T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   198 A R T I K K E L I T Liisa Kääntä Proaktiivista tutustumista mobiiliteknologiaan – Työntekijöiden teknologiaa kotoistavat kysymykset hoitoalan koulutusvuorovaikutuksessa Tiivistelmä Artikkelissa tarkastellaan mobiiliteknologian käyttöönottokoulutuksia ter­ veysalan julkisessa organisaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida koulutettavien eli työntekijöiden kysymyksiä ja kouluttajien vastauksia hyö­ dyntämällä multimodaalista keskustelunanalyysia. Teoreettisesti tutkimus kytkeytyy näkemykseen teknologian diskursiivisesta kotoistamisesta ja työ­ elämän teknologiakeskeisestä vuorovaikutuksesta. Artikkelissa osoitetaan, että työntekijöiden kysymykset suuntautuvat pääosin tulevaisuuteen, koska niillä selvitetään ja selvennetään kohdeteknologian ominaisuuksia ja käyttö­ tapoja tuottaen samalla diskurssia kohdeteknologian merkityksestä. Toisin sanoen työntekijät ennakoivat kysymyksissään niitä hetkiä, kun he käyttävät sovellusta arkisissa työtehtävissään. Kouluttajien vastaukset vaihtelevat tuke­ misesta neuvomiseen ja tiedon välittämisestä kokemuksista kertomiseen, joilla myös diskursiivisesti kotoistetaan kohdeteknologiaa. Tällainen kysymys-vas­ taus-toiminta ilmentää proaktiivista vuorovaikutusta, jossa osallistujat omalla toiminnallaan luovat ja merkityksellistävät työn muutoksesta ja digitalisaatiosta käytävää keskustelua samalla sitä muokaten. Avainsanat: koulutusvuorovaikutus, multimodaalinen keskustelunanalyysi, proaktiivisuus, teknologian kotoistaminen, työelämä T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   199 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Johdanto Nykyajan työelämää kuvataan laajalti alati muuttuvaksi ja digitalisoituvaksi, ja monissa organisaatioissa kehitetään toimintatapoja ottamalla käyttöön uusia tek­ nologioita ja päivittämällä vanhoja. Varsinkin uuden teknologian käyttöönotto voidaan nähdä teknologian kotouttamisena eli arkipäiväistämisenä (Haddon 2004; Peteri 2006). Tällä tarkoitetaan yleisesti sellaista prosessia, jossa jokin uusi laite tai sovellus esitellään ja tehdään tutuksi merkityksellistämällä sitä eri tavoin, kuten vertailemalla ennestään tuttuihin laitteisiin tai osoittamalla sen mahdollisuuksia mutta myös haasteita ja rajoituksia (esim. Peteri 2006; myös Bijker ym. 2012). Kotouttamisen prosessi voi olla kattava ja pitkäkestoinen sisältäen erilaisia vaiheita, toimintoja, tilanteita, materiaaleja ja diskursseja (ks. Alastalo ym. 2022; Berker ym. 2006; Bijker ym. 2012). Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin tarkastelemaan uuden teknologian käyttöönottoprosessin yhdenlaisia rajattuja tilanteita, joissa työntekijöitä koulutetaan kyseisen teknologian käyttäjiksi esittelemällä sen omi­ naisuuksia, toimintoja sekä käyttötapoja. Kyse on siten teknologian kotouttamisesta työelämän kontekstissa ja rajatummin työpaikan koulutusvuorovaikutuksessa. Työpaikalla tapahtuvalla kouluttamisella ja opastamisella on yleisesti ottaen nähty olevan merkitystä esimerkiksi organisaation tai työtapojen muutosprosessin toteuttamisessa (esim. Augustsson ym. 2017; myös Haga & Ravn 2019) mutta myös rajatummassa toiminnassa, kuten työntekijöiden perehdyttämisessä (Mikkola 2019) ja uuden tietojärjestelmän käyttöönotossa (Kääntä 2024). Oli syy ja tilanne mikä tahansa, työntekijöiden kouluttaminen sisältää lähtökohtaisesti ajatuksen jonkin­ asteisesta muutoksesta sekä kehityksestä toiminnalle, käyttäytymiselle tai vuoro­ vaikutussuhteille mutta myös näkemyksen vaihtelusta tutun sekä uuden välillä. Työelämän koulutustilanteissa teknologian kotouttamista voidaan lähestyä yksityiskohtaisempana diskursiivisena toimintana eli kotoistamisena (ks. Saariketo 2017): tällöin keinot, joilla teknologiaa merkityksellistetään ja tehdään tutuksi, kytkeytyvät koulutustilanteiden vuorovaikutuksen rakentumiseen ja kielenkäyttöön. Koulutustilaisuuksissa on kyse työnmuutokseen liittyvästä viestinnästä, johon kytkeytyy monenlaisia yhteistyö- ja viestintätaitoja, kuten kykyä kysyä tarkoituk­ senmukaisia kysymyksiä, kuunnella ja tukea sekä orientoitua tulevaisuuteen (mm. Elving 2005; Johansson & Heide 2008; myös Mölsä ym. 2023; Thomas ym. 2011). Tällaisiin tilanteisiin liittyy ajatus proaktiivisesta toiminnasta, jolla voidaan tar­ T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   200 L I I S A K Ä Ä N T Ä koittaa ennakoimista, aloitteellisuutta, suunnitelmallisuutta ja autonomisuuden kehittämistä (esim. Juholin 2007; myös Bindl & Parker 2011). Tässä tutkimuksessa proaktiivisuus määritellään kuitenkin ensisijaisesti ennakoinniksi, jota voidaan tehdä vuorovaikutuksessa erilaisin toiminnoin, kuten kysymys-vastaus-toiminnalla, ja jolla voidaan siten merkityksellistää kohdeteknologiaa. Artikkelissa nostetaankin esiin proaktiivisen vuorovaikutuksen roolia työelämän muutostilanteissa (vrt. Elving 2005), joissa on monta osallistujaa ja jotka ovat kouluttajavetoisia ja teknologia­ keskeisiä (ks. Luff & Heath 2019; Mikkola 2019). Tältä pohjalta artikkelissa keskitytään työntekijöiden kysymyksiin ja kouluttajien vastauksiin multimodaalisen keskustelunanalyysin keinoin (Mondada 2019), jolloin kysymysten ja vastausten yksityiskohtaisen rakentumisen tarkastelu paljastaa vaihtelevia proaktiivisuuden keinoja ja episteemisiä eli tiedollisia asemia (Heritage 2012) kohdeteknologian tilanteiseen merkityksellistämiseen. Tavoitteena on selvittää, miten kysymys-vastaus-toiminnalla luodaan proaktiivista vuorovaikutusta ja siten ennakoidaan uuden teknologian mukanaan tuomia työarjen muutoksia. Tutkimuksen avulla lisätään ymmärrystä siitä, että kysyminen on tärkeä keino työntekijöille sekä osoittaa osallistumista että tehdä teknologiasta merkityksellistä ja tuttua oman työn digitalisaatiossa. Teknologian merkityksellistäminen työelämän kontekstissa Teknologian kotouttamista on tutkittu kattavasti eri aloilla erilaisista konteksteista, joskin sitä on enimmäkseen tarkasteltu suhteessa (yksittäisiin) kuluttajiin, kotita­ louksiin ja vapaa-aikaan (esim. Berker ym. 2006; Saariketo 2017; Sørensen 2006; myös Alastalo ym. 2022). Teknologian tutuksi tekemistä työelämän konteksteissa on tyypillisesti tutkittu implementoinnin, domestikaatioteorian tai hyväksymis­ mallin näkökulmasta (ks. esim. Haga & Ravn 2019). Näissä kaikissa on kyse erilaisista tavoista kehystää ja merkityksellistää kohdeteknologiaa mutta usein keskittymällä vaiheeseen ennen käyttöönottoa tai käyttöönottoon, jolloin tutkimukset kuluttajien tai työelämätoimijoiden varsinaisesta kokeilemisesta ja käytöstä ovat harvinaisempia (ks. kuitenkin kirjallisuuskatsaus André ym. 2008; Matusik & Mickel 2011). Käsillä olevassa tutkimuksessakin fokus on käyttöönottoprosessissa eikä esimerkiksi työntekijöiden arkisessa teknologian käytössä. T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   201 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Implementointitutkimuksissa korostuu uuden teknologian kokonaisvaltainen haltuunotto, jolloin tilanteisten merkityksellistämisten sijaan tarkastellaan omak­ sumista prosessina tai toimintatapojen ja kulttuurin muutoksena (esim. Leonardi 2009; Lewis 2007). Tällaista näkökulmaa edustaa esimerkiksi Treemin ja muiden (2015) tutkimus, jossa he tarkastelivat organisaation uuden sosiaalisen median (ESM, enterprise social media) implementointia ja osoittivat, kuinka kyseisen viestintätek­ nologian hyväksyminen ja vastustaminen riippui työntekijöiden aikaisemmista kokemuksista samankaltaisista teknologioista. Teknologian