VAASAN YLIOPISTO KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA TALOUSTIETEEN LAITOS Teemu Vuorinen YHTEISÖVERON VAIKUTUS TALOUSKASVUUN OECD MAISSA Taloustieteen Pro gradu -tutkielma VAASA 2015 1 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ............................................................................................................... 7! 1. JOHDANTO ................................................................................................................ 9! 2. TUTKIMUKSET ...................................................................................................... 11! 2.1 OECD maiden yhteisöverotus .............................................................................. 11! 2.2 Verotusmuotojen vaikutukset ............................................................................... 14! 2.3 Yhteisöveron vaikutus työttömyyteen .................................................................. 16! 2.4 Yhteisöverotus ja investoinnit .............................................................................. 18! 2.5 Verokilpailu .......................................................................................................... 19! 2.6 Yhteisöverotus ja talouskasvu .............................................................................. 21! 3. VEROTUSPERIAATTEET .................................................................................... 28! 3.1 Alueellinen verotus ............................................................................................... 28! 3.2 Kansainvälinen verotus ......................................................................................... 29! 3.3 Voittojen järjestely ............................................................................................... 30! 3.4 Siirtohinnoittelu .................................................................................................... 31! 3.5 Verokannat ............................................................................................................ 34! 3.5.1 Yhteisövero ja Effective Tax Rate ................................................................. 35! 3.5.2 Marginal Effective Tax Rate ........................................................................ 35! 3.5.3 Effective Marginal Tax Rate ........................................................................ 36! 3.5.4 Bilateraalinen efektiivinen veroaste .............................................................. 40! 4. EMPIRIA .................................................................................................................. 41! 4.1 Metodologia ja data .............................................................................................. 41! 4.2 Estimoitavat mallit ................................................................................................ 42! 4.3 Ekonometrinen analyysi ....................................................................................... 44! 5. TUTKIMUSTULOKSET ........................................................................................ 47! 5.1 Yhteisöveron vaikutus .......................................................................................... 47! 5.2 Marginaalisen efektiivisen veroasteen vaikutukset .............................................. 49! 5.3 Tulosten tarkempi analysointi .............................................................................. 51! 2 3 5.4 Tulosten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin ........................................................ 52! 6. JOHTOPÄÄTÖKSET .............................................................................................. 56! LÄHDELUETTELO .................................................................................................... 59! LIITTEET ..................................................................................................................... 66! Liite 1. Marginaaliset efektiiviset verokannat. ........................................................... 66! Liite 2. Mallin 1 regressiotulokset. ............................................................................ 67! Liite 3. Mallin 2 regressiotulokset. ............................................................................ 69! Liite 4. Mallin 3 regressiotulokset. ............................................................................ 71! Liite 5. Mallin 4 regressiotulokset. ............................................................................ 73! Liite 6. Mallin 5 regressiotulokset. ............................................................................ 75! Liite 7. Mallin 6 regressiotulokset. ............................................................................ 77! 4 5 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. OECD maat ja maakoodit. ................................................................... 11! Taulukko 2. Yhteisövero selittävänä muuttujana. .................................................... 48 Taulukko 3. Marginaalinen efektiivinen veroaste selittävänä muuttujana. .............. 50 Taulukko 4. Veroasteen 1 %-yksikön laskun vaikutus talouskasvuun Suomessa. ... 52 KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Yhteisövero OECD maissa vuosina 2003 ja 2012. .................................... 12 Kuvio 2. Yhteisöverotulojen osuus kokonaisverotuloista OECD maissa. ................ 13! ! 6 7 VAASAN YLIOPISTO Taloustieteen tiedekunta Tekijä: Teemu Vuorinen Tutkielman nimi: Yhteisöverotuksen vaikutus talouskasvuun OECD maissa Ohjaajan nimi: Hannu Piekkola Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Taloustiede Opintojen aloitusvuosi: 2013 Tutkielman valmistumisvuosi: 2015 Sivumäärä: 78 TIIVISTELMÄ Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana yhteisöverotuksen taso on laskenut OECD maissa. Yhteisöveron tason laskuun on vaikuttanut mm. pääomien liikuttelun helpottuminen, taloudellinen integraatio ja valtioiden välinen verokilpailu. Yhteisöverotulojen osuus valtioiden kokonaisverotuloista on pienentynyt vuosien 2000 ja 2012 välillä yhden prosenttiyksikön. Tämä on pakottanut valtiot muokkaamaan veropohjiaan ja siirtämään verotusta kohteisiin, jotka eivät ole niin helposti siirreltävissä, jotta vältettäisiin talouden alijäämäisyys. Verotusta käsittelevien tutkimuksien mukaan yhteisövero vaikuttaa talouskasvuun negatiivisesti. Tutkielman tarkastelussa on yhteisöveron ja marginaalisen efektiivisen veroasteen vaikutus talouskasvuun OECD maissa. Yhteisöveroa tarkastellaan vuosien 2003 ja 2012 välillä ja marginaalista efektiivistä veroastetta vuosien 2005 ja 2012 välillä. Verotus voidaan järjestää alueellisten tai kansainvälisten periaatteiden mukaan. Yksikään valtio ei suoranaisesti kuulu vain yhteen tiettyyn kategoriaan, mutta verotuksen tarkastelun helpottamiseksi kyseinen jaottelu on järkevää. Yksistään verotuksen tason tarkastelu ei tutkimuksessa ole tarkoituksenmukaista, koska yritykset pystyvät järjestelemään voittoja monin eri tavoin mm. siirtohinnoittelun keinoin. Tämän takia toteutunutta verorasitusta on hyvä tarkastella muutenkin kuin yhteisöveron mittarilla. Analyysi paljastaa yhteisöveron ja marginaalisen efektiivisen veroasteen negatiiviset vaikutukset talouskasvuun. Tulokset ovat samansuuntaisia aikaisempien aihetta käsitelleiden tutkimusten kanssa, mutta verotuksen muutosten vaikutukset eivät ole yhtä suuria. Erityinen huomio analyysissä kiinnittyy tutkimuksessa käytettyjen verotuksen mittareiden, BKT:n kasvun ja kiinteän pääomakannan interaktiotermeihin. Niiden vaikutus talouskasvuun on negatiivinen. AVAINSANAT: Yhteisövero, talouskasvu, verokilpailu, marginaalinen efektiivinen veroaste 8 9 1. JOHDANTO Maailmalla on tällä hetkellä meneillään haastava taloudellinen tilanne. Monet valtiot tuskastelevat matalan kasvun, jopa talouden pienentymisen kanssa. Keskuspankit yrittävät väkisin elvyttää tuomalla rahaa markkinoille. Useiden valtioiden budjetit ovat alijäämäisiä ja kilpailukyvyn parantamisen eteen ollaan valmiita tekemään paljon työtä ja rakenteellisia uudistuksia. Näiden muutosten keskiössä on verotuksen muokkaaminen talouskasvua tukevaan suuntaan. Erityisesti kahden viime vuosikymmenen aikana valtioiden välillä on ollut voimakas verokilpailu. Usein se nähdään kilpajuoksuna kohti nollaverotusta. Myös verojen laskusta on monia mielipiteitä, useimmat aihetta käsitelleet tutkimukset ovat kuitenkin sillä kannalla, että verojen lasku nähdään valtion kilpailukykyä parantavana ja investointeja houkuttelevana tekijänä. Verotuksellisesta näkökulmasta voidaan tarkastella niin tulo-, kulutus- kuin yritysverotusta. Kaikkia näitä veroluokkia ja niiden vaikutuksia talouteen on tutkittu laajasti eri menetelmillä. Valtaosa tutkimuksista toteaa yksiselitteisesti, että talouskasvun ja verotuksen välillä vallitsee negatiivinen suhde. Veroluokkien haitallisuuden järjestyksestä on vaihtelevia tuloksia ja tärkeimpinä luokkina esiin nousevat kuitenkin tulo- ja yritysverotus. Tarkasteltaessa yritysverotusta ja valtioiden intressejä, nousevat esiin erityisesti näiden molempien sektorien intressit yhteisöverotusta kohtaan. Valtio haluaisi tukea yritystoimintaa hyvällä toimintaympäristöllä ja yrityksen pyrkivät toimimaan niin, että niiden kohtaama verorasitus olisi mahdollisimman pieni. Vaikuttaako yhteisöverotus talouskasvuun? Tätä asiaa on tutkittu monenlaisilla aineistolla, niin EU kuin OECD tasolla. Tässä tutkimuksessa asetetaan nollahypoteesi, että yhteisöverotus alentaa talouskasvua. Perusteluna tässä hypoteesin asettamisessa käytetään laajaa artikkelikatsausta verotukseen liittyen. Erityisesti syvennytään yhteisöverotusta käsitteleviin artikkeleihin. Jotta ymmärrettäisiin paremmin eri verojärjestelmiä, tutkimuksessa käydään läpi myös eri verotuksellisia perusteita mm. maantieteellinen ja kansainvälinen verotusperuste. Yritysten voittojen järjestelyn ja siirtohinnoittelun perusteet ovat teoriaosiossa, kuten myös eri verokantojen esittelyt, koska aina ei ole järkevää tuijottaa pelkästään valtioiden ilmoittamia virallisia verokantoja, vaan yritysten investointipäätösten taustalla voivat vaikuttaa muut mittarit. 10 Artikkeli- ja teoriakatsauksen jälkeen esitellään tämän tutkimuksen kannalta oleellinen empiirinen aineisto. Tarkastelussa on 34 OECD maata ja niiden yhteisöverot vuosien 2003 ja 2012 välillä, sekä samojen maiden marginaaliset efektiiviset verokannat vuosien 2005 ja 2012 välillä, jotka on koottu Duanjie & Mintz (2014) tutkimuksesta. Analyysi suoritetaan satunnaisvaikutusmallilla Stata IC 13 -ohjelmalla ja tuloksia verrataan aihetta aikaisemmin käsitelleisiin tutkimuksiin. Erityistarkastelussa empiirisessä osiossa on OECD maista Suomi. Lisäksi lopussa esitellään johtopäätökset, mitä niistä voidaan oppia tehtäessä päätöksiä veroasteiden laskusta ja kuinka yhteisöveron tutkimusta voitaisiin jatkaa. 11 2. TUTKIMUKSET 2.1 OECD maiden yhteisöverotus OECD (Organisation for Economic Cooperation and Development) maissa on tehty laajoja rakenteellisia muutoksia verojärjestelmien suhteen parin viime vuosikymmenen aikana. Tulo- ja yhteisöverotuksen kohdalla tämä on tarkoittanut veroasteiden alentamista, sekä veropohjan laajennuksia Iso-Britannian vuonna 1984 ja Yhdysvaltojen vuonna 1986 johdolla. 