VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA Tommi Isosomppi ESIMIES HAJAUTETUN TYÖN JOHTAJANA Tutkimuksen kohteena esimiestyö Liikennevirastossa Julkisjohtamisen pro gradu -tutkielma VAASA 2017 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu TIIVISTELMÄ 3 1. JOHDANTO 5 1.1. Johdatus tutkimusaiheeseen 5 1.2. Tutkimuskysymykset 8 1.3. Tutkimuksen rakenne 8 2. JOHTAJUUS JA ESIMIESTYÖ 10 2.1. Johtajuus 11 2.2. Organisointi 12 2.3. Esimiehen rooli 15 2.4. Esimiehen tehtävät 17 2.4.1. Työn suunnittelu 21 2.4.2. Työn seuranta 25 2.4.3. Viestintä ja vuorovaikutus 26 3. HAJAUTETTU ORGANISAATIO 31 3.1. Hajautuneisuuden vaatimukset organisaatiolta 33 3.1.1. Työvälineet 33 3.1.2. Johdon tuki esimiestyölle 34 3.2. Hajauttamisen muodot 35 3.2.1. E-työ 36 3.2.2. Etätyö 36 3.2.3. Mobiili työ 37 3.2.4. Työskentely sivutoimipisteessä 37 3.3. Hajautuneisuuden haasteet esimiestyölle 38 3.4. Hajautetun työn johtaminen 40 3.4.1. Työn suunnittelu 40 3.4.2. Työn seuranta 41 3.4.3. Viestintä ja vuorovaikutus 43 2 4. TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO 48 4.1. Tutkimuksen metodologia 48 4.2. Kohdeorganisaatio 51 4.3. Tutkimusaineiston analysointi 53 5. TUTKIMUSTULOKSET 56 5.1. Hajautuneisuuden haasteet esimiestyölle 56 5.1.1. Esimiesten kokemukset alueellistamisen luomasta hajautuneisuudesta 58 5.1.2. Joustava etätyö 59 5.2. Esimiehen tehtävät hajautetusti toimivassa organisaatiossa 60 5.2.1. Työn suunnittelu 60 5.2.2. Työn seuranta 62 5.2.3. Luottamus 66 5.3. Esimiehen viestintä 68 5.4. Esimiehen rooli hajautetusti toimivassa organisaatiossa 69 5.5. Työvälineet ja johdon tuki esimiestyölle 71 5.5.1. Työvälineet 71 5.5.2. Johdon tuki esimiestyölle 72 5.5.3. Koulutus-ja kehittämistarpeet 73 6. TUTKIMUSTULOSTEN YHTEENVETO 74 7. TUTKIMUSTULOSTEN LUOTETTAVUUS JA YLEISTETTÄVYYS 79 8. POHDINTA 81 LÄHDELUETTELO 84 LIITE 1. Teemahaastattelun runko. 89 LIITE 2. Saatekirje. 90 LIITE 3. Esimerkki haastatteluaineiston teemoittelusta. 91 3 ______________________________________________________________________ VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Tekijä: Tommi Isosomppi Pro gradu -tutkielma: Esimies hajautetun työn johtajana: Tutkimuksen kohteena esimiestyö Liikennevirastossa Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri Oppiaine: Julkisjohtaminen Työn ohjaaja: Esa Hyyryläinen Valmistumisvuosi: 2017 Sivumäärä: 91 ______________________________________________________________________ TIIVISTELMÄ: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esimies johtaa hajautetusti toimivaa organisaatiota. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hajautunutta organisaatiota, johtamista ja esimiestyötä. Organisaa- tion hajautuneisuus syntyy monilla eri tavoin. Valtionhallinnossa alueellistaminen on muodostanut mo- nissa virastoissa hajautuneen rakenteen. Tämän tutkimuksen kohteena olevassa Liikennevirastossa hajau- tunut toimintatapa on syntynyt osin projektimaisen työskentelyn, alueellistamisen sekä joustavien työjär- jestelyjen vuoksi. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Teoreettinen viitekehys rakentui johtamisesta, esi- miehen tehtävistä ja hajautuneen organisaation teoriasta. Teoreettinen viitekehys koottiin kattavasti koti- maisesta ja ulkomaisesta tieteellisestä kirjallisuudesta sekä tieteellisistä artikkeleista. Empiirinen aineisto kerättiin haastatteluin (n=10) Liikenneviraston esimies-ja johtotehtävissä olevilta henkilöiltä. Haastatte- luun valikoitiin esimiehet, joilla on johdettavanaan yksikkö, jossa ainakin osa henkilöstöstä on sijoittunut eri paikkakunnalle kuin esimies itse. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastattelun teemat muodostuivat teorian ja tutkimuskysymyksen pohjalta. Haastatteluaineiston litteroin- nin jälkeen suoritettiin analyysi aineistolle, sekä muodostettiin johtopäätökset. Esimiehen asema asiantuntijaorganisaatiossa on keskeinen, jotta ryhmät pystyvät saavuttamaan tavoit- teensa. Töiden suunnittelu, seuranta ja viestintä muodostavat tässä työssä esimiesten tehtäväalueet. Esi- mies määrittää ryhmän tavoitteet, organisoi ja koordinoi tehtävät sekä seuraa tavoitteiden saavuttamista. Vaikka hajautetussa toimintatavassa esimiehen tehtävät pysyvät samana, aiheuttaa hajautuneisuus run- saasti haasteita esimiestyöhön. Tämän tutkimuksen perusteella hajautetusti toimivan organisaation johtaminen synnyttää haasteita esi- miehille, ja muuttaa väistämättä esimiesten tapaa johtaa. Hajautetussa toimintatavassa johtamisessa ko- rostuu erityisesti viestinnän rooli. Esimiehen viestinnän täytyy olla suunniteltua ja järjestelmällistä, jotta riittävä tieto tavoittaa henkilöstön. Viestinnässä nousi esiin myös lisääntyvä tarve henkilöstön aktiivisuu- delle. Hajautettu toimintatapa luo paineita esimiehen ajankäytölle, joten henkilöstön on otettava enemmän vastuuta työn suorittamisesta ja tuloksista. Luottamus onkin keskeinen tekijä hajautetusti toimivassa ryh- mässä. Esimiehen onkin pyrittävä synnyttämään luottamuksellinen suhde henkilöstöön. Luottamuksen synnyttäminen silloin kun kasvokkain tapahtuvia kontakteja on haastavaa. Tämän vuoksi esimiehellä täytyy olla tiedossa keinot luottamuksen synnyttämiseen ja ylläpitämiseen. Hajautetussa työssä luotetta- vasti toimivien työvälineiden rooli korostuu. Sähköiset viestintävälineet ovat ainoa keino pitää yhteyttä eri paikkakunnilla olevien työntekijöiden välillä, joten hyvät ja luotettavat työvälineet ovat keskeisessä asemassa. ____________________________________________________________________ AVAINSANAT: johtaminen, esimiestyö, hajautettu työ, etätyö, joustotyö, mobiili työ 5 1. JOHDANTO 1.1. Johdatus tutkimusaiheeseen Hajautettu työ ja hajautetun työn erilaiset muodot ovat lisääntyneet niin julkisen ja yksi- tyisen sektorin organisaatioiden toiminnassa. Hajautuneita organisaatioita on syntynyt eri tarpeista. Suomessa julkisella sektorilla suurin syy hajautettujen organisaatioiden syntymiselle on virastojen alueellistaminen, jonka seurauksena virastojen henkilöstöä on sijoitettu eri toimipisteisiin ja eri kaupunkeihin. (Vartiainen, Kokko & Hakonen 2004: 17.) Hajautuneisuutta organisaatioihin synnyttää myös mobiili työskentely sekä jatkuvasti lisääntyvässä määrin etätyö. Näiden työnteon muotojen avulla pyritään luo- maan joustavuutta työntekoon sekä parantamaan tuottavuutta. Hajautuneisuus kuitenkin vaatii organisaatiolta panostusta niin tietoteknisiin välineisiin kuin esimiestyön kehittä- miseen. (Hale & Whitlam 1997: 25–27.) Tässä tutkimuksessa hajautettua työtä tarkkaillaan esimiestyön kautta. Esimies on orga- nisaatioissa keskeisessä asemassa hyvän tuloksen tekemisessä sekä henkilöstön työhy- vinvoinnin edistämisessä. (Aarnikoivu 2008: 23.) Tämän vuoksi on mielenkiintoista tarkastella, mitä hajauttaminen tarkoittaa esimiestyön kannalta. Tutkimuksessa on hyö- dynnetty niin kotimaista kuin ulkomaistakin kirjallisuutta sekä tutkimuksia tieteellisissä julkaisuissa. Ulkomainen tutkimus käsittelee hajautettua työtä virtuaaliorganisaatioiden ja –tiimien kautta. Virtuaalitiimien määritelmä on kuitenkin yhtenäinen hajautetun työn määrittelyn kanssa, joten hajautetulla työllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa myös vir- tuaalityötä ja virtuaalitiimejä. Tutkimuksen kohteena on Liikenneviraston esimiestyö. Liikennevirasto syntyi vuonna 2010, kun Ratahallintokeskus, Merenkulkulaitos ja Tielaitos yhdistettiin. Yhdistymisen jäljiltä organisaatio on hajautettuna monille eri paikkakunnille ja toimipisteisiin. Toimi- pisteitä on tällä hetkellä yhteensä 7. Suurimmat toimipisteet Pasilan päätoimipisteen lisäksi ovat Lappeenrannassa ja Tampereella. Liikennevirastossa on laajat mahdollisuu- det tehdä etätyötä. Vuoden 2016 alusta virastossa otettiin käyttöön joustavan etätyön periaatteet, jotka mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman työn tekemisen. Etä- 6 työtä sekä normaalien liukuma-aikojen ulkopuolella tehtävää työtä hyödynnetään run- saasti. Liikennevirasto on siten otollinen tutkittaessa hajautetun työn johtamista, sillä suurimmalla osalla esimiehistä henkilöstöä on sijoitettuna eri toimipisteisiin, tai henki- löstö hoitaa työnsä etäyhteyksien välityksellä. (Liikennevirasto 2017.) Esimiestyölle on vaikea löytää määritelmiä, jotka kuvaavat sitä tarkasti, koska esimies- työn sisältö ja laajuus vaihtelevat huomattavasti eri organisaatioiden välillä. Kuitenkin esimiestyölle on löydettävissä tiettyjä tehtäväkokonaisuuksia ja alueita, jotka toistuvat esimiesten työssä riippumatta organisaatiosta. Ensinnäkin esimiehellä on aina muodolli- nen asema organisaatiossa, joka liittyy tehtävään, joka hänelle on annettu. Muodollinen asema tuo esimiehelle statuksen, joka mahdollistaa esimiehen pääsyn käsiksi organisaa- tiossa tietoon, johon alaiset eivät pääse. Tämä muodostaa taas esimiehelle mahdollisuu- den tehdä suunnitelmia työn järjestämiseksi sekä velvollisuuden raportoida johtamansa yksikön toiminnasta edelleen omalle esimiehelleen. (Minztberg 1990: 168.) Esimies on organisaatiossa usein monien odotusten kohteena. Johto odottaa esimieheltä hyvää tulosta. Henkilöstö taas kohdistaa esimieheen erilaisia odotuksia. Toiset odottavat esimiehen kertovan tarkasti mitä tehdään ja kuinka tehdään, kun taas toiset odottavat saavansa vastuuta ja vapauksia työn suorittamiseen. (Surakka & Laine 2011: 70.) Lisäk- si esimiehen odotetaan tuntevan monia organisaation johtamisen osa-alueita. Hänen tulee tuntea esimerkiksi erilaiset tietojärjestelmät, työlainsäädäntö, strategiat ja ihmisten johtamisen. (Järvinen 2011: 142–149.) Esimiehen tehtäväkenttä on siis usein hyvin laa- ja. Kun tähän lisätään vielä sellaisen organisaation johtaminen, jossa yksikön henkilöstö on sijoitettuna eri paikkoihin, muodostuu esimiestyöstä moniulotteinen kokonaisuus, jossa korostuu asioiden hallinta, suunnitteleminen sekä erityisesti viestintä ja vuorovai- kutustaidot. Viime vuosikymmenien aikana tapahtunut muutos, joka on johtanut valmistavan teolli- sen työn vähenemiseen ja lisännyt tietotyön merkitystä erityisesti länsimaisissa yhteis- kunnissa, on muodostanut tarpeen organisaatioille madaltaa hierarkioita sekä antaa lisää vapauksia ja päätösvaltaa henkilöstölle. Matalammat ja hajautetummat organisaatiora- kenteet ovat joustavampia ja asiakaslähtöisempiä kuin perinteiset hierarkkiset organisoi- 7 tumisen tavat. Kuitenkin töiden koordinoiminen, suunnittelu ja tiedonkulku organisaati- ossa muodostuvat haastavammaksi silloin, kun organisaation henkilöstö on hajautettu. (Tschirhart & Bielefeld 2012: 62–63.) Johtaminen on myös muutoksessa organisaatioiden mukana. Aikaisemmin johtaminen oli käskevää ja johtajan tärkein tehtävä oli työn suoritusten valvonta ja kontrollointi. Hajautetusti toimivissa organisaatioissa johtamisessa korostuu mahdollistaminen ja kannustaminen. (Juuti 2013: 13–15.) Luottamus ja sen synnyttäminen ovat keskeinen tekijä esimiestyön onnistumisessa. Luottamus vaatii syntyäkseen viestintää ja vuorovai- kutusta esimiehen ja henkilöstön kesken. (Zofi 2012: 100.) Hajautuneisuus luo tähän suuren haasteen. Miten esimies synnyttää ja ylläpitää ryhmän luottamuksen esimieheen sekä ryhmän jäsenten välillä, kun kasvokkain kohtaamisia on vähän tai ei ollenkaan? Tämä vaatii esimieheltä suunnitelmallista otetta viestintään ja vuorovaikutukseen. Nykyajan organisaatioissa henkilöstössä korostuu korkea koulutustaso, hyvät tietotekni- set työvälineet ja asiakkaiden monipuolistuvat odotukset. Esimiehen ei kannattakaan yrittää hallita kaikkea itse, vaan jakaa valtaa ja vastuuta yksikön sisällä. Täten esimie- hen on mahdollista vapauttaa omaa ajankäyttöään tärkeisiin ja yksikön kannalta merki- tyksellisiin asioihin. (Hale & Whitlam 1997: 101–106.) Hajautuneisuus ei kuitenkaan poista esimiehen normaaleja tehtäviä. Esimiehelle kuuluu oman yksikkönsä juoksevien asioiden hoito, ja usein myös yksikön henkilöstön työsuhdeasioiden hallinnointi. Hajau- tuneisuus voikin haastaa esimiehen ajankäytön kannalta, sillä esimiehen yhteydenpito erilaisten tietoteknologisten viestintävälineiden kanssa voi olla aikaa vievää. Esimiehen onkin syytä muistaa, että hänen oma aikansa on resurssi, jonka käyttö osoittaa asioiden tärkeysjärjestyksen henkilöstölle. (Vartiainen ym. 2004: 124.) Esimiehen viestintä ja vuorovaikutus ovat ihmisten johtamista. Viestinnän avulla esi- mies saa yksikön toimimaan haluamallaan tavalla sekä pystyy antamaan palautetta toi- minnasta. Hajautetussa työssä esimiehen viestintä hankaloituu, kun viestiminen tapah- tuu pääasiassa erialaisten teknologisten apuvälineiden avulla. Tällöin viestinnästä jäävät puuttumaan tärkeät sanattoman viestinnän merkitykset kuten ilmeet ja eleet. Esimiehen onkin pyrittävä lisäämään visuaalisuutta viesteihin. Lisäksi esimiehen on suunniteltava 8 viestintäkanavat siten, että aikaa jää myös epäviralliselle viestinnälle. Pieni vapaamuo- toinen keskusteluhetki ennen palaveriä vapauttaa tunnelmaa sekä auttaa yksikön jäseniä tuntemaan toisensa paremmin sekä luottamaan toisiinsa. (Zofi 2012: 112.) 