Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 KATSAUS 160 Vaikuttajapropagandaa: Katsaus somevaikuttajakulttuurin katvealueelle Nuppu Pelevina irstoutuneessa digitaalisessa mediassa yleisöt ovat hajautuneet yhä useam- mille eri alustoille, ja mediakulutus muodostuu entistä henkilökohtaisemmin kuratoitujen somevirtojen varaan. Sosiaalisen median vaikuttajat ovat nous- seet etenkin nuorten parissa uusina toimijoina ohi perinteisten portinvartijoiden ja tiedon auktoriteettien (Newman ym. 2024). Demokraattisten yhteiskuntien tukipila- reita pyritään horjuttamaan monenlaisella haitallisella vaikuttamisella, johon myös somevaikuttajat osallistuvat (Bennet ja Livinston 2020). Tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa puhutaan esimerkiksi dis- ja misinformaatiosta, valeuutisista, infor- maatiohäiriöistä ja propagandasta. Tässä katsauksessa tarkastelen somevaikuttajien haitallista mielipidevaikuttamista erityisesti propagandan käsitteen avulla. Propaganda eli systemaattinen harkittu vaikuttaminen, jolla yritetään muokata vastapuolen arvoja, asenteita ja toimintaa oman edun mukaiseksi (Jowett ja O’Donnell 2018), yhdistetään julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa usein valtiojohtoiseen haitalliseen vaikuttamiseen ja informaatio-operaatioihin. Informaatiohäiriöt voivat olla sekä tahallisia että tahattomia, toimijoiden tai mediaympäristön sivutuotteita ja propagandalla viitataan nimenomaan tarkoitukselliseen vaikuttamiseen (Wardle ja Derakhshan 2017). Viime vuosina uudelleen aktivoitunut propagandatutkimus on kes- kittynyt erityisesti tunnettuihin valtiollisiin toimijoihin sekä digitaaliseen ympäris- töön, botteihin ja automatisoituun massaviestintään (Woolley ja Howard 2016). Valti- oiden ohella voidaan puhua myös yritys- tai organisaatiopropagandasta, jolla viita- taan erilaisten organisaatioiden manipulatiiviseen ja pahantahtoiseen viestintään (Lock ja Ludolph 2020). Nykyisessä informaatioympäristössä erityisen suosituksi ovat tulleet erilaiset automaatiota hyödyntävä digitaaliset propagandatekniikat. Niiden suosiosta huolimatta propagandassa hyödynnetään edelleen myös perinteisiä vaikut- tamiskeinoja ja ihmistoimijoita (Woolley 2022). Viime vuosina on havahduttu erilaisten sosiaalisen median vaikuttajien, mukaan lukien kaupallisten ja epäpoliittisiksi miel- lettyjen lifestyle-vaikuttajien tehokkuuteen propagandatoimijoina. Tässä katsauk- sessa tarkastelen sosiaalisen median vaikuttajakulttuurin katvealueita ja vaikuttaja- propagandaa nousevana ilmiönä ja orastavana tutkimusalana. Tarkastelen, millä ta- voin tutkimuksessa on tartuttu vaikuttajiin poliittisina ja propagandaa levittävinä toi- mijoina ja mitä uutta somevaikuttajien esiinmarssi tuo haitallisen vaikuttamisen ja P Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 161 digitaalisen propagandan tutkimuksen kentälle. Lisäksi tarkastelen millaisia haasteita sosiaalisen median propagandan tutkimukseen sisältyy sekä perustelen, miksi propa- ganda on toimiva käsite useiden rinnakkaisten käsitteiden viidakossa. Taustalla somevaikuttajien ”politisoituminen” Sosiaalisen median vaikuttajilla tarkoitetaan somealustoilla suosittuja sisällöntuotta- jia, joilla on laaja tai sitoutunut seuraajajoukko ja mahdollisesti vaikutusvaltaa seu- raajiinsa (Freberg ym. 2011). Somevaikuttajilla on ollut merkittävä vaikutus mainonnan ja markkinoinnin alalla ja suurin osa tutkimuksesta painottuu edelleen sosiaalisen median vaikuttajiin kaupallisina toimijoina. Viime vuosina somevaikuttajat ovat kui- tenkin alkaneet ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja politiikkaan (Suu- ronen ym. 2022; Goodwin ym. 2023), usein sulauttaen kaupallisen, poliittisen ja viih- teellisen sisällön huomaamattomasti yhteen. Vaikuttajia kohtaan tunnettu kiinnostus on laajentunut mainostamisen ja markkinoinnin parista yhteiskunnallisen ja poliitti- sen vaikuttamisen kentälle, ja aiheesta on julkaistu ensimmäisten kartoittavien tutki- musten (Suuronen ym. 2022) lisäksi jo joitakin kokoelmateoksia (esim. Arnesson ja Rei- nikainen 2024) ja viestinnän alan journaalien erikoisnumeroita (esim. Riedl ym. 2023). Poliittisen somevaikuttajan määritelmä ei ole tutkijoiden keskuudessa vakiintunut, mutta tyypillisesti poliittiseksi vaikuttajaksi mielletään sellainen suosittu sisällön- tuottaja, joka ottaa omaehtoisesti kantaa politiikkaan tai yhteiskunnallisiin asioihin ja pyrkii vaikuttamaan seuraajiensa mielipiteisiin. Toisinaan poliittisiksi somevaikutta- jiksi mielletään myös poliitikot ja esimerkiksi toimittajat. Etenkin varhaisissa some- vaikuttajien politisoitumista tarkastelevissa eksploratiivisissa tutkimuksissa lähtö- kohtana oli vaikuttajien omaehtoinen kiinnostus ja halu käsitellä yhteiskunnallisia, ”merkityksellisiä” (Riedl ym. 2021) ja erityisesti niin kutsuttuja ”elämäntapapoliittisia” aiheita, kuten ympäristöä, tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia (Abidin ja Cover, 2019; Gonzales ym. 2023; Suuronen ym. 2022). Vaikuttajien oma toimijuus ja avoin po- liittisen mielipiteen ilmaisu korostuvat myös tuoreemmissa määritelmissä, joissa po- liittisena vaikuttajana pidetään henkilöä, joka ilmaisee tukensa poliittiselle tai yhteis- kunnalliselle toimijalle tai tavoitteelle (ks. Godwin ym. 2023 ja Riedl ym. 2023.) Some- vaikuttajien osallistumista poliittiseen kampanjointiin on tutkittu erilaisissa poliitti- sissa järjestelmissä, painottuen demokraattisiin valtioihin. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että vaikuttajilla voi olla vaikutusta seuraajiensa poliittiseen osallistumi- seen (Dekoninck ja Schmuck 2022; Pöyry ja Reinikainen 2024) ja että he voivat nostaa teemoja median agendalle (Arnesson 2024). Negatiivisena lieveilmiönä on havaittu, että poliittisissa kampanjoissa vaikuttajan saama rahallinen korvaus jätetään toisi- naan tietoisesti mainitsematta.1 Vaikuttajat voivat olla myös mukana tietoisen disin- formaation levittämisessä (Starbird ym. 2023). Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 162 Äärilaidan poliittinen vaikuttajapropaganda Toinen hieman erillään kehittynyt tutkimushaara on tarkastellut poliittisten toimijoi- den tapaa hyödyntää somevaikuttajien tekniikoita. Vaikuttajamarkkinoinnista tutut suostuttelun tekniikat voidaan valjastaa paitsi poliittiseen vaikuttamiseen ja aktivis- miin (Tufekci 2013) myös informaatiovaikuttamiseen ja propagandaan. Tyypillisesti so- mevaikuttajien levittämää ja tuottamaa propagandaa on tarkasteltu islamistisen ter- rorismin tai laitaoikeiston yhteydessä. Tutkimuksessa on eritelty laitaoikeiston ja alt- right-liikkeen poliittisten toimijoiden tapoja hyödyntää vaikuttajille tyypillisiä teknii- koita, niin kutsuttuja mikrojulkisuustekniikoita eli tuotettua aitoutta, samastutta- vuutta ja läheisyyden tuntua, joilla seuraajia pyritään sitouttamaan (Lewis ja Marwick 2017; Lewis 2018; Laaksonen ym. 2020). Toistaiseksi harvassa tutkimuksessa on keskitytty sellaisiin somevaikuttajiin, joita voidaan pitää sekä kaupallisina somevaikuttajina että poliittisina propagandatoimi- joina. Etenkin Yhdysvalloissa suosiota nauttineet perinteisiä perhearvoja edistävät tradwife-vaikuttajat liitetään tutkimuksessa äärioikeistoon ja valkoista ylivaltaa ta- voitteleviin ideologisiin ryhmittymiin (Sykes ja Hopner 2024). Eviane Leidig (2023) kui- tenkin erottaa laitaoikeiston ja alt-right-liikehdinnän naisvaikuttajia tarkastelevassa tutkimuksessaan puhtaasti perinteistä naisroolia kauppaavat tradwife-vaikuttajat lai- taoikeiston muista ideologisista vaikuttajista. Keskiluokkaiset laitaoikeiston naisvai- kuttajat sulauttavat poliittisia piiloviestejä elämäntapasisällön sekaan ja tuovat radi- kaaleja näkökulmia yleisölle helposti lähestyttävässä muodossa yhdistäen perintei- sesti hyvinkin erillisiä genrejä, kuten äitiysvaikuttamiseen ja lastenhoitoon liittyvän estetiikan valkoista ylivaltaa ihannoivan radikaaliin ideologiaan (emt.). Oleellista on, että radikaalit vaikuttajat hyödyntävät länsimaisten valtavirta-alustojen ominaisuuk- sia, konventioita ja monetisointimahdollisuuksia pyrkiessään valtavirtaistamaan ää- riajattelua (emt.). Somevaikuttajatutkimusta on vaivannut jonkinasteinen maantieteellinen keskitty- minen. Läntisten teollisuusmaiden ohella Itä-Aasia on hyvin edustettuna, mikä voi nuoren tutkimusalan kohdalla selittyä osin myös yksittäisten tuotteliaiden tutkijoiden ja tutkimusryhmien panoksella. Niin kutsuttu globaali etelä, erityisesti Afrikka, on mar- ginaalissa somevaikuttajatutkimuksessa laajemmin ja myös somevaikuttajiin liittyvien varjopuolten tutkimuksessa (esim. Engel 2024). Laitaoikeiston globaalit verkostot tu- levat esille monissa tutkimuksissa ja laajenevat myös lifestyle-vaikuttajien pariin. Lei- dig ja Gabriel Bayarri (2023) tarkastelevat laitaoikeistolaisia naisvaikuttajia Intiassa ja Brasiliassa ja näyttävät, miten naiset yhdistävät sisällöissään vaikuttajakulttuurin neoliberaalin kapitalistisen naisten voimautumispuheen radikaaleihin ideoihin. Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 163 Somevaikuttajat valtiollisessa propagandassa Propagandan mielletään usein eroavan muusta harhaanjohtavasta viestinnästä ideo- logisen ulottuvuuteensa ansiosta. Propaganda on tavoitteellista viestintää, jolla pyri- tään vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan (Jowett ja O’Donnell 2018). Propagandan tarkoituksena ei kuitenkaan ole aina välittää tai vahvistaa omaa viestiä, vaan johtaa harhaan ja kärjistää keskustelua. Suuri osa viime vuosien digitaalisen propagandan tutkimuksesta on keskittynyt Yhdysvaltoihin suuntautuvaan vaikuttamiseen ja erityi- sesti Venäjän toimiin vuoden 2016 ja 2020 presidentin vaaleissa, mutta digitaalisessa ympäristössä propagandaa tuottavat monenlaiset valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat. Tunnetut vaikuttajat ovat jatkuvan informaatiovaikuttamisen kohteena, ja valtiol- liset toimijat pyrkivät hyödyntämään heidän näkyvyyttään oman narratiivinsa vahvis- tamisessa. Propagandaviestien levittämisen ohella somevaikuttajia voidaan hyödyn- tää nostattamaan keskustelua ja lietsomaan vastakkainasettelua. Perinteiset neuvos- toaikaiset keinot ovat käytössä myös nyky-Venäjällä, ja vaikuttajien käyttö poliitti- sessa kampanjoinnissa ja propagandassa voi liittyä keskustelun hämmentämiseen ja polarisaation ruokkimiseen (Zelenkauskaite 2022; Bradshaw ym. 2022). Etenkin Yhdys- valloissa pyrkimyksenä on usein olemassa olevin syvien erimielisyyksien ja polarisaa- tion vahvistaminen niin progressiivisten ja konservatiivien (DiResta ym. 2018) kuin eri etnisten ryhmien (Freelon ym. 2022; Freelon ja Lokot 2020) välillä sekä naisliikkeen si- sällä (Bradshaw ja Henle 2021) – ja viimeisimpänä