80-luvulla yhteisöverot olivat harvassa maassa alle 45% mutta vuonna 2011 OECD maiden keskimääräinen yhteisövero on laskenut alle 26%:iin. Joillain alueilla ja maissa kuten mm. Itä-Euroopassa, Australiassa ja Uudessa- Seelannissa muutokset ovat olleet perusteellisia ja toteutettu erittäin lyhyellä aikavälillä. Esimerkiksi Virossa ei veroteta jakamattomia voittoja tällä hetkellä ollenkaan. Suurimmassa osassa Eurooppaa, Japanissa ja monissa muissa Aasian maissa muutokset ovat olleet sopeutumista asteittain. Joka tapauksessa monet maat ovat uudistaneet verotusjärjestelmiään merkittävästi. Trendi yhteisöverojen laskuun alkoi siis Iso- Britanniasta ja Yhdysvalloista 80-luvun puolessa välin. Ne laajensivat veropohjiaan mm. tekemällä poistojen tekemisestä vähemmän kannattavaa ja laskemalla verokantoja. Alla olevasta kuviosta löytyvät OECD maat luetteloituna ja myöhemmissä kuvioissa käytettävät maakoodit. (Brys, Matthews & Owens, 2011: 3-5.) Taulukko 1. OECD maat ja maakoodit. Maa Maakoodi Maa Maakoodi Maa Maakoodi Israel ISR Australia AUS Viro EST Ranska FRA Iso-Britannia UK Slovakia SVK Espanja SPA Japani JPN Slovenia SVN Kreikka GRC Portugali PRT Kanada CAN Yhdysvallat US Tanska DNK Luxemburg LUX Hollanti NLD Turkki TUR Islanti ICL Italia ITA Suomi FIN Unkari HUN Itävalta AUT Norja NOR Chile CHL Meksiko MEX Ruotsi SWE Irlanti IRL Belgia BEL Saksa GER Sveitsi SWI Uusi-Seelanti NZL Etelä-Korea KOR Tšekki CZE Puola POL 12 Viime vuosina yhteisöverojen laskeminen on jatkunut. Kuviossa 2 on kuvattu yhteisöveron laskeva trendi. Aineisto taulukkoon on kerätty OECD:n verotietokannasta. Vuosien 2003 ja 2012 välillä yhteisöverot ovat laskeneet OECD maissa 4,5 prosenttiyksikköä 28,1%:sta 23,6%:iin. Yhteisöverokannat ovat laskeneet 34:n maan joukosta 30:ssä ja nousseet Islannissa, Chilessä ja Unkarissa. Yhteisöverokanta on pysynyt samana Norjassa (28%). Kuvio 1. Yhteisövero OECD maissa vuosina 2003 ja 2012 (OECD, 2012). Yhteisöveron osuus kokonaisverotuloista on muuttunut OECD maissa joidenkin maiden osalta radikaalisti. Kuviossa 2 on kuvattu yhteisöveron osuus OECD maissa kokonaisverotuloista vuosina 2000 ja 2012. Lähteenä taulukossa on käytetty OECD:n verotietokantaa. Tarkastelujaksolta puuttuu Chilen ja Meksikon tiedot. Vuonna 2000 yhteisöverotulojen osuus OECD maissa oli keskimäärin 9,6% kokonaisverotuloista. Vuonna 2012 sama osuus oli 8,5%. Radikaaleimmat pudotukset ovat tapahtuneet Kreikassa (8,6%-yks.), Suomessa (7,5%-yks.) ja Hollannissa (5%-yksikköä). 0 5 10 15 20 25 30 35 40 IS R FR A SP A G R C U S N LD IT A A U S M EX B EL N ZL C ZE A U S U K JP N PR T D N K TU R FI N N O R SW E G ER K O R PO L ES T SV K SV N C A N LU X IC L H U N C H L IR L SW I Yhteisövero OECD maissa vuosina 2003 ja 2012 2003 2012 13 Yhteisöverotulojen osuus kokonaisverotuloista on kasvanut eniten Norjassa (3,9%- yks.), Islannissa (2,1%-yks.) ja Sveitsissä (1,7%-yks.). Yhteisöverotulojen osuus kokonaisverotuloista on kasvanut myös Etelä-Koreassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa, Slovakiassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Virossa tarkastelujakson aikana. Kuvio 2. Yhteisöverotulojen osuus kokonaisverotuloista OECD maissa (OECD, 2014). Yhteisöveron laskun seurauksia EU ja OECD maissa on tarkasteltu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen muistiossa 13 Outi Krögerin toimesta. Vuosien 2000 ja 2010 välillä yhteisöveroprosentit ovat laskeneet suurissa OECD maissa hieman vähemmän kuin keskisuurissa ja pienissä. Suuremmat maat ovat hyötyneet agglomeraatioeduistaan ja siitä, että niiden markkinat ovat suurempana houkuttelevampia joillekin yrityksille. Pienet yritykset ja tietyillä aloilla toimivat yritykset voivat saada verotuksessa alennuksia, joten pelkkä yhteisöveron tarkastelu ei aina kerro koko kuvaa verotuksesta. Yhteisöveron muutoksista mm. yhtiöveron hyvityksestä luopuminen on näkynyt osakkaan verotuksen kiristymisenä esimerkiksi 0.0 5.0 10.0 15.0 20.0 25.0 30.0 N O R A U S LU X K O R JP N FI N N ZL C A N PR T G R C IR L IS R N LD C ZE U K SP A SW I U S SV K SW E PO L TU R B EL FR A IT A D N K H U N G ER A U T IC L SV N ES T Yhteisöverotulojen osuus kokonaisverotuloista (%) 2000 2012 14 Suomessa ja Norjassa. Useissa maissa osakkaan verotus on kuitenkin keventynyt. (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, 2011: 20-25.) 2.2 Verotusmuotojen vaikutukset Michaelis (2006) on tutkinut verotuksen muutosten vaikutusta talouskasvuun. Hän esittelee tutkimuksessaan seuraavanlaisia tuloksia: 80- ja 90-luvulla veroasteita laskettiin ja veropohjaa laajennettiin useissa maissa. Valtioiden sosiaalimenot ovat kuitenkin olleet kasvamaan päin ja paine palkkatulojen verotuksen nostoon on kasvanut. Samalla hän kuitenkin havaitsee laskevan trendin henkilökohtaisen verotuksen ja yhteisöveron kohdalla Myös vuosien 2000 ja 2003 välillä yhteisöverot ovat laskeneet keskimäärin 2,8 prosenttiyksikköä. Michaelis nostaa tutkimuksessaan esiin kolme tekijää verotuksen muokkaajina. Ensimmäinen on verouudistuksien työllisyysvaikutukset: suurin osa teoreettisesta ja empiirisestä tutkimuksesta on havainnut, että palkkakustannusten kuten palkkaverojen ja työllisyyden välillä on rajoittunut negatiivinen suhde (Layard & Nickell, 1999; Blanchard & Wolfers, 2000). Tähän vaikuttaa myös se, kuinka hajautunut tai keskittynyt on työmarkkinoiden neuvotteluvoima. Maissa joissa neuvotteluvoima on joko erittäin keskittynyt tai hajautunut, työllisyyden kustannusherkkyys on pienempi kuin maissa, joissa neuvottelut käydään teollisuudenaloittain (Daveri & Tabellini, 2000). Myös verokertymän muutoksella progressiivisempaan suuntaan nähdään olevan negatiivinen vaikutus työllisyyteen (Symons & Robertson, 1990; Koskela & Vilmunen, 1996; Böhringer ym., 2005). Toinen tekijä verotuksen muokkautumisessa on veropolitiikan kasvuvaikutukset. Endogeenisen kasvun malleissa vakaan tilan kasvuvauhti riippuu inhimillisen ja fyysisen pääoman investointien nettotuotosta, ja useat tekijät verotuksessa vaikuttavat tähän. Teoria on tältä osin erittäin selkeä: lähes kaikki verot, olivat ne sitten verokiilan tekijöitä, pääomaverotus tai kulutusverotus, ovat haitallisia kasvulle. Tämä johtuu siitä, että ne vääristävät sijoituspäätöksiä. Tämän ovat tutkimuksissaan todenneet Rebelo (1991), Milesi-Ferretti & Roubini (1998) ja Turnovsky (2000). Kolmantena tekijänä verotukseen vaikuttavissa päätöksissä Michaelis (2006) näkee työllisyyden ja kasvun välisen vaikutuksen. Jos kasvu syntyy luovan tuhon 15 vaikutuksesta, työttömien määrä ja tasapainotyöttömyys voi yllättäen kasvaa talouden kasvuvauhtia (Aghion and Howitt: 1992). Toisaalta korkeampi talouden kasvun tasapainotila saa aikaan korkeampia rahavirtoja ja enemmän työllisyyttä tulevaisuudessa (Bean & Pissarides, 1993). Myös Davis & Haltiwanger (1992), Caballero (1993), Daveri & Tabellini (2000) ja Bräuninger & Pannenberg (2002) ovat tutkineet työllisyyden ja kasvun välistä suhdetta. Tutkimuksien johtopäätös on ollut sama: työttömyyden ja kasvun välinen suhde ei ole pitkällä aikavälillä vahva ja sen suunnasta ei ole selkeitä tuloksia. Lyhyellä aikavälillä talouskasvulla ja työttömyydellä on sen sijaan selkeästi negatiivinen suhde. Michaelisin tutkimus liittyy läheisesti Erikssonin (1997) ja Daveri & Tabellini (2000) tutkimukseen. Nämä tutkimukset keskittyvät veropolitiikan vaikutuksiin malleissa, joissa työttömyys ja talouskasvu ovat endogeenisia muuttujia. Erikssonin tutkimuksessa (1997) todetaan, että korkeampi pääomavero toimii esteenä säästämiselle ja laskee kasvun tasapainotilaa. Pääoman muodostumisvaikutuksen johdosta tilanne työmarkkinoilla huononee. Daveri & Tabellini (2000) puolestaan ovat tutkimuksessaan kehittäneet endogeenisen kasvumallin, jossa palkat asetetaan monopolististen ammattiliittojen toimesta. Sen mukaan korkeammin verotetut palkkatulot ajavat korkeammalle neuvoteltuihin palkkoihin, ja tämä ajaa yritykset lopulta vähentämään työvoimaa. Tämä alentaa nuorten tuloja, ja vähentää säästämistä ja kasvua. Clausing (2013) puolestaan toteaa tutkimuksessaan, että yhteisöverojen ja palkkojen välillä ei ole havaittavissa vahvaa yhteyttä. Michaelisin omassa suljetun talouden mallissa on ääretön määrä kuluttajia ja yritykset tuottavat homogeenistä hyödykettä pääoman ja työvoiman avulla. Talouskasvua selittää talouden pääomavarantojen positiiviset ulkoisvaikutukset ja palkkaneuvottelut käydään yritystasolla. Michaelis näyttää tutkimuksessaan, että korkeampi palkkatulojen verotus yhdistettynä pääomatulojen verojen leikkaukseen, kasvattaa tasapainotyöttömyyden tasoa ja talouskasvua. Toisaalta pääomapanosten kasvu tukee talouskasvua, joka puolestaan lisää työvoiman kysyntää. Jos kuitenkin palkkatuloja leikataan maltillisilla palkkasopimuksilla, talouskasvu ei muutu ja työllisyys paranee. Eli Michalisin tutkimusten perusteella pääomatulon verotusta tulee laskea ja palkkatulojen verotusta nostaa. Tämä on tuloksena mielenkiintoinen, sillä Daverini & Tabellini ovat tutkimuksessaan tulleet tulokseen, jossa korkeammalla pääomatulojen verotuksella saadaan luotua työpaikkoja ja talouskasvua. 16 Yhteisöverojen kehitystä vuosien 1988 ja 2009 välillä ovat puolestaan tutkineet Markle & Shackelford (2012). He käyttävät tutkimuksessaan käsitettä efektiivinen veroaste. Sen avulla he vertailevat minkälaisia verorasituksia yritykset kohtaavat globaalisti, ja samalla he myös toteavat yhteisöverotuksen keventyneen viime vuosikymmeninä. Monikansalliset yritykset kohtaavat korkeimman verorasituksen Japanissa, sitten Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Saksassa. Matalinta verotus on veroparatiiseissa. Yrityksen kokema verorasitus on pienempi, mikäli sillä on tytäryhtiöitä veroparatiiseissa. Esimerkkinä Markle & Shackelford (2010) käyttävät Yhdysvaltalaisia monikansallisia yrityksiä, jotka voivat vähentää verorasitustaan kahdella prosenttiyksiköllä, mikäli niillä on tytäryhtiö veroparatiisissa Singaporessa. Emoyhtiön sijainnilla on huomattava merkitys sen kohtaamaan kokonaisverorasitukseen. Toinen havainto tutkimuksen perusteella on se, että vuosien 1988 ja 2009 välillä, korkeat yhteisöverot ovat säilyneet suhteellisesti korkeana korkean verotuksen maissa ja suhteellisesti matalina matalamman verotuksen (Markle & Shackelford: 2012, 524). Verotuksen rakenteita on tutkimuksessaan tarkastellut Jens Arnold (2008). Arnold tutki erityisesti vaikuttaako verotuksen rakenne talouskasvuun 21 OECD maan kohdalla. Hän vertailee omaisuusverojen, kulutusverojen, tuloverojen sekä yhteisöveron vaikutusta talouskasvuun, ja tulee siihen tulokseen, että yhteisöverolla on suurin negatiivinen vaikutus bruttokansantuotteen kehitykseen. Yhteisöveron nostolla nähdään hänen mukaansa olevan huonot vaikutukset talouskasvun luomiseen. Arnold näkee yhteisöveron laskun luovan edellytyksiä talouskasvulle. Matala yhteisövero ja talouskasvu eivät kuitenkaan välttämättä korreloi keskenään ja tärkeää on huomioida millä aikajänteellä tarkastelua suoritetaan (Bloomberg, 2014). 2.3 Yhteisöveron vaikutus työttömyyteen Palkka- ja pääomatulojen verotus ovat tärkeitä kun tarkastellaan verotuksen kokonaiskertymää. Näiden lisäksi yritykset kuitenkin joutuvat maksamaan veroa voitoistaan ja yhteisövero nostaa pääomatulojen verotuksen kokonaisveroastetta. Eli lopulta yritykset kantavat suurimman vastuun verojen maksusta. Meric, Sprotzer & Meric (2013) selvittivät tutkimuksessaan kuinka matalampi yhteisöverotus edesauttaisi talouskasvua ja vähentäisi työttömyyttä. Yhteisöveron nostolla nähdään olevan negatiivinen vaikutus yritysten investointiasteeseen, talouskasvuun ja työttömyyteen. Yhteisöveron laskulla voidaan korvata pääomatulojen veron noston haitalliset 17 vaikutukset. Yhteisöveron laskun ansiosta yritysten investointihalukkuus kasvaa ja tämä tuo talouskasvua. Tämä nostaa Meric ym. (2013) mukaan osakekursseja ja se taas voi auttaa työttömyysasteen pienentämisessä. Saman tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa yhteisöveron lasku 25 prosentilla kasvattaisi taloutta noin 1,1 prosentilla vuodessa. Yhteisöveron vaikutusta investointeihin, yritysten sijainnin määräytymiseen ja voittojen järjestelyyn on tutkittu paljon mm. Sorensen (2006) toimesta. Yhteisönveron vaikutus työmarkkinoihin on jäänyt paitsioon. Tätä aukkoa ovat kuitenkin pyrkineet täydentämään Bettendorf, van der Horst & de Mooij (2009) tutkimuksellaan, joka käsittelee yhteisöveropolitiikkaa ja työttömyyttä Euroopassa epätäydellisillä työmarkkinoilla. Aikaisemmat yhteisöveron vaikutusta työmarkkinoihin käsitelleet tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan täydellisiä työmarkkinoita. Gordon (1986) on käyttänyt tutkimuksessaan mallia, jossa pääomat voivat liikkua kansainvälisesti vapaasti mutta työvoima ei. Mallissa avoin talous on pieni ja ottaa korkotason annettuna. Yhteisövero nostaa pääoman kustannuksia ja tämä vähentää pääoman kysyntää. Vaikutus tästä kohdistuu työvoimalle, sillä kun työmarkkinat sopeutuvat, vaikuttaa yhteisövero vain työvoiman tarjontaan. Tämä johtuu siitä että työvoiman rajatuotos vähentyy ja bruttopalkka pienenee. Korkotason vaikutus tasapainotyöttömyyden tasoon on tärkeä. Broer ym. (2000) ja van der Horst (2003) ovat