Lasse-Matti Heikkilä Suunnittelun ohjauksen tiedonhallinnan kehittäminen kohdeyrityksen rakennushankkeissa Vaasa 2021 Tekniikan ja innovaatiojohtamisen yksikkö Tietojärjestelmätieteen pro gradu -tutkielma Teknisen viestinnän maisteriohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Tekniikan ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö Tekijä: Lasse-Matti Heikkilä Tutkielman nimi: Suunnittelun ohjauksen tiedonhallinnan kehittäminen kohdeyrityk- sen rakennushankkeissa Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Teknisen viestinnän maisteriohjelma Työn ohjaaja: Teemu Mäenpää Valmistumisvuosi: 2021 Sivumäärä: 68 TIIVISTELMÄ: Tutkimuksen laukaiseva tekijä on kohdeyrityksessä esiintyvä kehitystarve rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen tiedonhallintaan liittyen. Suunnittelun ohjaus tarkoittaa suunnittelijoiden ja rakennusliikkeen tekemää yhteistyötä sekä vuorovaikutusta rakennushankkeen lopputuotteen tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä suunnittelun ohjauksessa pyritään optimoimaan rakennushankkeen suunnitteluratkaisut. Tutkimuksen tarkoituksena ja tavoitteena on vastata kohdeyrityksen tiedonhallinnan kehitystarpeeseen kehittämällä hanketyökalu, joka mahdollistaa suunnittelun ohjauksen aikana kertyneiden tietojen dokumentoinnin kohdeyrityksen hyödynnettäväksi tulevissa rakennushankkeissa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentuu tiedonhallintaa ja rakennushanketta käsitteleviin kirjallisiin teoksiin ja tutkimuksiin. Teoreettinen viitekehys esittelee tiedonhallinnan ja kohdeyritykselle tyypillisen rakennushankkeen keskeiset käsitteet sekä suunnittelun ohjauksen merkityksen yksittäisen rakennushankkeen menestyksen kannalta. Tutkimuksen aineiston hankinta toteutetaan avoimen haastattelun avulla, joka suoritetaan kohdeyrityksen projektipäällikölle. Työn tutkimusmenetelmänä käytetään suunnittelutieteellistä tutkimusta ja sen tekemisen tueksi kehitettyä suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmää. Tutkimus rajataan koskemaan menetelmän neljää ensimmäistä vaihetta. Suunnittelutieteellinen tutkimus lähtee aina liikkeelle siitä, että tunnistetaan jokin kenttäongelma, jolle tarvitaan ratkaisu. Suunnittelutieteellisen tutkimuksen tuloksena syntyy artefakti, jolla pyritään ratkaisemaan tunnistettu kenttäongelma. Kenttäongelmana tässä tutkimuksessa on kohdeyrityksen tiedonhallinnan kehitystarve, ja artefaktina toimii kohdeyritykselle kehitettävä rakennushankkeiden dokumentoinnin hanketyökalu. Tutkimuksen tuotoksena on kehitetty hanketyökalu hyödyntämällä suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmää. Työkalun toimintaa demonstroitiin ja arvioitiin pienimuotoisessa pilottihankkeessa, joka toteutettiin testaamalla työkalua kohdeyrityksen rakennushankkeessa. Hanketyökalun todettiin pilottihankkeen pohjalta tukevan rakennushankkeen suunnittelun ohjauksen aikana kertyineiden tietojen dokumentointia. Näin ollen tämän tutkimuksen voidaan katsoa saavuttavan sille asetetut tavoitteet. Kehitysprosessi ja tutkielman tuotos vahvistaa suunnitelutieteellisen tutkimuksen menetelmän toimivuutta kenttäongelman ratkaisevan artefaktin kehittämisessä. Tutkimus vahvistaa myös tutkimuskentän ajatusta siitä, että organisaation projektien tiedonhallintaa kehittämällä on potentiaalia parantaa projektien menestystä. AVAINSANAT: Rakennushanke, suunnittelun ohjaus, dokumentointi 3 ABSTRACT: The thesis discusses the documentation of a construction project in the target company and how documentation is handled in the planning guidance phase. Planning guidance phase is a part of a construction project where designers and construction company cooperate to achieve const- ruction project goals and guidelines on how to perform in order to achieve them. In practice the mission of the planning guidance phase is to optimize the construction project solutions. The aim of this thesis is to create a tool to optimally document items that come up in the planning guidance phase of the construction project. The literature review of this thesis will be discussing information management and construction projects in general. The literature review will look at more detailed documentation and target company construction project concepts. Research material will be established from an open in- terview which is directed to the project manager of the target company. This thesis will use design science research as the method of the research. The research is limited to the four first phases of the design science research. This research method starts with a prac- tical problem which needs to be fixed. The output of the research method is an artifact that will be a part of the fix. The problem in this research is that the documentation of construction pro- jects should be better and the artefact will improve the documentation in the future. As a result of this thesis a documentation tool will be developed to support documentation of a construction project in the target company in the future. The tool is tested in a pilot project which was created to test the documentation tool in the target company. It was noted that the tool works in the target company which means that this research artefact fulfills its aim. KEYWORDS: Construction Project, Planning Guidance, Documentation UNIVERSITY OF VAASA School of Technology and Innovations Author: Lasse-Matti Heikkilä Topic of the thesis: Development of the planning guidance information management in the target company Degree: Master of Science in Economics and Business Administration Programme: Master's Programme in Technical Communication Supervisor: Teemu Mäenpää Year of graduation: 2021 Pages: 68 4 Alkusanat Tutkimuksen tekeminen alkoi syksyllä 2019, ja runsaan vuoden aikana tutkimus on hau- tunut ja saanut lopullisen muotonsa. Työelämän, pieniä lapsia sisältävän perhe-elämän ja gradun tekemisen yhteensovittaminen on aika ajoin ollut haastavaa, mutta opettanut tutkielman tekijää entistä parempaan aikataulunhallintaan ja asioiden priorisointiin. Aluksi haluan kiittää kohdeyritystä mielenkiintoisen tutkimusaiheen ja tarvittavien tieto- jen ja tuen tarjoamisesta tutkimuksen tekoon. Gradun ohjaajana toimi Teemu Mäenpää, jota haluan kiittää tutkimuksen ohjaamisesta sekä rakentavasta kommentoinnista tutkimuksen tekemisen aikana. Haluan kiittää vielä erityisesti vaimoani Inkaa suuresta tuesta ja joustamisesta, mikä mahdollisti tämän tutkielman teon. Tutkimuksen loppuun saattaminen päättää pitkähkön opintotaipaleeni ja mahdollistaa seuraavien haasteiden aloittamisen työelämän parissa. Helsingissä 29.4.2021 Lasse-Matti Heikkilä 5 Sisällys 1 Johdanto 7 1.1 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset 9 1.2 Tutkimusstrategia ja -menetelmät 10 1.3 Tutkimuksen rakenne 11 2 Organisaation tiedonhallinta 13 2.1 Tieto 13 2.2 Tiedonhallinta 15 2.3 Tiedon dokumentointi ja tietokannat 17 2.4 Yrityskulttuurin vaikutus tiedonhallintaan 18 3 Rakennushanke 21 3.1 Projekti 21 3.2 Rakennushankkeen osapuolet 24 3.3 Rakennushankkeen vaiheet 25 3.4 Suunnittelun ohjaus rakennushankkeessa 29 3.5 Tiedonhallinta ja dokumentointi rakennusalalla 30 4 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen suoritus 33 4.1 Suunnittelutieteellinen tutkimus ja sen kolme sykliä 33 4.2 Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmä 35 4.2.1 Ongelman tunnistaminen ja motivointi 38 4.2.2 Tavoitteiden määrittelyt 38 4.2.3 Suunnittelu ja kehitys 39 4.2.4 Demonstrointi 39 4.2.5 Arviointi 40 4.2.6 Viestintä 40 4.3 Avoin haastattelu 40 4.4 Tutkimuksen kulku 42 5 Hanketyökalun kehittäminen 44 5.1 Tutkimuksen taustat 44 6 5.2 Ongelman tunnistaminen ja motivointi 46 5.3 Tavoitteiden määrittelyt 48 5.4 Suunnittelu ja kehitys 49 5.4.1 Hanketyökalun esittely 50 5.5 Demonstrointi 56 6 Diskussio 61 Lähteet 63 Liitteet 68 Liite 1. Avoimen haastattelun kysymyslomake 68 7 1 Johdanto Tutkimuksen aiheena on "Suunnittelun ohjauksen dokumentoinnin kehittäminen kohdeyrityksen rakennushankkeissa". Tutkimus suoritetaan rakennusalalla toimivalle kohdeyritykselle. Tarve tutkimukselle muodostui, kun kohdeyrityksessä tunnistettiin kehitystarve rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen tiedonhallinnassa ja tiedon siirtymisessä eri hankkeiden välillä. Suunnittelun ohjauksen tietojen dokumentaation muodostamisesta ei ole olemassa tällä hetkellä kohdeyrityksessä vakioitua käytännettä, jonka vuoksi rakennushankkeiden aikana kertyineitä tietoja ja kokemuksia ei dokumentoida ja tallenneta ja kohdeyrityksen tietokantaan johdonmukaisesti. Puuttellinen tiedonhallinta aiheuttaa sen, että kohdeyrityksen toteutuneiden rakennushankkeiden aikana kertyneitä tietoja, oppeja ja kokemuksia jää dokumentoimatta, ja niitä ei pystytä hyödyntämään optimaalisesti tulevissa hankkeissa. Tutkimuksen kohdeyrityksen kannalta rakennushankkeiden tiedon- hallinnan ja tietojen hyödyntämisen merkitys kasvaa jatkuvasti, koska hankkeiden määrä sekä niihin sitoutuneen projektihenkilöstön määrä kasvaa kohdeyrityksessä vuosittain. Suunnittelun ohjauksella tarkoitetaan suunnittelijoiden ja rakennusliikkeen tekemää yhteistyötä sekä vuorovaikutusta, jolla varmistetaan että rakennushankkeen suunnitteluprosessi johtaa sille asetettuihin tavoitteisiin ja tuottaa toiminnallisesti, taloudellisesti, esteettisesti, teknisesti, ympäristöllisesti ja muilta vaatimuksiltaan hyväksyttävät suunnitelmat (RT 10-11107, 2013). Junnonen ja kankainen toteavat kirjassaan (2020, s. 58), että rakennushankkeen rakennuskustannukset syntyvät pääosin rakennusaikana, mutta määräytyvät lähes kokonaan suunnitteluvaiheissa. Kohdeyrityksessä nähdään, että rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen dokumentointia kehittämisellä on merkittävä potentiaali parantaa kohdeyrityksen hankkeiden suunnittelun ohjauksen ja sitä kautta suunnitelmien laatua ja kustannustehokkuutta. 8 Darroch (2005) ilmaisee artikkelissaan, että tiedonhallinnan johtamiskykyä omaavat or- ganisaatiot pystyvät hyödyntämään resurssejaan tehokkaammin ja innovatiivisemmin verrattuna organisaatioihin, joissa tiedonhallintaa ei johdeta tietoisesti. Salojärven ja muiden (2005) mukaan aineettomaan pääomaan ja tietojohtamiseen strategisesti kes- kittyneet organisaatiot kasvavat selvästi muita organisaatioita nopeammin. Todorovic ja muut (2015) tutkivat aiempien projektien tietojen hyödyntämisen vaiku- tusta tulevien projektien menestykseen. Tutkimuksen tuloksena oli, että aiempien pro- jektien tietojen dokumentointi ja analysointi vaikuttaa positiivisesti projektihenkilöstön työn tekemisen laatuun esimerkiksi tehostuneen ongelmanratkaisun, paremman ajan- hallinnan ja suunniteluun tarvittavien resurssien vähentymisenä. Jiao ja muut (2018) tut- kivat tiedonjakamisen vaikutusta eri projektien välillä empiirisellä analyysillä rakennus- alan yrityksissä Kiinassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tiedon jakaminen projek- tin sisällä, hankkeiden välillä ja organisaation sisällä vaikuttaa positiivisesti sekä käyn- nissä oleviin että myöhempiin projekteihin. Reich ja muut selvittivät tutkimuksessaan (2014) projektien tiedonhallinnan vaikutusta projektien tehokkuuteen. Tutkimuksessa suoritetun empiirisen osan mukaan tiedonhallinnalla on mahdollista vaikuttaa positiivisesti projektin taloudelliseen tulokseen. Tiedonhallinnan merkitys korostuu erityisesti, jos projektin tiedot on pystytty dokumentoimaan yhteisten käytäntöjen mukaisesti siten, että dokumentaatio on johdonmukaista ja vertailukelpoista eri projektien välillä. Reich ja muut ovat tutkineet aiemmin (2012) myös dokumentoinnin tietojärjestelmän luomisen ja käyttöönoton vaikutusta organisaation tiedonhallintaan. Tutkimuksen tulosten perusteella tietojärjestelmä mahdollistaa projektitiedon dokumentoimisen ja jakamisen yhdenmukaisesti organisaation sisällä eri yksiköiden välillä, jolloin tuotettu dokumentaatio on helposti hyödynnettävissä seuraavissa projekteissa. Okudan ja muut (2021) tutkivat puolestaan rakennushankkeiden riskienhallinnan paran- tamisen mahdollisuuksia tiedonhallintaa kehittämällä. Tutkimuksen tuloksena kehitettiin 9 riskienhallintatyökalu, jonka avulla rakennusyritykset voivat tallentaa ja päivittää kaikki riskeihin liittyvät tiedot projekteistaan yhteiseen tietokantaan. Tutkimuksen perusteella työkalua hyödyntämällä yritysten on mahdollista tehostaa merkittävästi seuraavia pro- jektien suoritusta, koska työkalun avulla pystytään estämään toteutuneiden projektien virheiden toistuminen uudelleen seuraavissa projekteissa. Hassanin ja muiden tutkimuksen mukaan (2015) tiedonhallinnalla ja rakennusalan yri- tysten kasvamisella on selkeä yhteys. Tutkimuksessa esitetään, että yritysten tulee kiin- nittää huomiota tiedonhallintaan, jos heillä on tavoitteena kasvattaa yrityksen tehok- kuutta. Erityisesti tiedon jakaminen koko organisaation kesken nähtiin oleellisena tavoit- teen toteutumisen kannalta mahdollistaa, että koko organisaation työntekijöillä on mah- dollisuus hyödyntää kerättyä tietopääomaa. Työn tutkimuksellinen tarve kumpuaa aiemmin tehdyistä tutkimuksista. Tutkimus toteutuneiden rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen dokumentaation hyödyntämisestä tulevissa projekteissa on vielä vähäistä, mikä konkretisoi tarvetta tälle tutkimukselle kohdeyrityksen kenttäongelman lisäksi. Näin ollen tutkimuksen teolle on olemassa sekä käytännön tarve että tieteellinen tarve. Mainittujen lähteiden perusteella voimme todeta, että kohdeyrityksen suunnittelun ohjauksen tiedonhallintaa kehittämällä on mahdollista saavuttaa positiivisia vaikutuksia sekä kohdeyrityksen henkilöstön osaamisen että rakennushankkeiden menestymisen kannalta. 