Tuomas Stadius 

Työntekijän ja viranhaltijan työtaisteluoikeus ja sen 
rajoittaminen 

 

 

 

 

 

 

 

   

Vaasa 2025 

Johtamisen akateeminen yksikkö 
 Julkisoikeuden pro gradu -tutkielma 

Hallintotieteiden maisteriohjelma 



1 

VAASAN YLIOPISTO 
Johtamisen akateeminen yksikkö 

Tekijä: Tuomas Stadius 
Tutkielman nimi: Työntekijän ja viranhaltijan työtaisteluoikeus ja sen rajoittaminen 
Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri 
Oppiaine: Julkisoikeus 
Työn ohjaaja: Kristian Siikavirta 
Valmistumisvuosi: 2025 Sivumäärä: 70 

TIIVISTELMÄ: 
Työtaisteluoikeus on yksi yhteiskunnan keskeisimmistä perusoikeuksista, vaikka sitä ei ole erik-
seen kirjoitettu perusoikeuksiin. Työtaisteluoikeudella on pitkät perinteet suomalaisessa yhteis-
kunnassa, sillä ensimmäiset työtaistelutoimenpiteet toteutuivat tiettävästi jo vuonna 1872. Työ-
taisteluoikeuden perusta rakentuu perustuslain (731/1999) 13.2 § mainittuun yhdistymisvapau-
teen, joka turvaa yksilön ja kollektiivisen joukon oikeuden järjestäytyä ammatillisesti ja turvata 
jäsentensä oikeuden toteutuminen. Työtaisteluoikeuden määritelmä on siinä mielessä häilyvä, 
ettei kirjoitettua lainsäädäntöä löydy suoraan kirjoitettuna, vaan lainsäädäntö on pirstaloitunut 
eri oikeudenalojen alle, kuten muun muassa työsopimuslain (55/2001), työ- ja virkaehtosopi-
muslain (664/1970), rikoslain (39–001/1889) ja työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoi-
menpiteiden edellytyksistä annetun lain (420/1962) säännöksiin. Työtaisteluoikeus saa merkit-
tävästi oikeusjärjestelmäämme täydennystä myös kansainvälisten sopimusten ja lakien suun-
nalta, jotka velvoittavat jäsenmaita ja näihin sopimuksiin sitoutuneita jäsenmaita. Työtaistelun 
eri muotoja voivat olla muun muassa lakot, poliittiset työtaistelut ja myötätuntotaistelut. 
 
Toukokuussa 2024 tuli voimaan eduskunnan säätämä lainsäädäntömuutos, jonka perusteella eri 
työtaistelutoimenpiteitä voidaan rajoittaa. Hallituksen esityksessä on todettu, että työtaistelu-
oikeuden rajoittamista oikeutettiin erityisesti työnantajan oikeuksiin kuuluvien omaisuuden 
suojan ja elinkeinotoiminnan suojaamista koskevien periaatteiden perusteella. Tutkimuskysy-
myksenä tutkielmassa on, miten työntekijän työtaisteluoikeus toteutuu nykyisen työrauhalain-
säädännön mukaan? Työssäni olen tarkastellut, miten työtaisteluoikeus on rakentunut yleisessä 
työsuhteessa ja virkahenkilöiden keskuudessa. Olen tuonut esille myös eduskunnan hyväksy-
mien lain muutosten sisältöä ja työtaisteluoikeuden yleisiä rajoitusperiaatteita. Lopuksi olen tar-
kastellut EU:n, YK:n ja ILO:n oikeusjärjestelmää ja oikeusvertailevaa tutkimusta vastaavasta ruot-
salaisesta työrauhalainsäädännöstä. Tutkimukseni metodeina olen hyödyntänyt lainopillista 
teoriaa ja systematisointia, ja oikeusvertailevaa metodia. Oikeuslähteinä olen käyttänyt tuo-
mioistuinten päätöksiä, kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön sisältöä, oikeuskirjalli-
suutta, ja virallislähteistä erityisesti perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja asiantuntijoiden lau-
suntoja. 
 
Tutkimuksen lopuksi olen todennut, että vaikka työtaisteluoikeus on todistettu oikeuskäytän-
nössämme ja kansainvälisissä sopimuksissa, on sen merkitys edelleen häilyvä. Ongelma syntyy  
myös työntekijän perusoikeudellisesta mahdollisuudesta olla järjestäytymättä ammatillisesti, 
joka saattaa aiheuttaa syrjinnän järjestäytyneiden työntekijöiden ja järjestäytymättömien vä-
lillä, sillä ammattiliittoon kuuluvilla on parempi oikeussuoja kuin liittoon kuulumattomilla. Työ-
taisteluoikeutta rajoitetaan virkahenkilöillä yleisesti suojatyön vaatimuksella, kuten myös niillä 
virkahenkilöillä, jotka edustavat valtiota. Vaikka työrauhalainsäädännön kehittämiseen liittyvät 
uudistukset on perusteltu ruotsalaisen lainsäädännön vastaavuudella, on suomalainen lainsää-
däntö edelleen osittain vapaampaa.  

AVAINSANAT: työtaistelut, lakko-oikeus, poliittiset oikeudet, perusoikeudet, työmarkkinaso-
pimukset 



2 

Sisällys  
 

1 Johdanto 4 

1.1 Tutkimuksen tausta 4 

1.2 Tutkimuksen menetelmä ja oikeuslähteet 9 

1.3 Tutkimuksen rakenne 11 

2 Yleinen työtaisteluoikeus 13 

2.1 Työtaisteluoikeuden oikeudelliset ulottuvuudet 13 

2.1.1 Työoikeuden keskeiset oikeusperiaatteet työtaisteluoikeudessa 15 

2.1.2 Ammatillinen yhdistymisvapaus ja kokoontumisvapaus 17 

2.2 Virkahenkilön työtaisteluoikeuden periaatteet 21 

2.2.1 Pidättyneisyys työtaisteluista 22 

2.2.2 Virkariitalautakunta 25 

3 Työrauhavelvollisuus ja työtaisteluoikeuden rajoittaminen 27 

3.1 Työrauhavelvollisuuden oikeudelliset piirteet 27 

3.1.1 Kielletty ja sallittu työtaistelu 29 

3.1.2 Poliittiset työtaistelut 33 

3.1.3 Myötätuntotaistelut 36 

3.2 Työtaisteluoikeuden rajoitusperiaatteet 38 

3.2.1 Turvaamistoimet 41 

3.2.2 Seuraamukset 43 

4 Työrauhalainsäädäntö kansainvälisessä lainsäädännössä ja sopimuksissa 47 

4.1 Työrauhalainsäädäntö Ruotsissa 47 

4.2 Eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö ja sopimukset 51 

4.2.1 EU-oikeus 53 

4.2.2 YK:n ja ILO:n sopimukset 57 

5 Johtopäätökset 60 

Lähteet 65 

 

 



3 

Lyhenteet 
 
EIS  Euroopan ihmisoikeussopimus 
EIT  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 
HE  Hallituksen esitys 
ILO  Kansainvälinen työjärjestö (International Labour Organization) 
KKO  Korkein oikeus 
KP-sopimus Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopi-

mus 
PeL  Perustuslaki (731/1999) 
PeVL  Perustuslakivaliokunnan lausunto 
RL  Rikoslaki (39–001/1889) 
TEM  Työ- ja elinkeinoministeriö 
TSL  Työsopimuslaki (55/2001) 
TSS-sopimus Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus 
TT   Työtuomioistuin 
YK  Yhdistyneet kansakunnat 
 
 
Tässä pro gradu- tutkielmassa on käytetty tekoälyä Vaasan yliopiston rehtorin 
27.6.2023 hyväksymien ohjeiden mukaisesti, jotka koskevat tekoälyn käyttöä opetuk-
sessa ja oppimisessa. Työssäni tekoälyä hyödynnettiin ruotsinkielisen lainsäädännön 
suomentamiseen. Käytettynä tekoälynä oli Microsoft Copilot (https://copilot.micro-
soft.com).  
 
4.4.2025 
Tuomas Stadius  

https://copilot.microsoft.com/
https://copilot.microsoft.com/


4 

1 Johdanto 

 

1.1 Tutkimuksen tausta 

 

Työtaisteluoikeus on yksi suomalaisen yhteiskunnan kulmakivistä, kun tarkastellaan 

työntekijöiden oikeuksia. Petteri Orpon hallituksen vuonna 2024 heinäkuussa voimaan 

tullut hallituksen esitys (myöhemmin HE) työrauhalainsäädännön muutoksiin liittyvästä 

laista muuttaa työntekijöiden oikeutta osoittaa mieltään. Suomessa on huomattu viime 

vuosien aikana, että erityisesti myötätuntotaistelut, eli toisen lakko-osapuolen toimin-

nan tehostamiseksi tehdyt lakkotoimet, ovat olleet tarkastelun kohteena kuinka pitkälle 

työtaistelutoimia voidaan viedä sen aiheuttamatta suuria vahinkoja lakon kohteena ole-

ville työnantajille.  

 

Työtaisteluoikeuden käyttö konkretisoituu työtaistelutoimenpiteessä, jossa työntekijät 

toimivat yhdessä luodakseen kollektiivisen painostustoimenpiteen. Kollektiivisuudella 

tarkoitetaan toiminnan joukkoluonnetta, joka työtaistelutoimenpiteessä edellyttää työn-

tekijöiden yhdistyneen ammattiliiton tai muilla tavoin yhdistyneiden työntekijöiden yh-

teisen tarkoituksen edistämistä1. Työtaistelutoimenpiteitä voivat olla muun muassa eri-

laiset lakot, ylityökiellot, työn jarruttaminen, saarrot, mielenilmaukset ja joukkoirtisa-

noutumiset. 