Israel-Palestiina-kysymyksessä. Yh- dysvalloissa vaikuttavien (laita)oikeiston somevaikuttajien rooli informaatiovaikutta- misessa nousi julkiseen keskusteluun syksyn 2024 presidentinvaalien alla, kun Yhdys- valtain oikeusministeriö syytti Venäjää vaikuttajamarkkinointitoimistojen välityksellä toteutetusta vaikuttamisoperaatiosta.2 Suositut laitaoikeiston vaikuttajat olivat väite- tysti saaneet korvauksia Kremliin linkittyviltä tahoilta ja kiinni jäädessään vaikuttajat vetosivat tietämättömyyteensä.2 Tällainen niin sanottu ”hyödyllisten idioottien” käyt- täminen oman agendan edistämiseen on perinteinen väline Kremlin työkalupakissa. Venäjän hyökkäyssodan yhteydessä keväällä 2022 somevaikuttajat mobilisoitiin tu- kemaan valtion virallista viestintää Ukrainassa ja Venäjällä, mutta myös Yhdysval- loissa. Omassa tutkimuksessani olen tarkastellut ukrainalaisvaikuttajien avointa kam- panjointia Ukrainan puolesta sodan aikana ja varainkeruuta niin humanitaarisiin tar- vikkeisiin kuin asevarusteisiin (Pelevina ym. 2024) ja venäläisten vaikuttajien osallis- tumista piiloisemmin propagandatoimiin hyökkäyssodan alussa keväällä 2022 (Pele- vina tulossa). Näkemykseni mukaan osa venäläisistä Instagram-julkkiksista osallistui propagandan levittämiseen pehmein keinoin ja pyrki vahvistamaan Kremlin virallisia narratiiveja (Pelevina 2023; Pelevina tulossa). Vaikuttajat välttivät käyttämästä Venä- jän tunnistettavimpia propagandakäsitteitä kuten ”denatsifikaatiota” ja korostivat sen sijaan venäläisten rauhanomaisuutta pyrkien sulauttamaan propagandaviestit aitoon sodanvastaiseen aktivismiin (Pelevina tulossa). Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 164 Kaupalliset somevaikuttajat piilomainoskasvoina ja ideologisina välittäjinä Somevaikuttajat on alettu nähdä organisaatioissa paitsi mainoskasvoina myös strate- gisen viestinnän ja suhdetoiminnan (PR) näkökulmasta yhteistyökumppaneina (Bor- chers ja Enke 2021) tai sidosryhminä (Frig ja Penttilä 2023). Ympäristötietoisuus ja vas- tuullisuus rakentuvat osaksi vakavasti otettavan vaikuttajan brändiä (Riedl ym. 2021), ja vaikuttajien yhteiskunnallinen herääminen palvelee organisaatioiden tavoitteita paitsi vastuullisuusviestinnässä ja lobbauksessa myös viherpesussa ja muussa mah- dollisesti haitallisessa ja manipulatiivisessa viestinnässä. Propagandan sijaan kaupal- lisissa yhteyksissä puhutaan usein esimerkiksi harhaanjohtamisesta (deception) (Ekinci ym. 2025; Willis ja Delbaere 2022). Propagandan ja suhdetoiminnan käsitteiden yhteisen historian myötä osa tutkijoista mieltää edelleen rajan suhdetoiminnan ja propagandan välillä häilyväksi (esim. Robinson 2019), joskin suhdetoiminnan tutkijoi- den ja alan harjoittajien parissa korostuvat toiminnan eettisyys ja vuorovaikutteisuus suhteessa epäeettiseen suostuttelevaan viestintään, propagandaan. Viime vuosina perinteisistä yhdysvaltalaisista suuryrityksistä esimerkiksi tupak- kayritykset ovat pyrkineet parantamaan imagoaan ja hälventämään sekä tupakointiin että tupakkamainontaan liittyviä negatiivisia mielleyhtymiä liittämällä tupakoinnin osaksi terveellistä elämää somevaikuttajayhteistyön avulla (Archer ym. 2021). Vaikut- tajien hyödyntäminen on erityisen houkuttelevaa aloilla, joilla mainontaa rajoittaa lainsäädäntö, kuten uhkapelien (Hörnle ym. 2019), lääkkeiden (Willis ja Delbaere 2022), terveystuotteiden ja -palvelujen (Engel ym. 2024), kannabiksen (Bakken ja Harder 2022)3 tai käsiaseiden4 kohdalla. Tutkimuksessa on keskitytty propagandan sijaan piilomainontaan ja lain rajoja ko- ettelevaan vaikuttajamarkkinointiin. Huomio on usein yksittäisissä vaikuttajissa ja vä- hemmän on tutkittu esimerkiksi taustalla toimivia mainostoimistoja (Willis ja Delbaere 2022) tai mainostajien vaikuttamispyrkimyksiä. Vaikuttajien käyttöä tulisi kuitenkin tarkastella laajemmin ja huomiota tulisi kiinnittää lainsäädännön näkökulman ohella myös kaupallisen toiminnan ideologiseen ulottuvuuteen. Kiinnostavan suunnan tar- joaa Johanna Arnessonin (2023) ajatus vaikuttajista ideologisina välittäjinä, jotka markkinoivat tuotteiden ja palvelujen ohella tiettyjen poliittisten ja ideologisten pää- tösten mahdollistamaa elämäntapaa. Somevaikuttaja voi mielikuvamarkkinoinnilla edistää paitsi yhteistyöyrityksen tuotteiden tai palvelujen myyntiä, myös yrityksen ehkä ääneen lausumattomiakin vaikuttamistavoitteita, jolloin toiminnalla on myös poliittinen ulottuvuus. Somevaikuttajat myös auttavat organisaatioita piilottamaan vaikuttamistavoitteitaan vaikuttajien taakse. Instagramin asevaikuttajat yhdistävät aseiden esittelyn kapitalistiseen elämäntyyliin ja Yhdysvalloissa A2-ideologiana tun- nettuun aseiden kantoa puoltavaan ajattelutapaan, ja voivat jättää kaupalliset yhteis- työt aseiden valmistajien kanssa merkitsemättä, jolloin yleisölle ei ole selvää, että Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 165 vaikuttajan henkilökohtaisten mielipiteiden lisäksi taustalla on vaikutusvaltaisten lobbausjärjestöjen tuki (Drenten ym. 2024). Katoavaa ja tekoälyavusteista – tutkimuksen haasteita sosiaalisen median varjoalueilla Sosiaalisen median vaikuttajien piiloisen vaikuttamisen tutkimiseen liittyy monia haasteita. Somevaikuttajia pidettiin pitkään harmittomina julkkiksina (Abidin 2016) ja ylenkatsottiin etenkin politiikan tutkijoiden parissa. Vaikka vaikuttajamarkkinoinnista on tullut miljardiluokan