RESPONSIBLE
COMMUNICATION
Vaasa 2022
Vakki Publications 14
Editor-in-Chief
Heli Katajamäki
Associate editors
Mona Enell-Nilsson
Hannele Kauppinen-Räisänen
Hanna Limatius 
1VAKKI Publications on sarja, jota julkaisee Viestinnän tutkijayhdistys VAKKI ry.Numeroon 14, Responsible Communication, on koottu yksitoista double blind -periaatteella vertaisarvioitua suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä artikkelia, joidenaiheet liittyvät 10.–11.2.2022 pidetyn XLII kansainvälisen VAKKI-symposiumin teemaan.Julkaisu on saatavilla sähköisessä open access -muodossa osoitteessa https://vakki.net/.ISSN 2242-685X.
VAKKI Publications is a series published by the VAKKI Communication ResearchAssociation. Issue no. 14, Responsible Communication, contains eleven articles inFinnish, Swedish, and English, with topics relating to the theme of the XLII InternationalVAKKI Symposium, held on 10–11 February 2022. The articles have been refereed bydouble blind procedure. The publication is available in electronic open access form athttps://vakki.net/. ISSN 2242-685X.
VAKKI Publications är en serie som utges av VAKKI Föreningen förkommunikationsforskning rf. Nummer 14, Responsible Communication, omfattar elvadouble blind -refereegranskade artiklar på finska, svenska och engelska som behandlarämnen relaterade till temat för XLII internationella VAKKI-symposiet arrangerat 10–11.2.2022. Publikationen finns i elektroniskt open access -format på adressenhttps://vakki.net/. ISSN 2242-685X.
VAKKI Publications ist eine Serie, die vom VAKKI-Verein für Kommunikationsforschungherausgegeben wird. Nummer 14, Responsible Communication, besteht aus elffinnisch-, swedisch-, und englischsprachigen Beiträgen, die einem anonymisiertenBegutachtungsverfahren (double blind peer review) unterzogen wurden. Die Artikelbehandeln Themen, die sich an den Schwerpunkt des XLII. internationalen, vom 10. bis11.2.2022 gehaltenen VAKKI-Symposiums anschließen. Die Publikation ist alselektronische open access - Publikation unter https://vakki.net/ zu finden. ISSN 2242-685X.
2VAKKI Publications
N:o 14
Responsible Communication
Eds. Heli Katajamäki, Mona Enell-Nilsson,Hannele Kauppinen-Räisänen & Hanna Limatius
VAKKI
Vaasa 2022
3Vaasa 2022
ISBN 978-952-69732-1-0 (PDF)
ISSN-L 2242-6841 ISSN 2242-685X (PDF)
© VAKKI and the authors 2022
Vaasan yliopisto
PL 700
FIN-65101 VAASA
Vasa universitet
PB 700
FIN-65101 VASA
University of Vaasa
P.O. Box 700
FIN-65101 VAASA
Universität Vaasa
Postfach 700
FIN-65101 VAASA
4Editors
Editor-in-ChiefHeli Katajamäki, PhD, Language Centre Linginno, University of Vaasa
Associate EditorsMona Enell-Nilsson, PhD, School of Marketing and Communication, University of VaasaHannele Kauppinen-Räisänen, PhD, Docent, Department of Economics and Management,University of HelsinkiHanna Limatius, PhD, School of Marketing and Communication, University of Vaasa
Referees
Mari BergrothDepartment of EducationUniversity of Helsinki
Jan EngbergSchool of Communication and Culture -German Business CommunicationAarhus University
Salli KankaanpääInstitute for the Languages of FinlandKotimaisten kielten keskus
Elisa KannastoSeinäjoki University of Applied Sciences
Marita KristiansenDepartment of Linguistic, Literary andAesthetic StudiesUniversity of Bergen
Pekka KujamäkiInstitute of Translation StudiesUniversity of Graz
Auli Kulkki-NieminenCommunication SciencesTampere University
Riikka NissiDepartment of Language andCommunication StudiesUniversity of Jyväskylä
Esa PenttiläSchool of HumanitiesUniversity of Eastern Finland
Anne SoronenCommunication SciencesTampere University
Peter StrömDepartment of Language StudiesUmeå University
Inkeri Vehmas-Thesslund(Prof. emer.) Department of LanguagesUniversity of Helsinki
Editorial Assistant & Graphic Design
Sanna-Katriina Salo
5Contents
Alkusanat - Preface - Förord - Vorwort .......................................................................... 6
Sanna Heittola & Sofie HenricsonÄidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus .............................................. 11
Heidi HirstoSäästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä  ...............................26
Annikki Hyppönen”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinninkäytänteitä ..........................................................................................................................43
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson“Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägdabolag i Finland och Sverige  .................................................................................................60
Igor Kudashev, Jarmo Koistinen, Mikhail Mikhailov & Julia SoumaSuomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset jakielelliset ulottuvuudet  .......................................................................................................75
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina SjöbergOrganisationer, frågor och (an)svar –Institutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998 .................89
Tommi LehtonenVastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia  ...............................................105
Tiina LeinoInformal Leadership: An Integrative View and Future Research                                  118
Annu PeräläIlmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle:Kirjallisuuskatsaus sopeutumisviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista                              137
Satu Siltaloppi & Camilla LindholmSuomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä 158
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina OnkilaVastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa                                                     176
6Alkusanat
Responsible Communication sisältää 11 suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä vertaisarvioituatutkimusartikkelia, joissa vastuullista viestintää lähestytään neljästä eri näkökulmasta.
Ensinnäkin vastuullista viestintää lähestytään artikkeleissa erilaisten vähemmistöiksi määriteltä-vissä olevien kohderyhmien viestintätarpeiden huomioon ottamisena. Artikkeleissa tarkastel-laan, missä määrin oppilasvähemmistön viestintätarpeisiin vastataan suomalaisessa peruskou-lussa (Heittola & Henricson), miten organisaation viestijät kehittävät viestintää saavutettavaksi(Hyppönen) ja miten selkeiksi vastaanottajat kokevat viittomakieliset viestit (Siltaloppi & Lind-holm).
Toiseksi vastuullinen viestintä määrittyy artikkeleiden kautta ymmärrettäväksi asiantuntijavies-tinnäksi. Ymmärrettävyyteen pyrkiminen motivoi terminologista työtä, jota tarvitaan, jotta yh-teiskunnassamme eri toimijat ymmärtäisivät toisiaan mahdollisimman hyvin. Terminologian ke-hitystyön laajuus ja vaativuus tulevat esille artikkeleissa, joissa tarkastellaan terminologisen kie-lipankin erikielisten ja eri oikeusjärjestelmiin pohjautuvien termien vastaavuutta (Kudashev,Koistinen, Mikhailov & Souma) tai terminologiatyön kehittämistä historiallisesta näkökulmasta(Landqvist, Nissilä, Pilke & Sjöberg).
Kolmanneksi vastuullinen viestintä määrittyy artikkeleissa taloudellisen toiminnanvastuullisuuden tarkasteluksi. Tutkimuksien kohteina ovat pankin sosiaalisen median viestintä(Hirsto), valtio-omisteisten yritysten hallitusten koronaviruksen vaikutusten raportointi (Koskela& Enell-Nilsson) ja suomalaisten tekstiilialan yritysten kotisivujen tarinat (Virsu, Sjöblom, Mäkelä& Onkila).
Neljäntenä näkökulmana on vastuullisen viestinnän lähestyminen teoreettisesti. Artikkeleissatarkastellaan yritysten, yhdistysten ja organisaatioiden viestintää eettisistä ja filosofisista näkö-kulmista (Lehtonen), informaalia viestintää yhteisöllisyyden kokemuksen tuottajana (Leino) jailmastoviestinnän yhtä osa-aluetta, sopeutumisviestintää (Perälä).
On ollut ilo olla päästä toimittamaan vastuullisen viestinnän tutkimusta eteenpäin vievää teosta.Kiitämme kaikkia kirjoittajia ja erityiskiitos myös vertaisarvioijille työstänne, jolla on suuri mer-kitys sekä kirjoittajille että julkaisijalle.
Vaasassa 15.12.2022
Toimitustiimi
7Preface
Responsible Communication contains eleven peer-reviewed articles in Finnish, Swedish and Eng-lish. In these articles, the theme of responsible communication is approached from four differ-ent perspectives.
First, articles in this volume address responsible communication taking into account the com-munication needs of various marginalised groups. The articles explore how the communicationalneeds of a minority of pupils are addressed in schools in Finland (Heittola & Henricson), howorganizations develop accessible communication practices (Hyppönen), and how recipients ofsign language communication evaluate the clarity of messages (Siltaloppi & Lindholm).
Second, two articles address responsible communication as expert communication that is easyto comprehend. The necessity for comprehensibility drives terminological work as it facilitatescommunication among various societal actors. The scope and challenges of terminological workare illustrated by articles that investigate the equivalence of legal terms from different languagesand justice systems (Kudashev, Koistinen, Mikhailov & Souma) and the development of termi-nological work from a historical perspective (Landqvist, Nissilä, Pilke & Sjöberg).
Third, articles in the volume also investigate responsible communication from the perspectiveof the responsibility of economic activity. These articles study banks’ social media communica-tion (Hirsto), state-owned enterprises’ reports on the effects of COVID-19 (Koskela & Enell-Nils-son), and stories on Finnish textile companies’ websites (Virsu, Sjöblom, Mäkelä & Onkila).
Finally, the volume offers theoretical approaches to responsible communication.  These are ex-plored in articles on ethical and philosophical perspectives to organizational communication(Lehtonen), the role of informal communication in creating experiences of community (Leino),and adaptation communication as an area of climate communication (Perälä).
It has been a joy to edit this volume, which promotes research on responsible communication.We thank all the authors for their hard and dedicated work. We would also especially like tothank the peer-reviewers, whose work has been extremely important to both the authors andthe publisher.
In Vaasa, on 15 December 2022
The Editorial Team
8Förord
Responsible Communication innehåller 11 finsk-, svensk- och engelskspråkiga peer review -artiklar som behandlar temat Hållbar kommunikation ut fyra olika perspektiv.
För det första behandlar bidragen temat utgående från olika målgruppers kommunikationsbe-hov som på något sätt gäller minoriteter. Artiklarna undersöker huruvida grundskolorna i Fin-land uppfyller kommunikationsbehov som en minoritetsgrupp bland eleverna har (Heittola &Henricson), hur de kommunikationsansvariga i organisationer utvecklar kommunikationen gäl-lande tillgänglighet (Hyppönen) och hur klart det förmedlade budskapet är för mottagarna dådet gäller teckenspråk (Siltaloppi & Lindholm).
För det andra uppfattas Hållbar kommunikation som begriplig expertkommunikation. Måletmed begriplig kommunikation styr terminologiarbete, som bidrar till att olika experter i vårtsamhälle kan förstå varandra bättre. Artiklarna visar omfånget och ambitionerna i fråga om ter-minolgiutvecklingsarbete. Å ena sidan analyseras terminologiska språkbankens termer på olikaspråk som hör till olika rättssystem i fråga om motsvarighet (Kudashev, Koistinen, Mikhailov &Souma). Å andra sidan behandlas samarbete inom terminologiutveckling ur ett historiskt per-spektiv (Landqvist, Nissilä, Pilke & Sjöberg).
För det tredje diskuteras temat utgående från hållbar ekonomisk verksamhet. Dessa artiklaranalyserar bankers kommunikation i sociala medier (Hirsto), den årliga verksamhetsberättelsenför statligt ägda bolag i fråga om coronapandemins effekter (Koskela & Enell-Nilsson) och histo-rier på finländska textilföretags hemsidor (Virsu, Sjöblom, Mäkelä & Onkila).
För det fjärde behandlas temat Hållbar kommunikation ur ett teoretiskt perspektiv. De här ar-tiklarna berör etiska och filosofiska aspekter inom organisationskommunikation (Lehtonen), rol-len som informell kommunikation spelar för skapandet av upplevelser av att tillhöra en gemen-skap (Leino) och kommunikation gällande klimatanpassning (Perälä).
Det har varit ett nöje att arbeta med utgivningen av denna publikation, som bidrar till forsk-ningen om hållbar kommunikation. Vi vill rikta ett stort tack till skribenterna för bidragen ochderas engagemang. Ett speciellt tack går till våra refereegranskare, vars arbete har varit mycketvärdefullt både för skribenterna och utgivarna.
Vasa, 15 december 2022
Redaktionsteamet
9Vorwort
Responsible Communication umfasst 11 finnisch-, schwedisch- und englischsprachige peerreviewte Artikel, die das Thema Nachhaltige Kommunikation aus vier verschiedenenPerspektiven behandeln.
Erstens wird das Thema in den Beiträgen ausgehend von den Kommunikationsbedürfnissenverschiedener Zielgruppen betrachtet, die als Minderheiten definiert werden können. DieArtikel untersuchen, inwieweit die Kommunikationsbedürfnisse einer schülerischen Minderheitin den finnischen Grundschulen erfüllt werden können (Heittola & Henricson), wie dieKommunikationsverantwortlichen in Organisationen die Kommunikation in Bezug aufBarrierefreiheit entwickeln (Hyppönen) und wie klar die RezipientInnen von Gebärdensprachedie vermittelten Inhalte auffassen (Siltaloppi & Lindholm).
Zweitens wird Nachhaltige Kommunikation als verständliche Expertenkommunikationverstanden. Das Ziel der Verständlichkeit steuert die terminologische Arbeit, die dazu beiträgt,dass verschiedene ExpertInnen in unserer Gesellschaft einander möglichst gut verstehenkönnen. In den Artikeln werden Umfang und Ansprüche der Terminologieentwicklungsarbeitgezeigt, wobei einerseits die Entsprechung von Termini verschiedener Rechtsordnungen inverschiedenen Sprachen in der terminologischen Sprachenbank (Kudashev, Koistinen, Mikhailov& Souma) und andererseits die Zusammenarbeit in der Terminologieentwicklung aus einerhistorischen Perspektive behandelt wird (Landqvist, Nissilä, Pilke & Sjöberg).
Drittens wird das Thema aus der Perspektive nachhaltiger Wirtschaftsaktivitäten betrachtet.Diese Beiträge untersuchen die Kommunikation von Banken in sozialen Medien (Hirsto), dieJahresberichte von Unternehmen mit staatlicher Beteiligung bezüglich Auswirkungen derCorona-Pandemie (Koskela & Enell-Nilsson) und Geschichten auf den Websites finnischerTextilunternehmen (Virsu, Sjöblom, Mäkelä & Onkila).
Viertens wird das Thema Nachhaltige Kommunikation aus einer theoretischen Perspektivebehandelt. Ethische und philosophische Aspekte der Organisationskommunikation (Lehtonen),die Rolle informeller Kommunikation für das Schaffen von Gemeinschaftserlebnissen (Leino)und Kommunikation der Anpassung an den Klimawandel (Perälä) werden dabei untersucht.
Es war eine Freude, diesen Band herauszugeben, der die Forschung über nachhaltigeKommunikation fördert. Wir bedanken uns herzlich bei allen AutorInnen für die Beiträge unddas Engagement. Unser besonderer Dank gilt auch den GutachterInnen, deren Arbeit sowohl fürdie AutorInnen als auch die Herausgeberinnen äußerst wichtig war.
Vaasa, den 15. Dezember 2022
VAKKI-Redaktionsteam
10
11
Responsible Communication
To cite this article: Heittola, S. & Henricson, S. (2022). Äidinkielenomaisen ruotsin oppimääränkartoitustutkimus. In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius(Eds.). Responsible Communication. VAKKI Publications 14. 11–26. Available at: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitus-tutkimus
Sanna Heittolaa & Sofie Henricsonba Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, Helsingin yliopistob Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, Helsingin yliopisto
The school system in Finland is primarily divided into Finnish-medium and Swedish-mediumschools, where pupils with Finnish as first language as a rule attend Finnish-medium schoolswhile pupils with Swedish as first language attend Swedish-medium schools. In both Finnish- andSwedish-medium schools, there are also bilingual pupils, with Finnish and Swedish as their firstlanguages. Since 2004, the national curriculum includes a school subject intended for these bi-lingual pupils at Finnish-medium schools, although only few of them are given the chance tostudy this subject and thus to participate in teaching that would deepen their Swedish skills andstrengthen their bilingual identity. Our study shows that neither principals nor Swedish teachersare even familiar with this syllabus and they are thus not fully acquainted with the official lan-guage policy of the national curriculum. These findings show that there is a gap between theofficial language policy expressed in the national curriculum and the language practices of theschools. Our results further indicate that the language practices for teaching bilingual pupils varya lot. In the few schools that offer the Swedish syllabus intended for bilingual pupils, the teachingis put into practice in different ways, e.g., through differentiated teaching within mixed groupsor by forming specific teaching groups for bilingual pupils. Our research shows a clear need formore knowledge about and promotion of this under-researched and largely unknown syllabus.
Avainsanat: eriyttäminen, kaksikielisyys, peruskoulu, ruotsinopetus, äidinkielenomainenruotsi
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
12
1 Johdanto
Suomenkielisissä kouluissa opiskelee oppilaita, joilla on valmiiksi hyvät taidot myös toi-sessa kotimaisessa kielessä eli ruotsissa. Näille oppilaille opetussuunnitelma on vuo-desta 2004 avannut mahdollisuuden valita ruotsin kielen oppimääräksi äidinkielenomai-sen ruotsin eli äirun. Oppimäärä ei kuitenkaan ole saavuttanut kovin vakiintunutta ase-maa, ja harvat ruotsia jo ennalta osaavat oppilaat saavat täten mahdollisuuden osallis-tua opetukseen, joka kehittää ja syventää heidän ruotsin kielen taitojaan ja heidän kak-sikielistä identiteettiään. Yleensä myös ne oppilaat, joilla on äidinkielenomaiset taidotruotsissa, osallistuvat tavalliseen ruotsinopetukseen eli A- tai useimmiten B-ruotsiin(mm. Lehti-Eklund & Green-Vänttinen 2011). Tässä artikkelissa keskitymme antamaanyleiskuvan äiru-oppimäärän tämänhetkisestä asemasta suomenkielisissä peruskou-luissa. Tutkimusaineisto koostuu suomenkielisten peruskoulujen rehtoreiden ja ruotsin-opettajien kyselyvastauksista.1
Talvella 2021–2022 kerätyssä aineistossa kysyimme peruskoulujen rehtoreilta ja ruot-sinopettajilta verkkolomakkeilla äirusta sekä kaksikielisten oppilaiden ruotsinopetuk-sesta. Selvitimme, kuinka tunnettu äiru-oppimäärä on, mitkä koulut tarjoavat sitä jakuinka opetus on käytännössä organisoitu. Kartoitimme myös, kuinka kaksikielisten(suomi-ruotsi) oppilaiden ruotsinopetus on yleisesti järjestetty suomenkielisissä kou-luissa. Kyselyaineiston pohjalta vastaamme seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Kuinka tunnettu oppimäärä äiru on?2. Millainen on äirun nykyasema suomenkielisissä peruskouluissa?3. Millä eri tavoilla äiru-opetusta toteutetaan?4. Mitkä ovat äiru-opetuksen hyödyt ja haasteet?5. Kuinka kaksikielisten oppilaiden ruotsinopetus on järjestetty?
Tuloksia pohditaan kielipolitiikan ja opetussuunnitelmatutkimuksen viitekehyksessä. Li-säksi vertaamme kyselytutkimuksemme antamaa kuvaa äiru-oppimäärän asemastaruotsinkielisissä kouluissa tarjottavan äidinkielenomaisen suomen oppimäärään (nk.mofi eli modersmålsinriktad finska), jota on kartoitettu enemmän (ks. Nummela & Wes-terholm 2020; Åkerlund, Marjanen & Peltola 2022). Kartoitusten lisäksi mofia on selvi-telty useassa maisterintutkielmassa (mm. Myllynen 2005; Rokka 2012; Granqvist 2021).Äiru-oppimäärää käsitellään kahdessa maisterintutkielmassa (Öhman 2013; Nuutinen2021), mutta muuten äirusta ei tietääksemme ole aikaisempaa tutkimustietoa.
Seuraavaksi siirrymme tutkimuksen taustoitukseen (luku 2) ja teoreettiseen viitekehyk-seen (luku 3), jonka jälkeen esittelemme aineiston ja menetelmät (luku 4). Analyysilu-vussa (luku 5) avaamme kartoitustutkimuksen keskeisimpiä tuloksia ja niiden yhteyksiäaiempaan tutkimukseen. Alaluvussa 5.1 käsittelemme kaksikielisten oppilaiden ruotsin-opetusta (tutkimuskysymys 5). Luvussa 5.2 kerromme äirun nykyasemasta ja vas-taamme ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen. Luvussa 5.3 kerromme eri ta-voista toteuttaa äiru-opetusta (tutkimuskysymys 3). Luvussa 5.4 vastaamme neljänteentutkimuskysymykseen ja kerromme äiru-opetuksen hyödyistä ja siihen liittyvistä haas-teista. Artikkelin lopussa (luku 6) pohdimme äirun asemaa kyselytutkimuksemme va-lossa ja arvioimme tämän osoittamaa suuntaa tulevalle työlle äidinkielenomaisen ruot-sin tutkimiseen ja kehittämiseen.
1 Tutkimus on osa Äiru 1.0 -hanketta (ks. https://blogs.helsinki.fi/airu/fi/ sekä Henricson ym. 2022), jokatoteutetaan Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin välisenä yhteistyönä. Kaksivuotisen hankkeen rahoitta-jana toimii Svenska kulturfonden (ajalla 1.9.2021−31.8.2023).
Sanna Heittola & Sofie Henricson
13
2 Toisen kotimaisen kielen opetus peruskouluissa
Peruskoulut on Suomessa pääsääntöisesti jaettu suomen- ja ruotsinkielisiin kouluihin(Perusopetuslaki 628/1998 § 10). Perusajatuksena on, että suomenkieliset lapset valit-sevat suomenkielisen koulun ja ruotsinkieliset ruotsinkielisen koulun, mutta suomenkie-lisistä kouluista löytyy ruotsia puhuvia ja ruotsinkielisistä kouluista suomea puhuvia op-pilaita. Käytännössä monet kaksikieliset (suomi-ruotsi) perheet valitsevat kuitenkin lap-silleen ruotsinkielisen koulun, mistä johtuen kaksikielisten oppilaiden osuus on selkeästikorkeampi ruotsin- kuin suomenkielisissä peruskouluissa (Nummela & Westerholm2020: 6, 13–14; Korkala ym. 2021: 12, 14–16).
Sekä suomen- että ruotsinkielisissä kouluissa opiskellaan myös toista kotimaista kieltä,eli suomea ruotsinkielisissä kouluissa ja ruotsia suomenkielisissä kouluissa. Perusope-tuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2014: esim. 125) avaavat mahdollisuudenopiskella toista kotimaista kieltä joko pitkänä A-kielenä, keskipitkänä B-kielenä tai äidin-kielenomaisena kielenä, joka lasketaan myös pitkäksi A-kielen oppimääräksi. Äidinkie-lenomaisessa oppimäärässä on A-kieltä hiukan korkeampi kielitaitotavoite ja myös hie-man erilaiset painotukset. Suomenkielisissä kouluissa kyse on silloin äirusta ja ruotsin-kielisissä kouluissa mofista.
Mofi-opetusta on ollut paikallisesti tarjolla ruotsinkielisissä alakouluissa vuodesta 1988,ja virallisesti oppimäärästä tuli osa perus- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmaavuonna 1994 (Nummela & Westerholm 2020: 7). Suomenkielisissä kouluissa äiru otettiinmukaan vasta seuraavaan opetussuunnitelmaan vuonna 2004 (Öhman 2013: 14).
Opetussuunnitelmassa (POPS 2014: esim. 125, 197) todetaan, että toisen kotimaisenkielen opetus tulisi järjestää niin, että myös ne oppilaat, jotka osaavat kieltä ennestään,voivat edistää kielitaitoaan. Tässä suhteessa kolme erilaista toisen kotimaisen kielen op-pimäärää avaavat hyvät mahdollisuudet sille, että kaksikielisille oppilaille eli äirun ja mo-fin pääkohderyhmälle voidaan tarjota oppilaan kielitaitoon ja kieli-identiteettiin sopivinkielenoppimisväylä. Mofille on kuitenkin käytännössä olemassa selkeästi suurempi op-pilaspohja ruotsinkielisissä kouluissa kuin vastaavalla äiru-oppimäärällä on suomenkie-lisissä kouluissa.
Äiru-oppimäärää kohtaan on kuitenkin ollut kiinnostusta, mikä on näkynyt sekä medi-assa että valtuustoaloitteissa (mm. Helsingin kaupunki 2014; Löf 2018; Savonius 2018;Saari, Sundman & Hakulinen 2020a; 2020b). Sanomalehtien yleisönosastoissa on lisäksiollut mielipidekirjoituksia, joissa vanhemmat esittävät huolensa siitä, että heidän suo-menkielisissä kouluissa käyville lapsilleen on äirun opetukseen hankalaa saada kouluiltatukea samaan tapaan kuin muihin kieliin (mm. Cedercreutz-Pesonen 2020; Föräldrar tillspråkintresserad Aspergerpojke 2021; Språkfar 2021).
3 Teoreettinen viitekehys
Kartoitustutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat Spolskyn (2004) näkemyk-set kielipolitiikasta sekä aiempi opetussuunnitelmatutkimus (esim. Apple 2004; Erss2017; Saari, Tervasmäki & Värri 2017). Spolsky (2004) lähestyy kielipolitiikkaa kolmentason kautta: kielisuunnittelu (language management), kieli-ideologiat (language ideo-logy) ja kielikäytänteet (language practices). Kielipolitiikkaa tehdään käytännön ratkai-sujen kautta (Suuriniemi, Ahlholm & Salonen 2021). Kouluissa erityisesti opettajat ja reh-torit toimivat kielipoliittisina toimijoina ja päättävät, kuinka esimerkiksi äirun opetuk-seen suhtaudutaan: nähdäänkö äiru ongelmallisena vai kaksikielisten oppilaiden oikeu-tena (vrt. Ruíz 1984; Suuriniemi, Ahlholm & Salonen 2021). Heillä on täten suuri rooli
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
14
sosiaalisesti vastuullisen, tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kieliopetuksen toteuttami-sessa.
Äiru-oppimäärän näkökulmasta kielikäytänteet liittyvät esimerkiksi kouluissa tarjotta-viin ruotsin oppimääriin ja luokkahuoneissa tehtäviin kielivalintoihin. Kielisuunnittelu il-menee varsinkin valtakunnallisissa ja paikallisissa opetussuunnitelmissa sekä perusope-tuslaissa. Opetussuunnitelmat ohjaavat opettajien työtä ja heijastavat laajasti yhteis-kunnassamme ja ajassamme vallalla olevia yhteisiä käsityksiä sekä opetuksen tavoit-teista että yhteiskunnassa tarvittavista tietotaidoista (Apple 2004; Saari, Tervasmäki &Värri 2017). Suomessa kaksikielisyys on sekä historiallisesti että nykyaikana vahva yh-teiskunnallinen perusideologia. Tämä näkyy opetussuunnitelmassa mm. siinä, että kou-lut on jaettu suomen- ja ruotsinkielisiin kouluihin, joissa toisen kotimaisen kielen ope-tukselle on toisiaan vastaavat väylät ja oppimäärät (ks. Boyd & Palviainen 2015; Pöyhö-nen & Saarinen 2015).
Kieli-ideologiat ovat täten monitasoisesti taustalla ja ohjaavat esimerkiksi lakien ja ope-tussuunnitelmien painopisteitä, opettajien tekemiä käytännön ratkaisuja ja huoltajienoppiainevalintoja lapsilleen. Opetussuunnitelmista ei kuitenkaan ole suoraa tietä koulunkäytänteisiin mm. siksi, että ne ovat usein aika abstrakteja ja täten avoinna erilaisilletulkinnoille, mutta myös siksi, että ne antavat tilaa opettajan itsenäisille päätöksille ope-tussuunnitelman soveltamiseen käytännön opetustyöhön (Erss 2017; ks. myös Suuri-niemi, Ahlholm & Salonen 2021).
4 Tutkimusaineisto ja -menetelmä
Tutkimuksen aineisto koostuu suomenkielisten peruskoulujen rehtoreiden ja ruotsin-opettajien vastauksista sähköiseen kyselylomakkeeseen. Sekä rehtoreilla että ruotsin-opettajilla on tärkeä rooli kielipolitiikan toteuttamisessa koulun arjessa tehtävien käy-tännön ratkaisujen kautta. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 241 rehtoria ja 270ruotsinopettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin REDCap-työkalulla aikavälillä18.11.2021−18.2.2022. LäheƟmme kyselyn kaikkiin suomenkielisiin peruskouluihin, joi-den yhteystiedot olivat kunnan tai koulun kotisivuilta vapaasti saatavilla. Kysely lähetet-tiin 1185 ruotsinopettajalle ja 1678 rehtorille. Lisäksi lähes kaikkia rehtoreita (1503) pyy-dettiin lähettämään kysely edelleen koulun ruotsinopettajalle. Vastauksia tuli sekä suo-menkielisissä että kaksikielisissä kunnissa sijaitsevilta kouluilta. Kyselyyn vastattiin ano-nyymisti.
Rehtoreille suunnattu kyselylomake koostuu 18 kysymyksestä ja opettajien lomake 27kysymyksestä, joista suurimmassa osassa on annettu valmiit vastausvaihtoehdot. Muu-tama kysymys on avoin. Opettajien lomakkeessa osa kysymyksistä avautuu vain opetta-jille, jotka tuntevat äiru-oppimäärän tai työskentelevät koulussa, jossa sitä opetetaan.Kyselylomakkeessa olemme pyrkineet huomioimaan äirun erityispiirteitä, muttaolemme ottaneet vaikutteita myös mofi-oppimäärästä tehdystä kyselytutkimuksesta(Nummela & Westerholm 2020), jotta vertailu rinnakkaisten oppimäärien välillä olisimahdollista. Vastaukset suljettuihin kysymyksiin on analysoitu kvantitatiivisesti. Avoin-ten kysymysten kohdalla on käytetty sisällönanalyysiä.
Tutkimukseen osallistuneista opettajista suurin osa opettaa ruotsia 6. luokalla (67,0 %)ja 9. luokalla (55,2 %). Reilu kolmannes (37,2 %) opettajista on opettanut ruotsia yli 15vuotta. Vajaa kolmannes (29,0 %) on opettanut 1–5 vuotta. Enemmistö (74,4 %) opetta-jista on käynyt suomenkielisen aineenopettajakoulutuksen. Lähes kaikki (95,6 %) opet-tavat B-ruotsia, mikä onkin yleisin ruotsin oppimäärä suomenkielisissä peruskouluissa(Lehti-Eklund & Green-Vänttinen 2011). A-ruotsin opettajia on 28,9 %. Yhdeksän opet-tajaa (3,3 %) kertoo opettavansa äirua.
Sanna Heittola & Sofie Henricson
15
Opettajien enemmistö (83,3 %) määrittelee itsensä yksikielisesti suomenkielisiksi, 0,7 %kokee olevansa yksikielisesti ruotsinkielisiä ja 12,3 % kertoo olevansa kaksikielisiä(suomi-ruotsi). Pienellä osalla (3,7 %) on muunlainen kielellinen identiteetti. Yhdeksästääiru-opettajasta viisi kertoo olevansa yksikielisesti suomenkielisiä ja neljä kokeeolevansa kaksikielisiä. Puolet opettajista (47,4 %) ei käytä ruotsia opettajan työnsäulkopuolella tai käyttää sitä harvoin. Enemmistö (83,9 %) ei myöskään puhu ruotsiakotona. Yhdeksästä äiru-opettajasta viisi puhuu ruotsia päivittäin työnsä ulkopuolella,kun taas neljä puhuu ruotsia harvoin tai ei koskaan.
5 Tulokset
Tässä luvussa esittelemme kartoitustutkimuksen keskeisimpiä tuloksia. Aloitamme tar-kastelemalla rehtoreiden ja opettajien näkemyksiä äiru-oppimäärän kohderyhmästä(luku 5.1) ja oppimäärän nykyasemasta (luku 5.2), jonka jälkeen siirrymme opettajienkokemuksiin oppimäärän toteutustavoista ja kaksikielisten huomioimisesta eriyttämälläopetusta (luku 5.3). Lopuksi avaamme vastaajien esiintuomia ajatuksia äiru-oppimääränhyödyistä ja haasteista (luku 5.4).
5.1 Äirun kohderyhmä
Äiru-oppimäärän pääasiallinen kohderyhmä on opetussuunnitelman mukaan kaksikieli-set oppilaat, mutta kuten taustoituksesta selviää, suurin osa näistä käy ruotsinkielistäkoulua. Tämä heijastuu myös kartoituksen vastauksissa, sillä suuri osa opettajista (57,8%) ja rehtoreista (66,8 %) kertoo, ettei heidän koulussaan ole lainkaan kaksikielisiä op-pilaita. Toisaalta avoimista vastauksista (esimerkki 1 ja 2) käy ilmi, etteivät koulut vält-tämättä ole tietoisia oppilaidensa kielellisestä taustasta. Garcían ja Floresin (2012) mu-kaan monikielisen pedagogiikan toteuttaminen on haastavaa, jos opettaja ei ole tietoi-nen oppilaiden kielellisestä taustasta. Tällöin ei myöskään toteudu kielellisesti vastuulli-nen pedagogiikka (Lucas & Villegas 2013) eikä monikielisyyttä tukeva sosiaalisesti vas-tuullinen koulukulttuuri tai -viestintä.
(1) ”Tätä kyselyä ennen en edes tiennyt että meillä on koulussa äidinkieleltään ruotsin-kielinen oppilas.” (Rehtori115, Varsinais-Suomi)
(2) ”[…] jos oppilaan koti ei tuo asiaa ilmi, emme yleensä tule tietoisiksi kaksikielisestätaustasta.” (Opettaja142, Pohjois-Pohjanmaa)
Krummin (2004: 71) mukaan olisi suositeltavaa, että opettajat olisivat tietoisia oppilai-den kaikista kielistä. Tutkimuksemme opettajista 0,7 % kertoo, etteivät he tiedä, onkoheidän koulussaan kaksikielisiä oppilaita (ks. taulukko 1).
Taulukko 1. Opettajien vastaukset kaksikielisistä oppilaistaOnko koulussasi kaksikielisiä(suomi-ruotsi) oppilaita? Opettajienlukumäärä Prosentti-osuus (%)Kyllä, usein 18 6,7
Kyllä, joskus 94 34,9
Ei 155 57,6En tiedä 2 0,7
Yhteensä 269 100
Kartoituksemme tarjoaa osittaista vahvistusta yleiselle oletukselle siitä, että suomenkie-lisissä peruskouluissa kaksikielisiä oppilaita (suomi-ruotsi) on suhteellisen vähän. Opet-tajista vain 6,7 % kertoo, että koulussa on usein kaksikielisiä oppilaita (ks. taulukko 1).
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
16
Kolmasosa (34,9 %) kertoo kaksikielisiä oppilaita olevan koulussa joskus. Yhteensä kui-tenkin jopa 41,6 % opettajista kertoo täten koulussa olevan joskus tai usein kaksikielisiä(suomi-ruotsi) oppilaita, vaikka avoimista vastauksista saakin kuvan, että kaksikielisetoppilaat ovat harvinaisuus.
Kaksikielisten oppilaiden ruotsinopetukselle ei vaikuta olevan vakiintuneita käytäntöjä.Erityisesti kaksikielisille suunnattua äirua ei ole tarjolla kaikissa kouluissa, joissa on kak-sikielisiä oppilaita, joten kaksikielisten ruotsin opetus on näissä kouluissa järjestetty toi-sella tavalla. Yleisin tapa järjestää kaksikielisille ruotsinopetusta on sijoittaa heidät A- taiB-ruotsin ryhmään (ks. taulukko 2). Kaikista vastauksista ei käy ilmi, eriytetäänkö ope-tusta näille oppilaille vai tarjotaanko heille samaa opetusta kuin muille oppilaille. Ope-tuksen eriyttäminen nousee kuitenkin yleisenä teemana esiin sekä rehtoreiden ettäruotsinopettajien avoimissa vastauksissa (ks. luku 5.3).
Taulukko 2. Kaksikielisten (suomi-ruotsi) oppilaiden ruotsinopetusOpettajat % (lkm) Rehtorit % (lkm)
A-ruotsi 37,3 % (50) 28,2 % (26)
B-ruotsi 47,8 % (64) 41,3 % (38)Äiru 6,0 % (8) 7,6 % (7)
Kielikylpy 3,7 % (5) 4,4 % (4)
En tiedä 2,2 % (3) 4,4 % (4)Muu 3,0 % (4) 14,1 % (13)
YHTEENSÄ 134 kpl* 92 kpl*
* Yhteensä 90 opettajaa ja 65 rehtoria vastasivat kysymykseen. Vastaajat saivat valita useita vastausvaihtoehtoja.
Kaksikieliset oppilaat voivat myös joidenkin opettajien ja rehtoreiden mukaan osallistuaäiru-opetukseen tai kielikylpyyn. Vastauksena kielikylpy on ehkä jossain määrin yllät-tävä, sillä kielikylvyn aloittavat oppilaat eivät yleensä ole taustaltaan kaksikielisiä, vaikkakielikylvyn tavoitteena onkin toiminnallinen kaksikielisyys (Bergroth 2015: 60).
Lisäksi kouluilla on muita tapoja järjestää kaksikielisten opetusta. Kaksikieliset voivat esi-merkiksi tenttiä suurempia kokonaisuuksia tai heille voidaan antaa ruotsinopetusta ko-tona, jos koulussa ei ole riittävää asiantuntemusta (esimerkki 3). Kaksikieliset voivatmyös osallistua vanhempien oppilaiden ruotsin tunneille (esimerkki 4).
(3) ”Kotona - koulussa ei ole riittävää asiantuntemusta.” (Rehtori210, Lounais-Suomi)
(4) ”Oppilaat osallistuvat vanhempien oppilaiden ruotsin tunnille oman A1 ja A2 kielenlisäksi.” (Rehtori227, Pääkaupunkiseutu)
Opettajien avoimissa vastauksissa mainitaan, että kaksikielisten ruotsinopetus voidaanjärjestää myös kaupungin kerhotoiminnan kautta, mutta vastauksissa ei selitetä tarkem-min, toimiiko kerhotoiminta vapaaehtoisena lisätoimintana vai korvikkeena koulussa ta-pahtuvalle ruotsinopetukselle.
5.2 Äirun nykyasema suomenkielisissä peruskouluissa
Kyselytutkimuksemme osoittaa, että äiru ei ole tunnettu suomenkielisissä peruskou-luissa. Valtaosa sekä rehtoreista että ruotsinopettajista vastaa, ettei tunne oppimäärää.Rehtoreista 90,3 % ja ruotsinopettajista 88,0 % ei tunne äirua ollenkaan (ks. taulukko 3).Opettajilla ja rehtoreilla on suuri rooli vastuullisen viestinnän toteutumisessa, sillä heovat avainasemassa ruotsinopetuksen eri vaihtoehdoista tiedottamisessa oppilaille jaheidän vanhemmilleen. Toisaalta ruotsinopetukseen liittyvää vastuullista viestintää onvaikea toteuttaa, jos toimijat eivät itsekään ole tietoisia kaikista ruotsinopetuksen to-teuttamisen mahdollisuuksista.
Sanna Heittola & Sofie Henricson
17
Taulukko 3. Äirun tunnettavuusTuntee äiru-oppimäärän Ei tunne äiru-oppimäärääRehtorit 9,7 % 90,3 %
Ruotsinopettajat 12,0 % 88,0 %
Tutkimuksemme vahvistaa mediakeskustelussa (esim. Cedercreutz-Pesonen 2020;Saari, Sundman & Hakulinen 2020a; 2020b) ja äirusta tehdyissä opinnäytetöissä (Öhman2013; Nuutinen 2021) esiin nousseet huomiot siitä, että äiru on tuntematon oppimäärä.Koulujen rehtorit sekä A- ja B-ruotsin opettajat eivät näytä olevan tietoisia äiru-oppi-määrän olemassaolosta siitä huolimatta, että oppimäärä on ollut mukana opetussuun-nitelmassa jo vuodesta 2004. Opetussuunnitelman tasolta näyttääkin olevan pitkämatka siihen, että kielipolitiikka näkyy käytännössä kouluissa ja luokkahuoneissa. MyösSuuriniemi, Ahlholm ja Salonen (2021) toteavat, että opettajien käsitykset eivät aina vas-taa opetussuunnitelman painotusta. Äirun kohdalla opetussuunnitelmassa esiin tulevavirallinen kielipolitiikka ei näytä vielä jalkautuneen kouluihin, sillä harvassa koulussa ol-laan edes tietoisia äirun olemassaolosta. Kielisuunnittelu ja kielikäytänteet eivät siis oletällä hetkellä yhtenäisiä. Myös Spolsky (2004: 222) ja Shohamy (2006: 53–54) toteavat,että virallinen kielipolitiikka siirtyy harvoin suoraan käytänteisiin. Heikkolan ym. (2022a)tutkimus kielisensitiivisestä opetuksesta osoittaa, että myös muut opetussuunnitelmankäsitteet ovat heikosti omaksuttuja eivätkä ole vielä löytäneet tietään opetuskäytäntei-siin. Näyttääkin siltä, että kestää jonkin aikaa ennen kuin kielisuunnittelu siirtyy käytän-töön (ks. myös Heikkola ym. 2022b). Suuriniemen, Ahlholmin ja Salosen (2021: 47) mu-kaan virallisen kielisuunnittelun lisäksi myös opettajien asenteet ja kokemukset vaikut-tavat siihen, millaisia opetuskäytänteitä heillä on.
Opettajien ja rehtoreiden vastausten perusteella äirua järjestetään tällä hetkellä tai onjärjestetty aikaisemmin alle kymmenessä suomenkielisessä peruskoulussa. Kaikki suo-menkieliset peruskoulut eivät kuitenkaan vastanneet kartoitukseen (vastausprosentti olinoin 14 %), joten Suomessa saattaa toki olla muitakin kouluja, joissa äiru-opetusta ontarjolla. Äirua järjestetään vastausten mukaan ainakin Lapissa, Pohjanmaalla, Keski-Suo-messa ja Uudellamaalla. Äirua opettavat koulut sijaitsevat niin yksikielisissä suomenkie-lisissä kunnissa kuin kaksikielisissä kunnissa, joissa on joko suomenkielinen tai ruotsin-kielinen enemmistö. Äirua järjestetään sekä kunnissa, joissa on alle 5 000 asukasta, ettäkunnissa, joiden asukasluku on satojatuhansia. Kuntia tarkastelemalla on siis vaikea löy-tää yhtäläisyyksiä tai selitystä sille, miksi äirua järjestetään juuri kyseisellä paikkakun-nalla. Rehtoreiden mukaan aloite äirun järjestämisestä on kouluissa tullut joko kunnalli-selta taholta, rehtorilta tai oppilaiden huoltajilta.
Ruotsinopettajista parikymmentä vastasi, että he joko opettavat äirua tai ovat kiinnos-tuneita opettamaan sitä. Kartoituskyselyssä opettajilta kysyttiin lisäksi, kokevatko he,että koulussa on kiinnostusta äiru-opetusta kohtaan. Kiinnostus oppimäärää kohtaanvaikuttaa kyselyn perusteella laimealta, mikä onkin luonnollista oppimäärän ollessa lä-hes tuntematon. Suurinta kiinnostusta äirua kohtaan osoittavat opettajat itse, muttaopettajien mukaan myös kunnallisella tasolla (esimerkiksi kunnan sivistystoimessa) sekäoppilaiden että heidän huoltajiensa joukossa on osoitettu kiinnostusta oppimäärää koh-taan. Myös sanomalehtien mielipideosastoilla huoltajat ovat osoittaneet kiinnostustasyventävää ruotsinopetusta kohtaan (mm. Språkfar 2021). On kuitenkin huomattava,että kysymys äirun kiinnostavuudesta on osoitettu opettajille, jotka ovat saaneet arvi-oida muiden toimijoiden osoittamaa kiinnostusta, eikä tuloksista siten tule esille suo-raan muiden toimijoiden mielipiteitä.
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
18
5.3 Äiru-opetuksen toteutustavat
Kielikäytänteet tulevat koulutasolla esiin äiru-opetuksen toteutustavoissa, ja kielipoli-tiikka muotoutuukin mm. juuri käytännössä tehtävien ratkaisujen myötä (Spolsky 2004).Kartoituksen perusteella vaikuttaa siltä, ettei yhtä yhtenäistä toteutustapaa äiru-ope-tukselle ole, sillä opetusta järjestetään eri kouluissa eri tavoilla. Lundbergin (2020) mu-kaan kaikki opetuskäytänteet ovatkin tiukasti liitoksissa sosiopoliittiseen kontekstiin,joka voi vaihdella tutkimuksemme kouluissa koulu- ja kuntakohtaisesti. Koulut ovatavainasemassa tulkitessaan ja muokatessaan kielipolitiikkaa päivittäisessä toiminnas-saan (Lo Bianco 2010: 154; Lundberg 2020: 17). Äiru-oppilaat on esimerkiksi voitu sijoit-taa samaan ryhmään A- tai B-ruotsin oppilaiden kanssa. Eri opetusmäärien ollessa yh-distettynä yhteen ryhmään voidaan oppilaille tarjota äirua eriyttämällä opetusta.
Kuvassa 1 esitetään kartoituksessa esiin tulleita tapoja toteuttaa äiru-opetusta. Yksi to-teutustapa on jo edelläkin esiin tullut ratkaisu sijoittaa äiru-oppilaat samaan ryhmään A-tai B-ruotsin oppilaiden kanssa. Kun eri oppimääriä on yhdistetty yhteen ryhmään, tar-jotaan oppilaille äirua eriyttämällä opetusta. Äiru-opetusta järjestetään myös omissaäiru-ryhmissä kahdella eri toteutustavalla. Äiru-ryhmä voi koostua yhden vuosiluokanäiru-oppilaista, tai useampia vuosiluokkia on voitu yhdistää yhdeksi ryhmäksi. Lisäksiäiru-opetusta voidaan toteuttaa yhdistämällä eri koulujen äiru-oppilaat yhteen ryhmään(ks. kuva 1).
Kuva 1. Äiru-opetuksen toteutustapoja
Yhtenäisen tai valmiin käytännön puuttuessa koulut ovat järjestäneet äirua tavalla, jokakoulussa toimii parhaiten tai joka ylipäätään on käytössä olevien resurssien puitteissamahdollinen. On myös huomionarvoista, että joissain kouluissa oppilaille tarjotaan äiruamuistuttavaa opetusta, vaikka kouluissa ei virallisesti äirua olekaan tarjolla ja vaikka kou-lujen rehtorit tai opettajat eivät edes ilmoita tuntevansa oppimäärää.
Koulut näyttävät myös tulkitsevan oppilaiden oikeutta kehittää toisen kotimaisen kielentaitojaan omalla tasollaan eri tavoin. Osassa kouluista äirua tarjotaan yksittäisillekin op-pilaille, kun taas toisissa kouluissa oppilaspohjan kerrotaan olevan liian suppea äirun jär-jestämiselle. Suuriniemen, Ahlholmin ja Salosen (2021: 48) mukaan koulut ovat vapaitasoveltamaan opetussuunnitelmaa ja toteuttamaan kielipolitiikkaa omalla tavallaan,mikä voi johtaa suuriinkin koulujen välisiin eroihin kielipolitiikan soveltamisessa.
Niissä kouluissa, joissa on kaksikielisiä oppilaita mutta ei äiru-opetusta, opettajien ja reh-toreiden vastauksista nousee selvästi esiin opetuksen eriyttäminen oppilaiden tarpeidenmukaan. Kaksikieliset oppilaat voivat olla mukana A- tai B-ruotsin tunneilla, joilla heillekuitenkin pyritään tarjoamaan mahdollisuus kehittää kielitaitoaan tekemällä haasta-vampia tehtäviä. Kaikki eriyttämistä koskevat opettajien kommentit käsittelivät opetuk-sen eriyttämistä ylöspäin. Opetusta eriytetään ylöspäin eri tavoilla. Pääkaupunkiseu-
Äiru-opetuksentoteutustavat
Eri oppimäärätsamassa ryhmässä
A + äiru B + äiru
Äirulle oma ryhmä
Yksi vuosiluokkayhdessä ryhmässä
Useampivuosiluokkayhdessä ryhmässä
Eri koulujenoppilaat samassaryhmässä
Sanna Heittola & Sofie Henricson
19
dulla työskentelevän rehtorin (esimerkki 5) mukaan B-ruotsin tunneille osallistuvien kak-sikielisten oppilaiden opetusta eriytetään tehtävillä ja eri opetusmateriaalin käyttämi-sellä.
(5) ”Siis ovat mukana B-ruotsin oppitunneilla mutta saattavat tehdä omia tehtäviään, lu-kea ruotsinkielistä kirjaa, osv” (Rehtori232, Pääkaupunkiseutu)
Eriytetyn opetuksen tavoitteena on kehittää äidinkielenomaista ruotsia, mutta tämäntoteuttaminen ei ole aina helppoa. Esimerkissä 6 rehtori kertoo, kuinka eriyttäminen eiole täysin onnistunut, mutta toimintaa kehitetään jatkuvasti.
(6) ”Ovat osana a-ryhmää. Heille pyritään kuitenkin löytämään haastavampia tehtäviä,jotka kehittäisivät äidinkielen omaista ruotsia. Tähän ei ole vielä kuitenkaan täysimää-räisesti päästy. Tavoite on kehittää toimintaa lisää.” (Rehtori185, Pohjanmaa)
Koulun kielisuunnittelu ja samalla koulutason kielelliset käytänteet tulevat esiin kou-lussa tarjolla olevien ruotsin oppimäärien ja äirun eri toteutustavoista. Myös opettajienomat opetukseen liittyvät käytänteet vaikuttavat suuresti äirun toteutusmuotoon, silläesimerkiksi äirun opettamista eriyttämisen kautta voidaan tehdä sekä ottamalla äiru-oppilas aktiivisesti mukaan muuhun ruotsinopetukseen, että antamalla hänelle kirja yk-sin luettavaksi (ks. myös Shohamy 2006; Suuriniemi, Ahlholm & Salonen 2021). Suuri-niemen, Ahlholmin ja Salosen (2021) mukaan opettajat ovat vapaita soveltamaan ope-tussuunnitelmaa ja toteuttamaan kielipolitiikkaa omalla tavallaan (ks. myös Erss 2017).Täten äiru-opettajien luokkahuoneessa tekemät valinnat voivat antaa hyvin erilaisen ku-van siitä, mitä äiru-opetus on ja millaisia kielellisiä käytänteitä siihen liittyy.
5.4 Äirun hyödyt ja haasteet
Opettajilta ei suoraan kysytty äirun opetuksen hyödyistä ja haasteista, mutta he olivatkommentoineet teemaa kysymyslaatikkoon, johon sai jättää vapaamuotoisia komment-teja äirusta. Äirun opetuksen yleisenä etuna opettajat näkevät oppilaiden mahdollisuu-den kehittää ruotsin kielen taitoaan omalla tasollaan (esimerkki 7). Opetussuunnitelman(2014) mukaan äirun yhtenä tavoitteena onkin mm. kaksikielisten oppilaiden mahdolli-suus pohtia ja syventää ruotsin kielen taitoaan.
(7) ”Koen äidinkielenomaisen kielen opetuksen kannattavaksi ja tärkeäksi, koska se antaakielen hallitsevalle opiskelijalle mahdollisuuden kehittyä kielessä omalla tasollaan.”(Opettaja23, Satakunta)
Äiru tarjoaa mofin rinnalla myös tasapuolisemman mahdollisuuden suomenkielisissä jaruotsinkielisissä peruskouluissa opiskeleville kaksikielisille oppilaille kehittää molempiaäidinkieliään.
Päätös äiruun osallistumisesta voi olla pääasiallisesti vanhempien tekemä, ja tällöin op-pilaiden motivaatio ruotsin opiskeluun voi olla huono (esimerkki 8).
(8)  ”Äiru-opetukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Toiveenamme on ollut, että van-hemmat ja lapset yhdessä päättävät asiasta, mikäli lapsi halutaan äiru-opetukseen.Usein on käynyt kuitenkin niin, että päätös on vanhempien. Tämä aiheuttaa motivaa-tio-ongelmia oppilailla, mikäli oppiaine tuntuu heistä liian haastavalta. […]” (Opet-taja246, Pohjanmaa)
Yksi äirun kohtaamista suurimmista haasteista on kaksikielisten oppilaiden pieni määrä.Kaksikielisiä oppilaita voi olla koulussa vain yksittäisiä, eivätkä koulun resurssit riitä äirunjärjestämiseen heille. Myös mofi-opetus on kohdannut vastaavia oppilasmääriin liittyviähaasteita (Hellgren ym. 2019). Esimerkistä 9 käy ilmi, että kaksikieliset oppilaat sijoite-taan pienen oppilasmäärän vuoksi usein B-ruotsiin, joka on tavallisin suomenkielisissä
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
20
peruskouluissa tarjolla oleva ruotsin oppimäärä (ks. Lehti-Eklund & Green-Vänttinen2011: 9). Toisaalta joissakin kouluissa äirua järjestetään yksittäisillekin oppilaille. Vaikkakaksikielisiä oppilaita olisi useampiakin, eivät heidän vanhempansa välttämättä pyydämahdollisuutta äiru-opetukseen, mikä saattaa myös selittyä oppimäärän tuntematto-muudella. Jos koulussa ei virallisesti tarjota vaihtoehtoa B-ruotsille, ei todistukseenkaanvoida merkitä arvosanaa muusta oppimäärästä. Tällöin todistukseen voidaan opettajienmukaan kuitenkin laittaa erillinen merkintä opetustavoista.
(9)  ”Ongelma pienissä kunnissa tällaisissa tilanteissa on, että ne, joille äiru olisi taitota-solta se oikea vaihtoehto, joutuvat kuitenkin olemaan B-ruotsin tunneilla, koska heitäei ole tarpeeksi oman ryhmän muodostamiselle.” (Opettaja164, Kanta-Häme)
Äidinkielenomaisen ruotsin opetuksen yhdistäminen A- tai B-ruotsin opetukseen ja ope-tuksen eriyttäminen tuo oppilaille sekä hyötyjä että haasteita. Eriytetyn opetuksenetuina mainitaan oppilaan ylpeys omasta kielestä ja osaamisesta. Esimerkissä 10 pää-kaupunkiseudulla toimiva opettaja mainitsee, kuinka ruotsia äidinkielenään puhuvat op-pilaat voivat toimia luokassa apuopettajina, olla ylpeitä kielestään ja samalla ylläpitääomaa ruotsin kielen taitoaan. Oppilaiden kielitaustaa hyödynnetään opetuksessa käyt-tämällä taitavampaa oppilasta aloittelevan luokkakaverin tukena. Tämä antaa taitavam-malle oppilaalle onnistumisen elämyksiä (Alisaari & Harju-Autti 2020). Toisaalta samaopettaja (esimerkki 10) kommentoi, että vaikka opettaja tekisi parhaansa eriyttääkseenopetusta, niin oppilas ei välttämättä silti saa äidinkielellään tarpeeksi virikkeitä paran-taakseen kielitaitoaan. Kärkkäinen (1993) huomauttaakin, että edistyneempi oppilas jääeriytetyssä opetuksessa helposti ilman tarvitsemiaan haasteita. Lukumäärällisesti opet-tajilta onkin tullut avoimissa vastauksissa enemmän kommentteja eriyttämisen haas-teista kuin sen eduista.
(10) ”Minulla on jonkin verran oppilaita, joilla on ruotsi äidinkielenä. He osallistuvat A/B-ruotsiin, koska äidinkielenomaista ruotsinopetusta ei ole. Tämä tuo tietysti mukanaansekä etuja että haittoja. Etu on, että he voivat olla ylpeitä omasta äidinkielestään jatoimia ’apuopettajina’ toisille oppilaille samalla kun ylläpitävät omaa ruotsiaan. Toi-saalta haittana on, että he eivät saa tarpeeksi syvyyttä ja virikkeitä äidinkielellään,vaikka opettaja tekee parhaansa eriyttääkseen.” (Opettaja194, Pääkaupunkiseutu,kirjoittajien käännös ruotsista)
Opetuksen eriyttäminen vaatii opettajien mukaan oppilaalta myös motivaatiota ja kyp-syyttä (esimerkki 11). Oppilas voi tuntea olevansa yksin ruotsin kielen kehittämisenkanssa, sillä luokan luoma luonnollinen viitekehys puuttuu osittain eriytetyssä opetuk-sessa.
(11)”Olen joskus tilannut kaksikielistä oppilasta varten lisämateriaaliksi äidinkielen (ruot-sin) oppikirjan, jota käytetään ruotsinkielisessä koulussa vastaavalla luokalla. Tämäeriyttäminen vaatii oppilaalta kypsyyttä ja kovaa motivaatiota. Myös tärkeä oman ryh-män tarjoama luonnollinen viitekehys puuttuu ja oppilas on harjoittelunsa kanssa aikayksin.” (Opettaja264, Pääkaupunkiseutu)
Kotona voidaan myös tarvita tukea esimerkiksi läksyjen tekemiseen, sillä eriyttämistävoidaan toteuttaa antamalla oppilaalle enemmän tai vaikeampia läksyjä tai käyttämälläruotsinkielisten koulujen opetusmateriaalia. Näyttääkin siltä, että opettajat suosivatsuurimmaksi osaksi vähäisen valmistelun strategioita eriyttäessään opetusta (ks. Tom-linson 2001).
Sanna Heittola & Sofie Henricson
21
Äiru-opettajat kokevat opetusmateriaalin hankinnan haasteeksi. Tarkoituksenmukaisenopetusmateriaalin saaminen voi olla haasteellista, koska opettaja ei ole saanut koulu-tusta materiaalin etsimiseen ja tilaamiseen tai koska äiruun sopivaa materiaalia ei tunnulöytyvän.
(12) ”Olen vähän hukassa kun ei oikein ole opastettu mihinkään materiaalin hankintaan.Netin tarjonta tuntuu olevan hintansa puolesta poissuljettua. Olen etsinyt ilmaisia pe-lejä netistä. Ongelma on siis […] joka puhuu toisena äidinkielenään ruotsia. Yksi tuntiviikossa hänelle opetusta.” (Opettaja16, Etelä-Pohjanmaa)
Haastavaksi koetaan myös se, ettei opettaja ole saanut koulutusta äidinkielenomaisenkielen opettamiseen. Vaikka ruotsinopettaja olisi pätevä ja osaava, niin täsmäkoulutuk-sen puuttuminen voi tehdä opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta haastavaa. Opet-taja voi myös kokea tulleensa heitetyksi tilanteeseen ilman perehdytystä. Esimerkissä 13opettaja kertoo, että hänellä ei ole kokemusta tai koulutusta opettaa ruotsia äidinkie-lenomaisesti, mutta hän on saanut kyseisen työtehtävän, jotta työtunnit tulisivat täy-teen.
(13) ”Pidän kaksikieliselle oppilaalle ruotsia 2 oppituntia viikossa. Keskustelemmeruotsiksi ja käsittelemme ruotsiksi äidinkielen asioita (kirjallisuutta, tekstejä +kirjoittamista/ääntämistä). Minulla ei ole mitään kokemusta/koulutusta opettaatällaisia asioita (erityisesti kirjallisuus /tekstit), mutta tällainen työtehtävä minulle ontuntien täyteen saamiseksi annettu. Ottaisin mielelläni vastaan kaikenlaista tukea jamateriaalia oppiaineeseen liittyen.” (Opettaja54, Keski-Suomi)
Opettajat kokevat haasteelliseksi sen, että oppilaiden suullinen kielitaito voi olla hyvätai jopa parempi kuin opettajalla itsellään, mutta kirjallinen kielitaito on selkeästi hei-kompi. Ruotsi voi myös olla oppilaille selkeä kakkoskieli, ja heidän sanavarastonsa voiolla suppea, kielioppi heikolla tasolla, eikä ruotsia käytännössä käytetä paljoa. Opettajatmainitsevat lisäksi, että oppilaat voivat osata murretta hyvin, mutta kirjakielen tai var-sinkin yleiskielen osaaminen on selkeästi heikommalla tasolla. Esimerkeistä 14 ja 15 tu-lee esille opettajien erilaiset kokemukset kaksikielisten oppilaiden kielitaidosta. Ensim-mäinen opettajista kertoo, kuinka kaksikielisten aktiivinen sanavarasto on suppea, kuntaas toinen mainitsee, että kaksikielisten oppilaiden sanavarasto on luonnollisesti hyvä.
(14) ”Koulumme kaksikielisillä oppilailla ruotsi on ollut selkeä kakkoskieli, jota he käyttä-vät vain yksittäisen henkilön kanssa (esim. toinen huoltajista) lähinnä ymmärtämiseenja itse kommunikoivat pääosin suomeksi. Eivät siis itse tuota kieltä kovin usein eivätkähallitse kielioppia eikä heidän aktiviinen sanavarastonsa ruotsiksi ole ollut kovinkaanlaaja.” (Opettaja165, Keski-Uusimaa)
(15) ”Uskoisin että oppiainetta äiru kannattaisi tasapuolisuuden nimissä (koska mofi ruot-sinkielisissä kouluissa) ainakin tarjota kunnan tasolla. Kaksikielisille oppilaille A-ruotsion usein alussa hyvin helppoa. Kun mennään ylemmille luokille, niin vaatimustasokasvaa ja haastetta tulee lisää. Kaksikielisen perheen lapsella on luonnollisesti hyväsanavarasto ja ääntäminen. Usein kuitenkin kirjoittaminen ja kielioppi vaatii heilläkinharjoitusta, ettei kirjallinen tuottaminen jää puhekielen omaiseksi. Mielestäni äiru -oppiaineen opettajan tulisi olla äidinkieleltään ruotsinkielinen ja opetus tapahtuisiomassa ryhmässään, jotta tapahtuisi luonnollista kielellistä vuorovaikutusta.” (Opet-taja264, Pääkaupunkiseutu)
Vaikka äiru-opettajat pitävät äirua hyvänä valintana kaksikielisille oppilaille, he myöskommentoivat, että kaksikieliset perheet valitsevat ruotsinkielisen perusopetuksen use-ammin kuin suomenkielisen (esimerkki 16).
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
22
(16) ”Ruotsinkielisissä kouluissa omat lapset ovat osallistuneet MoFi-opetukseen. Olisihienoa, jos suomenkielisissä kouluissa olisi äiru-opetusta, tosin useimmiten kaksikie-liset perheet valitsevat ruotsinkielisen perusopetuksen lapsilleen.” (Opettaja175, eipaikkakuntaa)
Vastaajien mainitsemat äidinkielenomaiseen ruotsiin liittyvät haasteet on esitetty tiivis-tetysti taulukossa 4.
Taulukko 4. Äiru-opetukseen liittyviä haasteitaÄiruun liittyvät haasteet
Oppilaat Opettaja & koulu
Kielitaito Koulutus
Motivaatio Opetusmateriaali
Pieni lukumäärä Resurssit
Yleisellä tasolla äirun opetukseen liittyvät haasteet koskevat joko opetusryhmää tai kou-lua. Äiruun liittyvät haasteet ovat näin ollen hyvin samansuuntaisia kuin mofiin liittyvät(ks. Hellgren ym. 2019; Nummela & Westerholm 2020: 52, 54). Oppilaiden kielitaito voiolla heterogeenistä, mikä on koettu keskeiseksi haasteeksi myös mofi-opetuksessa (Pörnym. 2021: 21), ja suullinen kielitaito on yleisesti parempi kuin kirjallinen (Nummela &Westerholm 2020: 25). Joillain oppilailla voi olla haasteita opiskelumotivaation kanssa,koska he eivät ole itse valinneet äirua. Oppilaiden pieni lukumäärä voi johtaa siihen, etteikoulussa nähdä tarpeelliseksi käyttää koulun vähäisiä resursseja äiru-opetuksen järjes-tämiseen (vrt. Hellgren ym. 2019: 170). Opettajat voivat myös kokea äidinkielenomaisenkielen opettamisen haasteelliseksi ilman erityiskoulutusta. Opetusmateriaaliin liittyväthaasteet koskevat opetukseen soveltuvan materiaalin löytämistä (vrt. Nummela & Wes-terholm 2020: 48).
Äiru koetaan täten vastausten perusteella tarkoituksenmukaiseksi oppimääräksi kaksi-kielisille oppilaille, mutta myös oppimääräksi, jonka käytännön toteutuksen tiellä onvielä selvittämättömiä haasteita.
6 Tulosten pohdinta
Äirua opiskellaan suomenkielisissä peruskouluissa, kun taas ruotsinkielisissä kouluissaluetaan mofia. Rehtoreiden ja opettajien antamat vastaukset ruotsinopetusta ja äiruakoskevaan verkkokyselyyn vahvistavat aiempia huomioita (Öhman 2014; Nuutinen2021) siitä, että äiru on tuntematon oppimäärä, jota tarjotaan vain harvassa koulussa.Aikaisemmista mofi-oppimäärää koskevista kartoituksista puolestaan tiedämme, ettäruotsinkielisten koulujen vastaava toisen kotimaisen kielen oppimäärä (mofi) on vakiin-tunut ja suosittu oppimäärä (Nummela & Westerholm 2020; Åkerlund, Marjanen & Pel-tola 2022).
Ruotsinkielisissä kouluissa mofi on useassa koulussa tarjolla oleva toisen kotimaisen kie-len oppimäärä (Nummela & Westerholm 2020: 11), jota opiskelee huomattavasti suu-rempi määrä oppilaita kuin äirua, jota tarjotaan vain yksittäisissä kouluissa. Myös ope-tustapojen vakiintuneisuudessa on selkeitä eroja. Mofissa on yleisemmin omat opetus-ryhmät (Nummela & Westerholm 2020: 41), kun taas äiru-opetusta järjestetään monineri tavoin, esimerkiksi eriyttämällä opetusta. Kartoituksen perusteella näyttääkin siltä,että äiruun ei ole vielä kehittynyt yleistä laajaa käytäntöä siitä, kuinka opetus toteute-taan. Kyselytutkimuksessamme tunnistimme eri tapoja tarjota äiru-opetusta (ks. kuva1), ja jatkammekin äiru-opetuksen toteutustapojen tutkimista haastattelemalla äiru-opettajia ja havainnoimalla heidän opetustaan Äiru 1.0 -hankkeen piirissä.
Sanna Heittola & Sofie Henricson
23
Lähtökohtaisesti mofin ja äirun eroihin vaikuttaa varmasti, että suomi on valtaväestönensimmäinen kieli, kun taas ruotsia puhuu ensimmäisenä kielenä vain pieni vähemmistöSuomen kansasta, vaikka suomi ja ruotsi ovatkin molemmat samoilla oikeuksilla tuettujavirallisia kieliä. Äirun ja mofin eroja voi myös selittää se, että mofi on ollut mukana val-takunnallisessa opetussuunnitelmassa pidempään kuin äiru (mofi vuodesta 1994 lähtienja äiru vuodesta 2004 lähtien). Kolmas ilmeinen tekijä on oppilasmäärien ero, sillä mo-nissa ruotsinkielisissä kouluissa kaksikielisten oppilaiden määrä on paljon korkeampikuin suomenkielisissä kouluissa. Täten äirun mahdollinen oppilasmäärä on lähtökohtai-sesti mofia suppeampi. Äirulla ja mofilla on kuitenkin myös paljon yhteistä, ja esimerkiksimolempien kohtaamat haasteet ryhmien heterogeenisyydestä vaikuttavat olevan sa-mankaltaisia.
Lähtökohtaisesti kaikilla oppilailla pitäisi kielen lähtötasosta ja koulukielestä riippumattaolla opetussuunnitelman mukaan yhtäläiset mahdollisuudet kehittää toisen kotimaisenkielen taitojaan. Opetussuunnitelmatasolla mofi ja äiru ovatkin rinnastettavissa toi-siinsa, mutta kartoitustutkimuksemme osoittaa, ettei opetussuunnitelmassa (POPS2014) esitetty kielisuunnittelu toisen kotimaisen kielen osalta ole jalkautunut tasapuoli-sesti suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen kielikäytänteisiin. Tähän tarvitaanmuutosta, jotta suomen- ja ruotsinkielisissä peruskouluissa käyvät oppilaat saisivat tasa-arvoisemmat mahdollisuudet opiskella kotimaisia kieliä.
Kaksikielisten oppilaiden määrän ja äirun tunnettavuuden ollessa pieni voidaan pohtia,onko äiru-opetuksen järjestäminen tarkoituksenmukaista. Kaikilla oppilailla on kuitenkinoikeus kehittää taitojaan, ja oppilaiden olisi oltava tasa-arvoisessa asemassa koulukie-lestä riippumatta. Äiru-opetus antaa kaksikielisille oppilaille mahdollisuuden kehittääkielitaitoaan ja kaksikielistä identiteettiään. Kartoitustutkimuksemme herättää myös ky-symyksiä siitä, missä tilanteessa äiru-opetusta järjestetään kouluissa. Joissain kouluissayksittäiset oppilaat saavat äiru-opetusta, kun taas joissain kouluissa äirua ei järjestetä,vaikka kaksikielisiä oppilaita olisi useampikin. Jatkamme Äiru 1.0 -hanketta selvittämällä,miten äiruun suhtaudutaan kuntatasolla ja millä perustein sitä tarjotaan oppilaille. Sel-vitämme myös, tarjotaanko äiru-opetusta automaattisesti, kun kaksikielisiä oppilaita onriittävä määrä, vai onko esimerkiksi huoltajien rooli toisinaan merkittävä, jotta äiru-ope-tusta järjestettäisiin.
Kartoituksemme osoittaa täten, että äiru hakee vielä monin tavoin asemaansa yhtenäruotsin kielen oppimääränä. Rehtoreiden ja opettajien antamat vastaukset osoittavatmyös selkeästi, että äiru on lähes tuntematon oppimäärä. Kyselytutkimuksen perus-teella äiru voisi tällä hetkellä hyötyä varsinkin siitä, että oppimäärästä tiedotettaisiinenemmän ja että se nousisi yleiseen keskusteluun. Yksi Äiru 1.0 -hankkeen keskeisistätavoitteista onkin, että äirun tunnettavuus kasvaa. Toinen tärkeä tavoite on kartuttaatoiminnan kehittämiseen tarvittavaa tietopohjaa oppimäärästä. Tässä artikkelissa esi-tetty kartoitustutkimus on ensimmäinen askel kohti tätä tavoitetta.
Lähteet
Alisaari, J. & Harju-Autti, R. (2020). Kielellisesti vastuullinen kieltenopetus. Tempus, 55(1), 20–21.Apple, M. W. (2004). Ideology and Curriculum. Kolmas painos. Routledge.Bergroth, M. (2015). Kotimaisten kielten kielikylpy. Vaasan yliopiston selvityksiä ja raportteja202. Vaasa, Vaasan yliopisto. Saatavilla: https://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-617-3.pdf (lainattu 20.4.2022).Boyd, S. & Palviainen, Å. (2015). Building walls or bridges? A language ideological debate aboutbilingual schools in Finland. Teoksessa: M. Halonen, P. Ihalainen & T. Saarinen (Toim.).
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
24
Language Policies in Finland and Sweden: Interdisciplinary and Multi-sited Comparisons.Multilingual Matters. 57–89.Cedercreutz-Pesonen, M. (2020). Äidinkielenomaisesta ruotsista tarvitaan lisää tietoa [Mielipi-dekirjoitus]. Helsingin Sanomat 10.10.2020. (lainattu 10.11.2020).Erss, M. (2017). Curriculum as a political and cultural framework defining teachers’ roles andautonomy. Teoksessa: T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (Toim.). Opetussuunnitelmatutkimus:Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere Univer-sity Press. 193–221.Föräldrar till språkintresserad Aspergerpojke (nimimerkki) (2021). Modersmålsinriktad språkun-dervisning borde rimligtvis vara en rättighet [Mielipidekirjoitus]. Hufvudstadsbladet10.11.2021. (lainattu 10.11.2021).García, O. & Flores, N. (2012). Multilingual pedagogies. Teoksessa: M. Martin-Jones, A. Black-ledge & A. Creese (Toim.). The Routledge Handbook of Multilingualism. Routledge. 232–246.Granqvist, E. (2021). Möjligheter och utmaningar inom mofi-undervisningen. En kvalitativ under-sökning om lärares syn på mofi-undervisningen i Svenskfinland. [Maisterintutkielma].Åbo Akademi. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102114590Heikkola, L. M., Alisaari, J., Vigren, H. & Commins, N. (2022a). Linguistically responsive teaching:A requirement for Finnish primary school teachers. Linguistics and Education 69. Saa-tavilla: https://doi.org/10.1016/j.linged.2022.101038Heikkola, L. M., Alisaari, J., Vigren, H. & Commins, N. (2022b). Requirements Meet Reality: Finn-ish Teachers’ Practices in Linguistically Diverse Classrooms. Journal of Language, Identity& Education. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/15348458.2021.1991801Hellgren, J., Silverström, C., Lepola, L., Forsman, L. & Slotte, A. (2019). Hur hanteras två- ochflerspråkigheten i de svenskspråkiga skolorna? Kansallinen koulutuksen arviointikeskus(Karvi). Saatavilla: https://karvi.fi/wp-content/uploads/2019/05/KARVI_0819.pdfHelsingin kaupunki (2014). Opetuslautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle valtuutettu Tho-mas Wallgrenin ym. äidinkielenomaisen ruotsin opettamista koskevasta valtuustoaloit-teesta. Saatavilla: https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2014-006223/olk-2014-9/ (lai-nattu 13.4.2022).Henricson, S., Heittola, S., Björklund, S., Lehti-Eklund, H. & Forsberg, M. (2022). Äiru hoi! Äidin-kielenomaisen ruotsin opetus suomenkielisissä peruskouluissa. Kieli, koulutus ja yhteis-kunta 13(2). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteis-kunta-maaliskuu-2022/airu-hoi-aidinkielenomaisen-ruotsin-opetus-suomenkielisissa-pe-ruskouluissa (lainattu 24.3.2022).Korkala, S., Laakso, H., Westerholm, A. & Wolmari, K. (2021). Den svenskspråkiga grundläggandeutbildningen i Finland. Rapporter och utredningar 2021:8b. Opetushallitus. Saatavilla:https://www.oph.fi/sv/statistik-och-publikationer/publikationer/den-svensksprakiga-grundlaggande-utbildningen-i-finlandKrumm, H.-J. (2004). Heterogeneity: multilingualism and democracy. Utbildning och Demokrati13, 61–77. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.48059/uod.v13i3.782Kärkkäinen, K. (1993). Ruotsin opetus on muuttunut – vai onko? Teoksessa V. Brunell & P. Kupari(Toim.). Peruskoulu oppimisympäristönä. Peruskoulun arviointi 90- tutkimuksen tuloksia.Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos. 155–167.Lehti-Eklund, H. & Green-Vänttinen, M. (2011). Svenska i finska grundskolor. Nordica Helsingien-sia 27. Helsingin yliopisto. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/30082 (lainattu13.4.2022).Lo Bianco, J. (2010). Language Policy and Planning. Teoksessa: N. H. Hornberger & S. L.  Mckay(Toim.). Sociolinguistics and Language Education. Multilingual Matters. 143–176. Saa-tavilla: http://dx.doi.org/10.21832/9781847692849-008
Sanna Heittola & Sofie Henricson
25
Lucas, T. & Villegas, A. M. (2013). Preparing Linguistically Responsive Teachers: Laying the Foun-dation in Preservice Teacher Education. Theory into Practice 52:2, 98–109. Saatavilla:https://doi.org/10.1080/00405841.2013.770327Lundberg, A. (2020). Viewpoints about educational language policies. Multilingualism in Swedenand Switzerland. [Väitöskirja]. Malmö Studies in Educational Sciences No. 90. Malmö uni-versitet. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.24834/isbn.9789178770779Löf, M. (2018). Modersmålsinriktad svenska succé i Jakobstadsskola. Svenska Yle 8.1.2018. Saa-tavilla: https://svenska.yle.fi/artikel/2018/01/08/modersmalsinriktad-svenska-succe-i-ja-kobstadsskola (lainattu 13.4.2022).Myllynen, M. (2005). Mofi-oppilaiden käsityksiä suomenopetuksesta: 8-luokkalaisten oppilaidenvertailua Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä. [Pro gradu -tutkielma]. Åbo Akademi.Nummela, Y. & Westerholm, A. (2020). ”Det är bra att börja i tid” – undervisningen i finska i desvenskspråkiga skolorna. Rapporter och utredningar 2020:5. Opetushallitus. Saatavilla:https://www.oph.fi/sv/statistik-och-publikationer/publikationer/det-ar-bra-att-borja-i-tid-undervisningen-i-finska-i-deNuutinen, E. (2021). De tvåspråkigas svenskundervisning i finskspråkiga skolor. [Maisterintut-kielma]. Helsingin yliopisto.Perusopetuslaki (628/1998). Annettu Helsingissä 21.8.1998. Saatavilla: https://www.fin-lex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628 (lainattu 16.4.2022).POPS (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.Pörn, M., Forsman, L., Hansell, K., Lassus, A., Löf, Å., Maunu, N. & Östman, T. (2021). Mofi-stigen:En handbok för mofi-lärare i 1–9. Åbo Akademi. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4103-1Pöyhönen, S. & Saarinen, T. (2015). Constructions of bilingualism in Finnish Government pro-grammes and a newspaper discussion site debate. Current Issues in Language Planning 16(4), 392–408. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.1080/14664208.2014.979650Rokka, A. (2012). ”Det finns på tok för lite färdigt material för mofi-undervisningen”: en kartlägg-ning av den modersmålsinriktade finskundervisningen i årskurserna 7–9. [Pro gradu -tutkielma]. Åbo Akademi.Ruíz, R. (1984). Orientations in Language Planning. Journal of the National Association for Bilin-gual Education 8(2), 15–34.Saari, A., Tervasmäki, T. & Värri, V.-M. (2017). Opetussuunnitelma valtiollisen yhteinäisyydenrakentajana. Teoksessa: T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (Toim.). Opetussuunnitelmatutki-mus: Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere Uni-versity Press. 83–108. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201802221304Saari, M., Sundman, M. & Hakulinen, A. (2020a). Kehittyykö kaksikielisen oppilaan ruotsin kielisuomenkielisessä koulussa? [Mielipidekirjoitus]. Helsingin Sanomat 24.9.2020. (lainattu10.11.2020).Saari, M., Sundman, M. & Hakulinen, A. (2020b). Tvåspråkiga elever i finsk skola är en försum-mad grupp [Mielipidekirjoitus]. Hufvudstadsbladet 11.9.2020. (lainattu 10.11.2020).Savonius, A. (2018). ”Finska skolor har inte vaknat upp till modersmålsinriktad svenska” − enmöjlighet för tvåspråkiga familjer. Svenska Yle 8.1.2018. Saatavilla: https://svenska.yle.fi/a/7-1267653 (lainattu 13.4.2022).Shohamy, E. (2006). Language policy. Hidden agendas and new approaches. Routledge.Spolsky, B. (2004). Language Policy. Cambridge: Cambridge University Press.Språkfar (nimimerkki) (2021). Har barnet rätt till sitt eget modersmål om det är svenska? [Mie-lipidekirjoitus] Hufvudstadsbladet 6.11.2021 (lainattu 6.11.2021).Suuriniemi, S.-M., Ahlholm, M. & Salonen, V. (2021). Opettajien käsitykset monikielisyydestä:heijastumia koulun kielipolitiikasta. Teoksessa: I. Piippo & P. Portaankorva-Koivisto
Äidinkielenomaisen ruotsin oppimäärän kartoitustutkimus
26
(Toim.). Koulun monet kielet. Plurilingualism in the school. AFinLA-e: Soveltavan kielitie-teen tutkimuksia 2021 13, 44–69. Saatavilla: https://doi.org/10.30660/afinla.100518Tomlinson, C. A. (2001). How to differentiate instruction in mixed-ability classrooms. ASCD.Åkerlund, C., Marjanen, J. & Peltola, E. (2022). A-finska i årskurs 9. Utvärdering av lärresultatvåren 2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi). Saatavilla: https://karvi.fi/sv/publication/a-finska-i-arskurs-9-utvardering-av-larresultat-varen-2021-3/ (lainattu16.4.2022).Öhman, N. (2013). Äidinkielenomaisen ruotsin opetus. Tapaustutkimus ruotsin kielen äidinkie-lenomaisen oppimäärän opetuksesta Pohjanmaalla ja Uudellamaalla opettajan näkökul-masta. [Pro gradu -tutkielma]. Oulun yliopisto. Saatavilla: http://jultika.oulu.fi/fi-les/nbnfioulu-201311151866.pdf
27
Responsible Communication
To cite this article: Hirsto, H. (2022). Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä. In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (Eds.).Responsible Communication. VAKKI Publications 14. 27–42. Available at: https://vakki.net/in-dex.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkienTwitter-viestinnässä
Heidi Hirstoa
aMarkkinoinnin ja viestinnän akateeminen yksikkö, Vaasan yliopisto
Banks have traditionally played an important role in defining and shaping the cultural meaningsand practices of saving and investing. Whereas saving has traditionally been associated withresponsible economic behavior, the meaning history of investing is more varied. This paper1 fo-cuses on how banks and their employees construct meanings for saving, investing, and respon-sibility in contemporary digital media environment. Through analyzing Twitter posts withhashtags #saving and #investing, the study shows how saving gains meaning through promo-tional discourse and is closely intertwined with consumption and investing, with little distinctive,substantial meaning. Investing gains meaning as a hobby of an investor community where banks,analysts, and consumers engage in investment-related activities. The study indicates that invest-ing has sidelined traditional saving as ideal economic behavior in banks’ communication. Banksuse the hashtags to position themselves as relevant actors in the field, but discussion concerningthe societal aspects of economic activity remains limited.
Keywords: banks, discourse, investment, saving, Twitter
1 Vaasan Aktia-säätiö on tukenut tutkimuksen toteuttamista.
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
28
1 Johdanto
Ihmisten taloudelliset valinnat, niiden perustelut ja seuraukset ovat julkisessa keskuste-lussa jatkuvan kiinnostuksen kohteena: Kuinka paljon palkasta pitäisi saada säästöön?Olisiko viisaampaa sijoittaa rahastoon kuin tilille? Journalistisessa mediassa huomiotaovat viime aikoina saaneet esimerkiksi uudenlaiset tai epätyypilliset sijoittajaryhmät ku-ten nuoret ja naiset (Grönholm 2021; Onninen 2021; Junkkari 2022); sosiaalisessa medi-assa suosittuja ovat puolestaan esimerkiksi rahaa ja taloutta käsittelevät podcastit jamonimediaiset kokonaisuudet, kuten Mimmit sijoittaa. Diskurssintutkimuksen näkökul-masta mediakeskustelun voi kokonaisuutena ajatella heijastavan ja muokkaavan talou-delliseen toimintaan liittyviä kulttuurisia merkityksiä ja ihanteita sekä luovan näin mah-dollisuusehtoja ihmisten taloudellisille valinnoille.
Taloudellisen toiminnan merkitykset ja niihin kytkeytyvät käytännöt ovat muuttuvia, janiiden määrittelyyn osallistuvat yhteiskunnassa monet toimijat. 1900-luvun Suomessasäästäväisyys oli keskeinen taloudellisen toiminnan ihanne ja vastuullisen taloudellisenkansalaisuuden kulmakivi. Keskeinen rooli ”säästämispropagandan” levittämisessä olipankeilla, jotka kannustivat säästämistä pitkälti liiketoiminnallisista syistä ja samallajuurruttivat säästäväisyyden ihanteen osaksi kunnon kansalaisen itseymmärrystä(Kuusterä 1995). Säästämisen merkitykset ovat kuitenkin jatkuvasti muuttuneet, jasäästämisen rinnalle arjen talousdiskurssissa on noussut sijoittaminen. Yksi keskeinenliikkuva osa niihin liittyvissä merkityksissä on vastuullisuus. Säästäväisyys onperinteisesti liitetty vastuulliseen taloudelliseen toimintaan osana hyväätaloudenhallintaa (Podkalicka & Potts 2014), kun taas sijoittamisen vastuumerkityksetovat olleet moninaisia ja vaihtelevia (de Goede 2005).
Myös pankkien rooli toimijana talouden kentällä ja suhteessa kuluttaja-asiakkaisiin onmuuttunut merkittävästi säästämispropagandan ajoista. Sääntelyn vapautuminen, kil-pailun kiristyminen ja digitalisaatio ovat heikentäneet pankkien ja kuluttajien välisiä si-doksia (Nätti & Lähteenmäki 2016). Pankeilla on kuitenkin edelleen merkittävä roolisäästämis- ja sijoituskäytäntöjen järjestäjänä ja asiantuntijana. Samalla ne kohtaavat lii-keyrityksinä samantapaisia kuluttajien vastuullisuusodotuksia kuin muutkin yritykset(Pérez & del Bosque 2014). Muiden yritysten tavoin niiden on oltava läsnä keskeisissäsosiaalisen median kanavissa, joissa ne asettuvat vuorovaikutukseen yleisöjen kanssa,osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ottavat näin roolin yrityskansalaisina.
Tässä tutkimuksessa tarkastelen sijoittamista ja säästämistä koskevaa merkitysneuvot-telua Twitterissä. Tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä suomalaiset pankit janiiden työntekijät rakentavat säästämiselle ja sijoittamiselle digitalisoituneessa talou-dellisen toiminnan kontekstissa. Tarkemmin tutkimuksen kohteena on pankkien ja nii-den työntekijöiden viestintä Twitterissä aihetunnisteilla #säästäminen ja #sijoittaminen.Twitter edustaa tutkimuksessa sosiaalista mediaa, jossa yritys voi osallistua yhteiskun-nalliseen keskusteluun esimerkiksi asiantuntijana tai ajatusjohtajana (Isotalus ym. 2018:22).
Tutkimuksessa keskitytään merkitysten rakentumiseen ja tarkastellaan kielenkäytön javiestinnän analyysin kautta sosiokulttuurisia ilmiöitä, eli näkökulma on diskurssianalyyt-tinen (Fairclough 2003). Taustoitan tutkimuksen teoriaosassa tviittien eritasoisia kon-teksteja, jotka yhtäältä ohjaavat tulkintoja ja joista toisaalta pyritään myös tuottamaantietoa (Pietikäinen & Mäntynen 2009: 35–36). Empiirisen analyysin tuloksena hahmot-telen aihepiirejä, joihin säästämis- ja sijoituspuhe Twitterissä liittyy, jäsennän säästämi-sen ja sijoittamisen joustavaa merkityssuhdetta sekä pohdin löydöksiä taloudelliseentoimintaan liittyvän vastuun näkökulmasta.
Heidi Hirsto
29
Tutkimus osallistuu keskusteluun taloudellista toimintaa ohjaavista arvoista ja nor-meista sekä niiden vähittäisistä muutoksista. Twitter-diskurssin analyysin perusteella si-joittaminen on tämänhetkisessä talouskeskustelussa säästämistä suositumpi ja näkökul-miltaan moninaisempi keskustelunaihe. Sijoittaminen näyttäytyy ihannoitavana toimin-tana ja yhteisöllisenä harrastuksena. Säästäminen puolestaan pelkistyy arjen rutiineiksitai samastetaan sijoittamiseen; se on menettänyt säästäväisyyteen liittyviä moraalisia jayhteisöllisiä merkityksiään. Painotus vastaa muutosta pankkien ansaintalogiikassa. Ta-loudelliseen toimintaan liittyvien vastuullisuus- ja vaikuttavuuskysymysten käsittelyssäpankit eivät näytä ottavan kovin aktiivista roolia. Tältä osin pankeilta voisi toivoa vah-vempaa yrityskansalaisuutta ja ajatusjohtajuutta: rahoituspalvelujen välittäjinä ja perin-teisen valistusroolinsa pohjalta niillä olisi mahdollisuus ohjata sekä yhteiskunnallista kes-kustelua että kuluttajien taloudellisia valintoja ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpäänsuuntaan.
2 Säästämistä ja sijoittamista koskeva merkitysneuvottelu
Säästämisen ja sijoittamisen merkitykset ja niihin liittyvät vastuukysymykset rakentuvatpankkien tviiteissä suhteessa eritasoisiin konteksteihin. Tviitit kytkeytyvät yhtäältä his-toriallisiin säästämisen ja sijoittamisen diskursseihin eli niiden vakiintuneisiin kulttuuri-siin merkityksiin ja merkityskamppailuihin. Samalla ne ovat osa pankkien ja kuluttajienvälisen viestinnän jatkumoa ja kytkeytyvät näin pankkitoiminnan ja pankkien yhteiskun-nallisen roolin muutoksiin. Kolmanneksi ne ovat osa sosiaalisessa mediassa käytävää jul-kista keskustelua. Tässä luvussa taustoitetaan tviittien analyysia tarkastelemalla näitäkonteksteja ja sitä, miten taloudelliseen toimintaan liittyvät vastuukysymykset niissä il-menevät.
2.1 Säästämisen ja sijoittamisen vastuumerkityksiä
Taloutta koskevaa puhetta määrittää usein vahvasti taloustieteisiin nojaava rationalisti-nen näkökulma, josta käsin sekä säästämisen että sijoittamisen ymmärretään pohjim-miltaan ilmentävän yksilöllistä hyvinvoinnin optimoimista sekä tulojen ja kulutuksen ta-sapainottamista pitkällä aikavälillä (ks. Podkalicka & Potts 2014). Taloussosiologia jakulttuurintutkimus tarjoavat kuitenkin toisenlaisen näkökulman: niistä käsin säästä-mistä ja sijoittamista tarkastellaan kulttuurisidonnaisina ja yhteisöllisesti normitettuinakäytäntöinä, joita ohjaavat vahvasti esimerkiksi tavat, tottumukset ja kulttuuriset arvot(esim. Zelizer 1994, de Goede 2005).
Kulttuurisesti säästäminen ja säästäväisyys on usein liitetty vastuulliseen taloudelliseentoimintaan esimerkiksi moraalisena hyveenä tai osoituksena hyvästä talouden- tai laa-jemmin elämänhallinnasta (esim. Lehtonen & Pantzar 2002: 224). Säästäväisyyttä voimotivoida välttämättömyys, eli se voi tietyssä tilanteessa olla ainut keino selvitä köyhyy-den asettamista rajoituksista. Toisissa tilanteissa taas säästäväinen asenne ja käyttäyty-minen voivat olla tietoisia valintoja, jolloin säästäväisyyden harjoittaminen toimii näky-vänä merkkinä paitsi toimijan taloudellisista valinnoista myös tämän moraalisista ar-voista ja ansioista (Podkalicka & Potts 2014: 231). Suomessa tällainen moraalisesti latau-tunut, hyve-etiikasta ammentava säästäväisyysdiskurssi on historiallisesti liittynyt osta-misesta ja kuluttamisesta pidättäytymiseen, joka voidaan yhdistää laajempiin itsekurin,kieltäymyksen ja vaatimattoman elämäntavan ihanteisiin (esim. Hirvilammi 2008; Niemi2008; Ruckenstein 2011). Säästäväisyyttä voidaan kuitenkin ajatella laajemmin kunnioit-tavana, säilyttämään ja suojelemaan pyrkivänä suhtautumisena omaisuuteen ja ympä-ristöön (Podkalicka & Potts 2014: 228), jolloin sitä voidaan ilmentää myös harkituilla,esimerkiksi eettisillä tai ympäristöystävällisillä kulutusvalinnoilla (Lehtonen & Pantzar2002).
