3 Kari Leinamo – Hannu Katajamäki MAASEUDUN YRITTÄJYYDEN MAHDOLLISUUKSIEN TUNNISTAMINEN Menetelmällinen kokeilu Kyrönmaalla Vaasan yliopisto Levón-instituutti 2007 4 5 ESIPUHE Vaikka alkutuotannon merkitys vähenee ja työpaikat keskittyvät suuriin kaupunkeihin, on maaseudulla myös jatkossa paljon mahdollisuuksia. Yrittäjyy- teen panostamalla voidaan kylien ja taajamien elinvoimaa lisätä alueen sijainnista riippumatta. Maaseudun erilaisuus tulisi kuitenkin ottaa elinkeinopoliittisessa suunnittelussa huomioon. Paikallistason toimijat tulisi saada tunnistamaan yrittämisen mahdollisuuksia oman alueensa lähtökohdista käsin. Uudet rahoitus- keinot maaseudun mikroyritysten toiminnan käynnistämiseksi ja edistämiseksi vahvistavat entisestään tätä tarvetta. Vaasan yliopiston Levón-instituutissa nyt toteutetussa hankkeessa selvitettiin elinkeinopoliittisen strategiatyön mahdol- lisuuksia pohjalaisella maaseudulla ja tämä raportti koottiin vastaavanlaisen työskentelyn tueksi. Hanke toteutettiin yhdessä Kyrönmaan paikallisen toimintaryhmän kanssa ja raporttia voidaan siten lukea kahdella tavalla. Saadut tulokset kertovat paikallisesti Kyrönmaan seutukunnan vahvasta asemasta kaupunkien läheisyydessä ja alueen vakiintuneista elinkeinopoliittisista näkemyksistä. Maakunnallisten strategioiden tarkastelussa kävi ilmi, että alueen mahdollisuudet tunnetaan suunnitteluasia- kirjoissa puutteellisesti. Raportti toimii toisaalta johdatuksena elinkeinopoliittiseen kehittämistyöhön kaikilla maaseutualueilla, jolloin tulokset toimivat esimerkkei- nä. Tutustuu julkaisuun kummasta näkökulmasta tahansa, se antaa ajattelemisen aihetta paikallistason toimintatavoista. Näyttää siltä, että maaseutukunnissa on entisestään aktivoiduttava elinkeinopolitiikassa: rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja omaa työtä yrittämisen ja työllistämisen eteen tarvitaan! Työn rahoitti Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän esityksestä maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeen johtajana ja ryhmän vetäjänä toimi professori Hannu Katajamäki. Hankkeen sihteerinä ja raportin päätoimisena kirjoittajana oli FM Kari Leinamo. Asiantuntijaryhmään kuuluivat maaseutuasiamies Patrik Lindholm Isonkyrön kunnasta, elinkeinoasiamies Rami Mattila Laihian kunnasta sekä toiminnanjohtaja Matti Jaskari, hankeneuvoja Arja Suomalainen ja luottamus- henkilö Minna Rinta-Valkama Kyrönmaan YHYRES-kehittämisyhdistyksestä. Työn etenemistä seurasi myös erikoistutkija Kai Karsma Kauppa- ja teollisuus- ministeriöstä. Kiitos kaikille hankkeen toteuttamiseen osallistuneille. Vaasassa keväällä 2007 Jouko Havunen Levón-instituutin johtaja 6 SISÄLTÖ ESIPUHE 1. LÄHTÖKOHTA ...................................................................................................9 1.1. Tausta ja tavoitteet ....................................................................................9 1.2. Maaseudun mahdollisuudet: yleinen näkökulma ..............................10 1.3. Peruskäsitteet ............................................................................................11 1.4. Menetelmän vaiheet ................................................................................14 2. ALUEKUVAUS ...................................................................................................16 2.1. Oman alueen luonteen ymmärtämisen tärkeys .................................16 2.2. Kyrönmaan historia .................................................................................17 2.3. Kyrönmaan maisemakuva ......................................................................19 2.4. Kyrönmaan kuntien nykytila .................................................................20 2.5. Väestö- ja elinkeinotilastojen käyttö ...................................................21 2.6. Kyrönmaan väestörakenteen kehitys ..................................................22 2.7. Kyrönmaan elinkeinorakenteen kehitys .............................................23 2.8. Synteesi .......................................................................................................26 3. OLEMASSA OLEVAT SUUNNITELMAT JA STRATEGIAT ..........28 3.1 Strategioiden läpikäyminen ...................................................................28 3.2. Pohjanmaan maakuntasuunnitelma 2020 "Kaksi kieltä, yhtä mieltä" ..................................................................... 28 3.3. Pohjanmaan maakuntaohjelma .............................................................29 3.4. Kulttuuriohjelma Pohjanmaa 2005–2008 ...........................................31 3.5. Pohjanmaan matkailustrategia .............................................................32 3.6. Länsi-Suomen ympäristöstrategia 2007–2013 ..................................33 3.7. Pohjanmaan laajan maaseutupolitiikan periaateohjelma ................34 3.8. Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013 .................35 3.9. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueellinen metsäohjelma 2006–2010 ......................................................................36 3.10. Vaasanseudun strategia 2004–2015 ...................................................36 3.11. Vaasanseudun aluekeskusohjelma .......................................................38 3.12. Osaamiskeskusohjelma ...........................................................................39 3.13. Kyrönmaan kehittämisohjelma .............................................................40 3.14. Laihian kunnan elinkeinosuunnitelma 2005–2010 .........................41 3.15. Isonkyrön elinkeinopoliittiset linjaukset ............................................42 3.16. Vähänkyrön elinkeinopoliittiset linjaukset ........................................43 3.17. Yhteenveto kehittämis- ja suunnitteluasiakirjoista .........................43 7 4. ENSISIJAISTEN STRATEGIOIDEN JA KEHITTÄMISSTRATEGIOIDEN MUODOSTAMINEN ...................45 4.1. Vaihe I: Asiantuntijaryhmän kokoaminen..........................................45 4.2. Vaihe II: Asiantuntijaryhmän työskentelyssä käytettävä menetelmä .............................................................................46 4.3. Kyrönmaan ensisijaisten strategioiden ja kehittämistrategioiden muodostamisen prosessi ..............................48 4.4. Ehdotukset ensisijaisiksi strategioiksi ................................................51 4.5. Ehdotukset kehittämisstrategioiksi .....................................................55 4.6. Strategioiden täsmentäminen ................................................................57 4.7. Kootut näkemykset kehitysmahdollisuuksista teemoittain ..........59 4.8. Strategioiden lopullinen valinta .......................................................... 62 4.9. Kyrönmaan uusien mikroklusterien idut ............................................63 5. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ...............................................66 LÄHTEET ......................................................................................................................72 8 9 1. LÄHTÖKOHTA 1.1. Tausta ja tavoitteet Yleinen käsitys maaseudun luonteesta on pahasti vanhentunut. Maaseudun 724 000 työpaikasta ainoastaan 11 % oli vuonna 2004 alkutuotannossa, kun taas 29 % kuului jalostuselinkeinoon ja 57 % palveluihin. Maaseudun ja maatalouden samastaminen ei tee oikeutta kummallekaan osapuolelle. Elinkeinorakenteen monipuolistumisesta huolimatta maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja julkisen sektorin muutospaineet ovat heijastuneet kielteisesti maaseudun työpaikkakehi- tykseen. Maaseudulle tarvitaankin uusia työpaikkoja ja tämän kasvun perustaksi hyväksytään yleisesti yrittäjyys. Maamme yrityksistä 40 % sijaitsee maaseudulla ja erityisesti palvelut sekä tuotantovaltainen teollisuus ovat maaseudulle tunnusomaisia toimialoja. Eten- kin elintarvikeala ja puun jatkojalostus ovat maaseudun näkökulmasta tärkeitä tuotantomuotoja, mutta myös maa- ja metsätalous on toimeentulon lähteenä edelleen paikallisesti tärkeä. Leimallista maaseudun yritystoiminnalle on sen pienimuotoisuus. Mikroyrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on alle kymmenen työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään kaksi miljoonaa euroa. Tällaisia yrityksiä oli maaseudulla vuonna 2001 yli 96 000, kun taas keskisuuria ja suuria yrityksiä oli maaseudulla samaan aikaan runsaat 6 000 (Elinvoimainen maaseutu… 2004: 134). EU:n ohjelmakaudella 2007–2013 paikalliset toimintaryhmät saavat nykyistä paremmat mahdollisuudet edistää rahoituksellisesti mikroyritysten toimintaa sekä uusien yritysten käynnistymistä. Tämän toiminnan onnistuminen edellyttää, että toimintaryhmillä on tietotaitoa alueelleen parhaiten sopivien yritysideoiden tunnistamiseksi. On syytä kehittää menetelmä, jonka avulla paikallistasolla voi- daan luoda pitkäjänteinen elinkeinopoliittinen strategia käytännön työn pohjaksi. Kehitettävää välineistöä kutsutaan tässä työssä mikroklusterianalyysiksi. Tavoit- teena on tunnistaa kilpailukyvyn perustana olevia paikallisten maaseutualueiden suhteellisia etuja. Mikroklusteri koostuu pienistä toisiaan lähellä olevista yrityksistä, jotka tekevät tuotteiden valmistuksessa keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyön ei tarvitse välttämättä tähdätä konkreettiseen tuotannolliseen tai teolliseen toimintaan, vaan mikroklusteri voi syntyä myös esimerkiksi palveluyrittämisen ympärille. Paikallistason tarpeita ja mahdollisuuksia selvittämällä löytyy myös välineitä niin sanottujen maaseudun pienten töiden järjestämiseksi ja sopimuksellisuusajattelun vahvistamiseksi. Tämänkaltaiset työt voivat liittyä esimerkiksi hyvinvointi- tai ympäristön hoitopalveluihin (ks. lähemmin Koski & Lindqvist 2006). Vaikka juuri palveluyrittäjyys on maaseudun pienyrityskentän laajenemisen kannalta 10 tähdellistä, syntyy osa mikroklustereista luonnollisesti myös muunlaisen yri- tystoiminnan ympärille. Tämä työ liittyy myös Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen (2003–2007) yrittäjyyttä edistävään politiikkaohjelmaan. Tavoitteena on tuoda maaseutu- näkökulma yrittäjyyden kehittämiseen. Mikroklusterianalyysi liitettiin kokei- lunomaisesti myös Tilastokeskuksen vuonna 2004 avaamaan Maaseutuindikaat- torit-verkkopalveluun (http://www.stat.fi/tup/msind/index.html). Käyttämällä palvelua hankkeessa tarvittavien tilastotietojen kokoamisessa toivottiin saatavan tietoa siitä, miten verkkopalvelua kannattaa kehittää maaseutupolitiikkaa ja -tutkimusta palvelevaksi. Tämän työn kautta toivotaan myös verkkopalvelun tunnettavuuden lisääntyvän. Tämän raportin tavoitteena on olla käsikirja oman alueensa elinkeinopolitiik- kaa kehittäville paikallisille toimintaryhmille. Tarvittava aineisto ja menetelmät kuvataan kunkin työvaiheen yhteydessä niin, että lukija voi todeta samanaikai- sesti tehdyt toimenpiteet ja esimerkkialueelta saadut tulokset. Hanke toteutet- tiin kokeiluna Pohjanmaalla sijaitsevassa Kyrönmaan seutukunnassa yhdessä alueella toimivan YHYRES-kehittämisyhdistys ry:n kanssa, mutta vastaavalla menetelmällä se voidaan toteuttaa minkä tahansa muunkin toimintaryhmän alueella. Mikroyritykset ovat Kyrönmaalle tunnusomaisia, sillä vuonna 2006 alueen yrityksistä 93 % oli alle 10 henkilön suuruisia. Tavoitteena ei ole tuottaa valmiita tuloksia kohdealueen eli tässä tapauksessa Kyrönmaan käyttöön, vaan ensisijaisesti selvitetään kehiteltävän menettelytavan eli mikroklusterianalyysin toimivuus ja toteuttamismahdollisuudet yksittäisellä alueella. Parhaassa tapauksessa menetelmä toimii hyvin ja mikroklusterianalyysi on valmis kaikkien käyttöön. Menetelmän eri vaiheita arvioitaessa voi kuitenkin tulla esiin seikkoja, jotka ohjaavat toimimaan toisin kuin tässä pilottihankkeessa on tehty. Kaikki linjaukset tai käytännön menettelytavat eivät välttämättä osoit- taudu onnistuneiksi, mahdollisiksi tai hyödyllisiksi. Kokoava arvio menetelmän toimivuudesta tehdään tämän raportin lopussa. 1.2. Maaseudun mahdollisuudet: yleinen näkökulma Maaseudun elinkeinopoliittisten mahdollisuuksien visiointi on jo pitkään perustu- nut samankaltaisiin teemoihin. Hyvinvointi- ja hoivapalvelut, maaseutumatkailu, bioenergia ja puun jatkojalostus, kädentaidot, elintarvikkeiden pienimuotoinen jatkojalostus, luomutuotanto ja erikoistuotteet, vapaa-ajan asukkaita palve- levat toiminnot sekä pendelöinti ja etätyö tulevat osittain tai kokonaan esiin Elävä maaseutu -visiossa (Hautamäki 1990: 540), maaseudun monimuotoisessa mosaiikissa (Katajamäki & Kaikkonen 1991) ja ylipäätään maaseudun elinvoiman turvaamisessa (Uusitalo 1998: 140–188). 