Elias Juntunen Riskienhallinta toimitusketjun suorituskyvyn edistäjänä Vaasa 2026 Tekniikan ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö Tuotantotalouden kandidaattitu- kielma Energia- ja informaatiotekniikan ohjelma (TkK) 2 VAASAN YLIOPISTO Tekniikan ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö Tekijä: Elias Juntunen Tutkielman nimi: Riskienhallinta toimitusketjun suorituskyvyn edistäjänä Tutkinto: Tekniikan kandidaatti Koulutusohjelma: Opintosuunta: Energia- ja informaatiotekniikan ohjelma (TkK) Tuotantotalous Työn ohjaaja: Tauno Kekäle Valmistumisvuosi: 2026 Sivumäärä: 39 TIIVISTELMÄ: Toimitusketjujen riskienhallinta on osa toimitusketjujen hallintaa ja välttämätön nykyisissä toi- mitusketjuissa kilpailukyvyn ja kustannustehokkuuden saavuttamiseksi. Toimitusketjujen hallinta on yhä monimutkaisempaa kilpailukykyä parantavien erilaisten toimitusketjustrategioiden myötä. Monimutkaisuutensa vuoksi toimitusketjut altistuvat yhä helpommin häiriöille, eli ris- keille. Toimitusketjujen riskienhallintaa voidaan pitää toimitusketjujen hallinnan strategisena johtamistoimintona, sillä kasvavan merkityksen vuoksi se vaikuttaa yhä enemmän yritysten ope- ratiiviseen, markkinalliseen ja taloudelliseen suorituskykyyn. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tutkia toimitusketjujen riskienhallintaa sekä ris- kienhallinnan tavoitteita, ja riskienhallinnan merkitystä toimitusketjun suorituskyvyn edistäjänä. Tutkielma on rajattu kahteen eri tarkasteltavaan osa-alueeseen: riskienhallinnan tavoitteisiin ja riskienhallintaan toimitusketjun suorituskyvyn edistäjänä. Tutkielman tarkoituksena on luoda kattava kirjallisuuskatsaus toimitusketjujen riskienhallinnan nykytilasta ja yhteydestä suoritusky- kyyn. Riskienhallinta koostuu riskien tunnistamisesta, riskien arvioinnista, riskien käsittelystä ja riskien seurannasta. Näiden tekijöiden, sekä toimitusketjujen suorituskykyä mittaavien tekijöiden pe- rusteella tutkielman tulososiosta etsittiin tarkasteltavaksi vuosina 2020–2025 julkaistuja tutki- muksia. Toimitusketjujen suorituskykyä mittaavina tekijöinä tutkielmassa otettiin huomioon laatu, aika, kustannukset, joustavuus, toimitusvarmuus ja tiedonjako. Riskienhallinta toimii potentiaalisena kilpailukyvyn ylläpitäjänä ja riskienhallintatarpeiden täyt- tävillä riskienhallintastrategioilla voidaan saavuttaa merkittävää kilpailuetua ja pitkän aikavälin menestystä. Toimitusketjuriskien minimoimisella voidaan positiivisesti vaikuttaa toimitusketju- jen laatuun, läpimenoaikaan, joustavuuteen, kustannuksiin, toimitusvarmuuteen, tiedonhallin- taan sekä toimitusketjujen resilienssiin. Riskienhallinnalla tavoitellaan toimitusketjun suorituskyvyn parantamista, minimoimalla toimi- tusketjuriskejä. Toimitusketjuriskien minimoimiseksi yritysten tulisi tavoitella yritysten omien ris- kienhallintatarpeiden täyttävien riskienhallintastrategioiden saavuttamista. Riskienhallinta toi- mii toimitusketjujen suorituskykyä edistävänä tekijänä, epäsuorasti resilienssin, tarkemmin jous- tavuuden ja redundanssin kautta. Riskienhallinnan osa-alueilla: riskienhallintaprosessilla, sisäisellä riskienhallinnalla sekä riskien lieventämisellä, on kaikilla tutkimusten mukaan merkittävä positiivinen vaikutus toimitusketjun suorituskykyyn vaikuttamalla muun muassa toimitusketjujen reagointikykyyn, joustavuuteen, te- hokkuuteen ja laatuun. AVAINSANAT: toimitusketju, toimitusketjujen hallinta, toimitusketjuriski, riskienhallinta, toi- mitusketjuresilienssi, toimitusketjun suorituskyky 3 Sisällys 1 Johdanto 5 1.1 Tutkimuksen tausta ja ajankohtaisuus 6 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset 6 1.3 Tutkimusmenetelmä ja hakustrategiat 7 2 Toimitusketjut 10 2.1 Toimitusketjujen rakenne ja keskeiset käsitteet 10 Toimitusketjujen määritelmä ja rakenne 10 Toimitusketjuintegraatio 12 2.2 Toimitusketjujen suorituskykyä mittaavat tekijät 12 3 Riskit ja riskienhallinta toimitusketjuissa 16 3.1 Toimitusketjuissa ilmenevät riskit 17 3.2 Toimitusketjujen riskienhallintaprosessit 18 3.3 Toimitusketjujen resilienssi 21 4 Riskienhallinta toimitusketjussa – toimitusketjun suorituskyvyn näkökulmasta 23 4.1 Toimitusketjujen riskienhallinnan tavoitteet 23 4.2 Riskienhallinta toimitusketjujen suorituskyvyn edistämisessä 27 5 Päätäntä 31 5.1 Pohdinta ja rajoitteet 31 5.2 Johtopäätökset ja jatkotutkimukset 33 Lähteet 35 4 Kuviot Kuvio 1. Toimitusketjun rakenne (mukaillen lähteistä Lee & Billington, 1992, s. 65–66; Beamon, 1998; George & Pillai, 2019, s. 1). 11 Taulukot Taulukko 1. Hakulausekkeet ja valitut tutkimukset. 9 Taulukko 2. Toimitusketjun suorituskykyä mittaavat tekijät sekä niiden kuvaus (mukaillen lähteistä George & Pillai, 2019; Neely ja muut, 1995; White, 1996). 14 Taulukko 3. Riskien lähteet ja niihin liittyvät riskityypit toimitusketjuissa (mukaillen lähteistä Jüttner ja muut, 2010; Shahbaz ja muut, 2019; Tummala ja Schoenherr, 2011). 17 Taulukko 4. Riskienhallintaprosessin vaiheet sekä vaiheiden kuvaukset ja toimenpiteet (mukaillen lähteistä Fan & Stevensson, 2018; Ho ja muut, 2015; Tummala ja Schoenherr, 2011). 19 5 1 Johdanto Toimitusketjujen hallinta on tärkeässä osassa toimitusketjujen suorituskykyä tarkastel- lessa (George & Pillai 2019, s. 1). Georgen ja Pillain (2019, s. 1) mukaan tehokkaalla toi- mitusketjujen hallinnalla mahdollistetaan sujuva tiedon, materiaalin ja rahan virta toimi- tusketjujen toimijoiden välillä. Tehokkaalla toimitusketjun hallinnalla voidaan muun mu- assa vähentää toimitusketjun kustannuksia, parantaa läpimenoaikaa ja mahdollistaa pa- rempi lopputuotteen laatu (Neely ja muut, 1995, s.83; White, 1996). Toimitusketjujen riskienhallinta on osa toimitusketjujen hallintaa ja välttämätön nykyi- sissä toimitusketjuissa, sillä toimitusketjujen hallinta on yhä monimutkaisempaa muun muassa just-in-time strategian, sekä muiden kilpailukyvyn parantamista tavoittelevien toimitusketjustrategioiden myötä (Ghadge ja muut, 2012, s. 314). Monimutkaisuutensa vuoksi toimitusketjut altistuvat yhä helpommin häiriöille, eli riskeille (Ghadge ja muut, 2012, s. 314). Toimitusketjujen riskienhallintaa voidaan pitää toimitusketjujen hallinnan strategisena johtamistoimintona, sillä kasvavan merkityksen vuoksi se vaikuttaa yhä enemmän yritysten operatiiviseen, markkinalliseen ja taloudelliseen suorituskykyyn (Na- rasimhan & Talluri, 2009, s. 114). Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan riskienhallinnan tavoitteita ja nykytilaa eri toimitusketjuissa ja ympäristöissä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan miten ja millä tavoin toimitusketjujen riskienhallinta on yhteydessä toimitusketjujen suorituskykyyn ja toimi- tusketjujen suorituskyvyn edistäjänä. Luvussa 1 johdatellaan lukija aiheeseen sekä esi- tellään tutkimusmenetelmä ja -kysymykset. Luvut 2 ja 3 ovat tutkielman käsiteosioita. Luvussa 2 tarkastellaan toimitusketjujen määritelmää ja suorituskykyä kuvaavia tekijöitä. Luvussa 3 tarkastellaan riskienhallintaan liittyviä määritelmiä. Luku 4 on tutkielman tu- lososio, jossa tarkastellaan aiheen tuoreimpia tutkimuksia riskienhallinnan tavoitteista sekä sen nykyistä roolia toimitusketjujen suorituskyvyn edistäjänä. Luku 5 toimii tutkiel- man päätäntänä ja siinä pohditaan tulososiota käytyjen käsitteiden pohjalta sekä teh- dään tutkielman johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset. 6 1.1 Tutkimuksen tausta ja ajankohtaisuus Toimitusketjuhäiriöt ovat lisääntyneet kilpailun kasvun ja pandemioiden kuten Covid-19 takia (Wicaksana ja muut, 2022, s. 7155). Lisäksi liiketoiminnasta on tullut yhä enemmän ja enemmän riskialttiimpaa ulkoistamisen lisääntymisen, toimitusketjujen globalisaation ja tuotteiden lyhyen elinkaaren vuoksi, mikä johtaa riskialttiimpiin sekä monimutkaisem- piin toimitusketjuihin (Zhao ja muut, 2012, s. 115). Näiden kasvavien häiriöiden ja kilpai- lun kasvun vuoksi, riskienhallinnan tutkiminen toimitusketjuissa on yhä tärkeämpää. Tut- kielman taustalla on toimitusketjuissa kasvanut riskienhallinnan merkitys, sekä potenti- aalisen kilpailuedun saavuttaminen riskienhallintaan liittyvien tutkimusten avulla. Tutki- musprosessin aikana huomattiin riskienhallinnan ja toimitusketjun suorituskyvyn välisiä yhteyksiä tutkivia tutkimuksia olevan yllättävän vähän, joten tutkimusaihe on vielä alku- taipaleillaan. Tutkimusten vähäisyys sekä riskienhallinnan tarpeen kasvaminen huomioi- den tutkielman tälle vuosikymmenelle ajankohtainen. 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tutkia toimitusketjujen riskienhallintaa sekä riskienhallinnan tavoitteita, ja riskienhallinnan merkitystä toimitusketjun suoritus- kyvyn edistäjänä. Tutkimus on rajattu kahteen eri tarkasteltavaan osa-alueeseen: riskien- hallinnan tavoitteisiin ja riskienhallintaan toimitusketjujen suorituskyvyn edistäjänä. Ta- voitteen ja rajauksien pohjalta tutkielman tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: 1. Mitkä ovat toimitusketjujen riskienhallinnan tavoitteet? 