Alisa Piirainen Yrityksen yhteiskuntavastuun yhteys taloudelliseen suorituskykyyn Euroopassa ja Yhdysvalloissa Moderoivana muuttujana yhteiskuntavastuuraportoinnin varmennus Vaasa 2025 Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö Laskentatoimen ja tilintarkastuksen Pro Gradu -tutkielma Laskentatoimen ja tilintarkastuksen maisteriohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö Tekijä: Alisa Piirainen Tutkielman nimi: Yrityksen yhteiskuntavastuun yhteys taloudelliseen suorituskykyyn Euroopassa ja Yhdysvalloissa : Moderoivana muuttujana yhteiskun- tavastuuraportoinnin varmennus Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Laskentatoimi ja tilintarkastus Työn ohjaaja: Benita Gullkvist Valmistumisvuosi: 2025 Sivumäärä: 109 TIIVISTELMÄ: Yhteiskuntavastuun merkitys on kasvanut yritysten, sen sidosryhmien ja lainsäätäjien näkökul- masta erityisesti viime vuosina. Lisääntynyt lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä raportoimaan yh- teiskuntavastuusta yhä enemmän. Koska vielä ei ole käytössä tyhjentävää, raportin sisällön mää- rittelevää ohjeistoa, osa yrityksistä päätyy hankkimaan ulkoisen varmennuksen raporteilleen sen sisältämän informaation todenmukaisuuden vahvistamiseksi. Myös mahdolliset yhteiskun- tavastuun kantamisesta saatavat taloudelliset hyödyt kiinnostavat niin yrityksiä kuin akatee- mista yhteisöä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko yrityksen yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välillä yhteyttä. Lisäksi tutkitaan yrityskulttuurin mahdollisia vaikutuksia yhteis- kuntavastuuseen. Varmennuksen osalta tutkimuksessa huomioidaan sen moderoiva rooli yh- teiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välisessä suhteessa. COVID-19 -pandemian vai- kutuksia tutkitaan käyttämällä erillistä dummya ja jakamalla aineisto lisäanalyysissa kahtia. Tut- kimuksen aineisto muodostuu Euroopan Stoxx Europe 600 -indeksissä ja Yhdysvalloissa S&P 500 -indeksissä listatuista yrityksistä vuosien 2017–2022 aikana. Yhteiskuntavastuuta mitataan LSEG-tietokannasta hankituilla ESG-pisteillä. Taloudellisen suorituskyvyn mittareina hyödynne- tään kokonaispääoman tuottoastetta (ROA) ja Tobinin Q:ta. Tuloksia tarkastelemalla havaitaan, että yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja taloudellisen suo- rituskyvyn välinen suhde on positiivinen ainoastaan kokonaispääoman tuottoasteen toimiessa selitettävänä muuttujana. Tobinin Q saa puolestaan negatiivisia arvoja ESG-TQ välisessä regres- siossa. Sidosryhmäpainotteisen yrityskulttuurin ja yhteiskuntavastuun suorituskyvyn välinen yh- teys on positiivinen ja tilastollisesti merkitsevä. Ulkoisen varmennuksen toimiessa moderaatto- rina ESG-ROA ja ESG-TQ välisissä regressioissa saadut tulokset osoittavat negatiivista yhteyttä. Otettaessa COVID-19 -pandemia huomioon kaikki edellä mainitut yhteydet heikkenevät, lukuun ottamatta sidosryhmäpainotteisuuden ja ESG:n positiivista suhdetta, joka vahvistuu pandemian jälkeisinä vuosina. Saadut tulokset tukevat yhteiskuntavastuun taustalla perinteisesti vaikuttaneita sidosryhmä-, legitimiteetti- ja signalointiteorioita, sillä sidosryhmäpainotteisuus johtaa korkeampaan yhteis- kuntavastuun suorituskykyyn. Korkeammalla yhteiskuntavastuun suorituskyvyllä on myös oman pääoman tuottoastetta kohottava vaikutus, mikä kertoo tehtyjen ESG-panostusten signaloin- nista saatavista taloudellisista hyödyistä. Negatiivinen ESG-TQ suhde puolestaan voi viestiä siitä, että legitimiteettinsä ollessa uhattu saattavat yritykset pyrkiä parantamaan sitä panostamalla resursseja yhteiskuntavastuullisiin toimiin. AVAINSANAT: Yrityksen yhteiskuntavastuu, Yritysvastuu, ESG, Corporate Social Responsibility (CSR), Sustainability, Yhteiskuntavastuuraportointi, Varmennus, Taloudellinen suorituskyky, ROA, Tobinin Q, COVID-19, Yrityskulttuuri, Sidosryhmä 3 Sisällys 1 Johdanto 7 1.1 Tutkielman tausta ja merkitys 8 1.2 Tutkielman tavoite ja rajaukset 9 1.3 Tutkielman rakenne 10 2 Yhteiskuntavastuun teoriat ja lainsäädännöllinen kehitys 12 2.1 Legitimiteettiteoria 13 2.2 Signalointiteoria 14 2.3 Sidosryhmäteoria 15 2.4 Viherpesu ja sen vaikutukset liiketoimintaan 17 2.5 Direktiivi muun kuin taloudellisen tiedon julkistamisesta 18 2.6 Euroopan Unionin kestävyysraportointidirektiivi 20 2.7 Yhteiskuntavastuulainsäädäntö Yhdysvalloissa 21 3 Yhteiskuntavastuuraportointi ja varmentaminen 23 3.1 Global Reporting Initiative 24 3.2 SASB 25 3.3 Muita yhteiskuntavastuuraportoinnin raportointiohjeistoja 26 3.4 Euroopan Unionin kestävyysraportointistandardit 28 3.5 Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentaminen 29 3.5.1 Varmentajat ja käytettävät standardit 31 3.5.2 Varmennuksen laajuus ja taso 33 4 Aikaisempaa kirjallisuutta ja hypoteesit 36 4.1 Yhteiskuntavastuun suorituskyvyn mittaaminen 36 4.2 ESG-pisteytykset akateemisessa kirjallisuudessa 38 4.3 Yhteiskuntavastuu ja taloudellinen suorituskyky 40 4.4 Yhteiskuntavastuu ja sidosryhmäpainotteinen yrityskulttuuri 44 4 4.5 Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentamisen vaikutus taloudelliseen suorituskykyyn sekä yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn väliseen yhteyteen 49 5 Aineisto ja tutkimusmenetelmät 55 5.1 Aineisto 56 5.2 Muuttujat 58 5.2.1 Selitettävät muuttujat 58 5.2.2 Selittävät muuttujat 60 5.2.3 Kontrollimuuttujat 61 5.2.4 Dummy-muuttujat 62 5.3 Tutkimusmenetelmä 63 6 Tulokset 66 6.1 Aineiston kuvailu 66 6.2 Korrelaatioanalyysi 69 6.3 Regressioanalyysi 71 6.3.1 Yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja taloudellisen suorituskyvyn välinen yhteys 72 6.3.2 Sidosryhmäpainotteisen yrityskulttuurin ja yhteiskuntavastuun suorituskyvyn välinen yhteys 77 6.3.3 Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentamisen moderoiva vaikutus 80 6.4 Lisäanalyysi 84 7 Yhteenveto 90 7.1 Johtopäätökset 90 7.2 Tutkimuksen kontribuutio 93 7.3 Tutkimusrajoitteet ja yleistettävyys 94 7.4 Ehdotukset jatkotutkimuksille 95 Lähteet 97 5 Taulukot Taulukko 1. SIC mukainen toimialajaottelu. ................................................................... 57 Taulukko 2. Aineiston yritysten jakautuminen Stoxx 600 ja S&P 500 -indekseihin. ....... 57 Taulukko 3. Aineiston jakautuminen maittain. ............................................................... 58 Taulukko 4. Aineisto, winsoroitu tasoille 1 % ja 99 %. .................................................... 67 Taulukko 5. Korrelaatiomatriisi. ...................................................................................... 70 Taulukko 6. Paneeliregressiot ESG-ROA ja ESG-TQ. ........................................................ 73 Taulukko 7. Paneeliregressiot ESG-ROA ja ESG-TQ sisältäen COVID-19 -dummyn. ....... 76 Taulukko 8. Paneeliregressiot SHO-ESG ja SHO-ESG sisältäen COVID-19 -dummyn. ..... 78 Taulukko 9 Paneeliregressiot AUDIT*ESG-ROA ja AUDIT*ESG-TQ. ................................. 81 Taulukko 10. Paneeliregressiot AUDIT*ESG-ROA ja AUDIT*ESG-TQ sisältäen COVID-19 - dummyn. ......................................................................................................................... 83 Taulukko 11. Paneeliregressiot ESG-ROA ja ESG-TQ jaoteltuna ajanjaksoihin 2017–2019 ja 2020–2022. ................................................................................................................. 86 Taulukko 12. Paneeliregressiot SHO-ESG jaoteltuna ajanjaksoihin 2017–2019 ja 2020– 2022. ............................................................................................................................... 87 Taulukko 13. Paneeliregressiot AUDIT*ESG-ROA ja AUDIT*ESG-TQ jaoteltuna ajanjaksoihin 2017–2019 ja 2020–2022. ........................................................................ 89 Taulukko 14. Yhteenveto tuloksista. ............................................................................... 90 6 Lyhenteet CDP Carbon Disclosure Project CSR Corporate Social Responsibility CSRD Corporate Sustainability Reporting Directive EBA European Banking Authority ESG Environmental, Social & Governance ESRS European Sustainability Reporting Standards GRI Global Reporting Initiative IAASB International Auditing and Assurance Standards Board IFRS International Financial Reporting Standards ISAE International Standard on Assurance Engagements NFRD Non-Financial Reporting Directive OYL Osakeyhtiölaki SASB Sustainability Accounting Standards SEC Securities and Exchange Commission SIC Standard Industrial Classification TBL/3BL Triple Bottom Line TCFD Task Force on Climate-related Financial Disclosures 7 1 Johdanto Lainsäätäjät ympäri maailmaa ovat heränneet yrityksen yhteiskuntavastuun merkityksel- lisyyteen viime vuosina. Viherpesun seuraukset, yleinen yhteiskunnassa herännyt val- veutuneisuus ja konkreettisten ilmastonmuutoksen vastaisten toimien akuutti tarve ovat toimineet ajureina vastuullisuuden integroimiseksi osaksi yritysten jokapäiväisiä liiketoi- mintoja ja strategiaa (Denis, 2024). Ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu kulkevat yhä enemmän käsikädessä niin sijoittajien, päättäjien kuin yritysjohdon mielissä. Sijoittajat edellyttävät yrityksiltä läpinäkyvyyttä niiden julkaiseman vastuulli- suusinformaation osalta kyetäkseen tekemään todellisuuteen pohjautuvia päätöksiä ra- portoivasta yrityksestä esimerkiksi päästöjen, työhyvinvoinnin ja toiminnan jatkuvuuden pohjalta. Päättäjät puolestaan pyrkivät muotoilemaan velvoittavaa lainsäädäntöä sijoit- tajien, muiden sidosryhmien ja laajemmin koko yhteiskunnan hyväksi asettamalla yhteis- kuntavastuulle raportointivaatimuksia. Yritykset sen sijaan tähtäävät vastaamaan sijoit- tajien odotuksiin ja toisaalta koko ympäröivän yhteiskunnan asettamiin käyttäytymisnor- meihin julkaisemiensa yhteiskuntavastuuraporttien muodossa (muun muassa Amran ja muut, 2024; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU art. 19 a & 29 a; Denis, 2024). Jokaisella kolmella toimijalla on oma roolinsa ja intressinsä ja ne vaikutta- vat kokonaisuuteen. Sijoittajat odottavat yritysten julkaisevan todenmukaista yhteiskuntavastuuinformaa- tiota kyetäkseen kartoittamaan yrityksen mahdolliset yhteiskuntavastuuriskit ja arvioi- dakseen potentiaalisen sijoituksensa tuotto-odotuksia pidemmällä aikavälillä liiketoi- minnan kestävyyden näkökulmasta. Vastuullisuusarvioinnissa otetaan huomioon muun muassa resurssien riittävyys, omien arvojen yhdenmukaisuus suhteessa yrityksen ydin- arvoihin, yrityksen viestinnän läpinäkyvyys ja laatu, yrityksen maine ja sidosryhmien huomioon ottaminen sekä vastuullisuusinformaation perusteella tehtävät havainnot mahdollisista taloudellisista vaikutuksista. (Bartlett & Bubb, 2023; Wen ja muut, 2022; Jacoby ja muut, 2019; Rau & Yu, 2024.) Ottaakseen huomioon yritysten laajan kirjon koon, toimialan, maantieteellisen sijoittumisen, eri sidosryhmien ja organisaatioraken- teen perustella lainsäätäjät ovat toistaiseksi asettaneet kovin yleispätevät raamit 8 vastuullisuusinformaation raportoinnin suhteen. Euroopan Unionissa yhteiskuntavas- tuuraportointia sääntelee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU muun kuin taloudellisen tiedon julkistamisesta ja Yhdysvalloissa puolestaan arvopaperi- pörssilaki (Securities Exchange Act of 1934), arvopaperi- ja pörssikomission (Securities and Exchange Commission, SEC) asettamat raportointivaatimukset sekä mahdolliset osa- valtiokohtaiset lait (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU art. 19 a & 29 a; SEC, 2024). Nämä normistot eivät kuitenkaan aseta yrityksen yhteiskuntavas- tuuraporteille minkäänlaisia tyhjentäviä sisältövaatimuksia. Näin ollen yritykset voivat lähtökohtaisesti itse päättää yhteiskuntavastuuraporttiensa sisällön, ja raporteilla pyri- täänkin ensisijaisesti palvelemaan yrityksen omia intressejä. Yhteiskuntavastuuraport- tien sisällön sääntelemättömyys saattaakin herättää yrityksen sidosryhmissä kyseen- alaistusta raportin sisältämän informaation todenmukaisuudesta. Tämän seurauksena useat yritykset hankkivatkin yhteiskuntavastuuraporteilleen kolmannen osapuolen suo- rittaman riippumattoman varmennuksen osoittaakseen raportin sisältämän tiedon oi- keellisuuden (Farooq ja muut, 2023). 