Lotta Poikkimäki 

Verosuunnittelu osakeyhtiön sulautumisessa 

 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2021 

Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö  
Talousoikeuden pro gradu -tutkielma 

Kauppatieteiden maisteriohjelma 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö 
Tekijä:    Lotta Poikkimäki 
Tutkielman nimi:  Verosuunnittelu osakeyhtiön sulautumisessa 
Tutkinto:    Kauppatieteiden maisteri 
Oppiaine:   Talousoikeus 
Työn ohjaaja:   Juha Lindgren 
Valmistumisvuosi:  2021  Sivumäärä: 80 

TIIVISTELMÄ: 
Osakeyhtiön sulautumisella tarkoitetaan menettelyä, jossa yksi tai useampi sulautuva yhtiö pur-
kautuu selvitysmenettelyttä ja siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle. Osake-
yhtiön sulautumisen verokohtelu perustuu elinkeinoverolain 52 a–b §:n sulautumissäännöksiin, 
joiden lähtökohtana on, että järjestelystä ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia järjeste-
lyyn osallistuville yhtiöille tai niiden omistajille. Verotus lykkääntyy ajankohtaan, jona tapahtuu 
uusi varojen luovutus. Sulautumista koskevien verosäännösten soveltamiseen liittyy kuitenkin 
useita tulkintakysymyksiä, joihin tuomioistuimet ovat ottaneet säännöllisesti kantaa.  
 
Tutkielmassa tarkastellaan verosuunnittelua osakeyhtiön EVL 52 a §:ssä määritellyssä sulautumi-
sessa. Tarkastelu kattaa kansalliset sulautumiset sekä rajat ylittävät sulautumiset, joissa sulau-
tuva tai vastaanottava yhtiö sijaitsee toisessa ETA-valtiossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, 
mitkä ovat osakeyhtiön veroneutraalin sulautumisen edellytykset ja minkälaisia tulkintaongel-
mia osakeyhtiön sulautumista koskevien säännösten soveltamiseen liittyy. Tutkielman näkö-
kulma on verosuunnittelullinen, eli tutkielmassa korostuu verovelvollisen odotusarvosta poik-
keavien veroseuraamusten tunnistaminen ja verosäännösten soveltamiseen liittyvän tulkinta-
epävarmuuden minimointi. 
 
Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Voimassa olevaa oikeutta tarkaste-
lemalla sekä oikeussäännöksiä systematisoimalla ja tulkitsemalla pyritään selvittämään oikeuden 
kanta käsiteltävänä olevaan tutkimusongelmaan ja löytämään syy-yhteyksiä oikeussäännösten 
tulkinnanvaraisuuden ja sulautumisen verotuksellisten riskien välillä. Tutkimuksen lähdeaineis-
tona käytetään virallislähteitä, kuten kansallista ja EU-oikeudellista lainsäädäntöä, lainvalmiste-
luaineistoa ja tuomioistuinratkaisuja. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään vero-oikeudellista kir-
jallisuutta ja asiantuntija-artikkeleita. 
 
Sulautuminen voidaan toteuttaa ilman välittömiä tuloveroseuraamuksia, jos järjestely täyttää 
EVL 52 a–b §:n ja muun osakeyhtiön sulautumiseen vaikuttavan lainsäädännön muodostamat 
muodolliset edellytykset, eikä järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista 
ole veron kiertäminen. Sulautumisen verotuksessa keskeisimmät tulkintaongelmat liittyvät elin-
keinoverolain ja muun lainsäädännön muodostamien muodollisten edellytysten täyttymiseen, 
sillä yritysjärjestelyjen veronkiertosäännös EVL 52 h §:ä ei ole sulautumiseen liittyvässä julkais-
tussa oikeuskäytännössä sovellettu. Tarkasteltujen oikeustapausten perusteella keskeisiksi tul-
kintaongelmiksi voidaan nimetä ainakin välillisen omistuksen vaikutus tappioiden vähentämi-
seen ja rajat ylittävien tappioiden vähentäminen. Käytännössä tulkintaepävarmuutta voidaan mi-
nimoida hakemalla sitova ennakollinen kannanotto eli ennakkoratkaisu. 
 

AVAINSANAT: yritysjärjestelyt, sulautuminen, verosuunnittelu, rajat ylittävä sulautuminen, 
veron kiertäminen 

 



3 

 

Sisällys 

 

Lyhenteet 5 

1 Johdanto 6 

1.1 Tutkimuskysymys ja tutkimuskohteen rajaus 6 

1.2 Tutkimusmetodi, rakenne ja lähdeaineisto 9 

1.3 Sulautumisen verosuunnittelusta 11 

2 Verolainsäädäntö osakeyhtiön sulautumisessa 15 

2.1 Taustana yritysjärjestelydirektiivi 15 

2.2 Sulautuminen elinkeinoverolaissa 18 

2.2.1 Sulautumissäännösten implementointi ja soveltamisala 18 

2.2.2 Elinkeinoverolain sulautumissäännökset 19 

2.2.3 Lisäedellytys kiinteän toimipaikan muodostumisesta 22 

2.3 Tappioiden siirtyminen 23 

2.4 Näkökohtia yhtiö- ja vero-oikeuden välisestä suhteesta 26 

3 Tulkintaongelmat sulautumisen verosäännösten soveltamisessa 29 

3.1 Sulautumisvastike 29 

3.2 Sulautumisen vaikutus tappioiden vähentämiseen 35 

3.2.1 TVL 123.2 §:n soveltamisedellytykset 35 

3.2.2 Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioiden vähentäminen 39 

3.2.3 Tappioiden lopullisuus ja vähentäminen rajat ylittävässä sulautumisessa 40 

3.3 Valtioiden toisistaan poikkeavat verolainsäädännöt 50 

3.4 Kokoavia näkökohtia 53 

4 Veron kiertäminen sulautumisen yhteydessä 57 

4.1 Yleisiä näkökohtia veron kiertämisestä 57 

4.2 Veron kiertämisen sääntely sulautumisessa 58 

4.2.1 Sääntely EU-vero-oikeudessa 58 

4.2.2 Sääntely kansallisessa oikeudessa 60 



4 

4.3 Veronkiertosäännösten soveltaminen 61 

4.3.1 Veroetuna vahvistetut tappiot 61 

4.3.2 Monivaiheiset oikeustoimet 64 

4.4 Kokoavia näkökohtia 67 

5 Johtopäätökset 69 

Lähteet 73 

Oikeustapausluettelo 79 

  



5 

Lyhenteet 

ETA    Euroopan talousalue 

EU    Euroopan unioni 

EUT    Euroopan unionin tuomioistuin 

EVL    Laki elinkeinotulon verottamisesta 24.6.1968/360 

HaO    Hallinto-oikeus 

HE    Hallituksen esitys 

KHO    Korkein hallinto-oikeus 

ks.    Katso 

KVL    Keskusverolautakunta 

OECD The Organisation for Economic Co-operation and Develop-
ment 

OYL    Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624 

SEU    Sopimus Euroopan unionista 

SEUT    Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 

T    Taltio 

TVL    Tuloverolaki 30.12.1992/1535 

VaVM    Valtiovarainkunnan mietintö 

VML    Laki verotusmenettelystä 18.12.1995/1558 

vp    Valtiopäivät 

VSVL    Varainsiirtoverolaki 29.11.1996/931 

 

 

  



6 

1 Johdanto 

1.1 Tutkimuskysymys ja tutkimuskohteen rajaus 

Yritystoiminnan on sopeuduttava liiketoimintaympäristön muuttuviin olosuhteisiin. Toi-

mintaympäristön muutokset voivat edellyttää yritysrakenteiden kehittämistä yritysjär-

jestelyin, joiden avulla voidaan esimerkiksi laajentaa yritystoimintaa uusille markkinoille 

ja saavuttaa synergiaetuja. Yritysjärjestelyillä tarkoitetaan niitä keinoja, joilla uudelleen-

järjestetään yrityksen omistuksen tai toiminnan rakennetta.1 Lain elinkeinotulon verot-

tamisesta (24.6.1968/360) pohjalta yritysjärjestelyiksi voidaan määritellä viisi erilaista 

järjestelyä: sulautuminen, jakautuminen, liiketoimintasiirto, osakevaihto sekä euroop-

payhtiön ja -osuuskunnan kotipaikan siirtotilanteet. Yritysjärjestelykeinoista pisimpään 

säännelty on sulautuminen, jossa yksi tai useampi sulautuva yhtiö purkautuu selvitysme-

nettelyttä ja siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle. Osakeyhtiön su-

lautumisen verotus perustuu EVL 52 a–b §:n sulautumissäännöksiin, joissa lähtökohtana 

on jatkuvuusperiaatteen mukainen veroneutraalius. Jatkuvuusperiaate on sulautumisen 

verokohtelun johtava periaate, ja sillä tarkoitetaan, ettei sulautuva yhtiö verotuksellisesti 

purkaudu, vaikka yhtiöoikeudellisesti sulautuva yhtiö purkautuu ja lakkaa olemasta oi-

keussubjekti2. 

 

Liiketoiminnallisesta näkökulmasta osakeyhtiön sulautuminen liittyy usein tarpeeseen 

yhdistää yritysten varallisuudet. Sulautuminen voi esimerkiksi olla yksi järjestely osana 

yrityshankintaprosessia, jossa hankitun yrityksen liiketoiminta otetaan haltuun sulautta-

malla yritys ostajaan. Melko tavallisia ovat myös horisontaaliset sulautumiset, joissa yh-

distyvät samalla markkinalla toimivat kilpailevat yritykset3.4 Esimerkiksi vuonna 2018 to-

teutetussa Lemminkäisen ja YIT:n sulautumisessa järjestelyä perusteltiin tulevan kasvun 

saavuttamisella mittakaavaetujen kautta. YIT:n julkaiseman sulautumisesitteen mukaan 

 

1 Immonen 2018: 17. 
2 Immonen 2018: 254. 
3 Buri, Carstén & Ojala 2019: 375. 
4 Immonen 2012: 237. 



7 

sulautumisen avulla voitiin luoda laajemman palvelutarjoaman kustannuskilpailukykyi-

siä ratkaisuja monipuoliselle asiakaskunnalle. Lisäksi sulautumisella tavoiteltiin parempia 

rahoitusmahdollisuuksia sekä pienempiä rahoituskustannuksia yhtiön kasvaneen koon ja 

vakaamman omarahoituspohjan avulla.5 

 

Tässä tutkielmassa tarkastellaan verosuunnittelua osakeyhtiön sulautumisessa, ja tut-

kielman tavoitteena on muodostaa yhtenäinen käsitys osakeyhtiön sulautumiseen liitty-

vistä verotuksellisista näkökohdista. Tutkielmassa selvitetään, mihin säännöksiin sulau-

tumisen verotus perustuu, mitkä ovat lakien soveltamisen edellytykset sekä selvitetään 

realisoituvat veroseuraamukset, jos järjestely ei täytä määrättyjä edellytyksiä. Lisäksi tut-

kielmassa pyritään nimeämään ne verosäännösten soveltamiseen liittyvät tulkintaongel-

mat, jotka voivat aiheuttaa sen, ettei verovelvollinen voi täysin varmistua järjestelyn ve-

rokohtelusta ennen sen toteuttamista. Pyrkimyksenä on muodostaa selkeä kokonaisuus 

niistä vero-oikeudellisista elementeistä, jotka osakeyhtiön sulautumisessa on voimassa 

olevan lainsäädännön ja muiden oikeuslähteiden pohjalta otettava huomioon. Tutkiel-

massa korostuu verosuunnittelullinen näkökulma: tutkielmassa pyritään tunnistamaan 

taloudelliseen päätöksentekoon vaikuttavat verotustekijät ja minimoimaan verosään-

nösten soveltamiseen liittyvää tulkintaepävarmuutta. 

 

Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin 

- Mitkä ovat osakeyhtiön veroneutraalin sulautumisen edellytykset?  

- Minkälaisia tulkintaongelmia osakeyhtiön sulautumista koskevien säännösten so-

veltamiseen liittyy ja miten tulkintaepävarmuutta voidaan hallita? 

 

Ensinnäkin tutkielmassa selvitetään ne ehdot, joiden puitteissa osakeyhtiön sulautumi-

nen voidaan toteuttaa jatkuvuusperiaatetta noudattaen veroneutraalisti. Tarkastelun 

keskiössä on sulautumisen kansallisen oikeustilan selvittäminen etenkin EVL 52 a–b §:n 

osalta, ottaen huomioon myös osakeyhtiölain (21.7.2006/624) 16 luvun sulautumisen 

yhtiöoikeudelliset lähtökohdat ja yhtiöoikeuden ja vero-oikeuden erot. 

 

5 YIT 2017. 



8 

Direktiivipohjaiset yritysjärjestelysäännökset eivät kuitenkaan kata kaikkia sulautumisen 

verotuskysymyksiä, vaan esimerkiksi tuloverolain (30.12.1992/1535) tappiontasaussään-

nökset perustuvat vain osittain yritysjärjestelydirektiiviin, minkä vuoksi on mahdollista, 

että sulautumisen yhteydessä vahvistetut tappiot menetetään, vaikka järjestelyssä muu-

toin sovelletaankin EVL 52 a–b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. Lisäksi oikeuskäy-

tännössä on käsitelty tulkintaongelmaa siitä, voiko EVL 52 a–b §:n edellytykset täytty-

vässä rajat ylittävässä sulautumisessa realisoitua verotettavaa tuloa eri valtioiden vero-

lainsäädäntöjen eroista johtuen, ja kysymystä käsitellään soveltuvin osin myös tutkiel-

massa.   

 

Kokonaisuutena sulautumisen verotus perustuu useaan eri lakiin, jotka muodostavat su-

lautumisen verokohtelusta moninaisen kokonaisuuden, josta verovelvollisen voi olla 

hankala hahmottaa kaikki mahdolliset veroseuraamukset6. Tutkielmassa pyritään selvit-

tämään sulautumissäännösten sisältö ja eri säännösten keskinäiset kytkennät.  Tutkiel-

man keskiössä on kansallisen lainsäädännön oikeustilan selvittäminen ottaen huomioon 

myös yritysjärjestelysäännösten direktiivitausta ja säännösten tulkintaan vaikuttava 

EUT:n oikeuskäytäntö. Tavoitteena on luoda järjestelmällinen kokonaisuus vastaamaan 

yllä esitettyihin tutkimuskysymyksiin. 

 

Jotta tutkimuksen laajuus saadaan pidettyä tarkoituksenmukaisena, tutkimuksessa kes-

kitytään vain yhteen EU-oikeudellisen taustan omaavaan yritysjärjestelykeinoon, sulau-

tumiseen. Tutkielmassa tarkastelu on rajattu kattamaan osakeyhtiön EVL 52 a §:ssä mää-

ritellyn sulautumisen verotukseen liittyvät kysymykset. Muiden yhtiömuotojen ja eu-

rooppayhtiön verokohtelu on rajattu tutkimusalueen ulkopuolelle. Tutkielmassa tarkas-

tellaan EVL:n sulautumissäännösten soveltamisalaan kuuluvia sulautumisia, joita ovat 

kansalliset sulautumiset sekä sulautumiset, joissa sulautuva yhtiö tai vastaanottava yhtiö 

sijaitsee toisessa ETA-valtiossa. Sulautumisen verokohtelua tarkastellaan tutkielmassa 

sulautuvan yhtiön, vastaanottavan yhtiön ja osakkeenomistajan näkökulmista. Tutkiel-

man pääpaino on niissä sulautumisen tuloveronäkökohdissa, jotka perustuvat kokonaan 

 

6 Kukkonen & Walden 2015: 240. 



9 

tai osittain yritysjärjestelydirektiivissä määriteltyyn jatkuvuusperiaatteeseen. Siten tar-

kastelun keskiössä ovat elinkeinoverolain sulautumista koskeva erityissääntely, tappion-

tasaus, rajat ylittävän sulautumisen erityispiirteet ja sulautumisen tulkinta veron kiertä-

misenä. Käsittelyn ulkopuolelle jäävät sulautumiseen liittyvä välillinen verotus, konser-

niavustus ja fuusioerotuksen vaikutus yhtiön jakokelpoisiin varoihin. Tutkielmassa ei 

myöskään sinänsä käsitellä sulautumisen yhtiöoikeudellisia edellytyksiä, mutta yhtiö-

oikeuden ja vero-oikeuden erot tuodaan esiin siltä osin, kun niillä on tutkimuskohteen 

keskeisten näkökohtien kannalta merkitystä.  