11 Maaseudun tulevaisuuden skenaariot voivat olla varsin radikaalejakin. Jarvan (1998: 108–113), Heinosen (2001: 192–208) ja Siiskosen (1999: 19–26) kärjistetyt esimerkkivisiot sisältävät uhkakuvan rappeutuvasta maaseudusta, mutta myös toivon näköaloja aktiivisesta ja yhteisöllisestä maaseudusta. Jarva korostaa etätyötä ja tietoteknologiaa, Heinonen ekologisuutta, luontoa ja perinteitä ja Siiskonen kestävää kehitystä, luomutuotantoa, erikoistuotteita, bioenergiaa ja vapaa-ajan palveluja. Uusin maaseudun tulevaisuuden mahdollisuuksia selvittävä vaihtoehtokoko- naisuus tähtää vuoteen 2015 (Kivinen ym. 2006). Tässäkin skenaarioasetelmassa on markkinaehtoisen globalisaation tuottama tyhjyyden ja toivottomuuden maaseutuvaihtoehto, mutta maaseudulla nähdään myös paljon mahdollisuuksia. Lähiruoka, elintarvikkeiden pienimuotoinen jatkojalostus, erikoistuotteet, luomu- tuotanto, luonto- ja maaseutumatkailu, hyvinvointi- ja hoivapalvelut sekä muu palveluyrittäjyys ja etätyö nähdään tulevaisuuden maaseudun elinkeinoina. Vaikka tietynasteista keskittymistä onkin odotettavissa, tarjoavat maaseudun vanhat ja uudet elinkeinot toimeentulomahdollisuuksia nimenomaan luonnon tuotteista- misen ja yrittäjyyden kautta. Erityisen hyviä esimerkkejä vuoden 2015 maaseu- tuelinkeinoista ovat hoiva-alaan ja bioenergiaan liittyvät mikroyritykset. 1.3. Peruskäsitteet Suhteellinen etu Suhteellinen etu on klassinen kansantaloustieteen käsite, jonka esitti jo 1800- luvun alussa David Ricardo. Alun perin suhteellisia etuja käsiteltiin valtioiden välisinä, mutta sittemmin on todettu, että suhteellinen etu on käyttökelpoinen myös alemmilla aluetasoilla. Suhteellinen etu on kilpailukyvyn ja erikoistumisen perusta. Paikallistalouden suhteellinen etu syntyy kolmen ehdon kautta. Ensiksi toiminnan täytyy perustua omiin vahvuuksiin, toiseksi toiminnan täytyy olla taloudellisesti kannattavaa ja kolmanneksi toiminnan siirtäminen pois alueelta on vaikeaa. Klusteri Klusterilla tarkoitetaan tietyn toimialan ympärille syntyvää alueellista keskitty- mää, johon kuuluvat toimialan yritysten lisäksi muut tuotannon kannalta tärkeät yhteisöt ja toimijat. Klusteri voi olla alueellisesti eritasoinen: alkuperäisen ajatuk- sen mukaan se on maanlaajuinen tai tätä pienempi. Tämänkaltaista rajausta on kuitenkin kritisoitu, sillä kansainvälistymisen tuloksena yritykset hyödyntävät 12 eri maiden vahvuuksia, jolloin klusteritkin muodostuvat ylikansallisiksi. Toisaal- ta yritysklusteri voi syntyä pienellekin paikkakunnalle, jos alueen ilmapiiri on tämäntyyppiselle ratkaisulle otollinen. (Hernesniemi 1995: 20–30; Jääskeläinen 2001: 1; Saatsi: 2005: 115–116.) Klusteri-idean esitti 1980-luvun lopussa yhdysvaltalainen Michael E. Porter. Hänen ajattelunsa ydin on kilpailukyvyn lähteitä kuvaava kilpailuetutimantti. Kilpailuetu syntyy tietyllä maantieteellisellä alueella, kun timanttimallin osat eli tuotannontekijäolot, kysyntäolot, lähi- ja tukialat sekä yrityksen strategia, rakenne ja kilpailutilanne ovat kohdallaan. Tuotannontekijäoloilla tarkoitetaan henkilöstöön, raaka-aineisiin ja sijaintiin liittyviä tekijöitä, tietotaitoa, pääomaa ja alueellisia perusrakenteita. Kysyntäolot koostuvat kotimarkkinoiden kysyn- nästä ja asiakkaiden tarpeisiin vastaamisesta. Lähi- ja tukialoilla tarkoitetaan vuorovaikutusta ja verkostoitumista uuden tiedon saamiseksi. Yrityksen strategia ja rakenne on puolestaan sovitettava vallitsevaan kilpailutilanteeseen. Näiden lisäksi timanttimallissa otetaan huomioon vielä sattuma ja valtiovallan toimet. (Jääskeläinen 2001: 1, 81–89.) Klusterin tehokkuus perustuu työnjakoon. Yritysten alueellinen läheisyys lisää toki paikallista kilpailua, mutta siitä on myös synergiaetuja. Alueellisen klus- terin muodostuminen lisää esimerkiksi innovatiivisuutta ja helpottaa työntekijöiden saatavuutta. Myös yritystoiminnan aloittaminen ja lopettaminen on helpompaa, koska yritykset ovat tiiviissä yhteistyössä keskenään eikä kaikesta tarvitse vas- tata itse. Perinteisesti klusteri on muodostunut alihankkijoiden kerääntymisestä suurempien yritysten läheisyyteen, mutta klusterin luomisessa näkökulma voi olla myös laajempi ja monipuolisempi. (Saatsi 2005: 68–69, 72, 115.) Klusterin ei tarvitse olla yhden alan osaamiskeskittymä, vaan perinteiset rajat voidaan ylittää ja luoda lopputuotteen pohjalta usean eri alan yhteinen klusteri. Klusteri voidaankin määritellä eri toimialojen yritysten yhteistyöase- telmaksi, josta kaikki hyötyvät. Klusteri ei ole pelkkä tekninen verkosto. Saman alan yritysten sijoittuminen samalle paikkakunnalle, lähelle toisiaan on vasta klusterin lähtökohta. Yrityksillä on oltava vahva keskinäinen luottamus, yhteisiä asiakkaita sekä yhteishenki: ”Menestymme yhdessä tai emme menesty ollenkaan”. Klusterin syntymistä voi edistää tietoisesti toimitilojen ja muiden klusterin edellytyksiä parantavien toimien kautta. (Hernesniemi ym. 1995: 45–47; Saatsi 2005: 72, 112–114.) Suomen avainklusterit määriteltiin 2000-luvun alussa, jolloin myös pal- velut tulivat klusteritarkasteluun mukaan. Tuloksena oli yhdeksän erityyppistä kasvualaa tai kansantalouden tukipilaria: informaatio- ja kommunikaatioklusteri, metsäklusteri, metallinjalostusklusteri, koneenrakennusklusteri, elintarvikeklus- teri, liike-elämän palvelujen klusteri, rakennusklusteri, energiaklusteri ja hyvin- vointiklusteri. (Hernesniemi 2001a: 5–30.) Klusterien kehitys poikkeaa pitkällä aikavälillä toisistaan: tuotanto kasvaa, pysyy ennallaan tai vähenee. Työvoiman 13 kysyntä vähenee miltei kaikissa klustereissa lukuun ottamatta liike-elämän palvelujen ja hyvinvoinnin avainklustereita, joissa työvoimaa tarvitaan jatkossa huomattavasti lisää. (Rantala 2001: 31–37.) Maailmanlaajuiset megatrendit vaikuttavat myös Suomen avainklustereihin ja perinteisillä teollisuudenaloilla on varauduttava suuriin haasteisiin. Tuotantoa on kehitettävä asemien ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Näkymät ovat erityisen suotuisat suomalaisen huippuosaamisen aloilla, kuten koneenrakennuksessa ja rakennusteollisuudessa. Ympäristötietoisuuden kasvu hyödyttää energia-alaa ja toimintojen ulkoistaminen tukee liike-elämän palveluja. Väestön ikääntyminen edellyttää hyvinvointiklusterin jatkuvaa kasvua. (Hernesniemi 2001b: 61–70.) Yhdeksi tulevaisuuden klusteriksi on nimetty myös biotekniikka, joka pienuu- destaan huolimatta on voimakkaasti kasvava ja vientiin suuntautunut ala (Suomi ja… 2004: 81–84). Maaseudun klusterit Maaseudulla vuonna 2015 toimivia klustereita on pohdittu etukäteen valittujen toimialojen pohjalta hankkeessa ”Maaseudun tulevaisuus ja klusterit” (Myllylä 2005). Yrityselämän, tutkimuksen, koulutuksen, palveluiden ja etujärjestöjen edustajista koottu raati tarkasteli mahdollisia klustereita lähinnä työllisyyden näkökulmasta maaseututyypeittäin. Keskusten arvioidaan menestyvän vuorovai- kutusalueiden kanssa hyvinvoinnin, informaatioteknologian ja -viestinnän sekä kuljetuksen ja logistiikan aloilla. Vuorovaikutusalueiden hyvä sijainti keskuksiin nähden tukee vastaavasti samoja aloja sekä elintarvike- ja ympäristöaloja. Myös matkailun toimintamahdollisuudet ovat vuorovaikutusalueilla tulevaisuudessa erittäin hyvät. (Myllylä 2005: 9–20.) Monentyyppiset yrittämisen mahdollisuudet sekä hyvä sijainti ja viihtyisä asuinympäristö yhdistyvät ydinmaaseudulla. Tärkeimmiksi työllistäjiksi nousevat elintarvikeala, matkailu ja mekaaninen puunjalostus. Harvaan asutun maaseudun vahvuudet ja mahdollisuudet liittyvät luontoon, rauhalliseen ympäristöön, vapaa- ajan asutukseen ja etätyöhön. Syrjäisimpien alueiden tärkeimpänä tulevaisuuden toimialana pidetään matkailua, mutta myös elintarvikeala, mekaaninen puunjalostus sekä ympäristönhoito tulevat arvioissa esiin. Jos kaikkia esiin tulleita klustereita tarkastellaan lähemmin, uskotaan elintarvikealan tulevaisuudennäkymien olevan erityisen valoisat pienimuotoisessa jatkojalostuksessa ja erikoistuotteissa. Hyvin- vointialalla painottuvat yksityiset terveyspalvelut sekä ikääntyvien asumis- ja virkistyspalvelut. Matkailussa tulevaisuuden kasvavaksi alaksi koetaan ennen kaikkea ohjelmapalvelut. Ympäristöala, mekaaninen puunjalostus, tietoteknologia ja logistiikka ovat kokonaisuudessaan kasvavia toimialoja, kuten myös osa liike- elämän palveluista. (Myllylä 2005: 14–17, 20–34.) 14 Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa vuosille 2005–2008 painotetaan palvelualojen työllistävyyden kasvua maaseudulla: yksittäisistä toimialoista nimen- omaan hoiva-alan uskotaan laajenevan voimakkaasti. Vapaa-ajan lisääntyminen ja kulutustottumuksien muuttuminen tuovat yksityisille palveluille kysyntää, ja tässä tilanteessa uudentyyppisille, lyhytaikaisille töille tarvitaan tekijöitä. Matkailun ja kulttuurin lisäksi pienimuotoisessa elintarvikkeiden jatkojalostuksessa, uusiutuvan energian hyödyntämisessä, puun jatkojalostuksessa, informaatioteknologiassa ja etätyössä nähdään monenlaisia mahdollisuuksia. Yksityisen palvelusektorin kehittämisen ohella tärkeää on turvata myös teollisuuden säilyminen maaseudulla. (Elinvoimainen maaseutu… 2004: 8–93.) 1.4. Menetelmän vaiheet Suhteellisten etujen tunnistamisen perusaineisto Elinkeinopoliittisten strategioiden helmasyntinä on suhteellisten etujen tunnis- tamattomuus. Muoti-ilmiöt sanelevat liikaa ja luulotellaan, että jossakin toiminut idea toimii samalla tavoin myös meillä. Omien suhteellisten etujen tunnistaminen edellyttää paneutumista. Ensinnäkin on tunnistettava oman alueen erityispiirteet suhteessa muihin alueisiin. Tämän hahmottamisessa tilastot ovat hyvänä apuna. Tarvitaan myös historiallisia dokumentteja ja tutkimuksia. Prosessin lähtökohdaksi tiivistyy näiden perusteella monipuolinen aluekuvaus. Aluekuvausta täydentämään tarvitaan analyysi omaa aluetta koskevista suunnittelu- ja strategia-asiakirjoista. Pyörää ei ole toki tarpeen keksiä uudelleen. Oikeaoppinen SWOT -analyysi1 Aluekuvauksen ja suunnitteluasiakirjojen erittelyn kautta edetään suhteellisten etujen paikantamiseen SWOT-analyysin avulla. Yleensä SWOT-analyysina esi- tetään nelikenttä, jossa ovat näkyvissä vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Tämä nelikenttä on kuitenkin vasta SWOT-analyysin lähtökohta. Useasti SWOT-analyysia tehdään arkikokemukseen perustuvien mielikuvien varassa. Tässä hankkeessa SWOT-analyysi perustuu monipuoliseen aluekuvaukseen sekä suunnitteluasiakirjojen erittelyyn. 1 Sovellettavan SWOT-analyysin tarkka kuvaus esitetään tuonnempana, kun Kyrönmaan pilotissa on edetty siihen vaiheeseen. 15 Mikroklusterien perushahmon tunnistaminen Perinpohjaisesti tehdyn SWOT-analyysin perusteella pystytään paikantamaan useita strategisia suuntia. Niiden välillä tehdään valintoja ja päädytään mikroklus- terien perushahmoihin. Viimeinen vaihe tiivistyy konkreettisiksi toimenpidesuun- nitelmiksi mikroklusterien edistämisestä. Tämän jälkeen voi alkaa käytännön työ. Tässä hankkeessa ei kuitenkaan ole mahdollista mennä konkretiaan, sillä kyseessä on mikroklustereita tunnistavan prosessin menetelmällinen kokeilu. Tavoitteena on tuottaa hyvin dokumentoituja ohjeita paikallisille toimintaryhmille paikallisen elinkeinopolitiikan välineistä. 16 2. ALUEKUVAUS 2.1. Oman alueen luonteen ymmärtämisen tärkeys Aluksi on perehdyttävä oman toiminta-alueen erityispiirteisiin.2 Onnistuneen elinkeinopolitiikan kannalta on välttämätöntä tutkia oman alueen luonnetta ja viimeaikaista kehitystä mahdollisimman kattavasti, jotta alueesta saadaan puolueeton ja todenmukainen koko- naiskuva. Matkailuesitteiden ja kuntien Internet-sivujen myönteisten korulauseiden toistamisen sijaan on perehdyttävä alueen histo- riaan, maisemakuvaan sekä kuntien nykytilaan. Selvitystyössä voidaan käyttää apuna yhteiskunnallista ja maantieteellistä kirjallisuutta, paikallishistorioita, aluetta koskevia tutkimuksia, hakuteoksia sekä maakunnallisia selvityksiä. Seuraavaksi esitellään esimerkkinä Kyrönmaan (kuva 1) aluekuvaus. Kuva 1. Kyrönmaan alue Suomessa. 