1.1 Tutkielman tausta ja merkitys Yhteiskuntavastuun noudattamisella ei ole pelkästään sijoittajien ja muiden yrityksen si- dosryhmien vaatimukset huomioiva vaikutus, vaan sillä on havaittu olevan yhteys myös yrityksen taloudellisen suorituskyvyn kehittymisessä. Aikaisempien tutkimusten osalta esimerkiksi Bissoondoyal-Bheenick ja muut (2023), Chen ja muut (2023), De Lucia ja muut (2020) sekä Kim ja Li (2021) ovat havainneet korkeamman yhteiskuntavastuun suo- rituskyvyn johtavan parempaan taloudelliseen suoriutumiseen. Lisättäessä tutkimusas- telemaan mukaan myös yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentaminen ovat tulokset ol- leet yhä samansuuntaisia (Elbardan ja muut, 2023; Kim ja muut, 2019; Akisik & Gal, 2020). Aikaisemmat tutkimukset yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn yhteydestä keskittyvät pääosin yksittäisiin valtioihin tai maanosiin (Akisik & Gal, 2020; Carnini Pulino ja muut, 2022; Zhou ja muut, 2022; Eliwan ja muut, 2021; Kim ja muut, 2019). Vaikka 9 kyseiset tutkimukset antavat tärkeää informaatiota sijoittajien, sidosryhmien ja yritysten itsensä asenteista vastuullisuutta kohtaan tutkimusten käsittämillä alueilla, ohjailee näi- den tutkimusten tuloksia maantieteelliset, lainsäädännölliset ja muut paikkaan ja kult- tuuriin sidonnaiset tekijät. Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentamisen osalta aiem- mat tutkimukset suuntautuvat useasti varmennustoimeksiannon tutkimiseen, esimer- kiksi varmennuksen laatuun tai varmennuksen suorittavaan tahoon (Yan ja muut, 2022; Boiral ja muut, 2019; Borghato & Marchini, 2021; Canning ja muut, 2018; Channuntapi- pat ja muut, 2020). Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin havainnoida yhteiskuntavas- tuuta laajemmasta, maantieteelliset ja yksittäisten toimialojen määrittämät rajat rikko- vasta näkökulmasta sekä tarkastella varmennusta sen mahdollisesti ottavan yrityksen lähtökohdista. Lisäksi tutkimuksessa pyritään huomioimaan yrityskulttuurin vaikutus te- kemällä jaottelu sidosryhmä- ja osakkeenomistajapainotteisiin yrityksiin. Näin ollen tut- kielma pyrkii tuottamaan yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn yhteydestä tuloksia aikaisempaa laajemmalla aineistolla ja alueelliset tekijät huomioiden. 1.2 Tutkielman tavoite ja rajaukset Tutkielman tavoitteena on tutkia yrityksen yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja talou- dellisen suorituskyvyn välistä yhteyttä eurooppalaisissa Stoxx Europe 600 -indeksissä lis- tatuissa ja yhdysvaltalaisissa S&P 500-indeksissä listatuissa yrityksissä aikavälillä 2017– 2022 poissulkien rahoituslaitokset ja vakuutusyhtiöt niiden yksilöllisten tiedonantovaa- timusten ja tilinpäätöksen sisällöllisen eroavaisuuden vuoksi. Tutkimuksessa otetaan huomioon myös yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentaminen moderoivana tekijänä yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja taloudellisen suorituskyvyn välisessä yhteydessä. Aineisto muodostuu sekä eurooppalaisista että yhdysvaltalaisista yrityksistä siitä syystä, että tutkimuksessa on tarkoitus huomioida yrityskulttuurin vaikutus yrityksen yhteiskun- tavastuuseen perustuen siihen, sijaitseeko yritys sidosryhmäpainotteisemmassa vai osakkeenomistajapainotteisemmassa valtiossa. Ajallisesti tutkimus huomioi lisäksi CO- VID-19-pandemian mahdolliset vaikutukset. 10 Tutkielman hypoteesien muotoilussa on hyödynnetty aiempaa kirjallisuutta. Yhteiskun- tavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välistä yhteyttä on viime vuosina tutkittu ver- rattain paljon, mutta yrityskulttuurin, erityisesti sidosryhmäpainotteisuuden, vaikutuk- sesta yrityksen tekemissä yhteiskuntavastuusidonnaisissa päätöksissä ei tutkimuksia löydy yhtä paljon. Freemanin ja Reedin (1983) sidosryhmäteorian ollessa yksi keskeisistä yrityksen yhteiskuntavastuusitoumusten perusteista akateemisessa kirjallisuudessa pyr- kii tämä tutkielma korostamaan sidosryhmien tärkeyttä osana yrityksen yhteiskuntavas- tuuseen sijoittuvaa tutkimusta. Tutkimuksen hypoteesit muotoillaan seuraavasti: H1: Yrityksen yhteiskuntavastuun suorituskyvyllä on positiivinen yhteys yrityksen talou- delliseen suorituskykyyn. H2: Sidosryhmäpainotteisuudella on positiivinen yhteys yrityksen yhteiskuntavastuun suorituskykyyn. H3: Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentamisella on positiivinen moderoiva yhteys yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja taloudellisen suorituskyvyn väliseen yhteyteen. 1.3 Tutkielman rakenne Tutkielma koostuu seitsemästä luvusta. Ensimmäisessä luvussa johdatellaan tutkielman aiheeseen, käydään läpi tutkimuksen taustaa ja merkittävyyttä sekä esitellään tutkiel- man tavoitteet, rajaukset ja rakenne. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu lu- kuihin kaksi ja kolme, jotka käsittelevät yhteiskuntavastuun keskeisiä teorioita, lainsää- dännöllistä kehitystä, viherpesua, yhteiskuntavastuuraportointia ja sen yleisimpiä rapor- tointiohjeistoja sekä yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentamista. Luvussa neljä lähes- tytään aikaisempia tutkimuksia liittyen yhteiskuntavastuun mittaamiseen sekä 11 yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn yhteyteen huomioiden lisäksi sidos- ryhmät ja ulkoisen varmennuksen. Tässä luvussa esitetään myös tutkimuksen hypoteesit. Tutkielman viides luku kattaa empiirisen tutkimuksen, jossa käydään läpi käytettävä tut- kimusaineisto ja -menetelmät. Toiseksi viimeinen luku sisältää keskeiset tutkimustulok- set. Seitsemäs ja viimeinen luku vetää tutkielman yhteen, ilmentää tutkimuksen kontri- buution sekä tekee ehdotukset jatkotutkimusten osalta. 12 2 Yhteiskuntavastuun teoriat ja lainsäädännöllinen kehitys Yrityksen yhteiskuntavastuu on perinteisten yritystoiminnan tavoitteiden, kuten osak- keenomistajille voiton tuottamisen, rinnalle noussut ilmiö, joka on erityisesti lähivuosina vakiinnuttanut paikkansa yrityksissä. Käsite yrityksen yhteiskuntavastuu tulee englannin kielen sanoista Corporate Social Responsibility, joista käytetään yleisesti lyhennettä CSR. Suorasta suomennoksesta huolimatta yhteiskuntavastuu kattaa sosiaalisen vastuun li- säksi myös taloudellisen vastuun sekä ympäristövastuun. Tämän yhteiskuntavastuun kol- men osa-alueen jaottelun taustalla on John Elkingtonin vuonna 1994 kehittämä teoria, jota kutsutaan nimellä Triple Bottom Line (myös TBL tai 3BL). Nimensä mukaisesti teori- assa on yksinkertaistettuna kyse siitä, että yrityksen liiketoiminnan taloudellisen tulok- sen ohella myös ympäristö ja sosiaaliset vaikutukset ovat yhtä keskeisessä asemassa ko- konaisuuden kannalta (Elkington, 2018). Näin ollen yrityksen tulisi implementoida ym- päristölliset ja sosiaaliset näkökulmat osaksi jokapäiväistä liiketoimintaansa ja huomioida ne päätöksenteossaan. Vaikka yhteiskuntavastuun toteuttaminen merkitsee sosiaalisten ja ympäristöllisten nä- kökulmien implementointia taloudellisten tavoitteiden rinnalle, kaikenlaista kyseiset osa-alueet liiketoiminnassaan huomioivaa toimintaa ei kuitenkaan voida luokitella yh- teiskuntavastuun noudattamiseksi. Termi onkin muotoutunut kuvastamaan lainsäädän- nön asettamien velvoitteiden ylittäviä vastuullisuusponnisteluita (Christensen ja muut, 2021, s. 1182). Yhteiskuntavastuun lainsäädännöllistä näkökulmaa tarkastellaan lähem- min luvussa 3. Yhteiskuntavastuun perustuminen lainsäädännön ylittävään toimintaan kuitenkin herättää kysymyksen siitä, miksi yritykset haluavat sitoutua yhteiskuntavas- tuulliseen liiketoimintaan, jos laki ei itsessään sitä edellytä. Esimerkiksi Suomen osake- yhtiölain (OYL 1:3:5) mukaan osakeyhtiön tarkoitus kiteytyy taloudellisen voitontuotta- misen ympärille. Seuraavaksi tutkielmassa käsitellään erilaisia teorioita, joilla pyritään avaamaan yhteiskuntavastuullisen toiminnan ajureina toimivia tekijöitä. 13 2.1 Legitimiteettiteoria Legitimiteettiteoria perustuu Dowlingin ja Pfefferin (1975) käsitykseen siitä, että organi- saatiot yrittävät tasapainoilla yhdenmukaistaakseen liiketoimintansa ympäröivään yh- teiskuntaan synnyttämät vaikutukset vastaamaan yhteiskunnan hyväksymiä arvoja. Näi- den kahden ollessa ristiriidassa keskenään on organisaation legitimiteetti uhattuna ja seuraukset ilmenevät oikeudellisina, taloudellisina ja sosiaalisina sanktioina. Toisaalta yhteiskunnan ihannearvojen vastainen liiketoiminta ei automaattisesti johda sanktioihin, kuten ei myöskään arvojen orjallinen noudattaminen suuriin hyötyihin ja parempiin lii- ketoimintaresursseihin. (Dowling & Pfeffer, 1975.) Guthrie ja Parker (1989) konkretisoi- vat legitimiteettiteorian perusajatuksen seuraavalla tavalla: yritykset eivät harjoita liike- toimintaansa tyhjiössä, vaan jokainen organisaatio on kiinteästi sidoksissa ympäröivään kulttuuriin ja yhteiskuntaan, joiden pohjana on sosiaalinen sopimus, jonka mukaan yritys saa tavoitella omia päämääriään vastineeksi yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen arvo- jen noudattamisesta. Yrityksen ja yhteiskunnan välillä vallitsee siis ikään kuin sanaton sopimus, jonka mukaan yhteiskunta antaa yritykselle vapauden toteuttaa liiketoimin- taansa parhaaksi katsomallaan tavalla niin kauan, kuin yrityksen toimet ja arvot eivät ole ristiriidassa yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden kanssa. Joskus näiden sosiaalisten hyveiden identifioiminen voikin tuottaa haasteita ja toisaalta yritykset voivat viestiä ulospäin noudattavansa erilaisia arvoja kuin mihin sen liiketoiminta todellisuu- dessa perustuu. Yhteiskuntavastuullisesti toimiessaan yritykset siis pyrkivät huomioimaan yhteiskunnan asettamat arvot liiketoiminnassaan saavuttaakseen legitimiteetin eli oikeutuksen ole- massaololleen. Velten (2023) mukaan erityisesti ympäristön näkökulmasta sensitiivisillä toimialoilla operoivat yritykset kohtaavat muita yrityksiä enemmän paineistusta ympä- ristöystävällisiin valintoihin. Hänen mukaansa avoin viestintä sitoutumisesta vastuullisiin toimintatapoihin on keino kasvattaa legitimiteettiä, sillä usein avoin viestintä johtaa myös kasvaneeseen ympäristövastuun suorituskykyyn. Tämän logiikan mukaan siis vies- tintä johtaisi suorituskyvyn kasvuun, mutta ei toisinpäin. 14 2.2 Signalointiteoria Signalointiteoria esittää yhden lainsäädännön mukaisen voitonmaksimoinnin periaat- teen kanssa kilpailevan näkökulman organisaation tarkoituksesta. Yleisesti ottaen sig- nalointiteorian perusajatus kiteytyy kahden erillisen osapuolen väliseen informaation epäsymmetriaan, tämän epäsymmetrian muutokseen sekä itse informaatioon liittyviin kysymyksiin, joita ovat esimerkiksi, miten informaation haltija käyttää ja kommunikoi hal- lussaan olevaa informaatiota ja toisaalta, miten informaation vastaanottaja tulkitsee vas- taanottamaansa tietoa (Connelly ja muut, 2011). Käytännön esimerkkinä voisi toimia au- tokauppias, joka pyrkii tuomaan mahdolliselle ostajaehdokkaalle ilmi myymänsä auton ominaisuuksia mahdollisimman positiivisessa valossa luomalla mielikuvia liikenneva- loissa nopeimmin kiihtyvästä autosta. Toinen esimerkki on jokin muu työntekijä, joka pyrkii antamaan yrityksestään mahdollisimman huonon kuvan potentiaaliselle yhteistyö- kumppanille, jonka kanssa hän ei jostain henkilökohtaisesta syystä halua työskennellä. Teoriaan sopivia tilanteita on lukemattomia, mutta yhteistä näille on kuitenkin se, että informaatiota hallussaan pitävä osapuoli haluaa hyödyntää omaavaansa informaatiota häntä parhaiten hyödyttävällä tavalla; autokauppias haluaa myydä auton provision toi- vossa ja työntekijä ei halua antaa yrityksestään todenmukaisia tietoja välttääkseen teke- mästä yhteistyötä karttamansa osapuolen kanssa. Yhteiskuntavastuuseen teoria on liitettävissä siten, että vastuullisesti toimiva yritys ha- luaa viestiä ulkoisille sidosryhmille toimivansa yhteiskuntavastuullisia periaatteita nou- dattaen tavoitteenaan taloudellinen hyöty. Tämä hyöty on määrä saavuttaa muun mu- assa siten, että yrityksiä vertaillessaan sijoittajat asettaisivat vastuullisuusinformaatio- taan julkaisseen yhtiön kilpailijoitaan korkeammalle perustuen yhtiön hallinnon rehelli- syyteen ja eettiseen toimintaan. (Koh ja muut, 2022.) Tutkimuksessaan Koh ja muut (2022) löytävätkin tukea hypoteesilleen, jonka mukaan paremman yhteiskuntavastuun suorituskyvyn omaavat yritykset julkaisevat laadukkaampaa vastuullisuusinformaatiota. Laadukkaampi informaatio näkyy tutkimuksen tulosten mukaan pidempinä yhteiskunta- vastuuraportteina, jotka sisältävät vuosikertomusta enemmän yksityiskohtaisempaa 15 tietoa. Heidän mukaansa vastaavasti heikommin menestyvät yritykset eivät julkaise pal- joa tietoa vastuullisuuspanoksistaan, sillä heikommin menestyvän yrityksen tapauksessa vastuullisuusinformaation julkaisemisesta aiheutuvat kustannukset ovat hyötyjä suu- remmat. Christensen ja muut (2021, s. 1192) antavat tukea edellä esitetylle. Heidän mu- kaansa huonomman vastuullisuusmenestyksen yritykset piilottelevat heikkoa suoriutu- mistaan, mutta piiloutumiseen käytettäviä keinoja he eivät esittele. Sosio-poliittiset teoriat kuitenkin tunnistavat heikon yhteiskuntavastuusitoutumisen ole- van peruste pätemättömän vastuullisuusinformaation julkaisemiselle, sillä usein tällais- ten heikommin menestyvien yritysten liiketoiminnan jatkuvuus voi olla uhattuna ilman positiivisen vastuullisuusinformaation julkistamisen mukanaan tuomia hyötyjä. Tutki- muksissa näyttöä on toisaalta saatu sekä puolesta että vastaan sen osalta, korreloivatko yhteiskuntavastuuraportointi ja yhteiskuntavastuun todellinen suorituskyky keskenään. (Christensen ja muut, 2021.) Näin ollen tutkimusasetelmalla lienee suuri vaikutus tutki- muksen tulosten kannalta. 