analysoineet todellisen korkotason vaikutusta työttömyyden tasapainotasoon. Korkeampi korkotaso siirtää työvoiman kysyntäkäyrää sisäänpäin, ja osittain tämä on heikentänyt Euroopan työllisyystilannetta. Bettendorf ym. (2009) tutkimuksessaan ovat luoneet viitekehyksen, jossa vastataan kysymyksiin: kuinka yhteisöverotus vaikuttaa työttömyyteen, mistä ominaisuuksista maiden heikko tai vahva yhteisöverotuksen ja työttömyyden suhde riippuu ja kuinka yhteisöveron vaikutus työttömyyteen eroaa vaikutukseltaan verrattuna muihin vaihtoehtoisiin veroihin työn verotuksessa ja kulutuksessa. Epätäydellisillä työmarkkinoilla yhteisöveron nostosta johtuva työvoiman kysynnän vähentyminen ei täysin myötäile vähennystä työvoiman tarjonnassa. Työttömyyden herkkyyden vaihtelu maittain riippuu verojärjestelmän olemassa olevasta vääristymästä. Korkeat vääristymät johtavat voimakkaisiin työttömyysreaktioihin, avoimessa taloudessa haastavalla tavalla. Monikansalliset yritykset voivat reagoida siirtämällä voittoja halvemmin verotettuihin maihin tai suorilla ulkomaisilla sijoituksilla. Verojärjestelyt eivät ole niin houkuttelevia halvan verotuksen maista, 18 koska se nostaa niiden verokantaa yksipuolisesti. Monikansalliset yritykset reagoivatkin usein vähentämällä suoria ulkomaisia sijoituksia, ja tämä taas aiheuttaa nousupainetta työttömyyteen. Korkean verotuksen maissa voittojen siirtomahdollisuudet käytetään ja se tarkoittaa, että suorien ulkomaisten sijoitusten ja työttömyyden vaikutukset ovat avoimissa korkean verotuksen maissa rajoitetut. Tutkimuksen perusteella yhteisövero on harmittomampi työttömyyden kasvulle, kuin tulovero ja kulutusverot. Yhteisövero kuitenkin aiheuttaa suuremman hyvinvointitappion. Yhteisöveron hyvinvointitappiota on tutkinut myös Keuschnigg (2008). Tutkimuksessaan hän toteaa, että yhteisöveroa ei voida käyttää hyvinvointivaltion rahoittamiseen, sillä se huonontaa valtion tilaa ja työllisyystilannetta. Pääoman hankinnan kustannusten nousu nähdään ongelmana Bettendorf ym. (2009) tutkimuksessa, sillä se nostaa rakenteellista työttömyyttä. Euroopassa viimeaikainen kehitys on ollut, että valtiot laskevat yhteisöveron tasoa. Tämä on kuitenkin tapahtunut sillä kustannuksella, että koko veropohjaa on laajennettu. Usein taustalla on verokilpailu valtioiden välillä. Nämä toimet ovat kuitenkin nostaneet marginaaliveroastetta. Institute of Fiscal Studies -tilastojen mukaan pääoman kustannukset ovat nousseet 2000-luvulla Suomessa, Espanjassa ja Italiassa. Verokilpailu on siis saattanut johtaa näissä maissa korkeampaan rakenteelliseen työttömyyteen. (Bettendorf ym., 2009.) 2.4 Yhteisöverotus ja investoinnit Yritysten veloista maksamat korot vähentävät yrityksen verotettavaa tulosta. Samanlaista erityiskohtelua ei kuitenkaan sisälly oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen. Korkean oman pääoma-asteen omaavat yritykset omaavat puskurin, joka suojaa vaikeissa taloudellisissa tilanteissa, koska sille ei tarvitse maksaa korkoa. Velat käytetään useimmiten investointeihin. Velkaantumista suosiva veropolitiikka tuo mukanaan silti paljon tehottomuutta, ja sen teorian ja politiikan ymmärtäminen on tärkeässä osassa kun tutkitaan yritysten velkavivun käyttöä. Verotuksen vaikutusten tutkimisessa kohdataan yleensä kaksi päähaastetta. Ensinnäkin verokantojen riittämätön vaihtelu yritysten välillä, ja vaihtelu yli ajan vaikuttavat huomattavasti tuloksiin. Toiseksi yrityskohtaisten rahoituserien jälkeisten veroasteiden kohdalla, veroaste on todennäköisesti endogeeninen yrityksen rahoituspäätösten kanssa, ja tämä sekoittaa verosidonnaisia vaikutuksia. (Dwenger & Steiner, 2012: 2-3.) 19 Dwengerin ja Steinerin tutkimuksessa käytetään Saksan yhteisöverodataa ja Saksan paikallisten yritysten verodataa vuosien 1998 ja 2001 välillä. Yrityksiä datassa on noin 800000 kappaletta. Dwengerin ja Steinerin kehittämä malli, jossa otetaan huomioon rahoituserien jälkeisen marginaalisen veroasteen vaihtelu, saa paremmin selville yritysten velan jousto suhteessa yhteisöveroasteen muutokseen. Tutkimuksen tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä keskimääräisen veron ja yritysten velkaantumisen jouston kohdalla. Tulos on, että yhteisöveroasteen lasku 1 prosentilla laskisi yritysten velan määrää 0,7 prosentilla. Tutkimuksen mukaan velan määrän muutos reagoi veroasteeseen heikommin pienten yritysten ja korkean taloudellisen riskin omaavien yritysten kohdalla. Yhteisöveron muutos on johtanut vähemmän vääristyneisiin pääomarakenteisiin yrityksissä. Jouston estimaattien perusteella voidaan siis arvioida verotuksen aiheuttamia tehottomuuksia velan ja oman pääoman valinnan välillä. Marginaalisen efektiivisen eroasteen muutokset riippuvat yrityksen varallisuusrakenteesta. Esimerkiksi yritykset jotka investoivat paljon vuosina 1999 ja 2000, havaitsivat veropohjan laajentuneen vuonna 2001. Tämä johtui matalammista arvonalennuspoistorajoista vasta hankituille hyödykkeille. Gordon & Lee (2001) ovat estimoineet joustoja yrityksen velan ja yhteisöveron välillä Yhdysvalloissa. He saavat joustoksi 0,16 eli 1 prosentin yhteisöveron lasku lisää yritysten velkavipua 0,16 prosentilla. Verovaikutukset ovat merkittävästi suurempia pienille ja suurille yrityksille, kuin keskikokoisille. 2.5 Verokilpailu Verokilpailu valtioiden välillä Euroopassa on ollut viime vuosikymmenet kovaa. Keskimääräinen yhteisövero kahdessatoista seurannan kohteena olleissa Euroopan maassa oli vuonna 1980 46 % ja vuonna 2007 28 %. Joidenkin yksittäisten maiden välillä voidaan havaita vielä suurempia pudotuksia. Verojen leikkauksia ja yhteisöverokilpailua Euroopassa ovat tutkineet Heinemann, Overesch & Rincke vuonna 2010. He havainnoivat, että toisin kuin tilastot usein antavat ymmärtää, valtiot asettavat veroasteen tietylle tasolle ja antavat sen sitten olla samalla tasolla tietyn periodin ajan. Maat, joissa yhteisöverotus on korkeampi, kohtaavat suuremman laskupaineen. Lisäksi naapurimaiden päätökset yhteisöveron laskusta, tekevät valtion päätöksen yhteisöveron laskusta todennäköisemmäksi. Maat, jotka ovat maantieteellisesti lähellä matalan verotuksen maita, ovat todennäköisempiä laskemaan yhteisöveroa. Lisäksi päätökset 20 verojen laskusta ovat todennäköisempiä yleensä vaalien aikoihin. Heinemann ym. (2010) empiiristen tulosten perusteella kilpajuoksu yhteisöveron painamiseksi nollaan on meneillään. Samankaltaisia havaintoja on tutkimuksessaan tehnyt myös Galántainé Máté (2011). Maat tahtovat vetää pääomia puoleensa. Erityisesti tätä on tapahtunut Euroopan Unioniin viime aikoina liittyneiden maiden kohdalla Itä-Euroopassa. Ongelmana on se, että verojärjestelmät ovat kansallisia, mutta yksittäisten valtioiden veropoliittiset päätökset vaikuttavat talouteen globaalisti aiheuttaen ulkoisvaikutuksia. Yhteisövero ei kuitenkaan yksistään vaikuta yritysten sijoittumispäätöksiin, vaan taustalla vaikuttavat myös muut tekijät kuten: kohdemaan taloudellinen tila, poliittinen ja taloudellinen vakaus, infrastruktuurin taso, inhimillisen pääoman taso, markkinoiden koko, tulotaso ja valtiollinen säätely. (Galántainé Máté, 2011.) Jotta valtio saisi nämä yhteisöverojen laskun takia menetetyt rahavirrat takaisin kassaansa, voi se siirtyä verottamaan kohteita, jotka eivät ole niin helposti liikuteltavissa kuten voitot. Näihin kuuluu erityisesti työvoima ja kulutus. Bettendorf ym. (2009) tutkimuksessaan toteavat, tämä voi johtaa siihen, että marginaaliveroaste nousee ja työttömyys mahdollisesti kasvaa. Tämä nousee esiin myös Galántainé Mátén (2011) artikkelissa. Jos investoinnit vähenevät, voi ihmisillä olla lopulta hankaluuksia löytää töitä tällaisilta alueilta. Työttömyys johtaa monivaiheiseen kierteeseen ja lopulta seurauksena voi olla talouskasvun hidastuminen. Verokilpailun lopettamiseksi kansallisten verojärjestelmien harmonisointi ja päätöksenteollinen yhteistyö olisi tärkeää, tämä nousi esiin myös Keen & Piekkolan (1997) artikkelissa. Tähän tosin liittyvät omat poliittiset haasteensa. Overesch & Rinke (2011) simuloivat veroasteita niin, että saataisiin tietää, mikä on verokilpailun osuus verojen laskusta. Heidän tuloksiensa mukaan keskimääräinen yhteisöveroaste Länsi-Euroopan maissa olisi ollut 12,5 % -yksikköä korkeampi ilman verokilpailua. Myös tässä artikkelissa nousee esiin Itä-Euroopan merkittävä osuus verotason laskusta. Efektiivisessä verokannassa on havaittavissa heidän mukaansa laskeva trendi, eli yhteisöveron laskua ei täysin ole kompensoitu muiden verokantojen laajennuksen kanssa. Kilpailu yhteisöverossa keskittyy nimelliseen yhteisöveroon, ei todelliseen efektiiviseen verokantaan. Valtiot kilpailevat siis enneminkin tuotoista paperilla kuin marginaalisista investoinneista. (Overesch & Rinke, 2011: 599-600.) 21 Galántainé Máté (2011) havaitsi, että uudet kehittyvät EU-maat pyrkivät matalammalla yhteisöveroasteellaan houkuttelemaan investointeja. Ne ovat enemmän riippuvaisia uudesta investointirahasta ja pyrkivätkin ottamaan hyödyn irti siitä, että ovat liittyneet yhteiseen rahaliittoon. Pääoman liikkeitten helpottuminen ja verotuksen harmonisoitumisyritykset Euroopan unionin tasolla ovat lisänneet verotuksen tutkimusta. Verokilpailua ja verojen yhteinen koordinointi olisi järkevää myös Wilson (1999), Wilson & Wildasin (2004), Fuest, Huber & Mintz (2005) tutkimusten mukaan. Tämä on johtanut myös empiiristen tutkimusten runsauteen verotuksen vaikutusten mittaamisena saralta ja erityistä huomiota on saanut suorien ulkomaisten investointien tutkimus. Tulokset näistä tutkimuksista vaihtelevat paljolti riippuen datasta ja estimointitavoista. (Heckenmeyer, 2012: 59-60.) Heckenmeyer (2012) väitöskirjan mukaan velan verovaikutukset olivat merkittäviä. Meta-analyysin tulokset osoittavat, että joidenkin tutkimuksien pienet tai jopa negatiiviset veroestimaatit eivät vaikuta todellisiin velkavaikutuksiin verojen johdosta. Kun otettiin huomioon mahdolliset väärinmääritellyt vaikutukset, marginaalinen verovaikutus velkaantumiseen on 0,30. Tutkimuksen mukaan marginaaliset verokannat ovat yhteydessä merkittävästi suurempiin veron kertoimiin verrattuna yhteisöverokantoihin. Keskimääräisten veroasteiden kohdalla puolestaan on havaittavissa alaspäin suuntautuvia vääristymiä, jotka johtuvat endogeenisyysongelmista. (Heckenmeyer, 2012: 219.) 2.6 Yhteisöverotus ja talouskasvu Yhteisöveron vaikutus eri talouden mittareihin on ollut tämän tutkimuksen artikkelikatsauksen keskiössä. Eri mittarit liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella ja näitä suhteita on pyritty tarkastelemaan monipuolisesti, jotta perustelut tutkimuksen empiirisen osion valinnoista olisivat olemassa. Talouskasvu mahdollistaa monia asioita, se vaikuttaa ihmisten työtilanteeseen ja keskuspankit seuraavat sitä tarkasti, sekä pyrkivät toimillaan sitten kontrolloimaan rahan määrää. Verotuksella on selkeästi vaikutusta talouskasvuun monien tutkimuksien mukaan. Verotukseen ja kasvuun liittyviä tutkimuksia on artikkelissaan koonnut McBride (2012). Jo pelkästään kasvun mittauksessa on paljon kilpailevia koulukuntia: Keynesläisyys, kysyntätekijöihin 22 luottavat, muut Neoklassiset lähestymistavat, tarjontatekijöihin luottavat ja myös näiden sekoituksiin pohjautuvat koulukunnat. Talous on kuitenkin niin monimuotoinen, että melkeinpä mikä tahansa teoria saa tukea datasta. CSR (Congressional Research Service) on löytänyt tukea teorialle, että veroilla ei ole vaikutusta talouskasvuun. Tämä tutkimus on kuitenkin julkaisukelvoton, koska se ei ole ottanut huomioon vaihtelua veropohjassa, lyhyen ja pitkän aikavälin talouskasvun eroja eikä talouskasvun käänteisiä vaikutuksia verotukseen. Useimmat oikein tehdyt tutkimukset kuitenkin löytävät negatiivisen suhteen verojen ja talouskasvun väliltä. Ja erityisesti yhteisövero on veromuodoista kaikkein haitallisin kasvulle. (McBride, 2012: 1-2.) Yhteisöveron ja talouskasvun suhteesta on myös saatu konkreettisia numeerisia tuloksia. Ferede & Dahlby (2012) havaitsivat, että yhteisöveron lasku yhdellä prosenttiyksiköllä lisää vuosittaista talouskasvua 0,1 - 0,2 prosenttiyksiköllä. Myös Lee & Gordon ovat saaneet samat luvut tutkimuksessaan. Mertens & Ravn (2012) saivat myös samansuuntaisia tuloksia. Yhden prosenttiyksikön lasku yhteisöverossa vaikuttaa talouskasvuun positiivisesti. Veron laskun ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen BKT asukasta kohden lisääntyy 0,4 prosenttia ja 0,6 prosenttia vuoden päästä. Tomiljanovich (2004) puolestaan havaitsi, että korkeammat verot vaikuttavat negatiivisesti lyhyen ajan talouskasvuun, mutta pitkällä aikavälillä vaikutusta ei ole. Verotus OECD maissa vuosien 1950 ja 1990 välillä on ollut Galli & Padovano (2001) tutkimuksen aiheena. Erityisesti he ovat tutkineet verotuksen vaikutuksia efektiivisen marginaalisen tuloveron kautta ja havainneet sen olevan negatiivisesti korreloitunut BKT:n kasvun kanssa. Laajemmin eri verojen suhdetta talouskasvuun ovat tarkastelleet Gemmell, Kneller & Sanz (2011). He ovat myös tutkimuksessaan tulleet hyvin samankaltaisiin tuloksiin muiden tutkijoiden kanssa. Tulojen ja voittojen verotus on erittäin haitallista talouskasvun kannalta pitkällä aikavälillä. He myös kiinnittävät huomiota korkean tulo- ja voittoverotuksen seurauksiin. Talouskasvun hidastumisesta seuraa alijäämiä ja tämä taas voi johtaa kulutusverojen nostoon, jotta alijäämät saataisiin rahoitettua ja valtion talous tasapainotettua. Syy-seuraus suhteet ovat monesti hankalia tulkita, mutta tuloksia on siis saatu hyvin monenlaisia ja tyylit, joilla asiaa on tutkittu, ovat myös olleet lähestymistavoiltaan, aikajaksoiltaan ja metodologioiltaan hyvin erilaisia. Voidaan siis sanoa, että asiaa on tutkittu monipuolisesti. 