Aino Rousu 

Ekologinen kestävyys sosiaali- ja 
terveydenhuollossa 

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ekologisen kestävyyden nykytilasta ja 
edistämisestä 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2024 

Johtamisen akateeminen yksikkö 
Sosiaali- ja terveyshallintotieteen 

pro gradu -tutkielma  
Hallintotieteiden maisteriohjelma 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Johtamisen akateeminen yksikkö 

Tekijä: Aino Rousu 
Tutkielman nimi: Ekologinen kestävyys sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ekologisen kestävyyden 
nykytilasta ja edistämisestä 

Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri 
Oppiaine: Sosiaali- ja terveyshallintotiede 
Työn ohjaaja: Tomi Niemi 
Valmistumisvuosi: 2024 Sivumäärä: 80 

TIIVISTELMÄ: 
Ekologisen kestävyyden heikentymisellä on monia haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja 
yhteiskunnalle. Tämä on huomioitu sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja sopimukset, 
standardit ja lainsäädäntö ohjaavat organisaatioita huomioimaan ympäristönäkökohdat 
toiminnassaan. Kirjallisuuden mukaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa 
ekologiseen kestävyyteen on vähitellen puututtu, mutta tehdyt toimet ovat vielä melko vähäisiä. 
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ekologista kestävyyttä sosiaali- ja 
terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä sosiaali- ja 
terveydenhuollon ekologisesta kestävyydestä ja sen mahdollisuuksista ympäristöllisiin, 
taloudellisiin, terveydellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin.  
 
Ympäristöjohtamisella voidaan pyrkiä huomioimaan ympäristöasiat organisaation toiminnassa 
ja edistämään ekologista kestävyyttä. Erilaiset ympäristöjohtamisjärjestelmät toimivat 
ympäristöjohtamisen käytännön välineinä ja voivat tarjota organisaatiolle monia etuja, kuten 
läpinäkyvämpää raportointia ympäristökysymyksistä, resurssien säästöjä sekä kilpailuetua. 
Ympäristöjohtamista voidaankin hyödyntää ekologisen kestävyyden edistämisessä, koska 
ekologisen kestävyyden edistäminen vaatii organisaatiotason toimia, joihin johtamisella voidaan 
vaikuttaa.  
 
Ekologisen kestävyyden nykytilaa ja edistämisen keinoja sosiaali- ja terveydenhuollossa 
tarkastellaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen metodein. Katsauksen aineisto koostuu 23 
kansainvälisestä ja vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Aineiston perusteella toimet 
ekologisen kestävyyden edistämiseksi eivät vielä näy vahvasti sosiaali- ja terveydenhuollossa. 
Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa nykyisistä ekologisen kestävyyden toimista sekä 
ekologisen kestävyyden edistämisen keinoista esille nousee neljä teemaa. 1) käytännöt ja 
innovaatiot, 2) strategiset suuntaukset ja yrityksen yhteiskuntavastuu, 3) 
ympäristöjohtamisjärjestelmät, sertifioinnit ja määräykset ja 4) henkilöstöjohtaminen. Teemat 
kuvaavat hyvin toimia, joita tarvitaan ekologisen kestävyyden edistämistyössä sosiaali- ja 
terveydenhuollon organisaatioissa. Tämän tutkimuksen avulla voidaankin tuoda esille 
ekologisen kestävyyden merkitystä ja vaikutusta sekä tarjota tietoa ekologisen kestävyyden 
edistämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa.  
 
 
 
 
 
 

AVAINSANAT: ekologinen kestävyys, ympäristöjohtaminen, sosiaali- ja terveydenhuolto, 
systemaattinen kirjallisuuskatsaus 



3 

Sisällys 

1 Johdanto 5 

1.1 Tutkielman tavoite ja tutkimuskysymykset 8 

1.2 Tutkielman rakenne 9 

2 Ekologinen kestävyys sosiaali- ja terveydenhuollossa 10 

2.1 Teoreettiset lähestymistavat ekologisen kestävyyden käsitteeseen 10 

2.2 Ekologisen kestävyyden heikentymisen sosiaali- ja terveysvaikutukset 12 

2.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristövaikutukset 13 

2.4 Ekologisen kestävyyden talousvaikutukset 15 

2.5 Ekologisen kestävyyden näkymät lähitulevaisuudessa 16 

3 Ympäristöjohtaminen ekologisen kestävyyden edistäjänä 18 

3.1 Ympäristöjohtaminen käsitteenä 18 

3.2 Ympäristöjohtaminen organisaatiossa 19 

3.3 Ympäristöjohtamisjärjestelmät ympäristöjohtamisen välineenä 20 

4 Menetelmät ja aineisto 23 

4.1 Systemaattinen kirjallisuuskatsaus menetelmänä 23 

4.2 Sisäänotto- ja poissulkukriteerit 25 

4.3 Aineiston keruu ja lähiluku 26 

4.4 Aineiston analyysi 29 

5 Tulokset 31 

5.1 Aineiston kuvaus 31 

5.2 Ekologisen kestävyyden nykytila sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioissa 

  37 

5.3 Ekologisen kestävyyden edistäminen sosiaali- ja terveydenhuollon 

organisaatioissa  40 

6 Yhteenveto ja pohdinta 45 

6.1 Tutkimuksen luotettavuus 47 

6.2 Pohdinta 48 

Lähteet 51 



4 

Liitteet 61 

Liite 1. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineisto 61 

Liite 2. Artikkeliluettelo 71 

 

Kuvat 
  
Kuva 1. PRISMA 2020 -mallin mukaan laadittu prosessikuvaus (mukaillen Xiao & Watson 

2019).  29 

Kuva 2. Tietokannat, joissa tutkimukset on julkaistu. 32 

Kuva 3. Aineistoon valittujen tutkimusten julkaisualusta. 33 

Kuva 4. Aineistoon valittujen tutkimusten maantieteellinen jakautuminen. 34 

Kuva 5. Aineistoon valittujen tutkimusten julkaisuvuodet. 35 

Kuva 6. Aineistoon valittujen tutkimusten tutkimusmenetelmät. 36 

Kuva 7. Aineistoon valittujen tutkimusten tutkimusorganisaatio. 37 

Kuva 8. Ekologisen kestävyyden edistämisen käytännöt (pohjautuu kirjallisuuskatsauksen 

aineistoon).  44 

  
 

Taulukot 
 
Taulukko 1. Aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit 26 

 

 
  
  



5 

1 Johdanto 

Talouskasvu on perinteisesti perustunut luonnonvarojen liikakäyttöön, jolla on vakavia 

seurauksia biodiversiteetille ja ekosysteemien toimivuudelle. Kuukka ja muut (2019) 

tuovat esille, että ilmastonmuutos, maaperän köyhtyminen, vesistöjen saastuminen sekä 

biodiversiteettikato ovat esimerkkejä nykyhetken ekologisesta kriisistä. National 

Intelligence Council (2021) arvioi, että ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten ilmaston 

lämpeneminen, merenpinnan nouseminen sekä sään ääri-ilmiöt näkyvät seuraavien 

kahdenkymmenen vuoden aikana jokaisessa maapallon valtiossa. Ympäristövaikutukset 

siis näkyvät ja tulevat näkymään yhteiskunnassa ja sen toiminnassa. Häikiön ja 

Niemenmaan (2022, s. 320) mukaan erityisesti ekologiseen kestävyyteen liittyvät 

kysymykset eivät kuitenkaan jäsenny osaksi perinteisiä julkishallinnon tavoitteita ja 

arvoja, kuten tehokkuutta, taloudellisuutta tai sosiaalista yhdenvertaisuutta. Vaikka 

ympäristön tilaan onkin viime vuosina tartuttu tiukasti, julkishallinnolla ja 

organisaatioilla on vielä tekemistä uudistumisen ja ympäristön hyvinvoinnin 

yhteensovittamisessa. 

 

Ilmastokriisin hillitseminen ei vaadi muutoksia ainoastaan rakennetussa ympäristössä ja 

infrastruktuurissa, vaan myös yhteiskunnassa vallitsevissa ajattelutavoissa ja arvoissa 

(Korhonen ja muut, 2023). Koska ilmastonmuutos vaikuttaa nopeasti koko ihmiskuntaan, 

vaaditaan yhä kunniahimoisempia kiireellisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 

(Chaudhry ja muut, 2023). Suomi tavoitteleekin hiilineutraaliutta vuoteen 2035 

mennessä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja hillitsemiseksi on laadittu niin kansallisia 

kuin kansainvälisiäkin sopimuksia, standardeja ja säädöksiä. Ilmastolaissa 423/2022 

säädetään mm. tavoitteet Suomen ilmastopolitiikan suunnittelulle. YK:n globaali 

Agenda2030 -toimintaohjelma määrittelee 17 kestävän kehityksen tavoitetta. Lisäksi 

Suomessa on laadittu oma yhteiskuntasitoumus ”Suomi, jonka haluamme 2050”, joka 

vastaa Agenda2030:n linjauksia ja on keskeinen kestävän kehityksen toimintaohjelman 

toteuttamisessa (Kestävä kehitys, 2023). Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on rajoittaa 

maapallon lämpötilan nousu 1,5 asteeseen (National Intelligence Council, 2021).  

 



6 

Ball ja muut (2009) nostavat artikkelissaan esille konseptin hiilineutraalisesta julkisesta 

sektorista, joka edustaa edistyksellistä lähestymistapaa ilmastonmuutoksen 

hillitsemiseksi hallinnon toiminnassa. Vaikka tutkimus ja käytännön toteutus olivatkin 

2000-luvun alkupuolella vielä varhaisessa vaiheessa, ajatus hiilineutraalisuudesta 

julkisella sektorilla piti sisällään merkittäviä vaikutuksia ympäristön kestävyyteen. (Ball ja 

muut 2009). Artikkelissaan Ball ja muut (2009) korostavat hallituksen proaktiivista 

asennetta ilmastonmuutoksen torjunnassa tarjoamalla esimerkin muiden alojen 

seurattavaksi. Edelleen hiilineutraalisuuden tavoittelussa on Huovilan ja muiden (2022) 

mukaan suuria haasteita. He nostavat artikkelissaan esille, että esimerkiksi selkeät ja 

yhteneväiset määritelmät puuttuvat termeiltä hiilineutraalisuus, ilmastoneutraalisuus ja 

nettonollapäästöt sekä lisäksi niiden laskentatavoissa on puutteita. Lisäksi he korostavat 

ekologisen kestävyyden integroimista hallintorakenteisiin ja päätöksentekoprosesseihin. 

Tämä kuitenkin edellyttää selkeiden tavoitteiden asettamista, sidosryhmien 

osallistamista ja innovatiivisten ratkaisujen toteuttamista hiilidioksidipäästöjen 

vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi eri sektoreiden tiloissa 

ja toiminnoissa. (Huovila ja muut, 2022).  

 

Hiilineutraalisuus (eng. carbon neutral) liittyy läheisesti ekologisen kestävyyden (eng. 

ecological/environmental sustainability) käsitteeseen. Hiilineutraalisuus tarkoittaa, että 

hiilidioksidipäästöjä tuotetaan enintään sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä 

hiilinieluihin. Se tarkoittaa siis nettonollapäästöjen saavuttamista hiilidioksidipäästöissä, 

johon voidaan pyrkiä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan keskittyvillä investoinneilla. 

Sekä ekologisella kestävyydellä että hiilineutraalisuudella pyritään lieventämään 

ympäristön tilan heikentymistä ja edistämään ekologista terveyttä pitkällä aikavälillä. 

Molemmat käsitteet korostavat ekosysteemien, biodiversiteetin ja ihmisten terveyteen 

kohdistuvien negatiivisten vaikutusten vähentämistä samalla kun pyritään resurssien 

tehokkaaseen käyttöön ja saastumisen vähentämiseen. Ekologinen kestävyys kattaa 

kuitenkin laajemmin ympäristöön liittyviä huolenaiheita hiilidioksidipäästöjen lisäksi, 

kuten biodiversiteetin säilyttämisen, luonnonvarojen ehtymisen ja ekosysteemien 

terveyden. Vaikka hiilineutraalisuus onkin tärkeä osa ekologista kestävyyttä, ekologinen 



7 

kestävyys tarjoaa kuitenkin kokonaisvaltaisemman lähestymistavan erilaisiin 

ympäristöhaasteisiin. (Wang ja muut, 2021). 

 

Ekologinen kestävyys on nouseva suuntaus myös sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla 

niin kansallisella kuin globaalillakin tasolla. Sektorin ympäristöjalanjälkeä lisäävät 

maailmanlaajuinen väestönkasvu, väestön ikääntyminen sekä energiaa ja resursseja 

kuluttavien yhä kehittyneempien lääketieteellisten toimenpiteiden, laitteiden sekä 

tekniikan käyttö (Cimprich ja muut, 2019). Sosiaali- ja terveydenhuolto onkin hyvin 

resurssivaltainen sektori ja kuluttaa suuria määriä puhdasta vettä ja materiaaleja sekä 

tuottaa myrkyllisiä aineita ja materiaaleja, jotka saastuttavat vesistöjä ja ravintoketjuja 

(Dunphy, 2014). Sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyvillä jätteillä onkin monia kielteisiä 

vaikutuksia ympäristöön (Jaspers & Peute, 2023). Huomioitavaa on, että ihmisten 

terveys on riippuvainen ympäristön hyvinvoinnista, mutta silti sosiaali- ja 

terveydenhuolto vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin heikentävästi (Dunphy, 2014). 

Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmät ovat alttiita esimerkiksi ilmastonmuutoksen 

vaikutuksille ja rajallisille resursseille (Cimprich ja muut, 2019). Ympäristön hyvinvoinnilla 

on monia vaikutuksia myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan ja 

toimintavarmuuteen (Vaishnavi & Suresh, 2023).  

 

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin osuus kansallisesta hiilijalanjäljestä on 

vuoden 2019 aineistoihin perustuen 6,5 prosenttia (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023). 

Sote-sektori voikin näin ollen edistää merkittävästi kansallisten ilmastotavoitteiden 

saavuttamista ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien terveysriskien pienentämistä 

lähitulevaisuudessa. Lisäksi Agenda2030 -toimintaohjelma korostaa jokaisen sektorin 

vastuuta pyrkimyksessä kestävän kehityksen tavoitteisiin. Ympäristöystävällisyyttä 

tavoitellaan myös taloudellisista syistä (Vaishnavi & Suresh, 2023), joka on tärkeä 

näkökulma nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon säästötoimenpiteiden etsimisessä. 

Toisaalta ekologinen kestävyys voi tarjota organisaatiolle kilpailuetua, sillä kestävän 

kehityksen edistäminen tuottaa usein lisäarvoa organisaation ydintoimintoihin (WHO, 

2017, s. 1). Asiakkaiden kasvava tietoisuus ympäristöasioista voikin lisätä uusia 



8 

vaatimuksia erityisesti yksityisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa 

asiakkaalla on mahdollisuus valita hoitopaikka omiin arvoihin perustuen. Lisäksi vuoden 

2023 alussa tehty sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tarjoaa mahdollisuuden ohjata, 

uudistaa, skaalata sekä yhtenäistää ekologisesti kestäviä toimintatapoja myös 

hyvinvointialueilla (Pulkki ja muut, 2023, s. 11).   

