VAASAN YLIOPISTO LASKENTATOIMEN JA RAHOITUKSEN YKSIKKÖ Juho Puranen YKSITYISYRITTÄJÄN VELKAJÄRJESTELY JA YRITYSSANEERAUS Menettelyiden erot ja valinta Talousoikeuden pro gradu -tutkielma Talousoikeuden maisteriohjelma VAASA 2019 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu LYHENNELUETTELO 3 1. JOHDANTO 7 1.1. Tutkielman tausta 7 1.2. Tutkimuksen metodi ja aineisto 8 1.3. Käsitteet ja rajaukset 9 1.4. Tutkielman rakenne ja sisältö 11 2. MENETTELYIDEN TAUSTAT JA TAVOITTEET 12 2.1. Velkajärjestely 12 2.2. Yrityssaneeraus 14 3. MENETTELYIDEN HAKEMINEN 18 3.1. Hakijat 18 3.2. Myöntämisen edellytykset 20 3.3. Menettelyiden esteet 31 4. MENETTELYIDEN SISÄLTÖ 49 4.1. Menettelyihin kuuluvat velat 51 4.2. Vakuusvelat velkajärjestelyssä ja yrityssaneerauksessa 54 4.3. Velkojien asema ja velan maksaminen 56 4.4. Ohjelmien muuttaminen ja raukeaminen 63 5. MENETTELYIDEN OIKEUSVAIKUTUKSET 70 5.1. Myötävaikutusvelvollisuus 76 5.2. Maksukielto 77 5.3. Perintäkielto 80 5.4. Ulosmittaus- ja täytäntöönpanokielto 83 5.5. Muut oikeusvaikutukset 85 6. VALINTA MENETTELYIDEN VÄLILLÄ 89 LÄHDELUETTELO 94 OIKEUSTAPAUSLUETTELO 98 3 LYHENNELUETTELO HE Hallituksen esitys eduskunnalle KKO Korkein oikeus LaVM Lakivaliokunnan mietintö OK Oikeudenkäymiskaari VJL Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/57 YSL Laki yrityksen saneerauksesta 25.1.1994/47 5 ______________________________________________________________________ VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Tekijä: Juho Puranen Pro gradu -tutkielma: Yksityisyrittäjän velkajärjestely ja yrityssaneeraus - Menettelyiden erot ja valinta Ohjaaja: Pekka Vainio Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Talousoikeus Koulutusohjelma: Talousoikeuden maisteriohjelma Aloitusvuosi: 2017 Valmistumisvuosi: 2019 Sivumäärä: 98 ______________________________________________________________________ TIIVISTELMÄ Velkajärjestely ja yrityssaneeraus ovat menettelyjä, joiden tavoitteena on kohteena olevan henkilön tai yrityksen taloudellisen tilanteen korjaaminen. Menettelyissä voidaan muun muassa muuttaa velkojen maksuaikataulua, alentaa niiden pääomaa tai korkoja sekä muuttaa suoritusten kohdentamista. Velalliselle voidaan asettaa myös toiminnallisia vel- voitteita. Vuodesta 2015 lähtien yksityisen elinkeinonharjoittajan kaikki velat on voitu järjestellä velkajärjestelyssä. Tämän johdosta yksityisen elinkeinonharjoittajan on mah- dollista hakeutua kumpaankin menettelyyn. Tutkielman tutkimusongelma on, mitä eroja velkajärjestelyllä ja yrityssaneerauksella on sekä miten nämä erot vaikuttavat menettelyiden valintaan. Työssä keskitytään yksityis- yrittäjiin ja Suomen lakiin. Tutkielmassa sovelletaan lainoppia, mutta myös muun oikeus- tieteellisen tutkimuksen tehtävänä olevaa säännösten toiminnan tarkastelua ja voimassa olevien säännösten arvioimista. Menettelyiden valinnan välisessä arvioinnissa keskity- tään taloudellisiin ja liiketoiminallisiin vaikutuksiin. Työni pääasiallisena lähteenä ovat laki yksityishenkilön velkajärjestelystä ja laki yrityksen saneerauksesta sekä niihin liitty- vät hallituksen esitykset. Lisäksi työssä on käytetty oikeuskirjallisuutta. Koska toiminnan tulee olla kannattavaa velkajärjestelyyn hakeutuessa, usein velallinen joutuu hakeutumaan joko yrityssaneeraukseen tai lopettamaan toimintansa, jolloin velka- järjestelyyn voi hakeutua tavallisena velallisena. Yrityssaneeraus tarjoaa enemmän jous- tavuutta liiketoiminnan kehittämiselle sekä yrittäjän mahdollisuuksille saada palkkiota yrityksen hyväksi tekemästään työstä. Toisaalta se edellyttää velkojien myötävaikutusta sekä joustavuutta. Velkajärjestelyssä voidaan puuttua vahvemmin velkojien oikeuksiin. Jos yritystoimintaa on tarkoitus kehittää, on yrityssaneeraus parempi vaihtoehto. Velka- järjestely on parempi vaihtoehto silloin, kun velkojia on paljon tai velkojat eivät ole val- miita joustamaan ja osallistumaan prosessiin. Jos yksityisyrittäjän tärkein panos on hänen osaamisensa, eikä yrityksessä ole kiinni isoja pääomia, velkajärjestely tarjoaa nopeam- man ja tehokkaamman tavan sovitella velat. ______________________________________________________________________ AVAINSANAT: velkajärjestely, yksityisyrittäjä, yrittäjä, yrityssaneeraus, velka 7 1. JOHDANTO 1.1. Tutkielman tausta Tässä talousoikeuden oppiaineen pro gradu -tutkielmassa käsitellään velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta yksityisyrittäjän kohdalla. Tutkielmassa selvitetään menettelyiden taus- toja, sisältöä, myöntämisen perusteita sekä esteitä. Tämän jälkeen pyritään selvittämään, voivatko erot johtaa siihen, että yksityisyrittäjän kannattaisi erojen takia hakeutua tiettyyn menettelyyn. Velkajärjestelyllä ja yrityssaneerauksella pyritään korjaamaan kohteena olevan henkilön- tai yrityksen taloudellinen tilanne.1 Molemmissa menettelyissä tuomioistuin voi määrätä hakijan veloista ja tulojen käyttämisestä sekä keskeyttää hakijaan kohdistuvat perintä- ja ulosottotoimet.2 Menetelmien tavoitteet ovat samankaltaiset ja menettelyt ovat vaihtoeh- toiset. Vireillä oleva yrityssaneeraushakemus aiheuttaa velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman raukeamisen.3 Tuomioistuimen on mahdollista määrätä maksuohjelman pysymään voimassa, jos pääosa maksuohjelman veloista on suoritettu ohjelman mukai- sesti.4 Velkajärjestelyn myöntäminen saneerauksessa olevalle velalliselle taas aiheuttaa saneerausohjelman raukeamisen.5 Konkurssihakemus odottaa velkajärjestelyn tai sanee- rauksen käsittelyä. Jos velkajärjestely tai yrityssaneeraus hylätään, jatketaan konkurssi- hakemuksen käsittelyä ja jos hakemus hyväksytään, konkurssihakemus raukeaa.6 Yksityishenkilöiden velkajärjestelyt kasvoivat 7,6% vuonna 2018 vuoteen 2017 verrat- tuna ja niiden lukumäärä on vuodesta 2010 pysynyt yli 3 000 kappaleessa vuodessa.7 Sen sijaan yrityssaneeraukset laskivat vuoteen 2017 verrattuna 4,5 %.8 Konkurssien määrä puolestaan kasvoi 16,9%.9 Lokakuussa 2018 Vaasan yliopistossa tarkastetussa 1 Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/57 1.1 §; Laki yrityksen saneerauksesta 25.1.1993/47 1.1 § 2 VJL 1.1§, 13 §; YSL 1.1 §, 19 § 3 VJL 47 § 4 VJL 47 § 5 YSL 65.2 § 6 VJL 20.1 §; YSL 24.1 § 7 Tilastokeskus 2019a 8 Tilastokeskus 2019b 9 Tilastokeskus 2019c 8 väitöskirjassa Eija-Leena Kärkinen tulee lopputulokseen, että yrityssaneeraus toimii te- hottomasti.10 Menettelyiden vertailussa voi tulla esille se, miksi yrityssaneeraus ei ole toiminut niin tehokkaasti, mitä yrityksen toiminnan tervehdyttäminen edellyttää. Onnistunut yrityssa- neeraus hyödyttää yrityksen sidosryhmiä, kuten työntekijöitä työpaikan säilyessä, omis- tajia tuottomahdollisuuksien jatkuessa, rahoittajia saatavien säilyessä, yritystä asiakas- ja hankkijasuhteiden säilymisellä sekä yhteiskuntaa yleisellä tasolla.11 Lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä muutettiin vuonna 2015 merkittävällä tavalla, kun yksityisen elinkeinon- ja ammatinharjoittajan oli mahdollista hakeutua velkajärjeste- lyn piiriin.12 Yritystoiminnan velat on myös mahdollista järjestellä velkajärjestelylain mukaisesti. Tutkimuskentällä on tilaa tutkielmalle, jossa tarkastellaan velkajärjestelyä ja yrityssaneerausta yksityisyrittäjän kohdalla sekä vertaillaan näitä menettelyjä. Talousoi- keudellinen tutkimus mahdollistaa liiketaloudellisten näkökulman mukaan ottamisen ver- tailussa. 1.2. Tutkimuksen metodi ja aineisto Oikeustutkimus voidaan jakaa lainoppiin sekä muuhun oikeudelliseen tutkimukseen. Lainopilla on kaksi ydintehtävää. Ensimmäinen tehtävä on käsitteiden konstruointi ja näi- den käyttäminen oikeuden systematisoinnin apuna. Toinen tehtävä on oikeussäännösten sisällön ja soveltamisen selvittäminen. Lainoppia kutsutaan myös oikeusdogmatiikaksi. Muussa oikeustieteellisessä tutkimuksessa tehtävä voi olla oikeussäännösten toiminnan tarkastelu, voimassa olevien säännösten arviointi sekä oikeuspoliittinen tutkimus. Sään- nösten toiminnan tarkastelulla tarkoitetaan ensisijaisesti oikeussäännösten ja instituutioi- den yhteiskunnallisen roolin selvittämistä. Tarkastelulla voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miten säännökset rasittavat eri kohderyhmiä. Säännösten arvioimisella voidaan ottaa kan- taa säännösten toimintaan ja vaikutuksiin sekä siihen, miten lainsäätäjän tavoite on täyt- tynyt.13 10 Ks. Eija-Leena Kärkinen 2018 11 Härmäläinen ym. 2009: 42 12 ks. HE 83/2014 vp 13 Aarnio 1978: 52-56 9 Tutkielmassani sovelletaan lainoppia, mutta myös muun oikeustieteellisen tutkimuksen tehtävänä olevaa säännösten toiminnan tarkastelua ja voimassa olevien säännösten arvi- oimista. Talousoikeus on osa kauppatieteitä. Talousoikeuden tehtävä on liiketalouden suunnitteleminen oikeudellisesta näkökulmasta sekä oikeudellisten riskien tunnistaminen ja hallitseminen. Oikeushierarkian mukaan pääasiallinen oikeuslähde on laki. Lainsäädännön lisäksi lakien tulkintaan ja soveltamiseen vaikuttavat hallituksen esitykset sekä oikeuskäytäntö ja oi- keuskirjallisuus.14 Työni pääasiallisena lähteenä ovat laki yksityishenkilön velkajärjeste- lystä ja laki yrityksen saneerauksesta sekä niihin liittyvät hallituksen esitykset. Oikeus- kirjallisuudesta lähteinä ovat muun muassa Pauliine Koskelon, Risto Koulun ja Johanna Niemi-Kiesiläisen aihetta käsittelevät kirjat. 1.3. Käsitteet ja rajaukset Yksityisyrittäjällä työssä tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka harjoittaa liike- tai am- mattitoimintaa. Toiminta voi tapahtua toiminimellä tai avoimessa yhtiössä sekä komman- diittiyhtiössä. Velkajärjestelylaissa elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan ammatti- ja liiketoi- minnan lisäksi vastuunalaisena yhtiömiehenä olemista sekä osakeyhtiön hallituksen jäse- nyyttä tai toimitusjohtajuutta.15 Elinkeinonharjoittajana pidetään yrityssaneerauksessa myös ammatin-, maatilatalouden ja kalastuksen harjoittajia.16 Liiketoiminnan muodolli- sen omistajan lisäksi hänen puolisonsa voidaan katsoa elinkeinonharjoittajaksi. Ratkaise- vat ovat tosiasialliset olosuhteet. Velkajärjestely tai yrityssaneeraus eivät muuta yrittäjien oikeudellisia asemia, joten molemmille puolisoille tehdään omat maksuohjelmat, jos ve- lat eivät ole yhteisvastuullisia. Mahdollista on myös tehdä yksilökohtainen hakemus tai olla hakemuksen kohteena, vaikka toimintaa harjoitetaan toisen henkilön kanssa. Tämä ei ole mahdollista, jos on olemassa varsinainen yhtiösuhde. Silloin, kun toimintaan osal- listutaan vain työpanoksella, eikä olla vastuussa yhtiön veloista, ei voi olla yrityssanee- rauksen kohteena.17 Tässä tutkielmassa käsitellään vain elinkeinon- tai ammatinharjoitta- jia, joten esimerkiksi henkilöyhtiöt jäävät tarkastelun ulkopuolelle. 14 ks. Tolonen 2003 15 Koulu ym. 2005: 717 16 YSL 2.1 § 17 Koskelo 1994: 43-44 10 Velkoja on velvoitesuhteen osapuoli, jolla on oikeus vaatia suoritusta. Velallinen on vel- voitesuhteen toinen osapuoli. Velallisella on velvollisuus tehdä suoritus velkojalle. Vel- voitesuhde luo suoritusvelvollisuuden, eli velvollisuuden toimia vastapuolta kohtaan tie- tyllä tavalla. Saamisoikeus tarkoittaa velkojan oikeutta vastaanottaa velvoitteen mukainen suoritus. Saamisoikeuden haltijana voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, kuten yhtiö. Termejä velkoja ja velallinen käytetään yleiskielessä rahavelkasuhteen osapuolista, mutta velvoiteoikeudessa termejä voidaan käyttää kaikissa velvoitesuhteissa.18 Velka kat- sotaan usein syntyneeksi silloin, kun sitoumus on velallisen antama tai muuten häntä si- tova. Syntymisajankohta on hetki, jolloin sitoumus on annettu. Sitoumuksen antaminen on ratkaiseva tekijä, joka määrittää sen, kuuluuko velka yrityssaneerauksen piiriin.19 Sopimukset ovat lähtökohtaisesti velvoittavia. Sopimuksen sitovuus (pacta sunt ser- vanda) on pääsääntö, josta on säädetty poikkeuksia. Pääsäännöstä poikkeaminen edellyt- tää perusteen. Luottosopimuksen sisältönä on luoton (velan) antaminen ja sen takaisin maksaminen. Luottosopimus syntyy kuten muutkin sopimukset ja siihen sovelletaan ylei- siä sopimusoikeuden periaatteita. Luotonannon kohdalla on lainsäädännössä säädetty poikkeuksia, usein heikomman osapuolen suojan toteuttamiseksi. Poikkeuksia sitovuu- desta ovat myös työn aiheena olevat velkajärjestelylait.20 Velkajärjestely ja yrityssaneeraus ovat osa insolvenssioikeutta. Insolvenssioikeus tutkii maksamattomien velkojen ongelmia.21 Insolvenssioikeuden tavoitteet voidaan jakaa pri- maari- ja sekundaaritavoitteisiin. Niemi-Kiesiläinen esittää primaaritavoitteiksi velkojien oikeuden täytäntöönpanoon sekä velallisen oikeuksien ja suojaamisen yhteensovittami- sen. Laajemmat yhteiskunnalliset tavoitteet ovat sekundaaritavoitteita.22 Maksuhaluttomuus tulee erottaa maksukyvyttömyydestä. Jos velallinen ei halua maksaa, vaikka tällä olisi varoja, suojan tarve on velkojan puolella. Silloin, kun velallinen on mak- sukyvytön, joudutaan punnitsemaan eri suuntaisia intressejä. Velkojalla on oikeus saada maksu ja velallisella on oikeus toimeentulon säilymiseen. Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttä- mättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.23 Velkojan ja velallisen lisäksi tulee 18 Norros 2018: 1-3 19 Koskelo 1994: 125 20 Saarnilehto, Annola, Hemmo, Karhu, Kartio, Tammi-Salminen, Tolonen, Tuomisto & Viljanen 2012: 461, 1159,1163-1164. Saarnilehto ym. käyttävät nimitystä velkajärjestelylait sekä laista yksityishenkilön velkajärjestelystä että laista yrityksen saneerauksesta. 21 ks. Koulu, Havansi, Lindfors, Niemi-Kiesiläinen 2005: 37-40 22 Niemi-Kiesiläinen 1995: 539 23 Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 11 huomioida mahdollisten takaajien ja vakuuksien antajien intressit. Velkojilla voi olla myös keskenään ristiriitaisia intressejä.24 Näyttövelvollisuus maksukyvyttömyydestä on sillä, joka tekee väitteen. Velallinen oletetaan maksukykyiseksi.25 Kun tutkielmassa puhutaan maksuohjelmasta, tarkoitetaan sillä velkajärjestelyssä vahvis- tettavaa maksuohjelmaa. Kun puhutaan saneerausohjelmasta, tarkoitetaan yrityssanee- rauslain mukaista ohjelmaa. Yrityssaneerauslaissa käytetään käsitteitä velkajärjestelyn raukeaminen ja ohjelman raukeaminen.26 Velkajärjestelyllä tarkoitetaan tässä yhtä ohjel- massa määrättyä toimenpidettä. Ohjelman raukeaminen johtaa siihen, että kaikki yksit- täiset velkajärjestelyt, jotka ohjelmaan kuuluvat, raukeavat.27 Velkajärjestely -termi viit- taa lakitekstissä toisaalta velkojen järjestelyyn ja maksuaikataulun muuttamiseen tuomio- istuimen vahvistaman velkajärjestelyn johdosta ja toisaalta sillä kuvataan koko velkajär- jestelyyn liittyvää tuomioistuinmenettelyä.28 Tutkielma keskittyy menettelyiden oikeudellisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin. En käsit- tele niitä prosessuaaliselta näkökulmalta, joten esimerkiksi hakemuksien sisältö, osapuol- ten kuuleminen ja käsittelyn vaiheet jäävät työn ulkopuolelle. Talouden epäonnistunut tervehdyttäminen voi johtaa konkurssiin. Konkurssi rajataan kuitenkin työn ulkopuolelle. 1.4. Tutkielman rakenne ja sisältö Tutkielma on jaettu kuuteen lukuun. Ensimmäinen luku on johdanto, jossa esitellään tut- kielman aihe, sen menetelmät ja rajaukset sekä tärkeimpiä käsitteitä. Toisessa luvussa käydään läpi menettelyiden taustoja ja tavoitteita. Kolmannessa luvussa käydään läpi me- nettelyiden hakemista, eli ketkä voivat hakea menettelyä ja menettelyiden myöntämisen edellytyksiä sekä sen esteitä. Neljännessä luvussa selvitetään menettelyiden sisällöt ja lu- vussa viisi menettelyiden oikeusvaikutukset. Viimeisessä luvussa etsitään perusteita me- nettelyiden valinnalle silloin, kun molemmat menettelyt ovat mahdollisia. Menettelyiden eroavaisuuksia nostetaan esille lukujen lopussa sekä valintaa koskevassa luvussa. 24 Koskelo & Lehtimäki 1997: 22 25 Koulu 1994: 228 26 YSL 64-65 § 27 Koulu 1998: 170 28 Niemi-Kiesiläinen 1995: 75 12 2. MENETTELYIDEN TAUSTAT JA TAVOITTEET 2.1. Velkajärjestely Länsi-Euroopassa ylivelkaantumista oli aikaisemmin pyritty estämään ennalta luotonan- toa koskevalla lainsäädännöllä, tukemalla asuntoluottoja ja velkaneuvonnalla. Ennalta eh- käisevät toimet osoittautuivat riittämättömiksi 90-luvun laman aikana ja tarvittiin ehkäi- sevien keinojen lisäksi korjaavia toimenpiteitä. Mallia haettiin anglosaksisesta kuluttaja- konkurssista, jossa velallisen oli mahdollista vapautua velkavastuustaan. Tämä pohjautuu markkinalähtöiseen ajattelutapaan, jossa velallisen tilanteen korjaaminen mahdollistaa tä- män palaamisen toimintakykyiseksi markkinaosapuoleksi.29 Velkajärjestelylaki tuli voi- maan vuonna 1993.30 Lakia koskevassa hallituksen esityksessä kerrotaan lainanoton li- sääntyneen ja korkotason nousseen 1980-luvulta esityksen antamiseen vuonna 1992. Työttömien määrä oli kasvanut huomattavasti.31 Esityksen antamisen aikaan konkurssien määrä oli kasvanut. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä omistajayrittäjät tai pääosakkaat voivat jäädä henkilökohtaisten vastuiden takia vastaamaan yritystoiminnan veloista.32 Talouden tilan takia joidenkin velallisten arvioitiin olevan kykenemättömiä selviytymään nykyisillä tai tulevilla rahoillaan taloudellisista velvoitteistaan. Osalla velkojen maksa- minen voisi mahdollisesti johtaa elintason huomattavaan alenemiseen. Hallituksen esi- tyksessä katsottiin, että tuolloin voimassa olevat lait eivät tarjonneet riittäviä mahdolli- suuksia puuttua velkasuhteisiin, joissa velallisen maksukyky on alentunut. Ulosotossa ja konkurssissa ei ole mahdollista, eikä niiden tarkoituskaan ole, löytää keinoja velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Velkajärjestelylakia vastaavia lainsäädäntöhank- keita oli Suomen lisäksi vireillä tai jo toteutettu useissa muissakin valtiossa.33 Velkajärjestelylain tavoitteena on luoda lainsäädäntöä, jolla pystytään ratkaisemaan pa- remmin velkaongelmia ja että velkaongelmiin joutunut henkilö pystyy korjaamaan talou- dellisen tilanteensa. Velallisen tulisi voida selvitä veloistaan ja kyetä suunnittelemaan tu- levaisuuttaan. Huomioon tulisi ottaa velallisen todellinen maksukyky ja samalla ottaa 29 Koulu, ym. 2005: 700-701 30 VJL 89.1 § 31 Hallituksen esityksen mukaan vuosina 1989-1990 työttömiä oli keskimäärin alle 90 000 henkilöä vuo- dessa, kun taas vuonna 1992 työttömien määrä oli noin. 390 000. (HE 183/1992 vp: 5) 32 HE 183/1992 vp: 4-5,7 33 HE 183/1992 vp: 14, 20-22. Vastaavia lainsäädäntöhankkeita oli vireillä Ruotsissa ja Saksassa. Muun muassa Tanskassa ja Norjassa oli tehty lakiuudistuksia ennen Suomen hallituksen esitystä. 13 tasapuolisesti huomioon myös velkojien oikeudet. Lailla haluttiin myös ehkäistä ylivel- kaantumisesta mahdollisesti seuraavia sosiaalisia ja yksilöllisiä haittoja. Ylivelkaantumi- sen uskottiin myös passivoivan velallista siten, että velkojat eivät saa osaakaan suorituk- sista. Maksukyvyn selvittäminen voi myös säästää turhilta perintäkuluilta.34 Velkajärjestelylaki asettaa lain tavoitteeksi maksukyvyttömän velallisen taloudellisen ti- lanteen korjaamisen.35 Lain tavoite ja mahdollisen sopimussitovuudesta poikkeamisen peruste on velallisen suojeleminen.36 Tuomioistuin voi tavoitteen saavuttamiseksi mää- rätä velallisen velkoja koskevista järjestelyistä ja vahvistaa velalliselle maksuohjelman, joka vastaa hänen maksukykyään.37 Tarkoituksena on, että vapaaehtoiset järjestelyt ovat ensisijaisia keinoja ratkaista velka- ongelmat.38 Sopimusneuvotteluja voidaankin pitää velkajärjestelyn ensimmäisenä vai- heena.39 Velkajärjestelylaki edellyttää, että mahdollisuus sovintoon on selvitettävä ennen velkajärjestelyn hakemista, jos tämä ei ole ilmeisen tarpeetonta. Tarpeettomuus voi johtua esimerkiksi vähäisestä maksukyvystä, velkojien suuresta lukumäärästä tai tuntematto- mista velkojista.40 Kirjallista esitystä ei vaadita, mutta velallisen tulee esittää ainakin se- lonteko yhteydenpidostaan velkojiin.41 Velkajärjestely voidaan aloittaa, jos osapuolet ei- vät pääse yhteiseen ratkaisuun. Tällöinkin velkajärjestelyssä tulee ensisijaisesti käyttää keinoja, jotka muuttavat mahdollisimman vähän alkuperäisten velvoitteiden sisältöä ja ehtoja42. Sovintoa rajoittaa velallisen välttämättömät elinkustannukset, mutta maksuaika- taulun kesto ei rajoitu sovinnossa velkajärjestelyn enimmäiskestoon. Jos maksuaika ylit- tää huomattavasti velkajärjestelyn keston, ei velallinen ole velvollinen hyväksymään sitä. Neuvotteluvelvollisuus koskee uusia sekä erääntyneitä velkoja, eikä velallinen saa ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyä tarjotusta muutoksesta.43 Velkojien tulee osallistua neu- votteluihin ja myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen hyvän luotonanto- ja perintätavan mukaisesti.44 Sovintoneuvotteluille ei ole määrättyä ajankohtaa, mutta koska tarkoituk- sena on etsiä velkajärjestelylle vapaaehtoinen vaihtoehto, ei neuvottelu voi tapahtua 34 HE 183/1992 vp: 22 35 VJL 25.1.1993/57 1.1 § 36 Niemi-Kiesiläinen 1995: 84 37 VJL 1.1 § 38 HE 1992/183 vp: 49; HE 2014/83 vp: 56 39 Koulu ym. 2005: 707 40 VJL 11.1 § 41 HE 183/1992 vp: 50 42 VLJ 25.3 §; HE 1992/183 vp: 22-23 43 Niemi-Kiesiläinen 1995: 135 44 VJL 11.2 § 14 kauan hakemuksen tekemisen jälkeen.45 Velkojat sekä selvittäjä ovat salassapitovelvolli- sia, eivätkä he saa käyttää hyödykseen sovintoneuvottelussa tai velkajärjestelyn yhtey- dessä saamiaan tietoja.46 Lähtökohtana on, että velallinen vapautuu veloistaan lopullisesti, kun tämä on toteuttanut velkajärjestelyssä määrätyn maksuohjelman.47 Velkojien saatavat voivat palautua ennal- leen, jos velallinen laiminlyö maksusuunnitelmaa. Jos ohjelman aikana tai maksamiseen tarvittavana pidempänä aikana ei kerry täyttä suoritusta veloille, loppuosa jää velkojien vahingoksi.48 Pääsääntöisesti velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle vain kerran.49 Velkajärjestelyihin sovelletaan ensisijaisesti velkajärjestelylakia. Toissijaisesti sovelle- taan oikeudenkäymiskaaren 8 lukua, joka koskee hakemusasioiden käsittelemistä.50 Oi- keudenkäymiskaaren mukaan hakemusasian käsittelyssä on voimassa soveltuvin osin myös riita-asian käsittelemistä koskevat säännökset.51 Niemi-Kiesiläinen katsoo, että vel- kajärjestelyssä tulisi soveltaa oikeudenkäymiskaaren indispositiivisia asioita koskevia säännöksiä.52 Velkajärjestelyasetuksessa on säännöksiä esimerkiksi toimitettavista liit- teistä.53 Velkajärjestelyssä voidaan käyttää tulkinnan apuna yrityssaneerauslain vastaavia säännöksiä koskevia ohjeita.54 Velkajärjestelylaissa todetaan, että yksi tuomari on toimi- valtainen ratkaisemaan velkajärjestelyasian55. Yksi tuomari voi ratkaista riitaisenkin vel- kajärjestelyasian, mutta asia on mahdollista käsitellä myös täydellä alioikeuden kokoon- panolla.56 2.2. Yrityssaneeraus Velkajärjestely- ja yrityssaneerauslakien valmistelu tapahtui samaan aikaan. Lakien so- veltamisala on siten päällekkäinen, että esimerkiksi elinkeinon- ja ammatinharjoittajien on mahdollista päästä molempiin menettelyihin. Vuodesta 2015 lähtien on ollut 45 Koskien & Lehtimäki 1997: 107 46 VJL 80 § 47 HE 183/1992 vp: 24 48 Koskelo & Lehtimäki 1997: 32 49 VJL 10 § 10-kohta 50 VJL 49.1 §. Ks. Koulu 1994: 93-100 51 Oikeudenkäymiskaari 8:13 § 52 Niemi-Kiesiläinen 1995: 106 53 Asetus yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/58 54 Uitto 2010: 126 55 VJL 49.2 § 56 HE 250/1994 vp: 10 15 mahdollista järjestellä yrityksen velat tietyin poikkeuksin myös velkajärjestelyssä. Lait ovat monelta osin samanlaiset ja ne jakavat säännöksiä. Menettelyillä on kuitenkin run- saasti eroja. Ennen yrityssaneerauslakia sovellettiin niin sanottua akordilainsäädäntöä. Tämä lainsäädäntö kuitenkin vaikutti vain etuoikeudettomiin velkojiin, jolloin vakuus- velkojat ja etuoikeutetut velkojat jäivät menettelyn ulkopuolelle. Tämän johdosta tilan- teissa, joissa vakuusvelkoja oli paljon, velkojan suhtautuminen vaikutti huomattavasti sii- hen mitkä olivat yrityksen mahdollisuudet saneeraukseen ja milloin toiminta oli lopetet- tava. Uudistetussa laissa tarkoituksena olikin saada kaikki velkojat menettelyn piiriin ja estää sellaisten velkojien olemassaolo, joilla olisi mahdollisuus toteuttaa oikeuksiaan me- nettelystä riippumatta.57 Yrityssaneeraukseen voi hakeutua lähtökohtaisesti kaikki liike- toimintaa harjoittavat velalliset, myös yksityiset elinkeinonharjoittajat.58 Siihen pääsyä ei ole rajoitettu yrityksen koon perusteella eikä toiminnan loppuminenkaan ole ehdoton este menettelyyn hakeutumiselle.59 Yrityssaneerauksen tavoitteena on jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttäminen tai edellytysten turvaaminen. Lisäksi tavoitteena on tarpeettomien konkurssien välttämi- nen, mutta lailla ei kuitenkaan pyritä kannattamattomien yritysten ylläpitämiseen.60 Kyse on selvitysprosessista, jossa tutkitaan mahdollisuudet toiminnan tervehdyttämiseen, hae- taan konkreettisia ratkaisuja ongelmiin ja laaditaan ohjelma toimenpiteistä.61 Yrityssa- neerausohjelmassa tulee kiinnittää erityisesti huomiota velallisen toiminnan jatkumiseen ja ohjelman mukaisten velkojen maksukykyyn.62 Velallisen tulee hakeutua saneerauksen sijasta konkurssiin silloin, kun velallisyritys on maksukyvytön, eikä tilannetta voida kor- jata saneerausohjelmalla kuin tilapäisesti. Kuten velkajärjestelyssä, tuomioistuimen vah- vistamalla saneerausohjelmalla voidaan määrätä velallisen toimintaa sekä varoja ja vel- koja koskevista toimenpiteistä.63 Saneerauksessa ei siis ole kyse pelkästään velkoja koskevista järjestelyistä, vaan toimin- nan kokonaisvaltaisesta tervehdyttämisestä. On myös mahdollista tehdä pelkästään vel- koja koskevia järjestelyitä, kun velallisyritys on toiminnallisesti kunnossa. Velkoja kos- kevat järjestelyt perustuvat yrityssaneerauslakiin, kun taas muunlaiset toimet pohjautuvat muuhun lainsäädäntöön taikka yrityksen sisäisiin päätöksiin.64 Maksuohjelmaa ei voida 57 HE 182/1992 vp: 14-15, 17 58 YSL 2 § 59 Koulu 1994: 123. Toisaalta toiminnan loppuminen voi aiheuttaa esteen menettelyn myöntämiselle. 