23 Muutama muu tutkimus kaipaa vielä erityistarkastelua ja huomiota tämän tutkimuksen teoria- ja empiriaosion johdosta. Erityisesti yhteisöveron vaikutusta talouskasvuun ovat tutkineet Baranová & Lenka (2012). Heidän tarkastelussaan ovat EU maat ja aikajana on vuosien 1998 ja 2010 välillä. Yhteisöverotus on tärkeä tekijä, koska yhteisöveron piirissä olevat tulot ovat helposti siirreltävissä ja samanaikaisesti valtioiden välinen verokilpailu on koventunut. Valtiot pyrkivät kehittämään järjestelmiä yritysten houkuttelemiseksi mm. pitkään jatkuneen talouskriisin johdosta. Heidän tutkimuksensa tarkoituksena on todistaa yhteisöveron ja pitkän ajan talouskasvun negatiivinen suhde. Tutkimuksessa käytetään efektiivisiä veroasteen mittareita, jotta saataisiin selville yritysten oikeasti kokema verorasitus. Efektiivinen veroaste on ratkaiseva tekijä kun tehdään päätöksiä investoinneista. Aikaisemmat tutkimukset ovat pyrkineet selittämään talouskasvua virallisten yhteisöveroasteiden avulla. Sillä on kuitenkin vain rajoittunut selitysvoima todellisesta veropohjasta. Tutkimuksessa EU maat on jaettu kahteen kategoriaan otoksen homogeenisuuden takaamiseksi: EU12 (uudet EU-maat) ja EU15 (vanhat EU-maat). Perusnäkemys kasvuteoriasta Baranová & Lenka (2012) tutkimuksessa on rakennettu Solow (1956) ja Swan (1956) tutkimusten pohjalta. Pitkän ajan talouskasvu muodostuu neoklassisessa mallissa eksogeenisen teknisen kehityksen ja väestönkasvun avulla. Se ei kuitenkaan mahdollista verorasituksen tarkastelua yksittäisten muuttujien kohdalla. Lucas (1988) ja Romer (1986) laajensivat kasvumallia lisäämällä inhimillisen pääoman ja endogeenisen teknisen kehityksen. Näin analyysikehikosta saatiin syvempi ja laaja- alaisempi kuva. Ensimmäisiä tutkijoita, jotka ovat nostaneet esiin talouskasvun ja verotuksen välisen suhteen ovat Judd (1985), Chamley (1986), Barro (1999) sekä King ja Rabelo (1990). Näissä tutkimuksissa on käytetty pohjana joko neoklassista kasvumallia, jossa mukana on fyysinen pääoma tai kahden sektorin mallia, jossa on inhimillinen ja fyysinen pääoma mukana. Tutkimusten anti oli se, että kolme käytetyintä verotuksen muotoa (kulutusvero, yhteisövero ja tulovero) vaikuttavat negatiivisesti talouskasvuun. Johansson, Heady, Arnold, Brys & Vartia (2008) tutkivat eri verotusmuotojen vaikutusta talouskasvuun OECD maissa. Talouskasvu vaarantuu eniten juuri yhteisöveron, tuloveron ja kulutusverojen johdosta ja samanlaisia tuloksia ovat saaneet myös Lee & Gordon (2005). Vastakkaisia tutkimustuloksia on myös saatu. Forbin (2011) analysoi kandidaatin työssään Ruotsin taloutta vuosien 1951 ja 2010 välillä, eikä saanut merkittäviä vaikutuksia yhteisöverotuksen ja pitkän aikavälin talouskasvun 24 välille. Hän myöntää tutkimuksessaan, että mikäli hän olisi tutkimuksessaan käyttänyt marginaalista efektiivistä yhteisöverokantaa, olisivat tulokset voineet olla erilaisia. (Baranová & Lenka, 2012: 97.) Engen & Skinner (1996) puolestaan ovat määritelleet viisi kanavaa joiden kautta verotus vaikuttaa: se ehkäisee investointeja, vaikuttaa työvoiman tarjontaan, vähentää kasvun tuottavuutta, laskee pääoman marginaali tuottavuutta ja inhimillisen pääoman tehokkaan hyödyntämisen tasoa. Kaikki nämä kanavat ovat ensisijaisesti yhteydessä yhteisö- ja palkkaveroihin. Verotuksen vääristävät vaikutukset ovat näissä pääasiallisena tekijänä, koska ne vaikuttavat taloudellisiin toimijoihin, edellä mainittujen kanavien lisäksi. (Baranová & Lenka, 2012: 97-98.) Yksi keskustelluimmista kysymyksistä empiirisissä tutkimuksissa on ollut taloudellisen kasvun, yhteisöverotuksen ja investointi- ja pääomaliikkeiden välinen linkki. Veropolitiikka pääasiallisesti määrittää yrityksen rahoituksen. Varat uusien investointien rahoitukseen voidaan saada uuden pääoman hankinnan kautta, voittovaroilla tai velalla. Korkea veroaste vähentää yritysten voittoja ja mahdollisia myöhempiä uudelleeninvestointeja. Pääoman kansainväliset liikkeet mahdollistavat yksinkertaiset pääomien sijoitusallokaatiot. Pienille avoimille talouksille, jotka ovat pääasiassa investointien vastaanottajia, korkea verotus voi olla kilpailullinen ongelma. (Baranová & Lenka, 2012: 98.) Becker, Fuest & Riedel (2012) arvioivat yhteisöveron laadullisia ja määrällisiä vaikutuksia suoriin ulkomaisiin investointeihin. Yhteisövero vaikuttaa niihin negatiivisesti. Verokantojen muutoksien vaikutuksia investointeihin ovat puolestaan tutkineet mm. Devereux (2007). Hän havaitsi, että pääomavaltaiset investoinnit ovat herkempiä verotuksen lainsäädännön muutoksille ja keskimääräiselle veroasteelle kuin tavalliset investoinnit. Buettner & Ruff (2007) ja Buettner & Wamser (2006) näyttävät, että yhteisöverotus vaikuttaa kansainvälisten investointien suuruuteen ja sijaintiin. Lanaspa, Peyo & Sanz (2008) osoittavat tutkimuksessaan, että valtiot voivat vaikuttaa suorien ulkomaisten investointien sijaintipäätöksiin pääomaverokantojen kautta. He vahvistavat yleisen johtopäätöksen, että maat, joissa verotaakka on pienempi, ovat suorien ulkomaisten investointien nettosaajia. Mutti & Grubert (2004) tutkimuksen mukaan ulkomaiset investoinnit ovat herkkiä isäntämaan verokannoille, ja herkkyys on sitä suurempi kehittyvissä kuin kehittyneissä maissa ja kasvaa ajan myötä. 25 Yhteisveron vaikutus teknologisiin prosesseihin ja investointeihin inhimilliseen pääomaan neoklassisessa laajennetussa kasvumallissa ei teoreettisen ja empiirisen kirjallisuuden perusteella ole vahvistettu. Mielipiteet tähän liittyen vaihtelevat. Lin (2001) mukaan julkistalouden tai verotulojen näkökulmasta, talouskasvun ja verotuksen välillä on positiivinen suhde. Zeng & Zhang (2001) tutkivat kasvuvaikutuksia käyttämällä Howittin (1999) kasvumallia, jossa innovaatiot ovat kasvun pääasiallinen lähde. Heidän mukaansa pääomaverot ovat kasvulle vahingollisia ja heikentävät säästöjen muodostumista ja pääomasijoituksia. Zeng & Zhang (2001) tutkimuksen tuloksien mukaan teknologisesti kehittyneissä maissa, jossa innovaatiot ovat tärkeitä pitkän aikavälin talouskasvulle, pitäisi käyttää investointiverotusta valmisteverotuksen tai palkkaverotuksen sijaan. Baranova & Lenka (2012) löysivät tutkimuksessaan negatiivisen suhteen yhteisöverotaakan ja pitkän aikavälin talouskasvun välillä eri veroastemittareilla vanhoissa EU maissa. Yritysten verorasituksen kasvu johtaa siis pitkän aikavälin talouskasvun vähenemiseen näissä maissa. Tämä vastasi myös aikaisempien tutkimuksien tuloksia. Uusien EU maiden kohdalla tulokset eivät olleet yhtä selkeitä ja merkittäviä. Vain yhdessä neljästä mittarista löydettiin merkittäviä tuloksia negatiivisesta suhteesta yhteisöveron ja pitkän aikavälin talouskasvun välillä. (Baranová & Lenka, 2012: 105.) Baranová & Lenka (2012) käyttämässä mallissa BKT:n kehitystä on kuvattu reaalisella bruttokansantuotteella asukasta kohden (GDP/pc), joka on laskettu ostovoimapariteetin avulla. Sitä selittävät: pääoman muodostuminen (CAP), väestönkasvu (POP), inhimillinen pääoma (HUM), yhteisöverokanta (TQC), pääoman implisiittinen pääomakanta (ITRC) ja efektiiviset verokannat EATR ja EMTR, joiden sisältö on selitetty tarkemmin verokantoja käsittelevässä kappaleessa. Pääoman muodostuminen on laskettu arvioimalla investointien luoma BKT:n kasvu. Populaatio puolestaan mittaa väestönkasvua kyseisen maan kohdalla ja inhimillinen pääoma kuvaa vähintään toisen asteen koulutuksen suorittaneiden henkilöiden määrää työvoimasta. Yhteisöveropohja on estimoitu kokonaisveropohjasta ja pääoman implisiittinen verokanta European Systems of Accountsin vuoden 1995 ohjeistuksen mukaan. Estimoinnissa he käyttävät paneelidataa. Sen avulla he saavat kaksiulotteisen kuvan datasta. Arvioinnissa käytetään pienimmän neliösumman menetelmää (Original Least Squares). Regressiossa käytetty funktio on siis GDP = f(CAP, POP, HUM,TAX). Mallissa käytetään TAX muuttujaa 26 kuvaamaan kaikkia verokantoja (TQC, ITRC, EATR ja EMTR). (Baranová & Lenka, 2012: 100-101.) Yritysten kokonaisverotaakka on yksi tärkeimmistä tekijöistä kun yritys tekee investointipäätöksiä. Monikansalliset yritykset pyrkivätkin optimoimaan eri maiden verojärjestelmien edut mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Yhteisöveroaste soveltuu verorasitusten vertailuun huonosti. Tämän ovat huomanneet myös Baranová & Lenka, (2012). Heidän tutkimuksessaan erilaisia verotuksen mittareita on kuitenkin käytetty monipuolisesti. He ovat perustaneet tutkimuksensa veroastemittareiden rakentamisen Devereux ym. (2011) työhön, jonka metodologia perustuu Devereux & Griffith (1998) tutkimukseen. Efektiivisen marginaalisen verokannan (EMRT) johtaminen on myös esitelty Devereux & Griffith (2003) tutkimuksessa ja se on nostettu tarkemmin esiin tämän tutkimuksen eri veromittareita käsittelevässä osiossa. Tämän avulla saadaan avattua tarkemmin, kuinka tärkeää on ottaa yritysten verorasitusten tarkastelussa huomioon niiden kohtaama kokonaisverorasitus. (Baranová & Lenka, 2012: 100.) Muita tehokaita verorasituksen mittareita on esitelty tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Verotuksen vaikutuksia talouskasvuun on tutkinut Kim (1997). Tutkimuksessaan hän käyttää endogeenistä kasvumallia, joka käsittää taloudellisen, inhimillisen ja fyysisen pääoman sekä sisältää verojärjestelmän tärkeimmät ominaisuudet. Teknologia- ja preferenssiparametrit hän on valinnut tutkimuksessaan vastaamaan Yhdysvaltojen ja Itä-Aasian NIC (Newly Industrialized Countries) maiden toteutuneita kasvukokemuksia. Hän asettaa tutkimuksessaan mm. verojärjestelmät selittämään eroja talouskasvussa eri maiden välillä. Tutkimuksen päälöydöt ovat: (i) verojärjestelmien eroavaisuudet selittävät merkittävän osan (30%) talouskasvun eroista; (ii) ero preferensseissä selittää noin 4% talouskasvun eroista; ja (iii) erot tuloveroissa, velkaantumisasteessa ja inflaatiossa voivat olla merkittäviä kasvuerojen selittäjiä. Hän myös arvioi rahapolitiikan vaikutuksia kasvueroihin ja Yhdysvaltojen verouudistusten vaikutusta talouskasvuun. (Kim, 1997: 125.) NIC maissa on uskottu, että valtion veropolitiikka voisi olla suurilta osin talouskasvuun vaikuttava tekijä. Solow (1956) kuitenkin kuvaa kasvuteoriassaan, että eksogeeninen tekninen kehitys on pitkän ajan BKT:n asukasta kohden pääasiallinen kasvun lähde. Veropolitiikalla voidaan vaikuttaa pitkän ajan tulotasoihin, mutta ei pitkän ajan talouskasvuun. Lucas (1990), Jones & Manuelli (1990), Rebelo (1991) King & Rebelo (1990), Yuen (1991) ja Kim (1992) ovat kuitenkin avannet uudelleen teoreettisen 27 mahdollisuuden, että veropolitiikalla voidaan vaikuttaa pitkän ajan talouskasvuun. Lisäämällä inhimillisen pääoman tai täsmentämällä tietyn tuotantofunktion, nämä mallit sallivat fyysisen ja inhimillisen pääoman muodostumisen jatkon tasapainokasvu- urallaan. Mallin endogeenisesti määrittyvä kasvuvauhti riippuu investointien netto tuotosta, joka riippuu verokannoista. Eli verokannat voivat vaikuttaa kasvuvauhtiin. (Kim, 1997: 126.) Kimin (1997) kehittämä malli jakaa yhteisen piirteen näiden endogeenisten kasvumallien kanssa. Inhimillisen ja fyysisen pääoman samanaikainen kertymä johtaa jatkuvaan positiiviseen pääoman marginaalituotantoon. Tämä takaa jatkuvan endogeenisen talouskasvun. Hänen mallinsa ottaa kuitenkin huomioon myös joukkovelkakirjojen ja osakkeiden kertymisen. Tämän avulla hän saa selville monimutkaisten verojärjestelmien peruspiirteet. Mm. pääomaa rasittaa yritys- sekä henkilötason verotus. Verokohtelussa lainan ja oman pääoman välillä on myös eroja, jotka vaikuttavat verojärjestelmiin. Ilman indeksointia inflaatio vaikuttaa nimellistuottojen verotukseen. Myös investointien verosuoja, koulutuksen tuet, arvonalennuspoistojen verokohtelu ja arvonlisävero vaikuttavat laajalti verojärjestelmään. (Kim, 1997: 127.) Kim (1997) havainnoi tutkimuksessaan mm. seuraavaa: velkaantumisasteen, inflaation ja verokantojen kasvuvaikutukset riippuvat paljolti verojärjestelmästä itsestään. Esimerkiksi verojärjestelmässä, jossa on korkea velkaantumisaste, inflaatio vaikuttaa merkittävästi kasvuvauhtiin. Matalan velkaantumisasteen järjestelmässä puolestaan inflaation vaikutus on lähes olematon. (Kim, 1997: 128.) 