Vesa Aspinen LEAN – JOHTAMISEN IMPLEMENTOINTI mahdollisuus vai haaste pk – konepajasektorille Vaasa 2021 Johtamisen akateeminen yksikkö Henkilöstöjohtamisen Pro gradu -tutkielma Henkilöstöjohtamisen maisteriohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Johtamisen akateeminen yksikkö Tekijä: Vesa Aspinen Tutkielman nimi: LEAN – JOHTAMISEN IMPLEMENTOINTI, mahdollisuus vai haaste pk – konepajasektorille Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Henkilöstöjohtaminen Työn ohjaaja: Ossi Koskinen Valmistumisvuosi: 2021 Sivumäärä: 93 TIIVISTELMÄ: Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on tutkia Lean – johtamisfilosofian implementointia suomalaisessa pk – konepajasektorissa sekä niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joiden kautta tuottavuutta on mahdollista filosofian avulla parantaa. Lean – johtamisfilosofia on laatuajatte- lusta johdettu prosessi tai työkalu, jonka tarkoituksena on kehittää yrityksen prosesseja kilpai- lukykyisemmiksi sekä paremmiksi ja jolla pyritään turhien, arvoa tuottamattomien toimintojen vähentämiseen sekä karsimiseen tuotannossa. Tutkimuksessa on kuvailtu Lean – johtamisen lähtökohdat, menetelmät ja kehittämistyö osana jatkuvaa ja päättymätöntä menetelmien ja käytänteiden tehostamista yhä paremman kil- pailukyvyn saavuttamiseksi. Tutkimuksen tavoite on löytää ne käytänteet prosessien paran- tamiseksi ja Lean - johtamisfilosofian käyttöönottamiseksi joiden pohjalta suomalainen pk – konepajasektorin implementointi on onnistunut, sekä löytää ne karikot jotka estävät tai hidastavat käyttöönottoa. Organisaatiot, joiden toimintaa leimaa hektisyys sekä kompleksisuus eivät useinkaan keskity pitkäjännitteiseen, kokonaisvaltaiseen kehitystyöhön jatkuvassa muutoksessa sekä dynaamisen kilpailun paineessa. Organisaatiot, joiden päämääränä on kannattavuuden positiivinen kehitys käyttävät keinovalikoimassaan pääsääntöisesti kahta menetelmää, investointeja uuteen teknologiaan tai toiminnan kokonaisvaltaista kehittämistä. Nämä kaksi kategoriaa eivät ole toisi- aan poissulkevia, vaan niiden kombinaatio on myös usein käytetty keino eri variaatioineen. Tutkielma on jaettu kirjallisuuskatsaukseen ja empiriseen osuuteen. Kirjallisuuskatsauksen tutki- musmetodologia on muodostettu käsiteanalyyttisesti laajasta materiaalista, tieteellisistä jukaisuista sekä alaa käsittelevistä tutkimuksista ja artikkeleista johdettuna. Empiirinen osuus on laadullinen, kvalitatiivinen tutkimus, joka muodostettiin puolistrukturoiduin haastatteluin kir- jallisuuskatsauksen aihepiirin muokkaamana. Tutkimustuloksia analysoitaessa havaittiin Lean – johtamisen ratkaisukeskeisyys asiakasarvoa li- säävänä tekijänä. Lean – johtamisen keinoin kehittämisestä saatua hyötyä kyetään mittaamaan työtyytyväisyyden kasvulla, poissaolojen määrän supistumisella, kustannustehokkuuden kas- vulla ja yrityksen menestymisellä. Riittävä panostus Lean - prosessin teoreettiseen aineistoon, sen omaksuminen ja soveltaminen oman organisaation palvelukseen luo lopputuloksen, jossa prosessien kehityksen eteneminen kulkee yhä pienempien yksityiskohtien hallintaan kustannus- tehokkuuden, sekä asiakastyytyväisyyden kasvaessa. AVAINSANAT: Lean – johtaminen, Lean – filosofia, implementointi, pieni – ja keskisuuri kone- pajateollisuus 3 Sisällys 1 JOHDANTO 7 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet 8 1.2 Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset 10 1.3 Tutkimuksen rakenne 11 2 Lean periaatteet 13 2.1 Leanin kehitys ja historia 15 2.2 Tehokkuuden parantaminen 19 2.2.1 Tuotannon hukat 22 2.2.2 Hukkien poistaminen 26 2.3 Tehokkuuden parantamisen tunnusmerkit 27 3 Lean johtaminen 30 3.1 Arvoketjun määritys 30 3.2 Imuohjaus ja virtauksen luominen 32 3.3 Parhaiden käytänteiden määritys 35 3.4 Jatkuva parantaminen 35 3.5 Implementointi, edut ja edellytykset 37 4 Lean- johtaminen osana toiminnan kehittämistä ja sen haasteet 42 4.1 Jatkuva parantaminen tuotannon ilmiönä 45 4.2 Haasteet ja rajoitteet operatiivisella tasolla 47 4.3 Motivaatio ja intressi aspektit 48 4.4 Organisatoriset rajoitteet 49 5 Toiminnan ja prosessien kehittäminen konepajateollisuudessa 51 6 Tutkimuksen metodologia ja tutkimusmenetelmä 54 6.1 Tutkimuksen metodologia 54 6.2 Aineisto ja analysointi 56 7 Tutkimuksen tulokset 59 8 Reliabiliteetti ja validiteetti 69 8.1 Reliabiliteetti 69 4 8.2 Validiteetti 70 9 Johtopäätökset 72 9.1 Pohdinta 73 9.2 Jatkotutkimusehdotukset 78 Lähteet 80 Liitteet 92 5 Kuvat Kuva 1. Tutkimuksen rakenne visuaalisesti 12 Kuva 2 Lean - filosofian pääperiaate 15 Kuva 3 Muuttujien synergian huomioiminen 19 Kuva 4 Tuottavuuden ja kannattavuuden yhteys 20 Kuva 5 Kapasiteetin käyttö 21 Kuva 6. Arvoketju 31 Kuva 7 Imuohjauksen toimintaperiaate 33 Kuva 8. Resurssi - ja virtaustehokkuuden vertailu 34 Kuva 9 Demingin laatuympyrä 37 Kuva 10 Lean - johtamisen käyttöönotto 38 Kuva 11 Lean - prosessin eteneminen 39 Kuva 12 Lean implementoinnin viitekehys 40 Kuva 13 Resurssitehokkuuskaavio 42 Kuva 14 Virtaustehokkuuskaavio 43 Kuva 15 Resurssi - ja virtaustehokkuuden riippuvuus 44 Kuva 16 Lean toteutuksen viisi periaatetta 45 Kuva 17 Arviointien jakoluokittelu 48 Kuva 18 Liiketoimintaprosessin suunnittelu 50 Kuva 19 Prosessin käsite 51 Kuva 20 Aineiston analyysin eteneminen kaaviona 58 Taulukot Taulukko 1. Toimintatapojen vertailu (Hannus 1994: 218) 39 Taulukko 2- Tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden toiminnan taso 67 6 Lyhenteet JOT / JIT Juuri oikeaan aikaan tuotanto (engl. Just-in-time) Kaizen Prosessin kehittäminen nykyisestä standardista korkeammalle suoritusky- vykkyyden tasolle Kanaban Visuaalinen työkalu, jolla viestitään tuotannon tilaa Lean Johtamisjärjestelmä, jonka tavoitteena on poistaa hukkaa ja tuottaa asiak- kaalle mahdollisimman suuri arvo TPS Toyotan tuotantomenetelmä (engl. Toyota Production System) VMS Arvovirtaketju, arvovirtakartoitus (engl. Value Stream Mapping) 5S Järjestystä ja tuottavuutta tavoitteleva 5 kohdan menetelmä PDCA Plan – Do – Check – Act, suunnittele – toteuta – arvioi – paranna, Demingin ympyränä tunnettu kehityssykli 7 1 JOHDANTO ”Suomalaiset omistajat eivät vaadi tarpeeksi ja tämän seurauksena suomalaiset yritys- johtajat tyytyvät liian alhaiseen suoritustasoon eivätkä ole valmiita muuttamaan ta- paansa johtaa”. Lausahdus jostakin irrallisesta tekstistä, mutta joka herättää ajatuksia kilpailukykymme globaalista tasosta. Sanoma on yksinkertainen ja selkeä, miksi siis tyydymme vähään? Tämä pro gradu tutkimus käsittelee lean johtamista ja sen implementointia suomalai- sissa pienissä – ja keskisuurissa konepajoissa. Tämän päivän teollisuudessa ja taloudessa yritykset kohtaavat nopeita syklisiä muutoksia, joiden heijastusvaikutukset ulottuvat laajalle läpi koko organisaation ja toimintaympäris- tön (Bessant, Caffyn & Gallagher 2001). Kilpailuasetelmat, asiakkaiden laatutasovaati- mukset, toimintaympäristön limittyminen uusien ohjauselementtien kanssa sekä yleinen poliittinen asemointi pakottavat yritysten johdon jatkuvasti reagoimaan aktiivisesti ja ag- gressiivisesti kilpailukykynsä säilyttämiseksi sekä parantamiseksi (Oakland 2014: 3). Muutosprosessit, jotka vaikuttavat niin yrityksen sisällä kuin sidosryhmissäkin ovat mo- nimutkaisia ja niiden hallinta vaatii prosessilta mittavaa, sekä jatkuvaa panostusta. Muu- tosprosessien tarkoitus on ylläpitää ja kehittää kilpailukykyä yhä paremman toimintaym- päristön saavuttamiseksi, jolloin tuottavuuden aspektiin on kiinnitettävä entistä enem- män huomiota (Lämsä & Hautala 2004: 184). Työn vakioiminen ja vakioidun työn jatkuva kehittäminen ovat avainsanoja tuottavuuden kasvattamisessa sekä laadun parantamisessa, jolloin työn johtamisesta muodostuu jär- jestelmä. Järjestelmiä tai organisaatioiden liiketoimintaympäristöjen kehitysmenetelmiä on monia, mutta kaikilla on yksi yhteinen tekijä, menetelmät pyrkivät fokusoimaan oleel- lisen, tuottavat ennakoitavuuden, kehittävät kommunikaation vaikutusta ja pyrkivät muutokseen toimintakulttuurissa hieman eri variaatioin ja painopistesektorein. Merkit- tävin sekä tunnetuin tämän hetken järjestelmistä on Lean. Siitä käytetään maailmanlaa- 8 juisesti termiä Lean – management, Lean - manufacturing tai Lean – philosophy. Suo- messa käyttöön ovat vakiintuneet termit Lean – filosofia, Lean – menetelmä, Lean – jär- jestelmä tai nykyään yhä useammin Lean – johtaminen. Lean – filosofia tai Lean – johta- minen, on menetelmä, jossa yksinkertaisesti muodostetaan synteesi arvon tuottamisen sekä resurssien niukkuuden välillä. Lean johtaminen ja sen prosessien painopiste on ope- ratiivisella tasolla jolloin ero muutosjohtamisen kontekstiin hahmottuu, jossa painopiste ja sen operatiivinen toiminta keskittyy ylimmän johdon aspektiksi (Imai 1986; Choi 1995). Synteesinä menetelmä on yksinkertainen ja periaatteellisella tasolla näin on, mutta yk- sinkertaistaminen usein vaatii monimutkaisten prosessien hallintaa ja läpiviemistä kehi- tettäessä tuottavuuden tason nostoa aiemmista jo totutuista menetelmistä kohti parem- paa. Laaja kirjallisuusmateriaali lean johtamisen prosessoinnista osoittaa jatkuvan pa- rantamisen olevan kompleksinen ja organisatorinen ilmiö. 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Teknologisen kehityksen nopea ja jatkuva kehittyminen, asiakkaiden vaatimustason kas- vaminen sekä globaali kilpailu luovat organisaatioiden toimintaympäristöstä intensiivi- semmän ja monitahoisemman (Oakland 2014: 3). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli Lean – filosofian tai johtamisen teoriaosuuden, käyttöönottokokemusten ja implemen- toinnin kautta rakentaa kokonaiskuva asiakas – ja organisaatioprosessien kehittämis- työstä ja niistä ratkaisumalleista sekä käytetyistä menetelmistä, jotka vastaavat integraa- tion ja strategian haasteisiin kehittäen kustannustehokkuutta ja asiakaslähtöistä tuotta- vuutta pienessä – ja keskisuuressa konepajateollisuudessa Lean mallin käyttöönotossa. Organisaatioiden strategisen asemoitumisen ja tuotannon virtaviivaistamisen edellytys on jatkuva kehitystyö. Tarkasteltaessa eri sektoreiden strategiajulkaisuja havaitaan Leanin merkitys yhdeksi tär- keimmäksi yritystemme painopistealueista. Laajassa kontekstissa sitä käytetään raken- teellisesti varioituna terveydenhuollossa, logistiikkayrityksissä, it – sektorilla, kiinteistö- alalla sekä teknologiateollisuudessa, jossa sen käyttöönotto aloitettiin jo 1970 luvulla, jolloin siitä käytettiin nimitystä JOT tai JIT järjestelmä tai -tuotanto. Alkuperäinen JOT ei 9 ollut aivan sama kuin nykyinen Lean, mutta kyseinen menetelmä oli osittaisena pohjana nykyiselle Lean – johtamiselle. JOT on kehittyneenä vieläkin käytössä ja on käyttökelpoi- nen tietyllä sektorilla, mutta vertailtaessa järjestelmää Lean – filosofiaan huomaamme, että Lean muodostaa laajemman kokonaisuuden, ottaen huomioon koko organisaation prosessit. Muutospaineesta huolimatta on havaittavissa suomalaisen yrityskentän ja erityisesti sen työllistävimmän sektorin, eli pk – sektorin varovaisuus heidän kehittäessään toiminto- jaan laajamittaisiin prosessimuutoksiin. Lähes jokainen yritysjohtaja ja yrittäjä pk - sek- torilla on kuullut puhuttavan Leanista, mutta sen soveltaminen ja käyttöönotto koetaan usein työlääksi ja kalliiksi. Myös teknis – rationaalinen lähestymiskulma saattaa aiheuttaa omat ongelmansa sovellettaessa Leania muille sektoreille kuin teknologiateollisuuteen. Näin varmasti on, mutta tämä tutkimuksen tarkoituksena on keskittyä niihin käytäntei- siin ja menetelmiin, joilla tavoite mahdollistuu pk – konepajasektorissa tuloksellisesti ja kustannustehokkaasti mahdollisimman pienin resurssein. Resurssitehokkuus pk – kone- pajasektorissa vaatii ongelmakentän tunnistamisen, jolloin prosessien tehostaminen ydinalueilla mahdollistuu. Ongelmakentän rakenne koostuu usein hyvin pienistä ja itses- tään selvistä asioista, jolloin niiden muutosprosessi on toteutettavissa. Liiketoiminta ja sen tehostaminen keinovalikoimineen on laaja kenttä, mutta Lean – johtamisen konteks- tissa prosessin järjestelmällinen ja täsmällinen, sekä kokonaisvaltainen kehitystyö aset- taa kaikki nykyiset toiminnot kyseenalaisiksi ja kehitettäviksi, jolloin tehokkuus ja tulok- sellisuus kasvavat. Suomalaisten kiinnostus Lean – johtamiseen kasvaa jatkuvasti ja Suomessa on käynnis- tetty useita laajoja projekteja Leanin kautta saatavaan tuotannolliseen hyötyyn. Tällai- nen projekti on esimerkiksi Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n innovoima hanke, josta käytetään nimeä: Tuottavuutta yhdessä. Työ – ja elinkeinoministeriö on lan- seerannut myös oman hankkeensa, josta käytetään työnimeä Työelämä 2020 – hanke. 