VAASAN YLIOPISTO 
 

Filosofinen tiedekunta 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Jani Haapakoski 
 

Mobiilien painonhallintasovellusten motivointikeinot 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 

Viestintätieteiden pro gradu -tutkielma 
 

Vaasa 2014 
 



  
 
 

 

 

 

 

 

 



1 
 
SISÄLLYS 

 

TIIVISTELMÄ 5 

1 JOHDANTO 7 

1.1 Tutkimuksen tavoite 8 

1.2 Tutkimusaineisto 10 

1.3 Tutkimusmenetelmä 12 

1.4 Aikaisempi tutkimus 13 

1.5 Tutkielman rakenne 15 

2. PAINONHALLINTA 16 

2.1 Energiatasapainon kokonaisenergiantarpeen, ravinnon ja liikunnan 

arvioimisen ongelmat 17 

2.1.1 Perusaineenvaihdunnan arviointi ja mittaaminen 17 

2.1.2 Fyysisen aktiivisuuden arviointi ja mittaaminen 19 

2.1.3 Ruuan lämpövaikutus, energiapitoisuus ja ravintomerkinnät 20 

2.2 Yhteenveto 22 

3 TEKNOLOGIA-AVUSTEINEN ITSETARKKAILU JA VAKUUTTAVA 

TEKNOLOGIA 23 

3.1 Teknologia-avusteinen itsetarkkailu 23 

3.2 Vakuuttava teknologia 24 

3.3 Käyttäytymismuutoksen polut vakuuttavassa teknologiassa 33 

4 PAINONHALLINTASOVELLUKSET 36 

5 PAINONHALLINNAN STRATEGIAT PAINONHALLINTASOVELLUKSISSA 44 

5.1 Tieteelliseen näyttöön perustuvat behavioristiset painonhallinnan strategiat 44 

5.2 Vaihtoehtoisten painonhallintatavoitteiden strategiat 47 

5.3 Vakuuttava teknologia painonhallinnan strategiana 48 

5.3.1 Energiatasapainon syötteiden syöttömuodot 51 

5.3.2 Toimintojen mekanismit: kirjaussovellus, digitaalinen peli ja 

sosiaalinen media 54 

6 PAINONHALLINTASOVELLUSTEN ANALYSOINTI 58 

6.1 Vakuuttavan teknologia painonhallintasovelluksissa 61 

6.1.1 Vakuuttavan teknologian yleiskuvan analysointi 62 



2 
 

6.1.2 Toimintojen mekanismien analysointi 74 

6.1.3 Syöttömuotojen analysointi 83 

6.1.4 Käyttäytymismuutosten polkujen analysointi 91 

6.2 Behaviorististen painonhallintastrategioiden analysointi 96 

6.3 Läpinäkyvyyden analysointi 102 

6.4 Yhteenveto 108 

7 PÄÄTÄNTÖ 114 

LÄHTEET 121 

Liite 1. Pagoton ym. tutkimustulosten taulukko. 130 

Liite 2. Behaviorististen painonhallintastrategioiden taulukko (osa 1/2) 131 

Liite 3. Behaviorististen painonhallintastrategioiden taulukko (osa 2/2) 132 

Liite 4. Foggin vakuuttavan teknologian käyttäytymismallin koostetaulukko. 133 

Liite 5. The Behavior Grid by BJ FOGG 134 

Liite 6. Sovelluskohtaiset DPP-strategiat 135 

Liite 7. Sovelluskohtaiset vaihtoehtoiset strategiat 136 

Liite 8. DPP-strategia "painonpudotuksen tavoite" painonhallintasovelluksissa 137 

Liite 9. Käyttötestitaulukon tiedon yksiköt 138 

 

TAULUKOT 

Taulukko 1. Tutkimuksessa käytetyt painonhallintasovellukset 11 

Taulukko 2. Fyysisen aktiivisuuden kerroin  19 

Taulukko 3. Käyttäjän tavoitekäytöksen motivaattorit FBT-mallin mukaan 28 

Taulukko 4. Käyttäjän tavoitekäytöksen kyvykkyydet FBT-mallin mukaan 29 

Taulukko 5. Käyttäjän tavoitekäytöksen laukaisijat FBT-mallin mukaan 30 

Taulukko 6. Foggin käytöstaulukko 33 

Taulukko 7. Energiatasapaino painonhallintasovelluksessa 38 

Taulukko 8. Painonhallintasovellusten toimintojen kategoriat 59 

Taulukko 9. Foggin vakuuttavan teknologian käyttäytymismallin laukaisijat 

tutkimusaineistossani 66 

Taulukko 10. Painonhallintasovelluksissa esiintyvät motivaattorit eriteltynä 67 

Taulukko 11. Painonhallintasovelluksissa esiintyvät kyvykkyydet eroteltuna 71 



3 
 
Taulukko 12. Painonhallintasovellusten toimintojen vakuuttavan teknologian 

mekanismit 77 

Taulukko 13. Painonhallintasovelluksien syötteiden syöttömuodot 85 

Taulukko 14. Teknologia-avusteiset automatisoidut syöttömuodot Noom Weight  

Loss Coach -sovelluksessa 88 

Taulukko 15. Teknologia-avusteiset automatisoidut ulkoiset syöttömuodot 

MyFitnessPal-sovelluksessa 89 

Taulukko 16. Foggin käytöstaulukon mukaiset käytöksen polut sovelluksissa 93 

Taulukko 17. Tutun tavoitekäytöksen useat tasot 94 

Taulukko 18. Vaihtoehtoisten DPP-strategioiden taulukon ensimmäinen strategia 97 

Taulukko 19. DPP-strategioiden ja vaihtoehtoisten strategioiden määrä 

painonhallintasovelluksissa 99 

Taulukko 20. Kirjaussovelluksen ja painonvalmennussovelluksen merkittäviä eroja 113 

 

KUVIOT 

Kuvio 1. Vakuuttavan teknologian käyttäytymismalli 27 

Kuvio 2. MyNetDiary-palvelun markkinointitekstiä 40 

Kuvio 3. Negatiivisen ajattelun kääntäminen positiiviseksi 46 

Kuvio 4. Vaihtoehtoiset ravintomerkinnät 49 

Kuvio 5. Ravintotietojen manuaalinen syöttömuoto Kalorilaskuri.fi-palvelussa 52 

Kuvio 6. Sovellusavusteinen syöttömuoto Kalorilaskuri.fi-palvelussa 53 

Kuvio 7. Painonhallintasovellusten analysoinnin eteneminen 60 

Kuvio 8. Vakuuttavan teknologian painonhallintastrategiana analysointiyksiköt 61 

Kuvio 9. Hierarkkisen tehtäväanalyysin ja FBT-mallin yhtäläisyydet 62 

Kuvio 10. Kalorilaskuri.fi-palvelun etusivunäkymä 63 

Kuvio 11. Vakuuttavan teknologian käyttäytymismallin tekijöitä Kalorilaskuri.fi-

palvelussa 64 

Kuvio 12. Liikennevalometafora kivun ja nautinnon motivaattorina Noom Weight  

Loss Coach -sovelluksessa 68 

Kuvio 13. liikuntasuorituksen ja ruuan vaikutus energiatasapainoon kivun ja  

nautinnon motivaattorina Noom Weight Loss Coach -sovelluksessa 69 



4 
 
Kuvio 14. Käyttäjän energiatasapainon tavoitetason grafiikka toivon ja pelon 

motivaattoreina 70 

Kuvio 15. Kyvykkyyksien yleisin helpottaja painonhallintasovelluksissa 72 

Kuvio 16. Maksullisia aktivoimattomia ominaisuuksia painonhallintasovelluksissa 73 

Kuvio 17. Quick tip -niminen signaali MyFitnessPal-sovelluksessa 74 

Kuvio 18. Reseptitoiminto Kalorilaskuri.fi-palvelussa ei ole digitaalinen peli 75 

Kuvio 19. Sosiaalisen median toiminto Kalorilaskuri.fi-palvelussa 76 

Kuvio 20. Liikuntasuorituksen tietojen jako sosiaalisessa mediassa 79 

Kuvio 21. Sosiaalisen media viestinnän välineenä MyFitnessPal-sovelluksessa 80 

Kuvio 22. Digitaalisen pelin elementtejä Noom Weight Loss Coach -sovelluksessa 81 

Kuvio 23. Digitaalinen peli toiminnon mekanismina: aktiivisuushaasteen toiminto 83 

Kuvio 24. Sovellusavusteinen syöttömuoto Kalorilaskuri.fi-palvelussa 84 

Kuvio 25. Manuaalinen ja sovellusavusteinen syöttömuoto 86 

Kuvio 26. Lifesum-sovelluksen kaksi samaa teknologiaa hyödyntävää sisäistä 

automatisoitua syöttömuotoa 87 

Kuvio 27. Teknologia-avusteiset automatisoidut sisäiset syöttömuodot Noom Weight 

Loss Coach -sovelluksessa 88 

Kuvio 28. MyFitnessPal-sovelluksen painon syötteen ulkoisen syöttömuodon kaksi  

eri teknologiaa 90 

Kuvio 29. Ravintotuotteen nimen syötteen kolme syöttömuotoa  

Lose it!-sovelluksessa 91 

Kuvio 30. Foggin käytöstaulukon mukainen tuttu käytös Kalorilaskuri.fi-palvelussa 92 

Kuvio 31. Käytöksen intensiteetin ja keston lisäystä sovellustoiminnoissa 95 

Kuvio 32. Käytöksen intensiteetin vähentämistä Noom Weight Coach -sovelluksessa 96 

Kuvio 33. Behavioristiset painonhallintastrategiat Kalorilaskuri.fi-palvelussa 97 

Kuvio 34. DPP-strategiat Noom Weigh Loss Coach -sovelluksen artikkeleissa 100 

Kuvio 35. DPP-strategia painonpudotuksen tavoite painonhallintasovelluksissa 101 

Kuvio 36. Subjektiivisia ominaisuuksia Kalorilaskuri.fi-palvelun toiminnossa 103 

Kuvio 37. Läpinäkyvä perusaineenvaihdunnan toiminto 105 

Kuvio 38. Subjektiivisia liikuntapäiväkirjan toiminnon ominaisuuksia 107 

Kuvio 39. Otsikkotason subjektiivinen ominaisuus 108 

Kuvio 40. Painonhallintasovellusten toimintafilosofioiden jaottelu 109 



5 
 
 
 
VAASAN YLIOPISTO 
Filosofinen tiedekunta 
Tekijä:   Jani Haapakoski 
Pro gradu -tutkielma:  Mobiilien painonhallintasovellusten motivointikeinot 
Tutkinto:  Filosofian maisteri 
Oppiaine:   Viestintätieteet  
Koulutusohjelma: Multimediajärjestelmät ja tekninen viestintä 
Valmistumisvuosi:  2014 
Työn ohjaajat:  Anita Nuopponen ja Suvi Isohella 
 
 
TIIVISTELMÄ: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisin motivointikeinoin 
älypuhelimien painonhallintasovellukset tukevat käyttäjän painonhallintatavoitteita. 
Tutkimuksen kohteena oli neljä liikunta- ja ravintopäiväkirjan toiminnot sisältävää 
mobiilia painonhallintasovellusta. Tutkimuksen tavoitteeseen vastattiin kolmen 
tutkimuskysymyksen avulla, joita selvitettiin hierarkkisen tehtäväanalyysin 
käyttötesteillä. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, millaisia vakuuttavan teknologian 
(persuasive technology) motivointikeinoja sovelluksissa käytettiin. Selvisi, että 
sovellukset motivoivat vetoamalla enimmäkseen käyttäjän järkeen ja vain vähän 
vaistomaisiin tunteisiin. Motivointi tapahtuu pääasiassa helpottamalla kirjaustoimintojen 
suorittamista oikopolkujen ja digitaalisen pelin mekanismin avulla. Sovellukset käyttävät 
kirjaustietojen automatisoidun syöttämisen apuna älypuhelimen sisäistä teknologiaa ja 
ulkoisia laitteita, mutta vain suppeissa käyttötarkoituksissa. Sosiaalista mediaa käytetään 
viestintävälineenä ja käyttäjien vertaispaineen nostattajana.  
 
Toisen vaiheen käyttötestissä selvitettiin, millaisia tieteellisen näyttöön perustuvia 
behavioristisia painonhallintastrategioita ja niistä johdettuja vaihtoehtoisia 
painonhallintastrategioita sovelluksissa käytetään. Selvisi, että hyödynnetyt strategiat 
ovat teemoiltaan painonhallinnan mittaustoimintoihin liittyviä, eivät henkisiin esteisiin 
liittyviä. Vaihtoehtoisten strategioiden vähäinen hyödyntäminen indikoi, että sovellukset 
on suunniteltu laihdutustarkoituksiin, ei kokonaisvaltaiseen painonhallintaan. 
 
Käyttötestien kolmannessa vaiheessa tutkittiin ovatko painonhallintasovellukset 
läpinäkyviä, eli näkyykö mittaustoimintoja ohjaavaa teoriapohjaa avoimesti käyttäjälle. 
Testien perusteella painonhallintasovellukset eivät ole läpinäkyviä. Puolessa 
sovelluksista joukkoistamisella on suuri merkitys mittaustoimintojen tietojen 
rakentumisessa. Liikuntapäiväkirjan toiminnoissa on ravintopäiväkirjan toimintoja 
enemmän subjektiivisia ominaisuuksia. 
 
Tutkimukseni mukaan sovellukset jakautuvat kahteen päätyyppiin: kirjaussovelluksessa 
motivoinnin pääpaino on tarkassa ja helpotetussa energiatasapainon mittauksessa ja 
painonvalmennussovelluksessa johdattelevassa käyttäjän opastuksessa.   
 
AVAINSANAT: Vakuuttava teknologia, painonhallinta, mobiilisovellus, motivaatio, 
digitaalinen peli, sosiaalinen media 



6 
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



7 
 
1 JOHDANTO 

 

Esihistoriallisena aikakautena esivanhempamme joutuivat päivittäin arjessaan 

kamppailemaan aliravitsemuksen kanssa. Nykyisessä länsimaisessa hyvinvointivaltiossa 

kamppaillaan täysin päinvastaisesti usein yliravitsemuksen kanssa. Saamme ravinnosta 

liikaa energiaa ja lihomme. Yhdysvalloissa lihavuus on jo virallisesti julistettu 

sairaudeksi (Medical News Today 2013).  

 

Kynä ja paperi ovat olleet jo vuosisatojen ajan hyödyllisiä painonhallinnan apuvälineitä. 

Niillä on pidetty yllä painontarkkailun kannalta tärkeitä ruoka- ja liikuntapäiväkirjan 

tietoja. Kynnys ruoka- ja liikuntapäiväkirjojen täyttämiseen on viime vuosien aikana 

madaltunut, sillä tietojen syöttäminen on automatisoitunut uuden mobiiliteknologian ja 

internetin ansiosta. Älypuhelimet ja tablet-tietokoneet ovat lähes aina käyttövalmiissa 

tilassa ja mukana ihmisen arjessa. Painonhallinnan avuksi on varta vasten luotu 

painonhallintasovelluksia, jotka suorittavat käyttäjän puolesta painonhallinnan 

laskutoimitukset ja avustavat ruoka- ja liikuntapäiväkirjan täyttämisessä. 

 

Painonhallintasovelluksissa pyritään tarkasti mittaamaan ja arvioimaan ravinnon ja 

liikunnan vaikutuksia painonhallintaan. Nykytieto ihmisbiologiasta ja etenkin ravinnon 

ja liikunnan fysiologisista vaikutuksista ihmiskehoon on kuitenkin puutteellista, joten se 

heijastuu myös epätarkkuuksina painonhallintasovellusten kirjaustietoihin ja niiden 

perusteella tehtäviin painonhallinnan laskelmiin. Painonhallintasovellusten kehittäjät 

alkavat ymmärtää, että tietokoneavusteisen painonhallinnan ei tule olla vain insinööreille 

suunnattua laskukoneen käyttöä, eli kliinistä ravinto- ja liikuntapäiväkirjojen ylläpitoa. 

