on mielestäni kui- tenkin lapsen edun mukainen vaikkakaan se ei perustu viitattuun lastensuojelu- lain pykälään. Lastensuojelulain 45 §:n sisältöjä tulisi tältä osin pohtia uudestaan. Nykyisellään se ei selkeästi vastaa valtion koulukoteja ja kaikkia kunnallisia sijais- huoltopaikkoja koskettaviin virka-avun antamisen haasteisiin puhuttamakaan yk- sityisten sijaishuoltopaikkojen tilanteesta. Poliisin osalta keskeiseksi toimivaltapykäläksi mainitaan poliisilain 2 luvun 4 §:n mukainen etsintä henkilön kiinniottamiseksi. Ohjeen mielenkiintoista terminolo- giaa kuvastaa se, että ohjeessa todetaan lainkohdan olevan merkityksellinen ns. ”koulukotikarkurijutuissa.” Kyseinen termi on kulkenut myös ohjeen aiempien versioiden mukana. Tältä osin viittaus koulukotikarkuriin on yhtäältä luvattoman poissaolon ilmiötä vähättelevä ja toisaalta vääristävä. Ensinnäkin koulukoteja on Suomessa yhteensä seitsemän283. Ohjeen tarkoitus ei liene rajata esimerkkiä aino- astaan näihin seitsemään lastensuojelulaitokseen. Samanaikaisesti luvaton sijais- huoltopaikasta poissaoleminen on todettu laajuudeltaan sellaiseksi ilmiöksi, että siitä täytyy antaa ohje. Tämän taustan valossa kuvittelisi, että ilmiötä pystyisi ku- vailemaan monisanaisemmin tuoden esiin ilmiön eri ulottuvuuksia. Ohjeen mukaisesti virka-apua tulee lähtökohtaisesti pyytää lapsen sijoituspaikka- kunnan poliisilta siitä riippumatta, minkä kunnan lastensuojeluviranomainen virka-apua pyytää. Virka-apupyynnöstä tulisi ilmetä: x ”Kohdehenkilön tiedot henkilötunnuksineen x kohdepaikka ja sen liitännäisyys kohdehenkilöön x pyydetty virka-aputoimi ja perusteet pyynnölle x virka-aputoimelle esitetty mahdollinen ajankohta 283 Lastensuojelun käsikirja 2018b. 84 Acta Wasaensia x pyytäjän nimi sekä virka-asema ja yhteystiedot (ottaen huomioon myös virka-ajan ulkopuolinen aika) x mahdollisesti pyytäjän puolesta toimivan henkilön yhteystiedot x allekirjoitus ja päiväys x virka-apupyynnön lakiperusta.” Tutkimuksen kannalta poliisitoiminnallisesti ohjeen keskeinen ohjaus- ja tulkin- tavaikutus on se, että luvaton poissaolo tai sijoituspaikkaan palaamatta jääminen ei ole ensisijaisesti poliisitehtävä. Lastensuojeluviranomaisen on tavanomaisissa poistumistapauksissa pyydettävä poliisilta virka-apua. Kadonneen henkilön etsin- tää ja siihen liittyvää tutkintaa puolestaan suoritetaan erikseen mainittujen kritee- rien täyttyessä. Kriteereistä keskeisimpänä luvattomien poissaolojen tilanneku- vaan peilaten on kohtuullisen ajan kestänyt poissaolo ja sen määritelmä tai mää- rittelemättömyys. Tavanomaisen poistumistapauksen tai keston rajanvetoa ei ole ohjeessa poliisitoiminnallisesti eikä lastensuojeluviranomaisen näkökulmasta juurikaan pohdittu Ohjeessa kuitenkin todetaan, että alkuperäisen virka-apuil- moitukseen lisätään ”kadonnut henkilö” nimike, jos luvattomasti sijaishuoltopai- kasta poistunutta henkilöä ei tavoiteta kohtuullisessa ajassa. Alkuperäisen virka- apu lastensuojeluviranomaiselle - nimikkeen etsintäkuulutuksen lisäksi kadon- neesta henkilöstä tulisi laatia oma etsintäkuulutus. Ohjetta ei sen hengen ja sanamuotojen perusteella ole vahvasti sidottu lapsen edun ensisijaisuuden periaatteeseen. Tämä näkyy erityisesti laveana tulkintana siitä, koska luvatonta poissaoloa aletaan pitämään katoamisena. Kyseisessä tulkinnassa lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukainen päätöksentekoharkinta on si- dottu poissaolijan itseltä kannalta ulkopuolisiin kriteereihin eikä lapsen edun to- teutumista tai vaarantumista tosiasiallisesti selvitä. Ohjeessa ikään kuin sivuute- taan se vaihtoehto, että luvaton poissaolo voi ilman konkreettisia vaaraelementtejä tai pitkäkestoisuutta olla vaaraksi lapselle. 2.4.3.2 Kadonneen henkilön etsintä ja poliisitutkinta Kadonneen henkilön etsinnästä annettu ohje on yhtä lailla poliisia velvoittava ohje. Poliisilain 1 §:n 2 momentin mukaan poliisin on ryhdyttävä tarpeellisiin toi- menpiteisiin silloin, kun on perusteltua syytä olettaa henkilön kadonneen tai jou- tuneen onnettomuuden uhriksi. Tutkinta- ja etsintätoimenpiteet on puolestaan käynnistettävä viipymättä katoamisilmoituksen vastaanottamisesta silloin kun: x ”kadonneeksi ilmoitetun henkilön tiedetään olevan kyvytön huolehti- maan itsestään (lapsi, vanhus, sairas henkilö) tai Acta Wasaensia 85 x olosuhteet muutoin ovat sellaiset, että henkilö on hengen tai terveyden vaarassa taikka x henkilön epäillään joutuneen rikoksen uhriksi284.” Etsinnän aloittamisen kiireellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon mm. vuo- denaika, sääolot ja olosuhteet muutoin. Kadonneen henkilön etsintää koskeva ohje on monilta osin tulkinnanvaraisempi kuin edellä kuvattu virka-apuohje. Kadon- neen henkilön etsintää koskeva ohje on monelta osin myös varsin operatiivinen keskittyen kadonneen henkilön etsinnässä ja siihen liittyvässä poliisitutkinnassa suoritettaviin toimenpiteisiin. Tämän tutkimuksen osalta huomionarvoista on tä- män ja virka-apuohjeen kriteerit siitä, milloin tapausta olisi pidettävä kadonneen henkilön etsintänä ja milloin etsintätoimenpiteet olisi aloitettava viipymättä. 2.4.3.3 Tietojen kirjaaminen poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA) Tämän niin kutsutun PATJA-kirjausohjeen tavoitteena on yhdenmukaistaa PATJA:an kirjattavien ilmoituksien kirjaamismenettelyä. Ohjeella ei ole mitään tekemistä varsinaiseen luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen tai hen- kilön katoamiseen vaan ohjeessa määritellään tutkittavasta asiasta kirjattavan il- moituksen teknisiä ja laadullisia vaatimuksia. Ohjeessa korostetaan yksittäisen PATJA:an kirjatun ilmoituksen laadullista merkittävyyttä laajemmassa yhtey- dessä: ”Ilmoituksen tietojen kirjaaminen mahdollisimman täydellisinä varmistaa eri tunnuslukujen luotettavuuden ja keskinäisen vertailukelpoisuuden sekä palvelee rikosten ja tapahtumien sarjoittamista ja analyysitoimintaa, vaikka itseyksittäi- nen teko tai tapahtuma olisikin ilmoitushetkellä vähäiseksi luokiteltava ja arvi- oitu jäävän selvittämättömäksi285.” PATJA-kirjausohjeen mukaan ilmoitusta on päivitettävä tutkinnan aikana ja vii- meistään tutkinnan päättyessä sen on vastattava suoritetun tutkinnan kulkua. PATJA-ilmoitus koostuu sekä perusilmoituksesta, että tutkinnan päätöstiedoista, jonka osalta ohjeessa todetaan, että tutkinnan päätöstietojen on oltava oikein sekä poliisin että asiakkaan oikeusturvan vuoksi. Myös tältä osin ohjeessa todetaan, että päätöstiedoilla on vaikutusta poliisin toiminnan tunnuslukuihin, kuten tutkinnan kestoon ja erilaisiin muihin tilastoihin. 284 Poliisihallituksen ohje 2020/2013/3057. 285 Poliisihallituksen ohje 20/2013/5231. 86 Acta Wasaensia 2.4.3.4 Yhteenveto ohjeista Poliisia velvoittavat ohjeet selkeästi eriyttävät toisistaan sijoitettujen lasten ja nuorten luvatta poistumiset ja kadonneen henkilön etsinnän. Tältä osin PATJA- kirjausohje itsessään ilmoituksen laadullisine vaatimuksineen voi luoda ensim- mäisen ristiriidan ilmoitusta kirjaavalle poliisille siitä, tulisiko näiden ohjeiden hengessä asiaa tutkia virka-aputehtävän sijasta kadonneen henkilön tutkintana. Ohjeistusten sanoma kuitenkin on, että luvatta sijaishuoltopaikasta poistuneiden tai sinne palaamatta jääneiden lasten asiat kierrätetään virka-apupyynnön kautta ja asiasta ei tulisi pääsääntöisesti kirjata ja käynnistää kadonneen henkilön etsin- tää. Virka-apuohjeen voi tältä osin nähdä lapsen edun vastaiseksi rajoittaen perusteet- tomasti luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneiden lasten ja nuorten oikeuk- sia. Ohjeen mukaisesti poliisi aloittaa etsinnän vain tapauksissa, joissa lapsi tai nuori on konkreettisessa vaarassa. Toisen tulkinnan mukaan kadonneen henkilön etsintää aletaan suorittamaan, jos lasta tai nuorta ei tavoiteta kohtuullisessa ajas- sa286. Kyseisen aikamääreen tulkintavastuu on jätetty poliisille. Pelkästään kadon- neeksi ilmoitettujen henkilöiden kohdalla aktiivista etsintää suoritetaan lievem- min kriteerein. Virka-apuohjeen ja kadonneen henkilön etsinnästä annetun oh- jeen voi tältä osin nähdä paitsi lapsen edun vastaisena myös ristiriitaisena. On syytä huomioida, että lapsesta, jota ei ole otettu huostaan tai kiireellisesti sijoi- tettu, ei edes voisi tehdä tässä tutkimuksessa käsiteltyä virka-apupyyntöä vaan vaihtoehdoiksi jäisivät kadonneen henkilön etsintä tai ilmoituksen kirjaamatta jät- täminen. Poliisihallituksen antamien ohjeiden velvoittavuus on kirjattu siten, että niiden ”noudattamisesta voidaan perustellusta syystä yksittäistapauksessa poiketa287.” Kuitenkin lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen nimissä luvatta poistumista- pauksissa ei-aktiivisen poliisitoiminnan puolelle tulisi siirtyä vasta kun virka-apu- ohjeen mukaiset aktiivisen etsinnän edellytykset eivät varmuudella täyty. Aktiivi- sesta etsintävelvoitteesta voitaisiin poiketa perustellusta syystä yksittäistapauk- sessa. Myös poissaolon pitkittyessä tulisi aktiivisten etsintätoimien kynnystä arvi- oida jatkuvasti, sillä esimerkiksi konkreettisen vaaran olemassaoloa voi indikoida se, ettei lapseen tai nuoreen enää saadakaan yhteyttä. Riskiä kohottavien havain- tojen vallitessa aktiivisen tai ei-aktiivisen toiminnan suorittamista tai suoritta- matta jättämistä tulisi peilata lapsen edun toteuttamisen kannalta. 286 Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. 287 Poliisihallituksen ohje 2020/2011/2117 s. 4. Acta Wasaensia 87 Ohjauksellaan Poliisihallitus on ylhäältä alaspäin linjannut, miten poliisi organi- saationa suhtautuu luvattomiin poissaoloihin. Poliisihallituksen tulkinta noudat- telee lainsäädäntöä, mutta on ristiriidassa lapsen oikeusasemaa korostaneen vuo- den 1995 perusoikeusuudistuksen kanssa288. Uudistukseen liittyvän hallituksen esityksen mukaan lapsen aseman ja olosuhteiden parantamiseksi on mahdollista toimia positiivisen erityiskohtelun tavoin289. On myöskin huomioitavaa, että lain- säädännöllisesti mikään ei estä, että jokainen luvaton poissaolo tulkittaisiin ka- donneeksi henkilöksi. Ohjeistuksen valossa kyse näyttää olevan enemmänkin po- liisille kuuluvan tehtävän tulkinnasta ja rajanvedosta sen välillä eikä niinkään to- siasiallisesta tulkinnasta siitä, onko kyseessä kadonnut henkilö. 288 Saraviita 2011:126. 289 HE 309/1993 vp s. 44. 88 Acta Wasaensia 3 LUVATTOMAT POISSAOLOT POLIISIASIAIN TIETOJÄRJESTELMÄN VALOSSA Poliisi kirjaa lasten ja nuorten luvattomat poissaolot poliisiasiain tietojärjestel- mään (PATJA) saadessaan poissaoloa tai sijaishuoltopaikkaan palaamatta jää- mistä koskevan virka-apupyynnön.290 Asia tulee Poliisihallituksen ohjeen mukai- sesti kirjata poliisin antamana virka-apuna lastensuojeluviranomaiselle. Yli puolet Euroopan Unionin jäsenmaista tunnustaa luvattomat poistumiset ka- donneiksi henkilöiksi. Euroopan komissio on vastaavasti hyväksynyt tällaiset ta- paukset kadonneiksi lapsiksi. Suomi kuuluu eurooppalaiseen välimaastoon siten, että luvattomat poissaolot on tunnistettu yhdeksi kateissa olevien henkilöiden ryh- mäksi 291 . Tämä näkyy käytännössä siten, että luvaton poissaolo kirjataan PATJA:an virka-apuna lastensuojeluviranomaiselle. Yksi tällainen PATJA:an kir- jattu virka-apuilmoitus voi koskea useampaa kuin yhtä henkilöä tai yhtä luvatonta poissaoloa. Kirjaamiskäytäntöjen takia luvattomasti poistuneista ja kadonneista henkilöistä on hankala saada kokonaiskuvaa. Tässä luvussa tarkastelen poliisiasiain tietojär- jestelmästä saatavissa olevan luvattomia poissaoloja koskevan tiedon käyttöä täl- laisen kokonaiskuvan muodostamisessa. Tavoitteena on antaa jäsentynyt kuva las- ten ja nuorten luvattomista poissaoloista sijaishuoltopaikoista poliisiasiain tieto- järjestelmään tallennettujen tapausten valossa. Havainnot eivät kuvaa yksin- omaan poliisilla olevaa tietoa näistä poissaoloista vaan kirjauksista saa arvokasta tietoa muiden toimijoiden tavoista toimia. Erityisesti ilmoitukset valottavat myös tapausten kirjaamis- ja toimintakäytäntöjen kautta osaksi poliisiorganisaatioon tullutta tapaa suhtautua luvattomiin poissaoloihin. Kyse on virka-avusta lasten- suojeluviranomaisille. Luvaton poissaolo ei ole kadonneen, erityisen haavoittu- vassa asemassa olevan henkilön etsimistä. 290 PATJA on poliisin valtakunnallinen tietojärjestelmä, josta säädetään tarkemmin laissa henkilö- tietojen käsittelystä poliisitoimessa (761/2003). Lain 2 luvun 2 § säätää, mitä kaikkea tietoa PATJA:an olisi mahdollista kirjata eri henkilöistä ja tapahtumista. Varsinaisesti PATJA koostuu lu- kuisista osarekistereistä, joista osa on listattu jo kumotun lain poliisin henkilörekistereistä (509/1995) 1 a §:ssä. Virka-apuilmoituksen ja minkä tahansa rikos- tai sekalaisilmoituksen keskei- sin osa on perusilmoitus. Tämä ilmoitus on osa PATJA:n niin kutsuttua tutkinta- ja virka-apujärjes- telmää. Perusilmoitukseen kirjattujen tietojen pohjalta laaditaan tarvittaessa etsintäkuulutus, joka puolestaan on osa etsintäkuulutusrekisteriä. Kun kirjattu ilmoitus tutkinnan valmistumisen jälkeen päätetään, kirjataan PATJA:an vielä erikseen tutkinnan päätöstiedot 291 Euroopan komissio 2013:14-15. Acta Wasaensia 89 Tarkastelen aluksi poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA) kirjattavaa tietosisäl- töä ja sen jälkeen havaintoaineiston kokoamista PATJAsta sekä aineiston luokit- telua ja lopuksi näin muodostuvaa kuvaa luvattomista poissaoloista sijaishuolto- paikoista. 3.1 Poliisin tieto luvattomista poissaoloista sijaishuoltopaikasta Kun poliisille ilmoitetaan luvattomasta poissaolosta sijaishuoltopaikasta, virka- apuohjeen mukainen käytäntö on kirjata se poliisiasiain tietojärjestelmään eli PATJA:an otsikolla eli tutkintanimikkeellä virka-apu lastensuojeluviranomaiselle. Kadonneen henkilön etsinnälle ja siinä asiassa suoritettavalle poliisitutkinnalle on olemassa oma otsikkonsa eli tutkintanimike kadonnut henkilö.292 Mikäli virka- apupyynnön kohteena olevaa lasta tai nuorta ei kohtuullisessa ajassa tavoiteta, vel- voittaisi poliisin virka-apuohje poliisin lisäämään otsikkotiedoksi myös kadonnut henkilö – tutkintanimikkeen. Tutkintanimikettä on tietyissä tapauksissa mahdollista määritellä niin kutsutun teontarkenteen avulla. Esimerkiksi tutkintanimikkeen rattijuopumus - kohdalla teontarkenne voi määritellä teosta epäillyn henkilön käyttämän päihteen alkoho- liksi tai muuksi päihteeksi tai näiden yhdistelmäksi. Tutkintanimike virka-apua muulle viranomaiselle kuin poliisille annettaessa on virka-apu muulle viranomai- selle. Tälle tutkintanimikkeelle on lukuisia teontarkenteita. Kun kysymys on luvat- tomasta poissaolosta sijaishuoltopaikasta, tutkintanimekkeeksi kirjataan siis virka-apu muulle viranomaiselle. Asianmukainen teontarkenne on virka-apu las- tensuojeluviranomaiselle. Perusilmoitus on se asiakirja, joka on kaiken muun PATJA:an kirjatun tiedon poh- jana ja johon tutkinnan kannalta olennaiset asiat kirjataan tai tulisi kirjata. Tämä on yleensä myös se tutkinnasta muodostuva asiakirja, johon asianosaisten on mahdollista tutustua ja joka heidän on mahdollista saada itselle. Päätöstietoihin puolestaan kirjataan ne perustelut ja lainkohdat, joiden takia tutkinta päätetään. Tämän jälkeen perusilmoitus sekä tutkinnan päätöstiedot arkistoidaan PATJA:an arkistohakemistoon. Virka-apupyynnön, rikosepäilyn tai henkilön katoamisen pe- rusteella on mahdollista kirjata myös etsintäkuulutus etsintäkuulutusrekisteriin. 292 PATJA sallii useamman tutkintanimikkeen lisäämisen samaan ilmoitukseen ja tämä on yleinen käytäntö esimerkiksi ojaan suistuneen rattijuopon kohdalla, jolloin tutkintanimikkeitä ovat aina- kin 1. rattijuopumus ja 2. liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Samalla tavoin myös kahden henkilön välinen pahoinpitely kirjataan yhteen rikosilmoitukseen, jolloin ilmoitukseen kirjataan pahoinpitelyt numero 1 ja 2, joissa epäiltyjen ja uhrien asianosaisuudet menevät ristiin. 90 Acta Wasaensia Näin ollen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta tai vasta- vuoroisesti kadonneen henkilön etsintää koskevasta ilmoituksesta tulisi perusil- moituksesta, päätöstiedoista ja etsintäkuulutustiedoista löytyä tieto, milloin, mistä, miten ja missä olosuhteissa sekä kenen toimesta lapsi tai nuori on löytynyt. 3.2 Ongelmat luvattomien poissaolojen ja kadonneiden henkilöiden tilastoinnissa Suomessa on vaikea saada tietoa kadonneiden henkilöiden kokonaismäärästä. Ka- donneiden etsinnästä ja katoamisten tutkinnasta vastaakin poliisi. Suomen viran- omaiset harvoin tiedottavat kadonneiden henkilöiden lukumääriä julkisuuteen. Myöskään avoimista lähteistä on vaikeaa tai miltei mahdotonta saada arviota ka- donneiden henkilöiden lukumääristä. Tähän kadonneiden henkilöiden tilastoin- tiin vaikuttaa vahvasti kadonneen henkilön ja luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen tulkinnat, määritelmät ja rajanvedot sekä se miten tapaus lopulta kirjataan PATJA:an. Kokonaismääristä, johon sisältyvät luvattomat poistumiset sijaishuoltopaikasta, voi saada jonkinlaisen kokonaiskuvan vertaamalla eri tieto- lähteitä ristiin. Numerotieto on kirjaamiskäytäntöjen takia ainoastaan suuntaa an- tava. Euroopan komission raportissa Missing children in the European Union - Map- ping, data collection and statistics julkaistun tiedon mukaan Suomessa, Tans- kassa, Puolassa ja Italiassa raportoidaan vuosittain kadonneiden lasten määräksi 50–75 lasta jokaista 100 000 lasta kohden293. Tarkemmin eriteltynä katoamista- pauksia oli Suomessa 672 vuonna 2011 ja 574 vuonna 2012294. Nämä vuosien 2011 ja 2012 luvut on johdettu Polstat-tietojärjestelmästä, jonka tie- dot johdetaan koneellisesti säännöllisin väliajoin PATJA:sta. Näissä tapauksissa kyseiseen lukuun on sisällytetty kadonnut henkilö – tutkintanimikkeellä kirjatut katoamistapaukset, joissa kohdehenkilö on ollut 18-vuotias. Tästä tilastosta puut- tuvat täysin luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolevat lapset ja nuoret, joiden asia on kirjattu poliisin antamana virka-apuna lastensuojeluviranomaiselle. Sa- manaikaisesti Euroopan komissio on kuitenkin hyväksynyt sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneet lapset yhdeksi kadonneiden lasten kategoriaksi295 ja yli puolet EU-jäsenmaista tunnustaa luvatta poistumiset yhtä lailla osaksi kadonneiden las- ten määritelmää296. 293 Euroopan komissio 2013:38. 294 emt. 71. 295 emt. 13. 296 emt. 5. Acta Wasaensia 91 Samassa Euroopan komission kadonneisiin lapsiin keskittyvässä raportissa on Suomessa luvattomien poissaolojen määrien todettu olevan huomattavasti suu- remmat kuin alle 18-vuotiaden katoamiset. Alla olevat luvut on Euroopan komis- siolle poliisin sijasta toimittanut Hätäkeskuslaitos. Taulukko 2. Luvattomien poissaolojen määrä Suomessa hätäkeskuslaitoksen Euroopan komissiolle ilmoittaman tiedon mukaisesti edellä mai- nittua lähdettä mukaillen. Vuosi 2008 2009 2010 2011 2012 Luvattomat poissaolot 5810 7170 7870 9120 7560297 Edellinen taulukko on siis hätäkeskuslaitoksen keräämää tietoa heidän tietoonsa tulleista luvattomista poissaoloista. Kyse ei edelleenkään ole PATJA:an kirjatuista poliisin antamista virka-avuista lastensuojeluviranomaiselle luvattomissa sijais- huoltopaikasta poissaolemisissa. Hätäkeskuksen tilastointi näin laajassa aineis- tossa voi koostua vain hätäkeskukselle raportoituihin luvattomiin poissaoloihin il- man sen tarkempaa erittelyä itse poistuneesta lapsesta tai nuoresta. Vertailun vuoksi Lastensuojelun keskusliitto on saanut omaa julkaisuaan varten poliisilta vuoden 2011 tiedoksi, että virka-apupyyntö on esitetty 3907 lapsesta298. Asiayhteydestä pystyy kuitenkin päättelemään, että tämä tarkoittaa esitettyjen virka-apupyyntöjen lukumäärää, jolloin saman lapsen toistuvat virka-apupyynnöt ovat kasvattaneet mainittua summaa. Erot ilmoitetuissa lukumäärissä ovat huomattavia. Poliisille esitetty virka-apu- pyyntö tai PATJA:an kirjattu ilmoitus poliisin antamasta virka-avusta lastensuo- jeluviranomaiselle ei nykyisellään palvele katoamistapauksien luotettavaa tilas- tointia.299 Esimerkiksi yksittäinen esitetty virka-apupyyntö voi ikään kuin jäädä voimaan, kun lapsi tai nuori poistuu uudestaan luvatta eikä poliisi ole saanut tietoa aiemmasta sijaishuoltopaikkaan palaamisesta. 297 Euroopan komissio 2013:85. 298 Lastensuojelun keskusliitto 2013:11. 299 Isoniemi 2012:75-76. 92 Acta Wasaensia Aiemman tutkimukseni mukaan 83 prosenttia PATJA:an kirjatuista poliisin anta- mista virka-avuista lastensuojeluviranomaiselle koskettaa luvattomia poissa- oloja.300 Yksi virka-apuilmoitus voi puolestaan tarkoittaa useampaa kuin yhtä lu- vatonta tai poissaoloa sekä koskettaa useampaa kuin yhtä luvatonta poissaolijaa. 3.3 Poliisin tietoon tulleet virka-apupyynnöt lastensuojeluviranomaiselle Tätä tutkimusta varten on havaintoaineistoksi haettu kaikki aikavälillä 1.1.2013– 31.12.2014 PATJA:an kirjatut ilmoitukset, joissa poliisia on pyydetty antamaan virka-apua lastensuojeluviranomaiselle. Hakuteknisistä ja tiedonhallintaan liitty- vistä syistä varsinainen hakulauseke on tehty PATJA:n rikitrip-laajennusta apuna käyttäen. Rikitrip on selainpohjainen hakuohjelma, jonka avulla PATJA:an kirjat- tuja ilmoituksia on nopeampi ja tehokkaampi hakea ja selata. Pelkästään PATJA:n käyttöliittymää apuna käyttäen tutkimusta ei olisi ollut mahdollista suorittaa tässä laajuudessa. Riktrip-laajennukseen kirjattu hakulauseke koostui seuraavista eh- doista: 1. Asianimike/tutkintanimike: Virka-apu toiselle viranomaiselle301 2. Teon tarkenne: Lastensuojeluviranomaiselle302 3. Aikaväli: 1.1.2013–31.12.2014303. Rikitripiin kirjautuessa on mahdollista valita, mihin poliisipiireihin haku ulote- taan. Käytetty hakulauseke ja tehty kirjautumisvalinta kattoi kaikki Suomen polii- sipiirit mukaan lukien Ahvenanmaan itsehallintoalueen Ålandspolismyndighetin. Myös Ahvenanmaalla käytetään PATJA:aa ja tältä osin virka-avun pyytäminen ja antaminen tapahtuvat samojen käytäntöjen mukaisesti. Valtakunnallisille erillis- yksiköille eli keskusrikospoliisille ja suojelupoliisille ei ollut kirjattu yhtään polii- sin lastensuojeluviranomaiselle antamaa virka-apua vuosina 2013–2014. 300 Isoniemi 2012:72. 301 Virka-apua voivat omien toimivaltuuksiensa rajoissa pyytää kaikki siihen oikeutetut viranomai- set. Tämän vuoksi asianimikettä täytyy vielä tarkentaa teon tarkenne -kohdassa. Tässä yhtey- dessä toisella viranomaisella tarkoitetaan muuta viranomaista kuin poliisiviranomaista. PATJA:ssa on erillinen asianimike virka-apu poliisille. 302 Virka-apua voidaan antaa myös esimerkiksi oikeuslaitoksille, maahanmuuttovirastolle, tervey- denhoitoviranomaiselle ja sosiaaliviranomaiselle. 303 Hakuehtona voidaan käyttää joko tosiasiallista tapahtuma-ajankohtaa tai PATJA:an kirjaami- sen ajankohtaa. Acta Wasaensia 93 Haku tuotti yhteensä 4725 osumaa eli PATJA:an kirjattua ilmoitusta lastensuoje- luviranomaiselle annetusta virka-avusta. Tutkimuksen ollessa virka-apuilmoitus- ten osalta sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen, on kaikki 4725 ilmoitusta käyty yksitellen läpi. Vuosittaisen vaihtelun ja tutkimuksen vertailukelpoisuuden vuoksi rikitrip-laajen- nuksella on haettu edellä mainitulla tavalla kirjatut virka-apuilmoitukset vuosilta 2013-2018. Kuuden vuoden keskiarvo on 2383,5 ilmoitusta ja otantajakson kah- den vuoden keskiarvo 2362,5 ilmoitusta, joten kirjattujen ilmoitusten valossa il- moitusten määrät ovat pysyneet vertailukelpoisina. Taulukko 3 Poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta kir- jattujen ilmoitusten määrä vuosittain304 Ilmoituksia tarkemmin läpikäydessä ilmeni kuitenkin, että Helsingin poliisilaitok- sessa oli kirjattu kyseisellä hakulausekkeella löytyneiden ilmoitusten lisäksi lukui- sia virka-apuilmoituksia, joita rikitrip-laajennuksen hakuominaisuudet eivät toi- minnallisista syistä löytäneet. Kyseisissä ilmoituksissa oli lastensuojeluviranomai- sen esittämän virka-apupyynnön lisäksi myös muiden viranomaisten (mm. van- keinhoitoviranomainen ja oikeuslaitokset) esittämiä virka-apupyyntöjä. Nämä kaikki esitetyt virka-apupyynnöt koskivat viranomaisten tavoittamattomissa ole- via henkilöitä, joista oli laadittu etsintäkuulutus. Yhdistävä tekijä Helsingin polii- silaitoksen massailmoituksissa oli siis toisen viranomaisen esittämän virka-apu- pyynnön perusteella tehty etsintäkuulutus. Vastaavaa toimintakäytäntöä ei ollut havaittavissa missään muussa poliisipiirissä. 304 Taulukon luvut on johdettu taulukon edellä kuvatulla tavalla, eikä siinä ole otettu huomioon taulukon jälkeen kuvattua hakulauseketta Helsingin poliisilaitoksessa kirjattujen ilmoitusten löy- tämiseksi. Vuosi Ilmoitusten määrä 2013 2525 2014 2200 2015 2521 2016 2315 2017 2355 2018 2385 94 Acta Wasaensia Helsingin poliisilaitoksen kirjaamiskäytännön vuoksi tutkimusta varten haettiin esille lisäksi kaikki Helsingin poliisilaitoksessa ajanjaksolla 1.1.2013–31.12.2014 kirjatut virka-apuilmoitukset, jossa virka-apua annetaan mille tahansa toiselle vi- ranomaiselle. Tällöin hakulausekkeena on käytetty hakua: 1. Piirikoodi: 5500 (Helsingin poliisilaitoksen piirikoodi) 2. Asianimike: Virka-apu toiselle viranomaiselle 3. Aikaväli: 1.1.2013–31.12.2014. Tässä hakulausekkeessa virka-apua pyytäneen toisen viranomaisen yksilöivä ha- kuehto, lastensuojeluviranomainen, on jätetty pois. Tämä hakulauseke tuotti 29 311 virka-apuilmoitusta, jotka on jälleen käyty manuaalisesti läpi tutkimuksen kannalta relevanttien ilmoitusten löytämiseksi. 29 311 ilmoituksen joukosta löytyi 284 ilmoitusta, jotka sisälsivät lastensuojeluviranomaisen esittämän virka-apu- pyynnön. Tämän lisäksi kaikki nämä ilmoitukset sisälsivät myös muun viranomaisen esittä- män virka-apupyynnön, jonka vuoksi rikitrip-laajennus ei siis löytänyt ilmoituksia alkuperäisellä hakulausekkeella. Huomionarvoista näissä ilmoituksissa on se, että kaikissa niissä on etsintäkuulutettu enemmän kuin yksi henkilö ilmoitusta koh- den. Johtuen rikitrip-laajennuksen toiminnallisuudesta ja läpikäytävän aineiston valtavasta koosta, ei tälle hakulausekkeelle ole tehty samanlaista vertailua vuosilta 2013-2018 kuin muuta maata koskevalle hakulausekkeelle on tehty. Näiden kahden hakulausekkeen avulla tosisiallinen poliisin lastensuojeluviran- omaiselle kirjattujen virka-apuilmoitusten laajuus on 5009 ilmoitusta. Tämän pe- rusteella yhtenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että poliisin lastensuojeluvi- ranomaiselle annettavan virka-avun ja niistä kirjattujen virka-apuilmoitusten to- siasiallisen lukumäärän selvittäminen ei ole nykyjärjestelmillä yksinkertaista. Helsingin poliisilaitoksen ilmi tullut käytäntö itsessään on merkittävä tutkimustu- los sekä PATJA-kirjausohjeen noudattamisen että käytännön poliisityön arvioin- nin kannalta. Kyseinen käytäntö eroaa merkittävästi muun Suomen kirjauksista eikä vastaavaa käytäntöä ole Helsingin poliisilaitoksen lisäksi muissa poliisipii- reissä. Enimmillään yksittäiseen Helsingin poliisilaitoksen virka-apuilmoitukseen oli kirjattu 19 luvatta poistunutta lasta. Nämä ilmoitukset eivät milloinkaan sisäl- täneet mitään yksityiskohtaista tietoa virka-apupyyntöön liittyvistä olosuhteista tai etsintäkuulutetun tuntomerkeistä. Tältä osin kyse on PATJA-kirjausohjeen ohella myös virka-apuilmoitusten laatuun liittyvästä seikasta. Acta Wasaensia 95 3.4 Kerätty aineisto ja sen luokittelu Virka-apuilmoitusten tarkempaa läpikäyntiä ja analyysiä varten kokonaistutki- muksen 5009 virka-apuilmoituksesta on laadittu Excel-tiedostoon pohjautuva tie- tokanta. Siihen on jokaisesta ilmoituksesta kerätty seuraavat tiedot: x Virka-apuilmoituksen diaarinumero x virka-apuilmoituksen kirjannut poliisipiiri x tapahtumakunta x tapahtuma-aika, joka luvatta poistumisissa oli yleensä myös poistumis- päivä tai päivä, jolloin lapsen tai nuoren olisi pitänyt palata sijaishuolto- paikkaan x sekä myös mahdollinen tosiasiallinen katoamispäivä mikäli kirjaamiskäy- tännön vuoksi tässä oli ristiriita edellä mainitun kanssa ja tosiasiallisen ka- toamispäivän pystyi päättelemään muusta yhteydestä x kirjaamis- tai ilmoituspäivä kun asiasta on ilmoitettu poliisille tai kun po- liisi on kirjannut asian PATJA:an x löytymispäivä x löytymispäivän ja katoamispäivän erotus, josta Excel laskee katoamisen pi- tuuden päivinä x mikä taho virka-apua on pyytänyt (sosiaalityöntekijä, yksityinen laitos, kunnallinen laitos vai valtion laitos)305 x onko kyseessä luvatta poissaoleminen vai jokin muu virka-avun muoto306 x mikä on lapsen sijoitusmuoto: yksityinen, kunnallinen, valtiollinen vai psy- kiatrinen x mikä on sijoituspaikan nimi x onko sijoitus mahdollisesti päättynyt luvattoman poissaolon aikana 305 Kysymys liittyy olennaisesti virka-avun pyytäjän oikeuteen saada virka-apua. ks. luku 3.2. 306 Luvaton poissaolo on vain yksi poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun muoto. Ks. 3.3.2. 96 Acta Wasaensia x miten poissaolo on päättynyt (palasi itse, poliisi löysi, löytyi sukulaisten luota/kautta/avulla, sijoituspaikka löysi, sosiaalipäivystys löysi tai löyty- mistavasta ei ole tietoa) x onko lapsesta tai nuoresta laadittu ilmoitus myös asianimikkeellä: Kadon- nut henkilö307 x tutkijan omat havainnot (esim. vapaamuotoisia kirjauksia toistuvista tai poikkeavista havainnoista) x henkilötunnus (yksilöi luvatta poissaolemisten lukumäärät henkilöä koh- den) x lapsen tai nuoren ikä katoamishetkellä (johdettu henkilötunnuksesta) x sukupuoli (johdettu henkilötunnuksesta). Ilmoitusten läpikäyminen oli tehdyn mainitun listauksen lisäksi myös monien muiden syiden vuoksi manuaalista ja todella aikaa vievää käsityötä. Koska yksit- täinen PATJA:an kirjattu ilmoitus poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta ei ole yhtä kuin yksi luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen, on Excel-tiedoston laajuutena 7561 riviä eli tilastoyksikköä308 PATJA:an kirjattua tie- toa luvattomasta sijaishuoltopaikasta poissaolemisesta. Kyseiset 7561 tilastoyksik- köä on muodostettu siten, että yksi virka-apuilmoitus, joka ei ole luvaton poissa- olo, muodostaa yhden rivin. Lisäksi jokaisesta yksittäisestä luvattomasta poissa- olosta on kirjattu yksi rivi. Tällä tavalla on siis suoritettu kokonaistutkimus309 poliisin antamasta virka-avusta lastensuojeluviranomaiselle sekä luvattomasta sijaishuoltopaikasta poissaolemi- sesta vuosina 2013-2014, kun tapauksessa on kyse lastensuojeluviranomaisen po- liisille esittämästä virka-apupyynnöstä. Edellä kuvattuun tilastointitapaan on jou- duttu päätymään siitä syystä, että jokainen virka-apuilmotitus ei ole luvaton pois- saolo ja jokainen luvattomasta poissaolosta kirjattu ilmoitus ei ole yhtä kuin yksi luvaton poissaolo. 307 Kysymys liittyy olennaisesti luvattoman poissaolon ja kadonneen henkilön etsinnän väliseen rajanvetoon. Ks. luku 3.3.3. 308 Heikkilä 2014:122. 309 Heikkilä 2014:12. Acta Wasaensia 97 Tässä tutkimuksessa ei ole haluttu tutkia pelkästään luvattomien poissaolojen lu- kumääriä ja niiden kestoja. Yhtenä tarkoituksena on ollut luoda laajasta tilastolli- sesta aineistosta tehdyn tutkimuksen rinnalle empiirinen tutkimus tutkittavana olevien ilmoitusten laadusta ja luvattoman poissaolon ilmiön laadullisesta puo- lesta. Tämä laadullinen puoli vastaa kysymykseen, miltä asiat näyttävät ulkoapäin arvioituna. Tämä arviointi koostuu kolmesta osatekijästä: x Ilmoituksiin kirjattu aineellinen totuus virka-apupyynnöstä ja luvatto- masta poissaolosta. x Ilmoitusten perusteella laaditut tilastot luvattomasta poissaolosta. x Edellä mainittujen suhteuttaminen kansalliseen lainsäädäntöön, ohjeis- tukseen, kansainväliseen vertailuun sekä lapsen edun ensisijaisuuden pe- riaatteeseen. Tutkijan omat havainnot ilmoitusten kirjaamisessa ja toimintakäytännöissä pal- velevat laadullisen totuuden esille nostamista. Tutkimuksen laajuuden vuoksi näi- den havaintojen perusteella kokonaiskuvasta on mahdollista myös johtaa konk- reettisia ja perusteltuja kehitysehdotuksia. Tehdyssä tutkimuksessa ei siis kuvata tapahtunutta ainostaan PATJA:sta saatavan tiedon avulla vaan myös arvioidaan ja otetaan kantaa luvattomaan poissaoloon kokonaisuutena. Kaiken edellä mainitun perusteella aineiston pohjalta tehdään parannusehdotuksia. Luvattomia poissaoloja vuosina 2013-2014 koskevasta havaintoaineistosta poimit- tiin syksyllä 2015 kahdensadan lapsen ja nuoren satunnaisotos tarkemman kuvan saamiseksi. Satunnaisotanta on suoritettu poissaolijoiden henkilötunnusta apuna käyttäen siten, että henkilötunnukset on muutettu satunnaisluvuksi, jotka on jär- jestetty nousevaan järjestykseen ja tästä on sitten poimittu mukaan satunnaisesti 200 henkilöä. Heidän koko PATJA-historia haettiin PATJA:sta niin kutsutun luonnollinen henkilö - kyselyn avulla. Kyseisessä kyselyssä haetaan kaikkia henki- löä koskevia ilmoituksia henkilötunnuksen avulla. Kyseinen haku palauttaa jokai- sen haetun henkilön osalta vastaukseksi: x Nimen x Henkilötunnuksen x Syntymämaan x Ilmoitusnumeron (rikos- sekalais- tai poliisilakiperusteinen kiinniottoil- moitus) 98 Acta Wasaensia x Ilmoituksen tilan. x Tietueiden eli löydettyjen ilmoitusten kokonaislukumäärän. Kahtasataa vuosina 2013-2014 luvattomasti poissa ollutta lasta ja nuorta koskevan otantatutkimuksen tietoja tarkasteltiin tapauskohtaisesti joko suoraan PATJA:sta käsin tai rikitrip-laajennusta käyttäen. Tarkastelutapaan vaikutti keskeisesti il- moitusten määrä ja laatu. Erityisesti eri viranomaisille annettavista virka-avuista kirjattuja ilmoituksia oli mahdollista aiemmin esille tulleiden seikkoje vuoksi tul- kita luotettavasti ainoastaan PATJA:sta käsin. Näistä tiedoista omaan Excel-tie- dostoon kerättiin seuraavat tiedot: x Henkilötunnus (yksilöi otannan kohteena olevan henkilön) x Luvattomien poissaolojen määrä suoritetun kokonaistutkimuksen ajanjak- solla 1.1.2013-31.12.2014 (luku on otettu suoraan kokonaistutkimuksen määrästä) x Luvattomien poissaolojen yhteispituus suoritetun kokonaistutkimuksen ajanjaksolla 1.1.2013-31.12.2014 (luku on otettu suoraan kokonaistutki- muksen määrästä) x Lastensuojeluviranomaiselle annettujen virka-apujen lukumäärä ilman lu- vattomia poissaoloja x Kaikkien otannan kohteen luvattomien poissaolojen kokonaismäärä x Oliko luvaton poissaolo kirjattu virka-apuna sosiaaliviranomaiselle eikä lastensuojeluviranomaiselle x Kaikki otannan kohteesta PATJA:an kirjattujen ilmoitusten lukumäärä x Todistajan asemassa olevien ilmoitusten lukumäärä x Rikoksesta epäillyn asemassa olevien ilmoitusten lukumäärä x Asianomistajan asemassa olevien ilmoitusten lukumäärä x Asemassa ”muu” olevien ilmoitusten lukumäärä x Rikoksesta epäillyn asemassa olevien ilmoitusten lukumäärä luvattomien poissaolojen aikana Acta Wasaensia 99 x Asianomistajan asemassa olevien ilmoitusten lukumäärä luvattomien poissaolojen aikana x Poliisilakiperusteisten kiinniottojen lukumäärä x Henkilöstä kirjattujen muiden sekalaisilmoitusten lukumäärä x Henkilöstä kirjattujen kadonnut henkilö – ilmoitusten lukumäärä x Vakavin yksittäinen rikosnimike rikoksesta epäillyn asemassa x Vakavin yksittäinen rikosnimike asianomistajan asemassa x Tutkijan yksittäiset havainnot (kuten: kokonaistutkimuksen aikana kir- jattu luvaton poissaolo sosiaaliviranomaiselle annettavana virka-apuna). Tutkimusta varten on kerätty laajempi aineisto kuin mitä tässä tutkimuksessa on voitu hyödyntää. Kokonaistutkimukseen osa-alueesen kirjatut dijaishuoltopaikan yksilöivät tiedot ovat esimerkiksi yksi osa erityisesti lastensuojelua ja sen sisältöä kehittävää tutkimusintressiä, joka on ollut yksi tutkimuksen kirjoittamisen lähtö- kohdista. Tehty tutkimus ei kuitenkaan ole oikea paikka julkaista niiden sijaishuol- topaikkojen nimiä, joista jatkuvasti poistutaan tai jonne ei syystä tai toisesta haluta palata. On hyvä kuitenkin todeta, että tutkimusaineisto ja tapa miten tutkimus on toteutettu paljastaa ne sijaishuoltopaikat, joista poistutaan toistuvasti tai johon ei palata lomien jälkeen. Vaihtoehtoisesti materiaali myös osoittaa ne sijaishuolto- paikat, joista ei poistuta lainkaan. Tältä osin kyseessä on tutkimustulos, josta on mahdollista todeta, että sijaishuoltopaikan valintaan ja sijaishuoltopaikan käytän- töihin keskittymällä voidaan saada vaikutusta myös luvattomien sijaishuoltopai- kasta poissaolemisten määriin ja kestoihin. Tietoen julkaiseminen paljastaisi mahdollisesti haasteellisten sijaishuoltopaikko- jen ohella myös yksittäisiä lapsia ja nuoria, jotka poistuvat toistuvasti tai ovat poissa pidempiä aikajaksoja. Myös otantatutkimuksessa on osa-alueita, joita ei ole laajasti hyödynnetty osana lopullista tutkimusta. Otannan kantavia teemoja ovat luvattoman poissaolon uusimiseen, luvattoman poissaolijoiden rikollisuuteen ja uhriutumiseen liittyvät havainnot sekä mahdolliset havainnot aineiston luotetta- vuudesta, kuten esimerkiksi mahdolliset systemaattiset virheet. Tarkastelun ulko- puolelle jäävät kuitenkin esimerkiksi kirjattujen rikosilmoitusten tarkempi ana- lyysi. 100 Acta Wasaensia 4 SIJAISHUOLTOPAIKASTA LUVATTA POISTUNEET LAPSET JA NUORET – KADONNEITA LAPSIA? Tässä luvussa tutustutaan kadonneiden lasten ja luvattomien kotoa sekä sijais- huoltopaikasta poissaolemisten käsitteisiin. Aihetta tarkastellaan ensisijaisesti kansainvälisestä näkökulmasta sekä viranomaiskäytäntöjen, lähdekirjallisuuden että empiirisen kansainvälisen aineiston perusteella. Aihe kytketään suomalaiseen viitekehykseen tutkimusasetelmasta, jossa Suomessa tapahtuvia luvattomia sijais- huoltopaikasta poissaolemisia koskettaa rajanveto luvatta poistumisten eli poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun ja eksyneiden, loukkaantuneiden tai muuten tuntemattomasta syystä kadonneiden lasten tai nuorten välillä. Luku toimii tältä osin pohjustuksena siihen, miten Suomessa tapahtuvia ja tässä tutkimuksessa läpikäytyjä luvattomia sijaishuoltopaikasta poissaolemisia käsitel- lään ja tulisiko käytäntöjä mahdollisesti muuttaa. Luku myös sisältää analyysiä edellä mainitusta luvattoman poissaolon ja kadonneen henkilön problematiikasta. Tätä rajanvedon problematiikka voi pohtia myös luvattoman poissaolon vakavuu- den tunnistamisen ja tunnustamisen kautta. Ensimmäisessä alaluvussa luvattomia poissaoloja tarkastellaan kansainvälisestä viitekehyksestä käsin. Johdantoluvun 1.3.1. mukaisesti useissa maissa kotoa tai si- jaishuoltopaikasta luvatta poistuneet lapset ja nuoret luokitellaan kadonneiksi henkilöiksi ja tämä on monissa maissa huomioitu myös poliisitoiminnallisesti310. Suomen poliisin toiminta kuuluu eurooppalaiseen välimaastoon siten, että Suo- messa tunnistetaan luvattomien poissaolijoiden ryhmä. Tilastoinnissa ja toimin- takäytännöissä luvattomia poissaolijoita ei kuitenkaan kohdella kadonneina hen- kilöinä311. Kansainvälistä viitekehystä käsittelevän alaluvun jälkeen alaluvussa 4.2 tarkastel- laan rajankäyntiä virka-aputehtävän ja kadonneen henkilön etsinnän välillä. Lu- vussa 4.3. esitellään muutamia tässä tutkimuksessa esille tulleita harvinaisempia suomalaisia erityispiirteitä luvattomiin poissaoloihin liittyen. Varsinaiset luvatto- man poissaolon päähavainnot käydään läpi kuitenkin luvussa 5. Alaluvussa 4.4 ni- dotaan yhteen kadonneen lapsen ja luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemi- sen tematiikkaa. 310 National Center for Missing & Exploited Children 2018 & Euroopan Komissio 2013:15. 311 Euroopan Komissio 2013:15. Acta Wasaensia 101 4.1 Kadonneen lapsen ja luvattoman poissaolon määritelmästä kansainvälisesti Johdantoluvussa 1.3.1. käsitellyn jaottelun mukaisesti luvattomia poissaoloja pi- detään kansainvälisessä viitekehyksessä yhtenä kadonneiden lasten ryhmänä. Lu- vatta poistumisten lisäksi muut neljä ryhmää ovat vanhempien suorittamat lapsi- kaappaukset, ilman vanhempaa tai huoltajaa maahan tulleiden lasten katoamiset, jonkun muun kuin vanhempien tai huoltajien suorittamat lapsikaappaukset sekä eksyneet, loukkaantuneet tai muuten tuntemattomasta syystä kadonneet lapset312. Suomi oli viimeinen Euroopan Unionin jäsenvaltio, joka otti käyttöön kadonnei- den lasten ja erityisesti lasten läheisten auttamiseksi tarkoitetun yleiseurooppalai- sen 116 000 -palvelunumeron, niin kutsutun kuuman linjan313. Suomessa palvelu avattiin hätäkeskuslaitoksen alaisuuteen 25.5.2016 eli tätä tutkimusta kirjoitetta- essa. Tämä kuvastanee parhaiten Suomessa tapahtuvia luvattomia poissaoloja työssään käsittelevien tahojen yhteistä suhtautumista luvattomien poissaolojen il- miöön. Kyseisen palvelun tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta vallitsi Suomessa eri- mielisyyttä vuosien ajan. Asiaa käsiteltiin aina Euroopan komissiossa saakka ja ai- heeseen liittyviä keskusteluja käytiin Suomen viranomaisten ja kansalaisjärjestö- jen sekä Euroopan komission ja Missing Children Europe – järjestön välillä. Asi- assa väläyteltiin jopa EU-asetuksen antamista sen vuoksi, että Suomi ei ottaisi pal- velua käyttöönsä314. Euroopan komissio alkoi olla asian tiimoilta haastavassa ti- lanteessa Suomen kanssa, sillä muissa EU-valtioissa palvelu oli ollut käytössä jo vähintään kahden vuoden ajan315. Viranomaisten lisäksi myös eurooppalainen ka- donneiden ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten kattojärjestö Missing Chil- dren Europe vetosi asiassa suomalaisiin ministereihin316. Vuonna 2012 Euroopan laajuisesti yhteensä 70 prosenttia 116 000- palveluun tul- leista puheluista kosketti Missing Children Europen ja yleisesti kansainvälisesti hyväksytyn jaottelun mukaisia lasten ja nuorten luvatta poistumisia317. Tässä va- lossa palvelulle on luvattomiin poissaoloihin puuttumisen näkökulmasta kysyntää ja tarvetta myös Suomessa. Palvelun käyttöönotto onkin kansallisesti ollut askel lapsiystävällisempään ja lapsen oikeuksia tunnustavampaan suuntaan. Palveluun 312 Missing Children Europe 2016 & Missing Children Europe 2018b. 313 Hätäkeskuslaitos 2016. 314 Kirjeenvaihto Euroopan komission lapsen oikeuksien koordinaattori Margaret Tuiten kanssa 2013. 315 Euroopan komissio 2017. 316 Missing Children Europen kirje sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikolle ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille 17.7.2013. 317 Missing Children Europe 2018. 102 Acta Wasaensia tosin otettiin yhteyttä sen käyttöönottohetkestä alkaen elokuun 2017 loppuun saakka yhteensä ainoastaan 182 kertaa. Luvattomiin poissaoloihin viittaavia yh- teydenottoja oli arviolta vain 7 puhelua. Virheellisiä tai tahattomia soittoja oli 100 kappaletta318. Euroopan laajuisesti 116 000 – palvelu on viime vuosina saanut yli 200 000 yhteydenottoa, mutta vuonna 2016 puheluita saapui ainoastaan 163 786 kappaletta319. Palvelu vaikuttaisi olevan Suomessa vielä tuntematon niille tahoille, joita varten palvelu on kehitetty. Edellä mainittujen Suomea ja muita maita koskevien lukujen, toimintakäytäntöjen sekä palveluiden käyttöönottovuosien vertailu pelkästään osoittaa, että Suomessa luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen suhtautumisessa on mahdol- lista tehdä huomattavia parannuksia. Luvattoman poissaolon ja kadonneiden las- ten tilastointiin liittyvät epäkohdat luovat haasteen ajatellen lapsen edun ensisijai- suuden periaatetta. Tähän peilaten uudistukset suomalaiseen järjestelmään ovat tervetulleita. 4.1.1 Luvattomien poissaolojen yleisyys ja toistuvuus aiempien tutkimusten valossa Kansallisesti ja kansainvälisesti vallitsee yksimielisyys siitä, että huostaanotetut lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva väestönosa320. Lastensuojelun väliintulo on jo tätä ennen tarkoittanut jonkun lapsen turvalliseen ja tasapainoi- seen kehitykseen vaikuttavan riskin olemassaoloa. Huostaanottopäätös on lasten- suojelun viimesijainen keino taata lapsen turvallinen kehitys ja kasvu. Tehdyn huostaanotto- tai kiireellisen sijoituksen päätöksen perimmäinen tarkoitus on siis estää havaittujen riskien toteutuminen321. Tämän tutkimuksen kohteena olevat huostaan otetut lapset kuuluvat haavoittu- vaan väestönosaan322 ja heidän elämässään on havaittu riskejä tai vaaroja (lasten- suojelulaki 40 §). Tämän lisäksi nämä lapset eivät syystä tai toisesta ole tai pysy siinä paikassa, joka heille on huostaanottopäätöksen perusteella järjestetty. Osa tutkimusaineistossa esiintyvistä lapsista tosin välttelee jo itse huostanottopää- töstä. Näin ollen osa lapsista ei ole välttämättä vielä kertaakaan edes käynyt sijais- huoltopaikassaan. Molemmat käyttäytymismallit ovat omiaan kasvattamaan lap- seen kohdistuvia riskejä323. 