10 1.2 Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia Lean – järjestelmän implementointia ja vaiku- tusta pk – yritysten suorituskykyyn sekä taloudelliseen ja laadulliseen kehitykseen. Aluksi tarkastellaan Lean – johtamisen periaatteita yleisellä tasolla organisatorista luokittelua huomioimatta, sekä Lean – johtamisen metodologiaa sekä menetelmiä. Tutkimusongel- mien kautta tutkimus pyrkii avaamaan konkreettisesti niitä käytänteitä, joiden kautta pieni – ja keskisuuri konepajayritys kykenee toimeenpanemaan Lean – johtamisen toi- mintafilosofian. Toimintafilosofia on alun perin kehitetty tuotantoympäristössä ja sen keskiössä on ollut teollinen arvoketju, jonka implementointi on kehittynyt laajasti muil- lekin aloille. Tutkimusongelmana on: Kuinka pieni – tai keskisuuri konepajayritys voi ottaa käyttöön ja hyödyntää Lean – johtamisfilosofiaa? Edellisestä tutkimusongelmasta on johdettu seuraavat tutkimuskysymykset (alatutki- musongelmat): 1. Miten pienet ja keskisuuret konepajat ovat hyödyntäneet Lean – johtamista omassa toiminnassaan? 2. Mitä esteitä ja haasteita pienet ja keskisuuret konepajat ovat ko- keneet Lean – johtamisen käyttöönotossa? 3. Mitä pk – sektorin konepajayritysten tulee huomioida Lean – joh- tamismallin käyttöönottamisessa ja toteutuksessa? Olen rajannut tutkimuksen kohdeyrityksiksi Suomessa toimivat pk – sektorin konepa- jayritykset ja puolikonstruoitu haastatteluosuus on suoritettu eteläsuomalaisissa kone- pajayrityksissä. Haastattelu lähetettiin 7 kpl yrityksiä, mutta haastatteluun osallistui 5 kpl yrityksiä. Tutkimuksen osallistumisen laskennallinen vastausprosentti oli 71,5 %. Pienten - ja keskisuurten konepajayrityksen määritelmänä tutkimus käytti Suomen Tilastokeskuk- sen sekä Euroopan Unionin komission määritelmää, jossa yrityksen henkilöstömäärä ra- jataan 250 henkilöön, liikevaihto rajataan 50 miljoonaan euroon ja taseen loppusumma 11 on enintään 43 miljoonaa euroa. Määritelmän mukaisesti 50 – 249 henkeä työllistävä yritys on keskisuuri yritys, 10 -49 henkeä työllistävä yritys on pieni yritys ja alle 10 henkeä työllistävä yritys on mikroyritys henkilölukumäärän mukaan. Tutkimus rajautuu yli 10 henkeä työllistäviin yrityksiin, joka mahdollistaa Lean menetel- mien kokonaisvaltaisen käyttöönoton, sekä taloudellisten resurssien että lainsäädännöl- listen henkilöstökäytänteiden vuoksi, joista merkityksellisenä on laki yhteistoimintame- nettelystä. Lähdemateriaali tutkimuksen teoriaosaan on kerätty eri hakukoneilta, kuten Vaasan yli- opiston Tritonia Finna tietokannasta, tieteellisistä artikkeleista sekä laajasta kirjallisuus- materialista. Empiriaosan haastattelut on tehty puolikonstruktoiduin haastattelututki- muksin ja siitä saatua tietoa on sovellettu, sekä vertailtu kirjallisuusmateriaaliin tehden tulkintoja tutkimusongelman ratkaisemiseksi. 1.3 Tutkimuksen rakenne Tämä tutkimus koostuu yhdeksästä pääluvusta sekä liitteistä ja lähteistä. Ensimmäinen luku käsittelee johdantoa ja avaa niitä käytänteitä joiden pohjalta tutkimus etenee. Siinä käsitellään tutkimuksen taustaa, aihetta kokonaisvaltaisesti, aiheen valintaa, sekä esitel- lään tutkimuskysymykset ja tutkimusongelma sekä tutkimuksen rakenteelliset seikat. Toisessa luvussa esitellään tutkimuksen tieteellinen viitekehys, joka on jaettu viiteen ala- osioon, sekä käydään läpi ne tutkimuksessa käytetyt menetelmät sekä niiden teoreetti- nen viitekehys ja aineistot. Tutkimus avaa menetelmien tieteenfilosofisen perusraken- teen, aineiston keruun sekä analysointiprosessin, jolla aineistoa on pyritty tulkitsemaan. Kolmannessa luvussa keskitytään tutkimuksessa yleisesti Lean periaatteiden avaamiseen. Mitä Lean on, historiaa ja miten Lean soveltuu pienen – ja keskisuuren konepajateolli- suuden tarpeisiin. Neljännessä luvussa tutkimus läpikäy prosessia, miten Lean otetaan tai on otettu käyt- töön onnistuneesti ja mitkä ovat sen konkreettiset hyödyt, sekä tarkastelee myös sitä fasilitointia jonka pohjalta yritys toimii ja sitä, miten se helpottaa Lean muutosta koko- naisvaltaisesti. Viidennessä luvussa tutkimus avaa niitä käytänteitä, jotka muodostavat 12 työläimmistä ja suurimmat kustannukset aiheuttavista sektoreista kokonaisuuden hallin- nassa. Tämä sektori syntyy Lean prosesseissa usein implementoitaessa organisaatioiden toiminta osaksi asiantuntijaympäristöä. Luku kuusi esittelee tutkimuksen metodologia ja tutkimusmenetelmä. Luvussa seitsemän tiivistetään tutkimuksen tulokset, johtopää- tökset ja tehdään yhteenveto, sekä suositukset jatkotutkimukselle. Luku kahdeksan kä- sittelee tutkimuksen reliabiliteetin ja validiteetin teorioineen. Lopuksi luku yhdeksän ko- koaa tutkimuksen yhteen, esitetään johtopäätökset, sekä suositukset jatkotutkimukselle. Kuva 1. Tutkimuksen rakenne visuaalisesti 13 2 Lean periaatteet Lean, johtamisfilosofia, laatuajattelusta johdettu prosessi tai työkalu, jonka tarkoituk- sena on kehittää yrityksen prosesseja kilpailukykyisemmiksi sekä paremmiksi ja jolla py- ritään turhien, arvoa tuottamattomien toimintojen vähentämiseen sekä karsimiseen tuotannossa. Prosessi on joukko toisiinsa liittyviä toistuvia toimintoja, joiden avulla syöt- teet muutetaan tuotoiksi (Juhta 2012). Lean on prosessijohtamisen filosofia, jossa yri- tystä tai toimitusketjua tarkastellaan kokonaisuutena yksittäisten asioiden sijasta. Sana Lean tarkoittaa laihaa tai hoikkaa, joka kuvaa erinomaisesti menetelmää tai filosofiaa, jossa tuotannon tai tuottavuuden parantaminen, häiriöttömyys, virtaustehokkuus ja asiakaslähtöisyys ovat keskiössä. Womack ja Jones (1991) julkaisivat teoksen ”The Machine That Changed the World – The Story of Lean Production”, jolla oli suuri vaikutus Lean – filosofian tunnettavuuteen ja hyödyntämiseen eri teollisuuden aloilla. Teos käy seikkaperäisesti läpi Toyotan menestystarinan autoteollisuuden huipulle ja keinot, joilla se on mahdollistettu. Toyotan TPS – järjestelmän perusperiaatteena on kaikkien niiden toimintojen minimoiminen, jotka eivät tuota lisäarvoa asiakkaalle (Womack, Jones & Roos 2007: 99). Tero Vuorinen kirjassaan, Strategiakirja 20 työkalua kuvaa Lean- filosofiaa työkaluksi, joka kokoaa yhteen useita näkemyksiä yhdeksi kokonaiseksi johtamisjärjestelmäksi (Vuo- rinen 2014: 71–72). Liker (2006: 7) taas määrittelee Lean- filosofian olevan tapa, jossa Toyotan TPS – järjestelmä sovelletaan jokaiselle organisaatiorakenteen tasolle keskittyen keskeytyksettömään yksisuuntaiseen virtaukseen palaten taaksepäin vain asiakkaan vaa- timuksesta ja pyrkien jatkuvaan prossien kehitykseen. Hannus (1995) laajentaa määritel- mää kirjassaan Leanin olevan jatkuvan oppimisen ja kehittymisen prosessi, jonka keskei- senä periaatteena on keskeytymättömän virtauksen luominen kaikkien organisaation lii- ketoimintaprosessien läpi (Tuominen 2010 b:6). Avaintekijänä ja motivaattorina on kes- keisenä elementtinä johdon tiivis sitoutuminen, standardoitu työ, tuotelinjojen nopea syklisyys ja vaihto, imuohjaus sekä järjestelmällisyys laadunohjauksineen. 14 Lean on arvoa tuottava prosessi. Kouri (2009: 89), taskukirjassaan määrittelee arvoa li- säävän toiminnan seuraavasti, toimenpide, joka muokkaa tai muotoilee ainetta, kappa- letta, informaatiota vastaamaan asiakkaan vaatimuksiin. Shah ja Ward 2007 ovat määri- telleet Leanin olevan kokonaisvaltainen sosio-tekninen systeemi, jonka päätavoite on hu- kan poistaminen vähentämällä sisäistä, asiakkaiden ja alihankkijoiden vaihtelua (Shah & Ward 2007). Womack ja Jones 2003 määrittelivät Leanin periaatteet seuraavasti: 1. Asiakkaan arvo; tekijöiden tunnistettavuus, joiden avulla asiakasarvoa tuotetaan ja niihin keskittyminen 2. Arvovirta; (engl. value stream) tunnistetaan kaikkien tuotteiden tai tuoteperhei- den arvovirta ja keskitytään eliminoimaan hukat 3. Virtaus; varmistaudutaan arvoa tuottavien toimintojen virtauksen keskeytymät- tömyyteen ilman, että prosessin toimintoketjun suhteissa on odottelua tai vir- heellisestä tuotannosta johtuvia häiriötekijöitä 4. Imuohjaus; (engl. pull production) suunnitellaan ja valmistetaan tuotteita vain asiakkaan tilauksesta 5. Täydellisyys; (engl. perfection) neljä ensimmäistä periaatetta ovat jatkuvasti ite- roivia, sillä asiakkaan arvo sekä tilaukset tarkentuvat prosessin edetessä, jonka seurauksena arvovirta muuttuu, joka muuttaa virtausta. Iteroimalla toimintojaan yritys pyrkii täydellisyyteen (Womack, J. & Jones, T. 2003) Yllä luetellut Leanin operationaaliset työkalut ovat Toyotan kehittämiä ja niistä on synty- nyt yksi vaikuttavimmista paradigmoista kehitettäessä yritysten prosesseja. Periaatteita on myös kritisoitu kuvailevista ilmaisuista tuotannon näkökulmasta, josta seuraa epä- tarkkuutta käsitteistössä, kuten arvo. Periaatteellisella tasolla se toistuvasti käytettynä peittää tosiasian, että menetelmätason kuvauksia arvon maksimoimiseksi on esitetty vä- hän. Koskela esittää arvon olevan vain termi, jonka tarkoituksena on sitoa Leanin viisi (5) periaatetta yhteen, niiden muodostamiseksi kokonaisuudeksi (Koskela 2004). Periaat- teesta seurauksena käytännöntasolla on dilemma, kuinka saadaan organisaation jäsenet ymmärtämään, mitä arvo pitää sisällään ja miten se saavutetaan. 15 Kuva 2. Leanin pääperiaatteet, Vuorinen Tero (2013) mukaan. Lean – filosofian käyttöönotto ja noudattaminen vaikuttaa organisaatioon laajasti ja kauas tule- vaisuuteen, jolloin Vuorinen (2013:78) asemoi Lean menetelmät strategisiksi työkaluiksi (ks. kuva 2). Strategisen asemoinnin ero muihin strategisiin työkaluihin, jota termiä Vuorinen käyttää, on Lean prosessien pyrkimys ylivertaiseen suoritukseen kehittämällä organisaation ongelmanratkai- sukykyä sisäisesti, jota käytännönläheinen johtaminen, sekä käytäntöön perustuva johtamisme- todisto tukee. 2.1 Leanin kehitys ja historia Lean, filosofia, ajatusmaailma tai menetelmä, miten termi määrittyy käyttäjänsä mukaan, on johtamisfilosofia. Lean – filosofian alkuperäinen kehitys tapahtui 1900 – luvun alussa Amerikassa, jossa W. F. Taylor ja Henry Ford kehittivät käytäntöjä sekä toimenpiteitä, Ford Motor Companyn Highland Parkin autotehtaalle vuonna 1913. Mallin jatkokehitys ja nykymuotoisuuden periaatteet ovat löydettävissä toisen maailmansodan jälkeisestä Japanista ja tarkasti rajattuna Toyotan tehtailta. 16 Ulkoiset toimintaympäristön muutokset sekä resurssipula 1940 – luvulla pakottivat To- yotan johdon miettimään menetelmää, jossa taloudellisten varojen niukkuus sekä pää- omien sitoutumisen aiheuttamat ongelmat pyrittiin minimoimaan. Sodanjälkeinen ulkoi- nen toimintaympäristö, jossa Japanin niukkaresurssiset, pirstaloituneet sisämarkkinat sekä kontrolloitu, hitaasti kehittyvä vientiteollisuus eivät riittävän suurella volyymilla ky- enneet hankkimaan kasvupotentiaalisen Toyotan tuottamia hyödykkeitä pakotti yhtiön muutokseen, jossa kilpailutilannetta hallitsi amerikkalainen, massatuotantoon keskitty- nyt teollisuus ja jonka tuotannon volyymin ylivoima oli musertava. Toimintaympäristön kasvupotentiaalille antoivat sodan jälkeen uudelleen rakennetut tehtaat sekä runsas hy- vin koulutettu nuori työvoima. Ratkaisukeskiöön nousi menetelmä, joka poikkesi täysin funktionaalisen massatuotannon toimintakaaviosta. Massatuotanto ja resurssitehok- kuus tuotannon kehitysmenetelmänä ei ollut mahdollinen Toyotan keinovalikoimassa ke- hitettäessä kilpailukyistä tuotantoa taloudellisesti erittäin haastavana aikana ja hävityn sodan seurauksena. Toyotan perustajat Eiji Toyoda ja Kiichiro Toyoda joutuivat etsimään vaihtoehtoa, joka kykenisi kilpailemaan tasaväkisesti massatuotantoisen ja runsasresurs- sisen tuotannon kanssa. Tuotantokapasiteetin massiivinen kehitystyö annettiin tehtaan pääinsinöörin Taiichi Ohnon (1912 – 1990) ja hänen alaistensa tehtäväksi. 