1.1 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset Tämän tutkimuksen tavoitteena on ratkaista kohdeyrityksen kehitystarve rakennushank- keiden suunnittelun ohjauksen tiedonhallintaan liittyen. Kehitystarve ratkaistaan kehit- tämällä hanketyökalu, joka mahdollistaa rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen aikana kertyneiden tietojen dokumentoinnin johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti koh- deyrityksen hyödynnettäväksi tulevissa rakennushankkeissa. Tämän tutkimuksen 10 tutkimuskysymyksenä on: ”Mistä eri komponenteista kohdeyrityksen suunnittelun oh- jauksen hanketyökalu koostuu?” 1.2 Tutkimusstrategia ja -menetelmät Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä käytetään suunnittelutieteellistä tutkimusta. Suun- nittelutieteelliselle tutkimukselle on tyypillistä sen pyrkimys saada aikaan pysyvä muutos jossain tietyssä järjestelmässä jostain tietystä alkutilasta haluttuun lopputilaan (Järvinen ja Järvinen 2011, s. 103). Suunnittelutieteellinen tutkimus lähtee aina liikkeelle siitä, että tunnistetaan jokin kenttäongelma, johon tarvitaan ratkaisu. Suunnittelutieteellisen tut- kimuksen tuloksena syntyy artefakti, jolla pyritään ratkaisemaan tunnistettu kenttäon- gelma. Suunnittelutieteen tarkoituksena on luoda artefaktien lisäksi uutta suunnittelutietä- mystä, jota alan ammattilaiset voivat käyttää ongelmien ratkaisemista varten (Järvinen ja Järvinen 2011, s. 104). Suunnittelutieteellinen tutkimus soveltuu tämän tutkimuksen menetelmäksi erittäin hyvin, koska kohdeyrityksen tiedonhallinnan kenttäongelmaksi on tunnistettu tässä tutkimuksessa kohdeyrityksen rakennushankkeiden suunnittelun oh- jauksen tiedonhallinnan kehitystarve. Tässä tutkimuksessa artefaktia eli kenttäongelman ratkaisua ratkaisua edustaa kohdeyri- tyksen rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen tietojen dokumentoinnin tueksi ke- hitettävä hanketyökalu. Hanketyökalu kehitetään suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän avulla. Menetelmä sisältää kuusi vaiheetta, joista tässä tutkimuksessa hyö- dynnetään neljää ensimmäistä. Näitä vaiheita ovat ongelman tunnistaminen ja moti- vointi, tavoitteiden määrittelyt, suunnittelu ja kehitys ja demonstrointi. Kaksi viimeistä vaihetta eli arviointi ja viestintä rajataan tämän tutkimuksen ulkopuolelle. 11 1.3 Tutkimuksen rakenne Tämän tutkimuksen rakenne koostuu kuudesta pääluvusta, joita on tarkennettu alalu- vuilla. Tutkimuksen rakenne ja sen eteneminen havainnollistetaan alla olevassa kuvassa (kuva 1). Kuva 1. Tutkimuksen rakenne. Ensimmäinen pääluku on nimeltään johdanto, jossa käsitellään tutkimukseen liittyvät taustatekijät sekä tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset. Luvussa esitellään myös lyhyesti tutkimuksen tutkimusstrategia ja tutkimuksessa käytettävä tutkimusmenetelmä. Toisessa pääluvussa käsitellään organisaation tiedonhallintaa. Luku alkaa tiedon ja tie- donhallinnan kokonaisuuksien esittelyllä, josta jatketaan dokumentoinnin ja 12 tietokantojen käsitteisiin. Luvun lopussa pohditaan yrityskulttuurin vaikutusta organisaa- tion tiedonhallintaan. Kolmannessa pääluvussa esitellään rakennushanke, rakennushankkeen osapuolet sekä rakennushankkeen vaiheet sekä suunnittelun ohjaus rakennushankkeessa. Luvun lopuksi esitellään aiempaa tutkimusta tiedonhallinnan ja dokumentoinnin merkityksestä raken- nusalalla. Neljäs pääluku esittelee tutkimuksen tutkimusmenetelmän, joka on tässä tutkimuksessa suunnittelutieteellinen tutkimus. Luvussa avataan menetelmän perusteet ja esitellään suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän eri vaiheet, joita hyödynnetään tutkiel- man tuotoksen teossa. Luvun lopussa esitellään tutkimuksen tiedonhankinnan keinona käytettävä avoin haastattelu ja tutkimuksen kulku. Viides pääluku on nimeltään hanketyökalun kehittäminen. Hanketyökalun kehittämiselle luodaan perusteet edellisessä kappaleessa esitellyn suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän neljän ensimmäisen vaiheen avulla. Luvun lopussa suoritetaan työkalun demonstrointi pilotoimalla työkalua kohdeyrityksen rakennushankkeessa. Kuudes pääluku on tutkielman diskussio, jossa analysoidaan tutkimuksen tulokset ja pohditaan, pystyttiinkö tutkimuksessa vastaamaan kohdeyrityksen suunnittelun ohjauk- sen tiedonhallinnan kehitystarpeeseen. Diskussiossa kuvataan tutkimuksen tulos ja esi- tellään mahdollisia kehityskohtia. Diskussion lopuksi esitetään jatkotutkimusaiheet. 13 2 Organisaation tiedonhallinta Tässä luvussa avataan tutkimuksen kannalta keskeiset tietoon ja tiedonhallintaan liitty- vät käsitteet sekä pohditaan yrityskulttuurin vaikutusta organisaation tiedonhallintaan. Tiedosta on tullut organisaatioille tärkeä kilpailutekijä. Haasteena on tänä päivänä se, että miten yritykset johtavat tai hallitsevat valtavaa tietomäärää, joka niillä on ja joka on nykyisin kaikkien saatavilla. Organisaatioiden ongelmana voi olla Sydänmaanlakan (2012, s. 175) mukaan se, etteivät ne tiedä mitä ne itse asiassa tietävät. Tämä johtaa siihen, että organisaatioiden tietopääomaa ei pystytä hyödyntämään optimaalisesti organisaation toiminnassa. Tiedonhallintaan ja sen jatkuvaan kehittämiseen on siksi syytä kiinnittää paljon huomiota. 2.1 Tieto Virtainlahden (2009, s. 31) mukaan tiedon käsite juontaa juurensa Platonin ja Aristote- leen ajoista. Platon määrittelee tiedon ”hyvin perustelluksi tosi uskomukseksi”, ja tämän nähdään olevan tiedon klassinen määritelmä. Hän jatkaa, että tieto on tapana sekoittaa usein dataan ja informaatioon. Tiedolla on suhde kyseisiin sanoihin mutta sanojen mer- kitykset eroavat. Käsitteenä tieto nähdään hyvin moniselitteisenä ja osittain hankalasti jäsennettävänä. Dataan ja informaatioon verrattuna tietoon liittyy oivallus, kokemus, intuitio, arvostelut ja arvot. Tieto auttaa meitä arvioimaan ja yhdistelemään uusia kokemuksia ja informaa- tiota. Organisaatiossa tieto on monesti juuttunut syvälle dokumentteihin ja tietolähtei- siin mutta myös organisaation rutiineihin, prosesseihin, käytäntöihin ja normeihin. Data, informaatio ja tieto voidaan esittää tiedon perinteisen hierarkian muodossa, johon sisäl- tyy myös viisauden käsite. Viisaus eroaa käsitteenä tiedosta siten, että käsitteeseen si- sältyy tietämisen sijasta näkemys asioiden laajemmista yhteyksistä ja merkityksistä. (Vir- tainlahti, 2009, s. 32–33.) 14 Tieto voidaan luokitella seuraavan kuvan mukaisesti (kuva 2) neljään eri osa-alueeseen, joita ovat data, informaatio, tieto ja viisaus. Kuva 2. Tiedon luokittelu (Virtainlahti, 2009, s. 33). Datan nähdään olevan joukko irrallisia faktoja, joita ei ole liitetty mihinkään tiettyyn asia- yhteyteen. Organisaatiotasolla datalla tarkoitetaan esimerkiksi tietojärjestelmiin järjes- tettyjä asiakirjoja ja tallenteita. Data muuttaa muotoaan informaatioksi, kun sitä luoki- tellaan, analysoidaan, tiivistetään ja kun se asetetaan johonkin tiettyyn asiayhteyteen. Informaation voidaankin nähdä olevan dataa, jolla on jokin tietty merkitys ja tarkoitus. Lisäksi sen tehtävänä on informoida vastaanottajaa. Informaation voidaan nähdä muut- tuvan tiedoksi siinä vaiheessa, kun tiedosta tehdään vertailuja, arvioidaan seurauksia ja luodaan yhteyksiä. (Virtainlahti 2009, s. 32.) Tieto voidaan jakaa Sydänmaanlakan (2012, s. 192) mukaan hiljaiseen tietoon ja ekspli- siittiseen tietoon. Hänen mukaansa hiljainen tieto on kokemusten ja perehtymisen kautta syntynyttä tiedostamatonta osaamista ja taitoja, joita on vaikea juuri tästä syystä pukea sanoiksi ja siirtää eteenpäin. Kesti (2005, s. 51) puolestaan toteaa, että hiljainen tieto on ikään kuin juurtunut syvälle henkilöiden omiin tekoihin ja kokemuksiin samalla 15 tavalla kuin ideat, arvot tai tunteet. Hiljainen tieto on luonteeltaan tunnepitoista ja siksi sitä on vaikea eritellä tai dokumentoida. Henkilön hiljainen tietämys korostuu, kun työura on pitkä ja osaamista ja tietoa on kart- tunut työvuosien varrella. Hiljaista tietoa pidetään iäkkäämpien ihmisten vahvuutena työelämässä johtuen henkilöiden vuosien aikana kertyneestä työkokemuksesta elämän aikana. (Moilanen ja muut 2005, s. 29; Virtainlahti 2009, s. 169–170.) Laihonen ja muut (2013, s.18) toteavat, että eksplisiittinen eli havaittava tieto on puo- lestaan irrallista ja itsenäistä tietoa, ja se on vaivatonta selittää muille. He jatkavat, että eksplisiittinen tieto on myös helposti tallennettavaa ja siirrettävää tietoa ja se esiintyy usein kirjallisessa muodossa. Eksplisiittinen tieto voidaan esittää myös eri kielillä tai ma- temaattista ilmaisua käyttäen. El-Den ja Feghali kirjoittavat artikkelissaan (2008), että eksplisiittinen tieto on sitä, mitä löytyy helposti käsiksi päästävistä fyysisistä medioista kuten kirjoista, tietokannoista, tie- dostoista ja muista tämän kaltaisista paikoista. Tämä tutkimus rajataan koskemaan ra- kennushankkeen suunnittelun ohjauksen eksplisiittistä tietoa sen helpon tunnistettavuu- den ja käsittelevyytensä vuoksi. 2.2 Tiedonhallinta Organisaation on tärkeä tunnistaa ja paikallistaa käytettävissä olevat tietoresurssinsa sekä tietotarpeensa. Lisäksi merkittävä haaste etenkin suurissa organisaatioissa on tie- don saavutettavuus ja saaminen kaikkien haluttujen henkilöiden ulottuville. Tiedonhal- linta, jota kutsutaan myös nimellä tiedon johtaminen, määritellään prosessiksi, jossa luo- daan, hankitaan, varastoidaan, jaetaan ja sovelletaan tietoa. Tiedon johtamisen tavoit- teena on tehostaa ja järkevöittää prosesseja sekä varmistaa, että organisaatio kykenee jatkuvasti hyödyntämään uutta tietoa käytännön toiminnassaan. (Sydänmaanlakka 2012, s. 175–177.) 16 Kuva 3. Tiedon johtamisen viitekehys (Sydänmaanlakka 2012, s. 177). Kaarion ja Peltolan (2008, s. 3–4) mukaan tiedonhallinta on käsitteenä monimerkityksel- linen kokonaisuus. Heidän mukaansa tiedonhallinnalla voidaan tarkoittaa muun muassa tietokantojen hallintaa, tietämyksenhallintaa tai liiketoimintatiedon hallintaa. Tiedonhal- linnasta puhuttaessa voidaan myös viitata organisaation informaatio- ja tiedonhallinta- arkkitehtuuriin, joka puolestaan käsittää kaiken organisaatiossa käsiteltävän ja tuotetta- van tiedon eli tietopääoman hallinnan. He jatkavat, että tietopääoman hallinnan tavoit- teena on tuottavuuden ja toimintatapojen tehokkuus hyödyntämällä kaiken tasoisen or- ganisaatiossa olevan tiedon mahdollisimman hyvin. Paanasen (2005, s. 360) mukaan tie- donhallinnan näkökulmana voi olla joko yhden tehtäväroolin tarpeista lähtevä tietojen hallinta tai laaja organisaatiotasoinen tietoresurssien kokonaisuus. 