VAASAN YLIOPISTO HALLINTOTIETEIDEN TIEDEKUNTA Niina Rossi ESTEELLISYYS VALTION- JA KUNNALLISHALLINNOSSA: ERITYISTARKASTELUSSA INTRESSIJÄÄVI Julkisoikeuden pro gradu- tutkielma VAASA 2007 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu LYHENNELUETTELO 3 TIIVISTELMÄ 5 1. JOHDANTO 7 1.1. Tutkimuksen taustaa 7 1.2. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ja tutkimusongelma 9 1.3. Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytettävä aineisto 12 1.4. Tutkimuksen rakenne 15 2. ESTEELLISYYDEN MÄÄRITTELY JA ESTEELLISYYSPERUSTEET 16 2.1. Hyvä hallinto ja objektiviteettiperiaate 16 2.2. Esteellisyyden käsite ja esteellisyyssäännökset 18 2.3. Esteellisyysperusteet 21 2.3.1. Asianosainen 23 2.3.2. Läheispiiri 26 2.4. Intressijäävi 28 2.5. Muiden esteellisyysperusteiden peilausta intressijääviin 33 2.6. Esteellisyyden ennakkorajoitukset 43 3. INTRESSIJÄÄVI VALTION- JA KUNNALLISHALLINNOSSA 47 3.1. Taloudelliset intressit 47 3.1.1. Esteellisyys virka- ja työehtosopimuksen päätöksenteossa 47 3.1.2. Esteellisyys valtionavustuksen myöntämisessä 49 3.1.3. Yhteys lahjonnan ja esteellisyyden välillä 52 3.2. Omistusoikeuteen liittyvät intressit 56 3.2.1. Maan omistamiseen liittyvä esteellisyys 56 3.2.2. Esteellisyys maankäyttösuunnittelussa 57 3.2.3. Esteellisyys osakkeiden omistamisessa 59 3.3. Virka-asemaan liittyvät intressit 60 2 3.3.1. Viran ulkopuoliset sidonnaisuudet 61 3.3.2. Kaupunginjohtajan esteellisyys edustaa kaupunkia ohjausryhmässä 62 3.3.3. Virkahierarkkinen esteellisyys 63 3.4. Muut intressit 65 3.4.1. Peruskoulun kuljetussuunnitelman hyväksyminen 65 3.4.2. Luottamushenkilön esteellisyys koulun lakkauttamisessa 66 3.4.3. Intressi hallinnon sisäisissä asioissa 68 4. ESTEELLISYYDEN OIKEUSVAIKUTUKSET 70 4.1. Esteellisyyden ratkaiseminen 70 4.2. Käsittely- ja läsnäolokielto 73 4.3. Asian käsittelyn jatkaminen 74 4.4. Varovaisuus esteellisyyskysymyksissä 75 4.4.1. Menettelyvirhe ja sen seuraukset 77 4.4.2. Virkavastuu 78 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 83 LÄHDELUETTELO 89 VIRALLISLÄHTEET 92 OIKEUSTAPAUKSET 95 3 LYHENNELUETTELO EOA Eduskunnan oikeusasiamies HE Hallituksen esitys HallintoL Hallintolaki 6.6.2003/434 HaVM Hallintovaliokunnan mietintö KuntaL Kuntalaki 17.3.1995/365 KHO Korkein hallinto-oikeus KK Kirjallinen kysymys KvhL Laki kunnallisesta viranhaltijasta 11.4.2003/304 LaVM Lakivaliokunnan mietintö LtVM Laki- ja talousvaliokunnan mietintö OKA Valtioneuvoston oikeuskansleri vp Valtiopäivät (eduskunta-asiakirjoissa) VVirkamL Valtion virkamieslaki 19.8.1994/750 PeVM Perustuslakivaliokunnan mietintö 4 5 VAASAN YLIOPISTO Hallintotieteiden tiedekunta Tekijä: Niina Rossi Pro gradu -tutkielma: Esteellisyys valtion- ja kunnallishallinnossa: erityistarkas- telussa intressijäävi Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri Oppiaine: Julkisoikeus Valmistumisvuosi: 2007 Sivumäärä: 95 TIIVISTELMÄ: Julkisen vallankäytön on nautittava kansalaisten luottamusta demokraattisessa yhteiskunnassa. Oikeus- suojaa antavan viranomaistoiminnan on oltava uskottavaa myös hallinnon ulkopuolisten näkökulmasta katsottuna. Julkishallinnossa noudatetaan hyvän hallinnon periaatteita, jonka takeisiin kuuluu muun mu- assa virkatoiminnan puolueettomuus ja asian käsittelyn objektiivisuus, joiden toteutumista hallintolain 28 §:n 1 momentin esteellisyyssäännökset varmistavat. Viranomaisen puolueettomuuden vaatimus edellyt- tää, että hallinnon henkilöstö ja viranomaiset toteuttavat lainsäädännössä muotoiltua yleistä etua ilman, että toimintaa ohjaavat ulkoiset vaikutukset tai heidän henkilökohtaiset intressit. Viime vuosien aikana esteellisyyskysymykset ovat nousseet yhä useammin julkisen keskustelun ja arvostelun kohteeksi. Kun- nallishallinnossa esteellisyys on ajankohtainen aihe ja kuntalain esteellisyysperusteita on hiljattain muu- tettu. Nykyään kunnan luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita on mahdollista nimetä kunnan tytäryhteisö- jen toimielimiin. Lakimuutos vahvistaa konserninäkökulmaa kunnallishallinnossa. Tutkimukseni selvittää esteellisyyden käsitettä ja esteellisyyssäännöksiä sekä valtion- että kunnallishal- linnossa. Varsinainen tutkimustehtäväni on selvittää, mitä intressijäävi on, mitä ongelmia sen ilmenemi- seen liittyy, sekä millaisissa tilanteissa se esiintyy hallinnossa. Intressijäävin tutkiminen ei kaikissa tapa- uksissa ole kovin selkeää, koska intressikonfliktin aiheuttajana voi olla hyvin moni tekijä. Tutkimuson- gelmani kannalta on tärkeää pohtia myös virkamiesroolia sekä viranulkopuolisia sivutoimia, koska nämä tekijät aiheuttavat hyvin usein epäilystä virkamiehen puolueettomuuteen ja uskottavuuteen. Tutkimuson- gelmaani liittyvät myös esteellisyydestä seuraavat oikeusvaikutuksen. Lisäksi tutkimus selvittää varovai- suuden näkökulmaa esteellisyystilanteissa. Tutkimukseni on pääsääntöisesti hallinto-oikeudellinen, koska siinä tutkitaan hallintomenettelyn puolu- eettomuutta ja objektiivisuutta turvaavia esteellisyyssäännöksiä sekä virkamiesten velvollisuutta noudat- taa näitä kyseisiä säännöksiä. Tutkimuksessani on myös vahva näkökulma erityishallinto-oikeuteen kuu- luvasta kunnallisoikeudesta. Tutkimukseni metodi on oikeusdogmatiikka, jonka avulla systematisoin ja tulkitsen voimassaolevaa esteellisyyttä sääntelevää lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Tutkimukseni sää- döspohjan muodostavat hallintolaki (6.6.2003/434) sekä kuntalaki (17.3.1995/365), joissa molemmissa säännellään esteellisyydestä. Valtion virkamieslaki (19.8.1994/750) ja laki kunnallisesta viranhaltijasta (11.4.2003/304) täydentävät tulkintaa esteellisyyden ennakkorajoituksista sekä sivutoimien rajoituksista. Lisäksi lähteinä käytän esteellisyyttä koskevia lain esitöitä, ylimpien lainvalvojien ratkaisuja, oikeustapa- uksia ja oikeudellista kirjallisuutta. Intressijäävissä vallitsee erityinen suhde virkamiehen ja asian välillä. Lisäksi intressijäävissä voi olla kyse myös virkamiehen läheisestä suhteesta asianosaisiin, joiden kautta syntyy virkamiehen läheinen suhde myös käsiteltävänä olevaan asiaan. Joissakin tilanteissa intressi voi olla niin henkilökohtainen, etteivät ulkopuoliset sitä välttämättä havaitse. Intressijäävissä on määritelty perusteet esteellisyyden syntymiselle, mutta varsinaisia esteellisyystilanteita lakiteksti ei määrittele. Intressijäävi esiintyy hyvin erilaisissa tilan- teissa hallinnossa, koska odotettavissa oleva hyöty tai vahinko voi olla hyvin monenlaista esim. taloudel- lista, omistusoikeuteen liittyvää, virka-asemaan liittyvää tai vielä muunkinlaisia intressejä. Lain esityöt eivät tarkenna kysymystä milloin hyöty tai vahinko on odotettavissa olevaa, ja se täytyy ratkaista aina tapauskohtaisesti. Esteellisyystilannetta intressijäävissä tutkitaan aina intressin voimakkuuteen perustuen. AVAINSANAT: esteellisyys, intressit, puolueettomuus, objektiivisuus 6 7 1. JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen taustaa Julkisen vallankäytön on nautittava kansalaisten luottamusta demokraattisessa yhteis- kunnassa. Oikeussuojaa antavan viranomaistoiminnan on oltava uskottavaa myös hal- linnon ulkopuolisten näkökulmasta katsottuna, ja tämä ajattelutapa ilmenee myös Eu- roopan ihmisoikeussopimuksen (Sops 63/1999) 6 artiklassa. Euroopan ihmisoikeustuo- mioistuin on kiteyttänyt säännön, jonka mukaan ei riitä, että oikeus tapahtuu, vaan sen täytyy olla myös yleisesti havaittavissa. Myös tältä osin ihmisoikeussopimuksen 6 artik- lan ajattelutapa heijastuu lainkäytön puolelta hallintomenettelyyn. Tämä ilmenee myös kotimaisessa oikeudessa, sillä perustuslain (11.6.1999/731) 21 §:ssä hyvä hallinto ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti on yhdistetty samaan perusoikeussäännökseen. 1 Julkishallinnossa noudatetaan hyvän hallinnon periaatteita, jotka määritellään perustus- lain 21 §:n 2 momentissa. Hyvän hallinnon takeisiin kuuluu muun muassa virkatoimin- nan puolueettomuus ja asian käsittelyn objektiivisuus, joiden toteutumista esteellisyys- säännökset varmistavat. Hallintoviranomaisten toiminnan puolueettomuudesta säännel- lään hallintolain (6.6.2003/434) 6 §:ssä, jonka taustalla on jo vakiintuneesti korostettu riippumattomuuden ja lainmukaisuuden vaatimus julkishallinnon toiminnassa. 2 Viranomaisen puolueettomuuden vaatimus edellyttää, että hallinnon henkilöstö ja vi- ranomaiset toteuttavat lainsäädännössä muotoiltua yleistä etua ilman, että toimintaa oh- jaavat ulkoiset vaikutukset tai heidän henkilökohtaiset intressinsä. Tämän vuoksi pää- töksenteon julkishallinnossa on perustuttava lakiin, jota viranomaisten on toiminnassaan tarkoin noudatettava. Hallintotoiminnan tulee olla riippumaton sille vieraista vaikutti- mista. Objektiivisuuteen ja virkatoiminnan lainmukaisuuteen kohdistuu erityisen suuri 1 EOA 2001: 72. 2 Mäenpää 2003b: 243–244. 8 luottamus 3 . Hyvän hallinnon vaatimus velvoittaa julkishallintoa, joka koostuu valtion- hallinnosta, kunnallishallinnosta ja välillisestä julkishallinnosta. 4 Hallintolain esteellisyyssäännöksiä sovelletaan hallitustasoon, keskushallintoon, alue- hallintoon sekä paikallishallintoon. Hallintolakia ei ole välittömästi tarkoitettu sovellet- tavaksi tasavallan presidenttiin, mutta sitä edellytetään sekä hallintovaliokunnan mietin- nössä hallituksen esityksestä hallintolaiksi ja hallintokäyttölain muuttamisesta 5 . Presi- dentin käsiteltäessä hallintoasiaa edellytetään asian käsittelyssä ja päätöksen teossa noudatettavan hyvän hallinnon perusteita, joihin muun muassa esteellisyyssäännökset kuuluvat. 6 Hallintolain 1 §:n mukaan hallintolain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää oikeusturvaa hallintoasioissa. Asian käsittelyssä ja päätöksenteossa on varmistettava hallinnon asiakkaan oikeuksien ja edun toteutuminen, 7 jota pyritään varmistamaan es- teellisyyssäännöksillä. Kuntalain (17.3.1995/365) 1 §: mukaan kunnan edellytetään huolehtivan itsehallintoon- sa kuuluvista asioista. Kunnassa päätösvaltaa käyttää valtuusto, joka on kunnan asuk- kaiden valitsema. Päätöksenteossa on varmistettava kuntalaisen oikeusturva, jota pyri- tään varmistamaan esteellisyyssäännöksillä. Viime vuosien aikana esteellisyyskysy- mykset ovat nousseet yhä useammin julkisen keskustelun ja arvostelun kohteeksi, mikä on johtanut siihen, että esteellisyyden sisällöstä säädetään aikaisempaa kattavammin ja esteellisyyssäännöksiin kuuluvaa henkilöpiiriä on täsmennetty. 8 Tiukempaan suhtautu- miseen julkishallinnon esteellisyyskysymyksissä on osa syynä myös Euroopan ihmisoi- keustuomioistuimen tuomarinjäävejä koskevat linjaukset 9 . Kunnallishallinnossa esteellisyys on ajankohtainen aihe, koska luottamushenkilöillä on hyvin keskeinen asema kunnallishallinnossa 10 . Tytäryhteisöjen toimielimien jäseniksi nimitetään usein juuri luottamushenkilöitä tai kuntien viranhaltijoita, jotka tulevat kui- 3 Mäenpää 2003: 14, 154. 4 Mäenpää 2002: 6. 5 HaVM 29/2002 vp– HE 72/2002 vp. 6 Mäenpää 2003: 60–61; 65. 7 Emt. 311. 8 Niemivuo & Keravuori 2003: 214–215. 9 EOA 2001: 72. 10 Hannus & Hallberg 2000: 236. 9 tenkin esteelliseksi toimielimen jäsenyyden vuoksi kunnanhallituksessa. Sisäasiainmi- nisterin asettama työryhmä on tutkinut kuntakonsernia ja kunnallisia liikelaitoksia kos- kevan lainsäädännön kehittämistarpeita ja todennut, että kunnan luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden nimittäminen kunnan tytäryhteisöjen toimielimiin vahvistaisi konser- ninäkökulmaa ja mahdollistaisi kunnan tehokkaamman konserniohjauksen edustajiensa välityksellä. Kuntakonsernia ja kunnallisia liikelaitoksia koskeva lakiuudistus on saatet- tu voimaan 15.5.2007. 11 1.2. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ja tutkimusongelma Tutkimukseni rajautuu käsittelemään esteellisyyttä valtionhallinnossa sekä kunnallishal- linnossa. Erityistarkastelussa on intressijäävi. Tutkimus käsittelee valtion virkamiehiä sekä kunnallisia viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä. Kunnan luottamushenkilöitä ovat valtuutetut, varavaltuutetut, kunnan toimielimiin valitut jäsenet, kunnan kuntayhtymän toimielimiin valitut jäsenet sekä muut kunnan luottamustoimiin valitut henkilöt (KuntaL 32 §). Tutkimuksessani jaan luottamushenkilöt kahteen ryhmään, valtuutettuihin ja muihin luottamushenkilöihin, koska valtuutettujen esteellisyysperusteet poikkeavat muiden luottamushenkilöiden esteellisyysperusteista. Valtionhallinto koostuu kolmesta hallintotasosta: keskushallinnosta, aluehallinnosta ja paikallishallinnosta. Valtion keskushallintoon kuuluvat ministeriöt, valtionhallinnon virastot ja keskukset ja sekä muut valtakunnalliset hallintoelimet. 12 Valtion virkamies- lain 1 §:n mukaan virkamies on virkasuhteessa valtioon. Virkasuhteella tarkoitetaan julkisoikeudellista palvelussuhdetta, jossa virkamies on työn suorittaja ja valtio työnan- taja (valtion virkamieslaki 19.8.1994/750 1.2 §). Viranhaltija on kuntaan julkisoikeudel- lisessa palvelussuhteessa, ja näin ollen viranhaltijasta tulee erottaa työntekijä, joka on yksityisoikeudellisessa työsopimuksessa kuntaan 13 . Hallintolain esteellisyyssäännökset on kirjoitettu koskemaan virkamiehen esteellisyyttä, mutta esteellisyysperusteita sovel- 11 Sisäasiainministeriö 9/2006: 10, 15–16. 12 Mäenpää 2002: 7. 13 Saipio, Niittylä & Vartiainen-Hyvönen 1996: 25–26. 10 letaan myös kunnallishallinnossa 14 . Käytän tutkimuksessani hallintolain esteellisyyspe- rusteita käsiteltäessä virkamieskäsitettä, koska virkamies- nimike rinnastuu kunnalliseen viranhaltijaan ja muihin luottamushenkilöihin paitsi valtuutettuihin hallintolain esteelli- syysperusteissa 15 . Tutkimukseni selvittää esteellisyyden käsitettä ja esteellisyyssäännöksiä sekä valtion- että kunnallishallinnossa. Esteellisyyssäännöksiä tutkin hallintolain ja kuntalain avulla. Varsinainen tutkimusongelmani on selvittää, mitä intressijäävi on, mitä ongelmia sen ilmenemiseen liittyy, sekä millaisissa tilanteissa se esiintyy hallinnossa. Intressijäävin tutkiminen ei kaikissa tapauksissa ole kovin selkeää, koska intressikonfliktin aiheuttaja- na voi olla hyvin moni tekijä, esimerkiksi raha, aika, vaikutusvalta tai vaikka ideologi- nen kysymys 16 . Ratkaisusta seuraavaa hyötyä ja vahinkoa arvioidaan intressin voimak- kuuden perusteella, ja se täytyy ratkaista aina tapauskohtaisesti 17 . Kun tutkitaan sitä, kuka on esteellinen missäkin tilanteessa, niin rajanveto voi olla kui- tenkin käytännössä vaikeaa luottamusta heikentävien eli lähinnä viranomaisten puolu- eettomuuskuvaa koskevien tapausten ja varsinaisten esteellisyystapausten välillä. Yhä useammin oikeusasiamiehille saapuvissa kanteluissa esitetään virkamiehiin kohdistuvia esteellisyysväitteitä. Tämä saattaa johtua osaksi oikeudenmukaisuuskäsitysten aidosta muuttumisesta, mutta osassa tapauksista saattaa olla takana myös taktinen yritys saada asia uudelleen käsittelyyn, jos asia on päättynyt epäedulliseen lopputulokseen. 18 Tutkimusongelmani kannalta tärkeä asia on virkamiehen virkamiesrooli. On tärkeää ettei perusteltua aihetta epäillä virkamiehen tai viranomaisen puolueettomuutta saa syn- tyä ulkonaisten seikkojen vuoksi. On huomioitava se, antaako virkamiehen erityinen suhde asiaan tai hänen aiempi toiminta perusteltua aihetta epäillä hänen kykyään toimia puolueettomasti. Virkamiehen tulee erottaa virkamiesroolinsa hänen muista rooleistaan 14 Mäenpää 2003 s. 162–163. 15 Niemivuo & Keravuori 2003: 217. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee myös monijä- senisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkistuksen suorittavaa tarkasta- jaa (HallintoL 27.2§). 16 af Ursin 1993: 17. 17 Mäenpää 2003: 156–157; Niemivuo & Keravuori 2003: 224–225. 18 EOA 2002: 72. 11 sekä viran ulkopuolisista sivutoimista ja harrastuksista, sillä viranhoidon luottamus puo- lueettomuuteen ja uskottavuuteen johtuu usein näistä tekijöistä. 19 Virkamiesten ja viranhaltijoiden sivutoimet liittyvät hyvin läheisesti tutkimusongelmani ratkaisemiseen. Siksi käsittelen tutkimuksessani myös esteellisyyden ennakkorajoituk- sia. Silloin kun harkitaan sivutoimiluvan myöntämistä, on otettava huomioon se, ettei virkamies saa sivutoimensa vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimen sallitta- vuutta tulee arvioida virka-aseman ja tehtävien kannalta, koska on tärkeää arvioida se, miltä sivutoimi tulee näyttämään ulkopuolisen näkökulmasta. Vaikka virkamiehillä on samat perusoikeudet kuin muillakin kansalaisilla, niin virkamiehen asema ja tehtävät voivat vaikuttaa rajoittavasti oikeuksiin. Sivutointa myönnettäessä on tärkeää ottaa huomioon se, että yksittäisen virkamiehen sivutoimi voi vaikuttaa siihen kuvaan, jonka ulkopuoliset saavat koko viraston toiminnasta. 20 Kunnallishallinnossa luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden tehtävät eri yhteisöissä ja muilla tahoilla saattavat vaarantaa heidän puolueettomuutta käsitellä asioita puolueet- tomasti. Varsinkin jos nämä kyseiset sidosryhmät ovat tekemisissä oman kunnan kans- sa, hyvin helposti koetaan, että henkilön puolueettomuus vaarantuu kunnassa asioita käsiteltäessä. 21 Tutkimusongelmaani liittyvät myös oikeusvaikutukset, jotka seuraavat esteellisyydestä. Virkamies on virkavastuussa lainmukaisesta ja laadullisesta viranhoidosta 22 . Tutkimuk- seni selvittää sen, mitä virkamiehelle seuraa siitä, että hän esteellisenä osallistuu asian käsittelyyn ja päätöksentekoon. Lisäksi pyrin tutkimuksessani selvittämään varovaisuu- den näkökulmaa esteellisyystilanteissa. Onko virkamiehen parempi jäävätä itsensä epä- selvissä esteellisyystilanteissa kuin osallistua asian käsittelyyn? 23 19 EOA 2002: 73. 20 Valtiovarainministeriö 2001a. 21 Suomen kuntaliitto 1993: 34–35. 22 Bruun, Mäenpää & Tuori 1995: 211. 23 Niemivuo & Keravuori 2003: 237. 12 1.3. Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytettävä aineisto Julkisoikeudellinen tutkimus voidaan oikeuden tarkemmassa alaluokittelussa jakaa val- tiosääntöoikeuteen ja hallinto-oikeuteen 24 . Tutkimuskohteena hallinto-oikeustieteessä ovat ylimmän valtioelinten alapuolella olevan julkisen hallinnon tehtävät, toiminta, ra- kenne ja asema oikeudellisesta näkökulmasta. 25 Tällöin tutkitaan erityisesti oikeusnor- meja, oikeusperiaatteita ja oikeussuhteita, jotka sisältyvät hallinto-oikeuteen oikeusjär- jestyksen osa-alueena 26 . Tutkimukseni on pääsääntöisesti hallinto-oikeudellinen, koska siinä tutkitaan hallintomenettelyn puolueettomuutta ja objektiivisuutta turvaavia esteel- lisyyssäännöksiä sekä virkamiesten velvollisuutta noudattaa näitä kyseisiä säännöksiä. Hallintolaki on tärkeä säädös työssäni ja tämä kyseinen laki kuluu keskeisiin säännök- siin yleishallinto-oikeudessa. 27 Tutkimukseeni tulee vahva näkökulma erityishallinto-oikeuteen kuuluvasta kunnallisoi- keudesta, koska esteellisyydestä kunnallishallinnossa säädetään hallintolain lisäksi kun- talaissa 28 . Lisäksi tutkimukseeni tulee perustuslaillinen hyvän hallinnon näkökulma, koska hyvän hallinnon takeet turvataan Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentissa 29 . Hallinto-oikeudella on myös läheisiä yhtymäkohtia rikosoikeuteen, joka ilmenee työs- säni. Hallinto-oikeudessa tarkastellaan virkamiesten rikosoikeudellisia sanktioita, joista säännellään rikoslain 40 luvussa, virkamiesoikeudellisina kysymyksinä. 30 Hallinto-oikeustieteen tulisi olla kiinteässä suhteessa käytäntöön, jossa näitä oikeuden- alan normeja sovelletaan, ja jossa myös muodostuvat hallinto-oikeudelliset suhteet. Li- 24 Oikeudenalojen perusjaossa julkisoikeus ja yksityisoikeus erotetaan toisistaan. Julkisoikeus puolestaan jakaantuu valtionsisäiseen julkisoikeuteen ja kansainväliseen julkisoikeuteen. Yhteiskunnallisen kehityk- sen myötä ja oikeudellisen sääntelyn muuttuessa hämärtyvät myös perinteiset oikeudenalarajat. Julkisoi- keuden eikä muidenkaan oikeudenalojen välistä erottelua tule pitää aivan ehdottomana, vaan se on hah- motettava suhteellisena. Husa, Mutanen & Pohjalainen 2001: 9; Ks. myös kaavio: Husa 1995: 2. 25 Valtiosääntöoikeustiede taas kohdistuu tutkimaan juuri ylimpiä valtiollisia instituutioita sekä niiden välisiä keskinäisiä suhteita sekä julkisen vallan ja yksityisten välisiä suhteita oikeudellisesta näkökulmas- ta. Husa & Pohjolainen 2002: 36. 26 Mäenpää 2000: 77. 27 Yleishallinto-oikeus muodostaa hallinto-oikeuden ytimen. Lisäksi hallinto-oikeuteen kuuluu erityisalo- ja, joiden normistot ovat suhteellisen eriytyneitä, ja niillä voi olla noudatettavana omia oikeusperiaatteita, jotka täydentävät yleishallinto-oikeutta. Erityisaloista tärkeimpiä ovat kunnallisoikeus sekä virkamiesoi- keus. Mäenpää 2000: 83–84. 28 Harjula & Prättälä 2004: 404. 29 Mäenpää 2003: 17. 30 Kuusikko 2006: 18. 13 säksi hallinto-oikeustiede määrittelee kyseisen oikeudenalan sisältöä ja rajoja. 31 Suu- rimmassa osassa oikeustieteellisissä tutkimuksissa ja myös minun tutkimuksessani me- todina käytetään lainoppia, joka tunnetaan myös yleisesti nimellä oikeusdogmatiikka. Oikeusdogmatiikan tärkeimpänä tutkimusongelmana on selvittää voimassaolevan oi- keuden sisältö kulloinkin käsiteltävässä oikeusongelmassa. Tutkimusmenetelmänä oi- keusdogmatiikka tulkitsee ja systematisoi voimassaolevia oikeusnormeja. Käytännössä tämä merkitsee voimassa olevien oikeusnormien kokoamista systemaattiseksi kokonai- suudeksi niin, että normien merkityssisällön selvittäminen eli tulkinta mahdollistuu. 32 Tutkimuksessani pyrin oikeusdogmaattisen metodin avulla systematisoimaan voimassa- olevia esteellisyyttä säänteleviä oikeusnormeja. Oikeusnormien jäsentelyn tarkoituksena on auttaa hahmottamaan sitä kokonaiskuvaa oikeudellisesta järjestelystä, joita esteelli- syyden sääntelyyn liittyy. Lisäksi se selventää esteellisyyteen liittyvien oikeusnormien välisiä keskinäisiä suhteita. Tulkinnan avulla pyrin selvittämään esteellisyyttä koskevien oikeusnormien sisältöä ja tarkoitusta. Hallintolaki ja kuntalaki muodostavat tutkimukseni säädöspohjan esteellisyyden määrit- telyssä. Kuntalaki on erityislaki, joka menee hallintolain säädösten edelle. Valtionvir- kamieslaki ja laki kunnallisesta viranhaltijasta täydentävät tulkintaa esteellisyyden en- nakkorajoituksista ja sivutoimien rajoituksista sekä tuovat hyvän hallinnon näkökulmaa tutkimukseeni. 33 Hallintolaki tuli voimaan 2004 vuoden alusta ja korvaa hallintomenettelylain. Esteelli- syyssäännökset hallintolaissa pohjautuvat kuitenkin keskeisiltään lähtökohdiltaan hal- lintomenettelylain mukaisille periaatteille. Esteellisyysperusteita ei muutettu, mutta uu- dessa hallintolaissa säädetään esteellisyyden sisällöstä aikaisempaa kattavammin. 34 Es- teellisyyssäännösten lähisukulaisten piiri on hallintolain säätämisen yhteydessä muutet- 31 Mäenpää 2000: 77. 32 Lainoppi on oikeustieteiden vanhin haara, joka voidaan historiallisesti liittää aina roomalaiseen oikeu- teen saakka ja sen uudelleen virinneeseen tutkimukseen keskiajalla. Oikeustieteissä keskeisimpiä metode- ja oikeusdogmatiikan eli lainopin lisäksi ovat oikeushistoria, oikeussosiologia, oikeusteoria, oikeusvertai- lu ja oikeuspolitiikka. Husa & Pohjolainen 1997: 23; 2002: 13; Husa ym. 2001: 13. 33 Niin sanotut lainvalintasäännöt, joita tulee noudattaa hallinnollisessa päätöksenteossa, kuuluvat lain- opin perinteiseen metodologiaan. Säännön mukaan ylempi säännös syrjäyttää alemman, uusi säännös vanhan ja erityissäännös yleissäännöksen. Heuru 2003: 211; Kuusikko 2006: 21. 34 Niemivuo & Keravuori 2003: 215. 