318 Hätäkeskuslaitos 2017. 319 Missing Children Europe 2017:2. 320 Vrt Kestilä ym. 2012:12 ja Lin 2012:2. 321 Lastensuojelun käsikirja 2017a. 322 Sosiaali- ja terveysministeriö 2014:15. 323 Gwinner 2017:8. Acta Wasaensia 103 Aiemmisas tutkimuksisa on todettu, että mitä pidempään lapsen kateissa olemi- nen kestää, sitä suurempi on lapsen riski vahingoittua324. Katson kateissa olemisen tässä kontekstissa käsittävän myös tutkimukseen kuuluvat luvattomat poissaolot, joihin on todettu liittyvän sekä ulkoisia että poissaolijan itse aiheuttamia riskejä325. Luvattomasti poissa oleva lapsi on vaarassa ajautua muun muassa seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan sekä muiden rikosten uhriksi326. Itse aiheutetuista ris- keistä ilmeisin ja perinteisesti yleisin on päihteiden väärinkäyttö327. Tämän lisäksi poissaoloilla on luonnollisesti kielteinen vaikutus koulunkäyntiin ja koulumenes- tykseen328. Luvattoman poissaolon aikaisiin riskeihin lukeutuvat luonnollisesti myös lepoon, ravintoon ja säätiloihin liittyvät universaalit riskitekijät, joita mah- dollisesti ulkona tai muuten huonoissa olosuhteissa tapahtuva luvaton poissaolo voi kiihdyttää. Riskeistä ja vaaroista selviytymiskeinoja ovat esimerkiksi seksin tai suojaamattoman seksin tarjoaminen asumista, ravintoa tai päihteitä vastaan329. Erään tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa joka kahdeksas nuori poistuu luvatto- masti sijaishuoltopaikastaan ainakin kerran sijoituksen aikana330. Yhdysvalloissa vuosittain noin 1-2 % sijoitetuista lapsista raportoidaan luvattomaksi poissaolijak- si331. Tämän tilaston erikoisuus on, että tilasto muodostetaan otanta-ajankohdan pohjalta. Tilasto kertoo siis sen, että 1-2 % sijoitetuista nuorista on ollut otantaa tehdessä luvattomasti poissa. Tilasto ei paljasta esimerkiksi kaikkien luvattomasti poissa olevien lasten kokonaislukumäärää. Englannissa tehdyn rekisteritutkimuk- sen mukaan enemmistö lasten katoamistapauksista on tapauksia, joissa kohde- henkilö on toistuvasti kateissa332. Missing Children Europen tilaston mukaan 15– 16 % luvattomasti poissa olevista lapsista poistuu sijaishuoltopaikasta tai jää pa- laamatta sinne useammin kuin kerran333. Toistuvasti luvattomasti poissaolevien lasten on todettu olevan ”korkeammassa riskissä”. Tämän vuoksi viranomaisten tulisi kohdistaa heihin tehokkaampia puuttumiskeinoja334. 324 Lin 2012:2. 325 Whitbeck et al. 2007:3. 326 Flowers 2001:56. 327 emt. 56. 328 Lin 2012:2. 329 Booth et al. 1999:1296 & Kim et al. 2009:24. 330 Whitbeck & Simons 1990. 331 U.S. Department of Health and Human Services 2016. 332 The Children’s Society 2011:41. 333 Missing Children Europe 2018c. 334 Euroopan komissio 2013:55. 104 Acta Wasaensia 4.1.2 Luvattomien poissaolojen jaottelua kansainvälisessä viitekehyksessä Luvattomista poissaoloista ja luvattomasti poissaolevista lapsista ja nuorista voi- daan havaita lukuisia yhtäläisyyksiä tai ominaispiirteitä. Tämän vuoksi luvatto- mien poissaolojen ja poissaolijoiden joukkoa on myös mahdollista jaotella tarkem- min. Poissaolon luonteen tunnistaminen on ensiarvioisen tärkeää poissaolijan ko- konaistilanteen arvioimiseksi335. Tosin jokaiseen poissaoloon tulisi suhtautua ai- nutkertaisena tapahtumana. Viranomaisten ja sijaishuoltopaikan kannalta luvattomiin poissaoloihin tai pois- saolijoihin suhtautumisessa kyse saattaa olla haitallisesta ja rutiininomaisesta suhtautumisesta kyseistä virkatehtävää tai tapahtumaa kohtaan. Haitallisia ru- tiineja on havaittu ylimpien laillisuusvalvojien toimesta muussa julkisessa toimin- nassa esimerkiksi sairaalan käytännöissä eristettäessä säännönmukaisesti kaikki sisään tulevat potilaat ilman tapauskohtaista harkintaa336. tai poliisilaitoksen va- kiintuneessa käytännössä pitää poliisilain perusteella kiinniotettuja kiinni yön yli erikseen arvioimatta perusteita edelleen kiinni pitämiselle337. Edellä mainituissa esimerkeissä yksilö- ja tapauskohtainen arviointi sekä kokonaisharkinta oli jätetty tekemättä. Yksilö- ja tapauskohtainen arviointi näyttää usein jäävän tekemättä myös luvattomissa sijaishuoltopaikasta poissaolemisissa. Viranomaisen harkinta- vallan käyttämiseen liittyy myös harkintavallan alittamisen käsite, jolloin tosiasi- allista harkintaa ei ole suoritettu338. Virka-apua annettaessa tällaista harkintaval- lan alittamista voi olla pitkään jatkuneen luvattoman poisssaolon käsittely ilman tosiasillista kadonneen henkilön etsintää ja aktiivisia toimenpiteitä. Yhtäläisyyksistä huolimatta jokaiseen poissaoloon sisältyy erityispiirteitä, jotka tulisi tapauskohtaisesti selvittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Brittiläi- sen tutkimuksen mukaan on esimerkiksi arvioitu, että valtaosa luvattomasti pois- saolevista majoittuu ystävien tai sukulaisten luona, mutta jopa noin 20 % nukkuu kadulla tai vailla vakinaista majoitusta ja 8-9 % poissaolijoista kohtaa luvattoman poissaolon aikana jonkinasteista haittaa339- Poissaolon luonnetta ja varsinkin to- teutunutta riskiä on usein helpompi arvioida vasta poissaolon päätyttyä. Tällöin keskeisimpiä huomioitavia seikkoja ovat poissaolon syy, kesto ja yksittäisen pois- saolijan poissaolojen toistuvuus. Poissaolon syy tulisi aina selvittää. Ainoastaan poissaolon syihin keskittymällä voidaan puuttua poissaolojen toistuvuuteen sekä mahdollisesti myös kestoon. 335 Mm. Lightfoot et al. 2011. 336 EOA Dnro 957/4/02. 337 EOA Dnro 2095/4/00. 338 Mäenpää 2017:293. 339 Moore 2010. Acta Wasaensia 105 Luvattomiin poissaoloihin keskittyneet tutkijat ja käytännön työntekijät ovat jaka- neet luvattomia poissaoloja tai vastaavasti luvattomasti poissaolevia nuoria eri ka- tegorioihin. Yhdysvalloissa luvattomien poissaolojen luonnetta ja niihin liittyviä riskejä laajasti tutkinut Flowers on jakanut poissaolijat neljään eri kategoriaan: x Jäähdyttelevät nuoret (floaters) – joita ovat nuoret (lapset), jotka poistuvat lyhyeksi ajaksi ja palaavat kotiin tai sijoituspaikkaan yleensä, kun asiat ovat rauhoittuneet. x Luvatta poistuvat nuoret (runawayas) – joita ovat nuoret (lapset), jotka ovat poistuessaan usein poissa pidempiä ajanjaksoja (viikkoja tai jopa kuukausia) johtuen kodin tai sijoituspaikan ongelmista tai nuoren (lapsen) henkilökohtaisista ongelmista. x Kehuskelevat nuoret (splitters) – joita ovat nuoret (lapset), jotka et- sivät elämäänsä jännitystä luvattoman poissaolon kautta ja usein he myös hakevat käyttäytymisellään arvostusta vertaistensa parista. x Luvattoman poissaolon kautta itsenäistyvät nuoret (Hard Rock Freaks) – joita ovat nuoret (lapset), jotka poistuvat kotoaan tai sijaishuol- topaikastaan usein pysyvästi tehden samalla valinnan elää omaa itsenäistä elämää kodin tai sijoituspaikan vakavien ongelmien vuoksi.340 Tätä tutkimusta tehdessäni vierailin Islannissa tutustumassa Islannin poliisin lä- hestymistapaan luvattomissa poissaoloissa. Tapasin Islannin tasolla edistyksel- listä työtä luvattomien poissaolojen parissa tehneen Guðmundur Fylkissonin. Hän on ottanut lähestymistavakseen selvittää paikat, joihin lapset ja nuoret hakeutuvat luvattomien poissaolojen aikana. Osa näistä lapsia ja nuoria majoittavista ja sa- malla heitä esimerkiksi seksuaalisesti riistävistä tahoista on tämän vuoksi alkanut nähdä lasten ja nuorten majoittamisen liian riskialttiina toimintana. Tämän joh- dosta perinteisesti nuoria majoittaneet rikolliset tai muulla tavoin kyseenalaiset tahot eivät enää ottaneet lapsia ja nuoria vastaan. Tällä on ollut myös luvattomia poissaoloja vähentävä vaikutus341. Samanaikaisesti tällä lähestymistaalla on rajoi- tettu sekä tarjontaa että kysyntää. 340 Flowers 2002:4. 341 Mbl.is 2018. 106 Acta Wasaensia Fylkisson alkoi keskittymään luvattomiin poissaoloihin loppuvuodesta 2014. Hän on siitä lähtien tilastoinut kaikki Islannin pääkaupunkiseudun poliisipiirin luvat- tomat poissaolot342. Hän toimii myös pääkaupunkiseudun ulkopuolisten poliisipii- rien asiantuntijana luvattomissa poissaoloissa ja muissa lasten ja nuorten ka- toamistapauksissa. Myös hän jakaa luvattomat poissaolijat neljään eri kategori- aan. Fylkissonin suorittama jako perustuu empiirisiin havaintoihin luvattomien poissaolojen tai luvattomasti poissaolevien lasten ja nuorten erityispiirteiden pe- rusteella: x Alkoholin, huumeiden ja muiden päihteiden vuoksi luvattomasti poistuvat tai kotiin tai sijoituspaikkaan palaamatta jäävät lapset ja nuoret. x Itsenäiset lapset ja nuoret, jotka vastustavat auktoriteetteja (vanhem- pia, lastensuojelulaitoksen työntekijöitä tai muita sillä hetkellä lapsesta vastuussa olevia tahoja) tai heille asetettuja rajoja, kuten kotiintuloaikoja. x huonoja koti-, tai laitosoloja pakenevat lapset tai nuoret. x Mielenterveyden häiriöistä kärsivät lapset ja nuoret343. Yhdysvalloissa on kehitetty myös riskiarvioon perustuva jaottelu. Tässä jaottelussa luvattomat poissaolot jaetaan luvattomaan poissaoloon liittyvien tunnistettujen riskien perusteella seuraavasti: x Kaikki varsinaiset luvattomat poissaolot - Broad Scope Runa- ways – ovat luvattomia poissaoloja, jolloin lapsi tai nuori on poissa vähin- tään yhden yön tai vaihtoehtoisesti alle 15-vuotias lapsi ei noudata sovittua kotiintuloaikaa. Lähes aikuisuuden kynnyksellä olevien nuorten osalta tä- hän ryhmään kuulumisessa vaaditaan jo kahden yön luvaton poissaolo. Näissä tapauksissa luvattoman poissaolon todelliset syyt määrittävät ris- kiarvion lopullisen tason. Riskiarvio toimiikin näissä tapauksissa joko jat- kuvana mittarina tai poissaolon riskin taso selviää vasta luvattoman pois- saolon päättyessä. x Luvattomien poissaolojen riskiryhmä - Policy Focal Runaways – ovat edelliseen luokkaan kuuluvia luvattomia poissaoloja, jolloin lapsella tai nuorella ei ole turvallista paikkaa, kotia tai sijoituspaikkaa, mihin mennä. Näissä tapauksissa turvallisen paikan puute itsessään on tekijä, joka nostaa luvattoman poissaolon riskin ja lasta tai nuorta uhkaavan vaa- ran korkeammalle tasolle. Poissaolon syyn arvioinnilla ei ole enää niinkään 342 Poliisipiiri käsittää seuraavat kaupungit: Reykjavík, Kópavogur, Hafnarfjörður, Grafarholt ja Úl- farsárdalur. Alueella asuu yli 60 % Islannin väestöstä. Ks. https://www.logreglan.is/logreglan/um- daemin/hofudborgarsvaedi/ 343 Fylkisson 2018. Acta Wasaensia 107 merkitystä, vaan näihin poissaoloihin pitäisi syystä riippumatta puuttua nopealla toiminnalla. x Lyhyet luvattomat poissaolot - Runaway Gestures – ovat luvatta poistumisia, jolloin lapsi tai nuori on poissa ainoastaan joitain tunteja viet- tämättä kuitenkaan yötä poissa kotoa. Näitä tapauksia ei Yhdysvalloissa ti- lastollisesti lasketa luvattomiksi poissaoloiksi, vaikka luvattomasta poissa- olosta olisikin erikseen tehty katoamisilmoitus.344 Jaotteluiden suomennoksissa olen hyödyntänyt myöhemmin tässä tutkimuksessa sekä aiemmissa tutkimuksissani ja muussa lastensuojelun kehittämistyössä teke- miäni havaintoja luvattomista poissaoloista ja luvattomasti poissaolevista lapsista ja nuorista. Yhdysvaltojen riskeihin perustuvan jaottelun suomennokset ovat ai- noastaan otsikoita, jotiden aukaiseminen vaatii koko luvattoman poissaolon luon- teen kuvauksen. Flowersin ja Fylkissonin jaottelut kuvastavat nykyaikaisesti näh- däkseni parhaiten sitä, mitä myös Suomessa luvattomien poissaolojen aikana ta- pahtuu sekä minkälaisia riskejä poissaolijat kohtaavat. 4.1.3 Luvattomien poissaolojen jaottelun mahdollisuuksia kansallisesti PATJA-aineiston ja kirjallisuuden valossa Keskeisimpänä luvattomaan poissaoloon liittyvänä lähtökohtana tässä tutkimuk- sessa on tarkastella luvatonta poissaoloa poliisin toimintakäytäntöjen ja poliisin tekemien kirjausten näkökulmasta. Suomen poliisin toimintakäytännöt ja kirjauk- set jossain määrin tunnistavat luvattomat poissaolot olemassa olevaksi ja toistu- vaksi tapahtumaksi tai ilmiöksi345. Tehdyistä kirjauksista pystyy erittelemään ja erottamaan luvattoman poissaolon. Luvattomien poissaolojen universaalia samankaltaisuutta kuvaa parhaiten se, että suomalaisessa viitekehyksessä on mahdollista tunnistaa kaikkien edellä mainittu- jen jaottelujen mukaista käyttäytymistä tai poissaolojen syitä. Seuraavissa alalu- vuissa on nostettu PATJA-aineistoon peilaten tiettyjä samankaltaisuuksia suoma- laisista luvattomista poissaoloista. Tähän luokittelu- ja jaotteluteemaan liittyen suomalaisen lastensuojelukentän sa- teenvarjojärjestö Lastensuojelun keskusliitto on vuodelta 2013 peräisin olevassa Hatkassa - selvityksessä tarkastellut luvattomien poissaolojen syitä lasten ja nuor- ten sekä lastensuojelulaitosten näkökulmasta. Lapset ja nuoret itse ovat selvitystä 344 Finkelhor et al. 1988:173–175. 345 Euroopan komissio 2013:15. 108 Acta Wasaensia varten kertoneet lastensuojelulaitoksen henkilökunnalle yleisimmiksi luvattomien poissaolojen syiksi seuraavat tekijät: x lastensuojelulaitoksen ulkopuoliset vetovoimatekijät x nuoren omaan vointiin liittyvät seikat x lastensuojelulaitoksesta johtuvat syyt x selittämätön, suunnittelematon ja harkitsematon teko x nuoren kaipuu vapauteen. Vastavuoroisesti sijaishuoltopaikan omien näkemysten mukaan eniten luvatto- maan poissaoloon vaikuttaa, että: x lapsi on sijoitusta vastaan x lapsen sijoitus on tapahtunut myöhäisessä teini-iässä x lapsen vanhemmat vastustavat sijoitusta x lapsen valmistelu tulevaan sijoitukseen on puutteellista x lastensuojelulaitos ei vastaa lapsen tarpeisiin346. Hatkassa – selvitys on viimeisin luvatonta sijaishuoltopaikasta poissaolemista kä- sitellyt suomalainen teos. Monelta osin siinä esille tuodut lasten ja nuorten sekä sijaishuoltopaikkojen näkemykset vastaavat aiemmin mainittuja kansainvälisiä ja- otteluja luvattomista poissaoloista. Mikäli esimerkiksi luvattoman poissaolon syy on nuoren sanoin lastensuojelulaitoksessa tai lastensuojelulaitoksen sanoin sijoi- tus ei vastaa lapsen tarpeisiin, on luvattomien poissaolojen ennalta ehkäisy mah- dollista. Tältä osin kyse lapsen mielipiteen selvittämisestä, osallisuudesta ja jatku- vasta arvioinnista. Lastensuojelussa onkin selvitettävä, ovatko lapselle tarjotut palvelut oikeita ja riittäviä kokonaisuus huomioon ottaen347. Tähän kokonaisuu- teen liittyy erityisesti sijaishuoltopaikassa pysyminen. 4.1.3.1 Lyhyet luvattomat poissaolot Suomessa on selkeästi havaittavissa Flowersin listauksen jäähdyttelijöihin kuu- luva ryhmä348. Islantilaiseen empiirisiin havaintoihin liittyvässä jaottelussa puo- lestaan itsenäiset nuoret349 lienevät lähinnä tätä luvattoman poissaolon ryhmää. 346 Lastensuojelun keskusliitto 2013:21–22. 347 Ks. esim EOAK Dnro 185/2018, jonka mukaisesti huostaanotetulla ja kodin ulkopuolelle sijoite- tulla lapsella on ehdoton oikeus saada sellaista hoitoa ja huolenpitoa, jota huostaanoton ja sijais- huollon tarkoitus hänen kohdallaan yksilöllisesti merkitsee 348 Flowers 2002:4. 349 Fylkisson 2018. Acta Wasaensia 109 Yhdysvaltalainen riskiarvioon liittyvä malli350 sulkee tämän kategorian luvatto- mien poissaolojen ulkopuolelle. Tehdyn kokonaistutkimuksen näkökulmasta tä- hän luokkaan kuuluvia luvattomia poissaoloja kuvastaa erityisesti sen kesto ja päättymistapa. Lyhyet poissaolot ja itsenäinen sijaishuoltopaikkaan palaaminen ovat näissa poissaoloissa merkityksellinen indikaattori. Haasteelliseksi näiden in- dikaattorien käytön tekee se, että ne paljastuvat vasta poissaolon päättyessä. Näen itse jäähdyttelijöiden tai itsenäisten nuorten ryhmän olevan enemmänkin murrosikään liittyvä vaihe. Tässä yhteydessä kutsun tätä ryhmää yhdysvaltalaisen jaottelun mukaisesti luvattomiksi poissaoloiksi. Näissä poissaoloissa ei lähtökoh- taisesti ole luvattoman poissaolon taikka tosiasiallisesti kateissa olemisen ja siten erityisesti kasvaneen riskin ongelmia. Tässä tutkimuksessa tähän ryhmään kuulu- vat luvattomat poissaolot näkyvät kuitenkin PATJA-aineistossa sen vuoksi, että poissaolijat ovat lastensuojelun asiakkaita ja heistä on esitetty virka-apupyyntö heidän tavoittamisekseen sijaishuoltopaikkaan toimittamista varten. Edellisen lisäksi on myös huomioitav, että jokaisesta lyhyestä sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisesta ei esitetä virka-apupyyntöä poliisille. Tähän vaikuttavat kir- jaus- ja ilmoitusviiveet sekä paikallisesti sovitut käytännöt, joita kansallinen oh- jaus ei kuitenkaan tunne. Tehdystä ilmoituksesta tulee aina kirjata ilmoitus myös PATJA:an. Tutkimuksessa nousi esille myös huomioon otettava erityispiirre, jossa osa lapsista tai nuorista poistuu kotoaan tai jää palaamatta sinne ja hänestä teh- dään kiireellisen sijoituksen päätös sekä samalla virka-apupyyntö poliisille lapsen tai nuoren löytämiseksi ja sijoituspaikkaan toimittamiseksi. Ilman huostaanotto- tai kiireellisen sijoituksen päätöstä vanhempiensa luona asu- vasta jäähdyttelijästä, itsenäisestä nuoresta tai lyhyestä poissaolosta ei voi tehdä virka-apuilmoitusta, sillä lastensuojeluviranomaiselta puuttuu lastensuojelulain mukainen toimivalta virka-avun pyytämiseen351. On myös oletettavaa, että nuoren vanhemmat hoitaisivat asian itsenäisesti tai vasta poissaolon pitkittyessä he olisi- vat yhteydessä poliisiin. Tällöin asia otettaisiin esille kadonneen henkilön etsin- tänä ja tutkintana. Tosin kokonaistutkimuksessa esille tulleista 97 kadonneen hen- kilön etsintänä kirjatusta tapauksesta peräti 34 oli alkanut kotoa. Poissaolon ai- kana myös lastensuojeluviranomainen on arvioinut huostaanottoperusteiden täyt- tyvän. Tämän lisäksi lastensuojeluviranomainen on arvioinut virka-apupyynnön esittämisen välttämättömäksi. Yleisellä tasolla luvattoman poissaolon luonteen kokonaisarviontiin liittyvät seikat eivät siis ole mustavalkoisia. Ryhmissä voi myös 350 Finkelhor et al. 1988:173–175. 351 Ks. lisää toimivallan käsitteestä luvussa 2.2. 110 Acta Wasaensia olla päällekkäisyyksiä sekä siirtymiä ryhmästä toiseen352. Tältä osin näen myös tär- keänä, että jokainen lyhyt luvaton poissaolo kirjataan myös poliisin järjestelmiin toisin kuin yhdysvaltalaisessa mallissa toimitaan. 4.1.3.2 Luvattomien poissaolojen riskiryhmä Flowersin listauksen mukaiset luvatta poistujat ja kehuskelijat näen ryhmänä, jotka muodostavat tämän tutkimuksen kannalta keskeisimmän rajan luvattoman poissaolon muuttumisesta tosiasiallisesti konkreettisessa vaarassa olevan kadon- neen henkilön tapaukseksi. Fylkissonin jaottelun mukaan tähän ryhmään kuului- sivat päihteiden väärinkäytön vuoksi ja mielenterveydellisistä syistä kotoaan tai sijaishuoltopaikasta poistuvat nuoret. Yhdysvaltalaisessa riskiarvioon perustu- vassa jaottelussa kasvanutta riskiä pohditaan sen kautta, miten todennäköisestä on, että luvaton poissaolo päättyy turvallisesti353. Suomalaisessa luvattomien poissaolojen viitekehyksessä riskiryhmään kuuluisivat x toistuvasti luvattomasti poissaolevat x luvattomasti poissaolevat, joilla on vaara rikoksen tai kaikenlaisen hyväk- sikäytön uhriksi ajautumisesta x luvattomasti poissaolevat, joilla on taipumus rikolliseen käyttäytymiseen sekä x pitkään luvattomasti poissaolevat. Toistuvilla poissaoloilla näyttää tehdyn otantatutkimuksen mukaan olevan yhteys myös rikolliseen käyttäytymiseen. Toistuvat luvattomat poissaolot näyttäytyvät tä- män lisäksi samanlaisena ilmiönä kuin rikoksen uusiminen, jossa esimerkiksi va- pautuneiden vankien uusintarikollisuustaso on noin 60 prosenttia354. Samalla ta- voin luvattomat poissaolot kasautuvat tietyille henkilöille. Luvattoman poissaolon aikaista rikollista käyttäytymistä selittää jo pelkästään alaikäisen toimeentuloon liittyvät haasteet. Tulonläteitä ei ole ja luvattoman poissaolon aikana eläminen sekä mahdolliset päihteet on jollain keinolla rahoitettava. Vastavuoroisesti elämi- sen ja päihteiden rahoittaminen aiheuttaa rikollisen käyttäytymisen ohella myös riskin ajautua rikoksen uhriksi tai hyväksikäytetyksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suoritetun luvattomia poissaoloja koskevan kyselytutkimuksen mukaan noin pro- 352 Flowers 2002:5. 353 Finkelhor et al. 1988:173-175. 354 Rikosseuraamuslaitos 2018:20. Acta Wasaensia 111 sentti luvattomista poissaolijoista rahoittaa poissaolonsa seksiä myymällä. Täl- laista pakottavasta syystä tapahtuvaa seksin myymistä kutsutaankin termillä sur- vival sex355. Yksi askel suomalaisiin luvattomiin poissaoloihin puuttumisessa olisi poissaolojen syiden, keston ja toistuvuuden arviointi ja kirjaaminen sekä edelleen tämän poh- jalta tapahtuvan riskiarvion kehittäminen. Poissaolojen erilaisuuksien vuoksi esi- merkiksi pelkästään luvattoman poissaolon pituus ei määritä riskin kohdetumisen todennäköisyyttä. 4.1.3.3 Luvattoman poissaolon myötä itsenäistyvät nuoret Pidempään huonoja oloja pakenevat nuoret ovat nähtävissä oleva ilmiö myös Suo- messa. Flowersin jaottelun mukaisesti kyseessä ovat poistumalla itsenäistyvät ja Fylkissonin empiirisen jaottelun mukaisesti huonoja koti- tai laitosoloja pakenevat nuoret. Tässä tutkimuksessa ei ole kuitenkaan tutkittu sitä, onko yksittäisessä lu- vatta poistumisessa poistumispäätöksen takana mahdollisesti huonon sijaishuol- topaikan karttelu. Kuitenkin esimerkiksi yli 100 päivää kestäneitä luvattomia pois- saoloja oli kokonaistutkimuksessa 179 kappaletta. Näistä poissaoloista 34 eli aino- astaan 19 prosenttia päättyi siihen, että lapsi tai nuori varmuudella palasi itse ta- kaisin sijaishuoltopaikkaan. Tähän vaikuttaa kuitenkin myös se, että 100 päivää kestäneen luvattoman poissaolon jäljiltä lapsella tai nuorella ei ole enää määrättyä sijaishuoltopaikkaa, mihin palata. Lisäksi tehtyyn kokonaistutkimukseen sisältyy 54 poissaoloa, joissa sijoitettu lapsi täytti 18 vuotta luvattoman poissaolon aikana. Täysi-ikäiseksi tulemisen myötä lastensuojeluviranomaisen esittämä virka-apupyyntö ei ole enää lainmukainen, sillä huostassapito lakkaa (lastensuojelulaki 6§ ja 47 §). Tämän seurauksena las- tensuojeluviranomaisen esittämä virka-apupyyntö sekä etsintäkuulutus on perut- tava. Käytännössä etsintäkuulutuksen viimeiseksi voimassaolopäiväksi on mer- kitty 18-vuotissyntymäpäivä. Suoritetun tutkimuksen perusteella epäselväksi jää, miten lastensuojeluviran- omainen tai sosiaaliviranomainen tämän jälkeen seuraa näiden yksittäisten hen- kilöiden löytymistä tai tavoittamista. Yhtä kaikki poliisin toimivalta lastensuojelu- lain perusteella sijoitettujen lapsen tavoittamiseen päättyy tämän täyttäessä 18 vuotta. Mikään virka-apuilmoituksissa kirjattu ei viitannut siihen, että poliisikaan 355 National Clearinghouse on Families and Youth 2017:11. 112 Acta Wasaensia kaipaisi näitä henkilöitä tämän virka-apupyynnön vanhentumisen jälkeen. On- gelma olisi kierrettävissä siten, että luvaton poissaolo kirjattaisiin kadonneen hen- kilön etsintänä. Täysi-ikäiseksi tulemisen kautta virka-apupyynnön ja etsintäkuulutuksen peruut- taminen tai peruminen on monelta osin ongelmallinen ajatellen nykyistä toimin- takäytäntöä. Lastensuojeluviranomaisella ei ole oikeutta pyytää 18 vuotta täyttä- nyttä henkilöä etsittäväksi ja palautettavaksi sijaishuoltopaikkaan. Nuoren ja po- liisin näkökulmasta tilanne on vielä ongelmallisempi. Nuori voi tosiasiallisesti olla yhä viranomaistuen tarpeessa, mutta lastensuojeluviranomaisella ei ole enää toi- mivaltaa lapseen nähden. Sijaishuollon päättymisen valmistelu ja 21-vuotiaaksi asti jatkuvan lastensuojelun jälkihuollon356 aloittamisen valmistelu ja ajoitus on- kin nostettu yhdeksi valtakunnalliseksi lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen kohteeksi Sosiaali- ja Terveysministeriön lastensuojelun tilaa pohtineessa työryh- mässä357. Luvattoman poissaolon aikana tapahtuvalla täysi-ikäiseksi tulemisella voi olla kielteinen vaikutus huostaanotetun lapsen oikeudelle ja mahdollisuudelle päästä osalliseksi lastensuojelulain tarkoittamasta lastensuojelun jälkihuollosta. 4.2 Virka-aputehtävän ja kadonneen henkilön etsinnän välistä rajankäyntiä Suomessa ei ole käytössä edellä esiteltyjä luvattomien poissaolojen jaotteluja tai kansallista systemaattista riskiarvioita. Näen jaottelun tärkeäksi osaksi luvatto- mien poissaolojen luonteen ja riskien tunnistamisessa. Tässä tutkimuksessa en ole korostanut jaottelun merkityksellisyyttä Suomessa. Olen lähestynyt luvattomia poissasaoloja systemaattisen riskiarvion kehittämisen kautta. Laadukas riskiar- vion suorittaminen kuitenkin vaatii luvattomien poissaolojen ja luvattomasti pois- saolevien ominaispiirteiden tuntemista. Jaottelu on siis osa onnistunutta riskiar- viota, sillä vain osa luvattomasti poissa olevista on todellisessa vaarassa. Luvaton poissaolo itsessään on kuitenkin omiaan korottamaan lapsiin kohdistuvien vaaro- jen ja riskien toteutumista358. Käytännössä monikin luvaton sijaishuoltopaikasta poissa oleminen tulisi luoki- tella kadonneeksi henkilöksi. Niissä myös täyttyy kriteerit, jolloin tutkinta- ja et- sintätoimenpiteet olisi käynnistettävä viipymättä. Tutkituissa virka-apuilmoituk- sissa havaittuja viitteitä aktiivisen etsinnän suorittamisen aloittamiseksi olivat 356 Lakialoite LA 86/2018 sisältyi hallituksen esitykseen HE 237/2018 ja sen mukaisesti jälkihuol- lon ikäraja nousee 25 ikävuoteen 1.1.2020 lukien. 357 Sosiaali- ja terveysministeriö 2013:70. 358 Office of the Deputy Prime Minister 2002:17. Acta Wasaensia 113 muun muassa seuraavat esimerkit, joidenka alapuolella olevat kursivoidut tekstit ovat lainauksia virka-apuilmoituksista: x lapsen lääkehoitoa vaativat perussairaudet o N kertoi, että tulee käyttämään tällä reissulla päihteitä. N:llä on psyykelääkitys, eikä hänellä ole lääkkeitä mukanaan. x lapsen kehityshäiriöt o N on lievästi kehitysvammainen x lapsen kielitaidottomuus o N on erityisen haavoittuvassa asemassa huonon kielitaitonsa ja päihdeongelmansa vuoksi x lapsen taipumus hakeutua itseään vanhempaan vastakkaisen sukupuolen seuraan o On erittäin suuressa riskissä tulla hyväksikäytetyksi itseään van- hempien miesten toimesta. Myös päihteidenkäytöstä on huolta. x vaara lapsen uhriutumisesta o N:llä ei tieittävästi rahaa. Nyt ei ole vastannut puhelimeensa. Ris- kitekijät liittyvät alkoholin käyttöön sekä siihen että ei osaa suo- jella itseään ja on helposti vietävissä tai houkuteltavissa itselleen vaarallisiin asioihin. x lapsen päihdeongelmat o N on asunnossa, jossa on aikuisia miehiä, alkoholia ja huumeita. x lapsen itsetuhoisuus o N on psyykkisesti epävakaassa tilassa. Laittanut myös itsetuhoi- sia viestejä. x lapsen väkivaltaisuus o N on otettu kiinni rikoksesta epäiltynä virkamiehen väkivaltai- seen vastustamiseen sekä pahoinpitelyyn. 114 Acta Wasaensia x kohtuullisen pitkät poissaolot (vrt. kadonneen henkilön etsinnän kritee- rien täyttymiseen). o N on karannut (11 päivää sitten). Ei ole tavoitettu, koska ei ole omaa puhelinta mukana. Lastensuojelun työntekijöillä on huoli N:n turvallisuudesta, koska N:llä on taustalla päihteiden käyttöä. Poliisipartio tapasi N:n (11 päivän päästä) liittyen törkeän var- kauden ja moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yrityksestä. Edellä mainittuja viitteitä tuli esille säännöllisesti. Suurin osa näistä viitteistä on ollut tiedossa jo virka-apuilmoitusta PATJA:an kirjattaessa. PATJA-kirjauksista tehtyjen havaintojen perusteella näillä viitteillä ei useinkaan ollut merkitystä siihen, kuinka aktiivisesti lasta tai nuorta etsittiin. Keskeisin tällainen viite on se, että lu- vatonta poissaoloa ei pitkäänkään jatkuneen poissaolon aikana ollut kirjattu kadon- neeksi henkilöksi. Huomionarvoista on myös esimerkeissäkin esille tulleet havain- not usean riskitekijän yhteisvaikutuksesta. Mahdollinen etsinnän tai muiden toimenpiteiden priorisointi ei myöskään millään tasolla välittynyt poissaolosta tehdyistä kirjauksista. Selvät viitteet aktiivisen ka- donneen henkilön etsinnän kriteerien täyttymisestä, eivät näytä todellisuudessa joh- tavan aktiiviseen etsintään. Yksi asiaan vaikuttava tekijä lienee se, että konkreetti- sen vaaran arvioinnissa ei ole tällä hetkellä olemassa selkeitä kansallisia kriteereitä. Maissa, joissa riski- tai vaaran arviointia tehdään, asiaa lähestytään yksilöllisesti tunnistettujen riskiä kohottavien tekijöiden kautta359. Edellä mainitut esimerkit kiistatta ovat riskiä kohottavia tekijöitä. Tutkimuksessa myös ilmeni, että luvattomia poissaoloja tai katoamisia on toistu- vasti kirjattu samanaikaisesti sekä virka-apuna lastensuojeluviranomaiselle että ka- donneena henkilönä. Näissä tapauksissa esille nousi myös havainto lapsen kotoa poistumisesta, jossa vanhemmat olivat ilmoittaneet lapsensa kadonneeksi. Tämän jälkeen lastensuojeluviranomainen on päätynyt tekemään lapsesta kiireellisen sijoi- tuksen päätöksen sekä poissaolosta johtuvan virka-apupyynnön poliisille. Näissä tapauksissa kadonneen henkilön etsintä on siis kirjattu ensin ja virka-apu tehtävä on syntynyt jälkikäteen. Näissäkään tapauksissa priorisointi ei välittynyt kirjatuista ilmoituksista. 359 Ks. https://ftp.amberalert.eu/risk/Risk2016.pdf, missä esille nostetaan muun muassa muuttu- nut käytös, päihdeongelmat, seurassa olevat muut henkilöt ja luvattomien poissaolojen yleissyys tai https://www.cscb-new.co.uk/wp-content/uploads/2015/11/Missing-Child-Risk-Assess- ment.pdf, missä riskin arviointi on jatkuvaa. Acta Wasaensia 115 Edellä mainitut havainnot osoittavat, että rajankäynti kadonneen henkilön etsinnän ja virka-aputehtävän välillä on yksi keskeisistä toimintakäytäntöihin liittyvistä haasteista. Rajankäynti on tältä osin luotu keinotekoiseksi Poliisihallituksen ohjeis- tuksen ja sitä kautta PATJA:an kirjattavan tutkintanimikkeen kautta. Tämä keino- tekoinen raja olisi mahdollista poistaa käytäntöjä muuttamalla. Tältä osin täytyy huomioida, että tässä PATJA-aineisto keskittyy ainoastaan poliisin toimintaan Po- liisihallituksen ohjeistuksen valossa. Tehdyt kirjaukset ja niistä ilmenevät toimin- takäytännöt eri toimijoiden välillä osoittavat kuitenkin, että poliisin ohella kaikilla toimijoilla on kehittämisen varaa luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen ennalta ehkäisemisessä, pysäyttämisessä, ja jälkihoidossa. Viime kädessä kyse on lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen toteuttamisesta. 4.3 Kansallisia luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyviä harvinaisempia erityispiirteitä Seuraavien alalukujen havainnot nousivat esille PATJA-aineistossa toistuvina ha- vaintoina. Näiden havaintojen yleisyys ei kuitenkaan ollut omiaan nostamaan niitä luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen ilmiön keskiöön. Tässä yhtey- dessä esitetyt erityispiirteet kuvaavat luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaole- misen luonnetta toimintana, jossa tosiasiallisesti ja aktiivisesti vältellään sijais- huoltopaikkaa tai lastensuojeluviranomaista. Tämän aktiivisen välttelyn suhdetta on hyvä jatkuvasti peilata lapsen tai nuoren kokonaistilanteeseen, jossa: x Lapsi tai nuori on huostaanotettu tai kiireellisesti sijoitettu ja x Lapsi tai nuori jostain syystä välttelee sijaishuoltopaikkaan menemistä tai sinne palaamista. Esille nousseet välttelyn muodot ovat sijoituksen päättyminen luvattoman poissa- olon aikana sekä kiireellisen sijoituksen vältteleminen luvattoman poissaolon avulla. Myös 18 vuotta täyttäminen luvattoman poissaolon aikana kuvastaa tätä välttelyn muotoa. Kaikkia toimintamalleja kuitenkin yhdistää varsinaisten lasten- suojelutoimenpiteiden tai viranomaisten vältteleminen. Tältä osin kyse on myös aiemmin mainitusta luvattoman poissaolon kautta itsenäistymisestä. 4.3.1 Sijoituksen päättyminen luvattoman poissaolon aikana Sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisen avulla tai muuten luvattoman poissaolon aikana tapahtuvat sijaishuoltopaikan vaihtumiset tai huostaanoton päättymiset 116 Acta Wasaensia sekä luvatta poistumisen aikana täysi-ikäiseksi tuleminen olivat ilmiöitä, joiden olemassa olon tiesin jo ennen tämän rekisteritutkimuksen suorittamista. Tämän vuoksi nämä luvattomaan poissaoloon liittyvät erityispiirteet oli mahdollista ottaa huomioon jo rekisteritutkimusta aloitettaessa. Kyseessä oli siis laadulliseen tutki- mukseen liittyvä havainnon pelkistäminen, jossa tarkasteltava kohde oli tunnis- tettu rekisteritutkimusta aloitettaessa360. Selkeästi PATJA:an kirjattuna huostaanoton purkamisia tai päättymisiä sekä si- jaishuoltopaikan vaihtumisia oli kahden vuoden aikana 175 kappaletta. Koko kah- den vuoden otantajakson aikana luvattomia poissaoloja oli 6389, joten tämä eri- tyispiirre edustaa hieman vajaata 3 %:a kaikista luvattomista poissaoloista. Sanalla selkeä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että huostaanoton päättyminen kävi PATJA-merkinnöistä selkeästi ilmi tai sijaishuoltopaikan vaihtuminen oli selke- ästi mainittu jossain PATJA-ilmoituksen osa-alueista. Poliisille oli kokonaistutkimuksen tarkastelujaksolla myös toistuvasti tehty epäsel- vempiä ilmoituksia lastensuojelulain mukaisen huostaanottopäätöksen purkami- sesta ja siten lastensuojeluviranomaisen esittämän virka-apupyynnön peruuttami- sesta. Näiden epäselvien ilmoitusten ja siten rekistereihin kirjatun tiedon valossa ei selviä, onko nuori tosiasiallisesti näissä tapauksissa löytynyt. Erääseen ilmoi- tukseen oli esimerkiksi kirjattu ”siirtynyt toiseen laitokseen, joten (etsinnän) voi perua”. Pelkkä sijaishuoltopaikan vaihtuminen ei kuitenkaan kirjausten perus- teella tarkoita sitä, että lapsi on tosiasiallisesti löytynyt. Hyvin yleistä myös oli, että pitkään avoinna olleen virka-apupyynnön kohdalla lapsi pyydettiin palauttamaan eri paikkaan, koska alkuperäisen sijaishuoltopaikan paikka oli varattu jo jollekin muulle. Mainitussa esimerkissä ei millään tavalla selviä, miten poliisi on varmis- tunut, että lapsi on tosiasiallisesti tässä uudessa paikassa ja mitä merkitään etsin- täkuulutukseen nuoren löytymispäiväksi. Vaihtuneen sijaishuoltopaikan myötä osa ilmoituksista oli kirjattu kokonaan uu- teen poliisipiiriin siitä syystä, että sijaishuoltopaikka oli vaihtunut. Tosiasiallisesti nuorta ei tässä välissä ollut tavoitettu. Virka-apupyynnön kirjaaminen uuteen pii- riin aiheuttaa automaattisesti tilastoharhan siten, että yksi luvaton poissaolo on kirjattu kaksi eri kertaa. En ole kirjausteknisten eroavaisuuksien vuoksi aukotto- masti pystynyt tässä tutkimuksessa sulkemaan pois näitä päällekkäisiä ilmoituk- sia. Mikäli alkuperäisessä tai uuteen piirin kirjatussa ilmoituksessa on selkeästi kirjattu, että kyseessä on ilmoituksen siirto, on seuranta tehty ja tilastoharhan mahdollisuus eliminoitu. Tältä osin kyse on jälleen kirjaamisen laatuun, kirjaamis- käytäntöihin liittyvistä seikoista. Viime kädessä kyse on viranomaiskirjausten 360 Alasuutari 2012:31-32. Acta Wasaensia 117 eheydestä ja luotettavuudesta. Esimerkiksi eräässä poliisipiiristä toiseen poliisipii- riin siirretyssä luvattoman poissaolon ilmoituksessa oli tosiasiallisesti kyse kahden päivän luvattomasta poissaolosta. Pelkästään alkuperäisen poliisipiirin ilmoitusta tulkitsemalla poissaolon voisi tukita yli kuukauden mittaiseksi. Ilmoituksen ja vas- tuun siirron yhteydessä kirjaukset eivät enää vastanneet totuutta. Sijaishuoltopaikan vaihtumiset ovat luonnollinen seuraamus pitkään jatkuneesta luvattomasta poissaolosta. Sijaishuoltopaikoille on kova kysyntä ja tyhjät paikat on täytettävä uusilla lapsilla ja nuorilla. Usein toistuva ilmiö olikin, että lapsi tai nuori palautettiin kaupungin tai kuntayhtymän vastaanottoyksiköihin tai lasten- suojalaitoksiin, joissa oli tarjolla pysäytyshoitojaksoja tai erityisen huolenpidon yksikköjä. PATJA-kirjauksista ei käynyt sijaishuoltopaikan vaihtumisen syyt. Ai- hetta on sivuttu myös eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa, joka koskee en- nalta ilmoittamatonta tarkastusta lastensuojelun sijaishuoltoyksikköön. EOAK Dnro 1002/2016. Ennalta ilmoittamattoman tarkastuksen tarkoituksena on ollut tutustua sijaishuoltoyksikön tiloihin ja toimintakäytäntöihin. Tarkastuksella on käsitelty muun muassa kieleen ja kulttuuriin, koulunkäyntiin, dokumentointiin sekä rajoitustoimenpiteisiin liittyviä seikkoja. Tarkastuksella kävi ilmi, että sijaishuoltoyksikkö oli tehnyt lastensuojelulain 70 §:n mukaisen eristämispäätöksen sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneesta lapsesta, joka oli tavattu Helsingissä. Luvattoman poissaolon päätteeksi lapsi oli siirretty Hel- singin kaupungin arviointi- ja vastaanottoyksikköön Helsinkiin ennen palauttamis- taan varsinaiseen sijaishuoltoyksikköön. Toimintakäytäntö perustuu Helsingin kaupungin ohjauskirjeeseen, jonka mukai- sesti Helsingistä löydetyt Helsingin sijoittamat lapset ja nuoret siirretään Helsingin kaupungin arviointi- ja vastaanottoyksikköön odottamaan jatkokuljetusta. Ratkaisussaan oikeusasiamies on todennut, että sijaishuoltopaikalla tai sen henki- löstöllä ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa rajoitustoimenpiteistä päättämiseen si- jaishuoltopaikan ulkopuolella. Tällaisessa virka-apuna annettavassa tilapäisessä si- jaishuoltopaikan vaihdossa liikkumisvapautta rajoittavista päätöksistä ja eristämi- sestä päätöksen tekee väliaikaisen sijoituspaikan työntekijä. Sijaishuoltopaikan vaihtumisten ohella PATJA-kirjausten perusteella pystyi myös tulkitsemaan, että pitkään jatkuneen luvattoman poissaolon päätteeksi lapsen tai nuoren huostaanottopäätös olisi päättynyt. Varmuudella näin on ainakin toimittu kiireellisten sijoitusten tapauksissa, joita käsitellään seuraavassa alaluvussa. Luvattoman poissaolon avulla tapahtuva koko huostaanottopäätöksen raukeami- nen ja huostaanoton tarkoituksen toteutumatta jääminen kuulostaa hälyttävältä. Näin toimimalla luvattomasti poissaoleville annetaan mahdollisuus ja samalla luo- daan signaalivaikutus kokonaan välttää heitä koskeva päätöksenteko ja sen täy- täntöönpano. Tälle toimintamallille ei kuitenkaan voida saada vahvistusta pelkäs- 118 Acta Wasaensia tään PATJA-materiaalia tarkastelemalla, jonka vuoksi aihetta tulisi tutkia tarkem- min. Tämä erityispiirre koskettaa hyvin pientä luvattomasti poissaolevien ryhmää, jotka mahdollisesti edustavat aiemmin esiteltyä Hard Rock Freaks (Luvattoman poissaolon kautta itsenäistyvät nuoret) – ryhmää, jotka pakenevat kodin tai si- jaishuoltopaikan vakavia ongelmia. 4.3.2 Luvaton poissaolo kiireellisen sijoituksen alkaessa ja sen aikana Lapsen kiireellisellä sijoituksella tarkoitetaan lähtökohtaisesti enintään 30 päivää kestävää sijoitusta lapsen tilanteen välittömän vaarantumisen perusteella (Lasten- suojelulaki 38 § ja 40 §). Kireellisen sijoituksen alkutoimilla on PATJA:n virka- apuilmoituksista johdettavien havaintojen perusteella suuri merkitys muiden lap- selle tai nuorelle tarjottavien palveluiden onnistumisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kiireellisen sijoituksen aikaisia luvattomia poissaoloja oli niin paljon, että aihe oli syytä nostaa esille tässä yhteydessä. Kiireellisen sijoituksen aikaisia luvattomia poissaoloja ei ole kuitenkaan erikseen laskettu. Kyseinen havainto on ainoastaan kirjattu toistuvina huomioina virka- apuilmoituksista koostettuun Excel-tiedostoon. Kaikissa virka-apupyynnöissä ei myöskään ole erikseen mainittu onko kyseessä huostaanotto- vai kiireellisen sijoi- tuksen päätös. Virka-apupyyntöjen joukossa voi olla lastensuojelulain 37 §:n mu- kaisia avohuollon tukitoimina tehtyjä sijoituksia, mutta tällaisia pyyntöjä ei tullut PATJA-aineistossa ilmi. Tämän tutkimuksen näkökulmasta kiireelliseen sijoituksen päätökseen liittyvien tiedoksiantojen suorittamiseen ja varsinaiseen täytäntöönpanoon näyttäisi liitty- vän ilmeinen lapsen tai nuoren karkaamis- ja katoamisriski. Päätöksen tiedoksi- annon tai sijaishuoltopaikkaan siirtymisen yhteydessä lastensuojeluviranomaiset olivat toistuvasti pyytäneet poliisilta virka-apua lapsen tai nuoren etsimiseksi ja tavoittamiseksi: ”X-sosiaalipäivystys pyytää virka-apua N N löytämiseksi kiireellisen si- joituksen arviointia varten. N N ollut kotoaan kateissa 10 päivää. Las- tensuojelu on tekemässä N N kiireellisen sijoituksen päätöstä.” Esimerkki kiireelliseen sijoitukseen liittyvästä virka-apupyynnöstä, joka on esitetty kymmenen päivää poissaolon alkamisesta. Edellä olevasta esimerkistä näkyy jälleen virka-apupyynnön ja kadonneen henki- lön etsinnän välinen problematiikka. Kyseistä lasta ei tässä tapauksessa oltu van- Acta Wasaensia 119 hempien toimesta ilmoitettu kadonneeksi, vaan asiassa päädyttiin kiireellisen si- joituksen päätökseen ja virka-apupyyntöön. Kyseinen luvaton poissaolo kesti lo- pulta 23 päivää. Huomionarvoista tässä esimerkkitapauksessa on, että poissaolo tai katoaminen tuli viranomaisten tietoon kymmenen päivän päästä poissaolon al- kamisesta. PATJA-materiaalin perusteella lapsia ja nuoria katosi tai karkasi erityisesti kiireel- lisen sijoituksen päätöksestä ilmoittamisen yhteydessä. Poistumisia tapahtui myös kiireellisen sijoituksen aikana niin kotoa kuin sijaishuoltopaikastakin. Kiireellisen sijoituksen aikana tapahtuneita luvattomia poissaoloja oli PATJA-materiaaliin sel- keästi kirjattuna 89 kappaletta kahden vuoden aikana. Tämä ei muodosta kovin suurta osuutta kaikista luvattomista poissaoloista, mutta jo tässä vaiheessa ilmen- nyt taipumus luvattomaan poissaoloon on syytä ottaa huomioon lapsen tai nuoren palveluita järjestettäessä. On myös erikseen huomioitva useassa yhteydessä esi- tetty havainto Helsingin poliisilaitoksen kirjaamiskäytännöistä, joitten takia Hel- singin poliisilaitoksen ilmoituksista ei ole eriteltävissä onko kyseessä kiireellinen sijoitus vai varsinainen huostaanottopäätös. Yksi yleinen kiireellisen sijoituspäätökseen perustelu oli edellä mainitun esimer- kin mukainen pitkään jatkunut luvaton kotoa poissa oleminen. Tällaiset tapaukset olivat usein myös niitä, joissa lapsesta tai nuoresta oli ennen kiireellisen sijoituk- sen päätöstä tehty myös katoamisilmoitus poliisille. Tällaisia tapauksia oli kahden vuoden aikana 23 kappaletta. Näissä lapsesta tai nuoresta oli tapauskohtaisesti tehty joko kaksi erillistä ilmoitusta (kadonnut henkilö ja virka-apu lastensuojelu- viranomaiselle) tai molemmat tutkintanimikkeet oli kirjattu yhteen ja samaan il- moitukseen. Jälkimmäinen vaihtoehto on oikea toimintamalli vallitsevan Poliisi- hallituksen ohjeistuksen valossa sekä ennen kaikkea tiedonhallinan kannalta. PATJA-aineistoon perustuvien havaintojen perusteella esitetty virka-apupyyntö ei kuitenkaan nosta yksittäisen lapsen tai nuoren asian priorisointia. Silmiinpistävä ominaispiirre kiireellisten sijoitusten aikaisissa luvattomissa pois- saoloissa oli niiden kesto. Osa näistä poissaoloista vaikutti kestävän koko kiireel- lisen sijoituksen keston ajan eli 30 vuorokautta. Mukaan mahtui myös yli 100 vuo- rokautta kestänyt kiireellisen sijoituksen tai sijoituspäätöksen täytäntöönpanon välttely. Nämä virka-apupyynnöt ja etsintäkuulutukset näyttivät usein päättyvän vailla tietoa siitä, mitä lapselle tai nuorelle on tosiasiassa tapahtunut. Osa pidem- piaikaisista viranomaisten välttelyistä myös päättyi siten, että nuori palasi takaisin kotiinsa, kun kiireellisen sijoituksen päätöstä ei enää jatkettu. On muistettava, että PATJA-materiaalissa ei ole kyse lastensuojeluviranomaisen kirjauksista, vaan lastensuojeluviranomaisen esittämän virka-apupyynnön perus- 120 Acta Wasaensia teella poliisin tekemistä toimenpiteistä ja niiden kirjauksista. Läpikäydystä mate- riaalista jää käsitys, että nuoria ei ole tosiasiallisesti koko kiireellisen sijoituksen aikana tavattu vaan luvaton poissaolo on kestänyt kiireellisen sijoituksen päätty- miseen saakka. Tällainen toimintamalli herättää kysymyksiä lapsen tai nuoren ko- konaistilanteen arvioinnin suorittamisen tavasta. Kirjausten tai kirjausten puut- teiden perusteella vaikuttaisi, että kiireellisen sijoituksen edellytykset olisivat lu- vattoman poissaolon aikana poistuneet. Kiireellisen sijoituksen edellytyksiä ovat: x välittömät puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet, jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai x lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään (Lastensuojelulain 38 § ja 40 § mukail- len). Kiireelliseen sijoitukseen liittyvät haasteet toistuivat havaintomateriaalissa muis- sakin yhteyksissä säännöllisesti. Luvattomien poissaolojen ohella poliisia oli aina- kin 22 kertaa pyydetty turvaamaan kiireellisen sijoituksen tiedoksiantoa tai täy- täntöönpanoa. 