hyväksymismallia hyödyntävissä tutkimuksissa fokus on puolestaan sananmukaisesti käyttäjien asen­ teiden monipuolisessa tarkastelussa: hyväksytäänkö vai vastustetaanko teknologiaa ja kuinka näitä näkökulmia tuotetaan teknologiasta puhuttaessa prosessin eri vai­ heissa ja tilanteissa (esim. Holden & Karsh 2010 terveydenhuollon kontekstista). Terveysteknologian ja laajemmin terveydenhuollon digitalisaation tutkimuksessa merkityksellistäminen ja kehystäminen on kytketty esimerkiksi mobiilisovellusten sosiokulttuurisiin perustuksiin (Lupton 2014), työntekijöiden kokemuksiin (Koivisto ym. 2022; työharjoittelussa Peteri 2014) ja innovaatio-, muutos- ja kehitysdiskurs­ seihin, joissa korostuu teknologia on työkaveri -näkökulma (Holappa & Merilampi 2022). Toisenlaisiakin lähestymistapoja on käytetty: Vaghasiyan ja muiden (2021) mukaan lääkitsemistä helpottavan uuden tietojärjestelmän implementoinnissa oli tärkeää nostaa esiin potilaslähtöinen ajattelu ja organisaation valmius käyttöön­ ottoon, sillä kritiikkiä esitettiin muun muassa liian yleisiä koulutuksia kohtaan. Tämän perusteella teknologian käyttöönottokoulutuksia on järkevää kohdistaa pienemmille kohderyhmille eikä yleisesti koko organisaatiolle. Edellä mainittujen teemojen lisäksi teknologian tutuksi tekemisessä on kyse työntekijöiden osaamisen ja taitojen kehittämisestä, digitaidoista, mitä esimerkiksi Koivisto ja muut (2020) ovat tarkastelleet osana tutkimushanketta terveydenhuollon työntekijöiden digi­ murroksesta (myös Koivisto 2023). Teknologian tutuksi tekeminen onkin ennen kaikkea diskursiivista ja sosiaalista merkityksellistämistä työpaikan vuorovaikutustilanteissa tekstien, keskustelujen, kulttuuristen käytäntöjen ja artefaktien yhteistyönä (esim. Kuusela ym. 2020; ks. myös Holmes ym. 2011; Nissi ym. 2021; julkisessa keskustelussa esim. Alastalo ym. 2022). Esimerkiksi erilaiset teknologiset laitteet ja sovellukset sekä muunlaiset artefaktit voivat toimia yhtäältä työpaikalla kouluttamisen välineenä ja toisaalta sen kohteena (ks. esim. Hrastinski & Monstad 2014; Mikkola 2019; myös Treem ym. T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   202 L I I S A K Ä Ä N T Ä 2015; Veltsos & Veltsos 2010). Tutkimuksissa on muun muassa osoitettu erilaisia keinoja kehystää teknologiaa (Kuusela ym. 2020) ja esitellä sitä erilaisten roolien kehollis-digitaalisella havainnollistamisella (Kääntä 2024). Kuusela ja muut (2020) havaitsivat, että pienyrityksen uuden teknologian käyttöönotossa rakennettiin taloudellisia, käytännöllis-välineellisiä ja sosiaalisia kehyksiä, joissa esimerkiksi teknologian käytettävyyttä arvioitiin. Yhtenä keskeisenä keinona on nähty myös kysymysten esittäminen (Mikkola 2019), mikä nostaa esiin teknologian kotoista­ misen taustalla vallitsevan asetelman kaksijakoisesta tietämisen asymmetriasta: osallistujilla on eroja siinä, mitä tiedetään kohteena olevasta teknologiasta ja mitä tiedetään siihen liittyvästä koulutuksen sisällöstä (esim. Heritage 2012 tietämisen asymmetriasta). Kysymykset ja työelämän koulutusvuorovaikutus Kysymyksiä voidaan pitää keskeisenä osana työelämän viestintää (Freed & Ehrlich 2010), sillä monet ammatit ja työtehtävät rakentuvat kysymysten varassa: lääkäri kysyy potilaalta voidakseen tehdä päätöksiä, opettaja kysyy oppilailta mahdollis­ taakseen tiedon omaksumista, lähiesimies kysyy alaiselta pysyäkseen ajan tasalla töiden tekemisestä, suunnittelija kysyy käyttäjiltä voidakseen tehdä käyttökoke­ muksesta entistä paremman. Kysymyksillä on voimaa myös erilaisissa organisaatio- tai työn muutoksissa, kun ja jos niitä käytetään työntekijöiden kuunteluun ja osal­ listamiseen (Ford ym. 1995). Työelämän koulutustilanteissa kysymyksiä esittävät molemmat osapuolet, sekä kouluttajat että koulutettavat. Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että kysymysten funktiot vaihtelevat riippuen siitä, onko kysyjänä kouluttaja vai koulutettava, mikä puolestaan kytkeytyy tilanteen episteemisiin eli osapuolten tietämyspohjan asetel­ miin (Heritage 2012). Heritagen (2012, 32) mukaan tietäminen eri vahvuuksissaan toimii motivaationa esimerkiksi juuri koulutustilanteiden vuorovaikutuksellisille kysymys-vastaus-sekvensseille: kysyjä luo kysymyksellään asymmetrisen asetelman, jota aletaan ”keriä auki” käsillä olevassa sekvenssissä, ja sekvenssi yleensä päättyy jonkinlaiseen alun asetelman tasapainottamiseen – kysyjä on tietävämpi kuin aloit­ taessaan sekvenssin (ks. myös Heritage & Raymond 2021; Kendrick & Drew 2016). Tyypillisesti kouluttaja tuntee ja tietää käsillä olevan aiheen paremmin kuin kou­ T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   203 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N lutettava, jolloin kysymykset kohdistuvat muun muassa tiedon saamisen varmis­ tamiseen ja aiheen keskeisten elementtien korostamiseen (emt.; Risberg & Lymer 2020). Esimerkiksi Mikkola (2019) on tutkinut keskustelunanalyyttisesti julkisen organisaation perehdytysluentojen vuorovaikutusta ja siinä tuotettujen kysymysten muotoja ja funktioita ja osoittanut kouluttajien kysymysten suuntautuvan usein perehdytettävien eli uusien työntekijöiden tietojen tarkistamiseen (esim. ymmär- sittekö tämän -tapaiset kysymykset). Koulutettavien näkökulmasta kysyminen kytkeytyy erityisen selvästi episteemi­ siin asetelmiin: koulutettavalla on vähemmän tietoa aiheesta, ja kysymällä on mahdollista saada esimerkiksi täysin uutta tietoa tai lisätietoa sekä vahvistusta tai hylkäystä oletuksille tai ennakkotiedoille (mm. Heritage & Raymond 2021) ja saada tukea, neuvoja ja ohjeita, joiden avulla toimia (esim. Kendrick & Drew 2016). Lisäksi kysyminen voi kytkeytyä taito- ja kyvykkyysnäkökulmiin, jolloin työntekijä voi osallistua opiskeltavan asian käsittelyyn käytännön ja konkreettisen toiminnan puitteissa pelkän tiedon lisäämisen sijasta (vrt. esim. Dyrlund Wåhlin-Jacobsen & Simonsen Abildgaard 2020). Risbergin ja Lymerin (2020) mukaan pyynnöt ja taidon esittelemiseen tai taitojen kartoittamiseen tähtäävät kysymykset voivat toimia käytännöllisen opastamisen aloittajina tai valmistelijoina työelämän vuorovaiku­ tustilanteissa (ks. myös Kendrick & Drew 2016). Yleisesti ottaen kysymyksillä voi suuntautua menneisiin tapahtumiin ja asioihin, nykyhetken toimintaan sekä tule­ vaisuuteen, millä ilmennetään esimerkiksi ennakointia, suunnitelmallisuutta tai tavoitteellisuutta. Tällä tavoin kysymyksillä voidaan ”tehdä uudesta asiasta tuttua ja merkityksellistä” (ks. Saariketo 2017; myös Holmes ym. 2011). Kysymyksiä voidaan käyttää myös ennakointiin, jolloin niillä on mahdollista orientoitua sellaisen tiedon lisäämiseen tai toiminnan havainnollistamiseen, jonka avulla koulutettavat voivat vähentää tiedollista ja teknologista asymmetriaa ja spe­ kuloida tiedon tai toiminnan hyödyllisyyttä omille käytännöilleen (Risberg & Lymer 2020; myös Bindl & Parker 2011). Tiettyyn teknologiaan keskittyvässä koulutuksessa kysyminen on tietämisen asymmetrian ohella myös teknologiakeskeisen vuorovai­ kutuksen asymmetriaa tai teknologian asymmetriaa: kouluttajilla on pääsy ja käyt­ tömahdollisuus kohdeteknologiaan toisin kuin koulutettavilla, jotka pääsevät esi­ merkiksi juuri kysymysten kautta osaksi vuorovaikutustilanteen keskeisiä artefakteja (vrt. esim. Drew & Heritage 1992; Linell & Luckmann 1991). T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   204 L I I S A K Ä Ä N T Ä Aineisto ja menetelmät Terveysalan julkisessa organisaatiossa otettiin vuonna 2017 käyttöön erityisesti hoitajien kirjaamiskäytäntöjä helpottava mobiililaite, jonka