Atte Kööpikkä Corporate governancen vaikutus tilintarkastuspalkkion suuruuteen Hallituksen kokoonpano ja johdolle maksetut palkkiot Vaasa 2022 Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Pro gradu -tutkielma Laskentatoimen ja tilintarkas- tuksen maisteriohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö Tekijä: Atte Kööpikkä Tutkielman nimi: Corporate governancen vaikutus tilintarkastuspalkkion suuruuteen : Hallituksen kokoonpano ja johdolle maksetut palkkiot Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Laskentatoimi ja tilintarkastus Työn ohjaaja: Tuukka Järvinen Valmistumisvuosi: 2022 Sivumäärä: 76 TIIVISTELMÄ: Tässä tutkielmassa tutkitaan yritysjohdolle maksettujen palkkioiden ja hallituksen kokoonpanon vaikutusta tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Näiden kahden eri tekijän vaikutusta tilintarkastus- palkkioon käsitellään teoriaosuudessa aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen nojaten. Aikaisempi tilintarkastuspalkkiota tutkiva kirjallisuus on osoittanut, että johdon palkkiolla ja hallituksen riippuvaisilla jäsenillä on tilintarkastuspalkkiota suurentava vaikutus. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on agenttiteoria ja corporate governance. Tutkielman teoriaosuuden päätteeksi muodostetaan kaksi tutkimushypoteesia, joiden testaaminen suoritetaan lineaarista regressio- analyysia hyödyntäen. Empiirisessä osiossa tutkitaan edellä mainittuja tekijöitä suomalaisella aineistolla. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu Helsingin pörssin päälistalta vuonna 2020 kerätystä ti- linpäätösdatasta. Tutkimuksessa hallituksen kokoonpanoa tutkitaan omistajuuden kautta synty- vän riippuvuuden näkökulmasta. Hallituksen jäsen katsotaan riippuvaiseksi yhtiöstä, mikäli hän on henkilökohtaisella omistuksellaan riippuvainen yhtiöstä tai hallituksen jäsen edustaa hallituk- sessa tahoa, jonka omistus on merkittävä. Tutkielmassa johdon palkkioita tutkitaan toimitusjoh- tajan palkkioiden näkökulmasta. Palkkioina huomioidaan kaikki toimitusjohtajan työsuoritteesta saamat rahanarvoiset etuudet. Tutkimustulokset osoittavat, että hallituksen jäsenten omistajuus ja toimitusjohtajan palkkiot vaikuttavat positiivisesti tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Saadut tutkimustulokset ovat saman- suuntaisia aikaisempien tilintarkastuspalkkiota käsittelevien tutkimusten kanssa, mutta tässä tut- kielmassa saadut tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä. AVAINSANAT: Corporate governance, johdon palkkio, hallituksen kokoonpano, tilintarkas- tuspalkkio, agenttiteoria 3 Sisällys 1 JOHDANTO 5 1.1 Tutkimusongelma ja tutkielman rajaus 6 1.2 Tutkielman rakenne 8 2 TILINTARKASTUKSEN HINNOITTELU 10 2.1 Tilintarkastuksen tarpeellisuus 10 2.2 Tilintarkastuspalkkion määräytyminen lainsäädännössä 11 2.3 Tilintarkastuspalkkion määräytyminen tilintarkastuskirjallisuudessa 14 2.4 Agenttiteorian vaikutukset tilintarkastukseen 15 2.5 Agenttikustannuksiin vaikuttavat tekijät 19 3 CORPORATE GOVERNANCE JA TILINTARKASTUSPALKKIOT 22 3.1 Corporate governancen vaikutus yrityksen toimintaan 22 3.2 Hallituksen kokoonpanon vaikutus tilintarkastukseen 25 3.3 Yritysjohdon palkitsemisen vaikutus tilintarkastukseen 27 4 TUTKIMUSHYPOTEESIT 33 4.1 Johdon palkitsemisen ja tilintarkastuspalkkioiden välinen yhteys 33 4.2 Hallituksen jäsenten riippumattomuuden ja tilintarkastuspalkkioiden yhteys 34 5 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 37 5.1 Aineiston rajaukset 38 5.2 Muuttujien kuvaus 41 5.3 Empiirisessä osiossa käytetyt tutkimusmenetelmät ja malli 44 5.3.1 Tilintarkastuspalkkiomalli 45 5.3.2 Empiirisen osion mallit 45 5.3.3 Ohjelmisto 47 6 TUTKIMUSTULOKSET 49 6.1 Muuttujien kuvaileva analyysi 49 6.2 Selitettävän muuttujan normaalijakauman testitulokset 51 6.3 Korrelaatioanalyysi 52 6.3.1 Korrelaatioanalyysin tulokset 52 6.4 Regressioanalyysin tulokset 55 6.4.1 Toimitusjohtajan palkkion vaikutus tilintarkastuspalkkion suuruuteen 55 6.4.2 Hallituksen kokoonpanon vaikutus tilintarkastuspalkkion suuruuteen 58 6.4.3 Tutkielman lisäanalyysit 61 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 63 7.1 Tulosten luotettavuus ja jatkotutkimusehdotukset 65 Lähteet 68 Liitteet 74 Liite 1. Histogrammi standartoiduista jäännösten jakaumasta mallin 1 regressioyhtälölle 74 Liite 2. Standartoitujen jäännösten Q-Q pistekuvio mallin 1 regressioyhtälölle 74 Liite 3. Jäännösten hajontakuvio mallin 1 regressioyhtälölle 75 Liite 4. Histogrammi standartoiduista jäännösten jakaumasta mallin 2 regressioyhtälölle 75 Liite 5 Standartoitujen jäännösten Q-Q pistekuvio mallin 2 regressioyhtälölle 76 Liite 6. Jäännösten hajontakuvio mallin 2 regressioyhtälölle 76 4 Kuvioluettelo Kuvio 1. Tilintarkastuspalkkion histogrammi 51 Taulukkoluettelo Taulukko 1. Tutkimusaineiston karsiminen yhtiöittäin 39 Taulukko 2. Tutkimusaineisto toimialoittain 41 Taulukko 3. Aineiston kuvaus 50 Taulukko 4. Pearsonin korrelaatiomatriisi 53 Taulukko 5. Toimitusjohtajan palkkiota tutkivan mallin selityskyky 56 Taulukko 6. Mallin 1. multikollineaarisuustestaus 57 Taulukko 7. Hallituksen kokoonpanoa tutkivan mallin selityskyky 59 Taulukko 8. Mallin 2 multikollineaarisuustestaus 60 Lyhenteet IESBA International Ethics Standards Board for Accountants KPL Kirjanpitolaki 30.12.1997/1336 TTL Tilintarkastuslaki 1141/2015 NAS-palvelu Non-audit-palvelu KILA Kirjanpitolautakunta ISA International Standards on Auditing 5 1 JOHDANTO Tilintarkastuspalkkioin suuruutta selittäviä tekijöitä ovat muun muassa yrityksen koko, yrityksen monimutkaisuus, johdon omistusosuus sekä yrityksen tapa toteuttaa corporate governancea (Peel ja Clatwotrhy, 2001; Wysocki, 2010; Denis, Hanouna ja Sarin, 2006.) Tilintarkastuspalkkion suuruuteen vaikuttaa kuitenkin aina myös tilintarkastusriskin suu- ruus. Tilintarkastusriskin ja tilintarkastuspalkkioin välillä on havaittu olevan positiivinen yhteys (Bedard ja Johnstone, 2004). Tilintarkastajan on arvioitava edellä mainittuja teki- jöitä ehdottaessaan tilintarkastuspalkkion suuruutta. Riittävän suuruisella tilintarkastus- palkkiolla tilintarkastajalla on mahdollisuus käyttää kulloistakin tarkastuskohdetta varten riittävä määrä resursseja, minkä johdosta tilintarkastajalla on mahdollisuus turvata laa- dukkaan tarkastuksen toteutuminen. Hallituksen kokoonpanon on havaittu vaikuttavan tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Cor- porate governance ohjeistukset ovat määritelleet hyvän hallituksen jäsenen ominaispiir- teet. Yhtenä hallituksen jäsenen tärkeänä ominaispiirteenä pidetään riippumattomuutta. Riippumattoman hallituksen on havaittu toimittavan laadukkaampaa tilinpäätösinformaa- tiota ja yrityksen sisäisten valvontatoimien on havaittu toimivan paremmalla tavalla, jol- loin tilintarkastuksen tarve on vähentynyt yrityksessä (Yatim, Kent ja Clarkson, 2006). Mikäli hallituksen riippumattomuus on vaarantunut, voi hallituksen vastuulla olevat val- vontatehtävät jäädä hoitamatta asianmukaisella tavalla, jolloin yrityksen sidosryhmien oi- keudet vaarantuvat (Agrawal ja Knoeber, 1996). Yhtiön johdolle maksettujen palkkioiden on todettu olevan tilintarkastusriskiä lisäävä te- kijä. Erityisesti heikosti corporate governancea toteuttavien yritysten on todettu maksa- van johtajilleen suurempia palkkioita ja bonuksia (Core ja muut, 1999). Tulostavoitteiden realisoitumisen toivossa yritysjohdolla on motivaatio vääristää yrityksen tilinpäätöstie- toja. Riski tilinpäätöstietojen manipuloinnista vaikuttaa tilintarkastukseen ja erityisesti suoriteperusteisten palkkioiden maksamisen on havaittu kohottavan tilintarkastusriskiä (Kannan, Skantz ja Higgs 2014). 6 Johtajille maksettavien palkkioiden ja bonusten vaikutuksesta tilintarkastukseen on kui- tenkin saatu jossain määrin ristiriitaisia tutkimustuloksia. Erityisesti mikäli johdolle mak- setut palkkiot ovat osakepohjaisia ja ne maksetaan pitkän aikavälin suorituksista, on sillä agenttiteorian näkökulmasta katsoen havaittu olevan omistajien ja johtajien intressejä yh- dentävä vaikutus, jolloin tilinpäätöksissä olevien vilppien todennäköisyys pienenee, mikä pienentää tilintarkastusriskiä (Armstrong, Jagolinzer ja Larcker, 2010). 1.1 Tutkimusongelma ja tutkielman rajaus Tämän tutkielman tutkimusongelmana on selvittää, että vaikuttaako kaksi corporate go- vernancen osa-aluetta: hallituksen kokoonpano, sekä johdolle maksetut palkkiot tilintar- kastuspalkkioin suuruuteen. Koska corporate governance on käsitteenä hyvin laaja, yh- dessä tutkimuksessa ei ole tarkoituksenmukaista tutkia kaikkien osa-alueiden vaikutuk- sia, vaan tutkielma on rajattu tutkimaan ainoastaan kahta ylempänä mainittua osa-aluetta. Hallituksen kokoonpanoa tarkastellaan hallitusten jäsenten omistajuuden näkökulmasta. Ensimmäinen tutkimuskysymys on: • Vaikuttaako yhtiön omistajan toiminen yhtiön hallituksessa tilintarkastuspalkkion suuruuteen? Yhtiön corporate governance ympäristöllä on havaittu olevan vaikutusta myös yritysjoh- don palkitsemiseen. Lisäksi agenttiteoria, jolla on niin ikään havaittu olevan informaation epäsymmetrian takia vaikutusta johdon palkitsemiseen, on toiminut usein tilintarkastus- tutkimusten lähtökohtana. Henkilökohtaisten palkkioiden on havaittu lisäävän tilinpää- töseriin kohdistuvaa manipulointia. Näiden näkökulmien avulla tutkielma pyrkii samaan vastauksia toiseen tutkimuskysymykseen, joka on: • Vaikuttavatko johdolle maksetut palkkiot tilintarkastuspalkkion suuruuteen? 7 Tutkielman esikuvana toimii Salehi, Hossein ja Samaneh (2018) artikkeli, jossa tutkittiin Corporate governancen vaikutusta tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Esikuva-artikkelin tutkimus toteutettiin Iranin pörssistä kerätyllä aineistolla ja tutkimuksessaan Salehi ja muut totesivat, että yrityksen hallinon toteutustavalla on merkitystä tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Tutkimuksen lopputuloksena Salehi ja muut (2018) totesivat muun muassa, että suurempia tilintarkastuspalkkioita maksavat ne yhtiöt, jotka maksavat suurempia palkkioita johtajilleen. Saadut tutkimustulokset eivät ole kuitenkaan niin yksiselitteisiä, että ne voitaisiin yleistää kaikille markkinapaikoille. Aikaisemmat tutkimukset ovat esi- merkiksi osoittaneet, että johdon palkkiot kasvavat suhteessa yhtiön kokoon (Core, Holt- hausen ja Larcker. 1999). Vastaavasti yhtiön suuren koon on havaittu korreloivan tilin- tarkastuspalkkion suuruuden kanssa (Kannan ja muut 2014). Tutkielmassa hallituksen kokoonpanoa tutkitaan omistajuudesta aiheutuneen riippumat- tomuuden näkökulmasta. Johdon palkkiota tutkitaan toimitusjohtajan palkkioiden näkö- kulmasta. Tutkielman aineisto on rajattu suomalaiseen Helsingin pörssin päälistalta ke- rättyyn aineistoon. Tutkimusaineisto on rajattu suuriin yhtiöihin, koska muun muassa hal- lituksen kokoonpano koostuu pienissä yhtiöissä lähinnä omistajayrittäjän perhepiiristä. Lisäksi pienyhtiöitä koskevat raportointivelvoitteet ovat suuryrityksiä laveammat. Pien- yrityksiä ei muun muassa velvoiteta raportoimaan tilintarkastuspalkkion suuruudesta tai toimitusjohtajan palkasta. Tämän tutkielman tarkoituksena on kerätä aihepiiriin liittyvät tutkimukset yhteen ja ana- lysoida niitä kattavasti, sekä tuottaa lisäarvoa tutkimalla hallituksen kokoonpanon ja joh- don palkkion vaikutusta tilintarkastuspalkkion suuruuteen suomalaisella aineistolla. Suo- malaiseen aineistoon on päädytty, sillä aikaisemmin samankaltainen tutkimus on tehty Iranin, Teheranin pörssistä kerätyllä aineistolla, jonka taloudellinen, lainsäädännöllinen ja kulttuurillinen ympäristö on erilainen suomalaiseen ympäristöön verrattuna. Suomalai- seen aineistoon verrattuna Iranin pörssiyhtiöiden omistajuus on rajautunut huomattavasti pienemmälle ihmisryhmälle. Eroavaisuuksien takia suomalaisen aineiston tutkimustu- lokset voivat erota huomattavasti aikaisemmasta tutkimuksesta, minkä takia tutkimuksen tekeminen suomalaisella aineistolla on mielekästä. 