4.3.3 Poliisin ja lastensuojeluviranomaisen samanaikainen väliintulo Mielenkiintoisena viranomaisten toimivaltaan sekä poissaolon luonteeseen liitty- vänä erityispiirteenä tutkimusta tehtäessä nousivat tapaukset, joissa sekä poliisi että lastensuojeluviranomainen puuttuvat samanaikaisesti lapsen tai nuoren tilan- teeseen. PATJA-aineistossa ilmeni lukuisia lastensuojeluviranomaisen kiireellisen sijoituksen päätöksiä, jonka yhteydessä poliisille on esitetty virka-apupyyntö lap- sen tai nuoren toimittamiseksi sijaishuoltopaikkaan. Lapsi tai nuori on näissä ta- pauksissa päätetty ottaa viranomaisten huostaan ja poliisia on pyydetty auttamaan karkumatkalla olevan tai muuten aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen tavoittami- sessa. Näinkin akuuteissa tapauksissa lapsi tai hänen perheenjäsenensä eivät vält- tämättä ole tietoisia kaikista päätöksiin vaikuttaneista seikoista. Samanaikaisesti poliisi voi jo olla antamassa virka-apua lastensuojeluviranomaisen pyynnöstä. Tavatonta ei myöskään ole lapsen tai nuoren rikollisen käyttäytymisen takia tehty kiireellisen sijoituksen päätös. Havaintomateriaalissa esille esimerkiksi tilanne, jossa poliisi tapasi häiriköivän nuoren, josta sen hetkisten havaintojen perusteella tehtiin kiireellisen sijoituksen päätös. Lapsen huostaanoton perusteena voi lasten- suojelulain 40 §:n mukaisesti olla muun muassa muu kuin vähäisenä pidettävä ri- kos. Tällaisissa tapauksissa viranomaiselta vaaditaan tapauskohtaista harkintaa, Acta Wasaensia 121 mutta yleisenä periaatteena on pidetty tekoa, josta voi seurata ankarampi seuraa- mus kuin sakkoa tai kuusi kuukautta vankeutta361. Tämän kaltaisissa tilanteissa korostuu poliisi- ja lastensuojelutyön rajapinta, jolloin aina ei ole itsestään selvää, minkä toimivaltuuden nojalla kullakin hetkellä toimitaan362. Poliisitehtävän yhteydessä syntyneistä kiireellisen sijoituksen tapauksissa lasten- suojeluviranomaisen virka-apupyyntö turvaa sen, että lapsi päätyy poliisiasian hoitamisen jälkeen sijaishuoltopaikkaan. Tällöin kyse ei kuitenkaan ole luvatto- masta poissaolosta. Tutkimusasetelman takia kuitenkin nämäkin virka-apupyyn- nöt on käyty läpi osana tätä tutkimusta. Luvattomiksi poissaoloiksi tällaisia ta- pauksia ei kuitenkaan ole tilastoitu, sillä lapsi tai nuori ei ole missään vaiheesa ol- lut viranomaisten tavoittamattomissa. 4.4 Yhteenveto kadonneen lapsen ja lapsen luvattomaan poissaoloon liittyviin teemoihin sekä jaotteluihin’ Kadonneisiin lapsiin liittyvä jaottelu ei ole yksinkertainen ja selvä, kun kategorioi- den välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Kun kyse on mihin tahansa kategoriaan kuuluvasta kadonneesta lapsesta, tulisi kaikkien toimi- joiden muistaa lapsen edun ensisijaisuuden periaate ja suhteuttaa käytettävät toi- met periaatteen vaatimuksien edellyttämälle tasolle. Lähtökohtaisesti luvaton poissaolo on yksi kadonneiden lasten kategoria363 ja luvattoman poissaolon alhai- sempi priorisointi on viime kädessä vastoin lapsen edun ensisijaisuuden tulkinta- ohjeita364. Euroopan komissio on esittänyt vaatimuksen luvattomiin poissaoloihin kohdistu- vasta tehokkaasta puuttumista365. Kyseinen kannanotto on osa julkaisua, jonka pääotsikko on ”Missing Children”, suomeksi kadonneet lapset. Julkaisussa jaotel- 361 Tuori & Kotkas 2016:616–617. 362 Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa EOA Dnro 2308/4/03 ono todettu, että rajanveto poliisilain 40 §:ssä (vanhentunut poliisilaki 493/1995) tarkoitetun virka-avun ja poliisin yleisen jär- jestyksen ja turvallisuuden ylläpitotehtävän osalta voi nähdäkseni joissakin tapauksissa olla tul- kinnanvarainen. Tämän lisäksi tapauksessa on kuitenkin ollut kyse virka-avun antamisesta yksityi- selle. 363 National Center for Missing & Exploited Children 2018 & Euroopan Komissio 2013:15. 364 Ks. Lapsen oikeuksien komitean tulkintaohjeista: Araneva 2016:174–175. 365 Euroopan komissio 2013:53. 122 Acta Wasaensia laan kadonneet lapset tässä tutkimuksessa viitatun jaon mukaisesti, jolloin luva- ton poissaolo on yksi kadonneiden lasten kategoria366. Kyseinen julkaisu on jul- kaistu vuonna 2013, jolloin Suomen hallitus367 on antanut eri yhteydessä Euroo- pan komissiolle lausunnon kadonneiden lasten 116 000 – palvelunumeron käyt- töönotosta ja sen tarpeellisuudesta. Tässä lausunnossa on todettu Suomen poliisin tietoon vuonna 2012 tulleen 575 tapausta alle 18-vuotiaasta kadonneesta henkilös- tä368. EU-komissiolle annetussa 116 000 – palvelua koskevassa lausunnossa ei sa- nallakaan viitata luvattomin poissaoloihin vaan mainitut 575 tapausta muodostu- vat ilmeisesti PATJA:an kirjatuista ilmoituksista nimikkeellä ”kadonnut henkilö”, joissa kadonnut henkilö on ollut alle 18-vuotias. Mikäli EU-komissiolle olisi annettu myös luvattomien poissaolojen lukumäärä EU-komission käyttämien kriteerien mukaisesti, olisi komissiolle mennyt aivan erilainen tieto Suomessa vallitsevasta kadonneiden lasten tilanteesta. Tieto olisi ollut löydettävissä tässä tutkimuksessa esitetyllä tavalla. On toki huomioitava, että Liikenne- ja viestintäministeriön lausunto koskee ainoastaan Suomen valtion nä- kemystä 116 000 – palvelun käyttöönoton tarpeellisuudesta eikä niinkään maini- tusta kadonneiden lasten jaottelusta. Samanaikaisesti se kuitenkin kuvastaa yleistä suhtautumista lasten ja nuorten luvattomiin sijaishuoltopaikasta poissaole- misiin vuonna 2013. Tätä tutkimusta kirjoitettaessa mikään muu käytäntö ei ole juurikaan muuttunut 116 000 – palvelun käyttöönotosta huolimatta. Tarkasteltaessa ainoastaan lasten ja nuorten luvattomia poissaoloja on luvatto- maan poissaoloon liittyvää riskiä tai vahingollisuutta arvioitaessa täysin eri asia puhua yhden tunnin jäähdyttelystä tai yli viikon kestävästä selittämättömästä lu- vattomasta poissaolosta. Luvattoman poissaolon kesto ja luonne kuitenkin selviä- vät vasta poissaolon päättyessä. On kuitenkin ilmeistä, että luvattoman poissaolon keston kasvaessa myös nuoreen kohdistuva riski tai vaaran toteutumisen mahdol- lisuus kasvaa. Poissaolon keston lisäksi nuoreen kohdistuvaa riskiä kohottaa jo esille tuotu luvattoman poissaolon toistuvuus, johon viranomaisten tulisikin te- hokkaasti puuttua369. Kesto ja toistuvuus ovat Suomessa toteutuvia riskitekijöitä, jotka on ollut mahdollista tuoda esille tämän tutkimuksen myöhemmissä vai- heissa. Kvalitatiivisessa mielessä myös muita luvattoman poissaolon riskejä on ol- lut mahdollista avata ja käsitellä jossain määrin, koska jokainen vuosina 2013– 2014 tapahtunut luvaton poissaolo on tapauskohtaisesti käyty läpi. 366 Missing Children Europe 2016 & Euroopan komissio 2013:12-13. 367 Tarkoittaen sitä, kun toimivaltainen ministeriö edustaa Suomen valtiota Euroopan komissi- ossa. 368 Liikenne- ja viestintäministeriö 2013. 369 Euroopan komissio 2013:55–56. Acta Wasaensia 123 Olemassa olevien aiempien kansainvälisten tutkimusten mukaan kadonneet lap- set ovat vaarassa joutua seksuaalisen, taloudellisen tai muun hyväksikäytön uhrik- si370. On myös todettu, että luvattomasti poissaolevat lapset ovat vaarassa joutua tekemään rikoksia selviytyäkseen luvattomasta poissaolosta371. Mikään tämän tut- kimuksen yhteydessä tehty PATJA-materiaalista johdettava havainto ei poissulje sitä, etteikö luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen suomalaisessa viiteke- hyksessä sisältäisi samoja riskejä kuin muuallakin maailmassa. Aiemmin tässä lu- vussa esitellyt kansalliset luvattomaan poissaoloon liittyvät harvinaisemmat eri- tyispiirteet kuvastavat, että luvattoman poissaolon katkaisun epäonnistumisella voi olla pidempiaikaisempi vaikutus siihen, saadaanko lapsi tai nuori muidenkaan hänen tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Kansainvälinen jaottelu koskien kadonneita lapsia sekä erilaiset edellä esitellyt ja- ottelut koskien luvattomia poissaoloja tuovat selkeyttä katoamisten ja luvattomien poissaolojen ominaispiirteiden tunnistamiseen. Tarkasteltaessa luvattomia pois- saoloja on otettava huomioon, että niissä on eroavaisuuksia, jotka kaikkien asiaa käsittelevien tahojen tulisi tunnistaa. Pienikin viittaus konkreettiseen tai edes kas- vaneeseen riskiin tulee ottaa vakavasti. Tässä tutkimuksessa on tähän liittyen erik- seen huomioitu se, kuinka monessa lapsen tai nuoren luvatonta poissaoloa koske- vassa virka-apuilmoituksessa on toisena tutkintanimikkeenä myös kadonneen henkilön etsintä. Tutkittuja luvattomia poissaolemisia oli vuosina 2013–2014 yh- teensä 6389 kappaletta. Niistä 96 kappaletta sisälsi lisäksi tutkintanimikkeen ”ka- donnut henkilö”. Kadonneen henkilön tutkinnassa kyse on tapauksesta, jossa kadonneeksi ilmoite- tun henkilön tiedetään olevan kyvytön huolehtimaan itsestään (lapsi, vanhus, sairas henkilö) tai olosuhteet muutoin ovat sellaiset, että henkilö on hengen tai terveyden vaarassa taikka henkilön epäillään joutuneen rikoksen uhriksi, tulee tutkinta- ja etsintätoimenpiteet aloittaa viipymättä siitä, kun katoamisilmoitus on vastaanotettu. Arvioitaessa etsinnän käynnistämisen kiireellisyyttä on otet- tava huomioon mm. vuoden aika, sääolot ja olosuhteet muutoin372. Läpikäydyssä PATJA-aineistossa oli 178 luvatonta poissaoloa, jotka kestivät vähintään 100 vuo- rokautta ja 3 luvatonta poissaoloa, jotka eivät olleet päättyneet tätä tutkimusta var- ten haetun tutkimusluvan voimassaoloaikana. Näitä tapauksia ei ole pitkästä kes- tosta huolimatta kirjattu ja käsitelty kadonneina henkilöinä. Nykyisen kirjaus- ja toimenpidekäytännön vallitessa Suomen poliisin PATJA-järjestelmästä ei pystyisi 370 Her Majesty’s Inspectorate of Constabulary 2016:4 & Crosland et. al. 2018:35. 371 Colvin et al. 2018:233 372 Poliisihallituksen ohje 2020/2013/3057. 124 Acta Wasaensia luotettavasti edes selvittämään kateissa olevien lasten ja nuorten todellista mää- rää, mikäli kateissa olemisen määritelmä pitää sisällään poliisin lastensuojeluvi- ranomaiselle antaman virka-avun luvatta poistumistapauksissa. Suomessa kadonnut henkilö – nimikkeellä kirjattiin 1558 ilmoitusta vuonna 2013 ja 1371 ilmoitusta vuonna 2014373. Sijoitettujen lasten ja nuorten luvatta poistumi- sia on samana ajanjaksona tämän tutkimuksen mukaisesti 6389 kappaletta. Lu- vatta poistumiset muodostavat siis suurimman osan maassamme tavalla tai toi- sella kadonneista henkilöistä. Olen aiemmissa tutkimuksissani sekä muissa las- tensuojelusidonnaisuuksissani joutunut toteamaan, että Suomessa kadonneiden lasten tilastointi on puuteellisten kirjausten vuoksi haasteellista ja aiheeseen liit- tyvät toimintakäytännöt vaihtelevat374. Tämäkin toistaiseksi laajin aiheesta tehty tutkimus sekä kaikki julkisesti saatavilla oleva tieto yhdessä antavat ainoastaan summittaisen kuvan luvattoman poissaolon ilmiöstä. Samanaikaisesti viranomaisten virallisissa asiakirjoissa todetaan, että suomalainen järjestelmä kadonneesta lapsesta ilmoittamiseksi ja hänen etsi- misekseen on erittäin toimiva375. Tämä Euroopan komissiolle annettu lausunto tarkoittaakin suppeaa tulkintaa kadonneista lapsista. Se ei ota huomioon luvatto- mia poissaoloja. Samanaikaisesti luvattomasti poissaolevat (runaway) ovat yksi kadonneiden lasten kategoria376. Tältä osin kysymys on myös poikkihallinnollisen konsensuksen puutteesta. Poliisi ja hätäkeskuslaitos kuuluvat sisäministeriön hal- linnonalaan377, lastensuojelu yleisesti sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon- alaan378 ja 116 000 – palvelua koskevan lausunnon on antanut liikenne- ja viestin- täministeriö379. Seuraavassa pääluvussa käsiteltävien 6389 luvattoman poissaolon lisäksi virka- apuilmoitusten joukossa oli lukuisia muita luvattoman poissaolon kaltaisia ilmoi- tuksia, joista oli hankalaa tai mahdotonta tehdä luokittelua minkään edellä esittä- mäni luokittelutavan mukaisesti. Nämä aiheuttivat haasteita myös PATJA-aineis- ton tilastointiin. PATJA:an oli esimerkiksi kirjattu ilmoitus lastenkodin pihassa olevasta autosta, josta tyttö ei suostunut menemään sisälle sijaishuoltopaikkaan. Poliisia tarvittiin avaamaan auton ovi ja toimittamaan tyttö sijaishuoltopaikkaan. Ahtaasti tulkittuna kyseinen tyttö oli luvattomasti poissa sijaishuoltopaikastaan. 373 Tilastokeskus 2017. 374 Isoniemi 2012:75–76 & Missing Children Europe 2015. 375 Liikenne- ja viestintäministeriö 2013:3. 376 Missing Children Europe 2016 & Euroopan komissio 2013:12-13. 377 Sisäministeriö 2018 378 Sosiaali- ja terveysministeriö 2011:12. 379 Liikenne- ja viestintäministeriö 2013. Acta Wasaensia 125 Tämän lisäksi eräät lapsikaappauksen tai omavaltaisen huostaanoton kaltaiset ta- paukset kulkevat yksittäisinä tapauksina mukana PATJA-aineistossa ja niistä joh- detuissa tilastoissa. Poliisin antaessa virka-apua lastensuojeluviranomaiselle ei ole poissuljettua, että virka-aputehtävästä muodostuukin esitutkinta- tai muu polii- sille kuuluva tehtävä380. Näissä tapauksissa poliisi jatkaa tilanteen turvaamisen jäl- keen asian selvittämistä toimivallan edellyttämässä roolissa yhteistyössä lasten- suojeluviranomaisen kanssa. Edellä esitetyt jaottelut kuvaavat esimerkillisesti tiedostettua ja vastuullista suh- tautumista kadonneisiin henkilöihin ja luvattomiin sijoituspaikasta poissaolemi- siin. Suomen poliisin ohjeistusta luvatta poistumisen ja kadonneen henkilön et- sinnän välillä voi päinvastoin pitää epäonnistuneena suhtautumisena luvattomiin poissaoloihin. Tosiasiallisesti sekä kadonneen henkilön tutkintana tutkitut katoa- miset että sijoitettujen lasten ja nuorten luvattomat poissaolot sisältävät samoja riskitekijöitä. Päällimmäisenä huolta aiheuttavana esimerkkinä sekä katoamisissa että luvattomissa poissaoloissa on lasten ja nuorten oleminen pitkiäkin aikoja ai- kuisten tai viranomaisten tavoittamattomissa. Poliisitoiminnallisesti luvatta pois- tumista ja kadonneen henkilön tutkinta-asiaa käsitellään hyvin eri tavoin. Toimin- takäytäntöjen eroavaisuus on ongelmallinen ajatellen lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta. Luvatta poistumisissa ikään kuin lapsen itsemääräämisoikeus asettuu lapsen turvallisten kasvuolosuhteiden turvaamisesta tehdyn toimivaltaisen viran- omaisen tekemän päätöksen edelle. Lapsen tai nuoren oma päätös vältellä sijais- huollon toteutumista näyttää ajavan varsinaisen huostaanottopäätöksen edelle. 380 EOA Dnro 2308/4/03. 126 Acta Wasaensia 5 LUVATON SIJAISHUOLTOPAIKASTA POISSAOLEMINEN VUOSINA 2013-2014 Tässä luvussa tuodaan esille tämän tutkimuksen kannalta keskeisin uusi tieto lu- vattomasta sijaishuoltopaikasta poissaolemisesta. Luvussa 5.1 käydään läpi koko- naistutkimus vuosien 2013–2014 luvattomista sijaishuoltopaikasta poissaolemi- sista poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta PATJA-aineistoon nojaten. Luvussa 5.2 esitellään otantatutkimus 200 samalla ai- kajaksolla luvattomasti poissaolleen nuoren kaikkeen muuhun PATJA:an kirjat- tuihin ilmoituksiin. Nämä osa-alueet täydentävät toinen toisiaan. Rekisteritutkimukset yhdessä tutkimuksen lainsäädännöllisen osuuden kanssa auttavat tulkitsemaan rajanvetoa kadonneen henkilön etsinnän ja luvattoman si- jaishuoltopaikasta poissaolemisen välillä sekä hahmottamaan luvattoman sijais- huoltopaikasta poissaolemisen määrällistä ulottuvuutta. Lisäksi kokonaistutki- muksen ja otantatutkimuksen avulla voidaan tehdä laadullisia havaintoja sekä yh- teenvetoa kirjaamis- ja toimintakäytännöistä. Laaja otanta mahdollistaa myös joi- denkin johtopäätösten tekemisen luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemi- seen lapsen ja nuoren kokonaisturvallisuuden kannalta. 5.1 Tilastot vuosilta 2013-2014 Luvussa 3 kuvatulla tavalla esille haetuista vuosina 2013–2014 kirjatuista 5009 virka-apuilmoituksesta 3839 ilmoitusta eli 76 prosenttia ilmoituksista liittyi lasten tai nuorten sijaishuoltopaikasta tai kotoa luvatta poissaolemiseen. Merkittävä osa poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka-avusta liittyy näin ollen lu- vattomiin sijaishuoltopaikasta poissaolemisiin liittyviin toimenpiteisiin. Jäljelle jäävät 24 prosenttia ilmoituksista koostui esimerkiksi kuljetuksien (148 kpl), tiedoksiantojen ja kotikäyntien turvaamisista, erilaisista tarkistus- tai var- mistustehtävistä sekä lastensuojeluviranomaiselle tehtävästä tietojen luovuttami- sesta (473 kpl). Seitsemän ilmoituksen osalta esitetyn virka-apupyynnön luonne ei käynyt ilmi PATJA:an kirjatusta ilmoituksesta. Osa kirjatuista ilmoituksista ei ollut tosiasiassa lastensuojeluviranomaisen esittä- miä virka-apupyyntöjä vaan virka-apua pyytänyt viranomainen oli merkitty PATJA:an vääriin. Vastavuoroisesti lastensuojeluviranomaiselle tehtävät tietojen luovuttamispyynnöt kirjataan sekä kokonais- että otantatutkimuksen havaintojen perusteella joissain poliisipiireissä sosiaaliviranomaiselle annettavana virka- apuna. Osassa poliisipiireistä lasten vanhempia koskettavat tietojenluovutuspyyn- nöt tulkittaneen ja sen vuoksi kirjataan sosiaaliviranomaiselle annettavaksi virka- Acta Wasaensia 127 avuksi, vaikka kyse on lastensuojeluviranomaisen tekemästä lasta koskevan asian valmistelusta. Joissain poliisipiireissä toimenpide puolestaan kirjataan lastensuo- jeluviranomaiselle annettavana virka-apuna. Lasta koskevaa päätöksentekoa var- ten poliisi siis luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle tietoja enemmän kuin tehty tutkimus osoittaa. Luvatta sijaishuoltopaikasta poissaolemisia vuosina 2013–2014 oli mainittujen virka-apuilmoitusten joukossa 6389 kappaletta. Luvatonta poissaoloa koskevien virka-apuilmoitusten ja tosiasiallisten luvattomien poissaolojen määrän suuri ero johtuu kirjaamis- ja toimintakäytännöistä sekä alueellisista eroavaisuuksista. Näistä eroavaisuuksista ja toimintakäytännöistä yleisimpiä olivat, että yksi ilmoi- tus voi sisältää useamman henkilön tai yhtä henkilöä koskeva ilmoitus voi sisältää monta peräkkäistä saman henkilön poistumista samasta sijaishuoltopaikasta. Säännönmukaisten poikkeusten lisäksi ilmoitukset voivat sisältää myös satunnai- sia poikkeuksia. Esimerkiksi osa ilmoitukseen tai sen eri osa-alueisiin, kuten et- sintäkuulutukseen, kuuluvista kirjauksista jää joskus täysin tekemättä: ”Y:n päällä oli takki, jonka kertoi anastaneensa H&M:sta. Takki on palautettava kauppaan ja kysyttävä onko vaatimuksia. Kukaan ei ollut kirjoittanut virka-apua, eikä kuuluttanut tyttöä. Vaikka virka- apu oli tullut sähköisesti sähköpostiin jo 1.3. klo 20.49. Kyseessä on kuitenkin kiireellinen sijoitus. Kun ei ollut kuulutusta: kyseinen par- tio suhtautui suhteellisen nuivasti äidin ja sosiaalityöntekijöiden ai- kaisempiin hätäkeskuksen kautta tulleisiin ilmoituksiin tytön si- jainnista. Kunnes selvisi, että asiasta on virallinen virka-apu per- jantailta.” Lainaus yksittäisestä virka-apuilmoituksesta. Edellä lainattu teksti osoittaa virka-avun pyytämisestä lapsen tai nuoren löytymi- seen ja lopulta virka-apuilmoitukseen päättämiseen liittyvän tiedonkulun haas- teista. Kyseinen luvaton poissaolo on yksi niistä lukuisista virka-apuilmoituksista, joissa luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on tosiasiallisesti todettu vasta ilmoituksen tekstiä sana sanalta lukemalla. Automaattisesti suoritettavilla hauilla kyseistä luvatonta poissaoloa olisi ollut mahdotonta havainnoida ja tilastoida. Yksi luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen tilastoinnin haasteista on myös, että edellä mainittu 6389 poissaoloa ei ole tosiasiallinen luku kaikista poliisin tie- toon tulleista luvattomista poissaoloista. Tämä johtuu muun muassa täysin vää- ristä kirjauksista, jossa virka-avun pyytäjä on tietojen luovuttamispyyntöjen ta- voin kirjattu sosiaaliviranomaiseksi. 128 Acta Wasaensia Lapsen edun ja muun poliisitoiminnan kannalta kriittisimpiä kirjaamisten laimin- lyöntejä ovat etsintäkuulutuksen tekemättä jättämiset. Usein virka-apuilmoituk- sessa tai muualla PATJA:ssa poissaolijan henkilötiedot oli mainittu, mutta etsin- täkuulutus on joko kokonaan tekemättä tai aktivoimatta381. Juuri etsintäkulutus on merkitsevä poliisin kohdatessa virka-apupyynnön kohteena oleva henkilö. Il- man aktivoitua etsintäkuulutusta poliisin mahdollisuus tunnistaa kohdattu hen- kilö luvattomasti poissaolijaksi on heikko. Toinen laiminlyöntien ääripää ovat PATJA:sta perumatta jääneet etsintäkuulutuk- set, jotka voivat johtaa jopa perusteettomiin oikeudenloukkauksiin poliisikohtaa- misessa. Perumatta jääneet etsintäkuulutukset luovat myös tilastoharhan poissa- olojen kestosta ja sitä kautta virheellisen tiedon yksittäistä ihmistä koskeviin asia- kirjoihin. Tässä tutkimuksessa tilastoharha on pyritty minimoimaan vertaamalla kaikkea kyseisestä luvattomasta poissaolosta kirjattua tietoa perusilmoituksesta, etsintäkuulutuksesta ja tutkinnan päätöstiedoista. Tilastoharhan eliminointi ei kuitenkaan korjaannu PATJA:an vaan todellisuudessa PATJA:ssa on etsintäkuu- lutukseen liittyviä peruuttamistietoja, jotka eivät vastaa totuutta. Kirjaamiskäytäntöjen osalta ja siten myös ilmoitusten laadulla mitattuna Suomi voidaan jakaa kahteen osaan. Helsingin poliisilaitos edustaa omaa käytäntöään ja muu Suomi omaa käytäntöään. Tämä jako ei imartele Helsingin poliisilaitosta, sillä sinne vertailuajankohtana kirjatut 324 yksittäistä virka-apuilmoitusta sisälsi- vät 2711 luvatta poissaoloa. Yhdessä ilmoituksessa oli siis keskimäärin yli kahdek- san lastensuojeluviranomaisen esittämän virka-apupyynnön vuoksi etsintäkuulu- tettua lasta. Näistä 324 ilmoituksesta 284 sisälsi myös muunlaisia etsintäkuulu- tuksia kuin lastensuojeluviranomaisen esittämän virka-apupyynnön vuoksi etsin- täkuulutettuja henkilöitä. Näin ollen 324 ilmoituksesta ainoastaan 40 ilmoitusta koski pelkästään lasten luvattomia poissaolemisia. Kahden vuoden vertailujakson aikana Helsingin poliisilaitokselle oli kirjattu yksi ilmoitus virka-avusta lastensuo- jeluviranomaiselle, joka koski ainoastaan yhtä yksittäistä henkilöä. Tällainen kir- jaamiskäytäntö on tietojen eheyteen ja tilastointiin liittyvä haaste, joka on ristirii- dassa PATJA-kirjausohjeen tavoitteiden kanssa382. Misään muussa poliisipiirissä ilmoituksia ei kirjattu samalla tavalla. PATJA:an kirjattujen ilmoitusten tarkemman tutkimisen jälkeen nämä 6389 luva- tonta sijaishuoltopaikasta poissa olemista muodosti yhteensä 89 094 poissaolo- vuorokautta. Tässä laskukaavassa luvatta poistumisen tai sijaishuoltopaikkaan pa- 381 Etsintäkuulutuksen aktivointi on ainoastaan yksinkertainen tekninen toimenpide PATJA:ssa. 382 Ks. luku 3.3.3.3. Acta Wasaensia 129 laamatta jäämisen päivämäärä on 0 ja luku muuttuu vuorokauden vaihtuessa seu- raavaksi. Mikäli jo ensimmäinen poissaolopäivä laskettaisiin vuorokaudeksi nu- mero 1, kertyisi poissaolovuorokausia 95 483 kappaletta. Tämän tutkimuksen havaintoaineiston aikajaksolla ja poliisin tietojärjestelmään kirjattujen tietojen valossa keskimäärin 8,75 lasta tai nuorta poistuu luvatta tai jää palaamatta päivittäin. Luvattomia poissaolopäiviä kertyy joka päivä 121,75 kappa- letta383. Tosiasiassa poissaolovuorokausia lienee huomattavasti vähemmän, sillä tieto lap- sen tai nuoren löytymisestä eri toimijoiden välillä ei kulje ajoissa ja myös kirjaa- miskäytännöt aiheuttavat virheitä. Luvattomia poissaolovuorokausia jää myös huomioimatta sen vuoksi, että esitetty virka-apupyyntö kirjataan väärän virka- apua pyytävän viranomaisen nimiin PATJA:ssa. Tarkastelluissa ilmoituksissa oli myös selkeitä viitteitä siitä, etteivät kaikki luvattomat poissaolot joko tule poliisin tietoon tai niitä ei ole kirjattu järjestelmään lainkaan. Alla oleva lainaus on ensim- mäinen kohdehenkilöstä kirjattu virka-apupyyntö poliisille. Siinä kuitenkin viita- taan aiempiin luvattomiin poissaoloihin: ”On yleensä karkumatkoillaan pysytellyt Kouvolan alueella. Hän on tällöin käyttänyt alkoholia”. Yksi merkittävä tekijä virka-apupyynnön tekemättä jättämiselle selittyy alueelli- silla eroavaisuuksilla ja paikallisilla toimintakäytännöillä. Pyynnön tekemiseen tai tekemättä jättämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sijaishuoltopaikan sijainti sekä toimijoilla oleva kokemustieto siitä, mihin sijaishuoltopaikasta pois- tutaan. Osa sijoittajakunnista, sijaishuoltopaikoista ja poliisipiireistä, joiden alu- eilta pyritään poistumaan eri liikennevälineillä pääkaupunkiseudulle tai muihin kasvukeskuksiin tiedostavat nopean alkuvaiheen reagoinnin olevan tehokas toi- mintatapa luvattoman poissaolon katkaisemiseen jo alkuvaiheessa. Nopealla rea- goinnilla voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa lastensuojeluviranomaisen, sijais- huoltopaikan ja poliisin yhteistyötä tiedonvaihdossa sekä lapsen tai nuoren etsin- nässä ja tavoittamisessa. Myös ulkoinen tiedottaminen on yksi varteenotettava ja ajoittain käytetty keino, jossa on omat haasteensa ja riskinsä. Tiedottaminen voi ajaa lasta tai nuorta syvemmälle piiloon tai toimia myös pitkäaikaisena lasta tai nuorta seuraavana leimana varsinkin sähköisen viestinnän aikakaudella. Ulkoista tiedottamista harvoin käytetäänkään luvattoman poissaolon alkuvaiheessa ja vain 383 Kun poissaolovuorokaudet on laskettu 89 094 mukaan. 130 Acta Wasaensia poikkeuksellisesti tiedotteissa viitataan lastensuojeluasiakkuuteen, sillä laki viran- omaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) säätää sosiaalihuollon asiakkuutta koskevat tiedot salassa pidettäviksi. Luvattomista poissaoloista 97 kappaletta oli kirjattu samassa ilmoituksessa myös kadonneiksi henkilöiksi. Tämä käsitti 77 lasta tai nuorta, joista kaksi oli ilmoitettu tai kirjattu kadonneeksi henkilöksi viisi kertaa, kaksi lasta tai nuorta neljä kertaa, yksi lapsi tai nuori kolme kertaa ja neljä lasta tai nuorta kaksi kertaa. Loput 68 lasta tai nuorta oli ilmoitettu kadonneeksi kerran. Huomionarvoista näissä 97 il- moituksessa oli, että 34 poissaoloa oli alkanut kotoa, jolloin katoamisilmoitusta on yleensä seurannut kiireellisen sijoituksen päätös ja virka-apupyyntö. Tutkimusaineistossa tuli esille PATJA:an kirjattuja tapauksia, joissa vanhemmat, huoltajat tai muut läheiset piilottelevat lapsiaan sekä myös muutamia tapauksia, joissa on lapsikaappauksen omaisia piirteitä. Nämä yksittäistapaukset on tässä tutkimuksessa tilastoitu luvattomiksi poissaoloiksi lastensuojeluviranomaisen esittämän virka-apupyynnön vuoksi. Esimerkiksi eräässä tapauksessa lapsi oli ol- lut neljä kuukautta muiden henkilöiden kuin huoltajiensa hallussa ennen kuin virka-apupyyntö poliisille esitettiin. Kun kyseessä on neljä kuukautta huoltajien tavoittamattomissa oleva alaikäinen, on jälleen syytä pohtia, onko kyseessä kadon- nut henkilö vai voiko alaikäinen itse tai hänen seurassaan olevat henkilöt tehdä päätöksiä tämän olinpaikasta. Tätä punnittaessa on syytä muistaa, että neljän kuu- kauden jälkeen virka-apupyyntöön on kuitenkin päädytty. 5.1.1 Luvattomien poissaolojen kesto ja vaikutukset Vuosina 2013-2014 kaikista 6389 luvattomasta poissaolosta 2496 kappaletta eli 39 prosenttia päättyi samana tai seuraavana päivänä. 3169 poissaoloa eli 50 pro- senttia poissaoloista oli päättynyt kahden päivän kuluessa. Poissaoloista 4385 kap- paletta eli 69 prosenttia oli kestoltaan 0-6 päivää. Edelleen 0 tarkoittaa, että luva- ton poissaolo on päättynyt saman vuorokauden aikana kuin se on alkanut. Tässä tutkimuksessa ei ole pyritty kirjaamaan poissaoloja tuntien tai kokonaisien vuoro- kausien tarkkuudella, vaan päivällä tarkoitetaan päivämäärän vaihtumista. Tämä on monelta osin myös PATJA:an kirjattujen tietojen asettama pakko. Järjestel- mään olisi kuitenkin mahdollista kirjoittaa tapahtuma-ajat minuuttien tarkkuu- della. Seuraava kuvio havainnollistaa luvattomien poissaolojen keston painottu- mista poissaolon ensimmäisiin päiviin. Samanaikaisesti yli viikon kestävien luvat- tomien poissaolojen osuus on huomattava. Acta Wasaensia 131 Kuvio 6. Luvattomien poissaolojen jakautuminen keston mukaan PATJA-ai- neistoa mukaillen. Pelkästään 0-6 päivää kestävistä poissaoloista muodostuu 7695 poissaolopäi- vää 384 . Vähintään viikon kestävät 2004 385 luvatonta poissaoloa muodostavat PATJA-kirjausten mukaan 81399 luvatonta poissaolovuorokautta. Pitkien luvat- tomien poissaolojen määrä pienenee tasaisesti ja 5127 poissaoloa eli 80 % kaikista vertailuajankohtana tutkituista luvattomista poissaoloista on päättynyt kahdessa viikossa katoamisesta tai luvatta poistumisesta. Poissaolot, jotka ovat kestoltaan 0-1 päivää voivat siis olla kestoltaan vain muutamia tunteja, sillä huomattava osa poissaoloista ajoittuu ilta-aikaan ja sijaishuoltopaikkaan palaaminen tapahtuu vuorokauden vaihtuessa joko yön aikana tai seuraavana aamuna. Lyhyissä poissa- oloissa viikonloput eli mahdolliset kotilomilta palaamiset korostuvat. Seuraavilla sivuilla on havainnollistettu pitkien luvattomien poissaolojen kestoa. 384 Tai 120 80 vuorokautta, jos ensimmäinen alkanut vuorokausi lasketaan mukaan. 385 Näistä luvattomista poissaolijoista 3 oli kateissa vielä 1.7.2016, kun päätin tutkimukseen liitty- vän seurannan. 0-1 päivää; 2496; 39 % 2 päivää; 673; 10 %3 päivää; 441; 7 % 4 päivää; 326; 5 % 5 päivää; 240; 4 % 6 päivää; 209; 3 % 7-13 päivää; 742; 12 % 14-49 päivä; 836; 13 % yli 49 päivää; 423; 7 % Luvattomien poissaolojen keston jakautuminen 0-1 päivää 2 päivää 3 päivää 4 päivää 5 päivää 6 päivää 7-13 päivää 14-49 päivä yli 49 päivää 132 Acta Wasaensia Kuvio 7. Kestoltaan 7-48 päivää olleet luvattomat poissaolot päivää 2013– 2014 PATJA-aineistoa mukaillen. Kuvio 8. Kestoltaan vähintään 49 päivää olleet luvattomat poissaolot 2013– 2014 PATJA-aineistoa mukaillen. 742 333 187 131 107 78 0 100 200 300 400 500 600 700 800 7-13 vrk 14-20 vrk 21-27 vrk 28-34 vrk 35-41 vrk 42-48 vrk 7-48 päivää kestäneet poissaolot 244 121 32 11 7 8 0 50 100 150 200 250 300 49-99 vrk 100-199 vrk 200-299 vrk 300-399 vrk 400-499 vrk 500 - 49 päivää ja sen ylittävät poissaolot Acta Wasaensia 133 Kuvioissa 7 ja 8 esitetyt luvattomat poissaolot ovat kestoltaan huomattavan pitkiä peilaten poissaoloa sijoitetun lapsen tarpeisiin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin. 1262386 luvatonta poissaoloa on PATJA:an tehtyjen kirjausten ja voimassa olevan etsintäkuulutuksen mukaisesti olleet kestoltaan kaksi viikkoa tai enemmän. Yli kaksi viikkoakaan kestäneissä luvattomissa poissaoloissa ei ole poliisin puolelta havaittavissa kadonneen henkilön tutkinnan tai etsinnän puolelle siirtymisestä, vaikka Poliisihallituksen ohjeessa todetaan, että poliisi suorittaa aktiivista etsintää ja tutkintaa kadonneen löytämiseksi, kun kadonnutta ei ole kohtuullisessa ajassa muuten tavoitettu387. Kohtuullista aikaa ei ole ohjeessa määritelty eikä sitä nähtä- västi käytännössä juurikaan lähdetä soveltamaan. Esimerkiksi kuviossa 8 esitetyt 423 luvatonta poissaoloa vaikuttavat väistämättä oppivelvollisuuteen tai mahdol- lisiin opiskeluihin ja sitä kautta lapsen tai nuoren tulevaisuuteen kokonaisvaltai- sesti. 5.1.2 Pohdintaa luvattomien poissaolojen aiheuttamista kustannuksista Osana tämän tutkimuksen kehittävää tutkimusintressiä voidaan lapsen tai nuoren tilanteen ja viranomaistoiminnan ohella pohtia luvattoman poissa olemisen kus- tannuksia julkiselle sektorille. Lapsen tai nuoren sijoittanut kunta maksaa sijais- hoidosta sijaishuollon yksikölle kilpailutetun sopimuksen mukaista vuorokausi- hintaa. Mikäli tämä palvelu tuotetaan kunnan omassa laitoksessa, on tälle palve- lulle myös laskettavissa oma hintansa. Lastensuojelualan sopimuskäytäntöjen mukaisesti luvaton poissaolo ei välittömästi katkaise tai alenna sijoittajakunnan maksuvelvollisuutta sijaishuollon yksikölle. Yksi yleinen vallitseva sopimuskäy- täntö on, että luvattoman poissaolon kohdalla ensimmäinen poissaoloviikko mak- setaan täysimääräisesti. Olettaen että tässä tutkimuksessa esille tulleista 0-6 päivää kestävistä luvattomista poissaoloista maksettaisiin 200 euron hintaa hoitovuorokautta388 kohden ja tä- män lisäksi myös kaikista yli viikon mittaisista luvattomista poissaoloista ensim- 386 Näistä luvattomista poissaolijoista 3 oli kateissa vielä 1.7.2016, kun päätin tutkimukseen liitty- vän seurannan. 387 Poliisihallitukset ohje POL-2015-231. 388 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lastensuojelun käsikirjan mukaan tavallisesti hoitovuoro- kausimaksu on 150–250 euroa. Erityishoitoa tarvitsevilla hinta ylittää 300 euroa. Ks. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/sijaishuollon-kustannukset. 134 Acta Wasaensia mäinen viikko maksettaisiin edellä mainitun sopimuskäytännön mukaisesti täysi- määräisesti palvelun tuottajalle389, kertyisi tarkasteltavien luvattomien poissaolo- vuorokausien määräksi 7695 + 12024 hoitovuorokautta. Näistä luvattomista pois- saoloista muodostuisi tällä kaavalla yhteiskunnalle 3943800 euron lasku. Mikäli kaikki poissaolopäivät laskutettaisiin, olisivat kustannukset yhteensä 17818800 euroa. Tässä laskelmassa on siis otettu huomioon vain sijaishuollon järjestämisen suorat kustannukset. Todellisuudessa luvattomat sijaishuoltopaikasta poissaolot kuormittavat välittö- mästi sijaishuoltopaikan lisäksi ainakin lastensuojeluviranomaisia, poliiseja ja hä- täkeskusta. Yleisesti ottaen virka-apupyyntö kulkee lastensuojeluviranomaiselta joko suoraan tai hätäkeskuksen kautta poliisille. Lisäksi luvattomien poissaolojen aikaiset tapahtumat tai luvattoman poissaolon loppuminen voivat kuormittaa muun muassa terveyden- ja sairaanhoitoviranomaisia sekä syyttäjä- ja oikeuslai- tosta. Kustannuksien kokonaishintaa arvioitaessa on johtavassa kadonneiden hen- kilöiden tutkintaan erikoistuneessa tutkimuslaitoksessa julkaistussa tutkimusra- portissa kadonneen henkilön etsinnän kustannuksiksi pelkästään poliisin osalta arvioitu kuluvan 1325–2415 Iso-Britannian puntaa (1643–2994 euroa390) kadon- nutta henkilöä kohden. Ensimmäinen luku on keskimääräisen riskin ja keskipit- kän kateissa olon hinta. Jälkimmäinen luku on saatu seuraamalla aitoa etsintää ja laskemalla sen kustannukset poliisille391. Luvaton poissaolo aiheuttaa siis välittö- miä kustannuksia palvelusta, jota kukaan ei käytä. Välillisten kustannusten ja en- nen kaikkea aineettomien vahinkojen määrää arvioitaessa seuraavat alaluvut an- tavat osviittaa luvattoman poissaolon kokonaisvaikutuksista nuoren ja yhteiskun- nan näkökulmasta. 5.1.3 Luvattomasti poissaolevat lapset ja nuoret Tarkastelujakson 2013-2014 aikana luvattomia poissaoloja oli 2231 henkilöllä. Vuonna 2013 kodin ulkopuolelle oli sijoitettu 18 058 lasta ja vuonna 2014 17 958 lasta392. Vuonna 2013 PATJA-materiaalin mukaan luvattomasti poissaolevia oli 1 456 lasta tai nuorta, joka on kahdeksan prosenttia kaikista kodin ulkopuolelle si- joitetuista lapsista tai nuorista. Vuonna 2014 vastaavasti luvattomasti poissaolleita oli 1 217 lasta tai nuorta eli 7 prosenttia kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista 389 Vallitsevissa puitesopimuksissa luvattoman poissaolon täysi maksuaika on joko 14 tai 7 vuoro- kautta. Tarkasteluajankohtana 2013–2014 käytäntö on ollut yleisesti 14 vuorokautta ja sittem- min tippunut 7 vuorokauteen. Viitteenä käytetty Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kouvolan kaupun- kien puitesopimusluonnoksia vuosilta 2013–2015. 390 Kesäkuun 2012 keskikurssin mukaan 1 punta oli 1.239863 euroa: X-rates.com:2012. 391 Shalev Greene & Pakes 2012:3. 392 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016:8. Acta Wasaensia 135 lapsista nuorista. Vuosina 2013 ja 2014 luvatta poissaolevien lasten ja nuorten ko- konaislukumäärän 2231 osoittaaa, että moni sama henkilö oli poistunut luvatta kumpanakin vuotena. Pidempiaikaisella tutkimuksella vuosittain luvatta poistu- vien osuutta kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista voisi arvi- oida luotettavammin, mutta kahden vuoden otannan perusteella heidän osuudek- seen voi arvioida olevan 7-8 prosenttia kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista. Sukupuolella ei näyttäisi kahden vuoden otannan valossa olevan suurta merkitystä poissaolojen kokonaismääriin. Kahden vuoden ajanjaksolla poissaoloja kertyi 1128 pojalle yhteensä 3290 kappaletta ja 1103 tytölle 3099 kappaletta. Vuonna 2013 ko- din ulkopuollele sijoitettuja poikia oli 9463 ja tyttöjä 8608. Vuonna 2014 vastaava luku poikien osalta oli 9471 ja tyttöjen osalta 8546393. Luvattomia poissaoloja alkaa esiintyä yleisesti molemmilla sukupuolilla 14-vuoti- aasta eteenpäin. Tätä ennen varsinkin tyttöjen poissaolot ovat harvinaisia. Aktiivi- simmin luvattomasti ollaan poissa 15–17-vuotiaana. Sukupuolien välisenä erona erottuu se, että pojat näyttävät aloittavan luvatta poistumiset hieman tyttöjä nuo- rempana. Toisaalta 14-vuotiaana tytöt ovat lukumääräisesti selvästi poikia enem- män luvatta poissa. Seuraavassa kuviossa on esitelty luvattomien poissaolojen lu- kumääriä iän ja sukupuolen mukaan. Kuvio 9. Luvattomat poissaolot sukupuolen ja iän mukaan. 393 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018:47. 1 25 189 546 687 850 791 23 71 241 435 704 892 892 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 11 12 13 14 15 16 17 Ik ä 11 12 13 14 15 16 17 Tyttö 1 25 189 546 687 850 791 Poika 23 71 241 435 704 892 892 Tyttö Poika 136 Acta Wasaensia Seuraavissa kuvioissa luvatta poistumisten kestoa on tarkasteltu suhteessa suku- puoleen. Poikien poissaoloja on lukumääräisesti enemmän kaikissa muissa pois- saoloissa paitsi lyhyissä yhdestä kolmeen yötä kestäneissä luvattomissa poissa- oloissa. Kuvio 10. 0-10 päivää kestäneet luvattomat poissaolot sukupuolen mukaan. Kuvio 11. 11-30 kestäneet luvattomat poissaolot sukupuolen mukaan. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 0 2 4 6 8 10 KE ST O P ÄI VI N Ä 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Poika 636 632 317 208 163 130 112 93 73 65 57 Tyttö 592 636 356 233 163 110 97 83 54 49 51 0-10 päivää kestäneet poissaolot sukupuolen mukaan Poika Tyttö 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21-25 26-30 Ke st o pä iv in ä 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21-25 26-30 Poika 44 40 42 30 27 25 19 20 29 22 75 56 Tyttö 33 25 33 34 26 25 17 16 21 22 64 51 11-30 päivää kestäneet poissaolot sukupuolen mukaan Poika Tyttö Acta Wasaensia 137 Kuvio 12. Yli 30 päivää kestäneet luvattomat poissaolot sukupuolen mukaan. Poissaolot kasaantuvat yksittäisille lapsille ja nuorille. Kahden vuoden ajanjak- solla kymmenen aktiivisinta poissaolijaa olivat poissa 388 kertaa. Tämä on 6 pro- senttia kaikista luvattomista poissaoloista. Vähintään kuusi luvatonta poissaoloa oli kirjattu 248 nuorelle. Nämä muodostavat 11 prosenttia kaikista kahden vuoden aikana luvattomasti poissaolleista lapsista ja nuorista. Heidän poissaoloistansa kertyi 2777 poissaolovuorokautta. Tämä on 44 prosenttia kaikista kahden vuoden poissaoloista. Tätä vastoin virka-apupyyntö oli esitetty näiden kahden vuoden ai- kana ainoastaan kerran 1120 henkilöstä. Tämä on puolet kaikista luvattomasti poissaolleesta. Vähintään puolet luvattomasti poissaolleista poistuu täten luvatta useammin kuin kerran. Koska johtopäätös on johdettu kahden vuoden otannasta, tosiasiallinen riski lu- vattoman poissaolon uusimiseen on tätä suurempi. Kahden vuoden otantajaksolla vain 18 prosenttia luvattomasti poissaolleesta lapsesta tai nuoresta esiintyi havain- toaineistossa vain kerran (1120 henkilöä, jotka poistuivat vain kerran). Tämä on syytä ottaa huomioon ennustettaessa luvattoman poissaolijan taipumusta poistua uudestaan. Esimerkiksi Islannin pääkaupunkiseudulla hieman yli puolet henkilöistä oli poissa ainoastaan kerran vuonna 2015. Yksi neljäsosa kaikista henkilöistä oli poissa enemmän kuin neljä kertaa. Enimmillään yhdelle henkilölle kertyi yhden vuoden aikana luvattomia poissaoloja 16 kappaletta394. Yhdistävänä tekijänä Suomen ja 394 Fylkisson 2016. 197 79 66 30 167 59 53 28 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 31-60 61-100 101-200 200+ Axis Title Ke st o pä iv in ä 31-60 61-100 101-200 200+ Poika 197 79 66 30 Tyttö 167 59 53 28 Yli 30 päivää kestäneet poissaolot sukupuolen mukaan Poika Tyttö 138 Acta Wasaensia Islannin luvattomien poissaolojen kanssa vaikuttaa olevan jako kerran ja toistu- vasti luvattomasti poissaolevien kesken. Toistuvat luvattomat poissaolot onkin tunnistettu riskitekijä. Suomessa pitkät poissaolot ovat toinen luvattomien poissa- olojen erityispiirre. Pitkiin poissaoloihin liittyen kuviossa 7 esiteltyjä 7-48 päivää kestäneitä luvatto- mia poissaoloja (n = 1578) on tarkemmin tarkasteltu vähintään 12-vuotta täyttä- neiden luvattomien poissaolijoiden osalta. Tarkasteluun jäi 1571 poissaoloa, joka on 25 prosenttia kaikista poissaoloista. Tarkastelun rajaaminen 12 vuotta täyttäneisiin johtuu siitä, että alle 12- vuotiaiden luvattomia poissaoloa oli kahden vuoden seurantajaksolla ainoastaan 62. Näistä 35 (56 prosenttia) päättyi kahden päivän sisällä luvattomasta poissaolosta. Yli vii- kon kestäneitä luvattomia poissaoloja alle 12-vuotiailla oli 18 kappaletta. Näissä kyse oli enemmänkin vanhempien toiminnasta kuin lapsen suorittamasta aktiivi- sesta viranomaisten välttelystä. Myös 12-vuotiaden luvattomia poissaoloja oli vä- hän, ainoastaan 96 kappaletta. Näistä 60 (63 prosenttia) päättyi kahden päivän sisällä luvattomasta poissaolosta. Tarkastelun rajaaminen 7-48 päivää kestäneisiin luvattomiin poissaoloihin puo- lestaan johtuu otannan kattavuudesta ja luvattoman poissaolon keston peilaa- mista siihen, että kadonnutta ei ole kohtuullisessa ajassa muuten tavoitettu, ku- ten Poliisihallituksen virka-apuohjeessa linjataan velvollisuudesta aloittaa kadon- neen henkilön etsintä395. Seuraavassa taulukossa keskiöön nousevat pitkien poissaolojen keskittyminen vii- kon ja kahden viikon välimaastoon. Huomionarvoista on se, että lähes kolme viik- koa kestävien poissaolojen lukumäärissä ei ole merkittäviä eroja 15-17 vuotiaiden välillä. Alle 15-vuotiailla ei juurikaan ole 2-3 viikon mittaisia poisaoloja. 395 Poliisihallituksen ohje POL-2015–231. Acta Wasaensia 139 Taulukko 4. 7-21 päivää kestäneet luvattomat poissaolot ikäluokittain. Ikä Kesto 12 vuotta 13 vuotta 14 vuotta 15 vuotta 16 vuotta 17 vuotta Yhteensä 7 d 1 9 33 43 48 42 176 8 d 3 7 19 31 30 34 124 9 d 1 5 12 27 32 36 113 10 d 2 5 11 26 33 30 107 11 d 5 9 12 25 25 76 12 d 1 6 3 13 21 21 65 13 d 1 5 7 18 20 23 74 14 d 4 11 9 24 16 64 15 d 7 9 9 17 11 53 16 d 4 9 10 22 5 50 17 d 2 5 7 7 15 36 18 d 4 5 8 11 8 36 19 d 6 10 17 17 50 20 d 1 4 12 13 14 44 21 d 1 1 4 7 6 8 27 Yhteensä 11 64 147 242 326 305 1095 Seuraavassa taulukossa näitä poissaoloja on tarkasteltu sukupuolittain. Ensim- mäisenä tarkastellaan poikien poissaoloja. Merkittävä havainto on 12-vuotiaiden poikien yliedustus tämänpituisissa poissaoloissa. Havaintojen vähäisen määrän vuoksi tästä ei kuitenkaan voida tehdä muita johtopäätöksiä. 140 Acta Wasaensia Taulukko 5. 