liiketoimintaa, ja alkuvaiheen vaikuttajakulttuuriin liittyvä amatöörimäisyys ja kotikutoisuus ovat aikaa sitten muuttuneet tuotetuksi ja harki- tuksi autenttisuudeksi, on somevaikuttajakulttuuri kenties edelleen tuntematonta etenkin vanhemman polven tutkijoille. Suurin osa haasteista liittyy kuitenkin piiloisen vaikuttamisen luonteeseen ja digitaaliseen mediaan jatkuvasti muuttuvana toimin- taympäristönä, jossa vaikuttajat voivat pyrkiä tietoisesti hämärtämään toimintansa kaupallisuutta (Colucci ja Pedroni 2021) ja poliittisuutta. Valtiollinen propaganda voi pyrkiä näyttäytymään aktivismin kaltaisena (Pelevina 2023; Pelevina tulossa) ja sulau- tumaan kaupallisiin tai voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden kampanjoihin tai harmittomaksi, performatiiviseksi liittolaisuudeksi (Wellman 2022) tai slacktivis- miksi5 kutsuttuun kevytvaikuttamiseen. Maksettujen poliittisten kampanjoiden ja astroturffauksen tai feikkijoukkojen (fakeholders, ks. Luoma-aho 2015) mobilisoinnin erottaminen ruohonjuuritason aktivismista on haastavaa (Goodwin ym. 2023; Sihvo- nen ja Lehti 2018). Erityisen tehokkaita propagandakampanjoissa voivat olla pienem- mät ”nousevat vaikuttajat” (Woolley 2023, 1; Willis ja Delbaere 2022), joiden toiminta jää sosiaalisen median alustoilla ”tutkan alle” (Abidin 2021). Vaikuttajia saatetaan niin autoritaarisissa kuin demokraattisissakin yhteiskunnissa pyytää tai painostaa jättä- mään viestin lähde mainitsematta, vaikka tällaista toimintaa harvoin halutaan demo- kraattisissa ja avoimissa yhteiskunnissa myöntää (Borchers ja Enke 2022). Uusien toimijoiden kohdalla sääntely laahaa väistämättä jäljessä. Kaupallisten so- mevaikuttajien toimintaa asemoituu harmaalle alueelle markkinoiden ja poliittisen kentän tai demokratian välimaastoon (de Gregorio ja Goanta 2022), mikä tuo lisähaas- tetta sääntelyyn, mutta myös eri teoriaperinteistä kumpuavan tutkimuksen hyödyntä- miseen. Kaupalliseksi mielletyn viestinnän kohdalla ongelmia tarkastellaan helpom- min harhaanjohtamisen ja virheellisen informaation näkökulmasta, jolloin huomio keskittyy säännösten noudattamiseen mainosten ja kaupallisten yhteistöiden yhtey- dessä, ja ideologiset ja etenkin pehmeämpää propagandaa sisältävät ja välittävät viestit jäävät huomiotta. Somevaikuttajien viestien taustalla olevaan tiedonlähteeseen ja vaikuttajien to- delliseen motivaatioon kiinni pääseminen on eettistä tarkastelua kestävillä tutkimus- Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 166 menetelmillä vaikeaa. Ulkopuolelta on vaikea näyttää toteen, onko vaikuttaja toiminut tietoisesti propagandistina vai niin kutsuttuna hyödyllisenä idioottina. Häviävän sisäl- lön ja sulkeutuvien rajapintojen aikakausi tuo lisää haasteita tutkimukseen ja ohjaa kääntämään painopistettä entisestään digitaalisista metodeista kohti laadullista, pit- käaikaiseen seuraamiseen ja kontekstin syvälliseen tuntemukseen perustuvaa tutki- musotetta. Tutkijoiden on vaikeaa saada sosiaalisen median alustoilta dataa käyt- tönsä, eivätkä piiloisimpien alustojen varjoalueet aukea koodaustaitoisellekaan. So- mevaikuttajien ja taustatoimijoiden muodostamat verkostot, vaihtoehtoisia todelli- suuksia rakentavat ja ylläpitävät episteemiset ekosysteemit jäävät hämärän peittoon. Parhaat vaikuttajapropagandaan pureutuneet tutkimukset on toteutettu joko yhdis- tämällä digitaalisia ja laadullisia menetelmiä tai laadullisilla menetelmillä, usein pit- käkestoisina työintensiivisinä projekteina (Leidig 2023). Häviävän ja pirstaloituneen, erityisen vaikean datan (Özkula ym. 2024) kerääminen ja analyysi on hidasta ja työ- lästä. Somevaikuttajien manipulatiivisen vaikuttamisen ja propagandan tunnistami- nen vaatii kulloisenkin kontekstin ja poliittisten liikkeiden ja toimijoiden narratiivien ja tavoitteiden tuntemusta. Oman haasteensa myös somevaikuttajatutkimukseen tuo tekoälyn lisääntyvä käyttö. Tekoälyavusteinen sisällöntuotanto, suuret kielimallit, kuvageneraattorit, sy- väväärennökset ja virtuaalivaikuttajat (Thomas ja Fowler 2021) avaavat myös vaikut- tajamarkkinoinnissa ja -propagandassa uusia mahdollisuuksia. Tekoälyn hyödyntämi- nen propagandassa ja harhaan johtamisen kentällä on jo arkipäivää, mutta somevai- kuttajien kohdalla tutkimus on vasta alkutekijöissään. Synteettisten vaikuttajien käyttö harhaanjohtavassa markkinoinnissa asettaa uusia vaatimuksia myös sääntelyn näkökulmasta. Propagandan puolustus Olen usean muun tutkijan tavoin taipuvainen ajattelemaan, että historiallisesta pai- nolastista ja negatiivisista mielleyhtymistä huolimatta propaganda on edelleen käsit- teenä toimiva (Bergman 2022; DiResta 2024; Pörsti 2017). Somevaikuttajien kohdalla liikutaan usein harmaan propagandan alueella, jossa viestin lähde pyritään häivyttä- mään ja jonka tutkimus on lähtökohtaisesti vaikeaa (Ellul 1965). Mielestäni propa- ganda tavoittaa muutamia rinnakkaisia käsitteitä paremmin toiminnan ideologisen luonteen ja moninaisuuden. Informaatiovaikuttamisen ja dis- ja misinformaation (ja harhaanjohtamisen) rajat tulevat hyvin esiin vaikuttajien kohdalla. Propaganda kattaa laajasti suostuttelevan, viestin lähteen etuja yksipuolisesti ajavan manipulatiivisen viestinnän riippumatta siitä, onko viestin levittäjä tietoinen tavoitteista ja viestin to- tuudenmukaisuudesta. Disinformaatioon mielletään usein sisältyvän ajatus viestin