2 Tätä tekstityyppiä käytetään, kun kuvataan menetelmän käytännön toteutusta ja prosessin eri vai- heita. ���������� ���� � ��� � � ��� ����� ��� ��� ��� � � � ������� �������� ��������� � �� ��� � ������������������ �� ������ �������� ������� ����������� ������� ������� � ������ ����������� 17 2.2. Kyrönmaan historia Seutukunnan historialliset juuret Kyrönmaan esihistoriaa leimaa alueen myöhään tapahtunut nouseminen merestä ensin saaristoksi ja sittemmin rannikkoalueeksi. Kyrönmaa rajoittui pronssikaudella (1500–500 eKr.) länsireunastaan mereen ja tämän takia Laihian ja Vähänkyrön alueilta on löytynyt huomattavan paljon pronssikautisia hautaröykkiöitä. Tätä ajanjaksoa seuranneella rautakaudella asutus lisääntyi seudulla niin, että vii- meistään ajanlaskun alussa Kyrönmaa oli Etelä-Pohjanmaan tärkein asutusalue. Aluetta halkova Kyrönjoki oli tärkeä reitti meren ja sisämaan välillä. Nykyiset Isonkyrön, Vähänkyrön ja Laihian seudut olivat jo ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina pieniä keskuksia. Kyrönmaan tämän jälkeisestä kehityskulusta ollaan sen sijaan erimielisiä: asutuksen arvellaan pysyneen joko ennallaan tai hävinneen syystä tai toisesta kokonaan. (Karttunen 1964: 37; Kakkuri ym. 1985: 20–29; Ikola 2004: 21.) Hämäläisten ja satakuntalaisten eräalueena ollut Kyrönmaa sai joka tapa- uk-sessa uutta vakituista asutusta Pohjois-Satakunnasta 1100- ja 1200-luvuilla. Asutus sijoittui vanhoille rautakautisille asuinpaikoille Kyrönjoen ja Laihianjoen varsille. Maankohoamisen takia Kyrönmaa oli etääntynyt jo merestä, ja samoihin aikoihin uutta asutusta levisi rannikolle ja saaristoon Ruotsista. Kirkollisesti Kyrönmaa kuului 1200-loppupuolelta alkaen huomattavan osan Etelä-Pohjanmaata kattaneeseen Kyrön kirkkopitäjään lukuun ottamatta Mustasaaren pitäjään kuu- lunutta Laihian pohjoisosaa. (Karttunen 1964: 45–61; Luukko 1975: 13; Kakkuri ym. 1985: 34–38; Ikola 2004: 21–22.) Kyrönmaan nykyisen hallinnollisen aluejaotuksen lähtökohdat ovat 1500- luvulla. Kyrön kirkkopitäjästä erkaantui ensimmäisenä Laihia, josta tuli oma kappeliseurakunta vuonna 1508 ja itsenäinen seurakunta vuonna 1576. Alastaron kappeliseurakunta aloitti toimintansa vuonna 1561 ja itsenäinen Vähänkyrön seurakunta siitä tuli vuonna 1607. Nykyisen muotonsa Kyrön kirkkopitäjän perinteitä kantava Isokyrö sai vuonna 1658 Ylistaron kappeliseurakunnan toteuduttua. Yhtenäiseksi Kyrönmaan nimellä tunnetuksi Laihian, Vähänkyrön ja Isonkyrön kuntakolmikoksi alue vakiintui vasta varsin myöhään, mutta lähes nykyiset aluerajat muodostuivat jo vuonna 1773 Jurvan erottua Laihiasta omaksi kappeliseurakunnakseen. (Suomenmaa 1978: 458, 475; Ikola 2004: 24, 29, 135.) Kyrönmaan kirkollinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen historia kes- kittyy Isoonkyröön. Seudun keskuksen, Pyhän Laurin harmaakivikirkon iästä on kiistelty, mutta nykykäsityksen mukaan paikalla oli puukirkko viimeistään 1300-luvun alussa ja kivikirkko rakennettiin 1500-luvun alussa (Hiekkanen 2004: 176). Vuonna 1596 Isonkyrön kirkolla käynnistyi Nuijasota, kun alueen talonpojat väsyivät sotaväen elättämiseen eli niin sanottuun linnaleirirasitukseen 18 ja nousivat hallitsijaa vastaan. Isokyrö toimi myös Suuren Pohjan sodan näyt- tämönä, kun Ruotsi-Suomen laajenemista vastustanut Venäjä teki pohjalaisten hävittämiseen tähdänneen sotaretken vuonna 1714. Ruotsi-Suomen ja Venäjän armeijoiden kohtaaminen Napuen taistelussa vaati lähes 5000 uhria. (Kakkuri ym. 1985: 49–52, 68–71.) Kyrönmaan kuntien historialliset piirteet Isossakyrössä sijaitsevaa Orisbergiä on kutsuttu Etelä-Pohjanmaan ainoaksi kartanoksi. Vaasalaisten liikemiesten vuonna 1676 perustama rautaruukki ei menestynyt, mutta Björkenheimin suvun omistuksessa kartano tuli 1800-luvulla tunnetuksi metalliteollisuudesta ja maatalouskouluistaan. Eturivin mallitilaksi kohonnut Orisberg muodosti myös oman tehdasseurakunnan, jonka keskuk- sena toimi C. L. Engelin suunnittelema Orisbergin kirkko. (Suomenmaa 1968: 274–278.) Toisentyyppisen muutoksen on kokenut aivan Isonkyrön ja Vähänkyrön rajalle, vanhalle Köpingin kauppapaikalle syntynyt Tervajoen kylä. Taajama on kasvanut 1970-luvulta lähtien merkittäväksi autokauppakeskittymäksi. (Koski 2002: 153–154.) Vähäkyrö tunnettiin jo 1700-luvulla käsityöläisten ja kauppiaiden asuinpaik- kana ja erityisesti kankaankudonta ja eläinten teurastus kasvoivat merkittäviksi toimialoiksi. Näiden lisäksi peltiastioiden valmistus alkoi muuttua tässä vaiheessa käsityöstä yrittäjyydeksi. Tiheästi asutussa pitäjässä ei ollut lähiseutujen kaltaisia mahdollisuuksia maatalouden laajentamiseen, mikä innosti asukkaita pläkky- reiksi. Pläkkipeltituotannon kasvu hillitsi jopa Etelä-Pohjanmaalle tyypillistä amerikansiirtolaisuutta 1800-luvun lopussa. Laajimmillaan alan yrittäjyys oli maailmansotien välisenä aikana. Muoviastioiden tulo 1940-luvulla markkinoille romahdutti pläkkyreiden elinkeinon. Yksittäisten pläkkyreiden lisäksi jäljelle on jäänyt kunnan lempinimi Fyrrykyrö puhallettavan peltilelun mukaisesti. (Kakkuri ym. 1985: 202–203; Koski 2002: 145–155.) Laihian julkiseen kuvaan liittyy keskeisesti maaseudun sosiaalisiin kysymyksiin, raittiusaatteeseen ja maahenkeen perehtynyt kirjailija ja kansanedus- taja Santeri Alkio. Laihialainen Alkio oli keskeisesti mukana nuorisoseuraliikkeen käynnistämisessä 1800-luvun lopussa ja Maalaisliiton perustamisessa 1900-luvun alussa. Merkittävä vaikuttaja ja ideologi perusti myös Etelä-Pohjanmaan nykyi- sen pää-äänenkannattajan, sanomalehti Ilkan. (Eteläpohjalaisia elämäkertoja A–L 1963: 30–33). Vieläkin paremmin Laihia tunnetaan kuitenkin nuukuudes- ta ja laihialaisvitseistä. Ensimmäiset kaskut nuukista laihialaisista kerrottiin 1890-luvulla ja käsitteenä Laihian nuukuus tunnettiin jo tätä ennen. Selitystä nuukuus-ilmiölle on etsitty laihialaisten 1700- ja 1800-luvun todistetusta varak- kuudesta sekä asutushistoriasta ja murteesta. Eniten kannatusta on kuitenkin saanut selitys, jonka mukaan ilmiö sai alkunsa naapurikuntalaisten katkeruudesta, 19 kun Laihian silmäätekevät huolehtivat 1860-luvun nälkävuosina ainoastaan oman pitäjän hädänalaisista ja torjuivat muut avuntarvitsijat. (Rapila 1997.) 2.3. Kyrönmaan maisemakuva Laihia, Isokyrö ja Vähäkyrö kuuluvat maisemallisesti Kyrönmaan peltotasankoon, mikä käsittää myös Härmänmaan, Seinäjoen seudun ja osan ruotsinkielisestä Pohjanmaasta. Kyrönmaan maisemakuva koostuu tasaisista jokilaaksoista sekä niiden väliin jäävistä metsä- ja suoalueista, joista osa toimii samalla vedenjakajana. (Alalammi 1993: 76–77). Laihian tärkein joki eli kunnan keskiosassa kaakko- luodesuuntaisesti virtaava Laihianjoki laskee mereen Vaasan eteläpuolella. Lai- hian kirkonkylän alueella jokea ympäröivä useiden kilometrien levyinen savi- ja hiesualue muodostaa tasaisen viljelylakeuden. Laihianjokilaakso kohoaa kunnan pohjoisosassa ainoastaan 10 metriä merenpinnan yläpuolelle ja yläjuoksullakin maanpinta on ainoastaan 50 metriä merenpinnan yläpuolella. (Suomenmaa 1971: 276–277; Finlandia 1986: 132.) Laihian pinta-alasta on 20 % peltoa ja kunnan asutus sijaitsee pääosin tiiviinä nauhakylinä Laihianjokilaaksossa. Tämän alueen ulkopuoliset, pääosin kunnan reunaosissa sijaitsevat metsäiset seudut ovat harvaan asuttuja tai kokonaan asumattomia. Laihian lounaisosassa Maalahden suuntaan virtaava Madesjoki ei ole ohjannut asutusta alueelle, vaan loivat moreeniselänteet ja vetiset nevat ovat tälle seudulle tunnusomaisia. Alueen korkein kohta eli Ylimaa kohoaa lähes 100 metrin korkeuteen. Ylimaan itäpuolella kunnan eteläreunalla sijaitseva Leva- neva ympäristöineen on Laihian laajin yhtenäinen metsä- ja suoalue. (Suomenmaa 1971: 276–277; Finlandia 1986: 132.) Vuonna 1993 perustettu Levanevan luonnonsuojelualue on laajuudeltaan yli 3300 hehtaaria ja se sijaitsee Laihian lisäksi osittain Jurvan kunnassa. Alue koostuu puuttomista nevoista ja se tunnetaan merkittävänä erämaa-alueena. Alueella liikkuvat ovat olleet tähän asti satunnaisia retkeilijöitä sekä marjastajia ja metsästäjiä. Vuonna 2006 Levanevalle valmistui opastettu retkeilyreitistö, mikä luultavasti lisää alueen virkistyskäyttöä. Levanevan länsipuolella sijaitsee 1960- ja 1970-luvuilla padottu Kivi- ja Levalammen tekojärvi, joka on osa Kaski- sissa toimivan Metsä-Botnian vesistöjärjestelmää. (Metsähallitus 2006a: 10–14, 18–20; Metsähallitus 2006b.) Isonkyrön ja Vähänkyrön kuntien maisemaa hallitsee itä-länsisuuntainen Kyrönjoki ja sitä reunustava yhtenäinen peltolakeus. Asutus on ryhmittynyt joki- varteen nauhakyliksi. Etelä-Pohjanmaan kulttuurimaisema sijoittuu Kyrönjoen ja sen sivujokien varsille: Mustasaaresta Ylistaroon ulottuva jokivarsialue on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemaksi (Ympäristöministeriö 1992: 138). Yli 200 kilometriä pitkä Kyrönjoki laskee Koivulahdessa Vaasan pohjoispuolella 20 mereen. Savipohjainen jokilaakso on Vähässäkyrössä ainoastaan muutaman met- rin korkeudella merenpinnasta ja Isossakyrössäkin alueen korkeus on runsaat 10 metriä merenpinnasta, mikä kertoo peltomaiseman tasaisuudesta. Muista alueen vesistöistä tärkeimmät ovat Isonkyrön pohjoisosasta Kyrönjokeen virtaava Lehmäjoki sekä Suomen vanhin tekojärvi, 1700-luvulla Orisbergin rautaruuk- kia varten rakennettu Kotilammi Isonkyrön ja Ylistaron rajalla. (Suomenmaa 1968: 271–273; Suomenmaa 1978: 456–457; Finlandia 1986: 64–65, 231.) Vähänkyrön pinta-alasta on noin 40 % ja Isonkyrön pinta-alasta noin 35 % peltoa. Etäällä Kyrönjoesta peltoaukeiden reunoilla sijaitsevat matalat moreeni- selänteet ovat tyypillisiä Vähällekyrölle, mutta kunnan korkeimmat kohoumat ulottuvat tästä huolimatta ainoastaan 17 metriin merenpinnan yläpuolelle. Kunnan mataluutta selittää osaltaan kunnan sijainti: kunnan luoteiskulma on vain neljän kilometrin etäisyydellä merestä. Soita Vähässäkyrössä on muuhun Kyrönmaahan verrattuna vähän, sillä ne on muokattu pelloiksi. Isossakyrössä laajat moree- nikankaat ja suot painottuvat molemmille puolille Kyrönjoen peltolakeutta. Korkeimmat kohdat kohoavat kunnan eteläosassa Laihianjoen itäpuolella lähes 70 metrin korkeuteen. (Suomenmaa 1968: 271–273; Suomenmaa 1978: 456–457; Finlandia 1986: 64–65, 231.) 2.4. Kyrönmaan kuntien nykytila Valtionhallintoa alettiin muuttaa 1990-luvulla taloudellisen ahdingon ja Suomen EU-jäsenyyden vauhdittamana. Muutosten lähtökohtina olivat hallinnon keventäminen, päällekkäisyyksien purkaminen sekä hallinnollisten aluejakojen yhtenäistäminen. Kyrönmaan kuntien sijainnin ongelmallisuus tuli esiin vuonna 1993, kun uudet aluekehitysviranomaiset, maakuntien liitot, perustettiin. Vaasan läänin seutukaavaliitto jaettiin kolmeen osaan ja aiemmasta linjauksesta poiketen Laihia, Isokyrö ja Vähäkyrö tulivat osaksi Vaasan rannikkoseutua eli Pohjanmaan maakuntaa. (Mikkonen 1995: 34–36; Pribilla 2005: 24, 39, 108.) Koska Suomen jäsenyys Euroopan unionissa edellytti myös maakuntia pienempien osa-alueiden määrittelyä NUTS III -aluetasoa varten, perustettiin vuoden 1994 alusta lukien 88 pientalousaluetta eli seutukuntaa. Laihian seutu- kunnasta tuli yksi Vaasan rannikkoseudun neljästä seutukunnasta. (Mikkonen 1995: 34–36, 190–192). Aluejaotus on pysynyt tämän jälkeen samana, vaikka seutukunnan nimi on muuttunut Kyrönmaaksi ja maakunnan nimi Pohjanmaak- si. Seutukuntien keskinäisessä järjestyksessä Kyrönmaa on väkiluvultaan maan 14. pienin: asukkaita on noin 17 000. Kyrönmaa on ainoa täysin suomenkielinen alue Pohjanmaan maakunnassa. Muut seutukunnat ovat kaksikielisiä tai täysin ruotsinkielisiä. Asetelma on kyrönmaalaisille haastava, sillä maakunnallisissa yhteyksissä puhutaan lähes yksinomaan ruotsia. 