60 HE 182/1992 vp: 1 61 Koskelo 1994: 7 62 HE 152/2006 vp: 1 63 YSL 1§; HE 182/1992 vp: 1 64 Koskelo 1994: 6-7, 13 16 pitää sopimuksena velallisen ja velkojan välillä. Tämän johdosta velkoja ei voi vaatia velallista tekemään ohjelmassa vaadittuja toimenpiteitä, vaan mahdollisuus hakea pakko- täytäntöönpanoa rajoittuu rahallisten velvoitteiden täyttämiseen.65 Kun velallinen on suo- rittanut maksuohjelman mukaiset suoritukset, vapautuu hän saneerausveloista siltä osin kuin niille ei ohjelman mukaan pitänyt maksaa suorituksia.66 Yrityssaneerauksessa lähtökohtaisesti edellytetään selvittäjän määräämistä. Esityksen selvittäjän määräämisestä voivat tehdä velallinen tai velkojat.67 Määräys voidaan tehdä ennen menettelyn alkamista tai sen jälkeen. Selvittäjä voidaan kuitenkin jättää määrää- mättä, jos kukaan ei ole tehnyt esitystä selvittäjän määräämisestä tai muuten vaatinut määräämistä. Tuomioistuin voi määrätä selvittäjän, vaikkei kukaan olisi vaatinut selvit- täjän määräämistä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tuomioistuin voi myös jättää selvittä- jän määräämättä pyynnöstä huolimatta, jos tuomioistuin katsoo selvittäjän määräämisen olevan erityisistä syistä tarpeetonta ohjelman valmistelun tai velkojien edun kannalta. Tuomioistuin määrää riippumattoman selvittäjän menettelyn tarkoituksen toteuttamiseksi ja velkojien edun valvomiseksi. Lisäksi selvittäjän tehtäviä ovat muun muassa selvityksen laatiminen velallisen taloudellisesta tilanteesta, velallisen toiminnan seuranta ja valvomi- nen sekä saneerausohjelmaehdotuksen laatiminen.68 Erityisesti selvittäjän tulee valvoa velalliselle asetettuja määräysvallan rajoituksia.69 Selvittäjän tulee olla rehelliseksi tun- nettu, täysi-ikäinen henkilö, eikä tämä saa olla konkurssissa tai toimintakelpoisuudeltaan rajoitettu.70 Tuomioistuin vahvistaa menettelyn aloittamisen yhteydessä joko velkojan tai velallisen esittämän soveltuvan henkilön selvittäjäksi. Jos tällaista henkilöä ei ole, tuomioistuin määrää tehtävään soveltuvan ja halukkaan henkilön. Jos kaksi kolmasosaa velkojaryh- miin kuuluvista puoltaa esitystä, voidaan selvittäjäksi määrätä myös sellainen henkilö, joka ei täytä riippumattomuudelta asetettuja edellytyksiä. Selvittäjiä voi olla enemmän kuin yksi, jos se on tarpeen tehtävien, edunvalvonnan tai tarvittavan asiantuntemuksen vuoksi.71 Selvittäjää voivat esittää alkuperäisen selvittäjän tilalle tai hänen lisäkseen myös velkojatoimikunta ja velkojaryhmän enemmistö. Saneerausohjelmasta äänestämisestä poiketen huomioon otetaan vain äänten määrä, eikä äänestäneiden saatavien määrällä ole 65 Härmäläinen ym. 2009: 179 66 HE 152/2006 vp: 6 67 YSL 83.1 § 68 YSL 8 §, 90 § 69 HE 182/1992 vp: 69 70 YSL 8.4 § 71 YSL 8.3 § 17 merkitystä. Ehdotuksen tekijöillä tulee olla äänten enemmistö ja sitä tulee puoltaa äänten enemmistö kustakin velkojaryhmästä.72 Kun ehdotettuja selvittäjiä on useita, käytetään yleisesti valintaperusteena saatavien määrää, ellei määrätä useampaa selvittäjää.73 Molempia menettelyjä koskevia lakeja sovelletaan siitä huolimatta, mitä muualla laissa säädetään velan perimisestä ja velkojan oikeudesta maksuun.74 Väliä ei ole sillä, perus- tuuko saaminen sopimukseen tai lainsäädäntöön. Tämän johdosta velkoja ei voi välttyä velkajärjestelyn seuraamuksilta nojautumalla tiettyä saatavatyyppiä koskevaan erityis- lainsäädäntöön.75 Molemmat menettelyt tähtäävät kohteena olevan henkilön tai yrityksen taloudellisen tilan tervehdyttämiseen. Velkajärjestelyllä pyritään ehkäisemään ja vähentämään sosiaalisia ongelmia, joita velkaongelmat voivat aiheuttaa. Kyseessä on sosiaalinen lainsäädäntö, jossa perustana velkojen järjestelylle on heikomman osapuolen suoja. Yrityssaneerauksen rooli on enemmän taloudellinen. Sen tarkoitus ei ole, että kaikkien hakijoiden tulisi saada sen suomat edut vaan se, että toimintakelpoinen yritystoiminta voidaan pelastaa. Menet- telyiden tarkoitusten ero näkyy esimerkiksi siinä, miten suuri päätösvalta velkojilla on menettelyn myöntämiseen ja sisältöön. Koulu katsoo, että vaikka prima facie velkajärjes- telyn sekä osittain myös yrityssaneerauksen periaatteena vaikuttaisi olevan velkavas- tuusta vapautuminen, voidaan velkojille mahdollisesti tulevien hyötyjen johdosta katsoa menettelyiden toteuttavan velkavastuun toteutumisen periaatetta. Toisaalta oikeuskirjal- lisuudessa korostetaan, että velkajärjestelyn tarkoitus on antaa maksukyvyttömille yksi- tyishenkilöille mahdollisuus velkojen suorittamiseen ja taloudellisen tilanteen korjaa- miseksi. Yrityssaneerauksessa johtavia periaatteita ovat jatkamiskelpoisen toiminnan jat- kuminen sekä tarpeettomien konkurssien välttäminen. Koulu katsoo, että yrityssaneeraus- laki pohjautuu siihen, että tervehdyttämisen periaate on painavampi kuin velkavastuun toteutuminen. Hän kuitenkin asettaisi velkavastuun toteutumisen saneerausmenettelyn periaatteeksi. Jatkamiskelpoisten yritysten säilyttäminen leimaa menettelyn aloittamista, kun taas velkavastuun toteutuminen sen lopputulosta.76 Velkajärjestelyssä ohjelman vah- vistamisessa on kyse oikeuden soveltamisesta ja lain käytöstä. Saneerausohjelmaa voi- daan pitää tarkoituksenmukaisuusratkaisuna.77 72 YSL 83 §; HE 182/1992 vp: 107 73 Härmäläinen ym. 2009: 73 74 VJL 1.3 §; YSL 1.2 § 75 HE 183/1992 vp: 38-39; HE 182/1992 vp: 61 76 Koulu 1994: 66-67, 69-71 77 Koulu 1995: 37-38 18 3. MENETTELYIDEN HAKEMINEN 3.1. Hakijat Velkajärjestely tulee vireille hakemuksesta. Aviopuolisot, yhteisvastuulliset kanssavelal- liset sekä velallinen ja takaaja voivat hakea velkajärjestelyä yhdessä.78 Vaikka velkajär- jestelyä haettaisiin yhdessä, sen edellytykset arvioidaan ja ohjelmat vahvistetaan erik- seen. Velkoja ei siis voi laittaa velkajärjestelyä vireille. Perusteluna on se, että velkajär- jestelyssä vaaditaan velalliselta huolellista ja pitkäjänteistä taloudenpitoa. Velallisen edellytetään myös antavan tietoja taloudellisesta asemastaan ja myötävaikuttamaan sel- vitysten hankkimisessa.79 Yrityssaneerauksesta hakemuksen voi tehdä velallisen lisäksi velkoja tai velkojat yh- dessä.80 Oman pääoman ehtoinen laina ei ole sellainen velka, jonka perusteella voi hakea velallista saneeraukseen.81 Velallisen suostumus menettelyyn ei ole välttämätöntä.82 Ve- lallinen voi maksaa velkansa, jolloin velkoja ei voi enää hakea häntä saneeraukseen.83 Velkojan saatavan tulee olla perusteeltaan riidaton ja sen määrän tulee olla selvä ainakin olennaisilta osin, jotta hän voi hakea velallista yrityssaneeraukseen.84 Jos riitaisuus kos- kee saatavan määrää, tulee riitaisuuden olla merkitykseltään olennainen, että velkoja me- nettää hakijalegitimaationsa.85 Velka ei saa myöskään muusta syystä olla epäselvä.86 Eh- dolliset tai perusteeltaan taikka määrältään epäselvät saatavat eivät synnytä hakijalegiti- maatiota. Todistustaakka on sillä, joka kiistää saatavan pätevyyden, eli hakijan tulee to- distaa saatavan pätevyys ja velallisen on näytettävä, että velka on epäselvä.87 Velan ei tarvitse olla erääntynyt.88 Hakemuksen saa tehdä myös todennäköinen velkoja, joka laissa määritellään osapuoleksi, jolle velkojan maksukyvyttömyys todennäköisesti tulee aiheut- tamaan saamisoikeuteen perustuvia taloudellisia menetyksiä.89 Tällainen hakija ei ole vielä hakemuksen tekohetkellä velkojan asemassa.90 Viranomaiset eivät voi aloittaa 78 VJL 8.1-8.2 § 79 HE 183/1992 vp: 26, 47 80 YSL 5 §. Ks. Koulu 1994: 142-157 velkojan hakijalegitimaatiosta. 81 Koskelo 1994: 53 82 HE 182/1992 vp: 19 83 Koulu 1994: 147 84 YSL 5 § 85 Koskelo 1994: 54 86 YSL 5 § 87 Koulu 2007: 45-46 88 Koskelo 1994: 54 89 YSL 5 §. Ks. Koulu 2007: 44 laajan velkojakäsitteen problematiikasta 90 HE 182/1992 vp: 23; Koulu 1994: 151 19 kumpaakaan menettelyä. Saneerauksen aloittajana toimii useimmiten velallinen itse. Vel- kojilta ei voida odottaa velallista perusteellisempaa hakemusta, mutta velallisen hakemi- nen konkurssiin mielletään mahdollisesti helpommaksi ja halvemmaksi. Velallinen voi myös hakea saneerausta velkojien painostuksesta.91 Velkajärjestelylain elinkeinonharjoittajia koskevia sääntöjä sovelletaan velallisiin, jotka velkajärjestelyä hakiessa harjoittavat elinkeinotoimintaa päätoimisesti tai osa-aikaisesti.92 Elinkeinon lopettamisella tarkoitetaan toiminnan tosiasiallista lopettamista. Yrityksen poistaminen rekistereistä osoittaa toiminnan lopettamisen, mutta tämä ei ole lopetta- miseksi katsomisen edellytys. Velallisen on osoitettava riittävä näyttö siitä, että toiminta on tosiasiallisesti päättynyt. Elinkeinonharjoittajaa koskevat lähtökohtaisesti samat sään- nöt, kuin muitakin velkajärjestelyn hakijoita. Poikkeuksista tähän säädetään nimenomai- sesti velkajärjestelylaissa. Kaikki elinkeinotoimintaa harjoittavat velalliset eivät voi päästä velkajärjestelyn piiriin. Elinkeinonharjoittajia koskevien lisäedellytyksien lisäksi hakijan tulee täyttää yleiset velkajärjestelyn edellytykset.93 Elinkeinoa harjoittavan hakijan tulee täyttää elinkeinonharjoittajaa koskevat lisäedelly- tykset myös silloin, kun velkajärjestelyä haetaan vain yksityistalouden veloille.94 Hakijan maksukyvyttömyyttä verrataan vain yksityistalouden velkoihin, jos velkajärjestelyä hae- taan vain yksityistalouden veloille. Jos velkajärjestelyä haetaan myös elinkeinotoiminnan veloille, maksukyvyttömyyden tulee täyttyä sekä elinkeinotoiminnan että yksityistalou- den kohdalla.95 Lähtökohtaisesti myös elinkeinonharjoittajia koskevien erityisehtojen tu- lee täyttyä, vaikka elinkeinon- tai ammatinharjoittaja hakee pelkästään yksityisvelkojensa järjestelyä.96 Jos elinkeinonharjoittaja lopettaa elinkeinottomintansa ennen velkajärjestelyn hakemista, määräytyy hänen velkajärjestely kuten muillakin hakijoilla.97 Kun elinkeinotoiminta on lopetettu ja velkavastuut on selvitetty, elinkeinotoimintaan liittyneitä velkoja pidetään yk- sityistalouden velkoina.98 Elinkeinotoiminnan lopettamista arvioidaan samalla tavalla, 91 Koulu 2007: 43-45 92 Niiranen 2015: 11 93 HE 83/2014 vp: 68 94 Niiranen 2015: 18 95 HE 83/2014 vp: 67-68 96 Niiranen 2018: 19 97 HE 83/2014 vp: 66 98 VJL 45.3 § 20 kuin elinkeinonharjoittajaksi katsomisen yhteydessä.99 Velkavastuiden selvittäminen voi tapahtua esimerkiksi omaisuuden myymisellä tai konkurssin lopputilityksessä.100 3.2. Myöntämisen edellytykset Velkajärjestelyn edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön. Maksukyvyttömyy- den tulee johtua ainakin pääasiallisesti maksukyvyn olennaisesta heikentymisestä sairau- den, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteiden muuttumisen vuoksi pää- asiassa ilman velallisen omaa syytä.101 Voidaan puhua sosiaalisesta suoritusesteestä.102 Tällöin velallisen on alun perin täytynyt pystyä suoriutumaan veloistaan, mutta epäedul- lisen olosuhteiden muuttumisen takia näin ei ole.103 Merkitystä on maksukyvyttömyyden ja velkaantumisen syillä, maksukyvyttömyyden asteella ja muilla velallista koskevilla sei- koilla. Velkajärjestelyn hakemisessa hyväksyttäviä velkaantumisen syitä ovat muun mu- assa epäonnistunut yritystoiminta, takaussitoumukset, perhesuhteiden muuttuminen ja velanhoitokyvyn arvioiminen väärin.104 Yleinen taloudellinen kehitys ei lähtökohtaisesti itsessään ole sellainen muutos, joka voisi oikeuttaa velkajärjestelyyn, mutta yhdistettynä muuhun epäedulliseen muutokseen se voi olla peruste velkajärjestelylle.105 Tämän lisäksi velkajärjestely voidaan myöntää, jos sille on muuten painavat perusteet huomioiden velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksu- kykyyn.106 Velan määrällä ei sinänsä ole merkitystä.107 Tällaista maksukyvyttömyyttä kutsutaan kvalifioiduksi maksukyvyttömyydeksi.108 Myös velallisen suhtautuminen vel- kojen maksuun voidaan huomioida.109 Maksukyvyn ja velkojen välisellä suhteella ei ole alarajaa, vaan kyse on varallisuuden ja velvoitteiden suhteesta, jolloin pienempikin velka voi suhteessa pieneen maksukykyyn oikeuttaa velkajärjestelyyn. Huomioon otetaan velat ja varat pidemmältä ajalta kuin olosuhteiden muutoksen perusteella haettavissa velkajär- jestelyissä, eli painava peruste ei yleisesti voi tulla kyseeseen, jos velat ovat 99 Niiranen 2015: 28 100 HE 83/2014 vp: 68 101 VJL 9.1 § 1-kohta 102 Koulu, Lindfors & Niemi 2018 103 Koskelo & Lehtimäki 1997: 45 104 Ks. Nimi Kiesiläinen 1995: 140. Työttömyyden täytyy johtua velallisesta itsestään riippumattomasta syystä, jonka osalta todistustaakka on velallisella. 105 HE 183/1992 vp: 48 106 VJL 9.1 § 2-kohta. Olosuhteiden muuttuminen ja muu painava peruste ovat vaihtoehtoisia perusteita. 107 Uitto 2010: 37 108 Koulu ym. 2018 109 Uitto 2010: 36 21 erääntymättömiä. Niemi-Kiesiläinen katsoo, että velkojen ja maksukyvyn välinen epä- suhde luo presumption painavista perusteista. Tämä on kumottavissa velkajärjestelyn es- teiden kanssa samansuuntaisilla seikoilla ilman, että este olisi suoranaisesti toteennäy- tetty.110 Tällä perusteella haettaessa ei ole merkitystä maksukyvyttömyyden syillä tai sillä, johtuuko tämä olosuhteiden muutoksesta. Kohdan keskeisintä soveltamisalaa ovat tilanteet, joissa velallisen maksukyvyn ja velkojen välillä on niin olennainen epäsuhde, ettei velallinen voi ilman velkajärjestelyä selviytyä veloistaan ja tilanteet, joissa suorituk- set menevät kokonaan luottokustannusten maksamiseen sekä tilanteet, joissa velan mak- saminen kokonaan kestäisi useita vuosia.111 Olosuhteiden muutoksen tai muun painavan syyn lisäksi edellytetään, että velallinen ei kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään selviytyäkseen veloistaan aiheutuvista menoista.112 Tästä johtuen velallisen on ryhdyttävä maksukykyään parantaviin toimiin.113 Tämän velvollisuuden laiminlyöminen voi estää velkajärjestelyn tai tuomioistuin voi määrätä velvoitteita maksukyvyn parantamiseksi. Toimenpiteiden tulee olla kohtuullisia ja merkityksellisiä. Kohtuullisuutta arvioidaan maksuohjelman laatimisen perustana ole- vien normien ja periaatteiden kannalta, eikä velkajärjestelyä tule myöntää, jos on selvää, ettei hakija suostu maksukykyä parantaviin toimiin. Merkityksellisyys lain sanamuodon mukaan tarkoittaisi sitä, että velkajärjestely tulisi hylätä, jos toimi poistaa maksukyvyttö- myyden. Jos toimi ei poista velkajärjestelyä, mutta parantaa velallisen maksukykyä, toimi otettaisiin huomioon maksuohjelman sisällössä. Velallisen näyttötaakka taas näyttäisi johtavan siihen, että velkajärjestely tulisi hylätä epävarmuustilanteessa.114 Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velallisen varat ja ennakoitavat tulot eivät riitä välttämättömien menojen jälkeen erääntyneiden ja erääntyvien velkojen maksami- seen.115 Jos velat eivät ole erääntyneitä, ei näitä tule ottaa huomioon maksukyvyn arvi- oinnissa.116 Tulevaisuudessa kertyviltä tuloilta edellytetään jonkinasteista varmuutta, että ne otetaan osaksi arviointia. Maksukykyä voi parantaa lisäämällä tuloja tai vähentämällä menoja.117 110 Niemi-Kiesiläinen 1995: 144-145,154 111 HE 183/1992 vp: 24-25, 48-49 112 VJL 9.2 § 113 HE 183/1992 vp: 49 114 Niemi-Kiesiläinen 1995: 155-156 115 Koskelo & Lehtimäki 1997: 37 116 Uitto 2010: 28 117 HE 183/1992 vp: 45, 49 22 Maksukykyä arvioidessa otetaan huomioon velkajärjestelylain 4 §:n seikat.118 Maksuky- vyn arvioinnissa huomioidaan varallisuus, tulot, ansaintamahdollisuudet, välttämättömät elinkustannukset, elatusvelvollisuus sekä muut taloudelliseen asemaan vaikuttavat sei- kat.119 Tulon veronalaisuudella ei ole merkitystä ja huomioon otetaan myös palkkiot ja muut rahana suoritettavat etuudet.120 Maksukyvyn arviointi vaikuttaa velkajärjestelyn edellytysten arviointiin sekä maksuohjelman sisältöön.121 Neuvotteluvelvollisuus vaikut- taa maksukyvyn arviointiin siten, että velallinen ei ole maksukyvytön, jos velkoja suostuu velallisen maksukykyä vastaaviin uusiin ehtoihin.122 Jos velkojan ehdotus uusiksi eh- doiksi on velkajärjestelylain vaatimuksia tiukempi, ei tämän ehdotuksen hylkääminen tee velallisesta maksukyvytöntä. Toisaalta jos velallisella on mahdollisuus vapaaehtoiseen järjestelyyn, joka poistaa maksukyvyttömyyden, ei tämä voi saada velkajärjestelyä.123 Olosuhteiden muutos ja muu painava peruste ovat vaihtoehtoisia edellytyksiä. Velallinen voi täyttää niistä molemmat tai osittain kuulua kumpaankin. Ei ole välttämätöntä, että velallinen voidaan sijoittaa tarkasti toiseen vaihtoehtoon.124 Velallisen ei tarvitse perus- tella hakemustaan tietyn edellytyksen näkökulmasta, vaan tuoda esiin tosiasiat. Jos vel- kajärjestelyä haetaan muiden painavien perusteiden perusteella huomioiden velkojen suhde maksukykyyn, velallisen tulee selvittää kaikkien velkojensa määrä ja se, minkä verran hän kykenee niitä maksamaan. Jos velallinen on väliaikaisesti maksukyvytön, tu- lee hänen perustella velkajärjestelyä hakiessaan, miksi velkajärjestely tulisi väliaikaisesta esteestä huolimatta myöntää. Tuomioistuin tekee arvion edellytysten täyttymisestä.125 Maksukyvyttömyyden tulee olla muuta kuin väliaikaista. Jos velallinen on maksukyvytön väliaikaisesta syystä tai hän on väliaikaisen syyn takia kykenemätön maksamaan tavalli- sia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää, velkajärjestelyä ei voida myöntää.126 Hakemuksen voi tehdä myös silloin, kun on tiedossa, että väliaikainen syy lakkaa ennen maksuohjelman myöntämistä, koska velkajärjestelylain 9 a §:n mukaan velkajärjestelyn myöntäminen estyy, jos maksukyvyttömyyteen vaikuttaa väliaikainen syy. Tilapäistä maksukyvyttömyyttä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa velallinen voi muuttaa omaisuut- taan rahaksi vasta velan erääntymisen jälkeen tai jos tulot velkojen maksamiseen kertyvät 118 HE 183/1992 vp: 47 119 VJL 4 § 120 Uitto 2010: 30 121 HE 183/1992 vp: 42 122 Niemi-Kiesiläinen 1995: 134 123 Uitto 2010: 26-27 124 Hakemuksessa on kuitenkin mainittava, kummalla perusteella velkajärjestelyä haetaan 125 Koskelo & Lehtimäki 1997: 52,120 126 VJL 9a § 23 vasta erääntymisen jälkeen.127 Silloin, kun velallinen voi realisoida muun kuin perustur- vaan kuuluvan omaisuuden suhteellisen nopeasti ja tämä riittää velkojen maksamiseen, ei velallinen ole maksukyvytön.128 Väliaikaisia syitä voivat olla muun muassa opiskelu tai lasten hoitaminen. Väliaikainen maksukyvyttömyys voi muuttua ei-väliaikaiseksi, jol- loin velkajärjestely voidaan myöntää. Velkajärjestelyn 9a §:n mukainen väliaikainen maksukyvyttömyys ei ole este velkajärjestelylle, jos velallisella on vähäistä suurempi maksuvara.129 Väliaikainen maksukyvyttömyys on velkajärjestelyn ulkopuolella siksi, että velkajärjestely saataisiin ajoittumaan velkojien kannalta parempaan ajankohtaan.130 Väliaikaisuuden arvioinnissa keskeistä ovat velallisen ansaintamahdollisuudet.131 An- saintamahdollisuuksilla tarkoitetaan sitä, ettei velallinen ole menettänyt mahdollisuuksi- aan ylipäätään hankkia tuloja, vaikka tosiasialliset mahdollisuudet puuttuvat velkajärjes- telyä hakiessa. Ansaintamahdollisuus tarkoittaa myös kykyä parantaa omaa tulotasoa. Sil- loin kun velallisen ansaintakyky on kokonaisuudessaan käytössä, voidaan velkajärjestely myöntää velkojen suoritusten pienuudesta huolimatta. Maksuvaran vähäisyyttä arvioi- dessa keskeistä on, vaikuttaako velallisen maksuvaran suuruuteen väliaikainen syy siten, että tämän syyn poistuttua maksuvara olisi suurempi. Maksuvara ei ole tietty rahamäärä, vaan vertailukohtana on velallisen koko ansaintakyky.132 Velkajärjestelyn estymistä väliaikaisuuden perusteella ei sovelleta elinkeinonharjoitta- jiin.133 Poikkeus koskee vain ammatin- tai elinkeinonharjoittajia. Jos toimintaa harjoite- taan yhtiömuotoisena, voi velkajärjestely estyä väliaikaisen maksukyvyttömyyden perus- teella. Elinkeinonharjoittajan toiminnalta ei edellytetä vakiinnuttamista, eikä tehdä ver- tailua, mitä hänen olisi mahdollista ansaita. Velkajärjestelylain 7 luku, jota käsitellään myöhemmin asettaa kuitenkin edellytyksiä elinkeinotoiminnalle.134 Velkajärjestely voidaan myöntää, jos hakija täyttää velkajärjestelylain 9-11 § edellytyk- set, eli hakija täyttää velkajärjestelyn edellytykset, on pyrkinyt sovintoon velkojien kanssa, eikä velkajärjestelyn myöntämiselle ole esteitä.135 Tuomioistuin tutkii velkajär- jestelyn edellytykset ennen velkajärjestelyn aloittamista sekä maksuohjelmaa 127 HE 183/1992 vp: 48 128 Uitto 2010: 29 129 HE 180/1996 vp: 30 130 Koskelo & Lehtimäki 1997: 53 131 VJL 9a § 132 HE 180/1996 vp: 19, 30 133 VJL 9a.2 § 134 HE 83/2014 vp: 51-52 135 VJL 38.1 § 24 vahvistettaessa.136 Maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä edellytykset tutkitaan sil- loin, kun siihen on aihetta, esimerkiksi uuden selvityksen tai väitteen johdosta.137 Edelly- tykset saatetaan tutkia kahteen kertaan, mutta arvio maksukyvyttömyydestä ja taloudelli- sesta asemasta tehdään yleensä hakemuksen ja sen liitteiden perusteella.138 Maksuoh- jelma voidaan vahvistaa ilman velkojien suostumusta, jos velkajärjestelyn edellytykset täyttyvät ja ohjelma vastaa lain säännöksiä. Muunlainen ohjelma voidaan vahvistaa vel- kojien suostumuksella.139 Vahvistettua maksuohjelmaa noudatetaan muutoksenhausta huolimatta.140 Maksuohjelman sisältö on velkojiin nähden dispositiivinen eli osapuolet saavat sopia asi- asta haluamallaan tavalla. Oikeus sopia velkasuhteista haluamallaan tavalla säilyy velka- järjestelyn aikana.141 Niemi-Kiesiläinen katsoo, että jos velkojilta saadaan nimenomaiset suostumukset, voitaisiin velkajärjestely myöntää myös yleisestä esteestä huolimatta.142 Velkajärjestelyprosessin ulkopuolella velallinen ei voi luopua oikeudesta velkajärjeste- lyyn tai vaatimasta siinä minimitoimeentuloa.143 Velkajärjestely voidaan jättää tutkimatta siksi, että hakemus ei noudata vahvistettua kaa- vaa.144 Esimerkiksi hakemusta, joka koostui luettelosta velkojista ja suuresta määrästä tulosteista ulosottoasioista ei hyväksytty hakemukseksi.145 Hakemus voidaan jättää käsit- telemättä myös silloin, kun hakija ei anna pyydettyä lausumaa tai ei saavu hakemusasian istuntoon.146 Jos hakemus jätetään tutkimatta, on mahdollista tehdä uusi hakemus.147 Jotta elinkeinonharjoittajan yksityistalouden velat voidaan ottaa velkajärjestelyyn, edel- lytetään, että velallisella ei ole elinkeinotoiminnasta aiheutuneita velkoja tai niitä on vä- hän.148 Velka kohdistetaan sen pääsiallisen käyttötarkoituksen mukaan.149 Jos velkoja on enemmän kuin vähän, velkajärjestely voidaan myöntää, jos velkoja ei ole erääntyneinä 136 HE 183/1992 vp: 71 137 Koskelo & Lehtimäki 1997: 130 138 HE 183/1992 vp: 78 139 VJL 38 §; HE 183/1992 vp: 71 140 VJL 38.2 § 141 Niemi-Kiesiläinen 1995: 100-102, 104-105 142 Niemi-Kiesiläinen 1995: 105. Kyseessä olisi tällöin erityinen syy myöntää velkajärjestely esteestä huo- limatta. 143 Niemi-Kiesiläinen 1995: 103 144 VJL 50 § 145 Vaasan hovioikeus 24.1.2018 nro 38 146 OK 8:7 § 147 Koskelo & Lehtimäki 1997: 126 148 VJL 45.1 § 1 kohta 149 Koskelo & Lehtimäki 1997: 314 25 maksamatta ja velallinen pystyy maksamaan velat elinkeinotoiminnan tuloilla sitä mukaa kuin ne erääntyvät.150 Kyseiset edellytykset koskevat tilanteita, joissa hakijan taloudelli- set vaikeudet liittyvät vain hakijan yksityistalouteen. Elinkeinotoiminta on siis kannatta- vaa, mutta tulot eivät ole riittäviä korjaamaan maksukyvyttömyyttä. 151 Vuoden 2015 uudistuksessa mahdollistui myös elinkeinotoimintaan liittyvien velkojen järjestely velkajärjestelylain mukaan.152 Jotta elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja voi- daan järjestellä velkajärjestelylain mukaisesti, tulee myös yksityistalouden velat järjes- tellä velkajärjestelylain mukaan.153 Elinkeinotoiminnan tervehdyttäminen ei saa edellyt- tää yritystoimintaa koskevia järjestelyitä. Velallinen voi kuitenkin tehdä vapaaehtoisia yritystoimintaa koskevia järjestelyjä ilman, että velkajärjestely estyy.154 Nämä edellytyk- set eivät koske tilanteita, joissa velkajärjestelyä haetaan vain yksityistalouden veloille.155 Yritystoimintaa koskevien järjestelyiden tulisi olla tehtyinä ennen velkajärjestelyn hake- mista, mutta se ei ole välttämätöntä.156 Elinkeinotoiminnan tulee olla melko pienimuotoista.157 Tätä edellytystä ei arvioida, jos velkajärjestelyä haetaan pelkästään yksityistalouden velkoihin.158 Velkajärjestelyyn on tarkoitus valita velallisia, joiden elinkeinotoiminnalla ei ole olennaista eroa palkansaajan toimintaan. Koon arvioinnissa huomioidaan liikevaihto, tase, toimiala ja se, onko elin- keinotoiminnan palveluksessa muita henkilöitä. Tuomioistuimien arvioitavissa on se, milloin toimintaa pidetään pienimuotoisena. Osa-aikainen tai kausiluonteinen työvoima ei vielä aiheuta sitä, että toimintaa ei voitaisi pitää pienimuotoisena. Olennaista on, että elinkeinonharjoittajan oma työpanos on vähintäänkin pitkällä aikavälillä ratkaiseva.159 Yrityssaneeraukseen pääsemisen edellytyksenä on, että hakija on maksukyvytön tai ha- kijaa uhkaa maksukyvyttömyys.160 Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että velalli- nen on muusta kuin tilapäisestä syystä kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erään- tyessä.161 Uhkaavan maksukyvyn perusteella voidaan aloittaa yrityssaneeraus, jos 150 VJL 45.1 § 2 kohta 151 HE 83/2014 vp: 67 152 VJL 45.1 § 3 kohta 153 VJL 45 a.1 § 1 kohta 154 VJL 45 a.1 § 2 kohta; HE 83/2014 vp: 31 155 Niiranen 2015: 22 156 HE 83/2014 vp: 21; Niiranen 2015: 23 157 VJL 45 a.1 § 2 kohta 158 Niiranen 2018: 22 159 HE 83/2014 vp: 68-69 160 YSL 6.1 § 2-3 kohta 161 YSL 3.1 § 3 kohta 26 näköpiirissä olevalla aikavälillä on konkreettinen maksukyvyttömyyden riski.162 Maksu- kyvyttömyys ja sen uhka eroavat toisistaan Koulun mukaan vain vaadittavan todennäköi- syyden osalta, jota edellytetään velallisen puuttuvalta maksukyvyltä. Uhkaavalta maksu- kyvyttömyydeltä edellytetään pienempää todennäköisyyttä, koska myös konkreettinen maksukyvyttömyys on ennusteen luonteinen.163 Maksukyvyttömyyden uhka voi johtua esimerkiksi jälkiveroista, luottotappiosta tai kus- tannuslaskennan virheistä.164 Saneerausmenettely on tarkoitus aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin sillä on parhain mahdollisuus onnistua.165 Kyse ei tule olla hetkellisestä häiriöstä, vaan tulevaisuudessakaan ei ole odotettavissa tilanteen parantu- mista siten, että velat pystytään maksamaan ajallaan.166 Huomioon tulee ottaa etenkin tu- lot, muut käytettävissä olevat varat sekä niiden likvidiys. Jos velallinen voisi realisoida omaisuutta ja saada näin riittävästi varoja velan maksamiseen, ei hän ole maksukyvytön. Kuitenkaan liiketoiminnassa tarvittavaa omaisuutta ei vaadita realisoitavaksi ennen kuin velallinen voitaisiin katsoa maksukyvyttömäksi. Velallinen voi olla maksukyvytön myös ilman erääntyneitä velkoja, jos tällä on erääntymässä velkoja, joita tämä ei selvästikään kykene maksamaan. Osittain on kyse ennusteesta. Aikaperspektiivi voi olla sitä pidempi, mitä luotettavampaa ja paremmin dokumentoitua selvitystä voidaan saada. Koskelo ku- vaa maksukyvyttömyyttä siten, että yritys on taloudellisissa vaikeuksissa, muttei ilmeisen elinkelvoton.167 Velkoja tai todennäköinen velkoja voi hakea saneerausta uhkaavan maksukyvyn perus- teella vain, jos menettelyn aloittaminen on tarpeen hakijan huomattavan taloudellisen edun turvaamiseksi tai vaarantumisen torjumiseksi.168 Todennäköisellä velkojalla ei ole hakemuksen jättöaikana konkreettista velkaa, vaan tämä velka syntyy myöhemmin, esi- merkiksi takausvastuun johdosta.169 Velkojan oikeus hakea velallinen yrityssaneerauk- seen edellyttää, että hänellä on taloudellisesti merkittävä ja ajallisesti eteenpäin ulottuva intressi. Muutama erääntynyt velka ei oikeuta velkojaa hakemaan yrityssaneerausta, eikä 162 HE 182/1992 vp: 62 163 Koulu 2007: 85 164 Härmäläinen ym. 2009: 57 165 HE 182/1992 vp: 17 166 Maksukyvyttömyyden ja toiminnan jatkokelpoisuuden problematiikasta ks. Koulu 2007: 79 167 Koskelo 1994: 7, 98-99 168 YSL 6.2 § 169 Härmäläinen ym. 2009: 55 27 yrityssaneerausta ole tarkoitettu velkojen perimiseen.170 Koulu katsoo, että huomattavalle edulle ei voida asettaa kovin suuria vaatimuksia.171 Yrityssaneerausta voi hakea myös silloin, kun vähintään kaksi velkojaa, joiden saatavat edustavat vähintään viidennestä velallisen tunnetuista veloista tekevät hakemuksen velal- lisen kanssa tai muuten puoltavat velallisen hakemusta.172 Tätä kutsutaan yhteishake- mukseksi. Tässä tapauksessa ei edellytetä selvitystä maksukyvyttömyydestä tai sen uhasta, vaan velkojien yhteinen hakemus riittää menettelyn aloittamisen perusteeksi.173 Velkojat voivat vastustaa saneerausta lain esteperusteilla silloin, kun hakemus annetaan heille tiedoksi.174 Hakemusta puoltava velkoja ei voi olla velallisen läheinen.175 Läheisiä henkilöitä ovat puoliso, etenevässä ja takanevassa polvessa olevat sukulaiset, sisarukset sekä näiden puo- lisot tai muu erityisen läheinen henkilö.176 Elinkeinonharjoittajan, yhtiön, säätiön tai muun yhteisön läheinen on myös henkilö, jolla yksin tai yhdessä läheisensä kanssa on olennainen etuyhteys tai jolla on johtavan aseman perusteella olennainen vaikutusvalta elinkeinonharjoittajan, säätiön tai yhteisön toiminnassa sekä näiden läheinen henkilö.177 Hakemuksen puoltaminen ja yhteishakemus ovat vaikutuksiltaan rinnasteisia tapoja ha- kea saneerausta. Hakemuksen puoltaminen on luotu, koska yritykset eivät aina halunneet neutraalisuussyistä esiintyä hakijoina yhdessä.178 Yrityssaneerauksessa velalliseen rin- nastetaan henkilö, joka on henkilökohtaisessa vastuussa velallisen sitoumuksista ja sa- neerausohjelma on voimassa myös tällaisen henkilökohtaisessa vastuussa olevan hyväksi. Saneerausohjelma vaikuttaa kuitenkin vain oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka liittyvät yrityssaneerauksen kohteena olevaan toimintaan.179 Yrityssaneerauksessa maksukyvyn arvioinnissa otetaan huomioon velallisen taloudelli- nen tilanne sekä siihen vaikuttavat seikat ja niiden kehitys. Se, mitä todennäköisyyttä maksukyvyttömyydeltä edellytetään riippuu siitä, millä aikajänteellä asiaa tarkastellaan. Tarvittava todennäköisyys on akuutin ja abstraktin uhan välillä. Maksukyvyttömyyden 170 HE 182/1992 vp: 22 171 Koulu 2007: 87 172 YSL 6.1 § 1 kohta 173 HE 152/2006 vp: 51 174 HE 182/1992 vp: 66 175 YSL 6.1 § 1 kohta 176 Laki takaisinsaannista konkurssiperään 26.4.1991/758 3.1 §. Myös veli- ja sisarpuolet ovat läheisiä hen- kilöitä. 