Painonhallinta on pohjimmiltaan käyttäytymisen hallitsemista ja muutosta. Laihduttaja 

pyrkii vaikuttamaan käyttäytymiseensä niin, ettei hän söisi enää lihottavasti. Hän muuttaa 

ruokailutottumuksiaan konkreettisilla toimenpiteillä, kuten esimerkiksi syömällä 

vähemmän. Painonhallintasovellus voi päiväkirjatoimintojen kirjausavustuksen ohella 

ohjata käyttäjänsä käyttäytymistä arkielämässä. 

 

Sovelluskehittäjät yrittävät luoda sovelluksien teknologisten erityispiirteiden avulla 

painonhallinnasta houkuttelevaa. Esimerkiksi sosiaalisen median lisääntyneen suosion 



8 
 
myötä myös painonhallintasovelluksiin on ilmestynyt yhteisöllisen median 

ominaisuuksia.  Käyttäjät voivat jakaa sosiaalisen median yhteisöissä keskenään 

kuvapäivityksiä kehityksestään ja kannustaa toisiaan painonhallintatavoitteiden 

saavuttamiseksi. Painonhallintasovellus voi nykyään olla myös digitaalinen peli. 

Painonhallintasovelluksen käyttäjä voi esimerkiksi asettaa henkilökohtaisia 

tavoitetehtäviä ja saada karistamistaan kiloista palkinnoksi virtuaalipisteitä ja innostavaa 

palautetta. Kivelä (2013) onkin todennut: 

Terveydestä huolehtimien saa olla hauskaa, ja pelilliset keinot voivat toimia 
kermavaahtona pakkopullan välissä. Terveys- ja hyvinvointipelit ovat 
parhaimmillaan osa sitä ratkaisua, jolla terveydenhuollon painopistettä 
muutetaan sairauksien hoitamisesta terveyden edistämiseen. 

 

Koska painonhallintasovellukset etenkin mobiilikäyttöjärjestelmälle ovat verrattain 

uusia, niiden toimintojen kirjoa ei ole standardisoitu. IMS-instituutin teettämän 

selvityksen mukaan vain kymmenesosasta kuluttajille tarkoitetuista terveyssovelluksia 

löytyi vähintään 40% tärkeistä toiminnoista, jotka täyttivät tutkimuksen määrittämät 

tehokkaan terveydenhoidon kriteerit (IMS Institute for Healthcare Informatics 2013: 

911).  

 

On olemassa vain vähän tutkimustietoa siitä, kuinka painonhallintasovelluksissa 

käytännössä toteutetaan käyttäjän painonhallintatavoitteita tukevat toiminnot ja tiedot 

(Ahmad, Iahad & Johor 2012: 198203). Siksi pyrin aihetta tutkimalla saamaan lisätietoa, 

jonka avulla sovelluskehittäjät voivat luoda motivoivampia, paremmin kohderyhmille 

sopivia painonhallintasovelluksia, jotka auttavat käyttäjää painohallintavoitteiden 

saavuttamisessa. 

 

1.1 Tutkimuksen tavoite 

 

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisin motivointikeinoin älypuhelimien 

painonhallintasovellukset tukevat käyttäjän painonhallintatavoitteita. Painonhallinta-

sovelluksilla tarkoitetaan sovelluksia, jotka mittaavat käyttäjän antamien ravinto- ja 



9 
 
liikuntapäiväkirjatoimintojen syötteiden perusteella käyttäjän toteutunutta energiatasa-

painoa. Päätutkimustavoitteeseen vastaan seuraavien kolmen tutkimuskysymyksen 

avulla: 

 

1) Kuinka painonhallintasovelluksissa hyödynnetään vakuuttavaa teknologiaa? 

 

Vakuuttava teknologia on teknologian erityispiirteiden hyödyntämistä siten, että käyttäjä 

houkutellaan suostuttelun psykologian avulla suorittamaan erilaisia käytöksiä, jotka 

konkreettisesti ilmentyvät sovellustoimintojen suorittamisena (Fogg 2010). Aikaisemmin 

vakuuttavan teknologian hyödyntämistä painonhallintasovelluksissa ovat tutkineet Azar, 

Lesser, Laing, Stephens, Aurora, Burke ja Palaniappan (2013: 583589). Vakuuttavan 

teknologian tarkastelu mobiileissa painonhallintasovelluksissa paljastaa, millaisia 

painonhallintatavoitteita tukevia teknologisia motivointikeinoja niissä on. 

 

2) Kuinka painonhallintasovelluksissa hyödynnetään tieteelliseen näyttöön 

perustuvia ja niistä johdettuja vaihtoehtoisia behavioristisia 

painonhallintastrategioita?  

 

Tieteelliseen näyttöön perustuvat behavioristiset painonhallintastrategiat ovat niitä 

käytäntöön sovellettavia tutkitusti toimivia käytännön painonhallintakeinoja, jotka 

säätelevät ihmisen käyttäytymistä vetoamalla yksilön tietoon, asenteisiin, ja 

toimintotapoihin. Terveydenhuollossa painonhallinnan hoito-ohjelmissa on käytetty 

laajasti tieteelliseen näyttöön perustuvia behavioristia painonhallintastrategioita, sillä ne 

antavat painonhallintatavoitteiden päämäärien avuksi käytännön suunnitelman ja työkalut 

(Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2011; Pearson 2011 32–42). Vaihtoehtoiset 

behavioristiset strategiat ovat tieteelliseen näyttöön perustuvista 

painonhallintastrategioista muodostamiani vaihtoehtoisten painonhallintavoitteiden 

mukaisia strategioita. Behaviorististen strategioiden tarkastelu täydentää yleiskuvaa 

painonhallintasovellusten hyödyntämistä motivointikeinoista.  Pagoto, Schneider, Jojic, 

DeBiasse ja Mann (2013: 576582) ovat aikaisemmin tutkineet kuinka behavioristisia 

painonhallintastrategioita on hyödynnetty painonhallintasovelluksissa. 

 



10 
 

3) Kuinka läpinäkyviä sovellukset ovat, eli kuinka niissä pyritään erottelemaan 

mittaustoimintojen tietojen objektiivisuus ja subjektivisuus? 

 

Pagoton (2012) mukaan mm. painonhallintasovelluksien ravintotiedot vaihtelevat 

sovelluksesta toiseen. Sovelluskäyttäjä ei siis voi olla varma syöttämänsä tiedon 

tarkkuudesta sovelluksessa. Läpinäkyvyyden tarkastelu paljastaa, miten mittaustietojen 

objektiivisuus on varmistettu ja kuinka nuo toimintoja ohjaavat tiedot näkyvät käyttäjälle. 

Painonhallintasovellusten perustoiminnallisuus perustuu mittaamiseen, joten 

mittaustulosten tarkkuus vaikuttaa suoraan käyttäjän saamaan energiatasapainon 

palautteeseen. Virheelliset mittaustulokset hankaloittavat painonhallintavoitteiden 

saavuttamista ja vaikuttavat siten suoraan käyttäjän motivaatioon. Läpinäkyvyyden 

tarkastelun avulla saa tietoa myös mittaustoiminnoissa mahdollisesti esiintyvistä 

subjektiivisista ominaisuuksista. 

 

   

1.2 Tutkimusaineisto 

 

Tutkimusaineistoni koostuu neljästä Android-mobiilikäyttöjärjestelmälle kehitetystä 

painonhallintasovelluksesta. Kriteerini painonhallintasovellukselle tässä tutkielmassa 

perustuu kolmeen energiatasapainon laskemisen mahdollistavaan vähimmäistekijään. 

Painonhallintasovelluksesta on löydyttävä ravinto- ja liikuntapäiväkirjan toiminnot, sekä 

niiden perusteella tehtävät energiatasapainon mittaustoiminnot.  

 

Tutkimuskohteinani olevat painonhallintasovellukset valitsin niiden suosion perusteella. 

Valitsin tutkimustulosten yleistettävyyden vuoksi aineistooni mukaan Android-

sovellukset, joista sovelluskehittäjät olivat luoneet myös vastaavat Applen IOS-

mobiilikäyttöjärjestelmälle luodut sovellukset. En kuitenkaan analysoinut näitä IOS-

käyttöjärjestelmälle luotuja versioita, joten mahdollisuudet eroavaisuudet sovelluksissa 

käyttöjärjestelmien välillä eivät käy ilmi tässä tutkimuksessa.  Aineistoon ottamani 

sovellukset löytyvät Googlen sovelluskauppa Play Storen ja Applen sovelluskauppa App 

Storen terveysaiheisten sovellusten sadan suosituimman sovelluksen listoilta (iTunes 

2013b; Google Play Store 2013).  



11 
 
 

Nykyisen kehityssuunnan mukaan sovelluskäyttäjät maksavat käyttämistään 

sovelluksista yhä harvemmin (TechCrunch 2013). Tästä syystä rajasin tutkimuksesta 

ulkopuolelle sovellukset, jotka olivat maksullisia, tai joiden perustoimintojen 

maksuttomuus perustui aikarajoitettuun ilmaiseen kokeilujaksoon. Siten 

tutkimusaineistostani karsiutui pois esimerkiksi MyNetDiary-sovellus ja SparkPeople-

palvelu, jotka kummatkin olivat tieteelliseen näyttöön perustuvien behaviorististen 

painonhallintastrategioiden hyödyntämisessä 10:n parhaan joukossa Pagoton ym. (2013: 

576582) tutkimuksessa.   

 

Tutkimukseeni valitsemani painonhallintasovellukset olen koonnut taulukkoon 1. 

Painonhallintasovellukset asensin Samsung Galaxy S3 -älypuhelimelle Google Play -

sovelluskaupasta. Testipuhelimen Android-käyttöjärjestelmän oli versionumeroltaan 4.3 

(Jelly Bean).  

 

 

Taulukko 1. Tutkimuksessa käytetyt painonhallintasovellukset 
 
Painonhallintasovellus Versionumero 

Lose It!  5.0.8 

Lifesum – Calorie Counter 2.1.1 

MyFitnessPal 2.10 

Noom Weight Loss Coach 3.8.2 

 

 

Painonhallintasovellusten ensiasennuksen jälkeen en asentanut sovellusten itse 

ehdottamia päivityksiä, sillä halusin eliminoida kaikki mahdolliset muuttuvat tekijät, 

jotka voisivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. Sovelluspäivitykset saattavat muuttaa 

sovelluksen rakennetta käyttöliittymän, toimintojen ja tietojen tasolla. 

 

  



12 
 
1.3 Tutkimusmenetelmä 

 

Päätutkimusmenetelmäni on hierarkkinen tehtäväanalyysi. Hierarkkinen tehtäväanalyysi 

on muun muassa ohjelmistotuotannossa käytetty strukturoitu menetelmä, jolla voidaan 

analysoida sitä, millaisia tehtäviä sovelluskäyttäjä joutuu tekemään päästäkseen 

päämääräänsä.  Menetelmällä pyritään havainnollistamaan niitä sovellustoimintojen 

tekijöitä, jotka auttavat, estävät tai vaikeuttavat käyttäjää päämäärien saavuttamista. Alun 

perin hierarkkisella tehtäväanalyysillä analysoitiin ainoastaan sitä, miten käyttäjän 

suorittamat tehtävät jakautuvat pienempiin osatehtäviin. Myöhemmin menetelmä on 

laajentunut koskemaan sovellusten tehtävien ja päämäärien analysoinnin lisäksi 

sovellusten syötteiden, toimintojen ja palautteiden analysointia, joita tarkastelen omassa 

tutkimuksessani. Hierarkkinen tehtäväanalyysi on metodologisesti joustava, joten sitä 

onkin usein hyödynnetty myös HCI-tutkimuksessa ja käytettävyystutkimuksessa. 

(Hollnagel 2003: 1753; Usability Body of Knowledge 2014.) 

 

Tässä tutkimuksessa sovellan hierarkkista tehtäväanalyysiä painonhallintasovellusten 

konkreettiseen käytön testaukseen. Suoritan testitilanteita, joissa toimin itse 

asiantuntijatestaajan roolissa, ja joissa pyrin suorittamaan painonhallintasovelluksen 

jokaisen yksittäisen tehtävän eli toiminnon.  Käytän tällaisista testitilanteista jatkossa 

nimitystä käyttötesti. Kirjaan käyttötesteissä jatkoanalysoinnin vuoksi havaintoni 

taulukkoon, jota kutsun käyttötestitaulukoksi.  

 

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni vakuuttavan teknologian käytöstä sovelluksissa 

haen tietoa soveltamalla käyttötesteissä analyysin apuna Foggin (2009: 17) vakuuttavan 

teknologian käyttäytymismallin teoriaa. Sen avulla saan tietoa sovellustoimintojen 

tarkoituksellisista tavoitekäytöksiä ja niiden osatekijöistä (motivaatio, kyvykkyys ja 

laukaisija). Käyttötesteissä analysoin mitä kolmea toimintojen mekanismia 

sovellustoiminto käyttää (kirjaussovellus, digitaalinen peli ja sosiaalinen media). Jos 

toiminto tarvitsee syötteitä, tarkastelen millaisia niissä käytetyt syöttömuodot ovat. 

 

Toiseen tutkimuskysymykseeni behaviorististen painonhallintastrategioiden 

hyödyntämisestä etsin vastausta myös kahdella tapaa. Tarkastelen käyttötesteissä kuinka 



13 
 
sovellukset hyödyntävät tieteellisen näyttöön perustuvia painonhallintastrategioita 

Pagoton, Schneiderin, Jojicin, Debiassen ja Mannin (2013: 576582) kokoaman 

behaviorististen painonhallintastrategioiden taulukon avulla (liite 1). Olen rakentanut 

Pagoton ym. taulukon pohjalta (liite 1) vaihtoehtoisten painonhallintavoitteiden 

strategioiden taulukon (liitteet 2 ja 3), jonka avulla tarkastelen kuinka sovelluksissa 

esiintyy käyttäjien vaihtoehtoisia painonhallintatavoitteita tukevia strategioita. Esittelen 

taulukon muodostamisen tarkemmin luvussa 5.2. 

  

Kolmanteen tutkimuskysymykseeni haen vastausta selvittämällä käyttötesteillä, kuinka 

mittaustoimintoja ohjaava tiedon alkuperä näkyy käyttäjälle, kuinka paljon 

mittaustoiminnoissa hyödynnytetään käyttäjän työpanosta joukkoistamisen apuna, sekä 

millaisia käyttäjälle näkyviä objektiivisia ja subjektiivisia ominaisuuksia toiminnoista 

löytyy.  

 
Käyttötestien tuottaman käyttötestitaulukon havaintoja puran tutkimuskysymyksiin 

jaettuna. Ensin analysoin käyttötestien tuloksia määrällisesti kokoamalla havaintojani 

Aaltolan ja Vallin (2007: 184234) kuvaamalla tavalla numeeriseen muotoon ja sitten 

tarkastelemalla yksityiskohtaisemmin laadullista aineistoa. 

 

 

1.4 Aikaisempi tutkimus  

 

Tutkijoiden motiivit tutkia painonhallintasovelluksia ovat moninaiset. Pagoto ym. (2013: 

576) ovat todenneet, että mobiililaitteille luotujen laihdutussovellusten käyttö voi 

helpottaa lääkäreiden työtaakkaa, joka syntyy laihdutusneuvontaan käytetystä ajasta. 

Laihdutussovellukset ovat potentiaalisia laihdutuksen apuvälineitä. Tällä hetkellä on 

kuitenkin olemassa vasta vähän tieteellistä tutkimusta siitä, miten laihdutussovellukset 

hyödyntävät tieteelliseen näyttöön perustuvia psykologisia behavioristisia painon-

hallintastrategioita. (Pagoto ym. 2013: 576.) 

 

Leedsin yliopiston pilottitutkimuksessa on saatu viitteitä painonhallintasovelluksen 

tehokkuudessa laihdutuksen apuna. Tutkimuksessa käytetty sovellus oli kuitenkin luotu 



14 
 
testiryhmää varten, joten uusien kaupallisten ja massakuluttajille sovellusten tutkiminen 

on tärkeää. (Carter, Burley, Nykjaer & Cade 2013.) 