1940 – luvun kaksi selkeää johtavaa yritystä, joiden keinovalikoima rajoittui massatuotannon etujen hyödyntämiseen liukuhihnatuotannon periaattein, olivat Ford ja General Motors ja joi- den kilpailukyky perustui ajatukseen, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hal- valla. Ohnon oivallus, jossa yhdistyivät kustannustehokkuus, laatu ja läpimenoajan lyhentämi- nen oli kombinaatio Fordin liukuhihnatuotannosta ja amerikkalaisen päivittäistavarakau- pan Piggly Wigglyn markkinointimetodologiasta sekä varastonhallinnasta. Fordin liuku- hihnatuotannossa tehokas ja nopea tuotanto oli avainasemassa, jossa myös kustannus- tehokkuus oli hioutunut huippuunsa. Toimenpiteet, joita yritys pyrki hyödyntämään, oli- vat koalitio valikoituja suoritteita sekä tarkoitukseen kehitettyjä työkaluja, joista esimerk- kinä mainitaan vaihdettavat komponentit, standardisoidut työmenetelmät ja tuotanto- linjaston jatkuva virtaus. Valmistusmenetelmien tehokkuuden ansiosta Ford valmisti 17 huippusuosittua T – Ford malliaan kaikkiaan 19 vuoden ajan muuttamatta tuotantorat- kaisujaan. Hukka pyrittiin myös minimoimaan kustannustehokkuuden nimissä ja esimerkkinä olivat alihankkijat, joiden pakkausmateriaalinaan toimittamasta puutavarasta valmistettujen laatikoiden koko standardisoitiin tiettyyn uudelleen käytettävään kokoon. Pakkaus- laudoista valmistettiin autojen lattiat. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena mark- kinoille oli ajautunut uudelleen käytettäväksi myös runsaasti aseteollisuuden materiaalia joita pyrittiin hyödyntämään kierrätyksen kautta, jolloin Ford hyödynsi patruunoiden kannat osana sytytysjärjestelmää. Fordin tuotannon puute oli spesifikaatioiden vähyys, jolloin esimerkiksi asiakkaan ainoa värivaihtoehto aluksi oli musta. Piggly Wigglyn peri- aatteena oli myynti asiakkaiden tarpeisiin ja silloin kun asiakkaille sopi (Vuorinen 2014: 71). Taiichi Ohno yhdisti nämä kaksi ajatusmallia ja niiden yhdistelmänä syntyi kehitys- työn tuloksen TPS, eli Toyota Production System. Periaate oli yksinkertainen, asiakas sai juuri sitä mitä halusi, silloin kuin halusi ja sellaisen määrän kuin halusi. Menetelmästä kehittyi ajatusmallikokonaisuus, imuohjaus, jossa tekniikka, teemat ja aja- tusmallit muodostivat sosio-teknisen koalition yhdistettynä supermarketin toimintakon- septiin. Menetelmän pääideologit ovat Taiichi Ohno, Shigeo Shingo sekä Eiji Toyoda, joi- den kehitystyön, vuosina 1948–1975, tuloksena ratkaisun perusperiaate oli muuttaa työ- asemakeskeisyys kokonaisprosessien hallinnaksi, jossa omavalvontaa kehitettiin sekä valmistus mitoitettiin kysynnän mukaiseksi (Čiarnienė & Vienažindienė, 2012, s. 733). Kehitystyön periaate jakautui kahteen osioon, jossa JIT, eli juuri oikeaan aikaan (just in time) jolla tuotannon virtausta toteutetaan ja joka karsii ylimääräisen työn sekä hukan, sekä JIDOKA, jonka tehtävänä oli organisaation toiminnan visualisointi sekä pakottaa vir- tausongelmat välittömästi esille. Nykyterminologian mukaan se myös tarkoittaa ihmis- avusteista automaatiota (Modig & Åhlström 2018, s. 128–135). 18 1800 – luvun menestyskirjailija Samuel Smiles kirjoitti ajatuksiaan yksilön vastuusta yh- teisön osana kehitystyössä ja professori W. Edwards Demingin tilastotieteelliset opit oli- vat myös olennaisena osana Toyotan johtamismallinnuksessa kehitettäessä TPS proses- sia. TPS prosessin keskiön muodosti henkilöstön arvostus, kunnioittaminen ja kehittämi- nen sekä tuotannon tehokkuutta häiritsevän hukan määrätietoinen ja jatkuva eliminointi. Tuotantojärjestelmä muodostuu organisaation filosofiasta, johtamismallista ja teknisistä apuvälineistä (Graban 2012:2–3,18-19). Niukkuus, josta Toyota Motorsin teknologia nousi, perustui lyhyeen läpimenoaikaan, asiakaskeskeisyyteen, kustannustehokkuuteen ja laadun ylivoimaisuuteen. TPS – järjestelmän keskeisimpiä päämääriä, kunnioitus ja arvon tuotto asiakkaille, ohjaa päättymätöntä kehitystyötä jatkuvasti. Toyota ja heidän työntekijöidensä oivallus, johtaa ydinprosesseja, on saavuttanut erinomaiset mittasuhteet (ks. kuva 3). Toimintojen joh- taminen oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä on kustannustehokas, tuottavuuden volyymiä automaattisesti lisäävä sekä asiakkaan arvoa kohottava menetelmä (Monden 1983, Womack & Jones 2005). Terminä Lean ei liity Toyotan kehittämään tuotannon kehitysprosessiin, vaan termi on ensikertaa lanseerattu vuonna 1990 kirjassa ”The Machine That Changed The World”, jonka julkaisi Massachutes Institute of Technologyn (MIT) Toyotan tuotantojärjestel- mään perehtynyt ryhmä johtajanaan P. Womack. Teos määrittelee suurimman osan kä- sitteistä sekä termistöstä, jonka pohjalta määritellään nykyinen Lean ja sen filosofia (Hawkins & Smith 2004:10). 19 Kuva 3. Kustannusten, tuotteiden, laadun ja inhimillisyyden synergian huomioiminen Toyota Produktion Systemissä (Monden 1983). 2.2 Tehokkuuden parantaminen Tehokkuus, josta Tieteen termipankki käyttää seuraavaa määritelmää, Talous toimii te- hokkaasti tuottaessaan tuotantomahdollisuuksien käyrällä, eli saadessaan mahdollisim- man suuren tuotoksen annetuilla voimavaroilla ja teknologialla (Tieteen termipankki 2020). Leanin yhteydessä käytetään termiä Kaizen, joka tarkoittaa jatkuvaa parantamista (Liker 2004: 23). Tehokkuus on jaettavissa allokatiiviseen tehokkuuteen, joka vastaa ky- symykseen, tehdäänkö oikeita asioita ja tekniseen tehokkuuteen, jolloin kysymys on teh- däänkö asiat oikein (Drucker 1963:53–60). Tehokkuus terminä tarkoittaa osittain samaa asiaa kuin tuottavuus. Tuottavuudella mi- tataan tietyn panosmäärän aikaansaannosta ja tehokkuus mittayksikkönä kertoo, kuinka paljon enemmän tietty panosmäärä kasvattaa aikaansaannosta. Tuottavuus käsitteenä 20 liittyy aina yrityksen reaaliprosesiin, jota kutsutaan yleisesti tuotantoprosessiksi, kun taas kannattavuus kuvaa yrityksen rahaprosessia (ks. kuva 4). Kuva 4. Tuottavuuden ja kannattavuuden yhteys toisiinsa (Hannula 1998: 27; Rehnström 1998: 117). Tuottavuus voidaan kirjoittaa myös matemaattiseen yksinkertaiseen kaavaan, joka on seuraava: Tehokkuus suureena toimii vertailuyksikkönä, jolloin tarvitaan vertailukohde (Johnston & Jones 2004; Rantanen 1995). Lähtökohtaisesti tehokkuus ei huomioi tehdäänkö asiat oikein tai järkevästi, vaan korreloi ainoastaan kyseisen toiminnan tehokkuutta. Usein te- hokkuutta tarkastellaan suhteessa resurssien hyödyntämiseen, ja tehokkuuden muutok- set näkyvät tuottavuussuhteen syöteluvun vaihteluna (Tangen 2005: 41). Tämän seu- rauksena tehokkuus märitellään usein prosessin teoriassa vaadittavan minimiresurssin 21 sekä todellisten käytössä olevien resurssien suhteessa. Korkea tehokkuus ymmärretään panostuksen minimointina tiettyä tulosta kohti. Yksiköiden määritelmä voi olla kappale- luku, tunnit ym. mutta vertailu suoritetaan standardien tai teoreettisen maksimituotok- sen mukaan (Klassen, Russell & Chrisman1998: 2-3; Tangen 2005: 41). Termi käyttöaste (engl. occupancy rate) on esimerkki tehokkuusluvusta. Kapasiteetti on enimmäissuori- tuskyky aikayksikössä. Käyttöaste määritellään palvelun tai tuotantokyvyn kapasiteetin vertailulukuna, mikä on käytössä verrattuna laskennalliseen maksimikapasiteettin. Teollisuuden yksi seuratuimmista suureista on kapasiteetin käyttöaste ja sen hyödyntä- minen. Kapasiteetin käyttöasteen lisäys käytännössä toimii syklisesti, eli lisäys tapahtuu portaittain, johon vaikuttavat mm. investoinnit kapasiteetin lisäykseen, jolloin laskennal- linen tehokkuusluku reagoi kapasiteetin lisäykseen (ks. kuva 5). Kuva 5. Kapasiteetin käyttö (Lumijärvi, Kiiskinen & Särkilahti 1995: 76; muokattu). Kapasiteetin määrittely tapahtuu usein neljällä eri tavalla, jotka ovat (Lumijärvi ym. 1995: 77) mukaan 1. Teoreettinen kapasiteetti, kapasiteetin täydellisen hyödyntämisen tuotos 2. Käytännöllinen kapasiteetti, tuotannon määrä vähennettynä seisonta-ajoilla, huolloilla ja lomilla 22 3. Normaali kapasiteetti, tuotantomäärä pitkällä aikavälillä, esim. vuosituotanto 4. Budjetoitu kapasiteetti on kapasiteetin käyttöaste budjettikaudella Lean menetelmänä pyrkii ennalta määrättyjen prosessien kautta parantamaan tehok- kuutta, jolloin yrityksen koko organisaation kustannustehokkuus kasvaa. Kustannuste- hokkuus tarkoittaa tuotosten ja resurssien panostuksen suhdetta toiseen vastaavaan yk- sikköön tai aiempaan toimintoon. Kapasiteetin käyttöastetta vertailtaessa on otettava huomioon kysynnän vaihtelu, jolloin ongelma syntyy tuotannon tai palvelun kysynnän ja niiden tuottamisen yhtäaikaisen syk- lisyyden vaihtelu. Tämän seurauksena syntyy yli – tai alikapasiteettia, jolloin tuotannon tai palvelun kysynnässä menetetään kysyntää tai kapasiteettia (Lumijärvi ym. 1995: 77). Parannukset, joiden kautta tehokkuutta pyritään lisäämään, ei tarvitse olla suuria, mutta niiden perimmäinen tarkoitus on hukan poistaminen (Liker 2004: 23). 2.2.1 Tuotannon hukat Lean on prosessijohtamisen filosofia, joka keskittyy parantamaan asiakkaan kokemaa ar- voa kasvattamalla prosessin keskimääräistä virtausta, läpimenoa, poistamalla arvon muodostusta tai läpimenoa estävää hukkaa (Womack & Jones 2003). Prosessi ja sen ke- hittäminen liittyvät aina organisaation muihin aspekteihin, eli suunnitteluun ja kehittä- miseen. Prosessi käsittää samat visiot, strategiat ja toimintaperiaatteet, joiden ohjaa- mana organisaatio toimii. Johdon toimeksiannon prosessin kehittämiseksi on oltava sel- keä ja tavoitteellinen, sekä sen toteuttamiseen on varattava riittävät resurssit ja aika. Lean- prosessissa muutoksen on oltava jatkuvaa kehittämistä ja vaikutukset mitattavissa. Hukka on toimintaa, jolla ei kasvateta tuotteen arvoa asiakkaalle. Kirjallisuudessa hukka kuvataan usein vastakkainasetteluna, jossa arvoa tuottavat tai lisäävät (Value added, VA) ja arvoa tuottamattomat tai lisäämättömät (No value added, NVA) toimenpiteet ovat vertailtavina. Arvon lisääminen ja läpimenon kasvattaminen ovat tavoite ja hukan elimi- noiminen on keino. Arvo tarkoittaa ominaispiirrettä, siis asiaa tai tekijää, josta asiakas on 23 valmis maksamaan enemmän kuin sen tuottaminen maksaa. Erotus muodostaa yrityk- selle katteen. Prosessin keskiön määrittää hukkien tunnistettavuuden parantaminen, jol- loin niistä johtuviin syihin voidaan tehokkaasti puuttua. Tunnistettavuus auttaa löytä- mään oikeat menetelmät ja työkalut niiden poistamiseen. T. Ohno ja S. Shingo määrittivät alkuperäisessä TPS järjestelmässä, eli Toyota Production Systemissään, kahdeksan (8) hukkaa joita lean – filosofia myös käyttää hyödyntäessään hukkien poistoa. Lean – filosofian mukaiset hukat Voehl, F., Harrington, H. J., Mignosa, C. & Charron, R. (2014) mukaisesti, kuitenkin kirjallisuudessa variointi vaihtelee tulkitsijan mukaan: 1. Ylituotanto Ylituotanto syntyy tilanteessa, jossa tuotetta tai palvelua synnytetään prosesseissa yli asiakastarpeen. Keskityttäessä vain tuotantoprosesseihin, varastointitarve kasvaa, jol- loin sidotaan raaka-aineita sekä resursseja tarpeettomasti kasvattaen pääomatarpeen si- toutumista. Ylituotannon heijastusvaikutus korreloituu koko prosessiin vaikeuttaen mui- den ongelmien esiintymisen havainnointia sekä tasoittaa niistä johtuvia ongelmia (Voehl, Harrington, Mignosa & Charron 2014: 67–68). Ylituotantoa aiheuttavia toimintoja pro- sesseissa ovat mm. varmuuden maksimointi, epätasaisuus aikatalutuksessa ja kuormitus prosessin eri osien välillä, automaatio ongelmat ja niiden väärinkäyttö sekä ylipitkät ase- tusajat (Voehl ym. 2014: 68). 2. Turhat tai tarpeettomat varastot Ylimääräinen materiaalikuormitus, eräsuuruuden väärinarviointi tai ennustettavuus, keskeneräinen tuotanto, materiaalitoimittajien laatuongelmat, kommunikaatio ongel- mat, tai hidaskiertoinen varasto aiheuttavat lisäkustannuksia, joiden vaikutuksesta tuo- tannon läpivirtausajat kasvavat ja ongelmien havaittavuus heikkenee. Usein tähän kate- goriaan sisällytetään myös palkkiojärjestelmän rakenteelliset ongelmat (Voehl ym. 2014: 72). 