VAASAN YLIOPISTO 

 

KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA 

 

KANSANTALOUSTIETEEN LAITOS 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Erika Uotila 

 

KANSAINVÄLISEN HAJAUTTAMISEN HYÖDYT 

 

SUOMALAISELLE INDEKSISIJOITTAJALLE 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kansantaloustieteen 

pro gradu -tutkielma 

 

 

 
 

 

 

VAASA 2008 



 1 

SISÄLLYSLUETTELO            sivu   

TIIVISTELMÄ 9 

 

1. JOHDANTO 11 

 

2. INDEKSISIJOITTAMINEN 13 

2.1. Kuinka sijoittaa indeksiin? 13 

2.2. Indeksisijoittamisen historiaa 14 

2.3. Indeksiosuudet Suomessa ja maailmalla 15 

2.4. Indeksirahastot Suomessa 17 

2.5. Indeksiosuuksien ja sijoitusrahastojen erot 18 

2.6. Indeksiosuuksien toimintaperiaate 19 

2.7. Kuinka hankkia indeksiosuuksia? 19 

2.8. Indeksiosuuksien ja indeksirahastojen edut 20 

2.9. Indeksisijoittamisen kritiikki 24 

2.10. Indeksisijoittamisen tulevaisuus 25 

 

3. KANSAINVÄLINEN HAJAUTTAMINEN 27 

3.1. Kannattaako kansainvälinen hajauttaminen? 28 

3.2. Kuinka paljon pitäisi sijoittaa ulkomaille? 30 

3.3. Home asset bias 30 

3.4. Valuuttakurssien merkitys 31 

3.5. Kansainvälinen hajauttaminen indeksisijoittamalla 31 

3.6. Eläkevakuutusyhtiöiden sijoittaminen 32 

3.6.1. Eläkeyhtiöiden ulkomaiset sijoitukset 32 

3.6.2. Eläkevakuutusyhtiöiden sijoitusten maantieteellinen jakauma 35 

3.6.3. Indeksisijoittaminen vaihtoehto eläkevakuutusyhtiöille? 37 

3.7. Tutkittavien osakeindeksien kehitys 39 

 

4. PORTFOLIOTEORIA 43 

4.1. Tuotto ja riski 43 

4.2. Tehokas rintama ja optimaaliset portfoliot 44



 

 



 3 

5. INDEKSISIJOITTAJAN KANSAINVÄLISESTI HAJAUTETUN 

SIJOITUSSALKUN OPTIMOINTI 48 

5.1. Aineisto ja tutkimusmenetelmät 48 

5.2. Tehokas rintama 49 

5.2.1. Suomi ja Pohjoismaat 49 

5.2.2. Suomi ja Eurooppa 50 

5.2.3. Suomi, Eurooppa, Yhdysvallat ja Japani 51 

5.2.4. Kehittyvät markkinat ja Pacific 52 

5.3. Eläkevakuutusyhtiöiden salkut 54 

5.4. Pidennetty ajanjakso 56 

5.5. Yksityiset sijoittajat 57 
 

6. JOHTOPÄÄTÖKSET 61 
 

LÄHDELUETTELO 63 
 

LIITTEET 72 

LIITE 1. Korrelaatiot Suomen ja tutkittavien indeksien välillä. 72 

LIITE 2. Indeksien kuukausituotto ja -riski 1993–2007. 73 

LIITE 3. Indeksien kuukausituotto ja -riski 1998–2007. 74 

LIITE 4. Eläkevakuutusyhtiöiden salkkujen tuotto ja riski 1998-2007. 75 

 





 5 

KUVIOLUETTELO 

 

Kuvio 1. S&P 500 -indeksirahastolle hävinneet rahastot vuoden 2001 loppuun 

mennessä 22 

Kuvio 2. MSCI-Europe-indeksille hävinneet rahastot vuoden 2001 loppuun      

mennessä 23 

Kuvio 3. Suomen, Japanin ja USA:n osakemarkkinoiden kehitys 1982–1996 27 

Kuvio 4. Indeksikehitys Suomessa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1998-8/2007 29 

Kuvio 5. Työeläkevakuuttajien sijoituskanta Suomen ulkopuolelle 2000–2007 33 

Kuvio 6. Varman noteerattujen osakesijoitusten jakauma 31.12.2007 35 

Kuvio 7. Valtion Eläkerahaston osakesijoitusten maajakauma 31.12.2007 36 

Kuvio 8. Kevan koko sijoitusomaisuuden maajakauma 31.12.2007 36 

Kuvio 9. Ilmarisen noteerattujen osakesijoitusten maajakauma 2007 37 

Kuvio 10. Valtion Eläkerahaston osakesijoitusten tuotto vertailuindeksiin nähden 38 

Kuvio 11. Tutkittavien alueiden osakeindeksien kehitys 29.1.1993–31.12.2007 40 

Kuvio 12. Tehokas rintama: täydelliset rahoitusmarkkinat ja lyheksimyynti sallittu 44 

Kuvio 13. Tehokas rintama: lainaaminen, tallettaminen ja lyhyeksimyynti kielletty 47 

Kuvio 14. Tehokas rintama sijoitettaessa Suomeen ja Pohjoismaihin 50 

Kuvio 15. Tehokas rintama sijoitettaessa Suomeen ja Eurooppaan 51 

Kuvio 16. Tehokas rintama sijoitettaessa Suomeen, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja 

Japaniin 52 

Kuvio 17. Kaikista indekseistä muodostettu tehokas rintama 53 

Kuvio 18. Tehokas rintama ja eläkevakuutusyhtiöiden salkut 55 

Kuvio 19. Tehokas rintama vuosina 1993–2007 57 

 

TAULUKKOLUETTELO 

 

Taulukko 1. Nettovaroiltaan suurimmat indeksiosuudet 16 

Taulukko 2. Suomeen sijoittavat indeksirahastot ja indeksiosuudet 2/2008 18 

Taulukko 3. Rahastojen vuosittainen tuotto (mediaani) vuoden 2001 loppuun  

mennessä 22 

Taulukko 4. Parhaiten menestyneiden rahastojen tuotot Yhdysvalloissa 23 

Taulukko 5. Indeksirahastojen ja muiden rahastojen suhteellinen tehokkuus 24 





 7 

Taulukko 6. Eläkevakuutusyhtiöiden osakesijoitusten maajakauma vuoden 2007 

lopussa 54 

Taulukko 7. Eläkevakuutusyhtiöiden salkut 75 

Taulukko 8. Osakerahastot Suomessa helmikuussa 2008 59 

 





 9 

 

 

VAASAN YLIOPISTO 

Kauppatieteellinen tiedekunta 

Tekijä: Erika Uotila 

Tutkielman nimi: Kansainvälisen hajauttamisen hyödyt suoma-

laiselle indeksisijoittajalle 

Ohjaaja: Petri Kuosmanen 

Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri 

Laitos: Kansantaloustieteen laitos 

Oppiaine: Kansantaloustiede 

Aloitusvuosi: 2004 

Valmistumisvuosi: 2008 Sivumäärä: 75

   

TIIVISTELMÄ 

 

Suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt ja yksityiset sijoittajat sijoittavat yhä suuremman osan 

ulkomaille, vaikka Suomen osakemarkkinoiden tuotot ovat olleet viime vuosina hyviä. 

Tutkielmassa selvitetään, mitä merkitystä kansainvälisellä hajauttamisella on, eli voi-

daanko ulkomaille sijoittamalla pienentää sijoitussalkun riskiä tuotosta tinkimättä tai 

voidaanko ulkomaille hajauttamisen avulla saada samalla riskillä parempi tuotto. Sijoi-

tukset tehdään indeksin mukaan, mikä voidaan käytännössä toteuttaa indeksirahaston tai 

indeksiosuuden avulla.  

 

Tutkielman empiirisessä osassa muodostetaan kansainvälisesti hajautetut portfoliot. Eri-

tyisesti tarkastellaan suomalaisten eläkevakuutusyhtiöiden kansainvälisiä sijoituksia. 

Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Markowitzin kehittämää portfolioteoriaa opti-

maalisen sijoitussalkun muodostamiseksi. Empiirisessä osassa kansainvälisesti hajautet-

tujen portfolioiden tuottoja, riskejä ja riskikorjattuja tuottoja verrataan ainoastaan suo-

malaisista osakkeista muodostuvaan portfolioon. Tutkimusaineistona käytetään Morgan 

Stanley Capital Internationalin tuottamia alue- ja maakohtaisia osakeindeksejä. Tutkit-

tava ajanjakso on vuodesta 1998 vuoteen 2007. Tutkittavat indeksit ovat Suomi, Poh-

joismaat, Eurooppa, Yhdysvallat, Japani, Pacific ja Kehittyvät markkinat.   

 

Tutkimuksen mukaan suomalaisen indeksisijoittajan ei tarvitse sijoittaa ulkomaille, jos 

tavoitteena on hyvä pitkän aikavälin tuotto. Kansainvälinen hajauttaminen nimittäin 

pienensi portfolion riskiä, mutta samalla tuotto pieneni. Eläkevakuutusyhtiöt ovat pitkä-

aikaisia sijoittajia, joiden sijoitusten tuotoilla katetaan tulevat eläkkeet. Suomalaisten 

osakkeiden pitkän aikavälin tuotot ovat olleet hyviä, ja näin ollen yhtiöt voisivat sijoit-

taa enemmän Suomeen. Tällöin eläkevarat tuottaisivat paremmin, mikä taas pienentäisi 

eläkemaksujen tulevia korotuksia. Suomeen sijoittamista voidaan perustella myös 

myönteisillä vaikutuksilla suomalaiseen elinkeinoelämään. Kotimaisista yhtiöistä on 

lisäksi helpompi saada tietoa, ja kotimaahan sijoittaminen on edullisempaa. 
 

 

AVAINSANAT: Kansainvälinen hajauttaminen, eläkevarat, indeksisijoittaminen 





 11 

1. JOHDANTO 

 

Suomen väestö ikääntyy, ja työelämästä siirtyy eläkkeelle enemmän väkeä kuin uusia 

työntekijöitä tulee tilalle. Näin ollen työssäkäyviä eläkkeiden maksajia on yhä vähem-

män samalla, kun eläkkeellä olevien määrä kasvaa. Tämä johtaa väistämättä joko eläk-

keiden leikkaamiseen tai eläkevakuutusmaksujen korotuksiin. Eläkevakuutusmaksujen 

korotuksia voidaan kuitenkin vähentää parantamalla eläkevakuutusmaksuista muodos-

tuvien eläkevarojen tuottoa. Tästä syystä eläkevaroista huolehtivat eläkevakuutusyhtiöt 

pyrkivät saamaan varoille mahdollisimman hyvän pitkän aikavälin tuoton, kuitenkin 

niin, että riskitaso pysyy kohtuullisena.  

 

Kansainvälisesti hajauttamalla, eli sijoittamalla osa ulkomaille on monien tutkimusten 

mukaan voinut saada saman tuoton pienemmällä riskillä tai samalla riskillä suuremman 

tuoton. Ulkomaille voidaan sijoittaa esimerkiksi indeksisijoittamalla, eli sijoittamalla 

yksinkertaisesti johonkin indeksiin. Tämä taas voidaan toteuttaa joko perinteisiä sijoi-

tusrahastoja muistuttavien indeksirahastojen avulla tai sijoittamalla pörssinoteerattuihin 

indeksiosuuksiin, ETF:iin (Exchange Traded Fund). 

 

Suomalaiset työeläkevakuutusyhtiöt sijoittivat ulkomaille reilusti enemmän kuin Suo-

meen vuonna 2007. Myös yhä useampi yksityinen sijoittaja sijoitti ulkomaille esimer-

kiksi sijoitusrahastojen kautta. Suomen osakemarkkinat tuottivat kuitenkin keskimäärin 

hyvin 1990-luvun alusta vuoden 2007 loppuun, vaikka tuotot vaihtelivatkin voimak-

kaasti. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kannattaako kansainvälinen hajauttami-

nen suomalaisen indeksisijoittajan näkökulmasta, eli voidaanko ulkomaille sijoittamalla 

pienentää suomalaisen sijoitusportfolion riskiä tuoton heikkenemättä tai voidaanko sa-

malla riskitasolla saada parempi tuotto kansainvälisiltä markkinoilta. 

 

Tutkielmassa kansainvälinen hajauttaminen toteutetaan indeksisijoittamalla, jota voivat 

käyttää sekä suuret instituutionaliset sijoittajat, kuten eläkevakuutusyhtiöt että yksityiset 

sijoittajat. Indeksisijoittaminen tarjoaa mahdollisuuden hyvään tuottoon, alhaiseen ris-

kiin ja mataliin kustannuksiin. Indeksirahasto päihittää tutkimusten mukaan usein aktii-

visesti hoidetun rahaston tuoton. Kaikkia rahastoja indeksirahastokaan ei voita, mutta 

parhaiden rahastojen löytäminen ei ole helppoa, koska tämän hetken menestyneimmät 

rahastot eivät välttämättä ole sitä tulevaisuudessa. Indeksirahasto tai indeksiosuus sijoit-

taa satoihin osakkeisiin. Näin ollen ne ovat hyvin hajautettuja. Hajauttamalla tasataan 

sijoitusten arvon nousuja ja laskuja, mikä taas vähentää riskiä. Indeksisijoittamisen ma-



 12 

talien kustannusten syynä on yksinkertaisesti se, että ne eivät vaadi aktiivista salkunhoi-

toa, josta pitäisi maksaa.  

 

Johdannon jälkeen, luvussa kaksi esitellään indeksisijoittamista käytännössä sekä sen 

historiaa ja tulevaisuudennäkymiä. Indeksiin sijoittamalla voidaan sijoittaa helposti 

myös ulkomaille. Kolmas luku käsitteleekin kansainvälistä hajauttamista. Luvussa tar-

kastellaan myös eläkevakuutusyhtiöiden sijoituspolitiikkaa, johon sisältyy sijoittaminen 

ulkomaille. Luvun lopussa vertaillaan lyhyesti Suomen ja tutkittavien maiden osake-

markkinoiden kehitystä vuodesta 1993 vuoden 2007 loppuun. Luvut kaksi ja kolme 

johdattelevat Markowitzin (1952) kehittämään portfolioteoriaan, joka käydään läpi työn 

neljännessä luvussa. Portfoliteorian avulla voidaan muodostaa tuotto-riskisuhteeltaan 

optimaalinen sijoitussalkku. Luvussa viisi sovelletaan portfolioteoriaa indeksisijoittajan 

kansainvälisesti hajautetun sijoitussalkun muodostamiseksi. Myös eläkevakuutusyhtiöi-

den sijoitusten pohjalta muodostetaan sijoitussalkut, joita verrataan tuotto-

riskisuhteeltaan optimaalisiin salkkuihin. Tällä tutkitaan, vastaako suuren osan sijoitta-

minen ulkomaille yhtiöiden tavoitteita, joita ovat sekä hyvä pitkän aikavälin tuotto että 

riittävän matala riski. Työn lopussa, luvussa kuusi muodostetaan johtopäätökset, mitä 

merkitystä indeksisijoittamisella ulkomaille on suomalaisille: yksityisille sijoittajille, 

eläkevakuutusyhtiöille ja lisäksi eläkkeensaajille ja -maksajille. 

 



 13 

2. INDEKSISIJOITTAMINEN 

 

2.1. Kuinka sijoittaa indeksiin? 

 

Indeksi on eri osakkeiden kursseista laskettu painotettu keskiarvo, joka kuvaa markki-

noiden yleistä kehitystä. Indeksi voi kuvata koko pörssin tai jonkin tietyn toimialan ke-

hitystä. (Pörssisäätiö 2006.)  

 

Indeksi, kuten The Dow Jones Industrial Average, S&P 500 tai OMXH25 muodostuu 

markkinapaikassa välitettävistä osakkeista. Markkinapaikkoja, eli pörssejä ovat esimer-

kiksi New York Stock Exchange (NYSE) ja The Nordic Exchange (OMX), joissa käy-

dään kauppaa arvopapereilla välittäjien kautta. Välittäjiä taas ovat pankit ja pankkiiri-

liikkeet (OMX 2008). Ferrin (2002) mukaan indeksi ja pörssi pitää erottaa toisistaan, 

koska markkinapaikkojen indeksit eivät välttämättä kata koko maan osakemarkkinoita. 