1.2. Tutkimuskysymykset Tutkimuksessa selvitetään hajautetun työn johtamista esimiestyön kannalta. Esimiestyö on tarkastelun kohteena sen vuoksi, että useat tutkimukset ovat selvittäneet etätyön vai- kutuksia henkilöstöön, työhyvinvointiin, motivaatioon, mutta esimiestyöhön ja johtami- seen kohdistuvia tutkimuksia on vähemmän. Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraa- viin kysymyksiin: - miten hajautunut toimintatapa vaikuttaa esimiesten työhön? - miten yksikköä johdetaan hajautuneesti toimivassa organisaatiossa? - mitä haasteita hajautuneisuus tuo esimiestyöhön? - miten organisaatio voi tukea esimiestyötä hajautetussa organisaatiossa? 1.3. Tutkimuksen rakenne Tutkimuksessa käsitteiden määrittely tehdään kyseistä asiaa käsittelevien kappaleiden alussa. Tämän työn keskeisimmät käsitteet ovat johtaminen, organisointi, esimiehen rooli, esimiehen tehtävät, hajautettu työ ja hajautetun työn johtaminen. Näiden käsittei- den avulla luodaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Empiirisen osan muodostami- nen käsitellään kappaleessa 4. Tutkimus selvittää hajautetun työn johtamista esimiestyön kontekstissa. Tutkimus lähtee liikkeelle johtamisen ja organisoinnin määrittelyllä, sillä johtaminen ja syy tarve johta- miselle on pohjana esimiesten ammattiryhmän syntymiselle. Organisointi ja organisaa- tioiden muutosta kuvataan sen vuoksi, että luodaan teoreettista pohjaa sille, minkä vuoksi organisaatiot ovat entistä enemmän ja tietoisesti alkaneet käyttää erilaisia hajau- tetun työn malleja. 9 Esimiestyön määrittely on olennainen osa tutkimusta, sillä esimiestyölle ei löydy selkei- tä ja yksiselitteisiä määreitä. Tässä tutkimuksessa esimiestyötä tarkastellaan esimiehen roolin ja siihen kohdistuvien odotusten kautta, sekä määritellään mistä tehtävistä esi- miehen työnkuva koostuu. Tällä luodaan mahdollisuus tutkia, miten esimiesten työ muuttuu ja mitä haasteita siihen kohdistuu hajautuneessa organisaatiossa. Esimiestyö jaetaan tässä tutkimuksessa kolmeen osaan, jotka ovat työn suunnittelu, työn seuranta ja viestintä ja vuorovaikutus. Nämä osiot olen muodostanut esimiehen tehtävämäärittely- jen perusteella. Työn suunnittelu ja seuranta muodostavat keskeisen osan esimiehen asiajohtamisessa, kun taas viestintä ja vuorovaikutus korostavat ihmisten johtamista organisaatiossa. Viestintä on esimiehen keino saada yksikön jäsenet toimimaan halutul- la tavalla. Teoria hajautetusta organisaatiosta muodostetaan kappaleessa 3. Hajautettu organisaatio käsitellään muodostamalla kuva hajauttamisen eri muodoista sekä vaatimuksista mitä hajauttaminen synnyttää organisaatiolle ja sen johtamiselle. Johtamista kuvataan ensin hajautuneen organisaation johtamishaasteina ja sen jälkeen kolmen osa-alueen kautta, jotka ovat samat kuin kappaleessa 2 esimiehen tehtävien määrittelyssä. 10 2. JOHTAJUUS JA ESIMIESTYÖ Johtajuutta ja esimiestyötä tarvitaan organisaatioissa sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Johtajan tehtäviin liittyy aina velvollisuuksia ja vastuita, mutta silti johtajan tehtävistä on vaikea tehdä yleispätevää listausta. Johtajaan kohdistuu aina hänen asemaansa perus- tuvia odotuksia ja vastuita ylemmältä johdolta, alaisilta sekä muilta sidosryhmiltä. Joh- tajan on pyrittävä vastaamaan näihin mahdollisimman hyvin. Ihmisten välisessä toimin- nassa on aina paradoksaalisia piirteitä eli ihmisten vuorovaikutus on ristiriitaista, mutta usein kuitenkin todenmukaista ja perusteltua. Johtamista tarvitaankin, jotta ihmiset pys- tyisivät ristiriidoista huolimatta sitoutumaan ja motivoitumaan yhteisen päämäärän saa- vuttamiseksi. (Tienari & Meriläinen 2009: 141.) Johtamisessa ja johtajuudessa nähdään olevan kaksi eri puolta, jotka ovat englanniksi management ja leadership. Näille termeille ei ole yksiselitteisiä suomenkielisiä vastinei- ta. Tässä yhteydessä niistä käytetään nimityksiä asiajohtaminen (management) ja ihmis- ten johtaminen (leadership). Monesti oletetaan, että kaikki johtajaksi nimitetyt osoitta- vat johtajuutta ja ovat hyviä ihmisten johtajia. Näin ei kuitenkaan läheskään aina ole, vaan jotkut johtajat ovat puhtaasti asiajohtajia, ja toiset voivat olla hyviä ihmisten johta- jia, vaikka he muodolliselta asemaltaan eivät olisi nimitettyjä johtajiksi. (Lunenburg 2011: 1.) Johtamista on vaikea määritellä, koska se on vuorovaikutteista toimintaa. Johtaminen on ihmisten välistä toimintaa, joka saa muotonsa aina erityisen rakentuneen tilanteen mu- kaisesti. Johtamista on aina ryhmässä, jossa se on ihmisten välille syntynyttä yhteistä, jaettua toimintaa. Organisaatiossa saattaakin sen vuoksi syntyä tilanteita, jossa muodol- lisesti johtajaksi nimitetty henkilö ei johdakaan tilannetta. Työyhteisön jäsenillä on yh- teisiä tavoitteita, näkökulmia ja päämääriä, jotka kaikki vaikuttavat johtamiseen. Johta- minen voidaankin nähdä monimutkaiseksi ja suhteiseksi ihmisten välisessä vuorovaiku- tuksessa syntyväksi ilmiöksi. (Juuti 2013: 24.) Juutin (2013: 13–15) mukaan organisaatioiden toiminnan sujumattomuus johtuu organi- saatioiden tavasta järjestää organisaatio perinteisen yksilökeskeisen johtamisajattelun 11 mukaiseksi sekä toiminnoiltaan kapea-alaisiksi. Perinteiset mallit vastaavat kuitenkin huonosti nykyajan organisaatioiden vaatimuksia, joissa korostuvat henkilöstön korkea koulutustaso, edistykselliset teknologiset työvälineet ja asiakkaiden monipuolistuvat odotukset. Asiantuntemus organisaatioissa on levinnyt laajalle, ja usein johtajan on mahdotonta pyrkiä tekemään organisaatioiden kannalta parhaita päätöksiä itsenäisesti, eikä siihen ole tarvettakaan, koska tällöin organisaatiossa laajalle levinnyt tietämys jää hyödyntämättä. Nykyisiä organisaatioita ei tulisikaan johtaa perinteisten tapojen mukai- sesti työtä seuraamalla ja virheistä rankaisemalla, vaan mahdollistamalla henkilöstö käyttämään asiantuntemustaan organisaation hyväksi laaja-alaisesti. 2.1. Johtajuus Johtajuuden käsite on laaja, ja sen yksinkertainen määrittely on vaikeaa. Johtajuudesta ja johtamisesta puhutaan paljon, ja käsitettä käytetään runsaasti arkielämässä, mutta silti sen tarkassa määrittelyssä on haasteita. Johtajuuden voidaan nähdä jakautuvan kolmeen eri alueeseen: vaikuttamiseen, ryhmään ja tavoitteeseen. Johtajuus on vaikuttamisen prosessi, jossa johtaja pyrkii tietoisesti vaikuttamaan johtamiinsa henkilöihin, jotta nä- mä käyttäytyisivät toivotulla tavalla. Tämä vaikuttamisen prosessi taas tapahtuu tietyssä määritetyssä ryhmässä, jonka jäsenistä ja heidän toiminnastaan johtaja on vastuussa. Kolmas alue on tavoitteet. Ryhmällä on tietyt tavoitteet, joiden saavuttamiseksi johtaja vaikuttaa ryhmän jäseniin, ja pyrkii saamaan heidät toimimaan mahdollisimman tehok- kaasti tavoitteiden saavuttamiseksi. (Bryman 1999: 26.) Johtajuudessa korostuu ryhmän ja sen tavoitteiden saavuttaminen. Johtajuus ei ole hen- kilökohtaisen tavoitteiden saavuttamista, vaan yhteisön tavoitteisiin pääsemistä. Johta- juudessa siis korostuu sen yhteisöllinen luonne ja ajatus ihmisten välisestä suhteesta. Hyvässä johtajuudessa korostuu ryhmän ja johtajan sekä ryhmän keskinäisen vuorovai- kutuksen korkea laatu. Johtajuudessa on keskeistä se, kuka tai ketkä määrittävät ryhmän tavoitteet sekä keinot niihin pääsemiseksi. Perinteisen johtamisajattelun mukaan tämä on johtajien tehtävä ja vastuulla. Tuoreempien näkemysten mukaan myös ryhmän ta- voitteiden asettaminen tulisi olla yhteinen prosessi johon osallistetaan myös henkilöstö. 12 Johtamisen vuorovaikutus on monimutkaista. Johtajalla on asemansa perusteella mah- dollisuus vaikuttaa henkilöstöönsä, mutta henkilöstö voi asiantuntemuksellaan ja tietä- myksellään vaikuttaa huomattavasti myös johtajan ja esimiehen työhön. Johtajuus onkin irrotettu muodollisesta asemastaan organisaatiossa itsenäisen tarkkailun kohteeksi. (Lämsä & Päivike 2010: 206–207.) Johtamistutkimus on aiemmin tutkinut johtajuutta ja johtamista yksilön ominaisuutena, jolloin huomiota kiinnitettiin johtajan yksilöllisiin ominaisuuksiin. Johtajuus nähtiin synnynnäisenä ominaisuutena eikä niinkään opittavana taitona. Tarkastelun kohteena olivat johtamistyylit sekä tietyt piirteet ja käyttäytymismallit eri tilanteissa. Johtamisen nähtiin olevan vain esimiehen ja alaisen välinen tapahtuma. Nykyisin yksilökeskeisen näkemyksen rinnalle on syntynyt myös suhteissa rakentuva näkökulma johtamiseen. Näkökulma korostaa, että johtaminen on vuorovaikutuksellinen prosessi, johon vaikut- tavat kaikki organisaatiossa olevat henkilöt. Johtajuus on prosessi, joka saa merkityk- sensä erilaisissa organisaatioissa yhteisesti jaetuissa käsitteissä ja käytännöissä. (Tienari & Meriläinen 2009: 141–142.) 2.2. Organisointi Organisoinnin perimmäisenä tavoitteena on ihmisten tavoitteiden tyydyttäminen. Orga- nisaatiot on muodostettu ihmisten yhteistoiminnan välineiksi. Tiettyä päämäärä varten muodostettu organisaatio on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi järjestäytyä. Organisaati- ot olivat alun perin yksinkertaisia ja niiden organisaatiorakenteet sekä toiminta helppoja kuvata. Nykyajan organisaatiorakenteet ovat kuitenkin usein monimutkaisia ja monise- litteisiä. (Lämsä & Päivike 2010: 151.) Organisaatiot voidaan jakaa epävirallisiin ja virallisiin organisaatioihin. Epävirallisia ovat erilaiset yhteisöt ja virallisia organisaatioita työorganisaatiot. Virallisissa organi- saatioissa korostuu erottuvana tekijänä epävirallisiin organisaatioihin, niiden yhteiset tavoitteet ja tehtävät. Työorganisaatiot ovat syntyneet jonkin tehtävän toteuttamiseksi tai tavoitteen saavuttamiseksi. Organisaatioissa korostuu aina vuorovaikutus. Vuorovai- 13 kutus pitää erilaiset organisaatiot yhdessä. Työorganisaatioissa vuorovaikutus on viral- lista ja yhteistyö organisaation sisällä sekä ulkoisiin sidosryhmiin perustuu vuorovaiku- tusverkostoon. (Vartiainen ym. 2004: 58–59.) Organisaatiorakenne kuvaa organisaation toimintaa. Pieni ja yksinkertainen organisaatio on helppo hallita, mutta organisaation kasvaessa sen toiminnan järjestämiseksi on tar- peen muodostaa tiimejä, yksiköitä ja osastoja. Organisaatiorakenteen kuvaukseen käyte- tään monesti organisaatiokaaviota, jossa kuvataan sen järjestäytyminen. Organisaatiora- kenteen täydelliseen kuvaukseen tämä ei kuitenkaan riitä, sillä siitä jää ulkopuolelle organisaation eri osien välinen vuorovaikutus ja toiminta sekä ohjeiden ja päätöksente- kovallan kuvaukset. (Lämsä & Päivike 2010: 151–152.) Organisaatiorakenteen tehtävänä on toiminnan tehokkuuden ja resurssien tarkoituksen- mukaisen käytön varmistaminen. Sen avulla määritellään organisaatiossa olevat vastuut ja velvollisuudet eri henkilöille sekä mahdollistetaan toiminnan valvonta. Organisaa- tiorakenteen tarkoitus on myös ylläpitää ja edistää ihmisten työtyytyväisyyttä sekä yh- teisöllisyyttä ja mahdollistaa koordinaatio eri tehtävien ja organisaation osien välillä. Näillä tekijöillä tarkoitetaan organisaation rakenteellista tehokkuutta. Sen on tarkoitus lisätä organisaation pitkän aikavälin kyvykkyyttä ja kilpailukykyä. Nykyajan maailmas- sa jatkuva muutos aiheuttaa sen, että organisaatiorakenteen on pyrittävä vastaamaan muutosten vaatimuksiin. Sen vuoksi tiukat tehtäväkuvat sekä hierarkkinen rakenne ai- heuttavat ongelmia. Nykyaikana organisaatioissa korostuukin matala hierarkkisuus sekä päätösvallan jakautuminen alaspäin erilaisille tiimeille. (Lämsä & Päivike 2010: 152– 153; Tschirhart & Bielefeld 2012: 62–63.) Keskitetty tai hajautettu organisaatiorakenne kuvaa sitä, miten päätösvalta on organisaa- tiossa määritelty. Keskitetyissä organisaatioissa päätösvalta on tiukasti ylimmällä joh- dolla, kun taas hajautetussa organisaatiossa päätöksentekovaltaa on hajautettu alemmas organisaatiotasolla. (Tschirhart & Bielefeld 2012: 64.) Hajauttamista voidaan tarkastella organisaatioissa myös osallistumisen mahdollisuutena. Asiantuntijavaltaisissa organi- saatioissa perinteinen keskitetty