VAASAN YLIOPISTO 
 

KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA 
 

TALOUSOIKEUDEN LAITOS 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 

Juha-Matti Tolonen 
 

KNOW YOUR CUSTOMER - PERIAATE JA PANKIN ERILAISET 
SELONOTTOVELVOLLISUUDET  

 
 

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Talousoikeuden 
 pro gradu – tutkielma 
 
 
 

VAASA 2009 
 

 
 



 1 

SISÄLLYSLUETTELO  

 sivu 

 

TIIVISTELMÄ 7 

 

LYHENNELUETTELO 9 

 

1. JOHDANTO 11 

      1.1 Tutkimuskohteen kuvaus 11 

      1.1.1 Pankin selonottovelvollisuus 11 

 1.1.2 Selonottovelvollisuus ja rahanpesu  12 

 1.1.3 Selonottovelvollisuus ja sijoituspalveluiden tarjoaminen 13 

 1.1.4 Selonottovelvollisuus ja luotonanto 14 

1.2 Tutkimustehtävä 14 

1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto 15 

1.4 Tutkimuksen rakenne 16 

 

2. PANKIN SELONOTTOVELVOLLISUUDEN PERUSTEET 19  

2.1 Pankkitoiminta, sen sääntely ja valvonta 19 

 2.1.1 Pankkitoiminta ja sen olemassaolon oikeutus 19 

 2.1.2 Pankkisääntely 20 

 2.1.3 Pankkitoiminnan ja -sääntelyn valvonta 23 

2.2 Yleiset periaatteet selonottovelvollisuuksien taustalla 24 

 2.2.1 Heikomman suoja 24 

 2.2.2 Lojaliteettivelvollisuus 27 

 2.2.3 Pankkijärjestelmän luottamuksen ylläpitäminen 28 

 2.2.4 Rikollisuuden torjuminen 30 

2.3 Selonottovelvollisuuden ominaisuuksia 30 

 2.3.1 Synnyttävät ja poistavat tekijät 30 

 2.3.2 Ajallinen ulottuvuus 32 

 2.3.3 Tunnistamista vai tuntemista? 33 

 

3. SELONOTTOVELVOLLISUUS JA RAHANPESU 35  

3.1 Johdatus rahanpesun estämisen ja selvittämisen selonottovelvollisuu- 

      teen 35 

3.2 Rahanpesun estäminen ja selvittäminen 35 

 3.2.1 Rahanpesu ilmiönä 35 



 2 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 3 

 3.2.2 Pankkien rooli rahanpesun estämisessä ja selvittämisessä 37 

3.3 Tunnistamisvelvollisuus 38 

 3.3.1 Tunnistamisvelvollisuuden sisältö 38 

 3.3.2 Tunnistaminen ilman henkilökohtaista kontaktia 40 

 3.3.3 Oikeushenkilön ja toisen puolesta toimivan asiakkaan tunnista- 

               minen 42 

3.4 Pankin muut velvollisuudet rahanpesun estämiseksi 43 

 3.4.1 Tuntemisvelvollisuus 43 

 3.4.2 Ilmoitusvelvollisuus 45 

 3.4.3 Tehostetut velvollisuudet   47 

 

4. SELONOTTOVELVOLLISUUS SIJOITUSPALVELUJA 

TARJOTTAESSA 49 

4.1 Johdatus sijoituspalveluiden tarjoamisen selonottovelvollisuuteen 49 

4.2 Sijoituspalveluiden tarjoaminen  49 

 4.2.1 Sijoituspalvelun käsite 49 

 4.2.2 Asiakkaan luokittelu 51 

 4.2.3 Sijoitusneuvonta ja omaisuudenhoito 55 

 4.2.4 Muut sijoituspalvelut  56 

 4.2.5 Execution only – arvopaperinvälitys 57 

4.3 Selonottovelvollisuuden sisältö 59 

 4.3.1 Asiakkaalta pyydettävät tiedot 59 

 4.3.2 Soveltuvuuden arviointi 60 

 4.3.3 Suhde tiedonantovelvollisuuteen 64 

 

5. SELONOTTOVELVOLLISUUS JA LUOTONANTO 66  

     5.1 Johdatus luotonannon selonottovelvollisuuteen 66 

5.2 Selonottovelvollisuus luottoa myönnettäessä 66       

 5.2.1 Pankin luotonanto ja luotonmyöntöprosessi 66 

 5.2.2 Luottoanalyysi osana luotonmyöntöprosessia 69 

 5.2.3 Selonottovelvollisuus luottoanalyysissä 71 

5.3 Selonottovelvollisuus ja vakuudet 72 

 5.3.1 Vakuuksien rooli luotonannossa 72 

 5.3.2 Takauksen selonottovelvollisuus 74 

 5.3.3 Selonottovelvollisuus muissa vakuusmuodoissa 78 

 

 



 4 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 5 

6. SELONOTTOVELVOLLISUUDEN VALVONTA, LAIMINLYÖNTI 

 JA SEN SEURAUKSET 80 

 6.1 Selonottovelvollisuuden valvonta 80 

  6.1.1 Finanssivalvonta selonottovelvollisuuksien valvojana 80 

  6.1.2 Pankin sisäinen valvonta 81 

  6.1.3 Tunnistamis- ja tuntemistietojen dokumentointi ja säilyttämi- 

                      nen 83 

 6.2 Selonottovelvollisuuden laiminlyönti ja sen seuraukset 84 

  6.2.1 Rahanpesun estäminen ja selvittäminen 84 

  6.2.2 Sijoituspalveluiden tarjoaminen 86 

  6.2.3 Luotonanto 89 

 

7. JOHTOPÄÄTÖKSET 92 

 

LÄHDELUETTELO 97 

 

SÄÄDÖSLUETTELO 102 

 

OIKEUSTAPAUSLUETTELO 102 

 

 
  

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 6 

 
 
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 7 

 
VAASAN YLIOPISTO 
Kauppatieteellinen tiedekunta 
Tekijä: Juha-Matti Tolonen 
Tutkielman nimi: Know your customer -

periaate ja pankin erilaiset 
selonottovelvollisuudet 

Ohjaaja: Vesa Annola 
Tutkinto:  Kauppatieteiden maisteri 
Laitos: Talousoikeuden laitos 
Oppiaine: Talousoikeus 
Aloitusvuosi: 2004 
Valmistumisvuosi: 2009          Sivumäärä: 102    

 
TIIVISTELMÄ 
 
Informaation merkitys alati monimutkaistuvassa rahoitusmaailmassa korostuu päivä 
päivältä enemmän. Tähän on myös lainsäätäjä herännyt asettamalla tiedollisesti yliver-
taiselle sopimusosapuolelle, normaalista sopimusvapauden periaatteesta poikkeavia, 
tiedonanto- ja selonottovelvollisuuksia. Pankki on rahoitusalan ammattilaisena tällaisten 
velvollisuuksien piirissä. Näistä pankille asetetuista velvollisuuksista tässä tutkimukses-
sa kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset pankille asetetut selonottovelvollisuudet sekä 
niiden muodostama kokonaisuus. 
 
Pankilla on Know your customer – periaatteen mukaisesti velvollisuus tunnistaa ja tar-
vittaessa tuntea asiakkaansa. Kun aiemmin selonottovelvollisuudet keskittyivät lähes 
pelkästään asiakkaiden luotettavaan tunnistamiseen, nykyään informaation merkityksen 
korostuessa painotus on selkeästi muuttumassa asiakkaiden kokonaisvaltaiseen tuntemi-
seen. Tarjottavasta palvelusta riippuen asiakkaan taustoja on tunnettava riittävästi, niin 
että palvelun soveltuvuus tai varojen alkuperä voidaan luotettavasti selvittää. 
 
Pankilla on useita eri selonottovelvollisuuksia, jotka pohjautuvat eri lainsäädännölle. 
Tämä hajanaisuus johtuu pääasiassa erilaisista intresseistä selonottovelvollisuuksien 
taustalla eli erilaisilla selonottovelvollisuuksilla on pyritty suojelemaan yleensä joko 
pankin palveluita käyttävää kuluttajaa, pankkia itseään tai yhteiskunnallista etua. Pankin 
selonottovelvollisuuksille ominaista onkin sääntelyn hajanaisuus. Tässä tutkimuksessa 
pankki on se kokonaisuus, jonka puitteissa selonottovelvollisuuksia ja niiden sääntelyä 
tarkastellaan. 
 
Tutkimuksessa havaitaan, että pankin erilaiset selonottovelvollisuudet muodostavat ha-
janaisen kokonaisuuden, mutta pitävät sisällään myös huomattavia keskinäisiä eroja. 
Selkeimmin erottuvat toisistaan rahanpesulainsäädännöstä aiheutuvat selonottovelvolli-
suudet ja erilaiset sopimusperustaiset selonottovelvollisuudet, kuten sijoituspalveluiden 
tarjoamisen ja luotoannon selonottovelvollisuudet. Yhteistä näille kaikille kuitenkin on 
pankille asetettu velvollisuus korjata osapuolten välistä epäsymmetrisestä informaatios-
ta johtuvaa tiedollista epätasapainoa pyytämällä asiakkaalta tarvittavat tiedot. 

 
AVAINSANAT: Selonottovelvollisuus, pankki, tunnistaminen, tunteminen 



 8 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 9 

LYHENNELUETELO 

 

AML Arvopaperimarkkinalaki 

APL Arvopaperilautakunta 

CESR The committee of European securities regulators 

ETA Euroopan talousalue 

HE Hallituksen esitys 

KKO Korkein oikeus 

KRP Keskusrikospoliisi 

KSL Kuluttajansuojalaki 

LLL Laki luottolaitostoiminnasta 

Rata Rahoitustarkastus nykyinen Finanssivalvonta 

RL Rikoslaki 

      
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 10 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 11 

1. JOHDANTO 

 

 

1.1 Tutkimuskohteen kuvaus 

 

1.1.1 Pankin selonottovelvollisuus 

 

Pankit asioivat päivittäin tarpeiltaan ja taustoiltaan erilaisten asiakkaiden kanssa. Joku tallettaa 

rahojaan, toinen haluaa sijoittaa niitä eteenpäin, kolmas on anomassa luottoa ja niin edelleen. 

Osa asiakkaista asioi tietyssä pankissa ensi kertaa, osa asiakkaista tunnetaan jo entuudestaan. 

Asiakkaat voivat olla luonnollisia henkilöitä tai yritysasiakkaita ja he voivat asioida pankin 

kanssa henkilökohtaisesti tai käyttää pankin verkkopalveluja. Pankin kannalta yhteistä kaikille 

asiakkaille kuitenkin on, että jokainen pankissa asioiva, tiettyjä yksittäisiä liiketoimia lukuun 

ottamatta, on aina tunnistettava ja tarpeen vaatiessa myös tunnettava. 

 

Pankin velvollisuus tunnistaa ja tuntea asiakkaansa pohjautuu ennen kaikkea näiden kahden 

toimijan väliseen tiedolliseen epätasapainoon. Tarjoamiensa palveluiden puitteissa pankki 

toimii aina asiantuntijaroolissa erityisesti kun vastapuolena on tavallinen kuluttaja, mutta asi-

antuntijuus ulottuu myös yritysasiakkaisiin, vaikka ne tiedollisesti usein ovatkin tasavertaisia 

pankin kanssa. Pankin asiantuntijarooli palvelujen tarjoajana asettaa pankille selonottovelvol-

lisuuden, kun taas asiakkaalla ei ole säädettyä tiedonantovelvollisuutta. Tosiasiassa asiakkaalla 

kuitenkin on tiedonantovelvollisuus, mikäli se haluaa käyttää pankin palveluja, koska pankilla 

on oikeus, ja usein myös velvollisuus, kieltäytyä palvelujen tarjoamisesta mikäli se ei saa se-

lonottovelvollisuuden edellyttämiä tietoja. 

 

Know your customer – periaate pankkitoiminnassa tarkoittaa asiakkaan tuntemista siten, että 

kerätty informaatio ei rajoitu vain asiakkaan tunnistamistietoihin, vaan tarpeen niin vaatiessa 

tunnetaan myös asiakkaan tausta sekä liiketoimissa käytettyjen varojen alkuperä ja käyttötar-

koitus. Periaatteella voidaankin ajatella olevan kaksi puolta, tunnistaminen ja tunteminen. 

 

Pankin selonottovelvollisuus tarkoittaa laissa säädettyä tai muuten olemassa olevaa velvolli-

suutta tunnistaa asiakas pankkiasioinnin yhteydessä tai tuntea asiakas siten, että pystytään tur-

vaamaan sekä asiakkaan että pankin etu. Asiakkaan tunnistaminen liittyy ennen kaikkea ra-

hanpesun ja terrorismin estämiseen ja selvittämiseen kun taas tuntemisvelvollisuus on yhtey-

dessä useisiin pankin erilaisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi sijoituspalveluiden tarjoami-

seen ja siihen liittyvän selonottovelvollisuuteen. Tärkeimpiä pankin selonottovelvollisuuksia 

ovat asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämi-



 12 

seksi ja selvittämiseksi, asiakkaan tunteminen sijoituspalveluja tarjottaessa sekä erilaiset luo-

tonantoon liittyvät selonottovelvollisuudet. 

 

Tunnistaminen on tärkeä osa pankin selonottovelvollisuutta jokaisessa asiakassuhteessa. Asi-

akkaan tunnistaminen tarkoittaa asiakkaan henkilöllisyyden todentamista ja dokumentoimista 

siten, että todentaminen perustuu lähtökohtaisesti viranomaisen antamaan, voimassa olevaan 

henkilöllisyysasiakirjaan tai tunnisteeseen. Tunnistaminen asiakassuhteen aikana voi perustua 

myös tietoturvalliseen ja todennettavissa olevaan asiointitunnisteeseen.1 Asiakkaan tunnista-

miseen velvoittaa pääasiallisesti laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja 

selvittämisestä sekä joukko muita määräyksiä ja suosituksia. Tunnistaminen kattaa koko pan-

kin toimintakentän siten, että vain tietyt yksittäiset liiketoimet jäävät sen ulkopuolelle. 

 

Pelkkä asiakkaan tunnistaminen ei kuitenkaan aina riitä vaan tietyissä pankin tarjoamissa pal-

veluissa asiakas on myös tunnettava, jotta häntä voidaan palvella etujensa mukaisesti. Tunte-

misella tarkoitetaan tilanteesta riippuen asiakkaan taustojen selvittämistä niin että voidaan 

varmistaa kyseessä olevan palvelun soveltuvuus asiakkaalle. Selonottovelvollisuuden tunte-

mispuoli korostuu mm. pankin tarjoaman omaisuudenhoidon ja sijoitusneuvonnan yhteydessä 

sekä luotonannossa. Myös rahanpesun ja terrorismin estämisen ja selvittämisen yhteydessä 

tulee tunnistamisen lisäksi muodostaa näkemys asiakkaan toiminnasta asiakassuhteen edellyt-

tämässä laajuudessa.2 Selonottovelvollisuus asiakkaan tuntemiseksi perustuu tarjottavasta pal-

velusta riippuen lakiin, viranomaismääräyksiin tai suosituksiin. Joidenkin palvelujen kohdalla, 

kuten esim. luotonannossa, selonottovelvollisuus voi perustua osaksi vain hyvään pankkita-

paan, jolloin velvollisuuden sisällön määritteleminen on vaikeampaa kuin tarkemmin säännel-

tyjen selonottovelvollisuuksien osalta. 