valheellisuudesta, mikä ei suinkaan aina yksipuolisen propagandistisen viestinnän Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 167 kohdalla täyty. Hybridissä mediatilassa ja sosiaalisen median alustoilla propagandan luonne on muuttunut. Toiminta ei ole ainoastaan valtiojohtoista, vaan uudessa ver- kostomaisessa ympäristössä toimijoiden moninaisuutta ja alustojen pirstoutumista kuvaavat hyvin vanhan käsitteen päivitetyt sovellukset, kuten post-digitaalinen tai osallistava propaganda (Wanless ja Berk 2020). Somevaikuttajien rooli valtiovetoisissa ja ruohonjuuritasolta voimaa hakevissa vaikuttamiskampanjoissa on keskeinen. Propaganda linkittyy tutkimuksessakin yleensä poliittisten toimijoiden ideologi- seen vaikuttamiseen. Propagandaa harjoittavat kuitenkin erilaiset, sekä poliittiset että voittoa tavoittelevat ja kolmannen sektorin toimijat (Jowett ja O’Donnell 2018; Lock ja Ludolph 2020). Näiden eri toimijoiden propagandakampanjoissa hyödynnetään nyky- ään usein myös sosiaalisen median vaikuttajia. Siitä huolimatta ideologinen ulottu- vuus, jolla yritykset tai eturyhmät pyrkivät somevaikuttajien välityksellä vaikuttamaan julkiseen keskusteluun ajaakseen omia poliittisia tavoitteitaan, on vielä lähes tutki- matonta maaperää. Somevaikuttaja voi olla samaan aikaan kaupallisena toimijana ja lain näkökulmasta harmiton yhteistyökumppani ja propagandatoimijan näkökulmasta niin kutsuttu hyödyllinen idiootti. Arnessonin (2023) tavoin ajattelen, että somevaikut- tamista olisi tärkeää tarkastella laajemmalla otteella kiinnittäen huomiota myös yh- teiskunnallisiin rakenteisiin ja poliittistaloudellisiin valtasuhteisiin yksittäisten vai- kuttajien tuottaman sisällön ja viestinnällisen ulottuvuuden sijaan. Propagandan tutkimusta ei haasta ainoastaan teknologinen murros ja somealus- tojen kasvava valta vaan myös yhteiskunnallinen ilmapiiri. Kuten Terhi Rantanen (2024) muistuttaa, tietoa propagandasta tuottavat sekä tutkijat että akateemisen maa- ilman ulkopuoliset toimijat. Ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa aina siihen, millaista tut- kimusta rahoitetaan, ja maailmanpoliittisen ilmapiirin kiristyessä erilaisten informaa- tiohäiriöiden ja informaatiovaikuttamisen (ml. propaganda) tutkimus on tullut jossain määrin muodikkaaksi. Euroopassa riehuvan sodan aikana kriittinen tutkimus jää hel- posti paitsioon ja rahoitusta voi jatkossa olla helpompi saada oman valtion tai oman viiteryhmän, kuten länsimaiden, etua palvelevaan tutkimukseen kuin kriittiseen tutki- mukseen. Myös tutkijat joutuvat miettimään omaa suhdettaan valtaapitäviin ja poliit- tiseen ympäristöön. Kirjallisuus Abidin, Crystal. 2016. ”‘Aren’t These Just Young, Rich Women Doing Vain Things Online?’: Influencer Selfies as Subversive Frivolity.” Social Media + Society 2 (2). https://doi.org/10.1177/2056305116641342 Abidin, Crystal. 2021. ”From ‘Networked Publics’ to ‘Refracted Publics’: A Companion Framework for Researching ‘Below the Radar’ Studies.” Social Media + Society 7 (1). https://doi.org/10.1177/2056305120984458 Abidin, Crystal ja Rob Cover. 2019. ”Gay, famous and working hard on YouTube.” Teoksessa Youth, sexuality and sexual citizenship, toimittaneet Aggleton, Peter, Rob Cover, Deana Leahy, Daniel Marshall ja Mary Louise Rasmussen, 217–231. Lontoo: Routledge. https://doi.org/10.1177/2056305116641342 https://doi.org/10.1177/2056305120984458 Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 168 Archer, Catherine, Katharina Wolf ja Joseph Nalloor. 2021. ”Capitalising on Chaos –Exploring the Impact and Future of Social Media Influencer Engagement during the Early Stages of a Global Pandemic.” Media International Australia 178 (1): 106–13. https://doi.org/10.1177/1329878X20958157 Arnesson, Johanna. 2023. ”Influencers as ideological intermediaries: Promotional politics and authenticity labour in influencer collaborations.” Media, Culture & Society 45 (3): 528–544. https://doi.org/10.1177/01634437221117505 Arnesson, Johanna. 2024. ”From beauty to ballots: Contradictory discourses on political influencers in Swedish news and social media”. Teoksessa Influencer Politics: At the Intersection of Personal, Political, and Promotional, toimittaneet Johanna Arnesson ja Hanna Reinikainen, 15–34. Berlin, Boston: De Gruyter. Arnesson, Johanna ja Hanna Reinikainen, toim. 2024. Influencer politics - At the intersection of personal, political, and promotional. Berlin, Boston: DeGruyter. Bakken, Silje Anderdal ja Sidsel Kirstine Harder. 2022. ”From Dealing to Influencing: Online Marketing of Cannabis on Instagram.” Crime, Media, Culture 19 (1): 135–57. https://doi.org/10.1177/17416590221081166 Bergman, Mats. 2022. Palasiko propaganda? Media & viestintä 45 (2): i–iv. https://doi.org/10.23983/mv.120273 Bennett, W. Lance ja Steven Livingston, toim. 2020. Disinformation in Political and Historical Context. In The Disinformation Age. Cambridge: Cambridge University Press. Bradshaw, Samantha, Renée DiResta ja Carly Miller. 2022. Playing both sides: Russian state- backed media coverage of the #BlackLivesMatter movement. The International Journal of Press/Politics 28 (4): 791–817. https://doi.org/10.1177/19401612221082052 Bradshaw, Samantha ja Amélie Henle. 