Julia Lindgren 

Kuluttajaluottojen lakisääntelyt Suomessa 
Kuluttajaluotot ja lakisääntelyiden vaikutukset kuluttajaluottomarkkinoihin 

ja velkaantumiseen 

 

 

 

 

 

 

  

Vaasa 2021 

Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö 
Taloustieteen pro gradu -tutkielma 

Taloustieteen maisteriohjelma 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö 
Tekijä: Julia Lindgren 
Tutkielman nimi: Kuluttajaluottojen lakisääntelyt Suomessa : Kuluttajaluotot ja laki-

sääntelyiden vaikutukset kuluttajaluottomarkkinoihin ja velkaantu-
miseen 

Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri 
Oppiaine: Taloustiede 
Työn ohjaaja: Panu Kalmi 
Valmistumisvuosi: 2021 Sivumäärä: 62 

TIIVISTELMÄ: 
Kuluttajaluottoja on pidetty vuosikymmeniä ongelmallisena rahoitustuotteena, sillä niiden on 
todettu lisäävän yksityishenkilöiden ja kotitalouksien velkaantumista. Kuluttajaluottojen etuna 
voidaan nähdä niiden joustavuus ja saavutettavuus. Kuluttajaluottoyhtiöiden toimintaa on 
arvosteltu jo pitkään ja valtiovalta on puuttunut niistä ilmenneisiin ongelmiin erilaisine 
korkosääntelyineen ja rajoituksineen.  
 
Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä kuluttajaluottojen lakisääntelyihin, niiden perus-
teluun, toimivuuteen ja tehokkuuteen. Lakisääntelyistä analysoidaan sitä, minkälaisia vaikutuk-
sia niillä on haluttu saavuttaa ja kuinka niissä on onnistuttu. Tutkielmassa halutaan myös selvit-
tää, mitä muita välineitä valtiovallan tulisi ottaa käyttöön taistossa velkaantumista vastaan. Tut-
kielma sisältää oma tekemiä laskelmia siitä, kuinka vuoden 2019 ja 2020 lakisääntelyt vaikutta-
vat euromääräisesti kuluttajaluotoista syntyviin kustannuksiin sekä velallisen, että luotonanta-
jan näkökulmasta. Laskelmista halutaan analysoida sitä, miten kuluttajaluottomarkkinat tulevat 
mahdollisesti muuttumaan tulevaisuudessa uusimpien lakisääntelyiden myötä. Viimeisimmästä 
COVID-19 pandemian aiheuttamasta väliaikaisesta lakisääntelystä esitetään myös siitä synty-
nyttä yhteiskunnallista keskustelua. 
 
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että kuluttajaluottojen lakisääntelyitä perustellaan mo-
nista ongelmaksi muodostuneesta syystä, kuten markkinoiden epätäydellisyydestä, koronkis-
konnasta, markkinoinnista ja velkaantumisesta. Kuluttajaluottojen lakisääntelyistä voidaan to-
deta, että vuoden 2019 lakisääntely muutti kuluttajaluottomarkkinaa merkittävimmin, vaikka 
vuoden 2013 lakisääntelyä pidetään myös ratkaisevana. Lakisääntelyiden ongelmaksi voidaan 
nähdä se, että ne ovat aiheuttaneet markkinoille uusia ongelmia, kuten uudenlaisia lainatuot-
teita, pidempiä maksuaikoja ja suurempia lainasummia. Tilastoinnilla voidaan todeta, että ku-
luttajaluottojen kysyntä ja velkaantuminen kasvavat kovaa tahtia lakisääntelyistä huolimatta. 
Alan asiantuntijat tuomitsevat pelkkien lakisääntelyiden käytön ja ehdottavat valtiovallalle eri-
laisia välineitä, joilla velkaantumista voitaisiin tehokkaammin estää. Näitä välineitä ovat esimer-
kiksi positiivinen luottorekisteri ja enimmäisvelkasuhteen käyttöönotto.  
 
Laskennallisista tutkimuksista käy ilmi, että pienet pikaluotot tulevat todennäköisesti katoa-
maan lopullisesti kuluttajaluottomarkkinoilta lähivuosina. Keskisuuria- ja suuria luottoja pysty-
tään todennäköisesti myös jatkossa tarjoamaan, mutta lakisääntelyt epäilemättä vaikuttavat ku-
luttajaluottoyhtiöiden toimintaan monin eri tavoin. Voidaan myös todeta, että kuluttajaluotto-
yhtiöiden kulta-aika on ohitse, sillä suurten voittojen takominen lyhytaikaisilla luotoilla osoittau-
tuu jatkuvasti vaikeammaksi. 

AVAINSANAT: kuluttajaluotto, lakisääntely, velkaantuminen, positiivinen luottorekisteri 
 

 



3 

Sisällys 

1 Johdanto 7 

2 Kuluttajaluotto 11 

2.1 Kuluttajaluotto tuotteena 11 

2.2 Kuluttajaluoton hinta 12 

2.3 Kuluttajaluoton käyttö 13 

2.4 Kuluttajaluottojen synty 14 

3 Kuluttajaluottojen lakisääntelyiden perustelu 16 

3.1 Markkinoiden epätäydellisyys 16 

3.2 Koronkiskonta 18 

3.3 Aggressiivinen markkinointi 18 

3.4 Velkaantumisongelmat 19 

4 Kuluttajaluottojen lakisääntelyt 21 

4.1 Hallituksen esitys 64/2009 22 

4.2 Hallituksen esitys 24/2010 23 

4.3 Hallituksen esitys 78/2012 24 

4.4 Hallituksen esitys 230/2018 26 

4.4.1 Lakiuudistuksen vaikutukset 27 

4.4.2 Laskelmat lakiuudistuksen vaikutuksista 28 

4.5 Hallituksen esitys 53/2020 31 

4.5.1 Lakiuudistuksen vaikutukset 33 

4.5.2 Laskelmat lakiuudistuksen vaikutuksista 33 

4.5.3 Yhteiskunnallista keskustelua lakiuudistuksesta 36 

5 Lakisääntelyt tarkastelun alla 39 

5.1 Selvitys lakisääntelyiden toimivuudesta 39 

5.2 Asiantuntijoiden keskustelua lakisääntelyistä 40 

6 Velkaantumisen ehkäiseminen 44 

6.1 Toimenpiteet velkaantumisen ehkäisyyn 44 

6.2 Muutokset luotoille 45 



4 

6.3 Positiivinen luottorekisteri 46 

6.4 Enimmäisvelkasuhde 47 

7 Yhteenveto 50 

7.1 Loppusanat ja jatkotutkimusehdotukset 53 

Lähteet 55 

  



5 

Kuviot 
 
Kuvio 1. Suomen Pankin seuraamien luottolaitosten myöntämien vakuudellisten ja 

vakuudettomien kulutusluottojen (pl. tili- ja korttiluotot) kanta vuoden lopussa vuosina 

2010-2019, sekä helmikuun lopussa 2020. Luvut miljoonia euroja. 13 

Kuvio 2. Suomen kotitalouksien euromääräiset lainat (miljoonissa euroissa), tilanne 

vuoden 2020 lopussa. 20 

Kuvio 3. Kuluttajansuojalain muutoksia koskevat hallituksen esitykset vuosina 2004–

2020 ja niihin liittyvät keskeiset päivämäärät 21 

Kuvio 4. Esimerkki siitä, miten korkokatto sulkee osan väestöstä ulos lainanannon 

piiristä.  37 

Kuvio 5. Suomen kotitalouksien euromääräiset kulutusluotot (milj. euroa) vuosina 

2003–2020, sekä kuluttajansuojalakiin liittyvien lainsäädäntöuudistusten ajankohdat 39 

Kuvio 6. Pienlainayritysten uusien luottojen keskimääräinen takaisinmaksuaika, 

päivää, Q1/2008-Q4/2015 41 

 
 
Taulukot 
 
Taulukko 1. Takaisinmaksettava summa 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden 

kuukauden takaisinmaksuajalla alle 50 prosentin todellisella vuosikorolla. Vertailuna 

sama luotto alle 20 prosentin prosentin todellisella vuosikorolla. 29 

Taulukko 2. Takaisinmaksettava summa 2 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden 

vuoden takaisinmaksuajalla alle 50 prosentin todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama 

luotto alle 20 prosentin todellisella vuosikorolla. 29 

Taulukko 3. Takaisinmaksettava summa 10 000,00 euron kuluttajaluotolle kolmen 

vuoden takaisinmaksuajalla alle 50 prosentin todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama 

luotto alle 20 prosentin todellisella vuosikorolla. 30 

Taulukko 4. Takaisinmaksettava summa 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden 

kuukauden takaisinmaksuajalla alle 20 todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto 

alle 10 prosentin todellisella vuosikorolla. 34 



6 

Taulukko 5. Takaisinmaksettava summa 2 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden 

vuoden takaisinmaksuajalla alle 20 todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 

10 prosentin todellisella vuosikorolla. 34 

Taulukko 6. Takaisinmaksettava summa 10 000,00 euron kuluttajaluotolle kolmen 

vuoden takaisinmaksuajalla alle 20 todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 

10 prosentin todellisella vuosikorolla. 35 

 
  



7 

1 Johdanto 

Kuluttajaluotot ovat olleet otsikoissa jo vuosikymmeniä ja niiden eettisyyttä on pohdittu 

lukemattomissa uutisissa ja artikkeleissa. Yleinen mielipide kuluttajaluotoista on yleisesti 

hyvin negatiivissävytteinen ja ne yhdistetään usein talousongelmiin ja velkaantumiseen. 

Erilaiset tilastolliset materiaalit esimerkiksi maksuhäiriömerkintöjen kasvusta voidaan ai-

nakin osittain selittää kuluttajaluottojen kysynnän kasvamisella. Kuluttajaluottoja on tut-

kittu jo pitkään ja niistä aiheutuvia ongelmia on yritetty minimoida lakisääntelyillä useita 

kertoja.  

 

”Julkinen valta voi parantaa markkinoiden toimintaa silloin, kun ne toimivat tehottomasti 

tai johtavat epäoikeudenmukaiseen tulonjakoon” (Pohjola 2019, s. 299). Tämä lause on 

yksi taloustieteen perusperiaatteista ja pätee myös kuluttajaluottojen lakisääntelyihin. 

Kyseiset lakisääntelyt ovat olleet otsikoissa varsinkin viime vuosina, sillä vuonna 2019 

hallitus antoi ehdotuksen kuluttajaluottojen korkokaton rajusta uudistamisesta. Uudis-

tuksella haluttiin suitsia yksityishenkilöiden velkaantumista ja hidastaa maksuhäiriömer-

kintöjen kasvua. Uudistusta pidettiin tarpeellisena, sillä sen pitkäaikaiset vaikutukset vel-

kaantumiseen koettiin olevan suotuisat. Vaikutuksia ei kuitenkaan ehditty näkemään, 

sillä COVID-19 pandemia tuli sotkemaan taloutta keväällä 2020. Pandemian nähtiin lisää-

vän kuluttajaluottojen kysyntää, joten hallitus kiirehti valmistelemaan uutta väliaikaista 

lakisääntelyä. Hallitus esitti, että korkokattoa kiristetään vielä entuudestaan, jotta ko-

ronapandemian aiheuttamia taloudellisia menetyksiä ei korvattaisi liian kevyesti helposti 

saatavilla kuluttajaluotoilla. Uudistus tuli voimaan syksyllä 2020 ja aiheutti laajaa yhteis-

kunnallista keskustelua.  

 

Viimeaikojen lakiuudistukset ovat ajankohtaisia ja tärkeitä kuluttajaluottomarkkinoiden 

kannalta. Vuoden 2019 uudistus muutti kuluttajaluottomarkkinoita jo valtavasti, mutta 

väliaikaisen COVID-19 pandemian aiheuttaman lakisääntelyn nähdään olevan viimeinen 

niitti lyhytaikaisten luottojen taipaleelle. Lakiuudistuksia ja niiden todellisia vaikutuksia 

on tarpeen tutkia, sillä kotitalouksien velkaantuminen kasvaa yhä. On tarpeen analysoida 



8 

sitä, miten sääntelyitä perustellaan, miten ne ovat todellisuudessa vaikuttaneet ja olisiko 

olemassa muita vielä parempia välineitä velkaantumisen ehkäisyyn.  

 

Tutkielmani perustuu vuonna 2019 kirjoittamaani opinnäytetyöhön ”kulutusluottojen 

riskit ja korkokattolakiuudistukset”.  Paneuduin opinnäytetyössäni enimmäkseen kulut-

tajaluottoihin ja niiden riskeihin sekä velallisen, että luotonantajan näkökulmasta. Tein 

tutkimuksia esimerkiksi maksukyvyttömyydestä tukenani erilaista keräämääni nime-

töntä dataa luottoyhtiöstä, jossa työskentelin. Lisäsin työhön myös osion vuoden 2019 

korkokattolakiuudistuksesta, joka oli opinnäytetyön tekovaiheessa vasta esityksen ta-

solla. Tein tutkimusta korkokattolakiuudistuksen vaikutuksista velalliseen sekä luotonan-

tajaan ja yleisesti velkaantumiseen. Opinnäytetyön loppuvaiheessa selvisi, että hallitus 

oli päättänyt kiristää korkokattoa aikaisemmasta esityksestään, joten osio korkokattola-

kiuudistuksesta jäi virheelliseksi. Tein kuitenkin jatkotutkimusehdotuksen uudesta tutki-

muksesta, jossa otettaisiin huomioon oikeat luvut ja korkokattolakiuudistuksen lyhyt- ja 

pitkäaikaiset vaikutukset markkinoilla. Jatkotutkimusehdotuksen myötä päätin jatkaa 

tutkimusta myös pro gradu- tutkielmassani, mutta näkökulmakseni päätin tällä kertaa 

ottaa kuluttajaluottojen lakisääntelyt yleisellä tasolla.  

 

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kuluttajaluottojen lakisääntelyitä. Tutkielman alussa 

kerrotaan kuluttajaluotoista yleisesti ja niiden synnystä rahoitusmarkkinoille. Sen jälkeen 

tarkastellaan sitä, kuinka lakisääntelyitä yleisesti perustellaan, eli mikä kuluttajaluotto-

markkinoilla nähdään niin vahingollisena, että niitä on tarpeen säännellä. Kappale jatkuu 

kuluttajaluottojen lakisääntelyillä varhaisimmasta sääntelystä uusimpaan. Lakisäänte-

lyistä esitetään sen sisältö, odotetut- ja toteutuneet vaikutukset. Vuosien 2019 ja 2020 

lakisääntelyt ovat kuitenkin pääosassa niiden ajankohtaisuuden vuoksi. Näistä lakisään-

telyistä tehdään laskennalliset tutkimukset niiden vaikutuksista luotonantajalle ja velal-

liselle. Vuoden 2020 lakisääntely sisältää myös kappaleen sen aiheuttamasta yhteiskun-

nallisesta keskustelusta. Lakisääntelyiden jälkeen analysoidaan niiden yleistä toimivuutta 

ja sitä, mitä muita välineitä velkaantumisen ehkäisemiseksi tulisi ottaa käyttöön. Tutkiel-

man lopuksi esitetään yhteenveto, loppusanat ja jatkotutkimusehdotukset. Tutkielman 



9 

tavoitteena on saada aikaiseksi laaja ajankohtainen analyysi kuluttajaluottojen lakisään-

telyistä, sekä niiden toimivuudesta ja tehokkuudesta. Tavoitteena on myös esittää muita 

jo yhteiskunnallisesti tuttuja välineitä, joilla velkaantuminen saataisiin yhä tehokkaam-

min kuriin.  

 

Sääntelyitä ja niiden vaikutuksia on tarpeen tutkia, sillä tilastojen valossa velkaantumi-

nen on lisääntynyt vuosi vuodelta sääntelyistä huolimatta. Mörttinen ja muut (2019, s. 