7-21 päivää kestäneet poikien luvattomat poissaolot ikäluokit- tain. Ikä Kesto 12 vuotta 13 vuotta 14 vuotta 15 vuotta 16 vuotta 17 vuotta Yhteensä 7 d 6 18 21 30 18 93 8 d 3 2 9 12 18 26 70 9 d 1 4 5 13 17 24 64 10 d 2 1 2 13 18 20 56 11 d 3 8 10 11 12 44 12 d 1 5 8 16 10 40 13 d 1 6 12 11 11 41 14 d 2 7 4 10 7 30 15 d 4 1 7 8 7 27 16 d 3 4 3 11 4 25 17 d 1 4 5 9 19 18 d 3 2 4 7 4 20 19 d 2 3 13 11 29 20 d 1 2 3 8 8 22 21 d 1 3 3 4 4 15 Yhteensä 8 36 69 120 187 175 595 Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu tyttöjen samanpituisten poissaolojen luku- määriä. Merkittävää eroa suhteessa poikien samanpituisiin poissaoloihin ei tullut esille. Suhteellisesti tyttöjen poissaolot painottuvat 15-17 ikävuoteen, kun taas poi- kien osalta ikävuodet 16 ja 17 ovat suhteellisest eniten edustettuina. Acta Wasaensia 141 Taulukko 6. 7-21 päivää kestäneet tyttöjen luvattomat poissaolot ikäluokit- tain. Ikä Kesto 12 vuotta 13 vuotta 14 vuotta 15 vuotta 16 vuotta 17 vuotta Yhteensä 7 d 1 3 15 22 18 24 83 8 d 5 10 19 12 8 54 9 d 1 7 14 15 12 49 10 d 4 9 13 15 10 51 11 d 2 1 2 14 13 32 12 d 1 3 5 5 11 25 13 d 1 4 1 6 9 12 33 14 d 2 4 5 14 9 34 15 d 3 8 2 9 4 26 16 d 1 5 7 11 1 25 17 d 1 5 3 2 6 17 18 d 1 3 4 4 4 16 19 d 4 7 4 6 21 20 d 2 9 5 6 22 21 d 1 1 4 2 4 12 Yhteensä 3 28 78 122 139 130 500 Seuraavassa 22-48 päivää kestäneitä poissaoloja esittävässä taulukossa 12 vuoti- aiden poissaoloja ei enää juurikaan ole. Edelleen 13-vuotiaiden poissaoloja on suh- teellisen vähän 14-vuotiaisiin verrattuna. Pitkienkin poissaolojen osalta yleisim- mät vuodet painottuvat 16-17-vuotaillle. Vielä 7-21 päivää kestäneissä luvatto- missa poissaoloissa 15-vuotiaiden esiintyminen oli yleisempää 16-17-vuotiaisiin verrattuna, mutta 22-48 päivää kestävissä poissaoloissa 16-17-vuotiaiden suhteel- linen osuus on suurempi. 142 Acta Wasaensia Taulukko 7. 22-48 päivää kestäneet luvattomat poissaolot ikäluokittain. Ikä Kesto 12 vuotta 13 vuotta 14 vuotta 15 vuotta 16 vuotta 17 vuotta Yhteensä 22 1 4 5 4 8 7 29 23 3 4 12 11 30 24 5 4 6 11 5 31 25 3 3 10 7 23 26 2 1 9 11 10 33 27 1 1 4 4 4 14 28 1 1 2 5 6 3 18 29 1 5 5 7 4 22 30 1 3 6 10 20 31 1 2 4 4 5 16 32 1 2 5 8 5 21 33 2 4 2 3 8 19 34 3 5 2 5 15 35 1 3 7 9 20 36 1 2 3 4 2 12 37 2 5 4 4 6 21 38 1 5 6 3 15 39 1 1 4 5 11 40 2 3 2 7 14 41 1 2 2 3 6 14 42 2 1 3 2 8 43 3 2 5 10 44 2 2 4 4 12 45 3 1 7 3 14 46 2 1 5 2 10 47 2 5 3 2 12 48 2 6 4 12 Yhteensä 3 26 59 94 150 144 476 Seuraavassa taulukossa samanpituisia poissaoloja on esitelty poikien osalta. Lu- kumääräisesti pitkien poissaolojen lukumäärä kasvaa tasaisesti 12-vuotiaasta 17- vuotiaaksi. Acta Wasaensia 143 Taulukko 8. 22-48 päivää kestäneet poikien luvattomat poissaolot ikäluokit- tain. Ikä Kesto 12 vuotta 13 vuotta 14 vuotta 15 vuotta 16 vuotta 17 vuotta Yhteensä 22 3 2 2 2 5 14 23 2 3 5 8 18 24 3 3 2 5 4 17 25 1 2 5 3 11 26 1 5 6 7 19 27 2 3 2 7 28 1 2 2 5 29 3 3 5 3 14 30 1 1 3 6 11 31 1 1 2 2 2 8 32 1 1 1 5 2 10 33 2 1 1 1 5 10 34 1 1 5 7 35 1 3 4 6 14 36 2 1 3 37 2 3 3 8 38 1 1 3 2 7 39 1 2 1 4 40 2 2 5 9 41 1 2 1 3 4 11 42 1 1 1 3 43 2 2 3 7 44 2 3 2 7 45 2 7 3 12 46 1 1 3 1 6 47 1 3 1 1 6 48 1 2 2 5 Yhteensä 2 13 30 43 79 86 253 Seuraavassa taulukossa samanpituisia poissaoloja on esitelty tyttöjen osalta. Toi- sin kuin pojilla, tyttöjen lukumääräinen huippu saavutetaan jo 16-vuotiaana ja 17- vuotiaana pitkiä poissaoloja on lukumääräisesti vähemmän. 144 Acta Wasaensia Taulukko 9. 22-48 päivää kestäneet tyttöjen luvattomat poissaolot ikäluokit- tain. Ikä Kesto 12 vuotta 13 vuotta 14 vuotta 15 vuotta 16 vuotta 17 vuotta Yhteensä 22 1 1 3 2 6 2 15 23 1 1 7 3 12 24 2 1 4 6 1 14 25 2 1 5 4 12 26 1 1 4 5 3 14 27 1 1 2 1 2 7 28 1 2 3 4 3 13 29 1 2 2 2 1 8 30 2 3 4 9 31 1 2 2 3 8 32 1 4 3 3 11 33 3 1 2 3 9 34 2 4 2 8 35 3 3 6 36 1 2 1 3 2 9 37 2 3 4 1 3 13 38 4 3 1 8 39 1 2 4 7 40 2 1 2 5 41 1 2 3 42 1 1 2 1 5 43 1 2 3 44 2 1 2 5 45 1 1 2 46 1 2 1 4 47 1 2 2 1 6 48 1 4 2 7 Yhteensä 1 13 29 51 71 58 223 Virka-apupyynnöissä esitettyjen sijaishuoltopaikkojen osalta lapsia tai nuoria pyy- dettiin palautettavaksi 497 eri sijaishuoltopaikkaan. Luvattomat poissaolot ka- saantuvat myös sijaishuoltopaikkojen osalta. Kymmenen yleisintä sijaishuolto- paikkaa esiintyi yhteensä 2304 poissaolossa, mikä on 36 prosenttia kaikista pois- saoloista.396 Yksi yleisimmistä paikoista, mistä poistutaan, oli kuitenkin koti. Tämä 396 Tässä on huomioitu virka-apupyyntö siltä osin, mihin lapsi tai nuori pyydetään palauttamaan tai mistä hän tosiasiallisesti on poistunut. Tällä on merkitystä erityisesti kiireellisen sijoituksen Acta Wasaensia 145 oli kirjattu 239 luvattomaan poissaoloon. Koti on kolmen yksittäisen sijaishuolto- yksikön jälkeen neljänneksi yleisin paikka, josta oli poistuttu tai johon ei oltu pa- lattu. Tämä puhuu omalta osaltaan myös lastensuojelun kiireellisten sijoitusten määrästä, sillä luku pitää sisällään ne kotoa alkaneet poissaolot, jonka johdosta kiireellisen sijoituksen päätökseen on päädytty. Seuraavassa kuviossa on esitelty luvattomia poissaoloja sijoitusmuodon ja suku- puolen mukaan. Kunnallisista sijaishuollon yksiköistä on poistuttu eniten eli 3218 kertaa muodostaen puolet kaikista poissaoloista. Yksityisistä sijaishuollon yksi- köistä oli poistuttu 2493 kertaa, josta muodostuu 39 prosenttia kaikista poissa- oloista. Valtion koulukodeista luvatta poistumisia oli 351 kappaletta, joka on 6 pro- senttia kaikista poissaoloista. Loput 5 prosenttia muodostuvat kotoa ja esimerkiksi psykiatriselta osastolta poistumisista. Kuvio 13. Luvattomat poissalot sijoitusmuodon ja sukupuolen mukaan. Seuraavan kuvion 14 mukaisesti niin yksityisissä kuin kunnallisissa sijaishuollon yksiköissä luvattomat poissaolot painottuvat erityisesti 16-17-vuotiaiden luvatto- miin poissaoloihin. Kunnallisissa sijaishuollon yksiköissä huippu asettuu 17 ikä- vuoteen kun taas yksityisissä sijaishuollon yksiköissä se on 16-vuotiaana. päätösten yhteydessä tehdyissä virka-apupyynnöissä, joissa lapsi tai nuori ei välttämättä ole vielä ollutkaan siellä sijaishuoltopaikassa, mihin hänet on pyydetty palauttamaan. 1213 1716 209 15 1280 1502 142 15 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Yksityinen Kunnallinen Valtion Psykiatrinen Yksityinen Kunnallinen Valtion Psykiatrinen Pojat 1213 1716 209 15 Tytöt 1280 1502 142 15 Luvattomat poissaolot sijoitusmuodon ja sukupuolen mukaan Pojat Tytöt 146 Acta Wasaensia Kuvio 14. Luvattomasti poissaolevan lapsen ikä yksityisissä sijaishuollon yksi- köissä. Kuvio 15. Luvattomasti poissaolevan lapsen ikä kunnallisissa sijaishuollon yk- siköissä. Seuraavassa kuviossa 16 ilmenee, että lukumääräisesti yleisin poissaolon alkamis- ajankohta valtion koulukodeissa on 16-vuotiaana, mutta toisin kuin yksityisissä ja kunnallisissa sijaishuollon yksiköissä 15- ja 17-vuotiaana tapahtuvat poissaolot ovat lukumääräisesti samalla tasolla. 14-vuotiaiden ja sitä nuorempien vähäinen 17; 718; 29 % 16; 698; 28 % 15; 530; 21 % 14; 359; 14 % 13; 148; 6 % 12 tai alle; 39; 2 % Luvattomasti poissaolevan ikä yksityisissä sijaishuollon yksiköissä 17 16 15 14 13 12 tai alle 17; 784; 24 % 16; 859; 27 %15; 705; 22 % 14; 543; 17 % 13; 239; 7 % 12; 66; 2 % 11 tai alle; 21; 1 % Luvattomasti poissaolevan ikä kunnallisissa sijaishuollon yksiköissä 17 16 15 14 13 12 11 tai alle Acta Wasaensia 147 esiintyvyys voi selittyä valtion koulukotien profiloitumisessa vaativan sijaishuol- lon järjestämiseen, jonka tarve on vähäisempi nuoremmissa ikäluokissa. Kuvio 16. Luvattomasti poissaolevan lapsen ikä valtion koulukodeissa. Sijaishuoltopaikkoja, joista luvattomia poissaoloja oli kahden vuoden vertailujak- son aikana 30 tai enemmän oli yhteensä 46 kappaletta. Tähän lukuun ei ole las- kettu lapsen kotia. Näistä luvattomista poissaoloista muodostuu 3908 luvatonta poissaoloa eli 61 prosenttia kaikista luvattomista poissaoloista.397 Toistuvasti lu- vatta poistuvat lapset ja nuoret sekä yksittäiset sijaishuoltoyksiköt, joista poistu- taan toistuvasti nousevat siis esiin luvattoman sijaishuollon ilmiön laajuutta selit- tävänä tekijänä Osa virka-apupyynnöissä mainituista sijaishuoltopaikoista on sellaisia, joihin lap- set tai nuoret eivät ole ikinä saapuneetkaan kiireellisen sijoituksen päätöksenteon yhteydessä tai jo ennen kiireellistä sijoitusta alkaneen poissaolon vuoksi. Kiireelli- nen sijoitus ja sen alkuvaiheen toteuttamisen tärkeys nousee myös esille yhdeksi 397 Tästä ei kuitenkaan voi suoraan päätellä sijaishuoltopaikkoja, jotka olisivat alttiita luvattomille poissaoloille, koska esimerkiksi Helsingin osalta ei PATJA-kirjausten olemattomuuden vuoksi ole ollut mahdollista selvittää sitä, mistä lapsi tai nuori on poistunut, vaan yksinomaan se, mihin hä- net tulee palauttaa. Tähän palautuskäytäntöön puolestaan vaikuttaa eduskunnan apulaisoi- keusasiamiehen ratkaisussa EOAK/1002/2016 esille tullut havainto, jonka mukaan Helsingin kau- pungin alueelta löytyneet Helsingin kaupungin sijoittamat poissaolijat pyydetään ensin palautta- maan kaupungin arviointi- ja vastaanottoyksiköihin. 17; 94; 27 % 16; 112; 32 % 15; 96; 27 % 14; 42; 12 % 13 tai alle; 7; 2 % Luvattomasti poissaolevan ikä valtion koulukodeissa 17 16 15 14 13 tai alle 148 Acta Wasaensia huomioon otettavaksi asiaksi. Yhtä lailla voidaan todeta, että Helsingin poliisilai- toksen alueella tapahtuvien luvattomien poissaolojen luonteesta jää iso osa selvit- tämättä erittäin suppeiden PATJA-kirjausten vuoksi. 5.1.4 Luvattomien poissaolojen päättyminen Vuosien 2013–2014 luvattomista poissaoloista 1548 luvatonta poissaoloa eli 24 prosenttia kaikista poissaoloista päättyi PATJA-tietojen valossa siihen, että poliisi löysi lapsen. Yhteensä 2466 luvatonta poissaoloa eli 39 prosenttia kaikista luvat- tomista poissaoloista puolestaan päättyy tavalla, jota ei ole mahdollista päätellä PATJAan kirjatuista tiedoista. Näissä tapauksissa poissaolon päättymissyyksi on tässä tutkimuksessa kirjattu ei tietoa, joka onkin tyypillisin luvattoman poissaolon päättymistapa tässä havaintoaineistossa. Poliisin rekistereihin ei näissä poissa- oloissa tehty kirjauksia, joista päättymisen tapa tai siihen liittyvät seikat tulisivat esille. Luvattoman poissaolon päättymistavat tai luvattomasti poissaolleen lapsen löytymistä kuvaavat tiedot on esitelty seuraavassa kuviossa. Kuvio 17. Luvattomien poissaolojen päättymistapa. Luvattomista poissaoloista 31 prosenttia eli 1989 poissaoloa päättyi siten, että lapsi palasi itse sijaishuoltopaikkaansa tai kotiinsa ja virka-apupyyntö sekä etsin- täkuulutus peruttiin tämän takia. Näistä 817 eli 41 prosenttia päättyi saman tai seuraavan vuorokauden aikana (ks. kuvio 13). Tämä poissaolijoiden ryhmä muo- dostaa 13 prosenttia kaikista luvattomista poissaolijoista. Poliisi; 1548; 24 % Palasi itse; 1989; 31 % Sukulainen; 199; 3 % Sijoituspaikka; 130; 2 % Sosiaalipäivytys; 65; 1 % Ei tietoa; 2466; 39 % Löytymistapa Poliisi Palasi itse Sukulainen Sijoituspaikka Sosiaalipäivytys Ei tietoa Acta Wasaensia 149 Tosiasiallisesti itsenäisesti sijaishuoltopaikkaan palaavien lukumäärä lienee huo- mattavasti suurempi, sillä ei tietoa - luokan 2466 luvattomasta poissaolosta päät- tymistapaa ei ole mahdollista päätellä PATJA-kirjauksista. Näistä luokittelematto- mista poissaoloista 953 päättyi saman tai seuraavan vuorokauden aikana. Yh- teensä siis 1770 luvatonta poissaoloa päättyi saman tai seuraavan vuorokauden ai- kana ilman selkeästi kirjattua poliisin väliintuloa. Kuvio 18. Itsenäisesti sijaishuoltopaikkaan palanneiden poissaolijoiden pois- saolon kesto. Kuviosta 7 johdettuja pitkiä 7-48 päivää kestäneitä vähintään 12-vuotta täyttänei- den lasten ja nuorten luvattomia poissaoloja (n=1571) tarkasteltaessa poliisi löysi näistä 440 poissaolijaa eli 28 prosenttia poissaolijoista. Tämä osuus on hieman suurempi kuin poliisin löytämien poissaolijoiden osuus koko tarkastelujoukosta (24 prosenttia). Itsenäisesti sijaishuoltopaikkaan palanneita oli 427 kappaletta eli 27 prosenttia 7-48 kestäneissä poissaoloissa. Koko tarkastelujoukosta itse palan- neiden osuus oli 31 prosenttia. Poissaolon päättymissyy jäi selvittämättä 614 lu- vattomassa poissaolossa eli 39 prosentissa näistä 7-48 päivää kestäneistä poissa- oloista. Vastavuoroisesti poissaolon päättymissyy jäi selvittämättä hieman alle 39 prosentissa koko tarkastelujoukon poissaoloista vuosina 2013.2014. Siirtymä pitkien poissaolojen päättymistavassa näyttää siis tapahtuvan itse sijais- huoltopaikkaan palaamisesta kohti poliisin väliintuloa. Pitkien poissaolojen osalta luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on siis enemmän poliisitehtävä kuin 0-1 päivää; 817; 41 % 2-3 päivää; 400; 20 % 4-5 päivää; 172; 9 % 6-10 päivää; 223; 11 % 11-15 päivää; 97; 5 % 16 tai enemmän päivää; 292; 14 % ITSENÄISESTI PALANNEIDEN LUVATTOMAN POISSAOLON KESTO 150 Acta Wasaensia mitä se on lyhyissä poissaoloissa. Tämän lisäksi 7-48 päivää kestänyttä ja tätä pi- dempää poissaoloa tulisi muutenkin tulkita kadonneena henkilön, sen valossa, ettei lasta ole kohtuullisessa ajassa löytynyt. Näihin vähintään 12-vuotiaiden 7-48 päivää kestäneisiin luvattomiin poissaoloi- hin liittyy myös huomattava erityispiirre, jossa 351 valtion koulukotiin sijoitetun lapsen luvattomasta poissaolosta 145 eli yhteensä 42 prosenttia kaikista valtion koulukodeista poissaolemisista kesti 7-48 vuorokautta. Ottaen huomioon myös tätä pidemmät poissaolot, kesti 175 valtion koulukodista poissaolemista vähintään viikon muodostaen puolet kaikista valtion koulukotien luvattomista poissaoloista. Valtakunnallisesti 69 prosenttia luvattomista poissaoloista oli kestoltaan 0-6 päi- vää. Kunnallisissa sijaishuollon yksiköissä 0-6 päivää kestäneitä poissaoloja oli 2345 kappaletta ja yksityisissä 1616 kappaletta. Yksityisten sijaishuoltopaikkojen kai- kista 2493 poissaolosta 65 prosenttia oli päättynyt viikossa ja kunnallisten sijais- huollon yksiköiden kaikista 3218 luvattomasta poissaolosta 73 prosenttia oli päät- tynyt viikossa. Syitä valtion koulukotien luvattomien poissaolojen keston jakaan- tumiseen yli viikon ja alle viikon kestäviin poissaoloihin voi spekuloida kouluko- tien profiloitumisessa kaikkein haastavimmassa elämäntilanteessa oleviin lap- siin398. Huomionarvoista on myös tarkemmin tarkasteltujen vähintään 12-vuotiaiden 7- 48 vuorokautta kestäneiden poissaolojen osalta, että sijaishuoltopaikkojen tyypin mukainen jakauma muuttuu selvästi 16-48 vuorokautta kestäneiden poissaolojen (n = 719) osalta. Näistä yksityisten sijaishuoltopaikkojen osuus on 330 luvatonta poissaoloa, kunnallisten sijaishuoltopaikkojen 279 ja valtion koulukotien 75 pois- saoloa. Yksityisten sijaishuoltopaikkojen osuus kaikista vuosien 2013-2014 pois- saoloista oli 39 prosenttia, valtion koulukotien 5,5 prosenttia ja kunnallisten sijais- huoltopaikkojen osuus 50,4 prosenttia. 16-48 vuorokautta kestäneiden poissaolo- jen osalta jakauma on 45,6 prosenttia yksityisille sijaishuoltopaikoille, 38,8 pro- senttia kunnallisille sijaishuoltopaikoille ja 9,4 prosenttia valtion koulukodeille. Vielä 7-48 kestävien poissaolojen osalta yksityisten sijaishuoltopaikkojen osuus oli 40,5 prosenttia (636 poissaoloa ja n= 1571), kunnallisten sijaishuoltopaikkojen osuus 45,3 prosenttia (711 poissaoloa) ja valtion koulukotien 9,2 prosenttia (145 poissaoloa). Edellä kuvattua havaintoa voi lähteä pohtimaan sijoituskunnan ja sijoittajakunnan sijainnilla, jossa pääsäännön mukaisesti kunnallinen sijaishuollon yksikkö sijait- see lapsen sijoittajakunnan alueella. Yksityisissä sijaishuollon yksiköissä ja valtion 398 Lastensuojelun käsikirja 2018b. Acta Wasaensia 151 koulukodeissa lapsen sijoituskunta on suuremmalla todennäköisyydellä eri kuin lapsen koti- eli sijoittajakunta. Luvattoman poissaolon osalta tämä voi aiheuttaa painetta pidemmälle poissaolojaksolle. Muista luvattoman poissaolon päättymistavoista sukulaisten luokse päättyi tai heidän toimittamana sijaishuoltopaikkaan päättyi 199 luvatonta poissaoloa, joka vastaa 3 prosenttia kaikista luvattomista poissaoloista. Sijaishuoltopaikkojen toi- mesta päättyi 130 luvatonta poissaoloa eli 2 prosenttia luvattomista poissaoloista. Sosiaalipäivystyksen kautta päättyi 65 luvatonta poissaoloa, joka vastaa noin 1 pro- senttia kaikista vuosien 2013–2014 luvattomista poissaoloista. Tässä tutkimuk- sessa ei ole tarkemmin selvitetty, mitä ovat sijaishuoltopaikkojen ja sosiaalipäivys- tyksen keinot luvattomien poissaolojen päättämiseen. Rekisteritutkimuksen va- lossa poissaolijalle soittaminen on kuitenkin ollut yksi yleinen lapsen tai nuoren tavoittelun muoto. 5.1.5 Poliisin tieto lasten ja nuorten luvattomista poistumisista sijaishuoltopaikoista Edellä on tullut esille, ettei poliisi useinkaan kirjaa poliisiasiain tietojärjestelmään kaikkia olennaisia luvattomasti sijoituspaikastaan poistuneen lapsen tai nuoren löytymiseen liittyviä tietoja. Vallitsevan kirjaamiskäytännön valossa luvattoman poissaolon tosiasiallisia päättymistapoja voi ainoastaan arvailla. Kirjaamatta jää- neillä löytymistiedoilla todennäköisesti kuitenkin olisi merkitystä toistuvien pois- saolojen varhaisessa pysäyttämisessä. Vuosina 2013–2014 eräänlaisena nousevana trendinä luvattoman poissaolon päättymistavassa vaikutti olevan myös yksityisen vartijan suorittama kiinniotto. Syy-yhteyttä rikolliseen toimintaan ei ole tarkasteltu vaan PATJA-havainto on ai- noastaan vartijan suorittamasta kiinniotosta. Tätä kiinnijäämistapaa ei ole tar- kemmin tässä tutkimuksessa tilastoitu mutta voidaan puhua muutamista kymme- nistä tapauksista kahden vuoden ajanjaksolla. Nuoren löytymispaikka on usein kaukana hänen sijaishuoltopaikastaan. Tätä se- littää usein tosiasiallisen kotipaikan ja sijaishuoltopaikan väliset etäisyydet sekä nuorten hakeutuminen kasvukeskuksiin. Aineistossa oli sekä hälyttävän pitkiä poissaoloja että jopa ulkomaille asti ulottuneita karkumatkoja. Osa luvattomista poissaoloista on päättynyt ulkomailla pitkienkin aikojen päätteeksi ja palautuksia Suomeen ovat tehneet niin poliisit kuin lastensuojeluviranomaisetkin. Lapsia ja nuoria on myös pysäytetty lentokentillä ennen ulkomaan lennoille nousemista. 152 Acta Wasaensia Osa ulkomaille johtaneista luvattomista poissaoloista liittyy nuoren alkuperämaa- han pyrkimisellä ja osa taas vaikutti olevan satunnaisia ja impulsiivisia ulkomaille karkaamisia. Tiedonkulku sijaishuoltopaikasta kotiseudulle tai kasvukeskuksiin heti poissaolon alkuvaiheessa on edellä mainitun valossa ensiarvoisen tärkeää, mikäli lapsi tai nuori halutaan tavoittaa pikaisesti. Monissa poliisilaitoksissa paikalliset olosuh- teet vaikuttivatkin olevan hyvin tiedossa ja poliisilaitokset tiedostavat esimerkiksi nuorten hakeutumisen pääkaupunkiseudulle. Tältä osin joillain paikallisilla polii- silaitoksilla oli toimivia käytäntöjä joukkoliikenneasemilla päivystämiseen. Ilman nopeaa ja toimivaa tietojenvaihtoa sekä virka-avun pyytämisen joutuisuutta tällai- nen nopea puuttuminen ei olisi mahdollista. Poliisin löytämien nuorten osalta kiinnijäämisiä tapahtui muun muassa yleisellä paikalla, virka-avun pyytäjän eli lastensuojeluviranomaisen yksilöimissä osoit- teissa, nuorten suosimissa juhla-asunnoissa, poliisin kanta-asiakkaiden asun- noissa sekä liikenne- ja muun valvonnan yhteydessä. Kahden vuoden ajanjaksolla yhteensä 57 löytymistietoa viittaa siihen, että luvaton poissaolo päättyi rikoksen takia tapahtuneeseen kiinniottoon. Tältä osin voidaan todeta, että PATJA:an kir- jattu löytymistieto ja nuoren muu rikoshistoria vaatisi oman ristikkäistutkimuksen sen selvittämiseksi, kuinka paljon poissaolojen aikana tosiasiassa syyllistytään po- liisin tietoon tulleisiin rikoksiin. Satunnaisotantatutkimus 200 luvattomasti pois- saolleesta nuoresta vuosina 2013–2014 omalta osaltaan lähestyy tätä aihetta tuo- den esille, että luvattomaan poissaoloon usein liittyy rikollisen käyttäytymisen tai uhriksi joutumisen elementti. Tältä osin satunnaisotanta toteuttaa tarkoitustaan, jossa pieni otos antaa kokonaiskuvan suuremmasta havaintoaineistosta ilman, että kaikkia tapauksia on tarpeen tutkia399. Luvattoman poissaolon päättymiseen liittyy myös yksittäisiä tapauksia, joissa po- liisin tapaamalla henkilöllä oli etsintäkuulutus voimassa, vaikka poliisin tavatessa heidät he olivatkin luvallisesti matkassa. Etsintäkuulutus oli siis jäänyt perumatta. Useissa tapauksissa, joissa lapsen tai nuoren asiaa poliisissa hoitava tutkija oli tar- kastanut sijaishuoltopaikasta lapsen tai nuoren tilannetta, oli tämä palaamisen jäl- keen jo uudestaan poistunut luvatta. Tällöin myös uutta luvatonta poissaoloa kä- siteltiin samassa virka-apuilmoituksessa, vaikka asiasta pitäisi laatia uusi virka- apupyyntö ja uusi ilmoitus myös PATJA:an. Tietoteknisenä ja tiedonkulkuun liittyvänä ongelmana asia näyttäytyy siten, että virka-apuilmoitukseen merkitty poliisin tutkija ei saa automaattisesti tietoa toisen 399 Nummenmaa 2004:20-22. Acta Wasaensia 153 poliisin tekemästä etsintäkuulutuksen peruuttamisesta. Asia vaatii erillisen yhtey- denoton tutkijalle esimerkiksi sähköpostitse tai puhelimen välityksellä. Yksittäisenä luvattoman poissaolon päättymiseen liittyvänä seikkana oli, että ver- tailuajankohtana ainakin yksi lapsi tai nuori on palautettu sijaishuoltopaikkaan yksityisen palveluntuottajan toimesta, joka on markkinoinut itseään luvattomasti poistuneiden lasten kuljetuspalveluna tarjoavana yrityksenä. Kyseisestä virka- apuilmoituksesta ei selviä, onko kyseinen toimija myös tosiasiallisesti löytänyt nuoren vai ainoastaan suorittanut kuljetuksen tähän yksityiseen sijaishuoltopaik- kaan. Ilmoituksesta ei myöskään selviä, kenen toimeksiannosta kuljetus on tehty. Yksi tällaisia palveluita markkinoiva yritys toteaa Internet-sivuillaan seuraavaa: ”Haastava tilanne on voinut syntyä, kun nuori on poistunut luvatta sijaishuolto- paikastaan. Tässä tapauksessa sijoittavan kunnan sosiaalityö tai sijaishuolto- paikka voi tilata nuoren etsintään Kultaiselta Noutajalta tai velvoittaa sijais- huoltopaikkaa huolehtimaan asian. Työ on sosiaalihuoltona tapahtuvaa palve- lua eli tässä tapauksessa lastensuojelutyötä, kun sitä tilaa ja/tai valvoo kunnan sosiaalityö ja kun se kohdistuu lastensuojelun asiakkaaseen ja on asiakassuun- nitelman mukaista tai sitä tukevaa työtä. Kun nuori löydetään, voi hänen käy- töksensä olla haastavaa. Kultainen Noutaja voidaan tilata paikalle rauhoitta- maan tilannetta. Tarvittaessa Kultainen Noutaja voi saatella nuoren sosiaali- työn määräämään sijaishuoltopaikkaan400.” Palveluntuottajan kuvaama toiminta on monelta osin merkittävää julkisen vallan käyttöä. Täten yrityksen kuvaamaa palvelua ei voida siirtää viranomaiselta yksityi- selle tekstissä kerrotulla tavalla. Kyseisen toimijan käytöstä on maininta myös useissa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuissa401. Yhdessä näistä rat- kaisuista eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle on jäänyt käsitys, että Kultainen Noutaja on tosiasiallisesti ryhtynyt huostaanottopäätöksen täytäntöönpanotoi- miin ja asia on siltä osin jatkotarkastelun alla. Ratkaisussa todetaan, että ”apulais- oikeusasiamies päätti ottaa omana aloitteenaan selvitettäväksi, millä perus- teella Perusturvakuntayhtymä Karviainen on siirtänyt huostaanottopäätöksen täytäntöönpanon yksityiselle palveluntuottajalle. Samalla apulaisoi- keusasiamies päätti pyytää selvitystä Ptky Karviaiselta, onko käytäntö yleisem- pikin402.” Joka tapauksessa kyse on tosiasiallisesta huostaanottopäätöksen täytän- töönpanosta tai julkisen vallan käytön delegoimisesta kolmannelle taholle, jolle ei ole olemassa säädösperustaa. Näiden ratkaisujen valossa edellä mainittujen 2466 tuntemattomaksi jääneen lu- vattoman poissaolon päättymiseen liittyvät seikat nousevat uuteen valoon. Lailli- suusvalvonnan perusteella yksityisten palveluntuottajien käyttäminen luvattoman 400 Kultainen Noutaja 2018: https://www.kultainennoutaja.fi/. 401 EOAK Dnro 6546/2017, EOAK Dnro 5500/2017, EOAK Dnro 5681/2017 ja EOAK Dnro 7024/2017. 402 EOAKD Dnro 7024/2017. 154 Acta Wasaensia poissaolon pysäyttämiseen vaikuttaisi olevan yleisempää kuin vuosien 2013-2014 PATJA-kirjaukset osoittavat. Kuljetuspalvelujen käyttöön on tulossa merkittävä lainsäädännöllä tehtävä puut- tuminen, kun 13.4.2019 hyväksytty ja 1.1.2020 voimaan astuva lastensuojelulain 69 a § (HE 237/2018) kieltää kuljetuspalveluiden käyttämisen ja määrittää kuljet- tamisen sijaishuoltopaikan vastuulle. 5.2 Tarkentava tarkastelu satunnaisotoksen pohjalta Syvemmän käsityksen saamiseksi luvattomien poissaolojen kohteena olevista lap- sista ja nuorista havaintoaineistosta poimittiin kaksisataa satunnaisesti valittua lasta ja nuorta luvussa 3.4. kuvatulla tavalla. Näiden 200 henkilön osalta PATJA:sta haettiin kunkin PATJA-historia henkilötunnuskyselyn avulla. Tämä ai- neisto osoitti, että luvattomasti poissaolevilla on riski ajautua rikosten tekijöiksi sekä rikosten uhreiksi. Jo aiemmin on havaittu, että virka-apupyynnön kohteena olevat lapset ja nuoret ovat tapahtumahetkellä rikoksesta epäiltynä keskimäärin viidessä rikosilmoituksessa403. Alle 18-vuotiaiden osuus kaikista syyllisiksi epäil- lyistä on vuosina 2003–2013 pysytellyt noin kymmenessä prosentissa kokonais- väestöstä404. Seuraavissa alaluvuissa käsitellään aluksi otantaa tämän tutkimuksen ydinalueen eli luvattomien poissaolojen kautta. Luvattomien poissaolojen osalta aineisto osoitti, että luvattomia poissaoloja kirjataan systemaattisesti muuna kuin lasten- suojeluviranomaiselle annettavana virka-apuna. Poissaolojen tarkastelun jälkeen luodaan katsaus otantatutkimuksen nuorten esiintymiseen PATJA:an kirjatuissa ilmoituksissa yleisesti. 5.2.1 Poissaolojen määrät otoksen valossa Kokonaistutkimuksen, eli vuosien 2013-2014 luvattomien poissaolojen tilastoissa satunnaisotannan lapset ja nuoret olivat lastensuojeluviranomaisen esittämän virka-apupyynnön mukaan luvattomasti poissa 605 kertaa. Tämä suhdeluku on linjassa kaikkien vuosien 2013–2014 lastensuojeluviranomaisen ilmoittaman 2231 luvattoman poissaolijan ja 6389 poissaolon kanssa. Kaksisataa lasta ja nuorta muodostavat 8.9 prosenttia vuosien 2013-2014 poissaolijoista ja 9,5 prosenttia kaikista luvattomista poissaoloista, jotka on kirjattu virka-apuna lastensuojeluvi- ranomaiselle samana aikana. 403 Isoniemi 2012:74. 404 Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2016:208–212. Acta Wasaensia 155 Otantahetkellä nämä lapset ja nuoret ovat olleet yhteensä luvattomasti poissa 1374 kertaa. Tämä tekee keskiarvoisesti 6,9 poissaoloa nuorta kohden mediaanin ol- lessa 4 poissaoloa. Tämä luku pitää sisällään myös väärän viranomaisen etsintä- kuuluttamana kirjatut luvattomat poissaolot. Väärä viranomainen tarkoittaa, että virka-apupyyntöä ei ole kirjattu lastensuojeluviranomaiselle vaan sosiaaliviran- omaiselle tai yksittäistapauksessa jollekin muulle viranomaiselle annettuna virka- apuna. Vuosia 2013-2014 koskettava kokonaistutkimus piti sisällään vain virka- avun lastensuojeluviranomaiselle. Kahden vuoden ajanjakso muodostaa siis aino- astaan 44 prosenttia kaikista poissaoloista, joka on merkittävä havainto poissaolo- jen hajautumisesta yksilötasolla. Vuosien 2013-2014 aikana väärälle viranomaiselle kirjattuja poissaoloja oli 61 lap- sella tai nuorella. Koko otannan henkilöistä 30,5 prosentilla vähintään yksi luva- ton poissaolo oli siis väärälle viranomaiselle kirjattu virka-apupyyntö. Tämä lu- kema itsessään yksittäisenä poissaolona on jo merkittävä muodostaen yli 10 pro- sentin vääristymän näille lapsille ja nuorille tilastoituihin 605 luvattomaan pois- saoloon. On siis todennäköistä, että tilastoidun 6389 luvttoman poissaolon sijasta luvattomia poissaoloja on vuosina 2013-2014 ollut yli 7000. Tässä arviossa on otettava huomioon se, että ainoaksi jääneen luvattoman poissaolon kirjautuminen väärälle viranomaiselle ei ikinä näkyisi tehdyssä kokonaistutkimuksessa, joka kä- sittelee lastensuojeluviranomaiselle annettavaa virka-apua. Kyse ei myöskään ole yksittäisestä virheestä vaan se myös toistuu useiden nuorten ohella useamman kerran. 34 lapsella tai nuorella luvaton poissaolo oli kirjattu vää- rin vähintään kaksi kertaa vuosina 2013-2014. Tämä nostaa puuttuvien kirjausten määrän vähintään 95 luvattomaan poissaoloon. Tällöin puuttuvien poissaolojen määrä on jo vähintään 15,7 prosenttia kaikista poissaoloista. Tämä nostaisi tosi- asiallisten luvattomien poissaolojen määrän jo lähelle 7500 poissaoloa. Suoritetun otantatutkimuksen valossa voidaan todeta, että vuosien 2013-2014 ko- konaistutkimuksesta puuttuu huomattava määrä luvattomia poissaoloja sekä myöskin luvattomasti poissaolleita lapsia ja nuoria, joidenka poissaoloa ei ole ker- taakaan kirjattu virka-apuna lastensuojeluviranomaiselle. Otantatutkimusta aloi- tettaessa tämän ilmiön laajuus ei ollut tiedossa. Tämän takia väärälle viranomai- selle kirjattujen virka-apujen havaintoa on tarkasteltu vain havainnon olemassa- olon ja mahdollisuuden havainnon toistuvuuden kautta. Lukumääriä ei ole kysy- myksenasettelun vuoksi tarkasteltu. Tilastollisesti otantatutkimuksessa on siis harhan mahdollisuus johtuen tämän tekijän huomioimatta jättämisellä405. 405 Uhari 2014:40. 156 Acta Wasaensia Tätä harhan mahdollisuutta on pystytty pienentämään ja rajaamaan systemaatti- silla kirjauksilla siten, että yksittäistä henkilöä koskevan väärän kirjauksen (=61) ja toistuvasta samaa henkilöä koskevan väärän kirjauksen (=34) havainto on do- kumentoitu. Toistuvien väärien kirjausten absoluuttinen lukumäärä on jäänyt ha- vainnoimatta. Jo tällä tarkastelulla kirjausvirheiden vuoksi luvattomia poissaoloja on vähintään 15,7 prosenttia enemmän kuin vuosia 2013-2014 koskeva otanta osoittaa406. Edellä mainittu tarkastelu kosketti otantatutkimuksen lapsia ja nuoria vuosina 2013–2014. Koko PATJA-historian valossa väärin kirjattuja luvattomia poissa- oloja oli otannan 200 nuoresta yhteensä 94 nuorella. Tämä tarkoittaa lähes joka toista otoksen lasta tai nuorta (47 %). Luvaton poissaolo on jossain vaiheessa kir- jattu väärän pyytävän viranomaisen nimiin lähes joka toisella joskus luvattomasti poissaolleella. Valtaosa näistä vääristä kirjauksista oli merkitty virka-apuna sosi- aaliviranomaiselle. 49 henkilöllä eli 25 prosentilla mainituista lapsista tai nuorista väärin kirjattuja luvattomia poissaoloja oli vähintään kaksi kappaletta. Tehdyt havainnot ovat omiaan täysin kyseenalaistamaan tosiasiallisten luvatto- mien poissaolojen määrän laskennan nojautuen pelkästään poliisin lastensuojelu- viranomaiselle antamaan virka-apuun. Havainto myös kyseenalaistaa poliisin kir- jauskäytäntöjä. Systemaattisten kirjausvirheiden vuoksi edes kaikkia poliisin tie- dossa olleita luvattomasti poissaolleita lapsia tai nuoria ei voi luotettavasti tilas- toida. Tämä vääristää erityisesti johtopäätösten tekemistä siitä, kuinka suuri osuus sijoitetuista lapsista ja nuorista ylipäätään poistuu luvatta ja onko edellä todetun mukaisesti toinen luvaton poissaolo tilastollisesti yhtä merkittävä kuin se edelli- sessä luvussa näytti olevan. Otantatutkimuksen henkilöistä 42 lasta tai nuorta eli 21 prosenttia oli ollut luvat- tomasti poissa ainoastaan yhden kerran. Kaksikymmentä lasta tai nuorta oli ollut poissa kaksi kertaa. Näin ollen enintään kaksi kertaa poissa olleet henkilöt muo- dostavat 31 prosenttia otannasta. Kymmenen aktiivisinta luvattomasti poissa ol- lutta, jotka siis muodostavat 5 prosenttia otannasta, olivat olleet poissa yhteensä kolmesataa kertaa muodostaen 22 prosenttia kaikista otannan poissaoloista. Vuo- sina 2013–2014 luvattomasti poissaolleista 2231 henkilöstä 1120 lasta tai nuorta eli puolet poissaolijoista poistui ainoastaan yhden kerran. Näin ollen otantatutki- muksen perusteella voidaan osoittaa, että toistuvasti luvatta poistujien todellinen määrä on suurempi kuin vuosia 2013-2014 koskettanut kokonaistutkimus osoitti. 406 Otannan lasten ja nuorten luvattomien poissaolojen määrä oli 605 luvatonta poissaoloa. Vää- rin kirjattuja luvattomia poissaoloja oli 61 henkilöllä ja toistuvasti väärin 34. (95 X 100 /605 = 15,70…) Acta Wasaensia 157 Otantatutkimus suoritettiin vuoden 2015 aikana ja otantatutkimuksen henkilöistä neljä oli syntynyt vuonna 2004 tai sen jälkeen. Näiden osalta lastensuojeluviran- omaisen esittämän virka-apupyynnön osalta kyse on ollut enemmänkin omaval- taisen huostaanoton tai lapsikaappauksen kaltaisista tilanteista. Näistä henkilöistä ei oltu kirjattu varsinaisia luvattomia poissaoloja, mutta tilastoteknisesti esitetyn virka-apupyynnön johdosta heidän tapaukset eivät mahtuneet muuhunkaan tässä tutkimuksessa käsiteltyyn kategoriaan. Vuoden 2015 jälkeen nuoret ovat jatkaneet elämäänsä, joten tältä osin otantatutkimus ei ole seurantatutkimus. Otanta luo tältä osin katsauksen otantahetken tilanteeseen vuosina 2013–2014 luvatta pois- tuneiden nuorten PATJA-kirjauksista. 5.2.2 Luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolleiden rikollisuus ja uhriutuminen Otantaan sisältyneistä lapsista ja nuorista oli PATJA:an kirjattu yhteensä 4691 il- moitusta. Suoritetussa haussa ja siitä saadussa vastauksessa henkilön asema näissä ilmoituksissa voi olla mikä tahansa ja haku käsittää sekä rikosilmoitukset että muut PATJA:an kirjatut ilmoitukset. Keskiarvoisesti yksi lapsi tai nuori on siis mainittu 23,5 ilmoituksessa mediaanin ollessa 15 ilmoitusta. Kaikista otannan lap- sista tai nuorista yhteensä seitsemällä oli ainoastaan yksi PATJA-merkintä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa otantatutkimukseen valikoitumiseen johtanutta ilmoi- tusta poliisin antamasta virka-avusta lastensuojeluviranomaiselle. Näihin lukeu- tuvat edellä mainitut neljä vuonna 2004 tai sen jälkeen syntynyttä lasta. Vähintään 50 PATJA-merkintää oli 23 henkilöllä. Näiden 23 lapsen tai nuoren il- moitusten kokonaismääräksi tuli 1837 ilmoitusta. Näin ollen 11,5 prosenttia otan- nan lapsesta tai nuoresta oli osallisena 39,2 prosentista ilmoituksia. Rikoksesta epäillyn asemassa otannan 200 henkilöä olivat 1674 eri rikosilmoituk- sessa eli keskimäärin 8,4 ilmoituksessa lasta tai nuorta kohden. Huomionarvoista on rikoksesta epäiltyjen mediaani, joka on 3 rikosilmoitusta. Tätä selittää se, että 32 lasta tai nuorta eli 16 prosenttia kaikista otokseen kuuluvista lapsista ja nuorista eivät olleet epäiltynä yhdessäkään rikosilmoituksessa. Yli kymmenen rikosepäilyä oli puolestaan 47 lapsella tai nuorella. Kolme eniten epäiltyihin rikoksiin kirjattua lasta tai nuorta olivat mukana 287 rikoksessa eli 17 prosentissa kaikissa kahden- sadan henkilön rikosepäilyissä. Kuten luvattomat poissaolot, myös rikosepäilyt näyttävät kasaantuvan yksittäisille lapsille ja nuorille. Tällainen rikollisuuden kasaantuminen on myös kriminologi- assa tunnistettu ilmiö407. Varsinaisesti nuorisorikollisuudessa rikollisten tekojen 407 Kivivuori 2010:191, Näsi 2016:16-17 Oikeusministeriö 2013:11. 158 Acta Wasaensia määrä ei ole kasvanut vaan kasaantumisessa kyse on myös nuorison eriytymiske- hityksestä, jossa osa iso nuorista voi hyvin ja vähemmistö tekee rikokset408. Rikok- sen uhriksi joutumisen osalta yhtä lailla pieni joukko ihmisiä joutuu uhriksi suh- teettoman usein. Erityisesti näin käy väkivaltarikosten kohdalla409. Aihe kytkeytyy myös selvästi luvattomaan poissaoloon ja lastensuojeluun ja jo vuonna 2006 kir- joitetussa nuorisorikollisuutta koskevassa tutkimuksessa kirjoittajat pohtivat, onko suomalaisen lastensuojelun sisällä eräänlainen piilorikosoikeusjärjestel- mä410. Suoritetussa otannassa on lisäksi huomioitava se, että ilmoitettu lukumäärä ei kerro epäiltyjen rikosten lukumäärää vaan ainoastaan kirjattujen rikosilmoitusten lukumäärän. Yksi rikosilmoitus voi käsittää esimerkiksi joukkotappelun, joka voi sisältää useiden henkilöiden keskinäisiä pahoinpitelyjä. Luvattomien poissaolojen ja rikosepäilyjen suhdetta kuvaa se, että yli kymmenen kertaa luvattomasti poissa olleiden (n=45 ja 22,5 %) rikosepäilyjen kokonaismäärä oli 864 (52 %) ilmoitusta ja keskiarvo oli 18,8 mediaanin ollessa 11,5. Kahdella näistä henkilöistä ei ollut yhtäkään rikosepäilyä ja kahdeksalla heistä rikosepäilyjä oli ainoastaan yksi kappale. Rikollinen käyttäytyminen ja luvaton poissaolo eivät siis automaattisesti kulje käsi kädessä, mutta toistuvasti luvattomasti poissaolevat tekevät valtaosan kaikista luvattomasti poissaolevien lasten ja nuorten rikoksista. Kriminologisesti on myös todettu, että lastensuojelun ja rikosoikeuden kohderyh- mät ovat pitkälti samat411. Tältä osin ajatusmalli sulkee pois lastensuojelussa ta- pahtuvat onnistumiset ja esimerkiksi ne seitsemän henkilöä, jotka ovat poistuneet luvatta vain kerran puhumattakaan henkilöistä, jotka eivät ikinä poistu luvatta. Näyttäisikin siltä, että lastensuojelun asiakkaat, jotka toistuvasti poistuvat luvatta ovat pitkälti myös rikosoikeuden asiakkaita. Kansainvälisesti onkin keskusteltu siitä, milloin lastensuojelulliset toimet ovat tarpeen rikollisen toiminnan takia412. Otantatutkimuksessa lastensuojelullista toimista huolimatta henkilöillä ilmenee sekä luvatonta poissaoloa että rikollista käyttäytymistä. Toistuviin poissaoloihin liittyen 79 prosenttia poissaolijoista oli poistunut luvatta useammin kuin kerran. Viisi tai enemmän luvatonta poissaoloa oli 97 lapsella tai nuorella eli 49 prosentilla otantatutkimuksen kohteista. Näistä ainoastaan viidellä nuorella ei ollut PATJA-tietojen mukaan yhtäkään rikosepäilyä. 408 Elonheimo 2010:184 & Kivivuori 2010:188. 409 Oikeusministeriö 2013:11. 410 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2006:5-6. 411 Marttunen 2008:400. 412 Nuotio 2004;473. Acta Wasaensia 159 Näihin havaintoihin liittyen voidaan spekuloida sosiaalisten ongelmien kasautu- mista ja sen seurauksena tapahtuvan rikollisen käyttäytymisen kasautumista niin kutsutun ketjuajattelun avulla413. Vaikka tehty tutkimus ei yksityiskohtaisesti käy läpi toistuvasti luvatta poistuvien henkilökohtaista tilannetta, voidaan seuraavan kuvion mukaisesti havainnoida sosiaalisten ongelmien ketju huostaanottoon joh- taneista syistä, luvattomaan poissaoloon ja toistuviin luvattomiin poissaoloihin. Ketjun jatkeeksi näyttäisi otantatutkimusten perusteella muodostuvan alttius ri- kolliseen käyttäytymiseen. Kuvio 19. Ketju sosiaalisista ongelmista rikolliseen käyttäytymiseen. Ketjuajatteeluun liittyvä sosiaalisten ongelmien kautta tarkasteltava normien vas- tainen käyttäytyminen kuuluu niin kutsuttuun hyvinvointimalliin. Vastavuoroi- sesti rikollista tekoa voidaan tarkastella myös oikeusmalin kautta, jossa keskity- tään itse tekoon ja sen seuraamuksiin414. Suomalaisen lastensuojelujärjestelmä näyttäisi olevan tasapainoilua näiden järjestelmien välillä erityisesti toistuvasti lu- vatta poissaolevien lasten ja nuorten osalta, jossa lastensuojelu, luvaton poissaolo, poliisitoiminta ja rikosprosessi ovat toisiinsa yhteydessä. Suoritetussa otantatutkimuksessa on myös kirjattu rikoksesta epäiltyjen osalta heidän vakavimman rikosepäilynsä rikosnimike. Vakavimmista rikosepäilyistä neljä yleisintä olivat: x ryöstö, ryöstön yritys tai törkeä ryöstö (35 epäiltyä) x pahoinpitely, pahoinpitelyn yritys tai törkeä pahoinpitely (34 epäiltyä) 413 Keinänen 2006:16-18. 414 Marttunen 2008:5. Toistuva luvaton poissaolo Rikollinen käyttäytyminen Huostaanottoon johtaneet syyt Luvaton poissaolo 160 Acta Wasaensia x varkaus, varkauden yritys tai törkeä varkaus (23 epäiltyä) sekä x huumausainerikos (12 epäiltyä). Joku edellä mainituista rikosepäilyistä löytyi noin joka toiselta (52 %) otannan henkilöistä. Rikoksina kaikki ovat yleisen syytteen alaisia ja siten tuomioistui- messa käsiteltäviä asioita, joista saattaa seurata vankeutta. Lisäksi ryöstörikok- sissa, törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä varkaudessa vankeusrangaistus on ai- noa mahdollinen rangaistusseuraamus. Yksittäisiä vakavimpia rikosepäilyjä olivat murha (1 nuori), tapon yritys (1 nuori) sekä lukuisat seksuaalirikosepäilyt, kuten törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (4 nuorella), lapsen seksuaalinen hyväk- sikäyttö (4 nuorella) ja raiskaus (1 nuorella). Nämä teot ovat voineet tapahtua vai- heessa tahansa ennen vuodenvaihdetta 2015–2016, jolloin otantatutkimus on suo- ritettu. Törkeät tai muutoin vakavasti yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaaranta- vat teot näyttävät olevan yleisiä luvattomasti poissaolevilla nuorilla. Tehty tutki- mus ei tältä osin kuitenkaan vastaa esimerkiksi siihen, onko huostaanotto ollut seuraus rikosepäilystä. Luvattoman poissaolon aikana otannan lapset tai nuoret olivat epäiltyinä 321 eri rikosilmoituksessa muun muassa seuraavissa tapauksissa: x ryöstö (10 epäiltyä) x törkeä ryöstö (6 epäiltyä) ja x törkeä varkaus (3 epäiltyä). Nämä teot osoittavat sen, miten vakaviin tilanteisiin luvattoman poissaolon aikana on mahdollista ajautua. Epäiltyjen määrässä on hyvä muistaa, että ne vastaavat noin kymmenen prosentin otantaa kahden vuoden ajalta. Lisäksi luvattoman pois- saolon aikana epäiltyjä rikoksia olivat muun muassa tuhotyö, huumausainerikos, pahoinpitely ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Eriasteisiin rikoksiin luvattoman poissaolon aikana oli PATJA-aineiston perusteella epäiltynä 64 nuorta. Rikoksen uhriksi otannan 200 lapsesta tai nuoresta on joutunut 61 henkilöä. Näistä 51 lasta tai nuorta on mainittu uhrina ainoastaan yhdessä rikosilmoituk- sessa. Yleisimmät vakavimmat lapsia tai nuoria kohdanneet teot olivat: x epäilty pahoinpitely (38 ilmoitusta uhrina) x lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (16 ilmoitusta uhrina) Acta Wasaensia 161 x raiskaus (10 ilmoitusta uhrina) x törkeä pahoinpitely (7 ilmoitusta uhrina). Edellä mainittujen raiskauksen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi sek- suaalirikokset nousivat otannassa esille huomattavissa määrin. Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi oli joutunut yhdeksän henkilöä, törkeän rais- kauksen uhriksi kaksi lasta tai nuorta ja muiden lievempien seksuaalirikosten uh- riksi yhteensä kaksi lasta tai nuorta. Rikoksen uhriksi joutumisen osalta yhteensä 27 rikosilmoitusta oli kirjattu tapah- tuneeksi 20 eri lapselle tai nuorelle luvattoman poissaolon aikana. Ainoastaan kahdella näistä lapsista tai nuorista oli 1-2 luvatonta poissaoloa ja muilla oli vähin- tään 6 luvatonta poissaoloa. Näiden nuorten kokemiin rikoksiin lukeutui muun muassa raiskaus (3 tekoa), törkeä raiskaus, törkeä pahoinpitely (2 tekoa), pahoin- pitely (3 tekoa), lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (4 tekoa), seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (3 tekoa). Luvattoman poissaolon aikana rikoksen uhreiksi joutuneista henkilöstä (n=27) 12 oli kirjattu rikoksesta epäiltynä 47 luvattoman poissaolon aikana tapahtuneeseen rikosepäilyyn. Kun otetaan huomioon kaikki 321 luvattoman poissaolon aikana kirjattua rikosepäilyä 200 henkilöllä ja verrataan sitä luvattoman poissaolon ai- kana rikoksen uhriksi joutuneisiin 20 henkilöön, joiden joukosta 12 henkilöä (6 % otannasta) on epäiltynä 47 teosta (15 % kaikista luvattoman poissaolon aikana ta- pahtuneista rikosepäilyistä), on otannan perusteella yleistä, että samat henkilöt tekevät rikoksia ja joutuvat rikosten uhriksi. Voidaan siis arvioida, että lähes joka kolmas lapsi tai nuori syyllistyy luvattoman poissaolon aikana jonkinasteiseen rikokseen ja joka kymmenes lapsi tai nuori jou- tuu luvattoman poissaolon aikana rikoksen uhriksi. Rikokset voivat olla molem- missa tapauksissa varsin vakavia. Paljon luvattomasti poissaolevat syyllistyvät ri- koksiin huomattavasti useammin kuin ne lapset tai nuoret, joidenka alttius pois- saololle on vähäisempää. Suomalaisesta nuorisorikollisuudesta on todettu, että yli puolet poliisin tietoon tulleista rikoksista kasaantuu hyvin pienelle tekijäjoukolle415. Samanaikaisesti yh- deksäsluokkalaisille suoritetun kyselytutkimuksen perusteella 29 prosenttia nuo- rista myöntää joskus elämänsä vaiheessa varastaneensa omaisuutta kaupasta ja 10 prosenttia nuorista myöntää käyttäneensä jotain huumausainetta sekä 15 prosent- tia myöntää pahoinpidelleensä jonkun henkilön. Samassa kyselytutkimuksessa on 415 Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2018. 