8 1.2 Tutkielman rakenne Tämän tutkielman rakenne muodostuu neljästä osuudesta: johdannosta, teoreettisesta osuudesta, empiirisestä osuudesta ja johtopäätöksistä. Tutkielma koostuu seitsemästä pääluvusta. Tutkielman ensimmäinen pääluku koostuu johdannosta, jossa määritellään tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset sekä tehdään rajaus tutkimusaiheeseen. Tutkielman teoriaosuuden eli toisen, kolmannen ja neljännen pääluvun tavoitteena on tar- kastella aikaisempia tutkimuksia ja niiden avulla pyrkiä luomaan teoriapohja aikaisem- min tässä luvussa muodostettuihin tutkimuskysymyksiin. Teoriaosuuden tehtävänä on li- sätä ymmärrystä hallituksen kokoonpanon ja johdon palkitsemisen vaikutuksesta tilintar- kastuspalkkion suuruuteen. Tutkielman toisessa pääluvussa käsitellään tilintarkastusvelvollisuuden syntymistä ja tut- kimuksen kohteena olevien tilintarkastuspalkkioiden määräytymistä lainsäädännöllisestä sekä teoreettisesta näkökulmasta. Lisäksi toinen luku käsittelee tilintarkastuksen ja tämän tutkielman toisen tutkimuskysymyksen kannalta merkittävää agenttiteoriaa ja agenttiteo- riaan liittyvien agenttikustannusten muodostumista aikaisempien tutkimusten avulla. Kolmannessa pääluvussa määritellään corporate governance käsitteenä. Määrittelyn yh- teydessä tutkielmassa esitetään corporate governancen ja erityisesti hallituksen kokoon- panon sekä johtajille maksettavien palkkioiden vaikutuksia tilintarkastuspalkkioihin teo- reettisesta näkökulmasta. Neljännessä pääluvussa esitellään tutkimusongelman ratkaisemiseksi esitettävät hypotee- sit, joiden yhteydessä esitellään vielä tarkemmin aikaisempien tutkimusten pohjalta saa- tuja tutkimustuloksia. Tutkielman empiirinen osuus muodostuu pääluvuista viisi ja kuusi, joiden tarkoituksena on esittää tutkimuskysymyksiin soveltuva tutkimusaineisto, regressiomallit ja lopuksi esittää saadut tutkimustulokset. Empiirisessä osiossa tutkitaan luvussa neljä 9 muodostettuja tutkimushypoteeseja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Regressio- analyysi on käyttökelpoinen ja yleisesti käytetty tutkimusmenetelmä niin rahoitusalan kuin tilintarkastusalan tutkimuksissa. Viidennessä pääluvussa kuvaillaan tutkimusaineistoa sekä esitellään tutkielmassa käy- tetty tutkimusmenetelmä. Empiirisen osuuden ensimmäisen pääluvun lopussa muodoste- taan tutkimushypoteesien mukaiset regressiomallit, joiden avulla asetettuihin hypoteesei- hin pyritään vastaamaan. Kuudennessa pääluvussa esitetään tutkimustulokset. Luvun alussa tutkimusaineistolle suoritetaan kuvailevaa analyysia tilastollisin keinoin, jonka avulla tutkimusaineisto saa- tetaan lopulliseen vertailukelpoiseen muotoon. Kuudennen pääluvun lopussa esitetään tutkimustulokset ja tutkimustuloksista tehdyt päätelmät. Tutkielman viimeisessä seitsemännessä pääluvussa esitellään koko tutkielman yhteen- veto, johtopäätökset sekä jatkotutkimusaiheet. 10 2 TILINTARKASTUKSEN HINNOITTELU Tilintarkastusvelvollisuus on lakisääteinen ja hallituksen esitys (HE 194/2006) tilintar- kastuslaiksi esittää, minkä suuruinen tilintarkastuspalkkion tulisi olla. Toisaalta tilintar- kastusyhteisöt eivät ole viranomaisia, vaan voittoa tavoittelevia osakeyhtiöitä. Tästä syystä molemmat lainsäädännöllinen sekä liiketoiminnallinen ulottuvuus on huomioitava tilintarkastustutkimuksessa. 2.1 Tilintarkastuksen tarpeellisuus Tilintarkastuksen lähtökohtana on tilintekovelvollisuus. Tilintekovelvollisuus syntyy, kun joku on velvollinen toimimaan toisen osapuolen hyväksymällä tavalla ja tekemään tiliä toimistaan. Tilintekovelvollisuus on lakisääteinen. Esimerkiksi osakeyhtiössä yhtiön hallitus on tilintekovelvollinen osakkeenomistajille toimistaan yhtiössä. Tilintekovelvol- lisuuden täyttymisen haastavasta valvonnasta johtuen osakeyhtiöissä osakkaat valitsevat ulkopuolisen tilintarkastajan valvomaan tilintekovelvollisuuden täyttymistä. Tilintarkas- taja tarkastaa yrityksen kirjanpitoa, tilinpäätöstä ja toimintakertomusta. Lisäksi tarkastus kohdistuu yrityksen hallintoon. Hallinnon tarkastuksessa tarkastetaan muun muassa hal- lintoelinten kokouspöytäkirjoja sekä tehtyjä päätöksiä. Mikäli osakkaat ovat tyytymättö- miä hallinnon toimiin, on omistajilla mahdollisuus erottaa heidät ja joissain tapauksissa hallituksen jäsenille voidaan esittää jopa vahingonkorvausvaateita (Tomperi, 2018, s 6). Suomessa tilintarkastusvelvollisuus koskee kirjanpitovelvollisia. (Kirjanpitolain 30.12.1997/1336, jäljempänä KPL) mukaan kirjanpitovelvollisia ovat kaikki yhteisöt ja säätiöit. Kirjanpitovelvollisia ovat muun muassa: avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt, osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, säätiöt ja vakuutuskassat, keskinäiset vakuutusyh- tiöt ja luottolaitokset. Jokaista kirjanpitovelvollista sitoo lähtökohtaisesti myös tilintar- kastusvelvollisuus, jolloin yhteisön tai säätiön on valittava tilintarkastaja ja toimitettava tilintarkastus. (KPL 2:2 §) on annettu helpotuksia tilintarkastusvelvollisuuteen kaikista pienimmille yrityksille. Mikäli seuraavista ehdoista enintään yksi päättyneellä tai sitä 11 edeltäneellä tilikaudella täyttyy, voidaan tilitarkastaja jättää valitsematta ja tilintarkastus on tällöin vapaaehtoista. 1. Taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa; 2. liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa; tai 3. palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä. Lainsäätäjä on nähnyt, että pienimpien yritysten kohdalla riskit laiminlyönteihin eivät ole yhtä todennäköisiä, kuin suurissa yrityksissä, joissa yrityksen omistajat ja johto ovat to- dennäköisemmin eriytyneet toisistaan. Tästä syystä ulkopuolinen tarkastus ei ole tarpeel- lista, kun peilataan tarkastuksen kustannuksia saavutettavaan hyötyyn. Tilintarkastaja on kuitenkin aina valittava yhteisöissä, joiden pääasiallinen toimiala on arvopapereiden omistaminen ja hallinta ja jolla on (KPL 1:8 §) mukaisesti huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi holding-yhtiöt. Poikkeuksen tilintarkastusvelvollisuuteen tuo- vat myös säätiöit, joiden on (säätiölain 487/2015) mukaan aina toimitettava tilintarkastus. Lisäksi (asunto-osakeyhtiölain 1599/2009) mukaan asunto-osakeyhtiöiden on valittava tilintarkastaja, mikäli yhtiön rakennuksessa tai rakennuksissa on vähintään 30 osakkeen- omistajien hallinnassa olevaa huoneistoa. 2.2 Tilintarkastuspalkkion määräytyminen lainsäädännössä Suomen lainsäädännössä tilintarkastuspalkkioiden määräytymisestä on säädetty lyhyesti (tilintarkastuslaissa 1141/2015, jäljempänä TTL). (TTL 3:8 §) mukaan tilintarkastajalle tilintarkastuksesta maksettava palkkio ei saa määräytyä tavalla, joka voi vaarantaa tilin- tarkastajan riippumattomuuden. (TTL 3:8 §) perustuu tilintarkastusdirektiivin 25 artiklaan. Tilintarkastusdirektiivin 25 artiklan mukaan tilintarkastajan riippumattomuus vaarantuu, mikäli tilintarkastuspalkkio määräytyy osittain tai kokonaan tarkastuskohteelle tarjottavien oheispalveluiden perus- teella tai mikäli tilintarkastuspalkkio on ehdollinen. 25 artiklan mukaan jäsenvaltioiden 12 onkin varmistettava, että asianmukaisilla säännöillä varmistetaan, että lakisääteisestä ti- lintarkastuksesta maksettavat palkkiot eivät määräydy osittain tai kokonaan tarkastetta- valle yhteisölle tarjottavien oheispalveluiden perusteella ja että tilintarkastuspalkkiot ei- vät perustu minkäänlaiseen ehdollisuuteen. Tilintarkastuspalkkio katsotaan ehdolliseksi tilanteissa, joissa tilintarkastuspalkkio laske- taan ennalta määrätyllä perusteella eli esimerkiksi, jos palkkio liittyy liiketoimen loppu- tulemaan tai jos palkkion määräytyminen katsottaisiin perustuvan tilintarkastusyhteisön tarjoamien palvelujen lopputulokseen. Kuitenkaan tilanteissa, joissa tuomioistuin tai jo- kin muu viranomainen on määrännyt tilintarkastuksen, palkkiota ei katsota ehdolliseksi (Horsmanheimo ja muut, 2017, s. 153). Ehdollisen tilintarkastuspalkkion välttämiseksi palkkiosta tulisi neuvotella vuosittain etu- käteen ja neuvotteluissa tulisi käydä läpi perusteet, joilla tilintarkastuspalkkio määräytyy. Palkkion ei katsota kuitenkaan olevan ehdollisen tilanteissa, joissa tilintarkastuspalkkion määräytymisen perusteisiin jätetään liikkumavaraa mahdollisten yllättävien tekijöiden osalta. Vaatimus palkkion ehdottomuudesta on kuitenkin osittain merkityksetön, koska tilintarkastuslaissa ei ole määritelty sitä, milloin tilintarkastuspalkkiosta tulisi sopia. Jäl- kikäteenkin sovittava palkkio on yhtä pätevä kuin etukäteen sovittu palkkio, eikä jälkikä- teinen sopiminen itsessään tee palkkiosta ehdollista. Jälkikäteen sovittava palkkio voi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteissa, joissa tarkastettavan kohteen maksukyky on alentunut merkittävästi (Horsmanheimo ja muut, 2017, s. 153–154). Horsmanheimo ja muut (2017, s. 154) mukaan oleellinen tilintarkastuspalkkioon liittyvä seikka on se, kenen kanssa tilintarkastuspalkkion perusteista sovitaan. Tilintarkastus- laissa ei ole määrittely tilintarkastajan oikeutta palkkioon tai tilintarkastuspalkkion mää- rään. Palkkiosta sopiminen on jätetty toimeksiantajan ja tilintarkastajan väliseksi keske- nään sovittavaksi asiaksi. Yhtiökokouksen tehtävänä on päättää tilintarkastajan valinnan yhteydessä, että palkkio tilintarkastuksesta maksetaan niin sanotusti kohtuullisen laskun mukaan. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määritellä myös maksettavan tilintarkastuspalkkion suuruudesta, mutta tällainen tilanne on useimmiten harvinainen. 13 Tilintarkastuslain esitöissä mainitaan vielä yksi tekijä, joka on otettava huomioon tilin- tarkastajan riippumaattomuuden vaarantumisen osana: tilintarkastuspalkkion on oltava riittävän suuruinen, jotta tarkastustyö pystytään suorittamaan riittävällä tarkkuudella ja tarkastaja pystyy varaamaan kyseistä tarkastustyötä varten tarvittavan määrän resursseja. Riittävän suuruinen palkkio on yksi tae, jonka avulla tilintarkastaja pystyy suorittamaan tilintarkastuksen hyvän tilintarkastustavan mukaisesti (Horsmanheimo ja muut, 2017, s. 155). Riittävä palkkio edesauttaa riittävien resurssien saamista tarkastustyöhön. Riittävillä re- sursseilla tarkoitetaan hallituksen esityksen (HE 194/2006) mukaan ainakin seuraavia seikkoja: • Tilintarkastajalla on käytössään riittävä määrä aikaa tilintarkastuksen suorittami- seen. • Tilintarkastukseen osallistuvilla henkilöillä on riittävä asiantuntevuus tarkastus- tehtävään. • Tilintarkastuksessa käytettävät menetelmät ovat tarkoituksenmukaisia tilintarkas- tusriski huomioon ottaen. • Tilintarkastajalla on mahdollisuus käytettävissä olevilla resursseillaan noudattaa tarkastuksessaan sovellettavia tilintarkastusstandardeja ja laadunvalvontamenet- telyitä. Laadunvarmistuksen yhteydessä arvioidaan tilintarkastukseen käytettävien resurssien riittävyys. Hyvä tilintarkastustapa määrittää tilintarkastuksessa tarvittavien resurssien määrän ja laadun (Horsmanheimo ja muut, 2017, s. 156). Tilintarkastuksen hinnoittelua on ohjeistettu myös IESBA:n (International Ethics Stan- dards Board for Accountants) eettisissä säännöissä, joiden mukaan neuvotellessaan toi- meksiannosta, tilintarkastusammattilaisella on mahdollisuus ehdottaa asianmukaista palkkiota tilintarkastustyöstä. 14 Edellä selostettu lainsäädäntö antaa viitekehyksen tilintarkastuksen hinnoitteluun. Tilin- tarkastajan on otettava kyseiset säännökset huomioon hinnoitellessaan omaa tarkastus- työtään. Kahden eri tilintarkastajan välillä saattaa olla hinnoittelussa eroja ja tämä on kil- paillulla alalla normaalia. Alhaisella hinnalla tarkastavan tilintarkastajan kohdalle saattaa kuitenkin aiheutua edellä mainittuja riippumattomuuden vaarantavia uhkia, jos tarkastuk- sessa käytössä olevat resurssit ovat liian pienet alhaisesta palkkiosta johtuen (Horsman- heimo ja muut, 2017, s. 156). 