2021. ”The Gender Dimensions of Foreign Influence Operations.” International Journal of Communication 15 (23): 4596–4618. https://ijoc.org/index.php/ijoc/article/ view/16332/3584 Borchers, Nils S. ja Nadja Enke. 2021. ”Managing Strategic Influencer Communication: A Systematic Overview on Emerging Planning, Organization, and Controlling Routines.” Public Relations Review 47 (3): 102041. https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2021.102041 Borchers, Nils S. ja Nadja Enke. 2022. ”I’ve never seen a client say: ‘Tell the influencer not to label this as sponsored’”: An exploration into influencer industry ethics. Public Relations Review 48 (5): 102235. https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2022.102235 Colucci, Mariachiara ja Marco Pedroni. 2021. ”Got to be real: An investigation into the co fabrication of authenticity by fashion companies and digital influencers.” Journal of Consumer Culture 22 (4): 1–20. https://doi.org/10.1177/14695405211033665 DiResta, Renee, Kris Shaffer, Ruppel Becky, David Sullivan, Robert Matney, Ryan Fox, Jonathan Albright & Ben Johnson. 2018. The Tactics & Tropes of the Internet Research Agency. Austin: New Knowledge. DiResta, Renee. 2024. Invisible Rulers: The People Who Turn Lies into Reality. New York: PublicAffairs Drenten, Jenna, Lauren Gurrieri, Aimee Dinnín Huff, ja Michelle Barnhart. 2024. ”Curating a Consumption Ideology: Platformization and Gun Influencers on Instagram.” Marketing Theory 24 (1): 91–122. https://doi.org/10.1177/14705931231207329 Dekoninck, Heleen ja Desirée Schmuck. 2022. ”The mobilizing power of influencers for pro- environmental behavior intentions and political participation.” Environmental communication 16 (4): 458–472. https://doi.org/10.1080/17524032.2022.2027801 Ellul, Jacques. 1965. Propaganda: The Formation of Men's Attitudes. New York: Random House. https://doi.org/10.1177/1329878X20958157 https://doi.org/10.1177/01634437221117505 https://doi.org/10.1177/17416590221081166 https://doi.org/10.23983/mv.120273 https://doi.org/10.1177/19401612221082052 https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2021.102041 https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2022.102235 https://doi.org/10.1177/14695405211033665 https://doi.org/10.1177/14705931231207329 https://doi.org/10.1080/17524032.2022.2027801 Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 169 Ekinci, Yuksel, Shubhankar Dam ja Georgia Buckle. 2025. ”The Dark Side of Social Media Influencers: A Research Agenda for Analysing Deceptive Practices and Regulatory Challenges.” Psychology & Marketing 42 (4): 951–1214. https://doi.org/10.1002/mar.22173 Engel, Elena, Sascha Gell, Raffael Heiss ja Kathrin Karsay. 2024. ”Social Media Influencers and Adolescents’ Health: A Scoping Review of the Research Field.” Social Science & Medicine 340 (1): 116387. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2023.116387 Freberg, Karen, Kristin Graham, Karen McGaughey ja Laura A. Freberg. 2011. ”Who Are the Social Media Influencers? A Study of Public Perceptions of Personality.” Public Relations Review 37 (1): 90–92. https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2010.11.001 Freelon, Deen ja Tetyana Lokot. 2020. "Russian disinformation campaigns on Twitter target political communities across the spectrum. Collaboration between opposed political groups might be the most effective way to counter it." HKS Misinformation Review 1 (1): 1–9. https://doi.org/10.37016/mr-2020-003 Freelon, Deen, Michael Bossetta, Chris Wells, Josephine Lukito, Yiping Xia ja Kirsten Adams. 2022. ”Black Trolls Matter: Racial and Ideological Asymmetries in Social Media Disinformation.” Social Science Computer Review 40 (3): 560–78. https://doi.org/10.1177/0894439320914853 Frig, Meri ja Visa Penttilä. 2023. ”Toimittajavaikuttajat organisaatioiden vastuullisuusviestinnän sidosryhmänä.” Teoksessa ProCom Academic 2023: Vaikutusvaltainen viestintä, toimittaneet Salla-Maaria Laaksonen ja Hanna Reinikainen, 113–130. Helsinki: ProComma. Gonzalez, Anaëlle, Desiree Schmuck ja Laura Vandenbosch. 2023. ”Posting and Framing Politics: A Content Analysis of Celebrities’, Athletes’, and Influencers’ Instagram Political Content.” Information, Communication & Society 27 (8): 1605–27. https://doi.org/10.1080/1369118X.2023.2285495 Goodwin, Anastasia, Katie Joseff, Martin J. Riedl, Josephine Lukito ja Samuel Woolley. 2023. ”Political Relational Influencers: The Mobilization of Social Media Influencers in the Political Arena.” International Journal of Communication 17: 1613–1633. de Gregorio, Giovanni ja Catalina Goanta. 2022. ”The influencer republic: Monetizing political speech on social media.” German Law Journal 23 (2): 204–225. https://doi.org/10.1017/glj.2022.15 Hörnle, Julia, Maria Schmidt-Kessen, Alan Littler ja Eranjan Padumadasa. 2019. ”Regulating Online Advertising for Gambling – Once the Genie Is out of the Bottle … ” Information & Communications Technology Law 28 (3): 311–34. https://doi.org/10.1080/13600834.2019.1664001 Jowett, Garth S. ja Victoria O’Donnell. 2018. Propaganda & Persuasion. Los Angeles: Sage. Laaksonen, Salla-Maaria, Mervi Pantti ja Gavan Titley. 2020. ”Broadcasting the Movement and Branding Political Microcelebrities: Finnish Anti-immigration Video Practices on YouTube.” Journal of Communication 70 (2). https://doi.org/10.1093/joc/jqz051 Leidig, Eviane. 2023. The women of the far right: social media influencers and online radicalization. New York: Columbia University Press. Leidig, Eviane ja Gabriel Bayarri. 