27–30) toteavat, että kuluttajaluottoihin yhdistyvät ongelmat kuluttajansuojan ja yksityi-

sen henkilön tai kotitalouden velkaantumisen suhteen. Summaaristen riita-asioiden ja 

maksuhäiriömerkintöjen kasvu kertovat siitä, että velkaantuminen on todellinen on-

gelma. Liiallinen velkaantuminen on yksilön hyvinvoinnin tärkein heikentäjä ja myös kes-

keinen taustatekijä kokonaisvaltaiselle talouskriisille. Useat vakavat talous- ja finanssi-

kriisit perustuvat asuntomarkkinoiden- ja luotonannon ylikuumenemiselle. Kansantalou-

dellisesta näkökulmasta kotitalouksien velkaantuminen heikentää koko kansantalouden 

kykyä sopeutua talouden yllättäviin muutoksiin.  

 

Kuluttajaluottoja koskevaa kuluttajansuojalakia on uudistettu moneen otteeseen vallit-

sevien yhteiskuntaolojen ja ilmiöiden aiheuttamista tarpeista riippuen. Sääntelyiden tar-

koituksena on ollut vähentää kuluttajaluottojen aiheuttamia velkaongelmia, helpottaa 

lainvalvontaa ja kohtuullistaa hinnoittelua. (Mörttinen ja muut, 2019, s. 35–36.) Velkaan-

tuminen on todellinen ongelma ja COVID-19 pandemia on omiaan syventämään sitä. 

Pandemian vaikutukset tulevat näkymään taloudessa vielä vuosienkin päästä. Nämä syyt 

muodostavat tämän tutkimuksen tutkimusongelman, johon perehdytään seuraavien tut-

kimuskysymyksien kautta: 

 

- Miten kuluttajaluottojen sääntelyitä perustellaan? 

- Minkälaisia sääntelyitä kuluttajaluotoille on toteutettu ja miten ne ovat vaikutta-

neet velkaantumiseen ja kuluttajaluottomarkkinoihin? 

- Miten sääntelyt yleisesti toimivat ja minkälaisia muita välineitä velkaantumisen 

ehkäisyyn tarvitaan? 



10 

 

Tutkielmassa on sovellettu sekä määrällisiä, että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tutkiel-

maan on luotu numeerista tutkimusaineistoa laskennallisin menetelmin ja tutkimuksen 

tulokset esitetään numeerisina tunnuslukuina. Tunnuslukuja vertaillaan keskenään. Tut-

kimukset on analysoitu sanalliseen muotoon ja niistä on pyritty luomaan uutta teoriatie-

toa, tai ainakin vähintään vahvistamaan oletettuja skenaarioita. Tutkielmassa käytetään 

laajasti erilaista teoreettista aineistoa. Aineisto perustuu suurilta osin virallislähteisiin, 

valtiollisten virastojen selvityksiin ja alan asiantuntijoiden artikkeleihin. Tutkielmassa on 

käytetty lähteenä myös muutamia luotettavia uutisartikkeleita ja blogikirjoituksia.  

 

 

 



11 

2 Kuluttajaluotto 

Tässä kappaleessa tutustutaan kuluttajaluottoihin. Kappaleessa kerrotaan 

kuluttajaluotoista tuotteena, kuluttajaluottojen hinnoista ja kustannuksista sekä yleisistä 

käyttötarkoituksista. Lopuksi perehdytään siihen kuinka kuluttajaluotot syntyivät 

markkinoille.  

 

2.1 Kuluttajaluotto tuotteena  

Kuluttajaluotto on luotonantajan kuluttajalle sopimuksen mukaan lainaama rahasumma, 

maksulykkäys tai muu taloudellinen järjestely. Kuluttajaluotoiksi luetaan esimerkiksi 

luottokorttiluotot, asunto- ja opintolainat, osamaksuluotot ja hyödykesidonnaiset kort-

tiluotot. Luottoja tarjoavat erilliset rahoitusyhtiöt, pankit ja luottoyhtiöt. Kuluttajaluotto 

voi olla kertaluotto tai jatkuva luotto. Kertaluotossa luotonantaja myöntää kuluttajalle 

sovitun summan ja se maksetaan pois joko kokonaisuudessaan tai esimerkiksi kuukausit-

taisilla maksuerillä. Jatkuva luotto puolestaan on luotto, jossa velallisella on oikeus luot-

toon sovittuun luottorajaan saakka, eikä nostoihin tarvita erillistä luottopäätöstä. Tällai-

nen luotto voisi olla esimerkiksi luottokortille sovittava luottolimiitti, jonka rajoissa velal-

linen käyttää luottoa. Jatkuvan luoton korkokustannukset voivat vaihdella sen mukaan, 

kuinka paljon luottoa käytetään kuukauden aikana. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto, 2014.) 

Luotonantaja- ja vertaislainvälittäjärekisterin mukaan Suomessa toimii 60 kuluttajaluo-

tonantajaa, joista 4 harjoittaa vertaislainojen välittämistä ja 3 myöntää asunto-omaisuu-

teen liittyviä kuluttajaluottoja. Rekisteri on päivitetty 2.2.2021. (Luotonantaja- ja vertais-

lainanvälittäjärekisteri, 2021.) 

 

 

 

 



12 

2.2 Kuluttajaluoton hinta 

Kuluttajaluottoja tarjotaan erilaisin ehdoin ja hinnoin ja niiden kustannukset voivat vaih-

della suuresti luoton mukaan. Luotosta aiheutuvia kustannuksia ovat mm. nimelliskorko, 

luoton perustamiskustannukset, käsittelymaksut sekä jatkuvasta luotosta aiheutuvat 

vuosimaksut ja osamaksujen kustannuslisä. Kuluttajaluottojen kustannuksiin vaikuttavat 

myös sen pituus ja takaisinmaksutapa. Yleisesti luottoajaltaan pitkä luotto tulee maksa-

maan enemmän kuin lyhyt. Luottojen hintaa vertaillaan yleisesti todellisen vuosikoron ja 

kustannusten avulla. Todellinen vuosikorko tulee ilmoittaa prosenttilukuna, jolloin luot-

tojen vertailu on kuluttajalle helpompaa. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto, 2014.) 

 

Kuluttajaluottoja on saatavilla joko vakuudellisia, että vakuudettomia. Vakuudelliseen 

luottoon tarvitaan vakuus, joka voi olla esimerkiksi oma asunto. Vakuudellisessa luotossa 

korko on usein matalampi, joten se tulee usein edullisemmaksi. Vakuudellisia luottoja 

käytetään usein suuremman kertahankinnan rahoittamiseen, kuten esimerkiksi auton tai 

kesämökin hankintaan. Vakuudellisen kuluttajaluoton saaminen edellyttää aina laina-

neuvottelun, ja sen vuoksi niitä saakin yleisesti vain pankeista. Vakuudettomaan kulutta-

jaluottoon ei tarvita vakuutta. Tämän vuoksi siinä on yleisesti suurempi korko, kuin va-

kuudellisessa luotossa. Vakuudettomia lainoja myöntävät useat luottoyhtiöt, ja luotto-

päätös annetaan nopeimmillaan muutamissa minuuteissa digitaalisten kanavien kautta. 

Vakuudetonta kuluttajaluottoa käytetään sekä pienempiin, että isompiin arjen hankin-

toihin. (Sortter, 2019.) Kuviosta 1 voidaan nähdä, että vakuudettomien kuluttajaluotto-

jen kanta on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmenen aikana. Vakuudellisten kuluttaja-

luottojen kanta on säilynyt tasaisena.  

 



13 

 

Kuvio 1. Suomen Pankin seuraamien luottolaitosten myöntämien vakuudellisten ja va-
kuudettomien kulutusluottojen (pl. tili- ja korttiluotot) kanta vuoden lopussa 
vuosina 2010-2019, sekä helmikuun lopussa 2020. Luvut miljoonia euroja. 
(Luotonen, Puttonen & Rantapuska 2020, s. 5). 

 

Karp (2020) toteaa artikkelissaan, että kuluttajaluottojen korot tuntuvat järjettömän suu-

rilta verrattuna esimerkiksi auto- tai asuntolainoihin. Syy suuriin korkoihin on luotonan-

tajan ottama riski luotonannosta. Luottoyhtiöiden tarjoamat luotot ovat usein vakuudet-

tomia, jolloin luottoyhtiö ei pysty ulosmittaamaan velallisen vakuutena olevaa autoa tai 

asuntoa. Luotonantaja voi velallisen maksukyvyttömyystilanteessa nostaa syytteen ve-

lallista vastaan, mutta takeita rahojen takaisinsaannista ei ole. Suuremmilla koroilla ka-

tetaan riski, jossa luotonantaja ei saa rahojaan takaisin velallisen maksukyvyttömyyden 

vuoksi. Koron suuruus voi myös vaihdella riippuen siitä, miten luotonantaja näkee kulut-

tajan takaisinmaksukyvyn. Näin ollen paremmalla luottoprofiililla saa alhaisemman ko-

ron ja huonommalla profiililla korkeamman koron.  

 

2.3 Kuluttajaluoton käyttö  

Lainavertailupalvelu Sortter (2020b) on tehnyt tutkimusta kuluttajaluottojen käytöstä. 

Tutkimuksessa on otettu huomioon vain Sortterin kautta tulleet luottohakemukset. Sen 

mukaan jopa 67 prosenttia luotonhakijoista on työsuhteessa. Työttömien osuus luoton-

hakijoista on vajaa 7 prosenttia. Hakijoiden keskimääräinen ikä on noin 41 vuotta. 



14 

Tutkimuksen mukaan aviottomat henkilöt hakevat luottoa yleisimmin sisustamista tai ko-

dinkonehankintoja varten. Puolestaan aviossa olevat henkilöt hakevat luottoa remon-

tointiin, vanhojen velkojen pois maksamiseen tai ajoneuvon hankintaan. Toisaalta luot-

toa voidaan tarvita myös muuttuvissa elämäntilanteissa, kuten eron tai sairauden il-

maantuessa. Keskimääräinen haettava summa on noin 12 000 euroa, mutta kuluttaja-

luottoja on tarjolla noin 60 000 euroon saakka. Tutkimusten valossa voidaan todeta, että 

joka neljännellä suomalaisella on jokin kuluttajaluotto käytössään.  

 

2.4 Kuluttajaluottojen synty 

Antti Makkonen kertoo teoksessaan kuluttajaluottojen synnystä. Rahoitusmarkkinoiden 

tiukka sääntely rajoitti luottomarkkinoita vielä 1980-luvulle saakka. Lainansaanti perus-

tui pitkälti kuluttajan omiin säästöihin ja riittävään vakuuteen ennen 1980-lukua. Asun-

toluoton nopea takaisinmaksu oli hyvän pankkiasiakkuuden merkki, mutta myös pakol-

lista korkean korkotason vuoksi. Säästämismyönteisyys hillitsi velkaantumista ja säästä-

miseen kannustettiin voimakkaasti. Velkaantumista pidettiin merkkinä huonosta talou-

denpidosta. Rahoitusmarkkinoilla tapahtui murros 1980-vuoden lopulla. Markkinoiden 

sääntelyä purettiin voimakkaasti, jonka myötä rahoituksen saamisesta tuli ennennäke-

mättömän helppoa. Helppo saatavuus lisäsi luotonantajien kilpailua, jonka vuoksi luo-

tonmyöntökriteerit alentuivat ja riskienhallinta unohtui. Luottoja myönnettiin valtava 

määrä niin kotitalouksille, kuin yrityksillekin. Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen johti 

jyrkkään talouskasvuun, mutta sen syihin ei osattu suhtautua kriittisesti. Tilanne johti 

1990-luvun alun pankkikriisiin. Suomen pankkikriisiä pidettiin yhtenä sen ajan merkittä-

vimmistä kriiseistä suhteessa muihin maihin. Kriisistä seurasi monien yksityishenkilöiden 

ja yritysten maksukyvyttömyys, asuntojen arvojen putoaminen ja työttömyys. (Makko-

nen 2016, s. 32–33.) 

 

Pankkikriisin seurauksena rahoitusmarkkinoiden sääntelyä kiristettiin. Merkittävin muu-

tos oli se, että jatkossa luotonmyöntö olisi perustettava kuluttajan todelliseen maksuky-

kyyn, ei vakuusarvoon. Luotonmyöntökriteerien kiristyminen tapahtui luonnollisesti, 

sillä kriisin aiheuttama epävakaa tilanne pakotti luotonantajat kiristämään 



15 

luotonantopolitiikkaansa. Sääntelyä ja kuluttajansuojaa vahvistettiin sen vuoksi, että ku-

luttajat voisivat jälleen luottaa rahoitusmarkkinoihin, ja että heille olisi tarjolla yhä kat-

tavampaa tietoa velkaantumisen riskeistä sekä velka- ja vakuussitoumusten ehdoista. 

Myös velkajärjestely- ja yrityssaneerauslakeja päivitettiin, jotta ylivelkaantuneet kulutta-

jat ja yritykset saisivat parempaa apua taloutensa tervehdyttämiseksi. (Makkonen 2016, 

33.) 

 

Raijas (2019, s. 620–622) kertoo tekstissään, että 2000-luvun alussa Suomen rahoitus-

markkinoille saapui euromäärältään ja pituudeltaan pieniä vakuudettomia luottoja pe-

rinteisten finanssimarkkinoiden ulkopuolelta. Tuohon aikaan luotonantajat olivat juuri 

kiristäneet luotonmyöntökriteereitään, mutta kasvavan digitalisaation myötä uudet toi-

mijat saivat mahdollisuuden tarjota kuluttajille aiempaa saavutettavampia kuluttajaluot-

toja. Näiden luottojen tarjoajat eivät entisestä poiketen tarvinneet fyysistä asiakaspalve-

lupistettä, vaan luotonmyöntö pystyttiin hoitamaan vaivattomasti ja nopeasti internetin 

tai tekstiviestipalvelun kautta. Kyseisiä luottoja alettiin kutsumaan pikavipeiksi. Pikavi-

peille tyypillinen piirre oli niiden suuret todelliset vuosikorot. Pikavipeistä aiheutuneet 

kulut saattoivat olla jopa 25 prosenttia myönnetyn luoton pääomasta laskettuna. Pikavi-

pit tulivat kuitenkin tarpeeseen, sillä kotitalouksien tilanne oli pankkikriisin jäljiltä vielä 

heikko. Pikavippien tarve oli omiaan kasvattamaan niiden tarjontaa markkinoilla. Pika-

vippien huomattiin aiheuttavan velallisille merkittäviä velkaongelmia ja tämän vuoksi nii-

den sääntelyyn on lähdetty asteittain puuttumaan.  

 

 

 



16 

3 Kuluttajaluottojen lakisääntelyiden perustelu 

Lyhytaikaisten luottojen sääntely on hyvin perusteltua, sillä sen ongelmista voi olla erit-

täin haitallisia vaikutuksia kansantaloudelle. (Takalo 2017, 383). Tässä kappaleessa ker-

rotaan, mitkä asiat luottomarkkinoilla nähdään niin haitallisena, että luottoja on tarpeen 

säännellä. Kappaleessa tarkastellaan myös sitä, minkälaisia seurauksia sääntelemättä jät-

tämisellä on kansantaloudelle.  

 

3.1 Markkinoiden epätäydellisyys  

Ahonen (2011, s. 27) toteaa, että taloustieteellinen näkemys markkinoiden täydellisyy-

destä on se, että markkinoilla on paljon erilaisia tuotteita, tuottajia ja ostajia. Näillä mark-

kinatekijöillä on ideaalimallissa täydellinen informaatio sekä ostajan, että myyjän puo-

lesta. Todellisuudessa markkinat ovat epätäydelliset erinäisistä syistä, ja sen vuoksi sään-

telyiden tarpeellisuutta on syytä pohtia.  