24 3. Tarpeeton siirtely ja kuljettaminen Välineistö, jolla materiaalivirtoja teollisuudessa hallitaan, ovat erilaiset siirtolaitteet, nos- turit, trukit, siirtovaunut, kärryt. Näiden laajamittainen käyttö kertoo prosessin ongel- mista, jossa tyypillisesti tuotteen jalostusarvo ei kasva. Prosessin virtauksen kannalta siir- tovaiheet ovat välttämättömiä, mutta turha siirtely aiheuttaa tuotteen vaurioriskin kas- vamista ja se seurauksena laatu – ja ylituotanto ongelmia. Prosessi sitoo myös henkilös- töresursseja, jolloin kustannustehokkuus kärsii. Tuotantoprosessi voi kuitenkin vaatia di- mensioista johtuvista syistä, jotka ovat kappaleen suuri koko tai paino, liikutteluun apu- välineistöä, joka on jalostuksen kannalta välttämätöntä, jolloin niiden tuottama hyöty korvaa jalostusasteen paranemisena menetetyn siirtokustannuksen. Turhia materiaalien siirtely tai kuljetuskustannuksia voivat aiheuttaa läpivirtausketjun toimimattomuus ja ja- lostuspisteiden sijoittelu, ostokäytäntöjen koordinoimattomuus ja tahdistus, ylisuuret tuotantoerät ja varastointialueiden logistinen sijainti sekä koko (Voehl ym. 2014). 4. Yliprosessointi Yliprosessointi on kaikki arvoa tuottamaton prosessointi, josta asiakas ei ole valmis mak- samaan. Yliprosessoinnin ongelmat kiteytyvät usein itse tuotannon fyysisen jalostusket- jun ulkopuolelle, kuten tilausten käsittelyyn ja tiedonkäsittelyyn, sekä niiden siirtotoi- mintoihin ja puutteellisen suunnitellun aiheuttamiin ongelmiin (Voehl ym. 2014: 80). Tuotantoprosessin yliprosessointi johtuu usein laadun ylikorostuneisuutena, mikäli sei ei ole tietoinen katetta kasvattava toiminto, eli ns. brändituote, jolloin laatukriteerien yli- korostuneisuuden kautta pyritään kasvattamaan markkinaosuutta. Yliprosessoinnin muita aiheuttajia ovat tuotteen muutokset ilman prosessiin tehtyä muutosta, asiakkaan vaatimustason tunnistettavuusongelmat, seisokkiaikojen tasaus prosessia ylläpitävänä toimintona sekä häiriöttömän ja laadullisen varmistuksen kaavamainen ajattelumalli. Kommunikaatio ongelmien korostuminen ja liiallinen laaduntarkkailu aiheuttavat myös yliprosessointia. 25 5. Odottelu ja viivästykset Odotus ja viivästykset prosessissa kuormittavat merkittävästi jalostusarvoa, josta asiakas ei ole valmis maksamaan. Odotusta ovat henkilöstöresurssien heikko tai epätasainen kuormitus prosessin eri vaiheiden välillä, prosessin virtauksen pullonkaulat, raaka-aine puutteet ja niiden oikea-aikaisuus prosessin eri vaiheissa, koneiden ja laitteiden asetus- ajat, sekä niiden työstö-ajoista aiheutuneet viivästykset, laatukriteerien toimimatto- muus ja niistä aiheutuneet ongelmat, prosessin sopimattomat, suunnittelemattomat huolto – ja korjaustoimenpiteet (Voehl 2014: 84). 6. Laatuongelmat tai virheet Prosessin laatuongelmilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja, joiden ei katsota asiak- kaan olevan sitoutunut tai niitä halunnut, jolloin tuotteiden sisäänrakennettuja ominai- suuksia, jotka saattavat olla prosessin tai tuotteen kannalta välttämättömiä, käsitellään myös laatuongelmina tai virheinä. Virhe tai viallinen tuote aiheuttaa tuotehylkäystä, kor- jauskustannuksia, uudelleen valmistusta, prosessin takaisinvirtausta sekä reklamaatio- ongelmia tai jopa asiakassuhteen menetyksiä, takuumenettelyn aiheuttamia kustannuk- sia ja viivettä. Viallisella tuotteella ei ole asiakasarvoa. Laatuongelmia Voehl ym. mukaan ovat asiakkaan vaatimustason väärinymmärrys, prosessiohjauksen puutteellisuus, kun- nossapidon suunnittelemattomuus, tuotesuunnittelun puutteet, henkilöstön riittämä- tön perehdytys ja koulutus sekä työohjeiden puutteellisuus, ostokäytäntöjen heikkous sekä materiaalin laadulliset ongelmat (Voehl ym. 2014: 76). 7. Tarpeeton tai turha liike Turhaksi liikkeeksi määritellään kaikki se liike, joka ei lisää tuotteelle arvoa. Turhaa liikettä ovat niin ihmisten kuin tiedon liikekin. Tilojen soveltumattomuus tuotannon prosessei- hin aiheuttaa turhaa liikettä joka kuluttaa energiaa ja aikaa, jolloin jalostusarvo ei nouse. Toimivan Lean prosessin yksi tehokkaimmista kilpailutekijöistä on materialin, koneiden ja laitteiden, henkilöstöresurssien ja metodien kombinaatio, jolla on mahdollisuus saa- vuttaa ns. continuous flow, eli jatkuva virtaus. Turhaa liikettä aiheuttavat henkilöstöre- surssien, materiaalien ja koneiden tehokkuus tai tehottomuus, työmetodien vaihtelu, 26 tiedonkäsittelyn puutteet ja organisoinnin puutteellisuus sekä epäsiisteys (Voehl ym. 2014: 87). 8. Henkilöstön innovatiivisuuden ja voimavarojen hyödyntämisen puutteellisuus Prosessin ohjauksen ja johtamisen osaamattomuus prosesseja kehitettäessä ja paran- nettaessa jättää huomioimatta henkilöstön innovatiivisuuden ja kokonaisvaltaisen voi- mavarojen hyödyntämisen. Henkilöstöresurssien tehokas hyödyntäminen käyttää kaikki ne resurssien voimavarat, joita kukin yksilö hallitsee. Niitä ovat henkinen kapasiteetti, innovatiivisuus, fyysiset ominaisuudet ja taidot sekä tuotteen pitkäaikaisen tuntemisen tuomat valmiudet kehitystyöhön, niin tuotteen kuin menetelmienkin osalta. Henkilöstö- resurssien kokonaisvaltainen hyödyntäminen kehittää myös työyhteisön yhtenäisyyttä, joka taas motivoi parempiin saavutuksiin sekä tuloksiin jatkojalostuksen suhteen. Resurs- sien vajaakäyttöä aiheuttaa vanhakantaisuus johtamisessa ja yrityskulttuurissa, työ- hönottokäytänteiden kriteerittömyys, koulutus – ja perehdytysinvestointien olematto- muus sekä palkkauspolitiikka ja sen kannustavuuden puutteet (Voehl ym. 2014: 94). 2.2.2 Hukkien poistaminen Lean- johtamisen filosofia keskittyy asiakasarvon lisäämiseen ja hukkien poistamiseen (Khan 2011: 1105; Womack & Jones 2003: 15; Hicks 2007: 236). Keskeiset tavoitteet yri- tysten filosofiassa ovat asiakasarvon lisäämisen ja hukkien poistamisen lisäksi ydinre- surssien optimoiminen, sekä yrityskulttuuri, jonka keskeisenä aspektina on asiakkaan tyytyväisyyden tunnistaminen ja sen edistäminen. Tehokkuuden parantamiseksi ja sen maksimoimiseksi kaikenlainen hukka on poistettava yrityksen prosessista. Hukat ja nii- den tehokas poistaminen ovat prosessin jatkuva ja systemaattinen toiminto, joka kasvat- taa yrityksen tuottavuutta ja parantaa laatua (Kouri 2009: 10–11). Hukkien poistaminen lähtee hukkatyyppien tunnistuksesta, jossa asiakasarvoa tai tuot- tamatonta toimintoa tarkastellaan kriittisesti ja niiden eliminoiminen hoidetaan mahdol- lisimman nopeasti ja tehokkaasti. Hukkien tunnistettavuus vaatii ymmärrystä ja tietoa 27 hukkatyypeistä. Hukkia esiintyy kaikissa yrityksen prosesseissa, niin sisäisesti kuin sidos- ryhmien välillä. Keskeisimpinä ja karkeasti jaoteltuina hukat voidaan analysoida kolmeen kategoriaan, ajalliseen, laadulliseen ja taloudelliseen hukkaan. Kuitenkin kaikilla hukka toiminoilla on lopuksi taloudellinen aspekti. Kaikissa jaottelun mukaisissa hukkaproses- seissa on syy-seuraus yhteys, jolloin ajallisesta hukasta muodostuu laadullinen ongelma ja tästä seurauksena ovat taloudelliset hukat tai menetykset. Kuitenkin tunnistusvaihe ja sen tärkeys edellyttävät ymmärtämystä koko toimialan rakenteesta ja liiketoiminnan luonteesta, jolloin karkeasti kaikki hukat eivät ole relevantteja kaikissa tilanteissa, jolloin liiallinen nyansointi poistossa aiheuttaa saavutettuja etuja suuremmat kustannukset. LERC, Lean Enterprise Research Center` in tutkimuksen mukaan tehdasympäristön toi- mintoihin kuluva aika on jakautunut seuraavasti (Hines, P., Holwe, M. & Rich, N. 2004) - 4 % arvoa tuottavat toiminnot - 1 % tulevaisuudessa arvoa tuottavat toiminnot - 35 % välttämättömät, mutta arvoa tuottavat toiminnot - 60 arvoa tuottamattomat toiminnot Sama tutkimus kartoittaa myös tietotyöympäristön, esimerkiksi toimistotyön toiminnot, jotka jakautuvat seuraavasti (Hines ym. 2002): - 1 % arvoa tuottavat toiminnot - 1 % tulevaisuudessa arvoa tuottavat toiminnot - 49 % välttämättömät, mutta arvoa tuottavat toiminnot - 49 % arvoa tuottamattomat toiminnot 2.3 Tehokkuuden parantamisen tunnusmerkit Lean- johtaminen ja sen perusperiaatteet ovat hyvin yksinkertaisiaja helposti ymmärret- täviä, mutta niiden toteuttaminen ja kehittäminen luovat haasteiden kentän, jonka to- teutus vaatii jatkuvaa, päivittäistä paneutumista yrityksen prosesseihin. Leanin tärkeä päämäärä, kustannusten tehokas minimointi, vaatii saavutettuna huomioimaan kolme muuta tavoitetta Mondenin mukaan. Ne ovat seuraavat: 28 1. Tuotettavien määrien kontrollointi, jolloin huomioidaan ja vastataan päivittäisen ja kuukausittaisen kysynnän vaihtelu sykliin. 2. Laadun varmistaminen, jolloin jokainen prosessi tuottaa ainoastaan laadukkaita tuotteita seuraaviin vaiheisiin. 3. Ihmisyyden kunnioittaminen, jota yrityksen on vaalittava samanaikaisesti kustan- nusten alenevan saavutustason aikaansaamiseksi (Monden 1983). Kustannustason minimoimisen vaatimuksena on jokaisen edellä luetellun aspektin toteutuminen, jotta päämäärä toteutuu. Toyotan vahvuus on ymmärrys, jossa välita- voitteet ja päämäärä ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja niitä voidaan käyttää myös päinvastaisessa järjestyksessä (Monden 1983). Organisaation tehokkuus ja sen parantuminen on tunnistettavissa useista tunnus- merkeistä ja tuotannon mittareista suureina. Tuotantoa mitataan jatkuvasti useilla eri mittareilla tehokkuuden ja muutosprosessien onnistumisen varmistamiseksi, tuo- tannon seuraamiseksi ja poikkeuksien nopeaan sekä tehokkaaseen havainnointiin. Keskeisimpiä Leanin mittaristossa tuotannossa ovat tuottavuus, laadun tuottokyky, läpäisyaika tai virtaustehokkuus, keskeneräisen tuotannon määrä ja materiaalin tai hukatun työn määrä (Kouri 2010: 29). Tehokkuus ja sen tunnusmerkistö tuotannossa ovat keskeneräisten tuotteiden mää- rän väheneminen, varastojen kiertonopeuden lisääntyminen, materiaalihukan vähe- neminen ja tuottavuuden kasvu. Virtaustehokkuus on uusi tehokkuuden muoto, jolla mitataan kuinka paljon virtausyksikkö jalostuu määriteltynä ajanjaksona. Virtauste- hokuudessa arvo määräytyy virtausyksikön näkökulmasta eli sen ajan mukaan, jona virtausyksikkö saa arvoa (Modig & Åhlström 2013: 19). Lueteltujen aspektien vaiku- tus näkyy myös kapasiteetin kasvuna mitattavana ajanjaksona, jolloin vaikutus kus- tannustehokkuuteen kasvaa suhteessa. 29 Prosessien kehittymisen kannalta merkityksellistä on työsuoritteista saatu palaute. Palautteella on tärkeä merkitys prosessien kannalta. Itseohjautuvat tiimit tai proses- sin kehitykseen suunnattu organisaatio toimii tehokkaammin palautteen ansiosta, jolloin luodaan edellytykset toiminnan kehitykselle. 30 3 Lean johtaminen 3.1 Arvoketjun määritys Sarja toimintoja, joita Lean- prosesseissa kutsutaan arvoketjuksi tai arvovirraksi, ovat pe- räisin yrityksen tai organisaation tuottamasta arvosta, joka muodostuu monimutkaisista toimintoja yhdistävistä prosesseista. Onnistunut arvonluonti ei lisää vain asiakasarvoa, vaan sen ohella yrityksen sisäiset prosessit hyötyvät myös (Womack 2006: 145). Toiminto on joukko tehtäviä, joiden avulla saadaan aikaiseksi tietty, haluttu tulos. Arvoketju mal- lintaa toimintaa, joka määritellään prosessien eri vaiheissa ja jonka tarkoituksena on tuotteen tai palvelun valmistaminen suunnitellusti asiakkaan tarpeen mukaisesti toimi- tettuna (Kaplinsky & Morris, 2002). Kriittinen piste Lean- prosesseissa on arvon täsmällinen määrittely. Prosessien loppu- tuotteen arvo on kuitenkin asiakkaan luoma kuva tuotteen soveltuvuudesta ja sen tyy- dyttävyydestä laadullisesti. Arvoa tarkasteltaessa asiakaslähtöisesti arvo määrittyy tuot- teeksi, toiminnoksi tai prosessiksi, tuotokseksi, josta asiakas on valmis maksamaan suo- raan tai epäsuorasti, jolloin Leanin tavoite on ainoastaan tunnistaa asiakkaan tarve ja jalostaa prosessi poistamalla tarpeeton siten, että tuote on asiakassektorista täydellinen (Charron, Harrington, Voehl & Wiggin 2015: 7, 95). Tuotos on prosessin, toiminnon tai tehtävän lopputulos (Juhta 2012). Tuotteiden arvonmääritys Leanissa tapahtuu aina asiakaspinnassa (Kouri 2010: 8, Wo- mack & Jones 2003: 16–19). Tämän seurauksena on asiakasnäkökulman tunnistaminen jo tuotteen tai prosessin suunnitteluvaiheessa kriittisten ominaisuuksien ja kustannuste- hokkuuden löytymiseksi merkityksellistä. Korostetun tärkeää on tietää, paljonko asiakas on valmis maksamaan tuotteesta (Vuorinen 2013: 73). Prosessin alkuvaihe luo edellytyk- set koko prosessin onnistumiselle. Menestyminen ja sen edellytykset ovat ymmärrystä asiakaan tarpeista ja prosessin läpäisykyky tuottaa juuri oikea tarpeet tai palvelut (Ra- hikka, Ulkuniemi & Pekkarinen 2011: 357). 