14 tu vastaamaan oikeudenkäymiskaareen otettua käsitettä tuomarin läheinen 35 . Hallinto- lain esteellisyysperusteiden tarkoitus on turvata hallintomenettelyn puolueettomuus, yleisön luottamuksen lisääminen virkamiesten puolueettomuuteen ja esteellisyyssään- nösten liian lavea soveltamisen estäminen 36 . Hallintolaissa säädellään nykyään myös esteellisyyden ratkaisemisesta 37 . Koska esteellisyyssäännökset pohjautuvat keskeisiltään lähtökohdiltaan hallintomenet- telylain mukaisille periaatteille 38 , käytän tutkimuksessani hallintomenettelylain aikaisia oikeustapauksia, jotka ovat yhtä päteviä kuin hallintolain aikaisetkin oikeustapaukset. Oikeustapauksien avulla pyrin selventämään sellaisia käytännön tilanteita, joissa intres- sijääviä esiintyy sekä valtion- että kunnallishallinnossa, ja samalla selvitän muitakin esteellisyysperusteita, joita oikeustapauksissa ilmenee. Virallislähteistä olen hyödyntänyt hallituksen esityksiä, jotka liittyvät hallintolain sää- tämiseen, kuntalain uudistamiseen, tuomarin esteellisyyttä koskevaan lainsäädäntöön ja valtion virkamieslain muuttumiseen 39 . Käytän aineistona myös oikeusasiamiehen vuo- sikertomuksia, joissa oikeusasiamies kertoo toiminnastaan ja joihin on sisällytetty mer- kittävimmiksi katsotut kanteluista tehdyt päätökset. Oikeudellisesta kirjallisuudesta käytän tutkimuksessani niitä, jotka liittyvät kuntalakiin, kunnan hallintomenettelyyn, hyvään hallintoon, hallintolakiin ja virkamiesten, sekä vi- ranhaltijoiden oikeusasemaan. Oikeudellisen kirjallisuuden tärkeimpinä lähteinä olen käyttänyt Matti Niemivuon ja Marietta Keravuoren Hallintolakia 40 sekä Heikki Harjulan ja Kari Prättälän Kuntalaki- tausta ja tulkinnat -teosta 41 . 35 HE 72/ 2002 vp s. 79. 36 EOA 1993: 19. 37 HE 72/ 2002 vp s. 82. 38 Niemivuo & Keravuori 2003: 215. 39 Hyvin usein hallinto-oikeudellinen lainsäädäntö on tavoitteellista niin, että siinä korostuu lainvalmiste- luaineiston merkitys. Lisäksi säännösten avoin muotoilu ja harkintavallan laajuus, joka viranomaisille on jätetty, korostavat sekä lainvalmisteluaineistoa lainsäätäjän tahdon ymmärtämisessä että oikeuskäytännön ohjaavaa tarkoitusta. Kuusikko 2006: 21. 40 Niemivuo & Keravuori 2003. 41 Harjula & Prättälä 2004. 15 1.4. Tutkimuksen rakenne Tutkimuksen rakenne etenee tutkimusaiheeni yleisestä tarkastelusta erityiseen tarkaste- luun. Tutkimuksen johdanto-osion tarkoitus on tutustuttaa lukija aiheeseen ja sen tär- keyteen sekä valtion- että kunnallishallinnossa. Johdanto -kappaleessa käsittelen tutki- mukseni rajauksia, keskeisiä käsitteitä sekä tärkeimpiä tutkimusongelmiani. Johdannos- sa selviää myös tutkimusmenetelmä ja käytettävän aineiston sisältö. Toisen luvun tarkoitus on selventää lukijalle esteellisyyden käsite ja esteellisyyssään- nökset, jotka helpottavat lukijaa ymmärtämään yksityiskohtaisempaa esteellisyyden tarkastelua. Esteellisyydenperusteista käsittelen intressijääviä ja peilaan sitä muihin es- teellisyysperusteisiin oikeustapausten ja esimerkkien avulla. Tässä luvussa käsittelen myös asianosaisuutta, intressinjäävin ongelmallisuutta sekä esteellisyyden ennakkora- joituksia. Kolmannessa luvussa erityistarkasteluun nousee intressijäävi, jonka tarkastelua syven- nän oikeustapausten systematisoinnilla ja tulkinnalla. Jaottelen intressijääviin ja sen ongelmallisuuteen liittyviä oikeustapauksia niissä esiintyvien intressien perusteella. Tässä luvussa oikeustapaukset painottuvat kunnallishallintoon. Intressit olen luokitellut taloudellisiin, omistusoikeuteen liittyviin, virka-asemaan liittyviin sekä muihin intres- seihin. Tarkastelu ja tulkinta keskittyvät intressin luonteeseen ja sen voimakkuuteen. Lisäksi pyrin selvittämään yleisimmät tilanteet, milloin intressijääviä esiintyy sekä val- tion- että kunnallishallinnossa. Neljäs luku sisältää esteellisyyden oikeusvaikutuksia, joita ovat esteellisyyden ratkai- seminen, käsittely- ja läsnäolokielto sekä asian käsittelyn jatkaminen. Lisäksi käsittelen varovaisuutta esteellisyystilanteiden ratkaisuissa sekä menettelyvirhettä ja virkavastuu- ta. Viides luku sisältää tutkimuksen keskeisimmät tutkimustulokset ja tärkeimmät sekä oleellisimmat näkökohdat tutkimuksen sisällöstä. 16 2. ESTEELLISYYDEN MÄÄRITTELY JA ESTEELLISYYSPERUSTEET 2.1. Hyvä hallinto ja objektiviteettiperiaate Hyvän hallinnon perusteista, jotka takaavat virkatoiminnan puolueettomuuden ja asian käsittelyn objektiivisuuden, säädetään hallintolain toisessa luvussa 42 . Hallinnon oikeus- periaatteina, joista säädetään hallintolain 6 §:ssä, on tyypillisesti pidetty yhdenvertai- suutta, tarkoitussidonnaisuutta, objektiviteetti- ja suhteellisuusperiaatetta. Hallintolain mukana tuli uutena periaatteena luottamuksensuojan periaate, jonka olemassaolo ja so- veltaminen ovat kuitenkin olleet kiistanalaisia hallinnossa. 43 Perustuslain 2 §:n 3 mo- mentin mukaan julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toimin- nassa on noudatettava tarkoin lakia. Hallinnon oikeussuojajärjestelmä on keskeinen te- kijä hallinnon lainalaisuuden turvaamisessa. 44 Oikeussuojajärjestelmä, joka toteuttaa hallinnon lainalaisuuden periaatetta, voidaan ja- kaa preventiiviseen eli ennakolliseen ja repressiiviseen eli jälkikäteiseen oikeussuojaan. Ennakollinen oikeussuoja antaa etukäteistakeita siitä, että virheellistä virkatoimintaa ei synny, ja että ratkaisu on oikea ja lainmukainen. Ennakollista oikeussuojaa turvaavat muun muassa hallinnon menettelylliset muotosidonnaisuudet, esimerkiksi huolehtimi- nen virkamiesten puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta sekä asianosaisen kuulemi- nen. Jälkikäteinen oikeussuoja on päätösten jälkikontrollia eli lainkäyttöä, jota hallinto- lainkäyttölaki keskeisesti säätelee. Jälkikäteisen oikeussuojan keinoja ovat ne, joilla 42 Hyvän hallinnon käsite julkisessa hallinnossa on saanut enemmän merkitystä viranomaisen toimintaa ohjaavana periaatteena. Halme 2005: 170. 43 Eurooppa-oikeudessa luottamuksensuoja on ollut jo pidempään hyvin keskeinen periaate. Kulla 2003: 79–82; Sutela 2004: 984. Hallintovaliokunta piti perusteltuna lainvalmisteluvaiheessa sitä, että lakiin tulee kirjata viranomaisen harkintavaltaa ohjaavat yleiset hallinnon oikeusturvaperiaatteet, koska tällä tavoin niille voidaan antaa enemmän merkitystä käytännön hallintotoiminnassa kuin aiemmin on ollut. HaVM 29/2002 vp sekä HE 72/2002 vp s. 8. 44 Tämä kyseinen oikeussuojajärjestelmä sisältää kaikki ne oikeudelliset periaatteet, säännöstöt ja järjeste- lyt, jotka turvaavat lainmukaiseen ratkaisun päätymiseen asianosaista koskevassa hallintoasiassa. Meri- koski 1968: 1–2. Viranomaiset eivät voi lainalaisuusperiaatteen mukaan rajoittaa kansalaisten oikeuksia eivätkä voi asettaa heille velvollisuuksia, elleivät ne ole selvästi johdettavissa eduskunnan säätämän lain toimivaltasäännöksistä. Mäenpää 1991: 29. 17 pyritään korjaamaan jo tapahtunut virhe tai hyvittämään virhe, jota ei voida korjata tai palauttaa ennalleen. 45 Objektiivisuuden vaatimuksen tarkoituksena on sulkea pois hallintotoiminnasta asiaan kuulumattomat sivuvaikutukset sekä mielivalta. Toisinaan sitä kutsutaankin asiallisuus- vaatimukseksi 46 . Objektiviteettiperiaatteen mukaisesti hallintotoimiin ryhtyminen sekä tapa, jolla toimenpide suoritetaan, täytyy pystyä perustelemaan objektiivisesti. Hallinto- virkamiehen subjektiiviset seikat eivät saa vaikuttaa hänen toimintaansa. 47 Objektivi- teettiperiaatteen toteutumista pyritään varmistamaan esteellisyyssäännöksillä, joiden tarkoitus on rajoittaa virkamiesten ja luottamushenkilöiden harkintavaltaa. Ne luovat pohjan toiminnan puolueettomuudelle. 48 Objektiviteettiperiaatteeseen liittyy myös pidättäytymissäännös, jonka mukaan hallinto- virkamies on oikeutettu ja velvollinen pidättäytymään kyseisen hallintoasian käsittelys- tä, jos hän on tuomarinjääviyssäännöksen tarkoittamassa suhteessa asianosaisiin tai ky- seessä olevaan asiaan. Tällöin tulee huomioida lisäksi intressin voimakkuus ja muut olennaiset seikat, jotka liittyvät asiaan. 49 Objektiviteettiperiaatteen loukkaaminen perus- tuu puolueettomuuden arviointiin jälkikäteen, kun taas puolueettomuuden ennakollista huomioon ottamista korostavat esteellisyysperusteet. Tästä syystä on katsottu tarpeelli- seksi laatia nimenomaiset säännökset virkamiesten, viranhaltijoiden ja luottamushenki- löiden esteellisyyden aiheuttavista perusteista ja esteellisyyden vaikutuksesta. 50 45 Ennakollisen ja jälkikäteisen oikeussuojan tarkkaa kahtiajakoa voidaan arvostella periaatteellisesti, mutta tarkka erottelu ei olekaan mahdollinen. Jälkikäteisiksi oikeussuojakeinoiksi luokitetuilla keinoilla on myös ennakollista vaikutusta. Kun virkamies tietää, että hänen virkatoimensa voidaan saattaa tutkitta- vaksi jälkikäteen tai hänelle voi koitua rangaistus virheellisestä virkatoimesta, niin tällä on myös ennakol- lista vaikutusta virkatoimen suorittamisessa eli virheitä estävä merkitys. Pohjolainen & Tarukannel 1990: 31–37; Aer 2000: 2–4; Sutela 2004: 985. 46 Objektiviteettiperiaatteella on läheinen yhteys yhdenvertaisuusperiaatteeseen, ja samalla se myös täy- dentää sitä. Lisäksi objektiviteettiperiaatteella on liittymäkohtia luottamuksensuojan periaatteeseen sekä suhteellisuusperiaatteeseen. Laakso, Suviranta & Tarukannel 2006: 327. 47 Subjektiivisessa puolueettomuudessa vaaditaan sitä, että henkilö toimii ilman henkilökohtaista ennak- koasennetta ja vakaumusta. Subjektiivinen puolueettomuus liikkuu moraalin alueella hallinto- oikeudellisessa lainkäytössä. Merikoski 1968: 102; Heuru 2003: 197–198. 48 Mäenpää 2003: 14; Niemivuo & Keravuori 2003: 214. 49 Rihto, Kandolin & Vuorinen 1979: 93–94. 50 Niemivuo & Keravuori 2003: 214–215. 18 Esteellisyyssäännökset takaavat myös perustuslain 21 §:n hyvää hallintoa. Muillakin perusoikeussäännöksillä kuin hyvän hallinnon sääntelyllä voi olla vaikutusta esteelli- syyssäännösten tulkintaan. Perustuslain 21 §:n ohella myös perustuslain 6 §:n yhdenver- taisuus ja perustuslain 14 §:n osallistumisoikeuksien turvaaminen voivat osaltaan olla tukemassa esteellisyyssäännösten suppeaa tulkintaa esimerkiksi siten, ettei vammainen henkilö syrjäydy perusteettomasti päätöksenteossa. 51 Euroopan ihmisoikeussopimuksella on ollut välitöntä vaikutusta tuomarinjäävien tulkin- taan. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti, josta säännellään sopimuksen 6 artiklassa, asettaa tiettyjä vähimmäisvaatimuksia esteellisyyden sääntelylle. Sopimuksessa sovelle- taan subjektiivista ja objektiivista tulkintatapaa. Subjektiivinen arvio kiinnittää huomion tuomarin henkilökohtaiseen asenteeseen ja vakaumukseen, kun taas objektiivisella arvi- olla mitataan sitä, miltä asia näyttää, kun asiaa tarkastellaan tapauskohtaisesti ulkoapäin. Nämä arviointitavat antavat uudenlaisen näkökulman myös hallinnon esteellisyyssään- nöksien tulkintaan, vaikka kyseistä artiklaa sovelletaan ainoastaan lainkäyttöön eikä hallintotoimintaan. 52 Suomessa esteellisyyttä on tarkasteltu juuri objektiivisesti, mutta ihmisoikeussopimuk- sen 6 artikla edellyttää kuitenkin laaja-alaisempaa esteellisyyden arviointia, mihin tä- hänastinen suomalainen tulkintamalli on tottunut. Toisaalta tulee kuitenkin huomioida, että ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytäntöä ei sellaisenaan voida hallintolain esteelli- syyssäännösten tulkinnassa hyödyntää, ilman että huomioidaan lainkäytön ja hallinto- menettelyn välistä rajausta. 53 2.2. Esteellisyyden käsite ja esteellisyyssäännökset Esteellisyyssäännökset kuuluvat hallinnon keskeisiin oikeusturvaperiaatteisiin. Esteelli- syyssäännöksillä pyritään turvaamaan kansalaisten luottamusta hallintoon ja asioiden 51 Kulla 2003: 129–131. 52 Emt. 129–131. 53 Emt. 131. 19 käsittelyn puolueettomuuteen. Esteellisyys eli jääviys tarkoittaa, että henkilöllä on sel- lainen suhde asianosaisiin tai asiaan, joka vaarantaa hänen puolueettomuutensa yksittäi- sen asian käsittelyssä. 54 Esteellisyydestä tulee erottaa este ja estyminen. Esteellisyys on erityinen hallinto-oikeudellinen ominaisuus, johon liittyy objektiivisuus, riippumatto- muus ja tasapuolisuus. Este ja estyminen ovat taas luonteeltaan tosiasiallisia tilanteita. Tällöin virkamiehellä voi olla jokin tosiasiallinen este esim. sairaus, matka tai työvel- vollisuus, jonka vuoksi hän ei voi saapua asiankäsittelytilaisuuteen. 