2.3 Sidosryhmäteoria Viimeisimpänä kolmesta keskeisestä teoriasta yhteiskuntavastuullista toimintaa voidaan perustella sidosryhmäteorialla. Teoria juontaa juurensa viime vuosituhannelle, jolloin yritysmaailmassa havahduttiin siihen, että osakkeenomistajien lisäksi organisaatioilla on useita muita ryhmiä, joille se on vastuussa erilaisista velvoitteista. Käsite ”sidosryhmä” otettiin käyttöön Stanfordin tutkimusinstituutissa vuonna 1963 kuvastamaan näitä ryh- mittymiä, joita ilman yritys ei pystyisi toimimaan (Freeman & Reed, 1983). Teorian mu- kaan yrityksen tulisi ottaa huomioon päätöksenteossaan ja liiketoiminnassaan kaikkien yrityksen sidosryhmien intressit. Pelkkien osakkeenomistajien lisäksi huomioitavat osa- puolet ovat lisäksi asiakkaat, työntekijät, tavarantoimittajat, valtion päättävät elimet sekä ympäröivä yhteiskunta laajemmin. Taloudellisen perspektiivin lisäksi yrityksen tulisi ottaa huomioon myös muut yhteiskunnalle aiheutuvat vaikutukset pidemmällä täh- täimellä. (Handayati ja muut, 2022.) 16 Yhteiskuntavastuun näkökulmasta sidosryhmäteoriassa on kyse siitä, että yritys ottaa huomioon ulkoisten ja sisäisten sidosryhmiensä asettamat yhteiskuntavastuusidonnai- set vaatimukset ja toiveet liiketoiminnassaan. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että organi- saatiot pyrkisivät vastaamaan jokaisen sidosryhmän yhteiskuntavastuullisiin odotuksiin ja vaatimuksiin. Radu ja Smaili (2021) havaitsivat hallintomekanismien, yhteiskuntavas- tuukomitean ja yhteiskuntavastuusidonnaisen palkitsemisjärjestelmän yhteyttä yhteis- kuntavastuun suorituskykyyn käsittelevässä tutkimuksessaan, että yritykset suhteuttavat sidosryhmiensä tarpeisiin vastaamisen siihen, kuinka suuri merkitys kullakin sidosryh- mällä on liiketoiminnan kannalta. Näin ollen yritykset ikään kuin luokittelevat sidosryh- mät niiden omaaman vaikutusvallan perusteella merkityksellisempiin ja vähemmän mer- kityksellisiin samoin kuin niiden yhteiskuntavastuullista toimintaa kohtaan esittämien odotusten mukaisesti toimimisen tärkeyden. Radu ja Smaili (2021) havaitsivat lisäksi, että yrityksen yhteiskuntavastuukomitea on taipuvainen ottamaan huomioon pääasiassa sidosryhmien ympäristösidonnaiset odotukset, kun yhteiskuntavastuulliseen toimintaan sidottu palkitsemisjärjestelmä huomioi ympäristönäkökulman lisäksi myös sosiaalisiin vaikutuksiin liittyvät odotukset. Tutkimuksen perusteella saadaan evidenssiä sille, että mikäli yritys haluaa panostaa nimenomaan ympäristölliseen suorituskykyyn, olisi yhteis- kuntavastuukomitean perustaminen mahdollisesti ratkaisu tähän. Toisaalta, jos tavoit- teena on edistää ympäristön lisäksi myös sosiaalista suorituskykyä, tulisi palkitsemisjär- jestelmää modifioida yhteiskuntavastuu kokonaisuutena paremmin huomioivaksi. Talou- dellista perspektiiviä ei tutkimuksessa huomioitu. Sidosryhmien näkökulmasta yhteiskuntavastuullinen liiketoiminta on sellaista, joka huo- mioi esimerkiksi ilmastonmuutoksen, otsonikerroksen ohentumisen, päästöt, köyhtymi- sen, epätasa-arvon sekä muut sosiaaliset ongelmat. Lisäksi yritysten pitäisi vielä pystyä viestimään niistä tekemistään toimista, joilla huomioidaan edellä mainitut seikat tai joilla pyritään parantamaan olemassa olevaa tilannetta seikkojen osalta. Yritysten osalta yksi yleinen kompastuskivi on ollut sidosryhmien tarpeiden tunnistaminen ja priorisointi. (Elaigwu ja muut, 2024.) Viestiminen onkin keskeisessä osassa sidosryhmien huolien 17 poistamisessa. Kim ja Park (2022) esittävät sidosryhmien yhteiskuntavastuuhuolien kum- puavan informaation epäsymmetrian aiheuttamasta epätietoisuudesta koskien yritysten liiketoiminnan ympäröivälle yhteiskunnalle aiheuttamia vaikutuksia. Heidän mukaansa epäsymmetriaa saadaan vähennettyä yritysten yhteiskuntavastuun suorituskyvyn paran- tuessa. Kun pisteytys yrityksen yhteiskuntavastuupanoksista on julkisesti saatavilla ole- vassa tietokannassa, poistuu sidosryhmien tarve kyseenalaista liiketoiminnan vastuulli- suutta. (Kim & Park, 2022.) 2.4 Viherpesu ja sen vaikutukset liiketoimintaan Tämän luvun alussa yhteiskuntavastuun käsitettä lähestyttiin toteamalla, että yhteiskun- tavastuullinen toiminta ylittää lainsäädännön edellyttämät vaatimukset ja toisaalta to- teamalla, että lain mukaan yrityksen tavoitteena on tuottaa voittoa osakkeenomistajil- leen. Tämän jälkeen esitettiin kysymys, miksi jotkut yhtiöt päätyvät huomioimaan yhteis- kuntavastuun regulaatiota laajemmin. Edellä esitettyjen teorioiden valossa voitaneenkin todeta, että useassa tilanteessa yhteiskuntavastuullinen toiminta voi itseasiassa lisätä yhtiöstä saatavaa voittoa; yhtiöiden voi olla helpompaa saada rahoitusta sijoittajien aset- taessa vastuullisesti toimivan yrityksen kilpailijoitaan korkeammalle. Tällöin yhteiskunta- vastuun implementointi osaksi liiketoimintaa voi siis edistää yhtiön tarkoituksen toteu- tumista. Edellä on käsitelty yhteiskuntavastuuta lähinnä ainoastaan positiivisen sitoutu- misen kautta. Yhteiskuntavastuullisten toimintatapojen laiminlyönnillä on kuitenkin myös havaittu olevan omanlaisensa vaikutukset yritykseen. Erityisesti yritysten ympäristövaikutukset aiheuttavat yleistä huolta yhteiskunnassa, minkä seurauksena viherpesu on kasvava ilmiö yritysten pyrkiessä näyttäytymään yhteis- kunnan huoliin reagoivina toimijoina. Teichmann ja muut (2023) käsittelevät artikkelis- saan viherpesun vaikutuksia kuluttaja- sekä rahoitusmarkkinoihin ja esittävät, että viher- pesun kasvun taustalla kytee sanktioiden puuttuminen tai niiden riittämättömyys. Näin ollen useat yritykset kokevat valheellisen vastuullisuusinformaation julkistamisen kan- nattavaksi siitä huolimatta, että jaetun tiedon pätemättömyys tulisi myöhemmin julki, 18 sillä aluksi vastuullisena yritystoimijana näyttäytymisellä saavutettavat hyödyt peittoavat myöhemmin kohdattavien sanktioiden haitat. Ilmiö on huolestuttava, sillä varsinaisen sääntelyn puuttuessa yritykset voivat mielivaltaisesti julkaista todellisuudesta poikkea- vaa vastuullisuussisältöä ilman, että he kokisivat valheellisen tiedon levittämisestä aiheu- tuvia seurauksia sen verran haitallisina, että ne estäisivät vilpilliseen toimintaan ryhtymi- sen. Vaikka viherpesun vaikutuksia ei välttämättä nähdä tarpeeksi uhkaavina ei se tarkoita sitä, että vaikutuksia ei olisi. Rahoitusmarkkinoilla vaikutukset ulottuvat yritysten osalta pääasiassa yrityskuvan tahriintumiseen, sijoittajien luottamuksen menetykseen sekä li- säksi poliittisen kuluttamisen uhriksi joutumiseen. Poliittisella kuluttamisella tarkoite- taan tässä yhteydessä sitä, että sijoittajat haluavat vastuullisuusarvojensa näkyvän salk- kunsa yrityksissä ja mikäli näin ei ole, he boikotoivat näitä yrityksiä. (Teichmann ja muut, 2023.) Viherpesun harjoittamisen seurauksena yrityksellä voi siis olla haastavaa löytää rahoittajia vastuullisuusinformaation valheellisuuden noustessa tietoisuuteen. Paljon riippuu siitä, selviääkö viherpesu yrityksen sidosryhmille. Toisaalta jotkut sidosryhmät voivat jo valmiiksi suhtautua yritysten julkaisemaan vastuullisuusinformaatioon skepti- sesti, jos julkaistun informaation paikkaansa pitävyydestä ei ole takeita. Euroopan Uni- onissa vastuullisuusinformaation julkistamiselle on pyritty laatimaan raamit direktiivillä muun kuin taloudellisen tiedon julkistamisesta, minkä lisäksi hiljattain hyväksytty kestä- vyysraportointidirektiivi tulee täsmentämään aikaisemmin varsin laajatulkintaista kehik- koa. Yhdysvalloissa vastaava yhteiskuntavastuuraportointiregulaatio puuttuu. 2.5 Direktiivi muun kuin taloudellisen tiedon julkistamisesta Euroopan Unionin jäsenvaltioissa yhteiskuntavastuullisen liiketoiminnan lähtökohdat on pian kymmenen vuoden ajan määrittyneet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktii- villä 2014/95/EU muun kuin taloudellisen tiedon julkistamisesta (NFRD). Direktiivi vel- voittaa suuret, yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt ja sellaiset yhteisöt, joilla on tilikauden aikana ollut keskimäärin 500 työntekijää, julkaisemaan toiminnastaan 19 selvityksen, joka koskee muuta kuin taloudellista tietoa. Sama päätee edellä mainitut kriteerit täyttävien yhteisöjen emoyrityksiin. Selvitys kattaa direktiivin mukaan yhteisön ja/tai konsernin ”kehityksen, tuloksen, aseman ja sen toiminnan aiheuttamien vaikutus- ten ymmärtämisen edellyttämässä laajuudessa tietoja vähintään ympäristöasioista, so- siaalisista ja työntekijöihin liittyvistä seikoista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyvistä seikoista” (Euroopan parlamentin ja neu- voston direktiivi 2014/95/EU art. 19 a & 29 a). Direktiivi ei ota kantaa taloudelliseen vastuuseen, sillä jo raportin nimessä viitataan jul- kistamisvaatimusten koskevan direktiivin pohjalta talousnäkökulman ulkopuolista infor- maatiota. Sääntely on lisäksi hyvin yleispätevää, eikä direktiivi näin ollen aseta tarkkoja raportointiperiaatteita, saati sisältövaatimuksia raportoivalle yritykselle. Sisällön osalta ainoat edellytykset ovat, että yrityksen liiketoimintamalli, noudatetut toimintaperiaat- teet suhteessa edellä esitettyihin muun kuin taloudellisen tiedon osa-alueisiin, näiden toimintaperiaatteiden seuraukset sekä taloudellisen tiedon ulkopuolelle jäävät yrityksen toiminnalle keskeiset avainluvut on annettava selvityksen yhteydessä (Euroopan parla- mentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU art. 19 a & 29 a). Tämä jättää organisaatioille huomattavasti päätäntävaltaa selvityksen koostamisen näkökulmasta. Ne saavat itse määritellä, millaisista ympäristöasioista ja sosiaalisista vaikutuksista raportti koostuu, sillä kukaan kolmas osapuoli ei määrittele yritykselle sen aikaansaamia vaikutuksia. Si- dosryhmiä voi toki kiinnostaa raportoitavien tietojen paikkaansa pitävyys, mutta lainsää- dännön näkökulmasta voi selvitys olla juuri sellainen, kuin yritys itse katsoo optimaali- simmaksi. Myöhemmin direktiiviä on kuitenkin kritisoitu nimen osalta, sillä “muu kuin taloudelli- nen tieto” viittaa terminologialtaan informaatioon, jolla ei ole taloudellisia indikaatioita, vaikka taloudellinen näkökulma on osa yhteiskuntavastuuta. Näin ollen sidosryhmät ovat alkaneet viittaamaan muuhun kuin taloudelliseen tietoon “kestävyystietoina”. (Euroo- pan parlamentin ja neuvoston direktiivi EU 2022/2464.) Uusi ilmaisu on siinäkin mielessä 20 parempi, että se viittaa liiketoiminnan kestävyyteen toisin kuin edeltäjänsä, joka jättää asiaan perehtymättömälle henkilölle laajemmin tulkinnanvaraa. 