177 Laki takaisinsaannista konkurssiperään 26.4.1991/758 3.2 § 178 Koulu 2007: 48 179 YSL 4 § 28 uhkaavuuden arviointi on liiketaloudellista arviointia. Esimerkiksi tilintarkastaja voi an- taa lausunnon maksukyvyttömyydestä.180 Saneerausohjelma voidaan vahvistaa kolmella eri tavalla. Velallisella ei ole äänivaltaa, eikä hänen suostumusta tarvita ohjelman vahvistamiseen.181 Hänelle kuitenkin varataan lausumamahdollisuus.182 Tuomioistuimen on vahvistettava saneerausohjelma, jos sille on edellytykset eikä esteperusteet estä sitä.183 Edellytykset tuomioistuin tutkii viran puolesta. Esteiden osalta tilanne on epäselvempi. Riskin kantaa kuitenkin esteeseen vedonnut osa- puoli.184 Ensinnäkin ohjelma voidaan vahvistaa, jos kaikki velkojat suostuvat siihen. Ohjelma voi poiketa lain säännöksistä, jotka koskevat saneerausvelkojien asemaa silloin, kun kaikki tunnetut velkojat suostuvat tähän. Tällöinkään ohjelmaa ei voida vahvistaa, jos ohjelman sisältö loukkaa velallisen, yhtiömiehen, osakkeenomistajan tai sivullisen oikeutta tai oi- keutettua etua tai on kohtuuton taikka ohjelman toteuttamisen edellytyksistä ei ole esitetty riittävää selvitystä.185 Tällainen tilanne voi olla työn tekemisen edellyttämistä ehdoilla, jotka eivät turvaa kohtuullista toimeentuloa, todellisen arvon alittavien arvojen käyttämi- nen sijaissuorituksista taikka muunlainen perusteettoman edun tavoitteleminen velallis- yritykseltä.186 Kohtuuttomuutta arvioidessa huomioidaan saneerausmenettelyn vaihtoeh- dot, joka usein on konkurssi.187 Silloin, kun kaikki velkojat suostuvat ohjelman vahvistamiseen, tuomioistuin ei tutki tai arvioi velkajärjestelyjen sisältöä. Tässä tapauksessa tuomioistuimen tehtävä on varmis- tua, että ohjelma sisältää edellytetyt selvitykset ja toimenpiteet. Tällä varmistetaan, että velkojien suostumukset perustuvat riittävään tietoon.188 Tuomioistuimen tulee myös var- mistaa, että ehdotus kelpaa täytäntöönpanoperusteeksi.189 Tuomioistuimen tulee ottaa vi- ran puolesta kantaa mahdollisiin etujen loukkaantumisiin, kohtuullisuuteen tai selvityk- sen riittävyyteen silloin, jos kyse on henkilön edusta, jolle ei ole varattu tilaisuutta lausua ohjelmasta tai menettelyn edellytyksistä esitetään väite.190 180 HE 182/1992 vp: 62 181 HE 182/1992 vp: 38 182 YSL 72.1 § 183 YSL 49 § 184 Koulu 2007: 75-76. Ks. Koulu 1995: 239-246 esteiden tutkimisesta. 185 YSL 50 § 186 HE 182/1992 vp: 92-93 187 Koskelo 1994: 319 188 HE 183/1992 vp: 50 189 Koskelo 1994: 317 190 HE 182/1992 vp: 93 29 Ohjelma voidaan vahvistaa myös ryhmäenemmistöllä. Tämä tarkoittaa sitä, että enem- mistö laissa mainituista ryhmistä hyväksyy ohjelman. Enemmistöllä tarkoitetaan sitä, että äänestäneistä velkojista puolet lukumäärältään hyväksyvät ohjelman sekä heidän velat euromääräisesti edustavat yli puolta äänestykseen osallistuneiden saatavien kokonais- määrästä.191 Ohjelma voidaan vahvistaa ryhmäenemmistöllä myös silloin, jos äänestys- ryhmästä kukaan ei anna äänestyslausumaa, koska äänen huomioiminen edellyttää selkää kantaa.192 Tuomioistuin päättää, miten velkojat jaetaan ryhmiin ja ryhmien äänivaltaisuu- desta.193 Enemmistöllä vahvistettu ohjelma voi poiketa lain säännöksistä suostumusten antaneiden velkojien vahingoksi.194 Velkoja voi kuulua useampaan ryhmään.195 Vakuusvelkojat muodostavat oman ryhmänsä. Velkojat, joiden antaman velan vakuutena on yrityskiinnitys ovat toinen ryhmistä. Muista kuin vakuusvelkojista muodostetaan kaksi ryhmää, joista toiseen erotetaan velkojat, joiden saatavat ovat suoraan ulosottokelpoisia. Viimeinen ryhmä ovat viimesijaiset velkojat, joka erotellaan maksujärjestysten perus- teella omiin luokkiinsa.196 Äänestystä ei tarvitse järjestää, jos enemmistö jokaisesta vel- kojaryhmästä on hyväksynyt ehdotuksen, eikä vedonnut seikkaan, jonka perusteella oh- jelma olisi jätettävä vahvistamatta.197 Enemmistön muodostamisessa ei huomioida velko- jia tai ryhmää, joka saa ohjelmaehdotuksen mukaan täyden suorituksen saatavalleen kuu- kauden kuluessa sen vahvistamisesta tai joiden oikeusasema ei muutu. Oikeusaseman muuttumiseksi ei katsota pelkkää maksuviivästyksen oikaisemista, jos velan muut ehdot säilyvät ennallaan. Viimesijaista velkojaa ei oteta huomioon, jos paremmalla etuoikeu- della suoritettavan saatavan velkoja jää ohjelman mukaan ilman suoritusta tai hänen ase- mansa huononee muuten. Epäselvät velat otetaan huomioon sen suuruisina kuin ne ovat otettu huomioon ohjelmassa.198 Mahdollista on myös se, että ohjelma vahvistetaan ilman ryhmäenemmistön suostumusta. Tämä on mahdollista, jos ei ole olemassa esteitä ja ainakin yksi velkojaryhmä on äänes- tänyt ohjelman vahvistamisen puolesta enemmistöllä ja kaikki puolesta äänestäneet edus- tavat yhteensä vähintään viidennestä kaikkien huomioon otettavien velkojien saatavista. Kukaan velkojista ei saa saada enemmän kuin hänen saatavansa määrän, ja jos suorituksia 191 YSL 51-52 § 192 Koskelo 1994: 320 193 YSL 76.2 § 194 YSL 51.1 § 195 Koulu 1995: 201 196 YSL 51 § 197 YSL 76.5 § 198 YSL 52 § 30 kertyy yli vähimmäistason, edun tulee jakautua eri velkojaryhmien kesken kohtuullisella tavalla.199 Kohtuullisuus tarkoittaa sitä, että etujen kohdentuminen ei suosi tiettyä velko- jaryhmää ilman asiallisia perusteita.200 Muiden kuin vakuusvelkojien kohdalla vastaan äänestänyttä ryhmää huonommalla etuoikeusasemalla oleville velkojille ei saa tulla suo- ritusta.201 Lisävaatimusten tarkoitus on estää se, ettei tiettyä velkojaryhmää voida pakot- taa alistumaan järjestelyihin, jotka voidaan katsoa antavan epäoikeutettua etua vähem- mistöryhmän kustannuksella.202 Kaikkien suostumuksella vahvistettavalla ohjelmalla on etusija. Ilman vähemmistön tukea ohjelma on mahdollista vahvistaa vain silloin, kun edellytyksiä täyttäviä ehdotuksia ei ole. Jos ohjelmaehdotuksia on useampia, tulee valita ohjelma, jota enemmistö kannattaa.203 Yrityssaneerauksessa tulee asettaa velkojien yhteiseksi edustajaksi velkojatoimikunta, jos hakija, selvittäjä tai velkoja vaativat sitä.204 Toimikunta voidaan asettaa menettelyn aloit- tamisen yhteydessä tai myöhemmin.205 Velkojatoimikunta on neuvoa-antava yhdyselin velkojien ja selvittäjän välillä.206 Sen tehtävänä on avustaa ja valvoa selvittäjää hänen tehtävissään. Selvittäjällä on tiedonanto- sekä neuvotteluvelvollisuus velkojatoimikuntaa kohtaan.207 Velkojatoimikunta voi vaatia selvittäjän erottamista, jos hän laiminlyö olen- naisesti velvollisuuksiaan tai erottamiselle on muu painava syy.208 Jos velkojen luku- määrä on pieni tai muusta syystä toimikuntaa voidaan pitää tarpeettomana, ei sitä tarvitse asettaa. Velkojatoimikunnan kokoonpanon tulee olla sellainen, että eri velkojaryhmät tu- levat tasapuolisesti edustetuiksi, tai jos se on omiaan edistämään toimikunnan toimintaa, voidaan kokoonpanoon määrätä keskeiset velkojat.209 Eli on mahdollista luopua tasapuo- lisesta edustuksesta, jolloin toimikunnassa tulee olla vähintään kolme keskeistä velko- jaa.210 Jokainen jäsen määrätään asianomaiseen velkojaryhmään ja sitä voidaan täydentää myöhemmin ja edustajia vaihtaa.211 Jos säännöllisiä työntekijöitä on yli 50, työvoima- ja elinkeinokeskus saa nimittää yhden henkilön.212 199 YSL 54 §. Koulu (2010) käyttää menettelystä termiä pakkovahvistaminen. 200 HE 182/1992 vp: 96 201 YSL 54 § 202 HE 182/1992 vp: 54 203 YSL 56 § 204 YSL 10 § 205 YSL 84.1 § 206 HE 182/1992 vp: 2 207 YSL 11.1 § 208 YSL 86 § 209 YSL 10 § 210 HE 152/2006 vp: 53 211 YSL 84 § 212 YSL 10.4 § 31 Ohjelman seurantaa varten voidaan määrätä valvoja. Valvoja huolehtii lisäksi toimenpi- teistä, joiden suorittaminen ei kuulu asianosaisille. Valvoja voidaan määrätä saneeraus- ohjelmassa tai sitä voivat vaatia velkojatoimikunta tai sellaiset velkojat, joilla on oikeus tehdä ehdotus saneerausohjelmaksi. Vaatimus tulee esittää ohjelmaehdotusten käsittelyn yhteydessä. Valvojan tulee antaa velkojatoimikunnalle ja velkojille selonteko saneeraus- ohjelman toteuttamisesta kuuden kuukauden välein tai sovittuina määräaikoina sekä lop- putilitys ohjelman loputtua. Tiedonantovelvollisuus on silloin velallisella, kun valvojaa ei ole määrätty. Valvojana voi toimia selvittäjä tai muu henkilö, ja kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin selvittäjän.213 Yrityssaneerauksen käsittelyssä sovelletaan yrityssaneerauslain lisäksi oikeudenkäymis- kaaren 8 luvun hakemusasioita koskevia säännöksiä. Saneerausta koskeva asia on käsi- teltävä asian edellyttämällä joutuisuudella.214 Tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolella on mahdollista sopia vapaaehtoisesti saneeraus- ja velkajärjestelyistä ja tätä pidetään jopa toivottavana.215 Yrityssaneerauksen myöntäminen riippuu paljon siitä, hyväksyvätkö velkojat ohjelman. Velkajärjestely voidaan tehdä velkojista huolimatta, kun taas yrityssaneeraus voidaan teo- riassa aloittaa ilman, että velallinen itse sitä haluaa. Velalliselta edellytetään myötävaiku- tusta siinä määrin, että tällaisen ohjelman onnistuminen on epätodennäköistä216. Velka- järjestelyssä tuomioistuin ja velallista hakemuksessa avustanut henkilö määrittävät pit- kälti sen, millainen maksuohjelma syntyy. Yrityssaneerauksessa tuomioistuin ei voi vah- vistaa ohjelmaa ilman, että velkojilta saadaan tarvittava kannatus. Velkajärjestelyssä vel- kaantumisen syillä on merkitystä, kun taas yrityssaneerauksessa keskitytään siihen, voi- daanko toiminta saada jatkumaan. Velkajärjestelyssä liiketoiminnan tulee olla pienimuo- toista ja kannattavaa, kun yrityssaneerauksessa ei ole tällaisia edellytyksiä. Velkajärjes- telyssä ei voida tehdä liiketoimintaa koskevia järjestelyitä, kun taas yrityssaneerauksessa näihin kannustetaan. Velkajärjestelyn myöntäminen on velallislähtöistä, kun taas yritys- saneerausta voidaan kuvata velkojalähtöiseksi. 3.3. Menettelyiden esteet 213 YSL 61-62 §; HE 182/1992 vp: 98 214 YSL 68.1-68.2 § 215 HE 182/1992 vp: 16 216 Ks. Koulu 1994: 278-282 ja 1995: 6, joissa ns. pakkosaneerausta ei pidetä mahdollisena 32 Velkajärjestelyn myöntämiselle on laissa asetettu yleiset esteet. Jos jokin esteperuste täyt- tyy ei velkajärjestelyä voida myöntää.217 Esteperusteilla halutaan estää se, että velkajär- jestelyt heikentäisivät yhteiskunta- tai maksumoraalia.218 Velkajärjestelylain 10 § yleiset esteperusteet liittyvät rikosten perusteella määrättyyn maksuvelvollisuuteen, epärehelli- syyteen, menettelyyn liittyvien velvollisuuksien laiminlyöntiin ja tietyn velkojan suosi- miseen. Niemi-Kiesiläinen jakaa esteperusteet neljään ryhmään. Ensimmäinen koskee ta- loudellista rikollisuutta ja muuta velkojien etujen loukkaamista. Toinen velkojen synty- tapaa ja kolmas vilpillisyyttä toimeenpanossa. Viimeinen ryhmä koskee ennusteita, johon kuuluu syy olettaa velallisen jättävän noudattamatta ohjelmaa ja aikaisempi velkajärjes- tely. Esteiden tulkinnassa ei ole tarkoitus painottaa sitä, onko hylkääminen tai hyväksy- minen velkojille edullisempi vaihtoehto, vaan huomiota tulee kiinnittää yleiseen maksu- moraaliin.219 Esteet ovat lähtökohtaisesti velkojan väitteen varaisia, eli selvitys estepe- rusteesta hankitaan, jos velkoja sitä vaatii.220 Väite voidaan tehdä ennen velkajärjestelyn aloittamista, jos velkojalta on pyydetty lausumaa tai jos lausumaa ei pyydetä, viimeistään silloin, kun maksuohjelmaehdotus toimitetaan velkojalle.221 Väitteenvaraisuus on lähtö- kohta, mutta tuomioistuin voi hylätä hakemuksen viran puolesta selvissä tapauksissa.222 Esteperusteita tulkitaan teleologisesti eli säännöksen tarkoituksen mukaan.223 Myös yrityssaneeraus on dispositiivinen asia. Esteperusteiden huomioiminen edellyttää tällöin lähtökohtaisesti asianosaisen väitettä. Se, miten yksilöity väitteen tulee olla, riip- puu siitä, miten konkreettinen esteperuste on. Jos esteperuste, johon viitataan, on yleis- luontoinen, tarvitaan tarkempia perusteluja kuin silloin, jos viitattu säännös on tarkkara- jainen. Tosiseikkojen huomioiminen ei edellytä nimenomaista vetoamista, mutta väitteen esittäjällä tosin on todistustaakka. Näyttökynnyksenä on todennäköisyys tai perusteltu syy. Hakijalla on tilaisuus esittää vastaselvitystä väitteestä, jolla hän voi pyrkiä kumoa- maan väitteen.224 Velkajärjestely voidaan myöntää painavasta syystä, vaikka esteperuste olisikin ole- massa.225 Painava syy voi olla kyseessä silloin, kun velallisen aikaisempi velkajärjestely- hakemus on hylätty jonkin esteen perusteella ja silloin, kun velkajärjestelyä haetaan 217 VJL 10.1 § 218 HE 183/1992 vp: 25 219 Niemi-Kiesiläinen 1995: 168-169 220 VJL 53.1 §; Koskelo & Lehtimäki 1997: 100 221 Koskelo & Lehtimäki 1997: 100 222 VJL 50 §; HE 180/1992 vp: 22 223 Koulu 1995: 267 224 Koskelo 1994: 101 225 VJL 10 a §. Ks. KKO:n ratkaisut 2011:9 ja 2011:76 painavista syistä. 33 ensimmäistä kertaa ja hakemukselle on jokin este. Muuhun painavaan syyhyn voi vedota uudestaan, vaikka hakemus on aikaisemmin hylätty.226 Painavaa syytä arvioidessa huo- mioon otetaan velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika sekä muut olosuhteet ja velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.227 Mer- kitystä arvioidessa velkojan kannalta huomioon otetaan saatavan määrä ja sen merkitys velkojan asemassa. Pääsääntö on, että mitä pidemmän aikaa on kulunut velkaantumisesta, sitä enemmän velkajärjestelyn yleiset tavoitteet puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä huolimatta siitä, että velkaantuminen on ollut moitittavaa. Vastaavasti lyhyt aika velkaan- tumisesta lisää merkitystä yleisen maksumoraalin ylläpitämiselle. Pelkästään ajan kulu- minen ei kuitenkaan kumoa esteperusteita, vaan velallisen olosuhteissa tai toiminnassa tulee tapahtua muutoksia.228 Velkajärjestelyn myöntämistä puoltaa myös se, että velalli- nen on pyrkinyt huolehtimaan taloudestaan ja veloistaan sekä mihin erityisiin toimiin tämä on ryhtynyt velkojen maksamiseksi.229 Painavia syitä voivat lisäksi olla muun mu- assa liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan palkkatyön aloittaminen, ri- kos- tai laitoskierteestä työelämään siirtyminen tai muu elämäntapojen muuttuminen ja vakiintuminen.230 Korkeimman oikeuden ratkaisussa on todettu erityisten syiden tarkoittavan ainakin niitä tapauksia, joissa velallinen on ryhtymällä maksamaan velkojaan osoittanut ottavansa niistä vastuun tai joissa velallinen on hylännyt esteperusteen muodostaman elämäntavan tai menettelyn ja osoittanut sosiaalista ryhdistäytymistä.231 Kyseeseen voi tulla myös ve- lallisen henkilöön liittyviä seikkoja ja velkajärjestelyn myöntämättä jättämisen kohtuut- tomuus. Eli lähinnä tilanteet, joissa velkojat olisivat joka tapauksessa luopuneet perin- nästä tai kun velallisen terveys- tai perhetilanne on vaikuttanut maksukykyyn.232 Muun painavan perusteen arviointi on aina kokonaisarviointia. Ajalla on keskeinen mer- kitys, kun velkaantumisesta on lyhyt tai pitkä aika. Törkeään rikokseen perustuvista ve- loista tai tilanteissa, joissa varallisuutta on järjestelty velkojien vahingoittamiseksi, voi- daan edellyttää pidempi aika, ennen kuin velkajärjestely myönnetään muulla painavalla perusteella. Kaikkien tekijöiden ei tarvitse puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä, vaan puoltavia ja kieltäviä seikkoja voi olla useita. Tuomioistuin punnitsee osatekijöiden 226 HE 98/2002 vp: 30-31 227 VJL 10 a § 228 Uitto 2010: 88, 91 229 HE 98/2002 vp: 32 230 HE 183/1992 vp: 53 231 KKO 1997:15 232 Koskelo & Lehtimäki 1997: 96-97 34 merkityksen.233 Korkein oikeus on katsonut, että uudet seikat yhdessä aikaisemmin esi- tettyjen seikkojen kanssa voivat muodostaa erityisen syyn myöntää velkajärjestely.234 Velkajärjestelyä ei ole tarkoitus myöntää, jos velkaantuminen on tapahtunut tarkoituk- sella, tavoitteena päästä velkajärjestelyyn. Tätä arvioidessa huomioidaan velkojen peruste ja syntyolosuhteet sekä velallisen taloudenhoito ja muita seikkoja. Myöskään silloin, jos toimia voidaan pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ei velkajärjestelyä myönnetä. Ar- vioinnissa otetaan huomioon erityisesti velallisen ikä, asema sekä se, onko luotonantajat toimineet huolellisesti.235 Jos otettu velka on käytetty perustarpeiden tyydyttämiseen, ei velkaantumista yleensä voida pitää piittaamattomana tai vastuuttomana. Merkitystä on siis sillä, mihin velkara- hoja on käytetty, kun taas käytetyllä luottotyypillä ei ole olennaista merkitystä. Kysymys on kokonaisarvioinnista. Vähättelevä tai välinpitämätön suhtautuminen luottojen mak- suun kertoo piittaamattomuudesta ja vastuuttomuudesta.236 Jos velkaa otettaessa velallinen on tiennyt, ettei hänellä ole mahdollisuuksia maksaa vel- kaa tai että hänen maksukykynsä ei ole parantumassa, voidaan velkaantumista pitää piit- taamattomana ja vastuuttomana. Kuitenkaan maksukyvyn vähäinen yliarviointi ja järkevä toiveikkuus ei vielä ole piittaamatonta tai vastuutonta.237 Jos maksukyvyttömyys johtuu epäonnistuneesta elinkeinotoiminnasta, jonka johdosta on otettu velkaa elinkustannuk- siin, ei pelkästään se estä velkajärjestelyä.238 Velkajärjestely voi estyä silloin, kun velal- linen on laiminlyönyt velkojen maksamisen, vaikka tähän olisi ollut mahdollisuus tai hän on ottanut uutta lainaa, jolle ei ole toimeentuloon liittyvää perustetta ja tämän johdosta hän tulee maksukyvyttömäksi.239 Korkeimman oikeuden ratkaisussa on huomioitu este- perusteen arvioinnissa velallisen toiminta velan ottamisen jälkeen.240 Velkaantumisen piittaamattomuutta ja vastuuttomuutta vastaan voi puhua esimerkiksi velallisen realisti- nen maksusuunnitelma, psyykkinen tai fyysinen sairaus sekä avioero. Elinkeinotoimintaa varten otettujen velkojen kohdalla ei velallisen oman maksukyvyn arvioinnilla ole 233 HE 83/2014 vp: 55-56 234 KKO 1999:100 235 VJL 10 § 7-kohta 236 HE 83/2014 vp: 53 237 HE 183/1992 vp: 52 238 Niemi-Kiesiläinen 1995: 208 239 HE 183/1992 vp: 52 240 KKO 1997:45 35 keskeistä asemaa. Velkaantumista elinkeinotoiminnassa verrataankin muuhun normaaliin yritystoimintaan.241 Korkeimman oikeuden ratkaisussa velkajärjestelylle ei ollut estettä, kun kommandiittiyh- tiön toimintaa oli harjoitettu lähes kokonaan velkarahoituksella. Hakijan velat koostuivat osto-, myynti- ja veroveloista. Korkeimman oikeuden perusteluissa todetaan, että liike- toimintaan kuuluu tavanomaisesti taloudellinen riski ja velanotto. Liiketoiminnan epäon- nistumisesta johtuva velkavastuu ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole kevytmielistä (piit- taamatonta ja vastuutonta). Huomiota tulisi kiinnittää siihen, onko velkaantuminen hy- väksyttävää suhteessa toiminnan laatuun ja laajuuteen. Lisäksi merkitystä korkeimman oikeuden perustelujen mukaan on sillä, miten velallinen on pyrkinyt huolehtimaan muista velvoitteistaan ja millainen velkaantumisen kehitys on ollut. 242 Ratkaisussa 2001:99 kor- kein oikeus myönsi velkajärjestelyn, kun liiketoimintaa oli laajennettu velkarahoituksella. Velkaa ottaessa toiminta oli vielä kannattavaa, mutta myöhemmin muuttui kannattamat- tomaksi ja sitä jatkettiin muutama vuosi tämän jälkeen. Velalliset olivat aloittaneet vielä uuden velkarahoituksella toimivan liiketoiminnan. Korkein oikeus katsoi, että velkaa otettaessa velalliset ovat voineet uskoa toiminnan jatkuvan suotuisesti ja pystyvän selviy- tymään veloista. Tämän johdosta velkaantumisen ei katsottu olleen liiallista. Yhtiöstä oli otettu yksityisottoja yli voiton ja myös sen jälkeen, kun toiminta oli kannattamatonta. Varat oli kuitenkin käytetty toimeentulokustannuksiin ja ne olivat käyttötarkoitukseen nähden kohtuullisia.243 Kun maksukyvyttömyys johtuu takaussitoumuksen realisoitumisesta, huomioon otetaan takaajan läheisyys taattavana olevaan henkilöön ja mahdollisuudet arvioida riskiä. Takaus on annettu piittaamattomasti tai vastuuttomasti harvoin. Kyseeseen tulee lähinnä tilanteet, joissa takaaja on tiennyt maksukyvyttömyydestä, eikä tilanteen parantumista ole syytä olettaa.244 Huomioon tulee ottaa se, miten huolellisesti takaaja on ottanut velkojan edun ja riskien minimoimisen huomioon sekä takaamisen antamisen perusteet. Lähisukulaisille annetussa takauksessa harvoin tulee kyseeseen piittaamaton tai vastuuton toiminta, vaikka nämä olisivatkin olleet maksukyvyttömiä jo takausta annettaessa. Myös velkojien huolellisuus ja tietoisuus takaajan maksukyvystä vaikuttaa arviointiin.245 241 Niemi-Kiesiläinen 1995: 210-211, 213-214 242 KKO 1998:71 243 KKO 2001:99 244 Koskelo & Lehtimäki 1997: 88-89 245 Niemi-Kiesiläinen 1995: 200-201, 203 36 Velkajärjestelyssä velkaantumista elinkeinotoiminnassa voidaan arvioida samoin kuin yksityistaloudessa. Arvioinnissa ratkaisee, onko yrityksellä ollut mahdollisuuksia selviy- tyä velasta huomioiden olemassa olevat velat. Arvioinnissa otetaan huomioon elin- keinotoimintaan liittyvä taloudellinen riski sekä luotonoton yleinen tarve elinkeinotoi- minnassa.246 Jos lainanottaja on elinkeinonharjoittaja, kuluttajansuojalaki ei sovellu. Yri- tystoimintaa varten otettavassa velassa luotonantajan vastuuta arvioidaan tilannekohtai- sesti. Jos yksityisyrittäjä rahoittaa toimintaansa esimerkiksi pikavipeillä, voi tämän asema olla tosiasiallisesti lähellä kuluttajaa. Jos laina on otettu pankista, sovelletaan yritysrahoi- tusta koskevia sääntöjä.247 Yrityssaneerauksessa maksukyvyttömyys on esteperuste, kun velkajärjestelyssä se on myöntämisen edellytys.248 Toisaalta Koulu katsoo, ettei maksukyvyttömyys ole sanee- rauksessa edellytys eikä estekään.249 Saneerausmenettelyä ei voida aloittaa silloin, kun velallinen on maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei voida pois- taa saneerausohjelmalla tai sen uusiutumista ei voida torjua kuin lyhytaikaisesti.250 Sa- neerausohjelmaa ei tulisi vahvistaa edes velkojien suostumuksella, jos on perustelua syytä olettaa, ettei sen toteuttamiselle ole edellytyksiä.251 Tilintarkastajan arvio tulevasta kan- nattavuudesta on ratkaisevaa arvioinnissa. Huomioon tulisi ottaa ainakin yrityksen käyt- tökate ja miten se riittää turvaamaan yrityksen edellytykset kannattavaan liiketoimintaan ja juoksevien velkojen maksamiseen sekä yrityksen juokseva kassavirta. Jos käyttökate on negatiivinen, arvioidaan ehdotettujen toimenpiteiden vaikutusta.252 Esteen yrityssaneerauksen aloittamiselle muodostaa myös se, että on todennäköistä, että velallisen varat eivät riitä saneerausmenettelyn kulujen kattamiseen tai että velallinen ei kykene maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja. Ulkopuolinen taho voi ottaa kulut vastuulleen, jolloin ohjelma voidaan vahvistaa, vaikka hakijan omat varat eivät riittäisi kustannusten kattamiseen.253 Jos ulkopuolisen tahon oma maksukyky ky- seenalaistetaan ja se on ilmeisen riittämätön, ei esteperuste välttämättä väisty.254 246 Koskelo & Lehtimäki 1997: 89 247 HE 83/2014 vp: 54 248 YSL 7.1 § 1 kohta; VJL 9 § 249 Koulu 2007: 92 250 YSL 7.1 § 1 kohta 251 HE 152/2006 vp: 40 252 Härmäläinen ym. 2009: 63-64 253 YSL 7.1 § 2-3 kohdat 254 Koskelo 1994: 103 37 Saneerausmenettelyn kuluilla tarkoitetaan erityisesti selvittäjän palkkiota ja hänen tehtä- vien aiheuttamia kustannuksia.255 Elinkeinotoiminnan tulee olla jatkamiskelpoista.256 Silloin, kun toiminnan jatkaminen on tarkoituksenmukaista huomioiden velalliselle kertyvä tulo, ei velallinen ole velvollinen muuttamaan velkajärjestelyssä rahaksi elinkeinotoiminnassa tarvitsemaansa varalli- suutta.257 Tämä tarkoittaa sitä, että jos omaisuuden realisoimisesta saadaan parempi tuotto velkojille, ei elinkeinotoiminnan jatkamiselle yleensä ole edellytyksiä ja omaisuus tulee realisoida.258 Vertailu ei ole pelkästään euromääräistä, vaan realisointia ei tarvitse tehdä, jos omaisuudella on tuottoarvoa toiminnan jatkuessa tai jos realisointi ei tuota varoja vel- kojen maksuun.259 Elinkeinotoiminnan jatkaminen realisoinnin jälkeen on mahdollista vain poikkeuksellisesti ja pienimuotoisempana. Velallinen voi tehdä velkojien kanssa so- pimuksen, jolla realisoiminen vältetään.260 Myös velkajärjestelyssä pitää pystyä maksamaan velkajärjestelyn alkamisen jälkeen syn- tyvät elinkeinotoiminnan velat toiminnasta saatavilla tuloilla sitä mukaa kuin ne eräänty- vät.261 Velkajärjestelyä ei tule myöntää, jos toiminta on tappiollista tai sen tappiolliseksi muuttuminen on todennäköistä. Elinkeinotoiminnan kulujen lisäksi 45 § johtuen tulojen tulee kattaa myös hakijan oman elatus sekä elatusvelvollisuudet siten, että hänelle jää vielä ainakin vähän maksuvaraa tavallisten velkojensa maksamiseksi.262 Elinkeinonhar- joittajaan ei sovelleta VJL 9 a §:n väliaikaista syytä esteperusteena. Koska maksuvaran arvioiminen koskee vain elinkeinonharjoittajia, voi velallinen toiminnan lopettamalla välttää maksuvaran arvioimisen ja siirtyä väliaikaisuuden arvioimiseen.263 Maksuvaran arvioiminen tehdään samalla tavalla kuin elinkeinotoimintaa harjoittamattomilla, mutta arviointia yritystoiminnan osalta ei tehdä, jos velkajärjestelyä haetaan vain yksityistalou- den veloille.264 Tilanteita, joissa elinkeinon- tai ammattinharjoittaja voi hakea velkajär- jestelyä, voivat olla esimerkiksi sairaus tai muu henkilökohtainen muutos taikka kannat- tavuuden laskeminen, joka on johtanut maksukyvyttömyyteen ja jonka jälkeen toiminta on muuttunut kannattavaksi. Velallisen tulee siis voida elättää itsensä ja perheensä sekä 255 HE 182/1992 vp: 67 256 HE 83/2014 vp: 31 257 VJL 46.2 § 258 HE 83/2014 vp: 67 259 HE 83/2014 vp: 34; Niiranen 2015: 18 260 Niiranen 2015: 19 261 VJL 45 a.1 § 3 kohta 262 HE 83/2014 vp: 69 263 Niiranen 2015: 20 264 HE 83/2014 vp: 32; Niiranen 2015: 21, 22 38 maksamaan tulevat velkansa, jos hän pääsee velkajärjestelyyn.265 Kannattavuusarviointi tehdään toteutuneen ja vallitsevan tuloksen perusteella.266 Silloin, kun liiketoimintaa jatketaan velkajärjestelyn hakemisen jälkeen, elinkeinon- tai ammatinharjoittajan yksityistalouden velat voidaan järjestellä velkajärjestelylain mukai- sesti vain silloin, kun hakijalla on maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen, eikä hakija ole velvollinen muuttamaan elinkeinotoiminnassa käyttämäänsä varallisuutta ra- haksi.267 Maksuvaralla ei tarkoiteta tiettyä määrää, vaan velallisen tulee voida elättää it- sensä ja täyttämään elatusvelvollisuutensa liiketoiminnasta saatavilla varoilla. Tämän jäl- keen velalliselle tulisi jäädä ainakin vähän rahaa velkojen maksamiseen. Tarkoitus on estää sellaisen elinkeinonharjoittajan pääseminen velkajärjestelyyn, jonka maksuvara on negatiivinen, mikä voisi johtaa lisävelkaantumiseen. 268 Saneerausmenettelyä ei voida aloittaa silloin, kun on perusteltu syy olettaa, ettei sanee- rausohjelman aikaansaamiselle tai vahvistamiselle ei ole edellytyksiä.269 Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun velallinen ei perustellusti nauti sellaista vähimmäisluot- tamusta velkojien taholta, joka on välttämätön ohjelman vahvistamiseksi tai velallinen ei ole valmis myötävaikuttamaan ohjelman aikaansaamiseen.270 Yrityksen toiminta voi olla sellaista, ettei kestävälle liiketoiminnalle ole edellytyksiä, vaikkei yritys vielä olisikaan maksukyvytön tai tämä ei ole vielä edes käsillä. Arvioinnissa on merkitystä sillä, kuinka moni velkojista vastustaa menettelyn aloittamista ja kuinka suurta osaa veloista he edus- tavat. Jos vastustamisen tueksi tuodaan esille asiaperusteita, on tällä enemmän painoarvoa kuin pelkällä vastustamisella.271 Kun saneerausohjelman hyväksyminen edellyttää aina- kin ryhmäenemmistön suostumista, tarkoittaa esteperuste myös tilanteita, joissa tällaista enemmistöä ei saada. Esimerkiksi jos ohjelma leikkaa velkoja merkittävällä tavalla, tulee tuomioistuimen vakuuttua siitä, että velkojat oletuksesta huolimatta hyväksyvät ohjel- man.272 Kyseinen esteperuste perustuu velallisen ja velkojien väliseen yleiseen luottamuksen puutteeseen. Velkojalla on näyttötaakka väitteistä, eikä pelkkä yleisluonteinen lausuma 265 HE 83/2014 vp: 69 266 Niiranen 2015: 24 267 VJL 45.1 § 268 HE 83/2014 vp: 66 269 YSL 7.1 § 5 kohta 270 HE 182/1992 vp: 68 271 Koskelo 1994: 107-108 272 Koulu 1994: 262-263 39 riitä siihen, että esteperuste hyväksyttäisiin.273 Korkein oikeus katsoi, että menettelyn aloittamiselle oli este, kun yritys oli joutunut ongelmiin pelkästään yhtiömiesten yksityis- ottojen johdosta. Tässä tapauksessa hakemuksen hyväksyminen olisi merkinnyt sitä, että liiketoiminnan velkojien kustannuksella olisi katettu yksityisestä kulutuksesta aiheutunut velkaantuminen.274 Pelkästään se, että enemmistön saatavista omaava velkoja katsoo, ettei vahvistamiselle ole edellytyksiä, estä saneerauksen aloittamista. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2003:109 velallinen oli siirtänyt liiketoiminnassa käytetyn kuorma-auton puolison omis- tukseen, salannut saatavia ulosottoselvityksessä ja käyttänyt laajasti käteislaskutusta. Ve- rovirasto, jolla oli enemmistö saatavista vetosi luottamuksen puutteeseen. Auton omis- tuksen siirrosta oli aikaa useita vuosia ja ulosottoselvityksessä oleva saatava oli selvinnyt vasta saneeraushakemuksen jättämisen jälkeen. Käteismaksujen osalta ei väitetty, ettei niitä olisi kirjattu oikein kirjanpitoon. Lisäksi velallinen oli korjannut vakavimmat liike- toimintansa puutteet ja maksanut huomattavan määrän verovelkoja. Korkein oikeus kat- soi, ettei estettä menettelyn aloittamiselle ollut. Korkein oikeus toteaa ratkaisussaan, että ohjelman toteuttamisen edellytykset ratkaistaan lopullisesti vasta ohjelman vahvistamis- vaiheessa.275 Velkajärjestelystä voidaan löytää tätä lähellä oleva esteperuste. Velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velallinen on taloudellisten vaikeuksien vuoksi tai odotettavissa olevien ta- loudellisten vaikeuksien vuoksi sopimattomasti heikentänyt taloudellista asemaansa tai suosinut tiettyä velkojaa taikka muuten järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien va- hingoittamiseksi. Tällaista toimintaa ei tarvitse näyttää toteen, vaan todennäköiset syyt epäillä velallisen toimineen näin riittävät velkajärjestelyn estymiseen.276 Säännöksen tar- koitus on kattaa tilanteet, joita velallisen myötävaikutusvelvollisuus ei kata. Pohjimmil- taan on kyse tilanteista, joissa on sopimattomalla tavalla toimittu velkojien etua vahin- goittavalla tavalla.277 Esteperusteen soveltuminen edellyttää, että menettely on tapahtunut ennen velkajärjestelyn hakemista.278 Hyväksyttäviä eivät ole toimet, joilla velkajärjestelyä hakeva jatkaa velkojien vahingoksi korkean elintason ylläpitämistä. Esteen voivat muodostaa esimerkiksi toimet, joissa 273 Härmäläinen ym. 2009: 64-65 274 KKO 2003:110 275 KKO 2003:109 276 VJL 10 § 4-kohta 277 HE 180/1996 vp: 35 278 Koskelo & Lehtimäki 1997: 74 40 yhtiön tosiasiallinen johtaja on muodollisesti työntekijänä ja tulot ovat epäsuhteessa hä- nen työpanokseen tai esimerkiksi yhtiömuotoisessa toiminnassa järjestetyt edut, joita ei voida käyttää velkojien hyväksi taikka tulojen käyttäminen toisen henkilön omaisuuden kartuttamiseksi. Taloudellisen aseman heikentäminen voi tapahtua oikeustoimilla, jotka vähentävät varallisuutta tai heikentävät muuten velallisen taloudellista tilaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lahjat ja lahjanluonteiset kaupat.279 Huomioon voidaan ottaa tulojen ja varo- jen epäsuhde.280 Velkojien suosiminen voi tapahtua esimerkiksi ennenaikaisella velan suorittamisella sil- loin, kun velallisella on ollut maksamattomia erääntyneitä velkoja tai hän on ollut kyke- nemätön vastaamaan kaikista veloistaan.281 Suosimisen arvioinnissa huomioidaan muun muassa velan suuruus, peruste ja maksun olosuhteet.282 Maksun syyt vaikuttavat myös arviointiin. Jos velallinen on maksanut velan esimerkiksi asumisensa turvaamiseksi tai painostuksen johdosta, ei kyseessä voi olla velkojan suosiminen. Verrattuna takaisinsaan- tilain takaisinsaannin edellytyksiin velkajärjestelylain velkojan suosimisessa edellyte- tään, että velallinen on toiminut moitittavasti ja epälojaalisti muita velkojia kohtaan.283 Velkajärjestelylle muodostaa esteen myös tahallinen väärien tai harhaanjohtavien tietojen antaminen taloudellisesta asemasta, jos nämä tiedot ovat olennaisesti vaikuttaneet luoton myöntämiseen ja menettelyä on luoton määrä ja muut olosuhteet huomioiden pidettävä erityisen moitittavana.284 Velallinen myös veloitetaan lain 6 § mukaan antamaan kaikki tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. Tietojenantovel- vollisuus kattaa hakemuksessa annettavat tiedot ja velallisen on pyynnöstä annettava tar- peellisia lisätietoja. Olennaisia tietoja ovat muun muassa tiedot maksukyvystä, eli tulot, työsuhteet, varallisuus ja ennestään olemassa olevat luotot ja sitoumukset. Tietojen olen- naisuus tarkoittaa lähinnä sitä, että luotonantaja ei olisi myöntänyt luottoa ollenkaan taikka myöntänyt sen erisuuruisena tai ehtoisena, jos tämä olisi ollut tietoinen asioiden oikeasta tilasta. 285 Velkojalle ei tarvitse syntyä vahinkoa, mutta se että vahinkoa ei synny voi puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä esteestä huolimatta.286 Erityisen moitittavuuden arvioinnissa otetaan huomioon luoton määrä sekä muut olosuhteet siten, että kun kyseessä olevan luoton määrä on pieni, ei kyseessä yleensä voi olla erityisen moitittava menettely. 279 HE 183/1992 vp: 35, 51 280 Uitto 2010: 64 281 HE 183/1992 vp: 51; Koskelo & Lehtimäki 1997: 76 282 Koskelo & Lehtimäki 1997: 76 283 HE 183/1992 vp: 51 284 VJL 10 § 6-kohta 285 HE 183/1992 vp: 46, 51 286 Niemi-Kiesiläinen 1995: 189 41 Luoton käyttötarkoituksella ja velallisen taloudellisella tilanteella on merkitystä sovelta- misessa.287 Esimerkiksi asuntolainan hoitamiseen käytetyn velan kohdalla erityinen moi- tittavuus ei välttämättä tule kyseeseen.288 Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1997:100 elinkeinonharjoittajan katsottiin antaneen taloudellisesta tilanteestaan olennaisesti har- haanjohtavia tietoja ja velkajärjestelyä ei myönnetty, kun velallinen oli hakemuksessa il- moittanut tulokseen huomattavasti isomman summa kuin hänen tulonsa olivat aiempina vuosina olleet. Velallinen oli perustellut ilmoitusta yrityksen parantuneilla tulosodotuk- silla. Kun velallinen oli samoihin aikoihin halunnut luotollisen shekkitilin perheensä toi- meentulon varmistamiseksi, ei tulojen voimakasta kasvua pidetty uskottavana ja velalli- sen olisi täytynyt tämä käsittää.289 Velallisen ei tarvitse kuitenkaan oma-aloitteisesti tuoda esiin maksukykyynsä liittyviä tietoja, jos niitä ei tiedustella.290 Elinkeinonharjoittajalle ei voida myöntää velkajärjestelyä, jos merkittävänä pidettävä velka on syntynyt toiminnalla, joka on törkeän epärehellistä velkojia kohtaan.291 Merkit- tävä velka voi olla yksi määrältään merkittävä velka tai usean velan yhteismäärä.292 Mer- kitystä ei ole velan suhteella kokonaisvelkamäärään.293 Törkeää epärehellisyyttä on esi- merkiksi se, jos elinkeinonharjoittaja on määrätty liiketoimintakieltoon. Merkitystä ei ole sillä, onko kielto edelleen voimassa tai milloin kielto on määrätty, vaan sillä, onko velat peräisin kieltoon johtaneesta toiminnasta. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole määrätty liike- toimintakieltoon, voi sopimaton menettely tulla arvioitavaksi esimerkiksi velkojan tai ulosottomiehen aloitteesta. Toiminnan juridisella muodolla ei ole merkitystä, mutta koska edellytyksenä on velallisen sopimaton toiminta, edellytetään esimerkiksi osakeyhtiössä hallituksen jäsenyyttä tai muuta johtavaa muodollista tai tosiasiallista asemaa.294 Toi- minta, joka ei ole törkeän epärehellistä velkojia kohtaan, voi olla kuitenkin piittaamatonta ja vastuutonta, joka muodostaa esteen velkajärjestelylle.295 Velkojien edun vaarantaminen lain tai hyvän liiketavan vastaisella menettelyllä osoittaa velallisen menettelyn sopimattomuutta velkojia kohtaan. Törkeän sopimattomalla 287 HE 183/1992 vp: 51 288 Koskelo & Lehtimäki 1997: 81 289 KKO 1997:100 290 Niemi-Kiesiläinen 1995: 190 291 VJL 10 § 3-kohta. Sanamuodon perusteella Koskelo & Lehtimäki (1997:69) katsovat, että esteperuste voisi syntyä myös elinkeinotoimintaa harjoittamattomalle esimerkiksi takaussitoumuksien vuoksi, mutta esteperuste liittyy tosin henkilökohtaisen toiminnan moitittavuuteen. Jos takauksen antaja on ollut tietoinen toiminnan sopimattomasta luonteesta, on esteen syntyminen perusteltua. 292 HE 180/1996 vp: 34 293 Uitto 2010: 54 294 Koskelo & Lehtimäki 1997: 70-71 295 Koulu ym. 2005: 718 42 toiminnalla tarkoitetaan ainakin toimintaa, josta velallinen voidaan tuomita liiketoimin- takieltoon. Kiellon määräämisen ajankohdalla tai voimassaololla ei ole merkitystä, mutta se voi vaikuttaa arviointiin, onko velkajärjestelylle edellytyksiä kiellosta huolimatta.296 Liiketoimintakiellon määrääminen tai sen mahdollisuus eivät kuitenkaan ole edellytyksiä toiminnan katsomiseksi sopimattomaksi. Selviä tilanteita ovat velkojen siirtäminen vel- kojien ulottumattomiin sekä kirjanpitoon ja verotukseen liittyvät laiminlyönnit. Laimin- lyönnin olennaisuutta arvioidessa huomioon otetaan niiden toistuvuus, suunnitelmalli- suus ja aiheutettujen vahinkojen suuruus. Suunnitelmallista voi olla saman tappiollisen liiketoiminnan harjoittaminen toistuvasti tai toiminnan tarkoituksellinen tappiollisuus. Kirjanpitovelvollisuuden laiminlyöminen on olennaista, jos se on kokonaan laiminlyöty tai tositeaineisto on väärä tai puutteellinen siten, ettei asiantuntijakaan kykene sen perus- teella saattamaan kirjanpitoa päätökseen taikka tämä veisi kohtuuttomasti aikaa tai kus- tannuksia. Arvioinnissa otetaan huomioon myös elinkeinonharjoittajan kokemus ja taidot sekä toiminnan laajuus ja laatu.297 Yrityssaneerauksessa liiketoimintakieltoon määräämi- nen menettelyn kohteena olevassa toiminnassa tai sellaiseen menettelyyn syyllistyminen, josta voidaan määrätä liiketoimintakieltoon muodostaa esteperusteen, jos myöntämiselle ei ole erityisiä syitä esteestä huolimatta. Henkilöt, joita säännös koskee, ovat velallinen, velallisyhtiön vastuunalainen yhtiömies tai velallisyhteisön johtoon kuuluva henkilö.298 Yrityssaneerauksessa kirjanpitovelvollisuuden rikkominen on itsenäinen esteperuste. Olennaisesti puutteellinen tai virheellinen kirjanpito estää yrityssaneerauksen, jos kirjan- pitoa ei voida vaikeuksitta saattaa asianmukaiseen ja luotettavaan tilaan.299 Yksittäiset, vähäiset puutteet eivät estä saneerausta. Esteperuste on säädetty, koska puutteellinen kir- janpito herättää epäluottamusta saneerauksen tarpeesta ja mahdollisuuksista, sekä vai- keuttaa sen toteuttamista.300 Jos velallisen tai velallisen puolesta toimineen syyksi on lu- ettu tai hän on syytteessä taikka on perusteltu syy epäillä hänen syyllistyneen kirjanpito- rikokseen, törkeään kirjanpitorikokseen tai velallisen rikoksiin ei saneerausmenettelyä voida aloittaa ilman erityistä vastasyytä.301 Velallisen rikoksilla tarkoitetaan rikoslain 1- 3 § ja 6 § mukaisia rikoksia, eli velallisen epärehellisyyttä ja petosta törkeine tekomuo- toineen sekä velkojansuosintaa.302 296 Uitto 2010: 54 297 HE 180/1996 vp: 34-35 298 YSL 7.2 § 2-3 kohta 299 YSL 7.1 § 6 kohta 300 HE 182/1992 vp: 68 301 YSL 7.2 § 1 kohta. Ks, Vaasan hovioikeuden ratkaisu 27.3.2018 nro 142, jossa yrityssaneeraus aloitettiin erityisillä vastasyillä. Hakijayhtiön osakkeista 50% omistanut henkilö oli tuomittu törkeästä kirjanpitori- koksesta ja kahdesta törkeästä veropetoksesta sekä tuomittu liiketoimintakieltoon. 302 Rikoslaki 19.12.1889/39 1-3 §, 6 § 43 Esteen velkajärjestelylle muodostaa myös se, jos toiminta on ollut pääasiallisesti keinot- telunluonteista.303 Tällaista toimintaa voi olla esimerkiksi erityisen riskialttiin toiminnan harjoittaminen pääosin velkarahoituksella.304 Pääasiallisuudella tarkoitetaan sitä, että toi- minnasta aiheutuvat velat ovat joko pieniä määrältään, eivätkä ne ole maksukyvyttömyy- den syy. Keinotteluluonteinen toiminta voi olla myös muunlaista.305 Korkein oikeus on katsonut, että neljän vapaa-ajan asunnon rakentaminen velkarahoituksella oli keinottelun- luonteista.306 Elinkeinonharjoittajan velkajärjestelylle muodostuu este myös, jos toiminnassa on lai- minlyöty lakisääteisiä velvollisuuksia muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuen.307 Kaikki laiminlyönnit eivät estä velkajärjestelyä, vaan niiden tulee olla olennaisia.308 Kor- keimman oikeuden ratkaisussa 2001:99 ei katsottu kolmelle vuodelle ajoittuvien ja hie- man alle 20 000 markan suuruisten laiminlyöntien estävän velkajärjestelyä.309 Rehelli- sesti toiminutta yrittäjää ei haluta rankaista siitä, ettei hänen yritystoimintansa ole menes- tynyt, joten maksukyvyttömyydestä johtuva lakisääteisten velvollisuuksien laiminlyönti ei enää estä velkajärjestelyä. Jos elinkeinonharjoittaja maksaa muita velkojaan, mutta jät- tää lakisääteiset velvollisuudet täyttämättä, ei laiminlyönti voi johtua maksukyvyttömyy- destä.310 Yrityssaneerauksessa ei esteperusteissa ole vastaavaa säännöstä. Velkajärjestelylaissa on myös elinkeinonharjoittajia koskevassa luvussa 7 erityisiä este- perusteita. Sen mukaan elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja ei voida järjestellä velkajär- jestelylain perusteella, jos perustellusti voidaan olettaa, että velkajärjestelyhakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on velkojien perintätoimien estäminen tai muu velkojien etu- jen loukkaaminen.311 Säännöstä sovelletaan vain silloin, kun järjestelyn kohteena on elin- keinotoimintaan liittyviä varoja. Maksu- ja perintäkielto ovat hyväksyttäviä perusteita velkajärjestelylle, jos toimintaa jatketaan. Velkojien etuja voivat loukata toistuvat hake- mukset tai samanaikainen konkurssihakemus. Velallisen aikaisemmat toimet voivat olla 303 VJL 10 § 3 kohta 304 HE 183/1992 vp: 50 305 Niemi-Kiesiläinen 1995: 173 306 KKO 1995:22 307 VJL 10 § 3 kohta 308 HE 180/1996 vp 34 309 KKO 2001:99 310 HE 83/2014 vp: 13,29,34,52 311 VJL 45 b § 44 peruste hylätä hakemus. Velallinen on voinut esimerkiksi pyrkiä siirtämään omaisuuttaan velkojilta piiloon tai muuten toiminut velkojia vahingoittavasti.312 Perintätoimien estäminen tai muu velkojien edun loukkaaminen on myös yrityssanee- rauksen este.313 Jo aloitettu menettely tulee keskeyttää, jos tällainen syy ilmenee sen aloit- tamisen jälkeen. Esteperusteen tarkoitus on estää maksu- ja perintäkiellon väärinkäytök- set. Epäilys voi perustua esimerkiksi velallisen aiempaan toimintaan velkojia kohtaan tai käyttäytymiseen menettelyn aloittamisen jälkeen. Hakemuksen tarkoituksen tulee olla yrityksen tervehdyttäminen pitkällä tähtäimellä. Muilla syillä haettuna velkajärjestelyä ei tulisi aloittaa. Syitä epäillä hakemuksen tarkoitusta on myös se, että velallinen ei ole us- kottavalla tavalla valmistellut ehdotusta maksuohjelmaksi, tai jos velallinen on siirtänyt omaisuutta piiloon velkojilta taikka tehnyt muita saneerauspyrkimyksen kanssa ristirii- dassa olevia toimia. Silloin kun hakijana on velkoja voi hakemus estyä tällä perusteella, jos katsotaan, että velkojan pääasiallisena tarkoituksena on ollut velallisen yritystoimin- nan vaikeuttaminen tai vaikutusvallan saaminen velallisen toiminnassa.314 Velallinen voi tehdä hakemuksen esimerkiksi velkojan tekemän konkurssihakemuksen jälkeen, jota ei kuitenkaan voida tulkita suoraan perintätoimen estämiseksi. Tämän lisäksi velkojan tulisi näyttää myös muita toimenpiteitä, jotka osoittavat saneeraustarkoituksen puuttumisen.315 Velkojilla on takaisinsaantia konkurssipesään koskevan lain perusteella oikeus saada tie- tyt oikeustoimet peruutetuksi.316 Velkajärjestelyssä tulee voida ottaa myös huomioon mahdollisuus takaisinsaantiin.317 Tämän johdosta velkajärjestelyssä noudatetaan takaisin- saantilain määräyksiä, jos velkoja tätä vaatii ja oikeustoimi olisi voinut perääntyä silloin, jos velkajärjestelyn sijasta olisi haettu konkurssia.318 Ennen velkajärjestelyn myöntämistä tehdyt toimet, jotka aiheuttaisivat takaisinsaannin, voivat johtaa velkajärjestelyn estymi- seen.319 Takaisinsaantiperuste voi olla myös velkajärjestelyn este velkarjärjestelylain 10 § 4 kohdan perusteella. Takaisinsaannin aiheuttavien ja velkajärjestelyn estävien asemaa merkittävästi heikentävien lahjojen väliin jää lahjoituksia, jotka eivät estä velkajärjeste- lyä, mutta jotka voidaan peräyttää velkajärjestelyssä. Velkajärjestelyssä ei myöskään 312 HE 83/2014 vp: 70-71 313 YSL 7.1 § 4 kohta 314 HE 182/1992 vp: 67-68 315 Härmäläinen ym. 2009: 64 316 Laki takaisinsaannista konkurssipesään 26.4.1991/758 1 § 317 HE 183/1992 vp: 50 318 VJL 60.1 § 319 Koskelo & Lehtimäki 1997: 75 45 tutkita takaisinsaannin edellytyksiä niin laajasti, kuin takaisinsaantioikeudenkäynnissä. Riittävää on, että takaisinsaannin edellytykset täyttävät todennäköisyysnäytön.320 Jos saneerausmenettelyn aloittamisen jälkeen ilmenee esteperuste menettelyn aloittami- selle, selvittäjä, velkoja tai velallinen voivat vaatia menettelyn lakkaamista. Lakkautta- mista ei voi kuitenkaan hakea sillä perusteella, ettei maksukyvyttömyyttä voida poistaa, jos velallisyrityksen varallisuus tai sen olennainen osa on mahdollista luovuttaa yhtenä kokonaisuutena.321 Saneerausmenettely voi myös keskeytyä. Jos velallinen asetetaan kon- kurssiin, vireillä oleva saneerausmenettely määrätään tuomioistuimen päätöksellä lakkaa- maan.322 Lisäksi menettely jää kesken, jos käsittelyn pohjaksi kelpaavaa ohjelmaehdo- tusta ei toimiteta tuomioistuimelle määräajassa.323 Myös ohjelman vahvistamiselle on asetettu laissa esteitä. Nämä esteet koskevat ohjelman sisältöä, eivätkä menettelyn myöntämisen edellytyksiä. Yrittäjän velkajärjestelyä tai yri- tyssaneerausohjelmaa ei voida hyväksyä, jos sitä vastaan äänestänyt velkoja näyttää to- dennäköiseksi sen, että hänelle ohjelman mukaan tuleva suoritus olisi pienempi kuin ve- lallisyrityksen konkurssissa.324 Tätä varten suoritetaan konkurssivertailu. Velkajärjeste- lyn konkurssivertailussa ei oteta huomioon omistusasuntoa, eikä velkajärjestelyn jälkeen syntyneitä velkoja.325 Saneerausohjelman vahvistamisen yhteydessä tutkitaan myös eh- dollisten esteiden olemassaolo.326 Ehdollisia esteitä ovat 7§:n 2 momentin mukaiset me- nettelyn aloittamisen esteet, joista voidaan poiketa erityisillä vastasyillä. Nämä ovat tietyt saneerausmenettelyn kohteena olevassa toiminnassa tehdyt rikokset, liiketoimintakiellon rikkominen tai toiminta, jonka perusteella velallinen voitaisiin asettaa liiketoimintakiel- toon.327 Esteperusteet ovat samalla myös ohjelman keskeyttämisperusteita.328 Velkajärjestelyn velallinen saa ottaa elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista ja tavan- omaista luottoa, mutta tätä laajemmin hakija ei saa velkaantua toiminnan jatkamisen joh- dosta.329 Otettu velka saa olla määrältään tavallista suurempi, jos se on tarkoituksenmu- kaista huomioiden maksuohjelman aikana odotettavissa oleva tulo 320 Niemi-Kiesiläinen 1995: 179-181 321 YSL 7.3 § 322 YSL 24.3 § 323 YSL 73 § 324 VJL 46a §; YSL 53.1 § 5 kohta 325 YSL 46a § 326 YSL 53.2 § 327 YSL 7.2 § 328 YSL 7.2; Koulu 1994: 315 329 VJL 45 a.1 § 4 kohta; VJL 46.1 § 46 elinkeinotoiminnasta.330 Huomioon tulee ottaa myös velkojien etu.331 Tarkoitus on sallia tarpeelliset investoinnit maksuohjelman aikana, eli lainan ottaminen on hyväksyttävää, jos ilman sitä tulos laskisi tai toiminta loppuisi maksuohjelman aikana.332 Lainanottoa ei kuitenkaan saa ajoittaa maksuohjelman voimassaoloaikaan, jos investoinnit hyödyttävät vasta maksuohjelman jälkeen.333 Maksuohjelmaa ei voida vahvistaa silloinkaan, jos vel- koja tuo todennäköiseksi sen, että maksuohjelman mukainen kertymä on arvoltaan pie- nempi mitä velkoja saisi velallisen konkurssissa.334 Velallisen omistusasuntoa, tavan- omaista koti-irtaimistoa tai henkilökohtaisia tavaroita ei oteta laskennassa huomioon, eikä myöskään velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen syntyneitä velkoja.335 Näitä edellytyksiä ei vaadita, jos velkajärjestelyhakemus kohdistuu vain yksityistalouden velkaan.336 Vertailussa ratkaisevaa on todennäköinen realisointitapa ja -tulos. Jos yksi tapa ei ole muita todennäköisempi, voidaan tehdä laskelmia erilaisten realisointitapojen kesken, jol- loin näistä tulee valita velkojille edullisin vaihtoehto.337 Vertailussa menettelyn alkami- sen jälkeen syntyneitä velkoja kohdellaan siten kuin niiden asema konkurssissa olisi sa- manlainen kuin saneerausveloilla.338 Kun arvioidaan sitä, minkälainen osuus velkojalle tulisi konkurssissa, ei huomioida menettelyn aikana syntyneille veloille annettua parem- paa etuoikeutta.339 Laissa ei ole säädetty, mihin ajankohtaan vertailu kohdistuu, mutta yleisenä aikana on saneerauksen alkamisajankohta. Vertailun tulos osoittaa vähimmäis- tason velkojien kertymille, mutta koska tulee soveltaa lievimmän keinon periaatetta, ker- tymän tulee yleensä olla tätä suurempi.340 Koskelo katsoo, että vertailu konkurssiin ei olisi ehdoton tilanteissa, joissa konkurssi on hyvin epätodennäköistä. Näin on esimerkiksi silloin, kun velallisena on yksityisyrittäjä.341 Jos saneerausohjelmassa luovutetaan yritys, liiketoiminta tai sen osa taikka varallisuutta, esteen muodostaa se, jos velkoja saattaa to- dennäköiseksi sen, että toinen tapa johtaisi parempaan tulokseen.342 Tällä annetaan eri- tyissuojaa alihintaisia luovutuksia vastaan.343 330 VJL 46.1 § 331 HE 83/2014 vp: 71 332 HE 83/2014 vp: 71; Niiranen 2015: 33 333 Niiranen 2015: 33 334 VJL 46 a § 335 VJL 46 a §; LaVM 12/2014: 10 336 Niiranen 2015: 21 337 Koskelo 1994: 280 338 HE 182/1992 vp: 95 339 YSL 53.1 § 5 kohta, 32.2 § 340 HE 152/2006 vp: 24-25 341 Koskelo 1994: 282 342 YSL 53.1 § 6 kohta 343 Koskelo 1994: 266 47 Saneerausohjelma ei saa loukata velallisen, velallisyrityksen yhtiömiehen tai osakkeen- omistajan taikka sivullisen oikeutta, etuja tai olla kohtuuton tämän kannalta. Ohjelmaeh- dotuksessa tulee esittää ohjelman toteutumisen edellytykset ja jos näitä ei näytetä toteen, ei ohjelmaa voida vahvistaa.344 Esittämisvelvollisuus on velallisella, eikä tuomioistuimen tarvitse ottaa kantaa toteuttamiskelpoisuuteen viran puolesta.345 Edellytykset vastaavat sitä, mitä on säädetty maksuohjelman vahvistamisesta kaikkien velkojien suostumuksella. Ohjelman tulee täyttää sitä vastaan äänestäneiden kohdalla velkojien ja vakuusvelkojien suojaksi ja velkajärjestelyn keinoista säädetyt vaatimukset, eli esimerkiksi velkojien oi- keuksia tulee rajoittaa mahdollisimman vähän ja velkojia tulee kohdella lain mukaan tasa- arvoisesti.346 Saneerausohjelmassa tulee olla laissa edellytetty sisältö ja sitä laadittaessa ei saa menetellä lainvastaisesti tai sopimattomasti. Menettelysäännöksiä tulee noudattaa. Jos niitä ei noudateta, ehdotus jätetään vahvistamatta, jos laiminlyönnillä voidaan olettaa olleen vaikutusta käsittelyn tulokseen.347 Esimerkkinä tällaisesti virheestä on hallituksen esityksessä tiedoksiantovirhe, jonka vuoksi velkoja ei ole saanut tosiasiallista tilaisuutta äänestyslausuman antamiseen tai tehnyt sen väärillä perusteilla.348 Ohjelma tulee jättää vahvistamatta myös silloin, kun on muutoin toimittu lain vastaisesti tai sopimattomasti sitä laadittaessa tai käsiteltäessä.349 Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun velallista on painostettu tai jos velkojat ovat siirrelleet saataviaan toisille äänestystä varten.350 Ohjelmaehdotuksessa voidaan edellyttää tietyn toimenpiteen suorittamista ennen ohjelman vahvistamista. Lainvastaiset ja kohtuuttomat saneerausoh- jelman määräykset jätetään vahvistamatta.351 Koulu katsoo, että kun kyse on menettely- virheestä, tulee olla mahdollista palauttaa ohjelma oikaistavaksi. Silloin kun on kyse lain- vastaisesta tai kohtuuttomasta määräyksestä ohjelmassa, ohjelma voitaisiin hyväksyä il- man tällaista määräystä. Tämä edellyttää kuitenkin, että tuomioistuin katsoo, ettei mää- räys ole vaikuttanut velkojien päätöksentekoon. Muissa tapauksissa ohjelma tulisi palaut- taa uuteen äänestykseen tai hylätä se.352 Yrityssaneerauksen esteperusteet ovat suppeammat kuin velkajärjestelyssä. Velkaantu- misen syillä tai velallisen käyttäytymisellä ei ole suurta merkitystä siinä, myönnetäänkö 344 YSL 53.1 § 1-2 kohdat 345 HE 152/2006 vp: 64 346 YSL 53.1 § 3-4 kohdat 347 YSL 55.1 § 348 HE 182/1992 vp: 97 349 YSL 55.1 § 3 kohta 350 HE 182/1992 vp: 97 351 YSL 55.2-55.3 § 352 Koulu 2007: 263-264 48 yrityssaneeraus. Liiketoiminnan laadulle on asetettu velkajärjestelyssä vaatimuksia. Yri- tyssaneerauksessa toiminnan laadulla ei ole merkitystä sille, voidaanko yritys ottaa me- nettelyyn. Näistä eroista käy ilmi menettelyiden erilainen luonne. Velkajärjestelyn esteet liittyvät lähinnä velallisen toimintaan, kun taas yrityssaneerauksen esteperusteilla pyri- tään suojaamaan velkojia ja varmistamaan menettelyn onnistuminen. Esteitä voisi luon- nehtia siten, että velkajärjestelyn mahdollisuudet voidaan menettää toiminnalla, kun taas yrityssaneeraus ansaitaan. Velkajärjestelyssä lähdetään siitä, että velallinen saa yhden mahdollisuuden, ja tämän jälkeen velallisen tulisi osata järjestää taloutensa niin, ettei hän velkaudu uudelleen. Yrityssaneerauksessa ei ole vastaavaa säännöstä. Merkitystä on kui- tenkin sillä, miten aikaisempi järjestely päättyi. Liiketoimintaan kuuluu aina riski siitä, ettei toiminta ole kannattavaa. Tarkoitus on, että epäonnistunutta yrittäjää ei rankaista. Onnistunut saneeraus ei takaa yrityksen onnistumista määrättömäksi ajaksi ja uusikin toi- minta voi olla pelastamisen arvoista.353 Jos sama näkemys halutaan ulottaa yritystoimin- taan yleisellä tasolla, ei yksityisyrittäjien velkajärjestelyä tulisi estää aikaisemmin epäon- nistuneen toiminnan takia. Ero heijastaa velkajärjestelyn taustaa sosiaalisena lainsäädän- tönä ja taloudellista näkökulmaa yrityssaneerauksessa. 