 

Pohjola (2019, s. 123) kertoo teoksessaan, että markkinoiden epätäydellisyydessä tarkoi-

tetaan hyvin tavanomaista tilannetta, jossa toinen markkinaosapuolista tietää asioista 

enemmän kuin toinen. Myyjä tuntee hyödykkeen ja kuluttaja puolestaan tuntee vain 

omat tarpeensa ja maksuhalukkuutensa. Enemmän tietävällä osapuolella on houkutus 

käyttää tiedon tuomaa valtaa hyväkseen ja jopa liioitella. Hyödykettä ei välttämättä saa-

taisi myydyksi, mikäli tavallisilla kuluttajilla olisi yhtä paljon tietoa kuin myyjillä. Takalo 

(2017, s. 383) toteaa, että rahoitusmarkkinoilla epäsymmetristä informaatio esiintyy lai-

naa tarjoavan yrityksen ja sitä tarvitsevan kuluttajan välillä. Yksi mahdollinen seuraus 

epäsymmetrisestä informaatiosta on esimerkiksi liiallinen lainanantaminen- ja ottami-

nen, josta seuraa kotitalouksien liiallinen velkaantuminen. Kuluttajaluottojen sääntelyllä 

halutaan poistaa epätäydellisestä informaatiosta johtuvaa velkaantumisongelmaa.  

 

 

 



17 

Takalo (2017, s. 383) toteaa, että markkinoiden epätäydellisyyksiä ovat erityisesti haital-

linen valikoituminen ja moraalikato. Kirabaeva (2011, s.12) kertoo, että haitallisella vali-

koitumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa laadukkaat luotonhakijat katoavat markki-

noilta. Tilanne lähtee liikkeelle siitä, että luotonantaja kompensoi luottoriskiään nosta-

malla korkoa. Korkeat korot johtavat siihen, että laadukkaat luotonhakijat katoavat mark-

kinoilta. Kun laadukkaita luotonhakijoita ei ole, tulee luotonantajan nostaa korkoa enti-

sestään. Asiakkaiksi valikoituvat tässä tapauksessa henkilöt, joiden takaisinmaksukyky ei 

ole yhtä hyvä kuin laadukkailla luotonhakijoilla. Jos haitallista valikoitumista esiintyy ta-

loudessa liikaa, voi luottomarkkinat romahtaa. Okko ja Kasanen (1994, s. 162) kommen-

toivat, että haitallisella valikoitumisella on voinut olla suurempi rooli Suomen pankkikrii-

sissä, kun uskotaan. Heidän mukaansa suuren koron omaavat asiakkaat ovat olleet juuri 

niitä asiakkaita, joiden kohdalla luottotappion riski on ollut erityisen suuri.  

 

Pohjola (2019, s. 111) kertoo opuksessaan, että moraalikadolla tarkoitetaan tapahtumaa, 

jossa pankit ja luotonantajat toimivat moraalisesti väärällä tavalla, sillä ne tietävät valtio-

vallan pelastavan ne maksukyvyttömyystilanteessa. Pankki tai luotonantaja voi täten ot-

taa tarpeetonta riskiä ja päätyä tilanteeseen, jossa luottoriskit realisoituvat. Tilanne voi 

äityä pahaksi siinä tilanteessa, kun moraalikatoa esiintyy taloudessa liikaa. Aina kun val-

tiovalta pelastaa toimijan kriisistä, on kylvetty uusi kriisin siemen. Mackintosh (2011) an-

taa moraalikadosta pankkitoiminnassa esimerkiksi Kreikan tilanteen. Toimijat kreikan 

pankkijärjestelmässä tietävät, että Euroopan keskuspankki ei anna Kreikan rahoitusjär-

jestelmän kaatua, sillä maa on liian suuri toimija Euroopassa. Lisäksi tiedetään, että Eu-

roopan keskuspankilla ei ole mekanismeja Kreikan sulkemiseksi eurojärjestelmän ulko-

puolelle. Näin ollen pankit voivat viivyttää uudistusten tekemistä niin kauan, kunnes 

sääntelyviranomaiset puuttuvat peliin.  

 

 

 



18 

3.2 Koronkiskonta 

Ahonen (2011, s. 29–30) kertoo, että oikeustaloustieteen mukaan oikeuden tehtävä on 

vähentää transaktiokustannuksia, jotta kuluttajalle olisi tarjolla luottoa kohtuullisin kus-

tannuksin. Suuria transaktiokustannuksia pidetään pätevänä syynä luottojen sääntelylle 

ja ne ovatkin usein lainsäädäntöuudistuksien pääosassa. Luotoista aiheutuvia kustannuk-

sia kutsutaan luotonantajan näkökulmasta transaktiokustannuksiksi. Ne voidaan jakaa 

kolmen ryhmään: asiakkaiden ja sopimuskumppaneiden etsintäkustannukset, sopimus-

kustannukset ja valvontakustannukset.  

 

Ahonen (2011, s. 30) jatkaa kertoen, että luoton kustannuksia on tarpeen säännellä myös 

luotonantajien tekemän ylivoiton vuoksi. Usein nähdään, että luotonantajat tekevät toi-

minnallaan voittoa pikemminkin sattuman, eikä esimerkiksi suunnitellun investoinnin 

vuoksi. Ylivoittoja voidaan säännellä kustannusten rajoittamisella tai verotuksen kiristä-

misellä. Näitä toimenpiteitä perustellaan hyvinvointitappioiden vähentämisellä. Ranta 

(2020) kertoo taloussanomien uutisartikkelissa, että tehdyn tutkimuksen mukaan lyhyt-

aikaista luottoa tarjoavien yritysten ylivoitot on saatu kuriin sääntelyillä. Sen mukaan esi-

merkiksi lyhytaikaista luottoa tarjoavan OPR Financen liikevaihto on kutistunut muuta-

massa vuodessa 39,9 miljoonasta eurosta 24,7 miljoonaan euroon. 

 

3.3 Aggressiivinen markkinointi 

Aspelund ja Linnanmäki (2019, s. 1–2) toteavat, että kuluttajaluottojen markkinointia on 

kautta aikojen pidetty aggressiivisena. Kuluttajaluottoa tarjoavat toimijat hyödyntävät 

monia eri markkinointikanavia, kuten ulkomainoksia, lehtiä, televisiota, radiota ja verk-

kokanavia. Kuluttajaluottoja markkinoidaan verkossa aktiivisesti ja sosiaalisen median 

suosio on lisännyt niiden näkyvyyttä. Toimijat käyttävät myös kaupallista yhteistyötä ja 

erilaisia lainavertailusivustoja. Lisäksi luottojen suoramarkkinointi esimerkiksi sähköpos-

tin kautta on kovin yleistä. Peltosen ja Saastamoisen (2019, s. 11–12) selvityksessä käy 

ilmi, että monet kuluttajat kokevat törmäävänsä kuluttajaluottojen markkinointiin useita 

kertoja viikossa ja ne herättävät heissä voimakkaita negatiivisia tuntemuksia. Selvityksen 



19 

mukaan kuluttajaluottoja markkinoidaan kuluttajille, joilla on jo valmiiksi ongelmia ta-

loudenhallintansa tai pelinriippuvuutensa kanssa. Kuluttajat myös totesivat, että mark-

kinointia esiintyy, vaikka heillä olisi jo ennestään maksuhäiriömerkintä.  

 

Peltonen ja Saastamoinen (2019, s. 29) toteavat, että kuluttajaluottojen markkinoinnissa 

käytetään hyväksi käyttäytymistaloustieteen tunnistamia ilmiöitä. Mainonnassa koroste-

taan kuluttajaluottojen sisältämiä erityispiirteitä, kuten palvelun nopeutta ja jousta-

vuutta. Kuluttajaluottoja usein tarjotaan ratkaisuksi erilaisten hyödykkeiden hankintaan 

ja rahojen loppumiseen. Lisäksi usein korostetaan yritysten suomalaisuutta, kuluraken-

netta ja asiakkaiden tyytyväisyyttä. Kuluttajan halutaan toimivan luoton ottamisen suh-

teen nopeasti ja intuitiivisesti. Kuluttaja saattaa näin käyttäytyessään luottaa liikaa 

omaan takaisinmaksukykyynsä ja aliarvioida tulevia lyhennyksiä ja korkoja.  

 

3.4 Velkaantumisongelmat 

Takalo (2017, s. 383) kertoo, että oikeusministeriön perustelu kuluttajaluottojen säänte-

lyyn on se, että ne aiheuttavat kotitalouksille vakavia velkaantumisongelmia ja niitä täy-

tyy hillitä. Majamaa & Rantala (2020, s. 6) toteavat, että ylivelkaantumisella on vakavia 

seurauksia niin kotitalouksille kuin yrityksillekin. Kun kotitaloudet rajoittavat kuluttamis-

taan, myös yritysten toiminta vaikeutuu. Yritysten maksuvaikeudet johtavat pankkien 

luottotappioihin ja täten ne horjuttavat koko rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Näin ollen 

voidaan todeta, että kotitalouksien velkaantumisella on yhteiskunnallisia kerrannaisvai-

kutuksia. Valtioneuvoston selvitysten mukaan kotitalouksien euromääräiset lainat ovat 

tasaisessa nousussa niin opintolainojen, kuluttajaluottojen, asuntolainojen ja muiden 

lainojen osalta. Tämä ilmiö voidaan todeta kuviosta 2.   

 

 

 

 

 

 



20 

 

 
 
Kuvio 2. Suomen kotitalouksien euromääräiset lainat (miljoonissa euroissa), tilanne vuoden 

2020 lopussa. (Majamaa & Rantala 2020, s. 13). 
 

Takalo (2017, s. 384–385) toteaa, että sääntelyillä halutaan mahdollistaa turvallisten ra-

hoitustuotteiden saatavuus ja sopivuus, jotta velkaantuminen ei pääsisi kasvamaan. So-

pivien rahoitustuotteiden varmistaminen myös kohentaa kuluttajien luottamusta rahoi-

tusjärjestelmään. Sopivuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että useiden rahoitus-

tuotteiden ajatellaan olevan tavalliselle kuluttajalle liian monimutkaisia, jolloin niiden 

myyntiä tulee rajoittaa. Erinäisten tutkimusten mukaan kuluttajaluottoja hakevat epära-

tionaalisesti käyttäytyvät ja heikon talouslukutaidon omaavat henkilöt. Kotakorpi (2017, 

s. 551) korostaa, että tällainen käyttäytyminen liittyy epätäydelliseen rationaalisuuteen, 

joka on osa käyttäytymistaloustiedettä. Epätäydellisen rationaalisuuden vuoksi kulutta-

jat eivät tee oman etunsa mukaisia parhaita mahdollisia päätöksiä. Epätäydellisenä ra-

tionaalisuutena pidetään tahdonheikkoutta, epäjohdonmukaista päätöksentekoa ja ly-

hytnäköisyyttä. Mikäli taloudessa esiintyy näistä käyttäytymismuodoista johtuvaa kulu-

tusvalintojen vääristymää, on julkisen vallan perustelua puuttua toimillaan markkinoihin, 

sillä nämä käyttäytymismuodot johtavat todennäköisimmin velkaantumisen kasvuun.  

 

 



21 

4 Kuluttajaluottojen lakisääntelyt 

Tässä kappaleessa esitellään kuluttajaluottojen lakisääntelyitä varhaisimmasta uusim-

paan. Kappaleet sisältävät tietoa lakiesityksen sisällöstä, odotetuista- ja toteutuneista 

vaikutuksista. Hallituksen esitystä 122/2004 ei käsitellä, sillä katsotaan että lyhyiden ku-

luttajaluottojen historia alkaa vuodesta 2005, eikä täten esityksellä ole merkittävää vai-

kutusta kuluttajaluottomarkkinoihin. Myös hallituksen esitys 77/2016 jää käsittelemättä, 

sillä sen katsotaan liittyvän pikemminkin asunto-omaisuuteen liittyviin kuluttajaluottoi-

hin.  

 

 
Kuvio 3. Kuluttajansuojalain muutoksia koskevat hallituksen esitykset vuosina 2004–2020 ja 

niihin liittyvät keskeiset päivämäärät (Majamaa & Rantala 2020, s. 17). 
 

 

 



22 

Hallituksen esityksen 230/2018 yhteydessä esitetään laskelmia korkokattolakiuudistuk-

sen vaikutuksista luotosta syntyviin euromääräisiin kustannuksiin sekä luotonantajan, 

että velallisen näkökulmasta. Aihetta on tarpeen tutkia, sillä lakiuudistuksen vaikutuksia 

ei ehditty näkemään ennen koronaviruspandemian aiheuttaman väliaikaisen lakiuudis-

tuksen säätämistä. Laskennalliset selvitykset ovat tarpeen, sillä vaikutuksia ei ole aikai-

semmin euromääräisesti laskettu. Väliaikaisen vuoden 2020 lakiuudistuksen päätyttyä 

korkokatto palaa vuoden 2019 lakimuutoksen mukaisiin korkorajoituksiin, joka tekee sen 

vaikutuksista merkittävän tekijän kuluttajaluottomarkkinoilla.   

 

Hallituksen esityksen 53/2020 väliaikaisen vuoden 2020 lakisääntelyn yhteydessä esite-

tään myös laskelmia uudistuksen vaikutuksista luotosta syntyviin euromääräisiin kustan-

nuksiin sekä luotonantajan, että velallisen näkökulmasta. Aihetta on tarpeen tutkia, sillä 

on tärkeä selvittää minkälaisia vaikutuksia väliaikaisella korkokatolla on kuluttajaluotto-

markkinoihin ja kuluttajiin COVID-19 pandemian aikana. Laskennallinen selvitys oli tar-

peen, sillä myöskään väliaikaisen lakisääntelyn vaikutuksia ei ole aikaisemmin laskettu 

euromääräisesti. Kappaleen yhteydessä esitetään myös lakiuudistuksesta syntynyttä yh-

teiskunnallista keskustelua.   

 

4.1 Hallituksen esitys 64/2009 

Kuluttajaluottojen lainsäädäntöä lähdettiin uudistamaan ensimmäisen kerran vuonna 

2009. Lainsäädäntöä haluttiin lähteä kiristämään ja selventämään kuluttajasuojalain 

kautta. Ehdotettiin, että luottokiskontaa ja korkolakia koskevat säännökset tulee muo-

kata sopivimmiksi. Lakia ehdotettiin kiristettäväksi, sillä jo vuonna 2009 huomattiin että 

pikaluotoista seuraa velkaongelmia. (HE 64/2009.) 

 

Lakiesityksen (HE 64/2009) mukaan muutoksia haluttiin lähteä tekemään todellisen vuo-

sikoron ilmoitusvelvollisuuteen, luottoa hakevan kuluttajan henkilöllisyyden perusteelli-

seen tarkastamiseen, tarjonnan aikarajoituksiin ja luottokiskontaa koskevaan rikoslakiin. 

Sääntelyn ulkopuolelle katsottiin jäävän hyödykesidonnaiset luotot, sillä niistä ei ollut 

kuluttajaviraston mukaan aiheutunut yhtä merkittäviä velkaantumisongelmia kuin 



23 

pikaluotoista. Sääntelyn katsottiin parantavan kuluttajien asemaa, sillä jatkossa kulutta-

jille olisi tarjolla entistä vertailukelpoisempaa tietoa luotoista. Oletettiin, että sääntelyn 

myötä kilpailu kuluttajaluottomarkkinoilla tulisi lisääntymään ja sen myötä kuluttajaluot-

tojen hinnat tulisivat halpenemaan. Luotonmyöntäjille tilanne tulisi tuomaan uusia vel-

vollisuuksia, joiden arvioitiin lisäävän kustannuksia pienessä määrin. Arvioitiin myös, että 

sääntely tulee vähentämään väärinkäytöksiä aikarajoitusten myötä, ja luottokiskonta tu-

lisi vähenemään rikoslain muuttamisen vuoksi.  