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
30
Sosiokulttuurin makrotasolla säästämisen arvostus kytkeytyy laajoihin taloudellisiin jasosiokulttuurisiin kehityskulkuihin. Esimerkiksi Suomessa säästäväisyyskasvatus kytkey-tyi 1920–30-luvuilla läheisesti muihin elämäntapaliikkeisiin kuten raittiusliikkeeseen janäyttäytyi ennen muuta moraalisena hyveenä (Kuisma & Keskisarja 2012). Sodan ja jäl-leenrakennuksen vuosina se sai joksikin aikaa yhteisöllisen ponnistuksen merkityksiä en-nen kulutuskulttuurin nousua ja säästämispuheen yksilöllistymistä (Lehtonen & Pantzar2002). Rahojen tallettaminen pankkitilille maltillista korkoa kasvamaan nähtiin pitkäänvastuullisena ja oikeutettuna tapana toteuttaa säästämistä – verrattuna esimerkiksi kä-teisen tallettamiseen ”sukanvarteen” tai patjan alle (Hirsto 2018). Vähitellen pankkital-letusten kulttuurinen legitimiteetti on kuitenkin kyseenalaistunut, ja ”tilillä makuuttami-sen” sijaan säästöjä kannustetaan ohjaamaan tuottavampiin kohteisiin (Hirsto 2011).
Sijoittamisen perusmerkitykseen kuuluu säästämiseen verrattuna yleensä eksplisiitti-sesti tuoton tavoittelu ja varallisuuden kartuttaminen, ja sen vuoksi siihen on historialli-sesti liittynyt hieman erityyppisiä vastuumerkityksiä kuin säästämiseen. Sijoittamista oneurooppalaisessa kontekstissa paheksuttu oman edun tavoitteluun perustuvana keinot-teluna, mutta samalla sijoittamiseen ja sijoittajiin on liittynyt myös arvostusta, ihailua jajopa kulttuurisia fantasioita (de Goede 2005; Hirsto, Katila & Moisander 2014). Suo-messa sijoittaminen oli pitkään harvojen saatavilla ja näyttäytyi eliitin harrastuksena:”Tehtailijoiden, talonpoikien ja työläisten maassa arvopaperikauppa haiskahti rehellisentyön ja yrittämisen polkemiselta”, kuten Kuisma ja Keskisarja (2012) luonnehtivat. Hei-dän mukaansa sijoittaminen alettiin nähdä kunniallisena taloudellisena toimintana1980-luvun puolivälissä ja arkisena säästämis- ja ansaintatapana vasta 2000-luvulla.
2000-luvulla sijoittaminen on vakiintunut julkisessa diskurssissa osaksi kunnonkansalaisen järkevää taloudenhoitoa (Hirsto 2009). Samaan aikaan niin sanotun eettisentai vastuullisen sijoittamisen markkinat ovat kasvaneet ja vaihtoehdot lisääntyneet(Daugaard 2020). Esimerkiksi vastuullisen sijoittamisen yhdistys Finsif (2020) luokitteleekuusi erilaista vastuullisen sijoittamisen muotoa, joihin kuuluu muun muassavaikuttavuussijoittaminen. Sijoittamiseen liittyvää vastuuta ja vaikutuksia on näin ollenvähitellen alettu hahmottaa tavalla, joka ulottuu sijoittajan omaa etua laajemmalle.Sijoitusmarkkinoihin kansainvälisenä järjestelmänä liittyy kuitenkin edelleen vakaviaeriarvoistavia piirteitä, jotka mahdollistavat esimerkiksi niin sanottujen kehittyvienmarkkinoiden riistoa (Schultz 2021). Lisäksi sijoittamisen merkityksiä hallitsevainstitutionaalinen asiantuntijapuhe tyypillisesti hämärtää näitä kytköksiä ja ongelmiaesimerkiksi rationalisoimalla (de Goede 2005: 144).
2.2 Pankkien ja kuluttaja-kansalaisten muuttuvat suhteet
Pankeilla on keskeinen rooli säästämisen ja sijoittamisen mahdollistajina, ja Suomessane ovat perinteisesti osallistuneet aktiivisesti erityisesti säästämistä koskevaan keskus-teluun. Pankkien vahvaa roolia säästäväiskasvatuksessa selittävät osittain ideologisetsyyt (Kuusterä 1995), mutta lisäksi yksityisten talletusten kerääminen oli pankeille pit-kään elinehto vahvasti säännellyssä markkinatilanteessa (Kuisma & Keskisarja 2012).Sääntelyn vapauduttua pankit eivät nykyisin ole riippuvaisia yksityishenkilöiden talletuk-sista, ja pankkien liiketoimintamallit perustuvat entistä vahvemmin esimerkiksi asian-tuntijapalvelujen tarjoamiseen ja palvelumaksuihin (Erturk & Solari 2007).
Toisaalta myöskään kuluttajat eivät ole samalla tavalla riippuvaisia pankeista. Nykyisinmyös muut organisaatiot kuin pankit tarjoavat kuluttajille esimerkiksi maksupalveluja,luottoa ja sijoituspalveluja. Pankeilla on kuitenkin edelleen vahva asema esimerkiksi yk-sityishenkilöiden sijoitusten kanavoinnissa. Nätin ja Lähteenmäen (2016: 33) mukaanpankkien suurimmat haasteet nykymaailmassa liittyvät siihen, miten ne onnistuvat ta-voittamaan ja kohtaamaan kuluttajia, ymmärtämään näiden arvomaailmaa ja tarpeita
Heidi Hirsto
31
sekä luomaan arvoa tavalla, joka sitouttaa kuluttajia. Pankit kohtaavat liikeyrityksinä esi-merkiksi samantapaisia kuluttajien vastuullisuusodotuksia kuin muutkin yritykset. Pérezja del Bosque (2014: 229) havaitsivat espanjalaista pankkisektoria koskevassa tutkimuk-sessaan, että vastuullisuusodotukset kohdistuvat pankkialalla erityisesti asiakaslähtöi-syyteen – esimerkiksi palvelun tehokkuuteen ja luotettavuuteen sekä vuorovaikutuksentoimivuuteen – sekä toiminnan yleiseen eettisyyteen ja laillisuuteen.
2.3 Twitter merkitysneuvottelun areenana
2000-luvulla sosiaalisesta mediasta on tullut keskeinen yritysten, muiden organisaatioi-den ja kansalaisten kohtaamispaikka. Twitteriä sosiaalisen median alustana on luonneh-dittu eliitin mediaksi, jonka yhteiskunnallinen merkitys perustuu osaltaan siihen, ettäsitä käytävät aktiivisesti toimittajat, poliitikot ja muut yhteiskunnallisesti aktiiviset toi-mijat (Vainikka & Huhtamäki 2015: 180; Isotalus ym. 2018: 25). Se ei näin ollen ole ensi-sijaisesti suuren yleisön sosiaalinen media, jossa yritys tavoittaisi suuret kuluttajajoukot.Pikemminkin yritys voi Twitterissä viestimällä liittyä yhteiskunnallisten keskustelijoidenjoukkoon ja ilmentää näin tietynlaista yrityskansalaisuutta.
Yritysten näkökulmasta Twitter-viestintä voidaan ymmärtää pohjimmiltaan strategiseksiviestinnäksi, johon voi sisältyä esimerkiksi vastuullisuusviestinnän, PR-viestinnän jamarkkinointiviestinnän funktioita. Yritykset käyttävät Twitteriä esimerkiksi tiedottami-sen ja sidosryhmien sitouttamisen tarkoituksiin (Albu & Etter 2016: 7). Myös pankkienviestintää Twitterissä on tutkittu sidosryhmä- ja vastuullisuusviestinnän (esim. Steen-kampf & Rensburg 2019; Schröder 2021, Gómez-Carrasco, Guillamon-Saorin & GarciaOsma 2021) ja markkinointiviestinnän (Boateng 2019; Misra 2021) näkökulmista. Tutki-muksissa on tarkasteltu esimerkiksi sitä, millaisista yritysvastuun teemoista pankit vies-tivät (Schröder 2021; Gómez-Carrasco ym. 2021) ja miten ne hyödyntävät vastuullisuus-viestintää ja vastuullisuusteemoja organisaation identiteetin ja legitimiteetin rakenta-misessa sosiaalisessa mediassa (Ozdora-Aksak & Atakan-Duman 2015). Näissä tutkimuk-sissa pankkitoimialan ja -palvelujen sisällöllinen erityisyys on kuitenkin pääosin jäänytyleisten vastuullisuusteemojen tarkastelun varjoon.
Tässä tutkimuksessa Twitteriä ei tarkastella ensisijaisesti yritysviestinnän näkökulmastavaan pikemminkin diskurssina (ks. esim. Kreis 2017) ja kulttuuristen merkitysten raken-tamisen areenana (Gonsalves, McGannon & Pegoraro 2021). Kiinnostus kohdistuu sääs-tämisen ja sijoittamisen kulttuurisiin merkityksiin, ja pankkien viestinnän strateginen nä-kökulma rajataan pääosin tarkastelun ulkopuolelle. Pankkien tviitit on valittu tarkaste-luun ennen muuta sen vuoksi, että pankeilla on perinteisesti ollut merkittävä rooli sääs-tämisen ja sijoittamisen merkitysten rakentamisessa ja aiheeseen liittyvää institutionaa-lista auktoriteettia.
Sosiaalisen median diskurssin tutkimuskentällä tämä tutkimus liittyy perinteeseen, jossatarkastellaan aihetunnisteiden avulla jäsentyvää yhteiskunnallista keskustelua. Sitä ontutkittu erityisesti hashtag-kampanjoiden tai aihetunnisteiden ympärille kietoutuvienpoliittisten liikkeiden yhteydessä (esim. Kreis 2017; Gonsalves ym. 2021). Aihetunnis-teilla eli hashtageilla on Twitter-viestinnässä monenlaisia funktioita. Aihetunnistettakäyttämällä voidaan sananmukaisesti merkitä tviitin ”aihe” (topic) tai korostaa viestinkeskeistä teemaa ja näin asemoida viesti osaksi laajempaa keskustelua (Albu & Etter2016: 7). Aihetunnisteen avulla voidaan kuitenkin myös ilmaista yhteisöllisyyttä ja mer-kitä tviitti relevantiksi tietylle yleisölle (Koskela & Sihvonen 2018: 36). Organisaatiot voi-vat myös keksiä omia aihetunnisteitaan ja käyttää niitä luovasti brändin, organisaationja sidosryhmien identiteettien rakentamiseen (Albu & Etter 2016). Virolainen ja Luoma-aho (2018) huomauttavat, että tällaisiin pyrkimyksiin liittyy yritysten näkökulmastamyös maineen hallintaan liittyviä riskejä.
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
32
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on ensisijaisesti aihetunnisteiden luokitte-leva, teemoja nimeävä ja korostava, keskustelua jäsentävä funktio. Tarkasteluun valitut#sijoittaminen ja #säästäminen ovat yleisluonteisia ja otsikkomaisia aihetunnisteita.Niitä käyttämällä pankki voi ilmaista osallistumista keskusteluun ja samalla tietynlaista(tavoittelemaansa) roolia yhteiskunnallisena toimijana, kuten asiantuntijana tai ajatus-johtajana.
3 Aineisto ja menetelmä
Tutkimuksen aineisto koostuu suomalaisten pankkien ja niiden työntekijöiden Twitter-julkaisuista, jotka sisältävät aihetunnisteen #säästäminen tai #sijoittaminen. Aineisto onkerätty kahden kuukauden ajanjaksolta, marras-joulukuulta 2019. Keräsin maksullisenTrackmyhashtag-palvelun avulla tältä ajanjaksolta kaikki tviitit, jotka sisältävät valitut ai-hetunnisteet. Ohjelma kerää aineiston muodossa, joka säilyttää tviittien tekstisisällön jajoitakin emojeja sekä metadataa (ml. linkit alkuperäisiin tviitteihin), mutta ei esimerkiksivideoita ja kuvia. Tästä kokonaisaineistosta luokiteltiin tviittaajat käyttäjätilien nimien jakuvausten mukaan, ja tähän tutkimukseen valittiin käyttäjätilit, jotka voitiin näiden tie-tojen perusteella tunnistaa Suomessa toimiviksi pankeiksi tai niiden työntekijöiksi. Kaik-kia kerättyjä tviittejä tarkastellaan yhtenä tekstiaineistona, joka kokonaisuutena edus-taa sijoittamisesta ja säästämisestä käytävää Twitter-keskustelua. Analyysissa ei siteneritellä julkaisuja tviittaajittain.
Aineisto koostuu järjestämisen ja siivouksen jälkeen 668 tviitistä. Näistä 82 tviittiä (12%) sisältää aihetunnisteen #säästäminen ja 621 tviittiä (93 %) sisältää aihetunnisteen#sijoittaminen. Osa tviiteistä (5 %) sisältää molemmat aihetunnisteet (ks. liite 1). Aineis-toa analysoidaan diskurssintutkimuksen näkökulmasta keskittyen säästämiselle ja sijoit-tamiselle rakentuviin merkityksiin yllä kuvatuissa sosiokulttuurissa ja diskursiivisissakonteksteissa (vrt. Fairclough 1997: 82; Pietikäinen & Mäntynen 2009: 35–36). Analyysiaohjaavat seuraavat tutkimuskysymykset:
(1) Millaisiin aiheisiin #säästäminen ja #sijoittaminen liitetään tviiteissä?(2) Miten säästämisen ja sijoittamisen merkitykset limittyvät ja eroavat toisis-taan?(3) Millaisia perusteluja, tavoitteita ja vastuumerkityksiä säästämiselle ja sijoitta-miselle esitetään taikka hahmottuu asiayhteyksien kautta?
Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkastelin #säästäminen- ja #sijoittaminen-tviittienrepresentaatiomerkityksiä (Fairclough 2003: 27) ja muodostin aineistolähtöisesti teema-luokkia, joihin sijoitin julkaisut. Luokittelu perustui pääasiassa tviittien tekstisisältöön,mutta tarvittaessa julkaisu avattiin alkuperäisessä kontekstissaan Twitterissä, jolloinmyös sen (audio)visuaaliset elementit ja linkit voitiin ottaa huomioon. Luokittelun tar-koituksena oli selvittää, millaisiin (muihin) asioihin ja ilmiöihin säästäminen ja sijoittami-nen pankkien viestinnässä liitetään. Tarkastelin teemaluokkien jakaumaa erikseen#säästäminen-keskustelussa ja #sijoittaminen-keskustelussa ja vertailin jakaumia toi-siinsa. Lisäksi tarkastelin teemaluokkien toistuvia kielellisiä ja multimodaalisia piirteitäsekä tein huomioita niiden kautta rakentuvista identiteetti- ja toimintamerkityksistä(Fairclough 2003: 27) eli lähettäjän ja oletuslukijan positioista ja suhteista ja tviittien tar-joamista toimintamahdollisuuksista. Tätä kautta hahmottui kokonaiskuva siitä, millaisiamerkityksiä säästämiseen ja sijoittamiseen liitettiin ja millaisissa (oletus)yhteisöissä mer-kityksistä neuvoteltiin.
Toisessa vaiheessa keskityin tutkimustehtävän ohjaamana säästämisen ja sijoittamisenristeyksiin eli niiden välisiin merkitysyhteyksiin ja -eroihin. Kolmanneksi pohdin aineistoa
Heidi Hirsto
33
kokonaisuutena taloudelliselle toiminnalle annettujen perustelujen ja tavoitteiden nä-kökulmasta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat säästämiseen ja sijoittamiseen yh-distyvät vastuun tai vastuullisuuden merkitykset.
4 Tulokset
Tarkastelen tässä luvussa ensin tviittien teemaluokkia, jotka kuvaavat sitä, millaisissaasiayhteyksissä säästämisen ja sijoittamisen merkitys muodostuu. Tarkastelu tuo lisäksiesiin säästämis- ja sijoittamiskeskustelujen eroja ja teemoihin liittyviä tyypillisiä puhuja-ja yleisöpositioita. Sen jälkeen tarkastelen säästämisen ja sijoittamisen välisiä merkitys-suhteita tarkemmin. Lopuksi pohdin toiminnan perusteluja erityisesti vastuullisuudennäkökulmasta. Keskityn tässä tviittien laadulliseen tarkasteluun; määrällinen jakautumi-nen teemaluokkiin on kuvattu liitteessä 1.
4.1 Säästämis- ja sijoittamispuheen teemoittelu
Tunnistin tviiteistä aineistolähtöisen, avoimen koodauksen avulla kuusi teemaluokkaa.Luokan muodostamisessa pyrittiin tunnistamaan kunkin tviitin ensisijainen aihe eli se,mitä tviitti käsittelee. Taulukossa 1 kuvataan teemaluokat ja kutakin luokkaa kuvaavasäästämiseen tai sijoittamiseen liittyvä ydinviesti. Lisäksi siihen on koottu kullekin luo-kalle tyypillisiä elementtejä, jotka voivat olla esimerkiksi toistuvia (avain)sanoja, aihe-tunnisteita tai multimodaalisia elementtejä. Viimeisessä sarakkeessa kuvataan luokkiakarkeasti puhuja- ja yleisöposition näkökulmasta.
Taulukko 1. Aineistosta tunnistetut teemaluokat
Teemaluokka/Tviitin ensisijainenaihe
Luokan ydinviesti Tyypillisiä elementtejä luokantviiteissä Puhuja- jayleisöpositio
Aloittaminen Säästämisen/sijoittamisenaloittaminen on tärkeää tärkeä, aloittaa, kannattaa; Lin-kit mediateksteihin tai pankkienverkkosivuille
Yleiskieli
Yritys puhuu ku-luttajalle
Käytännöt ja palve-lut Palvelumme ja teknologi-amme auttavat säästä-mään/sijoittamaan
Pankkien, palvelujen ja sovellus-ten nimet; hinnat ja tarjoukset;upotetut mainokset; linkit verk-kosivuille; kuluttajan puhutteluja ohjaaminen toimintaan
Sijoitusstrategiat Sijoittamiseen/säästämiseenliittyy suunnittelua ja valintoja Osakkeiden vertailu, sijoitus-tuotteiden vertailu ja arviointi Asiantuntija pu-huu kuluttajalle
Harrastajat puhu-vat keskenään
Sijoittajayhteisö Sijoittaminen/säästäminen onyhteisöllinen harrastus Analyytikoiden ja muiden asian-tuntijoiden nimet; näiden käyt-täjätilien merkitseminen; linkitpodcasteihin, blogikirjoituksiinym.; joulukalenterit;termit ja lyhenteet
Asiantuntijat pu-huvat harrasta-jille
Harrastajat puhu-vat keskenään
Erikoiskieli
Tulos- ja markkina-uutiset Sijoittamiseen/säästämiseenkuuluu yritysten, markkinoi-den ja pörssin seuraaminen
Yritysten nimet; termit ja lyhen-teet: Q3, posari, negariETF, IPO
Vastuu ja vaikutta-minen Sijoittamiseen/säästämiseenliittyy vastuuta ja valtaa Erikoiskieli, termit ja lyhenteet:ESG, SRI, TCFD
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
34
Aloittamisen tärkeys -teemaluokassa perustellaan, miksi sijoittaminen tai säästäminenkannattaa aloittaa. Se on yleinen #säästäminen-tviiteissä, joista lähes puolet voidaan si-joittaa tähän teemaluokkaan (ks. liite 1). Monet tämän luokan tviitit perustuvat tausta-oletukseen säästämisestä tai sijoittamisesta itsessään tärkeänä asiana, jonka arvoa eitarvitse perustella, kuten esimerkissä 1.
(1) "Sijoittamisen suurin moka on se, että sitä ei uskalla aloittaa."😬 Ei tarvitse olla ta-lousguru voidakseen sijoittaa, eikä aloittamisessa kannata vatuloida. Jos homma tun-tuu monimutkaiselta, kysy meiltä vinkkejä! [linkki mediatekstiin] #säästäminen #si-joittaminen
Toisinaan tärkeyttä perustellaan esimerkiksi varautumisen, tulevaisuuden suunnittelun(esimerkki 2) tai vaurastumisen kautta. Säästäminen ja sijoittaminen esitetään myös ta-lousosaamisen ja -kasvatuksen välineinä (esimerkki 3).
(2) Tärkeää asiaa @KSiikala ja @finanssiala Taloudellinen varautuminen kannattaa aloit-taa ajoissa, elämä voi yllättää jo nuorempanakin. #säästäminen ja #sijoittaminen tuo-vat puskuria omaan talouteen [linkki mediatekstiin]
(3) Lapselle #säästäminen ja #sijoittaminen on arvokas lahja tulevaisuuden varalle, ja sa-malla se on tärkeä osa talouskasvatusta. Aloittaminen sujuu helposti verkkopankissavaikkapa 10 eurolla kuussa. Tutustu rahastosäästämiseen tarkemmin kotisivuil-lamme! [linkki pankin verkkosivuille]
Tämän teemaluokan tviiteissä ei suoraan mainosteta tiettyä tuotetta tai palvelua. Niissäsaatetaan kuitenkin ohjata pankin verkkosivuille tai kehottaa ottamaan yhteyttä, kutenesimerkissä 3.
Käytännöt ja palvelut -teemaluokan tviiteissä keskiössä on pankin tarjoama säästämisentai sijoittamisen palvelu tai sovellus. Tviittien toistuvia elementtejä ovat pankin nimensisällyttäminen tviittiin, linkit pankkien verkkosivuille, hinnat ja tarjoukset sekä tietyntuotteen tai palvelun mainitseminen. Tarkastelujaksolla paljon huomiota sai kuluttajilleavautuva uusi sijoittamisen muoto, osakesäästötili, jonka kuluttajat voivat avata pank-kien kautta (esimerkki 4).
(4) Vielä ehtii! Osakesäästötilit otetaan käyttöön 1.1.2020 alkaen, mutta voit avata senjo nyt. Avaamalla osakesäästötilin vielä tämän vuoden puolella, osallistut 1000 euronpesämunan arvontaan👇[linkki pankin sivulle] #sijoittaminen #säästäminen #pörssi[kuva]
Lisäksi tämän kategorian tviiteissä oli vahvasti näkyvissä digitaalisten teknologioidenmerkitys, ja niissä markkinoitiin esimerkiksi erilaisia säästämisen mobiilisovelluksia (esi-merkki 5). Näissä tviiteissä säästäminen yhdistettiin usein ostosten tekemiseen ja kulut-tamiseen (ks. luku 4.2).
(5) Poikiiko sinun Bonuksesi Säästäjässä? S-mobiili on Säästäjän koti.💚 Lataa S-mobiilija ota #Säästäjä käyttöön!➡ [linkki pankin verkkosivulle] #Smobiili #Bonus #säästä-minen #sijoittaminen [upotettu mainosvideo]
Suurin osa #säästäminen-aiheisista tviiteistä kuuluu joko aloittamisen tai käytäntöjen japalvelujen teemaluokkaan (ks. liite 1). Säästäminen ja sijoittaminen kytketään näissä ka-tegorioissa yhtäältä vastuulliseen taloudenpitoon (aloittamisen tärkeys) ja toisaalta ar-kisiin kulutuskäytäntöihin (palvelut). Molempien kategorioiden tviitit kutsuvat kuluttajiatoimintaan esimerkiksi linkkien kautta. Niissä puhutellaan vastaanottajaa usein suoraanyksikön toisessa persoonassa ja esitetään kehotuksia ja kysymyksiä. Niissä pankit puhu-vat institutionaalisessa asiantuntijan ja palveluntarjoajan roolissa kuluttajalle.
Heidi Hirsto
35
Pienehkön säästämis- ja sijoitusstrategiat-luokan tviiteissä fokuksessa ovat omaan ta-loudelliseen toimintaan liittyvät valinnat ja suunnittelu. Tviiteissä on pääasiassa kyse ni-menomaan sijoittamista koskevista valinnoista: mihin osakkeisiin tai muihin kohteisiinkannattaa sijoittaa ja millaisia kriteerejä sijoituskohteiden valinnalle on. Kriteerit voivatliittyä tuotto-odotuksiin (esimerkki 6) tai riskitasoon (7) mutta myös esimerkiksi vastuul-lisuus voi näyttäytyä sijoituskohteen valintakriteerinä (7).
(6) Sijoittajan joulukalenterista voi löytää uudelle #osakesäästötili'lle yllättäviäkin koh-teita. Monopoliyhtiö 6,7%:in osinkotuotolla (luukku 17) vai Euroopan halvin sairaala-yhtiö (luukku 14)🤔. #sijoittaminen [linkki pankin sivuille]
(7) Nyt on erityisen vastuullinen varainhoitoratkaisu tarjolla. Vaihtoehtona on kolme eririskitasoa ja sijoittamisen voi aloittaa 10€. Kuukausisäästämisellä varallisuus kasvaaparhaiten. #sijoittaminen #vastuullisuus [linkki pankin uutiseen]
Säästämis- ja sijoitusstrategioiden kategoriassa esiintyvät lähtökohtaisesti sekä puhujinaettä kohteena toimijat, jotka ovat jo (aktiivisia) sijoittajia. Puhujana on usein pankki taipankin työntekijä asiantuntijaroolissa.
Aihetunnisteen #sijoittaminen sisältävistä tviiteistä jopa noin kolmasosa kuuluu sijoitta-jayhteisö-kategoriaan (ks. liite 1). Kategorian tviiteissä puhutaan sijoittajien kesken.Niissä on usein keskiössä sijoittamiseen liittyvä tapahtuma tai sijoittajayhteisön henkilö.Tviiteissä nostetaan esiin pankkien omia analyytikoita, salkunhoitajia ja muita asiantun-tijoita mainitsemalla näitä nimeltä – toisinaan pelkällä etunimellä kuten esimerkissä 9 –ja merkitsemällä heidän käyttäjätilejään (esimerkki 8). Niissä myös mainostetaan sijoit-tamiseen liittyviä kirjoja, lehtiartikkeleita, podcasteja ja tapahtumia, kuten SijoitusIn-vest-messuja (esimerkki 8). Lisäksi kategoriaan kuuluu keräysajankohdan erityisyys, si-joitusaiheiset ”joulukalenterit” (esimerkki 9).
(8) Sijotus Invest messut käynnissä! OP:lta @anttisaari1 kertoo parhaillaan mitä odottaapörssivuodelta 2020. #SijoitusInvest @SijoitusInvest #sijoittaminen #markkinakat-saus [valokuva tilaisuudesta]
(9) Luukku 1 ETF-joulukalenterin 1. luukku on nyt täällä!😍 Mikko ja Joona sukeltavatMegatrendien pariin ja ensimmäisessä jaksossa aiheena on Robotiikka. #sijoittami-nen #ETF #joulukalenteri #Robotics
Sijoitusyhteisö-kategorian tviiteissä sijoittamisen ammattilaiset ja harrastajat puhutte-levat toisiaan vertaisina, sijoittamisesta kiinnostuneina ja sitä harjoittavina toimijoina.Yhteisön jäsenet jakavat kokemuksiaan, arvioitaan ja tietoa. Kategorian tviitit eroavatmuista myös tyylillisesti. Harrastusyhteisön kielenkäyttö sisältää yhtäältä erikoissanas-toa ja lyhenteitä (ETF esimerkissä 9) ja toisaalta epämuodollista, positiivisia tunteita vies-tivää ilmaisua, kuten runsasta emojien käyttöä ja tilannekuvia, jotka eroavat erityisestituotteet ja palvelut -luokan viimeistellystä markkinointiviestinnän kuvastosta. Sijoitta-jayhteisö-luokan tviitit sisältävät tyypillisesti myös Twitterin mahdollistamia vuorovai-kutteisia elementtejä kuten muiden käyttäjätilien merkitsemistä.
Tulos- ja markkinauutiset-kategorian tviiteissä käsitellään tietyn yrityksen taloudellistatulosta tai näkymiä tai markkinoiden ilmiöitä laajemmin. Yksittäisten yritysten tuloksianäkymiä kommentoivat tviitit ovat aineistossa suhteellisen harvinaisia. Yleisimmin tä-män kategorian tviitit liittyvät aineiston keräämisen ajankohtaan osuneisiin kolmannenkvartaalin tulosjulkistuksiin, kuten esimerkissä 10.
(10) Nyt ei kulje, #Nissan’illa nääs - kvartaali’#tulos romahti 70% ja ennuste koko tilikau-delle putosi 11 vuoden pohjiin - vahva #jeni’kin puristaa, mutta tokkopa siinä kaikki?#sijoittaminen #rahastot #talous #liikenne #yrittäjät [linkki mediatekstiin]
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
36
Markkinauutisiin liittyvissä tviiteissä kerrotaan usein kansantalouden tapahtumista taimarkkinoiden liikkeistä tavalla, joka nostaa nämä tapahtumat keskiöön ja jossa yhteyttäsijoittamiseen ilmaistaan ainoastaan aihetunnisteella. Tällöin jää lukijan tulkittavaksi,miten tapahtuma liittyy sijoittamiseen tai on sijoittajan näkökulmasta kiinnostava (esi-merkki 11).
(11) Työmarkkina Yhdysvalloissa edelleen hyvin vahva. Työttömyysaste hienoisessa nou-sussa, koska työvoima kasvoi vielä uusia työpaikkojakin nopeammin. Positiivinen syysiis. Ansiotkin kasvavat vakaasti. Kuluttaja kannattelee talousnäkymiä #osakkeet #si-joittaminen #macrobond [kuvaaja Yhdysvaltojen työllisyystilanteesta]
Toistuvia aiheita kategoriassa ovat korot, kauppapolitiikka ja yrityskaupat. Lisäksi tvii-teissä pohditaan esimerkiksi pörssikaupan kokonaiskuvaa ja kehitystä. Tviiteille on omi-naista runsas erikoissanaston ja lyhenteiden käyttö, ja ne voidaan tulkita sijoittajayhtei-sön sisäiseksi keskusteluksi.
Lopuksi voidaan erottaa pieni ryhmä tviittejä, joiden keskeisenä aiheena on sijoittami-seen liittyvä vastuu tai sijoittamalla vaikuttaminen (esimerkki 12).
(12) Sijoittajana pankilla on kyky ja valta vaikuttaa yrityksiin. Kestävyys on olennainen osakaikkea sijoitustoimintaamme. Lue lisää tavastamme tehdä kestävää sijoitustoimin-taa oheisesta artikkelista. #sijoittaminen #vastuullisuus [linkki artikkeliin pankin verk-kosivulla]
Toisinaan vastuullisuusmerkitykset avautuvat tässä kategoriassa vain sijoittamisen eri-koiskieltä tunteville esimerkiksi termien kuten TFFD (Task Force on Climate-related Fi-nancial Disclosures) tai ESG (Environmental, Social, Governance) kautta.
4.2 Säästämisen ja sijoittamisen suhde
Temaattisen analyysin yhteydessä nousi esiin säästämisen ja sijoittamisen läheinen mer-kityssuhde monissa tviiteissä. Sijoittamista käytetään paikoin säästämisen kanssa vaih-dellen ja lähes synonyymisesti. Tässä aineistossa peräti 43 prosenttia #säästäminen-ai-hetunnisteen sisältävistä tviiteistä sisältääkin myös aihetunnisteen #sijoittaminen (liite1). Lisäksi sijoittaminen kietoutuu jo käsitteellisestikin yhteen säästämisen kanssa esi-merkiksi rahastosäästämisen (esimerkki 13) ja tutkimushetkellä ajankohtaisen osa-kesäästötilin (esimerkki 14) kautta.
(13) Rahastosäästäminen taitaa olla helpoin ja varmin tapa vaurastua. UKK:n sanontaamukaillen "onko lottokansalla malttia vaurastua". #sijoittaminen #tahdoenemmän[linkki mediatekstiin]
(14) Suomalaiset hyötyisivät monipuolisemmasta säästämisestä. Osakesäästötili on yksivaihtoehto ja kannustaa pohtimaan omaa ja lapselle säästämistä. Mitä kannattaa ot-taa huomioon?  Hyvä juttu #osakesäästötili #säästäminen #hajauttaminen [linkki me-diatekstiin]
Sijoittamisen lisäksi säästäminen kietoutuu pankkien viestinnässä läheisesti kuluttami-seen, usein erilaisten säästämistä automatisoivien sovellusten kautta (esimerkit 15 ja16). Kuluttamisen ja säästämisen yhteys esitetään ongelmattomana siten, että kulutta-minen tukee tai jopa on säästämistä.
(15) Miltä kuulostaisi säästää samalla kuin shoppailet?🤩 Ottamalla ePossun käyttöönkerrytät säästöjä huomaamattasi.🐷💰 #ePossu #säästäminen Lue lisää⤵ [linkki pan-kin sivuille ja kuvituskuva]
Heidi Hirsto
37
(16) Kuulutko sinä niihin, jotka käyvät joulun alla kaupassa? Säästäjälle shoppailu on kuinlaittaisi rahaa pankkiin. Lue lisää!➡ [linkki pankin sivuille] #Säästäjä #Smobiili #sääs-täminen [upotettu mainos]
Ylipäänsä säästämiselle ei Twitter-viestinnässä juurikaan hahmotu sijoittamisesta erilli-siä, esimerkiksi kuluttamisen rajoittamiseen tai säästäväiseen asenteeseen liittyviä mer-kityksiä, jotka ovat historiallisesti olleet osa säästämisen merkitysrepertuaaria pankkienkuluttajaviestinnässä ja joita myös ajankohtaiset eettisen kuluttamisen diskurssit hyö-dyntävät (Podkalicka & Potts 2018). Sovelluksia markkinoivat tviitit kuitenkin hyödyntä-vät säästöpossu-metaforaa esimerkiksi palveluiden nimien ja emojien kautta. Näin osta-malla säästämiseen liittyy ajatus rahan panemisesta sivuun tai talteen.
Aihetunnisteen #sijoittaminen sisältävät tviitit ovat aineistossa huomattavasti #säästä-minen-tviittejä yleisempiä, ja sijoittamiskeskustelu on myös selvästi säästämiskeskuste-lusta eriytynyttä. Vain 5 prosenttia #sijoittaminen-tviiteistä nimittäin sisältää myös#säästäminen-aihetunnisteen (liite 1). Toisinaan sijoittamisaiheisissa tviiteissä tehdääneksplisiittisesti eroa sijoittamisen ja säästämisen välille esimerkiksi määrittämällä sääs-täminen epätuottoisaksi ja siten epärationaaliseksi (esimerkit 17 ja 18).
(17) Noin puolet yli viisikymppisten suomalaisten rahoitusvarallisuudesta on tilillä arvoaja kasvua menettämässä. Tuoreessa @Taloustaito blogissa aiheen kimpussa@SMiekkoja ja Seija Järvinen. #sijoittaminen [linkki taloustaito.fi-sivun blogiin] [kuvamerkityistä henkilöistä]
(18) Onko sinulla varaa pitää ylimääräisiä varoja 0-korkoisella tilillä? #päivänpohdinta #si-joittaminen #korkoakorolle #säästäminen"
Ylipäänsä sijoittamiskeskustelussa korostuu yhteisön merkitys, ja ammattilaiset asettu-vat keskusteluun paitsi asiantuntijoina myös sijoittamisen harrastajina muiden harrasta-jien kanssa, kuten sijoittajayhteisö-teemaluokan analyysi yllä osoitti. Sijoittajayhteisöntviitteihin liittyy asiantuntijaeetosta mutta – toisin kuin säästämisen yhteydessä – myösyhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille rakentuvan yhteisöllisyyden piirteitä, kutenhenkilöitymistä ja henkilökohtaisuutta, yhteistä kulttuuria (blogit, kirjat) sekä viihteelli-syyttä ja tunteita (sijoitusaiheiset Twitter-joulukalenterit).
4.3 Taloudellisen toiminnan motiivit ja vastuullisuus
Säästämisen ja sijoittamisen motiivien ja tavoitteiden artikulointi jää koko aineiston ta-solla vähäiseksi. Kokonaisuudessaan sekä säästäminen että sijoittaminen näyttäytyvätluonnollistuneina taloudellisen kansalaisuuden käytäntöinä, joita ei tarvitse perustella.Tviiteissä puretaankin lähinnä näiden käytäntöjen aloittamisen (oletettuja) esteitä ko-rostamalla säästämisen ja sijoittamisen vaivattomuutta ja niihin liittyvien palvelujenedullisuutta sekä tarjoamalla linkkien ja sovellusten kautta toiminnan mahdollisuuksia.Harvoissa julkilausutuissa perusteluissa korostuvat tuoton tavoittelu, varautuminen jatalouskasvatus. Aineiston tviiteissä ei esimerkiksi vedota säästäväisyyteen hyveenä taitavoiteltuna asenteena (vrt. Hirsto 2018) eikä myöskään säästämisen suojelu- tai säilyt-tämismerkityksiin kestävän kehityksen kehyksessä (vrt. Podkalicka & Potts 2016).
Sijoittamiseen liittyvissä tviiteissä oletetaan pääsääntöisesti vastaanottajan olevan jo ak-tiivinen sijoittaja. Tviiteissä käsiteltyjen teemojen yhteys sijoittamiseen ja sijoittajien in-tresseihin jää usein tulkinnanvaraiseksi, mutta tviiteissä toistuvat aihepiirit indikoivat,että sijoittajia kiinnostaa aktiivinen salkunhoito ja tuottomahdollisuuksien etsiminenesimerkiksi uusista teknologioista ja uusilta markkinoilta. Ajankohtaisista teemoista pan-kit tarttuvat erityisesti uusiin sijoitusmuotoihin ja teknologioihin, ja sijoittamiseen liitty-vät riskit ja mahdollisuudet näyttäytyvät luonteeltaan pragmaattisina ja teknisinä pi-
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
38
kemmin kuin eettisinä tai systeemisinä. Sijoittaminen näyttäytyy pankkien tviiteissä toi-mintana, jolla on kytköksiä esimerkiksi korkotasoon, kauppapolitiikkaan ja yritysten ta-loudelliseen tulokseen. Yhteys näyttäytyy kuitenkin yksisuuntaisena, eli talouden ilmi-öitä tarkastellaan sijoittamiseen mahdollisesti vaikuttavina tekijöinä eikä toisin päin. Si-joittamisen (mahdolliset) ympäristö- tai yhteiskunnalliset vaikutukset tai vaikuttavuus-sijoittaminen eivät nouse merkittävällä tavalla esille. Esimerkki 19 havainnollistaa vaiku-tussuunnan esittämistä.
(19) Ilmastonmuutos vaikuttaa laajasti yrityksiin. #TCFD tarjoaa salkunhoitajille hyvän lä-hestymistavan vaikutusten arvioimiseksi. @FIMVarainhoito salkunhoitajat saivat tä-nään syventävää tietoa aiheesta erinomaisen koulutuksen muodossa. (…) #sijoitta-minen #ESG [valokuva analyytikoista]
Vastuullisuus muodostaa aineistossa oman pienen teemaluokkansa, jonka tviiteissä vas-tuu tai sijoittamalla vaikuttaminen on ensisijainen teema. Sen lisäksi vastuullisuuden nä-kökulma on näkyvissä muissakin teemaluokissa: Käytäntöjen ja palveluiden teemaluo-kassa markkinoidaan vastuullisen sijoittamisen tuotteita. Sijoitusstrategioiden teema-luokassa vastuullisuus näyttäytyy sijoituskohteen valinnan kriteerinä ja markkinanäky-mät-teemaluokassa sijoitusmarkkinoiden trendinä. Sijoittajayhteisö-teemaluokassapuolestaan tviitataan esimerkiksi vastuullisuusaiheisista tapahtumista.
Yleinen vastuullisuusnäkökulman merkitsijä aineistossa on aihetunniste #ESG, joka voi-daan tulkita minimaaliseksi vastuumerkityksen indeksiksi. Esimerkki 20 kuitenkin ha-vainnollistaa, että ESG-raportointiin viittaamista voidaan hyödyntää myös tavalla, jokaon vastuupyrkimyksille vastakkainen mutta näyttäytyy sijoitusstrategioiden näkökul-masta neutraalin kiinnostavana.
(20) Kiinnostava strategia: Osa uusista rahastoista maailmalla pyrkii löytämään tuottoashorttaamalla heikon ESG-reittauksen firmoja. ”Some mutual funds are now shortingunsustainable companies” [linkki mediatekstiin] #sijoittaminen #short #esg”
Kokonaisuudessaan voidaan arvioida, että vastuullisuus on Twitterin säästämis- ja sijoit-tamiskeskustelussa melko usein näkyvillä esimerkiksi aihetunnisteiden kautta, muttasen sisältö jää pääosin varsin abstraktiksi. Sijoitusdiskurssi on tältä osin – varsin odotuk-senmukaisesti – melko perinteistä (vrt. Hirsto 2011), eivätkä pankit ota vastuullisuus- javaikuttavuuskysymyksissä ainakaan aktiivista ajatusjohtajan roolia.
5 Päätäntö
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia merkityksiä pankit ja niiden työn-tekijät rakentavat säästämiselle ja sijoittamiselle digitalisoituneessa taloudellisen toi-minnan kontekstissa. Tarkastelin pankkien Twitter-viestejä diskurssina, jota erittele-mällä ja uudelleen jäsentämällä on mahdollista saada esiin taloudellista toimintaa kos-kevia kulttuurisia oletuksia ja arvostuksia.
Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että pankkien diskurssissa sijoittaminen eri muo-doissaan on pitkälti syrjäyttänyt pankkitilille säästämisen ensisijaisena taloudellisensuunnittelun ja varautumisen muotona. Merkitykset ovat osin sulautuneet, ja säästämi-nen tarkoittaa pankkien retoriikassa usein säästämistä/sijoittamista rahastoihin tai osa-kesäästötilille, joihin liittyy tuoton mahdollisuus. Samalla pankkien markkinoimat ”osta-malla säästämisen” käytänteet ja näitä mahdollistavat sovellukset kantavat omalla ta-vallaan perinteistä rahan sivuun panemisen merkitystä ja jatkavat näin lipassäästämisenperinnettä – kuitenkin ilman eksplisiittistä kulutuksen rajoittamisen tai kieltäymyksenmerkitystä. Koska sivuun panemisen teko on sovelluksissa kytketty varsin konkreetti-
Heidi Hirsto
39
sesti ja automatisoidusti rahan käyttämisen tekoon, sitä voidaan kenties tulkita erään-laisena moraalisena maksuna kuluttamisesta. Näin ollen säästämisen sovellukset nojaa-vat vielä jossain määrin säästäväisyyden ihanteeseen ja pitävät sitä yllä.
Säästämisen merkitysten typistymisen voi yhdistää yhtäältä kulttuuriseen ja toisaaltapankkialan muutokseen. Säästäminen näyttäytyy epäkiinnostavana ja arkisena aiheena,koska sillä ei enää ole tukenaan hyve-etiikan moralisoivaa ja kohottavaa kontekstia:säästäminen ei kerro enää luonteen lujuudesta eikä eteenpäin pyrkivästä asenteestavaan pikemminkin varovaisuudesta ja riskin karttamisesta. Samalla on myös pankkienedun mukaista korostaa sijoittamista, koska siihen on kytkettävissä pankeille tuottoisiaasiantuntijapalveluita. Sijoittamista koskeva keskustelu on Twitterissä vilkkaampaa, jamyös pankit ja niiden työntekijät osallistuvat siihen aktiivisesti. Aineistosta hahmottuukeskusteleva sijoittajayhteisö, joka merkityksellistää markkinoiden tapahtumia ja tren-dejä sekä yritysten tulosuutisia sijoitusstrategioiden näkökulmasta ja rakentaa yhteisöl-lisyyttä tapahtumien, mediatekstien ja rituaalien ympärille. Pankkien analyytikot ovattviiteissä näkyvästi esillä eräänlaisina sijoittajayhteisön mikrojulkkiksina.
Tutkimuksen rajoitteena voidaan mainita, että aineisto jäi #säästäminen-tviittien osaltamelko pieneksi kahden kuukauden tarkastelujaksolla. Kuitenkin myös säästämisaihei-sesta aineistosta oli havaittavissa toistuvia elementtejä ja selviä eroja #sijoittaminen-aineistoon. Jatkotutkimuksessa olisi mahdollista keskittyä tarkemmin pankkien Twitter-viestinnän vuorovaikutteisuuteen ja sitouttavuuteen tarkastelemalla tviittien saamiakommentteja ja reaktioita. Lisäksi olisi kiinnostavaa selvittää, millaista sijoittamis- jasäästämiskeskustelua aihetunnisteisiin keskittyvä tarkastelu jättää näkymättömiin. Eri-tyisesti sijoittamiseen liittyviä tviittejä seuraamalla näyttäisi avautuvan kytkentöjä toi-siin tviitteihin ja tviittiketjuihin, joissa keskustellaan sijoittamiseen liittyvistä aiheistakäyttämättä tässä tarkasteltuja aihetunnisteita. Toisaalta yleisluonteisiin #säästäminen-ja #sijoittaminen-aihetunnisteisiin keskittymiselle on kuitenkin perustelunsa, sillä niidenvoi tulkita merkitsevän tviitit eksplisiittisesti osaksi yleisempää keskustelua. Niitä käyt-tämällä pankit toteuttavat ja ilmaisevat tietynlaista roolia näkyvinä toimijoina yhteiskun-nassa.
Tutkimus täydentää kuvaa organisaatioiden sosiaalisen median viestinnästä keskitty-mällä laadullisen analyysin keinoin siihen, miten organisaatiot rakentavat julkisella aree-nalla merkityksiä toimialan ytimessä oleville ilmiöille. Aiemmassa tutkimuksessa on tar-kasteltu pankkien sosiaalisen median viestintää esimerkiksi yleisten yritysvastuun tee-mojen ja viestinnällisten ulottuvuuksien kautta, jolloin pankkitoimialan sisällölliset eri-tyispiirteet ovat jääneet vähälle huomiolle. Voidaan kuitenkin ajatella, että säästämisenja sijoittamisen – samoin kuin esimerkiksi luoton ja velan – merkityksiä koskeva neuvot-telu on pankeille erityisen tärkeää institutionaalista työtä, jolla on merkitystä myös nii-den yhteiskunnallisen legitimiteetin eli toiminnan oikeutuksen kannalta. Analyysi antaaviitteitä siitä, että organisaatiot voivat käyttää yleisluonteisia, toimialan keskeisiin käsit-teisiin liittyviä aihetunnisteita osoittamaan paikkaansa tietyn institutionaalisen kentänrelevanttina toimijana, jolla on tällä kentällä puheoikeus ja määrittelyvaltaa. Yritysvas-tuun ja yrityskansalaisuuden näkökulmista voidaan samalla todeta, että organisaatioi-den tulisi käyttää tätä valtaa vastuullisesti edistämällä keskustelua alan käytännöistämyös eettisistä, yhteiskunnallisista ja ympäristönäkökulmista käsin. Pankkien viestin-nässä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sijoittamisen – muunkin kuin vastuullisiksi tai vaikut-taviksi luokiteltujen sijoitustuotteiden – yhteiskunnallisten vaikutusten avaamista ylei-sölle osana arkista säästämistä ja sijoittamista koskevaa keskustelua. Tällainen keskus-telu parantaisi kuluttaja-kansalaisten mahdollisuuksia hahmottaa talouden ja yhteiskun-nan kytköksiä ja toteuttaa nykyistä paremmin reflektoivaa, eettistä kansalaisuutta myöstaloudenhallintaan liittyvien valintojen kautta.
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
40
Lähteet
Albu, O. B. & Etter, M. (2011). Hypertextuality and Social Media: A Study of the Constitutive andParadoxical Implications of Organizational Twitter Use. Management CommunicationQuarterly 30(1), 5–31. https://doi.org/10.1177/0893318915601161Boateng, S. L. (2019). Online relationship marketing and customer loyalty: a signaling theoryperspective. International Journal of Bank Marketing 37(1), 226–240.Daugaard, D. (2020). Emerging new themes in environmental, social and governance investing:a systematic literature review. Accounting & Finance 60, 1501–1530.de Goede, M. (2005). Virtue, Fortune and Faith: A Genealogy of Finance. University of MinnesotaPress.Erturk, I. & Solari, S. (2007). Banks as continuous reinvention. New political economy 12(3), 369–388.Fairclough, N. (1997). Miten media puhuu (alkuteos Media Discourse 1995). Vastapaino.Fairclough, N. (2003). Analysing Discourse. Textual analysis for social research. Routledge.Finsif (2020). Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat. Saatavilla: https://www.finsif.fi/vas-tuullisen-sijoittamisen-lahestymistavat/ (Lainattu 17.5.2021).Gómez-Carrasco, P., Guillamon-Saorin, E. & Garcia Osma, B. (2021). Stakeholders versus firmcommunication in social media: the case of Twitter and corporate social responsibility in-formation. European Accounting Review 30(1), 31–62.Gonsalves, C. A., McGannon, K. R. & Pegoraro, A. (2021). A critical discourse analysis of genderedcardiovascular disease meanings of the #MoreMoments campaign on Twitter. Journal ofHealth Psychology 26(10), 1471–1481.Grönholm, P. (2021). Sata asuntoa. Helsingin Sanomat 20.12.2021. Saatavilla rajoitetusti osoit-teessa https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008422263.html (Lainattu 4.10.2022).Hirsto, H. (2009). Rahan seikkailut: sijoitusmarkkinoiden kulttuurisia jäsennyksiä. Teoksessa M.Ruckenstein & T. Kallinen (Toim.) Rahan kulttuuri. SKS. 72–83.Hirsto, H. (2011). Everyday discourses of the stock market: Searching for investor power andresponsibility. Consumption, Markets & Culture 14(1), 57–77.Hirsto, H. (2018). The survival of saving. Esitelmä, 34th European Group for Organizational Stud-ies (EGOS) Colloquium, Tallinna, Viro, Heinäkuu 2018.Hirsto, H., Katila, S. & Moisander, J. (2014). (Re)constructing economic citizenship in a welfarestate – intersections of gender and class. Equality, Diversity and Inclusion: An InternationalJournal 33(2), 122–139.Hirvilammi, T. (2008). Kuluttavan elämän hylänneet kulutuskarkurit. Teoksessa M. K. Niemi(Toim.). Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Ajatus Kirjat. 143–168.Isotalus, P., Jussila, J. & Matikainen, J. (2018). Twitter viestintänä ja sosiaalisen median ilmiönä.Teoksessa Isotalus, P., Jussila, J. & Matikainen, J. (Toim.). Twitter viestintänä. Ilmiöt ja ver-kostot. Vastapaino. 9–30.Junkkari, M. (2022). Nyt puhuvat uudet sijoittajagurut. Helsingin Sanomat 9.1.2022. Saatavillarajoitetusti: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008442979.html. (Lainattu 4.10.2022).Koskela, M. & Sihvonen, T. (2018). #Hashtagin funktiot Twitterissä: Aihetunniste metadatana,erikoiskielenä ja luovuuden välineenä. Teoksessa P. Isotalus, J. Jussila & J. Matikainen(Toim.). Twitter viestintänä. Ilmiöt ja verkostot. Vastapaino. 31–50.Kreis, R. (2017). #refugeesnotwelcome: Anti-refugee discourse on Twitter. Discourse & Commu-nication 11(5), 498–514.Kuisma, M. & Keskisarja, T. (2012). Erehtymättömät: Tarina suuresta pankkisodasta ja liikepan-keista Suomen kohtaloissa. WSOY.Kuusterä, A. (1995). Aate ja raha. Säästöpankit Suomalaisessa yhteiskunnassa 1822–1994.Otava.Lehtonen, T. & Pantzar M. (2002). The ethos of thrift: the promotion of bank saving in Finlandduring the 1950s. Journal of Material Culture 7(2), 211–231.Mishra, A.S. (2021). Exploring COBRAs, its antecedents and consequences in the context of bank-ing brands. International Journal of Bank Marketing 39(5), 900–921.
Heidi Hirsto
41
Niemi, Mari K. (2008). Toisintekijöiden jäljillä. Teoksessa M. K. Niemi (Toim.). Kiitos ei! Kieltäyty-misen kulttuurihistoriaa. Ajatus Kirjat. 7–18.Nätti, S. & Lähteenmäki, I. (2016). The evolution of market orientation in Finnish retail banking–from regulation to value creation. Management & Organizational History 11(1), 28–47.Onninen, O. (2021). Suomessa on joukko naisia, jotka tekevät rahaa puhumalla rahasta. Image1/2021.Ozdora-Aksak, E. & Atakan-Duman, S. (2015). The online presence of Turkish banks: communi-cating the softer side of corporate identity. Public Relations Review 41(1), 119–128.Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. 2009. Kurssi kohti diskurssia. Vastapaino.Pérez, A., & del Bosque, I. R. (2014). Customer CSR expectations in the banking industry. Inter-national Journal of Bank Marketing 32(3), 223–244.Podkalicka, A. & Potts, J. (2014). Towards a general theory of thrift. International Journal of Cul-tural Studies 17(3), 227–241. https://doi.org/10.1177/1367877913496198Ruckenstein, M. (2011). Raha, arvon ulottuvuudet ja kulttuurintutkimuksen talous. Plenaariesi-telmä Kulttuurintutkimuksen päivillä 16.12.2011. Saatavilla: http://www.acade-mia.edu/3044013/Raha_arvon_ulottuvuudet_ja_kulttuurintutkimuksen_talousSchröder, P. (2021). Corporate social responsibility (CSR) communication via social media sites:Evidence from the German banking industry. Corporate Communications: An Interna-tional Journal 26(3), 636–654.Schultz, C. (2021). Postcolonial Finance. Theoria 68(166), 60–86.Steenkamp, H. & Rensburg, R. S. (2019). CSR on display: using spectacles and storytelling asstakeholder engagement mechanisms. Communitas 24, 1–19.Vainikka, E. & Huhtamäki, J. (2015). Tviittien politiikkaa – poliittisen viestinnän sisäpiirit Twitte-rissä. Media & viestintä 38(3), 165–183.Virolainen, M. & Luoma-aho, V. (2018). Kaapattu hashtag? Organisaatiot ja brändit sosiaalisessamediassa. Teoksessa P. Isotalus, J. Jussila & J. Matikainen (Toim.). Twitter viestintänä.Ilmiöt ja verkostot. Vastapaino. 152–173.Zelizer, V. (1994). The Social Meaning of Money: Pin Money, Paychecks, Poor Relief, and OtherCurrencies. Basic Books.
Säästämisen ja sijoittamisen risteyksiä pankkien Twitter-viestinnässä
42
Liite 1. Aineiston luokittelun yksityiskohdat: aihetunnisteen #säästäminen ja #sijoittami-nen sisältävät tviitit ajalta 1.11.–31.12.2019 (n = 668)
Lkm Näistä molemmataihetunnisteetsisältäviä
Jakautuminen teemaluokkiin (lkm ja %)
Aihetunnisteen#säästäminensisältävät tviitit
82 35 (43 %) Aloittaminen 33 (40 %)
Käytännöt ja palvelut 28 (34 %)
Strategiat 2 (2 %)
Yhteisö 9 (11 %)
Tulos- ja markkinauutiset 7 (9 %)
Vastuu 3 (4 %)
Aihetunnisteen#sijoittaminensisältävät tviitit
621 35 (5 %) Aloittaminen 33 (5 %)
Käytännöt ja palvelut 63 (9 %)
Strategiat 72 (11 %)
Yhteisö 214 (31 %)
Tulos- ja markkinauutiset 283 (42 %)
Vastuu 16 (2 %)
43
Responsible Communication
To cite this article: Hyppönen, A. (2022). ”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivi-sen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä. In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räi-sänen & H. Limatius (Eds.). Responsible Communication. VAKKI Publications 14. 43–59. Availableat: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” –Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
Annikki Hyppönenaa Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö, Vaasan Yliopisto
This article examines the cognitive accessibility assessment work of online service websites inthe Papunet assessment service of the Finnish Association on Intellectual and DevelopmentalDisabilities (FAIDD). The research is linked to the project called Selkeästi meille, organized by theFAIDD and the Association of Kehitysvammatuki 57 ry. These organizations have strong experi-ence in promoting equality and inclusion in society of people with intellectual disabilities andothers with special needs in learning, understanding and communication. In both services, peo-ple with disabilities participate in the assessment work as experts by experience. This studysheds light on the accessibility assessment process, focusing on cognitive accessibility problems.The material of the study is based on a semi-structured focus group interview with accessibilityexperts working in mentioned organizations. It is analysed in the context of why evaluation workis important, what accessibility expertise means, and what methods are used in the work. Thefindings of the research show the committed attitude of the evaluators that communicates theimportance of achieving accessibility and the desire to develop and use evaluation methods.
Avainsanat: kognitiivinen saavutettavuus, kokemusasiantuntija, saavutettavuusarviointi,selkokieli
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
44
1. Johdanto
Verkkopalvelujen saavutettavuudella tarkoitetaan laajasti ottaen sitä, että kenellä ta-hansa on mahdollisuus käyttää palvelua rajoitteistaan huolimatta. Digitaalisten palvelu-jen kuten esimerkiksi mobiilisovellusten, verkkopankin tai muiden sähköisten asiointi-palvelujen käyttäjältä odotetaan oppimiskykyä ja osaamista sähköisten palvelujen käy-tössä. Monilla verkkopalvelujen käyttäjillä on kuitenkin vaikeuksia esimerkiksi verkkosi-vun sisällön lukemisessa ja ymmärtämisessä. Selkokeskuksen (2022a) mukaan Suomessaon jopa 530 000–750 000 kansalaista, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.Luku- ja kirjoitusvaikeudesta kärsivien lisäksi heitä ovat esimerkiksi kehitysvammaiset,maahanmuuttajataustaiset ja muistisairaat henkilöt. Nykyisin lukutaito korostuu muunkielitaidon hallinnan ohella, kun yhä useampi asia hoidetaan itsenäisesti, useimmitenverkkopalvelua ja digitaalisia välineitä käyttäen. Verkkopalvelujen saavutettavuus liittyylähtökohtaisesti tasa-arvon ja demokratian toteutumiseen, sillä kaikilla on oikeus osal-listua yhtäläisesti erilaisiin yhteiskunnan toimintoihin ja käyttää yleisiä palveluja (Leskelä2019, 48–49). Etelä-Suomen aluehallintovirasto (2021) arvioi, että jopa yli miljoonansuomalaisen on edelleen vaikeaa käyttää verkkopalveluja.
Viime aikoina verkkopalvelujen käyttäjien tietoisuus saavutettavuuden merkityksestäon lisääntynyt, sillä hyvästä käytettävyydestä ja saavutettavuudesta on tullut merkki pal-velun laadusta.  Puhtaasti teknisen saavutettavuuden ohella kognitiivisen saavutetta-vuuden merkitys on kasvanut. Teknisen saavutettavuuden eli käytettävyyden vähim-mäisvaatimus on, että verkkosivu toimii moitteettomasti. Kognitiivinen eli sisällöllinensaavutettavuus puolestaan tarkoittaa, että verkkopalvelun tai yleisemmin viestinnän si-sältö on ymmärrettävää, helposti omaksuttavaa ja käytettävää. Aiheeseen liittyväaiempi tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että kognitiivinen saavutettavuus ja selko-kielinen esitystapa hyödyttävät monia käyttäjiä (mm. Leskelä 2019: 47; 69).
Digipalvelulain (Valtiovarainministeriö 306/2019) mukaan julkisen verkkopalvelun saa-vutettavuuden tila on arvioitava. Esittelen tässä artikkelissa verkkosivun saavutettavuu-den arviointityötä, jota kehitysvammaisten tukijärjestöt tekevät. Nämä tukijärjestöt tar-joavat sekä julkisille että yksityisille toimijoille palvelua, jossa niiden verkkosivuja arvioi-daan systemaattisesti digipalvelulain (306/2019) ohjeistamien WCAG 2.1 -saavutetta-vuusvaatimusten (Web Content Accessibility Guidelines, W3C) sekä kognitiivisten ja kie-lellisten saavutettavuusvaatimusten näkökulmista. Saavutettavuusarviointityö on luon-teeltaan pitkälti ihmisten suorittamaa asiantuntija-arviointia, jonka suorittaa saavutet-tavuuden toteutumiseen perehtynyt ammattilainen.
Arviointiprosessissa hyödynnetään työhön kehitettyjä ohjelmistoja. Lisäksi menetel-minä ovat käyttäjäarviointi ja -testaus. Tässä tutkimuksessa käyttäjäarvioijina ja -testaa-jina toimivat kokemusasiantuntijat. He ovat henkilöitä, joilla on omakohtaista koke-musta sairaudesta tai vammasta ja jotka tämän kokemuksen kautta osallistuvat palvelu-jen kehittämiseen suorittamalla niitä tehtäviä, joita loppukäyttäjän on verkkopalvelunkautta tarkoitus tehdä (Meriluoto 2018: 12). Tästä käyttäjäarviointiin ja -testaukseen pe-rustuvasta saavutettavuuden arviointiprosessista käytän tässä artikkelissa nimitystäsaavutettavuusarviointi.
Tämän tutkimuksen keskiössä on verkkopalvelusivun kognitiivisen saavutettavuuden ar-viointiprosessi. Artikkelin tavoitteena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten saavutetta-vuusarviointia tekevät henkilöt hahmottavat arviointiprosessin, arvioinnin käytännöt janäiden taustalla vaikuttavat tekijät ja millainen työnkuva toimintarajoitteisilla kokemus-asiantuntijoilla on arviointiprosessissa. Tutkimuskysymykseni ovat: ”Mitä vaiheita ja me-netelmiä sisältyy kognitiivisen saavutettavuuden arviointiprosessiin?” ja ”Mitkä periaat-teet ohjaavat saavutettavuusarvioijaa arviointityössään?”.
Annikki Hyppönen
45
2. Käytettävyydestä saavutettavuuteen
Tutkimuksessa hyödynnetään käytettävyyden ja saavutettavuuden käsitteitä. Niidenavulla hahmottuu saavutettavuuden laajempi konteksti, jossa tarkastelun kohteena ovatkäyttäjän kognitiiviset kyvyt ja tiedonkäsittelyn taidot.
2.1. Käyttäjälähtöinen suunnittelu käytettävyyden ja saavutettavuuden ytimessä
Käytettävyys viittaa ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen (mm. Sinkkonen, Kuop-pala, Parkkinen & Vastamäki 2006: 260). Hyvä käytettävyys vaatii verkkosivuston ihmis-lähtöistä suunnittelua, toteutusta ja ylläpitoa (Övermark 2019). Käytettävyydellä tarkoi-tetaan verkkosivuston teknistä saavutettavuutta, jolloin verkkosivusto on käyttäjälleenmahdollisimman toimiva ja helppokäyttöinen käyttäjän toimintarajoitteista riippu-matta. Verkkosivustoa voidaan silloin käyttää siihen tarkoitukseen, johon se on suunni-teltu. Se sisältää kaiken tarvittavan tiedon ja kaikki ne toiminnot, joiden avulla käyttäjävoi suorittaa tehtävät, jotka sivuston kautta on tarkoitettu tehtäväksi (Sinkkonen ym.2006: 280–281; Övermark 2019; papunet.net 2022). Kun käytettävyys on huomioitu,verkkopalvelusivustoa on miellyttävä käyttää, ja työskentely sen kautta on tehokasta jatuloksellista. Lisäksi verkkosivusto tukee käyttäjää esimerkiksi ohjeistamalla tätä toimin-noissa niin, että tehtävät voidaan suorittaa nopeasti, hyvin ja vaivattomasti, ilman yli-määräistä älyllistä ponnistelua (Övermark 2019).
Saavutettavuus viittaa aineettomaan ympäristöön ja sen palveluihin, esimerkiksi verk-kosivustoihin sekä niihin liittyvään suunnitteluun, toteutukseen ja ylläpitoon (Celia2021). Käsitteellä käytettävyys on viitattu myös tekstien ymmärrettävyyteen, siis kogni-tiiviseen ominaisuuteen (ks. Suominen 2019). Brusilovsky Filer (2018: 6, 39–40) on tut-kinut saavutettavien ympäristöjen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä seikkoja eri-tyisesti niiden käyttäjien näkökulmasta, joilla on kognitiivisia ongelmia. Hän toteaa, ettäverkkosivuston saavutettavuus toteutuu, kun suunnittelija tunnistaa käyttäjien tarpeet,taidot ja kyvyt. Yksinkertainen, epäolennaisesta tiedosta karsittu sisältö helpottaa käyt-töön liittyvää päättelyä, muistamista ja löytämistä. Tiedon monikanavainen, toisiaantäydentävä ja käyttäjän ymmärtämisen ja vastaanottamisen tasoa tukeva esitystapaedesauttaa tiedon ymmärtämistä. Tuotteen tai verkkosivuston käytön tulisi olla helpo-tettua niin, ettei siitä aiheudu käyttäjälle ylimääräistä kognitiivista kuormitusta.
Maaß ja Rink (2018: 17–25) esittelevät verkkopalvelujen kognitiivisen saavutettavuudentoteutumista Saksassa. Heidän mukaansa saavutettavuus toteutuu, kun käyttäjä pystyylöytämään etsimänsä informaation ja ymmärtämään ja muistamaan sen sisällön. Tämähelpottuu, jos tieto ja informaatio liittyvät aikaisempaan tietoon, joka käyttäjällä on ai-heesta. He toteavat, että saavutettavuuden toteutuminen edellyttää, että teksti on nou-dettavissa uudelleen tarkasteltavaksi. Tekstillä he tarkoittavat sekä puhuttua että kirjoi-tettua sisältöä. Verkkosivuston suunnittelijan tehtävä on 1) selvittää, ketkä sivustoakäyttävät, ja 2) tunnistaa heidän tiedon etsimiseen ja löytämiseen liittyvät kykynsä sekäympäristöt ja alustat, joilla he verkkosivustoa käyttävät. On myös tärkeää huomioidakäyttäjän tiedonkäsittelytaidot ja hänen havaitsemiseen, ymmärtämiseen ja muistami-seen liittyvät kykynsä ja selvittää, miten hän toimii saatavilla olevien tietojen perusteellaja mitä hän pitää hyväksyttävänä. Verkkosivuston toteuttaminen saavutettavasti edel-lyttää tietoa siitä, miten tekstit ja muut mediasisällöt sijoitetaan sivulle, mitkä ominai-suudet tukevat niiden hyvää löytämistä ja havaitsemista, mitkä kieli- ja tekstiominaisuu-det parantavat sisällön ymmärtämistä ja minkälaisten käännösstrategioiden avulla saa-vutetaan nämä ominaisuudet. (Maaß & Rink 2018: 23–25)
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
46
2.2. Tiedonkäsittelyn ja ymmärtämisen taidot ovat yksilöllisiä
Kognitiivisten taitojen yksilöllisyys tulee esille esimerkiksi tiedonkäsittelyn nopeudessa,muistiin palauttamisessa ja kyvyissä havaita eroja ja samankaltaisuuksia (Leskelä 2019:57). Jehkonen ja Saunamäki (2019: 39) kuvaavat ihmisen kognitiivista toimintaa jatku-vana tiedonkäsittelynä ja tiiviinä molemminpuolisena vuorovaikutuksena ympäristön jayksilön välillä. Tietoista kognitiivista toimintaa tarvitaan erityisesti uusissa ja muuttu-vissa tilanteissa. Jehkosen ja Saunamäen (2019) mukaan keskeisimpiä kognitiivisia toi-minnan muotoja ovat tarkkaavuus, toiminnanohjaus, muistaminen, havaitseminen, kie-lelliset toiminnot, tahdonalaiset liiketaidot, tunne-elämä ja motivaatio. He painottavat,että edellytys erityisesti uuden oppimiselle ja muistamiselle on tarkkaavuuden tehokasja riittävän pitkäkestoinen suuntaaminen. Toiminnanohjauksen taidot puolestaan mah-dollistavat sen, että yksilö kykenee ennakoimaan, suunnittelemaan ja käynnistämääntoimintaansa oma-aloitteisesti ja vaihtuvien tilanteiden mukaisesti. Havaitsemisen kan-nalta on oleellista, että yksilö pystyy erottamaan olennaiset ja epäolennaiset asiat toi-sistaan. Kielelliset taidot ovat keskeisiä ajattelussa, ongelmanratkaisussa ja päätöksen-teossa. Kielellisten toimintojen kautta mahdollistuu kommunikointi toisen ihmisenkanssa ja kielelliset käsitteet mahdollistavat havaintojen ja muistikuvien jäsentämisen.Tahdonalaisia liiketaitoja tarvitaan tekojen käytännön toteuttamisessa. Tunteet ja moti-vaatio vaikuttavat keskeisesti tavoitteiden syntyyn, ja yksilölliset erot tunnereagoinnissaselittävät, miten eri henkilöt reagoivat eri tavoin samanlaisessa tilanteessa.
Kognitiivisen saavutettavuuden toteutumiseksi verkkosisältöjen kielellinen muotoilu ontärkeää. Kielen on oltava ymmärrettävää ja sen on otettava huomioon erilaiset käyttäjätja heidän tiedontarpeensa (mm. Dufva 2013; Onikki 2005; Leskelä 2019: 47,69). Kogni-tiiviset ongelmat voivat liittyä esimerkiksi tilan hahmotukseen, keskittymis- ja suunnit-telukykyyn liittyviin vaikeuksiin sekä puhutun ja kirjoitetun kielen tuottamiseen ja ym-märtämiseen liittyviin vaikeuksiin (Leskelä 2019: 49, 57). Aivoilla on kyky käsitellä kielenlisäksi myös eri aistien kautta välittyvää tietoa. Kognitiivinen saavutettavuus tehostuu,kun tietoa on tarjolla monikanavaisesti, esimerkiksi kuvana, tekstinä ja äänenä tai info-grafiikkana, jolloin henkilön yhden alueen toimintarajoite ei estä tiedon saamista toi-sessa muodossa (Leskelä 2019: 57).
2.3. Kokemusasiantuntija saavutettavuuden arvioijana
Verkkosivustojen ja -palvelujen yksi käyttäjäryhmä on toimintarajoitteiset henkilöt.Heitä ovat esimerkiksi aisti-, liikunta- ja kehitysvammaiset henkilöt sekä muistisairaathenkilöt. Toimintarajoite voi olla pysyvä tai tilapäinen ja johtua myös kielestä tai kult-tuurista (Hirvonen, Kinnunen & Tiittula 2020: 18). Verkkosivuston saavutettavuuden to-teutuminen on näille henkilöille erityisen tärkeää. Saavutettavuusarviointityö on kehit-tämistyötä, jossa käyttäjätestauksella pyritään saamaan esille saavutettavuuden ongel-mia. Kun käyttäjätestaajana toimivat kokemusasiantuntijat, joilla on omakohtaista ko-kemusta toimintarajoitteesta tai vammasta, saadaan autenttista tietoa niistä saavutet-tavuuden ongelmista, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta. Samalla heidäntyöpanoksensa antaa heille mahdollisuuden vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin. Koke-musasiantuntijatoiminta on yksi osallistamisen ja osallisuuden muoto, jossa ydin onkuulluksi ja nähdyksi tuleminen ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin. (Mm. Isola, Kaarti-nen, Leeman, Lääperi, Schneider, Valtari & Keto-Tokoi 2017.) Kokemusasiantuntija voiolla palkattu asiantuntija organisaatiossa, kun organisaation toiminta perustuu siihenosa-alueeseen, josta kokemusasiantuntijalla on tietoa ja omakohtaista kokemusta (Me-riluoto 2015: 52; Meriluoto 2018: 17; Meriluoto & Laine 2019: 166).
Annikki Hyppönen
47
3. Aineisto ja menetelmä
Tutkimuksen aineisto on kerätty tammikuussa 2022 saavutettavuusarvioijilta, jotkatyöskentelivät Kehitysvammaliiton Papunet-saavutettavuusyksikön ja Kehitysvammalii-ton ja Kehitysvammatuki 57 ry -järjestön yhteisessä Selkeästi meille -hankkeessa (2020–2022). Molemmat järjestöt edistävät kehitysvammaisten ja muiden erityistä tukea oppi-misessa, ymmärtämisessä ja kommunikoinnissa tarvitsevien henkilöiden yhdenvertai-suutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Niissä molemmissa arviointityöhön osallistuu toi-mintarajoitteisia henkilöitä kokemusasiantuntijoina.
Aineisto koostuu kirjallisen haastattelulomakkeen perusteella tuotetuista vastauksista.Aineistonhankintamenetelmää voi verrata fokusryhmähaastatteluun, koska vastaukseton pääosin tuotettu tiimityönä. Fokusryhmähaastattelu on laadullinen tutkimusmene-telmä, jonka avulla pyritään ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä (Stevanocic & Weiste2018; Parviainen 2005: 53). Tässä tutkimuksessa ryhmähaastattelun valintaa puoltaa se,että saavutettavuusarviointityö on luonteeltaan tiimityötä, jossa korostuu työntekijänammattitaustojen ja työtehtävien homogeenisuus. Tiimityössä fokusoituminen tarkoit-taa jäsenten yhteistä, ennalta tiedettyä ymmärrystä työtehtäviin liittyvissä kysymyksissä(Mäntyranta & Kaila 2008).
Tämän tutkimuksen haastattelulomake oli puolistrukturoitu, teemoitettu kysymystenkokonaisuus (liite 1), jossa vastaajalle annettiin mahdollisuus myös vapaamuotoisellepohdinnalle. Lähetin haastattelukysymykset vastaajille Webropol-kyselytyökalulla teh-tynä kyselynä. Tavoitteena oli kerätä tietoja, käsityksiä ja kokemuksia arvioijan työstä,ymmärtää tehtyjä ratkaisuja ja toimintaa sekä yksilön että tiimityöskentelyn näkökul-mista. Haastatteluun vastasi Papunet-saavutettavuusyksikön tiimi (5 henkilöä), Selkeästimeille -hankkeen tiimi (3 henkilöä) ja kaksi yksittäistä saavutettavuusarvioijaa. Vastauk-sista kävi ilmi, että kysymyksiin oli vastattu tiimeinä kokoontumalla yhteiseen tilaan japohtimalla kysymyksiä yhdessä. Tällä tavalla varmistettiin, että myös kokemusasiantun-tijat, joilla on kognitiivisia rajoitteita, pystyivät osallistumaan haastatteluun ja tuomaanesille oman näkökulmansa arviointityöhön.
Analyysimenetelmänä hyödynnettiin aineistolähtöistä (induktiivista) temaattista ana-lyysia. Sen lähtökohtana on kerätty aineisto, jota luetaan, järjestellään, ryhmitellään jakuvataan esille nousevien teemojen mukaan kohti yksityiskohtaisempaa tarkastelua(Elomaa-Krapu 2019; Braun & Clarke 2006: 4; Tuomi & Sarajärvi 2018: 140). Tarkasteleninduktiivisen lähestymistavan kautta tunnistettuja teemoja aineistolähtöisesti, jollointeoria ohjaa tulkintaani joko eksplisiittisesti tai implisiittisesti niin tutkimusaiheen kuinvalittujen teemojen kautta (Guest, MacQueen & Namey 2012: 6–7). Temaattisen ana-lyysin avulla on mahdollista saada esille ilmeisten sisältöjen kuvaamisen lisäksi piilomer-kityksiä, sanomatta jätettyjä tai verhotusti sanottuja asioita. Analyysin lopputulos perus-tuu tekemiini tulkintoihin (mm. Braun & Clarke 2006: 77–101; Tuomi & Sarajärvi 2018:141–142, 144). Löytämäni teemat kuvaavat aineistossa esiintyviä ilmiöitä ja tutkijana te-kemiäni tulkintoja aineistosta (Tuomi & Sarajärvi 2018: 142–143; Braun & Clarke 2006:77–101).
Aloitin aineiston analyysin lukemalla kaikki haastatteluun osallistuneiden lähettämättekstimuotoiset vastaukset esitettyihin kysymyksiin huolellisesti läpi ja etsimällä niistäteemoja (Guest ym. 2012: 64–67). Analyysia ja teemojen tunnistamista ohjasivat asete-tut tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset. Tutkimuskysymykset olivat ”Mitä vai-heita ja menetelmiä sisältyy kognitiivisen saavutettavuuden arviointiprosessiin?” ja”Mitkä periaatteet ohjaavat saavutettavuusarvioijaa arviointityössään?”. Aineiston jär-jestelyn ja kerättyjen johtoajatusten pelkistämisen kautta esille nousseet aihealueeterottuivat metateemoiksi. Luin aineistoa uudelleen läpi ja tarkensin metateemoja, jonkajälkeen ne oli mahdollista koodata uniikeilla tekstikoodeilla (Braun & Clarke 2006: 77–
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
48
101). Vertailemalla alkuperäistä tekstiä ja niistä tehtyjä tulkintoja oli mahdollista pelkis-tää tunnistetut metateemat pää- ja alateemoiksi ja nimetä ne niiden sisältöä kuvaavasti(Guest ym. 2012: 74–75).
4. Saavutettavuusarviointiprosessi arvioijien kuvaamana
Esittelen seuraavissa alaluvuissa analyysin tulososion teemoittain. Tarkastelen haasta-teltujen näkemyksiä arviointiprosessin vaiheista (luku 4.1) ja heidän pohdintaansa siitä,miksi arviointeja tehdään (luku 4.2). Esittelen saavutettavuuden osa-alueita luvussa 4.3ja selitän, mitä he tarkoittavat asiantuntija- ja käyttäjäarvioinnilla ja -testauksella (luku4.4). Luvussa 4.5 esitelen haastateltujen käyttämiä arviointimenetelmiä ja heidän näke-myksiään niiden kehitystarpeista. Lopuksi luvussa 4.6 tarkastelen arvioinnin päätösvai-hetta haastattelujen perusteella.
4.1. Arviointiprosessin vaiheet
Hyvä käytettävyys ja saavutettavuus hyödyttävät verkkopalveluun liittyvää organisaa-tiota, sillä asiakkaat arvostavat helppokäyttöisyyttä ja sitä, että heidän tarpeensa palve-lun käytössä huomioidaan. Saavutettavuudeltaan heikot verkkopalvelut huonontavatorganisaation imagoa ja tuottavat taloudellisia kuluja esimerkiksi lisääntyneen asiakas-tuen vuoksi. (Mm. Ovaska, Aula & Majaranta 2005: 14; Helin 2005: 239–240.) Haastat-teluvastausten perusteella saavutettavuusarvioinnin prosessia on hahmoteltavissa kuvi-ossa 1 esitetyllä tavalla.
Kuvio 1. Arviointiprosessin vaiheet
Papunet-saavutettavuusyksikkö ja Selkeästi meille -hanke arvioivat laajasti erilaisten or-ganisaatioiden, järjestöjen, yritysten ja viranomaisten verkkopalveluita. Haastatellutkertovat, että arviointiprosessin vaiheet muodostavat rutiinin, johon vaihtelua tuovatarvioitavan sivuston laajuus sekä työn tilaajan toiveet sekä sivuston sen hetkinen tila.Alkupalaverissa työn tilaajan kanssa sovitaan arvioinnin yksityiskohdat, kuten arvioitavakohde ja arvioinnin tavoitteet ja laajuus, käytettävät menetelmät, aikataulu sekä arvi-oinnin tulosten raportointi. Arviointityön tilaajalla on mahdollisuus valita arviointiin mu-kaan käytölle tärkeitä sivunäkymiä, sivupohjia ja sivustoon liittyviä lomakkeita. Arvioin-tityön tavoitteiden asettaminen määrittelee osaltaan käytettäviä arviointimenetelmiä.Saavutettavuusarviointi käynnistyy ja etenee testaukseen, jossa sivustoa tarkastellaan
Annikki Hyppönen
49
erilaisilla alustoilla ja jossa kokemusasiantuntijat testaavat sivuston kognitiivista saavu-tettavuutta. Arvioinnin tulokset, löytyneet ongelmat ja niiden korjausehdotukset kirja-taan arviointi- ja käyttötilanneraportteihin, jotka työn päätyttyä esitellään tilaajalle.
Korjausehdotusten ja muutosten toteuttaminen jää tilaajan vastuulle. Haastatellut ker-tovat, että tilaaja yleensä ymmärtää muutosten toteuttamisen tärkeyden, mutta ei aina.Saavutettavuusongelmien korjaus voi aiheuttaa muutosvastarintaa, sillä niistä voi aiheu-tua tilaajalle taloudellisia kustannuksia. Haastateltujen mukaan on turhauttavaa, jos ti-laaja jättää arvioinnissa esille tulleet korjaus- ja muutosehdotukset tekemättä. Mikälitilaaja toteuttaa korjausehdotukset, Papunet-saavutettavuusyksikkö myöntää yhteis-työssä Selkokeskuksen kanssa sivustolle Selkotunnuksen merkiksi, että sivuston tekstisi-sältö täyttää selkokielen kriteerit. Vastaavasti Selkeästi meille -hanke myöntää arvioi-dulle sivustolle Selkeästi meille -tunnuksen, jos tilaaja toteuttaa esitetyt korjausehdo-tukset.
4.2. Saavutettavuustarpeen tunnistaminen
Haastattelulomakkeessa vastaajilta kysyttiin, miksi saavutettavuuden arviointia tarvi-taan ja ketkä tarvitsevat saavutettavia palveluja. Vastauksista ilmenee, että saavutetta-vuusarviointityön päämääränä on, että verkkosivustoa voivat käyttää myös ne ihmiset,joilla on jokin toimintarajoite tai erityistarve. Haastatellut tuovat esille selityksen siitä,mitä saavutettavuudella yleisellä tasolla ymmärretään. Sen lisäksi vastauksissa näkyy,että saavutettavuudesta hyötyvien joukko voidaan nähdä erityisryhmiä laajemmaksi,sillä saavutettavuus nähdään asiana, joka hyödyttää jokaista verkkopalvelun käyttäjää(esimerkki 1).
(1) Saavutettavuus tarkoittaa palvelun toteuttamista niin, että se on käytettävissä ja hal-littavissa mahdollisimman monelle ihmiselle. Me kaikki voimme saavutettavia palve-luja jossain elämämme vaiheessa tarvita.
Vastaajat pohtivat saavutettavuuden tarpeen tunnistamista myös palvelujen tuottajien,suunnittelijoiden, teknisten kehittäjien ja sisällöntuottajien näkökulmasta. Vaikka saa-vutettavuuden toteutuminen nähdään kaikkia käyttäjiä hyödyttävänä asiana, vastauk-sissa tulee esille myös saavutettavuuden toteuttamisen haasteellisuus, kun käyttäjientarpeet vaihtelevat (esimerkki 2).
(2) Usein palvelujen tuottajat eivät osaa itse tuottaa käyttäjille saavutettavia palveluja.Palvelujen suunnittelijat, tekniset kehittäjät ja sisällöntuottajat eivät vielä osaa tehdäpalveluita, jotka läpäisevät saavutettavuuden minimivaatimukset. Iso ongelma on se,että palvelun tekee ulkopuolinen tekninen taho. Se ei osaa tehdä asioita oikein, ja/taisitä ei osata vaatia. Design for All – kaunis ajatus. Valitettavasti sellaista käyttäjäryh-mää kuin “kaikki” ei ole olemassa. On paljon erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia rajoit-teita, tietoja ja taitoja.
Haastattelulomakkeella vastaajilta kysyttiin arviointityötä ohjaavista arvoista. Vastauk-sissa viitataan niin taustajärjestöjen kuin arvioijien omiin arvoihin. Vastauksissa koros-tuu ymmärrys toimintarajoitteisten henkilöiden oikeudesta saada verkkopalveluja saa-vutettavasti taidoistaan, kyvyistään ja toimintarajoitteistaan huolimatta (esimerkki 3).Toinen työtä ohjaava peruste niin taustajärjestöillä kuin saavutettavuusarvioijilla on si-toutuminen arvomaailmaan, joka perustuu jokaisen ihmisen jakamattomaan ihmisar-voon ja hänen perus- ja ihmisoikeuksiin.
(3) Ilman mahdollisuutta käyttää palveluja ja saada ymmärrettävää tietoa on vaikeamuodostaa omia mielipiteitä, tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan elämään ja toimin-tamahdollisuuksiin yhteiskunnassa.
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
50
Saavutettavuuden toteutuminen voi myös vähentää leimaamista, jonka toimintarajoiteaiheuttaa (esimerkki 4).
(4) On myös hyödyllistä ajatella saavutettavuutta asiana, joka hyödyttää kaikkia, silloinse vähentää stigmaa, joita saattaa edelleenkin liittyä erilaisiin vammoihin.
Hansen-Schirran ja Maaßin (2020: 24) mukaan esimerkiksi verkkosivujen selkokielinenesitystapa voi leimata käyttäjäryhmää, jolla on kognitiivisia haasteita. Tämä tulee esillemyös haastateltujen vastauksista.
4.3. Saavutettavuuden osa-alueet
Saavutettavuusarviointityössä korostuu ymmärrys verkkosivun käyttäjälähtöisen suun-nittelun tarpeellisuudesta sekä käyttäjien yksilöllisistä tiedonkäsittelyn ja ymmärtämi-sen taidoista (ks. Övermark 2019; Sinkkonen ym. 2006). Tämä ymmärrys ohjaa nykyisinsaavutettavuuden arviointityötä kohdistumaan verkkosivun teknisen saavutettavuudenlisäksi myös kognitiiviseen saavutettavuuteen, johon sisältyy kielellinen saavutettavuus(mm. Celia.fi 2022; Leskelä 2019: 49, 65–66). Näiden osa-alueiden lisäksi saavutetta-vuutta voidaan tarkastella esimerkiksi tilannekohtaisena ja aistinvaraisena saavutetta-vuutena, jolloin tarkastelun kohteena ovat väline tai kanava, jolla verkkosivua ja sen si-sältöä käytetään (Leskelä 2019: 48).
Haastatelluilta kysyttiin, onko jako tekniseen ja kognitiiviseen saavutettavuuteen toi-miva vai pitäisikö arviointityössä tarkastella saavutettavuutta laajemmin. Vastauksistakäy ilmi, että nämä saavutettavuuden osa-alueet ovat oleellisia, mutta etteivät ne haas-tateltujen mielestä ole tarkkarajaisia, vaan limittyvät (esimerkki 5).
(5) Jako kognitiiviseen ja "tavalliseen" saavutettavuuteen on tällä hetkellä toimiva. Sitätarvitaan etenkin siksi, koska digipalvelulain vaatima saavutettavuus (WCAG-kritee-rit) eivät kovin hyvin tue kognitiivista saavutettavuutta.
Tekninen saavutettavuus tarkoittaa verkkosivun käytettävyyttä, jolloin tavoitteena ontunnistaa palvelulle asetetut tavoitteet sen käyttäjien näkökulmasta (Övermark 2019).Haastatellut tuovat esiin myös sen, että kielellinen saavutettavuus on tärkeä kognitiivi-seen saavutettavuuteen sisältyvä osa-alue (esimerkki 6).
(6) Jotta palvelu olisi saavutettava kaikille, on tärkeää, että se on teknisesti saavutettava.Saavutettavuuden molemmat osa-alueet ovat siis tärkeitä ottaa huomioon. Myöskielen ymmärrettävyys ja selkokielisyys pitää katsoa osana sitä ympäristöä, jossateksti julkaistaan.
Toteamus tuo esiin tarpeen tarkastella osa-alueita erityisesti siksi, koska digipalvelu-laissa kognitiivista saavutettavuutta ei huomioida. Koska kognitiivisen saavutettavuudenhaasteet ovat nykyisin tiedossa ja niihin liittyvää arviointityötä yleisesti tehdään, tulisimyös tämä saavutettavuuden osa-alue saattaa saavutettavuuslainsäädännön piiriin.Kognitiivisen saavutettavuuden arviointimenetelmät (ks. luku 4.5) vaativat kehitystyönlisäksi yhtenäistämistä ja kokoamista teknisen WCAG-kriteeristön tapaan yleisesti käy-tetyksi standardiksi. Silloin niitä voidaan käyttää lainsäädännön ohjauksessa yhtenäisestiosana kognitiivisen saavutettavuuden arviointiprosessia.
4.4. Asiantuntija-arviointi ja käyttäjäarviointi ja -testaus
Verkkosivun saavutettavuuden arviointiin voidaan käyttää useita menetelmiä. Papunet-saavutettavuusyksikössä ja Selkeästi meille -hankkeessa menetelminä olivat asiantun-
Annikki Hyppönen
51
tija-arviointi sekä käyttäjäarviointi ja -testaus. Asiantuntija-arvioinnin suorittaa asiantun-tija tai asiantuntijaryhmä. Käyttäjäarvioinnilla ja -testauksella pyritään simuloimaanverkkosivuston aitoja käyttötilanteita, joissa kohderyhmään kuuluvat käyttäjät toimivat(Korvenranta 2005: 111; Koskinen 2005: 187). Valittu menetelmä vaikuttaa haastateltu-jen mukaan arvioinnin aikatauluun (esimerkki 7).
(7) Asiantuntija-arviointi on hyvä ja nopea väline. Käyttäjäarviointi on myös tärkeää,mutta se vie paljon aikaa. Arviointitapa sovitaan työn tilaajan kanssa.
Papunet-saavutettavuusyksikössä työskentelee viisi arvioijaa. Heistä neljän työtehtäviinkuuluu pääasiassa verkkosivuston kognitiivisen saavutettavuuden arviointi. Arviointityökattaa myös sivuston helppokäyttöisyyden ja selkokielisyyden tarkistuksen sekä sivustontaiton, kuvituksen ja ulkoasun tarkistuksen. Yksi vastaajista ilmoittaa työtehtäväkseenteknisen WCAG 2.1 -arvioinnin, johon kuuluu myös ongelmien raportointi ja korjauseh-dotusten tekeminen verkkopalvelujen suunnittelijoille, sisällöntuottajille sekä teknisillekehittäjille.
Selkeästi meille -hankkeen tiimissä työskentelee viisi henkilöä. Hankkeen tekemät arvi-oinnit ovat käyttäjälähtöisiä ja kohdistuvat kognitiivisen saavutettavuuden arviointiin.Hankkeessa kehitetään myös kognitiivisen saavutettavuuden arviointikriteeristöä, jokaperustuu arvioijien työssään tekemiin havaintoihin asioista, jotka helpottavat tai vai-keuttavat tiedon löytymistä tai sen ymmärtämistä verkkosivuilla.
Saavutettavuusarviointi tehostuu, kun saavutettavuustestauksessa työskentelee koke-musasiantuntijoita. He edustavat käyttäjäryhmiä, jotka omakohtaisen kokemuksenkautta voivat osoittaa käyttäjätesteissä saavutettavuusongelmia. (Mm. Meriluoto 2018)Selkeästi meille -hankkeessa testaajina työskentelee saavutettavuustestaajina kaksi ko-kemusasiantuntijaa, joilla on kognitiivisia haasteita. Vastauksista ilmenee, että heidänarviointityönsä kohdistuu esimerkiksi verkkosivun teksteihin (esimerkki 8). Tekstien kog-nitiivista saavutettavuutta arvioidaan lukemalla.
(8) Testaajia pyydetään lukemaan jokin verkkosivu ja vastaamaan tekstiin liittyviin kysy-myksiin. Jos testaaja kokee tekstin vaikeaksi tai ei jaksa sitä lukea, keskustellaan japohditaan, miksi testaaja kokee niin. Testaaja saattaa esimerkiksi kertoa, ettei ym-märtänyt tiettyä sanaa, jolloin sana selitetään ja kysytään, mikä olisi ymmärrettä-vämpi tapa ilmaista asia. Testaaja saattaa myös kokea, että teksti olisi helpompi ym-märtää, jos sen lähellä olisi aihetta käsittelevä kuva.