162 Acta Wasaensia todettu, että noin viidennes omaisuusrikoksista ja alle kymmenes väkivallante- oista tai marihuanan tai hasiksen käytöstä tulee poliisin tietoon416. Yleisesti on myös todettu, että nuorisorikollisuuden huolta aiheuttava ydin koskettaa vain hy- vin pientä osaa nuorista ja suuri osa nuorista ei tee rikoksia lainkaan417. Tarkastelun kohteena olevan otoksen valossa noin puolet (52 %) lapsista ja nuo- rista, jotka ovat luvattomasti poistuneet sijaishuoltopaikasta vuosien 2013-2014 aikana, on poliisin tiedon mukaan jäänyt kiinni tai ollut epäiltynä huumausaineri- koksesta, varkausrikoksista (pois lukien näpistys) tai ryöstö- ja pahoinpitelyrikok- sista. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on poliisin tietoon tullut rikollisuus ja listaus koskettaa yleisimpiä otantatutkimuksen kohteena olleiden nuorten suorit- tamia rikoksia, niin rikoksista kiinnijäämisriskin valossa luvattomasti poissaolevat lapset ja nuoret ovat yliedustettuina rikostilastoissa. Huomionarvoista on, että mainittuihin yleisimpiin rikosepäilyihin ei mahdu näpistys, joka on yleisin omai- suusrikoksen muoto418. Lisäksi esimerkiksi törkeitä ryöstöjä tapahtuu Suomessa vuosittain vain noin 200419. Otantatutkimuksessa 9 lasta tai nuorta oli epäiltynä yhteensä 10 törkeästä ryöstöstä. Mikäli otantatutkimusta peilaa kokonaistutki- muksen populaatioon, voisivat vuosina 2013-2014 luvattomasti poistuneet olla epäiltynä jopa yli sataan törkeään ryöstöön. Luvattomasti poissaolevien lasten ja nuorten kokema väkivaltarikollisuus näyttää olevan huomattavasti korkeammalla tasolla kuin kansallisen uhritutkimuksen tu- lokset osoittavat. Väkivallalla uhkaamista on kyselytutkimukseen mukaan vuosina 2012-2017 kokenut kymmenen prosenttia vastanneista. Vähintään läimäisyn sisäl- tävän väkivallan uhriksi ilmoitti joutuneensa kuusi prosenttia vastaajista420. Pel- kästään epäillyn pahoinpitelyn tai törkeän pahoinpitelyn uhriksi on joutunut 45 otantatutkimuksen henkilöä eli 23 prosenttia otannasta. Tämä luku pitää sisällään ainoastaan edellä mainitut rikosnimikkeet eikä ota huomioon esimerkiksi seksu- aalirikoksia, jotka luokitellaan henkeen ja terveyteen kohdistuviksi rikoksiksi. Eriasteisteisten seksuaalirikosten uhreiksi oli otantatutkimuksen 200 henkilöstä joutunut 38 lasta tai nuorta eli 19 prosenttia otannasta. Jo mainitussa kyselytutki- muksessa 13 prosenttia nuorista ilmoittaa jossain elämänsä vaiheessa joutuneensa toisen nuoren tekemän seksuaalisen häirinnän kohteeksi ja 10 prosenttia nuorista aikuisen tekemän seksuaalisen häirinnän kohteeksi421. Otantatutkimuksessa esille 416 Näsi 2016:17–18. 417 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2006:286 418 Tilastokeskus 2018:8. 419 Kääriäinen et. al 2017:55. 420 Danielsson & Näsi 2018:5. 421 Näsi 2016:20. Acta Wasaensia 163 nousseet rikosepäilyt ovat puolestaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tör- keään raiskaukseen, jotka jo sinällään antavat aiheen epäillä, että luvattomasti si- jaishuoltopaikasta poissa olevat joutuvat seksuaalirikosten kohteeksi muita henki- löistä useammin. Tämän lisäksi seksuaalirikokset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne häpeän tai arkaluontoisuuden vuoksi jäävät usein ilmoittamatta poliisille422. Suoritettu otantatutkimus ei anna vastausta korkeaan alttiuteen joutua seksuaali- rikoksen uhriksi. Johtuen luvattoman poissaolon luonteesta, on todennäköistä, että osa poissaolijoista rahoittaa tai muuten pakottavasta syystä joutuu tarjoa- maan seksiä jokapäiväisten tarpeiden kuten majoituksen hankkimiseksi. Tällainen survival sex – nimellä kulkeva käyttäytyminen on tunnistettu toimintamalli423. Sen olemassaoloon myös Suomessa on otannan perusteella vahvoja viitteitä. Oma riskikäyttäytyminen, jota luvaton poissaolo lähtökohtaisesti on, on todettu olevan merkittävä seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumisen syy424. Otantaan perustuneen syventävän tarkastelun perusteella voidaan todeta luvatto- man sijaishuoltopaikasta poissaolemisen osalta seuraavaa: x Virka-apu ilmoituksia kirjataan systemaattisesti väärin. x Luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolevat lapset ja nuoret työllistävät sekä poliisin kenttätoimintaa että rikostorjuntaa. x Luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolon aikana syyllistytään rikollisiin tekoihin ja joudutaan rikosten uhriksi. x Samoilla henkilöillä on taipumus tehdä rikoksia ja joutua rikosten uhriksi. x Toistuvasti luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolevilla lapilla ja nuo- rilla on taipumus myös syyllistyä toistuvasti rikoksiin. 422 Kääriäinen et. al. 2017:97. 423 National Clearinghouse on Families and Youth 2017:11. 424 Arata 2000:28-38. 164 Acta Wasaensia 6 PATJA-AINEISTON LUOTETTAVUUS JA KIRJAAMISKÄYTÄNTÖJEN ONGELMAT SEKÄ NIIHIN LIITTYÄT KEHITTÄMISEHDOTUKSET Luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen haasteet liittyvät poissaolon it- sensä aiheuttaman asiaintilan lisäksi siihen, miten asiaan suhtaudutaan ja miten luvattoman poissaolon tapahtuessa ja sen päättyessä toimitaan. Poliisin kirjaamis- käytännöt ja toimijoiden välinen tiedonkulku ovat erityisesti osa-alueita, joissa tä- män tutkimuksen valossa olisi selkeästi kehittämisen varaa. Tässä luvussa keski- tytään PATJA-aineiston luotettavuuteen ja sitä kautta kirjaamiskäytäntöjen ongel- makohtiin. Luvussa 7 samoja havaintoja käsitellään viranomaisten toimintakäy- täntöjen kehittämisen näkökulmasta. Poliisihallitus on antanut ohjeen tietojen kirjaaminen poliisiasiain tietojärjestel- mään (PATJA), joka on muiden tässä tutkimuksessa esiteltyjen Poliisihallituksen ohjeiden tavoin poliisia velvoittava ohje. Kyseisessä ohjeessa todetaan, että ilmoi- tuksen tietojen kirjaaminen mahdollisimman täydellisinä varmistaa eri tunnus- lukujen luotettavuuden ja keskinäisen vertailukelpoisuuden sekä palvelee… …ta- pahtumien sarjoittamista ja analyysitoimintaa, vaikka itse yksittäinen teko tai tapahtuma olisikin ilmoitushetkellä vähäiseksi luokiteltava425. Tässä tutkimuksessa tehtyjen kirjaamisen laatua koskevien havaintojen ja tilasto- katsauksen perusteella luvattomissa sijaishuoltopaikasta poissa olemisessa PATJA-kirjausohjeen vaatimukset eivät toteudu. Kirjaukset eivät myöskään pal- vele tietojohtoista poliisitoimintaa tai poliisin analyysitoimintaa riittävässä mää- rin. Ihannetilanteessa poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamasta virka- avusta tulisi perusilmoituksesta, päätöstiedoista ja etsintäkuulutustiedoista löytyä tieto, milloin, mistä, miten ja missä olosuhteissa sekä kenen toimesta lapsi tai nuori on löytynyt Rekisteritutkimuksen havaintomateriaaliin mahtui lukuisia tapauksia, joissa vas- tauksia edellä mainittuihin kysymyksiin ei löytynyt. Yli yksi kolmasosa tarkastel- luista poissaoloista päättyi siten, ettei PATJA:an tehdyistä kirjauksista pystynyt tekemään tulkintaa esimerkiksi sitä palasiko lapsi tai nuori itse sijaishuoltopaik- kaan vai löysikö joku hänet. Kriittisimpiä kirjaamisen laatuun liittyviä puutteita olivat kokonaan tekemättä jääneet etsintäkuulutukset, jolloin poliisin rekisterit ei- vät näytä lasta tai nuorta kadonneeksi. Käytännössä tämä tekee virka-apupyyn- nöstä tehottoman. Tutkimuksessa myös toistui perusilmoituksen sekä päätös- ja etsintäkuulutustietojen toisistaan eroavat merkinnät. Tämä heikentää omalta osaltaan viranomaiskirjausten luotettavuutta. 425 Poliisihallituksen ohje 2020/2013/5231. Acta Wasaensia 165 Poliisihallituksen virka-apuohjeesta johtuva asioiden kirjaamiskäytäntö tai/ja PATJA-järjestelmän tekniset ominaisuudet aiheuttavat monestakin syystä vääris- tymää luvattomien poissaolojen tilastointiin. Luvattomat poissaolot eivät ole ai- noita poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun muotoja vaan sa- man PATJA:an kirjatun tutkintanimikkeen (virka-apu lastensuojeluviranomai- selle) alle kirjataan myös muita virka-avun antamisen muotoja, Jokainen virka- apuilmoitus ei siis ole luvaton poissaolo. PATJA-järjestelmästä olisi saatavissa erillisen haun kautta myös virka-apupyynnön perusteella etsintäkuulutettujen las- ten ja nuorten lukumäärä. Tätä tukimusta varten tehdyn rekisteritutkimuksen pe- rusteella sekään tieto ei antaisi todellista kuvaa poistumisten lukumäärästä, sillä kansallisesta ohjauksesta huolimatta kirjauskäytännöt vaihtelevat laajasti ja kir- jauksia tehdään virheellisesti. Tässä tutkimuksessa esitetyt tunnusluvut ovat totuus PATJA:aan kirjatuista tie- doista. Tosiasiallisesti ne eivät kuitenkaan ole luotettavia eivätkä myöskään aluei- den välisesti vertailukelpoisia. Tämä tutkimus antaakin tilastollisesti vastauksen siihen, mitä luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen vähintäänkin on. Tilas- tollisen harhan lisäksi suuri osa ilmoitusten sisällön tulkitsemista vaatii tunte- musta myös PATJA:sta ja poliisin toimintakulttuurista. Luvattoman sijaishuolto- paikasta poissaolemisen valtakunnallista kokonaiskuvaa ei siis pysty luotettavasti analysoimaan pelkästään sen perusteella, miten virka-apu lastensuojeluviran- omaiselle – ilmoitukset luvattomien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten koh- dalla on kirjattu. Tämän lisäksi huomattavan suuri osa lastensuojeluviranomaisen esittämistä virka-apupyynnöistä kirjataan virka-apuna sosiaaliviranomaiselle. Tältä osin kyse on joko tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta. Kirjausvir- heet ovat toistuvia ja säännönmukaisia aiheuttaen systemaattisen harhan426 sekä tilastointiin, että itse ilmiöön puuttumiseen. Tutkittujen ja analysoitujen virka-apuilmoitusten perusteella on perusteltua ai- hetta kysyä kenen tehtäväksi sijoitetun lapsen ja nuoren luvattomaan sijaishuolto- paikasta poissaoloon liittyvät toimet kuuluvat ja edistävätkö kaikki asianosaiset tahot nykyisillä toimintakäytännöillä lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen to- teutumista. Tutkimuksen valossa kehitettäviin toimintakäytäntöihin lukeutuvat katoamisesta tai poistumisesta ilmoittaminen, sen kirjaaminen, nuoren tosiasial- linen etsiminen, tilanteen selvittäminen ja lopulta nuoren palauttaminen sijais- huoltopaikkaan. Sekä tilastollinen totuus että kirjattujen ilmoitusten laatuun liit- tyvät epäkohdat johtuvat havaintojeni perusteella siitä, että luvattomiin poissa- oloihin liittyvä yhteistyö ja prosessinhallinta ovat puutteellisia. Poliisin lastensuo- jeluviranomaisen ja sijaishuoltopaikan sekä lasten vanhempien roolit ja vastuut 426 Uhari 2014:40 & 85. 166 Acta Wasaensia ovat epäselvät, kun otetaan tarkastelukohdaksi luvattoman poissaolon pysäyttä- minen ja nuoren saaminen takaisin sijaishuoltopaikkaan. Luvattoman poissaolon ilmiön ympärille on epäselvien rajapintojen täyttämisen vuoksi syntynyt myös lii- ketoimintaa, joka keskittyy luvattomasti poissaolevien nuorten etsimiseen ja kul- jettamiseen427 . Tätä tutkimusta kirjoitettaessa Eduskunnan oikeusasiamies on aloittanut asian laajemman selvittämisen ja asiaan on viitattu jo olemassa olevissa ratkaisussakin428. Tätä tutkimusta viimeistellessä tasavallan presidentti on myös vahvistanut lastensuojelulakiin uuden 69 a §:n, jonka mukaisesti luvatta poistu- neen lapsen kuljetusvastuu määritellään lapsen sijaishuoltopaikalle ja vastavuo- roisesti edellä mainittu palvelu säädetään lainvastaiseksi (HE 237/2018). Luvattomien poissaolijoiden osalta olen todennut, että ”puhutaan… …yhteiskun- nan heikoimmista – lapsista, jotka ovat haavoittuvassa asemassa. Nämä henki- löt ovat yhteiskunnan huostassa, siksi tuntuu erikoiselta, jos yhteiskunta antaa heidän olla oman onnensa nojassa.”429 200 luvattomasti poissaolleen lapsen ja nuoren otantatutkimus antaa jokseenkin yleistävästi kuvan siitä, minkälainen lu- vattomasti sijaishuoltopaikasta poistuvien lasten ja nuorten elämäntilanne voi olla. Se antaa myös osittaisen kuvan riskeihin luvattoman poissaolon aikana. Voi- daan puhua lapsista ja nuorista, jotka tarvitsevat tehokaan väliintulon. Useinkaan lastensuojelu yksistään ei ole riittävä väliintulon muoto. Näissä tilanteissa lasten- suojelun ohella tarvitaan lainvalvontaviranomaisia, oikeuslaitosta sekä usein myös vahvasti resursoituja terveydenhoidon palveluita. Perustellusti voikin poliisin toi- minnan osalta kysyä, miksei myös luvattomien poissaolojen kohdalla tehdä teho- kasta väliintuloa ja suhtauduta ilmiöön sen vaativalla vakavuudella jo asioiden kir- jaamisesta lähtien. Huomionarvoista on, että luvattomaan poissaoloon liittyviä asioita hoidetaan val- takunnassa eri tavoin. On olemassa poliisipiirejä, kuntia ja sijaishuoltopaikkoja, joissa käytännöt ovat jo nykyisellään toimivia. Valitettavasti toimivien käytäntöjen leviämättömyys asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan joko poliisipiirin, kunnan tai sijaishuoltopaikan perusteella. Hyvien käytäntöjen ohella tutkimusai- neistoon mahtuu myös selkeitä laiminlyöntejä sekä tietynlaista yhteistä päämää- rättömyyttä toimijoiden kesken luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuvien las- ten ja nuorten tilanteeseen puuttumiseksi. Yleisenä havaintona myös muiden, kun luvattomia poissaoloja koskevien virka- apuilmoitusten osalta välittyy yksittäisten lastensuojelun asiakasperheiden ah- 427 Ks. https://www.kultainennoutaja.fi/ ja http://turvallinenkuljetus.fi/. 428 EOAK Dnro 1353/2018 ja EOAK Dnro 6546/2017. 429 Keskisuomalainen 2016. Acta Wasaensia 167 dinko. Lastensuojeluviranomaiset pyytävät poliisia toistuvasti turvaamaan asia- kaskäyntejä lapsen tai vanhempien käyttäytymisen vuoksi. Tämän lisäksi oireile- via lapsia ja nuoria pyydetään säilytettäväksi poliisin kiinniottotiloissa tai heidän kuljettamistaan sijaishuoltopakkaan pyydetään aggression, päihteiden tai kar- kausalttiuden vuoksi tehtäväksi poliisin kalustolla. Lisäksi erilaisissa lastensuoje- luviranomaisen pyytämissä tarkistus- ja varmistustehtävissä oli usein luvattoman poissaolon ja lasten tai nuorten piilotteluun liittyviä viiteitä eikä virka-apupyyntö- jen sisällön tulkinta ollut aina helppoa. Virka-aputehtävien lisäksi poliisi kohtaa samoja henkilöitä kotihälytysten ja muiden virkatehtävien yhteydessä aivan kuten tehty otantatutkimus osoittaa. Poliisi siis on aktiivisempi lastensuojelun välillinen toimija, kuin se ehkä mieltääkään. 6.1 Ilmoitus- ja kirjaamiskäytännöt sekä tiedonkulku Tämä tutkimus osoittaa, että ilmoitus- ja kirjaamiskäytäntöjen sekä tiedonkulun puutteiden vuoksi luotettavien tilastojen saaminen luvattoman poissaolon ilmi- östä on lähes mahdotonta. Tilastot antavat ainoastaan yleisluontoisen kuvauksen luvattomien poissaolojen kokonaismääristä, kestoista ja yksittäisten nuorten tois- tuvista luvattomista poissaoloista. Tilastoja vääristävät systemaattiset virheet PATJA:an tehdyn ilmoituksen elinkaaren aikana ovat valitettavan yleisiä. Yksi keskeisistä kansallisista havainnoista poliisitoiminnan näkökulmasta on, että kirjaamiskäytännöt ovat epäyhtenäiset ja kirjausten laatu vaihtelevaa. Tätä tutki- musta varten tarkasteltujen PATJA-järjestelmään kirjattujen virka-apuilmoitus- ten laatu vaihtelee sisällöltään täysin tyhjistä ilmoituksista aina erittäin laadukkai- siin ja kattaviin ilmoituksiin. Kaikkien osapuolten oikeusturva, lapsen etu sekä luotettava viranomaistoiminta kuitenkin edellyttävät kattavien ja laadukkaiden perusilmoitusten olemassaoloa. PATJA-ilmoituksen elinkaari koostuu ilmoituksen kirjaamishetken tietojen lisäksi ilmoituksen päivittämisestä tutkinnan mukaisesti ja lopulta ilmoituksen eli suori- tetun tutkinnan päättämisestä. PATJA-kirjausohje edellyttää, että ilmoitusta päi- vitetään säännöllisesti tai viimeistään tutkinnan päättyessä430. Tehdyn tutkimuk- sen perusteella on havaittavissa, että osa ilmoituksista on jätetty täysin päivittä- mättä ja niitä on päätetty ilman selkeää tietoa siitä, mitä toimenpiteitä asiassa on tehty. Tämä ei tue kenenkään asianosaisen oikeusturvaa eikä vastaa tapahtumien tosiasiallista kulkua. Tämä on myös PATJA-kirjausohjeen vastaista. 430 Poliisihallituksen ohje 2020/2013/5231. 168 Acta Wasaensia Myös valtaosa virka-apupyynnön perusteella tehtyjen etsintäkuulutusten peruut- tamisista (miten, missä ja milloin lapsi tai nuori on löytynyt) ei kerro peruuttami- sen syistä mitään. Jälkikäteistä analyysiä luvattoman poissaolon päättymiseen johtaneista syistä ei ole mahdollista tehdä PATJA:sta käsin. Kirjaamiskäytännöistä ja niiden epäkohdista onkin tämän vuoki saanut oman osa-alueensa tähän tutki- mukseen. Kirjaamiskäytännön ohella haasteelliselta vaikuttavaa tiedonkulkua poliisin, las- tensuojeluviranomaisen ja sijaishuoltopaikan välillä voidaan kuvata seuraavan esimerkin kautta: 4.8.2014 tapahtuneesta luvatta sijaishuoltopaikasta poistumi- sesta oli kirjattu virka-apuilmoitus PATJA:an 7.8.2014. Poliisille 12.8.2014 saapu- neessa ilmoituksessa kerrottiin, että kyseinen lapsi tai nuori oli palannut sijais- huoltopaikkaan jo katoamispäivänä 4.8.2014. PATJA:sta ei käy selkeästi ilmi, koska tosiasiallinen virka-apupyyntö on toimitettu poliisille. PATJA-aineiston li- säksi asiasta ei pääsääntöisesti jää muuta asiakirjaa poliisille, sillä niin kutsutun sekalaisilmoituksen yhteyteen ei arkistoida liitteitä, kuten sähköpostilla tai faksilla esitettyä virka-apupyyntöä ja sen peruuttamisilmoitusta. Vaikka tämä tieto jostain löytyisikin, on esimerkki omiaan kuvaamaan asianosaisten välisen tiedonkulun ongelmaa. Kirjaamis- ja toimintakäytäntöjen ongelmaksi asian tekee muun mu- assa se, että poliisi on 7.8.2014 etsintäkuuluttanut nuoren, joka on palannut sijais- huoltopaikkaan jo 4.8.2014. Perusteeton etsintäkuulutus on näin ollen ollut voi- massa viisi päivää 12.8.2014 saakka. Pitkät ja toistuvat sijaishuoltopaikasta poissaolemiset arkipäivää suomalaisessa lastensuojelussa. Toistuvat poissaolot aiheuttavat käytännön haasteita kaikille asi- aan kytkeytyville tahoille. Luvaton poissaolo ja siihen suhtautuminen näkyvät kiel- teisenä vaikuttimena sijaishuoltopaikan muille lapsille. Se myös sekoittaa sekä oh- jaajien että lastensuojeluviranomaisten työtehtäviä. Käytännön asiakastyössä tämä näkyy esimerkiksi sijaishuoltopaikkojen tekemissä lastensuojelulain mukai- sissa rajoitustoimenpiteissä, joihin liittyvät kirjaus- ja lakitekniset seikat ovat haasteellisia luvattoman poissaolon vuoksi: ”Nuori on haettu karkumatkalta 2.4.2017. Nuori kuitenkin karkasi 3.4.2017. Hänet tavoitettiin uudestaan 6.4.2017. Karkumatkan aikana huoli nuoren kyvystä huolehtia omasta turvallisuudesta, terveydestä ja hy- vinvoinnista lisääntyi, mikä johti uuden rajoittamispäätöksen laatimiseen. Nuoren karatessa yksiköstä 3.4.2017 myös hänen liikkumisvapauden ra- joittaminen keskeytyi. Päätöstä ei kuitenkaan ymmärretty keskeyttää tie- tokannasta vaan se jäi teknisesti voimaan, vaikka nuori oli karkumatkalla eikä karkaamisesta johtuen käytännön tasolla ollut enää laitoksen pakko- toimenpiteiden alaisena.” Suora lainaus eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta EOAK dnro 5727/2017. Acta Wasaensia 169 Tätä tutkimusta esiin tuli lisäksi lukemattomia kertoja lause ”virka-apupyyntö on jäänyt pyytäjältä perumatta”. Tämä kuvastaa omalta osaltaan lastensuojeluvi- ranomaisen ja sijaishuoltopaikan herkkyyttä pyytää virka-apua lapsen tai nuoren tavoittamiseksi. Myöhemmin tapahtuva lapsen tai nuoren löytyminen näyttäisi löytymisen mukanaan tuoman helpotuksen tai muun syyn vuoksi jäävän ilmoitta- matta poliisille. Tämä aiheuttaa viime kädessä sen, että PATJA:an jää edellä kuva- tun tavoin avoimeksi sekä tutkintailmoitus että etsintäkuulutus. Tästä seuraa ky- seistä lasta tai nuorta koskettava voimaan jäävä virheellinen etsintäkuulutus. Jäl- kikäteen arvioituna myös luvaton poissaolo näyttää tosiasiallista pidemmältä, mi- käli tarkkaa löytymisajankohtaa ei erikseen kirjata PATJA:an. Usein tämä tarkka kirjaus olikin jäänyt etsintäkuulutuksen perumisen kirjanneelta virkamieheltä te- kemättä. Virka-apupyynnön peruuttamisesta ei poliisin puolella löydy ohjeistusta eikä siitä ole olemassa säädöspohjaa. Huomionarvoista on, että virka-avun pyytäjän asema on puolestaan erittäin tarkasti ja ahtaasti määritelty. Havaintomateriaalin perus- teella varsin yleistä vaikutti olevan, että sijaishuoltopaikka, yksityinen tai kunnal- linen, ilmoittaa lapsen tai nuoren löytymisestä ja poliisi tekee kirjaukset ja etsin- täkuulutuksen peruuttamisen tämän tiedon perusteella. Virka-apupyynnön pe- ruuttamiseen liittyvänä ajatuksena olen pohtinut luvattoman poissaolon päätty- essä tapahtuvaa puheeksi ottamista tai jälkipuintia, jonka käytännön toteuttami- nen vaatisi uusien toimintakäytäntöjen luomista virka-apupyyntöjen peruuttami- sen yhteyteen. Edellä kuvatun tavoin hyvin kuvaavaa virka-avun peruuttamisen kannalta oli myös se, että ilmoitus poliisille lapsen tai nuoren palaamisesta jää kokonaan teke- mättä. Kävin tapauskohtaisesti läpi 13.11.2015 pisimpiä tuolloin edelleen avoinna olleita poissaoloja vuosilta 2013–2014. Sain virka-apuilmoituksesta vastuussa ol- leesta poliisipiiristä 17.11.2015 vastauksen, että nämä viisi kysymääni poissaoloa olivat jääneet virka-avun pyytäjältä tai sijaishuoltopaikalta perumatta. Tämä tar- koittaa tätä rekisteritutkimusta varten kerättyjen rekisterimerkintöjen osalta sitä, että löytymispäiväksi on kirjattu etsintäkuulutuksen peruuttamispäivä 17.11.2015 eikä lapsen tai nuoren tosiasiallinen löytymispäivä. Tässä tutkimuksessa olen huo- mioinut jälkikäteen tehtyjen etsintäkuulutusten peruuttamiset vastaamaan tosi- asiallista luvattoman poissaolon kestoa, mikäli tieto vain jostain löytyy. Yleisellä tasolla virka-apupyynnön peruuttaja, peruuttamisesta poliisille ilmoitta- nut tai nuoren tavoittanut taho jäi monelta osin avoimeksi. Mahdollisiin peruutta- misiin ja niistä tehtyihin kirjauksiin liittyi usein epäselvyyksiä siitä, miten lapsi tai 170 Acta Wasaensia nuori on tosiasiassa löytynyt. Tyypillisiä PATJA:an merkittyjä peruuttamiskirjauk- sia olivat maininnat siitä, että sijaishuoltopaikka tai sosiaalipäivystys perui virka- apupyynnön faksilla: ”Lastensuojelulaitos xx:n työntekijä soitti ja perui virka-apu pyyn- nön. N. N. tavattu viikonloppuna Tampereella ja kuulemma muu- toinkin virka-apu oli jäänyt peruuttamatta.” Esimerkki PATJA:an merkitystä etsintäkuulutuksen peruuttamisesta Puutteellisten kirjausten lisäks myös esimerkiksi etsintäkuulutusten peruutustie- doissa käytetty kieli ja sanavalinnat olivat systemaattisesti epäselviä. Tutkimusai- neistoon mahtui löytymistietoja tai ilmoitustekstin päivittämisiä kuten: x ”On palautunut takaisin”, joka palautunut – sanan vuoksi jättää kyseen- alaiseksi onko lapsi tai nuori palannut itse vai palautettu sijaishuoltopaik- kaan jonkun muun tahon toimesta. x ”Virka-apu peruttu”, josta jää ulkopuoliselle hyvin välinpitämätön vaiku- telma. Tiedosta ei välity se tosiseikka, että virka-avun taustalla on kyse lap- sesta tai nuoresta, joka on mahdollisesti hyvin pitkänkin poissaolon jälkeen löytynyt. Tästä kirjauksesta ei myöskään selviä, miten poissaolo on tosiasi- allisesti päättynyt. x ”Virka-apu ei enää ajankohtainen”, joka ei kerro sitä, onko lapsi tai nuori tavoitettu vai onko huostaanotto kenties purettu tai onko toimivaltakysy- myksissä tapahtunut jokin muutos. x "Henkilö tavattu", jossa tapaamisen olosuhteet ja mikä taho nuoren on ta- vannut jäävät epäselväksi. Tästä ei myöskään selviä, onko lapsi tai nuori virka-apupyynnön mukaisesti toimitettu takaisin sijaishuoltopaikkaan. x ”.”, jossa siis etsintäkuulutus on peruutettu kirjaamalla päättymistiedoksi pelkkä piste vailla mitään sanallista selvitystä. x ”Haku oli aiheeton”, josta herää kysymys, kuka ja missä olosuhteissa on tehnyt tulkinnan virka-apupyynnön perusteella laaditun etsintäkuulutuk- sen aiheettomuudesta. x ”Olinpaikka laitoksen tiedossa”, jolloin sijaishuoltopaikka (usein yksityi- nen palveluntarjoaja) vaikuttaisi peruneen viranomaisen pyynnön palaut- taa lapsi tai nuori sijaishuoltopaikkaan. Virka-apupyyntö kuitenkin lähes poikkeuksetta pitää sisällään pyynnön palauttaa lapsi tai nuori sijaishuol- topaikkaan. Acta Wasaensia 171 x ”Saatu yhteys, joten etsi peruttu”, jolloin jälleen virka-apupyynnössä esi- tetty toimenpidepyyntö nuoren palauttamisesta sijaishuoltopaikkaan ei ole toteutunut. Poliisihallituksen poliisia velvoittavassa virka-apuohjeessa todetaan, että sosiaali- huollon viranomainen pyytää poliisilta virka-apua sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneiden lasten tavoittamiseksi431. Oikeus virka-avun pyytämiseen tulee sosi- aalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 22 §:stä. Tähän liittyen havaitsin esimerkillisen virka-apupyynnön, joka oli laadittu seuraavasti: ”Lastensuojeluviranomainen pyytää poliisilta sosiaalihuoltolain 22§:n 1 momentissa tarkoitettua virka-apua alaikäisen olinpaikan selvittämiseksi lastensuojelulain 45 § perusteella, sosiaaliviran- omaisen asuntoon sisäänpääsyn turvaamiseksi sosiaalihuoltolain 41 § perusteella, sekä kiinniottamiseksi poliisilain 27 §:n perusteella sekä lapsen kuljettamiseen sijoituspaikkansa.” Ote yksittäisestä lastensuojeluviranomaisen esittämästä virka-apu- pyynnöstä Tutkimusaineistossani kunnallinen viranomainen oli virka-avun pyytäjänä 5909 luvatta poistumisessa eli 93 % kaikista vuosien 2013–2014 luvattomista poissa- oloista. Tässä havainnoissa kuitenkin korostuu oletus siitä, että Helsingin poliisi- laitoksen kirjaamissa ilmoituksissa ilmoituksen kirjannut poliisin edustaja on tiennyt lastensuojeluviranomaisen ja yksityisen lastensuojelulaitoksen, sijaisper- heen ja perhekotien eron ja ottanut sen huomioon ilmoituksia kirjatessa. Helsin- gin ilmoituksissa virka-avun pyytäjäksi oli kaikissa kahden vuoden aikana kirja- tuissa virka-apupyynnöissä kirjattu lastensuojeluviranomainen. Koska Helsingin ilmoituksissa PATJA-aineistossa näkyi vain etsintäkuulutus-tietue, ei tosiasiallista virka-apupyynnön esittänyttä lastensuojelutyöntekijää ole kirjattu PATJA:ssa mi- hinkään. Tältä osin kyse on jälleen kirjaamiskäytäntöihin liittyvästä haasteesta. Valtakunnallisesti yhteensä 59 (1 %) luvattomassa poissaolossa virka-avun pyytä- jänä toimi yksityinen lastensuojelulaitos. Vallitsevan lainsäädännön ja virka-apu- ohjeen mukaan tällaista virka-apupyyntöä ei tulisi hyväksyä. Valtion koulukoti pyysi virka-apua lapsen tai nuoren palauttamiseksi 293 (5 %) tapauksessa. Tämä virka-apupyynnön laillisuus on tässä väitöskirjatutkimuksessa myös todettu lain- vastaiseksi, vaikka eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan EOAK Dnro 114/4/04 todennut toisin. Kuten tässä tutkimuksessa on jo useasti todettu, vaatisi virka-avun pyytämiseen oikeutettujen joukko uuden lainsäädännöllisen pohdin- nan lapsen edun ensisijaisuuden periaatteeseen nojaten. Edellä mainittujen lisäksi 431 Poliisihallitus 2015:2. 172 Acta Wasaensia virka-apupyynnön esittäjä ei selvinnyt PATJA:an kirjatuista tiedoista 126 (2 %) ta- pauksessa. Tämä on omalta osaltaan yksi kirjaamiskäytäntöihin liittyvä ongelma, sillä viime kädessä esitetty virka-apupyyntö johtaa etsintäkuulutetun lapsen pe- rusoikeuksien rajoittamiseen. Eduskunnan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies ovat kanteluratkaisuissaan kiinnittäneet huomiota yksityisten sijaishuoltopaikkojen virka-avun pyytämiseen tai poliisin virka-avun antamiseen. Tämän seurauksena Poliisihallitus on 14.11.2011 antamallaan ohjeella kiinnittänyt huomiota siihen, kuka on oikeutettu pyytämään virka-apua. Tämän seurauksena yksityisten lastensuojelulaitosten esit- tämät virka-apupyynnöt vähenivät 75 % verrattuna ajanjaksoon ennen ohjeen voi- maantuloa 432 . Aiemmin yksityisten esittämät virka-apupyynnöt muodostivat pyynnöistä 31 % pyynnöistä. Ohjeistuksen myötä yksityisten lastensuojelulaitos- ten pyynnöt tippuivat noin 8 %:iin. Ohje siis pureutui erityisesti toiselle viranomai- selle ja yksityiselle annettavan virka-avun väliseen eroon. Tässä paljon pidemmän aikavälin tutkimuksessa yksityisen sijaishuoltopaikkojen osuus oli enää ainoas- taan alle prosentti esitetyistä virka-apupyynnöistä. Kyseinen ohje siis ohjasi poliisia, lastensuojeluviranomaisia ja sijaishuoltopaik- koja lainmukaisempaan toimintaan. Ohjaus ei kuitenkaan mielestäni ole lapsen edun mukainen. Olen vahvasti sitä mieltä, että kiireellisissä tapauksissa sijais- huoltopaikalla (yksityinen, kunnallinen tai valtion koulukoti) tulisi olla oikeus il- moittaa luvattomasta poissaolosta poliisille ja pyytää virka-apua. Eduskunnan oi- keusasiamiehen ratkaisut Dnro 701/4/08 ja Dnro 114/4/04 sekä virka-apuohjeen oikeusvaikutus näkyvät kuitenkin selkeästi käytännön toiminnassa aiheuttaen tur- hia viiveitä sekä haitallista varovaisuutta. Kiiretilanteisiin liittyvä käytäntö vaatii ehdottomasti uudelleen tarkastelua, ellei samanaikaisesti koko ilmoituskäytäntöä uudisteta. Vaihtoehtoisesti voimassaolevaa lainsäädäntöä tulisi tarkastella. Nyky- tilanne on kuitenkin tulkinnanvarainen ja viime kädessä lapsen edun ensisijaisuu- den vastainen. Vallitsevan ohjeistuksen ja lainsäädännöllisen epäkohdan pystyisi tarvittaessa kiertämään ilmoittamalla luvattomat poissaolijat suoraan kadonneiksi henki- löiksi. Myös eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian433 ja poliisin edustajat434 ovat pohtineet asiaa yksittäisten kiiretilanteiden osalta samankaltaisesti. Pohdinta ei ole vain siirtynyt toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin. Kirjausteknisesti sekä myöskin 432 Kahden viikon otantatutkimus ennen ja jälkeen ohjeen voimaantuloa. Ennen ohjeen voimaan- tuloa 27 pyynnössä 87:sta pyytäjänä oli yksityinen lastensuojelulaitos. Ohjeen voimaantulon jäl- keen 7 pyynnössä 85:sta pyytäjänä oli yksityinen lastensuojelulaitos. Ks. lisää Isoniemi 2012:68– 73. 433 Räty 2018. 434 Poliisihallituksen ohjeiden 2020/2013/3057 ja POL-2015-231 sanamuotoja tulkiten. Acta Wasaensia 173 lainsäädännön osalta mikään ei kuitenkaan estäisi toimijoita kirjaamasta luvatto- mat poissaolot kadonneiksi henkilöiksi jo nyt. Maantieteellisesti ja alueellisesti virka-apuilmoitusten kirjaamisessa käytäntönä on, että lapsen sijoittanut kunta (sijoittajakunta) pyytää virka-apua sen kunnan poliisilta, johon lapsi on sijoitettu (sijoituskunta). Tämä näkyy tilastoissa siten, että virka-apuilmoituksia on runsaasti niiden poliisipiirien alueilla, joilla on run- saasti sellaisia sijaishuoltopaikkoja, joista poistutaan luvattomasti. Helsingin po- liisilaitokseen kirjattujen ilmoitusten osalta Helsingin kaupunki pyysi 2711 luvat- tomassa poissaolossa kaikista 2137 tapauksesta palauttamaan lapsi tai nuori Hel- singin omaan kunnalliseen laitokseen. Tämä havainto ei kuitenkaan oikeuta mi- hinkään johtopäätöksiin, sillä eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa EOAK/1002/2016 on tullut esille, että Helsingin kaupungin alueelta löytyneet Helsingin kaupungin sijoittamat poissaolijat pyydetään ensin palauttamaan kau- pungin arviointi- ja vastaanottoyksiköihin. Kuvio 20. Luvattomat poissaolot poliisipiireittäin vuosina 2013–2014. Helsingin poliisilaitoksen kirjaamiskäytännön lisäksi satunnaisesti myös muualla maassa yksi ilmoitus voi käsittää useamman luvatta poistumisen. Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun samasta sijaishuoltopaikasta poistuu samanaikaisesti useita henkilöitä ja poissaoloja käsitellään ikään kuin yhtenä ja samana tapahtumana. Ei Ahvenanmaan pl; 6; 0 % Helsingin pl; 2711; 42 % Pohjanmaan pl; 226; 4 %Hämeen pl; 341; 5 % Itä- Suomen pl; 475; 7 %Itä-Uudenmaan pl; 243; 4 % Lounais-Suomen pl; 594; 9 % Sisä-Suomen pl; 504; 8 % Länsi-Uudenmaan pl; 239; 4 % Kaakkois-Suomen pl; 430; 7 % Oulun pl; 565; 9 % Lapin pl; 55; 1 % 174 Acta Wasaensia myöskään ole tavatonta, että yksittäisen lapsen tai nuoren toistuvia luvatta pois- tumisia käsitellään yhdessä ja samassa ilmoituksessa ikään kuin samaa virka-apu- tehtävää olisi vain jatkettu. Tämä korostuu erityisesti silloin kun ensimmäisen ja sitä seuraavan luvatta poistumisen välillä on kulunut suhteellisen vähän aikaa tai tieto vanhan poissaolon päättymisestä ei ole tavoittanut poliisia. Tutkimusaineis- ton seasta tutuksi tulivatkin maininnat: ”Palannut aiemmin ja jäänyt perumatta”. Virka-avun antamisen näkökulmasta tällainen toimintakäytäntö on kyseenalai- nen, sillä yksilöity virka-apupyyntö ei voi tarkoittaa pysyväisluonteista pyyntöä pa- lauttaa lapsi tai nuori sijaishuoltopaikkaan aina, kun hän on sieltä poistunut. Useiden poliisilaitosten alueella virka-apuilmoitukset ovat PATJA-diaarinumerol- taan peräkkäisiä. Myös tämä puhuu omalta osaltaan isommalla tai pienemmällä porukalla sijaishuoltopaikasta poistumisista samanaikaisesti. Edellä mainittu usean nuoren kirjaaminen samaan ilmoitukseen on myös osa tätä ilmiötä. Tämän kaltaisten luvattomien poissaolojen ennalta ehkäisemisessä korostuu nuorelle so- pivan sijaishuoltopaikan valinnan tärkeys. Sijaishuoltopaikan valinta onkin tältä osin kaksiteräinen miekka; mihin sijoittaa karkausalttiit nuoret ja miten välttää uusien nuorten altistuminen ryhmän paineelle karata uudesta sijaishuoltopai- kasta. Kuten tilasto-osiosta ilmeni, on luvattomissa poissaoloissa sekä hyvin lyhyitä että hyvin pitkiä poissaoloja. Moni lapsista tai nuorista palaakin sijaishuoltopaikkaan lähes välittömästi ja jopa jo siinä vaiheessa, kun poliisi vastaa kirjaa asiasta virka- apuilmoitusta PATJA:an. Pitkien poissaolojen osalta tilastointia vääristää useasti esille tuomani kirjaamis- ja toimintakäytäntöjen vakiintumattomuus. Yleisesti lämpimänä vuodenaikana eli touko-syyskuussa alkaneet luvattomat poissaolot muodostavat suuren osan erityisen pitkistä poissaoloista. Maanantait ja perjantait sekä juhlapyhien läheisyydet ovat puolestaan yleisimpiä päiviä, kun poissaolot al- kavat tai niistä ilmoitetaan poliisille. Tällaiselle käyttäytymiselle luontainen selitys löytyy haluttomuudella palata sijaishuoltopaikkaan viikonlopun tai loman jäljiltä tai vaihtoehtoisesti nuoren mahdollisuus viikonlopun tai loman viettämiseen si- jaishuoltopaikan ulkopuolella on syystä tai toisesta evätty. Yleisesti ottaen sekä ilmoituksen kirjaamisajankohdissa, tapahtuma-ajoissa että peruutusajankohdissa on selkeitä viiveitä tai PATJA:an kirjatut päivämäärät ovat ainoastaan suuntaa antavia. Tämä omalta osaltaan vääristää osaa tilastoihin asti päätyneistä merkinnöistä. Alueelliset tai valtakunnalliset kynnykset tai viiveet sekä odotusajat virka-apupyynnön esittämiseen sekä alueelliset eroavaisuudet ovat niitä seikkoja, jotka eivät käy esille PATJA-materiaalista. Lähtökohtaisesti Acta Wasaensia 175 Suomessa ei lainsäädännön tai kansallisen ohjauksen puitteissa tulisi olla min- käänlaisia viiveitä virka-apupyynnön tai katoamisilmoituksen tekemiseen. Näin asiasta on myös raportoitu myös Euroopan komissiolle435. Poliisi saa tiedon varsinkin nuoren löytymisistä ja takaisin sijaishuoltopaikkaan palaamisista usein myöhässä. Tämä on ongelmallista varsinkin luvatta poistuneen nuoren oikeusturvakysymysten kannalta ja toissijaisesti ilmiön tilastoinnin kan- nalta. Huonon tiedonkulun ja epäyhtenäisten kirjaamiskäytäntöjen takia muuta- man päivän mittainen luvaton poissaolo voi näkyä virallisessa poliisin rekisterissä tosiasiallista pidempänä. Tässä tutkimuksessa tämä havainto esiintyi toistuvasti. Tältä osin sijaishuoltopaikkojen ilmoituskynnys nuoren löytymisestä poliisille näyttäisi olevan toissijaista. Kirjaamiskäytäntöihin liittyvänä pienenä yksityiskohtana voidaan todeta myös, että PATJA:n etsintäkuulutuksen voi kirjata joko henkilön etsintäkuulutuksena tai kadonneen henkilön etsintäkuulutuksena. Tutkimusaineistossa esiintyi molempia kirjaamistapoja ja tämä edelleen puhuu epäyhtenäisten käytäntöjen olemassa- olosta. Tältä osin keskeisintä on kuitenkin jonkin etsintäkuulutuslajin laatiminen poissaolon päättämiseksi. Huolestuttavampi havainto oli jo edellä mainittu ha- vainto etsintäkuulutuksien tekemättä jättämisestä. Tämän lisäksi virka-apuilmoi- tuksen ja etsintäkuulutuksen yksilöivä teon tarkenne (lastensuojeluviranomainen vs. muu viranomainen) oli kirjattu väärin ainakin kolmessa etsintäkuulutuksessa. Nämä kolme tapausta ovat päätyneet aineistoon sattumalta käydessäni läpi yksit- täisen nuoreen liittyviä muita PATJA:an tehtyjä kirjauksia osana luvussa 4.6 esi- teltyä otantatutkimusta. Kahden vuoden aineistossa on myös samaan nuorta kos- kevaan asiakokonaisuuteen liittyviä useita eri virka-apupyyntöjä. Näistä yhdessä oli esimerkiksi lastensuojeluviranomaisen esittämä virka-apupyyntö yksilöidyn osoitteen tarkistamiseksi. Tässä tapauksessa itse luvatonta poissaoloa koskeva il- moitus oli kirjattu sosiaaliviranomaisen esittämänä virka-apupyyntönä. Olennai- sinta tässä havainnossa on se, että koko luvattoman poissaolon tapahtumaketju ei välity yhdestä ilmoituksesta vaan asiaan on paneuduttava syvällisemmin ja koko- naisuuden tulkitseminen jää osin jopa sattuman varaan. Lasten ja nuorten luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvä haaste eräissä yksitäistapauksissa on myös nuorisopsykiatrian osastolle tehtävät sijoitukset tai hoitojaksot. Psykiatrian tai nuorisopsykiatrian osastoilta tapahtu- neet luvattomat poissaolot on tässä materiaalissa otettu huomioon luvattomana sijaishuoltopaikasta poissaolemisena silloin, kun ne on kirjattu lastensuojeluvi- ranomaiselle annettuna virka-apuna. PATJA:n teon tarkenteena on kuitenkin mahdollista kirjata myös virka-apu terveydenhoitoviranomaiselle. Pääsääntöisesti 435 Euroopan komissio 2013:20 & 57. 176 Acta Wasaensia psykiatriselta osastolta poistuneet aikuiset luokitellaan tällä tavoin. Lasten osalta pelkästään PATJA-materiaalin perusteella oli usein mahdotonta arvioida, onko virka-apupyynnön esittänyt lapsen sosiaalityöntekijä vai psykiatrisen osaston lää- käri. Tässä tutkimuksessa ei ole tarkemmin perehdytty terveydenhoitoviranomai- sen oikeutukseen pyytää virka-apua alaikäisen henkilön tavoittamiseksi. Muista kirjausvirheistä silmille pistävää oli lastensuojeluviranomaisen virka-apu- pyyntönä PATJA:an kirjatut etsintäkuulutukset, vaikka tosiasiallisesti virka-apua on pyytänyt terveydenhoitoviranomainen. Usein näissä tapauksissa virhe ilmeni selkeästi siten, että etsintäkuulutettu henkilö oli täysi-ikäinen. Nämä ilmoitukset on laskettu mukaan vuosien 2013–2014 virka-apuilmoitusten kokonaismäärään ilmoituslajin vuoksi. Näitä ei ole kuitenkaan kirjattu luvattomiksi sijaishuoltopai- kasta poissaolemisiksi. 6.1.1 Erityisiä havaintoja Helsingin poliisilaitoksen virka- apuilmoituksista Tämä alaluku on olemassa yksistään sen vuoksi, että virka-apuilmoitusten katta- vuuden, laadun ja kirjaamiskäytäntöjen osalta Suomi on jaettavissa kahtia muu- hun maahan ja Helsingin poliisilaitokseen. Helsingin poliisilaitoksen ilmoitukset eivät PATJA-aineiston perusteella vastaa kaikkiin havaintoihin, mitä tässä tutki- muksessa on tehty muuta maata koskevista luvattomista poissaoloista. Luvatto- mien poissaolojen määrässä tämä tarkoittaa kahdessa vuodessa 2711 luvatonta poissaoloa eli 42 % käsitellyistä luvattomista poissaoloista. Kansallisesti tällä yk- sitäisellä kirjaamiskäytännöllisellä seikalla on merkittävä vaikutus luvattomaan poissaoloon liittyvän ilmiön tutkimisessa. Ensinnäkin virka-apuilmoitusten osalta Helsingin poliisilaitoksessa kirjatut ilmoi- tukset eivät vastaa miltään osin luvattoman poissaolon aikana poliisin tekemiin toimenpiteisiin. Ilmoitukset eivät kahden vuoden aikana yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ole edes yksittäistä henkilöä koskevia. 2710 luvattoman poissaolon osalta nämä ilmoitukset käsittävät useampia eri viranomaisten etsintäkuuluttamia henkilöitä. Helsingin poliisilaitoksen lisäksi tämä toimintakäytäntö tulee ilmi kan- sallisesti katsottuna toistuvasti luvattomasti poistuvien lasten ja nuorten kohdalla, mutta näissä tapauksissa kyse on yksittäisistä ilmoituksista eikä niinkään sään- nönmukaisuudesta. Helsingin osalta kirjaamiskäytännöissä korostuu erityisesti se, että on mahdotonta todeta, ovatko luvattomat poissaolot tosiasiallisesti poistumisia tai palaamatta jää- misiä. Tiedot näistä ovat mahdollisesti olemassa sähköpostitse tai faksilla poliisille Acta Wasaensia 177 välitetyissä virka-apupyyntölomakkeissa. PATJA:sta tietoa ei ole saatavilla. Hel- singin poliisilaitoksen kirjaamien ilmoitusten osalta myöskään tosiasiallisen ta- pahtuma-ajan eli luvattoman poissaolon alkuhetken ja ilmoituksen PATJA:an kir- jaamisen ajankohdan välinen ero ei luotettavasti välity suoraan ilmoitukseen kir- jatuista tiedoista. Helsingin poliisilaitoksen kirjaamiskäytäntö on omiaan aiheut- tamaan haasteita luvattoman poissaolon keston laskemisessa. Tällä kirjaamiskäy- tännöllä poissaolon kestoa voi pyrkiä laskemaan kahdesta eri kohdasta. Nämä kaksi eri kohtaa ovat PATJA:an kirjatun useaa henkilöä koskevan ilmoituksen kir- jaamisajankohta tai yksittäistä henkilöä koskevan etsintäkuulutuksen kirjaamis- ajankohta. Automaattisesti suoritettuna ajona tämä olisi omiaan vääristämään ti- lastoja. Tässä tutkimuksessa luvattoman poissaolon alkamisajankohtana on käy- tetty etsintäkuulutuksen kirjaamisajankohtaa. Tämäkin tulkitsemiskäytäntö sisäl- tää mahdollisuuden siitä, että etsintäkuulutus kirjataan viiveellä. Tähän kirjaamiskäytäntöön liittyy myös toimintatapa, jossa Helsingin poliisilai- toksella säännönmukaisesti päätetään kirjatut virka-apuilmoitukset välittömästi. Ilmoitusta, johon on tehty tutkinnan päätös, ei enää päivitetä, joten nuoren luvat- tomaan poissaoloon liittyviä täydentäviä tietoja ei kirjata PATJA:an missään muo- dossa. Helsingin poliisilaitoksessa ei tosin yhtäkään ilmoitusta muutenkaan ollut kahden vuoden ajanjakson aikana päivitetty vaan ilmoitukset sisälsivät vain sanan etsintäkuulutuksia. Ilmoituksen sulkemisen yhteydessä vain nuorta koskeva etsin- täkuulutus jää auki ja voimaan. Muissa piireissä ilmoitus jätetään pääsääsääntöi- sesti auki ja sitä päivitetään tutkinnan aikana. 6.2 Kehittämisehdotuksia kirjaamiskäytäntöihin Seuraavissa alaluvuissa käsitellään yksistään kirjaamiskäytäntöihin liittyviä kehit- tämisehdotuksia. Luvussa 7 käsitellään muita tässä tutkimuksessa esille tulleita havaintoja, joista on myös laadittu kehittämisehdotuksia ja täysin uusia ehdotuk- sia toimintamalleiksi luvattomien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten päättä- miseksi ja ennaltaehkäisemiseksi sekä lapsen tilanteen selvittämiseksi. Kirjaamis- käytäntöihin ja tiedonkulkuun liittyvät ongelmat muodostavat ennen kaikkea il- miön kokonaisvaltaista hahmottamista vaikeuttavia tekijöitä. Suomen poliisilla on kansallinen ja kaikilla lainvalvontaviranomaisilla käytössä oleva PATJA-järjestelmä. Tämä myös mahdollistaa kaikille lainvalvontaviran- omaisille pääsyn saman tiedon ääreen. Tarkat ja laajat PATJA-kirjausohjeen mu- kaiset kirjaukset nuoresta, tämän katoamisesta, muista katoamiseen liittyvistä olosuhteista ja mahdollisista tarkastettavista osoitteista palvelisivat välittömästi 178 Acta Wasaensia kyseistä tehtävää suorittavaa viranomaista sekä toimisivat jälkikäteen tietojoh- toista poliisi- ja jopa lastensuojelutoimintaa kehitettäessä. Kirjaamiskäytäntöjä uudelleen tarkastelemalla luvatta sijaishuoltopaikasta pois- saolemisen kaikista eri ulottuvuuksista olisi johdettavissa tarkempaa tietoa. Tie- don ja tietoisuuden lisäämisellä lapsia ja nuoria vaarantavaan ilmiöön olisi mah- dollista puuttua ja vastata tehokkaammin. 