 

1.2 Tutkimusmetodi, rakenne ja lähdeaineisto 

Tutkimusmetodina tutkielmassa käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia, 

jossa tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden tila. Oikeusdogmaattisessa tut-

kimuksessa erotetaan toisistaan oikeudellisten käsitteiden konstruktointi ja oikeussään-

nösten systematisointi sekä oikeussäännösten sisällön selvittäminen eli lain tulkinta. 

Lainopissa systematisoinnilla pyritään jäsentelemään voimassa oleva oikeus mahdolli-

simman aukottomaksi kokonaisuudeksi ja siten hahmottamaan asioiden välisiä yhteyksiä. 

Tutkielmassa systematisointitehtävää toteutetaan kokoamalla sulautumisen verotuk-

seen liittyvä sääntely ja muu lähdemateriaali ymmärrettäväksi ja järjestelmälliseksi ko-

konaisuudeksi. Oikeussäännösten sisällön selvittämisessä pyritään selvittämään voi-

massa olevan oikeuden kanta käsiteltävänä olevaan tutkimusongelmaan sekä löytämään 

syy-yhteyksiä oikeussäännösten tulkinnanvaraisuuden ja sulautumisen verotuksellisten 

riskien välillä. Tutkielmassa tulkintatehtävää toteutetaan selvittämällä sulautumisen ve-

rotuksen tämän hetken oikeustilaa tuomioistuinten, kuten korkeimman hallinto-oikeu-

den ja Euroopan unionin tuomioistuimen antamien päätösten pohjalta. Oikeuskäytän-

nön analysoinnissa pyritään selvittämään keskeisimmät oikeuskysymykset, joihin ratkai-

sukäytännössä on annettu vastaus.7 

 

 

7 Aarnio 1978: 79; Myrsky 2011: 49–50. 



10 

Sisällöllisesti tutkielma rakentuu viidestä pääluvusta, joiden muodostama kokonaisuus 

vastaa luvussa 1.1. esitettyihin tutkimuskysymyksiin osakeyhtiön veroneutraalin sulau-

tumisen edellytyksistä ja edellytyksiin liittyvistä tulkintaongelmista. Tutkielman ensim-

mäisessä pääluvussa eli johdantoluvussa esitetään tutkimuksen kysymyksenasettelu, 

tutkielman tavoitteet ja perustelut tutkimuskysymyksen valinnalle. Lisäksi ensimmäi-

sessä pääluvussa esitellään tutkielman tutkimusmetodi ja keskeiset lähteet. Luvussa tar-

kastellaan myös tutkielman kannalta keskeistä verosuunnittelun käsitettä ja sen merki-

tyssisältöä sulautumisessa. Toisessa luvussa luodaan lyhyt katsaus yritysjärjestelydirek-

tiiviin ja sen implementointiin kansalliseen lainsäädäntöön. Tämän jälkeen luvussa pe-

rehdytään sulautumista koskevaan kansalliseen verolainsäädäntöön tuoden esiin myös 

vero- ja yhtiölainsäädännön keskeiset vastaamattomuustilanteet. Luvussa tarkastelun 

keskiössä ovat eritysesti EVL:n sulautumiseen liittyvien säännösten ja TVL:n tappionta-

saussäännösten sisältö ja soveltamisedellytykset. 

 

Kolmannessa pääluvussa tarkastelu keskittyy osakeyhtiön sulautumisen verotuksen kes-

keisiin tulkintaongelmiin oikeustapausten pohjalta. Luvun tarkoituksena on oikeuskäy-

tännön avulla tunnistaa ja systematisoida ne tekijät, jotka aiheuttavat sulautumisen ve-

rosäännösten soveltamiseen liittyvää tulkintaepävarmuutta. Neljännessä pääluvussa tar-

kastelun painopiste on veron kiertämisessä sulautumisen yhteydessä. Luvussa käsitel-

lään lyhyesti veron kiertämisen käsitteen sisältöä ja sen suhdetta verosuunnittelun käsit-

teeseen. Lisäksi neljännessä luvussa esitellään yritysjärjestelyitä koskeva erityinen ve-

ronkiertosäännös EVL 52 h § ja lain verotusmenettelystä (18.12.1995/1558) mukainen 

yleinen veronkiertosäännös VML 28 § sekä käsitellään säännösten soveltamisedellytyk-

siä sulautumisessa oikeuskäytännön pohjalta. Viidennessä ja viimeisessä pääluvussa esi-

tetään tutkielman johtopäätökset. Johtopäätöksissä kootaan tutkielman perusteella 

muodostetut päätelmät siitä, mitkä ovat osakeyhtiön veroneutraalin sulautumisen edel-

lytykset ja mitä tulkintaongelmia osakeyhtiön sulautumista koskevien säännösten sovel-

tamiseen liittyy. Luvussa tuodaan ilmi myös tärkeimmät perustelut esitetyn lopputulok-

sen syntymiseen. 

 



11 

Tutkielman tarkastelunäkökulma on vero-oikeudellinen, joten tutkielman lähdeaineisto 

pohjautuu oikeuslähteisiin. Tutkielman keskeisimpiä oikeuslähteitä ovat kansallinen ve-

rolainsäädäntö, lainlaadinta-aineisto ja oikeuskäytäntö. Kansallisten oikeuslähteiden 

ohella tutkielmassa tarkastellaan myös EU-oikeutta ja unionin tuomioistuimen antamia 

ennakkoratkaisuja. Lisäksi lähdeaineistona hyödynnetään kattavasti oikeuskirjallisuutta, 

asiantuntija-artikkeleita ja muuta vero-oikeudellista materiaalia.  Tutkielman keskeisen 

normipohjan muodostavat elinkeinoverolain sulautumista koskevat säännökset EVL 52 

a–b §, tuloverolain sulautumisen tappiontasausta koskevat säännökset 122–123 § ja yri-

tysjärjestelyjen veronkiertosäännös EVL 52 h§. EVL 52 a–b ja h §:ssä on kyse direktiiviin 

pohjautuvista säännöksistä, mistä johtuen kansallisen verolainsäädännön ohella olen-

nainen merkitys on yritysjärjestelydirektiivillä. Säännösten sisältöä ja tulkintaa selvite-

tään tarkastelemalla lainlaadinta-aineistoa, kuten hallituksen esityksiä ja valiokunta-

mietintöjä.  

 

Tutkielmassa tarkastellaan myös oikeuskäytäntöä, josta avainasemassa ovat KHO:n vuo-

sikirjaratkaisut. Yritysjärjestelyjen osalta Euroopan unionin tuomioistuimella on toimi-

valta tulkita Suomen kansallista lainsäädäntöä niin kansallisissa kuin rajat ylittävissä yri-

tysjärjestelyissä, joten kansallisen oikeuskäytännön ohella tutkielmassa tarkastellaan 

myös Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä8. Oikeuskäytäntöä tarkaste-

lemalla pyritään löytämään ne tekijät, jotka ovat aiheuttaneet sulautumisen verosuun-

nittelussa systemaattisesti tulkintaepävarmuutta. Tuomioistuinratkaisujen perustelui-

den pohjalta pyritään lisäksi tekemään päätelmiä ratkaisujen vaikutuksesta sulautumis-

säännösten soveltamiskäytäntöön.  

 

1.3 Sulautumisen verosuunnittelusta 

Reaalimaailman ilmiönä yritysjärjestelyt ovat laajamittaisia ja komplekseja toimenpiteitä, 

joiden toteutuksessa voidaan käyttää apuna niin taloudellisia, oikeudellisia kuin verotuk-

sellisiakin neuvonantajia. Yritysjärjestelyissä taloudellinen intressi on usein merkittävä ja 

 

8 Penttilä ja muut 2013: 51–52. 



12 

laajojen toimenpidekokonaisuuksien toteuttamiseen kytkeytyvät korkeat kustannusris-

kit. Yritysjärjestelyissä verot muodostavat kustannuksia, ja realisoituessaan odottamat-

tomat veroseuraamukset voivat olla taloudellisesti merkittäviä. Siten liiketaloudellisesti 

onnistuneen järjestelyn toteuttamisessa on olennaista arvioida myös verotukselliset vai-

kutukset riittävällä varmuudella. Voidaankin siis todeta, että oikeusvarmuus ja ennakoi-

tavuus, joilla viitataan veroratkaisun lainmukaisuuteen ja verotuspäätösten ennustetta-

vuuteen, ovat sulautumisen verosuunnittelussa keskeisiä periaatteita9. Verotekijän vai-

kutus osana verovelvollisen taloudellista päätöksentekoa sekä odottamattomien vero-

seuraamusten mahdollisuus korostaa tarvetta huolelliselle verosuunnittelulle10.11 

 

Käsitteenä verosuunnittelulla tarkoitetaan verovelvollisen tai neuvonantajan toimia, 

joilla pyritään selvittämään eri toimintavaihtoehtojen veroseuraamukset12. Verosuunnit-

telu ei ole oikeudellinen käsite, sillä kansallinen oikeusjärjestelmä ei sisällä nimen-

omaista verosuunnittelua koskevaa säädöstä. Siten käsite ymmärretään negaationa, ja 

oikeudellisesta näkökulmasta hyväksyttävän verosuunnittelun toteuttamistavat määräy-

tyvät oikeudellisten reunaehtojen perusteella rajanvetona hyväksyttävän verosuunnitte-

lun ja ei-hyväksyttävän veron kiertämisen välillä. Toisin sanoen verovelvollisella on oi-

keus vero-oikeudellisten normien asettamissa rajoissa valita itselleen optimaalisin vaih-

toehto, ellei tilanteeseen tule sovellettavaksi veron kiertämistä koskevat säännökset.13 

 

Haasteena verosuunnittelussa ovat suunnitteluun liittyvät tulkintaepävarmuudet ja nii-

hin kytkeytyvät veroriskit. Käsitteenä veroriskin voidaan määritellä tarkoittavan mahdol-

lisuutta siitä, että verovelvollisen tekemät toimenpiteet tai niiden tekemättä jättäminen 

johtavat odotusarvosta poikkeaviin veroseuraamuksiin14. Veroriskeillä tarkoitetaan esi-

merkiksi lainsäädäntöriskejä ja soveltamisriskejä. Verosuunnittelun lainsäädäntöriskit 

kytkeytyvät lainsäädäntöympäristön muutoksiin, mikä etenkin pitkän aikavälin 

 

9 Knuutinen 2015: 816. 
10 Tikka, Nykänen, Juusela & Viitala 2000: luku 34, Verosuunnittelu. 
11 Immonen 2018: 25–26. 
12 Tikka 1972: 28–29. 
13 Immonen 2007: 78. 
14 Neuman, Omer & Schmidt 2014: 1. 



13 

verosuunnittelussa lisää riskiä odottamattomille veroseuraamuksille 15 . Soveltamisris-

keillä puolestaan tarkoitetaan verolakien soveltamiseen ja tulkintaan liittyvää epävar-

muutta, joka ilmenee esimerkiksi selvittämättömänä oikeustilana ja avoimina tai tulkin-

nanvaraisina verosäännöksinä. Realisoituvat veroriskit voivat aiheuttaa verovelvolliselle 

odottamattomia veroseuraamuksia ja siten vaikuttaa valitun toimintavaihtoehdon kan-

nattavuuteen.16 

 

Sulautumisen verosuunnittelussa pyritään tunnistamaan taloudelliseen päätöksente-

koon vaikuttavat verotustekijät ja ennakoimaan suunniteltujen järjestelyjen veroseuraa-

mukset17. Tarkasteltaessa toimintavaihtoehtojen edullisuutta, veronäkökohdat huomioi-

daan yhtenä tekijänä, eikä verosuunnittelu automaattisesti tarkoita pienimpään vero-

seuraamukseen johtavan toimintavaihtoehdon valintaa18. Sulautumisen verosuunnitte-

lussa tunnusomaista onkin tulkintaepävarmuuden ja veroriskien minimointi, eikä niin-

kään verojen minimointi etenkään lyhyellä aikajänteellä.  

 

Sulautumisessa lainsäädäntöriski ilmenee sulautumisprosessin läpiviennissä, sillä pro-

sessi kestää vähintään useita kuukausia, ja toimenpiteet voivat ulottua eri vuosille. Eten-

kin laajoissa yritysjärjestelykokonaisuuksissa, joiden toteuttaminen vaatii ennakollista 

verosuunnittelua useammalle vuodelle, on otettava huomioon riski lainsäädännön 

muuttumisesta.19  Verolainsäädännön tulkintaepävarmuus puolestaan korostuu varsin-

kin niiden säännösten osalta, joista ei ole vielä muodostunut vakiintunutta tulkintatapaa. 

Säännösten tulkinnanvaraisuutta ilmentää sulautumisen verotusta koskevan oikeuskäy-

tännön runsas määrä. Vuosina 2019 ja 2020 KHO:n ratkaisuja on annettu esimerkiksi ra-

jat ylittävien sulautumisten tappiontasauksesta ja välillisen omistuksen vaikutuksesta 

tappiontasaukseen. Laajan oikeuskäytännön voidaan todeta viittaavan siihen, ettei su-

lautumisen verotusta koskeva oikeustila ole täysin selvä.  

 

15 Immonen 2007: 77. 
16 Tikka, Nykänen, Juusela & Viitala 2000: luku 34, Verosuunnittelu. 
17 Lehtonen 2007: 142; Tikka 1972: 32–33. 
18 Järvenoja 2015: 84–85. 
19 Tikka, Nykänen, Juusela & Viitala 2000: luku 34, Verosuunnittelu. 



14 

 

Rakenteellisesti sulautumisen verosuunnittelu voidaan jaotella kahteen eri tasoon. En-

simmäisen tason verosuunnittelussa pyritään järjestelyn sisällön rakentamiseen niin, 

että sulautuminen voidaan toteuttaa veroneutraalisti ilman välittömiä tuloveroseuraa-

muksia. Käytännössä toteutettavan järjestelyn on siis täytettävä EVL 52 a–b §:n ja muun 

osakeyhtiön sulautumiseen vaikuttavan lainsäädännön muodostamat muodolliset edel-

lytykset. Toisen tason verosuunnittelussa puolestaan arvioidaan, millä edellytyksin su-

lautumisen normaali laintulkinta on mahdollista ohittaa, ja järjestelyyn soveltaa veron-

kiertosäännöksiä.20 Toisen tason verosuunnittelulla pyritään siis tunnistamaan ne tekijät, 

joiden perusteella suunniteltu järjestely voitaisiin katsoa veron kiertämiseksi, sekä mini-

moida tätä riskiä.  

 

Käytännössä tulkintaepävarmuutta voidaan minimoida hakemalla sitova ennakollinen 

kannanotto eli ennakkoratkaisu, mikä onkin sulautumisen yhteydessä usein osa tavan-

omaista verosuunnittelua. Tuloveroasioissa ennakkoratkaisu voidaan VML 84–85 §:n 

mukaan hakea keskusverolautakunnalta tai Verohallinnolta. Ennakkoratkaisua on haet-

tava kirjallisesti ja hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkorat-

kaisua haetaan, sekä esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Verovelvollisen 

vaatimuksesta lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on noudatettava verotusta toimi-

tettaessa. Ennakkoratkaisut ovat valituskelpoisia ja ne käsitellään lain Verohallinnosta 

(11.6.2010/503) 17 §:n ja VML 85 a.3 §:n mukaan Verohallinnossa ja muutoksenhakuas-

teissa kiireellisinä. Tosiasiallisesti oikeustoimen verokohtelun ennakollinen varmistami-

nen ei kuitenkaan aina ole ongelmatonta, sillä valituskelpoinen ennakkoratkaisu voi joh-

taa pitkäaikaiseen muutoksenhakuprosessiin.21 Pahimmillaan vuosia kestävä oikeuspro-

sessi voi vaikuttaa merkittävästi verovelvollisen toimintakykyyn, minkä ei voida katsoa 

olevan tarkoituksenmukaista sen enempää veronsaajan kuin verovelvollisenkaan näkö-

kulmasta22. 

  

 

20 Immonen 2007: 78–80. 
21 Myrsky & Räbinä 2015: 59–60. 
22 Ryynänen 2007: 405. 



15 

2  Verolainsäädäntö osakeyhtiön sulautumisessa 

2.1 Taustana yritysjärjestelydirektiivi 

Yritysjärjestelydirektiivistä on julkaistu kolme versiota, joista alkuperäisessä yritysjärjes-

telydirektiivissä (90/434/ETY) säännellään eri EU-valtioissa olevien yhtiöiden välisten su-

lautumisten, jakautumisten, liiketoimintasiirtojen ja osakevaihtojen verotusta. Direktii-

vissä luotiin viitekehys jäsenvaltioiden rajat ylittävien yritysjärjestelyjen verottamiselle, 

mikä oli välittömän verotuksen saralla melko harvinaista23. Vuonna 2005 direktiivin so-

veltamisalaan lisättiin muun muassa eurooppayhtiöiden ja eurooppaosuuskuntien sään-

tömääräisen kotipaikan siirrot (2005/19/EY) ja vuonna 2009 julkaistiin muutokset kodi-

fioiva versio (2009/133/EY), joka kumosi kaksi edellistä direktiiviä. Yritysjärjestelydirek-

tiivin tavoitteena on harmonisoida yritysjärjestelyjen verotusta EU:n sisämarkkinoilla ja 

poistaa yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiden verotuksellisia esteitä. Direktiivillä pyri-

tään varmistamaan, ettei eri jäsenvaltioissa sijaitsevia yhtiöitä koskevia sulautumisia, ja-

kautumisia, varojensiirtoja ja osakkeidenvaihtoja estettäisi jäsenvaltioiden verosäännök-

sistä johtuvilla rajoituksilla.  

 

Toisaalta direktiivin avulla pyritään myös takaamaan niin siirtävän kuin vastaanottavan-

kin jäsenvaltion fiskaaliset edut. Ydinajatuksena direktiivissä on verotuksen neutraali-

suus, jonka on toivottu parantavan yritysten kansainvälistä kilpailukykyä, kilpailun olo-

suhteita ja yleistä tuottavuutta. Direktiivin kattamista järjestelyistä ei aiheudu välittömiä 

tuloveroseuraamuksia järjestelyyn osallistuville yrityksille tai niiden omistajille, vaan ve-

rotus lykkääntyy jatkuvuusperiaatteen mukaisesti ajankohtaan, jona tapahtuu uusi varo-

jen luovutus.24  Yritysjärjestelydirektiivin osalta jäsenvaltioilla on ollut vapaus päättää 

sääntelyn toteuttamistavasta, kunhan direktiivin tavoitteet toteutuvat. Kansallisessa ve-

rolainsäädännössä ei kuitenkaan saa säätää direktiivin kattaville yritysjärjestelyille direk-

tiiviä ankarampia veroseuraamuksia tai järjestelyn veroneutraalisuudelle direktiiviä 

 

23 Immonen 2018: 247. 
24 Helminen 2018: 192. 



16 

laajempia lisäedellytyksiä. Direktiivi ei sinällään kuitenkaan estä jäsenvaltioita määrää-

mään direktiiviä lievemmistä veroseuraamuksista.25  Lähtökohtaisesti yritysjärjestelydi-

rektiiviä sovelletaan kaikkiin direktiivin piiriin kuuluviin järjestelyihin, mutta artiklan 15 

nojalla jäsenvaltio voi evätä jatkuvuuteen perustuvan verokohtelun, jos järjestelyn tar-

koituksena on veron kiertäminen tai välttäminen. Veron kiertämisen sääntelyyn palataan 

tutkielman luvussa 4.2. 

 

Yritysjärjestelydirektiivin soveltamisalaan kuuluvat vain EU:n jäsenvaltion sisäiset rajat 

ylittävät järjestelyt, joten yhden valtion sisäiset järjestelyt jäävät direktiivin soveltamis-

alan ulkopuolelle, vaikka yhtiöllä olisi kiinteä toimipaikka tai osakkeenomistajia toisessa 

jäsenvaltiossa. Direktiivin soveltamisalaan eivät myöskään kuulu järjestelyt, joissa on 

osapuolena EU:n ulkopuolisissa valtioissa asuvia yhtiöitä. Direktiivi käsittelee rajat ylittä-

vien yritysjärjestelyjen välittömiä tuloveroseuraamuksia, joten mahdollinen varainsiirto-

vero tai uudelleenjärjestelyä seuraava osingonjako jäävät soveltamisalan ulkopuolelle26. 

Soveltamisalaan kuulumattomia veroja voidaan kuitenkin järjestelyn yhteydessä periä, 

ellei sitä ole kansallisessa lainsäädännössä kielletty.27  

 

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvan yhtiön on oltava jäsenmaasta riippuen tietyn yhtiö-

muodon mukainen. Suomen osalta yhtiömuodon on oltava osakeyhtiö, osuuskunta, 

säästöpankki tai vakuutusyhtiö. Lisäksi soveltamisalaan kuuluvat eurooppayhtiö ja eu-

rooppaosuuskunta. Direktiivi myös edellyttää, että yhtiön verotuksellinen asuinvaltio on 

jonkin EU:n jäsenvaltion verolainsäädännön mukaan kyseisessä valtiossa ja yhtiöllä ei 

katsota kolmannen maan kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopi-

muksen mukaan olevan verotuksellista kotipaikkaa yhteisön ulkopuolella. Kaksoisasu-

jayhtiöt eivät siis kuulu direktiivin soveltamisalaan, jos toinen verotuksellinen asuinvaltio 

sijaitsee EU-alueen ulkopuolella ja valtioiden välillä on voimassa oleva verosopimus. Kak-

soisasujayhtiöt on jätetty soveltamisalueen ulkopuolelle, sillä niitä hyödynnetään usein 

 

25 Järvenoja 2007: 60–61, Immonen 2018: 248–249. 
26 Malmgrén 2008: 96–97. 
27 Helminen 2018: 192–193. 



17 

veronvälttämistarkoituksiin28. Direktiivin mukaan yhtiön on myös oltava velvollinen mak-

samaan jotakin yritysjärjestelydirektiivissä luetelluista veroista tai jotakin näitä korvaa-

vaa veroa29. Suomen osalta direktiivissä tarkoitetaan yhteisöjen tuloveroa.  

 

Sulautuminen määritellään yritysjärjestelydirektiivin 2 artiklassa. Direktiivin mukaan su-

lautuminen on toimi, jossa yksi tai useampi yhtiö siirtää purkautumishetkellään ilman 

selvitysmenettelyä kaikki varansa ja vastuunsa vastaanottavalle yhtiölle. Vastikkeeksi su-

lautuvan yhtiön osakkaille on annettava heidän omistuksensa suhteessa vastaanottavan 

yhtiön yhtiöpääomaa edustavia arvopapereita. Vastikkeena voidaan mahdollisesti antaa 

myös käteisväliraha, jonka määrä ei saa ylittää kymmentä prosenttia näiden arvopape-

reiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollisesta vasta-arvosta. Di-

rektiivissä sulautuminen eritellään kolmeksi erilaiseksi järjestelyksi: yhtiö voi sulautua jo 

olemassa olevaan yhtiöön, järjestelyssä perustettuun uuteen yhtiöön, tai kyseessä voi 

olla tytäryhtiösulautuminen. Tytäryhtiösulautumisessa direktiivi ei velvoita antamaan 

vastiketta. 

 

Sulautumisen verotusperiaatteista säädetään yritysjärjestelydirektiivin 4–8 artikloissa. 

Tiivistetysti yritysjärjestelydirektiivin soveltamisalaan kuuluvassa sulautumisessa järjes-

telyyn ei saa kohdistaa veroseuraamuksia esimerkiksi siirretyn varallisuuden käyvän ar-

von ja verotuksen menojäännösarvon erotuksesta, varauksien purkautumisesta, fuusio-

voitosta tai sulautumisvastikkeena annettujen osakkeiden luovutusvoitosta30 . Direktii-

vissä säännellään myös tappioiden siirtymisestä, jossa lähtökohtana on rajat ylittävien ja 

puhtaasti kotimaisten järjestelyiden yhtä edullinen verokohtelu. Yritysjärjestelydirektii-

vissä ei ole säännöksiä sulautuvan yhtiön tappioiden verokohtelusta vastaanottavan yh-

tiön sijaintivaltion verotuksessa, joten on katsottu, että jäsenvaltiot voivat säätää asiasta 

itsenäisesti31. Edellytyksenä tuloveroseuraamusten lykkääntymiselle on kiinteän toimi-

paikan vaatimus, eli järjestelyn yhteydessä siirtävän yhtiön varat ja vastuut on jäätävä 

 

28 Helminen 2018: 195. 
29 Malmgrén 2008: 99. 
30 Immonen 2018: 251–252. 
31 Kellas & Juusela 2003: 395. 



18 

tosiasiallisesti liittymään siirtävän yhtiön jäsenvaltiossa sijaitsevan vastaanottavan yh-

tiön kiinteään toimipaikkaan. Kiinteän toimipaikan vaatimuksella pyritään takaamaan, 

että sulautumisessa siirtyvät varat jäävät siirtyvän yhtiön kotivaltion verotusvallan alai-

suuteen32.33   

 

2.2 Sulautuminen elinkeinoverolaissa 

2.2.1 Sulautumissäännösten implementointi ja soveltamisala 

Suomessa yritysjärjestelydirektiivi implementoitiin elinkeinoverolain 52–52 h §:n. Imple-

mentointi tehtiin ulottamalla direktiivin periaatteet rajat ylittävien järjestelyiden lisäksi 

myös puhtaasti kansallisiin järjestelyihin. Hallitus perusteli ratkaisua toteamalla, että jos 

rajat ylittäviin yritysjärjestelyihin sisältyisi veroetuja, joita ei sallita kotimaisissa järjeste-

lyissä, voisi syntyä houkutus hyödyntää ulkomaisia yhtiöitä yritysjärjestelyissä, jotka ovat 

tosiasialliselta luonteeltaan kotimaisia34. Implementointitavan vuoksi kansallisissa yritys-

järjestelynormeissa EVL 52–52 h § on direktiivitausta, mikä on huomioitava säännöksiä 

tulkittaessa. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan EUT:lla on toi-

mivalta tulkita yritysjärjestelydirektiivin säännöksiä myös puhtaasti kotimaisissa tilan-

teissa, jos jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä on viitattu yritysjärjestelydirektii-

viin myös kotimaisten järjestelyiden osalta35. Suomessa direktiivitaustaisia yritysjärjeste-

lysäännöksiä on siis sovellettava yhdenmukaisesti sekä rajat ylittävissä että puhtaasti ko-

timaisissa tilanteissa ja näin ollen tulkintatilanteissa kansallisen tulkinta-aineiston lisäksi 

painoarvoa on annettava myös direktiivin valmisteluaineistolle ja direktiivin tulkintaa 

koskeville unionin tuomioistuimen ratkaisuille.36  

 

 

32 Terra & Wattel 2008: 539. 
33 Helminen 2018: 208–212. 
34 HE 177/1995 vp: 7. 
35 Ks. esimerkiksi C-603/10 Pelati d.o.o., jonka 18 kohdassa todetaan, että EUT:n oikeuskäytäntöön perus-
tuen tilanteessa, jossa kansallisen lainsäädännön mukaan täysin jäsenvaltion sisäisten tilanteiden ratkai-
semisessa on noudatettava unionin oikeudessa annettuja ratkaisuja, unionilla on intressi sen osalta, että 
unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä tulkitaan yhdenmukaisesti.  
36 Immonen 2018: 248–249, 252. 



19 

Yritysjärjestelysäännösten soveltamisalasta säännellään EVL 52 §:ssä. Pykälän ensimmäi-

sessä momentissa säännellään puhtaasti kotimaisten järjestelyiden soveltamisalasta ja 

toisessa momentissa järjestelyistä, joissa osapuolena on toisessa EU:n jäsenvaltiossa ole-

via yhteisöjä. Yritysjärjestelysäännökset koskevat sanamuotonsa mukaan osakeyhtiötä, 

mutta säännöksiä sovelletaan myös muiden tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettujen kotimais-

ten yhteisöjen, kuten kuntien, yhdistysten ja säätiöiden järjestelyihin. Sulautumista kos-

kevia säännöksiä sovelletaan myös kotimaisten elinkeinoyhtymien sulautumiseen. Yritys-

järjestelysäännösten soveltamisala rajat ylittävissä järjestelyissä on kotimaisia tilanteita 

suppeampi, sillä järjestelyn osapuolina olevien yhteisöjen on oltava yritysjärjestelydirek-

tiivin 3 artiklassa tarkoitettu yhteisö, joka on yhteisöverovelvollinen.37Lähtökohtaisesti 

elinkeinoverolain sulautumissäännökset kattavat siis puhtaasti kotimaiset järjestelyt ja 

järjestelyt, joissa osapuolena on toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuva yhtiö. Lisäksi direktii-

vietuja sovelletaan SEUT 49 artiklassa ja ETA-sopimuksen 31 artiklassa säädetyn sijoit-

tautumisoikeuden mukaisesti myös EU:n ulkopuolisissa Euroopan talousalueeseen kuu-

luvissa valtioissa38.  

 

2.2.2 Elinkeinoverolain sulautumissäännökset 

Sulautumisen verokohtelusta säädetään EVL 52 a ja b §:ssä. EVL 52 a § tuo ilmi verotuk-

sessa hyväksyttävän sulautumisen muodolliset edellytykset. EVL 52 a §:ssä sulautuminen 

määritellään järjestelyksi, jossa 

 

1) Yksi tai useampi yhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siir-
tää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja 
jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa 
osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia 
uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös 
rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien 

 

37 Andersson & Penttilä 2014: 714. 
38 Vapaan sijoittautumisoikeuden mukaan ne rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta 
sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle, ovat kiellettyjä. Esimerkiksi KVL:n ratkaisussa 2007/38, jossa suo-
malainen yhtiö sulautui islantilaiseen emoyhtiöönsä, sovellettiin direktiivitaustaisia EVL:n sulautumissään-
nöksiä. Säännösten soveltamista perusteltiin ETA-sopimuksen mukaisella sijoittautumisoikeudella. 



20 

osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa 
osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa; tai 

 

2) sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja vel-
kansa vastaanottavalle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön 
osakepääomaa edustavat osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omista-
malle osakeyhtiölle. 

 

Sulautumisen muodolliset edellytykset voidaan lain sanamuodon perusteella katsoa ra-

kentuvan viidestä tekijästä: siirtävästä yhtiöstä, vastaanottavasta yhtiöstä, purkautumi-

sesta ilman selvitysmenettelyä, varojen ja velkojen siirtymisestä sekä sulautumisvastik-

keesta. Kaikkien viiden edellytyksen on täytyttävä, jotta sulautuminen voidaan toteuttaa 

jatkuvuusperiaatetta noudattaen. Lain sanamuodosta on huomioitava, että sulautumi-

sessa sulautuvia yhtiöitä voi olla yksi tai useampia, mutta vastaanottavia yhtiöitä on vain 

yksi. Purkautumisen ilman selvitysmenettelyä on tapahduttava yleisseuraantona, eli va-

rat ja velat siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle yhtenä kokonaisuutena ilman yksilöintiä ja 

siirtyvät erät kattavat kaikki tiedossa olevat ja tuntemattomat omaisuus- ja velkaerät. 

Lain sanamuodon mukaan sulautuva yhtiö siirtää vastaanottavalle yhtiölle kaikki varansa 

ja velkansa, mikä tarkoittaa, ettei sulautumisen teko osittaisena ole mahdollista. Lisäksi 

vastikevaatimuksen osalta on huomattava, että sulautumisvastike on annettava sulautu-

van yhtiön osakkeenomistajille, mistä johtuen menettelyä, jossa vastike annettaisiin jol-

lekin muulle taholle, ei voida verotuksessa hyväksyä sulautumiseksi. Enintään 10 % vas-

tikkeena jaettujen osakkeiden nimellisarvosta voidaan jakaa rahavastikkeena, mutta 

muuta omaisuutta ei voida verotuksessa hyväksyä sulautumisvastikkeeksi.39  

 

EVL 52 b § osoittaa sulautumisen verokohtelun, kunhan sulautuminen täyttää EVL 52 a 

§:ssä säädetyt edellytykset. EVL 52 b.1 §:n mukaan sulautuvan yhtiön ei katsota purkau-

tuvan verotuksessa, mikä ilmenee jatkuvuusperiaatteen mukaisena verotuskohteluna, 

jossa sulautumisesta ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia järjestelyn osapuolina 

oleville yrityksille tai niiden omistajille. Voiton realisointi tapahtuu vasta seuraavan luo-

vutuksen yhteydessä. Sulautuvan yhtiön verotuksessa vähentämättä olevat 

 

39 Immonen 2018: 256–267. 



21 

hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot vähennetään jatkuvuusperiaatteen 

mukaisesti vastaanottavan yhtiön verotuksessa vastaavasti kuin ne olisi vähennetty su-

lautuvan yhtiön verotuksessa. Vastaanottava yhtiö siis perii sulautuvan yhtiön verotus-

aseman40. Lisäksi säännöksen 1 momentissa säädetään yhtiöiden sulautuessa syntyvästä 

voitosta ja tappiosta, jotka eivät ole veronalaista tuloa eivätkä vähennyskelpoista me-

noa.41 

 

EVL 52 b.2 §:n mukaan vastaanottava yhtiö saa sulautumisen verovuonna vähentää pois-

toina enintään määrän, joka vastaa verovuoden enimmäispoistoa vähennettynä sulau-

tuvan yhtiön verotuksessa verovuonna hyväksyttävän poiston määrällä. Käytännössä su-

lautumisvuoden enimmäispoisto, joka lasketaan verovuoden lopun tilanteen perusteella, 

voi kuitenkin olla pienempi kuin sulautuvan yhtiön verotuksessa hyväksytty poisto, jos 

vastaanottava yhtiö on sulautumisen jälkeen luovuttanut omaisuutta. Tässä tilanteessa 

kummankaan yhtiön tuloon ei palauteta osaa sulautuneen yhtiön tekemästä poistosta. 

Myös sulautumisen yhteydessä siirtyneet varaukset ja EVL 5 a §:ssä tarkemmin määritel-

lyt oikaisuerät katsotaan sulautumisen yhteydessä veronalaiseksi tuloksi vastaavalla ta-

valla kuin ne olisi katsottu myös sulautuvan yhtiön verotuksessa. Lisäksi EVL 52 b.3 §:n 

mukaan sulautuvaa ja vastaanottavaa yhtiötä käsitellään erillisinä verovelvollisina siihen 

hetkeen asti, kunnes sulautuminen astuu voimaan. Voimaantulopäivänä pidetään päivää, 

jolloin sulautumisen täytäntöönpano on OYL 16 luvun 16 §:n mukaisesti rekisteröity 

kaupparekisteriin Suomessa.42  

 

Sulautumisen jatkuvuusperiaate kattaa myös sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat, 

mistä säädetään EVL 52 b.4 §:ssä. Sulautuvan yhtiön osakkeiden vaihtamista vastaanot-

tavan yhtiön osakkeisiin ei osakkeenomistajan verotuksessa pidetä luovutuksena. Sulau-

tumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenoksi luetaan sulautuneen yhtiön 

osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä. Näin ollen osakkeiden omistusaika ei katkea 

 

40 Immonen 2018: 274. 
41 Andersson & Penttilä 2014: 736–737. 
42 Verohallinto 2020a. 



22 

ja osakkeiden mahdollisen luovutusvoiton verotus siirtyy seuraavaan luovutushetkeen. 

Poikkeuksena, siltä osin, kun vastikkeena saadaan rahaa, sulautumista pidetään luovu-

tuksena ja rahavastikkeen osalta syntyvä luovutusvoitto tai -tappio lasketaan luovutus-

voittoverosäännösten mukaan43.44 Jos sulautuminen ei täytä EVL 52 a–b §:n edellytyksiä, 

sulautuvan yhtiön katsotaan purkautuvan verotuksessa ja verokohtelu määräytyy EVL 51 

d §:n mukaisesti. Tällöin sulautuvan yhtiön omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan 

omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä, varaukset purkautuvat ja 

vastaanottavan yhtiön verotuksessa omaisuuden hankintamenoksi luetaan käypä arvo, 

joka on tuloutettu sulautuvassa yhtiössä. Myöskään vahvistetut tappiot eivät siirry vas-

taanottavan yhtiön käytettäväksi.45 

 

2.2.3 Lisäedellytys kiinteän toimipaikan muodostumisesta 

Rajat ylittävissä tilanteissa jatkuvuusperiaatetta noudatetaan soveltuvin osin sekä sulau-

tumisen osapuolina olevien yhtiöiden että niiden osakkeenomistajien verotuksessa. EVL 

52 a–b §:n säännösten lisäksi rajat ylittävässä sulautumisessa veroneutraaliuden toteu-

tumiselle on asetettu lisäedellytys kiinteän toimipaikan syntymisestä Suomeen. Kiinteä 

toimipaikka on verotuksellinen käsite, jolla tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yri-

tyksen toimintaa harjoitetaan osittain tai kokonaan46. Kiinteän toimipaikan muodostu-

minen Suomeen antaa Suomelle rajoittamattoman verotusoikeuden kiinteässä toimipai-

kassa harjoitetun liiketoiminnan osalta ja käytännössä ulkomaisten yhtiöiden Suomessa 

sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja verotetaan vastaavien periaatteiden perusteella kuin 

suomalaisia yhtiöitä.47   

 

Kiinteän toimipaikan syntymisestä Suomeen sulautumisen yhteydessä on säädetty EVL 

52 e.1 §:ssä. Säännöksen mukaan EVL:n sulautumissäännöksiä sovelletaan sulautuvan 

yhtiön verotuksessa myös silloin, kun vastaanottava yhtiö on toisessa Euroopan unionin 

 

43 Verohallinto 2020a. 
44 Andersson & Penttilä 2014: 739–740. 
45 Verohallinto 2020a. 
46 Isomaa-Myllymäki 2018: 38. 
47 Helminen 2013: 155–160, 171–172. 



23 

jäsenvaltiossa asuva yhtiö edellyttäen, että siirtyvät varat jäävät tosiasiallisesti liittymään 

vastaanottavan yhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan. Kiinteän toimi-

paikan edellytyksen täyttyessä sulautumisen verokohtelu on vastaava kuin kansallisessa 

tilanteessa. Periaatteita sovelletaan myös ulkomaisen yhtiön sulautuessa suomalaiseen 

yhtiöön48.  

 

Jos edellytys kiinteän toimipaikan muodostumisesta ei täyty, EVL 52 e.2 §:n mukaan ve-

ronalaiseksi tuloksi luetaan varojen EVL 51 e.3 §:n mukainen maastapoistumisarvo vä-

hennettynä verotuksessa poistamattomalla hankintamenolla. EVL 52 a–b §:n sulautu-

missäännöksiä sovelletaan EVL 52 e.4 §:n mukaisesti myös tilanteisiin, joissa toisessa 

ETA-valtiossa asuvan yhtiön Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka muuttuu yritysjär-

jestelyn seurauksena toisen ETA-valtiossa asuvan ulkomaisen yhtiön kiinteäksi toimipai-

kaksi. Säännöksen mukaan järjestely ei aiheuta kiinteään toimipaikkaan kohdistuvien va-

rauksien purkautumista, vaan ne luetaan veronalaiseksi tuloksi vastaavasti kuin ne olisi 

luettu tuloksi, jos yritysjärjestelyä ei olisi tapahtunut. Kiinteän toimipaikan verotuksessa 

sovelletaan siis jatkuvuusperiaatetta ja Suomella on edelleen verotusoikeus Suomessa 

sijaitsevan kiinteän toimipaikan tuloon49.50 

 

2.3 Tappioiden siirtyminen 

Sulautumishetkellä sulautuvalla yhtiöllä voi olla vähentämättä tulolähteen tappioita ja 

luovutustappioita 51 . Tappioiden siirtyminen sulautumisessa vastaanottavalle yhtiölle 

edellyttää aina sulautumisen toteuttamista EVL:n sulautumissäännösten mukaisesti52 . 

Luovutustappiot siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle yleisseuraannon perusteella, mutta 

tulolähteen tappioiden siirtymisestä sulautumisen yhteydessä säännellään TVL 123 §:ssä. 

 

48 Verohallinto 2020a. 
49 Verohallinto 2020a. 
50 Andersson & Penttilä 2014: 777. 
51  Ks. Verohallinto 2020b, yhteisöjen tulonlähdejaon poistamisen myötä myös tappioiden tulonlähdesi-
donnaisuudesta luovuttiin. Luovutustappiolla tarkoitetaan TVL 50 §:n mukaista luovutustappiota. 
52 Ks. KHO 2012:23, jonka perusteella on selvää, että tappiot eivät voi sulautumisen yhteydessä siirtyä, jos 
sulautumista ei ole toteutettu veroneutraalisti EVL:n sulautumissäännösten mukaisesti. 



24 

Sääntelyn tarkoituksena on estää yhtiöiden edelleenluovutus paremman hinnan toi-

vossa verotappioiden perusteella, sillä tämän kaltaista toimintaa ei pidetä hyväksyttä-

vänä53.  

 

TVL 123.2 §:n mukaan yhteisön sulauduttua vastaanottavalla yhteisöllä on oikeus vähen-

tää verotettavasta tulostaan sulautuneen yhteisön tappio TVL 119 ja 120 §:ssä säädetyllä 

tavalla, jos vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen 

osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet su-

lautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista. TVL 123.2 §:ssä viitataan yksittäiseen tap-

piovuoteen, joten tappioiden siirtymistä on tarkasteltava kunkin tappiovuoden osalta 

erikseen54. Säännöksen edellytyksiä sovelletaan myös suomalaisen yhtiön sulautuessa 

toisessa ETA-valtiossa olevaan yhtiöön, jos Suomeen muodostuu kiinteä toimipaikka. Su-

lautuvan yhtiön tappiot siirtyvät vastaanottavan yhtiön Suomessa sijaitsevaan kiinteään 

toimipaikkaan samoin edellytyksin kuin ne siirtyisivät vastaanottavalle suomalaiselle yh-

tiölle.55 

 

Sen lisäksi, että sulautuvan yhtiön tappiot siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle, vastaanot-

tavalla yhtiöllä on myös oltava oikeus tappioiden vähentämiseen. Tähän vaikuttavat vas-

taanottavan yhtiön omistajanmuutokset, joihin liittyvä sääntely on TVL 122 §:ssä. Sään-

nöksen mukaan yhteisön tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen 

yli puolet yhteisön osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testa-

mentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä on vaihtunut. Yhteisön 

omistamien osakkeiden katsotaan vaihtaneen omistajaa myös silloin, jos tappiota tuot-

taneen yrityksen osakkeista vähintään 20 prosenttia omistavassa yhteisössä on tapahtu-

nut vastaava omistajanvaihdos. Pörssiyhtiön osalta säännökset ovat joustavampia, sillä 

osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteena.56 

 

 

53 Andersson, Linnakangas & Frände 2016: 459. 
54 Immonen 2018: 283. 
55 Penttilä 2009: 468. 
56 Immonen 2018: 278–280. 



25 

Omistajanvaihdoksesta huolimatta tappioiden vähentämiseen voidaan hakea TVL 122.3 

§:n mukaista Verohallinnon harkinnanvaraisesti myöntämää poikkeuslupaa. Luvan saa-

minen edellyttää, etteivät tappiot ole kaupankäynnin kohteena ja että yhteisö jatkaa toi-

mintaa omistajanvaihdoksen jälkeen. Poikkeuslupamenettely ei koske EVL 52 a–b §:n su-

lautumistilanteita, mutta menettelyä voidaan hyödyntää, jos sulautumisvastikkeina an-

nettujen osakkeiden vuoksi vastaanottava yhtiö menettää omistajanvaihdoksen joh-

dosta oikeuden vahvistettujen tappioiden vähentämiseen.57 

 

Vastaanottavan yhtiön verotuksessa sille siirtyneet sulautuvan yhtiön tappiot voidaan 

lähtökohtaisesti vähentää samoin edellytyksin kuin ne olisi vähennetty sulautuvan yhtiön 

verotuksessa58. TVL 119 §:n mukaan tappiot vähennetään seuraavan kymmenen vuoden 

aikana sitä mukaan, kun tuloa syntyy. Tappion käyttöoikeuden säilyttämiseksi vastaanot-

tavan yhtiön osakkeista yli puolet on säilyttävä samoilla omistajilla myös sulautumisen 

jälkeen – pois lukien perinnöstä tai testamentista johtuvat omistajanvaihdokset. Vuoden 

2020 alussa voimaanastuneen eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistumisen vuoksi su-

lautumisen yhteydessä on myös huomioitava henkilökohtaisen tulolähteen tappioiden 

ja TVL 50 §:n luovutustappioiden vähentämisehdot. Vastaanottavan yhtiön ollessa yh-

teisö, jota verotetaan suoraan yhteisömuodon perusteella elinkeinoverolain mukaan, su-

lautuvan yhtiön henkilökohtaisen tulonlähteen tappiot ja luovutustappiot voidaan vä-

hentää vain, jos ne ovat syntyneet vuonna 2019 tai aikaisemmin.  Myöhemmin synty-

neitä henkilökohtaisen tulonlähteen tappioita tai luovutustappiota ei sulautumisen yh-

teydessä voida vähentää.59  

 

Tuloverolaissa on lisäksi säännökset yritysjärjestelyiden vaikutuksesta kiinteän toimipai-

kan tappioiden vähentämiseen. TVL 123 a § käsittelee Suomessa toimivan kiinteän toi-

mipaikan tappioita, ja säännöksen toisen momentin mukaan toisessa EU:n jäsenvaltiossa 

asuvalla yhteisöllä on oikeus vähentää tulostaan kiinteän toimipaikan verotuksessa 

 

57 Verohallinto 2020c. 
58 Verohallinto 2020a. 
59 Verohallinto 2020a. 



26 

vahvistettu tappio TVL 119 ja 122 §:ssä säädetyllä tavalla, jos sulautumisen yhteydessä 

toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan yhteisön Suomessa sijaitsevasta kiinte-

ästä toimipaikasta muodostuu tässä toisessa tai kolmannessa EU:n jäsenvaltiossa asuvan 

toisen yhteisön kiinteä toimipaikka60. Käytännössä tappiot vain siirtyvät sulautuvan yh-

tiön kiinteältä toimipaikalta vastaanottavan yhtiön kiinteälle toimipaikalle, jotka kum-

matkin ovat rajoitetusti verovelvollisia Suomessa.61  

 

Sulautumisen yhteydessä suomalaisen yhteisön kiinteän toimipaikan tappioiden käsit-

tely puolestaan määräytyy TVL 123 b §:n mukaan. Tämän maastapoistumisveroon liitty-

vän säännöksen mukaan sulautumisen yhteydessä siirtävän yhtiön asuinvaltion verotet-

tavaan tuloon voidaan lisätä kiinteän toimipaikan tappiot, jotka on vähennetty Suomessa 

sijaitsevan siirtävän yhteisön tulosta ja joita ei ole katettu kiinteän toimipaikan myöhem-

pien verovuosien voitoilla. Tappiot lisätään Suomessa sijaitsevan yhteisön tuloon 10 

edeltävän verovuoden ajalta. 

 

2.4 Näkökohtia yhtiö- ja vero-oikeuden välisestä suhteesta 

Sulautumista toteuttaessa on otettava huomioon myös yhtiölainsäädäntö, sillä sulautu-

mista voidaan pitää EVL:ssa tarkoitettuna sulautumisena vain, jos se on pantu täytän-

töön yksityisoikeudellisten säännösten mukaisesti62. Yhtiöoikeudessa sulautumista sään-

nellään osakeyhtiölain 16 luvussa, missä sulautuminen määritellään seuraavasti:  

 

”Osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) voi sulautua toiseen osakeyhtiöön (vastaanottava 
yhtiö), jolloin sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle 
ja sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat sulautumisvastikkeena vastaan-
ottavan yhtiön osakkeita. Sulautumisvastike saa olla myös rahaa, muuta omai-
suutta ja sitoumuksia.” 

 

 

60 Ottaen huomioon ETA-sopimuksen 31 artiklassa säädetyn sijoittautumisoikeuden, säännöstä voidaan 
soveltaa myös tilanteissa, joissa ulkomaiset yhtiöt asuvat EU-alueen ulkopuolisissa ETA-valtiossa. 
61 Penttilä 2009: 468–469. 
62 Verohallinto 2020a. 



27 

Yhtiöoikeudellisesti sulautuminen on säädetty osakeyhtiön lakkauttamistavaksi, jossa 

yhdistetään sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön varat ja velat. Määritelmän lisäksi osa-

keyhtiölaissa säädetään esimerkiksi sulautumisen toteuttamistavoista, sulautumisesta 

päättämisestä, täytäntöönpanosta ja oikeusvaikutuksista.  

 

Osakeyhtiölain mukaan sulautuminen voidaan toteuttaa absorptiosulautumisena tai 

kombinaatiosulautumisena. Tavallisen absorptiosulautumisen lisäksi tytäryhtiösulautu-

minen ja kolmikantasulautuminen voidaan katsoa absorptiosulautumisen erityismuo-

doiksi63. Tavallisessa absorptiosulautumisessa yksi tai useampi yhtiö purkautuen ilman 

selvitysmenettelyä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavan yhtiön omistukseen 

ja sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat sulautumisvastikkeena vastaanottavan 

yhtiön osakkeita. Tytäryhtiösulautumisessa emoyhtiö omistaa tytäryhtiön osakekannan, 

joten järjestely voidaan toteuttaa ilman sulautumisvastikkeen antamista. Kolmikanta-

sulautumisessa sulautumisvastikkeen antaja on jokin muu taho, kuin vastaanottava yhtiö. 

Järjestelyä hyödynnetään esimerkiksi konsernin sisäisissä järjestelyissä, joissa yhtiö su-

lautetaan esimerkiksi konsernin tytäryhtiöön, mutta sulautumisvastikkeen antajana on 

konsernin emoyhtiö.64 Kombinaatiosulautumisessa vähintään kaksi yhtiötä sulautuu pe-

rustamalla vastaanottavan yhtiön sulautumismenettelyssä. Sulautumiseen osallistuvat 

yhtiöt lakkaavat olemasta ja niiden tilalle muodostuu uusi yhtiö. 65 

 

Kuten tutkielmassa on jo aiemmin käsitelty, sulautumisen verokohtelu perustuu elinkei-

noverolain 52 a–b §:n säännöksiin, jotka pohjautuvat yritysjärjestelydirektiiviin. Imple-

mentoitaessa yritysjärjestelydirektiiviä osaksi Suomen kansallista verolainsäädäntöä yh-

tenä tarkoituksena oli luoda itsenäinen verosääntely, eli direktiivipohjaiset veroedut kos-

kevat vain EVL:n yritysjärjestelysäännösten ehdot täyttäviä järjestelyitä66. Näin ollen su-

lautumisen OYL 16 luvun yhtiöoikeudellinen sääntely ja vero-oikeudellinen sääntely on 

eriytetty toisistaan, ja säännösten erilaisuus edellyttääkin verovelvolliselta erityistä 

 

63 Karsio, Koila, Vartiainen & Äärilä 2012: 187–188. 
64 Järvenoja 2007: 68. 
65 Airaksinen, Pulkkinen & Rasinaho 2010: 239. 
66 Järvenoja 2007: 47. 



28 

tarkkaavaisuutta. EVL 52 a–b §:n jatkuvuuteen perustuvaa verokohtelua ei myönnetä kai-

kille OYL:n hyväksymille sulautumisille, vaan sulautumista koskevan OYL:n sääntelyn voi-

daan katsoa olevan EVL:n sulautumissääntelyä sallivampi.67 Ilman välittömiä veroseuraa-

muksia tehtävä sulautuminen on toteutettava osakeyhtiölain säännösten mukaan ja jär-

jestelyn on täytettävä EVL 52 a §:n edellytykset. Sulautumisen yhtiöoikeudelliset edelly-

tykset ja ero vero-oikeuden säännöksiin on tärkeä huomioida, jotta verovelvolliselle ei 

aiheudu suunnittelemattomia veroseuraamuksia. 

 

Keskeinen ero OYL:n ja EVL:n välillä on sulautumisvastikkeen määrittely. OYL:ssa ei rajoi-

teta rahavastikkeen käyttöä, ja vastike voi olla myös muuta omaisuutta tai sitoumuksia. 

Kuitenkin EVL 52 b §:n mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena 

vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastike voi olla myös rahaa, mutta kuitenkin enintään 

kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisar-

vosta. Jos sulautumisessa siten maksetaan esimerkiksi korkeampi rahavastike kuin kym-

menen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai vastaavasta 

osuudesta osakepääomaa, ei EVL:n sulautumissäännöksiä voida soveltaa, vaikka sulau-

tuminen onkin tehty osakeyhtiölain säännösten mukaisesti. Yhtiö- ja vero-oikeus eroavat 

myös sulautumistyyppien hyväksyttävyydessä: elinkeinoverolaki ei tunne ollenkaan kol-

mikantasulautumista, sillä EVL:ssa ei ole säännöksiä sulautumisesta, jossa sulautumis-

vastikkeen antaa muu taho kuin vastaanottava yhtiö. Näin ollen kolmikantasulautuminen 

tulkitaan verotuksessa sulautuvan yhtiön kannalta osakeyhtiön purkautumisena.68 

  

 

67 Saarinen 2016: 199–200. 
68 Immonen 2018: 254–255. 



29 

3 Tulkintaongelmat sulautumisen verosäännösten soveltami-

sessa 

3.1 Sulautumisvastike 

Sulautumisessa vastaanottavan yhtiön käyttöön siirtyy sulautuvan yhtiön yritysvaralli-

suutta, josta sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa 

osakkeiden suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai yh-

tiön hallussa olevia omia osakkeita sekä mahdollisen käteisvastikkeen. EVL 52 a § sallii 

vain osake- ja käteisvastikkeen käytön, joten veroneutraalissa sulautumisessa vastik-

keena ei voida antaa muuta omaisuutta, kuten velkakirjoja tai irtainta omaisuutta69. Su-

lautumisvastikkeen sääntelyä perustellaan jatkuvuusperiaatteella, joka kattaa myös yh-

tiöiden osakkeenomistajat. Siten sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien omistus jatkuu 

lähtökohtaisesti myös vastaanottavassa yhtiössä.70  Sulautumisvastikkeeseen kytkeytyy 

moninaisia tulkintaongelmia esimerkiksi rahavastikkeeseen, vastikeosakkeiden erilaista-

miseen ja vastikkeettomaan sulautumiseen liittyen.  

 

Sulautumisessa sulautumisvastike annetaan lähtökohtaisesti osakkeina, mutta myös ra-

havastikkeen antaminen on mahdollista, kunhan rahavastikkeen määrä on enintään 

kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisar-

vosta tai sen puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua pääomaa. Säännök-

sen vakiintuneen tulkinnan perusteella on selvää, että kymmenen prosentin rahavasti-

ketta ei määritellä omistajakohtaisesti, vaan joillekin osakkeenomistajille vastike voidaan 

antaa kokonaan rahana, kunhan rahavastikkeen kokonaismäärä ei ylity.71 Rahavastikkeen 

osalta tulkintaongelmat kytkeytyvätkin siihen, mitkä suoritukset sulautumisen yhtey-

dessä katsotaan rahavastikkeeksi. EVL ei tarjoa tulkintaongelmaan vastausta, eikä ongel-

maa ole käsitelty myöskään lainvalmisteluaineistossa72 . OYL 16 luvun 3 §:n mukaan 

 

69 Immonen 2018: 267–268. 
70 Penttilä 2013a: 212. 
71 Immonen 2018: 268, Penttilä 2013a: 2014. 
72 Penttilä 2013a: 214. 



30 

sulautuvan yhtiön osakkeenomistajilla on sulautumisen yhteydessä oikeus vaatia osak-

keiden lunastamista, jolloin heille on maksettava lunastuskorvaus. Tulkintakysymys siitä, 

pidetäänkö lunastushintaa sulautumisvastikkeena, on käsitelty KHO:n ratkaisussa 

1999:75, ja ratkaisun mukaan lunastushintaa ei pidetä sulautumisvastikkeena, sillä vä-

hemmistöosakkailla on oikeus vaatia sulautuvan yhtiön lunastavan osakkeet käyvästä 

hinnasta. 

 

EVL 52 a §:n mukaan vastaanottavan yhtiön osakkaat saavat sulautumisvastikkeen omis-

tamiensa osakkeiden suhteessa. Laissa ei kuitenkaan säännellä osakkeiden vaihtosuh-

detta, joten sulautuminen voidaan toteuttaa veroneutraalisti, vaikka osakkeiden vaihto-

suhde poikkeaisi käyvästä arvosta. Sulautumisvastikkeen hinnoittelupoikkeama, eli vas-

tikkeen antaminen liian suurena tai pienenä käypään arvoon verrattuna, voi kuitenkin 

johtaa muihin veroseuraamuksiin, kuten verotukseen lahjana tai peiteltynä osinkona. 

Vastikkeen antaminen liian pienenä voidaan nähdä lahjana, sillä silloin sulautumisen yh-

teydessä varallisuutta siirtyisi vastikkeettomasti sulautuvan yhtiön osakkeenomistajilta 

vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajille. Käytännössä lahjana verottaminen edellyt-

tää kuitenkin lahjanantotarkoitusta, mikä voidaan pääsääntöisesti olettaa vain läheissuh-

teissa. Tyypillinen tilanne, jossa poikkeava vaihtosuhde voi johtaa vastikkeen arvioimi-

seen lahjana, on perheyhtiöiden järjestelyt.73 

 

Liian suuri vastike voi puolestaan tulla arvioitavaksi peiteltynä osinkona. VML 29 §:n mu-

kaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa 

osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennai-

sesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Arvioitaessa VML 29 §:n soveltu-

mista, sulautumisvastiketta verrataan vertailuhintaan, jonka voisi hypoteettisesti saada 

riippumattomalta kolmannelta osapuolelta. Osakkeenomistajan saadessa sulautumisen 

yhteydessä lopullista taloudellista etua, voi kysymykseen tulla peitellystä osingosta ve-

rottaminen. Jos sulautuminen toteutetaan EVL 52 a §:n mukaan ja vastikkeena annetaan 

vastaanottavan yhtiön osakkeita, sulautumisen yhteydessä ei realisoidu verotettavaa 

 

73 Penttilä 2013a: 217, Immonen 2018: 265. 



31 

tuloa, ja peitellystä osingosta verottaminen ei pääsääntöisesti ole mahdollista. Jos sulau-

tuvan yhtiön osakkeenomistaja omistaa myös vastaanottavan yhtiön osakkeita, ja hän 

saa sulautumisvastikkeeksi rahaa, rahavastikkeen voidaan katsoa olevan lopullista talou-

dellista etua. Näin ollen rahavastikkeen ollessa objektiivisesti tarkasteltuna liian suuri, 

sitä voidaan verottaa peiteltynä osinkona.74   

 

Oikeuskäytännössä on noussut esiin myös kysymys vastikkeena annettavien osakkeiden 

erilaistamisesta. OYL 3 luvun 1 §:n mukaan yhtiössä voi olla erilajisia osakkeita, jotka 

poikkeavat toisistaan esimerkiksi osakkeen tuottaman äänimäärän tai varallisuusoikeuk-

sien suhteen. EVL:n yritysjärjestelysäännöksissä vastikeosakkeiden luonnetta ei kuiten-

kaan ole tarkemmin määritelty. Jos vastikeosakkeita voisi erilaistaa ilman rajoituksia, se 

mahdollistaisi vastikeosakkeiden oikeuksiin vaikuttamisen niin, että ne eivät tuota sa-

moja oikeuksia kuin sulautuvan yhtiön osakkeet tuottivat, minkä ei voida katsoa olevan 

jatkuvuusperiaatteen mukaista. Kysymystä on käsitelty KHO:n ratkaisussa 2009:98, joka 

liittyy kiinteistöyhtiön jakautumiseen. Ratkaisun perusteluja voidaan hyödyntää myös 

sulautumisen oikeustilan arvioinnissa, sillä EVL:n säännökset vastikkeesta ovat sulautu-

misessa ja jakautumisessa samankaltaiset.75  

 

Ratkaisussa KHO 2009:98 oli kysymys siitä, voidaanko EVL 52 c §:n mukaisessa jakautu-

misessa antaa vastikkeena osakkeita, joilla ei ole lainkaan ääni- tai varallisuusoikeuksia 

vastaanottavassa yhtiössä. Ratkaisussa katsottiin, että järjestely ei täytä EVL 52 c §:n ja-

kautumiselle asetettuja edellytyksiä, sillä vastikeosakkeet, joilta puuttuvat kokonaan 

ääni- ja varallisuusoikeudet, eivät ole yritysjärjestelydirektiivin tarkoittamia yhtiöpää-

omaa edustavia osakkeita. Siten voidaan katsoa, että veroneutraalin yritysjärjestelyn to-

teuttamisen ehtona on, että vastikeosakkeet sisältävät ainakin joitain oikeuksia vastaan-

ottavan yhtiön pääomaan. Oikeuskäytäntö ei kuitenkaan anna vastausta 

 

74 Immonen 2018: 263–264. 
75 Järvenoja 2010: 13–17. 



32 

tulkintaongelmaan siitä, kuinka paljon vastikeosakkeiden varallisuusoikeudet voivat poi-

keta toisistaan ilman, että jatkuvuuteen perustuvat veroedut menetetään.76 

 

EVL:n muutoksen 1077/2008 myötä sulautumisvastikkeena on voitu antaa vastaanotta-

van yhtiön liikkeelle laskemien uusien osakkeiden ohella myös yhtiön hallussa olevia 

omia osakkeita. Muutosta perusteltiin hallituksen esityksessä 176/2008 yritysjärjestelyi-

den joustavuuden lisäämisellä77. Säännöksiä ei kuitenkaan implementoitu varainsiirto-

verolakiin (29.11.1996/931), mikä on johtanut sulautumisvastikkeena käytettävien uu-

sien osakkeiden ja yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden erilaiseen varainsiirtovero-

kohteluun. VSVL 15.4 §:n mukaan osakkeenomistajan ei ole suoritettava veroa sulautu-

misvastikkeena saaduista vastaanottavan yhtiön uusista osakkeista. Jos vastikkeena käy-

tetään muuta kuin vastaanottavan yhtiön uusia osakkeita, esimerkiksi vastaanottavan 

yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, on kyseessä VSVL:n mukainen luovutus. Silloin su-

lautumisvastikkeena annetuista yhtiön hallussa olleista omista osakkeista yhtiön osak-

keenomistajan on maksettava varainsiirtovero78. Verovelvollisen näkökulmasta lakimuu-

tos on johtanut sulautumisen verokohtelun monimutkaistumiseen, eikä yrityksen hal-

lussa olevia omia osakkeita juurikaan käytetä sulautumisvastikkeena.79 

 

EVL 52 a.2 §:n mukaan sulautuminen voidaan toteuttaa vastikkeettomasti niin, että su-

lautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää varansa ja velkansa vastaanotta-

valle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat 

osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle. Pykälän sanamuo-

don perusteella on selvää, että tytäryhtiö- tai sisaryhtiösulautumisessa sulautumisvasti-

ketta ei tarvitse antaa. Kuitenkin EVL 52 a.2 §:n sanamuoto edellyttää, että vastaanotta-

valla yhtiöllä on hallussaan kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet. 

Tämä nostaa esiin tulkintaongelman siitä, voidaanko tytär- tai sisaryhtiösulautuminen 

toteuttaa veroneutraalisti, jos sulautuvan yhtiön hallussa on sen omia osakkeita. Lain 

 

76 Järvenoja 2014: 45. 
77 HE 176/2008 vp: 33. 
78 Honkamäki, Kujanpää & Pennanen 2018: 163. 
79 Penttilä 2013a: 220–222. 



33 

sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella veroneutraali sulautuminen ei tässä tilan-

teessa olisi mahdollista, sillä vastaanottava yhtiö ei omista sulautuvan yhtiön koko osa-

kekantaa. Säännöksen tavoitteiden kannalta tämän kaltaisen tulkinnan voidaan kuiten-

kin katsoa olevan liian ankara, sillä sulautuvan yhtiön osakkeita ei ole ulkopuolisessa 

omistuksessa. Lisäksi on kyseenalaista, ovatko yhtiön hallussa olevat omat osakkeet, 

joilla ei ole taloudellisia oikeuksia, yhtiöpääomaa edustavia osakkeita.80 Tulkintaongel-

masta ei kuitenkaan ole oikeuskäytäntöä, joten ennen sulautumista on tarkoituksenmu-

kaista mitätöidä sulautuvan yhtiön omat osakkeet81. 

 

Tulkintaongelmia ovat aiheuttaneet myös sekasulautumiset, eli tilanteet, joissa vastaan-

ottava yhtiö omistaa sulautumisessa osan sulautuvan yhtiön osakkeista. EVL 52 a §:n sa-

namuodon mukaan sulautuminen voi olla täysin vastikkeellinen tai täysin vastikkeeton, 

mikä aiheuttaa kysymyksen siitä, voidaanko osittain vastikkeellinen sulautuminen toteut-

taa veroneutraalisti. Yhtiöoikeudellisesti sekasulautumisessa sulautumisvastikkeen anta-

minen kaikille osakkeenomistajille ei ole mahdollista, sillä OYL 16 luvun 16.3 § estää yh-

tiötä saamasta sulautumisvastikkeena omia osakkeitaan.82  

 

Kysymystä vastikkeen antamatta jättämisestä sekasulautumisessa on käsitelty KHO:n rat-

kaisussa 2011:2, jossa vastaanottava yhtiö omisti puolet sulautuvan yhtiön osakekan-

nasta ja loput osakekannasta oli neljän luonnollisen henkilön hallussa. Sulautumisessa 

luonnolliset henkilöt saivat vastikkeena yhtiön liikkeelle laskemia uusia osakkeita, mutta 

vastaanottavalle yhtiölle ei maksettu sulautumisvastiketta. KHO katsoi, että järjestelyyn 

voitiin soveltaa EVL 52 a–b §:n säännöksiä, ja vetosi ratkaisun perusteluissa yritysjärjes-

telydirektiivin 7 artiklaan, jonka mukaan vastaanottavan yhtiön omistaessa osuuden siir-

tävän yhtiön pääomasta, vastaanottavan yhtiön tämän osuuden purkautuessa saama 

pääomavoitto ei saa johtaa minkäänlaiseen verotukseen. Tämän lisäksi ratkaisussa an-

nettiin painoarvoa sille tosiseikalle, että sulautumisvastiketta maksettiin kuitenkin 

 

80 Järvenoja 2010: 4–5. 
81Immonen 2018: 257. 
82 Järvenoja 2010: 8, Järvenoja 2011: 317. 



34 

sulautuvan yhtiön muille osakkaille. KHO:n ratkaisun pohjalta voitaneen todeta, että se-

kasulautumisen osalta EVL 52 a §:n sanamuotoisesta vastikevaatimuksesta voidaan poi-

keta, kunhan sulautuvan yhtiön muille osakkaille maksetaan sulautumisvastike. 

   

Vastikkeettomaan sulautumiseen liittyvät myös välillisen omistuksen luomat haasteet. 

Tyypillisessä välillisen omistuksen tilanteessa sulautuvan yhtiön osakkeet ovat osaksi 

emoyhtiön ja osaksi toisen tytäryhtiön omistuksessa.  Välillisen omistuksen osalta esiin 

on noussut tulkintakysymys siitä, voidaanko sulautuminen toteuttaa jatkuvuusperiaa-

tetta noudattaen veroneutraalisti, vaikka sulautumisessa ei anneta sulautumisvastiketta. 

Oikeuskäytännössä kysymystä on käsitelty KHO:n ratkaisussa 2007 T 2903, jossa emoyh-

tiö omisti vastaanottavan yhtiön osakekannan kokonaan, sekä osan sulautuvan yhtiön 

osakkeista. Loput sulautuvan yhtiön osakkeista omisti vastaanottava yhtiö. Ratkaisussa 

järjestely katsottiin EVL 52 a §:n tarkoittamaksi sulautumiseen verrattavaksi tilanteeksi, 

vaikka sulautumisvastiketta ei annettu, sillä emoyhtiö omisti myös sulautuvan yhtiön 

osakekannan kokonaan, vaikka osa omistuksesta oli välillistä.83 

  

KHO:n ratkaisu 2007 T 2903 puoltaa tulkintaa, jonka mukaan sulautuminen voidaan to-

teuttaa veroneutraalisti ilman sulautumisvastikkeen antamista tilanteessa, jossa emoyh-

tiö omistaa vain osittain sulautuvan yhtiön osakekannan, kunhan sulautumisen lopputu-

loksena emoyhtiö omistaa sulautuvan yhtiön osakkeet kokonaan. KHO:n sekasulautu-

mista koskevat ratkaisut 2011:2 ja 2007 T 2903 muodostavat OYL:n sääntelyn kanssa yh-

tenäisen tulkintalinjan siitä, että verotuksessa hyväksytään sulautuminen ilman sulautu-

misvastikkeen antamista tilanteissa, joissa vastikkeen antamista vastaanottavalle yhtiölle 

ei OYL:ssa sallita. 84  

 

 

83 Järvenoja 2010: 7–8. 
84 Järvenoja 2010: 7–8. 



35 

3.2 Sulautumisen vaikutus tappioiden vähentämiseen 

3.2.1 TVL 123.2 §:n soveltamisedellytykset 

Sulautumisen vaikutuksesta tappioiden vähentämiseen on runsaasti oikeuskäytäntöä, 

mistä johtuen tappioiden vähentämiseen liittyvät kysymykset voidaan nähdä yhtenä 

merkittävimmistä sulautumisen verotukseen liittyvistä ongelmakohdista. Pääsääntönä 

tappioiden siirtymisessä sulautumisessa on TVL 123.2 §, jonka mukaan tappiot siirtyvät 

vastaanottavan yhtiön käytettäväksi, jos vastaanottava yhtiö ja sen osakkaat ovat yh-

dessä tai erikseen omistaneet yli puolet sulautuvan yhtiön osakkeista tappiovuoden 

alusta alkaen. Käytännössä vastaanottavan yhtiön osakkaiden on tullut olla vastaanotta-

van yhtiön osakkaita jo tappiovuoden alusta lähtien, jotta omistus sulautuvassa yhtiössä 

voidaan ottaa huomioon TVL 123.2 §:n mukaisesti. Omistusehto täyttyy myös kombinaa-

tiosulautumisessa, jossa vastaanottava yhtiö on perustettu sulautuvan yhtiön tappiovuo-

den alkamisen jälkeen, edellyttäen että sulautuvan yhtiön osakkaat tulevat uuden sulau-

tumisessa perustetun vastaanottavan yhtiön osakkaiksi ja nämä osakkaat ovat omista-

neet yli puolet sulautuvan yhtiön osakkeista tappiovuoden alusta lähtien.85 Säännöksen 

sanamuoto jättää kuitenkin avoimeksi sen, tarkoitetaanko omistusosuudella välitöntä vai 

välillistä omistusta.86 

 

TVL 123.2 §:n soveltamisedellytyksiä on käsitelty KHO:n ratkaisussa 1994 B 515, jossa 

kyse oli kahdesta sulautumisesta konserniyhtiössä. Kyseessä oli yritysjärjestely, jossa B 

Oy sulautui emoyhtiöönsä A Oy:öön, minkä jälkeen myös B Oy:n tappiollinen tytäryhtiö 

C Oy sulautui A Oy:öön. KHO katsoi ratkaisussaan, että A Oy:llä ei ole oikeutta vähentää 

C Oy:n vahvistettuja tappiota vedoten siihen, ettei A Oy:n voida katsoa omistaneen yli 

puolta C Oy:n osakekannasta tappiovuoden alusta lukien. Ratkaisussa korostui TVL 123.2 

§:n sanamuoto, mikä puoltaa vain välittömän omistuksen huomioimista omistusedelly-

tyksen täyttymisessä87. Ratkaisun perusteella KHO:n tulkintalinjaksi voitaisiin luonnehtia, 

 

85 Andersson & Penttilä 2014: 876–877. 
86 Nuotio 2020: 270. 
87 Penttilä 2019a. 



36 

että TVL 123.2 §:n mukainen osakasasema tappiollisessa yhtiössä ei voisi sulautumisen 

yhteydessä siirtyä vastaanottavalle yhtiölle, ja näin ollen omistuksen ollessa välillinen, 

tappio voisi siirtyä vain sulautuvalta yhtiöltä, jonka osakkeenomistajat saavat yli puolet 

vastaanottavan yhtiön osakkeista88.89  

 

KHO:n omaksuman tulkintalinjan perusteella sulautumisjärjestyksellä näyttäisi tappioi-

den siirtymisen näkökulmasta olevan merkitystä, sillä tappioyhtiön vahvistetut tappiot 

olisivat ratkaisun KHO 1994 B 515 järjestelyssä siirtyneet vastaanottavalle yhtiölle, jos 

konserniyhtiön alimman portaan sulautuminen olisi toteutettu ensin90. Tämä tulkinta-

linja vaikeuttaisi etenkin konserniyhtiöiden yritysjärjestelyjen suunnittelua, sillä moni-

portaisissa konsernirakenteissa tappioiden siirtyminen sulautumisen yhteydessä edellyt-

täisi tappioyhtiöiden sulauttamista alimman portaan yhtiöstä alkaen. Kun vahvistettujen 

tappioiden käyttöaika on kymmenen verovuotta, käytännössä eri yritysjärjestelyjen vai-

kutukset omistussuhteisiin ja tappioiden vähennysoikeuteen olisi jo järjestelyä suunni-

teltaessa pystyttävä ottamaan huomioon useaksi vuodeksi eteenpäin.91 

 

Vastaavaa tulkintakysymystä on käsitelty myös huomattavasti uudemmassa KHO:n vuo-

sikirjaratkaisussa 2019:51. Ratkaisussa oli kysymys siitä, voivatko A Oy:n vahvistetut tap-

piot siirtyä sulautumisessa konsernissa aiemmin tapahtuneista sulautumisista huoli-

matta. Ratkaisussa tappiollisen A Oy:n kokonaan omistava ruotsalainen yhtiö B AB oli 

vuonna 2008 myynyt A Oy:n osakkeet kokonaan omistamalleen C Holding AB:lle. A Oy:lle 

oli myönnetty poikkeuslupa verovuoden 2008 vahvistettujen tappioiden vähentämiseen 

omistajanvaihdoksesta huolimatta. Vuonna 2009 B AB perusti kokonaan omistamansa 

yhtiön D Holding Oy:n, johon C Holding AB sulautettiin vuonna 2010. Sulautumisen 

myötä D Holding Oy:stä tuli A Oy:n ainoa osakas, ja samana päivänä myös A Oy sulautet-

tiin emoyhtiöönsä. Ratkaisussa käsiteltiin sitä, oliko D Holding Oy:llä oikeus vähentää TVL 

123.2 §:n nojalla A Oy:lle verovuodelta 2008 vahvistettu tappio.  

 

88 Immonen 2018: 281. 
89 Nuotio 2012: 325. 
90 Heiniö & Lyijynen 2002: 409, Nuotio 2012:325. 
91 Nuotio 2020: 270. 



37 

Ratkaisussa 2019:51 KHO katsoi, että A Oy:n verovuoden 2008 tappio siirtyi D Holding 

Oy:n käytettäväksi. KHO perusteli ratkaisua viittaamalla TVL 123.2 §:n tarkoitukseen es-

tää se, että vastaanottava yhtiö voisi käyttää hyväkseen sellaisen sulautuvan yhtiön tap-

pion, joka on syntynyt aikana, jolloin sulautunut yhtiö ei ole kuulunut vastaanottavan 

yhtiön intressipiiriin. KHO kuitenkin totesi A Oy:n ja D Holding Oy:n kuuluvan samaan 

intressipiiriin, sillä ne olivat B AB:n välillisesti tai välittömästi omistamia yhtiöitä. A Oy:llä 

oli myös sulautumishetkellä oikeus tappioiden vähentämiseen. Lisäksi ratkaisussa annet-

tiin painoarvoa sille, että A Oy:n sulautuminen D Holding Oy:öön on EVL 52 a §:ssä sää-

detyt edellytykset täyttävä sulautuminen, joten säännöksen direktiivitaustan johdosta 

yritysjärjestelydirektiivin tavoitteet on otettava huomioon arvioitaessa sulautumisen ve-

rotuksellisia seuraamuksia tappion siirtyminen mukaan lukien.   

 

KHO:n ratkaisu 2019:51 muuttaa konserniyhtiöiden tappion siirtymisen oikeustilaa laa-

jentamalla TVL 123.2 §:n soveltamisalaa92. Ratkaisun myötä TVL 123.2 §:n mukaisen osa-

keomistuksen voidaan katsoa tarkoittavan sekä välitöntä että välillistä osakeomistusta. 

Ratkaisussa siis päädyttiin eri lopputulokseen kuin aikaisemmassa vuosikirjaratkaisuissa 

KHO 1994 B 515, jossa TVL 123.2 §:n mukaisessa omistusosuudessa huomioitiin vain vä-

litön omistus. Kannanmuutosta KHO perustelee EVL:n sulautumissäännösten muutok-

sella yritysjärjestelydirektiivin mukaisiksi. Oikeustilan muutos järkevöittää TVL 123.2 §:n 

soveltamisalaa, sillä soveltamisalan laajentaminen mahdollistaa moniportaisissa konser-

niyhtiöissä tappioiden siirtymisen osalta yhdenmukaisen verokohtelun riippumatta siitä, 

missä järjestyksessä yritysjärjestelyt toteutetaan. Tämä helpottaa etenkin konsernin si-

säisten omistajanvaihdosten suunnittelua. Säännöksen soveltamisalan laajentaminen 

välilliseen omistukseen ei myöskään johda siihen, että sulautuminen muodostuisi kei-

noksi kiertää TVL 122.1 §:n säännöstä ja käyttää tappioita kauppatavarana, sillä ratkaisun 

perustelujen pohjalta on selvää, että soveltamisalan laajennus kattaa vain samaan in-

tressipiiriin kuuluvat yhtiöt.93  

 

 

92 Penttilä 2019a. 
93 Nuotio 2020: 271–273. 



38 

Välillistä omistajanvaihdosta ja sulautumisen vaikutusta tappioiden vähentämiseen on 

käsitelty myös KHO:n ratkaisussa 2019:131. Tapauksessa A Oy, joka omisti D Oy:n koko 

osakekannan, oli 31.12.2013 jakautunut B Oy:ksi ja C Oy:ksi. Jakautumisessa D Oy:n osa-

kekannan omistus siirtyi C Oy:lle. Jakautumisen jälkeen 1.1.2014 C Oy:ssä oli tapahtunut 

välitön ja D Oy:ssä välillinen omistajanvaihdos, kun C Oy:n pääosakas oli lahjoittanut 

kaikki omistamansa C Oy:n osakkeet Y Oy:lle. Lahjoitetut osakkeet vastasivat 52,65 pro-

senttia C Oy:n osakekannasta. D Oy:n oli tarkoitus sulautua emoyhtiöönsä C Oy:öön. D 

Oy:lle oli vahvistettu tappioita verovuosilta 2010, 2011 ja 2013 ja Verohallinto oli myön-

tänyt D Oy:lle luvan tappioiden vähentämiseen 1.1.2014 tapahtuneen omistajanvaihdok-

sen estämättä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko vastaanottavalla C Oy:llä oikeus vähentää 

D Oy:n vahvistetut tappiot sulautumisen jälkeen. 

 

KHO katsoi, että A Oy:ssä toimeenpannun jakautumisen yleisseuraantoluonteesta joh-

tuen jakautumisessa syntyneen C Oy:n katsottiin omistaneen D Oy:n osakkeet siitä läh-

tien, kun jakautunut A Oy oli ne omistanut. Aiotun sulautumisen yleisseuraantoluon-

teesta puolestaan johtui, että vastaanottava yhtiö ei voinut saada sulautuvan yhtiön seu-

raajana edeltäjäänsä parempaa oikeutta tappion hyödyntämiseen. Oikeus tappion vä-

hentämiseen voi siirtyä vastaanottavalle yhtiölle vain, jos sulautuvalla yhtiöllä itsellään 

on ollut vastaava oikeus. Koska D Oy:lle oli myönnetty lupa tappioiden vähentämiseen 

1.1.2014 tapahtuneesta omistajanvaihdoksesta huolimatta, tämäkin edellytys täyttyi ja 

C Oy:llä oli oikeus vähentää D Oy:n vahvistetut tappiot sulautumisen jälkeen. C Oy:ssä 

tapahtunut välillinen omistajanvaihdos ei siis estänyt sulautumisessa siirtyvien D Oy:n 

tappioiden vähentämistä, vaan käytännössä D Oy:lle myönnetty tappioiden vähentämi-

sen poikkeuslupa siirtyi sulautumisen yleisseuraannon myötä C Oy:lle94. 

 

Ratkaisujen KHO 2019:51 ja KHO 2019:131 perusteella voidaankin todeta, että TVL 123.2 

§:n soveltamisala näyttää vakiintuneesti kattavan sekä välittömän että välillisen osak-

keenomistuksen, kunhan omistus säilyy samassa intressipiirissä. Tapausten pohjalta ei 

kuitenkaan voida tehdä suoraa tulkintaa siitä, voiko TVL 123.2 §:n mukainen 

 

94 Nuotio 2020: 275. 



39 

osakasasema tappiollisessa yhtiössä siirtyä yleisseuraantotilanteessa sulautuvalta tai ja-

kautuvalta yhtiöltä vastaanottavalle yhtiölle. Ratkaisussa 2019:51 KHO ei ottanut kantaa 

A Oy:n osakasaseman siirtymisestä sulautumisen yhteydessä C Holding AB:lta D Holding 

Oy:lle. Toisaalta ratkaisussa KHO 2019:131 todettiin, että jakautumisen yleisseuraanto-

luonteesta johtuen jakautumisessa muodostuneen C Oy:n tulee katsoa omistaneen D 

Oy:n osakkeet siitä lähtien, kun jakautunut A Oy on ne omistanut.95  

 

Ratkaisun KHO 2019:131 perustelujen pohjalta voitaneen tulkita, että tässä tapauksessa 

osakasasema on jakautumisen yleisseuraannon johdosta siirtynyt A Oy:ltä C Oy:lle. Näin 

ollen osakasaseman siirtymisen näkökulmasta käsitellyt ratkaisut KHO 2019:51 ja 

2019:131 eroavat toisistaan. Ratkaisujen osalta on kuitenkin huomioitava, että osakeyh-

tiön jakautuessa jakautuneen yhtiön tytäryhtiön omistus pysyy edelleen välillisesti ja-

kautuneen yhtiön osakkaalla, kun taas sulautumisessa omistus ei aina säily samassa in-

tressipiirissä. Siten osakasaseman siirtymistä on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Kaiken 

kaikkiaan nämä ennakkoratkaisut ovat selkeyttäneet TVL 123.2 §:n soveltamisperusteita, 

mutta ratkaisut eivät tarjoa yksiselitteistä ohjetta siitä, milloin osakasasema voi yleisseu-

raantoperusteisesti siirtyä, tai kuinka monessa portaassa välillistä omistusta voidaan 

huomioida.96 

 

3.2.2 Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioiden vähentäminen 

Sulautumisen vaikutuksesta ulkomaisen yhtiön Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipai-

kan tappioiden vähentämiseen säännellään TVL 123 a §:ssä. Säännöksen perusteella tap-

piot siirtyvät sulautuvan yhtiön kiinteältä toimipaikalta vastaanottavan yhtiön kiinteälle 

toimipaikalle, ja vastaanottavalla yhtiöllä on oikeus vähentää tulostaan sulautuvan yh-

tiön kiinteän toimipaikan tappio tappiontasaussäännösten mukaan. Vastaanottavan yh-

tiön omistajanvaihdoksen vaikutusta TVL 123 a §:n soveltamisedellytyksiin on punnittu 

KVL:n lainvoimaisessa ratkaisussa 2020/8, jossa käsiteltiin tappion siirtymistä sulautuvan 

 

95 Nuotio 2020: 274–278. 
96 Nuotio 2020: 274–278. 



40 

yhtiön Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta vastaanottavan yhtiön Suomessa 

sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Ratkaisussa oli kyse konsernin sisäisestä järjeste-

lystä, jossa isobritannialainen B Limited sulautui luxemburgilaiseen C S.A:een. Sulautuva 

yhtiö harjoitti liiketoimintaa Suomessa sivuliikkeen kautta ja myös vastaanottava yhtiö 

oli ennen sulautumista rekisteröinyt sivuliikkeen Suomeen. KVL totesi ratkaisussaan, että 

B Limited Suomen sivuliikkeelle vahvistetut tappiot siirtyivät TVL 123 a.2 §:n mukaisesti 

niin, että vastaanottavalla yhtiöllä oli oikeus vähentää tulostaan yhtiön kiinteän toimipai-

kan verotuksessa vahvistettu tappio.  

 

Sulautumisvastikkeen antamisen seurauksena tai muusta syystä C S.A:ssa oli kuitenkin 

tapahtunut TVL 122.1 §:n mukainen omistajanvaihdos. KVL katsoi, että vahvistetun tap-

pion siirtyminen edellytti TVL 122.3 §:n mukaista poikkeuslupaa siitä huolimatta, että 

TVL 123 a.2 §:ssä ei aseteta omistukseen liittyviä edellytyksiä tappioiden siirtymiselle. 

KVL perusteli ratkaisua TVL 123 a §:n viittaussäännöillä, joiden perusteella lain 119 ja 122 

§:n yleiset säännöt omistajanvaihdoksen vaikutuksesta rajoittivat tappioiden vähentä-

mistä. Näin ollen KVL:n ratkaisu vahvisti tulkintalinjan siitä, että tappioiden siirtyessä su-

lautuvan yhtiön Suomessa sijaitsevalta sivuliikkeeltä vastaanottavan yhtiön sivuliikkeelle, 

TVL 123 a §:n ohella järjestelyn toteuttamisessa on otettava huomioon myös tulovero-

laissa määritellyt yleiset edellytykset tappiontasauksesta ja omistajanvaihdoksesta vai-

kutuksesta tappioiden vähentämiseen. KVL:n tulkintalinja asettaa vastaanottavan yhtiön 

omistajanvaihdostilanteessa tasavertaiseen asemaan sulautuvan yhtiön sekä ulkomai-

sen sulautuvan yhtiön Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan. Tämän voidaan katsoa 

yhdenmukaistavan käytäntöä tilanteista, jotka edellyttävät poikkeusluvan hakemista ja 

siten KVL:n asettama edellytys poikkeusluvasta on perusteltu. 

 

3.2.3 Tappioiden lopullisuus ja vähentäminen rajat ylittävässä sulautumisessa 

Tappioiden siirtymisestä rajat ylittävässä sulautumisessa on säännelty melko rajallisesti. 

Yritysjärjestelydirektiivin 6 artiklassa todetaan, että siltä osin kuin siirtävän yhtiön jäsen-

valtion lainsäädännön mukaan yritysjärjestelyssä tappioiden siirtyminen vastaanotta-

valle yhtiölle on mahdollista, näiden säännösten soveltaminen on ulotettava siirtävän 



41 

yhtiön verotuksessa vähentämättä olevien tappioiden siirtymiseen sen alueella sijaitse-

valle vastaanottavan yhtiön kiinteälle toimipaikalle. Sulautuvan yhtiön tappioiden siirty-

misestä vastaanottavalle yhtiölle säädetään TVL 123 §:ssä, jossa ei ole eriytetty verokoh-

telua kansallisen ja rajat ylittävän sulautumisen välillä. Ottaen huomioon, että verotus-

tappioita on kohdeltava syrjimättömästi, yritysjärjestelydirektiivin 6 artiklan perusteella 

on kiistatonta, että tuloverolain tappiontasaussäännöksiä sovelletaan myös rajat ylittä-

viin sulautumisiin97. Siten, suomalaisen yhtiön sulautuessa toisessa jäsenvaltiossa asu-

vaan yhtiöön, sulautuvan yhtiön tappioiden on siirryttävä Suomeen muodostuvaan kiin-

teään toimipaikkaan samoin ehdoin kuin ne siirtyisivät vastaanottavalle suomalaiselle 

yhtiölle. 

 

Tappioiden vähentämisen tulkintaongelmat rajat ylittävissä sulautumisissa kulminoitu-

vat tilanteisiin, joissa vastaanottavalle yhtiölle ei muodostu sulautuneen yhtiön kotival-

tioon kiinteää toimipaikkaa, vaan sulautuvan yhtiön vahvistetut tappiot siirtyisivät rajan 

yli vähennettäväksi vastaanottavan yhtiön kotivaltion verotuksessa. Tappioiden siirtymi-

sestä rajan yli ei säännellä yksiselitteisesti yritysjärjestelydirektiivissä, eikä tappioiden 

siirtymistä rajan yli ole otettu huomioon myöskään TVL:n tappiontasaussäännöksissä98. 

TVL 123.2 §:ssä kuitenkin todetaan, että sulautumisen yhteydessä tappiot voidaan vä-

hentää TVL 119 §:ssä säädetyllä tavalla. TVL 119 §:n mukaan elinkeinotoiminnan tappio 

vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta ja elinkeinotoiminnan tappiolla tarkoitetaan 

EVL:n mukaan laskettua tappiollista tulosta. Ulkomaisella yhtiöllä ei kuitenkaan Suo-

messa sijaitseva kiinteä toimipaikka pois lukien ole EVL:n mukaan laskettua tappiollista 

tulosta, joten TVL 119 §:n sanamuoto huomioon ottaen ulkomaisen yhtiön tappiot eivät 

voisi sulautumisessa siirtyä Suomessa sijaitsevan vastaanottavan yhtiön käytettäviksi99. 

Oikeuskäytännön perusteella voidaan kuitenkin todeta, että verotustappiot voivat siirtyä 

vastaanottavan yhtiön käytettäviksi tietyin edellytyksin ainakin silloin, kun suomalaiseen 

yhtiöön sulautetaan ETA-alueella asuva tytäryhtiö100. 

 

97 Äimä 2013: 302, Penttilä 2009: 468.  
98 Äimä 2013: 302–303. 
99 Penttilä 2013b: 2. 
100 Immonen 2018: 516. 



42 

 

Rajat ylittävien tappioiden verokohtelu on muodostunut pitkälti EUT:n ratkaisukäytän-

nössä, jossa tappioiden siirtymisen tulkintaongelmia on punnittu SEUT 49 artiklan yrityk-

sen vapaan sijoittautumisoikeuden sekä SEU 5 artiklan suhteellisuusperiaatteen kautta. 

Tulkintakysymys nousi ensi kertaa käsiteltäväksi tuomiossa C-446/03 Marks & Spencer101, 

ja ratkaisukäytännön perusteella voidaan todeta kotimaisten ja rajat ylittävien tappioi-

den erilaisen verokohtelun olevan sijoittautumisoikeuden rajoittamista. Kuitenkin siltä 

osin, kun rajat ylittävät tappiot voitaisiin vähentää niiden syntyvaltiossa, sijoittautumis-

oikeuden rajoittamiselle on hyväksyttävä oikeuttamisperuste. Ulkomaisten tappioiden 

vähentämiskiellon katsottiin kuitenkin olevan SEU 5 artiklan suhteellisuusperiaatteen 

vastainen niissä tilanteissa, joissa tytäryhtiö on käyttänyt loppuun kaikki sen asuinvalti-

ossa olevat mahdollisuudet tappiontasaukseen102.  

 

Siten ulkomaisen tytäryhtiön vahvistetut tappiot voidaan sulautumisen yhteydessä vä-

hentää emoyhtiön verotuksessa siltä osin, kun tappiot ovat lopullisia. Lopullisilla tappi-

oilla tarkoitetaan tappioita, joita tytäryhtiön ei ole mahdollista hyödyntää tappionta-

sausta koskevassa hakemuksessa tarkoitetun verovuoden tai sitä aikaisempien verovuo-

sien verotuksessa, tulevien vuosien verotuksessa tai siirtää tappioita tytäryhtiön asuin-

valtiossa asuvalle kolmannelle osapuolelle etenkään siinä tapauksessa, että tytäryhtiö 

olisi myyty sille. Näyttövelvollisuus siitä, että nämä edellytykset täyttyvät, on emoyhtiöllä.  

 

Ulkomaisen tytäryhtiön tappioiden vähentämisoikeutta rajat ylittävässä sulautumisessa 

on käsitelty kansallisessa ratkaisukäytännössä KHO:n ratkaisussa 2013:155. Ratkaisu on 

osa prosessia, jossa rajat ylittävien tappioiden vähentämistä käsiteltiin KVL:ssa, KHO:ssa 

ja EUT:ssa. Asiassa oli kysymys siitä, saako suomalainen emoyhtiö vähentää ruotsalaiselle 

 

101 Tuomio C-466/03 Marks & Spencer käsittelee Iso-Britannian verotuksessa käytettävää konserniyhtiöi-
den tappioiden siirtojärjestelmää, mutta tuomion perusteluja ja siinä systematisoituja lopullisten tappioi-
den tunnusmerkkejä hyödynnetään myös rajat ylittävien sulautumisten tappiontasausta koskevassa oi-
keuskäytännössä. 
102 SEU 5 artiklan mukaisella suhteellisuusperiaatteella tarkoitetaan, että unionin toiminta ei saa ylittää 
sitä, mikä on perussopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen. Marks & Spencer -tuomiossa 
kyse oli siitä, onko ulkomaisten tappioiden vähentämiskielto liian pitkälle menevä toimi, ja voitaisiinko pe-
russopimuksen tavoitteet saavuttaa vähemmän rajoittavilla säännöksillä. 



43 

tytäryhtiölleen Ruotsin verolainsäädännön mukaan vahvistetut tappiot TVL 123.2 §:n 

mukaisesti, jos ruotsalainen tytäryhtiö sulautuu suomalaiseen emoyhtiöön. Emoyhtiölle 

ei sulautumisessa muodostuisi kiinteää toimipaikkaa Ruotsiin, sillä tytäryhtiön toiminta 

on lopetettu. Asiaan liittyvä EUT:n tuomio C-123/11, A Oy käsitteli ensinnäkin sitä, edel-

lyttääkö SEUT 49 artiklan mukainen sijoittautumisvapaus ulkomaisen tytäryhtiön tappi-

oiden vähentämismahdollisuutta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan vastaanottavan yh-

tiön verotuksessa, kun vastaanottavalle yhtiölle ei muodostu sulautuneen yhtiön asuin-

paikkavaltioon kiinteää toimipaikkaa ja kansallisen lainsäädännön mukaan vastaanottava 

yhtiö saa vähentää sulautuneen yhtiön tappioita vain, jos sulautunut yhtiö on ollut koti-

mainen tai tappiot ovat syntyneet tässä valtiossa sijainneessa kiinteässä toimipaikassa. 

Lisäksi asiassa käsiteltiin sitä, tuleeko vähennettävän tappion määrä laskea vastaanotta-

van yhtiön asuinpaikkavaltion verolainsäädännön mukaan vai pidetäänkö vähennettä-

vänä tappiona sulautuvan yhtiön asuinpaikkavaltion lain mukaan vahvistettuja tappioita.  

 

EUT:n tuomiossa C-123/11, A Oy päädyttiin Marks & Spencer -tuomion kanssa yhden-

mukaiseen ratkaisuun, eli Suomen lainsäädännön katsottiin rajoittavan sijoittautumisva-

pautta, mutta rajoitus katsottiin oikeutetuksi. Näin ollen EUT totesi, että lopullinen ulko-

maisen tytäryhtiön tappio voi siirtyä vähennettäväksi vastaanottavan emoyhtiön vero-

tuksessa. Kysymys siitä, voidaanko tappiot katsoa lopullisiksi, jätettiin kansallisen tuo-

mioistuimen selvitettäväksi. Lisäksi EUT lausui, että tappiot on laskettava yhdenvertai-

sesti suhteessa niihin laskusääntöihin, joita olisi sovellettu kansallisessa sulautumisessa. 

Asia siirtyi takaisin KHO:n käsittelyyn ja ratkaisun 2013:155 mukaan ruotsalaisen tytär-

yhtiön sulautuessa suomalaiseen emoyhtiöönsä, emoyhtiö voi vähentää tytäryhtiölle 

syntyneet tappiot Suomen verolainsäädännön mukaisesti, kunhan emoyhtiö näyttää to-

teen, että tytäryhtiö on käyttänyt loppuun mahdollisuudet kyseisten tappioiden huomi-

oon ottamiseksi eikä ole mahdollisuutta siihen, että tytäryhtiö tai kolmas osapuoli saisi 

ottaa tappiot huomioon Ruotsissa tulevien verovuosien osalta. KHO ei kuitenkaan varsi-

naisesti ratkaissut kysymystä siitä, saadaanko ulkomaisen tytäryhtiön tappiot tässä ta-

pauksessa vähentää. Mahdolliset siirtyvät tappiot on KHO:n ratkaisun mukaan esitettävä 

EVL:n säännösten mukaisina. 



44 

 

Edellä käsitellyn ratkaisukäytännön perusteella voidaan todeta, että tytäryhtiösulautu-

misessa lopulliset tappiot voivat siirtyä vähennettäviksi vastaanottavan emoyhtiön vero-

tuksessa. Lopullisten tappioiden käsite on määritelty Marks & Spencer -tuomiossa ja kä-

sitettä on täsmennetty myös muissa EUT:n tuomioissa. Kotimaisessa ratkaisukäytän-

nössä tulkintaongelmaa siitä, milloin tappioiden katsotaan olevan lopullisia, on käsitelty 

tarkemmin KHO:n vuosikirjaratkaisussa KHO 2020:51 sekä samaan aikaan annetussa nel-

jässä muussa julkaisemattomassa ratkaisussa. Julkaisemattomassa ratkaisussa KHO 2020 

T 2104 on kyse ratkaisussa KHO 2013:155 käsitellyn ruotsalaisen tytäryhtiön tappion lo-

pullisuudesta. Kaikissa viidessä ratkaisussa hallinto-oikeus katsoi, että ulkomaiselle tytär-

yhtiölle vahvistetut tappiot voitiin vähentää vastaanottavan suomalaisen emoyhtiön ve-

rotuksessa, sillä tappiot olivat lopullisia. KHO kuitenkin kumosi jokaisessa asiassa HaO:n 

päätöksen todeten, että EUT:n oikeuskäytännön mukaiset edellytykset tappioiden lopul-

lisuudelle eivät täyttyneet. 

 

Vuosikirjaratkaisussa KHO 2020:51 A-konserniin kuuluvan latvialaisen tappiollisen tytär-

yhtiön A AS:n liiketoiminta on päättynyt vuonna 2017 ja yhtiön vaihto- ja käyttöomaisuus 

on myyty elokuussa 2017. Vuoden 2017 tuloslaskelman mukaan A AS:n liikevaihto on 

ollut 10 795 052 euroa, liiketoiminnan muut tuotot 655 851 euroa ja korkotulot 4 euroa. 

A-konsernin konsernirakenteen yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisten kulujen säästä-

miseksi A AS on päätetty sulauttaa emoyhtiöönsä suomalaiseen A Oy:öön vuoden 2017 

aikana EVL 52.2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Sulautumisen jälkeen A-konsernille ei jää Lat-

viaan kiinteää toimipaikkaa, eikä A AS:n myyminen ulkopuoliselle ostajalle Latviassa ole 

emoyhtiön selvityksen mukaan konkreettinen vaihtoehto, sillä yhtiöllä ei ole sellaista toi-

mintaa tai omaisuutta, joka ulkopuolista voisi kiinnostaa. Verohallinto katsoi ennakkorat-

kaisussaan, että A Oy voi vähentää verotuksessaan A AS:n verovuosien 2008–2017 lopul-

liset, EVL:n säännösten mukaan lasketut tappiot TVL 119 §:ssä tarkoitetulla tavalla A AS:n 

sulauduttua A Oy:öön EVL 52–52 b §:n mukaisesti. Myös Helsingin hallinto-oikeus puolsi 

Verohallinnon kantaa tappioiden lopullisuudesta. 

 



45 

Asian käsittely siirtyi korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa KHO totesi tappioiden vä-

hentämisen epäämisen merkitsevän SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapauden rajoitusta, 

joka on EUT:n oikeuskäytännön mukaan perusteltu siltä osin, kun kyse ei ole sulautuvan 

yhtiön lopullisista tappioista. Näin ollen ratkaisussa KHO 2020:51 punnittiin sitä, onko A 

Oy tosiasiallisesti näyttänyt toteen, että ulkomainen sulautuva yhtiö on käyttänyt lop-

puun kaikki sen asuinvaltiossa olemassa olevat tappioiden huomioon ottamista koskevat 

mahdollisuudet. KHO käsitteli perusteluissa laajasti asiaan liittyvää EUT:n oikeuskäytän-

töä ja katsoi pitkien perusteluiden päätteeksi, että EUT:n oikeuskäytännön mukaiset 

edellytykset A AS:n tappioiden lopullisuudelle eivät täyttyneet eikä A Oy siten voinut vä-

hentää A AS:n verotuksellisia tappioita sulautumisen jälkeen. KHO:n perustelujen poh-

jalta voidaan todeta, että A Oy:n näyttö tappioiden lopullisuudesta ei ollut riittävä A AS:n 

varallisuusaseman ja A AS:n osakkeiden myyntimahdollisuutta koskevan selvityksen 

osalta. 

 

A AS:n varallisuusasemaa koskevan selvityksen mukaan yhtiöllä on ollut sulautumis-

vuonna tuloja Latviassa ja sulautumissuunnitelman luonnoksen mukaan A AS:n varojen 

määrä on ylittänyt sen velkojen määrän. Vastineessaan A Oy totesi, että A AS:n toiminta 

on lopetettu vasta sulautumisvuonna, ja näin ollen on luonnollista, että yhtiö on saanut 

tuloja sulautumisvuonna ennen toiminnan lopettamista. Sulautumisvuonna A AS:lla on 

myös ollut menoja enemmän kuin tuloja, mikä vain lisäsi yhtiön tappioiden määrää. A AS 

ei myöskään ole saanut tuloja enää toiminnan lopettamisen jälkeen. KHO kuitenkin ve-

tosi perusteluissa EUT:n oikeuskäytäntöön ja muun muassa asian C-172/13, Euroopan 

komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kansakunta perusteluihin.  

 

Ratkaisussa KHO 2020:51 KHO viittasi asian C-172/13 kohtaan 36, jossa EUT täsmentää, 

että ulkomailla asuvan tytäryhtiön tappioiden lopullisuus voidaan todeta vasta, kun se ei 

enää saa tuloja asuinjäsenvaltiostaan. Niin kauan kuin tytäryhtiö saa edes vähäisiä tuloja, 

on olemassa mahdollisuus, että syntyneet tappiot voidaan vähentää sen asuinjäsenval-

tiossaan tulevaisuudessa tuottamista voitoista. Siten KHO totesi, että varallisuusaseman 

selvityksen perusteella A Oy ei ole näyttänyt, ettei A AS olisi voinut saada 



46 

asuinvaltiossaan tulevien vuosien aikana edes vähäisiä rahoitus- tai muita tuloja. KHO:n 

perustelujen pohjalta voitaisiin tulkita, että tappiot voidaan katsoa lopullisiksi vain, jos 

sulautuvalla yhtiöllä ei enää sulautumisvuonna ole tasevarallisuutta, eikä asiassa siten 

anneta merkitystä yhtiön nettovarallisuudelle103.  

 

Osakkeiden myyntimahdollisuuden osalta A Oy esitti antamassaan selvityksessä, että A 

AS:lla ei ole sellaista toimintaa tai omaisuutta, joka olisi voinut kiinnostaa ulkopuolista 

tahoa. Lisäksi selvityksessä todettiin, että Latvian verolainsäädännön mukaan omistajan-

vaihdostilanteissa tappion vähentämisoikeus voidaan menettää, mikäli tappiollisen yh-

tiön toiminnan luonne muuttuu omistajanvaihdosvuotta seuraavan viiden vuoden ai-

kana. Ratkaisun KHO 2020:51 perusteluissa viitattiin kuitenkin EUT:n asiaan C-607/17, 

Memira Holding AB, jonka tuomion kohdissa 24–26 EUT esitti, että tappioiden lopulli-

suuden ehtona olevan siirtomahdollisuuden puuttuminen voi liittyä siihen, voiko kolmas 

etenkin siinä tapauksessa, että tytäryhtiö on myyty sille, ottaa kyseiset tappiot huomi-

oon tulevien verovuosien aikana. EUT:n mukaan tappioita ei voitaisi pitää lopullisina, jos 

ne voidaan käyttää taloudellisesti hyväksi siirtämällä ne kolmannelle, eikä siten voida 

suorilta käsin sulkea pois sitä, että kolmas voisi ottaa verotuksessa tytäryhtiön tappiot 

huomioon tämän asuinvaltiossa. Tappiot voitaisiin huomioida esimerkiksi siinä tapauk-

sessa, että tytäryhtiö luovutetaan hintaan, jossa otetaan huomioon sen veroedun arvo, 

joka saadaan voitaessa vähentää tappiot tulevina vuosina. EUT:n ratkaisukäytäntöön tu-

keutuen KHO katsoi, että näyttö siitä, että A AS:n osakkeiden myynti kolmannelle ei ollut 

mahdollista, ei ollut riittävä. KHO ei antanut ratkaisussa painoarvoa sille, olisiko kolmas 

taho menettänyt tappioiden käyttöoikeuden Latvian verolainsäädännön perusteella.  

 

Käsiteltyjen oikeustapausten perusteella voidaan todeta, että edellytykset tappioiden 

vähentämiselle rajat ylittävässä sulautumisessa ovat moninaiset. Tämänhetkisen oikeus-

käytännön mukaan tappiot voivat siirtyä rajat ylittäen vain tytäryhtiösulautumisessa. Li-

säksi rajat ylittävän sulautumisen on oltava objektiivisesti tarkastellen rinnastettavissa 

kansalliseen sulautumiseen, sulautuminen on toteutettava EVL 52 § ja EVL 52 a–b §:n 

 

103 KPMG 2020. 



47 

mukaan, järjestelylle on oltava liiketaloudelliset perustelut ja TVL 122–123 §:n ehdot 

omistajanvaihdoksesta ja sulautumisen vaikutuksesta tappiointasaukseen on täytyt-

tävä104. Jos nämä edellytykset täyttyvät, tappiot siirtyvät vastaanottavan emoyhtiön käy-

tettäviksi, kunhan emoyhtiö näyttää toteen, että tappiot ovat lopullisia. Lopullisiksi tap-

pioiksi voidaan katsoa vain ne tappiot, joiden käyttämiseen sulautuvalla yhtiöllä olisi ju-

ridinen oikeus: jos esimerkiksi tappioiden käyttöaika on mennyt jo umpeen sulautuvan 

yhtiön asuinvaltion verolainsäädännön mukaan, tappiot eivät voi myöskään siirtyä vas-

taanottavalle yhtiölle105.  

 

Tämänhetkisen ratkaisukäytännön perusteella tappioiden katsominen lopullisiksi edel-

lyttää ainakin, että yhtiölle ei jää sulautuvan yhtiön kotivaltioon kiinteää toimipaikkaa, 

sulautuvalla yhtiöllä ei ole mahdollisuutta hyödyntää tappioita kotivaltionsa verotuk-

sessa eikä yhtiö voi siirtää tappioita kolmannelle osapuolelle. Tappioiden lopullisuutta 

arvioidaan siitä näkökulmasta, olisiko tappiot voitu hyödyntää sulautuvan yhtiön kotival-

tiossa, jos sulautumista ei olisi tehty106. Käytännössä tappioiden katsominen lopullisiksi 

edellyttää, että sulautuvalla yhtiöllä ei ole sulautumisvuonna edes vähäisiä tuloja sekä 

näyttöä siitä, että sulautuvan yhtiön myyminen kolmannelle osapuolelle sen asuinvalti-

ossa ei ole edes hypoteettisesti mahdollista. Jos tappiot siirtyvät vastaanottavan emoyh-

tiön käytettäviksi, siirtyvä tappio lasketaan EVL:n säännösten mukaan. Verohallinnon kä-

sityksen mukaan sulautuvan yhtiön tappioiden EVL:n mukainen laskenta koskee vain 

niitä verovuosia, joilta sulautuvan yhtiön asuinvaltion verotuksessa on vahvistettu tai ve-

rotusta toimittaessa todettu tappio. Lopullisiksi todettuja tappioita voidaan vähentää 

enintään sulautuvan yhtiön asuinvaltiossa vahvistettuun tappioiden määrään asti.107 

 

Kynnys sille, että tappiot voitaisiin rajat ylittävässä