21 Kyrönmaan länsireunasta Laihialta on matkaa Vaasaan noin 20 kilometriä ja alueen itäreunasta Isostakyröstä on matkaa Seinäjoelle noin 30 kilometriä. Vaasan vaikutusalueeseen kuuluu Vähäkyrö, pääosa Laihiasta sekä Isonkyrön länsiosa. Laihian eteläosa sekä Isonkyrön itä- ja eteläosat kuuluvat puolestaan Seinäjoen vaikutusalueeseen (Haapala 1993: 81). Kuntaa halkovien valtateiden sekä toistai- seksi kolmella asemalla toimivan junaliikenteen ansiosta liikenneyhteydet ovat varsin hyvät. Huolimatta sijainnistaan lähellä maakuntakeskuksia Kyrönmaan kunnat kuuluvat maaseudun kolmijaossa ydinmaaseutuun. Kyrönmaan kolmesta kunnasta suurin eli Laihia ei yllä aivan puoleen alueen väkiluvusta tai pinta-alasta (taulukko 1.). Kunnista tiheimmin asuttu ja taajamoi- tunein on Vähäkyrö. Vähänkyrön asutus sijoittuu kirkonkylään, Merikaartoon ja Tervajoelle. Kaikissa näissä taajamissa on saatavissa hyvätasoiset kunnalliset peruspalvelut. Isonkyrön asutus sijoittuu Kyrönjokivarteen kunnan keskiosaan ja palvelut sijaitsevat pääosin kirkonkylässä, mutta hajanaisesti myös kunnan muissa kylissä kuten Tervajoella, Orismalan–Valtaalan alueella sekä Lehmäjoella. Laihialla asutus sijoittuu Laihianjokivarteen kunnan keski- ja pohjoisosaan, mutta palvelut ovat keskittyneet kirkonkylään. Taulukko 1. Perustietoja Kyrönmaan kunnista. maapinta- ala km2 vesipinta- ala km2 pinta-ala yhteensä väkiluku 31.12.2005 asukkaita / km2 taajama- aste Kyrönmaa 1037,8 7,1 1044,9 17256 16,7 81,7 Isokyrö 354,7 2,9 357,6 5044 14,2 76,0 Laihia 507,3 2,1 509,4 7564 15,0 81,1 Vähäkyrö 175,8 2,1 177,9 4699 26,5 89,1 2.5. Väestö- ja elinkeinotilastojen käyttö Seuraavaksi on tarkasteltava väestön ja elinkeinojen kehitystä ja nykytilaa. Kyrönmaa kuuluu maaseudun kolmijaossa ydinmaaseutuun, joten Kyrönmaata verrataan koko ydinmaaseutuun. Tällä tavoin saa- daan selville oman alueen vahvuudet ja erityispiirteet sekä alueen eroavuus muihin samankaltaisiin alueisiin. Vertailua on tarpeen tehdä myös koko maahan ja muihin seutukuntiin. Vertailut kannattaa tehdä lähtökohtaisesti koko aluetta koskevina, sillä kunnittainen tarkastelu on liian yksityiskohtaista. Tiedollinen pohja tarkastelulle hankitaan tilastoista. Tilasto- keskuksen Maaseutu indikaattorit-tietokantaan on koottu maaseutuun liittyvää tilastoaineistoa 1980-luvun lopusta alkaen. Täydentäviä tietoja voi etsiä muista lähteistä, kuten Suomen Tilastollises- 22 ta Vuosikirjasta, Tilastokeskuksen Seutukunta- ja maakuntakatsaus -julkaisusta, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (TIKE) Matilda-tietokannasta sekä Maatilarekisteri -julkaisusta, Tilastokeskuksen Yritys- ja toimipaikkarekisterin Kohderyhmälaskuri -verkkopalvelusta sekä Kuntaliiton verkkosivuilla olevasta laajasta tilastoaineistosta. Tilastojen avulla kannattaa tarkastella lähi- menneisyyttä. Sopiva aloitusvuosi on 1990, joka oli suurta lamaa edeltänyt viimeinen ”hyvä vuosi”. 2.6. Kyrönmaan väestörakenteen kehitys Kyrönmaan väkiluku pysyi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa jokseenkin saman- suuruisena, sillä vuosina 1990–2005 alueen väkiluku väheni ainoastaan 497 henkilöllä. Muutos oli erityisen suuri Vähässäkyrössä ja Isossakyrössä, kun taas Laihian väkiluku kasvoi tänä aikana aavistuksen verran. Kokonaisuutena alueen kehitys oli selvästi suotuisampaa kuin ydinmaaseudulla keskimäärin, mikä selit- tyy kuitenkin suoraan Laihian muita kuntia suotuisammalla väestönkehityksellä. Esimerkiksi vuosina 2004–2005 Kyrönmaan tilanne jatkui samansuuntaisena. Kokonaisväkiluku väheni kahden vuoden aikana 32 asukkaalla, vaikka Laihialla molemmat vuodet olivat väestönkehitykseltään voimakkaan positiivisia. Väkiluvun muutos on johtunut lähinnä muuttoliikkeestä, joka 1990-luvun alkupuolella kääntyi Kyrönmaan kunnille tappiolliseksi. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta tilanne on jatkunut 2000-luvun alkuvuosiin saakka samankal- taisena. Kyrönmaan muuttotappio oli vuosina 1990–2005 yhteensä 752 henkilöä, mikä oli lievempää kuin ydinmaaseudulla keskimäärin. Vuosina 2004–2005 alue kärsi 94 henkilön muuttotappion, mikä suhteellisesti tarkasteltuna oli seutukun- tatasolla varsin vähäistä. Luonnollinen väestönlisäys on vaihdellut Kyrönmaalla vuosittain ja kunnittain, mutta kokonaisuutena tulos on ollut niukasti positiivinen. Syntyneitä oli vuosina 1990–2005 Kyrönmaalla 140 henkilöä kuolleita enemmän, mikä vastaavaan ajanjaksoon verrattuna oli selvästi ydinmaaseutua suurempaa. Myös koko maahan verrattuna alueen tilanne oli melko hyvä, sillä vuonna 2005 Kyrönmaa oli luonnolliselta väestönlisäykseltään 22. suotuisin. Kyrönmaan väestön ikärakenne on keskimäärin koko maata hieman nuo- rekkaampi ja aavistuksen verran nuorekkaampi myös ydinmaaseutuun verrattuna. Erityisen paljon Kyrönmaalla on pieniä lapsia, sillä verrattaessa perheitä, joissa on 0–6 -vuotiaita lapsia kaikkiin alle 18-vuotiaita lapsia sisältäviin perheisiin, oli Kyrönmaa vuonna 2004 maan seutukunnista sijalla 14. Kokonaisuutena muutos on kuitenkin ollut samansuuntainen kuin muuallakin maassa eli lasten ja nuorten osuus on vähentynyt ja vastaavasti yli 65-vuotiaiden osuus on kasvanut tasaisesti. Kunnista Isonkyrön väestörakenne on Laihiaa ja Vähääkyröä ikääntyneempi. Kyrönmaalla oli vuonna 2005 eri ikäryhmistä 0–9 ja 25–39 -vuotiaita enemmän kuin ydinmaaseudulla ja vastaavasti 60–84 -vuotiaita vähemmän kuin 23 ydinmaaseudulla keskimäärin. Kyrönmaata voikin tämän valossa luonnehtia tyy- pilliseksi lapsiperheiden asuinpaikaksi. Osaltaan tätä vahvistaa asuntojen vilkas rakentaminen: vuonna 2005 Kyrönmaalle valmistui 5,2 asuntoa 1000 asukasta kohti, mikä tekee alueesta maan 20. merkittävimmän seutukunnan asuntoraken- tamisessa. Vuonna 2005 Kyrönmaan demografinen huoltosuhde oli 0,57, kun se ydinmaaseudulla oli 0,60 ja koko maassa 0,50. Kyrönmaalla on siis hieman enemmän lapsia ja vanhuksia työikäisiin nähden koko maahan verrattuna, mutta ydinmaaseudulla on vielä Kyrönmaatakin enemmän. Erot ovat suhteellisen pieniä ja vuonna 2005 Kyrönmaa oli seutukuntien keskitasoa. Koulutukseltaan kyrönmaalaiset ovat keskitasoa. Korkeakoulutuksen saaneita asuu eniten Laihialla, mutta kokonaisuutena Kyrönmaan kuntien koulutustaso on hieman koko maata alhaisempi. Tutkinnon suorittaneita oli vuonna 2004 koko maassa 63 %, mutta Kyrönmaalla vain 57 %. Vastaavasti korkeakoulututkinto oli koko maassa 13 %:lla, mutta Kyrönmaalla ainoastaan 8 %:lla. Seutukuntavertailussa Kyrönmaa sijoittuu keskitason alueeksi. Kesäasutusta Kyrönmaalla on poikkeuksellisen vähän. Kun ydinmaaseudulla on keskimäärin 156 kesäasuntoa 1000 asukasta kohden, on vastaava luku Kyrön- maalla ainoastaan 42. Kyrönmaalla oli vuonna 2004 yhteensä 740 kesäasuntoa, ja ne jakautuvat melko tasaisesti kolmen kunnan kesken. Suhteessa alueen vaki- tuiseen väestöön oli Kyrönmaalla ainoastaan 4,7 % kesäasukkaita, kun vastaava luku ydinmaaseudulla on 19,6 % ja koko maassa 10,6 %. Kyrönmaalla onkin 9. vähiten kesäasukkaita ja 11. vähiten kesämökkejä koko maan seutukunnista. Sen sijaan lähes 80 % Kyrönmaan vakituisista asukkaista asui vuonna 2004 omis- tusasunnossa, mikä on maan seutukunnista kaikkein eniten. 2.7. Kyrönmaan elinkeinorakenteen kehitys Maa- ja metsätalous Alkutuotanto työllisti vuonna 2005 Kyrönmaan väestöstä 10 % ja sen osuus alueen työpaikoista oli 15 %. Kyrönmaalla oli samana vuonna toiminnassa 929 maatilaa, joilla oli viljelyksessä yhteensä 30 246 hehtaaria peltoa. Tämä oli 1,3 % koko maan maatilojen määrästä ja koko maan peltoalasta. Kyrönmaa oli vuonna 2004 alkutuotannon työllistävyyden suhteen maan 31. tärkein seutukun- ta, joskin alan työpaikat vähenivät vuosina 2000–2004 seutukunnista 11. eniten. Tilojen lukumääräisestä vähenemisestä huolimatta peltoala on säilynyt kuitenkin viljelyksessä ja jopa lisääntynyt. Kyrönmaalaisella tilalla oli vuonna 2005 keskimäärin 32,6 hehtaaria pel- toa, mikä on vain aavistuksen verran vähemmän kuin koko maassa keskimäärin (33,0 ha). Kyrönmaa on joka tapauksessa keskimääräistä peltovaltaisempaa, sillä 24 alueen maapinta-alasta on peltoa 29 %, kun se ydinmaaseudulla on keskimäärin 17 % ja koko maassa 7 %. Maan seutukunnista Kyrönmaa on neljänneksi pelto- valtaisin Loimaan ja Salon seutukuntien sekä Härmänmaan jälkeen. Myös kunta- tasolla suhteellisesti eniten peltoa on Varsinais-Suomessa ja Lounais-Hämeessä, ja Kyrönmaan kunnista ainoastaan Vähäkyrö on maan 20 peltovaltaisimman kunnan joukossa. Viljelyolosuhteet ovat Kyrönmaalla melko hyvät, mutta eivät kuitenkaan Lounais-Suomen, Etelä-Hämeen, Uudenmaan tai Kymenlaakson parhaiden alueiden veroiset (vrt. Rosenqvist 1997: 44–47). Kyrönmaan maataloutta leimaa merkittävällä tavalla viljanviljely. Alueen maatiloista oli vuonna 2005 päätuotantosuunnaltaan viljatiloja 66 %, kun koko maassa viljatiloja oli vain 41 %. Myös sikatiloja oli vuonna 2005 alueella keski- määräistä enemmän (9 %, koko maassa 5 %), kun taas lypsykarjatiloja oli sel- västi keskimääräistä vähemmän (11 % / 24 %). Myös siipikarjatiloja sekä muita kasvintuotantotiloja oli keskimääräistä vähemmän. Viljanviljelyn merkitys on suuri, sillä vuonna 2005 Kyrönmaan peltoalasta 80 %:lla viljeltiin viljakasveja. Osa-aikaviljely onkin alueella keskimääräistä tavanomaisempaa. Kyrönmaalla viljeltiin vuonna 2004 huomattavasti muuta maata enemmän ohraa (59 %, koko maassa 30 %). Lypsykarjatalouden vähäisyyden takia peltoa oli Kyrönmaalla nurmikasveilla huomattavasti keskimääräistä vähemmän (9 % / 31 %). Myös kauraa, vehnää ja perunaa viljeltiin hieman keskimääräistä vähemmän ja rypsiä vastaavasti enemmän. Luomutuotanto oli erityisen vähäis- tä, sillä Kyrönmaalla oli vuonna 2005 luomutuotannossa peltoa ainoastaan 427 hehtaaria eli vain 1,4 % peltoalasta. Koko maassa luomupeltoa oli samana vuonna puolestaan 6,7 % peltoalasta. Vastaavasti luomutiloja oli vuonna 2005 Kyrönmaalla vain 13 eli 1,4 %, kun ydinmaaseudulla ja koko maassa niitä oli 5,8 % kaikista tiloista. Jalostus ja palvelut Jalostuselinkeinon työpaikkoja oli Kyrönmaalla vuonna 2004 ydinmaaseutua vähemmän. Koska työpaikkojen määrä Laihialla ja Vähässäkyrössä vastaa ydin- maaseudun ja koko maan tilannetta, selittyy jalostuksen painoarvon vähäisyys Isonkyrön teollisuustyöpaikkojen vähäisyydellä. Kyrönmaan työpaikoista 25 % sijoittui vuonna 2004 jalostuselinkeinoon, mutta alueella asuvasta työvoimasta jalostus työllisti samana vuonna 34 %. Tämä oli selvästi enemmän kuin koko maassa, jossa jalostuksen osuus elinkeinorakenteessa oli 25 %. Jalostuksen työllistävyyttä kuvaa Kyrönmaan asema koko maan 14. tär- keimpänä seutukuntana vuonna 2004. Tätä selittää kuitenkin huomattavalta osin työssäkäynti oman seutukunnan ulkopuolella. Kyrönmaan työpaikkaoma- varaisuusaste väheni 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa huomattavasti: vuonna 1990 se oli vielä 76 %, mutta vuonna 2004 enää 65 %. Työpaikkaomavaraisuus oli 25 suurin Isossakyrössä (75 %) ja pienin Vähässäkyrössä (59 %). Kyrönmaa poikkesi selvästi muusta ydinmaaseudusta, sillä vuonna 2004 sen keskimääräinen työpaik- kaomavaraisuus oli 87 %. Myös muutoksen suhteen Kyrönmaa erosi voimakkaasti ydinmaaseudusta, jonka työpaikkaomavaraisuus on pysynyt lähes entisellään. Asuinkunnassa ja sen ulkopuolella työssäkäyvät henkilöt jakaantuivat Kyrönmaalla vuonna 2004 jokseenkin tasan 49.7 % - 50.3 %. Suhteellisesti eniten pendelöijiä oli Vähässäkyrössä (57 %) ja määrällisesti eniten Laihialla (1684 henkilöä). Tilanne poikkesi selvästi ydinmaaseudusta ja koko maasta: ydinmaaseudulla oli vuonna 2004 kunnan ulkopuolella työssäkäyviä 34 % ja koko maassa 32 % kaikista työssäkävijöistä. Myös muutos on ollut Kyrönmaalla suurempi kuin ydinmaaseudulla ja koko maassa keskimäärin: Kyrönmaalla yhä useampi pendelöi Vaasaan ja Seinäjoelle. Kyrönmaalla oli vuonna 2006 yhteensä 152 teollisuuden toimipaikkaa, joista 86 % oli alle 10 henkilön suuruisia. Toimipaikkojen lukumäärän perusteella alueella on keskimääräistä enemmän metalliteollisuuden, saha- ja puutuoteteollisuuden, elintarviketeollisuuden ja muoviteollisuuden yrityksiä. Koska teollisuusyrityk- siä on alueella lukumääräisesti melko vähän, selittyy toimialojen merkittävyys osittain yksittäisten yritysten kautta. Metallituoteteollisuuden osuus kaikista teollisuusyrityksistä on 30 % ja merkittävin yritys valmistaa Laihialla alumiini- valuja. Huomattavia työllistäjiä ovat myös Laihialla ja Isossakyrössä putkentyöstö- koneita valmistavat sekä Vähässäkyrössä metallirakenteita valmistavat yritykset. Muu alueen metalliteollisuus koostuu pienemmistä metallin työstöön, koneiden valmistukseen sekä alihankintaan keskittyneistä mikroyrityksistä. Saha- ja puutuoteteollisuuden osuus teollisuusyrityksistä on 13 %. Työlli- syyden kannalta alan tärkeimmät yritykset valmistavat kattoristikoita ja puu- pakkauksia Vähässäkyrössä sekä kattoristikoita, hirsimökkejä ja höylätavaraa Laihialla. Keskimääräistä suurempia ovat myös hirsitaloja Vähässäkyrössä ja puisia lahjatavaroita, kotitalousvälineitä ja sisustustuotteita Isossakyrössä val- mistavat yritykset. Elintarvikeyritysten osuus Kyrönmaan teollisuudesta on 9 %. Alan tärkeimmässä yrityksessä Laihialla valmistetaan mallastuotteita ja työntekijämäärältään toiseksi suurimmassa yrityksessä Isossakyrössä valmistetaan terveysvaikutteisia juustotuotteita. Muovialan osuus teollisuusyrityksistä on 5 %. Työnantajista tärkeimmät ovat Vähässäkyrössä muoviosia sekä ja Isossakyrössä joustomuovipakkauksia valmistavat yritykset. Alueen muoviteollisuutta täydentävät vielä näitä pienemmät, ilmastointiventtiileitä ja jätevesien käsittelyjärjestelmiä valmistavat alan yrityk- set. Muiden alojen yrityksistä suurin tekee sähkömoottori- ja generaattorialan alihankintatöitä Vähässäkyrössä. Yli kymmenen henkilöä työllistäviin