31 Markkinointiperiaatteen mukainen arvonmuodostusnäkemys ja sen kehittäjä Michael Porter esitteli vuonna 1985 teoksessaan Competitive Advantage: Greating and Sustai- ning Superior Performance viiden kilpailuvoiman mallin (Porter, 1985) ja tätä mallia pi- detään arvoketjun (engl. value chain) perusperiaatteena. Kuva 6. Arvoketju (Porter 1985: 55). Porterin arvoketju ja sen kuvaaja vastaa Lean johtamisen arvoketjun määrittelyä, jossa tuotteen asiakasarvo jalostuu prosessin edetessä (ks. kuva 6). Markkinaperiaatteellisen arvonmuodostusprosessin mukaisesti yrityksen arvo on yrityksen ulkopuoliset, markki- noiden luomat mahdollisuudet. Arvoketjusta käytetään lähteestä riippuen nimityksiä, ar- voketju, arvovirta tai arvoprosessi. Hines ja Rich määrittelevät kuitenkin arvovirran eron arvoketju- tai toimitusketju ajatteluun, arvovirtatarkastelussa pyritään luomaan heidän mukaansa tarkempi ja syvällisempi kuva arvonluonnista (Hines & Rich 1997).Womack, Jones ja Roos (1990) kiinnittivät huomiota teoksessaan The Machine That Changed the World arvovirtaan tai arvoketjuun kuuluvien sisäisten prosessien lisäksi ulkoisiin arvovir- ran toimintoihin. 32 Arvoketjun tunnistamisen kautta yritys pyrkii tunnistamaan arvoa tuottamattomat sekä prosessin kannalta tarpeettomat toiminnot, jolloin niiden poistaminen prosesseista saa- vuttaa merkityksen Leanin tehokkuuden ja kustannusorientoitumisen kontekstissa. Mi- käli prosessissa havaittu toiminto ei tuota asiakasarvoa tuotteeseen, se tulee poistaa vä- littömästi (Kouri 2010: 8, Vuorinen 2014: 73). Arvovirtaan sisältyy sekä arvoa lisäävät- ja arvoa tuottamattomat toiminnot (Womack & Jones 1996). Rother ja Shook ovat listanneet ominaisuuksia, joiden pohjalta he pitävät arvovirtakar- toitusta hyödyllisenä työkaluna Lean prosesseissa seuraavasti (Rother & Shook 2009) - visualisoi koko virtauksen tuotannossa yksittäisten prosessien sijasta - hukkien hahmottaminen arvovirrassa paranee - tuotantoprosesseissa yhteinen kieli - yhteys informaatio – ja materiaalivirran välillä hahmottuu - arvovirtakartoitus on kvalitatiivinen työkalu, jolla mallinnetaan detaljitasolla tuo- tantolaitoksen toimintaa virtauksen aikaansaamiseksi prosessien välille 3.2 Imuohjaus ja virtauksen luominen Asiakkaan ostosignaalin eteneminen läpi tuotantoketjun toimitustasolle ja aiheuttaa tuotteeseen imun, jonka tarkoituksena on vetää tai imeä tuote läpi toimitusprosessin (ks. kuva 7) (Vuorinen 2014: 73, Kouri 2010: 9, Liker 2006: 22). Imuohjaus on prosessi tai toimintatapa, jossa asiakkaan tilaus käynnistää hankinta – ja valmistusprosessin, tai imuohjaus on tuotannon ohjauksen muoto, jossa tuotteita valmistetaan vain, jos asiak- kaat tai seuraava prosessivaihe niitä tilaavat. 33 Kuva 7. Imuohjauksen toimintaperiaate (Haverila, Uusi-Rauva, Kouri & Miettinen 2009). Lean- johtamisen tavoitteellinen tuotantomalli on yksiosainen virtaus, jossa yksittäistä tilaa tai aluetta jalostetaan jatkuvasti koko tuotannon läpi ilman välivarastointia (Saari 2018: 4). Leanin ja tehokkaan tuotannon periaate on ohut, tasainen ja tarkoituksenmu- kainen materiaalivirta, jota ohjaa asiakkaiden tarve, eli kysyntä. Virtauttaminen on toi- mintaprosessien liittyvien eri vaiheiden toteuttaminen peräkkäin siten, että toiminta etenee hallitusti, resurssikuormitus on tasainen, sekä keskeneräinen toiminta on mini- moitu (Saari 2018: 4). Virtaustehokkuus vs. resurssitehokkuus, jossa virtaustehokas organisaatio keskittyy tuot- teen tai palvelun prosessointitehokkuuteen asiakkaalle tuotetun arvon kontekstissa ja resurssitehokas organisaatio hyödyntää yksittäisten resurssien, yksilöiden, laitteiden tai informaatiojärjestelmien mahdollisimman tehokasta hyödyntämistä osaoptimoiden (ks. kuva 8) (Saari 2018: 4). Läpimenoajan ja arvoa lisäävän ajan suhdetta kutsutaan virtaus- tehokkuudeksi tai prosessin jaksoajan tehokkuudeksi. Lean- prosesseissa virtauksen luominen tai sen ymmärryksen hahmottaminen organi- saation prosessien eri vaiheissa ei aina ole yksinkertaista. Carlborg, Kindström ja Ko- walkowskin mukaan virtauksen luomisessa vaarana on keskittyminen virtaustehokkuu- den kasvattamiseen, jolloin unohdetaan arvon kasvattaminen ja priorisoidaan kohteen tai tuotteen ympärillä olevat resurssit (Carlborg, Kindström & Kowalkowski 2013: 6). 34 Toimintavarma ja tehokas organisaatio on resurssitehokkuuden ja virtaustehokkuuden keskiarvo, jolloin resurssitehokas organisaatio huolehtii resurssien mahdollisimman te- hokkaasta hyödyntämisestä (Torkkola 2015: 58, Modig & Åhlström 2013: 7-9). Kuva 8. Resurssi – ja virtaustehokkuuden ero (Modig & Åhlström 2013: 21). Imuohjauksessa periaatteellisen virheen mahdollisuus kasvaa potenssissa, mikäli proses- sin lähtötilanteessa virtausyksikön sijasta prosessit määritellään itse toiminnan ja sen eri funktioiden mukaisesti. Virtaus on myös mahdollista tasapainottaa. Lean – johtamisen konseptissa oletusarvona on kysynnän tasaisuus. Tuotantokapasiteetin vaihtelua hallitaan tahdistuksen sykleillä, jolloin prosessin rajoittavin vaihe, eli pullonkaula määrittää tahdin. Tämän pullonkaulan mukaisesti sovitetaan koko prosessi jatkuvan virtauksen mukaisesti. Tätä menetelmää kutsutaan pullonkaulaohjaukseksi. Parhaan tahtiajan määrittäminen matemaattisesti on monimutkainen optimointitehtävä (Jiunn-Chenn:011:226). 35 3.3 Parhaiden käytänteiden määritys Lean- prosessien implementoinnin optimoinnissa avainasemassa ovat parhaat käytän- teet, joiden avulla prosessien hallittavuuden fokusointi voidaan suorittaa. Toiminnan keskiössä on prosessien vakauttaminen, jolloin vakiintuneita toimintamalleja ja käytän- teitä hyväksikäyttäen kehitetään toimintaa sekä laatua (Liker 2006: 142-143, Womack ym.: 2007). TPS, eli Toyota Production Systems käyttää Taiichi Ohnon luomaa työkalua, arvovirtakuvausta, value stream map, jonka he nimittivät materiaalin ja informaation virran diagrammiksi. Fokusointi lähtee käänteisesti, eli imuohjausperiaatteella, jolloin asiakasohjautuvuuden perusperiaate toteutuu, sekä prosessien sisäinen visualisointi ja hukkien tunnistus helpottuu. Prosessit ja niiden virtaus on yhdistettävä, jonka jälkeen voidaan ryhtyä yksittäisten prosessien parannustyöhön (Liker & Meier 2006: 38–42). Arvovirtaus on kokonaisjaksoaika tai läpimenoaika, joka kuluu, kun asiakas esittää tilauk- sensa ja saa sen käyttöönsä. Määritettäessä organisaatiotasolla parhaita käytänteitä prosessi käynnistyy arviointime- nettelyllä, jossa toimintojen kartoitus suoritetaan. Periaatteellisella tasolla hyvä käytäntö ja paras käytäntö tai parhaat käytänteet käsitteitä ei voida erottaa toisistaan ilmiön sa- mankaltaisuuden vuoksi. Perusolettamus on ajattelumallin samankaltaisuus, mutta il- miön kuvantaminen vaihtelee (Henttonen 2002: 14). 3.4 Jatkuva parantaminen Kaizen, japaninkielinen termi, jota käytetään Lean johtamisen prosessisessa puhuttaessa jatkuvasta parantamisesta. Termi tarkoittaa käännettynä parantamista eli muutoksen ha- kemista parempaan, tai täydellisyyteen pyrkimistä Lean käsitteistössä. Brunet ja New vuonna 2003 selkeyttivät ja korostivat kaizenin piirteitä seuraavasti - se on jatkumo, mikä tarkoittaa sekä toiminnan luonnetta, toistuvuutta, ja sen lop- pumattomuutta kohti laatua ja tehokkuutta 36 - kuvaavin termi on inkrementaalinen, vähittäin parantava, verrattuna organisaa- tion johdon määrittelemiin työn uudelleenorganisointeihin tai teknologiseen in- novaatiokehitykseen - sisäänrakennettuna osallistuvuus, jolloin se sisältää henkilöstön osallistumisen ja älykkyyden hyödyntämisen luomalla olennaisia psykologisia ja laadullisia etuja heidän prosesseihinsa (Brunet & New 2003). Masaaki Imain 1986 jaottelee kaizen filosofian kolmeen tyyppiin, jotka ovat johtajapai- notteisia (engl. management-oriented), ryhmäpainotteisia (engl. group-oriented) ja yksi- löpainotteisia (engl. individual-oriented) (Imai 1986). Lean- prosesseissa keskitytään va- riaatioiden vähentämiseen, ei niinkään painopistesektoreihin, joiden kokonaisuutta py- ritään hallitsemaan, jolloin ennustettavuus paranee ja suorituskyvyn vaihteluväli kape- nee (Gisi 2018). Jatkuva parantaminen keskittyy myös olennaisesti hukkien tunnistami- seen ja niiden poistamiseen. Poistamalla hukka resurssien käyttö tehostuu ja arvoa tuot- tavat toiminnot paranevat (Womack & Jones 2003). Koskela on määritellyt jatkuvan pa- rantamisen painopistealueet seuraavasti (Koskela 1992) - pullonkalojen eliminointi - poikkeamien vähentäminen - läpimenoaikojen lyhentäminen - arvoa tuottamattomien osien eliminoiminen - toimintojen kehittäminen asiakaslähtöiseksi - prosessin osien hienosäätö synkronoinnin parantamiseksi - luotettavuuden parantaminen - laiteparannukset Tavoitetaso jatkuvan parantamisen muutosprosesseissa on pysyvyys ja kehittyminen, jol- loin prosessien muutokset voivat olla radikaalejakin. Deming on visualisoinut laatuym- pyrän Leanin jatkuvasta kehittämisestä, (kuva 8) 37 Kuva 9. Demingin laatuympyrä, josta käytetään myös termiä PDCA sykli (Deming 1950) mukail- len (Cole 2002: 1053). PDCA laatuympyrä tai sykli on päättymätön prosessi, jossa jokaisen kierroksen jälkeen organisaatio on lähtökohtaisesti lähempänä tavoitetasoaan (ks. kuva 9). Perusajatuksena kehittämiseen sykleittäin tai kierroksittain perustuu jatkuvaan oppimiseen, jolloin omat tapamme, ajatuksemme ja tietomme informatiivisine rajoitteineen kehittyvät syklien sekä kierrosten aikana. Tämän seurauksena toimintamme kehittyy kohti täydellisempää, asiakaskeskeistä toimintaa. PDCA sykli on yksi keskeisimmistä työkaluista jatkuvan paran- tamisen prosessissa. 3.5 Implementointi, edut ja edellytykset Implementointi on tietoon perustuvien toimintatapojen saattamista käytäntöön siten, että uuden tiedon soveltamisen esteet kulloisessakin toimintaympäristössä tunnistetaan ja ne pyritään ylittämään (Sipilä, Mäntyranta, Mäkelä, Komulainen, Kaila 2016). Yksilölli- syys ja organisaatiokohtaisuus ovat Lean- prosessien avainsanat implementoinnissa ja menetelmien soveltamisessa. Organisatoriset lähtökohdat määrittävät edellytykset, mutta edut, joita tavoitellaan, ovat yhteneväisiä. 38 Implementoinnin onnistuminen vaatii onnistuakseen organisaation vision ja strategian, johon koko organisaation henkilöstö prosessiin liittyvine sidosryhmineen on sitoutunut. Strategisten aspektien huomioimatta jättäminen, kuten arvon luominen ja asiakasarvon ymmärrys organisatorisella tasolla johtaa organisaation keskittymisen kustannustehok- kuuteen, toimittamiseen ja laatuun, jolloin Lean- johtamisen kokonaisvaltainen toimin- nan kehittäminen ja lisäarvon tuotto jää saavuttamatta, jolloin tuloksena on osaopti- mointi arvoketjussa (Holweg & Pil 2001, Holweg 2003). Maksimoidun hyödyn saavuttamiseksi organisaatioiden tulisi hyödyntää koko Lean pro- sessi, joiden ydin ajatuksena on oltava henkilöstön ja sidosryhmien kunnioitus sekä jat- kuva parantaminen. Kuva 10. Lean – johtamisen käyttöönotto ja strategiset perusteet. Prosessissa visio etenee päivittäistä toimintaa tukien kohti valitun strategian toteutu- mista. Prosessin onnistumiselle on välttämätöntä, että organisaatio tunnistaa muutos- tarpeen, omat arvonsa ja valitun strategian sekä mission (Tuominen 2010b: 24). Projekti koostuu neljästä vaiheesta, analyysi -, mittaus -, parannus – ja seurantavaiheesta (ks. kuva 11)(Wang & Chen 2010). 39 Kuva 11. Lean prosessin eteneminen (Wang & Chen 2010). Resurssipohjaisen tuotannon tai organisatorisen muutoksen implementoinnin edut Lean johtamisen kontekstissa ovat asiakastyytyväisyys, reagointi-ja virtaustehokkuuden kasvu, tuottavuuden parannus ja laadun paraneminen. Taulukko 1 vertaa toimintatapoja peri- aatteellisella tasolla. Taulukko 1. Lean – filosofian ja perinteisen toimintatavan vertailua (Hannus 1994: 218). 