 

Vuoden 2010 lakiuudistuksessa (HE 24/2010) kerrotaan, että vuoden 2009 lakiuudistuk-

sen seurauksena luottokanta lähti nousuun ja luottojen tarjonta monipuolistui. Lisäksi 

huomattiin, että luotonmyöntäjien määrä on jatkuvassa nousussa ja luotonantoon hyö-

dynnettiin yhä monipuolisimpia kanavia. Merkittävin seuraus oli velkaantumisongelmien 

kasvu.  

 

4.2 Hallituksen esitys 24/2010 

Vuoden 2010 lakimuutokset liittyivät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 

2008/48/EY kuluttajaluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoami-

sesta. Direktiivin tavoitteena oli luoda entistä tehokkaammat ja avoimemmat kuluttaja-

luottomarkkinat ja taata sellainen kuluttajasuojan taso, jolla vapaata liikkuvuutta voitai-

siin toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti luotonantajien ja kuluttajien kannalta. Jäsen-

valtioiden oli pantava direktiivi käytäntöön ennen päiväystä 11.6.2010. (HE 24/2010.) 

 

Lakiesityksessä (HE 24/2010) säädettiin monista kuluttajaluottoja koskevista asioista kos-

kien EU:n jäsenvaltioita. Direktiivissä määriteltiin yksityiskohtaisesti esimerkiksi kulutta-

jaluottosopimuksen sisällöstä, luottokelpoisuuden arvioinnista, luoton irtisanomisesta ja 

vakiomuotoisten eurooppalaisten kuluttajaluottotieto- lomakkeen käytöstä. Direktiivissä 

lisäksi esitettiin, että luottojen tarjoaminen tulisi lukea valvonnan alaiseksi elinkeinoksi, 

joka vaatisi erillisen rekisteröinnin. Ehdotettiin, että valvontaviranomaisen tehtävään so-

pisi parhaiten Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Nähtiin, että sääntely tulee vaikutta-

maan positiivisesti kuluttajaluottomarkkinoihin. Vakiomuotoisten eurooppalaisten 



24 

kuluttajatieto- lomakkeen käyttöönoton seurauksena kuluttajat voisivat vertailla luottoja 

yli maarajojen. Nähtiin myös, että luotonantajalle direktiivin käyttöönotto tulisi lisää-

mään kustannuksia ja velvollisuuksia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (2018) selventää asiaa 

kertomalla, että direktiivin mukaan luotonantajan tulisi jatkossa antaa asiakkaalle vakio-

muotoisessa eurooppalaisessa kuluttajaluottotieto- lomakkeessa tiedot seuraavista sei-

koista: 

 

1) luotonantaja; 

2) tarjottava luotto, luottokustannukset ja luoton takaisinmaksu; 

3) luototettava hyödyke; 

4) sopimusrikkomusten seuraamukset; 

5) kuluttajille lain nojalla kuuluvat oikeudet. 

 

Majamaa & Rantala (2020, s. 18–19) toteavat, että 2000-luvun lopun pikaluotot olivat 

euromääräisesti hyvin pieniä muutaman sadan euron suuruisia luottoja, ja niistä johtu-

neet velkaongelmat keskittyivät nuoriin, alle 25-vuotiaisiin velallisiin. Valtioneuvoston 

selvityksen mukaan vuoden 2010 lainsäädäntöuudistus ei vaikuttanut velkaantumiseen 

positiivisella tavalla, vaan sen jälkeen etenkin nuorten velkaongelmat jatkoivat kasvuaan.  

 

4.3 Hallituksen esitys 78/2012 

Vuoden 2013 lakiuudistus nähtiin tarpeelliseksi, sillä kuluttajaluottomarkkinat olivat 

paistuneet ennennäkemättömiksi vuodesta 2005 lähtien. Kuluttajaluottoa tarjoavien 

luotonantajien määrä oli paisunut vuoteen 2013 mennessä jopa 80 pikaluottoyritykseen. 

Pikaluottoja oli myönnetty vuonna 2010 noin 244 miljoonan euron edestä, mutta niistä 

maksettavat kulut olivat peräti 64 miljoonaa euroa. Näin ollen kulut muodostivat keski-

määrin 26 prosenttia lainapääomasta. Vuonna 2011 myönnettyjen pikaluottojen määrä 

kasvoi entisestään. Myös velkomustuomiot ja ulosottoasiat olivat kasvussa. (HE 78/2012.) 

 

 



25 

Lakiesityksen (HE 78/2012) mukaan uudistuksia tuli tehdä luotonantajan tapaan mene-

tellä, kuluttajaluottojen markkinointiin sekä korkokattoon. Markkinoinnin osalta halut-

tiin rajoittaa sen aggressiivista lähestymistapaa kuluttajiin, sekä poistaa mahdollisuus 

markkinoida luottoja lisämaksullisin tekstiviestipalveluin. Jatkossa luotonantajan tulisi 

myös yhä tarkemmin selvittää luoton sopivuus kuluttajalle, tarjota neuvontaa maksuky-

vyttömyystilanteessa ja suhtauduttava myönteisesti maksujärjestelyihin. Tärkein uudis-

tus tehtiin todellisen vuosikoron suhteen. Korkokattoa säädettiin niin, että jatkossa alle 

2 000,00 euron luoton todellinen vuosikorko saisi olla enintään viitekorko lisättynä 50 

prosenttiyksiköllä.  

 

Raijas (2019, s. 629–630) toteaa, että vuotta 2013 voidaan pitää historiallisena vuotena 

kuluttajaluottojen piirissä. Merkittävien kiristysten myötä pikaluottoa tarjoavien yritys-

ten kannattavuus laski dramaattisesti, sillä todellisen vuosikoron korkokattoa laskettiin 

sadoilla prosenteilla. Syksyyn mennessä 30 % toimijoista oli poistunut markkinoilta. Pi-

kavippien tarjonnan laskiessa niiden kysyntä romahti ja luottokanta laski nopeasti. Uu-

distuksen myötä pienet pikavipit katosivat markkinoilta kokonaisuudessaan ja pikavippi- 

sanasta luovuttiin. Näiden tuotteiden tilalle tuli kuitenkin uusia tuoteinnovaatioita, joissa 

asiakas haki tietylle summalle limiittiä, ja nosti sitä useammassa erässä käyttöönsä. 

Kyseisiä limiittiluottoja alettiin kutsua joustoluotoiksi. Yli 2000 euron joustoluotot eivät 

olleet vuoden 2013 sääntelyn piirissä, vaikka kuluttaja olisikin nostanut käyttöönsä alle 

2000 euroa. Joustoluottojen myötä sääntelyä pystyttiin kiertämään ja niiden todellinen 

vuosikorko saattoi nousta yli sataan prosenttiin.  

 

Raijas (2019, s.630-631) jatkaa kertoen, että nähtävissä oli myös takaisinmaksuaikojen 

pidentymisiä, vaikka luottoja otettiinkin vuoden 2013 jälkeen lukumäärältään 

huomattavasti vähemmän kuin ennen. Uusien lainatuotteiden tulo markkinoille nosti 

jälleen kerran vakuudettomien luottojen suosiota ja luottokanta lähti jälleen nousuun. 

Suosio näkyi vuoden 2014 kotitalouksien velkamäärissä ja luottojen 

takaisinmaksuaikojen pitenemisenä.  Velkaongelmaisten tilannetta alettiin myöhemmin 

tutkimaan tarkemmin, ja tutkimuksesta huomattiin että kuluttajaluottojen määrässä 



26 

tapahtui suuri nousu vuonna 2016. Huomattiin myös, että vuonna 2016 yhä useampi 

haki takuusäätiön takausta järjestelylainaansa. Tilastoinnin valossa oli nähtävillä, että 

vuodesta 2013 vuoteen 2018 keskimääräinen lainamäärä kaksinkertaistui reilusti ja 

kuluttajaluottojen osuus takuusäätiön asiakkaiden veloista oli kasvussa. Velkaongelmat 

olivat siis jälleen kasvussa ja huomattiin, että vuoden 2013 korkouudistus ei vähentänyt 

velkaongelmaisten määrää pitkällä aikavälillä.   

 

4.4 Hallituksen esitys 230/2018 

Vuoden 2019 lakiuudistus nähtiin tarpeelliseksi, sillä pienlainojen kysyntä ja velkaantu-

minen olivat jälleen kasvussa. Luottokanta-tilaston julkaiseminen oli vuoteen 2018 men-

nessä jo päättynyt, eikä kuluttajaluottojen määristä ollut enää tarkkaa tietoa. Arvioitiin, 

että vaikka pienlainojen kappalemäärät olivat laskussa, niin lainamäärät olivat kuitenkin 

jatkuvassa nousussa. Ilmeni, että luottoa tarjoavat yritykset olivat kiihdyttäneet kulutta-

jaluottojen kysyntää tarjoamalla erilaisia rahoitusvaihtoehtoja eri kanavien kautta, sekä 

panostamalla markkinointiin ja digitaaliseen saatavuuteen. Vuonna 2018 tehdyn selvi-

tyksen mukaan kuluttajaluottoa tarjoavat yritykset olivat tavoitelleet kasvua löysentä-

mällä luotonantokriteereitä, nostamalla enimmäisluottosummia, ja pidentämällä laina-

aikoja. Näin ollen voitiin todeta, että luotonantajat olivat ottaneet suurempaa luottoris-

kiä asiakkaiden saamiseksi. Oli myös selvää, että todelliseen vuosikorkoon perustuvan 

korkomallin tehokkuudessa oli puutteita muiden kustannuksien suhteen. Selvityksessä 

huomattiin myös, että voimassa olevan sääntelyn noudattamisessa on ollut puutteita. 

(HE 230/2018.) 

 

Lakiesityksen (HE 230/2018) mukaan korkosääntelyä ehdotettiin laajennettavaksi myös 

yli 2 000,00 euron luotoille, jotka aikaisemmin rajautuivat sääntelyn ulkopuolelle. Koska 

todellisen vuosikoron käyttö korkokattona aiheutti aikaisemmin korkosääntelyn kiertä-

mistä esimerkiksi laina-ajan pidennyksenä, tulisi tilalle laissa asetettu yläraja kuluttajan 

nostaman luoton perittävälle korolle. Tämä yläraja oli lakiehdotuksessa alkuun 30 pro-

senttia, mutta se muutettiin myöhemmässä vaiheessa kymmenen prosenttia alemmaksi. 

Tavoitteena oli tehdä sääntelystä entistä tehokkaampaa ja luottojen hinnoittelusta 



27 

läpinäkyvämpää. Myös luotonantajien perimiin muihin kustannuksiin haluttiin tällä ker-

taa puuttua tehokkaammin. Esitettiin, että luottokustannusten määrä ei saisi ylittää 0,1 

prosenttia luottosopimuksen mukaisesta lainamäärästä päivää kohden laskettuna. Pien-

ten luottojen kohdalla erikseen sovittaisiin, että 30 päivän luotossa kustannukset saisivat 

olla enintään 5 euroa ja suuren luottojen kohdalla enintään 150 euroa vuodessa. Lakieh-

dotuksessa esitettiin myös, että mikäli luotonantaja rikkoo lisäkustannuksiin liittyvää 

sääntelyä, ei velallisella olisi velvollisuutta maksaa luotostaan kustannuksia tai korkoa 

rikkomuksen jälkeen enää missään määrin. Myös lainamuutoksista syntyviä kustannuk-

sia haluttiin rajoittaa.    

 

4.4.1 Lakiuudistuksen vaikutukset 

Palménin (2019) haastattelema luotonantoon erikoistunut sivusto Financer.com toteaa, 

että lakiuudistuksen myötä markkinoilta katosi useita kuluttajaluottoa tarjoavia yrityksiä. 

Vaikka uusi korkokatto tuli voimaan syksyllä 2019, osa yrityksistä lopetti toimintansa jo 

kesän 2019 aikana. Muutamat yritykset ilmoittivat uudistavansa palveluitaan säännök-

sien mukaiseksi, ja avaavansa palvelut asiakkaiden käytettäväksi myöhemmin. Luotosen, 

Puttosen ja Rantapuskan (2020) mukaan kuluttajaluottomarkkinat jatkoivat kasvuaan, 

vaikka markkinoilta katosikin merkittävä määrä toimijoita. Kuluttajaluottojen kysynnässä 

saavutettiin huippu tammikuussa 2020, jolloin vakuudettomia kuluttajaluottoja oli nos-

tettu jopa 300 miljoonan euron edestä. Täten voitiin todeta, että vuoden 2019 lakiuudis-

tus ei ole vaikuttanut markkinoihin toivotulla tavalla.  

 

Uusitalon (2019) haastattelema Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Pantzar arvioi, että 

lakiuudistus tulisi lisäämään maksuhäiriömerkintöjen määrää lyhyellä aikavälillä. Tämä 

johtuu siitä, että luotonantajat eivät jatkossa pysty matalamman koron myötä ottamaan 

niin suurta riskiä kuin aikaisemmin. Sen vuoksi he eivät voi tarjota luottoa henkilöille, 

jotka vähänkin vaikuttavat takaisinmaksukyvyttömältä. Tämä johtaa siihen, että velkaan-

tunut henkilö ei voi saada tarvitsemaansa luottoa. Tällainen tilanne johtaa velkakierteen 

syvenemiseen entisestään. Pantzarin mielestä maksuhäiriömerkintöjen lisääntyminen ei 



28 

ole kuitenkaan kovinkaan huono asia, sillä se merkitsee velkakierteen katkeamista. Mitä 

nopeammin velkakierre katkeaa, sen pienemmäksi jää takaisinmaksettava rahasumma.  

 

Malinin (2019) haastattelema kuluttaja-asiamies Katri Väänänen kommentoi, että laki-

uudistus ei auta kaikkia velallisia, sillä lakiuudistus koskee vain 1.9.2019 jälkeen nostet-

tuja luottoja. Mikäli asiakas ei ymmärrä kilpailuttaa luottoaan matalamman koron toimi-

joilla, hän joutuu maksamaan kohtuuttomia korkoja alkuperäisen luottosopimuksen mu-

kaisesti. Lisäksi luotonantajat voivat kasvattaa asiakkaiden kuluja suurentamalla luoton 

määriä ja pidentämällä laina-aikaa. Harva asiakas myöskään tuntee oikeuksiansa luotto-

kustannuksien kohtuullistamisesta, jota voi vaatia tuomioistuimelta.  

 

4.4.2 Laskelmat lakiuudistuksen vaikutuksista 

Tein laskelmia siitä, kuinka vuoden 2019 korkokatto vaikuttaa luotoista syntyviin kustan-

nuksiin. Ennen vuoden 2019 korkokattoa kuluttajaluottojen todellinen vuosikorko sai olla 

maksimissaan viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. On ilmiselvää, että 30 prosentin 

lasku todellisessa vuosikorossa tulee näkymään luotoista syntyvissä kustannuksissa.  

 

Luottotoiminnasta syntyviä pakollisia kustannuksia kutsutaan transaktiokustannuksiksi, 

joilla luotonantaja kattaa kulujaan. Ylijäävä osuus on osa yrityksen tuottoa. Jotta laskel-

mien analysointi olisi oikeanlaista, tulisi ensin tietää millaiset ovat eri kokoisten luottojen 

transaktiokustannukset. On kuitenkin selvää, että näiden kustannusten suuruus ei ole 

tutkijan määriteltävissä. Tämän vuoksi tämän tutkielman laskelmien analysoinnissa käy-

tetään olettamuksena sitä, että luotonantajan transaktiokustannukset ovat 5 prosenttia 

luoton kokonaissummasta laskettuna.  