Kokemusasiantuntijoiden työtä ohjaa ja tukee hankkeen saavutettavuuskoordinaattori,joka myös vastaa arvioinneista ja arviointiraportin kirjoittamisesta. Prosessiin sisältyy li-säksi käyttäjätestauspajoja, joihin osallistuvilla testaajilla on jokin kognitiivinen haaste.Hankkeessa työskentelee hankepäällikkö ja hankesuunnittelija, jotka osallistuvat osit-tain arviointiprosessiin, esimerkiksi käyttäjätestaustyöpajoihin ja arviointikriteeristönkehittämistyöhön. Vastauksista ilmenee, että kognitiivisen saavutettavuuden ongelmatsaadaan parhaiten esille, kun saavutettavuustestaajina toimii niitä käyttäjäryhmän edus-tajia, joille saavutettavuus on erityisen tärkeää. Haastateltujen mukaan Selkeästi meille-hanke on ainoa hanke Suomessa, jossa arviointityössä toimivilla henkilöillä itsellään onkognitiivisia haasteita. Hankkeen arviointiprosessiin sisältyy sekä asiantuntija-arviointiettä kokemusasiantuntijoiden käytännössä tekemä testaus. Haastatellut tuovat esiin,että kokemusasiantuntijoiden työpanos on tärkeä arviointityön osa ja että sille toivotaanjatkoa hankkeen päättymisen jälkeen.
4.5. Arviointikriteeristöt ja niiden kehittäminen
Saavutettavuusarviointiprosessissa hyödynnetään tällaiseen työhön kehitettyjä, ylei-sesti käytössä olevia ohjelmistoja ja työkaluja, joilla saavutettavuusongelmat voidaan
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
52
saada esille. Ne jakaantuvat teknisen ja kognitiivisen saavutettavuuden kriteeristöihinsekä selkokielen mittariin, joka on tekstisisällöissä käytetyn kielen saavutettavuuden kri-teeristö.
4.5.1. WCAG 2.1 -kriteeristö
Teknisen saavutettavuuden toteutuminen osoitetaan vertaamalla sivustoa WCAG 2.1 -kriteeristöön. Ohjeistuksella ei haastattelujen perusteella kuitenkaan pystytä ratkaise-maan kaikkia ongelmia, joita toimintarajoitteiset käyttäjät kohtaavat (esimerkki 9).
(9) WCAG-ohjeistusta käyttämällä voidaan varmistaa lähinnä sivuston tekninen saavu-tettavuus. Se ei siis huomioi sitä, onko sivusto käytettävä toimintarajoitteisille javammaisille käyttäjille.
Osa ohjeistuksen sisältämistä kriteereistä on haastateltujen mukaan tulkinnanvaraisia janiitä on käytettävä joskus luovasti (esimerkki 10).
(10) Eräs kriteereistä esimerkiksi määrittelee, että sivun kaikessa ei-tekstuaalisessa sisäl-lössä tulee olla “saman tarpeen täyttävä tekstivastine” näkövammaisia käyttäjiä var-ten. Esimerkiksi verkkosivuilla oleviin kuviin on sisällytettävä teksti, jossa kerrotaan,mitä kuvassa on. Eri ihmisillä saattaa olla erilainen käsitys siitä, mitä tekstivastineentulee sisältää, jotta se on riittävän kuvaava.
Saavutettavuusarvioijat näyttäytyvät haastatteluvastauksissa asiantuntijoina, joidenosaamiseen sisältyy verkkopalvelujen teknisen ja kognitiivisen saavutettavuuden arvi-ointi sekä arviointityössä käytettävien menetelmien, testauksen ja kriteeristöjen käyttöja niiden kehittäminen (esimerkki 11). He mainitsevat työtä ohjavan digipalvelulain jasen vaatiman WCAG 2.1 -ohjeistuksen noudattaminen. Maininta selkokielestä tuo esiinhaastateltujen yhteistyötä Selkokeskuksen kanssa tehtävässä kielellisen saavutettavuu-den arvioinnissa ja tuo arviointiin mukaan selkokielen valtakunnallisen asiantuntijakes-kuksen osaamista.
(11) Vaikka sivustolla olisikin otettu huomioon kaikki WCAG-ohjeistuksen kriteerit, sivus-ton käyttö saattaa olla monelle käyttäjälle hyvin hankalaa ja hidasta. Siksi on tärkeäätutustua myös siihen, millä keinoilla sivustoista voi tehdä helppokäyttöisiä ja kogni-tiivisesti saavutettavia ja mikä merkitys verkkosivujen kielen selkeydellä ja selkokie-lellä on.
Haastateltujenkin mainitsemassa WCAG 2.1 -kriteeristössä mainitaan yhtenä periaat-teena verkkosivun kielellisesti ymmärrettävä sisältö. Haastattelujen perusteella sen voinähdä kehityssuuntana, jossa kognitiivinen saavutettavuus erityisesti kielen suhteen tul-laan huomioimaan kriteeristön seuraavassa päivitysversiossa.
4.5.2.  Selkokielisen sivuston helppokäyttöisyyden arviointi -kriteeristö
Haastattelujen perusteella heidän tekemänsä saavutettavuusarviointi kohdistuu kogni-tiivisen saavutettavuuden osalta verkkosivuston sisältöihin ja siihen linkitettyihin lomak-keisiin ja tiedostoihin. Kognitiivisen saavutettavuuden arviointiin ei ole olemassa ylei-sesti käytettyä kriteeristöä. Papunet-saavutettavuusyksikön työssä kognitiivisen saavu-tettavuuden arviointi kohdistuu haastateltavien mukaan sivuston helppokäyttöisyyteenja tiedon saavutettavuuteen. Helppokäyttöisyyden arviointiin he kertovat kehittäneensäSelkokielisen sivuston helppokäyttöisyyden arviointi -lomakkeen, joka sisältää kriteeritsivuston rakenteelle, navigaatiolle, sisällön ulkoasulle, linkeille, hakutoiminnolle, lomak-keille sekä virhetilanteille.
Annikki Hyppönen
53
Haastateltujen mukaan lukemistapahtuma ja käyttäjän visuaalinen havaitsemis- ja hah-motuskyky ovat tyypillisiä käyttäjän kokemia saavutettavuushaasteita. Verkkosivun ko-konaisuuden hahmottuminen ja sivun sisältämän tiedon looginen jäsennys on oleellistaerityisesti lukijan näkökulmasta. Tämän tuovat esiin myös Jehkonen ja Saunamäki (2019:9), jotka toteavat havaitsemisen kannalta olevan oleellista, että käyttäjä pystyy erotta-maan olennaiset ja epäolennaiset asiat toisistaan.
Nykyisin tietoa esitetään verkkosivuilla monikanavaisesti. Haastatteluvastauksissa anne-taan esimerkkeinä tästä mm. tekstiin liittyvä kuvitus ja videoiden tekstitys. Tiedon mo-nikanavaisen esitystavan avulla käyttäjän yhden alueen toimintarajoite ei estä tiedonsaamista toisessa muodossa (Leskelä 2019: 57). Verkkosivun kaikkien sisältöjen suunni-telmallinen sijoittelu helpottaa niiden käyttöä. Maaßin ja Rinkin (2018: 17–25) mukaankieli- ja tekstiominaisuuksien lisäksi on nimenomaan huomioitava se, miten tekstit jamuut mediasisällöt sijoitetaan sivulle ja mitkä ominaisuudet tukevat niiden hyvää löytä-mistä ja havaitsemista.
Haastatellut tarkoittavat tiedon saavutettavuudella sivuston selkokielistä sisältöä. Sivus-ton tekstisisällön selkokielisyyden arvioinnin haastatellut kertovat tekevänsä yhteisessäPapunet-saavutettavuusyksikön ja Selkokeskuksen nk. selkotunnusarvioinnissa (ks.kohta Selkokielen mittari -kriteeristö).
4.5.3. Kognitiivisen saavutettavuuden arviointi -kriteeristö
Myös Selkeästi meille -hanke kehittää kognitiiviseen saavutettavuusarviointiin käytettä-vää kriteeristöä. Tämä Kognitiivisen saavutettavuuden arviointi -kriteeristö sisältää 19arvioitavaa osa-aluetta ja lähes 100 arvioitavaa asiaa. Kriteeristön avulla arvioidaan si-vun navigaatiota, tiedon sijoittamista sivulle, tekstisisällön ymmärrettävyyttä ja luetta-vuutta, kuvitusta, videoita sekä muita liikkuvia elementtejä sivulla, linkkejä, hakutoimin-toa, painikkeita ja kuvakkeita. Näiden lisäksi kriteeristö sisältää ohjeistusta sivuston käyt-töön liittyviin toimintoihin, kuten palveluun rekisteröitymiseen ja kirjautumiseen, eväs-teisiin, chat-toimintoon ja käyttäjätukeen. Osittain ja soveltuvilta osin tämä kriteeristönoudattelee WCAG-ohjeistusta, mutta sisältää lisäksi kriteerejä, jotka kohdistuvat kog-nitiivisen saavutettavuuden arviointiin. Kriteeristöstä ja sen kehittämisestä kertovathaastatellut, ja tietoa siitä on saatavissa myös hankkeen verkkosivuilta, jossa kriteeristöon luettavissa (selkeästimeille.fi). Haastatteluvastauksista on pääteltävissä, että lähtö-kohtana kriteeristön kokoamiselle on kognitiivisen saavutettavuuskriteeristön puuttu-minen saavutettavuuslainsäädännöstä (esimerkki 12).
(12) Hankkeen toiveena on, että verkkosivuille koottuja ohjeita ja arviointikriteeristöä hyödynnetään laajasti hankkeen päättymisen jälkeenkin, jotta kognitiivinen saavu-tettavuus otetaan lain velvoittaman teknisen saavutettavuuden lisäksi huomioon.
Vastauksista käy ilmi, että kriteeristön kehittämistyö perustuu arvioijien käytännön ha-vaintoihin verkkosivulla olevista saavutettavuusongelmista. Kriteeristöä tarkastelemallatulevat esille ne lukuisat verkkosivun kohdat ja toiminnot, joissa kognitiivisen saavutet-tavuuden toteutuminen on huomioitava. Haastateltujen mukaan Papunet-saavutetta-vuusyksikön ja Selkeästi meille hankkeen kehittämät kriteeristöt voidaan nähdä suuntaaantavina ohjeistuksina, joiden avulla kognitiivista saavutettavuutta voidaan arvioida tu-levaisuudessa.
4.5.4. Selkokielen mittari -kriteeristö
Haastatellut kertovat, että yksi syy, miksi yritykset ja organisaatiot teettävät saavutetta-vuusarvioinnin verkkosivustolleen, on tarkistuttaa sivustolla käytetyn kielen saavutetta-vuus. Kielentarkistus ja nk. selkotunnusarviointi tehdään heidän mukaansa yhteistyössä
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
54
Selkokeskuksen kanssa tarkistamalla arvioitavan sivun tekstisisältö: onko se helposti ym-märrettävää ja täyttääkö se selkokielen kriteerit (esimerkki 13).
(13) Kieleen liittyväksi saavutettavuuden ongelmaksi voi muodostua esimerkiksi liian pit-kien virkkeiden, vaikeiden rakenteiden tai lukijalle vieraan sanaston käyttäminen.Toisaalta tekstistä voi myös puuttua lukijan kannalta olennaista tietoa, jolloin lukijanvoi olla esimerkiksi vaikea hakea itselleen kuuluvaa tukea.
Haastateltujen mukaan arvioinnissa kiinnitetään huomiota hyvään kieleen. Tekstisisäl-töä arvioidaan kokonaisuutena sanaston, rakenteen ja visuaalisen toteutuksen näkökul-mista (esimerkki 14).
(14) Kriteeristön avulla arvioidaan tekstiä kokonaisuutena, johon sisältyy sanaston, kielen rakenteiden ja sivun visuaalisuuden arviointi.
Arviointiin käytetään haastateltujen mukaan selkokielen mittaria (Selkokeskus 2022b),joka on selkokielen asiantuntijoiden ja selkokieleen perehtyneiden kielentutkijoiden ke-hittämä menetelmä tekstien selkokielisyyden arviointiin. Mikäli sivusto täyttää helppo-käyttöisyyden ja selkokielen kriteerit, arvioinnin lopputuloksena Selkokeskus myöntääsivustolle tai sivulle niin sanotun selkotunnuksen yhteistyössä Papunetin kanssa. Selko-tunnuksen saamisen ehtona on, että tilaaja toteuttaa arvioinnissa esiin tulleet korjaus-ehdotukset. Haastateltavien mukaan tunnuksen tavoitteena on helpottaa selkokieltätarvitsevia ihmisiä löytämään tietoa sellaisessa muodossa, että siitä on heille hyötyä.Vastausten perusteella käy ilmi, että arviointityössä kognitiivista saavutettavuutta einähdä pelkästään kielellisenä saavutettavuutena, vaan arvioinnin kohteena on lisäksi si-vun helppokäyttöisyys. Saavutettavuuden osa-alueet eivät haastateltujen mukaan oletarkkarajaisia. Esimerkiksi saavutettavuusongelmat, jotka liittyvät visuaaliseen esitysta-paan, voivat liittyä kielellisen saavutettavuuden lisäksi laajempaan kognitiiviseen saavu-tettavuuteen.
Haastatellut näkevät kaikkien arviointimenetelmien kehittämisen tärkeänä. He huo-mauttavat, että nopea tekninen kehitys uusine tekniikoineen, apuvälineineen, käyt-töympäristöineen ja sovelluksineen vaatii jatkuvaa ohjeistusten päivitystä.
4.6. Arvioinnin päätösvaihe
Käyttäjätestausten valmistuttua arviointiprosessissa huomioidut asiat kirjataan arvioin-tiraporttiin. Haastatellut kertovat, että raportin sisältö, verkkopalvelun toimivuus, kor-jattavat asiat sekä kehitysehdotukset käydään läpi tilaajan kanssa lopputapaamisessa.Käyttötilanneraporttiin kirjataan arviointi niistä sivuston käyttötilanteista, jotka tilaajaon erikseen ilmoittanut arvioinnin kohteiksi. Tilaaja saa arvioinnissa esille tulleiden saa-vutettavuusongelmien korjaamiseksi korjausohjeita. Muutosten ja korjausten toteutta-minen jää tilaajan vastuulle. Selkeästi meille -hankkeen lopputapaamisessa tilaajalta ky-sytään myös palautetta arviointiprosessista. Merkiksi kognitiivisesti saavutettavastaverkkosivusta sille myönnetään Selkeästi meille -tunnus, jonka avulla tilaaja viestii kog-nitiivisen saavutettavuuden tärkeydestä.
5. Pohdinta
Tässä artikkelissa tarkasteltiin verkkosivuston saavutettavuuden arviointiprosessia Pa-punet-saavutettavuusarviointipalvelussa ja Selkeästi meille -hankkeessa. Arvioijat tuo-vat haastatteluvastauksissaan esille, että he haluavat digitalisaation mahdollistamienerilaisten sovellusten ja verkkopalvelujen tuoman hyödyn, rohkeuden oppia uutta jaosaamisen tuottaman ilon sekä miellyttävät käyttäjäkokemukset myös käyttäjäryhmille,joille jokin toimintarajoite tai erityistarve tuottaa saavutettavuusongelmia. Aineistosta
Annikki Hyppönen
55
nousee selkeänä esille arvioijien näkemys, että näillä käyttäjäryhmillä on oikeus saadaverkkopalveluja saavutettavasti taidoistaan, kyvyistään ja toimintarajoitteistaan huoli-matta ja osallistua yhtäläisesti erilaisiin yhteiskunnan toimintoihin.
Digitaalisen saavutettavuuden vaatimus on tullut jäädäkseen, ja toteutuessaan se hyö-dyttää kaikkia verkkopalvelujen käyttäjiä. Oletettavaa on, että saavutettavuustietoisuuskasvaa tulevina vuosina ja verkkopalvelujen kognitiivinen saavutettavuus nähdään yh-denveroisena teknisen saavutettavuuden kanssa. Kokemusasiantuntijoiden työpanososana saavutettavuustestausta tehostaa saavutettavuusongelmien esille saamista. Kog-nitiivinen saavutettavuus liittyy verkkoympäristössä esimerkiksi tietoturvaan, jonkamerkityksen ymmärtäminen on oleellista kaikille käyttäjille. Käytettävyyteen ja saavu-tettavuuteen liittyvä tutkimustieto osoittaa, että käyttäjän kohtaamia kognitiivisia saa-vutettavuusesteitä voidaan ratkaista saavutettavuusarvioinnin menetelmillä. Käytännöntasolla tutkimustulokset voivat auttaa saavutettavuusarviointityössä työskenteleviä ke-hittämään ja yhtenäistämään työssä käytettyjä arviointikriteeristöjä. Verkkosivujen saa-vutettavuusvaatimukset vaativat verkkopalvelujen tarjoajia yhä tiiviimmin noudatta-maan saavutettavuuden toteutumista valvovia säädöksiä ja lakeja. Oleellista on, että tie-teellinen tutkimus kognitiivisen saavutettavuuden arvioinnista jatkuu ja että se edistääsaavutettavien verkkopalvelujen kehitystyötä. Saavutettavuustietoisuuden lisääntymi-nen voi osaltaan kannustaa palvelujen käyttäjiä vaatimaan sen toteutumista kaikilta pal-veluilta, jolloin käyttäjä voinee tulevaisuudessa yhä useammin itse valita käyttämistäänverkkopalveluista tarvitsemansa kanavan, jolla tietoa välitetään.
Lähteet
Braun, V. & Clarke V. (2006). Using Thematic Analysis in Psychology. Qualitative Research in Psy-chology 3 (2). 77–101. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.1191/1478088706qp063oaBrusilovsky Filer, B. L. (2018). Evaluating Cognitive Accessibility. Scientific keys to strengthen therole of the evaluator with functional diversity (English edition). La Ciudat Accessible. Saa-tavilla: http://riberdis.cedid.es/bitstream/handle/11181/5546/Evaluating_Cognitive_Ac-cessibility.pdf?sequence=1 (lainattu 9.3.2022).Celia (2021). Saavutettavuus. Yleistä tietoa saavutettavuudesta. Saatavilla: https://www.ce-lia.fi/saavutettavuus/ (lainattu 17.2.2022).Dufva, H. (2013). Kognitio, kieli ja oppiminen: hajautettu näkökulma. Teoksessa T. Keisanen, E.Kärkkäinen, M. Rauniomaa & M. Siromaa (Toim.). AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutki-muksia 5, 57–73.Elomaa-Krapu, M. (2019). Temaattinen analyysi [PowerPoint-diat]. Saatavilla: https://events.tuni.fi/uploads/2019/09/ffe0611d-mita-on-temaattinen-analyysi.pdf (lainattu 1.3.2022).Eskola, J. & Suoranta, J. (2014). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 10. painos. Vastapaino.Etelä-Suomen aluehallintovirasto (2021). Saavutettavuuden monta puolta. Saatavilla:https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/saavutettavuuden-monta-puolta/ (lainattu1.3.2022).Guest, G., MacQueen, K. M. & Namey, E. E. (2012). Applied Thematic Analysis. SAGE Publications.Saatavilla: https://dx.doi.org/10.4135/9781483384436Hansen-Schirra, S. & Maaß, C. (2020). Easy Language, Plain Language, Easy Language Plus: Per-spectives on Comprehensibility and Stigmatisation. Teoksessa S. Hansen-Schirra & Chris-tine Maaß (Toim.). Easy Language Research: Text and User Perspectives. Easy – Plain –Accessible (Vol. 2). 17–34. Saatavilla: https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/42088 (lainattu 11.5.2020).Helin, L. (2005). Käytettävyys erityisryhmien kannalta. Teoksessa S. Ovaska, A. Aula & P. Maja-ranta (Toim.). Käytettävyystutkimuksen menetelmät (Raportti B-2005–1). Tampereen yli-opisto. Tietojenkäsittelyn laitos. 237–254. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9724-7
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
56
Hirvonen, M., Kinnunen, T. & Tiittula, L. (2020). Viestinnän saavutettavuuden lähtökohtia. Teok-sessa M. Hirvonen & T. Kinnunen (Toim.). Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yhden-vertaisuutta etsimässä. Gaudeamus. 13–31.Isola, A., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., Keto-Tokoi, A. (2017).Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa (THL–Työpaperi 33/2017).Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0Jehkonen, M. & Saunamäki, T. (2019). Aivojen keskeiset rakenteet kognitiivisissa ja psyykkisissätoiminnoissa. Teoksessa M. Jehkonen, T. Saunamäki & L. Hokkanen (Toim.). Kliininen neu-ropsykologia. Kustannus Oy Duodecim. 23–39.Kehitysvammaliitto ry. (2022). Saatavilla: kehitysvammaliitto.fi (lainattu 1.3.2022).Korvenranta, H. (2005). Asiantuntija-arvioinnit. Teoksessa S. Ovaska, A. Aula & P. Majaranta(Toim.). Käytettävyystutkimuksen menetelmät (Raportti B-2005–1). Tampereen yliopisto.Tietojenkäsittelyn laitos. 111–123. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9724-7Koskinen, J. (2005). Käytettävyystestaus. Teoksessa S. Ovaska, A. Aula & P. Majaranta (Toim.).Käytettävyystutkimuksen menetelmät (Raportti B-2005–1). Tampereen yliopisto. Tieto-jenkäsittelyn laitos. 187–188. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9724-7Leskelä, L. (2019). Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Kehitysvammaliitto ry. Helsinki.Maaß, C. & Rink, I. (2018). Über das Handbuch Barrierefreie Kommunikation. Teoksessa C. Maaß& I. Rink (Toim.). Handbuch Barrierefreie Kommunikation. 17–25. Frank & Timme. ISBN E-Book 978-3-7329-9599-8.Maaß, C. & Rink, I. (2018). Barrierefreie Kommunikation: Eine Gegenstandsbestimmung.Teoksessa C. Maaß & I. Rink (Toim.). Handbuch Barrierefreie Kommunikation. 23–25.Frank & Timme.Meriluoto, T. (2015). Tuumasta toimeen: Mitä osallisuus ja kokemusasiantuntijuus on arjessa?Teoksessa T. Meriluoto, L. Marila-Penttinen & E. Lehtinen (Toim.). Osallisuus. Osallisuudenja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. 52–62. Saatavilla: http://www.e-julkaisu.fi/ensi_ja_turvakotien_liitto/osalli-suus_kasikirja/#pid=15 (lainattu 10.4.2022).Meriluoto, T. (2018). Making Experts by experience. Governmental Ethnography of ParticipatoryInitiatives in Finnish Socian Welfare Organisations. JYU Dissertations 38. University ofJyväskylä. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/60096 (lainattu 3.5.2022).Meriluoto, T. & Laine, S. (2019). Osallistajien ja osallistujien tavoitteet törmäävätkokemusasiantuntijuushankkeissa. Teoksessa T. Meriluoto & T. Litmanen (Toim.).Osallistu! Pelastaako osallistaminen demokratian?. 165–188. Vastapaino. (lainattu10.4.2022).Mäntyranta, T. & Kaila, M. (2008). Fokusryhmähaastattelu laadullisen tutkimuksenmenetelmänä lääketieteessä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Saatavilla:https://www.duodecimlehti.fi/duo97349 (lainattu 12.4.2022).Onikki, T. (2005). Mistä mieli merkityksen tutkimukseen? Kognitiivisen kielentutkimuksenmerkitysnäkemyksestä. Teoksessa A. Airola, H. J. Koskinen & V. Mustonen (Toim.).Merkillinen merkitys. Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2005. Helsingin yliopisto. 85–114.Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3528/onikki85114.pdf?sequence=1&isAllowed=yOvaska, S., Aula, A. & Majaranta, P. (2005). Johdatus käytettävyystutkimukseen. Teoksessa S.Ovaska, A. Aula & P. Majaranta (Toim.). Käytettävyystutkimuksen menetelmät (RaporttiB-2005–1). Tampereen yliopisto. Tietojenkäsittelyn laitos. 1–16. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9724-7Papunet (2021). Selkeää ja saavutettavaa viestintää. Saatavilla: papunet.net (lainattu10.4.2022).Parviainen, L. (2005). Fokusryhmät. Teoksessa S. Ovaska, A. Aula & P. Majaranta (Toim.).Käytettävyystutkimuksen menetelmät (Raportti B-2005–1). Tampereen yliopisto.Tietojenkäsittelyn laitos.  53. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9724-7
Annikki Hyppönen
57
Selkeästi meille. (2021). Kognitiivisen saavutettavuuden ohjeet. Saatavilla: https://www.selkeastimeille.fi/kognitiivinen-saavutettavuus/kognitiivisen-saavutettavuuden-ohjeet/ (lainattu15.3.2022).Selkokeskus (2022a). Selkokielen tarve. Saatavilla: https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-tarve/ (lainattu 15.3.2022).Selkokeskus (2022b). Selkokielen mittari. Selkeästi kaikille. Saatavilla: https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-mittari/10 (lainattu 15.3.2022).Sinkkonen, I., Kuoppala, H., Parkkinen, J. & Vastamäki, R. (2006). Käytettävyyden psykologia.Edita, IT Press.Stevanovic, M. & Weiste, E. (2018). Keskusteluanalyysi ja fokusryhmien diskursiivinen tutkimus.Teoksessa L. Haapanen, L. Kääntä & L. Lehti (Toim.). Diskurssintutkimuksen menetelmistä.On the methods in discourse studies. AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2018,11. 114–136.Suominen, R. (2019). Virkatekstin käytettävyys. Pöytäkirjasta verkkotekstiksi ja sosiaalisenmedian päivitykseksi. Tampereen yliopiston väitöskirjat 97. Saatavilla:https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/116307/978-952-03-1174-2.pdf?sequence=2&isAllowed=yTuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (6. uud. laitos.). Tammi.Digipalvelulaki (306/2019). Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Annettu Helsingissä1.4.2019. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306 (lainattu12.3.2022).WCAG = Web Content Accessibility Guidelines (2019). Verkkosisällön saavutettavuusohjeetWCAG 2.1 (Virallinen suomenkielinen käännös). Saatavilla: https://www.w3.org/Translations/WCAG21-fi/ (lainattu 17.2.2022).Övermark, T. (2019). Saavutettavuus ei ole pelkkää tekniikkaa. Teoksessa L. Leskelä (Toim.).Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Kehitysvammaliitto ry. 67.
”Hyvä saavutettavuus hyödyttää kaikkia” – Kognitiivisen saavutettavuusarvioinnin käytänteitä
58
Liite 1: Puolistrukturoitu Webropol-haastattelu, kysymykset
Perustieto- ja taustakysymyksetNimi (halutessasi voit vastata anonyymisti), koulutus, työtehtäväsi saavutettavuus-arviointiprosessissa, kuinka kauan olet työskennellyt arviointitehtävissä
Haastattelukysymykset
Teema 1: Saavutettavuus käsitteenä- Miten määrittelisit, mitä saavutettavuudella tarkoitetaan? (Saavutettavuudenarviointi saattaa olla uusi ja tuntematon käsite ja työtehtävä monille. Kuvailemitä saavutettavuusarviointi sinun mielestäsi tarkoittaa? Miksi sinun mielestäsisaavutettavuuden arviointia tarvitaan? Mitä hyötyä on saavutettavuus-arvioinnista? Ketkä tarvitsevat saavutettavia palveluja?)- Saavutettavuus jaetaan nykyisin tekniseen ja kognitiiviseen saavutettavuuteen.Onko jako toimiva vai puuttuko jotakin, joka olisi huomioitava saavutettavuudenarvioinnissa?- Miten arvioisit saavutettavuuden kehitystä tulevaisuudessa?
Teema 2: Saavutettavuuden arviointi prosessina- Kuvaile yleisellä tasolla saavutettavuusarvioinnin prosessia. (Minkälaisia kohteitasisältyy arviointiin? Miten prosessi etenee, kun toimeksianto saapuu ja työsken-tely käynnistyy? Mikä on syynä, että verkkosivun saavutettavuusarviointiannetaan työtehtäväksenne?- Miten kauan ajallisesti arviointiprosessi kestää kokonaisuutena? Mitä työteh-täviä sisältyy prosessiin? Toistuuko prosessissa aina samat työvaiheet? Mikäaiheuttaa vaihtelua? Millä tavalla asiakas huomioidaan prosessissa?)- Kuvaile työtehtäviäsi prosessissa. (Missä vaiheessa tulet mukaan, mitä työteh-täviä teet itse, mikä on syy, että teet juuri kyseisiä työtehtäviä?)- Miten loppukäyttäjien tarpeita huomioidaan saavutettavuusarvioinnissa, erityi-sesti kun kysymyksessä on käyttäjät, joilla on erilaisia toimintarajoitteita? (Mitkäovat saavutettavuusarvioinnin osa-alueita, johon arviointi kohdistuu? Onko jokinuusi osa-alue tulossa arvioinnin kohteeksi nyt tai tulevaisuudessa? Voit kuvataasiaa esimerkkien avulla.)
Teema 3: Arvot- Minkälaisiin arvoihin saavutettavuusajattelu yleisellä tasolla perustuu? (Mihinarvoihin saavutettavuussuunnittelu perustuu? Mitkä arvot näkyvät saavutetta-vuuden suunnittelussa?)- Millä tavalla näet Kehitysvammaliiton, Papunetin ja omien arvojesi toteutumisensaavutettavuuden arviointityössä?- Koetko, että sinua arvostetaan saavutettavuusarvioijan työssäsi?- Ovatko omat arvosi ohjanneet sinua hakeutumaan näihin työtehtäviin?
Teema 4: Menetelmät- Kuvaile niitä kognitiivisen saavutettavuuden arviointimenetelmiä, joita sinäkäytät työssäsi.- Mitä kognitiivisen saavutettavuuden osa-aluetta kyseisten menetelmien avullaarvioidaan?- Mikä tekee juuri kyseisistä menetelmistä käyttökelpoisimpia? (Mihin menetel-mät perustuvat? Mitkä ovat käyttämiesi menetelmien hyviä ja huonoja puolia?)- Tuleeko arviointityössä esille saavutettavuusongelmia, joihin kyseiset menetel-mät eivät ole riittäviä? (Jäävätkö jotkin saavutettavuusongelmat löytymättä?)- Etsitkö uusia menetelmiä saavutettavuusarvioinnin työkaluiksi? (Kehittyvätköarvioinnin menetelmät? Mistä etsit uusinta tietoa/menetelmiä?)
Annikki Hyppönen
59
- Miten arvioit tulevaisuudessa käytettäviä arviointimenetelmiä ja niiden tehok-kuutta ja tarvetta? (Miten arvioit kognitiivisen saavutettavuuden huomioinnintulevaisuudessa, esimerkiksi viiden vuoden kuluttua?)
Teema 5: Esimerkki käytännön arvioinnista- Kuvaile esimerkin avulla yhtä kognitiivisen saavutettavuuden ongelmaa, jokamielestäsi estää saavutettavuuden toteutumisen verkkosivulla (Tavoitteenasaada viisi erilaista kuvausta. Millä tavalla havaittu ongelma estää kognitiivisensaavutettavuuden toteutumista?)- Millä menetelmällä havaitset ongelman?- Minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia ongelman havaitseminen herättää sinussa?(Kohtaatko arviointityössäsi usein juuri kyseisen ongelman, toistuuko ongelmausein vai onko se yksittäinen, harvemmin ilmenevä? Kyseisen ongelman kohdal-la, tiedätkö heti, miten se voidaan ratkaista?)- Arvioi sitä, miksi kyseinen ongelma löytyy verkkosivulta. (Onko kysymyksessäasiakkaan tietämättömyys, osaamattomuus, piittaamattomuus, jokin muu?)- Kuvaile esimerkin avulla ratkaisuehdotusta, jota ehdotat kyseisen ongelman kor-jaamiseksi.- Millä tavoin tuot ongelman ja sen ratkaisuehdotuksen asiakkaan tietoon? (Mitenvarmistat, että asiakas ymmärtää ongelman ja sen ratkaisuehdotuksen ja pystyytekemään tarvittavat muutokset?)- Millaista palautetta saat asiakkaalta? (Millaiseksi oletat palautteen kyseisen ong-elman ja sen ratkaisuehdotuksen kohdalla? Ymmärtävätkö asiakkaat mielestäsisaavutettavuusongelmien ratkaisemisen tärkeyden? Saavutetaanko yksimieli-syys ongelmitta asiakkaan kanssa? Millä tavoin varmistetaan, että asiakas ratkai-see saavutettavuusongelman?)- Päättyykö arviointityö asiakkaan saamaan arviointiraporttiin? (Jatkuuko arvioin-tityö tämän jälkeen kyseisen sivun/sivuston kohdalla, palautuuko se mahdol-lisesti uudelleen arvioitavaksi?)- Mitä muuta haluaisit sanoa?
60
Responsible Communication
To cite this article: Koskela, M. & Enell-Nilsson, M. (2022). ”Året präglades av coronaviruspan-demin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag i Finland och Sverige. In: H. Katajamäki,M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (Eds.). Responsible Communication.VAKKI Publications 14. 60–74. Available at: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsi-ble-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
”Året präglades av coronaviruspandemin” –Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
Merja Koskelaa & Mona Enell-Nilssonb
a Akademiska enheten för marknadsföring och kommunikation, Vasa universitetb Akademiska enheten för marknadsföring och kommunikation, Vasa universitet
The governments of Finland and Sweden report annually on state-owned companies. The re-porting aims to motivate and legitimize state ownership and thus constitutes an example of sus-tainable public communication. In this article, we compare how the impact of the covid-19 pan-demic shows in the sub-genre company overview, i. e. the parts of the reports where the profileand performance of individual companies are presented. The study is motivated by the fact thatthe pandemic has had significant economic and operational consequences although nationalstrategies for coping with the pandemic have been different. The results show that the pandemicis represented in the company overviews of both countries mainly as a cause whose conse-quences are described in different ways. The negative consequences of the pandemic are em-phasized, whereas positive consequences are downplayed, and neutral ones play a smaller role.Overall, the pandemic discourse in the company overviews is predominantly an economic dis-course.
Nyckelord: covid-19-pandemin, diskurs, statsägda bolag, årsredovisning
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson
61
1 Inledning
I början av 2020 spreds viruset covid-19 i världen, och olika länder – inklusive Finlandoch Sverige – vidtog åtgärder för att bekämpa och begränsa spridningen av viruset. Ävenom de nationella strategierna har sett olika ut i de två grannländerna, har pandemin haftbetydande ekonomiska och verksamhetsmässiga konsekvenser på kort och lång siktbåde i Finland och Sverige (se t.ex. Aunesluoma 2020; Granberg m.fl. 2021). Företagsårsredovisningar ger en bild av pandemins påverkan på företagsverksamheten. Statligtägda bolag i Finland och Sverige utgör en grupp av bolag som har ett stort uppskattatvärde: Vid utgången av år 2020 ägde finska staten 66 bolag för ett värde på ca 47 miljar-der euro, vilket innebär ca 486 miljarder svenska kronor, och svenska staten 46 bolag,vars värde vid utgången av 2020 uppskattades till 700 miljarder svenska kronor.
De statligt ägda bolagen i Finland och Sverige rapporterar sina verksamheter i årsredo-visningar, men därtill sammanställer regeringarna i länderna årligen en särskild översikt-lig berättelse för statsbolagen. Denna översiktliga rapportering omfattar olika delar,varav en består av koncisa beskrivningar (1 sida per bolag) av de olika statsägda bolagenoch hur det gått ekonomiskt för dem. I den sverigesvenska rapporteringen benämnsdessa bolagsöversikter, som vi i det följande använder som term för beskrivningarna.Under de år som pandemin härjat, det vill säga från år 2020 framåt, ger bolagsöversik-terna i ett samlat format en bild av hur pandemin påverkat de statsägda bolagen eko-nomiskt i Finland och Sverige och hur ägaren ser på pandemins inverkan mer generellt.Syftet med studien som presenteras i denna artikel är att studera och jämföra hur covid-19-pandemins inverkan syns i bolagsöversikterna i regeringens årsberättelser för år2020 i Sverige och Finland. För att granska hur pandemin påverkat bolagsöversikternagörs en jämförelse med bolagsöversikterna i regeringens årsberättelser för år 2019 i Sve-rige och Finland, det vill säga året innan pandemin bröt ut.
De forskningsfrågor som vi söker svar på i analysen är:
(1) I vilka delar av bolagsöversikterna aktualiseras pandemin?(2) Vilken roll ges pandemin i narrativen om bolagens utveckling i de aktuella de-larna?(3) Vilka betydelsemönster förknippas med pandemin i texterna?
Studien ingår i forskningsprojektet RegeRa – Regeringar rapporterar om statligt ägdabolag (RegeRa 2022). Projektet är ett samarbetsprojekt mellan forskare vid Vasa univer-sitet och Lunds universitet.
2 Stabilitet och flexibilitet i genresystemen
Den teoretiska utgångspunkten för vår analys utgörs av genreteori (se t.ex. Bhatia 2004).Bolagsöversikter används för ett bestämt kommunikativt syfte från år till år, de har enbenämning – detta är tydligt i synnerhet i de svenska rapporterna – och en konventionellform och struktur som identifieras av den professionella gemenskapen som skriver ochläser dem. Allt detta motiverar att det är fråga om en genre (t.ex. Bhatia 1993: 13). Detär emellertid inte fråga om en självständig genre, utan bolagsöversikterna ingår som enväsentlig del i årsredovisningarnas genresystem. Vi benämner den därför i det följandesubgenre (se bl.a. Enell-Nilsson & Rahm 2021). Den prototypiska genren i årsredovis-ningarnas genresystem utgörs av företagens årsredovisningar, där det ingår flera olikasubgenrer (se t.ex. Bondi & Yu 2018; Qian 2020).
Begreppet genresystem kan definieras som ett nätverk av genrer som är beroende avoch interagerar med varandra i vissa situationer (Bazerman 1994: 97–98). Bhatia (2004:
”Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
62
55) framhäver att genresystem alltid är grundade i en professionell verksamhet. Mananvänder med andra ord vissa återkommande diskursiva former för att åstadkommanågonting. I detta fall är det regeringen som rapporterar till riksdagen och medborgarnaom hur statens tillgångar har förvaltats under det gångna året.
Genresystemet för årsredovisningar för statligt ägande är institutionaliserat, det vill sägarätt stabilt och det baserar sig på årligen återkommande processer och praktiker genomvilka rapporteringen äger rum. Samtidigt präglas alla genresystem, och enstaka genrer,av variation och olika typer av hybrida former (mixing, embedding, bending), vilket gergenrer flexibilitet. (Bhatia 2017: 36–37) Man kan också vid behov reagera på ändringar ikontexten och professionella praktiker. Till exempel Liukkonen (2020) har visat hur håll-barhet togs med som ett nytt element i finländska årsredovisningar för statligt ägande2011–2018, och Skärlund (2020) har undersökt hur hållbarheten fick en central roll isvenska regeringens verksamhetsberättelser 1999–2017. En ändring i kontexten leddealltså till en ändring av genren.
En global pandemi som ställer krav på och får konsekvenser för samhället är ett annatexempel på när kontexten förändras, vilket återspeglas i texterna som ingår iårsrapporteringen: Texter som tillhör genresystem, som bolagsöversikterna, präglas avden sociokulturella miljön där de produceras. Samtidigt omformar texterna samhälletoch kulturen genom att reproducera och förnya existerande representationer(Fairclough 2003: 30–33). I allmänhet sker social och kulturell förändring genomdiskursiva praktiker, det vill säga i de processer genom vilka texterna produceras ochkonsumeras (Winther Jørgensen & Phillips 2000: 61–63).
I denna artikel illustrerar vi hur en snabb förändring i kontexten i form av en krissituationtränger in i en strikt strukturerad subgenre (bolagsöversikt), det vill säga hur pandemi-diskursen bäddas in i den ekonomiska och politiska diskursen i bolagsöversikterna. Medtermen pandemidiskurs förstår vi sätt på vilka kunskap om pandemin konstrueras i vårtmaterial. I nästa avsnitt presenterar vi tidigare forskning i pandemidiskurser.
3 Tidigare forskning i pandemidiskurser
Pandemidiskurser har tidigare studerats framför allt i samband med hälso- ochkriskommunikation, men också med fokus på mediarepresentationer och politiskdiskurs (t.ex. Fonseca, Nattrass, Lazaro & Bastos 2021; Kenworthy, Koon & Mendenhall2021, Sowden, Borgstrom & Selman 2021; Wodak 2021). I den nordiska kontexten harBaekkeskov, Rubin och Öberg (2021) beskrivit två offentliga diskurser: en pluralistiskdiskurs med auktoritativa röster som argumenterar för olika typer av tillvägagångssättoch en monotonisk diskurs där auktoritativa röster erbjuder trovärdiga skäl för endastett politiskt alternativ. Deras slutsats är att enighet hjälper i akut kris, men den kan ledatill problem på längre sikt. När det gäller regeringens rapportering om statligt ägda bolagoch bolagsöversikterna är det möjligt att pluralistiska och monotona drag i diskursen ompandemins konsekvenser är olika för olika typer av bolag.
Ett annat tema som varit viktigt när det gäller pandemikommunikation är intern kom-munikation i företagen. Tidigare forskning har bland annat visat att det i krissituationerär viktigt med empati, gemensam förståelse och motiverande språkbruk. För ledare ärdet också bra att framhäva företagets strategi, värden och mission. (Se bl. a. Tao m.fl.2022.) På samma sätt visar en analys av kriskommunikationen från universitetens led-ning till medarbetare i början av pandemin att ledningen strävade efter att förstärkaidentitet och sammanhållning genom att väcka känslor med retoriska medel (Yeomans& Bowman 2021). Att försöka skapa mening under pandemin tolkades som ett kontinu-
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson
63
erligt "emotionellt arbete”. Man kan konstatera att krissituationer framhäver grundläg-gande existentiella frågor: strategi, värden, sammanhållning och empati, vilket ocksåkan återspeglas i årsredovisningarna.
De få forskningsresultat som hittills har publicerats om företags årsredovisningar ochrapportering under pandemitiden är delvis motstridiga. I Fortune 500 bolagens årsredo-visningar framhävs rationella och trovärdiga påståenden samt defensiva taktiker. Före-tagens trovärdighet skapas genom självsäkerhet, men också genom ödmjukhet ochmänsklighet. (Im m.fl. 2021) I italienska börsbolags årsredovisningar under pandemiti-den framhävs icke-rationellt, emotionellt innehåll. VD:n använder retorik för att skapaen känsla av gemenskap med intressenterna och söker på så sätt stöd och solidaritet.(Gelmini m.fl. 2021) Lyxvaruföretagen använder flera taktiker för intryckshantering, dvs.metoder för att kontrollera de intryck som läsarna får av dem, i sin rapportering för attlegitimera sin existens i kristider. Självbefordran, jämförelse av prestationer, ursäkter,utelämnande av vissa fakta och användning av exempel för att minimera negativa effek-ter var strategiska val under pandemitiden. (Viana & Lourenço 2020) Årsredovisningarunder pandemin inom den offentliga sektorn i Sverige har analyserats av Donatella, Ha-raldsson och Tagesson (2021). I en studie om hur svenska kommuner beaktade pande-min i sina årsredovisningar konstaterar de att mindre än hälften av de svenska kommu-nerna rapporterade om pandemin som en icke-justerande händelse efter balansdagen.Detta tolkades så att kommunerna gärna använde en undvikande strategi. Ju senare års-redovisningen publicerades, desto oftare nämndes pandemin i rapporten. Kommunernavar ovilliga att publicera osäker information: Först när konsekvenserna blev konkretaoch verifierbara togs pandemin upp i rapporterna.
4 Material och metod
Materialet för vår undersökning består av ett finländskt och ett sverigesvenskt text-material från åren 2019 och 2020. Det finländska materialet härstammar från Regering-ens årsberättelser 2019 och 2020, Bilaga 4, medan det sverigesvenska materialet här-stammar från Verksamhetsberättelse för bolag med statligt ägande 2019 och 2020. I detfinländska materialet ingår 49 bolagsöversikter och i det sverigesvenska materialet 44bolagsöversikter från vartdera året. Exempel på en finländsk och en sverigesvensk bo-lagsöversikt finns i figur 1 nedan. Undersökningsmaterialet består alltså sammanlagt av98 finländska och 88 sverigesvenska bolagsöversikter, totalt 186 texter. Texterna från2019 och 2020 används i den första delen av analysen, och texterna från 2020 i alla tredelarna. Analysen omfattar med andra ord både en jämförelse av texter mellan olikaårtal och mellan olika länder.
Då det gäller metod kombinerar vi olika diskursanalytiska grepp i vår analys, vilket ärtypiskt för analyser av specifika genrer (se Bhatia 2017: 54–56; Qian 2020). För att stu-dera var och hur pandemidiskursen tränger sig in i bolagsöversikterna använder vi gen-reanalys, jämförande innehållsanalys, narrativ analys och diskursanalys (se Winther Jør-gensen & Phillips 2000; Hoey 2001; Fairclough 2003).
I den första delen utförde vi en kvalitativ innehållsanalys för att identifiera strukturellaoch funktionella karaktärsdrag hos bolagsöversikterna i rapporteringen för år 2019 och2020 (om kombinationen av innehållsanalys och genreanalys, se bl.a. Herring m.fl.2004). Därefter identifierade vi diskurssträngar (eng. discourse strand utgående frånRheindorf 2019) gällande pandemin i bolagsöversikterna för år 2019 och 2020. Sök-ningen gjordes digitalt genom att vi använde nyckelorden covid, corona, epidemi, kris,pandemi, virus och kompletterades med en manuell analys via närläsning. Som väntatvisade analysen att nyckelorden endast förekommer i bolagsöversikterna för år 2020,inte för år 2019. Vi fortsatte därefter med jämförelser av åren 2019 och 2020 bolag för
”Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
64
bolag och noterade i vilken eller vilka delar av texterna de relevanta diskurssträngarnaförekom och vad, om något, som lämnats bort för att ge utrymme till pandemidiskurseni de korta texterna.
Figur 1. Exempel på bolagsöversikter i det finländska och sverigesvenska materialet
I den andra delen tillämpade vi narrativ analys och diskursanalys. I linje med Rehnberg(2014: 57) förstår vi narrativitet som en resurs för att uttrycka valda betydelser. I vårtmaterial styrs dessa valda betydelser av den ekonomiska situationen som påverkas avpandemin. I vår analys har vi utgått från Hoeys (2001) matrismodell för beskrivning avnarrativ. I matrisen placeras händelser och aktörer i förhållande till varandra och mankan beskriva översiktligt hur händelserna utvecklas. I bolagsöversikterna är narrativenmycket korta och antalet aktörer få, vilket leder till upprepade narrativa strukturer somvi beskriver i vår analys. Enligt Hoey (2001: 123) är strukturen problem-lösning den van-ligaste organiseringsprincipen för västerländska narrativ. Grundstrukturen för ett sådannarrativ är: situation, problem och respons som följs av antingen positiv eller negativutvärdering och resultat. Det finns dock variation; i vissa fall kan resultatet lämnas bortoch utvärderingen vara neutral. (Hoey 2001: 127, 133)
I den tredje delen analyserade vi den diskursiva representationen av pandemin och sågpå vilka betydelsemönster som ges åt den i texterna. På så sätt kunde vi granska vadman talar om när man nämner pandemin och hur detta påverkar genren där den eko-nomiska diskursen varit fokuserad på resultat, strategi och hållbarhet. De språkliga kon-ceptualiseringarna av verkligheten som används är ett resultat av diskursiva praktikersom representerar och positionerar sakförhållanden och aktörer på vissa sätt och somhänger samman med rådande maktförhållanden (Fairclough 1993: 135).
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson
65
För att generellt inom projektet RegeRa, som vår studie är en del av, bättre förstå dediskursiva praktikerna bakom regeringens årsberättelser har vi i en tidigare del av pro-jektet intervjuat personer som är involverade i skrivandet av rapporterna vid Statsrådetskansli i Finland respektive Näringsdepartementet i Sverige (se Koskela 2020; Enell-Nils-son, Koskela, Rahm & Thelander 2021). Våra tidigare studier visar att processerna ochpraktikerna bakom bolagsöversikterna i Finland och Sverige – den subgenre som vi ana-lyserar i denna artikel – liknar varandra på så sätt att de ansvariga redaktörerna bestäm-mer rapporternas struktur i god tid på förhand och de analytiker som ansvarar för vissabolag engageras i själva skrivandet av bolagsöversikterna. Det finns emellertid en skill-nad då det gäller i vilken grad analytikerna ansvarar för den slutgiltiga texten: I de fin-ländska översikterna finns det mer löpande text som är skriven av analytikerna, medande svenska analytikerna bidrar med information varefter själva utformandet av textensker under publikationsprocessen där redaktören och kommunikationsbyrån har en vik-tig roll. Detta kan eventuellt leda till mera variation mellan de finländska texterna ochutgör därför en väsentlig bakgrundsinformation i sammanhanget.
5 Analys av bolagsöversikterna
Som en central del av genresystemet om det statliga ägandet är bolagsöversikten, somovan konstaterats, en årligen återkommande, institutionaliserad och stabil subgenre.Eftersom bolagsöversikterna skrivs av ägarens, det vill säga regeringens representanter,för riksdagen, politiker och andra intressenter är det primära syftet att informera omhur det har gått för bolaget i fråga och hur bolaget uppfyllt de mål som regeringen harställt upp för det. Dessutom har bolagsöversikterna också andra, sekundära, mindre up-penbara syften. Ett av dem är att åskådliggöra hur regeringen har förvaltat skattebeta-larnas egendom, och därmed har de som helhet en legitimerande funktion i årsberättel-sen, i synnerhet när något oväntat som en pandemi inträffar. (Koskela 2020; Enell-Nils-son, Koskela, Rahm & Thelander 2021) I de följande delavsnitten presenterar vi resulta-ten av de tre delarna av vår analys. I delavsnitt 5.1 presenterar vi och jämför de fin-ländska och de sverigesvenska bolagsöversikternas struktur och förekomsten av pande-midiskurs i översikterna för år 2020. Därefter diskuterar vi i delavsnitt 5.2 de narrativsom förknippas med pandemin. I delavsnitt 5.3 presenterar vi avslutningsvis betydelse-mönstren som pandemin förknippas med i texterna.
5.1 Bolagsöversikternas struktur och förekomst av pandemidiskurs
För att närmare analysera i vilka delar av bolagsöversikterna pandemin aktualiseras(forskningsfråga 1) var det nödvändigt att inledningsvis analysera strukturen i de fin-ländska och sverigesvenska översikterna. Före bolagsöversikterna i årsredovisningarnafinns i båda länderna en sammanställning av nyckeltal i form av figurer (kallas portföljö-versikt i de sverigesvenska rapporterna) som följs av några sammanfattande, analyse-rande och beskrivande textavsnitt.
Innehållsanalysens resultat för bolagsöversikterna för år 2019 och 2020 sammanfattas iTabell 1. Den visar för det första att den generella strukturen inte varierar de två analy-serade åren och för det andra att strukturerna i bolagsöversikterna i de två ländernaliknar varandra. Bolagsöversikterna är stramt strukturerade: Det finns basinformationom bolaget (tabeller), årets resultat, strategiska åtgärder och beslut samt om hållbarhet.Som framgår av Figur 1 (se avsnitt 4) är de finländska översikternas layout (FIN 2020,
”Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
66
Fortum som exempel) något enklare än de sverigesvenskas (SE 2020, Vattenfall som ex-empel) på så sätt att de sverigesvenska omfattar fler visuella element såsom foton ochgrafik.
Tabell 1. Bolagsöversikternas struktur i den finländska och sverigesvenska rapporte-ringen för år 2019 och 2020
Strukturen i bolagsöversikter, Finland Strukturen i bolagsöversikter, SverigeBolagets namn Bolagets namn och logoBeskrivning av verksamheten (ingress) Beskrivning av verksamhetenInformation om ägandet och ledningen Viktiga händelser (informationsruta)Nyckeltal Mål och uppföljningAnalys - Ekonomiska mål- Relevanta siffror / resultat - Mål för hållbart värdeskapande- Bidragande faktorer / Bakgrund / Förkla-ringar Information om ägandet och ledningen(med foton)- Strategi och framtidsutsikter Nyckeltal
Företagsansvar och hållbarhet Prioriterade globala hållbarhetsmål (med FN:sikoner av hållbarhetsmålen) och grafik överkönsfördelningen
För att kunna besvara forskningsfråga 1 jämförde vi därefter översikterna för år 2019och 2020 och analyserade var pandemidiskurssträngarna förekom. Jämförelsen mellanöversikterna från 2019 och 2020 visar att pandemins inverkan är ett vanligt förekom-mande innehållselement både i de finländska och sverigesvenska översikterna. Pande-min nämns explicit i form av något av de nyckelord vi sökt (se avsnitt 4) i 39 finländskabolagsöversikter av sammanlagt 49. Av sammanlagt 44 sverigesvenska bolagsöversikternämns pandemin explicit i 28.
I regel förekommer pandemidiskursen på olika ställen beroende på hur pandemin på-verkat bolagens verksamhet. Även vissa bolag som pandemin inte haft någon större in-verkan på nämner pandemin, vilket exemplen 1 och 2 visar (fet stil i exemplen är ge-nomgående författarnas betoning):
(1) Coronaviruspandemins konsekvenser var som helhet betraktat obetydliga. (FIN2020, Patria; står i slutet av delen med relevanta siffror / resultat)
(2) Pandemin har påverkat bolaget i mycket begränsad omfattning. (SE 2020, Special-fastigheter; står i inforutan med viktiga händelser)
I de finländska översikterna kombineras pandemidiskursen typiskt med den ekonomiskadiskursen i synnerhet när årets resultat beskrivs. Då nämns pandemin i början av över-sikten och då man presenterar relevanta siffror som i exempel 3:
(3) Coronaviruspandemin påverkade även Nestes verksamhet. Nestes jämförbara rö-relsevinst sjönk från föregående års historiskt höga vinst till 1 416 (1 962) miljonereuro. (FIN 2020, Neste Abp)
Om pandemin haft stora eller allvarliga konsekvenser för bolaget i fråga präglas helaöversikten genomgående av pandemidiskursen, vilket gäller bland annat för Leijona Ca-terings (FIN 2020) bolagsöversikt. Förutom det ekonomiska kombineras pandemidiskur-sen på olika sätt med hållbarhetsdiskursen då man beskriver vilka åtgärder pandeminhar krävt av företaget. Då nämns pandemin mot slutet av översikterna där hållbarhetenvanligen presenteras. Eftersom rapporten skrivs för ägarna är det ekonomiska ansvaretockså centralt. Ett exempel på det här är Finnairs bolagsöversikt i exempel 4:
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson
67
(4) De sociala och ekonomiska ansvarsaspekterna blev särskilt påtagliga under pan-demi-året. I samband med att bolaget tvingades ta till uppsägningar stödde det deuppsagdas möjligheter till ny sysselsättning med ett omfattande omställningsskydds-program. (FIN 2020, Finnair)
I de sverigesvenska översikterna förekommer pandemidiskursen antingen i inforutanmed viktiga händelser under året och/eller i delen där mål och uppföljning beskrivs. Ompandemin har haft stora eller allvarliga konsekvenser för bolaget nämns pandemin åt-minstone i inforutan. Den ges olika mycket utrymme, antingen nämns den kort som iöversikten för Lernia i exempel 5 eller så dominerar pandemin och dess konsekvenserinforutans innehåll som i Swedavias översikt i exempel 6, där endast den sista av delistade punkterna kan sägas inte alls ha någon koppling till pandemin:
(5) Året har dominerats av pandemin och dess följdeffekter på verksamhet, kunder ochmedarbetare. (SE 2020, Lernia)
(6) Viktiga händelser 2020• Totalt reste 10,3 miljoner passagerare till eller från Swedavias flygplatser, en minsk-ning med 74,5 procent.• Pandemin har präglat flygbranschen och Swedavia kraftigt under året. Swedaviahar vidtagit flertal besparingsåtgärder som sammantaget minskar kostnaderna medcirka 1 mdkr och investeringarna lika mycket. Större delen av medarbetarna har varitkorttidspermitterade och ett varsel om 800 helårstjänster har fullföljts. Flera storautvecklingsprojekt på Arlanda har pausats.• Swedavia erhöll ett aktieägartillskott om 2 500 mnkr i oktober 2020.• Samtliga flygplatser blev helt fossilfria vid utgången av 2020. (SE 2020, Swedavia)
När pandemidiskursen tränger in i de finländska bolagsöversikterna verkar den delvisersätta strategidiskursen; strategin nämns klart oftare år 2019 än år 2020. Detta gällertyd-ligast för de bolag för vilka pandemin haft stora eller allvarliga konsekvenser. Ocksåutrymmet för hållbarhetsdiskursen har minskat, men i mindre grad och bara för vissabolag. I de sverigesvenska bolagsöversikterna får pandemidiskursen överlag rätt lite ut-rymme och de gånger den ges utrymme är det framför allt i inforutan. Bilden är därföratt den varken ersätter eller tar utrymme av strategi- eller hållbarhetsdiskursen, utanden kommer in som ett nytt kompletterande innehållselement.
5.2 Narrativ i bolagsöversikterna - negativa, positiva och neutrala konsekvenser
På forskningsfråga 2, “Vilken roll ges pandemin i narrativen om bolagens utveckling i deaktuella delarna?”, har vi sökt svar på en makronivå genom att analysera de narrativsom förknippas med pandemin i de aktuella diskurssträngarna (se Rehnberg 2014). Våranalys visar att det i bolagsöversikterna finns tre typiska narrativ: 1) "Pandemin kom,det gick dåligt", 2) "Pandemin kom, det gick bra" och 3) "Pandemin kom, inget särskilthände".
Det dominerande narrativet i undersökningsmaterialet är det första, det vill säga attpandemin kom och orsakade problem, att det gick dåligt ekonomiskt och man vartvungen att avvika från gamla praktiker och arbetssätt. I bolagsöversikterna kan man härana en pandemidiskurs som präglas av kämparanda och tapperhet; under de då rådandeomständlig-heterna har man gjort sitt bästa för att överleva. Både det andra och tredjenarrativet förekommer i liten utsträckning i undersökningsmaterialet. Det andra narra-tivet är en motsats till det första, det vill säga att pandemin kom och det började gåekonomiskt bättre än tidigare. Ibland finns ett drag av att pandemin överraskande nogledde till att det började gå bättre, ibland beskrivs de bakomliggande orsakerna när-mare. I vissa fall ledde pandemin till att man var tvungen eller fick en möjlighet att göra
”Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
68
någonting nytt och på så sätt utveckla verksamheten och bolaget. En diskurs av innovat-ion kan i några fall kännas igen i beskrivningarna. Förutom dessa två motsatta narrativ,finns det ytterligare ett tredje i undersökningsmaterialet, nämligen att pandemin komoch inget egentligen hände med bolaget i fråga. Detta narrativ är närvarande i olika delarav bolagsöversikterna, bland annat i de analyserande delarna där man går igenom finan-siella analyser som ekonomiska fakta.
I undersökningsmaterialet förekommer organiseringsprincipen problem – lösning somHoey (2001: 123) beskriver. Grundstrukturen med situation, problem och respons finnsmed i bolagsbeskrivningarna och resultatet beskrivs i form av antingen positiva, negativaeller neutrala konsekvenser. Explicit utvärdering av vad situationen betyder som helhetförekommer sällan. En orsak till detta kan vara att texterna är korta, en annan orsak ärantagligen att pandemin fortsättningsvis dominerade samhällena då rapporteringen förår 2020 gjordes, och en mer omfattande utvärdering av läget därför ännu inte kunnatgöras.
Narrativet beror naturligtvis på vilken typ av bolag som man rapporterar om. Narrativ 1)är typiskt i översikterna för bolag som verkar i branscher där reserestriktioner och re-striktioner gällande större folksamlingar har fått negativa konsekvenser och inneburitbland annat finansiella svårigheter, inbesparningsåtgärder och utebliven verksamhet,vilket exemplen 7–10 visar:
(7) Coronaviruspandemin, som utbröt i början av 2020, inverkade på ett aldrig tidigareskådat sätt på den globala flygtrafiken och Finavia hamnade i den djupaste krisenunder hela sin historia. (FIN 2020, Finavia)
(8) Coronavirusepidemin hade exceptionellt stora konsekvenser för VR:s affärsverk-samhet. Efter den långa tillväxtperioden rasade antalet resor på våren med upp till90 procent. (...) För godstrafiken hade epidemin mindre allvarliga följder än väntat.Omsättningen för passagerartrafiken minskade med 31 procent. (FIN 2020, VRGroup)
(9) Reserestriktioner till följd av pandemin innebar en kraftigt minskad efterfrågan påflygresor under året. (SE 2020, SAS)
(10) Pandemin har medfört ett drastiskt minskat resande vilket påverkat Jernhusensverksamhet, främst genom lämnade hyresrabatter, lägre rörliga intäkter och en ne-gativ påverkan på fastighetsvärdena om totalt 600 mnkr. (SE 2020, Jernhusen)
Bolagen ges ibland en aktiv och ibland en passiv roll. En väsentlig del av pandemidiskur-sen är beskrivningar om hur hårt bolagen, deras ledning och personal har arbetat för attkomma över svårigheterna. I denna diskurs av kämparanda och tapperhet tar bolageten aktiv roll och fattar målmedvetna beslut, vilket exempel 6 från Swedavias bolagsö-versikt ovan visar samt exemplen 11–13 från andra bolagsöversikter:
(11) Dramaten har tillgodosett publikens behov av teaterupplevelser främst via digitalakanaler som Dramaten Play samt initierat digitala samarbeten, både nationellt ochinternationellt. Teatern har också mött publiken genom bl.a. besök på äldreboendenoch på förskolors gårdar. (SE 2020, Dramaten)
(12) På grund av coronaviruspandemin inledde Finavia ett omfattande sparprogram på200 miljoner euro i mars 2020. Programmet inkluderade både gallring av investe-ringar och minskning av operativa kostnader. Bolaget strävade efter besparingar iupphandlingen, de administrativa kostnaderna och personalkostnaderna. I slutet av2020 var moderbolaget Finavia Abp efter avslutade samarbetsförhandlingar tvunget
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson
69
säga upp 110 anställda, och dotterbolaget Airpro meddelade om uppsägning av cirka300 anställda. (FIN 2020, Finavia)
(13) Personalen distansarbetade från och med mars och företaget stödde distansarbetetoch arbetsandan. (FIN 2020, HAUS)
Narrativ 2) finns också representerat i materialet, även om det är ett betydligt mindreantal bolag som beskriver pandemins positiva konsekvenser i bolagsöversikterna. Över-lag ger materialet ett intryck av att det inte är helt moraliskt försvarbart att dra nytta avpandemin och att de positiva konsekvenserna tonas ner i texterna. Exemplen 14–15 vi-sar detta; texterna har tydliga drag av myndighetsspråk (t.ex. nominalisering och kom-plexa satsstrukturer) och det finns en komplex händelsekedja bakom de positiva följ-derna av pandemin:
(14) Undantagsarrangemangen i partnerskapet med Försvarsmakten till följd av krisenökade avsevärt affärsverksamhetens volymer då terrängmåltiderna ökade. (FIN2020, Leijona Catering)
(15) Utsläpp via tjänsteresor har minskat med nästan 80%, mest p.g.a. pandemieffekten.(SE 2020, APL)
I exempel 16 har händelsekedjan förenklats till att det var pandemin själv som ökadeefterfrågan, och i exempel 17 är det Systembolaget som ökat sin omsättning på grundav de följder som pandemin haft på andra inköpskanaler:
(16) Coronavirusepidemin ökade efterfrågan på Kekkilä-BVB:s trädgårdsprodukter. (FIN2020, Vapo)
(17) En ökad andel kunder handlade via onlinebutiken under pandemin. Försäljningsvo-lymen uppgick till 569,1 miljoner liter (511,9). Ökningen beror främst på att andrainköpskanaler kraftigt begränsats p.g.a. pandemin. (SE 2020, Systembolaget)
Narrativ 3) förekommer också i undersökningsmaterialet, en del bolag nämner pande-min även om den inte har haft några större konsekvenser för bolagets verksamhet. Idessa fall konstateras det ofta att konsekvenserna varit obetydliga eller begränsade, vil-ket exempel 1–2 ovan samt exemplen 18–19 visar:
(18) Coronaviruspandemin påverkade närmast affärsverksamheten i Ryssland. I övrigt varkonsekvenserna för Fortums del relativt obetydliga. (FIN 2020, Fortum)
(19) Coronavirusepidemis negativa följder för Tapio förblev begränsade och omsätt-ningen ökade med 4,8 procent från året innan. (FIN 2020, Tapio)
Därtill finns det också avsnitt i undersökningsmaterialet där man inte kan läsa in om dethar gått bra eller dåligt. Man konstaterar bara fakta i förhållande till den rådande situ-ationen, vilket är typiskt för rapporterande genrer, och lämnar tolkningen till läsarensom i exempel 20:
(20) Utvecklingen av Omaolo präglades av coronavirusepidemin. DigiFinland deltog i ut-vecklingen av den nationella coronaspårningsappen Coronablinkern. (FIN 2020, Digi-Finland Oy)
För vissa bolag beskrivs pandemins roll som avgörande. I exempel 21 konstateras atthela året har dominerats av pandemin. Denna till synes neutrala rapportering gör attpandemin får en stark betoning.
(21) Året har dominerats av pandemin och dess följdeffekter på verksamhet, kunder ochmedarbetare. (SE 2020, Lernia)
”Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
70
5.3 Pandemins representationer i materialet
Efter att ha studerat var pandemidiskursen aktualiseras i bolagsöversikterna och vilkaroller som pandemin ges i narrativen om bolagens utveckling, beskriver vi i denna avslu-tande del vilka betydelsemönster som förknippas med pandemin i vårt undersöknings-material (forskningsfråga 3). Vår analys visar att pandemin representeras som orsak,tidsbestämning och ett faktum i texterna.
Det vanligaste betydelsemönstret i materialet är att pandemin förknippas med en or-sakskedja med olika typer av konsekvenser. Detta är naturligt eftersom det är fråga omekonomiska rapporter över vad som har hänt i de statsägda bolagen under året och hurde har lyckats ekonomiskt. Utgående från en genreanalys av amerikanska bolags årsre-dovisningar visar Qian (2020: 430–431) att beskrivningen av verksamhetens resultat ärett centralt retoriskt steg där beskrivningen och förklaringen kombineras interdiskursivt.Detta stämmer också i bolagsöversikterna där pandemin beskrivs som en påverkandeeller förklarande faktor i samband med analysen av resultaten och de ekonomiska må-len. Typiska ordval är att pandemin har påverkat bolagen på olika sätt; pandemins ef-fekter har spelat en central roll och utmaningar har dykt upp på grund av pandemin,vilket exemplen 22–25 visar:
(22) Bolagets omsättning sjönk med 4,8 procent till följd av pandemirestriktionerna sompåverkade i synnerhet kanalerna för utskänkning och försäljning till resenärer. (FIN2020, Altia)
(23) År 2020 var exceptionellt för Hästinstitutet liksom för resten av världen. Coronavirus-läget påverkade alla läroanstaltens och träningscentrets verksamheter. Restriktion-erna och avbrotten i verksamheten i samband med coronaviruset sänkte Hästinsti-tutets omsättning med cirka en miljon euro. (FIN 2020, Hästinstitutet)
(24) Förlustresultatet berodde på coronavirusepidemins effekt på efterfrågan på flygtra-fiktjänster. (FIN 2020, Fintraffic Ab)
(25) Mål för hållbart värdeskapande • Öka nyttjandet: 8 miljoner resor per år 2040, 1,8miljoner resor 2020. Utfallet 2020 ligger p.g.a. pandemin långt under målet. (SE2020, Arlandabanan Infrastructure AB)
Medan det i exemplen ovan är pandemin som ledde till restriktioner och andra effekteroch restriktionerna igen hade konsekvenser för ekonomin, beskrivs pandemin ocksåsom en påverkande faktor för verksamheten som i exempel 26:
(26) Coronavirusepidemin påverkade bolagets arbetsrutiner och de grundläggande upp-gifterna sköttes smidigt tack vare bolagets åtgärder. (FIN 2020, Finlands FärjetrafikAb)
Det andra betydelsemönstret som förknippas med pandemin i materialet är att den an-vänds som en tidsbestämning. Exempel där pandemin fungerar som tidsbestämningfinns i 27–28:
(27) Under coronavirustiden vidtog Alko många åtgärder för personalens och kundernashälsosäkerhet. (FIN 2020, Alko)
(28) Under pandemin har Svenska Spel ytterligare utökat enheten som ringer omsorgs-samtal. (SE 2020, Svenska Spel)
Uttryck som coronavirustiden och pandemin hänvisar till en obestämd tidsperiod underåret. Svaret på frågan när pandemin började för bolagets del kan variera beroende pånär pandemin fick konsekvenser för verksamheten.
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson
71
Det tredje betydelsemönstret som förekommer i materialet är att pandemin beskrivssom ett faktum som inträffade. Den är något som man måste nämna när man diskuterarhur det gått för bolagen och vad de har gjort under året, vilket framgår av exemplen 29–30:
(29) År 2020 präglades förutom av coronaviruspandemin även av arbetet med att aktivtgenomföra strategin. (FIN 2020, Fortum)
(30) Swedfunds verksamhet har präglats av pandemin och den multidimensionella krisden bidragit till att skapa. (SE 2020, Swedfund)
Då pandemin beskrivs som ett faktum som inträffade, kan det uppfattas som en antydanom att allt som har hänt bör tolkas gentemot denna kontext.
6 Diskussion
I den här artikeln har vi studerat och jämfört hur covid-19-pandemins inverkan syns ibolagsöversikterna i regeringens årsberättelser för i Sverige och Finland. Vi har medandra ord analyserat hur en subgenre som tillhör årsberättelsernas genresystem har på-verkats av en samhällelig krissituation.
Vår analys visar att bolagsöversikten som subgenre är som ett företags årsberättelse i”miniatyrformat”; deras struktur och innehåll motsvarar i stort sett varandra. Pandeminhar påverkat innehållet i bolagsöversikterna, men den har inte lett till några ändringar isjälva genresystemet. Systemets flexibilitet visar sig i att genren årsberättelse kan an-vändas både med regeringen som avsändare i fallet med regeringens årsberättelse ochmed företag som avsändare då det gäller företags årsberättelser.
I vår första forskningsfråga analyserade vi i vilka delar av bolagsöversikterna pandeminaktualiseras. Resultaten visar på en intressant skillnad mellan de finländska och sveri-gesvenska översikterna. I de finländska översikterna får strategin och hållbarheten sominnehållselement ge utrymme för pandemidiskursen, medan pandemin nämns som enviktig händelse bland andra i de sverigesvenska texterna. En orsak kan vara att layoutenstyr innehållet: den professionella visuella designen i de sverigesvenska texterna germindre utrymme för berättande text än den finländska löpande texten. En annan orsakär att statsägandets ekonomiska mål och hållbarhetsmål samt uppföljningen av dem ärett centralt strukturellt element i de sverigesvenska texterna. De kan därför inte lämnasbort eller förkortas.
När det gäller den narrativa strukturen (vår andra forskningsfråga) och hur pandeminrepresenteras i texterna (vår tredje forskningsfråga) är likheterna större än skillnaderna.I båda länderna framhävs de negativa konsekvenserna av pandemin, dock något star-kare i de finländska översikterna. Specifikt för regeringens årsberättelse verkar vara attman inte framhäver framgångar, utan snarare tonar ner eventuella positiva följder avpandemin av moraliska skäl.
Det att pandemin beskrivs som en orsak kan anses vara naturligt i ett sammanhang dären akut kris har fått ekonomiska följder. Förutom pandemin nämns även restriktionernaoch själva viruset som bidragande faktorer till de oftast negativa resultaten. Restriktion-erna baserar sig på politiska beslut och kritiseras inte i bolagsöversikterna, utan en mon-tonisk diskurs träder fram (se Baekkeskov m.fl. 2021). Pandemins allvarliga karaktär synspå så sätt att den till och med blir ett oundvikligt faktum.
”Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
72
Enligt tidigare forskning lönar det sig att återkomma till grundläggande värden i kris-situationer och uttrycka empati och väcka känslor (Yeomans & Bowman 2021). Ibolagsöversikterna finns det endast få exempel på detta, man håller sig i allmänhet tillden genrespecifika konstaterande stilen. Att ledningen visar förståelse för de anställdahar konstaterats vara viktigt i intern kommunikation (se Tao m.fl. 2022). Ibolagsöversikterna förekommer detta sällan. Formuleringar som ”företaget har varittvunget” att säga upp anställda vittnar dock om ett visst empatiskt perspektiv i texterna.
Genresystemen är flexibla och det är möjligt att krissituationer leder till ändringar i helasystemet eller i enstaka subgenrer. Pandemins påverkan har blivit ett innehållselementsom finns med i de flesta bolagsöversikterna. I den strikta strukturen har man alltså hit-tat utrymme för det, det har uppstått en pandemidiskurs som ingår i en ekonomisk dis-kurs. I årsredovisningens kontext färgas all information av det ekonomiska intresset,t.ex. personalens hälsa, nya funktioner och hållbarhet. På så sätt är pandemidiskursen ibolagsöversikterna annorlunda än i andra kontexter. I fortsatt forskning kan en jämfö-relse mellan den statliga ägarens rapportering och statsbolagens egen rapportering be-lysa om och hur pandemidiskursen skiljer sig i de här två sammanhangen.
KällförteckningUndersökningsmaterial
FIN 2019 = Regeringens årsberättelse 2019. Bilaga 4 Statens bolagsinnehav och affärsverk samtstatliga fonder utanför budgeten (2020). Tillgänglig: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162253/VN_2020_11.pdf?sequence=1&isAllowed=yFIN 2020 = Regeringens årsberättelse 2020. Bilaga 4 Statens bolagsinnehav (2021). Tillgänglig:https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163060/VN_2021_40.pdf?sequence=1&isAllowed=ySE 2019 = Verksamhetsberättelse för bolag med statligt ägande 2019 (2020). Tillgänglig:https://www.regeringen.se/49f6d4/contentassets/50846bc5f57f4189b0b67aaf49728355/verksamhetsberattelse-for-bolag-med-statligt-agande-2019-webb.pdfSE 2020 = Verksamhetsberättelse för bolag med statligt ägande 2020 (2021). Tillgänglig:https://www.regeringen.se/4a0189/contentassets/a34b2a25b7a646d4850b5f6f2ec9e818/verksamhetsberattelse-for-bolag-med-statligt-agande-2020-komplett.pdf
Litteraturförteckning
Aunesluoma, J. (2020). Koronakriisin yhteiskunnalliset vaikutukset: globaali järjestelmä ja Eu-rooppa. I: Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä,Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 2020(1). 53–60.Bazerman, C. (1994). Systems of genres and the enhancement of social intentions. I: A. Freed-man & P. Medway (Red.). Genre and New Rhetoric. Taylor and Francis. 79–101.Bhatia, V. K. (1993). Analysing Genre: Language Use in Professional Settings. Longman.Bhatia, V. K. (2004). Worlds of Written Discourse. A Genre-Based View. Continuum.Bhatia, V. K. (2017). Critical genre analysis: investigating interdiscursive performance in profes-sional practice. Routledge.Bondi, M. & Yu, D. (2018). The generic structure of CSR reports: Dynamicity, multimodality, com-plexity and recursivity. I: G. E. Garzone & W.Giordano (Red.). Discourse, Communication,and the Enterprise: Where Business Meets Discourse. Cambridge Scholars Publishing. 176–205.Baekkeskov, E., Rubin, O., & Öberg, P. (2021). Monotonous or pluralistic public discourse? Rea-son-giving and dissent in Denmark’s and Sweden’s early 2020 COVID-19 responses. Jour-nal of European Public Policy 28(8), 1321–1343.
Merja Koskela & Mona Enell-Nilsson
73
Donatella, P., Haraldsson, M. & Tagesson, T. (2021). Reporting on COVID-19 – or not? Annualreport disclosure of the pandemic as a subsequent event. Journal of Public Budgeting,Accounting & Financial Management 34(6), 117–136.Enell-Nilsson, M., Koskela, M., Rahm, H. & Thelander, Å. (2021). In governments we trust. Enact-ing trust in Finnish and Swedish state-owned enterprises. Föredrag hållet på konferensen“8th European Communication Conference 2021” (ECREA) 6–9.9.2021.Enell-Nilsson, M. & Rahm, H. (2021). Genremönster i ”Ministern har ordet”. Regeringar rappor-terar om bolag med statligt ägande. I: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen, L. Kääntä, & H. Salovaara (Red.). Workplace Communication IV. Vaasa: VAKKIPublications 13. 46–62. Tillgänglig: https://vakki.net/index.php/2021/12/21/workplace-communication-iv/.Fairclough, N. (1993). Critical discourse analysis and the marketization of public discourse: theuniversities. Discourse & Society 4(2), 133–168.Fairclough, N. (2003). Analysing Discourse. Textual analysis for social research. RoutledgeFonseca, E. M. D., Nattrass, N., Lazaro, L. L. B., & Bastos, F. I. (2021). Political discourse, denialismand leadership failure in Brazil’s response to COVID-19. Global Public Health, 1–16.Gelmini, L., Minutiello, V., Tettamanzi, P., & Comoli, M. (2021). Rhetoric, Accounting and Ac-countability: COVID-19 and the Case of Italy. Sustainability 13(8), 4100.Granberg, M., Rönnblom, M., Padden, M., Tangnäs, J. & Öjehag, A. (2021). Debate: covid-19 andSweden’s exceptionalism: a spotlight on the cracks in the social fabric of a mature welfarestate. Public Money and Management, online first. https://doi.org/10.1080/09540962.2020.1866842Herring, S. C., Scheidt, L. A., Bonus, S. & Wright, E. (2004). Bridging the gap: A genre analysis ofweblogs. I: Proceedings of the 37th Annual Hawaii International Conference on SystemSciences, 1–11). IEEE.Hoey, M. (2001). Textual interaction. An introduction to written discourse analysis. Routledge.Kenworthy, N., Koon, A. D., & Mendenhall, E. (2021). On symbols and scripts: The politics of theAmerican COVID-19 response. Global Public Health, 1–15.Koskela, M. (2020). Institutionaalista tekstilajia laatimassa – Valtionhallinnon henkilöstönnäkemyksiä vuosikertomuksen synnystä. I: H. Hirsto, M. Enell-Nilsson & N. Keng (Red.).Työelämän viestintä III, Arbetslivskommunikation III, Workplace Communication III,Kommunikation im Berufsleben III. VAKKI-symposium XL 6. –7.2.2020. VAKKI Publications12. Vaasa. 32–45.Liukkonen, J. (2020). Vastuullisuus omistajaohjauksen vuosikertomuksissa [Pro gradu –tut-kielma]. Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020041415387Qian, Y. (2020). A critical genre analysis of MD&A discourse in corporate annual reports. Di-scourse & Communication 14(4), 424–437.RegeRa. (2022). Projektets hemsida. Tillgänglig: https://www.uwasa.fi/en/research/projects/re-geraRehnberg, H. S. (2014). Organisationer berättar. Narrativitet som resurs i strategisk kommuni-kation. Diss. Skrifter utgivna av Institutionen för nordiska språk vid Uppsala universitet 90.Institutionen för nordiska språk, Uppsala universitet.Rheindorf, M. (2019). Revisiting the Toolbox of Discourse Studies. Palgrave.Skärlund, S. (2020). Minskade kostnader och ökad lönsamhet: Hållbarhet och föredömlighet sommål och medel hos svenska företag med statligt ägande. Sakprosa 12(2), 1–34.Sowden, R., Borgstrom, E., & Selman, L. E. (2021). ‘It’s like being in a war with an invisible en-emy’: A document analysis of bereavement due to COVID-19 in UK newspapers. PLoS one16(3), e0247904.Tao, W., Lee, Y., Sun, R., Li, J. Y., & He, M. (2022). Enhancing Employee Engagement via Leaders’Motivational Language in times of crisis: Perspectives from the COVID-19 outbreak. PublicRelations Review 48(1), 102–133.Viana Jr, D. B. C., & Lourenço, I. (2020). Impression Management Tactics During COVID-19 Pan-demic Outbreak: An Analysis of Luxury Goods Firms. XX USP International Conference inAccounting. https://congressousp.fipecafi.org/anais/20UspInternational/ArtigosDown-load/2846.pdf
”Året präglades av coronaviruspandemin” – Regeringar rapporterar om statligt ägda bolag iFinland och Sverige
74
Winther Jørgensen, M. & Phillips, L. (2000). Diskursanalys som teori och metod. Studentlittera-tur.Wodak, R. (2021). Crisis communication and crisis management during COVID-19. Global Dis-course: an interdisciplinary journal of current affairs 11(3), 329–353. https://doi.org/10.1332/204378921X16100431230102Yeomans, L. & Bowman, S. (2021). Internal crisis communication and the social construction ofemotion: university leaders' sensegiving discourse during the COVID-19 pandemic. Jour-nal of Communication Management 25(3), 196–213. https://doi.org/10.1108/JCOM-11-2020-0130
75
Responsible Communication
To cite this article: Kudashev, I., Koistinen, J., Mikhailov, M. & Souma, J. (2022). Suomalaisten javenäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielelliset ulottuvuudet. In: H.Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (Eds.). Responsible Commu-nication. VAKKI Publications 14. 75–88. Available at: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisenvastaavuuden oikeudelliset ja kielelliset ulottuvuu-det
Igor Kudasheva, Jarmo Koistinenb, Mikhail Mikhailovc & Julia Soumad
a Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopistob Vertailevan rikosoikeuden ja Venäjän oikeuden dosentti, Itä-Suomen yliopistoc Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopistod Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto
Currently, there is a large demand for community interpreting and authorised translation in thelanguage pair Finnish–Russian. One of the prerequisites for effective and responsible cross-cul-tural communication in the legal and administrative domains is precise and clear terminology.However, the legal systems in Finland and Russia are very different, just like the Finnish andRussian languages. As a result, finding adequate equivalents of legal terms is a challenging task.In this article, we examine various aspects of partial equivalence between Finnish and Russianlegal terms from both legal and linguistic points of view. We use LATTER, a Finnish-Russian termbank of legal terms, developed by our team at Tampere University, as the primary data sourcefor our research. One of our observations is that a strictly concept-oriented approach prevailingin normative terminology work is insufficient in the legal domain. On the one hand, partial equiv-alents may in certain contexts function as adequate equivalents. On the other hand, some termswhich refer to the same logical concept, can not be used as equivalents because they differ inother aspects, such as additional components of the meaning, connotations, register, or para-digmatic characteristics. On the basis of our analysis, we propose a number of changes to theclassification of terminological equivalents and terminographic conventions and practices.
Keywords: laki ja hallinto, sanastotyö, suomi, termipankki, termistö, venäjä
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielellisetulottuvuudet
76
1 Johdanto
Lain ja hallinnon alalla terminologian tarkkuus ja selkeys ovat ehdottomia edellytyksiälaadulliselle ja vastuulliselle viestinnälle. Oikeus- ja asioimistulkkauksessa sekä käännet-täessä lain ja hallinnon tekstejä taas on erittäin tärkeää vastineiden oikeellisuus (ks.esim. Šarčević 1997; Cao 2007; Levitan 2016). Tilastokeskuksen mukaan (Väestörakenne2020) entisen Neuvostoliiton alueelta kotoisin oleva venäjänkielinen kielivähemmistöon Suomen suurin, ja se todennäköisesti vielä kasvaa huomattavasti Ukrainan kriisinmyötä. Auktorisoiduille käännöksille sekä oikeus- ja asioimistulkkauspalveluille kielipa-rissa suomi–venäjä on merkittävää kysyntää (esim. Koskinen ym. 2018: 9). Vastineidenlöytäminen ja muodostaminen suomalaisille termeille tuottavat kuitenkin ongelmia,koska Suomen ja Venäjän oikeusjärjestelmät ja kielet eroavat suuresti toisistaan (esim.Koistinen 2009).
Tarkastelemme tässä artikkelissa suomalaisten ja venäläisten lakialan termien vastaa-vuusongelmia sekä kielitieteellisestä että oikeustieteellisestä näkökulmasta. Terminolo-giseen vastinetyöhön vaikuttavat oikeusjärjestelmien erot sekä suomen ja venäjän kiel-ten väliset erot. Oikeuskieli sinänsä eroaa yleiskielestä, mikä asettaa termeille tiettyjävaatimuksia. Terminologinen vastinetyö edellyttää oikeusvertailua ja tietoa oikeusjär-jestyksen systemaattisista eroista. Näitä kysymyksiä pohditaan tässä artikkelissa tarkas-telemalla Suomen ja Venäjän oikeusjärjestelmien oikeuslähdeopillisia eroja. Aineis-tomme analyysin pohjalta ehdotamme muutoksia vastineiden luokitteluun.
Tutkimuksemme menetelmänä käytämme mm. oikeusvertailua, käsiteanalyysiä, se-manttista analyysiä, tekstianalyysiä ja korpuslingvististä menetelmää. Niin iso kirjo joh-tuu siitä, että kaksikielisen termipankin laatiminen on poikkitieteellinen hanke jo luon-nostaan, koska se edellyttää erikoisalan tuntemusta kahdessa eri kulttuurissa ja kielessä,käsitteellistä ja kielellistä vertailua sekä tekstiaineiston analysointia. Olemmekin käyttä-neet hyväksi tutkijaryhmän jäsenten erilaisia taustoja ja vahvuuksia niin termityössäkuin tutkimuksessamme.
Tutkimusaineistonamme toimii suomalais-venäläinen lakialan termipankki LATTER,jonka tutkimusryhmämme kehitti Cultura-säätiön rahoittamassa Tampereen yliopistonhankkeessa vv. 2017–2018. Termipankin ensisijaisia kohderyhmiä ovat auktorisoidutkääntäjät, asioimis- ja oikeustulkit sekä käännös- ja tulkkauskurssien opettajat ja opiske-lijat. Termipankki keskittyy rikos-, työ- ja perheoikeuteen eli niihin oikeudenaloihin,jotka ovat erityisen tärkeitä ja kysyttyjä suomalais–venäläisessä kontekstissa. Termipan-kissa on tällä hetkellä noin 1500 suomalaista termiä ja yli 2000 venäjänkielistä vastinetta(LATTER-termipankin demoversio on saatavilla osoitteesta https://puolukka.rd.tuni.fi/latter). Termipankki on tarkoitus avata kokonaisuudessaan yleisölle lopputarkas-tuksen jälkeen lähiaikoina. Termipankkia on tarkoitus kehittää tulevaisuudessa yhteisöl-lisesti, minkä takia käyttäjät voivat antaa termipankista ja yksittäisistä tietueista pa-lautetta sähköisen lomakkeen avulla (Mihailov, Kudašev & Souma 2018).
LATTER-hankkeen suunnittelu on perustunut erikoisalojen sanakirjojen ja termipankkienparhaisiin laatimiskäytänteisiin (esim. Bergenholtz & Tarp 1995; Kudashev 2007; Ku-dashev 2013), ja siinä on hyödynnetty usean erikoisalan sanakirjan laatimisesta saatuakokemusta (ks. Kudashev & Kudasheva 2008). Niinpä esimerkiksi termien ja vastineidenlähteet on huolellisesti dokumentoitu. Primäärisenä tietolähteenä toimivat ajankohtai-nen lainsäädäntö ja alan oppikirjat (ks. Kudashev 2018; Mihailov, Kudašev & Souma2018). Toissijaisina lähteinä toimivat alan tietosanakirjat, kuten Encyclopaedia IuridicaFennica (Mattila ym. 1995; Mattila ym. 1996), ja oikeustieteellinen kirjallisuus. Suoma-laisen lainsäädännön käsitteiden määritelmiä ja tulkintoja haettiin Finlex-lakitietokan-
Igor Kudashev, Jarmo Koistinen, Mikhail Mikhailov & Julia Souma
77
nasta, jossa on lakitekstien lisäksi korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä ja lainval-misteluaineistoa (hallituksen esitykset). Venäjänkielisiä vastineita haettiin ensisijaisestilakitietokannoista Konsultant Pljus ja Garant.
2 Oikeuskielen erityispiirteet
Terminologinen vastinetyö edellyttää oikeuskielen erityispiirteiden huomioon otta-mista. Oikeuskieli ja siihen sisältyvät juridiset termit ovat erittäin yhteiskunta- ja kult-tuurisidonnaisia, koska ne kuvaavat kunkin yhteiskunnan abstraktioita. Oikeutta ei oleolemassa fyysisessä maailmassa, vaan se on kokonaisuudessaan ihmisen luomaa (Mat-tila 2002: 165). Tästä seuraa se, että juridiset käsitteet ja termit itsessään ovat suureksiosaksi oikeusjärjestelmäkohtaisia, minkä takia lain ja hallinnon tekstien kääntämisessätäysin toisiaan vastaavien juridisten termien löytäminen on hankalaa ja toisinaan jopatäysin mahdotonta.
Oikeuskielessä on varsin paljon sellaisia erityisominaisuuksia verrattuna yleiskieleen,jotka kääntäjän on tiedostettava vastineita hakiessaan tai laatiessaan. Näitä oikeuskie-len erityisominaisuuksia ovat täsmällisyys, informatiivisuus, yleispätevyys, etäisyys, sys-teemisyys, jäsentyneisyys, kaavamaisuus, lyhennepitoisuus, substantiivipitoisuus, van-hahtavuus ja arvokkuus (Mattila 2002: 81–163). Oikeusalan teksteistä puuttuu ekspres-siivisyys. Säädösteksti on tasaista, rauhallista, koherenttia, johdonmukaista, tarkkaa, sel-vää, yksinkertaista, lakonista ja kompaktia (Vlasenko 1997: 19–23).
Oikeuskielen ja siihen sisältyvän termistön oikeusjärjestelmäsidonnaisuudesta seuraamyös se, että kääntäjän on tunnettava jossain määrin molempien yhteiskuntien oikeus-järjestelmä ja sitä kuvaavan juridisen kielen ominaispiirteet. Myös oikeuskielen tark-kuus- ja täsmällisyysvaatimukset asettavat haasteita kääntäjälle, minkä takia terminolo-gisia vastineita haettaessa ja muodostettaessa on perehdyttävä molempiin oikeusjärjes-telmiin. Tässä työssä kääntäjä voi käyttää apunaan oikeusvertailun metodeja.
3 Oikeusvertailu vastinetyön ja terminmuodostuksen apuvälineenä
Oikeusvertailun ensisijaisena tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millä tavalla erilaisia oi-keudellisia ongelmia on ratkaistu eri oikeusjärjestelmissä (Zweigert, Konrad & Kötz 1998:15). Oikeusvertailun avulla hankitaan informaatiota siitä, mikä tarkasteltavia oikeusjär-jestelmiä erottaa ja mikä niitä yhdistää, sekä etsitään syitä eroille ja/tai yhtäläisyyksille(Husa 1998: 19). Vaikka oikeusvertailun avulla hankitaan ensisijaisesti tietoa oikeussään-nöistä ja laeista, se edellyttää myös lakien toimintaympäristön ja kulttuurin analysointiaja ymmärtämistä (Örücü 2004: 11).
Oikeusvertailun työkalu on oikeuskieli, mutta oikeusvertailua koskevassa teoreettisessakirjallisuudessa kielelle ja kääntämiselle annetaan varsin vähän merkitystä. Oikeusver-tailulle on määritelty erilaisia funktioita: lainsäätäjän apuväline, laintulkinnan apuväline,yliopiston oppiaine, lainsäädännön harmonisoinnin väline, yhteisen eurooppalaisen yk-sityisoikeuden kehittämisväline (Zweigert, Konrad & Kötz 1998: 15–31), kansainvälisensopimusten laatiminen ja soveltaminen tuomioistuimissa (Kamba 1974: 504; Örücü2004: 37–39). Koska lakitekstien ja -termien kääntäminen edellyttää oikeusvertailua, oi-keusvertailun yhtenä funktiona on kuitenkin pidettävä myös sitä, että oikeusvertailu toi-mii kääntäjän työkaluna lakitekstejä käännettäessä. Kääntäjän ei tarvitse mennä oikeus-vertailussa niin syvälle, että hän etsisi syitä eroille ja yhtäläisyyksille, vaan hänelle riittääse, että hän tuntee käännettävien oikeusjärjestelmien oikeuslähteet ja osaa hakea niistätulkinta-apua käännösvastineita haettaessa ja muodostettaessa.