17 Paananen (2005, s.360) jatkaa, että tiedonhallinnan tavoitteeksi voidaan määrittää aina riippumatta näkökulmasta tehokkaan tietotyöskentelyn mahdollisuuksien varmistami- nen organisaation ulkoisten ja sisäisten tietotarpeiden avulla. Hyvin suunniteltu tiedon- hallinta mahdollistaa organisaatiolle kiistattoman kilpailuedun verrattuna niihin toimijoi- hin, jotka eivät riittämättömän tiedonhallinnan vuoksi kykene hyödyntämään kaikkea hallussaan olevaa tietoa ja osaamista tehokkaasti. Lindner ja Waldin mukaan (2011) johdonmukaisella tiedon luomisella ja tallentamisella on merkittävä positiivinen vaikutus organisaation tiedonhallinnan laatuun. Laadukkaalla tiedonhallinnalla luodaan mahdollisuus oppia vanhoista projekteista ja hyödyntää niistä kertynyttä tietoa seuraavissa projekteissa. Lee ja muut (2010) selvittivät tutkimukses- saan tiedon jakamisen vaikutusta tutkittavan tiimin suorituskykyyn. Tutkimuksen perus- teella voidaan todeta, että tiedon jakamisella ja organisaation suorituskyvyllä on merkit- tävä yhteys. Tutkimuksen mukaan tiedon jakaminen tiimissä parantaa oleellisesti tiimin kykyä saavuttaa asetetut tavoitteet ja kykyyn saavuttaa tavoitteena ollut työn laatu ja tehokkuus. 2.3 Tiedon dokumentointi ja tietokannat Tiedon dokumentoinnilla tässä tutkimuksessa tapahtuneiden asioiden, tapahtumien tai päätösten saattamista sellaisen muotoon, jonka avulla ne pystytään tallentamaan tieto- järjestelmään myöhäisempää analysointia ja käyttöä varten. Vuori (2010) määrittelee ar- tikkelissaan dokumentoinnin ihmisen toiminnaksi, jossa laitetaan mustaa valkoiselle asi- oista, jotta ihan kaikki ei olisi vain ihmisen varsin epäluotettavan muistin varassa. Dokumentoinnissa keskeisintä ja tärkeintä on kirjata ja arkistoida yhteisesti sovitut asiat mahdollisesti myöhemmin tapahtuvaa tarkastelua varten, koska ihmisen muisti on dy- naaminen prosessi, johon vaikuttavat henkilön aiemmat kokemukset ja tiedot. Keskuste- lun tai jonkun muun tilanteen asiat on mahdollista ymmärtää eri tavalla riippuen osa- puolesta, ja sen vuoksi tilanteesta laadittu dokumentaatio varmistaa, että kaikki asiat on 18 ymmärretty osapuolten välillä samalla tavalla. Dokumentaation teon myötä pitkän ajan kuluttua on olemassa objektiivinen todiste esimerkiksi kokouksen päätöksistä, jotka siinä tehtiin. (Vuori, 2010.) Dokumentaatio on tärkeää myös tallentaa ja arkistoida laadukkaasti, jotta se on helposti löydettävissä ja siihen voidaan palata tarvittaessa myöhempien epäselvyyksien tai risti- riitojen yhteydessä. Dokumentoinnin arvo nouseekin esiin yleensä tilanteessa, jossa huomataan että, dokumentoinnissa on puutteita tai dokumentteja ei ole lainkaan saata- villa jostain sillä hetkessä oleellisesta asiasta. (Vuori, 2010.) Dokumenttien avulla pystytään myös luontevasti jakamaan tietyn ryhmän kesken tehtyjä päätöksiä tai innovaatioita myös ryhmän ulkopuolisille tahoille. Dokumenttia laaditta- essa ajatellaan käsiteltävää asiaa huomattavasti syvällisemmin verrattuna pelkän keskus- telun tai kokouksen aikana muutoin tulisi yhteisesti pohdittua. Laadittu dokumentaatio asiasta on osoitus, että jokin asia on otettu tosissaan ja sitä on mietitty. (Vuori, 2010.) Dokumentteja tallennetaan ja hallitaan tietokantojen avulla. Tietokanta tarkoittaa digi- taalisessa muodossa olevaa järjestettyä tietojoukkoa. Tietokannannalla voidaan tarkoit- taa hyvin monenlaisia ja kokoisia tietokantoja yksittäisestä Excel-taulukosta aina valtavia tietomassoja sisältäviin tietokantoihin. Tietokannat ovat merkittävässä osassa yritysten ja organisaatioiden toimintaa kuvaavan tiedon tuottamisessa. Tiedon on oltava järjestel- mällisesti tallennettua, jotta sitä voidaan helposti ja nopeasti käyttää erilaisiin tietotar- peisiin. (Paananen 2005, s. 360.) 2.4 Yrityskulttuurin vaikutus tiedonhallintaan Virtainlahden (2009, s. 81–82) mukaan yrityskulttuurin nähdään olevan erittäin olennai- nen osa onnistunutta tiedonhallintaa ja tiedon siirtymistä organisaation sisällä. Yritys- kulttuurin tulee kannustaa henkilöstöä tiedon jakamiseen sekä ajatusten, ideoiden ja toi- mintatapojen vaihtamiseen. Hän jatkaa, että myös henkilökohtaiset kontaktit ovat 19 tärkeitä ja ihminen tarvitsee luotettavia verkostoja ympärilleen, jotta voidaan luottaa sii- hen, että mikä tieto on olennaista ja merkityksellistä. Yrityksen on hyvä miettiä, kuinka työntekijöiden osaaminen saadaan tuotua parhaiten esiin. Yrityskulttuuri vaikuttaa siihen, että miten tietoa yrityksessä arvostetaan. Liiallinen kil- pailu ja kateus henkilöiden kesken saattaa vaikuttaa oman työn sekä työtoverin työn ar- vostamiseen. Liiallinen kilpailu työssä aiheuttaa tiedon panttaamista pelkästään itsellään ja näin ollen vaikeuttaa tiedon siirtämistä eteenpäin. Työssä tulee olla myönteinen ilma- piiri ja korostaa sitä, että paras lopputulos syntyy hyödyntämällä kaikkien osaamista ja tietotaitoa yhdessä. (Viitala, 2005, s. 132; Virtainlahti, 2009, s. 83–85.) Yrityksen työyhteisön ilmapiirillä nähdään myös olevan merkittävä rooli tiedon jakami- sen kannalta. Mikäli työpaikalla vallitsee huono ilmapiiri tai työntekijät ovat kateellisia toisilleen tai työyhteisössä kilpaillaan liikaa keskenään, on tiedon jakaminen haasteellista. Yrityksen johdon tulee saada työyhteisön jäsenet ymmärtämään, että tiedonjakaminen on hyväksi koko yritykselle ja pyrkiä rakentamaan positiivinen ja mukava työilmapiiri tie- don jakamisen tueksi. (Viitala 2005, s. 132; Virtainlahti, 2009, s. 88.) Salmanin ja muiden (2014) tekemän tutkimuksen mukaan organisaation kulttuurilla ja tiedonhallinnan välillä on merkittävä yhteys. Hyvän organisaatiokulttuurin ja siellä esiintyvien työn osallistamisen, pysyvyyden ja soputuimiskyvyn nähtiin vaikuttavan positiivisesti organisaation tiedonhallintaan. Anaggia ja muut (2013) tutkivat tiedonhallinnan toteuttamiseen vaikuttavia kriittisiä menestystekijöitä. Tutkimuksen tulosten perusteella organisaatiossa toteutettava koulutus, henkilöstöhallinta, korkean johdon tuki ja organisaatiokulttuurin taso vaikuttavat merkittävästi organisaation tiedonhallintaan. Lin (2007) tutki puolestaan tiedon jakamattomuuden vaikutusta organisaatiossa. Hänen tutkimuksensa mukaan tiedon jakamattomuus johtaa organisaation sitoutumisen ja or- ganisaation sisäisen luottamuksen heikentymiseen ja luottamuksen tasolla nähdään 20 olevan suora vaikutus organisaation menestymiseen. Heikko luottamus ei tue organisaa- tion menestystä, kun taas vahva luottamus organisaation toiminnassa tukee organisaa- tion menestystä. Endres ja muut (2007) selvittivät tutkimuksessaan, että mitkä asiat vaikuttavat henkilös- tön motivaatioon jakaa ja siirtää tietoa organisaation sisällä. Tutkimuksen perusteella henkilöstö jakaa ja siirtää tietoa mielellään siinä tapauksessa, että he saavat vastavuo- roisesti tietoja työtovereiltaan. Tiedon jakamiseen vaikutti myös merkittävästi se, että onko organisaatiossa kannustettu henkilöstöä tiedon jakamiseen. Tärkeää on myös esi- miesten suhtautuminen tiedon jakamiseen. Kun esimiehet suhtautuvat positiivisesti tie- don jakamiseen, tietoa jaetaan mielellään ja kun taas kielteinen suhtautuminen vähen- tää tiedon jakamista. Chen ja muut (2011) tutkivat organisaation eri osastojen keskinnäisen riippuvuuden ja vuorovaikutuksen laadun merkitystä organisaation tiedonhallintaan kiinalaisissa yrityksissä. Tutkimuksen perusteella avoimet ja yhteisölliset suhteet omaavat organisaatiot ovat valmiita keskustelemaan näkemyksistään ja ideoistaan ennakkoluulottomasti ja jakamaan tietoa keskenään tehokkaasti. Niin sanotut individualistiset eli yksilökeskeiset organisaatiot puolestaan eivät halua keskustella ja jakaa tietoa organisaation sisällä avoimesti. Tutkimuksen mukaan organisaation johdolla on merkittävä vaikutus organisaation tiedonhallintaa tukevan ja tietoa jakavan organisaatiokulttuurin rakentamisessa. 21 3 Rakennushanke Tässä luvussa käydään läpi rakennushankkeeseen liittyviä teemoja. Luvun aluksi esitel- lään tutkimuksen kohdeyritykselle tyypillinen projektiluontoinen rakennushanke, jonka jälkeen tarkastellaan rakennushankkeen eri osapuolet ja rakennushankkeen vaiheet. Sen jälkeen luvussa avataan suunnittelun ohjauksen käsite ja sen merkitys rakennushank- keelle. Luvun lopussa esitellään tutkimuksia tiedonhallinnan ja dokumentoinnin merki- tyksestä rakennushankkeisiin. 3.1 Projekti Projektilla viitataan tässä opinnäytetyössä rakennushankkeeseen, ja rakennushank- keesta puhutaankin yleisesti rakennusalalla projektina. Kankainen ja Pekkanen (2019) määrittävät rakentamisen on projektitoiminnaksi, jolle on tyypillistä selkeästi määritet- tävissä oleva sisältö, ajallinen alku ja loppu sekä projektista vastuussa oleva kertaluon- toisesti luotu vastuuorganisaatio. Projektilla viitataan yleisesti johonkin toimintaketjuun, jolla on tietty tavoite. Tämä toi- mintaketju on rajattu ajallisesti, kustannuksellisesti ja laadullisesti. Toimintaketju vaatii myös resursseja ja jotka leikkaavat usean toimintalinjan läpi. Mäntynevan (2016, s.10) mukaan projekteille tunnusomaisia elementtejä ovat 1) väliaikaiset aktiviteetit, joista projekti koostuu, 2) selkeä tavoite, 3) aktiviteetit, jotka edistävät projektin tavoitetta, 4) rajalliset resurssit, 5) projektipäällikkö, joka koordinoi projektin aktiviteetteja sekä 6) lop- putuotoksen saavuttamiseen liittyvä riski. Pelinin (2011, s. 31) mukaan projekti on se työ, joka tehdään määritellyn kertaluontoisen tuloksen aikaansaamiseksi. Karlsson ja Marttala (2001, s. 11) määrittelevät puolestaan projektin kestoltaan rajalliseksi, ainutkertaiseksi ja muusta toiminnasta erilliseksi toimin- noksi, jonka tarkoituksena on saavuttaa jokin tietty sovittu päämäärä ohjaamalla projek- tiin liittyviä resursseja. 22 Projektiympäristöön kuuluvat oleellisesti aika, raha ja tulos. Pelin (2011, s. 365) toteaa, että projektijohtaminen on tulosjohtamista selkeimmillään ja projektille asetetaan ajal- liset, sisällölliset, laadulliset ja taloudelliset tavoitteet. Hän jatkaa myöhemmin, että pro- jekti on onnistunut, kun se saavuttaa sille asetetut sisällölliset tavoitteet ja valmistuu sille asetettu projektibudjetin ja aikataulun mukaisesti. Seuraava kuva (kuva 4) havainnollis- taa projektin aika-, raha- ja tulosriippuvuutta. Kuva 4. Projektin tuloskolmio (Pelin 2011, 35). Jiang ja Heiser (2004) havainnollistavat monesta eri muuttujasta koostuvaa projektiym- päristöä silmävertauksen kaaviolla. Kaavio on nimensä mukaan silmän muotoinen, ja sen rakenteen osat on nimetty silmän kolmen eri osan mukaisesti. Kaaviota käytetään mää- rittämään ja seuraamaan projektiin liittyviä vakiomuuttujia. 23 Kuva 5. Projektin johtamisympäristön silmävertaus (Jiang & Heiser, 2004). Kaaviossa silmän keskellä on verkkokalvo, joka edustaa projektia ja sen laajuutta. Kaavion mukaan projektin sisältö koostuu kaikista siihen liittyvistä kriittisistä osaamisen tekijöistä, joilla on vaikutusta projektin onnistumisen ja epäonnistumisen kannalta. Kaavion toinen osa eli iiris edustaa projektia tukevaa organisaatiota. Iiris sisältää kaikki projektin ympäristöön liittyvät tekijät, joita kaaviossa ovat kommunikointi, neuvottelu, hallinto ja projektin yhteistoiminta. Nämä kaikki osat ilmentävät projektiin liittyvää vuo- rovaikutusta, millä on suuri vaikutus projektin onnistumisen kannalta. Kolmas silmän osa eli valkuainen kuvaa projektin ulkoista ympäristöä, jossa projekti ja organisaatio toimivat. Tähän ympäristöön sisältyy projektin kannalta kaikki merkittävät ulkoiset osatekijät, jotka voivat vaikuttaa projektin menestykseen. Näitä osatekijöitä ovat projektin asiakkaat, kilpailijat, toimiala, teknologia, yhteiskunta, politiikka ja talous. 24 3.2 Rakennushankkeen osapuolet Rakennushankkeet ovat suuria kokonaisuuksia, joihin osallistuu ja sitoutuu useita osa- puolia. Rakennushankkeen osapuolet jaetaan talonrakennushankkeen kulkua kuvaavan RT 10-11222-ohjekortin (2016) mukaan rakennuttamiseen, suunnitteluun, rakentami- seen sekä rakennushankkeen toteutusta sääteleviin ja tarkasteleviin viranomaisiin alla olevan kaavion (kuva 6) mukaisesti. Kuva 6. Rakennushankkeen osapuolet (RT 10-11222, 2016). Rakennuttamisesta kantaa vastuun rakennushankkeeseen ryhtyvä, jota kutsutaan usein myös nimellä rakennuttaja tai tilaaja. Rakennuttajan tehtäviin liittyy esimerkiksi raken- nushankkeen käynnistäminen, lupien hankinta sekä rakentamisen läpiviennistä huoleh- timinen lakien ja asetusten mukaisesti sekä hankkeen vaatimuksien ja tavoitteiden mää- rittäminen. Rakennuttajan vastuulla on huolehtia, että käyttäjä eli asiakas saa käyttöönsä tarpeitaan vastaavat tilat. (RT 10-11222, 2016.) 