VAASAN YLIOPISTO  

LASKENTATOIMEN JA RAHOITUKSEN YKSIKKÖ 

 

 

 

 

 

Viljami Laitila 

LAHJANLUONTEINEN KAUPPA JA ERILAISTEN LUOVUTUSTEN           

VEROTUS 

 

 

 

 

 

Talousoikeuden 

Pro gradu - tutkielma 

 

 

Talousoikeuden maisteriohjelma 

 

 

 

VAASA 2020 

  



1 

 

 

SISÄLLYSLUETTELO         sivu 

TAULUKKOLUETTELO 5 

LYHENTEET 7 

TIIVISTELMÄ 9 

1. JOHDANTO 11 

1.1. Tutkimuskohteen kuvaus 11 

1.2. Tutkimusongelma ja sen rajaus 12 

1.3. Tutkimuksen metodi ja lähdeaineisto 12 

1.4. Tutkielman rakenne 13 

2. LUOVUTUSVOITON VEROTUS 15 

2.1. Luovutusvoiton verotuksen perusteita 15 

2.2. Luovutusvoiton kohdistaminen 17 

2.3. Tulolähdejako 18 

2.4. Luovutusvoiton laskeminen sekä luovutushinnan ja hankintamenon 

määrittäminen 20 

2.5. Luovutustappiot 23 

2.6. Arvopapereiden luovutusvoitot 25 

2.7. Kokonaan ja osittain verovapaat luovutusvoitot 28 

2.8. Lahjanluonteiset luovutustoimet 30 

2.9. Sukupolvenvaihdoshuojennus luovutusvoitto- sekä perintö- ja lahjaverotuksessa

  33 

2.10. Varainsiirtovero 38 

3. LAHJAVEROTUKSEN PÄÄPIIRTEET 41 

3.1. Lahjan määritelmä 41 

3.2. Lahjojen veronalaisuus 42 

3.3. Lahja yhteisölle tai osakeyhtiölle 46 

3.4. Osakeyhtiö lahjoittajana 48 

3.5. Lahjoitusvähennys 49 



2 

 

  



3 

 

 

3.6. Lahja työsuhteessa 50 

3.7. Verovapaat lahjat 53 

3.8. Lahjojen kumulointi ja yhteislahja 54 

3.9. Lahjaverovelka ja ennakkoratkaisu 56 

4. LAHJANA SAADUN OMAISUUDEN EDELLEENLUOVUTUS JA 

HALLINTAOIKEUS 59 

4.1. Lahjana saadun omaisuuden edelleenluovutus 59 

4.2. Hallintaoikeuden ja muiden oikeuksien vaikutus verotuksessa 61 

4.3. Oikeuden ja muiden kohteiden arvostaminen verotuksessa 64 

5. ESIMERKKEJÄ 68 

6. YHTEENVETO 76 

LÄHDELUETTELO 79 

OIKEUSTAPAUSLUETTELO 85 

 

  



4 

 

  



5 

 

TAULUKKOLUETTELO    

    

Taulukko 1. Luovutusvoiton ja -tappion määräytyminen s. 21 

Taulukko 2. I ja II lahjaveroluokka   s. 44 

Taulukko 3. Esimerkki lahjojen kumuloinnista  s. 55 

Taulukko 4. PerVL 10 §:n diskonttaustaulukko  s. 66 

 

 

  



6 

 

  



7 

 

LYHENTEET 

 

ArvL  Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 22.12.2005/1142 

AVL  Arvonlisäverolaki 30.12.1993/1501 

esim.  Esimerkiksi 

EVL  Laki elinkeinotulon verottamisesta 24.6.1968/360 

HAO  Hallinto-oikeus 

HE  Hallituksen esitys edustakunnalle 

KHO  Korkein hallinto-oikeus 

KKO  Korkein oikeus 

ks.  katso 

KVL  Keskusverolautakunta 

LahjaL  Lahjanlupauslaki 31.7.1947/625 

mm.  muun muassa 

MVL  Maatilatalouden tuloverolaki 15.12.1967/543 

ns. niin sanottu, niin sanotusti 

Oy Osakeyhtiö 

PerVL  Perintö- ja lahjaverolaki 12.7.1940/378 

spv-arvo  Sukupolvenvaihdosarvo 

TVL  Tuloverolaki 30.12.1992/1535 

VATT  Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 

VML  Laki verotusmenettelystä 18.12.1995/1558 

VSVL  Varainsiirtoverolaki 29.11.1996/931 

vp  valtiopäivät 

vrt.  vertaa   



8 

 



9 

 

_____________________________________________________________________ 

VAASAN YLIOPISTO 

Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö 

Tekijä:    Viljami Laitila 

Pro gradu -tutkielma:  Lahjanluonteinen kauppa ja erilaisten luovutus-

ten verotus 

Tutkinto:    Kauppatieteiden maisteri 

Oppiaine:   Talousoikeus 

Työn ohjaaja:  Juha Lindgren 

Aloitusvuosi:  2018 

Valmistumisvuosi:  2020  Sivumäärä: 86 

_____________________________________________________________________ 

 

TIIVISTELMÄ 
 

 

Lahjanluonteinen kauppa on mahdollinen väline erityisesti sukulaisten välisissä luovutustoimissa ja suku-

polvenvaihdoksissa. Yritysten omistajanvaihdosten määrä on arvioitu kasvaneen vuosien 2015-2018 välillä 

noin 10 prosenttia vuosittain, joten mahdollisten lahjanluonteisten kauppojenkin määrä on ollut kasvussa. 

Tässä tutkielmassa lahjanluonteiseen kauppaan erityisesti liittyviksi veroiksi, kuten lahja-, luovutusvoitto- 

ja varainsiirtovero eivät luovutusvoittoverotusta lukuun ottamatta ole veronsaajalle merkittäviä tuloeriä, 

mutta voivat olla ratkaisevassa roolissa yksityishenkilöiden ja yritysten päätösten kannalta. 

 

Tutkimusongelmana on selvittää lahjanluonteisen kaupan vero-oikeudellinen tilanne sekä paneutua lahjan 

edelleenluovutuksen problematiikkaan. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi käsitellään laajasti erilaisia 

luovutustoimia ja lahjan eri muotoja systematiikan ymmärtämiseksi. Lahjan ja luovutuksen käsittelyn 

avulla päästään lähemmäs lahjanluonteisen kaupan tilannetta ja erityisesti lahjan edelleenluovutusta, joka 

yhdistää perintö- ja lahjaverotuksen ja tuloverotuksen normeja. 

 

Tutkielma perustuu vero-oikeudelliseen tarkasteluun, jolloin menetelmäksi muodostuu oikeusdogmaatti-

nen eli lainopillinen tutkimusmenetelmä, jossa systematisoidaan voimassa olevaa osaa oikeusjärjestelmästä 

sekä selvitetään oikeussäännösten sisältöä. Oikeusdogmaattisen tutkimuksen tavoitteena on voimassa ole-

vien sääntöjen tutkiminen, jotka kuuluvat voimassa olevaan oikeusjärjestykseen. Oikeusdogmaattiseen me-

todiin kuuluu osaltaan oikeussäännösten systemointi. Systematisointi on tässä tutkielmassa toteutettu kir-

jallisuuden tulkinnalla ja Verohallinnon ohjeisiin paneutumalla sekä oikeustapauksien avaamisella. Kes-

keisimmät lähteet ovat lainsäädäntö ja niiden esityöt, Verohallinnon ohjeet, vero-oikeutta käsittelevä kir-

jallisuus ja oikeustapaukset. Oikeuskirjallisuudessa on yritetty käyttää mahdollisimman laajasti erilaisia 

lähteitä vertailutarkoituksessa. Oikeustapauksia on pyritty avaamaan erityisesti niiltä osin, jotka liittyvät 

suoraan aiheeseen ja tuovat esiin tuomioistuimien rajanvetotilanteita. 

 

Lahjanluonteisen kaupan tilanteet avautuvat monimuotoisina ja lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan erilaisina 

tapauksina. Pidätetyt oikeudet ja alihintaisuus ovat merkittävimpiä keinoja veron vähentämisessä. Suku-

polvenvaihdoshuojennukset perintö- ja lahjaverolaissa sekä tuloverolaissa ovat merkittävimmät huojennuk-

set lahjanluonteisen kaupan tilanteissa niiden tuodessa mahdollisesti täyden verovapauden luovutuksen 

osapuolille. Lahjanluonteisen kaupan oikeustilassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia lähiaikoina, vaikka 

uutta tarkentavaa oikeuskäytäntöä tuleekin säännöllisesti. 

 

 

 

 

 

 

______________________________________________________________________ 

AVAINSANAT: lahjavero, lahjanluonteinen, luovutus, luovutusvoitto 



10 

 

  



11 

 

1. JOHDANTO 

 

1.1. Tutkimuskohteen kuvaus 

 

 

Tutkimuksen aiheena on lahjanluonteinen kauppa ja sen vero-oikeudellinen tilanne. Tut-

kimuksessa aihetta käsitellään eniten henkilöverotuksen näkökulmasta sekä yritysvero-

tuksen näkökulmasta silloin, kun sen käsittely tuottaa lisäarvoa tutkimukselle. Lahjan-

luonteiseen kauppaan ja siinä erityisesti lahjan edelleenluovutukseen paneudutaan lahja- 

ja luovutusvoittoverotusta yhdistävänä tekijänä. Tutkimuksessa perehdytään laajasti luo-

vutusvoiton ja lahjan verokohteluun niiden ollessa merkittävimpiä verolakeja lahjanluon-

teisen kaupan tilanteissa. Varainsiirtovero huomioidaan niiltä osin, kuin se on tarpeen 

aiemmin mainittujen käsittelyn kannalta. 

 

Aiheen merkitys veronsaajalle on rajallinen. Lahjavero muodostaa hallituksen vuoden 

2019 talousarvioesityksen perusteella 0,32 prosenttia kaikista verotuloista ja varainsiirto-

vero 1,78 prosenttia1. Luovutusvoittoverotuksen merkitys on huomattavampi, 9,82 pro-

senttia valtion veroista ja veronluonteisista tuloista. Toisaalta yksittäisille henkilöille ja 

yrityksille nämä verot voivat olla tärkeitä suunniteltaessa omaisuuden lahjoittamista tai 

myymistä. Lahjanluonteinen kauppa voi olla erityisesti tarpeen perintöä suunniteltaessa 

tai sukupolvenvaihdoksissa, ja sukupolvenvaihdoshuojennus onkin yksi merkittävimpiä 

vähennyksiä perintö- ja lahjaverotuksessa sekä luovutusvoittoverotuksessa. Varainsiirto-

verotus nousee esiin osassa lahjanluonteisen kaupan tilanteista, joten sitä on syytä tarkas-

tella rajatusti samassa kokonaisuudessa. 

 

Lahja- ja luovutusvoittoverotus tulevat olemaan ajankohtaisia johtuen yritysten omista-

janvaihdosten oltua kasvussa vuoden 2015 jälkeen, ja kyseiset tilanteet saattavat johtaa 

myös lahjanluonteisen kaupan käyttöön.2  

 

 

 

1 Luvut ovat laskettu hallituksen talousarvioesityksen (2019) veroista ja veronluonteisista tuloista, joten ne 

eivät edusta osuutta valtion koko tuloista. 
2 Suomen Yrittäjät 2018. 



12 

 

1.2. Tutkimusongelma ja sen rajaus 

 

 

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lahjanluonteisen kaupan oikeustila verotuksessa. 

Erityiskysymyksenä perehdytään lahjanluonteisen kauppaan. Samalla tutustutaan eri 

vaihtoehtoihin lahjanluonteisen kaupan toteuttamiseksi. Lahjanluonteista kauppaa käsi-

teltäessä käydään läpi siihen olennaisesti liittyviä veroja: lahjavero ja luovutusvoittove-

rotus ja huomattavasti rajatummin varainsiirtovero. 

 

Lahjanluonteinen kauppa ja lahjan edelleenluovutus valikoituivat erityisen tarkastelun 

kohteeksi kandidaatintutkielmani pohjalta. Lisäksi se mielestäni mahdollistaa tehokkaasti 

lahjanluonteiseen kauppaan liittyvien asioiden, kuten hankintamenon määrittelyn, oi-

keuksien pidättämisen ja riittävästä alihinnasta syntyvän lahjaverotuksen havainnollista-

misen. Samalla tulee käsiteltyä osittain muihinkin luovutuksiin liittyviä asioita.  

 

Tutkin lahjaa ja luovutuksia yleisesti, enkä paneudu kaikkiin erikoistilanteisiin kuten yri-

tysjärjestelyihin syvällisesti aihealueen laajuuden takia. Pyrin avaamaan laajasti teoriaa 

lahja- ja luovutusvoittovertouksessa ja keskittymään pääsääntöihin ja tärkeimpiin poik-

keuksiin, jolloin lukijalle muodostuu kattavampi kuva lahjanluonteisen kaupan verotuk-

sen systematiikasta ja aiheen taustoista. Yritysverotuksen tilanteita tutkitaan pääasiassa 

silloin, kun ne yhtenevät henkilöverotukseen tai liittyvät osaltaan lahjanluonteisen kau-

pan tilanteisiin. Tutkielman tavoitteena ei ole yrittää selvittää elinkeinotulolähteen ja hen-

kilötulolähteen tarkkaa rajausta kaikissa tilanteissa, vaan sen mukaan, mikä on tarpeen 

lahjanluonteisen kaupan tilanteiden selvittämisen ja riittävän teoriapohjan esittämisen 

kannalta.  

 

 

1.3. Tutkimuksen metodi ja lähdeaineisto 

 

 

Tutkielma perustuu vero-oikeudelliseen tarkasteluun, jolloin menetelmäksi muodostuu 

oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimusmenetelmä, jossa systematisoidaan voi-

massa olevaa osaa oikeusjärjestelmästä sekä selvitetään oikeussäännösten sisältöä ja esi-

tetään perusteltuja tulkintakannanottoja. Oikeusdogmaattisen tutkimuksen tavoitteena on 



13 

 

voimassa olevien sääntöjen tutkiminen, jotka kuuluvat voimassa olevaan oikeusjärjestyk-

seen. Oikeusdogmatiikassa keskitytään tietyllä hetkellä sitoviin oikeussääntöihin, eikä 

niinkään oikeushistoriaan.3 Oikeusdogmaattiseen metodiin kuuluu osaltaan oikeussään-

nösten systemointi. Systemoinnilla tavoitellaan kokonaiskuvan luomista oikeussäännös-

ten pohjalta, ja samalla pyritään menemään syvemmälle järjestelmään ja myös aikaisem-

paan lainsäädäntöön.4 Systematisointi on tässä tutkielmassa toteutettu kirjallisuuden esit-

telyllä ja Verohallinnon ohjeisiin paneutumalla sekä oikeustapauksien avaamisella.  

 

Keskeisimmät lähteet ovat lainsäädäntö ja niiden esityöt, Verohallinnon ohjeet, vero-oi-

keutta käsittelevä kirjallisuus ja oikeustapaukset. Oikeuskirjallisuudessa on yritetty käyt-

tää mahdollisimman laajasti erilaisia lähteitä vertailutarkoituksessa, joskaan eri kirjoitta-

jien tulkinnat eivät juuri eroa keskeisimmissä asioissa. Toisaalta erityisesti Pertti Purosen 

kirjallisuus perintö- ja lahjaveron sekä varainsiirtoveron saralta on laajuutensa ja viittaa-

jien määrän perusteella etualalla. Oikeustapauksia on pyritty avaamaan erityisesti niiltä 

osin, jotka liittyvät suoraan aiheeseen ja tuovat esiin tuomioistuimien rajanvetotilanteita. 

 

 

1.4. Tutkielman rakenne 

 

 

Tutkielma rakentuu kuudesta pääluvusta ja näiden alla olevista alaluvuista, jotka koko-

naisuutena vastaavat tutkimuskysymykseen. Tutkielma alkaa ensimmäisestä luvusta, 

jossa esitellään ja rajataan tutkielman aihe ja sen tavoitteet sekä avataan sen merkitystä. 