 

1.1.2 Selonottovelvollisuus ja rahanpesu 

 

Pankin selonottovelvollisuus rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämi-

sen yhteydessä on kattavuudessaan laajin pankin selonottovelvollisuuksista. Rahanpesulla tar-

koitetaan rikoksella hankitun omaisuuden alkuperän häivyttämistä tai peittämistä. Rahanpesu 

on rikoslain 32 luvun 6-10 §: ien mukaan rangaistavaa, kuten on myös terrorismin rahoittami-

nen. Pankin velvollisuutena on tunnistaa ja tuntea asiakkaansa sekä tarvittaessa ilmoittaa mah-

dollisista rahanpesuepäilyistä. Rahanpesun estäminen ja selvittäminen on pankkien kannalta 

                                                 
1 Rahoitustarkastus, standardi 2.4, luku 5.2.2 
2 Suomen pankkiyhdistys 2004: Suomessa toimivien pankkien rahanpesun estämistä ja selvittämistä kos-
kevat toimintaperiaatteet 



 13 

tärkeää ihmisten rahoitusjärjestelmää kohtaan tunteman yleisen luottamuksen säilyttämiseksi 

sekä rahoitusmarkkinoiden suojelemiseksi rikolliselta toiminnalta.3 

 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen sääntely on ongelman kan-

sainvälisen luonteen vuoksi hyvin samansisältöistä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. 

EU: n alueella sääntely perustuu useisiin kansainvälisiin sopimuksiin sekä rahanpesudirektii-

viin, joiden pohjalta Suomen laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvit-

tämisestä on muodostettu. Pankin selonottovelvollisuudesta tässä yhteydessä on säädetty myös 

mm. laissa luottolaitostoiminnasta sekä laissa sijoituspalveluyrityksistä. Lisäksi pankkeja val-

vova Finanssivalvonta on antanut standardin asiakkaan tuntemisesta ja tunnistamisesta, Ra-

hanpesun selvittelykeskus ohjeen rahanpesun torjunnan parhaista käytänteistä sekä Suomen 

Pankkiyhdistys on julkaissut toimintaperiaatteet Suomessa toimivien pankkien rahanpesun 

estämiseksi ja selvittämiseksi. Tarkan ohjeistuksen tarkoituksena on luoda pankeille selkeät 

pelisäännöt rahanpesun torjumiseksi ja järjestelmän väärinkäytön selvittämiseksi. 

 

1.1.3 Selonottovelvollisuus ja sijoituspalveluiden tarjoaminen 

 

Toinen tärkeä pankin selonottovelvollisuus liittyy pankin tarjoamiin sijoituspalveluihin. Kah-

den viimeisen vuosikymmenen aikana jatkuvasti lisääntynyt osake- ja rahastosijoittaminen on 

tuonut sijoitusmarkkinoille paljon myös ei-ammattimaisia sijoittajia. Jotta luottamus arvopape-

rimarkkinajärjestelmään säilyisi tiedollisen epätasapainon lisääntyessä sijoitusmarkkinoilla, on 

sijoittajan suojaa pyritty sääntelyn avulla lisäämään ja selkeyttämään. Yksi osa tätä sijoittajan 

suojaa on arvopaperivälittäjän selonottovelvollisuus sijoituspalveluja tarjotessaan. Tällä se-

lonottovelvollisuudella tarkoitetaan mm. asiakkaan sijoituskokemuksen, riskinkantokyvyn ja 

sijoitustavoitteiden selvittämistä, jotta asiakkaalle voidaan tarjota hänelle soveltuvaa sijoitus-

palvelua ja -kohdetta. Pankin on arvopaperinvälittäjänä toimiessaan huolehdittava, että se täyt-

tää tämän selonottovelvollisuutensa ja ottaa huomioon asiakkaalta hankitut tiedot sijoituspal-

veluja tarjotessaan. 

 

Sijoituspalveluiden tarjoamisen selonottovelvollisuus perustuu EU – tasolla rahoitusvälineiden 

markkinoista annettuun direktiiviin, joka korvasi aikaisemman sijoituspalveludirektiivin, sekä 

kansallisella tasolla arvopaperimarkkinalakiin. Lisäksi Finanssivalvonta on antanut määräyk-

siä AML:n soveltamisesta ja tarkentanut sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettuja menet-

telytapoja, kuten arvopaperinvälittäjän selonottovelvollisuutta. 

 

                                                 
3 Suomen pankkiyhdistys 2004: Suomessa toimivien pankkien rahanpesun estämistä ja selvittämistä kos-
kevat toimintaperiaatteet 



 14 

1.1.4 Selonottovelvollisuus ja luotonanto 

 

Kolmas tärkeä osa pankin selonottovelvollisuuksia ovat luotonannossa ja sen yhteydessä ta-

pahtuva asiakkaan tietojen pyytäminen. Pankin luotonmyöntöprosessissa selonottovelvollisuus 

on osa luottoanalyysiä, jolla pyritään antamaan riittävän kattava kuva luottoa hakevasta asiak-

kaasta sekä rahoitettavasta hankkeesta. Pankin on luotonmyöntöä harkitessaan tutkittava huo-

lellisesti luotonhakijan kyky vastata sitoumuksistaan. Tällöin pankin on hankittava asiakkaas-

taan riittävästi tietoja tämän taloudellisen aseman ja luottokelpoisuuden selvittämiseksi.4  
 
Olennainen osa luotonantoa ovat myös siinä käytetyt, luottoriskin varalta asetetut vakuudet. 

Vakuuksien osalta pankin on selvitettävä niiden sitovuus, kattavuus ja realisoitavuus5. Eri va-

kuusmuodoista esim. takauksen kohdalla pankilla on säädetystä tiedonantovelvollisuudesta 

johtuen selonottovelvollisuus takaajaa kohtaan velallisen taloudellisista olosuhteista ennen 

takauksen antamista. Tämä selonottovelvollisuus ei kuitenkaan ole laajempi kuin mitä normaa-

li huolellisuus luotonannossa edellyttää.6 

 

Luotonannon selonottovelvollisuutta ei ole laissa säännelty, vaan se perustuukin enemmän 

hyvään pankki- ja luotonantotapaan sekä yleisimmin sopimussuhteita määrittävään lojaliteetti-

periaatteeseen. Tällä hetkellä ainoat luotonannon selonottovelvollisuutta ohjaavat suositukset 

ovat Finanssivalvonnan antamassa standardissa rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatetta-

vista menettelytavoista sekä Suomen pankkiyhdistyksen ohjeessa hyvästä pankkitavasta7.  

 

 

1.2 Tutkimustehtävä 

 

Pankin selonottovelvollisuuksille ominaista on sääntelyn hajanaisuus. Pankilla on useita eri 

selonottovelvollisuuksia, jotka pohjautuvat eri lainsäädännölle. Tämä hajanaisuus johtuu pää-

asiassa erilaisista intresseistä selonottovelvollisuuksien taustalla eli erilaisilla selonottovelvol-

lisuuksilla on pyritty suojelemaan yleensä joko pankin palveluita käyttävää kuluttajaa, pankkia 

itseään tai yhteiskunnallista etua. Sääntelyn hajanaisuudesta huolimatta selonottovelvollisuuk-

sien välillä on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä, joita tässä tutkimuksessa pyritään tuomaan esil-

le ja tarkastelemaan niin, että pankin selonottovelvollisuuksista muodostuisi selkeä kokonai-

suus, joka olisi kenties enemmän kuin osiensa summa. 

 
                                                 
4  Rata, standardi 4.4a, luku 5.4.1 
5  Rata, standardi 4.4a, luku 5.4.2 
6  HE 189/1998 
7 Rata, standardi 2.1 sekä Suomen pankkiyhdistys 2004 



 15 

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää pankin erilaisia selonottovelvollisuuksia. Ta-

voitteena on tutkia pankin selonottovelvollisuuksia sekä kokonaisuutena että erillisinä osina ja 

pyrkiä tuomaan esille niiden yhtäläisyydet ja liittymäkohdat sekä erot ja erikoisuudet. Tarkoi-

tuksena on myös selvittää voiko pankin selonottovelvollisuuksia käsitellä yhtenä kokonaisuu-

tena.  

 

Aikaisempi tutkimus aiheesta on ollut vähäistä ja keskittynyt lähinnä yksittäisiin selonottovel-

vollisuuksien osa-alueisiin, kuten sijoituspalvelujen tarjoamiseen. Tällöin tarkastelun näkö-

kulma on ollut paljon kapeampi ja johtanut tarkoituksensa pelkästään yhdestä selonottovelvol-

lisuuden tilanteesta. Tässä tutkimuksessa pankki on se kokonaisuus, jonka puitteissa selonot-

tovelvollisuuksia tarkastellaan. Näin on tarkoitus pyrkiä saamaan esille selonottovelvollisuudet 

osana pankin jokapäiväistä toimintaa ja nähdä myös sitä kautta mahdollisesti esiin nousevat 

kysymykset ja ongelmat. 

 

Tutkimuksessa tullaan käsittelemään selonottovelvollisuuksia aluksi yleisellä tasolla, jonka 

jälkeen pyritään syventymään jokaiseen osa-alueeseen erikseen. Tarkoituksena on tutkia se-

lonottovelvollisuuksia, niiden sääntelyä pääasiallisesti kansallisella tasolla ja selvittää säänte-

lyn taustalla olevat tekijät sekä lain tarkoitus. Pohdittavana on myös, mitä periaatteita lakien ja 

määräysten taustalta löytyy ja miten niitä tulisi tulkita. Selonottovelvollisuuksien sisällön osal-

ta tutkimuksen tulisi selvittää mitkä seikat synnyttävät selonottovelvollisuuden, miksi otetaan 

selvää ja kuka siitä hyötyy, mitkä seikat poistavat selonottovelvollisuuden ja mihin tilanteisiin 

selonottovelvollisuus ei sovellu. Tarkoituksena on myös tutkia selonottovelvollisuuksien lai-

minlyöntiä, sen seurauksia ja vastuukysymyksiä. 

 

Tutkimuksessa pyritään käsittelemään laajasti pankin tärkeimpiä selonottovelvollisuuksia, 

joita ovat rahanpesulainsäädännöstä aiheutuva selonottovelvollisuus, sijoituspalvelujen tar-

joamisesta johtuva selonottovelvollisuus sekä luotonannosta aiheutuvat selonottovelvollisuu-

det. Vakuuksista aiheutuvaa selonottovelvollisuutta käsitellään luotonannon yhteydessä. 

 

 

1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto 

 

Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelminä ovat voimassa olevan oikeuden systematisointi ja 

tulkinta, eli tutkimuksen pääasiallinen näkökulma on oikeusdogmaattinen. Tulkintakannanotot 

perustellaan vallitsevasta oikeuslähdeopista ja tulkintateoriasta johdettujen perusteiden avulla. 

Oikeudellisella tulkinnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä voimassa olevan oikeuden sisällön 



 16 

selvittämistä.8 Pankkitoiminnan vahvasti taloudellisen luonteen vuoksi tutkimus sivuaa myös 

oikeustaloustieteellistä näkökulmaa, jolloin tutkitaan oikeustiedettä taloustieteen ja etenkin 

taloudellisen kustannustehokkuuden kannalta.9 Tältä osin tutkimus liittyy läheisimmin positii-

viseen oikeustaloustieteeseen, jolloin analysoinnin kohteena on myös voimassa olevan lain-

säädännön vaikutus käyttäytymiseen.10 

 

Aikaisempi tutkimus pankin selonottovelvollisuuksista on ollut vähäistä. Yhtenä kokonaisuu-

tena selonottovelvollisuuksia ei ole tiettävästi aikaisemmin tutkittu ja erillisten selonottovel-

vollisuuksien kohdalla aikaisempi tutkimus on ollut paljolti vain aihetta sivuavaa. Tästä syystä 

tämän tutkimuksen lähdeaineisto perustuukin suurimmaksi osaksi viranomaissääntelyyn, kuten 

lakeihin sekä erinäisiin määräyksiin ja ohjeisiin. 

 

Laeista tärkeimpiä lähteitä ovat laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja 

selvittämisestä sekä arvopaperimarkkinalaki. Näiden lakien tarkoituksen ja sisällön selvittämi-

sessä sekä tulkitsemisessa käytetään apuna lakien esitöitä, kuten hallituksen esityksiä ja komi-

teamietintöjä. Tulkinnassa merkityksellisiä ovat myös lakeja selittävät teokset. 

 

Tärkeitä lähteitä ovat myös rahoitusmarkkinoita ja niillä toimivia valvovan Finanssivalvonnan 

antamat sitovat määräykset ja suositusluonteiset ohjeet. Niiden avulla sovelletaan lakeja käy-

tännön pankkitoimintaan sekä annetaan menettelytapaohjeita laeissa ilmenevien määräysten 

noudattamiseksi. Merkitystä annetaan myös pankkien itsesääntelylle, kuten pankkiyhdistyksen 

antamille ohjeille ja toimintaperiaatteille. 

 

Tutkimuksessa hyödynnetään lisäksi yleistä finanssialaa ja pankkisääntelyä koskevaa kirjalli-

suutta, joiden avulla pyritään esittämään selonottovelvollisuudet osana toimintaympäristöään 

ja antamaan selkeämpi kokonaiskuva pankin toiminnasta. 
 

 

1.4 Tutkimuksen rakenne 

 

Tutkimus on jaettu seitsemään päälukuun. Tarkoituksena on aluksi esitellä yleisiä selonotto-

velvollisuuksiin liittyviä seikkoja, jonka jälkeen seuraavissa kappaleissa syvennytään yksittäi-

siin selonottovelvollisuuksiin ja niiden erityiskysymyksiin. Jokaisen selonottovelvollisuuden 

käsittelyn alussa on lyhyt johdanto, jossa pyritään asettamaan kappaleessa käsiteltävä selonot-

                                                 
8 Siltala 2001: 22 
9 Siltala 2001: 17 
10 Määttä 2006: 19 



 17 

tovelvollisuus osaksi suurempaa selonottovelvollisuuksien kokonaisuutta. Lopuksi käsitellään 

kootusti selonottovelvollisuuksien laiminlyöntiä ja sen seurauksia. Tutkimuksen viimeisessä 

luvussa esitetään johtopäätökset. 

 

Tutkimuksen johdannossa esitellään tutkimuskohteen kuvaus, tutkimustehtävä, tutkimuksen 

rakenne ja tutkimuksen menetelmä sekä lähdeaineisto. Tutkimuskohteen kuvauksessa esitel-

lään tutkimuksen aihetta, sen esiintymistä osana reaalimaailmaa sekä aiheen käsitteistöä. Tut-

kimustehtävän osalta esille tuodaan tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet. Sen jälkeen johdannos-

sa esitellään tutkimusmenetelmää ja lähdeaineistoa, niihin liittyviä ongelmia ja mahdollisuuk-

sia sekä kuvataan tutkimuksen etenemistä.   