28 3. VEROTUSPERIAATTEET Yritysverotuksessa tärkeässä osassa ovat myös kansainväliset verosäännöt. Yritysverotuksessa yleisin sääntö on se, että verot maksetaan siinä maassa, jossa tulot syntyvät. Tämä on ns. Territorial Taxation -periaate. Yhdysvalloissa sen sijaan on edelleen käytössä kansainvälinen yritysverotus. Tätä tapaa kutsutaan ns. Worldwide Taxation -periaatteksi, jonka mukaan yritysvero maksetaan Yhdysvalloissa riippumatta siitä missä tulot syntyvät. Näitä vastaavat asuinvaltio- ja lähdeveroperiaate pääomaverotuksesta. Optimaalista kansainvälistä verotusta on tutkinut Keen & Piekkola (1997). Jo silloin Euroopan unionin tasolla on havahduttu tutkimaan optimaalista verotusta ja yhtenäistä koordinointia sen toteuttamiseksi. Useat tutkimukset ovat lähestyneet optimaalista verotusta valtioiden oman edun kannalta kansallisesti. Tutkimuksen anti on uuden yksinkertaisen painotetun keskiarvon mallin luonti. Malli kuuluu Territorial taxation kategoriaan kun oletetaan kaks asiaa: Ensinnäkin yritysverotus on puhdasta voittojen verotusta ja toiseksi yritysverotus vaikuttaa investointipäätöksiin kuten pääomaverotus. Ensiksi mainitun johdosta yritysverotus on aina parempi vaihtoehto, koska se ei vaikuta käyttäytymiseen. Tästä johtuen käytännössä yritysverotuksen oletetaan vaikuttavan investointipäätöksiin kuten pääomaverotus. Mallin rakennuksen pohjana ovat Horst (1980) ja Razin & Sadka (1991) tutkimukset. Vertailua Territorial ja Worldwide- mallien välillä ovat tehneet myös Keightley & Stupak (2014). Myös heidän tutkimuksessaan yhteisöveron alentaminen, tai mahdollisen siirtyminen alueelliseen verotukseen, auttaisi valtion kilpailukyvyn ylläpitämisessä maailmantaloudessa. Seuraavissa alakappaleissa on esitetty Keightleyn ja Stupakin havainnot molempien mallien erityispiirteistä. 3.1 Alueellinen verotus Alueellisen periaatteen piirissä verotus tapahtuu lähdeperäisesti. Jos esimerkiksi joku maa ottaisi tämän mallin käyttöönsä, verottaisi se kotimaisten yritysten tuloista vain niitä, jotka on tienattu kyseisen maan rajojen sisäpuolella. Tämä verotustapa on käytössä Chilessä, Irlannissa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa. Sen mukaan valtio pidättäytyy täysin verottamasta kotimaisen yrityksen ulkomailla tienattuja tuloja. Jokainen maa kuitenkin verottaa osan ulkomailla tienatuista tuloista, joten tämä malli ei ole aivan täysin käytössä missään. Mikäli olisi, voisi vaarana olla verotusjärjestelmien muuttaminen täysin oman valtion etujen mukaiseksi. Mallista voidaan kuitenkin löytää 29 ominaisuuksia, jotka toimivat pohjana kansainvälisten verojärjestelmien vertailulle. Puhtaassa alueellisessa mallissa voidaan havaita kilpailun neutraalisuus. Yritykset jotka tekevät ulkomaisia sijoituksia, kohtaavat samat veroasteet kuin ulkomaiset kilpailijat ulkomaisilla markkinoilla. Tämän pitäisi teoriassa poistaa veroperusteiset epäedulliset kilpailuasemat yritysten väliltä. Esimerkiksi amerikkalainen ja japanilainen autonvalmistaja, joilla molemmilla on tuotanto Japanissa, maksaisivat saman määrän veroja tuloista, jotka on tienattu Japanissa. Molemmat yritykset olisivat kilpailullisesti neutraaleja maksettavien verojen suhteen. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan ole neutraali taloudellisesta näkökulmasta, koska matalan verotuksen maihin investoidaan enemmän, kuin investoitaisi ilman verotusta. (Keightley & Stupak, 2014: 1-2.) 3.2 Kansainvälinen verotus Kansainvälisen periaatteen piirissä verotus toteutetaan asuinpaikan mukaan. Tämä verotustapa on käytössä mm. Australiassa, Itävallassa, Canadassa, Espanjassa, Hollannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Japanissa, Kreikassa, Norjassa, Portugalissa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Sveitsissä, Tšekissä, Tanskassa ja Turkissa. Puhtaassa kansainvälisessä verotusmallissa, yritykset saisivat valtiolta täyden hyvityksen ulkomailla maksetuista veroista. Yksikään maa ei kuitenkaan tee näin. Myös tästä mallista voidaan kuitenkin löytää ominaisuuksia, joilla voidaan tarkastella verojärjestelmien ominaispiirteitä laajemmin. Mallissa pääoman vienti oletetaan neutraaliksi. Eli verojen pitäisi olla merkityksettömiä kun yritykset tekevät päätöksiä investointiensa sijainnista eli vievät pääomaa. Aina kun yritys päättää sijaintia investoinnilleen, kuten tuotantolaitokselle tai tehtaalle, kohtaavat ne saman verotuksen siitä saatavasta tulosta. Teoriassa tämän pitäisi johtaa siihen, että yritykset allokoivat pääomansa kaikkien tuottavimpiin kohteisiin maailmanlaajuisesti. Lisäksi maailmantalouden globaali tuotanto maksimoituu, mikäli kaikki maat käyttävät kansainvälistä järjestelmää, koska ulkomaisetkin yritykset allokoivat pääomansa kaikista tuottavimpiin kohteisiin kansainvälisesti. Rajanvetoa kansainvälisen- ja alueellisen verotusmallin välille voi kuitenkin olla hankalaa vetää ja yhdessäkään maassa ei ole käytössä puhtaasti vain toinen näistä edellä mainituista käytännöistä. (Keightley & Stupak, 2014: 1-2.) 30 3.3 Voittojen järjestely Keightley & Stupak (2014) nostavat tutkimuksessaan esiin myös tulosten järjestelyn. Voittojen siirtämisellä usein viitataan yritysten tulosten järjestelemiseen. Yrityksen järjestelevät tuloksensa niin, että verotettuja tuloja siirretään teennäisesti korkean verotuksen maista matalan verotuksen maihin. Tähän yrityksillä on erilaisia työkaluja kuten velan siirto, yrityksen sisäiset aineettomien hyödykkeiden ja tekijänoikeuksien siirrot ja markkinahintoja korkeampien hintojen käyttö tytäryhtiöiden välisessä kaupankäynnissä. Korkean verotuksen maassa yritykset rahoittavat toimintansa velalla ja matalan verotuksen maissa omalla pääomalla. Näin yritykset pystyvät vähentämään koron maissa, joissa tuloksen pienentäminen on kannattavaa ja siirtämään tuloksen matalamman verotuksen maahan. Samaan aikaan yrityksen pääomarakenne pysyy kuitenkin samana eli koko rahoitusstrategia johtuu verollisista kannustimista. Velkojen siirtäminen voi myös sisältää yrityksen sisäisiä lainoja, järjestettynä optimaalisesti niin, että tuloista maksetaan lopulta verot halvemman verotuksen maissa. Tätä strategiaa on pyritty säätelemään, mutta sen käyttö jatkuu edelleen. (Keightley & Stupak, 2014: 5.) Yritysten sisäiset aineettomiin hyödykkeisiin ja henkiseen pääomaan sisältyvät maksut ovat myös yksi keino järjestellä tulosta. Näihin kuuluvat mm. maksut patenteista, tekijänoikeudet ja kauppasalaisuudet. Esimerkiksi yritys voi perustaa tytäryhtiön matalamman verotuksen maahan ja sitten myydä aineettomat oikeudet siihen. Saman yrityksen alihankkija, joka sijaitsee korkeamman verotuksen maassa, voi sitten vuokrata oikeudet aineettoman oikeuden käyttöön matalamman verotuksen tytäryhtiöltä. Vaihdossa korkeamman verotuksen tytäryhtiö maksaa rojaltin, ja tämä rojalti vähentää korkeamman verotuksen maan tytäryhtiön tulosta. (Keightley & Stupak, 2014: 5.) Kolmas verotuksen järjestelyn muoto on markkinahintoja korkeampien hintojen käyttö yrityksen tytäryhtiöiden välisissä kaupoissa. Tytäryhtiö matalamman verotuksen maassa, voi velottaa markkinahintaa korkeampaa hintaa tytäryhtiöltä, joka sijaitsee korkeamman verotuksen maassa. Tämän ansiosta korkean verotuksen tytäryhtiö saa normaalia suuremman vähennyksen maksuista, ja samalla matalan verotuksen tytäryhtiö saa realisoitua saadut maksut tuloiksi halvemmalla verotuksella. Tytäryhtiöiden välisten kauppojen hinnoittelua koskevat kuitenkin siirtohinnoittelusäännöt. Siirtohinnoitteluun tutustutaan tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Realististen hintojen määrittelyyn 31 liittyy kuitenkin omat haasteensa, mikäli oikeaa markkinahintaa on hankala määritellä esimerkiksi jollekin harvinaiselle aineettomalle hyödykkeelle. (Keightley & Stupak, 2014: 5.) 3.4 Siirtohinnoittelu Epäjohdonmukaisen siirtohinnoittelun vaikutuksia monikansallisten yritysten pääoman sijoittumiseen ja tehokkuuteen ovat tutkineet mm. De Waegenaere & Sansing (2010). Epäjohdonmukaiset siirtohinnat voivat johtaa kaksinkertaiseen verotukseen. Monikansallisten yritysten tulot ennen veroja eroavat globaalista verotettavasta tulosta siinä määrin, että valtiot käyttävät epäjohdonmukaista siirtohinnoittelua tulojen allokointiin maiden välillä. Epäjohdonmukainen siirtohinnoittelu voi johtaa myös aliverotukseen, mutta De Waegenaere & Sansing keskittyvät kaksinkertaisen verotuksen tutkimiseen. Tutkimuksen perusteella yritysten päätöksiin vaikuttavat kotimaan- ja ulkomaiden verokannat, siirtohinnoittelu eri maissa sekä muuttuja, joka kuvaa osakkeenomistajan keskimääräistä verokantaa. Epäjohdonmukainen siirtohinnoittelu voi vaikuttaa sijaintipäätöksiin ja investoinnin tehokkuuteen ulkomaisten ja kotimaisen verokannan yhteisvaikutuksen kautta. Jos tämä yhdistetty verokanta ylittää kotimaisen verokannan, investoidaan kotimaahan liikaa. Jos taas yhdistetty verokanta on vähemmän kuin kotimaassa, johtaa se liiallisiin ulkomaisiin investointeihin. Investointipäätökset ovat tehokkaita, jos molemmat verokannat ovat yhtä suuret. Siirtohintojen harmonisointi lisää hieman ulkomaisia sijoituksia sekä kannustimia sijoittaa ulkomaisten verojen jälkeinen tulos kotiuttamisverojen välttämiseksi. Kansainvälisestä verotuksesta alueelliseen ulkomaisten voittojen verotukseen siirtyminen heikentää tehokkuutta, mikäli siirtohinnoittelu ei ole epäjohdonmukaista. Jos taas siirtohinnoittelu on erittäin epäjohdonmukaista, sillä ei ole vaikutusta. Siirtohinnoittelua osana yrityksen toimitusketjun arvonmuodostumista ovat tutkineet Ali-Yrkkö, Kenney & Seppälä (2014). Tutkimuksen kohteena on suomalainen yritys ja materiaali on kerätty vuonna 2011 haastattelujen avulla. Siirtohinnoittelu on tärkeä tekijä maantieteellisen arvonlisän muodostumisessa. Kansallisvaltiossa toimitusketjut ovat muuttuneet kansainvälisemmiksi ja monimutkaisemmiksi. Tämä on johtanut perinteisten talouden mittareiden kuten BKT:n ja työntekijän tuottavuuden muuttumiseen epätarkemmaksi. Monikansalliset yritykset ovat johtaneet käyttäytymisellään siihen, että talouden maantieteellinen kartta tuotannontekijöiden 32 kustannusten ja voittojen suhteen jatkaa jakautumistaan, koska yritykset erittelevät arvonluonnin ja realisoinnin. Tutkimuksen perusteella perinteisiin talouden mittareihin tuijottaminen ilman toimitusketjujen tarkempaa tarkastelua, johtaa harhaanjohtaviin tuloksiin. Ali-Yrkkö, Kenney & Seppälä (2014) tarkastelevat tutkimuksessaan tuotannontekijöiden kustannuksia, mukaan lukien siirtohinnoittelua ja kokonaistuottoja. Huomio pyritään kiinnittämään sinne, missä yritys todella tuottaa lisäarvoa. Siirtohinnoittelun tunnistaminen ja vaikutusten huomiointi on erittäin tärkeää kun erotellaan lisäarvoa tuotannontekijäkustannuksiin ja tuottoihin toimitusketjun eri yhtymäkohdissa. Monikansallisten yritysten kirjanpitomenetelmät ja ylhäältä alaspäin katsovat kansantulon mittausmenetelmät eivät välttämättä kykene tunnistamaan, missä monikansallisten yritysten arvokkain omaisuus sijaitsee. Tämä voi johtaa datan vääristymiin ja vääriin johtopäätöksiin. Tutkimuksen esimerkkiyrityksen tapauksessa sen Kiinan operaatiot vaikuttavat tuottavimmilta siirtohinnoittelun ansiosta. Tämä johtuu siitä, että suurin osa sen tuotannossa tarvittavista moduuleista tuotetaan Kiinassa ja näin ollen varastot ovat pieniä ja kuljetuskustannuksia ei tule paljoa. Kirjanpidollisesta näkökulmasta Kiinassa on myös yrityksen menestyksekkäin ja tärkein tuotanto. Tämä on kuitenkin vain kirjanpidon tuotos, se ei paljasta missä lisäarvo oikeasti tuotetaan. Tärkeimmät moduulit tuotetaan yhtiön tuotantolaitoksista Suomessa, mutta kirjanpito ja siirtohinnoittelu eivät ole allokoineet tuottoja Suomeen, missä yrityksen arvokkain osaaminen ja arvonlisäys tuotetaan. Tutkimuksessa on kyseessä vastikään globalisoitunut yritys, joten tulokset saattavat johtua siitä, että yrityksen kirjanpidossa on viivettä ja totuus lisäarvon syntypaikasta jää pimentoon. Jos yritykset voivat siirtää tuloja veroparatiiseihin ja muihin matalamman verotuksen maihin voittoja järjestelemällä, muuttaa se yritysten todellisia investointipäätöksiä ja valtioiden veropoliittista ympäristöä. Tällainen kansainvälinen verosuunnittelu muuttaa investointien sijaintia vähemmän herkäksi verokantojen muutoksille, vaikka verotettava tulo muuttuu elastisemmaksi. Kun tulojen järjestely vähentää verotuloja korkean verotuksen maissa, voi sillä olla parantavia vaikutuksia investointeihin, jotka ovat houkuttelevia valtioiden näkökulmasta. Kansainvälisten verosuunnittelumahdollisuuksien läsnäolo sallii maiden ylläpitää tai jopa nostaa yritysverokantoja, kun ne pyrkivät estämään suorien ulkomaisten investointien ulosvirtauksen. (Hong, 2010: 7.) 