Toisessa pääluvussa tutustutaan luovutusvoiton verotukseen teorian osalta, jonka jälkeen 

perehdytään sen systematiikkaan yleisesti ja keskitytään olennaisimpiin tilanteisiin, kuten 

sukupolvenvaihdoshuojennukseen luovutusvoittoverotuksessa sekä perintö- ja lahjavero-

tuksessa. Samassa pääluvussa käsitellään lyhyesti varainsiirtoveroa. Kolmannessa päälu-

vussa keskitytään lahjaverotuksen systematiikkaan ja osa-alueisiin. Neljännessä päälu-

vussa esitellään erikseen lahjana saadun omaisuuden edelleenluovutus ja hallintaoikeuk-

sien vaikutus kyseisissä tilanteissa. Viidennessä luvussa on yhdeksän esimerkkiä, joilla 

pyritään havainnollistamaan olennaisimpia luovutustilanteita esimerkkien kautta, sekä 

 

3 Aarnio 1989: 47-51. 
4 Aarnio 1989: 288-293. 



14 

 

samalla pohtimaan eri tapojen hyviä ja huonoja puolia lyhyesti. Viimeisessä pääluvussa 

käydään vielä läpi yhteenvetona havaintoja aiemmista luvuista ja pyritään tuomaan esiin 

tutkimusongelmaan löytyneet vastaukset. 

  



15 

 

2. LUOVUTUSVOITON VEROTUS 

 

 

2.1. Luovutusvoiton verotuksen perusteita 

 

 

Luovutusvoitot eli myyntivoitot ovat ei-juoksevia pääomatuloja, joita syntyy silloin, kun 

myydään omaisuutta sen hankintamenoa korkeammalla hinnalla. Luovutustappiota syn-

tyy vastakkaisessa tilanteessa. Juoksevia pääomatuloja ovat esimerkiksi osingot, korko-

tulot ja osuuskunnan ylijäämä, eli tuloja, jotka syntyvät ajan myötä omistamisen seurauk-

sena5. Tuloverolain (TVL) ja myös elinkeinoverolain (EVL) tulokäsitteet ovat laajoja6, 

josta voidaan johtaa seuraava periaate: kaikki tulot ovat veronalaisia, ellei niitä ole sää-

detty verovapaiksi tai ne ovat vakiintuneet oikeuskäytännössä ja verotuskäytännössä ko-

konaan tulokäsitteen ulkopuolelle.7 Tämä toteutuu myös luovutusvoittoverotuksen koh-

dalla, jota säädellään TVL:n 45-50 §:issä sekä TVL 110.2 §:ssä. Lain avoimen sanamuo-

don vuoksi voidaan sanoa, että kaikki omaisuuden vastikkeelliset luovutukset kuuluvat 

luovutusvoittoverotuksen piiriin, joka osaltaan tukee aiempaa periaatetta8. Elinkeino- tai 

maataloustulonlähteiden luovutusvoittoja säädellään maatilatalouden tuloverolaissa 

(MVL) ja EVL:n piirissä, poikkeuksena maatilan luovutus MVL 21 §, jossa sovelletaan 

TVL:n pykäliä. Vastaavasti luovutustappiot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia, ellei 

niistä ole säädetty toisin.9 Toinen luovutusvoittoverotusta määrittävä periaate on tulove-

rolaissa vallitseva realisointiperiaate, eli vain luovutuksen kautta realisoituneet omaisuu-

den arvonnousut ovat veronalaista tuloa. Verotuksen symmetrian vuoksi realisoituneet 

omaisuuden arvonlaskut eli luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia TVL 50 §:n mukai-

sesti. Luovutusvoitto, eli esimerkiksi myytävän osakkeen arvonnoususta ostohetkestä 

myyntihetkeen johtuva voitto myynnin hetkellä, on henkilöverotuksessa yleisesti pää-

omatuloa, jonka verokanta on 30 prosenttia alle 30 000 euron tuloista ja 34 prosenttia sen 

 

5 Nykänen 2018: 4-5. 
6 Kukkonen 2007: 47-48. 
7 HE 200/1992: 32. 
8 Nykänen 2018: 6. 
9 Nykänen & Räbinä 2013: 9-10; VATT 2015: 3. 



16 

 

ylittävästä osasta. Luovutusvoitto lasketaan esimerkiksi myyntivoitoista kahdella vaihto-

ehtoisella tavalla TVL:n 46 §:n mukaisesti: joko vähentämällä luovutushinnasta omai-

suuden poistamaton hankintameno ja voiton hankinnasta koituneet menot, tai vähentä-

mällä luovutushinnasta hankintameno-olettama, joka on 40 prosenttia luovutushinnasta, 

jos omaisuus on omistettu vähintään 10 vuotta ja muuten 20 prosenttia luovutushinnasta. 

Luovutusvoittoa voi lisäksi syntyä tilanteissa, joissa saadaan vastineeksi muuta omai-

suutta kuin rahaa.10 

 

Luovutusvoittoverotuksen rajauksissa on ollut jonkin verran epävarmuutta, mutta lähtö-

kohtaisesti kaikenlaisen omaisuuden kaikki vastikkeelliset luovutukset ovat luovutusvoit-

toverotuksen alaisia11. KHO:n päätökset 2018:11 ja KHO 2018:170 ovat selventäneet ra-

jausta ainakin velkakirjojen luovutuksien osalta. Päätöksessä KHO 2018:11 ennakkorat-

kaisun hakijan oli tarkoitus sijoittaa verkkopalvelun kautta vertaislainoihin, ja kyseeseen 

tuli ovatko nämä velkakirjat sellaista omaisuutta, jonka luovutukseen sovelletaan luovu-

tustappiota koskevia säännöksiä. KHO päätti näiden olevan sellaista omaisuutta, josta 

voidaan vahvistaa luovutustappio ja sellaisia arvopapereita, joiden lopullinen arvonme-

netys rinnastettiin luovutustappioon12. Tapauksessa KHO 2018:170 A, joka ei ollut B 

Oy:n osakkeenomistaja, oli antanut B Oy:lle lainaa ja osa lainasta oli sittemmin muutettu 

pääomalainaksi. A:n myydessä pääomalainasaatavansa C Oy:lle pääomalainan nimellis-

arvoa alemmasta käyvästä summasta, A:lle kertyi tuloverotuksessa vähennyskelpoinen 

luovutustappio. Velkakirjojen määritteleminen pelkästään joko juokseviin tai ei-juokse-

viin pääomatuloihin on haastavaa niiden luonteen takia, sillä velkakirjan perusteella saatu 

korkotuotto on juoksevaa pääomatuloa ja sen pääomasta saatu tuotto on vuorostaan luo-

vutusvoittoa, kuten päätöksistä osittain nähdäänkin.13 

 

Virtuaalivaluuttoja ei pidetty Verohallinnon ohjeessa luovutusvoittoverotuksen alaisena 

niiden sopimusluonteen takia, joskin KHO 2019:42 muutti tilannetta. Kyseisessä ratkai-

sussa A aikoi myydä ostamaansa Ether-virtuaalivaluuttaa niin, että hän saisi vastikkeeksi 

 

10 Nykänen & Räbinä 2013: 10; Verohallinto 2019b; ks. Wikström 2015: 184-185. 
11 Nykänen 2018: 21.  
12 Nykänen, Lindgren ja Myllymäki 2019:184-188. 
13 Nykänen 2018: 2; Nykänen 2019b:184-188; Verohallinto 2020c. 



17 

 

virallista valuuttaa eli euroja tai dollareita. KHO päätti, että kyseessä ei ollut valuutta-

kurssivoitto eikä muu pääomatulo. Virtuaalivaluutan myyntiä pidettiin TVL 45.1 §:n mu-

kaisena omaisuuden luovuttamisena, joten siihen sovellettiin luovutusvoiton verotusta. 

Ratkaisuun vaikutti osaltaan KHO 2018:170, jossa katsottiin varallisuusverolaissa tarkoi-

tetut saamiset tuloverolain alaisiksi, mikä osaltaan kuvastaa tuloverotuksen laajaa alaa.14 

 

 

2.2. Luovutusvoiton kohdistaminen 

 

 

Verojärjestelmässä vallitsee kohdistamisessa ns. nimiperiaate. Luovutusvoiton kohdalla 

se tarkoittaa luovutetun omaisuuden oikeudellisen omistajan verottamista.15 Yhteisomis-

tuksen kohdalla verotetaan kutakin omistajaa omistusosuuksien perusteella. Omistukset 

kuolinpesässä ovat jakamatonta yhteisomistusta, ja koska kuolinpesä on itsenäinen vero-

velvollinen niin vainajan kuoleman jälkeen myytävästä omaisuudesta verot kohdentuvat 

kuolinpesälle.16 

 

Nimiperiaatteesta poiketaan joissain tapauksissa, jos verovelvollinen kykenee osoitta-

maan, ettei nimikirjaus vastaa tekijän tarkoitusta. Näin voidaan toimia esimerkiksi, jos 

omaisuus on hankittu toisen puolison nimiin, vaikka hankintahetkellä puolisoiden tarkoi-

tuksena oli hankkia omaisuus yhteisesti17.  Tilanteen ratkaiseminen suoritetaan hankinta-

hetken faktojen perusteella kokonaisarviointina. Olennaisina seikkoina on pidetty ainakin 

seuraavia: molemmat puolisot ovat luovutuskirjassa luovuttajina, molemmat ovat rahoit-

taneet hankintaa, molemmat ovat velallisina tai takaajina hankintaa varten otetuissa ve-

loissa, molemmat ovat osallistuneet rahoitukseen tuloillaan ja omaisuus on ollut molem-

pien yhteisessä hallinnassa18.19 Toinen poikkeus nimiperiaatteeseen on siviilioikeuden 

ulosottotilanne, joka ulottuu vero-oikeuteen. Ulosottokaaren 4:14.1:ssa säädetään, ettei 

 

14 Nykänen 2019a: 1-6. 
15 Nykänen & Räbinä 2013: 11. 
16 Nykänen & Räbinä 2013: 11-12; Räbinä 2019: 238-239; Ks. Nimiperiaatteesta Ossa 2006: 63. 
17 Ks. KHO 1998:2793 jossa näin katsottiin. 
18 Puronen 1999: 662; Räbinä 2001: 160-162. 
19 Räbinä 2019: 238-239. 



18 

 

väite omaisuuden kuulumisesta sivulliselle estä omaisuuden ulosmittaamista, jos on ha-

vaittavissa että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, 

jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, kun 

otetaan huomioon velallisen käytettävissä oleva omistajan määräysvaltaan verrattava 

valta, omistajan toimiin verrattavat toimet sekä velallisen järjestelystä saamat edut ja 

muut vastaavat seikat. Keinotekoisesti omaisuuden siirtelyllä ei siis voi välttyä ulosotolta 

taikka verotukselta. 

 

Nimiperiaatteen mukaisesti pakkohuutokaupattavan omaisuuden luovutusvoitto tulisi si-

vullisen maksettavaksi, mutta tästä on poikettu oikeuskäytännössä kohdistamalla joitain 

veroja luovuttajalle eikä sille, jonka nimissä omaisuus on. Esimerkkinä KHO 1996 B 520, 

jossa A:n omistamat osakkeet olivat vakuutena A:n aviopuolison omistuksessa olleen Z 

Oy:n veloista, joiden kattamiseksi pankki myi A:n osakkeet ja verotus kohdistui luovu-

tuksesta syntyneisiin A:n luovutusvoittoihin, vaikka pankki oli käyttänyt osakkeista saa-

dun kauppahinnan Z Oy:n velkojen maksuun.20 

 

 

2.3. Tulolähdejako 

 

 

Tulolähdejaottelun nykymuoto on perua verouudistuksesta vuodelta 1993. Verovelvolli-

silla luonnollisilla henkilöillä voi olla kolme tulolähdettä, jotka määräytyvät toiminnan 

luonteen perusteella: henkilökohtainen tulolähde, maatalouden tulolähde ja elinkeinotoi-

minnan tulolähde. EVL 1 § ja MVL 2.1 § määrittelevät elinkeinotoiminnan ja maatalou-

den tulolähteiden piiriin kuuluvat toimet, loput ovat henkilökohtaiseen tulolähteeseen 

kuuluvaa. Yleensä luonnollisen henkilön saamat luovutusvoitot luetaan henkilökohtai-

seen tulolähteeseen ja siihen sovelletaan TVL:n pykäliä, poikkeuksena elinkeinotoimin-

taan tai maatalouteen kuuluvien hyödykkeiden luovutukset sekä tilanteet, joissa toiminta 

katsotaan yritystoiminnaksi. Elinkeinotoiminnan kriteereistä ja tulolähteen määräytymi-

sestä enemmän osiossa arvopapereiden luovutusvoitot.21 

 

 

20 Nykänen & Räbinä 2013: 13-14; ks. Ossa 2006: 24-27. 
21 Nykänen & Räbinä 2013: 14-15. 



19 

 

Poikkeuksia ja erityistilanteita on useita. Maatilan tai sen osan luovutuksen voitto vero-

tetaan MVL 21 §:n mukaan henkilökohtaisen tulonlähteen tulona, eikä maatalouden tu-

lona kuten voisi olettaa. Lisäksi TVL:n pykäliä sovelletaan maatilan maapohjan sekä sillä 

olevien rakennuksien luovutuksiin, toisaalta jos luovutus tapahtuu ilman maapohjaa, luo-

vutus tapahtuu MVL 5.1:n 2 kohdan mukaan maatalouden tulona.22 Nykäsen ja Räbinän 

mukaan tulonlähteen valinnan kohdalla keskeistä olevan niiden eroava verokohtelu 

eriävien lakien takia. Merkittävimpiä eroja ovat elinkeinotoiminnan tulolähteen voittojen 

veronalaisuuden suuri laajuus, hankintameno-olettama, luovutustappioiden vähennysoi-

keuden erot sekä tulon tulolajin ja siten verokannan määräytyminen.23 

 

Henkilökohtaisessa tulonlähteessä luovutusvoiton määrä voidaan laskea hankintameno-

olettaman kautta. Elinkeinotoiminnan tulolähteessä tämä ei ole mahdollista, vaan vähen-

nys suoritetaan todellisen hankintamenon ja voiton hankkimisen sivukulujen yhteismää-

rän ja myyntihinnan erotuksena. Maatalouden tulolähteen piiriin luettavat arvopaperit 

ovat maatalouden tuloa, mutta näistä voidaan vähentää todellisen hankintamenon tilalla 

hankintameno-olettama.24  

 

Edellä mainitun perusteella voidaan argumentoida Myllymäkeä, Myrskyä ja Räbinää lai-

naten: 

 

”Sillä, sovelletaanko luonnollisen henkilön saamien voittojen verotukseen tu-

loverolakia vai elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, ei yleensä ole 

kovin suurta verotuksellista merkitystä. [– –], Molempien lakien mukaan luo-

vutuksesta saatu tulo on sinänsä veronalaista tuloa. Hankintameno-oletta-

man käyttö on kuitenkin mahdollista vain tuloverolain mukaisessa verotuk-

sessa.”25  

 

TVL 124 §:n mukaan luovutusvoitto on koko summaltaan pääomatuloa, johon kohdistuu 

30 prosentin vero aina 30 000 euroon asti ja ylimenevältä osalta 34 prosentin vero. EVL:n 

 

22 Nykänen & Räbinä 2013: 14-15. 
23 Nykänen & Räbinä 2013: 14-17. 
24 Nykänen & Räbinä 2013: 16. 
25 Räbinä 2019: 240-241; ks. Andersson 2016: 117-120. 



20 

 

mukaan verotettaessa jaettavaa yritystuloa, tulot jaetaan edeltävän verovuoden nettova-

rallisuuden mukaan ansio- ja pääomatuloksi26. Tulolähteissä vaikuttavat osaltaan luovu-

tustappiot, sillä EVL:n mukaisessa verotuksessa ne ovat rajoituksitta vähennyskelpoisia, 

kun taas TVL:n mukaan ne voidaan vähentää verovuonna tai viitenä seuraavana vuonna 

saadusta pääomatulosta, jos sitä jää ylitse luovutusvoittojen vähentämisen jälkeen.27 Tu-

lonlähteiden väliset rajanvedot ovat toisinaan ongelmallisia, mistä on kertynyt runsaasti 

oikeuskäytäntöä. Suunnittelulla on mahdollista keventää verorasitusta, mutta tämä vaatii 

tarkkaa tapauskohtaista harkintaa, sillä esimerkiksi henkilökohtaista ja elinkeinotoimin-

nan tulonlähdettä rajaavat liiketoiminnan tunnusmerkit ovat tuottaneet osansa oikeuskäy-

täntöä, joista osaa sivutaan myöhemmissä luvuissa.28 

 

Hallituksen esitys HE 257/2018 muuttaa tulolähdejakoa yhteisöjen elinkeinotulon osalta 

lakien tultua voimaan 1. heinäkuuta 2019, ja niitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 

2020. Esitys muuttaa toteutuessaan merkittävästi verotuksen tulolähdejaon systematiik-

kaa lakimuutoksen vaikuttamien yhteisöjen osalta, kun huomattava osa yhteisöistä toimisi 

sen mukaan lähinnä elinkeinotulon piirissä. Muutoksella ei ole vaikutusta henkilövero-

tukseen ja HE 257/2018 huomioikin luonnollisten henkilöiden verotuksen poikkeavan 

valmiiksi yhteisöjen omasta esimerkiksi tulolajien perusteella, joita luonnollisilla henki-

löillä on ansiotulo ja pääomatulo.29 

 

 

 

2.4. Luovutusvoiton laskeminen sekä luovutushinnan ja hankintamenon määrittäminen 

 

 

Luovutusvoitto voidaan laskea kahdella eri tavalla verotuksessa. Luovutushinnan ja pois-

tamattoman hankintamenon erotusta vähennettynä voiton hankkimisesta koituneilla me-

noilla voidaan käyttää kaikissa tulolähteissä. Henkilön ja kuolinpesän saamat luovutus-

voitot voidaan laskea myös vähentämällä luovutushinnasta hankintameno-olettama. Han-

kintameno-olettamaa sovelletaan, jos voitto on sen perusteella pienempi kuin todellista 

 

26 TVL 38 §. 
27 TVL 50 §. 
28 Räbinä 2019: 240-246. 
29 Penttilä 2019: 132-145; Kiviranta 2018 ks. Räbinä 2019: 85-88; ks Krogerus 2018. 



21 

 

hankintamenoa käyttämällä olisi, eli lähtökohtaisesti sovelletaan verovelvollisen kannalta 

edullisempaa vaihtoehtoa.30  

 

Taulukko 1. Luovutusvoiton ja -tappion määräytyminen.31 

 

+  Luovutushinta 
       + Luovutushinta     

 -  Poistamaton hankintameno      -  Hankintameno-olettama (20 tai 40%) 

 -  Voiton hankkimisesta koituneet menot    = Luovutusvoitto     

 = Luovutusvoitto tai -tappio             

 

 

Luovutushintana käytetään todellista luovutushintaa, joka on normaalisti löydettävissä 

kauppakirjasta, mikä tekee sen määrittelystä varsin ongelmatonta32. Luovutushinnaksi 

tulkitaan kauppahinnan nimellisarvo rahaa käytettäessä ja vaihdossa vastikkeena olevan 

omaisuuden käypä arvo. Verohallinnon ohjeessa kirjoitetaan käyvästä arvosta seuraa-

vasti: ”Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa”, johon 

voidaan jatkaa tämän koskevan tilanteita, joissa osapuolet ovat toisilleen vieraita33. Jos 

kaupassa luovutetaan useita hyödykkeitä, niin kauppahinta kohdistetaan erikseen jokai-

selle hyödykkeelle saantokohtaisesti. Jos näin ei toimita, niin kauppahinta kohdistetaan 

hyödykkeille näiden luovutushetken käypien arvojen perusteella.34 Luovutushintaan las-

ketaan lisäksi myyjän vastattavakseen ottamat ostajan velat sekä kaupantekohetkeen asti 

kertyneet korot. Lisäksi luovutushintaan lisätään hallinta-aikana verovuonna ja sitä vii-

tenä edeltäneenä vuonna saadut korvaukset, jos niitä ei ole käytetty tuhoutuneen tai va-

hingoittuneen omaisuuden uudistamiseen taikka kunnostamiseen eikä lisätty metsätalou-

den pääomatuloon.35 

 

 

30 Räbinä 2019: 248-249. 
31 Myrksy & Räbinä 2019: 248. 
32 Nykänen & Räbinä 2013: 66. 
33 Verohallinto 2019c. 
34 Nykänen & Räbinä 2013: 66. 
35 TVL 46.5§.  



22 

 

TVL 46.1 §:n mukaan luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään poista-

matta oleva hankintameno, jota kutsutaan myös todelliseksi hankintamenoksi36. Hankin-

tamenoa laskettaessa ei huomioida inflaatiota, mistä voi seurata ongelmia taloustieteelli-

sestä näkökulmasta tarkastellen. Inflaatio pyritään huomioimaan Suomen verotuksessa 

pitkän omistusajan kohdalla suurempaa hankintameno-olettamaa käyttämällä, jolloin in-

flaation vaikutus jää vähäisemmäksi.37  

 

Hankintameno määritellään saantokohtaisesti jokaiselle luovutukselle. Tämä tarkoittaa 

käytännössä sitä, että jos esimerkiksi yhtä osaketta on ostettu useammassa erässä, niin sen 

luovutushinnasta vähennetään saantoa vastaava poistamaton hankintameno ja voiton 

hankkimisesta koituneiden menojen yhteismäärä tai sitten käytetään hankintameno-ole-

tamaa.38 Hankintameno voidaan myös jakaa, jos esine luovutetaan useassa osassa. Tätä 

menetelmää käytetään lähinnä tilanteissa, joissa kiinteistöstä luovutetaan määräala tai yk-

sittäinen rakennus. Tällöin hankintameno jaetaan esimerkiksi kiinteistön eri osille han-

kintahetken käypien arvojen suhteessa.39 

 

Tuloverolaista ei löydy suoraa pykälää hankintamenon laskemisesta silloin kun saanto on 

vastikkeellinen. Tällöin hankintameno määritetään kauppahinnan kautta, kun taas vaih-

dossa saadun omaisuuden hankintamenona käytetään käypää arvoa vaihtohetkellä. Näin 

voi tapahtua esimerkiksi osakevaihdossa. 40 

 

Hankintamenon määrittely silloin, kun saanto on vastikkeetonta, tulee eteen yleensä pe-

rintönä tai lahjana saadun omaisuuden kohdalla. Muita saantoja ovat testamentti- ja osi-

tussaannot. Perinnöksi tai lahjaksi saadun omaisuuden hankintamenoa pidetään TVL 47.1 

§:n mukaan perintö- tai lahjaverotuksessa omaisuudelle määriteltyä käypää arvoa eli ve-

rotusarvoa. Tämä tarkoittaa omaisuuden arvoa kuoleman tai lahjanantamisen hetkellä.41 

 

 

36 Nykänen & Räbinä 2013: 70. 
37 HE 200/1992: 19; ks. Ossa 2006: 53-64. 
38 Räbinä 2019: 248-250. 
39 Nykänen & Räbinä 2013: 71. 
40 Nykänen & Räbinä 2013:73; ks. Räbinä, Myrsky & Myllymäki 2019: 254-268. 
41 Räbinä 2019: 254-268. 



23 

 

TVL 47 §:n mukaan hankintamenoon lisätään kaikki omaisuuden hankinnasta välittö-

mästi johtuneet menot, kuten omaisuuden parannusmenot verovelvollisen omistusaikana, 

eli esimerkiksi perusparannukseen liittyvä urakkahinta, työpalkat sivukuluineen ja tarvi-

kehankinnat. Lisäksi siihen sisältyy esimerkiksi vaihdossa maksettu väliraha, ostoon tai 

vaihtoon suoraan liittyvät kustannukset sekä asennus- ja puhdistusmenot. Siihen ei lueta 

omaisuuden käytöstä taikka hoidosta aiheutuneita menoja, vaan ne vähennetään tulove-

rotuksessa tulonhankkimismenoina olettaen, että esinettä käytetään tulonhankintaan. 

Myös varainsiirtovero luetaan osaksi hankintamenoa ostajan suorittaessa sen.42 

 

 

2.5. Luovutustappiot 

 

 

Luovutustappioita syntyy aiemmin kuvattuun tapaan, eli kun hankintameno ja voiton 

hankkimisesta koituneet menot yhdessä ylittävät luovutushinnan. Luovutustappioiden 

normiperusta on TVL 50 §:n ensimmäisessä ja toisessa momentissa: 

 

”Omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovu-

tuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä 

mukaan kuin voittoa kertyy. Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän 

verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio, joka jää vähentämättä 

omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta, vähennetään puhtaasta pää-

omatulosta ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Omaisuuden 

luovutuksesta syntynyttä tappiota ei oteta huomioon pääomatulojen alijää-

mää vahvistettaessa.  

Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisen asunnon 

luovutuksesta, josta saatu luovutusvoitto olisi 48 §:n nojalla verovapaa, eikä 

tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtai-

seen käyttöön tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota. 

Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä myöskään 48 §:n 6 momen-

tissa tarkoitetuista luovutuksista aiheutunutta tappiota, jos verovuonna luo-

vutetun mainitun momentin mukaan huomioon otettavan omaisuuden yhteen-

lasketut hankintamenot ovat enintään 1 000 euroa.” 

 

 

42 Verohallinto 2019b; Räbinä 2019: 265-268. 



24 

 

Luovutustappiot ovat vähennettävissä verotuksessa luovutuksesta saaduista voitoista ve-

rovuonna ja viitenä seuraavana vuonna, siinä missä ansiotuloihin kohdistuneet tappiot 

ovat vähennettävissä kymmenen vuoden ajan. Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien 

luovutustappioiden vähentäminen tehdään ensisijaisesti luovutusvoitoista, joka muistut-

taa ennen vuotta 2016 vallinnutta tilannetta, jolloin luovutustappiot sai vähentää ainoas-

taan luovutusvoitoista. Tappiot vähennetään siinä järjestyksessä, kun ne ovat syntyneet, 

eli vanhimmasta uusimpaan, mikä osaltaan vähentää tappioiden vanhenemista vahin-

gossa.43 Mahdollisen luovutusvoitoista vähentämisen jälkeen luovutustappio voidaan vä-

hentää muistakin pääomatuloista ja jos kaikkea ei saada vähennettyä, ylimääräiset vähen-

nykset vahvistetaan luovutustappioiksi, joita voi käyttää seuraavina vuosina.  Lahjanluon-

teisen kaupan kannalta alle ¾-säännöstä johtuva luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen 

verotuksessa, ja jos lahja myydään edelleen alle vuoden kuluttua lahjansaannosta ja käy-

tetään hankintamenona luovuttajan hankintamenoa, niin luovutustappiota voi syntyä.44 

Tässä kohtaa on syytä huomioida, että alihintainen luovutus ja lahjanluonteinen kauppa 

eivät ole käsitteellisesti sama asia. Alihintaisella luovutuksella tarkoitetaan yleensä käy-

pää arvoa alempaa hintaa, mutta lahjanluonteisella kaupalla viitataan ¾-säännön alittaviin 

tilanteisiin, joissa muodostuu nimenomaisesti lahja. ¾-sääntöä ja lahjanluonteisen kaupan 

tilanteita avataan myöhemmissä luvuissa. 

 

Vaikka luovutusvoittojen ja -tappioiden välillä vallitseekin periaatteessa symmetria, niin 

kaikki tappiot eivät ole vähennettävissä tuloista lainsäädännön erojen takia. Kantavana 

periaatteena on, etteivät verovapaat luovutukset ole vähennyskelpoisia tappioiltaan. Esi-

merkkinä oman asunnon luovutustappiot ovat vähennyskelvottomia kuten myös vähäi-

sistä luovutuksista ja koti-irtaimiston myynnistä johtuvat tappiot.45  

 

Luovutustappioihin rinnastetaan muitakin menetyksiä, kuten johdannaissopimuksien rau-

keamiset,46 jos niillä käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla. Arvopapereiden lopul-

linen arvonmenetys on myös rinnastettu luovutustappioihin TVL 50.3 §:n mukaisesti: 

 

 

43 Nykänen & Räbinä 2013: 553-554. 
44 Verohallinto 2019b. 
45 Nykänen & Räbinä 2013: 557-561; ks. myös Verohallinto 2019b. 
46 Nykänen & Räbinä 2013: 544. 



25 

 

”Luovutustappioon rinnastetaan myös: 

1) sellaisen johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutunut tappio, 

jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa 

tarkoitetulla säännellyllä markkinalla; 

2) sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun sii-

hen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena.” 

 

Nykänen tuo esiin, että siinä missä lakiteksti vaikuttaa tyhjentävältä selvitykseltä vähen-

nettävistä lopullisista arvomenetyksistä, niin hallituksen esitys HE 200/1992 pitää vähen-

nyskelpoisena yleisemmin omaisuutta, ei pelkästään arvopapereita.47 Verohallinnon oh-

jeistus on myös pitänyt TVL 50.3 §:ää tyhjentävänä kuten myös uudempi oikeuskirjalli-

suus.48 Tiivistäen tulonhankintaan liittyvät omistukset, kuten tulonhankinnassa käytettä-

vän kuluvan omaisuuden lopulliset arvonmenetykset ovat vähennyskelpoisia EVL:n 32 

ja 41 §:n mukaisesti lisäpoistoina ja arvopaperit ja johdannaissopimukset voidaan vähen-

tää luovutustappioina. Muun laissa mainitsemattoman omaisuuden eli henkilökohtaisessa 

käytössä olevan omaisuuden kuten oman asunnon luovutustappiot ovat vähennyskelvot-

tomia, mutta muiden velkakirjojen ja yhtiöosuuksien lopulliset arvonmenetykset ovat vä-

hennyskelpoisia eri tilanteissa. Nykänen ottaa artikkelissaan kantaa lainsäädännön sel-

keyttämisen puolesta ja odottaa tulevaa selventävää oikeuskäytäntöä, joka helpottaisi oi-

keustilan arviointia.49  

 

 

2.6. Arvopapereiden luovutusvoitot  

 

 

Arvopapereiden ja osakkeiden luovutusvoitot ovat periaatteessa samanlaisia kuin muut-

kin, mutta niihin liittyy erinäisiä poikkeuksia. Elinkeinotoiminnan määritelmä eroaa osit-

tain muista sivutoimisista tulonhankintatavoista. Arvopapereiden luovutusvoittojen käsit-

telyä monimutkaistavat eri aikoihin tai eri hintaisina ostettujen muuten saman lajisten ar-

vopapereiden erottelu toisistaan luovutuksen aikana. Tämä tilanne tulee eteen erityisesti 

arvo-osuuksien ja sijoitusrahastojen osuuksien kohdalla, jolloin niistä ei ole välttämättä 

 

47 Nykänen 2019b: 400-401. 
48 Esim. Nykänen & Räbinä 2013: 548. 
49 Nykänen 2019b: 400-412. 



26 

 

olemassa fyysistä arvopaperia. Osakkeiden kohdalla haasteiksi muodostuvat hankintame-

non määrittely osakeanneissa ja niiden eri muodoissa, splittaukset eli niiden jakaminen 

useammaksi ja niiden yhdistely sekä niihin mahdollisesti pidätetyt oikeudet ja näiden ar-

vostus. Pidätetyistä oikeuksista on kirjoitettu enemmän luvussa neljä. Arvopapereiden 

määritelmä löytyy arvopaperimarkkinalain 2:1 §:stä. Lisäksi se löytyy esimerkiksi va-

rainsiirtoverolain 17 §:stä, joskin hiukan eri sisällöllä. Tiivistäen arvopapereiksi luetaan 

vaihdantakelpoinen arvopaperi, joka on esimerkiksi osakeyhtiön osake tai muun yhtiön 

vastaava osuus, joukkovelkakirja tai muu velkasitoumus, muu arvopaperi joka oikeuttaa 

edellä mainittujen hankinnan tai myynnin sekä osuus rahasto-osuudesta tai muusta siihen 

rinnastettavasta yhteissijoitusyrityksen osuudesta.50 

 

Arvopaperikauppaan kuten myös kiinteistöjen myyntiin ja sen kirvesmiestapauksiin liit-

tyy luonnollisten henkilöiden tapauksessa se, sovelletaanko kauppaan EVL:n vai TVL:n 

pykäliä. Yleisiä elinkeinotoiminnan kriteereitä ovat seuraavat: ansiotarkoitus ja voiton 

tavoittelu, taloudellinen riski, toiminnan itsenäisyys, toiminnan laajuus, toiminnan suun-

nitelmallisuus ja toiminnan jatkuvuus. Kirvesmiestapauksissa esimerkiksi rakennusalan 

ammattilainen, kuten kirvesmies rakentaa itselleen peräjälkeen useita omakotitaloja, 

käyttää niitä vakituisina asuntoinaan ja välttyy siten luovutusvoiton verotukselta oman 

vakituisen asunnon myynnin pykälien perusteella. Voiton tavoitteluun liittyy olennaisesti 

taloudellinen riski, jolloin toiminta perustuu siihen, että asetetaan tuotannontekijöitä ris-

kille alttiiksi voiton saavuttamiseksi. Itsenäisyys vaatii toiminnan tapahtumista omalla 

vastuulla ja omissa nimissä ilman toisen johtoa tai valvontaa, minkä voisi samaistaa palk-

katyöhön. Toiminnan laajuudella viitataan toiminnan kohdejoukkoon ja sen suuruuteen 

sekä siihen, ettei toiminta ole vähäistä vaan tuottaa ainakin jonkin verran henkilön toi-

meentulosta. Kaikkien ehtojen ei tarvitse selvästi täyttyä, jotta toimintaa voisi pitää elin-

keinotoimintana. Suunnitelmallisuus ja jatkuvuus viittaavat strategian olemassaoloon ja 

toiminnan kehittämiseen, jatkuvuus tarkoittaa toiminnan kestävän määräämättömän tai 

ennalta suunnitellun ajan, jolloin yksittäisiä tai satunnaisia toimia ei pidetä elinkeinotoi-

mintana.  Arvopaperikauppaa voidaan yleensä pitää liiketoiminnan kriteerit täyttävänä, 

 

50 Räbinä 2019: 240-246. 



27 

 

jos arvopaperikaupalla tavoitellaan voittoa kurssikehitystä hyödyntämällä. Tämä määri-

telmä ei vaadi erityistä liikevaihtoa taikka voittoa, joskin arvopaperikaupan tapauksessa 

kauppojen suuri määrä ja suurehko liikevaihto eivät aina johda elinkeinotoiminnaksi tul-

kitsemiseen51. Verohallinto pitääkin esimerkiksi arvopaperisalkkua henkilökohtaisena tu-

lona ja kirjoittaa ohjeessaan: 

 

”Sen sijaan yksityishenkilön sivutoiminen sijoitusluonteinen arvopaperi-

kauppa voi vain poikkeuksellisesti olla elinkeinotoimintaa. Sivutoimista ar-

vopaperikauppaa ei siis yleensä voida pitää elinkeinotoimintana.”52  

 

Ostettaessa julkisesti noteeratun yhtiön osakkeita syntyy helposti tilanne, jossa on ostettu 

osakkeita eri aikoina ja eri hinnoilla. Tällöin ei yleensä ole mahdollista erotella yksittäisiä 

osakkeita, sillä ne ovat monesti erittelemättömiä kirjauksia arvo-osuusjärjestelmässä. 

Tämä ei tokikaan pidä paikkaansa vanhemmissa paperisissa osakekirjoissa, jolloin ne voi-

daan yksilöidä ja siten verovelvollinen voi päättää minkä niistä luovuttaa. Mikäli arvopa-

pereita ei voi yksilöidä, niin katsotaan niitä myydyn suhteellisen osan jokaisesta eri ai-

kana ja hinnalla hankkimasta osake-erästä. Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvien kohdalla 

on säädetty käytettävän First In - First Out -periaatetta, jolloin ensimmäisenä ostettu luo-

vutetaan ensimmäisenä.53 

 

Maksullisen osakeannin tapauksessa, kun anti on 1.1.2005 jälkeen, hankintameno mää-

räytyy TVL 47 §:n mukaisesti, eli merkinnän perusteena olleiden osakkeiden ja merkit-

tyjen osakkeiden hankintamenot lasketaan yhteen ja jaetaan osakkeiden yhteismäärällä. 

Maksuttoman osakeannin kohdalla hankintameno merkittävän osakkeen kohdalla jakau-

 

51 KHO 2000:67: Henkilö, joka työskenteli päätoimisesti palkkatyössä, harjoitti arvopaperisijoitustoimintaa 

sivutoimisesti pääasiassa pankin välityksin ilman erityisiä toimitiloja, palkattua työvoimaa tai toiminimeä. 

Sijoitustoimintaa varten hänellä ei ollut sanottavaa käyttöomaisuutta, eikä hän pitänyt toiminnasta kirjan-

pitoa, vaan antoi veroilmoitukset osto- ja myyntitapahtumat osoittavien tositteiden perusteella. Sijoitustoi-

mintaa oli harjoitettu usean vuoden aikana pääasiassa ansiotuloista säästetyillä ja sijoitustoiminnasta ker-

tyneillä varoilla ilman velkarahoitusta. Vuonna 1999 oli otettu toimintaa varten laina, joka oli määrältään 

vähäinen suhteessa omaan rahoitukseen ja sijoitussalkun arvoon. Sijoitussalkun sisältöä oli tarkoitus muut-

taa vähitellen markkinatilanteen mukaan ostojen ja myyntien kautta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei 

henkilön sijoitustoimintaa ollut näissä olosuhteissa elinkeinotoimintaa ja että hänen sijoitustoimintansa ve-

rotukseen sovelletaan tuloverolain luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. 
52 Ossa 2014: 46-50; Verohallinto 2019e; Verohallinto 2015a. 
53 Räbinä 2019: 271-273; Verohallinto 2019f. 



28 

 

tuu sen ja rahastoannissa saadun osakkeen hankintamenoksi. Ennen 1.1.2005 osakean-

nista saadun osakkeen hankintameno on sen merkintähinta ja rahastoannissa saadun osak-

keen hankintameno on nolla.54 

 

Osakkeiden jakamisessa osakkeiden lukumäärä kasvaa, jolloin vanhat osakkeet korvau-

tuvat uusilla osakkeilla. Tällöin jakamisessa, eli niin sanotussa splitissä saatujen osakkei-

den hankintameno muodostuu jakamishetkellä olevan hankintamenon jakamisesta, esi-

merkiksi ½- tai ¼-suhteessa riippuen splittauksesta. On myös mahdollista saada erilajisia 

osakkeita, jolloin hankintameno jaettaisiin niiden käyvän arvon suhteessa. Splitissä saa-

dun osakkeen omistusaika on sama kuin splitatun osakkeen. Osakkeiden yhdistelyssä eli 

niin sanotussa reverse splitissä useampi osake yhdistetään yhdeksi osakkeeksi, eli päin-

vastoin kuin tavallisessa splitissä. Tällöin hankintamenoksi muodostuu kaikkien yhdis-

tettyjen osakkeiden hankintahinnat laskettuna yhteen. Omistusaika lasketaan siitä, mil-

loin yhdistellyt osakkeet on hankittu. Jakaminen ei ole verotuksessa luovutus eikä yhdis-

tely ole saanto.55 

 

 

2.7. Kokonaan ja osittain verovapaat luovutusvoitot 

 

 

Kuten aikaisemmin on todettu, osa luovutusvoitoista on säädetty osittain tai kokonaan 

verovapaiksi. Merkittävimpiä ovat oman asunnon luovutus ja sukupolvenvaihdosluovu-

tukset, mutta muillakin on taloudellista merkitystä yksityishenkilöille.56 

 

Oman asunnon luovutusvoiton verovapaudesta säädetään TVL 48.1:n 1 kohdassa. Sen 

mukaan rakennuksen, huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden tai osuuksien luo-

vutus on verosta vapaa, jos asuntoa on käytetty luovuttajan tai hänen perheensä vakitui-

sena asuntona vähintään kahden vuoden ajan ennen luovutusta. Asunnon luovutusvoiton 

 

54 Räbinä 2019: 274-277; Verohallinto 2019f. 
55 Räbinä 2019: 274-277; Verohallinto 2019f. 
56 Suomen Yrittäjät 2018: 11-14. 



29 

 

tilanteet tuottavat säännöllisesti tulkinnallisia ongelmia, jotka johtuvat esimerkiksi asuin-

rakennusten, maa-alojen sekä perheen määritelmästä.57 

 

Tavanomaisen koti-irtaimiston luovutuksesta säännellään TVL 48.1:n 2. kohdassa. Vero-

vuonna yhteensä alle 5 000 euron koti-irtaimiston luovutukset ovat verovapaita ja vain 

siitä ylimenevä osa on veron alaista luovutusvoittoa. Koti-irtaimiston määritelmää ei 

löydy TVL:stä, mutta käsitteen tulkinnan apuna on käytetty Varallisuusverolain pykäliä 

ja oikeuskäytäntöä. Koti-irtaimistoksi luetaan vakituisen asunnon lisäksi loma-asunnon 

tavanomainen irtaimisto, ja irtaimistoon sisältyy esimerkiksi vaatteet, huonekalut sekä 

astiastot.58 Vähäiset luovutukset ovat myös verosta vapaita. TVL 48.6 §:n mukaan: 

 

”-- luovutusvoitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovuonna luovutetun omai-

suuden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. Säännöstä 

sovellettaessa ei oteta huomioon sellaisen omaisuuden luovutuksia, joista 

saatu voitto on muualla laissa säädetty verovapaaksi, eikä tavanomaisen koti-

irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoi-

tetun omaisuuden luovutuksia--.”  

 

Verovapaus koskee TVL 48.6 §:n mukaan kaikenlaista omaisuutta käyttötarkoituksesta 

tai omistusajasta riippumatta. Säännöksen taustalla ovat hallinnolliset syyt, joilla on py-

ritty vähentämään verohallinnon taakkaa pienten luovutusvoittojen vähäisen fiskaalisen 

merkityksen tähden.59 

 

TVL 49 §:n säätelee osittain verovapaita luovutusvoittoja. Sen perusteella voidaan käyt-

tää todellisen hankintamenon tilalla 80 prosentin hankintameno-olettamaa, jolloin ve-

ronalainen osuus on 20 prosenttia luovutushinnasta. Pykälä ei tunne omistusajan merki-

tystä, joten sitä voidaan soveltaa lyhytaikaisiinkin omistuksiin. Säännöstä käytetään pak-

kolunastustilanteissa sekä luovutettaessa kiinteää omaisuuta valtiolle, jos kiinteistö me-

nee luonnonsuojelutarkoitukseen, puolustusvoimille tai muuhun vastaavaan yhteiskun-

nalliseen tarkoitukseen.60 

 

57 Nykänen & Räbinä 2013: 457-458; ks. Wikström 2015: 184-187. 
58 Nykänen & Räbinä 2013: 535-536. 
59 Nykänen & Räbinä 2013: 538-539; ks. Ossa 2006: 54-55. 
60 Nykänen & Räbinä 2013: 540-542. 



30 

 

2.8. Lahjanluonteiset luovutustoimet 

 

 

Lahjanluonteiset luovutustoimet tai toisin sanoen lahjanluonteiset kaupat tarkoittavat 

PerVL:n 18.3 §:n mukaisia tilanteita, joissa kauppa- tai vaihtosopimuksesta selviävä vas-

tike on alle ¾:aa käyvästä arvosta tai jos vastike on tasan ¾:aa. 

 

PerVL 18.3 §: ”Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että 

sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan 

käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.” 

 

Tällöin luovutusta pidetään osittain kauppana ja osittain lahjana, vaikkakin lahjanluon-

toisen kaupan sääntöjä voidaan soveltaa myös vaihtoon. Lahjanluonteisen kaupan sään-

telyn tavoitteena on myös varmistaa, että luovutusvoiton verokohtelu olisi sama riippu-

matta siitä, ovatko lahja ja kauppa tapahtuneet samassa luovutuksessa vai erillisinä61.62 

Lahjanluonteiset luovutustoimet tulevat kyseeseen yleensä sukulaisten välillä osake- ja 

kiinteistökaupoissa. Puronen ei ole löytänyt käypää arvoa ylittäviä tilanteita oikeuskäy-

tännöstä, joskin hän pitää selvänä, että tällaisia tilanteita pidettäisiin lahjoina, sillä kysee-

seen tulisi reaalisesti veronalainen lahja. Käyvän arvon alittavia tilanteita löytyy runsaam-

min, kuten KHO 1968 II 593 ja KHO 4.12.1974 t 4739.63  

 

KHO:1968-II-593 

Asunto-osakeyhtiön osakkeiden käyväksi hinnaksi katsottiin osakkeista huu-

tokaupassa maksettu hinta, vaikka se oli sitä yhtiöjärjestyksen mukaan mää-

räytyvää hintaa suurempi, josta yhtiö saattoi lunastaa taikka kaupunki ostaa 

osakkeet. Kun osakkeet huutanut henkilö oli huutokaupan jälkeen saanut 

osakkeiden entiseltä omistajalta tämän kanssa ennen huutokauppaa teke-

mänsä sopimuksen mukaisesti niin suuren osan huutokauppahinnasta, että 

ostajan maksama määrä, tämä palautus huomioon ottaen, oli alle 3/4 huuto-

kauppahinnasta, huutokauppahinnan ja ostajan maksaman määrän erotus 

katsottiin lahjaksi. 

 

 

61 KHO 2014:154. A aikoi luovuttaa tyttärelleen B:lle kolmella erillisellä kauppakirjalla kaksi tilaa ja mää-

räalan kolmannesta. KHO katsoi, että olosuhteiden takia lahjavero tuli tutkia jokaisen saannon osalta erik-

seen, eikä näitä voinut yhdistää yhdeksi luovutukseksi. 
62 Ossa 2015 3.5. 
63 Puronen 1990: 118-123; Puronen 2015: 301-304; ks. Ossa 2015 3.5. 



31 

 

Tapauksessa KHO 1968 II 593 asunto-osakeyhtiön osakkeet huutokaupassa ostanut hen-

kilö sai lahjana entiseltä omistajalta niin suuren osan huutokauppahinnasta, että ostajan 

maksama määrä oli alle ¾:aa hinnasta, jolloin huutokauppahinnan ja ostajan maksaman 

määrän erotus katsottiin lahjaksi.  

 

KHO 1974/4739 

Hammaslääkäri oli 10.10.1968 ostanut yhtiöjärjestyksen mukaan asuinhuo-

neiston hallintaan oikeuttavat asunto-osakkeet käyttääkseen huoneistoa po-

tilaiden vastaanottoon ja talousapulaisensa asunnoksi. Tulo- ja omaisuus-

verotuksessa vuodelta 1968 oli eräiden saman yhtiön osakkeiden arvot vah-

vistettu toimistohuoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden kohdalta 

1.040 markaksi ja asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavien huoneistojen 

osalta 860 markaksi neliömetriltä. Muuta selvitystä osakkeiden arvosta ei 

ollut esitetty. Puheena olevilla osakkeilla lahjoitushetkellä ollut käypä hinta 

vahvistettiin 860 markaksi neliömetriltä ja kun kaupassa sovittu vastike oli 

vähemmän kuin kolmeneljäsosaa, niin vahvistetusta käyvästä hinnasta käy-

vän hinnan ja vastikkeen välinen ero katsottiin lahjaksi. 

 

Kaupassa sovittu vastine oli alle ¾:aa kuin osakkeiden vahvistettu hinta per neliömetri, 

joten käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero katsottiin lahjaksi.  

 

Lahjaveroa ei laiteta maksuun, jos lahjan arvo on alle 5 000 euroa, eikä lahjansaajalla ole 

aikaisemmilta vuosilta kumuloitavia lahjoja64. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa lahjanluon-

teisella kaupalla voidaan välttää kokonaan lahjaveron maksaminen, vaikka varainsiirto-

veron piiriin kuuluvissa tilanteissa varainsiirtovero tulee maksettavaksi. Esimerkkilasku 

lahjaverottomasta tilanteesta löytyy viidennestä luvusta. 

 

Kaupan ja lahjanluonteisen kaupan yhdistäminen ovat myös mahdollisia tilanteita, kuten 

aiemmin esitelty usean lahjanluonteisen kaupan yhdistäminen. Merkittävä tähän liittyvä 

oikeustapaus on KHO 2014:155, jossa selvitettiin, tulisiko kahta siviilioikeudellisesti eril-

listä A:n ja B:n välistä kiinteistökauppaa pitää yhtenä kokonaisuutena. Kaupan kohteena 

oli asuinrakennus, maatalousirtaimistoa, pelto- ja metsämaata sekä tuotantorakennuksia. 

Kaupat oli suunniteltu tehtäväksi samana päivänä ja tarkoitukseksi oli ilmoitettu sukupol-

 

64 Verohallinto 2018. 



32 

 

venvaihdos. KHO katsoi, että näissä oloissa kyse oli yhdestä luovutuksesta, ja lahjavero-

seuraamuksia oli arvioitava luovutuksen yhteenlasketun käyvän arvon ja kokonaisuu-

desta maksettavan kauppahinnan perusteella.65 

 

Lahjanluonteisella kaupalla siirretyn omaisuuden hankintamenona käytetään lahjan 

osalta lahjaverotuksessa määrättyä arvoa ja itse kaupan osalta vastiketta. Lahjan osuuden 

hankintamenona käytetään ensimmäisen vuoden ajan lahjanantajan poistamatonta han-

kintamenoa ja vuoden jälkeen siirrytään käyttämään lahjaverotuksen arvoa.66 TVL 47 §:n 

mukaan lahjanluonteisen kaupan tilanteessa luovutus jaetaan vastikkeelliseen ja vastik-

keettomaan lahjan ja vastikkeen määrän suhteessa, joten vähennyskelpoista on vain vas-

tikkeelliseen osaan kohdistuva hankintameno. Jos luovutukseen sisältyy voiton hankki-

miseen liittyviä menoja, niin ne tulee jakaa samassa suhteessa kuin itse hankintamenokin 

vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan.67 Tilanteissa, joissa vanhemmat ostavat esi-

merkiksi asunnon omiin nimiinsä ja myyvät sen lapselleen ostohintaa ja käypää arvoa 

alemmalla hinnalla, mutta kuitenkin yli ¾-hinnalla, jolloin lapselle ei synny verotettavaa 

lahjaa, Verohallinto on voinut olla vahvistamatta vanhempien luovutustappioita. Näin 

voidaan toimia lähisukulaisten kesken, kun kyseessä ei ole ollut aito luovutustappio. Esi-

merkkinä oikeustapaus KHO 2014:85, jossa A myi lapsilleen pörssiosakkeita hinnoilla, 

jotka olivat osakkeiden myyntipäivien mukaisia pörssikursseja alhaisempia ja myyntihin-

nat olivat myös alittaneet osakkeiden hankintamenot. A oli ostanut osakkeita eri päivinä, 

jolloin osan hankintahinnat olivat lapsille myytyä hintaa alhaisempia tai suurempia. Ve-

rotuksen oikaisulautakunta hyväksyi vähennyskelpoiseksi luovutustappioksi sen osan 

myyntitappiota, joka vastasi osakkeiden pörssikurssin laskua niiden ostopäivästä myyn-

tipäivään ja hylkäsi tappiot niiden osakkeiden osalta, joiden hankintapäivän pörssikurssin 

mukainen hankintameno oli myyntipäivän pörssikurssin arvoa alhaisempi. 68 

 

 

65 Ossa 2015: 3.5.4. 
66 Nykänen & Räbinä 2013: 74-75. 
67 Nykänen & Räbinä 2013: 75, 194-195. 
68 Ossa 2015: 3.5.1. 



33 

 

Lahjanluonteisen kaupan kannalta viime aikojen tärkein oikeustapaus on KHO 2002:24 

sen johtaessa osaltaan TVL 47.5 § säätämiseen, jolla palautettiin korkeimman hallinto-

oikeuden päätöstä edeltänyt tilanne69. KHO:2002:24: 

 

Vanhemmat olivat myyneet tyttärelleen osakehuoneiston hinnalla, joka jonkin 

verran alitti sen hankintamenon. Vanhempien ei katsottu ennakkoperinnässä 

saavan luovutusvoittoa kaupan johdosta, vaikka kauppahinta alitti käyvän ar-

von ja tytärtä oli verotettu kaupan perusteella lahjasta. Verovuosi2000. Ää-

nestys 4-3. 

 

 

Kyseisessä tapauksessa vanhemmat olivat myyneet tyttärelleen osakehuoneiston hin-

nalla, joka alitti sen hankintamenon. Käytännössä korkein hallinto-oikeus mahdollisti 

koko omaisuuden hankintamenon vähentämisen lahjasta huolimatta.70 

 

 

2.9. Sukupolvenvaihdoshuojennus luovutusvoitto- sekä perintö- ja lahjaverotuksessa 

 

 

Sukupolvenvaihdostilanteet ovat yksi merkittävimmistä vähennystilanteista verotuk-

sessa.71 Verovähennyksiä tai muita etuja on saatavilla vastikkeellisissa omistajanvaihdok-

sissa, perintö- ja lahjoitustilanteissa sekä lahjanluonteisissa kaupoissa. Sukupolvenvaih-

doksen luovutusvoiton huojennuksesta ja verovapaudesta säätelee TVL 48 § ja perintö- 

ja lahjaverotuksen kohdalla PerVL 55-57 §. Nämä molemmat ovat käytettävissä lahjan-

luonteisen kaupan tilanteissa, josta löytyy esimerkki viidennessä luvussa.72 Sekä PerVL:n 

että TVL:n sukupolvenvaihdoshuojennukset käsitellään tässä yhdessä peräjälkeen mutta 

kuitenkin eroteltuna selvyyden ja niiden vertailun nimissä. 

 

TVL 48.1 §:n 3 kohta: 

”3) harjoittamaansa maatalouteen tai metsätalouteen kuuluvaa kiinteää 

omaisuutta, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuuden taikka sellaisen 

yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään 10 prosentin 

 

69 HE 96/2004 vp. 
70 Varis 2017: 68-70. KHO:2002:24 ratkaisutekstin kirjoitusvirheet korjattu. 
71 Suomen Yrittäjät 2018: 11-14. 
72 Immonen & Lindgren 2017: 128-130, 145-147. 



34 

 

omistusosuuteen mainitussa yhtiössä ja saajana on joko yksin tai yhdessä 

puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen si-

sarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja jos omaisuus on ollut yh-

teensä yli 10 vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuk-

sessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti;” 

 

Tuloverotuksessa huojennuksen, eli käytännössä täyden verovapauden, edellytyksenä on, 

että ostajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa myyjän lapsi tai tämän rintape-

rillinen taikka myyjän sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Edellytyksenä on lisäksi, että 

myyjä on omistanut yhtiöosuudet tai osakkeet yli 10 vuotta ja omistusaikaan luetaan li-

säksi sellaisen henkilön omistusaika, jolta myyjä on saanut omaisuuden vastikkeetto-

masti. Tällöin esimerkiksi perintönä saatu yhtiö voidaan siirtää eteenpäin verovapaasti, 

kunhan yhteenlaskettu omistusaika on vähintään 10 vuotta, kuten TVL 48.3 §:stä selviää. 

Lisäksi osakkeiden ja yhtiöosuuksien on oikeutettava vähintään 10 prosentin omistus-

osuuteen.73 

 

Huojennus kattaa TVL:n alaiset yhtiöt kuten myös EVL:n piirissä olevat yhtiöt. Yhtiöillä 

ei välttämättä tarvitse olla aktiivista toimintaa, vaan esimerkiksi hallintayhtiöt ovat myös 

huojennuksen kohteena. Lisäksi huojennuksen piiriin voivat kuulua myös kiinteistö- ja 

asuntoyhtiöiden osakkeet, jos ne ovat vuokrattuina ulkopuolisille tulonhankkimistarkoi-

tuksessa.74 

 

Huojennus voidaan menettää TVL 48.5 §:n mukaan, jos omaisuutta myydään eteenpäin 

ennen kuin viisi vuotta on kulunut saannosta. Tämän tavoitteena on estää sukupolven-

vaihdoksen käyttäminen veronkierrossa. Esimerkkinä aikaisemman lain mukainen KHO 

2009:65, missä saaja myi yrityksen kahden vuoden kuluttua saannosta ja joutui vastaa-

maan luovutusvoitoista. Ennenaikaisesta luovutuksesta johtuva huojennuksen menetys 

kohdistuu edelleenluovuttajaan, eikä sillä ole enää vaikutusta alkuperäisen luovuttajan 

verotukseen.75  

 

 

73 Immonen & Lindgren 2017: 129-130, 134; ks. Wikström 2015: 345-347. 
74 Immonen & Lindgren 2017: 130-132. 
75 Immonen & Lindgren 2017: 138-144. 



35 

 

Perintö- ja lahjaverotuksessa verovelvollinen voi vaatia Verohallinnolta PerVL 55-57 

§:ssä säädettävien perusteiden pohjalta huojennusta perintö- ja lahjaverotuksessaan. Tätä 

pitää vaatia ennen verotuksen toimeenpanemista, joten se kannattaa kirjata jo peru- tai 

lahjakirjaan. Ennakkoratkaisun hakemista ei ole katsottu verovelvollisen tahdonilmai-

suksi huojennuksesta, mikä osaltaan korostaa kirjallisen todistelun tarvetta. Huojennusta 

voi hakea myös maksuajasta PerVL:n 56 §:n mukaisesti, jos PerVL:n 55.1 §:n 1 ja 2 

kohdan ehdot täyttyvät ja yrityksen osuus perintö- tai lahjaverosta on 1 700 euroa tai 

enemmän, jolloin vero laitetaan maksuun vähintään 850 euron vuosierinä enintään seu-

raavan kymmenen vuoden aikana.76 

 

Huojennuksen ehdot perintö- ja lahjaverotuksessa ovat tiukemmat kuin TVL:ssa. Tällöin 

esimerkiksi asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden luovutukset eivät kuulu huo-

jennuksen piiriin.77 Tämä vaikeuttaa myös arvopaperikauppaa harjoittavien osakeyhtiö-

muotoisten yhtiöiden toimintaa78. PerVL vaatii myös verovelvollista jatkamaan yritystoi-

mintaa, toisin kuin TVL 48.1 §. Tällöin on päädytty tulkitsemaan sitä, onko verovelvol-

linen todellisuudessa jatkamassa yritystoimintaa vai ei. Tätä on määritelty kymmenesosan 

omistuksen ja osakkaan osallistumisen laajuuden ja laadun perusteella sekä osakkaan ra-

hoituspanoksen ja koulutuksen kannalta. Lisäksi tarvitaan itsenäistä määräysvaltaa, mihin 

kymmenesosan omistus ei yksin riitä, vaan jatkajan eduksi on katsottu hänen toimintansa 

yrityksen hallituksessa ja äänten enemmistöä yhtiökokouksessa. Tämä voidaan järjestää 

esimerkiksi erilajisilla osakkeilla.79 Huojennus voidaan perintö- ja lahjaverotuksessa me-

nettää luovuttamalla pääosan eli yli puolet yrityksestä eteenpäin viiden vuoden kuluessa 

luovutuksesta. Tällöin vero pannaan maksuun 20 prosentilla korotettuna. Osakeyhtiöt 

voivat joutua verotuksen kohteeksi esimerkiksi yritysjärjestelyiden ja rahastoantien ta-

kia.80 Lisäksi hallintaoikeuden pidättäminen perintö- ja lahjaverotuksessa aiheuttaa suku-

polvenvaihdostilanteissa yleensä ongelmia vaihdoshuojennuksen kanssa, sillä hallintaoi-

keuden pidättäminen aiheuttaa oletuksen, ettei yritystoimintaa jatketa.81 

 

 

76 Immonen & Lindgren 2017: 156-159. 
77 Immonen & Lindgren 2017: 159-161. 
78 Immonen & Lindgren 2017: 159-165. 
79 Immonen & Lindgren 2017: 173-176. 
80 Immonen & Lindgren 2017: 203-212. 
81 Lindholm 2017: 92-95; ks. Wikström 2015: 345-347. 



36 

 

10 prosentin vaatimuksesta yhtiöosuuksien omistamisesta on käyty oikeutta. Esimerkkinä 

KHO 2020:7: 

 

A:n tarkoituksena oli lahjoittaa lapselleen B:lle 10 prosentin omistusosuus C 

Oy:n osakkeista. Lahjoitettavat osakkeet oikeuttivat 2,5 prosenttiin äänistä C 

Oy:n yhtiökokouksessa. B:n oli tarkoitus jatkaa lahjoituksen jälkeen C Oy:n 

hallituksen jäsenenä. 

B:n katsottiin jatkavan A:lta lahjana saamillaan C Oy:n osakkeilla yritystoi-

mintaa C Oy:ssä perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa tar-

koitetulla tavalla. Ennakkoratkaisu. Äänestys 5 - 2. 

 

Päätös on mielenkiintoinen perusteluiltaan. KHO huomauttaa, ettei laista löydy osakkei-

den äänimäärää koskevia nimenomaisia vaatimuksia, vaan kyse on omistusosuudesta. 

KHO:n mukaan 10 prosentin äänivaltaosuus ei riitä oikeudellisesti tai edes tosiasiallisesti 

takaamaan sen haltijalle paikkaa yhtiön hallituksessa, joten B:n asemaan vähemmistö-

osakkaana ei ratkaisevasti vaikuta, onko hänen osuutensa 2,5 prosenttia tai 10 prosenttia. 

Vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset perustelivat kantaansa pitkälti KHO 2015:154 

perusteilla, jossa lahjansaaja toimi yhtiön hallituksessa ja työskenteli yhtiön palveluk-

sessa ja sai lahjana 10 prosenttia yhtiön osakkeista, mutta lahjana saatuihin osakkeisiin ei 

sisältynyt lainkaan äänivaltaa. Heidän mielestään B:n ei voitu katsoa jatkavan yritystoi-

mintaa lain vaatimusten mukaisesti mainitulla äänivallalla, ja jos 2,5 prosentin äänivalta 

riittää, niin tulee tulkintakysymykseksi se, onko 0,5 prosentin äänivalta riittävä yritystoi-

minnan jatkamiseksi. 

 

Poikkeuksena perintö- ja lahjaverotukseen lahjanluonteinen kauppa on vähennyskelpoi-

nen sukupolvenvaihdoksessa, vaikka ¾-periaate ei toteutuisi. Tällöin voidaan käyttää 50 

prosenttia käyvästä arvosta, jos PerVL 55.1:n 2 kohdan ehdot täytyvät. Vastikkeen on 

oltava yli 50 prosenttia, sillä tasan puolet ei oikeuta vähennykseen. Tuloverolaissa toimi-

taan pääsääntöisesti kuten muissakin lahjanluonteisen kaupan tilanteissa, eli luovutus-

voittoa laskettaessa hankintamenosta vähennetään lahjan suhteellinen osuus jakamisperi-

aatteen mukaisesti, jos omaisuus on luovutettu alle ¾:aa käyvän arvon kuten TVL 47.5 

§:n säädetään. PerVL 55.5 §:n ja TVL 48.1 §:n 3 kohdan ehtojen täyttyessä luovutuksesta 



37 

 

saatu voitto on verovapaa tuloverotuksessa ja lahja verovapaata lahjaverotuksessa, jolloin 

luovuttaja ja saaja ovat molemmat vapaita veroista.82 

 

Jos lahjanluonteinen kauppa on niin paljon alihintainen, että vastikkeellinen osuus on alle 

50 prosenttia, PerVL:n lahjaverohuojennus ei toteudu kokonaan. Tällöin huojennus las-

ketaan PerVL 55.2 §:n mukaisesti:  

 

”Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi vähennetään tämän 

lain mukaan määrätystä verosta vero, joka perintöosuudesta tai lahjasta olisi 

määrättävä, jos maatilan maatalousmaa ja sitä vastaava CAP-maatilatukioi-

keus, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet sekä niihin kohdis-

tuvat velat samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysva-

rallisuus arvostettaisiin määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuu-

den alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitettavassa tai toimitetussa tulove-

rotuksessa noudatettavien tai noudatettujen, varojen arvostamisesta verotuk-

sessa annetun lain (1142/2005) 3 ja 4 luvun mukaisten perusteiden mukai-

sesta määrästä. Osakeyhtiön yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka 

vastaa 40 prosenttia mainitun lain 4 ja 5 §:n mukaisten perusteiden mukaan 

lasketusta määrästä.” 

 

Laskennasta on yksinkertaistettu esimerkki viidennessä luvussa liittyen lahjanluonteiseen 

kauppaan. Laskenta perustuu arvostamiseen, joten summat voivat tilanteesta riippuen 

vaihdella, mikä vaikeuttaa laskennan ennakointia epäselvissä tapauksissa. Huojennus ei 

ole yhtä edullinen kuin täysi verovapaus, mutta on kuitenkin merkittävä vertailuarvon 

ollessa käypää arvoa matalampi ja siitä huomioidaan 40 prosenttia.83 

 

Omien osakkeiden hankinta lahjanluonteisella kaupalla on ainakin Ossan mukaan ylei-

sesti käytetty menetelmä, syynä on ostajan rahoitustilanteen helpottaminen yhtiön hoita-

essa osan kauppahinnasta. Yhtiön mukanaolo aiheuttaa ongelmia huojennuksen kannalta, 

sillä yhtiön maksamaa osuutta ei pidetä jatkajan maksamana vastikkeena, kun arvioidaan, 

onko maksettu vastike yli 50 prosenttia käyvästä hinnasta.84 Tästä on esimerkkinä tapaus 

KHO 2011:51, jossa oli tarkoitus siirtää luopujaosakkaan omistus jatkajalle siten, että 

 

82 Immonen & Lindgren 2017: 217-223; Räbinä 2019: 342 
83 Verohallinto 2020e; Ks. Immonen & Lindgren 2017: 194-202. 
84 Ossa 2015 3.6.3, 9.9.2. 



38 

 

osakeyhtiö lunastaa vapaalla omalla pääomalla tämän omistamat osakkeet ja tämän jäl-

keen ne mitätöitäisiin ja jatkajan omistukseen jäisi hänen ennestään omistamat 10 osa-

ketta, jolloin hän omistaisi kaikki yhtiön osakkeet. Tähän ei sovellettu PerVL 55.5 §:n 

säännöstä sukupolvenvaihdosluovutuksesta, jonka mukaan lahjavero jätetään maksuun-

panematta, jos luovutus on osittain vastikkeellinen ja vastike on enemmän kuin 50 pro-

senttia käyvästä arvosta. Omien osakkeiden hankinta voidaan toteuttaa myös niin, että 

yhtiö hankkii osan osakkeista omistajalta alihintaan ja jatkaja osan, jolloin jatkajan rahoi-

tustilanne helpottuu ja luovuttaja voi hyötyä osaltaan TVL 48.1§:n luovutusvoittojen ve-

rovapaudesta.85 

 

 

2.10. Varainsiirtovero 

 

 

Varainsiirtoverotuksesta säännellään varainsiirtoverolaissa, joka astui voimaan vuoden 

1997 alusta.86 Varainsiirtoveroa maksetaan kiinteistön ja arvopaperin vastikkeellisesta 

luovutuksesta, ja yleensä verotettavaksi arvoksi katsotaan kauppahinta tai muun vastik-

keen arvo. Laissa veronalaiset luovutukset jaetaan kiinteistöjen luovutuksiin toisessa lu-

vussa ja arvopapereiden luovutuksiin kolmannessa luvussa. Varainsiirtovero perustuu it-

severotusmenettelylle, eli verovelvollinen itse laskee ja maksaa veronsa oma-aloitteisesti, 

vaikka tässäkin viranomaisella on neuvontavelvollisuus. Varainsiirtoveron prosentit ovat 

4 prosenttia kiinteistöistä ja rakennuksista, 2 prosenttia asunto-osake- ja kiinteistöyhtiöi-

den osakkeista ja 1,6 prosenttia muista kuin asunto-osake- ja kiinteistöyhtiöiden osak-

keista sekä muualta kuin arvopaperipörssistä hankituista arvopapereista, kuten puhelin-

osakkeista. Maksetun varainsiirtoveron osuus lisätään hankintamenoon. Varainsiirtove-

rosta on säädetty vapaaksi ensiasunnot, asumisoikeusasunnot, arvopaperipörssissä olevat 

osakkeet ja muut arvopaperit, lahjaksi tai testamentilla, perintönä tai osituksessa saatu 

omaisuus sekä osakkeiden uusmerkintä.87 

 

 

85 Immonen & Lindgren 2017: 276-283. 
86 HE 239/1996 vp. 
87 Puronen 2007: 19, 25-26. 



39 

 

Arvopaperin ja kiinteistön määritelmillä on merkitystä myös lahjanluonteisten kauppojen 

tilanteissa varainsiirtoverotuksen tullessa kyseeseen. Varainsiirtoverolaki pitää arvopape-

reina VSVL 17.1 §:n mukaan osakkeita, osuuksia, velkakirjoja, vaihtovelkakirjoja ja pää-

omalainaa tietyin korkoehdoin. Toisaalta esimerkiksi vieraan pääoman ehtoiset arvopa-

perit eivät sisälly tähän määritelmään. Lisäksi arvopaperista ei voida luovuttaa erotta-

malla murto-osaa taikka määräosaa, ja arvopaperin osaa pidetään samassa asemassa kuin 

se olisi kokonainen, joskin jälkimmäinen ei ole vakiintunut oikeuskäytännössä oikeuskir-

jallisuuden mukaan.88 Kiinteistön määritelmä tulee esineoikeudesta, ja VSVL 5 §:ssä 

määritellään sitä tarkemmin, tiivistäen kiinteistö on itsenäinen maanomistusyksikkö, joka 

voidaan merkitä kiinteistörekisteriin. Kiinteistö voidaan jakaa määräosiin, eikä sen osit-

taisessa luovutuksessa ole samanlaista estoa kuin arvopapereiden kohdalla. Lisäksi kiin-

teistöön kuuluvat ainesosat ja tarpeisto, joilla on sama omistaja kuin kiinteistöllä ja jotka 

kuuluvat olennaisesti sen pysyvään käyttöön ja palvelevat sen käyttöä, kuten vesijohdot, 

tietyt koneet, portti ja tarpeistosta halot ja rakennustarvikkeet. Varainsiirtoverotuksessa 

veroa on suoritettava vain kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevan rakennuksen tai ra-

kennelman luovutuksesta, mikä on aiheuttanut tulkinnallisia ongelmia rakennelman ja ra-

kennuksen käsitteellisten ja käytännön erojen osalta, eikä tästä pysyvyydestä ole kirjalli-

suuden mukaan paljoa oikeuskäytäntöä. Lisäksi alle 10 euron suorituksista ei makseta 

varainsiirtoveroa, vaikka ilmoitus on silti annettava.89 

 

VSVL 4.3 §:n ja 15.3 §:n perusteella varainsiirtoveroa ei suoriteta arvopaperin tai kiin-

teistön saannosta tai sen osasta, jos se perustuu lahjaan tai varainsiirtoveroa olisi alle 10 

euroa. Silloin kun on kyse lahjoituksesta, sovelletaan tilanteeseen lahjaveroa. Pääsäännön 

mukaisesti varainsiirtovero määrätään pääasiassa kauppakirjassa olevan vastikkeen pe-

rusteella, ja lahjavero määrätään lähtökohtaisesti käyvän arvon perusteella. Kaksinkertai-

sen verotuksen välttämiseksi PerVL 16.2 §:n vähennetään kiinteistön lainhuudosta suori-

tettu varainsiirtovero lahjaverosta, jos se on suoritettu aiemmin.90 Oikeuksien pidättämi-

sen vaikutusta on käsitelty oikeuskirjallisuudessa, mutta oikeustapauksien puute ja lain-

säätäjän hiljaisuus asian suhteen aiheuttavat jonkin verran epävarmuutta. Periaatteessa 

 

88 Puronen 2007: 33-38. 
89 Puronen 2007: 38-51; Verohallinto 2019g; Verohallinto 2019h. 
90 Puronen 2007: 76, 262-263. 



40 

 

varainsiirtoverotuksessa on katsottu, etteivät erilaiset oikeudet kuulu varsinaiseen kaup-

pahintaan, vaan kysymys on enemmän kaupan kohteen määrittelystä. Toisaalta vanhassa 

tapauksessa KHO 1955 II 677 on katsottu, että kiinteistöä rasittamaan jäänyt eläkkeen 

arvo täytyi huomioida leimaverotuksessa: ”lahjaksi nimettyä saantoa pidettiin eläkettä 

vastaan tapahtuneelta osalta vastikkeellisena”.91 

 

Tiivistäen varainsiirtoveroa ei joudu maksamaan täysin vastikkeettomasta saannosta lah-

javeron ollessa sovellettava vero, mutta lahjanluonteisen kaupan tilanteessa, johon muu-

ten soveltuu varainsiirtovero, sitä sovelletaan kaupan vastikkeelliseen osaan. Esimerkki 

tähän löytyy luvusta 5. Aiemmin käsiteltyyn sukupolvenvaihdokseen liittyy täten myös 

varainsiirtovero vastikkeellisista osuuksista, ja Verohallinnon ohjeistuksen perusteella 

osinko-oikeuden pidättäminen lahjoitettaviin osakkeisiin johtaa varainsiirtoverotuk-

seen.92  

 

 

  

 

91 Puronen 2007: 69-74. 
92 Verohallinto 2020e. 



41 

 

3. LAHJAVEROTUKSEN PÄÄPIIRTEET 

 

 

3.1. Lahjan määritelmä 

 

 

Lahjavero Suomessa on luonteeltaan niin sanottu yleinen lahjavero, eli lahjaveron toimit-

taminen tulee periaatteessa kyseeseen aina lahjan kriteerien täyttyessä. Lahjaa ei ole mää-

ritelty PerVL:ssa, vaan käsite muotoutuu oikeuskirjallisuudesta ja -käytännöstä. PerVL 

18.3§ sisältää säännöksen lahjanluonteisista luovutustoimista, jonka mukaan lahja on 

käyvän hinnan ja vastikkeen erotus, jos vastike on korkeintaan kolme neljäsosaa käyvästä 

hinnasta. 93 

 

Lahjan käsite on periaatteessa lainattu siviilioikeudesta, mutta sen merkitys vaihtelee si-

viilioikeuden sisäpuolellakin. Vero-oikeuden lahjakäsitettä voi yrittää hahmottaa ns. ylei-

sen lahjakäsitteen avulla.94 Lahjan neljää tunnusmerkkiä on käyttänyt esimerkiksi Veron-

saajien oikeudenvalvontayksikkö perusteluidensa tukena vuosikirjapäätöksessä KHO 

2014:6 liittyen osakkeiden lahjoittamiseen. Ne kuuluvat seuraavasti: 1) varallisuus siirtyy 

vastikkeetta henkilöltä toiselle, 2) varallisuuden luovutuksen seurauksena antajan varal-

lisuus vähenee ja vastaanottajan lisääntyy, 3) luovutustoimi on vapaaehtoinen ja 4) luo-

vutukseen sisältyy lahjoittamistahto eli animus donandi. 

 

Vastikkeettomalla varallisuuden siirrolla tarkoitetaan nimenomaisesti varallisuusarvon 

sisältävän omaisuuden siirtämistä lahjoitettavalle, joka ei anna siitä vastiketta lahjoitta-

jalle.  Luovuttajan varallisuuden vähenemisellä ja vastaanottajan varallisuuden lisäänty-

misellä tarkoitetaan siviilioikeudessa sitä, että luovutustoimi on aina joko vastikkeellinen 

tai vastikkeeton. Tämä ei toteudu esimerkiksi lahjaluonteisen kaupan kohdalla, joskin sil-

loin mielestäni luovutustoimi jaetaan vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan periaat-

teen mukaisesti. Luovutustoimen vapaaehtoisuus ei ole lahja jos se ei perustu vapaaeh-

 

93 Puronen 1990: 69. 
94 Puronen 2015: 26-27. 



42 

 

toisuuteen. Lahjoittamistahdolla tarkoitetaan yksimielistä luovutustoimea ilman vasti-

ketta ja siitä pitäisi olla olemassa jokin ulkopuolinen merkki sen todentamiseksi. 95Toi-

saalta Puronen argumentoi seuraavasti:  

 

”Yleisen siviilioikeudellisen lahja-käsitteen kriteerien istuttaminen kaikkiin 

lahjatapauksiin ei selvästikään ole mahdollista. Toisaalta on hyvin ilmeistä, 

että useimmissa tapauksissa siviilioikeudessa lahjaksi katsottu luovutustoimi 

kuuluu lahjaverotuksen piiriin ja toisin päin”.96 

 

 

Lahjan käsitteistä on pohdittu kirjallisuudessa enemmänkin. Mattila on ehdottanut, että 

yllä mainituista tunnusmerkeistä käytännössä vain kahdella, varallisuuden siirtymisellä 

oikeussubjektilta toiselle ja luovutuksen vapaaehtoisuudella on merkitystä. Verotuksessa 

lahjoittamistahdon eli käytännössä lahjoittajan sielullisen tilan liikkeitä on hyvin vaikea 

todentaa, eikä niitä tässä pohditakaan sen enempää.97 

 

Lahja on myöskin muotovapaa, vaikka esim. Lindholm toteaakin asiakirjan olevan erit-

täin tärkeä, jos asiaa pitää myöhemmin selvittää. Poikkeuksena muotovapauteen Lind-

holm mainitsee esimerkiksi kuolinpesän pesäosuuden luovutuksen, joka on tehtävä kir-

jallisena kuten myös kiinteistön luovutus, jos se tehtäisiin lahjana.98 

 

 

3.2. Lahjojen veronalaisuus 

 

 

Lahjaveroa maksetaan seuraavien kriteerien täyttyessä. PerVL 18 § ilmaisee asian seu-

raavasti:  

”Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle: 

1) jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa; 

sekä 

 

 

95 Puronen 1990: 97-106. 
96 Puronen 2015: 26-33; ks. Myrsky & Ossa 2008: 283-286. 
97 Puronen 1990: 97-106; Mattila 1984: 49-62. 
98 Lindholm 2017: 14. 



43 

 

2) Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön 

osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muo-

dostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta. 

Suomessa asuvan henkilön saamasta muusta kuin 1 momentin 2 kohdassa 

tarkoitetusta omaisuudesta suoritettavasta lahjaverosta vähennetään sa-

masta lahjasta vieraalle valtiolle suoritettujen verojen määrä (ulkomaisen 

veron hyvitys). Tämä hyvitys ei saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa 

yhtä suurta osaa lahjaverosta kuin vieraasta valtiosta saadun omaisuuden 

arvo on Suomessa lahjaveron perusteena olevan omaisuuden arvosta. 

 

Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on 

enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja 

vastikkeen välinen ero lahjaksi. 

 

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen 

asunto ja koti. 

 

Jos omaisuutta saa lahjana henkilö, joka palvelee vieraan valtion Suomessa 

olevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai 

lähetetyn konsulinvirastossa taikka on Suomessa Yhdistyneiden Kansakun-

tien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön palveluk-

sessa tahi tällaisen henkilön perheenjäsen tai yksityinen palvelija ja jos hän 

ei ole Suomen kansalainen, hän on velvollinen suorittamaan lahjaveroa ai-

noastaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta.” 

Ensimmäisestä momentista ilmenee asuinvaltioperiaate, joka noudattaa kansainvälistä 

käytäntöä. Perintö- ja lahjaverotuksessa asuinpaikka kuoleman ja lahjoituksen hetkellä 

yhdessä omaisuuden sijaintipaikan kanssa määrittelevät verovelvollisuuden. Jos henki-

löllä on Suomessa varsinainen asunto ja koti, eli asunto jossa hänen on tarkoitus asua 

pysyvästi, niin henkilön katsotaan asuvan Suomessa. Asumisen muodolla, kuten omis-

tusasumisella tai vuokrasuhteessa asumisella ei ole vaikutusta asiaan, joskin esimerkiksi 

perheenjäsenten asuntojen sijaintivaltiot ja työpaikka vaikuttavat vaativimmissa tilan-

teissa99. Lahjaverotus ulottuu myös kiinteistöihin, osakkeisiin tai osuuksiin, joiden va-

roista yli 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta. Kiinteän 

omaisuuden arvioiminen 50 prosentin mukaan voi aiheuttaa tulkinnallisia ongelmia, eikä 

HE 68/1995 vp selvennä, käytetäänkö tilanteessa käypää arvoa. Asuinvaltioperiaate voi 

johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, jos henkilön katsotaan asuvan vakituisesti useassa 

 

99 Verohallinto 2015b. 



44 

 

valtiossa eroavien lainsäädäntöjen takia, jolloin verosopimukset auttavat kaksinkertaisen 

verotuksen estämisessä ja tarvittaessa hyvittämisessä.100 

 

Lahjaveroa suoritetaan yli 5 000 euron lahjoituksista PerVL 3.19 §:n taulukon perus-

teella.  

Taulukko 2. I ja II lahjaveroluokka 

 

Verotettavan 
osuuden arvo eu-
roina 

Veron vakioerä osuuden 
alarajan kohdalla euroina 

Veropro-
sentti ylime-
nevästä 
osasta 

5 000–25 000 100 8 

25 000–55 000 1 700 10 

55 000–200 000 4 700 12 

200 000–1 000 
000 

22 100 15 

1 000 000– 142 100 17 

      

Lahjaveroa maksetaan II veroluokassa seu-
raavan asteikon mukaan: 

  

      

Verotettavan 
osuuden arvo eu-
roina 

Veron vakioerä osuuden 
alarajan kohdalla euroina 

Veropro-
sentti ylime-
nevästä 
osasta 

5 000–25 000 100 19 

25 000–55 000 3 900 25 

55 000–200 000 11 400 29 

200 000–1 000 
000 

53 450 31 

1 000 000– 301 450 33 

 

 

 

100 Ossa 2015: 4.1.1; Puronen 2015: 360-363. 



45 

 

Lahjavero on progressiivinen ja nousee korkeammilla tasoilla kuten taulukosta on nähtä-

vissä. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat PerVL:n 11 §:n perusteella lähimmät suku-

laiset, eli aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli, avopuoliso jonka kanssa on 

tai on ollut yhteinen lapsi tai on ollut aiemmin avioliitossa, perillinen suoraan ylenevässä 

tai alenevassa polvessa, aviopuolison perilliset, kuolleen tai entisen aviopuolison lapsi 

sekä entisen aviopuolison lapsi ja lahjanantaja tai lapsen vanhempi olisi solminut uuden 

avioliiton. Toiseen veroluokkaan kuuluvat muut kuin ensimmäisen veroluokan sukulaiset 

sekä suvun ja perheen ulkopuoliset henkilöt. 

 

Seuraavaksi käsitellään oikeuskirjallisuudessa yleisiä lahjaverotuksen tilanteita101. Tässä 

samassa kappaleessa käsitellään vähemmän merkittäviä ja omissa alaotsikoissaan tärke-

ämpiä tilanteita. 

 

Vastikkeetta suoritettu työ tai palvelus on tilanne, jossa sovelletaan lahjaveroa. Edun arvo 

näissä naapuriaputilanteissa tai talkootöissä on kuitenkin suhteellisen vaatimaton, joten 

ne eivät normaalisti päädy verotettaviksi. Melkein vastaava tapaus ovat työn tekeminen 

verovapaan yhteisön hyväksi, josta säädetään PerVL:n 2.1 § ja TVL:n 22 §:ssä. Tällöin 

työn suorittajat luopuvat korvauksestaan esimerkiksi urheiluseuran tai muun yleishyödyl-

lisen yhteisön hyväksi.102 Vastikkeetonta työtä ei voi aina pitää puhtaasti talkootyönä joh-

tuen talkootyön kertasuoritusluonteesta, eli jos ilmaisen työn tai palvelusten tekeminen 

on jatkuvaa. Esimerkiksi isovanhempien lastenlasten hoitoa ja urheiluseuran käyttämistä 

järjestyksenvalvontatehtävissä voidaan pohtia tältä kannalta. Tuloverotuksessa pidetään 

periaatteena, ettei kodin ja perheen sisällä tehtyä työtä tai palveluksen arvoa normaalisti 

huomioida verotuksessa. Ilmaisen työn hyöty voi myöhemmin tulla verotettavaksi esi-

merkiksi talon rakentamisessa käytetyn talkootyön päätyessä verotettavaksi luovutusvoit-

tona talon myynnin yhteydessä TVL 45 §:n mukaisesti. Tiivistäen työn tai palveluksen 

suorittamista ilman vastiketta ei todennäköisesti voida pitää lahjaveronalaisena saan-

tona.103 Esimerkkinä oikeustapaus KKO 2018:5. 

 

 

101 Puronen 2015: 299-300. 
102 Puronen 2015: 30. 
103 Puronen 2015: 306-308. 



46 

 

Avopuolison isä oli vastikkeetta tehnyt huomattavan määrän rakennustyötä 

avopuolisoiden yhteistä omakotitaloa rakennettaessa. Korkeimman oikeuden 

ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että avopuolisoiden yhteista-

loutta purettaessa avopuolisolla ei ollut oikeutta saada toiselta avopuolisolta 

hyvitystä isänsä tekemän rakennustyön perusteella. (Ään.)  

 

Tapauksessa oli viime kädessä kysymys siitä, oliko avopuolison isä antanut palkattoman 

työnsä lahjaksi lapselleen vai lapselleen ja tämän avopuolisolle yhteisesti. Päätöksen pe-

rusteluissa vedottiin avopuolisoiden vanhempien tekemään vastikkeettomaan lasten-

hoito- ja rakennustöiden yleisyyteen, minkä perusteella avopuolisolle ei tarvinnut maksaa 

vastiketta. 

 

Ennakkoperinnöksi kutsutaan osittain tai kokonaan vastikkeetonta luovutusta eli lahjaa, 

jonka lahjoittaja antaa eläessä perilliselle tai testamentinsaajalle. Ennakkoperintöinä pi-

detään kaikkia tavanomaista arvokkaampia lahjoja ilman aikarajaa, ellei lahjakirjassa ole 

erikseen tietoa, ettei kyseessä ole ennakkoperintö. Lisäksi perukirjaan merkitään lahjat, 

joita perilliset tai testamentinsaajat ovat saaneet perittävältä kolmen vuoden aikana ennen 

tämän kuolemaa. Näitä kolmen vuoden aikana saatuja lahjoja pidetään ennakkoperintönä, 

vaikka ne eivät olisi tavanomaisesta poikkeavia.104 

 

 

3.3. Lahja yhteisölle tai osakeyhtiölle 

 

 

Yleishyödyllinen yhteisö, kuten myös valtio tai sen laitokset, maakunnat, kunnat ja kun-

tayhtymät, seurakunnat, muut uskonnolliset yhdyskunnat ja armeliaisuus- ja opetuslai-

tokset ovat lahjaverosta vapaita.105 Yleishyödyllinen yhteisö on määritelty TVL:n 22 

§:ssä ja sen verovelvollisuus heti seuraavassa pykälässä. Käytännössä yleishyödyllinen 

yhtiö määritellään tapauskohtaisesti, ja sen pitää toimia pääasiassa yleishyödyllisesti, ra-

joittamattomassa henkilöpiirissä eikä se saa tavoitella toiminnallaan tuottoa106. Puronen 

toteaa kirjassaan, että ”laissa tarkoitetun yhteisön tulee oikeudelliselta muodoltaan olla 

 

104 Lindhom 2017: 197-201; ks. Puronen 2015: 280. 
105 PerVl 2 §. 
106 Ossa 2015 4.5.1; ks. Puronen 2015: 74-78. 



47 

 

joko yhdistys, muu yhteisö, laitos tai säätiö”107. Kirjallisuudessa pidetään seurakunnan ja 

muiden uskonnollisten yhdyskuntien alaa laajana, joskaan muiden uskonnollisten yhdys-

kuntien laajuus ei ole täysin selvillä johtuen muun lainsäädännön vaikutuksesta108. Jos 

yhteisöä ei pidetä yleishyödyllisenä, se joutuu maksamaan vastikkeettomasta saannostaan 

lahja- tai perintöveroa toisen veroluokan mukaisesti.109 

 

Lahja osakeyhtiölle voi johtaa moniin erilaisiin veroseuraamuksiin niin yhtiön kuin sen 

osakkaiden kannalta riippuen, miten lahjoitus tulkitaan. Samat säännöt pätevät pitkälti 

elinkeinoyhtymien tapauksissa, joten niitä ei käsitellä erikseen. Yleensä vastikkeeton luo-

vutus osakeyhtiölle tehdään osakkaan toimesta silloin, kun hän pääomittaa yhtiötä. Ali-

hintainen luovutus on mahdollinen ainakin silloin, kun osakas myy jotain yhtiölle tai teh-

dään apportti. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä alihintainen luovutus on rinnastettu 

apporttiin.110 Esimerkkinä tapaus KHO:2009:66. 

 

Henkilöt A, B ja C omistivat X Oy:n osakekannan. A, B ja C perustivat kukin 

osakeyhtiön jonka kaikki osakkeet perustaja merkitsi. Kun A, B ja C myivät 

omistamansa X Oy:n osakkeet perustamalleen uudelle yhtiölle käyvän arvon 

alittavaan hintaan, luovutusten katsottiin olevan apporttiin verrattavia sijoi-

tuksia. Osakeyhtiöön näin sijoitetun omaisuuden luovutushinnaksi henkilöi-

den verotuksessa katsottiin X Oy:n osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä.  

 

Lahjaveron toimittaminen lahjasta osakeyhtiölle on periaatteessa mahdollista, mutta tästä 

ei ole oikeuskirjallisuudessa selvää yhteistä kantaa. Ossa tyytyy toteamaan sen olevan 

mahdollista, mutta erittäin poikkeuksellista Purosen mennessä aiheessa syvemmälle111. 

Käytännössä yrityksen lahjaverottaminen on vaatinut selvän lahjoitustahdon yhtiölle, sa-

maten jos pääosakas on lahjoittanut varojaan yhtiöön tätä ei ole pidetty lahjana. Toisaalta 

lahja osakeyhtiölle on hyödyttänyt sen pääosakkaina toimivia sukulaisia, jolloin pitäisi 

periaatteessa verottaa hyötyä saavia osakkeenomistajia, mutta tähän on poikkeus tapauk-

sessa KHO:2011:44. Kyseisessä tapauksessa sukupolvenvaihdokseen liittyvässä tilan-

 

107 Puronen 2015: 74. 
108 Puronen 2015: 73; ks. Ossa 2015: 4.5.1, 4.5.2. 
109 Ossa 2015 3.6, 4.5.1. 
110 Ossa 2015: 3.6. 
111 Ossa 2015 3.6; Puronen 2015: 323-329. 



48 

 

teessa verotettiin lahjan saanutta osakeyhtiötä eikä lahjasta hyötyvää tahoa, sillä ennak-

kopäätöksen perusteella katsottiin lahjoituksen olevan osoitettu ainoastaan osakeyhtiölle 

eikä niinkään osakkeenomistajan hyödyksi. Puronen pitää nykytilannetta epävarmana ja 

suositteleekin ennakkopäätöksen hakemista tällaisissa tilanteissa, mielipiteeseen on 

helppo yhtyä. Ennakkoratkaisuista on kirjoitettu lyhyesti luvussa 3.9. Lisäksi on mahdol-

lista, että pääomasijoitus osakeyhtiöön johtaa osakkeenomistajien lahjaverotukseen hei-

dän varallisuutensa kasvaessa. Näin tapahtui Turun hallinto-oikeuden päätöksessä 

07/0409/3, jossa alihintainen varallisuuden myynti yhtiölle johti SVOP-rahaston kasvuun 

ja muiden osakkaiden lahjaverotukseen.112 

 

 

3.4. Osakeyhtiö lahjoittajana  

 

 

Osakeyhtiön lahjoittaessa omaisuutta osakkeille kyseeseen tulee helposti laiton varojen 

jako. Osakeyhtiöstä ei saa osakeyhtiölain 13:1 §:n mukaan poistua omaisuutta ilman lii-

ketaloudellisia perusteita. Laiton varojen jako on kyseessä myös silloin, kun omaisuu-

desta luovutaan alihintaa, ostetaan sitä ylihintaan tai velka annetaan markkinoihin tai olo-

suhteisiin nähden liian matalalla korolla. Laitonta varojen jakoa ovat myös tilanteet, 

joissa rikotaan osakeyhtiön yhtiöjärjestystä tai maksukykyisyyttä.113 

 

Peiteltyä osingonjakoa ovat VML:n 29 §:n mukaan tilanteet, joissa osakeyhtiö antaa osak-

keenomistajalle tai tämän omaiselle tavallisesta poikkeavalla hinnoittelulla tai vastikkeet-

tomasti jonkin rahanarvoisen edun. Osingonsaajan oikeudellista muotoa ei ole rajattu, jo-

ten myös osakeyhtiö voi saada peiteltyä osinkoa. Peiteltyä osinkoa ei pidetä lahjana vaan 

ansiotulona 70 prosentin osalta loppujen ollessa verovapaata tuloa. Lahja voi tulla kysee-

seen tilanteessa, jossa yhtiö lunastaa omia osakkeitaan omistajilta esimerkiksi sukupol-

venvaihdoksen tilanteissa, jolloin alihinnan maksamista voidaan pitää lahjana.114 

 

 

112 Puronen 2015: 323-329; Ossa 2015: 3.6. 
113 Ossa 2007: 77-78. 
114 Lindgren & Immonen 2017: 245-247, 276-283. 



49 

 

3.5. Lahjoitusvähennys 

 

 

Lahjoitusvähennyksestä säädetään yhteisöjen osalta TVL 57 §:ssä ja luonnollisten henki-

löiden ja kuolinpesien osalta TVL 98a §:ssä. TVL 57 § koskee ainoastaan yhteisöjä, jol-

loin esimerkiksi yhtymät eivät voi käyttää tätä vähennystä, mitä voidaan pitää periaatteel-

lisesti isona kysymyksenä115. Yhteisöjen lahjoitusvähennys koskee tilanteita, joissa lah-

joitus on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaista kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään 

tarkoitukseen ja saajan tulee olla esimerkiksi Euroopan talousalueella oleva valtio tai jul-

kista tukea saava taho tai Verohallinnon nimeämä lahjoituksen saaja, jotka löytyvät Ve-

rohallinnon ylläpitämältä listalta, jonne on haettava erillisellä hakemuksella. Pienin vä-

hennyskelpoinen lahjoitus on 850 euroa ja korkein 250 000 euroa jos lahjoituksen koh-

teena on valtio tai korkeakoulu tai 50 000 euroa jos lahjoituksen kohde on Verohallinnon 

nimeämä lahjoituksen saaja. Lahjoitusten vähennyskelpoisuudet ovat saajakohtaisia ja ne 

on tehtävä rahana ollakseen vähennyskelpoisia, lahjoitukset lasketaan yhteen vähennyk-

sen laskemista varten.116 

 

Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien lahjoitusvähennyksessä pätevät pitkälti samat 

säännöt kuin yhteisöjenkin kohdalla muutamalla poikkeuksella. Luonnollisten henkilöi-

den lahjoituksen yläraja on 500 000 euroa, mutta lahjoituksen kohteen on oltava Euroo-

pan talousalueella oleva julkista rahoitusta saava yliopisto tai korkeakoulu tai näiden yli-

opistorahasto. Lisäksi vähennys tehdään puhtaasta ansiotulosta eli tulon hankkimisesta 

johtuvien vähennyksien jälkeen.117 

 

 

 

 

 

 

 

115 Ossa 2007: 78-79. 
116 Verohallinto 2020d. 
117 Verohallinto 2016a. 



50 

 

3.6. Lahja työsuhteessa 

 

 

Työsuhteessa esiintyvät tavanomaiset henkilökuntaedut verotuksessa on määritelty TVL 

69.1 §:ssä, joita ovat muun muassa työnantajan järjestämä terveydenhuolto, henkilö-

kunta-alennukset työnantajan tuottamista tai kauppaamista tavaroista tai palveluista sekä 

merkkipäivälahjat ja virkistys- ja harrastustoiminta. Lahjaverotuksessa työsuhdetta kos-

kevat merkkipäivälahjoihin tai vähäisiin muihin lahjoihin liittyvät tilanteet, joita ei anneta 

rahana. Verotuskäytännössä palkan tai lahjan määrittämisessä käytetään seuraavia seik-

koja: 1) suorituksen antamisen tarkoitus, 2) suorituksen laatu ja 3) lahjan hankintahinta, 

jotka esiintyvät myös oikeuskäytännössä. Esimerkkitapauksina oikeuskäytännöstä Puro-

nen käyttää KHO 12.1.1983 t149 ja KHO 1986 B II 586, joissa käsitellään merkkipäivä-

lahjoja.118 

 

Tavanomaista kohtuullista merkkipäivälahjaa tai muuta vähempiarvoista lahjaa on pi-

detty hyväksyttävänä lahjana. Tavanomainen merkkipäivälahja tulee kyseeseen ainakin, 

jos kyseessä on työntekijän 50- tai 60-vuotispäivänään työnantajalta saama lahja. Lahjan 

tulisi olla esinelahja, jota työntekijä ei ole itse valinnut. Lahjakortteja, rahalahjoja sekä 

itse valittuja lahjoja pidetään palkkana. Palkaksi luetaan myös yhtiön omien noteerattujen 

osakkeiden lahjana luovuttamista työntekijöille ja toimihenkilöille. Lahjan tulee olla aina 

kohtuullinen, mitä arvioidaan saajan kuukausipalkan pohjalta. Tällöin kohtuullisen ra-

jaksi muodostuu noin 1-2 viikon bruttopalkka. Kohtuuttoman lahjan arvioinnissa voi 

käyttää apuna tapausta osakeyhtiön merkkipäivänään toimihenkilöilleen tarjoaman mat-

kan tapausta KHO 1986 II 586, jossa A Oy:n kustannukset olivat 970 henkilölle 5 400 

markkaa per henkilö. Tässä on hyvä huomioida, että yhtiön omissa merkkipäivissä koh-

tuullisuuden kynnys on alhaisempi kuin muissa tapauksissa. Vähäisiä lahjoja tulkitaan 

suhteellisen ankarasti palkkaan kuuluviksi, kuten voidaan havaita oikeustapauksesta 

KVL 1996/305, jossa oy:n vuosikalenterin, joulupostimerkkien ja aikakauslehtien tilaus-

kortin yhteisarvoksi tuli enintään 420 markkaa, joita pidettiin työntekijöiden saamana tu-

lona eikä lahjana.119 

 

118 Puronen 2015: 309. 
119 Puronen 2015: 309-313; ks. Verohallinto 2020a. 



51 

 

 

Sosiaaliset edut jäävät verotuksen ulkopuolelle TVL 69 §:n perusteella. Näitä ovat työn-

antajan järjestämät pikkujoulut, risteilyt sekä kahvi- ja virvoitusjuomaedut sekä oikeus 

työnantajan mökin käyttöön, kunhan etu on ainakin periaatteessa kaikkien työntekijöiden 

käytettävissä. Sosiaalisesta edusta on myös kyse silloin, kun työnantaja tukee työntekijän 

liikunta- tai kulttuuritoimintaa, kunhan etuus on korkeintaan 400 euroa vuodessa.120 

Tilanteiden perusteella voidaan argumentoida, että jos jokin etu on säädetty tuloverotuk-

sessa verovapaaksi, siihen ei ilman erillistä säännöstä voida kohdistaa lahjaverotustakaan. 

Tämä tarkoittaa tuloverotuksen etusijaa lahjaverotukseen nähden.121 

 

Lisäksi merkittäviä tapauksia ovat työnantajan työntekijälle alihintaan myymät asunnot 

ja tontit. Näissä alihintaisuutta on normaalisti pidetty palkkana, eivätkä ne ole täten pää-

tyneet lahjaverotukseen asti. Ansiotuloveron ollessa yleensä korkeampi kuin lahjaveron, 

tätä voidaan pitää osittain fiskaalisena ratkaisuna.122 

 

Osakeannit ja osakkeiden luovutustoimet yhtiön intressipiirin sisällä ja sen työntekijöille 

ovat olleet esillä oikeuskäytännössä KHO:n ratkaisuissa 2014:4-6, jotka ovatkin tarken-

taneet tuloverotuksen ja lahjaverotuksen välistä rajaa. Tuloverotuksen ansiotulojen ja lah-

javerotuksen välillä valittaessa lahjaverotus ja erityisesti potentiaalinen sukupolvenvaih-

doshuojennus kannustavat verovelvollisia tavoittelemaan niitä ensisijaisesti tuloverotuk-

sen sijaan. KHO 2014:5: 

 

Ravintolatoimintaa harjoittavan yhtiön A Oy:n osakkaina olivat puolisot, 

joista toinen omisti yhtiön 180 osakkeen osakekannasta 100 osaketta ja toi-

nen 80 osaketta. A Oy aikoi järjestää yhtiön ravintolassa pitkään työskennel-

leelle ravintolapäällikkö B:lle suunnatun osakeannin, jossa B sai merkitä 20 

A Oy:n osaketta hintaan, joka vastasi noin 57 prosenttia osakkeiden käyvästä 

arvosta. B ei ollut sukua puolisoille. B:n mukaan yli 60-vuotiaiden puolisoi-

den tarkoituksena oli vähitellen pienentää omaa työpanostaan yhtiössä ja 

osakeannilla sitouttaa B ravintolayhtiön toimintaan. 

 

120 Puronen 2015: 313-314. 
121 Puronen 2015: 314-315. 
122 Puronen 2015: 315. 



52 

 

Kun otettiin huomioon, että puolisoiden omistusosuudet A Oy:ssä eivät tulleet 

osakeannissa merkittävästi muuttumaan ja he jäivät edelleen yhtiön pääosak-

kaiksi, B:lle tulevaa etua ei pidetty lahjaverotuksen alaisena lahjana vaan 

työsuhteeseen perustuvana ansiotulona. Ennakkoratkaisu. Äänestys 3-2. 

 

Ratkaisussa suunnattua osakeantia työntekijälle pidettiin työsuhteeseen liittyvänä, jolloin 

sitä verotettiin ansiotulona. A Oy:n omistajat eivät luopuneet PerVL:n 57 §:n mukaisesti 

10 prosentin osuudesta yhtiöstä ja jäivät pääosakkaiksi, mikä sai enemmistön hallinto-

neuvoksista pitämään toimea työsuhteeseen liittyvänä kannustamisena ja sitouttamisena. 

Vähemmistö piti tilannetta vaiheittaisena sukupolvenvaihdoksena, mutta tälle ei löydy 

ratkaisusta erityisesti perusteita. Mahdollinen kokonaisvaltainen suunnitelma sukupol-

venvaihdoksesta olisi voinut auttaa tilanteessa, kuten myös suuremmasta omistusosuu-

desta luopuminen.123 KHO 2014:4: 

 

A:n alunperin täysin omistama Y Oy oli rakentamissuunnitteluun ja rakenta-

misen konsultointiin keskittyvä insinööritoimisto. Y Oy:n johdossa toiminut B 

oli ostanut A:lta 300 Y Oy:n osaketta eli 30 prosenttia osakekannasta, minkä 

jälkeen A omisti 700 Y Oy:n osaketta eli 70 prosenttia osakekannasta. Y Oy:n 

liiketoimintaa olivat käytännössä hoitaneet B ja C. Molemmat olivat mukana 

myös Y Oy:n hallituksessa, jonka puheenjohtajana A oli toiminut. A halusi 

luopua kokonaan Y Oy:n osakkeistaan. Järjestely toteutettaisiin siten, että A 

lahjoittaisi 300 osaketta eli 30 prosenttia osakekannasta C:lle, joka ei ollut 

sukua A:lle, ja myisi 400 osaketta eli 40 prosenttia osakekannasta Y Oy:lle. 

Kaupan jälkeen A:lle ei jäisi enää yhtiön osakkeita. 

Suunnitellussa lahjoituksessa C:lle ei katsottu olevan kysymys työsuhteen pe-

rusteella saadusta tuloverolain 29 ja 61 §:ssä tarkoitetusta tulosta, etuudesta 

tai korvauksesta, eikä myöskään veronkierrosta, vaan omistajanvaihdokseen 

liittyvästä luovutuksesta. Kysymyksessä oli perintö- ja lahjaverolaissa tarkoi-

tettu lahja, johon voitiin soveltaa sanotun lain 55 - 57 §:n sukupolvenvaih-

dosta koskevia huojennussäännöksiä, mikäli muut edellytykset täyttyivät. En-

nakkoratkaisu. 

 

Ratkaisussa todettiin, ettei C:tä palkita työsuhteen perusteella, vaan kyseessä on nimen-

omaisesti sukupolvenvaihdos, johon voidaan soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. A 

oli jo aiemmin aloittanut sukupolvenvaihdoksen 2008 saadessaan kokonaisjakautumi-

sessa itselleen X Oy:n, mikä antoi B:lle mahdollisuuden ostaa Y Oy:n osakkeita. Ero nor-

maaliin sukupolvenvaihdokseen oli vain se, ettei C ollut A:lle sukua. KHO 2014:6 koski 

 

123 Lindgren 2014: 489-494; Immonen & Lindgren 2017: 235-240. 



53 

 

kahden vähemmistöosakkaan ja samalla yhtiön työntekijän välistä lahjoitusta, jonka kat-

sottiin olevan lahja eikä työsuhteeseen liittyvä palkitseminen tai sitouttaminen, sillä lah-

jan luovuttaja A ei ollut saajan B esimies eikä toimenpiteellä tavoiteltu sukupolvenvaih-

dosta molempien ollessa ja jäädessä vähemmistöosakkaiksi. 

 

 

3.7. Verovapaat lahjat 

 

 

Verovapaiksi lahjoiksi on säädetty PerVL:n 19 §:ssä tavanomainen koti-irtaimisto, jonka 

arvo ei ylitä 5 000 euroa, toisen kasvatuksen tai koulutuksen taikka elatuksen hyväksi 

käytetyt rahat, joita ei ole voitu käyttää muihin tarkoituksiin sekä muut lahjat, joiden arvo 

on alle 5 000 euroa eikä niitä saada kolmen vuoden sisällä samalta antajalta. Koti-irtaimis-

toa ei käsitellä, sillä asia on pitkälti vastaava TVL:n luovutusvoittojen kohdalla käsitelty-

jen koti-irtaimistojen kanssa.124 

 

Kasvatukseen, koulutukseen tai elatukseen käytetyt lahjat sulkevat ulkopuolelleen 

huolto- ja elatusvelvollisuuden, sillä lakiin perustuvien velvollisuuksien täyttämistä ei pi-

detä oikeudellisesti lahjoina.  Tässä tärkein vaatimus verovapauden suhteen on se, ettei 

lahjaa voida käyttää muuhun kuin edellä mainittuihin tarkoituksiin. Oikeuskäytännössä 

tulkintalinja on ollut suhteellisen ankara lahjan käyttötarkoituksen suhteen, esimerkkinä 

KHO 1981 II 611125. Korkeakouluopintoihin annettu lahja on vanhemmassa oikeuskäy-

tännössä tulkittu veronalaiseksi lahjaksi, mutta nykyään esimerkiksi isän ulkomailla opis-

kelevan poikansa lukukausimaksujen maksaminen on tulkittu verovapaaksi lahjaksi. On 

hyvä muistaa, ettei kasvatuksen, koulutuksen tai elatuksen tapauksissa lahjalle ole ase-

tettu euromääräistä ylärajaa taikka tarvetta avustukselle.126 Tämä voi olla siten hyvin 

edullinen tapa ylläpitää lähisukulaisen elintasoa, mutta omaisuuden siirtämiseen tämä ei 

ole tehokas vaihtoehto. 

 

 

124 Puronen 2015: 366; ks. Verohallinto 2018. 
125 Tapaus avattuna s. 57 
126 Puronen 2015: 367-369. 



54 

 

Muut veronalaiset alle 5 000 euron lahjat ovat verovapaita. Tähän sisältyvät niin tavalliset 

lahjat kuin lahjanluonteiset luovutustoimetkin. Lahjat voivat tulla kuitenkin veronalai-

siksi, jos niihin sovelletaan lahjojen yhteenlaskusääntöjä.127  

 

Jos lakia tulkitaan absoluuttisesta näkökulmasta, niin yli 4 000 euron lahjat ovat ve-

ronalaisia. Millä perusteella niitä verotettaisiin? Perintö- ja lahjaverolain muutos vuoden-

vaihteessa 2017 asetti lahjaverotaulukossa alimman rajan ensimmäisessä ja toisessa ve-

roluokassa 5 000 euroon (PerVL 19a §). Tämän perusteella voidaan todeta, että alle 5 000 

euron lahjat ovat verovapaita. Asiasta ei ole mainintaa hallituksen esityksessä, mutta ole-

tettavasti lainsäätäjä ei vain ole nähnyt tarpeelliseksi muuttaa jokaista pykälää taikka eks-

plisiittisesti ilmaista asiaa, erityisesti kun veropohja katsotaan PerVL:n 21 §:stä.128 Vero-

hallinto noudattaa omassa ohjeistuksessaan 5 000 euron rajaa, mikä on tässäkin tutkimuk-

sessa lähtökohtana.129 

 

 

3.8. Lahjojen kumulointi ja yhteislahja 

 

 

PerVL:n 20.2 § velvoittaa päivälleen kolmen vuoden aikana samalta antajalta saatujen 

lahjojen yhteenlaskun eli kumuloinnin. Tarkoituksena on estää suurien summien lahjoit-

taminen alle 5 000 euron erissä, jolloin lahjavero voitaisiin kiertää periaatteessa koko-

naan. Eri antajien lahjoja ei lasketa yhteen.130 Yhteenlaskua ei toteuteta alle 5 000 euron 

koti-irtaimistolahjojen eikä koulutuslahjojen kohdalla.131 

 

Yhteenlasku ja siinä verotuksen huomioiminen on hankala esittää pelkästään sanallisesti, 

joten käytän Purosen inspiroimana esimerkkiä. Tämä johtuu siitä, että jokaiselle lahjalle 

tulee määrätä oma veronsa, ja lahjoja kumuloidessa tulee vähentää aikaisemmin erikseen 

maksetut verot kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi.132 

 

127 Puronen 2015: 370. 
128 HE 245/2016; HE 175/2016. 
129 Verohallinto 2018. 
130 Puronen 2015: 371. 
131 Puronen 2015: 397-398; ks. Verohallinto 2019a. 
132 Puronen 2015: 397-398. 



55 

 

Taulukko 3. Esimerkki lahjojen kumuloinnista.133 

 

 

Purosen mukaan yhteislahjojen ja muiden lahjojen kumuloinnista ei ole oikeuskäytän-

töä134, mutta verotuskäytännössä näissä tapauksissa yhteislahjasta huomioidaan