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielellisetulottuvuudet
78
Oikeilla termivastineilla on suuri rooli lain ja hallinnon tekstejä käännettäessä sekä oi-keus- ja asioimistulkkauksessa (ks. esim. Šarčević 1997; Cao 2007; Levitan 2016). Oikeus-alan diskurssissa pyritään siihen, että viestintä olisi mahdollisimman tarkkaa ja yksiselit-teistä. Termit ovat siinä keskeisessä roolissa. Epätarkkuudet ja virheet lain ja hallinnontekstejä käännettäessä tai tulkkaustilanteissa voivat johtaa vakavimmillaan asianosais-ten oikeusturvan loukkauksiin.
Jos jollekin termille ei löydy riittävän tarkkaa vastinetta toisesta kielestä, kääntäjällä taitulkilla on käytännössä kolme vaihtoehtoa. Hän voi ensinnäkin käyttää käsitteellisesti jafunktionaalisesti lähintä vastinetta kohdekielessä. Tämä helpottaa tekstin ymmärtä-mistä mutta samalla vääristää sen sisältöä enemmän tai vähemmän. Toiseksi kääntäjätai tulkki voi turvautua lainaukseen tai kääntää vieraan termin sana sanalta. Tämä ken-ties auttaa välittämään lähdetekstin viestin tarkemmin mutta samalla vaikeuttaa senymmärtämistä. Kolmas vaihtoehto on selittävä vastine, joka on toisaalta riittävän ym-märrettävä mutta toisaalta voi osoittautua liian pitkäksi, varsinkin tulkkaustilanteissa.Koska selittävät käännökset ovat pitkiä ja vakiintumattomia, niitä ei yleensä mielletä ter-meiksi. Kuitenkin esimerkiksi katsausartikkeleissa, joissa vertaillaan oikeusjärjestelmiä,ne saattavat osoittautua jopa parhaaksi valinnaksi. Kaikilla käännösstrategioilla on siisomat vahvat ja heikot puolensa. Kääntäjän tai tulkin on valittava käännösmenetelmätapauskohtaisesti, kohderyhmän, viestintätilanteen ja tekstilajin perusteella. Tässä pro-sessissa keskeinen rooli on erikoisalojen sanastoilla ja termipankeilla, jotka tarjoavat val-miita vastineita, yhdenmukaistavat termien käyttöä ja antavat lisätietoja termien mer-kityksistä ja käytöstä.
Oikeusalan tekstejä käännettäessä on usein pakko ottaa huomioon paitsi käsitteidenerottavat piirteet myös toissijaiset piirteet, sivumerkitykset yms. (ks. esim. Šarčević1988; Šarčević 1990). Tästä syystä lakialan sanakirjoissa onkin yleensä paljon viittauksialainsäädäntöön, ja ne sisältävät vastineiden lisäksi selityksiä käsitteiden välisistä eroista(Šarčević 1988a: 966; Šarčević 1988b: 312; Chromá 2004; Ikonnikova 2014: 343).
4 Oikeuslähdeopillisten erojen vaikutus vastinetyöhön ja terminmuodostukseen
Suomen ja Venäjän oikeusjärjestelmät ovat yhteneviä siinä mielessä, että oikeudellisetratkaisut perustuvat kirjoitettuun lakiin eivätkä esimerkiksi oikeuskäytäntöön, kutencommon law -järjestelmissä. Yhteisestä historiasta huolimatta Suomen ja Venäjän oi-keusjärjestelmät kuuluvat kuitenkin eri oikeusperheisiin ja ne ovat kehittyneet eri tavalla(ks. tarkemmin esim. Saidov 2003; Rešetnikov 2003; Koistinen 2009; Kozatšenko & Kois-tinen 2010). Suomen lainsäädäntö on saanut paljon vaikutteita mm. Ruotsin laista jaEU:lta. Myös Suomen ja Venäjän käytänteet poikkeavat toisistaan merkittävästi, jamaissa on myös erilainen mentaliteetti oikeusjärjestelmän suhteen (ks. esim. Koistinen2008).
Suomen ja Venäjän juridisen kielen eroavaisuuksien yhtenä selittävänä tekijänä on eri-lainen oikeuslähdeoppi. Oikeuslähteillä tarkoitetaan niitä lähteitä, joihin oikeudellinenratkaisu perustuu. Oikeuslähdeopissa oikeuslähde voidaan ymmärtää laajimmassa, laa-jassa ja suppeassa merkityksessä (Aarnio 1999: 775). Kääntäjän tulee osata käyttää laki-kielen vastineita hakiessaan ja muodostaessaan eri yhteiskuntien oikeusjärjestelmien oi-keuslähteitä ensisijaisesti suppeassa merkityksessä, jolloin kyse on seuraavista viralli-sista lähteistä: laki, lainsäätäjän tarkoitus (lainvalmisteluaineisto) ja tuomioistuinratkai-sut.
Lakitermien vastineita valittaessa ensisijainen lähde on siis lakiteksti, koska molemmatjärjestelmät ovat oikeuslähdeopillisesti kirjoitettuun lakiin sidonnaisia järjestelmiä. Oi-
Igor Kudashev, Jarmo Koistinen, Mikhail Mikhailov & Julia Souma
79
keusjärjestelmä on jaettu eri oikeudenaloihin, joita ovat esimerkiksi rikosoikeus, siviili-oikeus, hallinto-oikeus, prosessioikeus, vero-oikeus jne. Käännettäessä on siis otettavasaman oikeudenalan tekstit rinnakkain ja haettava terminologisia vastaavuuksia niidenavulla. Suomen oikeusjärjestelmässä ei ole hallinnollisten lainrikkomusten oikeudenalaasamassa merkityksessä kuin Venäjän oikeusjärjestelmässä, mikä hankaloittaa etenkin ri-kosoikeuden alaan liittyvien termien kääntämistä (Koistinen 2012: 100–110). Käännös-vastaavuuksia selvitettäessä tärkeitä ovat myös oikeustieteelliset kannanotot eli oikeus-kirjallisuus, jossa lakikäsitteille annetaan määritelmiä. Oikeuskirjallisuutta voidaan käyt-tää ns. tulkintalähteenä (ks. Koistinen 2012: 110–115).
Vastineita etsittäessä on tärkeää ottaa huomioon, että Suomen lakiteksti ei ole niin yk-sityiskohtaista kuin Venäjän lakiteksti. Suomen lakiteksti sisältää myös enemmän tulkin-nanvaraisia termejä kuin Venäjän lakiteksti. Tämä johtuu siitä, että suomalaisessa oi-keuskäytännössä lakitekstiä tulkitaan edellä kuvatun oikeuslähdeopin mukaisesti lain-valmisteluaineiston avulla (lainsäätäjän tarkoitus) ja etenkin korkeimman oikeuden en-nakkoratkaisuilla. Suomen järjestelmässä pyritään siihen, että lakitekstit eivät voi sään-nellä jokaista yksityiskohtaa etukäteen, vaan lakia voidaan tulkita lainvalmisteluaineis-ton ja oikeuskäytännön avulla eri tilanteissa.
Venäjän oikeuslähdeopista seuraa, että lakiteksti on käytännössä ainoa oikeuslähde, jos-kin Venäjän korkeimman oikeuden selvennyksillä on vahva ja kasvava merkitys normiensoveltamiskäytännön ohjaajana (Tihomirov & Talapina 2003: 80–82; Martšenko 2005:591–593). Tämä oikeuslähdeopillinen ero Suomen ja Venäjän järjestelmien välillä johtaamyös siihen, että Venäjän lainsäädännössä säänneltävä asia pyritään ilmaisemaan yksi-selitteisesti ja tyhjentävästi lakitekstissä, kun taas Suomen järjestelmän lakiteksti jättääsijaa tulkinnalle.
Lakitermien tasolla tämä oikeuslähdeopillinen ero ilmenee siten, että lainsäädännönkäsitteet pyritään määrittelemään mahdollisimman yksityiskohtaisesti Venäjänlainsäädännössä jo lakitekstin tasolla. Esimerkiksi lainsäädännön eroista voidaan ottaaSuomen rikoslain pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Kun kääntäjä lähteeoikeusvertailun avulla hakemaan funktionaalista vastaavuutta kyseisille termeille, hänhuomaa, että Venäjän rikoslaki pyrkii sääntelemään eri pahoinpitelyn muodot omillarikosnimikkeillään. Tämä vaikeuttaa kääntäjän työtä, kun suomalaiselle pahoinpitely-termille pitäisi löytää venäjänkielinen vastine. Esimerkiksi Suomen rikoslainpahoinpitelyä (Rikoslaki 39/1889 21 § 5) vastaa Venäjän rikoskoodeksissa vähintäänseitsemän eri rikosnimikettä/rikoskoodeksin pykälää. On siis väistämättä muodostet-tava oma nimitys suomalaisen pahoinpitelyn vastineeksi, jos se pitää ilmaistakäännöksessä ilman että joutuu luettelemaan kaikki venäläiset pahoinpitelynimikkeet.Vaarana on kuitenkin se, että venäläinen juristi ei ymmärrä, minkä tyyppisestä Venäjänrikoslain tarkoittamasta pahoinpitelystä nimenomaisesti on kyse.
5 Vastaavuuden määrittely systemaattisessa termityössä
Kääntäjät ja tulkit tekevät yleensä niin sanottua ad hoc -termityötä eli tilapäistä, tiettyätarkoitusta varten tehtävää selvitystä, jossa he pyrkivät ratkomaan käsissään olevaa yk-sittäistä vastineongelmaa mahdollisimman lyhyessä ajassa (Wright & Wright 1997: 147;Cabre 2010: 359; Bowker 2015: 311). Ad hoc -termityön vastakohtana on systemaatti-nen termityö, jossa pyritään kuvaamaan valitun erikoisalan termistö kokonaisuudessaankäsiteanalyysin avulla. Näiden ääripäiden välillä on lukuisia välimuotoja (Kudashev 2020:202; vrt. Warburton 2015; Thelen 2015).
Systemaattisen termityön periaatteet on kuvattu kansainvälisessä standardissa ISO 704(2009) ja terminologian käsikirjoissa. Suomessa tunnetuimpia termityön oppaita ovat
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielellisetulottuvuudet
80
Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema Sanastotyön opas (Haarala 1981) sekä Sanas-tokeskus TSK:n julkaisemat Sanastotyön käsikirja (1989), Toimikunnista termitalkoisiin -artikkelikokoelma (Kuhmonen 1999) ja Guide to Terminology (Suonuuti 2001).
Systemaattisen termityön ytimessä on aina käsite eli tiedon yksikkö, joka muodostuukäsitepiirteiden ainutkertaisesta yhdistelmästä (Terminologian sanasto 2006: 10). Käsi-tepiirteet jaetaan käsiteanalyysin avulla olennaisiin ja epäolennaisiin. Olennaiset piirteetovat välttämättömiä käsitteen selvittämisen kannalta (Terminologian sanasto 2006: 11),ja vain ne kirjataan terminologisiin määritelmiin. Epäolennaisista piirteistä voidaan ker-toa selitteessä, jos ne ovat tärkeitä jostakin pragmaattisesta näkökulmasta; muuten nejätetään termityössä ilmaisematta.
Termityön yhtenä ilmentymänä tai vaiheena voi olla vastinetyö, jolloin tietyn kielen ter-meille etsitään tai luodaan vastineita toisella kielellä (Kalliokuusi & Seppälä 1999). Var-sinkin normatiivista ja harmonisoivaa sanastotyötä tekevät terminologit katsovat, ettäsamaan käsitteeseen viittaaminen on ainoa olennainen tekijä. Vastaavuus on Termino-logian sanaston (2006: 27) mukaan sellaisten nimitysten suhde, jotka eri kielissä viittaa-vat samaan käsitteeseen. Sanastokeskus TSK:n oppaissa (esim. Kalliokuusi & Seppälä1999: 78–79) erotetaan termivastineet, jotka ovat täysiä vastineita, lähivastineet (eliosittaiset vastineet) ja käännösvastineet (eli keinotekoiset vastineet).
Vehmas-Lehto (2010) on aikoinaan kritisoinut tätä luokittelua ja ehdottanut omaa luo-kitusta, jossa terminologiset vastineet jaettiin toisaalta luontaisiin vastineisiin ja toi-saalta keinotekoisiin vastineisiin eli vastine-ehdotuksiin. Luontaiset vastineet hän jakaaedelleen täysiin vastineisiin ja osittaisiin vastineisiin seuraavasti:
1. luontainen vastine1.1 täysi vastine1.2 osittainen vastine2. keinotekoinen vastine, vastine-ehdotus
Vehmas-Lehdon ehdotus on tärkeä parannus Sanastokeskus TSK:n luokitteluun, muttasekin vaatii täsmennyksiä. Ensiksi Vehmas-Lehto lähtee liikkeelle siitä, että kaikki keino-tekoiset vastineet ovat täysiä. Tosiasiassa ulottuvuudet luontainen–keinotekoinen jatäysi–osittainen ovat toisistaan riippumattomia, joten myös keinotekoiset vastineet voi-vat olla sekä täysiä että osittaisia.
Toiseksi Vehmas-Lehto on laatinut luokittelunsa sanakirjaprojektin pohjalta eikä hän oletehnyt eroa ”yleispätevien” sanakirjavastineiden ja tilannekohtaisten kontekstivastinei-den välille. Vehmas-Lehto mainitsee kuitenkin itsekin Probirskaja-Turuseen (2005: 104)viitaten, että kontekstissa vastineina saattavat toimia sanat ja ilmaisut, jotka kuuluvateri sanaluokkaan tai eivät edes vastaa toisiaan semanttisesti:
Mainittakoon, että tekstien analyysi paljastaa myös sellaisia luontaisia vastineita, joitatuskin löytyy sanakirjoista, koska vastineet edustavat eri sanaluokkaa kuin lähtökielinentermi. Termit kuuleminen (substantiivi) ja vyslušat (verbi) vastaavat toisiaan semanttisestimutteivät sanaluokaltaan, ja termit esteellinen ja otvod ’jääväys’ eivät vastaa toisiaanedes semanttisesti, mutta viittaavat samaan tilanteeseen, samaan semanttiseen kokonai-suuteen (Vehmas-Lehto 2010: 368).
Toisin sanoen tilanteella ja kontekstilla on käsitteen sisällön rinnalla tärkeä rooli siinä,voiko tiettyjä sanoja tai ilmaisuja pitää toistensa vastineina kussakin tilanteessa. Termitvoivat viitata eri(tyyppisiin) käsitteisiin mutta silti toimia adekvaatteina vastineina tie-tyissä konteksteissa.
Igor Kudashev, Jarmo Koistinen, Mikhail Mikhailov & Julia Souma
81
Kontekstivastineita ei yleensä sisällytetä sanakirjoihin, mutta joskus se jää ainoaksi kei-noksi, jos suoraviivaisempaa käännösvastinetta ei löydy. Kaksikielisessä leksikografiassaon jopa olemassa vakiintunut tapa käsitellä kontekstivastineita. Jos sanalle ei löydy vas-tinetta suoraan mutta se kääntyy helposti kontekstissa, käytetään hakusanan jälkeenkaksoispistettä ja annetaan konteksti ja sen käännös (vrt. Zgusta 1984: 151).
Jos vastine-ehdotus on pitkä ja selittävä, voidaan kysyä, kuinka käyttökelpoinen se onvastineena. Esimerkiksi lähtökielen käsitteen tarkan terminologisen määritelmän kään-nös toimisi varmaan useimmiten termin täytenä vastineena, mutta jos se on pitkä, se eitäytä enää termin tunnusmerkkejä. Ihmismuisti on rajallinen, ja kovin pitkiä termejä onvaikea käyttää puheessa (vrt. Grinev-Grinevič 2008: 143). Tästä syystä pitkähköjä mää-ritelmiä tai selityksiä ei mielestämme voi pitää täyspainoisina vastineina.
Lähestymme siis vastaavuus-käsitettä siitä näkökulmasta, voiko lähtökielen ilmaisunkorvata käännöksessä tulokielen ilmaisulla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna vastaa-vuus on sidoksissa moniin muihinkin tekijöihin kuin pelkästään siihen, viittaavatko eri-kieliset ilmaisut samaan käsitteeseen. Näitä tekijöitä ovat mm. käsitteen toissijaiset piir-teet, erilaiset konnotaatiot, kollokaatit, frekvenssi, tyyli ja temporaalinen ulottuvuus(vrt. Šarčević 1988a; Šarčević 1990; Kudashev & Kudasheva 2010). Seuraavassa jaksossaesitämme esimerkkejä.
6 Esimerkkejä osittaisesta vastaavuudesta suomen- ja venäjänkielisten lakialan ter-mien välillä
Jos suomen ja venäjän kielen käsitteet eivät vastaa toisiaan olennaisten tai edes toissi-jaisten käsitepiirteiden osalta, tästä on syytä varoittaa termipankin käyttäjää. Se on tär-keää sen takia, että joissakin konteksteissa nämä käsite-erot voivat aktualisoitua eikävenäläistä analogia voikaan käyttää, vaan on turvauduttava esimerkiksi keinotekoiseenvastineeseen. Tästä syystä osittaiset vastineet on yleensä varustettu LATTER-termipan-kissa ≈-merkillä ja huomautuksilla käsite- ja muista eroista. Seuraavaksi esitämme esi-merkkejä siitä, mistä eroista voi olla kyse ja miten ne on kuvattu LATTER-termipankissa.
6.1 Käsite-erojen vaikutus vastaavuuteen
Aloitamme tapauksista, joissa osittainen vastaavuus johtuu epäolennaisten käsitepiir-teiden eroista. Tällaisia tapauksia esiintyy esimerkiksi silloin, kun käännetään Suomenpoliisin suorittaman esitutkinnan termejä suomesta venäjään. Esitutkinnan vaiheet janiitä kuvaavat termit eivät aina vastaa funktionaalisesti toisiaan. Suomessa esitutkinnanaloittamiskynnys on huomattavasti matalampi kuin Venäjällä. Suomessa esitutkinta aloi-tetaan, kun on syytä epäillä rikosta. Venäjällä rikosasian avaaminen (vozbuždenije ugo-lovnogo dela) edellyttää, että rikoksen tunnusmerkkejä on riittävästi (Heusala & Koisti-nen 2014: 155). Rikoksesta epäillystä käytetään Suomessa koko esitutkinnan ajan termiäepäilty. Venäjänkielinen vastine on podozrevaemyi, mutta sitä ei voida pitää täytenä vas-tineena sen takia, että rikoksen tekijästä tuota termiä käytetään venäjässä vain tutkin-nan alkuvaiheessa. Esitutkinnassa rikoksen tekijästä käytetään Venäjällä termiä obvin-jaemyi, joka taas suomeksi käännettynä on syytetty. Esitutkinnassa rikoksen tekijänasema Venäjällä asema on siis syytetty, ei rikoksesta epäilty kuten Suomessa. Suomessataas ratkaisun siitä, että henkilö asetetaan syytteeseen, tekee syyttäjä, ei esitutkintavi-ranomainen kuten Venäjällä.
Myös esitutkinnan lopputuluksen nimityksissä on eroja. Suomessa esitutkinnan tulok-sista laaditaan esitutkintapöytäkirja, jota Venäjän rikosprosessissa vastaa obvinitelnyiakt / obvinitelnoe zakljutšenije. Suomessa syytekirjelmän laatii syyttäjä, ei esitutkintavi-
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielellisetulottuvuudet
82
ranomainen kuten Venäjällä. Osittainen luonnollinen vastine riittänee useimmissa kon-teksteissa, mutta käsite-eroista (kuten termin soveltuvuudesta tutkinnan eri vaiheissa)tulee huomauttaa selitteessä, koska ne voivat aktualisoitua tietyissä konteksteissa (ks.esimerkki 1; kaikki esimerkit ovat peräisin yllä mainitusta LATTER-termipankista).
(1)
On myös tapauksia, jolloin jokaisen tulokielen vastineen käyttöala on rajallinen muttatietyissä konteksteissa ne ovat käypiä vastineita. Esimerkiksi parhaan vastineen valitse-miseksi oikeuden päätös -termille tulisi tietää, mistä oikeusasteesta ja -prosessista pää-töksessä on kyse. Kontekstin mukaan oikeuden päätös voi kääntyä venäjäksi ainakin seit-semällä eri tavalla. Näitä vastineita ei tarvitse merkitä termipankissa osittaisiksi vasti-neiksi, mutta on välttämätöntä kuvata konteksti (oikeusaste ja -prosessi), jossa niidenkäyttö on mahdollista.
6.2 Terminmuodostuskonventioiden vaikutus vastaavuuteen
Rikosnimikkeiden vastineisiin liittyy useita ongelmallisia kysymyksiä. Suomessa käyte-tään paljon yhdyssanoja, joiden perusosa on -rikos tai -rikkomus. Venäjässä itse rikostatai rikkomusta vastaavaa sanaa ei käytetä rikosnimikkeissä läheskään aina, vaan rangais-tavan teon mainitseminen riittää. Sama asia siis ilmaistaan suomessa ja venäjässä eritavalla. Jotta olisi selvää, että kyseessä on rikosnimike, olemme LATTER-termipankissalisänneet vastineen perään selitteen v katšestve tipa prestuplenija ’rikoksena’. Esimer-kiksi suomen rikoslain eläinsuojelurikos-termi kertoo heti, että kyseessä on rikosnimike.Venäjän rikoslain vastaava teko žestokoje obraštšenije s životnymi ’eläinten julma koh-telu’ vaatii lisäselvityksen siitä, että kyseessä on teko, jota pidetään rikoksena (ks. esi-merkki 2). Selite on erityisen tärkeää sen takia, että monia Suomen rikoslaissa säädettyjätekoja ei Venäjällä rangaista rikoksina, vaan hallinnollisina rikkomuksina.
(2)
Lisäksi venäjässä on koko joukko rikoksen vakavuusasteeseen viittaavia määritteitä, joitaei yleensä voi käyttää ristiin. Suomalaiset rikokset on jaoteltu tekomuodon mukaan lie-viin, perustekomuotoisiin ja törkeisiin. Sen takia rikosnimikkeet voivat sisältää määrit-teet lievä tai törkeä. Venäjän rikoslaissa rangaistavat teot luokitellaan neljään kategori-aan vankeusrangaistuksen pituuden mukaan (UK RF Statja 15), eivätkä venäläiset kate-goriat siten voi toimia sellaisenaan suomalaisten määritteiden vastineina. Esimerkiksilievä voi rikosnimikkeestä riippuen kääntyä venäjäksi soveršennyi pri smjagtšajuštšihobstojatelstvah ‘lieväntävien asiahaarojen vallitessa tapahtunut’, nebolšoi tjažesti ‘ei ko-vin vakava’, melki ‘pieni’, neznatšitelnyi ‘vähäinen’ jne. Törkeä voi vuorostaan kääntyäilmaisuilla soveršennyi pri otjagtšajuštših obstojatelstvah ‘raskauttavien asiahaarojenvallitessa tapahtunut’, tjažki ‘vakava’, osobo tjažki ‘erittäin vakava’, grubyi ‘törkeä,raaka’.
Sopivaa määritettä on joskus vaikea ennustaa, koska joissakin rikosnimikkeissä määrit-teet korostavat juuri tälle rikokselle ominaisia piirteitä. Esimerkiksi sana zlostnyi ‘julkea,röyhkeä, häikäilemätön’ sopii yhteen vain tiettyjen rikosnimikkeiden kanssa, mm. sel-laisten, jotka liittyvät kiertoon, laiminlyöntiin tai huliganismiin. Sen sijaan venäjäksi eivoi sanoa esimerkiksi zlostnoje iznasilovanije ‘raaka raiskaus’, toisin kuin Poliisisanastosuomi-venäjä väittää (Laakso 2013: 135). Törkeän rattijuopumuksen luonnollinen vas-tine on upravlenije transportnym sredstvom v sostojanii silnogo opjanenija ‘ajoneuvon
Igor Kudashev, Jarmo Koistinen, Mikhail Mikhailov & Julia Souma
83
ohjaaminen vakavasti päihtyneenä’, eikä siinä yhteydessä voi käyttää määritettätjažkoje ‘vakava’. Törkeä lahjuksen antaminen on datša vzjatki v osobo krupnyh razme-rah ‘erittäin suuren lahjuksen antaminen’, eikä siinä yhteydessä voi käyttää esim. mää-ritettä grubaja ‘törkeä’. Tosin käytettäessä ilmaisua v osobo krupnyh razmerah, on huo-mattava, että toisin kuin Venäjän rikoslaissa, Suomen rikoslaissa ei erityisen suurta mää-rää määritellä lainsäädännössä, vaan se saa sisällön oikeuskäytännöstä.
On myös tapauksia, jolloin suomalaista “törkeä + rikosnimike” -ilmaisua vastaakin venä-jässä rikosnimike ilman määritettä, esimerkiksi törkeä ryöstö on venäjäksi razboi. Vaikkaaivan jokaista rikosnimekettä, joka sisältää määritteen lievä tai törkeä, ei ole järkevääantaa termipankissa omana tietueena, tällaiset vaikeasti ennustettavat poikkeustapauk-set kannattaa siihen sisällyttää.
Suomen lakitekstien venäjänkielisissä käännöksissä törkeän ja lievän vastineiksi näyttä-vät vaikiintuneen pri otjagtšajuštših obstojatelstvah ja pri smjagtšajuštših obstojatelst-vah. Näiden vastineiden käyttö on hyväksyttävää etenkin sen takia, että niillä ei viitataVenäjän rikoslain 15 §:ssä säädettyyn törkeysluokitteluun, jossa käytettyjen ilmaisujenkäyttö suomalaisen lievän ja törkeän vastineena voisi johtaa vääristyneeseen lopputu-lokseen.
6.3 Termin semantiikan ja kollokoinnin vaikutus vastaavuuteen
Välillä oikeaa vastinetta on vaikea valita synonyymien joukosta, koska merkitysvivahteetovat hiuksen hienoja. Mitä vastinetta tulee esimerkiksi käyttää rattijuopumusjutussa,kun puhutaan auton takavarikosta? Venäjän kielessä on kolme termiperhettä, jotka tar-koittavat esineiden ottamista haltuun omistajaltaan: konfiskovat/konfiskatsija, izjat/izy-mat/izjatije ja vyjemka. Niistä konfiskatsyja ei sovi takavarikko-termin vastineeksi, koskase tarkoittaa vain tuomioistuimen määräämää pysyvää omaisuuden haltuun ottamistaeli menettämiseuraamusta. Takavarikko on Suomen pakkokeinolaissa määritelty tur-vaamistoimi, jonka esitutkintaviranomainen tekee rikoksen esitutkinnassa.
Izjatije ja vyjemka ovat merkityksiltään hyvin läheisiä, ja eroja huomaa vain korpustutki-muksen avulla. Käytimme asian selvittämiseen FiRuLex-korpusta, joka on suomen- ja ve-näjänkielisten säädöstekstien vertaileva korpus. Ilmeni, että Venäjän lakiteksteissä izja-tije-termiä käytetään paljon useammin kuin vyjemka-termiä. Izjatije-termin frekvenssion 266,5 ipm (instances per million), kun taas vyjemka-termin frekvenssi on vain 43,9ipm. Lisäksi vyjemka-termiä käytetään vain substantiivina, kun taas izjatije-termillä onmyös verbi- ja adjektiivi-derivaatiot izjat ja izjatyi, mikä helpottaa tämän termiperheenkäyttöä. Kontekstien vertailu näyttää, että vyjemkan kohteena ovat asiakirjat ja mahdol-lisesti muut esineet, joita käytetään todisteina. Tyypillinen konteksti on vyjemka doku-mentov i predmetov ‘asiakirjojen ja esineiden takavarikko’. Tätä termiä voi käyttää myösilman objektia, esim. proizvodit vyjemku prinuditelno ‘takavarikoida pakkokeinona’. Izja-tije-termin merkitys on laajempi: se voi tarkoittaa esineiden takavarikointia todisteinatai niiden vaarallisuuden vuoksi. Tämän toiminnon kohteena voi olla asiakirja (esim. ajo-kortti tai metsästäjän jäsenkortti), esine, ase, raha sekä asunto, talo, maa-alue tai tontti.Izjatije on useimmissa tapauksissa määräaikainen, mutta voi olla myös pysyvä. Izjatijevoi olla prinuditelnoje ‘pakkotoimi’, bezvozmezdnoje ‘ilman korvausta tapahtuva’, voz-mezdnoje ‘korvausta vastaan tapahtuva’ ja näin kattaa laajan joukon tilanteita, joissapapereita tai esineitä otetaan haltuun omistajaltaan. Korpusanalyysin perusteella voi sa-noa, että auton takavarikko on venäjäksi izjatije avtomobilja. Termipankissa analyysintulokset heijastuvat siten, että izjatije-termi, jolla on laajempi merkitys ja vähemmänkäyttörajoituksia, on sijoitettu päävastineeksi. Vyjemka-termin kohdalla annetaan selite,että sen käyttöala rajoittuu lähinnä asiakirjoihin ja pieniin esineisiin. Lisäksi annetaanviittaus menettämisseuraamus-termiin.
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielellisetulottuvuudet
84
6.4 Kielen logiikan, kielioppi- ja oikeinkirjoitussääntöjen vaikutus vastaavuuteen
Vastineiden osittainen vastaavuus voi johtua myös ilmaisukeinojen eroista. Esimerkiksilapseksiottaminen tulee kääntää kielen kannalta usynovlenije ‘pojaksi ottaminen’, kunlapseksi otetaan poika ja udotšerenije ‘tyttäreksi ottaminen’, jos kyseessä on tyttö. Kui-tenkin usynovlenije-termiä voi käyttää myös tytöstä puhuttaessa (vaikka tämä käyttö eiole täysin korrekti), ja udotšerenije-termiä käytetäänkin virallisissa asiakirjoissa aika har-voin. Molemmat vastineet ovat täysiä, jos kontekstista tiedetään, otetaanko lapseksipoika vai tyttö. Jos sitä ei tiedetä, termipankissa voi käyttää kauttaviivaa osoittamaan,että kumpikin termi on mahdollinen tilanteesta riippuen, muttei yhtä aikaa (ks. esi-merkki 3).
(3)
Myös oikeinkirjoituskonventiot vaativat joskus huomautuksia. Esimerkiksi gosudarst-vennaja granitsa ’valtion raja’ kirjoitetaan venäjässä isolla alkukirjaimella, jos kyseessäon Venäjän raja, mutta pienellä alkukirjaimella, jos rajalla tarkoitetaan jonkin muun val-tion rajaa. Esimerkiksi valtionrajarikoksen (Rikoslaki 17 luvun 7c §) funktionaaliseksi vas-tineeksi sopii narušenije režima Gosudarstvennoi granitsy, mutta oikeinkirjoituseroistatulee huomauttaa selitteessä (ks. esimerkki 4).
(4)
6.5 Rekisterin vaikutus vastaavuuteen
Jos ilmaisut kuuluvat lähtö- ja tulokielessä eri rekisteriin, se voi muuttaa niiden vastaa-vuuden osittaiseksi. Esimerkiksi avioerosta puhuttaessa käytetään venäjän yleiskielessäyleensä razvod-sanaa, mutta erikoisalalla samaan käsitteeseen viitataan termillä ras-torženije braka ’avioliiton purku’. Kumpikin vastine viittaa samaan käsitteeseen, muttajuridisessa diskurssissa tulee käyttää virallista termiä eikä razvod-sanaa voi pitää avio-eron funktionaalisesti adekvaattina vastineena. Sanakirjassa tai termipankissa razvod-sana on myös syytä varustaa merkinnällä, joka kertoo sen puhekielisyydestä (ks. esi-merkki 5).
(5)
6.6 Konnotaatioiden vaikutus vastaavuuteen
Myös konnotaatiot ja paradigmaattiset suhteet voivat vaikuttaa vastaavuuteen. Esimer-kiksi avoliitosta puhuttaessa venäjässä käytetään nezaregistririvannyi brak ‘rekisteröi-mätön avioliitto’ -ilmaisun rinnalla ilmaisuja sožitelstvo ’yhteiselämä’ ja graždanski brak’siviiliavioliitto’. Sožitelstvo-sanalla on kuitenkin kielteisiä konnotaatioita. Graždanskibrak on puolestaan paitsi puhekielinen myös monimerkityksinen, koska se voi tarkoittaa
Igor Kudashev, Jarmo Koistinen, Mikhail Mikhailov & Julia Souma
85
myös ei-kirkollista vihkimistä. Siksi näitä kahta ilmaisua ei voi pitää suomen termin avo-liitto täysinä vastineina, mistä käyttäjää voi informoida esimerkiksi tyylimerkinnän, ei-suositeltava -merkin ja selitteen avulla (ks. esimerkki 6).
(6)
6.7 Temporaalisen ulottuvuuden vaikutus vastaavuuteen
Vanhentunutta termiä ei voida pitää täytenä vastineena temporaalisesti neutraalillesuomalaiselle termille, vaikka sitä onkin joskus käytetty. Esimerkiksi ujezdnyi sud ’kihla-kunnanoikeus’ (käräjäoikeuden vastineena) ja nadvornyi sud ’hovioikeus’ (hovioikeudenvastineena) kuulostavat nykyvenäjässä omituisilta, minkä takia ne on syytä varustaamerkinnällä, joka kertoo venäjänkielisten vastineiden vanhentuneisuudesta ja lisäksi eri-koismerkillä, joka kertoo ei-suositeltavuudesta (ks. esimerkki 7). Käännöksissä tulisikäyttää näiden vanhentuneiden termien sijaan vastineita sud pervoi instantsii ‘ensim-mäisen asteen oikeus’ (= käräjäoikeus) ja sud vtoroi instantsii ‘toisen asteen oikeus’ (=hovioikeus). Nämä vastineet ovat paitsi nykyaikaisia myös “läpinäkyviä” ja sen ansiostapaljon ymmärrettävämpiä kuin vanhentuneet termit.
(7)
Toisaalta esimerkiksi zapret na približenije ’lähestymiskielto’ on käsitteenä Venäjällävasta lakialoitevaiheessa, joten kyseistä termiä ei löydy vielä lainsäädännöstä, vaan ai-noastaan lehtiteksteistä. Tästäkin on hyvä varoittaa termipankin käyttäjää, vaikka venä-jänkielinen vastine kuulostaakin täydeltä vastineelta (ks. esimerkki 8).
(8)
7 Päätelmät
Venäjänkielisten vastineiden löytäminen ja muodostaminen suomalaisille lakitermeillekäyttämällä apuna oikeusvertailua ja käännettävien oikeusjärjestelmien oikeuslähteitäedellyttää näkemyksemme mukaan termityössä uutta lähestymistapaa vastineiden luo-kittelutapoihin. Vastineita luokiteltaessa on tärkeä tehdä ero yleispätevien “sanakirja-vastineiden” ja kontekstivastineiden välille ja pitää luontainen–keinotekoinen- ja täysi–osittainen-ulottuvuudet toisistaan riippumattomina. Kokemuksemme perusteella uskal-taisimme väittää, että normatiivisessa termityössä vallitseva tiukka käsitelähtöinen lä-hestymistapa on lakialalla riittämätön.
Käsitteellisesti osittaiset vastineet voivat toimia tietyissä konteksteissa funktionaalisestisopivina vastineina, kun taas samaan käsitteeseen viittaavat ilmaisut eivät voi toimiavastineina silloin, kun niiden käyttöominaisuudet eroavat lähtökielen termistä. Näitä
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielellisetulottuvuudet
86
ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi sivumerkitykset, konnotaatiot, rekisteri, frek-venssi, terminmuodostuskonventiot, kollokaatit, temporaalinen ulottuvuus ym. Vastaa-vuutta analysoitaessa kannattanee käyttää semanttisesta analyysistä tuttuja +/- -taulu-koita, joissa olennaispiirteiden lisäksi otetaan huomioon muutkin vastaavuuteen vaikut-tavat tekijät.
Yllä mainituilla seikoilla on myös seurauksia käytännön vastinetyöhön ja terminografisiinkonventioihin. Lakialan sanakirjoissa ja termipankeissa on oltava paljon viittauksia lain-säädäntöön, josta löytyy tarkempaa tietoa termien merkityksestä ja käyttöalasta sekäarvokkaita kontekstivastineita. Lakialan sanakirjassa tai termipankissa tulee myös käyt-tää erilaisia keinoja (merkintöjä, erikoismerkkejä, selitteitä) osittaisten vastineiden vas-taavuuden kuvaamiseen, jotta kääntäjä tai tulkki osaisi käyttää tarvittaessa oikeita kom-pensaatiokeinoja. Jos edes osittaisia luonnollisia vastineita ei löydy tulokielestä, on tar-jottava keinotekoinen vastine ja varustettava se jollakin merkinnällä, jotta kääntäjät jatulkit tietäisivät, että kyseessä on vastine-ehdotus.
Lähteet
Aarnio, A. (1999). Sana-artikkeli ”Oikeuslähde”. Teoksessa: H. E. S. Mattila (Toim.). EncyclopædiaIuridica Fennica. 7. osa. Suomalainen Lakimiesyhdistys. 775–787.Bergenholtz, H. & Tarp, S. (Toim.). (1995). Manual of Specialised Lexicography. The Preparationof Specialised Dictionaries. Benjamins.Bowker, L. (2015). Terminology and Translation. Teoksessa: H. J. Kockaert & F. Steurs (Toim.).Handbook of Terminology (Vol. 1). Benjamins. 304–323.Cabré, M. T. (2010). Terminology and Translation. Teoksessa: Y. Gambier & L. van Doorslaer(Toim.). Handbook of Translation Studies (Vol. 1). Benjamins. 356–365.Cao, D. (2007). Translating Law. Multilingual Matters.Chromá, M. (2004). Legal Translation and the Dictionary. Niemeyer.Finlex (2022). Saatavilla: www.finlex.fi (lainattu 10.2.2022).FiRuLex (2022), suomalais-venäläinen vertaileva korpus. Saatavilla: https://puolukka.rd.tuni.fi/texthammer (lainattu 10.2.2022, maksuton rekisteröinti).Garant (2022). Saatavilla: http://www.garant.ru (lainattu 10.2.2022).Grinev-Grinevič, S. V. (2008). Terminovedenie. Akademija.Haarala, R. (1981). Sanastotyön opas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.Heusala, A.-L. & Koistinen, J. (2014). Suomen ja Venäjän rajat ylittävän rikostorjunnan oikeudel-liset ja hallinnolliset rajoitteet. Oikeus 43(2), 147–171.Husa, J. (1998). Johdatus oikeusvertailuun. Oikeusvertailun perusteet erityisesti julkisoikeutta sil-mällä pitäen. Lakimiesliiton kustannus.Ikonnikova, V. A. (2014). Vozniknovenije i razvitije kulturnogo komponenta v anglojazytšnoi ju-riditšeskoi terminologii (na materiale terminosistem Аnglii, Šotlandii i SŠА) [Dissertacijadoktora filologitšeskih nauk, MPGU].ISO 704 (2009). Terminology Work – Principles and Methods. ISO.Kalliokuusi, V. & Seppälä, K. (1999). Vastinetyö. Teoksessa: K. Kuhmonen (Toim.). Toimikunnistatermitalkoisiin. 25 vuotta sanastotyön asiantuntemusta. Tekniikan Sanastokeskus. 77–90.Kamba, W. J. (1974). Comparative Law: A Theoretical Framework. The International and Com-parative Law Quarterly 23(3), 485–519.Kodeks Rossijskoi Federacii ob administrativnyh pravonarušenijah ot 30.12.2001 N 195-FZ (red.ot 30.12.2020) Saatavilla: http://www.consultant.ru/document/cons_doc_LAW_34661.Koistinen, J. (2008). Onko Suomen ja Venäjän rikosoikeuden vertailu mahdollista? Lakimies6/2008, 936–962.Koistinen, J. (2009). Sravnitelno-pravovoj analiz granej prestupnogo i neprestupnogo po ugolov-nomu pravu Finljandii i Rossijskoj Federacii: Аvtoreferat [Dissertacii kandidata juriditšes-kih nauk, Ekaterinburg].
Igor Kudashev, Jarmo Koistinen, Mikhail Mikhailov & Julia Souma
87
Koistinen, J. (2012). Talousrikos Venäjällä. Oikeusvertaileva tutkimus yritystoiminnan talousri-kosten rangaistavuuden alasta historiallisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa Venä-jällä ja Suomessa. Kikimora Publications.Konsultant Pljus (2022). Saatavilla: http://www.consultant.ru/online (lainattu 10.2.2022).Koskinen, K., Vuori J., Leminen A.-K. (Toim.) (2018). Asioimistulkkaus — Monikielisen yhteiskun-nan arkea. Vastapaino.Kozatšenko, I. J. & Koistinen, J. (2010). Problemy sravnitelnogo pravovedenija v sfere ugolov-nogo prava Rossii i Finljandii. Rossijskij juriditšeskij žurnal 2010(1), 19–31.Kudašev, I. & Kudaševa, I. (2008). Poleznyje dopolnenija k tradicionnoj praktike sostavlenija pe-revodnyh terminologitšeskih slovarej (na primere dvuh finsko-russkih slovarej). Teo-ksessa: Kibrik A.E. ym. (Toim.). Kompjuternaja lingvistika i intellektualnyje tehnologii: Pomaterialam ežegodnoj Meždunarodnoj konferenсii ”Dialog” (Bekasovo, 4–8 ijunja 2008g.). RGGU. 274–280.Kudashev, I. & Kudasheva, I. (2010). Semiotic Triangle Revisited for the Purposes of Ontology-based Terminology Management. Teoksessa: TOTh 2010. Actes de la quatrième confé-rence TOTh – Annecy – 3 & 4 juin 2010. Institut Porphyre. 83–100.Kudashev, I. (2013). Quality Assurance in Terminology Management: Recommendations fromthe TermFactory project. Unigrafia.Kudashev, I. (2007). Projektirovanije perevodtšeskih slovarei specialnoj leksiki. Yliopistopaino.Kudashev, I. (2018). Opyt razrabotki finsko-russkogo banka juriditšeskoj terminologii. Teoksessa:S.D. Šelov & E. Cisun (Toim.). Terminologija i znanije. Materialy VI Meždunarodnogo sim-poziuma (Moskva, 8–10 ijunja 2018 g.). Institut russkogo jazyka im. V.V. Vinogradova.224–255.Kudashev, I. (2020). Sähköiset työkalut auttavat parantamaan terminologisen tiedon saavutet-tavuutta. Teoksessa: M. Hirvonen & T. Kinnunen (Toim.). Saavutettava viestintä. Yhteis-kunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä. Gaudeamus. 199–211.Kuhmonen, K. (Toim.) (1999). Toimikunnista termitalkoisiin. 25 vuotta sanastotyön asiantunte-musta. Tekniikan Sanastokeskus.Laakso, A. (2013). Poliisisanasto suomi-venäjä. Tampereen yliopistopaino.LATTER, Lakitermien termipankki, suomi-venäjä. Saatavilla: https://puolukka.rd.tuni.fi/latter(lainattu 10.2.2022).Levitan, K. (2016). Juriditšeskij perevod. Justicia.Martšenko, M. N. (2005). Problemy teorii gosudarstva i prava: utšeb. Norma.Mattila, H. E. S. (2002). Vertaileva oikeuslingvistiikka. Kauppakaari.Mattila, H. E.S. (1995). Encyclopaedia Iuridica Fennica: suomalainen oikeustietosanakirja. 4. osa,Rikos- ja prosessioikeus. Suomalainen Lakimiesyhdistys.Mattila, H. E.S. (1996). Encyclopaedia Iuridica Fennica: suomalainen oikeustietosanakirja. 3. osa,Perhe-, työ- ja sosiaalioikeus. Suomalainen Lakimiesyhdistys.Mihailov, M., Kudašev, I. & Souma, J. (2018). LATTER – finsko-russkij bank dannyh po juri-ditšeskoj terminologii. Teoksessa: O. V. Barabaš (Toim.). Jazyk. Pravo. Obšestvo: Sbornikstatej V meždunarodnoj nautšno-praktitšeskoj konferencii. Penza, 22–25.5.2018. Pen-zenskij gozudarstvennyj universitet. 209–213.Örücü, E. (2004). The Enigma of Comparative Law. Variations on a Theme for the Twenty-firstCentury. Springer.Probirskaja-Turunen, S. (2005). Korpusvetoinen juridinen kääntäminen [Lisensiaatintutkielma,Tampereen yliopisto]. Saatavilla: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15253Rešetnikov, F. M. (2003). Pravovyje sistemy stran mira: Spravotšnik (3. Painos). Norma.Rikoslaki (39/1889). Annettu Helsingissä 19.12.1889. Saatavilla: https://www.fin-lex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 (lainattu 10.2.2022).Saidov, A.H. (2003). Sravnitelnoje pravovedenije. Osnovnyje pravovyje sistemy sovremennosti.Jurist.Sanastotyön käsikirja (1989). Soveltavan terminologian periaatteet ja työmenetelmät. SuomenStandardoimisliitto.Šarčević, S. (1988a). Bilingual and Multilingual Legal Dictionaries: New Standards for the Future.Revue générale de droit 19/1988, 961–978.
Suomalaisten ja venäläisten lakitermien osittaisen vastaavuuden oikeudelliset ja kielellisetulottuvuudet
88
Šarčević, S. (1988b). The Challenge of Legal Lexicography: Implications for Bilingual and Multi-lingual Dictionaries. Teoksessa: M. Snell-Hornby (Toim.). ZüriLEX '86 Proceedings: PapersRead at the EURALEX International Congress, University of Zürich, 9–14 September 1986.Francke. 307–314.Šarčević, S. (1990). Terminological Incogruency in Legal Dictionaries for Translation. Teoksessa:Magay, T. - Zigány, J. (Toim.). BudaLEX '88 Proceedings: Papers from the 3rd InternationalEURALEX Congress, Budapest, 4–9 September 1988. Akadémiai Kiadó. 439–446.Šarčević, S. (1997). New Approach to Legal Translation. Kluwer Law International.Suonuuti, H. (2001). Guide to Terminology. Tekniikan Sanastokeskus.Terminologian sanasto (2006). Sanastokeskus TSK.Thelen, M. (2015). The Interaction between Terminology and Translation Or Where Terminologyand Translation Meet. Trans-kom 8(2), 347-381.Tihomirov, Y. A. & Talapina, E. V. (2003). Vvedenije v rossijskoje pravo. Gorodec-izdat.Ugolovnyj kodeks Rossijskoj Federacii ot 13.06.1996 N 63-FZ (red. ot 31.12.2017). Saatavilla:http://www.consultant.ru/document/cons_doc_LAW_10699 (lainattu 10.2.2022).Väestörakenne (2020). Ulkomaalaistaustainen väestö. Tilastokeskus. Saatavilla: https://www.stat.fi/til/vaerak/2020/02/vaerak_2020_02_2021-05-28_fi.pdf (lainattu 10.2.2022).Vehmas-Lehto, I. (2010). Termit kääntäjän näkökulmasta. Teoksessa: N. Nissilä & N. Siponkoski(Toim.). Kieli ja tunteet. Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. VAKKI-juhlasym-posiumi XXX. Vaasa 12.–13.2.2010. Vaasan yliopisto. 361–372.Vlasenko, N. A. (1997). Jazyk prava. Vostotšno-Sibirskoje knižnoje izdatelstvo.Warburton, K. (2015). Managing Terminology in Commercial Environments. Teoksessa: H. J.Kockaert & F. Steurs (Toim.). Handbook of Terminology 1. Benjamins. 360–392.Wright, S. E. & Wright, L. D. (1997). Terminology Management for Technical Translation. Teo-ksessa: Handbook of Terminology Management 1. Basic Aspects of Terminology Manage-ment. Benjamins. 147–159.Zgusta, L. (1984). Translation Equivalence in the Bilingual Dictionary. Teoksessa: R.R.K. Hartmann(Toim.). LEXeter '83 Proceedings. Papers from the International Congress on Lexicographyat Exeter, 9–12 September 1983. Niemeyer. 147–154.Zweigert, K. & Kötz, H. (1998). Introduction to Comparative Law (3. painos). Clarendon Press.
89
Responsible Communication
To cite this article: Landqvist, H., Nissilä, N., Pilke, N. & Sjöberg, S. (2022). Organisationer, frågoroch (an)svar – Institutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998.In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (Eds.). ResponsibleCommunication. VAKKI Publications 14. 89–104. Available at: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Organisationer, frågor och (an)svar –Institutionellt terminologiskt samarbete mellanSverige och Finland 1975–1998
Hans Landqvista, Niina Nissiläb, Nina Pilkec & Sannina Sjöbergda Institutionen för svenska, flerspråkighet och språkteknologi, Göteborgs universitetb Akademiska enheten för marknadsföring och kommunikation, Vasa universitetc Språkcentret Linginno, Vasa universitetd Språkcentret Linginno, Vasa universitet
This article describes and analyses the contacts between the Swedish and Finnish nationalterminology organisations between the 1970s and the 1990s. The Swedish Tekniskanomenklaturcentralen TNC (1941–2018; 2000–2018 Terminologicentrum TNC) was Sweden’snational center for special languages and terminology work for more than 75 years. Since itsfounding in 1941, the TNC was active not only in Sweden, but also in establishing andmaintaining international contacts. The Finnish Centre for Technical Terminology TSK (after 2004Finnish Terminology Centre TSK) was founded in 1974. The research material used is thecollection of correspondence in the TNC’s document archive, in particular the section storedwith the code “Ufin”, i.e., letters (N=98) documenting written communication between the TNCand the TSK. The article describes the topics covered in the communication, the individualsinvolved, the objectives and consequences of the communication and the results achieved. In aquantitative analysis, the themes of the letters are categorised in four main categories:publications, communication, information, and language issues. In a qualitative analysis, aspecific terminological issue in the field of wood technology is analysed by close reading andcontent analysis. Finally, further studies, which complete the picture of terminological co-operation on institutional level in the Nordic countries, are proposed.
Nyckelord: brevväxling, nationellt terminologiorgan, termfrågor, terminologisktsamarbete
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
90
1 Bakgrund
Mellan 1941 och 2018 fungerade Tekniska nomenklaturcentralen – TNC1 som Sverigesnationella centrum för fackspråk och terminologi. Inom det pågående projektet Termeri tid – tidens termer2 kartläggs TNC:s arbete som syftade till att trygga tillgången på godterminologi inom olika fackområden och bidra till god terminologisk praxis. (Landqvist,Nissilä & Pilke 2017; Termer i tid – tidens termer 2022) En finländsk motsvarighet tillTNC inrättades 1974: Centralen för Teknisk Terminologi rf3 (TSK 2021). Artikeln handlarom kontakter mellan dessa två nationella terminologiorganisationer. Internationellakontakter, och speciellt samarbete inom Norden, har varit viktiga inom det nordiska ter-minologiarbetet ända sedan 1940-talet (Selander 1972; Bucher 2016a; Bucher 2016b).Det fanns kontakter mellan TNC och Finland redan innan TSK grundades (Nissilä,Heittola, Pilke & Landqvist 2021). Olika terminologiaktörer i Norden var övertygade omatt de tillsammans skulle kunna ”göra resultat som är bättre än vad det enskilda landetkan prestera” (Bucher & Suonuuti 1989: 15). Således välkomnades samarbets-möjligheterna med Centralen för teknisk terminologi i Finland (TSK) varmt av Tekniskanomenklaturcentralen (TNC) i Sverige genast när TSK grundades 1974 (TNC-Aktuellt1975: 2).
2 Syfte, material och forskningsfrågor
Syftet med denna studie är att kartlägga samarbetet mellan nationella terminologiorgani Sverige och Finland i ljuset av det ansvar som TNC och TSK tog åren 1975–1998 i termi-nologiska frågor. En av TSK:s centrala arbetsuppgifter är att ”utarbeta finsk- ochsvenskspråkiga ordlistor och ontologier” (TSK 2021). Företrädare för TNC har å sin sidauttalat sig positivt om möjligheter till samarbete bl.a. i fråga om ”alla frågor som rörsvensk-finsk terminologi” (TNC-Aktuellt 1975: 2).
Som material för studien fungerar en delmängd av TNC:s omfattande arkiv. Arkivet om-fattar sammanlagt cirka 180 hyllmeter dokument från 1940-talet och framåt (RA 2019),bland annat korrespondens med utländska kontakter. Enligt Järpvall (2016: 41) kan meddokument avses ”alla möjliga former av informationsobjekt, inte endast textbärande så-dana”. De dokument som ingår i TNC:s arkiv är av skilda slag och olika format. Flertaletdokument kan kategoriseras som blanketter och kontorspapper och de utnyttjar ihuvudsak verbal text, men även andra modaliteter förekommer genom ritningar ochfotografier. (Landqvist & Pilke 2018: 94.)
Materialet för artikeln utgörs av delmängden Ufin, det vill säga ”UtlandskorrespondensFinland” 1941–1998, som består av tre pärmar: Ufin 1941–71, Ufin 1972–89 och Ufin1990–98. Siffrorna i beteckningarna står för årtal. Dessa pärmar innehåller sammanlagt698 dokument som vi kallar för brev. Tillsammans med blanketter, kuvert och tidskriftertillhör brev ”de vanligaste pappersbaserade kommunikationsmedierna […]” under 1900-
1 2000–2018: Terminologicentrum – TNC.2 Projektet har tacksamt mottagit ekonomiskt stöd från Aktiastiftelsen i Vasa, Donationsfonderna för lä-rares forskning och resor vid Göteborgs universitet, Kulturfonden Finland-Sverige, Kungl. Vitterhets Histo-rie och Antikvitets Akademien, Kungl. Vetenskaps- och Vitterhets-Samhället i Göteborg, Letterstedtskaföreningen, Stiftelsen Erik Wellanders fond, Svenska Akademien, Svenska litteratursällskapet i Finlandsamt Svensk-Österbottniska Samfundet. Bidragen har använts för att täcka kostnader för projektmöten,insamling och katalogisering av material samt deltagande i vetenskapliga konferenser.3 2004–2021: Terminologicentralen TSK rf, 2021 – Terminologicentralen rf. I artikeln omtalar vi organi-sationerna som TNC och TSK, även om Terminologicentralen i Finland sedan 2021 inte längre använderförkortningen TSK i sitt officiella namn.
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina Sjöberg
91
talet (Järpvall 2016: 79). Undersökningsmaterialet i denna studie följer i huvudsak sed-vanlig brevuppställning med avsändar- och mottagaruppgifter, datum och underskrifter.Breven är oftast maskin- eller handskrivna papper i A4-format, men i pärmarna före-kommer det därtill blanketter, brevkort, utskrivna e-brev, trycksaker, affärshandlingar,varuprov, figurer samt urklipp ur tidningar och tidskrifter.
Av alla de 698 Ufin-breven har 98 brev (14,2 %) skickats mellan TSK och TNC (se tabell1). Inom Ufin återfinns också ett antal andra aktörer. Utifrån antalet brev tillhör aktö-rerna någon av följande kategorier: företag, föreningar, bibliotek, högskolor, myndig-heter och privatpersoner. (Heittola, Landqvist, Nissilä & Pilke 2022: 94) Båda terminolo-giorganisationerna har varit nästan lika aktiva i brevväxlingen då TSK svarar för 44 brevoch TNC för 54. Breven i pärmarna är i kronologisk ordning, och varje dokument medtillhörande bilagor som har försetts med ett eget datum räknas som ett brev.
Tabell 1. Hela Ufin-materialet och delmaterialet
Antal skickadebrev DelmaterialetFinland 361 44 (TSK:s andel)Sverige 337 54 (TNC:s andel)Sammanlagt 698 98
Våra forskningsfrågor är:1) Vilka teman är aktuella under perioden 1970–1999?2) Vilka experter från de två organisationerna TNC och TSK deltar i brevväx-lingen?3) Hur diskuterar TNC och TSK en utvald termfråga och vilka resultat leder dis-kussionen till?
Utöver arkivmaterialet har vi utnyttjat tidskrifterna TNC-Aktuellt från Sverige och Term-info från Finland för att kunna följa upp vilka resultat som aktuell brevväxling har lett till.TNC utgav och skickade TNC-Aktuellt till sina medlemmar från och med 1958 med syftetatt ”stärka sambandet mellan TNC och dess intressenter och att främja nomenklaturar-betets effektivitet” (Holmér 1987: 2). Innehållet i TNC-Aktuellt har med åren utvecklatsfrån rena nomenklaturfrågor på några stencilerade blad till längre artiklar, recensioneroch presentationer av nya ordlisteprojekt. TSK har gett ut medlemstidningen Terminfosedan 1981. Under 1980- och 1990-talet behandlades i första hand aktuella termfrågor.Ordliste- och forskningsprojekt samt internationella evenemang inom terminologi-området började spela en större roll i tidskriften under 2000-talet. (Ylisalmi 2010)Innehållet i TNC-Aktuellt är mestadels på svenska, medan Terminfo publicerar artiklarpå finska, engelska och nordiska språk.
3 Metod och teoretisk referensram
Materialet undersöks kvantitativt för att söka svar på forskningsfrågorna 1 och 2 ochkvalitativt för att besvara forskningsfråga 3. Som teoretisk referensram för denna studieanvänds terminologins teori (se t.ex. Nuopponen & Pilke 2016) och språkplanering (set.ex. Haugen 1983; Kaplan & Baldauf 1997) med fokus på pluricentriska språk och fack-specifik kommunikation.
Resultaten av den kvantitativa analysen redovisas med hjälp av tabeller och figurer. Viklarlägger hur breven i materialet fördelar sig över tid (decennier) och kategoriserar bre-ven enligt tema. I temakategoriseringen tillämpar vi induktiv innehållsanalys medsamma fyra huvudkategorier som har använts i en tidigare studie av Ufin-materialet:
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
92
information, kontakt, publikationer och språkfrågor (Heittola et al. 2022: 92–93). Med-verkande experter i brevväxlingen identifieras med hjälp en systematisk genomgång avunderskrifter, namn och adresser i breven. Underskrifter och annan avsändarinform-ation (adressfält, brevpapper) visar vilka personer som har skickat brev. Adressfält, häls-ningsfraser och namn inne i breven avslöjar vilka som har varit de avsedda mottagarnaav breven. Den kvalitativa analysen gäller dels begrepp och begreppssystem, delslingvistiska frågor i form av termval. Den kvalitativa analysen utgår från identifieradetextkedjor och textnätverk, som visar vilka texter och kopplingar mellan dessa som ingåri det utvalda ärendet.
Pluricentriska språk som är nationalspråk, huvudspråk eller fastställda minoritetsspråk iflera länder kan kännetecknas dels av asymmetri i fråga om status, dels av olikheter ifråga om t.ex. kommunikativa mönster i vardaglig kommunikation (se t.ex. Norrby, Lind-ström, Nilsson & Wide 2020). Tidigare forskning har visat att finlandssvenskan har enhög status, vilket nåtts åtminstone delvis genom att onödiga och störande avvikelsermellan sverigesvenska och finlandssvenska undviks och att det finns nära samarbetemellan språkvårdare i länderna (se t.ex. Reuter 2006; Slaf 2017; Tandefelt 2018). Speci-ellt viktigt är detta slags samarbete i frågor som gäller fackspråk och termer. Terminolo-giarbete kan bidra till bättre kvalitet och större effektivitet i fackspråkliga sammanhang,där missförstånd och fel i kommunikationen – utöver stora kostnader – även kan ledatill säkerhetshot och livsfara, till exempel inom cybersäkerhet eller verksamhet inomräddningstjänst (jfr t.ex. Erdman Thomsen 2016; Jonsson & Sundholm 2016; Ramirez &Choucri 2016).
Vi antar att korrespondensen mellan TNC och TSK täcker alla fyra temakategorierna: in-formation, kontakt, publikationer och språkfrågor. Vi förväntar oss också att ett antalexperter från båda organisationerna deltar i en regelbunden korrespondens under denundersökta tidsperioden. Under 1970-talet, dvs. när TSK grundades och samarbetetmellan de två nationella terminologiorganisationerna inleddes, kan tyngdpunkten ibrevväxlingen antas ligga på att byta information och skapa kontakter. Kategoriernapublikationer och språkfrågor kan förväntas öka med tiden när verksamheten i Finlandetableras och institutionaliseras. På basis av våra tidigare studier av TNC:s verksamhet,och det faktum att båda organisationerna i fokus har en normerande roll i samhället,förväntar vi oss att den utvalda termfrågan inom kategorin språkfrågor diskuteras in-gående. Likaså förväntar vi oss att aktörerna kommer fram till ett resultat som den or-ganisation som har initierat frågan kommunicerar även till en bredare publik.
4 Teman och experter
För att besvara forskningsfrågorna 1 och 2 redogör vi för hur hela Ufin-materialet förde-las över tre decennier, vilka temakategorier som förekommer och vilka experter sommedverkar i korrespondensen. Figur 1 visar alla Ufin-brev indelade enligt decennium. Deblå andelarna i de sex staplarna visar antalet brev som skickats mellan TNC och andrafinländska aktörer än TSK. Anmärkningsvärt är att så mycket kommunikation har funnitsmellan TNC och finländska aktörer redan före TSK:s tid (se Nissilä et al. 2021; Heittola etal. 2022). De orange andelarna i de tre staplarna till höger visar antalet brev som skickatsmellan TSK och TNC.
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina Sjöberg
93
Figur 1. Alla Ufin-brev 1970–1999, absoluta tal
Stapeln för perioden 1970–1979 visar att 12 brev har skickats mellan TSK och TNC från1974 till 1979. En klar majoritet av de sammanlagt 98 breven, 59 (60 %), har skickatsunder perioden 1980–1989. Under tidsperioden 1990–1999 har 27 brev skickats mellanTSK och TNC. De sista breven mellan TSK och TNC har skickats 1998.
Breven har alltså delats in i fyra temakategorier: information, kontakt, publikationer ochspråkfrågor (figur 2). Till kategorin information hör olika typer av infobrev, korrespon-dens kring möten (sammankallande osv.) och anmälan om olika saker (adressändring,ny tjänst osv.). Till kategorin kontakt förs tackbrev (för besök osv.), samarbete och annat.Kategorin publikationer handlar om beställning av publikationer samt information omolika publikationer. I kategorin språkfrågor ingår både språkfrågor som gäller fackspråkoch språkfrågor som gäller allmänspråk.
Figur 2. Temakategorier i Ufin-materialet
De följande två figurerna (figur 3 och 4) visar antalet brev per kategori och decenniumför hela Ufin-materialet samt för det här aktuella delmaterialet, det vill säga breven mel-lan TSK och TNC. Här ligger fokus på breven mellan TSK och TNC i figur 4, medan resultatför hela Ufin-materialet, summerade i figur 3, redovisas i Nissilä et al. (2021) och Heittolaet al. (2022). Antalet brev anges i absoluta tal.
92
33
209 181
44 41
12
59 27
0
50
100
150
200
250
1940-1949 1950-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999
Antal Ufin-brev per decennium
TNC <--> andra än TSK TNC <--> TSK
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
94
Figur 3. Brev i Ufin: temakategorier och decennier
Figur 4. Brev mellan TNC och TSK: temakategoriet och decennier
I figur 4 ingår endast två temakategorier för perioden 1970–1979: information (8 brev)och kontakt (5 brev). Under den här tidsperioden förekommer alltså ännu inga brev ompublikationer och språkfrågor. De brev som skickats under den här tidsperioden handlarfrämst om att företrädare för de båda organisationerna ska skapa en relation och be-kanta sig med varandra (genom besök som nämns i breven). Under tidsperioden 1980–1989 förekommer brev mellan TSK och TNC i alla fyra temakategorierna (59 brev). Underde här åren handlar breven till stor del om det samarbete aktörerna medverkar i. Dedeltar i konferenser tillsammans, medverkar i nordiskt samarbete, diskuterar och kom-menterar olika dokument och litteratur, ger varandra tips och råd och skriver artiklartillsammans. Under tidsperioden 1990–1999 i figur 4 fortsätter kontakten mellan TSKoch TNC. De aktuella kategorierna är tre under den här perioden: information, kontaktoch publikationer.
Sammanlagt medverkar 28 experter i korrespondensen, av vilka 17 representerar TSKoch 11 TNC. Under perioden 1974–76 sköttes TSK:s verksamhet av representanter förde organisationer som grundade TSK, bl.a. Suomen Teknillinen Seura och Svenska språk-vårdsnämnden i Finland. Det syns i det analyserade materialet genom att TSK:s styrel-semedlemmar och även deras sekreterare stod för brevväxlingen från Finland. Denförsta anställda hos TSK rekryterades 1976, och först 1978 fick TSK sin första direktör.(Nykänen 1999: 6–7; Isotalo 2004.)
40 33 18
47 37 27
89
28 2317 5
0
20
40
60
80
100
1970-1979 1980-1989 1990-1999
Antal brev per kategori och per decennium helaUfin
Information Kontakt Publikationer Språkfrågor
7
18
35
20 1516
95
0
5
10
15
20
25
1970-1979 1980-1989 1990-1999
Antal brev TSK<-->TNC per kategori och perdecennium
Information Kontakt Publikationer Språkfrågor
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina Sjöberg
95
De experter som sticker ut som flitiga brevskrivare är Heidi Suonuuti (TSK), Anna-LenaBucher (TNC) och Kjell Westerberg (TNC) med 14, 17 respektive 18 brev. Alla dessa harhaft chefspositioner (vd eller direktör) inom respektive organisation. Suonuuti har skrivitsina brev mellan 1985 och 1995, Bucher perioden 1987–1998 och Westerberg mellanåren 1985 och 1998. Andra namn som förekommer minst fem gånger är Virpi Kalliokuusi(TSK), Bo Svensén (TNC) och Einar Selander (TNC). Kalliokuusi har skrivit sina brev underperioden 1990–1995, Svensén mellan åren 1985 och 1987 och Selander mellan 1974 och1976. Övriga namn bland brevskrivarna förekommer endast en eller ett par gånger. Olikapositioner bland de medverkande experterna, utöver de med chefspositioner, är termi-nologer, forskare, projektanställda och sekreterare. Det framgår att brevskrivarna kän-ner varandra mer eller mindre väl och har gemensamma projekt, bl.a. arbetet medGeneral terms concerning standardization och TNC 81 Energiordlista. Många brevhandlar också om Nordterm, samarbetet på terminologins område mellan de nordiskaländerna, som inleddes officiellt år 1976, dvs. två år efter att TSK påbörjade sinverksamhet (jfr Picht 2008; Bucher 2016b).
5 Termer inom träteknik
I detta avsnitt redovisas vår analys av en utvald termfråga i Ufin, dvs. en språkfråga medinriktning på fackspråk (se figur 2 ovan). Det valda ärendet tar sin utgångspunkt i ettbrev från TSK till TNC, daterat 10 augusti 1988. I brevet ber Olli Nykänen, diplomingen-jör, anställd som terminolog vid TSK 1987 och föreståndare för TSK 1994–2000, att TNCska utreda termer med tillhörande begrepp inom det trätekniska området. TSK:s brevhar rubriken ”EN FINSK-SVENSK STUDIE I OMRÅDET ’TRÄ, TRÄD, VED, VIRKE’ FÖR TERM-INFO” (versaler och fet stil i originalet; se TNC-Aktuellt 1994b och Kalliokuusi 2000 omNykänen).
Valet av just detta ärende för att besvara forskningsfråga 3 grundar sig på tre omstän-digheter. Ärendet gäller en av de relativt få termfrågorna i kontakterna mellan TSK ochTNC i Ufin (se avsnitt 4 ovan). Ärendet tydliggör även att terminologiarbete ofta bedrivsi samarbete mellan sakkunniga med olika kompetenser (Nilsson 2021: 77–78). Därtillvisar ärendet betydelsen av terminologiarbete för olika samhällssektorer (jfr Spolsky2009: 242; Josephson 2018: 252). I detta fall gäller det i första hand översättares arbete,men temat bör vara intressant också för aktörer inom trä- och pappersindustrin (jfrVehmas-Lehto 2007).
5.1 Termerna puu – träd, trä, ved och virke
Utgångspunkten för brevet från TSK till TNC är att finskan har en term, puu, medansvenskan har fyra: träd, trä, ved och virke. Detta faktum orsakar problem vid översätt-ning. TSK vill därför jämföra de aktuella begreppssystemen, och TSK önskar därför (1) enbeskrivning av det svenska begreppssystemet omfattande ”2–3 sidor (A4)”, (2) exempelpå användning av de svenska termerna ”bl.a. från områden[a] handel och industri” samt(3) motsvarigheter till de svenska termerna ”på olika språk”. Utredningen ska publicerassom en artikel i TSK:s tidskrift Terminfo.
I ärendet ingår två texter som återfinns i Ufin, nämligen TSK:s brev och ett arbets-material från TNC, daterat 9 september 1988. Materialet har formen av en text, ”Sam-bandet mellan träd, trä, ved och virke”, och begreppsdiagram, ”RELATIONER MELLANträd – trä – ved – virke”, som är ritade för hand och med handskriven text (understryk-ningar och versaler i originalet). Däremot finns det ingen dokumentation av när, hur elleri vilken form som TNC har gett TSK tillgång till utredningen. Men arbetsmaterialet liggertill grund för tre texter utanför Ufin.
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
96
TSK:s brev får antas ligga till grund för en finskspråkig text i Terminfo hösten 1988. Tex-ten saknar författarnamn och dess titelrubrik är ”Yhdestä puusta veisteltyä” [ungefärligsvensk översättning: ”Av samma virke”]. I texten sägs bl.a. att ”Suomen kielen sana puupitää takanaan useita eri käsitteitä” [”Bakom finskans ord puu döljer sig olika begrepp”]och att ”Siksi suomen puu-sanan kääntäminen muille kielille ei aina ole yksiselitteistä”[”Därför är det inte alltid så lätt att förklara hur ordet puu översätts till andra språk”](Terminfo 1988: 14, kursiv stil i originalet). Intressant nog omtalas puu som ett ord, inteen term, vilket används för olika begrepp. Därtill konstateras att puu kan innebära svå-righeter vid översättning. Denna text följs av artikeln ”Sambandet mellan träd, trä, vedoch virke” av Cecilia Ericson, som uppenbarligen har producerat arbetsmaterialet i Ufin(Ericson 1988a). Cecilia Ericson var elingenjör och hade därtill utbildning i ekonomi, ochhon arbetade vid TNC i två perioder, mellan 1987 och 1990 respektive från 1994 (TNC-Aktuellt 1987: 6; TNC-Aktuellt 1994a: 3). Genom Ericson (1988a) uppfylls TSK:s förstaönskemål, dvs. en beskrivning av ”det svenska [begrepps]systemet på 2–3 sidor (A4)” iTerminfo. Ericsons text publiceras även en andra gång i TNC-Aktuellt under den litemodifierade rubriken ”Träd, trä, ved eller virke?” (Ericson 1988b). Härigenom kan ävenläsare av denna publikation ta del av den utredning som TNC gjorde inom Ufin.
5.2 Texter, textkedjor och textnätverk
I ärendet finns det en möjlig textkedja med sammanlagt fem texter tillkomna under detandra halvåret 1988 (se t.ex. Sandberg 2020: 31–33 om begreppet ‘textkedja’). I denföreslagna textkedjan i figur 5 nedan ingår enbart de tillgängliga skrivna texterna utanhänsyn till andra eventuella länkar i kedjan. Sådana skulle kunna vara muntlig och/ellerskriftlig kommunikation mellan TSK och TNC under TNC:s arbete med utredningenoch/eller inför publiceringen av Ericson (1988a) respektive Ericson (1988b).
Figur 5. Texter i textkedja utifrån det aktuella ärendet i Ufin
I arbetsmaterialet, liksom i Ericson (1988a, 1988b), ingår begreppsdefinitioner ur tre avTNC:s ordlistor och uppritade relationssystem mellan de aktuella begreppen med ut-gångspunkt i ’träd’. De tre ordlistorna är TNC 60 Träbyggnadsordlista: SV–E–F–D/. Glos-sary of Timber Construction (1975), TNC 71 Skogsordlista: Sv–En/Glossary of forestry:Sw–En (1978) samt TNC 74 Pappersordlista: Sv–E–F–D–No–Fi (1980).
Det finns dock en innehållslig skillnad mellan arbetsmaterialet i Ufin och artikeln i TNC-Aktuellt å ena sidan och artikeln i Terminfo å den andra. Det är nämligen enbart i densenare artikeln som det finns ekvivalenter på engelska, finska, franska och tyska till desvenska termerna (och de bakomliggande begreppen), dvs. TSK:s tredje önskemål ommotsvarigheter ”på olika språk”. Som framgår av ordlistornas titlar ovan ingår ekvi-valenter på engelska i alla tre, franska och tyska i två och finska i en. Vissa ekvivalentermåste alltså ha lagts till i Ericsons artikel i Terminfo. Ekvivalenterna i Ericson (1988a) kanses som ett försök att hantera det översättningsproblem som TSK uppmärksammar: ”Dåoch då har vi vid termtjänsten svårigheter med att hitta den rätta svenskamotsvarigheten till den finska termen puu” (Ufin, understrykning i originalet).
I sitt brev till TNC säger Olli Nykänen även att TSK önskar jämföra det svenska systemetmed det finska begreppssystemet för ’puu’. En kort utredning ges genom en av artik-larna i Terminfo (1988), men det finns ingen motsvarighet till utredningen för svenskansdel i tidskriften (Ericson 1988a). Möjligen kan en vid den här tiden nyutgiven finsk–tysk
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina Sjöberg
97
terminologisk ordlista också spela någon roll i sammanhanget, nämligen Metsä- japuutalouden kaupan sanaluettelo. Wörtervorzeichnis des Handels der Holz- undForstwirtschaft (1985), utgiven av Helsingfors universitet. Fokus i denna ordlista liggerdock på handelns behov, medan uppslagsordens allmänspråkliga betydelser ochekvivalenter inte uppmärksammas. (Terminfo 1985: 6–7.)
Arbetsmaterialet från TNC samt Ericsons båda artiklar går också att infoga i ett textnät-verk med de aktuella TNC-ordlistorna. Begreppet ’textnätverk’ kan definieras på olikasätt (se t.ex. Tiililä 2021: 46 om nätverk med skrivna texter och Fåhreus 2021 om digitalahypertextnätverk). Textnätverket i figur 6 utgår enbart från explicita kopplingar, i formav definitioner och ekvivalenter, mellan ordlistorna och de aktuella texterna.
Figur 6. Textnätverk med TNC-ordlistor och aktuella texter i textkedjan
I sitt arbete utnyttjar Cecilia Ericson alltså TNC 60, TNC 71 och TNC 74. Dessa ordlistorhar både föregångare och efterföljare (Terminologifrämjandet 2022). De aktuella TNC-ordlistorna återfinns i figur 7. Där framgår också vilka av ordlistorna som har publiceratsi den svenska Rikstermbanken (Rikstermbanken 2021). TNC-ordlistorna i figur 7 kan där-till sägas bilda textkedjor inom respektive område, eftersom de nya ordlistorna är revi-deringar av befintliga verk.
Figur 7. Aktuella TNC-ordlistor och identifierade textkedjor: publikationsnummer, titeloch publiceringsår samt eventuell publicering i Rikstermbanken
5.3 Begrepp, begreppsrelationer och begreppssystem
TNC:s analys av begreppen ’träd’, ’trä’, ’ved’ och ’virke’ utgår från begreppet ’träd’, somanalyseras ur biologiska, tekniska och näringsmässiga aspekter. Härigenom kan TSK:sandra önskemål om ett ”flertal exempel bl.a. från. områden[a] handel och industri” del-vis sägas bli uppfyllt. Med hjälp av indelningsgrunderna ”helhet – del”, ”form” respektive
- Utredning inom TNC- Artikel i Terminfo- Artikel i TNC-aktuellt
TNC 71
TNC 74TNC 60
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
98
”näring” identifieras olika begreppsrelationer. Resultatet av analysen sammanfattas i ettbegreppssystem med tre delsystem. Systemet är helt identiskt i arbetsmaterialet i Ufinoch i Ericson (1988a, 1988b). Begreppssystemet i figur 8, liksom citat av kommentarerom systemet, är hämtat respektive hämtade ur Ericson (1988a), eftersom artikeln iTerminfo kan sägas vara en slags slutpunkt på ärendet i Ufin, medan publiceringen avEricson (1988b) i TNC-Aktuellt får antas ha beslutats inom TNC internt.
Figur 8. Begreppssystem för ’träd’, ’trä’, ’ved’ och ’virke’ (Ericson 1988a: 16)
Ericson (1988a: 15) konstaterar inledningsvis att de aktuella begreppen inte kan placerasin i ”en exakt hierarkisk struktur”, dvs. ett generiskt begreppssystem. I stället är det frågaom ett relationssystem, där sambanden mellan begrepp ses ur tre aspekter, symbolise-rade av de tre fyrkanterna i figur 8, dvs. ett ontologiskt begreppssystem. Analysen ”utgårfrån begreppet träd” (Ericson 1988a: 15, kursiv stil i originalet). Ericsons val kan ävenjämföras med ett satellitsystem med ’träd’ som centralnod (jfr Nuopponen & Pilke 2016:33–43).
I ärendet används självfallet terminologisk metod (se t.ex. Nuopponen & Pilke 2016: 17–48). Det finns dock en viss variation i arbetsmaterialet i Ufin liksom i Ericson (1988a,
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina Sjöberg
99
1988b) ifall det sägs vara termer eller begrepp som definieras. Detta kan verka lite för-vånande: ”[i]bland används ordet begrepp synonymt med ordet term. Men i terminolo-gilärans fackspråk är begrepp och term helt olika begrepp” (Isof 2021, kursiv stil i origi-nalet). När terminologer har kontakt med människor som inte är så bekanta med termi-nologiläran, kan termerna ord, term och begrepp dock användas mer eller mindre kon-sekvent (jfr Landqvist & Pilke 2021: 124).
Begreppsanalysen utgår från en biologisk aspekt i den mellersta fyrkanten i figur 8. In-delningsgrunden i fråga om ’träd’ och ’ved (1)’ är ”helhet – del” genom att ’ved (1)’ ”ut-gör huvuddel av rot, stam och gren hos träd, buske, ris o.d. (Ericson 1988a: 15, kursiv stili originalet). Således är det fråga om en partitiv begreppsrelation (Nuopponen & Pilke2016: 38).
I den nedre fyrkanten i figur 8 står en teknisk aspekt i fokus. Begreppet ’ved (1)’ i denmellersta fyrkanten kopplas samman med ’trä (1)’, som ”syftar på ett material […]”(Ericson 1988a: 15). Detta material kan formas till olika föremål, ’trä (2)’. Dessa omtalasmed sammansättningar, bl.a. slagträ och klappträ. Begreppet ’trä (1)’ och indelnings-grunden ”form” för fram till ’virke (2)’. Detta trävirke kan användas för olika syften ochomtalas då som bl.a. möbelvirke och byggnadsvirke. Det är fråga om en begreppsligmaterialutvecklingsrelation, eftersom ’trä (1)’ bearbetas till olika produkter,inledningsvis ’trä (2)’ respektive ’virke (2)’ (jfr Nuopponen 1994: 201). Olika sätt attanvända ’virke (2)’ leder till logiska relationer med ”användningsändamål” somindelningsgrund (jfr Nuopponen 1994: 141–142). Enligt vår bedömning bör t.ex.möbelvirke uppfylla vissa krav, dvs. ha vissa särskiljande begreppskännetecken, för attduga som just möbelvirke jämfört med byggnadsvirke (jfr Nuopponen & Pilke 2016: 53).
Det finns också en näringsmässig aspekt med utgångspunkt i begreppet ’träd’. Detta vi-sas i den övre fyrkanten i figur 8. Utifrån ’träd’ kan ’virke 1’ utvinnas. Detta delvis bear-betade skogsvirke fungerar som material för ’ved (3)’ och ’virke (3)’. De tillhörande ter-merna används som synonymer, vilket medför risk för ”någon form av begreppsförvir-ring […]” (Ericson 1988a: 15). Utifrån indelningsgrunden ”användning” kan ’ved (3)’ och’virke (3)’ indelas vidare efter just ”användning” men också efter ”förekomst”. De merspecifika begreppen omtalas med sammansättningar. Till den första gruppen hör bl.a.’ved 2’, som används som bränsle, samt de båda begrepp som omtalas som massavedoch tändsticksvirke. Till den andra gruppen av begrepp knutna till ’ved (3)’ och ’virke (3)’hör bl.a. ’sjunkvirke’ och ’drivved’. Vår bedömning är att det är fråga om logiska be-greppsrelationer, där det finns två olika indelningskriterier, nämligen ”användnings-ändamål” och ”förekomst”, även om figuren bara visar den första av indelningsgrun-derna. Det är alltså här fråga om ett flerdimensionellt begreppssystem, inte ett en-dimensionellt (jfr Nuopponen & Pilke 2016: 35–36). Det går att använda ’ved (3)’ och’virke (3)’ till bl.a. massaved och tändsticksvirke, medan indelningsgrunden ”förekomst”pekar ut var t.ex. sjunkvirke och drivved förekommer (och dessutom ifall dessa ärstationära eller kan, alternativt har kunnat, förflytta sig (i vatten)).
Det finns även spår av Ufin-ärendet i den svenska Rikstermbanken och den finländskaTEPA-termbank i dag, år 2022. I båda resurserna ingår nämligen termposter för be-greppen ’träd’, ’trä’, ’ved’ och ’virke’, hämtade från TNC 96 Skogsordlista/Forestryvocabulary: Sv–En–De–Fi (1994) (Rikstermbanken 2022; Terminologicentralen 2022b).Denna ersätter TNC 71 Skogsordlista: Sv–En/Glossary of forestry: Sw–En (1978), som an-vändes i Ufin-ärendet. I TEPA-termbank återfinns totalt 14 termposter med ’puu’. I treav dem är grunden just TNC 96 Skogsordlista/Forestry vocabulary: Sv–En–De–Fi (1994).Sju av de fjorton termposterna i TEPA hänvisar till finländska källor, bl.a. källor som ingåri Vetenskapstermbanken i Finland, medan fyra hänvisar till Europeiska unionens term-databas Iate (Terminologicentralen 2022a).
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
100
6 Sammanfattning och slutdiskussion
I studien kartläggs samarbetet mellan de båda nationella terminologiorganisationernaTekniska nomenklaturcentralen/Terminologicentrum – TNC i Sverige (1941–2018) ochCentralen för Teknisk Terminologi rf/Terminologicentralen – TSK i Finland (1974–). Dettagörs utifrån delmaterialet ”Utlandskorrespondens Finland” – Ufin i TNC:s samlade arkiv.Ufin innehåller totalt 698 brev, varav 98 ingår i brevväxling mellan TNC och TSK undertidsperioden 1970–1999. Även TNC:s och TSK:s tidskrifter, TNC-Aktuellt och Terminfo,utnyttjas. Som teoretisk ram för studien används terminologins teori och språkplane-ring. Tre forskningsfrågor formuleras, där de båda första besvaras med hjälp av kvanti-tativa analyser och den tredje och sista genom en kvalitativ analys.
Den första forskningsfrågan gäller teman för brevväxlingen mellan TNC och TSK 1970–1999. Under det första decenniet är det fråga om information och kontakt. Dessa temanär även aktuella under det följande decenniet, men samarbeten i fråga om publikationeroch språkfrågor tillkommer. Under det sista decenniet fortsätter kontakterna i fråga ominformation, kontakt och publikationer, medan det är sällsynt med språkfrågor. Denandra forskningsfrågan gäller vilka experter inom TNC och TSK som är aktiva i brevväx-lingen. Bland de 28 identifierade experterna finns för det första tre personer med chefs-positioner, vilka svarar för 50 % av Ufin-breven och som har medverkat under minst 10år i Ufin-brevväxlingen inom respektive organisation från och med mitten av 1980-taletfram till slutet av 1990-talet. För det andra deltar 25 andra experter inom TNC (9 exper-ter) respektive TSK (16 experter) i brevväxlingen genom att skriva minst ett brev underden aktuella perioden. Utifrån antalet brev ligger huvudansvaret för korrespondensen,från mitten av 1980-talet och fram till slutet av 1990-talet, hos de tre cheferna, dvs. denperiod när både TNC och TSK var etablerade organisationer.
Den tredje forskningsfrågan gäller en utvald termfråga inom träteknikens område. Defem texter som ingår i analysen av ärendet i Ufin bildar en tydlig textkedja. Därtill kanaktuella terminologiska ordlistor från TNC infogas i ett textnätverk. Ett svenskt be-greppssystem med ’träd’, ’trä’, ’ved’ och ’virke’, liksom begrepp i kontexter, uppmärk-sammas i samtliga texter. Termer på flera språk uppmärksammas i det brev från TSKsom inleder ärendet och i två texter i Terminfo, en finskspråkig och en svenskspråkig.TNC uppfyller härmed de önskemål som TSK formulerar i brevet som inleder ärendet.Resultatet av detta Ufin-ärende görs tillgängligt i både Finland och Sverige, det senaregenom en artikel i TNC-Aktuellt. Däremot ingår inte någon grundligare utredning av detfinska begreppssystemet utifrån ’puu’, vilken omtalas i brevet från TSK till TNC.
Det finns spår av ärendet också idag, detta i form av termposter för ’träd’, ’trä’, ’ved’och ’virke’ i den svenska Rikstermbanken och den finländska TEPA-termbank. Detta fak-tum visar att TNC tog ansvar för svensk terminologi i Sverige fram till det att verksam-heten upphörde 2018. Därtill kommer TNC:s arbete till nytta vad gäller terminologi påsvenska i Finland. TSK:s uppgift är att arbeta med terminologi på både finska ochsvenska, dvs. Finlands två nationalspråk, men i praktiken dominerar arbetet med finskterminologi (jfr Baltscheffsky 2008). Slutligen ger detta ärende, med professionella ak-törer från de båda terminologiorganisationerna, prov på en mer ingående diskussion avbegrepp, begreppskännetecken och begreppsanalyser än diskussioner inom TNC:s sam-arbete med fack- och språkexperter i Sverige (jfr t.ex. Landqvist & Pilke 2021: 119, 123–127).
Resultaten av denna studie visar på nya möjliga studier utifrån TNC:s arkiv, både påorganisations- och individnivå. Liksom i fråga om kontakter mellan TNC och TSK finns detmaterial som dokumenterar kontakter mellan TNC och danska respektive norskaterminologiorganisationer. Härigenom finns det möjlighet till komparativa studier avnordiskt samarbete på terminologiområdet även innan samarbetsorganisationen
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina Sjöberg
101
Nordterm grundades 1976 (jfr Bucher 2016a: 72–73, 86). I den här studien framträdernågra personer som särskilt aktiva, bl.a. Heidi Suonuuti, som ledde TSK 1978–1993, ochEinar Selander, verkställande direktör för TNC 1960–1977 (Bucher 1994; Suomalainen2002: 4). Suonuutis och Selanders insatser inom TSK respektive TNC, och deras insatserutanför organisationerna, är väl värda att undersöka. Anledningen är att terminologisktarbete i Norden i mycket har visat sig vara avhängigt av enskilda personers insatser (jfrSuomalainen 2002: 5; Bucher 2016a: 83).
Referenser
Baltscheffsky, T. (2008). Sanastokeskus TSK on termien asiantuntija. Kielikello 2008(3). Till-gänglig: https://www.kielikello.fi/-/sanastokeskus-tsk-on-termien-asiantuntija (citerad10.5.2022).Bucher, A.-L. (1994). Einar Selander till minne. TNC-Aktuellt 1994(1), 3. Tillgänglig:https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/wp-content/uploads/2021/03/TNC-Aktuellt_1994_1.pdf (citerad 10.5.2022).Bucher, A.-L. (2016a). Nationella terminologicentraler – i allmännyttans tjänst. I: N. Pilke, & N.Nissilä (Red.). Tänkta termer. Terminologihänsyn i nordiskt perspektiv. VAKKI Publications5. Vasa universitet. 72–99. Tillgänglig: https://vakki.net/index.php/2016/12/31/tankta-termer-terminologihansyn-i-nordiskt-perspektiv/ (citerad 10.5.2022).Bucher, A.-L. (2016b). Nordterm 40 år. Terminfo 2016(3). Tillgänglig: http://www.terminfo.fi/sisalto/nordterm-40-ar-359.html (citerad 10.5.2022).Bucher, A.-L. & Suonuuti, H. (1989). Nordterm – terminologiskt samarbete i Norden. Terminfo1989(3), 17–20. Tillgänglig: http://www.terminfo.fi/tiedostot/terminfo/pdf-arkisto/TI1989-3.pdf#page=17 (citerad 10.5.2022).Erdman Thomsen, H. (2016). Terminologiarbejde – hvad får vi ud af det? Om cost-benefit-analyse af terminologiarbejde. I: N. Pilke & N. Nissilä (Red.). Tänkta termer. Terminologi-hänsyn i nordiskt perspektiv. VAKKI Publications 5. Vasa universitet. 14–32. Tillgänglig:https://vakki.net/index.php/2016/12/31/tankta-termer-terminologihansyn-i-nordiskt-perspektiv/ (citerad 10.5.2022).Ericson, C. (1988a). Sambandet mellan träd, trä, ved och virke. Terminfo 1988(3), 15–17. Till-gänglig: http://www.terminfo.fi/tiedostot/terminfo/pdf-arkisto/TI1988-3.pdf#page=14(citerad 10.5.2022).Ericson, C. (1988b). Träd, trä, ved eller virke? TNC-Aktuellt 1988(3), 11. Tillgänglig: https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/wp-content/uploads/2021/03/TNC-Aktuellt_1988_3.pdf (citerad 10.5.2022).Fåhreus, A. (2021). Kognitiva och sociala aspekter av digital läsförståelse. Tillgänglig: https://digiteket.se/inspirationsartikel/kognitiva-och-sociala-aspekter-av-digital-lasforstaelse (ci-terad 10.5.2022).Haugen, E. (1983). The implementation of corpus planning: Theory and practice. I: J. Cobarrubias& J. A. Fishman (Red.). Progress in language planning: International perspectives.Contributions to the Sociology of Language 31. Mouton Publishers. 269–289.Heittola, S., Landqvist, H., Nissilä, N. & Pilke. N. (2022). TNC och Finland. Korrespondens inomterminologiområdet 1940–1999. I: S. Björklund, B. Haagensen, M. Nordman & A.Westerlund (Red.). Svenskan i Finland 19. Föredrag vid den nittonde sammankomsten förbeskrivningen av Finland. Vasa den 6–7 maj 2021. Skrifter utgivna av Svensk-Österbottniska samfundet. Åbo Akademi & Svensk-Österbottniska samfundet, 88–103.Holmér, Åsa (1987). 30 år med TNC-Aktuellt. TNC-Aktuellt 1987(1), 2. Tillgänglig: https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/wp-content/uploads/2021/03/TNC Aktuellt_1987_1.pdf (citerad 10.5.2022).Isof = Institutet för språk och folkminnen (2021).  Term eller begrepp? Tillgänglig: https://www.isof.se/lar-dig-mer/kunskapsbanker/lar-dig-mer-om-facksprak-och-terminologi/term-eller-begrepp (citerad 10.5.2022).