 

Työtaisteluoikeudella on pitkä historia yhteiskunnassamme. Ensimmäinen työtaistelu 

Suomessa tapahtui oletettavasti vuonna 1872, kun Helsingin kirjatyöntekijäin lukuyhdis-

tys vaati urakkapalkkojen korottamista2. Työtaisteluoikeutta on hyödynnetty aikoinaan 

nykyisinkin tuttuihin toimenpiteisiin, kuten poliittisiin vaikutusyrityksiin, joiden avulla 

Suomeen saatiin yleisen äänioikeuden ja yhdistymisvapauden merkityksen 

 

1 Kairinen ym., 2012, s.12. 
2 Koskela, 2019, s. 10 



5 

lainsäädäntöön3 . Työtaistelutoimenpiteiden merkittäviä käännöskohteita olivat erityi-

sesti yleislakot itsenäistymisen vuotena 1917 ja myöhemmin myös vuonna 1956.  

Vaikka Suomea pidetään lakkoherkkänä maana, joissain maissa lakkoilua tapahtuu jopa 

enemmän. Esimerkiksi Norja ja Tanska ovat olleet lakkoherkempiä maita 2010-luvulla, ja 

isoista Euroopan maista Ranska ja Espanja ovat määrällisesti lakkoilleet enemmän kuin 

Suomi4.  

 

Kehityskulkua on paljon katsottu muun muassa Ruotsista, jossa työtaistelut ovat jääneet 

vähäisemmiksi kuin Suomessa. Yhdeksi syyksi työtaisteluiden vähyydestä Ruotsissa ver-

rattaen Suomeen on työehtosopimusten yleissitovuuden puuttuminen. Tällöin jokaiselle 

toimialalle ja yritykselle eivät päde samat sopimukset, vaan tarkoituksena on luoda lii-

tyntäsopimukset, joihin niin järjestäytymättömät ja järjestäytyneet työnantajat voivat 

liittyä5. Kuitenkin lakkoherkkyyden vähentämiseen on vaikuttanut vahvasti yhteisen ti-

lannekuvan luominen ja myötämääräämisoikeus, jonka tavoitteena on edistää henkilös-

tön roolia yritysten ja organisaatioiden hallinnossa ja näin päästä vaikuttamaan päätök-

sentekoon 6 . Ruotsalaisesta työrauhalainsäädännöstä puhun tarkemmin luvussa 4.1., 

jossa syvennyn työrauhalainsäädännön antamiin oikeuksiin ja rajoituksiin.  

 

Viime vuosina Suomessa työtaistelutoimenpiteet ovat koskeneet työehtosopimuksiin 

kaavailtuja muutoksia, kuten myös ”pakkotyölakia”, joka velvoitti terveydenhuollon am-

mattilaisia pidättäytymään työtaisteluista niissä tehtävissä, joissa potilaiden terveys oli 

vaarassa vaarantua. Vaikka työtaisteluoikeuden merkitys työehtosopimusneuvottelui-

den edistämisen voimana on merkittävä, ovat neuvottelut itsessään tehokkain tapa edis-

tää työntekijöiden työssäolon ehtoja. Koska tilannetta, jossa sopimusta ei saataisi mis-

sään tilanteessa voimaan, on suomalaisessa toimintakulttuurissa kiteytynyt 

 

3 Koskela, 2019, s. 11. 
4 STTK, 2021, s. 14. 
5 Laina, 2021, s. 17. 
6 Laina, 2021, s. 20–21. 



6 

työmarkkinariitojen pakkosovittelu, vaikka Suomessa ei erikseen ole säädetty osapuo-

lien pakkosovintovelvoitteesta7. 

 

Lakiuudistuksen tavoitteena oli esityspaperin mukaan vakauttaa suomalaiset työmarkki-

nat ja parantaa yritysten toimintamahdollisuuksia, ja edistää myös ulkomailta tulevien 

investointien kohdistumista Suomen työmarkkinoille8. Ehdotus sisälsi myös yksilölle ja 

yhteisölle  erikseen kohdennettuja ja tehostettuja seuraamustoimenpiteitä, jos he osal-

listuvat osaksi laitonta työtaistelua. Näitä ovat sakkojen tapaiset seuraamusmaksut, jotka 

tilanteen mukaan ohjataan maksettaviksi laittomaan lakkoon osallistujalle, tai sen järjes-

tämälle ja ylläpitämälle järjestölle. Lakiuudistukset hyväksyttiin toukokuussa 2024, ja ne 

tulivat sovellettaviksi, ja antaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle muutoksen sukupuo-

livaikutuksista selvityksen vuoden 2027 loppuun mennessä9.   

 

Vaikka työtaisteluoikeutta ei ole erikseen määritetty nykyisessä lainsäädännössämme, 

on työntekijöiden työtaisteluoikeus katsottu kuuluvan yleiseen ammatilliseen yhdisty-

misvapauteen, ja näin ollen olevan osa perustuslain (731/1999, myöhemmin PeL) 13.2 

§:ssä mainittuun yhdistymisvapauteen10 ja työsopimuslain (55/2001, myöhemmin TSL) 

7 luvun 2.2 §:n 2.kohtaan, jossa viitataan työtaistelutoimenpiteeseen liittyvään irtisano-

miskieltoon. Työrauhavelvollisuudesta ja työtaisteluoikeudesta päätetään työ- ja virka-

ehtosopimuksissa, joista neuvotellaan työnantajan ja työntekijäpuolen välisissä sopi-

musneuvotteluissa.  

 

Lainsäädännöllistä pohjaa työtaisteluoikeus saa muun muassa virkaehtosopimuslaista 

(664/1970), laista työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyk-

sistä (420/1962), työehtosopimuslaista (436/1946) ja TSL:stä. Työtaisteluoikeus saa yli-

kansallista lainsäädäntöä myös Euroopan unionin oikeudesta, kuten Euroopan sosiaali-

sesta peruskirjasta (1. osa 5 ja 6 art. ja 2. osa), Yhdistyneiden kansakuntien (myöhemmin 

 

7 Koskela, 2019, s.37. 
8 HE 12/2024, s. 50. 
9 EV 29/2024, s. 1. 
10 PeVL 12/2003, s. 2. 



7 

YK) oikeudesta ja Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimuksista, jotka velvoittavat näiden 

toimintaan sitoutuneita maita (sopimus nro 87 ja 98). ILO:n sopimus nro 87. koskee am-

matillisen järjestäytymisvapauden ja -järjestäytymisoikeuden suojaa, kun taas sopimus 

nro 98 koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden soveltamista. 

Muita merkittäviä sopimuskokonaisuuksia ovat KP-sopimus, eli kansalaisoikeuksia ja po-

liittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (22 art.), TSS-sopimus, eli talou-

dellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus (8 art.) ja Euroopan ihmisoi-

keussopimus (EIS, 11 art.). Työtaisteluoikeus kiinnittyy merkittävästi työoikeudelliseen ja 

sopimusoikeudelliseen tutkimukseen, unohtamatta kansainvälisen oikeuden  ja sopi-

musten vaatimia ihmisoikeusvelvoitteita. 

 

Tutkimuskysymyksenä on, miten työntekijän työtaisteluoikeus toteutuu nykyisen työrau-

halainsäädännön mukaan? Olen jakanut tutkimuskysymyksen kolmeen eri alakysymyk-

seen: 

1. Miten nykyinen suomalainen työrauhalainsäädäntö on rakentunut? 

2. Miten erilaiset rajoitusperiaatteet näkyvät työntekijöiden perusoikeudellisen 

työtaisteluoikeuden toteutumisessa? 

3. Millaisena Ruotsin työrauhalainsäädäntö on verrannollinen Suomen lainsäädän-

töön nähden? 

 

HE 12/2024 mukaan muutoksia tehdään poliittisiin työtaisteluihin, kuin myös myötätun-

totaisteluiden kestoihin ja näin muutetaan merkittävällä tavalla työntekijän oikeutta 

osoittaa mieltään. Esitys tuo työntekijälle myös erilaisia seuraamuksia lainvastaisiin työ-

taistelutoimiin, joten tämän tutkiminen on myös mielenkiintoista, koska työntekijä on 

alisteisessa asemassa työnantajaansa, eikä työtaisteluoikeuden lisäksi työntekijällä ole 

merkittävää asemaa vaikuttaa työhönsä olosuhteisiin.  

 

Yleisesti työoikeudessa on nähty vastuun lakkojen järjestämisestä olleen järjestöillä, jol-

loin työntekijällä on ollut mahdollisuus osallistua ilman vaaraa rangaistuksen saamisesta 

toisen järjestämästä työtaistelutoimenpiteestä. Tämä on todettu myös vallitsevassa 



8 

oikeuskäytännössä, jossa vastuun laittomasta työtaistelusta on työntekijäjärjestöllä, ei 

sen jäsenellä eli työntekijällä 11 . Tämä muuttaa merkittävällä tavalla oikeuskäytäntö-

ämme koskien työntekijän perusoikeuksia ammatillisen yhdistymisvapauden osalta. Tu-

len käsittelemään työssäni myös julkisoikeudelliselle tutkimukselle merkityksellistä vir-

kaehtosopimuksen alaisena olevien virkahenkilöiden työtaisteluoikeutta, sillä se eroaa 

merkittävästi työsuhteissa vallitsevasta yleisestä työtaisteluoikeudesta ja tuo näin ollen 

kiinnostavaa vertailua näiden kahden erilaisen työroolin eroavaisuuksista. 