 

Johdannon jälkeen käsitellään toisessa luvussa yleisesti pankkia ja sen selonottovelvollisuuk-

sia. Luvussa johdatetaan lukija Suomen pankkisääntelyyn ja selonottovelvollisuuteen sen osa-

na sekä pohditaan selonottovelvollisuuden taustalla olevia tekijöitä. Ensimmäisessä kappalees-

sa perehdytään Suomen pankkisääntelyyn ja yleisesti selonottovelvollisuuksiin osana pankki-

toimintaa. Toisessa kappaleessa syvennytään selonottovelvollisuuksiin tarkemmin, mutta silti 

vielä yleisellä tasolla, ja esitetään niiden taustalla olevat yleisemmät periaatteet sekä selonot-

tovelvollisuuden erilaisia ominaisuuksia, kuten sen ajallinen ulottuvuus sekä synnyttävät ja 

poistavat tekijät. Lisäksi käsitellään selonottovelvollisuuden painotuseroja tunnistamisen ja 

tuntemiseen välillä. Luvun tarkoituksena on antaa yleiskuva selonottovelvollisuuksien koko-

naisuudesta, ennen yksityiskohtaisempaa tarkastelua. 

 

Kolmannessa luvussa käsitellään rahanpesua ja siitä aiheutuvaa selonottovelvollisuutta. Lyhy-

en johdannon jälkeen toisessa kappaleessa esitellään rahanpesua ilmiönä ja sen vaikutusta ra-

hoitusmaailmaan. Kolmannessa kappaleessa syvennytään pankin tunnistamisvelvollisuuteen, 

sen sääntelyyn ja erilaisiin muotoihin. Tämän jälkeen neljännessä kappaleessa tuodaan esille 

pankin tuntemis- ja ilmoitusvelvollisuus sekä tehostetut velvollisuudet rahanpesun ja terroris-

min rahoittamisen estämisen ja selvittämisen yhteydessä. 

 

Neljäs luku koskee pankin selonottovelvollisuutta sijoituspalveluja tarjottaessa. Luvussa käsi-

tellään lyhyen johdannon jälkeen aluksi sijoituspalvelujen käsitettä sekä asiakkaiden luokitte-

lua. Sijoituspalveluista käydään läpi sijoitusneuvonta ja omaisuudenhoito, muut sijoituspalve-

lut sekä execution only – tyyppinen arvopaperinvälitys. Tämän jälkeen perehdytään arvopape-

rivälittäjän selonottovelvollisuuden sisältöön asiakkailta pyydettävien tietojen ja soveltuvuu-

den arvioinnin kautta. Pohdittavana on myös selonottovelvollisuuden suhde tiedonantovelvol-

lisuuteen. 

 



 18 

Viidennessä luvussa käsittelyssä on pankin selonottovelvollisuudet luotonannossa. Johdannon 

jälkeen luvun alussa pyritään esittämään pankin selonottovelvollisuus osana luottoanalyysiä ja 

osana isompaa luotonmyöntöprosessia. Samalla selvitetään mitä tietoja pankki tarvitsee luot-

topäätöksen pohjaksi. Tämän jälkeen luvussa käsitellään vakuuksia ja niihin liittyviä selonot-

tovelvollisuuksia, erityistapauksena takauksen selonottovelvollisuus. 

 

Kuudennen luvun tarkoituksena on esittää selonottovelvollisuuksien valvonta, laiminlyönti ja 

sen seuraamukset. Ensimmäisessä pääkappaleessa käsitellään selonottovelvollisuuden valvon-

taa ja käydään läpi niin Finanssivalvonnan suorittamaa kuin pankin sisäistä valvontaa. Toises-

sa pääkappaleessa selonottovelvollisuuden laiminlyöntiä ja sen seurauksia käydään läpi edellä 

esitettyjen tärkeimpien selonottovelvollisuuksien kannalta kootusti. Luvun tarkoituksena on 

esittää etenkin velvollisuuksien laiminlyönteihin ja seurauksiin liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä. 

 

Seitsemännessä ja viimeisessä luvussa esitetään yhteenveto selonottovelvollisuuksista, tutki-

muksen johtopäätökset ja mahdolliset tutkimuksen aikana heränneet uudet ajatukset pankin 

selonottovelvollisuuksien kokonaisuudesta. 

 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 19 

2. PANKIN SELONOTTOVELVOLLISUUDEN PERUSTEET 

 

 

2.1 Pankkitoiminta, sen sääntely ja valvonta 

 

2.1.1 Pankkitoiminta ja sen olemassaolon oikeutus 

 

Pankkien rooli Suomen rahoitusjärjestelmässä on varsin merkittävä. Siksi koko järjes-

telmää voidaankin kuvailla pankkikeskeiseksi, vaikka arvopaperimarkkinoiden merki-

tyksen kasvaessa pankkien osuus rahoituksen välityksessä onkin pienentynyt. Pankkien 

keskeisin tehtävä on toimia rahoituksen välittäjänä ohjaten yksityishenkilöiden ja yhtei-

söjen tallettamia varoja luottoina takaisin yhteiskuntaan.11 

 

Pankkien olemassaolon oikeutus johdetaan usein markkinoiden epätäydellisyydestä. 

Täydellisillä markkinoilla, missä kaikki markkinoilla oleva informaatio on kustannuk-

sitta kaikkien saatavilla samanaikaisesti, kaikki markkinaosapuolet toimivat rationaali-

sesti, kilpailu on täydellistä ja markkinat toimivat kitkattomasti, ei pankkeja tarvittaisi.12 

Todellisuudessa markkinat eivät ole lähelläkään täydellistä, joten pankkeja tarvitaan. 

Erityisesti pankkien hyödyllisyys liittyy informaation epäsymmetrisyydestä ja epätäy-

dellisyydestä aiheutuvien haittojen minimoimiseen13. Pankkien olemassaoloa perustel-

laan myös transaktiokustannusten vähentämisellä sekä sen tehtävällä likviditeetin luoja-

na ja rahapolitiikan kanavana14.  

 

Pankkien olemassaolon oikeutusten perusteluista informaation epäsymmetrisyyden ja 

epätäydellisyyden vähentäminen liittyy läheisimmin pankin selonottovelvollisuuksiin. 

Selonottovelvollisuus kun johtuu juuri informaation epätasapainosta pankin ja asiak-

kaan välillä. Suoran rahoituksen tilanteessa ilman rahoituksen välittäjää informaation 

epätasapaino rahoituksen tarvitsijan ja rahoittajan välillä aiheuttaisi rahoittajalle mitta-

via kustannuksia tietojen keräämisestä, tarkistamisesta ja valvonnasta johtuen. Pankin 

toimiessa rahoituksen välittäjänä se pystyy minimoimaan selonottovelvollisuudesta ai-

heutuvia kustannuksia eliminoimalla markkinoilla olevaa epäsymmetristä informaatiota. 

 

 

 
                                                 
11 Kärävä, Riihimäki & Kärävä 2003: 638 
12 Anttila 1996: 26–27 
13 Halme 1999: 69 
14 Anttila 1996: 27–33 



 20 

2.1.2 Pankkisääntely 

 

Pankkisääntelyn talousteoreettiset perusteet ovat yleisesti katsottu pohjautuvan talletta-

jien suojaamiseen sekä pankkijärjestelmän vakauden turvaamiseen. Pankkien toimintaa 

on perinteisesti säännelty muita elinkeinotoimintoja enemmän, vaikka sääntelyn määrä 

ja painopisteet ovatkin vuosien saatossa muuttuneet. Kun vielä 1800- luvulla sääntely 

pidettiin mahdollisimman vähäisenä ja sen painopiste oli tallettajien suojaamisessa, li-

sääntyi sääntelyn määrä tasaisesti viime vuosisadalla ja painopiste siirtyi vakautta tur-

vaaviin säännöksiin.15 

 

Tallettajien suojaaminen ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen ovat melko ylei-

sesti hyväksyttyjä pankkilainsäädännön tavoitteita. Kolmantena tavoitteena on etenkin 

viimeaikaisissa taloustieteellisissä keskusteluissa tuotu esille myös sääntelyyn liittyvien 

haittavaikutusten minimointi. Tavoitteita enemmän erimielisyyttä esiintyy kuitenkin 

keinoissa, joilla tavoitteisiin pyritään.16 

 

Pankin selonottovelvollisuus-sääntelyn taustalla olevat tavoitteet ovat melko hyvin lin-

jassa pankkisääntelyn yleisten tavoitteiden kanssa. Rahanpesun ja terrorismin rahoitta-

misen estämiseen ja selvittämiseen tähtäävän sääntelyn tavoitteina voidaan nähdä rikol-

lisuuden torjuminen ja pankkijärjestelmän luottamuksen ylläpitäminen. Näin vakautta 

pyritään turvaamaan niin yhteiskunnassa kuin pankkijärjestelmässäkin. Sijoituspalve-

luiden tarjoamisen selonottovelvollisuuden taustalla voidaan taas selvästi havaita tavoite 

sijoittajan suojaamisesta markkinoiden tuottaman informaation epäsymmetrisyyttä vas-

taan. Luotonannossa selonottovelvollisuuden tavoitteena voidaan pitää niin luotonotta-

jan suojelemista velkaantumiselta, josta hän ei välttämättä selviä, kuin pankin omien 

riskien minimointia ja vakauden turvaamista. 

 

Varsinaiset sääntelymuodot pankkilainsäädännön tavoitteiden toteuttamiseksi ovat 

muuttuneet viime vuosisadan alun toimintojen sääntelystä vakauden sääntelyyn ja vaka-

varaisuuden merkitys pankkisääntelyssä on korostunut jatkuvasti. Lainvalmisteluissa on 

painotettu pyrkimystä yhdenmukaistaa kansallista lainsäädäntöä ja harmonisoida sitä 

kansainvälisten vaatimusten kanssa. Pankkien oma rooli lainvalmistelussa on aina ollut 

vahva ja eri pankkiryhmät ovat olleet hyvin edustettuina erilaisissa lakeja valmistelleis-

                                                 
15 Halme 1999: 74 
16 Halme 1999: 75–76 



 21 

sa työryhmissä. Näin pankit pyrkivät vaikuttamaan lain sisältöön jo sen syntyvaihees-

sa.17 

 

Selonottovelvollisuuksien sääntelymuodoissa suuntaus on myös selvästi yleisemmästä 

yksityiskohtaisempaan. Sekä rahanpesulaissa että AML:ssä selonottovelvollisuutta on 

asteittain lisätty, samalla kun EU:n direktiivejä on implementoitu kansalliseen lainsää-

däntöön. Lisäksi Finanssivalvonta on tarkentanut jatkuvasti määräyksiään ja ohjeitaan 

selonottovelvollisuuksien sisällöstä. Itse lakiteksteissä selonottovelvollisuudet ovat silti 

lisääntyneestä sääntelyn määrästä huolimatta pysyneet tarkoituksellisesti abstraktissa ja 

yleisessä muodossa, jolloin olosuhteiden muuttuminen voidaan ottaa paremmin huomi-

oon lakia alemmanasteisilla säädöksillä.  

 

Anthony Ogus on jakanut teoksessaan Regulation - legal form and economic theory 

sääntelyn kahteen osaan, sosiaaliseen ja taloudelliseen. Sosiaalisen sääntelyn pyrkimyk-

senä on terveyden, ympäristön ja kuluttajan suojaaminen sekä yleinen turvallisuus. Ta-

loudellinen sääntely sen sijaan toimii paljon kapeammalla alueella käsittäen lähinnä 

luonnolliseen monopoliin taipuvaiset alat, joilla se toimii kilpailun korvikkeena. Pankki-

toiminnan sääntely on näin ollen tämän jaon mukaan sosiaalista sääntelyä, jonka pyrki-

myksenä on korjata markkinoiden epätäydellisyydet, jotka liittyvät riittämättömään in-

formaatioon ja ulkoisvaikutuksiin. Sosiaalisen sääntelyn keinot voidaan nähdä luokitel-

tuna niiden vapauteen puuttumisen asteen mukaan. Toisessa ääripäässä on informaatio-

sääntely, jolla voidaan esim. varoittaa jonkin tuotteen vaaroista, mutta jättää silti asiak-

kaan itse päätettäväksi käyttääkö hän tuotetta. Sosiaalisen sääntelyn toisessa ääripäässä 

on taas ennakkohyväksyminen, jolla voidaan tarkoittaa esim. toimiluvan myöntämistä 

ennen liiketoiminnan aloitusta. 18 

 

Näiden sääntelykeinojen väliin jäävät Ogusin mukaan standardit. Standardeja voidaan 

myös luokitella vapauteen puuttumisen asteikolla ja nämä standardit ovat intervention 

asteen mukaisessa järjestyksessä tavoite-, suoritus- ja täsmästandardi. Standardien mää-

rittelemisellä pyritään vähentämään markkinoiden epätäydellisyyttä, erityisesti infor-

maation epäsymmetrisyydestä johtuvia kustannuksia sekä lisäämään tehokkuutta. Stan-

dardien sisältö voidaan määritellä seuraavasti: a) Tavoitestandardi ei aseta mitään yksi-

tyiskohtaisia velvollisuuksia, mutta haitallisista seuraamuksista voi aiheutua rikosoi-

keudellinen vastuu. b) Suoritusstandardi puolestaan asettaa joitakin laatuvaatimuksia, 

mutta jättää toimijan itsensä päätettäväksi miten näihin vaatimuksiin päästään. c) Täs-

                                                 
17 Halme 1999: 172–174 
18 Ogus 1994: 4-5 



 22 

mästandardi sen sijaan määrää tai kieltää käyttämästä jotakin tiettyjä menetelmiä tai 

materiaaleja.19 

 

Myös pankin eri selonottovelvollisuuksia voidaan luokitella Ogusin sääntelyn jaottelun 

mukaisesti. Selonottovelvollisuuksien sääntely, kuten pankkitoiminnan sääntely yleen-

säkin, tapahtuu pääasiassa standarditasolla. Eri selonottovelvollisuuksien erilaisista ta-

voitteista johtuen intervention aste vaihtelee niiden sääntelyssä toiminnosta riippuen, 

mikä tarkoittaa eri selonottovelvollisuuksien pohjautumista eri standardeille.  

 

Tavoitestandardia vastaa selkeimmin pankin selonottovelvollisuuksista luotonannon 

selonottovelvollisuus. Luotonantajan selonottovelvollisuutta ei ole laissa säännelty ja 

sitä koskeva ainoa viranomaissuositus on Finanssivalvonnan standardissa rahoituspalve-

lujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista. Näin luotonannon selonottovel-

vollisuudelle ei anneta yksityiskohtaista sisältöä, mutta sen sivuuttamisesta voi aiheutua 

seuraamuksia. Kysymys ei kuitenkaan ole rikosoikeudellisesta vastuusta, vaan selonot-

tovelvollisuuden laiminlyömisestä voisi aiheutua ankarimmillaan vahingonkorvausvas-

tuu. Todennäköisemmin luotonantajan laiminlyödessä selonottovelvollisuutensa kysy-

mykseen tulisi luottosopimuksen sovittelu. Finanssivalvonnan standardin mukaan se-

lonottovelvollisuuden tarkoituksena on luottoriskien hallinnan ohella myös ottaa huo-

mioon asiakkaan taloudellinen turvallisuus20. Näin tavoitestandardin seurausuhka aktu-

alisoituu, kun pankki laiminlyömällä selonottovelvollisuutensa ei ota huomioon asiak-

kaansa taloudellista turvallisuutta. 

 

Pankin selonottovelvollisuus sijoituspalveluja tarjottaessa voidaan luokitella suoritus-

standardiksi. AML:ssa säädetään sijoituspalvelun tarjoajalle selonottovelvollisuus, jon-

ka mukaan sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa sijoituspalveluna tarjottaessa on 

ennen niiden tarjoamista pyydettävä asiakkaalta riittävät tiedot hänen taloudellisesta 

asemastaan, sijoituskokemuksestaan ja sijoituspalveluja koskevista tavoitteistaan21. 