25 Suunnittelun toteuttaa rakennushankkeessa tyypillisesti suunnittelijaryhmä, joka koos- tuu eri alojen suunnitteluasiantuntijoista. Nämä suunnitteluasiantuntijat koostuvat ark- kitehdeista, erityissuunnittelijoista, rakennesuunnittelijoista, taloteknisistä suunnitteli- joista ja mahdollisista erityisasiantuntijoista. Rakennushankkeessa tulee olla nimetty pääsuunnittelija, joka vastaa suunnittelun kokonaisuudesta ja laadusta. Lisäksi pääsuun- nittelija vastaa suunnitteluryhmän työn koordinoinnista ja johtaa suunnitelmien yhteen- sovittamista. (RT 10-11222, 2016.) Rakentamisen suorittaa rakennushankkeessa urakoitsijat, jotka rakennuttajan toimeksi- annosta vastaavat lopputuotteen konkreettisesta tuottamisesta eli rakennuksen raken- tamisesta. Rakennushankkeessa on yleensä useita eri urakoitsijoita, jotka tekevät sopi- muksella tietyn työkokonaisuuden eri urakan. Urakoitsijat voidaan valita urakkakilpailulla tai neuvottelumenettelyllä. (RT 10-11222, 2016.) Viranomaiset ovat yhteiskunnan valvontatehtäviä hoitavia tahoja. Viranomaisten teke- mään rakennusvalvontaan sisältyvät suunnittelijoiden ja työnjohtajien kelpoisuuden val- vonta, suunnitelmien ennakkokatselmukset sekä rakennuspaikalla pidetyt katselmukset ja tarkastukset. Viranomaisten tehtävänä on valvoa rakennustoimintaa yleisen edun kan- nalta sekä huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan siihen liittyviä lakeja ja säädöksiä. (RT 10-11222, 2016.) 3.3 Rakennushankkeen vaiheet Rakennushanke jaetaan Junnosen ja Kankaisen (2020, s.11) mukaan seitsemään eri pää- vaiheeseen seuraavan kaavion (kuva 7) mukaisesti. Näistä vaiheista jokainen jakaantuu tiettyihin toimenpiteisiin, ja ne päättyvät tiettyyn päätökseen. Päävaiheiden lisäksi hank- keessa voi olla päävaiheisiin niveltyvinä erillisinä tehtäväkokonaisuuksina suunnittelun valmistelu, rakennusluvan hankinta sekä rakentamisen valmistelu. 26 Kuva 7. Talonrakennushankkeen vaiheet (mukaillen RT 10-11224, 2016). Rakennushanke käynnistyy Junnosen ja Kankaisen (2020, s. 18) mukaan päätöksestä ra- kentaa uusi tila tai korjata vanha tila. Kun päätös on tehty, käynnistetään tarveselvitys- vaihe, joka lähtee liikkeelle rakennuksen omistajasta tai käyttäjästä. He jatkavat, että tar- veselvitysvaiheessa laaditaan käyttäjien toimintastrategia ja omistajan kiinteistöstrategia sekä näiden pohjalta tilanhankinnan tarveselvitys. Rakennustietosäätiön julkaiseman hankkeen johtamisen ja rakennuttamisen tehtäväluettelon (RT 10-11107, 2013) mukaan tarveselvityksessä perustellaan kyseessä olevan tilan hankkimisen tarpeellisuus tai ole- massa olevan tilan muutostarve. Sen jälkeen tehdään alustava kuvaus tilasta ja sille ase- tettavista vaatimuksista. Lisäksi vaiheessa tutkitaan vaihtoehtoiset käyttömahdollisuu- det sekä arvioidaan eri ratkaisujen edullisuus. Tarveselvityksen lopputuloksena syntyy hankepäätös. Rakennushankkeen suunnitteluprosessi alkaa hankesuunnittelusta, jossa selvitetään ja arvioidaan yksityiskohtaisesti kyseessä olevan rakennushankkeen perusteet, tarpeet ja toteuttamismahdollisuudet Junnonen ja Kankainen, 2020, s. 24). Rakennustietosäätiön julkaisun (RT 10-11107, 2013) mukaan hankesuunnitteluvaiheessa määritetään raken- nushankkeelle tarkat rakennushankkeen laajuutta toimivuutta, laatua, kustannuksia, ajoitusta ja ylläpitoa koskevat tavoitteet. Hankesuunnittelun lopputuloksena syntyy 27 hankesuunnitelma, joka sisältää projektiohjelman, hankeohjelman ja hanketietokortit. Hankesuunnitteluvaiheen pohjalta muodostuu rakennushankkeen investointipäätös. Suunnittelun valmistelussa organisoidaan suunnittelu, pidetään mahdolliset suunnitte- lukilpailut, käydään tarvittavat neuvottelut, valitaan suunnittelijat ja tehdään suunnitte- lusopimukset. Suunnittelun valmistelun pohjalta tehdään suunnittelupäätös eli käynnis- tetään suunnittelu. Rakennuttaja huolehtii suunnittelun valmistelusta, suunnittelijoiden valinnasta ja suunnittelusopimusten tekemisestä hankkien suorituksilleen sovituissa vai- heissa toimeksiantajan hyväksynnän. (RT 10-11107, 2013.) Ehdotussuunnitteluvaiheen tarkoituksena on tuottaa hankkeelle asetettujen tavoittei- den mukainen kohteen yleisratkaisu. Ehdotussuunnitelmien avulla tutkitaan ja vertail- laan erilaisia toiminta- ja maankäyttömalleja sekä tarpeellinen määrä vaihtoehtoisia yleisratkaisuja. Ehdotussuunnittelussa laaditaan vaihtoehtoiset suunnitteluratkaisut ase- tettujen tavoitteiden täyttämiseksi eli valitaan ehdotussuunnitelma. (RT 10-11107, 2013.) Yleissuunnitteluvaiheessa valittu ehdotussuunnitelma kehitetään toteutuskelpoiseksi yleissuunnitelmaksi. Yleissuunnitelma kohdistuu sekä rakennuksen kiinteään perus- osaan että muuntuvien tila-alueiden suunnitteluun. Yleissuunnitelma voi sisältää erilai- sia vaihtoehtoja tilaratkaisuiksi. Yleissuunnitteluvaiheen tuloksena syntyy hyväksytty yleissuunnitelma ja pääpiirustukset. (RT 10-11107, 2013.) Rakennuslupatehtävissä selvitetään hankkeen edellyttämät lupamenettelyt, varmiste- taan suunnittelijoiden kelpoisuus ja pääpiirustusten hyväksyttävyys sekä laaditaan lupa- hakemus tarvittavine asiakirjoineen. Rakennuslupavaiheen tuloksena syntyy rakennus- lupahakemus ja viranomaisen lupapäätös. (RT 10-11107, 2013.) Toteutussuunnittelussa yleissuunnitelma kehitetään rakentamisen ja hankinnan edellyt- tämiksi mitoitetuiksi suunnitelmiksi ja tuotemäärittelyiksi. Toteutussuunnitteluun sisäl- tyy tuote- ja järjestelmäosasuunnittelu. Toteutussuunnitteluvaiheessa laaditaan 28 tarpeelliset suunnitelmat ja asiakirjat siihen laajuuteen, että kohteen määrät, työtavat ja laatutaso voidaan määrittää toteutuskustannusten edellyttämällä tarkkuudella. Toteu- tussuunnittelun päätteeksi hyväksytään toteutussuunnitelmat. (RT 10-11107, 2013.) Rakentamisen valmistelussa organisoidaan rakentaminen, kilpailutetaan rakentamis- tehtävät, käydään sopimusneuvottelut ja tehdään urakka- ja hankintasopimukset. Ra- kentamisen valmistelun vaiheen tuloksena syntyy rakentamispäätös ja urakoitsijavalin- nat. (RT 10-11107, 2013.) Rakentamisessa varmistetaan sopimuksenmukainen toteutus, tavoitteet täyttävä loppu- tulos sekä tarvittavat käyttö- ja ylläpitovalmiudet. Rakennuksen valmistuminen todetaan vastaanotossa, jonka pohjalta tehdään vastaanottopäätös. Tässä vaiheessa huolehditaan myös toimeksiantajan eduista, rakennuttajavelvoitteista ja teetetään täydentävät ja muut muutostyösuunnitelmat. Aikatauluvalvonnalla varmistetaan kohteen valmistumi- nen sovitussa aikataulussa. Vastaanottovaiheessa tarkistetaan, että rakennus on tehty suunnitelmien mukaisesti ja toimii suunnitellulla tavalla. Rakennuksen valmistuminen to- detaan vastaanotossa. (RT 10-11107, 2013.) Käyttöönotossa varmistetaan järjestelmien toiminta ja annetaan rakennuksen käyttäjille opastus järjestelmien käyttöön. Käyttöönottovaiheessa rakennus otetaan siis kirjaimelli- sesti käyttöön. Vaiheeseen sisältyy esimerkiksi rakennuksen teknisten järjestelmien tar- kastaminen suunnitelmien mukaisen toiminnan varmistamiseksi sekä huolehditaan käyt- töönoton asiantuntijatehtävien suorittaminen. (RT 10-11107, 2013.) Takuuaikana seurataan rakennuksen toimivuutta, tehdään takuuajan säädöt, pidetään tarvittavat tarkastukset ja korjataan mahdolliset puutteet. Takuuajan tehtäviä ovat esi- merkiksi rakennuksen käyttäjiltä kerättävät tiedot takuuaikaisista puutteista ja muista ha- vainnoista sekä niiden korjaamisen suunnittelu ja toteuttaminen. (RT 10-11107, 2013.) 29 3.4 Suunnittelun ohjaus rakennushankkeessa Suunnittelun ohjauksella pyritään varmistamaan rakennustietosäätiön julkaiseman hankkeen johtamisen ja rakennuttamisen tehtäväluettelon (RT 10-11107, 2013) mukaan että rakennuskohteen suunnitteluprosessi johtaa sille asetettuihin tavoitteisiin, ja tuot- taa toiminnallisesti, taloudellisesti, esteettisesti, teknisesti, ympäristöllisesti ja muilta vaatimuksiltaan hyväksyttävät suunnitelmat. Toisin sanoen suunnittelun ohjauksella var- mistetaan, että suunnitelmakokonaisuus täyttää sille asetetut ehdot niin laadullisesti kuin ajallisestikin. Suunnittelun ohjaus on Kruusin (2008, s.15) mukaan ohjeiden, mää- räysten ja tietojen luovuttamista toiselle osapuolelle sopimuksenmukaisen tehtävien hoitamisen mahdollistamiseksi. Suunnittelun ohjauksella tarkoitetaan suunnittelijoiden ja rakennusliikkeen tekemää yh- teistyötä sekä vuorovaikutusta, rakennushankkeen lopputuotteen tavoitteiden saavutta- miseksi. ”Suunnittelun johtaminen rakennushankkeessa”-ohjekortin (RT 13–10860, 2005) mukaan suunnittelun ohjaus on suunnittelijoiden aktiivista opastamista tavoittei- den mukaisten ja keskenään yhteensopivien suunnitteluratkaisujen saavuttamiseksi. Ra- kennushankkeen suunnittelun ohjaus alkaa tarveselvitysvaiheesta ja päättyy rakentami- sen vaiheeseen. Rakennushankkeen suunnitteluratkaisuilla on merkittävä rooli hankkeen taloudellisen, laadullisen ja aikataulullisen menestyksen kannalta. Suunnitelmien suun- nitteluratkaisut pyritään optimoimaan laadukkaalla suunnittelun ohjauksella. Suunnittelun ohjauksen tavoitteena on edesauttaa sellaisten suunnitteluratkaisujen syn- tymistä, joiden avulla rakennushanke saadaan rakennettua mahdollisimman toimivaksi ja kustannustehokkaaksi siten, että hanke vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Tilaajan tai rakennusliikkeen näkökulmasta on siis huolehdittava, että suunnittelijat tuottavat suun- nitelmat heidän haluamallaan tavalla. Haahtela ja Kiiras toteavat (2015, s.19), että suurin osa rakennuskustannuksista syntyy hankkeen rakennusaikana, mutta määräytyy huo- mattavasti aiemmin sekä tarveselvitys- että hankesuunnitteluvaiheissa riippumatta hankkeen laajuudesta. 30 Kuva 8. Rakennushankkeen kustannusten määräytyminen ja kertyminen rakennushankkeen eri vaiheissa (Junnonen & Kankainen, 2020, s. 58). Yllä olevan kuvan (kuva 8) mukaan rakennushankkeen kustannuksista suurin osa mää- räytyy jo suunnitteluvaiheessa ja loppuosa toteutuu rakentamisvaiheessa. Mahdollisuus vaikuttaa hankkeen kokonaiskustannuksiin on siten suunnitteluvaiheessa selkeästi suu- rin, ja laadukkaasti toteutetulla suunnittelun ohjauksella on mahdollista säästää merkit- tävästi rakennushankkeen loppukustannuksissa. Kustannuksista noin 90 % määräytyy, mutta vain noin 20 % kertyy ennen rakentamisvaihetta. Rakennushankkeen kustannuksista suurin osa määräytyy ja sitoutuu hankkeen suunnitteluvaiheessa, joten siksi suunnittelun ohjauksella on erittäin merkittävä rooli rakennushankkeen taloudellisen menestyksen kannalta. 3.5 Tiedonhallinta ja dokumentointi rakennusalalla Tutkimus tiedonhallinnasta ja dokumentoinnista rakennusalalla on ollut vähäistä. Eten- kin toteutuneiden rakennushankkeiden dokumentaation hyödyntämisen vaikutuksia ra- kennushankkeiden aikataululliseen, laadulliseen ja taloudelliseen menestykseen on tut- kittu vähän. 