33 Investointipäätöksien ja voittojen järjestelyn vaikutuksia optimaaliseen yhteisöverotukseen ei ole kuitenkaan pystytty kunnolla selittämään. Gordon & MacKie- Mason (1995) tutkivat kuinka rajojen ylittävä tulojen siirtäminen (siirtohinnoittelun muodossa), interaktiossa kotimaantulojen siirtämisen kanssa vaikuttaa optimaalisen yhteisöverotukseen. Pääoma on poisluettu heidän mallistaan. He väittävät, että korkeampi yhteisöveroaste estää kotimaisten tulojen siirtoa palkkatuloista yritysten tuloiksi, mutta samanaikaisesti se kannustaa yrityksen tulojen siirtämistä ulkomaille. Tämä on ongelma, jonka valtiot kohtaavat. Vaikka kotimaisten voittojen siirtojen rajoittaminen tarjoaa selityksen korkeammalle yhteisöverolle, tulojen siirto ulkomaille vaikeuttaa yritysten tulojen verotusta. Gordon & MacKie-Mason (1995) tutkimuksen mukaan optimaalinen yhteisövero on matalampi tulojen siirtojen tapauksessa kuin ilman tulojen siirtoa. Haufler & Scjelderup (2000) mallissa yritys voi valita samanaikaisesti yhteisöverokannan ja veropohjan, joilla se kerää tietyn määrän veroja. Veropohja on määritelty investointikustannusten vähennyskelpoisuuden avulla. He väittävät, että ilman siirtohinnoittelua, optimaalinen verotusjärjestelmä mahdollistaa täyden vähennyksen investointikululle. Tänä on lähes samankaltainen nollaverotuksen argumentin kanssa, ottamalla annettujen verotulojen rajoitteet huomioon. Kun monikansalliset yrityksen manipuloivat verojärjestelyjä siirtohinnoittelun avulla, pitäisi asettaa matalampi veroaste rajoittamaan tulojen siirtoa kustannuksien investointien vääristämisen kustannuksella. Kind, Midelfärt & Schelderup (2003) tutkivat voittojensiirtelyn vaikutuksia ottamalla mukaan siirtokulut ja olettamalla yritysten sisäiset volyymipäätöksen endogeenisiksi. He olettavat Cournot-tuotemarkkinat ja keskittyvät tarjontamääriin, pois lukien investointipäätökset. Implisiittinen tulos on se, että optimaalinen yhteisövero pitäisi olla matalampi siirtohinnoittelun tapauksessa kuin se on ilman sitä. Mintz & Smart (2004) puolestaan näyttävät tutkimuksessaan, että kansainvälisellä verosuunnittelulla on positiivisia vaikutuksia investointeihin, jotka tasoittavat menetettyjen verovirtojen negatiivisia vaikutuksia. Heidän mallissaan korkean verotuksen maat haluavat eliminoida verosuunnittelun porsaanreiät ja laskea yhteisöveroasteita saavuttaakseen samat ulkomaiset investoinnit matalammalla yhteenlasketulla kustannuksella taloudelle. Monikansalliset yritykset ovat paitsi tuottavampia kuin kotimaiset yrityksen, ne ovat Mayer & Ottaviano (2008) mukaan myös pääasiallisia tekijöitä Eurooppalaisten maiden 34 kansainvälisten suorituskyvyssä. Viime vuosina on kuitenkin herännyt kysymyksiä siitä, että onko tätä suorituskykyä mitattu oikein. Devereux (2007) on löytänyt tuloksia siitä, että monikansalliset yritykset manipuloivat siirtohintoja, myyntien arvoja sekä kustannuksia, jotta minimoisivat verorasituksien määrän. Clausing (2003) ja Bernard ym. (2006) mukaan kansainväliset yritykset yli- ja alihinnoittelevat eri komponentteja tytäryhtiöiden välillä. Siirtohinnoittelun manipulaatiota on tutkinut Maffini (2010), joka nostaa väitöskirjassaan esiin, että 10 prosenttiyksikön yhteisöveron leikkaus houkuttelisi monikansallisten yritysten tytäryhtiöitä lisäämään tuotannontekijöidensä kokonaistuottavuutta 10 prosentilla verrattuna kotimaisiin yrityksiin. Hänen mukaansa veroasteen laskun jälkeen monikansallisilla yrityksillä on vähemmän kiinnostusta siirtää voittoja ulkomaille, kun kotimaiset yritykset eivät muuta käytöstään ceteris paribus. Käyttämällä ORBIS -dataa vuosien 1998 ja 2004 välillä, Maffini havaitsee että, yhteisöverolla on negatiivinen vaikutus monikansallisten yritysten tuotannontekijöiden kokonaistuottavuuden tasoon verrattuna kotimaisiin yrityksiin. Usein tällaiset tutkimukset keskittyvät vertaamaan yrityksiä eri maissa, mutta Maffini (2010) väitöskirjassa asiaa tutkitaan 16000 yrityksen kohdalla Belgiassa, Tšekissä, Suomessa, Ranskassa, Italiassa, Norjassa, Puolassa, Espanjassa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. 3.5 Verokannat Yhteisöveroa käsiteltäessä on hyvä tehdä ero lakisääteisen yhteisöveron ja todellisen verokannan välille. Todellinen verokanta yrityksillä on usein matalampi kuin lakisääteinen virallinen yhteisövero, josta yleensä puhutaan. Tätä verokantaa on johdettu ja määritelty useissa tutkimuksissa. Kolme yleisintä verokantatyyppiä ovat: lakisääteinen yhteisövero, efektiivinen verokanta ja marginaalinen efektiivinen verokanta. Tässä kappaleessa on esitelty vertailua näiden eri verokantojen välillä eri tutkimuksissa: Markle & Shackelford (2012) ja Gravelle (2014) ETR (Effective Tax Rate), Mintz & Chen (2014) tutkimuksen METR (Marginal Effective Tax Rate) ja Devereux & Griffith (2003) EMTR (Effective Marginal Tax Rate). Lisäksi kappaleessa on lyhyt käsittely Lorentz (2007) bilateraalisen efektiivisen veroasteen tekijöistä. 35 3.5.1 Yhteisövero ja Effective Tax Rate Lakisääteinen yhteisövero on yleisellä tasolla ilmoitettu valtion yhteisövero. Se voi vaikuttaa yrityksen halukkuuteen käyttää erilaisia tuloksenjärjestelytapoja halvemman yhteisöveron maihin. Myös tämä verokanta vaatii hieman oikaisua, jotta yritys voi tällaista vertailua tehdä, koska yrityksillä on mahdollisuuksia tehdä veroista erilaisia vähennyksiä. (Gravelle 2014: 2.) Efektiivinen verokanta lasketaan jakamalla yrityksen maksamat verot yrityksen tuloksella ennen veroja. Tämä mittari voi tehdä maasta, jossa on korkea lainmukainen yhteisövero, mutta kapea veropohja, kilpailukykyisemmän verrattuna maahan, jossa on matala yhteisövero ja laaja veropohja (Gravelle 2014: 2). Se siis soveltuu paremmin todellisen verorasituksen tarkasteluun. Tätä verokantaa ovat yhteisöveroja vertailevassa tutkimuksessaan käyttäneet Markle & Shackelford (2012). Tämä eroaa muista aihetta käsittelevistä termeistä kuten marginaalisesta efektiivisestä verokannasta. ETR ei ole yrityksen marginaalinen verokanta, koska se ei ota huomioon epäsuoria veroja, ei ota huomioon kuka kantaa taakan yhteisöveroista eikä pysty selittämään uuden pääoman aktivoinnin kannustimia. Todellisen efektiivisen verokannan saa käymällä läpi jokaisen yrityksen maksamat verot niiden tuloksella, mutta Marklen & Shackelfordin tutkimuksessa ETR on laskettu maittain käyttämällä isoa otantaa yrityksistä ja estimoimalla tulokset koko valtion tasolle. 3.5.2 Marginal Effective Tax Rate Investointien ja pääomien allokaation verovaikutusten tutkimuksessa paljon käytetty analyyttinen työkalu on marginaalinen efektiivinen verokanta (Marginal Effective Tax Rate) METR. Tätä mallia ovat tutkimuksessaan käyttäneet Chen & Mintz (2014), ja malli pohjautuu Boadway, Bruce & Mintz (1984) tekemään tutkimukseen. Sitä on käytetty 80-luvulta lähtien yritysten verorasituksen tutkimuksessa. Marginaalinen efektiivinen verokanta mittaa pääoman sijoituksen verovaikutusta osana pääoman kustannusta. Se että yritykset ovat voittojen maksimoijia, toimii METR:n rakennuksen pohjana. Yritykset kasvattavat investointejaan niin pitkään kuin marginaalituotot kattavat marginaalikustannukset ja vähentävät volyymiä kun marginaalituotot ovat vähemmän kuin marginaalikustannukset. Koska usein aluksi pystytään näkemään vain 36 investoinnin marginaalikustannus, eikä marginaalituottoa, käyttää METR marginaalikustannusta luvun laskennassa. (Chen & Mintz, 2014: 3-4.) METR on efektiivinen verokulu, osa marginaalisia investointikustannuksia, eli pääoman tuotto ennen veroja. Esimerkiksi jos pääoman tuotto ennen veroja on 20 % voitot maksimoivalla tasolla ja verojen jälkeinen pääoman tuotto on 10 %, on METR 50 %. Teoriassa kaikki verot kaikki verot, jotka vaikuttavat yhteisöveroon ja yritysten maksamiin veroihin, pitäisi ottaa huomioon METR:iä laskettaessa. Tämä sisältää suorat verot, pääomaverot, omaisuusverot, epäsuorat verot ja myyntiverot, jotka eivät perustu arvolisään. Mintz & Chen (2014) Kuvaamassa mallissa kiinteistövero on jätetty pois mallista, mittauksellisista haasteista johtuen. (Chen & Mintz, 2014: 3-4.) 3.5.3 Effective Marginal Tax Rate Devereux & Griffith (2003) tutkivat verotuksen vaikutusta kun investoija kohtaa diskreetin valinnan kahden toisensa poissulkevan projektin välillä, joissa investoinnit kohdistuvat sijainnin valintaan monikansallisten yritysten kohdalla. Nämä valinnat riippuvat efektiivisen veroasteen keskiarvosta (Effective Average Marginal Tax Rate). Tällä mitataan jo toteutunutta keskimääräistä veroastetta. He esittelevät myös veroasteen, joka on efektiivisen marginaalisen veroasteen ja oikaistun virallisen veroasteen painotettu keskiarvon, jossa painot riippuvat investoinnin tuottavuudesta. He arvioivat tämän mittarin estimaatteja investoinnille kotimaassa ja kansainvälisesti Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. (Deveraux & Griffith, 2003: 107.) Efektiivisessä marginaalisessa verokannassa (Effective Marginal Tax Rate, EMTR) rakennetaan tulevaisuuteen kohdistuva hypoteettinen marginaalinen investointiprojekti, jolle lasketaan pääoman kustannukset. Eli se pyrkii selvittämään uuden investoinnin kannustimia. Tässä otetaan huomioon myös investoinnin nettonykyarvo ja verotuksen vaikutus siihen. EMTR.n laskeminen on esitelty alla Devereux & Griffith (2003) mukaisessa muodossaan. Tätä efektiivistä marginaalista verokantaa käytetään pääasiassa investointipäätösten tekoon. Siinä pyritään rakentamaan yksinkertainen malli, joka pystyy eriyttämään investoinnit perustuen arvonsa maksimoivaan yritykseen. Yrityksen arvo voidaan johtaa pääomamarkkinoiden tasapainoehdosta. Peruskaava yrityksen arvolle periodilla t on sen verojen jälkeisen tulovirran nettonykyarvo !!: 37 1 !!! = !!!!!!!!!!! !!! ! jossa !! on periodilla t maksettava osinko, !! on uusi oma pääoma periodilla t, ja ! = (1−!!)/(1− !)(1− !) on termi, joka mittaa verosyrjintää uuden pääoman ja sen jakautumisen välillä. ! = 1−!! !/(1− !) on osakkeenomistajien nimellinen diskonttokorko. Vuorostaan i on nimellinen korkokanta, !! on henkilökohtainen korkokanta korkotuloille, !! on henkilökohtainen verokanta osinkotuotoille ja c on veroluoton aste maksetuille osingoille ja z on siirtovelkojen suuruinen myyntivoittoprosentti. Yrityksen maksamat netto-osingot voidaan saada selville seuraavasta kaavasta: 2 !!! = ! !!−1 1 − ! − !! + !! − 1 + ! 1 − ! !!−1 (2) +!∅(! + !!!!! + !!) jossa !