2.3 Tilintarkastuspalkkion määräytyminen tilintarkastuskirjallisuu- dessa Useat tilintarkastuspalkkion suuruutta käsittelevät tutkimukset perustuvat Simunic (1980) tutkimukseen, jossa tilintarkastajan työpanoksella ja tilintarkastusriskillä havaittiin ole- van vaikutus tilintarkastuspalkkioin suuruuteen. Yleisesti tilintarkastuspalkkion suuruu- teen on nähty vaikuttavan muun muassa tilintarkastusasiakkaan koko, tilintarkastusasiak- kaan kompleksisuus sekä tilintarkastusriski. Tilintarkastusasiakkaan koko on tilintarkastuspalkkioon vaikuttavista tekijöistä merki- tyksellisin. Lähtökohtaisesti tilintarkastusasiakkaan suuri koko indikoi suurta määrä lii- ketapahtumia, jonka takia tilintarkastukseen tarvitaan suurempaa työpanosta. Yrityksen kokoa tutkimuksissa kuvaillaan tavallisesti liikevaihdon, nettotuloksen tai taseen loppu- summan avulla. Taseen loppusumma on yleisesti käytetyin muuttuja mittamaan tilintar- kastusasiakkaan kokoa, kuten (Kannan ja muut 2014) tekivät tutkimuksessaan. Tilintarkastusasiakkaan kompleksisuuden, eli monimutkaisuuden on nähty lisäävän tilin- tarkastusriskiä ja työmäärää, joilla on vaikutus tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Moni- mutkaiset yhtiöt vaativat tilintarkastajalta enemmän asiantuntemusta ja työmäärää, jotta tilintarkastaja saa yhtiön toiminnasta ja tilinpäätöksen oikeellisuudesta riittävän varmuu- den (Simunic 1980). Yhtiön monimutkaisuuteen vaikuttaa muun muassa liiketoiminnan luonne, organisaatiorakenne sekä taseen harkinnanvaraiset erät, kuten vaihto-omaisuus ja myyntisaamiset (Chan, Ezzamel ja Gwilliam 1993). 15 Tilintarkastusriski on selvästi abstraktein tilintarkastuspalkkiota selittävistä tekijöistä. Tilin- tarkastuspalkkio sisältää aina niin sanotus preemion, jolla katetaan tilintarkastusriskiä. Simu- nic ja Stein (1996) tutkivat tilintarkastusriskin ja mahdollisten riita-asioiden vaikutusta tilintarkastuksesta maksettaviin palkkioihin tilanteissa, joissa tilintarkastus on epäonnis- tunut. Suuremmilla tilintarkastuspalkkioilla tilintarkastajat pyrkivät hinnoittelemaan mahdollisista riita-asioista koituvia kuluja. Simunic ja Stein (1996) havaitsivat tutkimuksessaan, että tilintarkastajat hinnoittelevat tarkastuksessa olevaa riskiä muun muassa seuraavilla tavoilla: • riski tilintarkastuspalkkion saamatta jäämisestä; • riski maineen menettämisestä; sekä • riski suurista oikeudenkäyntikustannuksista epäonnistuneen tilintarkastuksen seu- rauksena. Näitä tilintarkastusriskien osa-alueita tilintarkastajien on mietittävä hinnoitellessaan tilin- tarkastusta, koska esimerkiksi maineen menettämisestä voi seurata tilintarkastajalle kau- askantoisia haittoja. (Simunic ja Stein, 1996). Maineenmenettämisen seurauksena tilin- tarkastajan voi olla esimerkiksi haastavaa luoda tulevaisuudessa uusia asiakassuhteita. 2.4 Agenttiteorian vaikutukset tilintarkastukseen Nykyisin yrityksissä omistusosuudet ovat jakautuneet yhä laajemmalle omistajaryhmälle. Yhä laajemmalle joukolle ulottuva omistajuus yrityksessä tarkoittaa sitä, että suuri osa yrityksen omistajista ei osallistu yrityksen päivittäiseen liiketoimintaan. Johdon ja omis- tuksen välinen eriytyminen on tuonut mukanaan sen, että yrityksen johdolla on omistajiin nähden huomattavasti enemmän taloudellista ja operatiivista informaatiota. Tällaista ti- lannetta kutsutaan epäsymmetriseksi informaatioksi. Tilannetta, jossa omistajat eli pää- miehet palkkaavat yrityksen johtoon ulkopuolisia omistajista erillään olevia henkilöitä eli agentteja kutsutaan agenttiteoriaksi (Elifsen ja muut, 2014, s. 5–6). Agenttiteorian 16 tyypillinen intressiristiriita on se, että agentti ei kanna vastuuta yrityksen pitkän aikavälin investoinneista. Ilman toimivaa valvontaa agentilla on kannusteita toimia päätöksissään oman edun mukaisesti piittaamatta päämiehen tavoitteista. Päämiehen toiminnan tehokas valvonta edellyttääkin, että valvonta on eriytetty päätöksentekijästä (Horsmanheimo ja Steiner, 2017, s. 24). Agenttiteorian mukaan yritysjohtoa motivoi työntekemiseen yksinkertaisesti jatkuvat palkkatulot ja työpaikan pitäminen. Johto tavoittelee päätöksillään palkkatulojen tasaisen virran säilyttämistä myös tulevaisuudessa. Riskisillä ja mahdollisesti voittoa maksivoi- villa päätöksillä johdolla on mahdollisuus tyydyttää omistajien intressejä, mutta toisaalta yrityksen johto voi pahimmassa tapauksessa yrittäessään maksimoida voittoa aiheuttaa yrityksen toiminnan loppumisen, jolloin työntekijät menettävät työpaikkansa ja osak- keenomistajat sijoituksensa (Jensenin ja Meckling, 1976). Osakkeenomistajilla puolestaan intressit ovat voiton tavoittelussa. Sijoittajilla on mah- dollisuus hajauttaa riskiään usean eri sijoituskohteen välillä. On siis selvää, että yksittäi- sen yrityksen toiminnan loppuminen ei aiheuta sijoittajalle yhtä suuria menetyksiä kuin yrityksen työntekijöille. Käytännössä yrityksen omistajien haluamat toimenpiteet voiton maksimoimiseksi liiketoiminnassa voivat aiheuttaa yksittäiselle työntekijälle tulojen lop- pumisen, jos liiketoiminta loppuu virheellisten päätösten seurauksena, mutta osakkeen- omistajille riskit rajoittuvat vain sijoitettuun pääomaan (Jensenin ja Meckling, 1976). Agenttiteoriaa on usein pidetty tilintarkastuksen lähtökohtana. Tilintarkastajaa pidetään ikään kuin linkkinä päämiehen ja agentin välillä. Tilintarkastajan avulla yrityksen omis- tajilla on mahdollisuus hallita agenttiongelmia. Tilintarkastajan tehtävänä on varmistaa, että agentti on toiminut päämiehen olettamalla tavalla. Päämies-agentti teorian merkitystä on korostettu tilintarkastusta koskevissa tutkimuksissa. Sitä pidetäänkin yhtenä tärkeim- pänä yksittäisenä tekijänä tilintarkastusalan kehittymisessä. Teoriaa on tutkittu yksittäi- senä tutkimusalana, mutta teorialla on havaittu olevan vaikutuksia myös esimerkiksi ti- lintarkastuspalkkioin suuruuteen (Jensenin ja Meckling, 1976). 17 Nikkinen ja Sahlström (2004) tutkivat, voidaanko agenttiteoriaa pitää yleispätevänä se- littävänä tekijänä tilintarkastuspalkkioin suuruuden määräytymisessä. Tutkimuksen tar- koituksena oli testata agenttiteorian vaikutusta tilintarkastuspalkkioihin kansainvälisellä datalla. Tutkimuksen aineisto kerättiin seitsemästä eri maasta. Tutkimuksen lopputule- mana he totesivat, että agenttiteoriaa voidaan jossain määrin käyttää selittämään tilintar- kastuspalkkioiden suuruutta myös kansainvälisellä tasolla. Jensen ja Meckling (1976) ovat todenneet, että erilaiset kannustinjärjestelmät, kuten yri- tysjohdon palkitseminen oikeuksilla saada haltuunsa osakkeita ennalta määritettyyn markkina-arvoa alempaan hintaan, parhaimmassa tapauksessa yhdenmukaistaa yritysjoh- don ja omistajien intressejä. Palkkiojärjestelmien ansiosta yritysjohdolla on kannusteita tehdä osakkeenomistajan kannalta suotuisampia päätöksiä, kun johtajillakin on mahdol- lisuus hyötyä yrityksen tuloksesta muiden omistajien tavoin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kannustinjärjestelmät aiheuttavat kuitenkin myös on- gelmia. Yrityksen johdolle voi syntyä motivaatio merkittävien rahallisten kannusteiden toivossa tehdä esimerkiksi lyhytkatseisia päätöksiä, jolloin toiminnan tulos näyttäytyy hetkellisesti hyvänä, jolloin mahdollisten palkkiojärjestelmien mittarit ylittyvät ja työn- tekijä saa haluamansa tulospalkkion. Todellisuudessa sijoittaja toivoo yritykseltä pitkän aikavälin tuottoja, jolloin yritysjohdon lyhytkatseiset toimenpiteet suurten palkkioiden toivossa eivät maksimoi omistajien hyötyä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on pyritty sel- vittämään, miten yritysten johtajille maksetut palkkiot vaikuttavat tilintarkastuspalkkioi- den suuruuteen. Tutkijat huomasivat, että suuret kannustimet johtajilla korreloivat tilin- tarkastusmaksujen kanssa. Tilintarkastuksessa tilintarkastusriski kasvaa kannusteiden olemassaolon seurauksena ja tilintarkastuksessa täytyy kohdistaa entistä enemmän re- sursseja muun muassa harkinnanvaraisiin eriin, joiden avulla tulosta on mahdollista kor- jata vilpillisesti haluttuun suuntaan. Vaikka palkkiojärjestelmillä on mahdollisuus sitout- taa johtoa tekemään päätöksiä yrityksen toiminnan tuloksen maksimoimiseksi, on yrityk- sen johdolla kaikesta huolimatta motivaatio myös vääristää tulosta henkilökohtaisten palkkioiden maksimoimiseksi (Zhang ja Xian, 2014). 18 Agenttiteorian perspektiivistä katsoen voidaan todeta, että suuret agenttikustannukset vai- keuttavat tilintarkastusta ja tarkastusta vaativat kohteet lisääntyvät. Tämän seurauksena tilintarkastuksessa tulee olla huolellisempi, jotta mahdollisilta virheellisyyksiltä vältytään ja tarkastus pysyy laadukkaana. Suurten agenttikustannusten seurauksena myös tilintar- kastuspalkkiot nousevat, koska tarkastusta koskeva luontainen riski kasvaa (Simunic ja Stein, 1996.) Larcker ja Richardson (2004) tutkivat niin ikään tilintarkastuspalkkioiden suuruutta agenttiteorian näkökulmasta. Tutkimuksessaan he esittivät, että yritysjohdon opportunistiset valinnat johtavat suurempiin tilintarkastuspalkkioihin. Louis ja Robinson (2005) saivat yhteneväistä näyttöä tutkimuksessaan siitä, että yrityksen johto manipuloi harkinnanvaraisia eriä kuten siirtosaamisia tilinpäätöksessään. Harkin- nanvaraisien erien manipuloinnin motivaationa johtajilla oli yrityksen tulostavoitteiden saavuttaminen, millä nähtiin olevan lopulta vaikutusta myös yritysjohdon palkitsemiseen. Watts ja Zimmerman (1983) tutkivat agenttiteorian ongelmia tilintarkastuksen näkökul- masta ajalta ennen lakisääteistä tilintarkastusta. Tutkimuksessaan he totesivat, että tilin- tarkastuspalveluita käytettiin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa jo paljon ennen lakisää- teistä pakkoa. Tutkimustulokset osoittivat, että tilintarkastuksen avulla yrityksillä on mahdollisuus hallita paremmin agenttikustannuksia, kun ulkopuolinen ja yrityksen näkö- kulmasta riippumaton henkilö tarkastaa yrityksen toimintaa ja antaa lausunnon sidosryh- mille yrityksen toiminnan luotettavuudesta. Zhao (2010) tutki tilintarkastuksen hinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä kassavirtojen ja siirtosaamisten osalta. Tutkimustulokset osoittivat, että tilintarkastuksen hinnoitteluun vaikuttavat merkittävästi siirtosaamiset ja niiden määrä. Puolestaan kassavirtojen suuruu- della ei havaittu olevan niin suurta merkitystä tilintarkastuksen hinnoittelussa. Zhao (2010) totesi, että yrityksellä oleva suuri määrä siirtosaamisia pakottaa tilintarkastajan kohdistamaan tarkastustyötä saamisien erääntymiseen. Saamiset, jotka ovat niin sanotusti roikkuneet yrityksen kirjanpidossa pitkään ovat hyvin riskialttiita tulokomponentteja yri- tykselle ja niiden arvostaminen yrityksen sisällä voi suurella todennäköisyydellä osoit- tautua olennaisesti virheelliseksi. Merkittävät määrät siirtosaamisia, harkinnanvaraisia eriä ja kassavirtoja saa sijoittajat epäluottavaisiksi. Tästä syystä ulkopuolisen 19 tilintarkastajan merkitys on suuri, koska hänellä on mahdollisuus objektiivisesti tarkastaa yrityksen toimintaa ja tällä tavoin antaa lausunto yrityksen raportoinnin ja tilinpäätöserien luotettavuudesta sijoittajille sekä muille yrityksen sidosryhmille. Voidaan siis todeta, että agenttiteoriaa on pidettävä merkittävänä tekijänä tilintarkastuk- sessa. Aikaisempien tutkimusten perusteella esimerkiksi suuria agenttikustannuksia on yleisesti pidetty tilintarkastusriskiä suurentavana tekijänä. Yritysjohdon omistuksella on havaittu olevan vaikutusta johdon ja omistajien intressien yhdentymiseen, mutta esimer- kiksi johtajien palkitseminen yrityksen tuloksesta on havaittu lisäävän tilinpäätöstietojen manipuloimisen riskiä, jonka pienentämiseksi tilintarkastus on havaittu olevan merkittä- vässä asemassa. 2.5 Agenttikustannuksiin vaikuttavat tekijät Agenttiteorian on havaittu useissa tutkimuksissa vaikuttavan tilintarkastuksen kysyntään (Watts ja Zimmerman ,1983; Simunic ja Stein, 1996). Tilintarkastus on toiminut välikap- paleena ja apuna organisaatioiden välittämän informaation oikeellisuuden arvioimisessa ja varmentamisessa niin yrityksen sijoittajille kuin rahoittajillekin. Aikaisemmat tutkimukset ovat todenneet, että agenttikustannusten suuruuteen vaikuttaa useat eri seikat. Chow (1982) totesi, että yhtiön koolla ja velkarahoituksella on vaikutusta agenttikustannuksiin. Jensen (1986) puolestaan näki omistajuuden keskittymisellä olevan suuri merkitys agenttikustannusten hallitsemiseen. Omistajuuden keskittyminen yrityk- sen johtoon vaikuttaa johdon ja omistajien intressien yhdentymiseen, minkä seurauksena myös agenttikustannukset pienenevät. Agenttikustannusten vaikutusta tutkineet Nikkinen ja Sahlström (2004) päätyivät johtopäätöksiin, että agenttikustannuksilla on selvä vaiku- tus myös tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Chow (1982) totesi tutkimuksessaan, että yrityksen ja sidosryhmien väliseen suhteeseen liittyvät ongelmat lisääntyvät ja ovat huomattavasti todennäköisempiä yrityksen koon kasvaessa. Tutkimus osoitti, että yrityksen ulkopuolinen rahoitus lisää olennaisesti agent- tikustannusten kasvua. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että ulkopuolisen rahoituksen 20 osuus sekä yrityksen velkasuhteeseen liittyvät kovenantit, eli rahoitussopimusten erityis- ehdot vaikuttavat omalta osaltaan agenttikustannuksiin. Rahoittajien ja osakkeenomistajien intressit yritystä kohtaan ovat erilaiset aivan kuten johdon ja omistajien. Rahoitussuhteessa olevan yrityksen ja rahoittajien välille syntyy agenttiongelmia samalla lailla kuin omistajien ja yritysjohdon välille. Rahoitustilanteessa yritys on agenttiteorian agentti ja rahoittaja on päämies. Yrityksen ulkopuoliset rahoitta- jat tavoittelevat omalle pääomalleen turvallista velan takaisinmaksua. Rahoittajat eivät toivo yritykseltä suuria liiketoiminnallisia muutoksia tai riskinottoa. Sijoittajat puolestaan haluavat sijoittamalleen pääomalle mahdollisimman suuren tuoton, jolloin myös riskin ottaminen liiketoiminnassa on jopa toivottavaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että velkarahoituksen kasvaessa yrityksellä on motiivi palkata ulkopuolinen tarkas- tamaan yrityksen varojenjaon laillisuutta ja yrityksen rehellisyyttä, mikä parhaimmassa tapauksessa edesauttaa halvemman rahoituksen saamista (Chow, 1982). Merton (1987) totesi tutkimuksessaan, että agenttikustannuksia hallitakseen julkisilla pörssiyhtiöillä on kannusteita tuottaa informaatiota yrityksen sidosryhmille. Tutkimuk- sessa kävi myös ilmi, että yrityksen jatkuva informaation tuottaminen muillekin, kuin pelkille yrityksen sidosryhmille voi vaikuttaa positiivisesti myös pörssiyrityksen kiinnos- tavuuteen. Merton (1987) havaitsi myös, että ulkopuolisen rahoituksen tarve vaikuttaa agenttikus- tannuksiin ja yrityksissä pyritäänkin vähentämään agenttiongelmien aiheuttamaa infor- maatiokatkoa jatkuvalla informaation tuottamisella. Tietojen välittämisen tarkoituksena on tiedon epäsymmetrian vähentäminen osapuolten välillä, jolloin agenttikustannukset pienevät. Yrityksen ulkopuoliset rahoittajat voivat jopa vaatia yrityksen jatkuvaa infor- maation tuottamista. Myös yrityksen koon kasvaessa yrityksen johdon ja omistajien välille muodostuu ristirii- toja huomattavasti todennäköisemmin, kuin pienissä organisaatioissa. Tätä selittävät muun muassa yrityksen johdon eriytyminen omistajista, sekä yrityksen omistajapohjan 21 laajuus. Yrityksen koon kasvaessa ristiriitatilanteet lisääntyvät ja ne nostavat omalta osal- taan myös agenttikustannuksia (Inchausti, 2010). 22 3 CORPORATE GOVERNANCE JA TILINTARKASTUS- PALKKIOT 3.1 Corporate governancen vaikutus yrityksen toimintaan Corporate governance on sisällöltään hyvin laaja käsite, eikä siitä ole täsmällistä suomen- nosta. Käsite kuvaa oikeuksia ja velvollisuuksia, sääntöjä ja menettelytapoja, joiden avulla tehokkuus ja luotettavuus yrityksessä saadaan käytäntöön. Vaikka täsmällistä suo- mennosta käsitteelle ei ole, vakiintuneita corporate governancen suomennoksia ovat muun muassa hyvä hallintotapa, omistajaohjaus ja yhtiön hallinta (Alftan ja muut 2008, s. 11–12). Hyvän hallintotavan toteuttamiseen otetaan kantaa myös suomalaisessa lainsäädännössä, esimerkiksi osakeyhtiölaissa, tilintarkastuslaissa, arvopaperimarkkinalaissa, laissa luot- tolaitostoiminnasta, liikepankkilaissa ja vakuutusyhtiölaissa. Näissä laeissa otetaan kan- taa yritysten hallintoelinten vastuulla olevien ulkoisten ja sisäisten valvontamenetelmien käyttöön liittyviin kysymyksiin (Alftan ja muut, 2008, s. 15). Miltei jokainen hyvää hallintotapaa koskeva ohjeistus ottaa kantaa hallituksen kokoonpa- noon liittyviin asioihin. Ohjeistukset määrittävät esimerkiksi, minkälaisia hallituksen jä- senet tulisivat olla ominaisuuksiltaan. Ominaisuuksia määriteltäessä hyvänä hallituksen jäsenenä pidetään riippumatonta henkilöä, jolla ei ole esimerkiksi omistajuutta kyseisessä yrityksessä ja joka ei myöskään kuulu yrityksen toimeenpanevaan johtoon. Riippumatto- muus vaarantuu myös tilanteessa, jossa hallituksessa toimiva henkilö edustaa jotain yri- tyksen merkittävää osakasta hallituksessa, jos henkilö on läheisessä sukulaisuussuhteessa yrityksen johtoon kuuluvan henkilön kanssa sekä tilanteessa, jossa hallituksen jäsen kuu- luu yrityksen henkilöstöön (Alftan ja muut 2008, s. 26). Todellisuudessa yksityisissä osa- keyhtiöissä hallituksen jäsenten ohjeistusten mukainen riippumattomuus toteutuu hyvin harvoin. Pienissä yksityisissä osakeyhtiöissä omistajakunta on jakautunut esimerkiksi perhepiiriin ja hallituksessa toimii yrityksen operatiivisessa johdossa olevat perheenjäse- net. 23 Organisaatiossa korkeassa asemassa olevilla hallintoelimillä, kuten hallituksella on suuri vastuu hyvän hallintotavan toteuttamisessa. Hallituksen vastuulla on ymmärtää sidosryh- mien kuten osakkeenomistajien ja rahoittajien odotukset ja intressit eri tilanteissa. Halli- tuksen työskentelyn päämääränä on suojata sidosryhmiä ja toimia heidän odottamallaan tavalla ja esimerkiksi pyrkiä turvaamaan osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta (Alftan ja muut, 2008, s. 25). Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että hallituksen muodostuminen jäsenistä, jotka ovat riip- pumattomia ja erillään yrityksen toimivasta johdosta, turvaa osakkeenomistajien varalli- suutta ja vähentää petosten riskiä merkittävästi. Agenttiteorian näkökulmasta katsottuna on voitu päätellä, että riippumaton hallitus vaikuttaa yrityksen suorituskykyyn positiivi- sesti ja riippumaton hallitus on huomattavasti tehokkaampi kuin hallitus, jonka kokoon- panossa on jäseniä, joiden riippumattomuus on ainakin osittain vaarantunut tai hallituksen jäsenet kuuluvat yrityksen toimeenpanevaan johtoon (Agrawal ja Knoeber, 1996). Tehokkaasti toimivan yrityksen yhtenä tärkeimpänä yksittäisenä piirteenä on pidetty yri- tyksen omistajuuden ja johdon eriytymistä toisistaan. Omistajuuden eriytymisen ansiosta vain yrityksen johtohenkilöillä on mahdollisuus päästä yrityksen luottamukselliseen tie- toon käsiksi. Yrityksen omistajille ja muille sidosryhmille informaatio yrityksestä taas muodostuu yrityksen tuottamien taloudellisten raporttien muodossa. Tärkein yksittäinen informaatiokanava sidosryhmille on yrityksen vuosittain laatima tilinpäätös. Tilinpäätös- raportoinnin merkitys ja informaatioarvo perustuu tilinpäätöksen ulkopuolisten käyttä- jien, kuten yrityksen sidosryhmien tarpeisiin. Tilinpäätöksen avulla sidosryhmillä on mahdollisuus tehdä yrityksen tuottaman informaation perusteella päätöksiä (Salehi, ja muut, 2018). Kowalewski (2014) tutki corporate governancen vaikutusta yrityksen kannattavuuteen fi- nanssikriisin aikana Puolassa. Tutkimuksessa saatiin näyttöä siitä, että laadukas corporate governance ympäristö oli tärkeässä asemassa yrityksen tuloksen muodostumisessa myös ennen finanssikriisiä. Hyvän hallintotavan laadukas toteuttaminen nähtiin olevan positii- visesti sidoksissa erityisesti yrityksen arvostamiseen ja sen maksamiin osinkoihin. Fi- nanssikriisin aikana corporate governancella ei havaittu olevan merkitystä yritysten 24 markkina-arvoihin. Corporate governancella nähtiin kuitenkin olevan positiivisia vaiku- tuksia yrityksen kannattavuuden mittareihin. Tutkimuksessa huomatiin, että paremman corporate governance ympäristön omaavat yhtiöt maksoivat finanssikriisin aikana omis- tajilleen vähemmän osinkoja. Alhaisempien osinkojen maksamisen syiksi finanssikriisin aikana nähtiin se, että hyvin hallinnoidut yritykset halusivat säästää voittovarojaan. Tällä tavoin yritykset yrittivät hallita finanssikriisin aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia lisää- mällä oman pääoman osuutta yrityksessä. Kowalewskin (2014) tutkimus osoitti, että yrityksen hyvällä corporate governancella on vaikutusta osakkeenomistajien varallisuuden turvaamiseen ja hyvän hallintotavan nähtiin olevan merkittävässä asemassa myös finanssikriisin aikana. Samalla tutkimus antoi näyt- töä corporate governancen tärkeydestä suorituskyvyn ja yrityksen arvostamisen näkökul- masta. Jensen ja Meckling (1976) totesivat, että agenttiteorian syntymisen perustana on nimen- omaan johdon ja omistajuuden väliset ongelmat, eli ristiriidat omistajien ja johdon erilai- sissa intresseissä yritystä kohtaan. Hyvän hallintotavan avulla voidaan vähentää agentti- ongelmia ainakin jossain määrin. Salehi ja muut (2018) totesivat, että yrityksen omistajien antaessa johtajille valtuuden tehdä päätöksiä heidän puolestaan syntyy tilanne, jossa yritysjohto toimii omien etujensa mukaisesti, eikä omistajien odotukset toteudu toivotulla tavalla. Hallituksen riippumatto- muuden on havaittu tuovan mukanaan agenttiteorian mukaisia ongelmia, koska myös riippumaton hallitus voi toimia omien etujensa mukaisesti. Agenttiteorian näkökulmasta on havaittu, että vaikka hallituksen kokoonpano olisi corporate governance ohjeistusten mukaisesti riippumaton, tulee hallituksen toimintaa valvoa. Tilintarkastus on tässä tärkeä osa yrityksen osakkeenomistajien etujen suojaamista (Ramdani ja Witteloostuijn, 2010). Peel ja Clatworthy (2001) saivat evidenssiä omistajatahon vaikutuksesta tilintarkastus- palkkioihin. Tulokset näyttivät, että ylemmän johdon omistusosuus yrityksestä alentaa merkittävästi tilintarkastuspalkkioiden määrää. Tutkimuksessaan he totesivat, että huo- mattavat ulkopuoliset osakkeenomistajat voivat olla erittäin tehottomia ja aiheuttaa 25 epäedullisia agenttikustannuksia ja sitä kautta sillä on vaikutusta myös tilintarkastuspalk- kioihin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että yritysten corporate governancen toteuttamista- voissa on eroavaisuuksia eri talousalueilla ja eri valtioiden välillä. Syitä eroavaisuuksiin ovat aiheuttaneet esimerkiksi maan erilainen kulttuuri, politiikka ja teknologinen kehitys. (Mulili, 2011.) Anderson ja Gupta (2009) osoittivat tutkimuksessaan, että maan lainsää- dännöllisellä ympäristöllä sekä maan rahoitusrakenteella on yhdessä vaikutusta siihen, miten yritykset näkevät hyvän hallintotavan toteuttamisen. Rahoitusmarkkinoiden globa- lisaatio on kuitenkin edesauttanut maakohtaisten hyvän hallintotavan toteuttamistapojen yhdentymistä, koska se on antanut yrityksille kannusteita toteuttaa corporate governancea entistä laadukkaammin muun muassa ulkomaalaisten sijoittajien ja rahoittajien toivossa (Doidge, ja muut, 2007). Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että kehittyneissä maissa myös corporate governancen toteuttamista voidaan pitää edistyksellisempänä kuin maissa, joiden taloudellinen kehitys tulee hyvinvointivaltioiden perässä (Salehi ja muut, 2018). 