31 Dave ja Koskela (2009) tuovat esiin tiedonhallinnan vaikeuden rakennusalalla rakennus- hankkeiden ominaispiirteisiin perustuen. Jokainen rakennushanke on erilainen, ja tuo yhteen monia sidosryhmiä hankkeen eri vaiheissa. Rakennushankkeet ovat kertaluontoi- sia, eikä projektiorganisaatio välttämättä työskentele myöhemmin yhdessä projektin päätyttyä. Rakennusala on hyvin tietovaltainen ala, jossa sidosryhmät välittävät suuren määrän tietoa eri vaiheissa projektia. Nämä asiat tekevät tiedonhallinnan vaikeaksi ra- kennusalalla ja johtavat helposti sen tehottomuuteen. Kozlovska ja muut (2016) tutkivat rakennushankkeen dokumentaation hyödyntämistä hankkeen aikana. Tutkimuksen tärkein havainto oli, että tarkkaan suunniteltu ja jatku- vasti päivitettävä rakentamisen dokumentaatio on merkittävässä roolissa rakennushank- keen menestymiseen kustannusten, aikataulun ja laadun kannalta. Ho ja muut (2013) käsittelevät tutkimuksessaan tietojen jakamisen hallinnan paranta- mista rakennusalalla BIM-tietojärjestelmän avulla. Tutkimuksen perusteella projektien jäsenet pystyivät lisäämään ymmärrystään aiempien projektien ajalta tietojärjestelmän avulla dokumentoitujen ongelmien kuvausten sekä niiden ratkaisujen, kommenttien ja kehitysehdotusten ansiosta. Ma ja Wang (2008) tutkivat tiedonhallintaa ja tiedon jakamista kiinalaisissa rakennus- hankkeissa. Tutkimuksen tuloksena oli, että eksplisiittinen eli havaittava tieto edistää tie- don jakamista, kun hiljainen tieto puolestaan luo esteitä tiedon jakamiseen hankkeiden sisällä. Tutkimuksen mukaan luottamus projektiryhmien jäsenten välillä on merkittävin vaikuttava tekijä siihen, että kuinka paljon tietoa jaetaan projektiryhmissä. Mena ja muut (2010) tutkivat rakennusprojektien dokumentoinnin laadun kehittämis- mahdollisuuksia rakentamisen sektorilla Espanjassa. Rakennusprojektit olivat kooltaan suuria ja ongelmaksi oli muodostunut tiedon suuri määrä ja sen välittäminen eri osa- puolten välillä. Tutkimuksessa selvisi, että dokumentoinnilla on selkeästi positiivinen vai- kutus rakennushankkeille Espanjassa. Tutkimuksen tuloksissa todetaan, että 32 korkeatasoisen projektidokumentaation luominen on erittäin tärkeää ja projektien do- kumentaation luomisen ja kommunikoimisen yhdenmukaistaminen johtaa merkittäviin säästöihin rakennussektorin kustannuksissa. Tutkimuksen päätuloksena kehitettiin tie- tojärjestelmä rakennushankkeen tiedon tallentamiseen ja jakamiseen sidosryhmien vä- lille. Kim (2014) tutki tiedonhallinnan vaikutusta organisaation menestykseen rakennusalalla. Tutkimuksen tuloksena saatiin, että tehokkaan tiedonhallintaprosessin omaavat rakennusalan yritykset ovat suorituskykyisiä kaikissa projektin tulosindikaattoreissa eli rakennushankkeiden kustannustenhallinnassa, aikataulussa pysymisessä, rakentamisen laadussa ja työturvallisuudessa. Tehokkaan tiedonhallinnan uskotaan tutkimuksen mukaan olevan yksi merkittävimmistä suorituskyvyn mahdollistajista organisaatioille, ja sen nähtiin edesauttavan niiden pysymistä menestyksekkäinä erittäin kilpailulla globaalilla rakennusalalla. Dokumentoinnin merkitystä rakennusalan tuottavuudelle on tutkittu ensimmäistä ker- taa Suomessa KotoPro Oy:n tilaamana VTT:n toimesta vuoden 2020 aikana. Tutkimuksen tuloksena saatiin, että laadukkaalla dokumentoinnilla rakennushankkeen tuottavuutta voidaan nostaa jopa 50 %. Tutkimuksen perusteella rakennusalan tuottavuutta on mah- dollista kehittää merkittävästi dokumentointikäytänteitä parantamalla. (KotoPro Oy 2020.) Mainittujen lähteiden yhteenvetona voimme todeta, että rakennusalan organisaatioiden hyvällä tiedonhallinnan tasolla on positiivisia vaikutuksia organisaation menestymisen kannalta. 33 4 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen suoritus Tässä luvussa käydään läpi tutkimuksen tutkimusmenetelmä, tutkimuksen aineiston hankinnan menetelmä ja tutkimuksen kulku. Luvun aluksi esitellään suunnittelutieteelli- nen tutkimus ja siihen liittyvä teoreettinen pohja. Sen jälkeen esitellään avoin haastat- telu, jonka avulla tutkimuksen aineisto kerätään. Luvun lopussa avataan tutkimusproses- sin kulku vaiheittain. 4.1 Suunnittelutieteellinen tutkimus ja sen kolme sykliä Suunnittelutieteellisestä tutkimuksesta käytetään englanniksi nimeä Design Science Re- search, ja se lyhennetään lyhenteellä DSR. Suunnittelutieteelliselle tutkimukselle on tyy- pillistä sen pyrkimys saada aikaan pysyvä muutos jossain systeemissä, alkutilasta halut- tuun lopputilaan (Järvinen ja Järvinen 2011, s. 103). Hevnerin ja muiden (2004) mukaan suunnittelutieteellisen tutkimuksen tuloksena tuotetaan tarkoituksenmukainen arte- fakti, joka on luotu ratkaisuksi johonkin tärkeään organisaatio-ongelmaan. Suunnittelu- tieteen tarkoituksena on luoda artefaktien lisäksi uutta suunnittelutietämystä, jota alan ammattilaiset voivat käyttää ongelmien ratkaisemista varten (Järvinen ja Järvinen 2011, s. 104). March ja Smith (1995) kirjoittavat, että artefakti on menetelmä eli joukko askelia, joka muodostaa ohjeistuksen esimerkiksi jonkin tietyn asian suorittamiseen. Artefakti on ku- vattava tehokkaasti ja selkeästi mahdollistaen sen toteuttamisen ja soveltamisen sille määritetyllä alueella. Winter (2008) jakaa artefaktit artikkelissaan kolmeen eri tyyppiin, jotka ovat rakenteet, mallit ja menetelmät. Rakenteet muodostavat oman ”kielen” eli kuvaustavan määrittämään ongelmat ja niiden ratkaisut. Mallit puolestaan hyödyntävät tätä kieltä ongelmien ja niiden ratkaisujen kuvaamiseen. Menetelmillä tarkoitetaan pro- sesseja, jotka tarjoavat ohjeistuksen ongelmien ratkaisemiseksi. On tärkeää tiedostaa, että nämä artefaktityypit eivät ole erillisiä kokonaisuuksia vaan toisistaan riippuvainen järjestelmä. 34 Suunnittelutieteellinen tutkimus sisältää Hevnerin (2007) kehittämät kolme tutkimussyk- liä, jotka ovat nimeltään merkityssykli, suunnittelusykli ja tarkkuussykli. Kuva 9. Suunnittelutieteen tutkimussyklit (Hevner, 2007). Merkityssyklissä liitetään yhteen tutkimushankkeen yhteydestä riippuva ympäristö suunnittelutieteellisen tutkimuksen eri toimintoihin. Merkityssykli käynnistää toiminnan tietojärjestelmätutkimuksen käyttöympäristössä, johon kuuluu esimerkiksi ympäristöön liittyvät ihmiset, järjestelmät sekä havaitut ongelmat ja mahdollisuudet. Merkityssykli määrittää tutkimushankkeen vaatimukset ja hyväksymiskriteerit lopullisten tutkimustu- losten arvioinnille. (Hevner, 2007.) Suunnittelutieteellisen tutkimuksen tulos eli artefakti voidaan palauttaa käyttöympäris- tölle tutkittavaksi ja arvioitavaksi niin sanottuun kenttätestaukseen. Kenttätestauksen tu- loksien perusteella arvioidaan, että onko artefakti tarpeen palauttaa takaisin merkitys- sykliin uusia iterointeja varten. Kehitetty artefakti voi sisältää puutteita esimerkiksi toi- minnallisuudessa, suorituskyvyssä tai käytettävyydessä, jotka voivat heikentää sen toi- mivuutta. Kenttätestauksessa voi myös käydä ilmi, että tutkimuksen lähtötiedot ovat ol- leet virheellisiä tai puutteellisia. Artefakti voi puutteista huolimatta täyttää tutkimuksen vaatimukset, mutta on silti riittämätön ratkaisemaan sille osoitetun ongelman. Merkitys- syklin toinen iterointi käynnistyy kenttätestauksesta saadun palautteiden käsittelyllä, ja 35 artefaktia pyritään parantamaan tutkimuksen palautteiden perusteella paremmin sille asetettuja tavoitteita vastaavaksi. (Hevner, 2007.) Tarkkuussyklissä yhdistetään suunnittelutieteellisen tutkimuksen toiminnot alan tietä- myspohjan kanssa. Tarkkuussykli sisältää tutkimushankkeeseen liittyvää aiemmin tutkit- tua tietämystä ja sen tehtävänä on varmistaa kehitetyn artefaktin tieteellinen perusta. Tieteellinen perusta koostuu aiheeseen liittyvästä tieteellisestä teoriasta, metodeista, kokemuksista, asiantuntijuudesta sekä meta-artefakteista. On tärkeää, että tietämys- pohja sisältää myös kahden tyyppistä tietämystä. Nämä ovat kokemus ja asiantuntemus, sekä olemassa olevat artefaktit ja prosessit, jotka ovat määritelty käyttöympäristössä. (Hevner, 2007.) Suunnittelusyklissä tehdään iterointia suunnittelutieteellisen tutkimusprojektin suun- nitteluartefaktien, prosessien rakentamisen ja suunnitteluartefaktien arvioinnin välillä. Suunnittelusyklin voidaan todeta olevan suunnittelutieteellisen tutkimusprojektin sydän. Artefaktin arvioinnilla ja saadulla palautteella voidaan jalostaa suunnittelua jatkuvasti eteenpäin. Suunnittelusykli on kohta, jossa suunnittelutieteellisen tutkimuksen varsinai- nen työ tehdään. (Hevner, 2007.) 4.2 Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmä Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmä tunnetaan nimellä Design Science Re- search Methodology, jonka lyhenteenä käytetään kirjainyhdistelmää DSRM. Tutkimuk- sessa viitataan jatkossa suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän malliin kysei- sellä lyhenteellä. Menetelmän avulla on mahdollista suorittaa suunnittelutieteellistä tut- kimusta. Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmää on lähdetty aikanaan luomaan ja kehit- tämään, koska tietojärjestelmien suunnittelututkimuksesta on puuttunut aiemmin ylei- nen viitekehys. Ennen DSRM-menetelmän kehitystä suunnittelutieteelliset tutkimukset on toteutettu tutkijoiden omien kiinnostusten mukaisesti, jonka seurauksena käytettyjä 36 tutkimusmalleja on ollut yhtä paljon kuin tutkimusten tekijöitä. Tästä seurasi se, että syn- tyneet tutkimukset olivat vaikeaselkoisia, ja niitä oli vaikea toistaa ja kehittää eteenpäin. Tutkimukseen lähdettiin tämän ongelman pohjalta etsimään vakioitua esitystapaa, jota on mahdollista hyödyntää moneen eri ilmiöön. Vakioituneen esitystavan tavoitteena on, että tutkimustuloksia on mahdollista vertailla samasta aiheesta aiemmin tehtyihin tutki- muksiin ja niiden tuottamiin tuloksiin. (Peffers ja muut, 2008.) DSRM-menetelmän tavoitteena on innovaatioiden kehittäminen, joiden avulla ideoista, käytännöistä ja teknologisista mahdollisuuksista voidaan kehittää uusia tuotteita ja pal- veluita, jotka mahdollistavat yrityksen liiketoiminnan tehostumisen ja kehittymisen. Artefaktit ovat suunnittelutieteiden luomuksia, jotka luodaan ratkaisemaan organisaatiossa ilmeneviä ongelmia. Tällaisia artefakteja edustavat esimerkiksi sosiaaliset innovaatiot, uudet tekniset tai tietoresurssiset ominaisuudet tai mikä tahansa kehitetty objekti, joka ratkaisee käsillä olevan ja tiedostetun tutkimusongelman. (Peffers ja muut, 2008.) DSRM-menetelmän tarkoituksena on mahdollistaa eri tieteenalojen asiantuntijoiden nä- kemysten, tutkimustulosten ja parannusehdotusten huomioiminen tietojärjestelmien kehitykseen. Menetelmän kautta eri tieteenalojen tutkijoilla on tilaisuus kommentoida ja arvioida aiemmin aiheesta esitettyjä tutkimusjulkaisuja. (Peffers ja muut, 2008.) Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmässä on mallinnettu neljä eri lähestymis- tapaa suoritettavaan tutkimukseen, joita ovat ongelmakeskeinen lähestymistapa, tavoi- tekeskeinen lähestymistapa, suunnittelu- ja kehityskeskeinen lähestymistapa ja ratkaisun tarkkailun lähestymistapa. Ongelma-keskeisessä lähestymistavassa tutkijat voivat aloit- taa tutkimuksen suorittamisen menetelmän ensimmäisestä vaiheesta. Tutkimus aloite- taan yleensä ensimmäisestä vaiheesta, jos tutkimuksen tarve on aiheutunut jonkin on- gelman tunnistamisesta toimintaympäristössä. (Peffers ja muut, 2008.) 37 Toinen lähestymistapa tutkimukseen on tavoitekeskeinen lähestymistapa, josta tutkimus aloitetaan yleensä, kun todetaan tutkimuksen tarve, jolle kehittää artefakti. Suunnittelu – ja kehityskeskeisessä lähestymistavassa tutkimus aloitetaan menetelmän kolmannesta vaiheesta. Tässä tapauksessa on jo yleensä olemassa jokin tietty artefakti, jonka ei vielä koeta olevan riittävä ratkaisu toimintakentällä missä sitä käytetään. Neljännestä vai- heesta eli ratkaisun tarkkailun lähestymistavasta on mahdollista aloittaa silloin, mikäli olennainen artefakti tutkimuksen kannalta on jo kehitetty ja sen toimintaa halutaan tar- kastella tarkemmin. (Peffers ja muut, 2008.) DSRM-menetelmä toimii kehyksenä tutkijoille siitä, että kuinka tutkimusta voidaan viedä eteenpäin vaihe vaiheelta. Menetelmä esittelee tietojärjestelmätutkimuksessa käytetty- jen menetelmien yleisiä periaatteita ja kuvauksia. Se luo myös käytännön ohjeita kohti parempaa suunnittelua, kehittämistä ja tietojärjestelmien arviointia sekä niiden ominai- suuksien vertailemista. Menetelmä toimii tutkijoiden apuna uusien ideoiden ja innovaa- tioiden kehittämiseen sekä tietojärjestelmäalan yleisen suunnitteluteorian laajentami- seen. (Peffers ja muut, 2008.) Seuraavaksi käydään läpi, että mitä eri vaiheita suunnittelutieteellinen tutkimuksen me- netelmä sisältää, ja miten tutkimuksen kulku niiden osalta etenee. DSRM-menetelmän mukainen prosessi sisältää kuusi vaihetta, joiden mukaan suoritettava tutkimusprosessi etenee vaiheesta toiseen. Tätä menetelmää käyttämällä tutkijat ovat yrittäneet saavut- taa kolme eri tavoitetta, jotka parantavat myös tietojärjestelmätutkimuksen laatua. En- simmäinen tavoite on, että menetelmä on johdonmukainen. Toisena tavoitteena on se, että menetelmän käyttö perustuu tieteen jalostamiseen eli tieteellistä kirjallisuutta tulee hyödyntää ja sitä kautta pyrkiä kehittämään tietojärjestelmätutkimuksen teoriaa. Kol- mantena tavoitteena on, että menetelmän perusteella voidaan arvioida ja esittää tieto- järjestelmiin liittyviä tutkimuksia yleisölle. Menetelmän eri vaiheet on järjestetty hyvin loogisessa järjestyksessä. Tutkimusta tehdessä ei ole kuitenkaan välttämätöntä, että tut- kijan tulee edetä vaiheittain tietyssä järjestyksessä, vaan menetelmässä on mahdollista aloittaa tutkimuksen teko lähes joka vaiheesta. (Peffers ja muut, 2008.) 