(!!!!) on tuotanto periodissa t ja se riippuu periodin alun pääomavarannosta (!!!!), !!!on investoinnit, !! on yhden periodin t aikana liikkeelle laskettu velan määrä, on verokanta, ∅ on kanta, jolla investoinnit voidaan vähentää veroista ja !!!!! pääomakannan veroista vähennetty arvo periodin t alussa. Normaali lähestymistapa pääoman kustannusten johtamisessa ja efektiivisen marginaalisen verokannan johtamisessa on pohtia pääomakannan penturbaatiota yhden periodin aikana t. Eli investointeja kasvatetaan yhden periodin aikana, vähennetään seuraavan periodin aikana ja jätetään koskematta kaikkien muiden periodien aikana. Yleensä nettonykyarvo R, on yhtä suuri osakkeenomistajan penturbaation periodin t aikana ja markkina-arvon kanssa. 3 !! = !!! = !"!!+!−!!!+! (1+!)! !∞ !=0 Penturbaatio voi myös aiheuttaa muutoksia seuraavien kausien kassavirroissa. Asettamalla nettonykyarvon nollamarginaaliseksi, !!!/!!! = 0, saadaan pääoman kustannus ja optimaalinen pääomakanta periodilla t määriteltyä. Jotta penturbaation taso saataisiin määriteltyä, osinkojen muutokset !!!!!, ≥ 0,!sisällytetään kaavaan (2). Tämä 38 riippuu investointitasojen muutoksista periodeilla t ja t+1, muutoksesta netto liikevaihdossa periodilla t+1, muutoksista rahoituslähteissä ja kaikista verojen muutoksien seurauksista. Tästä seuraava lauseke voidaan jakaa kahteen osaan: (i) nettonykyarvosta johtuvat investoinnit jotka on rahoitettu voittovaroilla !!" ja (ii) lisäkustannukset ulkopuolisen rahoituksen käytöstä F, joka on määritelty alla. Eli: 4 !! = !!!" + !. Aloitettaessa tapauksella, jossa investointi on rahoitettu voittovaroilla ja jossa investoinnin tuotto jaetaan osinkoja, on verojen jälkeinen nettonykyarvo seuraavanlainen: 5 !!!" = −! 1 − ! + ! 1 + ! 1 + ! ! + ! + (1 + !)(1 − !)(1 − !) Mallissa, jossa investointi rahoitetaan uudella pääomalla tai velalla, ei oleteta olevan sitovia rajoitteita osinkojen käyttöön periodilla t+1 eikä myöhemmin. Koska osingot ovat mallissa residuaali, tämä tarkoittaa että kaikki investoinnin jälkeiset kassavirrat hyväksytään kuittaamalla ne muutoksilla osingoissa. Ainoa poikkeus on uutta omaa pääomaa liikkeelle laskettaessa, useimmat verojärjestelmät käsittelevät pääoman uudelleen ostoa niin, että sen alkuperäinen hinta on uudelleenmaksu pääomasta, jota ei veroteta. Oletetaan, että yritys käyttää tämän hyödykseen, mikäli se rahoittaa toimintaansa omalla pääomalla. Mikä tahansa tätä summa suurempi maksu osakkeenomistajille, käsitellään osinkomaksuna ja verotetaan myös siten. Mikäli ei käytetä velkaa eikä uutta omaa pääomaa, vaikuttaa se nettonykyarvoon eri tavoilla. Vaikutus voi olla epäsuora osinkomaksun kautta tai uuden oman pääoman tapauksessa kaavan (3) kautta. Jos määritellään velkaantumisen tason muutos periodilla t olevan !!!, ja muutos uuden oman pääoman määrässä !!, nettonykyarvon rahallinen tekijä on: 6 !! = !"!! 1 − 1+!(1−!) 1+! − 1 − ! !!! 1 − 1 1+! Tapauksessa jossa käytetään voittovaroja rahoitukseen, investointi rahoitetaan pienemmällä osingolla periodilla t, näin ollen se ei vaikuta velkaantumiseen eikä uuden 39 oman pääoman liikkeellelaskuun. Mikäli yritys rahoittaa investoinnin uudella omalla pääomalla periodilla t, 1− ∅!!; tämä rahoittaa fyysisen investoinnin arvoltaan 1, mutta verotus vaikuttaa siihen tasolla ∅!!. Periodilla t+1 yritys ostaa uudelleen tuon pääoman sen alkuperäisellä hinnalla. Lainalla rahoitetun investoinnin tapauksessa yritys lainaa 1− ∅!! periodilla t ja maksaa uudelleen summan ja koron i periodilla t+1. Erilaiset F:n implikaatiot on esitelty liitteessä 1. Tämä viitekehys mahdollistaa pääoman kustannusten laskemisen. Kun asetetaan R=0 ja ratkaistaan marginaalinen rahoituksellinen tuottoaste !: 7 !! = 0! → ! = (1−!) (1−!)(1+!) ! + ! 1 + ! − ! − !(1+!) !(1−!)(1+!) − ! Efektiivinen marginaalinen verokanta voidaan täten määritellä seuraavasti: 8 !!"#$ = (! − !)/! Tämä voidaan ajatella olevan verotuksen vaikutus investoinnin kokoon eli se mittaa kuinka korkealle yli r:n pääoman hankinnan kustannukset nousevat. Tuloverot ovat mukana siinä määrin, että ne vaikuttavat verojen jälkeiseen investointien tulovirtaan ja osakkeenomistajien diskonttokorkoon. EMTR:n arvojen havainnollistamiseksi esitellään tapaus, jossa !! = !! = 0!ja ! = !, nimellinen korkokanta. Määritellään r todelliseksi korkokannaksi, ja näin ollen pääoman kustannus on: 9 !! = (1−!) (1−!) ! + ! − ! 1+! ! 1−! − ! Ja vastaava EMTR on: 10 !!"#$ = !+! !−! −!(1+!/! !+! 1−! −! 1−! −!(1+!)/! 40 3.5.4 Bilateraalinen efektiivinen veroaste Verokilpailun on siis nähty olevan kilpailu pohjaa kohti. Myöhempi kirjallisuus on kuitenkin löytänyt tekijöitä, jotka vaikuttavat maiden kahdenvälisen efektiivisen veroasteen muodostumiseen. Lorentz (2007) nostaa tutkimuksessaan OECD maiden veroasteista esiin neljä tekijää, jotka vaikuttavat bilateraalisen efektiivisen veroasteen muodostumiseen: valtion koko, taloudellinen yhteistyö, maantieteellinen etäisyys ja kaksinkertaisen verotuksen estäminen. (Lorentz, 2007: 229-232.) 41 4. EMPIRIA Tässä luvussa esitellään empiirisen osion tutkimisessa käytettävät menettelytavat, data, riippuvuussuhteiden vertailussa tarvittavat regressiomallit sekä ekonometrinen analyysi. Myös regressiomalleissa olevat muuttujat ja perustelut niiden käytölle on kuvailtu tarkemmin tässä luvussa. 4.1 Metodologia ja data Aikaisemmat tutkimukset ja teoriat ovat vaikuttaneet tämän tutkimuksen regressiomallien luontiin mm. Mankiw, Romer & Weil (1992). Useimmiten talouskasvuun vaikuttaviin malleihin on valittu selittäviksi muuttujiksi mm. työvoima, teknologian kehitys ja pääoman karttuminen. Tässä tutkimuksessa keskitytään talouskasvun analysointiin tiettyjen myöhemmin esiteltävien muuttujien osalta. Tutkimuksen data on kerätty luotettavista toisen käden tietolähteistä. Käytetty data on peräisin OECD aineistoista. Vertailun vuoksi tarkistuksessa on käytetty myös Tilastokeskuksen ja Maailmanpankin tietokantoja. Myös yhteisöverokannat ovat peräisin OECD lähteistä, mutta marginaaliset efektiiviset verolähteet ovat lähtöisin Duanjie & Mintz (2014) efektiivisiä verokantoja vertailevasta tutkimuksesta. Nämä efektiiviset marginaaliset verokannat löytyvät liitteestä 1. Tämän marginaalisen efektiivisen verokannan esittely ja laskentatapa on puolestaan tehty eri verokantoja vertailevassa osiossa tässä työssä aiemmin. Yhteisöverotuksen ja talouskasvun välisen suhteen vertailu on toteutettu paneelidatan avulla. Tämä paneelidata on kerätty 34 OECD maalle. Tähän kuuluvat maat ovat siis: Australia, Belgia, Canada, Chile, Espanja, Etelä-Korea, Hollanti, Irlanti, Islanti, Iso- Britannia, Israel, Italia, Itävalta, Japani, Luxemburg, Kreikka, Meksiko, Norja, Puola, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Turkki, Uusi-Seelanti, Unkari, Viro ja Yhdysvallat. Tutkimuksessa on vertailu kahdelle eri veroasteelle: yhteisöverolle ja marginaaliselle efektiiviselle veroasteelle. Yhteisöveroa vertaileva regressio on toteutettu aineistolla, joka on vuosien 2003 ja 2012 välillä. Efektiivisen veroasteen vaikutuksia tarkastelevan regression data on puolestaan vuosien 2005 ja 2012 väliltä. Kappaleen alussa mainitun suhteen analysointiin on käytetty Stata IC 13 -ohjelmaa. 42 Aikaisemmissa tutkimuksissa verotuksen nähdään olevan talouskasvuun negatiivisesti vaikuttava tekijä. Tämän tutkimuksen tarkastelussa on erityisesti yhteisöveron ja marginaalisen efektiivisen veroasteen vaikutus talouskasvuun. Näin pyritään selvittämään mahdollisia eroja kahden eritavalla lasketun veroasteen vaikutusten välillä. Yksistään näiden muuttujien muutosten vaikutusten estimointi täytyy toteuttaa niin, että suhdannevaihtelut eivät pilaisi pelkästään verotuksen vaikutusten tarkastelua. Suhdannevaikutusten minimoinnista kerrotaan lisää kappaleessa ekonometrinen analyysi. Tässä analyysikehikossa työn määrää kuvaa talouden työntekijöiden keskimääräiset työtunnit vuoden aikana. Pääomakannan tasoa puolestaan mitataan kiinteän pääoman määrällä taloudessa. Lisäksi BKT:n volyymimuutos on mukana, jotta interaktiotermit verotuksen ja BKT:n tason muutosten välillä saisivat merkityksellisiä tulkintoja. Inhimillisen pääoman taso, eikä teknologia eivät ole mukana tässä tutkimuksessa talouskasvua selittävinä tekijöinä, koska pyrkimyksenä on päästä selittämään verotuksen vaikutuksia. Verotuksen on nähty aikaisemmissa tutkimuksissa vaikuttavan radikaalisti investointeihin, joten yhtenä muuttujana tarkastelussa on tämän vuoksi talouden kiinteä pääomakanta. Usein suuria lukuja tarkastellessa, käytetään luvuista logaritmisia muunnoksia. Nämä muutokset on tässä tutkimuksessa toteutettu luonnollisen logaritmin avulla. Seuraavassa kappaleessa on kuvattu mistä luvuista luonnollinen logaritmi on otettu. Erot eri maiden talouksien kokojen välillä ovat suuria, joten toimimalla näin lukujen vertailu on järkevämpää. Regressioissa käytetään myös interaktiotermejä tiettyjen muuttujien yhteisvaikutusten testaamiseksi. Erityisesti kiinteän pääomakannan ja verotuksen yhteisvaikutusten, sekä BKT:n volyymin ja verotuksen yhteisvaikutusten testaamisessa. Seuraavassa kappaleessa on kuvattu tarkemmin kuinka muuttujat on laskettu. 4.2 Estimoitavat mallit Selitettävänä muuttujana regressioissa on vuosittaisen logaritmisen BKT:n volyyminmuutos (GDPg). BKT:n volyymi on tämän muuttujan kohdalla laskettu suhteutettuna vuoden 2010 ostovoimapariteettiin. Suhdannevaikutusten testaus tästä mallista on kuvailtu kappaleessa ekonometrinen analyysi. Molempien veroasteiden tarkasteluun on kolme eri mallia. Yhteisöveron muutosta tutkivassa ensimmäisessä mallissa (1) selittävät muuttujat ovat: yhteisövero (CIT), logaritminen kiinteä 43 pääomakanta (CAP), logaritminen keskimääräinen työskentelyaika vuodessa per työntekijä (WORK), logaritminen BKT:n volyymin taso (GDP) sekä maa- (COU) ja vuosi (YEAR) indikaattorimuuttujat. Toisessa mallissa (2) on mukana myös yhteisövero (CIT), logaritminen kiinteä pääomakanta (CAP), logaritminen keskimääräinen työskentelyaika vuodessa per työntekijä, yhteisöveron ja logaritmisen BKT:n volyymin vaikutuksia testaava (CIT*GDP). Jotta tämä tulkinta onnistuisi on mukana vielä logaritmisen BKT:n volyymin taso ilman interaktiotermiä. Kolmannessa mallissa on mukana yhteisövero (CIT), logaritminen kiinteä pääomakanta (CAP), logaritminen keskimääräinen työskentelyaika vuodessa per työntekijä (WORK) sekä yhteisöveron ja kiinteän pääomakannan yhteisvaikutusta selittävä (CIT*CAP). Kaikissa kolmessa mallissa on mukana näiden lisäksi vuosi- ja maaindikaattorit (COU) ja (YEAR). Kaiken kaikkiaan havaintoja on kolmessa ensimmäisessä mallissa jokaisessa 306 kappaletta. Regressiot on toteutettu seuraavassa muodossa: (1) !"#$ = !"# + !"# + !!"#$ + !!"# + !"# + !"#$ 2 !!"#$ = !"# + !"# + !!"#$ + !!"# ∗ !"# + !"# + !"#$ 3 !!"#$ = !"# + !"# + !!"#$ + !!"# ∗ !"# + !"# + !"#$ Marginaalisen efektiivisen verotason vaikutusta mittaavissa regressioissa on käytetty muuten samoja muuttujia, paitsi yhteisövero (CIT) on korvattu marginaalisella efektiivisellä veroasteella (METR). Marginaalista efektiivistä verokantaa tutkivat mallit ovat kaavat (4), (5) ja (6). Myös yhteisöveron ja logaritmisen BKT:n volyymin tason interaktiotermi on korvattu marginaalisen efektiivisen veroasteen ja logaritmisen BKT:n volyymin tason termillä (METR*GDP). Samoin yhteisöveron ja logaritmisen kiinteän pääomakannan yhteisvaikutuksia mittaava termi (CIT*CAP) on korvattu marginaalisen efektiivisen verokannan ja logaritmisen kiinteän pääomakannan yhteisvaikutusta mittaavalla termillä (METR*CAP). Havaintoja marginaalisen efektiivisen veroasteen tarkastelussa on pienemmästä seurantavuosien määrästä johtuen hieman vähemmän kuin kolmessa ensimmäisessä mallissa. Havaintoja jokaisessa mallissa on 238 kappaletta. Tässä vielä esiteltynä METR veroasteen analysoinnissa käytetyt kaavat: 44 5 !!"#$ = !"#$ + !"# + !!"#$ + !!"# + !"# + !"#$ 6 !!"#$ = !"#$ + !"# + !!"#$ + !!"#$ ∗ !"# + !"# + !"#$ 7 !!"#$ = !"#$ + !"# + !!"#$ + !!"#$ ∗ !"# + !"# + !"