3.2 Hallituksen kokoonpanon vaikutus tilintarkastukseen Hallituksen kokoonpanoon liittyvissä tilintarkastustutkimuksissa on pyritty saamaan vas- tauksia siihen, miten hyvä hallintotapa vaikuttaa yritysten tilinpäätösraportoinnin laatuun, ulkopuolisten tilintarkastajien raportointiin, sekä tilintarkastuspalkkioiden määrittämi- seen. Peel ja Clatworthy (2001) käsittelivät tutkimuksessaan yritysten hallintorakenteen ja tilintarkastuspalkkioiden välistä suhdetta empiirisellä aineistolla. He totesivat, että ul- kopuolisen tilintarkastajan rooli on merkittävä nykyaikaisten yhtiöiden tehokkaan hallin- non kannalta ja että jatkuvaa vuosittaista ulkopuolista tarkastusta voidaan pitää hyvän hallintotavan toteutumisen tärkeänä elementtinä. Heidän tekemässään tutkimuksessa saa- tiin viitteitä siitä, että hallituksen kokoonpanolla on vaikutusta tilintarkastuspalkkioihin. O’Sullivan (1999) tutki tilintarkastuspalkkioiden määrään vaikuttavia tekijöitä Yhdisty- neessä kuningaskunnassa suurten yritysten osalta. Tutkimus kohdistettiin erityisesti hal- lituksen kokoonpanoon ja tarkastusvaliokunnan ominaispiirteisiin ja sitä kautta pyrittiin 26 selvittämään, oliko näillä muuttujilla merkitystä tilintarkastuksen hinnoitteluun. Tulokset osoittivat, että suurten yritysten maksamien tilintarkastuspalkkioiden suuruuteen vaikut- tavat pääasiassa tilintarkastusasiakkaan koko ja yrityksen monimutkaisuus. Tutkimus ei antanut todisteita siitä, että hallituksen kokoonpano tai tarkastusvaliokunnan ominaispiir- teet vaikuttaisivat tilintarkastuksen hinnoitteluun. Wysocki (2010) tutki johtajille maksettavien palkkioiden yhteyttä tilintarkastuspalkkioi- den suuruuteen. Tutkimuksessaan hän sai sekä O’Sullivanin (1999) että Peelin ja Clat- worthyn (2001) tutkimusten kanssa yhteneväisiä tuloksia. Tutkimus antoi vastauksia näi- den kahden tutkimuksen ristiriitaisuuksille. Wysocki (2010) totesi, että yritysten maksa- milla palkkioilla johtajille ja tilintarkastuspalkkioilla on riippuvuus. Tutkimus huomioi kuitenkin pienten ja isojen organisaatioiden erot palkkioiden maksamisessa yritysten joh- tajille ja näilläkin muuttujilla nähtiin olevan merkitystä tilintarkastuspalkkioiden suuruu- teen. Wysocki (2010) totesi, että suurten ja monimutkaisten organisaatioiden johtajille makset- tavat palkkiot, tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, ovat korkeampia kuin pienten yri- tysten johtajille maksettavat palkkiot. Tästä syystä myös yritysten monimutkaisuus ja koko olivat merkittäviä tekijöitä vaikuttamaan yrityksen johdolle maksettujen palkkioi- den suuruuteen, millä taas nähtiin olevan vaikutusta myös tilintarkastusriskin suurentu- miseen. Tutkimus osoitti, että yrityksen koolla ja monimutkaisuudella on merkittävä yh- teys tilintarkastuksesta perittävien palkkioiden suuruuteen, mutta myös yrityksen hallin- torakenteella nähtiin olevan yhteyksiä tilintarkastuspalkkioihin. Salehi ja muut (2018) toivat esille, että mahdollisimman suurten palkkioiden toivossa johtajat voivat toimia eettisesti väärin ja pyrkiä luomaan ystävyyssuhteita hallituksessa toimivien henkilöiden kanssa. Ystävyyssuhteiden luomisen avulla johtajat pyrkivät saa- maan yrityksen hallituksessa olevia merkityksellisiä henkilöitä tukemaan ikään kuin va- hingossa heidän vilpillistä toimintaansa. Johdon luoma ystävyyssuhde hallituksen jäse- niin voi aiheuttaa hallituksen niin sanotun sokeutumisen, jolloin hallituksen riippumatto- muus vaarantuu. Riippumattomuuden vaarantuessa yrityksen toimeenpaneva johto voi päästä vaikuttamaan esimerkiksi tilintarkastajan valintaan. Pahimmassa tapauksessa 27 ystävyyssuhteet voivat aiheuttaa tilanteen, jossa vilpillinen johto pystyy itse vaikuttamaan ulkopuolisen tilintarkastajan valintaan ja yrityksen johto odottaa siten suotuisia tilintar- kastuskertomuksia vilpillisistä toimista huolimatta. Hallituksen toimiessa oikein ei ole edellä kuvattuja ongelmia synny, vaan hallitus valitsee laadukkaat ulkopuoliset tilintar- kastajat, joilla on mahdollisuus selvittää mahdolliset virheellisyydet kirjanpidossa ja ti- linpäätöksessä. Hermalin ja Weisbach (1998) esittivät tutkimuksessaan, että johdon palkitsemisen ja val- vontatoimien on havaittu olevan tapa hallita ja pienentää agenttiteoreettisia ongelmia. Agenttiteorian on nähty vaikuttavan myös tilintarkastuksen hinnoitteluun, joten hyvällä agenttikustannusten hallinnalla, esimerkiksi laadukkaasti toteutetulla corporate gover- nancella, kuten hallituksen riippumattomuuden turvaamisella yritys pystyy vähentämään tilintarkastukseen tarvittavia resursseja, jotka vaikuttavat tilintarkastuspalkkion suuruu- teen. 3.3 Yritysjohdon palkitsemisen vaikutus tilintarkastukseen Suomalaiset ja kansainväliset corporate governance -normit pitävät raportoinnin avoi- muutta tärkeänä osa-alueena myös johdon kannustinjärjestelmien osalta (Alftan ja muut, 2008, s. 34). Yrityksen kannustinjärjestelmien avulla hyvin suoriutuvia johtajia pyritään pitämään yrityksen palveluksessa motivoimalla heitä esimerkiksi rahallisesti hyvistä suo- rituksista. Toisaalta osakepohjaiset palkkiojärjestelmät myös edesauttavat omistajien ja johdon intressien yhdentymistä, jolloin johdolla on myös mahdollisuudet yrityksen me- nestyessä kasvattaa varallisuuttaan (De Kluvyer, 2013, s. 159). Toimitusjohtajien tuloksiin perustuvissa palkkioissa on historiallisesti katsottaen nähtä- vissä selkeästi kaksi erilaista aikakautta ja trendiä, joiden perusteella johtajille on mak- settu korvauksia hyvin tehdystä työstä. Ennen 1970-lukua palkkatasot olivat alhaisia, eikä merkittäviä korvauksia havaittu annettavan lähes missään tapauksissa. Puolestaan 1970- luvun puolivälin ja 2000-luvun välissä yritysjohtajien bonukset kasvoivat merkittävästi. Yritykset ovat maksaneet suuria korvauksia yritysjohtajille, ja trendi on jatkunut tähän päivään saakka. Bonusten maksamisen perusteet on havaittu olevan sidoksissa yrityksen 28 taloudelliseen menestykseen. 1970-luvun puolivälin ja 2000-luvun välissä esimerkiksi osakepohjaiset kannustimet tulivat yleiseksi käytännöksi. 1980-luvulla ja varsinkin 1990- luvulla optio-oikeudet nousivat suurimmaksi bonusten maksutavaksi. Yksikään teoria ei kuitenkaan selitä palkitsemisessa tapahtuneiden muutosten syitä. Tutkimuksissa on ole- tettu, että johtajan potentiaali ja kilpaillut markkinat osaavista työntekijöistä ovat edes- auttaneet nykyaikaisten toimitusjohtajille maksettavien palkkioiden kehitystä ainakin jos- sain määrin (Frydman ja Jenter 2010). De Kluvyer (2013, s. 159) on esitellyt yleisimpiä toimitusjohtajille maksettuja palkkioita. Toimitusjohtajien palkkiot voidaan jakaa lyhyen ja pitkän aikavälin palkkioihin. Yleisim- mät lyhyen aikavälin palkkiot ovat tavallinen sopimuksessa oleva palkka, vakuutukset, luontoisedut sekä rahalliset bonukset henkilökohtaisesta- ja yrityksen suoriutumisesta. De Kluvyer (2013 s.159) totesi, että pitkän aikavälin palkkioiden avulla yrityksen johtoa pal- kitaan pitkän aikavälin tuloksista, millä tavoin hyvin toimineita johtajia pyritään pitämään yrityksen palveluksessa jatkossakin. Pitkän aikavälin palkitsemisen keinoja ovat muun muassa suorat rahapalkkiot kuten lyhyelläkin aikavälillä, mutta tyypillisimmät palkitse- misen muodot, joita suositaan pitkän aikavälin suorituksista ovat erilaiset yrityksen osak- keiden hankkimista helpottavat toimet. Tämän tyyppisistä palkitsemista kutsutaan osake- pohjaisiksi kannustinjärjestelmäksi ja ne ovat usein bonuksia, jotka perustuvat henkilön hyvin tehtyyn työhön. Osakepohjaisia kannustinjärjestelmiä ovat muun muassa toimitusjohtajalle annettu mah- dollisuus ostaa osakkeita ennalta määriteltyyn hintaan, jolloin toimitusjohtajalla on mah- dollisuus hyötyä osakkeiden hinnan noususta. Tällä tavoin toimitusjohtajaa pystytään pal- kitsemaan pitkän aikavälin suorituksista ja samalla yrityksellä on mahdollisuus sitouttaa hyvin toiminutta johtajaa entistä enemmän yrityksen toimintaan, kun johtaja on yksi yri- tyksen omistajista. Yrityksen omistajuuden seurauksena toimitusjohtajan intressit myös lähentyvät sijoittajien intressien kanssa (De Kluvyer, 2013, s.159). Frydman ja Jenter (2010) jakoivat toimitusjohtajalle maksetut korvaukset puolestaan vii- teen eri osatekijään: palkkaan, vuosittaisiin bonuksiin yrityksen tai toimitusjohtajan suo- riutumiseen perustuen, pitkän aikavälin kannustinjärjestelmiin, rajoitettuihin 29 optioavustuksiin sekä rajoitettuihin apurahoihin. Edellä mainittujen lisäksi yleisiä toimi- tusjohtajan palkkioita ovat muun muassa toimitusjohtajan hyväksi tehtävät eläkejärjeste- lyt erilaisten henkilökohtaisesti sovittujen perusteiden mukaisesti. Palkitsemisjärjestelmiä luodessaan yrityksen on syytä varautua tilanteisiin, joissa yrityk- sen johdon palkitseminen johtaa perusteettomiin palkitsemisiin (Alftan ja muut, 2008, s. 35). Tällaisiin tilanteisiin voidaan ajautua esimerkiksi, jos johdon palkitseminen perustuu liian vähään määrään erilaisia palkitsemisen perusteena olevia mittareita. Tällöin voi käydä niin, että yrityksen johtoa palkitaan, vaikka yritys ei ole todellisuudessa saanut odottamaansa hyötyä. Vafeas ja muut (2007) havaitsivat, että tilanteeseen sopivaan mittaristoon perustuvat bo- nukset johtajille vähentävät myös tuloksen manipuloinnin todennäköisyyttä. Yrityksen johtajien palkitsemisen perustuminen tilanteeseen sopivaan mittaristoon edesauttaa sitä, että johtajat tekevät yrityksen kannalta parempia ratkaisuja. Toisaalta hyvät palkitsemisen perusteena toimivat mittarit myös vähentävät vilpillisen toiminnan riskiä, sekä yhdentää johdon ja omistajien tavoitteita, minkä seurauksena ulkopuolisen tarkastuksen tarve vä- henee tai jopa poistuu kokonaan. Kannan ja muut (2014) esittivät, että nykyiset tilintarkastusstandardit ovat pitäneet yri- tyksen maksamia bonuksia suurina riskitekijöinä tilintarkastukselle. Ei ole kuitenkaan pi- detty selvänä, vähentävätkö vai nostavatko yritysten maksamat bonukset petosten riskiä. Kannan ja muut (2014) tutkivat toimitusjohtajien ja talousjohtajien osakepohjaisten kan- nustimien vaikutusta tilintarkastuksen laajuuteen ja tilintarkastuksen hinnoitteluun. Tut- kimuksen tulokset osoittivat, että talousjohtajien ja toimitusjohtajien kannustimilla on merkittävä yhteys tilintarkastuksesta maksettavaan palkkioon. Tulokset osoittivat myös, että tilanteissa, joissa johdolle maksetaan yrityksen suoriutumisesta bonuksia, tilintarkas- tajat veloittavat ylimääräisen palkkion näiden osa-alueiden tarkastamisesta suurentuneen tilintarkastusriskin seurauksena. Core ja muut (1999) tutkivat toimitusjohtajien palkkioita corporate governancen näkö- kulmasta. Tutkimustulokset osoittivat, että agenttikustannukset vaikuttavat yrityksen 30 suorituskykyyn. Mitä enemmän yrityksen sisällä esiintyy agenttiongelmia, sitä huonompi yrityksen suorituskyky on. Agenttiongelmien sekä muiden ongelmien informaation liik- kumisessa agentin ja päämiehen välillä nähtiin osaltaan vaikuttavan myös toimitusjohta- jille maksettaviin palkkioihin. Tutkimus osoitti, että suuremmat agenttikustannukset nos- tavat toimitusjohtajalle maksettavia palkkioita, minkä on havaittu lisäävän myös tilintar- kastuspalkkioin suuruutta. Core ja muut (1999) totesivat myös, että heikon corporate governance ympäristön omaa- vien yritysten johtajat maksimoivat suuremmalla todennäköisyydellä henkilökohtaisia tu- lojansa yrityksen sidosryhmien kustannuksella vääristämällä esimerkiksi tilinpäätöstie- toja. Hallituksen kokoonpanolla ja yrityksen omistusrakenteella nähtiin myös olevan yh- teys toimitusjohtajalle maksettuihin palkkioihin. Laajalle levinneellä omistajuudella näh- tiin olevan selkeitä yhteyksiä yrityksen hallinnointitapaan ja toimitusjohtajalle maksettui- hin palkkioihin. Suuressa organisaatiossa toimitusjohtajalle maksettavat korvaukset oli- vat merkittävästi suurempia kuin pienessä organisaatiossa maksettavat palkkiot. Edellä mainitut tekijät lisäävät tilintarkastukseen kohdistuvaa tilintarkastusriskiä merkittävästi. Armstrong ja muut (2010) tutkivat kirjanpidon manipuloinnin todennäköisyyttä yrityk- sissä, joissa toimitusjohtajan palkitsemiseen käytetään osakepohjaisia kannustimia. Tut- kimuksessaan he saivat vahvaa näyttöä siitä, että toimitusjohtajan osakepohjaiset kannus- timet ja toimitusjohtajan omistajuus yrityksestä yhdessä ovat tilinpäätöksen manipuloin- nin todennäköisyyttä pienentäviä tekijöitä. Tutkimus myös osoitti, että erityisesti yrityk- sissä, joissa kannustimina käytetään erityisen suuria osakepohjaisia kannustimia, havai- taan kirjanpitoväärinkäytöksiä merkittävästi vähemmän kuin yrityksissä, joissa toimitus- johtajalle annetaan yrityksen tuloksesta verraten pieniä osakepohjaisia kannustimia. Yrityksen suoriteperusteisen palkkiojärjestelmän avulla tilintarkastajan on tehokasta ar- vioida tarkastettavaan yritykseen kohdistuvaa tilintarkastusriskiä (Kim, Li ja Li 2014; Kannan ja muut, 2014). Vafeas ja Waegelein (2007) totesivat, että mikäli johdon palkit- seminen perustuu johdon suoriutumiseen, suuntautuvat yrityksen strategiset päätökset pääasiallisesti yrityksen pitkänaikavälin suunnitelmiin, minkä perusteella myös ulkopuo- lisen tarkastuksen merkitys ja tarve vähenee. 