toimintojen esittele­ miseen tutkimuksessa tarkasteltavat koulutustilaisuudet kiteytyvät. Aineistona on videotallennettuja koulutustilaisuuksia keväältä ja syksyltä 2017; kolmesta tilaisuu­ desta aineistoa on yhteensä noin 2 tuntia. Organisaatio on kaksikielinen, joten myös koulutustilaisuuksissa puhutaan sekä suomea että ruotsia. Koulutustilaisuuksissa työntekijöille esitellään uutta mobiililaitetta esittelemällä sen toimintoja mukau­ tetulla sovellusnäkymällä, joka heijastetaan auditorion kankaalle. Aineiston kuvaa­ misessa on käytetty kahta videokameraa, joiden avulla on pyritty tallentamaan sekä kouluttajien, koulutettavien että auditorion kankaalle välitettyä näkymää, jotta saataisiin mahdollisimman monipuolinen kuva tilanteesta (Luff & Heath 2019). Organisaatiolta ja osallistujilta on pyydetty lupa aineistonkeruuseen ja aineiston tutkimuskäyttöön, ja tunnistettavat tiedot on anonymisoitu esimerkeistä. Vuorovaikutusta kehystää yhtäältä tilaisuuden luonne työssäoppimisena ja kou­ luttamisena pääasiassa monologisen koulutuspuheen muodossa ja toisaalta tilai­ suuden luonne digitaalisesta sovelluksesta riippuvaisena sisältönä. Lisäksi vuoro­ vaikutukseen vaikuttaa se, että käyttöönotettava mobiiliteknologia eli kännykän tapainen laite muokkaa työntekijöiden eli koulutettavien työrutiineja, sillä laitteen avulla on tarkoitus helpottaa ja nopeuttaa esimerkiksi työvuoron aikana tehtäviä kirjaamisia (vrt. Koivisto ym. 2022). Tästä syystä on luontevaa, että koulutustilaisuus rakentuu kyseisen teknologian ja sen toimintojen esittelemiseksi (ks. esim. Mikkola 2019 työntekijöiden perehdytysluennoista) ja on osa laajempaa, tätä työnmuutosta ja mobiiliteknologian kotoistamista koskevaa diskurssia (ks. mm. Johansson & Heide 2008). Yhdessä koulutustilaisuudessa on tyypillisesti läsnä esimiestason kouluttaja, 1–2 teknistä kouluttajaa ja työntekijöitä, joiden määrä vaihtelee kahdeksasta viiteen­ toista. Esimiestason kouluttaja avaa tilaisuuden ja esittelee laitetta yleisellä tasolla, kuten kertomalla syitä teknologian käyttöönotolle, kun taas tekninen kouluttaja käy läpi sovelluksen päävalikon kohta kohdalta, esimerkiksi havainnollistamalla tiettyjä toimintoja. Koulutustilaisuuden lopussa annetaan aikaa kysymyksille, joihin vas­ taavat tarpeen mukaan molemmat kouluttajat. Kysymyksiä esitetään puolin ja toisin kuitenkin tilaisuuden muissakin vaiheissa. T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   205 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Kouluttajien ja koulutettavien kysymys-vastaus-toimintaa analysoitiin multi­ modaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen käsittein (mm. Mondada 2019). Tar­ kemmin sanottuna litteroiduista videotallenteista katsottiin, minkälaisiin sekvens­ seihin eli toimintajaksoihin kysymykset ja vastaukset sijoittuivat, minkälaisia toimintoja kysymykset ja vastaukset ilmensivät ja miten niiden tuottamisessa ja merkityksellistämisessä otettiin huomioon puheen lisäksi nonverbaaliset keinot ja teknologiset sekä digitaaliset materiaalit eli mobiiliteknologia sekä kankaalle hei­ jastettu sovellusnäkymä (ks. esim. Luff & Heath 2019 multimodaalisuudesta, kes­ kustelunanalyysista ja teknologian käytöstä vuorovaikutuksessa; Schegloff 2007 sekventiaalisesta analyysista). Tältä pohjalta aineistosta analysoitiin 18 kysymys- vastaus-sekvenssiä, joissa koulutettavan kysymykset jakautuivat muodollisesti tietoa hakeviin ja tarkistuskysymyksiin sekä toiminnallisesti kokemustiedon keräämiseen, sovelluksen sujuvasta ja oikeaoppisesta käytöstä huolehtimiseen ja sovelluksen mahdollisuuksien selventämiseen. Esimerkeissä käytetyt litterointi­ merkit on selitetty liitteessä 1. Työntekijöiden kysymykset mobiiliteknologian kotoistamisen keinoina Tutkituissa koulutustilaisuuksissa koulutettavat eli terveysalan työntekijät esittävät kysymyksiä pääasiassa joko mobiiliteknologian valikkoa läpikäytäessä tai koulu­ tuksen lopussa kysymyksille varatussa osiossa. Siksi on ymmärrettävää, että kysy­ mykset kohdistuvat yhtäältä kouluttajien esiin nostamiin sovelluksen toimintoihin ja niiden käyttömahdollisuuksiin ja toisaalta sellaisiin asioihin, joita kouluttajat eivät huomanneet tai ehtineet esitellä. Tällaiset kysymykset osoittavat proaktiivista toimintaa: koulutettavat osoittavat sovellukseen ja laitteeseen liittyviä rajoituksia ja mahdollisuuksia kysymystensä muotoiluilla ja sijoittamisella tiettyyn kohtaan käynnissä olevaa vuorovaikutusta. Kysymysten myötä koulutettavat eli työntekijät pääsevät osalliseksi heitä koskevaa työn muutosta ja sen diskurssia ja saavat siten mahdollisuuden merkityksellistää kohdeteknologiaa omista lähtökohdistaan käsin. Työntekijöiden kysymykset eivät yksinään tietenkään luo tilanteen vuorovaiku­ tuksesta proaktiivista teknologian kotoistamista, vaan merkitystä on myös koulut­ tajien responsseilla. Aineiston koulutustilaisuuksissa nämä vaihtelevat tuen anta­ T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   206 L I I S A K Ä Ä N T Ä misesta neuvomiseen ja ohjeistamiseen ja tiedon välittämisestä kokemuksista kertomiseen. Tarkastelluissa kysymys-vastaus-sekvensseissä korostuu koulutus­ tilanteen teknologiakeskeisyys, koska ne kiteytyvät tavalla tai toisella valkokankaalle heijastettuun sovellusnäkymään tai kouluttajilla oleviin esimerkkilaitteisiin. Vaih­ telua on kuitenkin siinä, kuinka suorasti tai epäsuorasti teknologisiin puitteisiin orientoidutaan toiminnassa. Proaktiivisuuden ja episteemisyyden näkökulmasta työntekijöiden kysymykset ja kouluttajien vastaukset jakautuvat pääasiassa kahteen, hiukan toisistaan eroavaan käytäntöön. Työntekijät orientoituvat ennakoivasti ensinnäkin sovelluksen omi­ naisuuksiin (”minkälainen teknologia tämä on minun kannaltani”) ja toiseksi varsinaisiin käyttötapoihin (”miten voin tätä jatkossa käyttää”). Vastaavasti nämä erilaiset kysymykset asettavat heidät erilaisiin tietämisen asemiin: ominaisuuksiin liittyvillä kysymyksillä haetaan lisätietoa, kokemustietoa ja vahvistusta mahdolli­ sille oletuksille tai ennakkotiedoille (vrt. Heritage & Raymond 2021), kun puolestaan käyttötapoja koskevilla kysymyksillä haetaan konkreettista toimintaa eli osaamisen näyttämistä, jota työntekijöillä ei vielä ole (vrt. Kendrick & Drew 2016). Käyttötapojen suhteen työntekijöillä on tiedollisen asymmetrian sijasta ennemminkin eräänlaista teknologista asymmetriaa, koska heillä on tietoa hoitotyön tekemisestä mutta ei sen tekemisestä kohdeteknologian avulla. Kouluttajat puolestaan vastauksillaan vahvistavat ja lisäävät työntekijöiden tietoa sovelluksesta, koska he tuntevat koh­ deteknologian paremmin kuin koulutettavat. Tämä näkyy myös vastaustoiminnassa, jossa he yhtäältä ilmentävät kykyään toimia sovelluksessa ja toisaalta kykyään ohjeistaa konkreettisesti kohdeteknologian käyttötapoja. Esimerkissä 1 on kyse sovelluksen ominaisuuksista. Työntekijä (T) tiedustelee uuden sovelluksen (Hoitu) toimivuudesta muiden tuttujen järjestelmien (Clinisoft, Esko) kanssa viitaten samalla suorasti esillä olevaan sovellusnäkymään. Tilanne syntyy koulutustilaisuuden viimeisten minuuttien aikana, jolloin kouluttajat ovat jo käyneet läpi sovelluksen toiminnot, käyttömahdollisuudet ja käyttöönottoaika­ taulut. Kouluttajista K1 on niin sanottu esihenkilötason kouluttaja ja K2 tekninen kouluttaja, ja nämä samat lyhenteet pätevät muissakin esimerkeissä. T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   207 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Esimerkki 1. Info1509 (38:44) 1 T: Keskusteleeks toi hoitu clinisoftin kanssa? 