2.6 Euroopan Unionin kestävyysraportointidirektiivi Joulukuussa 2022 astui voimaan uusi Euroopan Unionin kestävyysraportointidirektiivi CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive). Direktiivi tuo mukanaan tietyille yri- tyksille lisää yhteiskuntavastuusidonnaisia raportointivelvoitteita sekä tarkentaa ja konk- retisoi aikaisemmin varsin moninaisesti tulkittavissa olleita raportointiohjeita. Direktiivin tavoitteena onkin luoda kestävyysraportoinnille yhdenmukainen pohja, joka lisää vas- tuullisuusinformaation saavutettavuutta ja toisaalta vertailtavuutta (Euroopan parla- mentin ja neuvoston direktiivi EU 2022/2464). Kestävyysraportointidirektiivi velvoittaa lähtökohtaisesti sellaiset yritykset, jotka ovat PIE-yhteisöjä ja/tai täyttävät vähintään kaksi seuraavasta päättyneeltä ja sitä välittömästi edeltäneeltä tilikaudelta: 1) 50 miljoonan euron liikevaihto, 2) 25 miljoonan euron tase sekä 3) 250 työntekijää keskimäärin tilikauden aikana, integroimaan toimintakertomuk- siinsa mukaan sellaista informaatiota, josta ilmenee yrityksen ympäröivään yhteiskun- taan aiheuttamat kestävyysvaikutukset tavalla, joka valottaa vaikutusten merkitystä suh- teessa yhtiön kehitykseen, tulokseen ja asemaan. Lisäksi nämä tiedot on eriytettävä toi- mintakertomuksessa omaksi kokonaisuudekseen. Informaation tulee sisältää, kuten ai- kaisemminkin, kuvaus yrityksen liiketoimintamallista ja -strategiasta mutta siten, että ne huomioivat kestävyysseikkoihin muun muassa liittyvät riskit, mahdollisuudet, tulevai- suuden suunnitelmat täytäntöönpanon ja rahoituksen osalta, sidosryhmien edut, kestä- vyystavoitteiden aikajänne, kestävyysseikkojen johtaminen ja valvonta, kestävyysseikko- jen due diligence -prosessi, yrityksen liiketoiminnan aiheuttamat haittavaikutukset kes- tävyyden näkökulmasta sekä toimet näiden haittavaikutusten ehkäisemiseksi. Lisäksi yri- tyksen on esitettävä toimintakertomuksessaan ne toimet, joilla edellä mainitut seikat on saatu tietoon. Jos yritys ei jostakin syystä pysty kaikista vaadituista seikoista raportoi- maan, on tästäkin annettava selvitys. Pienten ja keskisuurten yritysten sekä tiettyjen 21 laitosten ja vakuutusalan kytkösyritysten osalta kestävyysraportointivaatimukset ovat ra- joitetummat. Vaatimusten mukaan näiden yritysten on sisällytettävä kestävyysraport- tiinsa lyhyt kuvaus yrityksen liiketoimintamallista ja strategiasta, kuvaus kestävyysseik- koja koskevista toimintaperiaatteista, yrityksen kestävyysnäkökulmasta aikaansaamat mahdolliset haittavaikutukset ja näiden haittavaikutusten johdosta tehtävät toimet, lii- ketoiminnan kestävyyttä uhkaavat riskit ja toimet riskien minimoimiseksi sekä edellisten vaatimusten mittaamiseksi käytettävät indikaattorit. Raportointi tulee tapahtua molem- pien ryhmien osalta artiklan 29 mukaisesti. (Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi (EU) 2022/2464.) Verrattuna edellä esitettyyn muun kuin taloudellisen tiedon direktiiviin, on kestävyysra- portointidirektiivin sisältämä luettelo raportointivaatimuksista niin suurempien yhtiöi- den (ja PIE-yhtiöiden) sekä pienten ja keskisuurten yhtiöiden osalta kovin tyhjentävä. Voitaneen siis todeta, että direktiivi on onnistunut vähentämään aikaisemmin vastuulli- suusraportointivaatimuksia vaivannutta tulkinnanvaraisuutta. Raportointivaatimus on aikaisemmasta poiketen ulotettu koskemaan suur- ja PIE-yhteisöjen lisäksi myös pieniä ja keskisuuria yhteisöjä. Myös taloudellinen näkökulma on implementoitu mukaan ra- portointivaatimuksiin. Direktiivin voisi olettaa muun ohessa lisäävän yritysten yhteiskun- tavastuuraporttien laajuutta, sillä jos yritykset eivät raportoi jostakin raportointivaati- muksiin sisältyvästä seikasta, on puutteen syy perusteltava. Kyseessä on Global Reportin Initiativen ”report or explain” kaltainen periaate, jonka mukaan kaikki suuryritykset ovat velvollisia julkistamaan vastuullisuustietoa, jotta sijoittajat ja muut sidosryhmät voivat tehdä luotettavia ja paikkaansa pitäviä arvioita yrityksistä (Global Reporting Initiative). 2.7 Yhteiskuntavastuulainsäädäntö Yhdysvalloissa Euroopan Unionin tavoin yhteiskuntavastuusta löytyy suhteellisen vähän sääntelyä Yh- dysvalloissa. Yrityksen koko, toimiala ja julkinen asema vaikuttavat kuitenkin joidenkin yritysten osalta yhteiskuntavastuun raportointivelvoitteen syntyyn. Arvopaperipörssilaki (Securities Exchange Act of 1934) esittää listatuille yhtiöille vaatimuksen sellaisen 22 olennaisen tiedon julkaisuvaatimuksesta, jolla voi olla vaikutusta taloudelliseen suoritus- kykyyn. Tähän voi sisältyä ympäristöllisiä, sosiaalisia tai hallinnollisia seikkoja. Lisäksi esi- merkiksi arvopaperi- ja pörssikomissio (Securities and Exchange Commission, SEC) edel- lyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevia yrityksiä julkistamaan sellaista olennaista sosiaalista ja ympäristösidonnaista informaatiota, jolla voi olla vaikutusta yrityksen ta- loudelliseen suorituskykyyn ja jolla voi olla olennaisesti vaikutusta yrityksen liiketoimin- nan kannalta tai vaikuttaa sijoittajien tekemiin päätöksiin (SEC, 2024). SEC ei kuitenkaan ole aikaisemmin asettanut mitään substanssispesifejä vaatimuksia raportoinnin sisällön näkökulmasta. Yhteiskuntavastuun sääntelemättömyyden aikakausi on Yhdysvalloissa tulossa päätök- seensä, sillä vuoden 2022 alussa SEC:n tekemä ehdotus julkisen kaupankäynnin koh- teena olevien yritysten yksityiskohtaisista vaatimuksista muun muassa ilmastoon liitty- vien riskien, hallinnon prosessien sekä ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten julkaisemisesta on hyväksytty vuoden 2024 alun aikana. Käytännön tasolla säännökset johtavat siihen, että pörssiyritykset joutuvat julkaisemaan muun muassa realisoituneet ja mahdollisesti realisoituvat ilmastosidonnaiset riskinsä, joilla on olennaisesti vaikutusta raportoivan yrityksen liiketoimintaan, yrityksen suorittamat toimenpiteet ilmastoriskien torjumiseksi sekä tiedon johdon roolista ympäristöriskien torjumisessa ja hallinnassa. Sääntelyn muutoksen taustalla on pyrkimys vastata sijoittajien tarpeisiin yhtenäisestä, vertailukelpoisesta ja luotettavasta taloudellisiin seikkoihin kytkeytyvästä vastuullisuus- informaatiosta. Säädös astuu voimaan porrastetusti vuosien 2024–2026 aikana. (Secu- rities and Exchange Commission, 2024.) Jotkin osavaltiot ovat jo aikaisemmin itsenäisesti säätäneet yhteiskuntavastuuinformaation julkistamisvelvollisuudesta. Yksi tällaisista osavaltioista on Kalifornia, joka hyväksyi kaksi yhteiskuntavastuusidonnaista lakiehdo- tusta vuonna 2023. Lakiehdotukset koskevat päästöjen ja ilmastoriskien julkistamisvel- vollisuutta. (SB-253 Climate Corporate Data Accountability Act, 2023 & SB-261 Green- house gases: climate-related financial risk, 2023.) 23 3 Yhteiskuntavastuuraportointi ja varmentaminen Kuten edellisessä luvussa todettiin, ensimmäiset yhteiskuntavastuuraportin sisältöä kos- kevan lainsäädännön mukaiset raportit koskevat Euroopan unionissa vuotta 2024, joten niiden julkaisu sijoittuu vasta vuoden 2025 puolelle. Tästä huolimatta kuitenkin niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissakin merkittävä määrä yrityksiä on julkaissut yhteiskuntavas- tuuraportteja jo usean vuoden ajan. KPMG:n vuonna 2022 toteuttaman tutkimuksen mukaan 96 prosenttia maailman 250 suurimmasta yrityksestä raportoi vastuullisuudesta. Ulotettaessa tutkimus G250-yritysten ulkopuolelle, on julkaisuprosentti saman tutki- muksen mukaan 80. Ajallisesti tarkasteltuna G250-yrityksistä 95 % raportoi vastuullisuu- desta jo vuonna 2011, josta lähtien raportointiprosentti on pysytellyt korkealla maksi- missaan kolmen prosenttiyksikön heilahduksin. Muiden yritysten osalta vain 64 % rapor- toi vastuullisuudesta vuonna 2011, joten heidän osaltaan kasvuprosentti on selkeästi suurempi. (KPMG, 2022.) Kokonaisuuden kannalta julkaisuprosentit ovat verrattain kor- keat ottaen huomioon sen, että Euroopan unionissa ainoastaan suurimpien yhteisöjen on raportoitava muusta kuin taloudellisesta tiedosta, ja raportointivelvollisuus on astu- nut voimaan vasta tilikauden 2017 osalta. Miksi suuri osa sääntelyn ulkopuolelle jäävistä yrityksistä on kuitenkin tehnyt päätöksen raportoimisesta? Yhteiskuntavastuuraportoinnin motiiveihin sovelletaan edellisessä luvussa esiteltyjä teo- rioita. Legitimiteettiteorian mukaan yritykset raportoivat yhteiskuntavastuusta oikeut- taakseen olemassaolonsa toimimalla yhteiskunnan ihannoimien arvojen mukaisesti, ja täten se raportoi noudattamistaan vastuullisista liiketoimintaperiaatteista ilmentääk- seen olevansa normeja noudattava yrityskansalainen. Sidosryhmäteoriaan tukeutuen yritys raportoi vastuullisuudestaan siksi, että sen sidosryhmät odottavat sitä. Signaloin- titeoria puolestaan perustelee raportointia Conellyn ja muiden (2011) informaation epä- symmetriatulkintaan tukeutuen siten, että yritys pyrkii poistamaan itsensä ja liiketoimin- taansa liittyvän toisen osapuolen välistä informaation epäsymmetriaa vastuullisuusra- portin muodossa. Yrityksen yhteiskuntavastuuraportoinnin taustalla voi siis vaikuttaa useampi motiivi. Aikaisemmin Euroopan Unionissa ei ole sen tarkemmin määritelty vas- tuullisuusinformaation raportointiohjeistoa, mutta uuden 24 kestävyysraportointidirektiivin myötä yritykset joutuvat jatkossa ottamaan annettuna suuren osan raportin sisältöön vaikuttavia seikkoja huomioon. 3.1 Global Reporting Initiative Ennen NFRD:tä ja kestävyysraportointidirektiiviä yhteiskuntavastuuraportointi on ollut Euroopan Unionissa tulkinnanvaraista ja pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Kan- sainvälisesti käytössä oleva riippumattoman toimijan, Global Reporting Initiativen (GRI), kehittämä viitekehys yhteiskuntavastuuraportoinnista on kuitenkin ollut selkeästi suosi- tuin vastuullisuusinformaation julkaisuohjeisto, ja useat yritykset perustavatkin raport- tinsa tämän viitekehyksen varaan (Laine ja muut, 2021). KPMG:n (2022) mukaan 78 pro- senttia G250 yrityksistä ja 68 prosenttia muista yrityksistä raportoi GRI:n mukaisesti. Standardien keskeinen sisältö on raportoitavien seikkojen osalta hyvin samankaltainen kuin kestävyysraportointidirektiivin, sillä GRI:n mukaan yrityksen on raportoitavan tie- don määrittelyssä otettava huomioon muun muassa olennaiset seikat strategian, eettis- ten toimintaperiaatteiden, hallinto- ja raportointitavan osalta sekä tuotava selkeästi ilmi edellä esitettyjen seikkojen sijainti yrityksen raportoinnissa (GRI, 2023). Raportointivaatimukset ovat mukautettavissa yrityksen luonteen, koon, toimialan ja muiden yritykseen vaikuttavien tekijöiden osalta. Keskeistä on eri yritysten raporttien keskinäisen vertailtavuuden mahdollisuus yhtenäisten standardien ansiosta sekä saada raportoiva yritys ymmärtämään oman liiketoimintansa aiheuttamat vaikutukset yhteis- kuntaan. Tämän lisäksi on tärkeää, että yritys oppisi tunnistamaan mahdollisia vastuulli- suusriskejä toiminnassaan ja vielä hallinnoimaan näitä riskejä. (GRI, 2023.) Raportointi nähdään kokonaisvaltaisena prosessina, jossa päämääränä ei ole pelkästään yhteiskun- tavastuuraportin tuottaminen, vaan vastuullisuus esitetään osana yrityksen liiketoimin- taa siten, että se on yrityksen hallittavissa ja vaikutettavissa. Näin ollen standardien mu- kaisen raportoinnin voidaan nähdä tähtäävän myös eräänlaiseen integraatioon yrityksen perustoimintojen ja yhteiskuntavastuuajattelun välillä. 25 Muut GRI:n asettamat vaatimukset liittyvät laatuun ja sisällön tarkempaan määrittelyyn. Raportin sisältämään vastuullisuusinformaatioon kohdistuu laadun ja olennaisuuden vaatimus, minkä ohessa yrityksen aikaansaamat vaikutukset tulee jaotella maantieteel- lisesti sekä ottaa huomioon sidosryhmät. Tekstin on laadun puolesta oltava selkeää, täs- mällistä, ajankohtaista, luotettavaa ja puolueetonta. Sisällöllisesti raportissa on tunnis- tettava yritystä ympäröivä kestävän kehityksen viitekehys, esitettävä kattavasti keskeinen tieto, joka käsittää yrityksen vaikutukset ympäröiviin ihmisiin, taloudellisen ja ympäris- tölliseen yhteiskuntaan, sekä noudatettava olennaisuutta. Yritys ei voi käsitellä pelkäs- tään aikaansaamiaan positiivisia vaikutuksia, vaan informaation tulee kattaa myös haas- teet ja epäonnistumiset. (GRI, 2023.) Yrityksillä on ollut aikaisemmin päätäntävalta sen suhteen, noudattaako se yhteiskuntavastuuraportoinnissaan GRI:tä kokonaisuudessaan vai ottaako se huomioon vain osan standardeissa esitetyistä vaatimuksista. GRI kuitenkin uudistui osittain vuonna 2023, jolloin yksi uudistuksista oli ”Core” ja ”Comprehensive” vaihtoehtoisten raportointitapojen poistuminen. Jos organisaation valinta oli aikaisem- min noudattaa kaikkia GRI:n asettamia periaatteita, raportissa tuli tällöin olla kaiken edellä mainitun lisäksi selvitys organisaation liiketoiminnasta, keskeisestä liiketoimin- taympäristöstä sekä vaikutuksista kaikkiin kolmeen yhteiskuntavastuun osa-alueeseen. Nyt edellä esitetty selvitys on olennaisuus huomioiden pakollinen kaikille GRI mukaisesti raportoiville. Olennaisuus on määriteltävä siten, että esitettävien taloudellisten, sosiaa- listen ja ympäristöllisten vaikutusten merkitys on oltava yrityksen näkökulmasta suuri. Lisäksi näiden seurausten on oltava sellaisia, että niillä on mahdollisesti vaikutusta sidos- ryhmien yrityksestä tekemiin päätöksiin. (GRI, 2023.) GRI:n yhteiskuntavastuuraportille esittämät edellytykset lähentelevät hyvin paljon taloudelliselle raportoinnille asetettua sääntelyä erityisesti tilinpäätöksen näkökulmasta, mutta paljon vastuullisuudesta jää edelleen kuitenkin organisaation itsensä määriteltäväksi. 