 

Sulin ja Wang (2013: 941—947) ovat tutkineet internetin sosiaalisen verkostojen roolia 

elämäntapamuutoksissa. Heidän tuloksensa osoittavat, että internetin sosiaalisen 

verkoston vertaistuki motivoi ruokavalion ja liikunnan elämäntapamuutoksien 

toteuttamisessa, sekä painonhallintatavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimuksen kohteena 

oli yksittäinen sosiaalisen median terveysaiheinen sivusto, mutta tutkijat itse näkevät 

motivaation ja roolien tarkastelun soveltuvan myös painonhallinta- ja 

elämäntapasovelluksiin, sekä sosiaalisen median palveluihin.  

 

Azar ym. (2013: 583589) ovat tarkastelleet painonhallintasovelluksia vakuuttavan 

teknologian näkökulmasta perinteisten käyttäytymismallien rinnalla. Heidän 

havaintojensa mukaan painonhallintasovellusten teknologisten erityispiirteiden 

mahdollistama helppokäyttöisyys, palkitsevuus ja koukuttavuus voi saada käyttäjän 

käyttämään sovellusta useammin ja kirjaamaan tietoja yksityiskohtaisemmin. 

Yksityiskohtaisemmat kirjaukset edistävät painonhallintatavoitteiden saavuttamisessa 

(emt. 2013: 583589). 

 

Oma tutkimukseni on jatkoa kaikille tässä luvussa esittelemilleni tutkimuksille. 

Tutkimukseni luonne on kuitenkin laadullisempi kuin kuin Pagoton ym. (2013: 576582) 

ja Azarin ym. (2013: 583589) tutkimuksissa, sillä tarkastelen yksittäisten 

painonhallintasovellusten motivointikeinoja makrotasolla, eli kuinka ne käytännössä on 

toteutettu. Painonhallintasovelluksien nopeatahtinen uudistuminen luo myös tarvetta 

päivitetylle ja uudelle tutkimustiedolle, jota omalla tutkimukselleni tuotan. Uutena 

motivaationäkökulmana otan tarkasteluun myös painonhallintasovellusten 

mittaustoimintojen läpinäkyvyyden. 

 
 
 
 
 



15 
 
1.5 Tutkielman rakenne 

 

Luvussa 2 tarkastelen käyttäytymismuutoksen ja energiatasapainon käsitteiden kautta, 

mitä painonhallinta tarkoittaa yleisellä tasolla ja fysiologisesti. Selvitän luvussa myös 

millaisia painonhallinnan itsearvioinnin ja mittaamiseen menetelmälliset ongelmat ovat. 

Luvussa 3 tarkastelen, kuinka perinteinen itsearviointi on saanut uudenlaisia 

käyttömuotoja vakuuttavan teknologian yleistymisen myötä. Luvussa 4 selvitän, mitä 

painonhallintasovellukset ovat ja kuinka toimintoja ohjaavat tiedot niissä rakentuvat. 

Luvussa 5 havainnollistan, miten painonhallintasovelluksissa voidaan soveltaa 

vakuuttavaa teknologiaa ja kuinka niissä on aikaisemmin tutkittu behaviorististen 

painonhallintastrategioiden hyödyntämistä. Luvussa 6 käyn läpi, miten suoritin 

painonhallintasovellusten analyysin ja millaisia tuloksia sain. 



16 
 
2. PAINONHALLINTA 

 

Ihmisten tarpeet ja motivaatiot hallita painoansa ja kehonkoostumusta vaihtelevat 

ihmisestä toiseen. Jotkut haluavat laihtua esteettisistä syistä, toiset taas kasvattavat painoa 

terveyden edistämiseksi. Joidenkin painonhallintatavoite on samoissa fyysisissä mitoissa 

pysyminen läpi elämän. Kaikkien näiden tarpeiden, motivaatioiden ja tavoitteiden 

käytännön toteuttaminen on painonhallintaa. Painonhallinnan käsitteeseen liitetään 

suppeassa merkityksessä yksilön painontarkkailu, sekä tietous ruokavaliosta ja 

liikuntatottumuksista. Laajemmassa merkityksessä kyse on myös oman käyttäytymisen 

ymmärtämisestä ja sen hallitsemisesta (Suomen sydänliitto Ry 2014).   

 

Puhtaasti fysiologisena käsitteenä painonhallinta on ihmisen energiatasapainon 

tarkkailua. Ihmisen energiatasapaino kuvastaa sitä (neutraalia) tasapainotilaa, jossa 

elimistön energiansaanti ruokavaliosta on yhtä suuri kuin sen kulutus. Kun yhden tai 

useamman vuorokauden aikavälillä tarkasteltuna ihminen saa ravinnosta vähemmän 

energiaa kuin hän kuluttaa, energiatasapaino on negatiivinen. Tällöin kehon rasvamassa 

vähenee ja ihminen laihtuu. Kun ihminen puolestaan saa enemmän energiaa kuin tämä 

kuluttaa, energiatasapaino on positiivinen. Tällöin kehon rasvamassa lisääntyy ja ihminen 

lihoo. (Tohtori 2013a, 2013b, 2013c.) 

 

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan myös Burke, Wang ja Sevick (2011: 92102) 

ovat nostaneet esille yksilöiden ylläpitämien systemaattisten painontarkkailun kirjausten, 

sekä ravinto- ja liikuntapäiväkirjan ylläpidon positiivisia vaikutuksia painonhallinnan 

tavoitteiden saavuttamisessa. Katsauksen mukaan kynällä paperille kirjoittaminen oli 

yksilöillä yleisin keino kirjata ja seurata mm. ruuan ravintoarvoja, liikunnan määrää ja 

laatua, sekä kehon painonmuutoksia. Tätä kutsutaan siis itsemonitoroinniksi tai 

itsetarkkailuksi. Käytän ilman tietotekniikan apua suoritettavasta itsetarkkailusta myös 

nimitystä perinteinen itsetarkkailu.  

 

Itsetarkkailussa henkilön suorittaman liikunnan määrän, tyypin ja keston päivittäistä 

kirjausta kutsutaan liikuntapäiväkirjan täyttämiseksi. Ruoka- tai ravintopäiväkirjan 

täyttäminen on puolestaan kaiken päivän aikana nautitun ravinnon dokumentointia. 



17 
 
Kehon painon, ympärysmittojen ym. painonhallinnan mittareiden systemaattinen 

mittaaminen ja ylöskirjaus ovat kehonkoostumuksen arviointia. (Burke ym. 2011: 

92102.) 

 

Ravintopäiväkirjan avulla voidaan tarkkailla painonhallintaan vaikuttavia 

erikoisruokavalioiden tarkkoja ravintoaineiden yksityiskohtia. Esimerkiksi anoreksia 

nervosan eli laihuushäiriön yksi itsehoitomuoto on ravintopäiväkirjan pitäminen 

(Huttunen & Jalanko 2013). Esimerkiksi myös diabetesta sairastava voi saada elintärkeää 

tietoa ravintopäiväkirjasta, sillä diabeetikon erityisruokavaliossa saisi Diabetesliiton 

(2013) suositusten mukaan olla puhdistettuja sokereita korkeintaan 10 %. 

 

Kehonkoostumuksen sekä ravinto- ja liikuntapäiväkirjan kirjaustietojen täyttämiseen 

tarvitaan paljon yksityiskohtaista tietoa. Tuon tiedon koostamiseen, arvioimiseen ja 

laskemiseen liittyy kuitenkin menetelmällisiä ja teoreettisia ongelmia, joita käsittelen 

seuraavissa alaluvuissa. 

 

2.1 Energiatasapainon kokonaisenergiantarpeen, ravinnon ja liikunnan arvioimisen 

ongelmat 

 

Energiatasapainon (positiivinen, negatiivinen tai neutraali) selvittämiseksi tarvitaan 

tietoa ihmisen kokonaisenergiantarpeesta ja energiansaannista samalla aikavälillä 

tarkasteltuna. Ihmisen kokonaisenergiantarve on se energiamäärä, joka tarvitaan 

perusaineenvaihduntaan, liikuntaan (fyysinen aktiivisuus), ja ruuan termogeneesiin eli 

ruuan lämpövaikutukseen. Ihmisen perusaineenvaihduntaan vaikuttavat mm. ikä, kehon 

koostumus, kehon koko, kehon lämpötila, ilmasto, paasto ja aliravitsemus, 

hormonaalinen toiminta, lääkkeet sekä muut aineet (Ravitsemustieteen perusteet 2013a).  

 

 

2.1.1 Perusaineenvaihdunnan arviointi ja mittaaminen 

 

Perusaineenvaihdunta on se energiamäärä, joka kuluu ihmisen elimistön toimintojen 

kuten sydämen, verenkierron ja hengityksen ylläpitoon lepotilassa (Ravitsemustieteen 



18 
 
perusteet 2013a). Ihmisen perusaineenvaihdunta voidaan mitata. BMR eli basal 

metabolic rate mittaa perusaineenvaihduntaa perustuen vuorokauden mittaiseen 

ajanjaksoon, jossa testattava on nukkunut 8 tuntia ja paastonnut 12 tuntia. RMR, eli 

resting metabolic rate mittaa myös perusaineenvaihduntaa, mutta testattavan koehenkilön 

testiolosuhteet eivät ole niin rajoitetut esimerkiksi nukkumisen suhteen. Harvoilla 

ihmisillä on kuitenkaan mahdollisuutta tutkituttaa säännöllisesti 

perusaineenvaihduntaansa tarkasti laboratorio-olosuhteissa lääketieteen ammattilaisten 

avulla. RMR-tutkimuksesta on johdettu yleiseen käyttöön laskukaavoja, joilla voidaan 

arvioida ihmisen perusaineenvaihduntaa. (Merritt 2010.) 

 

Perusaineenvaihdunnan laskukaavat soveltuvat erinomaisesti itsetarkkailun 

apuvälineeksi, sillä laboratoriomittauksia ei tarvita RMR:n arvioimiseksi. Sen 

arvioimiseksi riittäävät perustiedot arvioitavan iästä, pituudesta, sukupuolesta ja kehon 

massasta. Laskukaavat eivät kuitenkaan ole yhtä tarkkoja kuin laboratoriomittaukset. 

Perusaineenvaihdunnan mittayksikkönä käytetään energian yksikköä jouli, mutta 

käytännössä ihmiset ovat ottaneet arjessa käyttöönsä mittayksikön kilokalori, kcal (Food 

and Agriculture Organizion of the United Nation 2013).  

 

Frankenfield (2013: 976982) on tutkimuksellaan pyrkinyt selvittämään, mikä on 

seitsemästä tieteellisesti hyväksytyistä perusaineenvaihdunnan laskukaavoista kaikista 

tarkin ylipainoisilla ja normaalipainoisilla ihmisillä mitattuna. Tarkimmaksi 

laskukaavaksi osoittautui Mifflin St. Jeorin laskukaava, joskin sen tulokset eivät olleet 

yhtä tarkkoja ylipainoisten kohdalla. Frankenfield (emt. 976982) on ehdottanut 

ylipainoisille tarkoitettuja korjauskertoimia, mutta ne joudutaan hyväksytyttämään 

tieteellisen vahvistusprosessin kautta ennen kuin uutta ehdotettua kaavaa voi pitää 

luotettavana. Perusaineenvaihdunnan arviointiin käytetyn oikean laskukaavan 

monimutkainen valintaprosessi kuvastaa sitä, kuinka vaikeaa itsetarkkailijan on saada 

luotettavaa painonhallintatavoitteita tukevaa tietoa omasta perusaineenvaihdunnastaan.  

 

Myös kehon koostumuksen ja koon yksikköjä hyödynnetään perusaineenvaihdunnan 

määrittämisessä. Esimerkiksi kehon lihas- ja rasvamassan suhde saadaan mittaamalla 

laboratorio-olosuhteissa suhteellisen tarkasti hydrostaattisella punnituksella. 



19 
 
Itsearviointiin soveltuvia edullisempia kenttämenetelmiä ovat puolestaan rasvapihdeillä 

suoritettavat ihopoimumittaukset tai elektronisilla bioimbedanssilaitteilla tehtävät 

kehonkoostumuksen mittaukset. Epäsuorana menetelmänä voidaan pitää mittanauhalla 

tehtävää kehon ympärysmittojen arviointia (Tohtori 2013d). 

 

Ilmaston, kehon lämpötilan ja nesteytyksen, paaston, aliravitsemuksen, hormonaalisen 

toiminnan ja lääkkeiden vaikutukset ovat yksilökohtaisia ja niiden vaikutusten arviointi 

perusaineenvaihduntaan on hankalaa.  

 

2.1.2 Fyysisen aktiivisuuden arviointi ja mittaaminen 

 

Ihmisen fyysiseen aktiivisuuteen kulunut energia voidaan myös arvioida tai mitata. 

Arvioinnin tueksi on olemassa viitearvoja ja laskukaavoja. Eräs hyvin käytetty 

arviointitapa on energiantarpeen laskeminen perusaineenvaihdunnasta fyysisen 

aktiivisuuden kertoimella (ks. taulukko 2). Tällöin lopputulokseen vaikuttaa henkilön 

aktiivisuus, eli kuinka paljon hän lepää, kävelee, tekee raskasta työtä jne. 

(Ravitsemustieteen perusteet 2013b). Jos esimerkiksi aikuisen miehen 

perusaineenvaihdunta olisi 1600 kcal / päivä (24h) ja hän tekisi päivän aikana lähinnä 

kevyttä istumatyötä (kertoimella 1,3), hänen arvioitu energiantarpeensa olisi 2080 kcal. 

Hänen fyysisen aktiivisuuden kulunut energia olisi siis 480 kcal koko päivän aikana.  

 

 

Taulukko 2. Fyysisen aktiivisuuden kerroin (Ravitsemustieteen perusteita 2013b) 
 

 

  

 



20 
 
Liikuntaan kulunutta energiaa voidaan myös tutkia selvittämällä liikkujan maksimaalinen 

hapenottokyky, VO2max. Myös sykemittarin käyttö voi auttaa kuluneen energian 

mittauksessa. (Balderrama, Ibarra, De La Riva, López 2010: 162168). Fyysisen 

aktiivisuuden kuluttama energia voidaan ilmoittaa kilokaloreina, aivan kuten 

perusaineenvaihdunnankin energiayksiköt. 

 

Laboratoriomenetelmiä fyysisen aktiivisuuden mittaamiset ovat huonekalorimetri eli 

hengityskaasujen mittaus ja kaksoismerkityn veden menetelmä. Teknologia-avusteisia 

menetelmiä ovat syke- ja liikeanturimittaus. Subjektiivisia itsearvioinnin menetelmiä taas 

liikunnan intensiteetin, frekvenssin ja keston arvioinnit. (Eklund 2013.) 

 

Liikunnan arvioimiseen liikuntapäiväkirjassa liittyy siis runsaasti mitattavia määreitä. 

Mitattavien määreiden virheettömyyden todentaminen on kuitenkin hankalaa, sillä 

arvioinnin mittausmenetelmien virhemarginaalit, mittaajan tulkinta ja yksilöiden 

kehonkoostumusten eroavaisuudet luovat paljon muuttuvia tekijöitä. Myös kaupalliset 

intressit voivat johtaa käyttäjää harhaan. Vielä 2000-luvun alussa kuntoiluvälineiden 

valmistajat käyttivät laitteidensa kalorilaskureita markkinointitarkoituksissa epäeettisin 

keinoin. Valmistajien kuntoilulaitteiden ilmoittamat poltettujen kalorien lukemat 

saattoivat olla jopa viisinkertaisia työmäärän todelliseen energiankulutuksen nähden. 

Virhemarginaalit ovat yhä suuria, vaikka mittausmenetelmät ovatkin entistä 

tieteellisempiä ja standardisoidumpia. (The Globe And Mail 2010.)    

 

2.1.3 Ruuan lämpövaikutus, energiapitoisuus ja ravintomerkinnät 

 

Ruuan lämpövaikutus eli termogeeninen vaikutus voidaan arvioida syödyn ravinnon 

makroravinteista. Helsingin avoimen yliopiston (Ravitsemustieteen perusteet 2013a) 

mukaan: 

Energiankulutus kasvaa aterian jälkeen. Ruoansulatus, ravintoaineiden 
imeytyminen sekä kuljetus ja varastointi vaativat energiaa, jonka osuus 
kokonaisenergian kulutuksesta on n. 5 - 10 %. Ravintoaineista rasva lisää 
vähiten ja proteiinit eniten elimistön energian kulutusta. Esimerkiksi ruoan 
rasvan varastoitumiseen kuluu ainoastaan 3 % rasvan sisältämästä energiasta, 
kun taas hiilihydraattien muodostus rasvaksi kuluttaa hiilihydraateista saatua 
energiaa yli 20 %.  