 

1.1 Tutkielman tavoite ja tutkimuskysymykset 

Ekologinen kestävyys on vielä varsin tuore tutkimusaihe sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

Terveydenhuollossa tietoisuus sen ympäristövaikutuksista on vielä vähäistä ja sektorin 

velvollisuuteen osallistua globaaleihin ympäristötavoitteisiin vasta vähitellen 

havahtumassa (Sherman ja muut, 2020). Muun muassa Mostepaniuk ja muut (2023) 

ovat tutkineet ekologista kestävyyttä terveydenhuollon organisaatioissa ja havaitsivat, 

että ekologisen kestävyyden edistämiseksi on uudistettava hallinto- ja 

johtamiskäytäntöjä. Cimprichin ja muiden (2019) mukaan ekologisesta kestävyydestä on 

tehty rajallinen määrä tutkimusta erityisesti kehittyneissä maissa. Tehdyt tutkimukset 

keskittyvät pääasiassa hiilineutraalisuuteen ympäristöllisen kestävyyden sijaan. 

(Cimprich ja muut, 2019). Ekologisen kestävyyden edistämisestä sosiaali- ja 

terveydenhuollossa ei ole vielä tehty systemaattisesti kirjallisuuskatsauksia. Niinpä 

sosiaali- ja terveydenhuollon ekologisen kestävyyden tutkimukselle ja tietoisuuden 

lisäämiselle on tarvetta.  

 

Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää ekologisen kestävyyden nykytilaa ja keinoja 

sen edistämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkastelemalla aiheesta tehtyjä 

aikaisempia tutkimuksia. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä sosiaali- ja terveydenhuollon 

ekologisesta kestävyydestä ja sen mahdollisuuksista mm. kustannusten hillitsemiseksi, 

terveyden edistämiseksi ja ympäristön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Vaikka käsitteenä 

ekologinen kestävyys pohjautuu vahvasti luonnontieteisiin, käsitteen ymmärtäminen on 

välttämätöntä myös hallinnon kontekstissa, sillä ympäristön hyvinvoinnilla on monia 

vaikutuksia yhteiskuntaan ja sen asukkaisiin. Ekologisen kestävyyden ja sen edistämisen 

tulisikin näkyä kaikkien organisaatioiden toiminnassa.  



9 

 

Tutkielman tutkimuskysymykset ovat:  

 

1. Miten ekologinen kestävyys näkyy sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa? 

 

2. Miten ekologista kestävyyttä voidaan edistää sosiaali- ja terveydenhuollon 

organisaatioissa?  

 

1.2 Tutkielman rakenne 

Tutkielma rakentuu johdannosta, kahdesta teoreettisesta pääluvusta, 

tutkimusmenetelmän ja aineiston kuvauksesta, tutkimustulosten esittämisestä sekä 

yhteenveto- ja pohdintaluvusta. Johdantoluvussa johdatellaan tutkielman aihepiiriin, 

esitellään tutkielman tausta, tavoite sekä tutkimuskysymykset. Toinen ja kolmas luku 

muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Luvuissa käsitellään työn kannalta 

merkityksellisiä käsitteitä, kuten ekologian, ekologisen kestävyyden ja 

ympäristöjohtamisen käsitteitä. Lisäksi toisessa luvussa tarkastellaan ekologisen 

kestävyyden merkitystä ja vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä osaltaan 

vahvistaa aiheen merkitystä ja tärkeyttä tutkimuksen kohteena. Teoreettinen viitekehys 

mahdollistaa aiheen ymmärryksen ja siten sopivan hakulausekkeen muotoilun 

systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteuttamiselle.    

 

Tutkielman neljännessä luvussa kuvataan tutkimuksen toteutusta systemaattisen 

kirjallisuuskatsauksen metodia hyödyntämällä. Luvussa tarkastellaan systemaattisen 

kirjallisuuskatsauksen teoriaa, kuvaillaan aineiston keruuta sekä analyysitapaa 

perustellen tehtyjä valintoja. Tarkemmin aineistoa ja tutkimuksen tuloksia kuvaillaan 

tutkielman viidennessä luvussa. Tässä luvussa luodaan aineiston havainnoista synteesejä 

tutkimuskysymyksiin peilaten ja tarjotaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkielman 

viimeisessä eli kuudennessa luvussa esitellään tutkimuksen yhteenveto ja pohdinta. 

Lisäksi luvussa analysoidaan tutkimuksen luotettavuutta ja esitellään mahdollisia  

jatkotutkimusaiheita ekologisesta kestävyydestä sosiaali- ja terveydenhuollossa.  



10 

2 Ekologinen kestävyys sosiaali- ja terveydenhuollossa 

Ekologian käsite pohjautuu vahvasti luonnontieteisiin. Se on tieteen ala, joka tutkii 

organismien ja ympäristön välisiä vuorovaikutussuhteita (Kormondy, 2012). Ekologia 

ylittää perinteiset näkemykset eristyneistä järjestelmistä ja korostaa kaikkien 

organismien välisiä yhteyksiä ja riippuvuuksia ympäristössä (Márton, 2021). Ekologian 

näkökulma on keskeinen, kun pyritään ymmärtämään sosiaali- ja terveydenhuollon 

toiminnan laajempaa vaikutusta ympäristöön. Tämän tutkielman pääpaino on 

ekologisessa kestävyydessä. Ekologinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen 

ulottuvuuksista. Se tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä ihmisen 

taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista luonnon kestokykyyn eli 

luonnonvarojen kestävään käyttöön. (Ympäristöministeriö, 2023). Kun ekologisen 

kestävyyden lisäksi tarkasteluun otetaan myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys 

sekä näiden välinen vuorovaikuttuneisuus, voidaan puhua kestävästä kehityksestä 

(Häikiö & Niemenmaa, 2022, s. 316). Tässä luvussa tarkastellaan ekologisen kestävyyden 

teoreettisia lähestymistapoja sekä ekologista kestävyyttä sosiaali- ja terveydenhuollon 

kontekstissa.   

 

2.1 Teoreettiset lähestymistavat ekologisen kestävyyden käsitteeseen 

Ekologisen kestävyyden käsite voidaan klassisessa lähestymistavassa sitoa Malthusin 

vuonna 1798 julkaistuun teoriaan, joka tarkastelee väestön ja rajallisten luonnonvarojen 

välistä suhdetta (Singh, 2018). Hiilamon (2023) mukaan Malthus kuitenkin käsitteli 

teoriassaan lähinnä ruuantuotannon riittävyyttä korostaen hallitsemattoman 

väestönkasvun johtavan nälkäkuolemiin. Malthus jopa vastusti köyhien avustamista, 

koska uskoi sen pitkittävän heidän kärsimystänsä. (Hiilamo, 2023). Myös Mill käsittelee 

vuonna 1848 kirjoituksessaan klassista teoriaa. Hän käsittelee teoriassaan sitä, kuinka 

yhteensovittaa yksilön vapauden eettiset normit ja sosiaalisen solidaarisuuden 

vaatimukset rajallisessa elintilassa. Sekä Malthus että Mill kannattavat ympäristön 

suojelemista esteettömältä kulutuksen kasvulta ihmisten hyvinvoinnin säilyttämiseksi. 



11 

Klassisessa lähestymistavassa luonnonvarat nähdään siis rajallisina ja siksi ekologinen 

kestävyys ja talouden kehittyminen ovat ristiriidassa keskenään. (Singh, 2018).  

 

Uusklassisessa lähestymistavassa luonnon pääoma ja luotu pääoma nähdään toistensa 

täydellisinä korvikkeina. Erityisesti teknologialla on merkittävä rooli uusklassisessa 

teoriassa. Oletus pääoman täydellisestä korvattavuudesta poistaa taloudesta resurssien 

saatavuuden ongelman ja lisäksi teknologinen kehitys parantaa resurssien niukkuutta. 

Nykyiset sukupolvet voivat siis käyttää näitä rajallisia resursseja, mikäli ne ovat lisänneet 

valmistettua pääomakantaa. Resurssin niukentuessa seurauksena on hinnannousu, joka 

saa aikaan käyttöä pidentävien mekanismien sekä teknologian kehittymisen. 

Uusklassiset teoreetikot painottavatkin resurssien kulutuksen ja ympäristön 

pilaantumisen irrottamista toisistaan. (Singh, 2018).  

 

Ekologisessa lähestymistavassa perustan muodostavat vahvasti fysikaaliset lait. Klassisen 

lähestymistavan tavoin ekologisesti kestävässä lähestymistavassa luonnonvaroja 

pidetään rajallisina ja suhteellisen niukkoina, eikä luonnonpääomaa voida täysin korvata 

uusklassisen lähestymistavan tavoin. Luonnonpääoma voidaan kuitenkin jakaa kahteen 

tyyppiin, joista toinen osa voidaan korvata täysin teollisella pääomalla, mutta toinen osa 

on korvaamatonta. Uusiutuvia luonnonvaroja tulisikin käyttää joko yhtä suurella tai 

pienemmällä nopeudella kuin niiden luonnollinen uusiutumisnopeus ja 

uusiutumattomia luonnonvaroja nopeudella, joka on pienempi tai yhtä suuri kuin 

teknologinen muutos. (Singh, 2018).  

 

Vihreän kasvun käsite on noussut keskeiseksi teemaksi kestävän kehityksen 

konferenssissa vuonna 2012 sekä vallitsevaksi politiikaksi ilmastonmuutoksen ja 

ekologisen romahduksen torjumiseksi. Vihreän kasvun teoriassa uskotaan, että jatkuva 

talouskasvu on mahdollista yhteensovittaa planeetan ekologian kanssa, koska 

teknologinen muutos ja korvaaminen mahdollistaa bruttokansantuotteen (BKT) kasvun 

erottamisen resurssien käytöstä ja hiilidioksidipäästöistä. Hickel & Kallis (2019) osoittavat 

tutkimuksessaan, että vaikka BKT:n absoluuttinen irrottaminen päästöistä on 



12 

mahdollista ja tapahtuukin jo joillakin alueilla, se ei kuitenkaan todennäköisesti tapahdu 

riittävän nopeasti tavoitteisiin nähden jatkuvan talouskasvun aikana. BKT:n 

absoluuttinen irrottaminen resurssien käytöstä ei saa Hickelin & Kalliksen (2019) mukaan 

empiiristä tukea. On kuitenkin huomioitava, että tämä päätelmä on herkkä BKT:n kasvun 

perusnopeudelle. Kasvuvauhdin lähestyessä nollaa, absoluuttinen irrottaminen on 

helpompaa, mutta kestää todennäköisesti pidempään. (Hickel & Kallis, 2019). 

 

2.2 Ekologisen kestävyyden heikentymisen sosiaali- ja 

terveysvaikutukset 

Lukuisat tutkimukset osoittavat ekologisen kestävyyden heikentymisen aiheuttavan 

negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Erityisesti 

tietyt ihmisryhmät, kuten lapset, iäkkäät, raskaana olevat ja synnyttäneet naiset, 

heikossa taloudellisessa asemassa olevat henkilöt sekä mielenterveysongelmista kärsivät 

ovat haavoittuvammassa asemassa ja heillä riski terveysvaikutuksille on muuta väestöä 

suurempi (Dodgen ja muut, 2016).  

 

Huono ilmanlaatu on yhdistetty moniin ihmisen terveydelle haitallisiin vaikutuksiin. 

Ilmansaasteet voivat aiheuttaa esimerkiksi keskushermoston sairauksia (Maji ja muut, 

2023). Lisäksi ne on yhdistetty pahanlaatuisiin kasvaimiin, kuten virtsarakon syöpään ja 

lapsilla leukemiaan. Pitkäaikainen altistuminen onkin yhdistetty DNA-vaurioihin, jotka 

voivat johtaa geneettisiin mutaatioihin. (Schraufnagel ja muut, 2019). Mananga ja muut 

(2024) toteavat lisäksi hengityselinten, verenkiertoelimistön, neurologisten, maha-

suolikanavan ja virtsateiden sairauksien liittyvän ilmansaasteisiin. Esimerkiksi allerginen 

herkistyminen ja nuha voivat lisääntyä ilmansaasteiden seurauksena (Schraufnagel ja 

muut, 2019). Myös otsonille altistuminen lisää hengitystieoireilua sekä pahentaa astmaa. 

Se voi myös lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä erityisesti sydän- tai keuhkosairautta 

sairastavalla henkilöllä. (Spickett ja muut, 2011). Lisäksi päästöt on yhdistetty 

kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen, keskittymiskyvyn puutteeseen, 

muistamattomuuteen sekä unihäiriöihin (Maji ja muut, 2023).  

 



13 

Ilmastonmuutos on lukuisten terveyshaittojen lisäksi yhdistetty myös mielenterveyden 

haasteisiin (Nagasaki ja muut, 2023). Se voi aiheuttaa stressiä, ahdistuneisuutta, 

masennusta sekä erityisesti katastrofialueilla posttraumaattisen stressihäiriön. 

Ilmastonmuutos voi myös heikentää yksilön aktiivisuuden tasoa, jolla on lisäseurauksia 

yksilön terveyteen. Lisäksi ilmaston muuttuminen lisää erilaisten tartuntatautien 

esiintyvyyttä. (Dodgen ja muut, 2016). Ekologisen kestävyyden heikentymisellä on 

terveysvaikutusten lisäksi myös monia sosiaalisia haittavaikutuksia. Muuttuva ilmasto 

sekä ympäristö voivat heikentää elinolosuhteita, joka voi lisätä konflikteja ja 

ilmastopakolaisuutta (Hemminki, 2019). Lisäksi ilmaston muuttuminen voi lisätä yleistä 

levottomuutta, väkivaltaa ja sotia (Dodgen ja muut, 2016).  

 

2.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristövaikutukset 

Sosiaali- ja terveydenhuollolla on merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristöön 

(Rodríguez-Jiménez ja muut, 2023; Schoen & Chopra, 2018). Sosiaali- ja 

terveydenhuoltosektorin ympäristöjalanjälki muodostuu suorista päästöistä, jotka 

syntyvät suoraan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta sekä toimintoihin liittyvien 

tuotteiden tai infrastruktuurin synnyttämistä epäsuorista päästöistä (Cimprich ja muut, 

2019). Tutkimukset osoittavat, että hankinnat muodostavat suurimman osan sosiaali- ja 

terveydenhuollon hiilijalanjäljestä (McGain & Naylor, 2014).  

 

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon liityvät rakennukset ja toiminnot kuluttavat energiaa ja 

vettä. McGain ja Naylor (2014) arvioivat kehittyneiden maiden terveydenhuollon suoran 

energiakulutuksen olevan kaksikymmentä prosenttia julkisen sektorin kaikesta 

energiankulutuksesta. Tästä suurimman osan muodostavat lämmitys, ilmanvaihto, 

ilmastointi, valaistus ja erilaiset laitteet. (McGain & Naylor, 2014). Suora vedenkulutus 

on sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla vähäistä muiden sektoreiden vedenkulutukseen 

verrattuna, mutta epäsuora vedenkulutus esimerkiksi tarvikkeiden tuotannossa on 

merkittävä (WHO, 2017, s. 6). Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollossa käytetään runsaasti 

erilaisia kemikaaleja, joista osalla on haitallisia vaikutuksia ympäristölle (WHO, 2017, s. 