yrityksiin kuuluvat myös vuodevaatteita Vähässäkyrössä ja hautakiviä Isossakyrössä val- mistavat yritykset. Yli kymmenen henkilöä työllistäviä jalostusalan yrityksiä on Kyrönmaalla yhteensä 15 ja alueen yritystoiminnalle onkin tunnusomaista sen pienuus. Yksi 26 teollisuuden toimipaikka työllisti Kyrönmaalla vuonna 2004 keskimäärin alle seitsemän toimihenkilöä tai työntekijää, kun koko maassa vastaava luku on 14,5. Kyrönmaa onkin teollisuuden palkatun henkilöstön ja teollisuustoiminnan jalos- tusarvolla mitaten 14. pienin seutukunta Suomessa. Yritysten kokonaismäärä noudattelee kuitenkin koko maan ja ydinmaaseudun keskimääräistä tasoa, joskin Laihialla yrityksiä on asukaslukuun suhteutettuna muita Kyrönmaan kuntia selvästi vähemmän. Yksityisten ja julkisten palvelujen osuus on Kyrönmaalla hieman suurempi kuin ydinmaaseudulla keskimäärin. Yksityisissä palveluissa erityisen paljon työ- paikkoja on tukku- ja vähittäiskaupassa sekä kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus- ja liike-elämän palveluissa. Julkisissa palveluissa Kyrönmaalla on hieman enemmän terveydenhoito- ja sosiaalipalveluja kuin ydinmaaseudulla tavallisesti, joskin tämä selittyy Laihian osuudella. Kokonaisuutena palvelutoimialojen työllistävyys oli vuonna 2004 Kyrönmaalla selvästi maan keskiarvoa alhaisempi: seutukunnan sijoitus oli 15. alhaisin koko maassa. Koko maahan verrattuna palvelujen osuus on Kyrönmaalla on alhaisempi kautta linjan: merkittävimmät poikkeukset koskevat moottoriajoneuvojen myyntiä, huoltoa ja korjausta sekä maaliikennettä. Moottoriajoneuvojen kaupan, huollon ja korjauksen toimipaikat kattoivat vuonna 2006 kaikista Kyrönmaan kaupan alan yrityksistä 34 %, kun koko maas- sa toimipaikkoja oli ainoastaan 19 %. Alan toimipaikkojen ja henkilöstön määrä kasvoi vuosina 1995–2002 Kyrönmaalla lähes 40 %:lla eli Pohjanmaan seutukun- nista selvästi eniten. Muuhun Pohjanmaahan verrattuna ajoneuvojen myynti ja niiden huolto ovatkin toimipaikkojen lukumäärän, henkilöstön lukumäärän ja etenkin liikevaihdon näkökulmasta poikkeuksellisessa asemassa: tämä selittyy Tervajoen autokauppakeskittymällä. Maaliikenteessä painopiste on puolestaan tieliikenteen tavarankuljetuksessa, joka kattaa lähes kymmenesosan kaikista Kyrönmaan yrityksistä. Koko maassa tieliikenteen tavarakuljetus jää runsaaseen kahdeksaan prosenttiin. 2.8. Synteesi Kaupunkien läheisyydestä huolimatta lievä väestökato on ollut jo pitkään Kyrön- maan ongelmana. Alueen syntyvyys on kuolleisuutta suurempaa, mutta alue kärsii Laihiaa lukuun ottamatta edelleen muuttotappiosta. Aluetta voi luonnehtia lapsiperheiden suosimaksi, sillä Kyrönmaalla on tavanomaista enemmän nuoria perheitä ja pieniä lapsia. Kyrönmaalaiset asuvat omistusasunnoissa ja rakentavat uusia taloja jatkuvasti. Sen sijaan kesäasuntoja ei vähäjärvisellä alueella juurikaan ole. Elinkeinorakenteeltaan Kyrönmaa on koko maata alkutuotantovaltaisempi, sillä alueella on huomattavan paljon peltoa. Seutukuntaa leimaakin viljanviljely ja etenkin ohra on kyrönmaalaisten suosikkikasvi. Maataloustuotannolle on tun- 27 nusomaista osa-aikaisuus ja erittäin vähäinen kiinnostus luomutuotantoon. Kodin ulkopuolella työssäkäyvät suuntaavat varsin usein lähikaupunkeihin, joten alueen työpaikkaomavaraisuus on varsin alhainen. Kyrönmaan eri toimialoista tärkeitä ovat metallin, puutuotteiden, elintarvikkeiden ja muovin jalostus, moottoriajo- neuvojen kauppa ja korjaus sekä tieliikenteen tavarakuljetus. 28 3. OLEMASSA OLEVAT SUUNNITELMAT JA STRATEGIAT 3.1 Strategioiden läpikäyminen Seuraavaksi on selvitettävä, missä suunnitelmissa ja strategioissa on käsitelty omaa aluetta. Paikallistason eli kuntien ja toimintaryhmien suunnitelmien ohella on tarkasteltava aluehallinnon suunnitteluteks- tejä, jotta saadaan selville, mihin omassa maakunnassa tähdätään. Tarvittavat suunnitteluasiakirjat löytyvät pääosin Internetistä. Tärkeä lähtökohta on oman alueen maakuntaliiton kotisivu. Seuraavaksi käydään läpi erilaisia suunnitteluasiakirjoja. Huomio kiinnitetään ainoastaan maaseutuun liittyviin aineksiin. Samoin paikannetaan kohdat, joissa puhutaan esimerkkialue Kyrönmaasta. Tarkoituksena ei ole referoida suunnitelmia kokonaisuudessaan, vaan tutustua niihin Kyrönmaan maaseutuyrittäjyyden edistämisen näkö- kulmasta. 3.2. Pohjanmaan maakuntasuunnitelma 2020 ”Kaksi kieltä, yhtä mieltä” Maakuntasuunnitelmassa luodaan suuntaviivat maakuntatason tavoitteelliselle kehittämiselle eli suunnitelma toimii strategisena yleislinjauksena alueen kehittä- miselle. Pohjanmaan vuoteen 2020 ulottuva maakuntasuunnitelma ”Kaksi kieltä, yhtä mieltä” on hyväksytty vuonna 2003 ja siinä kootaan yhteen työryhmissä työstetyt visiot alueen tulevaisuudesta. Maakuntasuunnitelma muodostaa kehi- kon, johon muut maakuntaa koskevat kehittämisohjelmat sovitetaan, joskin osa ohjelmista on toiminut jo maakuntasuunnitelman teon pohjana. Suunnitelman yleisluontoisuuden takia viittaukset yksittäiseen seutukuntaan, kuten Kyrön- maahan, ovat vähäisiä. Pohjanmaan maakuntasuunnitelman yleisenä tavoitteena on kasvun edis- täminen sekä hyvinvoinnin säilyttäminen ja parantaminen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on asetettu kolme erityistavoitetta: osallisuus, kilpailukyky ja kes- tävä kehitys. Osallisuuden edistämiseen pyritään hallintokäsittelyn avoimuudella, päätöksenteon oikeellisuudella sekä sosiaalisten kohtaamisareenojen luomisella. Kilpailukyky edellyttää puolestaan panostamista koulutukseen, tutkimukseen, pohjalaiseen kulttuuriin sekä vapaa-ajan toimintaan. Monimuotoiseen kulttuuriin sisällytetään Pohjanmaalla myös alueen vahva yrittäjyys. Kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää koko maakunnan tasapainoista kehittymistä, mikä maakuntasuunnitelman perusteella edellyttää nimenomaan 29 Vaasan ja Pietarsaaren seutukuntien sekä Suupohjan rannikkoseudun kehittä- mistä. Kyrönmaata ei mainita suunnitelmassa tässä yhteydessä lainkaan, joskin tavoitteeksi asetetaan kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus sekä maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen ja elintarvikeketjun vahvistaminen. Keskei- senä kilpailukykyyn liittyvänä tavoitteena on myös erityyppisten ja -tasoisten liikenneyhteyksien parantaminen ja turvaaminen. Maakuntaa halutaan kehittää kaupunkien, maaseudun sekä merenläheisen asumisen alueena. Myös uusiutuvan energiantuotannon kehittämistä painotetaan vahvasti. Maakunnan kilpailukyky edellyttää monipuolista elinkeinorakennetta ja menestyviä klustereita. Pohjanmaan maakunnan yrityksille ja alueen elinkeino- elämälle on luotava hyvät toimintaedellytykset. On pyrittävä entistä suurempaan tehokkuuteen, eri toimijoiden yhteistyön lisäämiseen, maakunnallisen identiteetin kohottamiseen sekä yrittäjyyden ja yrittäjähengen edistämiseen. Alueen kestävä kehitys edellyttää myös ihmisläheisiä ja laadukkaita hyvinvointipalveluja, joiden luomisessa voidaan käyttää uutta tekniikkaa. Pohjanmaan myönteisen kehityksen turvaamiseksi on työvoiman ja työ- paikkojen riittävyyteen kiinnitettävä huomiota. Myös työelämän joustavuuteen ja yrittäjyyden edistämiseen on panostettava. Elinkeinorakenteen monipuolis- tamiseen kuuluu olennaisena osana pienyrittäjyyden edistäminen ja erityisesti hyvinvointi- ja peruspalvelujen sekä majoitus- ja ravitsemuspalvelujen yksi- tyistäminen. Elinkeinotoiminnan kehittämisessä kiinnitetään Pohjanmaalla erityistä huomiota myös alkutuotannon mahdollisuuksiin sekä meren, vesistöjen ja luonnontuotteiden hyödyntämiseen. Elinkeinotoiminnassa ja asumisessa pyritään myös luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen ja säilyttämiseen sekä kulttuuriympäristön hoitamiseen. 3.3. Pohjanmaan maakuntaohjelma Valtuustokausittain laadittava maakuntaohjelma sekä vuosittainen maakuntaohjel- man toteuttamissuunnitelma ovat maakuntasuunnitelmassa määriteltyjen strate- gisten linjausten käytännön toteutusasiakirjoja. Pohjanmaan maakuntaohjelmassa tuodaan esiin alueen kannalta tärkeimmät kehittämistoimenpiteet, hankkeet ja tavoitteet sekä arvio ohjelman rahoituksesta. Toteuttamissuunnitelma sisältää keskeisimmät maakuntaohjelman toteuttamisen painopisteet, toimintalinjat sekä ohjeellisen budjetin hankkeiden läpiviemistä varten. Toteuttamissuunnitelmissa vuosille 2005–2006 ja vuosille 2006–2007 Kyrönmaan elinkeinoelämään liittyvät asiakokonaisuudet tulevat esille lähinnä Elävä Pohjanmaa – elävä kaupunki ja maaseutu -teeman yhteydessä. Pohjanmaalla tavoitellaan maakunnan tasapainoista kehitystä, mikä edellyttää työpaikkojen lisäämistä sekä liikenne- ja viestintäyhteyksien, palvelurakenteen sekä asumis-, 30 vapaa-ajanvietto- ja virkistysmahdollisuuksien kehittämistä. Vaasan rata on säh- köistettävä, valtateitä kehitettävä sekä uusia kaupunkimaisia, luonnonläheisiä ja merenläheisiä asuinalueita rakennettava. Maaseudun menestyminen edellyttää myös uusien toimialojen ja tuotantomuotojen kehittämistä. Uusia tuotteita, mene- telmiä ja tuotantosuuntia tarvitaan maa- ja metsätaloudessa, elintarvikealalla, matkailualalla, käsiteollisuudessa ja bioenergian tuotannossa. Vuosien 2007–2010 maakuntaohjelmassa alueen taloudelliseen kasvuun ja hyvinvointiin liittyvät kehittämistavoitteet toteutetaan neljän toimintalinjan kautta. Tavoitteena on kehittää innovaatiojärjestelmää ja osaamista sekä alueen saavutettavuutta, tasapainoista aluerakennetta ja hajautettua energiantuotantoa. Sosiaalista pääomaa kehitetään sekä luonnon ja ympäristön hyvinvointia edis- tetään. Toimialoista kehitystoimenpiteitä suunnataan sähkö- ja energia-alalle, bioenergiaan, media-alalle, metallialalle, metsä- ja puutuotealalle, matkailualalle, hyvinvointipalveluihin, vene- ja muovitoimialalle sekä elintarvikealalle. Maataloudessa pyritään yhtäältä tuottavuuden lisäämiseen tehomaataloudes- sa ja toisaalta mikroryppäiden luomiseen maaseudun pienimuotoisen tuotannon jalostusarvon kohottamiseksi. Perusmaataloutta halutaan tehostaa, erikoistumista edistää ja pienimuotoista elintarviketuotantoa kehittää. Paikallista elintarvikeyrit- täjyyttä ja jalostusasteen nostoa kehitetään Foodia-elintarvikekeskuksen kautta. Vuosina 2007–2010 tähdätään alkutuotannon kehittämiseen mikroklustereita edis- tävän maaseudun elinkeinopolitiikan kautta. Elintarvikealalla pyritään tuotannon jalostusarvon nostamiseen ja tuotekehitykseen, lähiruoan käytön edistämiseen sekä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämiseen. Mekaaniseen puunjalostukseen liittyvää kehittämistyötä on tehty Pohjan- maan maakunnassa vuodesta 2005 lähtien puualan kehittämiskeskus Woodpoin- tin kautta. Alueen yritystoiminnan painopiste on sahauksessa ja höyläyksessä, rakentamisen ja sisustamisen puutöissä, puutalojen valmistuksessa, komponent- titeollisuudessa sekä pakkausten valmistamisessa. Alan yritysten kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää yhteistyön lisäämistä, jalostusasteen nostoa, tuote- kehitystä ja kansainvälistymistä myös uudella ohjelmakaudella. Samanaikaisesti kehitetään luonnon monimuotoisuuteen liittyvää elinkeinotoimintaa sekä ympä- ristöyrittäjyyttä. Pohjanmaan elinkeinoelämän kannalta merkittävin tulevaisuuden teema on liittynyt ympäristöystävällisen energiateknologian kehittämiseen. Pyrkimyksenä on ollut luoda Pohjanmaasta vihreä maakunta, johon kuuluu hajautettuun ener- giantuotantojärjestelmään liittyvää yrittäjyyttä. Maakuntaan on luotu erityistä tuulivoimaklusteria, jolla tarkoitetaan tuulivoimateknologisia innovaatioita kehittäviä yrityksiä alihankkijoineen. Ohjelmakaudella 2007–2010 työ uusiutuvan, pienimuotoisen energiantuotannon kehittämiseksi ja käytön lisäämiseksi jatkuu osana energiateknologian klusteria. Uusia mahdollisuuksia on ennen kaikkea puupohjaisten polttoaineiden, energiakasvien ja biopolttoaineiden kehittämisessä eli erityyppisen bioenergian tuotannon ja käytön lisäämisessä. 31 Pohjanmaan matkailun pääperiaatteena on markkinoida aluetta suurten kohteiden kautta, jolloin vaikutukset ulottuvat myös pieniin yrityksiin. Erilaiset kulttuuritapahtumat perustuvat puolestaan vapaaehtoisten toimijoiden merkittä- vään panokseen. Kuluneen maakuntaohjelmakauden tavoitteena on ollut vahvistaa eri toimijoiden yhteistyötä ja kehittää kulttuuri- ja tapahtumamatkailua sekä luontomatkailua. Kyrönjokilaakson maisemallisen arvon takia maataloudessa tulisi muistaa sen rooli kulttuurimaiseman hoitajana. Maakunnan kehittämises- sä korostetaan luontomatkailua ja geologista erityismatkailua. Kyrönmaallekin sijoittuvaa Sodan ja rauhan tietä kehitetään kulttuurimatkailutienä. Kuluneen maakuntaohjelmakauden tavoitteena on ollut tukea uusien yri- tysten syntymistä ja nykyisten yritysten kasvua sekä edistää yritysten sukupol- venvaihdoksia. Maaseudulla erityistä huomiota on kiinnitetty lisäksi yritysten osaamisen ja talousasioiden kehittämiseen sekä yrittäjien jaksamisen lisäämiseen. Uusia työllistymismahdollisuuksia erityisesti naisille ja nuorille tavoitellaan myös jatkossa kunnallisen sektorin tarjonnan rinnalle kasvavista yksityisistä palve- luista. Täydentävää palvelutarjontaa tarvitaan ennen kaikkea hyvinvointialalla, ja tämäntyyppisten mikroyritysten kehittäminen onkin tavoitteena. Tärkeää on levittää myös maaseudun palvelusopimusmallia yhä laajemmalle sekä huomata maahanmuuttajat väestökatoalueiden mahdollisuutena. 3.4. Kulttuuriohjelma Pohjanmaa 2005–2008 Svenska Österbottens förbund för utbildning och kultur -kuntayhtymän, Pohjan- maan liiton ja Pohjanmaan taidetoimikunnan laatima Kulttuuriohjelma Pohjanmaa 2005–2008 luo suuntaviivoja Pohjanmaan maakunnan kulttuurielämän kehittä- miselle. Vision mukaan pohjalaista kulttuuritoimintaa kehitetään paikallisella ja alueellisella tasolla yhteistyön kautta niin, että tarjonta on laajaa ja monipuolista ja hyvin kaikkien asukkaiden saavutettavissa. Vision toteutuminen edellyttää julkisen sektorin, järjestöjen sekä elinkeinoelämän yhteistyötä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Ohjelman tavoitteet eli taiteen ja kulttuuritoiminnan edellytysten hel- pottaminen, kulttuuriperinteen merkityksen nostaminen, kulttuurilaitosten ja elinkeinoelämän välisten yhteyksien kehittäminen sekä kansalaisten osallistu- misen ja päättäjien kulttuuritietoisuuden lisääminen toteutetaan alueellisten ja paikallisten hankkeiden kautta. Pohjanmaalla tämä tarkoittaa lapsi- ja nuori- sokulttuurin kehittämistä, alan koulutusta, alueen kulttuuriperinnön ylläpitoa, kulttuuritapahtumien järjestämistä, kansainvälisen yhteistyön lisäämistä sekä kulttuuriteollisuuteen panostamista. Elinkeinoelämää kulttuuriohjelma sivuaa lähinnä matkailun, kulttuuritapahtumien ja sisällöntuotannon kautta, mutta muista alueen seutukunnista poiketen Kyrönmaa tai sen alueelliset erityispiirteet eivät tule kulttuuriohjelmassa millään tavalla esiin. 32 3.5. Pohjanmaan matkailustrategia Pohjanmaan maakunnan matkailustrategiassa vuosille 2003–2006 visioidaan elinkeinon tulevaisuuden mahdollisuuksia ja tarjotaan ratkaisumalleja valittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelma on uudistettu vuosille 2007–2010, mutta käytännössä tämä tarkoittaa kuluneiden vuosien toimenpiteiden tarkastelua eikä uusien tavoitteiden asettamista. Matkailustrategian lähtökohtana on kehittää maakunnan matkailua nykyistä ympärivuotisemmaksi ja taloudellisesti kannat- tavammaksi sekä yhtenäisemmäksi ja tuotteellisesti monipuolisemmaksi. Tämä edellyttää Pohjanmaan saavutettavuuden parantamista, yrittäjäkoulutuksen tehostamista, tilastollisten seurantajärjestelmien kehittämistä, tuotekehitystyön tehostamista sekä markkinoinnin terävöittämistä. Jos näihin liittyvät toimen- piteet onnistuvat, on tuloksena ihmisiin ja luontoon pohjautuvia matkailutuotteita kotimaisille matkailijoille ja tietyille ulkomaisille kohderyhmille. Pohjanmaan maakunta on matkailullisesti huonosti tunnettu ja siitä ihmisillä oleva mielikuva perustuu lähinnä yksittäisiin tuotteisiin kuten Wasalandiaan ja Tropiclandiaan. Erityisenä ongelmana on myös Pohjanmaasta saatavilla olevan tiedon puutteellisuus: maakunnan matkailumarkkinointi on hajanaista, päällek- käistä ja sekavaa. Strategian mukaan tulevaisuudessa onkin syytä pyrkiä nykyistä keskitetympään ja eri kohderyhmät tunnistavaan markkinointiin. Päämääränä on yhteinen myyntijärjestelmä sekä alan koulutuksen, verkostoitumisen ja yhteistyön vahvistaminen. Myös maakunnan saavutettavuuteen, kuten suoriin yhteyksiin Ruotsiin sekä Vaasan radan sähköistämiseen on kiinnitettävä huomiota. Tärkeää on myös löytää nykyisten matkailijaryhmien eli perhe- ja kiertomatkailijoiden sekä kongressi- ja kokousvieraiden lisäksi uusia kohderyhmiä, matkailutuotteita ja ohjelmapaketteja. Alueellinen jakautuminen ruotsinkieliseen rannikkoon ja saaristoon sekä suomenkieliseen sisämaahan korostuu vahvasti Pohjanmaan matkailussa. Maa- kunnan keskeisenä tavoitteena on matkailuimagon monipuolistaminen merel- lisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa mereen ja rannikkoon liittyvien ohjelmapalvelujen lisäämistä sekä esimerkiksi veneilyä tai melontaa harrastavien matkailijoiden houkuttelemista ja heille tarkoitettujen palvelujen vahvistamista. Myös alueen kaksikielisyyteen ja kulttuuritarjontaan sekä mahdollisesti myös pohjalaisuusimagon vahvistamiseen on kiinnitettävä huomiota. Majoituspalvelui- den tarjonta vastaa sen sijaan kysyntää, joten toimenpiteet kohdistuvat lähinnä laadun parantamiseen. Matkailustrategiassa Kyrönmaa mainitaan maaseutumat- kailualueena. 33 3.6. Länsi-Suomen ympäristöstrategia 2007–2013 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen vuoteen 2006 ulottuvassa ympäristöohjel- massa määritellään toimenpiteet vanhan Vaasan läänin kolmen maakunnan ympäristön tilassa havaittujen ongelmien poistamiseksi. Tämän pohjalta laadittiin ympäristöstrategia maakuntien liittojen ja ympäristökeskuksen yhteisten tavoittei- den määrittämiseksi. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueesta halutaan tehdä ympäristönsuojelun edelläkävijä sekä ympäristö- ja muiden tavoitteiden yhteen sovittaja. Uudelle ohjelmakaudelle laadittu Länsi-Suomen ympäristöstrategia 2007–2013 on jatkoa Länsi-Suomen ympäristöohjelmalle ja se sisältää ajanjak- son tavoitteet ja toimintalinjat. Ympäristöstrategia kuvastaa alueen yhteistä näkemystä, mutta uuden ympäristöohjelman sijaan ympäristöstrategiaan kuuluu toimintaohjelma konkreettisine toimenpide-ehdotuksineen. Strategisen vision mukaan Länsi-Suomi on vuonna 2030 eurooppalainen esimerkkialue luonnonvarojen käytön ja suojelun yhteensovittamisessa sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Alueella edistetään luonnon moni- käyttöä suunnitelmallisesti sekä ekologisesti kestävällä tavalla. Kulttuurimaise- man säilymisen kannalta maaseutumaisten jokilaaksojen pitämistä asuttuina ja viljeltyinä pidetään tärkeänä. Alkutuotannossa keskeiseen asemaan nostetaan ympäristöhaittojen vähentäminen, luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen sekä tuotannon kuluttajalähtöisyys. Joukkoliikenteen merkitystä halutaan lisätä sekä Vaasa–Seinäjoki -radan sähköistämistä edistää. Haja-asutusalueiden ja kuntakeskusten asumisviihtyvyyttä, palvelujen säilymistä ja uuden yritystoiminnan syntymistä tuetaan kaavoituksellisin ratkai- suin. Länsi-Suomi nähdään tulevaisuudessa verkottuvan ja ekotehokkaan alue- ja yhdyskuntarakenteen monikeskuksisena esimerkkialueena, jonka erityispiirteitä hyödynnetään alueen laatutekijänä. Uudella ohjelmakaudella korostetaan ennen kaikkea tasapainoista aluekehitystä ja palvelujen saatavuutta. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä edistetään alueidenkäytön ja kulttuuriympäristön hoidon keinoin sekä erityisesti liikenneyhteyksiä parantamalla ja kaavoitusta tehosta- malla. Uudella ohjelmakaudella 2007–2013 maaseudun elinvoimaisuuden tuke- misen käytännön toimenpiteet keskittyvät kuitenkin pelkästään maankäytöllisiin kysymyksiin. Energiankäytössä pyritään kulutuksen vähentämiseen, mikä tarkoittaa uudentyyppisten energialähteiden kehittämistä fossiilisten polttoaineiden tilal- le. Erityisen toteuttamiskelpoisia mahdollisuuksia nähdään pelletin, hakkeen ja puupilkkeen käytön lisäämisessä, energiakasvien viljelyssä, biopolttoaineiden tuotannon ja käytön edistämisessä sekä maalämmön ja aurinkoenergian käytön lisäämisessä. Ympäristöystävällisen energiateknologian kehittämisessä pyri- tään Länsi-Suomessa edelläkävijän asemaan. Uudella ohjelmakaudella vuosina 2007–2013 pyritään myös uusien luontolähtöisten elinkeinojen ennakkoluulot- 34 tomaan kehittämiseen. Luontomatkailu kannustaa luontoarvojen vaalimiseen ja sitä pidetään vetovoimatekijänä asuinpaikkaa valittaessa. Luontomatkailua pitää laajentaa kuitenkin ekologisesti kestävällä tavalla. 3.7. Pohjanmaan laajan maaseutupolitiikan periaateohjelma Pohjanmaan liiton julkaisema maakunnan laajan maaseutupolitiikan periaate- ohjelma ”Suuren maaseudun maakunta” ei kohdistu painopisteiltään maaseudun konkreettisiin kehittämistoimiin, vaan ohjelmassa luodaan visio Pohjanmaan maa- seudusta vuonna 2025. Tavoitteena on löytää toimintatapa, jolla maatilatalouteen, pienyrittäjyyteen, yhteiskunnallisiin palveluihin, matkailuun ja asumiseen liitty- vät toiminnot voivat vahvistua pohjalaisella maaseudulla. Ohjelma antaa pohjan myöhemmille käytännön toimille. Laajan maaseutupolitiikan periaateohjelman mukaan keskeistä on luoda uusia työpaikkoja maaseudulle pelkän raaka-ainetuo- tannon sijaan. Ympäristön, taloudellisten tekijöiden ja ihmisten toiminnan välille on löydettävä ympäristökysymykset huomioon ottava tasapaino. Maaseudun kehittämistyön on perustuttava monipuoliseen ja laajaan yhteistyöhön, jossa kaikkien toimijoiden näkemykset ovat keskenään tasavertaisia. Periaateohjelman visiossa vuodelle 2025 Pohjanmaan maatalous perustuu kaksikärkisesti automatisoituihin suurtiloihin ja monitoimisiin pientiloihin. Monitoimitilojen yrittäjyys koostuu esimerkiksi matkailusta, elintarvikkeiden jatkojalostuksesta, energiakasvien viljelystä ja lämpöyrittäjyydestä sekä maise- ma- ja ympäristönhoitotöistä. Maakunnalle on ominaista lähiruoan tuottaminen, jalostaminen ja kuluttaminen, mutta suurtilojen tuotantoa viedään lisäksi maakun- nan ulkopuolelle. Myös metsään ja peltoon perustuvasta bioenergian tuotannosta tulee pohjalaiselle maaseudulle erityisen merkittävä elinkeino. Pohjanmaan maaseudulla on tulevaisuudessa runsaasti kakkosasukkaita ja heidän tarpeisiinsa liittyvät kiinteistön- ja kodinhoitoyritykset työllistävät maaseudun vakituisia asukkaita. Pohjalaisella maaseudulla asuu myös runsaasti tieteen, taiteen ja käsityöammattien harjoittajia, mutta työelämän joustavuuden ansiosta myös muiden on entistä useammin mahdollista työskennellä kotoaan käsin. Uutta keskinäiseen yhteistyöhön perustuvaa yrittäjyyttä on syntynyt matkailuun, pienteollisuuteen ja hoivapalveluihin. Julkiselle sektorille kuuluneita palvelualan töitä on siirtynyt yritysten ja kansalaisjärjestöjen hoidettavaksi. 35 3.8. Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013 Pohjanmaan TE-keskuksen maaseutuosaston laatima, vuosille 2007–2013 ulot- tuva alueellinen maaseudun kehittämisohjelma käsittää Pohjanmaan ja Keski- Pohjanmaan maakunnat. Ohjelma sisältää Pohjanmaan maakunnan maaseutua käsittelevän alueellisen strategian, joka perustuu suoraan edellä kuvattuun Poh- janmaan liiton laajan maaseutupolitiikan periaateohjelmaan. Ohjelman tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset jakautuvat Euroopan unionin ohjelmakautta 2007–2013 koskevien painotusten mukaisesti maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn paran- tamiseen, ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen sekä maaseutualueiden elämänlaatuun ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseen. Tavoitteet ja toimenpiteet kohdistetaan erikseen myös Pohjanmaan maakuntaan, mutta seutukunnallista tarkastelua ohjelmaan ei sisälly. Maa- ja metsätalouden kilpailukykyä kehitetään kiinnittämällä huomiota maanviljelijöiden elämänlaatuun ja motivaatioon sekä vahvistamalla maakunnan vahvoja tuotantoaloja: maidon- ja lihantuotantoa, kasvihuoneyrittäjyyttä, turkis- tarhausta ja perunanviljelyä. Erityisen tärkeänä painopistealueena on paikallisten markkinoiden kehittäminen. Pohjanmaalla halutaan panostaa ohjelmakaudella 2007–2013 lähiruoan jatkojalostukseen, markkinointiin ja käytön lisäämiseen sekä luomu- ja erikoistuotteiden, kuten terveysvaikutteisten elintarvikkeiden valmistamiseen. Maakunnassa kehitetään myös bioenergian tuotantoa ja läm- pöyrittäjyyttä. Myös puun jatkojalostukseen liittyvää yrittäjyyttä edistetään. Maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen tarkoittaa Pohjanmaalla mekaanisen puunjalostuksen, metallialan ja elintarvikealan kehittämistä, puu- energian käytön edistämistä, maaseutu- ja saaristomatkailun sekä maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen lisäämistä. Yritystoiminnan kehittäminen kohdistuu aloille, jotka käyttävät tai jalostavat maaseudun tuotteita tai tarjoa- vat palveluja maaseudulle. Tällaisia mahdollisuuksia on erityisesti hoiva-alalla ja bioenergiaan liittyvissä yrityksissä. Myös naisten ja nuorten yrittäjyyteen panostetaan merkittävästi. Maaseutuasumisen vetovoimaisuutta lisätään erilaisilla kylien kehittämis- hankkeilla. Tavoitteena on edistää yrittäjyyttä, työllisyyttä ja etätyömahdolli- suuksia, luoda edellytyksiä harrastustoiminnalle sekä hoitaa ympäristöä. Erityisen tärkeää on kehittää uudentyyppisiä palvelumuotoja maaseudulle ja etenkin hoi- vayrittäjyydellä on suuri merkitys. Kulttuuriympäristöstä huolehtiminen voidaan liittää matkailun kehittämiseen ja pienimuotoisia investointeja voidaan toteuttaa, jos myös vakituiset asukkaat hyötyvät niistä. Matkailun edistämisessä painopiste on matkailutuotteiden ja markkinoinnin kehittämisessä. 36 3.9. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueellinen metsäohjelma 2006–2010 Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksessa vuosille 2006–2010 laadittu Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueellinen metsäohjelma antaa kokonaisnäkemyksen metsien ja metsäluonnon tilasta sekä kestävän metsätalouden kehittämistarpeista. Met- säohjelma kohdistuu metsäkeskuksen toimialueelle eli Etelä-Pohjanmaan maa- kuntaan, Keski-Pohjanmaan maakuntaan lukuun ottamatta Kokkolan kaupunkia sekä Pohjanmaan maakuntaan kuuluvaan Kyrönmaan seutukuntaan. Ohjelman tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset koskevat kuitenkin koko toimialuetta eikä yksittäisiä seutuja, kuten Kyrönmaata, tarkastella erikseen. Metsäohjelmassa määritellään suuntaviivat metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle, puunkäytölle ja jatkojalostukselle sekä metsien monikäytölle. Ohjel- massa kiinnitetään erityistä huomiota metsätalouteen liittyvään yritystoiminnan tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Pyrkimyksenä on löytää tasapaino metsänkäytön eri painotusten kesken ja hyödyntää kunkin alueen vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella edistetään puu- ja turvealan energiayrittäjyyttä sekä energiapuun käyttöä. Tavoitteena on kaksinkertaistaa puuenergian käyttö sekä lisätä lämpöyrittäjyyttä sadalla uudella kohteella ohjel- makauden aikana. Metsien hoitoon panostetaan voimakkaasti ja työllisyyteen kiinnitetään huomiota kehittämällä esimerkiksi metsäpalveluyrittäjyyden mahdol- lisuuksia. Puunkorjuun ja -kuljetuksen lisäksi entistä tärkeämmäksi tulevat metsän virkistyskäyttöön, matkailuun ja ympäristönhoitoon liittyvät mahdollisuudet sekä ennen kaikkea mekaaniseen puunjalostukseen liittyvä yrittäjyys. Metsien moninaiskäyttö perustuu ulkoilureitistöihin, joihin puolestaan kyt- keytyy matkailualan pienyrittäjyyttä. Puun jatkojalostuksessa kehitetään erityisesti sahausta ja aihiotuotantoa, rakennusosateollisuutta, hirsi- ja puutalotuotantoa sekä piha- ja ympäristötuotteiden valmistusta. Tavoitteena on lisätä yritysten kilpailukykyä ja luoda myös pienille yrityksille toimintaedellytyksiä alihankinnan tai uusien tuote- ja palveluratkaisujen kautta. Pyrkimyksenä on myös nostaa jalos- tusastetta, lisätä vientiä ja pysyä lisääntyvillä pientalo- ja korjausrakentamisen markkinoilla vastaamalla kotimaan kasvukeskusten kysyntään. 3.10. Vaasanseudun strategia 2004–2015 Vaasanseutu muodostuu Vaasan ja Kyrönmaan seutukunnista sekä Suupohjan seutukuntaan kuuluvasta Jurvan kunnasta. Alueen yhteistyö perustuu vuonna 2004 toimintansa aloittaneen seudullisen kehittämisyhtiön eli Vaasanseudun Kehitys Oy:n (VASEK) toimintaan. Tavoitteena on Vaasanseudun painoarvon kasvattaminen. Vaasanseudun strategiassa vuosille 2004–2015 määritellään 37 suuntaviivat seudullisen yhteistyön kehittämiselle. Elinkeinopolitiikka nähdään laaja-alaisena kilpailukyvyn edistäjänä. Se sisältää työvoimapolitiikan, asuin- ja elinympäristön, liikenneyhteydet sekä kuntien palveluyhteistyön. Seutustrategiaan perustuvat varsinaiset elinkeinopoliittiset tavoitteet konkretisoituvat kehittämis- yhtiön liiketoimintasuunnitelmassa. Vaasanseutu on seutustrategian mukaan vuonna 2015 vetovoimainen, kansainvälinen, energinen ja turvallinen 115 000 ihmisen asuinympäristö sekä yritysten ja kansainvälisen osaamisen sijaintipaikka. Vision mukaan Vaasanseutu on Suomen yritysvaltaisin alue ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset kuuluvat maan parhaimpiin. Alueen erityispiirteenä on vahva ja kansainvälinen energiaklus- teri. Korkeatasoiset liikenne- ja tietoliikenneyhteydet, viihtyisä ympäristö, laa- dukkaat kaksikieliset palvelut, korkeatasoinen kulttuuritarjonta ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet houkuttelevat uusia asukkaita ja yrityksiä. Monipuolinen korkeakoulu- ja oppilaitosverkosto vahvistaa elinkeinoelämän kilpailukykyä ja vahva seudullinen yhteistyö tukee koko alueen menestystä. Vaasanseudun yritystoiminnan kehittämisessä painotetaan klusterinäkökul- maa eli toimialan lisäksi alueella on oltava esimerkiksi teemaan liittyvää vahvaa koulutusosaamista. Erityisasemassa on energia-ala, jonka kehittämisessä paino- tetaan yritystoiminnan laajentamista, kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämistä ja alihankintaverkoston kehittämistä. Myös media- ja hyvinvointialojen sekä muiden vahvojen toimialojen on seutustrategian mukaan mahdollista muotoutua Vaasanseudulla klustereiksi. Ellei tämä toteudu, tähdätään näillä toimialoilla yritysten kasvuun sekä uusien innovaatioiden synnyttämiseen. Myös yritysten kansainvälistyminen sekä markkinoinnin ja yhteistyön kehittäminen on tähdellis- tä. Vahvoja toimialoja ovat esimerkiksi talo- ja puusepänteollisuus, alkutuotanto erikoisaloineen, metalliteollisuus sekä matkailu, mutta tarkemmin kehittämis- toimenpiteistä päätetään kehittämisyhtiön liiketoimintasuunnitelmassa. Vaasanseudun strategiassa kiinnitetään huomiota yrittäjyyskasvatukseen, yritysten sukupolvenvaihdosten toteuttamiseen ja klusteriajattelun mukaiseen yhteistyöhön yritysten sekä oppi- ja tutkimuslaitosten välillä. Yhteenkuuluvuu- den tunnetta vahvistetaan omalla seudulla ja alueen markkinointia vahvistetaan kotimaan lisäksi myös muissa Pohjoismaissa. Alueellista elinkeinopolitiikkaa hoitavan seudullisen kehittämisyhtiön toiminnan vakiinnuttamisen lisäksi myös kuntayhteistyön syventämistä ja seutuajattelun vahvistamista pidetään tärkeänä. Suuntaviivat kunnallisten palvelujen seudulliselle kehittämiselle ja tehostamiselle määritellään erillisessä palvelustrategiassa. Vaasanseudun vetovoimaisuuden edistämiseksi on tärkeää parantaa alueen sisäisiä ja ulkoisia liikenneyhteyksiä sekä kehittää alueen tietoliikenneyhteyksiä. Asukkaille on voitava tarjota monipuolisia asumisvaihtoehtoja etenkin meren läheisyydessä ja jokilaaksoissa. Kuntalaisten tarvitsemien palvelujen kaksikieli- syys, laatu ja hyvä saatavuus on turvattava, minkä vuoksi eri palveluntuottajien 38 valmiuksia ja vaihtoehtoisia tuotantotapoja on kehitettävä. Tämä tarkoittaa tiivistyvän kuntayhteistyön ohella yksityisyrittäjien ja kolmannen sektorin toi- mijoiden lisääntyvää mukaantuloa palvelujen tarjoamiseen. 3.11. Vaasanseudun aluekeskusohjelma Aluekeskusohjelma on alueiden kehittämislain mukainen erityisohjelma, jossa keskitytään elinkeino- ja erikoistumisstrategioiden mukaisen osaamisperustan ja innovaatiotoiminnan kehittämiseen sekä yhteistyöhön, kumppanuuteen ja sosiaalisen pääoman vahvistamiseen. Kaupunkiseutujen vahvuuksien ja osaamisen sekä erikoistumisen ja yhteistyön kehittämiseksi perustettu aluekeskusohjelma on toiminut 34 kaupunkiseudulla vuodesta 2002 lähtien. Ohjelman tavoitteena on luoda useaan keskukseen perustuvan talousalueittaisen rakenteen kautta tasapai- noinen seutukehitys. Vaasanseudun aluekeskusohjelman tavoitteena on kehittää alueen vahvuuksia, erikoistumista ja yhteistyötä strategisten painopisteiden ja erityisten kärkihankkeiden kautta. Vuodesta 2004 lähtien ohjelmaa on toteuttanut Vaasanseudun Kehitys Oy (VASEK). Elinkeinopolitiikassa Vaasanseudun aluekeskusohjelman tavoitteena on seutustrategian asettamien päämäärien saavuttaminen, kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen, seudullisen ajattelutavan laajentaminen ja yritysten toimintaedel- lytysten parantaminen. Seudun tärkeimmät kehittämiskohteet asettuvat energia- sektorille, media-alalle sekä hyvinvointisektorille. Alueen kärkiyritysten läheisiä yhteistyökumppaneita on houkuteltu siirtämään toimintojaan Vaasanseudulle. Keskeiset teemat liittyvät esimerkiksi interaktiivisen digi-tv:n kehittämiseen sekä Vaasanseudun markkinoimiseen elokuvien ja tv-ohjelmien tuotantoympä- ristönä. Myös hyvinvointipalveluissa tarvitaan uudentyyppisiä toimintatapoja ja Vaasa-Seinäjoki -radan sähköistämistä vauhditetaan. Maaseudun kannalta tär- keät hankkeet geologisen matkailupaketin kehittämiseksi sekä hevosystävällisen asuinympäristön luomiseksi ovat jo päättyneet. Valtioneuvosto päätti vuoden 2006 marraskuussa aluekeskusohjelman jatkamisesta vuosina 2007–2010. Aluekeskusohjelmaan hyväksyttiin 35 aluetta, joista Vaasanseutu on edelleen yksi. Painotus uudella ohjelmakaudella on strate- gisuudessa, yhteistyön ja verkostojen johtamisessa, toimintamallien uudistami- sessa sekä kuntien luottamushenkilöiden aseman vahvistamisessa. Vaasanseudun aluekeskusohjelmassa vuosille 2007–2010 keskitytään seudun elinkeinoelämän yleiseen kehittämiseen ja etenkin yritysten ja niiden henkilöstön osaamisen vah- vistamiseen. Kehittämisteemojen valinnassa tähdätään Vaasan ja sitä ympäröivän maaseudun tasapainoiseen kehittämiseen. Vaasanseudun aluekeskusohjelma koostuu viidestä toimenpidekokonaisuu- desta. Osaamisintensiivisten yritysten palveluiden kehittämiseen kuuluvat kään- 39 nös- ja tulkkauspalvelut, contact center -toiminta sekä taloushallinnon palvelujen ja suunnittelu- ja insinööritoimistojen kehittäminen. Puutalo- ja puutuoteteolli- suuden ja sen alihankintaverkostojen kehittämiseen sisältyvät energiakysymykset, tuotesuunnittelu ja uudet innovaatiot sekä paikallisen merkkituotteen luominen Vaasassa vuonna 2008 järjestettäville asuntomessuille. Logistiikan kehittämisellä halutaan nopeuttaa ja tehostaa kokonaislogistiikkaa tuottajalta loppukäyttäjälle saakka, lisätä Vaasanseudulle tulevaa lentorahtia sekä kehittää alueen kuljetus- yrityksiä niiden tarpeista lähtien. Aluekeskusohjelmaan kuuluu lisäksi yleisen yhteistyön lisääminen esimerkiksi metallialaa edistämällä sekä media-alan kehit- täminen osaamiskeskusohjelman liitännäisjäsenenä. 3.12. Osaamiskeskusohjelma Osaamiskeskusohjelma on alueiden kehittämislain mukainen erityisohjelma, jonka tavoitteena on entuudestaan vahvojen osaamisalojen vahvistaminen. Tällä toimintatavalla pyritään osaamiskeskuksen kansainvälisen vetovoiman voimistu- miseen. Ohjelma perustuu korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten ja tekno- logiakeskusten osaamisen yhdistämiseen. Tavoitteena on alueellisen yhteistyön vahvistaminen valitulla strategisella osaamisalalla, jolloin niukat voimavarat kohdennetaan tehokkaasti yhdelle alalle, ja syntyy vankkaa klusteripohjaista yhteis- työtä. Huippututkimuksen ja elinkeinoelämän yhdistäessä voimansa edellytykset luoville innovaatioympäristöille ovat hyvät ja yhteishankkeita voidaan käynnistää. Tuloksena syntyy uusia tuotteita, palveluja, yrityksiä ja työpaikkoja. Vuosina 2003–2006 ohjelmassa oli mukana 22 osaamiskeskusta, joihin kuului 45 osaamisalaa. Kukin osaamiskeskus vauhditti toimenpiteillään liiketoiminnan kehittämistä valitulla kärkialalla. Vaasanseudulla sijaitsevan Länsi-Suomen osaa- miskeskuksen painopisteinä olivat hajautetun energiantuotannon kehittäminen, uusien ja vaihtoehtoisten energiamuotojen hyödyntämiseen soveltuvan teknologian edistäminen sekä energian kemiallisen varastoinnin sovellusten tutkiminen. Ohjel- maa toteutti Teknologiakeskus Merinova Oy Vaasassa ja sen toiminta oli jaettu kolmeen eri kehitysohjelmaan. Enertekno, Ekoenergia ja Innovation Management -ohjelmissa kehitettiin hajautetun energiantuotannon järjestelmiä, bioenergiaa, tuulivoimaa ja lämmön varastointia sekä parannettiin uusien tuotteiden kaupal- listamisessa tarvittavia valmiuksia. Ohjelmalla on lisätty yhteistyötä, tehostettu koulutuksen ja tutkimuksen toimintaedellytyksiä sekä selvitetty biopolttoaineen käyttöä, maakaasuyhteyden kannattavuutta, tuulivoimalan rakentamisedellytyksiä ja lämmön kemiallista varastointia. Vuoden 2006 joulukuussa hyväksyttiin vuosien 2007–2013 ohjelmakaudelle 13 osaamisklusteria ja 21 niitä toteuttavaa osaamiskeskusta. Mukaan hyväksytyistä klustereista Vaasaan liittyvät Tulevaisuuden energiateknologiat - energiatekno- 40 logian klusteriohjelma, Meriklusteriohjelma sekä Digitaaliset sisällöt -klusteri- ohjelma, jossa Vaasa on mukana liitännäisjäsenenä. Energiateknologiaohjelmassa keskitytään energian tuotannossa, käytössä ja jakelussa tarvittavia koneita ja laitteita valmistavaan teollisuuteen sekä alalle palveluja tuottaviin yrityksiin. Ohjelmassa ovat mukana viiden alueen teknologiakeskukset, joista vaasalainen Merinova on klusterin koordinaatiovastuussa. Sillä on myös vetovastuu tuuli- ja aurinkoenergian sekä muun hajautetun energiantuotannon, energiamarkkinoiden, sähkönjakelun ja -käytön, informaatioteknologian soveltamisen sekä sähkökonei- den teema-alueilla. Merinova Oy osallistuu kuitenkin myös muiden hajautetun energiantuotannon ja sähkötekniikan osa-alueiden toimintaan sekä osittain bio- energiateknologioiden ja teollisuuden energiaratkaisujen teemoihin. 