55 Tässä yhteydessä on myös tarpeellista selventää esteellisyyden ero virka- ja vaalikelvot- tomuuteen, joiden osalta käytännössä on ilmennyt sekaannusta. Virka- tai vaalikelvo- tonta henkilöä ei voida valita tiettyyn tehtävään, jos henkilö ei täytä tehtävään vaaditta- via kelpoisuusehtoja. Virka- tai vaalikelvottomuus ei muodostu siitä, että henkilö on mahdollisesti esteellinen yksittäisen asian osalta, joka tulee käsittelyyn 56 . Jos kuitenkin virka- tai vaalikelvoton henkilö valitaan tehtävään, niin hänen hallinnossa suorittamansa toimet eivät ole tämän kelpoisuuden puuttumisen johdosta virheellisiä. Sen sijaan es- teellisen henkilön osallistuminen päätöksentekoon tai muuhun ratkaisuun muodostaa oikeudellisen virheen, ja päätös on näin syntynyt virheellisessä järjestyksessä. 57 Esteellisyyssäännösten päätarkoitus on turvata yksittäistapauksessa toiminnan objektii- visuus, jolla tarkoitetaan asiaankuulumattomien sivuvaikutusten pois sulkemista enna- kolta. Hallintoasian käsittelyyn osallistuvan velvollisuus on itse huomioida oma esteel- lisyytensä ja vetäytyä asian käsittelystä todettuaan sen. Mikäli henkilö osallistuu esteel- lisenä asian käsittelyyn, seurauksena on menettelyvirhe, joka vaikuttaa syntyneen pää- töksen oikeudelliseen pätevyyteen. 58 Keskeisinä perusteina esteellisyyttä ja sen vaiku- tuksia arvioitaessa on pidetty asian laatua, asian arvoa eli intressin suuruutta, virkamie- hen harkintavallan laajuutta sekä hallinnon tehokkuusvaatimusta. Asian laatua arvioita- essa pohditaan sitä, voiko esteellisyys ylipäänsä vaikuttaa käsiteltävänä olevaan asiaan. Intressin suuruutta pohdittaessa esimerkkinä voidaan todeta, että peruskoulun opettaja voi yleisesti ottaen arvioida oman lapsensa suorituksen, mutta yliopiston opettaja ei 54 Harjula & Prättälä 2001: 403–404. 55 Suomen kuntaliitto 1993: 21; Heuru 2003: 202; Laakso ym. 2006: 191. 56 Poikkeus tästä asiasta koskee kunnan tilin tarkastajaa, kuntalain 72 §:n mukaan. 57 Heuru 2003: 202. 58 Rissanen 1998: 62; Heuru 2003: 129. 20 enää voi. Kun arvioidaan virkamiehen harkintavaltaa päätöksenteossa, tulee huomioida, että subjektiiviset arvostukset harkintatilanteessa voivat vaikuttaa herkemmin kuin me- kaanisessa lain soveltamisessa. Hallinnon tehokkuusvaatimus sisältää julkisen edun vaatimuksen sekä asian käsittelyn kiireellisyyden. 59 Esteellisyyssääntelyn tarkoitus on estää henkilön myötävaikutusta asian käsittelyssä tai ratkaisussa, jossa voidaan arvella hänen epäasiallisen henkilökohtaisen sivuvaikutuksen ohjaavan hänen toimintaa. Lisäksi esteellisyyssäännöksillä pyritään lisäämään yleisön luottamusta siihen, että vain asiallisesti hyväksyttävät perusteet vaikuttavat hallintoasian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Yleensä esteellisyyttä ilmenee vain tietyn asian ja yksit- täisen henkilön välillä, ja silloin se on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Viime vuosien aikana virkamiesten sidonnaisuudet ja esteellisyys ovat olleet yhä useammin julkisen keskustelun ja arvostelun kohteena. Se on johtanut siihen, että esteellisyysperusteiden tulkintaan suhtaudutaan tiukemmin. 60 Virkamiehen ja luottamushenkilön esteellisyydestä säädetään sekä hallintolaissa että kuntalaissa. Hallintolaki tuli voimaan 2004 vuoden alusta, ja se korvasi hallintomenette- lylain. Hallintolaissa säädetään esteellisyyden sisällöstä aiempaa tarkemmin, ja samalla myös virkamiesten henkilöpiiriä on täsmennetty 61 . Hallintomenettelylakiin oli alun pe- rin viittauksia kuntalain 52 §:ssä, mutta pykälään on tehty tarvittavat korjaukset hallin- tolain johdosta. Esteellisyydestä, esteellisyysperusteista, esteellisyyden ratkaisemisesta ja asian käsittelyn jatkamisesta säädetään hallintolain 27–30 §:ssä. Hallintolain 28 §:n esteellisyysperusteet ovat pääsääntöisesti samat kuin hallintomenettelylaissa, ja niitä sovelletaan kunnallishallinnossa toimiviin henkilöihin valtuutettuja lukuun ottamatta. Kuntalaki säätelee edelleen valtuutetun esteellisyydestä valtuuston kokouksissa, mutta myös esteellisyyden ratkaisemista säätelevä hallintolain 29 § sovelletaan valtuuston kokouksissa. 62 Kuntalain 52 §:n 1 momentti sisältää yhden esteellisyysperusteen valtuu- tetuille, jonka on katsottu sisältävän hallintolain asianosaisjäävin ja intressijäävin kaltai- 59 Rihto ym. 1979: 94; Kulla 2003: 130. 60 Niemivuo & Keravuori 2003: 214–215. 61 Emt. 215. 62 Harjula & Prättälä 2004: 403, 431. 21 sia tapauksia 63 . Valtuutetun esteellisyyden lievempi sääntely johtuu ensisijaisesti heidän keskeisestä asemasta kunnallisessa demokratiassa sekä siihen perustuvasta tehtävien erityisluonteesta. Lisäksi valtuutetun esteellisyyssääntelyn erityisasemaa on perusteltu käytännön kannalta. Esteellisyyssäädösten tiukka ja täsmällinen tulkinta voisi käytän- nössä vaikeuttaa olennaisesti päätöksentekoa monijäsenisessä valtuustossa. 64 2.3. Esteellisyysperusteet Esteellisyysperusteita hallinnossa määrittelevät vuoden 2004 alusta voimaan tullut hal- lintolaki, joka korvasi hallintomenettelylain, sekä kuntalaki. Hallintolain 28 § määritte- lee esteellisyysperusteet virkamiehelle, viranhaltijalle ja muille luottamushenkilöille paitsi valtuutetuille. Valtuutetun esteellisyysperusteet määräytyvät kuntalain 52 §:n mu- kaan. 65 Hallintolain ja kuntalain välinen suhde on se, että kuntalaki on erityislaki, joka menee hallintolain säännösten edelle. 66 Hallintolain 28 §:n 1 momentti sisältää seitsemän eri esteellisyysperustetta: 1) asianosaisjäävi 2) avustus- ja edustusjäävi 3) intressijäävi 4) palvelussuhde- ja toimeksiantojäävi 5) yhteisöjäävi 6) ohjaus- ja valvontajäävi 7) yleislausekkeeseen perustuva jäävi. Asianosaisjäävissä virkamies on esteellinen, jos hän tai hänen läheisensä on asianosai- nen. Avustus- ja edustusjäävissä virkamies on esteellinen, jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa eri- tyistä hyötyä tai vahinkoa. Intressijäävissä esteellisyys syntyy, jos virkamiehelle on asi- 63 Heuru 2003: 210. 64 Mäenpää 1998: 119. 65 Harjula & Prättälä 2004: 404–405. 66 Heuru 2003: 211. 22 an ratkaisusta odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen. Palvelussuhde- ja toimeksiantojäävissä virkamies on esteellinen jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksian- tosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.(HallintoL 28.1,1–4 §.) Yhteisöjäävissä esteellisyys syntyy, jos virkamies tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimie- limen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhtei- sössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Ohjaus- ja valvontajää- vissä esteellisyys syntyy, jos virkamies tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimie- limeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan. Yleislausekkeen perusteella virkamies on jäävi jos luottamus hänen puolu- eettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.(HallintoL 28.1,5–7 §.) Valtuutettuja sitoo muita lievemmät esteellisyysperusteet, jotka määräytyvät kuntalain 52 §:n 1 momentin mukaan. Valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti taikka hänen läheisiään, jotka määritellään hallin- tolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa. Valtuutettujen esteellisyyttä säätelee vain yksi esteelli- syysperuste: asia, joka koskee häntä tai hänen lähisukulaisiaan henkilökohtaisesti. Tätä henkilökohtaisen vaikutuksen vaatimusta sovelletaan suhteellisen kirjaimellisesti val- tuutettujen osalta. 67 Vertaillessa kuntalain 52 §:n 1 momentin valtuutetun esteellisyys- perustetta hallintolain esteellisyysperusteisiin tulee huomioida, että kuntalain esteelli- syysperusteen on katsottu sisältävän hallintolain asianosaisjäävin ja intressijäävin. Hal- lintolain intressijäävi ja valtuutetun asemaa säätelevä kuntalain esteellisyysperusteen henkilökohtainen koskeminen eivät ole kaikilta osiltaan yhteneväiset, koska valtuutetun hyväksi on saatettu joustaa tilanteissa, joissa on jouduttu punnitsemaan valtuutetun hen- kilökohtaista intressiä ja hänen asemaansa kunnan asukkaiden edustajana. 68 Silloin kun 67 Mäenpää 2003b: 286. 68 Heuru 2003: 210. 23 valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä kuin valtuustossa, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen esteellisyydestä säädetään (KuntaL 52.1 § ). Esteellisyys muodostuu hallintolain 28 §:n mukaan asian ratkaisuun osallistuvalle hen- kilölle hänen itsensä tai samoin kuin myös hänen läheiselle henkilön asianosaisuuden tai jonkin muun sidonnaisuuden perusteella. Valtuutettujen osalta jääviys syntyy asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti tai hänen hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa määriteltyjä läheisiään. Säännöksien tulkintaa täytyy avata määrittelemällä asianosaisen ja läheisten henkilöiden käsitteet. 69 2.3.1. Asianosainen Hallintoasioissa keskeinen merkitys on asianosaisaseman määrittelyllä, koska se vaikut- taa sekä menettelyn edellytysten täyttymiseen että ennakollisten oikeusturvaperiaattei- den soveltamiseen asian käsittelyssä. Näistä esimerkkeinä ovat oikeus tulla kuulluksi asiassa ja oikeus saada perusteltu päätös. Yksi tärkeimmistä menettelyllisistä lähtökoh- dista hallintoasioiden käsittelyssä on juuri asianosaispiirin rajaaminen. 70 Hallinto-oikeudessa keskeinen käsite on asianosainen, mutta sen määritteleminen ei ole aina helppoa, koska käsite esiintyy eri oikeudenaloilla eri merkityssisältöisenä. Ensiksi tulee selvittää ero hallinto-oikeudellisen ja prosessioikeudellisen asianosaiskäsitteiden välillä. Prosessioikeudessa asianosaisena pidetään sitä henkilöä, joka on mukana oikeu- denkäynnissä, toisin sanoen muodollinen käsitemääritelmä. Hallinto-oikeudessa taas käsitteen ala on laajempi, mutta ei kuitenkaan yhtenäinen, koska asianosaisen käsite on monimerkityksinen ja joltain osin epämääräinenkin hallinto-oikeuden sisällä. 71 Jossain määrin epäselvyyttä lisää myös se, että erilaisissa yhteyksissä käytetään myös käsitettä asianosaisuus. Asianosaisuuteen liitetään useita oikeusvaikutuksia, joita sovel- letaan erityyppisissä hallintoasioissa, eri hallinnonaloilla sekä asian käsittelyn eri vai- 69 Emt. 204. 70 HE 72/2002 vp s. 71; Niemivuo & Keravuori 2003: 141. 71 Heuru 2003: 108–109. 24 heissa hieman toisistaan eroavalla tavalla. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (5.2.1999/132) sekä ympäristönsuojeluun liittyvissä lupa- ja hakemusasioissa asianosaisuus esiintyy laajimmillaan. Suppein käsitesisältö lienee sosiaalihuollon alueella, koska se lähentyy prosessioikeuden muodollista asianosaiskäsitettä. Näiden lisäksi myös kuntalaki, hallin- tolainkäyttölaki (26.7.1996/586), julkisuuslaki (21.5.1999/621) ja hallintolaki sisältävät jokainen omat määritelmänsä. Näin ollen voidaan puhua laajasta asianosaiskäsitteestä, jonka sisällön määrittelee kunkin hallinnonalan erityislaki. Asianosaisuudella voidaan asianosaisen lisäksi ymmärtää tarkoitettavan niitä tahoja, joille myönnetään henkilön yleisestä asemasta poikkeava asema erityislainsäädännön johdosta. 72 Yleistettävissä oleva asianosaisuus -käsite ymmärretään sisällöllisesti samoin kuin hal- lintolainkäyttö-, kunta-, julkisuus- ja hallintolaissa. Hallintolainkäyttölain 6 §, julkisuus- lain 11 § ja hallintolain 11 § ovat säädöspohjana asianosaisuus -käsitteelle. Hallintolain 11 §:n mukaan asianosainen on se, jonka etua, oikeutta tai velvollisuutta asia koskee. Säännös asianosaisuudesta julkisuuslaissa on sisällöltään sama kuin hallintolaissa. Hal- lintolainkäyttölain 6 §:ssä on lisätty luetteloon myös se, johon päätös kohdistuu. Kunta- lain 92 § ilmaisee asian samoin. Edellä mainittujen lakien sanonnallisista eroavuuksista huolimatta päädytään siihen, että hyvän hallinnon mukaan asianosainen on se, jonka oikeutta, etua, tai velvollisuutta käsiteltävänä oleva hallintoasia koskee. Asian ”koske- minen” tulee määritellä oikeudellisten vaikutusten perusteella. 