31 Vastakohtana edelliselle ovat palkkioiden perustuminen suoraan yrityksen kannattavuu- teen eli yrityksen taloudellisiin lukuihin. Johdon palkitsemisen yrityksen kannattavuuteen perustuen on havaittu nostavan yritykseen kohdistuvaa tilintarkastusriskiä. Yrityksen joh- dolla on tällöin kannusteena pitää yrityksen toiminta mahdollisimman korkean kannatta- vuuden asteella jopa tilinpäätöstietoja vääristämällä. Tutkimuksissa on saatu näyttöä, että mikäli johdon palkitseminen perustuu yrityksen kannattavuuteen, ei ole harvinaista, että tilinpäätöksissä manipuloidaan harkinnanvaraisia eriä kuten siirtosaamisia mahdollisim- man suurten tulospalkkioiden toivossa (Richardson ja Waegelein, 2002). Verratessa lyhyen aikavälin tavoitteiden ja pitkän aikavälin tavoitteiden perusteella jaet- tavia palkkioita, on tutkimuksissa huomattu, että pitkän aikavälin tavoitteilla palkittavat johtajat eivät todennäköisesti vääristele yrityksen tilinpäätöstietoja vaan keskittyvät pit- kän tähtäimen tuoton kasvattamiseen. Sen sijaan, jos kannattavuusmittarit on sidottu ly- hyeen ajanjaksoon, on huomattu, että tilinpäätöksiä manipuloidaan herkemmin (Vafeas ja Waegelein, 2007). Lyhyen tähtäimen tavoitteilla ei ole havaittu olevan vaikutusta pelkästään tilinpäätöstie- tojen oikeellisuuteen. Lyhyen aikavälin suorituksista maksettavat palkkiot motivoivat johtajia keskittymään ainoastaan lyhyen aikavälin tavoitteiden toteutumiseen, jolloin vai- kutukset lyhytkatseisista päätöksistä ulottuvat jopa liiketoiminnan jatkuvuuden vaarantu- miseen. Lyhyen aikavälin mittarit, joilla johtajaa palkitaan voi aiheuttaa tilanteen, jossa johtaja laiminlyö pitkän tähtäimen strategiaa lyhyellä tähtäimellä realisoituvien palkkioi- den toivossa (Vafeas ja Waegelein, 2007). Yrityksen kokonaismyynteihin perustuvassa bonusjärjestelmässä on havaittu olevan suuri riski. Healy (1985) totesi, että myyntitavoitteisiin perustuvat bonukset lisäävät yrityksen ansioiden manipulointia, koska työntekijät saattavat manipuloida myyntilukuja parem- pien henkilökohtaisten palkkioiden toivossa. Tilintarkastajien havaitsemat merkit yrityk- sen palkitsemisen perustumisesta yrityksen ansioihin johtaa suurempaan tilintarkastusris- kiin, koska tuloksen manipulointi on tällöin todennäköisempää. Suurempi tilintarkastus- riski osaltaan aiheuttaa tilintarkastuksesta perittävien palkkioiden suurentumisen, koska 32 yrityksen tuottamien myyntilukujen virheellisyydet ovat tällöin todennäköisempiä (Sa- lehi ym. 2018). Zhang ja Xian (2014) tutkivat tilintarkastuksen laatua, kun tarkastettavana kohteena ovat harkinnanvaraiset erät, joiden on havaittu vaikuttavan toimitusjohtajalle maksettuihin palkkioihin. Tutkimuksessa todettiin, että viime vuosina yrityksen johdolle maksettujen palkkioiden perusteet ovat entistä enemmän olleet sidoksissa yrityksen tulokseen normaa- lin työstä maksettavan palkkion sijasta. Tutkimuksessa saatiin näyttöä siitä, että yritys- johdon toimet jatkuvuuden edistämiseksi ovat yhteydessä johdon palkkioihin. Sen sijaan mukautetuilla tilintarkastuslausunnoilla nähtiin olevan toimitusjohtajan palkitsemisen suuruutta alentava vaikutus. Toisaalta myös eräillä yrityksen tuloksen muodostumisen harkinnanvaraisilla erillä, kuten siirtosaamisilla nähtiin olevan suuri merkitys tilintarkas- tusriskiin ja sitä kautta tilintarkastuspalkkioon. 33 4 TUTKIMUSHYPOTEESIT Aikaisemmin tässä tutkielmassa on käsitelty hallituksen kokoonpanon ja yritysjohtajille maksettavien palkkioiden vaikutusta tilintarkastukseen muun muassa agenttiteorian avulla. Aikaisempien tutkimusten perusteella saatiin selville, että erilaiset agenttiongel- mat lisäävät agenttikustannuksia ja agenttikustannukset taas vaikuttavat tilintarkastus- palkkioihin. Hallituksen riippumattomuuden ja hallituksen jäsenten omistusosuuksien sekä yritysjohdon palkitsemisen vaikutusta tilintarkastuspalkkioihin on tarkoitus tutkia tämän tutkielman empiriaosuudessa. Tutkielmassa käytettävät hypoteesit ovat esikuva- artikkelin Salehi, Hossein ja Samaneh (2018) pohjalta muodostettuja hypoteeseja. 4.1 Johdon palkitsemisen ja tilintarkastuspalkkioiden välinen yhteys Suurissa yhtiöissä palkitseminen perustuu usein lyhyen tähtäimen tulokseen (De Kluvyer 2013). Arvioitaessa johdon toimia agenttiteorian näkökulmasta on havaittu, että agentin intressi ei ole aina varmistaa päämiehelle parhainta mahdollista tuottoa sijoitukselleen vaan agentin tavoitteena voi olla oman hyödyn tavoittelu esimerkiksi yrityksen maksa- mien bonusten muodossa (Bebchuk ja Fried, 2003). Johtajille maksettujen palkkioiden on havaittu korreloivan tilintarkastuspalkkioiden kanssa varsinkin tilanteissa, joissa palkkaus perustuu pääasiassa yrityksen menestymi- seen. Yrityksen menestymisen mittareihin perustuvan palkitsemisen on havaittu lisäävän yritysjohtajien tekemiä tulosten manipulointeja (Bryan ja Mason, 2016). Hope ja muut (2012) kuitenkin osoittivat, että tilintarkastuspalkkiot pienenevät toimitusjohtajan omis- tajuuden kasvaessa, koska esimerkiksi toimitusjohtajan osakepohjainen palkitseminen voi parhaimmillaan alentaa tuloksen manipuloinnin riskiä ja sitä kautta tilintarkastuskus- tannuksia. Johdon palkitsemisen oikeellisuuden arvioimiseksi ja osakkeenomistajien oi- keuksien turvaamiseksi yritysten on hankittava ulkopuolinen objektiivinen tilintarkastaja, joka tarkastaa johdon toimet (Chen, 2015). Tutkimukset yhdysvaltalaisella aineistolla osoittivat, että johdolle maksetuilla palkkioilla oli selkeä yhteys tilintarkastuspalkkioiden suuruuteen (Wysocki, 2010). 34 Johtajilla on motivaatio vääristää yrityksen tulosta niin kauan kuin yrityksen tuloksella on merkitystä johtajille maksettaviin palkkioihin. Mitä suuremmat palkkiot tilinpäätös- tietojen vääristämisellä voidaan ansaita, sitä tärkeämpänä tilintarkastajan rooli tilinpää- töksen oikeellisuuden arvioimisessa näyttäytyy (Sajadi ja muut, 2015). Bedard ja Johns- tone (2004) tulokset antoivat vahvistusta teorialle, jonka mukaan tilintarkastusriskin ja tilintarkastuspalkkioiden välinen yhteys on positiivinen. Näiden tutkimustulosten poh- jalta voidaan todeta, että johdon palkitseminen lisää tilintarkastusriskiä, minkä pohjalta muodostan tutkielman ensimmäisen hypoteesin. H1: Yritysjohdolle maksettujen palkkioiden ja tilintarkastuspalkkion välillä on positiivi- nen yhteys. 4.2 Hallituksen jäsenten riippumattomuuden ja tilintarkastuspalkkioi- den yhteys Hallituksen jäsenten riippumattomuudella on havaittu olevan merkitystä yrityksen tehok- kuuteen. Tutkimuksissa on tutkittu agenttiteorian näkökulmasta hallituksen kokoonpanon vaikutuksia tehokkuuteen tilanteissa, joissa hallitus koostuu riippumattomista henkilöistä, jotka eivät esimerkiksi kuuluu yrityksen toimeenpanevaan johtoon. Tutkimuksissa on saatu näyttöä, että riippumattomat hallituksen jäsenet lisäävät luottamusta johdon ja osak- keenomistajien välille, mikä vähentää johdon ja omistajien välisiä eturistiriitoja (Rechner ja Dalton 1991). Hallituksen riippumattomuuden merkitystä onkin korostettu kirjallisuu- dessa. Riippumattomuuden on havaittu yrityksen tehokkuuden parantumisen lisäksi pa- rantavan muun muassa hallituksen kykyä hoitaa heidän vastuullaan olevia valvontatehtä- viä (Lorsch ja Maclver 1989). Muissakin tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia, eli itsenäisen hallituksen on havaittu vähentävän johdon tekemien petosten riskiä (Klein 2002). Myös yrityksen suo- rituskyvyn on huomattu parantuvan tilanteissa, joissa toimitusjohtaja on omistanut yri- tyksen osakkeita (Jensen ja Meckling, 1976). Hope (2012) totesi, että toimitusjohtajan omistajuus tarkastettavassa yhtiössä alentaa tilintarkastuspalkkion määrää. Mitra ja muut 35 (2007) todistivat tutkimuksessaan, että sopiva omistajarakenne on tekijä, jolla on vaiku- tusta myös tilintarkastuksen tarpeeseen. Yatim ja muut (2006) esittivät, että hallituksen riippumattomuus parantaa tilinpäätöksestä saatavan informaation laatua ja oikeellisuutta, jolloin tilintarkastuksessa olevat riskit pienevät, mikä osaltaan vaikuttaa tilintarkastuksen hinnoitteluun tilintarkastuspalkkioita pienentäen. Tutkimukset eivät ole kuitenkaan olleet yhtä mieltä riippumattoman hallituksen vaiku- tuksesta tilintarkastuspalkkioita pienentävänä tekijänä. Cohen ja Hanno (2000) havaitsi- vat, että riippumattoman hallituksen jäsenet palvellakseen ja tyydyttääkseen kaikkia si- dosryhmiä haluavat ylimääräisiä ja poikkeuksellisen laajoja tilintarkastuksia, jotta heidän valvontavelvollisuutensa täyttyy. Näiden ylimääräisten ja suhteellisen laajojen tarkastus- ten seurauksena myös tilintarkastuspalkkiot luonnollisesti nousevat. Toisaalta hallituksen jäsenten omistuksella on nähty olevan johtajien ja sijoittajien intres- sejä yhdenmukaistava vaikutus. Omistuksen on nähty tuovan mukanaan tehokkaammat ratkaisut yrityksen operatiiviseen toimintaan, millä on havaittu olevan yrityksen arvoa nostava vaikutus, jolloin omistajien ja sijoittajien välisten ristiriitojen tarkastamiseen vält- tämättä tarvita niin paljoa ulkopuolisia varmennuspalveluita (Hope ja muut, 2012). Morck ja muut (1988) esittelivät tutkimuksessaan, että hallituksen jäsenet, jotka omista- vat yrityksestä suuria osuuksia eivät enää välttämättä pyrkisikään yrityksen maksimaali- sen voiton tavoitteluun. Suurilla osakkailla voi olla esimerkiksi toiveita siitä, että yritys kasvattaa markkinaosuutta alalla, minkä avulla he yrittävät hyötyä yrityksestä mahdolli- sesti myöhemmin. Tällöin maksimaalinen voiton tavoittelu voi unohtua ja piensijoittajien oikeudet kärsivät. Tutkimuksissa on käynyt myös ilmi, että varsinkin tilanteissa, joissa toimintaympäristö on hyvin epävarma, osakkeenomistajat haluavat myydä osuutensa yrityksestä, koska he eivät voi olla enää varmoja yrityksen toiminnan jatkuvuudesta. Tämä osaltaan lisää vir- heellisten tilinpäätösraporttien todennäköisyyttä, koska yrityksen osakkeiden arvoa pyri- tään nostamaan, jotta osakkeet saadaan myytä paremmalla hinnalla. Yrityksen osakkaina 36 olevien hallituksen jäsenten valvontatehtävä voi tällöin vaarantua, mikäli he tavoittelevat omaa etuaan. Tämän seurauksena tilintarkastusriski taas nousee (Chen ja Warfield, 2005). Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin pitäneet riippumattoman hallituksen roolia mer- kittävästi sisäisten valvontatoimien laatua parantavana tekijänä, millä on loppujen lopuksi myös tilintarkastuksen tarpeellisuutta alentava vaikutus. Riippumattoman hallituksen an- siosta syntyvä laadukas sisäinen valvonta edesauttaa luotettavamman kirjanpidon muo- dostumista, mikä vähentää tilintarkastusriskiä (Wallace 1989). Myös Carcello, Neal ja Terry (2002) saivat vastaavia tutkimustuloksia, että hallituksen riippumattomuuden ja ti- lintarkastuspalkkioiden välillä vallitsee positiivinen suhde. Näiden argumenttien pohjalta voidaan olettaa, että yrityksen omistajien toimiessa halli- tuksessa, hallituksen valvontatehtävä voi vaarantua, jolloin sisäistä valvontaa ei suoriteta yhtä täsmällisesti kuin yrityksissä, joiden hallitus koostuu riippumattomista jäsenistä. Yrityksen osakkaiden toimimisen hallituksessa voidaan näiden tutkimusten perusteella nähdä lisäävän tilintarkastusriskiä, jolla on vaikutus tilintarkastuspalkkioon. Tämän poh- jalta muodostetaan tutkielman toinen hypoteesi. H2: Hallituksen jäsenten omistaessa yhtiön osakkeita tilintarkastuspalkkiot suurenevat. 37 5 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tässä luvussa esitellään tutkimusaineisto ja tutkimuksessa käytettävät tutkimusmenetel- mät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, miten hallituksen jäsenten omistus ja johdolle maksetut palkkiot vaikuttavat tilintarkastuspalkkion suuruuteen. Tässä tutkielmassa hallituksen riippuvaisena jäsenenä tässä tutkimuksessa pidetään halli- tuksen jäsentä, joka on Arvopaperimarkkinayhdistys ry:n (2020) mukaan riippuvainen hallituksen jäsen sen omistajuudellaan tai jäsen edustaa yhtiötä, jolla on merkittävä osa- keomistus yhtiössä, jonka hallituksen jäsenenä henkilö toimii. Arvopaperimarkkinayh- distys ry:n (2020) mukaan merkittävällä osakkeenomistajalla tarkoitetaan henkilöä, joka omistaa vähintään 10 % yhtiön osakkeista. Tutkimuksessa ei huomioida Arvopaperimark- kinayhdistys ry:n (2020) mukaisia henkilöitä, joiden riippuvuus on syntynyt työsuhteella, toimitussuhteella, konsultointitehtävillä, jäsen kuuluu yhtiön toimivaan johtoon tai jäsen on toiminut yhtiön tilintarkastajana. Tutkimuksessa johdolle maksetuilla palkkioilla tarkoitetaan toimitusjohtajalle maksettuja palkkioita. Toimitusjohtajan palkkiot voivat sisältää rahapalkkoja sekä osakepohjaisia palkkioita. Mikäli yhtiön toimitusjohtaja on vaihtunut tilikauden aikana, huomioidaan kaikkien tilikaudella toimineiden toimitusjohtajien palkkiot. Tutkimuksessa tilintarkastuspalkkioilla tarkoitetaan tilintarkastuksen kokonaispalkki- oista erotettua lakisääteisen tilintarkastuspalkkion osuutta. NAS-palveluista koostuvia palkkioita, eli non-audit-palveluiden osuutta ei sisällytetä tässä tutkimuksessa tilintarkas- tuspalkkioihin, eikä niiden vaikutukseen oteta kantaa tässä tutkimuksessa. Tutkimusmenetelminä käytetään tilastollisia malleja, niin Pearsonin korrelaatiokerrointa kuin regressioanalyysiä, joita on käytetty myös aikaisemmin tilintarkastuspalkkiota kä- sittelevissä tutkimuksissa. Tutkielman pääasiallisena pohjana ja esikuvana toimii Salehi, Hossein ja Samaneh (2018) tutkimus. 