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
102
Isotalo, P. (2004). Sanastotyön juhlavuosi. Kielikello 2004(1). Tillgänglig: https://www.kielikello.fi/-/sanastotyon-juhlavuosi (citerad 10.5.2022).Jonsson, N. & Sundholm, S. (2016). Underhåll är halva nöjet. I: N. Pilke, & N. Nissilä (Red.). Tänktatermer. Terminologihänsyn i nordiskt perspektiv. VAKKI Publications 5. Vasa universitet.33–46. Tillgänglig: https://vakki.net/index.php/2016/12/31/tankta-termer-terminologihansyn-i-nordiskt-perspektiv/ (citerad 10.5.2022).Josephson, O. (2018). Språkpolitik. Morfem.Järpvall, C. (2016). Pappersarbete. Formandet av och föreställningar om kontorspapper sommedium. Mediehistoriskt arkiv 14. Mediehistoria, Lunds universitet. Tillgänglig:https://lucris.lub.lu.se/ws/portalfiles/portal/17063976/Pappersarbete.pdf (citerad 10.5.2022).Kalliokuusi, V. (2000). Sanastotyön kehittäjästä sanastojen käyttäjäksi. Terminfo 2000(2), 9–12.Tillgänglig: http://www.terminfo.fi/tiedostot/terminfo/pdf-arkisto/TI2000-2.pdf#page=9(citerad 10.5.2022).Kaplan, R. B. & Baldauf, R. B. (1997). Language planning: From practice to theory. MultilingualMatters.Landqvist, H., Nissilä, N. & Pilke, N. (2017). ”Gryta bör vara benämning för kärl av kraftigtmaterial …” Experters bidrag för att skapa terminologiska resurser. I: M. Aasgard & O.Våge (Red.). Hvem er brukerne av terminologiske ressurser – og hvordan når vi ut til dem?Rapport fra NORDTERM 2017. Kongsberg, Norge 12.–15. juni 2017. Nordterm 20.Språkrådet i Norge. 17–30. Tillgänglig: http://www.nordterm.net/filer/publikationer/rapporter/Nordterm20.pdf (citerad 10.5.2022).Landqvist, H. & Pilke, N. (2018). (O)lika? Två experters verksamhet inom ett terminologisktnätverk. I: L. Kääntä, M. Enell-Nilsson & N. Keng (Red.). Työelämän viestintä,Arbetslivskommunikation, Workplace Communication, Kommunikation im Berufsleben.VAKKI-symposium XXXVIII 8–9.2.2018. VAKKI Publications 9. Vasa universitet. 92–104Tillgänglig: https://vakki.net/publications/2018/VAKKI2018_Landqvist&Pilke.pdf (citerad10.5. 2022).Landqvist, H. & Pilke, N. (2021). Intresse och engagemang: Kungliga Tekniska högskolans insatserinom ett svenskt terminologiskt nätverk 1941–1983. Folkmålsstudier 59. 103–133.Nilsson, H. (2021). Distansering, elicitering och facilitering – det ”nya” terminologiarbetet? I:Begreppshantering och informationshantering. Rapport från Nordterm 2021 Helsingfors,Finland 1–2 juni 2021. Terminologicentralen. 77–89. Tillgänglig: http://www.tsk.fi/tsk/sv/node/1416 (citerad 10.5.2022).Nissilä, N., Heittola, S., Pilke, N. & Landqvist, H. (2021). ”Av intresse för saken dristar jag mig atttill diskuss-ion framlägga ett par spörsmål” – Kaksi suomalaista akateemista uranuurtajaaterminologiaverkoston kirjeenvaihdossa. I: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen, L. Kääntä & H. Salovaara (Red.). Workplace Communication IV. VAKKIPublications 13. Vaasan yliopisto. 153–168. Tillgänglig: https://vakki.net/index.php/2021/12/21/workplace-communication-iv/ (citerad 10.5.2022).Norrby, C., Lindström. J., Nilsson, J. & Wide, C. (2020). Pluricentric languages. I: J-O. Östman & J.Verschueren (Red.). Handbook of Pragmatics: 23rd Annual Installment. John Benjamins.201–220.Nuopponen, A. (1994). Begreppssystem för terminologisk analys. Acta Wasaensia 38.Språkvetenskap 5. Universitas Wasaensis.Nuopponen, A. & Pilke, N. (2016). Ordning och reda. Terminologilära i teori och praktik (2 uppl).Studentlitteratur.Nykänen, O. (1999). TSK – 25 vuotta sanastotyön asiantuntemusta. I: K. Kuhmonen (Red.).Toimikunnista termitalkoisiin. 25 vuotta sanastotyön asiantuntemusta. TekniikanSanastokeskus. 6–7.Picht, H. (2008). NORDTERM – et forum med tradition og fremtid. I: J. Hoel (Red.). Kunnskap ogfagkommunikasjon. Nordterm 2007. Rapport fra Nordterm 2007. Bergen 13.–16. Juni2007. 35–47. Tillgänglig: http://www.nordterm.net/wiki/no/index.php/Nordterm_15(citerad 10.5.2022).
Hans Landqvist, Niina Nissilä, Nina Pilke & Sannina Sjöberg
103
RA (2019) = Riksarkivet. 740123 AB Terminologicentrum 1941–2018. Tillgänglig: https://sok.riksarkivet.se/?Sokord=TNC&EndastDigitaliserat=false&AvanceradSok=False&page=1&postid=Arkis+B9178DDF-DCDE-47B5-A553-28753AE10B49&tab=post&FacettState=undefined%3Ac%7C#tab (citerad 10.5.2022).Ramirez, R. & Choucri, N. (2016). Improving Interdisciplinary Communication With StandardizedCyber Security Terminology: A Literature Review. IEEE Access 2016(4), 2216–2243.Tillgänglig: https://ieeexplore.ieee.org/stamp/stamp.jsp?arnumber=7437356 (citerad10.5.2022).Reuter, M. (2006). Pluricentriska men inte symmetriska. Hufvudstadsbladet 6.12.2006.Tillgänglig:https://www.sprakinstitutet.fi/sv/publikationer/sprakspalter/reuters_rutor_1986_2013/2006/pluricentriska_men_inte_symmetriska (citerad 10.5.2022).Rikstermbanken (2021) = Rikstermbanken. Källor i Rikstermbanken. Tillgänglig: https://www.rikstermbanken.se/kallor.html (citerad 10.5.2022).Rikstermbanken (2022) = Rikstermbanken. Enkel sökning. Sökord: ”träd”, ”trä”, ”ved”, ”virke”.Tillgänglig: https://www.rikstermbanken.se/simpleSearch.html (10.5.2022).Sandberg, M. (2020). Från beslut till broschyr. Intertextualitet, äldre och kultur i texter inom enstatlig satsning. Göteborgsstudier i nordisk språkvetenskap 40. Göteborgs universitet.Selander, E. (1972). Terminologiarbete i Norden – erfarenheter i Sverige. I: A. Hamburger, A.Sudmann & B. Molde (Red.). Språk i Norden 1972. Årsskrift för de nordiskaspråknämnderna. Skrifter utgivna av Nämnden för svensk språkvård 47. Nämnden försvensk språkvård. 95–102.Slaf (2017) = Svenskt lagspråk i Finland Slaf Ruotsinkielinen lakikieli. Statsrådets kanslispublikationsserie Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2017. Valtioneuvoston kansliaStatsrådets kansli. Tillgänglig: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79143(citerad 10.5.2022).Spolsky, B. (2009). Language Management. Cambridge University Press.Suomalainen, J. (2002). Heidi Suonuuti – uranuurtaja sanastotyön alalla. Terminfo 2002(2), 4–7.Tillgänglig: http://www.terminfo.fi/tiedostot/terminfo/pdf-arkisto/TI2002-2.pdf (citerad10.5.2022).Tandefelt, M. (2018). Ett språk med rötter i flera länder – om svenskan som ett pluricentrisktspråk. Tijdschrift voor Skandinavistiek 36(2), 79–91. Tillgänglig: https://ugp.rug.nl/tvs/article/view/31569 (citerad 10.5.2022).TEPA-termbank (2022). Tillgänglig: https://termipankki.fi/tepa/sv/ (citerad 10.5.2022).Termer i tid – tidens termer (2022). Tillgänglig: https://sites.uwasa.fi/term/ (citerad 10.5.2022).Terminfo (1985) = Sanaluettelo metsä- ja puutalouden kaupan tarpeisiin. Terminfo 1985(4), 6–7. Tillgänglig: http://www.terminfo.fi/sisalto/terminfo-41985-503.html (citerad10.5.2022).Terminfo (1988) = Yhdestä puusta veisteltyä. Terminfo 1988(3), 14. Tillgänglig: http://www.terminfo.fi/tiedostot/terminfo/pdf-arkisto/TI1988-3.pdf#page=14 (citerad 10.5.2022).Terminologicentralen (2022a). TEPA-termbank. Samling av fackspråkliga ordlistor och ordböcker– Terminologicentralen. Sökord ”puu”. Tillgänglig: https://termipankki.fi/tepa/sv/sök/puu (citerad 10.5.2022).Terminologicentralen (2022b). TEPA-termbank. Samling av fackspråkliga ordlistor och ordböcker– Terminologicentralen. Sökord ”träd”, ”trä”, ”ved”, ”virke”. Tillgänglig: https://termipankki.fi/tepa/sv/sök/träd , https://termipankki.fi/tepa/sv/sök/trä , https://termipankki.fi/tepa/sv/sök/ved , https://termipankki.fi/tepa/sv/sök/virke (citerad 10.5.2022).Terminologifrämjandet (2022) = Terminologifrämjandet. Publikationslista [över TNC:spublikationer]. Tillgänglig: https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/publikationslista/ (citerad 10.5.2022).Tiililä, U. (2021). Texter och offentlig makt – språk och språkvetenskap i samhället. I: S. Ask & G.Byrman (Red.). Språk och rätt i teori och praktik. HumaNetten 46. Linnéuniversitetet. 32–55. Tillgänglig: https://open.lnu.se/index.php/hn/issue/view/178 (citerad 10.5.2022).TNC-Aktuellt (1975). Terminologicentral i Finland. TNC-Aktuellt 1975(5), 2. Tillgänglig: https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/wp-content/uploads/2021/03/TNC-Aktuellt_1975_5.pdf (citerad 10.5.2022).
Organisationer, frågor och (an)svarInstitutionellt terminologiskt samarbete mellan Sverige och Finland 1975–1998
104
TNC-Aktuellt (1987) = Nyanställd tekniker. TNC-Aktuellt 1987(1), 6. Tillgänglig: https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/wp-content/uploads/2021/03/TNC-Aktuellt_1987_1.pdf (citerad 10.5.2022).TNC-Aktuellt (1994a) = Nygamla ansikten på TNC. TNC-Aktuellt 1994(2), 3. Tillgänglig: https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/wp-content/uploads/2021/03/TNC-Aktuellt_1994_2.pdf (citerad 10.5.2022).TNC-Aktuellt (1994b) = TSKs nye föreståndare. TNC-Aktuellt 1994(2), 7. Tillgänglig: https://terminologiframjandet.se/h552a9FtZ/wp-content/uploads/2021/03/TNC-Aktuellt_1994_2.pdf (citerad 10.5.2022).TSK (2021) = Terminologicentralen TSK rf. Tillgänglig: http://www.tsk.fi/tsk/sv/terminologicentralen_tsk_rf-121.html (citerad 10.5.2022).Ufin = Utlandskorrespondens Finland. 740123 AB Terminologicentrum 1941–2018. Riksarkivet.Stockholm.Vehmas-Lehto, I. (2007). Puutavaralajeja ja kasvupaikkaluokkia. Ongelmia käsitejärjestelmien jamääritelmien muodostamisessa. I: N. Niemelä & E. Lehtinen (Red.). Översättningsteori,fackspråk och flerspråkighet. VAKKI-symposium XXVII Vasa 9–10.2.2007. Publikationer avforskargruppen för översättningsteori och flerspråkighet vid Vasa universitet 34. Vasauniversitet. 340–351. Tillgänglig: http://www.vakki.net/publications/no34_sve.html(citerad 10.5.2022).Ylisalmi, A. (2010). Monistetusta vihkosesta verkkolehdeksi – Terminfo-lehti täytti 30 vuotta.Terminfo 2010(4). Tillgänglig: http://www.terminfo.fi/node/194/ (citerad 10.5.2022).
105
Responsible Communication V
To cite this article: Lehtonen, T. (2022). Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomau-tuksia. In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (Eds.). Respon-sible Communication. VAKKI Publications 14. 105–117. Available at: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomau-tuksia
Tommi Lehtonenaa InnoLab, Vaasan yliopisto
The purpose of this article is to identify and analyse the characteristics of responsible commu-nication based on selected literature and business cases. The article focuses on the followingquestions from ethical and other normative perspectives: What does responsible communica-tion mean especially in companies, governmental and non-governmental organizations? How tocommunicate responsibly? And what tools are needed for it? What does responsible communi-cation consist of? These questions are examined through philosophical and ethical analysis. Re-sponsibility is defined as committing to and adhering to values that are relevant to society andthe common interest. The article distinguishes three ways in which responsibility and commu-nication are interrelated in different organizations. Responsible communication is a generic at-tribute that describes communication that meets both informational and ethical requirements.Responsibility communication is communication presenting corporate responsibility work andresponsibility measures. Communication of responsibility focuses on reporting on the achieve-ments and challenges of corporate responsibility.
Avainsanat: vastuullisuus, vastuullinen viestintä, vastuullisuuden viestintä, vastuullisuus-viestintä
Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia
106
1 Johdanto
Vastuullisuudesta on 90-luvulta lähtien enenevässä määrin keskusteltu yritysten yhteis-kuntavastuun ja ESG-asioiden (environment, social and corporate governance) eli ympä-ristövastuun ja sosiaalinen vastuun sekä hyvä hallintotavan näkökulmista (Blowfield &Murray 2008; Weder 2016). Näistä lähtökohdista yrityksen toimintaa esittelevällä ja pe-rustelevalla vastuullisuusviestinnällä on tärkeä rooli organisaatioviestinnässä, mikä onlaajasti tunnustettu alan tutkimuksessa (Eräranta & Penttilä 2021). Vastuullinen vies-tintä voidaan kuitenkin ymmärtää myös laajemmin eettisten, oikeudellisten ja yhteis-kunnallisten vaatimusten mukaiseksi (Rydenfelt & Juholin 2016). Tällaista vastuullisenviestinnän tutkimusta tarvitaan lisää, sillä siten voimme paremmin ymmärtää viestintääkoskevien normatiivisten odotusten monimuotoisuutta ja soveltaa erilaisia kriteerejäviestinnän vastuullisuuden arvioimisessa.
Tämän artikkelin tarkoitus on tunnistaa ja analysoida vastuullisen viestinnän lähtökohtiaja keskeisiä piirteitä edellä mainituista eettisistä ja normatiivisista näkökulmista. Artik-keli keskittyy seuraaviin kysymyksiin: Mitä tarkoittaa vastuullinen viestintä erityisesti yri-tyksissä, yhdistyksissä ja muissa organisaatioissa? Miten viestiä vastuullisesti ja mitä vä-lineitä siihen tarvitaan? Mistä vastuullinen viestintä muodostuu?
Artikkelin menetelmänä on filosofinen käsite- ja aateanalyysi. Se tarkoittaa keskitty-mistä vastuulliseen viestintään liittyvien käsitteiden sekä keskeisten väitteiden, perus-telujen ja taustaoletusten tunnistamiseen ja selventämiseen. Aineistona käytetään ai-healueen eettisten kysymysten tunnistamisen kannalta relevanttia tutkimuskirjalli-suutta ja tapausesimerkkeinä Esperi Caren ja Wärtsilän verkkoviestintää. Tapausesi-merkkien yhteydessä argumentaatioanalyysi eli argumenttien kriittinen tarkastelu ontärkeä menetelmä. Argumentaatioanalyysin tehtävänä on tunnistaa viestinnän keskei-nen sisältö ja pääargumentit (Lehtonen 2020: 146, 148, 157).
Tässä artikkelissa erotetaan kolme tapaa, jolla vastuullisuus ja viestintä liittyvät toisiinsaerilaisissa organisaatioissa. Vastuullinen viestintä on geneerinen määre, joka kuvaa niintiedolliset kuin eettisetkin vaatimukset täyttävää viestintää. Vastuullisuusviestintä onorganisaation vastuullisuustyötä ja vastuullisuustoimia esittelevää viestintää. Vastuulli-suuden viestintä keskittyy raportoimaan organisaation vastuullisuustyön saavutuksia jahaasteita.
2 Vastuullisuus arvona
Organisaatioarvot ovat yksi organisaatioviestinnän aiheista ja lähtökohdista. Aiemmantutkimuksen mukaan arvoja koskevassa organisaatioviestinnässä on havaittavissa seu-raavia perusoletuksia: Arvojen viestimisellä pyritään sitouttamaan nykyisiä ja tuleviatyöntekijöitä organisaation tavoitteisiin. Arvot viestivät asiakkaille ja työntekijöille yri-tyksen ainutlaatuisuudesta, joka erottaa sen kilpailijoista. Näin arvoilla rakennetaanmielikuvaa ja brändiä. Arvot ovat myös osa uudenlaista työn johtamista ja kontrollia.(Lehtonen & Taipale 2021: 16–17.)
Monet organisaatiot nimeävät vastuullisuuden arvokseen (Lehtonen & Taipale 2021: 18,28, 34). Vastuullisuuden käsite on kuitenkin monitahoinen ja epäselvä. Käsitteen täs-mentämiseksi on tarpeen tunnistaa siihen kuuluvia eri ulottuvuuksia ja osatekijöitä. Tär-keänä lähtökohtana vastuullisuuden käsitteen määrittelyssä voidaan pitää sitä, että vas-tuullisuus tarkoittaa sitoutumista kaikkiin eettisiin arvoihin ja kaikkiin asetettuihin arvo-päämääriin. Vastuullisuus on siten ”arvojen arvo”, johon kaikki muut arvot sisältyvät.Vastuullisuuden monitahoisuuden perusteella Pihlström (2021: 152) esittää, että vas-tuullisuus on pikemmin toimintamme tapa kuin yksittäinen arvo. Luonnehdinta viittaa
Tommi Lehtonen
107
siihen, että vastuullisuus kokoaa saman ”sateenvarjon” alle erilaisia hyvinä ja tavoitelta-vina pidettyjä ominaisuuksia, kuten asiakaskeskeisyys, oikeudenmukaisuus ja ympäris-töystävällisyys.
Vastuullisuuteen vedotaan myös markkinoinnissa. Siinä yritys tai muu organisaatio ha-luaa antaa itsestään, tuotteistaan tai palveluistaan eettisen ja myönteisen kuvan. Näinvastuullisuuspuhetta käytetään liiketoimien edistämiseen (Hjerppe 2020: 58; Frig & Uu-sitalo 2021: 35; Mäkelä 2021: 86; Onkila ym. 2021: 110; Pihlström 2021: 151). Epäilijävoi kiinnittää huomiota siihen, että erilaiset toimijat hyvin hanakasti viittaavat omaanvastuullisuuteensa. Syynä saattaa olla edellä mainittu laaja-alaisuus – se, että vastuulli-suus on positiivisten lupausten käsiteryväs. Tällaiseen ”yhdeksän hyvää ja kymmenenkaunista” lupaukseen suhtaudutaan syystäkin varauksella. Epäilys koskee vastuullisuu-den vakuuttamisen aitoutta. Suomalaisen sanonnan mukaan omakehu haisee.
Jos yrityksen toiminta osoittautuu vastuullisuuden tai muiden arvojen vastaiseksi, siitävoi koitua muiden ikävien seurausten lisäksi merkittävää mainehaittaa. Muutama vuosisitten sosiaali- ja terveysalan valvontaa hoitava Valvira ilmoitti keskeyttävänsä EsperiCaren hoivakodin toiminnan Kristiinankaupungissa, kun yhden potilaan epäiltiin kuol-leen hoitovirheen takia. Tapahtumien johdosta Esperin toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni irtisanoutui tehtävästään. Yhtiön julkaisemassa tiedotteessa hän kertoi näin:
Pääpaino on työssäni ollut kasvussa ja kannattavuudessa, ja henkilöstöasiat ovat jääneetliian vähälle huomiolle. Tästä kärsii nyt koko yritys ja kaikki sen työntekijät. Olen erittäinpahoillani siitä, ja kannan vastuuni tästä virheestäni. (Esperi Care 2019.)
Johdon eroaminen tai irtisanominen on yksi – jonkun mielestä suoraselkäinen, toisenmielestä turhan yksioikoinen – vastuun kantamisen muoto. Puutteellisesta toiminnastajälkikäteen koituvilla sanktioilla, henkilövaihdoksilla ja toimintatapojen muutoksilla onoma roolinsa vastuullisuuden toteutumisessa. Usein vastuullisuudella viitataan kuiten-kin etukäteen suunniteltuihin, vahinkoja ennaltaehkäiseviin tekoihin ja toimintaperiaat-teisiin. Niihin Esperi Care (2019) viittasi arvoillaan, joiksi se oli nimennyt lämminhenki-syyden, luotettavuuden, avoimuuden, asiakaskeskeisyyden ja tuloksellisuuden. Ex-toi-mitusjohtajan itsearvioinnin perusteella yrityksen toiminta oli ollut kannattavaa jakasvu-uralla siinä määrin, että se oli estänyt muiden arvojen kuin tuloksellisuuden to-teutumista. Ongelmana oli siis vastuuttomuus Esperi Caren ydintoiminnassa, jossa mer-kittävä osa yhtiön nimeämistä arvoista toteutui puutteellisesti ja yhdelle arvolle, tulok-sellisuudelle alisteisesti.
Näiden alustavien näkökohtien jälkeen erotan vastuullisuuden merkityksiksi ja osa-alu-eiksi seuraavat:
(1) Vastuun kantaminen sovitusta tehtävästä tai tavoitteesta (vastuullisuuden ge-neerinen merkitys)(2) Eettisten ja oikeudellisten velvollisuuksien mukaan toimiminen (vastuullisuu-den eettis-oikeudellinen merkitys)(3) Ympäristöä säästävien ja suojelevien toimenpiteiden tekeminen ja edistämi-nen (ympäristövastuu)(4) Yhteiskunnallisten ongelmien tunnistamiseen ja ratkaisemiseen liittyvä toi-minta (muut ESG-asiat eli ympäristövastuun lisäksi muu yhteiskuntavastuu jahyvä hallintotapa)
Esperi Caren tapauksessa vastuullisuus ei toteutunut toivotulla tavalla ainakaan ensim-mäisellä, toisella ja neljännellä osa-alueella. Nämä vastuullisuuden merkitykset ovatyleisluonteisia, ja ne voidaan ottaa huomioon monenlaisissa viestintätehtävissä ja -ym-päristöissä. Viestinnän kannalta kahdessa ensimmäisessä merkityksessä – vastuun kan-
Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia
108
taminen sovitusta tehtävästä tai tavoitteesta ja eettisten tai oikeudellisten velvollisuuk-sien mukaan toiminen – olennaista on tunnistaa ja täsmentää viestinnän tehtäviä ja nii-hin liittyviä velvollisuuksia.
3 Viestinnän tehtäviä
Jotta käsitystä vastuullisesta viestinnästä voitaisiin tarkentaa, on tarpeen erottaa erilai-sia viestinnän lajeja ja tehtäviä (Åberg 1993, 2002; Goodman 2019: 4–6). Olen koonnutseuraavaan listaan niistä keskeisimpiä, mutta lista ei ole tyhjentävä. Listalla mainitut lajittai tehtävät eivät ole myöskään toisiaan poissulkevia, vaan voivat toteutua rinnakkain.Lista auttaa hahmottamaan viestinnän monimuotoisuutta myös vastuullisuuden kan-nalta:
- Informaation jakaminen (esim.päätökset, ohjeet, suositukset,tuotetiedot, tulevien muutos-ten ja kehityskulkujen enna-kointi)- Uusien käytäntöjen, taitojen jatoimintavalmiuksien levittämi-nen- Kasvatus ja koulutus- Myynti ja markkinointi (uusienasiakkaiden hankkiminen javanhojen säilyttäminen)- Tunteisiin ja asenteisiin vaikut-taminen
- Viihdyttäminen- Organisaatioviestintä- Organisaation ydintehtävän tu-keminen- Strateginen viestintä- Maineen ja brändin rakentami-nen- Kumppanuuksien ja sisältöjenhallinta- Mediaviestintä- Työyhteisöviestintä- Markkinointiviestintä- Verkkoviestintä- Vaikuttajaviestintä
Näihin ja muihin viestinnän tehtäviin ja osa-alueisiin voidaan nähdä liittyvän kaksi perus-luonteista tiedollista velvollisuutta: totuudellisuus (harhaanjohtamisen välttäminen) jatärkeän (uuden) tiedon jakaminen. Edellä lueteltuihin viestinnän tehtäviin liittyy myöseettisiä velvollisuuksia, joista keskeisimpiä ovat viestinnän kohteina olevien henkilöidenitsemääräämisoikeuden kunnioittaminen – siis manipuloinnin ja paternalismin eli liialli-sen ohjauksen välttäminen – sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. YK:n ihmisoikeuk-sien yleismaailmallisen julistuksen (1948) mukaan jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sa-nanvapauteen. Tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus hank-kia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta (19. artikla). Tältäpohjalta vastuullisuus voidaan geneerisesti (eli myös viestinnän yhteyteen sopivalla ta-valla) määritellä seuraavasti: vastuullisuus tarkoittaa yhteiskunnan ja yhteisen edun kan-nalta relevantteihin arvoihin eli hyvinä ja tavoiteltavina pidettyihin ominaisuuksiin, ku-ten totuuteen, ihmisarvoon ja oikeudenmukaisuuteen, sitoutumista ja näiden arvojenmukaan toimimista.
Viestinnässä voidaan erottaa monenlaisia viestijöitä eli viestinnän tekijöitä. Niitä ovatmuun muassa seuraavat:
- Organisaatioviestinnän ammattilaiset, organisaation johto, viranhaltijat- Uutis- ja ajankohtaismedia, toimittajat- Sosiaalinen media; kuka tahansa yksilö tai mikä tahansa yhteisö
Lienee selvää, että tämäkään lista ei ole tyhjentävä, kuten ei myöskään seuraava listaviestinnän kuluttajista tai vastaanottajista:
- Yksilöt (eri rooleissaan) ja organisaatiot- Asiakkaat- Kumppanit- Sidosryhmät
Tommi Lehtonen
109
- Suuri yleisö (ml. lapset, nuoret, työikäiset, seniorit)- Viranomaiset- Poliittiset ja elinkeinoelämän päättäjät
Viestinnän tehtävien, tekijöiden ja vastaanottajien moninaisuudesta voidaan muodos-taa erilaisia yhdistelmiä. Niissä voi viestinnän vastuullisuus painottua eri tavoilla, kutenviranomaisten tekemässä organisaatioviestinnässä poliittisille päättäjille tai uutis- jaajankohtaismedian jakamassa informaatiossa suurelle yleisölle. Myös viestinnän sisältö-jen tiedollinen vaativuus ja eettinen arkaluonteisuus vaikuttavat vastuullisuutta koske-viin vaatimuksiin. Vaikeita ja mutkikkaita asioita on selitettävä laajalle yleisölle, ja arka-luonteisissa kysymyksissä on tasapainoiltava avoimuuden ja yksityisyyden suojaamisenvälillä. Lapsille ja nuorille suunnattu viestintä edellyttää erityisen huolellista harkintaavastuullisuuden näkökulmasta (Karvonen 2016: 75; Frig & Uusitalo 2021: 36).
Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan viestintään liittyy yleisiä tiedollisia ja eettisiä haas-teita, kuten totuudessa pysyminen ja kohteliaisuussääntöjen noudattaminen. Lisäksi onsosiaalisen median erityislaadusta – epämuodollisesta ja usein yksilölähtöisestä viestin-nästä – johtuvia haasteita. Voidaan sanoa, että sosiaalinen media ohjaa vastakkaiseensuuntaan kuin roomalaisen runoilijan Ovidiuksen (1924: 116) ohje ”hyvin eli se, joka huo-maamatta eli” (bene qui latuit bene vixit). Toisaalta voidaan pohtia, ohjaako sosiaalinenmedia erityislaatuiseen huomaamattomuuteen. Postausten valtavirrassa voi pysyä huo-maamattomana kuin parvikala. Sosiaalisessa mediassa voi toki myös yrittää nousta esiinja erottautua muista. Tähän liittyvät läsnäolon ja medianäkyvyyden vaateet voivatkinruokkia narsistista turhamaisuutta, joka ei edistä viestinnän vastuullisuutta (Pihlström2021: 150).
Sosiaalisen median käyttöön liittyy tärkeä yksilön psykologista kehitystä koskeva tarve.Jokaisella ihmisellä on tarve tulla tunnustetuksi. Tuo tarve on jo vauvoilla. Ihmiseksi ke-hittyminen edellyttää, että perustavanlaatuisissa ihmissuhteissa meidät tunnustetaanarvokkaiksi (Maslow 1943: 381–382). Tunnustamista tarvitaan terveen itsetunnon syn-tymiseen ja itsensä hahmottamiseen muista erillisenä yksilönä. (Hacker 2021: 46–50.)Nähdäkseni ”hyvin eli se, joka huomaamatta eli” ei ole mikään ihmiseksi kasvamisen pe-rusohje. Suurta vahinkoa ei välttämättä tapahdu, vaikka tunnustuksen saamisen tarveruokkisi myös sosiaalisen median käyttöä. Siinä nettiriippuvuuden ja huomionkipeydenjälkeen pahinta lienee kateus ja katkeruus. Niistä kärsivä voi olla pettynyt muiden saa-maan tai itseltä puuttuvaan näkyvyyteen. Siitä voi kuitenkin päästä yli. Tietä viitoittaaOvidiuksen ohje, joka ikään kuin historian oikusta on ajankohtaisempi tänään kuin ken-ties koskaan.
4 Kestävää kehitystä koskeva ja edistävä viestintä
Edellä erotettiin vastuullisuuden eri merkityksiä ja osa-alueita. Niistä kahden jälkimmäi-sen – ympäristövastuun ja muiden ESG-asioiden – pohjalta vastuullisen viestinnän eri-tyismerkitykseksi voidaan täsmentää kestävää kehitystä koskeva ja edistävä viestintä.Tällaista viestintää tarvitaan, jotta kansalaiset ja yhteiskunta osaisivat varautua erilaisiinekologisiin, sosiaalisiin ja taloutta koskeviin uhkiin ja voisivat vähentää riskien toteutu-misen todennäköisyyttä. Jos riskit kuitenkin toteutuvat, viestintä voi auttaa vähentä-mään haittoja ja nopeuttamaan kriisistä tai vahingosta toipumista (Lehtonen 2022: 49).
Vastuullinen viestintä ei ole kuitenkaan vain kansalaistaitojen opettamista, vaan sillä onmyös yhteiskuntakriittinen ulottuvuus. Tämä koskee erityisesti uutis- ja ajankohtaisme-diassa työskenteleviä toimittajia. Vastuulliseen viestinnän yhteiskuntakriittiseen tehtä-vään kuuluvat muun muassa poliittisten ja taloudellisten päätösten arviointi, talousjär-
Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia
110
jestelmää ja poliittista järjestelmää koskeva kritiikki, ilmastotoimien ja muiden luonnon-suojelullisten toimenpiteiden riittämättömyyden paljastaminen sekä vastuullisen toi-minnan vaatiminen eri toimijoilta yhteiskunnassa ja tuon vastuun konkretisointi.
Vastuun konkretisoimiseksi on viestinnässäkin hyödyllistä tunnistaa vastuun eri osateki-jöitä. Niitä ovat ainakin seuraavat:
(1) Vastuussa oleva yksilö tai yhteisö (esim. yritys tai järjestö)(2) Asia tai toiminta, johon vastuullisuus kohdentuu- organisaation oma toiminta- yleiset, kaikkia koskevat vastuut (esim. ilmastonmuutoksen hillintä, ylei-nen etu)(3) Taho, jolle ollaan vastuussa (esim. omistaja, valtio, suuri yleisö, jälkipolvet)(4) Tapa, jolla vastuu näkyy ja toteutuu (esim. maine, pakotteet ja rangaistukset,velvollisuus korvata aiheuttamansa vahinko)(5) Vastuun säätäjä (esim. yhteisö, lainsäätäjä)(6) Vastuuseen asettaja (esim. yksilöt, yhteisöt, tuomioistuimet)(7) Vastuun muoto (esim. moraalinen, oikeudellinen, taloudellinen, poliittinen,virkavastuu)(8) Vastuun eettinen viitekehys (esim. velvollisuusetiikka, seurausetiikka, sopi-musteoria)
Osatekijät 1–4 edustavat vastuun sisältöä. Osatekijät 5–8 edustavat puolestaan vastuunmuotoa, edellytyksiä ja reunaehtoja. Epämääräisyys ja yleisluonteisuus pyrkivät lisään-tymään, kun listalla edetään ylhäältä alas. Vastuun toteutumisesta ja niistä, joille ollaanvastuussa, jää helposti hatara ja epämääräinen kuva. Moraaliposeerausta ja hyvesig-nalointia on sellainen vastuullisuuden korostaminen, jossa yllä mainituista osatekijöistäon selvillä vain ensimmäinen: vastuussa oleva yksilö tai yhteisö.
Vastuun säätäjiä ovat viime kädessä yhteisö ja lainsäätäjä, ja vastuuseen asettajia yksi-löt, yhteisöt ja tuomioistuimet. Vastuun päämuodot ovat moraalinen ja oikeudellinen.Muita muotoja ovat taloudellinen ja poliittinen vastuu sekä oikeudelliseen vastuuseenliittyvä virkavastuu. Oikeudellinen ja taloudellinen vastuu ovat vastuun muodoista kou-riintuntuvimpia, sillä niihin liittyy velvollisuus korvata aiheuttamansa vahinko. Oikeuslai-tos ja viranomaiset huolehtivat tällaisen vastuun toteutumisesta.
Vastuullisuutta koskevassa viestinnässä on tapauskohtaista, mitkä osatekijöistä ovat eri-tyisen tärkeitä ja relevantteja. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että viestinnässä voiolla aiheellista täsmentää erityisesti osatekijöitä 3 ja 4 eli tahoja, joille ollaan vastuussa,sekä tapoja, joilla vastuun on määrä näkyä ja toteutua. Nuo tavat voivat suuntautua ajal-lisesti eteen- tai taaksepäin eli ne voivat koskea vastuunkantamiseen nyt ja tulevaisuu-dessa tarvittavia tekoja ja toimenpiteitä tai jo tehdyistä teoista annettavia ”taaksepäinkatsovia” sanktioita.
Vastuullisuuden ”eteenpäin katsovaan” toteutumistapaan liittyy vahvasti sen suhde kes-tävään kehitykseen, mihin on syytä kiinnittää huomiota myös vastuullisuutta koskevassaviestinnässä. Tämä voi auttaa vastuullisuuden ja kestävän kehityksen keskinäisen riippu-vuuden ymmärtämistä. Voidaan sanoa, että vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat erilaisiatapoja perustella samoja käytäntöjä – sellaisia kuin ilmastonmuutoksen ja luontokadonhillitseminen, luonnonvarojen säästäminen ja saastumisen vähentäminen. Jos vastuulli-suus ja kestävä kehitys ymmärretään toimenpideohjelmiksi, kuten ne usein hahmote-taan yritysten ja muiden organisaatioiden strategioissa, niin vastuullisuuden kuin kestä-vän kehityksen tehtävälistalla voidaan nähdä olevan myös yhteiskunnallisen oikeuden-mukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Nämä liittyvät kiinteästi vastuullisenviestinnän yhteiskuntakriittiseen tehtävään. Ne myös laajentavat vastuullisuuden ym-märtämistä ympäristöasioista sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten suuntaan.
Tommi Lehtonen
111
Voidaan myös sanoa, että vastuullisuuteen kuuluvat kaikki teot ja toimenpiteet, joillaedistetään kestävää kehitystä. Kuten todettu, tällaisella toiminnalla on ekologinen, ta-loudellinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus (WCED 1987). Vastuullisuuden ja kestävänkehityksen viitekehykset voivat kuitenkin olla erilaiset. Keskeiset erot liittyvät niidentaustalla oleviin eettisiin malleihin. Vastuullisuus on myös laajempi käsite kuin kestäväkehitys, mikä näkyy siinä, että vastuullisuudesta puhutaan muuallakin kuin kestävän ke-hityksen yhteydessä (DesJardins & McCall 2014; Blowfield & Murray 2008).
Kaikkein yleisimmässä merkityksessä vastuullisuus tarkoittaa vastuun ottamista ja kan-tamista. Se viittaa yksilön ominaisuutena velvollisuudentuntoon, huolellisuuteen ja re-hellisyyteen. Liiketoiminnan vastuullisuudella tarkoitetaan usein yrityksen itselleenmäärittelemää yhteiskuntavastuuta. Siihen kuuluvat ESG-asiat, eettiset arvot, vastuuympäristöstä, henkilöstöstä ja asiakkaista (DesJardins & McCall 2014). Kun yrityksen ul-kopuoliset tahot peräävät yritysvastuuta, painoa pannaan yrityksen oikeudellisille, eet-tisille ja yhteiskunnallisille velvollisuuksille. Elinkeinoelämässä kestävällä kehitykselläpuolestaan viitataan yrityksen tai muun organisaation toiminnalla, tuotteilla ja palve-luilla tavoiteltaviin pitkän aikavälin hyötyihin. Siksi voidaan sanoa, että vastuullisuus re-sonoi velvollisuusetiikan kanssa ja kestävyys seurausetiikan kanssa (Jain 2020).
Velvollisuusetiikka korostaa sääntöjen seuraamista. Tuomas Akvinolaisen (2002: 604)mukaan luonnollisen (yleispätevän) moraalilain ensimmäinen sääntö on se, että hyvääon tehtävä ja pahaa vältettävä. Toinen myöhäiskeskiajan merkittävä filosofi William Ock-ham määritteli pahan seuraavasti: paha ei ole mitään muuta kuin sen tekeminen, minkävastakohdan tekemiseen on velvoitettu (McCord Adams 1986: 14). Kant (2014: 55–56)vuorostaan katsoi valistuksen hengessä, että moraalinen toiminta on velvollisuudentäyttämistä, joka perustuu oman järkemme säätämään moraalilakiin. Velvollisuusetiikanperinteessä on siis vahvasti uskottu, että kuka tahansa järkevä ihminen voi ymmärtää,mitkä hänen yleispätevät velvollisuutensa ovat.
Seurausetiikassa taas tekoa tai toimintaa arvioidaan seurausten ja vaikutusten perus-teella. Sen mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos seuraus on hyvä. Seurausetiikan mal-leista tunnetuin on utilitarismi (Mizzoni 2010). Sen kehittäjä Jeremy Bentham (1748–1832) esitti hyödyn periaatetta, jonka mukaan teon oikeellisuuden kriteeri on sen tuot-tama mielihyvä: ”Ainoa oikea, sovelias ja yleisesti toivottava inhimillisen toiminnan pää-määrä – ja erityisesti hallitsevassa asemassa olevien toiminnan päämäärä – on kaikkientoiminnan vaikutuspiiriin kuuluvien suurin onnellisuus” (Bentham 1982: 11–12; Häyry2001: 205). Utilitarismi neuvoo siis, että ihmisten tulisi tehdä toimintaansa koskevia pää-töksiä arvioimalla teoista koituvia hyötyjä ja haittoja. Tähän liittyy ongelma, että tekojenseuraukset eivät ole aina ennustettavissa. Lisäksi vaikka seurauksia kyettäisiinkin enna-koimaan, niitä koskeva arviointi voi riippua vahvasti tarkastelijan näkökulmasta: yhdestänäkökulmasta hyvä seuraus voi olla toisesta näkökulmasta huono. Tämän tulisi ohjatavastuullista viestintää niin, että sisältöjä – varsinkin monenlaisia mielipiteitä herättäviäaiheita – pyritään tarkastelemaan monipuolisesti ja eri näkökulmista.
Myös kestävään kehitykseen liittyy ennustamisen vaikeus. Tilanteet ja olosuhteet voivatmuuttua nopeasti yhdellä tai useammalla kriteerillä arvioituna. Lisäksi mahdollisuu-temme vaikuttaa kehitykseen toivotun skenaarion toteutumiseksi ovat rajalliset (Lehto-nen 2009: 115, 118). Kehityksen kestävyys voidaan oikeastaan tietää vasta vuosien taivuosikymmenten kuluttua. Tämä on syytä ottaa huomioon myös vastuullisuusviestin-nässä. Esimerkiksi organisaatioviestinnässä voi olla houkutus korostaa juuri saavutettujasaavutuksia ja sivuuttaa se, että vastuullisuustyö on pitkäjänteinen, ellei päättymätönprosessi, johon liittyy paljon epävarmuutta.
Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia
112
Ymmärrettävää kyllä organisaatioiden vastuullisuudesta viestittäessä keskitytään useinkäsillä oleviin tuloksiin ja toiminnan toivottuihin vaikutuksiin (Blowfield & Murray 2008:192–194, 357). Siksi vastuullisuusviestintä virittyy helposti seurauseettisesti. Vastuulli-suuden käsite resonoi kuitenkin vahvasti velvollisuusetiikan kanssa. (Rydenfelt & Juholin2016: 17–20; Kuronen 2016: 44–45.) Myös tunnollista velvollisuuksien täyttämistä voi-daan käyttää markkinointikeinona tyyliin ”pidämme sen, minkä lupaamme”. Velvolli-suusetiikka kuitenkin korostaa, että velvollisuuksia tai niiden noudattamista ei viime kä-dessä perustele muu kuin järki ja hyvä tahto (Kant 2014: 35, 55–56; 2016: 122). Lupauk-sia ei tule pitää sen takia, että se tuo mainehyötyjä, vaan siksi, että se on velvollisuus.
5 Vastuullisuutta koskevan viestinnän muodot ja edellytykset
Vastuullisuutta koskevaa organisaatioviestintää voidaan lähestyä kahdesta päänäkökul-masta. Ensimmäisessä lähtökohtana on organisaatioarvojen ja vastuun kentän määrit-tely ja arvoista viestiminen. Siinä on kyse organisaatioviestinnän avulla tapahtuvastaeettisten arvojen ja organisaatioarvojen juurruttamisesta organisaation käytäntöihin jatoimintatapoihin. Lisäksi tähän ”arvonäkökulmaan” liittyy ekologisen, sosiaalisen ja kult-tuurisen sekä taloudellisen vastuun huomioon ottaminen ja viestiminen organisaationkaikessa toiminnassa. Se tarkoittaa eettisten ja vastuullisten käytäntöjen ja toimintata-pojen ylläpitoa ja kehittämistä organisaatioviestinnän avulla.
Toisesta näkökulmasta vastuullisuutta koskeva viestiminen tarkoittaa organisaatiovies-tinnän avulla tapahtuvaa eettisten ja vastuullisten käytäntöjen ja toimintatapojen yllä-pitoa ja välittämistä eteenpäin. Kokonaisuuteen kuuluu ESG-asioiden hyvän hoidon ke-hittäminen ja turvaaminen organisaatioviestinnän avulla. Kyse on ympäristö-, yhteis-kunta-, hallintoasioihin liittyvien saavutusten, kehittämistoimien ja haasteiden viestimi-sestä. Lisäksi tähän toiseen näkökulmaan liittyy YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden(sustainable development goals, SDGs) tunnistamista ja edistämistä organisaation toi-minnassa niin ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kuin taloudellisen kes-tävyyden kannalta.
Vastuullisuusviestintäänkin tarvitaan välineitä. Ensinnäkin tarvitaan sekä aineellisia ettäaineettomia resursseja viestinnän organisointiin ja toteuttamiseen. Esimerkiksi organi-saation vaikutusten arviointi ja vastuullisuusraportit vaativat pääsyä tarvittaviin tietoi-hin. Tietojen hakuun ja analysointiin tarvitaan henkilöstöä. Vastuullisuusviestinnän väli-neitä ovat myös erilaiset toimenpideohjelmat haittojen vähentämiseksi ja hyvittä-miseksi. Konkreettisia vastuullisuusviestinnän välineitä ovat organisaation omat ja ylei-set julkilausumat.
Vastuullisuusviestintään tulee siis osoittaa taloudellisia ja henkilöstöresursseja. Ilmanniitä vastuullisuusviestintää ei tapahdu. Monissa suurissa organisaatioissa on vastuulli-suustyöhön nimetty oma vastuuhenkilö tiimeineen (Blowfield & Murray 2008: 200–201,357; Kuronen 2016: 45; Mäkelä 2021: 85–87; Onkila ym. 2021: 117). Näissä tiimeissäkäsitellään usein myös vastuullisuusviestintään kuuluvia asioita. Siksi on tärkeä, että or-ganisaatioissa kerrytetään vastuullisuusviestinnän osaamista ja asiantuntemusta. Tarvi-taan myös vastuullisuusviestintää tukevien rakenteiden ja toimintatapojen kehittä-mistä. Siihen voidaan käyttää erilaisia työkaluja, kuten vastuullisuusohjelmia ja -ohjel-mistoja (esim. Ekokompassi-ympäristöjärjestelmä (2022), jolla organisaatio voi tunnis-taa omat ympäristövaikutuksensa ja määrittää tarvittavat ympäristötavoitteet ja toi-menpiteet sekä seurata ja auditoida ympäristöohjelmansa toteutumista).
Vastuullisuusviestinnän välineitä ovat myös organisaation vaikutusten arviointi ja vas-tuullisuusraportit. Niihin sisältyy usein ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointia.Nykyisin monissa organisaatioissa tehdään hiilijalanjälkilaskentaa, ja tulevaisuudessa
Tommi Lehtonen
113
yhä useampi organisaatio arvioi myös aiheuttamiaan luontohaittoja (Kuronen 2016: 47–48; Mäkelä 2021: 84; Vainio 2021).
Vastuullisuusraportit esittävät suosituksia ja suuntaviivoja organisaation tulevaisuudenvaralle. Siten raportit ovat syötettä vastuullisuutta koskeville päätöksille ja tavoitteen-asetteluille. Vastuullisuustyön syötteenä voivat toimia myös esimerkiksi työyhteisön hy-vinvointikyselyt. Niitä koskeva viestintä liittyy työyhteisön sisäiseen sosiaaliseen vastuu-seen ja hyvään hallintotapaan. Työyhteisön hyvinvoinnin esteiden ja voimavarojen tun-nistaminen ja aihetta koskeva yhteinen keskustelu edellyttävät organisaation sisäistäviestintää (Eräranta & Penttilä 2021: 18–19, 22; Mäkelä 2021: 81–82; Onkila ym. 2021:110, 116).
Vastuullisuudesta viestimisen väline on myös ”kolmoistilinpäätös” (Triple Bottom Line,TBL, 3BL) eli yrityksen tai muun organisaation suorituskyvyn ilmoittaminen taloudellisentuloksen lisäksi myös ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten suhteen. Tähän viitataanusein sanoilla ”People, Planet, Profit” (Blowfield & Murray 2008: 17, 135).
Kirjanpitolaki (1336/1997 3 a luku 1–2 §§ ja 5 §) velvoittaa suuryritykset, joiden työnte-kijämäärä tilikauden aikana on keskimäärin yli 500 henkilöä, raportoimaan yhteiskunta-vastuusta vuosittain. Yritykset esittelevät erikseen tai vuosikertomuksen yhteydessä toi-mintansa ekologisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Samalla yritykset te-kevät näkyväksi vastuullisuustyötään. Raporteissa puhutaan usein myös kestävästä ke-hityksestä.
Välineitä vastuullisuusviestintään ovat myös erilaiset toimenpideohjelmat ympäristö-haittojen vähentämiseksi ja hyvittämiseksi. Niitä ovat muun muassa kasvihuonekaasu-jen päästövähennystavoitteet ja luontohaittojen hyvitys eli ekologinen kompensaatio.Keskeistä erilaisissa toimenpideohjelmissa on hankinta- ja tuotantoketjujen perkaami-nen, jolla pyritään estämään ympäristövahinkoja ja ihmisoikeusloukkauksia. Toimenpi-deohjelmissa voidaan siis ottaa huomioon myös sosiaalinen vastuu, jossa voidaan erot-taa sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus (Lehtonen 2016: 269). Organisaation sisäistä sosiaa-lista vastuuta on muun muassa työyhteisön hyvinvoinnin kehittäminen, jota viestintä voitukea eri tavoin. Ulkoiseen sosiaaliseen vastuuseen sisältyy organisaation yhteiskunta-suhteiden kehittäminen ja yhteiskunnallisen toiminnan suunnittelu.
Lisävälineitä vastuullisuusviestintään ovat erilaiset organisaation omat ja yleiset julkilau-sumat. Strategiassa ilmaistaan ja perustellaan organisaatioarvot, ja strategiaan voi sisäl-tyä myös erillinen vastuullisuusstrategia. Erilaiset kestävän kehityksen toimintatapaa ja-periaatteita koskevat julkilausumat ja selvitykset ovat myös tärkeä osa vastuullisuudenviestimistä. Vaikka organisaation toimintatapaohje (Code of Conduct) on ensisijaisestitarkoitettu organisaation sisäiseksi dokumentiksi, monet organisaatiot laittavat toimin-tatapaohjeensa julkisille verkkosivuilleen, sillä sekin osoittaa organisaation suhtautuvanvakavasti toimintakulttuurinsa kehittämiseen ja eettisyyteen.
Sisäistä ja ulospäin suuntautuvaa vastuullisuustyötä voidaan vahvistaa sitoutumalla kan-sainvälisiin julistuksiin ja sopimuksiin. Niihin voidaan vedota myös vastuullisuusviestin-nässä ja vastuullisuusstrategiassa. Eri toimialoilla keskeisiä kansainvälisiä julistuksia jasopimuksia ovat muun muassa seuraavat:
- YK:n ihmisoikeuksien julistus (1948) ja lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus(1989)- ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista (2000)- OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (2011)- Kansainvälisen Kauppakamarin (ICC) Kestävän kehityksen peruskirja (2017) jalahjonnan ja korruption vastaiset ohjeet (2011)
Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia
114
- YK:n Global Compact -aloite koskien ihmisoikeuksia, työelämän standardeja,ympäristöasioita ja korruption kitkemistä (2000)- YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGs)(2015)- Amfori Business Social Compliance Initiativen (amfori BSCI) ostotoiminnanperiaatteet (2014)
Yhteys vastuullisuustyön ja kestävän kehityksen välillä voidaan tunnistaa myös vastuul-lisuusviestinnässä, jossa usein puhutaan molemmista. Vastuullisuus ja kestävä kehityseivät kuitenkaan ole synonyymeja keskenään, vaan suhteutuvat toisiinsa kuin keino javäline. Toimimalla vastuullisesti ja käyttämällä vastuullisuutta viestiviä välineitä voidaanedistää kestävää kehitystä niin ympäristöön ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin kuin hy-vään taloudenhoitoonkin liittyvissä kysymyksissä.
6 Tapausesimerkki: Wärtsilän vastuullisuusviestintä
Wärtsilä on suomalainen pörssiyhtiö, jonka toimintaa säätelee arvopaperimarkkinalaki(746/2012). Lain (746/2012 1 § 4) mukaan pörssiyhtiön on viipymättä kerrottava kaikkisellaiset päätöksensä sekä toimintaa koskevat seikat, jotka vaikuttavat olennaisesti ar-vopaperin arvoon. Näin lainsäädäntö raamittaa myös Wärtsilän vastuullisuusviestinnänlähtökohtia ja käytäntöjä.
Verkkosivuillaan Wärtsilä kertoo, että se on maailman johtava merenkulku- ja energia-markkinoiden innovatiivisten teknologioiden ja elinkaariratkaisujen valmistaja. Jos mai-nossanat jätetään sivuun, Wärtsilän päätehtävää voidaan luonnehtia meri- ja energiate-ollisuuden tuotteiden, kuten moottoreiden, ja niihin liittyvien palvelujen (mm. laitehuol-tojen) valmistamiseksi ja myymiseksi. Tätä Wärtsilä pyrkii luonnollisestikin tekemäänkannattavasti, sillä vain siten yrityksen toiminta voi jatkua pitkällä aikavälillä. Yrityksenpyrkimyksiä ohjaa myös osakeyhtiölaki (624/2006 1 § 5), jonka mukaan yhtiön toimin-nan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Wärtsilän päätehtävään liit-tyy siis olennaisesti sen hoitamisen lakisääteinen ja konstitutiivis-regulatiivinen (eli mää-rittelevä ja säännöttävä) tapa: voiton tuottaminen (Pihlström 2021: 145–146).
Kannattavuuspyrkimyksen ohella Wärtsilällä, kuten useimmilla ellei kaikilla muillakin yri-tyksillä, on liuta muita regulatiivisia pyrkimyksiä. Organisaatioviestintänsä perusteellaWärtsilän regulatiiviset pyrkimykset kietoutuvat vahvasti ympäristö- ja yhteiskuntavas-tuun ympärille. Verkkosivuillaan Wärtsilä (2022) kertoo mahdollistavansa kestävät yh-teiskunnat valmistamiensa ja myymiensä tuotteiden ja palveluiden avulla (”enablingsustainable societies through innovation in technology and services”). Yhteiskuntavas-tuun kantaminen ei ole kuitenkaan Wärtsilän päätehtävä vaan regulatiivinen tehtävä,joka edistää yhtiön kykyä hoitaa päätehtäväänsä – tuotteidensa ja palvelujensa valmis-tamista ja myyntiä – mahdollisimman hyvin ja kannattavasti myös pitkällä aikavälillä.
Organisaatio- ja verkkoviestinnän avulla Wärtsilä rakentaa itsestään kuvaa yrityksenä,jonka ydintoiminta ja yhteiskuntavastuu ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Ydintoi-minnan ja yritysvastuun yhteensulautuminen on tyypillistä yhteiskunnallisille yrityksille.Sellaiset ratkovat liiketoiminnallaan yhteiskunnallisia tai ympäristöongelmia. Ne myöskäyttävät merkittävän osan voitostaan yhteiskunnallisen tavoitteensa edistämiseen (Ar-voliitto 2022). Ensin mainittu tavoite – ympäristöongelmien ratkominen – on selvemminWärtsilän alaa. Ei ole yhtä selvää, että Wärtsilä käyttäisi merkittävän osan voitostaanyhteiskunnallisen tavoitteensa, kestävien yhteiskuntien edistämiseen. Tosin tämän ta-voitteen edistäminen voi tapahtua myös investoimalla merkittävä osa voitoista tutki-mus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, kuten Wärtsilä tekee. Joka tapauksessa Wärtsilä
Tommi Lehtonen
115
pyrkii organisaatioviestinnän avulla luomaan itsestään kuvaa toimijana, jonka ydinliike-toiminta palvelee yhteistä etua ja joka tähtää yhteishyvän toteutumiseen. Siksi voidaansanoa, että organisaatioviestinnällä Wärtsilä maalaa itsestään yhteiskunnallisen yrityk-sen kaltaista kuvaa.
Wärtsilän tapauksen valossa voidaan erottaa kolme keskeistä tapaa, jolla vastuullisuusja viestintä liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin on vastuullinen viestintä, joka on näistä tavoistageneerisin. Siinä on kyse yleisesti viestinnästä, joka täyttää tiedolliset ja eettiset vaati-mukset. Viestinnän keskeisiä tiedollisia vaatimuksia ovat totuus, perusteltavuus, tärkeysja relevanttius. Näihin kytkeytyvät vahvasti viestinnän eettiset vaatimukset. Viestinnälleasettavia eettisiä vaatimuksia ovat muun muassa se, että viestintä ei liioittele eikä vä-hättele, viestintä kertoo tärkeistä asioista, relevanteista uhista ja vaaroista, ja tarttuumyös vaikeisiin aiheisiin. Näin ollen vastuullisuus on viestinnän yleinen tavoite ja määre,joka ei liity pelkästään vastuullisuusviestintään tai vastuullisuuden viestintään, vaan ku-vaa yleisesti viestinnän tiedollista ja eettistä laatua.
Toiseksi on vastuullisuusviestintä, jolla tarkoitetaan organisaation vastuullisuustyötä javastuullisuustoimia esittelevää ja taustoittavaa viestintää. Sitä voidaan luonnehtia sentiedottamiseksi ja markkinoinniksi, mitä organisaatio tekee tai suunnittelee tekevänsävastuullisuuden ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Tämä on myös tärkeä osa Wärtsi-län organisaatioviestintää.
Kolmanneksi on vastuullisuuden viestintä, joka viittaa organisaation vastuullisuustyölläsaavutettuja tuloksia ja niihin liittyviä kehittämistarpeita koskevaan viestintään. Tässäkolmannessa tavassa markkinoinnillinen ulottuvuus on edellistäkin vahvemmassa roo-lissa. Siinä helposti korostuu sen esittely, mitä hienoa ja kestävää organisaatio on saanutaikaan, vaikka haasteiden ja kehittämistarpeiden esittely voisi olla sitäkin tärkeämpää.
7 Vastuullisen viestinnän reunaehdot
Tässä artikkelissa vastuullisuus on määritelty yhteisen edun kannalta relevantteihin ar-voihin sitoutumiseksi ja noiden arvojen mukaan toimimiseksi. Viestinnän tehtäviin jaosa-alueisiin liittyy kaksi perustavaa tiedollista arvoa, totuudellisuus ja relevanttius,joista jälkimmäinen viittaa velvollisuuteen jakaa tärkeää uutta tietoa. Tässä artikkelissaon erotettu kolme tapaa, jolla vastuullisuus ja viestintä liittyvät toisiinsa erilaisissa orga-nisaatioissa. Vastuullinen viestintä on geneerinen määre, joka kuvaa niin tiedolliset kuineettisetkin vaatimukset täyttävää viestintää. Vastuullisuusviestintä on organisaationvastuullisuustyötä ja vastuullisuustoimia esittelevää viestintää. Vastuullisuuden vies-tintä keskittyy raportoimaan organisaation vastuullisuustyön saavutuksia ja haasteita.
Vastuullisuusviestintään tarvitaan välineitä. Ensinnäkin tarvitaan sekä taloudellisia jahenkilöstöresursseja viestinnän organisointiin ja toteuttamiseen. Siksi on tärkeää, ettäorganisaatioissa kerrytetään vastuullisuusviestinnän osaamista ja asiantuntemusta. Tar-vitaan myös vastuullisuusviestintää tukevien rakenteiden ja toimintatapojen kehittä-mistä. Monissa organisaatiossa konkreettisia vastuullisuusviestinnän välineitä ovat vas-tuullisuusraportit, jotka suuryrityksissä ovat lakisääteisiä. Vastuullisuusviestinnän väli-neitä ovat myös erilaiset julkilausumat ja sitoumukset.
Suomi on komeillut pitkään kärkisijoilla Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) vuosit-taisessa lehdistönvapausvertailussa. Median keskittyminen ja toimittajasyytteet pudot-tivat kuitenkin maamme vertailun viidenneksi vuonna 2022 (Reporters Without Borders2022). Tämä muistuttaa vastuullisen viestinnän tärkeydestä ja vaatimuksista. Vastuulli-sen viestinnän onnistuminen edellyttää, että myös mediavalta ja oikeusjärjestelmä toi-
Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia
116
mivat vastuullisesti. Niiden mahdollisuusehdot riippuvat toisistaan: vastuullinen vies-tintä voi vahvistaa oikeuden, vallan ja yhteiskunnan vastuullisuutta ja päinvastoin. Siksitarvitaan lisää tutkimusta viestintään kohdistuvista moninaisista ja osittain ristiriitaisistavaatimuksista. Nämä vaatimukset ovat muun muassa eettisiä, poliittisia ja taloudellisia;vaatimukset liittyvät vallan ja vastuullisuuden eri ulottuvuuksiin.
Lähteet
Amfori Business Social Compliance Initiative Code of Conduct (2014). Saatavilla:https://www.amfori.org/sites/default/files/amfori-2020-03-05-amfori-BSCI-code-of-con-duct.pdf (lainattu 3.10.2022).Arvoliitto (2022). Mikä on yhteiskunnallinen yritys? Saatavilla: https://arvoliitto.fi/mika-on-yh-teiskunnallinen-yritys/ (lainattu 3.10.2022).AML (746/2012). Arvopaperimarkkinalaki. Annettu Helsingissä 14.12.2012. Saatavilla:https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120746 (lainattu 3.10.2022).Bentham, J. (1982). An Introduction to the Principles of Morals and Legislation. Menthuen.Blowfield, M. & Murray, A. (2008). Corporate Responsibility: A Critical Introduction. Oxford Uni-versity Press.DesJardins, J. R. & McCall, J. J. (Toim.) (2014). Contemporary Issues in Business Ethics (6th edi-tion). Cengage Learning.Ekokompassin verkkosivut (2022). Saatavilla: https://ekokompassi.fi/ (lainattu 3.10.2022).Eräranta, K. & Penttilä, V. (2021). Vastuullisuusviestintä – vastuullista viestintää? Teoksessa: K.Eräranta & V. Penttilä (Toim.). Vastuullinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaisetry. 13–27.Esperi Care (2019). Tiedote: Esperi Caren toimitusjohtaja jättää tehtävänsä. Saatavilla:https://www.esperi.fi/tietoa-meista/ajankohtaista-esperissa/esperi-caren-toimitusjoh-taja-jattaa-tehtavansa (lainattu 3.10.2022).Frig, M. & Uusitalo, N. (2021). Vastuullisuusviestintä pirullisessa ilmastokriisissä. Teoksessa: K.Eräranta & V. Penttilä (Toim.). Vastuullinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaisetry. 28–42.Goodman, M. (2019). Introduction to the special issue: Corporate communication – transfor-mation of strategy. Journal of Business Strategy 40(6), 3–8.Hacker, P. M. S. (2021). The Moral Powers: Study of Human Nature. Wiley-Blackwell.Hjerppe, C. (2020). Kiertotalous vaateyrityksen vastuuviestinnässä. Teoksessa: H. Hirsto, M.Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & N. Keng (Toim.). Työelämän viestintä III. VAKKI.46–59.Häyry, M. (2001). 12. Jeremy Bentham ja klassinen utilitarismi. Teoksessa: J. Tontti, K. Mäkelä &Heta Gylling (Toim.). Filosofien oikeus 1. Suomalainen Lakimiesyhdistys, 203–214.Jain, H. (2020). Mandatory corporate social responsibility: A utilitarian and deontological per-spective. Open Journal of Business and Management 8(5), 2278–2284.ICC Business Integrity Compendium (2017). Saatavilla: https://www.icc.fi/wp-con-tent/uploads/icc-business-integrity-compendium2017-web.pdf (lainattu 3.10.2022).ICC Rules on Combating Corruption (2011). Saatavilla: https://iccwbo.org/content/uploads/si-tes/3/2011/10/ICC-Rules-on-Combating-Corruption-2011.pdf (lainattu 3.10.2022).Ihmisoikeusliitto (2022). YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Saatavilla: https://ih-misoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/ (lainattu 3.10.2022).ILO (63/2000). Julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista. Saatavilla: https://www.fin-lex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2000/20000063/20000063_2 (lainattu 3.10.2022).Kant, I. (2014). Moraalin metafysiikan perustus. Areopagus.Kant, I. (2016). Käytännöllisen järjen kritiikki. Gaudeamus.Karvonen, E. (2016). Journalismietiikan historialliset ongelmat ja nykyhaasteet. Teoksessa: E. Ju-holin (Toim.). Eettinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. 68–82.Kirjanpitolaki (1336/1997). Annettu Helsingissä 30.12.1997. Saatavilla: https://www.fin-lex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971336#L3aP3 (lainattu 3.10.2022).
Tommi Lehtonen
117
Kuronen, M.-L. (2016). Eettisiä paineita sijoittajasuhteissa. Teoksessa: E. Juholin (Toim.). Eetti-nen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. 42–56.Lehtonen, T. (2009). Kestävän kehityksen arvot. Futura, 28(3): 112–122.Lehtonen, T. (2016). Social investment and fiduciary responsibility. Teoksessa: O. M. Lehner(Toim.). Routledge Handbook of Social and Sustainable Finance. Routledge. 264–279.Lehtonen, T. (2020). Hyvän argumentin anatomia. Teoksessa: H. Katajamäki (Toim.). Tieteellinenviestintä tiedeyhteisössä. VAKKI. 145–159.Lehtonen, T. & Taipale, T. (2021). Suomen suurimpien työnantajien arvot. Teoksessa I. Halonen,P. Houni, M. Jakonen & A. Mutanen (Toim.). Työn järjestyksiä. Jyväskylän yliopisto. 11–36.Lehtonen, T. (2022). Turvallisuuden viestinnästä ja etiikasta. Teoksessa: M. Koskela & HelenaKantanen (Toim.). Poikkeuksellinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. 48–63.Maslow, Abraham H. (1943). A theory of human motivation. Psychological Review 50, 370–396.McCord Adams, M. (1986). The structure of Ockham’s moral theory. Franciscan Studies 46, 1–35.Mizzoni, J. (2010). Ethics: The Basics. Wiley-Blackwell.Mäkelä, H. (2021). Vastuullisuusraportoinnin monet rooli. Teoksessa: K. Eräranta & V. Penttilä(Toim.). Vastuullinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. 76–90.OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (2011). Saatavilla: https://tem.fi/docu-ments/1410877/2870803/OECDn+toimintaohjeet+monikansallisille+yrityksille.pdf/2e3aa906-8cd6-4151-b24f-1588c079dda4/OECDn+toimintaohjeet+monikansallisille+yrityk-sille.pdf?t=1465553611000 (lainattu 3.10.2022).Onkila, T. & Mäkelä, M. & Sarna, B. (2021). Työntekijät vastuullisuuden sidosryhmänä – moni-merkityksellisyys ja vastuullisuusviestinnän haasteet. Teoksessa: K. Eräranta & V. Penttilä(Toim.). Vastuullinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. 108–122.Osakeyhtiölaki (624/2006). Annettu Helsingissä 21.7.2006. Saatavilla: https://www.fin-lex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060624 (lainattu 3.10.2022).Ovid (1924). Tristia. Ex Ponto. Harvard University Press.Pihlström, S. (2021). Arvot, päämäärät ja vastuullisuus. Teoksessa: K. Eräranta & V. Penttilä(Toim.). Vastuullinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. 140–153.Reporters Without Borders Index (2022). Saatavilla: https://rsf.org/en/index (lainattu3.10.2022).Rydenfelt, H. & Juholin, E. (2016). Hyvä viestintä – parempi viestintäkulttuuri. Teoksessa: E. Ju-holin (Toim.). Eettinen viestintä. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. 14–29.Suomen YK-liitto (2022). YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet. Saatavilla: https://www.yk-liitto.fi/yk-teemat/kestavan-kehityksen-tavoitteet (lainattu 3.10.2022).Tuomas Akvinolainen (2002). Summa theologiae. Gaudeamus.UNICEF (2022). YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Saatavilla: https://www.unicef.fi/tyomme/lap-sen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimuksen-koko-teksti/(lainattu 3.10.2022).Vainio, V. (2021). Luontohaittojen arviointi organisaatiotasolla: esimerkkinä Jyväskylän yliopisto.Jyväskylän yliopisto.Weder, F. (2016). Communicating Responsibility: Responsible Communication. Teoksessa: S.Diehl, M. Karmasin, B. Mueller, R. Terlutter & F. Weder (Toim.). Handbook of IntegratedCSR Communication. Springer. 71–86.WCED = The World Commission on Environment and Development (1987). Our Common Future.Oxford University Press.Wärtsilän verkkosivut (2022). Saatavilla: https://www.wartsila.com/ (lainattu 3.10.2022).YK Global Compact (2000). Kymmenen periaatetta. Saatavilla: https://www.globalcom-pact.fi/kymmenen-periaatetta (lainattu 3.10.2022).Åberg, L. (1993). Viestintä: tuloksen tekijä. 3. p. Tietopaketti.Åberg, L. (2002). Viestinnän johtaminen. 2. p. Otava.
118
Responsible Communication
To cite this article: Leino, T. (2022). Informal Leadership: An Integrative View and FutureResearch. In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (Eds.). Re-sponsible Communication. VAKKI Publications 14. 118–136. Available at: https://vakki.net/in-dex.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Informal Leadership: An Integrative View and Fu-ture Research
Tiina Leinoa
a School of Management, University of Vaasa
This article presents an integrative view of informal leadership (IL), leadership action and influ-ence without a designated power position, through a systematic literature review. IL contributesto the new ways of organizing work, and it has received increasing interdisciplinary researchattention in the last two decades along with the rise of a multi-level approach to leadershipresearch. The integrative view displays IL being entwined around knowledge, change-orienta-tion, action, communication, group, and influence. Findings suggest that IL is beneficial, for ex-ample, to group efficacy, productivity, and social relations. Cross-cutting meta-themes are pro-posed, i.e. shared meaning, volunteering, granted by others, and organizational (in)visibility. Is-sues related to formal leadership and power seem to have a significant and understudied impacton informal leadership. Considering the interplay between formal, informal, and collectivisticleadership, the power shift is an elemental feature to be explored. Several suggestions for futureresearch are made, for example on the processuality, temporality, and impact of IL. Informalleadership is demonstrated to be a key element in resolving the knots of leadership in the trans-formation of work. Informal leadership and collectivistic forms of leadership can contribute sig-nificantly to seeking solutions in renewing leadership in organizations and guiding them towardsresponsibility.
Keywords: collectivistic leadership, informal leadership, leadership emergence, litera-ture review
Tiina Leino
119
1 Introduction
The fundamental nature of work and organizations is transforming (Contractor et al.2012). The flattening hierarchies (Yammarino et al. 2012), changing values (Kuzior et al.2022), and increasing education (OECD 2021) create conditions in which work needs tobe reorganized. Expert employees, in particular, are becoming more independent,leader-like, and strategic in their responsibility areas (Dondi et al. 2021). These changingroles and responsibilities are challenging organizations' prevalent hierarchies, leader-ship structures, and practices. Thus, the current leadership ontology with leaders, fol-lowers, and shared goals is no longer sufficient in understanding leadership in organiza-tions in conditions that are increasingly peer-like, changing, and collaborative (Drath etal. 2008). These changes put the roles of managers and employees in parallel change.This change requires new approaches to leadership that go beyond the hierarchicalleader-focused view (Friedrich et al. 2016). The collectivistic forms of leadership(Yammarino et al. 2012) utilize both formal and informal leadership in the collectivework performed in organizational and inter-organizational contexts.
In general, leadership as a formal position of power has attracted vast research interest(Yammarino 2013). However, organizations are becoming increasingly dependent onleadership skills throughout the organization (Ciuk & Schedlitzki 2021). Thus, it is hightime to take a look at the informal side of organizational leadership. The phenomenonof informal leadership occurs and prevails in organizations, networks, and encountersbetween people, and thus deserves to be studied as a form of leadership in its own right,separated from formal leadership (Wilson 2022). However, so far the topics of informalleadership research seem to have followed the patterns of formal leadership research(see e.g. Yammarino 2013). Informal leadership can be utilized in advancing the newnetworked reality of work and leadership, and in renewing these perspectives.
This article presents an integrative view of informal leadership through a systematic lit-erature review. In other words, IL is explored from diverse perspectives to provide acomprehensive understanding of the phenomenon. The integrative view (see e.g.Wright, Patrick & Snell 1991; Vignoles et al. 2011; Weiser et al. 2020) is producedthrough a research process in which the literature is evaluated, merged, and reframed"to capture the full richness and complexity" (Vignoles et al. 2011: 10) of the phenome-non. In an era of accelerating knowledge production, there is an increasing need to con-solidate and organize the existing knowledge (Kunisch et al. 2018). In general, a system-atic literature review is a method to synthesize fragmented, complex and interdiscipli-nary findings to provide collective evidence in a particular research area (Snyder 2019),also in the bourgeoning areas of research (Petticrew & Roberts 2006). Literature reviewsplay an important role in developing theory (Hoon & Baluch 2020), possibly providingalternative theoretical approaches to given fields or phenomena (Post et al. 2020) and,by integrating findings of previous research, they may provide evidence on a meta-level(Snyder 2019).
There are several reasons for conducting this research. First, informal leadership is abourgeoning and interdisciplinary research topic (Van De Mieroop et al. 2020) lacking asystematic literature review. Thus, this review aims to provide an integrative descriptionof informal leadership in a systematic, transparent, and reproducible way (Snyder 2019),contributing to collectivistic (Yammarino et al. 2012) and plural (Denis et al. 2012) formsof leadership. Second, the topic needs further research (Cullen-Lester & Yammarino2016) since it has the potential to renew the perspectives on work and leadership. Byproviding a comprehensive overview of the concept, it will allow further developmentsand reflections on the meaning of informal leadership in organizational and inter-organ-izational contexts. Third, research on informal leadership has been fairly limited (Adams-Robinson 2021: 37), even though it was acknowledged almost a century ago as a form
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
120
of leadership (Carter et al. 1951). This article integrates the literature on informal lead-ership within the scope of this research, gives visibility to the phenomenon, and addsnew perspectives to leadership in organizations (Post et al. 2020). A holistic approach –looking at the entity and the interrelatedness of the constructs – is used to understandthe complex phenomenon (Daher et al. 2017) in order to “maximize what we see” (Hoon& Baluch 2020). A holistic approach is often applied to leadership reviews to establishthe underlying structures, to assess multi-level thinking (Batistič et al. 2017), and to re-veal the potential of future research on multidimensional constructs (Hoon & Baluch2020).
With this approach to the review, the analysis was conducted with three overarchingquestions:(1) What is known about informal leadership through existing literature?(2) How is informal leadership defined within the literature?(3) What is the future of informal leadership research?
This article is structured in five main sections. First, after the introduction, the theoreti-cal framework is presented, followed by data and methods. Next, the findings are di-vided into seven sections: Descriptive Overview, Defining Informal Leadership, ThemeTopics of Informal Leadership Literature, Nomological Network of Informal Leadership,Integrative View of Informal Leadership, Informal and Formal Leadership, and Frame-work of Informal Leadership. Finally, a discussion of the findings is presented, along withsuggestions for future research.
2 Informal Leadership and Contemporary Work
Informal leadership (IL), leadership action and influence without a designated powerposition emerges through a dynamic social process in various encounters between peo-ple. The IL status arises in an emergent network of relations (White et al. 2016) in acomplex process among people acting and perceiving those actions (Neubert & Taggar2004), creating centrality, popularity, and power (Balkundi & Kilduff 2005). IL roles areadaptable and subject to change based on shifts in situations; the changes may be basedon group dynamics such as changing or adding members, their expertise, or the task(Yammarino et al. 2012). The phenomenon also applies to individuals with formal powerin situations where their formal power does not apply. Thus, informal leadership can beprevalent in all groups.
The informal aspect of organizations was recognized in classical organizational theories(Barnard 1938, according to Chiu et al. 2021). Prior to this, the Hawthorne studies (1927–1932) had provided the first evidence that informal work groups impacted the work-place and group productivity (Adams-Robinson 2021: 9). An informal leader was recog-nized “to adapt his or her style of performance to the group's needs” (Levine 1949), andinformal leadership to reside along with formal leadership as one type of leadership(Carter et al. 1951). Informal organizations were researched by Roy (1952), Blau (1955),Dalton (1959), and Marglin (1974), among others. However, most leadership researchhas focused on formal leadership (Banks et al. 2022), and the concept of informal lead-ership is a relatively new area of organizational development (Adams-Robinson 2021:5). This rise occurred simultaneously (Figure 2) with the multi-level approach to leader-ship becoming more prevalent in the 2000s (Batistič et al. 2017).
Informal leadership is part of collectivistic and plural forms of leadership, contributingto the new ways of organizing work and diminishing hierarchical structures (Yammarinoet al. 2012; Denis et al. 2012). Collectivistic leadership approaches (Yammarino et al.2012) – team leadership, network leadership, shared leadership, complexity leadership,
Tiina Leino
121
and collective leadership – and leadership in the plural (Denis et al. 2012) see leadershipas being constructed in action, among different people, and thus not being the propertyof individuals. Collective leadership as a multi-level leadership approach uses severallevels of analysis – individual, dyadic, group, and organizational levels (Batistič et al.2017) – to understand how leadership spreads within different levels of organizations(Kozlowski & Klein 2000). These relational, multi-level approaches extend leadership be-yond individuals' knowledge, skills, and abilities, including networked social relation-ships (Cullen-Lester et al. 2017).
As a whole, collective engagement in leadership is needed in increasingly complex situ-ations, and many of the collective and network-based approaches to leadership empha-size informal leadership (Cullen-Lester & Yammarino 2016). When seeking to enhancethe holistic leadership capacity of organizations, both individual and collective-basednetworks should be employed (Cullen-Lester et al. 2017). The knowledge and skills ofeveryone are essential to the entity, and thus leadership skills throughout the organiza-tion are also needed (Ciuk & Schedlitzki 2021). Informal leadership can be deployed inthis endeavor to contribute to the organizational benefits. Collective leadership is, bydefinition, “a function of selectively utilizing the information or specialized expertisethat individuals within the network possess” (Friedrich et al. 2009). Therefore, informalleadership and utilizing employees’ expertise on all levels are essential in applying col-lectivistic forms of leadership. All in all, the existence of multiple kinds of leaders, bothformal and informal, naturally occurs in complex organizations (Denis et al. 2012; Whiteet al. 2016).
While work is organized around teams and knowledge is distributed up and down or-ganizational hierarchies, employees become even more specialized (Contractor et al.2012). Formal management is responsible for the organization-level matters, and theemployees are expected to independently lead in their respective, expertise-based re-sponsibility areas. In these situations, knowledge and actions are created, shared, anddeveloped with peers, groups, networks, and organizations. This superior knowledge(Stincelli & Baghurst 2014) functions as a catalyst for informal leadership actions. Whena collective approach to leadership is incorporated, expertise knowledge must beacknowledged (Friedrich et al. 2009). Altogether, informal leadership is an option to re-new working and leadership. It can contribute to new ways of organizing work and addto the value created in and by the organizations.
3 Data and Methods
The systematic review of informal leadership literature was conducted in October 2020through searches in six databases: ScienceDirect, Web of Science, Scopus, BusinessSource Premier (EBSCO), ABI/INFORM Collection ProQuest, and APA PsycArticles. Thevast number of databases searched was justified due to the interdisciplinary nature ofinformal leadership research. The fields included in the search were management, lead-ership, organizations, business, psychology, behavioral sciences, and social sciences in-terdisciplinary. The fields excluded from the search were sports, education, nursing, andmedicine. The keyword used was ‘informal lead*’. For an article to be included in thereview, it had to contribute to informal leadership in an organizational context, for ex-ample in the context of individuals, teams, groups, or networks. Relevant conceptualpapers were included due to their importance in addressing leadership developmentand theory building. Eligible research papers were added to the dataset during the re-view process. While conducting this literature review, no other systematic literature re-view on informal leadership emerged. During the review process, single-sided aspectsof leadership were excluded, such as influencing your supervisor (upwards leadership),working with a co-worker (peer-leadership), and motivating yourself (self-leadership)
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
122
(Alvesson & Spicer 2012). In addition, three concepts, which by definition do not con-tribute to IL, were also excluded: expertise leadership (Wang 2016), expert leadership(Goodall & Pogrebna 2015), and academic leadership (Saroyan et al. 2011).
The original search resulted in 274 research articles, and eventually 85 articles were in-cluded in the data. The literature search and evaluation process are presented in Figure1.
Figure 1. Informal Leadership Literature Search and Evaluation Process
4 Findings
Informal leadership research has mainly focused on two aspects: the emergence of in-formal leadership in groups and teams, and the profile of informal leaders. The pictureof informal leadership is entwined around knowledge, change-orientation, action, com-munication, group, and influence. Knowledge forms the basis of informal leadershipemergence, and communication is the essential means of utilizing this knowledge. Find-ings suggest that IL is beneficial, for example, to group efficacy, productivity, and socialrelations. A significant cross-cutting feature of IL research is the connection to formalleadership and management. The following subsections provide a descriptive overviewof the IL research, followed by an analysis of the definitions of informal leadership. Next,the theme topics of IL literature are presented, as well as the nomological network of IL.Then an integrative view of IL is formed, followed by a description of the interplay be-tween informal and formal leadership. Lastly, a framework of IL is presented.
4.1 Descriptive Overview
In the last two decades, informal leadership has attracted increasing interdisciplinaryresearch interest (Figure 2).
Figure 2. Publication Years of Informal Leadership Literature (Number per Year and Cu-mulative)
Tiina Leino
123
Two-thirds (57) of the studies are empirical, and one-third (28) conceptual. Most empir-ical studies are quantitative (34), while qualitative (16) and mixed methods (7) studiesmake up the minority (Figure 3). Regarding the level of analysis (Figure 4), the individuallevel has attracted a significant amount of research interest, mainly in the context of ILemergence in teams. On the other hand, the managerial and organizational levels havebeen neglected with only some contributing studies.
The most influential journal contributing to IL research is The Leadership Quarterly, hav-ing published over one third (31) of the reviewed articles (Table 1).
Table 1. Journals Contributing to Informal Leadership Literature
Journal PublicationsThe Leadership Quarterly 31Human Relations, Journal of OrganizationalBehavior, Small Group Research 4 eachHuman Resource Management Review, Jour-nal of Leadership & Organizational Studies 3 eachAcademy Of Management Journal, Leader-ship, Organization Science, Personnel Psy-chology, Scandinavian Journal of Manage-ment 2 each59 of 85
4.2 Defining Informal Leadership
There are two main perspectives in defining informal leadership: leadership as a dy-namic social process, and leadership without formal authority (Table 2). The definitionshighlighting dynamic social process emphasize emergence (5), interaction (4), action (3),influence (2), process (2), and temporality (2), and various other aspects (11). On theother hand, the definitions highlighting leadership without formal authority emphasizeinfluence (5), lateral (2), and various other aspects (18). In total, influence (7) is giventhe most emphasis in the IL definitions, followed by emergence (6), action (4), and in-teraction (4). All this can be seen pointing to the views of Graen et al. (2010): “Recog-nizable leadership becomes apparent to outsiders after it has emerged as people actingbeyond their pay grade toward a common goal.” In general, informal leadership occurswithin a collective, including both vertical and horizontal aspects, and affects both or-ganizational and inter-organizational relations.
Figure 3. Research Methods Figure 4. Level of Analysis
4
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
124
Table 2. Definitions of Informal Leadership
Perspective Dynamic social process
Emphasis Author Definition
action, communication,culture Pielstick 2000 “Leaders conduct themselves and even communicate through theiractions to build relationships and shape culture. Combined withcommunication, this is the act of leading.”action, emergence, per-ception, process Neubert &Taggar 2004 “Informal leaders emerge through a complex process of role takingand peer perceptual processes that determine who becomesleader.”action, collaboration,emergence, influence,problem solving
Graen et al.2010 “Leadership is defined as informal emergent influence that can beactivated by problem situations demanding leader–member coop-erative, extra-role action much beyond the ordinary action feasiblefrom formal supervisor and subordinate or coworker and coworkerproblem situations.”interaction, influence Denis et al.2012 “Forms of leadership that in one way or other imply plurality: thatis, the combined influence of multiple leaders in specific organiza-tional situations.”“Leadership not as a property of individuals and their behaviors, butas a collective phenomenon that is distributed or shared among dif-ferent people, potentially fluid, and constructed in interaction.”interaction, over time,structures Yammarino etal. 2012 “Leadership is viewed as a collectivistic phenomenon that involvesputting the ‘‘we’’ in leadership where multiple individuals interact,through a variety of formal and informal structures, broadly de-fined, and take on a variety of leadership roles, both formally andinformally, over time.”behavior, emergence,interaction, interde-pendent, over time,self-organization
Cullen-Lester &Yammarino2016
“Leadership is collective behavior resulting from a number of inter-dependent entities interacting with one another, typically in a non-linear way, and have the characteristics of emergence (i.e. macro-level properties arise that are not reducible to micro-level proper-ties) and self-organization over time (i.e. dynamical processes thatexplain the emergence of these properties).”emergence, network ofrelations White et al.2016 “Leadership as an emergent network of relations, which is a sharedand distributed phenomenon, encompassing several leaders whomay be both formally appointed and emerge more informally.”process Kwok et al.2018 “[Informal] leadership is a dynamic social process between groupmembers.”emergence, interaction,responsibility Gerpott et al.2019 “Emergent leadership — the ascription of informal leadership re-sponsibilities among team members — is a dynamic phenomenonthat comes into place through social interactions.”
Perspective Leadership without formal authority
Emphasis Author Definition
advocate, expertise, in-fluence, knowledge, lift-ing effect, relationship-building
Smart 2005 “Informal leaders are individuals without formal title or authority,who serve as advocates for the business and heighten the contribu-tions of others as well as their own self primarily through influence,relationship-building, and knowledge and expertise.”action, collaboration,encouragement, pro-cess
Bartol & Zhang2007 “Leadership roles may involve positions with formal authority or in-formal roles without authority. Related leadership processes ad-dress the strategies and steps associated with encouraging individ-uals to work effectively together.”
credibility, influence,guide, respect Stincelli &Baghurst 2014 “[Informal leadership is] carried out by individuals who do not pos-sess formal authority or power within an organization but can influ-ence and guide others based on the respect and credibility theypossess.”
Tiina Leino
125
engagement, recogni-tion, tasks Veenis 2018 “Informal leader is a leader that is not formally appointed in theposition of a leader, but nevertheless gets recognized as a leader byother people in the organization and engaged in leadership tasks."
influence, lateral, socialstatus Pan et al. 2018 “[Informal leadership is] a type of social status defined as an em-ployee’s influence over his or her peers without formal authority.”influence C. Zhang et al.2020 “Informal leadership is the extent to which an individual exertsinfluence over other people and the collective work when the indi-vidual does not have a formally appointed leader role.”emergence, influence,lateral Hanna et al.2021 “Emergent leadership is the degree to which an individual with noformal status or authority is perceived by one or more team mem-bers as exhibiting leaderlike influence. Our definition clearly high-lights that emergent leadership is an informal, lateral form of lead-ership within a collective.”
4.3 Theme Topics of Informal Leadership Literature
The review revealed theme topics of informal leadership literature (Figure 5). The focalpoints of research have been the emergence of informal leadership in groups and teams,and the profile of informal leaders. This gives the theme Connection to Peers the topposition, followed by the themes Leadership Actions, Competence, and Traits. Thesethemes constitute the majority of the research contributing to the picture of IL. Severaltheoretical papers contribute to IL development and position it within leadership re-search. However, what seems to be an essential aspect of informal leadership – Connec-tion to Management – has not yet been the focus of many studies. In this theme, theinterfaces are addressed mainly indirectly. The latter part of the 13 theme topics repre-sents the underlying features of IL, which have not yet attracted much research interest.Few studies have directly addressed Communication, even though it seems to be a fun-damental part of IL. In general, informal leadership research seems to have followed themain lines of research conducted within leadership (Gardner et al. 2010). Each themealso deserves continued research attention in the future.
Figure 5. Theme Topics of Informal Leadership Literature (Cumulative)
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
126
4.4 Nomological Network of Informal Leadership
A nomological network is a conceptual network and a broadly integrative theoreticalframework (APA Dictionary of Psychology, n.d.) that identifies the key concepts and con-structs focal to the phenomenon being researched, while also revealing their interrela-tionships, and providing opportunities to signify patterns and mechanisms (Verma &Khatri 2021). The nomological network (Figure 6) visualizes the concepts used in theinformal leadership literature of this review. In developing the presented nomologicalnetwork, the key concepts and keywords of the literature were listed, combined, andfurther categorized into concept entities to provide a broad framework. In the figure,informal leadership is set as the focal point connecting all the research in the framework.The circle size and distance indicate the prevalence of the concept entity in informalleadership research. For clarification, the circle ‘Teams, Groups, Networks, Peers, SocialAspects’ includes, for example, social networks, networks, teams, self-managing teams,leadership networks, and group composition, whereas the circle ‘Emotions’ includes, forexample, emotional intelligence, and emotion recognition.
An analysis of concepts reveals the phenomenon to be studied mainly within collec-tivistic forms of leadership. It is also wrapped around leadership emergence and net-work approaches, such as collective leadership (e.g. Chrobot-Mason et al. 2016), emer-gent leadership (e.g. Carter et al. 2020), network centrality (e.g. Neubert & Taggar 2004),and social network theory (e.g. Balkundi & Kilduff 2005). Individual-level aspects, suchas identity, motivation, personality, work satisfaction (e.g. Chiu et al. 2021), knowledgecreation (e.g. He et al. 2021), extraversion (e.g. Spark et al. 2022), and motivation to lead(e.g. Wellman et al. 2019), are also significant aspects in the nomological network.
Figure 6. The Nomological Network of Informal Leadership
4.5 Integrative View of Informal Leadership
Having established that informal leadership is a dynamic social process and leadershipwithout formal authority, an integrative approach is taken. As elaborated earlier, mostinformal leadership research is conducted in the collectivistic forms of leadership withina group or team context focusing on the emergence of IL. This review can validate thenotion by Chiu et al. (2021) that previous research mainly focuses on the process ofbecoming an informal leader (i.e. antecedents), while few discuss the outcomesassociated with IL. First, three cross-cutting meta-themes emerged, giving perspectiveto the whole IL phenomenon as simultaneous, relational, abstract entities (Tesch 1987):shared meaning, volunteering, and granted by others. Also, as a fourth meta-theme,
Tiina Leino
127
organizational (in)visibility could be considered. Shared meaning is required for the phe-nomenon to be able to emerge; through shared meaning, an understandable justifica-tion is presented. For that to emerge, volunteering in IL is needed. Eventually, the ac-tions taken in the process of IL are granted by others – otherwise they would not exist.Regarding organizational (in)visibility, it is clear that IL occurs in organizations (Denis etal. 2012) and, depending on whether the phenomenon is acknowledged or not, light isshed on informal leadership or it is kept in the shadows.
The picture of informal leadership is entwined around knowledge, change-orientation,action, communication, group, and influence. Generally, IL is self-initiated, proactive,and constructive behavior that unfolds in social and interpersonal processes (Veenis2018; Flocco et al. 2021), evolving over time (Kalish & Luria 2020). Informal leadershipis a driving force for change and innovation. It is based on the knowledge of individualswho foresee improved futures, which may become achievable through joint actions.These visions are conveyed to others based on a shared meaning. Eventually, this com-plex process may lead to IL influence.
Superior knowledge of a subject matter is a crucial element of IL (Stincelli & Baghurst2014), and a foundation from which the development ideas and actions stem, and whichis recognizable to others. Because IL emergence is relational and situational, if theknowledge levels or needs change, it may change the group’s IL perceptions (Cook et al.2019). In general, taking charge (M. J. Zhang et al. 2021), motivation to lead (Luria &Berson 2013), leader role identity (Kwok et al. 2018), and identity in the organization(Chrobot-Mason et al. 2016) predict informal leadership emergence. In the early stagesof teams, easily noticeable traits like gender (Schlamp et al. 2021) or extraversion (Spark& O’Connor 2021) can benefit IL emergence. However, qualities that are more covertcan become defining factors in the long run. These include, for example, consciousness(Kalish & Luria 2020), analytic and group task coordination skills (Wolff et al. 2002), theability to prioritize and achieve goals (Stincelli & Baghurst 2014), political skills (Russellet al. 2016), cognitive abilities (Luria & Berson 2013), emotional abilities (Paik et al. 2019;Walter et al. 2012), verbal skills, fairness, and the ability to build socialnetworks (Gavrilets et al. 2016).
In general, IL can be seen as transformation work leading to change (Roşca & Stănescu2014), and it can be instrumental in generating ideas and promoting them through in-formal networks (Adobor 2004). This change-orientation can be enhanced by formalleaders’ visionary behaviour (Pan et al. 2018). Superior knowledge and change-orienta-tion are made visible to others through action. Basically, informal leadership exists withcredible actions (Marion et al. 2016), and initiating change is possible by altering theseactions (Börjeson & Löwstedt 2017). The actions are initiated by the common good(Pielstick 2000) to benefit the group. Considering the emergence process of IL influence,and the notion of ’others perceiving’ (Neubert & Taggar 2004), selfish endeavors “vanishif ego is simply one more person in a highly connected group” (Balkundi & Kilduff 2005).In other words, selfish motives are eventually exposed to the group. Failures in workprocesses or in achieving goals hinder IL actions (Schaubroeck et al. 2020).