38 Kuva 10. Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmä (Peffers ja muut, 2008). 4.2.1 Ongelman tunnistaminen ja motivointi Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän ensimmäisessä vaiheessa eli ongel- man tunnistamisessa ja motivoinnissa kuvataan tutkittava ongelma ja siihen vaikuttavat seikat mahdollisimman tarkasti. Tässä vaiheessa perustellaan tarkasti se, että minkä vuoksi artefakti on luotava. Jos kyseessä on monimutkainen ongelma tai suuri järjes- telmä, on tutkittava ongelma suositeltavaa pilkkoa pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Kun ongelma on tunnistettu, seuraa vaihe, jossa määritellään kuvatun ongelman ratkaisu eli artefaktin tavoitteet. (Peffers ja muut, 2008.) 4.2.2 Tavoitteiden määrittelyt Menetelmän toisessa vaiheessa perehdytään kuvattuun ongelmaan ja tarkasti saatavilla olevaan tietoon, joka liittyy tutkittavaan aiheeseen. Tämä vaihe perustuu tutkittavan asian nykytilan määrittämiseen ja siitä olemassa olevan tiedon ymmärtämiseen. Saadun tiedon perusteella määritetään ongelman ratkaisevan artefaktin tavoitteet. Tavoitteita laatiessa täytyy selvittää, että miten kehitettävän artefaktin tulee toimia, eli tutkijalla tu- lee olla selvillä artefaktiin kohdistuvat odotukset, toiminnot ja että mitä havaittuja on- gelmia sen avulla on tarkoitus ratkaista. (Peffers ja muut, 2008.) 39 4.2.3 Suunnittelu ja kehitys Kolmannessa menetelmän vaiheessa luodaan itse artefakti, joka voi olla esimerkiksi kon- struktio eli rakennelma, malli, metodi tai jokin ilmentymä. Tähän vaiheeseen kuuluu ha- lutun artefaktin toiminnallisuuksien, ominaisuuksien ja arkkitehtuurin määrittely. (Pef- fers ja muut, 2008.) Tässä prosessin vaiheessa on myös käyttäjä mukana. Edellisen vaiheen tavoitteiden huo- lellinen määrittely on erittäin tärkeää, koska tässä suunnittelu- ja kehitysvaiheessa on oltava riittävä tietopohja ratkaisujen tekemiselle. Tämä vaihe keskittyy käytettävissä ole- vien vaihtoehtojen punnitsemiseen, kuten esimerkiksi sen, että minkälaisia mahdolli- suuksia ja mitä eri tekniikoita artefaktin toteutuksessa on mahdollista käyttää, ja mitkä niistä soveltuvat parhaiten kyseisen tutkimuksen tarkoitukseen. (Peffers ja muut, 2008.) Erilaisten vaihtoehtojen kartoittaminen vaatii tutkijalta laajaa tietämystä, joka edellyttää hyvin usein intensiivistä tiedonhakua ja taustatietojen kartoittamista. Tämä on usein tut- kijoille prosessin vaihe, joka vie hyvin paljon aikaa. Tiedonhankinnassa tutkijalla on apu- naan aiheeseen liittyvät tieteelliset julkaisut, kirjallisuus, sekä aiemmista projekteista saadut vastaavien tutkimuksien ja kokemuksien tulokset. Tutkijan perehtyneisyys tutkit- tavaan aiheeseen kasvaa tutkimuksen edetessä ja iteraatiokierrosten kautta. Tutkijan ko- kemuksen kasvaessa projektin prosessin aikana myös hänen tietämyksensä artefaktien rakentamisesta karttuu. (Peffers ja muut, 2008.) 4.2.4 Demonstrointi Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän neljännessä vaiheessa eli demon- stroinnissa testataan artefaktia jossain käyttötilanteessa. Demonstrointivaiheen tarkoi- tuksena on arvioida, että miten kehitetty artefakti soveltuu tutkimuksessa esiin nostetun ongelman ratkaisuksi. Sitä verrataan myös aiempaan artefaktiin, jos sellainen on kysei- seen käyttötilanteeseen kehitetty. Demonstraatiovaihe voi sisältää esimerkiksi 40 käytännön kokeiluja, simulaatioita, kokeita, tapaustutkimuksia, tai muita ongelman rat- kaisun valmiutta arvioivia aktiviteetteja. (Peffers ja muut, 2008.) 4.2.5 Arviointi Viidennessä vaiheessa eli arvioinnissa tarkkaillaan ja mitataan se, että kuinka hyvin arte- fakti ratkaisee sille asetetun ongelman. Testien ja mittausten suorittaminen arviointivai- heessa toteutetaan laadullisin ja matemaattisin menetelmin. Arviointivaiheessa kartoi- tetaan muun muassa tietojärjestelmän suorituskykyä, integraatioita, tietoturvaa, käytet- tävyyttä ja nopeutta. Arviointiin voi sisältyä myös empiirisiä näyttötilanteita. Arviointi- vaiheessa korjataan tutkittavassa järjestelmässä, tai muussa tutkimuskohteessa havaitut virheet. Tämän vaiheen lopussa tutkimuksen kohteena oleva artefakti voidaan palauttaa takaisin alkuun suunnittelu- ja kehitysvaiheeseen, mikäli se ei toimi sille määritettyjen tavoitteiden mukaisesti. (Peffers ja muut, 2008.) 4.2.6 Viestintä Kuudes vaihe on nimeltään viestintä, ja siinä kuvataan tutkimuksen tulokset, ja julkiste- taan ne kohderyhmälle halutulla julkaisuvälineellä. Viestintä on suunnittelutieteellisessä menetelmässä erityisen tärkeä vaihe. Tieteenalan ja tieteen kehittymisen kannalta on keskeistä, että tutkimuksista saadut tiedot ja löydöt jaetaan yleisölle. Tämän kautta muilla alan ammattilaisilla on mahdollisuus arvioida tietojärjestelmätutkimuksesta saa- tuja hyötyjä, ja käyttää suunnittelutieteen tutkimuksen avulla kerättyä tietoa omissa tut- kimuksissaan. Viestinnässä on tärkeää noudattaa sille määritettyä käytäntöä, jolla var- mistetaan suunnittelutieteellisten tutkimusten ja niiden tuottamien tulosten vertailukel- poisuus keskenään. (Peffers ja muut, 2008.) 4.3 Avoin haastattelu Tutkimuksen aineiston keräämisen menetelmänä käytettiin kohdeyrityksen projektipääl- likölle toteutettua avointa haastattelua. Tutkija päätyi käyttämään haastattelua kyselyn 41 sijaan sen henkilökohtaisuuden, joustavuuden ja kattavuuden vuoksi. Tuomi ja Sarajärvi (2009, s. 73) toteavat, että haastattelun etuna suhteessa kyselyihin on ennen kaikkea sen joustavuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että haastattelijalla on mahdollisuus toistaa kysymys, oikaista väärinkäsityksiä, selventää ilmausten sanamuotoa ja käydä keskustelua tiedon- antajan kanssa. Haastattelija voi myös määrittää kysymysten järjestyksen haluamallaan tavalla. Avoimesta haastattelusta käytetään myös nimityksiä vapaa keskustelu, syvähaastattelu tai strukturoimaton haastattelu. Avoin haastattelu on tavanomaista keskustelua muistut- tava tilanne, jossa haastattelija selvittää haastateltavana olevan henkilön mielipiteitä, ajatuksia ja käsityksiä keskustelun kohteena olevasta asiasta. Haastattelu etenee tietyn aihepiirin sisällä vapaamuotoisesti ja pitkälti haastattelijan määrittämillä ehdoilla. Avoi- messa haastattelussa haastattelija ja haastateltava ovat kielellisessä vuorovaikutuksessa keskenään, ja haastattelija pyrkii luomaan tilanteesta mahdollisimman luontevan ja avoi- men. (Eskola & Suoranta, 2015, s. 86–88). Avoin haastattelu on täysin strukturoimaton eli siinä käytetään avoimia kysymyksiä ja vain keskustelun aiheena oleva ilmiö on määritelty. Avoimessa haastattelussa korostuu tutkittavan ilmiön mahdollisimman perusteellinen avaaminen, jolloin ei ole harvinaista, että haastateltavia on vain muutama tai vain yksi. Avoimen haastattelun sisältö liittyy tutkimuksen tarkoitukseen ja ongelmanasetteluun tai tutkimustehtävään. Lisäksi tutki- jan tehtävänä on pitää haastattelu aiheessa ja koossa, mutta antaa haastateltavan puhua vapaasti. (Tuomi & Sarajärvi, 2009, s. 75–76.) Tutkimuksessa toteutetun avoimen haastattelun johdonmukaisen ja tehokkaan etene- misen mahdollistamiseksi laadittiin kysymyslomake, joka sisälsi kolme avointa kysymystä. Kysymyslomake luo rakenteen keskustelun tueksi ja sen avulla varmistetaan, että kaikki halutut ja tarpeelliset asiat tutkimuksen kannalta tulevat käsiteltyä. 42 Haastattelu toteutettiin kohdeyrityksen projektipäällikölle Vantaalla joulukuun 2020 ai- kana. Haastattelu dokumentoitiin tilanteessa muistioon, ja se purettiin haastattelun jäl- keen teemoittain. Muistiosta eroteltiin tutkimuksen tekemisen selkeyttämiseksi ja tehos- tamiseksi merkityksetön ja merkityksellinen tieto. 4.4 Tutkimuksen kulku Tämän tutkimuksen prosessi etenee suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän neljän ensimmäisen vaiheen mukaisesti. Tutkimuksen vaiheet etenevät yksi kerrallaan järjestyksessä, eli tässä työssä ei tapahdu iteraatioita vaiheiden välissä. Menetelmän vii- des ja kuudes vaihe rajataan tästä tutkimuksesta pois. Niiden sisällyttäminen tutkimuk- seen vaatisi laajan demonstroinnin hanketyökalun käytöstä, ja se ei ole mahdollista tä- män tutkimuksen laajuudessa. Kuva 11. Tutkimuksen kulku. 43 Ensimmäisessä vaiheessa eli ongelmien tunnistamisessa ja motivoinnissa tunnistetaan kohdeyrityksen projektipäällikölle toteutetun haastattelun pohjalta kohdeyrityksessä ha- vaittu dokumentoinnin kehitystarve ja avataan tarkemmin sen taustoja ja syitä. Kehitys- tarve ja siihen johtavat syyt pyritään tunnistamaan ja määrittämään mahdollisimman kattavasti tarkasti, koska tämä vaihe toimii pohjana hanketyökalun tarpeiden ja tavoit- teiden määrittämiselle. Ongelman tunnistamisen ja motivoinnin jälkeen siirrytään tutkimuksen toiseen vaihee- seen, jossa määritetään tavoitteet kehitettävälle hanketyökalulle. Tässä vaiheessa selvi- tetään, että miten hanketyökalun tulee toimia, mitä odotuksia siihen kohdistuu, ja mitä ominaisuuksia ja toiminnallisuuksia sen tulee sisältää. Näiden asioiden määrittämisen tukena käytetään kohdeyrityksen projektipäällikön haastattelun aineistoa. Kolmannessa vaiheessa suunnitellaan ja kehitetään edellisten vaiheiden pohjalta koh- deyrityksen dokumentoinnin kehitystarpeeseen vastaava artefakti eli dokumentoinnin mahdollistava hanketyökalu. Tämän vaiheen onnistumiseksi on erittäin tärkeää, että edellisessä vaiheessa on onnistuttu määrittämään tavoitteet ja tarpeet huolellisesti. Viimeisessä vaiheessa eli demonstraatiossa testataan ja arvioidaan artefaktin eli hanke- työkalun toimintaa lyhyellä pilotoinnilla, joka suoritetaan kohdeyrityksen rakennushank- keessa. Pilotoinnin avulla arvioidaan kehitetyn hanketyökalun toimintaa, sen potentiaa- lia sekä sen mahdollisia kehitystarpeita. 44 5 Hanketyökalun kehittäminen Hanketyökalun kehittäminen toteutetaan suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän neljää ensimmäistä vaihetta hyödyntäen. Työkalun rakenne ja ominaisuudet pohjautuvat kohdeyrityksen projektipäällikölle suoritetun avoimen haastattelun kautta kerättyyn aineistoon. 5.1 Tutkimuksen taustat Tutkimuksen taustana on kohdeyrityksessä tunnistettu kehitystarve suunnittelun ohjauk- sen tiedonhallinnassa ja tiedon siirtymisessä eri hankkeiden välillä. Vakioitua ja yhteistä tietojen dokumentoinnin käytännettä ei tällä hetkellä ole, ja hankkeiden suunnittelun ohjauksesta tehtävän dokumentaation teko on jokaisen projektin henkilöstön oman nä- kemyksen varassa. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että osa toteutuneiden rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen aikana kerätyistä havainnoista, opeista kokemuksia jää dokumentoimatta ja niitä ei pystytä hyödyntämään tulevissa hankkeissa. Kohdeyrityksessä on huomattu, että vanhoista rakennushankkeista on mahdollista viedä paljon hyödyllistä tietoa seuraavien hankkeiden toteuttamisen tueksi, joten tiedonhallintaa ja tiedon siirtymistä rakennushankkeiden välillä halutaan kehittää luomalla hanketyökalu tietojen dokumentointiin. Tutkimuksen kohdeyritys on organisaatio, joka toimii rakennusalalla perustajaurakoitsi- jana. Perustajaurakoinnista käytetään myös nimitystä omaperusteinen asuntorakentami- nen ja lisäksi puhekielessä perustajaurakoinnista käytetään termiä ”gryndaus”. Perustajaurakoinnissa eli omaperustaisessa asuntotuotannossa rakennusliike toimii sekä tilaajana että rakennuttajana, joten myös suunnittelun ohjaus kuuluu rakennusliikkeen tehtäviin. Suunnittelun ohjauksesta vastaa hankkeeseen nimetty pääsuunnittelija. Perus- tajaurakoinnissa pääsuunnittelija on usein projektipäällikkö tai hankkeen arkkitehtisuun- nittelusta vastaava suunnittelija. (RT 10-11122, 2016.) 45 Kuva 12. Perustusurakoinnin periaate (RT 10-11222, 2016). Perustajaurakoitsija on asuntotuotannossa asuntokauppalain mukainen perustajaosakas, joka perustaa asuntoyhtiön, rakentaa kohteen ja myy asunto-osakkeita jo rakentamisvai- heen aikana. Lisäksi perustajaurakoitsija on hankekehittäjä, jonka liikeideana on suunni- tella ja rakentaa liike- tai toimitilarakennus kiinteistölle ja hankkia käyttäjät vuokralaiset kiinteistöön sekä myydä hanke sijoittajalle. (RT 10-11222, 2016.) Perustajaurakoitsija vastaa rakennuttajan ja urakoitsijan tehtävistä siihen saakka, kunnes asunto-osakeyhtiön osakkeet tai kiinteistöyhtiö on myyty uusille omistajille. Yleisimmin perustajaurakoitsija solmii urakkasopimuksen perustetun yhtiön ja rakennusliikkeen vä- lille. Perustajaurakoitsija päättää omien resurssiensa perusteella hankkeen toteutus- muodon ja laatii sitä vastaavat sopimukset eri osapuolten kanssa. (RT 10-11222, 2016.) Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen (2017) mukaan perustajaurakointiliiketoiminta on toi- mintaa, jossa rakennusliike suunnittelee, markkinoi, tuottaa ja myy asuntoja sekä liike- ja toimistotiloja siten, että ostaja saa hallintaoikeuden kyseisin tiloihin hankkimalla omis- tukseensa kohdeyhtiön osakkeita. Kirjanpitolautakunta on antanut yleisohjeen perusta- jaurakoinnin käsittelystä tilinpäätöksessä ja toimintakertomuksessa, jonka mukaan oi- keudellisesta näkökulmasta prosessia voidaan kuvata seuraavasti: 46 1. Rakennusliike hankkii perustettavan kohdeyhtiön lukuun tontin 2. Rakennuskohteen suunnittelu ja markkinointi 3. Kohdeyhtiön (asunto- tai kiinteistöosakeyhtiö) perustaminen 4. Kaupparekisterimerkinnän jälkeen tontti siirretään kohdeyhtiölle 5. Rakennusliike ja kohdeyhtiö solmivat rakennushanketta koskevat sopimukset 6. Suoritetaan rakentamispalvelu, ja tarvittaessa laaditaan kohdeyhtiön nimissä asuntokauppa-asetuksen määrittelemä taloussuunnitelma 7. Rakennusliike järjestää kohdeyhtiölle tarvittavan rahoituksen, ja tarvittaessa sol- mii rahoituslaitoksen ja vakuutusyhtiön kanssa asuntokauppalainmukaiset sopi- mukset 8. Rakennusliike myy kohdeyhtiön osakkeita, jotka oikeuttavat huoneistojen hallin- taan Perustajaurakoitsijan tulot syntyvät osakkeiden myynnistä ostajille ja menot vastaavasti rakentamis- ja tonttikustannuksista. Perustajaurakoitsija käytännössä itse määrittää so- pimuksen sisällön ja sen toteutuksen, joten liiketapahtumat ovat ehdoiltaan perusta- jaurakoitsijan harkinnan mukaisia (Kirjanpitolautakunta, 2017). 5.2 Ongelman tunnistaminen ja motivointi Kohdeyrityksessä on tunnistettu kehitystarve rakennushankkeiden suunnittelun ohjauk- sen tiedonhallinnassa. Tämä kehitystarve on tutkielman kenttäongelma, joka halutaan ratkaista suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän avulla. Ongelmaksi tunniste- taan tässä tutkimuksessa tiedonhallinnan kehitystarve ja motivaattori ongelman ratkai- semiseen on siitä saatavat mahdolliset hyödyt tulevissa projekteissa. Käytännössä tun- nistettavan ongelman ratkaisemisen motivaationa toimii se, että ratkaisun pohjalta kehi- tettävän työkalun avulla pystytään dokumentoimaan projektien suunnittelun ohjauksen tiedot kohdeyrityksen hyödynnettäväksi tulevissa hankkeissa. Hankekohtaisesti luodun dokumentaation avulla tärkeät tiedot säilyvät yrityksen käytössä, ja niitä on mahdollista hyödyntää myöhemmin. 47 Kenttäongelman pääsyynä nähdään se, että kohdeyrityksellä ei ole tällä hetkellä käytössä vakioitua työkalua tai ohjeistusta suunnittelun ohjauksen tietojen dokumentointiin. Suunnittelun ohjauksen dokumentaation taltioiminen ja tallentaminen on pitkälti kunkin rakennushankkeen projektiryhmän oman vastuun ja harkinnan varassa. Tällä hetkellä ra- kennushankkeiden suunnittelun ohjauksen dokumentaatio koostuu pääasiassa raken- nushankkeiden suunnittelukokousten pöytäkirjoista, rakennushankkeeseen liittyvästä sähköpostiliikenteestä, rakennushankkeiden toteutuneista kustannusseurantadokumen- taatiosta kuten laskuista ja rahtikirjoista. Merkittävä osa tiedoista on myös kyseisissä pro- jekteissa työskennelleiden omassa muistissa. Dokumentoinnin vakioituneen käytänteen puuttuminen johtaa siihen, että systemaattista ja vertailukelpoista dokumentaatiota ei synny, ja näin ollen kohdeyritys ei voi hyödyntää toteutuneiden hankkeiden tietoja opti- maalisella tavalla tulevissa rakennushankkeissa. (Projektipäällikön avoin haastattelu, 17.12.2020.) Kohdeyrityksen projektipäällikölle toteutetussa avoimessa haastattelussa nousi voimak- kaasti esille hanketyökalun potentiaali karsia virheitä ja puutteita tulevien rakennushank- keista. Kohdeyrityksen rakennushankkeet ovat pääosin kerrostalohankkeita, joissa näh- dään toistuvan paljon samoja vaiheita rakennushankkeen sijainnista ja koosta riippu- matta. Kohdeyrityksen nykytilanteessa toteutuneiden projektien tiedot jäävät ainakin osittain hyödyntämättä tulevissa kohteissa vakioitujen dokumentaatiokäytänteiden puuttuessa. (Projektipäällikön avoin haastattelu, 17.12.2020.) Kohdeyrityksen suunnittelun ohjaukseen liittyvän dokumentoinnin käytänteiden puuttu- misen on tunnistettu aiheuttavan monenlaisia haasteita ja ongelmatilanteita rakennus- hankkeissa. Tärkeimpinä ongelmina tunnistettiin, että suunnittelun ohjauksen aikana kerättyjä tietoja ei dokumentoida systemaattisesti ja dokumentaation teko ei ole hankkeiden välillä yhdenmukaista. Lisäksi puutteellisen dokumentoinnin vuoksi menete- tään merkittävästi tietotaitoa rakennushankkeissa työskennelleiden työntekijöiden vaih- taessa työnantajaa. (Projektipäällikön avoin haastattelu, 17.12.2020.) 48 Kohdeyrityksen projektihenkilöstö hyödyntää rakennushankkeidensa suunnittelun oh- jauksessa tarvittaessa kohdeyrityksen tietotaitoa konsultoimalla suunnitteluprosessin ai- kana organisaation henkilöstöä hankkeen aikana eteen tulevista asioista. Avoimen haas- tattelun pohjalta ilmeni, että kohdeyrityksen projektihenkilöstö dokumentoi suunnitte- lun ohjauksen havainnot omalla tavallaan, mutta että varsinaista systemaattista doku- mentointikäytännettä tai dokumentointipohjaa ei ole tällä hetkellä käytössä. (Projekti- päällikön avoin haastattelu, 17.12.2020.) 5.3 Tavoitteiden määrittelyt Kohdeyrityksen projektipäällikölle toteutetun haastattelun aikana nousi esille paljon eri- laisia tavoitteita kehitettävän hanketyökalun suhteen, joista rajattiin tärkeimpien hanke- työkalun ominaisuuksien ja toiminnallisuuden kannalta. Ensimmäinen ja tärkein tavoite hanketyökalulle on, että sen avulla pystytään vastaamaan kohdeyrityksen kehitystarpee- seen rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen tiedonhallintaan ja tiedon siirtymi- seen liittyen. Ajatuksena on, että kun hanketyökalua käytetään rakennushankkeen suun- nittelun ohjauksen rinnalla, hankkeelle muodostuu dokumentaatio hankkeen suunnitte- lunohjauksen oleellisista tiedoista. Toinen tavoite työkalulle on, että sen avulla muodostettava dokumentaatio on yhtenäistä ja vertailukelpoista. Käytännössä yhteneväinen ja vertailukelpoinen dokumentaatio tar- koittaa, että jos usea eri rakennushanke käyttää työkalua suunnittelun ohjauksen doku- mentaation muodostamiseen, muodostunut dokumentaatio on vertailtavissa ja tulkitta- vissa samalla tavalla. Vertailukelpoiseen dokumentaation tuottamiseksi työkalun tulee sisältää vakioidut käytänteet dokumentaation sisällön tuottamiseen eli havaittujen tie- tojen kirjaamiseen. Kolmanneksi tavoitteeksi hanketyökalulle asetettiin, että sen avulla tuotettu suunnitte- lun ohjauksen dokumentaatio on helposti löydettävissä ja hyödynnettävissä kohdeyrityk- sen tietokannassa. Dokumentaatio tulee tallentaa systemaattisesti kohdeyrityksen 49 tietojärjestelmään siten, että kohdeyrityksen henkilöstöllä on mahdollista löytää doku- mentaatio helposti ja nopeasti tarvittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että doku- mentaatiolla on jokin tietty nimeämiskäytäntö, ja dokumentaatio tallennetaan kohdeyri- tyksen tietokantaan yhteisesti sovitun käytänteen mukaisesti. Neljäntenä tavoitteena hanketyökalun suhteen on, että sen tulee olla mahdollisimman käyttäjäystävällinen. Työkalun tulee olla helppokäyttöinen ja helposti käyttöönotettava, jotta kynnys sen käyttöönottoon pystytään muodostamaan erittäin pieneksi. Hanketyökalun käyttäjäystävällisyydellä pyritään siihen, että hanketyökalu on mahdollista saada otettua laajaan käyttöön kohdeyrityksessä. Laajan käytön myötä työkalu tuottaa runsaasti dokumentaatiota, ja sillä on potentiaalisesti mahdollisuus tuottaa hyötyä kohdeyritykselle. 5.4 Suunnittelu ja kehitys Hanketyökalun suunnittelun ja kehityksen vaihe pohjautuu kohdeyrityksen projektipääl- likön kanssa käytyihin käytyyn keskustelutilanteeseen avoimen haastattelun muodossa. Haastattelussa käytiin läpi aluksi kohdeyrityksen suunnittelun ohjauksen vaiheen doku- mentoinnin ja tiedonhallinnan tämänhetkinen tilanne ja sen vaikutukset kohdeyrityk- sessä. Sen jälkeen haastattelussa pohdittiin kohdeyrityksen tärkeimpiä tavoitteita ja tar- peita hanketyökaluun liittyen. Haastattelun perusteella kohdeyrityksen tärkein tavoite hanketyökalulle oli se, että sen avulla pystytään ratkaisemaan kohdeyrityksen tiedonhallinnan kehitystarve. Toiseksi ta- voitteeksi asetettiin, että hanketyökalun avulla muodostettava dokumentaatio on yhte- näistä usean eri rakennushankkeen välillä. Kolmas tavoite oli se, että tuotettu dokumen- taatio on helposti löydettävissä ja hyödynnettävissä. Neljäntenä tavoitteena haastatte- lussa esitettiin, että työkalun tulee olla helppokäyttöinen, jotta se saadaan laajasti käyt- töön mahdollisimman kivuttomasti. 50 Hanketyökalun suunnittelussa ja kehityksessä keskitytään siihen, että hanketyökalusta saadaan mahdollisimman helppokäyttöinen. Helppokäyttöisyydellä nähdään olevan kes- keinen rooli hanketyökalun käyttöönottamisen kannalta kohdeyrityksessä ja uuden työ- kalun sulauttaminen muiden työn osa-alueiden joukkoon nähdään mahdollisena yksin- kertaisen käytettävyyden myötä. Helppokäyttöisyyden lisäksi hanketyökalun tulee mah- dollistaa rakennushankkeen suunnittelun ohjauksen dokumentaation teon kattavasti koko rakennushankkeen ajalta. Hanketyökalun suunnittelussa ja kehityksessä pyritään huomioimaan haastattelussa esiin nousseet tulleet tavoitteet ja toiveet. Hanketyökalun lopullinen kokonaisuus päädyttiin kehittämään muutaman kokeilun jäl- keen kolmen pääkomponentin muodostamaksi kokonaisuudeksi. Työkalun käyttäjäystä- vällisyys pyritään toteuttamaan rakentamalla työkalusta selkeästi hahmotettavissa oleva kokonaisuus. Työkalun lyhyt ja selkeä rakenne mahdollistaa helpon käyttöönoton ja yk- sinkertaisen käytettävyyden. Ensimmäinen komponentti perustuu kappaleessa 3 esitet- tyjä talonrakennushankkeen vaiheisiin, joita suunnittelun ohjauksen eteneminen nou- dattaa. Kaksi muuta komponenttia tukevat dokumentaation keräämistä ja tallentamista kohdeyrityksen hyödynnettäväksi. Hanketyökalu ja sen rakenne esitetään kokonaisuu- dessaan seuraavassa kappaleessa. 5.4.1 Hanketyökalun esittely Suunnittelutieteellisen tutkimuksen menetelmän neljän ensimmäisen vaiheen ja avoimen haastattelun tuottaman aineiston perusteella kehitettiin hanketyökalu, joka pyrkii vastaamaan kohdeyrityksen tiedonhallinnan kehitystarpeeseen koskien suunnittelun ohjauksen dokumentaation muodostamista. Työkalu koostuu kolmesta eri pääkomponentista, jotka ovat nimeltään suunnittelun ohjauksen eteneminen,dokumentointi ja tietokanta. Hanketyökalun komponentit, niiden sisältö ja toiminnot esitellään ja avataan seuraavassa kaaviossa (kuva 13) ja sen jälkeisessä selostuksessa. 