 

Työtaisteluoikeutta käsittelevissä tuomioistuimissa on käytössä erityinen järjestelmä, 

jossa tuomioita jakavat niin työtuomioistuin kuin korkein oikeus. Tämä toimintapa on 

eriävä yleisestä tuomioistuinmallista, ja tähän on myös suhtauduttu kriittisesti. Oikeus-

turvan toteutuminen varsinkin työtuomioistuimen antamista päätöksistä on mahdo-

tonta, sillä työtuomioistuimen päätöksistä ei saa erikseen valittaa. Uusimmassa lainsää-

däntömuutoksessa ei tähän ongelmaan paneuduttu, vaikka lainsäädäntötyössä huomi-

oitiin mahdollinen kaksinkertainen käsittely, jossa sama asia voi olla käsittelyssä niin työ-

tuomioistuimessa kuin korkeimmassa oikeudessa. 

 

Tutkimuksen rajauksena en tule käsittelemään sopimusneuvotteluiden toimintaa tee-

maani käsitteleväksi aiheeksi, vaikkakin valtakunnansovittelijan ja työmarkkinaneuvotte-

luiden merkitys työtaisteluiden sovitteluun osapuolien välillä on merkittävä, mutta kes-

kittyminen työtaisteluoikeuteen ja sen rajoittamiseen eivät kuulu valtakunnansovitteli-

jan toimintapiiriin lukuun ottamatta valtakunnansovittelijan ehdotuksia sopimusriidan 

ratkaisemiseksi.  

 

Tutkimukseni pääpiste tulee keskittymään erityisesti työntekijän näkökulmasta olevaan 

työtaisteluoikeuteen, joten myös työnantajan oikeuksiin kuuluvia työtaistelutoimenpi-

teitä ei tässä työssä tulla käsittelemään kattavalla tasolla, vaikkakin työrauhavelvollisuu-

den raukeaminen tarjoaa työnantajalle myös erilaisia työtaistelumahdollisuuksia. Koska 

suurin osa olemassa olevasta lainsäädännöstä ja oikeuskirjallisuudesta koskee 

 

11 KKO 2010:93. 



9 

pääasiassa työntekijän työtaisteluoikeutta, on sen kannalta myös huomioon otettavaa 

antaa painopiste työntekijän työtaisteluoikeuden tutkimiselle. 

 

 

1.2 Tutkimuksen menetelmä ja oikeuslähteet 

 

Työssä käytettävä metodi on pääasiallisesti lainopillinen, mutta olen nähnyt tarpeel-

liseksi myös oikeusvertailevan näkökulman lisäämisen tutkimukseeni, sillä HE 12/2024 

mukaan tehtävää lainmuutosta on perusteltu myös pohjoismaalaisittain yhteneväisellä 

lainsäädännöllä. Tämän takia tutkimuksen kannalta olisi hyvä tutkia myös verrokkimaan 

lainsäädäntöä, johon uudistukset pohjautuvat ja tarkastella, millä tavalla ne eroavat suo-

malaisesta oikeusjärjestelmästä.  

 

Lainopilla tarkoitetaan oikeuden tutkimusta, jonka tutkimuskohteena on voimassa oleva 

oikeus12. Lainopin tehtävä voimassa olevan oikeuden tutkimuksessa on systematisoinnin 

ja tulkinnan tehtävät. Systematisoinnilla tarkoitetaan oikeusnormien pohjalta rakentaa 

yhtenäinen kehikko, jonka avulla järjestetään yhtenäinen ja johdonmukainen oikeusjär-

jestelmä13. Oikeusjärjestelmän ymmärtämiseen tulee huomioida myös oikeuden eri ta-

sot, jotta voidaan ymmärtää oikeusjärjestelmän suhteita, joita eri oikeusjärjestelmien 

välille syntyy14. Erityisesti oikeuskäsitteiden ja periaatteiden ymmärtäminen luo ratkai-

suohjeita ja annetun oikeuskysymyksen paikan oikeusjärjestelmän systematisoinnissa15. 

Uskon systematisoinnin toimivan hyvin juuri tämän teeman käsittelyyn, sillä lainsää-

däntö on erittäin pirstaleista, ja kansallinen lainsäädäntö saa paljon vaikutteita myös kan-

sainvälisistä sopimuksesta ja ylikansallisesta lainsäädännöstä. 

 

 

12 Hirvonen, 2011, s. 21. 
13 Hirvonen, 2011, s. 26. 
14 Tuori, 2013, s. 64 
15 Kolehmainen, 2015, s. 17. 



10 

Oikeusvertailevalla tutkimuksella tarkoitetaan yleisesti ottaen tiedonhankinta erilaisten 

oikeusjärjestelmien välillä, jotta saadaan tarvittavaa tutkimustietoa eri maiden oikeus-

järjestykseen kuuluvista normeista16. Huomattava ero lainopillisen tutkimuksen periaat-

teisiin, oikeusvertailevassa tutkimuksessa voidaan hyödyntää normatiivista argumentaa-

tiota, mutta vertailevan tutkimuksen tiedonintressit eivät kohtaa. Koska oikeusvertailun 

tavoitteena on selventää eroja ja yhtäläisyyksiä eri maiden oikeusjärjestysten välillä ja 

miten näihin yhtäläisyyksiin tai eroavaisuuksiin on päädytty.17 Oikeusvertaileva metodi 

toimii siis omalta osaltaan tutkimuksen tietoperustan luojana. 

 

Lähteet, joita käytän tässä tutkielmassa, ovat vahvasti lainsäädännön valmisteluun liitty-

vät valiokuntien lausunnot ja mietinnöt, aiheeseen liittyvää kotimaista ja ulkomaalaista 

oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita. Olen pyrkinyt tuomaan myös monipuolisesti eri tuo-

mioistuinten ratkaisuja liittyen työntekijöiden työtaisteluoikeuteen kotimaisissa ja kan-

sainvälisissä tuomioistuimissa. Tuon työssäni esille myös kansallisen lainsäädännön tuo-

maa kokonaisuutta koskien työrauhavelvollisuutta ja työtaisteluoikeutta, joka on eriyty-

nyt eri oikeudenalojen alle, kuten työoikeuden, rikosoikeuden ja sopimusoikeuden alalle.  

 

Aiempi tehty tutkimus on nojautunut vahvasti työtaisteluoikeuden perusoikeusnäkökul-

maan sopimuksettomassa tilassa, kuten myös työtaisteluoikeuden asemasta oikeusjär-

jestyksessämme ja siihen liittyvistä rajoitusperusteista. Työni tulee vaiheittain käsittele-

mään samoja asioita, mutta pyrin tuomaan esille uudistettujen lainsäädäntömuutoksien 

tukemaa merkitystä.  Valitsin tämän aiheen tutkimuksen kohteeksi, koska kansalliseen 

lainsäädäntöön tulevat muutokset ovat ajankohdaltaan uusia, eikä kattavaa tutkimusta 

näiden uudistusten merkityksestä yksilön työtaisteluoikeuteen ole vielä tehty. 

 

 

 

16 Husa, 2013, s. 30. 
17 Husa, 2013, s. 32–33. 



11 

1.3 Tutkimuksen rakenne  

 

Olen jakanut tutkimukseni kolmeen eri päälukuun, joissa pyrin tarkastelemaan tutkimus-

kysymystäni ja siihen liittyviä alakysymyksiä. Koska tutkielmassa käsitellään niin kotimai-

sia kuin kansainvälisiä oikeuslähteitä, olen katsonut tarpeelliseksi erotella nämä omiksi 

luvuikseen, jotta jokaisen kokonaisuuden ymmärtäminen olisi helposti ymmärrettävää ja 

luettavaa, ja lukija saisi käsityksen eri oikeusjärjestelmien merkityksestä ja yhtäläisyy-

destä. 

 

Toisessa luvussa käsittelen työtaisteluoikeuden perusoikeudellisia näkökulmia, miten 

ammatillinen yhdistymisvapaus ja kokoontumisvapaus vaikuttavat työtaisteluoikeuden 

toteutumiseen. Tarkastelen luvussa myös yleisiä työoikeudellisia periaatteita soveltaen, 

miten ne ovat vaikuttaneet työtaisteluoikeuden muodostumiseen, kuten työnantajan ja 

työntekijän välisten voimasuhteiden merkitystä ja heikomman osapuolen suojaa. Lu-

vussa käsittelen myös työntekijän työtaisteluoikeutta niin työsopimussuhteiden ja virka-

ehtosopimusten piirissä olevien henkilöiden välillä, ja miten näiden kahden työtaistelu-

oikeus ovat erilaisia toisistaan. Yksi merkittävistä eroista palvelusuhteisen ja virkasuhtei-

sen sopimuksen osalta jakautuvat yleisesti kahteen erilaiseen sopimusjärjestelmään. 