40 Pekuri, Herrala, Aapaoja & Haapasalo (2012) tutkimuksen mukaisesti organisaation kult- tuurillinen muuntautuminen on viiden toiminnon kokonaisuus, toiminnot ovat johtami- nen, motivointi, osaaminen, luottamus ja henkilöstö, eli ihmiset (ks. kuva 9). Kulttuuri määritellään yhteisön tai ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuu- deksi (Sivistyssanakirja). Kohdeorganisaation johdon sitoutuminen on kriittisen tärkeää implementoitaessa Lean johtamisen kokonaisuus organisaatioon. Macomber ja Howell (2005) ovat listanneet viisi vähimmäistavoitetta Leanin implemen- toinnin johtamisessa seuraavasti: - Kommunikaatio, kerro mitä konkreettisia hyötyjä muutoksesta seuraa - Järkevien vaatimustasojen asettaminen - Selkeä demonstraatio uusista toimintatavoista - Mittaa suorituksia ja palkitse uusien toimintatapojen noudattamisesta - Auta osallistujia kokemaan muutos positiivisena asiana Kuva 12. Lean – johtamisen implementoinnin viitekehys, johon on yhdistetty lean – johtamisen ja Kotterin (1996) segmentointi (AlManei, Salonitis & Tsinopoulos 2018: 1164). 41 Lean- johtamisen implementointiin olennaisena liittyy yrityskulttuurin muutosprosessi jonka kuvaamisen havainnointiin Kotter (1996) on kehittänyt kuvan 12 mukaisen muu- tosjohtamisen mallin, jossa kahdeksan askelta on jaettu havainnollisesti kolmeen ryh- mään. Askeleet yhdestä kolmeen luovat tarvittavan ilmapiirin. Askeleet neljästä kuuteen sitouttavat ja mahdollistavat muutoksen. Kaksi viimeistä askelta juurruttavat muutoksen ja Lean – johtamisen. Transformaatioprosessin onnistuminen vaatii järjestelmällisen ete- nemisen, jossa johtajuuden rooli korostuu. Muutosta johdettaessa yli – tai alipainottei- sesti kahdeksan askeleen malli muuntuu yksinkertaisemmaksi kolmiportaiseksi malliksi. Muutosprosesseissa hallinnoinnin merkitys korostuu, mutta itse muutoksen johtaminen on suurin haaste (Kotter 1996: 22–24,27,30). Leanin implementoinnissa määrätietoisesti edetään ohjattuna muutokseen, jotka perus- tuvat strategiseen valintaan, laskennallisiin skenaarioihin ja matemaattisiin, helposti seu- rattaviin mittaristoihin. Kulttuurinmuutos on abstrakti toimenpide ja mittariston kehittä- minen on ensiarvoisen tärkeää, jolloin muutoksen nopeutta ja hyötyjä kyetään seuraa- maan realiajassa (Macomber & Howell 2004). 42 4 Lean- johtaminen osana toiminnan kehittämistä ja sen haas- teet Toiminnan kehittäminen ja organisaation tuottavuus, itseisarvona arvovapaa käsite, jota mitataan suhdeluvulla. Mittausteknisesti kehittämisen antamat vertailusuureet eivät rat- kaise kehittämistä. Tarvitaan työkalu, jossa prosessia kehitetään jatkuvasti ja systemaat- tisesti kohti täydellisyyttä. Resurssi – ja virtaustehokkuus ovat tuotannon ensimmäiset avainsanat muutettaessa prosessia Lean mallin mukaiseksi. Resurssit ovat henkilöstö sekä tuotantovälineet, joilla tuotteet tai palvelut tuotetaan asiakastarpeeseen, talous- tiede määrittelee vielä kolmannen aspektin, eli pääomaresurssit. Resurssien mahdolli- simman tehokas käyttö organisaatiossa takaa jatkuvuuden ja kehittymisen sekä vähen- tää hukkaa liiketoimintakonseptissa. Lean- johtamisessa yhdistyvät resurssitehokkuus ja virtaustehokkuus. Resurssitehokkuus tuotantojärjestelmässä yhdistää erilliset resurssit kokonaisuudeksi ja pyrkii niiden mah- dollisimman korkeaan käyttöasteeseen (ks. kuva13). Virtaustehokkuus on suure, jota käytetään läpivirtaukseen prosesseissa sekä asiakaspalveluun. Kuva 13. Resurssitehokkuus keskittyy maksimoimaan yksittäisten resurssien käytön tehokkuutta (Työ – ja elinkeinoministeriö, Työpoliittinen aikakauskirja 3/ 2015: 19). 43 Kuva 14. Virtaustehokkuus keskittyy virtausyksiköiden (tuotteet tai asiakkaat) arvoa vastaanot- tavan ajan suhteeseen niiden tuotantojärjestelmässä viettämästä ajasta (Työ – ja elinkeinominis- teriö, Työpoliittinen aikakauskirja 3/ 2015: 20). Virtaustehokkuus asiakasohjatuvissa prosesseissa on Lean johtamisen kontekstissa avainsana (ks. kuva 14). Resurssitehokkaassa järjestelmässä resurssit ovat hajautettuina, jolloin niiden käyttö on erillisohjauksessa, jolloin välivarastointi ja odotusajat kasvavat. Lean- johtamisessa käytetään termiä pullonkaula, joka estää resurssien erilaisten kapa- siteettien yhteensovittamisen tehokkaasti (Heikkilä & Martinsuo 2015: 19). Virtauste- hokkuuden aspekti on asiakasohjautuvuus, jolloin resurssit pyritään yhdistämään mah- dollisimman yhteensopiviksi, jolloin virtausnopeus kasvaa ilman välivarastointia (Heik- kilä & Martinsuo 2015:19). Virtaustehokkuuden korkea käyttöaste, eli mahdollisimman nopea ja tehokas virtaus tuottaa ongelman, joka helposti kumuloituu käyttöasteen käänteisyyteen, jolloin korkea virtaustehokkuus edellyttää joustavia resursseja, eli vapaata kapasiteettia ja tästä seuraa resurssitehottomuus tai kustannustehottomuus (Heikkilä ym. 2015: 20–21). Korkea vir- taustehokkuus ja sen saavuttaminen on haasteellista, mikäli syklisyys asiakaspinnassa on suurta. Kuvassa 15 esitetään resurssi – ja virtaustehokkuuden suhde, sekä niiden toimin- taan sisältyvä erilainen riippuvuusvaihtelu. Lean- johtamisen kontekstissa pyritään ihan- netilanteeseen, maksimaaliseen suorituskykyyn, jossa resurssi – ja virtaustehokkuus ovat mahdollisimman korkeat. 44 Kuva 15. Resurssi – ja virtaustehokkuuden sekä vaihtelun välinen keskinäinen riippuvuus (Työ – ja elinkeinoministeriö, Työpoliittinen aikakauskirja 3/ 2015: 21). Lean- johtaminen perustuu operaatioteorian soveltamiseen. Operaatioteorian mukai- sesti kaksi tekijää selittää tuotantojärjestelmän pitkän aikavälin tuottavuuden kasvun, eli virtausnopeuden kasvu toteutetaan vaihtelun pienentämisenä. Teoriaa kutsutaan no- pean, tasaisen virran teoriaksi (Schmenner & Swink 1998). Aiempien tutkimusten periaatteellinen havainto Lean johtamisen puutteista kumuloituu strategisen kehittämisulottuvuuden puutteeseen, sekä implementoinnin haasteisiin (Albliwi, Jiju, Abdul Halim Lim, & Van der Wiele 2014, Pedersen & Huninche 2011, Gar- rahan & Steward, 1994, Wang & Huzzard, 2011, Bhasin & Burcher, 2006). Strateginen ulottuvuus ja sen puute ovat autoteollisuusmallinnuksen haaste, joka keskittyy asia- kasarvon lisäämiseen poistamalla operatiivisesta toiminnasta hukkia, joiden ilmenemis- muotona on yksinomaan kulujen pienentäminen (Hines, Holwe & Rich 2004), jolloin li- säarvon tuottaminen korreloi toimintojen eksploitatiivisen kehittämisen. Eksploitatiivi- 45 sen kehittämisen aspekti vaikuttaa organisaation henkilöstön tyytyväisyystasoon ja mo- tivaatioon negatiivisesti ja henkilöstö on vain mekaanisen prosessin osa (Garrahan & Ste- ward 1994). 4.1 Jatkuva parantaminen tuotannon ilmiönä Lean- prosessina on jatkuvaa kehittämistä ja parantamista kohti täydellisyyttä. Jatkuva parantaminen tuotannon ilmiönä on prosessi tai kulttuurillinen ilmiö, joka kehittyy ja pa- ranee aikajanalla. Jatkuvan parantamisen kulttuurin organisatorinen sisäistyminen on vähittäinen ja pitkäaikainen oppimisprosessi (Jha, Noori & Michela 1996). Oppimispro- sessi mallinnetaan osatekijöiden summana, joiden toistojen kautta oppimistekojen kautta prosessin hallinta vakiintuu ja rutinoituu osaksi kehittämisen kokonaisuutta (ks. kuva 16). Oppimisen vaiheet ovat Yrjö Engströmin mukaan motivoituminen, orientoitu- minen, sisäistäminen, ulkoistaminen, arviointi ja kontrolli (Engström 1984, 2004). Kuva 16. Lean – prosessin 5 toteutuksen periaatetta (Modig & Åhlström 2013: 80). 46 Jatkuva parantaminen on evolutiivinen prosessi, jolloin se ilmenee eri organisaatioissa eri tavoin (Ni & Sun 2009). Oppimisprosessin ollessa kyseessä koko organisaation jatku- van parantamisen koalition osana, muutos muuttaa käytänteitä sekä johtamisen luon- netta. Organisaation henkilöstöresurssien on otettava käyttöön uusi lähestymistaso ja ajattelumalli, sekä samanaikaisesti unohtaa osa jo vakiintuneista käytänteistä (Schein 2010: 313). Jatkuva parantaminen tuotannon ilmiönä ja sen sovittaminen osaksi organi- saation toimintaa on ainutlaatuinen prosessi, eikä siten ole suoraan kopiointikelpoinen muihin yrityksiin (Savolainen 1999). Kontekstuaaliset muuttujat, kuten organisaation kilpailuasetelma, teknologinen kehitty- neisyys ja johtamismalli ovat vaikuttimina implementointiprosesseissa (Hug 2005). Tä- män seurauksena organisaatiot, jotka pyrkivät jäljittelemään malliorganisaation toimin- taa ja käytänteitä mahdollisimman tehokkaasti, etsivät vain yhtäläisyydet, joiden poh- jalta prosessin etabloituminen osaksi omaa organisaatiota mahdollistuisi. Jatkuvan pa- rantamisen ilmiöistä ja prosessien kehityksestä osana organisaatiokulttuuria on tiedos- tettava vahvuudet ja heikkoudet. Vahvuudet tai menestystekijät, joiden olemassaolo on tiedostettu, vaikuttavat kumulatiivisesti heikkouksien realisoitumiseen. Menestystekijät, joiden vaikutusta Lean- prosesseissa korostetaan, ovat ensisijaisesti kriittisiä menestys- tekijöitä (engl. kritical success factors). Näiden menestystekijöiden heijastusvaikutus or- ganisaation jatkuvan parantamisen kulttuuriin on ratkaiseva. Termistä menestystekijä käytetään kirjallisuudessa useita eri muotoja synonyymeina, kuten edellytys (engl. pre- requisite), vaatimus (engl. requirement), mahdollistaja (engl. enabler) sekä ajuri (engl. driver). Suomenkielinen kirjallisuus käyttää useimmiten kuitenkin menestystekijä termiä, koska sen sanoma kuvaa paremmin organisaatiotason toimintaa kuin esimerkiksi vaati- mus. Jatkuvan parantamisen prosessi etenee organisaatiossa vaikka jokin vaatimus ei realisoituisikaan. Jatkuva parantamisen keskiössä osana tuotannon kehittämistä on henkilöstöresurssien ymmärrys omasta panoksestaan, asemastaan kokonaisuuden osana ja sen vaikutuksista lopputulokseen. 47 Psykologisten mallinnusten kautta pidetään selviönä muutosjohtamisen tarpeellisuus ja siihen olennaisesti kytkeytyvä turvallisuuden tunne, jotta haluttu tulostavoite on saavu- tettavissa (Burke 2008: 247–270). 4.2 Haasteet ja rajoitteet operatiivisella tasolla Lean- menetelmien ja työkalujen omaksuminen ei ole avaintekijä jatkuvan parantamisen metodissa (Holtskog 2013). Organisaation onnistumisen kannalta keskiössä ovat henki- löstöresurssit ja heidän tulkintansa omasta roolistaan sekä niiden sovittaminen työteh- täviin ja kehitystyöhön siirryttäessä fragmentoidusta tekemisestä tiimitason optimointiin. Organisaation kulttuurilliset seikat määrittävät myös keskiön valittaessa jatkuvan paran- tamisen työkaluja ja metodeja organisaation käyttöön sekä kehitystyöhön (Holtskog 2013). Johtamisajattelu ja soveltuvat työkalut ovat koalitio, joiden avulla kehitystyön raa- mitus tapahtuu (Rother 2011). Haasteet, joita organisaation kehitystyössä ja muuttamisessa Lean johtamisen mallin- nuksen mukaiseksi riittää. Selkeä ymmärrys organisaation olosuhteista, joiden pohjalta kehitystyö kohti älykästä ja täydellisesti toimivaa imuohjautuvaa tuotantoa lähtee olet- tamuksesta, että valitaan työkalut, jotka soveltuvat juuri omaan organisaatioon, eikä ko- pioida niitä jo toiminnassa pidemmällä olevista organisaatioista tai mallinnuksista. Termi oppiva organisaatio ja sen evaluoinnit, eli arviot prosessin toiminallisesta kokonaisuu- desta luovat pohjan valituista menetelmistä yhdistettynä yhteisiin ajattelumalleihin, ar- voihin ja käytänteisiin (Senge 1994). Prosessien toiminnallisia evaluointeja tehdään ker- tasuoritteisina tai jatkuvana prosessina toimintojen yhteydessä, jolloin palaute prosessin onnistumisesta ja sen jatkuvasta kehittämisestä osana Lean- kontekstia luo tarvittavaa informaatiota. Arviointi prosessina jaetaan joko ulkopuoliseen- tai sisäiseen arviointiin (ks. kuva 17). Ulkopuolisilla arvioinneilla tarkoitetaan täysin ulkopuolisen tahon toteut- tamaa tai ulkopuolisen koordinoimaa arviointia. Sisäinen arviointi jaetaan kahteen pää- tyyppiin, itsearviointiin ja konsultoituun itsearvioon. 48 Kuva 17. Arviointien jako ulkopuolisiin ja sisäisiin arviointeihin (Aalto-Kallio, Saikkonen & Koski- nen-Ollonqvist. 2009: 37–39). Konsultoiva itsearvio perustuu ulkopuolisen arvioitsijan, usein konsultin, arvioon. Pro- sessi etenee konsultin sekä arvioitavan ryhmän yhdessä luoman arviointikriteeristön pohjalta osallistuen keskitetysti prosessiin. Itsearvioinnin peruste on prosessin ja sen on- nistumisen omaehtoinen arviointikriteeristö ja sen hyödyntäminen kehitettäessä Lean prosessia. 