 

Indeksisijoittamisen tavoite on yksinkertainen: sijoitetaan johonkin indeksiin. Kohdein-

deksi voi olla toimiala, kuten terveydenhoitoalan yritykset, yritysten koko, esimerkiksi 

suuret yritykset, maa tai maanosa. Kohdeindeksi voi perustua myös esimerkiksi yritys-

ten osinkoihin, raaka-aineiden hintakehitykseen tai valuuttoihin. (EQ Pankki 2008.) In-

deksiin sijoittaminen voidaan toteuttaa sijoittamalla indeksiosuuksiin tai indeksirahas-

toon. Indeksisijoittamalla on Malkielin (2007) mukaan mahdollista saavuttaa pörssin 

tuotto ilman vaivannäköä ja pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla.  

 

Indeksisijoittaminen tarjoaa institutionaaliselle sijoittajalle, kuten eläkevakuutusyhtiöil-

le suhteellisen edullisen vaihtoehdon laajaan riskin hajauttamiseen. Indeksisijoittaminen 

sopii myös yksityiselle sijoittajalle, joka arvostaa pieniä kustannuksia, ja jolla ei ole eh-

kä tarpeeksi asiantuntemusta valita sijoituskohteita yksittäisistä yrityksistä. Rahastojen 

salkunhoitajat taas voivat ottaa indeksin rahaston perustaksi ja keskittyä sen jälkeen et-

simään indeksiä paremmin tuottavia osakkeita mausteeksi. 

 

Indeksiosuuksia voi hankkia pörssivälittäjien, kuten pankkien ja pankkiiriliikkeiden 

kautta. Indeksiosuuksien liikkeellelaskijat hoitavat indeksiosuuksia passiivisesti, eli si-

joitukset tehdään suoraan indeksin painojen mukaan. Indeksiosuuksilla voi käydä kaup-

paa kuten osakkeilla. Koska indeksiosuudet eivät vaadi aktiivista salkunhoitoa, on nii-

den hallinnointipalkkio yleensä pienempi kuin perinteisissä sijoitusrahastoissa. (Nordnet 



 14 

Pankki 2008.) Indeksiosuudet eivät välttämättä sisällä jokaista indeksiin kuuluvaa osa-

ketta, mutta niiden tavoitteena on sama tuotto ja riski kuin indeksillä.  

 

Indeksirahastot muistuttavat perinteisiä rahastoja. Perinteiset rahastot tarjoavat hyvän 

vaihtoehdon silloin, kun sijoittajalla ei ole tietoa markkinoista tai kiinnostusta seurata 

niitä ja valita yksittäisistä osakkeista. Tällöin sijoittaminen rahastoon tarjoaa yksinker-

taisen vaihtoehdon: keskimäärin osakerahastot muodostuvat 145 osakkeesta, joten ne 

ovat ainakin hyvin hajautettuja. Indeksirahastot sijoittavat useimmiten passiivisesti suu-

ren osan indeksiin, mutta lisäksi rahastonhoitaja voi sijoittaa pienemmän osan aktiivi-

sesti valitsemiinsa kohteisiin. Tällä pyritään hieman indeksiä parempaan tuottoon. Täl-

löin kulut ovat usein indeksiosuuksia suuremmat, mutta perinteisiä sijoitusrahastoja 

pienemmät. (Ferri 2002.) Kannattaako sijoittaa indeksiosuuteen vai indeksiä seuraaviin 

rahastoon? Strategian valinta riippuu suunnitellusta sijoitussummasta ja sijoitusajasta. 

Pienillä summilla sijoitettaessa indeksiosuuksien välityspalkkiot voivat nousta suuriksi. 

Samoin saattaa käydä, jos käy hyvin usein kauppaa. 

 

 

2.2. Indeksisijoittamisen historiaa 
 

Indeksisijoittaminen on lähtöisin Yhdysvalloista, mistä se on levinnyt Eurooppaan ja 

vähitellen myös Suomeen. Ensimmäinen indeksirahasto oli Vanguard 500, joka perus-

tettiin Yhdysvalloissa vuonna 1976 (Vanguard 2008). Rahasto seurasi Standard & Poors 

500 -indeksiä, joka kuvaa 500 markkina-arvoltaan merkittävimmän, eri toimialoilta ole-

vien yhdysvaltalaisten yritysten kehitystä (Standard & Poors 2007). Myöhemmin Van-

guard 500:sta tuli maailman suurin osakerahasto (Vanguard 2008). Suomeen ensimmäi-

nen indeksirahasto perustettiin 1998. Seligson & Co:n indeksirahasto seurasi fox-

indeksiä, eli nykyistä OMXH25-indeksiä. (STT 1998.)  

 

Indeksiosuudet ovat indeksisijoittamisen uusimpia mahdollisuuksia. Ensimmäiset in-

deksiosuudet perustuivat osakeindekseihin, mutta nykyään on tarjolla myös eri maa-

alueille, valuuttoihin ja hyödykkeisiin, kuten raaka-aineisiin perustuvia indeksiosuuksia. 

Vuonna 1993 Standard ja Poors toi Yhdysvaltojen markkinoille ensimmäisen kaikille 

sijoittajille suunnatun indeksiosuuden: Standard & Poors Depositary Receipt:in (SPDR), 

jota kutsuttiin nimellä Spider, ja se seurasi S&P 500 -indeksiä. (Richards 2003.) Euroo-

passa kaupankäynti indeksiosuuksilla alkoi myöhemmin, vasta vuonna 2000 (Deutsche 

Bank 2007). Suomen ensimmäinen indeksiosuus perustettiin vuonna 2002, kun Helsin-



 15 

gin Pörssi toi Seligson & Co Rahastoyhtiön kanssa markkinoille OMXH 25 -

indeksiosuuden (Seligson & Co 2008a).  

 

 

2.3. Indeksiosuudet Suomessa ja maailmalla 

 

Seligson & Co:n OMXH25 -indeksiosuuden lisäksi Suomessa oli vuoden 2008 alussa 

toinen vastaava OMXH25-indeksiä seuraavaa indeksiosuus, Handelsbankenin liikkeel-

lelaskema XACT OMXH25 -indeksiosuus, joka aloitti toimintansa vuoden 2006 maa-

liskuussa (Handelsbanken 2008). OMXH25-indeksi muodostuu 25 vaihdetuimmasta 

osakkeesta Helsingin pörssissä (OMX 2008). OMXH25- ja XACT OMXH25-

indeksiosuuksien erona on liikkeellelaskijan lisäksi hallinnointipalkkio: Seligson & 

Co:n indeksiosuuden hallinnointipalkkio vaihtelee 0,11 ja 0,23 prosentin välillä, riippu-

en siitä, paljonko indeksiosuuksia on yhteensä markkinoilla (Seligson & Co 2008a). 

XACT OMXH25-indeksiosuuksien hallinnointipalkkio oli 0,18 prosenttia vuoden 2008 

alussa (Handelsbanken 2008). Molemmat indeksiosuudet maksoivat osingot kerran 

vuodessa.  

 

Seligson & Co:n indeksiosuus oli vuoden 2008 alussa selvästi suositumpi: rahaston ko-

ko oli noin 149 miljoonaa euroa ja osuudenomistajia oli noin tuhat (Seligson & Co 

2008a). Handelsbankenin XACT OMXH25 -indeksiosuuden markkina-arvo oli vain 

kaksi miljoonaa euroa ja osuudenomistajia oli reilu 60.   

 

Suomalaisia indeksiosuuksia välittivät muun muassa eQ, Handelsbanken ja Ålandsban-

ken. Vuonna 2007 Seligson & Co:n OMXH25-indeksiosuuden vaihto jäi keskimäärin 

alle 50 000 euron ja alle 2000 kappaleen päivässä. XACT OMXH25 -indeksiosuuden 

vaihto oli erittäin vähäistä tai sitä ei vaihdettu lainkaan. (Kauppalehti 2008b.)  

 

Suomalaisia indeksiosuuksia oli vuoden 2008 keväällä vain kaksi, mutta ulkomailla in-

deksiosuuksien valikoima oli laajempi: esimerkiksi Yhdysvalloissa sijoittaja sai valita 

sadoista indeksiosuuksista, joita löytyi lähes kaikilta mahdollisilta indekseiltä, toimi-

aloilta, maista ja raaka-aineista. Suomalainen sijoittaja pääsee käsiksi ulkomaisiin in-

deksiosuuksiin pörssivälittäjien kautta. Internetvälittäjä eQ:n (Talouselämä 2007) mu-

kaan suosituimpia indeksiosuuksia ovat kehittyvien maiden, metalleihin ja öljyyn sijoit-

tavat indeksiosuudet sekä indeksien kanssa vastakkaiseen suuntaan kehittyvät indek-

siosuudet.  



 16 

Indeksiosuuksien johtava markkinapaikka on American Stock Exchange (Amex), ja 

New York Stock Exchange (NYSE). Tammikuun 2008 lopussa myös Euroopan pörs-

seissä oli tarjolla lukuisia indeksiosuuksia. OMX:ssä niitä oli 10 erilaista, Deutsche 

Börsessä 285, Amsterdamin, Brysselin ja Pariisin pörssien muodostamassa Euronextissä 

248, Italian pörssissä 235 ja Sveitsissä 125. (World Federation of Exchanges 2008.) 

Tukholman pörssissä ensimmäinen indeksiosuus tuli markkinoille vuonna 2000, ja tällä 

hetkellä valikoimassa on seitsemän erilaista indeksiosuutta (OMX Stockholm 2008).  

 

Indeksiosuuksien merkittävin myyjä maailmalla on Barclays Global Investors Lontoos-

sa. Barclaysin hallinnoimien indeksiosuuksien arvo on noin 214 miljardia. State Street 

Bostonissa myy indeksiosuuksia toiseksi eniten, noin 91 miljardin arvosta. (Bloomberg 

2008.) Nettovaroiltaan suurimmat indeksiosuudet olivat vuoden 2008 alussa S&P 500 -

indeksiin sijoittava SPDRs, iShares MSCI EAFE Index, joka sijoittaa Eurooppaan, 

Australiaan, Aasian kehittyneisiin maihin ja Itä-Aasiaan, kolmantena oli kehittyville 

markkinoille sijoittava iShares MSCI Emerging Markets Index (taulukko 1) (Yahoo Fi-

nance 2008). 

 

 

Taulukko 1. Nettovaroiltaan suurimmat indeksiosuudet. (Yahoo Finance 2008.)  

 

Rahasto Merkintä Luokka Nettovarat 

SPDRs SPY 
Suuret 

Sekalainen 
84,85 mrd $ 

iShares MSCI EAFE In-

dex 
EFA 

Ulkomainen 

 Suuret  

Sekalainen 

47,47 mrd $ 

iShares MSCI Emerging 

Markets Index 
EEM 

Hajautetut  

kehittyvät 

markkinat 

23,19 mrd $ 

 

 

Indeksiosuuksien liikkeellelaskijat voivat kaupata samoja indeksiosuuksia eri pörsseis-

sä. Esimerkiksi iShares MSCI Japan -rahasto on noteerattu sekä Saksassa että Yhdys-

valloissa. Kaupankäyntikulut saattavat kuitenkin hieman vaihdella pörssien välillä. 

Vaihto voi myös keskittynyt pääasiassa yhteen pörssiin, jolloin osto- ja myyntikurssin 

http://finance.yahoo.com/q?s=EFA
http://finance.yahoo.com/q?s=EEM
http://finance.yahoo.com/q?s=SPY
http://finance.yahoo.com/q?s=SPY
http://finance.yahoo.com/q?s=EFA
http://finance.yahoo.com/q?s=EFA
http://finance.yahoo.com/q?s=EFA
http://finance.yahoo.com/q?s=EEM
http://finance.yahoo.com/q?s=EEM
http://finance.yahoo.com/q?s=EEM


 17 

välinen erotus eli spread on siellä pienin. (EQ Pankki 2008.) Vastaavasti samassa pörs-

sissä saattaa olla useamman eri liikkeeseenlaskijan samaan indeksiin sidottuja indek-

siosuuksia, kuten Suomessa on kaksi OMXH25-indeksiä seuraavaa indeksiosuutta. Näi-

den hallinnointipalkkio ja spread ovat kuitenkin eri.  

 

Vanhimmat ja tunnetuimmat indeksiosuudet ovat Unit Investment Trust (UITs) -

tyyppiä, jossa osinkoja ei sijoiteta uudelleen rahastoon, vaan ne maksetaan neljännes-

vuosittain tai vuosittain. Esimerkiksi Diamonds ja SPDRs ovat tällaisia. Open-end-

indeksiosuuksien osingot taas sijoitetaan heti uudelleen ja maksetaan kuukausittain tai 

neljännesvuosittain. Open-end -indeksiosuuksissa myös johdannaisten käyttö ja lainaa-

minen on sallittu. Suurin osa indeksiosuuksista maailmalla edusti vuonna 2007 open-

end-tyyppiä, muun muassa iShares, PowerShares ja Vanguard. (ETF Guide 2008.) 

Grantor Trust -indeksiosuuksien kohdeindeksinä on useimmiten jokin hyödyke, kuten 

kulta. Grantor Trust -indeksiosuuksissa osingot jaetaan suoraan osakkeenomistajille. 

Esimerkiksi iShares Silver Trust ja Merril Lych HOLDRs ovat grantor trust -tyyppiä. 

(Path to Investing 2008.) 

 

 

2.4. Indeksirahastot Suomessa 

 

Indeksirahastojen tarjonta on kasvanut Suomessa, mutta valikoima ei vielä ole kovin 

laaja. Vuoden 2008 alussa indeksirahastoja oli Suomessa tarjolla ainakin Evlillä, Han-

delsbankenilla, Icecapitalilla, Mandatumilla (Sampo), Osuuspankilla, SEB Gyllenber-

gillä ja Seligson & Co:lla. Indeksirahastojen avulla oli mahdollista sijoittaa Suomen li-

säksi Eurooppaan, Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Pohjois-Amerikkaan sekä kehittyville 

markkinoille. Lisäksi indeksirahastot sijoittivat muun muassa lääketeollisuuteen, IT-

sektorille ja maailman tunnetuimpiin brändeihin. Minimisijoitussummat rahastoihin 

vaihtelivat Seligson & Co:n yhdestä eurosta Handelsbankenin Eurooppa -

indeksirahaston miljoonaan euroon. Icecapitalilla, Osuuspankilla ja Mandatumilla in-

deksirahastot oli suunnattu lähinnä instituutionalisille sijoittajille, koska minimimerkin-

täsummat alkoivat 100 000 eurosta vuonna 2008. SEB Gyllenbergillä ja Evlillä indeksi-

rahastoihin pääsi käsiksi myös pienemmillä summilla: minimimerkintäsummat vaihteli-

vat 500 eurosta 5000 euroon.  

 

Suomeen sijoittavia indeksirahastoja oli keväällä 2008 ainoastaan kaksi: Seligson & Co 

Suomi Indeksirahasto ja OP-Suomi Indeksi (Sijoitustutkimus 2008). Jälkimmäinen oli 

suunnattu suursijoittajille, koska minimisijoitus oli 300 000 euroa (taulukko 2). Seligson 



 18 

& Co:n indeksirahasto sijoitti reiluun 50 suomalaiseen yhtiöön OMX Helsinki Bench-

mark -indeksin mukaisesti. Indeksiin kuuluu kaksi kolmasosaa Helsingin Pörssin päälis-

tan osakkeista, siten, että vähiten vaihdetuimmat osakkeet eivät ole mukana. Indeksin 

osakkeiden painoa on rajoitettu. (Seligson & Co 2008b.) OP-Suomi Indeksi sijoitti 

OMXH25-indeksin mukaan (OP-Pohjola-ryhmä 2008). 

 

 

Taulukko 2. Suomeen sijoittavat indeksirahastot ja indeksiosuudet 2/2008.  

 

Indeksirahasto/ indeksiosuus Merkin-

täpalk-

kio 

Lunas-

tuspalk-

kio 

Hallin-

nointi- ja 

säilytys-

palkkio 

Rahas-

topää-

oma 

MEUR 

Osuu-

deno-

mista-

jia 

Minimi-

sijoitus. 

OP-Suomi Indeksi (rahasto) 0 0-0,3 0,48 35,8 66 300 000 

Seligson & Co Suomi Indeksi-

rahasto 

0,1 0,1–0,5 0,45 23,9 1838 1 

Seligson OMX Helsinki 25 

indeksiosuus 

0 0 0,11–0,23 132,6 1045 1 

XACT OMXH25 indeksiosuus 0 0 0,18 2,0 60 1 

 

 

2.5. Indeksiosuuksien ja sijoitusrahastojen erot 

 

Tärkeimmät erot indeksiosuuksien ja sijoitusrahastojen välillä ovat hallinnointipalkkiot 

ja arvonlaskenta. Koska indeksiosuuksia hoidetaan passiivisesti, ovat niiden hallinnoin-

tipalkkiot pienemmät kuin sijoitusrahastojen. Indeksiosuuksien hallinnointipalkkiot ovat 

tyypillisesti 0,09–0,80 prosenttia osuuden arvosta (EQ Pankki 2007). Suomen Sijoitus-

rahastoyhdistyksen osakerahastojen hallinnointipalkkiot taas ovat noin 1,20–3,30 pro-

senttia (Sijoitustutkimus 2008). Sijoitusrahastoihin kuuluvat myös indeksirahastot, joi-

den kulut ovat rahastojen alhaisimpia. Sijoitusrahaston osuuksien arvo lasketaan kerran 

päivässä, indeksiosuuksien arvo taas määräytyy jatkuvasti kaupankäynnin mukaan, ku-

ten osakkeiden.  