38 5.1 Aineiston rajaukset Tutkielman aineistona käytetään suomalaista aineistoa, joka on kerätty Helsingin pörssin päälistalla olevien yhtiöiden tilinpäätöksistä. Suomalaiseen aineistoon on päädytty, sillä aikaisemmin samankaltainen tutkimus on tehty Iranin, Teheranin pörssistä kerätyllä ai- neistolla, jonka taloudellinen, lainsäädännöllinen ja kulttuurillinen ympäristö on täysin erilainen suomalaiseen ympäristöön verrattuna. Lisäksi Iranin pörssiyhtiöiden omistajuus on rajautunut huomattavasti pienemmälle määrälle henkilöitä verrattuna suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Näiden eroavaisuuksien takia suomalaisen aineiston tutkimustulokset voivat erota huomattavasti aikaisemman tutkimuksen tutkimustuloksista, minkä takia tut- kimuksen tekeminen suomalaisella aineistolla on mielekästä. Tutkimusaineisto kerättiin suurimmaksi osaksi Orbis -tietokannasta. Aineistokeruussa haasteeksi syntyi tilintarkastuspalkkioiden, hallituksen kokoonpanon ja toimitusjohtajien palkkioiden kerääminen. Orbis -tietokannasta ei ollut mahdollista kerätä edellä mainittuja tietoja suoraan, mikä lisäsi aineistonkeruuprosessissa manuaalista työtä merkittävästi. Or- bis -tietokannasta puuttuneet tiedot kerättiin osakeyhtiöiden vuosikertomuksilta ja palkit- semisraporteilta. Osa tutkielman muuttujista on tunnuslukuja, joita ei ollut mahdollista ladata suoraan tietokannasta. Tunnusluvut on laskettu manuaalisesti Orbis -tietokannasta kerättyjen lukujen perusteella. Aineistokeruuprosessin aikana tunnistettiin riski, että da- tojen yhdistäminen useasta tietokannasta saattaa lisätä virheitä lopullisessa aineistossa. Manuaalinen työ lisää inhimillisenvirheen riskiä, joten tästä syystä tutkielman aineisto- keruussa päädyttiin keräämään aineisto ainoastaan yhdestä tietokannasta, jolloin ainoaksi manuaaliseksi työksi jäi tietokannasta puuttuneiden muuttujien kerääminen vuosikerto- muksilta ja palkitsemisraporteilta. Aineistojen muokkaus, kuten tunnuslukujen laskemi- nen ja muuttujien logaritmointi toteutettiin Microsoft Excelissä. Tutkimusaineistoon kerättiin aluksi kaikki Helsingin pörssin päälistan yhtiöt tilikaudelta 2020. Aineiston keruun aikaväliksi valittiin tilikausi 2020, koska aineisto haluttiin pitää mahdollisimman tuoreena. Aineiston kerääminen suoritettiin kesällä 2021, jotta kaikkien yhtiöiden tilinpäätöstiedot olivat saatavilla. Tutkittavasta aineistosta rajattiin pois yhtiöt, jotka ovat listautuneet tai poistuneet Helsingin pörssin päälistalta tilikauden 2020 aikana. 2020 tilikauden aikana listautuneet yhtiöt on rajattu pois, jotta mahdolliset ylimääräiset 39 tilintarkastukset eivät vääristä tilintarkastuspalkkioiden suuruutta, vaikka ylimääräisestä tilintarkastuksesta aiheutuneet palkkiot tulisikin esittää erikseen tilinpäätöksen liitetie- doissa. Tutkittavaksi mittausjaksoksi valittiin yksi tilikausi. Useamman tilikauden mittai- nen mittausjakso olisi lisännyt manuaalisen työn määrää merkittävästi, koska kaikki tut- kimuksessa käytettävät muuttujat eivät olleet ladattavissa suoraan tietokannasta. Tutkimusaineistoon tehtiin päälistalle listautuneiden ja listalta poistuneiden yhtiöiden li- säksi rajoituksia myös yhtiöiden toimialojen perusteella. Orbis tietokanta jaottelee yhtiöt toimialan perusteella North American Industry Classification Systemin SIC-koodeilla. Aineistosta karsittiin pois SIC koodeilla 6400–6900 (rahoitus- ja vakuutusalalla toimivat yhtiöt). Rahoitus- ja vakuutusalalla toimivien yhtiöiden karsimisen syynä on niiden poik- keuksellisen tiukka sääntely ja erilaiset tilinpäätöskäytännöt. Poikkeukselliset tilinpäätös- käytäntöjen seurauksena tutkimustulokset voivat vääristyä. Aineiston karsinta on havain- nollistettu alla olevassa taulukossa 1. Taulukko 1. Tutkimusaineiston karsiminen yhtiöittäin Aineistokarsinnan syy Yhtiö Kaikki Orbis -tietokannan yhtiöt hakutermeillä: Kaikki julkisesti yhtiöt, 157 julkisesti noteeratut yhtiöt, aktiiviset yhtiöt ja pääkauppapaikka Nasdaq OMX Helsinki. First North -Helsinki kauppapaikalle listatut yhtiöt / -40 päälistalta poistuneet yhtiöt / kaikkea aineisto ei ole saatavilla SIC koodit 6400–6899 -16 Aineisto yhteensä 101 Taulukosta 1 havaitaan, että Orbis-tietokannasta ladattu yhtiöjoukko oli 157 yhtiötä. Al- kuperäinen aineisto sisälsi myös First North kauppapaikalla olevia yhtiöitä. Ylimääräis- ten yhtiöiden poistamisen jälkeen lopullisessa aineistossa oli 101 yhtiötä. Tämän 40 tutkielman esikuva-artikkelin Salehi, ja muut (2018) Iranilaisia pörssiyhtiöitä tutkivassa tutkimuksessa lopullisen aineiston koko oli 90 yhtiötä. Salehin ja muut (2018) käyttivät tutkimuksessaan kuuden tilikauden mittaista mittausjaksoa, joten lopullisia esikuva-artik- kelissa on mittauspisteitä 560. Tässä tutkimuksessa tutkitaan ainoastaan yhden vuoden jaksoa, joten esikuva-artikkelin ja tämän tutkielman välisiä tutkimustuloksia ei voida pi- tää täysin vertailukelpoisina keskenään. Tutkimuspopulaation toimialakohtaista jakautumista on mahdollista tarkastella SIC-koo- dien avulla. Kuten aikaisemmin tässä tutkielmassa mainittiin, aineistosta karsittiin yhtiöt SIC-koodeille 6500–6900, jotka viittaavat rahoitus- ja vakuutusalalla toimiviin yhtiöihin. Aineiston jakautuminen toimialojen välillä on havainnollistettu taulukossa 2. Aineiston epätasaista toimialakohtaista jakaumaa selittää yhtiöiden epätasainen jakautuminen SIC- koodeittain Helsingin pörssin päälistalla. Mikäli tutkimusaineistoa olisi laajennettu esi- merkiksi pohjoismaihin olisi toimialakohtainen jakautuminen ollut hieman tasaisempaa, vaikka teollisuus olisi tässäkin tapauksessa ollut selvästi yliedustetuin toimialaryhmä. Myös esimerkiksi Krauß ja muut (2015) tilintarkastustutkimuksessa teollisuuden toimiala oli niin ikään selvästi yliedustettuna muuhun tutkittavaan populaatioon nähden. Aineiston keräämisen pelkästään päälistalta päädyttiin siitä syystä, että esimerkiksi First North kauppapaikan yhtiöllä ei ole yhtä tiukkoja raportointivelvoitteita, kuin päälistan yhtiöillä. First North kauppapaikan yhtiöillä ei ole esimerkiksi velvollisuutta raportoida tilinpäätöstään IFRS-tilinpäätösstandardien mukaisesti, jolloin kaikki tutkielmassa käy- tettävät muuttujat eivät olisi vertailukelpoisia keskenään. 41 Taulukko 2. Tutkimusaineisto toimialoittain SIC-koodi Toimiala Lukumäärä % -osuus 10–33 Teollisuus 57 56 % 35–36 Sähkön tuotanto 1 1 % 36–40 Ympäristön puhtaanapito 1 1 % 41–44 Rakentaminen 4 4 % 45–48 Tukku- ja vähittäiskauppa 9 9 % 49–53 Kuljetus ja varastointi 3 3 % 55–56 Majoitus ja ravintolatoiminta 1 1 % 58–63 Informaatio ja viestintä 17 17 % 69–83 Konsultointi ja muut hallinnointi ja tukipalvelut 5 5 % 85–86 Koulutus ja terveyspalvelut 2 2 % 90–99 Julkishallinto tai muu toimiala 1 1 % Yhteensä 101 100 % 5.2 Muuttujien kuvaus Tutkimusongelmana on selvittää corporate governancen osa-alueen, hallituksen kokoon- panon, sekä johdolle maksettujen palkkioiden vaikutusta tilintarkastuspalkkioiden suu- ruuteen. Tutkimusongelmaa tutkitaan lineaarisella regressioanalyysilla. Regressioanalyy- sit on laadittu esikuva-artikkelin Salehi, ja muut (2018) tutkimusta mukaillen. Tutkimuk- sessa huomioidaan myös Krauß ja muut (2015) sekä Choin ja muut (2010) tutkimukset, joista saatiin yhteneväisiä tutkimustuloksia tilintarkastuspalkkioiden muodostaviksi teki- jöiksi. Seuraavaksi esitellään tutkielmassa käytetyt muuttujat. Aikaisemmin tässä tutkielmassa määritettyjen hypoteesien perusteella on määritelty tut- kielmassa käytettävät muuttujat. Tutkittavia muuttujia tutkitaan tilastollisten analyysien 42 avulla. Luvussa 4 esitettyjä tutkimushypoteeseja testataan regressioanalyysin avulla, mutta myös aineiston sopivuutta regressiomalliin on tarpeellista testata muun muassa kor- relaatioanalyysilla ja muilla tilastotieteellisillä keinoilla. Lineaarisen regressiomallin avulla on mahdollista tarkastella selitettävän ja selittävien muuttujien välisiä riippuvuus- suhteita (Greene 2012). Tämän tutkielman tavoitteena on selittää hallituksen kokoonpa- non, sekä toimitusjohtajalle maksettujen palkkioiden vaikutusta tilintarkastuspalkkioin suuruuteen. Tästä syystä tutkielman empiirisessä osiossa riippuvana, eli selittävänä muut- tujana käytetään tilintarkastuspalkkion suuruutta. Tilintarkastuspalkkiosta mallissa (TTPALKKIO) on aiempia tutkimuksia mukaille otettu luonnollinen logaritmi, jotta muuttuja saataisiin normaalijakautuneeksi ja kuten aikaisem- min tässä tutkielmassa on todettu. Tilintarkastuspalkkioksi on huomioitu ainoastaan palk- kio lakisääteisestä tilintarkastuksesta. Kuten aikaisemmin tässä kappaleessa todettiin, lineaarisessa regressioanalyysissä selitet- tävää muuttujaa pyritään selittämään selittävien muuttujien avulla. Tästä syystä regres- sioanalyysin muuttujien täytyy korreloida selittävän muuttujan kanssa. Empiirisen osion tarkoituksena luoda tilintarkastuspalkkiomalli, johon sisällytetään hallituksen kokoonpa- noa kuvastava muuttuja (HALLITUS) ja toimitusjohtajan palkkiota kuvastava muuttuja (TJPALKKIO). Tutkittavat muuttujat (HALLITUS) ja (TJPALKKIO) sisällytetään tilin- tarkastuspalkkiomalliin kahdella erillisellä ajolla, jotta regressiomalli pysyy mahdolli- simman yksinkertaisena. Hallituksen kokoonpanon ja toimitusjohtajan palkkion parem- muutta tilintarkastuspalkkiota selittävänä tekijänä ei ole tarkoitus vertailla tässä tutkiel- massa. Erikseen ajetuissa malleissa tutkimustuloksista tarkastellaan hallituksen kokoon- panon ja toimitusjohtajan palkkion regressiokerrointa sekä tilastollista merkitsevyysas- tetta tilintarkastuspalkkiota selittävänä tekijän. Tilintarkastuspalkkion suuruuden selittävät muuttujat on valittu aikaisempien tilintarkas- tustutkimusten perusteella. Muuttujat on valittu niin, että ne kuvastavat aikaisemmissa tutkimuksissa tilintarkastuspalkkioon vaikuttavia tekijöitä, kuten tilintarkastettavan yh- tiön kokoa ja toimeksiannonriskiä. Aikaisemmat tilintarkastuspalkkioihin liittyvät tutki- mukset, kuten Wysocki (2010), DeFond, Raghunandan ja Subramanyam (2002); Hay, 43 Knechel ja Hay (2006); Choi 2010 Krauß, Prnobis, ja Zülch (2015) sekä Kannan ja Muut (2014) ovat havainneet, että tilintarkastusasiakkaan koko ja toimeksiannon riski kohottaa tilintarkastuspalkkion suuruutta. Regressiomallissa tilintarkastettavan yhtiön kokoa kuvastaa taseen loppusumma (TASE) Taseen loppusummasta on otettu luonnollinen logaritmi, jotta muuttuja saatiin mahdolli- simman normaalijakautuneeksi. Aikaisemmassa tilintarkastustutkimuksessa muun mu- assa Hay ja muut (2006); Choi ja muut (2010) sekä Krauß ja muut (2015) osoittivat, että tilintarkastettavan yhtiön koolla on selkeä tilintarkastuspalkkiota suurentava vaikutus. Toiminnan laajuutta ja volyymia edustavaksi muuttujaksi malliin on sisällytetty myös lii- kevaihto (LV). Liikevaihdosta otettiin luonnollinen logaritmi taseen tavoin, jotta muuttu- jasta saataisiin mahdollisimman normaalijakautunut. Liikevaihto valittiin malliin muut- tujaksi, koska se kuvastaa taseen loppusummaa paremmin liiketapahtumien määrää. Muuttuja (TAPPIO) edustaa regressiomallissa toimeksiannon riskisyyttä. Muuttuja on dummy, eli muuttuja saa joko arvo 1 tai 0. Toinen riskisyyttä kuvaava muuttuja on tilin- tarkastusasiakkaan velkaantuneisuutta kuvaava muuttuja (VELKATASO). Velkaantunei- suus muuttujaan on otettu ainoastaan pitkäaikaiset velat, koska maksuvalmiuden tunnus- luvussa on jo huomioitu lyhytaikaiset velat. Mallissa halutaan välttää liiallinen muuttujien välinen korrelaatio, joten tunnuslukuun (VELKATASO) valittiin ainoastaan pitkäaikaiset velat. Tilikauden tappion ja velkatason lisäksi tilintarkastuksen riskisyyttä kuvaavaksi mittariksi on otettu maksuvalmius (MVALMIUS). Tässä tutkimuksessa maksuvalmiuden mittari on quick ratio. Aikaisemmat tilintarkastuspalkkioihin keskittyneet tutkimukset ovat havainneet maksuvalmiuden vaikuttavan negatiivisesti tilintarkastuspalkkion suu- ruuteen. Edellä mainittuja havaintoja tekivät muun muassa Choi ja muut (2010) ja Krauß ja muut (2015). Tilintarkastuspalkkion suuruutta selittävään malliin on myös lisätty tilintarkastajan omi- naisuuksiin liittyviä muuttujia, joilla aikaisemmassa kirjallisuudessa on havaittu olevan vaikutusta tilintarkastuspalkkoihin. Ensimmäinen tilintarkastajaa kuvaava dummy-muut- tuja on (BIG 4). Aikaisempi tilintarkastuskirjallisuus on havainnut, että tilintarkastajan maineella on tilintarkastuspalkkiota kohottava vaikutus. Neljän suurimman 44 tilintarkastusyhteisön, eli Deloitten, KMPG:n, EY:n ja PwC:n, on havaittu laskuttavan tilintarkastusasiakkailtaan niin sanottua BIG 4 -preemiota (Krauß ja muut 2015). Tästä syystä muuttuja saa arvon 1, mikäli jokin edellä mainituista tilintarkastusyhteisöistä toi- mii yhtiön tilintarkastajana. Muussa tapauksessa muuttuja saa arvon 0. Toinen tilintar- kastajan ominaisuuteen liittyvä muuttuja on dummy-muuttuja (TTVAIHTO). Muuttuja saa arvon 1, mikäli yhtiötä tarkastava tilintarkastusyhteisö on vaihtunut tilikauden aikana. Muussa tapauksessa muuttuja saa arvon 0. Muuttujalla on tarkoitus selittää niin sanottu low-balling-ilmiöitä. Low-balling on tunnettu ilmiö tilintarkastustutkimuksissa ja, se tar- koittaa sitä, että tilintarkastusyhteisöt saattavat hinnoitella tarkastuksen alakanttiin toi- meksiannon ensimmäisinä vuosina, jonka jälkeen tulevissa tilintarkastuksissa ensimmäi- sen vuoden tappiot otetaan takaisin kohottamalla tilintarkastuksen hintaa (Krauß ja muut 2015). Ensimmäisen vuoden tarkastuksella oletetaan tässä tutkimuksessa olevan tilintar- kastuspalkkiota laskeva vaikutus. 