Vaikka Finanssivalvonta ohjeessaan rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista 

menettelytavoista tarkentaa näitä asiakkaalta pyydettäviä tietoja, niin silti jää arvopape-

rinvälittäjän omaan harkintaan milloin pyydetyt tiedot ovat lopulta riittävät.  Tämä sijoi-

tuspalvelun tarjoajan oma harkinta riittävän tiedon määrästä ja laadusta tekee sijoitus-

palveluiden tarjoamisen selonottovelvollisuudesta suoritusstandardin. 

 

                                                 
19 Ogus 1994: 150–152 
20 Rata, standardi 2.1, luku 6.1.2 
21 AML 4. luku 3 §. 



 23 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen selonottovelvolli-

suus on pankin selonottovelvollisuuksista selkeimmin täsmästandardi. Tämä johtuu sel-

keästi jo kyseisen selonottovelvollisuuden yleisestä luonteesta, joka vaatii yksityiskoh-

taista sääntelyä toimiakseen tavoitteidensa mukaisesti. Laissa rahanpesun ja terrorismin 

rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä määritellään tarkasti selonottovelvolliset 

sekä yleisemmin selonottovelvollisuuksien sisältö. Finanssivalvonnan antama standardi 

asiakkaan tunnistamisesta ja tuntemisesta sisältää tarkemmat määräykset selonottovel-

vollisuuden sisällöstä ja noudatettavista menettelytavoista. Pankilla ei näin ole juurikaan 

mahdollisuutta itse päättää miten se toteuttaa tätä selonottovelvollisuutta, vaan sen on 

toimittava tarkkojen ja yksityiskohtaisten määräysten mukaan. Voidaan siis puhua täs-

mästandardista. 

 

Rajanveto pankin selonottovelvollisuuksien jakamisesta eri standardeiksi ei kuitenkaan 

ole niinkään joko/tai –, vaan enemmänkin sekä/että – ja enemmän/vähemmän – tyyppis-

tä. Kaikissa säännellyissä selonottovelvollisuuksissa on yleensä piirteitä kahdesta vie-

rekkäisestä standardista. Luotonannon selonottovelvollisuus on selkeimmin tavoitestan-

dardi, mutta siinä on myös suoritusstandardin piirteitä, kuten on myös rahanpesun estä-

misen ja selvittämisen selonottovelvollisuudessa. Yleishavainto kuitenkin on, että se-

lonottovelvollisuuksien sääntely eroaa eri toiminnoissa sääntelyn intervention asteen 

perusteella. Tämä on selitettävissä pääasiassa selonottovelvollisuuksien keskenään eri-

laisilla tavoitteilla. 

 

2.1.3 Pankkitoiminnan ja -sääntelyn valvonta 

 

Kuten pankkisääntelyn myös sen valvonnan perusteena on yleisesti pidetty tallettajien 

suojaamista ja pankkijärjestelmän vakauden turvaamista.22 Valvonta voidaan ajatella 

lainsäädännön ohella yhdeksi julkisen vallan keinoksi pyrkiä estämään epätäydellisten 

markkinoiden mukanaan tuomia ongelmia. Pankin velkojien, joista suurin osa on tallet-

tajia, mahdollisuudet ja kyvyt valvoa pankin toimintaa ovat vähäiset ja sitoisivat huo-

mattavasti pääomaa suhteessa sijoitettuihin rahamääriin. Tällöin velkojat tarvitsevat 

edustajan valvomaan pankin toimia puolestaan ja tätä tehtävää hoitaa julkinen valta23. 

 

Pankkitoiminnan valvonnasta vastaa Suomessa Finanssivalvonta, josta säädetään laissa 

Finanssivalvonnasta.24 Pankkien ohella Finanssivalvonta valvoo rahoitusalalla mm. si-

                                                 
22 Halme 1999:74 
23 Halme 1999:73 
24 Laki Finanssivalvonnasta 878/2008 



 24 

joituspalveluyritysten, rahastoyhtiöiden ja pörssin toimintaa. Lisäksi Finanssivalvonta 

ohjaa markkinoilla noudatettavia menettelytapoja sekä edistää tietämystä rahoitusmark-

kinoista. Lakien noudattamisen valvonnan ohella Finanssivalvonta antaa myös lain so-

veltamisen kannalta tarpeellisia määräyksiä ja ohjeita. Määräykset ovat valvottavia sito-

via, kun taas ohjeet ovat suositusluontoisia. Oman norminannon lisäksi Finanssivalvon-

ta osallistuu rahoitusmarkkinalainsäädännön valmisteluun niin kotimaassa kuin 

EU:ssakin.25 

 

Pankkien valvontatehtävät Finanssivalvonnassa on jaettu kahteen eri osastoon, vakava-

raisuusvalvonta- ja markkinavalvontaosastoon. Markkinavalvontaosasto vastaa mm. 

markkina-, menettelytapa ja järjestelmävalvonnasta, joten esim. selonottovelvollisuuk-

sien noudattamisen valvonta kuuluu tälle osastolle. Finanssivalvonnan suorittama viran-

omaisvalvonta täydentää valvottavan itsensä sekä markkinoiden suorittamaa valvontaa. 

Ensisijainen vastuu valvottavan toiminnasta on kuitenkin aina sillä itsellään.26 

 

Pankin selonottovelvollisuuksien valvonta on Finanssivalvonnan markkinavalvonta-

osastolle kuuluvaa menettelytapavalvontaa. Tällä valvonnalla pyritään lisäämään asiak-

kaiden luottamusta markkinoiden ja niillä toimivien palveluntarjoajien toimintaan. Val-

vottavien menettelytapojen tulee olla lainsäädännön, kansainvälisten vaatimusten ja 

hyvän tavan mukaisia.27 Selonottovelvollisuudet menettelytapana perustuvat näihin 

kaikkiin, painotusten vaihdellessa yksityiskohtaisista lainsäännöksistä hyvään pankkita-

paan, johon mm. luotonannon selonottovelvollisuus suurimmaksi osaksi perustuu. Pan-

kin noudattamia menettelytapoja valvotaan sekä etu- että jälkikäteen. Selonottovelvolli-

suuksien valvonta kuuluu jälkikäteisvalvontaan, jossa menettelytapojen noudattamista 

seurataan sekä tehdään tarkastuksia eri teemojen pohjalta. Selonottovelvollisuuksien 

valvontaa käsitellään tarkemmin tutkimuksen viimeisessä luvussa. 

 

 

2.2 Yleiset periaatteet selonottovelvollisuuksien taustalla 

 

2.2.1 Heikomman suoja 

 

Sopimussuhteessa toisella sopijapuolella ei aina ole tosiasiassa mahdollisuutta tehdä 

tasapuolista sopimusta, jos sopimusosapuolet eivät ole taloudellisesti, sosiaalisesti tai 

                                                 
25 Rahoitustarkastus 2008 
26 Rata 2008 
27 Rata 2008 



 25 

juridisesti tasavertaisia. Tästä syystä heikomman sopijapuolen suojaamista on pidetty 

tarpeellisena. Syynä tähän on yleensä se, että muutoin vahvempi sopijapuoli voisi käyt-

tää hyväkseen toisen hetkellistä tai pysyvää turvatonta asemaa. Tätä heikomman osa-

puolen suojaamista pidetään nykyään keskeisenä siviilioikeudellisena periaatteena.28 

 

Heikomman suojassa voidaan periaatteessa erotella kolme tavoitetasoa. Heikomman 

asemaa voidaan pyrkiä parantamaan 

 

1) Turvaamalla heikommalle osapuolelle määrätty vähimmäisoikeuksien taso ja 

määrä 

2) Asettamalla tavoitteeksi jonkinlaisen tasapainon aikaansaaminen osapuolten vä-

lisessä suhteessa 

3) Pitämällä tavoitteena heikomman saattamista toista osapuolta parempaan ase-

maan.29 

 

Pankin ja tämän asiakkaan välisessä suhteessa on usein selkeä tiedollinen epätasapaino 

pankin ollessa oman alansa asiantuntija. Tällöin heikomman suojaa pyritään toteutta-

maan ennaltaehkäisevästi asettamalla tiedollisesti vahvemmalle osapuolelle eli pankille 

erilaisia selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksia asiakasta kohtaan. Heikomman suojan 

periaatteen merkitys pankin erilaisissa selonottovelvollisuuksissa näkyy eri tavalla tar-

kasteltavasta selonottovelvollisuudesta riippuen. Vahvimmin se näkyy sijoituspalvelui-

den tarjoamisen selonottovelvollisuudessa, jossa periaate on selkeästi pakottavien lain-

säännösten taustalla. 

 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen selonottovelvolli-

suuden ensisijainen tavoite ei ole heikomman osapuolen suoja. Sillä voidaan kuitenkin 

ajatella olevan pankin asiakasta suojaava välillinen vaikutus. Tällöin heikomman suoja 

voidaan johtaa asiakkaan roolista rahoitusjärjestelmän toimijana silloin kun selonotto-

velvollisuudella pyritään turvaamaan koko järjestelmän toimivuus. Rahanpesu voi va-

kavasti vaarantaa pankkien luotettavuuden ja vakauden, jolloin suojan tarpeessa on 

myös pankin palveluita käyttävä asiakas. Toinen välillinen asiakkaan suoja voidaan 

johtaa rahanpesun estämisen ja selvittämisen yhteiskunnallisista tavoitteista, kuten esim. 

yhteiskuntarauhan turvaamisesta. Näin ajateltuna selonottovelvollisuuden suoja ei pe-

rustu niinkään asiakkaan rooliin pankin asiakkaana tai heikompana osapuolena, vaan 

tavoitteena on suojata yhteiskunnan jäseniä ja heidän perusoikeuksiaan yleisesti. 

                                                 
28 Ämmälä 2000: 97–98 
29 Tala 1993: 293 



 26 

 

Sijoituspalveluiden tarjoamisen selonottovelvollisuuden taustalla on pankin selonotto-

velvollisuuksista selkeimmin heikomman osapuolen suoja. Tässä yhteydessä heikom-

man suojasta puhutaan sijoittajansuojana. Selonottovelvollisuuden tarkoituksena on 

varmistaa tarjotun sijoituspalvelun ja sijoituskohteen soveltuvuus asiakkaalle ja suojata 

sijoittajaa näin hänen taloudellisen vastuunkantokykynsä ja sijoituskokemuksensa ylit-

täviltä sijoituksilta. Ei-ammattimaisten sijoittajien kasvava osuus arvopaperimarkkinoil-

la ja markkinoiden monipuolistuminen ovat johtaneet sijoittajansuojan merkityksen ko-

rostumiseen. Ei-ammattimaisen sijoittajan suojan tarve johtuu pääasiassa markkinoiden 

epäsymmetrisestä informaatiosta, jonka suhteen sijoituspalvelun tarjoajan oletetaan läh-

tökohtaisesti olevan sekä määrällisesti että laadullisesti ylivertaisessa asemassa sijoitta-

jaan nähden.  

 

Huomion arvoista sijoituspalvelujen tarjoamisen selonottovelvollisuudessa ja sen yh-

teydessä epäsymmetriseen informaatioon on selonottovelvollisuuden puuttuminen tar-

jottaessa sijoituspalveluja hyväksyttäville vastapuolille ja joissakin tapauksissa ammat-

timaisille sijoittajille. Tällöin ei ole tarvetta selonottovelvollisuudella suojata heikompaa 

osapuolta, koska palvelun tarjoajan ja asiakkaan oletetaan nyt olevan tiedollisesti tasa-

vertaiset. Selonottovelvollisuuden ja heikomman suojan poistaa asiakkaan lakisääteinen 

rooli tasavertaisena sopimuskumppanina sekä palveluntarjoajan ilmoitus asiakkaalle 

hänen kohtelemisestaan joko hyväksyttävän vastapuolena tai ammattimaisena sijoittaja-

na. Tosiasiallinen suojan tarve ei näin ollen välttämättä vaikuta sijoittajansuojan aktuali-

soitumiseen. Huomioitava on myös se seikka, että pelkkä selonottovelvollisuuden muo-

dollinen toteuttaminen ei takaa sijoittajalle suojaa, vaan suoja syntyy nimenomaan se-

lonottotietojen käyttämisellä sijoittajan etujen mukaisesti. Vastuu tästä on sijoituspalve-

lun tarjoajalla eli tässä tapauksessa pankilla. 

 

Heikomman suojan periaate luotonannon selonottovelvollisuudessa on riskienhallinnan 

ohella toinen tärkeä periaate selonottovelvollisuuden taustalla. Finanssivalvonnan stan-

dardi rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista määrittelee 

selonottovelvollisuuden tarkoitukseksi luottoriskin hallinnan ohella asiakkaan taloudel-

lisen turvallisuuden huomioon ottamisen, niin että asiakas kykenee selviytymään luotos-

ta30. Selonottovelvollisuudella on näin välitön vaikutus sekä luotonantajaan että – otta-

jaan. Heikomman suojaa ei kuitenkaan ole nähty luotonannossa niin tärkeänä periaat-

teena, toisin kuin sijoituspalveluiden kohdalla, että sitä olisi suojattu lakisääteisellä se-

                                                 
30 Rata, standardi 2.1, luku 6.1.2 



 27 

lonottovelvollisuudella, vaan suojan toteutuminen selonottovelvollisuuden muodossa on 

jätetty Finanssivalvonnan ohjeiden ja luotonannossa noudatettavan hyvän pankkitavan 

varaan. Kuten sijoituspalveluja tarjottaessa niin myös luotonannon kohdalla heikomman 

osapuolen suoja ei toteudu luotonottajalle pelkästä muodollisesta selonottamisesta, jos 

sen jälkeenkin laina myönnetään huomioimatta asiakkaan olosuhteita ja luotonmaksu-

kykyä. Tällöin luotonantaja ottaa riskejä sekä omalla että luotonottajan kustannuksella, 

vastoin hyvää pankkitapaa. Vastuu selonottovelvollisuuden nojalla hankittujen tietojen 

laiminlyömisestä rinnastunee näin vastuuseen koko selonottovelvollisuuden laiminlyö-

misestä. 

 

2.2.2 Lojaliteettivelvollisuus 

 

Sopimusoikeudessa lojaliteettivelvollisuudella tarkoitetaan velvollisuutta ottaa vasta-

puolen edut kohtuullisessa määrin huomioon, ilman että sopimuksesta aiheutuvat omat 

oikeudet kohtuuttomasti vaarantuvat. Tällöin korostetaan sopimuksen yhteistoiminta-

luonnetta ja tiedollista tasavertaisuutta.31 Lojaliteettivelvollisuuden taustalla vaikuttaa 

selkeästi yhdenvertaisuuden periaate, joka on selkeä poikkeus perinteisestä sopimusva-

pauden periaatteesta.32 

 

Lojaliteettivelvollisuuden, ja ehkä vielä yleisemmin lojaliteettiperiaatteen, sisältö ei ole 

helposti yleisesti määriteltävissä. On hyvin mahdollista, että periaatteen yleistä sisältöä 

ei ole edes mahdollista määritellä, vaan se on tehtävä sopimustyypeittäin ja tapauskoh-

taisesti. Yleisesti on kuitenkin havaittavissa lojaliteettivelvollisuuden merkityksen ko-

rostuminen sopimusoikeudessa. Oikeustieteellisessä keskustelussa periaatteella on nähty 

olevan jonkin verran institutionaalista tukea yksittäisissä lainsäännöksissä, mutta sen on 

katsottu myös johtuvan muuttuneesta sopimuskäsityksestä, jossa sopimus nähdään osa-

puolten yhteistoimintana.33 

 

Pankin lojaliteettivelvollisuutta korostaa myös KKO:n tuore ennakkopäätös 2007: 72. 