3.13. Kyrönmaan kehittämisohjelma Kyrönmaan kolmen kunnan yhteinen toimintaryhmä YHYRES-kehittämisyhdis- tys ry on hahmotellut kehittämisohjelmassaan vuosille 2007–2013 alueen tule- vaisuutta ja määritellyt keinot tavoitteiden toteuttamiseksi. Kyrönmaa nähdään vuonna 2013 luonteeltaan monipuolisena ja nuoria houkuttelevana seutukuntana, jonka elämänmenoa leimaa kylien voimakas yhteisöllisyys. Tämän päämäärän toteutuminen edellyttää yhteistyöasenteen voimakasta vahvistamista. Kehittä- misyhdistyksen visiossa myös yrittäjyys on keskeisessä asemassa ja erityisesti hoivapalveluja, ympäristönhoitoa ja erilaisia alihankintatöitä tarjoavia yrityksiä uskotaan syntyvän alueelle. Nykyaikaisten tietoliikenneyhteyksien ansiosta työnteko ja yrittäminen on mahdollista myös kotioloissa. Toimintaryhmä pyrkii osaltaan helpottamaan uusien yritysten toiminnan käynnistymistä ja edistämään erityisesti naisten, nuorten sekä uudentyyppisiä palveluita ja tuotteita kehittävien yritysten menestymistä. Kehittämisyhdistys tekee yhteistyötä kaikkien alueellaan yritystoimintaa edistävien tahojen kanssa. Keskeisenä tavoitteena on lisätä kyläyhdistysten merkitystä palvelujen tarjoa- misessa: lähitulevaisuuden tavoitteena on kuntalaisten tarvitsemien palvelujen turvaaminen palvelusopimusten kautta niin, että paikalliset asukkaat tuottavat ne yhdessä yrittäjien kanssa. Erityisesti koti- ja hoivapalvelujen merkitys työl- listäjänä lisääntyy kylissä ja kuntakeskuksissa. Koska Kyrönmaa on varsin peltovaltainen alue, nähdään viljan ja mui- den elintarvikkeiden jatkojalostuksessa sekä lähiruoka-ajattelussa merkittäviä mahdollisuuksia. Ruoantuotannon lisäksi uudet hajautetun energiantuotannon muodot, kuten biokaasu, biodiesel, peltobiomassa sekä metsäntähteet tarjoavat uudentyyppisiä vaihtoehtoja alueen maa- ja metsätalousyrittäjille. Maatilojen rakennuskanta, koneistus ja maatilatalouden joustava luonne tarjoavat monipuoli- set mahdollisuudet myös metalli- ja puunjalostukseen liittyvän toiminnan, näiden 41 alojen alihankinnan tai ympäristönhoitoyrittäjyyden aloittamiseen. Vuoden 2013 visiossa Kyrönmaan maatalouselinkeino koostuu suurtiloista ja erikoistuneista pientiloista. Kyrönmaan matkailun mahdollisuudet perustuvat kaupunkien ja niiden suuryritysten läheisyyteen sekä oman alueen monipuoliseen tarjontaan. Kyrön- maalla etenkin historiaan, kulttuuriin ja luontoon liittyvät kohteet, Tervajoen autokaupat sekä Vähänkyrön pläkkyriteollisuusperinne tarjoavat hyvät edel- lytykset matkailuteemojen tuotteistamiseen. Alueen vahvan käsityöperinteen ansiosta yrittäjät voivat kehittää kyrönmaalaisia tuoteperheitä. Matkailuelinkeinon näkökulmasta seutukunnan lähitulevaisuuden haasteet liittyvät ohjelmapalvelui- den kehittämiseen, kohderyhmien monipuolistamiseen ja kansainvälistymiseen, markkinoinnin tehostamiseen sekä alueen monipuolisen ja elinvoimaisen kult- tuurin tukemiseen. Kyrönmaata kehitetään myös viihtyisänä asuinpaikkana. Erityisen tärkeitä kohteita alueen kannalta ovat Kyrönjoki, Tervajoen autokauppakeskittymä sekä Laihian kirkonkylä korkeatasoisine vähittäiskauppapalveluineen. Lyhyet etäisyy- det Vaasaan ja Seinäjoelle antavat mahdollisuuden työssäkäyntiin kaupungissa. Samalla voi kuitenkin asua edullisesti ja väljästi maaseudulla. Kyrönmaan yhdis- tysten tukeminen on erityisen tärkeää, sillä monipuoliset harrastusmahdollisuudet luovat alueelle hyvinvointia ja viihtyisyyttä. 3.14. Laihian kunnan elinkeinosuunnitelma 2005–2010 Kyrönmaan kunnista ainoastaan Laihialla on tällä hetkellä voimassa oleva elin- keinosuunnitelma. Vuonna 2005 laaditussa Laihian kunnan elinkeinostrategiassa vuosille 2005–2010 painotetaan alueen hyvää sijaintia, lähipalvelujen tasokkuutta sekä kunnan asumisviihtyisyyttä. Kunnan elinkeinopolitiikkaan kuuluu aktiivinen Laihian nuukuusteemaan perustuva markkinointi sekä houkutteleva ja hinnoil- taan kilpailukykyinen yritystonttien ja toimitilojen tarjonta. Kunta pyrkii kunkin yrityksen ajankohtaisista tarpeista lähtevään henkilökohtaiseen palveluun ja on tarvittaessa mukana yritysten rakennusinvestoinneissa ja kehittämishankkeissa. Hanketoiminnassa Laihian kunta on mukana ennen kaikkea YHYRES-kehittä- misyhdistyksen kautta. Laihialaiset suuryritykset otetaan kunnassa huomioon yrityselämään liitty- vien kysymysten lisäksi erityisesti asuin- ja toimintaympäristön kehittämisen kautta. Yksittäisistä toimialoista elinkeinostrategiassa painotetaan erityisesti hoiva- ja terveysalan palveluyrittäjyyttä, koska vanhusten määrä lisääntyy varmuudella myös Laihialla. Vaikka yksittäinen pienyritys ei voikaan ratkaista tulevaisuuden haasteita, on aloittavia hoivapalveluyrityksiä tuettava kaikin tavoin vaihtoehtona ulkopuolisille suuryrityksille. Myös lähiseudun ruotsinkielisyyden tarjoamat mahdollisuudet tulee ottaa palveluyrittämisessä huomioon. 42 Toinen Laihian elinkeinoelämän mahdollisuus on elinvoimainen maatalous. Viljanviljely takaa maaseutumaiseman säilymisen sekä laadukkaan raaka-aineen riittävyyden sitä jalostavalle teollisuudelle. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan paineissa luonteva vaihtoehto viljanviljelylle on energiakasvien viljelyn lisääminen. Toisaalta tilakoon kasvusta seuraava konekannan monipuolistuminen antaa yhä enemmän mahdollisuuksia urakoinnille. Maatiloilla on tilaa, koneistusta ja työ- voimaa myös esimerkiksi alihankintojen tai hoivapalvelujen käynnistämiseen. Tulevaisuuden Laihia on juureva ja suvaitseva kunta, jossa on hyvät lähi- palvelut. Niiden järjestäminen turvataan kunnan omalla sekä yksityisten pal- veluyritysten yhteistyöllä. Osana Vaasanseutua kunta kuuluu kansainvälisesti tunnettuun energiaklusteriin: siitä saatavan hyödyn toteutumiseksi tarvitaan kehittämistä ja koulutusta. Laihialaisten osallistuminen energiaklusteriin toteutuu pendelöimällä vaasalaisyrityksiin, mutta myös oman kunnan yritysten kautta. Omat menestysyritykset ovat joko kiinteässä yhteydessä energiaklusteriin tai ne tarjoavat muuten tarvittavaa erityisosaamista. 3.15. Isonkyrön elinkeinopoliittiset linjaukset Isonkyrön elinkeinopolitiikkaa käsitellään vuosien 2006–2008 taloussuunnitelman yhteydessä. Isossakyrössä painotetaan kunnan sijaintia kahden maakuntakeskuksen välissä, sillä Vaasan ja Seinäjoen suuryritysten vaikutukset ulottuvat Isoonkyröön saakka. Paikallisten yritysten ja kuntalaisten kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi Isossakyrössä korostetaan viihtyisää asuinympäristöä tarpeellisine peruspal- veluineen. Hyvät asumis- ja kouluolot, harrastusmahdollisuudet sekä toimiva infrastruktuuri nähdään tärkeänä osana elinkeinopolitiikkaa. Isonkyrön luonne vahvan maatalouden, kuljetusalan ja autokaupan sekä lukuisten metalli-, puu-, muovi- ja elintarvikealalla toimivien mikroyritysten kuntana nähdään vahvuutena, sillä pienyritysvaltaisuus takaa yrityselämän nopean uudistumisen ja työpaikkojen syntymisen. Monipuolisen elinkeinoraken- teen ansiosta kunta ei ole myöskään sidoksissa yksittäisen toimialan tai yrityksen menestymiseen. Lähitulevaisuudessa Isonkyrön elinkeinoelämän vahvuutena näh- dään erityisesti monipuolisia yhteistyömahdollisuuksia sisältävä metalliala sekä auto- ja kuljetusala. Maataloudessa korostuu osa-aikaisuuden takia viljanviljely, mutta kunnassa on edelleen myös merkittävää lypsykarja- ja sikataloutta. Kunnan matkailun kasvumahdollisuudet perustuvat alueen historian, jokimaiseman sekä Kalliojärven viihdekeskuksen vetovoimaisuuteen. Isossakyrössä korostetaan elinkeinoelämän huomioon ottamista kaikessa kunnan toiminnassa. Olemassa olevien yritysten tarpeista huolehditaan, elinympä- ristön viihtyisyyttä vaalitaan ja uuden yrityksen perustaminen tehdään helpoksi. Yritysten toimintaedellytysten parantaminen tarkoittaa tiivistä yhteistyötä yrit- 43 täjien kanssa, yritysneuvonnan ja tukipalvelujen tarjoamista, houkuttelevien ja hinnoiltaan kilpailukykyisten toimitilojen ja tonttien varantoa, yrittäjien ja työvoi- man koulutuksesta huolehtimista sekä aktiivista kuntamarkkinointia. Isonkyrön kunta osallistuu Kyrönmaan kehittämishankkeisiin mahdollisuuksiensa mukaan ja yritysten omiin hankkeisiin tapauskohtaisesti. 3.16. Vähänkyrön elinkeinopoliittiset linjaukset Vähänkyrön kunta on linjannut taloussuunnitelmassaan kunnan yleistavoitteet vuosille 2007–2010 sekä pitkän tähtäimen tavoitteet vuoteen 2015 saakka. Kunnan lähivuosien tavoitteena on kiinnittää erityistä huomiota palveluihin. Ostopalve- lujen mahdollisuudet selvitetään, yhteistyötä lisätään Kyrönmaan seutukunnassa sekä Vaasanseudun kuntien kesken. Elinkeinoyhteistyössä pyritään seudullisen toimintatavan yhtenäistämiseen. Käytännön elinkeinopolitiikassa vahvistetaan yritystoiminnalle tarkoitetun maan hankintaa ja kaavoitusta Merikaarrossa, kir- konkylässä ja Tervajoella sekä vahvistetaan kuntamarkkinointia. Kaavoitettujen ja kunnallisteknisesti valmiiden alueiden käyttöönottoa tehostetaan ja kunnan asumisviihtyisyyttä ja ympäristönhoitoa parannetaan. Kymmenvuotissuunnitelman linjausten mukaan Vähäkyrö tekee palvelujen järjestämisessä entistä tiiviimpää yhteistyötä Kyrönmaan kuntien ja Vaasan kanssa. Kunta huolehtii monipuolisen tonttitarjonnan riittävyydestä eri taajamissa ja haja- asutusalueella. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä parannetaan hankkimalla riittävästi yritystoiminnalle soveltuvaa tonttimaata Merikaarrosta, kirkonkylästä ja Tervajoelta. Maan hankinnassa ja kaavoituksessa otetaan huomioon etenkin Vanhan Vaasan ja lentokentän alueen kehittymisen vaikutukset sekä pyrkimys kehittää Tervajokea niin sanotun tilaa vievän kaupan keskuksena. 3.17. Yhteenveto kehittämis- ja suunnitteluasiakirjoista Erilaisia suunnitteluasiakirjoja on hämmentävän paljon, mutta niiden perus- viestit ovat kuitenkin yllättävän yhdenmukaisia. Aluekehittämisessä näyttää vaikuttavan ajan henki, joka heijastuu samanlaisesti erilaisiin dokumentteihin. Ajan henki tiivistyy muutamiin iskusanoihin: osaaminen, klusterit, bioenergia, viihtyisät asuinympäristöt, hoivayrittäjyys ja yhteistyö. Ajan hengen ongelma on kuitenkin siinä, että viesti tavoittaa samalla tavalla eri viranomaiset ja muut aluekehittämisestä kiinnostuneet. Eri alueet erottuvat kehittämispyrkimyksissään toisistaan huonosti, vaikka esimerkiksi maakuntien erot ovat Suomessa suuret. Kaikki haluavat erikoistua samoihin asioihin. Strategisen särmän puuttuminen maakuntatason suunnitteluasiakirjoista luo erityisiä paineita paikallisille elin- 44 keinostrategioille. Niiden kautta on löydettävä paikallistalouksien todellisia erikoistumisen suuntia. Tämänkaltaisiin ”ylätason” suunnitelmiin on kuitenkin välttämätöntä tutus- tua, sillä niiden kautta saa tuntuman siitä, minkälaiseen ”suunnitteluympäristöön” oma alue sijoittuu. Tämän tietämyksen kautta oma elinkeinopoliittinen pohdinta osataan asettaa laajempaan yhteyteen ja sille saadaan tällaisen ”oppineisuuden” kautta uskottavuutta. Esimerkkialueemme Kyrönmaa on maaseutuvaltainen seutukunta Pohjanmaan maakunnassa. Minkälaiseen ”suunnitteluympäristöön” Kyrönmaa sijoittuu? Tulevaisuuden Pohjanmaa on erilaisten visioiden, suunnitelmien ja strate- gioiden perusteella viihtyisä, vehreä ja edistyksellinen maakunta, jonka maaseudulle ovat tunnusomaisia uudentyyppiset elinkeinot sekä ympäristöstä huolehtiminen. Pohjanmaa on tunnettu lähiruokamaakunta ja elintarvikkeiden jatkojalostuksella ja luomutuotannolla on tärkeä osa maatilataloudessa. Alueella on suurtilojen ohella monitoimitiloja, jotka ovat erikoistuneet matkailuun, energiantuotantoon, ympäristönhoitoon ja pienimuotoiseen elintarvikejalostukseen. Pohjanmaa on profiloitunut hajautetun energiantuotannon edelläkävijäksi sekä peltobi