 

Tutkimus suoritetaan laskennallisesti vertaillen kolmen erikokoisen luoton takaisinmak-

settavaa summaa ennen ja jälkeen lakiuudistuksen. Tutkimuksen tarkoituksena on kar-

toittaa sitä, kuinka kannattavaa kunkin suuruisen luoton tarjoaminen kuluttajalle on kor-

kokaton voimaantulon jälkeen.  Tutkimus on tarpeen tehdä, sillä korkokaton vaikutuksia 



29 

ei ole aikaisemmin euromääräisesti laskettu, ja vuoden 2019 korkokatto astuu jälleen 

voimaan, kun väliaikainen vuoden 2020 korkokatto umpeutuu.  

 

Taulukko 1. Takaisinmaksettava summa 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden kuukauden ta-
kaisinmaksuajalla alle 50 prosentin todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 20 pro-
sentin prosentin todellisella vuosikorolla. 
 

 
 

Kun taulukon 1 mukaisen kaksi kuukautta pitkän 500,00 euron luoton todellista vuosikor-

koa alennetaan 49,65 prosentista 19,56 prosenttiin, tulee takaisinmaksettava summa 

putoamaan 14,49 euroa. Luotosta aiheutuvat kustannukset ovat aikaisemmin olleet 

25,77 euroa ja korkokaton jälkeen ne ovat 11,28 euroa. Tämä tarkoittaa, että kustannus-

ten määrä putoaa 56,23 prosenttia. Transaktiokustannukset ovat olettamuksen mukaan 

5 prosenttia luoton kokonaissummasta laskettuna, eli 25,00 euroa. On selvää, että jo en-

nen vuoden 2019 lakiuudistusta pienten luottojen tarjoaminen on ollut melko kannatta-

matonta. Tämä johtuu vuoden 2013 lakiuudistuksesta, jonka seurauksena useat pikaluot-

toja tarjoavat toimijat poistuivat markkinoilta. Laskelman perusteella voidaan todeta, 

että lakiuudistuksen jälkeen pienten luottojen tarjoaminen tulee olemaan jatkossa kan-

nattamatonta, sillä edes transaktiokustannuksia ei pystytä kattamaan.  

 

Taulukko 2. Takaisinmaksettava summa 2 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden vuoden ta-
kaisinmaksuajalla alle 50 prosentin todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 20 pro-
sentin todellisella vuosikorolla. 
 

 
 

Kun taulukon 2 mukaisen kaksi vuotta pitkän 2 500,00 euron luoton todellista vuosikor-

koa alennetaan 49,25 prosentista 19,78 prosenttiin, tulee takaisinmaksettava summa 

putoamaan 693,95 euroa. Luotosta aiheutuvat kustannukset ovat aikaisemmin olleet 

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
500,00 € -  €                         2 kk 49,65 % 525,77 €

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
500,00 € -  €                         2 kk 19,56 % 511,28 €

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
2 500,00 € 120,00 € 24 kk 49,25 % 3 694,72 €

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
2 500,00 € 120,00 € 24 kk 19,78 % 3 000,77 €



30 

1194,72 euroa ja korkokaton jälkeen ne ovat 500,77 euroa. Tämä tarkoittaa, että kustan-

nusten määrä putoaa 58,08 prosenttia. Keskisuuren luoton transaktiokustannukset ovat 

olettamuksen mukaan 125,00 euroa. Laskelman perusteella voidaan todeta, että keski-

suurten luottojen tarjoaminen tulee myös jatkossa olemaan kannattavaa, sillä transak-

tiokustannukset pystytään kattamaan ja myös tuottoa syntyy satojen eurojen edestä.   

 

Taulukko 3. Takaisinmaksettava summa 10 000,00 euron kuluttajaluotolle kolmen vuoden ta-
kaisinmaksuajalla alle 50 prosentin todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 20 pro-
sentin todellisella vuosikorolla. 
 

 
 

Kun taulukon 3 mukaisen kolme vuotta pitkän 10 000,00 euron luoton todellista vuosi-

korkoa alennetaan 49,44 prosentista 19,56 prosenttiin, tulee takaisinmaksettava summa 

putoamaan 4484,67 euroa. Luotosta aiheutuvat kustannukset ovat aikaisemmin olleet 

7499,65 euroa ja korkokaton jälkeen ne ovat 3014,98 euroa. Suuren luoton transak-

tiokustannukset ovat olettamuksen mukaan 500,00 euroa. Laskelman perusteella voi-

daan todeta, että myös suurten luottojen tarjoaminen tulee jatkossa olemaan kannatta-

vaa, sillä transaktiokustannukset pystytään kattamaan ja myös tuottoa syntyy tuhansien 

eurojen edestä.  

 

Laskelmien perustella voitiin huomata, että todellisen vuosikoron pudottaminen 50 pro-

senttiyksiköstä 20 prosenttiyksikköön on huomattava ja merkittävä muutos. Sääntely tu-

lee väistämättä vaikuttamaan kuluttajaluottomarkkinoihin monella eri tavalla. Laskel-

mien perusteella voidaan todeta, että pienten luottojen tarjoamisesta tulee vuoden 

2019 lakiuudistuksen jäljiltä kannattamatonta. Tähän vaikutti jo vuoden 2013 lakiuudis-

tus, mutta mikäli laskelmien olettamukset pitävät paikkaansa, toimija tulee jatkossa te-

kemään tappiota pienen luoton kohdalla. Keskisuurten- ja suurten luottojen tarjoaminen 

tulee jatkossa olemaan mahdollista, vaikka toiminnasta tulee kannattamattomampaa 

kuin ennen. Velallisen ja kuluttajien näkökulmasta tilanne on suotuista. Mikäli velallinen 

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
10 000,00 € 180,00 € 36 kk 49,44 % 17 499,65 €

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
10 000,00 € 180,00 € 36 kk 19,56 % 13 014,98 €



31 

ymmärtää kilpailuttaa luottonsa lakiuudistuksen voimaantulon jälkeen, hän tulee sääs-

tämään luoton kustannuksissa merkittävästi. Myös kuluttajaluottoa harkitseville kulutta-

jille on lakiuudistuksen jälkeen tarjolla kohtuullisen hintaisia luottoja. Kuluttajaluotto-

markkinoiden näkökulmasta uudistus tulee viimeistään nyt poistamaan markkinoilta kis-

kontaa harrastavat pientä luottoa tarjoavat pikaluottoyhtiöt. On myös odotettavissa, että 

kilpailu luotonantajien välillä kiihtyy ja hinnat halpenevat.  

 

Aaltosen ja Koskisen laskelmien mukaan pikaluottotoiminta on ollut erittäin kannattavaa 

vielä vuonna 2017. Vuoden 2017 aikana pikaluottoyritysten lainasaamiset kasvoivat 50 

prosenttia, niiden liikevoitto oli keskimäärin 3,5 miljoonaa euroa ja liikevoittoprosentti 

35 prosenttia. (Aaltonen & Koskinen, 2019). On odotettavissa, että vuoden 2019 korko-

uudistus tulee väistämättä vaikuttamaan näihin lukuihin. Toiminnasta ei kuitenkaan tule 

kannattamatonta keskisuurten ja suurten luottojen kohdalla, vaikka toiminnasta tullaan-

kin tekemään merkittävästi vähemmän tulosta jatkossa.   

 

4.5 Hallituksen esitys 53/2020 

Luotonen ja muut (2020) toteavat, että vuoden 2019 korkokaton vaikutuksia ei ehditty 

tutkimaan ennen, kun COVID-19 pandemia ilmaantui sotkemaan taloutta. Tämän myötä 

oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi huhtikuussa 2020 valmistelevansa lakiesi-

tystä, joka laskisi vuosittaisen korkokaton kymmeneen prosenttiin vuoden 2020 loppuun 

asti. Myös kuluttajaluottojen markkinointi kiellettäisiin kokonaisuudessaan vuoden 2020 

loppuun asti. Lakiuudistus ei koskisi yleisluottokorttiluottoja tai muita hyödykesidonnai-

sia luottoja. Lakiesityksen hän perusti COVID-19 pandemian aiheuttamiin talousvaiku-

tuksiin. Lakiesitys estäisi ylihintaisten kuluttajaluottojen tarjoamista pandemian aikana, 

jolloin kuluttajaluottoyritykset eivät pääsisi hyötymään tilanteesta. Korkokatto tuli voi-

maan heinäkuussa 2020 ja oli alun perin suunniteltu vuoden 2020 ajaksi. COVID 19-pan-

demia kuitenkin jatkui ja hallitus teki uuden esityksen. Lakiesityksen (HE 234/2020) mu-

kaan korkokattoa jatkettiin 30.9.2021 saakka. Aikaisempaan sääntelyyn lisättiin kohta, 

jossa luotonantajalle voitaisiin antaa varoitus mainonnasta, jossa mainitaan tilapäinen 

hintasääntely vahingollisessa muodossa. Lisäksi linjattiin, että suoramarkkinointikiellon 



32 

ulkopuolelle tulisi kuitenkin jättää tilanteet, jossa luotottamismahdollisuudesta kerro-

taan tavaran tai muun hyödykkeen oston yhteydessä. Aikaisemmassa tilapäisessä sään-

telyssä tämä oli kiellettyä.  

 

Lakiesityksen (HE 53/2020) mukaan hyödykesidonnaiset luotot rajattiin esityksestä ulko-

puolelle sen vuoksi, että suurimmat tilastoidut velkaongelmat linkitetään puhtaisiin ra-

haluottoihin, eikä niiden kohdalla ole yhtä suuria velkaantumisriskejä. Pidetään myös tär-

keänä sitä, että esimerkiksi puhelimen oston erämaksumahdollisuus on mahdollista, sillä 

se on vähävaraiselle henkilölle tärkeä tapa jaksottaa omia menoja. Uusi laki perusteltiin 

sen tarpeellisuudella kansantaloudelle. Pandemian seurauksena useat yksityishenkilöt ja 

yritykset ovat olleet taloudellisessa ahdingossa. Työttömien määrä on lisääntynyt dra-

maattisesti. Huonossa taloudellisessa tilanteessa on mahdollista, että väki turvautuu 

helppoon luottorahoitukseen ja tilannetta voidaan täten arvioida aiheuttavan vakavia 

velkaongelmia. Tilannetta ei helpota se, että suomalaiset ovat jo valmiiksi velkaantuneita. 

Suomen Pankin (2021) mukaan kotitalouksien velkaantumisaste on ollut vuoden 2020 

lopussa ennätykselliset 133 prosenttia.  

 

Lakiesityksessä (HE 53/2020) arvioidaan, että väliaikaisen korkokaton voimassaolon ai-

kana kuluttajilla on mahdollista saada tilapäisesti matalakorkoisempaa luottoa. Tämä 

johtaa siihen, että velallisten on mahdollista suoriutua takaisinmaksusta aikaisempaa pa-

remmin. Korkokatto vaikuttaa myös siihen, etteivät kaikista heikoimmassa asemassa ole-

vat nosta harkitsemattomasti luottoja ja ajaudu velkakierteeseen. Täten pystytään myös 

ennaltaehkäisemään syvempien velkaongelmien syntyä. Kuluttajan kannalta korkokaton 

kielteisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi yleisesti laina-aikojen piteneminen ja korkokatto-

lakisäätelyn monimutkaisuudesta johtuva epäselvyys.  

 

 

 



33 

4.5.1 Lakiuudistuksen vaikutukset  

Lakiesityksen (HE 234/2020) mukaan pandemian ajaksi säädetty korkokatto on vaikeut-

tanut joidenkin yksityishenkilöiden luotonsaantia merkittävästi. Tilastojen mukaan hylä-

tyt lainahakemukset ovat lisääntyneet etenkin pienituloisten henkilöiden keskuudessa. 

On kuitenkin haastavaa arvioida sitä, johtuuko ilmiö vuoden 2019 korkokatosta vai pan-

demian ajaksi säädetystä korkokatosta. Luotonsaannin vaikeutuminen on kuitenkin nä-

kynyt takuusäätiön sekä talous- ja velkaneuvonnan asiakasmäärissä. Takuusäätiön näkö-

kulmasta COVID-19 pandemia on ruuhkauttanut sen palveluja. Talous- ja velkaneuvon-

nassa vuosi 2020 on näyttänyt tilapäisesti valoisammalta. Tämä on kriisitilanteissa hyvin 

tyypillistä aluksi, sillä velkojat tarjoavat jo paljon apua velkaantuneille esimerkiksi tarjoa-

malla maksuvapaita kuukausia tai pidentämällä laina-aikoja. Saamansa avun vuoksi ve-

lalliset eivät hae apua kriisin alkuvaiheessa, vaan sen vaikutus on nähtävillä vasta myö-

hemmin. Ongelmat talouden kanssa voivat siis ilmetä vasta vuosien saatossa.  

 

4.5.2 Laskelmat lakiuudistuksen vaikutuksista 

Tein laskelmia siitä, kuinka vuoden COVID-19 pandemian aiheuttama väliaikainen korko-

katto vaikuttaa luotoista syntyviin kustannuksiin. Ennen väliaikaista korkokattoa todelli-

nen vuosikorko sai olla maksimissaan viitekorko lisättynä 20 prosenttiyksiköllä.  

 

Myös vuoden 2020 väliaikaisen korkokaton kohdalla oletetaan, että transaktiokustan-

nukset ovat 5 prosenttia luoton kokonaissummasta laskettuna. Tutkimus suoritetaan sa-

malla tavalla kuin vuoden 2019 korkokaton vaikutuksien laskeminen, eli laskennallisesti 

vertailemalla kolmen eri kokoisen luoton takaisinmaksettavaa summaa ennen ja jälkeen 

lakiuudistuksen. Tutkimuksessa oletetaan, että luotonantaja on pystynyt tarjoamaan 

edellisissä laskelmissa kannattamattomiksi todettuja pieniä luottoja. Tutkimus oli tar-

peen tehdä, sillä korkokaton vaikutuksia ei ole vielä euromääräisesti tutkittu, ja korko-

katto on aiheuttanut suurta yhteiskunnallista keskustelua sen todellisista vaikutuksista.  

 

 



34 

Taulukko 4. Takaisinmaksettava summa 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden kuukauden ta-
kaisinmaksuajalla alle 20 todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 10 prosentin todel-
lisella vuosikorolla. 
 

 
 

Kun taulukon 4 mukaisen kaksi kuukautta pitkän 500,00 euron luoton todellista vuosikor-

koa lasketaan 19,56 prosentista 9,38 prosenttiin, tulee takaisinmaksettava summa pu-

toamaan 5,65 euroa. Luotosta aiheutuvat kustannukset ovat aikaisemmin olleet 11,28 

euroa ja korkokaton jälkeen ne ovat 5,63 €. Tämä tarkoittaa, että kustannusten määrä 

putoaa 49,91 prosenttia. Transaktiokustannukset ovat olettamuksen mukaan 5 prosent-

tia luoton kokonaissummasta laskettuna, eli 25,00 euroa. Laskelman perusteella voidaan 

todeta, että pienten luottojen tarjoaminen 10 prosentin todellisella vuosikorolla ei ole 

missään muodossa kannattavaa. Luotonantaja ei pysty kattamaan transaktiokustannuk-

siaan, tai tekemään tuottoa tarjoamalla pieniä luottoja väliaikaisen korkokaton voimas-

saolon aikana.  

 
Taulukko 5. Takaisinmaksettava summa 2 500,00 euron kuluttajaluotolle kahden vuoden ta-
kaisinmaksuajalla alle 20 todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 10 prosentin todel-
lisella vuosikorolla. 
 