353 Koulu 1994: 271-272 49 4. MENETTELYIDEN SISÄLTÖ Velkajärjestelyssä vahvistetaan velalliselle hänen maksukykyään vastaava ohjelma.354 Maksuohjelma vahvistetaan myös silloin, kun maksuvelvollisuus poistetaan kokonaan.355 Maksuohjelman voi laatia velallinen tai selvittäjä.356 Velkajärjestelyssä velallisen on käy- tettävä velkojensa suoritukseksi kaikki tulonsa, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elin- kustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta johtuviin menoihin. Kaikki perusturvaan kuu- lumaton varallisuus on myös käytettävä velkojen suorittamiseen ja osamaksu- tai vuok- rausluottosopimuksen nojalla hallinnoitava omaisuus on luovutettava.357 Eli kaikki pe- rusturvaan kuulumaton omaisuus tulee muuttaa rahaksi.358 Rahaksi muuttaminen voidaan tehdä myös velkajärjestelyn hakemisen jälkeen.359 Velallisen perusturvaan kuuluvat omistusasunto, henkilökohtaiset tavarat kohtuullisen tarpeen mukaan sekä työvälineet ja niihin rinnastettavat esineet, joita velallinen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen.360 Rahaksi muuttamisesta on poikkeuksia omistusasunnon ja vakuusvelkojen osalta.361 Jos velallisen omistusasunto ei ole hänen perheensä tarpeiden nähden kohtuullinen, kysy- myksessä on tilanne, jossa velallinen voi kohtuudella parantaa maksukykyään.362 Omis- tusasunnoksi luetaan vain sellainen asunto, joka on velallisen tai hänen perheensä vaki- tuisessa käytössä, mutta velallisen ei tarvitse omistaa itse koko asuntoa.363 Sellaista omai- suutta, jonka myynnistä ei todennäköisesti kerry tuottoa, ei tarvitse myydä.364 Yrityssaneerauksen alkaessa vahvistetaan saneerausohjelma. Selvittäjä voi tehdä ehdo- tuksen saneerausohjelmaksi ja hänen tulee neuvotella tästä ehdotuksesta velallisen, vel- kojatoimikunnan sekä tarpeen mukaan velkojien kanssa. Ehdotuksen ohjelmaksi voivat tehdä myös velallinen itse tai hänen veloistaan henkilökohtaisessa vastuussa oleva hen- kilö. Lisäksi vakuusvelkojat, omistajat sekä muut kuin vakuusvelkojat, joiden saatavat edustavat vähintään viidennestä kaikista saatavista voivat tehdä ehdotuksia saneerausoh- jelmaksi. Vakuusvelkojien osuus lasketaan vain vakuusveloista ja tavallisten velkojien 354 VJL 23.1 § 355 HE 183/1992 vp: 60 356 VJL 23.3 § 357 VJL 5.1, 5.3 § 358 Uitto 2010: 161 359 HE 189/1992: 42 360 VJL 5.2 § 361 VJL 5.2 §, 15 §, 29 §, 33 § 362 HE 183/1992 vp: 45 363 Uitto 2010: 150 364 HE 183/1992 vp: 45-46 50 osuuteen ei lasketa mukaan vakuusvelkoja. Esittämiseen oikeutetut voivat tehdä myös yhteisiä ehdotuksia sekä yhtyä selvittäjän ehdotukseen tai vastustaa tätä.365 Saneerausohjelma voidaan jakaa toimenpide ja selvitysosaan.366 Selvitysosassa muun muassa eritellään velallisen varat, velat, vakuudet ja muut sitoumukset sekä selvitetään velallisen taloudellinen tilanne ohjelman avulla ja ilman ohjelmaa. Toimenpideosassa yk- silöidään toiminnan tervehdyttämiseksi tarkoitetut toimenpiteet ja järjestelyt sekä velalli- sen ja velkojien asemaa koskevat toimenpiteet ja järjestelyt perusteineen. Toimenpide- osassa annettavia tietoja ovat muun muassa se, miten toimintaa jatketaan sekä varoja, velkoja sekä henkilöstöä koskevat toimenpiteet.367 Saneerausohjelmassa tulisi pyrkiä te- kemään toimenpiteitä, joilla puututaan yrityksen taloudellisten vaikeuksien syihin. Nämä ovat luonteeltaan liiketaloudellisia, eikä niistä säädetä laissa. Ohjelman vahvistamisedel- lytykset eivät liity liiketaloudellisiin perusteisiin, eikä tuomioistuimen lähtökohtaisesti tarvitse ottaa kantaa niihin. Jos kuitenkin esitetään väite, etteivät toimet riitä taloudellisen tilanteen tervehdyttämiseen, tuomioistuin voi joutua niitä arvioimaan. Koska velallisella säilyy määräysvalta yrityksen sisäisissä asioissa, tällaiset ehdot tulee olla joko ohjelman hyväksymisen edellytyksenä tai ohjelman pysyvyyden edellytyksenä.368 Velkajärjestelyssä voidaan muuttaa velan maksuaikataulua, määrätä suoritukset luetta- vaksi velan pääoman lyhennykseksi, alentaa luottokustannusten maksuvelvollisuutta, alentaa maksamatta olevan velan määrää tai kokonaan poistaa velan maksuvelvolli- suus.369 Keinoja voidaan käyttää yksin tai yhdistelmänä.370 Velan määrän alentaminen tai maksuvelvollisuuden poistaminen voidaan tehdä ainoastaan silloin, jos velkajärjestelyä ei voida toteuttaa muuten. Muutenkin tulee käyttää lievintä mahdollista keinoa, joka riit- tää velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi.371 Yrityssaneerauksen keinojen tulee rajoittaa mahdollisimman vähän velkojan oikeuksia huomioiden tarpeelliset toimenpiteet saneerausohjelman tarkoituksen toteuttamiseksi ja velkojien keskinäistä asemaa koskevat vaatimukset.372 Jos velkaan käytetään useampaa eri keinoa, voidaan lievempiä keinoja kuten maksuajan pidentämistä käyttää enemmän.373 Velkojilla on lähtökohtaisesti yhtä- läinen oikeus saada suoritus saatavilleen, jos heillä on saneerausmenettelyn ulkopuolella 365 YSL 40 §; HE 182/1992 vp: 86 366 YSL 39 §; HE 182/1992 vp: 43 367 YSL 41-42 § 368 HE 182/1992 vp: 42, 44 369 VJL 25.1 § 370 HE 183/1992 vp: 62 371 VJL 25.3 § 372 YSL 44.3 § 373 Koskelo 1994: 269 51 yhtäläinen oikeus saatavilleen.374 Pääsäännöstä voidaan poiketa, mikäli katsotaan tarkoi- tuksenmukaiseksi, että vähäisille saataville saadaan täydet suoritukset.375 Pienet velat voi- daan siis maksaa maksukiellon estämättä, jos selvittäjä katsoo tämän tarkoituksenmu- kaiseksi.376 Yrityssaneerauksen keinot ovat enimmäkseen samat, mitä voidaan käyttää velkajärjeste- lyssäkin. Velan maksuaikataulua voidaan muuttaa, suoritukset voidaan katsoa pääoman lyhennykseksi luottokustannusten sijasta ja maksamatta olevan velan tai luottokustannus- ten määrää voidaan alentaa.377 Maksuajan muuttaminen voi tarkoittaa myös sitä, että ve- lalliselle myönnetään lyhennysvapaa kuukausi ja maksuaikaa pidennetään.378 Lisäksi on mahdollista maksaa velka kokonaan tai osaksi uudella velalla rahoitettavalla kertasuori- tuksella.379 Velkajärjestelylaista poiketen mahdollista on myös maksaa velkaa velkojan toimialan ja aseman kannalta kohtuullisilla sijaissuorituksilla.380 Sijaissuorituksilla tar- koitetaan muita kuin kerta- tai määräaikaissuorituksia, kuten suunnattua osakeantia.381 Lisäksi voidaan määritellä ennakkoehtoja ohjelman hyväksymiselle sekä perusteita oh- jelman raukeamiselle.382 Ennakkoehdoista voidaan sopia vapaasti, mutta ehdon täyttymi- sen tulee olla tuomioistuimen arvioitavissa.383 Erityisesti huomioitavaa on se, että yritys- saneerauksessa ei voida poistaa velan maksuvelvollisuutta.384 4.1. Menettelyihin kuuluvat velat Velkajärjestelyn piiriin kuuluvat kaikki velat, joiden peruste on syntynyt ennen velkajär- jestelyn alkamista.385 Saatavien ei ole tarvinnut erääntyä ennen velkajärjestelyn aloitta- mista.386 Velat voivat olla myös ehdollisia määrältään tai riitaisia taikka muuten epäsel- viä.387 Myös velat, joihin velkojalla on täytäntöönpanoperuste tai joiden täytäntöönpano 374 YSL 46.1 § 375 YSL 46.2 § 376 HE 182/1992 vp: 30 377 YSL 44.1 § 378 Koskelo 1994: 269 379 YSL 44.2 § 1 kohta 380 YSL 44.2 § 2 kohta 381 HE 182/1992 vp: 45 382 YSL 55.3 §; 64 § 383 Koulu 1995: 52 384 YSL 44 § 385 VJL 3.1 § 3 kohta 386 HE 183/1992 vp: 23 387 VJL 3.1 § 3 kohta 52 on vireillä sekä joiden ulosmittaus on toimitettu, kuuluvat velkajärjestelyn piiriin.388 Jos velkojana olevaa elinkeinonharjoittajaa ei tavoiteta ja velan määrä alittaa asetuksen rajan, voidaan tällainen velka jättää huomioimatta. Tavoittamaton velkoja voi hakea maksuoh- jelman muuttamista.389 Jos velka olisi kuulunut velkajärjestelyn piiriin ja maksuohjelmaa olisi sen perusteella tullut muuttaa, velallisen tulee suorittaa velkojalle se määrä, mikä tälle olisi tullut silloin, jos velka olisi sisältynyt maksuohjelmaan.390 Velkajärjestelyn pii- riin kuuluvat velat jaetaan ensinnäkin vakuusvelkoihin ja normaaleihin velkoihin. Va- kuusvelat voidaan jakaa vielä sen mukaan, onko vakuutena velallisen asunto vai muu omaisuus. Tavalliset velat voidaan jakaa etuoikeutettuihin, tavallisiin ja viimesijaisiin velkoihin.391 Velkajärjestelyn piiriin kuuluvat myös näille veloille maksettavat korot sekä perimis- ja täytäntöönpanokulut.392 Korot huomioidaan velallisen ilmoittamaan saldopäi- vään asti, mutta jos velkajärjestelyn aloittamisen ja saldopäivän välillä on kulunut aikaa yli kuusi kuukautta, voi velkoja vaatia korkojen määrän laskemisen velkajärjestelyn aloit- tamispäivän mukaisesti.393 Kestovelkasuhteissa velkajärjestelyn piiriin kuuluu se osa ve- lasta, joka kohdistuu velkajärjestelyn aloittamista edeltävään aikaan.394 Velkaan liittyvä maksuvelvollisuus tulee olla olemassa vielä velkajärjestelyn alkaessa. Velka ei saa esi- merkiksi olla vanhentunut. Yleisen, vapaamuotoisesti katkaistavan vanhentumisajan osalta vanhentuminen otetaan huomioon, jos sen umpeutumisesta tehdään väite, kun taas erityiset vanhentumisajat voidaan ottaa huomioon myös viran puolesta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi omavelkaisen takauksen tai verovelkojen vanhentumiset.395 Verovelko- jen kuuluminen velkajärjestelyn piiriin määräytyy verovelvollisuuden syntymisen perus- teella.396 Velkajärjestelyn jälkeen syntyvä uusi velka ei kuulu velkajärjestelyn piiriin, eikä siten maksu- ja perintäkiellon piiriin. Velkajärjestely on tarkoitus mitoittaa velallisen maksu- kyvyn mukaan ja tämän johdosta velalliselle ei jää varoja, joilla maksaa uutta velkaa.397 Velallinen ei saa tämän takia ottaa lisää velkaa, jos se ei ole toimeentulon turvaamiseksi välttämätöntä.398 Velallinen saa myös ottaa olemassa olevan velan maksamiseksi uuden velan ja maksaa ennen velkajärjestelyn alkamista menoja, joita hän on velvollinen 388 Koskelo & Lehtimäki 1997: 210 389 VJL 28 a § 390 VJL 40 a § 391 Uitto 2010: 139-140 392 VJL 3.1 § 3 kohta 393 HE 83/2014 vp: 63 394 HE 183/1992 vp: 39 395 Koskelo & Lehtimäki 1997: 220 396 Uitto 2010: 141 397 HE 183/1992 vp: 46 398 VJL 7 § 53 suorittamaan.399 Velallisella on velvollisuus esittää selvitys pyydettäessä lisäsuoritusvel- vollisuuden perusteena olevista seikoista.400 Rajoitukset eivät vaikuta velallisen tekemien sopimusten pätevyyteen, vaan ne voivat muodostaa esteen velkajärjestelylle.401 Yrityssaneeraukseen kuuluvat kaikki velat, jotka ovat syntyneet ennen hakemuksen vi- reilletuloa. Mukaan luetaan myös vakuusvelat sekä perusteeltaan, määrältään tai muuten epäselvät velat.402 Jos velka on epäselvä, velkoja ei voi hakea velallista yrityssaneerauk- seen, mutta tällaiset velat otetaan huomioon ohjelmassa.403 Saneerausvelkojen korot ja viivästyskorot kuuluvat menettelyyn, jos ne kohdistuvat menettelyn aloittamista edeltä- vään aikaan. Luonnollisesti maksuvelvollisuus ei ole saanut vanhentua. Saneeraus koskee ainoastaan rahavelkoja, joista menettelyn kohteena oleva yritys on vastuussa. Muut kuin rahavastikkeen suorittamista koskevat velvoitteet eivät kuulu saneeraukseen.404 Takaisin- saannin perusteella uudestaan syntyneet velat kuuluvat myös saneerausvelkoihin.405 Ve- lallisen perustaman eläkesäätiön vastuuvajausta ei lasketa saneerausvelkoihin.406 Ratkai- sevaa on velan syntyhetki, eikä esimerkiksi erääntyminen.407 Tämän johdosta vahingon- korvausvelat sekä sopimusrikkomukseen perustuvat velat katsotaan saneerausveloiksi sen mukaan, onko vahinko tai sopimusrikkomus tapahtunut ennen hakemuksen jättä- mistä.408 Elatusvelvollisuus jatkuu ennallaan saneerausmenettelyn alkaessa ja elatusapu on sanee- rausvelkaa siltä osin, kun se kohdistuu menettelyn alkamista edeltävään aikaan ja on mak- samatta. Verovelat kuuluvat saneerausvelkoihin sen perusteella, milloin verovelvollisuus on syntynyt. Verovelkojen syntyhetki määräytyy verolainsäädännön mukaisesti.409 Kes- tovelkasuhteessa ja vastikevelvoitteissa ratkaisevaa on se, mihin aikaan velvoite kohdis- tuu. Jatkuvaan vahinkoon perustuva vahingonkorvaus voidaan rinnastaa kestovelkasuh- teeseen.410 Jos laskun perusteena on kulutus, saneerausvelat pyritään kohdistamaan tosi- asiallisen kulutuksen perusteella tai jos tämä ei onnistu, jyvittämällä ne kuluneen ajanjak- son mukaan.411 Saneerausvelkoihin luetaan velat siitä huolimatta, minkä maalainen 399 VJL 7 §, 25.2 § 400 VJL 7.3 § 401 Koskelo & Lehtimäki 1997: 141 402 YSL 3.1 § 5 kohta 403 HE 182/1992 vp: 28 404 Koskelo 1994: 123, 136-137 405 YSL 38 § 406 YSL 3.1 § 5 kohta 407 HE 182/1992 vp: 27 408 HE 152/2006 vp: 51 409 Koskelo 1994: 130-131, 133 410 Koskelo 1994: 128-129, 131 411 Härmäläinen ym. 2009: 135 54 velkoja on, tai minkä maan lainsäädäntöä velkasuhteeseen sovelletaan. Kaikkia velkoja, jotka otetaan huomioon saneerausohjelmassa, kutsutaan saneerausveloiksi. Maksu-, pe- rintä- ja täytäntöönpanokiellot sekä mahdollisuus muuttaa velan ehtoja koskevat vain näitä velkoja.412 4.2. Vakuusvelat velkajärjestelyssä ja yrityssaneerauksessa Ero tavallisten ja vakuusvelkojen välillä on keskeinen molemmissa menettelyissä, ja va- kuusvelka määritellään molemmissa samalla tavalla. Vakuusvelkoja ovat sellaiset velat, joissa velkojalla on kolmansiin nähden tehokas esinevakuusoikeus siltä osin, kuin vakuu- den arvo velkajärjestelyn alkaessa olisi riittänyt kattamaan velkojan saatavan määrän. Va- kuuden arvosta vähennetään rahaksimuuttokustannukset ja paremmalla etuoikeudella suoritettavat saatavat.413 Jos vakuus ei ole sitova kolmanteen nähden, kyseessä on nor- maali velka.414 Alivakuustilanteissa vakuusvelkana ei pidetä sitä osaa velasta, jota vakuu- den arvo ei riitä kattamaan, vaan tältä osin kyseessä on tavallinen velka.415 Muut kuin vakuusvelat ovat tavallisia velkoja.416 Velkajärjestelylain säännöksistä on mahdollista poiketa velkojan vahingoksi.417 Yrityssa- neerauksessa vakuusvelaksi katsotaan myös sellainen vastuu, joka syntyy velallisen omaisuuden ollessa vakuutena kolmannen henkilön velasta.418 Lisäksi velkojan esineva- kuusoikeuden tulee olla velallisen omistamaan tai hallitsemaan omaisuuteen. Jos kyse on sivullisvakuudesta, eli vakuuden tai takauksen on antanut sivullinen henkilö, kyseessä on yrityssaneerauksessa normaali velka.419 Esinevakuuden pysyvyys tai sisältö eivät muutu saneerauksen johdosta. Vakuus voidaan kuitenkin vaihtaa toiseen velan turvaavaan va- kuuteen.420 Uuden vakuuden tulee turvata koko velka, vaikka alkuperäisen vakuuden arvo olisi menettelyn alkaessa riittämätön kattamaan koko velan.421 412 Koskelo 1994: 15, 123-124 413 VJL 3.1 § 5 kohta; YSL 3.1 § 7 kohta 414 Koskelo & Lehtimäki 1997: 225; HE 182/1992 vp: 64 415 HE 183/1992 vp: 41; HE 182/1992 vp: 63-64 416 VJL 3.1 § 7 kohta; YSL 3.1 § 7 kohta 417 HE 183/1992 vp: 62 418 YSL 3.3 § 419 Koskelo 1994: 139, 150 420 YSL 45.2 § 421 HE 182/1992 vp: 89 55 Vakuusvelkojen osalta velkajärjestelyt ovat rajoitetumpia. Vakuusvelan osalta velan määrää ei voida vähentää tai maksuvelvollisuutta poistaa kokonaan. Yrityssaneerauk- sessa ei voida myöskään käyttää sijaissuoritusta.422 Vakuuden arvon ylittävältä osalta velka on tavallista velkaa, joten käytettävissä ovat kaikki tavallista velkaa koskevat vel- kajärjestelykeinot.423 Vakuuden arvoksi katsotaan sen todennäköinen realisointihinta me- nettelyn alkaessa todennäköisellä realisointitavalla.424 Huomioon otetaan käypä arvo me- nettelyn alkaessa, todennäköiset rahaksimuuttokustannukset sekä velan etuoikeusasema. Ensisijaisesti tukeudutaan yleiseen hintatasoon, eli markkinahintaan tai olosuhteiden pe- rusteella arvioitavaan konkreettiseen arvioon. Saadut ostotarjoukset voivat myös vaikut- taa hinnan arvioimiseen. Vakuuden arvon muutos menettelyn alkamisen jälkeen ei vai- kuta siihen, miltä osin velkaa pidetään vakuusvelkana.425 Velkajärjestelyssä vakuusvelan viivästyskorkoa voidaan alentaa tai se voidaan poistaa ja jos luottokustannuksia lykätään, tulee niille määrätä niiden nykyarvon turvaava korko.426 Yrityssaneerauksessa ennen menettelyn alkamista kertyneet vakuusvelan viivästyskorot voidaan alentaa siltä osin kuin ne ylittävät juoksevan koron, eli poistaa viivästymisestä aiheutuvat maksut.427 Viivästyskorolla tarkoitetaan sitä korkoa, joka on maksuviivästyk- sen johdosta määrättävä lakiperusteinen lisävelvoite.428 Luottokustannusten alentaminen tulee tehdä niin, että alennus on suhteellisesti sitä pienempi, mitä pidempi jäljelle jäävä luottoaika on.429 Silloin kun vakuusvelan suoritukset katsotaan pääoman lyhennykseksi, tulee lykkääntyville luottokustannuksille määrätä korko, joka turvaa niiden nykyarvon.430 Kun maksuaika on korkeintaan muutama vuosi, alennettu korko voi olla lähellä inflaa- tiotasoa. Kun taas aika on 10 vuotta tai pidempi, korkoja voi vähentää vain muutamia prosentteja. Mahdollista on myös alentaa korkoja vain osalta laina-aikaa, jolloin alennus- mahdollisuus arvioidaan siltä ajalta, kun korkoa alennetaan.431 Vakuusvelan maksuaikataulun muuttamista rajoittaa velkajärjestelyssä säännös, jonka mukaan tällainen velka on maksettava kohtuullisessa ajassa eikä se saa olla ilman erityistä syystä olennaisesti pidempi kuin jäljellä oleva alkuperäinen luottoaika.432 422 VJL 26.1 §; YSL 45.1 § 423 HE 182/1992 vp: 88 424 HE 182/1992 vp: 28, 64; HE 183/1992 vp: 41 425 Koskelo 1994: 141-143; Uitto 2010: 144, 426 VJL 26.1 §; 29.1 § 427 YSL 45.1§ 428 Koskelo & Lehtimäki 1997: 241 429 VJL 26.1 §; YSL 45.3 § 430 YSL 45.1 § 431 Koskelo 1994: 272 432 VJL 29.1 § 56 Kohtuullisuuden arviointiin vaikuttavat muun muassa alkuperäisten ehtojen mukainen jäljellä oleva laina-aika, kokonaisluottoaika sekä velkojan asema.433 Viittaus alkuperäi- seen jäljellä olevaan luottoaikaan tarkoittaa, että ennenaikainen velan eräännyttäminen voidaan jättää huomioimatta ja käyttää olennaisuuden arvioinnissa ilman ennenaikaista eräännyttämistä jäljellä ollutta aikaa.434 Yrityssaneerauksessa vakuusvelan suoritukset tulee määrätä niin, että vakuusvelan nyky- arvo tulee maksetuksi kohtuullisessa ajassa. Tämä aika ei saa olla ilman velkojan suostu- musta pidempi kuin jäljellä oleva luottoaika tai erääntyneessä velassa olennaisesti puolta alkuperäisestä luottoajasta pidempi. Kohtuullisen ajan vaatimus asettaa rajat vakuusvel- kaa koskevien järjestelyiden käyttämiselle.435 Koskelo katsoo, että maksukiellon alkaessa erääntyneiden velkojen erät tulisi maksaa lyhyen ajan sisällä ohjelman vahvistamisesta.436 Velkajärjestely ei vaikuta esinevakuusoikeuden pysyvyyteen tai sisältöön, mutta vakuus voidaan korvata toisella.437 Velkajärjestelyssä vakuusvelkojen osalta pyritään siihen, että velallinen saisi säilyttää vakuutena olevan omaisuuden. Maksuvarasta osoitetaan tarpeel- linen osuus vakuusvelkojen maksamiseen ja jos tämä ei riitä, ryhdytään omaisuuden muuttamiseksi rahaksi.438 Velkajärjestelyssä tavallisten velkojen osalta selvitetään ensin maksukyky ja ehdot muutetaan sen mukaisiksi, kun taas vakuusveloissa katsotaan ensin, miten ehtoja on mahdollista muuttaa ja tämän jälkeen se, riittääkö velallisen maksukyky sen mukaisiin ehtoihin.439 Yrityssaneerauksessa vakuusvelkoja saa maksukiellon estä- mättä suoritukset menettelyn aloittamisen jälkeen erääntyvistä koroista ja muista ehtojen mukaisista luottokustannuksista.440 Hänellä on myös oikeus saada korvaus vakuusomai- suuden arvon alenemisesta, joka johtuu esineen käyttämisessä velallisen toiminnassa pe- rintäkiellon aikana.441 4.3. Velkojien asema ja velan maksaminen 433 HE 183/1992 vp: 65 434 Koskelo & Lehtomäki 1997: 234 435 YSL 45.3 § 436 Koskelo 1994: 268 437 VJL 26.3 § 438 VJL 29.2 §; Koskelo & Lehtimäki 1997: 161 439 Koskelo & Lehtimäki 1997: 161 440 YSL 18.1 § 441 YSL 33.1 § 57 Velkajärjestelyssä velkajärjestelyvelat ovat lähtökohtaisesti keskenään tasa-arvoisia. Niille osoitetaan yhtäläinen suhteellinen osuus velallisen maksuvarasta ja omaisuuden ra- haksi muuttamisen tuloista. Varat osoitetaan kuitenkin ensiksi etuoikeutetun elatusavun maksamiseksi ja sen jälkeen välttämättömien elin- tai asuinkustannusten suoritukseksi. Tuomioistuimella on harkinnanvaraa siinä, mitkä menot katsotaan välttämättömiksi. Ar- vioinnissa voidaan huomioida velan määrä, aika, velkojan taloudellinen asema sekä velan maksamisen merkitys muiden tavallisten velkojien kannalta. Tavalliset velat maksetaan sen jälkeen, kun maksuvarasta on vähennetty vakuusvelkaosuus. Viimesijaisesti tulee suorittaa saldopäivän ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aika kertyneet korot sekä velat, jotka ovat viimesijaisia konkurssissa. Silloin kun saldopäivä on aikaisemmin kuin kuusi kuukautta velkajärjestelyn aloittamisesta katsotaan viimesijaiseksi velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen väliset korot. Vähäisten velkojen osalta on mahdollista, että varat osoitetaan vuorotellen eri velkojien saatavien suoritukseksi ja vä- häinen jako-osuus voidaan myös jättää suorittamatta. Vuorottainen maksaminen edellyt- tää, että tämä on maksuohjelman toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista eikä se il- meisesti vaaranna muiden velkojien suorituksia. Rahaksimuuttotulot, joista on vähennetty rahaksimuuttokustannukset sekä velat, joista varallisuus on vakuutena, tulee käyttää ta- vallisten velkojen maksamiseen. Asunnon rahaksimuutosta saadut varat käytetään enin- tään vähimmäiskertymän osalta tavallisten velkojen maksamiseen ja tuomioistuin voi myös määrätä, että maksua ei tehdä kertasuorituksena.442 Yrityssaneerauksen viimesijaisia velkoja ovat muiden kuin vakuusvelkojen korot ja muut luottokustannukset ja näiden jälkeen velat, jotka olisivat konkurssissa viimeiseksi suori- tettavia.443 Viimesijaiset velat ovat erikseen säädetty muita huonompaan asemaan ja niille suoritus tulee kaikkien muiden velkojen jälkeen. Velkojia tulee kohdella yhdenvertaisesti, mutta ei samanlaisesti, koska lähtökohdat ovat erilaiset. Yhdenvertaisuuden tarkoitus on, että velkajärjestelyn keinoja käytetään kaikkien velkojien kesken yhtä intensiivisesti. Yh- denvertaisuus voi edellyttää myös sitä, ettei velkajärjestelyssä oteta huomioon ennen sa- neerausmenettelyn alkamista tehtyjä vapaaehtoisia helpotettuja ehtoja.444 Yhdenvertai- suus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että velkajärjestelyjä ei saa kohdistaa voin joihinkin vel- kojiin, eikä velkojaa saa jättää saneerauksen ulkopuolelle. Velkoja voi luopua vapaaeh- toisesti yhdenvertaisesta kohtelusta.445 Saneerausmenettelyn aikana otettavalle velalle voidaan tuomioistuimen määräyksellä antaa sama tai parempi etuoikeus kuin 442 VJL 30-31 §, 34 §; HE 183/1992 vp: 67 443 YSL 46.3 § 444 Koskelo 1994: 138, 266-267 445 Koulu 2007: 229 58 saneerausvelalla, josta sama omaisuus on edelleen vakuutena. Edellytyksenä tälle on se, että järjestely on välttämätön tarvittavan rahoituksen saamiseksi, eikä se merkittävästi li- sää niiden riskiä, joiden etuoikeusasema heikentyy. Riskin lisäämisen kieltäminen tar- koittaa, että vakuuden arvon tulisi kattaa molempien velkojien saatavat tai että vakuus- velka katsotaan tulevan turvatuksi niin varmalla tavalla, ettei etuoikeusaseman heikenty- minen vaaranna olennaisesti velkojien asemaa.446 Määrältään tai perusteeltaan epäselvät saneerausvelat tai muut velkojan oikeuksiin liitty- vät epäselvyydet otetaan huomioon sen suuruisena, kuin käräjäoikeus määrää.447 Tuo- mioistuimen tulee arvioinnissa ottaa huomioon se, onko velka epäselvä kokonaan tai osit- tain ja se, mitä voidaan pitää todennäköisenä lopputuloksena saatavilla olevan tiedon ja aineiston perusteella.448 Selvittäjä voi arvioida epäselvän velan jo maksuohjelmaehdotuk- seen, jolloin määrä, jonka suuruisena se otetaan huomioon, riippuu siitä, riitauttaako vel- koja arvion.449 Saatavan peruste tai määrä voidaan määrätä vahvistettavaksi erillisessä oikeudenkäynnistä tai käsitellä ohjelmaehdotuksen yhteydessä. Ohjelman käsittelyn yh- teydessä käsitellään asiat, jotka on mahdollista käsitellä ilman olennaista viivästystä tai muuta haittaa saneerausmenettelylle. 450 Tuomioistuin voi määrätä näyttövelvollisen osa- puolen saattamaan asia tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä tai menettelyssä.451 Lain sa- namuoto viittaisi, että tutkiminen saneerauksen yhteydessä on pääsääntö, mutta esimer- kiksi Koulu katsoo pääsäännön olevan erillinen oikeudenkäynti.452 Jos ohjelmassa oleva summa poikkeaa tästä ratkaisusta, vahvistettua maksuohjelmaa muuttaa tältä osin.453 Jos saatava on jo ennestään riidanalainen, menetellään samalla tavalla.454 Ohjelmaa vahvis- tettaessa huomioitu velan määrä ei vaikuta erillisessä oikeudenkäynnissä tehtäviin ratkai- suihin.455 Vireillä oleva saatavaa koskeva riita ei tule ratkaistuksi saneerausohjelman vah- vistamisella, vaikkei sitä olisikaan erikseen tuotu esiin menettelyn aikana.456 Ne velat, joita velkoja ei ilmoita, tai jotka eivät ole tulleet selvittäjän tietoon ennen sanee- rausohjelman vahvistamista, lakkaavat ohjelman vahvistamisella, ellei ohjelmassa mää- rätä toisin (prekluusio). Velka, jonka ei pitänytkään olla velkojan tiedossa, eikä velka ole 446 YSL 34.1 §; HE 182/1992 vp: 84 447 YSL 47.1 § 448 HE 182/1992 vp: 90 449 Koskelo 1994: 261 450 YSL 75.1 § 451 YSL 75.2 § 452 Ks. Koulu 1995: 153-160 453 YSL 63.3 § 454 Koskelo 1994: 261 455 HE 182/1992 vp: 90 456 Koskelo 1994: 261 59 tullut selvittäjän tietoon ennen ohjelman vahvistamista, ei lakkaa.457 Tapaa, jolla velan pitää tulla selvittäjän tietoon ei ole rajattu, joten pelkkä velkojan ilmoitus riittää, että velka ei ole enää tuntematon. Silloin kun selvittäjää ei ole määrätty, mikään veloista ei lakkaa ja velkajärjestely koskee kaikkia saneerausvelkoja.458 Esinevakuus jää myös voimaan aina vähintään vakuuden arvon osalta. Tuomioistuin voi lisäksi määrätä samasta perus- teesta johtuvien saneerausvelkojen ryhmää koskevat velkajärjestelyt voimaan myös tun- temattomien velkojen hyväksi. Joukkovelkakirjalainaa koskevat velkajärjestelyt ovat voi- massa kaikkien sen velkojien hyväksi samoin kuin muut velat, jota koskevat velallisen sitoumukset on laskettu yhteiseen liikkeeseen.459 Velat huomioidaan viran puolesta, mutta velkojalla on toissijainen ilmoitusvelvollisuus. Oikaisuvaatimuksen voi esittää, kunnes ohjelmaehdotus vahvistetaan. Prekluusiosta tehdyt poikkeukset johtavat siihen, että tosiasiassa velka lakkaa vain harvoissa tapauksissa. Selvittäjällä on velvollisuus sel- vittää velkojen olemassaolo. Velan poisjäänti on velkojalle edullista, koska tällöin velkaa ei voida leikata ja sitä on mahdollista periä tavanomaisesti.460 Saneeraushakemuksen vireille tulemisen jälkeen syntyneet velat tulee maksaa sitä mukaa kuin ne erääntyvät.461 Maksu-, perintä- ja täytäntöönpanokiellot eivät koske näitä velkoja, vaan ainoastaan saneerausvelkoja.462 Väliajan velat suoritetaan vakuusveloille ja niiden luottokustannuksille tulevien suoritusten jälkeen, mutta ennen muita velkoja.463 Jatku- vaan sopimus-, käyttö-, tai hallintasuhteeseen perustuvat vastike- tai muut velat tulee myös suorittaa niiden erääntyessä siltä osin, kuin ne kohdistuvat hakemuksen vireilletu- lon jälkeiseen aikaan.464 Ne eivät ole saneerausvelkoja. Jos menettely päättyy konkurs- siin, tai ohjelmaa ei vahvisteta, menettelyn alkamisen ja päättymisen väliset velat makse- taan konkurssissa parhaalla etuoikeudella heti pantti- ja pidätysoikeuksien sekä maksa- mattomien selvittäjän ja valvojan korvausten jälkeen.465 Väliajan velat ovat siis konkurs- sissa samassa asemassa kuin massavelat. Menettelyn aikana syntyneet velat ovat mahdol- lisessa konkurssissa paremmassa asemassa kuin saneerausvelat olisivat, jolla pyritään edesauttamaan yrityksen toimintaedellytyksiä.466 Koskelo katsoo, että selvittäjän ilmoitus sopimuksessa pysymisestä tuo tällaiset sopimukset massavelkasuojan pariin.467 457 YSL 47.2 § 458 Koskelo 1994: 263. Vrt. Koulu 1995: 129, jonka mukaan prekluusio tapahtuu myös ilman selvittäjää. 459 YSL 47.2-47.4 § 460 Koulu 2007: 221-224 461 YSL 32.1 § 462 HE 182/1992 vp: 83 463 YSL 43 § 464 YSL 32.1 § 465 YSL 32.2 §; Laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä 30.12.1992/1578 3 § 466 HE 182/1992 vp: 31, 84 467 Koskelo 1994: 154 60 Velkajärjestelyn maksuohjelma kestää tavallisten velkojen osalta lähtökohtaisesti kolme vuotta.468 Jos velkojana on yksityishenkilö, kestoa voidaan jatkaa enintään kahdella vuo- della maksuohjelman päättymisen jälkeen. Jatkamisen edellytyksenä on se, että jatkami- nen on kohtuullista huomioiden saatavan peruste ja määrä sekä velkojan taloudellinen asema ja velallisen olosuhteet.469 Harkintaa tehdään siinä, miten pitkäksi aikaa maksuoh- jelmaa pidennetään, eikä maksuvaran määrän osalta.470 Maksuohjelma on määrättävä jat- kumaan viimeistään siitä, kun ohjelma päättyy vakuusvelkojan osalta.471 Yksityisvelkoja voi vaatia ohjelman jatkamista, joka tulee tehdä pääsääntöisesti maksuohjelman vahvis- tamisen yhteydessä. Vaatimus voidaan tehdä myös maksuohjelman vahvistamisen jäl- keen, jos vahvistettaessa ei ole selvillä, kuinka paljon takaaja maksaa takaussitoumuksen perusteella tai muun epäselvyyden vuoksi.472 Jatkamisen tarkoitus on turvata yksityisvel- kojalle lisäsuorituksia varsinkin silloin, kun yksityisvelkojan asema on heikentynyt olen- naisesti velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi ja velalliselta voidaan kohtuudella edel- lyttää lisäsuorituksia hänen olosuhteensa huomioiden.473 Jatkamista ei ole tarkoitettu pää- sääntöiseksi menettelytavaksi.474 Velallisen omat olosuhteet saattavat olla sellaiset, ettei maksuohjelmaa jatketa tai sitä jatketaan lyhyemmän ajan. Maksuohjelma voi jatkua vain osalla yksityisvelkojista tai maksukertymä voi olla erisuuruinen huomioiden velkojan ti- lanne.475 Jos velallinen säilyttää omistusasuntonsa velkajärjestelyssä, voidaan maksuoh- jelman jatkuminen aloittaa myöhemmästäkin ajankohdasta.476 Tällöin maksuohjelma voi myös olla pidempi kuin kolme vuotta. Tavallisten velkojen osalta maksuohjelma ei voi kuitenkaan olla kymmentä vuotta pidempi. Jos maksuvelvollisuus on poistettu kokonaan, tai velkajärjestely myönnetään esteestä huolimatta, maksuohjelma kestää viisi vuotta. Jos maksukyvyttömyys on pysyvää, maksuohjelma voi tällöin olla alle viisi vuotta.477 Jos maksuvara on osoitettu kokonaisuudessaan vakuusvelan maksamiseksi, eikä tavallisille veloille kerry lainkaan suorituksia, ei maksuvelvollisuutta ole poistettu kokonaan lain tar- koittamalla tavalla.478 Yrityssaneerauksessa ei ole säädetty menettelyn kestosta, eikä sen jatkamisesta. 468 VJL 30.2 § 469 VJL 31a § 470 HE 180/1996 vp: 41 471 Koskelo & Lehtimäki 1997: 291 472 HE 180/1996 vp: 42; Koskelo & Lehtimäki 1997: 292 473 HE 180/1996 vp: 25 474 LaVM 19/1996: 6 475 HE 180/1996 vp: 41-42 476 VJL 31a § 477 VJL 30.3-30.4 § 478 KKO 2014:16 61 Jos velallisella on omistusasunto, tulee tämän aina suorittaa vähimmäiskertymä. Vähim- mäiskertymä tulee suorittaa riippumatta siitä, säilyttääkö velallinen asunnon. Jos velalli- nen ei voi asunnon säilyttäessään suorittaa enintään kymmen vuoden pituisen maksuoh- jelman aikana vähimmäiskertymää, tulee asunto muuttaa rahaksi. Jos rahaksi muuttami- nen lisää vain vähän tavallisten velkojen kertymää tai jako-osaa tai jos kohtuullista kor- vaavaa asuntoa ole saatavilla, ei rahaksi muuttamista tarvitse tehdä. Vähimmäiskertymä saadaan vähentämällä asunnon todennäköisestä myyntihinnasta rahaksimuuttokustan- nukset, velat, joista asunto on vakuutena sekä pääomamäärä, jolla asuminen tulisi turva- tuksi halvimman vaihtoehdon mukaan. Momentin toisen kohdan mukaan vähimmäisker- tymään luetaan lisäksi kertymä velkojille viiden vuoden maksuohjelman mukaan asumis- kustannukset arvioituna halvimman vaihtoehdon perusteella.479 Jos ensimmäisen kohdan laskun tulos on positiivinen, on asunnossa ylijäämäarvoa, joka huomioidaan tavallisten velkojen vähimmäiskertymän määrässä. Jos tulos on negatiivinen, tavallisten velkojen vähimmäiskertymä määräytyy ainoastaan 2 kohdan mukaisesti.480 Realisointia on mah- dollista lykätä enintään vuoden mittaisen ajanjakson, jos tuomioistuin katsoo velallisen olosuhteiden edellyttävän sitä. Velallisen tulee myös pystyä maksamaan asuntoa rasitta- van vakuusvelan juokseva korko.481 Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että velallinen säi- lyttää asuntonsa, jos asunnon säilyttäessä velkojille tulevat suoritukset ovat yhtä hyvät, kuin silloin, jos asunto myytäisiin. Jos vähimmäiskertymän täyttyminen on lähellä, velal- linen voi pyrkiä tinkimään välttämättömistä elinkustannuksistaan, jolloin kertymä kas- vaa.482 Yrityssaneerauksessa yrittäjän asumista suojataan siten, että velkojat eivät saa käyttää esinevakuusoikeuteen perustuvaa rahaksimuutto- tai takaisinotto-oikeutta, eikä tuomiois- tuin voi myöntää poikkeusta kieltoon, jos omaisuus on tarpeellinen velallisen tai tämän perheenjäsenten kohtuullisten asunto-olojen turvaamiseksi.483 Luonnolliselle henkilölle, joka on antanut saneerausvelallisen puolesta takauksen tai antanut vakuudeksi kohtuul- lista tarvettaan vastaavan asunnon muuten kuin liiketoiminnassa, voidaan myöntää sanee- rausmenettelyn yhteydessä takaus- tai vakuusvastuun järjestely velkajärjestelylain mu- kaisesti.484 Säännöksellä pyritään siihen, ettei yrittäjä menetä asuntoaan saneerauksessa. 