6). 



14 

 

Sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyy suuria määriä jätteitä (Cimprich ja muut, 2019). 

Lisäksi se on ainoa sektori, jossa syntyy kaikkia luokiteltuja jäteluokkia sisältäen 

luonteeltaan vaarallisia, tarttuvia, myrkyllisiä ja radioaktiivisia jätteitä (Vaishnavi & 

Suresh, 2023). Kuitenkin syntyvistä jätteistä suurin osa, 75–90 prosenttia on 

koostumukseltaan ja ympäristövaikutuksiltaan verrattavissa kotitalousjätteeseen (WHO, 

2017, s. 5). Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla syntyy Westin ja muiden (2020) 

mukaan esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaitejätettä, lääkejätettä, sytostaattisia jätteitä, 

viilto- tai pistohaavoja aiheuttavia teräviä esineitä sekä elinkelpoista tartuttavaa 

mikrobia tai toksiinia sisältävää jätettä. Syntyvillä jätteillä on monia haitallisia vaikutuksia 

ympäristöön, mutta myös talouteen, terveyteen ja turvallisuuteen, sillä ne voivat 

saastuttaa vesistöjä, ilmaa sekä maaperää. (West ja muut, 2020). Esimerkiksi vaarallisten 

jätteiden poltossa ilmakehään vapautuu hiilidioksidia, typen oksideja ja haihtuvia aineita. 

Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa juomavedestä on voitu eristää farmaseuttisia 

yhdisteitä kuten antibiootteja ja huumaavia lääkkeitä. (Schoen & Chopra, 2018). 

Ympäristön hyvinvoinnin turvaamiseksi jätteet tulisikin lajitella, kuljettaa, varastoida 

sekä hävittää oikealla tavalla (West ja muut, 2020). Puutteellinen sairaalajätehuolto voi 

myös vaarantaa ihmisiä levittämällä tartuntatauteja (Vaishnavi & Suresh, 2023).  

 

Sosiaali- ja terveydenhuolto aiheuttaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä, jotka 

johtuvat pääasiassa tavaroiden hankinnoista, suorasta energiankäytöstä yksiköissä sekä 

potilaiden ja henkilökunnan matkustamisesta (WHO, 2017, s. 5). Palveluihin liittyvä 

liikenne, kuten ambulanssit, potilaiden ja henkilökunnan yksityinen liikenne sekä 

julkinen liikenne aiheuttavat ilmakehään hiilidioksidipäästöjä. Telelääketieteen avulla 

voidaan kuitenkin vähentää potilaiden sekä henkilökunnan matkustamisen tarvetta 

hoitoyksiköihin. (McGain & Naylor, 2014). Tämän hetken suuntauksena on keskittää 

palveluita yhä suurempiin yksiköihin paikallisten palveluiden sijaan. Tämä kuitenkin lisää 

matkustamista ja sen seurauksena ympäristön kuormitusta lisäämällä 

kasvihuonekaasupäästöjä (McGain & Naylor, 2014).  

 



15 

2.4 Ekologisen kestävyyden talousvaikutukset 

Maailmanlaajuisesti terveysmenot ovat nousseet tasaisesti vuodesta 1995 lähtien ja 

niiden ennustetaan jatkavan kasvua myös tulevaisuudessa. Terveysmenot muodostavat 

8,6 prosenttia maailmantaloudesta ja suurin osan tästä on hallitusten rahoittamaa. 

Hallituksella onkin maailmanlaajuisesti merkittävä rooli terveyden rahoituksen 

muuttuvassa ympäristössä. Kuitenkin terveysmenoissa on huomattavia eroja verratessa 

korkean ja matalan tulotason maita keskenään. Esimerkiksi terveysmenoista 41,7 

prosenttia on Yhdysvalloissa, kun taas Saharan etelänpuoleisen Afrikan maiden osuus 

kokonaismenoista on vain 1,0 prosenttia. Korkeamman tulotason maissa terveysmenot 

ovat siis huomattavasti matalan tulotason maita suuremmat. (Lancet, 2019). 

Terveydenhuoltomenoja lisäävät talouskasvu, kaupungistuminen, matkailu sekä 

ympäristötekijät, kuten metsäpalot, luonnonvarojen ehtyminen, lajien sukupuutto ja 

ympäristöpolitiikan tiukkuus. Toisaalta uusiutuvan energian kulutus alentaa 

terveydenhuollon kustannuksia, kun taas esimerkiksi hiilen louhinta nostaa niitä. 

Taloudellisilla kannustimilla organisaatioita voidaan kannustaa ympäristöystävällisiin 

käytänteihin, jotka edistävät biologisen monimuotoisuuden suojelua. (Soontha & Bhat, 

2023). 

 

Ekologisesti kestävillä toimilla ja valinnoilla sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan 

vähentää ympäristökuormaa ja samalla hillitä kustannuksia. Soontha & Bhat (2023) 

selvittivät tutkimuksessaan ympäristön, talouden ja terveyden välistä suhdetta. Tulokset 

korostavat mahdollisuutta terveempiin ja menestyneempiin yhteisöihin talouskasvua ja 

ympäristösäädöksiä unohtamatta. Lisäksi tulokset korostavat 

ympäristönsuojelualoitteiden keskeistä roolia terveydenhuoltokulujen tehokkuuden 

lisäämisessä. (Soontha & Bhat, 2023). Hensher (2020) nostaa artikkelissaan esille 

palveluiden liikakäytön ja ylidiagnosoinnin haitalliset vaikutukset ympäristölle ja 

taloudelle. Palveluiden liikakäyttö ja ylidiagnosointi lisäävät siis kustannuksia ja samalla 

aiheuttavat monia haitallisia vaikutuksia ympäristölle. (Hensher, 2020).  

 



16 

2.5 Ekologisen kestävyyden näkymät lähitulevaisuudessa 

Kansalliset ja kansainväliset sopimukset, lainsäädäntö ja standardit määrittävät 

ekologisen kestävyyden edistämistahtia lähitulevaisuudessa. Ilman saastuminen on yksi 

tärkeimpiä vältettävissä olevia terveysriskejä maailmanlaajuisesti. WHO onkin kutsunut 

ilmansaasteita hiljaiseksi tappajaksi, koska niiden vaikutukset jäävät usein huomaamatta, 

eikä niitä ole helppo mitata. (Schraufnagel ja muut, 2019). Ihmisten aiheuttamien 

ilmansaasteiden kriittisiä tekijöitä ovat muun muassa kaupungistuminen, lisääntyvä 

ajoneuvojen käyttö sekä teollistuminen. Kaupungistumisen aiheuttamien 

terveysongelmien ehkäisemiseksi kaupunkisuunnittelussa tulisi asettaa etusijalle 

luontoalueet, tehokas joukkoliikenne sekä kestävä infrastruktuuri. Perinteisten 

fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvalla energialla tulisi edistää (Maji ja muut, 

2023). Lisäksi ajoneuvojen lisääntyneeseen määrään ja siten saasteiden kasvuun voidaan 

vaikuttaa esimerkiksi kehittämällä sähköajoneuvoja ja latauslaitteita. Näillä toimilla 

voidaankin pyrkiä vähentämään ilman epäpuhtauksia ja hiilidioksidipäästöjä 

kaupungeissa sekä ehkäisemään kaupungistumisen aiheuttamia haasteita. (Soontha & 

Bhat, 2023). Soontha ja Bhat (2023) korostavat avainindikaattoreiden seuraamista 

erityisesti katastrofialtteilla alueilla, kuten ilman ja veden laadun, uusiutuvan energian 

käyttöönoton sekä terveydenhuollon saatavuuden säännöllistä seurantaa. Näiden 

indikaattoreiden säännöllisellä seurannalla voidaan mahdollistaa oikea-aikaiset 

mukautukset sekä parannukset. (Soontha & Bhat, 2023).   

 

Ekologista kestävyyttä edistetään uusilla kestävillä teknologisilla innovaatioilla jo nyt, 

mutta tulevaisuudessa niiden voidaan odottaa kehittyvän ja lisääntyvän entisestään. 

Nämä innovaatiot ovat pääasiassa ympäristö- ja energiainnovaatioita, kuten edistyneitä 

jätehuoltojärjestelmiä, uusiutuvan energian teknologioita, kuten aurinkopaneeleja ja 

tuuliturbiineja sekä energiatehokkaita laitteita ja rakennuksia. Erilaisilla innovaatioilla 

voidaan myös vaikuttaa paikallisiin ympäristöongelmiin kuten metsäkatoon ja 

ilmanlaatuun. Innovaatioiden onnistunut toteuttaminen ja käyttöönotto edellyttävät 

kuitenkin vahvoja hallintorakenteita ja johtamista, joiden avulla voidaan samalla 

varmistaa myös ympäristösäännösten noudattaminen. (Lei ja muut, 2023). Erityisesti 



17 

yksityisen sektorin osallistumista ja kannustamista kestävien teknologioiden ja 

innovaatioiden investointeihin tulisi lisätä esimerkiksi kannustimien avulla (Soontha & 

Bhat, 20230).  

 

Tekoälyllä on lähitulevaisuudessa huomattavia mahdollisuuksia ekologisen kestävyyden 

edistämisessä. Se tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia ekologiselle kestävyydelle, sillä 

sen avulla voidaan parantaa ympäristöhallintoa, suorituskykyä ja riskienhallintaa. 

Tekoälyn kyky käsitellä laajoja tietoaineistoja ja tunnistaa ihmiskyvylle ulottumattomia 

malleja mahdollistaa tarkemmat ja tehokkaammat ympäristöhallinnon muodot, kuten 

monimutkaisten ekosysteemien hallinnan tarpeet. Lisäksi tekoälyn avulla voidaan 

optimoida prosesseja ja globaaleja toimitusketjuja, jolloin resurssien kulutus ja päästöt 

vähenevät. Tekoälyä yhdistämällä muihin teknologioihin voidaan parantaa reaaliaikaista 

tiedon analysointia, joka parantaa organisaatioiden päätöksentekoa ja ymmärrystä 

kestävistä käytännöistä. (Nishant ja muut, 2020). Tekoälyn avulla voidaankin tuottaa ja 

hallita valtava määrä tietoa. Tiedon lisääminen talouden, terveyden ja ympäristön 

välisistä suhteista on tärkeää ekologisen kestävyyden parantamiseksi. Tutkimus- ja 

kehittämistyötä olisikin rahoitettava huomattavasti. Myös yhteistyön lisääminen 

tutkimuslaitosten, tutkijoiden, ekonomistien, terveydenhuollon ammattilaisten ja 

poliittisten päättäjien kesken on välttämätöntä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin 

tasolla. Kouluissa ja yhteisöissä toteutettavilla valistuskampanjoilla on keskeinen rooli 

kestävien elämäntapojen ja ympäristövastuun edistämisessä. (Soontha & Bath, 2023).  

 



18 

3 Ympäristöjohtaminen ekologisen kestävyyden edistäjänä 

Ympäristöjohtaminen käsittää strategioiden systemaattisen suunnittelun, toteutuksen 

ja seurannan, joilla pyritään minimoimaan negatiiviset ympäristövaikutukset ja 

edistämään kestäviä käytäntöjä organisaatioissa. Ympäristöjohtaminen kattaa muun 

muassa ympäristöjohtamisjärjestelmiä, ympäristöstrategioita ja organisaation 

kyvykkyyksiä ympäristöasioiden tehokkaaseen käsittelyyn. Ekologinen kestävyys 

puolestaan liittyy tiiviisti ympäristöjohtamiseen, sillä se edustaa kykyä ylläpitää 

ekologista tasapainoa ja säilyttää luonnonvaroja nykyisille ja tuleville sukupolville. 

(Rehman ja muut, 2020). Tässä luvussa tarkastellaankin ympäristöjohtamista ja sen 

suhdetta ekologiseen kestävyyteen.  

 

3.1 Ympäristöjohtaminen käsitteenä 

Ympäristöjohtaminen oli ennen 1990-lukua vain vähän tunnettu johtamisen alue. Tämän 

jälkeen se alkoi kuitenkin saamaan huomiota ja siitä tuli suosittu ja tärkeä tutkimusala.  

(Ketola, 2003). Ympäristöjohtaminen käsitteenä on kehittynyt teknokraattisesta ja 

ongelmanratkaisukeskeisestä lähestymistavasta 1970-luvulla, jolloin 

ympäristöjohtaminen keskittyi avustamaan virkamiehiä rajatuilla aloilla, kuten 

kalastuksessa ja luonnonvaraisten eläinten kasvatuksessa. Silloin käytettiin pääasiassa 

ylhäältä alas -lähestymistapaa ja pakottamista, kuten lakeja ja sakkoja. Viime 

vuosikymmenten aikana on siirrytty kohti julkista vastuuta ja palkitsemista pakottamisen 

sijaan. Tämä muutos heijastaa laajempaa ymmärrystä siitä, että tehokas 

ympäristöjohtaminen edellyttää paitsi teknistä tietoa myös eettisiä näkökohtia, 

laatustandardeja, läpinäkyvyyttä ja yhteiskuntatieteiden integrointia ihmisen ja 

ympäristön suhteen tutkimiseksi. (Barrow, 2004; Bryant & Wilson, 1998). 

 

Ympäristöjohtaminen liittyy vahvasti yritystoimintaan, mutta sitä voidaan soveltaa myös 

julkisten organisaatioiden toiminnan kehittämiseen ja johtamiseen. Guptan (1995) 

mukaan ympäristöjohtaminen kattaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan 

ympäristöasioihin yrityksen ja organisaation toiminnassa. Sen tavoitteena on minimoida 



19 

toiminnan ympäristövaikutukset samalla kun pyritään maksimoimaan tehokkuus ja 

kilpailukyky. Keskeistä ympäristöjohtamisen käsitteessä on ympäristöongelmien 

tunnustaminen kriittisinä tekijöinä yrityksen tai organisaation suorituskyvylle ja 

pidemmän aikavälin kestävyydelle (Gupta, 1995). Ympäristöjohtamisella voidaankin 

edistää toiminnan ekotehokkuutta ja samalla vähentää ympäristövaikutuksia. 

Nykyaikainen ympäristöjohtaminen sisältää politiikkaa, laadullista tiedonkäsittelyä ja 

vuorovaikutusta eri sidosryhmien kanssa, mikä tarkoittaa siirtymistä kohti koordinoitua, 

osallistavaa ja integroivaa toimintatapaa (Barrow, 2004).  

 

Ympäristöjohtamisen toteuttaminen yrityksessä voi parantaa yrityksen mainetta ja 

tarjota jopa kilpailuetua. Kuluttajat ovat yhä ympäristötietoisempia, jolloin ekologisesti 

kestäviä käytänteitä suosivat yritykset voivat parantaa mainettaan ja saada kilpailuetua. 

Täten yritykset, joissa suositaan ympäristöjohtamista voivat menestyä muita yrityksiä 

paremmin. Ekologiseen kestävyyteen investoiminen avaa myös uusia mahdollisuuksia 

kasvuun ja kehitykseen. Ne yritykset, jotka eivät sopeudu ympäristövaatimuksiin, voivat 

kohdata haasteita toiminnassaan ja jopa oikeudellisia seuraamuksia. (Albertini, 2013). 