Ratkaisun perusteluissa vedotaan nimenomaisesti lojaliteettivelvollisuuden rikkomiseen 

vahingonkorvauksen perusteena: 

 

Korkein oikeus katsoo, että pankin on kerrotuissa olosuhteissa pitänyt huolehtia siitä, että osakekaupan 

rahoitusta koskeneen järjestelyn yhteydessä olisivat tulleet huomioon otetuiksi pankin omien etujen ohella 

                                                 
31 Mähönen 2000: 129 
32 Tolonen 2000: 82 
33 Mäkelä 1999: 44–45, 50–51 



 28 

myös järjestelyn toisen osapuolen, X Oy:n keskeiset edut. Tämän lojaliteettivelvollisuutensa perusteella 

pankilla on ollut velvollisuus huolehtia siitä, että X Oy:n lukuun toiminut A olisi voinut saada tietoonsa 

ainakin sellaisia jo pankin tiedossa olleita seikkoja, joilla ilmeisesti olisi ollut ratkaisevaa merkitystä 

myös A:lle rahoitusjärjestelyn edullisuutta omalta kannaltaan arvioidessaan. 

 

Lojaliteettiperiaate pankin selonottovelvollisuuksien taustalla liittyy selkeästi tiedollisen 

yhdenvertaisuuden pyrkimykseen. Pankki pystyy parhaiten huomioimaan myös vasta-

puolen edut, kun sillä on tietoa asiakkaansa yksilöllisistä olosuhteista. Pankin rooli so-

pimussuhteen asiantuntijana johtaa puolestaan siihen, että sillä on lojaliteettivelvolli-

suuden puitteissa velvollisuus ottaa selvää eikä asiakkaalla sitä vastoin ole nimenomais-

ta tiedonantovelvollisuutta. Pankin rahoitusalan asiantuntijana tulee tietää paremmin, 

mitä tietoja se asiakkaaltaan tarvitsee ottaakseen myös vastapuolen edut riittävästi huo-

mioon. 

 

Lojaliteettiperiaatteen vaikutus eri selonottovelvollisuuksien taustalla vaihtelee silti 

huomattavasti. Sen painoarvon voidaan nähdä olevan pienimmillään rahanpesun estämi-

sen ja selvittämisen selonottovelvollisuudessa ja suurimmillaan luotonannon selonotto-

velvollisuuden kohdalla. Luotonannon selonottovelvollisuudessa merkitys on erityisen 

korostunut aihealueen lainsäädännön puuttuessa. Myös sijoituspalveluiden tarjoamisen 

selonottovelvollisuuden taustalla lojaliteettiperiaate vaikuttaa merkittävästi. 

 

2.2.3 Pankkijärjestelmän luottamuksen ylläpitäminen 

 

Toimiakseen pankkijärjestelmä, ja yleensäkin koko rahoitusjärjestelmä, vaatii sen osa-

puolten luottamusta niin toisiin osapuoliin kuin itse järjestelmään. Esimerkiksi ilman 

tallettajien luottamusta varojen takaisinmaksusta, rahaa ei kertyisi pankeille talletuksina 

eivätkä ne näin pystyisi luotonantoon ja koko järjestelmä menettäisi merkityksensä. 

Luottamus järjestelmään on siis ensiarvoisen tärkeää, mikä näkyy mm kasvavana avoi-

muuden vaatimuksena rahoitusmarkkinoilla. 

 

Rahanpesun estämiseen liittyvän selonottovelvollisuuden yhteys pankkijärjestelmän 

luottamuksen ylläpitämiseen on selkeä. Rahanpesulla voidaan vaarantaa ihmisten rahoi-

tusjärjestelmää kohtaan tuntemaa luottamusta, kun pankit tulevat näin osaksi rikollista 

toimintaa, joko tietoisesti tai tietämättään. Pankkien ja muiden rahoituslaitosten kiinnos-

tus rahanpesun torjuntaan perustuukin paljolti huoleen niiden toimintaa kohtaan tunne-

tun yleisen luottamuksen vähenemisestä. Jos yleisesti uskotaan rikollisten mahdollisesti 

käyttävän pankkeja rikosten tekemiseen, on se pankeille selkeä imagohaitta. Tällöin 



 29 

odotettavissa on taloudellisia haittoja, jos asiakkaat kaikkoavat ja rahoitusmarkkinoilta 

saatavien luottojen hinta nousee. Pankeille onkin tärkeää, että niiden sisäiset menettely-

tavat on järjestetty siten, että ne estävät mahdollisimman hyvin niin ulkoiset kuin sisäi-

setkin rahanpesemiseen liittyvät väärinkäytökset, jotka voisivat uhata pankkeja kohtaan 

tunnettua luottamusta ja aiheuttaa niille taloudellista vahinkoa.34  

 

Pyrkimällä aktiivisin toimin estämään ja selvittämään rahanpesua pankit luovat näin 

ympärilleen luottamuksen ilmapiiriä, joka heijastuu takaisin asiakkaiden luottamuksena 

koko järjestelmää kohtaan. Selonottovelvollisuus, joka sisältää asiakkaan tunnistamisen 

ja tuntemisen, sekä siitä seuraava rahanpesuepäilyjen ilmoitusvelvollisuus ovat pankin 

keinoja rahanpesun yhteydessä ylläpitää luottamusta pankkijärjestelmää kohtaan. 

 

Sijoituspalveluiden tarjoamisen selonottovelvollisuuden taustalla ensisijaisesti oleva 

periaate on heikomman suoja, mutta yhteys pankkijärjestelmän luottamuksen ylläpitä-

miseen on ehdottomasti olemassa. Kysymys on siitä, että heikomman suojan aktualisoi-

tuminen palvelun tarjoajan selonottovelvollisuuden tehokkaalla toteuttamisella lisää 

sijoittajien luottamusta järjestelmää kohtaan. Näin luottamuksen ylläpitäminen ei ole 

niinkään sidottu itse selonottovelvollisuuteen, vaan selonottovelvollisuuden tavoitteen 

eli heikomman suojan toteutumiseen. Pelkkä selonotto ei lisää luottamusta, ellei hankit-

tuja tietoja käytetä asiakkaan edun mukaisesti. 

 

Luotonannossa pankkijärjestelmän luottamuksen ylläpidolla on kaksi eri puolta, jotka 

voidaan johtaa selonottovelvollisuuden kahdesta eri tavoitteesta. Luotonottajan hei-

komman osapuolen suojan vaikutus luottamuksen ylläpitämiseen on samanlainen kuin 

sijoituspalveluiden tarjoamisen kohdalla. Tehokkaalla tavalla toteutettu selonottovelvol-

lisuus toteuttaa heikomman osapuolen suojaa ja lisää näin luottamusta pankkijärjestel-

mää kohtaan. Toinen puoli luottamuksen ylläpitämisestä on yhteydessä selonottovelvol-

lisuuden tavoitteeseen pankin riskienhallintakeinona. Selonottovelvollisuuden tehokas 

toteuttaminen vähentää pankin luottoriskiä, mikä lisää markkinoiden yleistä luottamusta 

pankkia kohtaan ja mikä puolestaan taas lisää yleistä luottamusta koko järjestelmää koh-

taan. Erona näillä luotonannon kahdella luottamuksen ylläpitoa toteuttavalla puolella on 

siis se, että kun heikomman suojan toteutuminen lisää pääasiassa luotonottajien luotta-

musta pankkijärjestelmää kohtaan niin selonottovelvollisuus tehokkaana riskienhallin-

takeinona lisää puolestaan koko markkinoiden luottamusta pankkijärjestelmään. 

 

                                                 
34 Sahavirta 2008: 44 



 30 

2.2.4 Rikollisuuden torjuminen 

 

Rikollisuuden torjuminen yleisenä periaatteena selonottovelvollisuuksien taustalla liit-

tyy pääasiallisesti rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen. Pankin asiakkaat pyritään 

pankin kautta asioidessaan tunnistamaan ja tuntemaan, jotta rikoksella hankittua omai-

suutta ei välittyisi pankkijärjestelmän kautta laillisen talouden piiriin. Rahanpesun avul-

la voidaan rahoittaa uutta rikollisuutta ja hankkia pestyn rahan avulla merkittäviä varal-

lisuusetuuksia35. Erityisesti rahanpesun torjunnalla halutaan puuttua järjestäytyneen 

rikollisuuden mahdollisuuksiin sijoittaa rikollisella toiminnalla saatuja varoja lailliseen 

talouteen, koska tästä on väitetty aiheutuvan lailliselle yhteiskuntajärjestykselle erityistä 

haittaa36. Pankkien lakisääteisenä velvollisuutena on torjua rahanpesua ennaltaeh-

käisevästi ja puuttua epäilyttäviin liiketoimiin jo niiden alkuvaiheessa. 

 

Rikollisuuden torjuminen on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja sel-

vittämisen selonottovelvollisuuden ensisijainen tavoite, josta muut tavoitteet, kuten 

pankkijärjestelmän luottamuksen ylläpitäminen, voidaan tässä yhteydessä johtaa. Muis-

sa pankin selonottovelvollisuuksissa rikollisuuden torjuminen näkyy rahanpesun estä-

misen ja selvittämisen selonottovelvollisuuden kautta, joka asiakasta tunnistettaessa on 

osa jokaista selonottovelvollisuutta. 

  

 

2.3 Selonottovelvollisuuden ominaisuuksia 

 

2.3.1 Synnyttävät ja poistavat tekijät 

 

Pankille syntyy rahanapesulain mukainen selonottovelvollisuus, kun se aloittaa uuden 

asiakassuhteen vakituisen asiakkaan kanssa. Vakituisella asiakassuhteella tarkoitetaan 

mm. tilin avaamista, arvopaperinvälitystä ja luottosuhdetta, joihin pankin selonottovel-

vollisuus yleisimmin aina liittyy. Ensimmäisenä uudessa asiakassuhteessa aktualisoituu 

tunnistamisvelvollisuus, joka poistuu vain, jos kysymys on alle 15 000 euron arvoisista 

yksittäisistä tai toisiinsa kytkeytyvistä liiketoimista. Yksittäisillä liiketoimilla tarkoite-

taan esim. yksittäisen laskun maksamista. Arvoltaan vähäinen yksittäinen liiketoimikin 

on kuitenkin selonottovelvollisuuden alainen, jos on syytä epäillä liiketoimeen sisälty-

                                                 
35 Neira 2004: 113  
36 Sahavirta 2008: 47 



 31 

vien varojen laillista alkuperää. Yritysasiakkaiden kohdalla tunnistamisvelvollisuus on 

kaksinkertainen, jolloin on tunnistettava sekä yritys että sen puolesta toimiva henkilö. 37 

 

Kun pankki tarjoaa sijoituspalveluja asiakkailleen, syntyy sille AML:n mukainen se-

lonottovelvollisuus ensiksi, kun se tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omai-

suudenhoitoa. Laissa aiemmin ollut maininta, jonka mukaan selonottovelvollisuus pois-

tuu vain, jos se on ilmeisen tarpeetonta asiakkaan sijoituskokemuksen tai muista olosuh-

teista johtuvan syyn perusteella, on nyttemmin poistettu. Silti tämänkaltainen tilanne 

lienee vielä mahdollinen. Muista olosuhteista johtuva syy oli aiemmin esimerkiksi se, 

että pankilla on selonottovelvollisuuden vaatimat tiedot jo aikaisemmasta asiakassuh-

teesta tai muuten hallussaan, eikä näissä olosuhteissa ole tapahtunut muutosta edellises-

tä tietojen keräämisestä. Tämä synnyttää silti pankille nykyäänkin selonottovelvollisuu-

den olosuhteiden mahdollisesta muutoksesta. 

 

Finanssivalvonnan antaman standardin mukaan selonottovelvollisuus poistuu edellä 

mainittujen palveluiden osalta, jos asiakas on luokiteltu ammattimaiseksi asiakkaaksi38. 

Tällöinkin kuitenkin pankille syntyy selonottovelvollisuus niistä perusteista, joilla asia-

kasta kohdellaan ammattimaisena asiakkaana. 

 

Pankin tarjotessa sijoituspalveluna muita kuin edellisessä kappaleessa mainittuja sijoi-

tusneuvontaa ja omaisuudenhoitoa, esimerkiksi arvopaperinvälitystä tai emissionjärjes-

tämistä, selonottovelvollisuus aktualisoituu AML:n mukaan ennen palvelun tarjoamista. 

Tällöinkin selonottovelvollisuuden poistaa asiakkaan luokittelu ammattimaiseksi asiak-

kaaksi tai hyväksyttäväksi vastapuoleksi. Ainoastaan niin sanottujen yksinkertaisten 

sijoitusvälineiden, kuten esimerkiksi julkisen kaupankäynnin kohteina olevien osakkei-

den tai joukkovelkakirjojen, kohdalla pankin selonottovelvollisuus poistuu, jos toimek-

siantojen toteuttaminen ja välittäminen tapahtuu asiakkaan aloitteesta. Tällöin pankin on 

kuitenkin ilmoitettava asiakkaalle, ettei se ole velvollinen arvioimaan palvelun soveltu-

vuutta hänelle. 

 

Luotonannossa selonottovelvollisuuden synnyttää luotonhakijan luottopyyntö. Luo-

tonannon selonottovelvollisuudelle on tyypillistä luoton luonteen ja koon sekä asiak-

kaan ominaisuuksien ja olosuhteiden vaikutus selonottovelvollisuuden sisältöön. Itse 

selonottovelvollisuuden syntymiseen nämä seikat eivät kuitenkaan vaikuta. Ainoastaan 

                                                 
37 Suomen pankkiyhdistys 2004: Suomessa toimivien pankkien rahanpesun estämistä ja selvittämistä 
koskevat toimintaperiaatteet 
38 Rata, standardi 2.1, luku 7.3.1 



 32 

pankilla jo olevat riittävät tiedot luotonhakijasta poistavat normaalin selonottovelvolli-

suuden, mutta tällöin, kuten edellä on todettu, pankille syntyy selonottovelvollisuus 

mahdollisesta olosuhteiden muutoksesta. Tämä selonottovelvollisuus on toki olennai-

sesti suppeampi kuin alkuperäinen, mutta silti toteutettava aina aikaisempien tietojen 

varmistamiseksi. 

 

2.3.2 Ajallinen ulottuvuus 

 

Ajallisesti selonottovelvollisuus tapahtuu pääsääntöisesti aina ennen tarjotun palvelun 

toteuttamista. Laeissa mainitut selonottovelvollisuudet tapahtuvat aina ennen palvelun 

toteuttamista. Tämä on luonnollista selonottovelvollisuuksien yleisestä suojaamistavoit-

teesta johtuen. Selonottovelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa asiakkaan henkilöl-

lisyys ja hänen taustansa, jotta velvollisuuden intressistä riippuvat tavoitteet ja lainmu-

kaisuus toteutuvat. Asiakasta pyritään suojaamaan, pankin riskejä hallitsemaan ja luo-

maan luottamusta pankkijärjestelmää kohtaan jo etukäteen ennen palvelun toteuttamista 

ja siitä seuraavia vaikutuksia. Etukäteen suoritetulla selonottovelvollisuudella pystytään 

estämään osapuolilleen epäedullisten rahoitussopimusten syntyminen ja estämään näin 

mahdollisesti syntyvät vahingot. Palvelun toteuttamisen jälkeen suoritettu selonottovel-

vollisuus ei pysty estämään näitä mahdollisesti syntyviä vahinkoja, vaan jälkikäteen 

suoritetun selonottovelvollisuuden mahdollisuudet olisivat enää vain rajoittaa jo synty-

neitä vahinkoja. 