4.3 Motivaatio ja intressi aspektit ”Motivaatio on motiivien aikaansaama tila. Motivaatio voidaan määritellä yksilön tilaksi, joka määrää, miten vireästi ihminen toimii ja mihin hänen mielenkiintonsa on suuntau- tunut”(Ruohotie 1998). Motiivit käsittävät yksilön toiminnassa tarpeita, haluja, viettejä, sekä palkkioita ja haluja, jotka voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Lean- johtamisen kontekstissa aktii- visuus kehittää tuotantoa ei ole yksilöitynä riippuvainen mahdollisuuksista ja niiden luo- masta tematiikasta, vaan organisaation henkilöstöresurssien motivaatiosta kehittää pro- sessia ja heidän inhimillisistä tekijöistään. Henkilöstöresurssien motiivit prosessin kehit- tämisessä ovat kriittisen tärkeitä organisaation kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja me- nestykselle (Boxall & Purcell 2016: 274–275, 300). Inhimillisillä tekijöillä tarkoitetaan prosesseissa lähestymistapaa, jossa yksilö, ihminen on kaiken toiminnan keskiössä. Työympäristössä ja siinä tapahtuvassa prosessissa huomioi- daan yksilön tapa toimia ja olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lean – johtami- sessa, prosesseissa ja niiden kehittämisessä aspekti, eli näkökulma on asiakaslähtöinen. Asiakaslähtöisyys keskittyy asiakkaan kokemaan arvoon ja mikä on heille merkityksellistä. 49 Intressit, eli edut tai tavoitteet Lean prosesseissa palvelevat molempia. Organisaatiota, jonka toimintaa ohjaa asiakaslähtöisyys, ja joka kykenee hyödyntämään toiminnassaan sen täysimääräisesti, kykenee myös tulouttamaan saavutetun hyödyn myös taloudelli- sesti toiminnan kehittämisen kautta. 4.4 Organisatoriset rajoitteet Lean- prosessin kokonaisvaltainen käyttöönotto on monimutkainen ja kestoltaan pitkä prosessi siirryttäessä funktionaalisesta toimintastrategiasta nopeasykliseen, asiakasoh- jautuvaan toimintamalliin. Lean- johtamisen implementoinnissa organisaatiokulttuuriin vaikuttamisen kautta pyritään saamaan ne strategiset hyödyt, jotka organisaatio proses- sissaan hankkii, uudistaa ja kehittää tuotantoaan päämäärätietoisesti saavuttaakseen kestävää kilpailuetua. Organisatoriset rajoitteet asettavat kuitenkin kehyksen transfor- maatioprosessin kehitystyölle ja sen toteutukselle (Kotter 1996). Organisaatiotasolla johtamisjärjestelmän kokonaisvaltainen ymmärtäminen, Lean filoso- fia, on keskiössä muutosstrategian toimeenpanossa. Prosessin kokonaisvaltainen toimi- mattomuus aiheuttaa ainoastaan Lean- työkalujen käyttöönoton, jolloin syntyy strategi- nen haaste. Tämä pinnallisuus aiheuttaa ongelmakentän, jolloin suoritetaan muutospro- sessi ilman analyyttistä ajatteluprosessia. Haaste on sosiaalinen aspekti. Organisaatiota- solla ongelman havainnointi ja siitä viestittäminen useiden tahojen yhteisvaikutuksesta luo haasteen (Hallahan 2001: 28–30). Strategiset haasteet vaikuttavat yrityskulttuuriin, sekä organisaatioon ja sen rakenteisiin. Haasteiden tunnusmerkistöön kuuluvat yrityksen resurssit ja resursointi, sekä niiden kohdentaminen. Suoritustason ja sidosryhmien as- pektin haasteiden kentässä luo näkemyserot suoriutumistasosta, eli odotuskuilun (War- tick & Mahon 1994: 293–311). Organisatoriset haasteet jaetaan kahteen pääluokkaan, jotka ovat ennakoitavat haasteet ja ennakoimattomat haasteet. Ennakoitavat haasteet ovat huono ammatillinen osaami- nen sekä huono taloudellinen tilanne. Ennakoimattomat haasteet ovat konkurssi, eli ta- loudelliset ongelmat, muutokset yrityksessä, virheet strategisessa johtamisessa sekä 50 operatiivisessa toiminnassa ja henkilökohtaisten suhteiden muutokset. Vuorinen käsit- telee teoksessaan strategiatyön haasteita, joista hän mainitsee seuraavat (Vuorinen 2013: 255–261) - henkilöstö ja muut sidosryhmät eivät osallistu strategiaan - prosessi on liian kankea ja kaavamainen - strategia on irrallaan päivittäisestä tekemisestä - strategiaa tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta - strategiatyö on liian pinnallista tai rationaalista Lean- johtaminen on strategisia valintoja, joten haasteet ovat organisaatiotasolla saman- kaltaisia. Henkilöstön merkityksen korostuminen Lean- johtamisen kontekstissa on en- siarvoisen tärkeää, jolloin haasteet ja rajoitteet, sekä niiden merkitys on helpompi hallita. Lähdettäessä purkamaan rajoitteita organisaation on tarkasteltava asemoitumistaan sekä toimintaympäristöään eri näkökulmista (ks. kuva 18). Lean- johtamisen kontekstissa lähestymiskulma prosessin purkamiselle on yhdistetty eksploitaatio tai eksploraatio as- pekti. Eksploitaatiolla tarkoitetaan nykyresurssien tehokkaampaa hyödyntämistä oppi- misstrategiana ja eksploraatiolla uusien toimintamallien ja niiden hyödyntämisen sovel- tamista kontekstiin (Gibson & Birkinshaw 2004). Kuva 18. Liiketoimintaprosessien uudelleensuunnittelu vaiheet (Russell & Taylor 1998: 247). 51 5 Toiminnan ja prosessien kehittäminen konepajateollisuu- dessa Toiminta ja prosessi ovat toisiinsa kytkeytyvien toimintojen ja tehtävien muodostama kokonaisuus, joka alkaa asiakaan tarpeesta ja päättyy tarpeen tyydyttämiseen. Asia- kasarvon muodostuminen tapahtuu eri prosesseissa, joita yhdistämällä syntyy koko- naisuus, jota johtamalla ja kehittämällä toiminta kehittyy. Osaaminen ja johtaminen ovat keskeisessä roolissa kehitettäessä Lean – johtamista konepajoissamme. Osaaminen, eri- tyistaitojen ja liikkeenjohdon kyvykkyyksien hankkiminen, niiden kehittäminen ja hyö- dyntäminen on organisaatioille strategisen tason kysymys (Ployhart, Weekley & Ramsey 2009). Avaintekijät menestykseen löytyvät organisaatioiden dynaamisuudesta ja kyvyk- kyydestä muokata prosesseja toimintaympäristön vaatimusten mukaisesti (Becker, Ku- geler & Rosemann 2003: 1) Kuva 19. Prosessin käsite (Laamanen, 2009: 10). Prosessi sanana ei ole yksiselitteinen vaan sille on monia määritelmiä. Laamanen mää- rittelee prosessin joukoksi loogisesti toisiinsa liittyviä toimintoja ja niiden toteuttamiseen tarvittavia resursseja, joiden avulla aikaansaadaan toiminnan tulokset (ks. kuva 19) (Laa- manen 2001:19). 52 Becker ja muut määrittelevät prosessin suljetuksi, ajallisesti määritetyksi ja loogiseksi ak- tiviteettien eli tapahtumien sarjaksi, joiden on työskenneltävä prosessiorientoituneen lii- ketoimintatavoitteen kanssa (Becker ym. 2003: 4). Laamanen tiivistää prosessin käsit- teen, joka koostuu syötteistä, toiminnasta, resursseista ja tuotoksesta, joihin liittyy suo- rituskyky (Laamanen 2001: 20). Lean- johtamisen kontekstissa asiakasarvo on tärkein, jolloin kehitystyötä ohjaavana metodina ovat asiakastarpeet ja vaatimukset, jotka toimi- vat syötteenä prosessille (Hannus 1994: 41). Lean- johtamista, filosofiaa, on mahdollista soveltaa osana toimintaprosesseja tai koko- naisvaltaisesti. Projektin alkuvaihe hyödyntää jo olemassa olevia käytänteitä, jolloin muutostarve on helpommin hallittavissa, sekä muutosvastarinnan prosesseja heikentä- vät tekijät ja niiden sivuvaikutukset kumuloituvat prosessin edetessä. Sykleittäin etene- västä prosessista käytetään termiä Lean transformaatio (engl. Lean Transformation) (Cil & Turkan 2013: 1115–1117). Lean- johtamisen soveltamisen laajuus ja syvyys organisaa- tiossa on tarkasteltavissa Nightingalen ja Mizen organisaation kypsyystasoarvion mukai- sesti (Nightingale & Mize 2002) Taso 1. Lean- johtamista ei hyödynnetä, pääasiallisesti puututaan organisaation ongel- mien oireisiin, ei syihin Taso 2. Lean- johtamisesta on yleinen tietoisuus, ongelmanratkaisu alkaa olla rakenteis- tunut ja tiettyjä työkaluja sovelletaan vaihtelevin tuloksin Taso 3. Lean- johtamisen soveltaminen on järjestelmällistä ja suhteellisen laajaa, mutta organisaation eri osissa edelleen vaihtelevaa Taso 4. Lean- johtamisen soveltaminen kehittyy edelleen verrattuna tasoon 3 ja saavu- tetut kehittämistulokset vakiinnutetaan Taso 5. Lean- johtamista sovelletaan järjestelmällisesti ja laajasti koko organisaatiotasolla, saavutetut kehittämistulokset ovat vakiintuneet ja ongelmanratkaisu on luovaa 53 Toiminnan ja prosessien kehittäminen organisaatiotasolla alkaa prosessin kysymyksen- asettelulla, minkälainen prosessi on todellisuudessa, mitä ajattelemme prosessin olevan ja minkälainen sen pitäisi olla. Konepajateollisuus ja sen toimintakenttä ovat hyvin fragmentoitunutta ja fragmentoitu- minen, eli pirstoutuminen tai moninaistuminen, luovat haasteen, jonka heijastusvaiku- tukset kattavat alan teoreettis-metodologiset jäsennykset sekä käytännön tuotantotoi- minnot. Tarkasteltaessa konepajateollisuuden toimintakenttää ja Lean johtamisen kon- septia toimintojen kehittämisessä kaksi keskeisintä toimintamallia tulee erottaa keske- nään. Tuotettaessa sarjatuotantoon perustuvaa, jatkuvaa yksittäistuotetta tai tuoteper- hettä, kehittämisen lähtötaso asettaa hyvin erilaiset vaatimukset verrattuna projektikoh- taiseen prosessointiin, jolloin optimointien määrä on moninkertainen. Prosessijohtami- sen keskeisin fokus on prosessien tunnistettavuus. Ydinprosessien sulautuessa toiminto- funktioiden sisään myös niiden tukiprosesseista muodostuu tukiyksiköitä tai yksittäisiä toimintoja, joiden vaikutus kokonaisvaltaiseen ja systemaattiseen kehittämiseen heikke- nee. Prosessikuvaukset organisatorisine vastuumallinuksineen ja alistussuhteineen on kuvat- tava prosessikaavioissa. Kuvaukset on laadittava riittävällä tarkkuudella, mutta moniker- roksellisuutta välttäen, jolloin yksinkertaistetaan kaavion hahmottaminen ja moniselit- teisyyden aspektin vaikutus minimoidaan. Organisatorisista yksiköistä muodostetut pro- sessitiimit tuovat ydinprosesseille tarvittavat resurssit (Kiiskinen 2002: 28 – 29). Lean – filosofian perusta on asiakaslähtöisyys, jolloin prosessikuvaukset ja niistä mallinnetut prosessit ovat aina asiakaslähtöisiä, jolloin kokonaisvaltainen kehitys on saavutettavissa. Ydinprosessi on yrityksen toiminnan ydin ja sen tarkoitus on tyydyttää asiakkaidensa tarve (Kiiskinen 2002: 28). Tukiprosessit ovat sekundäärisiä toimintoja, joiden tehtävänä on tukea ydinprosesseja. Tukitoimintojen tehtävänä on organisaation sisäisten asiakkai- den, eli organisaation henkilöstön palveleminen (Kiiskinen 2002: 29). 54 6 Tutkimuksen metodologia ja tutkimusmenetelmä Tässä luvussa esitellään tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä, metodologia ja sii- hen vaikuttavat valinnat, jotka ovat ohjanneet tutkimusta. Ensimmäinen alaotsikko esit- telee tutkimuksen teorian ja taustan suunnitelman. 6.1 Tutkimuksen metodologia Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia Lean – filosofian tai johtamisen soveltuvuutta pienelle – ja keskisuurelle teollisuudelle. Tutkimus on keskittynyt niihin käytänteisiin joiden kautta pkt – konepajasektori voi tarkastella jatkuvan parantamisen keinovalikoimaa kehittäes- sään tuotantoaan yhä kilpailukykyisemmäksi ja kannattavammaksi. Tutkimus on suori- tettu kvalitatiivisena-, eli laadullisena tutkimuksena, jossa muodostetaan kokonaiskuva teoreettisen prosessoinnin ja käytännön toteutuksen välillä lean johtamisen kontekstista. Tutkimusote tai menetelmä on joko kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus tai kvantita- tiivinen, eli määrällinen tutkimus. Kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoitus on ilmiön kuvan- taminen, ymmärrys, sekä niistä johdettu tulkinta ilmiön syvälliseen ymmärtämiseen (Ka- nanen 2008: 24). Kvalitatiivinen tutkimusote kuvaa täsmällisemmin niitä prosesseja, joi- den kautta Lean johtaminen etenee. Kvantitatiivisen tutkimusotteen soveltaminen Lean kontekstiin pkt – konepajayrityksissä on haasteellinen, koska organisaatioiden, jotka ot- tavat käyttöönsä Lean johtamisen menetelmiä, ovat lähtötasoiltaan erilaisia, jolloin nii- den yhteensovittaminen laajoin tilastoin ja matemaattisin perustein tuottaa tulkinnalli- sen vaikeuden prosessien ja niiden toimivuuden tarkastelussa. Kvalitatiivinen, eli laadul- linen tutkimus korostaa kontekstia, merkitystä, jossa tuotetaan kontekstisidonnaista tul- kintaa ja tutkittavien näkökulman ymmärtämiseen sisältyvää tietoa (Hirsijärvi & Hurme 2008: 22). Kvalitatiivisen menetelmän deduktiivisen, eli validin päättelyn premisseistä muodostuu analyyttinen prosessi, jolloin Lean johtamisen periaatetaso lähenee niitä käytänteitä, joita yksittäinen organisaatio kykenee mallintamaan prosessin käyttöön- otossa. 