 
 

Kun taulukon 5 mukaisen kaksi vuotta pitkän 2 500,00 euron luoton todellista vuosikor-

koa lasketaan 19,78 prosentista 9,82 prosenttiin, tulee takaisinmaksettava summa pu-

toamaan 248,49 euroa. Luotosta aiheutuvat kustannukset ovat aikaisemmin olleet 

500,77 euroa ja korkokaton jälkeen ne ovat 252,28 euroa. Tämä tarkoittaa, että kustan-

nusten määrä putoaa 49,62 prosenttia. Keskisuuren luoton transaktiokustannukset ovat 

olettamuksen mukaan 125,00 euroa. Laskelman perusteella voidaan todeta, että 

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
500,00 €            -  €                         2 kk 19,56 % 511,28 €                                   

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
500,00 €            -  €                         2 kk 9,38 % 505,63 €                                   

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
2 500,00 €         120,00 €                   24 kk 19,78 % 3 000,77 €                                

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
2 500,00 €         120,00 €                   24 kk 9,82 % 2 752,28 €                                



35 

keskisuurien luottojen tarjoaminen on väliaikaisen korkokaton ajan kannattavaa. Tuotot 

jäävät kuitenkin noin sadan euron tasolle, joten luotonantajan tulee väistämättä tehdä 

muutoksia toimintaansa.   

 

Taulukko 6. Takaisinmaksettava summa 10 000,00 euron kuluttajaluotolle kolmen vuoden ta-
kaisinmaksuajalla alle 20 todellisella vuosikorolla. Vertailuna sama luotto alle 10 prosentin todel-
lisella vuosikorolla. 
 

 
 

Kun taulukon 6 mukaisen 3 vuotta pitkän 10 000,00 euron luoton todellista vuosikorkoa 

lasketaan 19,56 prosentista 9,47 prosenttiin, tulee takaisinmaksettava summa putoa-

maan 1553,89 euroa. Luotosta aiheutuvat kustannukset ovat aikaisemmin olleet 3014,98 

euroa ja korkokaton jälkeen ne ovat 1461,09 €. Suuren luoton transaktiokustannukset 

ovat olettamuksen mukaan 500,00 euroa. Laskelman perusteella voidaan todeta, että 

suurten luottojen tarjoaminen tulee myös olemaan kannattavaa väliaikaisen korkokaton 

voimassaolon aikana. Tuotot jäävät kuitenkin tuhannen euron alapuolelle, joten luoton-

antajan tulee väistämättä tehdä muutoksia toimintaansa.  

 

Vuoden 2020 väliaikainen korkokatto tulee laskelmieni perusteella vaikuttamaan luoton-

antajien toimintaan erittäin merkittävästi. Vuoden 2019 korkokatto oli jo omiaan teke-

mään luotonantajien toiminnasta vaikeaa, mutta vuoden 2020 korkokatto tekee siitä 

melko kannattamatonta. Laskelmien perusteella voidaan todeta, että pienten luottojen 

tarjoaminen väliaikaisen korkokaton aikana on täysin kannattamatonta. Keskisuurten- ja 

suurten luottojen tarjoaminen tulee väliaikaisen korkokaton aikana olemaan kannatta-

vaa, mutta tuotot jäävät minimaalisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että luotonantajan on väis-

tämättä tehtävä muutoksia toimintaansa. Väliaikainen korkokatto ei myöskään anna tilaa 

uusille innovaatioille, joten odotettavissa on, että muuntautumiskyvyttömät luotonan-

tajat eivät pysty toimimaan väliaikaisen korkokaton vallitessa kannattavalla tavalla. Ve-

lallisten ja kuluttajien näkökulmasta tilanne on jälleen suotuisa. Jo olemassa olevia 

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
10 000,00 €      180,00 €                   36 kk 19,56 % 13 014,98 €                              

Lainan määrä Lainanhoitokulut Takaisinmaksuaika Todellinen vuosikorko Takaisinmaksettava summa
10 000,00 €      180,00 €                   36 kk 9,47 % 11 461,09 €                              



36 

luottoja ei tarvitse kilpailuttaa, sillä korko lasketaan väliaikaisen korkokaton ajaksi auto-

maattisesti sallitulle tasolle. Luottoa harkitsevalle kuluttajalle on nyt tarjolla erittäin koh-

tuuhintaista luottoa. Velallisten ja kuluttajien tulee kuitenkin muistaa, että luoton kus-

tannukset voivat yllättäen nousta korkokaton päätyttyä.  

 

4.5.3 Yhteiskunnallista keskustelua lakiuudistuksesta  

Kalmi (2020) esitti tarkastusvaliokunnalle lausunnon kuluttajansuojalain väliaikaisesta 

muuttamisesta. Hän arvioi, että vuoden 2020 lakiuudistuksella on monia negatiivisia vai-

kutuksia sekä kuluttajaluottomarkkinoille, että kuluttajille. Kalmi näkee, että korkokaton 

laskeminen sulkee entistä suuremman joukon kuluttajia luottojen tarjonnan ulkopuolelle, 

vaikka vuoden 2019 lakiuudistus vaikutti jo valikoitumiseen merkittävästi. COVID-19 pan-

demian vuoksi luotontarve lisääntyy samalla, kun luottomarkkinat kapenevat. Tämä voi 

puolestaan johtaa siihen, että luotonanto siirtyy sääntelemättämille ja epävirallisille 

markkinoille. Markkinoiden kapeneminen voi myös johtaa siihen, että velanotto sukulai-

silta ja ystäviltä lisääntyy. Nähdään myös mahdollisena, että rikollinen toiminta luoton-

annon ja perimistoiminnan piirissä tulee lisääntymään.  

 

Kalmin teoriaa valikoitumisesta vahvistaa Luotosen ja muiden (2020) tekemä tutkimus 

korona-ajan korkokatosta. Kuvion 4 mukaan heikoimman maksukyvyn omaavat jäävät 

luotonannon ulkopuolelle, sillä todellisuudessa heille ei ole järkevää myöntää luottoa 

edes 20 prosentin vuosikorolla. Heikon ja kohtuullisen maksukyvyn omaaville on jossain 

määrin järkevää tarjota luottoa 10 prosentin vuotuisella korolla, sillä heidän maksuky-

kynsä oletettavasti mahdollistaa luoton takaisinmaksukyvyn.   

 

 



37 

 
Kuvio 4. Esimerkki siitä, miten korkokatto sulkee osan väestöstä ulos lainanannon piiristä.  
                   (Luotonen, Puttonen & Rantapuska 2020, s. 21). 
 

Herralan (2020) haastattelema lainavertailupalvelu Sortterin toimitusjohtaja toteaa, että 

kuluttajaluottomarkkinat kärsivät jo ilman sääntelyn voimaan astumista. Rahoituslaitok-

set ovat kevään 2020 aikana supistaneet merkittävästi myönnettyjä lainasummia ja ylei-

sesti luotonannon kokonaismäärää epävarmuuden vuoksi. Sortterin tekemän analyysin 

perusteella keskituloisen palkansaajan luottotarjousten määrä on laskenut noin 30 pro-

senttia alkuvuoden lukemiin verrattuna. Kymmenkunta luottoyhtiötä on lopettanut toi-

mintansa Suomessa kevään 2020 aikana. Ne yritykset, jotka ovat jääneet markkinoille 

eivät enää luotota yrityksiä tai riskialttiilla toimialoilla toimivia työntekijöitä. Hallituksen 

esitys 10 prosentin korkokatosta saattaa olla viimeinen naula kuluttajaluottoyhtiöiden 

toimintaan Suomessa. Korkokatto saattaa katkaista luotonannon kokonaisuudessaan, 

koska kasvaneen riskin ja pienentyneiden tuottojen vuoksi luottoyhtiöiden ei kannata 

ottaa enää yhtään riskiä.  

 

Hallituksen tutkimusryhmä on asiasta eri mieltä. Kun tarkastellaan pandemian vuoksi 

asetettua tilapäistä korkokattoa ja sen vaikutuksia, niin voidaan todeta luotonantajien 

kärsivän tilanteesta eniten. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi Etelä-Suomen 

aluehallintoviraston luotonantaja- ja vertaislainavälittäjärekisteriin merkittyjen luoton-

antajien määrä on pysynyt ennallaan korkokatosta riippumatta. Ennen korkokaton 



38 

asettamista rekisterissä oli 63 toimijaa ja loppuvuodesta 2020 määrä on ollut tismalleen 

sama. Eduskunnan selvitysryhmä pitää mahdollisena, että rahaluottojen tarjoajat siirty-

vät tarjoamaan hyödykesidonnaisia luottoja, sillä sääntely niiden piirissä on paljon lie-

vempää. Eduskunnan esityksen mukaan sääntely ei näytä vaikuttaneen euromääräisesti 

luottolaitoksista nostettujen kuluttajaluottojen määrään. Suomen pankin mukaan luot-

tolaitosten myöntämiä kuluttajaluottoja nostettiin heinäkuussa 443 miljoonan euron 

edestä, joka on jopa hieman enemmän kuin vuotta aikaisemmin samaan aikaan. Nosto-

määrä on kolmanneksi suurin kuukausittainen nostomäärä tilastoinnin historiassa. Toi-

saalta taas korkeakorkoisemmilta luottolaitoksilta on nostettu luottoja yhä vähemmän. 

(HE 234/2020)  

 

Sortter (2020a) näkee tilanteessa korkojen rajoittamisen suhteen myös positiivisen puo-

len. Sen teettämän selvityksen mukaan vuoden 2020 väliaikainen korkokatto on laskenut 

luotonhakijoiden mediaanikorkoa. Esimerkiksi yli 4 000 euroa ansaitsevien hakijoiden 

nostamien luottojen mediaanikorko on laskenut 23,5 prosenttia. Sortterin antamien 

luottotarjousten mediaanikorko on ollut 8,46 prosenttia heinä-syyskuussa 2020. Tilasto-

jen valossa on kuitenkin nähtävillä, että luottomarkkinat jakautuvat korkosääntelyn 

myötä yhä voimakkaammin kahtia. Hyvätuloisten henkilöiden on mahdollista saada luot-

toa yhä matalammalla korolla, mutta matalapalkkaisten henkilöiden on entistä vaikeam-

paa saada rahaluottoa ylipäätään.  

 



39 

5 Lakisääntelyt tarkastelun alla 

Tässä kappaleessa tarkastellaan kuluttajaluottojen lakisääntelyiden toimivuutta ja tehok-

kuutta. Kappaleessa esitetään erilaisia tutkimustuloksia ja näkemyksiä siitä, kuinka laki-

säätelyt vaikuttavat kuluttajaluottoihin ja niiden olemassaoloon markkinoilla.   

 

5.1 Selvitys lakisääntelyiden toimivuudesta 

Majamaa & Rantala (2020) ovat koonneet selvityksen kuluttajaluottojen sääntelyiden 

toimivuudesta.  Kuviosta 5 on nähtävissä, että lakisääntelyt eivät ole vaikuttaneet Suo-

men kotitalouksien euromääräiseen kuluttajaluottokantaan toivotulla tavalla. Nähtä-

vissä on, että vuoden 2010 EU:n direktiivien uudistamisen aikaan kuluttajaluottokanta 

on hieman tasoittunut, mutta lähtenyt sitten taas uuteen nousuun. Myös vuosien 2013 

ja 2019 lakisääntelyiden voimaantulon aikaan on nähty pientä pudotusta kuluttajaluot-

tokannassa. On kuitenkin huomionarvoista, että sääntelyt ovat saattaneet hetkellisesti 

tasoittaa kuluttajaluottokantaa, mutta pitkällä aikavälillä kanta on ainoastaan kasvanut. 

Kanta on ollut ennätyslukemissa heinäkuussa 2020.  

 

 
Kuvio 5. Suomen kotitalouksien euromääräiset kulutusluotot (milj. euroa) vuosina 2003–2020, 

sekä kuluttajansuojalakiin liittyvien lainsäädäntöuudistusten ajankohdat (Majamaa & 
Rantala 2020.) 



40 

Majamaan & Rantalan (2020, s. 100) selvityksessä todetaan, että kuluttajaluottojen 

sääntely on ollut odotettua haastavampaa. Sääntelyiden tavoiteena on ollut vähentää 

kuluttajien riskiä ylivelkaantua erilaisien toimenpiteiden kautta. Samalla ollaan kuitenkin 

vaikutettu jo olemassa olevien velkaongelmien realisoitumiseen, kun tarjolla ei ole ollut 

sopivaa luottoa vanhojen luottojen maksua varten. Voidaan kuitenkin todeta, että 

sääntelyt ovat joiltain osin vaikuttaneet kuluttajien päätöksiin. On kuitenkin nähtävissä, 

että kun toisen ikäryhmän velkaongelmat vähenevät, toisen ikäryhmän velkaongelmat 

kasvavat samalla.  

 

5.2 Asiantuntijoiden keskustelua lakisääntelyistä 

Takalo (2017, s. 386–387) toteaa, että kuluttajaluottojen korkokatosta voi olla kuluttajille 

ja talouden toiminnalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sääntelyt perustuvat useimmiten 

uskonnollisiin ja poliittisin syihin sen sijaan, että niillä haluttaisiin parantaa kansalaisten 

hyvinvointia. Makkonen (2014) on asiasta samoilla linjoilla. Hän toteaa, että lakisääntelyt 

ovat voineet lyhytaikaisesti vaikuttaa kuluttajaluottomarkkinoihin positiivisesti, mutta 

pitkällä aikavälillä sääntelyistä on seurannut myös paljon erilaisia ongelmia. Laina-ajat 

ovat lähes kolminkertaistuneet, tarjolla on yhä monimutkaisempia lainatuotteita ja kor-

kosääntelyä on voitu kiertää lisäämällä muita kustannuksia.  

 

Takalo (2017, s. 386–387) selostaa, että korkosääntelyiden kiertäminen synnyttää talou-

teen vaikeasti ennakoitavissa olevia vääristymiä. Hän myös lisää, että korkokatot johtavat 

usein kuluttajaluottojen halpenemiseen. Halvemmat hinnat ovat puolestaan omiaan li-

säämään luottojen kysyntää. Luottojen suuri kysyntä sääntelyn aikaan saattaa kuitenkin 

vähentää tarjontaa, jolloin ylikysyntä siirtyy harmaille sääntelemättömille luottomarkki-

noille. Bhutta, Goldin ja Homonoff (2016) kommentoivat, että ylikysyntä myös ajaa ku-

luttajat hakemaan entistä kalliimpaa rahoitusta, jonka vuoksi sääntelyiden voidaan to-

deta olevan tehottomia tai jopa haitallisina.  

 

 



41 

Järvelän, Raijaksen ja Saastamoisen (2019) selvitys velkaantumisesta vahvistaa laina-ai-

kojen pitenemisen ilmiötä. Se esitetään kuviossa 6. Sen mukaan pienlainojen takaisin-

maksuajat ovat moninkertaistuneet vuodesta 2008 lähtien. Tuolloin keskimääräinen ta-

kaisinmaksuaika oli 30 päivää, kun taas vuonna 2015 se on ollut lähes 170 päivää. Tilas-

totietoa ei valitettavasti ole tämän jälkeen saatavissa, sillä tilastokeskus on lakkauttanut 

datan keräämisen vuonna 2015. Voidaan kuitenkin todeta, että yhä useammat kulutta-

jaluottoa tarjoavat yritykset ovat pidentäneet takaisinmaksuaikoja entisestään.  

 

 
Kuvio 6. Pienlainayritysten uusien luottojen keskimääräinen takaisinmaksuaika, päivää, 

Q1/2008-Q4/2015 (Järvelä, Raijas & Saastamoinen, 2019, s. 12). 
 

Luotosen ja muiden (2020) mukaan erilaisten korkokattoprosenttien asettamisella ei 

pystytä vaikuttamaan koko kuluttajaluottomarkkinoiden toimintaan, vaan pelkästään lai-

naehtoihin. DeYoung ja Phillips (2013, s. 123–124) vahvistavat asian yhdysvaltalaisen tut-

kimuksen avulla. Sen mukaan lakisääntelyillä ja luotonantajien hinnoittelulla on vahva 

korrelaatio. Tutkimuksessa huomattiin, että lakisääntelyiden myötä luotonantajat ensin 

halvensivat hintojaan saadakseen uusia asiakkaita, mutta pitkällä aikavälillä hinnat nou-

sivat jo olemassa olevilla asiakkailla. 