73 Pääsäännön mukaan hallintolaissa tarkoitettuja asianosaisia voivat olla vain ne, joilla on asialegitimaatio. Tällöin arvioidaan sitä, kenellä on tarpeeksi kiinteä kytkentä asiaan. Sovellettaessa hallintolain 11 §:ssä määriteltyä asianosaiskäsitettä tulee huomioida, että asianosaisasemaa ei arvioida pelkästään ratkaisun lopputuloksesta, vaan merkittävää on nimenomaan kytkentä käsiteltävänä olevaan asiaan. Keskeinen lähtökohta asianosaiskä- sitteen tulkinnalle on se, että vaikutuksen tulee olla oikeudellinen tuottaakseen asian- osaisaseman. Pelkkä asiaan liittyvä tosiasiallinen intressi ei riitä asianosaisaseman syn- tymiseen. Asianosaisaseman perusteeksi tosiasiallinen intressi ei ole riittävä silloinkaan, kun se voi olla henkilön kannalta merkityksellinen. Esimerkiksi pelkkä epäsuora talou- 72 Heuru 2003: 109. 73 Emt. 109. 25 dellinen etu tai haitta, joka mahdollisesti päätöksestä seuraa, ei sellaisenaan riitä asian- osaisaseman tuottamiseen. 74 Oikeudellinen vaikutus merkitsee sitä, että käsiteltävänä oleva asia koskee asianosaisen henkilön oikeusasemaa eli hänen oikeuttaan tai velvollisuuttaan tai myös laillisesti suo- jattua etuaan. Tällöin kysymys voi olla esimerkiksi taloudellisesta edusta, joka perustuu lainsäädäntöön, ja henkilöllä on tämän saamiseen subjektiivinen oikeus. Laki ei kuiten- kaan edellytä välitöntä oikeusvaikutusta asianosaisaseman perusteeksi. Näin ollen myös välillisesti liittyvä vaikutus asiaan tuottaa oikeuden toimia asiassa asianosaisena ja käyt- tää menettelyllisiä oikeuksia, jotka kuuluvat asianosaiselle. 75 Muodollinen asianosaisuus Asianosaiskäsitteen ydinsisältö hallintolain mukaan kohdistuu niihin, joiden oikeudesta, edusta tai velvollisuudesta kyseisessä asiassa välittömästi päätetään. Näin samoin edel- lytyksin hallintosopimuksen osapuoli voi olla asianosaisena. Tällaiset asianosaiset kuu- luvat menettelyn varsinaisiin asianosaisiin. Hakemusasioissa asianosaisia ovat välittö- män oikeusvaikutuksen perusteella ne, jotka tekevät omissa nimissään hakemuksen vi- ranomaiselle jonkin oikeuden tai edun saamiseksi itselleen. Kysymyksessä on niin sa- nottu oma asia. 76 Ratkaisutoimenpiteen välittömänä ja muodollisena kohteena ovat taas ne, joille nimenomaisesti asetettavasta rajoituksesta, kiellosta tai velvollisuudesta on asiassa kysymys 77 . Välillinen asianosaisuus Välitöntä oikeusvaikutusta ongelmallisempaa on määritellä välillinen oikeusvaikutus. Välillisessä asianosaisuudessa toimea ei ole suoraan kohdistettu siihen tahoon, jonka oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen toimi todellisuudessa vaikuttaa. Tällöin tarkastel- 74 Niemivuo & Keravuori 2003: 147. 75 Emt. 147. 76 Esim. sosiaalietuus, avustusta hakevat ja viranhakuun osallistuvat henkilöt. HE 72/2002 vp s. 72; Heuru 2003: 109. 77 Esimerkiksi maksuvelvoite tai rakentamiskiellon kohde, jotka ovat yleensä tarkoin määriteltyjä. Niemi- vuo & Keravuori 2003: 147. 26 laan, koskeeko käsiteltävänä oleva asia, ja millä oikeudellisella perusteella jonkun toi- sen kuin hallintosopimuksen tai -päätöksen muodollisena asianosaisena olevan oikeutta, etua tai velvollisuutta niin, että se riittäisi tuottamaan tälle asianosaisaseman. 78 Hallintoasioissa on usein tyypillistä, että asianosaisen asema syntyy muun kuin välittö- män oikeusvaikutuksen perusteella. Käsiteltävänä olevan asian ratkaisusta voi seurata erilaisia kytkentöjä ja muita vaikutuksia, joilla voi olla seurauksia ulkopuolisten tahojen oikeusasemaan. Tällaisissa tapauksissa henkilöillä saattaa käytännössä olla merkittävä ja joskus jopa konkreettinenkin intressi asiassa. Esimerkiksi oikeuden myöntäminen yhdelle voi samalla olla toisen henkilön oikeuteen tai etuun puuttumista. Valmisteltaes- sa ympäristölupapäätöstä asianosaisiin saatetaan lukea kauempana sijaitsevan kiinteis- tön haltijoita, omistajia tai muita alueen asukkaita. Vastaavasti hallintosopimuksella saattaa olla vaikutuksia sopimussuhteen ulkopuolisten oikeusasemaan niin, että näitä tulee sopimuksen valmisteluvaiheessa pitää asianosaisina. 79 Rajanveto välillisen ja välittömän oikeusvaikutuksen kesken on kuitenkin hyvin häily- vä, ja sitä on vaikea määrittää. Ei voida esittää yleistä sääntöä, millaisissa tilanteissa välillinen oikeusvaikutus edellyttää asianosaiselle puhevallan myöntämistä. Asian laa- dun ja siihen liittyvien olosuhteiden perusteella tulee arvioida asianosaispiiriä aina ta- pauskohtaisesti. Harkinnassa kiinnitetään huomiota siihen, onko henkilöllä sellaista tar- vetta oikeussuojaan, jotta tälle tulisi myöntää oikeus vaikuttaa päätöksen valmisteluun. Valitusoikeus käsittelyn kohteena olevasta asiasta ei yksinomaan sinänsä merkitse oike- utta käyttää asianosaispuhevaltaa päätöksen valmistelussa. 80 2.3.2. Läheispiiri Arvioitaessa esteellisyyttä hallintolain 28 §:n asianosais-, avustus- ja edustus-, intressi-, yhteisö- sekä ohjaus- ja valvontajäävin mukaisissa tilanteissa, otetaan huomioon myös virkamiehen, viranhaltijan ja luottamushenkilön läheisten henkilöiden asema. Myös 78 Heuru 2003: 109; Niemivuo & Keravuori 2003: 148. 79 Emt. 148. 80 Emt. 148. 27 valtuutetun läheisen henkilön asemaa määräytyy hallintolain mukaan. Läheinen henkilö on määritelty Hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa, joissa läheinen määritellään vas- taavin perustein kuin vuonna 2001 uudistetussa oikeudenkäymiskaaren (1.1.1734/4) 13 luvun 3 §:ssä 81 . Hallintolain 28 §:n 2 momentin mukaan läheiset jaetaan kolmeen ryh- mään. 82 Ensimmäiseen ryhmään eli perhepiiriin kuuluvat virkamiehen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa myös viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä, kaikkein läheisimmät perheenjä- senet eli hänen puolisonsa ja lapsensa sekä hänen lapsenlapsensa, sisaruksensa, van- hempansa ja isovanhempansa. Tilanteiden harvinaisuuden vuoksi neljännen polven edustajia ei ole mainittu laissa erikseen, mutta myös he kuuluvat läheisimpään perhepii- riin. Läheisimpään ryhmään kuuluu myös muu erityisen läheinen henkilö ja samoin myös hänen puolisonsa. Perhepiiri laajenee myös muihin sukulaisiin ja henkilöihin, jos virkamiehellä on erityisen läheinen suhde näihin henkilöihin. Erityisen läheisiä ovat muun ohella kihlattu, seurustelukumppani ja erittäin läheinen ystävä. 83 Esteellisyyttä läheisen suhteen takia on aina arvioitava sen ajankohdan mukaan, jolloin virkamiehen on ratkaistava mahdollinen esteellisyytensä. Tällöin edellytetään yleensä luottamuksellisia välejä ja säännöllisesti ja usein toistuvaa yhteydenpitoa. Lapsuuden tai opiskeluajan sydänystävä ei kuulu virkamiehen lähipiiriin, paitsi jos he ovat edelleen toistensa uskottuja ja pitävät yhteyttä säännöllisesti. Esteellisyys, joka perustuu erityi- seen läheisyyteen, on usein vain virkamiehen itsensä tiedossa. Ulkopuolisen on helppo havaita ainoastaan senkaltainen läheisyys kuten esimerkiksi kihlaus ja yhteistalous. 84 Virkamiehen kaukaisimmat sukulaiset kuuluvat toiseen ryhmään läheisiä määriteltäessä. Ryhmään kuuluu vanhempien sisarukset ja heidän puolisonsa ja sisarusten lapset. Myös entinen puoliso kuuluu luetteloon, koska virkamies ei välttämättä kykene käsittelemään objektiivisesti entisen puolisonsa asioita. Taas nykyisen puolison entinen puoliso jää ryhmän ulkopuolelle, ja esteellisyys jää arvioitavaksi esteellisyyttä koskevan yleislau- 81 HE 78/2000 vp. 82 Kulla 2003 s. 133; 83 Heuru 2003: 205; Kulla 2003: 133; Niemivuo & Keravuori 2003: 219–220. 84 Emt. 220. 28 sekkeen perusteella. Luetteloon ei myöskään kuulu virkamiehen serkut, serkkujen puo- lisot ja sisarustensa lasten puolisot. 85 Kolmanteen ryhmään kuuluvat puolison sukulaiset, joita ovat puolison lapset, lapsen- lapset, sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat sekä heidän puolisot ja virkamiehen puolison sisarusten lapset. Läheisinä pidetään myös vastaavia puolisukulaisia. Puolison vanhempien sisarukset ja serkut ja heidän puolisonsa eivät kuulu luetteloon, koska se saattaisi johtaa tilanteisiin, joissa virkamies ei itse tunnistaisi esteellisyyttään. 86 Lähisukulaisiin rinnastetaan hallintolain 28 §:n 3 momentin mukaan myös puolisukulai- set, kuten äitipuoli, velipuoli ja sisarpuolen lapsi. Ottolapsisuhdetta ei ole erikseen mai- nittu laissa, koska lapseksiottamisesta annetun lain (8.2.1985/153) 12 §:n mukaan otto- lasta pidetään ottovanhempien lapsena, ja siihen sovelletaan mitä sukulaisuuden ja lan- kouden oikeudellisesta vaikutuksesta on voimassa. Ottolapsen ja hänen biologisten van- hempiensa välinen suhde on yleensä hallintolain 26 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoi- tettu erityinen läheisyyssuhde. Sama koskee myös ottolasta, joka on otettu ottolapseksi ennen kuin laki lapseksiottamisesta tuli voimaan. Virkamiehen puolisolla tarkoitetaan aviopuolisoa sekä avioliitonomaisessa olosuhteissa sekä rekisteröidyssä parisuhteessa elävää henkilöä. 87 2.4. Intressijäävi Hallintolain 28 §:n 1 momentin 3 kohta käsittelee intressijääviä. Virkamiehelle saattaa olla asian ratkaisun lopputuloksella tosiasiallista merkitystä, vaikka hän ei olisikaan asiassa edustajan tai asianosaisen asemassa. Virkamies on esteellinen, jos hänen käsitte- lemänsä asiansa ratkaisusta on odotettavissa erityistä oikeudellista taikka taloudellista hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen perhepiiriinsä kuuluvalle, vaikka kukaan heistä ei olisi asianosaisena. Intressijäävissä tarkoitetusta läheisestä säännellään hallintolain 28 85 Niemivuo & Keravuori 2003: 220–221. 86 Kulla 2003: 134; Niemivuo & Keravuori 2003: 221. 87 Emt. 221–222; Mäenpää 2003: 164. 29 §:n 2 momentin 1 kohdassa. Lain valmisteluasiakirjoissa intressijäävi perusteita kuva- taan niin, että erityinen suhde vallitsee virkamiehen ja asian välillä 88 . Tulevien oikeus- tapausten kautta tulen esittämään, että intressijäävissä voi olla kyse myös virkamiehen läheisestä suhteesta asianosaisiin, joiden kautta syntyy virkamiehen läheinen suhde myös käsiteltävänä olevaan asiaan. Hyötyä ja vahinkoa arvioidaan intressin voimak- kuuden mukaan, ja virkamiehen läheisyys kysymys rajoittuu ainoastaan kaikkein lähei- simpiin henkilöihin eli perhepiiriin. 89 Intressijäävissä intressin tulee olla erityistä laatua, joten aivan vähäinen vahinko tai hyö- ty ei vielä riitä esteellisyyden perusteeksi. Hallintomenettelylain esitöissä ei tarkenneta sitä kysymystä, milloin hyöty tai vahinko on erityinen. Kielelliseen tulkintaan perustuen todetaan, että vähäistä etua ei luokitella erityiseksi, ja erityisen edun tulee poiketa jollain lailla tavanomaisesta eli normaalitilanteesta. 90 Virkamiehelle seuraavan edun luonne on kuitenkin arvioitava aina tapauskohtaisesti ja edun tulee olla odotettavissa, jotta se syn- nyttää esteellisyyden. Etu ei ole odotettavissa, jos sen syntyminen vastaisuudessa on elämänkokemuksen tai tiedon mukaan hyvin epätodennäköistä. Taloudelliselta tai muul- ta vastaavalta intressiltä vaaditaan sekä konkreettisuutta että tietynasteista välittömyyt- tä 91 . Intressijääviä pohtiessa juuri ulkoinen arviointitapa on hyödyllinen, jolloin menet- telyn osapuolet objektiivisesti arvioivat virkamiehen puolueettomuus kysymystä. Intres- sijäävisäännös kattaa sellaiset eturistiriidat, joissa ei ole kysymys asianosaisjäävin tai edustusjäävin mukaisesta välittömästä osallisuudesta. 92 Intressijäävi voi tulla kyseeseen, vaikka päätöksellä ei olisikaan sen kaltaista välitöntä vaikutusta asian käsittelijään kuin asianosaisjäävin tarkoittamassa tilanteessa. Riittävä esteellisyysperusteeksi on tilanne, jolloin asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä vahinkoa tai hyötyä asian käsittelijälle tai hänen läheiselle. Asian käsittelijä tai myös hänen läheisensä ovat tämän vuoksi intressentin asemassa käsiteltäessä asiaa ja suhtees- sa tällaisiin odotusarvoihin. 93 Rajanveto on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen asian- 88 HE 72/2002 vp s. 92–97. 89 Niemivuo & Keravuori 2003: 223–224. 90 OKA 12.6.2002 12/50/02 91 Niemivuo & Keravuori 2003: 224. 