2023. ”Not Your Grandma’s Fascism: Fame, Femininity, and Race in Far-Right Postcolonial India and Brazil.” Social Politics: International Studies in Gender, State & Society 30 (1): 239–67. https://doi.org/10.1093/sp/jxac013 Lewis, Rebecca ja Alice E. Marwick. 2017. ”Media Manipulation and Disinformation Online.” Data & Society Research Institute. Luettu 2.12.2024. https://datasociety.net/library/media- manipulation-and-disinfo-online/ Lewis, Rebecca. 2018. ”Alternative Influence: Broadcasting the Reactionary Right on YouTube.” Data & Society Research Institute. Luettu 2.12.2024. https://datasociety.net/library/alternative-influence/ https://doi.org/10.1002/mar.22173 https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2023.116387 https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2010.11.001 https://doi.org/10.37016/mr-2020-003 https://doi.org/10.1177/0894439320914853 https://doi.org/10.1080/1369118X.2023.2285495 https://doi.org/10.1017/glj.2022.15 https://doi.org/10.1080/13600834.2019.1664001 https://doi.org/10.1093/joc/jqz051 https://doi.org/10.1093/sp/jxac013 https://datasociety.net/library/media-manipulation-and-disinfo-online/ https://datasociety.net/library/media-manipulation-and-disinfo-online/ https://datasociety.net/library/alternative-influence/ Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 170 Lock, Irina ja Ramona Ludolph. 2020. ”Organizational Propaganda on the Internet: A Systematic Review.” Public Relations Inquiry 9 (1): 103–27. https://doi.org/10.1177/2046147X19870844 Luoma-aho, Vilma. 2015. “Understanding Stakeholder Engagement: Faith-holders, Hateholders & Fakeholders.” RJ-IPR : Research Journal of the Insitute for Public Relations 2 (1). http://www.instituteforpr.org/understanding-stakeholder-engagement-faith- holdershateholders-fakeholders/ Newman, Nic, Richard Fletcher, Craig T. Robertson, Amy Ross Arguedas ja Rasmus Kleis Nielsen. 2024. Reuters Institute Digital News Report 2024. Oxford: Reuters Institute for the Study of Journalism. https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/digital-news-report/2024 Pelevina, Nuppu; Domina, Oksana ja Laaksonen, Salla-Maaria. 2024. ”Instagram as an affective battlefield–Patriotic inspirational influencers as strategic narrators.” Teoksessa Influencer Politics: At the Intersection of Personal, Political, and Promotional,, toimittaneet, Johanna Arnesson ja Hanna Reinikainen, 157–177. Berlin/BostonKustannuspaikka: De Gruyter. Pelevina, Nuppu. 2023. ”Propagandalla on vaikuttajan kasvot.” Teoksessa ProCom Academic 2023: Vaikutusvaltainen viestinta ̈, toimittaneet Salla-Maaria Laaksonen ja Hanna Reinikainen, 203–219. Helsinki: ProComma Pelevina, Nuppu. tulossa. ”More Than Slacktivism: Russian Instagram Celebrities at the Outbreak of War in Ukraine.” Teoksessa Hybrid Warfare: Digital Media and Technologies in the Russo-Ukraine War, toimittaneet Nadia Zasanska ja Nadiya Ivanenko. transcript Verlag. Pörsti, Joonas. 2017. Propagandan lumo – sata vuotta mielten hallintaa. Helsinki: Teos. Pöyry, Essi ja Hanna Reinikainen. 2024. “’Remember to vote!’: How do people respond to social media influencers promoting political participation?” Teoksessa Influencer Politics: At the Intersection of Personal, Political, and Promotional, toimittaneet Johanna Arnesson ja Hanna Reinikainen, 35–50. Berlin/Boston: De Gruyter. Rantanen, Terhi. 2024. Dead Men’s Propaganda: Ideology and Utopia in Comparative Communications Studies. London: LSE Press. https://doi.org/10.31389/lsepress.wmf Riedl, Magdalena, Carsten Schwemmer, Sandra Ziewiecki ja Lisa M. Ross. 2021. ”The Rise of Political Influencers—Perspectives on a Trend Towards Meaningful Content.” Frontiers in Communication 6: 1–7. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fcomm.2021.752656 Riedl, Martin J., Josephine Lukito ja Samuel C. Woolley. 2023. ”Political Influencers on Social Media: An Introduction.” Social Media + Society 9 (2). https://doi.org/10.1177/20563051231177938 Robinson, Piers. 2019. ”Expanding the Field of Political Communication: Making the Case for a Fresh Perspective Through ‘Propaganda Studies.’” Frontiers in Communication 4: 1–13. https://doi.org/10.3389/fcomm.2019.00026 Sihvonen, Tanja ja Lotta Lehti. 2018. ”Keinotekoiset kommentit? Astroturffaus digitaalisen vaikuttamisen keinona.” Lähikuva 31 (2): 10–28. https://doi.org/10.23994/lk.75046 Starbird, Kate, Renee DiResta ja Matt DeButts. 2023. Influence and Improvisation: Participatory Disinformation during the 2020 US Election. Social Media + Society 9 (2). https://doi.org.10.1177/20563051231177943 Suuronen, Aleksi, Hanna Reinikainen, Nils S. Borchers ja Kim Strandberg. 2022. ”When Social Media Influencers Go Political: An Exploratory Analysis on the Emergence of Political Topics Among Finnish Influencers.” Javnost – The Public 29 (3): 301–17. https://doi.org/10.1080/13183222.2021.1983367 Sykes, Sophia ja Veronica Hopner. 2024. ”Tradwives: Right-Wing Social Media Influencers.” Journal of Contemporary Ethnography 53 (4): 453–87. https://doi.org/10.1177/08912416241246273 Thomas, Veronica L. ja Kendra Fowler. 