3.2 SASB GRI:n ohella keskeinen raportointiohjeisto on SASB, joka koostuu Sustainability Accoun- ting Standards Boardin kehittämistä kestävyysstandardeista. Yhdysvalloissa noin 75 26 prosenttia yrityksistä raportoi yhteiskuntavastuustaan tämän ohjeiston mukaisesti vuonna 2022. Euroopassa vastaava osuus on noin 35 % suurimmista yrityksistä. (KPMG, 2022.) SASB-standardit kehitettiin alun perin vuonna 2011 yritysten tueksi ohjaamaan sijoittajalähtöisen yhteiskuntavastuuinformaation julkaisemista 77 eri toimialalla. Myö- hemmin, vuonna 2022, SASB liitettiin osaksi IFRS-kokonaisuutta. Integraation tavoit- teena oli nostaa SASB-standardit rahoitusmarkkinoiden johtavaksi yhteiskuntavas- tuunormistoksi. (SASB, 2024.) Käytännössä SASB-standardit ohjaavat yrityksiä määrittelemään yhteiskuntavas- tuusidonnaiset riskit ja mahdollisuudet, joilla on vaikutusta yrityksen kassavirtoihin, ra- hoituksen saatavuuteen sekä pääoman kustannuksiin eri aikaväleillä. Lisäksi standardit auttavat yrityksiä ottamaan sijoittajat muutoin huomioon erilaisen sijoituspäätöksiin vai- kuttavan kestävyysinformaation identifioinnin muodossa. SASB-standardien yleinen, kai- kille toimialoille yhteinen osuus on sisällytetty muiden raportointinormistojen kanssa yh- dessä osaksi yleisen tason International Financial Reporting Standardeja (IFRS) ottamaan huomioon sijoittajien tarpeet ja ohjaamaan sijoittajalähtöisen informaation viestintää. 77 erillistä, toimialakohtaista ohjeistoa auttavat yrityksiä määrittelemään omalle toi- mialalleen keskeiset raportointinäkökohdat. (SASB, 2024.) 3.3 Muita yhteiskuntavastuuraportoinnin raportointiohjeistoja GRI:n ja SASB:n lisäksi muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact ja ISO 26000 sosiaalisen vastuun standardi ovat yhteiskuntavastuuraportointia ohjaavia ohjeis- toja. Global Compact on maailman suurin yritysvastuualoite, joka perustuu Triple Bottom Line -ajattelulle. Aloite koostuu kymmenestä periaatteesta, joita ovat muun muassa ih- misoikeuksien kunnioittaminen, ympäristön suojelu, korruption ehkäiseminen ja työnte- kijöiden oikeuksien vaaliminen. Periaatteita ohjaa seitsemäntoista kestävän kehityksen päämäärää, joihin lukeutuvat tasa-arvo, talouskasvu ja vastuullinen kuluttaminen. (Yh- distyneet kansakunnat.) ISO 26000 sosiaalisen vastuun standardi puolestaan keskittyy nimensä perusteella pelkästään sosiaaliseen vastuuseen jättäen taloudellisen ja 27 ympäristöllisen osuuden ulkopuolelleen. Standardi huomioi kuitenkin nimestään poike- ten ympäristön. ISO 26000:n keskiössä ovat ihmisoikeudet, työllisyystoimet, ympäristö, kuluttajakysymykset, yhteisön osallistaminen ja kehitys sekä liiketoiminnan oikeuden- mukaisuus. (International Organization for Standardization, 2018.) Edellä mainittujen, pitkälti Euroopassa käytössä olevien raportointiohjeistojen lisäksi CDP (Carbon Disclosure Project) on laajasti kansainvälinen voittoa tavoittelematon jär- jestö, joka ohjaa yritysten, kaupunkien, osavaltioiden, alueiden ja julkisten viranomais- ten ympäristövastuuseikkojen raportointia. Organisaation tavoitteena on toimia ilmas- tonmuutosta hillitsevästi saaden yhteiskunnan toimijat fokusoitumaan kestävän talou- den rakentamiseen huomioiden samalla aiheuttamansa ympäristövaikutukset. Käytän- nössä CDP on ympäristövastuusidonnaista informaatiota keräävä järjestelmä, johon ra- portoivat toimijat syöttävät esitettyjen kysymysten pohjalta vuosittain tietoa liiketoimin- tansa luonteesta ja yrityksen aikaansaamista ympäristövaikutuksista. Syötetyn tiedon pohjalta järjestelmä pisteyttää raportoijat, ja annetut pisteet kuvastavat raportoijan ky- kyä julkaista läpinäkyvää tietoa ympäristövaikutuksistaan sekä valmiutta toimia ympäris- tön näkökulmasta kestävällä tavalla. (CDP Europe AISBL, 2024.) Myös International Financial Reporting Standards (IFRS) sisältävät nykyisin omat erilliset kestävyysstandardit, jotka perustuvat suosituksiin, joiden taustalla on alunperin Task Force on Climate-related Financial Disclosures (TCFD). IFRS S1 ja IFRS S2 sisältävät ohjeis- tukset kestävyysnäkökulmasta olevan taloudellisen informaation sekä ympäristöinfor- maation julkistamiseen. Nämä standardit on julkistettu vuonna 2023 ja ne astuivat voi- maan 1.1.2024 alkaneella tilikaudella. IFRS S1 sisältää CSRD:n kanssa samankaltaisia ra- portointivaatimuksia organisaation kestävyysriskeistä ja -mahdollisuuksista yhdistettynä taloudellisen näkökulmaan rahoituksen saatavuuden ja kustannusten muodossa. IFRS S2 koostuu puolestaan ympäristöön ja ilmastoon liittyvien riskien ja mahdollisuuksien ra- portointiohjeista. (IFRS Foundation, 2024.) 28 3.4 Euroopan Unionin kestävyysraportointistandardit Yhteiskuntavastuuraportointi on siitä näkökulmasta haasteellinen osa-alue, että rapor- tointiin liittyen on Euroopan Unionin alueella ollut kovin vähän sääntelyä, kuten edellä tutkielmassa esitetään. Lisäksi käytettävissä olevia raportointiviitekehyksiä on ollut useita, ja ne ovat käsiteltäviltä asioiltaan ja tavoitteiltaan kovin erilaisia. GRI tarjoaa hy- vinkin tiukat ja selkeät raamit raportoinnille yrityksen aiheuttamista vaikutuksista kaik- kien kolmen osa-alueen osalta. Global Compact koskee kansainvälisesti laajoja arvoja, kuten talouskasvu ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. ISO 26000 sosiaalisen vastuun standardi huomioi abstraktimmat sosiaalisen näkökulman kysymykset, kuten liiketoimin- nan oikeudenmukaisuuden ja yhteisön osallistamisen. On selvää, etteivät nämä kolme raportointiviitekehystä mahdollista keskenään vertailukelpoisia raportteja. Lisäksi jokai- sen yrityksen sidosryhmät ovat tavoitteineen erilaisia, joten siitäkään näkökulmasta ei ole mahdollista, että raportit olisivat samansisältöisiä tai vertailtavissa. Uuden kestävyysraportointidirektiivin myötä yhteiskuntavastuun sääntely on yhtenäisty- mässä Euroopan Unionissa. Direktiiviin sisältyvät myös uudet kestävyysraportointistan- dardit, jotka ovat erittäin GRI:n tyyliset. Direktiivi astuu voimaan kuitenkin porrastetusti. Vuoden 2024 alussa tai sen jälkeen alkavien tilikausien osalta kestävyysraportointidirek- tiivi koskee PIE-yhteisöjä, joilla on tilikauden aikana työntekijöitä keskimäärin 500. Vuotta myöhemmin direktiivi astuu voimaan sellaisten yritysten osalta, jotka eivät ole PIE-yhteisöjä mutta jotka täyttävät vähintään kaksi kolmesta seuraavasta raja-arvosta: 50 miljoonan euron liikevaihto, 25 miljoonan euron tase ja 250 työntekijää. Vuoden 2026 alussa puolestaan pienet ja keskisuuret PIE-yhteisöt tulevat sääntelyn piiriin. (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464.) Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (ESRS) ohjaavat CSRD:n mukaisten rapor- tointivelvollisten yritysten kestävyysraportointia. ESRS koostuu kahdesta yleiset rapor- tointivelvoitteet asettavasta monialaisesta standardista, joiden lisäksi standardit sisältä- vät kymmenen tarkempirajaista yhteiskuntavastuun eri osa-alueiden aihekohtaista stan- dardia. Näistä standardeista viisi koskettaa ympäristövastuun raportointia, neljä 29 sosiaalista ulottuvuutta ja yksi hallintoa. Lisäksi standardeihin kuuluu vielä alakohtainen osuus. Kaikkien yritysten ei kuitenkaan tarvitse raportoida kaikkien ESRS sisältävien stan- dardien mukaisesti, vaan raportoitavat osa-alueet määräytyvät yrityskohtaisen kaksois- olennaisuuden määrittelyn sekä toimialan kautta kahta monialaista standardia lukuun ottamatta, sillä ne ovat kaikille raportoiville yrityksille pakollisia. (Komission delegoitu asetus (EU) 2023/2772, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täy- dentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta.) 3.5 Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmentaminen Yhteiskuntavastuuraportointistandardien monimuotoisuus ja lainsäädännön puutteelli- suus tai tulkinnanvaraisuus mahdollistaa yrityksille niiden omia intressejä palvelevan vastuullisuusasioiden raportoinnin. Tällöin yritykset voivat siis itse päättää, millaisia asi- oita raporttiin sisällyttää ja mitä jättää pois. Tämä voi herättää yrityksen sidosryhmissä tai muissa yrityksen vastuullisuusinformaatiota hyödyntävissä tahoissa kyseenalaistusta tiedon paikkaansa pitävyyden osalta. Useat yritykset hankkivatkin yhteiskuntavas- tuuraporteilleen kolmannen osapuolen varmennuksen poistaakseen sidosryhmien vas- tuullisuustietoa kohtaan esittämät epäilykset tiedon oikeellisuudesta. Juuri sidosryh- mien tarpeisiin vastaaminen on yritysten keskuudessa yleisin varmennuksen hankkimi- sen peruste (Laine ja muut, 2021). Tutkielmassa aikaisemmin esitettyihin teorioihin pei- laten myös varmennuksen hankkimista voidaan siis tarkastella sidosryhmäteorian näkö- kulmasta. Sidosryhmien lisäksi varmennuksen hankkimista perustellaan useilla muilla syillä. Zhang ja muut (2022) havaitsivat, että ympäristövastuuinformaation varmennuksen seurauk- sena yritykset saivat helpommin rahoitusta kuin sellaiset yritykset, jotka eivät hankki- neet varmennusta. Heidän mukaansa varmennuksen hankkineiden yritysten lainahake- mukset hyväksyttiin suuremmalla todennäköisyydellä mutta vain silloin, kun yrityksen johdossa oli mies. Naisjohtajien yrityksissä tulos oli päinvastainen. (Zhang ja muut, 2022.) Näin ollen yritykset voivat päätyä hankkimaan varmennuksen tavoitteenaan rahoituksen 30 saatavuuden helpottuminen, mutta tällöin täytyy muistaa myös se, että rahoituspää- töstä tehtäessä ainoa vaikuttava seikka ei ole pelkästään vastuullisuusinformaatiolle mahdollisesti hankittu varmennus, vaan huomioon otettavat asiat sisältävät myös yrityk- sen arviointia muutoin, muun muassa sen hallinnon näkökulmasta. Lisäksi rahoituspää- töksen lopputulokseen vaikuttaa se, miten rahoitusinstituutiot huomioivat sukupuolen monimuotoisuuden sekä ympäristöriskit reittauksissaan (Zhang ja muut, 2022). Rahoituksen saatavuuden lisäksi varmennuksen hankkiminen voi vähentää myös rahoi- tuskustannuksia. Mahmoudianin ja muiden (2023) tutkimus sai selville, että päästöihin liittyvän vastuullisuusinformaation varmennus vähensi rahoituskustannuksia. Rahoitus- kustannusten mittaamisessa käytettiin S&P-luottoluokitusta, joka mittaa yrityksen kykyä selviytyä maksuvelvoitteistaan sekä suojautua konkurssilta. Luottoluokitus kuvastaa suo- raan lainan kustannuksia. (Mahmoudian ja muut, 2023.) Kuten tutkimuksesta käy ilmi, ovat tutkimuksen kohteena ainoastaan päästöt. Se on yksi useista ympäristövastuun osa- alueista, joten tuloksia ei voida yleistää kaikkiin yhteiskuntavastuun osa-alueisiin. Tulos- ten perusteella saadaan kuitenkin viitteitä siitä, että ympäristövaikutusten varmentami- nen lisää rahoittajien luottamusta. Sidosryhmäteorian ja rahoitusnäkökulman ohella varmennuksen hankkimisen syitä voi- vat olla esimerkiksi toimialan synnyttämä paineistus, GRI:n mukaileminen yhteiskunta- vastuuraportissa, yrityksen sisäinen yhteiskuntavastuun johto, yrityksen saama media- huomio sekä varmentajatahon mainokset ja ammatillinen kiinnostus (Luque-Vílchez ja muut, 2023). Perusteita voi siis olla useita, ja ne voivat tulla joko organisaation sisältä tai ulkoa. Yhteiskuntavastuun menestyksen perspektiivistä varmennusta voivat tavoitella niin hyvin kuin heikomminkin menestyvät yritykset. Viherpesun ja yhteiskuntavas- tuuraportoinnin sekä varmennuksen yhteyttä Japanissa tutkineet Frendy ja muut (2024) havaitsivat, että viherpesu lisääntyi sellaisissa jo alun perin viherpesua harjoittavissa yri- tyksissä, jotka hankkivat varmennuksen yhteiskuntaraporteilleen. Näin ollen varmen- nusta voidaan käyttää legitimiteetin hankkimistarkoituksessa myös yhteiskuntavastuun näkökulmasta todellisuudessa huonommin menestyvissä yrityksissä. Toisaalta sellaiset 31 yritykset, joilla on tällä hetkellä huonompi yhteiskuntavastuun suorituskyky, voivat tavoi- tella varmennuksen avulla parempaa menestystä jatkossa. Uyar ja muut (2023) saivat selville varmennuksen ja yhteiskuntavastuun suorituskyvyn yhteyttä käsittelevässä tut- kimuksessaan, että varmennus auttaa yrityksiä saavuttamaan paremman yhteiskunta- vastuun suorituskyvyn varmennustoimeksiannon tarkastelukaudella sekä kahdella sen jälkeisellä kaudella. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, jonka mukaan varmennusta voidaan käyttää yhteiskuntavastuun suorituskyvyn kohottamisen apuväli- neenä. 3.5.1 Varmentajat ja käytettävät standardit Varmennuksen hankkimista miettiessään yrityksen on ensin päätettävä, keltä se hankkii varmennuksen. Yhteiskuntavastuuraportin varmennusta tarjoavat tilintarkastusyhteisöt, konsultointipalveluita suorittavat yritykset, sertifiointielimet, akateemiset instituutiot ja etujärjestöt (García-Sánchez, 2020). Varmennuksen suorittajalla on merkitystä muun muassa sen kannalta, mitä varmennusstandardeja toimeksiannossa käytetään, mikä var- mennuksen lopputulema on sekä minkälaisia asioita varmennetaan. Tämän vuoksi var- mennuksen hankkivan yrityksen on syytä olla perehtynyt varmennustoimeksiantojen moninaisuuteen ja tietää omat tavoitteensa varmennuksen suhteen sekä se, minkälai- silla toimeksiantoon liittyvillä valinnoilla tavoitteisiin päästään. Varmentajan valintaan liittyen Gracía-Sanchez (2020) sai laatimassaan tutkimuksessa selville, että tilintarkastustaustan omaavien varmentajien laatimaa varmennusta pidet- tiin muita varmentajia korkealaatuisempana, sillä tilintarkastuksen kautta hankittu osaa- minen kasvattaa yritysten ja pääomamarkkinoiden keskuudessa varmentajan uskotta- vuutta. Paria vuotta myöhemmin Gracía-Sanchezin ja muiden (2022) tutkimuksessa ha- vaittiin, että varmennuksen laadulla on positiivinen vaikutus varmennuksen hankkivan yrityksen maineeseen. Samassa tutkimuksessa saatiin kuitenkin selville, että varmenta- jan tilintarkastustausta tai erikoistuminen tietylle toimialalle eivät johtaneet yrityksen maineen kasvuun (García-Sanchez ja muut, 20221). Kılıçin ja muiden (2021) tutkimus 32 integroitujen raporttien varmennuksen laadusta päätyy lopputulokseen, jonka mukaan tilintarkastukseen erikoistuvien varmentajien laatimia varmennuksia ei pidetä muita var- mentajia parempilaatuisina. Tutkimus antaa tukea García-Sanchezin ja muiden (20221) saamille tuloksille. Tästä poiketen kuitenkin Dalla Via ja Perego (2020) löytävät selkeää tukea hypoteesilleen, jonka mukaan ei-tilintarkastajien tekemiä varmennuksia pidetään tilintarkastajien suorittamia varmennuksia heikkolaatuisempina. Tutkimukset osoittavat, että varmennustahon merkittävyydelle on löydettävissä tukea, mutta toisaalta myös vas- tustusta. Lopputulema riippunee siitä, mitä tutkimuksessa käytetään selitettävänä muut- tujana ja minne tutkimus ulottuu niin maantieteellisesti kuin ajallisesti. Varmentajatahon valinnan yhteydessä määräytyy varmennustoimeksiannon perustana oleva viitekehys. Tilintarkastusyhteisöt käyttävät varmennustoimeksiannoissaan kan- sainvälisen tilintarkastus- ja varmennusstandardien lautakunnan (International Auditing and Assurance Standards Board, IAASB) laatimaa viitekehystä (International Standard on Assurance Engagements, ISAE 3000). Kyseistä standardistoa käytetään varmennettaessa muuta kuin historiallista taloudellista tietoa. Viitekehys määrittelee toimeksiannon käy- tänteet ja lähtökohdat sekä yhteenvetoraportin, joka annetaan varmennuksen lopuksi. Raportissa kuvataan muun muassa, onko varmentaja päätynyt tekemänsä työn perus- teella kohtuulliseen vai rajoitettuun varmuuteen tarkastettavan yhtiön yhteiskuntavas- tuuraportin osalta sen suhteen, että raportissa ei ole olennaisia, virheellisiä seikkoja. Substanssin osalta arvioinnin kohteena ovat informaation relevanttius, täydellisyys, luo- tettavuus, objektiivisuus sekä ymmärrettävyys. (ISAE 3000, 2013.) ISAE 300 ohjaa var- mennuksen etenemistä samoin kuten kansainväliset tilintarkastusstandardit (IFRS) oh- jaavat tilintarkastusta. ISAE 300 lisäksi kansainvälisen vastuulliseen liiketoimintaan keskittyneen konsultointi- ja standardiyritys AccountAbilityn kehittämä AA1000-varmennusstandardi (The AA100 As- surance Standard, AA100AS) on yksi yhteiskuntavastuuraporttien varmennustoimeksian- noissa hyödynnetyistä ohjeistoista. Kyseistä viitekehystä käyttävät lähtökohtaisesti muut kestävyysraporttien varmennusta tarjoavat organisaatiot kuin tilintarkastusyhteisöt. 33 Viitekehyksen käyttö edellyttää, että varmentajataholla on käyttölisenssi kyseiseen oh- jeistoon. AA1000 mukaan varmentajan on hankittava varmuus yhteiskuntavastuurapor- tin sisällön laadusta, täsmällisyydestä ja varmennettavan yrityksen toimista yhteiskunta- vastuun integroimiseksi osaksi liiketoimintaansa. Tämän lisäksi varmentajan on vakuu- tuttava siitä, että raportoinnissa on huomioitu sidosryhmien osallisuus, informaation re- levanttius, yhteiskuntavastuun näkökulmasta syntyviin vaikutuksiin reagointi ja vaikutus- ten seuraaminen. (The AA1000 Assurance Standard, 2020.) Molemmissa viitekehyksissä on omat painotuksensa, mutta ISAE 300 on selkeästi lähem- pänä tilintarkastusta ottaen huomioon muun muassa varmuuden tasojaottelun. AA1000 ei ota kantaa varmuuden tasoon, mutta se edellyttää toisaalta sidosryhmien huomioin- nin, mitä ei ISAE 300 edellytä. Standardit ovat siis keskenään hyvin eri tavoin painotettu, vaikka molempien lopputuloksena on saavuttaa jonkinlainen käsitys yhteiskuntavas- tuuraportin sisältämän informaation laadusta ja relevanttiudesta. Varmennuksen hank- kivan yrityksen valittavaksi jää, millaisen painotuksen se haluaa oman raporttinsa var- mennuksessa toteutuvan. Myös varmennuksen suhteen on kuitenkin tulossa Euroopan unionin uuden kestävyys- raportointidirektiivin myötä muutos, sillä direktiivin tullessa voimaan on varmennus pa- kollinen raportointivelvoitteen omaaville yhtiöille, ja varmennuksen tulee suorittaa tilin- tarkastaja (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464). Edellä esite- tyn lisäksi direktiiviin sisältyy yksityiskohtaiset määritelmät muun muassa varmennusta- hon pätevyyden ja koulutuksen osalta. Kestävyysraportointidirektiivin vaikutusten tutki- minen on kuitenkin jätetty tämän tutkielman ulkopuolelle, sillä direktiivin voimaanastu- minen sijoittuu tutkielmassa käytetyn ajanjakson ulkopuolelle. 3.5.2 Varmennuksen laajuus ja taso Varmentajan valinnan lisäksi varmennustoimeksiannot eroavat laajuuden ja varmuuden tason osalta. Yrityksen on valittava, kuinka laajalle se haluaa varmennustoimeksiannon 34 ulottuvan; koskeeko se koko yhteiskuntavastuuraporttia vai ainoastaan osaa siitä (Ackers, 2015). Tämä jättää yritykselle merkittävästi valtaa koko yhteiskuntavastuukonseptiin liit- tyen, sillä niin raportointi, raportin sisältö ja laajuus, varmennus, varmentava taho kuin varmennuksen kattavuus ovat yrityksen päätettävissä. Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmennus voi siis toimia ikään kuin symbolisena toimena yrityksen julkaiseman yhteis- kuntavastuuinformaation paikkaansa pitävyyden tukemiseksi, vaikka raportoivan yrityk- sen todelliset vaikutukset yhteiskuntavastuun näkökulmasta jäävät raportoimatta ja näin ollen ne eivät pääse yhteiskuntavastuuinformaatiota hyödyntävien sidosryhmien tai var- mentajatahon tietoisuuteen (García-Sanchez, 2020). Muun muassa García-Sanchez ja muut (20221) sekä Yan ja muut (2022) kyseenalaistavatkin tämänhetkisen voimassa ole- van lainsäädännön riittävyyden, sillä sääntelyn puuttuminen varmennuksen osalta he- rättää epäilyksiä siitä, palveleeko varmennus tällä hetkellä tarkoitustaan. Varmennuksen tulisikin ulottua kaikkiin niihin yhteiskuntavastuullisiin näkökohtiin, jotka vaikuttavat olennaisesti raportoivan yrityksen liiketoimintaan ja yrityksen sidosryhmiin sekä jotka ovat raportin kokonaisuus huomioiden olennaisia seikkoja (Yan ja muut, 2022). Koska yhteiskuntavastuuraportoinnin varmennustoimeksiantojen lähtökohtana on vapaaehtoi- suus ja sääntelyn puuttuminen, ei oletuksena voida automaattisesti pitää varmennuksen laajuuden ulottumista kaikkiin olennaisiin seikkoihin. Toisaalta on myös mahdollista, että sidosryhmien tarpeet tulevat sivuutetuiksi keskittymällä epäolennaisiin asioihin. Yhteiskuntavastuuraportin varmennuksen päätteeksi varmentajataho antaa varmennus- raportin, josta ilmenee varmennuksella saavutettu varmuustaso, joka voi olla rajoitettu tai kohtuullinen varmuus. Varmuustaso käy ilmi varmentajan lausunnosta, joka on koh- tuullisen varmuuden tapauksessa positiivisessa muodossa todeten, että toimeksianto- riski on varmentajan tekemien varmennustoimenpiteiden ja olosuhteet huomioiden ma- daltunut hyväksyttävälle tasolle niin, että varmentaja on pystynyt vakuuttumaan yhteis- kuntavastuuraportin olevan olennaisesti oikein. Rajoitetun varmuuden tapauksessa lau- sunnossa todetaan, ettei varmentajan tietoon ole tullut seikkoja, joiden seurauksena olisi syytä uskoa yhteiskuntavastuuraportin sisältävän olennaisia virheitä. Tällöin toimek- siantoriski on kohtuullisen varmuuden tasoa korkeampi. Mikäli varmentaja ei kykene 35 vakuuttumaan yhteiskuntavastuuraportin olennaisesta virheettömyydestä, on varmen- nusraportti laadittava mukautettuna. (ISAE 3000, 2013.) Farooq ja muut (2023) selvittivät varmennustoimeksiantoja käsittelevässä tutkimukses- saan, että rajoitettu varmuus on yleisin tilintarkastusyhteisöjen saavuttamista varmuus- tasoista 78 % enemmistöllä. Sheldon ja Jenkins (2020) puolestaan toteavat yhteiskunta- vastuuraporttien varmennustason ja ympäristöraporttien uskottavuuden välistä yhteyttä tutkivassa artikkelissaan, että rajoitetun varmuuden yhteiskuntavastuuraporttien uskot- tavuus on varmentamattomia raportteja korkeampi. Sen seurauksena voitaneen todeta, että molemmilla varmuustasoilla on mahdollista poistaa yhteiskuntavastuuraporttien hyödyntäjien mahdollinen skeptisyys raportin sisältämän informaation oikeellisuuden osalta. Toisaalta kumpikaan varmuustaso ei ole yksiselitteinen virheen mahdollisuuden näkökulmasta; raportin olennainen oikeellisuus tai olennaisten virheiden sisältämättö- myys mahdollistavat jatkokysymysten esittämisen olennaisuuden käsitteeseen vedoten. Esimerkiksi Farooq ja muut (2023) toteavat, että ainoastaan 37 % varmennusraporteista sisältää olennaisuuden käsitteen ja että tilintarkastajien toimiessa varmentajatahona olennaisuus rinnastuu pitkälti tilintarkastuksessa käytettävään olennaisuuteen, joka on käytännössä rahamääräinen raja-arvo, minkä lisäksi määritetään vielä erikseen hyväksyt- tävän virheen raja. Olennaisuuden käsitteen tulkinnanvaraisuus ja erilainen soveltami- nen varmentajatahojen välillä johtaa luonnollisesti siihen, että varmentajilla voi olla kes- kenään täysin erilaiset käsitykset varmennustasoista, mistä seuraa haasteita varmennus- ten vertailtavuuden näkökulmasta. Konsultointiyhtiön saavuttama kohtuullinen varmuus voisi muuttua tilintarkastajavarmentajan arvioinnissa rajoitetuksi varmuudeksi tai toi- saalta myös toisinpäin. Varmennustoimeksiantojen seurauksena mahdollisesti saavutet- tava yhteiskuntavastuuraporttien uskottavuuden kasvu sekä varmennuksen laadulliset erot ovatkin olleet viime vuosina keskeisiä yhteiskuntavastuun tutkimusalueita (muun muassa Ackers, 2015; García-Sanchez, 2020; Farooq ja muut, 2023 sekä Yan ja muut, 2022). 36 4 Aikaisempaa kirjallisuutta ja hypoteesit Yrityksen yhteiskuntavastuun suorituskyky, taloudellinen suorituskyky sekä yhteiskunta- vastuuraportoinnin varmentaminen ovat olleet viime vuosina useiden tutkimusten koh- teena ympäri maailman (esimerkiksi Kim ja muut, 2019; Akisik & Gal, 2020 sekä Gallego- Álvarez & Pucheta-Martínez 2021). Maiden väliset erot yhteiskuntavastuulainsäädännön osalta, useat yhteiskuntavastuun mittarit sekä taloudellisten tunnuslukujen moninaisuus luovat mahdollisuuksia useille erilaisille tutkimusasetelmille. Seuraavaksi tutkielmassa käydään läpi yhteiskuntavastuun suorituskyvyn mittauksen vaihtoehtoisia tapoja sekä esitellään yrityksen yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja taloudellisen suorituskyvyn yh- teyttä aiemmassa kirjallisuudessa. 