6.2.1 Virka-apuilmoituksen sisältöön liittyviä kehittämisehdotuksia Kirjaamiskäytäntöjen laatu ja epäyhtenäisyys olivat paitsi kvalitatiivinen tutki- mustulos mutta samanaikaisesti myös määrällistä tutkimusta ja ilmoitusten luo- tettavuutta rasittava tekijä. Viime kädessä kyse on viranomaistoiminnan luotetta- vuudesta sekä asianosaisten oikeusturvasta. Kirjaamiskäytännöt ja tiedonkulku kulkevat tältä osin käsi kädessä. Ilman toimivaa tiedonkulkua ilmoituksiin kirjatut tiedot jäävät kaikilta osin vaillinaisiksi. Huonot kirjaamiskäytännöt myös viime kädessä estävät asianosaisten välisen tehokkaan tiedonvaihdon tai vaikeuttavat lu- vattomasti poissaolevan nuoren tunnistamista, kiinnijäämistä tai muiden mukana olevien nuorten tunnistamista ja kiinnijäämistä. Tärkeimpänä kirjaamiskäytäntöön liittyvänä ehdotuksena ja sitä kautta tilastoin- tia ja myös tieteellistä tutkimusta helpottavana seikkana tulisi ensisijaisesti Hel- singin poliisilaitoksen käytännön mukaisesta useaa nuorta koskevista täysin vailla tietosisältöä olevista virka-apuilmoituksista luopua. Tällainen kirjaamiskäytäntö sisältää monia haitallisia epäkohtia, joita ovat muun muassa: x Ilmoituksessa on puutteelliset tiedot lapsen tai nuoren poistumisajasta ja - paikasta. x Ilmoitus ei sisällä mitään tietoja lapsesta tai nuoresta nimeä ja henkilötun- nusta lukuun ottamatta. x Ilmoitus ei sisällä mitään tietoa lapsen tai nuoren tilanteesta kokonaisuu- dessaan (ml. lääkitys, muut riskitekijät, tuntomerkit, oletetut olinpaikat). x Ilmoitusta ei päivitetä eikä siitä siten pysty reaaliaikaisesti tai jälkikäteen toteamaan asiassa tehtyjä toimenpiteitä. x Ilmoitus ei ole yhtä yksittäistä henkilöä koskeva ja tämä voi olla ongelma tietojen asianosaisjulkisuuden kannalta. Acta Wasaensia 179 x Luvattoman poissaolon päätöstiedot kirjataan vain etsintäkuulutuksen pe- ruuttamistietoihin ja tämä tieto jää usein puutteelliseksi. Keskeisenä tavoitetilana tulisi olla yksi virka-apuilmoitus, joka sisältäisi yksittäi- sen virka-apupyynnön ja yksittäisen luvattoman sijaishuoltopaikasta luvatta pois- saolemisen. Yhden luvattoman poissaolon kirjaamiskäytäntö parantaisi virka- apuilmoitusten sisällön luotettavuutta ja kattavuutta. Luotettavien ja kattavien il- moitusten tulisi olla poliisitoiminnan ja varsinkin sen kehittämisen perusedellytys. Tällä kirjaamiskäytännöllä olisi myös yksiselitteisempää laskea lastensuojeluvi- ranomaisen poliisille esittämien virka-apupyyntöjen määrä. Ilmoitusten luotettavuutta ja kattavuutta edesauttaisi myös, että virka-apupyyn- töihin liittyvät lastensuojeluviranomaisen poliisille lähettämät virka-apupyyntölo- makkeet olisivat vakiomuotoisia koko Suomessa. Näin ollen jokainen esitetty virka-apupyyntö sisältäisi asian vaatimat minimitiedot ja lomakkeesta pystyisi jo tässä vaiheessa ottamaan kantaa myös mahdolliseen lasta tai nuorta koskettaviin riskeihin. PATJA-järjestelmä on monelta osin tullut tai tulossa tiensä päähän, mutta mah- dollisuutta tällä vakiolomakkeella poliisille lähetettävien tietojen kopioimiseen tai muulla tavalla tapahtuvaan tiedonsiirtoon suoraan sijaishuoltopaikasta lastensuo- jeluviranomaisen kautta poliisille ja PATJA-järjestelmään tulisi harkita. Tällä het- kellä poliisi joutuu kirjaamaan manuaalisesti ison osan sille muussa muodossa tul- lutta dataa PATJA:an. Tämä lienee yksi syy Helsingin poliisilaitoksessa vallitse- vaan kirjaamiskäytäntöön. Virka-apupyyntöjen päivittäinen suuri lukumäärä ei mahdollista laadukkaiden ilmoitusten kirjaamista saatikka niiden päivittämistä. Toteutuessaan tämä automaattinen tiedonsiirto mahdollistaisi ainakin järjestel- mällisemmän ja tarkemman katoamis- ja löytymistietojen kirjaamisen. Tässä tutkimuksessa ei ole tämän virka-apupyyntölomakkeen osalta kiinnitetty huomiota eri poliisilaitosten, kuntien tai kuntayhtymien alueella jo käytössä ole- viin virka-apupyyntölomakkeisiin. Ilman tämän osa-alueen tutkimista voidaan kuitenkin todeta, että valtakunnallisesti PATJA-ilmoitukset eivät aina sisällä riit- tävästi tietoa. Yksi lomakkeen sisältämistä kohdista tulisi myös olla oikean virka- apupyynnön esittäjän, lastensuojeluviranomaisen, tarkastaminen ja sen kirjaami- nen oikein PATJA:an. 180 Acta Wasaensia 6.2.2 PATJA:an kirjattavien tutkintanimikkeiden ja teon tarkenteiden haasteet Tämä kehittämisehdotus on paitsi kirjaamiskäytäntöihin, mutta myös yleisiin toi- mintakäytäntöihin liittyvä. Käytössä oleva toimintamalli, jossa luvatta sijaishuol- topaikasta poissaolemiset ikään kuin kierrätetään virka-apupyynnön kautta ja myöskin kirjataan virka-apupyyntönä rekistereihin, on ongelmallinen. Kyseessä on lakia alemman asteisen sääntelyn, eli Poliisihallituksen antaman oh- jeen muokkaama käytäntö. Kirjaamis- ja toimintakäytäntöjen muuttaminen vaa- tisi Poliisihallituksen ohjeen muuttamista. Tässä tutkimuksessa esitettyjen ha- vaintojen valossa virka-apuilmoitusten kautta järjestetty käytäntö ei palvele luvat- tomiin sijaishuoltopaikasta poissaolemisiin puuttumista juuri lainkaan. Ohjeistus on omiaan määrittämään poliisille passiivisen roolin. Tämä ohjeistus kokonaisuu- tena arvioiden asettaa luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolevat lapset ja nuo- ret eriarvoiseen asemaan muiden, esimerkiksi kotoaan, luvatta poistuvien tai ka- toavien lasten ja nuorten kanssa. Poliisihallituksen ohje ei sen vahvasta ohjusvaikutuksesta huolimatta kuitenkaan ole yksiselitteinen. Mikään sääntely ei estä mitä tahansa tahoa ilmoittamasta hen- kilöä kadonneeksi varsinkaan silloin, kun asia on kiireellinen. Vallitsevan käytän- nön sijasta luvatta sijaishuoltopaikasta poissaolevat nuoret voisi kirjata PATJA:an seuraavilla tavoilla: 1. Asianimike: Kadonnut henkilö x Teon tarkenne: Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaolo tai 2. Asianimike 1: Virka-apu lastensuojeluviranomaiselle x Teon tarkenne: Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaolo Vaihtoehto 1 helpottaisi ainakin seuraavia käytännön haastetia: x Suomi tunnustaisi ja tunnistaisi luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissa- olevat lapset ja nuoret kadonneiksi henkilöiksi. x Kuka tahansa voisi ilmoittaa luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaole- van nuoren kadonneeksi. x Kirjaamiskäytäntö yhtenäistyisi. Acta Wasaensia 181 x Tilastointi tulisi luotettavammaksi, sillä käytäntö silti erottelisi luvatto- masti sijaishuoltopaikasta poistuneet muulla tavalla kadonneista henki- löistä. Vaihtoehto 2 puolestaan helpottaisi tätä tutkimusta varten tehtyä manuaalista virka-apuilmoitusten läpikäymistä. Teon tarkenne erittelisi milloin on kyse luvat- tomasti sijaishuoltopaikasta poissaolemista tai muusta poliisin lastensuojeluvi- ranomaiselle antamasta virka-avusta. Kadonnut henkilö – tutkintanimike korostaisi luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvien riskien ja uhkien tunnustamista. Sijaishuoltopaikasta poistuneet lapset ja nuoret ovat jo lastensuojeluviranomaisen tekemällä päätök- sellä huostaanotettuja. Virka-apupyynnön tekeminen saattaa hidastaa luvatto- maan poissaoloon puuttumista ja rajaa erityisesti lapsen edun vastaisesti sijais- huoltopaikkojen oikeutta ilmoittaa lapsi poistuneeksi. Vaikka tämä mahdollisuus on jo nyt olemassa kadonnut henkilö – tutkinnan kautta, ei käytännön ohjeistuk- sen myötä tätä mahdollisuutta juurikaan ole käytetty. Tämä mahdollisuus vaikut- taa olevan lapsen ja nuoren ympärillä oleville toimijoille tuntematon ottaen huo- mioon kadonnut henkilö – tutkintanimikkeen vähäisen määrän luvattomia sijais- huoltopaikasta poissaolemisia koskevassa PATJA-aineistossa. 6.2.3 Etsintäkuulutus ja siihen liittyvä automaattinen tiedonkulku PATJA on tiensä päässä ja sen korvaavan rekisterin kehittämistyö oli jo pitkällä, kun uudistuksesta luovuttiin. Uudistustyö on nyt aloitettu uudestaan ja PATJA:n korvaavan VITJA osarekistereitä on jo otettu operatiiviseen käyttöön. Nykyiseen PATJA-järjestelmään voisi tehdä rekisterin käyttäjiä tukevia uudistuksia, jotka tu- kisivat tiedon välitystä. Edellä mainittujen esitysten ohella keskeinen kehittämis- ehdotus olisi etsintäkuulutuksen perumisesta lähtevä automaattinen sähköposti- viesti etsintäkuulutuksesta vastaavalle poliisin tutkijalle. Tällä toiminnolla saatai- siin kirjaukset niin ilmoitus-, etsintäkuulutus kuin päätöstietojen osalta yhte- neväiseksi. Poliisipuolen osalta automaattiviestillä olisi suora vaikutus jatkuvasti seurannassa oleviin tutkinta-aiokoihin. Tässä tutkimuksessa läpikäydyistä 5009 virka-apuilmoituksesta tämä uudistus vaikuttaisi tai voisi vaikuttaa niihin 3839 virka-apuilmoitukseen, jotka koskivat luvattomia poissaoloja. Näissä ilmoituk- sissa tieto etsintäkuulutuksen peruuttamisesta tai luvattoman poissaolon loppu- misesta oli usein syystä tai toisesta jäänyt kertomatta asiaa hoitavalle poliisille ai- heuttaen turhia viiveitä ja puutteellisia rekisterimerkintöjä. 182 Acta Wasaensia Mikäli edellisissä alaluvuissa mainittu automaattinen tai nykyistä edistyneempi tietojensiirtotapa tulisi käyttöön, myös lapsen tai nuoren löytymiset ja takaisin pa- laamiset tulisi dokumentoitua järjestelmällisemmin ja ajantasaisesti. Kehittämis- ehdotus ei mahdollistaisi yksityisen sijaishuoltopaikan tai edes lastensuojeluviran- omaisen oikeutta päästä syöttämään näitä tietoja PATJA-järjestelmään tai sen korvaavaan VITJA:an, vaan heidän syöttämänsä tieto voisi siirtyä esimerkiksi po- liisin suorittaman vahvistuksen kautta järjestelmään. Keskeisimmät etsintäkuulutuksen ja virka-apupyynnön päättämiseen liittyvät tie- dot, kuten löytymisaika, -paikka ja kiinniottajat/löytäjät sekä mahdollinen kytke- minen rikosepäilyyn voisivat automaattisesti tai käyttäjän vahvistamana siirtyä myös PATJA:n ilmoitusosaan, jolloin aiemmin mainittu tiedon etsiminen kol- mesta eri paikasta (ilmoitusosa, etsintäkuulutus ja tutkinnan päätöstiedot) vähen- tyisi. Tällöin myös kokonaisuuden kannalta relevantti tieto olisi oikein kirjattuna kaikissa kolmessa PATJA:n osarekisterissä. Virka-apupyynnön toteuttamisen kannalta nuoren löytyminen on keskeisin seikka ja sen tulisi näkyä niin ilmoitus- osasta, etsintäkuulutuksesta kuin tutkinnan päätöstiedoistakin. Acta Wasaensia 183 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET LUVATTOMIIN POISSAOLOIHIN PUUTTUMISEKSI Tässä luvussa keskitytään luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen päätty- miseen, ennalta ehkäisemisen mahdollisuuksiin sekä keinoihin kehittää uusia ja olemassa olevia toimintakäytäntöjä. Lähtökohtana tarkastelulle on vallalla oleva tulkinta, jossa luvattomassa poissaolossa kyse on lähtökohtaisesti lastensuojelu- tehtävästä436. Poliisin virkatehtävä ja toimivalta alkavat, kun luvattomasta poissa- olosta on esitetty virka-apupyyntö poliisille. Poliisille esitettyyn virka-apupyyntöön asti edenneeen luvattoman poissaolon päättyessä asiaan osallisia ovat ainakin lastensuojeluviranomainen, sijaishuolto- paikka, poliisi sekä lapsi tai nuori itse. Yleensä myös lapsen tai nuoren vanhemmat ovat jollain tasolla mukana luvattoman poissaolon vaiheissa. Näiden kaikkien lap- sen tai nuoren ympärillä työskentelevien toimijoiden kannalta luvattomaan sijais- huoltopaikasta poissaolemiseen liittyvät tehtävät ovat pois heidän omien ydinteh- täviensä suorittamisesta437. Poliisihallituksen näkemyksen mukaisesti kyseessä ei siis ensisijaisesti ole poliisitehtävä. Lastensuojeluviranomaisen ydintehtäviä puo- lestaan ovat niiden päätösten tekeminen ja kasvuolosuhteiden turvaaminen, joita aktiivisella luvattomalla poissaololla vältellään. Sijaishuoltopaikkojen tehtävänä on järjestää lastensuojelun sijaishuoltoa438. Lapsen läheisille luvaton poissaolo voi aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Lähtökohtaisesti luvaton poissaolo vaikuttaa myös muiden kyseiseen sijaishuoltopaikkaan sijoitettujen lasten arkeen. Näistä lähtökohdista ajateltuna luvattomien poissaolojen vähentämiseksi tulisi löytyä yh- teinen tahtotila. Aiemmin tapahtuneisiin sekä mahdollisiin tuleviin luvattomin poissaoloihin olisi kaikkien toimijoiden syytä kiinnittää erityistä huomiota, että toimijoiden resurssit olisivat tulevaisuudessa kohdennettavissa niiden ydintehtä- viin. Myös sillä, miten luvattomiin poissaoloihin suhtaudutaan, voi olla vaikutusta las- ten ja nuorten valintoihin. Luvaton poissaolo itsessään sekä luvattoman poissa- olon ennalta ehkäisyn ja jälkitoimenpiteiden laiminlyönti muodostavat lapsen edun vastaisen asiantilan. Viranomaiset ja viranomaistehtäviä hoitavat yksityiset tahot ovat velvoitettua huomioimaan lapsen edun kaikissa olosuhteissa439. Uhkien 436 Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. 437 Vrt. poliisilaki 1 §:ssä mainitut poliisin tehtävät tai lastensuojelulain 1 §:ssä määritelmä lasten- suojelun tarkoituksesta. 438 Lastensuojelun käsikirja 2018b. 439 Pajulammi 2014:185-187. 184 Acta Wasaensia ja riskien ennalta ehkäisy sekä lapsen kasvua ja kehitystä mahdollisesti vaaranta- neen tilanteen jälkitoimet kuuluvat lapsen etua koskevan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan ydinalueelle. Samojen nuorten aiheuttamat toistuvat luvattomat poissaolot muodostavat valta- osan kaikista luvattomista poissaoloista. Yhtä lailla myös samat sijaishuoltopaikat erottuvat lastensuojeluviranomaisen esittämien virka-apupyyntöjen joukosta. Lu- vattomiin poissaoloihin liittyviä riskejä on tässä tutkimuksessa avattu sekä empii- risesti että kansainvälisen kirjallisuuden kautta. Luvaton poissaolo on lapsen tai nuoren kannalta turvaton asiaintila. Tämän lisäksi luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on vastoin lastensuojeluviranmaisen tekemää huostaanotto- tai kiireellisen sijoituksen päätöstä. Lastensuojeluviranomaisen jo tekemiä päätöksiä on ohjannut lapsen edun ensisi- jaisuuden periaate (mm. lastensuojelulaki 4 §). Onkin perusteltua aihetta kysyä, ovatko luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen toimintamallit ja -käytän- nöt myös linjassa lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen toteuttamisen kanssa. Suomi on saanut moitteita siitä, että Suomessa ei ole läpileikkaavasti kaikilla ta- soin ymmärretty lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta440. Luvaton sijaishuolto- paikasta poissaoleminen kaikkine kerrannaisvaikutuksineen vaikuttaisi olevan yksi niistä kokonaisuuksista, joissa lapsen etua ja sen ensisijaisuutta olisi toteutet- tava tehokkaammin. Poliisin lakia alemman asteisen tason sääntely eli poliisihal- lituksen ohjeistus sivuuttaa täysin lapsen edun ensisijaisuuden poliisin toimin- nassa. Eduskunnnan apulaisioikeusasiamiehen viimeaikaiset ratkaisut ja tarve kirjata lastensuojelulakiin uusi 69 a § osoittavat, että luvattomaan poissaoloon liit- tyvissä toimissa lapsen edun ensisijaisuutta ei ole kokonaisuudessaan ymmärretty. Luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvää kontrollia on tässä tutkimuksessa pääosin lähestytty poliisitoiminnan näkökulmasta. Luvattomien poissaolojen vähentämiseen tai ennalta estämiseen liittyvät toimet poliisin näkö- kulmasta voidaan jakaa poliisin ennalta estävään toimintaan ja jo päättyneeseen luvattomaan poissaoloon puuttumiseen. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaole- minen ja henkilön katoaminen ovat tässä tutkimuksessa esille tulevien seikkojen valossa kiinteästi yhteydessä myös poliisilain 1 §:n ensimmäisessä momentissa mainittuun yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Tämä on yksi po- liisin ydintehtävistä Luvattoman poissaolon päättyessä nuoren turvallisuuteen tai turvattomuuteen liittyvät seikat olisikin syytä käydä kattavasti läpi. Tässä kyse on 440 Hakalehto 2017:493–494. Acta Wasaensia 185 lapsen edun toteuttamisen menettelysäännöstä, jossa lapsen etu otetaan huomi- oon loppuharkinnassa ja sen perusteluissa441. Tällä toimenpiteellä voi olla positii- vinen vaikutus myös siihen, miten lapsi tai nuori näkee häntä ympäröivät auttavat tahot kuten sijaishuoltopaikan, lastensuojeluviranomaisen ja poliisin. Luvattoman poissaolon päättymistä ja tulevan luvattoman poissaolon ennalta eh- käisyä voi lähestyä osallisuuden tai kontrollin näkökulmasta. Vaihtoehtoisesti asiaa on tutkittu myös lapsen tai nuoren sijaishuoltopaikassa pysymisen puolesta ja sitä vastaan puhuvien seikkojen kautta442. Osallisuuden käsitettä voidaan puo- lestaan tarkastella itse osallisuuden tai osallisuuden puutteen kautta, jossa osalli- suus nähdään hyvinvointiyhteiskunnan perustana443. Kontrollin voi nähdä esimer- kiksi lastensuojelulain mukaisina rajoittamistoimenpiteinä (luku 7.4) tai osalli- suuden puutteena siten, että lasta tai nuorta ei ole aidosti otettu mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon. Tällöin häntä kontrolloivilla toimilla saatetaan jopa kohottaa luvattomien poissaolojen esiintymistä nyt ja tulevaisuudessa. Sijaishuol- topaikassa pysymisen puolesta tai siellä pysymistä vastaan puhuvia seikkoja puo- lestaan on mahdollista lähteä selvittämään kuulemalla lasta tai nuorta ja ottamalla hänet aktiivisemmin mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon sekä omaan elä- määnsä vaikuttamiseen444. Suomalaista lastensuojelua on syytetty osallisuuden puutteesta sekä asiakasnäkö- kulmasta katsottuna, että myöskin YK:n lapsen oikeuksien komitean arvioi- mana445. Tämä seikka yhdistettynä Suomen saamiin moitteisiin siitä, ettei Suo- messa ole täysin ymmärretty lapsen edun ensisijaisuuden merkitystä446 on omiaan aloittamaan pohdintaa siitä, voisiko osallisuutta lisäämällä ja lapsilähtöisemmällä lähestymistavalla pystyä vaikuttamaan myös luvattomien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten lukumääriin ja kestoihin. Positivisella kehityksellä voi olla vaiku- tuksia myös yksilöiden ympäristöulottuvuuteen eli siihen, kuinka turvalliseksi ih- miset tuntevat olonsa arjessaan447. 441 Pajulammi 2014:187 ja Lapsen oikeuksien komitea, yleiskommentti nro 14 (2013), CRC/C/GC/14 kohta 6. 442 Bowden & Lambie 2015:272. 443 Sosiaali- ja terveysministeriö 2014b:11. 444 Bowden & Lambie 2015:272. 445 Sosiaali- ja terveysministeriö 2013:11 & Yhdistyneet Kansakunnat 2011. 446 Yhdistyneet kansakunnat 2011. 447 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014:43. 186 Acta Wasaensia 7.1 Viiveet ja odotusajat virka-apupyynnön esittämisessä sekä lapsen tai nuoren etsinnässä Aiemmin tässä tutkimuksessa käsiteltyjen kirjaamiskäytäntöjen epäyhtenäisyyk- sien olemassaolo ilmeni kaikista kirjatuista luvattomista poissaoloista kootussa Excel-tietokannassa toistuvasti kirjaamaani huomautukseen siitä, että PATJA:an kirjatut ajat eivät ole tarkkoja. Kirjatun ajankohdan epätarkkuus voi tarkoittaa niin katoamis-, poliisille ilmoittamis- kuin poissaolijjan löytymisaikaakin. Käytännön tasolla ilmoituksia tarkasteltaessa tämä ongelma tarkoitti esimerkiksi sitä, että osa lapsista ja nuorista oli ilmoitettu palanneeksi jo ennen kuin virka-apuilmoitus ja siihen liittyvä etsintäkuulutus oli edes kirjattu PATJA:an. Monilta osin tässä on kyse kirjaamiskäytäntöihin ja tiedonkulkuun liittyvästä ongelmasta. PATJA-järjestelmään kirjatuista tiedoista ei aina välittynyt tieto nuoren tosiasial- lisesta katoamisajankohdasta ja katoamishetkestä poliisille tehtävän virka-apu- pyynnön ja PATJA-järjestelmään kirjatun ilmoituksen mahdollisista viiveistä. PATJA:an on mahdollista kirjata omiin kohtiinsa niin tosiasiallinen tapahtuma- ajankohta kuin asiasta poliisille ilmoittamisen ajankohta. Lisäksi ilmoituksen se- lostusosaan on mahdollista kirjoittaa tapahtumatietoja vapaalla kerronnalla. Tämä yhdistelmä on omiaan aiheuttamaan sen, että luotettavan kuvan saaminen luvattoman poissaolon aikajanasta aina sijaishuoltopaikasta poistumisesta takai- sin sijaishuoltopaikkaan palaamiseen on erittäin haasteellista. Erityisesti tämä ko- rostuu Helsingin poliisilaitoksessa kirjatuissa ilmoituksissa, joissa lukuisia etsin- täkuulutuksia kirjataan yhteen ilmoitukseen ilman sen tarkempia tapahtumaku- vauksia. Aikajanaan liittyvien havaintojen ja erityisesti niistä esiin nousevien epäkohtien sekä lukuisten käymieni keskustelujen perusteella tulee käsitys, että luvattomien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten ilmoittamisessa ja kirjaamisessa saattaa val- lita jonkinlainen odotusaika ennen kuin virka-apua pyydetään poliisilta tai ennen kuin poliisi ryhtyy toimiin, mikäli toimiin ryhdytään ylipäätään. Tällaista viivekäy- täntöä ei pitäisi olla olemassa eikä Suomessa virallisen kannan mukaan ole käy- tössä tällaista joissain EU-maissa käytäntönä olevaa odotusaikaa, ennen kuin lapsi tai nuori ilmoitetaan kadonneeksi tai ilmoitus sikäläisen poliisin järjestelmiin kir- jataan. Missing Children Europe on ehdottanut, että mahdolliset kirjaamiskäytän- töihin ja mahdollisiin odotusaikoihin liittyvät viiveet tulisi kokonaan poistaa. Useissa maissa on käytössä 24 tai jopa 48 tunnin odotusaika ennen kuin poistu- minen tai katoaminen kirjataan järjestelmiin448. Nykyisellä kirjaamis- ja toiminta- käytännöllä viiveitä on kuitenkin olemassa. 448 Missing Children Europe 2013:6. Acta Wasaensia 187 Suomen osalta viiveet eivät perustu ohjeistukseen vaan ne johtuvat ketjun eri toi- mijoista ja niiden toimintakäytännöistä. Kirjaamisviiveiden poistamiseksi on Mis- sing Children Europen kannanoton lisäksi olemassa empiiristä tilastoitua dataa Islannista. Siellä luvattomien poissaolojen kirjaamiseen poliisin tietojärjestel- mään meni ennen 1.11.2014 aloitettua uudistusta keskimäärin 8 tuntia ja pisim- millään jopa 72 tuntia. Koska pitkät poissaolot näyttivät aiheuttavan ongelmia eri- tyisesti nuorten uhriutumisessa, oli kirjaamis- ja toimintakäytäntöihin tehtävä muutos. Muutoksen myötä keväällä 2016 Islannin poliisi reagoi katoamisiin kes- kimäärin 16 minuutissa. Tällä on ollut selkeä vaikutus muun muassa toistuvien poissaolojen määrän vähentymisenä ja poissaolojen lyhentymisenä. Kokonaisval- taisen hyvinvoinnin saralla tämä on tarkoittanut sitä, etteivät nuoret tarvitse ras- kaammin resursoitua sijoitusta luvattoman poissaolon päätteeksi. Nopeampi po- liisin tekemä kirjaaminen ja puuttuminen ovat vaikuttaneet ilmiöön myös siten, että rikolliset toimijat näkivät alaikäisten tyttöjen majoittamisen rikollisjärjestöjen tiloissa liian suureksi riskiksi449. Suomessa ei ole tutkittu viiveiden tai odotusaikojen olemassaoloa ja niiden vaiku- tusta poissaolon päättymiseen. Tämä tutkimus ei PATJA:an kirjattujen ilmoitus- ten valossa olisi edes mahdollistanut tällaisen aineiston keräämistä. Nykyisellään viiveaikojen tarkastelu olisi mahdollista ainoastaan vertailemalla PATJA-ilmoi- tuksen kirjaamisajankohtaa lastensuojeluviranomaisen lähettämään virka-apu- pyyntöön. Virka-apupyynnöstä tulisi ilmetä poistumisaika sekä poliisille tehdyn ilmoituksen ajankohta. Osa näistä tiedoista olisi siirrettävissä edellisessä luvussa esittämälläni tavalla automaattisesti, jolloin myös kirjausviive pienenisi ja muut virheet vähenisivät. Tämän jälkeen huomiota tulisi kiinnittää ilmoituksen saatta- misesta asiaa hoitavien poliisien tietoisuuteen. Poliisin ketju jatkuu tämän jälkeen varsinaisesta virka-avun antamisesta tai kadonneen henkilön etsinnästä ja poissa- olon pysäyttämiseen tarkoitettujen toimien suorittamisesta. 449 Fylkisson 2016. 188 Acta Wasaensia 7.2 Luvattomiin poissaoloihin puuttuminen poliisin näkökulmasta 7.2.1 Luvattomiin poissaoloihin puuttuminen osana poliisin ennalta estävää toimintaa Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen ei vallitsevan käsityksen mukaisesti ensisijaisesti ole poliisitehtävä450. Kuitenkin tässä tutkimuksessa on todettu seik- koja, jotka osoittavat, että luvattomat sijaishuoltopaikasta poissaolemiset ja luvat- tomasti sijaishuoltopaikasta poissaolevat lapset työllistävät poliisia, oikeusjärjes- telmää ja muuta rikosprosessin ketjua. Myös kansainvälisissä luvatonta poissaoloa koskevissa tutkimuksissa on luvattoman poissaolon todettu nostavan sekä rikok- sen uhriksi joutumisen että rikollisen käyttäytymisen riskiä451. Tilastollisesti osoitetun virka-aputoiminnan ja rikosprosessin kuormittamisen li- säksi tilastoitu rikollisuus ja piilorikollisuus ovat kaksi eri asiaa452. Uhritutkimus- ten453 , lasten ja nuorten rikoskäyttäytymistutkimuksen454 ja piilorikollisuuden ominaispiirteisiin tutustumalla voidaan olettaa, että luvattomasti poissaolijoiden rikollisuus ja uhriutuminen ovat tosiasiallisesti vielä tässä tutkimuksessa todettua korkeammalla tasolla. Tällä seikalla on vaikutusta myös yleiseen ja laajaan turval- lisuuskäsitykseen455. Luvattomaan poissaoloon liittyy lasta lähellä olevien huoli. Samanaikaisesti lapset ovat alttiina vaaroille. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissa- oleminen jo itsessään on tapahtuma, joka kuormittaa poliisia. Poissaolon pitkitty- essä näkemykseni mukaan asiasta tulee enemmän ja enemmän poliisille kuuluva tehtävä kuin lastensuojelutehtävä. Poliisin ja muiden kontrollijärjestelmän muodostavien viranomaisten tarkoituk- sena on ennemminkin ennalta estää asiakkuuksia kuin ylläpitää tai mahdollistaa 450 Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. 451 Colvin et al. 2018:233, Her Majesty’s Inspectorate of Constabulary 2016:4 & Crosland et. al. 2018:35. 452 Aaltonen 2010:225. 453 ks. http://www.vakivalta.rikoksentorjunta.fi/fi/index/vakivallantietolahteet/uhritutkimuk- set.html. 454 ks. lisää Näsi 2016. 455 Ks. lisää Sisäasiainministeriö 2011:20: Sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisen, arjen turval- lisuutta edistävän alueellisen yhteistyön lähtökohtana on laaja turvallisuusajattelu. Tämän mu- kaan turvallisuusnäkökulman tulee kytkeytyä läpileikkaavana alueelliseen toimintojen suunnitte- luun, päätöksentekoon ja toteutukseen toiminnan laatua, palvelujen turvaamista ja yksilön hyvin- vointia parantavana tekijänä. Acta Wasaensia 189 niiden olemassaoloa. Poliisisissa ennalta estävä toiminta on nostettu rikosvastuu- seen saattamisen rinnalle sekä strategisessa suunnittelussa456, että lainsäädän- nössä. Tästä lähtökohdasta käsin poliisin intressipiiriin pitäisi mahtua kaikenlais- ten virkatehtävien ennalta estäminen tai -ehkäiseminen. Poliisitoiminnallisesti lu- vattoman sijaishuoltopaikasta poistumisen päättymiseen tai tulevien poissaolojen ennalta ehkäisyyn liittyen ei kuitenkaan ole olemassa erillistä ohjeistusta. Poliisi- hallituksen ohje luvattomista poissaoloista ei ota ennalta ehkäisevää näkökulmaa huomioon. Poliisitoiminnan osalta tarkoituksenmukaisinta onkin lähteä tulkitse- maan asiaa poliisilain ennalta estävän toiminnan ja yhteistyövelvoiteen kautta, josta on säädetty lain 1 §:n 1 momentissa: ”Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viran- omaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuu- luvasta kansainvälisestä yhteistyöstä.” Kyseisessä momentissa poliisin aktiiviseen toimimisvelvollisuuteen viittaavat ri- kosten ennalta estäminen ja turvallisuuden ylläpitäminen yhteistyössä muiden vi- ranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. Poikkihallinnollisesti tämän voi kytkeä myös edellä viitattuun laajaan turvallisuusajattelun käsitteeseen457. Lisäksi poliisilla oli oma poliisin ennalta estävän toiminnan strategia vuosille 2014–2018, jossa todettiin: ”Poliisi estää rikoksia, järjestyshäiriöitä, onnettomuuksia ja ratkaisee on- gelmia yhteistyössä ihmisten, muiden viranomaisten ja keskeisten kump- paneiden kanssa. Poliisi näkyy, neuvoo, valistaa ja tiedottaa sekä valvoo, puuttuu ja reagoi. Ennalta estävän toiminnan tulokset näkyvät yhteiskunnan turvallisuuden ja ihmisten turvallisuuden tunteen parantumisena. Poliisin ennalta estävä toiminta on poliisin kaikkeen toimintaan poikkileikkaavasti sisältyvä toi- mintatapa, jota tehdään poliisiorganisaation kaikilla tasoilla alueellinen ja ihmisten yhdenvertaisuus huomioiden.458” Uudistetussa Poliisin ennalta estävän työn strategiassa vuosille 2019-2023 tode- taan, että: 456 Helminen et. al.2012:216–217. 457 Sisäasiainministeriö 2011:20. 458 Sisäministeriö 2014:2. 190 Acta Wasaensia Ennalta estävällä työllä vähennetään rikosten ja turvallisuutta heikentä- vien häiriöiden aiheuttamia taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia ihmi- sille ja yhteiskunnalle459. Poliisilakia, poliisin ennalta estävän toiminnan strategiaa vuosille 2014–2018 ja 2019.2023 sekä Sisäasianiministeriön (nyk. Sisäministeriö) alueellisen turvalli- suusyhteistyön toimintamallia tulkittaessa myös luvattomiin poissaoloihin puut- tuminen ennalta estävästä näkökulmasta tulisi olla osa poikkileikkaava ennalta es- tävää toimintaa. Luvattomiin poissaoloihin puuttumisessa keskeisenä toimintamallina tulisi kes- kittyä jo päättyneisiin luvattomiin poissaoloihin sekä niihin sijaishuoltopaikkoi- hin, joita virka-apupyynnöt toistuvasti koskettavat. Näihin tekijöihin keskitty- mällä luvattoman poissaolon syyt ja mahdolliset luvattoman poissaolon aikana ta- pahtuneet oikeudenloukkaukset tulisi käytyä läpi. Myös mahdolliset sijaishuolto- paikan ongelmat voisivat nousta esille tässä yhteydessä. Poliisilain 1 §:n 1 momen- tin yhteistyövelvoite voi luoda poliisille toimimisvelvollisuuden tällaisessa luvatto- man poissaolon päättymiseen liittyvässä keskustelussa. Kyseessä voisi olla myös poliisin ennalta estävän työn mukainen osa-alue, jossa ennalta estävän työn ta- voitteena on ylläpitää ja vahvistaa ihmisten luottamusta poliisiin tunnistaen ja ottaen huomioon eri väestöryhmien, vähemmistöjen ja eri ikäryhmien sekä maan eri alueiden erilaiset tarpeet460. 7.2.2 Poissaolon päättyminen ja puheeksi ottaminen Luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen päättymisen myötä lastensuoje- luviranomaisen virka-apupyyntö katsotaan suoritetuksi tai rauenneeksi, sillä virka-apupyynnössä pyydettäviä toimenpiteitä ei enää tarvita. Itse luvattomaan poissaoloon liittyvää lapsen ja eri toimijoiden välistä selvitystyötä ei saisi kuiten- kaan päättää tällä tavalla vaan tapaus tulisi käydä yksilöllisesti läpi461. PATJA-il- moitusten perusteella minkäänlaista jälkipuintia poliisin osalta ei järjestetä. Lu- vattoman poissaolon päättymiseen kuitenkin liittyy sekä kirjaamisteknisiä että en- nen kaikkea lapsen tai nuoren ja sijaishuoltopaikan tilanteen tarkistamiseen liitty- viä seikkoja. Lapsen etu on lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaisesti otettava huo- mioon kaikessa viranomaistoiminnassa. Lapsella on saman sopimuksen 13 artik- 459 Sisäministeriö 2018c:11. 460 Sisäministeriö 2018c:12. 461 Myös UK Government: Department for Education 2013:20. Acta Wasaensia 191 lan mukaisesti oikeus saada omat näkemyksensä huomioon otetuksi hallinnolli- sessa menettelyssä. Viranomaistoiminta ja päätöksenteko eivät voi täysimääräi- sesti toteuttaa lapsen etua kuulematta lasta462. Mielipiteen selvittäminen voi täten toimia sekä lasta suojaavana että osallistavana toimenpiteenä463. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on siihen liittyvien riskien vuoksi lapselle turvaton asiaintila ja toistuvat sijaishuoltopaikasta poistumiset muodos- tavat merkittävän osan kaikista luvattomista poissaoloista. Turvatonta asiaintilaa vahvistaa se tosiseikka, että yksi kolmasosa kaikista poissaoloista kestää rekisteri- merkintöjen mukaan viikon tai pidempään. Poissuljettua ei myöskään ole olet- tama, että jokin sijaishuoltopaikka itsessään ei ole lapsen edun mukainen tai muu- toin lapselle turvallinen. Jo poliisin lakiin kirjattuna tehtävänä on rikosten ja häi- riöiden ennalta ehkäisy ja lähtökohtaisesti poliisi pyrkii toimillaan ennalta estä- mään kaikkia poliisille ilmoitettavia virkatehtäviä. Luvattomat sijaishuoltopai- kasta poissaolemiset eivät kuitenkaan PATJA-merkintöjen näkökulmasta vaikuta siltä, että niitä pyrittäisiin aktiivisesti estämään tai niihin pyrittäisiin aktiivisilla toimilla puuttumaan etukäteen tai jälkeenpäin. Aktiivinen puuttuminen olisi mah- dollista virka-aputehtävää päätettäessä tai muodollisesti virka-aputehtävän voisi tulkita päättyneeksi vasta siinä vaiheessa, kun poliisi on ottanut osaa luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen syitä ja seurauksia kartoittavaan keskuste- luun. Keskeisin osa ennalta estävän työn mallia olisi puheeksi ottaminen luvatta poistu- neen nuoren kanssa. Poliisi ei suinkaan toimisi yksin tässä mallissa, sillä sijais- huoltopaikasta luvatta poistuminen ei ole pelkästään poliisille kuuluva tehtävä vaan sijaishuoltopaikalla, lastensuojeluviranomaiselle ja lapsen läheisverkostolla olisi tärkeät roolit tulevien luvatta poistumisen ennalta ehkäisyssä. Poliisilla olisi kuitenkin turvallisuusviranomaisena oma keskeinen rooli puheeksi ottamisessa ja lapsen tilanteen selvittämisessä. Puheeksi ottamisen kolme keskeistä perustelua olisivat: x lapsen olosuhteiden kokonaisvaltainen tarkistaminen, x lasta itseään uhkaavien tekijöiden tarkistaminen sekä x toistuviin poissaoloihin puuttuminen ja tulevien poissaolojen ennalta es- täminen Lapsen olosuhteiden kokonaisvaltainen tarkistaminen liittyisi yksiselitteisesti sii- hen tosiseikkaan, että lapsi on syystä tai toisesta poistunut tai jättänyt palaamatta 462 Hakalehto 2018:244-245 463 Pajulammi 2014:191-193. 192 Acta Wasaensia sijaishuoltopaikkaan. Lapsen ympärillä olevien toimijoiden olisi tiedettävä poissa- olon syyt, poissaolon aikaiset olosuhteet ja poissaolon kestoon vaikuttaneet tekijät. Toiset luvattomien poissaolojen juurisyistä ovat nuorelle riskialttiimpia kuin toi- set. Lisäksi nuoren ympärillä olevien toimijoiden olisi varmistuttava luvattoman poissaolon päättymisen hetkellä mikä tai mitkä ovat nuorelle turvallisia paikkoja ja henkilöitä. Mikäli luvaton poissaolo johtuu sijaishuoltopaikan tai kodin ongel- mista, olisi asia saatettava lapsen tai nuoren asioissta vastaavan lastensuojeluvi- ranomaisen tietoon ennen kuin lapsi palautetaan kotiin tai sijaishuoltopaikkaan, josta hän tällaisen tiedon valossa poistuu ensimmäisen tilaisuuden tullen. Nuoren omalla turvallisuuden tai turvattomuuden tunteella on tässä asiassa merkitystä eikä sitä tulisi missään olosuhteissa sivuuttaa. Tällaisen tiedon valossa ei ole pois- suljettua, että turvattomaan paikkaan palauttamisesta saattaisi seurata nuorta tai sijaishuoltopaikan henkilöstöä tai muita lapsia uhkaava tilanne. Toisena mainittu seikka nuorta itseään uhkaavan toiminnan tarkistamisessa liittyy useasti esille tuotuun havaintoon, jossa osalla luvatta poistuvista lapsista on tai- pumus ajautua rikoksentekijäksi tai rikoksen uhriksi. Tähän uhkaavaan toimin- taan kuuluu lisäksi esimerkiksi päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttö sekä itsetu- hoisuus, jotka nousivat keskeisesti esille myös PATJA-aineistossa. Vaikka luvatto- man poissaolon päättyessä lapsi olisikin näennäisesti turvassa, voi luvaton poissa- olo olla aiheuttanut nuoren kokonaisturvallisuutta vaarantavia seikkoja. Päihtei- den väärinkäytön osalta kokonaisturvallisuutta voi järisyttää esimerkiksi luvatto- man poissaolon aikana kertynyt velka, jonka pois maksaminen voi tapahtua vain uuden luvattoman poissaolon ja mahdollisten rikollisten tekojen kautta. Vaihto- ehtoisesti esimerkiksi velkaantumisella voi olla vielä vakavammat seuraukset. Lu- vussa 5.2 käsitellyn 200 nuoren otantatutkimuksen osalta voidaan todeta lisäksi, että korkea seksuaalirikosten uhriksi joutuminen on selkeästi osa luvattoman pois- saolemisen ilmiötä. Puheeksi ottamisella tällainen usein piiloon jäävä rikollisuus tulisi paremmin esiin ja asialla olisi positiivinen vaikutus kokonaisturvallisuuteen ja esimerkiksi seksuaaliterveyteen. Kolmas puheeksi ottamisen peruste liittyy kiinteästi kahteen edellä mainittuun pe- rusteeseen. Poliisin intressinä on rikosten ja häiriöiden ennalta ehkäisy. On kiis- tatonta, että luvattomasti sijaishuoltopaikasta poissaolevat nuoret ovat osallisina rikoksissa ja tätä tapahtuu myös luvattomien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten aikana, Tämän tiedon valossa näkisin, että poliisin tavoitteena tulisi myös olla lu- vatta poistumisten ennalta ehkäisy. Tähän ilmiöön puuttumalla puututtaisiin myös rikoksiin ja häiriöihin ennalta estävästi. PATJA-aineistosta selkeästi ilmenee luvattomien poissaolojen kasaantuminen yksittäisille lapsille ja myös yksittäisiin sijaishuoltopaikkoihin. Ennalta estävää toimintaa olisi tämän tiedon valossa mah- Acta Wasaensia 193 dollista kohdentaa tietojohtoisesti. Poliisitoiminnallisesti katsottuna ennalta estä- vyyden puolesta puhuvat myös tilastot. Rikosepäilyyn päättynyt luvaton sijais- huoltopaikasta poissaoleminen tarkoittaa vähintään kahta erillistä poliisitehtävää ja kahta PATJA-ilmoitusta. Ennalta estävän työn ja puheeksi ottamisen mallin kautta edellä mainittujen ta- voitteiden lisäksi poliisilla olisi selkeä tilannekuva sijaishuoltopaikoista, joista poistutaan toistuvasti. Ainoastaan sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneita lapsia tapaamalla puheeksi ottamisen mallin avulla luottamusta poliisiin voitaisiin lisätä. Kasvokkain tapahtuvalla kohtaamisella voisi olla myös yleisestävää vaikutusta ri- kolliseen käyttäytymiseen. Tähän tilannekuvaan peilaten poliisi pystyisi ottamaan aktiivisen roolin sijaishuoltopaikkojen toimintakäytäntöjen kehittämisessä tai vaihtoehtoisesti niihin puuttumisessa. 7.3 Lastensuojelun ja sijaishuoltopaikan mahdollisuudet puuttua ja ennalta estää luvattomia poissaoloja Lastensuojelun keskeisistä periaatteista määrittävässä lastensuojelulain 4 §:ssä säädetään niin kutsutuista aineellisista periaatteista, joiden maksimointiin lasten- suojelun on tähdättävä464. Yksi kyseisen pykälän 1 momentissa mainituista peri- aatteista käsittää tuen, ennalta estämisen (ehkäisyn) ja kontrollin (puuttuminen) ulottuvuudet: lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongel- mia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Vaikka huostaanotto on viimesijainen keino turvata lasten- suojelulain 1 §:n mukaisesti lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasa- painoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun, ei tuen, en- nalta estämisen ja kontrollin tarve sekä käyttö lopu huostaanottoon ja sijaishuol- lon järjestämiseen. Huostaanottoa ja kiireellistä sijoittamista voidaan pikemmin- kin katsoa uutena alkuna, jolloin edellä mainittuja tarpeita on arvioitava uudel- leen. Yhtä lailla arviointia on sijoituksen aikana arvioitava jatkuvasti. Eduskunnan apu- laisoikeusasiamies onkin sijaishuoltopaikkaan kohdistuneessa valvontakäynnissä kiinnittänyt huomiota sijoittajakunnan valvontavastuun todeten, että sijoittaja- kunnan on varmistuttava lasta sijoitettaessa etukäteen ”sekä erityisesti sijoituksen aikana siitä, että sijaishuoltopaikka vastaa niihin lapsen yksilöllisiin tarpeisiin, 464 Aer 2012:31. 194 Acta Wasaensia joiden perusteella hänet on sijoitettu kodin ulkopuolelle huostaanotettuna, kii- reellisesti sijoitettuna tai avohuollon tukitoimenpiteenä465.” Kyseinen ratkaisu omalta osaltaan korostaa lastensuojeluviranomaisen aktiivista roolia, jonka tulisi näyttäytyä myös luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolon aikana ja jälkeen. Mi- käli sijaishuoltopaikasta ollaan toistuvasti tai pitkiä aikoja poissa, eivät lapsen yk- silölliset tarpeet voi täyttyä. Vastavuoroisesti tämä antaa aihetta myös sijaishuol- topaikoille miettiä, pystyvätkö he vastaamaan yksittäisen lapsen tarpeisiin ja mi- käli eivät, niin johtuuko tämä lapsen vaativammasta tuen tarpeesta vai sijaishuol- topaikan käytännöistä tai riskitekijöistä. 7.3.1 Tuki, ennalta estäminen ja lasten sekä nuorten osallisuus Lastensuojelulain hengessä ja sanavalinnoissa tuen ja ennalta ehkäisyn466 periaat- teet on mainittu ennen puuttumista eli kontrollia, jota puolestaan käsitellään seu- raavassa alaluvussa lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden kautta. Huostaanotto- tai kiireellisen sijoittamisen päätöksestä huolimatta ennalta ehkäi- sevän työn ja tuen tarve ei suinkaan pääty näiden päätösten myötä vaan useinkin tukea tarvitaan tällaisessa uudessa alussa entistä intensiivisemmin lapsen tai nuo- ren tarpeita mukaillen. Riittävän hoidon ja huollon tarvetta sekä lapsen etua arvi- oitaessa myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan EOAK dnro 185/2018 todennut, että sijaishuollon järjestämisessä lapsen ”säilyttävä” hoito ei ole riittävä taso. Tämän ratkaisun hengessä säilyttävänä hoitona voitaneen pitää myös tilannetta, jossa toistuviin luvattomiin poissaoloihin ei millään tasolla puu- tuta eikä lapsen tai nuoren tuen tarpeita selvitetä. Yksi tuen saamattomuuden ja tarpeiden täyttymättömyyden puolesta puhuva il- menemismuoto itsessään on luvattomat poissaolot. Erityisesti niiden määrät, poissalon syyt ja seuraukset sekä tapahtumat itse poissaolojen aikana puhuvat sen puolesta, että lapsen tai nuoren tilannetta ei riittävästi arvioida lastensuojelutoi- mijoiden keskuudessa. Myös yllä mainitussa apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa on otettu kantaa kunnan sijaishuollon toimintaan, jossa sijaishuollon järjestämi- nen ja valvonta on pettänyt ja liian suuri vastuu on jätetty koulukodille. Eri toimi- joiden välisestä yhteistyöstä huolimatta vastuu lapsen ja nuoren hyvinvoinnista on sijoittajakunnalla. Lastensuojelulain 40 §:n mukainen velvollisuus huostaanoton ja sijaishuollon jär- jestämiseen on ehdoton. Tältä osin on kiistatonta, että luvattoman sijaishuoltopai- kasta poissaolemisen aika on järjestämisvastuussa olevan toimielimen eli kunnan 465 EOAK dnro 5727/2017. 466 Lastensuojelulaissa käytetään sanaparia ennalta ehkäisevä ja poliisitoiminnassa sanaparia en- nalta estävä. Acta Wasaensia 195 tai kuntayhtymän tehtävä. Tältä osin lastensuojelulain 50 §:ssä mainittu sijais- huoltopaikkaa määrittelevä säännös nousee keskeiseen rooliin: ”Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huos- taanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Laitoshuoltoa järjestetään, jos lap- sen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tuki- toimien avulla perhehoidossa tai muualla.” Kyseinen säännös edellyttää sijaishuollon järjestettäväksi siten, että hoito ja huo- lenpito vastaavat ja pystyvät puuttumaan lapsen ongelmiin ja ovat lapsen edun mukaisia. Koska luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvät ongelmat eivät ole mustavalkoisia, ei passiiviselta vaikuttava nykykäytäntö ole riittävä turvaa- maan lapsen edun toteutumista siten, että lapsi saa riittävän tuen myös luvatto- mien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten ennaltaehkäisyyn tai vastavuoroisesti sijaishuoltopaikassa pysymiseen. PATJA-aineistoon nojaten ainakaan poliisi ei tee aktiivista yhteistyötä lastensuojeluviranomaisen kanssa lapsen jälkikäteisessä kohtaamisessa luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissa olemiseen liittyen. Mikään havaintomateriaalissa ei myöskään tue sitä, että lastensuojeluviranomaisilla tai si- jaishuoltopaikoilla olisi aktiivista roolia poliisin kanssa lasten osallistumismahdol- lisuuksien parantamiseksi. Lastensuojelun keskeisiin periaatteisiin ja tavoitteisiin lastensuojelulain 4 §:n mu- kaisesti kuuluu perheen jälleenyhdistäminen. Tämä periaate vaatii toteutuakseen ensinnäkin sen, ettei huostassapidon edellytyksiä enää ole467 . Huostassapidon yleisten edellytysten katsotaan lastensuojelulain 47 §:n mukaisesti päättyneeksi, kun lastensuojelulain 40 §:n mukaisia huostaanoton edellytyksiä ei enää ole. Eri- tyisenä edellytyksenä voidaan lisäksi todeta, että huostaanottopäätöksessä mainit- tujen kasvuolojen tai muiden perusteiden on täytynyt parantua olennaisesti ja säi- lyä sellaisina riittävän pitkään468 . Tässä tulkinnassa lapsen edun käsitteellä ja mahdollisella liian aikaisen kotiuttamisen riskillä on oma merkityksensä. Luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen näyttää kytkeytyvän juuri ne ongelmat, jotka puoltavat huostaanoton tai kiireellisen sijoittamisen jatkamista ja toisaalta estävät perheen jälleenyhdistämisen. Voi tosin olla, että luvaton poissaolo lieveilmiöineen voi tuoda esiin uusia huostassapidon syitä, jotka on kirjattava mu- kaan lasta koskeviin asiakirjoihin ja päätöksiin. Usein luvattomaan poissaoloon 467 Lastensuojelun käsikirja 2018a. 468 Araneva 2016:369-370. 