 

Indeksisosuuksien ostoista ja myynneistä pitää maksaa välityspalkkio, rahastoissa kulu-

ja ovat merkintä- ja lunastuspalkkiot. Indeksirahastot tosin harvoin perivät näitä palkki-

oita. Vuoden 2008 alussa Internetvälittäjä Nordnetilla indeksiosuuksien ostoista ja 

myynneistä piti maksaa alimmillaan 0,15 % kaupan arvosta, mutta vähintään 4 euroa. 

Indeksiosuuksien säilytyksestä pitää myös maksaa, tosin osa välittäjistä tarjoaa ilmaista 



 19 

säilytystä. Sijoitusrahastoissa säilytyskulut sisältyvät rahaston hoitopalkkioon. (EQ 

Pankki 2006.)  

 

Indeksiosuuksien luovutusvoitoista ja tuotoista peritään 28 prosentin vero, kuten sijoi-

tusrahastoissa. Vuotuisesta tuotosta vero maksetaan suoraan ennakonpidätyksenä, lunas-

tuksessa syntyvistä luovutusvoitoista vasta lopullisessa verotuksessa. (Seligson & Co 

2008a.) Suuri osa yhdysvaltalaisista indeksiosuuksista ja suomalaiset indeksiosuudet 

jakavat osinkoja kerran vuodessa. Osinkoja verotetaan kuten pörssinoteerattujen yritys-

ten maksamia osinkoja. (EQ Pankki 2007.) Indeksiosuudet eroavatkin tässä suhteessa 

perinteisten rahastojen kasvuosuuksista, jotka sijoittavat osingot verovapaasti uudelleen. 

Indeksiosuuksien osinkojen uudelleensijoittaminen ei usein kannata ainakaan pienillä 

summilla välityspalkkioiden vuoksi. Jos haluaa, että osingot sijoitetaan heti uudelleen 

kuten rahastojen kasvuosuuksissa, kannattaa hankkia ulkomaisia open-end-

indeksiosuuksia, joita tarjosi vuonna 2008 muun muassa Deutsche Bank. 

 

 

2.6. Indeksiosuuksien toimintaperiaate 

 

Indeksiosuuksien liikkeellelaskija on kuin rahastoyhtiö: se vastaa hallinnoinnista, mark-

kinoinnista ja salkunhoidosta. Liikkeellelaskijan pitää huolehtia, että jokaista myytyä 

indeksiosuutta vastaa indeksin mukainen määrä osakkeita. Indeksiosuuksilla on markki-

natakaaja, joka antaa myynti- ja ostosuositukset pörssin tarjouskirjaan. Tarjouksia voi-

vat tehdä myös muut sijoittajat. Markkinatakaaja muodostaa indeksin sisältöä vastaa-

vaan osakekorin, jota kutsutaan merkintäyksiköksi, ja toimittaa sen indeksirahaston säi-

lytysyhteisöön. Näin kerätty osakekori on tavallisesti hyvin suuri, ja oikeuttaa noin 50 

000 indeksiosuuteen. Tämän jälkeen säilytysyhteisö toimittaa indeksiosuudet taas 

markkinatakaajalle, joka myy ne markkinoille, joissa sijoittajat voivat käydä kauppaa 

keskenään. Indeksiosuuksien lunastus taas tapahtuu käänteisesti. (EQ Pankki 2007 & 

EQ Pankki 2008.)  

 

 

2.7. Kuinka hankkia indeksiosuuksia? 

 

Indeksiosuuksia voi hankkia pankkien, pankkiiriliikkeiden tai internetvälittäjien kautta. 

Välityspalkkiot vaihtelevat paljon välittäjien välillä, joten vertailua kannattaa tehdä. Ta-

louselämän tutkimuksessa (2006) edullisimmin indeksiosuuksia tarjosivat internetvälit-

täjät. Indeksiosuuksien hankkiminen vaatii ainakin toistaiseksi suomalaiselta sijoittajalta 



 20 

enemmän aktiivisuutta, koska tiedot indeksiosuuksista pitää etsiä itse, ja ne ovat 

useimmiten englannin kielellä. Tietoa löytyy eri maiden pörssien indeksiosuuksiin kes-

kittyviltä sivuilta sekä indeksiosuuksien liikkeellelaskijoiden kotisivuilta. 

 

 

2.8. Indeksiosuuksien ja indeksirahastojen edut  

 

Indeksisijoittamalla on mahdollista hajauttaa sijoituksia helposti, koska sijoittamalla 

muutamiin indeksiosuuksiin tai indeksirahastoon voi samalla sijoittaa satoihin tai jopa 

tuhansiin osakkeisiin. Indeksiosuuksilla on suhteellisen helppo käydä kauppaa pörssi-

päivän aikana, ja niitä voi myydä lyhyeksi kuten osakkeita. Tämän lisäksi indeksiosuuk-

sien ostoon houkuttelee pieni hallinnointipalkkio. Myös indeksirahastojen hallinnointi-

palkkiot ovat alhaisemmat kuin perinteisissä rahastoissa.  

 

Indeksiosuuden tai indeksirahaston omistaja voi selvittää koska tahansa, mistä osakkeis-

ta indeksi muodostuu. Perinteiset sijoitusrahastot taas julkaisevat sijoituksensa harvem-

min. Vaikka perinteisten sijoitusrahastojen valikoima on nykyään varsin laaja, ei kaikil-

ta alueilta ole rahastoa. Indeksiosuuksista voi sen sijaan löytyä näillekin alueille keskit-

tyviä vaihtoehtoja. Aiemmin esimerkiksi kehittyville markkinoille oli vaikea sijoittaa 

muun muassa erilaisista rajoituksista johtuen, mutta indeksiosuuksien kautta on ollut 

mahdollista päästä myös näille alueille. Nykyään myös rahastoyhtiöillä on tarjolla laaja 

valikoima kehittyvien markkinoiden rahastoja. Indeksiosuuksilla voi sijoittaa myös raa-

ka-aineisiin, kuten öljyyn (EQ Pankki 2008). Markkinoille on tullut viime vuosina li-

säksi indeksien kanssa vastakkaiseen suuntaan kehittyviä indeksiosuuksia. Esimerkkejä 

vipurahastoista on Tukholman pörssissä kaupattava XACT Bull vipurahasto, joka tuot-

taa noin puolitoista kertaa päivän OMXS30-indeksin tuoton. XACT Bear -vipurahaston 

arvo taas kehittyy positiivisesti pörssin laskiessa, eli kun OMXS30-indeksi laskee pro-

sentin, rahasto tuottaa noin 1,5 prosenttia. (Xact 2008.)  

 

Indeksiosuuksia voi ostaa vaikka yhden kerrallaan, koska useimmilla markkinoilla ei 

ole käytössä pörssieriä. Näin ollen indeksiosuuksia voi suositella myös piensijoittajille. 

Toisaalta hyvin pienillä summilla tapahtuva, esimerkiksi kuukausittainen säästäminen ei 

välttämättä kannata, koska välityspalkkion osuus sijoitettavasta summasta voi nousta 

korkeaksi.  Tämän vuoksi sijoittaminen pienempituottoisiin korko-indeksiosuuksiin ei 

myöskään usein kannata. (EQ Pankki 2008.) Indeksirahastoihin sen sijaan voi hyvin 

säästää kuukausittain. 

 



 21 

Pitkällä aikavälillä hyvin hajautettu indeksirahastosalkku antaa usein paremman tuoton 

kuin aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin hajautettu salkku, koska jälkimmäisen kulut 

syövät osan tuotoista. Toisaalta osa aktiivisesti hoidetuista rahastoista voittaa indeksin. 

Aktiiviselle sijoittajalle sijoittaminen aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin voi sopia hy-

vin, koska tarvittaessa rahastoja voi vaihdella niiden menestyksen mukaan. Jos sijoittaja 

ei kuitenkaan ole kiinnostunut seuraamaan ja vaihtelemaan rahastoja, voi indeksirahasto 

olla parempi ratkaisu.  

 

Indeksirahasto- ja indeksiosuusvalikoima on kasvanut vauhdilla. Sijoittajalla on jopa 

valinnanvaikeus, koska vaihtoehtoja on niin monia. Esimerkiksi indeksiosuuksissa on 

hyvin rajatulle sektorille sijoittavia vaihtoehtoja, jotka on usein tarkoitettu hede-

rahastojen tarpeisiin, ei tavallisille sijoittajille. Vähäriskisin vaihtoehto indeksiosuuksis-

sa ja -rahastoissa on usein laajasti hajautettu rahasto, kun taas kapealle sektorille sijoit-

tava indeksirahasto tai -osuus on huomattavasti riskisempi valinta.  

 

Sijoittamalla indeksirahastoihin on usein mahdollista päästä vähintään samoihin tuottoi-

hin kuin niin sanotuissa aktiivisesti hoidetuissa rahastoissa. Malkiel (2007) tutki, että 

S&P 500 -indeksi, joka muodostuu 500 yhdysvaltalaisesta yrityksestä, menestyi vuosina 

1974–2006 paremmin kuin yli 75 prosenttia julkisesti saatavilla olevista osakerahastois-

ta Yhdysvalloissa. Institutionaalisten sijoittajien, kuten eläkerahastojen ja vakuutusyhti-

öiden salkunhoitajienkaan ei ole helppoa voittaa indeksiä, koska S&P 500 -indeksi me-

nestyi Yhdysvalloissa paremmin kuin kaksi kolmesta ammattimaisesti hallinnoidusta 

salkusta vuosina 1980–2000.   

 

Malkiel (2003) vertaili myös Vanguard 500 -indeksirahaston tuottoja niin sanottujen 

aktiivisesti hoidettujen rahastojen tuottoihin Yhdysvalloissa. Indeksirahaston tuotto oli 

kymmenen vuoden ajanjaksolla parempi kuin 71 prosentin aktiivisesti hoidetuista rahas-

toista, mukaan lukien rahastojen kulut ja osingot (kuvio 1). Viiden vuoden jaksolla in-

deksirahasto menestyi paremmin kuin 63 prosenttia perinteisistä rahastoista. Vuoden 

jaksolla indeksirahaston tuotto oli parempi kuin 52 prosenttia aktiivisesti hoidetuista 

rahastoista. Indeksirahasto näytti siis menestyneen sitä paremmin, mitä pidempi sijoi-

tusaika on. S&P 500 -indeksi menestyi paremmin kuin yli puolet aktiivisesti hoidetuista 

rahastoista jopa Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden rajussa laskussa vuonna 2001, vaik-

ka rahastot olivat siirtäneet 5-10 % varoista käteiseksi kun taas indeksi muodostui aino-

astaan osakkeista.  

 

 



 22 

Kuvio 1. S&P 500 -indeksirahastolle hävinneet rahastot vuoden 2001 loppuun mennes-

sä.  

 

 

Pidempiä ajanjaksoja tutkittaessa havaitaan, että S&P 500 -indeksirahasto on menesty-

nyt paremmin kuin suuriin yhtiöihin sijoittavien osakerahastojen mediaani, kuten taulu-

kossa 3 näkyy. S&P 500 -indeksirahaston vuosittaiset tuotot olivat 10, 15 ja 20 vuoden 

jaksoilla parempia (Malkiel 2003.) 

 

 

Taulukko 3. Rahastojen vuosittainen tuotto (mediaani) vuoden 2001 loppuun mennes-

sä.  

 

 10 v. 15 v. 20 v. 

Suuriin yhtiöihin sijoittavat osakerahastot 10,98 11,95 13,42 

S&P 500-indeksirahasto 12,94 13,74 15,24 

 

 

Euroopassa aktiivisesti hoidetut rahastot eivät ole menestyneet sen paremmin: 69 pro-

senttia rahastoista hävisi kymmenen vuoden ajanjaksolla 1991–2001 Morgan Stanley 

Capital Internationalin Europe -indeksille (kuvio 2). Vuoden jaksolla indeksirahasto 

päihitti jopa 71 prosenttia aktiivisesti hoidetuista rahastoista. (Malkiel 2003.) 

 

 

52 %

63 %

71 %

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

1 vuosi 5 vuotta 10 vuotta



 23 

Kuvio 2. MSCI-Europe-indeksille hävinneet rahastot vuoden 2001 loppuun mennessä.  

 

 

Aktiivisesti hoidettujen rahastojen joukossa on aina myös vertailuindeksin voittajia. 

Niiden löytäminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa, koska aiemmin hyvin menestyneet 

rahastot eivät välttämättä menesty tulevaisuudessa. (Ferri 2002.)  

 

 

Taulukko 4. Parhaiten menestyneiden rahastojen tuotot Yhdysvalloissa.  

 

  1980–1990 1990–2000 

20 tuottoisinta rahastoa 1980–1990 17,99 13,68 

S&P 500 -indeksi 14,14 14,91 

 

 

Malkiel (2003) selvitti, miten vuosina 1980–1990 menestyneet 20 parasta rahastoa Yh-

dysvalloissa pärjäsivät seuraavalla vuosikymmenellä 1990–2000. Parhaiden rahastojen 

tuotto ensimmäisellä vuosikymmenellä oli keskimäärin 17,99 prosenttia, ja S&P 500 -

indeksin 14,14 prosenttia. 1990-luvulla parhaimmat rahastot sen sijaan tuottivat 13,68 

prosenttia, mikä oli vähemmän kuin vertailuindeksi, joka tuotti 14,91 prosenttia (tau-

lukko 4). 

 

Antti Petäjistö ja Martjin Cremers (2007) tutkivat rahastojen salkunhoitajien aktiivisuut-

ta Yhdysvalloissa vuosien 1980 ja 2003 välillä. He kehittivät mittarin, joka mittaa ra-

71 %

59 %

69 %

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

1 vuosi 5 vuotta 10 vuotta

http://www.talouselama.fi/teSearch.do?source=te&text=Martjin%20Cremersin


 24 

haston osakepainon eroavuutta vertailuindeksistä. Tutkimuksen mukaan niin sanottu 

kaappi-indeksointi on lisääntynyt, eli monet aktiivisesti hoidetut rahastot sisältävät pit-

kälti samoja osakkeita kuin niiden vertailuindeksit. Asiakas voisi siis päästä samaan 

tuottoon pienemmillä kustannuksilla sijoittamalla passiivisesti hoidettuihin indeksira-

hastoihin, koska niiden hallinnointipalkkiot ovat pienemmät.  

 

 

2.9. Indeksisijoittamisen kritiikki 

 

Indeksirahastot näyttävät menestyneen hyvin vertailtaessa aktiivisesti hoidettuihin ra-

hastoihin. On kuitenkin myös tutkimuksia, joissa aktiivisesti hoidetut rahastot ovat voit-

taneet indeksirahastot tuottovertailussa. Esimerkiksi Eufexin analyysin (Talouselämä 

2004) mukaan aktiivisesti hoidetut osakerahastot olivat keskimäärin tehokkaampia kuin 

indeksirahastot (taulukko 5). Edes aktiivisesti hoidettujen rahastojen suuremmat kulut 

eivät vaikuttaneet. Tehokkuuden mittarina käytettiin riskikorjattua tuottoa mittaavaa 

Sharpen lukua. Tutkimuksessa käytettiin 12 kuukauden ajanjaksoa, mitä muun muassa 

indeksirahastoja kauppaavan Seligson & Co:n toimitusjohtaja Kaaro arvosteli liian ly-

hyeksi, koska harvan sijoitusaika on vain vuosi. 

 

 

Taulukko 5. Indeksirahastojen ja muiden rahastojen suhteellinen tehokkuus. (Eufex 

2004.) 