2. Kuinka riskienhallinnalla voidaan edistää toimitusketjujen suorituskykyä? 7 Tutkielman tavoitteena on tutkia toimitusketjujen riskienhallintaa monipuolisesti, joten toimitusketjuja ei rajata tietyn tyyppisiin toimitusketjuihin, eikä tietylle alueelle. Riskien- hallintaa tarkastellaan tutkielmassa rajattujen toimitusketjujen suorituskykyä mittaavien tekijöiden eli laadun, ajan, kustannusten, joustavuuden, toimitusvarmuuden sekä tie- donjaon näkökulmista. Lisäksi tutkielma on rajattu tarkastelemaan riskienhallinnan ja toimitusketjun suorituskyvyn välisiä yhteyksiä tutkielmassa esitetyn riskienhallintapro- sessin vaiheiden kautta. 1.3 Tutkimusmenetelmä ja hakustrategiat Tämän kandidaatin tutkielman tutkimusmenetelmänä toimii kuvaileva kirjallisuuskat- saus, sillä se mahdollistaa hyvin olemassa olevan teorian kehittämisen ja arvioinnin (Sal- minen, 2011). Kirjallisuuskatsauksessa kootaan tutkimuksien tuloksia, jotka toimivat pe- rustana uusille tutkimustuloksille (Salminen, 2011). Kuvaileva kirjallisuuskatsaus pitää si- sällään narratiivisen ja integroivan katsauksen (Salminen, 2011). Salmisen (2011) mu- kaan narratiivisella kirjallisuuskatsauksella pyritään antamaan laaja kuva tarkasteltavasta aiheesta, sekä pyritään kuvailemaan tarkasteltavan aiheen historiaa ja kehitystä. Integ- roivaa kirjallisuuskatsausta käytetään kun kuvaillaan ilmiötä monipuolisesti ja sillä tavoi- tellaan uuden tiedon tuottamista jo valmiiksi tutkitusta aiheesta. Tässä tutkielmassa py- ritään tarkastelemaan uusien tutkimusten pohjalta riskienhallinnan vaikutuksia toimitus- ketjun suorituskykyyn ja toimia sen parantamiseksi, joten tutkielman kuvailevana tutki- mustekniikkana käytetään integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman tulososiossa käsiteltävät tutkimukset valittiin kahdella eri hakukierroksella. Ensimmäisen hakukierroksen avulla valittiin tutkimukset, jotka vastaavat ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Toisen hakukierroksen avulla puolestaan valittiin tutkimukset, jotka vastaavat toiseen tutkimuskysymykseen. Tietokantoina käytettiin Google Scholaria sekä Finna tietokantaa. Hakuprosessissa pyrittiin valitsemaan empiirisiä tutkimuksia 8 konkreettisten tulosten keräämiseksi. Lisäksi pyrittiin valitsemaan Julkaisufoorumin kor- kealuokkaisimpia julkaisuja. Ensimmäisen hakukierroksen hakulausekkeeksi muodostui: ("SCRM" OR "supply chain risk management") AND ("goals" OR "objectives" OR "aims" OR "purpose") AND "empi- rical study”. Tällä hakulausekkeella ja tehdyillä rajauksilla saatiin Finna tietokannasta 704 tulosta, sekä Google Scholarista 5860 tulosta. Näistä tutkielmaan tarkasteltaviksi tutki- muksiksi valittiin neljä. Julkaisuvuodeksi rajattiin vuosina 2020–2025 julkaistuja tutki- muksia. Tämän lisäksi Finna tietokannasta tulokset rajattiin artikkeleihin ja kansainväli- siin e-aineistoihin sekä vertaisarvioituihin töihin. Valitut tutkimukset ensimmäisellä ha- kukierroksella olivat Emrouznejad ja muut (2023); Hermoso Orzáez ja Garzón‑Moreno (2022); Wicaksana ja muut (2022); González-Zapatero ja muut (2021). Toisen hakukierroksen hakulausekkeeksi muodostui: "supply chain risk management" AND ("performance" OR "efficiency" OR "effectiveness" OR "flexibility" OR "costs" OR "quality" OR "lead time" OR “information sharing”) AND "empirical study" AND ("con- nections" OR "correlation"). Tällä hakulausekkeella ja tehdyillä rajauksilla saatiin Finna tietokannasta 469 tulosta, sekä Google Scholarista 3380 tulosta. Näistä tutkielmaan tar- kasteltaviksi tutkimuksiksi valittiin neljä. Julkaisuvuodeksi rajattiin vuosina 2020–2025 julkaistuja tutkimuksia. Tämän lisäksi Finna tietokannasta tulokset rajattiin artikkeleihin ja kansainvälisiin e-aineistoihin sekä vertaisarvioituihin töihin. Valitut tutkimukset toi- sella hakukierroksella olivat Jidda Jidda ja muut (2025); Tao ja muut (2025); Waqas ja muut (2023); Zhu & Wu (2022). Taulukossa 1. on esitetty tutkielman hakulausekkeet ja valitut tutkimukset. 9 Taulukko 1. Hakulausekkeet ja valitut tutkimukset. Hakukierros Hakulause Tietokanta Hakutulok- set Valitut tutki- mukset 1. hakukierros ("SCRM" OR "sup- ply chain risk man- agement") AND ("goals" OR "objec- tives" OR "aims" OR "purpose") AND "empirical study" Finna Google Scholar 704 5860 Emrouznejad ja muut, 2023 Hermoso Orzáez ja Garzón‑Mo- reno, 2022 Wicaksana ja muut, 2022 González-Za- patero ja muut, 2021 2. hakukierros "supply chain risk management" AND ("performance" OR "efficiency" OR "ef- fectiveness" OR "flexibility" OR "costs" OR "qual- ity" OR "lead time" OR “information sharing”) AND "empirical study" AND ("connec- tions" OR "correla- tion") Finna Google Scholar 469 3380 Jidda Jidda ja muut, 2025 Tao ja muut, 2025 Waqas ja muut, 2023 Zhu & Wu, 2022 10 2 Toimitusketjut Toimitusketjujen suorituskyky ja hallinta on nykyään yhä enemmän ratkaiseva tekijä or- ganisaatioiden tulosten, tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamisessa (Agus, 2011). Tässä luvussa käsitellään toimitusketjun määritelmää, sen resurssivirtoja, toimitusketjun suorituskykyä mittaavia tekijöitä ja mittausjärjestelmää, sekä toimitusketjuintegraatiota, joka käsittää toimitusketjun toimijoiden välistä yhteistyötä ja on merkittävä käsiteltävä tutkielman tulososion kannalta. Tämä luku on tutkielman ensimmäinen käsiteluku. 2.1 Toimitusketjujen rakenne ja keskeiset käsitteet Toimitusketjujen määritelmä ja rakenne Kirjallisuudesta ilmeni, ettei toimitusketjulla ole yksiselitteistä määritelmää, vaan tulkin- toja on useita. Kuitenkin yleisen ajatuksen mukaan toimitusketjut ovat organisaatioiden verkostoja, jotka koostuvat valmistus- ja jakelukeskuksista, joissa raaka-aineita muute- taan väli- ja lopputuotteiksi, ja lopputuotteita jaetaan asiakkaille (Lee & Billington, 1992; Beamon, 1998; George & Pillai, 2019). Beamonin (1998) mukaan toimitusketjut voi jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: raaka-aineiden hankintaan, näiden muuttamisen lopputuot- teiksi ja lopputuotteiden toimittamisen jälleenmyyjälle. Toisaalta Beamon (1998) sisäl- lytti prosessiin myös käänteisen logistiikan, jossa mukaan tulee myös tuotteiden palau- tus, uudelleenvalmistus ja -jakelu. Georgen ja Pillain (2019, s. 1) mukaan toimitusketju on verkosto, jossa toimijoiden välillä kulkee materiaalia, informaatiota ja rahavirtoja. Heidän mukaansa yleisesti toimitusketjun toimijoihin kuuluu toimittajat, valmistajat, ja- kelijat, tukkukauppiaat ja jälleenmyyjät. Toimijat käsittelevät tilauksia informaation pe- rusteella ja tilaa ylemmältä tasolta (engl. upstream) ja vastaavasti täyttää tilaukset alem- 11 malle tasolle (engl. downstream), missä ylemmän tason toimija on lähempänä alkupe- räistä toimittajaa ja alemman tason toimija lähempänä kuluttajaa (George & Pillai, 2019, s. 1). Toimitusketjun tehtävä on tuottaa lisäarvoa tuotteelle, kuljettamalla ja jatkojalos- tamalla sitä eri toimitusketjun vaiheissa (Janvier-James, 2011, s. 195). Lähteitä Lee & Billington (1992, s. 65–66), Beamon (1998) ja George & Pillai (2019, s. 1) tarkastelemalla, voidaan sanoa toimitusketjun olevan verkosto, joka koostuu raaka-ai- neista, toimittajista, valmistajista, jakelijoista ja jälleenmyyjistä, joiden välillä kulkee ma- teriaali-, informaatio- ja rahavirtoja toimitusketjun molempiin suuntiin. Kuviossa 1 on havainnollistettu toimitusketjun rakenne lähteistä Lee & Billington (1992, s. 65–66), Bea- mon (1998) ja George & Pillai (2019, s. 1) mukaillen. Kuvio 1. Toimitusketjujen rakenne (mukaillen lähteistä Lee & Billington, 1992, s. 65–66; Beamon, 1998; George & Pillai, 2019, s. 1). 12 Toimitusketjuintegraatio Toimitusketjuintegraatiolla tarkoitetaan sitä, missä määrin yritys voi itse sekä yhteis- työssä tärkeimpien toimitusketjun toimijoiden kanssa rakentaa strategiat, menettelyta- vat, käytännöt ja käyttäytymismallit yhteistyökykyiseksi, synkronoiduiksi ja hallittaviksi prosesseiksi, jotta asiakkaiden vaatimukset täytetään (Huo, 2012, s. 597). Toimitusket- juintegraatio koostuu sekä sisäisestä että ulkoisesta integraatiosta (Huo, 2012; Flynn ja muut, 2010). Huon (2012, s.597) mukaan toimitusketjuintegraatio koostuu tarkemmin sisäisestä integraatiosta, toimittajaintegraatiosta ja asiakasintegraatiosta, missä toimit- tajaintegraatio ja asiakasintegraatio ovat ulkoisen integraation osa-alueita. Flynnin ja muiden (2010) mukaan yritysten sisäinen integraatio mahdollistaa myös ulkoisen integ- raation, sillä organisaatioilla tulee olla toimiva sisäinen integraatio, kuten järjestelmä-, prosessi ja dataintegraatio ennen kuin ulkoista integraatiota on mahdollista toteuttaa tehokkaasti. Tämän lisäksi ulkoinen integraatio tarvitsee suhdesitoutumista ja haluk- kuutta integroitua, toimiakseen tehokkaasti. 