päätöksen teko sekä alhainen osallistuminen ovat väis- tymässä hajautetun organisaatiorakenteen tieltä. Hajautetussa organisaatioissa korostu- 14 vat henkilöstön joustavat työskentelytavat sekä tunne itsenäisyydestä sekä vapaudesta. (Lämsä & Päivike 2010: 159–160.) Matalammilla ja hajautetummilla organisaatiorakenteilla, organisaatiot ovat pyrkineet vastaamaan yhä nopeammin muuttuvaan taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen ym- päristöön. Myös tietotekniikan kehittyminen on vähentänyt muodollisten ja tarkasti säänneltyjen organisaatioiden tarvetta, koska tekniikan avulla mahdollistetaan ajasta ja paikasta riippumaton työskentelytapa organisaatioissa. Tämä on johtanut erilaisten ha- jautetun työnteon tapoihin kuten etätyöhön ja mobiiliin työhön. (Hale & Whitlam 1997: 25–27.) Gicnagin (2004: 2) mukaan muutos hajautettuihin organisaatiorakenteisiin sekä uusiin työskentelytapoihin on syntynyt myös työn muuttumisen vuoksi. Aiemmin monet työt liittyivät teolliseen valmistukseen ja lopputuotteiden tuottamiseen, mutta tietotekni- sen kehityksen myötä yhä useammat ihmiset työskentelevät teknologiaa apuna käyttäen, ja siitä johtuen työ vaatii erilaista osaamista, johtamista ja tietoa kuin ennen. Voikin sanoa, että teollisesta kulttuurista on siirrytty teknologisen kehityksen johdosta tiedon kulttuuriin, jossa tieto ja sen hallinta muodostavat suuren kilpailukykytekijän. Muutos suljetuista tietoverkoista avoimiin tapahtui 1980 -luvun puolivälistä eteenpäin. Avoimet verkostot ja hajautettu tietojenkäsittely mahdollistivat yhä useamman avoimen pääsyn tietoon. Tämä muutti monien organisaatioiden toimintaprosesseja ja tietoteknii- kan avulla pyrittiin sujuvoittamaan prosesseja, parantamaan tuottavuutta ja vähentä- mään kustannuksia. Monille organisaatiolle 1990 – luku olikin suuren muutoksen aikaa, kun monet perinteisesti käsin tehdyt työtehtävät siirtyivät tehtäväksi tietotekniikan avul- la, ja tieto siirtyi verkkoon. Avoimet verkostot toivat mukanaan myös organisaatioille kustomoidut ohjelmistot. Näiden ohjelmistojen avulla pystyttiin erilaisia prosesseja ja hallintoa ohjaamaan tietotekniikan avulla. Avoimet verkostot ovat siis olleet vaikutta- massa voimakkaasti työn muutoksessa tietointensiivisemmäksi, ja nykyään suuri osa työntekijöistä käyttää työssään apuna erilaisia tietoverkkoja. (Gignac 2004: 3–5.) 15 2.3. Esimiehen rooli Esimies voidaan määritellä henkilöksi, jolla on johdettavanaan jokin yksikkö tai ryhmä. Esimies siis on henkilö, jolla on vähintään yksi, mutta useammin enemmän alaisia. Esimiehellä on myös annettu muodollinen asema organisaatiossa, josta pohjautuu hänen statuksensa esimiehenä. Statuksen ansiosta esimiehellä on pääsy erilaisiin organisaatioi- ta koskeviin tietoihin, jonka pohjalta esimies pystyy tekemään erilaisia päätöksiä ja suunnitelmia omaa yksikköään koskien. (Mintzberg 1990: 168.) Rooleilla tarkoitetaan tiettyjä vakiintuneita tapoja yksilön käyttäytymisessä. Ryhmässä toimiessaan ihminen pyrkii ottamaan itselleen ominaisen roolin. Mihin rooliin kukin ryhmässä lopulta asettuu, riippuu kuitenkin siitä, minkälaisia odotuksia muut ryhmän henkilöt yksilölle asettaa. Esimiehen roolia kohtaan odotukset voivat olla ristiriitaisia. Joku odottaa vahvaa johtajaa, jota seurata, kun taas joku voi odottaa enemmän osallista- vaa ja yhteistyötä tekevää esimiestä. Roolien ja rooliodotusten välisistä ristiriidoista syntyy usein ongelmia. Sen vuoksi esimiehen on tiedostettava roolien ja erilaisten odo- tusten merkitys ryhmässään. (Surakka & Laine 2011: 70.) Esimiestyössä on tärkeää olla näkyvissä ja johtaa omaa yksikköään. Nykyään koroste- taan yhteisöllisyyttä ja matalia hierarkioita, jotka saattavat johtaa siihen, että esimies katoaa näkyvistä yksikön toiminnassa. Kuitenkin tehokkaasti toimivaa ryhmää on joh- dettava määrätietoisesti. Esimiehen on löydettävä keinot käyttää valtaansa tehokkaasti ja rakentavasti myös hajautetun työn johtajana. Esimies on kuitenkin vastuussa yksikön toiminnasta ja tuloksesta sekä myös yksilöiden työpanoksesta. Esimiehen roolissa onkin kyettävä tekemään päätöksiä, sanomaan viimeinen sana ja tuottamaan myös pettymyk- siä. (Aarnikoivu 2008: 23.) Esimiestyöllä organisaatiossa varmistetaan, että ryhmän työntekijät työskentelevät or- ganisaation toiminta-ajatusta toteuttaen saumattomasti yhteistyössä. Hyvä esimiestyö yhdistää työntekijöiden, organisaation sekä sidosryhmien resurssit parhaalla mahdolli- sella tavalla hyvän tuloksen aikaansaamiseksi. Esimiehen on huolehdittava työn ja re- surssien yhteensovittamisesta sekä yksilöiden toimintavalmiudesta. Esimiehen vastuulla 16 on, että työntekijät tuntevat tekevänsä merkityksellistä työtä, osaavat sen ja ovat moti- voituneita siihen. Esimiehen siis tulisi luoda olosuhteet, jossa organisaation resurssit sekä yksilöiden resurssit yhdistyvät mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti. (Surak- ka & Laine 2011: 13.) Järvisen (2011: 142–149) mukaan esimiestyöhön kohdistuu mo- nenlaisia odotuksia ja vaatimuksia. Esimiehen täytyy olla perehtynyt omaan substans- sialaansa, työlainsäädäntöön, alaisten työn sisältöön, strategioihin sekä erilaisiin tieto- järjestelmiin. Samalla on ymmärrettävä ihmisten käyttäytymistä sekä tiedettävä, miten ihmiset reagoivat palautteeseen ja muutoksiin. Esimiehellä on oltava hyvät vuorovaiku- tustaidot. Esimiehen on tiedettävä, että astuessaan johtajaksi, hän asettaa itsensä monen- laisten odotusten ja vaatimusten alaiseksi. Vaatimukset ja odotukset tulevat henkilöstöl- tä sekä organisaatiolta. Esimiehen onkin otettava jämäkkä ote johtamiseen heti esimie- heksi astumisen ensi hetkistä lähtien sekä tiedostaa mitä johtaminen vaatii. Esimiehen tulisikin täyttää ainakin neljä vaatimusta: esimerkillisyys, ammatillisuus, oikeudenmu- kaisuus ja aitous. Näiden avulla esimies pystyy löytämään oman roolinsa yksikön johta- jana. Esimiehen rooli on jatkuvassa muutoksessa ja myös sen vuoksi esimieheltä vaadittavat taidotkin ovat jatkuvasti muuttuvia. Nykyajan organisaatioissa korostuu korkea- koulutus ja korkeatasoiset tietotekniset mahdollisuudet. Esimiehen onkin pyrittävä an- tamaan tilaa alaisilleen ja toimittava enemmän mahdollistajana ja työn vaatimusten yl- läpitäjänä kuin auktoriteettina. Esimiehen on annettava henkilöstölleen vastuuta ja luo- tettava henkilöstöönsä. Tällöin esimiehen roolissa korostuu ihmisten johtamisen taidot. Esimiehen on motivoitava alaisiaan tekemään parhaansa organisaation hyväksi sekä tarjottava apua henkilöstön henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Esimiesroolin muutosta hyvän työn puitteiden luojaksi kuvaa monessa organisaatioissa käyttöön otetut perintei- set esimiestittelit korvaavat nimikkeet, kuten valmentaja tai tiiminvetäjä. (Hale & Whit- lam 1997: 101–106.) Kuten edellä kappaleessa 2 mainittiin, esimiestyön voidaan nähdä jakautuvan kahteen eri osioon: asiajohtamiseen ja ihmisten johtamiseen. Asiajohtaminen on syntynyt orga- nisaatioiden tarpeesta pyrkiä hallitsemaan yhä suurempaa määrää hoidettavia asioita. Esimiehet toimivat ryhmän tai yksikön johdossa. Ryhmän koot vaihtelevat riippuen 17 työn luonteesta ja alasta, mutta organisaatiossa on tarkasti mietittävä juuri sen erityis- piirteiden kannalta tarkoituksenmukainen määrä, sillä jos esimiehellä on johdettavanaan liian suuri ryhmä, ei hän millään ehdi ottaa huomioon kaikkia alaisiaan, saati hoitamaan vaadittavia asioita. Hyvinvoiva ja tuottava henkilöstö vaatii esimiehen tukea ja ohjausta. Tällöin on määriteltävä sellaiset ryhmät, jossa esimies pystyy tähän haasteeseen vas- taamaan. Kiinnostus ihmisten johtaminen on syntynyt huomiosta, että hyvinvoiva hen- kilöstö tuottaa paremmin. Henkilöstön hyvinvointiin organisaatiossa esimiehen merki- tys on suuri. (Pentikäinen 2009: 13–15.) Asiajohtaminen ja ihmisten johtaminen ovat molemmat erittäin tärkeitä esimiehen roo- lissa. Molemmilla on organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi oma roolinsa. Ihmisten johtamisessa korostuu motivoiminen, uusien toimintatapojen ja innovaatioiden kehittä- minen, kun taas asiajohtamisella luodaan organisaatiolle tärkeää pysyvyyttä ja järjestys- tä. Ihmisten johtamisella pyritään edistämään ihmisten tuottavuutta ja parantamaan hei- dän työpanostaan. Asiajohtamisessa korostuu taas asioiden saaminen tehdyksi, vastuul- lisuus ja ongelmanratkaisu. Asiajohtaminen ja ihmisten johtaminen ovat toisiaan täy- dentäviä ominaisuuksia, joita molempia tarvitaan organisaation tehokkuuden saavutta- miseksi. Esimiehen onkin roolissaan tiedostettava tarve molemmille niin asioiden kuin ihmisten johtamiselle. (Zaleznik 1977: 67–70; Kotter 1990: 103.) Tässä tutkielmassa esimiestyötä tarkastellaan asia- ja ihmisten johtamisen muodostamana kokonaisuutena. 2.4. Esimiehen tehtävät Luther Gulick (1937: 14) määrittelee esimiehen tehtäviä POSDCORB mallin avulla, jossa esimiehen tehtäviksi määritellään suunnittelu (planning), organisointi (or- ganizing), henkilöstöjohtaminen (staffing), johtaminen (directing), koordinointi (co- ordinating), raportointi (reporting) ja budjetointi (budgeting). Suunnittelu sisältää päivittäisen työn suunnittelun, erilaisten projektien ja niiden vaati- mien resurssien käytön suunnittelun sekä henkilöstötarpeen suunnittelun. Suunnittelun tarkoitus on saavuttaa organisaation tavoitellut päämäärät. Organisoinnilla tarkoitetaan 18 organisaation muodollisen rakenteen sekä valta-, vastuu ja raportointisuhteiden määrit- tämistä. Henkilöstöjohtaminen sisältää henkilöstön valinnan ja kouluttamisen sekä oi- keiden henkilöiden valinnan oikeille paikoille. Kokonaisuudessaan henkilöstöjohtami- sen tarkoitus on myös luoda henkilöstölle mahdollisimman hyvät työolosuhteet. Esi- miehen johtamistyöhön sisältyy jatkuvien päivittäisen työn kannalta tarpeellisten pää- tösten tekemistä sekä ohjeiden ja neuvojen antamista henkilöstölle. Koordinoinnilla mahdollistetaan työn sujuvuus. Esimiehen on koordinoitava tehtäviä ja prosesseja, jotta henkilöstö pystyy suoriutumaan tehtävistään mahdollisimman hyvin. Raportoinnin avul- la esimies pystyy tarkkailemaan oman yksikkönsä työn tuloksia sekä viestimään niistä eteenpäin ylemmälle johdolle sekä sidosryhmille. Esimiehen vastuulla organisaatiossa on oman yksikkönsä talouden suunnittelu sekä tarkkailu. Esimiehen on budjetoitava ja pitää huoli siitä, että annetut resurssit ovat mahdollisimman tehokkaasti käytössä. (Gu- lick 1937: 14–15.) Henry Mintzberg (1990: 168) määrittelee esimiehen tehtäviä roolien kautta. Nämä roolit syntyvät muodollisen esimiesroolin kautta. Esimiehen asema muodollisena ryhmänsä johtajana tuo hänelle henkilösuhderoolin, jotka johtavat informaatiorooleihin. Nämä molemmat roolit yhdessä taas mahdollistavat esimiehen ottavan päätöksentekoroolin. Nämä roolit jakautuvat kymmeneen esimiehen tehtäväalueeseen, joita Mintzberg nimit- tää siis esimiehen rooleiksi. Henkilösuhderoolissa esimies toimii ryhmänsä keulakuvana, ja edustaa organisaatiotaan erilaisissa tapahtumissa. Nämä tapahtumat ovat velvollisuuksia, jotka esimiehelle tule- vat hänen muodollisen asemansa perusteella. Tätä roolia nimitetään keulakuvaksi. Toi- nen henkilösuhderooli on johtaja. Johtajana esimies on vastuussa ryhmänsä työn tulok- sista. Useimmissa organisaatioissa esimiehen vastuulla on myös henkilöstön valinta ja kouluttaminen. Johtajan roolissa esimiehen tehtäväkuvaan kuuluvat myös ihmisten joh- tamiseen liittyvät tehtävät kuten motivointi ja palkitseminen. Esimiehen on tässä roolis- sa pystyttävä yhdistämään hänelle annettu muodollinen valta, mahdollisimman hyviksi tuloksiksi motivoimalla, kannustamalla sekä palkitsemalla henkilöstöään. Kolmas hen- kilöstösuhderooli on yhdyshenkilön rooli. Tämä tarkoittaa sitä, että esimiehen työajasta 19 suuri osa kuluu yhteydenpitoon erilaisiin sidosryhmiin ja kollegoihin. (Mintzberg 1990: 168–169.) Yhteydenpito muiden esimiesten sekä sidosryhmien kanssa johtaa siihen, että esimie- hellä on enemmän tietoa kuin hänen alaisillaan yksikköään ja koko organisaatiota kos- kevissa asioissa. Esimiehestä muodostuukin ulkoisen ja sisäisen tiedon risteyskohta. Informaatioroolissa esimiehen on prosessoitava saamaansa tietoa sekä pyrittävä aktiivi- sesti parantamaan yksikön toimintaa tiedon perusteella. Tiedonhankkijan roolissa esi- miehen on kerättävä tietoa omasta organisaatiostaan sekä toimintaympäristöstään. Esi- miehen on oltava kiinnostunut ja aktiivinen kaikesta tiedosta, mikä voi parantaa ja mah- dollistaa