 

Ennen palvelun tarjoamista toteutettu selonottovelvollisuus ei kuitenkaan aina ole ainoa 

mahdollisuus sen suorittamiseen. Kysymys ei aina ole joko/tai – tilanteesta, jossa se-

lonottovelvollisuus on toteutettava aina ennen palvelun tarjoamista suojaamistavoitteen 

saavuttamiseksi. Etukäteen suoritetun selonottovelvollisuuden tukena on usein palvelun 

toteuttamisen aikana suoritettu selonottovelvollisuus, joka mahdollistaa pitkäkestoisten 

palveluiden, kuten esim. luottojen, kohdalla suojaamistavoitteiden toteutumisen asiak-

kaan olosuhteissa tapahtuneista muutoksista riippumatta. Luotonantajana pankin on 

seurattava luotonottajan taloudellista tilannetta luoton takaisinmaksun aikana säännölli-

sesti. 

 

Etukäteen ja palvelun aikana suoritettavan selonottovelvollisuuden kohdalla voitaisiin-

kin puhua pörssiyhtiöiden tiedonantovelvollisuuden termein, erityisestä ja jatkuvasta 

selonottovelvollisuudesta. Erityinen selonottovelvollisuus tapahtuu aina ennen palvelun 

tarjoamista ja jatkuva selonottovelvollisuus palvelun toteutumisen aikana. Erityinen 

selonottovelvollisuus toteutuu pankin jokaisen toiminnon selonottovelvollisuuden yh-



 33 

teydessä, kun taas jatkuva selonottovelvollisuus liittyy erityisesti pitkäkestoisiin palve-

luihin, kuten luotot ja omaisuudenhoito. Ajallinen ulottuvuus on näiden kahden selonot-

tovelvollisuuden erottava tekijä. 

 

2.3.3 Tunnistamista vai tuntemista? 

 

Asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen voidaan ajatella olevan pankin selonottovelvol-

lisuuden kaksi eri puolta. Tunnistamisella pyritään varmentamaan asiakkaan henkilölli-

syys ja tuntemisella hänen taustansa. Laajasti ajateltuna tunnistamista voidaan pitää 

tuntemisen ensimmäisenä vaiheena, joka toisaalta voi toimia myös omillaan. Asiakas-

suhteen alussa, ennen liiketoimen tai toimeksiannon suorittamista, ja vakituista asiakas-

suhdetta perustettaessa asiakas on aina tunnistettava39. Asiakkaan tunteminen puoles-

taan riippuu erityisesti tarjottavasta palvelusta sekä sen laajuudesta.40 

 

Tunnistaminen ja tunteminen voidaan ajatella yksiulotteisen suoran kahdeksi ääripääksi. 

Kaikki pankin selonottovelvollisuudet ovat tällä suoralla, mutta niiden painopiste vaih-

telee tunnistamisen ja tuntemisen välillä. Tunnistamisen ääripäässä, jossa selonottovel-

vollisuus on pelkkää tunnistamista ilman tuntemista, on esim. tilanne, jossa uusi asiakas 

tallettaa pienen summan. Toisessa ääripäässä, jossa selonottovelvollisuus on pelkkää 

tuntemista, voisi olla tilanne, jossa vakituinen ja tunnettu tiliasiakas hakee luottoa tai 

käyttää sijoituspalveluja. Toki tällöin mukana on myös tunnistamista, mutta se ei perus-

tu varmennettaviin asiakirjoihin, vaan ulkoiseen tunnistukseen. Näiden kahden ääripään 

välillä ovat kaikki pankin selonottovelvollisuudet, painopisteiden vaihdellessa tunnis-

tamisesta tuntemiseen. 

 

Jos tunnistamista ja tuntemista pohditaan sarjana toisiaan seuraavia toimenpiteitä, voi-

daan tunnistamisen toimenpiteiksi lukea tietojen pyytäminen, niiden antaminen ja tieto-

jen hyväksyminen. Toimenpiteiden sarjana tunteminen voidaan erottaa tunnistamisesta 

tietojen antamisen ja hyväksymisen väliin sijoittuvalla tietojen tarkastamisen vaiheella. 

Syy miksi tiedot tarkastetaan tuntemisessa, muttei tunnistamisessa johtuu annettujen 

tietojen luotettavuudesta. Tunnistamisessa annetut tiedot ovat viranomaisten antamia ja 

hyväksymiä, joita ei lähtökohtaisesti tarvitse enää erikseen tarkistaa. Tuntemisessa puo-

lestaan tiedot ovat peräisin asiakkaalta itseltään, eivätkä näin ole yhtä luotettavia kuin 

viranomaistiedot. Tästä syystä tiedot on tarkastettava ennen niiden hyväksymistä. 

 

                                                 
39 Rata, standardi 2.4, luku 5.2.1 
40 Rata, standardi 2.4, luku 5.3 



 34 

Asiakkaan tunnistamisen ja tuntemisen erona voidaan pitää myös tunnistamisen perus-

tumista ennalta sovittuun menettelyyn, jolla määritellään tarkasti riittävään tunnistuk-

seen vaadittavat elementit. Tunteminen perustuu myös osaksi etukäteen sovittavaan 

menettelyyn, mutta se vaatii palveluntarjoajalta omaa harkintaa milloin tuntemisen edel-

lytykset täyttyvät ja mikä on riittävä tuntemisen taso. Omaa harkintaa tulee toki käyttää 

tunnistamisessakin, mutta sen merkitys ei ole yhtä keskeinen kuin asiakkaan tuntemi-

sessa. 

 

Tunnistaminen ja tunteminen toimivat myös erottelevina tekijöinä edellisessä kappa-

leessa esitellyille erityiselle ja jatkuvalle selonottovelvollisuudelle. Ennen palvelun to-

teuttamista suoritettava erityinen selonottovelvollisuus voi sisältää sekä tunnistamista 

että tuntemista, kun taas jatkuva selonottovelvollisuus käsittää vain tuntemisen. Tämä 

johtuu jatkuvan selonottovelvollisuuden luonteesta olosuhteiden muutoksia tarkkaileva-

na selonottovelvollisuutena, jolla seurataan jo aikaisemmin tunnistettujen asiakkaiden 

taloudellisessa tilanteessa tapahtuvia muutoksia. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 35 

3. SELONOTTOVELVOLLISUUS JA RAHANPESU 

 

 

3.1 Johdanto rahanpesun estämisen ja selvittämisen selonottovelvollisuuteen 

 

Rahanpesulainsäädännöstä johtuva selonottovelvollisuus aktivoituu pankin ja asiakkaan 

välisessä suhteessa aina ensimmäisenä, koska se käsittää asiakkaan tunnistamisen, joka 

tapahtuu ajallisesti lähes aina ennen perustettavaa asiakassuhdetta tai suoritettavaa liike-

toimea. Aikaisemmin selonottovelvollisuuden tämä osa know your customer -periaatetta 

painottui lähes yksinomaan asiakkaan tunnistamiseen, mutta on lainsäädännön kehitty-

essä muuttanut painopistettään yhä enemmän pelkästä teknisluonteisesta tunnistamisesta 

kohti asiakkaan kokonaisvaltaista tuntemista. Silti se eroaa edelleen lähtökohdiltaan 

selkeästi jäljempänä käsiteltävistä sopimusperustaisista selonottovelvollisuuksista, kos-

ka sen tavoitteet ja tarkoitus ovat ennemminkin yhteiskunnallisia, eivätkä niinkään si-

doksissa pankin ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen. Kuitenkin jo pelkän tunnis-

tamisvelvollisuuden kautta rahanpesulainsäädännöstä aiheutuva selonottovelvollisuus 

on osa jäljempänä käsiteltäviä sijoituspalveluiden tarjoamisesta ja luotonannosta johtu-

via selonottovelvollisuuksia. Rahanpesulain uudistamisen myötä myös korostunut asi-

akkaan tuntemisvelvollisuus limittyy entistä selkeämmin myös pankin muihin selonot-

tovelvollisuustilanteisiin, jolloin rajanveto eri selonottovelvollisuuksien sääntelyn sovel-

tamisessa hämärtyy ja voidaan puhua yhä lisääntyvissä määrin selonottovelvollisuuden 

kokonaisuudesta tietyn yksittäisen selonottovelvollisuuden sijaan. 

 

 

3.2 Rahanpesun estäminen ja selvittäminen 

 

3.2.1 Rahanpesu ilmiönä 

 

Rahanpesulla tarkoitetaan RL:n 32 luvussa kriminalisoitua toimintaa, jolla pyritään häi-

vyttämään rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä ”pesemällä” se siten, että omaisuus 

näyttää laillisesti hankitulta.41 Kyse on tällöin yleensä rahoitusjärjestelmän laillisten ja 

vakiintuneiden toimintojen ammattimaisesta, suunnitelmallisesta ja monimutkaisesta 

väärinkäytöksestä.42 Häivyttämällä esirikoksella hankitun omaisuuden alkuperä, mah-

dollistetaan sen käyttö laittoman alkuperän paljastumatta.43 Heikinheimon mukaan ra-

                                                 
41 Rahanpesun selvittelykeskus 2009 
42 Sahavirta 2008: 22 
43 Neira 2004: 114  



 36 

hanpesun esirikoksena voi olla mikä tahansa rikos.44 Useimmiten esirikoksena toimivat 

kuitenkin huumausaine- ja talousrikokset.45 

 

Rahanpesua voidaan yleisesti käsitellä yksittäisten tekojen sijaan tekojen sarjana, johon 

kuuluvat sijoitus-, harhautus- ja palautusvaihe. Rahanpesuoperaatiot ovat kuitenkin mo-

nimutkaisia, eivätkä aina noudata eri vaiheita järjestelmällisesti osan vaiheista jäädessä 

pois tai mennessä päällekkäin. Ensimmäinen eli sijoitusvaihe pitää sisällään rikoksella 

hankitun omaisuuden toimittamisen takaisin lailliseen talousjärjestelmään. Harhautus-

vaiheessa pyrkimyksenä on peittää omaisuuden laiton alkuperä esim. lukuisilla peräk-

käisillä tilisiirroilla. Palautusvaiheessa lisääntyneelle omaisuudelle pyritään luomaan 

laillinen tausta esim. sijoittamalla se pääomana lainan muodossa ulkomaille.46 

 

Suomessa rahanpesuun on puututtu vuodesta 1994 lähtien, jolloin siitä tuli rangaistava 

teko RL:n 32 luvun mukaisena kätkemisrikoksena. Vuonna 1998 tuli voimaan laki ra-

hanpesun estämisestä ja selvittämisestä sekä perustettiin Keskusrikospoliisin yhteyteen 

rahanpesun selvittelykeskus hoitamaan rahanpesun selvittämiseen liittyviä tehtäviä. 

RL:n talousrikossääntöjä uudistettiin vuonna 2003, jolloin myös RL:n 32 lukuun lisät-

tiin erilliset rahanpesurikosten tunnusmerkistöt. Samalla rahanpesulakia uudistettiin 

merkittävästi vastaamaan uudessa rahanpesudirektiivissä jäsenvaltioille asetettuja vel-

vollisuuksia. Viimeisin uudistus lainsäädäntöön toteutettiin vuonna 2008, jolloin uuden 

rahanpesudirektiivin vaatimukset implementointiin osaksi kansallista lainsäädäntöä. 

 

Pestyn rahan määrän on arvioitu lisääntyvän jatkuvasti ja sen kokonaisarvon olevan 

maailmanlaajuisesti satoja miljardeja dollareita.47 Rahanpesun selvittelykeskus on arvi-

oinut, että Suomessa rahanpesun kohteena olevan omaisuuden määrä on mahdollisesti 

jopa puoli miljardia euroa.48 Vuonna 2008 keskusrikospoliisin yhteydessä toimiva ra-

hanpesun selvittelykeskus kirjasi rahanpesurekisteriin 22 788 ilmoitusta epäilyttävistä 

liiketoimista, joista 22 752 koski rahanpesua. Ilmoitusten määrä kasvoi edelliseen vuo-

teen 2007 verrattuna 5130 kappaleella, mitä osittain selittää sähköisen ilmoitusjärjes-

telmän tunnettavuuden lisääntyminen ja helppokäyttöisyys. 

 

Rahanpesun torjunnan perusteita on kansainvälisesti myös arvosteltu ja väitetty, että 

rahanpesemisen todelliset yhteiskunnalliset vaikutukset eivät vastaa esitettyjä uhkaku-

                                                 
44 Heikinheimo 1999:11 
45 Rahanpesun selvittelykeskus 2009 
46 Heikinheimo 1999: 20–28 
47 Neira 2004:113 
48 Rahanpesun selvittelykeskus 2006: Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä: 1 



 37 

via. Arvostelijat ovatkin esittäneet, että rahanpesemisen vaikutuksista esitettyjen uhka-

kuvien tarkoituksena on vaatia viranomaisille yhä laajempia tutkinnallisia toimintaval-

tuuksia ja epäiltyjen oikeusturvan rajoituksia. Tätä kehitystä on pidetty oikeusturvaa 

vaarantavana ja merkittäviä kustannuksia rahoituslaitoksille aiheuttavana tekijänä. Ar-

vostelijoiden mielestä rikosoikeudellisen sääntelyn sijasta rikoshyödystä talousjärjes-

telmälle aiheutuvia haittoja olisi mahdollista vähentää myös muilla ylikansallisilla kei-

noilla, kuten esimerkiksi tiettyjen toimintojen dekriminalisoinnilla. Kritiikistä huolimat-

ta lienee kuitenkin ilmeistä, että rahanpesemisestä ja sen esirikoksista aiheutuvat talou-

delliset haitat ovat silti suuremmat kuin niiden torjumisesta syntyvät kustannukset.49 

 

3.2.2 Pankkien rooli rahanpesun estämisessä ja selvittämisessä 

 

Pankit toimivat yhdessä muiden rahoitusyhteisöjen kanssa avainasemassa rahanpesun 

estämisessä ja selvittämisessä. Pankit ovat rahanpesulain nojalla velvollisia tunnista-

maan ja tuntemaan asiakkaansa sekä ilmoittamaan havaitsemistaan epäilyttävistä liike-

toimista rahanpesun selvittelykeskukselle.  Lisäksi mm. laissa luottolaitostoiminnasta 

asetetaan pankeille asiakkaiden tuntemisvelvollisuus ja myös Finanssivalvonta on anta-

nut pankkeja velvoittavan standardin asiakkaan tunnistamisesta ja tuntemisesta rahanpe-

sun estämiseksi ja selvittämiseksi. 