 

Kolmannessa luvussa käsittelen tarkemmin hallituksen esityksen tuomien muutosten ja 

voimassa olevan työrauhalainsäädännön sisältöä, ja kuinka työtaistelutoimenpiteiden 

rajoittaminen on säädetty. Luvussa otan käsittelyyn tarkemmin työtaisteluoikeuden lail-

lisia ja laittomia periaatteita. Yleisten periaatteiden mukaisesti sopimuksettomassa ti-

lassa tapahtuvat työtaistelutoimenpiteet ovat sallittuja, mutta myös sopimuksen voi-

massa ollessa tietyt työtaistelutoimenpiteet ovat mahdollisia. 

 

Neljännessä luvussa tulen tarkastelemaan ruotsalaista työrauhalainsäädäntöä, ja kuinka 

se vertailevalla tasolla eroaa kotimaisesta lainsäädännöstämme. Luvussa käsiteltävän 

maan valitseminen valikoitui läheisen yhteiskunnallisen mallin, että lakiuudistuksen pe-

rusteluiden pohjalta, joissa Ruotsin mallia on nostettu esille. Ruotsalaisen lainsäädännön 



12 

suomentamisessa olen hyödyntänyt tekoälyä, jotta lakitekstin on ymmärrettävää ja sen 

soveltaminen helpompaa oikeusvertailevan metodin puitteissa, ja nämä olen kirjannut 

työhöni omin sanoin soveltaen suomennettua tekstiä. Laajuudessaan yhtenäisen poh-

joismaalaisen työrauhalainsäädännön tutkiminen pro gradu- tutkielmassa osoittautui 

liian suureksi työmäärään verrattaen, joten keskityn tässä luvussa vain Ruotsin työrau-

halainsäädäntöön ja miten se eroaa tai yhtenee Suomen vastaavan uudistetun työrau-

halain puitteissa.  

 

Tulen tarkastelemaan neljännessä luvussa myös kansainvälistä lainsäädäntöä ja sopi-

muksia, jotka vaikuttavat sitovasti lainsäädäntöömme niin EU:n kuin YK:n tasolla, sillä 

suurin osa lainsäädäntömme ja oikeuskäytännön perusteella syntyneestä työtaisteluoi-

keuden perusteista ovat juuri kansainvälisestä lainsäädännöstä johdettuja. Koska suurin 

osa kansainvälisistä velvoitteista työtaisteluoikeudessa on pirstaloitunutta, jaan luvun 

käsittelyn erikseen EU:n sisältä tulevaan lainsäädäntökokonaisuuteen ja YK:n ja ILO:n so-

pimuskokonaisuudet omiksi alaluvuikseen.  

 

Tutkielman lopussa olevaan johtopäätöslukuun koonnut tutkimuksestani johtopäätökset 

ja esitän mahdollisia jatkotutkimuskohteita käsiteltävälle aiheelle, joilla tutkimusta voi-

taisiin vielä syventää nyt tehdystä tutkimuksesta.  



13 

2 Yleinen työtaisteluoikeus 

 

2.1 Työtaisteluoikeuden oikeudelliset ulottuvuudet 

 

Työtaisteluoikeudella on pitkät perinteet suomalaisessa työoikeudessa, vaikkakin työ-

taisteluoikeuden käsitettä ei ole määritelty erikseen missään lainsäädännössä. Sen sijaan 

erilaisista työtaisteluoikeuden ulottuvuuksista on erinäistä lainsäädäntöä laista työriito-

jen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimien tunnusmerkeistä (420/1962). Työtaistelu-

oikeus on rakentunut erityisesti valiokuntalausuntojen ja tuomioistuinkäytännön toimin-

nassa. Työtaisteluoikeuden toiminnallinen perusta rakentuu työtaistelutoimenpiteessä, 

jota myöskään ei ole erikseen määritelty lainsäädännössämme. Kuitenkin tuomioistui-

met ja oikeuskirjallisuutemme on määritellyt kollektiiviseksi toimeksi, eli joukkoista-

miseksi, jossa työntekijöiden joukko pyrkii toimillaan vaikuttamaan erilaisilla painostus-

toimilla osapuolta hyväksymään vaaditut toimenpiteet18.  

 

Työtaisteluoikeuden tunnusmerkeiksi on myös nähty tietynlainen tehokkuuden ja toi-

menpiteen liittyminen juuri työhön, jossa teholla tarkoitetaan jonkinlaista voimaa tai lii-

kettä, esimerkiksi mielenosoitukselliset toimet ja niihin liittyvät lakkotoimet. Työhön liit-

tymisellä viitataan siihen, että toimenpide tapahtuu työssä, ja tapahtuva toimenpide on 

työhön liittyvää toimintaa19. Näin ollen työn ulkopuolella tai työhön kuulumatonta rajoit-

tunutta työtaistelutoimenpidettä ei tunnisteta työtaisteluoikeuden piiriin kuuluvaksi oi-

keudeksi. 

 

Vaikka erillistä lakia ei työtaisteluoikeudesta ole Suomessa erikseen säädetty, emme ole 

tässä ainoita. Esimerkiksi Saksassa järjestelmä on vastaavanlainen, jossa työtaisteluoi-

keudesta ei ole erillistä säädettyä lakia, vaan työtaisteluoikeus nähdään johtuvan Saksan 

 

18 Saloheimo, 2020, s. 209. 
19 Hölttä, 2021, s. 5–6. 



14 

perustuslain 9 artiklan 3. kohtaan, jossa säädetään yhdistymisvapaudesta20 . Saksassa 

tuomioistuimet ovat myös oikeuskäytännössään soveltaneet työtaisteluoikeuden syntyä 

eri oikeusperiaatteisiin vedoten. Saksassa käytössä oleva malli ei siis eroa merkittävästi 

omasta järjestelmästämme. Sen sijaan ruotsalaisessa lainsäädännössä on erikseen lakiin 

kirjattuja säännöksiä, jotka säätävät yleisesti työtaistelutoimenpiteiden oikeuksista ja ra-

joituksista työelämässä. Tästä kerron tarkemmin tutkielman neljännessä luvussa. 

 

Työtaisteluoikeus luetaan yleisiin vapaus- ja valtaoikeuksiin, jossa työntekijän työsopi-

muksen alaiset oikeudet ja velvollisuudet syrjäytyvät työntekijän osallistuessa lailliseen 

työtaisteluun, ja oikeusjärjestelmä antaa erityistä suojaa työsuhteen turvaamiselle muun 

muassa irtisanomista ja syrjivää kohtelua vastaan21. Vapausoikeuksilla tarkoitetaan ylei-

sesti julkisen toiminnan pidättäytymistä rajoittamasta yksilön toimintavapautta22. Työ-

taisteluoikeus voidaan lukea myös poliittisiin perusoikeuksiin, joilla rajoitetaan hallinnon 

valtaa23. Nämä voidaan yhdistää yleisesti työtaisteluvapauden käsitteeseen, joka antaa 

merkityksen sille, että valtio ei voi puuttua työtaisteluoikeuden rajoittamiseen asetta-

matta tarkkoja lailla säädettyjä edellytyksiä, kuten onnettomuuksien tai kriisitilanteiden 

varalle24 . Tämä voidaan nähdä merkittävänä osana oikeusvaltioperiaatetta ja perusoi-

keusmyönteistä lainsäädäntöä, jolloin valtio pyrkii omalla toiminnallaan edistämään yk-

silöiden ja kollektiivin perusoikeuksien toteutumista. 

 

Työoikeudessa tarkasteltava perusoikeuksien merkitys osana normikollisiota on hieman 

erilainen, ottaen huomioon työehtosopimusten ja työsopimusten laajan merkityksen ta-

kia lain kirjausten lisäksi. Perusoikeuksien punninnassa tulee siis ottaa huomioon, miten 

tulkintaa tulisi tehdä, ja mitä painotetaan. Tarvetta normikollisioiden tulkinnalle on, sillä 

työtaisteluoikeutta koskeva pirstoutunut lainsäädäntö voi määritellä monella eri tavalla, 

miten periaatetta tai lain säännöstä tulee soveltaa tietyssä tilanteessa, ja mille annetaan 

 

20 Lamminen, 2020, s. 14. 
21 Kairinen ym., 2012, s. 124. 
22 Hallberg ym, 2005, s. kohta Perusoikeuksien luokittelua. 
23 Hölttä, 2012, s. 936. 
24 Hölttä, 2012, s. 938. 



15 

suurempi painoarvo normien tulkinnassa. Työtaisteluoikeus saa merkityksensä PeL:n 

(731/1999) 13 §:stä, mutta asiaa koskevaa lainsäädäntöä on istutettu myös rikoslain 

(myöhemmin RL, 39–001/1889) ja TSL:n (55/2001) säännöksiin. 

 

Normihierarkia antaa siis etusijajärjestyksen, missä järjestyksessä normeja tulisi painot-

taa. Työoikeudessa korkeimmalla normihierarkiassa ovat perustuslaki ja Suomen allekir-

joittamat ja ratifioimat kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Tämän jälkeen etusijalla 

ovat niin kutsutut ehdottomat lainsäännökset, kuten EU-oikeuden lainsäädäntö. Näiden 

lainsäädäntökokonaisuuksien jälkeen tarkastellaan normikollisiotilanteessa työehtosopi-

muslain sitovia määräyksiä ja yleissitovia työehtosopimusten määräyksiä, joita on sisäl-

lytetty TSL 2:7:n. Vasta tämän jälkeen tarkastellaan tilanteissa, jossa ei ole saatu ratkai-

sua, sopimusvapauden piirissä olevia normeja, joista voidaan sopimuksella päättää toisin, 

tai mitä yhteistoimintalain nojalla tehdyssä sopimuksessa on päätetty25. 