4.1 Yhteiskuntavastuun suorituskyvyn mittaaminen Kuten tutkielmassa on aikaisemmin todettu, ei yhteiskuntavastuulliselle toiminnalle tai sen raportoinnille ole olemassa mitään tyhjentävää säännöstöä, jonka mukaan yritykset ottaisivat vastuullisuusaspektit liiketoiminnassaan huomioon ja raportoisivat niistä. Tul- kinnanvaraisuudesta johtuen myös yhteiskuntavastuun mittaaminen on subjektiivinen prosessi. Lähdettäessä tarkastelemaan yrityksen suoriutumista yhteiskuntavastuun huo- mioimisessa osana liiketoimintaansa, tulisi ottaa huomioon Elkingtonin (1994) mukainen jaottelu ympäristölliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen vastuuseen. Akateemisessa kir- jallisuudessa yhteiskuntavastuun suorituskyvyn mittauksessa on perinteisesti käytetty erilaisten ei-taloudellisten luokitustoimistojen kehittämiä yhteiskuntavastuupisteytyksiä, jotka perustuvat ESG-määritelmän pohjalta tehtyihin luokituksiin. ESG-termi jakautuu Triple Bottom Linen kaltaisesti kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat ympäristö (Environ- ment), sosiaalinen (Social) ja hallinto (Government). (Tsang ja muut, 2023.) Elkingtonin (1994) mukaisesta jaottelusta poiketen ESG ei huomioi talouden vaikutusta, vaan määri- telmä korvaa talouden hyvällä hallintotavalla. 37 ESG-jaottelu juontaa juurensa vuonna 2004 julkaistuun raporttiin nimeltä ”Who Cares Wins”, joka on Yhdistyneiden kansakuntien kutsumana useiden rahoitusalan toimijoiden yhteistyössä laatima aloite, jonka tavoitteena on ympäristöllisten, sosiaalisten ja hyvän hallinnon aspektien integroiminen osaksi sijoittajien, ja toisaalta myös yritysten, arkea. Nykypäivänä sijoittajat vaativat yhä enemmän luotettavaa tietoa yritysten vastuullisuus- luokituksista, minkä myötä ei-taloudelliset luokituslaitokset ovat kehittäneet erilaisia ESG-pisteytysmenetelmiä sijoittajien odotuksiin vastatakseen. Tällaisia tunnettuja luoki- tuslaitoksia ovat esimerkiksi MSCI ESG STATS, Sustainalytics ESG Risk Rating ja Thomson Reuters Refinitiv ESG score (nykyisin LSEG). (Tsang ja muut, 2023.) Ei-taloudellisten ESG- luokituslaitosten lisäksi myös useat taloudellisen informaation tuottajat, kuten Bloom- berg, arvioivat yritysten yhteiskuntavastuun suorituskykyä (Chen & Xie, 2022). LSEG:n ESG Score on suunniteltu mittaamaan yrityksen yhteiskuntavastuun suhteellista suorituskykyä, sitoutuneisuutta ja tehokkuutta läpinäkyvästi ja objektiivisesti kymmenen pääteeman osalta perustuen julkisesti saatavilla olevaan ja varmennuskelpoiseen dataan. Kymmenen keskeistä teemaa jakautuvat ESG-jaottelun mukaisesti kolmeen ympäristön, sosiaalisen ja hallinnon osa-alueeseen, ja ne ovat resurssien käyttö, päästöt, innovaatio, työvoima, ihmisoikeudet, yhteisö, tuotevastuu, hallinto, osakkeenomistajat sekä yhteis- kuntavastuustrategia. ESG-kokonaispisteet määräytyvät näiden kaikkien teemojen poh- jalta, ja apuna käytetään yli 750 eri ESG-mittaria ja 186 faktoria. Ympäristön ja sosiaalisen osa-alueen painotus kokonaispisteiden näkökulmasta riippuu yrityksen toimialasta. Hal- linnon osuus on kaikilla toimialoilla sama. Lisäksi tietokannasta on saatavissa erikseen ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun ja hyvän hallinnon pisteet. ESG-pisteet ovat saa- tavilla LSEG-tietokannasta yli 15 500 yritykselle ympäri maailman vuodesta 2002 lähtien. ESG-pisteiden perusteella yrityksille annetaan arvosana väliltä A-D, joista A osoittaa erin- omaista ja D heikkoa yhteiskuntavastuun suhteellista suorituskykyä. (LSEG, 2023.) LSEG:n ESG Scoresta poiketen MSCI:n ESG Rating mittaa sääntöpohjaisella menetelmällä yrityksen olennaisia ESG-riskejä ja mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä. Luokituksen poh- jana on julkinen informaatio, johon sisältyy yrityksen itsensä julkaiseman 38 vastuullisuusinformaation lisäksi eri mediat ja vaihtoehtoinen data, sisältäen esimerkiksi valtion ja erilaisten järjestöjen tuottaman informaation. Riskien määrittelyssä käytetään standardisoitua menetelmää, jossa arvioidaan yksittäisen yrityksen alttiutta tietylle ris- kille suhteessa toimialan muihin yrityksiin. Toimialakohtaiset pääkysymykset pisteyte- tään skaalalla 0–10 käyttäen sääntöpohjaista menetelmää. Pääkysymyksistä saadut pis- teet ja painotukset yhdistetään lopulta kokonais-ESG-luokitukseksi välillä AAA-CCC (AAA paras, CCC huonoin) suhteessa toimialaan. MSCI sisältää 8 500 eri yrityksen ESG-luoki- tukset. (MSCI, 2020.) Taloudellisen informaation tuottajista Bloomberg tuottaa myös ESG-pisteytyksiä. Bloom- bergin ESG Score mittaa yrityksen taloudellisesta näkökulmasta olennaisten ESG-seikko- jen hallintaa noin 15 000 yrityksen osalta yli 100 eri maassa. Olennaiseksi vastuullisuus- seikaksi määritellään kaikki sellaiset ESG-asiat, joilla voi olla positiivinen tai negatiivinen vaikutus yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn. Olennaiset seikat määritellään julki- sesti saatavilla olevien tutkimusten pohjalta, ja niissä arvioidaan vaikutusten todennä- köisyyttä, laajuutta sekä ajoitusta. Yrityksen suorituskyvyn arvioinnin pohjana käytetään yrityksen itsensä julkaisemaa dataa. ESG-pisteet ovat suhteutettu verrokkiryhmiin ja ne kuvastavat kvantitatiivisen informaation raportoimista yhtenä osana suorituskykyä. Pis- teiden vaihteluväli on 0–10 suurempien pisteiden kuvastaessa parempaa olennaisten asioiden hallintaa yrityksessä. Verrokkiryhmiin perustuen määrittyvät esimerkiksi ympä- ristön ja sosiaalisen näkökulman prosentuaalinen osuus kokonaispisteistä. Yrityksen pis- teet päivittyvät pitkin vuotta yrityksen julkistaessa uutta ESG-liitännäistä informaatiota. (Bloomberg, 2023.) 4.2 ESG-pisteytykset akateemisessa kirjallisuudessa Akateemisissa tutkimuksissa esimerkiksi Iazzolino ja muut (2023) ovat käyttäneet ESG- osa-alueiden vaikutusta taloudelliseen tehokkuuteen käsittelevässä tutkimuksessaan yh- teiskuntavastuun suorituskyvyn mittauksessa Thomson Reuters Refinitiv Eikon-tietokan- nan (nyk. LSEG) ESG-osa-alueiden erillispisteiden aritmeettista keskiarvoa perustuen 39 siihen, että yritykset eivät kiinnitä tasavertaisesti huomioita jokaiseen erilliseen ESG-nä- kökulmaan. ESG-pisteiden lisäksi tutkimuksessa otetaan huomioon toimiala sekä Euroo- pan pankkiviranomaisen (European Banking Authority, EBA) määrittelemät, Sustainaly- ticsin tietokannasta löytyvät ESG:n riskiluokitukset. Riskiluokitukset heijastavat taloudel- lista olennaisuutta mittaamalla, minkä verran yrityksen arvo on altis olennaisille ESG- ongelmille heijastamalla jokaisen ESG-ongelman merkityksellisyys kunkin yrityksen ai- nutlaatuiseen kontekstiin sen toimialalla. Näin ollen ESG-riskiluokitukset mittaavat yri- tyksen altistumista sektorikohtaiselle ESG-riskille sekä yrityksen kykyä hallita kyseisiä ris- kejä. (Iazzolino ja muut, 2023.) Yhteiskuntavastuun suorituskykyä pystytään mittaamaan hyvinkin kattavasti huomioimalla yrityksen menneen ja tämän hetken suorituskyvyn li- säksi mahdolliset vastuullisuusriskit ja kyvyt suoriutua näistä ongelmista niiden realisoi- tuessa. Yhteiskuntavastuun suorituskyvyn mittaamisessa ei ole välttämätöntä huomioida kaikkia yhteiskuntavastuun pilareita. Esimerkiksi Akhter ja Hassan (2023) tutkivat yhteiskunta- vastuun vaikutusta hyvän hallintotavan ja yrityksen taloudellisen suorituskyvyn väliseen suhteeseen käyttämällä yhteiskuntavastuun suorituskyvyn mittarina Thomson Reutersin Eikon -tietokannasta (nyk. LSEG) saatavia ESG-pisteitä siten, että ainoastaan ympäristöl- lisen ja sosiaalisen vastuun pisteet otetaan huomioon, sillä hyvä hallintotapa on tutki- muksessa erikseen riippumattomana muuttujana. Tietojen puuttumisen vuoksi yhteis- kuntavastuun mittarina käytetään lopulta ainoastaan kahta muuttujaa; ympäristöön liit- tyviä menoja ja yhteiskuntavastuuseen liitännäisiä lahjoituksia, joiden prosentuaalinen osuus lasketaan jakamalla niiden rahamääräinen arvo yrityksen kokonaisvaroilla. (Akhter ja Hassan, 2023.) Useista yhteiskuntavastuun suorituskykyä ESG-pistein tutkivista artikkeleista poiketen Chen ja Xie (2022) käyttävät yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja taloudellisen suoritus- kyvyn yhteyttä tarkastelevassa tutkimuksessaan yhteiskuntavastuun suorituskyvyn mit- tarina Bloombergin ESG-luokitusta, sillä Bloombergin tietokanta sisältää luokituksia ym- päri maailmaa vuodesta 2011 lähtien. Tutkimuksessa kylläkin katsotaan Bloombergin 40 tietokannasta ainoastaan se, että yrityksestä on yhteiskuntavastuuinformaatiota, ei ESG- luokitusten arvoja. Puolestaan Ellili (2022) hyödynsi yhteiskuntavastuun ja taloudellisen raportoinnin laadun yhteyttä sijoituksen tehokkuuteen analysoivassa tutkimuksessaan Bloombergin tietokannan ESG-pisteitä kokonaispisteiden sekä osa-alueiden erillispistei- den osalta. Yhteiskuntavastuun osalta tutkimuksessa ei otettu huomioon toimialakohtai- sia eroja. Vastuullisuusluokitusten monimuotoisuudesta johtuen akateemisessa kirjallisuudessa on esitetty myös kritiikkiä ESG-pisteiden vertailtavuuteen ja luotettavuuteen liittyen. Jul- kisesti saatavilla olevat yritysten yhteiskuntavastuuraportit toimivat useiden ESG-luoki- tuslaitosten laatimien ESG-pisteytysten pohjana, ja yhteiskuntavastuuraporttien moni- naisuus on jo itsessään omiaan aiheuttamaan haasteita yritysten välisessä vertailtavuu- dessa. Lisäksi jotkin luokituslaitokset käyttävät itse kehittämiään mittaustapoja pisteiden määrittelyssä. (Tsang ja muut, 2023.) Näin ollen eri yritysten ja ESG-pisteytysmallien vä- linen vertailtavuus voi osoittautua mahdottomaksi. 4.3 Yhteiskuntavastuu ja taloudellinen suorituskyky Vastuullisuuden ja taloudellisen tehokkuuden välistä yhteyttä on tutkittu viime vuosina useista näkökulmista. Akisik ja Gal (2020) tutkivat sitä yhdysvaltalaisella aineistolla vuo- sien 2011 ja 2016 välillä asettamalla vastuullisuuden mittariksi yrityksen julkistaman in- tegroidun raportin ja perustaen teoreettisen viitekehyksensä useissa muissa tutkimuk- sissa käytetyn sidosryhmäteorian sijaan ensisijaisesti siihen, että taloudellisen informaa- tion ohella myös yhteiskuntavastuuinformaation julkaiseminen tuottaa sijoittajille arvoa ja sitä kautta vaikuttaa heidän sijoituspäätöksiinsä, sillä CSR-informaatiota voidaan käyt- tää luottoriskin ja tulevien tuottojen arvioinnin tukena sekä rahoituskustannusten mää- rittelyn apuna; paremmin yhteiskuntavastuunsa kantaville yrityksille rahoituksen saami- nen on halvempaa, sillä tällaisiin yhtiöihin kohdistuu alhaisempi yhteiskuntavastuuriski. Toiseksi vastuullisuussitoumusten taustalla nähdään muiden sidosryhmien rooli yrityk- sen tulevaisuuden rakentajina, minkä johdosta myös heidän kannaltaan relevantti 41 informaatio tulisi ottaa huomioon. Sidosryhmien osallistamisen nähdään tuottavan ar- voa pitkällä aikavälillä, kun taas pelkkien sijoittajien huolien kuuntelu johtaa ainoastaan lyhemmän tähtäimen tuottoihin. (Akisik & Gal, 2020.) Tutkimus on siitä näkökulmasta mielenkiintoinen, että yhteiskuntavastuuinformaation julkaisemista tarkastellaan integroidun raportin näkökulmasta, eikä esimerkiksi itsenäi- sen yhteiskuntavastuuraportin perusteella laadittujen ESG-pisteiden perusteella. Toi- saalta kuten tutkimuksessa todetaan, ei Yhdysvalloissa ole Euroopan Unionin kaltaista sääntelyä vastuullisuusseikkojen raportointivelvoitteesta, eikä vertailukelpoisia pistey- tyksiä voida näin ollen välttämättä laatia. Tutkijat ovat myös halunneet ottaa huomioon taloudellisen osa-alueen kiinteän yhteyden ympäristölliseen, sosiaaliseen ja hallinnolli- seen vastuuseen vertailukelpoisella tavalla. Lisäksi taloudellisen suorituskyvyn mittarina käytetään kokonaispääoman tuottoasteen ja oman pääoman tuottoasteen ohella osake- kurssin kasvua, mikä on markkinaehtoinen tunnusluku. Tutkimuksen tuloksista huoma- taan, että vain noin viisi prosenttia otoksen yrityksistä on julkaissut integroidun raportin, mikä vahvistaa tutkijoiden väitteen siitä, että integroitujen raporttien laatiminen on Yh- dysvalloissa vielä alkutekijöissään. Integroidun raportin julkaisemisen seurauksena kui- tenkin yrityksen osakekurssi kasvaa, mikä viestii informaation epäsymmetrian laskun seurauksena tapahtuvasta osakkeiden kysynnän kasvusta ja taloudellisen suorituskyvyn parantumisesta. (Akisik & Gal, 2020.) Tulosten seurauksena voitaneenkin tehdä päätel- miä, joiden mukaan integroitujen raporttien laatiminen voi synnyttää yritykselle talou- dellisia hyötyjä. Tulevaisuudessa tutkimusta tulisi kuitenkin pyrkiä tekemään kattavam- malla aineistolla. Eliwan ja muiden (2021) tutkimus yhteiskuntavastuusta ja lainan kustannuksista tutkii, hyödyttääkö korkeampi ESG-suorituskyky ja laajempi vastuullisuusraportointi yrityksiä matalampien lainapääoman kustannusten muodossa Euroopan Unionin jäsenvaltioissa. Heidän erottelunsa ESG-suorituskyvyn ja yhteiskuntavastuuraportoinnin välillä perustuu siihen, että ESG-suorituskyky heijastaa suoraan sitoutumista vastuullisuustekoihin, kun raportointi puolestaan viestii yrityksen tekemistä toimista sidosryhmien vakuuttamiseksi. 42 (Eliwa ja muut, 2021.) Konkreettisella tasolla tämä jaottelu on tärkeä, sillä useissa vas- tuullisuustutkimuksissa ainoastaan todetaan tutkimuksen kohteena olevan yrityksen yh- teiskuntavastuun avaamatta sen enempää termin tarkkaa merkitystä muutoin kuin muun muassa sidosryhmä- ja legitimiteettiteorian kautta. Eliwa ja muut (2021) mittaavat ESG-suorituskykyä Thomson Reutersin ESG-pisteillä ja ESG-raportoinnin tasoa Bloomber- gin ESG-pisteillä. Lainan kustannus lasketaan yrityksen korkokulujen ja keskimääräisen lainan välisenä suhteena. Tutkimuksessa saadaan selville, että rahoittajat arvostavat sekä korkeampaa ESG-suorituskykyä että sen laadukasta raportointia alhaisempien lainan kustannuksien muodossa, mutta ESG-suorituskyvyn ja raportoinnin tarkastelu toisistaan irrallisina muuttujina ei ollut tutkimuksessa mahdollista. (Eliwa ja muut, 2021.) Tulokset antavat näin ollen viitteitä siitä, että velan kustannusten laskun toivossa yrityksen tulisi sitoutua sekä konkreettisiin vastuullisuustekoihin että niiden laadukkaaseen ja kattavaan raportointiin. Yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välistä positiivista korrelaatiota Eu- roopassa tutkivat Carnini Pulino ja muut (2022) sijoittivat tutkimuksensa Italiaan vuosina 2011–2020. He käyttivät taloudellisen suorituskyvyn mittarina operatiivista tulosta (EBIT) ja saivat selville, että ESG:llä ja sen pilareilla on yhdessä ja erikseen positiivinen ja tilas- tollisesti merkittävä korrelaatio operatiivisen tuloksen kanssa. Tutkijat tekivät tulosten perusteella sellaisia päätelmiä, että taloudellisen suorituskyvyn tunnusluvun ollessa myyntiperusteinen ovat erityisesti yrityksen asiakkaat halukkaita ostamaan yhteiskunta- vastuullisesti toimivalta yritykseltä, mikä heijastuu taloudellisen suorituskyvyn kasvuna. Carnini Pulinon ja muiden (2022) kanssa erilaiseen tulokseen päätyi Saikh (2022), joka tarkasteli yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn yhteyttä kansainvälisellä ai- neistolla 2010–2018. Hän sai selville, että ESG korreloi negatiivisesti kokonaispääoman tuottoasteen, oman pääoman tuottoasteen ja Tobinin Q:n kanssa. Syy negatiiviselle kor- relaatiolle on se, että aluksi yhteiskuntavastuuseen panostaminen näkyy kasvavina kus- tannuksina ja sitä kautta heikkona taloudellisena tehokkuutena. (Saikh, 2022.) Toisaalta Saikh:n tutkimus sijoittuu suurimmaksi osaksi ajanjaksolle ennen muun kuin taloudelli- sen tiedon direktiivin voimaantuloa Euroopan Unionissa, joten ainakaan eurooppalaisia 43 yhtiöitä ei useana tutkimusvuotena velvoitettu yhteiskuntavastuusidonnaisen informaa- tion julkistamiseen. Useissa yhteiskuntavastuullisuuden ja taloudellisen suorituskyvyn välistä yhteyttä tar- kastelevissa tutkimuksissa korrelaatiota tarkastellaan siitä näkökulmasta, parantaako korkeampi CSR-suorituskyky taloudellista suorituskykyä, mutta vähemmän on annettu painoarvoa sille, mitä seurauksia heikommalla vastuullisuussitoutuneisuudella on. Li ja muut (2023) tarkastelivat viherpesun vaikutuksia taloudelliseen suorituskykyyn kiinalai- sissa yrityksissä aikavälillä 2013–2017. Tutkimuksessaan he saivat selville, että viherpesu korreloi korkeamman taloudellisen suorituskyvyn kanssa. Tuloksia he perustelevat sillä, että kehittyvissä maissa informaatio on vielä kovin epäsymmetristä, minkä johdosta si- dosryhmät eivät kykene havaitsemaan viherpesua. Paikallisella ympäristölainsäädän- nöllä voitaisiin kuitenkin saavuttaa viherpesun identifioimista helpottava vaikutus. (Li ja muut, 2023.) Samanlaiseen lopputulokseen päätyivät myös Chen ja Dagestani (2023), jotka tutkivat viherpesun vaikutuksia kokonaispääoman tuottoasteen sijasta Tobinin Q:hun. Tulokset ovat huolestuttavia, sillä ne ilmentävät, että viherpesu nostattaa sekä kokonaispääoman tuottoastetta että tulevaisuuden tuotto-odotuksiin perustuvaa Tobi- nin Q:ta. Molemmat edellä mainituista tutkimuksista kuitenkin sijoittuvat Kiinaan, joten tulosten vertailukelpoisuus esimerkiksi Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kanssa kärsii huomattavasti jo pelkästään lainsäädännön ja yrityskulttuurin erilaisuuden vuoksi. Iso osa tässäkin tutkielmassa esitettävistä tutkimuksista tarkastelee yrityksen taloudel- lista suorituskykyä Tobinin Q:n, kokonaispääoman tuottoasteen tai oman pääoman tuot- toasteen näkökulmasta. Laajalla taloudellisella mittaristolla yhteiskuntavastuun suori- tuskyvyn ja taloudellisen suorituskyvyn välistä yhteyttä kiinalaisilla A-osakemarkkinoi- den pörssiyhtiöillä tutkivat Zhou ja muut (2022) asettivat taloudelliselle suorituskyvylle kolme eri näkökulmaa, jotka ovat kannattavuus, operatiivinen kapasiteetti ja kasvukapa- siteetti. Kannattavuuden mittarina tutkimuksessa käytetään oman pääoman tuottoas- tetta, operatiivisen kapasiteetin mittauksessa liikevoiton suhdetta kokonaispääomaan ja kasvukapasiteetin tunnuslukuna nettotuloksen kasvun suhdetta edellisvuoden 44 nettotulokseen. Tutkimuksen tulokset indikoivat, että yhteiskuntavastuun suorituskyvyn ja kannattavuuden välillä ei ole merkittävää positiivista korrelaatiota. Sama pätee ESG- suorituskyvyn ja kasvukapasiteetin väliseen korrelaatioon. Sitä vastoin ESG-suoritusky- vyn ja operatiivisen kapasiteetin väliltä tällainen merkittävä positiivinen korrelaatio löy- tyy. (Zhou ja muut, 2022.) Tulokset ovat siitä näkökulmasta merkittävät, että ESG-suori- tuskyky korreloi yhden taloudellisen suorituskyvyn muuttujan kanssa, kun kahden muun osalta korrelaatio ei ole tilastollisesti merkittävä. Tämä on yllättävää senkin vuoksi, että muissa tässä tutkielmassa käsitellyissä tutkimuksissa operatiivisen kapasiteetin tunnus- luku ei esiinny, vaan taloudellisen suorituskyvyn muuttujia ovat usein kokonaispääoman tuottoaste ja/tai Tobinin Q. Huomionarvoista kuitenkin on, että edellä käsitellyssä tutki- muksessa aineisto koostuu ainoastaan kiinalaisista yrityksistä, joten valtioiden välisiä eroja ei ole huomioitu. Edellä esitellyt tutkimukset ovat keskittyneet pääosin kehittyviin maihin, esimerkiksi Kii- naan tai ovat muutoin aineiston maantieteellisen jakautuneisuuden näkökulmasta sup- peita. Tässä tutkielmassa halutaan tutkia yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suoritusky- vyn yhteyttä laajemmalla aineistolla, joka ei sijoitu pelkästään yhteen valtioon tai yritys- kulttuuriin. Ensimmäistä hypoteesia muotoillessa otetaankin huomioon se, että saatavat tulokset eivät selity yhden maantieteellisen alueen ominaisuuksilla. Hypoteesi muotoil- laankin verrattain laveasti seuraavalla tavalla: H1: Yrityksen yhteiskuntavastuun suorituskyvyllä on positiivinen yhteys yrityksen talou- delliseen suorituskykyyn. 4.4 Yhteiskuntavastuu ja sidosryhmäpainotteinen yrityskulttuuri Sidosryhmillä on tunnistettu olevan merkittävä rooli yrityksen sitoutumisessa yhteiskun- tavastuullisiin toimintatapoihin erityisesti tutkielmassa aikaisemmin käsiteltyyn sidos- ryhmäteoriaan ja toisaalta signalointiteoriaan pohjautuen. Siitä millä tavalla sidosryhmät tulisi huomioida on eriäviä mielipiteitä. Joidenkin mielestä sidosryhmien 45 yhteiskuntavastuulliset vaatimukset tulisi huomioida yhtenä tasapuolisena kokonaisuu- tena, kun toiset puolestaan uskovat eri sidosryhmien vaikutusvallan vaihtelevuuden ai- heuttavan sen, että tietyn sidosryhmän esittämät vaatimukset tulisi huomioida ainoas- taan silloin, jos kyseisellä sidosryhmällä on merkittävästi valtaa yrityksen liiketoimintaan nähden. Yhteiskuntavastuuraportoinnin varmennusta, pääoman rajoitusta ja lainan kustannusta tutkineet Carey ja muut (2021) havaitsivat, että varmennus korreloi negatiivisesti pää- oman rajoitusten ja lainan kustannusten kanssa. Korrelaatio on vahvempi sellaisilla yri- tyksillä, jotka toimivat alhaisen sijoittajansuojan maissa. Tutkimus on toteutettu GRI:n, Corporate Registerin ja Worldscopen tietokannoista saatavalla datalla, joten aineisto on kansainvälinen koostuen 3212 yritysvuosihavainnosta 39 eri valtiossa vuosien 2005– 2015 välillä. Pääoman rajoitusta mitataan lineaarisella viiden mittarin kombinaatiolla: kokonaisvaroihin suhteutetulla kassavirralla, osingoilla ja kassavaroilla, markkinasuh- teella sekä kokonaispääomaan suhteutetulla velalla. Velan kustannuksen mittarina toimii suhdeluku yrityksen korkokuluista tiettynä vuonna suhteutettuna keskimääräiseen jäl- jellä olevaan korolliseen velkaan. (Carey ja muut, 2021.) Tutkijat tekevät saatujen tulos- ten perusteella päätelmän, jonka mukaan varmennuksella on suurempi merkitys sellai- sissa maissa, joissa vallitsee suurempi informaation epäsymmetria. Näin ollen varmen- nusta voidaan pitää tärkeänä erityisesti sijoittajille. Varmennuksen myötä yritykset saa- vat myös helpommin rahoitusta ja alhaisemmalla kustannuksella. Alhaisempi lainan kus- tannus ei kuitenkaan päde sellaisissa maissa, joissa on korkea sijoittajansuoja. (Carey ja muut, 2021.) Deng ja muut (2022) tutkivat yrityksen yhteiskuntavastuun ja taloudellisen suorituskyvyn välistä yhteyttä sidosryhmien näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin 2 111 julkisella kiina- laisella yrityksellä vuosien 2010 ja 2017 välillä. Keskeisimmän hypoteesin mukaan yritys- ten tärkeimpien sidosryhmien asettamien yhteiskuntavastuun sosiaaliseen pilariin liitty- vien odotusten täyttäminen vaikuttaa positiivisesti yritysten taloudelliseen suoritusky- kyyn. Sidosryhmien merkityksen perustelemiseksi hypoteesin tukena käytetään 46 sidosryhmäteoriaa, joka tunnistaa sidosryhmillä olevan vaikutusta yrityksen taloudellis- ten tavoitteiden saavuttamisessa ja yhteiskuntavastuullisilla toimilla vastaavasti vaiku- tusta sidosryhmien tyytyväisyyteen. Tutkimuksessa tunnistetaan myös sidosryhmien tär- keyden vaihtelu jakamalla sidosryhmät ensisijaisiin ja toissijaisiin sidosryhmiin perustuen siihen, onko yrityksellä suora vai epäsuora liikesuhde kyseiseen sidosryhmään. Ensisijai- seen sidosryhmään luetaan mukaan työntekijät, toimittajat ja kuluttajat, toissijaiseen ympäristö ja yhteisöllinen hyvinvointi. Taloudellista suorituskykyä mitataan tutkimuk- sessa Tobinin Q:lla ja ensisijaisten sidosryhmien CSR-odotuksiin vastaamista Hexun.co- min CSR-pisteillä, joista huomioidaan sidosryhmien edustamien ulottuvuuksien mukai- set pisteet. Tutkimuksessa saadaan lopulta tukea sille, että ensisijaisten sidosryhmien CSR-odotusten huomioiminen johtaa korkeampaan taloudelliseen suorituskykyyn. Tu- lokset kertovat, että yritykset kohtelevat sidosryhmiään myös eri tavoin ja eriarvoista kohtelua voidaan perustella sillä, että niiden sidosryhmien, joilla on suurempi vaikutus yrityksen liiketoimintaan, odotusten mukaan toimiminen johtaa parempaan taloudelli- seen suorituskykyyn, kun alhaisemman vaikuttavuuden sidosryhmien priorisointi puo- lestaan heikentää taloudellista suorituskykyä. (Deng ja muut, 2022.) Yritysten kannalta tutkimus onkin hyödyllinen, sillä sen myötä yritysjohdolle saadaan konkretisoitua sidos- ryhmien merkitys yrityksen taloudellisessa menestyksessä. Haasteeksi voi kuitenkin osoittautua ensisijaisten ja toissijaisten sidosryhmien määrittely. Myös Gao ja muut (2023) tutkivat sidosryhmien roolia yhteiskuntavastuun ja taloudelli- sen suorituskyvyn välisen yhteyden näkökulmasta. Heidän tutkimuksensa käsittää 3 313 kiinalaista pörssiyritystä vuosien 2010–2018 väliltä. Tutkimus on samoilla linjoilla edellä esitetyn Dengin ja muiden (2022) kanssa sidosryhmien jaottelusta enemmän merkityk- sellisiin ja vähemmän merkityksellisiin sidosryhmiin niiden yrityksen taloudelliseen suo- rituskykyyn heijastuvan vaikutuksen sekä toisaalta yritysvastuuliitännäisten odotusten osalta. Dengistä ja muista poiketen Gao ja muut (2023) esittävät sidosryhmien jaottelun tapahtuvan kahden luokan sijasta neljään luokkaan, joista ensimmäinen käsittää merkit- tävän vaikutuksen taloudelliseen suorituskykyyn omaavat ja korkeat yhteiskuntavas- tuuodotukset esittävät sidosryhmät, toinen alhaisen vaikutuksen taloudelliseen 47 suorituskykyyn omaavat ja korkeat yhteiskuntavastuuodotukset esittävät sidosryhmät. Kolmas luokka kattaa merkittävän vaikutuksen taloudelliseen suorituskykyyn omaavat ja vähäiset yhteiskunt