92 Kulla 2003: 137. 93 Mäenpää 2003: 156. 30 osaisjäävin ja intressijäävin välillä. Syy tulkinnanvaraisuuteen johtuu siitä, että oikeu- dellisesti suojattujen intressien, rajaukset tosiasiallisten etujen ja subjektiivisten oikeuk- sien välillä ovat väljiä perusteiltaan. Kyseessä ovat sellaiset tosiasialliset intressit, jotka eivät kuulu asianosaisjääviin perustuviin oikeudellisiin etuihin. Edellistä selventäen tässä tapauksessa viranomaistoimi ei kohdistu virkamieheen välittömästi niin, että hän voisi tulla oikeutetuksi tai velvoitetuksi asianosaisena. 94 Intressijäävi on osittain päällekkäinen yhteisöjäävin kanssa, mutta eroaa siitä intressin voimakkuuden perusteella 95 . Esimerkiksi se aiheuttaa jääviysperusteen, kun asianosai- sena on osakeyhtiö, jonka osakepääomasta arvioinnin kohteena oleva henkilö omistaa huomattavan osan 96 . Myös se synnyttää esteellisyyden, kun henkilö on asianosaisen velkoja tai takaaja, ainakin silloin kun on kysymys taloudellisesta edusta tai vahingos- ta 97 . Myös virkamiehen tausta voi tehdä hänet esteelliseksi, esimerkiksi pitkäaikainen palvelussuhde, joka on hiljattain päättynyt 98 . Intressikonfliktissa virkamiehen yksityinen tai henkilökohtainen intressi on niin merkittävä, että se vaarantaa hänen virkavelvolli- suuksien hoitamisen objektiivisesti 99 . Intressikonfliktin aiheuttajana voi olla hyvin moni tekijä, esimerkiksi raha, aika, vaikutusvalta tai vaikka ideologinen kysymys 100 . Joissakin tilanteissa esteellisyyden ratkaisu voi olla hyvin ongelmallista. Ratkaisut tuo- vat esiin sellaisia pulmallisia kohtia, joita esiintyy esteellisyyden määrittelyssä. 101 Edus- kunnan oikeusasiamiehen tulkintaan perustuen voidaan vaatia käsiteltävänä olevan asian ratkaisulta itsenäisiä oikeudellisia vaikutuksia. Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut ratkaisussaan 102 , että päätöksenteossa, jossa oli kyse autoavustuksen myöntämisestä, ei voida katsoa olevan vammaisille luottamushenkilöille, jotka osallistuivat päätöksen te- kemiseen, odotettavissa erityistä hyötyä, vaikka nämä henkilöt voisivatkin olla itse po- 94 Kulla 2003: 137. 95 Heuru 2003: 208. 96 Uotila, Laakso, Pohjolainen & Vuorinen 1983: 76. 97 Mäenpää 2003: 156–157; Niemivuo & Keravuori 2003: 224–225. 98 Kulla 2003: 143. 99 Intressikonfliktissa on kyse siitä, että julkisessa asemassa oleva henkilö parantaa muun muassa hänen henkilökohtaista taloudellista asemaa juuri hallinnollisella tai poliittisella ratkaisulla. Intressikonfliktin vaikean havaittavuuden vuoksi se luokitellaan yhdeksi salakavalammaksi korruptio muodoksi. Korrupti- oon kuuluu aina myös intressikonflikti. Isaksson 1997: 91, 123; Eilavaara & Hytönen 1998: 47. 100 af Ursin 1993: 17. 101 Hautamäki 2004: 129. 102 EOA 31.12.2002 D 1301/2001. 31 tentiaalisia autoavustuksen hakijoita. Ratkaisun perusteluissa painotettiin periaatepää- töksen luonnetta jolla ei ole varsinaisia oikeusvaikutuksia eikä luottamustehtävän sisäl- tämää poliittista luonnetta. Yleisesti on suhtauduttava pidättyvästi luottamushenkilöiden osallistumisoikeuksien rajoittamiseen. 103 Intressijääviä sovelletaan silloin, kun asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä vahin- koa tai hyötyä, tässä kyseisessä tapauksessa luottamushenkilölle tai hänen lähisukulai- selleen. Hallintolaissa ei ole määritelty sitä, että milloin odotettavissa oleva vahinko tai hyöty on erityinen, eikä myöskään lain perusteluissa ole erikseen tätä kysymystä käsi- telty. Oikeusministeriö, jonka lausunto on oheistettu oikeusasiamiehen antamaan ratkai- suun, katsoo lausunnossaan kielellisen tulkinnan viittaavan siihen, että vähäinen etu ei ole erityinen, ja että edun täytyy olla jollakin lailla tavanomaisesti poikkeava. Perus- teeksi intressijääviin ei esimerkiksi voi asettaa tiettyä rahamääräistä rajaa. 104 Oikeusministeriä toteaa, että lainkohta edellyttää ratkaisun lopputuloksesta aihetuvalta hyödyltä tai vahingolta ensinnäkin erityisyyttä ja toisaalta myös sitä, että se on odotetta- vissa olevaa tulevaisuudessa. Taloudelliselle tai muulle vastaavalle intressille on siis asetettu tietynasteinen välittömyys- ja konkreettisuusvaatimus. Vaikka vahingon tai hyödyn aiheutumisen ei tarvitse välttämättä olla varmaa, niin sen on kuitenkin oltava ratkaisun lopputuloksen perusteella odotettavissa olevaa. Vaatimus tulkinnan perustaksi voidaan asettaa siitä, että kyseisessä asiassa tehtävällä ratkaisulla on itsenäisiä oikeudel- lisia vaikutuksia. 105 Vammaispalvelulain mukaisessa autoavustuksessa on kysymys vammaispalvelulain mukaisesta taloudellisesta tukitoimesta, joka perustuu määrärahoihin. Lain mukaan tuen myöntäminen ja myönnettävän avustusmäärän suuruus tulee aina harkita tapauskohtai- sesti jokaisen hakijan sairauden tai vamman vaatiman tarpeen mukaisesti. Periaatepää- töksessä, jonka sosiaali- ja terveyslautakunta teki 31.5.2001, oli kyse kunnallisen itse- hallinnon puitteissa annetusta päätöksentekoon oikeutetuille viranhaltijoille tarkoitetusta yleisohjeesta, joka koski autoavustuksen rahamääräistä ylärajaa vammaispalvelulain 103 Niemivuo & Keravuori 2003: 224–225. 104 EOAK 31.12.2002 D1301/2001. 105 Emt. 32 mukaisesti ja sitä, miten menetellään avustuksen myöntämisessä. Periaatepäätöksen tarkoitus on muun muassa turvata päätöksenteossa hakijoiden yhdenvertainen kohte- lu 106 . Sillä ei voida rajoittaa säännösten vastaisesti yksilön oikeutta etuun, joka on laissa tai asetuksessa turvattu. Periaatepäätöksellä ei ratkaista sitä, kenelle ja milloin tullaan yksittäistapauksessa avustusta myöntämään. 107 Kyseessä olevasta periaatepäätöksestä, jolla ei ole varsinaisia oikeusvaikutuksia, ei eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan katsota olevan odotettavissa autoavustuksen edellytykset täyttävälle luottamushenkilölle hallintolain 28 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua erityistä hyötyä. Tämä sama näkemys on esitetty myös oikeusministeriön lausunnossa. Itsestään selvää on se, että lautakunnan jäsen ei voi käsitellä omaa tai per- hepiiriinsä kuuluvan autoavustushakemusta. 108 Oikeusasiamiehen näkemys tässä kyseisessä asiassa on, että esteellisyydelle ei ole mer- kitystä myöskään periaatepäätöksen tekemisen kannalta sillä, onko henkilö saanut jo aiemmin vammaispalvelulain mukaista autoavustusta tai tuleeko hän sitä tulevaisuudes- sa hakemaan. Näin ollen vammaisen luottamushenkilön mahdollisesti tulevaisuudessa tekemälle autoavustusta koskevalle hakemukselle ei voida antaa sen kaltaista oikeudel- lista painoarvoa, jonka perusteella hänet katsottaisiin periaatepäätöksen tekemisessä esteelliseksi. Tällainen tulkinta johtaisi esteellisyystilanteiden yleistymiseen merkittä- västi ja samalla se olisi kunnallisen päätöksenteon periaatteiden vastainen. Luottamus- henkilö ei näin ollen ole hallintolain intressijäävistä sääntelevän 28 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoitetulla tavalla esteellinen tekemään kyseistä periaatepäätöstä vammaispal- velulain mukaisessa autoavustuksessa. 109 106 Yhdenvertaisuuden rinnalla syrjinnänkielto on saanut käytännössä yhä suuremman merkityksen, ja ihmisten erottelulta vaaditaan korkeaa kynnystä sekä hyväksyttävää syytä. Hallberg 1997: 21. 107 EOAK 31.12.2002 D 1301/2001. 108 Emt. 109 Emt. 33 2.5. Muiden esteellisyysperusteiden peilausta intressijääviin Esteellisyysperusteiden soveltamiselle keskeisen lähtökohdan muodostaa virkamiehen erityisen läheinen suhde käsiteltävänä olevaan asiaan tai asianosaiseen. Pääsäännön mu- kaan virkamies on jäävi käsittelemään asiaa, johon hänen läheinen suhteensa vaikuttaa, niin että se antaa aihetta perustellusti epäillä hänen toiminnan puolueettomuutta. 110 Asianosaisjäävi Hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohta säätelee asianosaisjääviä. Virkamies on asian- osaisjäävin mukaan esteellinen, jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen 111 . Hallin- toasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta etua tai velvollisuutta asia koskee (Hallin- toL 11 §). Asianosaisjäävissä ilmenee jääviyden ydin, ja se sisältää myös varsinaiset oikeudelliset intressit 112 . Intressijääviperusteen tarkoitus on kattaa ne asianosaisjäävissä sääntelemättömät eturistiriidat, joissa ei selvästi ole kyse välittömästä osallisuudesta. Intressijääviperusteeseen kuuluvissa tosiasiallisissa intresseissä on lähinnä kyse sellai- sista intresseistä, jotka eivät ole asianosaisuusjääviin perustuvia oikeudellisia etuja. In- tressijäävissä viranomaistoimi ei kohdistu virkamieheen välittömästi niin, että hän voisi tulla asianosaisaseman takia oikeutetuksi tai velvoitetuksi. 113 Hallintolain 28 §:n 1 momentin esteellisyysperusteet eivät säätele valtuutetun esteelli- syyttä valtuuston kokouksessa. Valtuutetun esteellisyyttä säätelee kuntalain 52 §:n 1 momentti, jonka mukaan valtuutettu on esteellinen käsittelemään asiaa valtuustossa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti tai hänen lähisukulaistaan. Koska valtuutettu edus- taa kunnan asukkaita kunnalliseen itsehallintoon perustuen, esteellisyys edellyttää suo- ranaisen ja välittömän vaikutuksen käsiteltävänä olevan asian ja valtuutetun tai hänen lähisukulaisen välillä. Jos tällainen suoranainen ja välitön vaikutus puuttuu, esteellisyys ei tule kysymykseen. 114 Hallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohdan asianosaisjäävi on sääntelyltään suppeampi kuin kuntalain 52 §:n 1 momentin valtuutetun esteellisyyspe- 110 Niemivuo & Keravuori 2003: 222. 111 Asianosaisuuden määräytymisperusteita on käsitelty edellä kappaleessa 2.2.2. (hallintoL 11§) 112 Kulla 2003: 135. 113 Emt. 137. 114 Laakso ym. 2006: 206–207. 34 ruste, koska valtuutetun esteellisyysperusteen on katsottu sisältävän myös intressijäävin. Valtuutetun esteellisyysperusteesta on jouduttu käytännössä joustamaan valtuutetun hyväksi, varsinkin tilanteissa joissa punnitaan valtuutetun henkilökohtaista intressiä ja hänen asemaansa kunnan asukkaiden edustajana. 115 KHO 31.8.2004/ 213 Kunnanvaltuutettu oli päättämässä kunnanvaltuustossa asemakaavan hyväksymisestä, ja yhteisen vesialueen osakas oli kunnanvaltuutetun setä. Setä omisti kaksi kiinteistöä ja osakuntaan kuului 107 kiinteistöä. KHO totesi, että asemakaavan hyväksymispäätös ei kuitenkaan koskenut valtuutetun setää henkilökohtaisesti yhteisalueesta asemakaava- alueeseen kuuluvan osan vähäisyyden vuoksi, sekä myös huomioituna sedän vähäinen osuus yhteisalueesta. Kunnan valtuutettu ei ollut esteellinen päättämään asemakaavan hy- väksymisestä kunnanvaltuustossa lähisukulaisuuden vuoksi. Kyseinen oikeustapaus koskee valtuutettua valtuuston kokouksessa, joten esteellisyyttä säännellään kuntalain 52 §:n 1 momentin esteellisyysperusteeseen perustuen. Valtuutet- tu on valtuuston kokouksessa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee häntä henki- lökohtaisesti tai hänen hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään. Lä- heisten käsite on laaja, joka sisältää valtuutetun perheenjäsenet, kaukaisimmat sukulai- set, puolison sukulaiset sekä puolisukulaiset kuten esimerkiksi äitipuoli. Kunnanvaltuu- tetun setä kuuluu hallintolain 28 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin läheisiin. 116 Kyseisessä oikeustapauksessa käsiteltävänä oleva kaavoitus on kunnanvaltuutetun sedän intressi. Valtuutetun esteellisyysperustetta tutkiessa huomio kiinnittyy siihen, milloin asia koskee valtuutettua tai hänen läheistään henkilökohtaisesti. Esteellisyys ja henkilö- kohtainen koskeminen vaativat suoranaisen ja välittömän vaikutuksen asian ja valtuute- tun tai hänen läheisensä välillä 117 . KHO katsoi kuitenkin, ettei asemakaavan hyväksy- mispäätös koskenut setää henkilökohtaisesti yhteisalueesta asemakaava-alueeseen kuu- luvan osan vähäisyyden vuoksi. Kunnanvaltuutettu ei näin ollen ollut esteellinen lä- hisukulaisuuden perusteella päättämään asemakaavan hyväksymisestä kunnanvaltuus- tossa. Sedän kiinteistöjen omistamisessa kaavoitettavalta alueelta ei ollut kyse suoranai- sesta ja välittömästä vaikutuksesta valtuutetun sedän ja asian välillä. 