2 K2: [puistaa päätään] 3 K1: öö. Ei. Koska eskokaan >ei vielä< keskustele clinisoftin 4 kans mutta (.) me ollaan aika lähellä jo 5 (0.5) 6 K1: Elikkä hoitu on osa sitä semmosta eskoperhettä 7 et eskoohan koko ajan kehitetään semmosta tavallaan 8 ei osteta mitään uutta ohjelmaa. 9 Se on osa Eskoa käytettiin tai ei. -- Esimerkissä työntekijä kysyy käyttöönotettavan sovelluksen kytköksestä toiseen järjestelmään, Clinisoftiin (r1: keskusteleeks). Vaihtoehtokysymyksen muotoilullaan, jossa odotuksenmukainen vastaus on kyllä tai ei, hän sekä asemoi itsensä vähemmän tietävän asemaan että luo kouluttajalle mahdollisuuden vastata lyhyesti joko vah­ vistamalla kysymykseen sisältyvän oletuksen tai kieltämällä sen (keskustelee vs. ei keskustele) (ks. Heritage & Raymond 2021). Hän viittaa suoraan sovellukseen demonstratiivipronominilla toi (tuo) ja sovelluksen nimellä Hoitu, ja näin hän samalla osoittaa relevantiksi kysymyksensä osaksi kaikkien edessä näkyvän sovelluksen. Lisätietoa hakeva kysymys tuotetaan siis puheen ohella orientoitumalla koulutuksen teknologisiin ja digitaalisiin puitteisiin. Kysymyksen kohdistaminen toisen järjes­ telmän ja aiheena olevan sovelluksen yhteistyöhön, varsinkin kun järjestelmää ei ole mainittu aikaisemmin, ilmentää eräänlaista ennakointia tai suuntautumista tulevaisuuteen. Muotoilulla annetaan ymmärtää, että vastauksella voisi olla vaiku­ tusta työntekijän työkäytäntöihin siinä vaiheessa, kun hän käyttää kohdeteknologiaa. Esimerkiksi sanavalinta keskustella implikoi jonkinlaista tietoa tai oletusta tuttujen ja uusien järjestelmien suhteesta tai yhteistyöstä, josta ollaan kuitenkin epävarmoja (mutta jota kohdellaan jossain määrin toivottavana), koska asia esitetään kysymyksen muodossa. Molemmat kouluttajat vastaavat vaihtoehtokysymykseen kieltävästi eli he eivät vahvista oletusta järjestelmän ja kohdeteknologian yhteistyöstä. Tällä he myös implikoivat, että tässä vaiheessa vaikutusta työkäytäntöihin ei olisi, koska yhteis­ työtäkään ei ole. Toisen kouluttajan responssi on pelkästään sanaton, pään pudis­ taminen, mitä toinen kouluttaja taas täydentää sanallisella kieltävällä responssilla, T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   208 L I I S A K Ä Ä N T Ä jonka hän kuitenkin tuottaa alkuun epävarmasti (r3: öö ei) (vrt. Kendrick & Drew 2016). Kiellon jälkeen hän perustelee vastauksensa selittämällä Eskon, käytössä olevan “emojärjestelmän”, suhdetta kysyttyyn järjestelmään. Ensimmäisen selit­ tävän vuoronsa lopussa hän myös pehmentää kieltoa kertomalla, että yhteistyöhön kuitenkin pyritään ja se on jo aika lähellä (r4). Tämä voidaan nähdä myös kouluttajan ennakointina kohdeteknologian ominaisuuksien hyödyntämisestä, joka pohjautuu hänen tietämykseensä nykyisen järjestelmäkokonaisuuden tilanteesta ja uuden teknologian tulevasta roolista tässä kokonaisuudessa. Kouluttaja pitää pienen tauon (r5), joka voidaan tulkita mietintätauoksi siitä, miten hän jatkaa asian selittämistä eli argumentointia kieltävästä vastauksesta. Tämä on perusteltavissa sillä, että hän riveillä 6–9 (semmosta eskoperhettä) selventää Eskoa ja sen kehittämistyötä, mistä hän etenee korostamaan puheena olevan sovel­ luksen olevan osa Eskoa käyttöasteesta riippumatta (r9). Tämä voidaan tulkita keinona kiinnittää ja merkityksellistää puheena oleva sovellus työntekijöille tuttuihin muihin järjestelmiin. Seuraavassakin esimerkissä kysyminen kohdistuu sovelluksen ominaisuuksiin. Nyt fokus on sovelluksen toimivuudessa – oletettavasti siksi, että toimivuus on yksi tekijä, joka voi auttaa työntekijöitä lieventämään huoliaan uutta sovellusta käyt­ töönotettaessa (vrt. Leonardi 2009). Onhan potilaan vierellä sovellusta käytettäessä tiedettävä, mitä heikkouksia siihen liittyy, jotta tilanteita voi ennakoida ja varmistaa hoidon sekä kirjaamisen turvallisuus. On siis odotuksenmukaista, että koulutusti­ laisuuksissa käsitellään tätäkin näkökulmaa, mutta siitä huolimatta kouluttaja voi orientoitua tällaisiin kysymyksiin yllättävinä tai ainakin mietintää edellyttävinä (vrt. r3: No ja siihen liittyvä erottuva tauko puheessa). Esimerkki 2. Info1505 (31:08) 1 T: Sit ku on Esko-katko onko tästäkin sitte samalla tästä 2 hoitusta sitte ettei se toimi sitte sen aikana? 3 K2: No. Näin se taitaa kyllä mennä h että 4 (0.5) 5 K1: Katsotaan. hhhehhh Me ollaan kaikki vähän vielä näin (.) [elehtii käsillään] 6 ku ei tää vielä oo ihan käytössä missään nii nii 7 tässä ny viikot näyttää et mitä tää tulevaisuus 8 tuo mukanaan. T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   209 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Esimerkissä 2 työntekijä nivoo kysymyksensä Hoitu-sovelluksen mahdollisista katkoista emojärjestelmän katkoihin, jotka esitetään varmoina: katkoja on ollut ja tulee jatkossakin olemaan (r1: sit ku on Esko-katko). Näin hän asemoituu tietäväksi osapuoleksi suhteessa tuttuihin teknologioihin (tietää emojärjestelmän katkoista) mutta vähemmän tietäväksi suhteessa kohdeteknologiaan (miten se ”katkeilee”). Kysymyksellä työntekijä spekuloi (sit ku) sellaista tilannetta, jossa sovellus ei olisi­ kaan toimintakunnossa ja siten käytettävissä työtehtävien suorittamiseen, ja näin hän orientoituu hakemaan tietoa siitä, miten toimia tällaisen tilanteen sattuessa. Hän luo kielenkäytöllään hypoteettisen käyttötilanteen (r1–2: sitte, sitte, sitte), jolla tarjoaa kouluttajille tilaisuuden vastata orientoitumalla joko hypoteettiseen käyt­ tötilanteeseen tai uuden sovelluksen toiminnallisuuteen tämänhetkisen tiedon ja osaamisen valossa. Tällainen kysymys voidaan nähdä työntekijän keinona vaikuttaa ja osallistua teknologian diskursiiviseen kotoistamiseen proaktiivisesta näkökul­ masta. Kouluttajien responssit varmistavat kysymykseen sisällytetyn oletuksen mah­ dollisista katkoista mutta tekevät sen lieventäen. Toinen kouluttaja myöntää, että näin se taitaa kyllä mennä (r3), jossa taitaa-verbin käytöllä implikoidaan käsittelyssä olevan järjestelmän ja sovelluksen yhteenkuuluvuutta: jos emojärjestelmässä on katkoksia, on todennäköistä, että siihen sisältyvässä sovelluksessakin on. Lisäksi sanavalinta kyllä implikoi samanmielisyyttä kysyjän kanssa (VISK § 1609) ja korostaa näin kouluttajan vahvistusta kysymyksen oletuksesta. Tämän jälkeen toinen kou­ luttaja jatkaa lieventämistä selittämällä riveillä 5–8, että sovellus on niin uusi ja ei ole siten laajalti käytössä ja että tilanteeseen voidaan vielä reagoida käyttöönoton laajentuessa. Selitystä tuetaan sanattomilla keinoilla, kuten naurahtelulla ja epä­ tietoisuutta kuvastavilla eleillä (r5). Nähtävästi kouluttaja osoittaa tässä tulevai­ suuden huomioimista myös siten, että hän viittaa käyttöönoton etenemiseen (r7: tässä ny viikot näyttää), jolla hän implikoi kokemustiedon kertymistä kohdetekno­ logiasta, myös sen heikkouksista. Keskittyessään kohdeteknologian toimimattomuuteen työntekijä nostaa esiin yhdenlaisen esimerkkitilanteen, jolla voidaan spekuloida olevan merkitystä hänelle itselleen kohdeteknologian aiheuttamassa työn muutoksessa, kun kouluttajat puo­ lestaan ilmentävät vastauksissaan käyttöönoton tilannetta yleisemmin. Esimerkki 2 sijoittuu ensimmäiseen videokuvattuun tilaisuuteen, jolloin koko sovelluksen implementointi oli vasta alussa. Näin on ymmärrettävää, että esimerkin 2 kysymys T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   210 L I I S A K Ä Ä N T Ä vastauksineen rakentuu ”samassa veneessä” olemisen ja naurahtelun sekä lieven­ telyn ympärille (r5: me ollaan kaikki). Tämä edustanee sellaista proaktiivista yhteis­ toimintaa, jossa kouluttajat ja koulutettavat hetkellisesti ennakoivat käyttöä saman­ laisista episteemisistä asemista (kenelläkään ei ole täysin varmaa tietoa) mutta jossa kouluttajat samanaikaisesti pyrkivät vähentämään sovellukseen liittyvää mahdol­ lista vastarintaa ja epävarmuutta (käyttöä lisätään koko ajan eri osastoille ja näin lisääntyy vähitellen kokemustieto sovelluksesta). Yksi piirre, joka toistuu jokaisessa koulutustilaisuudessa, on työntekijöiden sanallisesti osoittama kiinnostus ja tarve konkreettiseen sekä havainnolliseen sovelluksen käyttöön (ks. Kendrick & Drew 2016 sanallisista ja kehollisista ”vär­ väystoiminnoista”). Nämä aktivoituvat sovelluksen käyttötapoja koskevissa kysy­ myksissä, joita käsitellään seuraavissa esimerkeissä. Tällaisten kysymysten muotoilulla työntekijä kysyy tyypillisesti kouluttajan läpikäymän, sovelluksen tietyn valikkokohdan toiminnoista tarkemmin orientoituen havainnollistavaan, konk­ reettiseen toimintaan. Tällä tavoin työntekijät saavat konkreettista käyttötietoa, jotta pystyvät ennakoimaan kohdeteknologian käyttöä omassa työnteossaan (vrt. Saariketo 2017). Kysymys esitetään useimmiten käytäessä valikkokohtaa läpi eikä tilaisuuden loppupuolella. Näissä tapauksissa vuorovaikutuksen teknologiset ja digitaaliset puitteet ovat erottamaton osa käsiteltävän asian merkityksellistämistä: kysymys ja vastaus tuotetaan puheen ohella käsillä olevan teknologian kautta (ks. myös Kääntä 2024). Esimerkissä 3 on esillä tällainen kysymys-vastaus-sekvenssi, jossa työntekijä kysyy nesteytyskohdan toiminnoista lisää ja jossa kouluttaja näyttää sovellusnäkymän avulla, miten nesteytys voidaan mobiililaitteella konkreettisesti kirjata. Esimerkki 3. Info1505 (21:06) 1 T: När det har droppat in då var ska man gå Kun se on sitten tippunut 2 och klicka då för (mmm) det där mihin se (mmm) sitten klikataan 3 K2: Eli täälä merkits- merkitsee nesteen tiputetuksi [osoittaa oikeaa kohtaa näkymässä] 4 eli tosta ihan vaan klikkaa sen pystyy helposti [klikkaa valikkokohdan toimintoa] T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   211 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N 5 sitte kännykällä ihan vaan (.) klikkaamaan siinä 6 sitte nyt se nythän se on menny sit sinne 7 T: Jos se ei oo menny sinne ku sata niin sitte mennään 8 sit siihen sadan kohtaan ja 9 K2: Sitä voidaan sitten tarvittaessa tota tarvittaessa 10 sitten tota muokata tätä jos haluaa jostain syystä -- Kysymyksensä muotoilulla (r2: mihin klikataan) työntekijä näyttää pyytävän konkreettista neuvoa tai ohjetta nesteytyksen kirjaamisesta tietynlaisessa tapauk­ sessa eikä esimerkiksi pelkästään lisätietoa toiminnosta. Hän tuottaa kysymyksensä viittaamalla sovellusnäkymään ja siinä tarjolla oleviin toimintoihin, kuten juuri klikkaamiseen ja sitä kautta toiminnon tallentamiseen. Työntekijä asettuu näin erityisesti kohdeteknologian käyttötapojen näkökulmasta vähemmän osaavan ase­ maan; tiedollisesti nesteytysten kirjaaminen ei hoitohenkilökuntaan kuuluvalle ole kuitenkaan uusi asia. Myös tekninen kouluttaja orientoituu responssissaan käsillä olevaan teknologiaan ja osoittaa näin orientoituvansa kysymykseen toimintaan pyytämisenä, jonka hän pystyy toteuttamaan, koska hänellä on työntekijää enemmän osaamista varsinaisesta teknologiasta. Riveillä 3–6 hän lyhyesti ohjeistaa, miten tilanteessa voi toimia ja miten se tehdään sovelluksessa. Ohjetta konkretisoidaan eli nesteiden kirjaamista merkityksellistetään sekä sanallisella puheella (täälä, mer- kitsee, tosta, klikkaa) että toimimalla sovellusnäkymässä (liikuttamalla hiirtä oikeissa kohdissa, klikkaamalla) (ks. Kääntä 2024). Työntekijä tuottaa vielä tarkistuskysymyksen riveillä 7–8, joka voidaan tulkita osoitukseksi kouluttajan ohjeen ymmärtämisestä. Tässäkin vuorossa sanalliset valinnat kytketään sovelluksen maailmaan ja kielenkäyttöön, koska puhutaan esi­ merkiksi menemisestä sadan kohtaan (r7–8). Tällaisella kysymystoiminnalla ja kielenkäytöllä työntekijä ilmentää spekuloivansa (r7: jos se ei oo menny) sitä tulevaa tilannetta, jossa hän käyttää sovellusta siihen tarkoitetulla mobiililaitteella – kyse on työkäytännön kielellisestä hypoteettisesta luomisesta keskelle tässä ja nyt tapah­ tuvaa koulutusvuorovaikutustilannetta. Kielellistä jossittelua yhdistettynä visioon käyttötilanteesta voidaan pitää yhdenlaisena keinona ”kotoistaa” uutta teknologiaa ja asennoitua siihen ennakoivasti. Kouluttaja puolestaan osoittaa työntekijän tar­ kistuksen relevantiksi mutta antaa myös tietoa siitä, että kohdat eivät ole lukkoon lyötyjä (r9–10: tarvittaessa muokata). T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   212 L I I S A K Ä Ä N T Ä Näitä kysymyksiä voidaan tarkastella ja tulkita proaktiivisina merkityksellistä­ misen keinoina, koska niissä on näkyvillä työntekijöiden orientoitumista sovelluksen käyttöön myöhemmin, koulutustilanteen ulkopuolella. Koska kysymykset suun­ tautuvat tilanteista vuorovaikutusta laajempaan toimintaan, niiden avulla luodaan koko sekvenssiin monitasoista tietämisen (a)symmetriaa: kouluttajat tuntevat teknologian teoriassa ja käytännössä koulutettavia paremmin, mutta heilläkään ei ole tietoa kaikista sen käytännön mahdollisuuksista ja rajoituksista, joihin taas koulutettavilla voi olla kokemustensa pohjalta näkemystä (vrt. Heritage 2012; Risberg & Lymer 2020). Esimerkiksi riveillä 7–10 koulutettava osaa tehdä tarkentavan kysy­ myksensä, koska tietää nesteiden kirjaamisesta, ja kouluttaja puolestaan vastaa siltä osin kuin hänellä on tietämystä kohdan toimivuudesta – muokkaus tarvittaessa kytketään siihen, että työntekijä tietää, milloin nesteen määrää voi muuttaa. Käyttötapoihin liittyvät kysymykset kytketään myös sovelluksesta ja laitteesta jo saatuihin kokemuksiin. Tässä nousee jälleen esiin tietämisen asymmetria, sillä kokemustietoa kohdeteknologiasta on käytännössä vain kouluttajilla. Toisaalta kokemuksia kartoittavat kysymykset ovat kouluttajien näkökulmasta poikkeamia koulutuksen etukäteen päätetystä sisällöstä, sillä ensinnäkin koulutuksessa keski­ tytään sovelluksen ominaisuuksiin ja yleisiin käyttötapoihin ja toiseksi koulutukset sijoittuvat sovelluksen implementoinnin alkuvaiheeseen, jolloin organisaatiossa ei ole vielä paljoakaan kokemusta sovelluksen aidoista käyttötilanteista. Tämä asettaa kouluttajatkin tietämisen suhteen epävarmaan asemaan (vrt. esim. Linell & Luck­ mann 1991) – he eivät myöskään tiedä etukäteen, milloin tai millä tavoin kohdeteknologiaa tarvitaan tällaisiin kysymyksiin vastaamisessa. Näissä tapauksissa näytetään yhä suuntautuvan kohdeteknologian käyttöön tulevaisuudessa, vaikka kokemuksista kysyminen vaikuttaisikin menneeseen keskittymiseltä. Esimerkissä 4 työntekijä orientoituu sovelluksen konkreettiseen käyttötapaan (r1: käytännössä) tiedustelemalla, miten näitä laitteita työvuoron aikana pidetään (r1–2). Samalla hän asemoituu vähemmän tietäväksi osapuoleksi, joka tarvitsee lisätietoa ja tukea siihen, miten laitetta arjen työtehtävissä on hyvä käyttää. T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   213 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Esimerkki 4. Info1509 (33:24) 1 T: Miten käytännössä niinku kun on nää tälläset 2 mobiililaitteet niin miten osastot on niitä niinku pitänyt? 