Communication is essential in transferring the knowledge into shared meanings, visions,and actions. Task-oriented communication predicts IL emergence; change-orientedcommunication is emphasized at the start, and relations-oriented communication at theend (Gerpott et al. 2019). In this vein, information brokering – compiling, distributing,and channeling information of organizational and technical aspects – is essential, anddialogue is used to mediate strategic values (Larsson et al. 2011). It is fair to say thatcommunication is the key in building IL coalitions and teams (Pielstick 2000). Collabora-tion and joint action are constructed through communicative acts. Social networks arethe structures that define leadership action (Balkundi & Kilduff 2005), and it is in these
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
128
networks that the IL influence and becoming a focal person in a group may be gained.This networking is expressed through, for example, helping, encouraging, mentoring,remaining open to being influenced (Pielstick 2000), brokering (Balkundi & Kilduff 2005),being asked for opinions and knowledge (Fazio 2020), or bridging organizational andnetwork boundaries (Yammarino et al. 2012). In this dynamic social process, informalleadership influence may be achieved. In general, informal leaders understand the influ-ence they have and find it rewarding (Fazio 2020). It is noteworthy though that actualfollower identities are rare in the organizational context (Kempster et al. 2021). The ILinfluence can be used to add or diminish organizational or hierarchical functioningthrough different networks (Balkundi & Kilduff 2005; Roşca & Stănescu 2014). Thus, itwould be beneficial for organizations to recognize informal leadership and its effects.
Informal leadership provides several advantages to individuals, teams, networks, andorganizations. In general, IL behavior generates, for example, innovation, learning, andadaptability for the organization (Uhl-Bien & Marion 2009). Informal leaders influencegroup efficacy perceptions (Pescosolido 2001; Shaughnessy et al. 2017), and engage ingroups’ emotional management, resolve ambiguity, and catalyze groups to act(Pescosolido 2002; Wolff et al. 2002; Walter et al. 2012). Collective information-processing in cliques positively affects the organization’s productive capacity (Marion etal. 2016). In all this informal, collective work, knowledge is assimilated, ideas aredeveloped, and issues are solved, allowing people to do their own work. However, thereare also disadvantages to engaging in informal leadership. IL actions and influence canlead to situations where a person leads a team but feels dissatisfied (Zhang et al. 2020;Chiu et al. 2021) for several reasons. For example, the role can harm relationships withother people due to a lack of organizational role and power; it may bring unwantedwork, which consumes time and effort; it may cause image risks or friction with othersdue to the change-oriented approach. Thus, to avoid these risks, stepping back is donein severe relationship problems to give space to the group to resolve the issues (Zhanget al. 2020). The presence of formal leaders cause the highest risk perceptions to infor-mal leaders themselves; there may be status conflicts, direct or indirect punishments byformal leaders, fear of retaliation, isolation, or lack of support (Zhang et al. 2020; Fazio2020). Still, informal leadership is considered “worth the risk because their goals extendbeyond material gain or personal advancement” (Smart 2005).
4.6 Informal and Formal Leadership
Connection to formal management and leadership displays an elemental feature of in-formal leadership. Understanding the connection between formal leadership and infor-mal leadership structures is critical in advancing our understanding of how collectivesengage in leadership processes (Cullen & Yammarino 2014). It has not been the focus ofmany studies so far, but formal leadership is an influential element affecting informalleadership action (Chiu et al. 2021; Flocco et al. 2021). This connection forms a deepundertone for the IL phenomenon. All in all, formal and informal leadership co-exist inorganizations (Denis et al. 2012; Van De Mieroop et al. 2020), and their interaction canbe positive (Börjeson & Löwstedt 2017; Briker et al. 2021) or negative (Zhang et al.2020). Formal and informal leaders ‘do leadership’ together; it may be through talk, fa-cial expressions, and space, formal leadership allowing or prohibiting informal leader-ship from emerging (Van De Mieroop et al. 2020). In this sense, informal leadership isdetected but not necessarily acknowledged. It is noteworthy that informal leaders gen-erally seek to collaborate with management to fulfill the change-oriented aspirations,and generally do not aspire to be formal leaders themselves (Fazio 2020). Although in-formal leadership cannot be used as a tool due to its voluntary nature, it can be allowedto emerge and influence in organizations. In this process, informal leaders may face in-terpersonal, image-related, and instrumental risks for stepping up and taking the lead(Zhang et al. 2020) despite the knowledge-based justification. Giving space to informal
Tiina Leino
129
leadership may happen if the formal leader acknowledges the relevant expertise(Friedrich et al. 2009; Johannessen et al. 2015). Openness to dialogue and differentopinions support this. If IL is prohibited, the long-term consequences may lower perfor-mance, job satisfaction, and the quality of decisions (Russell et al. 2016), among otherthings.
As stated, informal leadership exists alongside formal leadership. IL contributions to theorganisation may be dependent on formal management’s support, since formal author-ity may be needed to modify formal structures or practices or give public support to ILaction. The knowledge-oriented and change-oriented initiatives stemming from IL, aim-ing to support joint work, may thus be either included in or excluded from the organiza-tional venue. High-performing and empowering cultures encourage IL (Stincelli &Baghurst 2014), whereas authoritative cultures do not (Adams-Robinson 2021: 82). Ifformal leadership is absent, for example due to incompetence or a laissez-faire attitude,informal leadership and hierarchy are created, especially when facing complex tasks – ifwork is not organized, it can be self-organized (Zendeh & Oskuie 2017; Oedzes et al.2019). The interaction between formal and informal leadership can benefitorganizations in a substantial manner. All organizational leadership should be engagedin the collective work.
4.7 Framework of Informal Leadership
The framework of informal leadership (Figure 7) displays the elements of informal lead-ership as presented in this review. The arrow shape represents the processuality,change-orientation, and action-orientation of informal leadership. The base of the phe-nomenon is in the collectivistic forms of leadership. Stemming from there, informal lead-ership is entwined around knowledge, change-orientation, action, communication,group, and influence, which become reality in interaction with peers, groups, networks,and formal leadership and management. Also, informal leadership is affected by simul-taneous, cross-cutting, and relational meta-themes: shared meaning, voluntary, grantedby others, and organizational (in)visibility. This dynamic social process is the route toinformal leadership, leadership without formal authority.
Figure 7. Framework of Informal Leadership
5 Discussion and Future Research
The purpose of this article was to paint an integrative picture of informal leadershipthrough a systematic literature review and answer three research questions:
(1)What is known about informal leadership through existing literature?(2)How is informal leadership defined within the literature?(3)What is the future of informal leadership research?
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
130
The main contribution of this paper is to summarize the issues addressed in the includedliterature and to detect the research gaps. The review shows informal leadership to bean interdisciplinary research topic, which has gained increasing research interest in thelast two decades. It has been studied mostly within multi-level, collectivistic forms ofleadership through the emergence of leadership in group and team contexts. In general,the topics of informal leadership research have followed the patterns of formal leader-ship research (see e.g. Yammarino 2013). This review gathers the views of research con-ducted in the fields of management, leadership, organizations, psychology, and behav-ioral sciences. However, informal leadership research has also been conducted, for ex-ample, in the fields of sports, education, nursing, and medicine, which have been ex-cluded from the scope of this study (see section 3 Data and Methods). A comparativestudy is suggested as it could provide additional insights into informal leadership. In thesame vein, the proposed nomological network of informal leadership should be devel-oped further to provide a comprehensive view of antecedents, outcomes, moderators,and mediators of the construct (Verma & Khatri 2021).
Informal leadership is demonstrated to be a key element in resolving the knots ofleadership in the transformation of work. The experts immerse themselves in thetrajectories of their own fields, possessing the highest subject-specific knowledge in theorganisation. In this work, they lead or participate in the related organizational andinter-organisational networks. Through their lead, new joint targets and innovations arecreated. However, this informal leading work can be missing from the organizationalagenda and be overlooked. This expert knowledge should be incorporated inorganizational decision-making and future-planning. In general, the IL phenomenonshould be acknowledged and understood in organizations. As informal leadershippositions hold no formal power, recognition and support from formal management isrequired occasionally. Through this, formal practices, structures, and directions can bealigned to meet transformative informal leadership goals. This empowers and enablesorganizational renewal through knowledge utilization, supporting group work, andinnovation. In this context, the collectivistic ways of organizing leadership require re-distribution of possibilities, permissions, and power related to individually assignedresponsibilities. This power shift is an elemental feature considering the interplaybetween formal, informal, and collectivistic leadership.
In defining informal leadership, two main perspectives are present: leadership as a dy-namic social process, and leadership without formal authority. Primarily the definitionsemphasize influence, emergence, action, and interaction, which is congruent with thecontent of the literature. The essence of the definition conforms Levine's (1949) descrip-tion of an informal leader as being someone who tends “to adapt his or her style ofperformance to the group's needs”. However, there is also plenty of room for furtherresearch in defining IL. Interesting aspects would be, for example, the processuality,temporality, and impact of IL. In general, the concept is not well known, and this reviewaims to give visibility to the phenomenon. In summary, informal leadership occurs withina collective, including both vertical and horizontal aspects, and affects both organiza-tional and inter-organizational relations.
It has been demonstrated that informal leadership is a natural and inevitable phenom-enon in groups and organizations. Research interest in informal leadership is increasingin conjunction with multi-level, collectivistic forms of leadership. In this regard, thereare several interesting aspects that should be considered to advance informal leadershipresearch. First, the research needs to be expanded from the group and individual levelsto organizational and inter-organizational levels. Second, the distinctive perquisites,processes, and outcomes of informal leadership need to be addressed. Third, the long-term outcomes and impacts have so far been under-researched. Fourth, the role of for-
Tiina Leino
131
mal leadership and management in informal leadership processes requires further at-tention. Fifth, power-related aspects need to be addressed, as they are essential to thisphenomenon. Finally, the interplay between informal, emergent, and collectivisticforms of leadership deserves attention to clarify and link the concepts.
Multi-level views of leadership involving informal leadership are important when hier-archies are becoming lower and technological advancements are constant (Yammarino2013). Transformation is ongoing in several levels for example in work, values,knowledge bases, and leadership. To respond to these challenges in organizations, theskills on all levels of the organization should be incorporated into the collective leader-ship work. Acknowledging and supporting informal leadership can lead to better futures.Informal leadership as a knowledge-oriented and change-oriented phenomenon canhelp individuals, groups, and organizations to be more innovative and visionary. Individ-uals engaging in informal leadership should be supported, and their efforts aligned withthe organizational aspirations. Informal leadership should be understood, acknowl-edged, supported, and utilized in organizations. Informal leadership and collectivisticforms of leadership can contribute significantly to seeking solutions in renewing organ-izations towards responsibility.
Works Cited
Adams-Robinson, B. J. (2021). Informal Leadership, Strategy and Organizational Change: ThePower of Silent Authority (1st ed.). Routledge. https://doi.org/10.4324/9780429319969Adobor, H. (2004). Selecting management talent for joint ventures: A suggested framework.Human Resource Management Review 14(2), 161–178. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2004.05.001Alvesson, M. & Spicer, A. (2012). Critical leadership studies: The case for critical performativity.Human Relations 65(3), 367–390. https://doi.org/10.1177/0018726711430555APA Dictionary of Psychology. (n.d.) Nomological network. Available at: https://dictionary.apa.org/nomological-network (cited 13.9.2022).Balkundi, P. & Kilduff, M. (2005). The ties that lead: A social network approach to leadership.The Leadership Quarterly 16(6), 941–961. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2005.09.004Banks, G. C., Dionne, S. D., Mast, M. S. & Sayama, H. (2022). Leadership in the digital era: Areview of who, what, when, where, and why. The Leadership Quarterly 33(5), 1-6.https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2022.101634Barnard, C. I. (1938). The functions of the executive. Harvard University Press.Bartol, K. M. & Zhang, X. (2007). Networks and leadership development: Building linkages forcapacity acquisition and capital accrual. Human Resource Management Review 17(4),388–401. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2007.08.004Batistič, S., Černe, M. & Vogel, B. (2017). Just how multi-level is leadership research? A documentco-citation analysis 1980–2013 on leadership constructs and outcomes. The LeadershipQuarterly 28(1), 86–103. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2016.10.007Blau, P. M. (1955). Dynamics of Bureaucracy. University of Chicago Press.Börjeson, L. & Löwstedt, J. (2017). Accomplish change or causing hesitance – Developingpractices in professional service firms. Scandinavian Journal of Management 33(3), 185–194. https://doi.org/10.1016/j.scaman.2017.08.001Briker, R., Hohmann, S., Walter, F., Lam, C. K. & Zhang, Y. (2021). Formal Supervisors’ Role inStimulating Team Members’ Informal Leader Emergence: Supervisor and Member Statusas Critical Moderators. Journal of Organizational Behavior 42(7), 913–932.https://doi.org/10.1002/job.2539Carter, D. R., Cullen-Lester, K. L., Jones, J. M., Gerbasi, A., Chrobot-Mason, D. & Nae, E. Y. (2020).
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
132
Functional leadership in interteam contexts: Understanding ‘what’ in the context of why?where? when? and who? The Leadership Quarterly 31(1), 1–19. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2019.101378Carter, L., Haythorn, W., Shriver, B. & Lanzetta, J. (1951). The behavior of leaders and othergroup members. The Journal of Abnormal and Social Psychology 46(4), 589–595.https://doi.org/10.1037/h0059490Chiu, C., Nahrgang, J., Bartram, A., Wang, J. & Tesluk, P. (2021). Leading the Team, but FeelingDissatisfied: Investigating Informal Leaders’ Energetic Activation and Work Satisfactionand the Supporting Role of Formal Leadership. Journal of Organizational Behavior 42(4),527–550. https://doi.org/10.1002/job.2511Chrobot-Mason, D., Gerbasi, A. & Cullen-Lester, K. L. (2016). Predicting leadership relationships:The importance of collective identity. The Leadership Quarterly 27(2), 298–311.https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2016.02.003Ciuk, S. & Schedlitzki, D. (2022). Developing and spreading leadership across levels: Thefacilitating and constraining role of context. Management Learning 53(2), 249–268.https://doi.org/10.1177/1350507621993470Contractor, N. S., DeChurch, L. A., Carson, J., Carter, D. R. & Keegan, B. (2012). The topology ofcollective leadership. The Leadership Quarterly 23(6), 994–1011. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2012.10.010Cook, A., Meyer, B., Gockel, C. & Zill, A. (2019). Adapting Leadership Perceptions Across Tasks:Micro-Origins of Informal Leadership Transitions. Small Group Research 50(2), 227–265.https://doi.org/10.1177/1046496418810437Cullen-Lester, K. L., Maupin, C. K. & Carter, D. R. (2017). Incorporating social networks intoleadership development: A conceptual model and evaluation of research and practice.The Leadership Quarterly 28(1), 130–152. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2016.10.005Cullen-Lester, K. L. & Yammarino, F. J. (2016). Collective and network approaches to leadership:Special issue introduction. The Leadership Quarterly 27(2), 173–180. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2016.02.001Cullen, K. & Yammarino, F. J. (2014). Special issue on collective and network approaches toleadership. The Leadership Quarterly 25(1), 180–181. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2013.12.005Daher, M., Carré, D., Jaramillo, A., Olivares, H. & Tomicic, A. (2017). Experience and Meaning inQualitative Research: A Conceptual Review and a Methodological Device Proposal. ForumQualitative Sozialforschung/Forum: Qualitative Social Research 18(3). http://dx.doi.org/10.17169/fqs-18.3.2696Dalton, M. (1959). Men Who Manage. John Wiley & Sons Inc.Denis, J. L., Langley, A. & Sergi, V. (2012). Leadership in the Plural. Academy of ManagementAnnals 6(1), 211–283. https://doi.org/10.1080/19416520.2012.667612Dondi, M., Klier, J., Panier, F. & Schubert, J. (2021). Defining the skills citizens will need in thefuture world of work. McKinsey & Company. Available at: https://mck.co/3b1wULK (cited8.11.2022).Drath, W. H., McCauley, C. D., Palus, C. J., Van Velsor, E., O’Connor, P. M. G. & McGuire, J. B.(2008). Direction, alignment, commitment: Toward a more integrative ontology ofleadership. The Leadership Quarterly 19(6), 635–653. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2008.09.003Fazio, M. T. (2020). What Makes Informal Leaders Tick? An Examination of Their LeadershipExperience [Thesis, University of Pennsylvania]. Available at:  https://repository.upenn.edu/od_theses_msod/105 (cited 4.10.2021).Flocco, N., Canterino, F. & Cagliano, R. (2021). Leading innovation through employees’ partici-pation: Plural leadership in employee-driven innovation practices. Leadership 17(5), 499–
Tiina Leino
133
518. https://doi.org/10.1177/1742715020987928Friedrich, T. L., Vessey, W. B., Schuelke, M. J., Ruark, G. A. & Mumford, M. D. (2009). A frameworkfor understanding collective leadership: The selective utilization of leader and teamexpertise within networks. The Leadership Quarterly 20(6), 933–958.https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2009.09.008Gardner, W. L., Lowe, K. B., Moss, T. W., Mahoney, K. T. & Cogliser, C. C. (2010). Scholarlyleadership of the study of leadership: A review of The Leadership Quarterly’s seconddecade, 2000–2009. The Leadership Quarterly 21(6), 922–958. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2010.10.003Gavrilets, S., Auerbach, J. & Van Vugt, M. (2016). Convergence to consensus in heterogeneousgroups and the emergence of informal leadership. Scientific Reports 6, 1–10.https://doi.org/10.1038/srep29704Gerpott, F. H., Lehmann-Willenbrock, N., Voelpel, S. C. & Van Vugt, M. (2019). It’s not just whatis said, but when it’s said: A temporal account of verbal behaviors and emergentleadership in self-managed teams. Academy of Management Journal 62(3), 717–738.https://doi.org/10.5465/amj.2017.0149Goodall, A. H. & Pogrebna, G. (2015). Expert leaders in a fast-moving environment. TheLeadership Quarterly 26(2), 123–142. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2014.07.009Graen, G., Rowold, J. & Heinitz, K. (2010). Issues in operationalizing and comparing leadershipconstructs. The Leadership Quarterly 21(3), 563–575. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2010.03.016Hanna, A. A., Smith, T. A., Kirkman, B. L. & Griffin, R. W. (2021). The Emergence of EmergentLeadership: A Comprehensive Framework and Directions for Future Research. Journal ofManagement 47(1), 76–104. https://doi.org/10.1177/0149206320965683He, V. F., Krogh, G. von & Sirén, C. (2022). Expertise Diversity, Informal Leadership Hierarchy,and Team Knowledge Creation: A study of pharmaceutical research collaborations.Organization Studies 43(6), 907–930. https://doi.org/10.1177/01708406211026114Hoon, C. & Baluch, A. M. (2020). The Role of Dialectical Interrogation in Review Studies:Theorizing from What We See Rather Than What We Have Already Seen. Journal ofManagement Studies 57(6), 1246–1271. https://doi.org/10.1111/joms.12543Johannessen, I. A., McArthur, P. W. & Jonassen, J. R. (2015). Informal leadership redundancy:Balancing structure and flexibility in subsea operations. Scandinavian Journal ofManagement 31(3), 409–423. https://doi.org/10.1016/j.scaman.2015.01.001Kalish, Y. & Luria, G. (2021). Traits and time in leadership emergence: A longitudinal study. TheLeadership Quarterly 32(2), 1-12. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2020.101443Kempster, S., Schedlitzki, D. & Edwards, G. (2021). Where have all the followers gone?Leadership 17(1), 118–128. https://doi.org/10.1177/1742715020983223Kozlowski, S. W. J. & Klein, K. J. (2000). A multilevel approach to theory and research inorganizations: Contextual, temporal, and emergent processes. In K. J. Klein & S. W. J.Kozlowski (Eds.). Multilevel theory, research and methods in organizations: Foundations,extensions, and new directions. Jossey-Bass. 3–90.Kunisch, S., Menz, M., Bartunek, J. M., Cardinal, L. B. & Denyer, D. (2018). Feature topic atorganizational research methods: How to conduct rigorous and impactful literaturereviews? Organizational Research Methods 21(3), 519–523. https://doi.org/10.1177/1094428118770750Kuzior, A., Kettler, K. & Ab, Ł. R. (2022). Great Resignation—Ethical, Cultural, Relational, andPersonal Dimensions of Generation Y and Z Employees’ Engagement. Sustainability14(11), 1-9. https://doi.org/10.3390/SU14116764Kwok, N., Hanig, S., Brown, D. J. & Shen, W. (2018). How leader role identity influences theprocess of leader emergence: A social network analysis. The Leadership Quarterly 29(6),
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
134
648–662. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2018.04.003Larsson, M., Segerstéen, S. & Svensson, C. (2011). Information and Informality: Leaders asKnowledge Brokers in a High-Tech Firm. Journal of Leadership & Organizational Studies18(2), 175–191. https://doi.org/10.1177/1548051810390048Levine, S. (1949). An Approach to Constructive Leadership. Journal of Sociological Issues 5(1),46–53. https://doi.org/10.1111/j.1540-4560.1949.tb02107.xLuria, G. & Berson, Y. (2013). How do leadership motives affect informal and formal leadershipemergence? Journal of Organizational Behavior 34(7), 995–1015. https://doi.org/10.1002/job.1836Marglin, S. A. (1974). What do bosses do? The origins and functions of hierarchy in capitalistproduction. Review of Radical Political Economics 6(2), 60-112. https://doi.org/10.1177/048661347400600206Marion, R., Christiansen, J., Klar, H. W., Schreiber, C. & Akif Erdener, M. (2016). Informalleadership, interaction, cliques and productive capacity in organizations: A collectivistanalysis. The Leadership Quarterly 27(2), 242–260. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2016.01.003Neubert, M. J. & Taggar, S. (2004). Pathways to informal leadership: The moderating role ofgender on the relationship of individual differences and team member network centralityto informal leadership emergence. The Leadership Quarterly 15(2), 175–194.https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2004.02.006OECD (2021). Education at a Glance 2021: OECD Indicators. OECD Publishing.https://doi.org/10.1787/b35a14e5-enOedzes, J. J., Van der Vegt, G. S., Rink, F. A. & Walter, F. (2019). On the origins of informalhierarchy: The interactive role of formal leadership and task complexity. Journal ofOrganizational Behavior 40(3), 311–324. https://doi.org/10.1002/job.2330Paik, Y., Seo, M. G. & Jin, S. (2019). Affective Information Processing in Self-Managing Teams:The Role of Emotional Intelligence. Journal of Applied Behavioral Science 55(2), 235–267.https://doi.org/10.1177/0021886319832013Pan, J., Liu, S., Ma, B. & Qu, Z. (2018). How does proactive personality promote creativity? Amultilevel examination of the interplay between formal and informal leadership. Journalof Occupational and Organizational Psychology 91(4), 852–874. https://doi.org/10.1111/joop.12221Pescosolido, A. T. (2001). Informal Leaders and the Development of Group Efficacy. Small GroupResearch 32(1), 74–93. https://doi.org/10.1177/104649640103200104Pescosolido, A. T. (2002). Emergent leaders as managers of group emotion. The LeadershipQuarterly 13(5), 583–599. https://doi.org/10.1016/S1048-9843(02)00145-5Petticrew, M. & Roberts, H. (2006). Systematic Reviews in the Social Sciences: A Practical Guide(1st ed.). Oxford Blackwell Publishing Ltd. https://doi.org/10.1002/9780470754887Pielstick, C. D. (2000). Formal vs. Informal Leading: A Comparative Analysis. Journal of LeadershipStudies 7(3), 99–114. https://doi.org/10.1177/107179190000700307Post, C., Sarala, R., Gatrell, C. & Prescott, J. E. (2020). Advancing Theory with Review Articles.Journal of Management Studies 57(2), 351–376. https://doi.org/10.1111/joms.12549Roşca, C. A. & Stănescu, D. F. (2014). The Influence of Values on the Leadership Style.Management Dynamics in the Knowledge Economy 2(3), 480–491. Available at: https://www.managementdynamics.ro/index.php/journal/article/view/57 (cited 7.5.2022).Roy, D. (1952). Quota Restriction and Goldbricking in a Machine Shop. American Journal ofSociology 57(5), 427–442. Available at: http://www.jstor.org/stable/2772323 (cited9.9.2022).Russell, Z. A., Ferris, G. R., Thompson, K. W. & Sikora, D. M. (2016). Overqualified humanresources, career development experiences, and work outcomes: Leveraging an under-
Tiina Leino
135
utilized resource with political skill. Human Resource Management Review 26(2), 125–135. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2015.09.008Saroyan, A., Getahun, D. & Engida, G. (2011). Understanding academic leadership. Conference:American Educational Research Association. New Orleans, Louisiana. Available at:https://www.researchgate.net/publication/269947011_Understanding_academic_leadership (cited 9.5.2022).Schaubroeck, J. M., Peng, A. C., Hannah, S. T., Ma, J. & Cianci, A. M. (2021). Struggling to Meetthe Bar: Occupational Progress Failure and Informal Leadership Behavior. Academy ofManagement Journal 64(6), 1740–1762. https://doi.org/10.5465/amj.2018.0956Schlamp, S., Gerpott, F. H. & Voelpel, S. C. (2021). Same talk, different reaction? Communi-cation, emergent leadership and gender. Journal of Managerial Psychology 36(1), 51-74.https://doi.org/10.1108/JMP-01-2019-0062Shaughnessy, B. A., Treadway, D. C., Breland, J. W. & Perrewé, P. L. (2017). Informal LeadershipStatus and Individual Performance. Journal of Leadership & Organizational Studies 24(1),83–94. https://doi.org/10.1177/1548051816657983Smart, M. (2005). The Role of Informal Leaders in Organizations: The Hidden OrganizationalAsset [Thesis, University of Idaho]. Available at: https://www.proquest.com/dissertations-theses/role-informal-leaders-organizations-hidden/docview/305003562/se-2 (cited9.9.2021).Snyder, H. (2019). Literature review as a research methodology: An overview and guidelines.Journal of Business Research 104(November), 333–339. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2019.07.039Spark, A. & O’Connor, P. J. (2021). State extraversion and emergent leadership: Do introvertsemerge as leaders when they act like extraverts? The Leadership Quarterly 32(3), 1–13.https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2020.101474Spark, A., O’Connor, P. J., Jimmieson, N. L. & Niessen, C. (2022). Is the transition to formalleadership caused by trait extraversion? A counterfactual hazard analysis using two largepanel datasets. The Leadership Quarterly 33(2) 1–18. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2021.101565Stincelli, E. & Baghurst, T. (2014). A Grounded Theory Exploration of Informal LeadershipQualities as Perceived by Employees and Managers in Small Organizations. InternationalJournal of Business Management and Economic Research (IJBMER) 5(1), 1–8. Available at:http://www.ijbmer.com/docs/volumes/vol5issue1/ijbmer2014050101.pdf (cited25.9.2021).Uhl-Bien, M. & Marion, R. (2009). Complexity leadership in bureaucratic forms of organizing: Ameso model. The Leadership Quarterly 20(4), 631–650. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2009.04.007Van De Mieroop, D., Jonathan, C. & Verhelst, A. (2020). Investigating the interplay betweenformal and informal leaders in a shared leadership configuration: A multimodalconversation analytical study. Human Relations 73(4), 490–515. https://doi.org/10.1177/0018726719895077Veenis, M. (2018). Who will lead our culture change? : How informal leaders manifestthemselves in a culture change process [Thesis, University of Twente]. Available at:https://essay.utwente.nl/76383/ (cited 12.9.2021).Verma, N. & Khatri, P. (2021). The nomological network of organizational attachment: asystematic review approach. Journal of Decision Systems, 1–23. https://doi.org/10.1080/12460125.2021.2002507Vignoles, V. L., Schwartz, S. J. & Luyckx, K. (2011). Introduction: Toward an Integrative View ofIdentity. In S. Schwartz, K. Luyckx, & V. Vignoles (Eds.), Handbook of Identity Theory andResearch. 1–27. https://doi.org/10.1007/978-1-4419-7988-9
Informal Leadership: An Integrative View and Future Research
136
Walter, F., Cole, M. S., van der Vegt, G. S., Rubin, R. S. & Bommer, W. H. (2012). Emotionrecognition and emergent leadership: Unraveling mediating mechanisms and boundaryconditions. The Leadership Quarterly 23(5), 977–991. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2012.06.007Wang, T. (2016). School leadership and professional learning community: case study of twosenior high schools in Northeast China. Asia Pacific Journal of Education 36(2), 202–216.https://doi.org/10.1080/02188791.2016.1148849Weiser, A. K., Jarzabkowski, P. & Laamanen, T. (2020). Completing the adaptive turn: Anintegrative view of strategy implementation. Academy of Management Annals, 14(2), 969–1031. https://doi.org/10.5465/annals.2018.0137Wellman, N., Newton, D. W., Wang, D., Wei, W., Waldman, D. A. & LePine, J. A. (2019). Meetingthe need or falling in line? The effect of laissez-faire formal leaders on informal leadership.Personnel Psychology 72(3), 337–359. https://doi.org/10.1111/peps.12308White, L., Currie, G. & Lockett, A. (2016). Pluralized leadership in complex organizations:Exploring the cross network effects between formal and informal leadership relations. TheLeadership Quarterly 27(2), 280–297. https://doi.org/10.1016/j.leaqua.2016.01.004Wilson, D. C. (2022). Defining Leadership. Philosophy of Management, 1-30. https://doi.org/10.1007/s40926-022-00210-7Wolff, S. B., Pescosolido, A. T. & Druskat, V. U. (2002). Emotional intelligence as the basis ofleadership emergence in self-managing teams. The Leadership Quarterly 13(5), 505–522.https://doi.org/10.1016/S1048-9843(02)00141-8Wright, Patrick, M. & Snell, S. A. (1991). Toward an Integrative View of Strategic HumanResource Management. Human Resource Management Review 1(3), 203–225.https://doi.org/10.1016/1053-4822(91)90015-5Yammarino, F. J. (2013). Leadership: Past, Present, and Future. Journal of Leadership &Organizational Studies 20(2), 149–155. https://doi.org/10.1177/1548051812471559Yammarino, F. J., Salas, E., Serban, A., Shirreffs, K. & Shuffler, M. L. (2012). CollectivisticLeadership Approaches: Putting the “We” in Leadership Science and Practice. Industrialand Organizational Psychology 5(4), 382–402. https://doi.org/10.1111/j.1754-9434.2012.01467.xZendeh, A. B. & Oskuie, H. S. (2017). A model for identification of informal groups’ leaders.International Journal of Organizational Leadership 6(2), 176–189. https://doi.org/10.33844/ijol.2017.60348Zhang, C., Nahrgang, J. D., Ashford, S. J. & DeRue, D. S. (2020). The risky side of leadership:Conceptualizing risk perceptions in informal leadership and investigating the effects oftheir over-time changes in teams. Organization Science 31(5), 1138–1158.https://doi.org/10.1287/orsc.2019.1350Zhang, M. J., Law, K. S. & Wang, L. (2021). The risks and benefits of initiating change at work:Social consequences for proactive employees who take charge. Personnel Psychology74(7), 721–750. https://doi.org/10.1111/peps.12423
137
Responsible Communication
To cite this article: Perälä, A. (2022). Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelleyleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutumisviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista. In: H. Kataja-mäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (Eds.). Responsible Communication.VAKKI Publications 14. 137–157. Available at: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/respon-sible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminensuurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutumis-viestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
Annu Peräläaa Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö, Vaasan yliopisto
The global climate is changing rapidly, making climate change adaptation–alongside mitigation–an inevitable part of the solution to the crisis. Consequently, the societal need to communicateon climate change adaptation is also increasing, and so, in this integrative literature review1, Iidentify the current challenges and opportunities of adaptation communication. In the first sec-tion, I present the existing landscape of climate communication research and position adapta-tion communication as a sub-branch of this tradition, sharing both its practice-oriented natureand its goal to find the most effective ways of communicating climate change. The review fol-lows a classic approach by identifying the challenges and opportunities of emerging adaptationcommunication which are understood both to share some of the central characteristics of gen-eral climate communication and to have their own distinct features. The communicative chal-lenges and opportunities found in the selected articles (n=106) were categorized across six the-matical dimensions, namely 1) novel adaptation; 2) local adaptation; 3) adaptation as resigna-tion; 4) economic rational adaptation; 5) adaptation as risk preparedness; and 6) adaptation astransformation.
Asiasanat: ilmastonmuutokseen sopeutuminen, ilmastoviestintä, sopeutumisviestintä,kirjallisuuskatsaus
1 Haluan kiittää Koneen Säätiötä, jonka rahoittaman väitöskirjatyön osana tämä artikkeli on julkaistu.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
138
1. Johdanto
Ilmastonmuutoksen nopea eteneminen on tehnyt vääjäämättömäksi sen seurauksiin so-peutumisen nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi arvovaltainen Hallitusten välinen ilmas-topaneeli näkee, että ilmastokriisiin on vastattava sekä hillinnällä että myös sopeutumi-sella (IPCC 2014: 17). Ilmastonmuutoksen jatkaessa etenemistään useita uusia riskejärealisoituu erittäin suurella todennäköisyydellä aiheuttaen nykyistä suurempaa tuhoa.Lähitulevaisuudessa toimeenpantavilla hillintä- ja sopeutumistoimilla voidaan vielä vai-kuttaa tulevien riskien todennäköisyyteen ja seurausten voimakkuuteen. Kielteistä ke-hitystä ei voida kuitenkaan enää kokonaan pysäyttää, sillä edes ilmaston lämpenemisenpysäyttäminen 1,5 asteeseen lähitulevaisuudessa ei tule kokonaan poistamaan tarvettasopeutua. (IPCC 2022.) Tämä merkitsee sitä, että yhteiskunnallinen tarve viestiä ilmas-tonmuutokseen sopeutumisesta hillinnän ohella on kasvanut ja kasvaa edelleen.
Tässä artikkelissa tarkastellaan sopeutumisviestinnäksi kutsutun ilmastoviestinnän ala-haaran haasteita ja mahdollisuuksia aiemman kirjallisuuden pohjalta. Artikkelin aluksiesittelen ilmastoviestinnän tutkimusta ja sen erityispiirteitä aiheesta tehtyjen kirjalli-suuskatsauksien pohjalta. Tämän jälkeen paikannan sopeutumisviestinnän tutkimuksenaseman ilmastoviestinnän kentällä. Teen tämän osin aiemman kirjallisuuden pohjalta –ja osin tämän artikkelin aineistosta tekemieni yleishavaintojeni pohjalta, sillä sopeutu-misviestinnän asemointi ja teoretisointi ovat vielä monin paikoin lapsenkengissä. Taus-toituksen tarkoituksena on esitellä sekä ilmastoviestinnän että sopeutumisviestinnäntutkimuksen lähtökohtia, olemusta ja keskeisiä tutkimusaiheita sekä perustella, miksiartikkelissa keskitytään sopeutumisviestinnän haasteiden ja mahdollisuuksien tunnista-miseen. Tämän jälkeen esittelen kirjallisuuskatsauksen metodologisen taustan ja aineis-ton sekä tuloksiksi saamani kuusi temaattista ulottuvuutta, joista jokaiseen liittyy sekäviestinnällisiä haasteita että mahdollisuuksia. Artikkelin lopuksi käyn läpi, millaisia haas-teita ja mahdollisuuksia tulevalla sopeutumisviestinnän tutkimukselle on hahmotelta-vissa tehdyn kirjallisuuskatsauksen pohjalta.
2. Ilmastoviestinnästä sopeutumisviestintään
Ilmastonmuutokseen liittyvää viestintää (jatkossa ilmastoviestintä) on tutkittu 1990-lu-vulta lähtien – ja julkaistujen tutkimuksien määrä on kasvanut tasaisesti (Agin & Karls-son 2021; Moser 2016; 2018; Pearce ym. 2015). Ilmastoviestinnän tutkimus on monitie-teinen tutkimusala. Median ja viestinnän tutkimuksen lisäksi aihetta on käsitelty erityi-sesti sosiaalipsykologian ja kognitiivisen psykologian parissa. Muita tutkimusaloja ovatesimerkiksi politiikan tutkimus, taloustutkimus ja ilmasto- ja kestävyystieteet. (Agin &Karlsson 2021; Holmes 2020; Moser 2010; Nerlich ym. 2010.) Monitieteisyyttä on pi-detty ilmastoviestinnän tutkimuksen voimavarana, mutta samalla sitä on kritisoitu teo-reettisesta ohuudesta ja metateoreettisen viitekehyksen puuttumisesta sekä kapeastaviestintäkäsityksestä (Agin & Karlsson 2021; Ballantyne 2016; Nerlich ym. 2010).
Ilmastoviestinnän tutkimusta voidaan kuvata pragmaattiseksi ja normatiiviseksi alaksi.Sen keskeinen tavoite ja motivaation lähde on kehittää entistä vaikuttavampia tapojaviestiä ilmastonmuutoksesta suurelle yleisölle. Viestinnän vaikuttavuus ymmärretäänmelko yleisesti muutoksina viestien vastaanottajien asenteissa, tietoisuudessa ja käyt-täytymisessä. (Ballantyne 2016; Kumpu 2022; Moser 2010, 2016; Nerlich ym. 2010.)Tässä artikelissa ilmastoviestinnän tavoitteeseen viitataan yleisesti ”ilmastotoimijuudenedistämisenä”, paitsi silloin kun viitataan suoraan yksittäisessä tutkimuksessa nimettyyntekoon tai asennemuutokseen. Ilmastoviestinnän tutkimuksen käytännönläheinen oteselittyy käsityksellä ilmastonmuutoksesta erittäin vakana uhkana, jota voidaan torjua
Annu Perälä
139
paremmalle viestinnällä ja ihmisten sitouttamisella (Ballantyne 2016; Kumpu 2022; Mo-ser 2010). Toisin sanoen tutkimusala on sitoutunut normatiiviseen tavoitteeseen eli il-mastokriisin ratkaisemiseen.
Ilmastoviestinnän tutkimuksessa yleinen lähtökohta on perinteinen käsitys viestinnästätiedon levittämisenä viestijältä vastaanottavalle yleisölle (ns. transmission model, ks.Ballantyne 2016; Kumpu 2022; Nerlich ym. 2010). Erityisesti tutkimusperinteen alkumet-reillä ilmastoviestintä ymmärrettiin ensisijaisesti ilmastonmuutosta koskevan tieteelli-sen tiedon saattamisena suuren yleisön pariin. Lähtöolettamana oli, että ihmisillä onpuutteelliset tiedot ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja tarjoamalla heille tähdellistätietoa he ymmärtäisivät ilmastonmuutoksen vakavuuden ja ryhtyisivät tarvittaviin toi-miin. (Moser 2010; Nerlich ym. 2010.) Sittemmin on paremmin ymmärretty, että kogni-tiivisen puolen lisäksi ilmastoviestinnän pitää vedota myös ihmisen affektiiviseen puo-leen sekä olla kiinnostavaa ja merkityksellistä (Moser 2016; Nerlich ym. 2010; Pearceym. 2015). Tämä ei ole kuitenkaan johtanut lineaarisen viestintäkäsityksen hylkäämi-seen, vaan tutkimuksen keskiössä on yhä usein perinteinen viestintäkäsitys (Ballantyne2016). Samalla tutkimuskentällä on kuitenkin myös alettu nähdä tutkimuksia, joissa vies-tintä ymmärretään dialogisena ja deliberatiivisena prosessina viestintäosapuolten välillä(Ballantyne 2016; Kumpu 2022; Moser 2016; Nerlich ym. 2010).
Ilmastoviestinnän tutkimus keskittyy paljolti viestinnän sisältöön ja tyyliin. Yleinen tutki-musongelma on se, miten ilmastonmuutoksesta voitaisiin viestiä entistä vaikuttavam-min. Aihetta lähestytään usein viestintään liittyvien haasteiden – ja niiden ylittämisen –sekä mahdollisuuksien kautta. (Ballantyne 2016.) Ilmastoviestinnän perimmäisenä niinsanottuna metahaasteena pidetään ilmastonmuutosta itseään, sillä se on abstrakti jakompleksinen ilmiö, joka on vaikeasti ymmärrettävä ja samaistuttava (Ballantyne 2016;Moser 2010; Nerlich ym. 2010). Ilmastoviestintää instrumentaalisesti lähestyvissä tutki-muksissa on tarkasteltu viestiä eli sitä mistä ihmisille pitäisi ylipäänsä viestiä (Moser2010; Pearce ym. 2015), strategista viestintää eli sitä, miten viestinnällä voidaan saavut-taa muutoksia ihmisten asenteissa ja käyttäytymisessä (Ballantyne 2016; Nerlich ym.2010) sekä viestien kehystämistä eli sitä, mitä teemoja ja näkökulmia viestinnässä pitäisikorostaa ja vastaavasti painaa sivummalle (Moser 2010). Muita keskeisiä tutkimuskoh-teita ovat olleet viestinnässä käytettävä kieli, metaforien ja narratiivien käyttö, keskeis-ten (tieteellisten) termien viestiminen ja ilmastonmuutoksen visualisointi (Moser 2016;Nerlich ym. 2010; Pearce ym. 2015). Vähemmistössä tutkimuksista on tarkasteltu erilais-ten organisaatioiden olemassa olevia viestintästrategioita ja viestinnän sisältöjä (Agin &Karlsson 2021).
Sisältöjen ja tyylin ohella tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös viestejä vastaan-ottaviin yleisöihin (Ballantyne 2016; Moser 2016). Keskeisenä lähtökohtana on ollut se,että viestintää voidaan suunnitella strategisesti, jos tiedetään millaisia käsityksiä ihmi-sillä on ilmastonmuutoksesta ja mitä he ajattelevat siihen liittyvistä eri teemoista (Bal-lantyne 2016). Alan tutkimuksessa on myös lisääntyvissä määrin kiinnittänyt huomiotayleisösegmentointiin eli toisistaan poikkeavien yleisöryhmien tunnistamiseen. Taustallavaikuttaa lisääntynyt ymmärrys siitä, että yksi ja sama viesti tulkitaan ja merkityksellis-tetään eri tavoin eri ihmisten toimesta, erityisesti ilmastonmuutoksen kaltaisen yhteis-kunnallisesti polarisoivan ilmiön kohdalla. (Holmes 2020; Moser 2010: 39)
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
140
Moser (2018: 2) kuvaa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestimistä (jatkossa so-peutumisviestintä) yleisemmän ilmastoviestinnän suhteellisen uudeksi alahaaraksi. Hä-nen mukaansa sopeutumisviestinnän tutkimus sai alkunsa jo 2000-luvun puolivälissä,mutta aktivoitui 2010-luvun puolivälin jälkeen. Alan nousun taustalle hän paikantaa käy-tännöllisen syyn: ilmastonmuutoksen seuraukset ja käytännöntason sopeutumistoimet,-suunnittelu ja -politiikka nousivat ensin yleiseen tietoisuuteen ja julkisuuteen ja synnyt-tivät siten tarpeen sopeutumisviestinnän akateemiselle tutkimukselle. Sopeutumisvies-tintä on laajemman ilmastoviestinnän tavoin monitieteinen tutkimusala, jota ei harjoi-teta yksinomaan perinteisten viestintätieteilijöiden parissa (Moser 2014, 338). Sopeutu-misviestinnän tutkimus jakaa myös monia muita ilmastoviestinnän tutkimuksen keskei-siä erityispiirteitä.
Sopeutumisviestinnän tutkimusta voidaan kuvata teoreettisesti melko löyhäksi tutki-musalaksi. Esimerkiksi tämän artikkelin aineistoon kuuluvissa artikkeleissa sopeutumis-viestintää ei juurikaan pyritä teoretisoimaan tai paikantamaan sen asemaa osana ilmas-toviestinnän tai viestinnän tutkimuksen kenttää. Artikkeleissa ei myöskään juurikaan kä-sitellä tai problematisoida viestinnän luonnetta, vaan lähtökohdaksi otetaan melko ylei-sesti ajatus viestinnästä tiedon levittämisenä. Ainoa selkeä sopeutumisviestinnän mää-ritelmä on löydettävissä Wirthin ja kollegoiden (2014: 32) artikkelista, jossa he antavat”työmääritelmänsä” vaikuttavalle sopeutumisviestinnälle. Heidän mukaansa se 1) kas-vattaa tietoisuutta ilmastonmuutoksen seurauksista, haavoittuvaisuuksista ja tarpeestasopeutua, 2) lisää tietoa sopeutumisvaihtoehdoista eli kasvattaa sopeutumiskapasiteet-tia, 3) motivoi sopeutumistoimiin eli tukee käyttäytymismuutoksia sekä 4) auttaa saa-vuttamaan hyväksynnän muiden tekemille sopeutumistoimille, joilla voi olla kielteisiäoheisvaikutuksia.
Tarkastelemalla sopeutumisviestinnän parissa tehtyä tutkimusta voidaan havaita, ettäse jakaa ilmastoviestinnän tutkimuksen pragmaattisen lähtökohdan ja tutkimuskohteet(ks. myös Moser 2018: 3). Tieteellisissä artikkeleissa on tarkasteltu muun muassa stra-tegisen viestinnän suunnittelua (ks. esim. Bonanno ym. 2021; Cantrill ym. 2019) ja eriviestien ja kehyksien vaikutuksia (esim. Halperin & Walton 2016; Scannell & Gifford2013). Myös sopeutumistermin ja muun aiheeseen liittyvän erityisterminologian ym-märtämistä ja merkityksenantoja suuren yleisön parissa on tutkittu (esim. Bruine deBruin ym. 2021; Cotton & Stevens 2019; Harcourt ym. 2019). Viestinnän ymmärtäminenvuorovaikutuksellisena prosessina on löydettävissä tutkimuksista, joissa on tarkasteltudeliberatiivisten ja osallistavien viestintämuotojen, kuten yhteisöllisten työpajojen, toi-mivuutta (esim. Cone ym. 2013) ja ihmisten toiveita sopeutumisviestinnälle (esim. At-tems ym. 2020; Rhoades ym. 2019).
Yleisöjen osalta sopeutumisviestinnän tutkimuksessa on kartoitettu erityisesti ihmistenkäsitystä ilmastoriskeistä ja riskikäsitykseen vaikuttavia taustatekijöitä (ks. esim. Akerlofym. 2015; Boon 2016) sekä ihmisten valmiutta tehdä sopeuttavia toimia ja siihen vaikut-tavia taustatekijöitä (esim. Bichard & Kazmierczak 2012; Brink & Wamsler 2019). Artik-keleiden keskeinen fokus on ihmisten asenteissa ja käsityksissä, joista johdetaan oppejaviestintään. Myös yleisösegmentointi on ollut tarkastelun kohteena (esim. Hine ym.2016; Weber ym. 2019). Lisäksi alan tutkimuksissa on tarkasteltu ilmastonmuutokseensopeutumisen ja erityisesti ilmastoriskien havainnollistamista visuaalisesti (esim. Ettin-ger ym. 2021; Wardekker & Lorenz 2019). Muutamat tutkimukset analysoivat olemassaolevien organisaatioiden viestintää (esim. Boussalis ym. 2019; Ferranti ym. 2021) ja vies-tintäammattilaisten näkemyksiä viestinnästä ja sen haasteista (Dow & Tuler 2022).
Annu Perälä
141
Tämä artikkeli jatkaa osaltaan ilmastoviestinnän tutkimuksen pragmaattista eetosta vai-kuttavien viestintätapojen etsimisessä ja soveltaa yleisen ilmastoviestinnän tutkimuk-sessa vakiintunutta lähestymistapaa hahmottaakseen sopeutumiseen liittyvän viestin-nän mahdollisuuksia ja haasteita. Keskittyminen yksinomaan sopeutumista käsittele-vään viestintään on perusteltua, sillä joistain yhtäläisyyksistä huolimatta sopeutumis-viestintään liittyy myös omaleimaisia piirteitä suhteessa yleiseen ilmastoviestintään(Heinrichs 2010: 327).
Heinrichsin (2010: 339–340) mukaan sopeutumisviestintä sijaitsee katastrofi-, kriisi- jakestävyysviestinnän risteyksessä. Sen tulee yhtäältä valmistaa yleisöä katastrofeihin janiiden ehkäisyyn sekä lisätä ymmärrystä ilmastoriskeistä ja riskienhallinnasta – ja vieläliittää nämä osaksi laajempaa ymmärrystä pitkällä aikavälillä tarvittavista yhteiskunnal-lisista muutoksista. Erityisesti Moser (2014) on koonnut yhteen ja analysoinut yleisellätasolla sopeutumisviestintää, mutta merkittävä osa alan kirjallisuudesta on julkaistu tä-män jälkeen. Tämän artikkelin aineistosta noin 3/4 on julkaistu aikaisintaan vuonna2015.
3. Tutkimusmenetelmä ja -aineisto
Artikkeli edustaa integroivaa kirjallisuuskatsausta (Salminen 2011; Whittemore & Knafl2005) ja aineistoon valittujen artikkeleiden analyysissa on hyödynnetty laadullista sisäl-lönanalyysia (Krippendorff 2019). Integroiva kirjallisuuskatsaus valittiin metodiksi, silläsen avulla voidaan luoda moniulotteinen kuvaus tutkimuskohteeksi valitusta ilmiöstä jakäyttää laajoja ja heterogeenisiä aineistoja. Integroivan kirjallisuuskatsauksen aineistonkeräämistä eivät rajaa tiukat kriteerit esimerkiksi artikkeleissa käytetyn metodologiansuhteen, vaan aineistoksi halutaan kerätä laaja ja moninainen otos kuvastamaan valitunaiheen moninaisuutta. (Salminen 2011: 8; Whittemore & Knafl 2005: 547.)
Aineiston keräämisessä on käytetty kahta strategiaa: 1) systemaattista tietokantahakuaja 2) lumipallometodia. Artikkeleita haettiin Scopus ja Web of Science -tietokannoissaetsimällä englanninkielisiä vertaisarvioituja artikkeleita ja kirjanlukuja, joiden abstraktitsisälsivät sanat ”climate”, ”adaptation” ja ”communication”. Scopuksessa hakua rajoi-tettiin valitsemalla asiasanaksi ”communication”, joka laski haun kokonaistuloksen1 368:sta artikkelista 150:een.  Web of Sciencessa vastaava kategoriointi laski tuloksen609:sta vain 16 artikkeliin, joten rajausta ei tehty. Lumipallometodilla viittaan siihen,että olen täydentänyt tietokantahakuja myös muilla tutkimustehtävän kannalta relevan-teilla artikkeleilla, jotka ovat tulleet vastaani aihealueen tutkimusta tehdessäni. Vaikkatietokantahaut tuovat aineistolle tärkeää systemaattisuutta eivätkä ole samalla lailla ke-rääjästä riippuvaisia, jättävät ne samalla piiloon myös hyödyllistä tutkimusta (ks. esim.Agin & Karlsson 2021: 434–435). Pelkän lumipallometodin käyttö voisi kuitenkin johtaasiihen, että tärkeitä näkökulmia jäisi kokonaan paitsioon esimerkiksi siksi, ettei niitä kä-sittelevään tutkimukseen viitata ilmiötä toisesta näkökulmasta lähestyvissä artikke-leissa. Tästä syystä olen nähnyt näiden strategioiden yhdistämisen parhaimpana vaihto-ehtona moninaisen aineiston keräämiseksi.
Päätös yksittäisten artikkeleiden sisällyttämisestä aineistoon tehtiin niiden abstraktienperusteella. Tämä koski siis sekä tietokantahakujen tuloksena saatua 759 artikkelia ettäsopeutumisviestintää käsittelevän väitöstutkimustyön saatossa kertynyitä muita täy-dentäviä artikkeleita. Artikkelit sisällytettiin aineistoon, jos artikkeli käsitteli ilmaston-muutokseen sopeutumista käsittelevää viestintää, joka on suunnattu suurelle yleisölletai maallikoille. Toisin sanoen pois jätettiin esimerkiksi organisaatioiden välistä tai si-säistä viestintää sekä erikoisalaviestintää (esim. ministeriön viestintä maanviljelijöille)käsittelevät artikkelit. Aineiston ulkopuolelle jätettiin myös artikkelit, joissa käsiteltiin
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
142
länsimaiden ulkopuolisen maailman sopeutumisviestintää, sillä näiden valtioiden yhteis-kunnallinen, taloudellinen ja ilmastollinen konteksti poikkeaa niin merkittävästi länsi-maisesta. Aineistoon sisällytettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen periaatteiden mu-kaisesti sekä empiirisiä että teoreettisia artikkeleita (Salminen 2011: 8; Whittemore &Knafl 2005: 547). Ilmastoviestinnän tutkimukselle tyypilliseen tapaan kerätty aineisto olimonitieteinen. Tietokantahaku tuotti tulokseksi 80 uniikkia artikkelia (Scopus 27, Webof Science 65) ja lumipallometodi 26. Yhteensä artikkeleita oli siis 106. Eri strategioidentuottamat artikkelimäärät osoittavat, että lumipallometodi oli systemaattisia tietokan-tahakuja täydentävä aineistonkeruutapa.
Valitut artikkelit käytiin kokonaisuudessaan läpi ja niitä analysoitiin viestinnällisten haas-teiden ja mahdollisuuksien kontekstissa (Krippendorff 2019: 42). Toisin sanoen artikke-leista etsittiin tekstin katkelmia, jotka toivat esiin joko sopeutumisviestintään liittyvänhaasteen tai mahdollisuuden. Haasteet ja mahdollisuudet kategorisoitiin kuuden te-maattisen ulottuvuuden alle sen mukaan, mikä oli niiden sisällöllinen yhteys ilmaston-muutokseen sopeutumiseen ja/tai siihen liittyvään viestintään. Ajatuksena oli löytää ai-nakin jossain määrin juuri sopeutumisviestintään ja sen käsittelemään metailmiöön –ilmastonmuutokseen sopeutumiseen – liittyviä erityispiirteitä, vaikka sopeutumisvies-tintää ei ymmärretäkään artikkelissa lähtökohtaisesti laajemmasta ilmastoviestinnästätäysin poikkeavana, saati sen vastinparina tai vaihtoehtona.
Motivaation tutkia sopeutumisviestintää omana erillisenä ilmastoviestinnän alahaaranaon kuitenkin lähdettävä siitä ajatuksesta, että sopeutumisviestinnän sisällöt ja muut eri-tyispiirteet muodostavat ainakin jossain määrin omaleimaisen kokonaisuuden ilmasto-viestinnän kentän sisällä (Heinrichs 2010). Vaikka temaattiset ulottuvuudet muodostet-tiin aineistolähtöisesti, saavat ne tukea aikaisemmasta kirjallisuudesta, jossa käsitelläänilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää tietoutta (esim. Ballantyne ym. 2018; Har-court ym. 2019) sekä yleisiä sopeutumiseen liittyviä käsityksiä (esim. sopeutuminen onennen kaikkea paikallinen ilmiö, sopeutuminen voidaan ymmärtää suppeasti suoriin il-mastovaikutuksiin reagoimisena tai laajasti järjestelmätason siirtymänä kohti kestävääkehitystä, ks. lisää Bassett & Fogelman 2013; Preston ym. 2015).
4. Sopeutumisviestinnän kuusi ulottuvuutta – ja niiden viestinnälliset haasteet jamahdollisuudet
Tässä tulosluvussa esittelen analyysini tuloksena muodostetut kuusi temaattista ulottu-vuutta, jotka ovat seuraavat: (1) tuntematon sopeutuminen, (2) paikallinen sopeutumi-nen, (3) sopeutuminen luovuttamisena, (4) taloudellis-rationaalinen sopeutuminen, (5)sopeutuminen riskeihin varautumisena ja (6) sopeutuminen transformatiivisena muu-toksena. Jokaiseen ulottuvuuksista liittyy sekä viestinnällisiä haasteita että mahdolli-suuksia, jotka muodostavat jokaisen alaluvun käsittelyn perustan. Tulosluvun keskeisim-mät tulokset on myös tiivistetty taulukkoon 1.
Annu Perälä
143
Taulukko 1. Yhteenveto sopeutumisviestinnän keskeisistä mahdollisuuksista ja haas-teitta teemoittain
Temaattinen ulot-tuvuus Käsitys sopeutu-misesta Keskeinen viestinnällinenmahdollisuus Keskeinen viestinnällinenhaasteTuntematon so-peutuminen Yleisöllä ei en-nakkokäsitystätai heikko ennak-kokäsitys
Potentiaali tulla ymmärre-tyksi monisyisenä ilmiönä;useat käyttöyhteydet ja koh-deyleisöt
Yleisön informointi ja kou-luttaminen (termin uutuusja abstraktius sekä ero hil-lintään)Paikallinen sopeu-tuminen Sopeutuminenensisijaisesti pai-kallista toimintaa
Paikallisesti relevantti ja lä-heinen viesti, yleisön omienvaikutusmahdollisuuksienkorostaminen
Empirian valossa paikalliste-tun viestin mielekkäässäformuloinnissa vielä pohdit-tavaaSopeutuminen luo-vuttamisena Sopeutumisellanegatiivinen kon-notaatio
Kielteisiä tunteita herättävätviestit voivat toimia sykäh-dyksinä toiminnalle
Osa yleisöstä voi tulkita so-peutumisen luovuttamisenamuusta ilmastotyöstä, so-peutumisen ja hillinnän vä-lisen suhteen määrittely jasen viestiminenTaloudellis-ratio-naalinen sopeutu-minen
Sopeutuminentaloudellis-ratio-naalista toimin-taa
Myönteistä hyöty-panossuh-detta korostava viesti, inves-tointien tuloksellisuuden ar-gumentointi
Taloudellinen motivointiedellyttää jonkinasteistariskikäsitystä, riskinä lyhyt-aikainen sitoutuminen il-mastoasioihinSopeutuminen ris-keihin varautumi-sena
Sopeutuminenriskeihin varautu-mista, edellyttääkohonnutta riski-käsitystä
Riskikäsityksen kohoaminenennustaa toimintaa ja aja-tuksellisia muutoksia, riski-käsitys ei ole riippuvainenvain ilmastollisista oloista
Viestityt riskit voidaan ko-kea epäuskottavina, epäre-levantteina tai vähäisinä,vastuutahojen osoittami-nen ja nimeäminenSopeutuminentransformatiivi-sena muutoksena
Sopeutuminenlaaja-alainenmuutos kohtikestävää yhteis-kuntaa
Sitoo ilmastonmuutoksenhillintään liitettyjä tavoit-teita osaksi sopeutumisvies-tintää; ottaa kokonaisvaltai-semman lähestymistavan kä-sillä olevaan ongelmaan
Viestittävän ilmiön komp-leksisuus, uutuus ja abst-raktius, viestinnällisen ta-voitteen suuruus
4.1 Tuntematon sopeutuminen
Ensimmäinen sopeutumisviestintään liittyvä haaste on se, että ilmastonmuutokseen so-peutuminen on suuren yleisön keskuudessa uudehko ja melko tuntematon asia (Bruinede Bruin ym. 2021; Ernoul ym. 2020; Ettinger ym. 2021; Glaas ym. 2015; Harcourt ym.2019; Lenzholzer ym. 2020; Moser 2013; 2014; Palmer 2017). Viestien vastaanottajillaon siis olematon tai vähäinen ennakkotietämys ja -käsitys viestittävästä aiheesta, mikäpitää ottaa huomioon viestinnän suunnittelussa. Viestinnän pitää ainakin jossain määrinsisältää informoiva ja koulutuksellinen aspekti. Tehtävää vaikeuttaa se, että ilmiönomaksumiseen liittyy sekä termillisiä että sisällöllisiä haasteita. Ensinnäkin ”sopeutumi-sella” on oma yleiskielinen merkityksensä, joka vaikuttaa siihen, miten yleisö tulkitseetermiä ilmastokontekstissa (Harcourt ym. 2019), etenkin jos ilmastoyhteys on ennaltavieras (Bruine de Bruin ym. 2021). Toiseksi sopeutumiseksi ymmärretään helposti kaikkiilmastonmuutoksen hillintään tai yleisesti ilmastohaasteeseen liittyvä (Ernoul ym. 2020;Glaas ym. 2015; Harcourt ym. 2019). Toisin sanoen sopeutumisen sisällöllinen ero hillin-tään nähden on epäselvä – kuin myös näiden kahden yhteensovitettavuus ja keskinäinen
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
144
hierarkia. Viestinnässä on siis avattava, mitä ilmastonmuutokseen sopeutumisella tar-koitetaan tai käytettävä yleisölle helpommin avautuvaa arkikieltä kuvaamaan viestittä-vää aihetta (Harcourt ym. 2019: 270).
Haastetta lisää entisestään se, että sopeutuminen on abstrakti termi, jota voidaan käyt-tää ja tulkita monin eri tavoin (Bassett & Fogelman 2013; Cotton & Stevens 2019; Moser2014). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ilmenee lukemattomina erilaisina tekoina,joita tehdään yhteiskuntien eri tasoilla useiden toimijoiden toimesta (Cotton & Stevens2019), eli termi ei sinänsä viittaa mihinkään yhteen helposti hahmotettavaan ja omak-suttavaan asiaan tai tekoon. Simonetin ja Fatorin (2016: 4) mukaan yksi termin haas-teista on, että se viittaa samalla sekä prosessiin että lopputulemaan. Myös Moser (2014:349) korostaa, että sopeutuminen on samalla vastaus epästabiiliuden tilaan ja itsessäänepästabiiliuden muoto. Sopeutumiselle on vaikea määritellä lopullista maaliviivaa, silläsopeutumisen kohteena oleva ilmasto on alati muutoksessa. Toisin sanoen viestinnässäon tunnistettava, että sopeutuminen on niin sanotusti ikuisuusprojekti (Dow & Tuler2022). Hämmennystä voi aiheuttaa myös se, että sopeutuminen voi esiintyä asiayhteyk-sissä, joissa yhteys ilmastoon ei ole täysin ilmeinen (esim. ruokaturva, riskienhallinta; ks.Moser 2018), ja sopeutumisella on useita käytössä olevia synonyymeja, kuten varautu-minen ja ilmastoresilienssi (MacInnis ym. 2015).
Sopeutumisviestinnässä piilee kuitenkin myös mahdollisuuksia. Ensinnäkin on olemassanäyttöä siitä, että yleisö hyväksyy sopeutumistermin melko nopeasti ja ymmärtää so-peutumisen itsenäisesti monisyisenä ilmiönä (Cotton & Stevens 2019; Moser 2013; ks.2014: 341). Toiseksi sopeutumiseen voidaan liittää laajoja ja yleisesti tavoittelemisen ar-voisia asioita, kuten ruokaturvan saavuttaminen, kansanterveyden edistäminen, valtionkokonaisturvallisuuden ylläpitäminen sekä yleinen riskienhallinta (Moser 2018; O’Sulli-van & Emmelhainz 2014; Romsdahl 2020). Aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi terveys-kehykset on todettu toimivaksi strategiaksi viestiä ilmastonmuutoksesta (Kreslake ym.2016; Maibach ym. 2010; Myers ym. 2012), joskaan ilmastonmuutoksen yhdistäminentoiseen asiayhteyteen ei aina saa kaikkien yleisöjen hyväksyntää (Cameron ym. 2021;Myers ym. 2012). Kolmanneksi sopeutumisviestintä voi olla muuta ilmastoviestintää ve-toavampaa myös ilmastonmuutokseen kielteisesti tai varautuneesti suhtautuville ylei-sösegmenteille. Sopeutumista voi pitää neutraalina suhteessa päästöleikkauksiin ja il-mastonmuutoksen perimmäisiin syihin (Evans ym. 2014; Howell ym. 2016), eikä siihenliity samanlaisia historiallisia ja poliittisia kamppailuja kuin ilmastonmuutoksen hillin-tään (Moser 2014). Koska sopeutumisella on usein muitakin kuin ilmastollisia tavoitteita,on jopa ehdotettu, että ilmastonmuutokseen kielteisesti suhtautuvien yleisösegment-tien kohdalla viestistä voidaan hävittää ilmastoyhteys (Cameron ym. 2021; Hine ym.2016; Matlock ym. 2019; O’Sullivan & Emmelhainz 2014).
4.2 Paikallinen sopeutuminen
Sopeutuminen ymmärretään tavallisesti nimenomaan paikallisena ilmiönä (Preston ym.2015). Sopeutumisviestinnän oletettu keskeinen mahdollisuus liittyy juuri paikallisuu-teen (esim. Cantrill ym. 2019; Moser 2014; Schroth ym. 2014; Wirth ym. 2014). Ajatuk-sena on, että sopeutumisviestintä tekee ilmastonmuutoksesta todellisemman ja käsinkosketeltavamman ongelman paikantamalla sen viestin vastaanottajan fyysiseen ja so-siaaliseen lähiympäristöön (Moser 2014: 338). Argumentin mukaan paikallisten seurauk-sien korostaminen kaventaa ilmastonmuutokseen yhdistettyä psykologista etäisyyttätehden siitä ajallisesti, maantieteellisesti ja sosiaalisesti läheisemmän (Brügger, Dessaiym. 2015, 1). Empiirinen näyttö paikallistamisen hyödyllisyydestä on kuitenkin vielä eh-dollista. Paikallisen ja kaukaisen/globaalin kehystyksen eroja testanneissa tutkimuksissapaikallinen kehystys ei edistänyt osallistujien ilmastotoimijuutta kaukaiseen tai globaa-liin kehykseen nähden (Brügger ym. 2016; Halperin & Walton 2016; Mildenberger ym.2019; Schoenefeld & McCauley 2016; Spence & Pidgeon 2010; vrt. Scannell & Gifford
Annu Perälä
145
2013). Osassa tutkimuksista jopa todettiin, että paikallinen kehystys laski käsitystä il-mastoriskeistä ja ilmastonmuutoksen seurauksien vakavuudesta (Mildenberger ym.2019; Spence & Pidgeon 2010).
Paikallistaminen ei siis selvästikään tarjoa ihmelääkettä ilmastoviestinnälle. Samalla onhyvä huomata, että viitatuissa kokeellisissa tutkimuksissa osallistujat altistuivat vies-teille vain kertaluontoisesti lyhyen ajan. On epärealistista ajatella, että yksi viesti voisiperustavanlaatuisesti muuttaa ihmisten käsityksiä etenkään ilmastonmuutoksen kaltai-sesta kompleksisesta ilmiöstä. Onkin ehdotettu, että paikallistamisen tehottomuus voisiitsessään olla osoitus ilmastonmuutoksen psykologisesta etäisyydestä (Spence & Pid-geon 2010: 663). Ilmastonmuutos voidaan myös paikallistaa eri tavoin. Edellä viitatuissatutkimuksissa painotus oli informatiivisissa viesteissä, jotka eivät suoranaisesti pyrkineetvetoamaan seikkoihin, jotka saavat ihmiset kiinnittymään paikkoihin. Paikkasidonnai-suudella, eli tunteellisella siteellä ihmisen ja paikan välillä, on osoitettu olevan myöntei-nen vaikutus ihmisten ilmastotoimijuuteen (Halperin & Walton 2016; Nicolosi & Corbett2018; Scannell & Gifford 2013; van Valkengoed & Steg 2019). Paikat voivat myös olla eriihmisille eri tavoin merkityksellisiä (esim. ekologinen, sosio-kulttuurinen, yhteisöllinen),jolloin viestinnän pitäisi puhutella juuri näitä erityisiä merkityksenantoja ollaakseen toi-mivaa (Brügger, Dessai ym. 2015; Nicolosi & Corbett 2018). Ei voida myöskään olettaa,että kaikille paikallinen ulottuvuus olisi globaalia merkityksellisempi (Brügger, Dessaiym. 2015; Devine-Wright 2013; Halperin & Walton 2016).
Ilmastonmuutoksen paikallistaminen voi ylipäänsä olla parempi viestinnällinen strategiapienempien, henkilökohtaisesti toimeenpantavien sopeutumistoimien motivoimiseen(Halperin & Walton 2016). Tutkimuksien mukaan ilmastonmuutoksen paikallistaminenei suoraan vaikuta ihmisten halukkuuteen toimia, vaan siihen minkälaisen tiedon va-rassa he toimivat. Mitä lähempänä viestinnän kohteena oleva asia on viestin vastaanot-tajaa, sitä konkreettisempaan tietoon hän turvautuu asian prosessoinnissa. Tästä syystäpaikallistettu viesti toimii paremmin henkilökohtaisten ilmastotekojen motivointiin,koska viestin ja teon konkretiatasot vastaavat toisiaan. Julkisten ilmastotoimien proses-sointi taas nojaa abstraktimpaan tietoon, kuten henkilökohtaisiin arvoihin. (Brügger,Dessai ym. 2015; 2016; Brügger, Morton ym. 2015; Halperin & Walton 2016.) Toisaaltaei ole myöskään poissuljettua, etteikö paikallistaminen voisi johtaa ilmastotoimijuudenedistämisen kannalta kielteisiin lopputuloksiin. Se voi saada ihmiset vähättelemään pai-kallisia vaikutuksia tai kääntymään kuoreensa ja suhtautumaan kaikkeen ilmastotyöhöndefensiivisesti (Brügger, Dessai ym. 2015; Nicolosi & Corbett 2018). Paikallistettu ilmas-tonmuutos voi myös laukaista niin sanotun NINBY-ilmiön, eli saada ihmiset vastusta-maan omaan naapuristoon suunniteltua, ainakin joltain osin epämiellyttäväksi koettuasopeutumistoimea (Devine-Wright 2013).
Paikallistamisella voidaan kuitenkin myös kasvattaa viestien vastaanottajien käsitystäheidän vaikutusmahdollisuuksistaan. Ilmastotoimijuuden edistämisen kannalta on kes-keistä, että ihmiset ajattelevat kykenevänsä tekemään jotain ilmaston eteen ja että teh-dyillä toimilla on tosiasiallinen vaikutus (Bechtoldt ym. 2021; van Valkengoed & Steg2019). Ilmastonmuutoksen hillinnässä on kyse ennen kaikkea globaalista ongelmasta,jonka ratkaisemiseksi maailman yhteenlaskettujen päästöjen olisi laskettava dramaatti-sesti. Tavoitteen saavuttamiseksi yhden ihmisen tai edes kaupungin tai valtion toimeteivät ole alkuunkaan riittäviä, elleivät muut tee omaa osuuttaan. Sopeutumisen tulok-sellisuutta ja onnistumista voidaan kuitenkin mitata esimerkiksi yksittäisen kunnan taivaltion tasolla (Simonet & Fatorić 2016: 789). Yksi yhteisö ei voi pysäyttää ilmastonmuu-tosta, mutta voi olla varautunut siihen.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
146
4.3 Sopeutuminen luovuttamisena
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen voidaan ymmärtää kielteisesti ”kohtaloonsa alistu-misena”, eli tietoisena valintana lakata hillitsemästä ilmastonmuutosta ja keskittyä vainsopeutumaan seurauksiin. Tästä syystä onkin pelätty, että sopeutumisviestintä voisi ollavahingollista laajemmalle ilmastotyölle (ks. esim. Evans ym. 2014: 69; Moser 2014: 338).Hypoteesilla voidaan ajatella olevan epäsuoraa tukea, sillä ajatus ilmastonmuutoksenvääjäämättömästä etenemistä alentaa ihmisten halukkuutta toimia ilmastonmuutoksenhillinnän eteen (Marlon ym. 2019; Mayer & Smith 2019). Hypoteesin kuitenkin kumoaasuora empiirinen näyttö tutkimuksista, joissa tarkastellaan sopeutumisesta viestimisenvaikutuksia ihmisten tarpeeseen ja haluun hillitä ilmastonmuutosta. Kahdessa tutkimuk-sessa sopeutumisesta viestiminen suorastaan kasvatti vastaajien kiinnostusta edistää il-mastotoimia (Adams ym. 2011; Evans ym. 2014). Kolmannessa tutkimuksessa ei löydettysamanlaista motivoivaa elementtiä, muttei myöskään tukea väitteelle siitä, että sopeu-tumisesta viestiminen vähentäisi yleisön sitoutuneisuutta ilmastonmuutoksen hillintääntai alentaisi siihen liittyvää riskikäsitystä (Carrico ym. 2015). Neljännessä tutkimuksessasopeutumisviestinnän havaittiin vaikuttavan myönteisesti erityisesti niiden ilmastotoi-mijuuteen, jotka eivät alkujaan olleet kovinkaan huolestuneita ilmastosta. Ilmastoasi-oissa valveutuneille ilmastonmuutoksen hillintää koskevat viestit toimivat paremmin.(Howell, Capstick & Whitmarsh 2016.)
Yleisellä tasolla sopeutumisviestinnän ei siis pitäisi vaikuttaa kielteisesti vastaanottajienmuuhun ilmastotoimijuuteen, mutta on silti mahdollista, että osa yleisöstä tulkitsee ter-min kielteisesti. Länsimaalaisille ilmastotyötä tekeville ammattilaisille toteutetussahaastattelututkimuksessa jopa 40 prosenttia suhtautui sopeutumistermiin kielteisesti jaliitti siihen ajatuksia muun muassa luovuttamisesta, fatalismista, epäonnistumisesta jamuuttumattomuudesta sekä haitallisuudesta hillinnälle (Simonet & Fatori 2015). Tulostavoidaan pitää siinäkin mielessä merkillepantavana, että kyse oli nimenomaan ilmasto-asioiden parissa työskentelevistä henkilöistä, joiden voidaan olettaa tietävän, mitä so-peutumisella tarkoitetaan ja millaista konkreettista sopeutumistyötä maailmalla teh-dään. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole tehty kansalaisten keskuudessa, mutta heidänparissaan on kuitenkin havaittu taipumus priorisoida hillintä sopeutumisen ohi (Coneym. 2013; Cotton & Stevens 2019; Ettinger ym. 2021; Kreslake 2019). Tämä voi ilmentääajattelutapaa, joka pitää ilmastonmuutoksen hillintää suurempana moraalisena velvoit-teena kuin itseaiheutettujen haittojen minimointia (Cotton & Stevens 2019). Viestinnänsuunnittelussa olisi siksi hyvä pohtia sopeutumisen asemointia ja sanallistamista osanalaajempaa ilmastotyötä – ja etenkin suhteessa ilmastonmuutoksen hillintään, joka onparemmin tunnettu tapa vastata ilmastokriisiin. Tällä tavoin yleisö ymmärtäisi parem-min, mikä on sopeutumisen asema ja merkitys laajemmassa ilmastotyössä.
Ilmastoviestinnän herättämillä tunteilla on suuri vaikutus sille, miten ihmiset ajattelevatja toimivat (Salama & Aboukoura 2018). Tutkimuksellisia erimielisyyksiä vallitsee pääasi-assa vain siitä, millaisten tunteiden herättäminen olisi suotavinta eli pitäisikö viestinnänesimerkiksi lisätä toiveikkuutta tai vaihtoehtoisesti ravistella (Brosch 2021). Viestima-nipulaatioille perustuvat tutkimukset viittaavat siihen, että kielteisiä tuntemuksia herät-tävät sopeutumisviestit olisivat jonkin verran motivoivampia (Hine ym. 2016; Palmer2017; ks. myös Bechtoldt ym. 2021). Toisen tutkimuksen tehneet tutkijat spekuloivat,että kielteisten tunteiden herättäminen voisi olla toimiva strategia erityisesti, kun ih-mistä halutaan motivoida varautumaan tiettyä riskiä kohtaan ja toimivan huonommin,kun ihmisiä halutaan saada mukaan hillinnän kaltaiseen pitkäntähtäimen prososiaali-seen toimintaan (Hine ym. 2016: 8). Ranskalaistutkimuksessa myönteisiä ja kielteisiätunteita herättämään pyrkivien postereiden välillä ei havaittu eroa vaikuttavuudessa,vaikka viestit sinänsä herättivätkin toisistaan poikkeavia tunteita vastaanottajissa (Ba-zart ym. 2020). Tulos osoittaa, että viestinnän vaikutuksien mittaaminen manipulaati-oita seuranneilla asenne- ja käytösmuutoksilla ei yksin riitä avaamaan viestinnän kaikkia
Annu Perälä
147
vaikutuksia (ks. myös Lieske ym. 2014). Sopeutumisilmiön – ja erityisesti siihen liittyvänviestinnän – tulkitsemista ja merkityksenantoja tarkasteleva laadullinen tutkimus on kui-tenkin vielä vähäistä (ks. kuitenkin Cotton & Stevens 2019; Harcourt ym. 2019; Lynam2016; Moser 2013).
4.4 Taloudellis-rationaalinen sopeutuminen
Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan yleensä erilaisia toimia, joilla varau-dutaan ilmastonmuutoksen seurauksiin. Toimille voidaan usein laskea rahallinen kustan-nus ja hyöty. Tästä syystä sopeutuminen on mahdollista ymmärtää tarkoituksenmukai-sena toimintana, jossa rationaaliset toimijat punnitsevat riskejä ja tapoja ehkäistä niitä.Pohdinnoissa painavat esimerkiksi riskin toteutumisen todennäköisyys ja seurauksienvakavuus sekä olemassa olevat keinot minimoida riskiä ja niiden taloudelliset kustan-nukset ja muut mahdolliset haitat. (Bassett & Fogelman 2013.) Sopeutumisviestinnällävoidaan pyrkiä luomaan narratiivi siitä, että riskeihin varautumalla vältytään vielä suu-remmilta taloudellisilta, mutta myös inhimillisiltä, sosiaalisilta, kulttuurisilta ja ekologi-silta kustannuksilta. Myös ilmastoviestinnässä oleellinen lopputulospystyvyys(McLoughlin 2021; van Valkengoed & Steg 2019) eli käsitys tehtävien toimien tulokselli-suudesta on helpommin ja selkeämmin artikuloitavissa. Sopeutumistoimien tulokselli-suus on usein todennettavissa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä (Brügger, Morton ym.2015) rajatun maantieteellisen alueen sisällä (Bechtoldt ym. 2021). Tällöin tehtävät toi-met näyttäytyvät helpommin henkilökohtaista etua tuottavana, ”järkevänä” toimintana,kun taas ilmastonmuutoksen hillintä on enemmän ”luopumista yhteisen hyvän eteen”(Howell ym. 2016). Sopeutuminen näyttäytyy siten vastauksena kansalaisten nykyisiintarpeisiin tulevaisuuden tarpeiden sijaan (Cotton & Stevens 2019).
Sopeutumistoimien ”järkevyyttä” ja ”tarkoituksenmukaisuutta” voi kuitenkin olla haas-tava viestiä, mikäli kohdeyleisö ei koe uhkaa ilmastoriskeistä tai ilmastonmuutoksenseurauksista. Tällöin sopeutuminen näyttäytyy lähinnä (yksityisen tai julkisen) rahantuhlaukselta ilman varmuutta hyödyistä (Moser 2014: 338). Kun viestinnän kohteeksiotetaan jokin ajallisesti ja tilallisesti lähellä oleva sopeutumistoimi, yleisön fokus keskit-tyy helposti sen konkreettisiin implikaatioihin, kuten taloudellisiin kuluihin ja välittö-mään hyötyyn (Brügger, Dessai ym. 2015). Kaikkinensa taloudelliset kustannukset muo-dostavat aidon ja merkittävän reaalimaailman ehdon asenne- ja käytösmuutoksille, mikätulee huomioida myös viestinnässä (Moser 2006). Taloudelliset kustannukset ovat yksikeskeisin tekijä, jonka ihmiset ottavat huomioon pohtiessaan henkilökohtaisesti ja julki-sesti toteutettavia sopeutumistoimia (Bichard & Kazmierczak 2012; Brink & Wamsler2019; Carlton & Jacobson 2013, 2016; Cone ym. 2013; Glaas ym. 2015; Harcourt ym.2019). Henkilökohtaisesti toteutettavien sopeutumistoimien osalta ihmiset suosivat ma-talakustanteisia ja helposti toteutettavia toimia (Koerth ym. 2013; Kondo ym. 2021).
Sopeutumiskontekstissa tehty tutkimus talousaiheisten ilmastoviestien vaikuttavuu-desta päätyi erilaiseen tulokseen kuin hillintäkontekstissa tehdyt tutkimukset (Hine ym.2016; vrt. Hurlstone ym. 2014; Spence & Pidgeon 2010; Velautham ym. 2019). Austra-lialaistutkimuksessa testattiin yhteensä viittä eri viestiä, joista yksi korosti toimimatto-muuden yleisiä kielteisiä taloudellisia seurauksia. Tulosten mukaan talousviesti ei moti-voinut yhtäkään yleisösegmenttiä, ei edes ilmastoasioissa varautuneita. Tutkijat speku-loivat, että huomion kiinnittäminen taloudellisiin näkökohtiin olisi tehokkaampi viestin-tätapa hillinnän tapaisen globaalin ongelman tapauksessa ja toimisi huonommin viestei-hin, jotka käsittelevät uhkaa omaa itseä, omaisuutta ja perhettä kohtaan. (Hine ym.2016.)
Talousviestien tehottomuutta voidaan tulkita myönteisenä signaalina (Hine ym. 2016:9). Vaikka taloudellisten näkökulmien ja ilmaston yhdistäminen toisiinsa voivat yhtäältävaikuttaa helpolta ja ilmeiseltä viestivalinnalta, on sitä myös pidetty epähedelmällisenä
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
148
lähestymistapana, joka lisää esimerkiksi individualismia ja ahneutta (Bonanno ym.2021). Taloudellinen hyöty ilmastotoimijuuden ensisijainen motivaattorina tarkoittaasitä, että kiinnostus ilmastoasioihin jää lyhytaikaiseksi ja aktivoituu uudestaan vain, jostaloudellista hyötyä on saatavilla toistamiseen (Corner & Clarke 2014). Toimivammaksistrategiaksi on nimetty viestin rakentaminen itseisarvoina pidettyjen asioiden ympärille(Bonanno ym. 2021; Corner & Clarke 2014). Sopeutumisviestien liiallinen taloudellista-minen ja rationalisointi ainoastaan tarkoituksenmukaisiksi ja kaikkia hyödyttäviksi toi-minnaksi voi myös merkitä erittäin suppeaa sopeutumiskäsitystä (Preston ym. 2015; Va-sileiadou ym. 2014) tai epäuskottavaa ja naiivia viestiä.
4.5 Sopeutuminen riskeihin varautumisena
Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa keskeiseen asemaan nousevat erilaiset ilmasto-riskit, joiden varalta varaudutaan. Tästä syystä sopeutumisviestintää voidaan pitää yh-tenä riskiviestinnän muotona. Riskiviestinnän keskeinen taustaoletus on se, että henki-lön käyttäytyminen riippuu siitä, miten korkeaksi hän arvioi ilmastoon liittyvät riskit jamillaisiksi hän kokee mahdollisuudet ehkäistä ja minimoida noita riskejä (Vulturius ym.2020: 3). Riskikäsitys voi nousta joko omankohtaisten kokemusten tai muun tiedonkautta (Mildenberger ym. 2019: 16). Erityisesti muuhun kuin omiin suoriin kokemuksiinpohjaava tieto avaa mahdollisuuksia viestinnälle. Itse asiassa omakohtaisten kokemus-ten ja sopeutumiskäyttäytymisen välinen suhde on tutkimuksien mukaan verrattainheikko (van Valkengoed & Steg 2019; ks. myös Ray ym. 2017; Shao ym. 2017). Toisinsanoen riskiviestinnällä on aitoja mahdollisuuksia liikuttaa ihmisten mieliä, vaikkeivat heomaisikaan omakohtaisia kokemuksia ilmastonmuutoksen seurauksista.
Riskikäsityksen muodostuminen on sekä kognitiivinen että affektiivinen prosessi (Carl-ton & Jacobson 2013). Yhtäältä riskiviestinnällä on selkeä suhde tieteelliseen ilmastotie-toon, jota sen pitäisi pystyä levittämään. Hyvä ilmastotietous ennustaa korkeampaa ris-kikäsitystä (Boon 2016; Hu ym. 2017; Koerth ym. 2013). Riskiviestinnän onnistumisenkannalta tieto konkreettisista ratkaisuista esitettyjen riskien ehkäisemiseksi tai torju-miseksi on erityisen tärkeää (Akerlof ym. 2015; Haer ym. 2016; Kreslake ym. 2016; Mahym. 2020). Myös viestivän tahon luotettavuus on oleellista (Bazart ym. 2020; Hagen ym.2016; Lieske ym. 2014; Seebauer & Babcicky 2018). Informoinnin ohella viestinnän pi-täisi myös vedota ihmisten affektiiviseen puoleen. Ensimmäinen ehdotettu strategia onhuomioida viestinnässä erilaiset maailmankatsomukset ja arvot (Akerlof ym. 2016;Bechtoldt ym. 2021; Brink & Wamsler 2019; McNeeley & Lazrus 2014), esimerkiksi ra-kentamalla viesti jaettujen kulttuuristen arvojen ympärille (Bonanno ym. 2021). Toinenstrategia on henkilökohtaistaa ja paikallistaa riskiviestintää (Akerlof ym. 2015; Brink &Wamsler 2019; Carlton & Jacobson 2013, 2016; Ettinger ym. 2021; Haer ym. 2016; Lieskeym. 2014; Wobus ym. 2018). Yksi esimerkki tästä on toisten ihmisten henkilökohtaisistailmastokokemuksista ammentaminen viestinnällisiin tarkoituksiin (Lawrence ym. 2014;Valois ym. 2020; Vasileiadou & Botzen 2014).
Riskiviestinnän keskeinen haaste on se, että viestintäponnisteluista huolimatta viestienvastaanottajat kokevat ilmastoriskit epäuskottavina tai vähäisinä. Ilmastoriskien arvioi-minen on kognitiivisesti hankalaa (Budescu ym. 2009; Ettinger ym. 2021; Harcourt ym.2019). Maallikot esimerkiksi usein arvioivat tulevat säämuutokset ilmastoennusteitasuuremmiksi (Eschliman ym. 2020; Priestley ym. 2021), eli heidän on vaikea hahmottaakuinka suuret muutokset ovat todellisuudessa merkittäviä (Ballantyne ym. 2018). Kyl-memmissä maissa asuvilla voi olla erityisiä vaikeuksia tunnistaa kuumuuteen liittyviä ris-kejä (Howe ym. 2019; Taylor ym. 2019). Suuren yleisön tavat prosessoida ja tulkita ris-kejä ja riskiviestintää myös poikkeavat toisistaan. Tyypillinen strategia tiedon proses-soinnissa on pohtia viestin relevanssia ja merkittävyyttä suhteessa henkilökohtaisiin ko-kemuksiin ja itselle tuttuihin paikkoihin (Ballantyne ym. 2018). Myös tunteet näyttelevät
Annu Perälä
149
omaa osaansa (Harcourt ym. 2019). Siinäkin, mitkä asiat ymmärretään ylipäänsä ris-keiksi, on eroja niin maallikoiden ja asiantuntijoiden välillä (Carlton & Jacobson 2016)kuin maallikoiden kesken (Carlton & Jacobson 2013). Myös maallikkojen käsitykset siitä,miten riskeistä pitäisi viestiä, voivat haastaa vastuullisen tiedonvälityksen periaatteet.Fokusryhmätutkimuksessa osallistujat pitivät sääennusteisiin liittyvien epävarmuuksienviestimistä turhana tai jopa haitallisena (Ettinger ym. 2021). Tärkeä viestinnällinen ta-voite olisikin osoittaa, että päätöksiä ja tekoja on tehtävä riskeihin liittyvistä epävar-muuksista huolimatta (Neset ym. 2020).
Viestinnän tavoitteesta riippuen voi olla oleellista ottaa kantaa vastuukysymyksiin, elisiihen kenen vastuulla konkreettinen toiminta on. Suuren yleisön keskuudessa sopeutu-mistoimet mielletään usein paikallisen tai kansallisen hallinnon vastuualaan kuuluvaksi,eikä omaa vastuuta aina tunnisteta tai tunnusteta (Bichard & Kazmierczak 2012; Glaasym. 2015; Harcourt ym. 2019; Lawrence ym. 2014; ks. myös Seebauer & Babcicky 2018).Tämänkaltainen vastuunsiirto näyttää pätevän erityisesti, kun puhutaan yleisesti sopeu-tumisesta, mutta lievenevän, mikäli puhutaan konkreettisista sopeutumistoimista(Glaas ym. 2015).
4.6 Sopeutuminen transformatiivisena muutoksena
Yleisin tapa ymmärtää ilmastonmuutokseen sopeutuminen on niin sanottu ”mukautuvasopeutuminen” (esim. Bassett & Fogelman 2013; Boussalis ym. 2019; Ford & King 2015).Tämän sopeutumiskäsityksen mukaan erilaisilla toimilla voidaan mukautua ilmaston-muutoksen realisoituneisiin seurauksiin ja minimoida tai eliminoida tulevia riskejä. Myöstässä artikkelissa analysoidut artikkelit nojautuvat lähes yksinomaan tämänkaltaiseenkäsitykseen sopeutumisesta. Sopeutuminen on kuitenkin mahdollista ymmärtää vaihto-ehtoisesti kokonaisvaltaisempana muutosprosessina, jossa puututaan ilmastohaavoittu-vaisuuden juurisyihin järjestelmätasolla. Tällaista sopeutumista kutsutaan transforma-tiiviseksi sopeutumiseksi. Sen ”maltillisempi” versio on reformistinen sopeutuminen,joka ottaa huomioon ilmastoriskien ja -haavoittuvaisuuden takana olevat sosiaaliset te-kijät ja pyrkii muokkaamaan niitä olemassa olevan järjestelmän sisällä. Muutoksen koh-teena ovat tällöin vallitsevat yhteiskunnalliset säännöt ja päätöksentekoprosessit, muttaeivät perustavanlaatuisemmat normit ja periaatteet niiden takana kuten transformatii-visessa sopeutumisessa. (Bassett & Fogelman 2013.)
Transformatiivisesta sopeutumisesta viestiminen poikkeaa muusta sopeutumisviestin-nästä. Ensinnäkin viestinnän perimmäinen tavoite muuttuu tietoisuuden kasvattami-sesta ja käytöksellisistä muutoksista kohti jotakin suurempaa. Transformatiivinen so-peutumisviestintä pyrkii muovaamaan käsityksiä siitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä so-siaalista todellisuutta ja niin sanotun terveen järjen mukaista (Emanuel & Kagan 2018).On esimerkiksi esitetty, että on mahdotonta erottaa ilmastoviestintä viestinnästä, jokakäsittelee samanaikaisesti vaihtoehtoista taloudellista mallia, joka on yhteensovitetta-vissa kestävän kehityksen kanssa (emt). Ilmastokysymysten parissa työskentelevät am-mattilaiset näkevät (transformatiivisessa) sopeutumisessa innovatiivisen mahdollisuu-den ajatella elämä uusiksi kestävän kehityksen arvojen mukaisesti (Simonet & Fatorić2016). Toiseksi transformatiivisen sopeutumisviestinnän pitäisi ainakin jossain määrinpuhutella toisia psykologisia vaikuttamia kuin perinteisemmän sopeutumisviestinnän,sillä transformatiivista sopeutumiskäyttäytymistä selittävät ainakin osin eri tekijät kuinperinteisempää sopeutumiskäyttäytymistä (esim. Barnes ym. 2020).
Koska transformatiivisessa sopeutumisessa on ilmeistä yhdenmukaisuutta ilmaston-muutoksen hillinnän kanssa, transformatiivinen sopeutumisviestintä todennäköisestipuhuttelisi enemmän niitä, jotka suhtautuvat ilmastoasioihin kaikkinensa myönteisesti.Tämä ei tarkoita, että hillintä ja sopeutuminen olisivat toisilleen vastakkaisia ilmiöitä.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
150
Päinvastoin poliittisten hillintä- ja sopeutumistoimien kannatus on samaa luokkaa (Ha-gen ym. 2016), ja yksi ja sama henkilö todennäköisesti kannattaa molempia yhtäaikai-sesti (Brügger, Morton ym. 2015). Ruotsalaistutkimus kuitenkin antaa viitteitä siitä, ettäilmastoasioihin myönteisesti suhtautuville sopeutuminen sulautuu osaksi yleistä ilmas-totoimijuutta. Tutkimuksessa yhdeksi arkkityypiksi hahmotettiin yhteisöllinen sopeutujaeli henkilö, jolla oli korkea motivaatio sopeutua, mutta joka ei todennäköisesti ollut teh-nyt mitään konkreettisia (mukautuvia) sopeutumistoimia. Samanaikaisesti hän kokisuurta huolta ilmastosta ja toimi ympäristöystävällisesti. (Brink & Wamsler 2019.) Trans-formatiivinen sopeutumisviestintä voi myös paremmin vastata ilmastoasioissa valveu-tuneen yleisön riskikäsitystä. Tätä tukee fokusryhmätutkimuksesta tehty havainto, jossakodinomistajuuteen ja asumiseen liittyvät sopeutumisviestit lumen poistosta ja seinienmaalaamisesta herättivät osallistujissa kriittistä neuvottelua, sillä ehdotetut ratkaisut ei-vät tuntuneet olevan lainkaan linjassa sen kanssa, kuinka suurena uhkana he näkivätilmastonmuutoksen (Ballantyne ym. 2018: 12). Toisessa tutkimuksessa merenpinnannousun paikallisia vaikutuksia koskeva viestintä vähensi vastaanottajien käsitystä tulva-porttien hyödyllisyydestä (sopeuttava toimi), mutta päinvastaisesti lisäsi käsitystä fossii-listen polttoaineiden vähentämisen hyödyllisyydestä (hillitsevä toimi, ks. Velautham ym.2019).
Transformatiivisen sopeutumisviestinnän keskeisimpiä haasteita ovat viestinnän perim-mäisen tavoitteen suuruus sekä viestittävän ilmiön kompleksisuus. Mukautuvaan sopeu-tumiskäsitykseen nojaavat viestit ovat omiaan ”arkipäiväistämään” ja konkretisoimaanilmastoviestintää (Wirth ym. 2014). Transformatiivinen sopeutumisviestintä on päinvas-taisesti henkilökohtaisesti etäännyttävämpää ja abstraktimpaa. Ensimmäisessä ulottu-vuudessa mainitut haasteet sopeutumistermin uutuudesta ja abstraktiudesta sekä epä-selvästä suhteesta ilmastonmuutoksen hillintään vain kasvavat siirryttäessä puhumaantransformatiivisesta sopeutumisviestinnästä.
5. Lopuksi – haasteita ja mahdollisuuksia tulevalle sopeutumisviestinnän tutkimuk-selle
Artikkelissa tekemäni kirjallisuuskatsauksen perusteella kiteytän lopuksi, millaisia haas-teita ja mahdollisuuksia sopeutumisviestinnän tutkimukselle on hahmotettavissa. Yksioikeastaan kaiken ilmastoviestinnän tutkimuksen keskeisimmistä haasteista on se, mi-ten viestinnän vaikutusta voidaan mitata tai osoittaa. Kirjallisuuskatsauksessa hyödyn-netyissä artikkeleissa vaikuttavuutta tutkitaan pääasiassa koetilanteissa, joissa altistusviestille on lyhytaikainen ja keinotekoinen, ja vaikutusta mitataan asenteellisina muu-toksina ja aikeina tehdä tekoja tulevaisuudessa. Intentiot eivät kuitenkaan automaatti-sesti johda tosiasiallisiin käytösmuutoksiin (Howell 2014), ja tosiasiallisten käytösmuu-tosten selittäminen on hankalampaa kuin intentioiden selittäminen (Niles ym. 2016). Il-mastotoimijuuden edistämisen kannalta myönteiseksi tulkittavat asennemuutokset ei-vät nekään välttämättä johda toimintaan (Vulturius ym. 2020), vaan voivat joissakin ta-pauksissa jopa ehkäistä sitä (Levine & Kline 2017). Ylipäänsä ilmastotoimijuudessa onkyse kompleksisesta yhdistelmä asenteita ja valintoja, joita mahdollistavat ja rajoittavatlukuisat sosiaaliset, taloudelliset, kognitiiviset ja rakenteelliset tekijät (van der Linden2015; Whitmarsh 2009). Kyse on myös jatkuvasti uudelleen toteutettavasta toimijuu-desta, jota ei voi typistää kertaluontoiseen tekoon tai yhteen ajattelutapaan. Tuloksetharvoista viestinnän vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä tutkineista tutkimuksista ovatkaksijakoisia (Haer ym. 2016; vrt. Vulturius ym. 2020).
Sopeutumisviestinnän tutkimuksen toinen avoin kysymys liittyy ilmastonmuutoksen pai-kallistamisen toimivuuteen viestintästrategiana. Osa aikaisemmista tutkimuksesta jokoolettaa tai päättelee ilmastoriskien henkilökohtaistamisen ja paikallistamisen olevan
Annu Perälä
151
mielekäs strategia ilmastotoimijuuden motivoimiseksi, kun taas empiirinen ja osa teo-reettisesta keskustelusta on varauksellisempaa. Ilmastonmuutoksen paikallistamistaviestinnällisenä strategiana ei kuitenkaan pitäisi olettaa kategoriseksi tai staattiseksi.Tutkimuksessa etsitään ja löydetään jatkuvasti uusia tapoja viestiä ilmastonmuutoksenpaikallisista aspekteista entistä paremmin ja vetoavammin esimerkiksi visualisointien(esim. Calil ym. 2021; Neset ym. 2016), pelillistämisen (esim. Schroth ym. 2014) ja tai-teen (esim. Aragón ym. 2019) avulla tai luomalla kaksisuuntaisia keskustelevia kohtaa-misia (esim. Akerlof ym. 2015; Rhoades ym. 2019). Vaikka olemassa oleva tutkimusosoittaa, ettei paikallistaminen tarjoa minkäänlaista maagista ihmelääkettä ilmastovies-tinnälle, ei sitä tule täysin hylätäkään.
Tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella sopeutumisviestinnän tutkimuksen kenttähyötyisi lisätutkimuksesta, joka ottaisi vahvemmin lähtökohdakseen viestinnän dialogi-sen luonteen. Vaikuttavan sopeutumisviestinnän mysteeriä ei voida lähteä avaamaanilman parempaa ja monipuolisempaa käsitystä siitä, miten ihmiset tulkitsevat ja merki-tyksellistävät ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä erilaisia viestejä. Aiemmankirjallisuuden pohjalta voidaan olettaa, että sopeutumisviestien tulkitsemiseen liittyytiettyjä jännitteitä sen uutuuden ja joidenkin kielteisten konnotaatioiden vuoksi, muttamyös mahdollisuuksia sopeutumisen monipuolisen käyttöalan ja tietyn henkilökohtai-sen, taloudellisen ja alueellisen relevanssin vuoksi. Myös sosiaalinen konteksti, jossaviestintä tapahtuu, vaikuttaa sen tulkintaan. Toinen relevantti näkökohta on viestinnänmaantieteellinen viitekehys. Sopeutumisviestinnän tulkitseminen ja merkityksenannoteivät ole yhtenäisiä Vaasassa ja Kaliforniassa toisistaan poikkeavien yhteiskunnallisten,kulttuuristen – ja ilmastollisten – kontekstiensa vuoksi.
Olemassa oleva sopeutumisviestinnän tutkimus perustuu pitkälti käsitykseen sopeutu-misesta mukautuvana toimintana, ei kokonaisvaltaisempana transformaationa kohtikestävää yhteiskuntaa. Tulevaisuudessa tutkimuksessa voitaisiin vielä tarkemmin pohtiatransformatiivisen sopeutumisviestinnän teoreettisia tunnusmerkkejä ja paikantaa senasemaa laajemman ilmastoviestintä-sateenvarjon alla. Myös empiiristä tutkimustatransformatiivisen sopeutumisviestinnän tulkitsemisesta ja merkityksenannoista tarvi-taan. Toisaalta julkisuudessa on joitakin viitteitä siitä, että ilmastonmuutoksen hillin-nästä ja sopeutumisesta on tulossa rinnakkain käytettävä fraasipari – etenkin jos käsityssopeutumisen ja hillinnän yhtäaikaisesta tarpeellisuudesta vakiintuu osaksi yleistä sosi-aalista todellisuutta. Tällä on vaikutuksia niin tieteelliselle keskustelulle kuin käytännönviestintäponnisteluille.
Lähdeluettelo
Adams, S., Vynne, S., Mazze, S., Hamilton, R., & Ocana, M. (2011). Can Climate Change Prepar-edness Efforts Spur Greater Interest in Emission Reductions? The Influence of AdaptationPlanning on Attitudes Toward Climate Change Mitigation. Evidence from Oregon. The Re-source Innovation Group.Agin, S., & Karlsson, M. (2021). Mapping the Field of Climate Change Communication 1993–2018: Geographically Biased, Theoretically Narrow, and Methodologically Limited. Envi-ronmental Communication 15(4), 431–446.Akerlof, K. L., Delamater, P. L., Boules, C. R., Upperman, C. R., & Mitchell, C. S. (2015). Vulnerablepopulations perceive their health as at risk from climate change. International Journal ofEnvironmental Research and Public Health 12(12), 15419–15433.Akerlof, K. L., Rowan, K. E., la Porte, T., Batten, B. K., Ernst, H., & Sklarew, D. M. (2016). Riskybusiness: Engaging the public on sea level rise and inundation. Environmental Science andPolicy 66, 314–323.Aragón, C., Buxton, J., & Hamin Infield, E. (2019). The role of landscape installations in climatechange communication. Landscape and Urban Planning 189, 11–14.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
152
Attems, M. S., Schlögl, M., Thaler, T., Rauter, M., & Fuchs, S. (2020). Risk communication andadaptive behaviour in flood-prone areas of Austria: A Qmethodology study on opinions ofaffected homeowners. PLoS ONE 15(5).Ballantyne, A. G. (2016). Climate change communication: What can we learn from communica-tion theory? Climate Change 7(3), 329–344.Ballantyne, A. G., Glaas, E., Neset, T. S., & Wibeck, V. (2018). Localizing Climate Change: NordicHomeowners’ Interpretations of Visual Representations for Climate Adaptation. Environ-mental Communication 12(5), 638–652.Barnes, M. L., Wang, P., Cinner, J. E., Graham, N. A. J., Guerrero, A. M., Jasny, L., Lau, J., Sutcliffe,S., & Zamborain-Mason, J. (2020). Social determinants of adaptive and transformative re-sponses to climate change. Nature Climate Change 10(9), 823–828.Bassett, T. J., & Fogelman, C. (2013). Déjà vu or something new? The adaptation concept in theclimate change literature. Geoforum 48, 42–53.Bazart, C., Trouillet, R., Rey-Valette, H., & Lautrédou-Audouy, N. (2020). Improving relocationacceptability by improving information and governance quality/results from a survey con-ducted in France. Climatic Change 160(1), 157–177.Bechtoldt, M. N., Götmann, A., Moslener, U., & Pauw, W. P. (2021). Addressing the climatechange adaptation puzzle: a psychological science perspective. Climate Policy 21(2), 186–202.Bichard, E., & Kazmierczak, A. (2012). Are homeowners willing to adapt to and mitigate the ef-fects of climate change? Climatic Change 112(3–4), 633–654.Bonanno, A., Ennes, M., Hoey, J. A., Moberg, E., Nelson, S. M., Pletcher, N., & Tanner, R. L. (2021).Empowering hope-based climate change communication techniques for the Gulf ofMaine. Elementa 9(1).Boon, H. J. (2016). Perceptions of climate change risk in four disaster-impacted rural Australiantowns. Regional Environmental Change 16(1), 137–149.Boussalis, C., Coan, T. G., & Holman, M. R. (2019). Communicating climate mitigation and adap-tation efforts in American cities. Climate 7(3).Brink, E., & Wamsler, C. (2019). Citizen engagement in climate adaptation surveyed: The role ofvalues, worldviews, gender and place. Journal of Cleaner Production 209, 1342–1353.Brosch, T. (2021). Affect and emotions as drivers of climate change perception and action: areview. Current Opinion in Behavioral Sciences 42, 15–21.Brügger, A., Dessai, S., Devine-Wright, P., Morton, T. A., & Pidgeon, N. F. (2015). Psychologicalresponses to the proximity of climate change. Nature Climate Change 5, 1031–1037.Brügger, A., Morton, T. A., & Dessai, S. (2015). Hand in hand: Public endorsement of climatechange mitigation and adaptation. PLoS ONE 10(4).Brügger, A., Morton, T. A., & Dessai, S. (2016). “Proximising” climate change reconsidered: Aconstrual level theory perspective. Journal of Environmental Psychology 46, 125–142.Bruine de Bruin, W., Rabinovich, L., Weber, K., Babboni, M., Dean, M., & Ignon, L. (2021). Publicunderstanding of climate change terminology. Climatic Change 167(3–4).Budescu, D. v, Broomell, S., & Por, H.-H. (2009). Improving Communication of Uncertainty in theReports of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Psychological Science 20(3),299–308.Calil, J., Fauville, G., Queiroz, A. C. M., Leo, K. L., Newton Mann, A. G., Wise-West, T., Salvatore,P., & Bailenson, J. N. (2021). Using virtual reality in sea level rise planning and communityengagement—an overview. Water 13(9).Cameron, L., Rocque, R., Penner, K., & Mauro, I. (2021). Evidence-based communication on cli-mate change and health: Testing videos, text, and maps on climate change and Lyme dis-ease in Manitoba, Canada. PLoS ONE 16(6).Cantrill, J., Budesky, R., & Burroughs, B. (2019). Home waters run deep: leveraging place percep-tion and trout conservation to promote climate change adaptation. Human Dimensions ofWildlife 24(4), 1–15.Carlton, S. J. & Jacobson, S. K. (2013). Climate change and coastal environmental risk perceptionsin Florida. Journal of Environmental Management 130, 32–39.
Annu Perälä
153
Carlton, S. J. & Jacobson, S. K. (2016). Using Expert and Non-expert Models of Climate Changeto Enhance Communication. Environmental Communication 10(1), 1–24.Carrico, A. R., Truelove, H. B., Vandenbergh, M. P., & Dana, D. (2015). Does learning about cli-mate change adaptation change support for mitigation? Journal of Environmental Psy-chology 41, 19–29.Cone, J., Rowe, S., Borberg, J., Stancioff, E., Doore, B., & Grant, K. (2013). Reframing EngagementMethods for Climate Change Adaptation. Coastal Management 41(4), 345–360.Corner, A., & Clarke, J. (2014). Communicating climate change adaptation: A practical guide tovalues-based communication. Adaptation Scotland.Cotton, M., & Stevens, E. (2019). Mapping discourses of climate change adaptation in the UnitedKingdom. Weather, Climate, and Society 11(1), 17–32.Devine-Wright, P. (2013). Think global, act local? The relevance of place attachments and placeidentities in a climate changed world. Global Environmental Change 23(1), 61–69.Dow, K., & Tuler, S. (2022). Risk Amplification and Attenuation as Communication Strategies inClimate Adaptation in Urban Areas. Risk Analysis 42(7), 1440–1454.Emanuel, J., & Kagan, C. (2018). Communicating Climate Change in the Greater Manchester Re-gion: A Whole Systems Approach to Change. Teoksessa Handbook of Climate ChangeCommunication: Vol. 2. Climate Change Management. Springer International Publishing.405–419.Ernoul, L., Vareltzidou, S., Charpentier, M., & Muryanyi-Kovacs, C. (2020). Perception of climatechange and mitigation strategies in two European Mediterranean deltas. AIMS Geosci-ences 6(4), 561–576.Eschliman, C. M., Kuster, E., Ripberger, J., & Wootten, A. M. (2020). Preparing to adapt: are pub-lic expectations in line with climate projections? Climatic Change, 163(2), 851–871.https://doi.org/10.1007/s10584-020-02830-2Ettinger, J., Walton, P., Painter, J., Osaka, S., & Otto, F. E. L. (2021). “‘What’s Up with theWeather?’” Public Engagement with Extreme Event Attribution in the United Kingdom.American Meteorological Society 12(2), 341–352.Evans, L., Milfont, T. L., & Lawrence, J. (2014). Considering local adaptation increases willingnessto mitigate. Global Environmental Change 25(1), 69–75.Ferranti, E. J. S., Yan Wong, J. H., & Dhesi, S. (2021). A Comparison of Government Communica-tion of Climate Change in Hong Kong and United Kingdom. Weather, Climate, and Society13(2), 287–302.Ford, J. D., & King, D. (2015). Coverage and framing of climate change adaptation in the media:A review of influential North American newspapers during 1993–2013. Environmental Sci-ence and Policy 48, 137–146.Glaas, E., Gammelgaard Ballantyne, A., Neset, T. S., Linnér, B. O., Navarra, C., Johansson, J.,Opach, T., Rød, J. K., & Goodsite, M. E. (2015). Facilitating climate change adaptationthrough communication: Insights from the development of a visualization tool. EnergyResearch and Social Science 10, 57–61.Haer, T., Botzen, W. J. W., & Aerts, J. C. J. H. (2016). The effectiveness of flood risk communica-tion strategies and the influence of social networks-Insights from an agent-based model.Environmental Science and Policy 60, 44–52.Hagen, B., Middel, A., & Pijawka, D. (2016). European Climate Change Perceptions: Public sup-port for mitigation and adaptation policies. Environmental Policy and Governance 26(3),170–183.Halperin, A., & Walton, P. (2016). The Importance of Place in Communicating Climate Change toDifferent Facets of the American Public. Journal of Environmental Studies and Sciences 6,724–732.Harcourt, R., Bruine de Bruin, W., Dessai, S., & Taylor, A. (2019). Investing in a good pair of wel-lies: how do non-experts interpret the expert terminology of climate change impacts andadaptation? Climatic Change 155(2), 257–272.Heinrichs, H. (2010). Climate change and society – Communicating adaptation. Teoksessa M.Gross & H. Heinrich (Toim.). Environmental Sociology: European Perspectives and Inter-disciplinary Challenges. Springer Netherlands. 323–344.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
154
Hine, D. W., Phillips, W. J., Cooksey, R., Reser, J. P., Nunn, P., Marks, A. D. G., Loi, N., & Watt, S.(2016). Preaching to different choirs: How to motivate dismissive, uncommitted, andalarmed audiences to adapt to climate change? Global Environmental Change 36, 1–11.Holmes, D. C. (2020). Introduction to the Research Handbook on Communicating ClimateChange. Teoksessa D. C. Holmes & L. M. Richardson (Toim.). Research Handbook on Com-municating Climate Change. Elgar Publishing. 1–21.Howe, P. D., Marlon, J. R., Wang, X., & Leiserowitz, A. (2019). Public perceptions of the healthrisks of extreme heat across US states, counties, and neighborhoods. Proceedings of theNational Academy of Sciences 116(14), 1–6.Howell, R. A. (2014). Investigating the Long-Term Impacts of Climate Change Communicationson Individuals’ Attitudes and Behavior. Environment and Behavior 46(1), 70–101.Howell, R. A., Capstick, S., & Whitmarsh, L. (2016). Impacts of adaptation and responsibility fram-ings on attitudes towards climate change mitigation. Climatic Change 136(3–4), 445–461.Hu, S., Jia, X., Zhang, X., Zheng, X., & Zhu, J. (2017). How political ideology affects climate per-ception: Moderation effects of time orientation and knowledge. Resources, Conservationand Recycling 127, 124–131.Hurlstone, M. J., Lewandowsky, S., Newell, B. R., & Sewell, B. (2014). The effect of framing andnormative messages in building support for climate policies. PLoS ONE 9(12).IPCC (2014). Climate change 2014: Synthesis Report. Intergovernmental Panel on ClimateChange.IPCC (2022). Climate Change 2022: Impacts, Adaptation and Vulnerability. IntergovernmentalPanel on Climate Change.Koerth, J., Vafeidis, A. T., Hinkel, J., & Sterr, H. (2013). What motivates coastal households toadapt pro-actively to sea-level rise and increasing flood risk? Regional EnvironmentalChange 13(4), 897–909.Kondo, K., Mabon, L., Bi, Y., Chen, Y., & Hayabuchi, Y. (2021). Balancing conflicting mitigationand adaptation behaviours of urban residents under climate change and the urban heatisland effect. Sustainable Cities and Society 65.Kreslake, J. M. (2019). Perceived Importance of Climate Change Adaptation and Mitigation Ac-cording to Social and Medical Factors among Residents of Impacted Communities in theUnited States. Health Equity 3(1), 124–133.Kreslake, J. M., Price, K. M., & Sarfaty, M. (2016). Developing effective communication materialson the health effects of climate change for vulnerable groups: A mixed methods study.BMC Public Health 16(1).Krippendorff, K. (2019). Content Analysis: An Introduction to Its Methodology. SAGE Publica-tions.Kumpu, V. (2022). What is Public Engagement and How Does it Help to Address Climate Change?A Review of Climate Communication Research. Environmental Communication 16(3),304–316.Lawrence, J., Quade, D., & Becker, J. (2014). Integrating the effects of flood experience on riskperception with responses to changing climate risk. Natural Hazards 74(3), 1773–1794.Lenzholzer, S., Carsjens, G. J., Brown, R. D., Tavares, S., Vanos, J., Kim, Y. J., & Lee, K. (2020).Urban climate awareness and urgency to adapt: An international overview. Urban Climate33.Levine, A. S., & Kline, R. (2017). A new approach for evaluating climate change communication.Climatic Change. Springer Netherlands. https://doi.org/10.1007/s10584-017-1952-xLieske, D. J., Wade, T., & Roness, L. A. (2014). Climate change awareness and strategies for com-municating the risk of coastal flooding: A Canadian Maritime case example. Estuarine,Coastal and Shelf Science 140, 83–94.van der Linden, S. (2015). The social-psychological determinants of climate change risk percep-tions: Towards a comprehensive model. Journal of Environmental Psychology 41, 112–124.Lynam, T. (2016). Exploring social representations of adapting to climate change using topicmodeling and Bayesian networks. Ecology and Society 21(4).
Annu Perälä
155
MacInnis, B., Krosnick, J. A., Abeles, A., Caldwell, M. R., Prahler, E., & Dunne, D. D. (2015). TheAmerican public’s preference for preparation for the possible effects of global warming:impact of communication strategies. Climatic Change 128(1–2), 17–33.Mah, A. Y. J., Chapman, D. A., Markowitz, E. M., & Lickel, B. (2020). Coping with climate change:Three insights for research, intervention, and communication to promote adaptive copingto climate change. Journal of Anxiety Disorders 75.Maibach, E. W., Nisbet, M., Baldwin, P., Akerlof, K., & Diao, G. (2010). Reframing climate changeas a public health issue: An exploratory study of public reactions. BMC Public Health 10.Marlon, J. R., Bloodhart, B., Ballew, M. T., Rolfe-Redding, J., Roser-Renouf, C., Leiserowitz, A., &Maibach, E. (2019). How Hope and Doubt Affect Climate Change Mobilization. Frontiersin Communication 4.Matlock, M., Hopfer, S., & Ogunseitan, O. A. (2019). Communicating risk for a climate-sensitivedisease: A case study of valley fever in central California. International Journal of Environ-mental Research and Public Health 16(18).Mayer, A., & Smith, E. K. (2019). Unstoppable climate change? The influence of fatalistic beliefsabout climate change on behavioural change and willingness to pay cross-nationally. Cli-mate Policy 19(4), 511–523.McLoughlin, N. (2021). Communicating efficacy: How the IPCC, scientists, and other communi-cators can facilitate adaptive responses to climate change without compromising on pol-icy neutrality. Climatic Change 169(1–2).McNeeley, S. M., & Lazrus, H. (2014). The cultural theory of risk for climate change adaptation.Weather, Climate, and Society 6(4), 506–519.Mildenberger, M., Lubell, M., & Hummel, M. (2019). Personalized risk messaging can reduceclimate concerns. Global Environmental Change 55, 15–24.Moser, S. (2006). Talk of the city: Engaging urbanites on climate change. Environmental ResearchLetters 1.Moser, S. (2010). Communicating climate change: history, challenges, process and future direc-tions. Climate Change 1, 31–53.Moser, S. (2013). Navigating the political and emotional terrain of adaptation: Community en-gagmenet when climate change comes home. Teoksessa S. Moser & M. Boykoff (Toim.).Toward successful adaptation: Linking science and practice in managing climate changeimpacts. Routledge. 289–305.Moser, S. (2014). Communicating adaptation to climate change: The art and science of publicengagement when climate change comes home. Climate Change 5(3), 337–358.Moser, S. (2016). Reflections on climate change communication research and practice in thesecond decade of the 21st century: What more is there to say? Climate Change 7(3), 345–369.Moser, S. (2018). Communicating Climate Change Adaptation and Resilience. Teoksessa M.Nisbet (Toim.). Oxford Research Encyclopedia of Climate Science. Oxford University Press.Myers, T. A., Nisbet, M. C., Maibach, E. W., & Leiserowitz, A. A. (2012). A public health framearouses hopeful emotions about climate change: A Letter. Climatic Change 113(3–4),1105–1112.Nerlich, B., Koteyko, N., & Brown, B. (2010). Theory and Language of Climate Change Communi-cation The Importance of Communicating About Climate Change to “Publics.” ClimateChange 1, 97–110.Neset, T. S., Andersson, L., Uhrqvist, O., & Navarra, C. (2020). Serious gaming for climate adap-tation –assessing the potential and challenges of a digital serious game for urban climateadaptation. Sustainability 12(5), 1–18.Neset, T. S., Glaas, E., Ballantyne, A. G., Linnér, B. O., Opach, T., Navarra, C., Johansson, J.,Bohman, A., Rød, J., & Goodsite, M. (2016). Climate change effects at your doorstep: Ge-ographic visualization to support Nordic homeowners in adapting to climate change. Ap-plied Geography 74, 65–72.Nicolosi, E., & Corbett, J. B. (2018). Engagement with climate change and the environment: areview of the role of relationships to place. Local Environment 23(1), 77–99.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta viestiminen suurelle yleisölle: Kirjallisuuskatsaus sopeutu-misviestinnän haasteista ja mahdollisuuksista
156
Niles, M. T., Brown, M., & Dynes, R. (2016). Farmer’s intended and actual adoption of climatechange mitigation and adaptation strategies. Climatic Change 135(2), 277–295.O’Sullivan, T. M., & Emmelhainz, R. (2014). Reframing the climate change debate to better lev-erage policy change: An analysis of public opinion and political psychology. Journal ofHomeland Security and Emergency Management 11(3), 317–336.Palmer, R., Bowd, K., & Griffiths, M. (2017). Media preferences, low trust and seasonal adjust-ment: Communicating climate change adaptation to vulnerable, low socioeconomicgroups in Adelaide. Global Media Journal: Australian Edition 11(2), 1–15.Pearce, W., Brown, B., Nerlich, B., & Koteyko, N. (2015). Communicating climate change: Con-duits, content, and consensus. Climate Change 6(6), 613–626.Preston, B. L., Mustelin, J., & Maloney, M. C. (2015). Climate adaptation heuristics and the sci-ence/policy divide. Mitigation and Adaptation Strategies for Global Change 20(3), 467–497.Priestley, R. K., Heine, Z., & Milfont, T. L. (2021). Public understanding of climate change-relatedsea-level rise. PLoS ONE 16(7).Ray, A., Hughes, L., Konisky, D. M., & Kaylor, C. (2017). Extreme weather exposure and supportfor climate change adaptation. Global Environmental Change 46, 104–113.Rhoades, J., Gruber, J., & Horton, B. (2019). Promoting the Resilience of Older Adults ThroughParticipatory Climate Change Adaptation Planning. De Gruyter 16(3).Romsdahl, R. J. (2020). Deliberative framing: opening up discussions for local-level public en-gagement on climate change. Climatic Change 162, 145–163.Salama, S., & Aboukoura, K. (2018). Role of emotions in climate change communication. Teo-ksessa Handbook of Climate Change Communication: Vol. 1. Springer. 137–150.Salminen, A. (2011). Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hal-lintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasan yliopisto.Scannell, L., & Gifford, R. (2013). Personally Relevant Climate Change: The Role of Place Attach-ment and Local Versus Global Message Framing in Engagement. Environment and Behav-ior 45(1), 60–85.Schoenefeld, J. J., & McCauley, M. R. (2016). Local is not always better: the impact of climateinformation on values, behavior and policy support. Journal of Environmental Studies andSciences 6(4), 724–732.Schroth, O., Angel, J., Sheppard, S., & Dulic, A. (2014). Visual climate change communication:From iconography to locally framed 3D visualization. Environmental Communication 8(4),413–432.Seebauer, S., & Babcicky, P. (2018). Trust and the communication of flood risks: comparing theroles of local governments, volunteers in emergency services, and neighbours. Journal ofFlood Risk Management 11(3), 305–316.Shao, W., Xian, S., Lin, N., & Small, M. J. (2017). A sequential model to link contextual risk, per-ception and public support for flood adaptation policy. Water Research 122, 216–225.Simonet, G., & Fatorić, S. (2016). Does “adaptation to climate change” mean resignation or op-portunity? Regional Environmental Change 16(3), 789–799.Spence, A., & Pidgeon, N. (2010). Framing and communicating climate change: The effects ofdistance and outcome frame manipulations. Global Environmental Change 20(4), 656–667.Taylor, A., Dessai, S., & Bruine de Bruin, W. (2019). Public priorities and expectations of climatechange impacts in the United Kingdom. Journal of Risk Research 22(2), 150–160.Valois, P., Bouchard, D., Talbot, D., Caron, M., Renaud, J. S., Gosselin, P., & Jacob, J. (2020).Adoption of flood-related preventive behaviours by people having different risks and his-tories of flooding. Natural Hazards 102(3), 1155–1173.van Valkengoed, A. M., & Steg, L. (2019). Meta-analyses of factors motivating climate changeadaptation behaviour. Nature Climate Change 9(2), 158–163.Vasileiadou, E., & Botzen, W. J. W. (2014). Communicating adaptation with emotions: The roleof intense experiences in raising concern about extreme weather. Ecology and Society19(2).
Annu Perälä
157
Vasileiadou, E., Hisschemöller, M., Petersen, A. C., Hazeleger, W., Betgen, C., de Hoog, I., & Min,E. (2014). Adaptation to extreme weather: Identifying different societal perspectives inthe Netherlands. Regional Environmental Change 14(1), 91–101.Velautham, L., Ranney, M. A., & Brow, Q. S. (2019). Communicating Climate Change Oceanically:Sea Level Rise Information Increases Mitigation, Inundation, and Global Warming Ac-ceptance. Frontiers in Communication 4.Vulturius, G., André, K., Gerger Swartling, Å., Brown, C., & Rounsevell, M. (2020). Successes andshortcomings of climate change communication: insights from a longitudinal analysis ofSwedish Forest owners. Journal of Environmental Planning and Management 63(7), 1177–1195.Wardekker, A., & Lorenz, S. (2019). The visual framing of climate change impacts and adaptationin the IPCC assessment reports. Climatic Change 156(1–2), 273–292.Weber, K., Wernhart, S., Stickler, T., Fuchs, B., Balas, M., Hübl, J., & Damyanovic, D. (2019). Riskcommunication on floodings: Insights into the risk awareness of migrants in rural commu-nities in Austria. Mountain Research and Development 39(2), 14–26.Whitmarsh, L. (2009). Behavioural responses to climate change: Asymmetry of intentions andimpacts. Journal of Environmental Psychology 29(1), 13–23.Whittemore, R., & Knafl, K. (2005). The integrative review: updated methodology. Journal ofAdvanced Nursing 52(5), 546–553.Wirth, V., Prutsch, A., & Grothmann, T. (2014). Communicating climate change adaptation. Stateof the art and lessons learned from ten OECD Countries. GAIA 23(1), 30–39.Wobus, C., Zarakas, C., Malek, P., Sanderson, B., Crimmins, A., Kolian, M., Sarofim, M., & Weaver,C. (2018). Reframing Future Risks of Extreme Heat in the United States. Earth’s Future6(9), 1323–1335.
158
Responsible Communication
To cite this article: Siltaloppi, S. & Lindholm, C. (2022). Suomenruotsalaiset viittomakieliset sel-kokielen kohderyhmänä. In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Lima-tius (Eds.). Responsible Communication. VAKKI Publications 14. 158–175. Available at:https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielenkohderyhmänä
Satu Siltaloppia & Camilla Lindholmb
a Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopistob Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto
This article1 concerns a simplified form of Finland-Swedish Sign Language that the communityuses when a person needs an easier version of signing. Based on interviews with sign languageinterpreters, this article describes the possible reasons behind this need for simplification andwhat the common changes in the signing are when it is simplified. This article states that boththe reasons and the ways of simplifying are similar to what has been described in studies onother signed languages: for example, the signing becomes slower and more visual, and the sen-tences should be kept short. The reasons for using Easy Sign Language are similar to the reasonsfor using Easy Language for hearing people: there is a physiological, psychological, neurological,or neuropsychiatric reason – either short-term or permanent – why the person requires moretime to process the message. The interviewed interpreters give some concrete examples of howto recognize the need for Easy Sign Language and tactics for signing in a simplified, easier man-ner.
Avainsanat: selkokielistetty viittominen, suomenruotsalainen viittomakieli, viittomakie-len tulkkaus
1 Artikkelia muokattu 6.4.2023.
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
159
1 Johdanto
Suomessa on arviolta 3000 viittomakielistä kuuroa, joista suurin osa käyttää suomalaistaviittomakieltä (KPO 2010; Kuurojen liitto 2022). Suomenruotsalaista viittomakieltä käyt-täviä kuuroja on noin 90 (Andersson-Koski 2015: 4, 35), joten he ovat vähemmistö vä-hemmistössä. He ovat osa ruotsinkielistä väestöämme mutta viittomakielisiä, joille kir-joitettu ruotsi on toinen tai vieras kieli. Lisäksi he ovat osa viittomakielistä vähemmistö-ämme ja käyttävät uhanalaista vähemmistöviittomakieltä äidinkielenään. (Andersson-Koski 2015: 22–25; SOU 2006: 74; Westerlund 2021: 12–19.) Viittomakieliset kokevatolevansa ensisijaisesti kieli- ja kulttuurivähemmistö ja viittomakielinen voi kuulostatuk-seltaan olla kuuro, huonokuuloinen tai kuuleva (Andersson-Koski 2015: 2930; Kuurojenliitto 2022). Tämän johdosta tässä artikkelissa keskitytään aistivammanäkökulman sijaanensisijaisesti kielivähemmistönäkökulmaan ja käytetään termiä viittomakielinen tilan-teessa, jossa kuulostatuksella ei ole merkitystä.
Tässä artikkelissa kuvaamme, millainen selkokielen eri muotojen käyttäjä suomenruot-salainen viittomakielinen voisi olla, millaisia kielellisiä haasteita hän voi kohdata arjes-saan ja mitä eri tekijöitä näiden haasteiden taustalla voi olla. Viittomakielisilläkin voi ollakielellisiä haasteita, jotka aiheutuvat esimerkiksi kehityshäiriöistä, oppimisvaikeuksista,vieraskielisyydestä sekä ikääntymisestä ja muista syistä johtuvista sairauksista (Hannola& Ala-Sippola 2010: 14; Katsui ym. 2021: 111, 121, 129, 135–139; Leskelä & Virtanen2006: 12; Sivunen & Juva 2021: 3). Arjen kielellisiä haasteita voidaan kuitenkin ylittääesimerkiksi selkokielistämällä käytettyä viittomakieltä. Selkokielellä tarkoitamme kielen-käyttöä, jossa puhetta, viittomista tai kirjoitettua tekstiä mukautetaan sisällön, sanastonja rakenteen osalta ymmärrettävämmäksi yleiskieleen verrattuna (Leskelä & Virtanen2006: 8; Leskelä 2019: 93; Leskelä & Uotila 2020: 227). Sen lisäksi, että osa viittomakie-lisistä hyötyy selkokielistetystä viittomisesta, viittomakieliset määritellään usein myösyhdeksi kirjoitetun selkokielisen ja saavutettavan viestinnän kohderyhmäksi (Leskelä &Uotila 2020: 229). Saavutettavassa viestinnässä pyritään esittämään informaatio sellai-sessa muodossa, että kohderyhmä voi havaita, ottaa vastaan ja ymmärtää sen (Maaß2020: 21). Artikkelin otsikossa sanoilla ”selkokielen kohderyhmänä” haluamme korostaaselkoistamisen tuomia mahdollisuuksia arjen haasteiden ylittämiseksi viestintätilan-teissa, joissa kielen ymmärtäminen ei täysin suju. Tässä artikkelissa kuvataan viittoma-kielen tulkkien kokemuksia ja havaintoja tilanteista, joissa on tarvittu viitotun kommu-nikaation muokkaamista selkokielen käytön kaltaisesti, ja peilataan niitä suomenruotsa-laisten ja muidenkin viittomakielisten mahdollisiin arjen kielellisiin haasteisiin. Tarvit-semme viittomakielisten kohtaamien haasteiden selvittämistä, jotta haasteita voidaanratkaista ja mahdollisia yhteiskunnallisen osallistumisen esteitä voidaan purkaa.
Suomenruotsalaisilla viittomakielisillä on oltava mahdollisuus uhanalaisen kielensä el-vyttämiseen ja osallisuuteen kielensä ja yhteisönsä tutkimisessa (Andersson-Koski 2015:19, 62, 64). Tämän huomioiminen on osa vastuullista viestintää. Artikkeli on osa Tampe-reen yliopiston Lätt finlandssvenska – en språkform för minoriteter inom minoriteten -projektia 2 , jossa suomenruotsalaisen viittomakielen yhteisö on Finlandssvenskateckenspråkiga r.f. -yhdistyksen edustamana mukana yhteistyökumppanina ja jota ra-hoittaa Svenska Litteratursällskapet i Finland. Tässä osatutkimuksessa selvitämme, mi-ten suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävät muokkaavat eli selkokielistävät viitto-mistaan tilanteessa, jossa kaikki osapuolet eivät ymmärrä yleiskielistä viittomista. Osa-tutkimuksessa selvitetään, millaista tämä selkokielistetty viittominen käytännössä on.Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) Millaisia muutoksia viittojat tekevät omaan viittomi-seensa, kun he huomaavat, että vastapuoli tarvitsee syystä tai toisesta selkokielistettyä
2 Tietoa projektista Lätt finlandssvenska – en språkform för minoriteter inom minoriteten:https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/latt-finlandssvenska-en-sprakform-minoriteter-inom-minoriteten;https://research.tuni.fi/lattsprak/ (lainattu 8.11.2022).
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
160
viittomista? 2) Mitä viittojat muokkaavat ensimmäiseksi ja mitä kaikkea he ottavat huo-mioon selkokielistäessään viittomistaan? Tutkimusaineisto koostuu kielenkäyttötilantei-den havainnoinnista sekä yksilöhaastatteluista. Tässä artikkelissa keskitytään taustoitta-maan suomenruotsalaisten viittomakielisten ryhmää kirjoitetun ja viitotun selkokielenmahdollisena käyttäjänä viittomakielen tulkkien kokemuksiin ja havaintoihin perustuen.
Artikkelin luvussa 2 esittelemme suomenruotsalaiset viittomakieliset kieliyhteisönä jakerromme yhteisön kouluhistoriasta ja -tilanteesta sekä arjen kaksi- tai monikielisyy-destä. Luvussa 3 käymme läpi aiempaa tutkimusta selkokielistetystä viittomisesta ja ku-vailemme, miten se eroaa yleiskielisestä viittomisesta. Luvussa 4 esitellään tutkimuk-sessa käytetty aineisto ja tutkimusmenetelmät. Luvussa 5 esitetään tuloksia. Luvussa 6annetaan lyhyt yhteenveto artikkelista ja sen tuloksista.
2 Suomenruotsalainen viittomakieli ja kieliyhteisön monikielisyys
Viittomakielisten koulutustausta ja kielitaito vaihtelevat hyvin paljon, ja kaikki viittoma-kieliset eivät siis suinkaan ole selkokielisen kielimuodon käytön kohderyhmää. Yhtei-sössä on henkilöitä, jotka voivat hallita useitakin viittomakieliä hyvin sekä osata useitakirjoitettuja kieliä, ovat akateemisesti koulutettuja ja työskentelevät asiantuntijatehtä-vissä. Toisaalta viittomakielisten yhteisöön kuuluu myös henkilöitä, jotka eivät ole saa-neet lainkaan tai riittävästi viittomakielen opetusta, vaan heidän lapsuudessaan on kes-kitytty kuulon ja puheen kuntoutukseen ja heidän viittomakielen taitonsa on heikompi.(Katsui ym. 2021: 73–74; Kuurojen Liitto 2021.)
Valtaosa suomenruotsalaisista viittomakielisistä on seniorikansalaisia, joille yhteistä onollut koulun käyminen kuurojen koulussa oralistisena aikana (Andersson-Koski 2015: 4,35; Soininen 2016: 8). Oralismi pedagogisena menetelmänä tarkoitti puhemetodia. Ora-lismin aikana (1892–1970) kouluissa oli kiellettyä aiemmin sallittu viittomakielen opet-taminen ja sen käyttäminen opetuksessa. Uutena tavoitteena oli opettaa kuurot lapsetpuhumaan ja siten saada heistä ajan näkemyksen mukaisesti “yhteiskuntakelpoisia”: pu-hetaitoa arvostettiin ja siihen keskityttiin substanssiosaamisen kustannuksella. Tällöinoppitunneilla opeteltiin sanomaan ääneen esimerkiksi luonnontieteiden tai historianoppisisältöihin kuuluvia sanoja sen sijaan, että opeteltaisiin näitä sisältöjä, kuten histo-rian tapahtumien syitä ja vaikutuksia. (Hoyer 2005: 23–24; Katsui ym. 2021: 76; Salmi &Laakso 2005: 144–159.) Kouluhistoriansa takia ikääntyneillä viittomakielisillä ei pääasi-assa olekaan kokemusta muodollisesta (äidin)kielen opiskelusta, ja siksi he kokevat kir-joitetun kielen lukemisen usein haasteelliseksi. Lisäksi heidän yleissivistyksensä voi ollaheikko kouluaikaisten oppisisältöjen puutteellisen käsittelyn vuoksi, koska suurin osakouluajasta on mennyt puheen opetteluun tiedollisten taitojen kartuttamisen sijaaneikä kielitaito ole aina riittänyt maailmantiedon itsenäiseen kartuttamiseen. (Katsui ym.2021: 73, 76, 82, 102; Salmi & Laakso 2005: 170–172; Takala 2016: 148.)
Oralismin aikana myös muita oppiaineita opetettiin puhemenetelmin. Jos oppilas ei vieläosannut lukea huulilta sujuvasti tai hänellä ei ollut yhtään kuulojäämiä, hän ei todennä-köisesti juurikaan ymmärtänyt opetuksen sisältöä. Tärkeintä oli oppia puhumaan, muttaoppilaille ei aina selitetty, mitä he opettelevat puhumaan tai mitä opeteltava aines tar-koittaa. (Salmi & Laakso 2005: 169–171; Wallvik 1997: 161–162.) Lapset viittoivat kui-tenkin toisilleen salaa, ja kuuro lapsi, joka tuli kuulevasta perheestä kuurojen kouluun,oppi usein kouluaikana myös viittomaan (Wallvik 2005: 57–60). Oralistinen kausi loppui1970-luvun aikana, ja kouluissa sai taas viittoa. Pikkuhiljaa tilanne muuttui viittomakie-len sallivaan suuntaan, ja opettajiksi palkattiin myös viittomakielen taitoisia opettajia.(Hoyer 2004: 163–165; Katsui ym. 2021: 35, 72, 141.)
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
161
Tutkimuksissa on todettu, että viittomakieliset hyötyvät kaksimodaalisesta (viitottu/kir-joitettu) kaksi- tai oikeastaan monikielisyydestä, jolloin käytössä on sekä viitottu kieli jakirjoitettu kieli tai useita viitottuja ja kirjoitettuja kieliä (Rainò 2021: 11). Suomenruotsa-laisilla viittomakielisillä tämä tarkoittaa usein vähintään suomenruotsalaista ja suoma-laista viittomakieltä ja kirjoitettua ruotsia. Kun viittomakielisellä on käytössään laaja re-pertuaari erilaisia kielellisiä resursseja, heillä on mahdollisuus pärjätä paremmin erilai-sissa kohtaamisissa ja myös muuttuvissa elämäntilanteissa. Viittomakielen oppiminen eivaikuta negatiivisesti puhutun tai kirjoitetun kielimuodon oppimiseen, pikemminkinpäinvastoin: viittomakielen taito tukee lukemaan ja kirjoittamaan oppimista. (Chamber-lain & Mayberry 2008: 383; Miller ym. 2012: 20–21; Plaza-Pust 2012: 972; Schönströmym. 2021: 9; SOU 2006: 75.) Viittomakielen asema ei kuitenkaan ole nykyäänkään auto-maattisesti turvattu. Kuuro lapsi ei aina pääse viittomakieliseen ympäristöön. (Katsuiym. 2021: 90; Kiili & Pollari 2012: 77–79, 82–85.) Sanotaankin jopa, että sisäkorvaistut-teiden sekä kuulon ja puheen kuntoutukseen keskittymisen myötä on tavallaan palattuvanhaan aikaan, uusoralismiin (Nikula 2015: 296). Kuuroutta ei koeta positiivisena taiedes neutraalina asiana, vaan paikoin se nähdään korjattavana vikana ja viittomakielenoppiminen ja käyttäminen jopa kielletään edelleen. (Katsui ym. 2021: 90, 102; KPO 2010:33.)
Oralistista koulutaustaa ja viittomakielten asemaa vasten on helppo ymmärtää, että mo-net viittomakieliset voisivat hyötyä kirjoitetun selkokielen käyttämisestä. Vieraskielinenteksti on selkokielisenä helpompi omaksua kuin yleiskielinen kirjoitettu teksti. (Leskelä& Uotila 2020: 232, 234; Takala 2016: 165.) Selkokielinen kirjoitettu teksti edesauttaatiedonsaannin ja osallistumisen mahdollistamisen (Maaß 2020: 25) tilanteessa, jossa tie-toa ei ole saatavilla viitottuna vaan ainoastaan kirjoitetussa muodossa. Tässä artikkelissakeskitymme selkokielistetyn viittomisen tarpeeseen ja käyttämiseen. Seuraavaksi ker-romme selkokielistetystä viittomisen muodosta aiemman kirjallisuuden pohjalta.
3 Selkokielistetty viittominen
Viittomakielet ovat luonnollisia kieliä, joilla on oma kielioppinsa ja leksikkonsa (eli viitto-mistonsa). Ne ovat visuaalis-manuaalisia kieliä, joissa ilmeillä ja eleillä on myös kieliopil-linen merkitys. (Crasborn 2012: 4; Sandler & Lillo-Martin 2006: xv.) Aiemmista tutkimuk-sista käy ilmi, että osa viittomakielisistä, esimerkiksi kuurot maahanmuuttajat ja osa van-huksista, voisi hyötyä helpotetusta ja selkeämmästä viittomisesta, eli saavutettavam-masta viittomisen muodosta (Hannola & Ala-Sippola 2010: 14; Humprey & Alcorn 2007:98–99; Sivunen 2021: 170; Sivunen & Juva 2021: 5; SOU 2006: 173–174). Selkokielistet-tyä viittomakielen muotoa ei ole juurikaan tutkittu, mutta helpotettu, selkeämpi viitto-minen tunnistetaan ilmiönä sekä kuurojen yhteisössä että kuurojen kanssa työskentele-vien keskuudessa (DiBlasi 2011; Ferguson-Coleman 2016; Guidi & Hermann-Shores2019; Guidi ym. 2021; Jokinen 2018; Kontturi 2022; Rantapää & Pekkala 2016; Sipronen2012; Wenman 2021). Tällöin viittomista muokataan melko intuitiivisesti selkeämmäksi,selkokielen käytön kaltaisesti. Kerromme näistä muutoksista tarkemmin myöhemmintässä luvussa. Joidenkin kuurojen viittomakielen taito on syystä tai toisesta heikompi, taihe eivät esimerkiksi ole tottuneet toimimaan viittomakielen tulkin kanssa. Kielelliset tai-dot saattavat tällöin rajoittua konkreettisiin asioihin eivätkä riitä abstraktien asioidenymmärtämiseen tai ilmaisemiseen. (Katsui ym. 2021: 129–130.) Haastavia abstraktejaasioita ovat esimerkiksi aikakäsitykset sekä asioiden väliset suhteet, kuten syy-seuraus-suhteet. (Guidi & Hermann-Shores 2019: 34–35; Guidi ym. 2021; Jokinen 2018: 15; Kok-konen 2013: 9–10; Manunen 2020; Vauhkonen 2011: 34–38.)
Selkokielistetyn viittomakielisen kielimuodon olemassaolo tunnistetaan ja mainitaanuseissa yhteyksissä. Tälle saavutettavamman viittomisen muodolle ei ole vielä annettumitään selkeitä ohjeistuksia, eikä nimityskään ole aivan yksiselitteinen. Visual Sign News
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
162
-hankkeessa tutkittiin, miten uutislähetyksiä voisi tuottaa kansallisten viittomakieltenkielirajoja ylittäen ja käytettiin termiä selkeä visuaalinen viittominen (Jokinen 2018: 39;ks. myös Kokkonen 2013: 9) ja Sveitsissä tutkitaan, miten ‘Leichte Gebärdensprache’(ruotsiksi ‘lätt teckenspråk’, englanniksi ‘Easy Sign Language’) eroaa yleisviittomisesta(Guidi & Hermann-Shores 2019; Guidi ym. 2021). Käytämme tässä artikkelissa termejäselkokielistetty viittominen ja selkokielistetty viittomakieli emmekä käsittele terminolo-gisia kysymyksiä, vaan työ niiden suhteen jatkuu.
Aikaisemman tutkimuksen ja kirjoitettujen havaintojen perusteella voidaan sanoa, ettäkun viittomista selkokielistetään, viittomisessa tapahtuvat muutokset voivat olla esimer-kiksi viittomistahdin hidastamista ja rytmittämistä vastaanottamisen helpottamiseksi,taukojen pitämistä kokonaisuuksien välissä ja isompien kokonaisuuksien jakamista pie-nemmiksi (Guidi & Hermann-Shores 2019: 34–35; Manunen 2020). Viittomavalinnoissasuositaan perus- ja ikonisia viittomia (Guidi & Hermann-Shores 2019: 34; Manunen2020) ja vältellään abstrakteja ja monitulkintaisia viittomia sekä täyteviittomia kuten LIK-SOM3 ja SÅDANT (Manunen 2020). Viittomatilan käyttöä rajoitetaan vain parin eri tilan jatason käyttöön (Manunen 2020) mutta viittomatila pidetään riittävän isona, jolloin viit-tomat voi viittoa selvästi, rauhallisesti ja riittävän suuresti (Guidi & Hermann-Shores2019: 35; Guidi ym. 2021). Viittomatilaan tehtävät paikannukset ja näihin tehtävät osoi-tukset pitää miettiä tarkasti (Guidi ym. 2021; Manunen 2020). Lisäksi kiinnitetään huo-miota roolin ottamiseen ja konstruoituun toimintaan (Guidi ym. 2021; Jokinen 2018: 15;Stewart ym. 2004: 87–88). Konstruoitu toiminta tarkoittaa eräänlaista vaihteleva-as-teista näyttelemistä viittomisen osana (Jantunen 2018: 110; Metzger 1995). Viittomava-lintojen ja viittomisnopeuden ja -tilan lisäksi voidaan käyttää osoituksia, eleitä, ilmeitäja mimiikkaa (Guidi ym. 2021; Humprey & Alcorn 2007: 98–99; Kokkonen 2013: 9; Neu-mann-Solow 2000: 99–100; Stewart ym. 2004: 87–88), mutta etenkin maahanmuuttaja-kuurojen kanssa puhutun kielen sanahahmoihin pohjaavia huulioita on vältettävä (Guidiym. 2021). Lisäksi voidaan hyödyntää ympäristön esineitä ja kuvia (Guidi & Hermann-Shores 2019: 34; Guidi ym. 2021). On myös tärkeä säilyttää katsekontakti ja tarkkailla,osoittaako vastaanottaja mikroviestein ymmärtäneensä, mitä hänelle viitotaan (Guidi &Hermann-Shores 2019: 34).
Selkokielistetystä viittomisesta tehdyt huomiot ovat samansuuntaisia kuin ohjeistukset,joita annetaan selkopuheen käyttäjille tai selkokielen kirjoittajille. Selkopuheessa välte-tään abstrakteja sanoja, tavoitellaan mahdollisimman konkreettista ilmaisua, jaetaanisommat kokonaisuudet pienemmiksi, hidastetaan puhenopeutta, toistetaan, tauote-taan ja käytetään eleitä ja ilmeitä (esim. Leskelä 2019: 242; Selkokeskus 2021b; Selko-keskus 2022). Kirjoitettaessa kehotetaan käsittelemään aihetta konkreettisesti ja ha-vainnollistavasti ja antamaan abstrakteille asioille konkreettisia esimerkkejä ja huolehti-maan selkeistä syys-seuraussuhteista ja ajallisesta järjestyksestä (esim. Kulkki-Nieminen& Leskelä 2012: 546–549; Leskelä 2019: 126–127, 140, 158–159; Selkokeskus 2021a).
4 Aineisto ja menetelmä
Tutkimuksen aineistonkeruu on tapahtunut tammi-syyskuussa 2022. Aineistonkeruunon suorittanut Satu Siltaloppi, joka on kuuleva, viittomakielen taitoinen ja tulkkinakintyöskennellyt tutkija. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuuroja ja kuulevia kuurojen
3 Viittomakielille ei ole kirjoitusjärjestelmää, joten niistä kirjoitettaessa käytetään jollekin kirjoitetulle kie-lelle tehtyä glossausta. Glossaamisessa viittomalle ja sen merkitykselle ikään kuin lainataan kirjoitetunkielen sana, ja tekstissä tämä merkitään kirjoittamalla glossi KAPITAALEIN, jotta se erottuu muusta tekstistä.Tässä artikkelissa glosseja on otettu sekä suomesta että ruotsista. Konventiosta esim. Quer ym. (2017:xiii).
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
163
parissa työskenteleviä henkilöitä, kuten tulkkeja, kääntäjiä, viittomakielistä työtä teke-viä kirkon työntekijöitä, opettajia ja eri järjestöjen edustajia ja työntekijöitä tai viittoma-kielisten omaisia. Tässä artikkelissa esitellään tuloksia analyysista, johon on valittu viit-tomakielen tulkkeina toimivien kanssa pidetyt haastattelut. Haastatellut tulkit tekevättöitä myös muiden kuin suomenruotsalaisten viittomakielisten parissa, ja haastatte-luissa on voitu keskustella myös tilanteista, joissa on käytetty muitakin viittomakieliä.Haastattelut on toteutettu etäyhteyksillä Teamsin ja Zoomin välityksellä sekä kasvok-kain, ja niitä on pidetty suomeksi ja ruotsiksi puhuen sekä suomalaista ja suomenruot-salaista viittomakieltä viittoen. Kasvotusten pidetyt haastattelut on tallennettu videoka-meralla, kun taas etäyhteyksillä pidetyt haastattelut on tallennettu ohjelmiston tallen-nustoimintoa hyödyntäen. Haastattelut ovat olleet teemahaastatteluita tai puolistruk-turoituja haastatteluita (Vilkka 2021: 124), eli haastateltava on etukäteen tiennyt haas-tattelun liittyvän viittomakieleen ja erilaisiin tarpeisiin muokata viittomista, ja tutkijallaon ollut kysymysrunko apukysymyksineen keskustelun tukena (ks. Liite 1, kysymysrun-gon suomenkielinen versio). Haastatteluiden litteraatit ovat kuvailevaa, puheen ja viit-tomisen sisällön purkavaa yleislitteraatiota (Ruusuvuori & Nikander 2016: 69–70), koskaanalysoimme sitä, mitä haastateltavat kertovat, emmekä sitä, miten he puhuvat tai viit-tovat.
Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin apuna tarkoituksenmukaisia ohjelmistoja.Viittomakieliset haastattelut ja videot havainnointitilanteista annotoitiin viittomakieltentutkimukseen hyvin soveltuvassa ELAN-ohjelmistossa4 (Crasborn & Sloetjes 2008), jossavideoon on mahdollista tehdä aikakoodattuja merkintöjä kohdistamalla esimerkiksiruotsinkielinen käännös tiettyyn osaan videota (Perniss 2015: 63). Nämä ruotsinkielisetkäännökset, haastatteluiden litteraatit ja päiväkirjamerkinnöt on luettu tarkoin ja tehdythuomiot on värikoodattu ja järjestelty ajatuskarttojen avulla ja tämä toimi pohjana ryh-mittelyvaiheelle (Tuomi & Sarajärvi 2018: 123).
Tässä artikkelissa käsitellään viittomakielen tulkkien haastatteluista saatuja tuloksia.Haastateltuja tulkkeja oli kuusi ja haastatteluiden yhteiskesto on 8 tuntia ja 22 minuut-tia. Tulkeista ei kerätty eikä kerrota paljoa taustatietoa heidän pienen määränsä takia,mutta kaikki olivat haastatteluhetkellä aktiivisesti tulkin töitä tekeviä ja heidät valittiinhaastateltaviksi monipuolisen työkokemuksensa ja erilaisten taustojensa perusteella.Monipuolinen työkokemus koostuu erilaisista asiakasryhmistä ja tulkkaustilanteista elä-män eri osa-alueilla. Kaikki tulkit tekevät tulkkauksia Kelan hyväksymien palveluntarjo-ajien kautta ja heillä on Kelan hyväksymä viittomakielen tulkin koulutus sekä yli 10vuotta työkokemusta. Tulkit noudattavat tiukkoja vaitiolovelvollisuusmääräyksiä jahaastatteluiden aikana pidettiin huolta siitä, että vaitiolovelvollisuutta ei rikottu. Tulkitkertoivat kokemuksistaan yleistäen ja muokkasivat tarvittaessa yksityiskohtia niin, etteihaastattelija voinut tietää, kenestä tai mistä tilanteesta puhutaan.
5 Analyysi ja tulokset
Tässä luvussa kerromme tutkimusaineistoon kuuluvien viittomakielen tulkkien haastat-teluiden analyysin tuloksia. Haastatteluaineiston analyysi pohjautuu laadulliseen sisäl-lönanalyysiin (esim. Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4; Vuori 2021), eli haastatteluista onkerätty haastateltavien esiin nostamia teemoja. Näitä huomioita teemoista tehtiin johaastattelun ja sen litteroinnin aikana (ks. luku 4). Luku on jaettu kolmeen alalukuun,joissa keskitytään haastatteluissa ilmi tulleisiin kielellisten vaikeuksien taustatekijöihin
4 ELAN-ohjelmisto saatavilla osoitteesta https://archive.mpi.nl/tla/elan (lainattu 12.5.2022).
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
164
(5.1), viittomakielisten kuurojen mahdollisiin arjen kielellisiin ongelmiin (5.2) ja viitto-makielen tulkkien keinoihin havainnoida ja huomioida joissain tulkkaustilanteissa ilmituleva tarve selkokielistää viittomistaan (5.3).
5.1 Kielellisten vaikeuksien taustatekijöitä
Haastatteluissa vahvistui se, mitä aiemman tutkimuksen perusteella on jo tuotu esille:selkokielistettyä viittomakieltä voidaan tarvita kaikenikäisten viittojien kanssa, joten ontärkeä kiinnittää huomiota viittomakielisiin vuorovaikutustilanteisiin ja niiden kielelli-seen saavutettavuuteen. Taustatekijöitä mahdolliselle selkoistamisen tarpeelle ovat esi-merkiksi vajaa kielitaito, sairaudesta tai muusta johtuva tilapäinen tarve selkokieliste-tylle kommunikaatiolle sekä kuurojen sosiaalinen tilanne ja rakenteiden aiheuttama yk-sinäisyys.
Usein syynä vajaaseen kielitaitoon on puutteellinen viittomakielen opetus lapsuudessaesimerkiksi siksi, että opetus on perustunut oralismiin, äidinkielen opettajista on ollutpulaa tai kaksikielisyydestä (viitottu kieli ja puhuttu kieli) on ajateltu olevan haittaa kuu-lon kuntoutukselle ja uskottu siihen, että lapsi pärjää sisäkorvaistutteen avulla. Ongel-mia kuitenkin ilmenee: sisäkorvaistutteen lapsena saanut on saattanut pärjätä koulu- jaopiskeluaikanaan istutekuulon ja puheen varassa muita apuvälineitä ja tukitoimia hyö-dyntäen, mutta ei enää aikuisena työelämässä tai yllättävissä tilanteissa uusien ihmistenympäröimänä. Puutteellisen kielitaitonsa vuoksi he eivät kuitenkaan kykene käyttämääntyöelämätulkkausta. Haastatellut kertovat, että tämä asiakasryhmä on yllättävän suuri.Lisäksi he pohtivat, että sisäkorvaistutetta käyttävät saattaisivat hyötyä koko elämänajan jatkuvasta viittomakielen opetuksesta. Haastatteluissa kerrottiin myös tilanteista,joissa asioimistaho on tilannut kuurolle asiakkaalle tulkin mutta vasta tulkin saavuttuatilanteeseen on selvinnyt, ettei asiakkaan viittomakielen taito riitä tulkkauksen seuraa-miseen, vaikka se toteutettaisiin selkokielistetysti.
Leskelä (2019: 97) kirjoittaa selkokielen kohderyhmistä ja eri kohderyhmien erilaisestaselkokielen käytön tarpeesta. Ryhmä, joka tarvitsee selkokieltä esimerkiksi synnynnäis-ten neurobiologisten syiden tai kehitysvammaisuuden vuoksi, tarvitsee yleensä pysy-västi selkokieltä, ja afasiasta tai muistisairauksista johtuen selkokielen käytön tarve voikasvaa vuosien aikana, kun taas kielenoppijat tarvitsevat usein selkokieltä vain tilapäi-sesti jonkin aikaa oppimisprosessin aikana, kunnes he ovat oppineet kohdekieltä riittä-vän paljon. Samoin selkokielen käytön tarve saattaa vähentyä tai poistua, kun diagno-soimaton ja hoitamaton neuropsykiatrinen vaikeus huomataan ja löydetään toimivatkuntoutusmenetelmät. Tarvittavan selkokielen taso voi vaihdella. Siinä missä yhdelleriittää kevyesti helpotettu ja selkoistettu puhe, toinen tarvitsee voimakkaasti yksinker-taistetun ja lyhennetyn tekstin.
Haastateltavat tuovat ilmi sen, että viittomakielisilläkin voi olla samaan tapaan tilapäistätai pysyvää tarvetta selkokielistetylle kommunikaatiolle. Pysyvää tarvetta selkokieliste-tylle kommunikaatiolle aiheutuu erilaisista synnynnäisistä syistä, joita kuuroillakin voiolla kuurouden lisäksi, kuten kehitysvammaisuudesta tai diagnosoimattomasta ja hoita-mattomasta neuropsykiatrisesta vaikeudesta, tai kielelliset kyvyt voivat heikentyä elä-män aikana esimerkiksi afasian tai muistisairauden takia. Tilapäistä tarvetta aiheutuuesimerkiksi masennuksesta, joka kuluttaa kognitiivisia voimavaroja, sekä käsittelemät-tömistä traumoista, jotka aiheuttavat kognitiivisia lukkoja ja tarpeen selkokielistetynviittomisen käytölle. Toisinaan tarve selkokielistettyyn viittomiseen johtuu silmäleik-kauksesta, jonka toipumisaikana näkö ei ole ennallaan ja näetyn ymmärtämisen proses-sointi on hitaampaa. Tarve selkoistamiseen voi siis mennä ohi, kun asiakas on toipunutleikkauksesta tai masennuksesta tai trauma on saatu käsiteltyä ja hoidettua.
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
165
Muistisairaudet eivät ole ainoa syy vanhusten kielellisiin haasteisiin. Haastatellut tulkitkertovat huomanneensa, että iän myötä asiakkaat ymmärtävät näkemäänsä hitaammin,koska silmän soluissa tapahtuu fysiologisia muutoksia. Tämä luo tulkeille tarpeen hidas-taa viittomisen tahtia ja saattaa johtaa etenevään tai lisääntyvään tarpeeseen selkokie-listää viittomistilanteita muutenkin. Vuodelevossa olevalle viitottaessa pitää lisäksi huo-mioida se, miltä viittomat näyttävät alhaalta päin ja sivuittain katsottuna, joten on tär-keä huomioida tilanteen sujuvuus ja tulkin sijainti ja miettiä vastauksia ainakin seuraa-viin kysymyksiin: Missä asennossa tulkki viittoo, ja pitääkö viittomien suuntaa ja orien-taatiota muokata niin, että ne voi ymmärtää sängystä katsottuna? Miten vuoteessaoleva asiakas itse muokkaa viittomiensa suuntaa ja orientaatiota?
Haastatteluissa nousee esiin yksinäisyys yhtenä arjen haasteena ja myös syynä heikke-nevään kielitaitoon. Kuurot vanhukset eivät useinkaan pääse sellaisiin asumisyksiköihin,esimerkiksi palvelutaloihin ja vanhainkoteihin, joissa olisi muita viittomakielisiä asuk-kaita ja (suomenruotsalaisen) viittomakielen taitoisia hoitajia. Tämä koskee kaikkia viit-tomakielisiä, mutta mitä pienemmästä kieliryhmästä on kyse, sitä vähemmän on myössaatavilla mahdollisia omakielisiä keskustelukumppaneita. Joillekin tilataan tulkki esi-merkiksi lääkärinkiertoja varten, mutta muuten he viettävät aikaansa paljon yksin, vie-raskielisessä ympäristössä kuulevien keskellä. Kielitaito kuitenkin säilyy ja kehittyy van-hempanakin vain, kun kieltä voi käyttää säännöllisesti ja eri yhteyksissä. Satunnainentulkattu lääkärinkierros ei tähän riitä. Muistisairauden myötä yleensä myöhemmin opi-tut kielet ja kyky käyttää näitä kieliä heikentyvät, ja äidinkieli/ensikieli on se, jonka re-surssit jäävät henkilölle viimeiseksi käyttöön (esim. de Bot & Makoni 2005: 23; Pot,Keijzer & de Bot 2018: 2; Pietikäinen, Tapionkaski & Mäntynen 2020: 194), joten oma-kielisten hoitajien merkitys korostuu entisestään.
5.2 Kielellisen arjen ongelmat
Haastatteluaineistosta nousee esiin huomioita kaikenikäisten kuurojen mahdollisistakielellisen arjen ongelmista. Osa haasteista liittyy kuuron ikään, osa kielenoppimiseen,osa taas kielen ja kuulon kuntoutukseen. Mahdolliset kielelliset ongelmat tulkatuissa ti-lanteissa näyttävät usein konkretisoituvan vuorovaikutustilanteiden rakenteisiin, viitto-miin ja viittomavalintoihin ja sormitusten ja huulion käytön haasteisiin. Nämä haasteetsaattavat johtua sanavaraston pienuudesta ja abstraktien käsitteiden hallinnan vaikeu-desta.
Haastatteluaineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että luvussa 2 kuvattu ora-lismiin perustuva opetus ja sen aikaiset puhetaitoon keskittyvät tavoitteet ja sen takiaheikko opitun sisällön taso näkyvät joidenkin viittomakielisten vanhusten arjessa monintavoin etenkin, jos hänellä on esimerkiksi muistisairautta. Samoin haasteita on myösSuomeen tulleiden maahanmuuttajakuurojen arjessa. Haastateltavat kertovat, että ar-jen kielelliset ongelmat näkyvät esimerkiksi kirjoitetun kielen sanavaraston pienuu-dessa ja abstraktien käsitteiden hallinnassa. Esimerkkeinä hankalista käsitteistä maini-taan esimerkiksi vuodenaika ja ulkovaatteet. Tulkkaustilanteessa tämä näkyy siten, ettäesimerkiksi tulkin viittoessa jonkin tällaisen hankalamman käsitteen, asiakas ilmaiseejoko suoraan kysymällä tai kasvojen ilmeillä, että tämä ei ollut tuttu käsite, ja tulkin pitääselittää se, eli avata esimerkiksi ULKOVAATTEET-viittoman sisältö viittomalla lisäksi ESIMERKKIPAKSU TAKKI PIPO LAPASET EI LIPPALAKKI tai vuodenajoista puhuttaessa pitää VUODENAIKA-viitto-man sijaan tai lisäksi luetella kaikki neljä vuodenaikaa.
Sanavaraston pienuus ja abstraktimman sisällön hallinnan sekä esimerkiksi peilikuvienkääntämisen ja suuntien hahmottamisen hankaluudet voivat luoda haasteita kaikkiinkommunikaatiotilanteisiin. Vuorovaikutuskumppanin pitääkin varmistaa, ymmärtääkötoinen, mitä tarkoittaa “ota lääke joka toinen päivä”, tai ymmärsikö hän kerrotut muut-
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
166
tuneet tulkintilausohjeet ja onnistuuko ohjeiden noudattaminen. Tulkit kertovat haas-tatteluissa, että esimerkiksi lääkkeenoton ohjaukseen voisi lisätä konkretiaa viittomalla“otat lääkkeen tänään, huomenna et ota, ylihuomenna taas otat”. Suuremmat numerotvoidaan viittoa ensin kokonaisena ja perään yksittäisinä numeroina, esimerkiksi 500 vii-tottaisiin ensin yhdellä viittomalla, jossa numero 5 on integroitunut viittomaan SATA jasaa merkityksen 500 ja tämän perään viitottaisiin erikseen VIISI NOLLA NOLLA. Kellonajatviitotaan yleensä niin, että viittoja ikään kuin kuvittelee eteensä analogisen kellotaulun,johon sijoittaa kellonajan ja vastaanottaja näkee kellotaulun ikään kuin peilikuvana,jonka hän kääntää itselleen. Tämän hahmottamiskyky saattaa olla heikentynyt, jolloinratkaisuna voi toimia digitaalisen kellonajan käyttäminen analogisen lisäksi eli voidaanviittoa myös 10:00. Haastatellut tulkit mainitsevat pienet kontrollikysymykset tulkkeen,eli tulkkauksen tuloksena syntyneen kohdekielisen tuotoksen, seassa yhdeksi tavaksitarkistaa viittomisen sopiva tahti ja taso. Kysymysten tulisi mielellään olla sellaisia, joihinei voi vastata vain nyökkäämällä tai pudistamalla päätä. Tällaiset kontrollikysymyksetmainitaan myös selkovuorovaikutuksen ohjeistuksissa (ks. Leskelä 2019: 222).
Haastatteluissa nostettiin esiin myös konkreettisia vinkkejä ja tulkkausratkaisuja. Josasiakas tarvitsee tukea muistamiseen ja viitottujen pienempien kokonaisuuksien järjes-tämiseen, tulkki voi käyttää listakonstruktiota (Siltaloppi 2019: 281–293, aiemmissa tut-kimuksissa kutsutaan myös listapoijuksi, ks. esim. Liddell 2003: 223) työmuistin ohitta-jana ja tukena. Listakonstruktiossa toisen käden sormia voidaan käyttää ranskalaistenviivojen tavoin paikkoina viitotuille asioille ja näihin asioihin voidaan palata osoittamallakyseistä sormea. Listakonstruktio voi toimia myös siltana silloin, kun laajempi koko-naisuus pitää purkaa osiin, jotka pitäisi pystyä ketjuttamaan loogiseksi kokonaisuudeksi.
Korona-aikana kasvomaskien käyttäminen on lisännyt viittomakielisten arjen haasteita.Maski peittää puolet kasvoista ja vie pois ilmeitä ja mahdollisuuden huulion käyttöön.Huuliolla tarkoitetaan erilaisia suun liikkeitä ja puhutun kielen mukaisia sanahahmoja, jajoskus huulio on ainoa ero kahden tai useamman muuten saman näköisen viittoman vä-lillä (esim. Sandler & Lillo-Martin 2006: 104–105). Tällöin muut viittomista selkiyttävätkeinot korostuvat entisestään, ja haastatteluissa tulkit kertovat havainneensa, että kat-setta on opittava skaalaamaan eri tavalla: käsiin ja niiden liikkeisiin pitää kohdentaa kat-setta toisin tavoin verrattuna maskittomaan viittomiseen, jolloin voi ikään kuin katsoakäsien läpi viittojan kasvoja ja nähdä silmät, suun liikkeet ja kädet yhdellä kertaa.
Suomenruotsalaisten viittomakielisten yhteisössä käytetään hyvin monenlaisia sormi-aakkosia ja näiden yhdistelmiä. Ikääntyneiden kuurojen kanssa käytetään yleisesti ns.vanhoja sormiaakkosia uusien sijaan. Haastatteluista käy ilmi, että suomenruotsalaistenviittomakielisten kanssa kommunikoivien kannattaa opiskella näiden lisäksi ruotsalaisenviittomakielen sormiaakkoset sekä suomenruotsalaiset sormiaakkoset.
Vuorovaikutustilanteen luonteella ja käytetyn kielen tasolla on merkitystä siinä, mitenpaljon viittomisen muokkaamiselle on tarvetta. Haastateltavat kertovat esimerkkejä ti-lanteista, joissa on käynyt ilmi erilaisia kielitaidon rajoitteita ja on esimerkiksi huomattu,että asiakkaan on vaikea ymmärtää erilaisia viittomisen tyylilajeja. Esimerkiksi kahden-keskinen keskustelu saattaa sujua ns. normaalisti viittoen, mutta viittomakielinen ei ym-märräkään esimerkiksi juhlatilaisuuden juontojen viittomista tai ei pysty seuraamaan te-levision viittomakielistä tarjontaa. Viittomakielisissä uutisissa käytetty kieli on osalle kat-sojista liian vaikeaa sen lisäksi, että se on suomalaista viittomakieltä. Suomenruotsa-laista viittomakieltä ei toistaiseksi käytetä uutislähetyksissä mutta se on enenevissämäärin mukana televisioiduissa ja tulkatuissa päättäjien ja viranomaisten tiedotustilai-suuksissa, ja esimerkiksi valtioneuvosto ja useat ministeriöt julkaisevat tiedotteistaankäännökset myös suomenruotsalaisella viittomakielellä. Haasteeksi muodostuukinpaitsi käännöksen kielellinen sopivuus vastaanottajilleen myös näiden ja muidenkin vii-tottujen videoiden löytäminen internetistä.
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
167
5.3 Ongelmien huomaaminen tulkkaustilanteessa ja niihin reagointi
Haastateltavat pohtivat, että kielenkäytön ongelmien huomaaminen on joskus aika “sat-tuman kauppaa” ja oman kielenkäytön muokkaaminen ja sopivan kommunikaatiotavanlöytyminen on kokeilun ja yhteistyön tulos. Luovuutta ja erilaisten ratkaisujen rohkeaakokeilua sekä yhteistyötä kaikkien tilanteessa mukana olevien kanssa korostettiinkinuseissa haastatteluissa. Joskus tulkki on se, joka huomaa asiakkaan muuttuneen tilan-teen ja tarpeet ensimmäisenä ja haastatteluissa he kertovat, miten tämän voi tuodaesiin tulkkaustilanteen yhteydessä. Oleellista kuitenkin on, että kielen ammattilaisenatulkki voi olla tilanteessa ainoa, jolla on keinot sekä tunnistaa tilanteen kielelliset haas-teet että tarjota ratkaisuehdotuksia. Lisäksi on hyvä huolehtia tulkkaustilanteen rauhal-lisesta ja turvallisesta ilmapiiristä.
Tulkit kertovat huomaavansa tarpeen viittomisen muokkaamiselle tulevan yllättäenjopa tuttujen asiakkaiden kanssa. Joskus tulkki voi muokkaamistarpeen havaittuaan esit-tää, ettei itse ymmärtänyt mitä tilanteessa viitottiin tai puhuttiin ja pyytää viittomaantai puhumaan uudestaan saadakseen lisää aikaa muokkaamiseen ja toisenlaisen tulk-kausratkaisun löytämiseen. Haastateltavat kokevat, että tällaiset tilanteet ovat herkkiä,minkä takia on aluksi helpompaa ottaa vastuu ymmärtämisongelmista itseensä kuin pal-jastaa, että asiakas ei ymmärrä – halutaan siis suojella asiakkaan kasvoja. Tämä yleisin-himillinen tarve kasvojen suojelulle (Leskelä 2019: 227) ei kuitenkaan ole hyvä strategiakuin yksittäistapauksissa. Haastattelujen pohjalta käy ilmi, että on tilanteita, joissa sel-kokielistämisen tarve on tuotava esiin selkeästi asiakkaan oikeusturvan ja turvallisen elä-män ja oikeanlaisten palveluiden saamisen takia. Tulkit kokevat, että heidän on tulkkaus-tilanteessa jollakin tavoin tuotava kuulevan osapuolen, kuten lääkärin tai hoitajan, tie-toon, jos tulkille herää huoli siitä, ettei asiakas ymmärtänyt ihan kaikkea tai että tulkinon toistuvasti tarvinnut selkiyttää viittomistaan, toistaa normaalia enemmän tai varmis-tella tulleensa ymmärretyksi, eikä tiedossa ole esimerkiksi jo alkanutta muistisairautta.Samoin tulkin on tuotava kuurolle asiakkaalle ilmi, jos huomaa, että kuuleva osapuoli eitunnu nyt ymmärtävän ja siksi pyytää toistamaan tai kertomaan toisin sanoin uudelleenjotakin. Tulkkien eettisten ohjeiden mukaan (ks. esim. Kieliasiantuntijat 2021) tulkki ontilanteessa mahdollistamassa kommunikaation toistensa kieltä osaamattomien keskus-telijoiden välillä eikä puutu tilanteen kulkuun. Jos tulkille herää huoli ja hänen on joten-kin puututtava tilanteeseen, on toimittava ammatillisesti ja kunnioittavasti.
Tulkki ei voi määrätä, miten ja millaista kieltä tilanteessa läsnäolijat käyttävät, muttahaastateltavat korostivat, että kielen ammattilaisena tulkin pitää kertoa, jos tilanteensujumista helpottaisi esimerkiksi se, että osapuolet puhuvat tai viittovat hitaammin tailyhyempiä kokonaisuuksia, jotka tulkki tulkkaa. Hän voi myös pyytää mahdollisuuksienmukaan osapuolia näyttämään konkreettisesti sen, mistä puhutaan eli mistä kehonosasta tai mistä laitteesta tai esineestä on kyse. Tulkki voi pyytää piirtämään paperilletai näyttämään kalenterista, minä päivänä lääke otetaan, tai etsimään netistä kuvan, josikonisempikaan viittoma ei vielä avaa jotain käsitettä ja puhutun tai kirjoitetun kielentaito ei riitä sanan ymmärtämiseen sormitettuna tai kirjoitettuna.
Tuttujen ja usein kohdattavien henkilöiden kanssa kommunikaatiotavan muokkaaminenja kyseiseen tilanteeseen sopivan kielenkäytön tason löytäminen on helpompaa kuin uu-sien tuttavuuksien kanssa. Haastateltavat kertovat yleensä aloittavansa yleiskielisen viit-tomisen tasolla ja muokkaavansa sitä helpommaksi tarpeen mukaan. Toisaalta haastat-teluissa kävi myös ilmi, että toisinaan on helpompaa vaikeuttaa viittomistaan kuin hel-pottaa sitä. Strategiana voikin joskus toimia se, että sopivaa kielellistä tasoa hakiessaaloittaa selkokielisemmällä viittomisella ja vaikeuttaa sitä yleiskielisemmäksi tulkkauk-
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
168
sen edetessä. Selkokielistäminen on ikään kuin kielen sisäistä tulkkaamista kielten väli-sen tulkkauksen päälle, ja se on rankempaa kuin yleiskielinen viittominen, joten sitä eimielellään tehdä, jos asiakas pärjää yleiskielisellä viittomisella.
Ideaalitilanteessa jokaisessa tulkkaustilanteessa on tilanteeseen ja asiakkaille parhaitensopiva tulkki. Selkokielistettyä viittomakieltä tarvitsevalle asiakkaalle kannattaa pyrkiälöytämään tulkki, joka osaa muokata viittomistaan monin eri tavoin, viittoo mahdolli-simman visuaalisesti ja osaa myös hyödyntää kokonaiskommunikaatiota eli ympäristönja tilanteen tarjoamaa tukea kuten tilassa olevia esineitä ja kuvia. Tulkilla pitäisi olla laajakielitaito ja mahdollisuus nopeastikin huomata, jos käytetty kieli on liian abstraktia javaikeaa. Haastatteluissa tuodaan esiin kuurojen viittomakielen tulkkien ylivoimaisuussopivan tason löytämisessä eli kielen sisäisessä kääntämisessä. Kuuroja viittomakielentulkkeja arvostetaan kielen ammattilaisina ja työpareina, ja he ovatkin toimineet kuule-vien tulkkien ja työyhteisöjen kouluttajina ja selkokielistetyn viittomisen logiikan sanan-saattajina.
Kuurojen tulkkien hyödyllisyys nousee esiin myös muissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Si-vunen (2021: 169) kertoo haastattelemiensa kuurojen maahanmuuttajien kertoneen,että kuurojen tulkkien viittomista on helpompi ymmärtää kuin kuulevien tulkkien. Tämäselittynee osittain kuuron tulkin ja kuurojen asiakkaiden jaetulla kokemuksella ja yhteis-ymmärryksenä kuurona ihmisenä elämisestä (Crasborn & Hiddinga 2015: 63–64). Toinenselittävä tekijä on natiivien eli kuurojen viittomakielisten kommunikointistrategia, johonsisältyy ikonisten viittomien, konstruoidun toiminnan ja pantomiimin luovaa käyttöäsekä kyseisen vuorovaikutustilanteen kontekstiin ja ympäristöön liittyvien eleiden taita-vaa käyttöä (Sivunen & Tapio 2020: 17). Eräs kuuleva haastateltava kuvaili sitä aineistos-samme “helpon ja luonnollisen näköiseksi” kommunikoinniksi, samalla, kun itse joutuuponnistelemaan, että pääsee irti puhutusta lähtötekstistä ja saa muokattua viestin to-della visuaaliseksi.
Haastatteluissa nostetaan lisäksi esiin tilanteiden ilmapiirin, turvallisuuden tunteen jarauhallisuuden merkitys. Selkokielistettyä viittomakieltä käyttävällä viittomakieliselläon oltava luottavainen olo, että tulkki (tai kuka tahansa muu vuorovaikutuskumppani)ymmärtää häntä, vaikka aluksi menisikin aikaa siihen, että haetaan yhteistä kommuni-koinnin tasoa ja keinoja, etsitään käännösratkaisuja ja viittomia, jotka kaikki ymmärtä-vät. On jarrutettava tilanteen ja läsnäolijoiden rytmi niin hitaaksi, että kaikki signaalitymmärtämisestä ja ymmärtämättömyydestä ehditään havainnoimaan ja niihin voidaanreagoida asianmukaisesti. Asiakas saattaa esimerkiksi kertoa, ettei oikein ole tottunuttällaiseen, tai ihmettelee tilaisuuden hienoutta tai jotakin piirrettä. Tällä hän saattaa il-maista, että häntä pelottaa, ettei tule ymmärretyksi tai ei itse ymmärrä hänelle viitottua.Tällaisen viestin saadessaan vuorovaikutuskumppanin on tarkkailtava sitä, olisiko taus-talla tuollaista sanottamatta jäävää pelkoa, ja ymmärrettävä, että aikaisemmat huonotkokemukset vaikuttavat kognitiiviseen kykyyn siinä hetkessä.
Selkokieltä tarvitsevat asiakkaat ovat haastateltavien kokemuksen mukaan harvoin niinkielitietoisia ja -taitoisia, että osaisivat pyytää täsmällisiä mukautuksia, mutta sellaista-kin tapahtuu. Joskus viittojan oma tuottamisrytmi paljastaa tarpeen viittoa hänelle sel-koistetusti ja rytmittää asioita mukautetulla tavalla ja pitää viittomisvuorot lyhyinä, jottatyömuistilla on toimimisrauha. Yksi selkeistä tavoista pyytää mukautusta on pyytää viit-tomaan “isommin”. Tämä on yhden haastatellun tulkin sanoin merkki siitä, että asiak-kaan “ymmärtämisen aikaikkuna” on syystä tai toisesta liian lyhyt tai että silmäsolut ovathidastuneet ja tarvitaan tämän takia enemmän aikaa nähdyn ymmärtämiselle. Kun tulkkialkaa viittoa isommin, hän viittoo samalla myös hitaammin. Täten tulkki viittoo vähem-män ja tämä helpottaa kokonaisuuden ymmärtämistä ja muistamista. Samalla kun viit-tomista suurennetaan ja hidastetaan, myös paikantaminen tulee pohdittua toisella ta-valla ja tulkki käyttää kehoaan enemmän asioiden välisten suhteiden näyttämiseen eikä
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
169
vain viito kaikkea “yhteen putkeen”. Haastateltujen tulkkien kuvaamat kokemukset toi-sintavat aiempien tutkimuksien tuloksia (ks. Luku 3) viittomisen selkokielistämisen kei-noista.
6 Yhteenveto
Analysoimme kokeneiden viittomakielen tulkkien haastatteluita sisällönanalyysin mene-telmin. Analyysissä toimme esiin huomioita, joita haastateltavat kertoivat viittomisenselkokielen kaltaisesta mukauttamisesta. Oralismin ja puutteellisen viittomakielen ope-tuksen vaikutukset näkyvät joidenkin viittomakielisten arjessa iästä riippumatta. Mo-nelta suunnalta mainittiin huoli viittomakielisten palveluiden huonosta saatavuudestatai puutteellisuudesta ja toimijoiden heikosta viittomakielen taidosta sekä toisaalta vai-keudesta saada kuuroja tulkkeja tilanteisiin, joissa heidän luontaisesta kielitajustaan ja -taidostaan olisi hyötyä.
Aineiston perusteella keinot, joilla viittomakieltä selkiytetään, ovat samankaltaisia kuinaiemmissa tutkimuksissa mainitut, eikä merkitystä näytä olevan sillä, mitä viittomakieltäon tutkittu. Aineiston perusteella visuaalinen viittominen, luovuus, yhteistyö ja rauhalli-suus korostuvat, kun ollaan tilanteessa, jossa viittomista pitää syystä tai toisesta selkiyt-tää. Haastateltavat ovat tyytyväisiä selkokielitietoisuuden lisääntymiseen ja siihen, ettäselkokielistetystä viittomisesta keskustellaan useammin. He kokevat tärkeäksi sen, ettäselkokielistetty viittomakielen muoto on yksi vaihtoehto eri kommunikaatiokeinojenjoukossa, käytetään sitä sitten hetkellisesti tai pidemmän aikaa. Joka tapauksessa haas-tatellut kokevat tärkeäksi saada koulutusta ja jatkuvasti lisää viittomakielen opetusta,jotta voivat tarjota palveluita viittomakielellä ja kehittää kielitaitoaan myös visuaalisem-man viittomisen ja selkokielistämisen näkökulmasta. Jatkossa olisikin syytä verrata sel-koviittomisen yhteyksiä selkovuorovaikutuksen ohjeistukseen.
Vaikka suomenruotsalaisten viittomakielisten ryhmä on pieni ja heistä selkokielen erimuotojen käyttäjien ryhmä vieläkin pienempi, on tutkimuksen tuloksia mahdollista hyö-dyntää suosituksissa laajasti. On esimerkiksi arvioitu, että Suomessa on 1000–1500 viit-tomakielistä vanhusta (Torboli & Pulkkinen 2012: 7, 13). Kansallisessa muistiohjelmassa(Sosiaali- ja terveysministeriö 2012) todetaan, että yli 85-vuotiaiden ikäryhmästä jopa35 % sairastaa jotain muistisairautta (2012: 8). On mahdollista, että tämä koskee myösviittomakielistä väestöä. Heidän kanssaan kommunikoivat hyötyvät tutkimuksen tulok-sista, kun ymmärretään, millaisia muutoksia tapahtuu viittomisen ymmärtämisessä jatuottamisessa iän myötä ja millä tavoin yleiskielistä viittomista kannattaa tällöin muo-kata. Tästä hyötyvät myös kuurot maahanmuuttajat ja muut Suomessa käytettäviä viit-tomakieliä vielä opettelevat henkilöt. Kun ymmärretään, miten puutteellinen viittoma-kielen taito vaikuttaa esimerkiksi mahdollisuuksiin seurata viittomakielistä informaa-tiotuotantoa, kuten viittomakielisiä uutislähetyksiä, on mahdollista tuottaa saavutetta-vampaa viittomakielistä viestintää.
Lähteet
Andersson-Koski, M. (2015). Mitt eget språk – vår kultur. En kartläggning av situationen för detfinlandssvenska teckenspråket och döva finlandssvenska teckenspråkiga i Finland 2014–2015. Finlandssvenska teckenspråkiga r.f. Saatavilla: https://www.dova.fi/wp-con-tent/uploads/2015/07/PDF_Mitt_eget_sprak_var_kultur.pdf (lainattu 30.3.2022).de Bot, K. & Makoni, S. (2005). Language and ageing in multilingual contexts. Multilingual Matt-ters.
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
170
Chamberlain, C. & Mayberry, R. I. (2008). American Sign Language syntactic and narrative com-prehension in skilled and less skilled readers: Bilingual and bimodal evidence for the lin-guistic basis of reading. Applied psycholinguistics 29(3), 367–388.Crasborn, O. (2012). Phonetics. Teoksessa R. Pfau, M. Steinbach & B. Woll (Toim.). Sign Lan-guage: An International Handbook. De Gruyter. 4–20.Crasborn, O. & Hiddinga, A. (2015). The paradox of international sign: The importance of deaf-hearing encounters for deaf-deaf communication across Sign Language borders.Teoksessa M. Friedner & A. Kusters (Toim.). It’s a small world: International deaf spacesand encounters. Gallaudet University Press. 59–69.Crasborn, O. & Sloetjes, H. (2008). Enhanced ELAN functionality for sign language corpora. Teok-sessa Proceedings of LREC 2008, Sixth International Conference on Language Resourcesand Evaluation. 39–43. https://pure.mpg.de/pubman/faces/ViewItemOverviewPage.jsp?itemId=item_61042 (lainattu 11.5.2022).DiBlasi, A. (2011). Evaluating the Effects of Aging on American Sign Language Users [Master ofArts -tutkielma, Ohio State University]. Saatavilla: https://www.researchgate.net/publica-tion/260385160_Evaluating_the_Effects_of_Aging_on_American_Sign_Language_Users(lainattu 8.11.2022).Ferguson-Coleman, E. L. (2016). Deaf with Dementia: A Narrative [Väitöskirja, The University ofManchester]. Saatavilla: https://www.research.manchester.ac.uk/portal/en/theses/deaf-with-dementia-a-narrative(7a1fb991-1902-4249-967d-bd75b14ae22e).html (lainattu8.11.2022).Guidi, S. & Hermann-Shores, P. (2019). Warum es für Barrierefreiheit auch «LeichteGebärdensprache» braucht Beobachtungen aus der Praxis und Überlegungen für dieForschung. Schweizerische Zeitschrift für Heilpädagogik 25 (2), 33–38.Guidi, S., Notter, C. & Weilenmann, S. (2021). Plain Swiss German Sign Language (Plain DSGS).Posteriesitelmä Klaara-konferenssissa 31.8.2021 (https://www.klaara.ch).Hannola, T. & Ala-Sippola, S. (2010). Kansainvälistä menoa kotikentällä. Kielisilta 2010(3), 12–14.Hoyer, K. (2004). Det finlandssvenska teckenspråket av i dag. Teoksessa A.-L. Østern & R. Heilä-Ylikallio (Toim.) Språk som kultur – brytningar i tid och rum. Vol. 1. Rapport frånpedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi Nr. 11/2004. Multiprint. 163–175.Hoyer, K. (2005). Vi kallade dem Borgåtecken. Det finlandssvenska teckenspråket i går och i dag.Teoksessa Östman (Toim.). FinSSL – Finlandssvenskt teckenspråk. Pohjoismaisten kieltenja kirjallisuuksien laitos, Helsingin yliopisto. 21–80.Humprey, J. & Alcorn, B. (2007). So you want to be an interpreter? An Introduction to SignLanguage Interpreting (4. painos). H & H Publishing Co, Inc.Jantunen, T. (2018). Viittomakielet hybridisysteemeinä – hämärärajaisuus jaepäkonventionaalisuus osana viittomakielten rakennetta. Puhe ja kieli 38(3), 109–126.Jokinen, V. (2018). Visuaalisempaa viittomista yli kieli- ja kulttuurirajojen [Opinnäytetyö, Huma-nistinen ammattikorkeakoulu, Visual Sign News -hanke]. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805087128Katsui, H., Koivisto, M., Tepora-Niemi, S.-M., Meriläinen, N., Rautiainen, P., Rainò, P., Tarvainen,M. & Hiilamo, H. (2021). Viitotut muistot: Selvitys kuuroihin ja viittomakielisiin Suomenhistoriassa 1900-luvulta nykypäivään kohdistuneista vääryyksistä sekä niiden käsittelyyntarkoitetun totuus- ja sovintoprosessin käynnistämisen edellytyksistä. Saatavilla:https://vnk.fi/-/1927382/viitotut-muistot-kuuroihin-ja-viittomakieliseen-yhteisoon-kohdistuneet-oikeudenloukkaukset (lainattu 30.3.2022).Kieliasiantuntijat (2021). Asioimistulkin ammattisäännöstö. Saatavilla: https://kieliasiantuntijat.fi/fi/kieliasiantuntija-tyossa/ammattisaannosto-ja-lainsaadanto/asioimistulkin-ammattisaannosto/ (lainattu 14.5.2022).Kiili, J. & Pollari, K. (Toim.) (2012). Hei, kato mua! Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen jahuonokuuloisten lasten elämässä. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012(3).Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3217-3Kokkonen, A. (2013). Reletulkkaus maahanmuuttajakuurolle. Viittomakielentulkkien ajatuksia jakokemuksia reletulkkauksen toimivuudesta maahanmuuttajakuurolle tulkatessa.