479 VJL 32-33 § 480 HE 183/1992 vp: 67-68 481 VJL 35 § 482 Uitto 2010: 201-202 483 YSL 19-20 § 484 YSL 48.1 § 62 Velkajärjestelyssä velallinen on itse velvollinen suorittamaan vahvistetun maksuaikatau- lun mukaiset suoritukset velkojille. Tuomioistuin voi myös määrätä, että velallinen suo- rittaa maksut ulosottomiehelle, jos tämä on tarkoituksenmukaista.485 Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun velkojia on paljon tai velallinen pyytää tätä. Määräys voi koskea kaikkea velkaa tai osaa siitä.486 Velallinen voi myös heikentyneen maksukyvyn johdosta lykätä maksua. Lykkäyksen kesto on kolmen kuukauden maksuvelvollisuutta vastaava määrä, jos maksuohjelma kestää enintään kolme vuotta tai pitemmässä mak- suohjelmassa viisi kuukautta vastaava määrä.487 Lykkäyksestä tulee ilmoittaa velkojille, mutta syytä ei tarvitse ilmoittaa. Lykätty erä erääntyy maksuohjelman päättyessä ja vel- kojat voivat hakea sen osalta täytäntöönpanoa ulosotossa, kun tästä on kulunut kolme kuukautta.488 Yrityssaneerauksessa ei ole lykkäystä koskevaa säännöstä. Velalliselle voi myös syntyä lisäsuoritusvelvollisuus. Lisäsuoritusvelvollisuus tulee vah- vistaa maksuohjelmassa, jotta velalliselle syntyisi velvollisuus lisäsuoritukseen.489 Lisä- suoritusvelvollisuutta ei vahvisteta, jos velallisen tulotason ei voida olettaa kasvavan niin paljon maksuohjelman aikana, että lisäsuoritusvelvollisuus syntyisi. Jos velallinen saa kertasuorituksena maksukykyään parantavan suorituksen, tulee tämän maksaa 1 000 eu- roa ylittävä osuus velkojille. 1 000 euron raja lasketaan yhteenlasketuista summista. Net- totulojen lisääntyessä kalenterivuoden aikana yli 2 000 eurolla, velallisen tulee käyttää velkojensa suoritukseksi puolet 2 000 euroa ylittävästä osasta.490 Velvollisuuden synty- misen kannalta ratkaiseva hetki on oikeusperusteen syntymishetki, eikä esimerkiksi va- rojen haltuun saaminen.491 Summasta vähennetään tulon hankkimisen johdosta lisäänty- neet matka- ja muut välittömät lisämenot, eikä summaa tarvitse käyttää velkojen maksa- miseksi silloin, kun velallinen on tarvinnut ne välttämättömiin menoihinsa.492 Lisäsuori- tusvelvollisuudesta voidaan sopia velallisen ja velkojien kesken.493 Kertaluonteiseen suo- ritukseen perustuva maksuvelvollisuus on täytettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun velallinen sai varat haltuunsa. Muilta osin lisäsuoritukset on maksettava seuraavan kalenterivuoden aikana. Jos maksuohjelma päättyy, tulee lisäsuoritukset maksaa samaan aikaan viimeisen kokonaisen kalenterivuoden lisäsuoritusten kanssa tai ohjelman päätty- mistä seuraavan kuuden kuukauden aikana sen mukaan, kumpi määräaika on 485 VJL 41.1 § 486 HE 183/1992 vp: 72 487 VJL 41.2 § 488 VJL 41.2 §; HE 83/2014 vp: 66 489 VJL 35 a §; HE 83/2014 vp: 63 490 VJL 35 a § 491 HE 98/2002 vp: 36 492 VJL 35 a § 493 HE 98/2002 vp: 35 63 myöhemmin.494 Maksuajankohdasta voidaan määrätä myös toisin, jos tämä on tarkoituk- senmukaista. Syitä poikkeamiseen voi olla lisäsuoritusten vähäisyys tai muu syy, kuten kirjanpidon valmistuminen.495 Yrityssaneerauksessa lisäsuoritusvelvollisuudesta tulee määrätä saneerausohjelmassa.496 Ohjelmassa määrätyn lisäsuoritusvelvollisuuden täyttämistä voivat vaatia valvoja tai vel- koja.497 Tälle ei ole tiettyä rahamääräistä edellytystä, vaan lisäsuoritusvelvollisuus syntyy silloin, jos velallisen taloudellinen asema paranee saneerausohjelman vahvistamisen ja päättymisen välisenä aikana. Lisäsuoritukseksi ei voi määrätä käytettäväksi varoja, joita velallinen kohtuudella tarvitsee toiminnan jatkamiseen. Lisäsuorituksissa etusijalla ovat ne velkojat, joiden velan pääoman määrää on alennettu, yhtä suurin osuuksin, lukuun ot- tamatta viimesijaisia velkojia. Lisäsuoritusten perusteet ovat aina yksilöitävä saneeraus- ohjelmassa. Lisäsuorituksen maksaminen tulee kyseeseen lähinnä silloin, jos toiminnan tulos muodostuu ennakoitua paremmaksi tai taloudellinen tilanne parantuu muulla ta- valla, kuten omaisuuden arvon nousemisella. Lisäsuoritusvelvollisuus voi koskea pantat- tua omaisuutta vain poikkeuksellisesti. Saneerausohjelmassa voidaan sopia esimerkiksi niin, että jos yritys tuottaa voittoa ennakoitua enemmän, tulee tämä ylittävä osa maksaa lisäsuorituksena. Jos velkojat ovat erimielisiä, ratkaistaan lisäsuoritusvelvollisuus samoin kuin saneerausohjelmasta äänestettäessä. Jos velallinen ei noudata lisäsuoritusvelvolli- suutta, joka on tullut lainvoimaiseksi ohjelman kanssa, voidaan erimielisyys saattaa tuo- mioistuimen ratkaistavaksi.498 4.4. Ohjelmien muuttaminen ja raukeaminen Velkajärjestelyn maksuohjelmaa ei voida muuttaa sen jälkeen, kun maksuohjelma on päättynyt.499 Maksuohjelman aikana sitä voidaan muuttaa velallisen tai velkojan vaati- muksesta.500 Kyse on poikkeuksellisesta toimenpiteestä, joka tulee kyseeseen silloin, kun velallisen olosuhteet ovat ennakoimattomasti ja olennaisesti muuttuneet.501 Muutos on mahdollista ensinnäkin silloin, kun velallisen maksukyky heikentyy olennaisesti ja mak- suohjelman noudattaminen olisi kohtuutonta, huomioiden erityisesti 494 VJL 35 a § 495 VJL 35 a §; HE 98/2002 vp:39 496 YSL 44.3 § 497 YSL 63a § 498 YSL 44.4 §; HE 152/2006 vp: 42, 62 499 VJL 61.1 § 500 VJL 44.1 § 501 HE 183/1992 vp: 31 64 maksuvelvollisuuden täyttämiseksi tarvittava aika muuttuneissa olosuhteissa. Ohjelmaa voidaan muuttaa myös, jos tapahtuu muu olennainen muutos.502 Panula katsoo, että hei- kentyneen maksukyvyn perusteella muutosta hakiessa tulee aina huomioida maksuohjel- man täyttämiseen tarvittava aika ja muu muutos tarkoittaa muuta kuin maksukykyyn liit- tyvää, velkajärjestelyn kannalta merkityksellistä muutosta.503 Lisäksi muuttaminen on mahdollista, jos maksuohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee olennaisia, sisältöön vai- kuttavia uusia seikkoja tai velkajärjestelyyn sisällytettävä velka, joka on jätetty epäsel- vänä huomioon ottamatta.504 Tilanteita, joissa maksuohjelmaa voidaan muuttaa voivat olla esimerkiksi velkojan luopuminen saatavastaan, velallisen osoittautuminen kykene- mättömäksi huolehtimaan maksuohjelman mukaisista suorituksista tai omaisuuden arvon muutos.505 Maksuvelvollisuuden poistaminen tai alentaminen heikentyneen taloudellisen tilanteen johdosta on hallituksen esityksen mukaan mahdollista vain silloin, jos velallinen tarvitsisi uuden velkajärjestelyn.506 Maksuohjelman muuttaminen on vielä mahdollista silloin, kun takaisinsaannin tai epä- selvän velan huomioon ottamisen johdosta velkojan oikeus vahvistetaan erilaiseksi, kuin se on otettu huomioon velkajärjestelyssä.507 Maksuohjelman vahvistamispäätös on oi- keusvoimavaikutuksiltaan heikompi kuin tuomioistuinratkaisut yleensä.508 Velkojien hy- väksi tehty muutos koskee kaikkia velkojia. Velkojien haitaksi tehty muutos koskee vel- kojia, joille ohjelman mukaan tulisi vielä suoritus.509 Jos maksukyvyn heikentyminen osoittautuu vähäisemmäksi, velkojia turvaa lisäsuoritusvelvollisuus. Lisäsuoritusvelvol- lisuudella saadaan velallisen lisääntynyt maksuvara huomioon ja maksuohjelman muut- tamisella lähinnä tilanteet, joissa maksukyky on heikentynyt. Jos muuttamisen kohtuulli- suutta arvioidaan ohjelman loppuvaiheessa, ei ohjelmaa ole tarvetta muuttaa, vaan voi- daan määritellä velkamäärä, jonka velallinen on velvollinen maksamaan ohjelman loput- tua. Vähäiset tai lyhytaikaiset muutokset eivät oikeuta maksuohjelman muuttamiseen, eikä ohjelman muuttaminen tule yleensä kyseeseen sen alkuvaiheessa. Mitä aikaisem- massa vaiheessa maksuohjelma on, sitä enemmän on syytä laatia koko ohjelma uudel- leen.510 502 VJL 44.1 § 1 kohta 503 Panula 2017: 39 504 VJL 44.1 § 2 ja 3 kohdat 505 Koskelo & Lehtimäki 1997: 414-415 506 HE 180/1996 vp: 49 507 VJL 44.1 § 4 kohta 508 Koulu ym. 2018 509 VJL 44.2 § 510 HE 98/2002 vp: 46,43 65 Yrityssaneerauksen vahvistettua ohjelmaa on mahdollista muuttaa rajoitetusti. Laissa oleva luettelo muutosperusteista on tyhjentävä.511 Ohjelma on tarkoitettu lopulliseksi rat- kaisuksi maksuongelmiin. Muutosmahdollisuus voisi myös alentaa valmistelun tasoa sekä velkojien halukkuutta hyväksyä ohjelma. Muutosperusteita tulkitaan pysyvyyden näkökulmasta.512 Kirjoitus- ja laskuvirheet sekä niihin verrattavat selkeät virheet voidaan korjata samoin ehdoin kuin tuomiot. Lisäksi samalla tavalla voidaan tehdä korjaus silloin, jos velan määrä on sen lyhennyksen tai muusta siihen rinnastettavasta syystä merkitty virheellisesti ohjelmaan. Muunlaisen virheen tuomioistuin voi oikaista silloin, jos siihen suostuvat ne, joiden asemaan muutos vaikuttaa.513 Tuomioistuimen tulee korjata tällainen virhe ja sen voi tehdä tuomioistuimen puheenjohtaja tai hänen ollessaan estyneenä sen lainoppinut jäsen.514 Mahdollinen muutoksenhaku ja oikaisuvaatimus ovat vaihtoehtoisia menettelyjä, eli asianosainen voi valita, kumpaa käyttää.515 Vahvistetun ohjelman sisältöä voidaan muuttaa sen velkojan suostumuksella, jonka oi- keutta muutos loukkaa. Suostumusta ei tarvitse, jos velkojan saatava on vähäinen eikä hänen asema muutu olennaisesti muutoksen johdosta. 516 Olennaisuutta arvioidaan ohjel- man jäljellä olevan keston perusteella sekä lisäsuoritusvelvollisuuden syntymisen toden- näköisyyden perusteella. Esimerkiksi silloin, jos velallinen suorittaisi ohjelman mukaiset velvoitteensa etuajassa, ei tarvita velkojan suostumusta. Vähäisyyttä ei määritellä laissa, vaan se määräytyy tapauskohtaisesti. Kuitenkin hallituksen esityksessä vähäisenä pide- tään joidenkin tuhansien arvoista saatavaa. Saatavan euromäärän lisäksi huomioidaan osuus maksamatta olevista veloista. Velallisen taloudellisella asemalla ei ole merkitystä olennaisuusarvioinnissa.517 Jos jonkun velkojan asema paranee, vaaditaan muutokseen kaikkien velkojien suostumus.518 Jos epäselvä tai tuntematon velka vahvistetaan toisen- laiseksi kuin millaisena se on otettu huomioon ohjelmassa, velkoja tai velallinen voivat vaatia ohjelman muuttamista, jos muutos vaikuttaa ohjelman mukaisen velkajärjestelyn tai maksuohjelman sisältöön. Samoin muutos voidaan tehdä, jos saatava syntyy uudelleen takaisinsaannin takia tai ilmenee muu saatava, joka ei ole lakannut. Saatava lakkaa yri- tyssaneerauslain mukaan, jos tiedossa olevaa velkaa ei ole ilmoitettu. Muutoksessa 511 Koulu 1995: 167. Koulu (1998: 43-44) jakaa muutosperusteet kirjoitusvirheeseen, virhemerkkaukseen ja muunlaisen virheen oikaisuun. 512 Koulu 1998: 25-26 513 YSL 63.1 § 514 OK 24:10.1 § 515 Koulu 1998: 38 516 YSL 63.2 § 517 HE 152/2006 vp: 65 518 HE 182/1992 vp: 99 66 velkoja tulee asettaa yhdenvertaiseen asemaan samassa asemassa olevien velkojien kanssa.519 Jos velallinen laiminlyö vahvistettua velkajärjestelyn maksuohjelmaa, voi velkojat ryhtyä toimenpiteisiin maksun saamiseksi. Velallinen voi pyrkiä ensin sopimukseen velkojien kanssa.520 Vakuusvelkoja saa käyttää rahaksimuutto- tai takaisinotto-oikeuksiaan kolmen kuukauden kuluttua suorituksen laiminlyönnistä. Tavalliset velkojat voivat vaatia koko ohjelmalla tulevan kertymän perimistä, kun kolme kuukautta on kulunut velallisen lai- minlyönnistä.521 Ulosotto voi olla ankarampi menettely kuin velkajärjestely, joten mak- suohjelman laiminlyönnin johdosta voidaan ulosmitata omaisuutta, jota velkajärjeste- lyssä ei tarvinnut käyttää velkojen suoritukseksi.522 Maksuohjelma on täytäntöönpanope- ruste.523 Velkojan, joka vaatii perimistä ei tarvitse olla velkoja, jonka saatavan maksami- nen on laiminlyöty.524 Tämä täytäntöönpano jatkuu, kunnes velkoja pyytää täytäntöönpa- non perumista tai kunnes velallinen suorittaa erääntyneet maksut ja näyttää uskottavasti, että hän vastaisuudessa noudattaa maksuohjelmaa. Velalliselle ei määrätä maksettavaksi viivästyskorkoja, jos maksuohjelmaa ei määrätä raukeavaksi.525 Käräjäoikeus voi määrätä velkajärjestelyn maksuohjelman raukeamaan velkojan vaati- muksesta. Edellytyksenä on, että velallinen on laiminlyönyt maksuohjelman noudatta- mista ilman hyväksyttävää syytä tai että velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteu- tumisen velkaantumalla ilman toimeentuloon liittyvää syytä tai muuten rikkonut myötä- vaikutusvelvollisuuttaan.526 Vähäiset laiminlyönnit eivät johda ohjelman raukeamiseen, jos ne korjataan. Vähäistä suuremmatkin laiminlyönnit eivät johda ohjelman raukeami- seen, jos maksut suoritetaan ja niiden oikea-aikainen suorittaminen tulevaisuudessa tuo- daan todennäköiseksi.527 Raukeamisen syitä ovat muun muassa toistuvat ja pidempiaikai- set laiminlyönnit, jos velallisen maksukyky ei ole heikentynyt siten, että maksuohjelman noudattaminen olisi tullut mahdottomaksi.528 Maksuohjelma voidaan määrätä raukea- maan myös siksi, että sen vahvistamisen jälkeen ilmenee seikkoja, jotka olisivat estäneet velkajärjestelyn.529 Velallinen voi myös itse hakea maksuohjelman raukeamista tällä 519 YSL 57.1 §, 63.3 § 520 Koskelo & Lehtimäki 1997: 307 521 VJL 42.1-42.2 § 522 HE 180/1996 vp: 44 523 Koulu ym. 2008 524 HE 183/1992 vp: 72 525 VJL 42.2 §, 42.6 § 526 VJL 42.1 §, 42.4 § 527 Koskelo & Lehtimäki 1997: 433 528 HE 180/1996 vp: 45 529 VJL 42.4 § 67 perusteella, jos hän on tehnyt sopimuksen velkojen maksamisesta velkojien kanssa tai muusta syystä.530 Raukeamisen sijasta voidaan määrätä maksettavaksi velkojalle kuuluva lisäsuoritusvelvoite viivästyskorkoineen, jos maksuohjelman raukeaminen olisi kohtuu- tonta. Arvioinnissa otetaan huomioon velkojalle maksuohjelman perusteella kertyvä määrä, lisäsuorituksen määrä sekä laiminlyönnin syy ja muut olosuhteet.531 Tällainen eri- tyinen syy voi olla kyseessä silloin, kun pääosa maksuohjelman veloista on jo mak- settu.532 Lisäsuoritusvelvollisuuden laiminlyönti johtaa vain poikkeuksellisesti maksuoh- jelman raukeamiseen. Raukeaminen tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun lisäsuoritusvel- vollisuuden määrä on huomattava tai velallinen olisi voinut maksaa velkansa kokonaan tai suureksi osin saamallaan lahjalla tai perinnöllä. Huomioon otetaan myös laiminlyön- nin syy ja muut olosuhteet sekä se, kuinka paljon lisäsuoritusvelvollisuudesta olisi tullut velkojien hyväksi.533 Jos maksuohjelma määrätään raukeamaan, velkojalla on oikeus vaa- tia suoritusta velastaan ennen velkajärjestelyn alkamista olleiden ehtojen mukaisesti.534 Tämä sisältää viivästyskorot maksuohjelman keston ajalta.535 Yrityssaneerauksessa velkoja voi hakea velkajärjestelyn raukeamista, jos velallinen on laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Laiminlyöntien tulee olla olennaisia, eikä niitä ole kor- jattu kohtuullisen lisäajan kuluessa.536 Laiminlyönnin tulee olla konkreettinen ja todelli- nen. Olennaisuuden arvioinnissa huomioon voidaan ottaa laiminlyödyn velvoitteen määrä, viivästyksen aika sekä laiminlyöntien määrä. Kohtuullisen ajan tulee olla vähin- tään viikkoja. Laiminlyönnin tulee tapahtua ennen ohjelman voimassaoloajan päätty- mistä. Lisäksi velkojan tulee tehdä väite ennen kuin hän saa ohjelman mukaiset suorituk- set velalliselta.537 Raukeaminen koskee vain sitä velkaa, johon laiminlyönti ja raukeamis- vaatimus kohdistuu. Velkajärjestely voi myös raueta niiden velkojien osalta, joiden osalta suorituksen pääomaa on alennettu, jos velallinen rikkoo varojenjakokieltoa. Tällä perus- teella raukeamista voivat hakea valvoja tai velkoja oman velkansa osalta. 538 Varojenja- kokiellon rikkomiselta ei edellytetä olennaisuutta, että ohjelma voidaan määrätä raukea- maan.539 Tuomioistuin voi jättää hylkäyshakemuksen hyväksymättä, jos kiellon vastai- sesti jaetut rahat palautetaan tai niiden arvo korvataan ja ohjelman raukeaminen olisi tämä 530 HE 180/1996 vp: 46 531 VJL 42.5 § 532 HE 180/1996 vp: 45 533 HE 98/2002 vp: 45 534 VJL 42.6 § 535 HE 178/2007 vp: 22-23 536 YSL 64 § 537 Koulu 1998: 183, 158, 231-232 538 YSL 64 § 539 Koulu 1998: 201 68 huomioiden kohtuutonta. Tuomioistuin voi määrätä ohjelman raukeamaan ohjelmassa määrätyn muun laiminlyönnin perusteella. Velkajärjestelyä ei saa määrätä raukeaman, jos edellä mainitut toimet on tehty velkojan suosimiseksi.540 Säännöksen tarkoitus on estää raukeamisen väärinkäyttöä. Velkojan suo- siminen on peruste koko ohjelman ja siihen liittyvien järjestelyiden raukeamiselle, jolloin vastuut palautuisivat sellaisiksi, mitä ne olivat ennen menettelyn aloittamista.541 Huomi- oitavaa on, että ohjelman mukaiset suoritukset eivät voi olla velkojan suosimista.542 Kun yrityssaneeraus raukeaa tietyn velkojan osalta, hänellä on samanlainen oikeus saatavaan kuin jos ohjelmaa ei olisi vahvistettu. Velallisen ei tarvitse kuitenkaan maksaa viivästys- korkoa velkajärjestelyn voimassaoloajalta, ellei tuomioistuin päätä toisin.543 Juoksevaa korkoa tulee maksaa koko ohjelman voimassaolon ajalta.544 Myös saneerausohjelma voidaan määrätä raukeamaan. Tuomioistuin voi jättää rau- keamisseuraamuksen määräämättä, jos pääosa ohjelmaan sisältyneistä veloista on jo suo- ritettu. Raukeamispäätös on mahdollista tehdä silloin, jos vahvistamisen jälkeen ilmenee seikkoja, jotka olisivat estäneet ohjelman vahvistamisen silloin, jos nämä olisivat olleet tiedossa ohjelmaa vahvistettaessa, sekä silloin, kun velallinen on rikkonut ohjelmaa suo- siakseen jotakin velkojaa, eikä tämä rikkomus ole vähäinen.545 Eli jos velkoja voi vaatia suosimisen perusteella ohjelman raukeamista, tulee se koskemaan kaikkia velkojia ja tästä syystä koko ohjelma raukeaa.546 Koulu katsoo, että käytetystä sanasta ”voidaan” huolimatta tuomioistuimen tulee määrätä ohjelma raukeamaan, mutta edellytetään huo- mattavaa varmuutta lopputuloksesta.547 Silloin, kun yksityisen elinkeinon- tai ammatinharjoittajan kohdalla tehdään päätös vel- kajärjestelyn aloittamisesta, saneerausohjelma raukeaa. Jos pääosa saneerausveloista on maksettu, tuomioistuin voi määrätä, ettei ohjelma kuitenkaan raukea.548 Päätöksen tekee se tuomioistuin, jossa velkajärjestelyhakemus on vireillä.549 Raukeaminen tarkoittaa sitä, että ohjelman voimassaolo lakkaa ja velkojien oikeus suorituksiin on samanlainen kuin 540 YSL 64 § 541 HE 182/1992 vp: 100-101 542 Koulu 1998: 190 543 YSL 64 § 544 Koulu 2007: 292 545 YSL 65 § 546 HE 182/1992 vp: 101 547 Koulu 1994: 121 548 YSL 65.2 § 549 HE 152/2006 vp: 66 69 silloin, jos ohjelmaa ei olisi vahvistettu. Jo tehdyt oikeustoimet jäävät kuitenkin voi- maan.550 Oikeustoimi -käsitettä käytetään tässä laajassa merkityksessä, eli esimerkiksi omaisuuden luovutukset, rahoitusjärjestelyt sekä yhtiöoikeudelliset ja henkilöstöä koske- vat toimenpiteet jäävät voimaan.551 Merkittävin ero velkajärjestelyn ja yrityssaneerauksen välillä on se, että velkajärjestelyssä maksuvelvollisuus on mahdollista poistaa kokonaan. Yrityssaneerauksessa veloista va- pautuu vasta sitten, kun ohjelman mukaiset suoritukset on maksettu loppuun. Velallinen ja velkojat voivat toki sopia, että tietyistä veloista luovutaan. Yrityssaneerauksessa vel- kojilla on suurempi vaikutusvalta käytettäviin keinoihin. Toinen merkittävä ero on siinä, mitkä velat menettelyyn sisältyvät. Velkajärjestelyssä kaikki velat, jotka ovat syntyneet ennen kuin tuomioistuin tekee aloittamista koskevan päätöksen, kuuluvat menettelyyn.552 Ennen vuoden 2007 uudistusta näin oli myös yrityssaneerauksessa, mutta nyt asian rat- kaisee hakemuksen vireilletulo.553 Eli saneerauksessa velkojen kertymisen katkaiseminen on nopeampaa, kuin velkajärjestelyssä. Yrityssaneerauksessa velkajärjestelyä ei voida määrätä raukeamaan laiminlyönnin uhkan perusteella, toisin kuin velkajärjestelyssä.554 Lisäksi velkajärjestelyssä maksuohjelman raukeamista koskevaa päätöstä tulee noudattaa muutoksenhausta huolimatta, kun yrityssaneerauksessa raukeaminen tulee voimaan pää- töksen lainvoimaisuudella.555 Velkajärjestelyn kestolle on asetettu laissa enimmäiskestot. Yrityssaneerauksen kesto riippuu siitä, mihin velkojat suostuvat. Velkajärjestelyssä on asetettu lisäsuorituksille euromääräiset rajat, toisin kuin yrityssaneerauksessa. Velkajär- jestelyä voidaan muuttaa, jos velallisen asema huononee tai ilmaantuu uusia velkoja. Yri- tyssaneerauksen muuttaminen ei ole mahdollista hakijan tilanteen huononemisen vuoksi, ellei velkojat anna suostumusta muutokselle. Velallisen taloudellisen aseman huonone- minen aiheuttaa todennäköisesti sen, ettei hän voi täyttää ohjelman mukaisia velvoittei- taan ja ohjelma määrätään raukeamaan. Tällöin hän voi hakea uutta yrityssaneerausta. Lopputuloksena kuitenkin lienee usein konkurssi ja toiminnan lopettaminen. 550 YSL 65.3 § 551 HE 182/1992 vp: 101 552 Uitto 2010: 140-141 553 YSL 3.1 § 6 kohta; Koulu 2007: 215-216 554 Koulu 1998: 183 555 VJL 42.7 §; Koulu 1998: 244-245 70 5. MENETTELYIDEN OIKEUSVAIKUTUKSET Velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oi- keussuhteiden ehdot määräytyvät vahvistetun maksuohjelman mukaisesti. Veloista va- pautuminen johtuukin siitä, että uudet ehdot korvaavat aikaisemmin sovitut.556 Maksuoh- jelman mukaisille suorituksille ei kerry viivästyskorkoa, ulosmittaus ja muu velkaan pe- rustuva täytäntöönpano raukeaa, eikä sakon muuntorangaistusta voida täytäntöönpanna maksuohjelman aikana. Ohjelman päättyminen ei lakkauta velallisen maksuvelvollisuutta siltä osin, kun sitä ei ole täytetty. Velkajärjestelyyn kuuluvat velat voidaan maksaa vain vahvistetun maksuohjelman tai velkajärjestelylain mukaisesti ja muunlaiset sopimukset tai sitoumukset ovat mitättömiä. Niemi-Kiesiläinen katsoo, että velallisen maksuohjel- man sisällöstä erehtymisen johdosta tehty maksu voi perääntyä, mutta vapaaehtoisesti tehty suoritus ei perääntyisi.557 Maksuohjelman päätyttyä velallinen voi sopia vapaasti myös velkajärjestelyyn kuuluvia velkoja.558 Yrityssaneeraus ei vaikuta velallisen aikaisemmin tekemiin sitoumuksiin ilman erillistä säännöstä.559 Hakemuksen vireilletulon ja menettelyn välisenä aikana tehdyt oikeustoi- met on mahdollisia peräyttää tai velallisen vahingoksi tehdyt muutokset velan maksuai- katauluun voidaan jättää huomioimatta.560 Hakemuksen vireilletulo estää konkurssiin asettamisen, muut oikeusvaikutukset edellyttävät tuomioistuimen päätöstä menettelyn aloittamisesta tai väliaikaisen kiellon määräämisestä.561 Takaisinsaantia voivat vaatia sel- vittäjä tai toissijaisesti velkoja.562 Jos takaisinsaantia hakee velkoja, tulee suoritus vain hänen hyväksi ja jos hakija on selvittäjä, saavat kaikki velkojat osuutensa.563 Takaisin- saanti koskee oikeustoimia, jotka voisivat perääntyä, jos saneerauksen sijasta olisi haettu konkurssia ja siinä sovelletaan lakia takaisinsaannista konkurssipesään.564 Myös kolman- nen asema takaisinsaannissa on samanlainen kuin konkurssissa. Yksityisen henkilön koh- dalla yrityssaneerauksen perintäkielto ja muut saneerauksen oikeusvaikutukset ulottuvat kaikkiin hänen velkoihin, eli myös yksityistalouden velkoihin.565 556 Koskelo & Lehtimäki 1997: 391 557 Niemi-Kiesiläinen 1995: 311 558 VJL 40 § 559 YSL 15.1 § 560 YSL 16 § 561 Koskelo 1994: 17 562 YSL 35-37 § 563 HE 182/1992 vp: 85 564 YSL 35.1 § 565 HE 182/1992 vp: 38, 85 71 Yrityssaneeraus keskeyttää viivästyskoron kertymisen ja muut viivästyksen kestosta riip- puvat seuraamukset.566 Viivästyskorolla tarkoitetaan korkolain mukaista viivästyskorkoa ja muita seuraamuksia ovat esimerkiksi veronlisäykset.567 Jos menettely lakkaa ilman sa- neerausohjelman vahvistamista, ei velkojalla ole oikeutta viivästyskorkoihin menettelyn ajalta.568 Juoksevat korot eivät katkea, eli ehtojen mukainen korko tulee maksettavaksi myös menettelyn aikana.569 Saneerausvelkaa voidaan perintäkiellon estämättä periä vakuuden arvoon asti kolman- nelta henkilöltä, jos takaussitoumus annetaan tai vakuus asetetaan liiketoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa.570 Saneeraus ei vaikuta takaajan tai vakuuden asetta- jan asemaan velkojaan nähden, vaan velkoja voi periä saatavaansa heiltä aikaisempien ehtojen mukaisesti, jos velkaa ei ole peritty menettelyn aikana.571 Jos takaaja tai vakuuden asettaja maksaa velan, siirtyy hänelle sijaantulo-oikeuden nojalla oikeus suorituksiin pää- velalliselta samassa suhteessa kuin tämä maksaa päävelallisen velkaa.572 Liiketoimin- nassa annetuksi takaus tai vakuus katsotaan silloin, kun se on osa takaajan liiketoimintaa tai siihen rinnastettavaan toimintaan. Liiketoimintaan rinnastettavalla toiminnalla tarkoi- tetaan lähinnä julkisyhteisöjen toimintaa.573 Luonnollisen henkilön antama takaus voi olla niin sanottu liiketakaus, jos se on annettu osana henkilön harjoittamaa elinkeinotoimintaa ja oikeushenkilön antama niin sanottu yksityistakaus, jos sen harjoittamaa toimintaa ei voida katsoa liiketoiminnaksi.574 Yksityistakaus on kyseessä myös silloin, kun osakkeen- omistaja antaa takauksen yhtiön puolesta.575 Liiketoiminnassa asetetun takauksen tai va- kuuden kohdalla velkaa voidaan periä ja se voidaan irtisanoa tai muuten eräännyttää sa- neerausmenettelyn alkamisesta huolimatta. Muu kuin liiketoiminnassa tai siihen rinnas- tettavassa toiminnassa takauksen tai vakuuden antanut henkilö sekä kanssavelallinen ovat kieltojen osalta samassa asemassa kuin yrityssaneerauksen kohteena oleva henkilö.576 Yksityistakaajan osalta on mahdollista hakea poikkeuslupa vakuuden realisoimiseksi sa- malla tavalla kuin päävelallisen eli saneerauksen kohteena olevan osalta.577 566 YSL 15.2 § 567 HE 182/1992 vp: 72 568 KKO: 2015:63 569 HE 182/1992 vp: 72 570 YSL 25 § 571 YSL 48.2 § 572 Koskelo 1994: 291 573 HE 182/1992 vp: 79 574 Koskelo 1994: 187 575 HE 182/1992 vp: 79 576 YSL 25 § 577 Koskelo 1994: 191 72 Velkajärjestelyssä tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta hakemuksen tultua vireille määrätä maksu- ja vakuudenasettamiskiellon, perintäkiellon ja turvaamistoimien kiellot, ulosmittauskiellon sekä muun täytäntöönpanon ja virka-avun kiellot voimaan väliaikai- sena jo ennen velkajärjestelyn alkamista.578 Määrättyyn kieltoon ei saa hakea muutosta. Silloin, jos hakemus on hylätty, voidaan hakea muutosta siltä osin, kun kielto on haettu perusturvaan kuuluvan tai elinkeinotoiminnassa tarvittavan omaisuuden rahaksimuuton estämiseksi.579 Myös yrityssaneerauksessa voidaan määrätä väliaikaisia kieltoja velkojan tai velallisen pyynnöstä, jos siihen harkitaan olevan tarvetta.580 Tarveharkinnassa arvioidaan kiellon määräämisen tarpeen lisäksi sen sisältöä ja ulottuvuutta.581 Lisäksi odotettavissa olevalla välitilan kestolla ja hakemuksen menestymismahdollisuuksilla voi olla merkitystä.582 Vä- liaikainen kielto voi koskea vain osaa mahdollisista kielloista, mutta se voidaan määrätä myös koskemaan kaikkia edellä mainittuja kieltoja.583 Väliaikainen kielto ei voi olla laa- jempi, kuin menettelyn aikana voimassa olevat kiellot.584 Väliaikaiset kiellot ovat voi- massa siihen saakka, kunnes ratkaisu saneerausohjelman aloittamisesta tehdään, ja niistä kuulutetaan virallisessa lehdessä.585 Väliaikaisia kieltoja ei voida määrätä viran puo- lesta.586 Velallinen voi vaatia väliaikaista kieltoa myös silloin, jos velkoja on tehnyt sa- neeraushakemuksen.587 Kielto on voimassa, kunnes menettely alkaa tai hakemus hylä- tään, jätetään tutkimatta taikka se jää silleensä.588 Jos väliaikainen kielto määrätään, ei päätökseen saa hakea muutosta erikseen.589 Väliaikaisen kiellon tarkoitus on estää perin- täkiellon väärinkäyttäminen sekä säilyttää velallisen maksukyky. Velkoja voisi toimillaan heikentää muiden velkojien asemaa tai velallinen voisi suosia jotain velkojista toisten kustannuksella.590 Velkajärjestelyn oikeusvaikutukset lakkaavat, kun maksuohjelma vahvistetaan. Jos hake- mus hylätään, oikeusvaikutukset lakkaavat päätöksen antamisesta tai jos tuomioistuin 578 Kielto ei tulisi kyseeseen, jos velkajärjestelylle ei selkeästi ole perusteita, koska kiellon tarkoitus on turvata velallisen olosuhteita velkajärjestelyssä. (Koskelo & Lehtimäki: 1997: 124.) 