 

Herralan (2019) haastatteleman lainavertailupalvelu Sortterin mukaan perinteiset korko-

sääntelyt kiristävät kilpailua perinteisten pankkien ja verkkopankkien välillä. Verkkopan-

kit ja rahoitusyhtiöt ovat näissä tilanteissa voittajia, sillä niiden kulurakenteet ovat 



42 

kevyempiä ja prosessit pitkälle automatisoituja. Tilanteen häviäjiä ovat pienet pikavippi-

yhtiöt, joiden kate kuihtuu uudistuksissa. Nähdään, että kuluttajaluottoja säätelevät lait 

Suomessa ovat Euroopan tiukimpia, ja vakuudettomista kuluttajaluotoista halutaan 

päästä eroon, vaikka niiden osuus kokonaislainakannasta on prosentuaalisesti erittäin 

pieni.  

 

Rust (2015) puolestaan puhuu kuluttajaluottojen sääntelyiden puolesta. Hänen mu-

kaansa kuluttajaluottojen lakisääntelyt eivät hävitä niitä markkinoilta, vaan tekevät ne 

turvallisimmiksi. Kuluttajaluottojen suurin ongelma on hänen mukaansa kalliit korot ja 

kustannukset, jotka syventävät velkaongelmia. Lehtosen (2019) haastattelema Itä-Uu-

denmaan käräjäoikeuden osastonjohtaja ja käräjätuomari Jyrki Rinnemaa näkee säänte-

lyissä valoisia puolia. Hän toteaa, että eritoten ankarilla lakisääntelyillä vähennetään ku-

luttajaluotoista aiheutuvia ongelmia. Hän uskoo, että kuluttajaluottoihin liittyvien haas-

tehakemuksien määrä tulee putoamaan muutaman vuoden sisällä. Bhuttan ja muiden 

(2016) teettämän empiirisen tutkimuksen mukaan sääntelypolitiikat jonkin verran vä-

hentävät kalliiden kuluttajaluottojen kysyntää pienituloisten velallisten keskuudessa, 

jota voidaan pitää velkaantumista hillitsevänä tekijänä.  

 

Luotonen ja muut (2020, s. 22–23) toteavat artikkelissaan, että sääntelyitä ei tulisi aset-

taa mielivaltaisesti. He toteavat, että lainsäätäjän tulisi perustaa muutokset taloudelli-

seen analyysiin. Lisäksi tulisi pohtia muita sääntelyn keinoja, sillä luotonantajien näkö-

kulmasta on kyse muistakin parametreistä kuin pelkästään korkoprosentista. Ennen kaik-

kea tulisi arvioita miten aikaisemmat korkokatot ovat vaikuttaneet ja voisimmeko hyö-

dyntää muiden maiden onnistumisia omissa sääntelyissämme. Esimerkiksi Norjassa luo-

tetaan pelkkään positiiviseen luottorekisteriin. Lakisääntelyn (HE 230/2018) mukaan 

Norjan laissa ei myöskään säädetä korkokatoista, eikä maassa ole erityistä sääntelyä luo-

tosta syntyvistä kuluista. 

Takalo (2017, s. 386–387) toteaa, että mikäli kuluttajaluottojen kysyntää haluttaisiin vä-

hentää, niiden hintaa tulisi todellisuudessa nostaa. Rust (2015) puolestaan penää, että 

luotonantajien tulisi tarjota asiakkailleen järkeviä takaisinmaksusuunnitelmia niin, että 



43 

asiakkaat välttävät velka-ansan. Lakisääntelyiden tuoma muutos liiketoimintamalleihin 

ei pitäisi olla merkittävä lisärasitus, sillä luotonantajat haluavat itsekin toimia vastuulli-

sesti. Takalo (Lausuntopalvelu, 2018) ehdottaa vuoden 2019 lakiuudistukseen liittyvässä 

lausunnossaan, että lakisääntelyiden sijaan luotonantajien tulisi keskittyä hinnoittelun 

selkeyttämiseen ja kustannusten ilmoitusvelvollisuuden lisäämiseen. Hän lisää, että ku-

luttajaluottojen sääntely sekä valvonta tulisi keskittää Finanssivalvonnan piiriin.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



44 

6 Velkaantumisen ehkäiseminen 

Tässä kappaleessa esitetään muita välineitä ja toimenpiteitä lakisääntelyiden lisäksi, joita 

valtiovallan tulisi ottaa käyttöön taistelussa velkaantumista vastaan. Kappaleessa esitel-

lään niitä toimenpiteitä ja työkaluja, joista on jo yhteiskunnallista tutkimusta ja keskus-

telua, ja jotka nähdään tehokkaiksi välineiksi velkaantumisen ehkäisyn suhteen.  

 

6.1 Toimenpiteet velkaantumisen ehkäisyyn 

Mak ja Braspenning (2012) näkevät, että kuluttajaluottomarkkinat tarvitsevat sääntelyi-

den sijaan enemmän väliintuloa. Heidän mielestään nykyinen kuluttajasuojalaki ei riitä. 

Muutoksia tulee tehdä, sillä EU:n laajuiset tutkimukset paljastavat, että kuluttajilla ei 

yleensä ole riittävää taloudellista lukutaitoa järkeviä päätöksiä varten. Tällaista tilannetta 

kutsutaan nimellä Errare humanum est, jossa kuluttajat tekevät vääränlaisia ostopäätök-

siä rahoitusmarkkinoilla ja jotka vaikuttavat peruuttamattomasti kotitalouksiin. Suuri 

määrä tällaisia vääriä päätöksiä voi horjuttaa koko talouden vakaata tilaa. Nähdään, että 

tämänhetkinen laki ei suojele kuluttajia tarpeeksi huonosta päätöksenteosta. On määri-

teltävä se, miten nykyistä sääntelyä voidaan parantaa kuluttajansuojalain varmista-

miseksi jättäen samalla tarpeeksi tilaa luotonantajien innovaatioille.  

 

Mörttinen (2018) toteaa, etteivät yksittäiset sääntelyt riitä ratkaisemaan kuluttajaluo-

toista aiheutuvaa velkaongelmaa, vaan käyttöön tarvitaan uusia tehokkaita välineitä.  

Hänen mukaansa kansainvälisillä markkinoilla on näyttöä siitä, että parempi vaikutus 

saadaan, kun yhdistellään monia erilaisia rajoitteita. Hänen mukaansa nämä välineet tar-

vitaan käyttöön mahdollisimman pian ennen korkotason nousemista. Hyytisen (2020) 

mukaan tehokas väline velkaantumiseen ehkäisyyn voisi olla positiivinen luottorekisteri, 

jonka avulla voidaan estää liiallinen luottojen nostaminen ja tätä myötä karsia markki-

noilta ne luotonmyöntäjät, jotka niin sanotusti saalistavat kuluttajia asiakkaikseen. Hän 

myös puhuu taloudellisen lukutaidon lisäämisen puolesta. 

 



45 

6.2 Muutokset luotoille 

Juurikkala (2012, s. 458) tarkastelee korkosääntelyn ongelmia 

käyttäytymistaloustietellisestä näkökulmasta. Hänen mukaansa oikeusministeriön 

perinteinen lähestymistapa korkosääntelyitä kohtaan ei vaikuta parhaalta mahdolliselta 

monistakin syistä. Ensinnäkin perinteistä, eli absoluuttista korkokattoa on vaikea säätää 

oikein. Jos korkokatto määritellään nimellisen koron mukaan, sitä on helppo kiertää 

lisäämällä muita kustannuksia. Toisaalta todellisen vuosikoronkin käyttämiseen sisältyy 

ongelmia. Mikäli sitä käytetään, tulee pienten lainojen tarjoamisesta vaikeaa. Tässä 

tapauksessa kuluttajat siirtyvät suurempien lainojen pariin, joka lisää velkaongelmaa. 

Myös joissain maissa käytetty suhteellinen korkokatto on ongelmallinen. Siinä lainan 

vuosikorko saa olla kolminkertainen pankkien kuluttajaluottojen keskimääräisestä 

todellisesta vuosikorosta, mutta sen suhteuttaminen keskimääräisiin kuluttajaluottoihin 

on talousteoreettisesti epätyydyttävää.  

 

Juurikkala (2012, s. 457-459) jatkaa todeten, että kuluttajaluottojen kohdalla voitaisiin 

harkita kevyempää sääntelyä, joka tulisi hillitsemään luottoihin liittyvä psykologisia 

ongelmia. Yksi vaihtoehto voisi olla pidentää luottoprosessia niin, että luotoille tulisi 

harkinta-ajat. Tätä kokeiltiin vuonna 2009 aikarajoituksen muodossa, mutta rajoitus 

osoittautui riittämättömäksi. Harkinta-aikaa voitaisiin parannella niin, että lainahakemus 

olisi tehtävä kahdessa vaiheessa eri päivinä. Tällainen sääntely vähentäisi juhlimiseen ja 

nautintoaineisiin kohdistuvaa luotonottoa. Toinen tehokas vaihtoehto olisi, että 

lainananto edellyttäisi tapaamista ja keskustelua kasvokkain luotonantajan kanssa. 

Tausta-ajatuksena olisi, että kuluttaja joutuisi perustelemaan valintansa, jolloin 

rationaalinen harkinta paranee. Juurikkala näkee myös, että kuntien sosiaalista 

luototusta olisi parannettava. Hän myös puhuu positiivisen luottorekisterin 

käyttöönoton puolesta.  

 

 

 



46 

Mörttinen ja muut (2019, s. 71–72) pitävät erilaisia rajoituksia tärkeinä keinoina. Luo-

toille tulisi ensisijaisesti asettaa erilaisia lyhennysvaatimuksia ja enimmäislaina-aikoja. 

Näin ollen luotonantaja ei pystyisi tarjoamaan kuluttajalle tarkoitukseensa nähden liian 

pitkää luottoa, joka on omiaan lisäämään kotitalouden velkataakkaa. Myös maksuvara-

laskelman teettämistä luotonantajan puolesta pidetään järkevänä toimena. On myös tar-

peellista pohtia riittääkö asiakkaan itse ilmoittamat tulo- ja varallisuustiedot, vai pitäisikö 

ne varmentaa ennen luotonantoa. Tietojen varmentamista kannattaa myös Euroopan 

unionin tuomioistuin. Katsotaan, että luotonantajan löyhästä luotonmyönnöstä tulisi 

seurata sanktioita ja yleisesti kuluttajaluottojen valvontaa tulisi tehostaa.  

 

6.3 Positiivinen luottorekisteri 

Nordberg (2021) kertoo, että positiivisella luottorekisterillä tarkoitetaan rekisteriä, josta 

luotonantaja voisi arvioida hakijan todellisen maksukyvyn. Tämän hetkinen rekisteritieto 

perustuu lähinnä negatiivisiin luottotietoihin, eli esimerkiksi hakijan 

maksuhäiriötietoihin. Kontkanen & Lång (2018, s. 11, 30) kertovat oikeusministeriön 

selvityksessä, että positiivisen luottorekisterin perustaminen liittyy keskeisesti 

luotonantajan tarpeeseen arvioida kuluttajan maksukykyä ja riskejä. Yhteiskunnallisen 

kehityksen myötä tavoitteeksi on noussut myös tavoite hillitä kotitalouksien 

velkaantumista ja turvata rahoitusjärjestelmän vakaus. Riski luotottamisesta realisoituu 

luotonantajalle siinä vaiheessa, kun velallinen ei pysty maksamaan luottoaan kokonaan 

takaisin. Kyseisen riskin myötä luotonantajat ovat jo varhain ryhtyneet seulomaan ja 

valvomaan asiakkaidensa takaisinmaksukykyä. Positiivinen luottorekisteri toimisi tässä 

osana riskien hallintaa. Positiiviseen luottorekisteriin kerättävät tiedot jaettaisiin 

asiakastietoihin, luottohakemustietoihin ja tulo- ja varallisuustietoihin. Oikeusministeriö 

(2021) kertoi tiedotuksessaan, että positiivisen luottorekisterin käyttöönotto tapahtuu 

vasta vuonna 2024 monimutkaisen teknisen toteutuksen vuoksi. 

 

Kontkanen & Lång (2018, s. 10) jatkavat kertoen, että luottorekisterin positiiviset 

vaikutukset voidaan nähdä monien eri toimijoiden näkökulmasta. Luotonantajan 

näkökulmasta rekisteri vähentää luottoriskiä, vakuuksien tarvetta ja yksinkertaistaa 



47 

prosesseja. Luotonhakijalle rekisteri helpottaa pääsyä luottomarkkinoille, ehkäisee 

ylivelkaantumista ja parantaa hinnoittelua. Lainsäätäjän näkökulmasta rekisteri antaa 

tietoa rahoitusmarkkinoista, lisää rahoitusmarkkinoiden vakautta ja auttaa 

riskienhallinnassa.  

 

Lakimiesliitto (2018) kertoo lausunnossaan huolesta liittyen positiivisen luottorekisterin 

riskeihin, kuten tietoturvan ylläpitämiseen. Tulisi myös ottaa huomioon, että rekisteri 

sisältää henkilön yksityisyyden suojaan liittyviä tietoja, jolloin siinä tulee painottaa 

rekisteröidyn suostumusta tietojen antoon. Lisäksi tulisi pohtia, kuinka laaja rekisteristä 

halutaan. Ilman tarkkoja varallisuustietoja hakijan maksukyky rekisterissä madaltuu, ja 

rekisteristä tulee vähämerkityksellinen. Esimerkiksi hakijan ulkomailta saadut tulot 

saattavat päätyä rekisteriin sattumanvaraisesti. Lakimiesliitto myös pelkää, että 

positiivisella luottorekisterillä voisi olla joissakin tapauksissa eriarvoistava vaikutus 

luotonhakijoita kohtaan. 

 

6.4 Enimmäisvelkasuhde 

Asplundin (2020) mukaan Suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen on kasvanut 

vuosien saatossa. Kesäkuun 2020 lopussa mittauksen mukaan kotitalouksilla oli 

keskimäärin 130,5 prosenttia velkoja käytössä oleviin tuloihin nähden. Mörttinen ja 

muut (2019, s. 60-61, 89) esittävät, että velkaantumisen kasvua ja liiallista luotonantoa 

voitaisiin sääntelyiden sijaan hillitä enimmäisvelkasuhteella. Enimmäisvelkasuhde 

toteutettaisiin tarkastelemalla kotitalouden tulojen suhdetta velkoihin. Suhdeluvun 

muuttujat olisivat kotitalouden velkojen yhteismäärä jaettuna kotitalouden 

yhteenlasketuilla vuosituloilla. Enimmäisvelkasuhde koskisi kuluttajasuojalain 7 lukua, 

sekä kuluttajansuojalain 7 a luvun soveltamisalaan kuuluvien kuluttajaluottojen 

luotonmyöntämistä. Luotonmyöntö olisi sallittua siihen määrään asti, että asiakkaan 

aikaisemmat luotot, mahdolliset taloyhtiölainaosuudet ja uuden luoton kokonaismäärä 

suhteessa vuosituloihin olisivat enintään 450 prosenttia. Lisäksi esitetään, että 

luottolaitos saisi poikkeustapauksissa myöntää luoton, mikäli maksamatta olevien 



48 

luottojen tai jatkuvien luottojen luottorajat haettavan luoton kanssa eivät ylittäisi 20 000 

euron rajapyykkiä.  

 

Asplund (2020) toteaa, että ehdotus enimmäislainasuhteesta kohdistuisi niihin 

kotitalouksiin, joiden velkaantuminen uhkaa kohota liian suureksi tuloihin nähden. 