varautumista tulevaisuuteen. Tiedonantajan roolissa esimies jakaa saamaansa tietoaan henkilöstölleen tarpeen mukaan. Tärkeää on ennen kaikkea sellainen tieto, jo- hon henkilöstöllä ei muuten olisi pääsyä. Puhemiehen roolissa esimies antaa tietoja yk- siköstään ulkopuolisille. Tämä voi sisältää lausunnon antamisen julkisuuteen jostain yksikön alaisesta asiasta tai organisaation ylemmän johdon pitämisen tietoisena yksikön asioista. (Mintzberg 1990: 169–170.) Tiedon avulla esimiehellä on mahdollisuus tehdä organisaation kannalta merkittäviä päätöksiä. Esimieheen päätöksentekijänä kuuluu neljä roolia. Ensimmäinen on yrittäjä. Tässä roolissa esimies etsii aktiivisesti uusia mahdollisuuksia ja tapoja saada yksikkö työskentelemään tehokkaammin. Yrittäjänä esimies myös pyrkii sopeuttamaan yksikön toimintaa muuttuvassa ympäristössä sekä vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön aiheuttamiin vaatimuksiin. Toinen päätöksentekijän rooli on häiriöiden käsittelijä, joka tarkoittaa sitä, että esimiehen on oltava valmiina reagoimaan ja puuttumaan kaikkiin häiriöihin, jotka vaikuttavat yksikön toimintaan. Häiriöt voivat olla ulkoisen ympäristön aiheuttamia tai sitten yksikön tai organisaation sisäisten ristiriitojen synnyttämiä tilan- teita. Kolmas rooli on resurssien allokoija. Esimiehen on suunniteltava organisaation rakenne, jaettava ja suunniteltava resurssien käyttö eri toiminnoille sekä tehtävä päätös kuinka yksikössä tehtävät työt koordinoidaan. Viimeinen eli neljäs päätöksentekorooli on neuvottelija. Esimiehen rooliin kuuluu monia neuvotteluja, joissa vain esimiehellä on riittävästi informaatiota sekä mahdollisuuksia jakaa resursseja, jotta hän pystyy teke- 20 mään yksikön kannalta nopeita päätöksiä neuvoteltavista asioista. (Mintzberg 1990: 171–172.) Esimiehen tehtävät voidaan jakaa asiajohtamisen vaatimiin tehtäviin ja ihmisten johta- misen vaatimiin tehtäviin. Tässä työssä esimiehen tehtäviä tarkastellaan Kotterin (1990: 104–109) tekemän esimiestehtävien listauksen kautta. Hänen mukaansa asiajohtamises- sa tehtäviä ovat: - suunnittelu ja budjetointi - organisointi ja henkilöstövoimavarojen johtaminen - valvonta ja ongelmanratkaisu. Ihmisten johtamisessa esimiehen tehtävät ovat: - suunnan näyttäminen - henkilöstön mukaan ottaminen - henkilöstön motivointi. Suunnittelulla asiajohtamisessa ei tarkoiteta strategista suunnittelua, vaan käytännöllistä suunnitelmaa, jonka esimies tekee asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Budjetointi on osa tällaista suunnittelua. Esimiehen on tiedettävä käytettävissä olevat resurssit, ja ra- kennettava niiden pohjalta mahdollisimman tehokas suunnitelma. Suunnan näyttämisel- lä tarkoitetaan enemmän strategista suunnittelua, jonka pohjalta syntyvät visio ja strate- gia. Esimiehellä tulisikin olla näkemys siitä, mihin hänen organisaationsa on menossa sekä kyky saada tämä näkyväksi myös henkilöstölleen. (Kotter 1990: 104–105.) Organisointi sekä henkilöstötarpeen suunnittelun tarkoitus on muodostaa organisaation tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukainen organisaatio, valta- ja raportointisuhteet sekä työskentelytapa. Tämä sisältää myös sopivien työntekijöiden valitsemisen, osaa- mistarpeiden määrittämisen sekä kouluttamisen. Esimiehen on siis muodostettava mah- dollisimman tehokas ja toimiva organisaatio tavoitteiden saavuttamiseksi. Ihmisten joh- tamisessa tärkeintä on saada henkilöt työskentelemään samaan suuntaan organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä työssä esimiehen kommunikointi on erittäin suures- sa roolissa. Esimiehen on pystyttävä saamaan henkilöstö ymmärtämään organisaation visio ja strategiset tavoitteet sekä saada henkilöstö toimimaan niiden toteutumisen eteen. 21 Tärkeintä on saada viesti perille uskottavasti ja vakuuttaa henkilöstö visiosta ja strategi- asta. (Kotter 1990: 106–107.) Valvonnalla tarkoitetaan työn tulosten seurausta ja laadun valvontaa. Esimiehen tehtä- vänä on vastata henkilöstönsä työn tuloksista sekä niiden laadusta. Esimiehellä on eria- lisia työkaluja valvontaan, kuten raportointijärjestelmät sekä analyysityökalut. Esimie- hen on myös puututtava ristiriitoihin työyhteisöissä siten, että kaikki työskentelevät an- nettujen sääntöjen mukaan. Esimieheltä vaaditaan myös ongelmanratkaisukykyä, sillä hänen on päätettävä organisaation kannalta parhaat ratkaisut ongelmatilanteissa sekä seisottava niiden takana. (Kotter 1990: 107.) Ihmisten johtamisessa motivointi muodostaa esimiehen tehtäväkentässä tärkeän roolin. Esimiehen on aluksi muodostettava henkilöstölle suunta, sen jälkeen saada henkilöstö työskentelemään samaan suuntaan ja lopuksi motivoitava ja kannustettava henkilöstöä tekemään parhaansa organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeän osan moti- voinnissa muodostaa palkitseminen ja osallistaminen. Esimiehen on osallistettava hen- kilöstöään suunnittelutyöhön, jotta nämä kokevat työnsä merkitykselliseksi ja tuntevat, että myös heidän mielipiteellään on väliä. Esimiehen on myös palkittava onnistumisista ja siten kannustettava henkilöstöään entistä parempiin suorituksiin. (Kotter 1990: 107, 109.) Edellä olevien esimiestehtävien määrittelyjen kautta olen muodostanut esimiestehtäviin kolme osa-aluetta, jotka ovat työn suunnittelu, työn seuranta ja viestintä ja vuorovaiku- tus. Seuraavissa kappaleissa käsittelen esimiestyön näitä osa-alueita. 2.4.1. Työn suunnittelu Kotter (1990: 104) mainitsee suunnittelun esimiehen tehtävänä. Suunnittelu muodostaa- kin esimiestyössä suuren osan. Esimiehen on suunniteltava toimintaa niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä. Hyvin suunniteltu työ helpottaa esimiehen toimintaa sekä vapauttaa resursseja muihin tehtäviin kuten yksikön ja henkilöiden johtamiseen. Suunnittelulla esimies saa myös yksikkönsä toimimaan haluttuun suuntaan. (Surakka & Laine 2011: 22 117.) Esimiestyössä kaikki toiminnot edellyttävät suunnittelua. Suunnittelutyö toimiikin pohjana muille toiminnoille esimiestyössä (Patel 2007: 57). Suunnittelun avulla esimies pyrkii ohjaamaan toimintaa haluamaansa suuntaan. Esimie- hen täytyy suunnitella, miten hän saavuttaa yksikön tavoitteet henkilöstönsä avulla. Suunnittelu on ajattelua vaativa prosessi, jolla pyritään saamaan sellaisia asioita tapah- tumaan, joita ei muuten tapahtuisi. Suunnittelu perustuu tulevaisuuden ennakointiin, oman toiminnan analysointiin sekä haluttuun päämäärään. Jos esimies tekee suunnitte- lutyön huolimattomasti, tai jopa jättää sen tekemättä, jää silloin yksikössä tapahtuvat asiat sattuman varaan ja lopputulos ei tällöin ole toivottu. (Patel 2007: 57.) Esimiehen tekemä suunnittelu on yleensä organisaatiossa jollain tavalla aikataulutettua. Usein esimiehen apuna on organisaation vuosikello, joka auttaa esimiestä ennakoimaan ja aikatauluttamaan suunnittelutyötä. Vuosikello rytmittää koko organisaation vuosittai- sen toiminnan suunnittelua. Siinä määritetään johtamisen elementit, jotka menevät koko organisaation läpi. Tällä varmistetaan, että organisaation toiminnalla on yhteinen suun- ta. Organisaatioissa voidaan vuosikelloon liittää erilaisia asioita, kuten organisaation strategian ja henkilöstöstrategian laadinta, budjetointi ja toimintasuunnitelman laadinta. Esimiehen on organisaation tavoitteiden pohjalta laadittava omaa yksikköään koskeva toimintasuunnitelma, jossa määritellään tavoitteet ja toimenpiteet liittyen prosesseihin, henkilöstöön ja talouteen. (Surakka & Laine 2011: 120–121.) Esimies ei välttämättä ole mukana suunnittelemassa organisaation visiota ja strategiaa. Kuitenkin esimiehen tehtävänä on saada visio ja strategia välitettyä henkilöstölle siten, että kaikki sisäistävät sen. Esimiehen on myös suunniteltava, mitä strategian toteuttami- nen edellyttää jokaisen työntekijän kohdalla, ja miten se vaikuttaa työnteon painopistei- siin ja toimintatapoihin. Ennen kuin esimies voi suunnitella strategian pohjalta oman yksikkönsä toimintaa, täytyy hänen myös itse ymmärtää, mitä strategia hänen yksikkön- sä osalta vaikuttaa. Strategia saattaa herättää työntekijöissä kysymyksiä ja epätietoisuut- ta, johon esimiehen on vastattava. Vasta kun esimies ja kaikki yksikön työntekijät ym- märtävät strategian merkityksen, voi esimies asettaa seuraavan vuoden tavoitteet ja laa- tia toimintasuunnitelman yksikölleen. (Surakka & Laine 2011: 121–122.) 23 Hyvä visio ja strategia auttavat esimiestä tekemään omaa suunnittelutyötään. Jos orga- nisaation strategia on epäselvä tai puutteellinen, niin tällöin esimiehen oma suunnittelu- työ muodostuu erittäin työlääksi. Organisaatiossa tulisikin saada sidottua yhteen pitkän aikavälin strateginen suunnittelu ja esimiehen tekemän lyhyen aikavälin toimintasuunni- telma. (Kotter 1990: 105.) Esimiehen organisaation strategian pohjalta tekemän toimin- tasuunnitelman lisäksi esimiehen suunnittelutyö voidaan jakaa taloudelliseen suunnitte- luun, prosessien suunnitteluun ja henkilöstösuunnitteluun. (Surakka & Laine 2011: 123.) Taloudellisessa suunnittelussa esimiehen laatimaan toimintasuunnitelmaan vaikuttaa budjetti, joka luo raamin sille, miten esimies voi yksikkönsä toimintaa organisoida ja resursoida (Hyppänen 2007: 72). Esimiehen tehtävänä on myös jakaa yksikön käytössä olevia resursseja. Budjetoinnilla esimies määrittelee mihin rahaa kohdennetaan. Resurs- sien allokoijana esimies jakaa yksikön resurssit siten, että yksikkö saavuttaa tavoitteensa mahdollisimman tehokkaasti. Esimiehen on tärkeää huomata, että hänen oma aikansa on yksikön keskeinen resurssi ja sen käyttö osoittaa henkilöstölle asioiden tärkeysjärjestyk- sen. (Mintzberg 1990: 170–171; Nurmi 2000: 22–23.) Prosessien suunnittelussa esimies suunnittelee ja varmistaa, että hänen vastuullaan ole- vien toimintojen prosessit sujuvat tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Prosessien kehittämien alkaa niiden määrittämisellä ja kuvaamisella. Prosessien kuvaamisessa esi- mies pilkkoo oman yksikkönsä eri prosessit osatehtäviin ja varmistaa, että niissä ei ole päällekkäisiä työtehtäviä tai epäjohdonmukaisuuksia, jotka aiheuttavat turhaa työtä ja kustannuksia. Prosessien kuvaamisella pyritään yksinkertaistamaan ja selkiyttämään työtä ja saamaan yksikölle yhtenäiset toimintatavat työtehtävien suorittamiseen. Esi- miehen tulisi myös kannustaa alaisiaan tarkastelemaan omia työprosessejaan ja tuomaan ilmi, jos niissä olisi parantamisen mahdollisuuksia. (Surakka & Laine 2011: 126–129.) Henkilöstösuunnittelulla esimies pyrkii varmistamaan, että yksikössä oikeat ihmiset tekevät töitä oikeilla paikoilla ja että yksikön työtehtävät tulevat suoritettua tarkoituk- senmukaisella tavalla. Esimies ei voi suunnitella henkilöstön käyttöä tehokkaasti, jollei 24 hän ole tietoinen nykyisen henkilöstön osaamisesta. Esimiehen onkin kartoitettava sekä kehitettävä tarvittavaa osaamista, jotta yksikkö pystyy saavuttamaan strategiset tavoit- teet. Joillakin esimiehillä on mahdollisuus päättää henkilöistä, joita yksikköön valitaan. Tällöin esimiehen on tiedostettava yksikön osaamistarpeet ja niissä ilmenevät puutteet, ja pyrittävä rekrytoimaan henkilö, joka parhaiten auttaa yksikön perustehtävän toteutta- misessa. (Surakka & Laine 2011: 130–131.) Yksikön strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi esimiehen on suunniteltava, miten hän motivoi henkilöstöään (Kotter 1990: 109). Motivaatio saa aikaan käyttäytymistä, joka johtaa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Toiminnan kannalta on keskeistä, että henkilöstö on motivoitunut ja sitoutunut yksikön ja organisaation tavoitteiden saavutta- miseen. Motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö suoriutuu töistään tehokkaasti. Henkilös- töä voi motivoida ja palkita monilla tavoin. Esimiehen onkin suunniteltava hänen yk- sikkönsä kannalta tarkoituksenmukaiset keinot sekä toteutettava niitä johdonmukaisesti. (Hyppänen 2007: 130.) Sisäisiä motivaatiotekijöitä ovat esimerkiksi vapauden tunne, edistyksen ja kehittymisen tunne ja yhteenkuuluvuuden tunne yhteisön kanssa. Sisäiset motivaatiotekijät ovat eri- tyisesti niitä, joihin voidaan vaikuttaa esimiestyön kautta. Ulkoisia motivaatiotekijöitä ovat raha, etu ja asema. Toiset henkilöt arvostavat enemmän sisäisiä motivaatiotekijöitä, kun taas toisille ulkoiset tekijät ovat tärkeämpiä. Esimiehen on pyrittävä tunnistamaan henkilöiden motivaatiolähteet. (Hyppänen 2007: 130.) Palkitseminen hyvästä suorituksesta on tärkeimpiä esimiehen motivointikeinoja. Palkit- seminen voidaan jakaa ei-taloudelliseen ja taloudelliseen palkitsemiseen. Ei- taloudellinen palkitseminen sisältää esimerkiksi lisääntyviä mahdollisuuksia kehittää itseään, lisääntyvää vapautta työssä ja työajoissa, statussymbolit ja tunnustukset. Talou- delliset palkkiot sisältävät tulokseen sidotut palkkiot ja erilaiset epäsuorat henkilöstö- edut. Esimiehen tehtävänä onkin suunnitella organisaatiossa olevien mahdollisuuksien mukaan, omalle yksikölleen ja sen henkilöstölle sopiva palkitsemisjärjestelmä. (Hyppä- nen 2007: 131–132.) 