2021. ”Close Encounters of the AI Kind: Use of AI Influencers As Brand Endorsers.” Journal of Advertising 50 (1): 11–25. https://doi.org/10.1080/00913367.2020.1810595 https://doi.org/10.1177/2046147X19870844 http://www.instituteforpr.org/understanding-stakeholder-engagement-faith-holdershateholders-fakeholders/ http://www.instituteforpr.org/understanding-stakeholder-engagement-faith-holdershateholders-fakeholders/ https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/digital-news-report/2024 https://doi.org/10.31389/lsepress.wmf https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fcomm.2021.752656 https://doi.org/10.1177/20563051231177938 https://doi.org/10.3389/fcomm.2019.00026 https://doi.org/10.23994/lk.75046 https://doi.org.10.1177/20563051231177943 https://doi.org/10.1080/13183222.2021.1983367 https://doi.org/10.1177/08912416241246273 https://doi.org/10.1080/00913367.2020.1810595 Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 171 Tufekci, Zeynep. 2013. “’Not This One’: Social Movements, the Attention Economy, and Microcelebrity Networked Activism.” American Behavioral Scientist 57 (7): 848-870. https://doi.org/10.1177/0002764213479369 Wanless, Alicia ja Michael Berk. 2020. ”The Audience is the Amplifier: Participatory Propa- ganda.” Teoksessa The SAGE Handbook of Propaganda, toimittaneet Paul Baines, Nicholas OʹShaughnessy ja Nancy Snow, 85–104. Los Angeles: SAGE. Wardle, Claire ja Hossein Derakhshan. 2017. ”Information disorder: Toward an interdisciplinary framework for research and policy making.” Council of Europe Report 27: 1–107. Wellman, Mariah. 2022. ”Black Squares for Black Lives? Performative Allyship as Credibility Maintenance for Social Media Influencers on Instagram.” Social Media + Society 8 (1). https://doi.org/10.1177/20563051221080473 Willis, Erin ja Marjorie Delbaere. 2022. ”Patient Influencers: The Next Frontier in Direct-to- Consumer Pharmaceutical Marketing.” Journal of medical Internet research 24 (3): e29422. https://doi.org/10.2196/29422 Woolley, Samuel. 2022. ”Digital propaganda: The power of influencers.” Journal of Democracy 33 (3): 115–129. https://doi.org/10.1353/jod.2022.0027 Woolley, Samuel. 2023. Manufacturing consensus: Understanding propaganda in the era of automation and anonymity. New Haven/London: Yale University Press. Woolley, Samuel C. ja Philip N. Howard. 2016. ”Automation, Algorithms, and Politics| Political Communication, Computational Propaganda, and Autonomous Agents – Introduction.” International Journal of Communication 10 (0): 9. Zelenkauskaite, Asta. 2022. Creating Chaos Online: Disinformation and Subverted PostPublics. Ann Arbor, MI: University of Michigan Press. https://doi.org/10.3998/mpub.12237294 Özkula, Suay, Joceli Omena, J. ja Radhika, Gajjala. 2024. ”Researching visual protest and politics with ”extra-hard” data.” Journal of Digital Social Research 6 (2): 46–65. https://doi.org/10.33621/jdsr.v6i2.214 Kirjoittaja Nuppu Pelevina, VTM, väitöskirjatutkija, projektitutkija Nuppu Pelevina on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja projektitutkija Vaasan yliopistossa. Hän tutkii poliittisen historian alan väitöskirjassaan sosiaalisen median vaikuttajia Venäjän hyökkäyssodan aikana. Lisäksi Pelevina työskentelee Vaasan yliopiston viestintätieteissä Suomen Akatemian rahoittamassa SYNTHETICA- hankkeessa, jossa hän tutkii ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutuksen monitahoisia heijastevaikutuksia ja erityisesti generatiivisen tekoälyn merkitystä poliittisessa vaikuttamisessa ja propagandassa. Loppuviitteet 1 Nigerian influencers could soon need government approval for sponsored posts. Rest of World 21.12.2022. Luettu 1.1.2025. https://restofworld.org/2022/nigerian-influencers-govern- ment-approval https://doi.org/10.1177/0002764213479369 https://doi.org/10.1177/20563051221080473 https://doi.org/10.2196/29422 https://doi.org/10.1353/jod.2022.0027 https://doi.org/10.3998/mpub.12237294 https://doi.org/10.33621/jdsr.v6i2.214 https://restofworld.org/2022/nigerian-influencers-government-approval https://restofworld.org/2022/nigerian-influencers-government-approval Media & viestintä 48 (1), 2025: 160–172. https://doi.org/10.23983/mv.148409 MEDIA & VIESTINTÄ 1/2025 172 2 Venäjää syytetään vaalivaikuttamisesta Yhdysvalloissa – somevaikuttajat väittävät olevansa uhreja. Yle.fi 6.9.2024. Luettu 3.12.2025. https://yle.fi/a/74-20109881 3 Weed firms are using Instagram influencers to dodge regulations. Wired UK 15.1.2019. Luettu 4.2.2025. https://www.wired.co.uk/article/cannabis-weed-instagram-influencers-social-media 4 How the Gun Industry Targets Kids Using TikTok, Instagram, and Video Games. Mother Jones 24.10.2023. Luettu 4.2.2025. https://www.motherjones.com/media/2023/10/gun-marketing-chil- dren-social-media-video-games-mass-shootings-sandy-hook/ 5 The brave new world of slacktivism. Foreign Policy 19.5.2009. Luettu 4.2.2025. http://netef- fect.foreignpolicy.com/posts/2009/05/19/the_brave_new_world_of_slacktivism https://yle.fi/a/74-20109881 https://www.wired.co.uk/article/cannabis-weed-instagram-influencers-social-media https://www.motherjones.com/media/2023/10/gun-marketing-children-social-media-video-games-mass-shootings-sandy-hook/ https://www.motherjones.com/media/2023/10/gun-marketing-children-social-media-video-games-mass-shootings-sandy-hook/ http://neteffect.foreignpolicy.com/posts/2009/05/19/the_brave_new_world_of_slacktivism http://neteffect.foreignpolicy.com/posts/2009/05/19/the_brave_new_world_of_slacktivism