 

 

2.1.1 Työoikeuden keskeiset oikeusperiaatteet työtaisteluoikeudessa 

 

Työoikeuden keskeisiä periaatteita voidaan osaltaan soveltaa osaksi työtaisteluoikeuden 

perusteita. Yksi merkittävimmistä periaatteista työoikeudessa on työnantajan ja työnte-

kijän välisen suhteen erikoisuus, jota kutsutaan työnantajavaltaisuudeksi. Tämä tarkoit-

taa käytännössä, että sopimussuhteessa oleva työntekijä on alisteisessa asemassa suh-

teessa työnantajaansa työn johtamiseen- ja valvontaoikeuteen, eli direktio-oikeuteen, 

liittyvien oikeuksien perusteella26. Työtaisteluoikeudella onkin merkittävä rooli työnan-

tajavaltaisuuden ja työntekijän välisen kuilun kaventamisella, sillä työtaisteluoikeus näh-

dään työntekijän oikeuksia suojaavana toimena ja tapana, millä työntekijä voi merkittä-

vällä tavalla vaikuttaa omaan asemaansa ja oikeuksiensa toteutumiseen työssä.  

 

 

25 Bruun, 2022, s. 281. 
26 Bruun, 2022, s. 25. 



16 

Vaikka työnantajalla on merkittävää määräämisoikeutta työhön liittyvissä toimissa, on 

lainsäädäntöömme rakennettu myös työntekijää suojaavia toimia. Työoikeudellinen suo-

jeluperiaate rakentuu juuri heikomman suojaa koskevaksi periaatteeksi. Koska heikom-

man osapuolen tilanne ei rakennu pelkästään eri lain säännösten vaikutuksen alaisena,  

tilanteen kehittymiseen vaikuttavat myös markkinavoimat, poliittisten olojen epävakaus 

ja työmarkkinajärjestöjen aktiivisuus27.  

 

Suojeluperiaatetta kohdistetaan palvelussuhteen heikommassa asemassa olevaan hen-

kilöön, oli kyseessä sitten työsuhteessa oleva tai viranhaltijana työskentelevä henkilö. 

Tämä on todistettu myös kollektiivisen työoikeuden neutraliteettiperiaatteen mukaisesti, 

jossa suojeluperiaate nähdään tasoittavana eri osapuolten väliseen eroavaisuuteen voi-

masuhteiden perusteella. Neuvottelussa toimivat järjestöt ovat itsessään tasavahvoja, 

eikä valtion puuttumista työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluihin nähdä hyväksyttävänä 

toimena.28. 

 

Työtaisteluoikeuden käyttäminen laillisin perustein mahdollistaa työtaistelutoimenpi-

teeseen osallistuville syrjintäsuojan. TSL 2:2 ja PeL 6 § syrjintäsuojan mukaan ihmiset 

ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä heitä saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa 

erilaiseen asemaan missään muodossa. Esimerkiksi ammattijärjestöön kuuluvalla henki-

löllä, joka osallistuu järjestön aloittamaan työtaistelutoimenpiteeseen, ei toimillaan riko 

velvoitteita, joita yksityisen työsopimussuhteessa työntekijä on hyväksynyt. Myös järjes-

täytymättömällä työntekijällä on oikeus pitäytyä neutraalina osapuolena ja voi halutes-

saan kieltäytyä tekemästä töitä niiden henkilöiden osalta, jotka ovat osallistuneet työ-

taistelutoimenpiteeseen29.  

 

Syrjintäsuoja suojaa työntekijää työnantajan toimilta työtaistelutoimenpiteessä, jossa 

työtaistelutoimenpiteeseen osallistuvaa työntekijää uhattaisiin irtisanomisella tai 

 

27 Bruun, 2022, s. 26. 
28 Bruun, 2022, s. 29. 
29 Bruun, 2022, s. 238. 



17 

muuten syrjivällä toimella. TSL:n 7 luvun 2 §:ssä mainitaan, että työntekijää koskevaan 

irtisanomisen asiallisen ja painavan perusteen soveltaminen ei tule kyseeseen, kun työn-

tekijä on osallistunut työehtosopimuslain tai työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaiste-

lutoimenpiteiden edellytyksistä annetun lain tai ammattiliiton aloittamaan työtaistelu-

toimenpiteeseen30. 

 

 

2.1.2 Ammatillinen yhdistymisvapaus ja kokoontumisvapaus 

 

Työtaisteluoikeus on sisäistetty oikeuskäytännössä ja virallislähteissä PeL 13.2 §:iin, jossa 

säädetään yhdistymisvapaudesta ja kokoontumisvapaudesta perusoikeutena. Yhdisty-

misvapauden mukaan jokaisella on oikeus perustaa ja kuulua yhdistykseen, ja täten tur-

vata myös ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvo-

miseksi.  

 

Vaikka työtaisteluoikeuden perusteeksi kuuluva yhdistymisvapauden oikeusvaikutukset 

kohdistuvat periaatteellisesti julkiseen valtaan, on kyseisellä säännöksellä oikeusvaiku-

tuksia myös yksityisten välisiin oikeussuhteisiin, jolloin yhdistymisvapautta ja kokoontu-

misoikeutta ei saa rajoittaa myöskään työsuhteeseen perustuvissa oikeussuhteissa31. Tä-

män voi nähdä koskevan ammatillisen yhdistymisvapauden lisäksi kokoontumisvapau-

teen, eli mielenosoittamiseen. Yhdistymisvapauden periaate on kirjattu myös TSL:n 13 

luvun 1 §:n, joka sitoo oikeuden tulkintaa koskien myös yksityisissä työsuhteissa tapah-

tuvaa perusoikeuksien toteutumista. 

 

Huomionarvoista on, että alun perin ennen perustuslakiuudistusta vuonna 1995, yhdis-

tymisvapauden merkitys rakentui vain oikeuteen perustaa yhdistyksiä. Kun perustuslain 

muutoksen yhteydessä paneuduttiin yhdistymisvapauden periaatteeseen, lisättiin lakiin 

 

30 EV 29/2024. 
31 Hallberg ym., 2005, kohta Kokoontumis-  ja yhdistymisvapaus perusoikeuksina. 



18 

oikeus kuulua ja osallistua yhdistyksen toimintaan, sillä nämä oikeudet oli jo todettu oi-

keuskäytännössämme ja näiden poissulkeminen ei mahdollistaisi yhdistyksien perusta-

mista. Samoilla periaatteilla syntyivät ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjes-

täytyä muiden oikeuksien ja etujen valvomiseksi32. 

 

Ammatillisen yhdistymisvapauden turva koskee merkittävästi työntekijän syrjimättö-

myysperiaatetta, jossa vapauttaan käyttävälle työntekijälle ei saa aiheutua merkittävää 

haittaa lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistumisesta. Työntekijän perusoikeu-

den toteutumista rajoittavaan tai syrjivään toimenpiteeseen on luettu muun muassa ir-

tisanominen työtaisteluun osallistumisesta tai muuten erilainen kohtelu.  

 

Edellä mainitut työntekijän syrjimättömyyttä rikkovat toimenpiteet eivät ole hyväksyttä-

viä perusteita työsuhteen päättämiselle tai erilaiselle kohtelulle.33 Esimerkiksi korkeim-

man oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, ettei työntekijän työtaisteluoikeutta ra-

joittavia ehtoja saa käyttää, jos nämä ovat TSL:n ehtojen vastaisia. Tapauksessa työnte-

kijän tulospalkkiot evättiin niiltä työntekijöiltä, jotka olivat osallistuneet laittomiin työ-

taisteluihin, jonka työntekijät olivat itse järjestäneet ilman ammattiyhdistyksen toimeen-

panemaa työtaistelua34. 

 

Perustuslain sisältämän ammatillisen yhdistymisvapauden ulottuvuuksia voidaan jakaa 

erikseen positiiviseen ja negatiiviseen yhdistymisvapauteen. Positiivisella yhdistymisva-

paudella tarkoitetaan yleisesti PeL 13.2 §:n mukaista ammatillista yhdistymisvapautta, 

jonka mukaan jokaisella on oikeus perustaa ja tulla jäseneksi lainmukaiseen yhdistykseen 

ilman julkisen vallan sitä estämättä35. Negatiivisella yhdistymisvapaudella taas tarkoite-

taan positiivisen toiminnan vastakkaista osapuolta, eli oikeutta olla kuulumatta mihin-

kään yhdistykseen, ja halutessaan myös erota yhdistyksestä 36 . Lailla säädettävää 

 

32 Kairinen ym., 2012, s. 102 & HE 309/1993 vp. s. 60. 
33 PeVL 12/2003, s. 3. 
34 KKO 2016:12. 
35 Halila & Tarasti, 2017, s. 37–38. 
36 Halila & Tarasti, 2017, s. 40–41. 



19 

yhdistymisvapauden käytön kieltämistä ei saa säätää, eikä tämän vapauden mitätöivää 

sopimusta ole mahdollista tehdä sen olevan millään tavalla  lainmukainen37.  

 

Ammatillisen ammattiyhdistysliikkeen aloittamaan työtaisteluun liittyy vahvasti työnte-

kijän oikeuksia suojaavia toimenpiteitä, kuten irtisanomissuoja. Irtisanomissuoja koskee 

tilanteita, joissa työntekijä osallistuu työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtais-

telutoimenpiteeseen, jossa vastuu työtaistelutoimen laillisuudesta on lakon toimeenpa-

nevalla järjestöllä. Tähän voidaan lukea myös työntekijäryhmittymän toimeenpantu työ-

taistelutoimenpide, joka ei kuulu osaksi mitään ammattiyhdistystoimintaan kuuluvaa yh-

distystä38. Irtisanomissuojasta voidaan kuitenkin poiketa niissä tilanteissa, joissa irtisa-

nomisen syy on ollut painava ja asiallinen, ja työtaistelutoimi on aloitettu ilman siihen 

kytkennässä olevan ammattiyhdistysliikkeen päätöstä tai myötävaikutusta39. 

 

Työntekijän työtaisteluoikeuden näkökulmasta se työntekijä, joka ei ole jäsenenä am-

mattiyhdistyksessä ja osallistuu työtaistelutoimenpiteeseen, ei saa yhtä vahvaa suojaa 

työtaistelutoimenpiteelle, kuin ne henkilöt, jotka ammatillisen yhdistysliikkeen jäseninä 

osallistuvat työtaisteluun. Vastuu työtaistelutoimenpiteen laillisuudesta jää työntekijälle 

hänen aloittaessaan itse työtaistelutoimen, kun järjestöjen toimeenpaneman työtaiste-

lun laillisuuden tai laittomuuden vastuu on nimenomaan järjestöllä40. Tähän on aiempi 

oikeuskäytäntö perustanut kantansa työtaisteluiden vastuunjaosta työntekijöiden ja am-

mattiyhdistysliikkeiden välillä41. 

 

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on myös huomioitu se, ettei kansainvälisten 

sopimusten ja niiden velvoitteiden sisäisestä käytännöstä tule ilmi sellaista merkitystä, 

että oikeus lakkoon ryhtymisestä olisi jokaisen työntekijän itsenäinen oikeus tai sitä voi-

taisiin käyttää ilman ammattiyhdistysliikkeen toimintaa, joka rajoittaa PeL 13.1 § 

 

37 HE 12/2024, s. 7. 
38 Lamminen, 2020, s. 233. 
39 HE 157/2000, s. 99. 
40 Hietala ym., 2023, s. 702. 
41 KKO 2010:93. 



20 

yhdistymisvapauden sisältämän tulkinnan koskemaan vain ammattiyhdistysliikkeen toi-

meenpanemia työtaisteluita42. Toisaalta lakko-oikeus on nähty myös kuuluvan PeL 7 §:n 

henkilökohtaisen vapauden piiriin, jossa työtaisteluoikeus on määritelty kaikkien oikeu-

deksi, eikä vain ammattiyhdistysten oikeudeksi 43 . Yhden työntekijän kieltäytyminen 

työstä voi täyttää työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkit, vaikkakin kollektiivisuuden 

merkitystä ei synny44.  

 

Ammatillisen yhdistymisvapauden ohella tärkeä perustuslaillisen työtaistelutoimenpi-

teen osa on kokoontumisvapaus. Kokoontumisvapauden merkitystä avataan muun mu-

assa TSL 13.2.1:ssä, jonka mukaan työnantajan on sallittava tilojensa käyttö työpäivän 

aikana olevilla tauoilla ja työajan ulkopuolella työntekijöiden ja heidän edustamiensa jär-

jestöjen työsuhdeasioiden tai muiden ammatillisten yhdistykseen toimialaan kuuluvia 

asioita. Kokoontumiseen ja mielenosoituksien järjestämiseen voidaan puuttua sellaisissa 

tilanteissa, joissa riskit terveyden tai turvallisuuden osalta voivat olla oikeutettuja puut-

tumaan kyseisten oikeuksien käyttöön, esimerkiksi pandemian aikana olivat voimassa 

erilaiset alueelliset rajoitukset kokoontumisille sisä- ja ulkotiloissa. 

 

Kokoontumisvapauden täydentävä osana toimii kokoontumislaki (1257/1999), jossa sää-

detään muun muassa perustuslaillisen kokoontumisvapauden käyttämisestä. Työtaiste-

luoikeuteen voidaan lukea osittain myös mielenosoitusten järjestäminen osana työtais-

telua, ja tämä onkin yleistä erilaisten poliittisten työtaisteluiden osalta. Julkista valtaa 

koskee kokoontumisoikeuden toteutumista mahdollistava turvaamis- ja edistämisvelvol-

lisuus, josta säädetään kokoontumislain 4 §:ssä. Pykälän mukaan julkisen vallan on edis-

tettävä kokoontumisvapauden käyttöä turvaamalla oikeus ilman suurempia häiriöitä, ja 

luomalla erikseen yleiset olosuhteet kokoontumisvapauden käyttämiselle. 

 

 

 

42 Bruun, 2022, s. 165. 
43 Hölttä, 2012, s. 938. 
44 Saloheimo, 2020, s. 210. 



21 

2.2 Virkahenkilön työtaisteluoikeuden periaatteet 

 

Virkahenkilöllä tarkoitetaan yleisesti työntekijää, joka toimii suostumuksensa perus-

teella hallituksen alaisena ja omaa velvollisuuden toimia näiden antamien ohjeiden mu-

kaan45. Eroavaisuuksia normaaliin työsuhteeseen on se, että virkahenkilön toimintaan 

kuuluu merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota ei voida antaa kenellekään muulle kuin 

virkahenkilölle (PeL 124 §). Sopimusteknillisesti viran ja työsuhteen solmimisella ei ole 

nykyään merkittävää eroa, jossa työn hakija tarjoaa työvoimaansa ja vastapuoli hyväksyy 

sen. Sopimuksen ulkopuolelta näiden kahden eri toimen välillä on kuitenkin eroja, jos 

tarkastellaan työtaisteluoikeutta koskevia periaatteita.  

 

Perusoikeuksien tulkinnassa virkahenkilöllä on samat oikeudet kuin jokaisella kansalai-

sella. Virkahenkilön perusoikeuksien rajoittamiseen voidaan kuitenkin puuttua tulkinnan 

perusteella tarpeellisuusvaatimuksen tai välttämättömyysvaatimuksen perusteella. Tar-

peellisuusvaatimuksella tarkoitetaan tilanteita, joissa oikeuksien rajoittamista voidaan 

käsitellä tavallisen lain mukaan niissä tilanteissa, joissa rajoitusten määrä on oikeasuh-

tainen siihen, joka on tarpeen virkatehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi46.  

 

Tällaisia tilanteita ovat muun muassa erilaiset suojelutyön piiriin kuuluvat virkatehtävät. 

Virkahenkilön yleiseen toimintaa vaikuttaa merkittävästi viranhaltijalain (750/1994) 14 

§:n virantoimitusvelvollisuus, jonka mukaan virkahenkilön on pystyttävä hoitamaan asi-

anmukaiset tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Virkahenkilöitä koskevan työ-

taisteluoikeuden rajoittamista voidaan laajentaa myös lain velvoittamien periaatteiden 

ylikin.  

 

Virkahenkilön työtaistelun perusteista säädetään laissa työriitojen sovittelusta ja eräiden 

työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä 8 C §:ssä. Sisällöllisesti lain säännös ei kerro 

 

45 Hölttä & Eerola-Pilvi, 2020, s. 95–96. 
46 Koskinen & Kulla, 2019, s. 163. 



22 

työtaisteluoikeudesta, vaan sisällyttää säännöksen muun muassa valtion virkaehtosopi-

muslain (664/1970) 8 §:n piiriin. Kyseisen lain 8.4 §:ssä mainitaan, että virkahenkilö ei 

saa virassa ollessaan osallistua työtaistelutoimenpiteisiin. Poikkeus syntyy ainoastaan ti-

lanteessa, jolloin virkamiesyhdistys päättää työtaistelusta. Tätä sääntöä ei kuitenkaan so-

velleta niissä tilanteissa, joissa viranhaltijoiden työtehtäviin kuuluu edustaa valtiota (2.4 

§).  

 

 

2.2.1 Pidättyneisyys työtaisteluista 

 

Henkilö, joka toimii erikseen virassa ja on virkaehtosopimuksen alainen, omaa kapeam-

mat työtaisteluoikeudet, kuin työsuhteessa oleva työntekijä. Viranhaltijaa koskee mer-

kittävästi lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa kohtaan. Työtaistelun ulkopuolella ole-

vaa virkahenkilöä koskee suojelutyönvelvollisuus47. Virkahenkilöä koskevaa työrauhavel-

vollisuutta kutsutaan pysyväksi työrauhavelvollisuudeksi, jossa kavennetaan vaikutta-

mista sellaisiin virkaehtosopimuksellisiin seikkoihin, joihin ei voida vaikuttaa. Virkahen-

kilön työtaisteluoikeus rajoittuu pääasiassa sallittuihin toimenpiteisiin, eli rajoitettujen 

lakkojen ja työsulkujen järjestämiseen.48  

 

Virkahenkilöitä koskeva sallittu työtaistelutoimenpiteen kohdentuminen on määritelty 

kapeammaksi, kuin mitä työsuhteessa olevien työntekijöiden työtaisteluoikeudesta on 

sovittu. Tämä johtuu siitä, että työtaistelutoimenpiteen sallittavuus määrittyy sen perus-

teella, onko työtaistelutoimenpide kohdistettu sopimuksenvaraisiin asioihin49. Tämä tar-

koittaa sitä, että työtaistelutoimenpiteen hyväksyttävyys rakentuu sen varaan, onko työ-

taistelutoimenpiteen tarkoituksena vaikuttaa sopimuksenvaraisiin asioihin, eli niihin, 

joista voidaan erikseen sopia. Esimerkiksi myötätuntotaistelut ja poliittiset työtaistelut 

eivät kohdennu sopimuksenvaraisiin asioihin vaan kolmansiin osapuoliin ja teemoihin, 

 

47 Hirvonen & Mäkinen, 2006, s. 33. 
48 Saloheimo, 2020, s. 204. 
49 Koskinen & Kulla, 2019, s. 315. 



23 

joihin osapuolet eivät voi vaikuttaa tai sopia, joten ne jäävät virkahenkilöä koskevan tul-

kinnan ulkopuolelle. Työsuhteessa olevilla työntekijöillä taas on oikeus osallistua vastaa-

viin toimenpiteisiin.  

 

Virkahenkilöitä sitova velvollisuus virkaehtosopimuslaissa on 11 §:n sisältyvä neutrali-

teettioikeus50, jonka mukaan virkahenkilö ei ole velvollinen suorittamaan työsulun, lakon 

tai 2 §:n mukaisia sopimuksenvaraisia asioita koskevan saarron aikana. Ne virkahenkilöt, 

jotka eivät kuulu työtaisteluiden piiriin, on täytettävä sovitut virkavelvollisuudet ja teh-

tävä suojelutyötä. Suojelutyöllä tarkoitetaan työtä, joka on välttämätöntä kansalaisten 

terveyden tai hengen vaarantumisen ehkäisemiseksi, tai omaisuuden suojaamiseen liit-

tyvää työtä, jotka voivat vaarantua työtaistelutoimenpiteen ollessa käynnissä51. Näihin 

toimiin liittyy yleisesti terveydenhuollon ja yhteiskunnalle muuten kriittisten toimien si-

sällyttämiä työtehtäviä. Samanlainen velvollisuus ei koske yksityisiä palvelussuhteen 

alaisia työntekijöitä yksityisellä sektorilla.  

 

Työtaistelun piiriin kuuluvalla virkahenkilöllä on oikeus, mutta ei suoranaista velvolli-

suutta tehdä suojelutyötä52. Virkahenkilön velvollisuus rakentuu yleisesti virkatehtävien 

suorittamiseen, josta käytetään nimitystä virantoimitusvelvollisuus, jossa virkahenkilön 

velvollisuutena on hoidettava hänen tehtävänsä asianmukaisesti ja ilman viivytyksiä. Vir-

kahenkilön osalta määrättyjen tehtävien laajuus on määrätty virkasidonnaisesti, jossa 

tehtävien sisällöstä ja muutoksista päätetään direktio-oikeuden ja viraston sisäisen työ-

järjestyksen puitteissa53. 

 

Virkahenkilö ei voi yleisen hyvän hallintotavan ja virkahenkilöä koskevan puolueetto-

muuden ja määräyksien puitteissa kieltäytyä tekemästä hänelle määrättyä työtä. Ainoat 

poikkeukset työn hoitamiseen liittyvät esteellisyyssäännöksiin, tai muuten esteen sattu-

essa, kuten virkavapaan käyttämiseen. Työtaistelutilanteen johtama keskeytys viran 

 

50 Koskinen & Kulla, 2019, s. 317 
51 Äimälä, Nyyssölä, & Åström, 2000, kohta Suojelutyötä työtaistelutilanteessa turvataan. 
52 Saloheimo, 2020, s. 253. 
53 Koskinen & Kulla, 2019, s. 237–238. 



24 

hoitamiseen on myös hyväksytty esteellisyysperiaate. Osallistuessaan työtaisteluun vir-

kahenkilöltä evätään hänelle muuten luontaisesti annettavia etuja ja palkkausta siltä 

ajalta, jolloin työtaistelutoimenpide on ollut käynnissä, mutta esimerkiksi virka-asunnon 

käyttämistä ei ole rajoitettu työtaistelutoimenpiteen takia menetetyksi eduksi54. 

 

Virkaehtosopimuksissa on laajemmin otettu huomioon virkahenkilön työn kuvaan liit-

tyen työrauhavelvollisuuden merkitys kuin työehtosopimuksissa. Kun työehtosopimuk-

sen relatiivisuuden mukaan asiat, jotka ovat jääneet työehtosopimuksen ulkopuolelle, 

on näihin mahdollisuus vaikuttaa erilaisten työtaistelutoimenpiteiden tukemana. Virka-

ehtosopimuksiin liittyvissä sopimuksen ulkopuolelle jääviä asioita taas ei saa edesauttaa 

erilaisten työtaisteluiden avulla (virkaehtosopimuslain 8 §)55 . Valtion virkehenkilöihin 

kohdistuvat valvonta- ja huolehtimisvelvollisuudet ovat kovemmat kuin työsuhteessa 

olevilla työntekijöillä. Ne virkahenkilöt, jotka toiminnallaan aloittavat kielletyn työtaiste-

lutoimenpiteen ilman sen nimenomaisen yhdistyksen päätösvaltaa, voivat erottaa kiel-

lettyyn työtaistelutoimenpiteeseen osallistuneet alayhdistykset tai erottaa jopa virka-

henkilöt yhdistyksen jäsenyydestä56.  

 

Työrauhavelvollisuutta voidaan lain puitteissa myös laajentaa entisestään erilaisten työ-

rauhalausekkeiden avulla. Kun yleisesti katsotaan, että työrauhavelvollisuuden piiriin tu-

levat työntekijät toimivat kollektiivina, työrauhalausekkeella voidaan asemoida yksittäi-

set virkahenkilöt työrauhavelvollisuuden piiriin57. Muistettava on, että työrauhalausek-

keiden voima toimii vain tilanteessa, jossa virkaehtosopimus on voimassa, eli sopimuk-

settomassa tilassa ei työrauhalausekkeilla ole merkitystä yksilön pidättäytymisestä työ-

rauhavelvollisuuden mukaisiin työtaistelutoimenpiteisiin. Kuitenkaan virkahenkilön oi-

keutta työtaistelutoimenpiteeseen pysyvän työrauhavelvollisuuden osalta ei ole päätetty, 

 

54 Koskinen & Kulla, 2019, s. 317. 
55 Saloheimo, 2008, s. 236. 
56 Koskinen & Kulla, 2019, s. 315. 
57 Saloheimo, 2008, s. 237. 



25 

jossa julkista valtaa käyttäneet virkahenkilöt osallistuivat mielenilmaisua koskevaan työ-

taistelutoimenpiteeseen58. 

 

Kunnallisen virkaehtosopimusjärjestelmän sisältö ei eroa merkittävin tavoin valtiollisen 

virkaehtosopimusjärjestelmän sisällöstä ja virkahenkilöiden työtaisteluoikeus on saman-

lainen kuin valtion piirissä toimivilla virkahenkilöillä. Sopijaosapuolina toimivat kunta ja 

kunnalliset työntekijäjärjestöt. Neuvottelut tapahtuvat paikallisneuvotteluina tai, jos näi-

den osapuolien välillä ei saada tulosta, keskusneuvotteluina, jonka osapuolena toimii 

kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa59. Työ- ja virkaehtosopimukseen sidotut toimi-

jat eivät saa aloittaa saartoa tai hakukieltoa, joka kohdistuu välillisesti kunnan tai sen 

viranhaltijan toimivaltaan kuuluvaan päätökseen60. 

 

 

2.2.2 Virkariitalautakunta 

 

Virkariitalautakunnan rooli virkahenkilöitä koskevassa työtaisteluoikeudessa on muodos-

tettu sellaiseksi, että erityisesti yhteiskunnalle vaarallisten työtaistelutoimenpiteiden 

seurausten varautumiseksi perustettiin erilaisia suojatoimenpiteitä, jotta yhteiskunnalli-

sesti merkittävät toiminnot eivät vaaranna esimerkiksi ihmisten turvallisuutta. Työtaiste-

lutoimenpiteen tuominen virkariitalautakunnan käsiteltäväksi on yksi merkittävistä suo-

jauskeinoista tällaisia uhkia vastaan61. Tästä säädetään erikseen valtion virkaehtosopi-

muslaissa ja kunnan ja hyvinvointialueen virkaehtosopimuksessa (1970/669). 

 

Vaikka työtaistelutoimenpiteen takia asia tuotaisiin käsiteltäväksi virkariitalautakunnan 

käsiteltäväksi, ei lautakunnalla ole oikeudellista perusteita kieltää työtaistelutoimenpi-

teen aloittamista. Toisaalta työtaistelu ei myöskään saa alkaa yhtään sen aikaisemmin, 

 

58 TT 2017:161. 
59 Koskinen & Kulla, 2019, s. 324. 
60 Koskinen & Kulla, 2019, s. 326. 
61 Koskinen & Kulla, 2019, s. 318.  



26 

kuin kahden viikon kuluttua alun perin ilmoitetusta ajankohdasta, kun virkariitalauta-

kunta on ottanut asian käsittelyynsä. Virkariitalautakunnan rooli on enemmän neuvoa 

antavalla tasolla, jossa se pyrkii kehotuksella estämään kokonaan tai osittain työtaistelu-

toimenpiteiden syntymisen valtion ja viranhaltijoiden välillä62.  