2.2 Toimitusketjujen suorituskykyä mittaavat tekijät Tutkielman tavoitteena on tutkia riskienhallinnan ja toimitusketjun suorituskyvyn välisiä yhteyksiä. Tätä varten tulee rajata tekijät, mitkä selittävät toimitusketjun suorituskykyä, ja mitä tekijöitä ja osa-alueita tässä tutkielmassa otetaan tarkastelun kohteeksi. Suori- tuskyvyn mittaaminen on prosessi, jossa mitataan sekä olemassa olevan järjestelmän te- hokkuutta, että sen vaikuttavuutta (Beamon, 1998; Neely ja muut, 1995, s. 80). Tehok- kuus toimii mittarina taloudelliseen resurssienkäyttöön tietyn asiakastyytyväisyystason saavuttamiseksi, ja vaikuttavuudella tarkoitetaan sitä, missä määrin asiakkaan vaatimuk- set täytetään (Neely ja muut, 1995, s.80). Tavoitteena on tunnistaa tietoa, jonka avulla päätöksentekijä voi seurata suorituskykyä, havaita edistymistä, kasvattaa motivaatiota ja viestintää sekä diagnosoida ongelmia (Tippayawong ja muut, 2016, s.2). 13 Toimitusketjun suorituskykyyn vaikuttaa useampi tekijä (George ja Pillai, 2019, s.3). Georgen ja Pillain (2019, s.3) mukaan toimitusketjujen monimutkaisuuteen vaikuttavat laitosten ja toimitusketjun vaiheiden lukumäärä sekä materiaali- ja tietovirran rakenne, mikä lisää suorituskykyyn vaikuttavien tekijöiden määrää. Tärkeimpinä tekijöinä toimi- tusketjussa voidaan kuitenkin pitää toimitusketjujen rakennetta, varastojen hallintaa, tiedon jakamista, asiakkaiden kysyntää, ennusteita, toimitusketjun läpimenoaikaa ja tar- kastelujakson pituutta (George ja Pillai, 2019, s.3). Georgen ja Pillain (2019, s. 6) mukaan tiedonjako on suurin toimitusketjun suorituskykyä edistävä tekijä. Tiedon jakaminen toi- mitusketjun toimijoiden välillä auttaa johtajia tekemään parempia päätöksiä, mikä puo- lestaan parantaa koko toimitusketjun suorituskykyä (George ja Pillai, 2019, s.6). Neelyn ja muiden (1995, s.81) mukaan suorituskyvyn mittausjärjestelmä sisältää useita yksittäi- siä mittareita. Tällä koko järjestelmällä pyritään määrittämään tehtyjen toimien tehok- kuus ja vaikuttavuus. Yksittäiset mittarit koostuvat laadusta, ajasta, kustannuksista ja joustavuudesta (Neely ja muut, 1995, s.83; White, 1996). Lisäksi White (1996, s. 55) nos- taa artikkelissaan esiin yksittäiseksi toimitusketjun suorituskykyä kuvaavaksi mittariksi toimitusvarmuuden. Toimitusvarmuus pitää sisällään toimitusketjun ja aikataulujen hal- linnan luotettavuuden sekä toimituslupausten pitävyyden, niiden virheettömyyden ja vii- västysten vähentämisen (White, 1996, s.53). Neelyn ja muiden (1995, s.83) mukaan laa- dun mittari pitää sisällään muun muassa suorituskyvyn, ominaisuuksien, luotettavuuden ja vaatimustason mittaamisen. Aika sisältää valmistuksen läpimenoajan, tuotannon käyt- töönottoon kuluvan ajan, toimitusajan ja määräajan noudattamisen mittaamisen. Kus- tannukset sisältävät valmistukseen, käyttöön ja huoltoon liittyvien kustannuksien sekä tuotteen lisäarvon mittaamisen. Joustavuus puolestaan pitää sisällään muun muassa tuotteen ja sen laadun mittaamisen sekä tuotannon ulostulon määrän ja jaettavuuden mittaamisen. Taulukossa 2 on kuvattu nykyaikaisen toimitusketjun suorituskykyä mittaa- vat tekijät sekä niiden kuvaukset. 14 Taulukko 2. Toimitusketjun suorituskykyä mittaavat tekijät sekä niiden kuvaus (mukaillen lähteistä George & Pillai, 2019; Neely ja muut, 1995; White, 1996). Toimitusketjun suorituskykyä mittaavat tekijät Tekijöiden kuvaus Laatu Suorituskyvyn, ominaisuuksien, luotettavuuden ja vaatimustason käsittely. Aika Läpimenoajan, käyttöönottoon kuluvan ajan sekä toimitus- ja määräajan käsittely. Kustannukset Valmistus-, käyttö- ja huoltokustannusten käsittely. Joustavuus Tuotteen ja sen laadun sekä ulostulon ja jaettavuu- den käsittely. Toimitusvarmuus Aikataulujen hallinnan sekä toimituksen luotetta- vuuden, virheettömyyden ja viivästysten käsittely. Tiedonjako Informaatiovirran kulku ja toimitusketjun toimijoi- den toiminnan koordinointi. Yksittäisten toimitusketjujen suorituskykyä kuvaavien mittareiden lisäksi, suorituskyvyn mittaamiseen kuuluu mittausjärjestelmän sekä sen ulkoisen toimintaympäristön suhde (George & Pillai, 2019; Neely ja muut, 1995; White, 1996). Suorituskyvyn mittaus sisältää nykyään siis sekä ulkoisten, että sisäsäisten tekijöiden mittaamisen (George & Pillai, 2019; Neely ja muut, 1995; White, 1996). Whiten (1996, s.46) mukaan sisäisten tekijöiden mit- taaminen tapahtuu yritysten sisäisistä toimista, esimerkiksi laatua mitattaessa mitataan se suunnitteluvaatimusten perusteella. Ulkoisten tekijöiden mittaamisessa data saadaan puolestaan yrityksen ulkopuolisilta lähteiltä, esimerkiksi laatu mitataan asiakkaiden tar- peiden perusteella. Yritykset keskittyvät entistä enemmän juuri ulkoisien tekijöiden mit- taamisen ja sen kautta suorituskyvyn parantamiseen (White, 1996, s.46). Whiten (1996, s. 46) mukaan sisäisen datan kerääminen on helpompaa, mutta siitä saatava tieto ei vält- tämättä ole niin arvokasta suorituskyvyn edistämisen kannalta, kun taas ulkoisen datan kerääminen on haastavampaa kuin sisäisen, mutta se tarjoaa arvokasta tietoa yrityksille. 15 Riippumatta siitä, onko tieto peräisin sisäisistä vai ulkoisista tekijöistä, data voidaan jakaa subjektiiviseen ja objektiiviseen tyyppiin (White, 1996, s.47). Whiten (1996, s.47) mu- kaan suurin osa yritysten keräämistä tiedoista on objektiivista, mutta kumpaakin tyyppiä tarvitaan suorituskyvyn parantamiseksi. Objektiivisten mittareiden etuna on, ettei niihin vaikuta mittaajan henkilökohtainen kanta, mutta subjektiivinen mittari tarjoaa laajuutta ja monipuolisuutta mittaukseen. Sisäisen ja ulkoisen, sekä subjektiivisen ja objektiivisen jaottelun lisäksi suorituskyvyn mittaamiseen vaikuttaa mitä dataa käytetään ja mistä data kerätään, jotta suorituskyvyn parantaminen olisi tehokkainta (White, 1996, s.48). 16 3 Riskit ja riskienhallinta toimitusketjuissa Toimitusketjujen riskienhallinta tarkoittaa toimitusketjuriskien tunnistamista, arviointia, käsittelyä ja seurantaa sisäisten työkalujen, tekniikoiden ja strategioiden sekä toimitus- ketjun toimijoiden välisen ulkoisen koordinoinnin ja yhteistyön avulla siten, että haavoit- tuvuutta vähennetään ja toiminnan jatkuvuus ja kannattavuus varmistetaan kilpailuedun saavuttamiseksi (Fan & Stevenson, 2018; Gurtu & Johny, 2021). Toimitusketjujen riskienhallinta voidaan jakaa neljään kategoriaan: riskien määrittelyyn, riskihäiriöihin, riskienhallintaan sekä riskien havaitsemiseen ja lieventämiseen (Gurtu & Johny, 2021, s. 4). Emrouznajedin ja muiden (2023) mukaan toimitusketjujen riskienhal- linta puolestaan pitää sisällään riskien arvioinnin, toimitusketjun riskiteeman tunnista- misen, riskitekijöiden tunnistamisen sekä riskienhallinnan. Gurtun ja Johnyn (2021) mu- kaan riskien määrittely helpottaa tunnistamaan riskien todennäköisyyksiä ja vaikutuksia toimitusketjuihin, mikä mahdollistaa tehokkaammat toimitusketjun riskienhallintastra- tegiat. Riskihäiriöillä tarkoitetaan riskiluokkien negatiivisia vaikutuksia toimitusketjun suorituskykyyn ja se toimiikin toimitusketjunhallinnan kestävyyden määritelmänä. Nel- jäntenä kategoriana oli riskien havaitseminen ja lieventäminen. Tämä käsittelee riskien- hallintastrategioita häiriöiden ehkäisemiseksi ja hallinnaksi. Jüttner ja muut (2003, s. 201) esittävät toimitusketjujen riskienhallinnan koostuvan riskien lähteistä, riskien seurauk- sista toimitusketjuun, toimitusketjusta sekä toimitusketjujen riskien vähentämisstrategi- oista. Tämä luku on tutkielman toinen käsiteluku ja tässä luvussa käsitellään olevassa olevan kirjallisuuden pohjalta toimitusketjuissa ilmeneviä riskejä sekä niiden vaikutuksia toimi- tusketjun toimintaan sekä toimitusketjujen riskienhallintaprosessin kulkua ja sen vai- heita. Luvun lopussa määritellään toimitusketjun resilienssi, joka on yksi merkittävim- mistä riskienhallinnan elementeistä (Ponomarovi & Holcomb 2009, s. 130) ja tämän vuoksi esittää isoa roolia myös tässä tutkielmassa. 17 3.1 Toimitusketjuissa ilmenevät riskit Toimitusketjuriski on tapahtuma, joka vaikuttaa haitallisesti toimitusketjun toimintoihin ja tämän takia myös toimitusketjun tavoiteltuun suorituskykyyn (Tummala & Schoenherr, 2011, s. 474). Riskien lähteet voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: ympäristöriskien lähteisiin, verkoston aiheuttamiin riskeihin ja organisaatiollisiin riskien lähteisiin (Jüttner ja muut, 2010, s. 202). Jüttnerin ja muiden (2010) mukaan ympäristöriskien lähteet kä- sittävät epävarmuudet toimitusketjun ja sen ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta. Näitä ovat esimerkiksi onnettomuudet, poliittiset toimet ja luonnon ääri-ilmiöt. Verkos- ton aiheuttamilla riskeillä tarkoitetaan organisaatioiden välisiä toimia toimitusketjun si- sällä (Jüttner ja muut, 2010, s. 202). Näitä riskejä ovat esimerkiksi logistiset riskit, yhteis- työhön liittyvät riskit sekä taloudellisiin tekijöihin liittyvät riskit (Shahbaz ja muut, 2019, s.4302). Organisaatiolliset riskien lähteet käsittävät esimerkiksi toimittajiin, prosesseihin ja kysyntään liittyvät riskit (Shahbaz ja muut, 2019, s.4302). Taulukossa 3 on esitetty toi- mitusketjuissa ilmenevien riskien lähteet ja niihin liittyvät riskityypit. Taulukko 3. Riskien lähteet ja niihin liittyvät riskityypit toimitusketjuissa (mukaillen läh- teistä Jüttner ja muut, 2010; Shahbaz ja muut, 2019; Tummala ja Schoenherr, 2011). Riskien lähteet Riskityypit Ympäristö Onnettomuuksiin liittyvät riskit, poliittisiin toimiin liittyvät riskit, luonnon ääri-ilmiöihin liittyvät riskit ja alueelliset riskit. Verkosto Logistiset riskit, yhteistyöhön liittyvät riskit, talou- delliset riskit, systeemin riskit ja jakelun riskit. Organisaatio Valmistusriskit, kapasiteettiriskit, prosesseihin, ky- syntään liittyvät riskit, hankinnan riskit ja viivästys- riskit. 18 Shahbaz ja muut (2019, s. 4302) luokittelevat artikkelissaan toimitusketjujen riskit sisäi- siin ja ulkoisiin riskeihin. Näistä sisäiset riskit jaetaan organisaatiolle sisäisiin riskeihin sekä organisaatiolle ulkoisiin, mutta kuitenkin toimitusketjulle sisäisiin riskeihin. Tumma- lan ja Schoenherrin (2011, s. 475) mukaan toimitusketjuriskit voidaan puolestaan jakaa kysynnän riskeihin, viivästysriskeihin, jakelun riskeihin, inventaarioriskeihin, valmistusris- keihin, kapasiteettiriskeihin, hankintariskeihin, systeemiin liittyviin riskeihin, alueellisiin riskeihin sekä kuljetukseen liittyviin riskeihin. Toimitusketjuissa ilmenevillä riskeillä on negatiivinen vaikutus toimitusketjuintegraati- oon vaikuttamalla toimittajaintegraatioon, asiakasintegraatioon sekä sisäiseen integraa- tioon (Zhao ja muut, 2013, s. 118). Zhaon ja muiden (2013, s. 118) mukaan negatiivisesti toimitusketjuintegraatioon vaikuttamalla, riskit vaikuttavat negatiivisesti lopulta epäsuo- rasti myös yrityksen kilpailulliseen suorituskykyyn, asiakastyytyväisyyteen sekä aikatau- lujen saavuttamiseen. Kilpailullinen suorituskyky koostuu toimitusketjun suorituskykyä- kin mittaavista tekijöistä kuten kustannuksista, laadusta, joustavuudesta, toimituksista, läpimenoajasta, tuotekehityksestä ja asiakaspalvelusta (Zhao ja muut, 2013, s. 118). Pha- min ja muiden (2023) mukaan toimitusketjun riskeillä on havaittu olevan myös toimitus- ketjun ja yrityksen suorituskyvyn suhteen lopulta positiivisia vaikutuksia yritysten kiin- nittäessä enemmän huomiota riskienhallintaan ja kehittämällä toimitusketjuintegraa- tion käytänteitä. 3.2 Toimitusketjujen riskienhallintaprosessit Viimeisten vuosikymmenten aikana on kehitetty useita määrällisiä sekä laadullisia toimi- tusketjujen riskienhallinta menetelmiä sekä työkaluja parempaan riskienhallintaan (Ho ja muut, 2015, s. 5038). Riskienhallintaprosessi koostuu riskien tunnistamisesta, riskien arvioinnista, riskien vähentämisestä sekä riskien seurannasta (Ho ja muut, 2015; Tum- mala & Schoenherr, 2011). Prosessin ensimmäinen vaihe on riskien tunnistaminen, josta 19 edetään riskien arviointiin, tästä riskien vähentämiseen ja prosessin lopuksi suoritetaan riskien seuranta (Ho ja muut, 2015; Tummala & Schoenherr, 2011. Tummala ja Schoen- herr (2011, s. 477) esittävät artikkelissaan riskien tunnistamisen ja arvioinnin väliin sijoit- tuvan riskien mittaaminen, jonka pohjalta riskejä arvioidaan. Ho ja muut (2015, s. 5038) esittävät riskien mittaamisen kuuluvan riskientunnistamisvaiheiseen, sekä sen sisältävän kvalitatiivisia tai kvantitatiivisia menetelmiä. Fan ja Stevenson (2018, s. 213) kirjoittivat artikkelissaan riskienhallintaprosessin alkavan niin ikään riskien tunnistamisesta ja sisäl- tävän riskien arvioinnin ja seuraamisen samassa etenemisjärjestyksessä kuin Hon ja mui- den (2015) sekä Tummalan ja Schoenherrin (2011) artikkeleissa. Riskien vähentämisen sijaan, samalla paikalla prosessin etenemisjärjestyksessä Fan ja Stevenson (2018, s. 213) ehdottavat olevan riskien käsittelyn. Heidän mukaansa riskien käsittely kuitenkin pitää sisällään muun muassa riskien vähentämisen, niiden välttämisen sekä näiden saavutta- miseksi ehdotetut ja käyttöönotetut strategiat. Taulukossa 3 on esitetty riskienhallinta- prosessin vaiheet sekä vaiheiden kuvaukset ja toimenpiteet. Taulukko 4. Riskienhallintaprosessin vaiheet sekä vaiheiden kuvaukset ja toimenpiteet (mukaillen lähteistä Fan & Stevensson, 2018; Ho ja muut, 2015; Tummala ja Schoenherr, 2011). Riskienhallintaprosessin vaiheet Prosessin vaiheiden kuvaukset ja toimenpiteet Riskien tunnistaminen Riskityyppien ja tekijöiden sekä riskien lähteiden ja nii- hin ajavien tekijöiden tunnistaminen. Riskien arviointi Riskien todennäköisyyksien löytäminen ja riskien prio- risointi. Riskien käsittely Riskien hyväksyminen, välttäminen, siirtäminen ja lie- ventämisen sekä näihin liittyvien strategioiden suun- nittelu, vertailu ja arviointi. Riskien seuranta Riskienhallintatoimien edistymisen tarkastelu ja tarvit- taviin korjaaviin toimenpiteisiin ryhtyminen. 20 Riskienhallintaprosessiin ajaa toimitusketjun ulkoiset ja sisäiset tekijät (Fan & Stevenson, 2018; Tummala & Schoenherr, 2011). Sisäisiin tekijöihin lukeutuu esimerkiksi aikaisempi riskienhallinnan kokemus, tämänhetkinen tilanne ja riskienhallinnalla saavutettavat ta- voitteet (Tummala & Schoenherr, 2011, s.477). Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi muut- tuvat markkinat, kilpailutilanteen muutokset sekä säädöksiin liittyvät muutokset (Tum- mala & Schoenherr, 2011, s.477). Tummalla ja Schoenherr (2011, s.477) jakavat riskien- hallintaprosessin kolmeen eri jaksoon. Ensimmäiseen jaksoon kuuluu riskien tunnistami- nen mittaus ja tarkastelu, toiseen jaksoon kuuluu riskien arviointi ja vähentäminen ja kolmanteen jaksoon riskien seuraaminen. Näiden kolmen jakson aikana pyritään teke- mään toimitusketjuun liittyvät päätökset esimerkiksi laatuun, tehokkuuteen tai kilpailu- kykyyn liittyen. Riskien tunnistamisella pyritään tunnistamaan toimitusketjujen riskityypit ja/tai riskite- kijät kvalitatiivisten tai kvantitatiivisten menetelmien avulla (Ho ja muut, 2011, s. 5038). Fanin ja Stevensonin (2018, s. 213) mukaan riskien tunnistaminen pitää sisällään toimi- tusketjun riskeihin ajavat tekijät, riskien lähteet, riskityyppien luokittelun, näihin tekijöi- hin liittyvät ehdotetut strategiat sekä toteutuneet strategiat. Riskien arvioinnin tavoitteena on löytää riskien todennäköisyydet arvioimalla epävar- muuksia käyttäen objektiivista, tai tarvittaessa subjektiivista dataa (Tummala & Schoen- herr, 2011, s.478). Riskien arviointi pitää sisällään riskien priorisoinnin, riskien keskinäi- sen suhteen, sekä näihin liittyvät ehdotetut ja toteutuneet strategiat (Fan & Stevenson, 2018, s.213). Priorisointi voidaan määrittää ilmenevien riskien todennäköisyyksien lisäksi niiden ja merkittävyyksillä (Hu ja muut, 2011, s. 5038). Riskien käsittely koostuu riskien hyväksymisestä, riskien välttämisestä, riskien siirtämi- sestä, riskien lieventämisestä sekä niiden ehdotetuista ja toteutuneista strategioista, lie- ventämisen mahdollistajista ja edeltävistä tekijöistä, lieventämisstrategioiden vertailusta 21 ja arvioinnista sekä riskin jakamisesta (Fan ja Stevenson, 2018, s.213). Riskien lieventä- misstrategioiden tavoitteena on riskisuunnittelu, eli toimintasuunnitelman kehittäminen riskien rajaamiseksi ja hallitsemiseksi (Tummala & Schoenherr, 2011, s.479). Riskien seurannan tarkoituksena on tarkastella toteutuneiden riskien vastaisen toimien suunnitelmien edistymistä sekä tarvittaessa ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin (Tummala & Schoenherr, 2011, s.480). Tummalan ja Schoenherrin (2011, s. 480) mukaan riskien seurannan avulla voidaan tunnistaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja kehittää riskien- hallintaprosessia. Tämän lisäksi seuranta pitää sisällään myös havaittujen poikkeamien ja häiriöiden raportoinnin. 3.3 Toimitusketjujen resilienssi Toimitusketjun resilienssi on merkittävä riskienhallintaan liittyvä tekijä, jolla voidaan vai- kuttaa toimitusketjun suorituskykyyn (Zhu & Wu, 2022; Jidda Jidda ja muut, 2025). Toi- mitusketjun resilienssillä tarkoitetaan kykyä reagoida häiriön aiheuttamiin negatiivisiin vaikutuksiin sekä toimitusketjun kykyä palautua hyväksyttävässä ajassa alkuperäiseen tai toivottuun tilaan häiriön jälkeen (Tukamuhabwa ja muut, 2015, s. 5596). Ponomarovin ja Holcombin (2009, s. 129) mukaan palautumiskyvyn lisäksi resilienssin tärkeitä osa-alu- eita ovat myös toimitusketjun sopeutumiskyky ulkoisiin muutoksiin, toimitusketjun jous- tavuus ja sen ylläpito. Ponomarovin ja Holcombin (2009, s. 130) mukaan resilienssi on riskienhallinnan yksi kes- keisimmistä elementeistä ja käsitteleekin useita riskityyppejä toimitusketjujen riskien- hallintaprosessissa. Toimitusketjun resilienssikyvykkyyden vaikutus ei myöskään ole itse- näinen, vaan resilienssikyvykkyys riippuu yrityksen käyttämistä riskienhallintastrategi- oista (Um & Han, 2021, s. 249). Umin ja Hanin (2021, s. 249) mukaan riskienhallinta ja resilienssi toimivat käsikädessä ja riskienhallintastrategiat moderoivat riskien ja resiliens- 22 sikyvykkyyden välistä suhdetta. Toimitusketjun resilienssillä on myös positiivinen vaiku- tus toimitusketjun riskienhallintaan (Al-Khatib, 2025). Al-Khatibin (2025) mukaan toimi- tusketjun resilienssistrategiat auttavat kehittämään ennakoivia toimenpiteitä, vastaa- maan häiriöihin ja palauttamaan toimitusketjun normaalin toiminnan. Yleisimmin toimi- tusketjujen resilienssistrategiat liittyvät toimitusketjun joustavuuden lisäämiseen, redundanssin luomiseen, yhteistyöllisten toimitusketjun toimijoiden välisten suhteiden luomiseen sekä toimitusketjun ketteryyden parantamiseen (Tukamuhabwa ja muut, 2015, s. 5604). 23 4 Riskienhallinta toimitusketjussa – toimitusketjun suoritusky- vyn näkökulmasta Tässä tutkielmassa tutkitaan toimitusketjujen riskienhallinnan päätavoitteita ja toimitus- ketjun suorituskyvyn edistämistä riskienhallinnan avulla. Tämä luku on tutkielman tulo- sosio ja siinä tarkastellaan alan uusimpien tutkimuksien tuloksia liittyen tutkimuskysy- myksiin. Tutkimustulokset perustuvat luvussa 1.3 esitettyihin artikkeleihin. Tulososio on jaettu kahteen eri alalukuun. Ensimmäisessä alaluvussa keskitytään toimitusketjuissa il- mentyvien riskien hallinnan tavoitteisiin ja päämääriin. Tässä alaluvussa esitetään eri te- kijöitä mitä riskienhallinnalla tavoitellaan ja pyritään saavuttamaan toimitusketjun eri osissa. Toisessa alaluvussa keskitytään toimitusketjujen riskienhallintaan toimitusketjun suorituskyvyn näkökulmasta. Tässä alaluvussa puolestaan esitetään konkreettisia tulok- sia riskienhallinnan vaikutuksista toimitusketjun suorituskykyyn, sekä näiden kahden te- kijän välisiä yhteyksiä. 4.1 Toimitusketjujen riskienhallinnan tavoitteet Toimitusketjujen riskienhallinnan pääsääntöinen tavoite on minimoida toimitusketjuissa ilmeneviä riskejä ja vaikuttaa tällä toimitusketjun suorituskykyyn (Emrouznejad ja muut, 2023; Hermoso Orzáez ja Garzón‑Moreno, 2022; Wicaksana ja muut, 2022). González- Zapatero ja muut (2021) esittivät artikkelissaan toimitusketjujen riskienhallinnalla tavoi- teltavan muun muassa toimitusketjujen joustavuuden ja asiakastyytyväisyyden lisää- mistä, häiriöiden, haavoittuvuuden, kustannusten, varastojen ja virheiden määrän vä- hentämistä, laadun, oikea-aikaisuuden ja reagointikyvyn parantamista sekä sääntöjen ja määräysten noudattamisen varmistamista. 24 Hermoso-Orzáezin ja Garzón‑Morenon (2022) mukaan riskienhallinta mahdollistaa ris- kien tunnistamisen, niiden analysoinnin sekä vaikutuksen. Hermoso-Orzáezin ja Garzón‑Morenon (2022) työ tarjosi riskienhallintamenettelyn, jota sovelletaan synkro- noituihin toimitusketjuihin. Työssä päätellään toimitusketjua arvotettavan yleisesti toi- mitusketjun haavoittuvuuden ja resilienssin kautta, joita riskienhallinnalla voidaan hallita. Riskienhallinta puolestaan mahdollistaa yrityksen tulevaisuuden turvaamisen ja kilpailu- kyvyn ylläpitämisen (Emrouznejad ja muut, 2023; Hermoso-Orzáez ja Garzón‑Moreno, 2022). Hermoso-Orzáezin ja Garzón‑Morenon (2022) työssä todettiin riskienhallinnan mahdollistavan riskien tunnistamisen, niiden analysoinnin sekä määrällisen arvioinnin käyttämällä eri riskienhallintatekniikoita. Tällä mahdollistetaan riskien välttäminen, lie- ventäminen ja eliminointi. Työn tulosten mukaan riskienhallinnalla mahdollistetaan myös nopeampi ja vähemmän vaativampi reagointi hätätilanteessa. Riskienhallinta on jatkuva prosessi, jolla tavoitellaan koko toimitusketjun toimijoiden vä- lisen joustavuuden kasvattamista (Hermoso-Orzáez ja Garzón‑Moreno, 2022). Lisäksi ris- kienhallinnalla tavoitellaan nykyisessä, globalisoituneessa ja monimutkaisessa liiketoi- mintaympäristössä, kilpailukyvyn ylläpitämisen lisäksi myös pitkän aikavälin menestystä (Emrouznejad ja muut, 2023). Hermoso-Orzáezin ja Garzón‑Morenon (2022) työssä to- detaan toimitusketjun toimijoiden välisen kommunikaation ja tiedon jaon olevan keskei- siä riskien tunnistamis- ja käsittelyprosesseissa. Näillä prosesseilla puolestaan on merkit- tävä vaikutus koko toimitusketjun suorituskykyyn. Lisäksi huolellisesti suunnitelluilla ja valmistelluilla riskienhallintaprosesseilla, ja näille omistetun osaston perustamisella sekä vahvalla kommunikaatiolla pystytään saavuttamaan aikaisemmin mainitsemat riskien välttäminen, lieventäminen tai eliminointi, riippumatta riskien luonteesta (Her- moso-Orzáez ja Garzón‑Moreno, 2022). Emrouznejad ja muut (2023) tutkivat artikkelissaan riskienhallinnan keskeisiä teemoja sekä trendejä, ja näihin liittyviä tekijöitä. Artikkelissa tunnistetaan kolme eri rikityyppiä toimitusketjuissa, joihin riskienhallintastrategioilla pyritään vaikuttamaan. Näitä riski- 25 tyyppejä ovat ympäristöön, verkostoon ja organisaatioon liittyvät riskit. Artikkelissa to- detaan riskien välttämisen, niiden hallitsemisen, yhteistyön ja toimitusketjun joustavuu- den olevan keskeisiä riskienhallintastrategioita. Emrouznejad ja muut (2023) nostavat artikkelissa esiin myös koneoppimisen (engl. Machine Learning) potentiaalin toimitusketjujen riskienhallinnassa. Artikkelissa tode- taan koneoppimisen mahdollistavan lisää joustavuutta, vasteaikaa, luotettavuutta ja tarkkuutta toimitusketjuissa. Joustavuus, vasteajan, luotettavuuden sekä tarkkuuden pa- rantaminen onkin toimitusketjujen riskienhallinnassa tavoitettavia osa-alueita (Em- rouznejad ja muut, 2023). Emrouznejadin ja muiden (2023) artikkelissa todettiin myös, että riskien vähentämiseksi tulisi saavuttaa tarvittava kypsyystaso yrityksen kilpailukyvyn, operatiivisen reaktiokyvyn, päätöksentekokyvyn, seurantakyvyn ja kestävyyden standar- dointi tasoilla. González-Zapatero ja muut (2021) tutkivat artikkelissaan toimitusketjujen riskienhallin- tastrategioiden valintojen merkitystä eri yritysten omiin tarpeisiinsa ja näiden kahden tekijän välistä sopivuutta toisiinsa. Aiempi kirjallisuus kertoo toimitusketjun riskienhal- linnan tavoitteena olevan löytää oikeat riskienhallintastrategiat yritysten omiin riskien- hallinnan tarpeisiin nähden (González-Zapatero ja muut, 2021). González-Zapatero ja muut (2021) yhdistävät artikkelissaan riskienhallintastrategioiden ja yritysten tarpeiden sopivuuteen kaksi teoreettista näkökulmaa: sopivuuden profiilin poikkeamana ja sopi- vuuden maltillisuutena. Näistä sopivuus profiilin poikkeamana mahdollistaa riskienhal- linnan epäjohdonmukaisuuden ja riskienhallinnan tehokkuuden käsitteiden käyttöön- oton. Sopivuuden maltillisuus tarkastelee näiden kahden käsitteen välistä yhteyttä, tar- kemmin, riskienhallinnan epäjohdonmukaisuuden negatiivisia vaikutuksia riskienhallin- nan tehokkuuteen. Tulokset osoittivat, että riskienhallinnan epäjohdonmukaisuus vä- hentää riskienhallinnan tehokkuutta, eli näiden kahden muuttujan välillä on negatiivinen korrelaatio. Tämä tarkoittaa, että olosuhteisiin paremmin sopiviin riskienhallintastrategi- 26 oihin investoimalla saadaan parempia tuloksia riskienhallinnan näkökulmasta, kuin in- vestoimalla strategioihin, jotka eivät sovi olosuhteisiin (González-Zapatero ja muut, 2021). Nykyaikaiset toimitusketjut kohtaavat monia erilaisia riskejä, jotka johtuvat yhä ennen- näkemättömimmistä riskitekijöistä (Wicaksana ja muut, 2022). Wicaksanan ja muiden (2022) tutkimuksessa tarkasteltiin toimitusketjujen riskienhallinnan nykytilaa ja kehi- tystä viime vuosikymmenen aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin 345 vertaisarvioitua ja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Toimitusketjujen riskienhallinta esitettiin tutkimuk- sessa prosessina, jossa riskit luokitellaan niiden ominaispiirteiden, sijainnin ja vaikutus- ten perusteella. Kolmitasoinen jaottelu auttaa riskienhallintaprosessia arvioimalla ris- kien todennäköisyyttä, niiden leviämistä sekä määrittämään niiden toteutumisesta ai- heutuvien vahinkojen laajuuksia. Ominaispiirteet käsittelevät riskin ulkoisia ja sisäisiä sekä tahallisia ja tahattomia piirteitä (Wicaksana ja muut, 2022). Riskien sijainti käsitte- lee puolestaan riskin paikkaa muun muassa toimitusketjun toimitus-, valmistus-, infor- maatio-, hyödyke-, raha- tai kysyntäosioissa (Wicaksana ja muut, 2022). Riskien vaiku- tukset käsittelevät riskien sosiaalisia vaikutuksia, ympäristövaikutuksia sekä taloudellisia vaikutuksia (Wicaksana ja muut, 2022). Wicaksanan ja muiden (2022) tutkimuksen toinen keskeinen tulos on viiden nousevan, toimitusketjujen riskienhallintaan liittyvän tutkimusaiheryhmän nousu. Tutkimuksen vii- teen nousevaan aiheryhmään kuuluu riskien huomioiminen toimitusketjuverkoston suunnitteluvaiheessa, toimitusketjujen toimijoiden ominaisuuksien rooli toimitusketju- jen riskienhallinnan käytännöissä, kestävien toimitusketjujen riskienhallinta, riskien le- viäminen ja heijastuminen toimitusketjuissa sekä joustavuuteen ja redundanssiin perus- tuvat strategiat toimitusketjujen riskienhallinnassa. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoitta- vat, että erityisesti joustavuuteen ja redundanssiin perustuvat strategiat toimitusketjun resilienssin parantamiseksi ovat viime vuosikymmenen aikana nousseet keskeisiksi kei- noiksi pitkäaikaisten ja epävarmojen kriisien hallitsemiseen. 27 4.2 Riskienhallinta toimitusketjujen suorituskyvyn edistämisessä Toimitusketjujen riskienhallinnalla on selkeä vaikutus toimitusketjun suorituskykyyn (Hermoso-Orzáez ja Garzón‑Moreno, 2022; Jidda Jidda ja muut, 2025; Tao ja muut, 2025; Waqas ja muut, 2023; Zhu & Wu, 2022). Jidda Jiddan ja muiden mukaan riskienhallinnan hyödyntämisen keskeinen näkökulma on se, kuinka sen avulla voidaan vahvistaa yritys- ten valmiuskykyä. Erityisesti resilienssi on valmiuskyvyn keskeinen tekijä toimitusketjun suorituskyvyssä (Jidda Jidda ja muut, 2025; Zhu & Wu, 2022). Riski on merkittävä negatiivinen tekijä toimitusketjun suorituskyvylle (Tao ja muut, 2025; Zhu & Wu, 2022; Jidda Jidda ja muut, 2025; Waqas ja muut, 2023). Taon ja muiden (2025) tutkimuksessa perehdyttiin nimenomaan toimitusketjuriskeihin ja niiden vaikutuksista toimitusketjun suorituskykyyn. Tutkimuksessa organisaation suorituskykyä mitattiin muun muassa toimitusketjujen häiriöillä, taloudellisella tappiolla ja toiminnallisella epä- vakaudella. Tutkimuksen tulos kerättiin autovalmistajien toimitusketjun työntekijöille suunnatulla kyselyllä. Kyselyn dataa analysointiin PLS-SEM-menetelmän (engl. Partial Least Squares Structural Equation Modeling) avulla, jolla voidaan tarkastella monimut- kaisia yhteyksiä eri muuttujien välillä (Tao ja muut, 2025). Tutkimuksessa todettiin kor- kean riskin omaavilla yrityksillä olevan alhaisempi operatiivinen tehokkuus ja heikompi taloudellinen vakaus. Tutkimuksessa todettiin myös, että toimittajien epäluotettavuus, kysynnän vaihtelu ja talouden epävarmuus voi johtaa viivästyksiin, kustannusten kas- vuun ja varastojen vähenemiseen, millä puolestaan on vaikutusta asiakastarpeiden täyt- tämiseen, kustannustehokkuuden ylläpitämiseen ja toimitusvarmuuteen. Taon ja muiden (2025) tutkimuksen data korostaa toimitusketjujen riskienhallinnan mer- kitystä organisaatiolle. Riskienhallinta vaikuttaa organisaation suoritukseen toimitusket- juintegraation kautta (Tao ja muut, 2025). Taon ja muiden (2025) tutkimus keskittyy toi- mitusketjujen riskienhallintaan juuri parempien integraatiokäytäntöjen avulla. Tehok- kuuden varmistamiseksi, organisaatioiden tulisi edistää yhteistyötä toimittajien kanssa 28 ja edistää tiedonjakoa sekä analytiikkaa toimintaketjuissa (Tao ja muut, 2025). Yhteistyö toimitusketjun toimijoiden kanssa näkyy parempana toimitusketjun suorituskyvyllä luot- tamuksen avulla (Jidda Jidda ja muut, 2025). Riskienhallinnalla voidaan lisätä nimen- omaan toimijoiden, kuten asiakkaiden välistä luottamusta mikä heijastuu parempana toimitusketjun suorituskykynä (Jidda Jidda ja muut, 2025). Toimitusketjujen suorituskyky on heikentynyt viime vuosina toistuvien luonnonkatastro- fien, koronapandemian, poliittisen turbulenssin, haavoittuvamman globaalin toimitus- ketjun ja monimutkaisen liiketoimintaympäristön vuoksi (Zhu & Wu, 2022). Zhu ja Wu (2022) tutkivat tutkimuksessaan toimitusketjun resilienssiä, kestävyyttä ja suorituskykyä, sekä toimitusketjun resilienssin merkitystä toimitusketjun suorituskykyyn. Tutkimus suo- ritettiin 21 yritykselle käyttämällä 200 kyselylomaketta ja rakenteellista yhtälömallia. Toimitusketjun resilienssillä on selkeä positiivinen vaikutus toimitusketjun suoritusky- kyyn (Zhu & Wu, 2022; Jidda Jidda ja muut, 2025). Zhu ja Wu (2022) totesivat tutkimuk- sessaan resilienssillä olevan vaikutusta toimitusketjun kestävyyteen, taloudelliseen kes- tävyyteen, sosiaaliseen kestävyyteen ja ympäristön kestävyyteen. Yhteys etenkin talou- delliseen kestävyyteen on tutkimuksen tulosten mukaan erittäin selkeä, vaikutuskertoi- men (β) ollessa 0,905. Tämän lisäksi tutkimus osoitti, että toimitusketjun kestävyydellä on niin ikään selkeä positiivinen vaikutus toimitusketjun suorituskykyyn. Vaikka toimitus- ketjun resilienssillä on vaikutus toimitusketjun suorituskykyyn, sillä ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä (Zhu & Wu, 2022). Resilienssin vaikutus toimitusketjun suorituskykyyn näkyy vahvana epäsuorana yhteytenä toimitusketjun resilienssin välityksellä (Zhu & Wu, 2022). Zhun ja Wun (2022) tutkimuksessa epäsuora yhteys toimitusketjun resilienssin ja tehokkuuden välillä on vaikutuskertoimeltaan β = 0,637. Jidda Jiddan ja muiden (2025) tutkimus osoitti riskienhallinnan ja suorituskyvyn välillä olevan merkittävä epäsuora yh- teys (β = 0,128 ja p = 0,005). Tutkimuksessa riskienhallinnan ja suorituskyvyn välittävänä tekijänä toimii resilienssi. Epäsuora yhteys riskienhallinnan ja toimitusketjun suoritusky- vyn välillä on kuitenkin vain osittainen, ja että riskienhallinnalla itsessään jo oli osittainen suora yhteys toimitusketjun suorituskykyyn. 29 Resilienssin lisäksi riskienhallinnan ja toimitusketjun suorituskyvyn välisen yhteyden se- littäjänä toimii toimitusketjujen toimijoiden välinen tiedonhallinta (Waqas ja muut, 2023). Wagas ja muut (2023) tarkastelivat tutkimuksessaan riskienhallinnan välittävää vaikutusta toimitusketjun riskien vaikutuksen vähentämisessä ja toimitusketjun suoritus- kyvyn parantamisessa, sekä tiedonhallinnan moderoivaa roolia toimitusketjun riskien ja niiden hallinnan välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää toimitusketjun riskien ja sen suorituskyvyn välinen yhteys (H1), todistaa, että mitä suuremmat toimitusketjun riskit ovat, sitä todennäköisemmin yritys ryhtyy riskienhallintatoimenpiteisiin (H2), havaita ris- kienhallinnan ja toimitusketjun suorituskyvyn välinen yhteys (H3), havaita riskienhallinta välittävänä suhteena toimitusketjun riskien ja suorituskyvyn välillä (H4) sekä havaita tie- donhallinnan moderoivaa suhdetta riskien ja riskienhallinnan välillä (H5). Tutkimuksessa riskienhallinta oli jaettu riskien arviointiin, riskien lieventämisstrategiaan sekä riskien tunnistamiseen. Tutkimuksessa toimitusketjun suorituskykyä kuvaaviksi tekijöiksi rajat- tiin toimitusketjun reagointikyky, joustavuus, tehokkuus ja laatu. Wagasin ja muiden (2023) tutkimuksen tulokset osoittavat, että riskien arvioinnilla on kohtalainen vaikutus (β = 0,228 ja p= 0,000) ja riskien lieventämisstrategialla on merkit- tävä vaikutus (β = 0,343 ja p= 0,000) toimitusketjun suorituskykyyn. Tutkimuksen mu- kaan kuitenkaan riskien tunnistamisella itsessään on heikko vaikutus (β = 0,117 ja p= 0,096) toimitusketjun suorituskykyyn. Riskien arvioinnilla ja lieventämisstrategialla on myös välittävä vaikutus, kun taas riskien tunnistamisella ei ole selkeää välittävää vaiku- tusta riskien ja toimitusketjun suorituskyvyn välillä (Waqas ja muut, 2023). Lisäksi tutki- muksen tulokset osoittavat toimitusketjun riskeillä olevan selkeä negatiivinen vaikutus riskienhallinnan kaikkiin osa-alueisiin ja toimitusketjun suorituskykyyn. Wagasin ja mui- den (2023) tutkimuksen tulokset osoittavat myös tiedonhallinnan vaikuttavan hieman riskien arviointiin ja olevan vähäinen riskien tunnistamiseen ja niiden lieventämisstrate- giaan. Lisäksi tiedonhallinta moderoi korrelaatiota toimitusketjun riskien ja riskien arvi- oinnin välillä sekä toimitusketjun riskien ja riskien tunnistamisen välillä, mutta ei riskien ja riskienhallintastrategian välillä (Waqas ja muut, 2023). 30 Jidda Jiddan ja muiden (2025) tutkimuksessa perehdyttiin yritysten kokonaisvaltaisen ris- kienhallinnan vaikutuksia toimitusketjun suorituskykyyn. Tutkimuksessa kokonaisvaltai- nen riskienhallinta jaettiin riskienhallintaprosessiin, sisäiseen riskienhallintaan sekä ris- kien lieventämiseen. Tutkimusaineisto kerättiin yrityksen johtoon kuuluvilta henkilöiltä ja analysoitiin rakenteellisen yhtälömallinnuksen avulla. Tutkimus osoittaa, että koko- naisvaltaisen riskienhallinnan kaikilla kolmella osa-alueilla on merkittä positiivinen vai- kutus toimitusketjun suorituskykyyn. Tutkimus osoitti lisäksi sisäisen riskienhallinnan ja riskien lieventämisen yhteydet suorituskyykyyn olevan resilienssin ja suorituskyvyn vä- listä yhteyttäkin (β = 0,128 ja p = 0,005) voimakkaampi (β = 0,205 ja p= 0,000) ja (β = 0,267 ja p= 0,000). 31 5 Päätäntä Tutkielman tavoitteena oli löytää vastaus esitettyihin tutkimuskysymyksiin: ”Mitkä ovat toimitusketjujen riskienhallinnan tavoitteet?” sekä ”Kuinka riskienhallinnalla voidaan edistää toimitusketjun suorituskykyä?” Tässä luvussa pohditaan tutkielman tuloksia tut- kielman käsite- ja tulososion avulla. Luvun lopussa esitetään tutkielman johtopäätökset ja yhteenveto sekä vastataan tutkielman alussa esitettyihin tutkimuskysymyksiin sekä esitetään mahdollisia jatkotutkimusaiheita liittyen kandidaatintutkielmaan. 5.1 Pohdinta ja rajoitteet Tutkielman tulososion ensimmäisessä alaluvussa käsiteltiin riskienhallinnan tavoitteita ja päämääriä toimitusketjuissa. Tulososion ensimmäiseen alalukuun valittiin neljä tieteel- listä sekä vertaisarvioitua artikkelia. Tulososion sekä ensimmäisessä että toisessa alalu- vussa resilienssin huomattiin olevan merkittävässä osassa kun tutkitaan toimitusketjujen riskienhallintaa. Riskienhallinnan yhtenä keskeisenä tavoitteena huomattiin olevan toi- mitusketjujen resilienssin kasvattaminen joustavuuden sekä redundanssin saavutta- miseksi. Toisaalta tutkimuksen luvussa 3.3 todettiin resilienssin olevan yksi riskienhallin- nan keskeisimmistä elementeistä vaikuttaessaan yritysten riskienhallinnan reagointiky- kyyn ja joustavuuteen. Resilienssin ja riskienhallinnan voidaan siis todeta kulkevan käsi- kädessä, sekä riskienhallinnan yhtenä elementtinä että myös riskienhallintaan positiivi- sesti vaikuttavana tekijänä. Tutkimuksia tarkastelemalla voidaan todeta riskienhallinnan tavoitteiden liittyvän toimi- tusketjun joustavuuden ja asiakastyytyväisyyden lisäämiseen, häiriöiden, haavoittuvuu- den, kustannusten, varastojen ja virheiden määrän vähentämiseen laadun, oikea-aikai- suuden ja reagointikyvyn parantamiseksi sekä sääntöjen ja määräysten noudattamisen 32 varmistamiseen. Toisaalta tutkimuksista huomattiin riskienhallinnalla tavoiteltavan ris- kienhallintaprosessien vaiheiden kuten riskien tunnistamisen, arvioinnin, seurannan ja käsittelyn saavuttamista. Riskienhallinnan tavoitteeseen pääsemiseksi riskienhallinta- strategioiden tulisi saavuttaa yrityksen tarpeet riskienhallinnan suhteen. Riskienhallinta- strategioilla huomattiin olevan vaikutusta yritysten riskienhallinnan johdonmukaisuuden sekä riskienhallinnan tehokkuuden väliseen yhteyteen. Tutkielman tulososion toisessa alaluvussa tarkasteltiin neljää tutkimusta liittyen riskien- hallinnan merkityksiin toimitusketjujen suorituskyvyn edistämiseksi. Toimitusketjuris- keillä todettiin olevan negatiivinen vaikutus toimitusketjun suorituskykyyn. Tästä voi- daan päätellä onnistuneella riskienhallinnalla olevan päinvastainen vaikutus suoritusky- kyyn. Riskienhallinnalla huomattiin tutkimuksissa olevan vaikutusta toimitusketjujen reagointikykyyn, toimitusketjujen joustavuuteen, toimitusketjujen tehokkuuteen sekä toimitusketjujen laatuun. Toimitusketjujen resilienssi osoitti merkittävää roolia myös ris- kienhallinnan ja toimitusketjujen suorituskyvyn välisiä yhteyksiä tarkasteltaessa. Zhun ja Wun (2022) tutkimuksessa havaittiin resilienssillä olevan selkeä epäsuora vaikutus toi- mitusketjujen suorituskykyyn taloudellisen kestävyyden, toimitusketjun kestävyyden, sosiaalisen kestävyyden sekä ympäristön kestävyyden kautta. Toisaalta Jidda Jiddan ja muiden (2025) tutkimus osoitti resilienssillä olevan suora yhteys suorituskykyyn ja re- silienssin toimivan riskienhallinnan ja suorituskyvyn välittävänä tekijänä. On huomattava kuitenkin, että riskienhallinnan ja resilienssin yhteyksiä suorituskykyyn vaikeuttaa niiden tulkitsemiserot. Joissain tilanteissa resilienssi toimii osana riskienhallintaa ja toisinaan resilienssi toimii riskienhallintaan vaikuttavana tekijänä. Resilienssin suorat ja epäsuorat vaikutukset suorituskykyyn riippuvat siitä mitä tekijöitä tutkimustuloksissa on otettu huomioon. Lisäksi toimitusketjun tiedonhallinta toimii selkeänä suorituskykyyn vaikutta- vana tekijänä. Tiedonhallintaan voidaan puolestaan vaikuttaa riskienhallinnan avulla. Tutkimusprosessin aikana huomattiin tutkielman aiheen empiirisen tutkimuksen puute, mikä vaikeutti tutkimusprosessia. Empiirisen tutkimuksen puute heijastui eteenkin kun 33 tarkasteltiin riskienhallinnan tavoitteita toimitusketjuissa. Tarkasteltaessa riskienhallin- taa toimitusketjun suorituskykyä edistävänä tekijänä empiiristä tutkimusta löytyi kuiten- kin kiitettävästi, ja konkreettista tulosta riskienhallinnan ja toimitusketjun suorituskyvyn välisestä yhteydestä saatiin tarkasteltua. Tässä haasteeksi kuitenkin osoittautui korkeim- pien Julkaisufoorumin laatuluokitusten löytäminen. Hakuprosessin aikana pyrittiin valit- semaan julkaisut korkean Julkaisufoorumiluokituksen mukaan, mikä osoittautui erityisen haastavaksi. Tämän vuoksi yksi tutkielman rajoitus liittyy vähäisiin julkaistuihin empiiri- siin tutkimuksiin aiheesta. Toisena rajoitteena voidaan todeta olevan se, että tutkielman tulosten perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä, että tietyillä toimitusketjujen alueel- lisilla sijainneilla tai toimitusketjutyypeillä riskienhallinnalla olisi enemmän yhteyksiä toi- mitusketjun suorituskykyyn. 5.2 Johtopäätökset ja jatkotutkimukset Riskienhallinta toimii potentiaalisena kilpailukyvyn ylläpitäjänä ja riskienhallintatarpei- den täyttävillä riskienhallintastrategioilla voidaan saavuttaa merkittävää kilpailuetua ja pitkän aikavälin menestystä. Toimitusketjuriskien minimoimisella voidaan positiivisesti vaikuttaa toimitusketjujen laatuun, läpimenoaikaan, joustavuuteen, kustannuksiin, toi- mitusvarmuuteen, tiedonhallintaan sekä toimitusketjujen resilienssiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta riskienhallinnan tavoittelevan toimitusketjun suoritus- kyvyn parantamista minimoimalla toimitusketjuriskejä. Toimitusketjuriskien minimoi- miseksi yritysten tulisi tavoitella yritysten omien riskienhallintatarpeiden täyttävien ris- kienhallintastrategioiden saavuttamista. Riskienhallinta toimii toimitusketjujen suoritus- kykyä edistävänä tekijänä epäsuorasti resilienssin, tarkemmin joustavuuden ja redun- danssin kautta. Riskienhallinnan osa-alueilla: riskienhallintaprosessilla, sisäisellä riskien- hallinnalla sekä riskien lieventämisellä on kaikilla tutkimusten mukaan merkittävä posi- tiivinen vaikutus toimitusketjujen suorituskykyyn vaikuttamalla muun muassa niiden reagointikykyyn, joustavuuteen, tehokkuuteen ja laatuun. 34 Vähäisen empiirisen tutkimistiedon vuoksi, jatkotutkimukset voisivat käsitellä riskienhal- linnan vaikutuksia toimitusketjujen suorituskykyä kuvaavien osa-alueiden tekijöihin eli laatuun, aikaan, kustannuksiin, joustavuuteen, toimitusvarmuuteen ja tiedonjakoon. Näistä eteenkin toimitusketjun läpimenoaika, kustannukset ja toimitusvarmuus olisi suo- raan mitattavissa integroimalla toimitusketjuun pelkkä riskienhallinta. Lisäksi tekoälyn integrointi toimitusketjujen hallinnassa on huomattu olevan erittäin arvokas (Dash ja muut, 2019, s. 44). Tämän vuoksi tutkimus tekoälyn merkityksestä ja yhteyksistä riskien- hallinnan ja toimitusketjun suorituskyvyn välillä olisi oiva jatkotutkimuskohde. 35 Lähteet Agus, A. (2011). Supply Chain Management, Supply Chain Flexibility and Business Perfor- mance. Journal of Global Strategic Management, 1, 134-134. https://doi.org/10.20460/JGSM.2011515818 Al-Khatib AW (2025). The impact of supply chain transparency and supply chain resili- ence on supply chain risk management: a moderation effect modeling. Supply Chain Management: An International Journal, 30(5), 566–581. https://doi- org.proxy.uwasa.fi/10.1108/SCM-02-2025-0108 Benita, B. (1998). Supply chain design and analysis:: Models and methods. International Journal of Production Economics, 55(3), 281-294. https://doi.org/10.1016/S0925-5273(98)00079-6 Dash, R., McMurtrey, M., Rebman, C., & Kar, U. K. (2019). Application of Artificial Intelli- gence in Automation of Supply Chain Management. Journal of Strategic Innova- tion and Sustainability, 14(3). https://doi.org/10.33423/jsis.v14i3.2105 Emrouznejad, A., Abbasi, S. & Sıcakyüz, Ç. (2023). Supply chain risk management: A con- tent analysis-based review of existing and emerging topics. Supply Chain Analyt- ics, 3. https://doi.org/10.1016/j.sca.2023.100031 Fan, Y., Stevenson, M. (2018). A review of supply chain risk management: definition, the- ory, and research agenda. International Journal of Physical Distribution & Logis- tics Management, 48(3), 205–230. https://doi- org.proxy.uwasa.fi/10.1108/IJPDLM-01-2017-0043 Flynn, B.B., Huo, B. & Zhao, X. (2010). The impact of supply chain integration on perfor- mance: A contingency and configuration approach. Journal of Operations Man- agement, 28(1), 58-71. https://doi.org/10.1016/j.jom.2009.06.001 George, J., & Pillai, V. (2019). A study of factors affecting supply chain performance. Jour- nal of Physics: Conference Series, 1355. https://doi.org/10.1088/1742- 6596/1355/1/012018 https://doi.org/10.20460/JGSM.2011515818 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/SCM-02-2025-0108 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/SCM-02-2025-0108 https://doi.org/10.1016/S0925-5273(98)00079-6 https://doi.org/10.33423/jsis.v14i3.2105 https://doi.org/10.1016/j.sca.2023.100031 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/IJPDLM-01-2017-0043 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/IJPDLM-01-2017-0043 