Gupta (1995) korostaakin, että ympäristöjohtaminen ei ole ainoastaan säädösten 

noudattamista, vaan myös strategisesti välttämätöntä, joka muokkaa 

organisaatiokulttuuria, parantaa sidosryhmäsuhteita sekä kehittää uusia innovaatioita. 

Ympäristönäkökohtien integroiminen osaksi organisaation päätöksentekoa, 

tuotesuunnittelua, jätteiden käsittelyä ja teknologian hyödyntämistä onkin tärkeää.  

 

3.2 Ympäristöjohtaminen organisaatiossa 

Ympäristöjohtaminen organisaatioissa on käytäntöjä, joilla pyritään minimoimaan 

haitallisia ympäristövaikutuksia. Organisaation on otettava huomioon ulkoiset tekijät, 

kuten sääntely ja asiakasvaatimukset, mutta myös sisäiset tekijät, kuten organisaation 

historia ja kilpailuasema. Näiden tekijöiden huomioiminen auttaa organisaatioita 

sopeutumaan paremmin ympäristöhaasteisiin ja ottamaan käyttöön kestäviä käytäntöjä. 

Ympäristöjohtaminen voi kuitenkin vaikuttaa organisaation rakenteeseen ja johtamiseen. 

Esimerkiksi uusien ympäristöjohtamisen käytänteiden omaksuminen voi vaatia 



20 

organisaation rakenteen muutoksia ja johtamisen on sitouduttava 

ympäristövastuullisuuteen myös strategisella tasolla. (Delmas & Toffel, 2004). 

Ympäristöjohtamiskäytännöt, jotka sisältävät myös ympäristöjohtamisjärjestelmien 

käyttöönoton sekä strategisen ympäristösuunnittelun, ovatkin keskeisessä roolissa 

ekologisen kestävyyden edistämisessä. Nämä käytännöt mahdollistavat organisaation 

ympäristöriskien pienentämisen, resurssienkulutuksen vähentämisen ja säännösten 

noudattamisen samalla edistäen pitkäaikaista ympäristön suojelua. Lopulta 

ympäristöjohtaminen on välttämätöntä ekosysteemien kestävyyden, ihmisten terveyden 

turvaamisen ja organisaation toiminnan ympäristövaikutusten lieventämisen 

varmistamiseksi. (Rehman ja muut, 2020).  

 

Roomen ja Wijen (2006) mukaan ympäristöjohtaminen organisaatioissa liittyy 

monimutkaiseen vuorovaikutukseen sidosryhmien ja organisaation oppimisen välillä. 

Tutkimuksessaan he osoittavat, että sidosryhmien vaikutus vaikuttaa organisaation 

oppimisprosessien laajuuteen ja tehokkuuteen. Heidän tutkimuksensa edistää 

ymmärrystä ympäristöjohtamisesta integroimalla vallan ulottuvuuden organisaation 

oppimiseen ja sidosryhmätyöhön. (Roome & Wijen, 2006).   

 

3.3 Ympäristöjohtamisjärjestelmät ympäristöjohtamisen välineenä 

Ympäristöasioiden johtamiseen on kehitetty laatujärjestelmästandardien pohjalta omia 

standardeja. Kansainvälisesti käytetympiä näistä ovat osin sisäkkäin sijoittuneet EMAS 

(the Eco-Management and Audit Scheme) ja ISO 14001, jotka ovat keskenään hyvin 

samankaltaisia ja soveltuvat sekä julkishallinnon organisaatioille että yksityisille 

organisaatioille. Keskeisimpänä eroavaisuutena näille on se, että EMAS on EU:n sisäinen 

järjestelmä, kun taas ISO 14001 on kansainvälinen. (Reinikainen, 2010, s. 11). Lisäksi 

erona näiden järjestelmien välillä on EMAS-asetuksen vaatima julkinen 

ympäristöselonteko prosessin lopussa, jossa organisaation on vuosittain kuvattava 

käyttöönotetut ympäristömenettelyt ja saavutukset ympäristömittareiden osalta. Lisäksi 

EMAS-prosessiin sisältyy ulkopuolinen todennus sekä rekisteröinti, joita ISO 14001 ei 

pidä sisällään. Täten EMAS-rekisteröidyn organisaation löytää myös eurooppalaisesta 



21 

julkisesta rekisteristä.  (Chiarini & Vagnoni, 2015). Huomattavana erona näiden 

järjestelmien välillä on myös EMAS-asetuksen vaatimus siitä, että organisaation on 

noudatettava ympäristölainsäädäntöä toisin kuin ISO 14001 -standardoidun 

organisaation, jossa riittää, että organisaatiolla on määritelty resurssit, prosessit ja 

menetelmät, joilla se pystyy noudattamaan ympäristötavoitteita ja parantamaan 

ympäristönsuojelutasoa. (Pulkki ja muut, 2023, s. 173).  

 

Pulkki ja muut (2023) ovat tunnistaneet sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta keskeisiksi 

ympäristöjohtamisjärjestelmiksi lisäksi Eko-kompassin, Green Officen (työpaikat), 

LEED:in (rakennusten energiatehokkuus) ja BREEAM:in (kiinteistöt). Ekologisen 

kestävyyden johtaminen ja kehittäminen näkyvät myös eurooppalaisten julkisten 

terveydenhuoltojärjestelmien toiminnassa, mutta Chiarinin ja Vagnonin (2015) mukaan 

standardien hyödyntäminen on vielä melko vähäistä. Julkiseen hallintoon kohdistuu 

kuitenkin vaatimus edelläkävijyydestä, joka heijastuu lainsäädännön tasolle. Näin ollen 

standardien hyödyntäminen myös julkisella sektorilla on tärkeää. (Reinikainen, 2010, s. 

17). 

 

Ympäristöjohtamisjärjestelmät ovat ympäristökysymyksissä tärkeitä, sillä niiden 

käyttöönotolla tavoitellaan ja edistetään kestävämpiä hankintoja sekä 

energiatehokkuutta. Lisäksi ympäristöjohtamisjärjestelmien käyttöönotolla voidaan 

tehostaa luonnonvarojen käyttöä. (Reinikainen, 2010, s. 17). Chiarini & Vagnoni (2015) 

toteavatkin, että ne organisaatiot, joissa on otettu käyttöön jokin 

ympäristönsuojelustandardi, ovat osoittaneet mahdollisuuden saavuttaa positiivisia 

tuloksia kustannusten säästämisessä, resursseissa sekä ympäristön hyvinvoinnissa.  

(Chiarini & Vagnoni, 2015; Albertini, 2013). ISO 14001 ympäristöjohtamisjärjestelmän 

käyttöönotto voi johtaa merkittäviin organisatorisiin muutoksiin. Muun muassa López-

Fernándezin ja Serrano-Bedian (2007) mukaan pienet ja keskisuuret yritykset kokevat 

huomattavia muutoksia organisaatiorakenteessaan ISO 14001 -sertifioinnin jälkeen. 

Sertifiointi voi laajentaa eri sidosryhmien vastuita ja pätevyyksiä, joka heijastuu 

siirtymiseen kohti ympäristötietoisempia toimintatapoja. Sertifiointi myös lisää usein 



22 

organisaation työntekijöiden tietoisuutta ympäristöasioista, sertifioinnista ja sääntöjen 

noudattamisen tärkeydestä sekä seurauksista, mikäli niitä ei noudateta. (López-

Fernández ja Serrano-Bedia, 2007).  

 

Ympäristöjohtamisjärjestelmät ovat siis kriittinen osa ympäristökäytänteiden 

integroimista organisaatioiden käytäntöihin. Kuitenkin teoreettinen yhteys 

ympäristöjohtamisjärjestelmien ja organisaatio- ja johtamisteorioiden välillä on vielä 

heikko. Ympäristöjohtamisjärjestelmien tutkimusta voidaankin edistää vahvistamalla 

niiden yhteyttä organisaatio- ja johtamisteorioiden välillä. Kirjallisuudessa on Todaron ja 

muiden (2019) lisäksi keskitytty pääasiassa ISO 14001 -standardiin, joten muut 

standardit, kuten EMAS ovat jääneet kirjallisuudessa vähäisemmälle huomiolle. (Todaro 

ja muut, 2019).   



23 

4 Menetelmät ja aineisto 

Kirjallisuuskatsaus (engl. literature review) on metodi ja tutkimustekniikka, jossa 

olemassa olevista tutkimuksista saatuja havaintoja yhdistämällä ja kokoamalla voidaan 

tuottaa uusia tutkimustuloksia sekä luoda löydetystä tiedosta synteesi eli kokonaiskuva 

(Vilkka, 2023, s. 10). Salmisen (2011, s. 4) mukaan kirjallisuuskatsaus kuuluu 

hallintotieteen näkökulmasta määrällisten ja laadullisten metodien yhdistelmään (engl. 

mixed methods). Kirjallisuuskatsauksessa yhdistelläänkin sekä määrällisellä että 

laadullisella menetelmällä toteutettuja alkuperäistutkimuksia, jolloin saadaan laajempi 

ja syvempi kuva tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsausta luonnehtii kriittisyys ja kurinalaisuus, 

jolloin tutkimusaineiston hakuprosessi on toteutettava ennalta määriteltyjen sääntöjen 

mukaan harkitusti, rajatusti, johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti. Lisäksi katsaukselle 

on ominaista läpinäkyvyys, jolloin tehty tutkimus on mahdollista toistaa. (Vilkka, 2023, s. 

10–11). Kirjallisuuskatsaus sisältää useita perustyyppejä (Salminen, 2011, s. 6). Tämän 

pro gradu -tutkielman menetelmänä on hyödynnetty systemaattista kirjallisuuskatsausta 

ja tässä luvussa tarkastellaankin tutkimuksen toteuttamista ja valittua menetelmää.  

 

4.1 Systemaattinen kirjallisuuskatsaus menetelmänä 

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus (engl. systematic review) soveltuu 

tutkimusmenetelmäksi, mikäli tavoitteena on koota ja yhdistellä alkuperäistutkimuksista 

tietoa ja luoda näin saadusta tiedosta synteesi eli kokonaiskuva (Vilkka, 2023, s. 17). 

Systemaattista kirjallisuuskatsausta voidaankin Salmisen (2011) mukaan pitää 

tiivistelmänä tietyn aihepiirin aiempien tutkimusten keskeisimmästä sisällöstä.  

Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella voidaan testata hypoteeseja, mutta se on myös 

erinomainen keino tunnistaa mahdollisia uusia tutkimustarpeita ja -aukkoja (Salminen, 

2011, s. 9). Lisäksi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen hyödyntäminen on erinomainen 

keino tuoda näyttöön perustuvaa tietoa päätöksenteon tueksi etsien tehokkainta ja 

tuloksellisinta toimintatapaa (Salminen, 2011, s. 10). Systemaattisen 

kirjallisuuskatsauksen keinoin voidaan myös havaita mahdollisia puutteita nykyisissä 

käytänteissä sekä tunnistaa uusia toimintakäytänteitä (Munn ja muut, 2018).  



24 

 

Lähtökohtana systemaattiselle kirjallisuuskatsaukselle toimivat tarkat, järjestelmälliset ja 

toistettavat menettelytavat, joiden ansiosta saavutetaan mahdollisimman 

puolueettomat, yleistettävät sekä uskottavat tutkimustulokset. (Vilkka, 2023, s. 23). 

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus noudattaakin jäsenneltyä ja ennalta määriteltyä 

prosessia kirjallisuuden analysoimiseksi toistettavalla tavalla (Munn ja muut, 2018; Kraus 

ja muut, 2020). Lisäksi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tulee sisältää läpinäkyvä ja 

objektiivinen toimintamalli artikkeleiden sisään ottamiselle ja poissulkemiselle (Kraus ja 

muut, 2020). Tarkemmin tämän tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteereitä käydään 

läpi seuraavassa alaluvussa.  

 

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen prosessi voidaan jakaa vaihtelevaan määrään 

vaiheita riippuen tarkasteltavasta lähteestä. Päävaiheet systemaattisen 

kirjallisuuskatsauksen tekemiselle ovat kuitenkin kaikissa lähteissä samat. Katsauksen 

tekeminen voidaankin jakaa kolmeen vaiheeseen, joita ovat katsauksen suunnittelu, 

katsauksen tekeminen ja löydösten raportoiminen. (Kraus ja muut 2020). Myös Vilkan 

(2023, s. 33) mukaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen voidaan jakaa 

kolmeen vaiheeseen, joita ovat 1) aineiston aihepiirin aiheiden ja tutkimuskysymysten 

muotoilu sekä hakusuunnitelman laatiminen, 2) aineiston tunnistaminen, laadun 

arvioiminen, analyysi ja tulokset ja 3) katsauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen. Tämän 

tutkimuksen toteuttamisessa onkin noudatettu Vilkan mallia, jossa aihepiiriin 

tutustumisen ja tutkimuskysymysten muotoilemisen avulla laadittiin hakusuunnitelma, 

joka sisälsi aiheeseen ja tutkimuskysymyksiin soveltuvan hakulausekkeen muotoilun. 

Hakulausekkeen ja sisäänotto- ja poissulkukriteereiden avulla tietokannoista saatiin 

aineisto, joka analysoitiin ja havainnoista laadittiin tulokset. Lopuksi Vilkan mallin 

mukaisesti kirjoitettiin tutkielma, joka julkaistaan yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa.  

 

Tämä tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, sillä tarkoituksena 

on tutkia ja tuottaa tietoa aikaisemmista tutkimuksista, jotka liittyvät sosiaali- ja 

terveydenhuollon ekologiseen kestävyyteen. PRISMA-malli on erinomainen tapa 



25 

toteuttaa aineiston kokoamisen ja karsimisen dokumentointi läpinäkyvästi 

systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Alkuperäinen PRISMA-malli on julkaistu 

vuonna 2009, ja sen tarkoituksena on auttaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen 

avoimessa raportoimisessa. Tutkielman toteutuksessa on hyödynnetty PRISMA 2020 -

mallia, joka on päivitetty ohje vuoden 2009 mallista.  Se auttaa tarkastelemaan 

järjestelmällisesti sitä, miksi katsaus on tehty, mitä on tehty, kuten miten tutkimukset on 

tunnistettu ja valittu tutkimukseen ja mitä löydettiin. PRISMA-malli auttaa siis tuomaan 

tutkimukseen läpinäkyvyyttä ja avoimuutta niin tutkijaa kuin lukijaakin varten. (Page ja 

muut, 2021).  

 

4.2 Sisäänotto- ja poissulkukriteerit 

Kirjallisuuskatsausta tehdessä on tärkeä perustella, miksi tutkimus on valittu 

katsaukseen tai suljettu siitä pois (Vilkka, 2023, s. 55). Tämän tutkimuksen aineistohaun 

sisäänotto- ja poissulkukriteerit on esitetty taulukossa 1. Näiden kriteerien 

määrittämistä ohjasivat tutkimuksen tavoite, tutkimuskysymykset sekä käytettävissä 

olevat resurssit. Tutkimuksen luotettavuuteen pyrittiin valitsemalla tutkimukseen 

mukaan vain vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Luotettavuutta lisättiin jättämällä 

katsauksesta pois harmaa kirjallisuus eli julkaisemattomat tai vertaisarvioimattomat 

tekstit ja artikkelit. Lisäksi mukaan otettiin tutkimukset, joiden kielenä on englanti sekä 

jotka ovat saatavilla kokotekstinä Vaasan yliopiston käytössä olevista tietokannoista. 