196 Acta Wasaensia vetävät riskitekijät erityisesti puoltavat huostassapidon jatkamista sekä aiheutta- vat töitä poliisille ja vaikuttavat sijaishuoltopaikan arkeen. Tältä osin lastensuoje- luviranomaisen, sijaishuoltopaikan ja polisiin olisi aktiivisesti pyrittävä jakamaan tietoa yksittäisistäkin poissaoloista. Luvattoman poissaolon vetovoimatekijöitä voivat olla PATJA-aineiston perus- teella esimerkiksi päihteet tai muu nuorelle haitallinen käyttäytyminen sekä nuo- ren kasvua ja kehitystä vaarantavaa elin- ja ystäväpiiri. Toisaalta luvaton poissa- oleminen voi puhua tarpeesta päästä lähelle nuorelle tärkeitä tai läheisiä ihmisiä. Myös sijaishuoltopaikka tai koko lastensuojelujärjestelmän kokonaisuus voi toi- mia nuorta sijaishuoltopaikasta pois työntävänä tekijänä tai vastavuoroisesti si- jaishuoltopaikkaan palaaminen ei houkuttele nuorta aiheuttaen täten luvattoman poissaolon. Tähän peilattuna lasten ja nuorten tuen tarpeiden selvittäminen ja tar- peisiin vastaaminen on tärkeä osa lastensuojelutoimenpiteitä erityisesti luvatto- maan poissaoloon liittyvissä asioissa. Ilman näiden tarpeiden selvittämistä ja nii- hin vastaamista sijaishuollon tarkoitus jopa perheen jälleenyhdistämisen periaate menettävät merkityksensä. Kun luvaton poissaolo lähtökohtaisesti nähdään lapsen edun vastaiseksi asiainti- laksi, tulisi myös tähän asiaan vastata riittävällä tuella ja pyrkiä ennalta ehkäise- mään tulevia poissaoloja. Lapsen tai nuoren näkökulmasta luvattomassa poissa- olossa kyse on lapsen tai nuoren tarpeesta johonkin. Näihin tarpeisiin vastaami- nen joko tapahtuu luvattoman poissaolon aikana tai vastavuoroisesti tarpeisiin ei ole vastattu lastensuojelun avulla. Luvaton poissaolo voidaan tästä lähtökohdasta nähdä oireeksi. Tosiasiallisten tarpeiden selvittäminen käy lähtökohtaisesti vain lasta tai nuorta kuulemalla ja kuuntelemalla eli toteuttamalla tämän perusoikeutta osallisuuteen. Lapsen osallisuudesta on kirjattu lastensuojelulakiin oma lukunsa (4. luku) ja li- säksi lain 4 §:ssä todetaan, että lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle mahdolli- suuden ja osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan. Myös lain 5 §:ään on kirjattu velvoitteet lapsen ja nuoren mielipiteiden selvittämiseen erityisesti lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteuttaessa. Lisäksi perustuslain ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet muodostavat lap- selle ja nuorelle laajan oikeuden osallisuuteen ja mahdollisuuden vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. On kuitenkin täysin perusteltua kysyä, riittävätkö la- kiin kirjatut minimivelvoitteet lapsen edun toteuttamiseen469. 469 Barkman et al. 2017:16. Acta Wasaensia 197 YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan Suomessa lapsen osallistumisoikeus on ymmärretty varsin suppeasti koskien lähinnä lapsen kuulemista oikeudellisessa ja hallinnollisessa päätöksenteossa470. Suomea onkin kehotettu tehostamaan pyrki- mystä lapsen edun periaatteen huomioon ottamiseksi läpileikkaavasti kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa prosesseissa471. Lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen kulkevat käsi kädessä muodostaen osallisuuden ketjun, joka viime kädessä takaa lapsen oikeuksien toteutumisen ja vahvistaa lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta käytännön tasolla. Mikäli luvatonta poissaoloa lähes- tyttäisiin oireena, joka estää sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen, olisi tämän oireen pysäyttämiseen liittyvän ketjun ensimmäinen lenkki lapsi itse. Vain tätä kautta oireen syyt on mahdollista saada selville. Tällaisella osallistumisella voidaan olla luomassa lapselle turvallisempaa asuinym- päristöä sekä luottamusta ympäröiviin toimijoihin. On todettu, että tunne osalli- suudesta liittyy vahvasti myös huolenpitoon, välittämiseen ja ihmisarvon tuntee- seen472. Oikeus osallisuuteen on kytkettävissä myös luvattoman poissaolon ilmi- öön. Lastensuojelulain 50 §:ssä on säädetty sijaishuoltopaikan valinnasta ja 30 §:ssä asiakassuunnitelman. Molemmat säännökset velvoittavat lapsen asioista vastuussa olevan sosiaalityöntekijän tekemään käyntejä sijaishuoltopaikassa ja kuulemaan lasta henkilökohtaisesti. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on to- dennut, että lapsen sijoittajakunnan erityinen velvollisuus sijoituksen aikana on varmistua siitä, että valittu sijaishuoltopaikka vastaa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin, jonka perusteella lapsi on sijoitettuna473. Luvattoman poissaolon ennalta estämisessä kyse on siis toimijoiden välisestä yh- teistyöstä ja samanaikaisesti lastensuojeluviranomaisella, poliisilla ja sijaishuolto- paikalla on omat tehtäväpiirinsä, joita tulisi ohjata lapsen etu. Luvuissa 6.1 ja 6.2 mainitut poliisin ennalta ehkäisevä toiminta ja poissaolon päättymiseen liittyvät toimet voivat muodostaa osan laajempaa lapsen edun toteuttamista. Poliisin teke- mässä aloitteessa ei kyse ole varsinaisesta lastensuojelusta vaan pikemminkin las- ten suojelusta. Osallisuuden mahdollisuuksia voidaan pohtia myös lastensuojelussa toimivaksi käytännöksi todetun kokemusasiantuntijuuden kautta. Kokemusasiantuntijan käytöstä on todettu olevan hyötyä esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian suorittamissa ennalta ilmoittamattomissa tarkastuksissa474. Jälkimmäi- sessä tarkastuksessa entisen lastensuojelun asiakkaan, nykyisen lastensuojelun 470 Hakalehto 2017:494. 471 Yhdistyneet kansakunnat 2011:7. 472 Barkman et. al 2017:16. 473 EOAK Dnro /5727/2017. 474 EOAK Dnro 1353/2018 ja EOAK Dnro 5681/2017. 198 Acta Wasaensia kokemusasiantuntijan läsnäolo rohkaisi huostaanotettua lasta tai nuorta kerto- maan kokemuksistaan laillisuusvalvojille. Lastensuojelussa kokemusasiantunti- jana pidetään henkilöä, joka on mukana kehittämässä lastensuojelua omien koke- muksiensa kautta 475 . Osallisuuden ohella erityisesti kokemusasiantuntijuuden kautta luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen ilmiötä olisi mahdollista saada läpinäkyvämmäksi. Kokemusasiantuntijuuden kautta näkymätön tulee nä- kyvämmäksi ja kokemustieto on usein tiedettä edellä476. 7.3.2 Lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet Lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttöä on tarkkaan säädelty ja käyttöalaa tarkkaan rajattu. Tässä tutkimuksessa on tuotu esiin luvattomien poissaolojen kompleksisuutta monesta näkökulmasta. Osa poissaoloista on tai voi olla ennakoitavissa tai jo päättyneeseen poissaoloon on voinut sisältyä viitteitä tu- levasta luvattomasta poissaolosta. Tässä luvussa tarkastellaan lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttömahdollisuuksia erityisesti luvattomien poissaolojen ennalta ehkäisyn näkökulmasta. Huostaanotolla on jo itsessään puututtu lapsen tai nuoren perusoikeuksiin ainakin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa mainitun perhe-elämän suojan kautta sekä rajoitettu ainakin perustuslaissa säädettyä lapsen tai nuoren henkilö- kohtaista vapautta (Perustuslaki 7 §). Tämän lisäksi YK:n kidutuksen ja muun jul- man, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleisso- pimuksen valinnaisen pöytäkirjan (OPCAT, Optional Protocol of the UN Conven- tion against Torture and Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Pu- nishment) mukaan vapaudenmenetyksellä tarkoitetaan kaikenlaista säilöönottoa tai vangitsemista taikka henkilön asettamista julkisen tai yksityisen valvonnan alaiseksi lainkäyttö-, hallinto- tai muun viranomaisen määräyksen nojalla tai vi- ranomaisen kehotuksesta, suostumuksella tai myötävaikutuksella ilman mahdol- lisuutta vapautua omasta tahdostaan477. Kyseinen pöytäkirja on eduskunnan hy- väksymä ja liitetty osaksi lakia eduskunnan oikeusasiamiehestä478. Tähän nojaten vapautensa menettäneiden piiriin lukeutuvat myös lastensuojelulain nojalla las- tensuojelulaitoksiin sijoitetut huostaanotetut lapset. Lastensuojelulain rajoittavan ulottuvuuden lisäksi sen 11 luvussa on erikseen sää- detty sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi välttämättömistä rajoitustoimen- 475 Lastensuojelun käsikirja 2016. 476 Barkman et. al 2017:7-9. 477 EOAK dnro 356/2018 & EOAK dnro 846/2018. 478 HE 182/2012 vp. Acta Wasaensia 199 piteistä. Nämä toimenpiteet ovat lapseen kohdistettavia pakkokeinoja, joilla voi- daan entisestään rajoittaa lapsen itsemääräämisoikeutta, kuten liikkumista ja yh- teydenpitoa479. Kun lastensuojelu itsessään muodostaa kontrollijärjestelmän, niin kyseessä on ikään kuin kontrollijärjestelmän sisään rakennettu kontrollijärjes- telmä sijaishuollon päätökseen johtaneen päätöksen tarkoituksen toteuttamiseksi. Koska kyse on lapsen perusoikeuksia rajoittavista toimenpiteistä, on niiden käyttö ja käyttöala tarkkaan rajattua. Rajoitustoimenpiteiden käyttöä voidaankin tarkas- tella toimivallan, harkintavallan ja päätösvallaan avulla480. Yleisiä toimivaltaa luo- via ja toimivaltaa rajaavia normeja on tarkemmin käsitelty tämän tutkimuksen lu- vussa 3. Rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvien rajoitustoimenpiteiden käyttöalasta säädetään lastensuojelulain 61 §:ssä, jonka mukaisesti niitä voidaan pääsäännön mukaisesti käyttää ainoastaan laitoshuoltona järjestettävässä sijaishuollossa. Kes- keisimpänä rajoitustoimenpiteiden käyttöalaan liittyvänä poikkeuksena on lasten- suojelulain 62 § ja 63 §:ien mukainen yhteydenpidon rajoittaminen, jota voidaan soveltaa myös perhehoitona järjestettyyn sijaishuoltoon. Rajoitustoimenpiteet ja niiden käyttö ovat viime aikoina nousseet erityisesti laillisuusvalvonnan kohteeksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies onkin ratkaisussaan EOAK dnro 5449/2017 kiinnittänyt vakavaa huomiota niiden käyttöalan osalta siihen, että rajoitustoi- menpiteitä ei voi kohdistaa lastensuojelulain avohuollon tukitoimena sijoitettui- hin lapsiin. Tämän ratkaisun taustalla on käytäntö, jonka mukaisesti samaan si- jaishuoltoyksikköön sijoitetaan lapsia sekä avohuollon tukitoimena että kiireelli- sen sijoituksen tai huostaanottopäätöksen nojalla. Perusoikeuksien rajoittamista koskevat säännökset, kuten lastensuojelulain mu- kaiset rajoitustoimenpiteet on tarkasti määritelty ja tämän puolesta puhuu myös edellä mainittu eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu. Rajoitustoimenpi- teiden käyttämisen yleisistä edellytyksistä säädetään lastensuojelulain 64 §:ssä: ”Laitoshuoltona järjestettävän sijaishuollon aikana lapseen saa 65–73 §:n nojalla kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain siinä määrin kuin sijaishuol- toon johtaneen päätöksen tarkoituksen toteuttaminen, lapsen oma tai toi- sen henkilön terveys tai turvallisuus taikka muun mainituissa säännök- sissä säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on to- teutettava mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioit- taen.” 479 Aer 2012:123. 480 Mäenpää 2017:275-277- 200 Acta Wasaensia Edellytyksenä on siis sijaishuoltoon johtaneen päätöksen (huostaanotto tai kiireel- linen sijoitus) toteuttaminen, jonka lisäksi rajoitustoimenpiteen on oltava välttä- mätön481. Lain hengen mukaisesti rajoitustoimenpiteiden käyttöalaksi siis sovel- tuu myös sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisiin liittyvät haasteet välttämättö- myysharkintaa käyttäen. Rajoitustoimenpiteistä esimerkiksi alla tarkemmin esi- telty liikkumisvapauden rajoittaminen on tapauskohtaista ja välttämättömyyshar- kintaa käyttäen mahdollinen toimenpide myös toistuvissa luvattomissa sijaishuol- topaikasta poissaolemisissa482. Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä ovat: x Yhteydenpidon rajoittaminen (62 §) x aineiden ja esineiden haltuunotto (65 §) x henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus (66 §) x omaisuuden ja tilojen tarkastaminen sekä lähetysten luovuttamatta jättä- minen (67 §) x kiinnipitäminen (68 §) x liikkumisvapauden rajoittaminen (69 §) x eristäminen (70 §) x erityinen huolenpito (71 §.) Yhteydenpidon rajoittaminen on listattu rajoittamistoimenpiteistä ensimmäiseksi ja sitä voidaan myös laajimman käyttöalansa vuoksi pitää lievimpänä lastensuoje- lulain mukaisena rajoitustoimenpiteenä. Lastensuojelulain mukaisia henkilökoh- taiseen vapauteen kohdistuvia rajoitustoimenpiteitä ovat liikkumisvapauden ra- joittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito. Näitä rajoittamistoimenpiteitä käytettäessä kyse on kiistatta perustuslain 7 §:n mukaisesta vapauden rajoittami- sesta. Kidutuksen vastaisen yleissopimuksen edellä mainitun kannan mukaisesti tosin jo huostassa pitämiseen liittyvä päätös täyttää kyseisen määritelmän mukai- sesti483. Vapaudenmenetyksellä on perustuslain lainvalmistelutöissä todettu tar- koitettavan: järjestelyä, ”jolla henkilöä kielletään ja estetään poistumasta hänelle määrätystä hyvin rajatusta olinpaikasta484.” 481 Aer 2012:57. 482 emt. 137. 483 HE 182/2012 vp. 484 HE 309/1993). Acta Wasaensia 201 Henkilökohtaiseen omaisuuteen tai koskemattomuuteen liittyvistä rajoitustoi- menpiteistä henkilöntarkastuksen käyttäminen luvattoman poissaolon päätteeksi tapahtuvana toimenpiteenä on tullut ilmi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen määräämien ennalta ilmoittamattomien tarkastusten yhteydessä 485 . Toisessa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen määräämässä tarkastuksessa lapsen sijais- huoltopaikka on todennut henkilöntarkastuksen olevan automaatio luvattomien poissaolojen päättyessä sekä henkilöntarkastuksen olevan toimenpide, joka suori- tetaan lapselle tarpeen vaatiessa 486 . Kyseisessä tapauksessa eduskunnan oi- keusasiamies on todennut, että säännönmukainen henkilöntarkastus ei perustu yksilölliseen lastensuojelulain mukaiseen harkintaan vaan kyseessä on sijaishuol- topaikan sääntö, joka sinällään on lainvastainen. Tällaisia lainvastaisia käytäntöjä ja kasvatuksellisilla rajoilla perusteltavia lain- tai lainhengen vastaisia käytäntöjä sivutaan vielä tämän luvun loppupuolella. Liikkumisvapauden rajoittamista on laillisuusvalvonnan yhteydessä todettu käy- tettävän juuri luvattomien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten päätteeksi487. Rat- kaisuissaan apulaisoikeusmies on korostanut myös näissä päätöksissä yksilöllisen harkinnan velvoitetta. Rajoitustoimenpiteen käyttö ei saa perustua ainoastaan si- jaishuoltopaikan yleiseen käytäntöön. Apulaisoikeusasiamies on edelleen toden- nut, että sijaishuoltopaikan kasvatuskeinona perusteltu kaavamainen yhden päi- vän mittainen liikkumisvapauden rajoitusta koskeva päätös muistuttaa rangais- tusta, joka on tulkittavissa lainvastaiseksi kasvatuskeinoksi. Rajoittamispäätös täytyy siis aina perustella yksilöllisen harkinnan lisäksi välttämättömyysharkintaa käyttäen. Lastensuojelulain mukaista eristämistä näytetään yleisesti käytettävän myös lu- vattomien poissaolojen päätteeksi. Ratkaisuaan EOAK dnro 1002/2016 varten eduskunnan apulaisoikeusasiamies on viitannut Helsingin kaupungin asiakasoh- jauksen päällikön kirjeeseen, jossa todetaan, että Helsingissä tavatut Helsingin kaupungin sijoittamat luvattomasti poissaolevat lapset ja nuoret sijoitetaan pää- sääntöisesti Helsingin kaupungin vastaanotto-osastolle odottamaan jatkokulje- tusta. Mikäli asiassa tarvitaan rajoitustoimenpiteitä, kuten eristystä, tekee päätök- sen sen sijaishuoltopaikan johtaja, mistä lapsi tai nuori on karkuteillä. Apulaisoi- keusasiamies on todennut, ettei sijaishuoltopaikan henkilöstöllä lähtökohtaisesti ole toimivaltaa tällaisissa tapauksissa vaan päätöksen tulisi tehdä sen sijaishuolto- paikan henkilökunnan, missä lapsi tai nuori kulloinkin on. 485 EOAK dnro 5500/2017. 486 EOAK dnro 1002/2016. 487 EOAK dnro 5681/2017 & EOAK dnro 5727/2017. 202 Acta Wasaensia Rajoitustoimenpiteillä on niiden käyttöalan turvin mahdollista vaikuttaa luvatto- miin poissaoloihin. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää mikäli ”sijaishuoltoon johtaneen päätöksen tarkoituksen toteuttaminen, lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus taikka muun” rajoitustoimenpidettä koskevassa säännök- sessä ”säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii.” Erityisesti tämän valossa käyttöala ylettyy luvattomien poissaolojen ennalta ehkäisemiseen, jolla tämän tut- kimuksen valossa on ainakin seuraavat ulottuvuudet: x ensimmäisen luvattoman poissaolon ennalta ehkäiseminen x toistuvien luvattomien poissaolojen ennalta ehkäiseminen x luvattomaan poissaoloon kannustavan toiminnan estäminen tai pysäyttä- minen. Edellä olevan luettelon ensimmäinen esimerkki vaatii enemmän yksilöllistä har- kintaa kuin toistuviin luvattomiin poissaoloihin puuttuminen rajoitustoimenpitei- den kautta. Tässä tutkimuksessa esiteltyyn empiiriseen aineistoon nojaten useam- man nuoren samanaikainen luvaton poissaolo yksittäisestä sijaishuoltopaikasta tai useasta saman kunnan alueella sijaitsevasta sijaishuoltopaikasta on yleistä. Tä- män tiedon valossa tällainen joukkokarkaaminen on ennalta sovittua tai jonkun tahon alulle panemaa. Ottaen huomioon, että tällainen toiminta on vastoin kaik- kien luvatta poistuvien sijaishuoltopäätöksen toteutumista, on tällaisen toiminnan pysäyttämiselle perusteltu syy. Näin ollen rajoitustoimenpiteen käytön tarkoituk- sella ja yksilöllisillä perusteluilla on keskeinen merkitys rajoitustoimenpiteiden käyttöä harkitessa luvattomien poissaolojen ennalta ehkäisemiseksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuissa EOAK dnro 356/2018 ja EOAK dnro 846/2018 tällaiseen joukkokarkaamisen suunnitteluun on vastattu yhteydenpidon rajoittamista koskevalla päätöksellä, jolla lasten pääsy puhelimiin estettiin. Lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet ja niiden lainmukaisuus on syys- täkin yleinen ylimpien laillisuusvalvojien tarkastuskohde sekä yleinen kantelujen aihe. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on viime vuosina suorittamissaan tar- kastuksissa kiinnittänyt huomiota rajoitustoimenpiteiden ohella myös sijaishuol- topaikkojen sääntöihin ja käytäntöihin, jotka huomattavasti rajoittavat lasten liik- kumista ja yhteydenpitoa488. Tällaiset säännöt ja käytännöt usein muistuttavat ra- joitustoimenpiteitä tai niillä on lapsen perusoikeuksia rajoittava ulottuvuus. Var- sinaisten rajoitustoimenpiteiden osalta niiden käyttöalan ja sisällön määritelmät 488 mm. dnrot: EOAK/1002/2016, EOAK/5449/2017, EOAK/5681/2017, EOAK/5727/2017, EOAK/5500/2017, EOAK/6546/2017, EOAK/6545/2017, EOAK/7024/2017 ja EOAK/356/2018. Acta Wasaensia 203 ovat tarkkarajaisia, jonka vuoksi niiden käyttöön liittyvät valvonta on yksiselittei- sempää. Erilaiset sijaishuoltopaikkojen säännöt, käytännöt sekä kasvatukselliset rajoitukset puolestaan muodostavat selkeän harmaan alueen lastensuojelulaitos- ten arjessa489. Edellä mainituissa ratkaisuissa on yleisellä tasolla pohdittu rajoitustoimenpiteen ja kasvatuksellisen keinon välistä rajapintaa. Ratkaisuissa on myös yksityiskohtai- sesti läpi sijaishuoltopaikkojen kasvatukseen liittyviä sääntöjä ja käytäntöjä, jotka muodostavat tai voivat muodostaa perusoikeutta rajoittavan tilanteen. Tällaiset rajoitukset ovat perusoikeuksia rajoittavana lähtökohtaisesti rajoitustoimenpi- teitä. Kasvatuksellisilla rajoilla kyse edesauttaa päivittäisen hoidon ja huolenpidon järjestämisestä. Tällaisia sekä kasvatuksellista toimenpidettä että rajoitustoimen- pidettä muistuttavaa käytäntöä on kuvailtu ratkaisuissa EOAK dnro 356/2018 ja EOAK dnro 846/2018, joissa sijaishuoltoyksiköllä on ollut käytössään eräänlainen rauhoittumishuone. Osa sijaishuoltoyksikön menettelystä on apulaisoikeusasia- miehen näkemyksen mukaan ollut tapauksessa epäselvää, sillä pienet rauhoittu- mishetket tällaisessa huoneessa voivat olla kasvatusta, mutta jos ulostulo huo- neesta on estetty, on kyseessä lastensuojelulain mukainen eristäminen. Tässä luvussa tarkoituksena ei ollut käydä läpi rajoitustoimenpiteiden yksityiskoh- taisia sisältöjä vaan pohtia rajoitustoimenpiteitä yhtenä luvattomaan poissaoloon puuttuvana tekijänä, joka mahdollistaa sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen. Rajoitustoimenpiteet ovat lähtökohtaisesti kuitenkin vain lastensuojeluviran- omaisen tai sijaishuoltoyksikön vastaus oireeseen eikä vastaus itse luvattoman poissaolon syihin ja aiheuttajiin. Toistuvat luvattomat poissaolot kuitenkin muo- dostavat selkeän ongelman sijaishuollon toteutumisessa. Ongelmien ilmetessä vastuu sijaishuollon puutteisiin puuttumisella on lastensuojelusta vastaavalla toi- mielimellä. Ongelmaan puuttumisen ensisijainen keino on ohjaus. Mikäli kor- jausta ongelmaan ei määräajassa tapahdu, on lapsi tarvittaessa siirrettävä tämän tarpeita vastaavaan sijaishuoltopaikkaan490. 7.4 Riskiarvio- ja tarkistuslomake Suomessa ei yleisesti ole käytössä luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemi- seen liittyvää riskiarviotyökalua tai – lomaketta. Samanaikaisesti Poliisihallituk- sen niin kutsuttu virka-apuohje luvattomista poissaoloista toteaa, että luvaton poissaolo on ensisijaisesti lastensuojelutehtävä, mikäli lapsen ”ei epäillä olevan 489 mm. dnrot: EOAK/6545/2017, EOAK/7024/2017, EOAK/356/2018 ja EOAK/846/2018 490 EOAK dnro 5449/2017. 204 Acta Wasaensia konkreettisessa vaarassa491.” Ottaen huomioon ohjeen sanamuoto sekä tässä tut- kimuksessa todettujen pitkien ja toistuvien luvattomien sijaishuoltopaikasta suu- ren osuuden kaikista poissaoloista sekä luvattomaan poissaoloon kytkeytyvän ri- kollisuuden ja rikoksen uhriksi joutumisen alttiuden, tulisi luvattomia poissaoloja arvioida riskiarviolomakkeen avulla. Riskiarviolomake toimisi viime kädessä po- liisin päätöksentekoa ohjaavana dokumenttina arvioitaessa kiireellisten toimien välttämättömyyttä tai niiden tekemättä jättämisiä. Riskiarviolomake palvelisi kaikkia viranomaisia ja sidosryhmiä aina katoamishet- kestä tai virka-avun pyytämisestä virka-apuilmoituksen ja siihen liittyvän tutkin- nan päättämiseen saakka. Tällöin lomake palvelisi tietojohtoista poliisitoimintaa yksittäistapauksessa ja yleisellä tasolla. Jälkikäteen arvioituna jokaisen ketjuun kuuluvan toimijan oikeusturvaa olisi myös mahdollista arvioida objektiivisesti. Ennen kaikkea lapsen tai nuoren turvallisuuteen vaikuttavat seikat tulisi syste- maattisesti arvioitua. Riskiarviolomakkeen yhteydessä olisi hyvä olla tarkistuslista toimenpiteistä, joita viranomaisten ja muiden toimijoiden tulisi tehdä luvattoman poissaolon alkamisesta aina luvattoman poissaolon päättymiseen ja siihen liitty- vään ehdotettuun puheeksi ottamiseen saakka. Riskiarviolomakkeen täyttämällä poliisin ja muiden sidosryhmien toimenpiteet, kuten mahdolliset asuntojen tarkis- tamiset, voimakeinojen käyttämiset ja telepäätelaitteiden paikantamiset tai näi- den toimenpiteiden tekemättä jättämiset olisivat puolusteltavissa. Lomakkeen täyttäminen ei poissulkisi PATJA-kirjausohjeen vaatimuksia. Riskiarviolomakkeen sisältöä ja käytettävyyttä pohdittaessa, tulisi kehittämistyö perustaa jo olemassa olevaan tietoon luvattomista poissaoloista. Käytettävissä on jo tehdyt tieteelliset ja empiiriset tutkimukset ulkomailta sekä muun muassa tämä käsillä oleva tutkimus. Olemassa olevan tiedon valossa suomalaisessa riskiarviolo- makkeessa tulisi olla esimerkiksi oma kohtansa toistuvalle luvattomalle poissa- ololle. Toistuvan luvattoman poissaolon merkintä toimisi herätteenä aiempaan poissaoloon liittyvien yksityiskohtien, kuten aiemmat löytymispaikat ja mukana olleet henkilöt, tarkastamisessa ja mahdollisen kasvaneen riskin arvioinnissa. Toistuvasti luvatta poistuvien nuorten kohdalla tulisi erityisesti arvioida sisältääkö uusi poistuminen poikkeuksellisia piirteitä, joilla voi olla vaikutusta riskiarvioon. Toistuva poissaoleminen jo itsessään nostaa luvattomaan poissaoloon liittyvää ris- kiä492 ja tähän liittyvät poikkeukselliset piirteet ovat omiaan vielä korottamaan lu- vattoman poissaolon aikaista lapseen tai nuoreen kohdistuvaa riskiä. Viittaus tois- tuvaan luvattomaan poissaoloon olisi luvattoman poissaolon päättyessä myös yksi puheeksi ottamisen peruste nuoren kanssa. 491 Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. 492 Euroopan komissio 2013:55. Acta Wasaensia 205 Belgiassa on käytössä riskinarviointilomake, joka tehdään jokaiselle kadonneelle (ml. luvattomat poissaolot) lapselle. Lomake on kuusikohtainen ja siinä arvioidaan riskiä seuraavien kriteerien mukaisesti: x Ikä (alle 13 vuotiaan kohdalla viranomaisilla on suurempi valmius kuin 17 vuotiaan kohdalla) x kadonnut on fyysisesti tai henkisesti sairas/rajoittunut x kadonnut tarvitsee lääkkeitä tai hoitoa x saadun tiedon perusteella kadonneen henki voi olla vaarassa x saadun tiedon mukaan katoamiseen liittyy ulkopuolinen osapuoli tai on syytä epäillä kadonneen olevan/joutuvan rikoksen uhriksi x katoamiseen liittyy piirteitä, jotka eivät jollain tavalla ole kadonneelle nor- maalia käyttäytymistä493. Kyseistä lomaketta käytetään edellä mainitulla tavalla kaksisuuntaisesti peruste- lemaan kiireellisiä toimenpiteitä ja toisaalta perustelemaan miksi joihinkin toi- menpiteisiin ei ole välittömästi ryhdytty. Aiemmin tässä tutkimuksessa on esitelty PATJA-aineistossa esille tulleita riskitekijöitä, joiden perusteella osaa suomalai- sista luvattomista sijaishuoltopaikoista poissaolemisia tulisi myös käsitellä kadon- neina henkilöinä. Osa suomalaisista havainnoista menee yksi yhteen belgialaisen riskinarviointilomakkeen riskiä korottavien tekijöiden kanssa. PATJA-aineistossa esille tuli toistuvasti ainakin lääkkeiden ja hoidon tarve sekä mielenterveydelliset häiriöt. Sekä Suomessa, Islannissa494 että Belgiassa495 myös taipumus seksuaali- seen kanssakäymiseen itseään vanhempien henkilöiden kanssa nousi esille ter- veyttä vaarantavana tekijänä. Suomalaisessa havaintomateriaalissa myös aggres- siivinen ja impulsiivinen käyttäytyminen olivat tekijöitä, joilla saattaa olla vaiku- tusta riskinarviointiin. Lomakkeeseen yhdistettävä tarkistuslista puolestaan tukisi erityisesti luvattomaan poissaoloon liittyviä kirjausteknisiä ja lainsäädännöllisiä osa-alueita sekä viran- omais- ja sidosryhmäyhteistyön tarpeita. Tarkistuslistassa otettaisiin huomioon, että virka-avun pyytäminen täyttää nykyiset muotomääräykset ja että rekisteriin tehtävät kirjaukset olisivat oikein tehty. Tämä palvelisi sekä viranomaisten että 493 Van Wymersch 2013. 494 Fylkisson 2018. 495 Van Wymersch 2013. 206 Acta Wasaensia kohdehenkilöiden oikeusturvaa ja ilmoituksen laadullisia vaatimuksia. Tarkistus- lista sisältäisi kohdat siihen, että tarvittavat etsintäkuulutukset tulevat laadituiksi ja ovat voimassa riittävän ajan sekä tulevat aikanaan myös peruutetuksi. Lomak- keen avulla varmistuttaisiin myös tiedonkulusta sijaishuoltopaikan, lastensuoje- lun, tutkivan poliisiyksikön ja mahdollisen nuoren löytäneen poliisiyksikön välillä sekä seurattaisiin puheeksi ottamisen toteutumista. Vastaavanlaisia tarkistuslis- toja käytetään yleisesti poliisissa muun muassa esitutkintapöytäkirjojen laadun seuraamisen ja varmistamisen välineenä. Yksi tarkistuslistan ja riskiarviolomakkeen funktio olisi siis palvella nuorta, sijais- huoltopaikkaa, lastensuojelua ja poliisia luvattoman poissaolon päättyessä. Tehty- jen havaintojen perusteella osa virka-apuilmoituksista tai niiden päätöstiedoista sisältää itsessään sellaista tietoa, että poliisin tulisi varmistua kaikkien asiaan liit- tyvien tahojen kanssa yksittäisen lapsen ja nuoren turvallisuuteen tai turvatto- muuteen vaikuttavaista tekijöistä puheeksi ottamisen kautta. Vuosina 2013–2014 tehtyjen virka-apupyyntöjen ja niistä kirjattujen virka-apuilmoitusten joukossa oli esimerkiksi tietoja selkeästä lapseen kohdistuvasta laiminlyönnistä tai jopa lapsen kaltoinkohtelusta sijaishuoltopaikassa. Lapsen lähipiiriin liittyvät riskit puoles- taan olivat erittäin yleisiä. Yleisesti voidaan myös todeta, että luvaton poissaole- minen on lähtökohtaisesti turvaton asiaintila. Vaikka luvaton poissaolo itsessään ei siis olekaan poliisille ensisijaisesti kuuluva tehtävä, liittyy ilmiöön paljon osatekijöitä, jotka nykyisellään jäävät piiloon tai nii- hin ei kiinnitetä huomiota. Näiden seikkojen vuoksi riskiarvio- ja tarkistuslomake sekä puheeksi ottaminen voivat toimia lasten ja nuorten kokonaisturvallisuutta vahvistavina toimina. Poliisin tulisi aina pyrkiä selvittämään luvattoman poissaolon syitä, sillä luvatto- maan poissaoloon puuttumalla poliisi ennalta estää muiden poliisille kuuluvien tehtävien syntymistä. Tehdyillä toimilla voidaan paljastaa myös piilorikollisuutta ja vahvistaa lasten ja nuorten luottamusta poliisin ja viranomaistoimintaan ylei- sesti. 7.5 Varsinainen virka-aputoiminta ja toimijoiden välinen yhteistyö Luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyviin toimiin ja vastuunja- koon liittynee suurin erimielisyys tai näkemysero kaikkien toimijoiden kesken. Varsinaista toimijoiden välistä viranomais- ja sidosryhmäyhteistyötä ei ole tässä tutkimuksessa tutkittu. Toimijoiden välinen yhteistyö tai pikemminkin sen puut- Acta Wasaensia 207 tuminen näkyy kuitenkin selkeästi PATJA:an kirjatuista tiedoista sekä havain- nosta siitä, että kaikkia asiaan vaikuttavia tietoja luvattomasta poissaolosta ei sinne kirjata. Poliisin ohjeistuksen näkökulmasta luvattomissa poissaoloissa kyse ei ensisijai- sesti ole poliisille kuuluvasta tehtävästä vaan kyse on ensisijaisesti lastensuojelu- tehtävästä. Ohjeistuksesta huolimatta myös virka-avun antamiseen ja sen sisällön määrittämiseen liittyy haasteita. Poliisi on oman linjansa valinnut ja pelkästään lainsäädäntöön nojaten linjaukseen löytyy säädöspohja. Linjaus kuitenkin ohjaa poliisin passiiviseen viranomaisrooliin, joka ei ole omiaan toteuttamaan lapsen edun ensisijaaisuuden periaatetta. Lapsen oikeuksien sopimus, johon tämä peri- aate on kirjattu, on Suomessa laintasoisesti voimaan saatettu asiakirja. Tähän pei- laten poliisin ohjeistus ei myöskään ole ainakaan lain hengen mukainen. Samalla tavoin linjaus on vastoin poliisilain henkeä ottaen huomioon poliisilain 1 §:n aktii- visen yhteistyövelvoitteen. PATJA-aineistoon nojaten virka-apupyyntöjen kohteena olevien lasten nuorten kuljettaminen ja usein myös heidän löytämisensä sekä kiinniotto eivät useinkaan olisi mahdollista kuin turvallisuusalan ammattilaiselta ja näiltä löytyvällä kalus- tolla sekä käytössä olevilla toimivaltuuksilla. Useat luvattoman poissaolon eri vai- heeseen liittyvät toimenpiteet kuuluvat poliisille eikä niitä voida yksityistää tai ul- koistaa. Lieneekö vallitsevan asiaintilan syy, että myös yksityiset palveluntuottajat ovat lastensuojelualalla heränneet esimerkiksi kuljetusten turvaamiseen liittyvään tyhjiöön. Tätä väitöskirjaa kirjoitettaessa alalla on ainakin kaksi tunnettua kulje- tuspalvelujen tarjoajaa496 . Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen suorittamissa tarkastuksissa on tullut esille, että yksityiset sijaishuoltopaikat ovat myös aktiivi- sesti käyttäneet Kultainen noutaja- kuljetuspalvelua497. Kuljetuspalveluiden käyt- töön tulee merkittävä lainsäädännöllinen rajoitus, kun 1.1.2020 voimaan astuva lastensuojelulain 69 a § määrittää luvatta poistuneiden lasten kuljettamisen lapsen sijaishuoltopaikan vastuulle. Poliisi ei voi kieltäytyä suorittamasta sille suoraan laissa määriteltyjä tehtäviä ku- ten kadonneen henkilön etsintää sekä rikosten ja häiriöiden ennalta estämistä. Po- liisilaki kuitenkin antaa poliisille mahdollisuuden priorisoida tehtäviä sekä eräissä tapauksissa myös luopua suoritettavasta toimenpiteestä. Tässä tutkimuksessa on osoitettu, että luvatta sijaishuoltopaikasta poistumisissa on usein käsillä kadon- neen henkilön etsinnän edellytykset. Luvattomaan poissaoloon myös liittyy tai saattaa liittyä rikollisen toiminnan ja häiriökäyttäytymisen ulottuvuus. Vallalla 496 ks. Turvallinen kuljetus (http://turvallinenkuljetus.fi/) ja Kultainen Noutaja (https://www.kul- tainennoutaja.fi/). 497 EOAK Dnro 6546/2017, EOAK Dnro 5500/2017, EOAK Dnro 5681/2017 ja EOAK Dnro 7024/. 208 Acta Wasaensia olevasta Poliisihallituksen ohjeistuksesta ja tulkinnasta huolimattakin kahden vuoden tarkastelujakson aikana 1548 poissaoloa päättyi jonkinasteiseen poliisin väliintuloon. Luvattoman poissaolon pysäyttäminen näyttäisi siis vahvasti jossain vaiheessa lankeavan poliisille kuuluvaksi tehtäväksi. Lisäksi PATJA-aineiston pe- rusteella 2466 luvatonta poissaoloa eli 39 % kaikista tarkastelluista poissaoloista päättyi siten, että kirjausten perusteella poliisin tietoon ei tule poissaolon päätty- mistapa. On todennäköistä, että useampikin luvaton poissaolo päättyi polisiin toi- minnan ansiosta. Toisaalta selvittämättä jääneet 39 % omalta osaltaan myös ku- vastaa poliisin suhtautumista ilmiöön kokonaisuutena. Kadonneen henkilön etsinnän ja virka-aputoiminnan rajapinnan lisäksi luvatto- man poissaolon ennalta estämistä ja viranomaisyhteistyötä on tässä tutkimuk- sessa tarkasteltu poliisille poliisilain 1 §:n mukaisen yhteistyövelvoitteen kautta, jonka mukaisesti poliisilla on velvoite toimia turvallisuuden ylläpitämiseksi yh- teistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa.” PATJA- materiaalin perusteella poliisilla on paljon luvattomiin poissaoloihin sekä poissa- olijoihin liittyvää tietoa, joka olisi mahdollista siirtää luvattomien poissaolojen päämäärätietoiseen ja tietojohtoiseen ennalta ehkäisyyn tai estämiseen ja luvatto- mien poissaolojen nopeampaan katkaisuun. Poliisin on tässä tutkimuksessa kuva- tulla tavalla helppo tunnistaa ja tilastoida ne sijaishuoltopaikat, joista poistutaan säännöllisesti. Nämä haasteet tai mahdolliset epäkohdat olisi mahdollista nostaa esiin valvovien viranomaisten sekä lapsia sijoittavien kuntien kanssa. Poliisitoiminnan lisäksi luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvä kokonaisprosessi kaipaa uudelleen tarkastelua. Eduskunnan oikeusasiamies on omissa ratkaisuissaan ottanut kantaa poliisin lastensuojeluviranomaiselle anta- masta virka-avusta luvatta poistumistapauksissa. Nämä kanteluratkaisut eivät ole olleet omiaan edistämään lastensuojelulain tarkoitusta ja lapsen edun ensisijai- suuden periaatteen toteutumista: EOA Dnro 701/4/08. Yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajaa oli saanut lastensuojeluviranomaiselta ohjeeksi pyytää virka-apua poliisilta lapsen kieltäytyessä palaamasta sijaishuoltopaikkaan. Kyseisessä tapauksessa oi- keusasiamies katsoi, että virka-avun pyytäjä ei ollut viranomainen vaan yk- sityinen taho. Kyseisessä tapauksessa yksityisen sijaishuoltopaikan henki- lökuntaa ei voi rinnastaa sosiaalihuollon viranomaiseen. Oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan kysymys oli poliisilain 40 §:n 1 mo- mentin tarkoittamasta virka-avusta yksityiselle. Tällaisen virka-avun anta- misen on mahdollista vain, kun oikeuden loukkaus on ilmeinen. Tässä rat- kaisussa Oikeusasiamies piti perustellumpana menettelyä, jossa virka-apu- pyynnön poliisille olisi esittänyt lastensuojeluviranomainen. Oi- keusasiamies kiinnitti asiassa poliisilaitoksen huomiota virka-avun antami- sen edellytysten riittävään selvitykseen. Acta Wasaensia 209 Kyseisen kanteluratkaisun osalta oikeusasiamiehen pohdinta on jäänyt ainoastaan vanhentuneen poliisilain 40 §:n 1 momentin varaan eikä siinä ole otettu huomioon esimerkiksi kiireellisempää kadonneen henkilön etsintää, josta säädetään poliisi- lain 1 §:n 1 momentissa. Myös myöhemmissä ratkaisuissakin kiiretilanteet on ohi- tettu ja asiaa on lähestytty ainoastaan virka-avun antamisen näkökulmasta, jolloin tulkinta perustuu sosiaalihuoltolain, lastensuojelulain ja poliisilain ketjulle498. Tämä luvattoman poissaolon lainsäädännöllinen ketju ei ole ollut yksinkertainen ja selvä edes ylimmille laillisuusvalvojille: EOA Dnro 114/4/04. Apulaisoikeusasiamies otti kantaa poliisin toimivaltuuksiin virka-apupyynnön perusteella asuntoon tehdyssä (koti)etsinnässä. Valtion kouluko- din johtaja oli esittänyt poliisille virka-apupyynnön kolmen koulukotiin sijoitetun lapsen kiinni saamiseksi. Virka-apupyyntöön liittyvän toimivallan osalta apulaisoikeusasiamies totesi, että poliisilla oli silloisen poliisilain 40 §:n mukaisesti velvollisuus antaa virka-apua toi- selle viranomaiselle. Valtion koulukodeista annetun asetuksen 29 §:n mukaisesti lai- toksella on oikeus saada sen tehtäviensä hoitamiseksi virka-apua siten kuin sosiaa- lihuoltolaissa ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetään. Tältä osin kyse on sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista an- netun lain 22 §:n mukaisesta oikeudesta saada virka-apua tehtäviensä suoritta- miseksi muilta viranomaisilta. Edellä mainitussa kanteluratkaisussa valtion koulukodeista annetun asetuksen 29 §:ää on tulkittu olevan kaikissa olosuhteissa virka-avun pyytämiseen oikeuttava säännös. Kyseisessä säännöksessä kuitenkin todetaan, että virka-apua on oikeus saada valtion koulukotien tehtävien hoitamiseksi. Virka-avun pyytämiseen lapsen tai nuoren luvatta sijaishuoltopaikasta poistumiseen oikeuttaa lastensuojelulain 45 §. Tätä säännöstä ei ole otettu huomioon kanteluratkaisussa lainkaan. Valtion koulukodeilla ei ole kyseisen säännöksen luomaa toimivaltaa päättää sinne sijoite- tun lapsen olinpaikkaa, sillä valtion koulukotiin sijoitetaan lapsia kuntien tai kun- tayhtymien tekemien päätösten mukaisesti. Nykyinen ohjeistus ja virka-apupyyntöön perustuva järjestelmä rajaavat siis suu- ren osan sijaishuoltopaikoista kierrättämään virka-apupyynnön lastensuojeluvi- ranomaisen tai sosiaalipäivystyksen kautta hätäkeskukseen ja siitä poliisille tai alueellisesti sovittuna suoraan poliisille. Ahtaan tulkinnan mukaan sijaishuolto- paikoista ainoastaan joillain kunnallisilla sijaishuollon yksiköillä on mahdollisuus pyytää suoraan virka-apua lapsen tai nuoren luvattomiin poissaoloihin. Yksityiset palveluntuottajat ja valtion koulukodit eivät virka-apua voisi pyytää lastensuojelu- lain 45 §:n tulkinnan mukaisesti. 498 Ks. kuvio 3 s. 85. 210 Acta Wasaensia Virka-apupyynnön esittämiseen oikeutettujen toimijoiden listan laajentaminen olisi ongelmallinen poliisilain virka-apusäännösten ja myöskin lastensuojelulain 45 §:n kannalta. Tältä osin useasti aiemmin esittämäni ajatus kaikkien tai tiettyjen luvattomien poissaolojen luokittelu kadonneiksi henkilöiksi tekisi toimintakäytän- nöistä suoraviivaisempia499. Kyseinen käytäntö olisi omiaan poistamaan nykyisen tulkinnan, joka ei täysimääräisesti toteuta lapsen edun ensisijaisuuden periaa- tetta. Toimintakäytännön muuttaminen myös osoittaisi luvattomien poissaolojen riskien tunnistamista ja tunnustamista. 7.6 Lopuksi Tutkimuksessa on lähestytty luvattomia sijaishuoltopaikasta poissaolemisia kan- sainvälisen vertailun, kansallisen lainsäädännön sekä lakia alemman asteisen sääntelyn ja kvalitatiivisen sekä kvantitatiivisen rekisteritutkimuksen kautta. Kva- litatiivinen ja kvantitatiivinen materiaali on lähtöisin PATJA:sta ja siltä osin tutki- mus vastaa ilmiöön liittyviin kysymyksiin erityisesti poliisin näkökulmasta käsin. Viranomaistoiminnan keskiössä tässä tutkimuksessa ovatkin erityisesti poliisin toiminta- ja kirjaamiskäytännöt. Koko suomalaisen luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen kannalta tut- kimus tuo esiin uutta tilastotietoa ja havaintoja tosiasiallisista poissaloista ja sii- hen liittyvästä viranomais- ja sidosryhmätoiminnasta. Näistä kaikista osatekijöistä on pystytty nostamaan esiin johtopäätöksiä vallitsevasta tilanteesta sekä kehittä- misehdotuksia joidenkin käytäntöjen muuttamiseksi tai parantamiseksi. Erityi- sesti lakia alemman asteisen tason sääntely sekä toiminta- ja kirjaamiskäytännöt kaipaavat jatkossa suurinta huomiota. Lienee perusteltua sanoa, että osittain kyse on myös vaadittavasta asennemuutoksesta. Samanaikaisesti lapsen edun ensisijai- suuden periaatteen toteuttaminen on sivuutetu. PATJA-aineisto tekee aiemmin tutkimattoman ilmiön näkyväksi. Kaikkien toimi- joiden toimintakäytännöt luvattoman poissaolon alkamisesta aina luvattoman poissaolon päättymiseen tulevat uudella tavalla esille PATJA-aineiston avulla. Tehty tutkimus tuo esille kehittämiskohteita ja selkeitä puutteita sekä nostaa esille jatkotutkimustarpeita luvattomaan sijaishuoltopaikkaan liittyen. Tehty tutkimus osoittaa, kuinka vähän aiheesta tällä hetkellä tiedetään. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on aiheeseen liittyen viime aikoina omissa ratkaisuissaan sivunnut luvattomiin poissaoloihin liittyviä haasteita ja epäkohtia, joten tältä osin aihe on tutkimuksen rinnalla myös ylimpien laillisuusvalvojien 499 ks. kuvio 4. Acta Wasaensia 211 mielenkiinnon kohteena. Erääseen eduskunnan oikeusasiamiehen puuttumaan sääntelemättömään ja perustuslain vastaiseen tilaan on myös tehty merkittävä lainsäädännön muutos tämän väitöskirjan kirjoittamisen viimeistelyvaiheessa. 1.1.2020 voimaan astuva lastensuojelulain 69 a § säännös tulee kieltämään yksi- tyisten palveluntuottajien suorittamat luvattomien poissaolijoiden kuljetukset ja velvoittamaan tämän tehtävän sijasihuoltopaikkojen vastuulle. Jatkoa ajatellen tämä tutkimus luo raamit ilmiölle, jota toivottavasti tutkitaan ja viranomaistoimin kehitetään jatkossakin. Ilmiöön liittyviin tunnistettuihin viran- omaistoiminnan epäkohtiin ja/tai haasteisiin olisi syytä tarttua erityisesti lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen korostamiseksi ja kokonaisvaltaisemman lapsen edun käsitteen hahmottamiseksi. Tässä tutkimuksessa ei tilastojen ja rekisteritut- kimuksesta johdettujen havaintojen lisäksi ole mitenkään käyty läpi luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvää inhimillistä puolta ja luvattomien poissaolojen aiheuttamia vahinkoja lapsen tai nuoren kehitykselle. Nämä ovat juuri niitä seikkoja, jotka vielä paremmin kuvaisivat lapsen edun vastaisuutta. Lapsen tai nuoren kehityksen ja turvallisuuden vaarantumisen lisäksi luvaton poissaolo vaikuttaa välittömästi tai välillisesti lukuisiin muihin ihmisiin kuin pois- saolijaan itseensä. Poissaolemiseen liittyvät potentiaaliset ja toteutuneetkin riskit sekä muut mahdolliset vaikutukset saataisiin selville lapsia haastattelemalla sekä heitä aidosti kohtaamalla. Puheeksi ottaminen onkin yksi tässä tutkimuksessa esi- tetty viranomaistoiminnan kehittämisehdotus. Kyse on paitsi turvallisuuden var- mistumisesta myös lapsen oikeudesta osallisuuteen ja omaan elämäänsä vaikutta- miseen. Tästä samasta kuulemisen ja kohtaamisen lähtökohdasta käsin luvatonta poissaoloa voisi tutkia myös lapsilähtöisesti empiirisenä tutkimuksena. Luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvät käytännöt ovat mo- nelta osin kehittymättömät ja toimijoiden väliset käytännöt vaihtelevat sekä alu- eellisesti että kansallisesti. Poliisiasian tietojärjestelmään (PATJA) kirjatun aineis- ton perusteella jää vaikutelma, että viranomaiset ja muut toimijat eivät aktiivisesti pyri pysäyttämään luvatonta sijaishuoltopaikasta poissaolemista eivätkä myös- kään pyri ennalta estämään toistuvia luvattomia poissaoloja. Luvattomasta sijais- huoltopaikasta poissaolemisesta jää vaikutelma, että kyseessä on lastensuojeluun ja sijoitettuihin lapsiin liittyvä erityispiirre, joka ei kuulu kenenkään toimijan toi- mialaan. Vastuiden ja roolien epäselvyyttä on viime aikoina sivuttu myös lailli- suusvalvonnassa ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuissa. Vastuiden ja roolien epäselvyys käy esille ratkaisuissa EOAK dnro 356/2018 ja EOAK dnro 846/2018, joissa sijaishuoltopaikka moittii sekä poliisin että sijoittajakunnan pas- siivisuutta yli kolme kuukautta kestäneen poissaolon aikana. 