115 Heuru 2003: 210. 116 Mäenpää 2003: 286; Niemivuo & Keravuori 2003: 219–221. 117 Laakso ym. 2006: 206–207. 35 Valtuutetun jääviyssäännöstä sovelletaan ainoastaan valtuuston kokouksissa. Kun val- tuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn jossain muussa toimielimessä kuin valtuustossa, häneen sovelletaan esteellisyyssäännöksiä, jotka koskevat kyseistä toimielintä. 118 Jos kyseistä asemakaavan hyväksymistä olisi käsitelty esimerkiksi kunnanhallituksen koko- uksessa, niin valtuutettuun olisi sovellettu hallintolain 28 §:n 1 momentin esteellisyys- perusteita. Tällöin valtuutetun esteellisyyttä olisi tutkittu kunnanhallituksen kokoukses- sa asianosaisjäävin ja intressijäävin perusteella. Hallintolaissa säädetyn asianosaisjääviyden perusteena on se, että kyseessä olevan asian ratkaisu koskee välittömästi virkamiehen tai hänen läheisensä etua, oikeutta tai velvolli- suutta. Intressijääviys voi taas syntyä, vaikka asian päätöksellä ei olisi asian käsittelijään yhtä välitöntä vaikutusta kuin asianosaisjäävin tarkoittamissa tilanteissa. Intressijääviy- dessä asian käsittelijä ja hänen läheisensä ovat intressentin asemassa, kun taas asian- osaisjäävissä he ovat asianosaisia käsiteltävässä asiassa. 119 Valtuutettuun valtuuston kokouksessa sovellettava esteellisyysperuste henkilökohtainen koskeminen sisältää sekä asianosaisaseman että intressentin aseman, vaikka näiden soveltamisessa on saatettu valtuutetun hyväksi joustaa erityisesti tilanteissa, joissa on punnittu valtuutetun henki- lökohtaista intressiä ja hänen asemaansa kunnan asukkaiden edustajana 120 . Avustus- ja edustusjäävi Hallintolain 28 §:n 1 momentin 2 kohta sisältää määrittelyn edustusjäävistä. Toimimi- nen asianosaisen avustajana, edustajana tai asiamiehenä edellyttää, että henkilö ei osal- listu tuon kyseisen asian käsittelyyn virkatehtävänään tai toimielimen jäsenenä. 121 Es- teellisyyden synnyttää jo se, että asian käsittelijän lähisukulainen tai joku muu erityisen läheinen henkilö toimii asianosaisen avustajana, edustajana tai asiamiehenä kyseisessä asiassa. Lisäksi esteellisyys syntyy myös silloin, jos asian käsittelijän edustettavana tai avustettavana on henkilö tai yhteisö, jolle asianratkaisusta on odotettavissa erityistä 118 Ks. KHO 1996 A 19; Laakso ym. 2006: 207. 119 Kulla 2003: 135, 137. 120 Heuru 2003: 210. 121 Asiamiehen esteellisyyttä ei mainita säännöstekstissä, mutta tässä yhteydessä avustaja-asemaan on johdonmukaista sisällyttää myös asiamiehenä toimiminen. Mäenpää 2003: 156. 36 hyötyä tai vahinkoa. 122 Tällöin henkilöä, joka on viimeksi mainitussa asemassa, voidaan kutsua asian intressentiksi 123 . Peruste jääviydelle on asiakohtainen, ja näin ollen virkamies ei ole esteellinen edusta- maan asianosaista jossakin toisessa asiassa, jota käsitellään samassa tai muussa viran- omaisessa. Toiseksi jääviysperuste on sidottu vain vallitsevaan suhteeseen, joten aikai- sempi edustaja- tai avustaja suhde ei aiheuta esteellisyyttä. 124 Edellytyksenä jääviydelle on, että edustettavan tai avustettavan tosiasiallinen intressi on kyseessä olevasta asiasta merkittävä 125 . KHO 22.5.1995/ 2274 Henkilöyhdistyksen pääluottamusmies ei ollut edustanut kunnan viranhaltijoita, jotka oli- vat yhdistyksen jäseninä, kunnan virkojen lakkauttamispäätöstä edeltäneissä neuvotteluis- sa hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja näin ollen hän ei ollut esteellinen osallistumaan asian käsittelyyn kunnanhallituksen jäsenenä, joka koski virkojen lakkauttamista. Kyseisessä oikeustapauksessa KHO katsoi, etteivät kunnan viranhaltijat, jotka olivat jäseninä henkilöyhdistyksessä, olleet kunnan virkojen lakkauttamispäätöstä edeltäneissä neuvotteluissa asian intressenttejä. Pääluottamusmies ei ollut edustanut kunnanviranhal- tijoita lakkauttamispäätöstä edeltäneissä neuvotteluissa niin, että viranhaltijoille olisi koitunut asian ratkaisusta erityistä vahinkoa. Pääluottamusmies ei siten ollut esteellinen osallistumaan virkojen lakkauttamista koskevaan asian käsittelyyn kunnanhallituksen jäsenenä. Edustajanjääviä määrittelevässä säännöksessä on asianosaisen ohella huomioi- tu muun henkilön erityinen intressi. Edustajanjäävissä intressentti -suhteen syntyperus- teen kriteerit ovat samat kuin intressijäävissä. Intressin täytyy olla samalla kertaa eri- tyistä laatua ja odotettavissa olevaa. 126 122 Mäenpää 2003: 156. 123 Kulla 2003: 136. 124 Emt. 125 Niemivuo & Keravuori 2003: 223. 126 Kulla 2003: 136–137. 37 Palvelussuhde- ja toimeksiantojäävi Julkishallinnon virkamiehistä varsinkin lääketieteellisen ja teknisen koulutuksen saa- neilla on runsaasti erilaisia tehtäviä myös viran ulkopuolella. Lääkäri voi olla sekä vir- kamiehenä sairaalan hankinnoista päättämässä että myös pysyvänä asiantuntijana lääke- tehtaassa. Tällaisissa tapauksissa palvelussuhdejäävi on otettava huomioon. Palvelus- suhde- ja toimeksiantojäävin mukaan, josta säädetään hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa, esteellisyys ilmenee silloin, kun virkamies on palvelussuhteessa tai käsiteltä- vään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkai- susta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa eli on asian intressi. Intressentit on huomioitu säännöksessä asianosaisuuden ohella. Esteellisyyttä intressin perusteella ei synny kuitenkaan tapauksissa, kun säädösten mukaan toimielimeen on valittava jäseniä edunvalvonnan pohjalta (intressiedustus). Esimerkiksi työmarkkinajärjestöillä on laki- määräisinä edustajina monissa keskushallinnon kollegisissa viranomaisissa omia työn- tekijöitä. Virkamieslain 49 §:n säätelee virkamieslautakuntaa, johon jäsenet nimitetään osittain intressiedustuksen perusteella. 127 Lähes itsestään selvyytenä on pidetty sitä, että pelkästään palvelussuhteensa vuoksi val- tion virkamies ei ole esteellinen käsittelemään asiaa, jossa asianosaisena on valtio. Vir- kamieheltä edellytetään kuitenkin puolueetonta suhtautumista myös tällaisissa tilanteis- sa. Kuntalain 52 §:n 3 momentin mukaan kunnan viranhaltija tai työntekijä ei ole esteel- linen käsittelemään asiaa, jossa asianosaisena on kunta. Tämän säännöksen tarkoitus on ollut varmistaa se, että esimerkiksi kunnallinen rakennustarkastaja voi käsitellä kunnan hakemaa rakennuslupaa ja terveystarkastaja ei ole esteellinen valvomaan kunnan laitok- sia 128 . Palvelussuhde- ja toimeksiantojääviä määrittelevällä säännöksellä on myös yhte- ys sivutointen pidon rajoittamiseen. 129 Niin kuin intressijäävissä myös palvelus- ja toimeksiantosuhdejäävissä intressin laadulta vaaditaan, että se on erityistä laatua sekä odotettavissa olevaa. Intressijäävissä intres- sisuhde on virkamiehen sekä käsittelyn kohteena olevan asian välillä, kun palvelus- ja 127 Kulla 2003: 138–139. 128 Niemivuo & Keravuori 2003: 226. 129 Kulla 2003: 139. 38 toimeksiantosuhteessa on kyse virkamiehen toimeksiantajan (intressentin) läheisestä suhteesta käsiteltävään asiaan. Palvelus- ja toimeksiantosuhdejäävin intressin luonne on melko usein taloudellinen, niin kuin intressijäävissäkin. Lisäksi palvelus- ja toimeksian- to suhde saattavat synnyttää niin voimakasta lojaalisuutta työn- tai toimeksiantajaa koh- taan, että puolueettomuutta ja riippumattomuutta on syytä asiassa epäillä. 130 Yhteisöjäävi Yhteisöjäävi, josta säännellään hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdassa, on osittain rinnakkainen intressijäävin kanssa. Yhteisöjäävi syntyy oikeushenkilön kautta ja oike- ushenkilöinä pidetään yleensä kaikkia yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, jotka eivät synnytä esteellisyyttä intressijäävissä. Oikeushenkilöitä ovat osakeyhtiöt, säätiöt, rekis- teröidyt yhdistykset ja osuuskunnat, sekä myös julkisoikeudelliset oikeushenkilöt. 131 Yhteisöjäävin syntyminen edellyttää, että virkamies tai hänen perhepiiriinsä kuuluva henkilö on määräävässä tai edustavassa asemassa hallituksessa, hallintoneuvostossa 132 tai niihin rinnastettavassa toimielimessä taikka toimitusjohtajana tai siihen rinnastetta- vassa asemassa sellaisessa säätiössä, yhteisössä valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on hallintoasiassa asianosainen tai intressentti. 133 Intressenttisuhteen syntymiseltä oikeushenkilön kautta edellytetään, samoin kun intressijäävissä sitä, että hyödyn tai va- hingon on oltava odotettavissa olevaa ja sen täytyy olla myös laadultaan erityistä 134 . On hyvä huomioida, että yhteisöjäävissä virkamiehelle ei tarvitse olla odotettavissa min- käänlaista henkilökohtaista hyötyä tai haittaa toisin kuin intressijäävissä. Virkamiehen esteellisyys perustuu hänen tai hänen perhepiiriinsä kuuluvan määräävän asemaan yh- teisössä, ja näin ollen odotettavissa oleva erityinen hyöty tai vahinko kohdistuu yhtei- 130 Niemivuo & Keravuori 2003: 223–225. 131 Heuru 2001: 341. 132 Hallintoneuvoston jäsenyys esteellisyysperusteena lisättiin hallintomenettelylakiin vuonna 1997. Sään- telyn lisäystä perusteltiin sillä, että julkisesti omistettujen yhtiöiden merkitys on lisääntynyt sekä, että tällaiset yhtiöt ovat aiempaa selkeämmin tulosvastuussa omistajaansa nähden. Hallintoneuvoston jäsenyys esteellisyysperusteena sisältyy myös Norjan, Tanskan ja Saksan hallintolakeihin. Niemivuo & Keravuori 2003: 227. 133 Mäenpää 2003: 140. 134 Kulla 2003: 140. 39 söön. Ratkaisevana tekijänä yhteisöjäävin syntymiseen on se, voiko henkilö, joka on arvioinnin kohteena, osallistua oikeushenkilön tahdonmuodostukseen ja johtamiseen 135 Yhteisöjäävisäännös on ollut ajankohtainen aihe kunnallishallinnossa. Sisäasiainminis- teriön asettama 21.3.2005 työryhmän selvitti kuntakonsernia ja kunnallisia liikelaitoksia koskevan lainsäädännön kehittämistarpeita. 136 Selvityksen mukaan toimielinedustuksen kaltaisia ongelmia kunnallishallinnossa syntyi usein siksi, että keskeisenä asiana on pi- detty juuri konserniohjauksen tehostamista 137 . Aikaisemmin voimassa ollut yhteisjäävi- säännös on käytännössä merkinnyt sitä, että esimerkiksi yhtiöiden hallituksiin, jotka kuuluvat kuntakonserniin, ei ole pystytty valitsemaan kunnanhallituksen eikä sen lauta- kunnanjäseniä, jotka käsittelevät yhtiöön liittyviä asioita 138 . Työryhmän selvityksen mukaan katsottiin tarpeelliseksi säätää poikkeus hallintolain yhteisöjäävisäännökseen. Hallituksen esityksen laiksi kuntalain muuttamisesta myötä kuntalain 52 §:n 4 momenttia muutettiin. Lisäksi lakimuutoksen johdosta säädellään kuntalaissa aiempaa tarkemmin kuntakonsernista ja kunnallisesta liikelaitoksesta. La- kimuutos tuli voimaan 15.5.2007. Kuntalain 52 §:n 4 momentin mukaan hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohtaa ei sovelleta kunnan luottamushenkilöön, viranhaltijaan tai työntekijään, vaikka tämä olisi mainitussa lainkohdassa tarkoitetussa asemassa kunnalli- sessa liikelaitoksessa, kuntayhtymässä, kuntakonserniin kuuluvassa yhteisössä tai sääti- össä. Henkilö on kuitenkin esteellinen, jos kunnan ja liikelaitoksen, kuntayhtymän, yh- teisön tai säätiön edut ovat ristiriidassa keskenään, taikka asian tasapuolinen käsittely edellyttää, ettei henkilö osallistu asian käsittelyyn. 139 135 Heuru 2003: 209. Perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin käytännössä on ollut runsaasti tapauksia, joissa on ollut kyse ongelmista, joita saattaa ilmetä ministerin toimimisesta yrityksen johtoelimessä tai muussa siihen rinnastettavassa tehtävässä. Tähän aiheeseen liittyen on myös tullut eduskuntakyselyjä runsaasti. Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto 1994: 43. 136 Sisäasiainministeriö 2006: 3. 137 Koskinen & Kulla 2005: 161. 138 Halme 2005: 87; HE 263/2006 vp s. 5; Sisäasianministeriön julkaisuja 9/2006: 10. 