#$ 4.3 Ekonometrinen analyysi Datan korjausten ja järjestelyn jälkeen, kaikki mallit testattiin satunnaisvaikutusmallilla (Random Effects Model). Satunnaisvaikutusmalli olettaa, että yksittäinen vaikutus on satunnainen muuttuja, korreloimaton selittävän muuttujan kanssa (Woolridge, 2013: 492). Tämän ansiosta aikainvariantilla olisi merkityksellisiä tulkintoja selittävänä tekijänä. Tämä on myös yksi tekijä, miksi satunnaisvaikutusmalli soveltuu käytettäväksi hyvin juuri tämän tutkimuksen kohdalla. Satunnaisvaikutusmallin käyttöön päädyttiin aikaisempien tutkimusten muodostaman kehyksen avulla. Niiden mukaan verotus, pääoma ja työnmäärä ovat merkityksellisiä talouskasvun selittämisessä. Myöskään muuttujan keskiarvo ja varianssi eivät riipu selittävistä muuttujista. Mallit keskittyvät pääasiassa yhteisöveron ja marginaalisen efektiivisen veroasteen vaikutusten tutkimiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muilla selittävillä muuttujilla olisi mitään painoarvoa. Tulokset järjestettiin paneelimuotoon ja selittäviksi tekijöiksi jätettiin tosiaan myös maa ja vuosi indikaattorit. Näiden tarkempaan analysointiin ei tässä työssä kuitenkaan keskitytä, päähuomio on nimenomaisesti verotuksen vaikutusten tarkastelussa ja sen vaikutuksessa talouskasvuun. Jotta malli saataisiin tulkittua tehokkaasti, käytetään analyysissä esimerkkimaana Suomea. Tulkinnat tästä analyysistä löytyvät kappaleesta 5.3 Tulosten tarkempi analysointi. Tässä tutkimuksessa tulkinnoissa kiinnitetään huomiota muuttujien p-arvoihin, P- arvojen tulkinnoissa nollahypoteesi on, että selittävän muuttujan keskiarvon vaikutus selitettävään muuttujaan on nolla. Jotta tämä nollahypoteesi voitaisiin hylätä, on muuttujan p-arvon oltava tietyllä tasolla. Usein merkitseväksi tasoksi valitaan 10%, 5% tai jopa 1%. Eli silloin p-arvojen täytyy olla pienempi kuin 0,10; 0,05 tai 0,01. Mikäli näin on, voidaan sanoa, että muuttujalla on merkittävä vaikutus selitettävään muuttujaan, tässä tapauksessa talouskasvuun. 45 Aikaisemmissa tutkimuksissa verotuksen nähdään olevan talouskasvuun negatiivisesti vaikuttava tekijä. Tämän tutkimuksen tarkastelussa on erityisesti yhteisöveron ja marginaalisen efektiivisen veroasteen vaikutus talouskasvuun. Yksistään näiden muuttujien muutosten vaikutusten estimointi täytyy toteuttaa niin, että suhdannevaihtelut eivät pilaisi pelkästään verotuksen vaikutusten tarkastelua. Jotta suhdanteiden vaikutus saatiin testattua, käytettiin samojen regressioiden selitettävänä muuttujana myös kolmen vuoden liukuvan keskiarvon talouskasvua. Tämä toteutettiin luomalla BKT:n volyymin kasvuluvuista logaritmiset muunnokset ja laskemalla kolmen vuoden liukuva keskiarvo näistä luvuista. Näin toimimalla tehtiin ns. robustness check, jolla saatiin selville, onko datassa suurempia perustavanlaatuisia ongelmia ja erityisesti suhdanteiden mahdollinen vaikutus. Tarkastelun kohteena olleet verotuksen vaikutukset eivät saaneet erisuuntaisia kertoimia, vaikka selitettäväksi muuttujaksi otettiin BKT:n volyymin kolmen vuoden liukuva keskiarvo. Tämän tutkimuksen regressioissa siis selitetään seuraavan vuoden talouskasvua. Selitettäessä BKT:n kehityksen kolmen vuoden liukuvaa keskiarvoa, olivat verotuksen vaikutukset edelleen positiivisia, joten mahdollinen suhdannevaihtelujen luoma vääristävä vaikutus saadaan poisluettua tuloksista. Liukuvan keskiarvon mallissa ei kuitenkaan pystytä samoilla muuttujilla selittämään talouskasvua yhtä tehokkaasti, kuin tämän tutkimuksen originaaleissa malleissa, vaan muuttujien merkitsevyystasot heikkenevät merkittävästi. Tämän vuoksi liukuvan keskiarvon mallia käytettiin vain suhdannevaikutusten testaamiseen ja sen syvempää analysointia ei oteta mukaan tähän tutkimukseen. Liukuvan keskiarvon laskemisessa käytetty kaava alla: !"#:!!!"#$$%&'!!"#$#%&!!"#!$%&'( = (!"#$%&!!! + !"#$%& + !"#$%!!!)/3 Kaavan laskemisessa on saatu vaikutteita Leamer (2009) käyttämästä metodista Yhdysvaltojen BKT:n vaihtelun selittämisessä. Hän käyttää liukuvan keskiarvon menetelmää liiallisen vaihtelun poistamisessa. Sen avulla kuitenkin säilytetään osa vaihtelusta ja tämä auttaa muiden muuttujien vaikutusten tarkastelussa. (Leamer, 2009: 32.) Mallien selitysvoimaisuuden kuvaamisessa käytetään selitysastetta !!. Se kertoo kuinka hyvin selittävät muuttujat onnistuvat selitettävän muuttujan selittämisessä. !! kuvaa 46 kuinka paljon selitetyn vaihtelun määrää kokonaisvaihtelusta. Selitysaste lasketaan seuraavasti: !! ≡ SSE/SST = 1− SSR/SST , jossa SSE on selitetyn vaihtelun määrä ja SST on kokonaisvaihtelu määrä. Tätä lukua käytetään tämän tutkimuksen empiirisessä osiossa kuvaamaan kuinka paljon malli kykenee selittämään talouskasvusta. Mitä lähempänä ykköstä selitysasteen arvo on, sitä paremmin malli selittää haluttua asiaa. (Woolridge, 2013: 38.) 47 5. TUTKIMUSTULOKSET Tässä kappaleessa on esitelty regressioista saadut tulokset. Yhteisöverolla ja marginaalisella efektiivisellä veroasteella saadut tulokset on esitelty erikseen taulukoissa 2 ja 4. Kappaleen lopussa saatuja tuloksia verrataan aikaisempien tutkimusten tuloksiin. 5.1 Yhteisöveron vaikutus Tämän tutkimuksen empiirinen osio keskittyy siis talouskasvun selittämiseen ja talouskasvua malleissa kuvataan vuosittaisella BKT:n volyymistä luodulla kasvun mittarilla, joka on kuvattu tarkemmin mallien esittelyosiossa. Kaikissa malleissa selitettävä muuttuja on siis sama, mutta selittävät muuttujat hieman vaihtelevat. Kaikki muuttujat paitsi yhteisövero ovat logaritmisessa muodossa. Tässä osiossa keskitytään malliin, jossa yhteisövero on selittävänä muuttujana. Yhteisöveron vaikutusta kokeillaan kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä mallissa yhteisövero on selittävänä tekijänä kiinteän pääomakannan tason, työn määrä ja BKT:n volyymin kanssa. Toisessa mallissa edelliseen malliin lisätään yhteisöveron ja logaritmisen BKT:n volyymin interaktiotermi. Kolmannessa mallissa puolestaan tutkitaan yhteisöveron ja logaritmisen BKT:n volyymin interaktiotermiä yhteisöveron, kiinteän pääomakannan tason ja työn määrän lisäksi. Tulokset näistä regressioista on esitelty taulukossa 2. Taulukkoon on koottu mallit, joissa yhteisövero on selittävänä muuttujana. 48 Taulukko 2. Yhteisövero selittävänä muuttujana. Malli 1 Malli 2 Malli 3 Muuttuja Kerroin P-arvo Kerroin P-arvo Kerroin P-arvo CIT 0,0009 0,137 0,0349 0,005*** 0,0189 0,005*** CAP 0,0488 0,000*** 0,0506 0,000*** 0,0273 0,012** WORK -0,0841 0,334 -0,1662 0,098* 0,053 0,951 GDP -0,1547 0,000*** -0,1361 0,005*** CIT*GDP -0,0005 0,007*** CIT*CAP -0,0007 0,008*** Selitysaste !! 0,7055 0,7121 0,6964 P-arvon merkitsevyyden selitykset: *<10% **<5% ***<1% Huomio tässä analyysissä keskittyy siihen, ovatko muuttujat merkittäviä ja kuinka suuria kyseisten muuttujien vaikutukset ovat. Näitä tulkitaan regressioiden muuttujien kertoimien ja p-arvojen avulla. Lisäksi mallien selitysasteet on koottu taulukkoon 3. Selitysasteen laskeminen on kuvattu tarkemmin edellisessä kappaleessa. Ensimmäisen mallin kohdalla merkittäviä selittäviä muuttujia 1% merkitsevyystasolla ovat logaritminen kiinteän pääoman volyymi ja logaritminen BKT:n volyymi. Kiinteän pääoman volyymin kerroin on 0,0488 ja logaritmisen BKT:n volyymin kerroin -0,1547. Yhteisövero ja logaritminen työnmäärä eivät ole 1. mallissa merkittäviä. Mallin selitysaste on taulukon 3 mukaisesti n. 71%. Toisessa mallissa mukana on myös interaktiotermi (CIT*GDP). Sen lisäyksen johdosta mallin muiden muuttujien merkitykset muuttuvat. BKT:n kasvuun vaikuttaa nyt aikaisempien muuttujien lisäksi myös yhteisöveron taso kerrottuna logaritmisen BKT:n volyymin lisäyksellä. 1% merkitsevyystasolla merkittäviä ovat yhteisövero, logaritminen kiinteän pääomakannan volyymi, logaritminen BKT:n volyymi ja yhteisöveron ja logaritmisen BKT:n volyymin interaktiotermi (CIT*GDP). Kertoimeltaan negatiivisia ovat logaritminen BKT:n volyymi (-0,1361) ja yhteisövero ja yhteisöveron ja logaritmisen BKT:n volyymin interaktiotermi (-0,0005). BKT:n lisäyksen tulkinta riippuu nyt siis kahdesta muuttujasta (GDP) ja (CIT*GDP). Positiivisia ovat puolestaan yhteisövero (0,0349) sekä logaritminen kiinteän pääomakannan volyymi (0,0506). Logaritminen vuosittainen työtuntien määrä per 49 työntekijä (WORK) on merkittävä 10% merkitsevyystasolla. Mallin selitysaste on taulukon 3 mukaisesti hivenen parempi kuin mallin 1. Mallissa kolme päähuomio on siis yhteisöveron ja logaritmisen kiinteän pääoman volyymin interaktion (CIT*CAP) tarkastelussa. Muuttujan kerroin on negatiivinen (-0,0007) ja merkittävä 1% merkitsevyystasolla. Myös yhteisövero ja logaritminen kiinteän pääomakannan volyymi ovat tässäkin mallissa merkittäviä. Yhteisövero 1% merkitsevyystasolla ja logaritminen kiinteän pääomakannan volyymi 5% merkitsevyystasolla. Logaritmisen pääomakannan volyymin (CAP) merkki on siis positiivinen, mutta interaktiotermi (CIT*CAP) on negatiivinen. Muuttujien kertoimet selviävät taulukosta 2. Työn määrä (WORK) ei toimi selittävänä muuttujana tässäkään mallissa. Selitysasteeltaan kolmas malli on samaa tasoa kuin kaksi muutakin mallia. 5.2 Marginaalisen efektiivisen veroasteen vaikutukset Marginaalisen efektiivisen veroasteen kohdalla toteutettiin samat regressiot kuin yhteisöveronkin kohdalla. Muuttujiin pätevät samat piirteet kuin yhteisöverolle toteutetuissa analyyseissä. Kaikki muuttujat paitsi marginaalinen efektiivinen veroaste ovat logaritmisessa muodossa. Myös selitettävä muuttuja eli talouskasvu on sama, mutta tarkastelussa on hieman suppeampi määrä vuosia. Marginaalisen efektiivisen veroasteen kohdalla tarkasteluperiodi on siis vuosien 2005 ja 2012 välillä. Tarkastelussa on siis myös nyt kolme eri mallia. Muuttujien merkitsevyydet ja kertoimet ovat seikkoja, joiden avulla tässä analyysissä pyritään tekemään tulkintoja. Tiedot marginaalisen efektiivisen veroasteen regressioista on koottu taulukkoon 4. Muuttujat ovat samassa järjestyksessä kuin yhteisöveronkin kohdalla, mutta yhteisövero on korvattu marginaalisella efektiivisellä veroasteella. Mallien selitysasteet on koottu taulukkoon 5 ja niihin viitataan tässä analyysissä. 50 Taulukko 3. Marginaalinen efektiivinen veroaste selittävänä muuttujana. Malli 4 Malli 5 Malli 6 Muuttuja Kerroin P-arvo Kerroin P-arvo Kerroin P-arvo METR 0,0004 0,629 0,0289 0,069* 0,0309 0,038** CAP 0,0509 0,001*** 0,0439 0,007*** 0,0268 0,045** WORK -0,1630 0,174 -0,1600 0,180 -0,0437 0,719 GDP -0,1890 0,001*** -0,1499 0,012** METR*GDP -0,0010 0,073* METR*CAP -0,0012 0,039** Selitysaste !! 0,7037 0,7086 0,6929 P-arvon merkitsevyyden selitykset: *<10% **<5% ***<1% Mallissa 4 talouskasvua selittävät marginaalinen efektiivinen veroaste, logaritminen kiinteän pääomakannan volyymi, logaritminen taloudessa vuoden aikana tehtyjen työtuntien määrä per henkilö sekä logaritminen BKT:n volyymin taso. Merkittäviä 1% merkitsevyystasolla ovat logaritminen BKT:n volyymin taso (GDP) sekä logaritminen kiinteän pääomakannan volyymi (CAP). Marginaalinen veroaste sekä logaritminen taloudessa vuoden aikana tehtyjen työtuntien määrä per henkilö eivät ole merkittäviä tässä mallissa. Selitysasteeltaan mallin on samaa tasoa yhteisöveroa tarkastelleiden mallien kanssa, noin 70%. Mallissa 5 mukana on interaktiotermi (METR*GDP). Muuten malli on siis yhtäläinen mallin 4 kanssa. Interaktiotermi jälleen parantaa muuttujien p-arvoja paremmiksi ja nyt marginaalinen efektiivinen verokanta on merkitsevä 10% merkitsevyystasolla yhdessä marginaalisen efektiivisen veroasteen ja logaritmisen BKT:n volyymin interaktiotermin kanssa. Pelkkä logaritminen BKT:n volyymin taso (GDP) on merkittävä 5% merkitsevyystasolla ja logaritminen pääomakannan volyymi (CAP) on merkittävä jopa 1% merkitsevyystasolla. Työn määrälle (WORK) ei ole merkittävää tulkintaa myöskään tässä mallissa. Selitysasteeltaan malli on samaa tasoa muiden mallien kanssa. Mallissa 6 on mukana marginaalisen efektiivisen veroasteen ja logaritmisen kiinteän pääoman volyymin interaktio (CIT*CAP). Se on taulukon 4 mukaisesti merkittävä 5% merkitsevyystasolla ja kertoimeltaan negatiivinen (-0,0012). Mallissa myös 51 marginaalinen efektiivinen veroaste (METR) on merkittävä 5% merkitsevyystasolla yhdessä logaritmisen pääomakannan volyymin kanssa. Selitysasteeltaan malli on samaa tasoa muiden mallien kanssa. 5.3 Tulosten tarkempi analysointi Mallien tulkinnasta haastavaa tekee se, että ainoastaan veromuuttujien interaktiot BKT:n tai pääomakannan kanssa tekevät ne merkitseviksi. Keskimäärin yli maiden merkityksellä ei ole merkitystä, mutta näyttää kuitenkin siltä, että veroasteen laskulla voi olla positiivinen vaikutus talouskasvuun, kun BKT tai pääomakanta on yli keskimääräis