212 Acta Wasaensia Luvattomia poissaoloja koskeva rekisteritutkimus osoitti, että virka-avun antami- sesta ja varsinaisesta luvattomasta poissaolosta tehtävät kirjaukset eivät usein- kaan mene PATJA-kirjausohjeen mukaisesti. Keskeisinä havaintoina voidaan to- deta, että kirjaamiskäytännöt eivät ole kansallisesti yhtenäisiä, saadut tunnusluvut eivät ole luotettavia eivätkä PATJA:an kirjatut tiedot kaikilta osin toteuta osapuol- ten oikeusturvan täysimääräistä toteutumista. Samanaikaisesti tutkimuksen tilas- tot ja virka-apuilmoituksista tehdyt havainnot ovat tuoneet uutta tietoa tästä las- ten luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvästä ilmiöstä. Tilastot ja havainnot myös luovat perustan johtopäätökselle, että lasten luvatto- maan sijaishuoltopaikasta poissaolemiseen liittyvässä nykytilanteessa on kehittä- misen varaa usealla osa-alueella. Kritiikistään huolimatta tilastot ovat yhdestä nä- kökulmasta saatu määrällinen totuus poissaolojen määristä ja kestoista. Näihin ti- lastoihin ja havaintoihin perustuen on helppo todeta, että kyseessä ei ole pieni il- miö, mitataan sitä sitten yksittäisinä tapahtumina, poissaolovuorokausina, pois- saolojen kustannuksina, sijaishuollon tavoitteiden toteutumattomuudella tai inhi- millisinä haitttoina ja vahinkoina. Tehty tutkimus ei ilmoitusten ja toimintakäytäntöjen laadullisten puutteitten takia ole kattava kokonaiskuva koko luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen il- miöstä. Yksi PATJA-ilmoituksista johdettujen tilastojen ja laadullisten havainto- jen keskeinen huomio onkin, että tilastot eivät kerro ilmiön kaikkien osa-alueiden tosiasiallista laajuutta. Mikäli poliisin kirjaamiskäytäntöjä kehitetään jo tämän tutkimuksen pohjalta, saadaan ilmiöön suhtautumisessa aikaan selkeä muutos. Omalta osaltaan tämä aiheuttaa myös uuden tilastoharhan, sillä tulevaisuuden ti- lastot eivät enää kaikilta osin ole vertailukelpoiset tämän tutkimuksen tilastojen kanssa. Virka-apuilmoituksia ja niiden laatua voisi siis jatkossa tutkia myös seu- rantatutkimuksen muodossa. Tehty tutkimus antaakin parhaiten vastauksia luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen oikeudellisiin kysymyksiin sekä poliisin toimintakäytäntöihin. Li- säksi tutkimus tuottaa uutta tilasto- ja havaintotietoa ilmiöön poliisin rekistereistä käsin. Tämä havaintotodellisuus on ikään kuin eräänlainen minimi siihen, minkä- laisesta ilmiöstä luvattomassa sijaishuoltopaikasta poissaolemisessa on vähintään kyse. Kattavampi kokonaiskuva ilmiöön olisi saatavilla toisenlaisilla tutkimuksilla ja toisenlaisilla tutkimusmetodeilla ja – kysymyksillä. Tältä osin tässä tutkimuk- sessa läpikäyty 200 nuoren otantatutkimus toimii mielenkiintoisena pohjustuk- sena aiheeseen liittyvää jatkotutkimusta pohtiville. Samanaikaisesti tämä tutki- mus tarjoaa perusteltuja kehittämisehdotuksia yhteiskunnassamme havaittuun aukkoon lapsen edun turvaamisessa ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen Acta Wasaensia 213 ymmärtämisen haasteesta. Yhtä kaikki luvaton sijaishuoltopaikasta poissaolemi- nen on kokonaisvaikutuksiltaan ja -kustannuksiltaan500 merkittävä ilmiö, jota olisi syytä tutkia vielä tarkemmin. Lastensuojeluviranomaisten ja sijaishuoltopaikkojen käytäntöjä sivutaan tässä tutkimuksessa lähinnä virka-apuilmoituksiin kirjatun totuuden kautta. Osa las- tensuojelutoimijoiden käytännöistä on jäänyt tutkimusasetelman vuoksi käsittele- mättä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa EOAK dnro 1002/2016 on viitattu esimerkiksi Helsingin kaupungin käytäntöön koskien Helsingissä ta- vattujen helsinkiläislasten sijoittamista vastaanotto-osastolle odottamaan noutoa takaisin varsinaiseen sijaishuoltopaikkaan. Tätä käytäntöä tukeva tilastohavainto oli johdettavissa myös PATJA-aineistosta, mutta johtuen Helsingin poliisilaitok- sen virka-apuilmoitusten puutteellisista kirjauksista, ei tällaisen sovitun käytän- nön olemassaoloa voitu vahvistaa PATJA-aineiston perusteella. Vastaava tutkimus olisi siis mahdollista tehdä myös kuntien tai kuntayhtymien näkökulmasta käsin ottaen huomioon heidän oma ohjeistuksensa virka-avun pyytämiseen, peruutta- miseen ja mahdollisiin luvattoman poissaolon jälkeisiin toimenpiteisiin. Myös lu- vattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen kustannukset olisi mahdollista sel- vittää sijoittavien kuntien tietoja tutkimalla. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on lähtökohtaisesti turvaton asiain- tila ja vastoin lastensuojeluviranomaisen päätöstä. Jokaisen tilastoidun tai tilas- toimattoman luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen takana on syy, jota ei tällä hetkellä riittävästi selvitetä. Jokaisesta luvattomasta sijaishuoltopaikasta poissaolemisesta myös muodostuu tarina, josta ei ainakaan poliisin osalta tällä hetkellä olla kovinkaan kiinnostuneita. Tätä johtopäätöstä tukee havainto siitä, että 39 prosenttia luvattomista poissaoloista päättyy siten, että poliisi ei tule tie- toiseksi tosiasiallista virka-avun peruuttamisen syytä. Tässä tutkimuksessa on myös osoitettu, että kaikki luvattomat poissaolot eivät pääty onnellisesti. PATJA- aineistoa läpikäydessä esille tuli yhden vuosina 2013–2014 luvattomasti poissaol- leen nuoren kuolemaan johtanut tapaus. Hänen kuolemansa tapahtui luvattoman poissaolon aikana, mutta tätä tutkimusta varten rajatun vertailuajankohdan ulko- puolella. Tapaus kuitenkin tuli esille yhä tätä tutkimusta tehtäessä. Vertailuajan- kohtana eteen tuli useita luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen aikaisia vakavia seksuaalirikosepäilyjä ja muutamia tapon yrityksiä. Tätä totuutta peila- tessa on syytä muistaa, että luvatta sijaishuoltopaikasta poissaolevat sekä edellä 500 Luvattoman poissaolon aikana maksetut hoitovuorokaudet, lastensuojeluviranomaisen kasva- neet kustannukset, poliisin kustannukset, mahdolliset sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset, mahdolliset rikosprosessin kustannukset sekä mahdolliset yksityisten palveluntarjoajien kustan- nukset. 214 Acta Wasaensia mainittujen rikosten uhrit tai tekijät ovat alle 18-vuotiaita ja tapahtuma-aikaan heidän tulisi olla lastensuojeluviranomaisen määrittämässä sijaishuoltopaikassa. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikessa (vi- ranomais)toiminnassa on otettava huomioon lapsen etu. Tässä tutkimuksessa on nostettu esiin lukuisia seikkoja luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemisen ketjun alusta loppuun saakka, jotka eivät ole lapsen edun ensisijaisuuden periaat- teen mukaisia. Käytännössä koko luvattomaan sijaishuoltopaikasta poissaolemi- seen liittyvät käytännöt ja ajatusmaailma kaipaisivat uudistamista. Tässä tutki- muksessa on erityisesti korostettu luvattoman sijaishuoltopaikasta poissaolemi- sen tunnustamista osaksi kadonneiden henkilöiden luokittelua. Tämä ratkaisu it- sestään poistaisi monta virka-apupyyntöön ja virka-avun antamiseen liittyvää lainsäädännöllistä tai ohjauksellista ongelmaa. Tällä olisi myös vaikutusta kirjaa- miskäytäntöihin, joka mahdollisesta muutoksesta huolimatta kaipaisi erityis- huomiota. Osa toimintatavan muutoksista olisi mahdollistaa käynnistää poliisista käsin ja osa muutoksista vaatisivat lainmuutoksia. Poliisin ulkopuolelta myös lastensuojelutoimijoiden toimintatapojen muutokselle olisi kysyntää. Tässä tutkimuksessa viitatut eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisut sivuavat tätä tulkintaa sekä sijoittajakuntien vastuun että sijaishuolto- paikkojen toimintakäytäntöjen osalta. Nykyinen asiaintila ei juurikaan pureudu luvattomiin sijaishuoltopaikasta poissaoloihin. Tiivistäen voidaan todeta, että luvattoman poissaolon kokonaistilanne on pilkot- tavissa seuraaviin elementteihin, jotka ovat ratkaistavissa yhdessä tai erikseen: Lapsen oikeuksien näkökulmasta 1. Onko luvattomasti poissaolevien lasten erityiseen suojeluun ja huolenpi- toon kiinnitetty riittävästi huomiota positiivisen erityiskohtelun kautta lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta toteuttaen501? a. Luvaton poissaolo kohdistuu erityisen suojelun tarpeessa olevaan ihmisryhmään, mutta lapsen oikeuksien vastaisesti poissaoloa ei rinnasteta samalle tasolle muiden katoamisten kanssa. b. Lapsen luvaton poissaolo usein rinnastuu lapsen oikeuksein vastai- sesti samalle tasolle kuin aikuisen omaehtoinen katoaminen. 501 Pajulammi 2014:298. Acta Wasaensia 215 c. Lapsen oikeuksia suojeluun ei toteuteta täysimääräisesti luvatto- man poissaolon pysäyttämisessä, jälkihoidossa ja ennalta estävään toimintaan tähtäävissä toimissa. Virka-avun antamisen näkökulmasta 1. Onko luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen poliisin antamaa virka- apua lastensuojeluviranomaiselle vai kadonneen henkilön etsintää? a. Asia olisi ratkaistavissa poliisihallituksen ohjeita päivittämällä. 2. Miten luvattomat sijaishuoltopaikasta poissaolemiset luokitellaan PATJA:an? a. Asia olisi ratkaistavissa PATJA:n ja PATJA-kirjausohjeen päivittä- misellä sekä asia tulisi huomioida PATJA:n korvaavan VITJA-jär- jestelmän kokonaisuudistuksessa. Virka-avun pyytämisen näkökulmasta 1. Ketkä kaikki voivat pyytää virka-apua lastensuojelulain 45 §:ään vedoten? a. Nykyisellään säännös jättää tulkinnanvaraiseksi kunnallisten si- jaishuoltoyksiköiden oikeuden pyytää virka-apua. b. Yksityiset sijaishuoltoyksiköt ja valtion koulukodit eivät voi virka- apua pyytää, vaikka poliisihallitus ja eduskunnan oikeusasiamie- hen kanslia ovat näin todenneet. Kadonneen henkilön etsinnän ja virka-aputoiminnan näkökulmasta 1. Miten ohjeissa mainittua luetteloa poliisin aktiivisten etsintätoimenpitei- den aloittamisen perusteista saataisiin hyödynnettyä kriteerit täyttävissä luvattomissa poissaoloissa? a. Nykyisellään luetteloa ei sovelleta, vaan lähtökohtaisesti kaikki lu- vattomat poissaolot käsitellään virka-aputehtävänä eikä kadon- neen henkilön etsintänä ja tutkintana. Kirjaamis- ja toimintakäytäntöjen näkökulmasta 1. Miten tässä tutkimuksessa havaitut kirjaamiskäytäntöjen epäkohdat saa- daan poistettua? 216 Acta Wasaensia a. Nykyisellään ilmoituksissa on tutkimuksessa todettuja puutteita niiden sisällöissä, päivittämisessä, tutkinnan päätöstiedoissa, et- sintäkuulutuksissa, teon tarkenteissa sekä usean henkilön tai usean poissaolon kirjaamisessa yhteen ilmoitukseen. 2. Miten tässä tutkimuksessa esitetyt toimenpiteet kuten ennalta estävät toi- met, puheeksi ottaminen sekä riskiarvio- ja tarkistuslomake saadaan im- plementoitua? a. Nykyisellään poliisi ja mahdollisesti muutkaan toimijat eivät aktii- visilla ja näkyvillä toimilla pyri ennalta estämään luvattomia pois- saoloja eivätkä pyri selvittämään luvattomaan poissaoloon liittyviä nuoren turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja. 3. Voidaanko tiedonkulkua ja automaattista tietojenvaihtoa kehittää tässä tutkimuksessa esitetyn mukaisesti? a. Nykyisellään tieto ei kulje ja kirjaukset jäävät puutteelliseksi, ilmoi- tukset jäävät auki ja päivittämättä sekä etsintäkuulutukset jäävät perusteettomasti voimaan. Automaattinen tietojenvaihto olisi omi- aan vähentämään viiveitä. On oletettavaa, että osa tässä tutkimuksessa mainituista asioista kokee lieviä muu- toksia PATJA:sta VITJA:an siirtymisen myötä. VITJA-uudistuksessa kyse on tek- nisestä muutoksesta, joka ei muuta poliisin toimintakäytäntöjä tai suhtautumista luvattomiin sijaishuoltopaiksta poissaoloihin. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian ratkaisut ovat olleet yksi iso askel lapsen oikeuksia suojaavampaan suun- taan. Lienee pitkälti oikeusasiamiehen kanslian aniota, että lastensuojelulakiin on jo tehty muutoksia luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneiden lasten kuljetus- vastuuseen liittyen. Tulevan hallituksen uudet sote- ja maakuntalinjaukset saattavat myös vaikuttaa asiaintilaan, mutta vaikutukset tutkittuun aiheeseen jäänevät lastensuojelun toi- mivaltakysymyksiin järjestämisvastuun ja virka-avun pyytäjän määrittymisen osalta. Mahdollisesti perustettavilla maakunnilla on myös lähtökohtaisesti mah- dollisuus tuottaa tarkempia ja kattavampia tilastoja luvattoman poissaolon koko- naiskuvasta kuin nykyiillä 311 kunnalla. Käynnissä oleva LAPE-muutosohjelman erityis- ja vaativan tason palveluiden muutokset puolestaan kohdistuvat useisiin luvattomasti poissaoleviin lapsiin ja nuoriin. Muutosohjelmalla olisi valmiudet tehokkaasti vastata luvattomasti pois- saolevien lasten tarpeisiin eri ammattiryhmien ja toimijoiden välisen yhteistyön Acta Wasaensia 217 avulla. Muutosohjelma korostaa tukea ja sen oikea-aikaisuutta. Luvattoman sijais- huoltopaikasta poissaolon päättymisen voisi nähdä oikea-aikaiseksi tuen tarjoa- misen ja väliintulon ajankohdaksi. Tältä osin kyse on tahtotilasta ja lopulta luvat- tomien sijaishuoltopaikasta poissaolemisten muodostamien haasteiden ja ongel- mien tunnustamisesta. Tässä tutkimuksessa kerättyä tietoa olisi mahdollista myös laajemmin hyödyntää tiedeyhteisön ohella lastensuojelu- ja muiden yhteiskunnallisten palveluiden ke- hittämisessä sekä muussa jatkotutkimuksessa. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa tai lastensuojelun tilaa arvioivissa selvityksissä tämä tai vastaavalla tavalla tehty tutkimus tarjoaisi yksityiskohtaista tietoa luvattomista poissaoloista myös mikro- tasolla. Yhtenä ulottuvuutena olisi haastattelu tai case study – tyylinen tutkimus valikoiduille lapsille ja nuorille ja/tai valikoituihin sijaishuoltopaikkoihin. Vaihto- ehtoisesti tietojen luovuttamista voisi harkita valvoville viranomaisille, joihin lu- keutuvat aluehallintovirastot, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies sekä kunnat, joiden alueella sijaishuollon yksiköt toimivat502. Tietoa luvattomasta sijaishuolto- paikasta poissaolemisesta on olemassa. Kyse on enemmänkin siitä, halutaanko ai- hetta tutkia ja selvittää vielä tätäkin laajemmin. 502 Lastensuojelun käsikirja 2017b. 218 Acta Wasaensia Lähteet Aaltonen, Mikko (2010). Nuorten aikuisten koulupudokkuus, työttömyys ja väkivaltarikollisuus – väkivallan tekijät ja uhrit kansallisesti edustavan re- kisteriaineiston valossa. Oikeus 2010/3, 220–247. Aarnio, Aulis (2006). Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Helsinki: Sanoma Pro. Aer, Janne (2012). Lastensuojeluoikeus. Helsinki: Sanoma Pro. Alasuutari, Pertti (2012). Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino. Arajärvi, Pentti (2011). Johdatus sosiaalioikeuteen. Helsinki: Alma Talent. Araneva, Mirjam (2016). Lapsen suojelu. Helsinki: Talentum Pro. Arata, Catalina M (2000). From Child Victim to Adult Victim: A Model for Predicting Sexual Revictimization. Child Maltreatment 5, no. 1, 28–38. Barkman, Johanna, Helena Inkinen, Sami Isoniemi & Pipsa Vario (2017). Muutosvoimaa! – Kohti nuorten kokemusasiantuntijuutta lastensuoje- lussa. Jyväskylä: Pesäpuu ry. Booth, Robert E, Yiming Zhang & Carol F. Kwiatkowski (1999). The chal- lenge of changing drug and sex risk behaviors of runaway and homeless ad- olescents. Child Abuse & Neglect. Volume 23, Issue 12, 1295-1306. Bowden, Francesca & Ian Lambie (2015). What makes youth run or stay? A review of the literature on absconding. Aggression and Violent Behavior 25, 266-279. Colvin, Emma, Kath McFarlane, Alison Gerad & Andrew McGrath (2018). ‘We Don’t do Measure and Quotes’: How Agency Responses Criminalise and Endanger the Safety of Children Missing in Care in New South Wales, Aus- tralia. The Howard Journal Vol 57 No 2, 231-249. Crosland, Kimberly, Ruby Joseph, Lindsey Slattery, Sharon Hodges & Glen Dunlap (2018). Why youth run: Assessing run function to stabilize foster care placement. Children and Youth Services Review. Volume 85, 35–42. Danielsson, Petri & Matti Näsi (2018). Suomalaiset väkivallan ja omaisuus- rikosten kohteena 2017 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kri- minologian ja oikeuspolitiikan insituutti. Katsauksia 31/2018. Demokraatti (2018). Hallitus perustelee sote-uudistusta muun muassa sillä, että palvelujen järjestäminen tarvitsee leveät hartiat, koska kuntien kapeat hartiat eivät kykene yksin palveluita hoitamaan. Saatavissa 3.8.2018: https://demokraatti.fi/leveat-hartiat-ja-muita-kehonosia/. Acta Wasaensia 219 Elonheimo, Henrik (2010). Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu. Oikeus 2010/2, 184-187. Ervasti, Kaijus (2006). Oikeussosiolgia tutkimusalana. Referee artikkeli: www.edilex.fi/lakikirjasto/6087.pdf. Ervasti, Kaijus (2011). Oikeussosiologia ja oikeuspoliittinen tutkimus osana oikeustiedettä. Referee artikkeli. Oikeustiede-Jurisprudentia 2011:XLIV s. 61. Euroopan komissio (2013). Missing Children in the European Union Map- ping, data collection and statistics- Saatavissa 3.8.2018: http://missingchil- dreneurope.eu/catalog/documentid/158. Euroopan komissio (2017) Missing children and child alert mechanisms. Saatavissa 3.8.2018: https://ec.europa.eu/info/policies/justice-and-fun- damental-rights/rights-child/missing-children-and-child-alert-mecha- nisms_en. Finkelhor, David, Gerald T Hotaling & Andrea Sedlak (1988). National In- cidence Studies of Missing, Abducted, Runaway, and Thrownaway Children (NISMART). Saatavissa 19.8.2018: https://www.icpsr.umich.edu/icps- rweb/NACJD/studies/9682/version/1. Finkelhor, David, Andrea Sedlak & Gerald T. Hotaling (1990). Missing, Ab- ducted, Runaway, Thrownaway Children in America. U.S. Department of Justice. Office of Juvenile Justice and Delinquency Prevention. Flowers, R. Barri (2001). Runaway Kids and Teenage Prostitution: Ameri- ca's Lost, Abandoned, and Sexually Exploited Children. ABC-CLIO. Flowers, R. Barri (2002). Kids Who Commit Adult Crimes: Serious Crimi- nality by Juvenile Offenders. Taylor & Francis Group. Fylkisson, Guðmundur (2016). Rikoskomisario. The Reykjavik Metropoli- tan police. Haastattelu ja tilastokatsaus Reykjavik, Islanti 11.5.2016. Fylkisson, Guðmundur (2018). Lögreglan á höfuðborgarsvæðinu. ,,Við ge- tum gert betur“. Fylkissonin sidosryhmäyhteistyöluento. Saatavissa: 8420@lrh.is. De Godzinsky, Virve (2015). Kohti lapsiystävällisempää oikeudenkäyttöä. Referee artikkeli. Lakimies 2015/6, 856-878. Gwinner, Karleen (2017). "This girl is still MISSING!! She is NOT a runa- way!": A critical review of factors that contribute to increased risk and vul- nerability for children from out-of-home care who may go missing. hildren and Youth Services Review. Saatavissa 17.12.2017: http://www.sciencedi- rect.com/science/article/pii/S0190740917300518?via%3Dihub. 220 Acta Wasaensia Haapala Matleena ent. Pesonen (2005). Yksilön oikeus vai yleinen etu? Pe- rusoikeuksien ja perusvapauksien suhde Euroopan unionissa. Turku: Tu- run yliopisto. Hakalehto, Suvianna (2017). "The principle is not adequately understood" – lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamasta palautteesta. Oikeus 46:4/2017, 490–498. Hakalehto. Suvianna (2018). Lapsioikeuden perusteet. Helsinki: Alma Ta- lent. Hakalehto-Wainio, Suvianna (2011). Lasten oikeudet lapsen oikeuksien so- pimuksessa. Defensor Legis 2011/4, 510–525. Hallberg, Pekka (2011). Teoksessa: Perusoikeudet. II Yleinen osa; 2. Perus- oikeuksien soveltamisala. Toim. Hallberg Pekka, Heikki Karapuu, Tuomas Ojanen, Martin Scheinin, Kaarlo Tuori & Veli-Pekka Viljanen. Helsinki: Sa- noma pro. Hautamäki, Veli-Pekka (2004). Hyvän hallinnon toteuttaminen. Helsinki: Edita. Heikkilä, Tarja (2014). Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita. Helminen, Klaus, Mati Kuusimäki & Satu Rantaeskola (2012). Poliisilaki: Helsinki, Alma Talent. Kääriäinen, Juha, Martti Lehti. Petri Danielsson & Mikko Aaltonen (2017). Rikollisuustilanne 2016. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten va- lossa. Helsingin yliopiston katsauksia 22/2017. Helsinki: Helsingin yli- opisto. Her Majesty’s Inspectorate of Constabulary (2016). Missing children: who cares? - The police response to missing and absent children. Saatavissa 19.8.2018: https://www.justiceinspectorates.gov.uk/hmicfrs/wp-con- tent/uploads/missing-children-who-cares.pdf. Hirvonen, Ari (2011). Mitkä metodit? - Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Husa, Jaakko & Teuvo Pohjolainen (2014). Julkisen vallan oikeudelliset pe- rusteet. Johdatus julkisoikeuteen. Helsinki: Alma Talent. Hätäkeskuslaitos (2016). Hätäkeskuslaitos otti käyttöön EU:n yhteisen ka- donneiden lasten ilmoitusnumeron. Saatavissa 19.8.2018: http://www.112.fi/medialle/mediatiedotteet/2/0/hatakeskuslai- tos_otti_kayttoon_eu_n_yhteisen_kadonneiden_lasten_ilmoitusnume- ron_67775. Acta Wasaensia 221 Hätäkeskuslaitos (2017). 116 000 – palvelunumeron puhelut 25.5.2016– 31.8.2017. Isoniemi, Sami (2011). Poliisin antama virka-apu lastensuojeluviranomai- selle. Vaasa: Vaasan yliopisto. Isoniemi, Sami (2012). Poliisin antama virka-apu lastensuojeluviranomai- selle. Vaasa: Vaasan yliopisto. Jokela, Antti (2018) Rikosprosessioikeus. Helsinki: Alma Talent. Karhu, Juha (2003). Perusoikeudet ja oikeuslähdeoppi. Lakimies 3:2005, 789–807. Keinänen, Anssi (2006). Kasautuvatko sosiaaliset ongelmat rikollisilla? – Tutkimus yhdyskuntapalveluun tuomituista. Edilex-artikkeli. Saatavissa 2.12.2018: http://www.edilex.fi/lakikirjasto/3697.pdf. Keinänen, Anssi & Väätänen, Ulla (2015). Empiirinen oikeustutkimus – mitä ja milloin? Referee artikkeli. Saatavissa 28.5.2018: http://www.edi- lex.fi.proxy.uwasa.fi/lakikirjasto/14917.pdf. Kerttula, Timo (2010). Vartijat ja järjestyksenvalvojat julkisen vallan käyt- täjinä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Keskisuomalainen (2016). Poliisi ei useinkaan etsi aktiivisesti lastensuoje- lulaitoksista karanneita. Saatavissa 4.9.2018: https://www.ksml.fi/koti- maa/Poliisi-ei-useinkaan-etsi-aktiivisesti-lastensuojelulaitoksista-karan- neita/776259. Kestilä, Laura, Antti Väisänen, Reija Paananen, Tarja Heino & Mika Gissler (2012). Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina. Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Julkaisussa Yhteis- kuntapolitiikka 77. Saatavissa 19.8.2018: http://www.jul- kari.fi/bitstream/handle/10024/100138/YP6_2012_Kestil%E4.pdf?se- quence=1. Kim, Min Jung, Tajima, Emiko A., Herrenkohl, Todd I. & Bu Huang (2009). Early Child Maltreatment, Runaway Youths, and Risk of Delinquency and Victimization in Adolescence: A Mediational Model. Social Work Research Vol. 33 Issue 1, 19-28. Kivivuori, Janne (2010). Tuore tutkimus nuorisorikollisuuden esiintyvyy- destä, taustatekijöistä ja sovittelusta. Oikeus 2010/2, 188-197. Koilinen, Mikael (2001). Tarkoitussidonnaisuus. Oikeus 30:4/2001, 495– 509. 222 Acta Wasaensia Korte, Atte (2015). Toimivaltarajojen jäykkyys viranomaistoiminnassa. Re- feree artikkeli. Saatavissa 19.8.2017: http://www.edilex.fi/artikkelit/15815. Koskinen, Seppo & Heikki Kulla (2016). Virkamiesoikeuden perusteet. Hel- sinki: Alma Talent. Koulu, Sanna (2014). Lapsen huolto- ja tapaamissopimukset: Oikeuden ra- kenteet ja sopivat perheet. Helsingin yliopisto. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (2016). Rikollisuustilanne 2015. Saatavissa 31.8.2018: http://hdl.handle.net/10138/164434. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (2018). Nuorisorikollisuus. Saatavissa 10.5.2018: http://www.porttivapauteen.fi/tietoa/tieto- pankki/2457/nuorisorikollisuus. Kulla, Heikki (2008). Hallintomenettelyn perusteet. Helsinki: Talentum. Kulla, Heikki (2012). Hallintomenettelyn perusteet. 8. uudistettu painos. Helsinki: Talentum. Kulla, Heikki (2015). Hallintomenettelyn perusteet. 9. uudistettu painos. Helsinki: Talentum. Kultainen Noutaja (2018). Kultainen Noutaja. Saatavissa 30.7.2018: https://www.kultainennoutaja.fi/. Lappi-Seppälä, Tapio, Kaarlo Hakamies, Dan Helenius, Pekka Koskinen, Martti Majanen, Sakari Melander, Kimmo Nuotio, Ari-Matti Nuutila, Timo Ojala & Ilkka Rautio (2018). Rikosoikeus. Helsinki: WSOYpro. Päivitetty 15.12.2009. Luettu 9.5.2018. Vaatii käyttöoikeuden. https://fokus-almata- lent-fi/teos/GAIBCXJTBF#. Lastensuojelun keskusliitto (2013). Hatkassa Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja sijaishuoltopaikkojen käytännöistä. Helsinki: Lastensuoje- lun keskusliitto. Lastensuojelun käsikirja (2016). Kokemusasiantuntijat lastensuojelussa. Saatavissa 29.8.2018: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/toimi- jat-tyon-tuki-hallinto/toimijat/kokemusasiantuntijat-lastensuojelussa. Lastensuojelun käsikirja (2017). Huostaanottotarpeen arviointi. Saatavissa 19.8.2018: https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyopro- sessi/huostaanotto/huostaanottotarpeen-arviointi. Lastensuojelun käsikirja (2017). Lastensuojelun valvonta. Saatavissa 27.8.2018: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/las- tensuojelun-valvonta. Acta Wasaensia 223 Lastensuojelun käsikirja (2018). Huostassapidon kesto. Saatavissa 30.8.2018: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyopro- sessi/huostaanotto/huostaanoton-voimassaolo. Lastensuojelun käsikirja (2018). Koulukoti. Saatavissa 30.8.2018: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/si- jaishuollon-muodot/lastensuojelulaitokset/koulukoti. Lastensuojelun käsikirja (2018). Lastensuojelun arvot ja periaatteet. Saata- vissa 30.8.2018: https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/ty- oprosessi/mita-on-lastensuojelu/lastensuojelun-arvot-ja-periaatteet. Lightfoot, Marguerita, Judith A. Stein, Heather Tevendale & Kathleen Pres- ton (2011). Protective Factors Associated with Fewer Multiple Problem Be- haviors Among Homeless/Runaway Youth. Journal of Clinical Child & Ad- olescent Psychology, 40:6, 878-889. Lin Ching-Hsuan (2012). Children who run away from foster care: Who are the children and what are the risk factors? Children and Youth Services Re- view. Volume 34, 807-813. Maahanmuuttovirasto (2018). Tilastot. Saatavissa 19.8.2018: http://tilas- tot.migri.fi. Mahkonen, Sami (2003). Lastensuojeluilmoitus. Jyväskylä: Edita. Marttunen, Matti (2008). Nuorisorikosoikeus. Alaikäisten rikosten seuraa- mukset kriminaalipoliittisesta ja vertailevasta näkökulmasta. Oikeuspoliit- tisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 236. Mbl.is (2018). Nota laga-ákvæðið sem einskon-ar svipu. Julkaistu 4.4.2018. Saatavissa 19.8.2018: https://www.mbl.is/frettir/inn- lent/2018/04/04/nota_lagaakvaedid_sem_svipu/. McConville, Mike, & Wing Hong Chui (2007) Research Methods for Law. Edinburgh: Edinburgh University Press. Miller, J Mitchell, Megan Kurlycheck, J. Andrew Hansen & Kristine Wilson (2008). Examining Child Abduction by Offender Type Patterns. Justice Quarterly. Volume 25. Number 3. Missing Children Europe (2015). Sami Isoniemen luento Runaway children in alternative care in Finland. Saatavissa 19.8.2018: http://missingchildre- neurope.eu/catalog/categoryid/6/documentid/264. Missing Children Europe (2017). Figures and trends 2016 – From hotlines for missing children and cross-border family mediators. Saatavissa 224 Acta Wasaensia 19.8.2018: http://missingchildreneurope.eu/Portals/0/Docs/An- nual%20and%20Data%20reports/Missing%20Children%20Europe%20fi- gures%20and%20trends%202016.pdf. Missing Children Europe (2018). What is the 116 000 hotline? Saatavissa 19.8.2018: http://missingchildreneurope.eu/hotline. Missing Children Europe (2018). Typical cases of missing children. Saa- tavissa 19.8.2018: http://missingchildreneurope.eu/whychildren- gomissing. Missing Children Europe (2018). Figures and trends 2017 - From hotlines for missing children and cross-border family mediators. Saatavissa 19.8.2018: http://missingchildreneurope.eu/Portals/0/Docs/An- nual%20and%20Data%20reports/Figures%20and%20Trends%20Re- port%202017.pdf Moore, Alison (2010) Runaways at risk. Nursing Standard vol. 24 issue 32, 18-19. Mäenpää, Olli (2003). Hallinto-oikeus. 4. laitos. Helsinki: WSOY lakitieto. Mäenpää, Olli (2008). Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet. 3. painos. Helsinki: Edita. Mäenpää, Olli (2011). Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet. 4. painos. Hel- sinki: Edita. Mäenpää, Olli (2017). Yleinen hallinto-oikeus. Helsinki: Alma talent. Mäkinen, Eija (2011). Pysäköinninvalvonta - yksityistä vai julkista. Referee artikkeli. Saatavissa 1.10.2017: http://www.edilex.fi/lakikirja- sto/asiantuntijakirjoitukset/8356. National Center for Missing & Exploited Children (2018). Missing Children. Saatavissa 19.8.2018: http://www.missingkids.com/theissues/missing- children. National Clearinghouse on Families and Youth (2017). 2016 National Run- away Safeline Crisis Contacts Report. Saatavissa 19.8.2018: https://www.acf.hhs.gov/fysb/resource/2016-crisis-contacts-report-0. Niemi, Minna (2010). Moraalijärjestystä tuottamassa. Tutkimus poliisi- työstä lasten parissa. Jyväskylän yliopisto. Nummenmaa, Lauri (2004). Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetel- mät. Helsinki: Tammi. Nuotio, Kimmo (2004). Nuorisorikosoikeus? Lakimies 3/2004, 466–478. Acta Wasaensia 225 Näsi, Matti (2016). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016. Helsingin yliopiston katsauksia 18/2016. Helsinki: Helsingin yliopisto. Office of the Deputy Prime Minister (2002). Young Runaways. Report by the Social Esclusion Unit. Saatavissa 19.8.2018: http://www.bris.ac.uk/po- verty/downloads/keyofficialdocuments/Young%20Runaways.pdf. Oikeus.fi (2018. Lapsikaapaus rikoksena. Saatavissa 12.10.2018: https://oi- keus.fi/fi/index/esitteet/kansainvalinenlapsikaappaus/lapsikaappausri- koksena.html. Oikeusministeriö (2013). Katsaus toistuvaan rikoksen uhriksi joutumiseen ja sen ehkäisyyn. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 48/2013. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (2006). Nuorisorikollisuus. Määrä, syyt ja kontrolli. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 221. Saatavissa 2.12.2018: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152459. Pajulammi, Henna (2014). Lapsi, oikeus ja osallisuus. Lapin yliopisto. Paso, Mirjami, Petri Saukko, Veijo Tarukannel & Matti Tolvanen (2015). Hallintolainkäyttö. Helsinki: Alma Talent. Perttula, Juha & Timo Latomaa (2015). Kokemuksen tutkimus. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Pesäpuu (2018). Nuoret 13-29 vuotiatt. Saatavissa 2.11.2018: https://pesa- puu.fi/toiminta/lapset-ja-nuoret-kehittajina/nuoret/. Poliisi.fi (2018). Tervetuloa Poliisihallituksen sivuille. Saatavissa 27.1.2018: https://www.poliisi.fi/Poliisihallitus. Poliisi.fi (2018). Organisaatio. Saatavissa 27.1.2018: http://www.po- liisi.fi/tietoa_poliisista/organisaatio. Puustinen, Jarmo (2017). Poliisin imago - Eroavatko poliisin ja median nä- kemykset poliisin imagosta? Tampereen yliopisto. Rantaeskola, Satu toim. (2014). Poliisilaki – Kommentaari. Tampere: Polii- siammattikorkeakoulu. Rikander, Henri (2019). Empiirinen tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta. Itä-Suomen yliopisto. Rikosseuraamuslaitos (2018). Rikosseuraamuslaitoksen tilastollinen vuosi- kirja 2017. Saatavissa 12.11.2018: https://www.rikosseuraamus.fi/mate- rial/attachments/rise/julkaisut-tilastollinenvuosi- kirja/xD59k9cWF/RISE_Tilastoja_2017.pdf. 226 Acta Wasaensia Räty, Tapio (2008). Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita. Räty, Tapio (2010). Lastensuojelulaki – käytäntö ja soveltaminen. Helsinki: Edita. Räty, Tapio (2018). Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneu- vos Tapio Rädyn sähköpostihaastattelu 23.4.2018. Saraviita, Ilkka (2011). Perustuslaki. Helsinki: Talentum Pro. Sarri, Rosemary C, Elizabeth Stoffregen & Joseph P. Ryan (2016). Running away from child welfare placements: Justice system entry risk. Children and Youth Services Review Volume 67, 191-197. Scottish Government (2011). Best Practice in the Commissioning and De- livery of Emergency Accommodation in Scotland for Children and Young People Who Run Away. Edinburgh: Scottish Government. Saatavissa 19.8.2018: http://www.gov.scot/Resource/Doc/340164/0112606.pdf. Shalev, Karen (2011). Children who go missing repeatedly and their involve- ment in crime. International Journal of Police Science & Management Vol- ume 13 Number 1. Shalev Greene, Karen & Francis Pakes (2012). Establishing the Cost of Miss- ing Person Investigations. University of Portsmouth. Saatavissa 27.8.2018: http://www2.port.ac.uk/media/contacts-and-departments/icjs/csmp/Es- tablishing-the-Cost-of-Missing-Persons-Investigations.pdf. Sisäasiainminsteriö (2009). Poliisi 2020 Poliisin pitkän aikavälin henkilös- tötarpeiden suunnitelma. Saatavissa 19.8.2018: https://julkaisut.valtio- neuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79751/sm_052009.pdf?sequence=1. Sisäasiainminsteriö (2011). Arjen turvaa yhteistyöllä - Ehdotus alueellisen sisäisen turvallisuuden yhteistyön toimintamalliksi. Sisäasiainministeriön julkaisuja 23/2011. Saatavissa 16.10.2018: http://julkaisut.valtioneu- vosto.fi/bitstream/handle/10024/79713/sm_232011.pdf?se- quence=1&isAllowed=y. Sisäministeriö (2014). Poliisin ennalta estävän toiminnan strategia vuosille 2014–2018. Saatavissa 19.8.2018: https://julkaisut.valtioneu- vosto.fi/bitstream/handle/10024/79008/Poliisin%20en- nalta%20est%C3%A4v%C3%A4n%20toiminnan%20strategia%20vuo- sille%202014%20-%202018.pdf?sequence=1. Sisäministeriö (2018). Sisäministeriön hallinnonala. Saatavissa 20.10.2018: https://intermin.fi/ministerio/hallinnonala. Sisäministeriö (2018). Poliisiasiat. Saatavissa 22.8.2018: http://inter- min.fi/poliisiasiat. Acta Wasaensia 227 Sisäministeriö (2018). ENSKA. Poliisin ennalta estävän työn strategia 2018-2023. Saatavissa 29.4.2019: https://intermin.fi/hankkeet/hanke- sivu?tunnus=SM023:00/2017 Sosiaali- ja terveysministeriö (2011). Sosiaali- ja terveysministeriö ja sen hallinnonala. Saatavissa 20.10.2018: http://urn.fi/URN:ISBN-978-952- 00-3317-0. Sosiaali- ja terveysministeriö (2014). Lastensuojelun laatusuositus. Saata- vissa 19.10.2018: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3488-7. Sosiaali- ja terveysministeriö (2014). Hyvinvointi on toimintakykyä ja osal- lisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2014:13. Sosiaali- ja terveysministeriö (2017). Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Saatavissa 19.8.2018: http://stm.fi/yksityiset-sotepalvelut. STM.fi (2018). Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE). Saata- vissa 30.8.2018: https://stm.fi/hankkeet/lapsi-ja-perhepalvelut. STM.fi (2018). Sosiaali- ja terveysministeriö. Lastensuojelu. Saatavissa 19.8.2018: http://stm.fi/lastensuojelu. STM.fi (2018). Näin lasten, nuorten ja perheiden palvelut uudistuvat. Saa- tavissa 30.8.2018: https://stm.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/projektisuunnitel- mat. STM.fi (2018). Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaalipalvelut. Saatavissa 19.8.2018: http://stm.fi/sosiaalipalvelut. State of New South Wales (2014). Missing people: A guide for family mem- bers and service providers. NSW Department of Justice. Saatavissa 19.8.2018: http://www.missingadults.ca/covers/FFMPU_Guide_Eng- lish_April_18_2015.pdf. Sutela, Marja (2003). Sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistaminen - Oikeu- delliset reunaehdot. Helsinki: Edita. Tala, Jyrki (2005). Lakien laadinta ja vaikutukset. Helsinki: Edita Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2010). Yksityiset sosiaalipalvelut 2010. Saatavissa 19.8.2018: https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/yk- sityiset-sosiaali-ja-terveyspalvelut/yksityiset-sosiaalipalvelut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2014). Suomalaisten hyvinvointi 2014. Saatavissa 15.10.2018: http://www.julkari.fi/bitstream/han- dle/10024/125340/THL_TEE022_2014verkko.pdf?sequence=1&isAllo- wed=y. 228 Acta Wasaensia Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2016). Lastensuojelu 2015. Saatavissa 27.8.2018: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016122031615. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2018). Lastensuojelu 2017. Saatavissa 28.4.2019: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018052524627. The Children’s Society (2011). Still Running 3. Early findings from our third national survey of young runaways, 2011. Saatavissa 19.8.2018: https://www.childrenssociety.org.uk/sites/default/files/tcs/still_run- ning_3_full_report_final.pdf. Tigerstedt-Tähtelä, Elisabeth (2002). Lapsen oikeuksia koskeva yleissopi- mus. Teoksessa Ihmisoikeudet 2000-luvulla - sopimuksia ja asiakirjoja. Toimittanut Arto Haapea. Helsinki: Edita. Tilastokeskus (2017). Eräitä poliisin tehtäviä kunnittain 1980–2016. Saata- vissa 19.8.2018: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Stat- Fin_Vanha/StatFin_Vanha__oik__rpk/090_rpk_tau_107.px. Tilastokeskus (2018). Rikos- ja pakkokeinotilasto 2017, tietoon tullut rikol- lisuus. Saatavissa 10.5.2018: http://www.stat.fi/til/rpk/2017/13/rpk_2017_13_2018-05- 08_tie_001_fi.html. Toivonen, Virve-Maria (2017). Lapsen oikeudet ja oikeusturva. Lastensuo- jeluasiat hallintotuomioistuimissa. Helsinki: Alma Talent. Tuori, Kaarlo (2007). Oikeuden ratio ja voluntas. Helsinki: WSOYpro. Tuori, Kaarlo & Toomas Kotkas (2008). Sosiaalioikeus. 4. uudistettu pai- nos. Helsinki: WSOYpro. Tuori, Kaarlo & Toomas Kotkas (2016). Sosiaalioikeus. 5. uudistettu painos. Helsinki: WSOYpro. Uhari, Matti (2014). Biostatistiikan taskutieto. 3. uudistettu painos. Hel- sinki: Duodecim. UK Government: Department for Education (2013). Statutory guidance on children who run away or go missing from home or care. Saatavissa 16.10.2018: https://assets.publishing.service.gov.uk/govern- ment/uploads/system/uploads/attachment_data/file/208528/Statu- tory_guidance_on_children_who_run_away_or_go_mis- sing_from_home_or_care_consultation_-_final.pdf. UK Government: Department for Education (2014). Statutory guidance on children who run away or go missing from home or care - Flowchart show- ing roles and responsibilities when a child goes missing from care. Saata- Acta Wasaensia 229 vissa 12.10.2018: https://assets.publishing.service.gov.uk/govern- ment/uploads/system/uploads/at- tachment_data/file/271820/Flowchart_when_a_child_goes_mis- sing_from_care.pdf. U.S. Department of Health and Human Services (2016). The AFCARS Re- port. Adoption and Foster Care Analysis and Reporting System. Saatavissa 19.8.2018: https://www.acf.hhs.gov/sites/default/files/cb/afcarsre- port24.pdf U.S. Department of Justice (2017). Runaway/Thrownaway Children: Na- tional Estimates and Characteristics. Saatavissa 19.8.2018: https://www.ncjrs.gov/pdffiles1/ojjdp/196469.pdf. Van Wymerch, Ine (2013). National and International Young runaways – Developing the Child’s Perspective. 2.10.2013 tilaisuudessa: Young Runa- ways and Missing Children in Europe: Towards More Effective Cross-bor- der Cooperation. Public Policy Exchange: Brysseli. Valtioneuvosto (2018). Maakunta- ja sote-uudistuksen yleisesittely. Saata- vissa 19.8.2018: http://alueuudistus.fi/uudistuksen-yleisesittely. Valtioneuvosto (2018). Mikä on Valtion lupa- ja valvontavirasto (Luova)? Saatavissa 19.8.2018: http://alueuudistus.fi/luova. Valtioneuvosto (2018). Sote-uudistuksen tavoitteet. Saatavissa 29.8.2018: https://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet Valtioneuvosto (2018). Ratkaisujen Suomi: Hallituksen toimintasuunni- telma 2018–2019. Valtioneuvoston julkaisuja 27/2018. Helsinki: Valtio- neuvoston kanslia. Viljanen, Veli-Pekka (2001). Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Hel- sinki: WSOYpro. Whitbeck, Les B., Dan R. Hoyt, Kurt D. Johnson & Xiaojin Chen (2007). Victimization and Posttraumatic Stress Disorder among Runaway and Homeless Adolescents. Sociology Department,Faculty Publications 29. University of Nebraska. Whitbeck, Les B. & Ronald L. Simons (1990). Life on the streets: The Vic- timization of Runaway and Homeless Adolescents. Youth & Society Vol 22, Issue 1, 108 – 125. X-Rates (2012). Euro per 1 British Pound Monthly Average. Saatavissa 19.8.2018: http://www.x-rates.com/ave- rage/?from=GBP&to=EUR&amount=1&year=2012. 230 Acta Wasaensia Yhdistyneet kansakunnat (2011). Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oi- keuksien komitean 57. istunnon Suomea koskevat päätelmät. Saatavissa 19.8.2018: https://um.fi/documents/35732/48132/suomeksi. Yhdistyneet kansakunnat (2015). Hailing Somalia’s ratification, UN renews call for universalization of child rights treaty. Saatavissa 19.8.2018: http://www.un.org/apps/news/story.asp?NewsID=52129#.WlI-DjeYPIU. Virallislähteet: Eduskunnan oikeusasiamies (2001). K 14/2011 vp: Eduskunnan oi- keusasiamiehen kertomus toiminnastaan vuonna 2000. Liikenne- ja viestintäministeriö (2013). Liikenne- ja viestintäministeriön lausunto LVM/1218/02/2013. Suomen vastaus EU komissiolle EU Pilot – menettelyssä käsiteltävään asiaan 5101/13/CNCT – selvityspyyntöön 116 000 toiminnasta Suomessa. Poliisihallituksen ohje 2020/2013/3057. Kadonneen henkilön etsintä ja po- liisitutkinta. Poliisihallituksen ohje 2020/2012/312. Poliisin virka-apu lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoittamiseksi. Kumottu 1.3.2015 lukien. Poliisihallituksen ohje POL-2015-231. Poliisin virka-apu lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten tavoittamiseksi. Poliisihallituksen määräys 2020/2011/2117. Poliisihallituksen antamat määräykset ja ohjeet. Poliisihallituksen ohje 2020/2013/5231. Tietojen kirjaaminen poliisiasiain tietojärjestelmään (PATJA). Sosiaali- ja terveysministeriö 2013: Sosiaali- ja terveysministeriön raport- teja ja muistioita 2013:19. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppura- portti. Sosiaali- ja terveysministeriö 2013: Sosiaali- ja terveysministeriön raport- teja ja muistioita 2013:45. Sosiaali- ja tervedenhuollon järjestämislain val- misteluryhmän loppuraportti. HE 309/1993 Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeus- säännösten muuttamisesta. Acta Wasaensia 231 HE 57/1994 Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 1/1998 Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuo- doksi Yleisperustelut 1/2 vp. HE 34/1999 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi poliisilain muuttami- sesta. HE 137/1999 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi sosiaalihuollon asiak- kaan asemasta ja oikeuksista sekä sosiaalihuoltolain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. HE 184/1999 Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi. HE 72/2002 Hallituksen esitys Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallin- tolainkäyttölain muuttamisesta vp. HE 252/2006 Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 70/2008 Hallituksen esitys Eduskunnalle riita-asioiden oikeuspaikkaa koskevien säännösten muuttamiseksi vp. HE 225/2009 Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain 4 ja 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5 §:n muutta- misesta vp. HE 137/2010 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta. HE 224/2010 Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014 Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 182/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle kidutuksen ja muun jul- man, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä sekä laiksi pöytä- kirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja pöytäkirjan soveltamisesta sekä laiksi eduskunnan oikeusasiamiehestä an- netun lain muuttamisesta. HE 237/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta. 232 Acta Wasaensia PeVL 10/2006 Perustusvaliokunnan lausunto 10/2006 hallituksen esityk- seen HE 265/2004 laiksi järjestyksenvalvojista annetun lain muuttami- sesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVL 19/1985 vp Perustuslakivaliokunnan lausunto 19/1985 hallituksen esitykseen HE 81/1985 laeiksi työturvallisuuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. PeVL 5/1999 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto 5/1999 hallituksen esi- tykseen HE 34/1999 laiksi poliisilain muuttamisesta. EOAK Dnro 413/4/98. EOA Dnro 2095/4/00. EOA Dnro 957/4/02. EOA Dnro 2308/4/03. EOA Dnro 114/4/04. EOAK Dnro 3313/4/08. EOA Dnro 701/4/08. EOAK Dnro 5485/4/14. EOAK Dnro 2773/4/15. EOAK Dnro 1002/2016. EOAK Dnro 2834/2016. EOAK Dnro 5948/2016. EOAK Dnro 5500/2017. EOAK Dnro 5727/2017. EOAK Dnro 356/2018. EOAK Dnro 846/2018. EOAK Dnro 4099/2018 Acta Wasaensia 233 YK:n Lapsen Oikeuksien Sopimukseen liittyvät asiakir- jat General comment No. 14 (2013). On the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3, para 1), CRC/CGC/14 (Lapsen oikeuksien komitea yleiskommentti nro 14 (2013), CRC/CGC/14). Saatavissa suomennoksena 18.4.2019: http://lapsiasia.fi/wp-con- tent/uploads/2015/03/CRC_C_GC_14_julkaisu.pdf Oikeustapaushakemisto: KHO:2011:99. KHO:2005:32. KHO:2018:424.