https://doi.org/10.1016/j.jom.2009.06.001 https://doi.org/10.1088/1742-6596/1355/1/012018 https://doi.org/10.1088/1742-6596/1355/1/012018 36 Ghadge, A., Dani, S., Kalawsky, R. (2012). Supply chain risk management: present and future scope. The International Journal of Logistics Management, 23(3), 313– 339, https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/09574091211289200 González-Zapatero, C., González-Benito, J., Lannelongue, G., & Ferreira, L. M. (2021). Us- ing fit perspectives to explain supply chain risk management efficacy. Interna- tional Journal of Production Research, 59(17), 5272–5283. https://doi.org/10.1080/00207543.2020.1776412 Gurtu, A., & Johny, J. (2021). Supply Chain Risk Management: Literature Review. Risks, 9(1), 16. https://doi.org/10.3390/risks9010016 Hermoso-Orzáez, M.J., Garzón-Moreno, J. (2022). Risk management methodology in the supply chain: a case study applied. Annals of Operations Research, 313, 1051– 1075. https://doi.org/10.1007/s10479-021-04220-y Ho, W., Zheng, T., Yildiz, H., & Talluri, S. (2015). Supply chain risk management: a litera- ture review. International Journal of Production Research, 53(16), 5031–5069. https://doi.org/10.1080/00207543.2015.1030467 Huo B. (2012), "The impact of supply chain integration on company performance: an organizational capability perspective". Supply Chain Management: An Interna- tional Journal, 17(6), 596–610. https://doi- org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541211269210 Janvier-James, A. (2012). A New Introduction to Supply Chains and Supply Chain Man- agement: Definitions and Theories Perspective. International Business Research, 11(7), 194-207. https://dx.doi.org/10.5539/ibr.v5n1p194 Jidda Jidda, D., Zhen, L., Ashraf, S. F., Nasir, A., & Amoako, T. (2025). Value of Enterprise Risk Management Integration and Supply Chain Performance: Mediating Role of Firm’s Resilience Capability. Sage Open, 15(1). https://doi.org/10.1177/21582440241305618 Jüttner, U., Peck, H., & Christopher, M. (2003). Supply chain risk management: outlining an agenda for future research. International Journal of Logistics Research and Ap- plications, 6(4), 197–210. https://doi.org/10.1080/13675560310001627016 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/09574091211289200 https://doi.org/10.1080/00207543.2020.1776412 https://doi.org/10.3390/risks9010016 https://doi.org/10.1007/s10479-021-04220-y https://doi.org/10.1080/00207543.2015.1030467 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541211269210 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541211269210 https://dx.doi.org/10.5539/ibr.v5n1p194 https://doi.org/10.1177/21582440241305618 https://doi.org/10.1080/13675560310001627016 37 Lee, H. & Billington, C. (1992). Managing Supply Chain Inventory: Pitfalls and Opportuni- ties. Noudettu 18.10.2025 osoitteesta https://gente.itam.mx/gi- gola/Curso_pron_inv/Pitfulls.pdf Narasimhan, R. & Talluri, S. (2009). Perspectives on risk management in supply chains. Journal of Operations Management, 27(2), 114-118. https://doi- org.proxy.uwasa.fi/10.1016/j.jom.2009.02.001 Neely, A., Gregory, M., Platts, K. (1995). Performance measurement system design: A lit- erature review and research agenda. International Journal of Operations & Pro- duction Management, 15(4), 80–116. https://doi.org/10.1108/01443579510083622 Pham, T.H., Testorelli, R., Verbano, C. (2023). Supply chain risk and its impact on perfor- mance: A structured literature review. Journal of Industrial Engineering and Man- agement, 16(2), 236-263. https://doi.org/10.3926/jiem.4719 Ponomarov, S.Y., Holcomb, M.C. (2009). Understanding the concept of supply chain resil- ience. The International Journal of Logistics Management, 20(1), 124–143. https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/09574090910954873 Salminen, A. (2011). Mikä kirjallisuuskatsaus? : johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppei- hin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-349-3 Shahbaz, M. S., Sohu, S., Khaskhelly, F. Z., Bano, A., & Soomro, M. A. (2019). A Novel Classification of Supply Chain Risks: A Review. Engineering, Technology & Applied Science Research, 9(3), 4301–4305. https://doi.org/10.48084/etasr.2781 Tao, J., Aamir, M., Shoaib, M., Yasir, N. & Babar, M. (2025). Bridging the Gap Between Supply Chain Risk and Organizational Performance Conditioning to Demand Un- certainty. Sustainability, 17(6). https://doi.org/10.3390/su17062462 Tippayawong, K. Y., Niyomyat, N., Sopadang, A., & Ramingwong, S. (2016). Factors Af- fecting Green Supply Chain Operational Performance of the Thai Auto Parts In- dustry. Sustainability, 8(11), 1161. https://doi.org/10.3390/su8111161 https://gente.itam.mx/gigola/Curso_pron_inv/Pitfulls.pdf https://gente.itam.mx/gigola/Curso_pron_inv/Pitfulls.pdf https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1016/j.jom.2009.02.001 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1016/j.jom.2009.02.001 https://doi.org/10.1108/01443579510083622 https://doi.org/10.3926/jiem.4719 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/09574090910954873 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-349-3 https://doi.org/10.48084/etasr.2781 https://doi.org/10.3390/su17062462 https://doi.org/10.3390/su8111161 38 Tukamuhabwa, B. R., Stevenson, M., Busby, J., & Zorzini, M. (2015). Supply chain resili- ence: definition, review and theoretical foundations for further study. Interna- tional Journal of Production Research, 53(18), 5592–5623. https://doi.org/10.1080/00207543.2015.1037934 Tummala, R., Schoenherr, T. (2011). Assessing and managing risks using the Supply Chain Risk Management Process (SCRMP). Supply Chain Management: An International Journal, 16(6), 474–483. https://doi- org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541111171165 Um, J., Han, N. (2021). Understanding the relationships between global supply chain risk and supply chain resilience: the role of mitigating strategies. Supply Chain Man- agement: An International Journal, 26(2), 240–255. https://doi.org/10.1108/SCM-06-2020-0248 Waqas, U., Abd Rahman, A., Ismail, N.W., Basha, N. K., Umair, S. (2023). Influence of sup- ply chain risk management and its mediating role on supply chain performance: perspectives from an agri-fresh produce. Annals of Operations Research, 324, 1399–1427. https://doi.org/10.1007/s10479-022-04702-7 White, G.P. (1996). A survey and taxonomy of strategy-related performance measures for manufacturing. International Journal of Operations & Production Manage- ment, 16(3), 42–61. https://doi- org.proxy.uwasa.fi/10.1108/01443579610110486 Wicaksana, A., Ho, W., Talluri, S., & Dolgui, A. (2022). A decade of progress in supply chain risk management: risk typology, emerging topics, and research collabora- tors. International Journal of Production Research, 60(24), 7155–7177. https://doi.org/10.1080/00207543.2022.2077672 Zhao, L., Huo, B., Sun, L., Zhao, X. (2013). The impact of supply chain risk on supply chain integration and company performance: a global investigation. Supply Chain Man- agement: An International Journal, 18(2), 115–131. https://doi- org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541311318773 https://doi.org/10.1080/00207543.2015.1037934 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541111171165 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541111171165 https://doi.org/10.1108/SCM-06-2020-0248 https://doi.org/10.1007/s10479-022-04702-7 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/01443579610110486 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/01443579610110486 https://doi.org/10.1080/00207543.2022.2077672 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541311318773 https://doi-org.proxy.uwasa.fi/10.1108/13598541311318773 39 Zhu, X., & Wu, Y. J. (2022). How Does Supply Chain Resilience Affect Supply Chain Perfor- mance? The Mediating Effect of Sustainability. Sustainability, 14(21), 14626. https://doi.org/10.3390/su142114626 https://doi.org/10.3390/su142114626 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta ja ajankohtaisuus 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset 1.3 Tutkimusmenetelmä ja hakustrategiat 2 Toimitusketjut 2.1 Toimitusketjujen rakenne ja keskeiset käsitteet 2.1.1 Toimitusketjujen määritelmä ja rakenne 2.1.2 Toimitusketjuintegraatio 2.2 Toimitusketjujen suorituskykyä mittaavat tekijät 3 Riskit ja riskienhallinta toimitusketjuissa 3.1 Toimitusketjuissa ilmenevät riskit 3.2 Toimitusketjujen riskienhallintaprosessit 3.3 Toimitusketjujen resilienssi 4 Riskienhallinta toimitusketjussa – toimitusketjun suorituskyvyn näkökulmasta 4.1 Toimitusketjujen riskienhallinnan tavoitteet 4.2 Riskienhallinta toimitusketjujen suorituskyvyn edistämisessä 5 Päätäntä 5.1 Pohdinta ja rajoitteet 5.2 Johtopäätökset ja jatkotutkimukset Lähteet