3 K1: No jotku on on halunnu ihan käyttää näin sormin 4 jotkut taas haluaa että tilat- on tilattu sit 5 semmosia niitä kyniä mitkä niitten oikeet nimet on 6 et on tuntunu et sormet on liian isot niihin pieniin 7 kohtiin ja sitte nää puhelimet ne on ollu 8 siellä sun täällä sitte mukana koko työasussa 9 mutta kyllähän se –- suurin riski on siellä ollu se 10 mihin sä voit sen laittaa -- ei enää oo niitä taskuja 11 housuissa –- käsijuttua mitä voidaan käyttää 12 ku lähetään urheileen 13 K2:-- kaivataan reisitaskua takaisin Kokemustietoa keräävään kysymykseen mobiililaitteen pitämisestä vastaa ensin kouluttaja 1 suhteellisen pitkällä puheenvuorolla. Responssinsa muotoilulla hän osoittaa orientoituvansa kysymykseen konkreettisia käytäntöjä kartoittavana: hän aloittaa vuoronsa parin esimerkkitavan esittelemisellä, joilla sovellusta käytetään (sormin, kynällä) laitteella. Korostamalla sovelluksen käyttöä laitteella hän näyttää ilmentävän kysymyksessä käytetyn verbin (pitänyt) monitulkintaisuutta. Hän osoittaa, että tällaisia tapoja on käytössä mutta kokemukset niiden toimivuudesta vaihtelevat. Suoraa neuvoa ei tarjota, mutta responssin alussa annetaan kuitenkin esimerkiksi riskeistä sellaista tietoa, jonka avulla työntekijät voivat ennakoida ja pohtia mah­ dollista omaa sovelluksen käyttötapaansa. Vasta riviltä 7 lähtien kouluttaja näyttää orientoituvan varsinaisesti siihen, että työntekijä kysyy, kuinka laitetta pidetään (eikä siis sovelluksen käytöstä eri välineillä tai käyttötavoilla). Hän kertoo erilaisista tavoista, joilla mobiililaitetta on kannettu ja joilla sitä voi kantaa mukanaan työvuoron aikana. Näistä kerrotaan kuitenkin pääosin huonojen ja ei kovinkaan toimivien kokemusten näkökulmasta, mikä imp­ likoi sitä, että pitämistä tai kantamista käsitellään potentiaalisesti hankalana mutta ratkaisuja edellyttävänä asiana. Kouluttaja 1 yhtäältä esittää kysymyksen ratkaise­ mattomana (r7–10) ja toisaalta tarjoaa siihen mahdollisia ratkaisuja epävarmoilla muotoiluilla (r10: niitä taskuja; r11: käsijuttua). Puheenvuoro voidaankin nähdä T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   214 L I I S A K Ä Ä N T Ä epäsuorana kehotuksena kokeilla erilaisia kantotapoja (vrt. Kendrick & Drew 2016). Sekvenssin loppupuolella myös tekninen kouluttaja tuottaa oman responssinsa (r13), jossa hän osoittaa orientoitumista kysymykseen ratkaisua tai konkreettista havain­ nollistamista edellyttäväksi, ja tämän mukaisesti hän muun muassa esittää yhden vanhan tutun kantotavan (reisitasku) olevan kaivattu ratkaisu. Tällaisten tapausten perusteella näyttää siltä, että kokemuksista kysyttäessä tärkeintä ei olekaan ongelmattomista tapauksista kuuleminen ja niiden soveltaminen vaan ylipäätään erilaisista kokemuksista ja siten mahdollisuuksista oppiminen (vrt. Treem ym. 2015). Työntekijän näkökulmasta on odotuksenmukaista, että kaikenlaiset kokemukset auttavat pohtimaan ja ennakoimaan kohdeteknologian käyttöä tulevaisuudessa ja siten tuomaan sen lähemmäs heidän työkäytäntöjään – kokemus on yksi keino merkityksellistää uutta teknologiaa (ks. Saborowski & Kollak 2015). Tulokset ja johtopäätökset Nostamalla erilaisten kysymysten avulla tiettyjä asioita koulutusvuorovaikutuksen keskiöön työntekijät osoittavat nämä asiat heille tärkeiksi. Kysymykset esimerkiksi sovelluksen toimintojen rajoituksista antavat samalla työntekijöille pelivaraa enna­ koida sitä, mitä tämä tarkoittaa heidän arjen työtehtävissään, kun he käyttävät kyseistä teknologiaa. Kouluttajat puolestaan pyrkivät vastauksillaan ennen kaikkea tukemaan tätä ennakoivaa toimintaa, mutta koulutusvuorovaikutuksen luonteen mukaisesti he pyrkivät myös lisäämään perustietoa teknologian mahdollisuuksista hyödyntäen tilanteen diskursiivisia ja materiaalisia resursseja (vrt. esim. Nissi & Lehtinen 2022; Nissi ym. 2021). Työntekijöiden kysymykset ja kouluttajien vastaukset rakentuvatkin monipuoliseksi proaktiiviseksi yhteistoiminnaksi, jonka avulla koh­ deteknologiaa kotoistetaan (vrt. Saariketo 2017). Tämän tutkimuksen perusteella käyttöönottokoulutukseen osallistuvat työn­ tekijät kysyvät ja orientoituvat tulevaisuuteen pääosin tavoilla, joilla yhtäältä mer­ kityksellistetään uuden teknologian ominaisuuksia suhteessa tuttuihin järjestelmiin ja toisaalta ennakoidaan sen mahdollista toimivuutta osana heidän työkäytäntöjään (vrt. Leonardi 2009; myös Koivisto ym. 2022; Kuusela ym. 2020). Mobiiliteknologian käyttöönottokoulutuksessa tarjottu mahdollisuus kysyä, osallistua, merkityksellistää teknologiaa, ennakoida ja jopa vaikuttaa käyttöönoton kehittämiseen kytkeytyykin T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   215 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N laajemmin työntekijöiden muutosasenteisiin ja alan digitalisaatiodiskurssiin (vrt. esim. Holden & Karsh 2010; Thomas ym. 2011; myös Ford & Ford 1995; Mölsä ym. 2023). Esimerkiksi Koiviston (2023) mukaan terveydenhoitoalan työntekijöiden on tarpeen olla mukana kehittämässä työnsä digitalisaatiota kokonaisvaltaisesti eikä pelkästään kehittää omaa digitaalista tietotaitoaan. Tämä näkyy myös käsillä ole­ vassa tutkimuksessa. Tutkimuksen perusteella proaktiivisuus organisatorisissa teknologisissa työn­ muutoksissa on yhtäältä ideaali ja toisaalta käytäntö (vrt. Juholin 2007). Ideaalilla tasolla mobiiliteknologian käyttöönottokoulutus on tilaisuus, jossa työntekijöille tarjotaan puitteet ja keinot osallistua heitä koskevaan, teknologiapainotteiseen muutokseen ja jota voidaan tarkastella proaktiivisen vuorovaikutuksen tasolla. Ennakoinnin tarkastelu vasta käyttöönottokoulutuksissa on kuitenkin eräänlainen kompromissi, sillä proaktiivisempaa toimintaa olisi osallistaa työntekijöitä jo käyt­ töönottoa suunniteltaessa: digitalisaatiodiskurssin – ja sen tutkimisen – tulisi siis koostua kaikista vaiheista suunnittelusta teknologian arkiseen käyttämiseen (vrt. Elving 2005; Haga & Ravn 2019). Vaikka tutkimus kohdistui rajattuun vaiheeseen teknologian käyttöönotossa, voidaan tulosten pohjalta tehdä johtopäätöksiä, joilla on merkitystä keskustelussa työelämän muutoksesta ja digitalisaatiosta. Esimerkiksi proaktiivisen toiminnan ideaali rakentuu käytännöksi nimenomaan vuorovaikutuksessa, jossa osallistujat yhdessä tuottavat puheella ja multimodaalisella toiminnalla käsitystä kohdetekno­ logiasta: yhtäältä ennakoiden ja spekuloiden sen merkitystä omassa työarjessaan ja toisaalta keskustellen sen merkityksestä tässä ja nyt eli käyttöönottokoulutus­ tilanteissa. Proaktiivisuuden rakentuminen koulutustilanteiden vuorovaikutuksessa ennakoimiseksi, spekuloimiseksi ja merkityksellistämiseksi lisää ymmärrystä siitä, että proaktiivinen toiminta on tilannesidonnaista ja että se määrittyy tietynlaiseksi toiminnaksi luontevasti vasta osana kyseistä tilannetta. Tutkimuksessa korostuukin aiempia tutkimuksia enemmän proaktiivisuuden kiinnittyminen ruohonjuuritason toimintaan ja vuorovaikutukseen työn muutoksessa (vrt. Bindl & Parker 2011; Juholin 2007). Työelämän digitalisaatio edellyttää sitä, että työntekijät osallistuvat aktiivisesti, ennakoivasti ja motivoituneesti aiheesta käytäviin keskusteluihin ja muokkaavat aihetta koskevia diskursseja eli saavat ääntään kuuluviin. Koivisto (2023) puhuukin digitoimijuuden käsitteen hyödyntämisestä ja käyttämisestä nykyistä enemmän. T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   216 L I I S A K Ä Ä N T Ä Yksi hyvä keino tähän on tässä tutkimuksessa osoitettu monipuolinen teknologian kotoistaminen erilaisten kysymysten ja vastausten keinoin, mikä korostaa kotois­ tamisen vuorovaikutuksellisuutta yksilöllisen merkityksellistämisen sijaan. Tutkimus tuottaa näin lisätietoa siitä, että teknologian kotoistaminen on käyttöönottokou­ lutusten kaltaisissa tilanteissa mitä suurimmassa määrin vuorovaikutuksellinen ilmiö (vrt. Mikkola 2019; Saariketo 2017; myös Alastalo ym. 2022; Kendrick & Drew 2016). Ennen kaikkea tällaisessa digitalisaatiossa on kyse työntekijöiden mahdol­ lisuudesta ja tavoista osallistua uuden työvälineen merkityksellistämiseen. Kirjoittaja Liisa Kääntä FT, yliopisto-opettaja, Vaasan yliopisto sähköposti: liisa.kaanta@uwasa.fi Rahoituslähteet ja sidonnaisuudet Tutkimukselle ei ole myönnetty erillistä rahoitusta. Liite 1. Litterointimerkit (.) Lyhyt tauko (0.5) Hiukan pidempi tauko >< Merkitty painokas puhe tai yksittäinen sana [] Merkitty kouluttajan kehollis-digitaalinen toiminta () Merkitty muut kuin selvät sanat esim. äännähdykset --      Merkitty katko tai poisto puheesta Kirjallisuus Alastalo, M., Parviainen, J. & Choroszewicz, M. (2022) Tekoälyteknologian kotoistaminen julkisiin palveluihin: Tapaus Espoon tekoälykokeilu. Yhteis­ kuntapolitiikka 87 (3), 285–296. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060844676 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060844676 T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   217 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N André, B., Ringdal, G. I., Loge, J. H., Rannestad, T., Laerum, H. & Kaasa, S. (2008) Experiences with the implementation of computerized tools in health care units: A review article. International Journal of Human–Computer Interaction 24(8), 753–775, https://doi.org/10.1080/10447310802205768 Augustsson, H., Richter, A., Hasson, H. & von Thiele Schwarz, U. (2017) The need for dual openness to change: A longitudinal study evaluating the impact of employees’ openness to organizational change content and process on intervention outcomes. The Journal of Applied Behavioral Science 53(3), 349–368. https://doi.org/10.1177/0021886317691930 Berker, T., Hartmann, M., Punie, Y. & Ward, K. (2006) (toim.). Domestication of media and technology. Open University Press. Bijker, W. E., Hughes, T. P. & Pinch, T. (2012) (toim.) The social construction of technological systems: New directions in the sociology and history of technology. Cambridge: MIT Press. Bindl, U. K. & Parker, S. K. (2011) Proactive work behavior: Forward-thinking and change-oriented action in organizations. Teoksessa S. Zedeck (toim.) APA handbook of industrial and organizational psychology. Washington, DC: American Psychological Association, 567–598. Drew, P. & Heritage, J. (1992) Analyzing talk at work: An introduction. Teoksessa P. Drew & J. Heritage (toim.) Talk at work: Interaction in institutional settings. Cambridge University Press, 3–65. Dyrlund Wåhlin-Jacobsen, C. & Simonsen Abildgaard, J. (2020) Only the wearer knows where the shoe pinches? Deontics and epistemics in discussions of health and well-being in participatory workplace settings. Discourse & Communication 14 (1), 44–64. https://doi.org/10.1177/1750481319876768 Elving, W. (2005) The role of communication in organisational change. Corporate Communications 10 (2), 129–138. https://doi.org/10.1108/13563280510596943 Ford, J. D. & Ford, L. W. (1995) The role of conversations in producing intentional change in organizations. Academy of Management Review 20, 541–570. Freed, A. F. & Ehrlich, S. (toim.) (2010) Why do you ask? The function of questions in institutional discourse. Oxford University Press. Haddon, L. (2004) Information and communication technologies in everyday life: A concise introduction and research guide. Oxford: Berg Publishers. https://doi.org/10.1080/10447310802205768 https://doi.org/10.1177/0021886317691930 https://doi.org/10.1177/1750481319876768 https://doi.org/10.1108/13563280510596943 T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   218 L I I S A K Ä Ä N T Ä Haga, T. & Ravn, J. E. (2019) Introducing a corporate concept into organisational practices: A case study of domestication and organisational choice. European Journal of Workplace Innovations 4 (2), 124–141. Heritage, J. (2012) The epistemic engine: Sequence organization and territories of knowledge. Research on Language and Social Interaction 45 (1), 30–52, https:// doi.org/10.1080/08351813.2012.646685 Heritage, J. & Raymond, C. W. (2021) Preference and polarity: Epistemic stance in question design. Research on Language and Social Interaction 54 (1), 39–59. https://doi.org/10.1080/08351813.2020.1864155 Holappa, N. & Merilampi, S. (2022) Teknologia työkaverina: yhteisiä kokemuksia hyvinvointi- ja terveysteknologioista Satakunta DigiHealth -ekosysteemissä. Satakunnan ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/ URN:NBN:fi-fe2022053039264 Holden, R. J. & Karsh, B.-T. (2010) The technology acceptance model: Its past and its future in health care. Journal of Biomedical Informatics 43 (1), 159–172. https://doi.org/10.1016/j.jbi.2009.07.002 Holmes, J., Joe, A., Marra, M., Newton, J., Riddiford, N. & Vine, B. (2011) Applying linguistic research to real world problems: The social meaning of talk in workplace interaction. Teoksessa C. Candlin & S. Sarangi (toim.) Handbook of communication in organisations and professions. De Gruyter Mouton, 533– 550. Hrastinski, S. & Monstad, T. (2014) Exploring the relationship between the use of an interactive video website and organizational learning. New Media & Society 16 (4), 594–614. https://doi.org/10.1177/1461444813487961 Johansson, C. & Heide, M. (2008) Speaking of change: Three communication approaches in studies of organizational change. Corporate Communications 13 (3), 288–305. https://doi.org/10.1108/13563280810893661 Juholin, E. (2007) Työelämän muutos haastaa työyhteisöviestinnän ajatusmallit. Tiedotustutkimus 30 (2), 4–16. Kendrick, K. H. & Drew, P. (2016). Recruitment: Offers, requests, and the organization of assistance in interaction. Research on Language and Social Interaction 49 (1), 1–19. https://doi.org/10.1080/08351813.2016.1126436 Koivisto, T. (2023) Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Tampereen yliopiston väitöskirjat 881. Tampereen yliopisto. https://doi.org/10.1080/08351813.2012.646685 https://doi.org/10.1080/08351813.2012.646685 https://doi.org/10.1080/08351813.2020.1864155 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039264 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039264 https://doi.org/10.1016/j.jbi.2009.07.002 https://doi.org/10.1177/1461444813487961 https://doi.org/10.1108/13563280810893661 https://doi.org/10.1080/08351813.2016.1126436 T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   219 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Koivisto, T. A., Ilomäki S., Kurtti E., Koskela I., Weiste E., Salo S., Aalto O., Husman, P. & Ruusuvuori J. (2020) Terveydenhuollon työntekijät digimurroksessa – Moniaineistoinen tutkimus asiantuntijuuden ja yhteistyön rakentumisesta. Työterveyslaitos. Koivisto, T. A., Koskela, I., Saari, E., & Ruusuvuori, J. (2022) Digitaalinen toimin­ nanohjausjärjestelmä – tukea vai rajoitteita vanhushoivatyölle? Gerontologia. https://doi.org/10.23989/gerontologia.113900 Kuusela, P., Hirvonen, P., Aromaa, E. & Eriksson, P. (2020) Dialogical selves in action: Movements within and between frames in work meetings. Theory & Psychology. https://doi.org/10.1177%2F0959354320920705 Kääntä, L. (2024). Digitaalisesta fyysiseen ja imitoituun – Uuden mobiili sovelluksen vaihtuvat roolit käyttöönottokoulutuksissa. Prologi – Viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteellinen aikakauslehti 20 (1). Leonardi, P. M. (2009) Why do people reject new technologies and stymie organizational change of which they are in favour? Exploring misalignments between social interactions and