25 2.4.2. Työn seuranta Esimiestyön olennainen osa on työn ja tulosten havainnointi ja seuranta. Esimies pysyy mukana ja tietoisena yksikön toiminnasta havainnoimalla päivittäistä työtä. Erilaisista raporteista ja työn tuloksista esimies taas pystyy seuraamaan operatiivisen toiminnan tuloksia ja henkilöstöön liittyviä tunnuslukuja. Suunnitteluvaiheessa esimiehen tulisi määritellä seurattavat asiat. Kun tämä on tehty, on esimiehellä selkeä tehtävä seurata toteutuneita lukuja budjetoituihin. Henkilöstön kannalta on tärkeää, että esimies seuraa avoimesti yhteistyössä henkilöstön kanssa tunnuslukujen kehitystä ja reagoi tarpeen mukaan. Tämä lisää henkilöstön sitoutumista ja motivaatiota tavoitteiden saavuttami- seen. Esimiehen on myös reagoitava nopeasti, jos yksikön työt eivät etene suunnitelmi- en mukaan tai ilmenee virheitä ja poikkeamia. (Hyppänen 2007: 89–90.) Organisaation kokonaistehokkuus syntyy yksittäisten työntekijöiden suorituksista. Mitä paremmin organisaation eri osa-alueet suoriutuvat työstään, sitä paremmin organisaatio menestyy. Tämän vuoksi organisaatiossa esimiehen on seurattava jatkuvasti omaa suo- riutumistaan sekä yksittäisten työntekijöiden suoriutumista omista työtehtävistään. Suo- riutumista voidaan mitata erilaisilla mittareilla. Mittari voi olla minkä tahansa tekijän suorituskykyä mittaava menetelmä. Se ei siis välttämättä aina ole yksittäinen tunnuslu- ku, vaan se voi olla esimerkiksi asiakastyytyväisyyttä mittaava laadullinen selvitys. Mit- tarit voidaan myös jakaa taloudellisiin (esim. myyntivoitto) tai ei-taloudellisiin (esim. työilmapiiri). Mittareilla on erilaisia tarkoituksia, mutta niiden on aina tarkoitus toimia organisaation suorituksen parantamisen apuvälineinä. (Viitala 2013: 133–134.) Esimies kerää suoritusten seuraamista varten tunnuslukuja erilaisista tietojärjestelmistä. Osa luvuista taas kerätään manuaalisesti erilaisista tilastoista ja raporteista. Toteutuneita lukuja voidaan verrata edellisvuoden toteumiin tai tavoitteiden asettamisessa asetettui- hin ennusteisiin. Havainnoista ja erityisesti niissä olevista poikkeamista esimies raportoi eteenpäin omalle esimiehelleen. Raportointi muodostaa suuren osan esimiehen työssä. Esimiehen on raportoitava omaa esimiestään mahdollisimman hyvin, jotta hän on tietoi- nen yksikön tilanteesta ja pystyy tukemaan esimiestyötä. Esimiehen on myös saatava mahdollisimman kattavia raportteja omalta henkilöstöltään, jotta hän pysyy tietoisena 26 yksikön tilanteesta sekä pystyy raportoimaan tietoja eteenpäin. Monet esimiehet pitävät raportointia turhana ja työllistävänä ja jättävät sen vähemmälle. Tällöin esimiehet kui- tenkin menettävät tärkeän välineen yksikön johtamisessa. (Hyppänen 2007: 90–91.) Esimiehen tekemä töiden seuranta ja arviointi muodostavat tärkeän tavan esimiehelle kehittää henkilöstöään ja yksikköään. Seurantaa täytyy tehdä, jotta voidaan suunnata tavoitteita uudelleen, parantaa työsuorituksia ja kehittää henkilöstön suorituskykyä. Usein tällaisia arviointeja käytetään ainoastaan palkitsemisen arviointiin, vaikka niistä voitaisiin saada runsaasti tietoa koko organisaation kehittämiseen. Arviointeja tulisi käyttää henkilöstön kehittämistä suuntaavina tietoina eikä ainoastaan tehtävien suorit- tamista tarkastelevina. (Quinn, Faerman, Thompson, McGrath & St. Clair 2007: 57.) Työntekijöiden henkilökohtaista suoritusta arvioidaan palaute- ja kehityskeskusteluissa. Kehityskeskustelujen tavoite on arvioida henkilön työn tuloksia sekä arvioida henkilön työn eri osa-alueita. Jotta esimies pystyy arvioimaan henkilön suoriutumista työssään, on hänen oltava tietoinen mitä henkilö on saanut aikaan. Kehityskeskustelut toimivat usein myös palkkauksen ja palkitsemisen perusteiden arviointina sekä kehittymistarpei- den määrittämisenä, joten esimiehen on panostettava jokaisen henkilön arvioimiseen. (Järvinen 2011: 128–129.) 2.4.3. Viestintä ja vuorovaikutus Viestintä ja vuorovaikutus alaisten kanssa muodostavat esimiehen työssä keskeisimmän osan. Johtamisviestintä on johtamistyötä, jossa korostuvat asioiden tulkinta, toimintaan vaadittavan tiedon jakaminen, yksilöiden ja ryhmän työn koordinointi, valvonta, moti- vointi, kannustus, organisointi ja yhteisöllisyys. Johtajan työ on erilaisten tulkintojen luomista sekä tiedon jakamista eteenpäin. Vuorovaikutuksen avulla esimies luo yhtei- söllisyyttä, motivoi ja kannustaa yksilöitä sekä ryhmäänsä. Esimiehen viestinä on siis oleellinen tekijä ryhmän tavoitteiden saavuttamisessa. (Åberg 2006: 93.) Uudet hajautetummat työtavat vaativat uudenlaista johtamista. Johtajan on pyrittävä käskyttämisen sijaan keskustelemaan enemmän henkilökohtaisesti henkilöstön kanssa, 27 ja luomaan keskustelukulttuuri omaan yksikköönsä. Keskustelevan otteen avulla esi- mies pystyy synnyttämään sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja strategiaan sekä synnyt- tää positiivisen ja tuloksellisen ilmapiirin. Keskustelukulttuuri syntyy neljän elementin avulla. Nämä ovat intiimisyys, luottamus, kuunteleminen ja palaute. (Groysberg & Slind 2012: 78.) Intiimisyydellä tarkoitetaan sitä, että esimies pyrkii purkamaan muodollisen hierarkian synnyttämän etäisyyden keskusteluista. Esimiehen tulee osallistua keskusteluun tasaver- taisena. Tällöin henkilöstö uskaltaa tuoda esiin omia ideoitaan ja ajatuksiaan. Intiimi- syys edellyttää luottamusta. Esimies, joka ei ole avoin ja rehellinen ei saavuta henkilös- tön luottamusta. Tällöin myöskään henkilöstö ei tuo esille omia ajatuksiaan ja ideoitaan. Luottamuksen synnyttämiseksi esimiehen on oltava rehellinen ja asiallinen. Kuuntele- misen avulla esimies luo henkilöstölle tunteen, että kaikki ovat samanarvoisia ja kaikki- en ajatuksia arvostetaan. Esimiehen on tiedostettava tilanteet, jolloin on kuunneltava puhumisen sijaan, ja keskityttävä aidosti kuulemaan henkilöstöään. Neljäs elementti on palaute. Esimiehen on palautteen antamisen rinnalla rohkaistava henkilöstöään anta- maan palautetta omasta työstään. (Groysberg & Slind 2012: 78–79.) Esimiehen tulisi luoda palautetta arvostava ilmapiiri, jotta henkilöstö uskaltaisi antaa palautetta myös esimiehelle. Esimiehelle tärkeä tapa kehittyä työssään sekä kehittää oman yksikkönsä toimintaa, on saada palautetta, sekä muokata toimintaa sen mukaiseksi. (Aarnikoivu 2008: 143–145.) Esimies pyrkii kommunikoinnin avulla vaikuttamaan henkilöstön ajatuksiin. Esimiehel- lä on asemansa perusteella huomattavasti suurempi rooli viestinnässä kuin tavallisella työntekijällä. Esimiehen sanoja kuunnellaan, ja niistä muodostetaan herkästi johtopää- töksiä. Sen vuoksi onkin tärkeää, että esimies kiinnittää tarkasti huomiota siihen, mitä sanoo, missä sanoo ja kenelle sanoo. Väärät sanat väärässä paikassa muodostavat vaa- ran, että tarkoitus ja viesti ymmärretään väärin ja se saattaa herättää ristiriitoja työyhtei- sössä. Tärkeintä esimiehen viestinnässä onkin viestin selkeys ja johdonmukaisuus. (Pen- tikäinen 2009: 137.) 28 Organisaatioissa käydään jatkuvasti erilaisia keskusteluja, niin epävirallisia kuin viral- lisiakin. Haaste esimiehellä onkin muuttaa nämä keskustelut rakentavaksi, ja luoda kult- tuuri, jossa henkilöstö uskaltaa sanoa mielipiteensä. Avaintekijöinä tähän on luottamuk- sellisen ilmapiirin synnyttäminen. Työpaikasta pitäisi pyrkiä tekemään yhteisö, jossa ei ole vääriä tai oikeita ajatuksia, vaan ilmapiiri on avoin rakentavalle keskustelulle, joka synnyttää uusia ideoita ja hyvän työilmapiirin. (Groysberg & Slind 2012: 84.) Esimies pyrkii viestinnän avulla vaikuttamaan henkilöstöönsä, ja saamaan siten aikaan haluamaansa suuntaan kohdistuvaa toimintaa. Esimies voi pyrkiä vaikuttamaan toimin- nan suuntaan käskemällä, mutta usein huomattavasti tehokkaampi tapa on keskustella yhteisesti asioista ja löytää yhteisiä ratkaisuja asioihin. Kyseleminen ja kuuntelu ovat esimiehen tärkeitä taitoja, joita käyttämällä esimies pystyy ansaitsemaan johtajuutensa. Kun esimieheen luotetaan, hänen päätöksiään tuetaan ja hän saa ryhmän toimimaan ha- luamallaan tavalla. Luottamus ei synny nopeasti, vaan vaatii pitkäjänteistä työtä. Työn seuranta ja johtaminen koetaan positiivisena silloin, kun esimieheen luotetaan. Luotet- tava esimies ottaa huomioon alaisten mielipiteet ja toimii esimerkillisesti. Esimiehen on kiinnitettävä huomiota omaan viestintäänsä. Esimerkki ja muiden huomioiminen muo- dostavat vahvan viestin, jonka avulla esimies luo yhteisöllisyyttä ja positiivista ryhmä- henkeä yksikköönsä. (Surakka & Laine 2011: 140.) Esimerkillisyyden lisäksi esimiehen on osattava ilmaista itseään ymmärrettävästi ja kiinnostavaksi. Huomiota on kiinnitettävä myös tilanteeseen. Erilaiset tilanteet muodos- tavat erilaisia tarpeita vaikuttamisen muotoon. Perusteltu, ymmärrettävä ja kiinnostava viesti on vaikuttavin. Viestin perustelu on tärkeää. Hyvin perusteltu viesti vetoaa sekä järkeen, että tunteeseen. Asioista kiinnostuminen on helppoa silloin, kun ne koskettavat itseään. Tämän vuoksi esimiehen on pyrittävä näkemään asiat henkilöstön näkökulmas- ta, ja huomioimaan tämä viestin asettelussa. Lisäksi tehokkaassa viestissä korostuu per- soonallisuus ja henkilökohtaisuus. Esimiehen on esitettävä oma näkökantansa selkeästi ja jämäkästi sekä seistävä sanojensa takana. Esimiehen on myös huomioitava sanaton viestintä. Vääränlaiset ilmeet ja eleet voivat muuttaa tai jopa kumota viestin kokonaan. (Surakka & Laine 2011: 142–143.) 29 Åberg (2006: 96) korostaa, että viestintä on organisaation voimavara, jonka käyttöä on suunniteltava, kuten muidenkin voimavarojen. Ilman viestintää työyhteisön jäsenet eivät tiedä, mitkä ovat tavoitteet, työtehtävät ja kuinka työstä on suoriuduttu. Organisaa- tioviestinnällä tarkoitetaan organisoidusti järjestettyä viestintää, jonka tarkoitus on muodostaa merkityksiä ja tavoitteita sekä viestiä nämä eteenpäin työyhteisölle. Yksilö- tavoitteiden lisäksi viestintä tukee työyhteisön tavoitteiden saavuttamista. Suunnittelemalla päivittäistä viestintää esimies helpottaa työtään huomattavasti. Esi- miehen on mietittävä mitä viestii, kenelle ja millä välineillä. Näin esimies voi varmistaa, että viesti menee perille oikeille henkilöille oikealla tavalla. Esimiehen on myös luotava ryhmälle sovitut käytännöt asioiden viestimiseen. Jotkin pienemmät ja yksinkertaiset asiat voidaan kertoa teknisten viestimien välityksellä, mutta monimutkaisemmat ja kes- kustelua vaativat asiat on hyvä viestiä kasvotusten, jotta saadaan varmistettua, että kaik- ki ymmärtävät viestin oikein. (Surakka & Laine 2011: 144–145.) Kasvokkain viestimi- nen on tehokkain tapa saada viesti perille. Tällöin viestintään liittyy myös sanattomat viestit, kuten ilmeet ja eleet. Puhelut ja videopalaverit ovat toiseksi tehokkaimmat, mut- ta niiden teho vähenee, mitä enemmän osallistujia palaveriin osallistuu. Vähiten vaikut- tava tapa on käyttää sähköpostia tai tekstiviestejä. (Pentland 2012: 65.) Kuunteleminen on oleellinen osa esimiestyötä. Kuuntelemisen avulla saa tietoa alaisten ideoista, kuulumisista ja huolista. Esimiehen onkin kiinnitettävä huomiota siihen, kuin- ka hän saamiaan viestejä kuuntelee. Nykyään monet viestintävälineet kilpailevat ihmis- ten huomiosta. Kokouspöydällä on yleensä rivi kannettavia tietokoneita, joilla kirjoite- taan tai luetaan sähköposteja samalla kun kokouksessa käydään asioita läpi. Esimiehen tulisikin keskittyä kuuntelemaan silloin, kun viesti kohdistetaan hänelle. Aitoa ja raken- tavaa vuorovaikutusta syntyy silloin, kun molemmat osapuolet kuuntelevat, ymmärtävät ja reagoivat saamiinsa viesteihin. Jos keskustelun osapuoli keskittyy johonkin muuhun samaan aikaan, jää monesti asioita kuulematta ja sisäistämättä. Eikä tämä liioin synnytä mielenkiintoa toisessa osapuolessa kertoa ajatuksiaan henkilölle, jota ne eivät tunnut kiinnostavan. Esimiehen on myös oltava kiinnostunut alaisten asioista. Kuunteleminen sekä viestin arvostaminen synnyttävät kiinnostusta jakaa asioita esimiehen kanssa. (Pen- tikäinen 2009: 138–139.) 30 Palautteen antamisella esimies ohjaa työntekoa, motivoi ja sitouttaa henkilöstöä. Tärke- ää on, että palautetta annetaan niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Valitetta- van usein palaute keskittyy vain epäonnistumisten tai virheiden korjaamiseen. Kuiten- kin, jos esimies antaa pelkästään positiivista palautetta eikä puutu negatiivisiin asioihin, menettää palaute kokonaan merkityksensä. Palautteen antaminen on tärkeää myös siksi, että esimies osoittaa sillä olevansa kiinnostunut asioista sekä pyrkivänsä vaikuttaa nii- hin. Esimiehen tulisi suhtautua palautteen antamiseen luontevana yksikön toimintaan kuuluvana normaalina asiana. Palautetta ei tulisi nähdä negatiivisena vaan rakentavana ja kehittävänä elementtinä omassa toiminnassa. Palautteen antajan oma arvostus koros- tuu myös palautteen saajan suhtautumisessa. Jos esimies kokee palautteen tärkeänä ja arvokkaana niin myös vastaanottaja osaa arvostaa sitä. (Aarnikoivu 2008: 143–145.) 31 3. HAJAUTETTU ORGANISAATIO Hajautettu organisaatio voidaan määritellä siten, että se on pysyvä tai määräaikaisesti tietyn tehtävän tai projektin valmiiksi saattamiseksi muodostettu työn organisointitapa. (Al-Ani, Ban, Agnes Horspool & Michelle C. Bligh 2011: 219.) Hajautetussa organisaa- tiossa henkilöstö työskentelee tieto- ja viestintäteknologian avulla eri paikoista yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi. (Vartiainen, Lönnblad, Balk & Jalonen 2005: 40.) Hajaute- tusta organisaatiosta voidaan käyttää myös nimitystä virtuaaliorganisaatio. Molemmat termit kuvaavat organisaatiota, jossa henkilöstö työskentelee eri paikoista yhteisen ta- voitteen saavuttamiseksi käyttäen hyväksi tieto- ja viestintäteknologiaa (Lipnack & Stamps 2000: 18; Vartiainen ym. 2004: 9; Zofi 2012: 1). Tässä työssä hajautetulla orga- nisaatiolla tarkoitetaan myös virtuaaliorganisaatiota, virtuaalitiimiä ja virtuaaliryhmää. Hajautettu organisaatio on syntynyt tarpeesta vastata ympäristön kompleksisuuteen. Perinteiset työn organisointitavat eivät vastaa enää nykyajan tarvetta. Organisaatioiden on pyrittävä kehittämään työskentelytavat, missä työntekijät pystyvät työskentelemään tehokkaimmin, sekä olosuhteet, jossa henkilöstö tuntee kehittyvänsä, pääse vaikutta- maan omaan työhönsä sekä luo suhteita ja verkostoja. Tietotekniikan kehitys ja työn muuttuminen perinteisestä valmistustyöstä monipuoliseen tietotyöhön on muodostanut tarpeen organisaatioiden järjestää uudelleen työtapoja, jossa työskentely perustuu ha- jautettuun työhön ja luottamukseen. (Gignac 2004: 7–10.) Hajautettuja organisaatioita on ollut olemassa jo pitkään, mutta vasta viime aikoina organisaatiot ovat siirtyneet käyttämään erilaisia hajautetun organisaation malleja suunnitelmallisesti (Vartiainen ym. 2004: 18). Suomessa hajautettuja organisaatioita on syntynyt erilaisten syiden perusteella. Osa on syntynyt sen vuoksi, että yritykset ovat siirtäneet toimintojaan pääkaupunkiseudun ul- kopuolelle säästääkseen kustannuksissa. Valtionhallinnossa on eri toimintoja alueellis- tettu ympäri Suomen, jotta pystyttäisiin pitämään koko maa elinvoimaisena. Tai sitten yritysten verkostot ovat alkaneet tehdä tiivistä yhteistyötä keskenään tai pyrkineet siir- tämään toimintojaan lähemmäs asiakasta. Myös suurten yritysten toimipaikkojen siirrot 32 halvemman työvoiman maihin on synnyttänyt hajautettuja organisaatioita. (Vartiainen ym. 2004: 17.) Tietotyön lisääntymisen sekä teknologisen kehittymisen kautta on kiinnitetty huomiota tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseen teknologian avulla. Tuottavuus ei kuitenkaan lisäänny, jollei teknologian lisäksi kiinnitetä huomiota uusien työtapojen vaatimiin or- ganisointitapoihin ja johtamiseen. Hajautettu organisaatiorakenne mahdollistaa jousta- van työn paikasta riippumatta. Hajauttamisen avulla voidaan lisätä tuottavuutta ja työ- hyvinvointia samanaikaisesti. Hajauttaminen tarjoaa mahdollisuuden: - työelämän laadun ja tuottavuuden parantamiseen, - perheen ja työelämän yhteensovittamiseen, - työssä jaksamiseen, - työ- ja asuinpaikan joustavaan yhteensovittamiseen ja - työmatka-ajan ja -kustannusten vähentämiseen. (Harju, Tiihonen, Salonen, Ovaskainen ja Ahlgren 2007: 8.) Hajauttamiseen sisältyy myös riskejä sekä erityispiirteitä, joihin hajautetussa organisaa- tiossa on kiinnitettävä huomiota. Hajautetussa organisaatiossa työmotivaatio paranee sekä henkilöstö pystyy paremmin suunnittelemaan omaa ajankäyttöään. Kuitenkin or- ganisaation on myös synnytettävä luottamusta ja hankittava oikeanlaiset työvälineet, jotta hajauttaminen onnistuu. (Harju ym. 2007: 8, 18–19.) Hajautuneisuus haastaa perin- teiset työn organisointitavat ja johtamismallit. Hajautettu organisaatio ei toimi perintei- sen organisaation johtamismalleilla, vaan vaati muutoksen toimintatavoissa. (Vartiainen ym. 2004: 18.) Luottamus korostuu hajautetussa organisaatiossa. Luottamuksen syntyminen vaatii rajo- jen asettamista. Luottamus toimiikin parhaiten siten, että organisaatio antaa työntekijöil- le vapauden suorittaa työtehtävät tiettyjen määriteltyjen rajojen sisällä. Luottamuksen syntymiselle on annettava aikaa. Jos aikaa ei anneta riittävästi, organisaatiossa korva- taan luottamus kontrollilla, joka johtaa tuottavuuden laskuun. (Handy 1995: 44–45.) 33 Hajautetussa organisaatiossa korostuu yksilöiden vastuullisuus omasta työstään. Perin- teisesti järjestetyssä organisaatiossa esimies seuraa työntekijöiden osallistumista töihin ja puuttuu tarvittaessa, jos ei ole tyytyväinen henkilöstö osallistumiseen. Hajautetussa organisaatiossa vastuullisuus muodostuu tärkeäksi tekijäksi, koska esimies ei voi seura- ta muualla olevan työntekijän työntekoa. Tämän vuoksi henkilöstön onkin otettava vas- tuuta työstään. Hajautetussa organisaatiossa työskentely nojaakin pitkälti luottamukseen tulosten saamisessa eikä valvontaan perinteiseen tapaan. (Zofi 2012: 95.) Ali-Anin ym. (2011: 229) mukaan hajautetuissa organisaatiossa korostuu jaettu johtaminen. Ryhmän aikaansaannokset eivät voi enää pohjautu esimiehen tiukkaan valvontaan, vaan jokaisen on otettava vastuu omasta työstään. Tämä johtaa siihen, että esimiehen on jaettava val- taa ja vastuuta työstä ryhmän jäsenille. 3.1. Hajautuneisuuden vaatimukset organisaatiolta 3.1.1. Työvälineet Hajautetun työn toimivuus vaatii, että organisaatiossa on käytössä toimivat ja työtapaa tukevat tekniset välineet. Hajautettu työ vaatii toimivia tietoteknisiä laitteita, tietojärjes- telmiä, tietoliikenneverkkoja ja tietoturvaratkaisuja. (E-työ toimeksi 2006: 12.) Organi- saation sisäiset verkot muodostavat perustan hajautetun työn toimivuudelle. Pääsy in- ternetin kautta organisaation sisäiseen verkostoon mahdollistaa työskentelyn mobiilisti ja hajautetusti. Sähköposti, puhelin ja verkkopohjaiset palvelut mahdollistavat pääsyn sisäisiin verkostoihin missä tahansa, sekä mahdollistavat verkkokokoukset. Haittapuo- lena on erilaisten teknologisten laitteiden kallis hinta, sekä huonot ja hitaat internet yh- teydet, jotka vaikeuttavat työntekoa varsinaisen työpaikan ulkopuolella. (Vartiainen ym. 2005.) Tietoliikenneteknologia voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan, jotka ovat mobiilit lait- teet, kuten matkapuhelin ja kannettava tietokone, sekä infrastruktuuriin, jolla tarkoite- taan joustavaa pääsyä internetiin mistä tahansa. Mobiilien laitteiden avulla pystytään työskentelemään, varsinkin näyttöpäätetyössä, samalla lailla paikasta riippumatta. Inter- 34 net yhteyksien toimivuus, ja riittävä kapasiteetti muodostavat kuitenkin vaikeuksia tie- donsiirtoon erityisesti syrjäseuduilla. (Vartiainen ym. 2005: 20–21.) Vartiainen ja Hyrkkänen (2005: 239–240) totesivat tutkimuksessaan tietoteknisten väli- neiden lisäävän henkilöstön kokemaan tyytyväisyyttä työhön sekä lisäävän tulokselli- suutta. Kuitenkin laitteiden ja viestintäyhteyksien ongelmatilanteiden nähtiin kuormitta- van runsaasti liikkuvaa työtä tekeviä henkilöitä. Tutkimuksen mukaan on tärkeää, että hajautetussa organisaatiossa työntekijöillä on tarkoituksenmukaiset työvälineet sekä riittävän helposti tukea saatavilla ongelmatilanteissa. 3.1.2. Johdon tuki esimiestyölle Esimiestyölle on aina tärkeää, että johto antaa tukea, ja tukee toiminnallaan esimiehen työn suorittamista. Hajautetussa organisaatiossa ylimmän johdon tuki korostuu. Strate- gisessa suunnittelussa tulisi ottaa huomioon hajautettu työtapa sekä organisaation kaikki toimipisteet sekä suunnata voimavarat siten, että hajautettu työ mahdollistuu. Hajaute- tussa organisaatiossa korostuvat oikeanlaiset työvälineet sekä oikeanlaisen ja ajantasai- sen tiedon saaminen organisaation tietojärjestelmistä kaikissa hajautetuissa työpisteissä. Lisäksi teknisten laitteiden ylläpitoon ja käyttöön tulisi olla saatavilla tukea jokaiselle työntekijälle paikasta riippumatta. Nämä ovat kaikki ylimmän johdon hoidettavia asioi- ta, jotka on otettava huomioon hajautetussa organisaatiossa. (Vartiainen ym. 2004: 126.) Tekniset välineet ja niiden käyttö korostuvat hajautetuissa organisaatioissa. Ylimmän johdon on huolehdittava, että yksiköillä on käytössään tarpeelliset hajautettua työtä tu- kevat välineet siten, että yksikön työskentely ja kommunikaatio sujuvat saumattomasti. Samalla kun organisaatiolle hankitaan teknologisia välineitä, on huomioitava, että nii- den hankkimisesta ei ole hyötyä, elleivät henkilöt osaa käyttää niitä tehokkaasti. Tämä tarkoittaa, että johdon on pidettävä huolta, että organisaatiossa järjestetään riittävä kou- lutus teknologisten välineiden käyttöön niin esimiehille kuin koko henkilöstölle. (Ed- wards & Wilson 2004: 81.) 35 Hajautetun työssä tarvittava teknologia voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Toiset ovat viestintään ja vuorovaikutukseen tarvittavaa teknologiaa, kuten sähköposti, videokonfe- renssi, pikaviestiohjelmat ja matkapuhelimet. Toiset teknologiat taas tukevat ryhmän yhteistä asioiden työstöä. Tällaisia ovat intranet sekä kannettavat tietokoneet ja etäyh- teydet. Teknologiat toimivat hajautetun työn apuna, mutta niiden käyttöön ja ohjelmis- toon ja toimintatapoihin on panostettava, jotta hyöty ja käytettävyys lisääntyvät. (Varti- ainen ym. 2004: 161.) 3.2. Hajauttamisen muodot Hajauttamisen muodot ja tavat vaihtelevat organisaatioiden mukaan. Hajauttamiseen vaikuttavat suuresti organisaation tehtävät. Mitä enemmän hajauttamisen tapoja on käy- tössä organisaatiossa, sitä kompleksisemmaksi organisaation työympäristön kokonai- suus muodostuu. Hajauttamiselle on monia vaihtoehtoja, joita ovat etätyö, mobiili työ, työskentely sivutoimipisteessä ja e-työ. Hajautetussa organisaatiossa voidaan tehdä vain yhtä näistä vaihtoehdoista tai sitten käytössä voi olla monien eri tapojen yhdistelmä. (Edwards & Wilson 2004: 7.) Hajautuneisuutta voidaan määritellä sen toimeksiannon tai työtehtävän mukaan, jonka ratkaisemiseksi työtä tehdään hajautuneesti. Tehtävät voivat vaihdella rutiininomaisista suurtakin luovuutta vaativiin tehtäviin. Organisaation perustehtävää varten muodoste- taan aina jokin konkreettinen ympäristö. Sen hajautuneisuutta voidaan tarkastella neljän ulottuvuuden kautta. Nämä ovat paikka, aika, moninaisuus ja vuorovaikutuksen tapa. Paikalla tarkoitetaan, että henkilöstö ja yksittäiset työntekijät työskentelevät joko sa- massa paikassa tai eri paikoissa. Paikka voi olla myös kiinteä tai jatkuvasti vaihtuva. Ajalla määritellään sitä, että yhteistyö voi olla määräaikaista tai pysyvää. Työtä voidaan myös tehdä yhtäjaksoisesti tai siten, että työtehtävät seuraavat toisiaan. Hajautuneisuu- della tarkoitetaan yhteistyötä tekevien tahojen organisatorista, kulttuurista ja koulutuk- sellista taustaa, jotka vaihtelevat hyvin samankaltaisista erilaisiin. Vuorovaikutuksella kuvataan hajautetun työn vuorovaikutuksen tapaa. Vuorovaikutus voi tapahtua täysin 36 kasvokkain tai sitten kokonaan teknologisten apuvälineiden avulla. (Vartiainen ym. 2004: 20–21.) Näiden yhdistelmistä syntyy monia eri vaihtoehtoja hajautuneisuuden asteelle organi- saatiossa. Harvoin työskentely tapahtuu minkään näiden hajautuneiden organisaa- tiotyyppien ääripäässä, vaan yleensä on kyse erilaisista yhdistelmistä. Hajautuneisuutta onkin jollain asteella jokaisessa organisaatiossa. Joku on aina ainakin jonkin aikaa pois omalta työpaikaltaan, ja tarvittaessa tämän henkilön kanssa on viestittävä puhelimella tai sähköpostilla. (Vartiainen ym. 2004: 22.) 3.2.1. E-työ E-työksi kutsutaan työtä, jota tehdään käyttäen sähköisiä viestintä- ja yhteistyövälineitä. E-työ on siis yläkäsite etätyölle ja mobiilille työlle. Hajautetussa työssä on siten aina osin kyse e-työstä, sillä hajautetussa työssä välttämättömästi on käytettävä viestintään teknologisia apuvälineitä. Teknologisten apuvälineiden käyttö tuo kuitenkin esiin vain yhden puolen hajautetusta työstä. (Vartiainen ym. 2004: 24–25.) 3.2.2. Etätyö Etätyön suomenkielinen nimi nostattaa ajatuksen työstä, joka tehdään etäällä eli poissa pääasialliselta työpaikalta. Etätyöpaikaksi tai ulkoistetuksi työpaikaksi mielletään yleensä koti. Alun perin etätyön katsottiin sopivan erilaisten freelancereiden työnteko- muodoksi. Nykyään etätyötä tosiasiassa tekevät asiantuntijatöissä olevat vakaassa työ- suhteessa olevat miehet, jotka tekevät töitä kotona, koska kokevat voivansa paremmin ja ilman häiriöitä keskittyä työhön. (Pekkola & Uskelin 2005: 6.) Etätyö voidaan määritellä työksi, joka tehdään tietotekniikan avulla tarkoituksenmukai- simmassa paikassa. Samankaltaisia määritelmiä etätyöstä on tehnyt muutkin. (Edwards & Wilson 2004: 11; Vartiainen ym. 2005: 30; Harju ym. 2007: 10.) Lisäksi määritel- mään on lisätty lisämääreitä kuten Vartiainen ym (2005: 30), joiden mukaan etätyönte- kijä tekee etätyötä vähintään yhden päivän viikossa, sekä työskentelee joko palkkasuh- 37 teessa tai työllistää itsensä, siten että päätyöpaikka on työnantajan tiloissa. Lisäksi Harju ym (2007: 10) korostavat, että etätyötä tehdään ennalta sovitun mukaisessa paikassa sekä ennalta sovittu määrä. Etätyö siis perustuu yleensä sopimukseen työntekijän ja työnantajan välillä. Kuten edellä todettiin, etätyön ajateltiin luonteeltaan sopivan tiettyjen työntekijäryhmi- en työnteon muodoksi. Nykyään etätyön avulla luodaan joustavia työnteon muotoja, joilla voidaan tuoda helpotusta työntekijöiden työmatkan synnyttämiin rasituksiin, hel- pottaa työntekijöiden työn ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä luoda rauhalliset olosuhteet keskittymistä vaativiin töihin. (Edwards & Wilson 2004: 11–12.) 3.2.3. Mobiili työ Mobiililla työllä tarkoitetaan, työntekoa esimerkiksi työmatkalla tai asiakkaan toimipis- teessä. Mobiilisti työtä tekevä henkilö käyttää työssään apuna tieto– ja viestintäteknolo- giaa. Mobiilin työnteko eroaa etätyöstä mobiilin luonteensa vuoksi. Toisin kuin etätyös- sä mobiilissa työnteossa korostuu fyysisen työntekopaikan muuttuminen jatkuvasti. (Vartiainen ym. 2005: 31–33; Harju ym. 2007: 10.) Vartiainen ym. (2004: 26.) lisäävät mobiilin työntekijän määrittelyyn ajallisen ulottuvuuden. Mobiili työntekijä tekee työtä vähintään 10 tuntia viikossa poissa kotoaan tai varsinaiselta työpaikaltaan. Monissa or- ganisaatioissa mobiili työ on yleisimmin tehtävä e-työn muoto. Motiivina siihen on or- ganisaatioiden halu olla lähellä asiakasta. 3.2.4. Työskentely sivutoimipisteessä Hajauttamisen yhtenä vaihtoehtona on työskentely sivutoimipisteessä. Tällöin organi- saatio on varustanut yhden tai useamman työntekijän käyttöön tilat jostain päätoimipai- kan ulkopuolella. Yleensä tällainen sivutoimipiste sijaitsee toisella paikkakunnalla tai jopa toisessa maassa kuin päätoimipaikka. Sivutoimipisteen työvälineet ja tietoliiken- neyhteydet ovat usein vastaavat kuin päätoimipaikalla. Määrätyt henkilöt työskentelevät vakituisesti sivutoimipisteessä välttääkseen esimerkiksi pitkiä työmatkoja. Tällaiset 38 henkilöt saattavat käydä päätoimipaikassa ainoastaan tärkeissä kokouksissa. (Edwards & Wilson 2004: 10.) 3.3. Hajautuneisuuden haasteet esimiestyölle Hajautuneen organisaation johtamisessa on erityispiirteitä, jotka haastavat perinteisen paikallisen organisaation johtamisen tavat. Kuitenkin organisaation perustehtävä- ja tarkoitus pysyvät samana. Ne ovat olemassa määriteltyjen ja annettujen tehtävien ja tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnittelu, koordinointi ja ongelmien ratkaisu muodosta- vat keskeisen haasteen myös hajautetun organisaation johtamiselle. Hajautetut organi- saatiot ovat toimintaympäristöön sopeutunut tapa järjestää toimintaa. Yksikkötasolla tämä tarkoittaa sitä, että esimiehen on suunniteltava toimintaa, seurattava tavoitteiden toteuttamista sekä vuorovaikutuksen avulla saada yksikön jäsenet toimimaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. (Vartiainen ym. 2004: 124.) Al-Anin ym. (2011: 231) mu- kaan hajautetun organisaation johtaminen muuttaa esimiehen perinteiset tehtävät vai- keaselkosimmiksi. Erityisesti kommunikaatiotaidot sekä tekninen osaaminen muodos- tuvat huomattavasti merkittävämmäksi kuin esimiestyössä aiemmin. Hajautetusti toimiva organisaatio muodostaa haasteita perinteiselle esimiestyölle. Miten johdetaan yksikköä, kun kasvokkain tapaaminen vähenee, ja johtaminen tapahtuu enemmän tieto- ja viestintäteknologian välityksellä. Esimiestyölle hajautetussa organi- saatiossa voi muodostua haasteita erityisesti seuraavissa asioissa: - ihmissuhteet, - suorituksen seuranta, - kommunikaatio, - delegointi, - ryhmän luominen, - viestintä, - konfliktien ratkaisu, - kannustaminen ja palkitseminen sekä - ajankäyttö. (Zofi 2012: 5–6.) 39 Esimiehen on mietittävä, miten ihmissuhteita luodaan ja pidetään yllä, kun kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia henkilöstön kanssa on vähän tai ei ollenkaan. Työn ja suoritus- ten seuranta muuttuu haastavaksi hajautetussa organisaatiossa. Esimiehen on vaikea seurata mitä kukin työntekijä on tehnyt ja saanut aikaiseksi. Esimiehen on haastava muodostaa sellaiset kommunikaatiotavat ja – kanavat, jotta hän saa tarpeeksi tietoa ta- pahtumista sekä pystyy pitämään myös muut informoituna yksikön tilanteesta. Dele- gointi ja työtehtävien jakaminen muuttuvat haastavaksi, kun esimiehen on vaikea pysyä tilanteen tasalla siitä, kuinka työllistetty henkilöstö on tällä hetkellä. Hajautetusti toimi- vassa organisaatiossa on tärkeää, että yksikön jäsenet luottavat toisiinsa ja ovat varmoja siitä, että myös muut suorittavat heille annetut tehtävät. Esimiehen suurin haaste onkin saada ryhmän jäsenten keskinäinen luottamus rakennettua myös eri paikoissa työskente- levien henkilöiden välille. (Zofi 2012: 5–6.) Hajautetun työyhteisön johtamisessa korostuu etäjohtaminen. Johtaminen vaatii aina toimiakseen läsnäoloa. Vaikka fyysiset kohtaamiset voivat hajautetussa organisaatiossa olla vähäisiä, on niissäkin mahdollisuus vahvistaa läsnäoloa. Työn seuranta on esimie- hen yksi tehtäväalue. Työn seuranta voidaan kokea kiusalliseksi työntekijöiden osalta. Esimiehen onkin löydettävä tapa olla positiivisesti läsnä ryhmänsä arjessa, ja vahvistaa siten tilannetta, että seuranta koetaan esimiehen kiinnostuksena alaisiaan kohtaan. Läs- näoloa voidaan etäjohtamisessa lisätä virtuaalisella kanssakäymisellä, mikä myös vapa- uttaa esimiehen aikaa useamman henkilön tapaamiseen. (Surakka & Laine 2011: 194.) Esimiestyölle suuren haasteen luo ajankäyttö. Hajautetussa organisaatiossa esimiehen läsnäolon tapa muuttuu perinteisistä kokouksista, tietotekniikan avulla järjestetyiksi, tai sitten esimiehen on matkustettava paikan päälle. Samalla esimiehen on keskityttävä enemmän käyttämään erilaisia sähköisiä viestimiä kuten matkapuhelinta, sähköpostia ja muita viestivälineitä. Kaikki tämä vie paljon aikaa, ja esimiehen onkin pystyttävä suun- nittelemaan ajankäyttönsä siten, että myös yksikön juoksevien asioiden hoito mahdollis- tuu. Hajautetussa organisaatiossa, kuten muissakin, syntyy konflikteja ihmisten välille. Miten esimiehenä pystyy saamaan tietoa konflikteista tai hoitamaan niitä, kun ihmiset ovat etäällä? Haastavaksi muodostuu myös henkilöstön kannustaminen ja palkitseminen 40 hyvistä suorituksista. Jotta esimies voi palkita hyvistä suorituksista, hänen pitää tietää, mikä on kunkin työntekijän työpanos missäkin asiassa. (Zofi 2012: 5–6.) Etäjohtaminen ei poista tai muuta esimiehen normaaleja tehtäviä, vaan tuo niihin oman lisänsä. Esimiehen on johdettava ryhmäänsä, suunniteltava toimintatapoja, löytää keino- ja päästä tavoitteisiin sekä hoitaa päivittäiset rutiinit. Työntekijöiden tukeminen sekä ryhmän yhteistyön rakentaminen ovat olennaisia tehtäviä myös etäjohtamisessa. Etenkin selkeiden toimintatapojen sekä yhteistyön rakentamisessa esimiehen rooli kasvaa etä- johtamisessa entisestään. Esimiehen johtamisen on oltava selkeää ja näkyvää työnteki- jöille myös kaukaa. Esimiehen on suunniteltava tarkasti ja täsmällisesti ryhmän viestin- tä- ja vuorovaikutuskanavat, jotta viestintä esimiehen sekä alaisten välillä, että alaisten välillä keskenään toimii, ja kaikki tuntevat oikeat toimintatavat. (Surakka & Laine 2011: 194.) 3.4. Hajautetun työn johtaminen 3.4.1. Työn suunnittelu Esimiehen on aloitettava hajautetun tiimin johtaminen määrittelemällä oman yksikkönsä tarkoitus organisaatiossa. Kaikki yksiköt ovat olemassa jotain tarkoitusta varten. Orga- nisaation strategian ja tarkoituksen pohjalta esimiehen on mietittävä yksikkönsä osa kokonaisuudessa. Esimiehen on myös pystyttävä viestimään tämä yksikkönsä jäsenille. Jos yksikön henkilöstö ei ole ymmärtänyt yksikön ydintehtävää eikä yhteisesti jaettuja tavoitteita, työskentelee henkilöstö omalla kapealla alueellaan välittämättä yksikön yh- teisestä tehtävästä. Esimiehen olisikin muodostettava ja saatava henkilöstölle selväksi yksikön yhteinen tarkoitus sekä kuka tekee mitä tavoitteen saavuttamiseksi. Hajautetus- sa yksikössä työnjaon on oltava selkeä. Kaikkien on tiedettävä oma osuutensa yksikön yhteisissä tehtävissä. (Zofi 2012: 17.) Tärkeää on myös, että johdon vastuualueet ja teh- tävänjako ovat selkeät kaikille työntekijöille, jotta kommunikaatio ja raportointi mene- vät perille sille esimiehelle, jolle se on tarkoituksenmukaisinta (Vartiainen ym. 2004: 129). 41 Oman osuuden lisäksi hajautetun yksikön työntekijöiden keskinäinen työnjako on oltava selkeä kaikille. Jokaisen yksikön työntekijän on tiedettävä, kuka on vastuussa mistäkin osa-alueesta sekä voitava luottaa kaikkien hoitavan oman osuutensa. Esimiestyössä tiukka koordinointi sekä johtajuus kuitenkaan eivät kuitenkaan toimi hajautetussa yksi- kön johdossa, vaan esimiehen on pystyttävä jakamaan vastuuta ryhmälle itselleen. (Var- tiainen 2004: 127.) Hajautetun ryhmän toiminta pohjautuu luottamukseen, niin henkilöstön luottamukseen esimieheen kuin henkilöstön jäsenten väliseen luottamukseen. Luottamuksen syntymi- nen ilman säännöllisiä kasvokkain tapahtuvia tapaamisia vaatii esimieheltä suunnittelua sekä järjestelmällistä toteuttamista. Yksikön kanssakäymiseen on luotava selkeät sään- nöt. Kommunikaatio, päätöksenteko, konfliktien ratkaisu ja tiedonjakaminen ovat asioi- ta, joihin esimiehen on luotava käytännöt. (Zofi 2012: 18–19.) Hajautetusti toimivan organisaation etuna on, että organisaatio saa enemmän vapauksia rekrytoidessaan henkilöitä, kun rekrytointi ei ole vain yhteen paikkaan sidottua. Esimie- hen on rekrytointia suunnitellessaan otettava huomioon hajautetun työn vaatimukset työntekijälle. Hajautuneesti toimivan työympäristön työhön liittyy enemmän epävar- muustekijöitä kuin paikalliseen työhön. Lisäksi kommunikointi sähköisten viestimien avulla ja suurempi vastuu omasta työstään ei sovi välttämättä kaikille. Esimiehen onkin pyrittävä määrittämään rekrytoitavalle henkilölle sellaiset osaamisvaateet, mitkä tukevat yksikön toimintaa sekä sopivat hajautettuun työhön. (Vartiainen ym. 2004: 89.) 