139 Ruotsissa kunnan ja maakäräjien toimielimien esteellisyydestä säädetään kuntalaissa. Ruotsin kunta- laissa ei ole erikseen yhteisöjääviä, vaan yhteisön toimielimiin sovelletaan edustusjääviä tai yleisjääviä. Ruotsin kuntalain 26 §:n mukaan yleis- tai edustusjääviä ei sovelleta sellaisen osakeyhtiön tai säätiön asiaa käsiteltäessä, missä kunta nimittää hallituksen jäsenistä vähintään puolet tai jossa kunta omistaa osakkeista vähintään puolet. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta tilanteissa, joissa on kysymys yksilöä koskevasta julkisen vallan käytöstä. Ruotsissa esteellisyyden rajaaminen ei ole aiheuttanut ongelmia käy- tännössä. Norjassa kunnallisia toimielimiä koskevia esteellisyyssäännöksiä on sekä kuntalaissa että hallin- tolaissa. Henkilö on jäävi Norjan hallintolain 6 §:n 1 momentin mukaan, jos hän johtaa tai on johtavassa 40 Poikkeusta hallintolain yhteisöjäävisäännökseen perusteltiin sillä, että muutoksella pa- rannetaan kunnan mahdollisuuksia konsernijohtamiseen, kun esteellisyyssääntelyä väl- jennetään konsernin sisällä. Samalla myös esteellisyyssääntelyä on tiukennettu asioissa, joissa kunnallinen liikelaitos hoitaa kunnan tehtävää. Yhteisöjäävisäännöksestä poik- keaminen tehostaa konserniohjausta, ja kunnanhallituksen tai muiden toimielinten jäse- net sekä johtavat viranhaltijat voivat nyt osallistua kuntayhtymän tai tytäryhteisön halli- tuksen työskentelyyn. Tämä mahdollistaa tytäryhteisöjen hallinnossa kertyneen asian- tuntemuksen hyödyntämisen kunnan omassa päätöksenteossa. Hallintolain yhteisöjää- visäännöstä ei sovelleta kuntayhtymän hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäseniin, vaikka kuntayhtymä ei ole kunnan tytäryhteisö. 140 Hallintolain yhteisöjääviä ei aiemmin sovellettu lainkaan kunnan tai kuntayhtymän or- ganisaatioon kuuluvaan liikelaitokseen. Tältä osin esteellisyyssääntely on tiukentunut lain muutoksen johdosta. Yhteisöjäävisäännöksen poikkeuksen piiriin kuuluvat henki- löt, jotka ovat johtavassa asemassa kunnallisessa liikelaitoksessa, kuntayhtymässä, kun- takonserniin kuuluvassa tytäryhteisössä tai säätiössä. Yhteisöjäävisäännöksen sovelta- misalan laajentuminen kunnalliseen liikelaitokseen on perusteltua, koska kuntalain muutoksen myötä kunnallinen liikelaitoksella on kuntalain 10 a luvun johdosta aiempaa itsenäinen asema. Kunnallisen liikelaitoksen johtokunta on vastuussa liikelaitoksen toi- minnan kehittämisestä. Johtokunta hyväksyy myös talousarvion ja – suunnitelman ja voi päättää liikelaitoksen investoinneista sekä muista pitkävaikutteisista menoista. Yhteisö- jäävisäännöstä sovelletaan kunnalliseen liikelaitokseen samalla tavoin johtumatta siitä, onko liikelaitos osa kunnan tai kuntayhtymän organisaatiota vai aivan itsenäinen liike- laitoskuntayhtymä. 141 Ohjaus- ja valvontajäävi Hallintolain 28 §:n 1 momentin 6 kohta sääntelee ohjaus- ja valvontajääviä. Virkamies on esteellinen, jos hän tai hänen läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan asemassa, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen sellaisessa yhteisössä, joka asianosainen. Henkilö ei kuitenkaan ole jäävi, jos yhteisön omistaa pelkästään kunta. HE 263/2006 vp s. 10. 140 HE 263/2006 vp s. 20. 141 Emt. 20. 41 tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kyse on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan. 142 Tätä kyseistä esteellisyysperustetta ei sovelleta kuntalain 52 §:n 4 kohdan mukaan liike- tai muihin laitoksiin, jotka kuuluvat kunnan omaan organisaatioon 143 . Tämän esteellisyysperusteen säätäminen katsottiin tarpeelli- seksi, koska valtion virastojen ja laitosten asema on muuttunut. Valtion virastot ja lai- tokset ovat nykyään sekä toiminnallisesti että taloudellisesti itsenäisempiä. Aikaisem- min niiden tehtävät liittyivät enemmänkin valtion yleisten tarkoitusten toteuttamiseen, kun nykyään esimerkiksi johtokunnan jäsenen velvollisuus on edistää pääasiassa viras- ton ja laitoksen etuja. Varsinkin ministeriöiden virkamiehillä on runsaasti tämänlaisia toimielinedustuksia. Virkamiehen omassa toiminnassa johtokunnanjäsenyys saattaa synnyttää intressiristiriitaa silloin, kun hän joutuu käsittelemään uudelleen sellaista asi- aa, joka on jo aikaisemmin johtokunnassa päätetty. Virkamiehen on hyvin hankalaa jälkikäteen arvioida omaa toimintaansa kriittisesti ja puolueettomasti. 144 Esteellisyysperusteessa on kyse ainoastaan ohjaukseen ja valvontaan liittyvästä asias- ta. 145 Ohjaus viittaa yleisesti etukäteiseen toimintaan, kun taas valvonta on usein jälki- käteistä. Esteellisyys, joka johtuu johtokunnan jäsenyydestä, kattaa viranomaisessa oh- jaus- ja valvonta-asioiden käsittelyn yleisesti. Edellytyksenä esteellisyydelle ei ole, että virkamies on konkreettisesti käsitellyt asiaa johtokunnassa. Virasto- ja laitosjäävissä virkamiehellä on viraston tai laitoksen johtokunnan jäsenyyden johdosta erityinen in- tressi kyseistä virastoa tai laitosta kohtaan. Näin ollen hänelle voi tulla intressiristiriita, kun on kyse viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan liittyvästä asiasta. Koska johtokunnan jäsenen tehtävänä on edistää virastojen ja laitosten etuja, intressiristiriidan syntyminen on hyvin todennäköinen. 146 142 Mäenpää 2003: 158; Ohjaus- ja valvontajäävi lisättiin hallintomenettelylakiin vuonna 1997. Edellä mainittua esteellisyysperustetta sovelletaan lähinnä valtionhallinnossa, ja kunnallishallinnossa sen sovel- taminen on rajattu pois kuntalain 52 §:n 4 momentissa. Kuntien toiminta perustuu olennaisesti luottamus- henkilöhallinnolle, ja kunnallishallinnon luonteeseen on vakiintuneesti katsottu kuuluvan se, että sama henkilö voi osallistua asian käsittelyyn ja päätöksentekoon hallinnon eri tasoilla. Kyseisen esteellisyyspe- rusteen soveltaminen aiheuttaisi käytännön hankaluuksia varsinkin pienissä kunnissa. HE 26/1997 vp s. 5. 143 Harjula & Prättälä 2004: 420. 144 Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto 1994: 43; Rissanen 1998: 62; Kulla 2003: 142. 145 Tässä yhteydessä ohjauksella ja valvonnalla tarkoitetaan sekä tulosohjaukseen liittyviä toimia että ohjaus- ja valvontatoimia, jotka kuuluvat yleisesti ylemmän viranomaisen johtoasemaan. Kulla 2003: 142. 146 Emt. 142. 42 Yleislausekejäävi Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohta säätelee virkamiehen esteellisyyttä tilanteissa, jolloin luottamus hänen puolueettomuuteensa vaarantuu muusta erityisestä syystä. Yleislauseke esteellisyysperusteena ei yksilöi tai erittele erityisiä jääviystilanteita, vaan esteellisyyden toteamisessa viitataan muuhun erityiseen syyhyn. Yleislausekkeen tarkoi- tuksena on kattaa kaikki ne muut jääviystilanteet, joita ei erikseen ole mainittu hallinto- lain 28 §: 1 momentissa. 147 Tällaisen esteellisyyden aiheuttaman syyn tulee olla ulko- puolisen objektiivisesti havaittavissa, sekä vaikutuksen, joka vaarantaa puolueettomuu- den, on oltava suunnilleen samanasteinen kuin mitä se on erikseen määritellyissä esteel- lisyysperusteluissa. 148 Esteellisyyden yleislauseke käsittää ns. toisen asteen esteellisyyden, lausunnonantajan esteellisyyden, virkahierarkkisen esteellisyyden sekä julkisen ystävyys- ja vihasuhteen. Kunnallishallinnossa ei sovelleta toisen asteen jääviä, koska hyvin yleisesti kunnal- lishallinnossa samaa asiaa käsitellään useissa toimielimissä, ja näin ollen asian käsitteli- jä voi kuulua useampaan toimielimeen 149 . Myös muita puolueettomuutta vaarantavia seikkoja voidaan arvioida yleislausekkeeseen perustuen. Esimerkiksi kiinteä taloudelli- nen riippuvuussuhde sekä erityinen luottamusvastuu asianosaiseen, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa virkamiehellä on sitoumus käsiteltävänä olevaan asiaan tai asianosai- seen niin, että tällainen sitoumus estää virkamiehen puolueettomuuden asian käsittelys- sä. 150 Niin kuin intressijääviin perustavassa esteellisyydessä, niin myös yleislausekkees- 147 Siinä yhteydessä, kun hallintomenettelyn esteellisyysperusteita laajennettiin sovellettavaksi myös kunnallishallinnossa, lainvalmisteluaineistossa ehdotettiin poikkeusta yleislausekkeen soveltamisesta kunnan luottamushenkilöihin. Sen arveltiin tuottavan suuria vaikeuksia ja myös aiheuttavan kiistoja, valituksia ja epävarmuutta. Ongelmallisuuden katsottiin johtuvan luottamustehtävän erityisluonteesta. Katsottiin, että luottamushenkilöiden asemaa olisi ristiriitaista arvioida objektiivisuus- tai neutraliteet- tinäkökohtiin perustuen, koska he edustivat puolueita ja muita eturyhmiä. HE 254/1989 vp s. 3–4. Laki- ja talousvaliokunta oli kuitenkin toista mieltä hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä. He totesivat, että luottamus kunnallishallintoon ja päätöksenteon moitteettomuuteen voidaan säilyttää niin, että yleis- lauseketta sovelletaan myös kunnallishallinnossa. LtVM 17/1990 vp s. 2. 148 Rihto ym. 1979: 102; HE 72/2002 vp s. 88; Kulla 2003: 143; Sutela 2004: 992. 149 Poikkeustilanteen muodostaa se, jos asiankäsittelyn aikaisemmassa vaiheessa luottamushenkilö on kunnanviranhaltijana esitellyt tai jollain vastaavalla tavalla käsitellyt asiaa, jossa asianosaisena on kunta. Niemivuo & Keravuori 2003: 231. 150 Rihto ym. 1979: 102–106; Sutela 2004: 992. 43 sa jääviyteen johtavan syyn täytyy olla erityinen. Lisäksi yleislausekkeeseen perustuvan esteellisyyden syyn erityisyys vaatii myös olosuhteelta laadullista spesifisyyttä. 151 Käytännössä yleislauseketta on tulkittu melko ahtaasti, eikä esteellisyyden ole yleensä todettu syntyvän ilman erityistä perustetta. Virkamiehellä täytyy olla selvä kiinteä si- donnaisuus ja intressi käsiteltävänä olevaan asiaan tai asianosaiseen, jotta esteellisyys syntyy. Esimerkiksi virkamies omistaa asianosaisena olevan yhtiön osakkeita, mutta osakemäärän vähäisyyden vuoksi intressijäävi ei toteudu. Silloin osakkeiden omistus ei sellaisenaan johda jääviyteen yleislausekkeenkaan perusteella. 152 2.6. Esteellisyyden ennakkorajoitukset Virkatoiminnan uskottavuuteen ja luotettavuuteen voivat käytännössä monin tavoin vaikuttaa myös virkamiehen sidonnaisuudet. Siksi esteellisyystilanteiden syntymistä on eräissä tapauksissa jo etukäteen pyritty rajoittamaan erityissäännöksillä. Tavoitteena on näin ollen parantaa luottamusta asiankäsittelyn ja päätöksenteon objektiivisuuteen. 153 Virkamiehen vastuu tehtävien asianmukaisesta hoitamisesta kannetaan vastaamalla tar- peisiin ja oikeutettuihin odotuksiin, joita kansalaisilla on 154 . Korkealla virkamiesmoraa- lilla voidaan turvata kansalaisten luottamus viranomaisiin 155 . Sidosten esille tuomisen tehtävänä on lisätä avoimuutta ja julkisuutta 156 . Virkamies ei saa valtion virkamieslain 18 §:n mukaan ottaa vastaan sivutointa eikä pitää sellaista sivutointa, jonka vuoksi hän tulisi esteelliseksi virkatehtävässään. Virkamiestä ei voida myöskään määrätä tehtävään, jonka johdosta hän tulisi toistuvasti esteelliseksi omissa virkatehtävissään. 157 Sivutoimi ei saa myöskään vaarantaa yleistä luottamusta 151 Kulla 2003: 144; Niemivuo & Keravuori 2003: 230–231. 152 Emt. 231. 153 Mäenpää 2003: 169. 154 Rissanen 1998: 61. 155 Hautala 2002: 26. 156 Eilavaara & Hytönen 1998: 56. 157 Oikeuskansleri on korostanut työ- ja elinkeinokeskuksen sivutoimea koskevassa ratkaisussa sitä, että sivutoimesta johtuvaa esteellisyyttä tulkitaan hyvin ankarasti. Tiukan tulkinnan perusteena on valtion virkojen luonne ja virkamiesten viranhoidon perustarkoitus. Valtion virat ovat olemassa julkisten tehtävi- en hoitamista varten, ja niiden sisältö on tarkoin säädelty ja määritelty. OKA 32/20/01. 44 virkamiesten tasapuolisuuteen viranhoidossa eikä muuten haitata viran asianmukaista hoitamista. 158 Kunnan viranhaltijoiden osalta sivutoimesta ja kilpailevasta toiminnasta säädetään kunnallisesta viranhaltijasta säädetyin lain 18 §:ssä. Sivutoimien sääntely valtion virkamieslaissa ja kunnallisesta viranhaltijasta säädetyssä laissa ovat pääperiaat- teeltaan samanlaiset. 159 Henkilöllä, jota esitetään nimitettäväksi valtionhallinnon ylimpiin virkoihin, on velvol- lisuus ennen nimitystä ilmoittaa kaikki sellaiset sidonnaisuu