materiality. Human Communication Research 35, 407–441. https://doi.org/10.1111/j.1468-2958.2009.01357.x Lewis, L. K. (2007) An organizational stakeholder model of change implementation communication. Communication Theory 17, 176–204. https://doi.org/10.1111/j.1468-2885.2007.00291.x Linell, P. & Luckmann, T. (1991) Asymmetries in dialogue: Some conceptual preliminaries. Teoksessa I. Marková & K. Foppa (toim.) Asymmetries in dialogue. New York: Harvester Wheatsheaf, 1–20. Luff, P. K. & Heath, C. (2019) Visible objects of concern: Issues and challenges for workplace ethnographies in complex environments. Organization 26 (4), 578–597. https://doi.org/10.1177/1350508419828578 Lupton, D. (2014) Apps as artefacts: Towards a critical perspective on mobile health and medical apps. Societies 4 (4), 606–622. https://doi.org/10.3390/ soc4040606 Matusik, S. F. & Mickel, A. E. (2011) Embracing or embattled by converged mobile devices? Users’ experiences with a contemporary connectivity technology. Human Relations 64 (8),1001–1030. https://doi.org/10.1177/0018726711405552 Mikkola, P. (2019) Miten selvittää uusien työntekijöiden osaamista? Tarkastelussa kysymys-vastaus-toiminta luentomuotoisessa perehdytyksessä. Työelämän tutkimus 17 (1), 4–23. https://doi.org/10.23989/gerontologia.113900 https://doi.org/10.1177%2F0959354320920705 https://doi.org/10.1111/j.1468-2958.2009.01357.x https://doi.org/10.1111/j.1468-2885.2007.00291.x https://doi.org/10.1177/1350508419828578 https://doi.org/10.3390/soc4040606 https://doi.org/10.3390/soc4040606 https://doi.org/10.1177/0018726711405552 T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   220 L I I S A K Ä Ä N T Ä Mondada, L. (2019) Contemporary issues in conversation analysis: Embodiment and materiality, multimodality and multisensoriality in social interaction. Journal of Pragmatics 145, 47–62. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2019.01.016 Mölsä, E., Salmirinne, T., Herttalampi, M. & Feldt, T. (2023) Muutosvoimavarojen yhteydet henkilöstön työhyvinvointiin sekä työpaikan ja alanvaihtoaikeisiin terveysalan organisaation muutosprosessissa. Työelämän tutkimus 21 (2), 210–238. https://doi.org/10.37455/tt.120953 Nissi, R., Blåsjö, M. & Jansson, C. (2021) Workplace communication in flux: From discrete languages, text genres and conversations to complex communicative situations. Applied Linguistics Review 14 (4), 679–695. https://doi.org/10.1515/ applirev-2021-0052 Nissi, R. & Lehtinen, E. (2022) Digital documenting practices: Collaborative writing in workplace training. Written Communication 39 (4). https://doi. org/10.1177/07410883221108162 Peteri, V. (2006) Mediaksi kotiin: Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta. Tampere: Tampere University Press. Peteri, S. (2014) Information technology and social work practice: Examples of experiences from social work practice training. Teoksessa A Kilpeläinen & K. Päykkönen (toim.) eCompetence for Social Work. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 73–82. Risberg, J. & Lymer, G. (2020) Requests and know-how questions: Initiating instruction in workplace interaction. Discourse Studies 22 (6), 753–776. https://doi.org/10.1177/1461445620928239 Saariketo, M. (2017) Älylasit tutuksi: Mediateknisten laitteiden kotoistaminen uutisissa. WiderScreen 1–2. Saborowski, M. & Kollak, I. (2015) “How do you care for technology?” – Care professionals’ experiences with assistive technology in care of the elderly. Technological Forecasting & Social Change 93, 133–140. https://doi. org/10.1016/j.techfore.2014.05.006 Schegloff, E. A. (2007) Sequence organization in interaction. Cambridge: Cambridge University Press. Sørensen, Knut H. (2006) Domestication: The enactment of technology. Teoksessa T. Berker, M. Hartmann, Y. Punie & K. Ward (toim.) Domestication of media and technology. Open University Press, 40–61. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2019.01.016 https://doi.org/10.37455/tt.120953 https://doi.org/10.1515/applirev-2021-0052 https://doi.org/10.1515/applirev-2021-0052 https://doi.org/10.1177/07410883221108162 https://doi.org/10.1177/07410883221108162 https://doi.org/10.1177/1461445620928239 https://doi.org/10.1016/j.techfore.2014.05.006 https://doi.org/10.1016/j.techfore.2014.05.006 T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   221 P R O A K T I I V I S T A T U T U S T U M I S T A M O B I I L I T E K N O L O G I A A N Thomas, R., Sargent, L. D. & Hardy, C. (2011) Managing organizational change: Negotiating meaning and power-resistance relations. Organization Science 22 (1), 22–41. https://doi.org/10.1287/orsc.1090.0520 Treem, J. W., Dailey, S. L., Pierce, C. S. & Leonardi, P. M. (2015) Bringing technological frames to work: How previous experience with social media shapes the technology’s meaning in an organization. Journal of Communication 65 (2), 396–422. https://doi.org/10.1111/jcom.12149 Vaghasiya, M. R., Penm, J., Kuan, K. K. Y., Gunja, N., Liu, Y., Kim, E. D., Petrina, N. & Poon, S. (2021) Implementation of an Electronic Medication Management System in a large tertiary hospital: A case of qualitative inquiry. BMC Medical Informatics and Decision Making 21 (1), e226. https://doi.org/10.1186/s12911- 021-01584-w Veltsos, J. R. & Veltsos, C. (2010) Teaching responsibly with technology-mediated communication. Business Communication Quarterly 73 (4), 463–467. https://doi.org/10.1177/1080569910385397 VISK. Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen ja Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://scripta.kotus.fi/visk (luettu 17.4.2024) https://doi.org/10.1287/orsc.1090.0520 https://doi.org/10.1111/jcom.12149 https://doi.org/10.1186/s12911-021-01584-w https://doi.org/10.1186/s12911-021-01584-w https://doi.org/10.1177/1080569910385397 http://scripta.kotus.fi/visk T Y Ö E L Ä M Ä N T U T K I M U S   A R B E T S L I V S F O R S K N I N G 2 2 ( 2 ) 2 0 2 4   222 E N G L I S H A B S T R A C T Liisa Kääntä Proactive familiarisation with mobile technology in a health care organisation: Employees’ questions during workplace training interactions In this article, I examine mobile technology training in public health organisations. Training events are viewed as proactive workplace situations that enable employees to familiarise themselves with the changes in their work, such as implementing new mobile technologies. The research aims to analyse questions posed by trainees (i.e. employees) and responses from trainers using multimodal conversation analysis. Theoretically, the study is linked to the concept of the discursive domestication of technology and workplace technology-centred interaction. The article demonstrates that trainees’ questions primarily focus on the future, as they seek to clarify and understand the features and use cases of the target technology while simultaneously constructing a discourse around the significance of the target technology. In other words, employees anticipate moments when they will use the application in their everyday work tasks through their questions. Trainers’ responses vary from support and advice to sharing experiences, all of which contribute to discursively domesticating the target technology. This question-answer interaction reflects proactive communication, where participants shape and give meaning to discussions about work transformation and digitalisation while also influencing them. Keywords: domestication of technology, multimodal conversation analysis, proactivity, training interaction, working life