Nämä rajaukset on tehty lähinnä omiin resursseihin pohjautuen.  

 

Julkaisuvuoden rajaukseksi on asetettu vuodet 2014–2024, sillä kyseisillä vuosilla 

aineistosta saadaan riittävän kattava, mutta vielä hallittava. Tämä vuosilukurajaus onkin 

saatu kokeilemalla eri vuosilukurajauksia ja niiden vaikutusta saatuihin hakutuloksiin. 

Ennen vuotta 2014 julkaistut tutkimukset olivat melko suppeita ja keskittyivät yleisesti 

kestävyyteen, joten tutkimuksen kannalta ne päätettiin jättää pois asettamalla 

vuosilukurajaus vuoteen 2014. Tämän lisäksi tutkimuksen tulokset haluttiin pitää 

ajankohtaisina ja tutkia nykyisiä keinoja edistää ekologista kestävyyttä. Tämänkin vuoksi 

oli perusteltua asettaa vuosirajaus kattamaan viimeisen kymmenen vuoden tutkimukset.  



26 

 

Aineiston poissulkukriteereiksi muotoutui luonnollisesti julkaisut, jotka eivät käsittele 

tutkimuksen kohdetta ja julkaisut, jotka eivät vastaa tutkimuskysymyksiin. Lisäksi 

julkaisut, jotka esiintyivät useamman kerran, on rajattu aineistosta pois. Tutkijan 

kielitaidon vuoksi aineiston poissulkukriteeriksi valittiin julkaisut, joiden julkaisukieli ei 

ole englanti. Poissulkukriteereiksi pyrittiinkin luomaan mahdollisimman vähän 

rajoituksia, jotka voisivat rajata jotakin tärkeää pois tutkimuksen aineistosta.  

 

Taulukko 1. Aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit 

Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit 

Julkaisut, jotka vertaisarvioitu Julkaisut, jotka eivät käsittele 

tutkimuksen kohdetta 

Saatavilla kokoteksti Julkaisut, jotka eivät vastaa 

tutkimuskysymyksiin 

Kielenä englanti Julkaisut, joiden julkaisukieli ei ole 

englanti 

Julkaisut vuosilta 2014–2024  Julkaisut, jotka esiintyvät useamman 

kerran 

Saatavilla Vaasan yliopiston 

tietokannoista 

Julkaisut, jotka eivät ole saatavilla Vaasan 

yliopiston tietokannoista 

Julkaisut, jotka vastaavat 

tutkimuskysymyksiin 

Julkaisut, jotka eivät vastaa 

tutkimuskysymyksiin 

 

 

4.3 Aineiston keruu ja lähiluku 

Tutkimusaineisto on kerätty käyttämällä Sage Journals, Wiley Online Library, Emerald 

Insights ja ScienceDirect -tietokantoja. Nämä tietokannat valikoituivat alustavien 

manuaalisten hakujen seurauksena, jolla varmistettiin, että kirjallisuuskatsaukseen 

saadaan varmasti riittävä määrä luotettavia ja tutkimuskysymysten kannalta relevantteja 



27 

tutkimusartikkeleita. Lisäksi nämä tietokannat ovat monitieteisiä ja sisältävät myös 

hallintotieteen ja yhteiskuntatieteen alaan kuuluvia tutkimusartikkeleita. Lopulta 

testihakujen perusteella nämä neljä tietokantaa valikoituivat systemaattisen 

kirjallisuuskatsauksen aineistohakuun. 

 

Hakusanoina tutkimuksen tekemisessä on käytetty ”environmental 

management”, ”environmental resource management”, “environmental sustainability”,  

“ecological sustainability”, “health care” ja “healthcare”. Tutkimuksen hakulausekkeena 

on käytetty lauseketta ((”environmental management” OR ”environmental resource 

management”) AND (“environmental sustainability” OR “ecological sustainability”) AND 

(“health care” OR “healthcare”)). Nämä hakusanat ja käytetty hakulauseke löydettiin 

kokeilemalla erilaisia hakusanayhdistelmiä, vertailemalla saatuja hakutuloksia ja 

hakutulosten sopivuutta tutkimuskysymyksiin. Lisäksi saatuja hakutuloksia pohdittiin 

ajallisten resurssien ja tutkimuksen onnistumisen kannalta. Aineiston koosta pyrittiinkin 

saamaan riittävän suuri, mutta hallittavan kokoinen aineisto. Lisäksi hakusanoissa 

huomioitiin se, että englanninkielinen terveydenhuollon käsite viittaa useimmiten 

sairaaloihin, mutta voi sisältää myös joitakin Suomessa sosiaalihuollon piiriin kuuluvia 

palveluita. Terveydenhuollon käsite (healthcare) voikin siis kattaa sekä terveydenhuollon 

että sosiaalihuollon palveluita. Siksi tutkielmassa tarkastellaan ekologisen kestävyyden 

merkitystä ja näkyvyyttä myös sosiaalihuollossa, vaikka käytetyissä hakusanoissa ei 

sosiaalihuoltoa olekaan käytetty. Tällä rajauksella pystyttiin vaikuttamaan erityisesti 

aineiston kokoon.  

 

Tietokantahaussa valitulla hakulausekkeella saatiin yhteensä 13980 tutkimusta, joista 

kaikki esiintyivät vain kerran. Poissulkukriteereiden jälkeen jälkeen tutkimuksia jäi 10984. 

Saadut hakutulokset järjestettiin tietokannassa osuvuuden mukaan. ScienceDirectistä 

tuloksia saatiin 218, joista otsikot ja tiivistelmä luettiin viidestäkymmenestä 

ensimmäisestä osuvimmasta tutkimusartikkelista. Wileystä tuloksia saatiin 45, joista 

yhtäkään tutkimusartikkelia ei valittu, sillä ne eivät olleet aiheen ja tutkimuskysymysten 

kannalta sopivia. Sage Journalsista tuloksia saatiin 36, joista kaikista luettiin otsikot ja 



28 

tiivistelmä. Emerald Insightista tuloksia saatiin 10685, joista ensimmäisestä sadasta 

luettiin tiivistelmä ja otsikko. Yhteensä otsikot ja tiivistelmä luettiin 231 artikkelista. Suuri 

osa tutkimusartikkeleista karsiutui jo otsikon perusteella, sillä otsikkotasolla tutkimus oli 

epärelevantti tämän tutkimuksen kannalta. Otsikoiden sekä tiivistelmän läpikäynnin 

jälkeen tutkimusaineistoon otettiin mukaan 23 tutkimusartikkelia.  Näin 

tutkimusaineistosta saatiin kattava, mutta kuitenkin hallittava. Tarkempaa aineiston 

analyysiä esitellään seuraavassa alaluvussa.  

 

Dokumentointi on tärkeä osa tutkimusta läpinäkyvyyden ja toistettavuuden 

varmistamiseksi (Page ja muut, 2021). Tämän tutkimuksen hakuprosessi dokumentoitiin 

PRISMA-mallia hyödyntäen. Menetelmän avulla voidaan esittää, kuinka tutkimukset on 

haettu, tunnistettu ja valittu. Sen avulla voidaan varmistaa kirjallisuuskatsauksen 

systemaattisuus ja luotettavuus. Kuvassa 1 näkyy tämän tutkimuksen PRISMA-malli.  

 

 



29 

 

Kuva 1.    PRISMA 2020 -mallin mukaan laadittu prosessikuvaus (mukaillen Xiao & 
Watson 2019). 

 

4.4 Aineiston analyysi 

Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella kerätty aineisto on analysoitu käyttäen 

laadullista sisällönanalyysia. Puusan (2020) mukaan laadullisen tutkimuksen analyysissä 

yhdistyvät analyysi ja synteesi. Ensin kerätty aineisto pilkotaan pienempiin osiin, jonka 

jälkeen näistä osista tehdään synteesejä ja luodaan se uudelleen (Puusa, 2020, s. 142). 

Tässä tutkimuksessa aineisto luettiin ensin läpi ja löydetyistä havainnoista laadittiin 

tiivistelmätaulukko (Liite 1), josta ilmenee aineiston tutkimusten tärkeimmät tiedot 

eriteltynä, kuten tutkimuksen tarkoitus, tutkimuksen tiivistelmä sekä vastaukset 



30 

tutkielmassa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Aineiston jokainen tutkimusartikkeli on 

esitetty omalla rivillään ja yllä luetellut asiat jokainen omalla sarakkeellaan.  

 

Aineistoa analysoitiin poimimalla taulukosta tutkimuskysymyksiin vastaavia avainsanoja, 

jotka ryhmiteltiin teemoittain. Erilaisia teemoja aineistosta löydettiin neljä. Näitä olivat 

1) käytännöt ja innovaatiot, 2) strategiset suuntaukset ja yrityksen yhteiskuntavastuu, 3) 

ympäristöjohtamisjärjestelmät, sertifioinnit ja määräykset ja 4) henkilöstöjohtaminen. 

Näiden teemojen avulla aineistoa saatiin jäsenneltyä, jaoteltua pienempiin osiin sekä 

vertailtua tutkimuksia ja niiden tuloksia keskenään. Lisäksi löydetyistä havainnoista oli 

näin helpompi löytää vastaukset tutkimuskysymyksiin ja luoda synteesejä havaintojen 

pohjalta. Löydettyjä tuloksia ja niistä tehtyjä havaintoja on esitelty seuraavassa luvussa.   

 



31 

5 Tulokset 

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tulosten käsittelyyn kuuluu tutkimusaineiston 

kuvaus. Tässä luvussa tarkastellaankin tarkemmin kirjallisuuskatsaukseen valittua 

aineistoa. Lisäksi tarkastellaan tutkimusaineistosta koottua syynteesiä ekologisen 

kestävyyden nykytilasta ja sen edistämistä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. 

Tarkempi artikkeliluettelo systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa käytetyistä 

artikkeleista löytyy liitteestä 2.   

 

5.1 Aineiston kuvaus 

Tämän tutkielman aineisto muodostuu 23 artikkelista, jotka käsittelevät ekologista 

kestävyyttä ja ympäristöjohtamisen keinoja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Aineistoa 

haettiin neljästä tietokannasta. Niistä saatujen tutkimukseen mukaan valittujen 

hakutulosten määrissä oli vaihtelua eri tietokantojen välillä, kuten kuvasta 2 ilmenee. 

Suurin osa tutkimuksista (n=14) on julkaistu Emerald Insight -tietokannassa. 

ScienceDirect -tietokannassa julkaistuja tutkimuksia on toiseksi eniten (n=8) ja vain yksi 

mukaan valituista tutkimuksista on julkaistu Sage Journalsissa. Wiley Online Library -

tietokannasta ei löytynyt yhtään relevanttia ja siten mukaan otettavaa tutkimusta, joten 

tietokanta on jätetty pois kuvasta.  

 



32 

 

Kuva 2. Tietokannat, joissa tutkimukset on julkaistu. 

 

Tutkimuksia on julkaistu useilla julkaisualustoilla. Niitä on kuvan 3 mukaisesti kymmenen 

erilaista ja ne ovat kaikki monitieteisiä. Kolmesta julkaisualustasta löytyi kaksi tutkimusta, 

mutta muista julkaisualustoista on mukaan valittu vain yksi soveltuva tutkimus. 

Ekologinen kestävyys ja sen edistäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaankin 

nähdä monitieteisenä ja ammattirajat ylittävänä aiheena esiintyessään laajasti erilaisilla 

julkaisualustoilla. 

 

0

2

4

6

8

10

12

14

16

ScienceDirect Sage Journals Emerald Insight

Tietokannat, joissa tutkimukset on julkaistu



33 

 

Kuva 3. Aineistoon valittujen tutkimusten julkaisualusta. 

 

Tutkimuksissa kuvattuja sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita oli useista eri 

maista, kuten kuvassa 4 on esitetty. Yksittäisistä maista eniten tutkimuksia on Intiasta 

(n=6) ja Espanjasta (n=4). Monikansallisia tutkimuksia on viisi. Brasiliasta, Ghanasta, 

Italiasta, Itävallasta, Pakistanista, Palestiinasta, Thaimaasta ja Yhdysvalloista on yksi 

mukaan otettava tutkimus jokaisesta maasta. Tutkimusaineisto kattaakin pienestä 

koostaan huolimatta monipuolisesti eri mantereet, sillä tutkimuksia on Aasiasta, 

Afrikasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Euroopasta. Siten tutkimus antaakin hyvän 

kuvan sosiaali- ja terveydenhuollon ekologisesta kestävyydestä maailmanlaajuisesti.  

 



34 

 

Kuva 4. Aineistoon valittujen tutkimusten maantieteellinen jakautuminen. 

 

Tutkimukseen valitun aineiston julkaisuvuodeksi on rajattu 2014–2024, jota on 

perusteltu jo aiemmassa luvussa sisäänotto- ja poissulkukriteereissä. Kuvassa 5 on 

esitetty tarkemmin tutkimusten julkaisuvuodet. Eniten tutkimuksia löytyi vuosilta 2023 

(n=5), 2016 (n=4) ja 2020 (n=3). Vuonna 2014 julkaistuista tutkimuksista ei löytynyt 

yhtään mukaan otettavaa tutkimusartikkelia, siksi kuvasta 5 on jätetty kyseinen vuosi 

pois. Aineiston perusteella voidaan havaita, että tutkimuksien määrät ovat hieman 

kasvaneet vuoden 2019 jälkeen, vuoden 2016 määrää lukuun ottamatta. Löydösten 

perusteella ekologinen kestävyys onkin kasvava tutkimusaihe sosiaali- ja 

terveydenhuollossa.  

0

1

2

3

4

5

6

7

Aineistoon valittujen tutkimusten maantieteellinen 
jakauminen



35 

 

Kuva 5. Aineistoon valittujen tutkimusten julkaisuvuodet. 

 

Aineistoon valituissa tutkimuksissa on käytetty monipuolisesti erilaisia 

tutkimusmenetelmiä. Tutkimukseen käytetyt tutkimusmenetelmät on kuvattu kuvassa 6 

(n=23). Empiiristä tutkimusmenetelmää on hyödynnetty viidessätoista tutkimuksessa, 

kun vastaavasti teoreettista tutkimusmenetelmää on hyödynnetty kolmessa. Viidessä 

tutkimuksessa on hyödynnetty sekä teoreettista että empiiristä tutkimusmenetelmää. 

Suurin osa tutkimuksista on kyselytutkimuksia (n=7). Toiseksi eniten on hyödynnetty 

haastattelua (n=6) ja monimenetelmää (n=6). Monimenetelmällisissä tutkimuksissa on 

hyödynnetty kahta eri menetelmää. Kirjallisuuskatsauksia (n=3) ja tapaustutkimuksia 

(n=1) on hieman muita tutkimusmenetelmiä vähemmän valitussa aineistossa. Se 

osoittaakin kirjallisuuskatsauksen tarpeellisuuden ekologisesta kestävyydestä sosiaali- ja 

terveydenhuollossa.   

0

1

2

3

4

5

6

2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024

Aineistoon valittujen tutkimusten julkaisuvuodet

Lukumäärä



36 

 

Kuva 6. Aineistoon valittujen tutkimusten tutkimusmenetelmät.  

 

Sosiaali- ja terveydenhuolto on sektorina varsin laaja ja aineistosta tarkasteltiin myös sitä, 

missä organisaatiossa tutkimus on toteutettu. Kuvassa 7 näkyykin aineistoon valittujen 

tutkimusten tutkimusorganisaatio tarkemmin eriteltynä. Maiden erilaiset sosiaali- ja 

terveydenhuoltojärjestelmät hankaloittavat osin tutkimusorganisaatioiden erittelyä ja 

erityisesti niiden vertailua. Siksi tutkimuksen kohdeorganisaatio on eritelty tutkimuksen 

mukaisesti, ei siis vertailemalla kohdeorganisaatiota Suomen palvelujärjestelmään. 

Suurin osa tutkimuksista on tehty terveydenhuollossa (n=12). Erikseen sairaalaympäristö 

on mainittu yhdeksässä tutkimuksessa. Yksi tutkimuksista on tehty yksityisessä 

sairaalassa ja yksi voittoa tavoittelemattomassa sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

 

 

0

2

4

6

8

10

12

14

16

Aineistoon valittujen tutkimusten tutkimusmenetelmät



37 

 

Kuva 7. Aineistoon valittujen tutkimusten tutkimusorganisaatio. 

 

5.2 Ekologisen kestävyyden nykytila sosiaali- ja terveydenhuolto-

organisaatioissa 

Ekologisesti kestävien käytäntöjen toteuttaminen näkyy sosiaali- ja terveydenhuollon 

organisaatioissa melko heikosti (Kumar & Chaudhary, 2021; Vicente ja muut, 2015; 

Abanyie ja muut, 2021; Cavicchi, 2017). Bauer ja Greiling (2024) toteavat, että ekologisen 

kestävyyden edistäminen on taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä vielä jäljessä. 

Cavicchin (2017) mukaan kustannukset hallitsevat edelleen terveydenhuollon 

kestävyyttä koskevia valintoja. Myös Kumarin ja Chaudharyn (2021) mukaan ekologisen 

kestävyyden edistämisessä on vielä pitkä matka. Sairaalat, joissa jo potilaiden 

terveydenhuollon perustarpeiden tyydyttäminen on haastavaa, ekoinnovaatioiden 

käyttöönotto on vähäisempää (Chaudhary & Kumar, 2020). Tutkimuksia tarkastelemalla 

voidaankin havaita, että ekologisen kestävyyden integroiminen osaksi sosiaali- ja 

terveydenhuollon päivittäistä toimintaa ei vielä aina toteudu. Erityisesti 

terveydenhuollon ammattilaisten ja organisaatioiden ympäristötietoisuuden puutetta 

0

2

4

6

8

10

12

14

Sairaala Terveydenhuolto Voittoa tavoittelematon
sosiaali- ja

terveydenhuolto

Yksityinen sairaala

Aineistoon valittujen tutkimusten tutkimusorganisaatio



38 

voidaan pitää merkittävänä ongelmana ekologisen kestävyyden edistämisessä 

organisaatioissa (Vicente ja muut, 2015).  

 

Tutkimukseen valituista artikkeleista kaikissa kuitenkin tunnustetaan ekologisen 

kestävyyden edistämisen hyödyt ja merkitys. Zadeh ja muut (2016) selvittivät 

tutkimuksessaan, että Yhdysvalloissa terveydenhuollon tilat ovat toiseksi suurin 

energiankuluttaja neliömetriä kohti ja neljänneksi suurin kokonaisenergiankuluttaja. Silti 

tiloissa suoritetuttujen arviointien ja sertifiointien määrät ovat alhaiset verrattuna 

muihin rakennustyyppeihin. (Zadeh ja muut, 2016). Myös terveydenhuoltosektorin 

vaikutus päästöihin tiedostetaan ja Abdelkareemin ja muiden (2024) mukaan sektori 

tuottaa viisi prosenttia kansallisista hiilidioksidipäästöistä kehittyneissä maissa. 

Yksityisessä terveydenhuollossa ekologisen kestävyyden edistäminen on julkista sektoria 

edellä, sillä ekologinen kestävyys nähdään lisäarvoa tuottavana tekijänä. Se lisää 

kilpailuetua ja vahvistaa organisaation brändiä. (Rodriguez ja muut, 2019). Ekologisen 

kestävyyden edistämisen toimia on kuitenkin monissa tutkimuksen sosiaali- ja 

terveydenhuollon organisaatioissa tehty ja jollain tasolla se myös näkyy monessa 

tutkimuksen organisaatiossa.  

 

Ekologisen kestävyyden nykytila vaihtelee kuitenkin organisaation mukaan. Erilaiset 

ekologista kestävyyttä edistävät käytännöt ja innovaatiot näkyvät aineistossa vahvasti. 

Esimerkiksi jätehuoltoon huomion kiinnittäminen ilmenee useissa aineiston 

tutkimuksissa (Kumar ja Chaudhary, 2021; Bauer ja Greiling, 2024; Abanyie ja muut, 2021; 

Marimuthu & Paulose, 2016; Creixans-Tenas ja muut, 2019; Desmond, 2016; Chaudhary 

& Kumar, 2020; Cavicchi, 2017; Kumar, 2020; Rathi ja muut, 2022; Vaishnavi & Suresh, 

2023; Blass ja muut, 2016; Thomas ja Suresh, 2023b; Nazeer ja muut, 2020). Tähän 

sisältyy jätteiden vähentäminen, materiaalien tehokkaampi hyödyntäminen, lajittelu ja 

kierrättäminen. Cavicchi (2017) kuitenkin mainitsee tutkimuksessaan, että jätehuoltoon 

ja energiansäästöön on vähitellen herätty, mutta ne eivät ole vielä integroituneet täysin 

terveydenhuolto-organisaation käytäntöihin Italian alueellisessa terveyspalvelussa.  

 



39 

Energiansäästöä on pyritty osassa organisaatioita edistämään esimerkiksi energiaa 

säästävillä valaistusjärjestelmillä, uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisellä ja 

teknologian avulla (Kumar & Chaudhary, 2021; Bauer & Greiling, 2024; Chaudhary & 

Kumar, 2020; Thomas & Suresh, 2023b). Myös rakennussuunnittelu ja kestävä 

rakentaminen nousivat aineistosta esille tehtyinä ekologisen kestävyyden toimina, jolla 

voidaan vaikuttaa esimerkiksi energian säästämiseen ja ympäristöystävällisyyteen 

(Bauer & Greiling, 2024; Marimuthu & Paulose, 2016; Desmond, 2016; Vaishnavi & 

Suresh, 2023; Nazeer ja muut, 2020).  Lisäksi organisaatioissa on otettu käyttöön 

ympäristöystävällisiä ja lähellä tuotettuja tuotteita, parannettu vedenkäsittelyä, 

kannustettu työntekijöitä julkisen liikenteen hyödyntämiseen työmatkoilla sekä pyritty 

tekemään vastuullisia hankintoja ekologisen kestävyyden edistämiseksi. Erilaiset 

käytännöt ja innovaatiot näkyvät siis aineiston organisaatioissa monin tavoin.   

 

Ekologisen kestävyyden integroiminen ei ole kuitenkaan vielä aineiston perusteella 

juurtunut osaksi organisaation strategiaa (Bauer ja Greiling, 2024; Cavicchi, 2017: 

Desmod, 2016). Bauer ja Greiling (2024) toteavat, että ilmastokriisi edellyttää 

ympäristöasioiden systemaattista integrointia yritysten johtamiskäytäntöihin kaikilla 

toimialoilla. He kuitenkin näkevät, että ympäristönäkökohtien sisällyttäminen 

ydinstrategiaan ja raportointiin on vielä merkittävä haaste, vaikka ekologisen 

kestävyyden integroimista strategisiin suuntauksiin onkin havaittavissa. (Bauer & 

Greiling, 2024). Vaikka ekologisen kestävyyden merkitys tunnustetaankin monessa 

aineiston tutkimuksessa, silti sen integroiminen osaksi organisaatioiden strategista 

suunnittelua ja operatiivisia käytänteitä puuttuu joko kokonaan tai on vasta alussa.  

 

Sen sijaan ympäristöjohtamisjärjestelmiä ja ympäristösertifiointeja nousee esille 

aineistosta tehtyinä toimenpiteinä kolmessa tutkimuksessa (Vicente ja muut, 2015; 

Creixans-Tenas ja muut, 2019; Zadeh ja muut, 2016). Desmond (2016) mainitsee, että 

rahoitus ja sääntely eivät tue proaktiivisia kestävyystoimia organisaatioissa. Blass ja muut 

kuitenkin (2016) toteavat, että ekologinen kestävyys heijastuu organisaatioissa tiukan 

lainsäädännön noudattamisen kautta sekä erilaisten standardien asettamien 



40 

vaatimusten kautta. Lainsäädännöllinen taso ja sen merkitys sosiaali- ja 

terveydenhuollon ekologiselle kestävyydelle voikin vaihdella maittain.  

 

Vihreä henkilöstöjohtaminen (GHRM) nousee esille kolmessa aineiston tutkimuksessa. 

Se ilmenee organisaatioissa työntekijöiden ympäristötietoisuuden lisäämisessä 

koulutuksien avulla, rekrytoinneissa ja palkitsemisessa (Ziyadeh ja muut, 2023; Younis & 

Hussain, 2023; Suriyankietkaew & Kungwanpongpun, 2022). Myös sitoutuminen 

yritysvastuun käytäntöihin sekä niihin investoiminen ovat tärkeä osa ekologisen 

kestävyyden edistämistä (Creixans-Tenas ja muut, 2019). Aineiston perusteella vihreä 

henkilöstöjohtaminen ei vielä näy vahvasti sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa, 

vaikka henkilöstön ympäristötietoisuutta lisäämällä voitaisiinkin vaikuttaa monin tavoin 

ekologisen kestävyyden edistämiseen organisaatioissa.  

 

5.3 Ekologisen kestävyyden edistäminen sosiaali- ja terveydenhuollon 

organisaatioissa 

Ekologista kestävyyttä voidaan edistää organisaatioissa monin eri keinoin. Erilaiset 

käytännöt ja innovaatiot nousevat esille useammassa sosiaali- ja terveydenhuolto-

organisaatiossa keinoina edistää ekologista kestävyyttä. Useassa tutkimuksessa 

nostetaan esille teknologioiden ja energiatehokkaiden laitteiden hyödyntämisen 

lisääminen ja niihin investoiminen ekologisen kestävyyden parantamiseksi (Thomas ja 

Suresh, 2023a; Rodriguez ja muut, 2019; Abanyie ja muut, 2021; Vicente ja muut, 2015; 

Kumar & Chaudhary, 2021). Kumar ja Chaudhary (2021) tuovat esille, että Intiassa 

Biharissa sijaitsevissa sairaaloissa on otettu käyttöön LED-valoja ja asennettu 

aurinkopaneeleita. Lisäksi erilaisten innovatiivisten teknologioiden käyttöä voitaisiin 

hyödyntää jätteiden vähentämiseksi organisaatioissa (Vaishnavi & Suresh, 2023).  

 

Sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioissa näkyykin vahvasti kertakäyttökulttuuri 

materiaalien ja tuotteiden käytössä. Siksi vastuulliset hankintakäytännöt, 

ympäristöystävällisten ja paikallisten yritysten tuotteiden ja materiaalien suosiminen 

ovat tärkeitä hiilijalanjäljen pienentämiseksi ja resurssien säästämiseksi. (Bauer & 



41 

Greiling, 2024; Kumar & Chaudhary, 2021). Lisäksi hoitomallien ja rutiinikäytäntöjen 

uudelleenarvioinnilla sekä ympäristövaikutuksiltaan vähäisempien hoitomuotojen 

käyttöönotolla voidaan vähentää ekologista jalanjälkeä (Desmond, 2016; Vicente ja 

muut, 2015). 

 

Myös jätteiden käsittely ja jätehuolto tunnistetaan ekologista kestävyyttä heikentäväksi 

käytännöksi sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Siksi jätehuoltoon ja jätteiden 

vähentämiseen tulisikin kiinnittää huomiota. Ympäristöystävällisten tuotteiden 

hyödyntäminen ja kierrättäminen nähdään yhtenä tekijänä jätteiden 

ympäristövaikutusten pienentämiseksi (Vicente ja muut, 2015; Kumar ja Chaudhary, 

2021). Abannyie ja muut (2021) pitävät tärkeänä jätteidenkäsittelyteknologian 

hyödyntämisen sekä terveydenhuollon ammattilaisten kouluttamisen jätteiden haitoista, 

vaaroista ja asianmukaisesta hävittämisestä. Ammattilaisten lisäksi he pitävät myös 

potilaiden ohjausta jäteasioissa tärkeänä. Lisäksi he korostavat sosiaali- ja 

terveydenhuollon organisaatioiden, kunnan sekä viranomaisten välistä yhteistyötä ja sen 

lisäämistä jätehuollon kehittämiseksi ympäristövastuullisemmaksi. Lisäksi jätehuollon 

tulisi olla osa kokonaisvaltaista johtamisstrategiaa, jotta se toteutuisi osana ekologisen 

kestävyyden edistämistä (Creixans-Tenas ja muut, 2019).  

 

Vihreä rakentaminen on tärkeä osa ekologisen kestävyyden parantamista. Kestävällä 

suunnittelulla ja rakentamisella voidaan muun muassa säästää energiaa lisäämällä 

energiatehokkuutta (Vaishnavi ja Suresh, 2023). Esimerkiksi liiketunnisteisilla valoilla ja 

hanoilla sekä energiatehokkaimmilla ikkunoilla voidaan parantaa sairaaloiden 

energiatehokkuutta (Kumar ja Chaudhary, 2021). Organisaatioissa voidaan lisäksi 

hyödyntää uusiutuvia energialähteitä, kuten aurinko- ja tuulienergiaa pienentämään 

ympäristöjalanjälkeä. Myös erilaisiin veden kierrätysmenetelmiin tulisi kiinnittää 

huomiota ekologisen kestävyyden lisäämiseksi (Kumar & Chaudhary, 2021). Nazeer ja 

muut (2020) korostavatkin kestävän kiinteistönhallinnan, kuten rakentamisen, 

laadunhallinnan ja tilasuunnittelun merkitystä ekologisen kestävyyden edistämiseksi. 

Erilaisten ekologista kestävyyttä edistävien käytäntöjen ja innovaatioiden määrä on suuri 



42 

ja niiden käyttöönottoa tulisikin lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa 

ekologisen kestävyyden edistämiseksi.  

 

Ympäristötavoitteet, kuten hiilineutraalisuuden saavuttaminen tulisi lisätä osaksi 

organisaation strategiaa (Bauer & Greiling, 2024; Desmond, 2016). Strategioihin tulisi 

myös sisällyttää suunnitelmat henkilöstön osallistamiseksi ympäristötavoitteiden 

saavuttamiseen. (Kumar & Chaudhary, 2021). Organisaatioiden kestävyysaloitteiden 

onnistuminen vaatii onnistuakseen yhteneväiset organisaation arvot ja strategiset 

tavoitteet (Rodriguez ja muut, 2018). Tässä johtajien rooli on merkittävä. Johtajan 

esimerkki ja innostus ympäristöllisiin toimiin voi edistää avoimempaa ja vihreämpää 

organisaatiokulttuuria sekä muovata organisaation arvoja. Organisaation arvot ja 

kulttuuri vaikuttavat vahvasti ekologisten kestävyystoimien onnistumiseen. (Chaudhary 

& Kumar, 2020; Abdelkareem ja muut, 2024). Myös ketterä johtamisstrategia voi tukea 

organisaation kestävyyttä, sillä sen avulla muuttuviin olosuhteisiin voidaan reagoida 

paremmin. Bauer ja Greiling (2024) korostavat ympäristötavoitteiden pitkän aikavälin 

suunnittelun tärkeyttä.  

 

Organisaation strategisiin toimiin kuuluu myös sisäinen ja ulkoinen viestintä 

ympäristöllisten näkökohtien tärkeydestä (Cavicchi, 2017). Myös kansallisella viestinnällä 

tulisi korostaa esimerkiksi ekoinnovaatioiden kilpailuetuja, joka voi helpottaa 

ekologisesti kestävien käytäntöjen omaksumista kansallisesti (Kumar, 2020). Erilaisten 

sidosryhmien välinen yhteistyö ja sen vahvistaminen nousevat aineistosta esille tärkeinä 

ekologisen kestävyyden edistämisen toimissa (Zadeh ja muut, 2016; Kumar, 2020). 

Tutkimuksien mukaan sidosryhmien kanssa muodostettavat kumppanuudet voivat 

edistää merkittävästi ekologisen kestävyyden edistämistä organisaatioissa, joissa näitä 

kumppanuuksia oli muodostettu (Cavicchi, 2017; Kumar, 2020; Rodriguez ja muut, 2019). 

Organisaation strategiatyössä tärkeintä on kuitenkin luoda selkeät ympäristötavoitteet 

ja seurantamekanismit, jotka mahdollistavat kestävyyskäytäntöjen parantamisen 

organisaatioissa (Blass ja muut, 2016).  

 



43 

Ympäristöjohtamisjärjestelmillä ja sertifioinneilla voidaan edistää ekologisen 

kestävyyden näkyvyyttä ja merkitystä organisaatioissa. Niiden käytöllä voidaan edistää 

läpinäkyvää raportointia ekologisista toimista ja vaikuttavuudesta sekä edistää 

ympäristövastuullisempaa kulttuuria. Rodriguez ja muut (2019) kuitenkin toteavat, että 

ekologisen kestävyyden edistäminen vaatii suunnittelua ja toimia yli lakisääteisten 

vaatimusten. Erityisesti yksityisissä terveydenhuolto-organisaatioissa 

ympäristöjohtamisjärjestelmillä, sertifioinneilla ja ympäristövastuullisuudella voidaan 

parantaa organisaation kilpailukykyä ja brändiä (Rodriguez ja muut, 2019). Kumar ja 

Chaudhary (2021) mainitsevatkin, että ympäristöauditointien käyttöönotolla voidaan 

tukea organisaation kestävyyttä.  

  

Vihreä henkilöstöjohtaminen (GHRM) ja sen käytäntöjen omaksuminen sekä henkilöstön 

tietoisuuden ja osallistumisen edistäminen voivat auttaa organisaation 

ympäristötavoitteissa (Younis & Hussain, 2023; Ziyadeh ja muut, 2023; Suriyankietkaew 

& Kungwanpongpun, 2022). Vihreä henkilöstöjohtaminen sisältää 

ympäristötietoisuuden huomioimisen henkilöstön palkkauksessa, koulutuksissa, 

palkitsemisessa sekä työntekijöiden rekrytoinneissa. Lisäksi henkilöstön kannustaminen 

ympäristöystävällisyyteen on tärkeä osa ekologiseen kestävyyteen pyrkivää 

organisaatiokulttuuria, ja rohkaisee ympäristövastuulliseen käyttäytymiseen ja 

asenteeseen (Younis & Hussain, 2023). Myös johdon tulisi sitoutua ja toimia esimerkkinä 

ympäristövastuullisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Vihreä muutosjohtaminen voi 

Younisin ja Hussainin (2023) mukaan motivoida työntekijöitä ja samalla muokata 

organisaatiokulttuuria kohti ympäristövastuullisempaa käyttäytymistä.  

 

Kuten tutkimuksesta selviää, sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa ekologista 

kestävyyttä voidaan edistää monin eri keinoin. Organisaatioiden ekologisen kestävyyden 

edistämisessä tulisi kuitenkin pyrkiä kehittämään kaikkien tutkimuksessa löydettyjen 

teemojen (1) käytännöt ja innovaatiot, 2) strategiset suuntaukset ja yrityksen 

yhteiskuntavastuu, 3) ympäristöjohtamisjärjestelmät, sertifioinnit ja määräykset sekä  

4) henkilöstöjohtaminen) asioita, jotta käytänteitä voitaisiin aidosti uudistaa ja ottaa 



44 

organisaatioissa käyttöön onnistuneesti. Kuvassa 8 on vielä esitetty yhteenvetona 

tutkimuksen aineistoon perustuen keinoja ekologisen kestävyyden edistämiseksi.  

 

 

Kuva 8.    Ekologisen kestävyyden edistämisen käytännöt (pohjautuu 
kirjallisuuskatsauksen aineistoon). 

 

 



45 

6 Yhteenveto ja pohdinta 

Tässä luvussa esitetään tutkimuksen yhteenveto tarkastelemalla tutkimuskysymyksiä, 

katsausaineistoa ja teoreettista viitekehystä ja niiden välistä yhteyttä. Tutkimuksen 

tavoitteena oli selvittää mitä on ekologinen kestävyys, miten se näkyy sosiaali- ja 

terveydenhuollossa ja miten sitä voidaan edistää ympäristöjohtamisen keinoin. Näihin 

tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia hyödyntämällä systemaattista 

kirjallisuuskatsausta metodina. Katsaukseen valituissa kaikissa 23 tutkimusartikkelissa 

vastattiin tutkielman tutkimuskysymyksiin ja ne tarjosivat keinoja ekologisen 

kestävyyden edistämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Siten tutkimus tarjoaakin 

tietoa esimerkiksi päätöksenteon tueksi niin organisaatiotasolla kuin 

yhteiskunnallisellakin tasolla ekologisen kestävyyden edistämiseksi.  

 

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys loi taustaa ekologisen kestävyyden tutkimiselle 

sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se myös taustoitti, miksi ekologisen kestävyyden 

edistäminen myös sosiaali- ja terveydenhuollossa on tärkeää. Ekologinen kestävyys ja 

sen varmistaminen on yhteiskunnallinen haaste, johon jokaisen sektorin tulee osallistua 

toimillaan. Ekologisen kestävyyden edistämisellä on myös vaikutuksia talouteen. 

Tärkeänä tekijänä voidaan myös nähdä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä ihmisten 

terveyden edistämisessä ja ylläpitämisessä, mutta kuten teoreettisesta viitekehyksestä 

ilmenee, sektorilla on monia ympäristövaikutuksia ja siten se heikentää ihmisten 

elinympäristöä ja voi näin aiheuttaa terveysongelmia. Ympäristöjohtaminen on valittu 

tutkimukseen, sillä tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää organisaation keinoja 

ekologisen kestävyyden edistämiseen organisaatiokäytänteiden avulla. Tutkimuksen 

painopisteenä ei olekaan tarkastella yksityiskohtaisesti esimerkiksi erilaisten yksittäisten 

laitteiden tai aineiden sopivuutta ekologisen kestävyyden edistämiseen, vaan yleisesti 

löytää käytäntöjä ja keinoja, joilla ekologista kestävyyttä voidaan edistää. Tähän 

ympäristöjohtaminen ja sen opit toimivat pohjana.  

 

Ekologinen kestävyys on luonnon biodiversiteetin ja ekosysteemien toiminnan 

varmistamista sekä ihmisen toimien sopeuttamista luonnon kestokykyyn. Se on osa 



46 

laajempaa kestävän kehityksen käsitettä. Ympäristöjohtaminen on lähestymistapa 

ympäristöasioihin organisaation toiminnassa, jonka tavoitteena on minimoida 

ympäristövaikutukset ja edistää kestäviä käytäntöjä organisaatioissa. Sosiaali- ja 

terveydenhuollossa ekologisen kestävyyden edistäminen ja ympäristöjohtaminen on 

aineiston perusteella vielä alussa, mutta näkyy esimerkiksi vihreässä rakentamisessa, 

henkilöstöjohtamisessa, ympäristösertifioinneissa, ympäristöjohtamisjärjestelmien 

käytössä, uusiutuvan energian käytössä ja jätteiden vähentämisessä. Uusien 

rakennushanketarpeiden kasvaessa vihreä rakennussuunnittelu ja -rakentaminen tulevat 

todennäköisesti lisääntymään entisestään. Myös uudet innovaatiot ja teknologian 

hyödyntäminen ovat nähtävillä sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta niiden täyden 

potentiaalin hyödyntäminen on vasta alussa ekologisen kestävyyden parantamiseksi.  

 

Sosiaali- ja terveydenhuollossa ekologista kestävyyttä pyritään edistämään uusilla 

käytännöillä ja innovaatioilla, strategisella ja lainsäädännöllisellä tasolla, 

ympäristöjohtamisjärjestelmillä ja sertifioinneilla sekä vihreän henkilöstöjohtamisen 

keinoilla. Lisäksi organisaation sisäinen ja ulkoinen viestintä sekä organisaation kulttuuri 

ja arvot voivat auttaa organisaatiota saavuttamaan ympäristötavoitteitaan. Aineistosta 

esiin nousivatkin samat teemat kuin ekologisen kestävyyden nykytilan kartoittamisessa. 

Ekologisen kestävyyden tilanteeseen voidaankin nähdä monia keinoja vaikuttaa. Tärkeää 

on kuitenkin luoda organisaatioon ilmapiiri ja kulttuuri, joka tukee ekologisen 

kestävyyden toimia, henkilöstön osallistumista ja uskallusta tarttua muutoksiin. Tämä 

vaatii myös johdolta sitoutumista tarttua toimiin, muutosjohtamisen taitoa sekä halua 

toimia esimerkkinä. Ympäristövastuullisesti toimiva organisaatio huomataan varmasti 

myös asiakastasolla, jolla on vaikutusta organisaation menestymiseen erityisesti 

yksityissektorikentällä tarjoamalla kilpailuetua ja vahvistamalla organisaation brändiä. 

Avainasemassa ekologisen kestävyyden käytännön toteutuksessa on kuitenkin johdon ja 

henkilöstön tietoisuuden lisääminen esimerkiksi koulutusten avulla.  

 

Ekologisesti kestävät toimet voivat tuoda myös kustannussäästöjä. Aivan kuten on 

ympäristöjohtamisen perimmäisenä tavoitteena. Ekologisen kestävyyden ja talouden 



47 

välinen suhde on vahvasti esillä tutkimuksissa. Vaikka jatkuvan talouskasvun ja 

ekologisen kestävyyden edistämisen ei nähdäkään toteutuvan samanaikaisesti, monet 

ekologisen kestävyyden toimet tuovat kuitenkin kustannussäästöjä pidemmällä 

aikavälillä tarkasteltuna. Ympäristöllisten asioiden huomioiminen voi myös 

muuttuneessa ympäristökeskeisemmässä yhteiskunnassa tuoda monia etuja 

organisaatioille, jotka panostavat ekologiseen kestävyyteen ja suosivat vihreitä arvoja.  

 

Aineistosta nousi esille ekologisen kestävyyden nykytilaa ja sen edistämistä erityisesti 

terveydenhuollossa. Eri maiden sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmät ovat kuitenkin 

hyvin eri tavoin järjestetty kuin esimerkiksi Suomessa, ja joiltakin osin saatuja tuloksia 

voidaan varmasti hyödyntää myös Suomen sosiaalihuollossa. Aineistoa tarkastelemalla 

voidaan kuitenkin havaita, että ekologisen kestävyyden edistämisessä on vielä tekemistä 

ja sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioiden vastuuseen vasta vähitellen 

havahtumassa. Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto keskittyy tällä hetkellä lähinnä 

lainsäädännön noudattamiseen ekologisen kestävyyden edistämisen osalta, kun taas 

yksityinen sosiaali- ja terveydenhuolto näkee ekologisen kestävyyden tuovan 

liiketoimintaetua. Tarkasteltaessa yleisesti aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta voidaan 

havaita, että ekologisen kestävyyden edistäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa on 

vielä alussa verrattuna muihin sektoreihin. Tämä tutkimus tarjoaakin tietoa ekologisen 

kestävyyden nykytilasta ja sen tärkeydestä myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.  

 

6.1 Tutkimuksen luotettavuus 

Tutkielman menetelmänä käytetty systemaattinen kirjallisuuskatsaus tarjoaa 

tutkimukselle luotettavuutta, objektiivisuutta ja toistettavuutta ja siksi sen 

hyödyntäminen tutkielman empiirisessä osiossa on perusteltu ja tutkimuksen 

luotettavuutta lisäävä valinta. Katsauksessa käytetyt hakutermit ovat kuitenkin voineet 

rajata oleellisiakin tutkimuksia pois. Luotettavuutta onkin pyritty lisäämään tekemällä 

useita testihakuja hakutermejä ja hakulauseketta valitessa. Myös rajalliset resurssit ovat 

vaikuttaneet tiettyihin valintoihin esimerkiksi poissulkukriteerejä valitessa. 

Systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta onkin lähes mahdotonta tehdä kaiken kattavaa 



48 

tutkimusta. Tutkimukseen valikoitunut aineisto on kuitenkin tutkimuskysymysten 

kannalta relevanttia ja luo kuvan ekologisen kestävyyden nykytilasta tutkituissa sosiaali- 

ja terveydenhuollon organisaatioissa sekä tarjoaa keinoja ekologisen kestävyyden 

edistämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa.  

 

Tutkimuksen luotettavuuteen voi vaikuttaa myös tutkijaan liittyvät tekijät. Tutkijan 

kokemattomuus systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmästä, sopivista 

tietokannoista ja hakulausekkeen muodostamisesta voi vaikuttaa saatuihin tuloksiin 

luotettavuutta heikentäen. Lisäksi kielelliset tekijät voivat heikentää luotettavuutta. 

Aineiston sisäänottokriteerinä käytettiin sitä, että tutkimuksen kielenä on englanti. Siksi 

mahdolliset käännösvirheet ja sisällön ymmärtäminen voivat luoda riskin 

luotettavuuden heikkenemiselle. Tutkimuksen kattavuuden, luotettavuuden ja 

onnistumisen kannalta tehty kielivalinta oli kuitenkin ehdoton. Lisäksi aineiston 

tarkastelu täysin objektiivisesti on haastavaa, sillä aineiston tarkastelu toteutettiin 

teoreettisen viitekehyksen laatimisen ja aiheeseen tutustumisen jälkeen. Voidaankin 

ajatella, että mahdolliset ennakko-oletukset voisivat vaikuttaa aineiston tarkasteluun ja 

siten tutkimuksen luotettavuuteen.  

 

Tutkimuksen osalta sosiaalihuollon tarkastelu ei anna luotettavaa kuvaa sosiaalihuollon 

ekologisesta kestävyydestä. Aiheen hallittavuuden kannalta hakutermeistä päädyttiinkin 

jättämään sosiaalihuolto pois. Siksi saatu aineisto ei vastaakaan kansainvälisesti 

tarkasteltuna sosiaalihuollon ekologiseen kestävyyteen. Tuloksia peilatessa Suomeen, 

monet saadut tulokset ovat kuitenkin sovellettaessa myös sosiaalihuollon 

organisaatioihin. Täten saadut tulokset eivät olekaan suoraan vertailtavissa eri maiden 

kesken.  

 

6.2 Pohdinta 

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ekologista kestävyyttä ja sen edistämistä 

ympäristöjohtamisen keinoin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ekologisen kestävyyden 

heikentymisellä voidaan tutkimuksen mukaan nähdä monia haitallisia vaikutuksia 



49 

ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen sekä organisaatioiden toimintaan ja 

toimintavarmuuteen. Siksi tutkimusta voidaankin pitää tärkeänä askeleena ekologisesti 

kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon merkityksen ymmärtämisessä ja rakentamisessa. 

Se kokoaa tietoa ekologisen kestävyyden nykytilasta sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä 

keinoja, joilla lisätä ekologista kestävyyttä ja ympäristövastuullisuutta. Ekologinen 

kestävyys on kuitenkin käsitteenä laaja ja vaatii monitieteistä lähestymistapaa 

tarjotakseen vaikuttavuutta.  

 

Tutkimus ei kuitenkaan vastaa täysin oikeaa kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon 

ekologisesta kestävyydestä, sillä mukaan valikoitui tutkimuksia, joissa organisaatioiden 

ekologista kestävyyttä nimenomaan tutkitaan. Tutkimus ei siis vastaakaan kysymykseen 

siitä, mikä on ekologisen kestävyyden nykytila yleisellä tasolla sosiaali- ja 

terveydenhuollossa, vaan ennemminkin siihen, mikä on ekologisen kestävyyden nykytila 

sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa, joissa sitä on lähdetty tutkimaan. Mukaan 

ei siis ole valikoitunut tutkimuksia, joissa ekologisesta kestävyydestä ei ole mainintoja ja 

siten organisaatioita, joissa ekologinen kestävyys on vielä unohdettu aihe. 

 

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ekologisen kestävyyden edistämiseksi sosiaali- 

ja terveydenhuolto-organisaatioissa. Tutkimuksen avulla voidaan myös havaita 

mahdollisia uusia tutkimustarpeita ja jatkotutkimusaiheita. Jatkotutkimuksena voisikin 

selvittää, miten ekologinen kestävyys näkyy sosiaalihuollon palveluissa eri maissa ja 

millaisia tarpeita ekologisen kestävyyden edistämiseksi siellä ilmenee. Tärkeää olisi myös 

pohtia eri maiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta ja järjestämistä ja 

verrata ekologista kestävyyttä samanlaisissa järjestelmissä. Yleisesti ottaen ekologisessa 

kestävyydessä sosiaali- ja terveydenhuollossa on varmasti useita osa-alueita, jotka 

toimivat hyvinä jatkotutkimusaiheita. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaankin todeta, 

että ekologinen kestävyys, sen merkitys ja edistäminen vaativat vielä suurempaa 

huomiota ympäristön tilan parantamiseksi, ihmisten terveyden edistämiseksi, 

kustannusten säästämiseksi ja toisaalta vastaamaan kuluttajien eli potilaiden tarpeita ja 

ympäristöarvoja myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Siksi ekologisen kestävyyden 



50 

merkitystä, edistämistä, vaikutusta ihmisten terveyteen, sen heikentymisen uhkia ja 

hallinnon tason vaikutuksia on tarpeellista tutkia tulevaisuudessakin.  



51 

Lähteet 

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa käytetyt lähteet merkitty tähdellä (*) 

  

*Abaynyie, S., Amuah, E., Douti, N., Amadu, C. & Bayorbor, M. (2021). Healthcare waste 

management in the Tamale Central Hospital, northern Ghana. An assessment 

before the emergence of the COVID-19 pandemic in Ghana. Environmental 

Challenges, 5. https://doi.org/10.1016/j.envc.2021.100320 

*Abdelkareem, R., Mady, K., Lebda, S. E. & Elmantawy, E. S. (2024). The effect of green 

competencies and values on carbon footprint on sustainable performance in 

healthcare sector. Cleaner and Responsible Consumption, 12. 

https://doi.org/10.1016/j.clrc.2024.100179  

Albertini, E. (2013). Does environmental management improve financial performance? 

A Meta-analytical review. Organization & Environment, 26(4). 

https://doi.org/10.1177/1086026613510301 

Arimura, T. H., Darnall, N., Ganguli, R. & Katayama, H. (2016). The effect of ISO 14001 on 

environmental performance: Resolving equivocal findings. Journal of 

Environmental Management. 166(15), 556–566. 

https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2015.10.032  

Ball, A., Mason, I., Grubnic, S. & Hughes, P. (2009). The carbon neutral public sector. 

Public Management Review, 11(5), 575–600.  

https://doi.org/10.1080/14719030902798263  

Barrow, C. (2004). Environmental Management and Development. Taylor & Francis 

Group.  

*Bauer, P. & Greiling, D. (2024). Greening Austrian social service and healthcare non-

profits. Heliyon, 10(1). https://doi.org/10.1016/j.heliyon.2023.e23767 

*Blass, A., Costa, S., Pinheiro, Lima, E. & Borges, L. (2016). Measuring environmental 

performance in hospitals: a framework and process. Measuring Business 

Excellence, 20(2), 52–64. https://doi.org/10.1108/MBE-03-2015-0011 

Bryant, R. & Wilson, G. (1998). Rethinking environmental management. Progress in 

Human Geography, 22(3). https://doi.org/10.1191/030913298672031592 

https://doi.org/10.1016/j.envc.2021.100320
https://doi.org/10.1016/j.clrc.2024.100179
https://doi.org/10.1177/1086026613510301
https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2015.10.032
https://doi.org/10.1080/14719030902798263
https://doi.org/10.1016/j.heliyon.2023.e23767
https://doi.org/10.1108/MBE-03-2015-0011
https://doi.org/10.1191/030913298672031592


52 

*Cavicchi, C. (2017). Healthcare sustainability and the role of intellectual capital: 

Evidence from an Italian Regional Health Service. Journal of Intellectual Capital, 

18(3), 544–563. https://doi.org/10.1108/JIC-12-2016-0128 

*Chaudhary, R. & Kumar, C. (2020. Determinants of diffusion of environmental 

sustainability innovations in hospitals of Bihar state in India. Journal of Global 

Responsibility, 12(1), 76–99. https://doi.org/10.1108/JGR-05-2020-0060 

Chaudhry, S. M., Chen, X. H., Ahmed, R. & Nasir, M. A. (2023). Risk modelling of ESG 

(enviromental, social, and governance), healthcare, and financial sectors. Risk 

Analysis/Early View. https://doi.org/10.1111/risa.14195 

Chiarini, A. & Vagnoni, E. (2015). Environmental sustainability in European public 

healthcare. Could it just be a matter of leadership? Leadership in Health Services. 

2016. 29(1), 2–8. http://doi.org/10.1108/LHS-10-2015-0035  

Cimprich, A., Santillán-Saldivar, J., Thiel, C. L., Sonnemann, G. & Young, S. B. (2019). 

Potential for industrial ecology to support healthcare sustainability: Scoping 

review of a fragmented literature and conceptual framework for future research. 

Journal of Industrial Ecology, 23(6), 1344–1352. 

http://doi.org/10.1111/jiec.12921 

*Creixans-Tenas, J., Coenders, G. & Arimany-Serrat, N. (2019). Corporate social 

responsibility and financial profile of Spanish private hospitals. Heliyon, 5(10). 

https://doi.org/10.1016/j.heliyon.2019.e02623 

Delmas, M & Toffel, M. (2004). Stakeholders and environmental management practices: 

An institutional framework. Business Strategy and the Environment, 13, 209–222. 

https://doi.org/10.1002/bse.409  

*Desmond, S. (2016). Implementing climate change mitigation in health services: the 

importance of context. Journal of Health Services Research & Policy, 21(4). 

https://doi.org/10.1177/1355819616645373 

Dodgen, D., Donato, D., Kelly, N., La Greca, A., Morganstein, J., Reser, J., Ruzek, J., 

Schweitzer, S., Shimamoto, M. M., Thigpen Tart, K. & Ursano, R. (2016). Mental 

Health in the United States: A Scientific Assessment. U. S. Global Change 

Research Program, Washington DC, 217–246. http://doi.org/10.7930/J0TX3C9H 

https://doi.org/10.1108/JIC-12-2016-0128
https://doi.org/10.1108/JGR-05-2020-0060
https://doi.org/10.1111/risa.14195
http://doi.org/10.1108/LHS-10-2015-0035
http://doi.org/10.1111/jiec.12921
https://doi.org/10.1016/j.heliyon.2019.e02623
https://doi.org/10.1002/bse.409
https://doi.org/10.1177/1355819616645373
http://doi.org/10.7930/J0TX3C9H


53 

Dunphy, J. L. (2014). Healthcare professionals´ perspectives on environmental 

sustainability. Nursing Ethics. 21(4), 414–425. 

https://doi.org/10.1177/0969733013502802 

Eckelman, M.J. & Sherman, J.D. (2018). Estimated Global Disease Burden From US Health 

Care Sector Greenhouse Gas Emissions. American Journal of Public Health 108(2), 

120–122. https://doi.org/10.2105/AJPH.2017.303846 

Green, K. W., Toms, L. C. & Clark J. (2013). Impact of market orientation on environmental 

sustainability strategy. Management Research Review. (2015). 38(2), 217–238. 

https://doi.org/10.1108/MRR-10-2013-0240   

Gupta, M. (1995). Environmental management and its impact on the operations function. 

International Journal of Operations & Production Management, 15(8). 

https://doi.org/10.1108/01443579510094071 

Hensher, M. (2020). Incorporating environmental impacts into the economic evaluation 

of health care systems: Perspectives from ecological economics. Resources, 

Conservation & Recycling. 154. 

https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2019.104623 

Hickel, J. & Kallis, G. (2019). Is Green Growth Possible? New Political Economy. (2020). 

25(4), 469–486. https://doi.org/10.1080/13563467.2019.1598964 

Hiilamo, H. (2023). Ilmastonmuutos herättää henkiin Malthusin brutaalin väestöteorian. 

Yhteiskuntapolitiikka / Stakes, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja 

kehittämiskeskus 88(3), 315–318. Noudettu 10.12.2023 osoitteesta 

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146741/YP2303_Hiilamo.pdf?s

equence=1 

Hu, H., Cohen, G., Sharma, B., Yin, H. & McConnel, R. (2022). Sustainability in Health Care. 

Annual Review of Environment and Resources, 47, 173–196. 

https://doi.org/10.1146/annurev-environ-112320-095157  

Huovila, A., Siikavirta, H., Rozado, C., Rökman, J., Tuominen, P., Paiho, S., Hedman, Å. & 

Ylén, P. (2022). Carbon-neutral cities: Critical review of theory and practice. 

Journal of Cleaner production, 341. 

https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2022.130912 

https://doi.org/10.1177/0969733013502802
https://doi.org/10.2105/AJPH.2017.303846
https://doi.org/10.1108/MRR-10-2013-0240
https://doi.org/10.1108/01443579510094071
https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2019.104623
https://doi.org/10.1080/13563467.2019.1598964
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146741/YP2303_Hiilamo.pdf?sequence=1
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146741/YP2303_Hiilamo.pdf?sequence=1
https://doi.org/10.1146/annurev-environ-112320-095157
https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2022.130912


54 

Häikiö, L. & Niemenmaa, V. (2022). Kestävä kehitys paradigmamuutoksena hallinnon 

tutkimuksessa. Noudettu 2.11.2023 osoitteesta 

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/145779/Kest_v_kehitys_paradig

mamuutoksena_hallinnon_tutkimuksessa.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Kestävä kehitys. (2023). Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. Noudettu 3.11.2023 

osoitteesta https://kestavakehitys.fi/sitoumus2050 

Ketola, T. (2003). Nesteen/Fortumin ympäristöjohtaminen 1992–2002 vs. 1960–1991. 

Hallinnon tutkimus, 22(2), 128–146. Noudettu 1.2.2024 osoitteesta 

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/101630  

Korhonen, M., Kallio, J., Varpanen, J. & Saari, A. (2023). Ekologisen kestävyyden utopiat 

lukionuorten tulevaisuuskuvissa. Ainedidaktiikka. Noudettu 11.12.2023 

osoitteesta https://doi.org/10.23988/ad.120992 

Kormondy, E. J. (2012). A brief introduction to the history of ecology. The American 

Biology Teacher, 74(7), 441-443. https://doi.org/10.1525/abt.2012.74.7.3  

Kraus, S., Breier, M. & Dasí-Rodríguez, S. (2020). The art of crafting a systematic literature 

review in entrepreneurship research. International Entrepreneurship and 

Management Journal, 16, 1023–1042. https://doi.org/10.1007/s11365-020-

00635-4  

*Kumar, C & Chaudhary, R. (2021). Environmental sustainability practices in hospitals of 

Bihar. Current Research in Environmental Sustainability, 3. 

https://doi.org/10.1016/j.crsust.2021.100106  

*Kumar, P. (2020). Internal flexibility in health-care organizations: a value-laden 

perspective on sustainability. International Journal of Organizational Analysis, 

30(3), 721–742. https://doi.org/10.1108/IJOA-05-2019-1766 

Kuukka, K., Lehtonen, A., & Pulkki, J. (2019). Kansanterveystieteen ekologinen käänne-

Kohti ekososiaalista terveysparadigmaa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 

56(4). https://doi.org/10.23990/sa.83056  

Lancet. (2019). Past, present, and future of global health financing: a review of 

development assistance, government, out-of-pocket, and other private spending 

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/145779/Kest_v_kehitys_paradigmamuutoksena_hallinnon_tutkimuksessa.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/145779/Kest_v_kehitys_paradigmamuutoksena_hallinnon_tutkimuksessa.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://kestavakehitys.fi/sitoumus2050
https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/101630
https://doi.org/10.23988/ad.120992
https://doi.org/10.1525/abt.2012.74.7.3
https://doi.org/10.1007/s11365-020-00635-4
https://doi.org/10.1007/s11365-020-00635-4
https://doi.org/10.1016/j.crsust.2021.100106
https://doi.org/10.1108/IJOA-05-2019-1766
https://doi.org/10.23990/sa.83056


55 

on health for 195 countries, 1995–2050. The Lanc