55 Päättely ja sen logiikka kvalitatiivisessa tutkimuksessa on usein induktiivinen, jolloin ra- jattu tapauskenttä muokataan yleistyksiksi (Koskinen, Alasuutari, & Peltonen 2005: 39). He toteavat yleistyksen kuitenkin olevan vain teoreettista ja käytännön tutkimukset ovat laaja-alaisempia kokonaisuuksia, joissa periaatteellinen rakenne eroaa huomattavasti edellä kuvatusta. Kvantitatiivisen tutkimuksen rakenne tai päättely etenee deduktiivi- sesta yksittäiseen (Kananen 2008: 20–25). Tutkimuksen aineiston muodostaa tieteellinen kirjallinen aineistopohja, joka yhdistyy empirian kautta havainnointi – ja haastattelututkimuksin kokonaisuudeksi. Havainnointi on tieteellisen tiedon perusta ja sitä pidetään laadullisen tutkimuksen perusmenetel- mänä (Hirsijärvi & Hurme 2008: 37). Havainnoinnin tasot ovat piilohavainnointi, osallis- tumaton havainnointi, osallistuva havainnointi ja osallistava havainnointi (Tuomi & Sara- järvi 2018: 94). Tutkimuksen aikana vallitseva pandemia esti visuaalisen havainnoinnin haastattelutilanteissa ja tutkimuksen analysoinnissa keskityttiin havainnoimaan vastaus- ten laajempi konteksti, eli ns. piiloviestintä. Tutkimushaastattelut jaetaan strukturoituun, puolistrukturoituun tai syvähaastatteluun. Strukturoitu haastattelu käsittelee aihetta etukäteen muotoiltujen kysymysten muo- dossa, joiden järjestys ja vastausvaihtoehdot on määritelty. Puolistrukturoitu, eli teema- haastattelu etenee tutkijan määrittelemin kysymyksin, haastateltavan vastatessa niihin omin sanoin. Haastattelurungon poikkeavuus kysymysten järjestyksessä on myös mah- dollinen. Syvähaastattelu etenee avoimuuden periaatteella, jossa tutkittava ilmiö on määritelty ja tutkija keskittyy ymmärtämään ja tukemaan haastateltavaa ja hänen aja- tuksiaan (Tuomi & Sarajärvi 2018: 88). Yleisin käytössä oleva aineistonkeruumenetelmä on puolistrukturoitu haastattelu, jossa haastattelijan aloite johdattelee haastateltavaa mielipiteidensä ilmaisussa (Eskola & Suoranta 1999: 86). Tutkimuksen haastattelumene- telmäksi valikoitui puolistrukturoitu, eli teemahaastattelu, jolla aineistonkeruu on toteu- tettu. Aineistokeruumenetelmä antaa mahdollisuuden tutkijan ohjaamana saavuttaa lii- aksi kontrolloimaton tulos. 56 Menetelmävalintaa ohjasi jatkuva parantaminen yhdistettynä virtaustehokkuuden kehit- tämiseen, joka aiheutui kombinaation abstraktisuudesta sekä vaikeaselkoisuudesta. Va- lintaa voidaan myös perustella organisaatioissa työskentelevien haastateltavien oma- kohtaisilla näkemyksillä organisaation virallisista prosesseista ja niistä näkemyseroista, joiden hahmottaminen hankaloituisi haastattelurakenteen muutoksella. 6.2 Aineisto ja analysointi Poikkeuksellisen pandemiatilanteen vuoksi tutkimus toteutettiin perinteisestä haastat- telututkimuksesta poiketen sähköpostin välityksellä vierailurajoitusten vuoksi. Haastat- telututkimukseen osallistuneet yritykset valikoituivat oman yritysverkoston kautta. Haastatteluun valituille organisaatioille ja niitä edustaviin henkilöihin otettiin yhteys en- sin puhelimitse ja selvitettiin tutkimuksen tarkoitus sekä sen vaiheet, sekä sovittiin toi- mintatavoista, joilla tutkimusta hallitaan sekä läpi viedään. Lisäksi sähköpostiin liitettiin vielä mukaan tutkimusta koskeva saatekirje, jonka tarkoituksena oli kerrata tutkimuksen taustaa. Kysymyspatteristo lähetettiin kohdehenkilöille ja he vastasivat esitettyihin kysy- myksiin organisaatioidensa puitteissa kootusti. Kohdeorganisaatioiden yhteyshenkilöiden, käytännössä toimitusjohtajien kautta kysy- mykset ohjautuivat henkilöille, joiden tehtävänkuvauksiin ne parhaiten soveltuvat. Mi- käli kysymys yleisluoneesta johtuen käsitteli koko Lean ryhmää, he painottivat vastausta ryhmänä, jolloin yhteisöllinen aspekti huomioitiin. Laajemman anonymiteetin, sekä kyselyn luottamuksellisuuden vahvistamiseksi kaikkien vastaajien asemaa ja ikärakennetta, sekä tehtävänkuvausta ei kysytty, mutta päähenki- löiden, joiden kautta tutkimusyhteys oli muodostettu, pyydettiin tiedot mahdollista ana- lysointia varten. Analysointia ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi suorittaa otannan vä- häisyyden vuoksi. Lisäksi sen ei katsottu palvelevan tutkimusta ja sen analysointia mer- kittävästi. Tutkija joutui esittämään muutamien vastausten kohdalla puhelinkontaktien kautta lisäkysymyksiä, jotka kirjattiin huolellisesti muistiinpanoihin sekä lähetettiin asi- anomaiselle henkilölle vielä tarkistettavaksi. 57 Haastatteluun valittujen yritysten kulttuuri ja voimavarat olivat entuudestaan tutkijalle tutut, jolloin tutkimuksessa kartoitettuihin Lean prosessin taustoihin oli observoinnin kautta muodostunut selkeä käsitys. Vastaajat joutuivat jo implementointiprojektin alku- vaiheessa määrittelemään Lean – prosesseissaan yksiköidensä, sekä koko yrityksen ta- voitteet, tiedonkulun rakenteen ja toimivuuden, työilmapiirin vaikutukset prosesseihin, henkilökohtaiset vaikutusmahdollisuudet kehitystyössä, työyhteisön tai organisaation toimivuuden sekä joustavuuden aspektit, työnantajakuvan asiakaskentässä sekä yleista- solla, oman yksikön tai koko organisaation osaamistason sekä kartoittamaan esimiestyön edellytykset prosesseissa. Tämä helpotti analysointivaiheen taustoitusta ja syventymistä itse Lean prosessien tarkasteluun. Kerätyn tutkimusaineiston analysoinnissa (ks. kuva 20) huomioitiin sekä tiedostettiin konstruktionistinen ote todellisuuteen, jolloin tutkimuskysymysten kautta on mahdo- tonta selvittää haastatteluaineistojen todellisuutta kokonaisuutena näennäisestä ilmai- suvapaudesta huolimatta (Kohonen 2011). Tutkimuksessa ei ollut ajallista aspektia, vaan tutkimus kartoitti yritysten tai organisaatioiden sen hetkistä tilaa peilaten aiempaan toi- mintaan. Ajallisen aspektin arvioitu aikajana haastatellusta yrityksestä riippuen oli 2 – 5 vuotta. Analyysiä suoritettaessa ei myöskään täydellisesti pystytty poissulkemaan repre- sentaation mahdollisuutta, jossa yrityksen johto pyrkisi luomaan todellisuutta. Poissul- kevana tekijänä pyrittiin käyttämään tilannetta, jossa tutkimukseen osallistuneissa yri- tyksissä vastausten käsittelyn anonyymisuutta painotettiin, sekä tehtiin puhelimitse tar- kentavia kysymyksiä alisteisissa suhteissa oleville kohdehenkilöille, joiden tiedettiin osal- listuvan osaltaan vastausprosessiin. Analysoinnin lähtötasona pidettiin organisaatioiden tapaa toimia ulkoisesti heidän omien signaaliensa pohjalta. Lean - prosessien implementoinnin analysoinnissa teoreet- tista aineistoa verrattiin empiiriseen aineistoon kokonaiskuvan saavuttamiseksi semant- tisuus huomioiden. Yritysten tai organisaatioiden vastauksia verrattiin teoreettisten huk- kien kautta, jota on lueteltu kappaleessa 2.2.1. Analyysiprosessissa noudatettiin syste- maattista ja koko aineiston kattavaa menetelmää syklisesti ja analysointi aloitettiin heti aineiston keruun yhteydessä saaduista signaaleista (Seitamaa & Hakkarainen, 2004). 58 Tunnistetut Lean – johtamisen menetelmät ja implementoinnissa käytetyt termit sekä teema-alueet luokiteltiin sisältöanalyysin kautta siten, että niiden edustavuus voitiin to- dentaa hukkien mukaisesti kehittämisen aspekteiksi, jolloin päämäärätietoisuus havait- tiin. Tämän seurauksena vastauksia analysoitaessa käytäntöyhteisökohtaisuus näkökul- missa ja Lean – johtamisen menetelmät mahdollistivat päätutkimuskysymykseen vas- tauksen, jossa ongelmana oli kuinka pieni – ja keskisuuri konepajayritys voi ottaa käyt- töön ja hyödyntää Lean – johtamisfilosofiaa? Kuva 20. Aineiston analysoinnin eteneminen (Tuomi & Sarajärvi 2009:97). 59 7 Tutkimuksen tulokset Tutkimuksen päätutkimuskohde, Lean menetelmän implementointi konepajoissamme, käyttöönotto, sen käytänteiden soveltaminen ja osakokonaisuuksien rakentaminen yri- tyskohtaisesti on haasteellinen, mutta kokonaisuutta palveleva rationaalinen tehostami- sen väline, jossa kasvuhakuisuus sekä tuloksellisuus konkretisoituvat. Aineistoa tarkasteltiin teoreettiseen viitekehykseen peilaten ja olemassa olevan teoreet- tisen aineiston avulla huomioiden tutkimuksen kannalta oleelliset seikat (Tuomi & Sara- järvi 2009:97). Aineiston analysointi etenee laadullisen sisältöanalyysin kautta (Tuomi & Sarajärvi 2009). Analyysin onnistuminen mitataan tutkijan kyvykkyytenä ja perehtynei- syytenä aineistoon ja teoreettiseen viitekehykseen, jolloin tutkittava ilmiö linkittyy laa- jempaan kontekstiin ja muihin tutkimuksiin (Tuomi & Sarajärvi 2009: 105). Kaikki tutkimukseen osallistuneet yritykset hyödynsivät toiminnan tehostamista Lean periaatteiden kautta. Tutkimustulosten analysoinnin kautta ilmeni selkeästi muutosval- miuden kohottamisen positiivinen aspekti, jossa koettujen nykymenetelmien rinnalle tuotu uusi ajattelumalli loi edellytykset tuloksellisuuteen. Tehdyn tutkimuksen tulokset eivät osoittaneet sellaisia tekijöitä, joiden perusteella yrityskohtaisesti räätälöity Lean eri tasoineen muutosmallina ei soveltuisi konepajaympäristöömme. Tutkimukseen vali- tuissa ja sen puitteissa haastatelluissa yrityksissä ei yhdistävänä tekijänä havaittu yläta- solla muuta yhdistävää seikkaa, kuin konepajateollisuus. Toiminnallisia samankaltaisuuk- sia löytyi useita, mutta organisaatioiden toimintasektorit oli tarkoituksellisesti koetettu löytää sellaisiksi, joissa tutkimuksen kautta kyetään havaitsemaan implementoinnin hyö- dyt ja haitat ja sitä kautta mittaamaan toiminnan tuloksellisuus arviointimenetelmällä soveltamalla sitä teoriaosuuteen. Tutkimuksen perusperiaate, Lean – johtamisfilosofian implementointi pk – sektorin ko- nepajaympäristöön, sekä johtamisfilosofian hyödyntäminen koettiin lähes aina termiksi, jollaista yksittäiset organisaatiot eivät käyttäneen. Yleisesti menetelmästä käytettiin ter- 60 miä parhaat käytänteet, joilla pyrittiin laventamaan kokonaisvaltaisen Lean johtamisfilo- sofian repertuaaria. Virtaustehokkuudesta puhuttaessa, käytössä oli yleisesti työn suju- vuus. Vain yksi tutkimukseen osallistuneista yrityksistä käytti puhtaasti termiä Lean. Tut- kimuksessa havaittiin selkeästi Lean terminologian vieroksunta ja siksi yrityskohtaiset pa- rannustoimenpiteet olivat saaneet uusia termejä, mutta toiminnallinen kokonaisuus lin- kittyi hyvin Lean periaatteiden mukaisesti. Analysoitaessa tutkimusta, terminologian käyttö olisi helpottanut tiedon siirtymistä tutkimustuloksen päättelyyn, mutta tutkijan subjektiivisella näkemyksellä ei ole merkitystä käytetäänkö termeistä virallisia nimityksiä. Toiminnan tehostamisen puitteet kuitenkin koettiin Lean- menetelmien kaltaisiksi ja teo- reettinen oppi niiden soveltamisesta oli Leanin mukaista. Lean- johtamisen implementointia kartoitettaessa tutkimus paneutui kolmeen pääryh- mään tutkimuskysymysten asettelun mukaisesti. Ryhmäjakona tutkimus käytti johtamis- järjestelmää, johtamisen ylätason käsitteitä sekä arkijohtamisen keinovalikoimaa ja sen toimeenpanoa, joista jälkimmäinen oli runsaimmin edustettuna johtuen tutkimukseen osallistuneiden yritysten fyysisestä koosta, eli pk – sektorin konepajoista. Arkijohtamisen keinovalikoiman toimeenpano havaintoineen ja tulkintoineen fokusoitiin tutkimuksessa tärkeäksi, koska Lean- menetelmien implementoinnin tasovaihtelut olivat erittäin suuria ja tutkimukseen vastanneet yritykset kaikki painottivat parhaiden käytänteiden merki- tystä, eli yritykseen sovellettua tietoa, joka koostui jo olemassa olevan tietotaidon yhdis- tämisestä Leanin periaatteisiin. Puolet yrityksistä (53,6 %) vastasi selkeästi toiminnan tehostumiseen, jonka kautta myös asiakastyytyväisyyden kasvu oli havaittu. Toinen puoli yrityksistä (46,4 %) koki tehosta- mistoimenpiteet yksittäisinä, Lean – transformaation, eli syklittäisinä toimintoina, joiden yhdistäminen kokonaisuuteen oli haasteellinen ja kokonaisuuden hahmottaminen jatku- van toiminnan kehittämisenä koettiin vieraana. Muodostuneen tilanteen selitys kulminoitui johtamisen problematiikkaan, aikataulujen venymiseen sekä prosessien seurantajärjestelmien soveltumattomuuteen tai jopa niiden 61 puutteeseen. Tutkimusvastauksista ilmenee kuitenkin vastaajien reagointinopeuden, laadun sekä aikataulujen täsmällisyyden merkityksen tunnistettavuus toimintojen kehit- tämisen merkityksellisyyteen. Visuaalisen ohjauksen ja päivittäisten tapaamisten kautta prosessien eteneminen oli merkittävää, koska palaute prosessista ja sen muutokseen johtavista häiriöistä oli välitöntä. Häiriötilanteisiin ja muutoksiin kyettiin reagoimaan heti ja tekemään tarvittavat ohjausliikkeet. Johtamisen problemaattisena aspektina tutkimuksessa kiinnittyi huomio perinteisen hierarkian käyttöön. Tutkituista yrityksistä pienimmät tukeutuivat useimmi