5.3 Empiirisessä osiossa käytetyt tutkimusmenetelmät ja malli Tutkielman empiirisen osion tarkoituksena on tutkia aiemmin tässä tutkielmassa esitetty- jen muuttujien välisiä yhteyksiä ja testataan tutkimushypoteeseja tilastollisin menetelmin. Aiempia tutkimuksia mukaille, kuten Choi ja muut (2010), Astahana ja Boone (2012), Eshleman ja Guo (2014), Krauß ja muut (2015) ja Salehi ja muut (2018). Tässä tutkiel- massa hyödynnetään lineaarista regressioanalyysia hypoteesien testaamiseksi. Lineaari- nen regressiomalli on yksi käyttökelpoisimmista tutkimusmenetelmistä ekonometriassa (Greene, 2012). Lineaarinen regressiomalli on yleisesti käytetty tutkimusmenetelmä muun muassa rahoitus- ja tilintarkastusalan tutkimuksissa. Lineaarinen regressiomalli kirjoitetaan yksinkertaisuudessaan alla olevassa muodossa (Brooks, 2008). Y𝘵= 𝑎 + βx𝘵 + ɛ𝘵 (1) Yllä esitellyssä mallissa Y𝘵 on mallin eli selittävä muuttuja. X𝘵 kuvastaa selittävää muut- tujaa. Mallissa 𝑎 esittää vakiotermiä ja β on mallin regressiokerroin. Virhetermi ɛ𝘵 esittää lineaarisessa regressiomallissa vaikutuksia selitettävään muuttujaan, joita ei ole mahdol- lista selittää selitettävien muuttujien avulla. Virhetermi lisätään malliin, koska on 45 käytännössä mahdotonta luoda mallia, joka sisältäisi kaikki riippuvan muuttujan muu- tosta selittävät muuttujat (Greene 2012). 5.3.1 Tilintarkastuspalkkiomalli Tutkielman tarkoituksena on luoda tilintarkastuspalkkiomalli, johon hypoteesien testaa- miseksi linkitetään hallituksen kokoonpano, sekä toimitusjohtajan palkkio. Tilintarkas- tuspalkkiomalli on kirjoitettu seuraavaan muotoon. TTPALKKIO = β0 + β2BIG4 + β3TTVAIHTO + (2) β4VELKATASO + β5MVALMIUS + β6LV + β7TAPPIO + β8 TASE + ɛ, 5.3.2 Empiirisen osion mallit Seuraavana esitellään tutkielman empiirisen osuuden regressiomallit, joiden avulla testa- taan luvussa 4 esitettyjä tutkimushypoteeseja. Tutkimuksen ensimmäisessä mallissa (Malli 1) linkitetään toimitusjohtajan palkkio tilintarkastuspalkkiomalliin. Toimitusjoh- tajanpalkkiosta (TJPALKKIO) on otettu luonnollinen logaritmi muuttujan normaalija- kautuneisuuden saavuttamiseksi. Tutkielman ensimmäinen malli on seuraava: Malli 1: TTPALKKIO = β0 + β1TJPALKKIO + β2BIG4 + (3) β3TTVAIHTO + (3)β4VELKATASO + β5MVALMIUS + β6LV+ β7TAPPIO + β8 TASE + ɛ, jossa: TTPALKKIO =Tilintarkastuspalkkionluonnollinen logaritmi TJPALKKIO =Toimitusjohtajalle maksettujen palkkioiden luonnollinen logaritmi 46 BIG4 =Dummy-muuttuja, joka saa arvon 1 tilintarkastajan ollessa Big4 tilintarkastusyhteisö ja muuten arvon 0 VELKATASO =Velkaantuneisuusaste [Pitkäaikainen vieras pääoma / taseen loppusumma] MVALMIUS =Quick ratio [(lyhytaikaiset saamiset + rahat ja pankkisaamiset + rahoitusarvopaperit) / (lyhytaikainen vieras pääoma - lyhytaikaiset saadut ennakkomaksut) LV =Liikevaihdon luonnollinen logaritmi TAPPIO =Dummy-muuttuja, joka saa arvon 1 yrityksen tulok- sen ollessa tarkastelujaksolla tappiollinen ja muuten arvon 0 TASE =Taseen loppusumman luonnollinen logaritmi ɛ =Virhetermi Tutkielman toista hypoteesia tutkivassa regressiomallissa hallituksen kokoonpano linki- tetään tilintarkastuspalkkiomalliin. Hallituksen kokoonpanoa kuvaava muuttuja (HAL- LITUS) on tunnusluku, jossa yhtiötä omistavat hallituksen jäsenet on suhteutettu riippu- mattomiin jäseniin (yhtiötä omistavien hallitusten jäsenten lukumäärä / hallituksen jä- senten kokonaismäärä). Tutkielman toinen malli on seuraava: Malli 2 TTPALKKIO = β0 + HALLITUS + β2BIG4 + β3TTVAIHTO + (4) β4VELKATASO + β5MVALMIUS + β6LV + β7TAPPIO + β8 TASE + ɛ, jossa: 47 HALLITUS =[Hallituksen jäsenet, jotka omistavat yhtiön osakkeita / hallituksen jäsenten kokonaismäärä] TJPALKKIO =Toimitusjohtajalle maksettujen palkkioiden luonnollinen logaritmi BIG4 =Dummy-muuttuja, joka saa arvon 1 tilintarkastajan ollessa Big4 tilintarkastusyhteisö ja muuten arvon 0 VELKATASO =Velkaantuneisuusaste [Pitkäaikainen vieras pääoma / taseen loppusumma] MVALMIUS =Quick ratio [(lyhytaikaiset saamiset + rahat ja pankkisaamiset + rahoitusarvopaperit) / (lyhytaikainen vieras pääoma - lyhytaikaiset saadut ennakkomaksut) LV =Liikevaihdon luonnollinen logaritmi TAPPIO =Dummy-muuttuja, joka saa arvon 1 yrityksen tulok- sen ollessa tarkastelujaksolla tappiollinen ja muuten arvon 0 TASE =Taseen loppusumman luonnollinen logaritmi ɛ =Virhetermi 5.3.3 Ohjelmisto Tutkielman tilastollinen kuvailu ja analysointi on suoritettu SAS Entreprise Guide 7.1 tilasto-ohjelmaa hyödyntäen. SAS Enterprise Guide 7.1 on laskentaan ja tilastolliseen analysointiin suunniteltu ohjelmisto. SAS Enterprise Guide 7.1 ohjelma valikoitui tämän 48 tutkielman tilastollisten testien laskenta-alustaksi, koska ohjelmistosta suoraan saatavat tulokset soveltuvat tutkielmassa tehtyihin analyyseihin ja testeihin. 49 6 TUTKIMUSTULOKSET Tässä kappaleessa kuvaillaan tutkimusongelman ratkaisemiseksi tehtyä regressiomallia sekä kuvaillaan regressiomalliin sisältyviä muuttujia. Tutkimustuloksena saatavalla p-arvolla voidaan määritellä virheellisen johtopäätöksen todennäköisyyttä nollahypoteesin hylkäämiselle. P-arvon ollessa alle 0,001 tutkimustulos määritellään erittäin merkitseväksi. Tutkimustuloksen ollessa alle 0,01 tutkimustulos määritellään merkitseväksi. Vastaavasti tutkimustuloksen ollessa pienempi kuin 0,05 tut- kimustulos on melkein merkitsevä (Nummenmaa, Holopainen ja Pulkkinen 2014). Regressioanalyysin yhtenä edellytyksenä on, että mallissa käytettävät muuttujat ovat nor- maalijakautuneita. Tässä tutkielmassa normaalijakautuneisuutta kuvataan histogrammilla ja normaalijakautuneisuustestillä. Normaalijakautuneisuustestaus suoritetaan Kolomgo- rov-Smirnof-testillä. Regressioanalyysissä selittävät muuttujat eivät saa korreloida liial- lisesti keskenään. Tästä syystä normaalijakautuneisuuden testauksen jälkeen selvitetään mallin selittävien muuttujien välistä korrelaatiota Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Kuvailevan tilastotieteen jälkeen siirrytään varsinaiseen regressiomallin muodostami- seen. Mallin muodostamisen jälkeen analysoidaan lineaarisen regressiomallin selitysas- teita sekä regressiomallin soveltuvuutta hypoteesien testaamiseksi f-testin avulla. Analy- soinnin yhteydessä tutkielman kappaleessa 4 asetetut hypoteesin hyväksytään tai hylä- tään. 6.1 Muuttujien kuvaileva analyysi Alkuperäisen aineiston koko oli 101 yhtiötä Helsingin pörssin päälistalta. Tutkimuksen aikana selitettävälle muuttujalle, eli tilintarkastuspalkkiolle tehtiin logaritmimuunnos ai- neiston normaalijakautuneisuuden saavuttamiseksi. Tarkemmat tulokset normaalijakau- tuneisuustestauksesta esitetään kappaleessa 6.2. Logaritmimuutoksenkaan jälkeen tilin- tarkastuspalkkio ei ollut normaalijakautunut, vaan jakauma oli edelleen vasemmalle 50 puolelle vino. Tästä syystä testiaineistosta päätettiin poistaa 11 suurinta yhtiötä niin sa- nottuina outliereina, eli poikkeavina havaintoina. Helsingin pörssin suurimmat yhtiöt ei- vät ole vertailukelpoisia muuhun populaatioon nähden, koska niiden koko verrattuna kes- kimääräiseen yhtiöön on moninkertainen. Suurten poikkeuksellisten havaintopisteiden si- sällyttäminen populaatioon ei ole tarkoituksen mukaista, koska kyseiset havaintopisteet vääristävät tutkimustuloksia. Aineiston karsinnan jälkeen lopulliseksi testiaineistoksi jäi 90 yhtiötä. Muuttujista tilintarkastuspalkkiolle (TTPALKKIO), toimitusjohtajan palkki- olle (TJPALKKIO), liikevaihdolle (LV) ja taseen loppusummalle (TASE) tehtiin logarit- mointi aikaisempia tutkimuksia mukaillen aineiston normaalijakautuneisuuden saavutta- miseksi. Taulukko 3. Aineiston kuvaus Muuttuja Minimi Maksimi Keskiarvo Mediaani Keskihajonta TTPALKKIO 4.58 6.23 5.31 5.28 0.39 HALLITUS 0.00 0.83 0.19 0.17 0.20 TJPALKKIO 5.03 6.54 5.75 5.72 0.35 TTVAIHTO 0.00 1.00 0.10 0.00 0.30 VELKATASO 0.00 0.74 0.21 0.19 0.15 MVALMIUS 0.13 4.71 1.22 1.00 0.91 LV 6.23 9.52 8.28 8.24 0.73 TAPPIO 0.00 1.00 0.34 0.00 0.47 TASE 6.80 9.99 8.33 8.30 0.71 BIG 4 0.00 1.00 0.93 1.00 0.25 Taulukko 3. osoittaa, että tilintarkastuspalkkion, taseen loppusumman sekä toimitusjoh- tajan palkkion luonnollisten logaritmien keskiarvot ovat mediaania suurempia aineiston karsimisenkin jälkeen. Keskiarvon ollessa suurempi kuin mediaani, voidaan todeta, että tutkimuspopulaatiossa on edelleen keskimääräistä suurempia havaintopisteitä, joka nos- taa havaintopisteiden vaihteluväliä. 51 TTVAIHTO saa arvon 1 mikäli tilintarkastaja on vaihtunut tarkastelujaksolla tai sitä edel- täneellä tilikaudella. Muuttujan keskiarvo ja mediaani osoittavat, että otoksen yhtiöiden tilintarkastaja on vaihtunut suhteellisen vähän tarkastelujakson aikana. Muuttuja TAPPIO saa arvon 1 mikäli tilikauden tulos on tappiollinen. Mikäli tilikauden tulos on positiivinen muuttuja saa arvo 0. Muuttujan keskiarvo ja mediaani osoittavat, että otoksessa on myös tappiollisia yhtiöitä, mutta tappiollisten yhtiöiden lukumäärä on hyvin rajallinen. Muut- tuja BIG4 saa arvon 1 mikäli tilintarkastajana toimii BIG4 tilintarkastusyhteisö eli KPMG, Deloitte, PwC tai EY. Muuttujan keskiarvo on lähellä yhtä, eli lähes kaikkien tarkastusaineistossa olevien yhtiöiden tilintarkastajana toimii BIG4 tilintarkastusyhteisö. 6.2 Selitettävän muuttujan normaalijakauman testitulokset Poikkeuksellisten havaintojen poistamisen jälkeen selitettävä muuttuja tilintarkastuspalk- kio saatiin normaalijakautuneeksi. Kuvio 1. havainnollistaa tilintarkastuspalkkioiden nor- maalijakautuneisuutta. Kuvioi havainnollistaa myös, että otoksen tilintarkastuspalkkiot ovat vinoutuneet hieman vasemmalle puolelle. Kuvio 1. Tilintarkastuspalkkion histogrammi 52 Histogrammin lisäksi tilintarkastuspalkkion normaalijakautuneisuutta voidaan testata normaalijakautuneisuustestillä, kuten Kolmogorov-Smirnov-testillä. Testin nollahypo- teesi hylätään, mikäli testin merkitsevyystaso eli p-arvo on alle 0,05. Mikäli normaalija- kautuneisuustestin nollahypoteesi jouduttaisiin hylkäämään, tarkoittaisi se sitä, että tes- tattua jakaumaa ei voitasi pitää normaalijakautuneena. Tilintarkastuspalkkion määrää mittaavan regressiomallin muuttujan osalta nollahypoteesi hyväksytään, eli jakauma to- detaan normaalijakautuneeksi, sillä normaalijakautuneisuustestin p-arvo on suurempi kuin 0,05 (0,073>0,05). 6.3 Korrelaatioanalyysi Korrelaatioanalyysillä selvitetään regressiomallissa olevien muuttujien korrelaatio. Kor- relaatioanalyysillä on mahdollisuus tutkia selittävän ja selittävien muuttujien korrelaatio- kertoimet, mutta analyysissä on tärkeä tu