 

  
Rahastojen lukumäärä Suhteellinen tehokkuus  

Indeksirahastot 
10 – 0,6 

Muut rahastot 112 0,05 

 

 

Indeksisijoittaminen on yksinkertaista: sijoittamalla indeksiin ei tarvitse valita yksittäi-

siä osakkeita, vaan sijoittaa samalla useisiin osakkeisiin. Tällöin sijoittaja pääsee toi-

saalta vähemmällä, mutta toisaalta indeksejä on nykyään niin monenlaisia, että niiden 

valinta vaatii pohtimista. Jos haluaa hyvin hajautetun salkun, yksi tietylle maa-alueelle 

sijoittava indeksiosuus tai -rahasto ei vielä riitä, vaan on suositeltavaa muodostaa monta 

eri maantieteellistä aluetta kattava sijoitussalkku. Indeksiosuuksien tai -rahastojen avul-

la kansainvälinen hajauttaminen onkin suhteellisen helppoa. Maantieteellisen hajautuk-



 25 

sen lisäksi hajauttaa voi myös eri toimialojen indekseihin. Indeksisijoittajan on hyvä 

ottaa huomioon mahdolliset päällekkäisyydet, eli kapealle sektorille sijoittava indeksi 

voi sisältyä laajempaan indeksiin, jolloin molempien indeksien omistaminen on turhaa 

(EQ Pankki 2008).  

 

Indeksisijoittamiseen liittyy myös riskejä. Kuten yleensä osakesijoittamisessa, myös in-

deksisijoittamisessa pitää huomioida indeksin arvostustaso, eli kuinka hyvin indeksin 

hinta vastaa sen tulostasoa. Malkielin (2007) mukaan indeksisijoittamisella on ollut vai-

kutusta indeksiin sisältyvien yhtiöiden hinnoitteluun: 1980–luvun lopussa ja 1990–

luvun alussa S&P 500 -indeksiin lisättyjen yhtiöiden markkina-arvo nousi. Siegel 

(2002) taas havaitsi, että teknologiapainotteiset indeksit olivat yliarvostettuja 1990–

luvun lopussa ja 2000–luvun alussa. 

 

Indeksisijoittamisen yhtenä ongelmana voidaan rahoituksen professori Vesa Puttosen 

(Pörssisäätiö 2003) mukaan pitää myös sitä, että indeksirahasto seuraa indeksiä sekä 

hyvässä että pahassa, eli indeksisijoittaja tekee samat virheet kuin markkinat. Esimer-

kiksi Yhdysvalloissa Internet-yritys Ciscon osake oli vuonna 2000 niin kallis, että sen 

hinnalla olisi saanut 26 suuryritystä. Indeksisijoittajan salkussa oli tuolloin kuitenkin 

yhtä paljon Ciscoa kuin indeksissä, mitä yleensä pidetään hyvin hajautettuna. Puttosen 

mukaan indeksisijoittajan on siis hyvä seurata indeksin rakennetta.  

 

Perinteisesti indeksirahastot ja -osuudet ovat olleet hyvin kustannustehokkaita. Nykyisin 

on kuitenkin myös indeksirahastoja ja -osuuksia, jotka sijoittavat esimerkiksi hyviin 

osingonmaksajiin. Tällaiset rahastot käyvät kauppaa useammin, ja kulut voivat nousta. 

(Landis 2008.) Aktiiviselle kaupankäyjälle indeksiosuuksien kustannukset voivat nousta 

korkeiksi välityspalkkioiden vuoksi. Esimerkiksi Vanguardin pitkäaikainen johtaja John 

C. Bogle moittii indeksiosuuksien välityspalkkioita, jotka voivat nousta usein kauppaa 

käyvillä hyvinkin suuriksi, ja näin sijoituksen tuotto kärsii (Talouselämä 2007).  

 

 

2.10. Indeksisijoittamisen tulevaisuus 

 

Tuottojen ja kustannusten perusteella ei ole ihme, että indeksisijoittamisen suosio on 

kasvanut maailmalla.  Indeksiosuuksia oli eri puolilla maailmaa enemmän kuin 900 eri-

laista, ja niihin oli sijoitettu yli 490 miljardia euroa vuonna 2007. Euroopassa sai valita 

lokakuussa 2007 yli 300 indeksiosuudesta (Deutsche Bank 2007), ja hallinnoitujen va-

rojen arvo oli Euronextin (2008) mukaan yli 90 miljardia euroa. Kasvua oli peräti 50 % 



 26 

edelliseen vuoteen verrattuna. On ennustettu, että indeksiosuuksien kautta hoidossa ole-

vien rahojen määrä ylittää 1500 miljardia euroa vuoteen 2011 mennessä (Deutsche 

Bank 2007). Indeksiosuuksien valikoima maailmalla onkin jo niin laaja, että jokaisen 

pitäisi löytää haluamallensa toimialalle, hyödykkeeseen tai alueelle sijoittava indek-

siosuus.  

 

Suomessa indeksisijoittaminen ei ollut vuonna 2007 yhtä suosittua kuin maailmalla, ja 

Suomeen sijoittavien indeksirahastojen sekä indeksiosuuksien tarjonta oli suppeaa: mo-

lempia oli tarjolla vain kaksi. Niillä pystyi sijoittamaan joko OMXH25-indeksin tai 

OMX Helsinki Benchmark -indeksin mukaan. Edellä mainitut indeksit sisältävät vain 

suurimpien ja vaihdetuimpien yhtiöiden osakkeita. Tulevaisuudessa voisikin kehittää 

uusia Suomeen sijoittavia indeksirahastoja ja -osuuksia, jotka sijoittaisivat esimerkiksi 

pieniin yhtiöihin tai Helsingin pörssin yleisindeksiin. 

 



 27 

3. KANSAINVÄLINEN HAJAUTTAMINEN 

 

Kansainvälinen hajauttaminen tarkoittaa sijoituksia monelle eri maantieteelliselle alu-

eelle, tavoitteena joko vähentää sijoitussalkun kokonaisriskiä tuoton pysyessä ennallaan 

tai saavuttaa samalla riskitasolla parempi tuotto. Historiallisesti osakeindeksit ovat liik-

kuneet esimerkiksi Suomessa, Japanissa ja Yhdysvalloissa eri tavoin (kuvio 3), eli kun 

sijoitukset Suomessa ovat tuottaneet huonommin, Japanissa ja Yhdysvalloissa on men-

nyt paremmin. Näin ollen sijoittaminen ulkomaille on tasannut tuottoja ja vähentänyt 

riskiä.  
 

 

 

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1982 1985 1988 1991 1994

H
in

ta
in

d
ek

si

SUOMI JAPANI USA

 

Kuvio 3. Suomen, Japanin ja USA:n osakemarkkinoiden kehitys 1982–1996. (Morgan 

Stanley Capital International 2008.) 

 

 

Kansainvälistä hajauttamista on tutkittu laajasti. Ensimmäisiä tutkimuksia teki Grubel 

(1968), joka selvitti kansainvälisen hajauttamisen kannattavuutta yhdysvaltalaisen si-

joittajan näkökulmasta vuodesta 1959 vuoteen 1966. Tutkimustulosten mukaan sijoit-

tamalla osa Yhdysvaltojen ulkopuolelle saavutettiin parempi riskikorjattu tuotto kuin 

sijoittamalla ainoastaan Yhdysvaltoihin. Solnikin (1974) tutkimuksen perusteella kan-



 28 

sainvälisesti hajautetun portfolion riski oli vain puolet ainoastaan yhdysvaltoihin sijoit-

tavan portfolion riskistä. Tutkimusten mukaan laajemmalle maantieteelliselle alueelle 

hajauttaminen pienentää riskiä eniten. Esimerkiksi Brooksin ja Del Negroon (2005) tut-

kimuksen perusteella hollantilainen sijoittaja sai pienennettyä sijoitussalkkunsa riskiä 

puolet vähemmän sijoittamalla vain Eurooppaan kuin verrattuna hajauttamiseen koko 

maailmaan. 

 

 

3.1. Kannattaako kansainvälinen hajauttaminen? 

 

Osakesijoituksia voi hajauttaa kansainvälisesti sijoittamalla suoraan ulkomaisiin osak-

keisiin, aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin, indeksirahastoihin tai indeksiosuuksiin. Ul-

komaisiin osakkeisiin sijoittajilla on usein aikaa ja halua seurata markkinoita ja valita 

yksittäisistä osakkeista. Yksinkertaisemmin ja usein myös edullisemmin kansainvälinen 

hajauttaminen voidaan toteuttaa sijoittamalla rahastoon tai indeksiin. Tällöin sijoitetaan 

samalla kertaa useisiin osakkeisiin. 

 

Suomalaisen sijoittajan mahdollisuudet sijoittaa ulkomaille ovat kasvaneet, mutta toi-

saalta kansainvälisen hajauttamisen kannattavuutta on alettu kyseenalaistaa. Kuviossa 4 

näkyy Suomen HEX-indeksin, eurooppalaisten suurimpien yhtiöiden kehitystä kuvaa-

van EuroStoxx 50 -indeksin ja yhdysvaltojen suurimmista teknologiayrityksistä muo-

dostuvan Nasdaq 100 -indeksin kehitys vuodesta 1988 vuoteen 2007. Kuvasta havai-

taan, että indeksien kehitys on ollut hyvin samankaltaista. Korrelaatiokertoimet maiden 

välillä ovat vaihdelleet eri aikoina, mutta keskimäärin osakemarkkinat eri puolilla maa-

ilmaa ovat alkaneet liikkua yhä enemmän samalla tavoin, ja korrelaatio niiden välillä on 

alkanut lähestyä ykköstä. Tämän havaitsivat muun muassa Goetzmann, Li ja Rouwen-

horst (2002), jotka tutkivat maidenvälisiä korrelaatioita 150 vuoden ajanjaksolla. 

 



 29 

0

50

100

150

200

250

300

350

400

450

1998 2000 2002 2004 2006

In
d

e
k

si
p

is
te

OMXH25 Nasdaq 100 DJ Euro STOXX 50

 

Kuvio 4. Indeksikehitys Suomessa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1998-8/2007. (Pörs-

sisäätiö 2007.) 

 

 

Liljeblom, Löflund & Krokfors (1995) selvittivät kansainvälisen hajauttamisen hyötyjä 

pohjoismaisen sijoittajan näkökulmasta vuosien 1974 ja 1993 välillä. Tulosten perus-

teella maidenväliset korrelaatiot ovat selvästi kasvaneet ajan myötä, mutta hajauttamalla 

sijoituksia oli edelleen mahdollista pienentää portfolion riskiä tuoton pysyessä ennal-

laan. Myös Antellin ja Vaihekosken (2004) mukaan kansainvälinen hajauttaminen pie-

nentää suomalaisen sijoitusportfolion riskiä, koska pitkällä aikavälillä Englannin, Rans-

kan, Ruotsin, Saksan, Suomen ja Yhdysvaltojen osakekurssit liikkuivat melko epäyhte-

näisesti. Tutkimuksessa saatiin kuitenkin selville, että Suomen osakemarkkinoiden tuot-

to ja riskiä kuvaava volatiliteetti muistuttavat aiempaa enemmän maailman osakemark-

kinoita. 

 

Monien tutkijoiden mukaan sijoittaja saa suurimman hajautushyödyn sijoittamalla eri 

toimialojen välille. Cavaglia, Brigtham ja Aked (2000) selvittivät toimialakohtaisen ja 

kansainvälisen hajauttamisen hyötyjä 1986–1999. Ajanjaksolla 1995–1999 toimialakoh-

taisesti hajauttamalla saavutettiin pienempi riski kuin kansainvälisesti hajauttamalla, 

mutta parhaaseen hajautustulokseen päädyttiin hajauttamalla sekä maantieteellisesti että 



 30 

toimialakohtaisesti. Suomessa ei kuitenkaan ole yhtä laaja valikoima sellaisia toimialo-

ja, joilla toimii useita pörssilistattuja yrityksiä kuin esimerkiksi Saksassa tai Yhdysval-

loissa. Sijoittamalla ulkomaille on mahdollisuus hajauttaa laajemmin eri toimialojen 

osakkeisiin.  

 

 

3.2. Kuinka paljon pitäisi sijoittaa ulkomaille? 

 

Ulkomaisten sijoitusten optimaalinen osuus portfoliosta vaihtelee eri maiden välillä. 

Clarke ja Tullis (1999) suosittelevat yhdysvaltalaiselle sijoittajalle 20–30 prosentin 

osuuden sijoittamista ulkomaisiin osakkeisiin, jos kyseessä on pitkän aikavälin sijoitus.  

Wilcoxin ja Cavaglian (1997) mielestä hollantilainen sijoittaja voi hajauttaa salkkuaan 

yli 30 prosenttia ulkomaisiin osakkeisiin. Odier, Solnik ja Zucchinetti (1995) havaitsi-

vat, että sveitsiläiset eläkevakuutusyhtiöt hyötyvät huomattavankin suurista kansainvä-

listen sijoitusten osuuksista. Gerke, Mager & Röhrs (2005) päätyivät samankaltaisiin 

tuloksiin tutkiessaan saksalaisen sijoittajan optimaalista portfoliota: tuotto oli sitä pa-

rempi, mitä vähemmän portfoliossa oli saksalaisia osakkeita.  

 

 

3.3. Home asset bias 

 

French ja Poterba (1991) havaitsivat kansainvälisen hajauttamisen tuomat edut, mutta 

huomasivat, että suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin pitää sijoituksensa kotimaassa. 

Lewisin (1999) mukaan home asset bias -ilmiö syntyy, koska kotimaiset sijoitukset ovat 

paremmin suojattuna kotimaisilta riskeiltä, kuten inflaatiolta. Toinen selitys on ulko-

maille sijoittamisen kustannukset, joiden jälkeen hyöty kansainvälisestä hajauttamisesta 

voi jäädä pieneksi. Kolmas syy kotimaisten yhtiöiden suosimiseen on se, että niistä saa 

helpommin tietoa kuin ulkomaisista. Myös Suomen rajojen sisäpuolella kotitaloudet os-

tavat Grinblattin ja Keloharjun (2001) mukaan mielellään maantieteellisesti lähellä si-

jaitsevien yhtiöiden osakkeita.  

 

Nykyään ulkomaille sijoittaminen on aiempaa helpompaa ja edullisempaa, mutta silti 

sijoittajat pitävät kotimaan sijoituksia turvallisimpina kohteina. French ja Poterba 

(1991) havaitsivat sijoittajien yliarvioivan kotimaan sijoitusten tuottoja ja toisaalta pitä-

vän ulkomaan sijoituksia todellista riskisempinä.  

 

 



 31 

3.4. Valuuttakurssien merkitys  

 

Kansainvälistä hajauttamista suunniteltaessa on hyvä tietää myös valuuttakurssien mer-

kitys. Esimerkiksi euromääräisiä indeksiosuuksia ostettaessa syntyy valuuttakurssiriski, 

jos indeksisosuudet sijoittavat toisessa valuutassa noteerattuihin osakkeisiin. Indek-

siosuuksien euromääräinen arvo laskee, kun osakkeiden noteerausvaluutan arvo heikke-

nee euroon nähden. Osakkeiden arvolla noteerausvaluutassa ei ole merkitystä valuutta-

kurssiriskin kannalta. Jos taas noteerausvaluutta vahvistuu euroon nähden, rahaston arvo 

nousee. Valuuttakurssiriski määräytyy lopulta aina toisessa valuutassa noteerattujen 

osakkeiden ja euron välillä, vaikka sijoittaja ostaisi esimerkiksi MSCI Brazil -indeksiin 

sidottua indeksiosuutta dollarimääräisenä. Tällöin valuuttakurssivaikutus tulee dollarin 

välityksellä. (EQ Pankki 2008.) 

 

 

3.5. Kansainvälinen hajauttaminen indeksisijoittamalla 

 

Kansainvälinen hajauttaminen on yksinkertaista toteuttaa sijoittamalla ulkomaisiin in-

dekseihin. Aiello ja Chieffe (1999) tutkivat, voidaanko kansainvälisiin indeksirahastoi-

hin sijoittamalla pienentää yhdysvaltalaisen sijoittajan portfolion riskiä ilman tuoton 

heikkenemistä. Kansainvälisesti hajauttaviin rahastoihin sijoittaminen tuotti merkittäviä 

hajautushyötyjä, jos rahastot seurasivat kansainvälisiä indeksejä. Keskimäärin kansain-

väliset indeksit eivät kuitenkaan menestyneet paremmin kuin S&P 500 -indeksi, lukuun 

ottamatta kehittyvien markkinoiden indeksiä. Hakan ja Hakan (2005) tutkivat indeksisi-

joittamista turkkilaisesta näkökulmasta ja havaitsivat, että turkkilaisten ja kansainvälis-

ten indeksien välillä oli hyvin matala korrelaatio. Hajauttamalla kansainvälisiin indek-

seihin onnistuttiin pienentämään portfolion riskiä, mutta Turkin osakemarkkinat tuotti-

vat kuitenkin keskimäärin paremmin kuin kansainvälisen indeksit. Näin ollen hajautta-

malla kansainvälisiin indekseihin, oli myös hyvä varautua pienempiin tuottoihin.   

 

Fortin ja Michelson (2005) selvittivät hyötyjä kansainvälisesti hajautettuihin aktiivisesti 

hoidettuihin rahastoihin sijoittamisesta verrattuna vastaaviin indeksirahastoihin. Aikai-

semmat tutkimukset osoittavat, että sijoittaminen kotimaiseen indeksiin on usein yhtä 

hyvä tai parempi vaihtoehto kuin sijoittaminen aktiivisesti hoidettuun rahastoon. Tutki-

muksen aineistona käytettiin Morningstarin rahastoraportteja, joiden perusteella saatiin 

selville, että kolme viidestä aktiivisesti hoidetusta ulkomaille sijoittavasta rahastosta 

voitti indeksin. Tutkimuksessa käytettiin indeksejä, eli indeksirahastojen kuluja ei ole 

huomioitu. Tuotot olisivat siis todellisuudessa olleet kulujen jälkeen vielä hieman pie-



 32 

nemmät. Tulosten perusteella sijoittajan on siis hyvä vertailla indeksirahastoja ja aktii-

visesti hoidettuja rahastoja ulkomaille sijoitettaessa. Parhaiden rahastojen löytäminen 

voi olla vaikeaa, koska tuotot voivat vaihdella paljon historiallisesti. Tällöin sijoittami-

nen indeksirahastoon tarjoaa yksinkertaisemman vaihtoehdon.  

 

 

3.6. Eläkevakuutusyhtiöiden sijoittaminen 

 

Eläkevakuutusyhtiöt ovat Suomen suurimpia yksityisiä sijoittajia. Ne vastaavat suoma-

laisten työeläkkeistä, joita maksetaan vuosittain miljardeja euroja. Eläketurvakeskuksen 

(2007) ennustuksen mukaan yli 65–vuotiaiden kansalaisten määrä kaksinkertaistuu vuo-

teen 2030 mennessä, eli eläkemenot tulevat kasvamaan voimakkaasti. Suuret eläkeme-

not odottavat vuosina 2020–2040, ja varoja tarvitaan silloin. Yksi ratkaisu eläkemeno-

jen kasvuun on varojen tuoton parantaminen. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan 

eläkevarojen tuotolla ja eläkemaksuilla on suora yhteys: jos eläkevarat tuottavat yhden 

prosentin enemmän, eläkemaksu voisi olla kaksi prosenttia alhaisempi parin vuosi-

kymmenen kuluttua (Biström, Klaavo, Risku & Sihvonen 2004).  

 

Eläkevarojen tuotto-odotuksen parantaminen edellyttää riskitason nostamista. Vuonna 

1997 tehtiin työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoimintaa koskeva lakiuudistus, jossa 

poistettiin sijoittamista koskevia rajoituksia, ja siten osakesijoitusten määrä alkoi kasvaa 

(Finlex 1997). Vaikka osakesijoituksia pidetään riskisinä sijoituksina, ne tuottavat pit-

källä aikavälillä parhaiten. Työeläkelaitosten riskinkantokykyä lisättiin edelleen vuoden 

2007 rahoitusuudistuksessa. Tavoitteena oli työeläkerahastojen tuoton parantaminen, 

työeläkelaitosten vakavaraisuuden lisääminen, ja siten työeläkemaksujen nostopaineen 

vähentäminen. (Sosiaali- ja Terveysministeriö 2008.) 

 

3.6.1. Eläkeyhtiöiden ulkomaiset sijoitukset 

 

Eläkevakuutusyhtiöt pyrkivät mahdollisimman hyvään tuottoon rajattujen riskinotto-

mahdollisuuksien puitteissa. Hajautus on tärkeimpiä riskienhallintakeinoja, mikä on 

johtanut laajaan kansainväliseen hajauttamiseen. (Puro 2005.) Työeläkevakuuttajat TE-

LA ry kerää tietoja suomalaisten työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnasta. TELA:n 

(2008) raportin mukaan ulkomaisten osakesijoitusten osuus on kasvanut työeläkevakuu-

tusyhtiöillä vuonna 2007 yli 40 prosenttiin (kuvio 5).  

 

 



 33 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio 5. Työeläkevakuuttajien sijoituskanta Suomen ulkopuolelle 2000–2007. (Työ-

eläkevakuuttajat ry 2008.)  

 

 

Erityisesti sijoitukset Euroalueen ulkopuolelle ovat kasvaneet. Sijoitusten kokonaismää-

rä Suomen ulkopuolelle oli vuoden 2000 lopussa 27,2 miljardia euroa. Vuoden 2007 

toisen neljänneksen lopussa ne olivat 87,6 miljardia euroa. (TELA 2007).  

 

Eläkevakuutusyhtiöt seuraavat Puttosen (2004) mukaan portfolioteorian suosittamaa 

hajautusta, jossa sijoitussalkun kehitystä verrataan laajasti hajautettuun maailmanindek-

siin. Suomen paino maailman osakemarkkinoita kuvaavassa indeksissä on kuitenkin 

niin pieni, että eläkevakuutusyhtiöt kokevat kotimaisten sijoitusten vähentämisen tar-

peelliseksi ja sijoittavat enemmän ulkomaille. 

 

Ulkomaille sijoittaminen on suhteellisen uusi asia eläkevakuutusyhtiöille. Ulkomaille 

alettiin sijoittaa vasta vuonna 1997, jolloin poistettiin sijoittamista koskevia rajoituksia 

(Finlex 1997). Ulkomaille sijoittamisen taustalla on myös tuoton parantaminen. Esimer-

kiksi Ilmarisen Jari Puhakka oli vuonna 2001 valmis kasvattamaan ulkomaisten osak-

keiden osuutta, kuitenkin siten, että tuotto-odotukset ratkaisivat (Ilmarinen 2001).  

 

Ulkomaisten sijoitusten tuotot eivät kuitenkaan ole olleet erityisten hyviä. Talouselämä 

(2005b) pyysi kuudelta työeläkeyhtiöltä tiedot suomalaisten ja ulkomaisten osakkeiden 

keskituotosta vuosilta 1998–2004. Ainoastaan Ilmarinen pystyi ilmoittamaan tarkan tu-

 

0 

10 

20 

30 

40 

50 

60 

70 

80 

90 

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 

MRD.EUR 

MARKKINARAHASIJOITUKSET 0,0 0,5 0,4 0,6 1,3 1,1 1,1 1,9 
ANTOLAINAUS 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 
JOUKKOVELKAKIRJAT JA VVK:T 18,4 23,6 28,7 31,6 36,6 41,0 42,4 38,3 
KIINTEISTÖT 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 0,3 0,7 1,2 
OSAKKEET JA OSAKERAHASTOT 8,8 11,0 10,5 15,6 19,6 28,4 37,5 43,0 

31.12.00 31.12.01 31.12.02 31.12.03 31.12.04 31.12.05 31.12.06 31.12.07 

27,2 
35,1 

39,6 

47,8 

Vuonna 2004 lyhyen koron 
rahastot  siirretty jvk-ryhmästä 
markkinarahasijoituksiin 

57,7 

70,8 

81,8 
84,5 



 34 

loksen: suomalaisten osakkeiden vuosituotto oli jopa 18,5 prosenttia, kun taas ulkomai-

set osakkeet tuottivat vain 6,3 prosenttia. Eläke-Fennia ei pystynyt ilmoittamaan tuotto-

ja koko jaksolta, mutta vuodesta 2000 vuoteen 2004 suomalaiset osakkeet tuottivat yh-

teensä kolme prosenttia, ulkomaiset osakkeet olivat sen sijaan tappiolla peräti 32 pro-

senttia. Eteran vastaavan jakson tulokset olivat kotimaisten osakkeiden osalta yhdeksän 

prosenttia ja ulkomaisten osalta 26 prosenttia miinuksella. Myös Varmassa kotimaiset 

osakkeet tuottivat ulkomaisia selvästi paremmin. Tarkkoja lukuja Varma ei ilmoittanut, 

mutta ulkomaiset osakkeet olivat kuitenkin tappiolla vuosina 2000–2002. Vuonna 2000 

tappiota oli 10 prosenttia, seuraavana vuonna 20 prosenttia ja vuonna 2003 peräti 30 

prosenttia. Kotimaisten osakkeiden tuotto sen sijaan jäi vuonna 2003 vain 10 prosenttia 

miinukselle. Eläke-Tapiola ja Kuntien Eläkevakuutus eivät vastanneet kyselyyn lain-

kaan, koska yhtiöiden tietojärjestelmät eivät voineet tehdä maakohtaisia vertailuja.  

 

Toteutuneiden tuottojen perusteella Suomeen sijoittaminen näyttäisi ulkomaita parem-

malta vaihtoehdolta. Kotimaisten osakkeiden hyvien tuottojen takana oli tosin hieman 

erityinen tilanne: monelle yhtiöllä se oli erityisesti Nokian ja muiden suomalaisten 

osakkeiden huima arvonnousu. Myös arvostusero suomalaisten ja ulkomaisten osakkei-

den välillä toi lisätuottoja.  

 

Ulkomaisia sijoituksia voidaan perustella niiden paremmalla likviditeetillä, eli rahaksi 

muutettavuudella. Suomessa eläkevakuutusyhtiöt ovat niin suuria toimijoita markkinoil-

la, että ostajaa tai myyjää kaikille osakkeille ei pörssissä välttämättä löydy heti. Eläke-

vakuutusyhtiöiden sijoittaminen ainoastaan Suomeen aiheuttaisi Sosiaali- ja Terveysmi-

nisteriön (2004) mukaan myös merkittävän riskin Suomen sijoitusmarkkinoille. Tätä 

voidaan perustella muun muassa sillä, jos eläkevakuutusyhtiöt alkaisivat myydä joukol-

la osakkeita, voisi pörssi jopa romahtaa jos kaikille osakkeille ei löytyisi ostajaa.  

 

 



 35 

3.6.2. Eläkevakuutusyhtiöiden sijoitusten maantieteellinen jakauma 

 

Seuraavaksi tarkastellaan neljän suurimman suomalaisen työeläkevakuuttajan, Varman, 

Valtion Eläkerahaston, Kuntien Eläkevakuutuksen ja Ilmarisen sijoituspolitiikkaa ja si-

joitusten maantieteellistä jakaumaa.  Suomen suurimman yksityisen sijoittajan, Varman, 

sijoituspolitiikan tavoite on sekä tuottavuus että varojen turvaaminen (Varma 2008). 

Tavoitteena on paras mahdollinen tuotto yhtiön toimintaa vaarantamatta (Varma 2004). 

Varma hajauttaa osakesijoituksiaan maantieteellisesti, vuoden 2007 lopun tilanne näkyy 

kuviossa 6. Varma sijoittaa osakkeistaan Suomeen 37 prosenttia. Varma hoitaa itse 

Suomeen ja Eurooppaan suuntautuvat osakesijoitukset, kun taas Yhdysvaltojen, Japanin 

ja kehittyvien markkinoiden sijoitukset tehdään pääasiassa sijoitusrahastojen tai indeksi-

tuotteiden muodossa. (Varma 2008.)  

 

Kuvio 6. Varman noteerattujen osakesijoitusten jakauma 31.12.2007.  

 

 

Valtion Eläkerahasto, VER, aloitti osakesijoittamisen joulukuussa 2000 (Valtion Eläke-

rahasto 2006b). Valtion eläkerahasto on pitkäjänteinen sijoittaja, sen tavoitteissa (2008) 

kerrotaan, että sijoitusten tuotot voivat vaihdella paljon lyhyellä aikavälillä. Kokonai-

suudessaan Valtion eläkerahaston sijoitustoiminnan tavoitteena on tuottavuus, varmuus, 

hajauttaminen ja rahaksi muutettavuus. Asiantuntijat arvioivat vuosittain Valtion eläke-

rahaston sijoitussalkun tuotto-odotuksen ja riskin laskelmiensa perusteella. Tavoitteena 

on sijoitussalkku, joka antaa pitkällä aikavälillä parhaan mahdollisen tuoton hallituksen 

määrittämällä riskitasolla. Yhtiön osakesijoitusten maajakauma näkyy kuviossa 7 (Val-

tion Eläkerahasto 2006a). Vuodelta 2007 Valtion eläkerahasto ei ole ilmoittanut erik-

seen Suomen osuutta, vaan se sisältyy Pohjoismaihin.   

Suomi 

37 %

Kehittyvät 

m.

14 %
Japani

7 %

USA 

11 %
Eurooppa 

31 %



 36 

Kuvio 7. Valtion Eläkerahaston osakesijoitusten maajakauma 31.12.2007.  

 

 

Kuntien eläkevakuutus, Keva on pitkän tähtäimen sijoittaja. Varoja sijoitettaessa tulee 

lain mukaan huolehtia sijoitusten varmuudesta, tuotosta, rahaksi muutettavuudesta sekä 

hajauttamisesta. (Keva 2008a.) Keva on ilmoittanut pitkän aikavälin vuosittaiseksi reaa-

lituottotavoitteeksi neljä prosenttia (Keva 2006). Kevan osakkeet tuottivat heikosti 

2000-luvun alussa, koska sijoituksia oli tehty paljon teknologiayhtiöihin, joiden osak-

keet romahtivat 2000-luvun alussa. Keva sijoittaa tutkituista yhtiöistä eniten ulkomaille: 

Suomen osuus kaikista sijoituksista oli vain viidennes vuoden 2007 lopussa (kuvio 8). 

(Keva 2008b.)  

 

Kuvio 8. Kevan koko sijoitusomaisuuden maajakauma 31.12.2007.  

 

 

Pohjois-

maat

35 %

Eurooppa

35 %

P-

Amerikka

14 %

Japani

10 %

Muu Aasia

6 %

Aasia

5 %

Kehittyvät 

m.

5 % P-

Amerikka

14 %

Eurooppa 

pl. Suomi

51 %
Suomi

20 %

Japani

4 %

Muut

1 %



 37 

Eläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on matala riskita-

so, jotta tuhansien ihmisten sijoitukset saadaan turvattua. Pitkällä aikavälillä eläkeva-

kuutusyhtiöt korostavat sijoitusten varmuutta, kuten työeläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, 

joka kertoo tavoitteekseen salkun tuoton heilunnan minimoinnin, eli toisin sanoen sal-

kun riskin minimoinnin. Jos riskistä ei tarvitsisi välittää, sijoittaisi Ilmarinen kaikki osa-

kemarkkinoille. Sijoitussalkun arvo ei voi kuitenkaan laskea liikaa, koska Ilmarisen 

toimintapääoma ei saa olla negatiivinen. Riskin määrä on siis rajoitettu. Ilmarisen ta-

voitteena on mahdollisimman hyvä pitkän aikaväin tuotto, osakesijoitukset on tehty pit-

käaikaisiksi. (Ilmarinen 2005 & Ilmarinen 2007b.) Kuviossa 9 on Ilmarisen sijoitusten 

jakauma. Ilmarinen sijoitti Suomeen yhtiöistä eniten, 39 prosenttia. (Ilmarinen 2007a) 

 

 

Kuvio 9. Ilmarisen noteerattujen osakesijoitusten maajakauma 2007.  

 

 

3.6.3. Indeksisijoittaminen vaihtoehto eläkevakuutusyhtiöille? 

 

Pörssisäätiön (2003) mukaan Yhdysvalloissa jopa noin 40 prosenttia eläkevaroista oli 

sijoitettu erilaisiin indeksirahastoihin vuonna 2003. Suomalaiset eläkesijoittajat ovat 

perinteisesti käyttäneet aktiivisesti hoidettuja rahastoja. Muun muassa Tapiola-yhtiöiden 

pääjohtaja Asmo Kalpala vastusti Kauppalehden (1996) haastattelussa indeksisijoitta-

mista, koska näin jouduttaisiin sijoittamaan indeksin painojen mukaan tietyille toimi-

aloille, jotka eivät välttämättä kannattaisi. Näin myös tuettaisiin muiden yhtiöiden ai-

empia sijoituksia. Aktiivisesti hoidettuja rahastoja perustellaan salkunhoitajien pätevyy-

dellä, kuten sijoituspäällikkö Ari Korhonen Eterasta (Talouselämä 2004): "Aktiivisesti 

hoidettu rahasto saa kilpailuetua esimerkiksi, jos salkunhoitaja tai salkunhoitajat pysty-

vät käsittelemään markkinatietoa tehokkaammin kuin keskimääräinen sijoittaja. Tässä 

auttavat kokemus, osaaminen ja kyseistä työtä tekevien ihmisten määrä". Eläke-

Japani 

2 %

USA 

12 %

Muut 

16 %

Eurooppa 

31 %

Suomi 

39 %

http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=610592


 38 

Tapiolan sijoitusjohtajan Hanna Hiidenpalon mielestä on syytä myös muistaa, että in-

deksirahasto ei aina tuota edes sen verran kuin markkinat keskimäärin, koska indeksira-

haston hoidosta pitää maksaa kulut. (Talouselämä 2004.) Toistakin mieltä ollaan: ha-

jauttamista tutkineen Kahran (Talouselämä 2005a) mielestä indeksirahastot ja -

osuusrahastot olisivat eläkeyhtiöille paras vaihtoehto: "Eläkeyhteisöiltä pitäisi kieltää 

kaikki suorat sijoitukset. Indeksiosuusrahastot ovat yksinkertaisin tehokkain ja edullisin 

tapa hoitaa eläkevaroja." 

 

Talouselämän (2005) tutkimuksen mukaan eläkevakuutusyhtiöt menestyvät kotimaisis-

sa sijoituksissa keskimäärin vertailuindeksiä paremmin, kuten pitäisikin, onhan eläke-

vakuutusyhtiöillä mahdollisuus saada parhaiten tietoa juuri kotimaisista yhtiöistä. Sen 

sijaan ulkomaille sijoitettaessa vertailuindeksin voittaminen ei aina ole helppoa. Vuonna 

2006 Valtion Eläkerahaston osakesijoitukset Japaniin tuottivat – 11 prosenttia, kun ver-

tailuindeksin tuotto oli vain viisi prosenttia miinuksella (VER 2006). 

 

Tracking error on tunnusluku, joka mittaa sijoitusrahaston salkun tuoton poikkeamaa 

vertailuindeksistä. Aktiivisesti hoidettujen rahastojen tavoitteena on korkea tracking er-

ror -luku, eli rahaston ei pitäisi seurata vertailuindeksiä. (Pörssisäätiö 2004). Ilmarinen 

(2005) kertoo pyrkivänsä voittamaan vertailuindeksin aktiivisella salkunhoidolla. Käy-

tännössä Ilmarisen ja muiden eläkevakuutusyhtiöiden salkut kuitenkin noudattavat pit-

kälti indeksejä. Kuviossa 10 näkyy Valtion Eläkerahaston osakesijoitusten tuotto vertai-

luindeksiin nähden. Osakkeiden tuotto ei juuri eroa indeksistä. 

 

 

Kuvio 10. Valtion Eläkerahaston osakesijoitusten tuotto vertailuindeksiin nähden. 

(VER 2006.) 

 

 

http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=610592


 39 

Valtion eläkerahaston osakesijoitussalkun tracking error olikin 1,44 prosenttia vuonna 

2006, eli salkun tuotto liikkui lähes vertailuindeksin tavoin. Toisaalta salkun markkina-

herkkyyttä kuvaava beeta-luku oli 0,92, mikä tarkoittaa, että salkun riski oli hieman 

pienempi kuin vertailuindeksillä. (Valtion eläkerahasto 2006b.) 

 

Eläkevakuutusyhtiöiden salkuissa oli vuonna 2006 jonkin verran indeksiin sijoittavia 

rahastoja ja indeksiosuuksia. Valtion eläkerahasto käytti indeksisijoittamista tutkituista 

yhtiöistä eniten. Valtion eläkerahaston (2006) indeksisijoitukset kattoivat monta maan-

tieteellistä aluetta: Euroopan, Yhdysvallat, Japanin, Pohjois-Amerikan ja kehittyvät 

markkinat. Ilmarisen (2006) indeksisijoitusvalikoima ei ollut aivan yhtä laaja kuin Val-

tion Eläkerahaston. Ilmarinen sijoitti indeksiosuuksilla Suomeen, Yhdysvaltoihin ja ke-

hittyville markkinoille. Lisäksi Ilmarinen sijoitti Pohjois-Amerikkaan indeksirahaston 

kautta. Keva (2006) sijoitti indeksiosuuksilla Yhdysvaltoihin kuten Ilmarinen, lisäksi 

Keva sijoitti Eurooppaan ja kehittyville markkinoille kohdistuvaan indeksirahastoon. 

Varma ei sijoittanut vuonna 2006 lainkaan indeksirahastoihin, vaan käytti aktiivisesti 

hoidettuja rahastoja.  

 

 

3.7. Tutkittavien osakeindeksien kehitys   

 

Tutkielman empiirisessä osassa selvitetään kansainvälistä hajauttamista Pohjoismaihin, 

Eurooppaan, Australiaan ja Aasiaan kehittyneisiin maihin, Yhdysvaltoihin sekä Japaniin 

ja kehittyville markkinoille. Seuraavaksi tarkastellaan näiden alueiden sekä Suomen 

osakemarkkinoiden kehitystä vuosina 1993–2007 (kuvio 11). Osakeindeksit ovat Mor-

gan Stanley Capital Internationalin (2008) tuottamia.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 40 

Kuvio 11. Tutkittavien alueiden osakeindeksien kehitys 29.1.1993–31.12.2007. 

 

 

Korrelaatiokertoimien avulla on mahdollista saada käsitys siitä, onko riskin vähentämi-

seen mahdollisuuksia eri sijoituskohteiden välillä. Suomen ja tutkittavien alueiden väli-

set korrelaatiokertoimet näkyvät liitteessä 1. Keskimäärin korrelaatio on ollut koko 15 

vuoden jaksolla Suomen ja muiden alueiden välillä 0,57. Luku on selvästi alle yhden, 

joten riskin kohtalainen vähentäminen hajauttamalla sijoituksia ulkomaille on mahdol-

lista. Lyhemmällä 10 vuoden jaksolla korrelaatiot eivät ole juurikaan muuttuneet: kes-

kimäärin korrelaatio Suomen ja muiden indeksien välillä on ollut 0,58. 

 

Liitteissä 2 ja 3 näkyy kaikkien indeksien keskimääräinen kuukausituotto ja riski vuosil-

ta 1993–2007 ja 1998–2007. Suomen tuotto on ollut molemmilla jaksoilla tutkituista 

paras. Seuraavaksi paras tuotto on ollut kehittyvillä markkinoilla, Pohjoismaiden tuotto 

on hieman alempi. Selvästi pienin tuotto on ollut Japanissa. Suurin riski on Suomessa, 

seuraavana ovat Pohjoismaat ja Kehittyvät markkinat, joiden riskit ovat kuitenkin huo-

mattavasti Suomea pienempiä.  

 

Suomi 

 

Suomen osakemarkkinoiden kehitys on vaihdellut voimakkaasti tutkitulla ajanjaksolla, 

mutta tuotto on ollut tutkituista indekseistä paras. Osakkeiden hinnat laskivat huomatta-

vasti laman aikana vuosina 1990–1992, mutta korkotason noustessa ne lähtivät nousuun 

vuoteen 1994 asti (Loikkanen, Pekkarinen & Varttia 2002). Kurssien nousua helpotti 

myös ulkomaisten sijoittajien omistusrajoitusten poistuminen vuonna 1993 (Nummelin 

& Vaihekoski 2002). Ulkomaisten sijoittajien määrä pörssissä kasvoikin nopeasti 2000-



 41 

luvulle asti, ja samalla osakkeiden markkina-arvot nousivat (Loikkanen ym. 2002). 

Osakkeiden raju nousu johti lopulta niin sanotun teknokuplan puhkeamiseen, kun mark-

kinoiden arvostustasot olivat nousseet liian korkeiksi. Tästä syystä osakemarkkinoilla 

koettiin rajua laskua 2000-luvun alkupuolella. Keväällä 2003 osakemarkkinat alkoivat 

taas toipua ja nousutrendi jatkui tutkittavan jakson loppuun, vuoteen 2007. 

 

Pohjoismaat 

 

Suomi sisältyy Pohjoismaat-indeksiin, jonka kehitys on hyvin samankaltaista Suomen 

kanssa: Suomen ja Pohjoismaiden välillä korrelaatio tutkituista suurin (liite 1). 1990-

luvun lopussa Pohjoismaat-indeksi nousi rajusti, mutta nousu päättyi jyrkkään laskuun 

2000-luvun alussa kuten Suomessa. Osakemarkkinoiden kupla ei kuitenkaan ollut niin 

suuri kuin Suomessa. Syynä tähän oli kurssien maltillisempi nousu Norjassa ja Ruotsis-

sa. 

 

Eurooppa 

 

Osakemarkkinoiden kehitys Euroopan kehittyneissä maissa on ollut tutkitulla ajanjak-

solla huomattavasti tasaisempaa kuin Suomessa. Suomi sisältyy Euroopan kehittyviä 

maita kuvaavaan Eurooppa-indeksiin. Korrelaatio Suomen ja Eurooppa-indeksin välillä 

on jonkin verran pienempi kuin Pohjoismaiden ja Suomen välillä (liite 1).   

 

Yhdysvallat 

 

Suomen ja Yhdysvaltojen välillä korrelaatiokerroin on lähes sama kuin Suomen ja Eu-

roopan välillä (liite 1). Yhdysvalloissa oli 1990-luvulla siihenastisen historian parhain 

bull-market, eli osakemarkkinat nousivat (Siegel 2002). Lasku tuli kuitenkin 2000-

luvun alkupuolella, kuten Suomessa, mutta loivempana. Kokonaisuudessaan Yhdysval-

tojen osakemarkkinoiden kehitys muistuttaa Eurooppa-indeksin kehitystä.  

 

Japani 

 

Korrelaatio on pienin Suomen ja Japanin välillä (liite 1).  Japanin osakemarkkinat eivät 

olekaan juuri nousseet tutkitulla ajanjaksolla, kun taas Suomessa markkinat ovat olleet 

paljon vaihtelevampia: kurssit ovat liikkuneet ylös alas voimakkaammin. Aikaisemmin, 

1970- ja 1980-luvulla, Japanin osakemarkkinoiden tuotot olivat kehittyneistä maista 

parhaat. Hyvät tuotot houkuttelivat lisää sijoittajia, ja lopulta osakemarkkinoiden arvos-



 42 

tustasot nousivat huippulukemiin. Tämä johti osakemarkkinoiden kuplaan, joka puhkesi 

1990-luvun alussa. Tästä syystä Japanissa olikin pitkään niin sanottu bear market, eli 

osakemarkkinat laskivat 1990-luvulla. (Siegel 2002.) 2000-luvullakaan osakemarkkinat 

eivät juuri nousseet, eivätkä tuotot eivät ole olleet sitä tasoa, mitä monilla muilla mark-

kinoilla. 

 

Aasia ja Australia 

 

Pacific-indeksi kuvaa Aasian kehittyvien maiden kehitystä sekä Australian ja Uuden-

Seelannin kurssikehitystä. Indeksin kehitys on ollut hyvin tasaista verrattuna Suomen 

osakemarkkinaindeksin kehitykseen. Korrelaatio Suomi-indeksin ja Pacific-indeksin 

välillä on suhteellisen alhainen (liite 1). Maantieteellisesti alue onkin kaukana Suomes-

ta.  

 

Kehittyvät markkinat 

 

Korrelaatio Suomi- ja Kehittyvät markkinat -indeksin välillä on melko matala (liite 1), 

ja Kehittyvät markkinat -indeksin kuukausituotto on ollut Suomen jälkeen paras. Kehit-

tyviä markkinoita pidetään kuitenkin suhteellisen riskisinä markkinoina suuren volatili-

teetin, eli tuottojen vaihtelun vuoksi, mikä johtuu muun muassa erilaisista kriiseistä, 

jotka taas liittyvät valuuttakursseihin, inflaatioon tai politiikan epävakauteen. Epävar-

massa markkinatilanteessa sijoittavat ovat yleensä vetäneet varansa ensimmäisenä pois 

kehittyviltä markkinoilta.  



 43 

4. PORTFOLIOTEORIA 

 

Sijoitusten hajauttaminen, ja siten myös indeksiin sijoittaminen perustuu Harry Marko-

witzin kehittämään portfolioteoriaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1952 

nimellä Portfolio Selection. Portfolioteorian idea on löytää riski-tuottosuhteeltaan opti-

maalinen sijoitussalkku, joka muodostuu useista sijoituskohteista. Salkkua muodostetta-

essa on huomioitava sijoituskohteiden odotetut tuotot sekä riskiä mittaavat tuottojen 

vaihtelut eli varianssit. Toisin sanoen optimoidaan portfolion tuottoa tai varianssia. Ko-

ko sijoitussalkun varianssi muodostuu osakkeiden omasta varianssista sekä kovarians-

sista muiden osakkeiden kanssa. Kovarianssi mittaa osakkeiden yhteisvaihtelua. Korre-

laatiokerroin on ykkösen ja miinus ykkösen välille standardoitu kovarianssi. Korrelaa-

tiokertoimen ollessa tasan yksi, osakkeiden tuotot muuttuvat täysin samansuuntaisesti. 

Korrelaatiokerroin miinus yksi taas tarkoittaa täysin käänteistä riippuvuutta.  

 

Portfolion tuotto on sen sisältämien yksittäisten sijoituskohteiden tuottojen sijoitus-

osuudella painotettu keskiarvo (Elton & Gruber 1995:55). Portfolion riskiä taas voidaan 

Markowitzin (1991:5) mukaan parhaiten vähentää sijoittamalla kohteisiin, joiden tuotto-

jen korrelaatio on mahdollisimman pieni. Paras hajautus saadaan, kun korrelaatio on 

miinus yksi.   

 

 

4.1. Tuotto ja riski 

 

Portfolioteorian mukaan sijoituskohteen odotettu tuotto kuvaa eri tuottovaihtoehtojen 

keskiarvoa. Jos kaikki tuottovaihtoehdot eivät ole yhtä todennäköisiä, odotettu tuotto 

lasketaan kaavalla 

               

(1) 
M

j

ijiji RPR
1

 

                       

jossa iR on sijoituskohteen i odotettu tuotto, Pij sijoituskohteen i j:nnen tuottovaihtoeh-

don todennäköisyys ja Rij sijoituskohteen i j:nnes tuottovaihtoehto. (Elton & Gruber 

1995:47–48.) Riskiä mittaavat varianssi ja keskihajonta, jotka kuvaavat tuoton poik-

keamista keskiarvosta. Jos kaikki tuottovaihtoehdot eivät ole yhtä todennäköisiä, va-

rianssi lasketaan kaavalla 

             

(2) 
2

1

2
)( ijij

M

j

iji RRP            



 44 

jossa 
2

i
on i:nnen sijoituskohteen varianssi (Elton & Gruber 1995:50). Keskihajonta 

on varianssin neliöjuuri. 

 

(3) 
2

ii    

 

jossa i on tuoton keskihajonta. 

 

 

4.2. Tehokas rintama ja optimaaliset portfoliot 

 

Tehokas rintama muodostuu kaikista optimaalisista tuotto-riski -yhdistelmistä. Ratkais-

taan ensin yksinkertaisin vaihtoehto, eli tehokas rintama tilanteessa, jossa ensimmäisenä 

oletuksena on täydelliset rahoitusmarkkinat, eli lainaaminen ja tallettaminen on mahdol-

lista ja toisena olettamuksena on, että lyhyeksimyynti sallitaan. Tässä tilanteessa saa-

daan yksi optimaalinen portfolio, jonka jokainen sijoittaja valitsee (kuvio 12). Rf kuvaa 

riskittömän portfolion tuottoa, Rm taas markkinaportfolion tuottoa.  

 

 

Kuvio 12. Tehokas rintama: täydelliset rahoitusmarkkinat ja lyheksimyynti sallittu.  

 

 

Ratkaiseminen aloitetaan maksimoimalla funktio F, jossa pR  on portfolion odotettu 

tuotto, fR on riskittömän sijoituskohteen korko ja p  portfolion keskihajonta:        



 45 

(4) 
p

fp RR
F   

                                  

ehdolla, että koko varallisuus sijoitetaan: 

   

(5) 1
1

N

i

iX    

  

Kun ehto (5) sijoitetaan funktioon (4), voidaan maksimoitava funktio kirjoittaa muodos-

sa: 

 

                      

(6) 
2/1

1 1 1

22

1

)(

N

i

N

i

N

j

ijjiii

N

i

fii

XXX

RRX

F     

  

      

 

iX  kertoo sijoitushyödykkeen i osuuden portfoliossa, iR  on sijoitushyödykkeen i odo-

tettu tuotto, 
2

i on sijoitushyödykkeen i varianssi ja ij  on sijoitushyödykkeiden i ja j 

välinen kovarianssi. Funktion maksimi saadaan derivoimalla jokaisen sijoitushyödyk-

keen i sijoitettavan osuuden iX  suhteen ja asettamalla funktion arvot nolliksi.  

 

Sijoitushyödykkeen k optimaalinen osuus portfoliossa saadaan etsimällä maksimoitavan 

funktion ääriarvo derivaatan avulla. Kun kaava (4) derivoidaan sijoitushyödykkeeseen k 

sijoitettavan osuuden kX  suhteen, saadaan: 

 

(7) 

0)(

)(*

)(

,1

2

1 1 ,1

22

1

fk

N

kjj

kjj

k

kN

i

N

i

N

ijj

ijjiii

f

N

i

ii

k

RR

XX

XXX

RRX

dX

dF

 

Yhtälön ensimmäinen termi on optimissa vakio, joten merkitään sitä :llä. Merkitään 

Zk = λXk, jolloin yhtälön oikea puoli voidaan kirjoittaa: 

 

(8)  
N

kjj

kjjkkfk ZZRR
,1

2  

 

Kun yhtälö (6) derivoidaan kaikkien sijoitushyödykkeiden N osuuksien XN suhteen, 

saadaan yhtälöryhmä  

 



 46 

(9)  

2

332211

3

3

232321313

2233

2

221212

1133122

2

111

...

.

.

...

NNNNNFN

NNF

NNF

NNF

ZZZZRR

ZZZZZRR

ZZZZRR

ZZZZRR

 

 

Yhtälöryhmästä ratkaistaan Z:t. iZ :en arvot kertovat (suorassa suhteessa) kuhunkin si-

joitushyödykkeeseen sijoitettavan osuuden kaavan (10) osoittamassa suhteessa. Tällöin 

esimerkiksi sijoitushyödykkeeseen 1 sijoitetaan osuus 

 

(10) 
N

i

iZ

Z
X

1

1
1   

 

Ratkaistaessa matriisi (9) usean riskittömän korkotason suhteen, saadaan kaikki opti-

maaliset tuotto-riskiyhdistelmät sisältävä tehokas rintama.  

 

Kun halutaan mahdollisimman pieni riski p määrätyllä tuottovaatimuksella pR , voi-

daan optimointiongelma esittää muodossa: 

 

(11) Minimoi 
N

i

N

i

N

j
j

ijjiii XXX
1 1

1
1

22
 

ehdoilla 

   

(12) 
N

i

X
1

1 1   

  

(13) 
N

i

pii RRX
1

  

  

(14) 0iX , i = 1, . . . . , N 

 



 47 

Kaavan (12) mukaan sijoitushyödykkeiden osuuksien summa on yksi. Kaava (13) kuvaa 

portfolion tuottoa. Koska lyhyeksimyyntiä ei sallita, eli tilannetta, jossa sijoitushyödyke 

myydään ennen kuin se omistetaan, funktioon lisätään vielä rajoite (14), eli sijoitushyö-

dykkeiden osuuksien pitää olla positiivisia. Tehokas rintama saadaan minimoimalla ris-

ki portfolion tuoton pR arvoilla (kuvio 13). Minimoitavassa funktiossa esiintyvien ter-

mien vuoksi syntyy kvadraattinen ohjelmointiongelma, joka ratkaistaan tutkielman em-

piirisessä osassa tietokoneohjelman avulla. 

 

 

Kuvio 13. Tehokas rintama: lainaaminen, tallettaminen ja lyhyeksimyynti kielletty. 

 

 

Portfolioteorian avulla voidaan ratkaista optimaaliset tuotto-riskiyhdistelmät. Portfolio-

teorian heikkoutena pidetään kuitenkin sitä, että se perustuu menneisyyden tarkasteluun, 

vaikka sillä pyritään selvittämään tulevaisuuden tuottoja ja riskejä. Tuottojen volatili-

teetti lasketaan historiallisen datan perusteella, ja se vaihtelee ajassa, joten toisin sanoen 

volatiliteetti on vain historiallisen riskin mittari. (Bernstein 2000.) Toisaalta tulevaisuut-

ta on vaikea ennustaa muulla tavoin kuin historiaa tutkimalla.  

 

 
 



 48 

5. INDEKSISIJOITTAJAN KANSAINVÄLISESTI HAJAUTETUN SIJOITUS-

SALKUN OPTIMOINTI 

 

 

5.1. Aineisto ja tutkimusmenetelmät 

 

Empiirisessä osassa selvitetään, miten kansainvälinen hajauttaminen vaikuttaa suoma-

laisen indeksisijoittajan sijoitussalkun tuottoon ja riskiin. Ensin tarkastellaan, mitä vai-

kutusta suppeammalle maantieteelliselle alueelle, kuten Pohjoismaihin tai Eurooppaan 

hajauttamisella on. Tämän jälkeen selvitetään, mitä merkitystä laajemmalle maantieteel-

liselle alueelle hajauttamisella on, ja sijoituksia hajautetaan Aasiaan, Australiaan, Yh-

dysvaltoihin ja Japaniin, lopuksi myös muualle Aasian ja Australiaan sekä kehittyville 

markkinoille.  

 

Aineistona käytetään Morgan Stanley Capital Internationalin (2008) tuottamia osakein-

deksejä, jotka kuvaavat pörssin suurten ja keskisuurten yhtiöiden kurssikehitystä. Tut-

kimuksessa mukana olevat indeksit ovat Suomen lisäksi Pohjoismaita kuvaava Nordic-

indeksi, Euroopan kehittyneiden maiden kurssikehitystä kuvaava Europe-indeksi, Aust-

raliasta, Hong Kongista, Uudesta-Seelannista ja Singaporesta muodostuva Pacific-

indeksi ilman Japania, erikseen Japani-indeksi, USA-indeksi ja kehittyviä markkinoita 

kuvaava Emerging Markets -indeksi, joka muodostui 25 kehittyvien maiden indeksistä 

kesäkuussa 2007. Indeksissä olivat mukana Argentiina, Brasilia, Chile, Kiina, Kolum-

bia, Tsekki, Egypti, Unkari, Intia, Indonesia, Israel, Jordania, Korea, Malesia, Meksiko, 

Marokko, Pakistan, Peru, Filippiinit, Puola, Venäjä, Etelä-Afrikka, Taiwan, Thaimaa ja 

Turkki.  

 

Maantieteellisesti hajautetuilla indekseillä pyritään kattamaan alueet, joissa eläkevakuu-

tusyhtiöillä on sijoituksia. Käytännön sijoittamisessa laajasti hajautettu indeksi on hel-

pompi valita kuin yksittäiset maakohtaiset indeksit tai osakkeet. Maantieteellisesti ha-

jautetun indeksin hankkiminen on myös kustannuksiltaan edullisempaa kuin sellaisen 

rakentaminen itse maakohtaisista indekseistä. USA- ja Japani-indeksi ovat kuitenkin 

mukana, koska ne muodostuvat jo yksinään hyvin monista osakkeista ja ovat markkina-

arvoltaan suuria.  

 

Tutkimuksessa käytetään kuukausiaineistoja, ja kuukausittaiset tuotot on laskettu loga-

ritmisina differensseinä. Indeksit ovat tuottoindeksejä, veroja ei ole huomioitu. Indeksit 



 49 

ovat lisäksi painorajoittamattomia, eli yksittäisten yritysten painoa ei ole rajattu. Tutkit-

tava ajanjakso on 10 vuotta: vuoden 1998 alusta vuoden 2007 loppuun. Empiirisen osan 

lopussa tutkitaan myös, muuttuvatko tulokset, kun ajanjaksoa pidennetään 15 vuoteen. 

 

Tutkimuksen empiirisessä osassa ei huomioida valuuttakursseja. Jos valuuttakurssit 

huomioitaisiin, tutkimuksen tulokset olisivat melko samankaltaisia, joitakin pieniä eroja 

lukuun ottamatta. Empiirisessä osassa ei huomioida myöskään transaktiokustannuksia 

ulkomaisiin indekseihin sijoittamisesta. Käytännössä ulkomaisiin indeksirahastoihin ja 

indeksiosuuksiin sijoittamisesta syntyy enemmän kustannuksia kuin vastaaviin kotimai-

siin sijoittamisesta. Kotimaiset, ulkomaille sijoittavat indeksirahastot taas ovat usein 

sisällyttäneet nämä kustannukset hallinnointipalkkioihin, jotka ovat korkeammat kuin 

kotimaahan sijoittavissa indeksirahastoissa. 

 

Sijoitusportfolioiden optimointi suoritetaan minimoimalla riski eri tuottovaatimuksilla. 

Optimointiin käytetään E.J. Eltonin ja M.J. Gruberin The Investment Portfolio -

ohjelmaa. Optimaalisia portfolioita muodostettaessa oletetaan, että lyhyeksimyynti on 

kielletty, koska se johtaisi indeksien lyhyeksimyyntiin, jota tuskin harrastettaisiin käy-

tännössä. Optimoinnin näkökulmasta oletetaan lisäksi, että rahoitusmarkkinoita ei ole, 

eli lainan antaminen tai ottaminen on kielletty.  

 

Eläkevakuutusyhtiöiden salkkuja muodostettaessa on noudatettu yhtiöiden ilmoittamaa 

sijoitusten maantieteellistä jakaumaa vuodelta 2007. Pohjois-Amerikan sijoituksia vas-

taa tässä USA-indeksi. Valtion Eläkerahasto ei ole ilmoittanut erikseen Suomen osuutta 

vuodelta 2007, joten se on laskettu vuoden 2006 toimintakertomuksen perusteella. Elä-

kevakuutusyhtiöiden muut sijoitukset on tässä jaettu kehittyvien markkinoiden ja Paci-

fic-indeksin kesken tasan.  

 

 

5.2. Tehokas rintama  

 

5.2.1. Suomi ja Pohjoismaat 

 

Pohjoismaat sijaitsevat maantieteellisesti lähellä Suomea ja suomalaisen sijoittajan on 

suhteellisen helppo löytää tietoa pohjoismaisista yrityksistä. Moni suomalainen hajaut-

taa sijoituksia ensimmäisenä juuri Pohjoismaihin. Myös eläkevakuutusyhtiöiden sijoi-

tuksista osa on Pohjoismaissa. Muodostettaessa optimaaliset tuotto-riskiyhdistelmät si-

sältävä tehokas rintama Suomesta ja Pohjoismaista, sijaitsee kokonaan Suomi-indeksistä 



 50 

muodostuva salkku tehokkaan rintaman yläpäässä, eli sen tuotto on korkein, mutta sa-

malla myös riski on suurin (kuvio 14). Pohjoismaat-indeksistä muodostuvan salkun 

tuotto on selvästi alempi, mutta niin on myös riski. Tehokas rintama on melkein suora, 

joten tuotto ja riski ovat lähes lineaarisia kombinaatioita: kun riski pienenee, tuotto pie-

nenee lineaarisesti. Näin ollen hajauttamisesta Pohjoismaihin ei saada hajautushyötyä, 

vaan sijoittaja voi ainoastaan valita haluamansa tuotto-riskikombinaation Suomi- ja 

Pohjoismaat-indeksistä lähes lineaariselta suoralta.  

 

 

Kuvio 14. Tehokas rintama sijoitettaessa Suomeen ja Pohjoismaihin. 

 

 

5.2.2. Suomi ja Eurooppa 

 

Eläkevakuutusyhtiöt sijoittavat suuren osan Eurooppaan. Muodostettaessa tehokas rin-

tama Suomesta, Pohjoismaista ja koko Euroopasta, sijaitsee vain Eurooppa-indeksistä 

muodostuva salkku tehokkaan rintaman alapäässä, Suomi-indeksistä muodostuva salkku 

taas yläpäässä (kuvio 15). Eurooppa-indeksin riski on siis matalin, mutta samoin on 

myös tuotto. Tehokkaan rintaman muodosta johtuen tuotto ja riski ovat edelleen lähes 

lineaarisia kombinaatioita, ja hajautushyötyä ei saada.  



 51 

Kuvio 15. Tehokas rintama sijoitettaessa Suomeen ja Eurooppaan. 

 

 

5.2.3. Suomi, Eurooppa, Yhdysvallat ja Japani  

 

Eläkevakuutusyhtiöt hajauttavat Euroopan jälkeen suurimman osan sijoituksista Yhdys-

valtoihin tai koko Pohjois-Amerikkaan. Suomen ja Yhdysvaltojen korrelaatio oli tutki-

tulla jaksolla hieman alempi kuin Suomen ja Euroopan. Kaikki yhtiöt sijoittavat myös 

osan Japaniin. Suomen ja Japanin korrelaatio oli tutkituista pienin. Kuviossa 16 näkyy 

tehokas, jonka yläpäässä on ainoastaan Suomi-indeksistä muodostuva salkku. Sijoitta-

malla Yhdysvaltoihin ja Japaniin on mahdollista pienentää portfolion riskiä enemmän 

kuin Pohjoismaihin tai Eurooppaan sijoitettaessa, mutta tuotto heikkenee samalla sel-

västi. Tehokkaan rintaman vähäriskisin salkku ei sisällä Suomea lainkaan, vaan se muo-

dostuu USA:sta, Japanista ja Euroopasta. Salkun tuotto on kuitenkin selvästi heikompi 

kuin Suomeen sijoitettaessa. Tehokkaan rintaman muoto jyrkkenee pisteessä, jossa 

salkkuihin tulee USA- ja Japani-indeksiä. Toisin sanoen riskin pienentyessä tuotto pie-

nenee suhteessa vielä aiempaa enemmän. 

 



 52 

Kuvio 16. Tehokas rintama sijoitettaessa Suomeen, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Ja-

paniin. 

 

 

5.2.4. Kehittyvät markkinat ja Pacific  

 

Eläkevakuutusyhtiöt ja yksityiset sijoittajat sijoittavat yhä suuremman osan muualle Aa-

siaan ja kehittyville markkinoille, millä pyritään yleensä suurempiin tuottoihin. Tutki-

tulla 10 vuoden jaksolla Suomi-indeksin tuotot ovat kuitenkin olleet parempia kuin Ke-

hittyvät markkinat - ja Pacific-indeksin. Tosin Kehittyvät markkinat -indeksin tuotto oli 

lähes yhtä hyvä kuin Suomen.  

 

Tehokkaan rintaman muoto muuttuu jonkin verran lisättäessä mukaan Kehittyvät mark-

kinat - ja Pacific-indeksi (kuvio 17). Suomi on tehokkaan rintaman yläpäässä, mutta sen 

jälkeen pisteissä viisi ja neljä saavutetaan selvästi pienempi riski lähes samalla tuotolla. 

Tällöin salkut sisältävät Suomen lisäksi Kehittyvät markkinat -indeksiä. Pisteen neljä 

jälkeen tehokas rintama jyrkkenee selvästi, joten riskin pienentyessä tuotto heikkenee 

suhteessa enemmän. 

 

 

 

 

 

 



 53 

Indeksien %-osuudet tuotto (kk) riski 

1. Japani 34, USA 33, Pacific 28, Eurooppa 5 0,52 3,72 

2. Pacific 72, Eurooppa 21, Kehittyvät markkinat 5 0,83 4,18 

3. Pacific 72, Kehittyvät markkinat 22, Suomi 5 0,99 4,68 

4. Kehittyvät markkinat 87, Suomi 12 1,22 6,07 

5. Suomi 65, Kehittyvät markkinat 34 1,26 8,15 

6. Suomi 100 1,29 10,58 

Kuvio 17. Kaikista indekseistä muodostettu tehokas rintama. 

 

 

Tulosten perusteella Suomalaisen sijoittajan salkun tuotto heikkenee samalla, kun riski 

pienenee sijoitettaessa Pohjoismaat-, Eurooppa-, USA-, Japani- ja Pacific-indekseihin. 

Sen sijaan Kehittyvät markkinat -indeksiin sijoittamalla on mahdollisuus pienentää si-

joitussalkun riskiä tuoton juuri heikkenemättä.  

 

Muiden tutkimuksen maiden sijoittajat sen sijaan saavat hajautushyötyjä ulkomaille si-

joittamisesta. Kuviossa 17 näkyy kaikkien indeksien sijainti tehokkaaseen rintamaan 

nähden. Esimerkiksi Japani-indeksi sijaitsee kaukana tehokkaasta rintamasta, joten ja-

panilainen sijoittaja hyötyy kansainvälisestä hajauttamisesta: samalla riskillä kuin sijoi-

tettaessa vain Japaniin, voidaan saavuttaa huomattavasti parempi tuotto sijoittamalla 

tehokkaan rintaman portfolioon. Kehittyvät markkinat -indeksi sijaitsee hyvin lähellä 

tehokasta rintamaa, kuten Suomi-indeksi. Kehittyvien markkinoiden tuotto on lähes yh-

tä hyvä kuin Suomessa, mutta riski on selvästi pienempi. Pacific-indeksi sijaitsee myös 



 54 

lähellä tehokasta rintamaa, mutta tuotto on jo selvästi huonompi kuin Suomeen sijoitet-

taessa. 

 

 

5.3. Eläkevakuutusyhtiöiden salkut 

 

Eläkevakuutusyhtiöiden salkkujen indeksikohtaiset jakaumat näkyvät taulukossa 6. Ku-

viosta 18 nähdään, että salkut sijoittuvat hieman etäämmälle tehokkaasta rintamasta, eli 

samalla riskillä on mahdollista saada parempi tuotto valitsemalla jokin tehokkaan rin-

taman portfolio tai samalla tuotolla on mahdollisuus valita tehokkaalta rintamalta vä-

hemmän riskiä sisältävä portfolio. Portfolioteorian mukaan muodostettujen salkkujen 

sisältö vaihtelee jonkin verran muun muassa valitusta ajanjaksosta riippuen eikä maa-

kohtaisia jakaumia täten kannata soveltaa suoraan käytännön sijoittamisessa. Salkkujen 

sisällöstä voidaan kuitenkin tehdä joitakin päätelmiä siitä, mihin kannattaisi sijoittaa. 

 

 

Taulukko 6. Eläkevakuutusyhtiöiden osakesijoitusten maajakauma vuoden 2007 lopus-

sa.  

 

Yhtiö Suomi Eurooppa P-Amerikka Japani Muut      

Varma 38 31 11 7 13 

Ilmarinen 39 31 12 2 16 

Keva 20 51 14 4 11 

VER 25 45 14 10 6 

 

 



 55 

Kuvio 18. Tehokas rintama ja eläkevakuutusyhtiöiden salkut. 

 

 

Ilmarinen voisi valita portfolioteorian avulla muodostetun salkun, jonka riski on sama 

kuin Ilmarisen salkussa, mutta tuotto on parempi. Tässä salkussa on suuri osa Kehitty-

vät markkinat -indeksiä ja reilu 10 prosenttia Suomi-indeksiä. Käytännössä näin suurel-

la painolla ei välttämättä kannata sijoittaa Kehittyville markkinoille, mutta tulosten pe-

rusteella Ilmarinen voisi ainakin vähentää Euroopan, Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen 

sijoituksia, ja lisätä sijoituksia Kehittyville markkinoille ja Suomeen. Näin päästäisiin 

lähemmäs Ilmarisen tavoitetta, joka on mahdollisimman hyvä pitkän aikavälin tuotto.  

 

Varman salkku sijaitsee hyvin lähellä Ilmarisen salkkua. Varman sijoitustoiminnan ta-

voitteena on paras mahdollinen tuotto, mutta myös varojen turvaaminen. Tavoite ei ole 

tulosten mukaan toteutunut, koska Varman salkun tuotto jää suhteellisen kauas parhaas-

ta mahdollisesta, eli vain Suomi-indeksistä muodostuvasta salkusta. Varma saisi tulos-

ten mukaan paremman tuoton samalla riskillä sijoittamalla enemmän Kehittyvät mark-

kinat ja Suomi-indeksiin. Varma korostaa myös varojen turvaamista, eli kohtuullista 

riskitasoa. Tulosten perusteella Varman olisi mahdollista saavuttaa vielä pienempi riski 

samalla tuotolla valitsemalla tehokkaan rintaman salkku, joka muodostuu Kehittyvät 

markkinat - ja Suomi-indeksin lisäksi Pacific-indeksistä. Varma voisi siis vähentää ai-

nakin Euroopan ja Japanin sijoitusten osuutta ja lisätä sijoituksia Kehittyville markki-

noille. 



 56 

Keva on hajauttanut sijoituksia eniten ulkomaille. Tämä näkyy myös tuotoissa, jotka 

ovat tutkituista heikoimmat (liite 4). VER tavoitteena on mahdollisimmat hyvä pitkän 

aikavälin tuotto, joten sijoitusten tuotot voivat vaihdella paljonkin lyhyellä aikavälillä. 

Tällöin VER voisi sijoittaa huomattavasti enemmän Suomeen. VER voisi lisätä sijoituk-

sia myös Kehittyville markkinoille, joihin se sijoitti suhteellisen pienellä osuudella. 

Vastaavasti VER voisi vähentää sijoituksia Eurooppaan ja Japaniin, johon VER on si-

joittanut jopa 10 %. Japani-sijoituksen tavoitteena on ehkä ollut hyvä tuotto, mutta tässä 

tapauksessa on käynyt päinvastoin. 

 

Eläkevakuutusyhtiöt ovat sijoittaneet suhteellisen paljon ulkomaille, mutta tulosten pe-

rusteella näin sijoitusten tuotto on itse asiassa pienentynyt. Kaikki eläkevakuutusyhtiöi-

den salkut sijoittuvat kauas tuotoltaan parhaasta salkusta, joka muodostuu Suomi-

indeksistä. Jatkossa yhtiöt voisivat siis tulosten perusteella lisätä Suomen osuutta reip-

paasti, koska yhtiöiden tavoitteissa korostetaan hyvää pitkän aikavälin tuottoa. Vaikka 

tuoton vaihtelut ovat Suomeen sijoitettaessa suuret, ei niillä pitäisi pitkällä aikavälillä 

olla merkitystä. Myös Kehittyvien markkinoiden sijoituksia voisi tulosten mukaan lisä-

tä. 

 

 

5.4. Pidennetty ajanjakso 

 

Aiemmin selvitettiin tehokas rintama 10 vuoden ajanjaksolta. Nyt pidennetään ajanjak-

soa 15 vuoteen: 1993–2007. Suomeen sijoittaminen on kannattanut tuoton puolesta pi-

demmälläkin jaksolla. Itse asiassa Suomen keskimääräinen kuukausituotto on jopa pa-

rempi kuin lyhemmällä jaksolla. Keskimäärin indeksien tuotot ovat tosin muutenkin pa-

rempia.  

 

Suomi-indeksi sijaitsee tehokkaan rintaman yläpäässä myös pidemmällä jaksolla (kuvio 

19). Siirryttäessä eteenpäin tehokkaalla rintamalla, päädytään pisteeseen viisi, jossa 

portfolion tuotto on lähes sama, mutta riski pienempi. Portfolio sisältää Suomi-indeksin 

lisäksi Kehittyvät markkinat -indeksiä. Riskiä saadaan edelleen pienennettyä tuoton juu-

ri kärsimättä pisteeseen neljä asti, jossa portfolio muodostuu suurelta osin Kehittyvät 

markkinat -indeksistä. Tämän pisteen jälkeen tehokas rintama kuitenkin jyrkkenee voi-

voimakkaasti, eli riskin pienentyessä tuotto pienenee aiempaa enemmän. Portfoliot si-

sältävät nyt myös muita indeksejä, joiden tuotot ovat kuitenkin Suomi-indeksiä hei-

kommat. 

 



 57 

Indeksien %-osuudet tuotto (kk) riski 

1. USA 54, Japani 28, Pacific 10, Eurooppa 8 0,67 3,60 

2. USA 42, Kehittyvät markkinat 42, Eurooppa 16 1,18 4,36 

3. Kehittyvät m. 61, USA 29, Pohjoismaat 4, Suomi 6 1,39 5,00 

4. Kehittyvät markkinat 84, Suomi 16 1,64 5,93 

5. Suomi 70, Kehittyvät markkinat 30 1,70 7,74 

6. Suomi100 1,74 9,65 

Kuvio 19. Tehokas rintama vuosina 1993–2007. 

 

 

Kokonaisuudessaan tulokset 15 vuoden jaksolla ovat hyvin samanlaisia kuin 10 vuoden 

jaksolla: Suomeen sijoittaminen on tuottoisinta, ja muihin indekseihin sijoittaminen 

pienentää sijoitusportfolion riskiä, mutta myös tuottoa. Sijoittamalla Kehittyvät markki-

nat -indeksiin päädytään pidemmälläkin jaksolla selvästi pienempään riskiin vain hie-

man pienemmällä tuotolla.  

 

 

5.5. Yksityiset sijoittajat 

 

Tutkimuksen perusteella Suomeen sijoittavan näkökulmasta sijoittaminen kansainväli-

siin indekseihin pienentää sijoitussalkun riskiä, mutta myös tuottoa. Näin ollen korkeaa 

pitkän aikavälin tuottoa hakeva ja riskiä sietävä, suomalainen sijoittaja voi unohtaa kan-

sainvälisen hajauttamisen ja sijoittaa ainoastaan kotimaahan. Tulos on päinvastainen 



 58 

verrattuna Liljeblomin ym. (1995) suomalaisen sijoittajan näkökulmasta vuosina 1974–

1993 tehtyyn tutkimukseen, jossa Suomi sijaitsi kaukana tehokkaasta rintamasta. Tässä 

tutkimuksessa Suomi sijaitsi tehokkaan rintaman yläpäässä, eli tuotto ja riski oli suurin. 

Monien aiempien tutkimusten, muun muassa Grubel (1968) mukaan sijoittamalla ulko-

maille voidaan pienentää sijoitusportfolion riskiä tuoton pysyessä ennallaan. Tässä ris-

kiä ei saatu pienemmäksi sijoittamalla Pohjoismaihin, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tai 

Japaniin, jos tuotto haluttiin pitää yhtä hyvänä. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että 

kansainvälinen hajauttaminen kannatti esimerkiksi japanilaisen ja yhdysvaltalaisen si-

joittajan näkökulmasta. Suomalainen sijoittaja sen sijaan oli poikkeus. Tulokset muistut-

tavat Hakan ja Hakan (2005) tutkimusta turkkilaisen sijoittajan näkökulmasta. Siinä ha-

vaittiin, että sijoittaminen kansainvälisiin indekseihin ei kannattanut tuoton takia, koska 

Turkin osakemarkkinat menestyivät keskimäärin paremmin kuin kansainväliset indek-

sit.  

 

Aikaisempien tutkimusten mukaan laajemmalle maantieteelliselle alueelle hajauttami-

nen pienentää riskiä eniten, minkä havaitsivat esimerkiksi Brooks ja Del Negro (2005) 

tutkiessaan tilannetta hollantilaisen sijoittajan näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa ha-

jauttaminen laajemmalle maantieteelliselle alueelle pienensi kyllä sijoitusportfolion ris-

kiä verrattuna Suomi-indeksiin, mutta myös tuotto pieneni. Poikkeuksena tutkimuksessa 

oli kehittyvien markkinoiden indeksi, johon sijoittamalla saavutettiin selvästi pienempi 

riski vain hieman pienemmällä tuotolla. 

 

Käytännön sijoittamisessa kehittyville markkinoille hajauttamista suositellaan, erityises-

ti pankit pitävät kehittyville markkinoille sijoittamista osana perusallokaatiota. Esimer-

kiksi JPMorgan Asset Managementin kehittyvien markkinoiden asiantuntija Claudia 

Barrulas kertoi, että “Kehittyvien markkinoiden rahastoista on tullut perussijoitus” 

(Kauppalehti 2008a). Pienen osan sijoittaminen kehittyville markkinoille voikin olla 

kannattavaa. Tulevaisuudessa kehittyvien markkinoiden riskit ovat suhteellisen korkeat, 

mutta osakemarkkinoilla on myös tuottopotentiaalia. Riski on kuitenkin myös sijoittaji-

en suuri innostus näitä nopean talouskasvun alueita kohtaan, jolloin indeksit voivat olla 

yliarvostettuja. 

 

Sijoittaminen Pohjoismaat-, Eurooppa-, USA- tai Japani-indeksiin pienensi tutkimuk-

sessa sijoitussalkun tuottoa. Käytännössä moni piensijoittaja hakee kuitenkin ulkomailta 

parempia tuottoja esimerkiksi sijoitusrahastojen kautta. Suuri osa Suomeen rekiste-

röidyistä sijoitusrahastoista sijoittaakin Suomen ulkopuolelle, kuten taulukosta 8 näkyy 

(Sijoitustutkimus 2008). Syynä ulkomaille sijoittavien rahastojen suureen tarjontaan on 



 59 

tietenkin myös se, että suoraan ulkomaisiin osakkeisiin sijoittaminen ei ole niin yksin-

kertaista ja edullista kuin suomalaisiin osakkeisiin sijoittaminen. Lisäksi rahastoyhtiöille 

ulkomaille sijoittavat rahastot ovat usein tuottoisimpia, koska niiden palkkiot ovat suu-

rimpia.  

 

 

Taulukko 8. Osakerahastot Suomessa helmikuussa 2008.  

 

Osakerahasto määrä % Rahastopääoma 

mrd. € 2/2008 

Suomi 36 9,6 3525,5 

Pohjoismaat 34 9,1 4354,2 

Eurooppa 66 17,6 7660,7 

Pohjois-Amerikka 23 6,1 1773,3 

Japani 15 4,0 967,3 

Aasia 22 5,9 2290,2 

Kehittyvät markkinat 73 19,5 9897,2 

Koko maailma 105 28,1 6356,8 

yhteensä 374 100,0 36825,2 

 

 

Ulkomaille sijoittavia rahastoja markkinoidaan usein juuri tuoton vuoksi. Taulukosta 9 

nähdään, että Suomeen sijoittavat osakerahastot ovat kuitenkin tuottaneet parhaiten vii-

meiset kymmenen vuotta. Tulos on sama kuin indeksejä vertailemalla saatiin.  

 

 

Taulukko 9. Osakerahastojen keskimääräinen tuotto 1998–2007.  

 

Osakerahasto määrä (10 

v.) 

tuotto (10 

v. p.a.) 

Suomi 16 11,1 

Pohjoismaat 13 8,5 

Eurooppa 9 4,7 

Pohjois-Amerikka 6 1,2 

Japani 4 – 2,2 

Aasia 5 9,1 

Kehittyvät markkinat 12 10,9 

Koko maailma 19 3,2 

yhteensä 84 5,8 



 60 

Jos sijoittaja on liikkeellä lyhyellä tähtäimellä tai ei siedä suuria tuoton vaihteluja, kan-

nattaa sijoittaa myös Suomen ulkopuolelle. Näin riski pienenee, mutta myös tuotto 

heikkenee. Tosin Kehittyvät markkinat -indeksiin sijoittamalla päädyttiin tutkimuksessa 

pienempään riskiin lähes samalla tuotolla. Sijoittaminen Suomen ulkopuolelle voi tulla 

kysymykseen myös silloin, kun haluaa enemmän toimialakohtaista hajautusta.  

 

Jos sijoittaa pitkäjänteisesti, esimerkiksi lapselle tai eläkepäiviä varten, ei lyhyen aika-

välin tuoton vaihteluilla ole merkitystä osakemarkkinoilla. Tällöin kannattaa tutkimuk-

sen perusteella sijoittaa Suomeen. Sijoittaminen voidaan tehdä esimerkiksi indeksira-

haston tai indeksiosuuden avulla. Yksityiselle sijoittajalle sijoittamista Suomeen voi-

daan suositella muistakin syistä: yhtiöiden seuraaminen on helppoa, sijoittaminen koti-

maahan on edullisempaa kuin ulkomaille sijoittaminen, sijoittaapa sitten suoraan osak-

keisiin, indeksirahastoon tai indeksiosuuksiin. Suomeen sijoittaminen tukee myös suo-

malaisia yrityksiä.  



 61 

6. JOHTOPÄÄTÖKSET 

 

Tulosten mukaan suomalaisen indeksisijoittajan ei tarvitse sijoittaa ulkomaille, jos ta-

voitteena on hyvä pitkän aikavälin tuotto, sillä sijoittaminen ulkomaille pienensi sijoi-

tussalkun riskiä tuoton kustannuksella. Suomen osakemarkkinoita kuvaavan indeksin 

tuotot olivat kymmenen (1998–2007) ja viidentoista vuoden (1993–2007) jaksoilla tut-

kituista indekseistä parhaita, vaikka jaksoilla oli myös suuria laskuja, joiden pitäisi ta-

soittaa tuoton keskiarvoa.  

 

Suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt ovat vähentäneet Suomen osuutta sijoituksista vuodes-

ta 1997 asti. Risku ja Vanne Eläketurvakeskuksesta (2007) totesivat eläkevakuutusyhti-

öiden sijoituksista: ”Suomen osuus sijoituksista on alentunut ja erityisesti euroalueen 

ulkopuolisten maiden osuus kasvanut. On perusteltua olettaa, että varojen hajauttaminen 

alentaa riskitasoa alentamatta kuitenkaan odotettavissa olevia tuottoja.”. Tämän tutki-

muksen mukaan sij