579 VJL 21 § 580 YSL 22 § 581 HE 152/2006 vp: 22 582 Koskelo 1994: 91; Koulu 2007: 56-57 583 Härmäläinen ym. 2009: 133 584 Koskelo 1994: 89 585 HE 152/2006 vp: 22 586 Koulu 2007: 56 587 HE 152/2006 vp: 22 588 Koskelo 1994: 93 589 YSL 22.2 § 590 HE 152/2006 vp: 21 73 päättää, tuomion lainvoimaisuudesta tai muusta ajankohdasta. Pakkotäytäntöönpanoa voidaan jatkaa aikaisemman täytäntöönpanoperusteen perusteella.591 Tämä tarkoittaa sitä, että maksu- ja perintäkiellot lakkaavat ja velallisen tulee suorittaa maksut vahvistetun maksuohjelman mukaisesti.592 Yrityssaneerauksen oikeusvaikutukset jatkuvat niin kauan, kunnes saneerausohjelma vahvistetaan. Tämän jälkeen velallinen noudattaa vahvistettua maksuohjelmaa. Nämä oi- keusvaikutukset pysyvät voimassa muutoksenhausta huolimatta. Oikeusvaikutukset lak- kaavat, jos ohjelma vahvistetaan tai päätös menettelyn aloittamisesta kumotaan lainvoi- maisesti, tai jos muutoksenhakutuomioistuin määrää toisin. Silloin, jos saneerausmenet- tely lakkaa ilman ohjelman vahvistamista, oikeusvaikutukset lakkaavat yrityksen kon- kurssiin asettamisesta tai menettelyn lakkaamisesta annettuun päätökseen. Tässä tapauk- sessa tuomioistuin voi määrätä oikeusvaikutukset olemaan voimassa päätöksen lainvoi- maisuuteen saakka tai kunnes toisin määrätään. Oikeusvaikutukset lakkaavat myös sil- loin, kun velallinen asetetaan selvitystilaan. Jos menettely lakkaa ilman ohjelman vahvis- tamista ja täytäntöönpano on keskeytynyt ulosmittauskiellon takia, voidaan sitä jatkaa samalla täytäntöönpanoperusteella, paitsi jos menettely lakkaa konkurssin takia.593 Velallisella säilyy valta määrätä omaisuudestaan ja toiminnastaan yrityssaneerauksen ai- kana, jos laissa ei säädetä toisin.594 Tarkoitus on, että velallisella säilyy määräysvalta ta- vanomaiseen liiketoimintaan liittyvissä asioissa. Perintärajoitukset eivät ulotu menettelyn aikana syntyneisiin velkoihin.595 Velallisen määräysvallan rajoitukset on jaettu yrityssa- neerauslaissa yleisiin ja erityisiin rajoituksiin. Selvittäjä voi antaa luvan yleisistä rajoi- tuksista poikkeamiselle.596 Erityiset rajoitukset tarkoittavat toimia, joita velalliselta voi- daan kieltää, jos selvittäjä tai velkoja vaativat tätä ja niiden asettamisen edellytykset täyt- tyvät.597 Jos selvittäjää ei ole määrätty, tunnetut velkojat antavat suostumuksen ei-tavan- omaisiin toimiin.598 Velallinen ei saa tehdä yrityssaneerauksen aikana uutta velkaa ilman selvittäjän suostu- musta, paitsi jos se liittyy tavanomaiseen toimintaan, eikä ole määrältään tai ehdoiltaan 591 VJL 22 § 592 Koskelo & Lehtimäki 1997: 390 593 YSL 28 § 594 YSL 29.1 § 595 HE 182/1992 vp: 1, 18 596 YSL 29.2 § 597 YSL 30.1 § 598 Koskelo 1994: 19 74 epätavallista.599 Tavallisia velkoja ovat muun muassa juoksevat tavarahankinnat tai muut hankinnat luotollisina tämäntyyppisissä veloissa yleisesti käytetyin ehdoin.600 Velallinen ei myöskään saa luovuttaa ilman selvittäjän suostumusta yritystä tai sen osaa, käyttö- tai rahoitusomaisuutta, immateriaalioikeuksia tai muita toiminnan tarpeellisia oikeuksia, eikä myöntää käyttö- tai muuta oikeutta näihin, jos se ei ole hänen tavanomaiseen toimin- taan liittyvä toimi. Vaihto-omaisuuden luovuttaminen on sallittua ilman selvittäjän lupaa vain tavanomaisin ehdoin osana tavanomaista toimintaa. 601 Esimerkiksi tavaravaraston myyminen kertaluovutuksella olisi kielletty toimi.602 Vakuuksien tai vastuusitoumuksien antaminen toisen velasta on myös sallittua ilman selvittäjän lupaa ainoastaan silloin, kun kyseessä on tavanomaiseen toimintaan liittyvä toimi, joka on merkitykseltään tai riskil- tään tavallinen. Lisäksi velallinen ei saa irtisanoa toiminnan tai sen jatkamisedellytysten kannalta tarpeellisia sopimuksia, ellei selvittäjä suostu tähän. Yleisestikin toimet, jotka toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen on epätavallisia tai laajakantoisia ovat kiel- lettyjä ilman selvittäjän lupaa. Omaisuutta ei myöskään saa luovuttaa konkurssiin.603 Selvittäjällä ei kuitenkaan ole toimivaltaa tehdä oikeustoimia velallisen puolesta, vaan velallisella säilyy toimivalta tavanomaisissa toimissa.604 Kieltojen vastainen toimi on te- hoton, paitsi jos toinen osapuoli oli vilpittömässä mielessä. Omaisuuden luovuttaminen konkurssiin on tehoton toimi riippumatta kolmannen osapuolen tietoisuudesta.605 Selvit- täjä ja velallinen voivat sopia keskenään tarkemmin, missä puitteissa velallinen saa toimia ilman selvittäjän lupaa, mutta nämä sopimukset eivät saa vaikuttaa sivullisen vahingoksi. Jos oikeustoimen vastapuoli on voinut perustellusti katsoa velallisen olevan oikeutettu tekemään kyseinen oikeustoimi itsenäisesti ilman selvittäjän suostumusta, sitoo tällainen sopimus, vaikka velallinen ja selvittäjä olisivat keskenään rajoittaneet velallisen toimin- tavaltaa lakia tiukemmin. 606 Selvittäjä tai velkoja voivat myös vaatia erityisiä rajoituksia velallisen määräysvallalle silloin, jos on vaara siitä, että velallinen menettelee velkojan etua vahingoittavalla tai sitä vaarantavalla tavalla.607 Vaaran tulee olla konkreettinen.608 Laissa on esimerkinomainen 599 YSL 29.2 § 1 kohta 600 HE 182/1992 vp: 81 601 YSL 29.2 § 2-4 kohdat 602 HE 182/1992 vp: 82 603 YSL 29.2 § 5-8 kohdat 604 YSL 29.1 § 605 YSL 29.3 § 606 HE 182/1992 vp: 82 607 YSL 30.1 § 608 Koskelo 1994: 239 75 luettelo mahdollisista toimenpiteistä. Velalliselle voidaan vaatia kieltoa tehdä tiettyjä oi- keustoimia tai edellyttää tiettyyn oikeustoimeen selvittäjän suostumus. Lisäksi on mah- dollista vaatia, ettei velallinen saa ryhtyä toimenpiteeseen, jonka voidaan olettaa alenta- van velalliselle kuuluvan tai hänen hallinnassaan olevan omaisuuden arvoa.609 Kyseeseen voi tulla esimerkiksi yksilöity tai yleinen hukkaamis- tai vahingoittamiskielto.610 Jos asia on kiireellinen, kielto on mahdollista määrätä väliaikaisena velallista kuulematta. Kieltoa tehostamaan on mahdollista asettaa uhkasakko. Myös tällaisen kiellon vastainen toimi on tehoton, ellei toinen osapuoli ollut vilpittömässä mielessä.611 Kieltoa voidaan hakea ennen menettelyn alkamista taikka sen alettua.612 Saneerausohjelman vahvistaminen aiheuttaa sen, että ohjelmassa säänneltyjen velkojen ja muiden oikeussuhteiden ehdot määräytyvät sen mukaisesti.613 Muuttuneet ehdot kos- kevat ohjelman puolesta sekä vastaan äänestäneitä velkojia, mutta ohjelmaan sisältyvät, luonteeltaan itsenäiset oikeustoimet, kuten omaisuuden luovutukset, määräytyvät silti ky- seistä oikeustoimea koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti.614 Saneerausohjelmalla ei voida korvata muun lainsäädännön edellyttämiä toimenpiteitä tai menettelyjä.615 Sanee- rausvelkaan perustuvat tai liittyvät suoritukset ovat mitättömiä, jollei velvollisuus perustu vahvistettuun saneerausohjelmaan.616 Tämä johdosta esimerkiksi sopimussakkoja ei voida määrätä maksettavaksi, jos ne perustuvat saneerausvelkaan.617 Lähtökohtaisesti tuntemattomat saneerausvelat lakkaavat, paitsi jos ohjelmassa tai lain tuntemattomia ja epäselviä velkoja koskevissa pykälissä säädetään toisin.618 Tuntematon velkoja, jonka saatava ilmenee vasta saneerausohjelman päättymisen jälkeen, on oikeutettu samaan mää- rään saatavasta, mikä hänelle olisi tullut silloin, kun hänen saatavansa olisi otettu huomi- oon saneerausohjelmassa.619 Saneerausvelkaan perustuva ulosmittaus tai muu täytäntöön- pano lakkaavat lainvoimaisesti vahvistetulla saneerausohjelmalla. Ohjelman vahvistami- sesta huolimatta on mahdollista esittää väite saneerausvelan perusteesta tai määrästä sekä vakuusoikeuden pätevyydestä tai sisällöstä, jos ne ovat riitautettu saneerausmenettelyssä tai määrätty erilliseen oikeudenkäyntiin.620 609 YSL 30.1 § 610 HE 182/1992 vp: 83 611 YSL 30.2-30.3 § 612 HE 182/1992 vp: 83 613 YSL 57.1 § 614 HE 182/1992 vp: 97 615 Koskelo 1994: 332 616 YSL 59 § 617 Härmäläinen ym. 2009: 171 618 YSL 57.1 § 619 YSL 66a § 620 YSL 57.2-57.3 § 76 5.1. Myötävaikutusvelvollisuus Velkajärjestelyssä edellytetään, että velallinen myötävaikuttaa velkajärjestelyn toteutu- miseen jo hakemuksen jätettyään.621 Myötävaikuttamisella tarkoitetaan erityisesti sitä, että velallinen ei omin toimin saa heikentää taloudellista asemaansa.622 Velkajärjestelyn hakijan oikeutta määrätä omaisuudestaan rajoitetaan jo velkajärjestelyn hakemisen ja vahvistamisen välisenä aikana. Jos velalliselle jää sallittujen menojen jälkeen varaa, on hänen säilytettävä nämä varat tarkoituksenmukaisella tavalla.623 Ennen velkajärjestelyn alkamista velallinen voi käyttää varojaan elanto- ja asumiskustannusten lisäksi menoihin, joita hän on velvollinen suorittamaan. Huomioitavaa on, että velkajärjestely vaikuttaa vain hakijan ja tämän velkojien väliseen suhteeseen. Se ei vaikuta kanssavelallisen, ta- kaajan taikka vakuudenasettajan asemaan. Velkojan oikeus periä saataviaan ja sopimuk- sen ehdot säilyvät velkajärjestelyn hakemisesta huolimatta, jos tällainen kolmas henkilö ei hae itsekin velkajärjestelyä.624 Velallisen tulee myös myötävaikuttaa siihen, että velkajärjestely voidaan toteuttaa ja sel- vittäjä voi hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti. Velallisen tulee pyrkiä velkajärjestelyhake- muksen jälkeen ylläpitämään maksukykyään ja ryhtyä kohtuudella häneltä edellytettäviin toimiin sen parantamiseksi.625 Velallinen ei saisi esimerkiksi irtisanoutua työstään velka- järjestelyn aikana ja hänen tulee ottaa vastaan paremmin palkattu työ, jos siihen on mah- dollisuus. Kiellon vastainen velkaantuminen tai myötävaikutusvelvollisuuden rikkomi- nen saattavat estää velkajärjestelylain 10 § 8 kohdan perusteella. Itse aiheutettu maksu- kyvyn alentaminen tai sen parantamismahdollisuuksien käyttämättä jättäminen voivat ai- heuttaa ohjelman raukeamisen.626 Huomionarvoista on se, myötävaikutusvelvollisuus ei koske velallisen puolisoa, joka voi huonontaa omaa maksukykyään. Velallisen voi olla mahdollista hakea ohjelman muuttamista tämän perusteella.627 Yrityssaneerauksessa velallisen tulee antaa tarvittavat tiedot sekä muuten myötävaikuttaa selvittäjän ja toimikunnan tehtävien hoitamisessa. Näitä voidaan kutsua tiedonanto- ja 621 HE 183/1995 vp: 46 622 HE 180/1996 vp: 29 623 HE 183/1995 vp: 46 624 Koskelo & Lehtimäki 1997: 123, 317 625 VJL 7.2 § 626 HE 180/1996 vp: 29, 46 627 Panula 2017: 32-33 77 myötävaikuttamisvelvollisuuksiksi. Lisäksi tiedonantovelvollisuus velallisella on myös tuomioistuinta kohtaan.628 Tuomioistuin voi asettaa uhkasakon velvoitteen tehosteeksi.629 Tiedon pyytäjän tulee aina perustella tietojen tarpeellisuus oman tehtävänsä kannalta.630 Velvollisuus ulottuu myös yhteisön sitoumuksista henkilökohtaisessa vastuussa oleviin, hallituksen jäseniin, toimitusjohtajaan sekä työntekijöihin heidän työtehtäviensä osalta.631 5.2. Maksukielto Menettelyt aiheuttavat sen, ettei velallinen saa maksaa velkajärjestelyn piirissä olevaa velkaa, eikä asettaa niistä vakuuksia (maksukielto).632 Tällä pyritään suojaamaan menet- telyiden tarkoituksien toteuttamista sekä estämään velkojien suosintaa.633 Maksukielto koskee vain menettelyyn kuuluvia velkoja. Muut velat tulee suorittaa normaalisti.634 Velkajärjestelyssä velallinen saa käyttää varojaan vain välttämättömiin elinkustannuksiin sekä elatusapuvelkoihin. Lisäksi varoja saa käyttää vakuusvelan ehtojen mukaisiin me- nettelyn alkamisen jälkeen erääntyviin korkoihin ja muihin luottokustannuksiin.635 Tuo- mioistuin voi myös myöntää luvan maksaa rahallisesti pieniä velkoja, jos se on menette- lyn kannalta tarkoituksenmukaista.636 Velallinen voi kuitenkin maksaa maksamattomat velat, jotka ovat erääntyneet sekä ennen menettelyn alkamista erääntyvät velat.637 Selvittäjä voi päättää, että yrityssaneerauksessa velkojille voidaan maksaa vähäisiä saa- tavia, jos se on tarkoituksenmukaista menettelyn kannalta sekä käyttää velallisen saatavan saneerausvelan kuittaamiseen silloin, kun velkojalla olisi vastaava oikeus kuittaami- seen.638 Pienten velkojen maksaminen voi alentaa hallinnollista vaivaa ja niiden kulut eivät välttämättä ole järkevässä suhteessa taloudelliseen merkitykseen. Tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi lähtökohtana tulee olla, että kaikki tietyn määrän alittavat velat tulee maksaa, jos ei ole erityisiä perusteita tehdä erottelua saatavien perusteen mukaan.639 628 YSL 13 § 629 YSL 82 § 630 Koskelo 1994: 240 631 YSL 13 § 632 VJL 12.1 §; YSL 17.1 §; HE 182/1992 vp: 17 633 HE 183/1992 vp: 53 634 Uitto 2010: 115 635 VJL 7 §, 12.2 § 636 VJL 12.2 § 637 Koskelo & Lehtimäki 1997: 123 ja Niiranen 2010: 102 638 YSL 18.2 § 639 HE 182/1992 vp: 74 78 Mitään tiettyä rahamäärää ei ole säädetty, vaan suuruusluokka riippuu esimerkiksi velko- jen määrästä ja maksukyvystä.640 Pienimmissä yrityksissä pienvelkoina pidetään muuta- man sadan euron arvoisia velkoja, kun taas isommissa pienvelkaa voi olla vielä muuta- man tuhannen euron velka.641 Jos selvittäjä ei kiellä, voi velallinen jatkaa luotollisen mak- suliikennetilin käyttämistä ja lukea tilille kertyvät suoritukset tämän tilin luottosaatavan lyhennykseksi.642 Kiellon vastainen suoritus on palautettava.643 Velkajärjestelyssä maksukiellon vastainen maksu tulee palauttaa ja velallisella on ensisijainen velvollisuus vaatia palautusta velko- jalta.644 Yrityssaneerauksessa panttaus tai muu vakuuden asettamistoimi on tehoton, jollei muuten johdu juoksevia velkakirjoja, arvopapereita tai arvo-osuuksia koskevista sään- nöksistä.645 Koska kyse on velallisen kompetenssin puutteesta, ei saajan vilpillisellä tai vilpittömällä mielellä ole merkitystä.646 Yrityssaneerauksen palautusvelvollisuus on läh- tökohtaisesti ehdoton, eikä sen syntyminen edellytä muuta kuin kiellon vastaisen suori- tuksen, eikä se ole sidottu esimerkiksi konkurssia tai takaisinsaantia koskeviin säännök- siin.647 Poikkeuksena vilpittömässä mielessä oleva velkoja ei joudu palauttamaan maksua siltä osin kuin vakuuden arvo kattaa maksun, jos tämä on saamansa maksun vuoksi pa- lauttanut kolmannen asettaman vakuuden tai jos velasta on kolmannen antama takaus.648 Maksukielto ei koske vakuusvelan ehtojen mukaisia, hakemuksen vireille tulemisen jäl- keen erääntyviä korkoja tai muita tänä aikana syntyneitä luottokustannuksia.649 Koska säännöksen mukaan ratkaiseva ajankohta on menettelyn aikana erääntyvä korko, maksu- kielto ei koske sellaisia velkoja, jotka ovat kertyneet ennen menettelyn alkamista, mutta erääntyvät vasta sen aikana.650 Koska velka on vakuusvelkaa vain vakuuden arvoon saakka, poikkeus kohdistuu vain tähän määrään.651 Poikkeus koskee vain varsinaista kor- koa, eli mahdolliset viivästyskorot lakkaavat myös vakuusvelkojen osalta.652 640 Koskelo 1994: 166 641 Härmäläinen ym. 2009: 123 642 YSL 18.2 § 5 kohta 643 VJL 12.2-12.3 §; YSL 17 § 644 Koskelo & Lehtimäki 1997: 144 645 YSL 17 § 646 Uitto 2010: 117 647 Koskelo 1994: 158; HE 182/1992 vp: 73 648 YSL 17.2 §; HE 182/1992 vp: 73 649 YSL 18.1 §; VJL 12.2 § 650 Koskelo 1994: 181 651 HE 182/1992 vp: 73 652 Koskelo 1994: 180 79 Vakuusvelkoja ei saa saattaa voimaan ehtoa, jolla luottokustannukset tulee maksaa en- nenaikaisesti.653 Yrityssaneerauslaissa on poikkeus maksukieltoon, joka koskee työntekijöiden palkka- etuja. Tarkoitus on varmistaa normaalin toiminnan jatkuminen.654 Maksukielto ei koske palkkoja ja työstä aiheutuneita kustannuksia hakemuksen vireilletuloa edeltäviltä kol- melta kuukaudelta. Selvittäjä voi kieltää tällaisten maksujen suorittamisen, jos hänen mie- lestään velan peruste tai määrä on riitainen. Kielto ei koske myöskään lomapalkkoja ja lomakorvauksia, jotka ovat kertyneet ennen hakemuksen vireilletuloa, eikä elatusapuvel- koja, jotka olisivat ulosmittauksessa etuoikeutettuja.655 Poikkeus ei koske palkasta pidä- tettäviä työnantajasuorituksia.656 Myös velkajärjestelyn maksukiellosta huolimatta elin- keinonharjoittajan tulee huolehtia velvoitteistaan työntekijöitä kohtaan. Velkajärjeste- lyssä on yrityssaneerausta vastaava säännös palkoista ja muista työntekijöille tulevista maksuista, mutta ajat lasketaan menettelyn alkamisesta.657 Kiellon estämättä elinkeinotoi- mintaa harjoittava velallinen voi maksaa palkat ja työkustannukset silloin, kun nämä ovat ansaittu kolmen kuukauden ajanjakson sisällä, mutta niitä ei ole maksettu velkajärjestelyn alkaessa.658 Aloittamisen jälkeen palkat tulee maksaa normaalisti elinkeinotoiminnan ku- luina.659 Menettelyissä voidaan jatkaa luotollisen maksuliikennetilin käyttöä ja sinne tulevia suo- rituksia voidaan pitää tiliin liittyvän luottosaatavan lyhennyksenä.660 Sellaisella velko- jalla, joka on sitoutunut suoritukseen elinkeinotoimintaa harjoittavalle velalliselle, on oi- keus suoritukseen maksukiellon estämättä silloin, kun suoritusta voidaan pitää velallisen toiminnan kannalta tavanomaisena.661 Tämä koskee elinkeinon- ja ammatinharjoittajia ja sen tarkoitus on helpottaa velallisen toiminnan jatkamista.662 Elinkeinotoiminnassa perin- täkiellon tai väliaikaisen maksukiellon aikana tapahtuva vakuusomaisuuden arvon alene- minen on korvattava vakuusvelkojalle, jos omaisuus on elinkeinotoiminnan käytössä.663 653 YSL 18.1 §; VJL 12a.1 § 654 HE 182/1992 vp: 30 655 YSL 18.2 § kohdat 1-3 656 Koskelo 1994: 165 657 VJL 12a § 658 HE 83/2014 vp: 59 659 Niiranen 2018: 29; VJL 45 a 1 § 3 kohta 660 VJL 12.2 § 3 kohta; YSL 18.2 § 5 kohta 661 VJL 19.4 § 662 HE 83/2014 vp: 62 663 VJL 12 b§ 80 Yrityssaneerauksessa velkojilla, joiden saatava on syntynyt ennen menettelyn alkamista, mutta jotka ovat suorittamatta menettelyn alkaessa, on oikeus saada näistä maksu maksu- kiellosta huolimatta, jos suoritusta voidaan pitää tavanomaisena velallisen toimintana.664 Säännös koskee myös velkoja, jotka ovat osaksi täyttämättömiä menettelyn alkaessa.665 Tällaisia velkoja voivat olla esimerkiksi tavarantoimitukset.666 Se, mikä on tavanomaista, arvioidaan yrityskohtaisesti, mutta yleisesti tarkoitetaan normaaliin toimintaan liittyviä suorituksia, jotka ovat toistuvia.667 Koska perintä- ja täytäntöönpanokiellot koskevat maksukiellon piiriin kuuluvia velkoja, eivät nämä kiellot koske edellä mainittuja vel- koja.668 Ei-tavanomaisen suorituksen kohdalla selvittäjän tulee ilmoittaa vastapuolen pyynnöstä, pysyykö velallinen sopimuksessa. Jos sopimuksessa ei pysytä tai vastausta ei anneta kohtuullisessa ajassa, vastapuoli saa purkaa sopimuksen.669 Korkeimman oikeu- den ratkaisussa 2003:31 katsottiin, että määräaikaisen sopimuksen ennenaikaisesta päät- tymisestä johtuvat vuokratulojen menetykset ovat korvattavaa muuta vahinkoa.670 5.3. Perintäkielto Velkajärjestely aiheuttaa velkojille perintäkiellon. Tämä tarkoittaa sitä, että velkajärjes- telyn alettua velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan ve- lan perimiseksi tai suorituksen turvaamiseksi. Aloitetut toimenpiteet tulee lopettaa, eikä velalliseen saa kohdistaa viivästymisseuraamuksia.671 Velkajärjestelyn alkaminen kes- keyttää viivästyskoron sekä sellaisten maksuviivästysten seuraamukset, jotka riippuvat viivästyksen kestosta.672 Velan erääntymistä edeltävältä ajalta perittäviä korkoja velka- järjestely ei keskeytä. Toimenpiteillä tarkoitetaan toimia, joihin velkoja voisi velkasuh- teen ehtojen mukaan ryhtyä joko sopimuksen tai lain perusteella. Laissa on esimerkin- omainen luettelo toimista, jotka eivät ole sallittuja.673 Kiellon soveltamisala on laaja ja se koskee lähtökohtaisesti kaikenlaista maksun vaatimista velalliselta.674 Kiellettyjä toimia velkajärjestelyn aikana ovat esimerkiksi esinevakuuteen perustuvien rahaksimuutto- tai takaisinotto-oikeuksien käyttäminen sekä muun vakuuden hyödyntäminen maksun 664 YSL 27.2 § 665 Koskelo 1994: 162 666 HE 182/1992 vp: 33 667 HE 182/1992 vp: 80; Koskelo 1994: 162 668 Koskelo 1994: 161 669 YSL 27.3 § 670 KKO 2003:31 671 VJL 13 § 672 VJL 16 § 673 HE 183/1992 vp: 55, 57 674 Uitto 2010: 119 81 saamiseksi.675 Velkoja ei siis saa ryhtyä pantin realisoimiseen tai vakuutena olevan tava- ran takaisinottamiseen, eikä jatkaa tällaisia toimenpiteitä. Velkoja voi kuitenkin jatkaa vakuutena olevan omaisuuden hallintaa.676 Velan irtisanominen tai sen perustana olevan sopimuksen irtisanominen tai purkaminen maksuviivästyksen vuoksi on myös kiellet- tyä.677 Kiellosta huolimatta sopimus tai velka voidaan irtisanoa tai purkaa, jos laimin- lyönti tapahtuu velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen.678 Samoin tililuotto on mahdollista irtisanoa tai purkaa uuden velan epäämiseksi. Myös kuittaus lukuun ottamatta veronkan- tolain palautuksia on kiellettyä velkajärjestelyn aikana. Viranomaiset eivät saa tehdä ve- lan maksun laiminlyöntiin perustuvia velalliselle haitallisia hallinnollisia päätöksiä.679 Tällainen päätös voi olla esimerkiksi velallisen poistaminen ennakkoperintärekisteristä tai hallinnollisten lupien peruuttaminen.680 Perintäkielto koskee siis vain velkajärjestelyä edeltäviä sopimuksia ja velkoja saa käyttää velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen synty- vissä velvoitteissa normaaleja oikeussuojakeinoja.681 Perintäkiellon vastainen toimi on tehoton, mutta luovutuksensaaja voi saada vilpittömän mielen suojaa.682 Tehottomuus ei syrjäytä yleistä sivulliselle annettavaa suojaa.683 Vel- koja voi myös jatkaa tai panna vireille oikeudenkäynnin tai muun menettelyn oikeuden säilyttämiseksi tai täytäntöönpanoperusteen hankkimiseksi sekä hakea turvaamistoimen- pidettä ja päätöksen täytäntöönpanoa koskevaa päätöstä viranomaiselta.684 Perintäkielto ei myöskään estä velan yleisen vanhentumisajan keskeyttämistä.685 Ennen velkajärjeste- lyn aloittamista määrätyt turvaamistoimet pysyvät lähtökohtaisesti voimassa, mutta tuo- mioistuin voi määrätä toisin.686 Perintäkielto ei ulotu takaajaan tai vakuuden asettajaan, jos tämä on kolmas henkilö.687 Elinkeinotoiminnassa käytettävään omaisuuteen ei saa kohdistaa viranomaisen päätökseen perustuvaa turvaamistoimenpidettä, jos tähän perus- tuva velka kuuluu velkajärjestelyyn. Lisäksi ennen velkajärjestelyn alkamista määrätty 675 VJL 13.1 § 1 kohta 676 HE 183/1992 vp: 55 677 VJL 13.1 § 1 kohta 678 HE 183/1992 vp: 55 679 VJL 13.1 § 2-4 kohdat 680 HE 83/2014 vp: 60; Koulu 2007: 170 681 HE 183/1992 vp: 55; Koskelo & Lehtimäki: 147 682 VJL 13.2 § 683 HE 183/1992 vp: 55 684 VJL 13.2 §; HE 183/1992 vp: 56 685 Koskelo & Lehtimäki 1997: 220 686 VJL 13.3 § 687 VJL 14 § 82 turvaamistoimenpide lakkaa velkajärjestelyn alkaessa.688 Tämä vastaa yrityssaneeraus- lain säännöstä.689 Tuomioistuin voi kuitenkin myöntää vakuusvelkojan vaatimuksesta poikkeuksen perin- täkieltoon. Poikkeuslupa voidaan myöntää ensinnäkin silloin, kun omaisuus ei kuulu ve- lallisen perusturvaan tai velallinen ei tarvitse sitä elinkeinotoiminnassaan.690 Jos on il- meistä, ettei velallinen kykene täyttämään velkarjärjestelylain 29 §:n mukaista vakuus- velkaosuutta, voidaan lupa myös myöntää.691 Velkoja saa käyttää tällöin oikeuksiaan si- ten, kuin muualla on säädetty. Tämän johdosta vakuusvelkoja voi vaatia omaisuuden vä- litöntä realisointia silloin, kun on selvää, ettei velallinen voi suoriutua vakuusvelkaosuu- destaan.692 Toinen poikkeuslupaperuste on elinkeinonharjoittalle asetettujen maksukiel- topoikkeusten sekä vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnit, jotka eivät ole merkityksel- tään vähäisiä.693 Tarkoitetut maksukieltopoikkeukset koskevat velkajärjestelyn aloittami- sen jälkeen erääntyneiden vakuusvelan korkojen tai muiden luottokustannusten maksa- mista sekä vakuuden arvon alentumisesta maksettavaa korvausta ja vakuutena olevan omaisuuden vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyömistä.694 Yrityssaneerauksessa asetetaan myös perintäkielto. Tämä tarkoittaa sitä, että velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan saneerausvelan suorittami- sen turvaamiseksi, eikä aloitettuja toimenpiteitä saa jatkaa taikka kohdistaa velalliseen maksuviivästyksen seuraamuksia.695 Perintäkiellon vastainen toimi on tehoton, mutta vel- koja saa siitä huolimatta tehdä ja jatkaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on oikeuden säilyttäminen tai täytäntöönpanoperusteen hankkiminen.696 Täytäntöönpanoperusteen hankkiminen voi olla tarpeen, jos menettely keskeytetään tai ohjelma määrätään raukea- maan. Jos ohjelma hyväksytään ja sitä noudatetaan, ei täytäntöönpanoperusteella ole mer- kitystä.697 Jos omaisuutta luovutetaan kiellon vastaisesti, luovutuksensaaja voi saada vil- pittömän mielen suojaa.698 Tästä huolimatta toimenpide on tehoton velalliseen ja muihin 688 VJL 13.4 § 689 YSL 23 § 690 VJL 15.1 § 691 VJL 15.1 § 1 kohta; HE 183/1992 vp: 57 692 HE 183/1992 vp: 57 693 VJL 15.1 § 2 kohta 694 VJL 12a-12b § 695 YSL 19.1 § 696 YSL 19.2 § 697 Koskelo 1994: 177 698 YSL 19.2 § 83 velkojiin nähden.699 Velkoja saa kieltäytyä omasta suorituksestaan, jos velallinen ei mak- sukiellosta johtuen täytä omaa velvoitettaan.700 5.4. Ulosmittaus- ja täytäntöönpanokielto Velkajärjestely estää omaisuuden ulosmittauksen. Velkajärjestelyn piiriin kuuluvasta omaisuudesta saa ulosmitata ainoastaan etuoikeutettua elatusapuvelkaa. Kiellon vastai- nen ulosmittaus on tehoton ja ulosmittaushakemuksen käsittely tulee keskeyttää. Jos omaisuuden myynnistä on kuulutettu ennen velkajärjestelyn alkamista, omaisuus on mah- dollista myydä ulosottolain mukaisesti. Tuomioistuin voi keskeyttää täytäntöönpanon ja peruuttaa tehdyn myynnin, jos omaisuus kuuluu velallisen perusturvaan tai hän tarvitsee sitä elinkeinotoiminnassaan sekä silloin, jos on ilmeistä, että omaisuutta ei velkajärjeste- lyssä ole käytettävä velkojen suoritukseksi. Ulosottomiehen määräämä palkan, eläkkeen, elinkeinotulon tai muun toistuvaissuorituksen maksukielto on voimassa ulosottolain tai tuomioistuimen määräyksen mukaisesti.701 Velallista ei myöskään saa häätää asunnostaan tai elinkeinotoiminnassa pääasiallisesti käytettävästä rakennuksesta, jos häädön perustana on ennen velkajärjestelyn alkamista erääntyneen vuokran tai muun vastikkeen suoritta- matta jättäminen. Tuomioistuin voi kuitenkin sallia täytäntöönpanon velkojan vaatimuk- sesta, jos sen estyminen olisi kohtuutonta huomioiden velkojan toimenpiteet huoneiston osalta, tai jos on ilmeistä, ettei velallinen kykene velkajärjestelyn alkamisen jälkeenkään maksamaan erääntyviä vuokria tai muita vastikkeita. 