 

Pankeilla on parhaat mahdollisuudet estää ja selvittää rahanpesua, koska se on usein 

osallisena rahanpesun ensimmäisessä ja tärkeimmässä sijoitusvaiheessa, jossa rikoksella 

hankittu omaisuus pyritään toimittamaan takaisin lailliseen talousjärjestelmään. Tällöin 

tyypillisin rahanpesun menetelmä on rikoksella saatujen käteisvarojen muuttaminen 

sähköisiksi varoiksi tallettamalla ne esimerkiksi tätä tarkoitusta varten avatulle pankkiti-

lille50. Rahanpesun estämisen ja selvittämisen järjestelmässä pankki toimiikin ensim-

mäisen vaiheen selonottajana, tiedollisena toimijana, jonka päätehtävä on kerätä tietoa 

ja välittää sitä eteenpäin. Pankin rooli ei ole niinkään selvittää rahanpesua, vaan kerätä 

tietoa ja estää mahdolliset väärinkäytökset. Tiedot epäilyttävistä liiketoimista pankki 

välittää eteenpäin KRP:n yhteydessä toimivalle rahanpesun selvittelykeskukselle, joka 

huolehtii jatkotoimenpiteistä. 

 

Rahanpesulaki asettaa pankeille kolme aikajärjestyksessä etenevää velvollisuutta rahan-

pesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi ja selvittämiseksi. Ensimmäisenä on asi-

akkaan tunnistamisvelvollisuus, joka tapahtuu yleensä ennen asiakassuhteen aloittamis-

                                                 
49 Sahavirta 2008: 54–57 
50 Sahavirta 2008: 26 



 38 

ta ja on tarkkojen ja yksityiskohtaisten määräysten alainen. Tunnistamisvelvollisuutta 

seuraa tuntemisvelvollisuus, jolla tarkoitetaan pankin velvollisuutta hankkia tietoja asi-

akkaansa toiminnasta, tämän liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta sekä perusteet pal-

velun tai tuotteen käytölle. Tämä vaatii asiakkaan tuntemista siten, että voidaan tietää 

mikä on poikkeavaa ja mikä ei. Kolmas velvollisuus, joka on tunnistamis- ja huolelli-

suusvelvollisuuden mahdollinen seuraus, on ilmoitusvelvollisuus. Se poikkeaa kahdesta 

muusta velvollisuudesta juuri sen riippuvuudella kahdesta edellä mainitusta. Tunnista-

mis- ja tuntemisvelvollisuus ovat aina välttämättömiä, mutta ilmoitusvelvollisuus vain 

kun aiemmat velvollisuudet antavat aiheen epäillä liiketoimen varojen tai omaisuuden 

laillista alkuperää. Ilmoitusvelvollisuus täytetään ilmoittamalla epäilystä rahanpesun 

selvittelykeskukselle ja antamalla sille pyynnöstä kaikki tiedot ja asiakirjat. 

 

 

3.3 Tunnistamisvelvollisuus 

 

3.3.1 Tunnistamisvelvollisuuden sisältö 

 

Rahanpesulain 7 §:n mukaan ilmoitusvelvollisen on aina tunnistettava ja todettava asi-

akkaansa henkilöllisyys vakituista asiakassuhdetta perustettaessa. Sama velvollisuus on 

myös satunnaisen asiakkaan kohdalla kun suoritettavan liiketoimen tai toisiinsa kytkey-

tyvien liiketoimien suuruus on yhteensä vähintään 15 000 euroa. Tätä rajaa on ilmoitus-

velvollisen mahdollista pienentää itse, mutta ei korottaa. Mikäli tunnistamisvelvollisuus 

aiheutuu tämän rajan ylittymisestä, tunnistaminen on suoritettava kun mainittu raja yli-

tetään51. Lisäksi asiakas on tunnistettava, jos kyse on epäilyttävästä liiketoimesta tai jos 

pankki epäilee liiketoimeen sisältyviä varoja käytettävän terrorismin rahoittamiseen tai 

sen rangaistavaan yritykseen. Myös jos pankki epäilee aiemmin todennetun asiakkaan 

henkilöllisyyden todentamistietojen luotettavuutta tai riittävyyttä tulee asiakas tunnistaa 

uudelleen luotettavasti. Pankki on vastuussa asiakkaan tunnistamisesta ja voi tunnistaa 

asiakkaan itse tai käyttää siinä asiamiestä52. 

 

Asiakas on tunnistettava aina ennen asiakassuhteen alkua, mutta poikkeustapauksissa 

kuitenkin viimeistään ennen kuin asiakkaalla on mahdollisuus käyttää liiketoimeen si-

sältyviä varoja tai muuta omaisuutta tai ennen kuin liiketoimi on suoritettu loppuun.53 

                                                 
51 Sisäasiainministeriön asetus 890/2003 
52 Rata, standardi 2.4 luku 5.2 
53 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 6 § 



 39 

Jos asiakas kieltäytyy tunnistamisesta, on pankin kieltäydyttävä asiakassuhteesta tai 

toimeksiannosta. 54 

 

Asiakkaan tunnistaminen on suoritettava luotettavasti ja se edellyttää henkilöllisyyden 

todentamisen dokumentoimista. Tämä todentaminen tulee lähtökohtaisesti perustua vi-

ranomaisen myöntämään, voimassa olevaan henkilöllisyysasiakirjaan tai tunnisteeseen, 

joka täyttää laatuvarmenteen kriteerit. Tällaisia asiakirjoja ovat mm. voimassa oleva 

ajokortti tai passi, poliisin myöntämä henkilökortti, sähköinen henkilökortti ja kuvalli-

nen kelakortti. Ulkomaalaisen luonnollisen henkilön tunnistamisasiakirjana toimii 

yleensä passi, mutta pohjoismaiden kansalaisilta hyväksytään myös henkilöllisyystodis-

tus.55 

 

Tunnistamisvelvollisuudesta on rahanpesulain uudistamisen myötä kuitenkin säädetty 

poikkeus. Rahanpesulain 12 §:n mukaisesti tunnistamisvelvollisuutta ei tarvitse noudat-

taa, jos asiakkaaseen, tuotteeseen, palveluun tai liiketoimeen liittyy alhainen rahanpesun 

ja terrorismin rahoittamisen riski. Tällöin puhutaan niin sanotusta yksinkertaistetusta 

asiakkaan tuntemismenettelystä. Yksinkertaistettua asiakakan tuntemismenettelyä tulee 

lain mukaan noudattaa, kun asiakkaana on: 

 

1) Suomen viranomainen; 

 

2) Suomessa tai toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos, rahoituslaitos, 

sijoituspalveluyritys, rahastoyhtiö tai vakuutusyhtiö; 

 

3) muussa kuin ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspal-

veluyritys, rahastoyhtiö tai vakuutusyhtiö, jota koskevat rahanpesulakia vastaavat vel-

vollisuudet ja jota valvotaan näiden velvollisuuksien noudattamisessa; tai 

 

4) muussa kuin ETA-valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, 

sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön tai vakuutusyhtiön ETA-valtiossa toimiva sivu-

konttori; 

 

5) yhtiö tai yhteisö, jonka arvopaperi on arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun julkisen 

kaupankäynnin kohteena tai sitä toisessa ETA-valtiossa vastaavan kaupankäynnin koh-

teena, taikka jos asiakas on yhtiö tai yhteisö, jonka arvopaperi on muussa kuin ETA-

                                                 
54 Rata, standardi 2.4 luku 5.2 
55 Rata, standardi 2.4 luku 5.2 



 40 

valtiossa julkista kaupankäyntiä vastaavan kaupankäynnin kohteena ja yhtiötä tai yhtei-

söä koskee tiedonantovelvollisuus, joka vastaa rahoitusvälinemarkkinadirektiivissä sää-

dettyä tiedonantovelvollisuutta. 

 

Näiden lisäksi yksinkertaistettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus liittyy lain mukaan eräi-

siin tuotteisiin, joihin lukeutuu muun muassa vakuutus, jossa vakuutuskaudelta makset-

tava maksu on enintään 1 000 euroa tai jossa kertavakuutusmaksu on enintään 2 500 

euroa. 

 

3.3.2 Tunnistaminen ilman henkilökohtaista kontaktia 

 

Silloin kun asiakas ei ole läsnä tilanteessa, jossa hänen henkilöllisyytensä todennetaan, 

pankin on: 

 

1) todennettava asiakkaan henkilöllisyys hankkimalla lisäasiakirjoja tai -tietoja luotetta-

vasta lähteestä; 

 

2) varmistettava, että liiketoimeen liittyvä suoritus tulee luottolaitoksen tililtä tai se 

maksetaan tilille, joka on aiemmin avattu asiakkaan nimiin; tai 

  

3) todennettava asiakkaan henkilöllisyys sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa 

tarkoitetulla laatuvarmenteella tai muun sähköisen tunnistamistekniikan avulla, joka on 

tietoturvallinen ja todisteellinen.56 

 

Etätunnistamiseen liittyy tehostettu tuntemisvelvollisuus. Pankki vastaa siitä, että asia-

kas tunnistetaan jokaisen tunnistamisvelvollisuuden aktualisoivan asioinnin yhteydessä. 

 

Asiakas voidaan tunnistaa asiakasta tapaamatta sekä asiakassuhdetta perustettaessa että 

sen aikana. Asiakassuhteen perustaminen ilman henkilökohtaista kontaktia on kuitenkin 

poikkeuksellista. Tällöinkin tunnistamisen täytyy pohjautua henkilökohtaiseen tunnis-

tamiseen, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa asiakkaan tunnistamista asiamiehen välityk-

sellä.57 Asiamiehen käyttö asiakkaan tunnistamisessa on kuitenkin pankkimaailmassa 

melko harvinaista. Tämä johtunee siitä, että tunnistamisen täytyy olla erittäin luotetta-

vaa, koska vastuu asiakkaan tunnistamisesta on aina pankilla itsellään. Näin ollen pankit 

käyttävätkin tunnistuksen asiamiehinä lähinnä samaan pankkiryhmään kuuluvia kontto-

                                                 
56 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 18 § 
57 Rata, standardi 2.4, luku 5.2 



 41 

reita, jotta asiakkaan tunnistamisesta voidaan varmistua. Yleisempi tilanne onkin se. että 

pankki itse toimii tunnistamisen asiamiehenä. 

 

Asiakassuhteen aikana tunnistamisen ilman henkilökohtaista kontaktia tulee perustua 

tietoturvalliseen ja todennettavissa olevaan asiointitunnukseen tai ns. kertatunnistukseen 

eli asiakkaan antamien tietojen loogiseen kokonaisuuteen.58 

 

Tietoturvallisella ja todennettavissa olevalla asiointitunnuksella tarkoitetaan verkkopal-

velusopimuksen solmimisen yhteydessä asiakkaalle luovutettuja verkkopalvelutunnuk-

sia, joiden avulla hän pystyy hoitamaan pankkiasioitaan internetin välityksellä. Asiak-

kaan kanssa verkkopalvelusopimuksen solmiessaan pankin täytyy tunnistaa asiakas 

henkilökohtaisesti tai tunnistamisen tulee perustua laatuvarmenteen kriteerit täyttävään 

tunnisteeseen.59 

 

Niin sanottua kertatunnistusta voidaan käyttää rahoitusjärjestelmän väärinkäytön kan-

nalta vähäriskisissä palveluissa. Kertatunnistus perustuu asiakkaan antamiin tietoihin 

sekä tapahtumaketjun loogiseen kokonaisuuteen. Tämä tunnistusmenetelmä vaatii hy-

vän sisäisen ohjeistuksen ja valvonnan toimiakseen ja sitä käytetäänkin lähinnä puhe-

linpalvelutilanteissa, joissa asiakasta ei voida muuten tunnistaa. Kertatunnistus voi li-

säksi vaatia asiakkaan antamien tietojen ja loogisten rahatapahtumien ohella myös tieto-

jen hankkimista muista lähteistä, kuten esimerkiksi viranomaisrekistereistä.60 

 

Etätunnistamisen suurin epäkohta on luonnollisesti tunnistamisen luotettavuus. Väärin-

käytösten mahdollisuus lisääntyy huomattavasti pankkiasioinnin siirtyessä yhä enene-

vässä määrin konttoreista internetiin. Pankki on vastuussa asiakkaan tunnistamisesta, 

tapahtuu se sitten pankin tiloissa tai asiakkaan kotikoneella. Omaa vastuutaan etätunnis-

tamisesta pankki kuitenkin rajaa sillä, ettei se vastaa myönnettyjen asiointitunnisteiden 

joutumisesta vääriin käsiin. Tällöin on kuitenkin pankin vastuulla havaita huomattavat 

poikkeuksellisuudet asiakkaansa palveluiden käytössä, koska etätunnistaminen ei sulje 

pois asiakkaan tuntemista tarvittaessa. Etätunnistamisen ohella voidaankin puhua etä-

tuntemisesta. Pankeilla kun on oikeus tallentaa asiakkaan asiointia ja tapahtumia koske-

vat tiedot tietojärjestelmiinsä, mutta tämän oikeuden kääntöpuolena on velvollisuus tun-

tea asiakkaansa verkkoasiointi ja siinä ilmenevät poikkeukset. Tämä edellyttää tarkko-

jen ja tarpeeksi laajojen seurantajärjestelmien integroimista osaksi asiakkaille tarjotta-

                                                 
58 Rata, standardi 2.4 luku 5.2.2 
59 Rata, standardi 2.4 luku 5.2.2 
60 Rata, standardi 2.4 luku 5.2.2 



 42 

vaa verkkopalvelua. Periaatteellisestihan etätuntemisen prosessit eivät juuri eroa tavan-

omaisesta selvitystyöstä, jota pankeissa tehdään asiakkaan taustojen ja sitä myötä tun-

temisen selvittämiseksi. Kysymys on vain siitä, että pankkiasioinnin siirtyessä pois 

konttoreista, asiakkaista hankittava tieto siirtyy myös eri kanaviin, eikä asiakkaita tun-

neta enää niinkään henkilökohtaisesti omassa pankissaan, vaan ainoastaan heidän asi-

ointinsa tunnetaan. 

 

Verkkopalvelun kautta tarjottavat pankkipalvelut ovat sellaisia, joissa pankin virkailijan 

ja asiakkaan välinen kohtaaminen ja vuorovaikutus eivät ole välttämätöntä. Suurimman 

osan pankin selonottovelvollisuuksista voi myös hoitaa asiakasta tapaamatta. Vaatimuk-

sena kuitenkin on, että kysymyksessä ovat pankin vakituiset asiakkaat ja että selonotto-

velvollisuuden toteuttaminen voidaan myöhemmin luotettavasti todentaa. Yleisin tilan-

ne, etenkin sijoituspalveluiden tarjoamisen ja luotonannon selonottovelvollisuuden koh-

dalla, kuitenkin on, että osa selonottovelvollisuuden vaatimista tiedoista pyydetään asi-

akkaalta etukäteen ennen sovittua tapaamista ja osa vasta asiakaskohtaamisessa. Näin 

selonottovelvollisuuksien toteuttaminen hoidetaan sekä etäpalveluna että henkilökohtai-

sessa kontaktissa. Tunnistuksen luotettavuudesta riippuu kuinka paljon selonottovelvol-

lisuuksista voidaan hoitaa asiakasta tapaamatta. 

 

3.3.3 Oikeushenkilön ja toisen puolesta toimivan asiakkaan tunnistaminen 

 

Asiakkaan tunnistamisen sääntelyssä on yhä enenevässä määrin alettu kiinnittää huo-

miota liiketoimen tosiasiallisen edunsaajan tunnistamiseen. Tähän suurin syy on ehdot-

tomasti rahanpesun keinojen monipuolistuminen, siten että liiketoimen suorittajat ovat 

laillisen järjestelmän piirissä, mutta tosiasialliset edunsaajat eivät. Tällöin kyseessä on 

pestyn rahan alkuperän häivyttäminen laillista järjestelmää hyväksikäyttämällä. Tosiasi-

allisen edunsaajan ohella tärkeää on myös tunnistaa oikeus- tai luonnollinen henkilö, 

jonka puolesta toimitaan sekä liiketoimen tekijän valtuudet kyseisen liiketoimen teke-

miseen. 