21 
 
 

Ruuasta saatavan energian ja termogeenisen vaikutuksen mittaaminen ja arviointi 

ravintopäiväkirjaan on kuitenkin ongelmallista. Ruuan energiapitoisuus saadaan tarkasti 

selville vain laboratorioanalyysissä pommikalorimetrilaitteiston avulla 

(Ravitsemustieteen perusteita 2013c). Elintarviketeollisuus ei kuitenkaan yleisesti käytä 

pommikalorimetriä ruokatuotteiden sisältämän energiamäärän määrittämiseksi, vaan 

yleisessä käytössä on yli satavuotias Wilbur Atwaterin kehittämä menetelmä. Atwaterin 

menetelmä on epäsuora energiapitoisuuden arvioimismenetelmä, jossa huomioidaan 

ruuan imeytymistehokkuus ja proteiinin hajoamistuotteiden erittyminen. Ruuan 

energiapitoisuus arvioidaan Atwaterin menetelmässä tarkastelemalla ruokatuotteen 

makroravinteiden määriä ja laskemalla kertoimien avulla kokonaisenergiamäärä. 

Atwaterin kertoimien mukaan yhdessä grammassa proteiinia on energiaa 4 Kcal, 

grammassa hiilihydraattia 4 Kcal, grammassa rasvaa 7 Kcal ja grammassa alkoholia 7 

Kcal. (Scientific American 2006.) 

 

Atwaterin laskentatapaa on myöhemmin päivitetty niin, että ravintokuidun osuus ruuasta 

on lisätty arvoihin. Elintarviketuottajat laskevat tuotteidensa energiapitoisuudet tällä 

päivitetyllä Atwaterin laskentatavalla ja merkitsevät tiedot ravintotuotepakkauksiinsa.   

Menetelmä ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että ruuan kypsentäminen ja prosessointi 

parantaa ruuasta saatavan energian hyväksikäytettävyyttä elimistön ruuansulatuksessa. 

(Ruokatieto 2013)  

 

Carmody, Weintraub ja Wrangham (2011: 15) ovatkin tehneet evoluutiobiologista 

tutkimusta mm. lihan kypsennyksen vaikutuksesta energian hyväksikäyttöön rotilla. 

Tutkijoilla oli jo ennen testituloksia tiedossa tärkkelyspitoisten ruokien prosessoinnin ja 

kypsentämisen imeytymistä tehostavista vaikutuksista ruuansulatuksessa, mutta heidän 

kokeensa osoittivat myös lihatuotteiden kypsentämisen huomattavasti lisäävän niiden 

energiaksi hyödyntämistä. Carmodyn ym. tutkimus (2011: 15) osoittaa sen, kuinka 

vähän on olemassa tarkkaa tietoa ravinnon termogeenisistä vaikutuksista elimistöön.    

 

Ruuan termogeenisen vaikutuksen ja energiapitoisuuden arvioimisen merkitys 

ravintopäiväkirjan energia-arvioille on kuitenkin suuri. Ruuan ja juoman 



22 
 
ravintoarvotiedot ovat nimittäin energiansaannin tärkeimmät yksittäiset kirjaustiedot. 

Ravintopäiväkirjaan täytettyjen tietojen oikeellisuus on kuitenkin vaikea todentaa. 

Vaikka laihduttaja osaisikin lukea elintarvikkeen tuotepakkauksen tiedot ja kirjata ne 

oikeaoppisesti ravintopäiväkirjaan, ei hän kuitenkaan saa tuotepakkauksesta mitään 

tietoja kypsennyksen ja prosessoinnin vaikutuksista todelliseen energiansaantiin.  

 

2.2 Yhteenveto  

 

Painonhallinta on henkilökohtaisten ruokailu- ja liikuntatottumusten eli käyttäytymisen 

hallintaa. Käyttäytymisen hallinnan mahdollistamiseksi ihmisellä tulee olla käsitys siitä, 

miten ruokailu ja fyysinen aktiivisuus vaikuttavat kehon koostumukseen. Tällöin on kyse 

laskennallisen energiatasapainon itsetarkkailusta. 

 

Perinteisen itsetarkkailun keskeisimpiä keinoja ovat ravinto- ja liikuntapäiväkirjan 

ylläpito esimerkiksi kynän ja paperin avustuksella. Ravinnon ja liikunnan itsearviointiin 

liittyy kuitenkin laskennallisia menetelmällisiä ongelmia, sillä yleisessä ihmisfysiologian 

tuntemuksessa on vielä olemassa puutteita, eikä itsearviointi kotikonstein ole helppoa. 

Seuraavassa luvussa käsittelen perinteisen itsetarkkailun avuksi luotua teknologiaa, jolla 

ongelmiin on etsitty ratkaisua.  

 

 



23 
 
3 TEKNOLOGIA-AVUSTEINEN ITSETARKKAILU JA VAKUUTTAVA 

TEKNOLOGIA 

 

Tässä luvussa tarkastelen, miten perinteinen itsetarkkailu on saanut etenkin nopean 

mobiiliteknologian kehityksen myötä uudenlaisen muodon teknologia-avusteista 

itsetarkkailusta. Tarkastelen myös, mitä on vakuuttava teknologia ja miten se liittyy 

teknologia-avusteiseen itsetarkkailuun.  

 

3.1 Teknologia-avusteinen itsetarkkailu  

 

Terveysteknologian ja fysiologisen mittaamisen tarkoitettujen laitteiden avulla voidaan 

mitata kehon eri toimintoja ja saada numeerista dataa. Esimerkiksi sykemittarista voidaan 

siirtää langattomasti ja reaaliaikaisesti mobiililaitteeseen tietoja sydämen 

lyöntitiheydestä. Journalisti Gary Wolf on popularisoinut tällaista teknologisilla 

avustimilla suoritettavaa itsetarkkailua termillä quantified self.  Lähtökohta termin 

käytölle on viime vuosien aikana nopeasti kehittynyt läsnäoleva (aina mukana kulkeva) 

tietotekniikka, joka on mahdollistanut käyttäjäystävällisen itsetarkkailun. (Singer 2011.) 

Käytän tässä tutkimuksessa termin quantified self sijaan luomaani termiä teknologia-

avusteinen itsetarkkailu, sillä terminä se ilmaisee uudenlaisen teknologian avulla 

suoritettavan itsetarkkailun ja perinteisen kynällä ja paperilla tehtävän itsetarkkailun 

jatkuvuussuhdetta. 

 

Suuret mobiilialan yritykset satsaavat tulevien vuosien aikana paljon tutkimusresursseja 

ja rahaa erilaisiin teknologia-avusteiseen itsetarkkailuun tarkoitettujen laitteiden 

kehitystyöhön. On olemassa esimerkiksi viitteitä siitä, että yhdysvaltalainen suuryritys 

Apple olisi kehittämässä 200-henkisen osaston voimin terveyspalveluihin liittyvää 

laitteistoa ja sovelluksia, joilla voisi tarkkailla muun muuassa käyttäjänsä syketasoa, 

liikunnan määrää, unirytmiä, ihon lämpötilaa ja kosteutta, sekä hikirauhasten eritystä 

(Macworld 2014). 

 

Teknologia-avusteiseen itsetarkkailuun liittyy läheisesti myös käsite biohakkerismi. 

Biohakkeri pyrkii perinteisen hakkerietiikan ohjenuoraa seuraamalla purkamaan ja 



24 
 
tutkimaan ihmisbiologiaa teknologia-avusteisesti. Biohakkerismin tarkoituksena on siis 

purkaa harrastelijan ja lääketieteen ammattilaisen raja-aitaa, jolloin yhteisen hyvän 

edistämiseksi voidaan aktivoida suuria ihmismassoja. Käytännön tasolla biohakkerismi 

tarkoittaa sitä, että käyttäjät voivat jakaa teknologia-avusteisen itsetarkkailun 

mittaustuloksia keskenään ja analysoida tuloksia ilman tarvetta rahoitettuihin 

tutkimuksiin tai pieniin tarkasti määriteltyihin tutkimusryhmiin. Biohakkerismin 

pyrkimyksenä on edistää sitoutumattomuutta ja ehkäistä rahoitettujen tutkimusten ja 

tutkimusryhmien etuasemaa objektiivisena pidetyn tiedon välittäjänä. (Boustead 2008.) 

 

Biohakkerismi ja teknologia-avusteinen itsetarkkailu ovatkin synnyttäneet runsaasti mitä 

erilaisempia itsetarkkailuun keskittyneitä web- ja mobiilisovelluksia. Sovelluskäyttäjä 

voi tarkkailla, mitata ja kirjata sovellusten avulla esimerkiksi rahan ja ajan kulutusta 

(iTunes 2013a), alkoholin kulutusta (Drinking Diary 2013), tai vaikkapa unien laatua ja 

sisältöä (Dreamboard 2013). Tämän kaltaisia terveyteen liittyviä seurattavia mittareita on 

lähes loputtomasti. Mikäli esimerkiksi runsaan alkoholinkulutuksen psykologiset tai 

fysiologiset vaikutukset heijastuisivat myös painonhallinnan tavoitteisiin, sen voisi laskea 

tärkeäksi painonhallinnan itsetarkkailun mittariksi. 

 

 

3.2 Vakuuttava teknologia 

 

Vakuuttava teknologia (persuasive technology) on kokeellisen psykologian tohtorin ja 

tutkijan Foggin vuosituhannen alussa luoma poikkitieteellinen käsite ja teoriamalli, jossa 

yhdistyy HCI-tieteiden (human-computer interaction), sosiokulttuurisen 

oppimiskäsityksen, kognitiivisen psykologian ja käyttäytymistieteiden teoreettiset 

viitekehykset. Foggin tutkimuksellinen tavoite on ollut selvittää, kuinka suostuttelun 

psykologiaa voidaan tehokkaasti soveltaa tietokoneohjelmissa. (Fogg 2010; Mintz & 

Aagaard 2010). 

 

Vakuuttavan teknologian periaatteiden mukaan voidaan tutkia ja kehittää 

tietokonesovelluksia, joiden toiminnoissa hyödynnetään vakuuttelua ja suostuttelua 

halutun käytöksen aikaansaamiseksi sovelluskäyttäjässä. Vakuuttavassa teknologiassa 



25 
 
pyritään motivoimaan käyttäjä teknologialähtöisesti sosiaalisten ärsykkeiden avulla. 

Valtavaa tietomäärää ei esitetä käyttäjälle sellaisenaan, vaan sitä pyritään elävöittämään 

ja yksilöimään, jolloin se voi herättää käyttäjässään emotionaalisia ja rationaalisia 

reaktioita. Nämä reaktiot saattavat saada aikaan käytöksen, joka on määritetty tavoitteeksi 

sovelluksessa. Vakuuttavan teknologian pääpiirteisiin kuuluu se, ettei sen avulla koskaan 

pyritä pakottamaan käyttäjää suorittamaan toimintoja tai muuttamaan käytöstään vastoin 

hänen tahtoaan (Fogg 2002: 8990; Azar ym. 2013: 583589).  

 

Esitettävän tiedon ja toimintojen yksilöinti tarkoittaa vakuuttavassa teknologiassa 

sovellustoimintojen yksinkertaistamista ja helpottamista siten, että toiminnon 

suorittamisen vaikeus vastaa käyttäjän osaamistasoa. Vakuuttavan teknologian mukainen 

yksilöinti voi olla myös käyttäjän motivointia vetoamalla käyttäjän tunnereaktioihin ja 

loogiseen päättelykykyyn. Sovellustoimintoja voidaan yksilöidä esimerkiksi luomalla 

oikopolkuja toimintojen välillä, rakentamalla ohjastettuja sovellustoimintoja tai vaikkapa 

viestimällä toiminnon suorittamisen seuraamuksista käyttäjälle. (Fogg 2009: 1–7.)  

 

Purpura, Schwanda, Williams, Stubler & Sengers (2011: 423–432) ovat esittäneet 

kritiikkiä vakuuttavan teknologian hyödyntämisestä sovellusohjelmien 

pääsuunnittelufilosofiana. Purpuran ym. (emt. 428) mukaan vakuuttavassa teknologiassa 

suositaan tieteellistä mittausta, rationalisointia ja määrittelyä. Vähemmälle huomiolle jää 

sen sijaan tilannesidonnaiset ja vaikeasti mitattavat osatekijät, jolloin sovelluskäyttäjän 

henkilökohtaiset kokemukset ja havainnot ohitetaan kokonaan (emt. 423–432).  

 

Purpuran ym. (2011: 423–432) mukaan vakuuttavan teknologian periaatteiden suurin 

ongelma on se, että sovelluskäyttäjä ei pääse muodostamaan omaa näkökulmaa 

sovellusohjelman luomaan tavoitteeseen, vaan se on aina lähtöisin 

ohjelmistosuunnittelijalta. Purpuran ym. (emt. 423–432) mukaan vakuuttava teknologian 

hyödyntäminen on eettisesti arveluttavaa, sillä sovellusohjelmilla ei saisi olla 

autoritääristä valtaa vaikuttaa käyttäjän asenteisiin, uskomuksiin ja käyttäytymiseen.  

 

Yetim (2013:  3327–3330) on esittänyt vastakritiikkiä Purpuran ym. (2011: 423–432) 

toteamuksille vakuuttavan teknologian ongelmista. Yetim (2013:  3327–3330) 



26 
 
argumentoi, että vakuuttavan teknologia vakuuttelun tai suostuttelun keinot voidaan 

tulkita myös kommunikatiivisesta perspektiivistä. Sovellusohjelmien kehittäjät voivat 

luoda ohjelmakehittäjän, ohjelmatoiminnoissa käytettävien vakuuttavan teknologian 

menetelmien ja käyttäjien välillä kommunikaatioväylän. Tuon kommunikaatioväylän 

avulla käyttäjälle voidaan selventää miksi sovellusohjelmassa käytetään vakuuttavan 

teknologian suostuttelukeinoja ja millaisia nuo käytetyt vakuuttavan teknologian keinot 

ja strategiat ovat. Kommunikaatioväylä mahdollistaa myös sovellusohjelman käyttäjän ja 

kehittäjän välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen, jolloin sovellusohjelmassa voidaan 

huomioida käyttäjien yksilölliset tarpeet ja havainnot. (Yetim 2013: 3327–3330.) 

 

Vakuuttavaa teknologiaa soveltavia palveluja ovat esimerkiksi yhdysvaltaiset ”Opower” 

ja  ”Withings”. Opower-palvelu mittaa käyttäjän kotitalouden energiankulutusta ja 

vertailee sitä tämän naapureiden kulutukseen. Palvelu luovuttaa mittaustulokset kaikkien 

nähtäväksi ja lisää energiaa säästävien kotitalouksien tuloksien kohdalla hymiön. 

Tällainen näkyvyys on saanut palvelun käyttäjistä 74% muuttamaan 

energiankulutustottumuksiaan (Opower 2014). Withings-palvelussa langattomalla  

Wi-Fi-verkkoyhteydellä varustettu henkilövaaka mittaa käyttäjänsä painon ja lähettää 

hänen tietonsa Twitter-seuraajien ja Facebook-kontaktien tarkasteltavaksi. Withings-

palvelun käyttäjän painon heilahtelun julkisten tietojen tarkoituksena on motivoida 

käyttäjää urheilemaan. (CNN 2010.) 

 

Edellä kuvailemissani Opower, ja Withings -palveluissa käytetään vakuuttavaa 

teknologiaa sosiaalisen vertaispaineen luomiseksi, jolloin haluttu tavoitekäytös on 

mahdollista saada aikaan. Biohakkerismi ja siten myös teknologia-avusteinen 

itsetarkkailu painonhallinnan apuna on erittäin otollinen vakuuttavan teknologian 

periaatteille, sillä painoansa teknologian avulla hallitsemaan pyrkivä ihminen tarvitsee 

ohjausta, joka saa hänet muuttamaan omaa käyttäytymistään. Vakuuttavan teknologian 

avulla voidaan eliminoida esimerkiksi tarvetta lääketieteen ammattilaisen konsultoinnille 

painonhallinnan onnistumiseksi. 

 

Tässä tutkielmassa lähestyn vakuuttavan teknologian viitekehystä Foggin Behavior 

Model (lyh. FBT) -teoriamallin kautta (Fogg 2009: 17). Käytän FBT-teoriamallista 



27 
 
myös vapaasti suomentamaani nimeä vakuuttavan teknologian käyttäytymismalli. Foggin 

teorian mukaan ihmisen käyttäytyminen juontuu kolmesta tekijästä: motivaatiosta 

(motivation), kyvykkyydestä (ability), sekä laukaisijasta (trigger). Fogg tarkoittaa 

mallissaan muutosta käytöksessä, mutta ei välttämättä muutosta asenteissa, jotka ovat 

syvemmällä ihmisen psyykessä. Foggin mukaan haluttu käytös eli tavoitekäytös saadaan 

aikaan, kun käyttäjällä on a) tarpeeksi motivaatiota, b) mahdollisuus ja kyky suorittaa 

haluttu käytös, ja että c) jokin laukaisija saa käyttäjän toimimaan (ks. kuvio 1). Kaikkien 

näiden kolmen tekijän täytyy olla voimassa samaan aikaan tavoitekäytöksen 

toteutumiseksi. (Fogg 2009: 17). 

 

 

 
Kuvio 1. Vakuuttavan teknologian käyttäytymismalli (Fogg 2009: 17) [kääntänyt J. H.]1 
 

Tavoitekäytökset voidaan vielä jakaa alatason tavoitekäytöksiin ja ylätason 

tavoitekäytöksiin. Ylätason tavoitekäytös koostuu yhdestä tai useammasta sille 

alisteisesta alatason tavoitekäytöksestä. Ylätason tavoitekäytös voisi painonhallinnan 

itsetarkkailussa olla litteroituna esimerkiksi muodossa: ”Opi kirjaamaan 

ravintopäiväkirjan tiedot säännöllisesti”. Ylätason tavoitekäytökselle alisteinen alatason 

tavoitekäytös voisi olla: ”kirjaa ravintopäiväkirjaan tiedot kerran tänään”.  

                                                 
1 Alkuperäinen kuvio on englanninkielinen, ja se on kääntänyt tutkielman tekijä Jani Haapakoski 



28 
 
 

Olen suomentanut ja koostanut Foggin vakuuttavan teknologian käyttäytymismallin 

tavoitekäytökseen liittyvistä tekijöistä taulukon selitteineen (liite 4), jota käsittelen myös 

seuraavassa yksityiskohtaisesti kolmeen osatekijään jaoteltuna (motivaattorit, 

kyvykkyydet ja laukaisijat). Foggin vakuuttavan teknologian käyttäytymismallissa 

motivaattoreita on kolmea eri tyyppiä (ks. taulukko 3.) Nautinnon ja kivun motivaattori 

eroaa muista motivaattoreista vetoamalla ihmisen alkukantaisiin ja lähes välittömiin 

vaistoihin. Motivaattori jättää vain vähän tilaa syvälliselle ajattelulle ja ennakoinnille. 

Motivaattori herättää ihmisten reaktiot lyhyen hetken aikana. Nautinto ja kipu voi olla 

vahva motivaattori, mutta se ei ole välttämättä aina eettisesti ideaalisin, etenkään kivun 

osalta. Esimerkiksi sovelluskäyttäjälle suunnattu visuaalinen varoitus toiminnon 

suorittamisen vaarallisuudesta voi toimia tällaisena motivaattorina. (Fogg 2009: 17.) 

 
 
Taulukko 3. Käyttäjän tavoitekäytöksen motivaattorit FBT-mallin mukaan (Fogg 2009: 

17) 
 

MOTIVAATTORI SELITE 
Nautinto / kipu – Välitön ja alkukantainen tunteisiin vetoava motivaattori. 

– Ei tukeudu syvälliseen ajatteluun tai ennakointiin. 
– Vetoaa nälkään, seksiin, turvallisuuteen, itsesuojeluvaistoon 

tai muihin ihmisen perustarpeisiin.  
Toivo / pelko – Järkeen ja tunteisiin vetoava. Eettisin motivaattori. 

– Tukeutuu hyvien ja huonojen asioiden ennakointiin. 
– Toivo on hyvien asioiden odotusta, pelko taas huonojen 

asioiden ja menetyksen pelko. 
Sosiaalinen 
hyväksyntä/ 
hyljintä 

– Kontrolloi sosiaalista käyttäytymistämme.  
– Ihmiset haluavat tulla sosiaalisesti hyväksytyiksi ja 

erityisesti karttavat hyljityksi joutumista. 
– Sosiaalinen media hyödyntää motivaattorina.  

 

 

Toivon ja pelon motivaattorissa korostuu ennakointi jonkin hyvän tai huonon asian 

tapahtumisesta. Pelko on usein jonkin asian menettämisen pelkoa. Ihmisiä motivoi toivo 

esimerkiksi silloin, kun he liittyvät treffisivustolle. Käyttäjiä motivoi pelko, kun he 

asentavat tietokoneelle virustorjuntaohjelmia. (Fogg 2009: 17.) 

 



29 
 
Foggin mukaan ihminen on perusluonteeltaan ja tarpeiltaan laumaeläimen kaltainen. 

Sosiaalisen hyväksynnän ja hyljinnän motivaattori vetoaa ihmisen perustarpeeseen tulla 

hyväksytyksi, mutta ennen kaikkea vahvaan haluun välttyä joutumasta hyljityksi. Se 

kontrolloi arkipäiväistä sosiaalista käyttäytymistä. Etenkin sosiaalinen median palvelut 

rakentuvat tällaisen motivaattorin pohjalle. (Fogg 2009: 17.) 

 

 
Taulukko 4. Käyttäjän tavoitekäytöksen kyvykkyydet FBT-mallin mukaan (Fogg 2009: 

17) 
 

KYVYKKYYS SELITE 
Aika – Jos haluttu tavoitekäytös vaatii aikaa, eikä ihmisellä ole sitä 

tarpeeksi, tavoitekäytös vaatii liikaa kyvykkyyttä. 
Raha – Jos ihmisen taloudelliset resurssit ovat rajallisia, tälle liikaa 

maksava tavoitekäytös vaatii liikaa kyvykkyyttä. 
Fyysinen 
vaivannäkö 

– Tavoitekäytökseen vaadittu liiallinen fyysinen vaivannäkö voi 
vaatia ihmiseltä liikaa kyvykkyyttä. 

Aivokuormitus – Tavoitekäytökseen vaadittava syvällinen tai uudenlainen ajattelu 
voi vaatia ihmiseltä liikaa kyvykkyyyttä. 

– Vaikuttaa erityisesti, kun ihmisen ajatukset on suunnattu 
muualle kuin tavoitekäytökseen.   

Sosiaalinen 
poikkeavuus 

– Sosiaalinen poikkeavuus tarkoittaa normeista poikkeavaa, 
yhteiskunnan sääntöjen vastaista toimintaa.  

– Jos tavoitekäytökseen vaaditaan ihmiseltä sosiaalista 
poikkeavuutta, tavoitekäytös voi vaatia liikaa kyvykkyyttä.   

Rutiini – Jos tavoitekäytös poikkeaa paljon rutiineista, tavoitekäytös voi 
vaatia liikaa kyvykkyyttä. 

 

 

Sovelluskäyttäjien tiedot ja taidot vaihtelevat yksilöittäin. Tällöin on kyse ihmisen 

kyvykkyyden eroista. Tavoitekäytökseen voidaan päästä helpottamalla vaadittuja 

tehtäviä, ja siten alentamalla ihmiseltä vaadittuja kyvykkyyksiä (ks. taulukko 4).  

Ihmisellä voi olla myös toisina hetkinä eri tilanteissa enemmän kyvykkyyttä kuin toisina, 

jolloin kyvykkyyden esiintymiset ovat konteksti- ja aikasidonnaisia. Toisilla on enemmän 

aikaa käytettävissään aamuisin, toisilla enemmän rahaa loppukuukaudesta palkkapäivänä 

ja toisilla kompetenssia aivotyöskentelyyn virkeässä mielentilassa. (Fogg 2009: 17.) 

 



30 
 
Seuraavassa on esimerkki kyvykkyydestä arkielämästä. Mikäli laihduttajan tavoitekäytös 

olisi pidättäytyä syömästä epäterveellisiä herkkuja koko päivän aikana, voisi hän 

kuitenkin sortua herkuttelemaan häntä varten järjestetyillä syntymäpäiväkutsuilla. 

Laihduttajalta vaaditaan syntymäpäiväkutsujen aikana liikaa sosiaalisen poikkeavuuden 

kyvykkyyttä, jotta hän voisi kieltäytyä herkuista. Tavoitekäytös jää siis suorittamatta. 

Kyvykkyys voi siis olla aikasidonnainen ja siten siis laukaisijan ajoitus vaikuttaa 

onnistumiseen.  

 

Fogg (2009: 17) on määritellyt kolme laukaisijaa (ks. taulukko 5). Ne ovat tekijöitä jotka 

saavat aikaan lopullisen tavoitekäytöksen, kun käyttäjän motivaatio on tarpeeksi 

korkealla ja käyttäjällä on tarpeeksi kyvykkyyttä suorittaa tavoitekäytös.  

 
 
Taulukko 5. Käyttäjän tavoitekäytöksen laukaisijat FBT-mallin mukaan (Fogg 2009: 

17) 
 

LAUKAISIJA  
Signaali 
(Kun käyttäjällä on 
kyvykkyyttä ja 
motivaatio 
tavoitekäytökseen) 

– Toimii parhaiten, kun käyttäjällä on tarpeeksi motivaatiota 
ja kyvykkyyttä halutun tavoitekäytöksen suorittamiseksi. 

– Muistuttaa ja herättää käyttäjän huomion, ei pyri lisäämään 
tämän kyvykkyyttä tai motivaatiota. 

Helpottaja 
(Kun käyttäjältä 
puuttuu 
kyvykkyyttä 
tavoitekäytökseen) 

– Toimii parhaiten, kun sillä kasvatetaan korkeasti 
motivoidun käyttäjän kyvykkyyttä. 

– Osoittaa käyttäjälle, että haluttu tavoitekäytös on 
mahdollista saavuttaa helposti ja käyttäjän kyvykkyystasolla

Kipinä 
(kun käyttäjältä 
puuttuu motivaatio 
tavoitekäytökseen) 

– Toimii parhaiten motivaattorin yhteydessä. 
– Esim. pelkoa kasvattava teksti tai toivoa nostattava video 

 

 

Laukaisijoista kaikkein yksinkertaisin on signaali, joka toimii muistuttujana, kun 

käyttäjällä on tavoitekäytökseen pääsemiseksi jo tarpeeksi motivaatiota ja kyvykkyyttä. 

Signaali ei enää pyri motivoimaan tai yksinkertaistamaan tehtävää. Signaalin toimivuus 

riippuukin täysin sen ajoituksesta. Oikein ajoitettu signaali voi muistuttaa esimerkiksi 

täyttämään puuttuvia tietoja sovelluksessa sähköpostimuistutuksella. Väärin ajoitettuna 



31 
 
käyttäjä voi epähuomiossa tai tahallaan sivuuttaa signaalin, jolloin se on tehoton. (Fogg 

2009 17.) 

 

Kolmen laukaisijan joukosta helpottajaa tulisi käyttää silloin, kun käyttäjällä on 

tavoitekäytöksen  saavuttamiseksi tarpeeksi motivaatiota, mutta liian vähän kyvykkyyttä. 

Tehokas helpottaja havainnollistaa käyttäjälle, että hän pystyy saavuttamaan 

tavoitekäytöksen tiedoillaan ja taidoillaan, eli käyttäjän omalla kyvykkyystasolla. 

Esimerkiksi ohjelmistopäivitykset käyttävät laukaisijana helpottajaa, sillä niissä 

opastetaan käyttäjää päivittämään vain yhdellä klikkauksella. (Fogg 2009: 17.)     

 

Kipinää laukaisijana käytetään motivaation nostattamiseksi, jotta tavoitekäytös toteutuisi. 

Kipinän voi yhdistää mihin tahansa motivaattoriin. Esimerkiksi käyttäjää voidaan 

motivoida herättämällä toivoa videoleikkeen avulla. Laukaisijana kipinä on kuitenkin 

yleensä tehottomampi kuin signaali tai helpottaja, sillä ihmiset ovat vastahakoisia 

tekemään pyrkimyksiensä vastaisia tavoitekäytöksiä. Kipinä ei ole erityisen 

impulsiivinen laukaisija, sillä sen toteuttaminen vaatii paljon suunnittelua. (Fogg 2009: 

17.)     

 

Sovelluksen suunnittelussa valitseminen motivaation ja kyvykkyyden välillä voi olla 

kompromissi. Foggin (2009: 117) mukaan ihmiset ovat luontaisesti vastahakoisia 

opettelemaan ja harjoittelemaan uusia asioita, sillä ne vaativat vaivannäköä. Siksi 

käyttäjän kyvykkyyttä nostetaan yksinkertaistamalla sovelluksia vakuuttavan 

teknologian periaatteilla. (emt 2009: 17.)     

 

Fogg antaa mallissaan hypoteettisen esimerkin verkkosivun suunnittelijasta, joka haluaa 

saada käyttäjiä tilaamaan uutiskirjeen sivustolta. Uutiskirjettä varten suunnittelija 

tarvitsee käyttäjän sähköpostiosoitteen. Käyttäjältä haluttu tavoitekäytös on siis 

sähköpostisoitteen kirjoittaminen www-lomakkeeseen. Peruskäyttäjän kyvykkyys 

suorittaa toiminto on suuri, sillä sähköpostiosoitteen ilmoittaminen ei vaadi käyttäjältä 

esimerkiksi paljon aikaa tai fyysistä vaivannäköä. Käyttäjän motivaatio ilmoittaa 

sähköpostiosoite voisi kuitenkin olla matala. Suunnittelija voisi muuttaa lomaketta niin,  

että sähköpostin syöttämiseksi käyttäjän tulisi ratkaista matemaattinen pulma. Joidenkin 



32 
 
pulmista pitävien motivaatio voisi olla huipussaan, mutta toisilla ei välttämättä ole kykyä 

ratkaista pulmaa, jolloin motivaatio olisi yhä matala. (Fogg 2009: 17.)     

 

Motivaation nostaminen ei siis välttämättä ole ratkaisu halutun käytöksen 

aikaansaamiseksi. Yksinkertaistamalla tehtävää tarpeeksi voidaan saada aikaan haluttu 

käytös, vaikka käyttäjän motivaatio olisi matala. Sama periaate toimii myös toisinpäin. 

Fogg toteaa, että jos esimerkin käyttäjä, jolla ei ole korkeaa kyvykkyyttä matemaattisen 

tehtävään, houkuteltaisiin ratkaisemaan pulma suuren rahapalkkion houkuttamana, hänen 

motivaationsa voisi nousta äärimmilleen. Hän mahdollisesti hankkisi kyvykkyyttä 

ratkaista tehtävä esimerkiksi hakemalla apua ystävältä tai opiskelemalla matematiikkaa. 

(Fogg 2009: 17.)  

 

Motivaation ja kyvykkyyden lisäksi äärimmäisen tärkeä tekijä on laukaisija ja sen ajoitus. 

Laukaisija voi toimia muistuttajana tai aikaansaavana tekijänä monessa eri muodossa. Se 

voi olla esimerkiksi hälytyskello, tekstiviesti, mainos, tai lähes mikä tahansa. Ihmiset ovat 

herkkiä laukaisijan ajoituksen suhteen. Kun käyttäjän motivaatio on alhaalla, hän kokee 

laukaisijan häiriötekijänä. Kun käyttäjän motivaatio saada aikaan käytös on korkea, mutta 

tällä ei ole laukaisijan hetkellä kyvykkyyttä suorittaa sitä, käyttäjä voi turhautua. (Fogg 

2009: 17.)    

 

Polku tavoitekäytökseen vakuuttavan teknologian avulla on ainakin teoriassa 

yksinkertainen: käyttäjää täytyy motivoida, toimintojen suorittaminen pitää tehdä 

tarpeeksi helpoksi ja käyttäjä pitää ”tönäistä” laukaisijan avulla tavoitekäytökseen. Polku 

tavoitekäytökseen on kuitenkin aina hieman erilainen ja riippuu siitä, onko tavoitekäytös 

käyttäjälle tuttu ja onko tarkoituksena saada tavoitekäytös aikaiseksi yhden tai useamman 

kerran, vai kenties pysyvästi. (Fogg 2009: 17.)    

 

 

 

 

 



33 
 
3.3 Käyttäytymismuutoksen polut vakuuttavassa teknologiassa 

 

Fogg on esitellyt FBT-mallin pohjalta myös Behavior Grid -mallin, jota käsittelen 

jatkossa esittämälläni suomennoksella Foggin käytöstaulukko (Fogg 2014.) Foggin 

käytöstaulukko (taulukko 6) simuloi käyttäytymismuutoksiin johtavia polkuja, eli keinoja 

joilla henkilöille suunnatut tavoitekäytökset käytännössä toteutetaan. Foggin 

käytöstaulukon tarkoituksena on auttaa vakuuttavan teknologiaan perustuvien sovellusten 

kehittäjiä ja tutkijoita ymmärtämään, kuinka sovellustoiminnoissa jaotellaan uusia ja 

tuttuja tavoitekäytöksiä, sekä epätoivottuja käytöksiä. Mallin avulla tarkastellaan myös 

kuinka käytöksien tehoa eli intensiteettiä, toistumiskertoja ja ajallisia kestoja lisätään ja 

vähennetään sovellustoiminnoissa.  

 

 

Taulukko 6. Foggin käytöstaulukko (Fogg 2014) 
 

 

 

 



34 
 
Foggin käytöstaulukossa (ks. taulukko 6) tavoitekäytökset ja epätoivotut käytökset on 

värikoodattu vaakasuunnassa yläriville. Vihreä väri tarkoittaa uuden käytöksen 

suorittamista, sininen väri jonkin tutun käytöksen suorittamista, violetti väri käytöksen 

intensiteetin ja keston lisäämistä, harmaa väri käytöksen intensiteetin ja keston 

vähentämistä ja musta väri käytöksen lopettamista. Taulukon vasempaan laitaan 

ensimmäiseen sarakkeeseen pystysuunnassa on puolestaan koodattu käytöksen toistuvuus 

ja kesto. Vaihtoehdot käytöksen suorittamisen toistumiskerroille ja kestolle ovat: yksi 

kerta, määrätyn ajanjakson verran, tai pysyvästi. Taulukon jokaisessa solussa on 

kursivoitu esimerkki käyttäytymismuutoksesta. Esimerkiksi tuttu käytös (sininen käytös) 

määrätyn ajanjakson kestävästä tavoitekäytöksestä on: ”pyöräile töihin kahden 

kuukauden ajan.”  

 

Uusi käytös (vihreä käytös) toimii yleensä porttina pitkäaikaisemmalle tai pysyvälle 

käytökselle. Vihreän käytöksen saavuttamisen ongelma on yleensä käyttäjän 

kyvykkyyden puute. Sininen käytös eli tuttu käytös on helpoin saavuttaa, sillä se on 

käyttäjälle kirjaimellisesti jo ennestään tuttua. Siksi käyttäjän motivaatiota tai 

kyvykkyyttä ei tarvitse kasvattaa, vaan oikein ajoitettu on laukaisija riittää. (Fogg 2014.) 

 

Tutun käytöksen intensiteetin ja keston lisääminen (violetti käytös) on seurausta siitä, että 

ihminen ylittää itsensä. Itsensä ylittäminen voi johtaa asteittain käytöksen pidentyneeseen 

kestoon tai pysyvään käytöksen. Esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöt pyrkivät 

juhlapyhien aikaan viestinnällä stimuloimaan käytöksen intensiteetin lisäämistä, sillä 

ihmiset ovat otollisella tuulella ylittämään itsensä mm. lahjoituksia antaessa. Kerran 

hyväntekeväisyyteen lahjoitettuaan ihminen on Foggin mukaan taipuvaisempi 

lahjoittamaan uudestaan toisenkin kerran. Kun käytöksen intensiteetin lisäys halutaan 

saada aikaiseksi ihmisessä useammin kuin kerran, täytyy hänellä kuitenkin olla tiedossa, 

että intensiteettiä lisätään vain määrätyllä ajanjaksolla. Jos intensiteetin lisäykselle tai 

kestolle ei ole määritelty rajoituksia, tavoitekäytös ei toteudu. Esimerkiksi 

hyväntekeväisyyteen lahjoittava ihminen tietää, että häneltä halutaan hieman enemmän 

lahjoituksia vain kuluvana kuukautena. (Fogg 2014.) 

 



35 
 
Käytöksen intensiteetin ja keston vähentäminen (harmaa käytös) toimii intensiteetin 

lisäämiseen nähden käänteisesti. Pysyvää käytöksen vähentämistä on vaikea saavuttaa 

ilman kertaluontoista intensiteetin vähentämistä. Käytöksen intensiteetin vähentämiseksi 

täytyy poistaa laukaisija, joka johtaa ei-haluttuun käytökseen. Samoin käyttäjän 

kyvykkyyden vähentäminen (tehtävän vaikeuttaminen) vähentää intensiteettiä. Myös 

positiivisten motivaattoreiden (nautinto, toivo ja sosiaalinen hyväksyntä) korvaaminen 

negatiivisilla motivaattoreilla (kipu, pelko ja sosiaalinen hyljintä) vähentää intensiteettiä. 

(Fogg 2014.) 

 

Käytöksen lopettaminen (musta käytös) toimii samoin periaattein kuin käytöksen 

intensiteetin vähentäminenkin (harmaa.) Musta käytös on kuitenkin yleensä kaikkein 

negatiivisin ja addiktiivisin käytös, joten sen lopettaminen on myös samalla kaikista 

vaikeinta. (Fogg 2014.) 

 

Foggin käytöstaulukkoa voidaan hyödyntää käyttäytymisen muutoksien suunnitelmalli-

sessa aikaansaamisessa. Omassa tutkimuksessani analysoin sen avulla miten Foggin 

vakuuttavan teknologian käyttäytymismallin mukaiset tavoitekäytökset muodostavat 

polkuja vakuuttavaan teknologiaan perustuvissa painonhallintasovelluksissa. Avaan 

painonhallintasovelluksen määritelmää seuraavassa luvussa. Foggin käytöstaulukon 

soveltamiseen tutkimuksessani palaan analyysiluvussa 6. 

 

 

 

  



36 
 
4 PAINONHALLINTASOVELLUKSET 

 

Painonhallintasovellus voi sisältää lähes mitä tahansa teknologia-avusteisen 

itsetarkkailun toimintoja, joilla voidaan mitata, seurata ja raportoida sovelluksen 

käyttäjän terveyden eri osatekijöitä kuten energiatasapainoa, fyysisen aktiivisuuden 

määrää tai vaikkapa ateriafrekvenssiä. 

 

Nopeaa vauhtia kasvaneen mobiilialan ansiosta yhä useammalla ihmisellä on nykyään 

käytössä älypuhelin, jolla voi käyttää laihdutussovellusta. Yli puolella Yhdysvaltain 

täysi-ikäisistä kansalaisista on käytössään älypuhelin (Smith 2013: 2). Älypuhelimille 

saatavista sovelluksista yli 10 000 on erikoistunut ruokavalion ja kuntoilun aihepiiriin 

(Baker 2011). Älypuhelinten sovelluskauppojen sovelluksista yli 60% liittyi suoraan 

laihdutukseen ja kuntoiluun kategorioissa medical ja health & fitness (Verasoni 

Worldwide 2012). Terveyteen liittyvät sovellukset ovat siis erittäin suosittuja ja niillä on 

laaja käyttäjäkunta. 

 

Tutkimuskohteinani oleville painonhallintasovelluksille ei ole olemassa vakiintunutta 

termiä. Liikunta- ja ravintopäiväkirjan toimintoja sisältävistä sovelluksista on käytetty 

termin painonhallintasovellus ohella myös sellaisia termejä kuin laihdutussovellus 

(weight loss app), terveyssovellus (health app), tai kalorilaskuri (calorie counter). 

 

Käytän tutkimusaineistoni sovelluksista termiä painonhallintasovellus esimerkiksi 

termin laihdutussovellus sijaan. Eräs tärkeimmistä tätä tutkielmaa ohjaavista 

tutkimuksista on aikaisemmin esittelemäni tutkimus tieteelliseen näyttöön perustuvista 

painonhallintastrategioista laihdutussovelluksissa (Pagoto ym. 2013: 576582). 

Tutkimuksessa Pagoto ym. (2013: 576582) rajasivat siihen kelpuutetut 

terveyssovellukset tiukasti ja vain laihdutussovellukset olivat analyysissä mukana. 

Pagoton ym. (2013: 576582) tutkimuksessa sovelluskäyttäjien oletettu 

painonhallintatavoite oli negatiivinen energiatasapaino, eli laihtuminen. Jo aineiston 

rajauksessa tutkimuksen ulkopuolelle jäi esimerkiksi diabeteksen hoitoon tarkoitettu 

sovellus, vaikka siinä olikin tutkimuksen kannalta tarvittavat painontarkkailun toiminnot, 

mutta ei laihduttamisen painonhallintatavoitetta.  



37 
 
 

Nähtävästi suurin osa terveyssovelluksiin kohdistuvan tutkimuksen taustamotivaatiosta 

on liikalihavuuden ehkäisy. Myös terveyssovelluksien mainostekstit, kuvat ja hakusanat 

viittaavat juuri laihdutukseen, eivätkä niinkään painonhallintaan. Terveydellisestä 

näkökulmasta tarkasteltuna on olemassa myös muitakin motiiveja. Eräs sellainen motiivi 

voi olla neutraali energiatasapainon tila, jossa elimistön energiansaanti on yhtä suuri kuin 

se kulutus.  

 

Toisaalta myös positiivinen energiatasapaino voi yhtä hyvin olla terveyssovelluksen 

käyttäjän tavoitteena. Esimerkkinä mainittakoon vaikka sovelluskäyttäjät, joilla on 

lääketieteellisesti diagnosoitu syömishäiriö. Eräs anoreksia nervosan eli laihuushäiriön 

itsehoitomuodoista on ravintopäiväkirjan pitäminen (Huttunen & Jalanko 2013). Myös 

esimerkiksi tiettyjen urheilulajien harrastajien tai ammattilaisten motiivina ja tavoitteena 

voi olla fyysisen aktiivisuuden ja positiivisen energiatasapainon yhdistelmän 

mahdollistama lihaskasvu (Australian Institute of Sport 2009). 

 

Tällaisiin painonhallintatavoitteisiin painonhallintasovellus voi olla helpottava apuväline. 

Yhden aineistostani löytävän painonhallintasovelluksen yhteisöllisen median 

ohjesäännöistä löytyy kuitenkin sopimusehto, jonka nojalla kielletään epäterveellisten 

laihdutusmenetelmien tai syömishäiriöiden esilletuonti painonhallintasovelluksen 

sosiaalisen median yhteisöissä (Myfitnesspal 2013). Sopimusehdon voisi tulkita niin, että 

anoreksiaa sairastavan ei tulisi tuoda esille tarvettaan positiiviseen energiatasapainoon 

painonhallintasovelluksen sosiaalisen media toiminnoissa, eikä sovellus tue hänen 

painonhallintatavoitettaan.  

 

Painonhallintasovellus tarvitsee syötteitä tiedon analysoimiseen, seuraamiseen ja 

jatkoprosessointiin. Esimerkkinä mainittakoon ravintopäiväkirjan täyttäminen perinteisin 

menetelmin tai teknologia-avusteisesti. Perinteisessä kirjauksessa ruuan ravintotiedot 

voidaan lukea tuotepakkauksesta ja merkitä ylös paperille. Teknologia-avusteisesti samat 

elintarviketiedot voidaan etsiä painonhallintasovelluksen tietokannasta kirjoittamalla 

tietokoneen näppäimistöllä tuotteen nimestä vaikkapa ensimmäinen sana. Hakutuloksista 

voidaan valita oikea tuote ja siten sovellus lisää ravintotiedot automaattisesti 



38 
 
ravintopäiväkirjaan. Teknologia-avusteisesti prosessi voidaan automatisoida vieläkin 

pitemmälle. Esimerkiksi valokuvaamalla mobiililaitteen kameralla elintarvikkeen 

pakkauksen viivakoodia, painonhallintasovellus voi hakea tuotteen ravintotiedot ja lisätä 

ne automaattisesti ravintopäiväkirjaan. Palaan käsittelemään syöttömuotoja tarkemmin 

luvussa 5.3.1. 

 

Syötteen tarkkuus riippuu tiedon alkuperän objektiivisuudesta ja mittaajan tai mittarin 

tarkkuudesta, sekä tietysti käyttäjän ilmoittaman syötteen täsmällisestä kirjauksesta. 

Painonhallintasovellus prosessoi tietoa syötteistä sovelluskohtaisten algoritmien ja 

fysiologisten kaavojen perusteella. Olen koonnut energiatasapainon laskemiseen 

vaadittavat syötteet taulukkoon 7. 

 

 

Taulukko 7. Energiatasapainon syötteet painonhallintasovellusten toiminnoissa 
 

Ravintopäiväkirjan 
toiminto 
 

Liikuntapäiväkirjan 
toiminto 
 

Kehonkoostumuksen toiminto 
 

– Ravinnosta saatu 
energia (kcal) 
 arvio tai 

mittaustieto 

– Liikuntaan käytetty 
energia (kcal) 
 arvio tai 

mittaustieto 

– Sukupuoli 
– Ikä vuosissa 
– Pituus  
– Paino 
–  (Rasvaprosentti) 
– (Vyötäryksen ympärysmitta) 
 

 

 

Energiatasapainon selvittämiseksi painonhallintasovelluksessa sovelluksen käyttäjä siis 

syöttää ensin sovellukseen oman ikänsä, sukupuolensa, painonsa ja pituuden syötteet, 

joiden perusteella sovellus laskee perusaineenvaihduntaan tarvittavan energiamäärän. 

Käyttäjä kirjaa sovelluksen ravintopäiväkirjaan vuorokauden aikana syömänsä ravinnon 

(syöte). Ravintopäiväkirjan syötteiden perusteella ohjelma laskee ravinnosta saadun 

energian ja sen termogeeniseen vaikutukseen kuluvan energian. Käyttäjä kirjaa 

sovelluksen liikuntapäiväkirjaan vuorokauden aikana harrastamansa liikunnan tai arvioi 

vuorokauden aikaisen fyysisen aktiivisuutensa. Syötteiden perusteella sovellus laskee 



39 
 
fyysiseen aktiivisuuteen käytetyn energian. Energiatasapaino yhden vuorokauden aikana 

tarkasteltuna voidaan siis laskea laskukaavalla: 

 

X = A − (B + C + D) 

Jossa X on energiatasapaino, A on ravinnosta saatu energia, B on 
perusaineenvaihduntaan käytetty energia, C on fyysiseen aktiivisuuteen käytetty 
energia, ja D on ruuan termogeenisen vaikutukseen kulunut energia 

 

Painonhallintasovelluksessa voi olla myös epäsuora polku energiatasapainon 

laskemiseksi. Ravinnosta saatavan energian, perusaineenvaihduntaan vaaditun energian 

ja liikuntaan käytetyn energian painonhallintasovellus voi laskea käyttäjän antamien 

osasyötteiden tai lisäsyötteiden perusteella. Käyttäjän antama osasyöte voi olla 

esimerkiksi ravinnon yksittäinen makroravinne (esim. proteiinin osuus grammoissa), 

jonka perusteella painonhallintasovellus arvioi ruuan energiapitoisuuden. Lisäsyöte voi 

puolestaan olla esimerkiksi käyttäjän antama syöte omasta kehon rasvaprosentistaan, 

jonka avulla painonhallintasovellus laskee perusaineenvaihdunnan tarkemmin kuin 

peruskaavalla.    

 

Koko energiatasapainon laskemisen prosessi painonhallintasovelluksissa on siis 

automatisoidu mahdollisimman pitkälle käyttäjien ilmoittamien syötteiden perusteella. 

Ravinnon ja liikunnan mittaamiseen ja arviointiin liittyy suuria kuitenkin ongelmia. 

Nykyinen kaloriteoria Atwaterin menetelmineen on tunnustettu tiedeyhteisöissä 

puutteelliseksi (Rettner 2013). Erilaisia tapoja laskea ja arvioida perusaineenvaihduntaa 

on runsaasti, ja mittausvirheet korostuvat ravinnon ja liikunnan energiankulutusta ja  

-saantia ihmisyksilöillä arvioitaessa.  

 

Jos ruuan, perusaineenvaihdunnan ja liikunnan energianlaskelmat 

painonhallintasovelluksista ovat nykymuodossaan korkeintaan suuntaa-antavia, on koko 

painonhallintasovellusten tarkkailuun, mittaamiseen ja laskemiseen perustuva 

ydintoimintamekanismi kyseenalainen. Energiatasapainon laskemisen menetelmällinen 

virheellisyys voi heijastua negatiivisesti käyttäjien motivaatioihin. 

Painonhallintasovelluksen käyttäjä voi luottaa sokeasti sovelluksen ruokapäiväkirjasta 

johdettuihin laskelmiin, eikä välttämättä laihdu, vaikka energiatasapaino näyttäisi 



40 
 
laskelmien mukaan olevan negatiivinen. Sama ilmiö voi tapahtua tietenkin myös 

käänteisesti, mikäli käyttäjän tavoitteena on positiivinen energiatasapaino. 

 

 

 
Kuvio 2. MyNetDiary-palvelun markkinointitekstiä 
 

Tutkimusaineistoni esivalintaa tehdessäni havaitsin, että sovelluskaupoista löytyvien 

painonhallintasovellusten esittelytekstit eivät pyri tuomaan esille sovelluksissa 

käytettyjen mittaamistoimintojen tietojen objektiivisuutta. Sovellusten 

mainosmateriaaleissa pyritään saamaan potentiaalinen sovelluskäyttäjä vakuuttumaan 

siitä, että juuri heidän sovelluksissaan on laajimmat ravintotietokannat ja 

mittausmenetelmät hyödyntävät todistetusti tarkkoja periaatteita (kuvio 2). Käytettyjä 

periaatteita ei kuitenkaan esitellä tarkemmin. 

 

Mittaustoimintoja ohjaavien teorioiden paikkansapitävyydellä on suuri merkitys 

painonhallinnan energialaskelmille. Siksi tarkastelen tässä tutkielmassa kuinka 

läpinäkyviä sovellukset ovat, eli kuinka painonhallintasovellukset pyrkivät erottelemaan 

mittaustoimintojen tietojen objektiivisuutta ja subjektiivisuutta, ja kuinka sovelluksissa 

annetaan käyttäjälle mahdollisuuksia yksilöidä toimintoja.  

 

Painonhallintasovelluksen toimintojen ja tietojen läpinäkyvyyttä tarkastelen kahdella 

tapaa. Ensimmäiseltä tavalla tarkasteltuna tutkin sovellustoiminnon tietojen alkuperää, 



41 
 
eli annetaanko painonhallintasovelluksissa käyttäjälle tietoa siitä, miten 

sovellustoiminnon taustalla oleva teoriapohja ja tiedon alkulähde muodostuu. Toiselta 

tasolta tarkasteltuna tutkin mitkä toiminnot ja tiedot sovelluksissa sovelluskehittäjä on 

tarkoittanut objektiivisiksi ja mitkä subjektiivisiksi.  

 

Seuraavassa on esimerkki Kalorilaskuri.fi-palvelussa painonhallintatavoitteen 

määrittelyn toiminnon tietojen alkuperän läpinäkyvyydestä.  Kalorilaskuri.fi-palvelu 

tarvitsee käyttäjältä sukupuolen, iän, pituuden ja painon syötteet laskeakseen niiden 

perusteella käyttäjän perusaineenvaihdunnan. Sovellus ei ilmoita laskemiseen käytetyn 

laskukaavan nimeä tai toimintamekanismia käyttäjälle hänen syöttäessään tietoja tai 

tarkastellessaan perusaineenvaihdunnan laskennallista tulosta. Käyttäjällä ei ole 

myöskään mahdollisuutta valita toista laskukaavaa. (Kalorilaskuri.fi 2013a.) Tämä 

Kalorilaskuri.fi-palvelun toiminto ei siis ole pohjateorian osalta läpinäkyvä. 

 

Se kuka luo tai pääsee muokkaamaan esimerkiksi ravintopäiväkirjan syötteiksi 

tarkoitettuja tuotetietokantoja on olennainen seikka. Sovellustoiminnon tiedon 

alkuperästä saadaan käsitys tarkastelemalla joukkoistamisen astetta. Joukkoistaminen 

(eng. crowd sourcing) voidaan määritellä toimena, jossa yritys hyödyntää yrityksen 

ulkopuolisen ihmisjoukon tai yleisön työpanosta ongelmanratkaisuun tai sisällöntuottoon 

(Bergvall-Kåreborna & Howcrofta 2013: 280289). Painonhallintasovelluksia tutkiessa 

tarkastelen sitä, kuinka sovelluksen toiminnot ja käyttävät hyväkseen käyttäjien 

työpanosta tietojen muodostuksessa. 

 

Painonhallintasovelluksen käyttäjän joukkoistajan rooli on minimaalinen, mikäli 

painonhallintasovelluksen tuotetietokantoja päivittää sovelluskehittäjä tai sovellus hakee 

tuotetiedot automaattisesti jostakin toisesta tietokannasta. Yksi tällaisista ”kolmannen 

osapuolen” tuotetietokannoista on esimerkiksi Finelin elintarvikkeiden kansallinen 

koostumustietopankki (Fineli 2013a). MyNetDiary-painonhallintasovelluksessa  

käyttäjien täytyy lähettää ravintotuotetietokannasta puuttuvasta tuotteesta valokuva 

sovelluksen ylläpitohenkilökunnalla, sillä vain he voivat päivittää tuotetietokantoja 

(Mynetdiary 2014a).  

 



42 
 
Kalorilaskuri.fi-palvelussa suurin osa ruokatarvikkeiden ravintotiedoista on peräisin 

kuitenkin palvelun käyttäjiltä. (Kalorilaskuri.fi 2013b). Kalorilaskuri.fi-palvelun 

käyttäjät lisäävät tuotetietojen syötteet palvelun ravintotuotetietokantaan, josta palvelun 

toiset käyttäjät voivat sitten hakea lisätyn tuotteen tiedot omaan ravintopäiväkirjaansa. 

Ravintotuotetietokanta kasvaa siis joukkoistamalla suuremmaksi, mutta samalla 

tuotetietokantaan muodostuu päällekkäisiä tuotteiden kirjaustietoja, mikäli kaksi 

käyttäjää lisää saman tuotteen esimerkiksi eri nimillä tai erilaisilla ravintotiedoilla. 

Mahdollisuus virheelliseen ravintotietoon painonhallintasovelluksissa kasvaa, mikäli 

joukkoistamisen avulla koostetussa ravintotietokannassa ei ole sovelluksen ylläpitäjien 

valvontaa.  

 

Painonhallintasovellusten ravintotietokannoissa on eroja. Elintarvikkeista on saatavilla 

tiukkojen elintarvikelainsäädäntöjen vuoksi paljon mitattavaa ja objektiiviseksi 

tarkoitettua tietoa. Yksinkertaisimmillaan ruuasta on saatavilla energiaravintoaineiden 

perustiedot, eli hiilihydraattien, proteiinin, rasvan ja alkoholin määrä (Terveyden ja 

hyvinvoinnin laitos 2013).  Fineli (2013b) määrittelee ravinnolle 54 eri ravintotekijää 

energiaravintoaineet mukaan lukien. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (2013) 

mainitsee elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä löytyvän valmistus- ja 

lisäainemerkinnät, joista jälkimmäinen ilmoitetaan numerotunnuksella, eli E-koodilla. 

 

Painonhallintasovellusten ravintotietokannoissa voi olla myös osittain subjektiiviseksi ja 

osittain objektiiviseksi tarkoitettua tietoa. Rolls (2006: 11231136) on tutkinut maun ja 

ruokahalun taustalla olevia aivomekanismeja. Hän listaa viisi ihmisen tunnistamaa 

perusmakua, joita ovat suolaisuus, happamuus, makeus, karvaus ja umami 

(natriumglutamaatin maku, joka lopulta 2000-luvulla todistettiin tieteellisesti 

perusmauksi). Aistimukset voivat vaihdella ihmisestä toiseen. Rolls listaa yksilön 

subjektiivisista ruokaan liittyvistä aistimuksista myös hajun, visuaalisuuden, ruuan 

suutuntumaan vaikuttavan tekstuurin ja sitkeyden, sekä lämpötilan (Rolls 2006:  

11231136). Vaikkakin perusmaut ja lämpötila ovat ravintoa nautittaessa ensisijaisesti 

subjektiivisia ominaisuuksia (esim. hapan, suolainen ja kuuma), niin ne ovat samaan 

aikaan myös mittauslaitteilla mitattavissa (PH-arvo, suolakiteiden määrä tai lämpötila).  

 



43 
 
Elintarvikkeen tuotetiedon yhteyteen painonhallintasovelluksen ravintopäiväkirjassa tai 

ravintotietokannoissa voidaan siis sisällyttää myös osittain subjektiivisia tai jopa täysin 

mielivaltaisia käsitteitä ja ominaisuuksia, joita voisivat olla esimerkiksi sellaiset kuten 

laadukkuus tai miellyttävyys. Elintarvike voidaan myös vaikkapa arvostella jollakin 

mitta-asteikolla (yhdestä viiteen tähteen). Painonhallintasovelluksen käyttäjä voi syöttää 

liikunnan työmäärän liikuntapäiväkirjan toimintoon esimerkiksi kuvauksella "rankka 30 

min. kävelylenkki" tai kävelyyn kulutettuna energiamääränä kilokaloreina. Objektiivisten 

ja subjektiivisten ominaisuuksien tarkastelu paljastaa, miten tärkeässä roolissa 

laskennallinen mittaaminen on sovellustoiminnossa. Runsas subjektiivisten 

ominaisuuksien määrä toiminnoissa viittaa laskennallisen mittaamisen vähäisempään 

painoarvoon, ja sama kääntäen.  

 

Freedhoff (2013) on todennut, että vaikka ihmisen energiatasapainon mittaamisen 

epätarkkuus väistämättä vaikuttaa myös painonhallintasovellusten laskelmien 

tarkkuuteen, sovellusten käyttö on silti kannattavaa. Freedoffin mukaan syötyjen ja 

kirjattujen kalorien laadulla ja tyypillä on merkitystä. Vaikka ihmisten ruuansulatuksessa 

ja ravinnon hyödyntämisessä energiaksi on yksilökohtaisia eroja, kaikkia ihmisiä koskee 

samat fysiikan lait. Suuntaa-antavatkin tiedot ovat erittäin hyödyllistä tietoa, eikä 

ihmisbiologian tarkkailuun ole vielä olemassa kaloreita parempia numeerisia yksiköitä. 

Painonhallintasovelluksen käyttö on vain kirjauksen apuväline, ei ruokailua määräävä 

ehdoton laki. (Freedhoff 2013.) 

 

Painonhallintasovelluksilla on olemassa myös muitakin toimintamekanismeja kuin 

kliinisen energiatasapainon mittauksen toimintamekanismi. Käyttäjien syötteiden 

perusteella painonhallintasovellus voi seurata esimerkiksi ruokailutottumuksia kuten 

ravintoainesuosituksien noudattamista tai ateriarytmiä. Painonhallintasovelluksissa 

voidaan vaikuttaa myös käyttäjien yleiseen motivaatioon syödä terveellisemmin tai 

liikkua enemmän. Painonhallintasovellukset voivat henkilökohtaisten painonhallinta-

tavoitteiden saavuttamiseksi nostattaa käyttäjiensä motivaatiota esittelemällä ja 

opettamalla erilaisia painonhallintastrategioita. Tällaiset painonhallintastrategiat voivat 

perustua vakuuttavaan teknologiaan tai tieteellisen näyttöön, joita käsittelen tarkemmin 

seuraavassa luvussa. 



44 
 
5 PAINONHALLINNAN STRATEGIAT PAINONHALLINTASOVELLUKSISSA 

 

Painonhallinta on pohjimmiltaan käyttäytymisen hallitsemista ja muutosta uuden 

päämäärän saavuttamiseksi. Painonhallintasovelluksen käyttäjä tarvitsee päämäärän 

saavuttamiseksi suunnitelman ja työkalut eli painonhallintastrategian.  

 

Tutkin painonhallintastrategioita painonhallintasovelluksissa kahdesta toisiaan 

täydentävästä teoreettisesta viitekehyksestä. Luvussa 5.1 käsittelen perinteisiin 

käyttäytymistieteisiin ja tieteellisen näyttöön perustuvaa painonhallinnan 

apumenetelmien mallia. Luvussa 5.2 tarkastelen teknologialähtöistä 

käyttäytymispsykologiaa vakuuttavan teknologian viitekehyksestä. 

 

5.1 Tieteelliseen näyttöön perustuvat behavioristiset painonhallinnan strategiat 

 

Tuomen ja Sarajärven (2009: 123) mukaan terveydenhuollon eri aloilla on kuluvan 

vuosituhannen vaihteista lähtien vahvistunut vaatimus evidence based -ajattelusta eli 

tieteelliseen näyttöön perustuvasta arvioinnista. Sen perusajatuksen mukaan esimerkiksi 

terveydenhuollon hoidon tulisi perustua tutkittuun tietoon ja parhaiden käytäntöjen 

oppimisteorioihin. 

 

Terveydenhuollossa on tutkittu paljon sitä, kuinka käyttäytymistieteitä (behaviorismi) 

voidaan soveltaa painonhallintaan. Kognitiivis-behavioristisessa lähestymistavassa 

ihmisen käyttäytymistä voidaan ohjata vaikuttamalla yksilön tietoon, asenteisiin, ja 

toimintotapoihin. Painonhallinnan apuna onkin käytetty terveydenhuollon hoito-

ohjelmissa tieteelliseen näyttöön perustuvia käytännön behavioristisia painonhallinta-

strategioita. (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2011; Pearson 2011: 32–42.)  

 

Pagoto ym. (2013: 576582) ovat tutkineet, kuinka tieteelliseen näyttöön perustuvia 

behavioristisia painonhallintastrategioita on hyödynnetty painonhallintasovelluksissa. 

Pagoto ym. (2013: 576582) koostivat tutkimuksensa painonhallintastrategioiden 

tutkimusyksiköt Pittsburghin yliopiston luoman painonhallinnan ohjelman (Diabetes 

Prevention Program – lyh. DPP) pohjalta. DPP-ohjelma on alun perin kehitetty diabetes-



45 
 
potilaiden hoitoon ja se perustuu interventioon eli väliintuloon, jolla pyritään 

vaikuttamaan yksilön toimintaan ja käyttäytymiseen. DPP-ohjelman tavoitteena on 

opettaa ohjelmaan osallistuville painonhallintaan johtavat elämäntapamuutokset ja 

henkilökohtaiset taidot (painonhallintastrategiat) niiden saavuttamiseksi. (The Diabetes 

Prevention Program 2002: 2165–2171)  

 

Ohjelma jakautuu kuuteentoista sessioon, joiden aikana osallistujat oppivat kulloisenkin 

teeman mukaisia taitoja ja asettavat itselleen tavoitteita.  Jokainen sessio pitää sisällään 

tieteelliseen näyttöön perustuvia behavioristisia painonhallintastrategioita. Jokaisella 

ohjelmaan osallistuvalla on myös lähitukenaan elämäntapavalmentaja, joka auttaa ja 

motivoi tarvittaessa. (The Diabetes Prevention Program 2002: 21652171). DPP-

ohjelman on todettu tuottaneen haluttuja tuloksia painonpudotuksen tavoitteissa, sekä 

sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen ehkäisemisessä (Look AHEAD Research Group 

2007: 1374–1383).   

 

DPP-ohjelman sessioista löytyy monipuolisesti erilaisia välittömiä ja välillisiä 

painonhallintastrategioita. Esimerkki välittömästä strategiasta on DPP-ohjelman 

opetusmasteriaalista poimittu kohta, jossa opastetaan valitsemaan vähärasvainen ja siten 

vähäenergisempi ruokavaihtoehto perunalastuille (The Diabetes Prevention Program 

2013a). Eräs DPP-ohjelman välillinen strategia on negatiivisen ajattelun kääntäminen 

positiiviseksi (ks. kuvio 3). Tällaisessa strategiassa on yleisimpiä painonhallinnan 

epäonnistumiseen johtavia negatiivisia ajatuksia varten olemassa epäonnistumista 

ehkäiseviä vastauksia. Jos ihminen esimerkiksi kokee toisen ihmisen paremman 

laihdutustuloksen lannistavana, strategiassa korostetaan korjaavaa motivoivaa 

ajattelumallia, jonka mukaan jokainen ihminen on yksilöllinen ja laihdutustahti on 

jokaisella erilainen.  

 



46 
 

 

 
Kuvio 3. Negatiivisen ajattelun kääntäminen positiiviseksi (Diabetes Prevention Program 

2013b) 
  

Pagoto ym. (2013: 576582) ovat aikaisemmin vertailleet DPP-ohjelman tieteelliseen 

näyttöön perustuvien strategioiden esiintyvyyttä laihdutussovelluksissa. He loivat DPP-

ohjelman 20 painonhallintastrategian ja tutkimustulostensa pohjalta taulukon (liite 1), 

johon he koodasivat painonhallintastrategiat ja niitä vastaavat DPP-ohjelman otsikot, 

lyhyet kuvaukset strategioista, sekä tulokset strategioiden prosentuaalisista esiintymisistä 

tutkimuskohteena olleissa sovelluksissa. Merkittävää tutkimusryhmän tuloksissa oli se, 

kuinka vähän sovelluksissa hyödynnetään painonhallintastrategioita. DPP-ohjelman 

kahdestakymmenestä painonhallintastrategiasta peräti seitsemää painonhallintastrategiaa 

(35%) ei tutkimuskohteista löytynyt lainkaan. Eniten painonhallintastrategioita 

sisältävästä sovelluksessa strategioita löytyi 65%, mutta jo toiseksi eniten sisältävässä 

maksuttomassa sovelluksessa niitä havaittiin enää vain 25%. 



47 
 
 

Pagoton ym. (2013: 576582) tutkimustulokset painonhallintasovelluksista oli kerätty 

tammikuun 2012 aikana. Painonhallintasovelluksien kehitysvauhti on kuitenkin viime 

vuosina nopeaa, sillä suuret mobiilialan yritykset pitävät terveyssovelluksia kaupallisesti 

potentiaalisina. Esimerkiksi yhdysvaltalainen suuryritys Apple on tuomassa markkinoille 

teknologia-avusteiseen itsetarkkailuun tarkoitetun Healthbook-sovelluksen, joka avustaa 

painonhallinnassa ja yleisessä hyvinvoinnissa (Wired 2014). Vuoden 2012 jälkeen 

Pagoton ym. (2013: 576582) tutkimuksen painonhallintasovelluksista on tullut useita 

päivitetty ohjelmistoversioita, joten sovellukset saattavat hyödyntää tieteelliseen 

näyttöön perustuvia painonhallintastrategioita enemmän kuin aikaisemmin.  

 

Pagoto (2012) on havainnut behaviorististen painonhallintastrategioiden vähäisen 

käyttöönoton rajoittavan painonhallintasovellusten käyttötarkoitusta. Hänen mukaansa 

ruokailun, kehonkoostumuksen ja liikunnan mittaamisessa käytetyt 

painonhallintastrategiat ovat vain murto-osa kokonaisvaltaisen painonhallinnan 

vaatimista strategioista. Pagoto (2012) nostaa esimerkkinä esille painonhallinnassa 

yleiseksi koetun ongelman, johon painonhallintasovelluksissa ei ole olemassa ratkaisua: 

laihduttajalla ei ole mielestään aikaa harrastaa liikuntaa.  Hänen mukaansa sovelluksien 

kapea käyttötarkoitus johtaa siihen, että sovellukset vaativat käyttäjältään korkeaa 

käyttömotivaatiota. Käyttäjällä ei välttämättä ole korkeaa käyttömotivaatiota, jolloin 

sovelluksen käyttö loppuu, eikä hän myöskään saavuta painonhallinnan päämääräänsä. 

(Pagoto 2012). 

 

 

5.2 Vaihtoehtoisten painonhallintatavoitteiden strategiat 

 

Pagoton ym. (2013: 576582) DPP-ohjelman pohjautuvan taulukkotyökalun avulla 

voidaan saada tietoa tieteelliseen näyttöön perustuvista behavioristista 

painonhallintastrategioista.  Olen mukauttanut taulukkotyökalusta oman versioni 

käyttötarkoitukseeni, sillä tarkastelen painonhallintasovellusten toimintaa 

kokonaisvaltaisen painonhallinnan osalta, enkä pelkästään painonpudotuksen 

mahdollistavina välineinä. Vaihtoehtoisiin painonhallintatavoitteisiin (positiivinen ja 



48 
 
neutraali energiatasapaino) mukautetussa ja suomentamassani vaihtoehtoisten DPP- 

strategioiden taulukossa (liitteet 2 ja 3) on siksi kuuden strategian kohdalla kaksi 

ylimääräistä saraketta: vaihtoehtoinen strategia ja vaihtoehtoisen strategian kuvaus, jotka 

kuvastavat positiivisen energiatasapainon tavoitteeseen johdettavia strategioita. 

 

On kuitenkin huomioitava, että nämä vaihtoehtoiset strategiat eivät perustu tieteelliseen 

näytön teoriaan, mutta niillä on tärkeä merkitys tutkiessani sitä, kuinka energiatasapaino 

on huomioitu painonhallintastrategioiden hyödyntämisessä. 

 

 

5.3 Vakuuttava teknologia painonhallinnan strategiana 

 

Tieteelliseen näyttöön perustuvissa behavioristisissa painonhallintastrategioissa (kuten 

DPP-ohjelmassa) ei välttämättä oteta huomioon teknologiaan liittyviä erityspiirteitä. Tätä 

ilmiötä ovat tutkineet Azar ym. (2013: 583589) tarkastellessaan tieteelliseen näytön 

behavioristisia strategioita yhdessä vakuuttavan teknologian käyttäytymisteorioiden 

rinnalla. Perinteiset kliiniset käyttäytymisteoriat eivät välttämättä riitä selittämään uusien 

teknologioiden mahdollistamia painonhallintasovelluksia, sillä sovelluskehittäjät ovat 

keskittyneitä kehittämään käyttäjäystävällisiä, palkitsevia ja koukuttavia käyttöliittymiä. 

(Azar 2013: 583589.) 

 

Perinteisiin interventiomenetelmiin verrattuna painonhallintasovellukset mahdollistavat 

interaktiivisia ja käyttäjiensä tarpeisiin mukautuvia menetelmiä. Vakuuttavan 

teknologian teorian mukaan teknologia voi muuttaa käyttäjäasenteita suostuttelun tai 

vakuuttelun ja sosiaalisten vaikutteiden kautta, ei niinkään pakottamisen keinoin (Azar 

2013: 583589). Painonhallintasovellus voi parhaassa tapauksessa toiminnallaan 

kasvattaa motivaatiota teknologialähtöisesti tarjoamalla yksilöityjä apukeinoja 

painonhallintatavoitteiden saavuttamiseksi. Eräs merkittävimmästä tällaisista 

vakuuttavan teknologian teorioista on Foggin vakuuttavan teknologian 

käyttäytymismalli.   

 



49 
 
Avaan Foggin vakuuttavan teknologian käyttäytymismallin soveltuvuutta 

painonhallintasovelluksen behaviorististen strategioiden tutkimuksessa seuraavassa 

esimerkin avulla. Swartz, Dowray, Braxton, Mihas & Viera (2013: 1–9) arvioivat 

pilottitutkimuksessaan ruokatuotteiden vaihtoehtoisten ravintomerkintöjen vaikutusta 

tutkittavien koehenkilöiden ruokailuvalintoihin. Ruokatarvikkeissa on lakisääteiset 

standardisoidut ravintomerkinnät, joista käy ilmi ruokatarvikkeen sisältämä energiamäärä 

kaloreissa. Kokeessa testiryhmille tuotiin perinteisten merkintöjen rinnalle erilaisia 

visuaalisia ja numeroilla esitettyjä kuvauksia siitä, kuinka kauan ja millaisen matkan 

käyttäjän täytyisi juosta tai kävellä kuluttaakseen ruokatuotteen sisältämä energiamäärä 

(ks. kuvio 4).  

 

 

 
Kuvio 4. Vaihtoehtoiset ravintomerkinnät (Swartz ym. 2013: 19) 
 

Swartzin ym. (2013: 19) pilottitutkimuksessa selvisi, että tutkittavat tulivat 

tietoisimmiksi ruokavalintojensa vaikutuksesta päivän kokonaisenergiansaantiin ja siitä 

työmäärästä, joka vaaditaan ruokatuotteen energian kuluttamiseksi. 

Painonhallintasovellusten kohdalla pilottitutkimuksen mukaiset vaihtoehtoiset 

ravintoainemerkinnät voisivat olla käytössä ruokapäiväkirjan kirjaustoiminnossa. 

Kirjaustoiminnossa ruokatuotteen lisäysvaiheessa sovellus ilmoittaisi pilottitutkimusta 

vastaavalla tavalla automaattisesti ruuan sisältämän energian polttamiseen tarvittavan 

työmäärän visuaalisessa muodossa.  

 



50 
 
Haluttu tavoitekäytös olisi painonhallintastrategian kannalta saada sovelluksen käyttäjää 

ymmärtämään hänen syömänsä ja kirjaamansa ruokatuotteen vaikutus hänen päivän 

kokonaisenergiatasapainoonsa. Motivaattori haluttuun tavoitekäytökseen tässä 

tapauksessa voisi olla primitiivinen nautinto tai kipu (ks. liite 4). Jos käyttäjä syöttää 

painonhallintasovelluksen ravintopäiväkirjaan runsaasti energiaa sisältävän 

ruokatuotteen, visuaalinen kuvaus suuresta työmäärästä aiheuttaa henkistä kipua. 

Toisaalta vähän energiaa sisältävän ruokatuotteen syöttämisestä saatu palaute kevyestä 

kuluttamiseen tarvittavasta työmäärästä voi tuoda äkillisen nautinnon tunteen. 

 

Tavoitekäytöstä edistävät kyvykkyyden tekijät voisivat olla aika ja fyysinen vaivannäkö. 

Kun käyttäjä kirjaa ja syö vähän energiaa sisältävän elintarvikkeen, hänen täytyy ruuan 

energiamäärän kuluttaakseen juosta vähemmän aikaa lenkkipolulla ja nähdä 

luonnollisesti myös vähemmän fyysistä vaivaa. Tavoitekäytöksen laukaisijat voisivat 

tässä esimerkkitapauksessa olla kipinä ja helpottaja. Elintarvikkeen kuluttamiseen 

käytetty liikunnan visualisointi työmäärästä toimii kipinänä ja se korostaa nautinnon tai 

kivun motivaattoreita. Toisaalta laukaisija on tässä tapauksessa myös helpottaja, sillä 

sovellus osoittaa sen, kuinka helposti käyttäjä voi elintarvikevalinnallaan vaikuttaa 

kuluttamiseen tarvittavaan työmäärään.   

 

Välillä voi olla vaikeaa arvioida haluttua tavoitekäytöstä pelkästään motivaattorin, 

kyvykkyyden ja laukaisijan perusteella. Tutkimuksessaan Swartz ym. (2013: 19) 

havaitsivat, että kaikki tutkittavat eivät tulkinneet vaihtoehtoisia ravintomerkintöjä 

tutkijoiden haluamalla tavalla. Jotkut tutkimukseen osallistuneista henkilöistä 

lannistuivat energiankulutuksen työmäärän visualisoinnista, sillä heillä ei ollut 

mahdollisuutta urheilla ilmoitettua työmäärää. Toiset puolestaan arvioivat 

hämmentyneinä, tulisiko heidän todella kuluttaa urheilemalla kaikki ruuasta samaansa 

energia. Siten ruokavalintojen pohtimisen tavoitekäyttäytyminen olikin muuttunut 

joidenkin yksilöiden mielessä urheilun täydelliseksi laiminlyönniksi, toisilla taas 

liikakuntoiluksi. (Emt. 2013: 19.) 

 

Vain sovelluskehittäjien mielikuvitus on rajana sille, millaisia vakuuttavaan teknologiaan 

perustuvia keinoja painonhallintasovelluksissa voi käyttää. Sovelluskehittäjät ovat 



51 
 
kekseliäitä luomaan perinteisille painonhallintaan liittyville kehonkoostumuksen 

mittareille teknologisia vastineita. Sanonnan mukaan peili on paras laihdutuksen 

apuväline. Peilin jatkumoksi on jopa luotu Model My Diet -simulaatiosovellus, joka 

simuloi visuaalisesti käyttäjän kehon muutosta laihdutustavoitteessa (Model My Diet 

2013).  

 

5.3.1 Energiatasapainon syötteiden syöttömuodot 

 

Painonhallintasovelluksen toiminta perustuu teknologia-avusteiseen itsetarkkailuun. 

Siten painonhallintasovellus tarvitsee syötteitä jatkoprosessoidakseen tietoja tuloksiksi. 

Esimerkiksi ravintoon liittyvä syöte voi olla vaikkapa suklaapatukan sisältämä massa ja 

sen energiatiheys kilokaloreina. Liikunnan syöte voi olla esimerkiksi juoksulenkin aikana 

sykemittarista saatu tieto sydämen syketiheydestä. 

 

Käyttäjä voi antaa painonhallintasovelluksiin syötteitä monella eri tapaa. Tässä 

tutkielmassa tarkastelen syöttömuotoja, jotka voidaan jaotella kolmeen kategoriaan: 

manuaalinen syöttö, sovellusavusteinen syöttö ja teknologia-avusteinen automatisoitu 

syöttö (lyhennettynä automatisoitu syöttö). Lasken sovellusavusteiset ja automatisoidut 

syötöt vakuuttavaa teknologiaa hyödyntäväksi. 

 

Manuaalinen syöttö painonhallintasovelluksessa eroaa vain syöttötavaltaan nautitun 

ravinnon merkitsemisestä kynällä paperille (perinteinen itsetarkkailu). Esimerkiksi 

ravintopäiväkirjaa täyttäessään käyttäjä lukee elintarvikkeen ravintomerkinnät 

tuotepakkauksesta tai vaikkapa muistiinpanoistaan ja syöttää tiedot 

painonhallintasovellukseen alusta loppuun käsin näppäimistön tai kosketusnäytön 

välityksellä. Esimerkiksi Kalorilaskuri.fi-palvelussa makroravinteille on omat tiedon 

syöttölaatikot (ks. kuvio 5) Manuaalinen syöttö mobiililaitteen natiivisovelluksen 

käyttöliittymässä voi olla räätälöity web-sovellusta paremmin älypuhelimen tai tablet-

tietokoneen kosketusnäytölle sopivaksi. Syötteet natiivisovellukselle annetaan yleensä 

kosketusnäyttöä näppäilemällä. Web-sovelluskäyttöliittymä soveltuu yleensä parhaiten 

tietokoneella käytettäväksi ja syötteet annetaan hiiren ja näppäimistön avustuksella.  

 



52 
 

 

 
Kuvio 5. Ravintotietojen manuaalinen syöttömuoto Kalorilaskuri.fi-palvelussa 
 

Sovellusavusteisessa syötössä (ks. kuvio 6) käyttäjä voi esimerkiksi hakusanaa 

käyttämällä etsiä painonhallintasovelluksen tietokannasta haluamansa elintarvikkeen ja 

lisätä ravintomerkinnät ravintopäiväkirjaan oikopolkuja käyttämällä. Kuviossa 6 on 

esimerkki Kalorilaskuri.fi-palvelun käyttämistä hiirellä klikkaamisen oikopoluista 

ravintopäiväkirjan täyttämisen toiminnossa. Painonhallintasovelluksessa sovellus-

avusteinen syöttö (oikopolku) vähentää usein siis käyttäjän manuaal