702 Kohtuuton tilanne vuokrananta- jaa kohtaan on esimerkiksi silloin, kun vuokranantaja on tehnyt vuokrasopimuksen jo jonkun toisen kanssa.703 Myös yrityssaneerausmenettelyn alkaessa velallista suojataan täytäntöönpanolta.704 Täy- täntöönpanokiellon sisältö on määritelty laissa ja muunlainen täytäntöönpano on sallit- tua.705 Velallisen omaisuutta ei saa ulosmitata maksukiellon piiriin kuuluvasta saneeraus- velasta ja kiellon vastainen ulosmittaus on tehoton, eikä velallista saa häätää menettelyn kohteena olevassa toiminnassa pääasiallisesti käytettävästä asunnosta vuokran tai vastik- keen suorittamisen laiminlyönnin perusteella. Ulosottohakemuksen käsittely tai 699 Koskelo 1994: 176 700 HE 182/1992 vp: 33 701 VJL 17 § 702 VJL 18.1 § 703 HE 183/1992 vp: 59 704 YSL 21 § 705 Koskelo 1994: 179 84 ulosmittauksen täytäntöönpano tulee keskeyttää, kun saneerausmenettely aloitetaan.706 Jos menettely lakkaa muusta syystä kuin konkurssin vuoksi, ulosmittausta voidaan jatkaa samalla täytäntöönpanohakemuksella.707 Vaadittaessa ulosottomiehen tulee palauttaa hal- tuun ottamansa omaisuus ja mahdollisesti kertyneet rahavarat selvittäjälle. Jos omaisuu- den myynnistä on julkaistu myynti-ilmoitus, tuomioistuin voi keskeyttää täytäntöönpa- non ja peruuttaa myynnin, jos on ilmeistä, ettei velallinen tarvitse asuntoa asunto-olojen tai elinkeinon turvaamiseksi.708 Täytäntöönpanokieltoa tulee vaatia tuomioistuimelta, jos myynnistä on kuulutettu ennen saneerausmenettelyn alkamista.709 Tässä tapauksessa täy- täntöönpanoa hakeneelle velkojalle tulee korvata täytäntöönpanokulut, jotka ovat käyneet hyödyttömiksi. Tuomioistuin voi sallia häädön toimeenpanon velkojan vaatimuksesta, jos häädön estyminen olisi kohtuutonta huomioiden toimenpiteet, joihin velkoja on jo ryhty- nyt huoneiston osalta.710 Tällainen tilanne voi olla kyseessä lähinnä silloin, kun kyseinen huoneisto on jo myyty tai vuokrattu toiselle täytäntöönpanoa ennakoiden.711 Yrityssanee- rauksen alettua velalliseen ei saa kohdistaa saneerausvelan perusteella viranomaisen pää- tökseen perustuvia turvaamistoimenpiteitä, eikä antaa virka-apua omaisuuden takaisinot- toon tai tilitykseen ja aikaisemmin määrätyt turvaamistoimenpiteet lakkaavat. Viranomai- set voivat kuitenkin määrätä saneerauslain 30 § mukaisia erityisiä määräysvallan rajoi- tuksia.712 Yrityssaneerauksessa tuomioistuin voi antaa luvan vakuutena olevan omaisuuden takai- sinottoon tai rahaksi muuttamiseen, jos on ilmeistä, ettei omaisuuden säilyttäminen velal- lisella ole tarpeellista saneerausjärjestelyn kannalta tai velallisen tai tämän perheen koh- tuullisten asunto-olojen tai elinkeinon turvaamiseksi.713 Poikkeuslupa voidaan myöntää esimerkiksi, jos vakuutena on vapaa-ajan asunto tai sijoitusluonteiset pörssiosakkeet.714 Lupa voidaan myöntää myös käyttöomaisuuteen jos on ilmeistä, että tästä omaisuudesta luovutaan joka tapauksessa menettelyn aikana. Velallinen ja selvittäjät voivat sopia vel- kojien kanssa vapaaehtoisesta realisoimisesta ilman poikkeusluvan hakemista, kun ei edellytetä täytäntöönpanoviranomaisten myötävaikutusta.715 Poikkeus voidaan myöntää myös silloin, kun vaatimus perustuu hakemuksen vireilletulon jälkeisten korkojen tai 706 YSL 21 § 707 YSL 28.3 § 708 YSL 21 § 709 Koskelo 1994: 178 710 YSL 21 § 711 HE 182/1992 vp: 77 712 YSL 21.3 §, 23 § 713 YSL 20 § 1 kohta 714 HE 182/1992 vp: 76 715 Koskelo 1994: 184-185 85 muiden luottokustannusten maksamisen laiminlyöntiin sekä silloin, kun hakemus perus- tuu vakuutusvelvollisuuden laiminlyöntiin, joka ei ole vähäinen.716 5.5. Muut oikeusvaikutukset Velkajärjestelyn alettua vuokranantajalla on oikeus sopimusehdoista poiketen irtisanoa vuokrasopimus tai muu sopimus, jonka velallinen on tehnyt kuluttajana kahden kuukau- den kuluttua. Elinkeinotoiminnassa käytetyn huoneiston osalta vuokranantajalla on oi- keus korvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättymisen johdosta. Tämä korvaus käsit- tää omaisuuden hallinnan palauttamisesta aiheutuneet välittömät kustannukset sekä koh- tuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokranantaja osoittaa aiheutuvan.717 Tar- koitus on, että korvauksen saaminen ei riipu siitä, hakeutuuko vuokralainen velkajärjes- telyyn vai yrityssaneeraukseen. Korvaus on velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa velkaa.718 Muussa tapauksessa vuokranantajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen, kuin vuokraan tai vastikkeeseen.719 Ennenaikaisesti irtisanotut sopimukset eivät jatku, vaikka menettely keskeytetään, kumotaan, tai se lakkaa.720 Vahvistettu saneerausohjelma aiheuttaa varojenjakokiellon. Jos ohjelmassa rajoitetaan velkojien oikeutta saataviensa pääomiin, ei ohjelman vahvistamisen ja päättymisen väli- senä aikana saa jakaa varoja omistajille.721 Voittovarojen käyttämisestä yrityksen hyväksi tulee sopia saneerausohjelmassa.722 Kiellettyä ei ole työn perusteella suoritettavan ja oh- jelman mukaisen vastikkeen tai korvauksen maksaminen.723 Saneerausohjelmassa tulee sopia vastike omistajan yrityksen puolesta tekemästä työstä.724 Varojenjakokiellon rikko- minen mahdollistaa ohjelman raukeamaan määräämisen niiden velkojien osalta, joiden oikeutta suoritukseen saatavansa pääomasta on ohjelmassa rajoitettu.725 Varojenjako- kielto on voimassa ohjelman koko voimassaolon ajan.726 Velkajärjestelyssä ei tarvita va- rojenjakokieltoa, koska velallisen koko maksukyky määrätään velkojen maksamiseen. 716 YSL 20 § 2 kohta 717 VJL 19.1-19.2 § 718 HE 83/2014 vp: 61 719 VJL 19.1 § 720 Koulu 2007: 177 721 YSL 58.1 § 722 HE 182/1992 vp: 49 723 YSL 58.1 § 724 YSL 42.1 § 5 kohta; HE 182/1992 vp: 48 725 YSL 64.2 § 726 Koulu 1998: 175-176 86 Yrityssaneerauslain 27 §:n on koottu säännöksiä eräistä sopimuksista. Ensinnäkin sääde- tään vuokra- tai vuokrausluottosopimuksista (leasing), joissa velallinen on vuokralaisena. Velallinen saa irtisanoa menettelyn alettua tällaisen sopimuksen kahden kuukauden ku- luttua sopimuksen ehtojen estämättä.727 Omaisuuden laatu ei vaikuta irtisanomisoikeu- teen, eli kohteena voi olla kiinteä tai irtain omaisuus.728 Vuokranantajalle tulee maksaa korvaus ennenaikaisen päättämisen johdosta. Korvaus käsittää hallinnan palauttamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset sekä mahdolliset korvaukset muista vahingoista, jotka vuokranantaja näyttää aiheutuneen.729 Säännöksessä ei edellytetä, että sopimuksen irtisa- nomisen tulisi olla välttämätöntä saneerauksen kannalta, joten oikeuden käyttäminen on velallisen harkinnan varassa. Säännös ei myöskään edellytä, että sopimuksen tulisi liittyä elinkeinotoimintaan, jolloin myös yksityistalouden sopimukset on mahdollista irtisanoa tämän pykälän perusteella.730 Irtisanomisoikeutta rajoittaa velkojan määräysvallan rajoi- tukset, joista säädetään lain 29 § ja 30 § pykälissä.731 Yrityssaneerauksessa vakuusvelkaa koskeva sitoumus tai sopimus on mahdollista irtisa- noa ennenaikaisesti sen maksamiseksi, jos se on tarkoituksenmukaista rahoitusjärjeste- lyiden kannalta. Selvittäjä voi päättää maksamisesta, jolloin luotonantajan saatavasta vä- hennetään se osa luottokustannuksista, joka kohdistuu käyttämättä jäävään luottoaikaan. Luottosuhteen perustamiskuluja, jotka on mainittu erikseen sopimuksessa ei vähennetä, jos ne eivät ole kohtuuttomat. Osamaksukaupoissa sovelletaan lakia osamaksukau- pasta.732 Yrityssaneerauslaissa on esimerkinomainen lista kielletyistä toimista. Kiellettyä on muun muassa esinevakuuden rahaksimuutto- tai takaisinotto-oikeuksien käyttäminen ja muu vakuuden hyödyntäminen maksun saamiseksi, velan tai siihen perustuvan sopimuksen irtisanominen tai purkaminen maksuviivästyksen vuoksi ja saneerausvelan maksun lai- minlyönnin johdosta tehtävä velalliselle haitallinen hallinnollinen päätös.733 Irtisanomi- nen ja purkaminen on kiellettyä siltä osin, kun sen peruste kohdistuu menettelyä edeltä- vään aikaan.734 Uuden velan epäämiseksi on sallittua perintäkiellosta huolimatta irtisanoa 727 YSL 27.1 § 728 HE 182/1992 vp: 80 729 YSL 27.1 § 730 Koskelo 1994: 199 731 YSL 27.1 § 732 YSL 26 § 733 YSL 19 § 734 Koskelo 1994: 172 87 tai purkaa tililuotto tai muu jatkuva luotto. Luottolaitos ei saa käyttää velallisen tilillä olevia rahoja kuittaukseen, jos tiliä voidaan käyttää maksuliikenteen hoitamiseen.735 Velkoja voi haluta irtautua sopimuksesta sen jälkeen, kun velallinen on asetettu yrityssa- neeraukseen. Sopimuksen purkaminen ennakoidun sopimusrikkomuksen perusteella ei yleensä tule kyseeseen. Yrityksen maksukyky on arvioitu saneerausmenettelyn hakemi- sen jälkeen, jolloin mahdollisuudet saada saatava perityksi ei ole huonontunut verrattuna siihen tilanteeseen, jossa saneerausta ei olisi haettu. Sopimus on mahdollista irtisanoa so- pimusehdon tai lain säännöksen perusteella, joka ei liity saneerausvelan maksun viiväs- tymiseen. Laissa ei ole pakkoa jatkaa olemassa olevia sopimussuhteita. Saneerauksen al- kaminen vaikuttaa vain velvollisuuksiin, joissa saneeraukseen hakeutunut on rahavelalli- sena. Monopoliasemassa oleville yrityksille säädetty sopimuspakko on voimassa myös saneerauksessa olevien yritysten kohdalla.736 Velkoja saa käyttää yrityssaneerauksessa saatavaansa velalliselta kuittaukseen samoilla säännöillä kuin konkurssissa.737 Velallinen voi käyttää omaa saatavaansa kuittaukseen samoin ehdoin kuin velkoja.738 Muu kuin vakuusvelkoja voi pidättäytyä maksusta, kun- nes kuittaus toteutetaan tai perintäkielto lakkaa. Tällöin velkasuhde jatkuu muuten entisin ehdoin. Maksusta pidättäytyvän velkojan velan tulee erääntyä ennalta määrättynä ajan- kohta perintäkiellon alkamisen jälkeen.739 Kuittausoikeutta ei ole silloin, kun sitä on ra- joitettu muun lain säännöksillä, koska se tapahtuu samoin perustein kuin konkurssissa. Konkurssissa kuittausoikeutta ei ole silloin, jos velkojalla ei ole oikeutta jako-osuuteen. Saneerauksessa ei kuitenkaan ole vastaavaa rajoitusta, mutta viimesijaisia saatavia kos- keva kuittauskielto on voimassa. Velan ei tarvitse olla erääntynyt, että kuittausoikeutta voidaan käyttää ja lykkääntymisehtoiseen saatavaan perustuva kuittaus voidaan tehdä, jos ehto täyttyy ennen ohjelman vahvistamista.740 Velallisen tulee vakuuttaa perintäkiellon piiriin kuuluva omaisuus asianmukaisesti vahin- gon varalta ja sen arvon alenemisesta tulee suorittaa korvaus vakuusvelkojalle.741 Tämä korvaus luetaan vakuusvelan lyhennykseksi.742 Tarkoitus on suojata vakuusvelkojaa 735 YSL 19 § 736 Koskelo 1994: 195-197 737 YSL 19.3 § 738 YSL 18.2 § 4 kohta 739YSL 19.3 § 740 HE 152/2006 vp: 56-57 741 YSL 33 § 742 HE 182/1992 vp: 84 88 arvon alentumiselta, koska hän ei menettelyn aikana voi realisoida vakuutta.743 Korvausta maksetaan vain omaisuuden käyttämisestä, eli kulumisesta johtuvasta arvon alentumi- sesta ja muusta syystä johtuva alentuminen ei ole merkityksellistä.744 Korvattavaa omai- suuden käytöstä johtuvaa arvon alentumista voi olla vaihto-omaisuuden myyminen, joka johtaa omaisuuden arvon alentumiseen.745 Elinkeinotoiminnassa käytettävä, velan vakuu- tena oleva omaisuus on vakuutettava vahingon varalta, jos omaisuus kuuluu velkajärjes- telyn piiriin.746 Selvittäjä voi vaatia velallisen käyttöomaisuuteen kuuluvan irtaimen esineen palautetta- vaksi, jos se on velkojan hallinnassa pantti- tai pidätysoikeuden perusteella ja se on ve- lallisen toiminnan jatkamisen kannalta tarpeellista. Palautettua omaisuutta ei saa luovut- taa ilman velkojan suostumusta ja velkojalla säilyy etuoikeus omaisuuteen tai sen arvoon, jos saneerausohjelmaa ei vahvisteta tai ohjelman mukainen järjestely raukeaa. Samanlai- nen etuoikeus arvoon tai palauttamiseen on silloin, kun vaatimus perustuu hakemuksen vireilletulon jälkeisiin korkoihin tai muihin luottokustannuksiin sekä silloin, kun hakemus perustuu vakuutusvelvollisuuden laiminlyöntiin, joka ei ole vähäinen.747 Menettelyiden oikeusvaikutukset ovat pitkälti samanlaiset. Huomattavinta on se, että vel- kajärjestelyssä velallinen saa käyttää varoja vain välttämättömiin elinkustannuksiin. Yri- tyssaneerauksessa velallisella on enemmän määräysvaltaa varoihinsa, mutta varoja yri- tyksestä ei voida jakaa. Molemmissa menettelyissä velallisella säilyy toimivalta. Yritys- saneerauksessa voidaan edellyttää velalliselta tiettyjä toimenpiteitä, mutta toisaalta myös velkajärjestelyn tiukat rajoitukset rahan käytölle rajoittavat velallisen toimintaa. Yritys- saneerauksessa edellytetään useissa asioissa selvittäjän lupaa. Lupa voidaan hakea joko yksitellen tai selvittäjän kanssa voidaan sopia reunaehdot, joita noudatetaan. Selvittäjä vaikuttaakin paljon yrittäjän toimivaltaan. Työnantajamaksut kuuluvat velkajärjestelyn piiriin, mutta eivät yrityssaneeraukseen. Yrityssaneerauksen oikeusvaikutukset alkavat aikaisemmin, kuin velkajärjestelyn. 743 Koskelo 1994: 181 744 HE 182/1992 vp: 84 745 Koskelo 1994: 182 746 VJL 12 b § 747 YSL 19.4 §, 18.1 §, 33 § 89 6. VALINTA MENETTELYIDEN VÄLILLÄ Keskityn menettelyiden valintaperusteissa ensinnäkin siihen, miten valinta vaikuttaa ve- lallisen päätösvaltaan toiminnassa sekä siihen, mitä mahdollisia taloudellisia vaikutuksia menettelyillä on. Velallinen voi tehdä hakemuksen velkajärjestelyyn ja yrityssaneerauk- seen silloin, kun tämä harjoittaa liiketoimintaa. Jos velallinen ei täytä elinkeinonharjoit- tajia koskevia velkajärjestelyn lisäedellytyksiä, tämä voi lopettaa liiketoiminnan ja ha- keutua velkajärjestelyyn, jolloin häntä koskevat yleiset velkajärjestelyn edellytykset. Ve- lallinen voi myös hakeutua konkurssiin, joka voi olla myös epäonnistuneen velkajärjes- telyn tai yrityssaneerauksen lopputulos. Ensimmäinen askel menettelyiden valinnassa tu- lisi olla kohdetoiminnan laadun ja kannattavuuden vertailu, sillä nämä voivat jo estää toisen menettelyn. Huomiota tulisi kiinnittää myös toiminnan tarvitsemiin investointei- hin, sen kasvumahdollisuuksiin, tehtyihin sopimuksiin sekä velkojien suhtautumiseen ja lukumäärään. Vain velallinen voi hakea velkajärjestelyä, eikä sen edellytykset täyttyessä velkojat voi estää menettelyn alkamista.748 Yrityssaneeraus voidaan taas aloittaa ilman velallisen myötävaikutusta.749 Kuitenkin menettelyt edellyttävät velallisen myötävaikutusta, joten tässä tapauksessa menettelyn onnistuminen voi olla epätodennäköistä. Jos velkajärjestely alkaa saneerausmenetettelyn aikana, saneerausmenettely lakkaa.750 Yrittäjä voi siis ha- keutua velkajärjestelyyn saneerausmenettelyn aikana. Menettelyiden valinnassa ensimmäisenä tekijänä on elinkeinotoiminnan laatu ja kannat- tavuus. Velkajärjestelyssä voidaan järjestellä liiketoiminnan varoja vain silloin, kun toi- minta on pienimuotoista ja kannattavaa. Voidaan olettaa, että yksityisyrittäjän kohdalta pienimuotoisuus yleisesti täyttyy. Toiminnan velat tulisi kuitenkin pystyä maksamaan sen tuottamilla tuloilla.751 Yrityssaneerauksen edellytys jatkokelpoisesta toiminnasta on väl- jempi.752 Velkajärjestelyssä velallisen tulee käyttää kaikki perustoimeentuloon kuulumattomat va- ransa velkojen maksamiseen.753 Yrityssaneerauksessa velat maksetaan ohjelman mukai- sesti ja ohjelmassa tulee määrätä mitä vastiketta tai korvausta suoritetaan velalliselle 748 VJL 8 § 749 YSL 5 §; HE 182/1992 vp: 38 750 YSL 65.2 § 751 VJL 45 a § 752 YSL 7 § 753 VJL 5.1 § 90 tämän työpanoksesta.754 Velalliselle voi mahdollisesti jäädä omaan käyttöön enemmän tuloja yrityssaneerauksessa kuin velkajärjestelyssä. Tämän johdosta yrityssaneerauksessa velallisella on myös enemmän mahdollisuuksia sopia varojen käytöstä toiminnan kehit- tämiseen. Yrityssaneeraus on hyvä vaihtoehto silloin, kun velkojat ovat suostuvaisia sii- hen, että yrityksen toimintaan sijoitetaan varoja. Jos velkojia on lukumääräisesti vähän, on yrityssaneerauksessa helpompi sopia ehdoista. Velkajärjestelyssä ainoa tapa saada va- roja yrityksen toimintaan on sopia uusista velkaehdoista ennen menettelyyn hakeutu- mista. Joka tapauksessa kaikki tulot tulee käyttää tämänkin jälkeen velkojen maksami- seen. Jos toimintaan on tarkoitus tehdä investointeja, on kannattavaa hakeutua yrityssa- neeraukseen. Liiketoiminta, jossa investointeja ei ole tarpeen tehdä, ei välttämättä hyödy merkittävästi tästä yrityssaneerauksen sallimasta mahdollisuudesta. Yrityssaneerauksessa tarkoitus on, että velkoja koskevien järjestelyjen lisäksi sovitaan toiminnallisista tervehdyttämiskeinoista.755 Velkajärjestelyssä näitä ei voida tehdä.756 On kuitenkin mahdollista tehdä liiketoiminnallisia toimenpiteitä ennen velkajärjestelyyn ha- keutumista. Tämä kuitenkin rajoittaa velkajärjestelyn käyttöä, koska menettelyyn hakeu- tumisen tulisi olla ripeää, eikä aikaa toiminnallisille muutoksille välttämättä ole. Yritys- saneerauksen mahdollisuudet toiminnallisille muutoksille voi myös lisätä velkojien halua sopia velan ehdoista. Saneerausohjelmassa mahdolliset ennakkoehdot ja raukeamisen eh- dot voivat myös lisätä velkojien sopimushalukkuutta. Velkajärjestelyn laissa määrätyt enimmäiskestot ovat tehty sitä varten, että velallisen on mahdollista suorittaa velkansa kohtuullisessa ajassa ja jatkaa tästä ”puhtaalta pöydältä”. Toiminnan jatkuvuuden kannalta voi olla parempi, että ohjelma voidaan määrätä pidem- pikestoiseksi. Velkojat voivat olla suostuvaisempia pidempään ohjelmaan, jos se tarkoit- taa, että heidän saatavansa tulevat todennäköisemmin suoritetuksi. Jos velkojia on vähän ja he ovat suostuvaisia neuvottelemaan saneerauksen sisällöstä, tarjoaa yrityssaneeraus enemmän ja joustavampia työkaluja velkojen maksamiselle. Yri- tyssaneerauksessa on mahdollista yhdistää velkojen ehtojen muuttaminen toiminnallisiin muutoksiin. Velkojat voivat joustaa esimerkiksi velan korkojen tai jopa pääoman suhteen, jos he saavat näiden rinnalle toiminnallisia muutoksia. Jos velallinen pystyy jatkamaan asiointia velkojien kanssa, on järjestely hyödyttänyt molempia osapuolia. Jos suhteet 754 YSL 42 § 755 Esimerkiksi YSL 42.1 § 756 VJL 45 a § 2 kohta 91 velkojiin ovat kunnossa ja nämä ovat halukkaita sopimaan järjestelyistä, on yrityssanee- raus parempi vaihtoehto sen tarjoaman suuremman vaihtoehtojen määrän takia. Yrityssaneerauksessa kaikki velat, jotka eivät ole tiedossa tai eivät ole tulleet velkojan tietoon lakkaavat.757 Velkajärjestelyssä velkoja voi vaatia ohjelman muuttamista ja tälle tulee maksaa määrä, mikä tälle olisi tullut velkajärjestelyssä.758 Saneerausmenettelyn al- kamisesta tehdään kuulutus virallisessa lehdessä.759 Tämän johdosta yrityssaneeraus an- taa suuremman varmuuden siitä, että kaikki velat on otettu huomioon, eikä velkojat voi lähtökohtaisesti tehdä uusia väitteitä veloista sen jälkeen, kun ohjelma on vahvistettu. Muutenkin saneerausohjelman pysyvyys on suurempi kuin velkajärjestelyssä. Toisaalta saneerausohjelmaa ei voida muuttaa sen takia, että velallisen asema huononee sen aikana. Velkajärjestelyssä tämä on mahdollista ja tällä voidaan estää menettelyn raukeaminen. Uusi hakemus vaatii resursseja, koska prosessi ohjelman laatimisineen joudutaan aloitta- maan uudelleen. Samoin menettely pitenee ja siihen sisältyy uusia velkoja. Kummassa- kaan menettelyssä raukeaminen ei ole hyvä asia velallisen kannalta, joten tältä osin vel- kajärjestely on parempi vaihtoehto. Velkajärjestelyssä on myös annettu velalliselle enem- män mahdollisuuksia korjata laiminlyöntinsä, ennen kuin ohjelma raukeaa. Saneerauk- sessa kaikki ei olennaiset laiminlyönnit antavat mahdollisuuden velkojalle hakea ohjel- man raukeamista. Velkajärjestelyssä edellytetään lisäksi, ettei laiminlyönti liity toimeen- tuloon.760 Jos maksukyvyn äkillinen heikkeneminen tai ohjelman laiminlyönnit ovat mah- dollisia, velkajärjestely on tältä osin parempi vaihtoehto. Velkajärjestelyssä on määritelty euromääräisesti rajat, joiden jälkeen velallisen tulee maksaa tietty määrä lisääntyneistä tuloistaan.761 Yrityssaneerauksessa lisäsuoritusvelvol- lisuudesta tulee sopia saneerausohjelmassa.762 Jos yrityksestä on odotettavissa tuloa, voi saneerausohjelma sallia suuremman osan tuotoista velalliselle, koska on mahdollista so- pia suuremmasta tai pienemmästä lisäsuoritusvelvollisuudesta. Velkojien suostumuksesta riippuen velallinen voi saada hyötyä lisäsuoritusvelvollisuuden poistamisesta tai alenta- misesta. Esimerkiksi jos yrityksen tulot kasvavat menettelyn aikana, voi tästä jäädä osuus yrityksen hyväksi. 757 YSL 47.2 § 758 VJL 40 a § 759 YSL 80.1 § 760 VJL 42.4 § 3 kohta 761 VJL 35 a § 762 YSL 44.3 § 92 Tapa, jolla velkojille tuleva suoritus määräytyy, eroaa menettelyiden välillä. Velkajärjes- telyssä lasketaan velallisen maksukyky ja jaetaan tämä velkojille tasaisesti. Yrityssanee- rauksessa tulee myös kohdella velkojia tasa-arvoisesti, mutta kyse on siitä, millä intensi- teetille keinoja käytetään. Eri asemassa olevia velkojia voi ja tulee kohdella eri tavalla. Se, miten lopulta velat maksetaan, on yrityssaneerauksessa sopimuksen varainen asia. Jos yrittäjä hakeutuu velkajärjestelyyn, tulee tämän elää hyvin niukasti ja varoja voi käyttää vain välttämättömiin menoihin. Yrityssaneerauksessa on mahdollista, että velalliselle jää enemmän käytettävää varallisuutta. Toisaalta velkajärjestelyssä velallinen palkitaan ly- hyemmällä kestolla ja mahdollisella velkojen pääoman poistamisella. Velkajärjestely on parempi vaihtoehto silloin, kun maksukyky on niin vähäinen, että velat on mahdollista poistaa. Velkajärjestelyssä yleensäkin on mahdollista tehdä järjestelyjä velallisen eduksi velkojien kustannuksella enemmissä määrin kuin yrityssaneerauksessa. Vastapainona on velallisen toiminnan suurempi rajoittaminen. Menettelyiden vaatiman selvityksen ja avustuksen osalta on merkittäviä eroja. Velkajär- jestelyssä ei ole velkojaintoimikuntaa tai valvojaa. Velkajärjestelyyn on myös mahdol- lista saada maksutonta neuvontaa ja apua hakemuksen laadintaan. Yrityssaneerauksia te- kevät usein asianajajat tai muut asiantuntijat. Velkajärjestelyn kustannukset ovat sanee- rausta pienemmät. Toisaalta selvittäjän tehtäviin kuuluu myös toiminnallisten toimenpi- teiden ehdottaminen, jolloin samalla saadaan asiantuntijaneuvoja toiminnan taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Menettelyt estävät sen, että saneerausvelkoja koskevien sopimusten perusteella tulisi suo- rittaa esimerkiksi sopimussakkoa.763 Molemmissa menettelyissä on sallittu sopimusten irtisanominen kahden kuukauden kuluttua sopimusehdoista poiketen. Yrityssaneerauk- sessa tulee maksaa korvauksia myös yksityistalouteen kuuluvien sopimusten irtisanomi- sesta.764 Jos yksityistalouden sopimuksista on tulossa maksettavaksi enemmän korvauk- sia kuin yritystoiminnassa, on velkajärjestely edullisempi vaihtoehto. Velallisella säilyy molemmissa menettelyissä toimivalta tehdä tavanomaisia oikeustoi- mia.765 Kuitenkin yrityssaneerauslaissa on määritelty tarkemmin sallitut ja ei-sallitut toi- met, kuten käyttöomaisuuden myymisen kielto ilman selvittäjän lupaa.766 Velkajärjeste- lyssä toimia rajoittaa eniten se, että kaikki varat tulee käyttää velkojen maksamiseen.767 763 VJL 40.3 §; YSL 59 §; Härmäläinen ym. 2009: 171 764 VJL 19.1 §; YSL 27.1 § 765 VJL 46 §; YSL 29 § 766 YSL 29.2 § 767 YSL 5 § 93 Tämän johdosta on mahdollista, että velallinen säilyttää suuremman määräysvallan liike- toiminnan pyörittämisessä velkajärjestelyssä. Selvittäjällä on oikeus käyttää äänivaltaa yrityssaneerauksen kohteena olevaa yritystä koskevissa oikeudenkäynneissä ja tehdä it- senäisesti vaatimuksia ja panna vireille oikeudenkäyntejä.768 Velallinen säilyttää vastaa- vat oikeudet myös itsellään. Selvittäjällä on katsottu myös olevan toimivalta ottaa vastaan tiedoksiantoja velallisen puolesta. Huomattavaa on myös se, että yrityssaneeraus ei mah- dollista yrityksen johdon muutoksia ilman omistajien tahtoa. Yrityssaneerauksessa sel- vittäjän lupaa edellytetään useisiin toimiin. Koulu katsoo, että selvittäjän valtuudet lähes kumoavat pääsäännön siitä, että velallinen säilyttää toimivallan.769 Yrityssaneeraus edel- lyttää siis sekä velkojien että selvittäjän valmiutta yhteistyöhön. Valinnan yhteenvetona voidaan todeta, että koska toiminnan tulee olla kannattavaa vel- kajärjestelyyn hakeutuessa, usein velallinen joutuu hakeutumaan joko yrityssaneerauk- seen tai lopettamaan toimintansa, jolloin velkajärjestelyyn voi hakeutua tavallisena velal- lisena. Yrityssaneeraus tarjoaa enemmän joustavuutta liiketoiminnan kehittämiselle sekä yrittäjän mahdollisuuksille saada palkkiota yrityksen hyväksi tekemästään työstä. Toi- saalta se edellyttää velkojien myötävaikutusta sekä joustavuutta. Jos velkojia on luku- määräisesti paljon, vähenee joustavuuden merkitys, koska sopiminen on hankalampaa. Velkajärjestelyssä voidaan puuttua vahvemmin velkojien oikeuksiin ja menettelyn lop- putulos voi usein olla velkojan yksityistalouden kannalta parempi. Jos yritystoiminnalla on todellisesti mahdollisuuksia jatkua ja kehittyä, on yrityssaneeraus parempi vaihtoehto. Velkajärjestely on parempi vaihtoehto silloin, kun yritystoiminta on todella pienimuo- toista tai sitä ei ole tarkoitus kehittää pidemmälle. Jos yksityisyrittäjän panos on hänen osaamisensa, eikä yrityksessä ole kiinni isoja pääomia, velkajärjestely tarjoaa nopeam- man tavan sovitella velat. 768 YSL 31 § 769 Koulu 2007: 174-175, 196-197 94 LÄHDELUETTELO Asetus yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/58. HE 152/2006 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yrityksen saneerauksesta anne- tun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta. HE 178/2007 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjeste- lystä annetun lain ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta. HE 180/1996 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjeste- lystä annetun lain muuttamisesta. HE 182/1992 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle yrityksen saneerausta koskevaksi lain- säädännöksi. HE 183/1992 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjeste- lystä. HE 250/1994 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjeste- lystä annetun lain sekä yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta. HE 83/2014 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä̈ annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 98/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjeste- lystä annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain 88 §:n muuttamisesta. Härmäläinen, Ilkka, Jari Malinen, Jari Pirinen, Saara Raitala, Sakari Sorri & Lars Strang (2009). Yrityssaneerauksen käsikirja. Helsinki: Edita, 258 s. ISBN 978-951-37-5204-0. Koskelo, Pauliine & Liisa Lehtimäki (1997). Yksityishenkilön velkajärjestely. 2. uudis- tettu painos. Helsinki: Kauppakaari Oy, 480 s. ISBN 951-640-859-1. Koskelo, Pauliine (1994). Yrityssaneeraus. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 391 s. ISBN 951-640-634-3. 95 Koulu, Risto (1994). Yrityssaneerausmenettelyn aloittaminen. Helsinki: Suomalainen la- kimiesyhdistys, 399 s. ISBN 951-855-200-2. Koulu, Risto (1995). Saneerausohjelman vahvistaminen. Helsinki: Suomalainen laki- miesyhdistys, 342 s. ISBN 951-855-201-0. Koulu, Risto (1998). Saneerausohjelman toteuttaminen. Helsinki: Suomalainen lakimies- yhdistys, 305 s. ISBN 951-855-202-2. Koulu, Risto (2007). Uudistettu yrityssaneeraus. Helsinki: WSOYpro, 321s. ISBN 978- 951-0-33393-8. Koulu, Risto, Erkki Havansi, Heidi Lindfors & Johanna Niemi-Kiesiläinen (2005). Insol- venssioikeus. 2. uudistettu painos. Helsinki: WSOY pro, 1083 s. ISBN 951-0-30958-3. Koulu, Risto, Heidi Lindfors & Johanna Niemi (2018). Insolvenssioikeus. Helsinki: Alma Talent. [online] [viitattu 15.11.2018] ISBN 978-952-14-2350-5. Saatavilla internetistä Kärkinen, Eija-Leena (2018). Essays on Efficiency of Reorganization Process. Acta Wa- saensia 410. [online] [siteerattu: 13.11.2018] saatavilla myös internetistä: . Laki takaisinsaannista konkurssipesään 26.4.1991/758. Laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä 30.12.1992/1578. Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/57. Laki yrityksen saneerauksesta 25.1.1993/47. Lakivaliokunnan mietintö 12/2014 vp. Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajär- jetselystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Lakivaliokunnan mietintö 19/1996 vp. Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön vel- kajärjestelystä annetun lain muuttamisesta. 96 Niemi-Kiesiläinen, Johanna (1995). Luonnollisen henkilön velkavastuu insolvenssioikeu- dessa. 1. painos. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 688 s. ISBN 951-855-149-9. Niiranen, Marko (2015). Velkajärjestelylain muutos 2015. Kilpailu- ja Kuluttajavirasto. Talous- ja velkaneuvonnan ohjeita, 129 s. [online] [viitattu 15.11.2018] saatavilla inter- netistä Norros, Olli (2018). Velvoiteoikeus. 2. uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent, 685 s. ISBN 978-952-14-2894-4. Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4. Panula, Kirsti (2017). Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä. Helsinki: University of Helsinki Conflict Manage- ment Institute, 113 s. ISBN 978-952-10-7039-6. Rikoslaki 19.12.1889/39. Saarnilehto, Ari, Vesa Annola, Mika Hemmo, Juha Karhu, Leena Kartio, Eva Tammi- Salminen, Juha Tolonen, Jarmo Tuomisto & Mika Viljanen. (2012). Varallisuusoikeus. 2. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 1392 s. ISBN 978-952-63-0122-8. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Tilastokeskus (2019a). Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkajärjestelyt. Helsinki: Tilas- tokeskus. [online] [siteerattu 12.2.2019]. Saatavilla internetistä: . Tilastokeskus (2019b). Suomen virallinen tilasto (SVT): Yrityssaneeraukset. Helsinki: Tilastokeskus. [online] [siteerattu: 12.2.2019]. Saatavilla internetistä: . Tilastokeskus (2019c). Suomen virallinen tilasto (SVT): Konkurssit. Helsinki: Tilasto- keskus. [online] [siteerattu 12.2.2019]. Saatavilla internetistä: . 97 Tolonen, Hannu (2003). Oikeuslähdeoppi. Helsinki: WSOY lakitieto, 176 s. ISBN 951- 670-117-5. Uitto, Tero (2010). Velkajärjestely. Helsinki: Kiinteistöalan kustannus, 368s. ISBN 978- 951-695-241-9. 98 OIKEUSTAPAUSLUETTELO Korkein oikeus 24.2.1995 taltio 723 KKO 1995:22 43 s. 19.2.1997 taltio 688 KKO 1997:15 33 s. 1.4.1997 taltio 1349 KKO 1997:45 34 s. 23.6.1997 taltio 2179 KKO 1997:100 41 s. 16.6.1998 taltio 1958 KKO 1998:71 35 s. 28.9.1999 taltio 2586 KKO 1999:100 34 s. 5.10.2001 taltio 2012 KKO 2001:99 35,43 s. 3.4.2003 taltio 754 KKO 2003:31 80 s. 24.11.2003 taltio 2892 KKO 2003:109 39 s. 24.11.2003 taltio 2893 KKO 2003:110 39 s. 27.1.2011 taltio 189 KKO 2011:9 32 s. 7.10.2011 taltio 2121 KKO 2011: 76 32 s. 24.3.2014 taltio 637 KKO 2014:16 60 s. 22.9.2015 taltio 1710 KKO 2015:63 71 s. Vaasan hovioikeus 24.1.2018 nro 38 S 17/654 24 s. 27.3.2018 nro 142 S 18/48 42 s.