Enimmäislainasuhteeseen laskettaisiin asuntolainojen lisäksi velallisen muutkin lainat, 

kuten taloyhtiölainat ja kuluttajaluotot. Kotitalouksien velasta suurin osa on 

asuntolainaa, jolloin niitä ei voi sivuuttaa kun tarkastellaan kotitalouden 

kokonaisvelkaantumista. Asuntolainan mukaan laskeminen on aiheuttanut suurta huolta 

ensiasuntoja ostavien lainansaantimahdollisuuksista. Asplund kuitenkin rauhoittelee, 

että Suomen Pankin laskelmien mukaan huolta ei ole. Enimmäislainasuhteen myötä 

esimerkiksi 3140 euroa kuussa ansaitsevan kokonaisvelkamäärä tulisi uutta lainaa 

hakiessa jäädä alle 170 000 euron. Puolestaan 5000 euroa kuussa ansaitsevan 

pariskunnan kokonaisvelkamäärä uutta lainaa hakiessa ei saisi ylittää 270 000 euroa. 

Suomen Pankin tutkimuksen mukaan 93 prosenttia vuosina 2017-2018 myönnetyistä 

asuntoluotoista oltaisiin voitu myöntää, vaikka ehdotettu enimmäislainasuhde olisi jo 

ollut  käytössä. Lakiehdotusta enimmäislainasuhteesta valmistellaan esiteltäväksi 

vuonna 2021.  

 

Velkaneuvonta ry (Lausuntopalvelu, 2019)  kertoo lausunnossaan, että se pitää 

enimmäisvelkasuhdetta kannattavana toimena, mikäli se yhdistetään positiiviseen 

luottorekisteriin. Velkaneuvonta ry esittää kuitenkin huolensa 

enimmäisvelkasuhteeseen liittyen. Heidän mukaansa kaikkia velkatyyppejä ei pitäisi 

sitoa yhteen sen vuoksi, että asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla korkeammat. 

Haja-asutusalueilla ongelmaa ei ole, koska asunnot ovat näissä paikoissa yleisesti paljon 

halvempia. Myös lakimiesliitto (2019) pitää velkatyyppien yhdistämistä ongelmana. 

Heidän mukaansa velkaantumisongelmat liittyvät kuluttajaluottoihin asuntolainojen 

sijaan, jolloin näiden velkatyyppien yhdistäminen vaikuttaa ylimitoitetulta. Tuloihin 

perustuva mittari on myös siinä suhteessa ongelmallinen, ettei se ota huomioon 

lainanhakijan todellista varallisuutta.  



49 

 

Suomen Vuokranantajat (2019) toteavat, että enimmäisvelkasuhteen käyttöönotto 

vaikuttaisi negatiivisesti ensiasunnon ostajiin ja asuntosijoittajiin. He myös näkevät, että 

enimmäisvelkasuhde syrjii pienituloisia tuloperustan vuoksi. Näin ollen 

omistusasumisesta ja asuntosijoittamisesta tulisi hyvätuloisten etuoikeus. Suurena 

ongelmana nähdään myös se, ettei enimmäisvelkasuhde tunnista muita tuloja, kuin 

palkkatulot. Täten esimerkiksi vuokratulot jäisivät mittarin ulkopuolelle. Myös Suomen 

Vuokrantajat toteavat, että enimmäisvelkasuhteen sijaan tulisi keskittyä nimenomaan 

kuluttajaluotoista syntyviin velkaongelmiin esimerkiksi positiivisen luottorekisterin 

avustuksella.  

 



50 

7 Yhteenveto  

Tässä kappaleessa teen tutkielman yhteenvedon vastaten asettamiini tutkimuskysymyk-

siin. Tutkimuskysymyksiin vastataan yksi kerrallaan. Tutkielman yhteenvedon jälkeen esi-

tetään loppusanat ja jatkotutkimusehdotukset.  

 

Miten kuluttajaluottojen sääntelyitä perustellaan? 

 

Kuluttajaluottoja säännellään, sillä kuluttajaluottomarkkinoilla vallitsee epätäydellisyys. 

Epätäydellisyys realisoituu, kun luotonantaja luotottaa kuluttajan, jolla ei ole tarvittavaa 

tietoa luotosta tai hän on todellisuudessa maksukyvytön. Kuluttajat käyttäytyvät 

markkinoilla epärationaalisesti, joka johtaa huonoihin taloudellisiin päätöksiin.  

Kuluttajaluottomarkkinoille on myös ominaista, että markkinointi on aggressiivista, 

luottojen korot ovat suuria ja toimijat tekevät ylivoittoa. Suuret korot ja epätietoisuus 

luottotuotteesta johtavat velkaantumiseen, jonka vuoksi kuluttajaluottoja on tarpeen 

säännellä.  

 

Minkälaisia sääntelyitä kuluttajaluotoille on toteutettu ja miten ne ovat vaikut-

taneet velkaantumiseen ja kuluttajaluottomarkkinoihin? 

 

Ensimmäisessä sääntelyssä vuonna 2009 puututtiin kuluttajansuojalaissa ilmenneisiin 

puutteisiin. Merkittävimpiä muutoksia tapahtui esimerkiksi vuosikoron 

ilmoittamisvelvollisuudessa, luotonhakijan henkilöllisyyden varmentamisessa ja 

aikarajoituksissa. Uudistuksen arvioitiin parantavan kuluttajien asemaa ja vähentävän 

väärinkäytöksiä henkilöllisyyden suhteen. Vuonna 2010 Euroopan parlamentti puuttui 

kuluttajaluottojen epäkohtiin säätämällä yksityiskohtaisia direktiivejä, joita jokaisen 

jäsenmaan tulisi panna toimeen. Direktiivit liittyivät kuluttajaluottojen sopimusasioihin, 

ilmoitusvelvollisuuteen, luottokelpoisuuden arviointiin, luotonantajien rekisteröintiin ja 

velallisen peruutusoikeuteen. Lakisääntelyiden seurauksena luottokannat lähtivät 

nousuun ja velkaantumisongelmat lisääntyivät.  

 



51 

 

Ensimmäinen varsinainen korkokattolakiuudistus säädettiin vuonna 2013. Jatkossa alle 

2 000,00 euron luotoissa korkokatto tuli olla maksimissaan viitekorko lisättynä 50 

prosenttiyksiköllä. Muutoksia tehtiin myös luottokelpoisuuden arviointiin ja 

markkinointitapaan. Uudistusta pidettiin historiallisena, ja se vaikuttikin 

kuluttajaluottomarkkinoihin suuresti. Suurin osa pikaluottoja tarjoavista toimijoista 

poistui markkinoilta heikon kannattavuuden vuoksi ja niiden kysyntä romahti 

merkittävästi. Uudistus antoi kuitenkin jalansijaa uusille innovaatioille, kuten 

joustoluotoille. Joustoluotoilla pystyttiin kiertämään lakiuudistusta. Huomattiin myös 

laina-aikojen pitenemistä ja luotonmyöntökriteerien löystymistä.  

 

Seuraava lakiuudistus astui voimaan vuonna 2019. Tämä uudistus tuli laajentamaan kor-

kokattoa myös yli 2 000,00 euron luotoille. Lisäksi jatkossa korkokatto tulisi olla maksi-

missaan viitekorko lisättynä 20 prosenttiyksiköllä. Uudistuksia tehtiin myös luoton kus-

tannuksiin, joita rajoitettiin rajusti. Käyttöön otettiin myös uudenlaiset sanktiot säänte-

lyn rikkomisesta. Uudistuksen myötä kuluttajaluottomarkkinoilta katosi jälleen toimijoita, 

mutta siitä huolimatta luottojen kysyntä on jatkanut kasvuaan.  

 

Tein laskennallisen selvityksen vuoden 2019 korkokattolakiuudistuksen vaikutuksista 

luoton euromääräisiin kustannuksiin sekä velallisen, että luotonantajan näkökulmasta. 

Tarkoituksena oli tutkia luottojen kannattavuutta korkokaton voimaantulon myötä. 

Laskelma tehtiin laskennallisesti vertaillen kolmen erikokoisen luoton 

takaisinmaksettavaa summaa ennen ja jälkeen lakiuudistuksen. Laskelmista huomattiin, 

että todellisen vuosikoron pudottaminen 50 prosentista 20 prosenttiyksikköön on 

huomattava ja merkittävä muutos ja sääntely väistämättä vaikuttaa luotonantajaan ja 

kuluttajaluottomarkkinoihin. Laskelmien perusteella luotosta syntyvät kustannukset 

tulevat putoamaan huimat 56–59 prosenttia riippuen luoton koosta. Pienten luottojen 

kohdalla huomattiin, että niiden tarjoamisesta tulee vuoden 2019 lakisääntelyn 

voimaantulon jälkeen kannattamatonta. Huomattiin myös, että keskisuurten- ja suurten 

luottojen tarjoaminen on lakiuudistuksesta huolimatta myös jatkossa kannattavaa.  



52 

 

Viimeisin lakiuudistus astui voimaan vuonna 2020 COVID-19 viruksen aiheuttaman 

talouskriisin vuoksi. Lakiuudistuksen mukaan korkokattoa tuli väliaikaisesti laskea niin, 

että jatkossa se saisi olla maksimissaan viitekorko lisättynä 10 prosenttiyksiköllä. 

Uudistus tuli voimaan suojelemaan kuluttajia ylivelkaantumiselta ja se tuli koskemaan 

myös aikaisemmin nostettuja luottoja.  

 

Tein laskennallisen selvityksen myös vuoden 2020 väliaikasen korkokattolakiuudistuksen 

vaikutuksista luoton kustannuksiin sekä velallisen, että luotonantajan näkökulmasta. 

Tutkimus toteutettiin samalla tavalla, kuin vuoden 2019 korkokaton vaikutuksien 

laskeminen ja tarkoituksena oli jälleen tutkia luottojen kannattavuutta korkokaton 

voimaantulon myötä. Laskelmien perusteella luotosta syntyvät kustannukset tulevat 

putoamaan vielä 49-51 prosenttia riippuen luoton koosta. Pienten luottojen 

tarjoamisesta tulee tutkimuksen perusteella täysin kannattamatonta, vaikka se on ollut 

sitä jo vuoden 2019 uudistuksen jäljiltä. Keskisuurten- ja suurten luottojen tarjoaminen 

on väliaikaisen lakiuudistuksen aikana kannattavaa, mutta niistä syntyvät tuotot jäävät 

minimaaliselle tasolle, jolloin luotonantajan tulee tehdä muutoksia toimintaansa.  

 

Vuoden 2020 väliaikaisesta korkokattolakiuudistuksesta on esitetty paljon kritiikkiä. 

Nähdään, että korkokatto sulkee suuren joukon kuluttajia luottojen tarjonnan 

ulkopuolelle, vaikka luotontarve lisääntyy COVID-19 viruksen aiheuttamasta 

talouskriisistä johtuen. On mahdollista, että tilanne lisää rikollisuutta ja heikentää 

rahoitusmarkkinoita. Korkokaton vaikutuksia on pystytty jo lyhytaikaisesti näkemään. On 

tilastoitu, että sääntely ei näytä vaikuttaneen luottolaitoksista nostettujen kuluttajaluot-

tojen määrään.  

 

 

 

 

 



53 

Miten sääntelyt yleisesti toimivat ja minkälaisia muita keinoja ylivelkaantumisen 

estämiseksi tulisi toteuttaa? 

 

Sääntelyiden toimivuudesta ollaan yleisesti montaa eri mieltä ja niiden vaikutuksista on 

tehty useita eri tutkimuksia ja analyysejä. Tilastoinnin valossa näyttäisi kuitenkin siltä, 

että sääntelyt eivät ole pitkäaikaisesti hillinneet kuluttajaluottojen kysynnän kasvua, 

vaan lisänneet sitä. On myös huomattu, että maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet ja 

velkaantuminen on kasvanut sääntelyistä huolimatta. Monien talouden tutkijoiden mie-

lestä korkokatoista ja rajoituksista voi olla kuluttajille ja taloudelle enemmän haittaa kuin 

hyötyä. Sääntelyiden vaikutuksia tutkimalla on voitu todeta, että rajoituksista on seuran-

nut erilaisia ongelmia, kuten laina-aikojen tuplaantumista, uusia monimutkaisia laina-

tuotteita ja muiden kustannusten lisääntymistä. Esitetään, että lakisääntelyiden sijaan 

muutoksia kuluttajaluottomarkkinoihin voitaisiin tehdä eri tavoin, kuten lisäämällä ta-

lousopetusta, pidentämällä luotonhakuprosessia tai ottamalla käyttöön erilaisia työka-

luja maksukyvyn arviointiin luotonantajille. Eräitä jo yhteiskunnallisesti tunnettuja väli-

neitä velkaantumisen ehkäisyyn ovat positiivinen luottorekisteri ja enimmäisvelkasuhde, 

joiden käyttöönottoa jo valmistellaan. 

 

7.1 Loppusanat ja jatkotutkimusehdotukset  

kuluttajaluotot ovat vuosikausia aiheuttaneet yhteiskunnallista keskustelua. Niihin 

useimmiten liitetään velkaantuminen, maksuhäiriömerkintöjen kasvu ja muut ei-toivo-

tut talouden skenaariot. Edellä mainittujen syiden perusteella kuluttajaluottoja säänte-

leviä lakeja on muokattu useampaan otteeseen. Tässä tutkielmassa tutkin erityisesti vii-

meisimpiä lakisääntelyitä ja niiden vaikutuksia. Analysoin myös sitä, toimivatko lakisään-

telyt sittenkään ja mitä muita välineitä velkaantumisen ehkäisemiseksi olisi tarjolla. Al-

kuperäisenä ajatuksenani oli tutkia tarkemmin vuoden 2019 lakisääntelyn lyhyt- ja pitkä-

aikaisia vaikutuksia. Suunnitelmaani kuitenkin saapui hankaloittamaan COVID-19 pande-

mia ja siitä aiheutunut väliaikainen vuoden 2020 korkokatto, jonka myötä vuoden 2019 

sääntelyn vaikutuksia talouteen on vaikea analysoida.  

 



54 

Tämän tutkielman palautusajankohtana COVID-19 pandemia on yhä vahvasti arjessa 

läsnä. Ei siis ole vielä selvää, miten viimeisimmät lakisääntelyt ovat todellisuudessa vai-

kuttaneet kuluttajaluottoihin, sillä niiden on täytynyt sopeutua pandemian tuomaan 

epätavalliseen tilanteeseen ja väliaikaiseen korkokattoon. Talouden rajoitustoimet tule-

vat todennäköisesti jatkumaan vielä ainakin syksyyn 2021 saakka, joten kuluttajaluotto-

jen tulevaisuutta on vielä tällä hetkellä mahdotonta arvioida. Tilannetta päästään analy-

soimaan tarkemmin vasta, kun väliaikainen korkokatto umpeutuu ja talous palautuu nor-

maaliin tilanteeseen. Tähän saattaa kulua muutamia vuosia. Voidaan kuitenkin todeta, 

että kuluttajaluottojen kulta-aika on ohitse. 

 

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että tiedossa on jo erilaisia välineitä lakisäänte-

lyiden lisäksi, joilla velkaantumiseen voidaan lähteä puuttumaan. Näitä välineitä ovat 

esimerkiksi positiivinen luottorekisteri ja enimmäisvelkasuhde. Vaikka näiden välineiden 

realisoitumiseen saattaa kulua vielä muutamia vuosia, voisi niiden suhdetta kuluttaja-

luottoihin tutkia tarkemmin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka toimenpiteet tulevat to-

dellisuudessa vaikuttamaan kuluttajaluottomarkkinoihin. Kuinka kuluttajaluottojen 

luonne ja maine tulee muuttumaan näiden välineiden myötä? Miltä näyttävät kuluttaja-

luottomarkkinat muutamien vuosien pääs