 

Rahanpesulain 8 § käsittelee tosiasiallisen edunsaajan tunnistamista. Sen mukaan Ilmoi-

tusvelvollisen on tunnistettava tosiasiallinen edunsaaja ja tarvittaessa todennettava tä-

män henkilöllisyys. Tämän tunnistamisvelvollisuuden ulkopuolelle jää kuitenkin muun 

muassa yhtiö tai yhteisö, jonka arvopaperi on arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun jul-

kisen kaupankäynnin kohteena tai sitä toisessa ETA-valtiossa vastaavan kaupankäynnin 

kohteena. Lisäksi tunnistamisvelvollisuus ei koske muun muassa Suomessa tai toisessa 

ETA-valtiossa toimivaa asianajajaa tai muuta oikeudellisia palveluita tarjoavaa asiakas-



 43 

varatilien tosiasiallista edunsaajaa, jos tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys on pan-

kin pyynnöstä sen saatavilla. 

 

Rahanpesulakia aikaisemmin täydentäneessä rahanpesuasetuksessa säädettiin tarkem-

min oikeushenkilön tunnistamisesta. Vaikka asetus on tätä nykyä kumottu uuden rahan-

pesulainsäädännön myötä, voidaan siinä olevia oikeushenkilön tunnistamismenetelmiä 

yhä pitää pätevinä. Sen mukaisesti henkilöllisyyden todentamiseksi on oikeushenkilöä 

tunnistettaessa hankittava tarvittava selvitys viranomaisen rekisteristä tai erityisestä 

syystä muista lähteistä, joista selvitys voidaan luotettavasti saada. Tällöin on selvitettä-

vä ainakin oikeushenkilön täydellinen nimi, mahdollinen rekisterinumero, rekiste-

röimispäivä, rekisteriviranomainen sekä oikeushenkilön hallituksen tai vastaavan toi-

mielimen jäsenten täydelliset nimet, syntymäajat ja kansalaisuudet.61 Finanssivalvonnan 

standardi velvoittaa lisäksi varmistamaan, että oikeustoimen suorittajalla on valtuutus 

toimia oikeushenkilön puolesta. Selvitettävä on myös yrityksen harjoittaman toiminnan 

laatua ja laajuutta sekä palvelujen käytön tarkoitusta koskevia tietoja ja tarvittaessa li-

säksi pyydettävä selvitys varojen alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.62 

 

 

3.4 Pankin muut velvollisuudet rahanpesun estämiseksi  

 

3.4.1 Tuntemisvelvollisuus 

 

Rahanpesulain uudistamisen myötä myös velvollisuus asiakkaiden tuntemisesta tuli 

osaksi uutta lainsäädäntöä. Jo aikaisemmin pankeilla oli kuitenkin tosiasiallinen velvol-

lisuus tuntea vakituiset asiakkaansa rahanpesulaissa säädetyn huolellisuusvelvollisuu-

den kautta. Sen mukaan oli selvitettävä perusteet ja tarkoitus palvelujen käytölle, mikäli 

liiketoimen olosuhteet poikkesivat tavanomaisesta. Tavanomaisesta voitiin poiketa lii-

ketoimen rakenteen ja suuruuden suhteen, pankin koon tai toimipaikan suhteen tai ettei 

liiketoimella ollut ilmeistä taloudellista tarkoitusta tai se ei sopinut yhteen asiakkaan 

taloudellisen tilanteen tai aikaisempien liiketoimien kanssa63. Lakiuudistuksen myötä 

ylläkuvatun kaltainen tuntemisvelvollisuus laajennettiin koskemaan kaikkia asiakassuh-

teita ilman, että olosuhteiden täytyy enää poiketa tavanomaisesta. Lisäksi pankin on nyt 

hankittava tietoja asiakkaidensa toiminnasta sekä näiden liiketoiminnan laadusta ja laa-

juudesta.64 
                                                 
61 Sisäasiainministeriön asetus rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 3 § 
62 Rata, standardi 2.4, luku 5.2.1 
63 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 6 § 
64 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 9 § 



 44 

 

Jotta pankki havaitsisi tavanomaisesta poikkeavat liiketoimet ja toimeksiannot, on sen 

tunnettava asiakkaansa toimintaa riittävästi. Pankin on järjestettävä asiakkaan toiminnan 

laatuun ja laajuuteen sekä riskeihin nähden riittävä seuranta sen varmistamiseksi, että 

asiakkaan toiminta vastaa sitä kokemusta ja tietoa, joka pankilla on asiakkaasta ja tämän 

toiminnasta.65 Sen on käytettävissään olevin kohtuullisin keinoin velvollisuus selvittää 

poikkeavan liiketoimen taustaa, sekä siihen sisältyvien varojen alkuperää ja käyttötar-

koitusta. Näitä selvityksiä voidaan hankkia viranomaisrekistereistä, pankin omista rekis-

tereistä tai kysymällä asiakkaalta tarkempia tietoja kyseisestä liiketoimesta.66 Erityistä 

huomiota on kiinnitettävä liiketoimiin, jotka rakenteeltaan tai suuruudeltaan taikka il-

moitusvelvollisen koon tai toimipaikan osalta poikkeavat tavanomaisesta sekä liiketoi-

miin joilla ei ole ilmeistä taloudellista tarkoitusta tai ne eivät sovi yhteen sen kokemuk-

sen tai tietojen kanssa, jotka pankilla on asiakkaasta.67 

 

Huomiota tulee kiinnittää myös erityisesti tilanteisiin, jossa liiketoimen luonne tai ra-

kenne on erityisen monimutkainen tai sen yhteydessä on käytetty poikkeavia rahoitus- 

tai muita ratkaisuja. Selvittämistä vaatii myös asiakkaan taloudellisen tilanteen tai liike-

vaihdon äkillinen paraneminen ilman selvää syytä. Erityistä huolellisuutta tulee myös 

noudattaa tilanteissa, joissa asiakas selvästi välttelee tunnistamista ja tarkemman selvi-

tyksen antamista. Kun pankki on saanut tyydyttävän selvityksen omaisuuden alkuperäs-

tä ja/tai käyttötarkoituksesta, tuntemisvelvollisuus voidaan katsoa täytetyksi.68 Jos pan-

killa on tuntemisvelvollisuuden täytettyään syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varo-

jen tai omaisuuden laillista alkuperää taikka se epäilee liiketoimeen sisältyviä varoja 

käytettävän terrorismin rahoittamiseen tai sen rangaistavaan yritykseen, sen on kes-

keytettävä liiketoimi lisäselvityksiä varten tai kieltäydyttävä siitä.69 Lisäksi tällöin on 

täytettävä rahanpesulain mukainen ilmoitusvelvollisuus Rahanpesun selvittelykeskuk-

selle. 

 

Se, missä laajuudessa asiakas tunnistetaan ja tunnetaan ennen asiakassuhteen aloittamis-

ta, riippuu tarjottavista palveluista ja asiakassuhteen laajuudesta. Jotta voidaan varmis-

tua asiakassuhteen tai liiketoimen varojen laillisuudesta tulee asiakkaan aikaisemmista 

ja tulevista toimista, varojen alkuperästä ja käyttökohteesta sekä palvelujen käytöstä 

hankkia riittävästi tietoa. Palveluntarjoajan tulee mitoittaa omat menettelytapansa ky-

                                                 
65 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 9 § 
66 Rata, Standardi 2.4, luku 5.4 
67 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 9 § 
68 Rahanpesun selvittelykeskus 2009: Rahanpesun torjunnan parhaat käytänteet, luku 4.1 
69 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 26 § 



 45 

seessä olevan asiakassuhteen mukaisesti ja seurattava palvelujen käyttöä ja asiakassuh-

teen kehittymistä, jotta voidaan varmistua siitä, että asiakassuhteen laatu vastaa voimas-

sa olevaa käsitystä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää taustojen selvittämiseen, kun 

aloitetaan asiakassuhdetta Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevaan asiakkaaseen, 

jolloin tulee selvittää asiakkaan yhteyttä Suomeen ja palvelujen käytön tarkoitusta.70 

 

Tunnistamisvelvollisuuden tavoin asiakasta ja hänen toimintaansa ei tarvitse tuntea laki-

sääteisessä laajuudessa, kun kyseessä on rahanpesulaissa säädetty yksinkertaisen tunte-

misen tilanne. Yksinkertaisen tuntemismenettelyn alaiset asiakkaat ja tuotteet on kuvat-

tu edellä tunnistamisvelvollisuuden yhteydessä. Tällöinkin asiakassuhdetta on kuitenkin 

seurattava sen varmistamiseksi, että poikkeukselliset ja epätavalliset liiketoimet havai-

taan.71 

 

Pankin tuntemisvelvollisuudella rahanpesun estämisen ja selvittämisen yhteydessä on 

siis edellä havaitulla tavalla useampia tasoja. Perustaso kaikkien asiakkaiden tuntemi-

sessa on taso, jolla havaitaan poikkeukselliset ja epätavalliset liiketoimet. Seuraavalla 

tasolla tulee asiakkaita ja heidän toimintaansa tuntea laajemmin, jolloin myös koko 

asiakassuhde ja sen perusteet tunnetaan paremmin. Tällöin ei ole kyse pelkästään poik-

keuksien havainnoimisesta, vaan kokonaisvaltaisesta tuntemisesta. Huomioitavaa on 

myös se, jatkuvan seurannan tilanteessa poikkeuksellisten tapahtumien havainnointi 

riippuu käytettävissä olevista seurantajärjestelmistä sekä viime kädessä pankin toimi-

henkilön arviointikyvystä. Huolellisesti tehty asiakkaan kartoitus vakituista asiakassuh-

detta perustettaessa poistaa mahdollista myöhempää epäjohdonmukaisuutta poikkeuksia 

havainnoidessa. Subjektiivisuutta voidaan poistaa myös hyvällä ja riittävällä koulutuk-

sella sekä sisäisellä ohjeistuksella. Lisäksi riittävän tuntemisen tason ja käytettävissä 

olevat kohtuulliset keinot määrittää aina niin asiakkaan kuin pankinkin koko sekä liike-

toimeen sisältyvän riskin määrä. 

 

3.4.2 Ilmoitusvelvollisuus 

 

Jos pankilla on rahanpesulain mukaisen tuntemisvelvollisuuden täytettyään tai muutoin 

syytä epäillä liiketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden alkuperää sekä ra-

hanpesurikoksen tai sen yrityksen mahdollisuutta, on sen välittömästi ilmoitettava asias-

ta Rahanpesun selvittelykeskukselle sekä annettava pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät 

tiedot ja asiakirjat. Ilmoitus tulee tehdä pääsääntöisesti sähköisesti. Tätä ilmoituksen 

                                                 
70 Rata, standardi 2.4, luku 5.2 
71 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 12 § 



 46 

tekemistä ei saa paljastaa epäilyksen kohteelle, eikä muulle henkilölle.72 Ilmoitus on 

tehtävä viipymättä, kun pankki suorittaa epäilyttävän liiketoimen, keskeytetty liiketoimi 

on selvitysten jälkeenkin epäilyttävä, pankki kieltäytyy suorittamasta epäilyttävää liike-

tointa tai kun pankki saa liiketoimen suorittamisen jälkeen tietoonsa sellaisen seikan, 

jonka vuoksi liiketoimi osoittautuu epäilyttäväksi.73 

 

Ilmoituksen alainen liiketoimi voidaan kuitenkin suorittaa, mikäli liiketointa ei voida 

jättää toteuttamatta tai jos liiketoimesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen todennä-

köisesti vaarantaisi liiketoimen edunsaajan selvittämisen.74 Tämän jälkeen asiasta on 

välittömästi tehtävä ilmoitus Rahanpesun selvittelykeskukselle. Pankin tehtävänä ei ole 

arvioida epäilyttävän liiketoimen rikosoikeudellista luonnetta tai esitutkintakynnyksen 

ylittymistä, vaan ainoastaan ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimesta suorittamiensa selvi-

tysten jälkeen.75 

 

Rahanpesuilmoituksen sisällöstä ei tällä hetkellä ole voimassaolevaa ohjeistusta, mutta 

voidaan olettaa nyt jo kumotun rahanpesuasetuksen mukaisen ilmoituksen sisällön ole-

van edelleen pätevä. Sen mukaan ilmoitukseen on sisällytettävä tiedot ilmoittajasta, lii-

ketoimeen osallisten nimistä, henkilötunnuksista tai syntymäajoista ja kansalaisuudesta, 

liiketoimen laadusta, liiketoimeen sisältyvien varojen tai muun omaisuuden määrästä ja 

valuutasta, varojen tai muun omaisuuden alkuperästä tai kohteesta ja syystä, joka teki 

liiketoimesta epäilyttävän, sekä tieto siitä, onko liiketoimi suoritettu, onko se keskeytet-

ty vai onko siitä kieltäydytty.76 Pankin on harkittava ilmoituksen tekemistä aina kun 

sillä on selonottovelvollisuuden täytettyään syytä epäillä varojen laillista alkuperää tai 

se ei saa asiakkaalta tuntemisvelvollisuuden täyttämiseksi tarvitsemiaan tietoja. Ilmoitus 

ei kuitenkaan luonteeltaan ole rikosilmoitus, vaan kyseessä on ainoastaan pankin havait-

sema tavanomaisesta poikkeava liiketoimi.77 

 

Ilmoitusvelvollisuus ei kuulu pankin selonottovelvollisuuksiin, mutta se liittyy niihin 

läheisesti. Se on tiedonantovelvollisuus, jonka toteuttamatta jättäminen voi johtaa rikos-

oikeudelliseen vastuuseen. Ilmoitusvelvollisuus on myös selonottovelvollisuusketjun 

viimeinen osa, joka seuraa aina tuntemisvelvollisuutta, mikäli liiketointa pidetään yhä 

                                                 
72 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 23 ja 25 § 
73 Rata, standardi 2.4, luku 5.6 
74 Rahanpesun selvittelykeskus 2009: Rahanpesun torjunnan parhaat käytänteet, luku 5 
75 Rahanpesun selvittelykeskus 2009: Rahanpesun torjunnan parhaat käytänteet, luku 5.1 
76 Sisäasiainministeriön asetus rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 8 § 
77 Rata, standardi 2.4, luku 5.6 



 47 

epäilyttävänä. Ilman selonottovelvollisuuksien toteuttamista, ei myöskään ilmoitusvel-

vollisuutta voida toteuttaa. 

 

3.4.3 Tehostetut velvollisuudet 

 

Pankin kolmas ja ankarin tuntemisvelvollisuuden taso liittyy niin sanottuihin tehostettu-

jen velvollisuuksien piiriin kuuluviin asiakkaisiin ja liiketoimiin. Rahanpesulain 17–20 

§:ssä säädetään tehostetusta asiakkaan tuntemisesta. Jos asiakkaaseen, palveluun, tuot-

teeseen tai liiketoimeen liittyy tavanomaista suurempi rahanpesun tai terrorismin rahoit-

tamisen riski taikka jos asiakkaalla tai liiketoimella on liittymäkohta valtioon, jonka 

rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämis-