Roosa Kesonen 

Regiimiteoreettinen näkökulma kuntien 
päästökompensaatioon: yksityiset 

metsänomistajat kestävyystoimijoina 

 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2023 

Johtamisen yksikkö  
Aluetiede, pro gradu  

Hallintotieteiden maisteri 



2 

   

 

VAASAN YLIOPISTO 
Akateeminen yksikkö  
Tekijä:    Roosa Kesonen 
Tutkielman nimi:  Regiimiteoreettinen näkökulma kuntien päästökompensaa-
tioon: yksityiset metsänomistajat kestävyystoimijoina 
Tutkinto:    Hallintotieteiden maisteri 
Oppiaine:   Aluetiede 
Työn ohjaaja:   Helka Kalliomäki 
Valmistumisvuosi:  2023  Sivumäärä: 83 

TIIVISTELMÄ: 
 
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suurin osa suomalaisista kunnista on asettanut ilmasto- ja 
hiilineutraaliustavoitteita, joiden toteuttaminen tulee vaatimaan päästökompensointia. Edellä-
kävijäkunnat etsivät jo ratkaisuja kompensaatioiden toteuttamiseksi. Yhtenä edelläkävijäkun-
nista Lahden kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2025. Kaupungin kompensaa-
tiotoimenpiteet on aloitettu, mutta suurin osa hiilineutraaliustavoitteen kompensoinnista on 
vielä avoinna. Lahti omistaa vain pienen osan maantieteellisen alueensa metsistä, joten yksityi-
set metsänomistajat ovat avainasemassa hiilineutraaliustavoitteen toteutumisessa.    
 
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yksityisten metsänomistajien roolia kunnan ilmas-
totyössä päästökompensaatioiden näkökulmasta sekä tutkitaan kaupungin ja yksityisten met-
sänomistajien välistä yhteistyötä. Tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa kestävyystoi-
mijuudesta ja yhteistyöstä kompensaatiotutkimuksen kontekstissa sekä tukea Lahden tavoitetta 
kehittää paikallista päästökompensaatiotoimintaa. Yksityisten metsänomistajien toimijuuteen 
perehdytään kestävyystoimijuuden käsitteen kautta, ja toimijoiden välistä yhteistyötä tutkitaan 
regiimiteorian avulla. Aihetta tarkastellaan Lahden kaupunkiin kohdistuvan tapaustutkimuksen 
kautta, jossa pääasiallisen aineiston muodostavat yksityisille metsänomistajille kesällä 2022 to-
teutetut teemahaastattelut. Aineistoa analysoidaan aineistolähtöisesti tutkielman teoriakehi-
kon näkökulmasta. Kokonaisuudessaan tutkielma tuo kestävyystoimijuuden ja regiimiteoreetti-
sen yhteistyön näkökulmaa kompensaatiokeskusteluun. 
 
Tutkimuksen perusteella yksityisillä metsäomistajilla on merkittävä rooli paikallisessa ilmasto-

työssä päästökompensaatioiden näkökulmasta. Yksityiset metsänomistajat ja Lahden kaupunki 

ovat kuitenkin tutkimushetkellä etäällä toisistaan eikä ilmastotyöhön liittyvää yhteistyötä ole 

rakennettu. Yksityiset metsänomistajat eivät koe nykytilanteessa olevansa osa sitä kokonai-

suutta, jota julkisin toimin pyritään edistämään. Kestävyystoimijuuden vahvistamiseksi yksityis-

ten metsänomistajien kestävyysmotivaatio tulisi saattaa toimimaan yhteen yhteiskunnallisen 

ohjauksen kanssa. Tutkielmassa on sovellettu regiimiteoriaa uudella tavalla, minkä tuloksena 

nousee esiin kestävyysregiimin aineksia. Kestävyysregiimin syntyminen ei ole edellytys yhteis-

työn toteuttamiselle, mutta se tarjoaa kehikon analysoida yhteistyötä ja löytää keinoja sen ra-

kentamiseen. Kehikon ja analyysin avulla tutkielmassa esitetään käytännön edellytyksiä Lahden 

kaupungin kehitystyölle. Lopulta Lahden paikallisen kompensaatiotoiminnan toteuttamiselle yh-

teistyössä yksityisten metsänomistajien kanssa on nähtävissä selvää potentiaalia. 

AVAINSANAT: hiilineutraalius, kestävyystoimijuus, kunnat, päästökompensaatio, Lahti, regii-
miteoria, yhteistyö, yksityismetsät 

  



3 

   

 

Sisällys 

1 Johdanto 6 

1.1 Tutkielman tausta ja merkitys 7 

1.2 Tutkielman tavoite ja tutkimusasetelma 8 

2 Lahden kaupunki tutkimuskohteena 11 

3 Tutkimuksen aineisto ja menetelmät 15 

3.1 Aineisto ja aineiston keruu 15 

3.2 Tutkimuksen kohderyhmä 16 

3.3 Aineiston analyysi 18 

3.4 Tutkimuksen luotettavuus 19 

4 Päästökompensoinnin lähtökohdat 21 

4.1 Vapaaehtoisten kompensaatiomarkkinoiden kehitys 22 

4.2 Sääntely ja standardit 23 

4.3 Päästökompensaation kriteerit 25 

4.4 Kompensaatiotoimet metsissä 26 

4.5 Kompensaatio Lahdessa 28 

5 Kestävyystoimijuus 31 

5.1 Yksilöllinen ja kollektiivinen kestävyystoimijuus 32 

6 Regiimiteoria yhteistyön pohjana 35 

6.1 Regiimit 36 

6.2 Regiimien lajityypit 37 

6.3 Valtakäsite regiimiteoriassa 40 

6.4 Teorian soveltuvuus 41 

7 Tutkimustulokset 43 

7.1 Toimijuus 43 

7.1.1 Tieto ja aktiivisuus taustalla 43 

7.1.2 Kokemus ilmastotyöstä ja paikallisesta roolista 44 

7.1.3 Tunteet ja ylisukupolvisuus vaikuttavana tekijänä 46 

7.1.4 Korvaus, avoimuus ja osallisuus motivaatiotekijöinä 47 



4 

   

 

7.1.5 Motivaatiota heikentävät tekijät 49 

7.2 Kompensaatio 50 

7.2.1 Suhtautuminen toimenpiteisiin 51 

7.2.2 Yhteistyön lähtökohdat 54 

7.2.3 Ajan ja alueellisuuden merkitys 58 

8 Analyysi 60 

8.1 Regiimin koalitiot tapauksessa 61 

8.2 Regiimin piirteet tapauksessa 62 

9 Johtopäätökset 64 

9.1 Yksityisten metsänomistajien rooli paikallisessa ilmastotyössä 64 

9.2 Yksityiset metsänomistajat päästökompensaatioiden toteuttajina 65 

9.3 Yhteistyön edellytykset 67 

9.4 Pohdinta 69 

9.5 Tutkielman rajoitteet ja jatkotutkimus 70 

Lähteet 71 

Liitteet 79 

Liite 1. Haastattelurunko 79 

Liite 2. Haastattelukutsu 82 

  



5 

   

 

 
Kuviot 
 

Kuvio 1. Tutkielman tutkimusasetelma. 9 

Kuvio 2. Edellytykset yhteistyön syntymiselle tutkielman tapauksessa. 68 

 
Kuvat 
 
Kuva 1. Kartta Lahden tutkimusalueesta. 12 

Kuva 2. Lahden metsäalueet omistajuuden mukaan. 14 

 

Taulukot 
 
Taulukko 1. Mossbergerin ja Stokerin regiimityypittely. 38 

 
 

file:///D:/GRADU_mt/GRADU/Pro_gradu_Uwasa_2023_Kesonen_Roosa.docx%23_Toc120876011
file:///D:/GRADU_mt/GRADU/Pro_gradu_Uwasa_2023_Kesonen_Roosa.docx%23_Toc120873994


6 

   

 

1 Johdanto 

Sään ääri-ilmiöiden yleistyminen, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmaston 

lämpeneminen ihmisen toiminnan seurauksena luonnehtivat yhtä aikamme suurim-

mista kriiseistä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi suurin osa suomalaisista kunnista on 

asettanut ilmasto- ja hiilineutraaliustavoitteita, jopa kansallisia tavoitteita kunnianhimoi-

semmin (Suomen ympäristökeskus, 2022a). Kunnissa yleisimmin käytetyn määritelmän 

mukaan pyrkimyksenä on 80 prosentin kasvihuonepäästöjen vähentäminen vuoden 

1990 tasoon verrattuna ja lopun 20 prosentin kompensointi (Deloitte, 2018, s. 17). Va-

paaehtoiset päästökompensaatiomarkkinat elävät parhaillaan murroksessa, jossa etsi-

tään yhteisiä pelisääntöjä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden takaamiseksi (Niemistö ja 

muut, 2021). Edelläkävijäkunnat ovat kuitenkin jo etsimässä ratkaisuja päästökompen-

saatioiden toteuttamiseen. 

 

Lahden kaupungin tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2025 (Lahden kaupunki, 2022a). 

Lahden kaupungin hiilinielu- ja kompensaatiosuunnitelman (Lahden kaupunki, 2020) 

mukaiset kompensaatiotoimet on jo aloitettu, mutta suurin osa hiilineutraaliustavoit-

teen kompensoinnista on vielä avoinna.  Tavoitteen saavuttamiseksi ja Lahden alueen 

hiilinielujen vahvistamiseksi kaupunki tarvitsee tukea muilta maanomistajilta. Kaupunki 

omistaa vain pienen osan maantieteellisen alueensa metsistä, joten yksityiset metsän-

omistajat ovat avainasemassa yhteisten ratkaisujen rakentamisessa. 

 

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yksityisten metsänomistajien roolia kunnan 

ilmastotyössä päästökompensaatioiden näkökulmasta sekä tutkitaan kaupungin ja 

yksityisten metsänomistajien välistä yhteistyötä. Tutkielma tuottaa uutta tietoa 

kestävyystoimijuudesta ja yhteistyöstä kompensaatiotutkimuksen kontekstissa. 

Regiimiteoria valittiin tutkimuksen teoriaksi, sillä se tarjoaa välineitä paikallisen 

yhteistyön analyysiin (Stone, 1989, s. 9). Vastikään lanseerattu kestävyystoimijuuden 

käsite (Teerikangas ja muut, 2021a) mahdollistaa yksityisten metsänomistajien 

toimijuuden tarkastelun uudesta näkökulmasta. Yleisesti yksilötason 

kestävyystoimijuuden tarkastelu on tieteelisesti tarpeellista, sillä toimijuuden tutkimus 



7 

   

 

kestävän kehityksen kontekstissa on kiinnittänyt vähemmän huomiota yksilöiden 

toimintaan (Koistinen & Teerikangas, 2021, s. 1). Kokonaisuudessaan tutkielma tuo 

kestävyystoimijuuden ja regiimiteoreettisen yhteistyön näkökulmaa 

kompensaatiokeskusteluun. Aihetta tarkastellaan Lahden kaupunkiin kohdistuvan 

tapaustutkimuksen kautta, jossa pääasiallisen aineiston muodostavat yksityisille 

metsänomistajille kesällä 2022 toteutetut teemahaastattelut. Analyysin lähtökohtana on 

sisällönanalyysi ja regiimiteoreettinen analyysi. 

 

Tutkielman ensimmäinen pääluku avaa tutkielman sisältöä ja taustaa. Toisessa 

pääluvussa tutustutaan tutkielman tutkimuskohteeseen, Lahden kaupunkiin ja sen 

alueen metsiin. Tutkimusmenetelmät ja aineisto esitellään pääluvussa kolme, jonka 

alaluvussa on myös pyritty arvioimaan tutkimuksen luotettavuutta. Murroksessa olevien 

vapaaehtoisten päästökompensaatiomarkkinoiden ymmärtämiseksi pääluvussa neljä 

tarkastellaan sen kehitystä, sääntelyä ja kriteerejä sekä kompensaatiomahdollisuuksia 

metsäalueilla.  Tutkielman pääluvut viisi ja kuusi syventyvät tutkielman teoreettiseen 

kehykseen, kestävyystoimijuuteen ja regiimiteoriaan. Pääluvussa seitsemän esitellään 

tutkimustulokset, jonka jälkeen kahdeksannessa pääluvussa aineistoa analysoidaan 

tutkielman teoriavalintojen näkökulmista. Viimeinen, yhdeksäs, pääluku kokoaa 

johtopäätökset vastaamaan esitettyihin tutkimuskysymyksiin, pohtii tulosten 

hyödyntämistä ja esittää jatkotutkimusehdotuksia. Tutkielman loppuun on koottu 

tutkielman lähteet ja liitteet. 

 

 

1.1 Tutkielman tausta ja merkitys 

Tutkielman tilaajana toimii Lahden kaupungin ympäristökehitys. Toimeksiannon taustalla 

on Lahden kaupungin tarve selvittää yksityisten metsänomistajien lähtökohtia ja suhtau-

tumista päästökompensointiin. Lahden kaupungin hiilineutraaliustavoite vuoteen 2025 

lähestyy, joten kaupunki tarvitsee yhä uusia keinoja päästöjen vähentämiseen ja lopulta 

kompensoimiseen. Kaupungin tahtotilana on toteuttaa toimenpiteitä paikallisesti, jolloin 

ne voisivat hyödyttää paikallistaloutta ja -toimijoita sekä osaltansa helpottaa toimien 



8 

   

 

hyväksyttävyyttä. Jossain määrin tutkimus myös tukee Lahden kaupungin hiilinielu- ja 

kompensaatiosuunnitelmaa, jonka mukaan asukkaita ja maanomistajia osallistetaan ja 

kannustetaan hiilinielu- ja kompensaatiotyöhön vuoden 2022 aikana (Lahden kaupunki, 

2020, s. 5). 

 

Tutkielman tulosten odotetaan tukevan Lahden kaupungin kompensaatiotoiminnan 

kehitystä ja yksityisten metsänomistajien kanssa tehtävän yhteistyön käynnistymistä. 

Tällöin tutkielma edistää myös kaupungin hiilineutraaliustavoitteen toteutumista. 

Tutkielma tukee myös maa- ja metsätalousministeriön (2022) rahoittamaa Kuntanielu-

hanketta, jonka osahankkeessa Lahden kaupunki on mukana. Vuonna 2022 

käynnistyneen hankkeen tavoitteena on kartoittaa kuntien mahdollisuuksia käyttää 

maankäyttösektorin nettohiilinieluihin perustuvaa kompensointia. 

 

 

1.2 Tutkielman tavoite ja tutkimusasetelma 

Tutkielman tavoitteena on tutkia yksityisten metsänomistajien roolia paikallisessa ilmas-

totyössä päästökompensaatioiden näkökulmasta sekä tarkastella yksityisten metsän-

omistajien ja Lahden kaupungin välisen yhteistyön edellytyksiä.  Tutkielmassa ilmasto-

työn käsitteellä tarkoitetaan toimia, joiden tavoitteena on ilmaston lämpenemisen ja sen 

haitallisten seurauksien hillitseminen sekä hiilineutraaliuden saavuttaminen. Tutkiel-

malle on asetettu kolme tutkimuskysymystä: 

 

• Millainen rooli yksityisillä metsänomistajilla on paikallisessa ilmastotyössä? 

 

• Voivatko yksityiset metsänomistajat toimia kestävyystoimijoina kunnan 

päästökompensaatiotoimien toteuttamisessa? 

 

• Mitkä tekijät luovat edellytyksiä yksityisten metsänomistajien ja Lahden 

kaupungin väliselle yhteistyölle? 

 



9 

   

 

Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tavoitteena on selvittää, millainen rooli yksityisillä 

metsänomistajilla on paikallisessa ilmastotyössä Lahdessa tutkimuksen lähtötilanteessa. 

Toisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on tutkia yksityisten metsänomistajien 

kestävyystoimijuutta ja lähtökohtia päästökompensointiin. Kolmannen 

tutkimuskysymyksen päämääränä on löytää tekijöitä, jotka ovat edellytyksiä Lahden 

kaupungin ja yksityisten metsänomistajien välisen yhteistyön rakentamiselle paikallisen 

kompensaatiotoiminnan toteuttamiseksi. 

 

 

Kuvio 1. Tutkielman tutkimusasetelma. 

 

Tutkielman tutkimusasetelma on esitetty kuviossa 1. Se muodostuu ilmiön, aineiston ja 

aineiston analyysin ympärille. Tutkittavaksi ilmiöksi on määritelty yksityisten metsän-

omistajien toimijuus kunnan päästökompensaatiotoimissa. Aineiston muodostavat yksi-

tyisten metsänomistajien teemahaastattelut ja asiantuntijahaastattelut. Aineistoa ana-

lysoidaan sisällönanalyysin ja regiimiteoreettisen analyysin avulla.  Tutkielmassa käytetyt 

teoriat ovat regiimiteoria ja kestävyystoimijuus. Tutkimusongelmaa lähestytään 



10 

   

 

tapaustutkimuksen keinoin. Erikssonin ja Koistisen (2014, s. 4) määritelmän mukaan ta-

paustutkimuksessa tarkastellaan rajattua tapausta, jonka määrittely, analysointi ja rat-

kaiseminen on tutkimuksen keskeisin päämäärä.  Tutkielman tutkittavana tapauksena on 

Lahden kaupungin lähestymistapa päästökompensaatioon. 



11 

   

 

2 Lahden kaupunki tutkimuskohteena 

Tutkielman tarkastelun kohteena on Lahden kaupunki. Päijät-Hämeen maakunnan 

keskuskaupunki, 120 000 asukkaan Lahti, on Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki 

(Kuntaliitto, 2022). Lahden naapurikuntia ovat Iitti, Heinola, Asikkala, Hollola ja 

Orimattila (Päijät-Hämeen liitto, n.d.). Kuvassa 1 on esitetty Lahden tutkimusalue. 

Maantieteellisen alueen metsät ja vesistöt sijaitsevat pääasiassa kaupungin pohjois- ja 

itäosissa, etäällä kaupunkikeskuksesta. Tiivisti asutettua ydinkeskustaa ympäröivät 

Vesijärvi ja pirstaleiset metsäalueet. Tässä tutkielmassa Lahden kaupunkiorganisaatiota 

tarkastellaan kokonaisuudessaan yhtenä toimijana, erottelematta kaupunkiorganisaa-

tion laajaa joukkoa työntekijöitä ja poliittisia luottamushenkilöitä. 

 

Lahden ympäristötyö sai alkunsa kaupungin suurimman järven, Vesijärven, suojelutyöstä 

1970-luvulla, mikä on tuonut Lahteen ympäristöalan osaamista ja pohjustanut tietä ym-

päristökaupunkina (Lahden kaupunki, 2021a). Nykyisin kaupungin visio vuoteen 2030 

(Lahden kaupunki, 2022a) kuuluukin ”Tehty kestäväksi. Suomen johtavan 

ympäristökaupungin edelläkävijyys tuo asukkaille hyvinvointia ja yrityksille menestystä”. 

Visio asettaa kunnianhimoisia tavoitteita edistää ekologista, sosiaalista ja taloudellista 

kestävyyttä kaupungin kaikilla toimialoilla. Lahden kaupungin tavoite on olla 

hiilineutraali vuonna 2025, mikä sisältää alueen kasvihuonepäästöjen vähentämisen 80 

prosentilla vuoden 1990 tasosta ja lopun sitomista hiilinieluihin (Lahden kaupunki, 

2021b).  Tällä hetkellä kaupungin kasvihuonepäästöistä on leikattu 70 prosenttia vuoden 

1990 tasosta (Lahden kaupunki, 2020). 

 

Lahden kaupunkia voidaan pitää suomalaisena edelläkävijänä kaupunkitason 

ilmastopolitiikassa ja kestävän kehityksen työssä. Lahti valittiin ensimmäisenä suomalais-

kaupunkina Euroopan ympäristöpääkaupungiksi vuodelle 2021 (Lahden kaupunki, 

2021a). Euroopan komission myöntämä Euroopan ympäristökaupunki (eng. European 

Green Capital Award) titteli jaetaan vuosittain yhdelle eurooppalaiselle kaupungille, joka 

on sitoutunut kunnianhimoisiin ympäristötavoitteisiin ja toimii esimerkkinä muille kau-

pungeille (Euroopan Komissio, n.d.). Lahden kaupunki kuuluu  



12 

   

 

 

useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin ilmasto- ja ympäristötyön verkostoihin. Kaupunki on 

esimerkiksi osa FISU-verkostoa (Finnish Sustainable Communities), joka tavoittelee glo-

baalisti kestävää kulutusta, jätteettömyyttä ja päästöttömyyttä vuoteen 2050 mennessä 

(Suomen ympäristökeskus & Motiva, 2022). Lahti on myös yksi Hinku-kunnista, jotka ta-

voittelevat hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä (Suomen ympäristökeskus, 2022b). 

Kuva 1. Kartta Lahden tutkimusalueesta (Meskanen, 2022, s. 65). 

https://www.fisunetwork.fi/fi-FI/Tietoa_Fisusta%2016.4


13 

   

 

Tuoreimpana Lahden kaupunki on valittu mukaan EU:n uuteen 100 hiilineutraalia ja äly-

kästä kaupunkia -ohjelmaan, joka avaa uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön ja rahoituk-

seen (Lahden kaupunki, 2021a). 

 

Lahden kaupungin ilmasto- ja ympäristötyö osallistaa lahtelaisia toimijoita monin tavoin.  

Esimerkiksi alueen yrityksiä ja yhteisöjä kannustetaan ilmastotoimiin Ilmastokumppa-

nuus-toiminnassa, jossa kaupunki tukee toimintaan osallistuvan organisaation määritte-

lemiä päästövähennystavoitteita (Lahden kaupunki, 2021c). Lahden kaupungin ympäris-

tökoordinaattori Aino Kulosen (henkilökohtainen keskustelu, 13.07.2022) mukaan vuo-

ropuhelu kaupungin ja yksityisten metsänomistajien välillä on kuitenkin vielä toteutta-

matta.  Kulosen mukaan kaupunki on järjestänyt tapahtuman luonnon monimuotoisuu-

desta ja Lahden metsistä, johon kutsuttiin metsätoimijoita lähinnä etujärjestöjen kautta. 

Tilaisuus oli ensimmäinen yhteys näissä teemoissa etujärjestöjen suuntaan. 

 

Lahden pinta-alasta yli puolet, 29 155 hehtaaria, on metsää (Meskanen, 2022, s. 70). 

Lahden kaupunki omistaa metsistä 7 000 hehtaaria, joita hoidetaan jatkuvan kasvun pe-

riaatteella (Lahden kaupunki, 2022b). Kuvassa 2 on esitetty kartalla Lahden maantieteel-

lisen alueen metsäalueet omistajuuden mukaan. Lahden kaupungin omistamat metsät 

sijoittuvat pääasiassa hajanaisesti lähelle kaupunkikeskusta ja rajautuvat monin paikoin 

kaupunginosiin. Yksityisten metsänomistajien omistavat metsäalueet ovat laajempia ja 

yhtenäisempiä kokonaisuuksia, ja sijaitsevat kaupungin reuna-alueilla. Metsäkeskuksen 

(2022) tilastoinnin mukaan Lahdessa on lukumäärällisesti 1370 metsänomistajaa, joiden 

iän keskiarvo on 59 vuotta, ja metsäomistusten keskipinta-ala hehtaareina 17,2. Tilasto 

tarkastelee metsää omistavia henkilöitä metsäomistuksen sijainnin mukaan ja ei huo-

mioi kuolinpesien sekä yhteismetsien osakkaita. 



14 

   

 

 

Kuva 2. Lahden metsäalueet omistajuuden mukaan (Meskanen, 2022, s. 71). Yksityisten omista-
mat metsät on kuvattu vihreällä ja Lahden kaupungin omistamat metsät violetilla. 



15 

   

 

3 Tutkimuksen aineisto ja menetelmät 

3.1 Aineisto ja aineiston keruu 

Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastatte-

lusta ja keskusteluista asiantuntijoiden kanssa.  Haastattelu on kvalitatiivinen eli laadul-

linen tutkimusmenetelmä, joka on toimiva tapa selvittää syvemmin tutkimuksen kohtei-

den näkemyksiä ja kokemuksia (Eskola & Suoranta, 2000, s. 87). Lisäksi haastattelu so-

veltuu hyvin ennestään vähän tutkitun aiheen tutkimukseen (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 

35). Näistä syistä haastattelu valittiin tutkimuksen päämenetelmäksi. Tutkimusaiheesta 

oli olemassa entuudestaan vain vähän tietoa, joten haastatteluiden toteuttaminen oli 

lähes välttämätöntä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. 

 

Teemahaastattelussa keskustelua ohjaa etukäteen määritellyt teemat, joiden valinta 

edellyttää perehtymistä tutkittavaan ilmiöön ja haastateltavien tilanteeseen (Hirsjärvi ja 

Hurme, 2008, s. 47–48). Tutkittavaan aiheeseen perehtymiseksi järjestettiin kaksi kes-

kustelua kahden alan asiantuntijan kanssa. Suomen ympäristökeskuksen ja Gaia Consul-

tingin asiantuntijoiden kanssa käydyt keskustelut toimivat ikään kuin esihaastatteluina, 

joiden pyrkimyksenä oli tukea tutkijan ymmärrystä kompensaatiotoiminnan tilanteesta 

ja kehityksestä. Lahden kaupungin kompensaatiotoiminnan ja -tilanteen hahmotta-

miseksi keskusteltiin Lahden ympäristökoordinaattori Aino Kulosen kanssa. Keskustelua 

on hyödynnetty osana tutkielman aineistoa. Teemahaastatteluiden pääteemoiksi valit-

tiin lopulta metsänomistajuus, vuorovaikutus omistettuun metsäalueeseen liittyen, il-

mastotyö sekä päästökompensaatio. Teemahaastatteluun valituilla teemoilla pyrittiin 

vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja ne perustuvat tutkimuksen teoreettiseen viitekehyk-

seen sekä tutkittavaan ilmiöön. 

 

Hirsjärven ja Hurmeen (2008, s. 47) mukaan puolistrukturoidulle haastattelulle ei ole-

massa tarkkaa määritelmää. Heidän mukaansa puolistrukturoidussa menetelmässä jokin 

haastattelun näkökohta on kiinnitetty, mutta ei kaikkia. Esimerkiksi haastattelun kysy-

mykset ovat kaikille haastateltaville samat, mutta haastateltavat voivat vastata omin 



16 

   

 

sanoin ilman määriteltyjä vastausvaihtoehtoja. Myös esitettyjen kysymysten sanamuoto 

ja järjestys voivat vaihdella. Teemahaastattelun avoin muoto puolestaan mahdollistaa 

vapaamuotoisen keskustelun, jolloin vastaajien näkemykset tulevat aidosti esille ja yksi-

löllisten tulkintojen esittäminen on mahdollista (Eskola & Suoranta, 2008, s. 87–88). Tut-

kielman haastatteluissa pyrittiin pitämään kiinni haastattelurungon (liite 1) kysymyksien 

muotoiluista, mutta käsittelyjärjestys vaihteli haastatteluissa syntyneen keskustelun mu-

kaan. Haastattelurunko ja sen sisältö luotiin yhteistyössä tutkimuksen ohjaajien kanssa. 

Ennen haastatteluita runko lähetettiin kommentoitavaksi myös Lahden kaupungin maan-

käytön johtajalle. 

 

Hyvä haastattelurunko on merkityksellinen tutkimuksen laadun kannalta (Hirsjärvi & 

Hurme, 2008, s. 53). Tutkimuksessa haluttiin turvata yhteinen ymmärrys haastavasta ai-

heesta määrittelemällä haastattelun keskeiset käsitteet haastattelurunkoon selvästi. 

Hirsjärven ja Hurmeen (2008, s. 53) mukaan haastattelun valmistelussa tuleekin huomi-

oida käsitteisiin ja kieleen liittyvät haasteet, sillä jokainen hahmottaa käsiteltävät asia 

omista lähtökohdistaan käsin. Lisäksi haastattelun päästökompensaatio-osioon päätet-

tiin luoda kuvitteellinen tilanne, jotta aihe olisi helpommin ymmärrettävissä. Haastatte-

lurungon selkeyden ja haastattelun keston testaamiseksi toteutettiin kaksi testihaastat-

telua yksityisille metsänomistajille, jotka eivät osallistuneet lopullisen tutkimukseen. Esi-

haastatteluiden perusteella haastattelurungon käsitteiden määrittelyä yksinkertaistet-

tiin entisestään ja päästökompensaatio-teemaan kysymyksiä tarkennettiin. 

 

 

3.2 Tutkimuksen kohderyhmä 

Tutkimuksen tavoitteena oli haastatella yksityisiä metsänomistajia, jotka omistavat met-

sää Lahden kaupungin alueella tai sen lähialueilla. Tavoitteena oli löytää haastateltavaksi 

monipuolisesti erilaisia yksityisiä metsänomistajia. Haastateltavista saatiin etukäteen tie-

toon vain ikä ja sukupuoli. Omistetun metsäalan piirteet, kuten laajuus ja käyttötarkoitus, 

eivät olleet tiedossa haastateltavien valintavaiheessa. Haastatteluun osallistuville ei ase-

tettu vaatimusta pohjatiedoista tutkimusaiheeseen liittyen. Alueellinen rajaus 



17 

   

 

laajennettiin kaupungin lähialueisiin Lahden kaupungilta tutkielmaa ohjaavan työnteki-

jän toiveesta, sillä haastateltavien löytämisen ennakoitiin olevan haastavaa. Lopulta yh-

den haastatellun omistamat metsäalueet eivät sijaitse Lahden kaupungin alueella. Tällä 

ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta tutkimustuloksiin, sillä haastattelu tuotti laadukasta 

aineistoa tutkittavasta aiheesta. Haastateltavan vastausta ei ole huomioitu käsiteltäessä 

metsänomistajan kokemusta roolista ja merkityksestä Lahden kaupungin ilmastotyössä. 

 

Haastateltavat valittiin Lahden kaupungilta tutkielmaa ohjaavan työntekijän antamien 

kontaktien kautta. Lisäksi haastateltavat suosittelivat muita mahdollisia haastateltavia. 

Potentiaalisiin haastateltaviin otettiin yhteys puhelimitse ja sähköpostitse haastattelu-

kutsulla (liite 2), joka sisälsi lyhyesti tietoa tutkimuksesta. Haastattelut ovat anonyymeja 

niin, ettei tutkielmasta käy ilmi haastateltavien henkilöllisyyttä tai yksilöityjä tunnistetta-

via piirteitä. Lahden kaupunki tai sitä edustava ohjaaja eivät saa tietoonsa haastatteluihin 

lopulta valittujen metsänomistajien henkilöllisyyksiä. Haastattelut toteutettiin yksilö-

haastatteluina kesä-heinäkuussa 2022. Haastatteluista kuusi toteutettiin lähitapaami-

sena haastateltavan kotona ja neljä videotapaamisena Microsoft Teamsin välityksellä. 

Haastatteluiden pituus oli keskimäärin 54 minuuttia vaihteluvälin ollessa 33–88 minuut-

tia. Lähitapaamisten sisältö taltioitiin puhelimen ääninauhurilla ja videotapaamisista tal-

tioitiin tallenne, joka sisälsi äänen ja kuvan. 

 

Haastateltujen metsänomistajien keski-ikä on 57,4 vuotta nuorimman ollessa 45-vuotias 

ja vanhimman 72-vuotias.  Haastateltavien vaihteleva ikä edistää tutkimuksen monipuo-

lisen otoksen tavoitetta. Tutkimukseen haastateltiin kaksi naista ja kahdeksan miestä.  

Haastateltujen sukupuolta ei kuitenkaan huomioitu tulosten analyysissa, sillä sitä ei 

nähty merkitykselliseksi tutkimusongelman kannalta. Haastateltujen Lahdessa sijaitse-

van omistetun metsän pinta-ala vaihteli 30–141 hehtaarin välillä. Yhteensä haastatelta-

vien omistama metsäpinta-ala kattoi 615 hehtaaria. Osa haastateltavista omisti myös yh-

teismetsäosuuksia tai metsäalueita muilla paikkakunnilla. Haastatteluissa keskityttiin 

vain Lahden alueella sijaitseviin osuuksiin metsäomistuksesta. Yhden haastateltavan 

Lahden alueella omistamat metsät olivat ainoastaan yhteismetsäosuuksia. 



18 

   

 

Haastatelluista metsänomistajista kaksi kolmasosaa omisti metsän yksin tai yhdessä puo-

lisonsa kanssa. Heistä kahdella oli myös yhteismetsäomistuksia. Loput haastatelluista 

omistivat metsän verotusyhtymänä käytännössä yhdessä muun perheenjäsenen kanssa 

tai kuolinpesänä. Haastateltujen metsänomistajien omistajuuden kesto vaihteli seitse-

män ja 70 vuoden välillä. Keskimäärin metsäalueet olivat olleet omistuksessa 30,7 vuotta, 

ensimmäisestä omistuksesta laskettuna. Haastateltavista lähes kaikki luokittuivat lähi-

metsänomistajaksi eli he asuvat tilallaan tai sen sijaintikunnassa. Yksi haastateltava oli 

selkeä etämetsänomistaja ja kaksi haastatelluista määrittyy molempiin luokkiin. 

 

 

3.3 Aineiston analyysi 

Aineiston esikäsittely aloitettiin jo aineiston keruuvaiheessa litteroimalla eli puhtaaksi 

kirjoittamalla aineistot. Litteroinnissa ei huomioitu tarkasti haastateltavan äänenpainoa 

tai puheen taukoja, sillä tutkielman kiinnostus kohdistuu haastatteluiden asiasisältöihin. 

Litteroinnin apuna käytettiin Microsoft Word Online -tekstinkäsittelyohjelmiston sane-

linta, joka tuotti äänitiedostosta litteraatin raakaversion. Etänä toteutetuista haastatte-

luista hyödynnettiin Microsoft Teamsin automaattisesti tuottamia litteraatteja. Aineiston 

litteroinnissa haastateltavista käytettiin koodeja Metsänomistaja 1– Metsänomistaja 10 

(M1–M10). Koodeja on käytetty myös lopullisessa tutkielmassa tutkimustulosten esittä-

misessä. Tutkimustuloksissa käytetyistä suorista lainauksista on poistettu toistuvia 

täytesanoja. Litteroinnin yhteydessä aineisto myös anonymisoitiin eli siitä poistettiin 

merkittävät tunnistetekijät. Haastattelijan esittämät kysymykset ja haastattelijan puhe 

jätettiin näkyviin litteroituun tekstiin, jotta haastattelutilanne ja konteksti olisi tulkitta-

vissa myös jälkikäteen.  Litteroitua tekstiä syntyi yhteensä 137 sivua (kirjaisinlaji Calibri, 

kirjaisinkoko 11 ja riviväli 1). 

 

Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti. Aluksi aineistolle tehtiin huolellinen luenta, 

jonka pohjalta muodostettiin alustava koodirunko. Eskolan ja Suorannan (2000, s. 152) 

mukaan teemahaastattelurunko on hyvä apuväline aineiston koodaukseen, mitä hyödyn-

nettiin tässä tutkielmassa. Toisella lukukierroksella aineistoista korostettiin tärkeiksi 



19 

   

 

mielletyt kohdat. Sen jälkeen luotiin koodit ja aineistoon otettiin etäisyyttä ennen kol-

matta lukukierrosta, jolla aineisto koodattiin. Tämän jälkeen erilliset haastatteluaineistot 

koottiin yhdistävien teemojen alle ja luotiin aineistokoosteet tutkielmaan. Vaikka ana-

lyysi toteutettiin aineistolähtöisesti, on teemahaastatteluaineiston analyysissa teoriakyt-

kös luonnollisesti vahvasti läsnä teemojen kautta. Analysoinnin teemat noudattelivatkin 

pitkälti runkoon valittuja teemoja, mutta analyysissa huomioitiin myös mahdollisten uu-

sien teemojen nouseminen esiin ja poikkileikkaavat teemat. Analyysia syvennettiin etsi-

mällä säännönmukaisuuksia ja poikkeavia tapauksia. Lopuksi tutkielman teoriaa, regiimi-

teoriaa, hyödynnettiin analyysityökaluna. 

 

 

3.4 Tutkimuksen luotettavuus 

Laadullisen tutkimuksen tehtävänä on antaa tulkinta kohteena olevasta ilmiöstä (Puusa 

& Juuti, 2020, s. 73). Eskolan ja Suorannan (2000, s. 60–62) mukaan laadullisessa tutki-

muksessa aineiston kattavuudelle ei voida asettaa määrällisiä sääntöjä eikä aineiston 

koolla ole välitöntä merkitystä tutkimuksen onnistumiseen. Voidaan kuitenkin ajatella, 

että aineistoa on riittävästi silloin, kun uudet tapaukset eivät enää tuota merkittävää 

uutta tietoa. Aineiston kyllääntymisen eli saturaation määrittelyyn liittyy ongelmia, ku-

ten se, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa usein ajatellaan jokaisen tapauksen olevan 

ainutlaatuinen (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 60). Tästä syystä tutkimuksen saturaatiota on 

haastavaa arvioida. Tutkielma ei pyri tilastolliseen edustavuuteen tai yleistettävyyteen, 

vaan ymmärtämään syvällisesti paikallista ilmiötä. Näillä perusteilla tutkimuksen näyt-

teen pieni koko ei ole tulosten kannalta ongelmallinen. Haastatteluiden määrän sijaan 

merkityksellistä on tapausten laatu, joka pyrittiin turvaamaan muun muassa huolellisella 

haastattelurungon valmistelulla. 

 

Hirsjärvi ja Hurme (2008, s. 35) näkevät yhtenä haastattelun haasteena mahdollisuuden 

virhelähteisiin, jotka voivat johtua haastateltavan taipumuksesta tuottaa sosiaalisesti toi-

vottavia vastauksia. Haastateltavan vapaan ilmaisun mahdollistamiseksi haastatteluiden 

anonymiteetti turvattiin huomioimalla EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) keskeiset 



20 

   

 

periaatteet ja luomalla asianmukaiset tietosuojakäytänteet. Haastattelutilanne pyrittiin 

pitämään haastattelijan osalta neutraalina ja haastateltaville korostettiin oman äänen ja 

kokemuksen esiin tuomisen tärkeyttä. Tutkimuksen objektiivisuutta lisää osaltaan se, 

että tutkittava alue ei ollut tutkijalle entuudestaan kovinkaan tuttu. Tutkijalla oli myös 

vähäisesti tietoa metsätaloudesta ja metsänomistuksesta etukäteen. Tällöin tutkijan en-

nakkokäsitykset eivät päässeet vaikuttamaan tutkimuksen toteuttamiseen tai sen tulok-

siin. 

 

Aaltion ja Puusan (2020, s. 169–170) mukaan laadullisessa tutkimuksessa tutkimuksen 

luotettavuutta ei voida ilmaista jonkin objektiivisen ja määrällisen mittarin avulla, kuten 

kvantatiivisessa eli määrällisessä tutkimuksessa. Tämä tekee luotettavuuden arvioinnista 

hieman haastavampaa. Heidän mukaansa kvantatiivisen tutkimuksen arvioinnin väli-

neitä, reliaabeliutta eli luotettavuutta ja validiutta eli pätevyyttä, voidaan kuitenkin so-

veltaa myös laadulliseen tutkimukseen. Hirsjärvi ja Hurme (2008, s. 186) määrittelevät 

reliaabelisuuden niin, että tutkittaessa samaa kohdetta, saadaan kahdella eri tutkimus-

kerralla tai -menetelmällä sama tulos. Heidän määritelmänsä mukaan tulos on reliaabeli 

myös silloin kun kohteen kaksi arvioijaa päätyvät samaan lopputulokseen. Aaltio ja Puusa 

(2020, s. 171) kuitenkin huomauttavat ihmisen käyttäytymisen olevan kontekstisidon-

naista, joten olisi lähes mahdotonta saavuttaa täysin samaa lopputulosta. 

 

Valiudiutta käytetään arvioimaan, tutkitaanko tutkimuksessa sitä, mitä on tarkoitus, ja 

toteutetaanko se tarkoituksenmukaisilla mittareilla (Aaltio ja Puusa, 2020, s. 170). En-

nustevaliudella voidaan yhdestä tutkimuskerrasta ennustaa myöhempien tutkimusker-

tojen tulos (Hirsjärvi ja Hurme, 2008, s. 186). Tämän tutkimuksen melko pienen otannan 

vuoksi tulevia tutkimustuloksia eli ennustevalidiutta on haastava ennustaa.  Rakenneva-

lidius puolestaan tarkastelee sitä, että käytetäänkö tutkimuksessa käsitteitä, jotka vas-

taavat tutkittavaa ilmiötä (Hirsjärvi ja Hurme, 2008, s. 187). Tutkielman tutkimusase-

telma avaa rakennevalidiutta. Lisäksi tutkimuksen eri vaiheet ja päättelypolut on pyritty 

avaamaan mahdollisimman läpinäkyvästi. 



21 

   

 

4 Päästökompensoinnin lähtökohdat 

Tiukentuvien ilmastotavoitteiden saavuttaminen tulee vaatimaan päästökompensointia, 

jolla hyvitetään jo toteutuneita päästöjä ja ihmisen toiminnan aiheuttamaa luontokatoa. 

Tässä luvussa perehdytään hyvän kompensaation kriteereihin, olemassa olevien vapaa-

ehtoisten kompensaatiomarkkinoiden ja sääntelyn tilanteeseen sekä kompensaatiotoi-

menpiteisiin, joita voidaan toteuttaa metsissä. Tutkielma keskittyy hiilensidontaan ja -

varastoitiin liittyviin kompensaatiotoimiin. Muita päästökompensoinnin mahdollisuuksia 

ovat muun muassa uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisääminen sekä kasvi-

huonekaasujen talteenotto ja tuhoaminen teknologian avulla (Niemistö ja muut, 2021, 

s. 21). 

 

Päästökompensoinnilla tarkoitetaan yleisesti ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpi-

dettä, jossa aiheutunut ilmastohaitta hyvitetään sitomalla tai vähentämällä kompensoi-

tavia toimia vastaava kasvihuonekaasupäästömäärä toisaalla (Niemistö ja muut, 2021, s. 

13). Päästökompensoinnilla ei tulisi oikeuttaa päästöjen kasvattamista vaan ensisijaisesti 

tulee pyrkiä mahdollisimman vähäpäästöiseen toimintaan (Luonnonvarakeskus, 2022a). 

Päästökompensaatiosta voidaan käyttää myös nimitystä ilmasto- tai hiilikompensaatio. 

Vapaaehtoisilla päästökompensaatiomarkkinoilla on kaupan päästövähennysyksiköitä eli 

päästökompensaatiota, joita ei ole sidottu valtiollisiin päästövelvoitteisiin (Niemistö ja 

muut, 2021, s. 13). Vapaaehtoinen päästökompensaatio toteutetaan siis ilman velvoi-

tetta. Laineen ja muiden (2021, s. 19) mukaan päästökompensointi mahdollistaa toimi-

jan omaa päästövähennyspotentiaalia kunnianhimoisemmat ilmastotoimet ja vastuun-

kannon oman toiminnan ilmastohaitasta sekä voi olla keino toteuttaa vastuullisuus- tai 

markkinointistrategiaa. Vapaaehtoiseen kompensaatioon motivoi ilmastovastuun kanta-

minen ja pyrkimys hiilineutraaliuteen kompensaatioiden avulla läpinäkyvästi, kustannus-

tehokkaasti ja todennettavalla tavalla. 

 

Finnwatchin raportin (2021, s. 4) mukaan päästökompensointiin liittyy paljon epäilyksiä 

ja huolia, joita ovat vahvistaneet järjestelmistä paljastuneet väärinkäytökset ja epäkoh-

dat. Myös julkisen sääntelyn puute, erilaiset näkemykset toiminnasta ja järjestelmien 



22 

   

 

monimutkaisuus aiheuttavat epäluuloa ja väärinkäsityksiä. Esimerkiksi Yle uutisoi 

Svenska Ylen selvityksestä, jossa paljastui amerikkalaisen päästövähennysyritys Impact 

Carbonin liesihankkeen mittavat ongelmat läpinäkyvyydessä ja mitattavuudessa (Stolz-

mann, 2022). Myös Lahden kaupunki oli hankkinut päästökompensaatioita kyseisestä 

hankkeesta kotimaisen kompensaatiotoimija Nordic Offsetin kautta (A. Kulonen, henki-

lökohtainen keskustelu, 13.7.2022). Vapaaehtoiset päästökompensaatiomarkkinat ja nii-

hin liittyvä sääntely ovat siis jatkuvassa muutoksessa. Tässä tutkielmassa ei pyritä vas-

taamaan olemassa oleviin haasteisiin, vaan tarkastelemaan nykytilannetta ja luomaan 

lähtökohtia tutkittavan aiheen ymmärtämiseksi. 

 

 

4.1 Vapaaehtoisten kompensaatiomarkkinoiden kehitys 

Kasvihuonekaasujen kompensoiminen tuli osaksi kansainvälistä ilmastopolitiikkaa vuo-

den 1997 Kioton pöytäkirjan myötä (Finnwatch, 2021, s. 4). Sopimus tarjosi siihen liitty-

neille maille joustomekanismina mahdollisuuden tukea kotimaista päästövähennystavoi-

tetta rahoittamalla ilmastohankkeita muissa maissa (Ilmastonmuutosta koskevan Yhdis-

tyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirja 13/2005, 6 artikla).  Yritysten 

päästökompensointi alkoi tiettävästi jo 1980-luvulla, jolloin yhdysvaltalainen energiayh-

tiö AES Corp toteutti vapaaehtoisen kompensaatiohankkeen Guatemalassa (Belassen & 

Leguet, 2007, s. 3). Kompensaatiomarkkinat ovat kehittyneet 2000-luvun alusta alkaen, 

jolloin luotiin ensimmäinen maailmanlaajuinen vapaaehtoisten päästöhyvitysten kau-

pankäynnin alusta, Chicagon ilmastopörssi (eng. Chicago Climate Exhange), Yhdysvalto-

jen vetäydyttyä Kioton pöytäkirjasta vuonna 2001 (Niemistö ja muut, 2021, s. 17). Ylei-

sesti Pariisin ilmastosopimusta pidetään käänteentekevänä vapaaehtoisten päästökom-

pensaatioiden kehitykselle, sillä sopimuksen myötä kaikki maat loivat kansalliset ilmas-

tolupaukset (Laine ja muut, 2021, s. 19). 

 

Vapaaehtoisen päästökompensoinnin hankkeet ovat perinteisesti keskittyneet kehitty-

viin maihin, mutta uusien kompensaatiomenetelmien kehittyminen ja hanketyyppien 

laajentuminen ovat lisänneet toteutusta teollisuusmaissa (Finnwatch, 2021, s. 25). 



23 

   

 

Laineen ja muiden mukaan (2021, s. 11) Suomessa kiinnostus vapaaehtoisia kompensaa-

tiomarkkinoita kohtaan heräsi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n vuonna 

2018 julkaiseman 1,5 asteen -raportin myötä. Ennen tätä kotimaiset markkinat olivat ol-

leet hyvin vähäiset. Päästökompensaatiopalveluiden hankkijoita ovat tällä hetkellä ku-

luttajat, järjestöt, yritykset ja julkisoikeudelliset yhteisöt, kuten kunnat. Suomessa on 

noin 20 päästökompensaatiopalveluita tuottavaa tahoa, ja suurin osa kotimaisista hank-

keista kohdistuu metsien ilmastovaikutusten kaupallistamiseen (Finnwatch, 2021, s. 46). 

Maankäyttösektorin hiilikompensaatiohankkeiden esiselvityksen (Laine ja muut, 2021) 

perusteella kotimaisissa kompensaatiohankkeissa on vielä puutteita etenkin ilmastovai-

kutusten mittauksessa, todentamisessa ja raportoinnissa sekä läpinäkyvyydessä. 

 

Niemistön ja muiden (2021, s. 18–21) esittämien arvioiden mukaan vuonna 2019 kan-

sainvälisten vapaaehtoisten päästökompensaatiomarkkinoiden suuruus oli yli 100 mil-

joonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mikä vastaa lähes kaksinkertaisesti Suomen vuo-

sittaisia kokonaispäästöjä. Erilaisten hankkeiden osuudet vaihtelivat, mutta merkittävim-

piä olivat metsien ja maankäyttösektorin sekä uusiutuvan energian hankkeet, joista mo-

lemmat kattoivat noin 40 prosenttia markkinasta. Samana vuonna vapaaehtoisten pääs-

tökauppamarkkinoiden arvo oli noin 320 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (USD). Kiristy-

vät ja lähestyvät ilmastotavoitteet sekä kuluttajien into päästöjen vähentämiseen lisää-

vät painetta markkinoille ja tulevaisuudessa vapaaehtoisten kompensaatiopalveluiden 

kysynnän odotetaan kasvavan (Finnwatch, 2021, s. 10). Arvioiden mukaan vapaaehtois-

ten päästökompensaatiomarkkinoiden tulisi kasvaa noin 15-kertaisiksi vuoteen 2030 

mennessä, jotta se voi vastata kasvavaan kysyntään ja globaali päästöbudjetti lämpöti-

lannousun 1,5 asteen rajoittamiseksi voidaan saavuttaa (Niemistö ja muut, 2021, s. 20). 

 

4.2 Sääntely ja standardit 

Vapaaehtoisilla päästökompensaatiomarkkinoilla ei ole olemassa järjestelmiä tai sään-

nöksiä, jotka kattaisivat päästövähennysten vaihdon yhdenmukaisuuden ja kaupankäyn-

nin seurannan (Niemistö ja muut, 2021, s. 17).  Laineen ja muiden (2021, s. 22) mukaan 

Suomessa kompensoinnilla ei ole erillistä lainsäädäntöä, vaan kompensaatiopalveluihin 



24 

   

 

liittyvä sääntely vaihtelee palveluntarjoajan ja palvelun hankkijan mukaan. Esimerkiksi 

kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisessä suhteessa voidaan soveltaa kuluttajalainsää-

däntöä. Lainsäädännöllisiä muutoksia päästökompensoinnin suhteen on jo tehty. Vuo-

den 2021 rahankeräyslain muutoksella mahdollistettiin kompensaatiomarkkinoiden ke-

hitystä rajaamalla vapaaehtoiset päästökompensaatiopalvelut rahankeräyslain ulkopuo-

lelle (Sisäministeriö, 2021). Ympäristöministeriön selvitys (Laine ja muut, 2021, s. 114–

115) ei kuitenkaan pidä uuden pakottavan lainsäädännön luomista toteuttamiskelpoi-

sena keinona, sillä toimintaan vaikuttavat toimijoiden elinkeino- ja sopimusvapaus sekä 

EU-lainsäädäntö, joka asettaa tiukat reunaehdot kuluttajalainsäädännölle. Sen sijaan va-

paaehtoisten päästökompensaatioiden laatua voitaisiin parantaa julkisella informaatio-

ohjauksella ja luomalla alalle yhtenäiset kriteerit. Lisäksi selvityksessä ehdotetaan kom-

pensaatiopalveluiden tuottajien vapaaehtoisen rekisterin luomista, mikä hyödyttäisi pal-

veluiden ostajia ja edesauttaisi kaksoislaskennan välttämistä. Vapaaehtoisten kompen-

saatiomarkkinoiden nykyisiin puutteisiin ja haasteisiin etsitään siis jatkuvasti ratkaisuja 

monilla tahoilla. 

 

Niemistön ja muiden (2021, s. 24) mukaan päästövähennysten toteutumisen ja laadun 

varmistamiseksi vapaaehtoisille päästökompensaatiomarkkinoille on perustettu useita 

standardijärjestelmiä, jotka hyväksyvät piiriinsä hankkeita standardin määrittelemien 

kriteerien ja vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Standardit myös ylläpitävät rekistereitä, 

joista päästövähennysyksiköitä luovutetaan markkinoille, siirretään toimijoiden välillä ja 

käytön jälkeen mitätöidään. Suomessa tarjolla olevista kompensaatiohankkeista suurin 

osa on sertifioitu WWF:n ja muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen perustamalla Gold Stan-

dard -sertifikaatilla tai yhdysvaltalaisen voittoa tavoittelemattoman organisaatio Verran 

Verified Carbon Standard (VCS) -sertifikaatilla (Finnwatch, 2021, s. 39).  Gold Standardia 

on pidetty yhtenä arvostetuimmista standardeista ja VSC on vapaaehtoisista kompen-

saatiostandardeista ylivoimaisesti käytetyin (Laine ja muut, 2021, s. 17). 

 

 



25 

   

 

4.3 Päästökompensaation kriteerit 

Hyvän päästökompensaation kriteereillä voidaan varmistaa, että kompensaatiohanke 

tuottaa aidosti ilmastonmuutosta hillitsevää hiilensidontaa tai päästövähennyksiä (Finn-

watch, 2021, s. 13). Kriteerit eivät ole yksiselitteisiä tai yleisesti yhteisesti päätettyjä, ja 

jokainen standardi määrittelee kriteerinsä itse (Niemistö ja muut, 2021, s. 25). Useimmi-

ten kompensaatioksi hyväksyttävien päästövähennysyksiköiden tulee täyttää tässä lu-

vussa esitellyt ilmastovaikutuksiin liittyvät kriteerit. Niiden lisäksi kriteereinä on usein 

pidetty vaatimusta seurannasta, raportoinnista, läpinäkyvyydestä sekä vastuuta ihmisoi-

keuksista ja ympäristöstä (Finnwatch, 2021, s. 13–23). 

 

Lisäisyyden vaatimus edellyttää, että tapahtuva päästövähennys ei toteutuisi ilman kom-

pensaatiotoimia tai luonnostaan (Niemistö ja muut, 2021, s. 8). Toimen tulee siis olla 

aidosti lisäinen. Finnwatchin (2021, s. 14) mukaan lisäisyyttä arvioidaan suhteessa pe-

rusuraan, eli siihen, millainen muutos päästöissä tai hiilinielussa olisi tapahtunut ilman 

kompensaatiotoimenpidettä. Toiminta ei saa olla lakisääteistä tai muutenkin taloudelli-

sesti kannattavaa. Erityislaatuisuuden varmistamiseksi sertifikaateissa lisäisyyden todis-

teeksi vaaditaan usein esimerkiksi kustannusarvio, jolla voidaan osoittaa, että hanke ei 

olisi kannattanut ilman kompensaatiosta saatua lisätuloa. Myöskään päätehakkuun jäl-

keinen lakisäädännössä määrätty metsän istuttaminen ei tällöin ole kompensaatiotoimi. 

Lisäisyyden kriteeriin linkittyy hiilivuodon välttämisen kriteeri, jolla varmistetaan, että 

tehty kompensaatiotoimi ei aiheuta hiilivuotoa tai päästöjä jossain toisaalla (Niemistö ja 

muut, 2021, s. 25). Esimerkiksi metsän suojelemisessa hakkuiden vähentäminen ei saisi 

lisätä niitä toisaalla (Finnwatch, 2021, s. 18). 

 

Mitattavuuden kriteeri edellyttää kompensaatiotoimen ilmastovaikutusten todenta-

mista ja arvioimista hyväksytyin menetelmin (Niemistö ja muut, 2021, s. 8). Finnwatchin 

(2021, s. 15) mukaan päästövaikutusta arvioidaan käytännössä usein suhteessa perus-

uraan varsinaisten mittausten sijaan. Väärinarvioitua perusuraa onkin pidetty keskeisenä 

ongelmana päästökompensaatiohankkeissa, sillä sen arvioimiseen liittyy epävarmuuksia. 

Esimerkiksi metsien suojelun ilmastovaikutusta voidaan arvioida tarkastelemalla, kuinka 



26 

   

 

paljon metsää hakattaisiin ilman hanketta. Riippumattoman todentamisen vaatimus 

edellyttää, että pätevä ja puolueeton kolmas osapuoli arvioi lisäisyyden, mitattavuuden 

ja pysyvyyden täyttymistä (Niemistö ja muut, 2021, s. 25). Pysyvyyden kriteerin täyttä-

miseksi hiilinielun tai päästövähennyksen myötä poistuneet kasvihuonekaasut on pysyt-

tävä pois ilmakehästä riittävän kauan (Niemistö ja muut, 2021, s. 9). Finnwatchin (2021, 

s. 17) mukaan ilmastokriisin hillinnän yhteydessä riittävänä pidetään usein sadan vuoden 

ajanjaksoa. Käytännössä sertifiointijärjestelmät pyrkivät varmistamaan pysyvyyden jät-

tämällä osan syntyvistä yksiköistä niin sanotuksi puskuriksi, jota voidaan hyödyntää esi-

merkiksi silloin, kun metsäpalo aiheuttaa hiilivaraston pienenemistä. 

 

Kaksoislaskennan välttämisen kriteeri on keskeinen haaste kompensaatiokeskustelussa 

ja markkinoiden kehityksessä. Kriteeri edellyttää, että päästövähennysyksikkö hyödyn-

netään vain kerran ja vain yhden toimijan hyväksi (Niemistö ja muut, 2021, s. 8). Finn-

watchin (2021, s. 20) mukaan ongelmaa ei ole pystytty toistaiseksi ratkaisemaan yksi-

selitteisesti, mutta erilaisia vaihtoehtoja on esitetty ja tutkittu. Huomionarvoista on, että 

sama kaksoislaskennan haaste voi esiintyä kunnan ja valtion välillä ilmastovähennysten 

ja kompensaatioiden laskennassa. Kaksoislaskennan haaste korostuu kotimaisissa met-

sähankkeissa, koska Suomen metsät huomioidaan maankäyttösektorin nielujen ja pääs-

töjen laskennassa huolimatta siitä, onko taustalla kompensaatiotoimintaa vai ei. 

 

 

4.4 Kompensaatiotoimet metsissä 

Finnwatchin (2021, s. 20–30) arvioiden mukaan metsähankkeiden käyttö päästökom-

pensaatiossa on jäänyt potentiaaliaan vähäisemmäksi niihin liittyvien kokonaisvaltaisten 

uskottavuuden haasteiden vuoksi. Ilmastonmuutoksen eteneminen lisää metsähankkei-

den epävarmuutta etenkin pysyvyyden kannalta, sillä metsäpalot, kuivuus ja tuholaiset 

voivat uhata metsähankkeissa saavutettua ilmastohyötyä. Metsiin liittyvät kompensaa-

tiohankkeet voidaan jakaa neljään tyyppiin, joille yhteistä on tavoite suojella tai kasvat-

taa sitoutuneen hiilen määrää puustossa. Tyypit ovat metsittämättömien alueiden met-

sittäminen, metsäkadon uhkaamien metsien suojelu, hakattujen metsien 



27 

   

 

ennallistaminen tai uudelleen metsittäminen ja metsänhoidon parantaminen. Tässä lu-

vussa on esitelty tutkielmaan valitut metsien hiilikompensaatiotoimet, joita hyödynnet-

tiin tutkimushaastatteluissa. Rajaus tehtiin yhdessä Lahden kaupungilta tutkielmaa oh-

jaavan työntekijän kanssa. Toimenpiteiden vaikuttavuuteen vaikuttavat kasvualusta ja 

puuston laatu. 

 

Joutomaiden metsitystä on pidetty yhtenä kompensaatiotoimenpiteenä. Luonnonvara-

keskuksen (2022b) mukaan metsitykseen soveltuvia joutoalueita ovat käytöstä poistetut 

pellot, pienet hukka-alat ja rakentamiseen soveltumattomat alueet. Metsittämisellä ai-

kaansaatava kasvihuonekaasujen päästövähennys perustuu kasvavan puuston sitoman 

hiilivaraston kasvuun ja maaperän hiilivaraston kasvuun tai päästöjen pienenemiseen 

(Lehtonen & muut, 2021, s. 11). 

 

Lehtosen ja muiden (2021, s. 75–77) tutkimusten perusteella tiedetään, että metsien 

siirtäminen metsätalouden ulkopuolelle suojeluun lisää hiilivarastoja ja toimii siirtymä-

vaiheessa myös hiilinieluna. Hiilen sidonnan ja varastoinnin lisäksi suojelualueiden lisää-

mistä pidetään tärkeänä keinona hidastaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. 

Suojelulla on myös suora vaikutus puuntuotantoon ja metsänomistajan tuloihin. Vaahte-

ran ja muiden (2021, s. 41–50) mukaan vuonna 2019 Suomessa oli 2,9 miljoonaa heh-

taaria suojeltua metsä- ja kitumaata, joista suurin osa, miltei 80 prosenttia, sijaitsi Poh-

jois-Suomessa. Yksityisten metsänomistajien vapaaehtoista metsien suojelua edistetään 

esimerkiksi valtion tukemassa METSO-ohjelmassa (Metso, n.d.). 

 

Puuston kasvua voidaan tehostaa lannoituksella. Lehtosen ja muiden (2021, s. 45–50) 

mukaan kivennäismaalla puuston kasvua rajoittaa yleensä typpi, joka on suurilta osin 

maaperässä kasveille käyttökelvottomassa muodossa. Turvemaametsissä voidaan käyt-

tää tuhkalannoitusta. Puuston kasvun tehostuessa myös niihin sitoutuvan hiilen määrä 

kasvaa, ja lannoituksen odotetaan lisäävän myös maan hiilivarastoa. Typen on myös to-

distettu hidastavan varastoituneen hiilen hajoamista. Lannoituksen vaikutus kasvuun on 

nopeaa, vaikutusaika useita vuosia ja lannoitusta voidaan toistaa useasti. 



28 

   

 

Metsänhoidon suositusten (Tapio Oy, 2022) mukaan jatkuvan kasvun periaatteen met-

sänkasvatuksessa pyritään säilyttämään metsikössä jatkuva puuston peitteisyys. Tavoit-

teena on vaihteleva puuston rakenne. Metsä muodostuu moni-ilmeiseksi puuston koko-

jakaumalta ja pieniä puita on yleensä isoja enemmän. Jatkuvan kasvun edellytyksenä on 

luontainen uusien taimien syntyminen. Hyväkuntoinen ja runsas alikasvos lisää jatkuvan 

kasvatuksen onnistumista. Jatkuvan kasvatuksen menetelmässä metsän hiilensidonta 

jatkuu käsittelystä huolimatta, kun taas avohakkuu tuottaa hiilen lähteen 15–30 vuodeksi 

(WWF, n.d.). 

 

 

4.5 Kompensaatio Lahdessa 

Suomen ympäristökeskuksen (2022a) mukaan kunnat ovat keskeisiä ilmastopolitiikan 

toimijoita. Useat kunnat ovat asettaneet kansallista tavoitevuotta kunnianhimoisempia 

hiilineutraaliustavoitteita, jotka nojautuvat jossain määrin päästöjen kompensointiin. 

Edelläkävijyys ja kotimaisten hiilikompensaatiomarkkinoiden keskeneräisyys tuottavat 

kunnille haasteita määritellä toimintaansa suhteessa valtioon ja muihin toimijoihin sekä 

suunnitella kuntatason kompensaatiotoimintaa. Esimerkiksi yhteiset laskentasäännöt ja 

yhteys valtion kasvihuonekaasuinventaarioon on nykyisellään epäselvää. 

 

Suurin osa Lahden kaupungin hiilineutraaliustavoitteen kompensoinnin ja hiilinielujen 

toimenpiteistä on vielä avoinna. Lahti aloitti kompensaatiotoimet vuonna 2019 kaupun-

gin henkilöstön ja luottamushenkilöiden lentopäästöjen sekä omilla autoilla tehtyjen 

työasia-ajojen kompensoinnilla ostamalla päästöoikeuksia ja tukemalla kompensaa-

tiohankkeita (Lahden kaupunki, 2020, s. 3). Parhaillaan Lahdella on tahto kehittää paikal-

lista kompensaatiomallia, mutta myös ulkomaiset palvelut voidaan joutua ottamaan 

käyttöön (A. Kulonen, henkilökohtainen keskustelu, 13.7.2022). Paikallisen toimintamal-

lin taustalla on ajatus siitä, että se tukisi paikallista kehitystä ja toimijoita sekä lisäisi toi-

mien hyväksyttävyyttä. 

 



29 

   

 

Kaupungin hiilinielu- ja kompensaatiosuunnitelma (Lahden kaupunki, 2020) ohjaa kom-

pensaatioita asettamalla vuosittaisia toimenpiteitä. Suunnitelman toimenpiteitä ovat 

muun muassa puurakentamisen edistäminen, päästövähennysten aikataulutettu arvi-

ointi sekä hiilinielu- ja kompensointihankkeiden aloittaminen. Kaupungin tavoitteena on, 

että vuonna 2025 on käytössä ilmaston, kustannusten ja sosiaalisten vaikutusten kan-

nalta kestävät toimintamallit ja välineet päästövähennyksiin ja -kompensaatioihin. Suun-

nitelmassa ovat mukana kaupungin maantieteellisen alueen maankäytön nettohiilinielu, 

henkilöstön ja luottamushenkilöiden työasia-ajojen ja lentopäästöjen kompensointi 

(Lahden kaupunki, 2020, s. 3). Tutkielman kirjoitushetkellä suunnitelma on päivityksessä 

ja sen odotetaan valmistuvan talvella 2023 (A. Kulonen, henkilökohtainen keskustelu, 

13.7.2022). 

 

Kaupungin itse omistamien alueiden hiilinielun vahvistamisen lisäksi mukaan tarvitaan 

muita maanomistajia, jotta maantieteellisen alueen hiilinielut vahvistuvat (Lahden kau-

punki, 2020, s. 2). Yksityisten metsänomistajien rooli on tunnistettu Lahdessa suureksi, 

sillä hiilineutraaliustavoitteesta kompensoitavaksi jäävä osuus on suuri (A. Kulonen, hen-

kilökohtainen keskustelu, 13.7.2022). Iso vastuu hiilinielujen ylläpitämisestä ja vahvista-

misesta jää siis yksityisille metsänomistajille. Hiilinielu- ja kompensaatiosuunnitelmassa 

(Lahden kaupunki, 2020, s. 5) on linjattu vuodelle 2022 osallistumisvaihe, jossa asukkaita 

ja maanomistajia osallistetaan sekä kannustetaan hiilinielu- ja kompensaatiotyöhön. 

Maanomistajien osallistamista ei kuitenkaan ole vielä toteutettu (A. Kulonen, henkilö-

kohtainen keskustelu, 13.7.2022). 

 

Kulosen (henkilökohtainen keskustelu, 13.7.2022) mukaan Lahden kaupunkiorganisaa-

tiossa puhtaasti kompensaatioihin liittyvät tehtävät, kuten ostot, ovat ympäristökehityk-

sen yksikön tehtävänä. Hiilinielujen kasvattamiseen ja säästämiseen liittyviä toimenpi-

teitä on linjattu sekä Lahden kestävän energian ja ilmastonmuutoksen toimenpidesuun-

nitelmassa vuoteen 2030 (SECAP) että hiilinielu- ja kompensaatiosuunnitelmassa, joissa 

vastuuta on jaettu eri toimialoille ja yksiköille, mutta toteutus on jäänyt heikoksi. Suo-

men Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama WISE-hanke 



30 

   

 

(Reinekoski, 2020) näkeekin tämän haasteeksi kuntatason päästökompensoinnissa. Kun-

tien hallinnon vakiintuneet toimintatavat, joissa ilmasto- ja ympäristötavoitteet edisty-

vät pienin askelin projektien kautta kunnan ydintoiminnan sijaan, heikentävät toiminto-

jen jatkuvuutta. Kuntien ilmasto- ja ympäristöasiantuntijoiden koettiin olevan vaikea vai-

kuttaa kunnan budjetointiin tai muiden toimialojen päätöksentekoon käytännön ilmas-

totyön käynnistämiseksi. Poliittista yhteyttä kuvaa myös Lahdessa hiilinielu- ja kompen-

saatiotoimien valmistelu ja hyväksyntä vuosittain kaupungin talousarvioprosessissa (A. 

Kulonen, henkilökohtainen keskustelu, 13.07.2022). Toimenpiteet edellyttävät myös hy-

väksyntää kuntalaisilta. 



31 

   

 

5 Kestävyystoimijuus 

Vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimusta on pidetty käänteentekevänä, sillä sen maa-

laama hälyttävä tulevaisuuskuva sai yhä suuremman joukon toimimaan. Vaikka kiinnos-

tus kestävää kehitystä kohtaan on lisääntynyt selvästi, on toimijuutta ja vastuuta kestä-

vyystyössä tutkittu vielä vähän. Teerikangas, ja muut ovat tuoreessa teoksessaan Re-

search handbook of sustainability agency (2021a) lanseeranneet kestävyystoimijuuden 

käsitteen (eng. sustainability agency). Teoksen tavoitteena on ollut löytää monitieteinen 

näkökulma kestävyystoimijuudelle. 

 

Teerikankaan ja muiden (2021a, s. 3) mukaan kestävyystoimijuuteen liittyviä ilmiöitä on 

tutkittu hajanaisesti eri tieteenaloilla, kuten oikeustieteessä, ympäristöpsykologiassa, 

markkinoinnissa ja rakentamisessa. Tutkimuksen keskeneräisyys ja hajanaisuus voivatkin 

selittää yksilöiden ja organisaatioiden haastetta arvioida omaa rooliaan kestävän tulevai-

suuden rakentamisessa. Lisäksi toimijuuden tutkiminen kestävän kehityksen kontekstissa 

on painottunut muutosten ymmärtämiseen systeemisellä makrotasolla ja mikrotasoon, 

kuten yksilöiden toimintaan, on kiinnitetty vähemmän huomioita (Koistinen & Teerikan-

gas, 2021, s. 1). 

 

Aikaisemmin kestävyystoimijuuteen on voitu viitata toimijan (eng. actor) käsitteellä. Esi-

merkiksi Koistinen ja muut (2019, s. 208) määrittelevät artikkelissaan kestävän kehityk-

sen toimijaksi (eng. sustainability actor) jonkun, joka edistää tarkoituksellisesti ja aktiivi-

sesti kestävän kehityksen agendaa yksityisessä tai ammatillisessa roolissaan. Kestävyys-

toimijuuteen on viitattu myös muutostoimijan (eng. change agency) käsitteellä, joka ym-

märretään yksilön tai ryhmän toiminnaksi, joka ohjaa, johtaa tai ottaa vastuuta muutok-

sesta (Caldwell, 2003, s. 140–141). Aluetieteellisessä tutkimuksessa on tyypillistä tarkas-

tella toimijuutta esimerkiksi alueen kehittämistä tutkittaessa. Sotaraudan ja muiden 

(2021, s. 23) mukaan toimijuus on ihmisen tai ihmisryhmien kyky toimia ja tuottaa seu-

rauksia toiminnan kohteena olevaan kokonaisuuteen. Toimijuus on tietoista, päämää-

rähakuista ja merkityksellistä toimintaa alueen kehittämiseksi, mikä kumpuaa toimijan 

omasta intressistä. 



32 

   

 

Kestävyystoimijuutta ei ole tutkittu tutkimusaiheen kontekstissa, joten tutkielma ottaa 

osaa tähän aukkoon tutkimuskirjallisuudessa. Kestävyystoimijuuden tutkiminen tutki-

musaiheen yhteydessä on tärkeää yksityisten metsänomistajien toimijuuden ymmärtä-

miseksi niin yleisellä tasolla kuin metsänomistajien keskuudessa. Tarkastelulla voidaan 

tunnistaa tekijöitä ja piirteitä, joiden avulla metsänomistajien kestävyystoimijuutta voi-

daan tukea ja mahdollisesti aktivoida. Aihetta tarkastellaan lisää empiirisessä luvussa. 

 

 

5.1 Yksilöllinen ja kollektiivinen kestävyystoimijuus 

Teerikangas ja muut (2021b, s. 422–423) määrittelevät teoksessaan kestävyystoimijuu-

den tarkoitukselliseksi ja proaktiiviseksi yksilölliseksi tai yhteisölliseksi toiminnaksi, jonka 

tavoitteena on edistää kestävää tulevaisuutta. He jakavat kestävyystoimijuuden ei-inhi-

milliseen ja inhimilliseen (eng. non-human and human sustainability agency) toimijuu-

teen. Ei-inhimillisellä kestävyystoimijuudella he viittaavat elollisen luonnon ja materiaa-

lien toimijuuteen, joilla on huomattava rooli esimerkiksi rakennetussa ympäristössä ja 

kiertotaloudessa. Inhimillinen kestävyystoimijuus on ihmisten, yksilöiden ja kollektiivien, 

aikomuksellista ja aktiivista kestävyystoimintaa, joka toteutuu usein yhteistyössä muiden 

kanssa. Teerikangas ja muut korostavatkin yhteistyöhön perustuvaa ajattelutapaa osana 

kestävyystoimijuutta, sillä kestävyyteen liittyvät haasteet ovat niin vaativia, että toimijat 

eivät voi ratkaista niitä yksinään. Yhteistyötä voi tapahtua esimerkiksi useiden sidosryh-

mien ja alojen välillä, kuin myös ihmisten ja materiaalien välillä. 

 

Kestävyystoimijuutta voidaan siis lähestyä yksilöiden ja yhteisöiden näkökulmista. Teeri-

kankaan ja muiden (2021b, s. 422) mukaan yksilötasolla kestävyystoimija on yksilö, joka 

toimii yhteisön, instituution tai organisaation kontekstissa eri kestävyystoimijarooleissa 

kansalaisena, kuluttajana ja/tai ammattilaisena. Organisaatioissa yksilön asema voi vaih-

della eri johdon tasoilta työntekijään. Yksilö voi edistää kestävyyttä myös esimerkiksi ak-

tivismilla ja yrittäjyydellä. Kollektiivisella tasolla kestävyystoimijuus käsittää kokonaisuu-

dessaan yksityiset ja julkiset organisaatiot, kuten kunnat, valtiot ja yritykset. Myös talou-

det ja lainsäädäntö sekä aktivistiorganisaatiot, kuten kansalaisryhmät ja sosiaaliset 



33 

   

 

liikkeet, nähdään kestävyystoimijoina. Pelenc ja muut (2015, s. 228–229) ovat tutkineet 

artikkelissaan kollektiivisen toimijuuden kehittymisen prosessia kestävän kehityksen 

toteuttamisessa paikallisella tasolla. Heidän mukaansa julkinen keskustelu ja sosiaalinen 

vuorovaikutus johtaa yksilöiden intressien, arvojen, vastuuntunnon ja motivaation 

lähentymiseen. Tämä lähentyminen voi auttaa määrittelemään yhteiset päämäärät, 

joihin pyritään yhteistoiminnalla. Toisaalta vuorovaikutus voi myös nostaa esiin 

eroavaisuuksia tai jopa konflikteja, jolloin toimijat etääntyvät. 

 

Gonzalez-Porras ja muut (2021, s. 214–223) ovat tarkastelleet artikkelissaan 

elinkeinoelämän organisaatioiden sidosryhmien sitoutumista organisaation kestävän 

kehityksen edistämiseen. Sidosryhmät he määritelevät yksilöiksi tai ryhmiksi, jotka voivat 

vaikuttaa yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen. He käsittelevät yksilöitä 

muutostoimijoina (eng. change agent ), joiden yksilöllisen toimijuuden ja resurssien 

rinnalla toimijoiden yhteistyö voi luoda kollektiivisia toimintoja ja valmiuksia, jotka 

puolestaan voivat edesauttaa kestävyysmuutoksia organisaatioiden ja yhteiskunnan 

tasolla. Sidosryhmien sitoutumisen prosessi edellyttää jatkuvaa sidosryhmätyöskentelyä, 

viestintää ja yhteisten etujen jakamista. Vaikka artikkeli käsittelee yrityksiä, antaa se 

näkökulmia julkisen toimijan ja yksilön välisen sitoutumisen tarkasteluun. 

 

Koistinen ja muut, (2019, s. 2011–2019) ovat syventyneet yksilöiden kestävyystoimijuu-

teen elämänkaarien kautta. Tutkimuksessaan he ovat tunnistaneet neljä ulottuvuutta, 

jotka vaikuttavat yksilön kestävyystoimijuuden kehittymiseen ja ylläpitämiseen. Elämän 

polun (eng. life path) ulottuvuus kuvastaa yksilön kasvua kestävyystoimijaksi kasvatuksen 

ja koulutuksen sekä mahdollisten havahtumisten hetkien kautta. Toimijan sitoutuminen 

ympäristö- ja kestävyysteemoihin on voinut saada alkunsa esimerkiksi lapsuudessa luo-

dusta luontosuhteesta tai koulutus- tai uravalintojen tuomasta tietoisuudesta. Toinen, 

ajattelutavan (eng. mind-set), ulottuvuus kuvastaa kestävyystoimijan ajattelutapaa, joka 

kritisoi olemassa olevaa yhteiskunnallista järjestelmää ja uskoo kestävämpään tulevai-

suuteen.  Niihin liittyvät toiveikkuuden ja huolen ajatukset saavat toimijat sitoutumaan 

kestävyystoimiin. Kolmas ulottuvuus korostaa kestävyystoimijan kokemusta siitä, että 



34 

   

 

tämän sisäinen motivaatio kestävyystoimiin on ulkopuolelta tulevia odotuksia vahvempi 

(eng. individual vs. collective expectations). Viimeinen, holistisen elämäntavan (eng. a 

holistic lifestyle), ulottuvuus kuvailee kestävyystoimijuuden ulottumista elämäntapoihin.  

Näitä arkisia valintoja voivat olla esimerkiksi kodin kierrätyskäytännöt ja kasvisruokavalio. 



35 

   

 

6 Regiimiteoria yhteistyön pohjana 

Nykyajan kaupunkipolitiikkaa kuvastaa sen hajautuneisuus ja vuorovaikutussuhteiden 

moninaisuus, toimijat ovat osana yhä laajempia ja monitasoisempia verkostoja 

(Kainulainen, 2000, s. 292). Regiimiteorian kehittäjän, Clarence Stonen (1989, s. 9), 

mukaan regiimiiteoria tarjoaa teoreettisen kehyksen paikallisen hallinnan tarkastelulle ja 

monimutkaisen paikallisen päätöksenteon analysoinnille. Hän nostaa teorian keskiöön 

sen kyvyn tarkastella ketkä toimivat yhdessä ja miten yhteistyö toteutuu. Regiimiteorian 

avulla voidaan myös tutkia kuinka yhteistyö pysyy yllä yhteiskunnallisten ja sosiaalisten 

prosessien muuttuessa. Esimerkiksi silloin, kun yhteistyöhön liittyy uusi toimija tai syntyy 

konflikteja. 

 

Regiimiteoria nousi osaksi kaupunkitutkimusta 1980-luvun puolivälissä antaen 

uudenlaisen lähestymistavan erityisesti valtakysymysten ja vuorovaikutussuhteiden 

tutkimukseen (Stoker, 1995, s. 54). Tutkiessaan Atlantan kaupungin päätöksentekoa, 

Stone (1989, s. 3) havaitsi kaupungin menestyksen syntyneen kaupungin hallinnon ja 

yksityisten yritysten epämuodollisten kumppanuuksien ansiosta. Tämän epävirallisen 

kumppanuuden hän nimitti regiimiksi (eng. regime). Taustalla oli Stonen (1989, s. 6) 

huomio siitä, ettei paikallishallinnolla ole riittävästi resursseja toimia kaikilla aloilla ilman 

yksityisten toimijoiden aktiivista tukea ja yhteistyötä. Myös Pierren (2014, s. 871) 

mukaan paikallishallinto ei kykene toteuttamaan tehtäviään ilman hallinnon ulkopuolisia 

resursseja, joten yhteistyö on välttämätöntä. 

 

Regiimiteoria tarkastelee paikallisen yhteistyön prosessia tietyn tavoitteen näkökul-

masta sekä pyrkii hahmottamaan yksityisen ja julkisen sektorin välistä suhdetta (Akkila, 

2015, s. 32). Se keskittyy epävirallisiin hallinnan toimintatapoihin ja verkostojen toimin-

nan sisäiseen dynamiikkaan (Stoker, 1995, s. 54–55). Teorian tarkoituksena ei siis ole tut-

kia organisaatiota itsessään, vaan keskittyä luomaan yhteistyötä toimijoiden välille (Ak-

kila, 2015, s. 35). Teoriaa onkin sovellettu paikallisessa kehittämisessä ja kaupunkitutki-

muksessa. 



36 

   

 

6.1 Regiimit 

Regiimiteorian keskiössä ovat luonnollisesti regiimit. Stonen (1989, s. 3–6) määritelmän 

mukaan regiimillä tarkoitetaan epävirallisia järjestelyitä, joiden kautta yksityiset toimijat 

ja julkinen valta toimivat yhdessä voidakseen toimeenpanna ja toteuttaa hallintaan liit-

tyviä päätöksiä. Epävirallisuudella hän tarkoittaa sitä, että yhteistyö ei perustu hallinnol-

liseen komentorakenteeseen, joka ohjaa regiimin sisäistä käyttäytymistä. Tämä ei kuiten-

kaan tarkoita sitä, ettei hallinnollinen toimija voisi olla osana regiimiä. Kainulaisen (2000, 

s. 293) tulkinnan mukaan regiimit ovat väljiä verkostoja, jotka syntyvät julkisten ja yksi-

tyisten toimijoiden välille yhteisten intressien ansiosta. Regiimit tähtäävät yhteistyön ai-

kaansaamiseen epämuodollisin järjestelyin, joka täydentää virallista toimintaa. Tässä tut-

kielmassa regiimi ymmärretään julkisten ja yksityisten toimijoiden väliseksi epäviral-

liseksi yhteistyöksi, jonka pyrkimyksenä on asetetun tavoitteen saavuttaminen. 

 

Regiimit eivät synny itsestään, vaan tarkoituksellisesti toimijoiden yhteisellä päätöksellä, 

mikä vaatii yhteisten päämäärien ja toimintatapojen löytämistä sekä yhteistyön kannat-

tavuuden arviointia (Kainulainen, 2000, s. 293–297). Stonen (1989, s. 4–7) mukaan yh-

teistyötä ei voida koskaan pitää itsestäänselvyytenä, vaan se vaatii aina resursseja, kuten 

vaivaa ja aikaa. Hänen mukaansa regiimin syntymisen taustalla on tarve helpottaa tiettyä 

valittua toimintaa, josta muodostuu regiimin yhteinen tavoite. Kainulaisen (2000, s. 297) 

mielestä regiimit tulisikin ymmärtää yhteiskunnallisten tapahtumien syinä ja seurauksina. 

 

Mossbergerin ja Stokerin (2001, s. 813) näkemyksen mukaan Stone on huomioinut teo-

riassaan regiimien muutosta vain vähän, vaikka muutos on luonnollinen osa regiimejä. 

Stone (1989, s. 9) on todennut, että yhteistyö voi muuttua olosuhteiden muuttuessa tai 

esimerkiksi uusien toimijoiden ilmaantuessa. Sisäiset tai ulkoiset muutokset voivat ikään 

kuin vanhentaa regiimiä, jolloin syntyy uusia vaihtoehtoisia regiimejä (Saarteenoja, 2004, 

s. 89). 

 

Regiimit muodostuvat koalitioista. Koalition käsitteellä Stone (1989, s. 5) korostaa regii-

min sisäistä moninaisuutta, sillä yhteistyötä tekevien ryhmien ei hänen mukaansa 



37 

   

 

tarvitse olla yksimielisiä. Hän käyttää koalitiota kuvaamaan sitä, että regiimiin kuuluu eri 

resurssien ja elementtien yhteen tuominen. Kainulaisen (2000, s. 292–293) mukaan koa-

litiot muodostuvat tiettyjen intressitahojen liittyessä yhteen. Koalition toimintaedelly-

tykset syntyvät koalition koostumuksesta eli siitä, mitä toimijoita siihen kuuluu, koalition 

jäsenten välisistä suhteista ja niiden luonteesta sekä resursseista, jotka jokainen jäsen 

tuo koalitioon. Toimijoiden kannattaa valita koalitioon kumppaneita, joilla on hallussaan 

tavoitteen kannalta tärkeitä resursseja. Saman aikaisesti voi olla olemassa useita koaliti-

oita, joista jokin on yleensä hallitsevin kaupunkipolitiikassa. Tehtyjä valintoja siis ohjaa 

hallitsevan koalition kokoonpano. Regiimiteoria tuo tarkasteluun intressit, joita koalitiot 

kokoavat yhteen, luoden valtaa ja resursseja saavuttaakseen halutun lopputuloksen (Kai-

nulainen, 2000, s. 292). Lisäksi Akkilan (2015, s. 35) mukaan myös yhteiskunnan järjestöt 

voivat toimia ikään kuin välittäjinä kaupungin ja asukkaiden välillä ja näin edistää yhteis-

työtä. 

 

 

6.2 Regiimien lajityypit 

Stoker ja Mossberger ovat luokitelleet regiimit kolmeen kategoriaan niiden muodostus-

prosessien ja kehityksen eroavaisuuksien perusteella (Saarteenoja, 2004, s. 88). Taulu-

kossa 1 on kuvattu regiimien lajityyppejä yhdistäen Akkilan (2015) ja Saarteenojan (2004) 

tulkintoja, jotka poikkeavat toisistaan lähinnä käsitteiden suomennoksien ja sanavalinto-

jen osalta. Regiimityypit kuvastavat koalitioiden tavoitteita ja motivaatiota, yhteisen pää-

määrän luomisen tapoja, koalitioiden laatua ja intressien yhteen pitävyyttä sekä suh-

detta laajempaan poliittiseen ympäristöön (Akkila, 2015, s. 36; Saarteenoja, 2004 s. 88). 

Tyypittelyn avulla voidaan analysoida paikallisten toimijoiden välisen yhteistyön ja suh-

teiden dynamiikkaa (Akkila, 2015, s. 36). 

 

Regiimityyppejä ovat orgaaninen, välineellinen ja symbolinen. Saarteenojan (2004, s. 88) 

tulkinnan mukaan orgaaninen regiimi kuvailee kaupunkia, jolla on vahva paikallinen 

identiteetti ja pitkä historia sekä sosiaalisesti vahvat rakenteet. Orgaanisen regiimin kau-

pungit ovat usein pieniä tai sulkeutuneita, ja niiden tarve muutokselle tai kehitykselle on 



38 

   

 

vähäinen. Vastakkaiselle puolelle asettuu symbolinen regiimi, joka on ominainen kau-

pungeille, jotka tavoittelevat kehitystä ja uudistumista (Saarteenoja, 2004, s. 88). Väli-

neellinen regiimi on puolestaan tyypillinen tapaus, jota luonnehtii Stonen tutkimus At-

lantasta (Saarteenoja, 2004, s. 88). 

 

Taulukko 1. Mossbergerin ja Stokerin (1995) regiimityypittely Saarteenojaa (2004, s. 88) ja Akki-
laa (2015, s. 36) mukaillen.  

 

 

Saarteenoja (2004, s. 88) kuvaa orgaanisten regiimien pyrkimykseksi ylläpitää vallitsevaa 

tilannetta. Toimijoita motivoi paikallisen yhteenkuuluvuuden tunne ja heidän sitoutumi-

sensa on pitkäjänteistä. Akkila (2015, s. 36) lisää motivaation lähteeksi paikallisen sijain-

nin. Toimijoiden välistä yhteistyötä kuvaa poliittinen yhteisöllisyys, jossa toimijat ovat yk-

simielisiä tavoitteista ja jakavat yhteiset näkemykset, kokemukset ja toimintatavat (Saar-

teenoja, 2004, s. 88). Yhteinen tahtotila saavutetaankin perinteisiin ja yhteisöllisyyteen 

REGIIMIN PIIRTEET REGIIMITYYPIT   

 Orgaaninen Välineellinen Symbolinen 

Tavoite Pysyvyys Projektien toteutus Ideologian tai ima-

gon uudistaminen 

Toimijoita motivoi Paikallinen riippu-

vuus 

Konkreettiset tulok-

set 

Vaikutusvaltaiset 

politiikat 

Perusta yhteiselle 

päämäärälle 

 

Perinteet ja sosi-

aalinen yhteen-

kuuluvuus 

Hyöty Symbolien strate-

ginen käyttö 

Koalition laatu  Poliittisesti yhte-

näinen 

Poliittinen kumppa-

nuus 

Kilpailevien intres-

sien välinen sopi-

mus 

Avoin/suljettu Suljettu Suljettu Avoin  



39 

   

 

vetoamalla, historian perinteet ja toimintatavat heijastuvat myös regiimin tavoitteeseen 

(Akkila, 2015, s. 36). Orgaaniset regiimit ovat helposti sisäänpäin lämpeneviä, jolloin ne 

sulkevat muut toimijat ulkopuolelleen (Saarteenoja, 2014, s. 88).  Orgaaninen regiimi 

eroaa muista erityisesti historiaan pohjautuvalla perinteisyydellään ja siinä, ettei kehitys 

ole tavoitetilana. 

 

Akkilan (2015, s. 36) mukaan välineelliset regiimit perustuvat tyypillisesti lyhytaikaisiin 

projekteihin, joissa yhteinen tavoite syntyy tarjottavista kannustimista. Toimijat haluavat 

saada aikaan konkreettisia tuloksia, motivaationa voi toimi esimerkiksi projektilla saavu-

tettu taloudellinen hyöty tai maine. Tällöin myös regiimin yhteinen tahtotila luodaan ai-

neellisilla tai aineettomilla hyödyillä, joita yhteistyöstä saadaan. Saarteenojan (2004, s. 

89) mukaan välineellisessä regiimissä yhteisen toiminnan ehtojen määrittely vaatii neu-

votteluja, keskinäistä kaupankäyntiä ja sääntöjen luomista. Näin ollen koalition laatua, 

toimijoiden välisiä suhteita, kuvaa poliittinen kumppanuus. Poliittisen luonteen vuoksi 

Akkila (2015, s. 36) ei pidä välineellistä regiimiä kovinkaan vakaana.  Regiimin luonnetta 

hän kuvailee suljetuksi, se voi pyrkiä rajoittamaan kannustimista hyötyvää joukkoa. Pai-

kallisten projektien toteuttamiseksi välineellinen regiimi tarvitsee usein taloudellista ja 

poliittista tukea ulkopuolelta, mikä voi jopa olla regiimin päätavoitteena (Saarteenoja, 

2004, s. 88). Täten välineellisessä regiimissä korostuvat kannustimet, joiden avulla yhtei-

sen tavoitteen saavuttaminen voi olla tehokasta. 

 

Symbolisten regiimien avulla pyritään saavuttamaan pysyviä muutoksia, jotka kytkeyty-

vät imagollisiin tai ideologisiin kysymyksiin (Saarteenoja, 2004, s. 89–90). Akkilan (2015, 

s. 37) mukaan regiimin toimijoita motivoi strategisia symboleita soveltava politiikka, ku-

ten yhteiskunnallinen vastuu tai huoli kaupungin menestyksestä, joka pyrkii muokkaa-

maan paikallisten toimijoiden asenteita regiimin toivomaan suuntaan. Toimijoiden välillä 

voi ilmetä eroja sitoutumisessa ja kilpailevia intressejä, vaikka ne olisivatkin yhteisym-

märryksessä yhdestä päämäärästä.  Saarteenoja (2004, s. 89) puolestaan tulkitsee toimi-

joiden välisen yhteistyön perustuvan toimijoiden eri arvojen ja pyrkimysten väliseen 

kommunikaatioon. Hänen tulkintansa mukaan yhteinen tahtotila saadaan aikaan 



40 

   

 

symboleiden avulla, jotka kuvaavat päämäärän hyväksyttävyyttä ja oikeutusta. Akkila 

(2015, s. 37) käyttää tästä esimerkkinä kilpailukyvyn tai kasvun painottamista. Saarteen-

ojan (2004, s. 89) mukaan poliittinen regiimi voi kattaa hyvin laajasti paikallisen toimija-

kentän, sillä se keskittyy avoimeen kommunikaatioon yhteisistä ongelmista. Avoimuu-

della regiimi voi saavuttaa tarvitsemansa laajan hyväksyttävyyden. Poliittisen regiimin 

avulla voidaan myös pyrkiä vakuuttamaan regiimin ulkopuolisia tahoja regiimin avulla 

edistettävien asioiden oikeutuksesta. 

 

 

6.3 Valtakäsite regiimiteoriassa 

Regiimiteorian avulla voidaan tarkastella vallan jakautumista kaupunkipolitiikassa. Kai-

nulaisen (2000, s. 289–291) analyysin perusteella regiimiteoria onkin tuonut uutta näkö-

kulmaa valtarakenteiden ja -asetelmien tutkimukseen. Aiempi valtatutkimus on jakautu-

nut yksinkertaistetusti elitismiin ja pluralismiin. Elitistisen käsityksen mukaan valta on 

rakenteellinen ilmiö, joka keskittyy pienelle ja hallitsevalle ryhmälle. Pluralismin mukaan 

valta puolestaan painottuu demokraattiseen käsitykseen, sen perusolettamuksiin kuuluu 

muun muassa äänestysvalta poliittisen vallan avaintekijänä. Näiden sijaan regiimiteorian 

keskiössä on se, miten yhteiset päämäärät saavutetaan, eikä niinkään se, kenellä valta 

on. Keskeiset toimijat on kuitenkin tunnistettava yhteisen toiminnan analysoimiseksi. 

 

Kainulaisen (2000, s. 292–294) mukaan regiimiteoriassa valta käsitteellistyy toimintaky-

kyyn, joka mahdollistaa asetetun yhteisen tavoitteen toteutumisen. Tätä hän kutsuu so-

siaalisen tuottamisen vallaksi, johon osallistuvat regiimin toimijat resursseineen. Tällöin 

regiimissä valta on yhteistä toimintakykyä, ei yksittäisten toimijoiden ylivaltaa tai kont-

rollia. Toimijoiden välille kehittyvä valta on tilannesidonnaista ja riippuu toimijoiden vä-

lisistä suhteista ja olemassa olevaan yhteiseen tavoitteeseen tarvittavista resursseista 

(Akkila, 2015, s. 35). Vallan käsite kietoutuu regiimiteoriaan myös siitä näkökulmasta, 

kenellä on valta toimia. Akkilan (2015, s. 35) tulkinnan mukaan regiimiteoria perustuu 

ajatukseen, jossa toimijan mahdollisuus vaikuttaa tavoiteltavaan agendaan riippuu sen 



41 

   

 

resursseista: sosiaalisista, taloudellisista ja institutionaalisista. Lisäksi vaikuttaminen on 

avointa vain niille, joilla on motivaatiota ja halua yhteistyöhön sekä sen ylläpitämiseen. 

 

 

6.4 Teorian soveltuvuus 

Regiimiteoriaa on kritisoitu sen vahvoista käsitteellisistä ja empiirisistä juurista yhdysval-

talaisessa kaupunkipolitiikassa (Pierre, 2014, s. 866). Akkilan (2015, s. 34) mukaan onkin 

huomioitava teorian juuret, jotka poikkeavat suomalaisen paikallistason kontekstista esi-

merkiksi lainsäädännöllisesti ja poliittisesti. Pierre (2014) on kuitenkin todennut regiimi-

teorian soveltuvan myös eurooppalaiseen kontekstiin. 

 

Akkila on artikkelissaan Regiimiteoriaa testaamassa: Lahden keskustan kehittämisen ta-

paus (2015) hyödyntänyt regiimiteoriaa tutkiessaan Lahden keskustan kehittämistä kau-

punkipolitiikan toimijoiden näkökulmasta. Akkila pohtii artikkelissaan virkahenkilöiden, 

luottamushenkilöiden ja elinkeinotoimijoiden yhteistoiminnan muodostumista ja toimi-

joiden välisiä suhteita. Regiimiteorian avulla hän tunnistaa kaksi vastakkaista koalitiota, 

joilla on erilaiset pyrkimykset keskustan kehittämiselle. Vaikka molemmat koalitiot pyr-

kivät paikallistalouden kasvun edistämiseen, yhteistä regiimiä ei synny. Siitä huolimatta 

Akkila toteaa teorian toimineen kehikkona toimijoiden välisten suhteiden tutkimukselle. 

Lisäksi hänen mukaansa regiimiteorian käsitteistö soveltuu myös lyhyen aikavälin paikal-

lisen yhteistyön analyysiin, vaikka sitä on perinteisesti käytetty pitkän aikavälin toimin-

nan tarkasteluun (Akkila, 2015, s. 35). Regiimiteoriaa on siis hyödynnetty aiemmin Lah-

den kaupungin toimintakentässä. 

 

Artikkelissaan Regiimiteoria viitekehyksenä kaupungin hallinnan tutkimuksessa Kainulai-

nen (2000) keskittyy tarkastelemaan yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä, erityisesti 

keskeisimpien toimijoiden valtasuhteiden näkökulmasta. Regiimiteoria tarjoaa siis viite-

kehyksen paikallisen hallinnan ja toimijoiden yhteistoiminnan tarkasteluun. Regiimiteo-

riaa käsiteltäessä on osin kyse vallasta. Kainulainen pitää regiimiteorian vahvuutena sitä, 

että se ottaa huomioon yhteiskunnan monimutkaisen ja kehittyvän rakenteen 



42 

   

 

(Kainulainen, 2000, s. 297). Kainulaisen mukaan (2000, s. 297) regiimianalyysin selitys-

kyky riippuu siitä, miten tutkija kontekstualisoi teorian tutkimaansa kohteeseen. 

 

Osana aluetieteen alaan kuuluvaa väitöstutkimusta Kohti mahdollistavaa maaseutuhal-

lintoa. Yrittäjyyden edistäminen Euroopan Unionin maaseutupolitiikassa (2021) Kujala 

tarkastelee toimijoiden vuorovaikutusta regiimiteorian avulla. Tutkimus selvittää millai-

nen vaikutus EU:n maaseutuyritysten tukijärjestelmällä on yrittäjyyden edistämiseen ja 

järjestelmän toimijoiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Toisin kuin aiemmin esitellyt 

tutkimukset, Kujala on rajannut toimijoista tarkasteluunsa tukipäätöksentekijän ja yrit-

täjän väliseen suhteeseen. Tämä vahvistaa teorian soveltuvuutta tämän tutkielman ra-

jaukselle kaupungin ja yksityisten metsänomistajien välisen vuorovaikutuksen tarkaste-

luun. 



43 

   

 

7 Tutkimustulokset 

Tämä pääluku syventyy tutkimushaastatteluiden tuloksiin. Tulokset on koottu toimijuu-

den ja kompensaation käsitteiden alle, sillä ne nähtiin yhdistävinä teemoina aineistolle 

analyysivaiheessa. Aineistosta on nostettu sisällöllisesti merkityksellisiksi koettuja suoria 

lainauksia haastatteluista. 

 

 

7.1 Toimijuus 

7.1.1 Tieto ja aktiivisuus taustalla 

Suurin osa metsänomistajista koki, että heillä on riittävästi tietoa kestävästä metsätalou-

desta ja ilmastotyön mahdollisuuksista toiminnassaan. Olemassa oleva tieto oli saatu si-

viilityöstä, median uutisoinnista, alan asiantuntijoilta, tutkimuksista, uutiskirjeistä, tilai-

suuksista ja koulutuksista sekä nuoremmalta sukupolvelta. Tilaisuuksia ja koulutuksia oli-

vat järjestäneet metsänhoitoyhdistys ja Metsäkeskus. Myös metsänhoitoyhdistyksen 

Metsänomistajat-jäsenlehti ja metsäaiheinen aikakauslehti Aarre mainittiin vastauksissa. 

Metsänomistajat kokivat, että tietoa on saatavilla riittävästi ja sen hyödyntäminen on 

kiinni omasta aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta. Metsänomistajat, jotka kaipasivat lisää 

tietoa kokivat, että heidän kaipaamaansa tutkimustietoa ei ole vielä olemassa tai tietoa 

ei voi olla koskaan tarpeeksi. Oman tietopohjan ja saatavan tiedon oikeellisuuteen suh-

tauduttiin osin kriittisesti. 

 

”Kyllä sitä tyrkytetään niin paljon, että kuhan vaa kerkii vastapalloon, että ker-

kiinks mä lukee tota tai tätä.” – Metsänomistaja 9 

 

”Kyllä mä kaipaan niin kun todella monesta asiasta lisää tietoja. Mutta siis jos 

tieto olis olemassa, niin se olis mun käytössä, mut kun ei ole tietoa olemassa.” 

– Metsänomistaja 6 

 



44 

   

 

”Niin tietoa on paljon. Siitä mä en pysty olemaan aivan varma, että onko se täy-

sin oikeaa se tieto.” – Metsänomistaja 4 

 

Haastatelluista metsänomistajista kolmasosa on opiskellut metsäalaa tai on/on ollut ak-

tiivinen alan järjestöissä ja/tai liitoissa, mikä on osaltaan lisännyt tietämystä. 

 

 

7.1.2 Kokemus ilmastotyöstä ja paikallisesta roolista 

Noin puolet metsänomistajista koki tehneensä ilmastotoimia metsäalueillaan. Toimiksi 

mainittiin vapaaehtoinen suojelu, jatkuvan kasvun periaatteen noudattaminen, metsä-

pinta-alan lisääminen, taimien istuttaminen ja tehokkaan metsätalouden harjoittaminen. 

Toimien taustalla ei aina ole ollut ilmastoperusteinen motivaatio, vaan tuoton kasvatta-

minen. Loput metsänomistajista eivät osanneet nimetä ilmastotoimia tai kokivat, että 

pienillä pinta-aloilla mahdollisuudet ovat vähäiset. Osa metsänomistajista näki metsän-

omistamisen ja -hoidon itsessään ilmastotyönä. 

 

”No mehän ei mitään muuta tehäkään kun hiilensidontaa. Sehän on meidän 

pääbisnes.” – Metsänomistaja 6 

 

”Minusta se on jo yks saavutus, että tän metsäarvion mukaan koskaan ei oo 

puuta ollu näillä hehtaareil niin paljon ku nyt. Niin eikse sillon merkkaa, että 

sinne on hiilee jääny jemmaanki.” – Metsänomistaja 10 

 

”Nykyään on hyvin vaikea saada hankituksi uutta metsämaata, varsinkaan jär-

kevää hintaan. Niin sit se toinen vaihtoehto on tuota ottaa mahdollisimman te-

hokkaasti se tuottopotentiaali irti niin niistä olemassa olevista metsistä.” – Met-

sänomistaja 4 

 

 



45 

   

 

Haastatteluissa nousi esiin useiden metsänomistajien kokemus siitä, että heidän teke-

mänsä ilmastotyö on ikään kuin viety heiltä yhteiseksi hyväksi ilman korvauksia. 

 

”Niinku tämä metsien hiilensidontahan perusmuodossaanhan se on sosialisoitu 

Suomessa. Senhän on yhteiskunta ottanut itselleen meiltä kysymättä ja meille 

mitään siitä korvaamatta.” – Metsänomistaja 6 

 

Lähes kaikki haastatellut olivat tietoisia Lahden kaupungin hiilineutraaliustavoitteesta 

vuoteen 2025. Metsänomistajien kokemus heidän roolistaan paikallisessa ilmastotyössä 

vaihteli. Kaksi kolmasosaa metsänomistajista koki, että heillä on rooli yleisesti ilmasto-

työssä ja kaupungin hiilineutraaliustavoitteen tukemisessa. Tätä perusteltiin metsän hy-

vällä hoidolla ja metsissä tapahtuneella hiilensidonnalla, jonka luvuista osa metsänomis-

tajista oli hyvin tietoinen. Loput metsänomistajista eivät nähneet heillä olevan roolia tai 

eivät osanneet sanoa mikä se voisi olla. 

 

”Kyllähän tää metsätalouden harjoittaminen, niin täähän on aivan keskiössä, 

kun puhutaan näistä ilmastoasioista ja hiilensidonnasta… Jos meidän metsät si-

too vuodessa sen 500 tonnia hiiltä, niin kuitataan kerralla sadan lahtelaisen hii-

lentuotanto, hiilenpäästö.” – Metsänomistaja 4 

 

”Mä en oikein ymmärrä mitä suurempia asioita mä pystyisin tekemään henkilö-

kohtaisesti muuta kuin. Noh mitä nyt metsään liittyy.” – Metsänomistaja 2 

 

Vähäistä tai mitätöntä merkitystä ilmastotyössä perusteltiin yksilön ja pienen metsäalu-

een vähäpätöisyydellä isossa mittakaavassa ja kokemuksella siitä, että merkittävät toi-

met tehdään muualla. Vastauksissa heijastui myös epävakaa maailmantilanne. 

 

”Jotenkin mä koen sen, että se on niin pientä mitä yksittäinen ihminen voi tehä. 

Joo nyt kun ajattelen tätä maailman tilannetta niin tuntuu, että mitä hyödyttää, 



46 

   

 

että me täällä yritetään pitää ilmasto kunnossa ja toiset tuhoaa sitä minkä ker-

kee.” – Metsänomistaja 1 

 

”Kyl se vaan täytyis lähtee tonne ulkomaille istuttamaan niitä puita, että laittais 

ne resurssit sinne missä ois se tää paras tavallaan hyötysuhde sille rahalle, että 

jos halutaan hiiltä sitoa.” – Metsänomistaja 8 

 

 

7.1.3 Tunteet ja ylisukupolvisuus vaikuttavana tekijänä 

Metsänomistajien vastauksissa nousi esiin omistajuuden ylisukupolvisuus ja metsäomis-

tuksiin liittyvä emotionaalinen suhtautuminen. Suurin osa haastatelluista metsänomis-

tajista oli päätynyt metsänomistajaksi tilan sukupolvenvaihdoksen tai saadun perinnön 

kautta. Vastuunkanto olemassa olevista metsistä ja turvan jättämisestä tuleville sukupol-

ville toistui vastauksissa itsestään selvänä asiana. Muutamalle metsänomistajista suku-

polvenvaihdos on ajankohtainen lähitulevaisuudessa. 

 

”Useempien sukupolvien työpanokset ja se varallisuus siirretään seuraaville su-

kupolville sitten metsän muodossa. Ja jokainen sukupolvi siitä sitten pienen 

osan myy sitä metsää ja laittaa uutta kasvamaan ja pitää huolta ja antaa seuraa-

valle.” – Metsänomistaja 5 

 

”Niin on tää tämmönen ikuisuusajattelu tulevaisuuteen, että me toimitaan ja 

ollaan vaan yksi lenkki täällä sukupolvien ketjussa.” – Metsänomistaja 6 

 

”Ehkä se on sit se vaihe, että sitten on pikkuhiljaa luovutettava ja annettava nuo-

rempien kantaa vastuu ja ite sitten vaan on tässä.” – Metsänomistaja 1 

 

Haastatteluiden eri yhteyksissä nousi esiin metsänomistajien metsään liittämiä merki-

tyksiä ja tunteita. Ne näkyivät haastatteluissa kertomuksina lapsuudenmuistoista ja emo-

tionaalisena suhtautumisena metsän nykyiseen käyttöön. 



47 

   

 

 

”Mut silleen et se (metsä) on todella merkittävä asia mulle niin taloudellisesti 

kuin henkisesti. Ja siis todellakin elän sitä metsää koko ajan.” – Metsänomistaja 

6 

 

”Niin ku mä lapsuudessa olin siellä ja sitten oli enemmän sitä metsää pystyssä, 

ja sitä vanhaa metsää. Niin olihan se äänimaailma myöskin ihan eri siis silleen.” 

– Metsänomistaja 7 

 

 

7.1.4 Korvaus, avoimuus ja osallisuus motivaatiotekijöinä 

Lähtötilanteessa metsäalueiden taloudellinen merkitys on vaihteleva. Taloudellisesti 

merkittävinä metsiään piti puolet metsänomistajista, joista kahdelle metsäomaisuus oli 

pääasiallinen toimeentulon lähde. Kevyemmin taloudelliseen merkitykseen suhtautuvat 

näkivät metsän lisätulonlähteenä, eläkkeenä, taloudellisena turvana ja säästönä tiukko-

jen tilanteiden tai suurempien hankintojen varalle. Yksi metsänomistajista koki, että met-

sien taloudellinen merkitys on mitätön. 

 

”Se on mulle pörssi ja tota pankki ja eläke, turva ja harrastus. Se on aika moni-

nainen toi miten sen nään.” – Metsänomistaja 5 

 

Metsänomistajat pitivät kompensaatiotoiminnasta mahdollisesti saatavaa rahallista kor-

vausta tärkeänä motivaatiotekijänä. Iso osa metsänomistajista koki, että korvaus on vält-

tämätön ja panoshyötysuhteen tulisi olla vähintään tasapainossa. Korvaus nähtiin tärke-

äksi etenkin toiminnan alussa toimintaan houkuttelemiseksi ja isojen joukkojen aktivoi-

miseksi. Korvausta pidettiin tärkeänä myös sitoutumisen ja toimien oikea-aikaisen to-

teuttamisen kannalta. Yhteismetsissä korvauksen kerrottiin olevan välttämätöntä, jotta 

toimet voitaisiin perustella omistajakunnalle. 

 



48 

   

 

”Siis jos halutaan, että ihmiset lähtee siihen mukaan ja että sillä saadaan jotakin 

aikaa, niin varmasti mukaan lähtijöiden täytyy siitä hyötyä henkilökohtaisesti. 

Se on päivänselvä, muuten ei saada isoja joukkoja liikkeelle ja jotain asiaa ei 

saada lanseerattua mihinkään, jos se on vaan pyhällä hengellä.” – Metsänomis-

taja 9 

 

”Sanoisin, että se (korvaus) on aika ratkaiseva tekijä. Koska siinä sitten vastaa-

vasti joutuu sitoutumaan muun muassa siihen, että pidättäytyy kyseisellä sopi-

musalueella hakkuista tietyksi ajaksi.” – Metsänomistaja 4 

 

”Se (korvaus) jotenkin muuttaa sitä homman luonnetta ja se tulee tehtyä oikea-

aikasemmin. Että sillä on isompi merkitys, kun sen tekee oikeeseen aikaan, että 

se ei lykkäänny 5 vuoden päähän esimerkiksi.” – Metsänomistaja 5 

 

Kaikille metsänomistajille rahallinen korvaus ei ollut merkittävä motivaatiotekijä, vaan 

motivaatiotekijöiksi mainittiin ilmasto ja seuraava sukupolvi. 

 

”No se tietysti mitä minä ajattelisin, että mulla on nyt lapsia ja lapsenlapsia. Että 

heilläkin olis jonkinlaiset säälliset ilmastot vielä, että se on se motiivi mikä tuota 

voisi olla.– Metsänomistaja 2 

 

Lisäksi metsänomistajat mainitsivat motivaatiotekijöiksi luotettavuuden ja osallisuuden.  

Luotettavuuteen vaikuttaviksi piirteiksi mainittiin läpinäkyvä, harkittu ja pitkäkatseinen 

toiminta sekä osaaminen. Osa metsänomistajista toivoi pääsevänsä osallistumaan kom-

pensaatiotoiminnan kehittämiseen. Metsänomistajat kaipasivat keskustelunavausta, 

joka selventäisi kompensaatiotoimien suhdetta metsänhoitoon ja esittelisi olemassa ole-

via vaihtoehtoja. Eräs haastatelluista ehdotti tapahtuman järjestämistä keinona tavoittaa 

ja motivoida metsänomistajia. 

 



49 

   

 

”Ei se yksistään oo raha-asia. Se on nimenomaan se semmonen, että vastapelu-

reilla on riittävä osaaminen ja siihen pystyy luottamaan. Ja sillä on niinku joten-

kin semmonen vähän laajempi visio, että ei nyt ihan tää vaalikausi.” – Metsän-

omistaja 9 

 

”Mukaan pitäis niin kun ottaa sit siihen tota prosessiin. Siinä, jos pystyy niinku 

kokee, että pystyy olemaan mukana. Ja se ehkä ei liity niinkään siihen vaikutta-

miseen vaan siihen läpinäkyvyyteen, että näkee ne syyt ja seuraukset ja muistaa 

niinku ne, mikä siinä on taustalla ja huomaa, et siinä ratkaisuja etsitään.” – Met-

sänomistaja 5 

 

 

7.1.5 Motivaatiota heikentävät tekijät 

Haastatteluissa nousi esiin useita motivaatioon heikentävästi vaikuttavia tekijöitä. Vas-

takkainasettelun, päältä sanelevan ohjauksen, pakollisten velvoitteiden ja radikaalien 

avauksien kerrottiin heikentävän motivaatiota. Useat metsänomistajat kokivat olevansa 

alansa ammattilaisia ja täten toivoivat tulevansa kohdatuksi asiantuntijoina sekä voi-

vansa harjoittaa toimintaansa vapaasti. Osa metsänomistajista koki tulleensa syylliste-

tyksi ja väärinymmärretyksi julkisessa puheessa, mikä oli jo osaltaan heikentänyt moti-

vaatiota. Eräs metsänomistaja nosti esiin aiheen herkkyyden ja tunnepitoisuuden, mikä 

tulisi huomioida lähestyttäessä metsänomistajia. 

 

”Niin kauan kuin metsätaloutta voidaan harjoittaa suurin piirtein nykyseltä poh-

jalta ja puulla on olemassa markkinahinta, niin se sinällään jo motivoi metsän-

omistajakuntaa. Mutta jos yhtäkkiä tästä tehdäänkin tavallaan kielletty ala ja 

metsäteollisuus ajetaan alas, niin se väistämättä tulee johtamaan metsien kun-

non ja puumäärien romahtamiseen, koska kun metsänomistajilta loppuu moti-

vaatio hoitaa sitä metsäomaisuuttaan.” – Metsänomistaja 4 

 



50 

   

 

”Metsänomistaja on melkein niinku ympäristörikollinen. Niin, että siitä statuk-

sesta päästäis pois, niin se motivois kauheesti. Metsänomistajat ei oo saanut 

keppiä, muuta kun keppiä, pitkään pitkään aikaa.” – Metsänomistaja 10 

 

”Ihan yleisestikin, niin mä luulen, että tää on aika herkkä semmonen aihe. Liit-

tyen ehkä just siihen, että siinä on useiden sukupolvien työ ja rakkaus, niin kun 

lapsille siirtyy siinä metsän kautta. Et ei vaikka isät välttämättä osannu mitään 

kaunista lapsille sanoa, mutta sitten he tuolla metsää hoiti ja raivas ja ajatteli, 

että tää jää heille turvana. Tollanen ajattelu istuu aika vahvassa ja se sitten niin 

kun äkkinäinen, päältä sanelu, tai sen huomiotta jättäminen, niin se varmasti on 

aika räjähdysaltista.” – Metsänomistaja 5 

 

 

7.2 Kompensaatio 

Metsänomistajien päästökompensaatioihin liittyvät ennakkokäsitykset toivat esille epäi-

lyksiä kompensaatiojärjestelmien ja -toiminnan luotettavuudesta, rehellisyydestä ja 

avoimuudesta. Metsänomistajat mainitsivat vastauksissaan useasti epäilyt viherpesusta. 

 

”Mä koen, että se on tietyllä tavalla harmaa alue ja sillä pyritään nyt sitten te-

kemään mahdollisimman paljon bisnestä. Ja aina ne toimijat ei välttämättä ole 

rehellisesti asialla vaan kuvitellaan, että tässä nyt on ehkä hyvä tilaisuus tehdä 

helppoa rahaa, kun toimitaan hyvän aatteen nimissä.” – Metsänomistaja 4 

 

”Heti tuli mieleen se, että kun puhutaan että istutetaan niin ja niin monta puun-

tainta. Niin kyllä ne tulis istutettua muutenkin ja jos se on joku hakkuuaukko. 

Että mä en ymmärrä mitä lisäystä siinä on tapahtunu, jos joku urheiluseura 

vaikka lähtee porukalla niitä istuttamaan ja työpaikkojen tykypäivillä tai kun 

tämmöisillä on tehty kuulemma tällasta metsien istuttamista. No sehän on vaan 

ilmasta työvoimaa sinne, mutta ei se sitä hiilensidontaa lisää minusta yhtään.” 

– Metsänomistaja 8 



51 

   

 

 

Yksikään metsänomistajista ei suoraan kieltäytynyt mahdollisuudesta toteuttaa kompen-

saatiotoimenpiteitä metsissään, ja yleisesti suhtautuminen oli avointa. Moni metsän-

omistajista kaipasi kuitenkin lisää tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Metsänomistajien vas-

tauksissa painottui rajoittavaksi tekijäksi se, että kompensaatiotoimet vaikuttaisivat jol-

lain tapaa häiritsevästi metsän nykyiseen käyttöön. Vastauksista kävi ilmi, että paikallisen 

yhteismetsän toiminnassa on aloitettu neuvottelu kompensaatiopalveluita tuottavan yri-

tyksen kanssa. 

 

”Mieluusti lisää oppisi ja tota toi hiilensidonta puoli esimerkiks liiketoimintana 

niin se kyllä kiinnostaa. Siitäkin tiedän tosi vähän ja siihen ei oo ollu aikaa pe-

rehtyä.” – Metsänomistaja 5 

 

”En näe mitään erityistä estettä lähtökohtaisesti. Tietenki, jos ne kompensaa-

tiotoimet esimerkiks nyt rajottaa jollainlailla sen metsän niinku esimerkiksi, että 

sitä ei vois käyttää virkistyskäytössä.” – Metsänomistaja 9 

 

Nykyisellään haastateltujen metsäomistukset ovat pääasiassa talouskäytössä eli puuta 

kasvatetaan, korjataan ja myydään. Vain yhdelle haastatelluista metsän pääasiallinen 

käyttö oli polttopuun tuottaminen omaan käyttöön. Puuntuotannon ohella metsillä oli 

virkistyskäyttöä noin puolissa tapauksista eli metsät olivat monikäyttöisiä. Virkistyskäy-

tössä metsissä oleskellaan ja harrastetaan, kuten marjastetaan, liikutaan ja metsästetään. 

 

 

7.2.1 Suhtautuminen toimenpiteisiin 

Metsittämättömien alueiden tai joutoalueiden puutteen vuoksi suurin osa metsänomis-

tajista ei kokenut metsitystä potentiaalisena toimenpiteenä. Muutama metsänomista-

jista näki mahdollisuuden lähinnä viljelykäytöstä poistuvien peltojen metsittämisessä. 

Metsänomistajien jo tekemien joutomaiden metsitysten motiivina oli ollut tehokkuus 



52 

   

 

puuntuotannossa. Lisäksi osa metsänomistajista piti metsitystä vähäpätöisenä toimen-

piteenä laajemmassa mittakaavassa joutomaiden vähäisyyden vuoksi. 

 

”Niin tuota oon siitä kyllä kiinnostunu, että on muutama sellanen peltoalue 

mitkä ei enää ole vuokrakelposia. Ja sitten oma viljely on kuitenkin niinku lop-

pumassa niin niitten metsityksestä oon kiinnostunu.” – Metsänomistaja 5 

 

”Mutta no kaikkinensa siis sehän nyt on näillä alueilla hyvin marginaalinen juttu, 

metsäpinnan lisääminen. Jos aatellaan jotain Lahtea niin sieltä nyt ei mitään 

merkittäviä alueita löydy, mitkä eivät olisi joko peltoa tai sitten jossain muussa 

käytössä tai metsää.” – Metsänomistaja 6 

 

Jatkuvan kasvatuksen periaatteen mukaiseen metsänhoitoon suhtauduttiin pääsääntöi-

sesti yleisellä tasolla positiivisesti, mutta sen toimimiseen omissa metsissä suhtauduttiin 

varauksellisesti. Vastauksissa korostui toimivuus tapauskohtaisesti, käytännön haasteet 

ja riskit metsätaloudelle sekä hiilensidonnalle. Metsänomistajien mielestä käytännön 

haasteita luo jo rakentunut tasaikäinen metsäpohja ja erilaisen, kevyemmän, konekan-

nan tarve.  Varaukselliseen suhtautumiseen vaikuttivat myös tiedon puute ja kokemus 

siitä, että periaatetta ei ole tutkittu ja kehitetty riittävästi. Osa metsänomistajista oli jo 

toteuttanut periaatteen mukaista kasvatusta metsissään tai osissa sitä. 

 

”Suhtaudun aika suurella varauksella. Se on tapauskohtaista. Kyllä sitä metsän 

omista lähtökohdista, maaperästä, biologiasta, lähtien niin voidaan jossain var-

maan ihan menestyksellisestikin harjoittaa, mutta päämenetelmäksi siitä ei ole, 

jos halutaan puuntuotanto ja metsäteollisuus säilyttää likimainkaan nykyisellä 

tasolla.” – Metsänomistaja 4 

 

”Jos metsän rakenne on päässyt tietynlaiseksi, niin sen muuttaminen 

esimerkiksi jatkuvaan kasvatukseen se ei ole nopeaa.” – Metsänomistaja 2 

 



53 

   

 

”En tiedä siitä tarpeeks, mutta se kiinnostaa kyllä ja on pakostikin tässä tota 

metsänhoidollisesti edessä ainakin tuolla yhdellä palasella. ” – Metsänomistaja 

5 

 

Metsänomistajat suhtautuivat lannoitukseen pääasiassa positiivisesti. Noin puolet met-

sänomistajista oli toteuttanut lannoituksia metsissään vaihtelevin kokemuksin. Myös 

metsänomistajilta, jotka eivät olleet jo toteuttaneet lannoitusta, löytyi kiinnostusta lan-

noitusten toteuttamiseen. Toteuttamista rajoittavana tekijänä mainittiin lannoitteiden 

korkeiksi nousseet hinnat. Muutamat metsänomistajat myös näkivät, että lannoituksille 

ei ole tarvetta jo ennestään rehevän maapohjan vuoksi. 

 

”No silloin aikoinaan helikopterilannotus tehtiin, niin meni ja lasku tuli, mutta 

mä en mitään suuria vaikutuksia nähny. Ehkä ne mun kohteet mihin laitettiin ei 

ollut parhaita mahdollisia.” – Metsänomistaja 2 

 

”Mä olen innostunu turvemaiden tuhkalannoituksesta ja sitä on jo useammalla 

kymmenellä hehtaarilla toteutettu ja ja tullaan edelleen tulevaisuudessa 

jatkamaan tätä lajia. ” – Metsänomistaja 4 

 

”Koko ajan ollaan sormi liipasimella, että jos lantojen hinnat muuttuvat 

järkeviksi jossain vaiheessa tulevaisuudessa, niin ehdottomasti tulemme niitä 

hyödyntämään. ” – Metsänomistaja 6 

 

Metsien suojeluhankkeet mahdollisena kompensaatiokeinona jakoi metsänomistajien 

mielipiteitä. Osa metsänomistajista oli toteuttanut suojelua jossain muodossa metsäalu-

eellaan. Negatiivista suhtautumista aiheuttivat käsitys toimen vähäpätöisyydestä ja ko-

kemus toimen sopimattomuudesta omalle metsäalueelle. Metsänomistajat näkivät suo-

jelun haittapuolina riittämättömän korvauksen, epäilyt hiilensidonnasta pitkällä aikavä-

lillä ja riskin tuholaisten lisääntymisestä. 

 



54 

   

 

”Me on vapaaehtosesti suojeltu. Mutta siinä on, siinä on tuota muutamia jut-

tuja, että se pitäs erittäin tarkkaan harkiten ammattilaisen ja metsänomistajan 

yhteistyössä tehdä se päätös.” – Metsänomistaja 3 

 

”Niin tota mä oon ainakin ite ajatellut, että kun se (metsä) on sen verran pieni. 

Niin ei sieltä oikein ole varaa lähteä mitään ihan kokonaan rauhoittamaan, että 

ei kävis.” – Metsänomistaja 1 

 

”Ne riskit, mitä mä oon ymmärtänyt, että siinä on. Että toi kuoriainen on sem-

monen mitä tulee kauhunsekasesti seurattua. Ja ymmärtäny, että tämmöset 

suojellut voi edesauttaa niinku sitte tätä tuholaisten leviämistä.” – Metsänomis-

taja 5 

 

Useat metsänomistajat mainitsivatkin haastatteluissaan kokemuksen tai huolen tuho-

laisten, erityisesti kirjanpainajakuoriaisen, leviämisestä. Kirjanpainaja oli jo aiheuttanut 

osalle ylimääräisiä hakkuita ja taloudellisia menetyksiä. 

 

 

7.2.2 Yhteistyön lähtökohdat 

Metsänomistajat kertoivat nykyisiksi vuorovaikutussuhteikseen edunvalvonnallisia, kau-

pallisia ja virkistykseen liittyviä kumppaneita.  Virkistykseen liittyviksi sidosryhmiksi met-

sänomistajat mainitsivat metsästysseurat, ratsastustoimijat, moottorikelkkailijat, partio-

laiset ja urheiluopiston sekä muut metsässä liikkujat kuten sienestäjät, marjastajat ja 

hiihtäjät. Metsänomistajien Lahden kaupungin kanssa käymä vuorovaikutus oli liittynyt 

kaavoitukseen, vuokrasopimuksiin, maa-aluekauppoihin ja maan vaihdoksiin. 

 

”...samoin meillä on ollut palavereja kaupungin yleiskaavan laatijoiden kanssa. 

Tässä kun asutaan kuitenkin näin lähellä Lahden kaupunkia ja sen keskustaaja-

maa niin tässä, välillä hiukan intressit sivuaa toinen toistaan.” – Metsänomistaja 

4 



55 

   

 

 

Metsänhoitoyhdistys mainittiin sidosryhmäksi, jolta metsänomistajat olivat saaneet tar-

vittaessa neuvontaa asiantuntijapalveluista, palveluja puukaupassa ja metsänhoidossa 

sekä koulutusta. Kaikki metsänomistajat eivät kuuluneet paikalliseen metsänhoitoyhdis-

tykseen tai kokeneet hyötyvänsä siitä. Edunvalvonnallisena vuorovaikutussuhteena mai-

nitaan myös Suomen metsäkeskus. 

 

”Metsänhoitoyhdistys on. Heidän kauttaan operoin aika monessa niinku var-

masti hyvin moni metsänomistaja. Niin heillä on kyl vaikutusvaltaa sillä tavalla 

tai heidän vaikutuspiirissä vahvasti.” – Metsänomistaja 5 

 

”Ennen meillä oli metsänhoitoyhdistys, mutta metsänhoitoyhdistyski vaatii las-

kun aina ja palkan joka hommasta.” – Metsänomistaja 2 

 

Vuorovaikutus metsäyhtiöiden kanssa liittyi metsänomistajien mukaan metsänhoitoon, 

puukauppaan ja metsänhoitosuunnitelmiin. Metsänomistajat nimesivät puunjalostusyri-

tys Versowoodin, metsäteollisuuskonserni Metsä Groupin, metsäteollisuusyritys Stora 

Enson, puutuoteteollisuusyritys Koskinen Oy:n, metsäteollisuusyhtiö UPM:n ja haketus-

yritys Hakevuoren. Yhtiöiden oli koettu lähestyvän metsänomistajia aktiivisesti. Muiksi 

sidosryhmiksi metsänomistajat mainitsivat alan oppilaitokset ja tuotekauppiaat, yksityi-

set urakoitsijat, tiekunnat, pankin, vakuutusyhtiön, tuulivoimahankekehittäjät ja ELY-kes-

kuksen. Lisäksi metsänomistajat pitivät muita metsänomistajia yhteisönä, josta saa neu-

voja ja tukea käytännön asioissa. 

 

”Me ostetaan metsäpalvelut ja metsän myyntiasiat. Mutta sehän