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
171
[Opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu]. Saatavilla: https://www.theseus.fi/handle/10024/57442 (lainattu 8.11.2022).Kontturi, T. (2022). Kohti selkeämpää viittomista. Miten viittomista muutetaan, kunkeskustelukumppanina on vain vähän tai jollakin tapaa rajatusti suomalaistaviittomakieltä osaava viittomakielinen henkilö? [Maisterintutkielma, Jyväskylän yliopisto].Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/81401/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-202206013025.pdf?sequence=1 (lainattu 8.11.2022).KPO = Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma (2010). Kuurojen Liitto ry & Kotimaistenkielten tutkimuskeskus. Kuurojen Liitto ry:n julkaisuja 60. Kotimaisten kieltentutkimuskeskuksen julkaisuja 158. Saatavilla: https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk15/ (lainattu 8.11.2022).Kulkki-Nieminen, A. & Leskelä, L. (2012). Selkoistaminen ja tekstilajit. Teoksessa V. Heikkinen, P.Voutilainen, E. Lauerma, U. Tiililä & M. Lounela (Toim.). Genreanalyysi –tekstilajitutkimuksen käytäntöä. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 29. 545–574. Saatavilla:https://www.kotus.fi/julkaisut/genrejulkaisut/genreanalyysi_tekstilajitutkimuksen_kaytantoa (lainattu 8.11.2022).Kuurojen Liitto (2021). Kesän 2021 liittokokouksen julkilausuma. Saatavilla:https://kuurojenliitto.fi/ajankohtaista/liittokokous-2021-julkilausuma-lapsella-on-oikeus-kasvaa-viittomakieliseksi/ (lainattu 20.4.2022).Kuurojen Liitto (2022). Viittomakieliset. Saatavilla: https://kuurojenliitto.fi/viittomakieliset/(lainattu 29.4.2022).Leskelä, L. (2019). Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Oppimateriaalikeskus OPIKE. Kehitys-vammaliitto.Leskelä, L. & Uotila, E. (2020). Selkokieli saavutettavan viestinnän välineenä. Teoksessa Hirvonen& Kinnunen (Toim.). Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistä-mässä. Gaudeamus.Leskelä, L. & Virtanen, H. (Toim.) (2006). Toisin sanoen: Selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Oppi-materiaalikeskus OPIKE. Kehitysvammaliitto.Liddell, S. C. (2003). Grammar, Gesture, and Meaning in American Sign Language. CambridgeUniversity Press.Maaß, C. (2020). Easy Language – Plain Language – Easy Language Plus. Balancingcomprehensibility and Acceptability. Frank & Timme.Manunen, J. (2020). Lättläst teckenspråk. Blogikirjoitus perustuu Lev i vårt språk -projektinaikana kuultuun luentoon: Aro, Markus 4.10.2019. Saatavilla: http://livs.humak.fi/lattlast-teckensprak/ (lainattu 30.3.2022).Metzger, M. (1995). Constructed dialogue and constructed action in American Sign Language.Teoksessa C. Lucas (Toim.). Sociolinguistics in Deaf Communities. Gallaudet UniversityPress. 255–271.Miller, P., Kargin, T., Guldenoglu, B., Rathmann, C., Kubus, O., Hauser, P. & Spurgeon, E. (2012).Factors distinguishing skilled and less skilled deaf readers: Evidence from four ortho-graphies. Journal of Deaf Studies and Deaf Education 17(4), 439–462.Neumann-Solow, S. (2000). Sign language interpreting. A basic resource book. Linstok Press.Nikula, K. (2015). Lapsen hyvää edistämässä: Syntymäkuurojen lastensisäkorvaistutehoitokäytännön sosiaalieettistä tarkkailua [Väitöskirja, Helsingin yliopisto].Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1596-6Perniss, P. (2015). Collecting and Analyzing Sign Language Data: Video Requirements and Use ofAnnotation Software. Teoksessa E. Orfanidou, B. Woll & G. Morgan (Toim.). ResearchMethods in Sign Language Studies: A Practical Guide. John Wiley & Sons, Inc. 55–73.Pietikäinen, S., Tapionkaski, S. & Mäntynen, A. (2020). Kielelliset käytänteet kaksikielisissävanhusten hoivakodeissa. Teoksessa K. Hippi, A. Mäntynen & C. Lindholm (Toim.).Vanhuus ja kielenkäyttö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 191–225.Plaza-Pust, C. (2012). Deaf education and bilingualism. Teoksessa R. Pfau, M. Steinbach & B. Woll(Toim.). Sign Language: An International Handbook. De Gruyter. 949–979.
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
172
Pot, A., Keijzer, M. & de Bot, K. (2018). The language barrier in migrant aging. InternationalJournal of Bilingual Education and Bilingualism. https://doi.org/10.1080/13670050.2018.1435627Quer, J., Cecchetto, C., Donati, C., Geraci, C., Kelepir, M., Pfau, R. & Steinbach, M. (Toim.) (2017).SignGram Blueprint. A guide to sign language grammar writing. De Gruyter. Saatavillahttps://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/9781501511806/html (lainattu9.11.2022).Rainò, P. (2021). Viittomakielibarometri 2020 – Tutkimusraportti. Oikeusministeriön julkaisuja,Selvityksiä ja ohjeita 2021(4). Oikeusministeriö. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-860-8Rantapää, M. & Pekkala, S. (2016). Changes in communication of Deaf people with dementia: Athematic interview with a close family member. Dementia 15(5), 1205–1218.https://doi.org/10.1177/1471301214557183Ruusuvuori, J. & Nikander, P. (2016). Puheen litterointikäytännöistä eri tutkimustarkoituksiin.Teoksessa L. Tiittula & P. Nuolijärvi (Toim.). Puheesta tekstiksi. Puheen kirjallisenesittämisen alueita, keinoja ja rajoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1424.63–86.Salmi, E. & Laakso, M. (2005). Maahan lämpimään. Suomen viittomakielisten historia. Kuurojenliitto ry.Sandler, W. & Lillo-Martin, D. (2006). Sign Language and Linguistic Universals. CambridgeUniversity Press.Schönström, K., Holmström, I. & Gärdenfors, M. (2021). Döva och hörselskadade barnstvåspråkighet. En rapport från DHT-projektet. Forskning om teckenspråk XXIX. Stockholmsuniversitet, Institutionen för lingvistik.Selkokeskus (2021a). Näin kirjoitat selkokieltä. Saatavilla: https://selkokeskus.fi/selkokieli/nain-kirjoitat-selkokielta/ (lainattu 12.5.2022).Selkokeskus (2021b). Näin puhut selkokieltä. Saatavilla: https://selkokeskus.fi/selkokieli/nain-puhut-selkokielta/ (lainattu 12.5.2022).Selkokeskus (2022). Selkomittari 2.0. Saatavilla: https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2022/04/Selkokielen-mittari-2.0.pdf (lainattu 16.9.2022).Siltaloppi, S. (2019). Finlandssvenskt teckenspråk: listkonstruktion, koherens ochkonstruktionsgrammatik. Teoksessa M. Bianchi, D. Håkansson, B. Melander, L. Pfister, M.Westman & C. Östman (Toim.). Svenskans beskrivning 36: Förhandlingar vid trettiosjättesammankomsten. Uppsala 25–27 oktober 2017. Institutionen för nordiska språk vidUppsala Universitet. 281–293. Saatavilla: http://uu.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2%3A1313414&dswid=-9486 (lainattu 27.4.2022).Sipronen, S. (2012). “Siinä on tulkilla työsarkaa!” Viittomakielen tulkkien ja kuurojenmaahanmuuttajien ajatuksia tulkkaustilanteista [Opinnäytetyö, Humanistinenammattikorkeakoulu]. Saatavilla: https://www.theseus.fi/handle/10024/41418 (lainattu27.4.2022).Sivunen, N. (2021). Kuurojen turvapaikanhakijoiden kielikäsityksien muokkautuminenturvapaikkaprosessin aikana. Puhe ja kieli 41(2). 159–178.https://doi.org/10.23997/pk.110925Sivunen, N. & P. Juva (2021). Kuurot maahanmuuttajaopiskelijat Suomenkotoutumiskoulutuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 12(5). Saatavilla:https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2021/kuurot-maahanmuuttajaopiskelijat-suomen-kotoutumiskoulutuksessa (lainattu27.4.2022).Soininen, M. (2016). Selvitys suomenruotsalaisen viittomakielen kokonaistilanteesta/Utredningom helhetssituationen för det finlandssvenska teckenspråket. Oikeusministeriön julkaisuSelvityksiä ja ohjeita 2016(2). Oikeusministeriö. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-490-7Sosiaali- ja terveysministeriö (2012). Kansallinen muistiohjelma 2012–2020. Tavoitteenamuistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:10.Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3224-1
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
173
SOU (2006). Utbildning i svenskt teckenspråk för invandrade, tfi. Teckenspråk ochteckenspråkiga. Översyn av teckenspråkets ställning. Slutbetänkande. Nordstedts JuridikAB. Edita Sverige AB. Saatavilla https://www.regeringen.se/49b6aa/contentassets/ee1ffc35f75e4ffe83d85fd800b585ca/teckensprak-och-teckensprakiga.-oversyn-av-teckensprakets-stallning-hela-dokumentet-sou-200654 (lainattu 30.3.2022).Stewart, D., Schein, J. D. & Cartwright, B. E. (2004). Sign Language Interpreting: Exploring Its Artand Science (2. painos). Allyn and Bacon.Takala, M. (2016). Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen. Teoksessa M. Takala & H. Sume(Toim.). Kieli, kuulo ja oppiminen – kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus (3. painos).Finn Lectura. 148–170.Torboli, H. & Pulkkinen, M. (2013). Suomen viittomakielisten ikäihmisten hyvinvoinninedistämisohjelma. Kuurojen Liitto ry:n julkaisuja 69. Kuurojen Liitto. Saatavilla:https://kuurojenliitto.fi/wp-content/uploads/2021/04/Suomen-vk-ikaihmisten-hyvinvoinnin-edistamisohjelma_v2.8_2013.pdf (lainattu 29.4.2022).Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (Uudistettu painos).Kustannusosakeyhtiö Tammi.Vauhkonen, J. (2011). Tie toimivaan tulkkaukseen. Tulkkivälitys maahanmuuttajakuurolle[Opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu]. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/27922/Vauhkonen_Jenni.pdf?sequence=1 (lainattu 2.5.2022).Vilkka, H. (2021). Tutki ja kehitä. PS-Kustannus.Vuori, J. (2021). Laadullinen sisällönanalyysi. Teoksessa J. Vuori (Toim.). Laadullisen tutkimuksenverkkokäsikirja. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. Saatavilla:https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja-yleiset-analyysitavat/laadullinen-sisallonanalyysi/ (lainattu 12.5.2022).Wallvik, B. (1997). …ett folk utan land… Döva och hörselskadade barns stödförening r.f. (DHBS).Wallvik, B. (2005). Du måste vara döv för att förstå. Finlandssvenska dövas fotspår i historien.Finlandssvenska teckenspråkiga r.f.Wenman, L. (2021). Äldre dövas rätt till stöd och service ur ett nordiskt perspektiv. Tecken-språkiga tjänster i hemvården [Opinnäytetyö, HYH inom det Sociala området, Arcada].Saatavilla:https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/503819/Masterarbete_WenmanLena.pdf?sequence=2&isAllowed=y (lainattu 27.4.2022).Westerlund, E. (2021). Bakgrund till språkplanen för finlandssvenskt teckenspråk 2021.Finlandssvenska Teckenspråkiga r.f.
Suomenruotsalaiset viittomakieliset selkokielen kohderyhmänä
174
Liite 1. Haastatteluissa käytetty kysymysrunko
1. Taustatietoja, kenen kanssa puhun tänään?
AmmattinimikeKoulutustausta
Kielellinen tausta kielet omassa kotona lapsena kieliä, joiden tunneilla olit peruskoulussa ja lukiossa tms.kieliä, joita olet opiskellut (pääaineena, tutkinnon osana) kieliä, joita olet opiskellut kansalaisopistossa, kursseilla, töiden ohessa, tms. kieliä, joita käytät kotona ja vapaa-ajalla nyt aikuisena kielet töissä (nyt, parin edellisen vuoden ajan)
Mitä kommunikaatio tarkoittaa sinulle? Miksi?Mitä kieli merkitsee sinulle?Mikä on kieltä?
Tiedätkö, mitä selkokieli on? Ero lätt språk & klarspråk?Mitä selkoviittominen sinulle tarkoittaa? Mitä se voisi olla?Miten töissä määrittelette selkoviittomisen?
Selkokieli – lätt språk - klarspråk viittomat suomalaisella/suomenruotsalaisellaviittomakielellä?
Lätt teckenspråk – tarkoittaako sinulle samaa kuin selkokieli?
2. Kommunikaatio ja kieli töissä
Millaisissa tilanteissa kommunikaatio ja kieli ovat aivan todella tärkeitä sinun työssäsi?Miksi?
Millaisten asiakkaiden kanssa teet töitä?Millaisia kielellisiä haasteita heillä on?Onko jotain fyysisiä haasteita, jotka vaikuttavat myös kielenkäyttöön?- sairauksia, joko pysyviä tai eteneviä?- Reuma? Muistisairaudet? Kehitysvammat?- Miten ihan vaan ikä, ilman muistisairauksia?
Olisiko jotain esimerkkejä siitä, millaisia- muutoksia esim. dementia tuo asiakkaan kielenkäyttöön?- haasteita autisminkirjon viittojilla on?- haasteita pakolaisilla/maahanmuuttajilla on?
Miten asiakkaiden kielelliset haasteet vaikuttavat työhösi?Miten otat näitä haasteita huomioon?
Muokkaatko omaa viittomistasi?Miten muokkaat omaa viittomistasi?Millaista opastusta tai tukea olet saanut/saat/tarvitsisit tässä?
Millaisia asioita pitäisi ottaa huomioon vanhuksen kohtaamisesta ja vanhuksilletulkkaamisessa?
Satu Siltaloppi & Camilla Lindholm
175
Mikä on nyt ikääntyneille kuuroille kaikkein vaikeinta? Mitä kielellisiä haasteita?
Ovatko asiakkaat itse tietoisia omasta tilanteestaan?- esim. muistisairas ei enää lopuksi ole tietoinen, mutta alkuvaiheessa?- Tai jos nuoremmalla on jokin haaste, tietävätkö he itse esim. tarvitsevansaselkokieltä? Ymmärtävätkö he, että ympäristö muokkaa omaa viittomistaanheille eri tavalla kuin muille?- Miten sitä käsitellään asiakkaan kanssa?
Miten asiakkaita opastetaan kommunikoinnissa?Jos asiakkaalla esim. huomataan muutoksia, saako hän tukea uudenkommunikaatiotavan käyttöönotossa? Tai ohjataanko lähipiiriä jotenkin?
Teetkö yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa?
Tuleeko mieleen vielä jotain?
176
Responsible Communication
To cite this article: Virsu, V., Sjöblom, P., Mäkelä M. & Onkila, T. (2022). Vastuullisuusarvotsuomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa. In: H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räi-sänen & H. Limatius (Eds.). Responsible Communication. VAKKI Publications 14. 176–193. Avail-able at: https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/. ISBN 978-952-69732-1-0.
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten ta-rinoissa
Ville Virsua, Paula Sjöblomb, Marileena Mäkeläc & Tiina Onkilada Kieli- ja viestintäopintojen keskus, Turun yliopistob Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus, Turun yliopistoc Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, Jyväskylän yliopistodJyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto
Textile industry causes significant negative environmental and social impacts. Sustainability inthe industry has lately yielded more and more research interest, however, sustainability com-munication is underresearched area. In this paper, we will focus on sustainability communica-tions in the Finnish textile industry through the stories of companies in their webpages. Story-telling has traditionally been a mode of transmitting, producing and reproducing the culture.Stories produce a structure in the reality, explain phenomena and concretize abstract concepts.In this research, we approach the stories as rhetorical devises, which address, attract and con-nect the reader to the company behind the story. We analysed 172 companies’ webpages byfocusing on the common themes addressing sustainability. Our analysis revealed six themes:durability, opposing fast-fashion, conscious consuming, transparent processes, Finnish and localproduction, and (Finnish) nature. Corporate sustainability stories use various rhetorical meansto convey the image of sustainability. The story structures include ideas of change, solving prob-lems and building a better world. However, it is vital to remember that sustainability communi-cations also define what sustainability is. Corporate sustainability stories invite the reader toaccept the corporate view on sustainability.
Avainsanat: retoriikka, tarinat, tekstiiliteollisuus, vastuullisuus, vastuuviestintä
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
177
1 Johdanto
Tekstiiliteollisuus on vastuullisuuden näkökulmasta mielenkiintoinen tutkimuskohde,koska ala aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia. Tekstiilituotteidenvalmistus ja käyttö kuluttavat luonnon resursseja ja aiheuttavat esimerkiksi päästöjä il-maan, veteen ja maaperään (European Environmental Agency 2014: 114). Alan ympä-ristövaikutusten hallinnan keskeinen haaste on tuotantoketjujen sijainti globaalissa ete-lässä, jossa ympäristölainsäädäntö on vähäistä (Niinimäki 2018: 14). Globaaliin eteläänliittyvät myös alan sosiaalisen vastuun haasteet. Työolosuhteet voivat olla hyvinkin keh-not – lapsityö, hikipajat sekä huonot työterveys- ja turvallisuusolosuhteet ovat alalle tyy-pillisiä ongelmia. Lisäksi tekstiiliteollisuuteen kytkeytyvät eläinten oikeudet. (DEFRA2010: 4.)
Eettisestä tuotannosta ja ympäristövastuusta onkin tullut yksi keskeinen elementti teks-tiili- ja vaateyritysten markkinoinnissa, jota usein valjastetaan vastuuviestinnän väli-neeksi. Abstraktien vastuuaiheiden havainnollistamisessa tehokkaaksi viestinnäl-liseksikeinoksi on havaittu tarinoiden hyödyntäminen (Hall ym. 2021: 2). Yritykset rakentavatitsestään kuvaa eettisinä ja vastuullisina toimijoina, mihin liittyy keskeisesti kysymys ar-voista (etiikan ja arvojen suhteesta ks. esim. Palmer ym. 2014: Niinimäki 2015).
Tekstiilialan vastuullisuutta tutkitaan enenevässä määrin (esim. Kozlowski ym. 2015:379), mutta aihepiireiltään tutkimus on varsin hajanaista. Esimerkiksi White ym. (2017:386) osoittavat, että kolme yleisintä aihetta ovat ympäristövastuu, toimitusketjujen hal-linta ja kuluttajakäyttäytyminen. Erityisenä tutkimusaukkona White ym. (2017: 390) tun-nistavat juuri tekstiiliteollisuuden vastuuviestinnän tutkimuksen. Aiempaa vastuuvies-tintätutkimusta kuvaa neljä seikkaa: Aineistona on tyypillisesti käytetty isoja, globaalejayrityksiä (esim. Sherman 2009; Woo & Jin 2015, Garcia-Torres ym. 2017), erityisesti pi-kamuotiyrityksiä. Viestintää tai raportointia verrataan usein Global Reporting Initiativen(GRI 2022) viitekehykseen (esim. Sherman 2009; Fulton & Lee 2013). Tyypillinen teemaon ollut toimitusketjujen hallinnan raportointi (esim. Turker & Altuntas 2014; Kim & Kim2017). Tällä hetkellä nousevana trendinä näyttäisi olevan sosiaalisen median viestinnänanalyysi, joka keskittyy Instagramiin (esim. Sailer ym. 2022; Lee & Weder 2021) ja Twit-teriin (Orminski ym. 2021).
Tässä tutkimuksessa keskitymme Suomeen ja kaikenkokoisiin suomalaisiin tekstiilialanyrityksiin. Artikkelimme tavoitteena on paneutua suomalaisten tekstiiliyritysten viestin-tään yritysten kotisivuilta poimittujen tarinallisten tekstijaksojen kautta. Tutkimme tari-nallisuutta vastuuviestinnän työkaluna ja vastaamme seuraaviin kysymyksiin: Millaistaon tekstiiliyritysten vastuuviestinnän retoriikka, ja miten siinä hyödynnetään tarinalli-suutta? Millaisilla retorisilla keinoilla tarinat pyrkivät vakuuttamaan lukijoita yrityksen jasen tuotteiden vastuullisuusarvoista?
Luvussa 2 esittelemme tutkimuksemme teoreettisen viitekehyksen. Aloitamme katsauk-sella vastuullisuuteen, arvoihin ja vastuuviestintään, minkä jälkeen käsittelemme tari-noita vastuuviestinnän työkaluina ja lopuksi pohdimme tarinoiden käyttöä retoriikan nä-kökulmasta. Luvussa 3 kuvaamme tutkimuksemme aineiston ja menetelmän. Luvussa 4esittelemme työmme tulokset eli vastuullisuustarinoista nousevat kuusi teemaa: kestä-vyys, pikamuodin vastustaminen ja ajattomuus, tiedostava kuluttaminen, läpinäkyvätprosessit, suomalaisuus ja lähituotanto sekä suomalainen luonto. Luvussa 5 esittelemmetyömme johtopäätöksiä. Liitteenä on lista aineistomme yrityksistä.
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
178
2 Teoreettinen viitekehys
2.1 Vastuullisuus, arvot ja vastuuviestintä
Yritysten vastuullisuus on käsitteenä moniulotteinen. Muiden muassa Dahlsrud (2008:4) sekä Sarkar ja Searcy (2016: 1432) ovat analysoineet tieteellisessä kirjallisuudessa esi-tettyjä määritelmiä ja havainneet toistuviksi aihepiireiksi esimerkiksi taloudellisen ja so-siaalisen vastuun sekä ympäristövastuun, vastuun sidosryhmistä sekä vastuun vapaaeh-toisuuden eli lakisääteisten velvoitteiden ylittämisen. Vastuullisuuden toteutuminen or-ganisaatiossa edellyttää näiden asioiden systemaattista kehittämistä. Käsitteen moni-ulotteisuuden vuoksi määrittelyissä on alettu korostaa, että ilmiö muokkautuu konteks-tin mukaan. Esimerkiksi Aguinis (2011: 855) katsoo, että vastuullisuus määrittyy aina yri-tyksen toimintaympäristön perusteella, mutta taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristö-suoriutuminen on kuitenkin aina otettava huomioon.
Vastuuviestintä taas on lyhyesti määriteltynä viestintää organisaation vastuullisuudesta.Sen työkaluja ovat esimerkiksi vastuullisuusraportointi ja markkinointiviestintä (Crane &Glozer 2016: 1224). Vastuuviestintä on olennaista erityisesti vastuullisuuskäytänteidenluomisessa, muuttamisessa ja ylläpitämisessä (Schoeneborn ym. 2020: 5). Vastuuvies-tinnän haasteena on erityisesti viherpesu – helposti kyseenalaistetaan se, vastaako or-ganisaation viestintä käytännön tekoja.
Keskustelu vastuullisuudesta, ja siten vastuuviestintä, on vahvasti arvosidonnaista. Pe-rinteinen käsitys siitä, että yritystoiminnan tavoitteena olisi ainoastaan taloudellisen ar-von tuottaminen, laajentuu vastuullisuuspuheessa kattamaan huomattavasti suurem-man arvokirjon. Keskeistä yritysten vastuullisuuden tutkimuksessa onkin ollut arvontuottamisen käsitteen uudelleenmäärittely.
Porter ja Kramer (2011) viittaavat jaetun arvon käsitteellä laajempaan arvon tuottami-seen kuin vain taloudellisiin tuotto-odotuksiin vastaaminen. Tällä tarkoitetaan usein sitä,että yhteiskunnalle ja sidosryhmille tuotetaan muutakin kuin taloudellista arvoa, kutenihmisten ja luonnon hyvinvointiin liittyviä hyötyjä (Tapaninaho & Kujala 2019: 8). Tapa-ninaho ja Heikkinen (2022: 2733) tarkentavat, että sidosryhmäsuhteissa tuotetut arvotvoivat liittyä kestävyyteen, politiikkaan, luonnon hyvinvointiin, laatuun, sosiaalisiin hy-veisiin tai turvallisuuteen. Lisäksi he korostavat, että arvon käsite näissä sidosryhmäsuh-teissa on muuttuva ja subjektiivinen ja se kattaa asioita, jotka ovat arvokkaita liiketoi-minnalle, sidosryhmille ja yhteiskunnalle. Yritysten vastuullisuuden kannalta arvo-puheen merkitys onkin tuotettuja arvoja laajempi: on syytä tarkastella arvoja myös esi-merkiksi ihmisten toimintaa ohjaavina tekijöinä (ks. esim. Puohiniemi 2003). Tästä nä-kökulmasta vastuullisuus liitetään usein sellaisten hyveellisten arvojen kenttään kuin hy-väntahtoisuus ja universalismi (Schwartz 1992).
Vastuullisuuden määritteleminen ei siis ole yksinkertaista, mikä jättääkin paljon tilaasille, että vastuullisuutta voidaan tuottaa varsin erilaisista arvolähtökohdista käsin ja toi-saalta vastuullisella toiminnalla yritys voi tuottaa taloudellisen arvon lisäksi muita ar-voja. Tällaista arvopuhetta näyttää ilmenevän paljon yritysten vastuuviestinnässä, ja il-miön määrittelyn monimutkaisuuden vuoksi onkin syytä tutkia, millaisiin vastuullisuus-arvoihin vedoten yritykset pyrkivät vakuuttamaan yleisönsä. Retorisena työkaluna tässävakuuttelussa käytetään esimerkiksi tarinallisuutta.
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
179
2.2 Tarinat vastuuviestinnän työkaluina
Yritysviestinnässä uskotaan tarinoihin. Mäkelä ym. (2020: 66) puhuvat kertomusbuu-mista viitaten paitsi tarinoiden hyödyntämiseen viestinnässä myös metatason puhee-seen kertomuksista ja tarinoista. Tämä näkyy myös artikkelimme aineistossa: viestin-nässä hyödynnetään tarinallisia elementtejä, ja sen lisäksi monin paikoin puhutaan esi-merkiksi ”meidän tarinastamme”. Feix ja Philippe (2018) tarkastelevat puolestaan kriit-tisesti vastuuviestinnän narrativisoitumista eli tiettyjen jäsennysten, rakenteiden ja nä-kökulmien vakiintumista, joka saattaa johtaa kriittisten tai vaihtoehtoisten äänten vai-kenemiseen ja mahdollistaa esimerkiksi kiusallisten aiheiden välttelyn.
Tarinoiden suosiolle voidaan nähdä lukuisia taustatekijöitä. Tarinankerronta on ikiaikai-nen kulttuurin ja yhteisten merkitysten välittämisen, tuottamisen ja uusintamisen sekäviestinnän muoto; mielikuvissa se hahmottuu kertojan ja kuulijan intensiiviseksi ja intii-miksi, yhteyttä ja yhteisyyttä tuottavaksi kommunikaatiotilanteeksi (ks. Hall ym. 2021:2–3). Tässäkin tutkimuksessa havaitsemme, kuinka pienten tekstiiliyritysten viestin-nässä korostuu usein juuri välittömyyden ja henkilökohtaisuuden vaikutelma. Tarinan-kerronnan idea vastaa omalla tavallaan yritysviestinnän alalla voimistuneeseen vaati-mukseen viestinnän vuorovaikutteisuudesta: yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan tari-nankerronta herättää ajatuksen kohtaamisesta ja yhdessä tuotetuista merkityksistä (ks.Penttilä & Eräranta 2021: 13–16).
Eräs tapa lähestyä vastuullisuustarinoita on sensemaking-näkökulma tai pedagoginennäkökulma (ks. Uhrqvist ym. 2021). Tarinoilla jäsennetään todellisuutta, selitetään ilmi-öitä ja konkretisoidaan abstrakteja käsitteitä. Konkretisoivat ja havainnollistavat vas-tuullisuustarinat ovat myös yritysten legitimiteetin rakentamisen työkalu. Tarinoilla yri-tykset asemoituvat yhteiskuntaan ja kulttuuriin sekä määrittelevät suhteitaan muihintoimijoihin ja sidosryhmiin. Vastuullisuuteen liittyvät kysymykset ovat usein monitahoi-sia, ja pyrkimys vastuulliseen toimintaan eri osa-alueilla saattaa saada aikaan ristiriitojaja jännitteitä. Tarinallistaminen on nähty viestinnällisesti ja retorisesti tehokkaaksi kei-noksi lieventää tällaisia jännitteitä ja ylipäänsä tuoda esiin arvoja, ihanteita ja tavoitteita.(Hall ym. 2021: 7; Coombs 2019: 357.) Tarinat ovat tapa sitoa strategiapuhetta ja arvo-retoriikkaa käytännön toimintaan (Hall ym. 2021: 4).
Tarinoita ja vastuuviestintää yhdistää luontevasti myös muutos. Muutos on tarinaan si-säänrakennettu elementti jo monissa teoreettisissa jäsennyksissä: tarinalla on alkuti-lanne, josta käännekohdan tai useampien käänteiden kautta päädytään lopputilantee-seen, ratkaisuun tai sulkeumaan. Tuttu tarinatyyppi on kasvutarina, joka kuvaa yksilöntai yhteisön muutosta ja kehitystä, usein kohti parempaa. Muutos on vastuuviestinnän-kin olennainen ulottuvuus: kerrotaan, kuinka nyt toimitaan toisin kuin ennen oli tapana,muutetaan maailmaa, toimintatapoja tai kulttuuria paremmaksi, ja tarinamuoto tukeetällaisen viestin esittämistä. Tarina vetoaa ja vaikuttaa ihmisiin, saa aikaan muutoksiaajattelussa, asenteissa ja käyttäytymisessä. (Ks. Coombs 2019: 354–355.)
Yritysten kertomat tarinat tuottavat myös hallinnan vaikutelmaa. Tarina esittää tapah-tumaketjut lineaarisina, suunniteltuina ja hallittuina. (Ks. Mäkelä ym. 2020: 67.) Tarinayksinkertaistaa ja valikoi, ja se sulkee pois puhujan tuottaman narratiivin kannalta risti-riitaisia tai muuten epäsopivia elementtejä. Tarina on tapa ottaa retorisesti haltuun mo-nimutkaisia prosesseja ja asiakokonaisuuksia. Tarina voi kertoa esimerkiksi jostakin yk-sittäisestä käytännön ongelmasta ja esittää sen ratkaisun hyvin suoraviivaisella ja va-kuuttavalla tavalla. Ongelman syyt ja muu relevantti laajempi konteksti saattavat tullatällöin kuitenkin sivuutetuiksi. (Ks. Mäkelä ym. 2020: 72–74)
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
180
2.3 Tarinallisuus retoriikan keinona
Luvussa 2.2 esitellyt tarinoiden suosion taustatekijät selittävät myös tarinoiden retoristatehoa. Tässä tutkimuksessa tarinallisuutta lähestytäänkin ennen kaikkea retorisena kei-nona, jota käytetään lukijoiden puhuttelemiseksi, houkuttelemiseksi ja sitouttamiseksi.Billigin (1996: 93) ja Edwardsin (1999: 8–10) määritelmien mukaisesti ymmärrämme re-toriikan kielenkäytön funktiona, jossa keskeistä on kuulijoiden tavoittaminen ja heihinvaikuttaminen sekä todellisuuden jäsentäminen tai tuottaminen puhujan kannalta tar-koituksenmukaisella tavalla. Kaikilla teksteillä on jokin kohde, tavoite ja tarkoitus, ja siinämielessä kaikilla teksteillä on aina sisäänrakennettu retorinen ulottuvuus.
Klassisessa retoriikassa eetoksella ja paatoksella viitataan puhujan kykyihin ja keinoihinrakentaa uskottavuuttaan sekä suhdetta yleisöönsä. Yleisön ja puhetilanteen erityispiir-teet tunnistava puhuja esittää uskottavasti jaettuja merkityksiä, arvoja, intressejä ja us-komuksia eli rakentaa yhteistä maaperää (common ground). (Ks. Smith 2004; Billig 1996:262.) Aineistossamme tuleekin esiin laaja kirjo jaettuja merkityksiä tuotteiden kestä-vyyttä korostavista käyttökertomuksista aina pikamuodin vastaisiin narratiiveihin (ks.tarkemmin luku 4). Vastuullisuusteemojen esiin tuominen on nykyisin yritysviestinnässäodotuksenmukaista ja siinä mielessä olennainen osa puhetilanteen asettamia retoriikanreunaehtoja.
Yritysviestinnän tarinoiden retoriikkaa on eritelty eri tavoin. Boukes ja LaMarre (2021:2) puhuvat tarinallisuuden jatkumosta käyttäen käsitettä narratiivinen rikkaus (narrativerichness). Tämä tarkoittaa sitä, että tarinan elementit tai tunnuspiirteet ovat eri teks-teissä läsnä eri tavoin, eri määrin ja vaihtelevasti korostettuina. Tarinallisuus voi siis ollatekstissä hyvinkin silmiinpistävää tai toisaalta lähinnä viitteellistä tai fragmentaarista.Tämänkin artikkelin aineistossa tarinallisuus tulee esiin monin tavoin, tekstikokonai-suutta jäsentävänä rakenteena tai vaikkapa genrejä ja tyylilajeja sekoittavan tekstin yh-tenä elementtinä.
Tarinan retoriseen tehoon vaikuttavat useat seikat. Boukes ja LaMarre (2021: 6–7) erit-televät tarinan vaikuttavuuden mekanismeja, ja heidän mukaansa kaksi tärkeintä ovatkuulijan identifioituminen eli samastuminen tarinan kertojaan tai hahmoon sekä toiseksitarinaan eläytyminen (transportation; ks. myös Gerrig 1994). Tarinan uskottavuus taason heidän mukaansa monitahoisempi kysymys: Boukes ja LaMarre (mt., 3) esittelevätuseita tutkimuksia, jotka ovat tuottaneet hyvinkin erisuuntaisia tuloksia tarinan vastaan-otosta: tarina voidaan kokea yhtä lailla edustavana ja puhujan argumenttia vahvistavanakuin anekdoottisena ja irrallisena elementtinäkin. Tämä problematiikka tulee esiin myösvastuuviestinnän tutkimuksessa: onnistunut vastuullisuustarina saa tukea ja uskotta-vuutta yrityksen muusta toiminnasta, kun taas muun toiminnan kanssa ristiriitainen taijännitteinen tarina luetaan helposti katteettomana pr-temppuna, viherpesuna (ks. Jones2019: 728).
Huang ja Guo (2021: 66) tarkastelevat vastuullisuustarinoiden vastaanottoa ja tuovatesiin, että tarinalle tyypilliset, eläytymään ja emotionaalisesti kiinnittymään houkuttele-vat piirteet saavat kuluttajan todennäköisemmin kokemaan yrityksen tai brändin vas-tuullisuuden uskottavaksi ja aidoksi. Eläytyminen ja uppoutuminen (immersion) tarinaansaavat kuulijan herkemmin sivuuttamaan mahdollisia mieleen nousevia kriittisiä näkö-kohtia (ks. myös Boukes & LaMarre 2021: 3).
Retoriikan kannalta kiinnostavaa on tarinoiden toistuminen ja liikkuminen – myös trans-mediaalisesti: yritys voi kertoa samaa tarinaa eri yhteyksissä, ja kuluttajat saattavat ja-kaa sitä omilla kanavillaan (Coombs & Holladay 2021: 90; Woodside ym. 2008: 100–101).Tässä mielessä tarinallisuuden hyödyntäminen voi olla esimerkiksi pienelle tekstiiliyri-tykselle tehokasta, pienillä resursseilla toteutettavaa ja brändiä rakentavaa retoriikkaa:
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
181
kiinnostava tarina, tapaus tai anekdootti jää helposti kuulijan mieleen leimaamaan tari-nan kertonutta yritystä. Aineistossamme esiintyy useita vetoavia ja samastumaan kut-suvia tarinaelementtejä, jotka ammentavat esimerkiksi pienyrittäjän haasteista ja yllä-tyksellisistä urapoluista, perheiden ja perheyritysten ponnistelusta tai vastuullisten jakestävien ratkaisujen ja innovaatioiden metsästämisestä.
3 Aineisto ja menetelmä
3.1 Suomalaisten tekstiiliteollisuuden yritysten tarinat
Yritysviestintää voidaan tarkastella esimerkiksi markkinointiviestintänä (Crane ja Glozer2016: 1233), sijoittajaviestintänä (Koskela 2018, Hirsto & Koskela 2021) tai vastuullisuus-viestintänä (Hjerppe 2020). Me tutkimme tässä artikkelissa yritysviestintää erityisestivastuullisuuden näkökulmasta, vaikka tarkastelemamme tekstit on tietysti laadittumarkkinointitarkoituksiin. Tutkimuksemme aineisto koostuu suomalaisten tekstiiliteolli-suusyritysten kotisivuilla julkaistujen tekstien tarinallisista tekstijaksoista. Keskeisenäyritysviestinnän kanavana kotisivut sopivat hyvin aineistolähteeksi yritysten vastuuvies-tinnän analysointiin. Kotisivut kuvaavat paitsi yrityksen toimintaa ja tuotteita usein myösyrityksen historiaa, ideologiaa ja arvomaailmaa.
Keräsimme tarinoita kahdesta päälähteestä: Suomen tekstiili ja muoti ry:n 178 yrityksenjäsenrekisteristä (Suomen tekstiili ja muoti 2020) sekä FINIX-tutkimushankkeen (ks. FI-NIX 2021) 112 nimeä käsittävältä vastuullisten tekstiilialan yritysten listalta (Tekstiilialantienraivaajat 2020). Näillä kahdella listalla oli muutamia päällekkäisyyksiä, eikä kaikkienyritysten sivuilta löytynyt tarinallisia tekstijaksoja. Näin aineistoon päätyi lopulta 172 yri-tyksen tekstejä (ks. liite).
Aineisto koostuu hyvin erilaisista tekstiiliteollisuuden yrityksistä. Esimerkiksi yritystenkoko vaihtelee paljon. Valtaosa yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä, mutta aineistossa onmyös suuria, kansainvälisestikin tunnettuja suomalaisyrityksiä, kuten Finlayson, L-Fashion Group, Marimekko ja Nanso. Aineistomme yritysten tuotteet vaihtelevat vaat-teista kodintekstiileihin, liinavaatteisiin, kuituihin sekä erilaisiin erikoistekstiileihin (esi-merkiksi nauhat, suojapeitteet ja lentokoneiden tekstiilit). Osa yrityksistä, kuten Vaate-lainaamo Tanttu ja Vaaterekki, tarjoaa vaatteiden vuokraus- ja lainapalveluja.
3.2 Yritysten tarinoiden analyysi
Analyysimme käsittää viisi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa määrittelimme, mitentunnistamme yritysten kotisivuilla olevista teksteistä tarinat. Teoriakirjallisuuden poh-jalta määrittelimme tarinoiksi tekstit tai tekstijaksot, jotka kertovat jonkin subjektiivisiinkokemuksiin tai tunteisiin peilattavan tapahtumasarjan. Tarinassa esiintyvät subjektiivi-set piirteet ohjaavat vastaanottajan tulkintaa siitä, miksi tarina on kerrottu, miksi se onarvokas ja miten tarinaan tulee reagoida. Tarinassa on havainnollisia yksityiskohtia, jatarinan kertojan ääni kuuluu muun muassa erilaisten modaalisten ilmausten välityksellä.Tarinan draamallista juonta korostaa usein jonkinlainen käännekohta, esimerkiksi jota-kin ongelmaa seuraa oivallus, josta syntyy tässä tapauksessa vastuullisuuteen assosioi-tuva ratkaisu. (Ks. esim. Herman 2009; Gordon ym. 2018: 3; Virtanen 2020: 81–82)
Toisessa vaiheessa tunnistimme määritelmämme mukaiset tarinat raaka-aineistosta jaluokittelimme nämä tarinat diskursiivisiin ryhmiin. Kotisivujen teksteissä on osuuksia,jotka on otsikoitu tarinaksi (esim. “Meidän tarinamme”), mutta tarinan kaltaisia teksti-jaksoja on myös muilla tavoin otsikoitujen tekstien osana, eivätkä toisaalta kaikki tari-naksi nimetyt tekstit sisällä määrittelemiämme narratiivin piirteitä. Tunnistamamme ta-rinat osoittautuivat hyvin monentyyppisiksi: Osa oli lyhyitä, vain yhden tekstikappaleen
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
182
mittaisia kertomuksia, osa pitkiä ja monivaiheisia tapahtumien kuvauksia. Jotkin tarinatsisälsivät runsaasti kertojan tunteiden ja ajatusten kuvausta, toiset taas runsaammin ta-pahtumien yksityiskohtia.
Koska tarinoiden tehtävänä on viestiä yrityksen identiteetistä eli kiteyttää yrityksen ar-vot, osaaminen ja visiot tarinamuotoon (ks. Kalliomäki 2014: 15), etsimme kolmannessavaiheessa valitsemissamme tarinoissa toistuvasti esiintyviä, toiminnan vastuullisiin ar-voihin kiinnittyviä sanoja ja toiminnan kuvauksia. Avainsanoja olivat muun muassaluonto; kestää, kestävä ja kestävyys; ekologia, ekologinen ja ekologisuus; vastuu, vas-tuullinen ja vastuullisuus; eettinen ja eettisyys; läpinäkyvä sekä avoin ja avoimuus. Kes-keisiä sanoja olivat lisäksi erilaiset arvottavat adjektiivit ja niistä johdetut substantiivit,kuten hyvä, aito, puhdas, alkuperäinen.
Neljännessä vaiheessa muodostimme näiden sanojen ympärille rakentuvista tekstijak-soista temaattisia luokkia, ja viidenneksi analysoimme löytämiemme teemojen retoristakäsittelyä. Näitä teemoja ja niiden retoriikkaa tarkastelemme seuraavassa.
4 Tulokset
Tarkastelun perusteella tekstiiliyritysten tarinoissa toistuvia, vastuullisuuteen kytkeyty-viä teemoja näyttävät olevan seuraavat: 1) kestävyys, 2) pikamuodin vastustaminen jaajattomuus, 3) tiedostava kuluttaminen, 4) läpinäkyvät prosessit, 5) suomalaisuus ja lä-hituotanto sekä 6) suomalainen luonto. Käsittelemme seuraavaksi näitä vastuullisuus-teemoja ja niiden retoriikkaa esimerkkien avulla tarkemmin. Vaikka teemat esitetäänalla erillisinä, niin käytännössä teemat linkittyvät vahvasti toisiinsa ja ovat osittain pääl-lekkäisiä.
4.1 Kestävyys
Tekstiiliyritysten tarinoissa esiintyvän vastuullisuusdiskurssin keskeinen teema on kes-tävyys, joka jo kantaverbinsä merkitysten puolesta on monitulkintainen ja monitahoinenkäsite. Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan kestää-verbin merkityksiä ovatmuun muassa ’kantaa, sietää, säilyä, pysyä ennallaan, pitää pintansa, kärsiä, kokea, jat-kua, viedä aikaa’ (KS, s.v. kestää). Näin kestävyys käsitteenä voidaan tulkita toisaalta laa-jasti ympäristöä ja elinmahdollisuuksiamme säilyttävänä, kantavana ja suojelevana toi-mintana, toisaalta taas suppeammin tuotteen ominaisuutena, kulutuskestävyytenä japysymisenä pitkään käyttökelpoisena.
Tarinoissa ympäristönäkökulma ilmenee mainintoina, joissa korostetaan luonnonvarojasäästävää materiaalien tuotantoa, tuotteiden valmistusta, jakelua, käyttöikää tai korjat-tavuutta. Kuluttajanäkökulmasta taas kestävyyttä korostetaan puhumalla tuotteidenrikkoontumattomuudesta, pitkäaikaisesta käytettävyydestä ja tyylin ajattomuudesta.Monimerkityksisyyttä hyödynnetään retorisesti, kun kuluttajan suppea näkökulma as-sosioituu globaaliin ympäristönäkökulmaan (esimerkit 1–2)1.
(1) Intohimomme on tuottaa kestäviä ja ekologisia tuotteita, jotka hellivät ympärilläolevaa luontoamme samalla kuin jaamme pohjoismaisen suunnittelun minimalisti-suutta kuluttajille. Tuotteemme toimitetaan sinulle keskeltä suomalaista luontoa (54.More Joy)
(2) YO ZEN on graafisista klassikoistaan tunnettu suomalainen lifestyle-brändi. Designfi-losofiamme on, että tuotteet saavat olla aikaan sidottuja ja “in”, mutta niiden tulee
1 Lihavoinnít meidän tekemiämme.
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
183
olla niin huolellisesti mietittyjä, että ne siksi kestävät aikaa. Filosofia toteutuu ajat-tomissa mallistoissa, joita ei tarvitse päivittää joka kausi. Vaalimme tuotteiden pit-käikäisyyttä tinkimättä materiaalien laadusta tai tuotantotapojen eettisyydestä.(171. Yo zen)
Esimerkissä 1 tuotteiden kestävyys kytketään ympäristön suojelemiseen paitsi sanallaekologinen myös vahvistamalla tiivistä kytköstä luontoon ja etenkin suomalaiseen luon-toon (ympärillä olevaa luontoamme, keskeltä suomalaista luontoa). Tuotteet personifi-oidaan aktiivisiksi luonnonsuojelijoiksi käyttämällä affektiivista verbiä hellivät. Esimerkin2 retoriikka perustuu kestävyyden ja kestämättömyyden vastakkainasettelulle: mallistotovat ajattomia, joten niitä ei tarvitse päivittää joka kausi. Ristiriita, joka syntyy siitä, ettämuodin välttämätön ominaisuus on olla aikaan sidottu ja “in”, ratkaistaan tarinassa po-sitiivisia mielikuvia herättävällä designfilosofialla, huolellisella miettimisellä. Kestävyys-puheen kautta korostetaan luonnon säilyttämistä tärkeänä arvona, mutta se kytketäänkuitenkin taloudellisten arvojen tuottamiseen. Kestävyys liitetään myös tuotteiden pit-käikäisyyteen ja siten harvempaan tarpeeseen ostaa uutta. Luonnolle ei siten tällaisessapuheessa anneta itseisarvoa.
4.2 Pikamuodin vastustaminen ja ajattomuus
Kestävyydelle läheinen teema on tarinoissa, joissa yritys asettuu ideologisesti suurtenvaateyritysten pikamuotikulttuuria vastaan ja korostaa omien tuotteidensa ajatonta tyy-liä. Pikamuotipuhe on toisinaan suoraa (esimerkit 3 ja 4), toisinaan epäsuorempaa vas-takkainasettelua, kuten esimerkissä 5 kuluttajan vastuullisuuden ja yksilöllisten tarpei-den yhteensovittamista.
(3) LAURIJARVINENSTUDIO:lla on oma tyylinsä ja visionsa; brändi haluaa tarjota ihmisilleajatonta ja korkealaatuista designia rouheilla elementeillä. LAURIJARVINENSTUDIO:narvoihin liittyy vahvasti paikallisesti luotujen kauniiden sekä ajattomien vaatteidenvastuullinen valmistus. Suunnittelija tahtoo taistella pikamuotia vastaan luomallaajassa kestäviä laatuvaatteita kaikille asiakkailleen. (123. Lauri Järvinen Studio)
(4) Korkealaatuiset, kestävät ja ajattomat tuotteet ovat toimintamme ydin. Sanomme EIkulutushysterialle valmistamalla kestäviä tuotteita, joiden hinnat on jo lähtökohtai-sesti mietitty juurikin kohdilleen ottaen huomioon niiden elinkaaren, raaka-aineetsekä koko tuotantoprosessin. - - Toivottavasti saamme tuoda ripauksen hemmotte-lua sinunkin arkeesi! (41. Luinliving)
(5) Joka juhlaan ei tarvitse ostaa uutta mekkoa, mutta ei toisaalta käyttää samaakaan.Myös arkeen saa mukavaa vaihtelua ilman jatkuvaa uuden ostamista. Lainailu tekeepukeutumisesta hauskempaa ja rennompaa: on esimerkiksi helppo testailla erilaisiatyylejä. (161. Vaaterekki)
Pikamuodin ideologinen vastustaminen kytkeytyy retorisiin valintoihin, joilla yhdiste-tään toisaalta yksilöllisyys ja erottautuminen (korkealaatuinen design), toisaalta järkeväkuluttaminen (ostaminen vs. lainailu). Teksteissä luodaan mielikuvaa, että tuotteet so-pivat juuri lukijan tarpeisiin (vaihtelua tai hemmottelua arkeen) ja tyyliin (helppo testaillaerilaisia tyylejä). Esimerkissä 5 kuluttajan valintojen helppoutta korostetaan -ile-ver-beillä ja niiden johdoksilla (testailla, lainailu). Pikamuodin suosio perustuu paljolti hal-poihin hintoihin, jotka ovat mahdollisia suurten volyymien ja valmistuksessa käytettävänhalpatyövoiman vuoksi. Siksi yritysten on pikamuotia vastustaessaan saatava lukija hy-väksymään tuotteittensa pikamuotia korkeampi hinta. Retorisesti tämä voidaan saavut-taa esimerkiksi mainitsemalla runsaasti hintaan vaikuttavia yksityiskohtia (esimerkki 4)
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
184
ja korostamalla tarkkaa harkintaa (hinnat on mietitty juurikin kohdilleen). Arvojen näkö-kulmasta tällaisessa puheessa rakennetaan vahvaa arvojen vastakkainasettelua keskit-tymällä siihen, millaista taloudellista ja sosiaalista arvoa kestävämpi ideologia tuottaaverrattuna pikamuotiin, jonka arvopohja esitetään lähtökohtaisesti kyseenalaisena. Ta-loudellista arvoa tuodaan esiin vain kuluttajan näkökulmasta, kun taas puhujan eli yri-tyksen intressit tuottaa itselleen taloudellista arvoa etäännytetään.
4.3 Tiedostava kuluttaminen
Vastakkainasettelun retoriikkaan perustuu myös tiedostavan kuluttamisen teema. Ero-tuksena edelliseen, pikamuodin vastustamisen teemaan tällaisessa puheessa vastuute-taan erityisesti kuluttaja, joka pyritään houkuttelemaan mukaan yrityksen kanssa sa-maan me-ryhmään (kanssamme) usein vastakohtana toisille, epäeettisesti toimiville.Tässä puheessa voidaan käyttää jopa suoraa lukijan puhuttelua, kuten esimerkeissä 7(you can reduce, your own choices) ja 8 (yllesi, avaisit). Usein kuluttajan vastuuttaminenon epäsuoraa, mutta lukijalle ei jätetä oikeastaan vaihtoehtoa asettua kirjoittajan kanssaeri puolelle: esimerkin 6 retoriikka perustuu voimakkaisiin ja polarisoiviin sanavalintoi-hin (halpatyövoima, massatuotanto, kemikaalijäämä, pieni ihminen, terveys) ja emotii-visanoihin (epäeettinen, kauhistuttaa, vaarallinen, vahingoittaa).
(6) Epäeettisesti halpatyövoimalla teetetyt massatuotantovaatteet kauhistuttivat jahän halusi varmistua siitä, ettei vaatteissa ollut vaarallisia kemikaalijäämiä, jotkavoisivat vahingoittaa pienen ihmisen terveyttä. (51. Metsola)
(7) We all have a mark, but you can also reduce the mark with your own choices. How-ever, not everyone needs to be an expert in clothing production in order to makemore ecological choices. Upcycler has been established from the beginning to min-imize the inconvenience caused by clothing production and to make more sustaina-ble choices easier. (159. Upcycler)
(8) Kanssamme pukeudut fiksusti sekä itsesi että maailman vuoksi. Mikään ei istu yhtäimartelevasti yllesi kuin hyvän tekeminen. Tämä on todellista voimapukeutumista. -Mitä jos avaisit joka päivä vaatekaapin, joka on hyvä? (15. Emmy)
Toisaalta esimerkeissä 7 ja 8 tiedostavan kuluttajan epävarmuutta helpotetaan asetta-malla yritys asiantuntemuksensa vuoksi kuluttajan yläpuolelle ikään kuin opastajan roo-liin (not everyone needs to be an expert). Vastuullisten valintojen tekeminen on tavalli-selle ihmiselle mahdollista, koska yritys tekee sen helpoksi (to make more sustainablechoices easier). Me-puheella vastuu sälytetään yrityksen lisäksi kuluttajalle (we all havea mark), mutta samalla hyvän tekeminen (maailman vuoksi) liitetään kuluttajan tarpee-seen saada pukeutumisellaan myös itselleen hyväksyntää (fiksusti, imartelevasti).
Tiedostavasta kuluttamisesta puhuttaessa korostetaan kunkin yksilön toimintaa ohjaa-via arvoja, jotka liitetään kestävällä tuotannolla tuotettuihin sosiaalisiin ja ympäristöar-voihin. Puheen taustalla on vahva vastakkainasettelu, jolla massatuotannon arvopohjaleimataan vähintäänkin kyseenalaiseksi tai jopa huonoa moraalia noudattavaksi.
4.4 Läpinäkyvät prosessit
Yksi tekstiiliyritysten tarinoista esiin nouseva vastuullisuusteema on tuotantoprosessienläpinäkyvyys. Vastuullisuutta osoitetaan kertomalla materiaalien ja tuotteiden alkupe-rästä ja valmistuksesta tai korostamalla yrityksen toiminnan avoimuutta ja läpinäky-vyyttä (esimerkit 9–11). Varmimmin läpinäkyvyys toteutuu, kun kaikki prosessin osatovat yrityksen omissa käsissä (esimerkki 9). Implisiittisenä oletuksena on, että hallitse-malla koko prosessia voidaan edistää kestävää tuotantoa.
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
185
(9) Oman suunnittelun ja tuotannon ansiosta pystymme tekemään korkealaatuisiatuotteita kilpailukykyiseen hintaan. Kun tuotteen suunnittelu, tuotekehitys ja valmis-tus ovat omissa käsissämme, mahdollistaa se läpinäkyvän ja kestävämmän tuotan-non kehittämisen ja edistämisen sekä järkevän hinnoittelun ja laadukkaan asiakas-palvelun. (100. Aarrelabel)
(10) Mainio haluaa tehdä parempaa tulevaisuutta. Alusta asti oli selvää, että käytämmeainoastaan eettisiä ja ympäristöystävällisiä materiaaleja ja teemme yhteistyötä vainsellaisten kumppanien kanssa, jotka kantavat vastuuta työntekijöidensä ja planeet-tansa hyvinvoinnista. Tästä muotoutui yksi Mainion perusarvoista. Tunnemme yh-teistyökumppanimme kuin omat taskumme ja tulemme aina olemaan avoimia jaläpinäkyviä. (128. Mainio Clothing)
(11) Meillä ei ole vielä selkeää linjaa siitä, kuinka saisimme selville koko tuotantolinjankaikkien käytettyjen kemikaalien elinkaaren, mutta teemme selvitystyötä tilanteestaja haluamme olla täysin läpinäkyviä asian suhteen ja tuoda kemikaalien käytöstälisää tietoa verkkosivuillemme mahdollisimman pian (147. R-Collection)
Tähän tematiikkaan liittyvien tekstien retoriikalla pyritään luomaan mielikuvaa yrityksenekologisista perusarvoista (alusta asti oli selvää, että käytämme ainoastaan eettisiä jaympäristöystävällisiä materiaaleja) ja perehtyneisyydestä muihin alalla toimiviin yrityk-siin (vain sellaisten kumppanien kanssa, jotka kantavat vastuuta), kuten esimerkissä 10.Esimerkin 11 retoriikka taas pyrkii vakuuttamaan lukijat prosessin läpinäkyvyydestä ko-rostamalla tinkimätöntä työtä epäselvienkin asioiden selvittämiseksi (ei ole vielä selkeäälinjaa, haluamme tuoda lisää tietoa verkkosivuillemme). Korostamalla avoimuuden, lä-pinäkyvyyden ja eettisyyden arvoja tällaisessa puheessa rakennetaan yritykselle puhuja-asemaa eettisenä toimijana, jonka eettisesti hyvän arvopohjan kuvataan rakentuvan sil-loin, kun vastuu toiminnasta on mahdollisimman paljon yrityksen omissa käsissä.
4.5 Suomalaisuus, lähituotanto
Vastuullisiin tuotantoprosesseihin liittyy läheisesti suomalaisuuden, kotimaisuuden jalähellä valmistettujen tuotteiden teema. Luonnollistuneen ajatusrakenteen mukaanSuomi ja suomalaisuus tarkoittaa automaattisesti ekologista ja sosiaalista vastuulli-suutta.
Suomalaisuuteen liitetään rehellisyys, nöyryys ja ongelmanratkaisukyky (esimerkki 12),ja kotimaisuus rinnastetaan tuotannon laadukkuuteen, ekologisuuteen ja eettisyyteen(esimerkit 13 ja 14). Kun vaatteita tehdään Suomessa suomalaisille, voidaan ottaa huo-mioon suomalaisen asiakkaan erityispiirteet, kuten herkkä iho (13, 14). Tärkeäksi nouseemyös sosiaalinen vastuullisuus: yritys tekee työpaikkoja Suomeen ja tukee teollisuudenpysyvyyttä Suomessa (14).
(12) Finnish engineers are honest and humble by nature. And we love solving problemswith practical solutions that make life better for people and nature. (26 InfinitedFibre)
(13) Inspiraation kuoseihin Isokangas löytää ympäröivästä elämästään: luonnosta, ru-noista ja ihmisistä. Kaikki toteutetaan laadukkaasti, ekologisesti – ja ennen kaikkeakotimaisesti. Vaatteet suunnitellaan ja ommellaan PaaPiin omalla ompelimolla, jokasaa energiansa aurinkopaneeleista. Vaatteemme ovat siis aurinkoenergialla tuotet-tuja! PaaPiin vaatemallistoilla on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Avainlippu-merkki tunnustuksena tästä työstä. Materiaalina tuotteissamme on aina luomupuu-villaa, ja myös kankaiden väriaineet ovat herkälle iholle sopivia - turvallisen tekstiilinstandardien mukaisia. (67 Paapii)
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
186
(14) Kaikki käyttämämme kankaat tulevat ihan tästä läheltä; collarit ja trikoot neulotaanLängelmäellä, merinot Orivedellä, näin varmistumme laadusta ja tuotannon eetti-syydestä. Kaikki yksiväriset kankaat on meille lähituotantoa. Ainoastaan kuosikan-kaat eivät ole kudottu/neulottu kotimaassa, painatus puolestaan on kotimaista lähi-tuotantoa. Kankaiden alkuperä on helppo varmistaa ja sertifikaatit lupaavat, ettäkankaiden tuotannossa ei ole käytetty myrkkyjä jotka olisivat vahingollisiaihollemme. On myös ihanaa olla osaltaan tekemässä työpaikkoja Suomeen tuke-malla kotimaista kangas- ja painoteollisuutta ja sen pysyvyyttä Suomessa tulevai-suudessakin.  (168. Wiwi design)
Lähituotanto takaa tuotannon ja tuotteiden läpinäkyvyyden (vrt. edellinen teema), javaikka kaikki kankaat eivät ole kotimaisia, korostetaan, että materiaalien alkuperä onhelppo varmistaa (14). Suomalaisuudesta ja lähituotannosta lukijaa vakuutetaan myösmainitsemalla tuttuja paikannimiä (esim. Längelmäki, Orivesi). Erityinen retorinen piirresuomalaisuutta korostavassa vastuullisuuspuheessa on vetoaminen auktoriteetteihin,kuten Suomalaisen Työn Liittoon, sekä sertifikaatteihin (esim. Avainlippu-merkki) jastandardeihin. Tällaiseen kotimaisuusdiskurssiin liittyy vahvasti paitsi ekologisen myössosiaalisen vastuun eetos (tekemässä työpaikkoja Suomeen, tulevaisuudessakin).
Tällaisessa puheessa korostetaan lähiyhteisöihin liittyviä arvoja toimintaa ohjaavina ar-voina, esimerkiksi lähituotannon ja siihen liitetyn ekologisuuden kautta. Samalla kestä-vyys liitetään niihin taloudellisiin arvoihin, jotka tuotetaan laajemmin yhteiskunnan eritoimijoiden hyväksi.
4.6 Suomalainen luonto
Luonto on tarinoissa toistuva teema, joka usein yhdistyy muihin teemoihin, etenkin suo-malaisuuteen. Luontoa säästetään, eläimiä ei riistetä, ja kunnioittava suhtautuminenluontoon rinnastuu myös ihmisiin ja sosiaaliseen vastuullisuuteen (15). Luontoteemaanliittyy kiinteästi luomu eli luonnonmukaisesti tuotetut materiaalit.  Esimerkissä 16 luontoinspiroi suomalaista suunnittelijaa, jota kuvataan samakantaisella sanalla luovaksi. Suo-malainen luonto assosioituu tarinoissa muun muassa metsään (16) ja maaseutuun (17)niin, että luontokuvasto näkyy jopa yritysten nimissä (esim. Metsä/Skogen).
(15) Hurmåksen tekemisen ydin on luontoa säästävä ja ihmistä kunnioittava tuotanto-tapa: Hurmåksen neuleen ostamalla voit luottaa siihen, että se on valmistettu huo-lella, ilolla ja ajatuksella, eikä vaatteen valmistus ole riistänyt ihmisiä eikä eläimiä.Hurmåksen villaneuleet on valmistettu konepestävästä ja mulesing-vapaasta meri-novillasta ja puuvillaneuleet GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta. (116. Hurmåsneule)
(16) Anne on taustoiltaan paitsi luova designeri, myös vaatesuunnittelija joka tunnetaanerityisesti hänen taannoisesta Minni F. Ronya -vaatemerkistään. Metsä/Skogenin,niin kuin Annenkin, loputon inspiraation lähde on metsä ja ympäröivä luonto. (52.Metsä/Skogen)
(17) Suomi on maa, jossa on aina osattu arvostaa aitoja ja alkuperäisiä asioita: puhdastailmaa ja luontoa, vuodenaikojen vaihtelua ja levollista elämää.  Nanson juuret ovatsyvällä suomalaisessa luonnossa ja maaseudussa. Nanso perustettiin vuonna 1921Pirkanmaalle, jossa elämä on perinteisesti ollut rauhallista ja luontoa kunnioittavaa.Tämä kaikki näkyy Nansossa edelleen. (57. Nanso)
Retorisesti luonto symboloi aitoutta, alkuperäisyyttä, perinteisyyttä, puhtautta, levolli-suutta ja rauhallisuutta (17). Luontometaforat ovat tyypillisiä: yritys on osa luontoa, ja
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
187
kuten kasvin, sen juuret ovat syvällä. Tällaisessa puheessa luonnon hyvinvoinnille raken-netaan itseisarvo liiketoimintaa ohjaavana arvona, jonka toteuttamiseksi taloudellisellaarvolla ei ole merkitystä.
5 Johtopäätökset
Yritysten tarinoissa käytetään runsaasti erilaisia retorisia keinoja, joilla luodaan mieliku-vaa vastuullisesta toiminnasta. Yhtenä keinona hyödynnetään tarinallisuutta, sillä tari-nan ajatellaan kertovan jostain laajemmasta ja tarinassa esitettyjen yksittäisten tapah-tumien edustavan yrityksen tapaa toimia. Tarinarakenteeseen nivoutuu usein luonte-vasti ajatuksia muutoksesta, ongelmien ratkaisusta ja paremman maailman rakentami-sesta, jotka ovat vastuullisen toiminnan keskeisiä elementtejä. Vastuuviestintä on ainamyös vastuullisuuden määrittelyä ja ikään kuin kutsu jakamaan ja hyväksymään puhu-jan, tässä tapauksessa yrityksen, esittämä näkemys vastuullisuudesta.
Toisaalta tarinoiden käyttöön liittyy vaaroja, koska tarinat yksinkertaistavat monimut-kaisia ilmiöitä. Esimerkiksi yrityksen kotimaisuutta, paikallisuutta ja pienuutta pidetäänkritiikittä hyvänä asiana ottamatta huomioon tekstiilialan kokonaistuotannon volyymia.Lisäksi tarinat ovat valikoivia ja tuottavat yksinkertaistaen kuvaa yrityksestä vastuulli-sena toimijana. Esimerkiksi yrittäjän tarinassaan maalailema matka luontokohteeseentoiselle puolelle maapalloa näytetään käänteentekevänä vastuullisen tuotannon mah-dollistajana mainitsematta tällaisen matkailun sosiaalista, kulttuurista ja ekologista ky-seenalaisuutta.
Tiivistimme analyysimme tulokset kuuteen teemaan. Esitimme yllä teemat erillisinä,vaikka käytännössä ne linkittyvät toisiinsa ja olivat jopa osittain päällekkäisiä. Teematlinkittyvät toisiinsa muodostaen kolme eri puhetapaa eli diskurssia: kestävyysdiskurssi,pikamuodin vastustamisdiskurssi ja suomalaisuusdiskurssi. Kestävyysdiskurssi näkyy ai-neistossa sekä vaatteen käyttökestävyytenä (teema 4.1) että vaatteen ja muodin ajatto-muutena (teema 4.2), joka pidentää käyttöaikaa. Toinen keskeinen läpileikkaava dis-kurssi on asettuminen pikamuotia vastaan. Tähän liittyvät aineistossa olevat maininnatpikamuodin vastustamisesta (teema 4.2) sekä läpinäkyvien prosessien varmistamisesta(teema 4.4). Lisäksi tähän kytkeytyy myös kuluttajan vastuuttaminen haastamalla kulut-tajaa tiedostavaan kuluttamiseen (teema 4.3). Kolmas yhteinen diskurssi on suomalai-suus. Tämä näkyy suomalaisen kulttuurin (teema 4.5) ja suomalaisen luonnon korosta-misena (4.6). Lisäksi tähän aiheeseen linkittyy myös lähituotannon esiin nostaminen(teema 4.5).
Vastuullisuuden ja vastuuviestinnän näkökulmasta nostamme tuloksistamme esiin neljäasiaa. Ensinnäkin vastuullisuusteemaa käsitellään odotuksenmukaisesti positiivisessavalossa. Tämä löydös on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jossa on huomattu vas-tuullisuusraportoinnin (osana yrityksen vastuullisuusviestintää) korostavan myönteisiäasioita (Niskanen & Nieminen 2001: 29; Spence 2009). Analysoiduissa teksteissä suoma-laiset tekstiilialan yritykset tuovat esiin oman toimintansa hyviä puolia samalla häivyt-täen toimintansa mahdolliset negatiiviset vaikutukset. Koko tekstiilialan vastuullisuu-teen liittyvistä ongelmista mainitaan pikamuoti ja pitkät toimitusketjut, jotka osoitetaanmuista toimijoista erottautumisen kohteina. Sitä tosiseikkaa, että toimitusketjujen hal-linta on alalla vaikeaa, peitellään alleviivaamalla toiminnan läpinäkyvyyttä ja pyrkimystäongelmien selvittämiseen.
Toiseksi aineistossa näkyy selvästi vakiintunut kolmijako: vastuullisuuden yhteydessä ar-vioidaan toiminnan talous- ja ympäristövaikutuksia sekä sosiaalisia vaikutuksia (ks.Dahlsrud 2008: 4; Sarkar & Searcy 2016: 1432). Talouden näkökulmasta yritykset viesti-vät esimerkiksi tuotteidensa (muita kalliimpien) hintojen taustoista ja ansioitumisestaan
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
188
suomalaisten työllistäjänä. Ympäristön näkökulmasta korostuu mielikuvaviestintä –puhdas, suomalainen luonto nähdään inspiraation lähteenä. Luonnonmukaisuus tuo-daan paikoin esiin yksioikoisesti esimerkiksi nostamalla luonnonkuidut (kuten puuvilla)öljypohjaisia tekokuituja paremmaksi raaka-aineeksi, vaikka puuvillan tuotannon ympä-ristövaikutukset on laajasti dokumentoitu (ks. esim. DEFRA 2010: 2; EMF 2017: 120).Oman toiminnan ympäristövaikutuksista ei kerrota mitään, paitsi myönteisesti mieliku-vatasolla – ääriesimerkkinä sanotaan valmistettujen tuotteiden hellivän luontoa. Sosiaa-lisen vastuun näkökulmasta taas tuodaan esiin paikallisyhteisöjen merkitys sekä Suo-meen luodut työpaikat ja toisaalta korostetaan yhteisvastuuta eli myös kuluttajan rooliavastuullisempien valintojen tekijänä.
Kolmanneksi tekstiilialan vastuullisuustutkimuksessa keskeinen aihepiiri, tuotantoketjuja sen hallinta (Turker & Altuntas 2014; Kim & Kim 2017), näkyy meidän tutkimukses-samme kahdessa teemassa: läpinäkyvyydessä sekä suomalaisuudessa ja lähituotan-nossa. Läpinäkyvyyden osalta aihetta on pohdittu jo yllä. Suomalaisuuden ja lähituotan-non liitto aineistomme tarinoissa on kiinteä. Suomalaisuutta korostetaan, vaikka se voiolla mitä tahansa pelkästä suunnittelusta ja designista kankaiden painamiseen ja tuot-teiden ompelemiseen. Täysin suomalainen vaate on kuitenkin oikeastaan mahdoton aja-tus jo yksin siitä syystä, että kuitujen raaka-aineita on Suomessa saatavilla harvoin(Nurmi 2021: 139–148). Tätä ei analysoimissamme teksteissä kuitenkaan ilmaista mil-lään tavoin.
Neljänneksi aineistosta nousee esiin suomalainen kulttuuri. Yrityskontekstissa vastuulli-suuden ei yleensä ajatella kattavan kulttuurista vastuuta. Analyysimme pohjalta haas-tammekin sekä vastuullisuustutkijoita että yrityksiä pohtimaan, mitä kulttuurinen vas-tuu tutkimuskohteessa tai omalla alalla tarkoittaa. Aineistossamme monissa tarinoissatuotiin esiin suomalaisuuden, suomalaisten arvojen ja suomalaisen luonnon erityisyys.Yritykset myös korostivat valmistavansa juuri suomalaisille sopivia tuotteita. Yrityksetkertoivat ymmärtävänsä suomalaista kansanluonnetta. Kulttuurin korostaminen näkyysäilyttävänä ja vanhaa kunnioittavana otteena: pidetään yllä kuihtuvien paikkakuntienelinvoimaa ja elvytetään käsityöläisperinnettä.
Vastuullisuusarvot näkyvät aineistossamme vahvasti. Arvot ovat pääsääntöisesti kah-denlaisia: yhtäältä arvot näkyvät toimintaa ohjaavina arvoina ja toisaalta arvot nähdääntuottavan hyväksyttävää taloudellista tai sosiaalista arvoa (ks. Schwarz 1992; Porter jaKramer 2011). Aineistomme yleisin vastuullisuusarvo liittyy ympäristöön, luontoon jaekologisuuteen. Luontoarvo kuvataan positiivisena, toimintaa ohjaavana perusarvona.Luontoarvon lisäksi aineistossamme on vahvasti esillä taloudellinen arvo moninaisesti.Kuluttamiseen suhtaudutaan kahtiajakoisesti: Toisaalta kulutushysteria (suhteessa pika-muotiin) tuomitaan, mutta toisaalta omia tuotteita pyritään kuitenkin myymään (vrt.meidän tiedostavan kuluttamisen teema) ja aineistossa puhutaan esim. järkevästä ku-luttamisesta. Tärkeä osa taloudellista arvoa on lähituotannon tukeminen. Kolmas mer-kittävä arvo aineistossamme on eettisyys ja sen tukeminen. Tässä esimerkiksi tehdääneroa pikamuotiyrityksiin (epäeettisyyden vastustaminen). Toisaalta nähdään, että suo-malaisuus ja läpinäkyvät prosessit tukevat eettisyyttä, koska ne implikoivat ajatusta ei-suomalaisesta, lähinnä halpatuotantomaihin sijoittuvasta epäeettisenä pidetystä tuo-tannosta.
Rajasimme tutkimuksen vain Suomeen ja suomalaisiin tekstiilialan yrityksiin. Tekstiiliala,jos mikä, on todellisuudessa globaalisti verkostoitunut toimiala. Toinen rajaus oli käyttääaineistona vain yritysten tuottamaa materiaalia. Jatkossa olisi kiinnostavaa verrata yri-tysten tuottamia tekstejä ulkopuolisten tahojen, kuten valvovien viranomaisten, kriitti-sen median tai tutkijoiden, teksteihin ja raportteihin, jotta kuva alan vastuullisuushaas-teista ja sitä kautta viestinnän ongelmakohdista kirkastuisi. Kolmanneksi keskityimme
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
189
tässä tutkimaan tarinallisuutta vastuuviestinnän retorisena keinona, mutta vastuuvies-tintää olisi mahdollista tutkia laajemminkin ja eri näkökulmista. Tarkastelua olisi kiinnos-tavaa laajentaa myös toimijuuden ja toimijuuden määrittelyn suuntaan, eri tieteenalo-jen näkökulmia hyödyntäen: miten alalla nähdään se, ketkä kaikki ja millä tavoin vaikut-tavat vastuullisen tuotannon kehittymiseen ja kenen toiminnalla on lopulta suurin mer-kitys vastuullisuuden toteutumisessa.
Kiinnostava jatkotutkimussuunta olisi myös syvällisempi narratiivinen analyysi. Tässä ar-tikkelissa käytimme narratiivista teoriaa lähinnä työkaluna aineiston seulomiseksi ja ta-rinallisten jaksojen osoittamiseksi. Havaitsimme kuitenkin tarinoissa toistuvuutta, jotaolisi kiinnostava eritellä tarkemminkin. Tunnistimme ja nimesimme aineistosta viisi tari-natyyppiä: ongelmanratkaisutarinat, elämäntarinat, kehitystarinat, tunnelmointitarinatja sankaritarinat. Eroavatko nämä eri tarinatyypit toisistaan vastuullisuudesta viestivänretoriikan suhteen, ja jos eroavat, niin miten?
Tämä tutkimus lisää osaltaan tietoa tarinoiden käytöstä yritysviestinnässä. Yritysviestin-nän alalla tarinoista puhutaan paljon, mutta käsitettä käytetään usein melko epämää-räisesti. Siksi näkisimme mieluusti enemmän eri tieteenaloja ja näkökulmia yhdisteleväätutkimusta, etenkin lingvistisesti spesifimpää tarinallisuuden käyttöön pureutuvaa ana-lyysia. Tässä yhteydessä olisi organisaatioiden ulkopuolelta katsovan tekstianalyysin li-säksi kiinnostavaa pureutua teksteihin myös tekijöiden näkökulmasta ja kuulla, mitenyritysviestinnän suunnittelijat ja toteuttajat ymmärtävät tarinallisuuden vaatimuksen,millaisin kielen keinoin he ajattelevat tarinallisuutta viestintään tuotettavan ja mitä va-lintoja tarinallisuuden toteuttamiseksi tehdään. Tällainen tutkimus voisi tuottaa lisäar-voa myös retoriikan alalle, kun tarinankerronnan tavoitteita ja työkaluja avattaisiin siten,että metatason tarinapuhe tunnistettaisiin konkreettisemmin ja yksityiskohtaisemmin.
Lähteet
Aguinis, H. (2011). Organizational responsibility: Doing good and doing well. Teoksessa: S.Zedeck (Toim.). APA handbook of industrial and organizational psychology, Vol. 3. Main-taining, expanding, and contracting the organization. American Psychological Association.855–879.Billig, M. (1996). Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychology. Cam-bridge University Press.Boukes, M. & LaMarre, H. L. (2021). Narrative persuasion by corporate CSR messages: The im-pact of narrative richness on attitudes and behavioral intentions via character identifica-tion, transportation, and message credibility. Public Relations Review 47(5), 102107.Coombs, T. W. (2019). Transmedia storytelling: A potentially vital resource for CSR communica-tion. Corporate Communications: An International Journal 24(2), 351–367.Coombs, T. W. & Holladay, S. J. (2021). The Why and How for Storytelling: The TNT ApproachApplied to Sustainability Communication. Teoksessa: F. Weder, L. Krainer & M. Karmasin(Toim.). The Sustainability Communication Reader. Springer VS. 89–102.Crane, A. & Glozer, S. (2016). Researching corporate social responsibility communication:Themes, opportunities and challenges. Journal of Management Studies 53(7), 1223–1252.Dahlsrud, A. (2008). How corporate social responsibility is defined: an analysis of 37 definitions.Corporate Social Responsibility and Environmental Management 15(1), 1–13.DEFRA (2010). Sustainable clothing action plan. London: Department for Environment, Food andRural Affairs. Saatavilla: http://www.defra.gov.uk/environment/consumerprod/prducts/clothing.htm (lainattu 15.3.2021).EMF = Ellen MacArthur Foundation (2017). A new textiles economy: Redesigning fashion’s fu-ture. Ellen MacArthur Foundation, Circular Fibres Initiative.European Environment Agency (2014). Environmental indicator report 2014. Environmental im-pacts of production-consumption systems in Europe. Luxembourg.
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
190
Edwards, D. (1999). Discourse and cognition. Sage.Feix, A. & Philippe, D. (2018). Unpacking the Narrative Decontestation of CSR: Aspiration forChange or Defense of the Status Quo? Business & Society 59(1), 129–174.FINIX (2021). Sustainable textile systems: Co-creating resource-wise business for Finland in glo-bal textile networks research project. Saatavilla: https://finix.aalto.fi/ (lainattu 7.6.2021).Fulton, K. & Lee, S.-E. (2013). Assessing sustainable initiatives of apparel retailers on the internet.Journal of Fashion Marketing and Management 17(3), 353–366.Garcia-Torres, S., Rey-Garcia, M. & Albareda-Vivo, L. (2017). Effective disclosure in the fast-fash-ion industry: From sustainability reporting to action. Sustainability 9, 2256.Gerrig, R.J. (1994). Narrative Thought? Personality and Social Psychology Bulletin 20(6), 712–715.Gordon, R., Waitt, G., Cooper, P. & Butler, K. (2018). Storying energy consumption: Collectivevideo storytelling in energy efficiency social marketing. Journal of Environmental Manage-ment 213, 1–10.GRI (2022). Global reporting initiative. Saatavilla: https://www.globalreporting.org/ (lainattu4.5.2022).Hall, K. R., Harrison, D. E. & Obilo, O. O. (2021). Building positive internal and external stake-holder perceptions through CSR storytelling. Journal of Strategic Marketing, August 2021,1–22.Herman, D. (2009). Basic Elements of Narrative. John Wiley & Sons.Hirsto, H. & Koskela, M. (2021). Vastuullisuuskysymykset sijoittajaviestinnässä - yrityslähtöisestäraportoinnista kohti dialogista sijoittajaviestintää. Teoksessa: K. Eräranta & V. Penttilä(Toim.). Vastuullinen viestintä. ProComma Academic, Helsinki. 92–107.Hjerppe, C. (2020). Kiertotalous vaateyrityksen viestinnässä. Teoksessa: H. Hirsto, M. Enell-Nils-son, H. Kauppinen-Räisänen & N. Keng (Toim.). Työelämän viestintä III. VAKKI SymposiumXL 6.-7.2.2020. VAKKI Publications 12. 46–58.Huang, C. & Guo, R. (2021). The effect of a green brand story on perceived brand authenticityand brand trust: the role of narrative rhetoric. Journal of Brand Management 28, 60–76.Jones, E. (2019). Rethinking Greenwashing: Corporate Discourse, Unethical Practice, and the Un-met Potential of Ethical Consumerism. Sociological Perspectives 62(5), 728–754.Kalliomäki, A. (2014). Tarinallistaminen: palvelukokemuksen punainen lanka. Talentum.Kim, D. & Kim, S. (2017). Sustainable supply chain based news articles and sustainability reports:Text mining with Leximancer and DICTION. Sustainability 9, 1008.Koskela, M. (2018). Median ilmaisuvoimaisuus pörssiyhtiöiden sijoittajille suunnatussa viestin-nässä. Teoksessa: L. Kääntä, M. Enell-Nilsson & N. Keng (Toim.). Työelämän viestintä.VAKKI-symposium XXXVIII 8.-9.2.2018. VAKKI Publications 9. 78–91.Kozlowski A., Searcy, C. & Bardecki, M. (2015). Corporate sustainability reporting in the apparelindustry: An analysis of indicators disclosed. International Journal of Productivity and Per-formance Management 64(3), 377–397.KS = Kielitoimiston sanakirja (2021). Helsinki: Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35.Saatavilla: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi. Päivitettävä julkaisu. Päivitetty11.11.2021.Lee, E. & Weder, F. (2021). Framing sustainable fashion concepts on social media. An analysis of#slowfashionaustralia Instagram posts and post-COVID visions of the future. Sustainability13, 9976.Mäkelä, M., Björninen, S., Nurminen, M. & Raipola, J. (2020). “Tämä tarina on niin monella tapaatosi!": Lähtökohtia kertomuskäyttöjen hallintaan. Teoksessa: A-M. Huhtinen & E. Melgin(Toim.). Hallitsematon viestintä. ProComma Academic 7. ProCom – viestinnän ammattilai-set ry. 66–79.Niinimäki, K. (2015). Ethical foundations in sustainable fashion. Textiles and Clothing Sustaina-bility 1(3).Niinimäki, K. (2018). Sustainable Fashion in a Circular Economy. Teoksessa: Kirsi Niinimäki(Toim.). Sustainable Fashion in a Circular Economy. Aalto University, School of Arts, Designand Architecture. Aalto ARTS Books. 12–41.
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
191
Niskanen, J. & Nieminen, T. (2001). The objectivity of corporate environmental reporting: a studyof Finnish listed firms' environmental disclosures. Business Strategy and the Environment10(1), 29–37.Nurmi, A. (2021). Rakastan ja vihaan vaatteita. Kustantamo S&S.Orminski, J., Tandoc E. C., Jr. & Detenber, B. H. (2021). #sustainablefashion – A conceptual frame-work for sustainable fashion discourse on Twitter. Environmental Communication 15(1),115–132.Palmer, C., McShane, K. & Sandler, R. (2014). Environmental ethics. Annual Review of Environ-ment and Resources 39, 419–442.Penttilä, V. & Eräranta, K. (2021). Vastuullisuusviestintä – vastuullista viestintää? Teoksessa: KirsiEräranta & Visa Penttilä (Toim.). Vastuullinen viestintä. ProComma Academic 8. ProCom– Viestinnän ammattilaiset ry. 12–27.Porter, M. & Kramer, M. (2011). Creating Shared Value. Harvard Business Review 89(1/2): 62–77.Puohiniemi, M. (2003). Löytöretki yrityksen arvomaailmaan. Limor Kustannus.Sailer, A., Wilfing, H. & Straus, E. (2022). Greenwashing and Bluewashing in Black Friday-relatedSustainable Fashion Marketing on Instagram. Sustainability 14, 1494.Sarkar, S. & Searcy, C. (2016). Zeitgeist or chameleon? A quantitative analysis of CSR definitions.Journal of Cleaner Production 135, 1423–1435.Schoeneborn, D., Morsing, M. & Crane, A. (2020). Formative perspectives on the relation be-tween CSR communication and CSR practices: Pathways for walking, talking, andt(w)alking. Business & Society 59(1), 5–33.Schwartz, S. H. (1992). Universals in the content and structure of values: Theory and empiricaltests in 20 countries. Teoksessa: Mark P. Zanna (Toim.). Advances in experimental socialpsychology 25. Academic Press. 1–65.Sherman, W. R. (2009). The Global Reporting Initiative: What value is added? International Busi-ness & Economics Research Journal 8(5), 9–21.Smith, C. R. (2004). Ethos dwells pervasively: A hermeneutic reading of Aristotle on credibility.Teoksessa: Michael J. Hyde (Toim.). The ethos of rhetoric. University of South Carolina. 1–19.Spence, C. (2009). Social and environmental reporting and the corporate ego. Business Strategyand the Environment 18(4), 254–265.Suomen tekstiili ja muoti ry (2020). Saatavilla: https://www.stjm.fi/ (lainattu 10.11.2020).Tapaninaho, R. & Kujala, J. (2019). Reviewing the stakeholder value creation literature: Towardsa sustainability approach. Teoksessa: Walter Leah Filho (Toim.). Social responsibility andsustainability. Springer. 3–36.Tapaninaho, R., & Heikkinen, A. (2022). Value creation in circular economy business for sustain-ability: A stakeholder relationship perspective. Business Strategy and the Environment.Tekstiilialan tienraivaajat (2020). Kestävän tekstiilialan tienraivaajat Suomessa. Finix-hankkeenasiantuntija-arviointiin perustuva päivittyvä lista. Saatavilla: https://docs.google.com/spreadsheets/d/1n-hFthncPrEQceYi8AIX8oQ5yT8xr9TIOra5jSQzlpg/edit#gid=0 (lainattu10.11.2020).Turker, D. & Altuntas, C. (2014). Sustainable supply chain management in the fast fashion indus-try: An analysis of corporate reports. European Management Journal 32, 837–849.Uhrqvist, O., Carlsson, L., Kall, A.-S. & Asplund, T. (2021). Sustainability Stories to EncounterCompetences for Sustainability. Journal of Education for Sustainable Development 15(1),146–160.Virtanen, M. (2020). Johdanto. Teoksessa: Mikko Virtanen, Pirjo Hiidenmaa & Jyrki Nummi(Toim.). Kertomuksen keinoin: Tarinallisuus mediassa ja tietokirjallisuudessa. Gaudeamus.9–11.White, C. L., Nielsen, A. E. & Valentini, C. (2017). CSR research in the apparel industry: A quanti-tative and qualitative review of existing literature. Corporate Social Responsibility and En-vironmental Management 24, 382–394.
Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa
192
Woodside, A. G., Sood, S. & Miller, K. E. (2008). When Consumers and Brands Talk: StorytellingTheory and Research in Psychology and Marketing. Psychology & Marketing 25(2), 97–145.Woo, H. & Jin, B. (2015). Apparel firms’ corporate social responsibility communications: Casesof six firms from an institutional theory perspective. Asia Pacific Journal of Marketing andLogistics 28(1), 37–55.
Ville Virsu, Paula Sjöblom, Marileena Mäkelä & Tiina Onkila
193
Liite 1: Luettelo analysoiduista yrityksistä
1. Alpa 2. Anna Ruohonen 3. Kivat 4. Arela5. Billebeino 6. Biancaneve 7. Balmuir 8. Black Moda
9. Cozmei 10. Dama design 11. Dandy Helsinki 12. Dimex13. Dream Circus 14. E. Laiho 15. Emmy 16. Fiblon17. Finlayson 18. Finarte 19. Finn-nauha 20. Frenn21. Globe Hope 22. Gugguu 23. Halti 24. Husky25. IIIIK 26. Infinited fibre 27. Inka 28. Ipe-Peite
29. Johanna Gullichsen 30. Jokipiin Pellava 31. Joutsen 32. Jukka Rintala33. K. A. Weiste 34. Kaiko 35. Kaino 36. Aino37. Kude 38. L-Fashion Group 39. Lapuan kankurit 40. Lennol41. Luinliving 42. Savotta 43. Svala 44. Flare45. Foxa 46. Marimekko 47. Marja Rak 48. MASI49. Matex 50. Medanta 51. Metsola 52. MetsäSkogen53. Moiko 54. More Joy 55. Muotikuu 56. Myssyfarmi57. Nanso 58. Niinmun 59. Niccolei 60. Nosh61. Nouki 62. Novita Knits 63. NP Housukauppa 64. Nuppu Print
65. Ommellinen 66. Ottobre 67. Paapii 68. Papu69. Pikkupuoti 70. Planimex 71. Pono 72. Printscorpio73. Pumpa 74. Q-VIO 75. Reima 76. Ruskovilla
77. Sasta 78. Spinnova 79. Sukkamestarit 80. Taito Pirkanmaa81. Taival 82. Tam Silk 83. Tammers Aviation 84. Telakka85. Tella 86. Touchpoint 87. Turo 88. Uhana Design89. Univisio 90. Ursuit 91. Vaatelaastari 92. Vaatepuu93. Villa ja Peite 94. VM Carpet 95. Voglia 96. Vormu97. Weecos 98. Wildcheer 99. 1st Comeback 100. Aarrelabel101. Arkivé Atelier 102. Atelier Laleh 103. BEEA Design 104. Bonden Living105. Boutique Heeben 106. BYPIAS 107. Citaroom 108. Cocoonhouse109. Costo 110. Formal Friday 111. Halla & Halla 112. Hellapuu113. Hilla Clothing 114. Huihui 115. Hujaus 116. Hurmås neule117. IVALO.COM 118. Johanna K. Design 119. Jolier 120. Jouten121. Knokkon 122. Kongaamo 123. Laurijarvinen-studio 124. Lille
125. Lovent 126. Lumoan 127. Luppaset 128. Mainio Clothing129. MariMari Collection 130. Mallaamo vaatelai-naamo: 131. MEA 132. MEM133. Merinovillakauppa 134. Misha Lily 135. Mori Collective >Morico 136. Népra
137. Neulomo 138. Niin Mua 139. Nomen Nescio 140. Nousu Clothing141. Nudge 142. Orneule 143. Pixie Dust 144. Pure Waste145. Pääkaupunkiseudunkierrätyskeskus Plan B 146. R/H Studio 147. R-Collection 148. Recci149. Rekki 150. Relove 151. Remake EcoDesign 152. Ruukin kehräämö japuoti153. Savana Collection 154. Sidoste 155. StitchMe Repairs >Menddie 156. Tauko Design157. The Maker Bazaar 158. The Other Danish Guy 159. Upcycler Helsinki 160. Vaatelainaamo Tanttu161. Vaaterekki 162. Weekendbee 163. Vestiarium 164. Vestis165. Vietto 166. Vimma 167. Vintage Magasinet 168. Wiwi Design169. Vuurran 170. Vähänkäytetty 171. Yo Zen 172. Zadaa