51 Kuva 13. Kohdeyrityksen hanketyökalu. Ensimmäinen komponentti eli suunnittelun ohjauksen eteneminen havainnollistaa pro- sessimaisesti rakennushankkeen vaiheita, joiden mukaisesti myös suunnittelun ohjauksen prosessi etenee. Suunnittelun ohjaus alkaa hankesuunnitteluvaiheesta ja ete- nee siitä vaihe kerrallaan ehdotussuunnittelun, yleissuunnittelun ja toteutussuunnitte- lun kautta rakentamisen vaiheeseen saakka. Hanketyökalun ensimmäisen komponentin pohjana toimii RT-kortissa 10–11224 (2016) esitellyt talonrakennushankkeen viisi ensimmäistä vaihetta. Jokaisen suunnitteluvaiheen yläpuolella on sijoitettu sykli, joka yhdistää vaiheet hanketyökalun toiseen komponenttiin, joka on nimeltään dokumentointi. Toinen hanketyökalun komponentin eli dokumentoinnin tehtävänä on nimensä mukai- sesti mahdollistaa dokumentointitoimenpiteet, joiden avulla kohdeyrityksen henkilöstö dokumentoi suunnittelun ohjauksen prosessin aikana esiin nousseet havainnot perus- teellisesti ja yhdenmukaisesti kohdeyrityksen tietokantaan. Dokumentointikomponentti koostuu kahdesta eri alakomponentista, jotka yhdessä mahdollistavat dokumentaation luomisen. Nämä komponentit ovat nimeltään suunnittelunohjauksen dokumentointi- pohja ja suunnittelun ohjauksen dokumentaation raporttipohja. Komponenttien tehtä- vänä on luoda kohdeyritykselle vakioitu dokumentoinnin käytänne, joka edesauttaa 52 vertailukelpoisen, selkeän rakenteen omaavan ja nopeasti hyödynnettävissä olevan do- kumentaation muodostumisen. Suunnittelun ohjauksen dokumentointipohja on nimensä mukaisesti alusta, johon do- kumentoidaan rakennushankkeen suunnittelun ohjauksen aikana esiin nousseet havain- not ja niihin liittyvät lisätiedot. Jokainen yksittäinen havainto kirjataan omalle dokumen- taatiopohjalle, jotka havainnon kirjaamisen valmistumisen jälkeen siirtyvät suunnittelun ohjauksen dokumentaation raporttipohjaan. Suunnittelun ohjauksen dokumentaa- tiopohja sisältää seuraavan kaavion mukaisesti (kuva 14) seitsemän eri osa-aluetta, joilla kyseessä olevaa dokumentoitavaa havaintoa tarkennetaan. Havaintojen kirjaamisessa on tärkeää noudattaa dokumentaatiopohjan mukaista käytännettä, jotta kirjatut havain- not ovat mahdollisimman vertailukelpoisia keskenään. Kuva 14. Suunnittelun ohjauksen dokumentaatiopohja. Ensimmäinen dokumentointipohjan osa-alue on nimeltään havainnon nimi, ja siinä mää- ritellään ja yksilöidään rakennushankkeen suunnittelun ohjauksessa tehty havainto. Ha- vainto voi olla esimerkiksi suunnitelmavirhe, kustannustehoton suunnitelmaratkaisu tai 53 suunnitelmapuute. Havainto tulee sillä tavalla, että se on helposti ymmärrettävissä ja yhdistettävissä kohdeyrityksen muihin rakennushankkeisiin. Toisessa dokumentointipohjan osa-alueessa määritetään, että mihin rakennushankkeen suunnittelun vaiheeseen kyseinen havainto kohdistuu. Suunnittelun vaihe, johon ha- vainto kohdistuu, voi olla esimerkiksi hankesuunnittelu tai erikoissuunnittelu. Tämä do- kumentointi osa-alue on erityisen tärkeä, jotta dokumentaatiota tarkasteleva kohdeyri- tyksen työntekijä pystyy jäljittämään havainnon ja pohtimaan sen mahdollista hyödyn- nettävyyttä omissa työn alla olevissa rakennushankkeissa. Kolmas dokumentaatiopohjan osa-alue on nimeltään havainnon kuvaus, ja siinä on tar- koitus kuvata ja avata suunnittelun ohjauksessa tehty havainto mahdollisimman tarkasti. Havainto avataan yksityiskohtaisella tasolla eli selostetaan esimerkiksi, että kyseessä ole- vaan suunnitelmaan on merkattu jokin asia virheellisesti tai muuten huomion herättä- vällä tavalla, joka olisi syytä selvittää mahdollisten negatiivisten vaikutusten välttämiseksi. Tämä vaihe on erityisen tärkeä, jotta dokumentaatiota tarkasteleva henkilö ymmärtää tarkasti, että mitä on havaittu. Neljäs dokumentaatiopohjan osa-alue on nimeltään havainnon vaikutukset. Osa-alu- eessa selostetaan ja avataan kattavasti, että mitä mahdollisia vaikutuksia kyseisestä suunnittelun ohjauksen aikana tehdyllä havainnolla voi olla rakennushankkeen kannalta. Konkreettisia negatiivisia vaikutuksia ja seurauksia voivat olla esimerkiksi rakennushank- keen aikataulun venyminen, hankkeen kustannusten kasvaminen tai rakentamisen laa- dussa ilmenevät ongelmat. Suunnittelun ohjauksen havainto voi kääntyä positiiviseksi, jos se huomataan ajoissa ja siihen ehditään reagoida korjaamalla kyseinen havainto. Viidennessä kohdassa esitellään mahdollinen ratkaisuehdotus havaitulle asialle. Ratkaisu voi olla esimerkiksi havaintona olevan virheellisen suunnitteluratkaisun korvaaminen päivitetyllä suunnitteluratkaisulla, johon on korjattu havaitut virheet. Havainnolle toteu- tettu ratkaisu tulee kuvata selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta dokumentaatiota 54 tarkastelevan henkilön on mahdollista ymmärtää vaivattomasti ratkaisu ja sitä kautta pohtia sen hyödynnettävyyttä oman työnsä kannalta. Kuudennessa dokumentaatiopohjan osa-alueessa esitellään havainnon korjaavan ratkai- suehdotuksen potentiaaliset hyödyt rakennushankkeelle. Hyötyjä voivat olla esimerkiksi rakentamisen laadun parantaminen, kustannusten kasvamisen välttäminen tai rakennus- aikataulun nopeutuminen. Dokumentaatiopohjan seitsemäs kohta esittelee suunnitte- lun ohjauksen aikana tehdyn havainnon soveltuvuutta kohdeyrityksen muihin rakennus- hankkeisiin. Havainto voi olla joko täysin hyödynnettävissä, osittain hyödynnettävissä tai ei hyödynnettävissä. Suunnittelun ohjauksen dokumentaation raporttipohja on asiakirja, johon dokumen- taatiopohjan kautta kerätyt ja dokumentoidut havainnot kirjataan. Raporttipohjan ra- kenne esitetään ja havainnollistetaan seuraavassa kaaviossa (kuva 15). Raporttipohjasta ilmenee rakennushankkeen havaintojen teon mukaisessa järjestyksessä kaikki suunnit- telun ohjauksen aikana tehdyt havainnot ja niiden lisätiedot. Raporttipohja koostuu samoista osa-alueista kuin dokumentaatiopohja, mutta siihen on lisätty havaintojen numerointi. Raportin havainnot numeroidaan dokumentaatioraport- tiin niiden havaitsemisjärjestyksen mukaisesti. Valmis raporttipohja tallennetaan lopuksi hanketyökalun kolmanteen komponenttiin, tietokantaan, jonka kautta suunnittelun oh- jauksen ajalta tehty dokumentaatio on löydettävissä ja hyödynnettävissä. Hanketyökalun kolmas pääkomponentti on nimeltään tietokanta, jonka tehtävänä on toimia hanketyökalun tuottaman dokumentaation tallennuspaikkana. Tietokanta sisäl- tää yhdenmukaisesti ja loogiset nimetyt kansiorakenteet kohdeyrityksen rakennushank- keiden mukaisesti. Kansiorakenteet ovat vakioidut rakennushankkeittain, jotta tallen- nettu dokumentaatio on helposti ja loogisesti löydettävissä. 55 Kuva 15. Suunnittelun ohjauksen dokumentaation raporttipohja. 56 5.5 Demonstrointi Tässä luvussa demonstroidaan kohdeyritykselle kehitettyä artefaktia eli hanketyökalua todellisessa käyttötilanteessa. Pilotoinnin tavoitteena on testata hanketyökalun eri kom- ponenttien toiminnallisuus ja arvioida, että soveltuuko artefakti kohdeyrityksessä tun- nistetun kenttäongelman eli suunnittelun ohjauksen tiedonhallinnan kehitystarpeen rat- kaisuksi. Sonnenberg ja vom Brocke (2012) toteavat, että artefaktin arviointia tulee suorittaa jo artefaktin demonstraatiovaiheessa. Artefakti on pääpiirteittäin jo valmis demonstraatio- vaiheessa, ja heidän mukaansa artefaktin toimivuudesta on tärkeää tehdä päätelmiä en- nen kuin sitä sovelletaan johonkin reaalimaailman ongelmaan. Artefaktin arvioinnin avulla pyritään osoittamaan sen hyödyllisyys. Demonstrointi toteutetaan pilotoimalla eli testaamalla työkalua kohdeyrityksen raken- nushankkeessa, jonka perusteella analysoidaan hanketyökalun käyttökelpoisuutta suun- nittelun ohjauksen dokumentaation luomiseen. Pilotoinnissa mukana oleva rakennus- hanke edustaa kohdeyritykselle tyypillistä kerrostalokohdetta, ja se määräytyi mukaan koska siitä tehtävien suunnittelun ohjauksen havaintojen nähtiin olevan hyödynnettä- vissä kohdeyrityksen muissa rakennushankkeissa. Suunnittelun ohjauksen hanketyökalun pilotointi ja sen arviointi toteutettiin alkukevään 2021 aikana. Hanketyökalu oli käytössä ensimmäistä kertaa, ja sen eri komponenttien avulla dokumentoitiin kaikki rakennushankkeen suunnittelun ohjauksen aikana esille nousseet merkittävät havainnot. Pilotoinnin tulokset esitetään seuraavan sivun rapor- tissa (kuva 16). 57 Kuva 16. Hanketyökalun pilotoinnin dokumentaation raportti. 58 Pilotoinnin aikana tehtiin kaiken kaikkiaan viisi erillistä havaintoa kohdeyrityksen raken- nushankkeen suunnittelun ohjauksen ajalta. Havainnot jakautuivat rakennushankkeen suunnittelun eri vaiheisiin. Tehdyillä havainnoilla ja niiden pohjalta tehdyillä toimenpi- teillä todettiin olevan merkittäviä vaikutuksia rakennushankkeen kannalta. Ensimmäinen havainto liittyi kohdeyrityksen tekniikkahormien suunnittelun tehotto- muuteen. Ehdotussuunnitteluvaiheessa suunnitelmista havaittiin, että kerrostalon käy- tävillä on vierekkäisiä tekniikkahormeja. Havainnon ratkaisuna päädyimme yhdistämään vierekkäiset tekniikkahormit yhdeksi leveämmäksi hormilinjaksi, jonka seurauksena hankkeen kustannuksia saatiin pienennettyä. Ratkaisu arvioitiin hyödynnettäväksi joko osittain tai kokonaan kohdeyrityksen muissa rakennushankkeissa. Toinen tutkimuksessa kehitetyn hanketyökalun tuella tehty havainto liittyi suunnitte- lussa olevan rakennushankkeen lukitus- ja heloitussuunnitelmiin, joista ilmeni virheelli- siä tietoja. Käytännön tasolla tämä virhe koski kohteen ulko-ovien heloituksia. Ratkai- suna havaintoon suunnitelmista korjattiin havaitut virheet ja tällä nähtiin olevan hyötyjä rakennushankkeen potentiaalisten lisäkustannusten karsimisen muodossa. Ratkaisu nähtiin täysin hyödynnettävissä olevaksi kohdeyrityksen muiden rakennushankkeiden kohdalla. Kolmas suunnittelun ohjauksen aikana tehty havainto liittyi pilotoinnin kohteena olevan kerrostalon pääoveen. Oven arkkitehtisuunnitelmien ja rakennesuunnitelmien väliltä ha- vaittiin ristiriita. Rakennesuunnittelussa ei ollut huomioitu pääsisäänkäynnin ovikokonai- suutta, josta seurasi, että arkkitehdin suunnittelema ovikokonaisuus ei ollut mittojensa puolesta sopiva valmistettuun elementtiin. Ratkaisuna havaintoon arkkitehti- ja raken- nesuunnitelmien ristiriita korjattiin ja päivitettiin suunnitelmiin. Ratkaisun hyödyt heijas- tuvat hankkeen lisäkustannusten ja mahdollisen aikataulun venymisen välttämisenä. Tämä havainto on täysin hyödynnettävissä kohdeyrityksen muissa hankkeissa. 59 Neljäs hanketyökalun tuella tehty havainto liittyi rakennushankkeen rakennesuunnitel- missa määritettyihin IV-konehuoneen seinärakenteeseen. Hankkeelle oli määritetty sei- närakenteeksi kivirakenneseinät, joka havaittiin kyseiselle hankkeelle tarpeettoman ras- kaaksi ratkaisuksi. Ratkaisuna havaintoon seinätyyppi muokattiin kipsilevyrakenteiseksi, jonka myötä saavutettiin kustannussäästöjä rakennushankkeessa. Tämä havainto nähtiin hyödyntämispotentiaaliltaan joko osittain tai kokonaan hyödynnettäväksi. Viides tehty havainto liittyi rakennushankkeen parvellisten asuntojen tekniikkakoteloihin. Kohteen erikoissuunnittelussa havaittiin, että vesiputket, lämpöjohdot ja sähköjohdot ei- vät mahdu niille suunniteltuihin tekniikkakoteloiden tilavarauksiin. Kyseinen havainto jäl- jitettiin arkkitehtisuunnittelun ja rakennesuunnittelun väliseen ristiriitaan. Asia ratkais- tiin suurentamalla tekniikkakoteloita ja päivittämällä se suunnitelmiin. Tällä ratkaisulla vältetään todennäköiset korjaustoimenpiteet rakentamisen aikana. Havainto nähtiin joko osittain tai kokonaan hyödynnettäväksi muissa rakennushankkeissa. Hanketyökalun pilotointi ja sen tuottama dokumentaatio arvioitiin kohdeyrityksen projektipäällikön kanssa. Arvioinnin tavoitteena oli analysoida hanketyökalun käytettä- vyyttä ja sen tuottamaa aineistoa kohdeyrityksen kannalta. Pilotoinnin aikana tehtyjen havaintojen analyysin pohjalta päädyttiin siihen tulokseen, että hanketyökalun tuottamaa dokumentaatiota hyödyntämällä on mahdollista vaikuttaa positiivisesti kohdeyrityksen tuleviin rakennushankkeisiin. Pilotoinnin pohjalta hanketyökalun käytettävyyden kannalta ei noussut merkittäviä uu- distusehdotuksia. Mahdolliseksi hanketyökalua täydentäväksi komponentiksi pohdittiin havaintojen kirjaamiskäytänteet sisältämän ohjeistuksen luomista kohdeyritykselle avus- tamaan yhtenäisen ja vertailukelpoisen dokumentaation tuottamista. Kohdeyrityksen kannalta keskeisin tavoite työkalun kannalta on se, että sen avulla suunnittelun ohjauk- sen dokumentaation tekeminen on mahdollista. Tutkimuksen tuotoksena kehitetty han- ketyökalu täyttää tämän tavoitteen. 60 Hanketyökalulle toteutetun pilotoinnin tuloksena rakennushankkeen suunnittelun ohjauksesta pystyttiin muodostamaan selkeä dokumentaatio, jonka nähtiin myös olevan hyödyntämiskelpoinen kohdeyrityksen muissa rakennushankkeissa. Pilotoinnin pohjalta tultiin siihen lopputulokseen, että hanketyökalun käyttö on yksinkertaista ja tehokasta, ja rakennushankkeen suunnittelun ohjauksen aikana tehtyjä havaintoja on mahdollista ja kannattavaa hyödyntää kohdeyrityksen tulevissa rakennushankkeissa. 61 6 Diskussio Tämän tutkimuksen tavoitteena oli ratkaista kohdeyrityksen kehitystarve rakennushank- keiden suunnittelun ohjauksen tiedonhallintaan liittyen. Suunnittelun ohjauksen tieto- jen dokumentaation muodostamisesta ei ollut olemassa vakioitua käytännettä, jonka vuoksi rakennushankkeiden aikana kertyneiden tietojen dokumentointi oli puutteellista. Puutteellinen tiedonhallinta aiheuttaa sen, että toteutuneiden rakennushankkeiden suunnittelun ohjauksen aikana kertyneitä tietoja, oppeja ja kokemuksia ei pystytä hyö- dyntämään