3.4.2. Työn seuranta Perinteisesti työn valvonta on perustunut läsnäolon valvontaan. Monissa työpaikoissa edelleen ajatellaan, että kun työntekijä on työpisteensä äärellä, hän on töissä. Tämä seu- rantatapa kuitenkin jättää huomioimatta sen, kuinka tehokkaasti työtekijä käyttää työ- aikansa. Hajautettu työ kuitenkin muuttaa tätä ajattelutapaa ja vaatiikin uudenalaista johtamista ja työn seurantaa. Seurannan painopiste siirtyy hajautetussa työssä työn seu- rannasta enemmän työn tulosten seurantaan ja laadulliseen arviointiin. (Helle 2004: 42 128–129.) Gignacin (2004: 90–91) mukaan hajautetusti toimivan yksikön tulosten ja saavutusten mittaaminen ei ole helppoa. Tulosten mittaamisessa tulisi ottaa huomioon niin työn tuloksiin kuin henkilöstön kokemaan tuloksellisuuteen. Annettujen tavoittei- den saavuttaminen on selkeä tapa mitata yksikön tuloksellisuutta. Tämä antaa kuitenkin vain yhden näkökulman. Mukaan tulisi ottaa tehokkuustarkastelu, jossa otetaan huomi- oon annettujen resurssien tehokas käyttö. Mitattava kohde on myös aikaansaatujen tuo- tosten laatu ja vaikuttavuus sekä niiden sopeutuvuus organisaation tavoitteisiin. Tärkeää on suoritusten arvioinnissa ottaa huomioon myös henkilöstövoimavaroihin vaikuttavat tekijät, kuten henkilöstön kehittyminen ja henkilökohtaisen tavoitteiden saavuttaminen. Esimiehen on hajautetun yksikön johtamiseksi muodostettava asianmukaiset seuranta- ja raportointikäytännöt. Raporttien määrää ja laajuutta voidaan kontrolloida työntekijän kokemustason mukaan. Tarvittaessa aloittelevalle työntekijälle voidaan järjestää mento- ri tukemaan alkuvaiheen raportoinnissa. Palautteen anto korostuu hajautetussa työssä. Esimies ei voi viestiä kasvojen ilmeellä tai eleillä olevansa tyytyväinen henkilöstön työ- suoritukseen, vaan hänen on kirjoitettava se selkein sanoin. Onnistumisen kokemukset lisäävät aina henkilöstön motivaatiota sekä luovat hallinnan ja osaamisen tunnetta omaan työhönsä. (Vartiainen ym. 2004: 128.) Hajautetun työn johtamisessa täytyy antaa henkilöstölle vastuuta ja vapauksia työn te- kemisessä. Samalla kun henkilöstö saa enemmän vapauksia ja vastuuta työn tuloksista, täytyy esimiehen seurata työn tuloksia, jotta hän voi puuttua mahdollisiin ongelmiin ajoissa ja huolehtia, että henkilöstö pitää huolen omasta vastuullisuudestaan ja töiden suorittamisesta. Seurannalla saatua tietoa voidaan käyttää hyväksi yksikön tavoitteiden, strategian ja toimintatapojen tarkistamiseksi. Lisäksi töiden seuranta tukee esimiehen päätöksentekoa, antaa tietoa yksittäisten työntekijöiden arvioimiseksi, auttaa tunnista- maan kehittämistarpeita sekä antaa tietoa palkitsemisen perusteista. Tärkeää kuitenkin on, että esimies toteuttaa seurantaa siten, että henkilöstö ei koe sitä kiusalliseksi tai toi- mintaa rajoittavaksi. (Lepsinger & DeRosa 2010: 104.) Esimies voi määritellä etukäteen tiettyjä tavoitteita ja raportteja, joista työntekijän on raportoitava. Tällöin esimies pysyy mukana siitä, mikä on työtehtävän ja työntekijän 43 tilanne. Raportointivelvollisuutta ja seurannan määrää on hyvä pyrkiä suhteuttamaan työntekijän tai työntekijöiden kokemukseen ja osaamistasoon. Kokeneelle työntekijälle voidaan suoda enemmän vapauksia, mutta toisaalta on hyvä muistaa, että esimiehen on arvioitava seurattava myös kokeneen työntekijän työtä riittävästi, jotta voi raportoida sen etenemisestä omalle esimiehelleen. Etukäteen sovitun raportoinnin lisäksi esimies voi tehdä satunnaisia kyselyjä ja tiedusteluja työntekijöille saadakseen tietoa tilanteesta. Nämä voidaan tehdä vapaamuotoisten tapaamisten tai puhelujen yhteydessä sekä riittä- vän harvoin, jotta työntekijälle ei tule epämukava tunne liiasta valvonnasta. Uudenlai- nen teknologia on mahdollistanut myös erilaiset tietojärjestelmien kautta tapahtuvat seurantajärjestelmät, jonne osatehtävien tilanne ja status päivittyvät, kun tehtäviä saa- daan tehdyksi. Tämä mahdollistaa esimiehelle mahdollisuuden tehdä seurantaa jatku- vasti alaisten häiriintymättä. (Lepsinger & DeRosa 2010: 105.) Haasteena esimiehelle on saada tietoa henkilöiltä, jotka eivät välttämättä sitä ole haluk- kaita antamaan. Tämä korostuu ennen kaikkea silloin, kun yksittäinen henkilö tai ryhmä on kokenut vastoinkäymisiä tai virheitä. Henkilö ei halua asiaa esimiehen tietoon eikä välttämättä virheestä tietoinen, mutta siihen liittymätön henkilö, halua tuoda sitä tietoon välttääkseen saamasta kielteisiä reaktioita virheen tehneeltä henkilöltä. Tämän vuoksi esimiehen tulisikin aina käsitellä ongelmatilanteita rakentavasti ja asiallisesti. Tämä alentaa henkilöstön kynnystä kertoa esimiehelle myös vaikeista asioista sekä luo turval- lisuutta henkilöstölle. (Lepsinger & DeRosa 2010: 105–106.) 3.4.3. Viestintä ja vuorovaikutus Luottamus Luottamus määritellään siten, että yksilö tai ryhmä uskoo siihen, että toinen yksikö tai ryhmä on rehellinen, hoitaa sovitut asiat eikä yritä ajaa omaa etuaan toisen kustannuk- sella tilaisuuden tultua. Luottamus on tärkeimpiä, jos ei tärkein, tekijä ryhmän toimin- nassa. Luottamuksen rakentaminen on esimiehen tärkeimpiä tehtäviä ryhmässä ja siinä onnistuminen korostuu etenkin hajautetun ryhmän johtamisessa. (Al-Ani ym. 2011: 232.) Kun esimiehellä ei ole mahdollisuutta valvoa työn suorittamista, niin hänen täytyy 44 silloin luottaa omiin työntekijöihinsä. Luottamuksen synnyttämiseksi on hyvä panostaa säännöllisiin tapaamisiin, jotta henkilöt oppivat tuntemaan toisensa. (Surakka & Laine 2011: 195.) Myös ryhmähenki sekä ryhmän yhteisen identiteetin luominen vaativat vuo- rovaikutusta. Tuloksekkaan työskentelyn päätekijä myös hajautetussa työssä on hyvä ja tiivis ryhmähenki. (Vartiainen ym. 2004: 154.) Luottamuksen synnyttämiseksi esimiehen on muutettava vanhat ajattelutavat esimies- työstä. Perinteiset tehokkuutta ja valvontaa korostavat toimintatavat eivät ole omiaan synnyttämään luottamusta. (Handy 1995: 42–43.) Luottamus vaatii paljon kommunikaa- tiota syntyäkseen. Yhteiset tavoitteet, tehtävät ja niiden saavuttaminen sekä varmuus siitä, että ryhmän muut jäsenet tekevät oman osuutensa synnyttää luottamusta. Jos ryh- män jäsenet luottavat toisiinsa niin silloin, he jakavat vastuuta, informaatiota, ideoita, osallistumista, tavoitteita ja tehtäviä. Jos taas luottamusta ei ole niin silloin yksikön si- sällä yksilöt työskentelevät itsenäisesti, eivät jaa tietoa tai ideoita keskenään. Tällöin myös ristiriidat lisääntyvät ryhmän jäsenten välillä. Luottamus siis lisää kommunikaa- tiota ja vuorovaikutusta, mutta vaatii esimieheltä suunnitelmallista vuorovaikutusta henkilöstön kanssa syntyäkseen. (Zofi 2012: 100.) Ihmiset pyrkivät luontaisesti suojelemaan itseään. Omia ideoita ja ajatuksia pidetään piilossa, koska pelätään joutuvan vähättelyn tai epäasiallisen kohtelun alaiseksi. Esi- miehen onkin saatava luotua toimiva vuorovaikutus, joka ylittää eri paikoissa työskente- lyn esteet. Luottamusta ei voida synnyttää kerran, ja sitten olettaa sen säilyvän, vaan luottamusta on ylläpidettävä jatkuvasti rakentavan vuorovaikutuksen avulla. Esimiehen esimerkki on tärkeimpiä tekijöitä luottamuksen ylläpitämisessä. Esimiehen on pidettävä henkilöstö tietoisena tapahtumista, pidettävä yllä kontakteja, käytävä henkilöstön kanssa virallisia ja epävirallisia keskusteluja sekä huolehdittava töiden valmistumisesta. Esi- miehen esimerkki ja omat toimintatavat toimivat vahvana signaalina siitä, miten ryh- mässä viestitään ja toimitaan vuorovaikutuksessa. (Zofi 2012: 103–104.) 45 Viestintä ja kommunikaatio Pentland (2005: 65) havaitsi tutkimuksessaan hyvin toimivan hajautetun yksilön vuoro- vaikutuksessa seuraavia piirteitä. Kaikki yksikön jäsenet käyttävät puhumiseen ja kuun- telemiseen suunnilleen yhtä paljon aikaa, ja pitävät heidän viestinsä lyhyinä ja selkeinä. Henkilöstö käytti aikaa vuorovaikutukseen myös keskenään eikä pelkästään esimiehen kanssa. Henkilöstö tapasi toisiaan kasvokkain riittävän usein. Yksikön jäsenet keskuste- levat myös epävirallisesti työasioiden ulkopuolisistakin asioista. Henkilöstö oli vuoro- vaikutuksessa myös sidosryhmiin ja ulkoisiin toimijoihin, ja jakoivat ulkoa saatua in- formaatiota muille yksikön jäsenille. Hajautetusti toimiva ryhmä ei välttämättä tapaa toisiaan kasvokkain kuin harvoin. Täl- löin paikalliselle ryhmälle tyypilliset epämuodolliset vuorovaikutustilanteet jäävät vä- häiselle. Esimiehen tulisikin pyrkiä luomaan ryhmän kesken tilanteita, joissa henkilöstö voi olla vuorovaikutuksessa keskenään myös työasioiden ulkopuolisista asioista. Esi- merkiksi videokokousten aluksi voidaan varata jonkin verran aikaa, jossa ryhmän jäse- net voivat käydä läpi kuulumisia. (Zofi 2012: 112.) Samanaikainen ja eriaikainen viestintä tarkoittaa terminä samanaikaisen ja eriaikaisen viestinnän mahdollistavia teknologioita. Samanaikaista toimintaa tukevia teknologioita ovat puhelin ja videokonferenssi ja eriaikaista toimintaa tukevia välineitä ovat sähkö- posti, ääniviesti ja tekstiviesti. Samanaikaisessa viestinnässä viestintätilanteeseen osal- listuvat henkilöt tuottavat ja kuuntelevat viestejä yhtäaikaisesti. Viesti jatkaa kehitty- mistä jatkuvasti ja sen vuoksi viesti kertookin aina jotain mennyttä. Tämä voi synnyttää tilanteita, joissa viestit eivät mene perille, koska keskustelu saattaa kehittyä niin nopeas- ti, ettei henkilö ehdi reagoimaan tai keskustelun aihe heittelee jatkuvasti laidasta laitaan. Tällöin keskustelussa voi olla vaikea saada omaa kantaansa läpi, koska yleisö ei kuunte- le, vaan keskittyy prosessoimaan tietoa ja kirjoittaa. (Vartiainen ym. 2004: 155.) Eriaikainen viestintä etenee yleensä kontrolloidusti ja yhteisiä sääntöjä noudattaen. Sii- nä painottuu yhteisen viitekehyksen ylläpitäminen ja päivittäminen, vaikkapa jonkin teknisen ongelman työstäminen sähköpostin välityksellä. Hajautetuissa ryhmissä, kuten 46 muissakin, käytetään molempia tapoja päivittäisessä toiminnassa. Esimiehelle tärkeintä on pitää huoli yksikön jäsenistä, jotka työskentelevät pääasiassa eriaikaista viestintää käyttäen, sillä heidän mahdollisuutensa osallistua yksikön päätöksentekoon on kaikkein haastavinta. Mahdollisimman usein pitäisi pyrkiä järjestämään koko yksikön kesken tilanteita, jotka mahdollistavat samanaikaisen viestinnän. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi kiireen tai puuttuvan teknisen välineen vuoksi. (Vartiainen ym. 2004: 156.) Luotettavan ja ennakoitavan hajautetun työympäristön synnyttämiseksi esimiehen on hyvä pyrkiä simuloimaan kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia mahdollisimman paljon. Nykyaikaiset teknologiset välineet mahdollistavat monia tapoja lisätä visuaalisuutta viestintään. Kuvien ja videoiden käyttäminen sekä videopuhelut ja – kokoukset lisäävät henkilökohtaisuuden tunnetta viestinnässä. Tärkeää on myös korostaa jokaisen vastuuta asioiden, ongelmien ja ideoiden viestimisessä muille ryhmän jäsenille. Esimiehen tulisi tehdä itsensä saataville ja varmistaa, että henkilöstö tietää aina, kuinka saada yhteys esimieheen. Jaetut ja avoimet kalenterit ovat hyvä apuväline. Tällöin henkilöstö tietää esimiehen ja muiden jäsenten aikataulut, ja pystyy näkemään koska kannattaa ottaa yh- teyttä ja mitä asioita muilla on meneillään. (Zofi 2012: 105–106.) Hajautetun yksikön johtajan on löydettävä tasapaino erilaisten teknologisten välineiden kautta tapahtuvan viestinnän ja kasvokkain tapaamisen viestinnän välillä siten, että ne luovat yksikön jäsenille läsnäolon tunteen, vaikka kaikki eivät fyysisesti samassa pai- kassa olisikaan. Sähköposti voi olla riittävä väline, jos yksikön jäsenet tuntevat toisensa riittävän hyvin, mutta toisaalta sosiaalisen tiedon välittymisen kannalta ryhmän yhteisen identiteetin luomiseksi kasvokkain tapaamiset ovat tärkeitä. Etenkin kasvokkain tapaa- minen korostuu, kun hajautetusti toimiva ryhmä on aloittamassa toimintaansa tai ryh- mään tulee uusi jäsen. Tällöin esimiehen tulisi panostaa siihen, että ryhmän jäsenet op- pivat tuntemaan toisensa riittävän hyvin heti aluksi. (Vartiainen ym. 2004: 159–160.) Rehellinen ja avoin viestintä kaikista yksikön asioista on esimiehen toiminnan kulmaki- vi. Hyvien ja huonojen uutisten kertominen avoimesti sekä esimiehen vision ja toimin- nan esiintuominen luo avoimuutta koko yksikköön. Säännölliset vapaamuotoiset tilai- 47 suudet, jossa käydään läpi yksikön ajankohtaiset tapahtumat, ja jossa kaikki saavat ker- toa mietteensä synnyttävät luotettavaa ilmapiiriä. Jos esimies yrittää peitellä virheitä tai jättää asioita kertomatta tai kertoo vain osan, syntyy henkilöstön kesken politikointia, spekulointia ja epävarmuutta. (Zofi 2012: 107.) Virtuaalikokoukset Virtuaaliset kokoukset tukevat yksikön samanaikaista viestintää. Kokouksia voidaan pitää virtuaalisesti eri tarkoituksia varten. Päätöksiä tekeviä kokouksia pidetään har- vemmin kuin asioita valmistelevia ja ideointikokouksia. Onnistunut virtuaalikokous vaatii esimieheltä jämäkkää ja suunnitelmallista otetta. Kokoukseen on tehtävä selkeä asiajärjestys ja kiinnitettävä huomiota virtuaalikokousta tukevaan viestintätapaan. Yksi- kössä on syytä sopia kokouksen perussäännöt läsnäolon suositeltavuudesta, työjärjes- tyksestä ja aikataulusta. Tärkeää on myös, että kokouksen jäsenet tietävä kokouksen tarkoituksen. Kokouksen päättyessä on hyvä käydä läpi myös hieman kokouksen kulkua ja mielipiteitä siitä, miten kokouksia voitaisiin parantaa. (Vartiainen ym 2004: 156– 157.) Virtuaalikokoukset voivat olla sekavia ja huonosti toimiva, jollei niiden käytäntöihin ja toimintatapoihin kiinnitetä riittävästi huomiota. Kokouksen seuraaminen voi olla han