 

Valtion virkaehtosopimuslaissa (12 §), ja kunnan ja hyvinvointialueen virkaehtosopi-

musta (13 §) koskevassa lainsäädännössä voi neuvotteluviranomainen katsoa tilanteen, 

jossa työtaistelutoimenpiteen aiheuttavan yhteiskunnallisesti vaarallisia tilanteita, sillä 

on oikeus viedä asia virkariitalautakunnan käsiteltäväksi. Vaikka virkariitalautakunnalla 

ei ole oikeudellisia perusteita kieltää työtaistelutoimenpiteiden suorittamista, voi sen 

päätöksillä olla vaikutuksia yleisen mielipiteeseen ja työtaisteluosapuolien väliseen riita-

tilanteeseen. 

 

Virkariitalautakunta ei ole kuitenkaan käytössä kaikissa julkisten viranhaltijoiden virka-

ehtosopimuslaissa. Esimerkiksi kirkon virkaehtosopimuslaista (1974/958) jätettiin erik-

seen pois virkariitalautakuntaa koskeva lain kohta sen vähäisen merkityksen vuoksi kir-

kon hallinnossa, eikä kirkollisten viranhaltijoiden työtaistelutoimenpiteiden käyttämistä 

nähty yleisesti hengellisiin tehtäviin kuuluvana, vaikkakin työtaistelun mahdollisuus tuli 

hyväksyttää viranhaltijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi63. 

 

 

 

62 Koskinen & Kulla, 2019, s. 318. 
63 Junni, 2019, s. 400. 



27 

3 Työrauhavelvollisuus ja työtaisteluoikeuden rajoittaminen 

 

3.1 Työrauhavelvollisuuden oikeudelliset piirteet 

 

Työrauhavelvollisuudella tarkoitetaan vallitsevaa teoriaa lakiin kirjoittamattomasta nor-

mista, jonka puolesta yhteiskunnassa vallitsisi työhön liittyvien osapuolien välillä riidaton 

tila. Osapuolilla on kielto aloittaa yleisten työoikeudellisten periaatteiden mukaisesti hy-

vän tavan ja oikeuden vastaisia työtaistelutoimenpiteitä niissä tilanteissa, joissa osapuol-

ten välillä vallitsee työehtosopimuksen sitoma velvoittavuus työrauhaan64. 

 

Työrauhavelvollisuudesta säädetään yleisellä tasolla työehtosopimuksiin sisältyvissä työ-

rauhalausekkeissa ja tarkemmin lain säännöksin. Huomioon otettavaa työrauhalausek-

keiden osalta on, että niiden oikeudellinen merkitys jää vähäiseksi. On otettava huomi-

oon, että vaikka työrauhavelvollisuudesta on tarkemmin kirjoitettu lainsäädäntöä, vel-

vollisuuden täyttyminen vaatii sopimuksen voimassaolon65. Työtuomioistuin on oikeus-

ratkaisuissaan viitannut työrauhalausekkeen merkityksen olevan pääasiassa tiedottava, 

kun työrauhavelvollisuuden oikeusmerkitystä haetaan työehtosopimuslain säännök-

sistä66.  

 

Työehtosopimuksen sisältö voidaan jakaa kahteen eri osa-alueeseen. Työehtosopimus 

takaa työntekijälle erikseen laaditut minimiehdot, joiden puitteissa työntekijän on toi-

mittava työsuhteessa. Toiseksi työehtosopimuksen tarkoituksena on saavuttaa työrauha 

sopimuskauden ajaksi67, eli ammattiliitto hyväksyy työnantajaliiton kanssa sovitun sopi-

musehdotuksen, jonka pohjalta sovelletaan sopimuksen puitteissa työrauhaa ja ammat-

tiliitto ja työnantajajärjestö valvoo, että työrauhavelvollisuus osapuolien välillä säilyy.  

 

64 Hölttä, 2021, s. 15–16. 
65 Kairinen ym., 2012, s.108 
66 TT 2024:32. 
67 Bruun, 2022, s. 165. 



28 

 

Virkahenkilön ja palvelussuhteessa olevan työntekijän työrauhavelvollisuus rakentuu 

yleisen työrauhavelvollisuuden periaatteiden mukaan aktiiviseen ja passiiviseen työrau-

havelvoitteeseen. Aktiivisella työrauhavelvoitteella tarkoitetaan asianosaisen kehotta-

mista sellaiseen toimintaan, jossa toiset viranhaltijat tai työntekijät aloittavat kiellettyä 

työtaistelutoimenpidettä, ja passiivinen työrauhavelvollisuus tarkoittaa henkilön omasta 

halusta johtuvaa toimintaa olla rikkomatta velvoittavaa sopimusta. 68  Viranhaltijat ja 

työntekijät ovat siis sopimuksen nojalla valvontavelvollisia kollektiivisten ammattiliitto-

jen kanssa edistämään virkaehtosopimukseen kirjattuja toimia työrauhavelvollisuuden 

edistämiseksi. 

 

Yksittäistä työntekijää koskevasta työehtosopimuslain 8 §:n työrauhavelvollisuuden 

määritelmä poikkeaa virkahenkilöä koskevasta virkaehtosopimuslain 9:n sisältyvästä työ-

rauhavelvoitteen määrittelystä, sillä yksittäistä virkahenkilöä koskevat työrauhavelvolli-

suuden periaatteet, eivät vain kollektiivista joukkoa. Tätä kutsutaan sopimusperus-

teiseksi työrauhavelvollisuudeksi, jossa sopimusperusteisella ehdolla asetetaan viranhal-

tija tilanteeseen, jossa hän ei saa sopimuksen ollessa voimassa ryhtyä työtaistelutoimen-

piteisiin koskien sopimuksen pätevyyttä, sen sisältöä tai voimassaoloa koskevan riidan 

takia69. 

 

Kun työ- ja virkaehtosopimuskausi loppuu, samalla myös työrauhavelvollisuus ei ole enää 

voimassa, jolloin työtaistelutoimenpiteiden käyttäminen sopimuksen voimaan saatta-

miseksi on sallittua. Voimassa oleva työ- tai virkaehtosopimus ei kuitenkaan tosiasialli-

sesti turvaa työnantajaa työtaistelutoimenpiteiltä, vaan rajoitetut työtaistelutoimenpi-

teet ovat sallittuja, kuten esimerkiksi rajoitetut lakot ja työsulut70. Työehtosopimuksen 

ulkopuolelle kohdentuvissa työtaistelutoimenpiteissä työehtosopimuslain säännökset 

eivät ole enää päteviä varsinkin niissä tilanteissa, joissa työtaistelutoimenpiteen 

 

68 Koskinen, & Kulla, 2019, s. 312. 
69 Koskinen & Kulla, 2019, s. 313. 
70 Saloheimo, 2020, s. 204. 



29 

aloittanut osapuoli kuuluu työehtosopimusjärjestelmän ulkopuolelle71. Huomioitavaa on 

se, että työriitojen sovittelusta tarkoitettua lakia ei voida soveltaa tilanteissa, joissa on 

kyse myötätuntotaisteluista tai poliittisista työtaisteluista, koska nämä eivät johdu työrii-

dan piiriin, jotka voitaisiin erikseen sopia työtaisteluosapuolien välisellä sopimuksella72.  

 

Vaikka työtaisteluoikeuden sanallinen sisällöllisyys lainsäädännössämme on häilyvä, tie-

tyistä työtaisteluoikeuden edellytysperusteista on säädetty laissa työriitojen sovittelusta 

ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä, jotka tuovat tarkennuksia työtaiste-

luoikeuden sisältöön. Näitä koskevat muun muassa ilmoitusvelvollisuus työseisauksesta 

(7 §), työnseisauksen siirtämisestä (8 §), myötätuntotaisteluista ja niiden rajoituksista (9 

§), poliittisluontoiset työtaistelutoimet (10 §) ja virkasuhteen työtaisteluoikeus (11 §).  

 

 

3.1.1 Kielletty ja sallittu työtaistelu 

 

Työtaistelun periaatteiden mukaisesti on katsottu, että se mikä ei ole erikseen kiellettyä, 

on sallittua. Sallittuja työtaistelutoimenpiteitä ovat muun muassa työehtosopimuksetto-

massa tilassa tehtävät työtaistelutoimet, myötätuntotaistelutoimenpiteet ja poliittiset 

työtaistelutoimenpiteet. Kahden edeltävän työtaistelutoimenpiteen osalta on huomioi-

tava se, ettei molemmissakaan työtaistelun tarkoitus saa olla välillisesti vaikuttava 

omaan työehtosopimukseen.73 Jos on selvää, että tarkoituksena on vaikuttaa omiin työ-

ehtosopimuksiin, ovat tämän kaltaiset työtaistelutoimenpiteet laittomia. Työrauhavel-

voitteen alaisesta laittomasta työtaistelutoimenpiteen rikkomisen annettavasta tuo-

miosta vastaa työtaistelutuomioistuin. 

 

Työtaisteluoikeuden toteutumista voidaan tarkastella yleisesti sen sallittavuuden näkö-

kulmasta. Oikeus työtaisteluun on joko olemassa, tai se on kiellettyä sovittujen 

 

71 Kairinen, 2009, s. 480. 
72 Saloheimo, 2020, s. 205. 
73 Sipponen, 2009, s. 463. 



30 

työehtosopimusten puitteissa ottaen huomioon sen, onko työrauhavelvollisuus voi-

massa, sillä työehtosopimuksen loputtua työtaistelutoimet ovat oikeutettuja, kun sopi-

muksessa velvoitettu työrauhavelvollisuus ei enää päde. Työtaisteluiden rajoittamista 

koskevan työehtosopimuslain 8 §:ssä mainitaan, että yhdistykset, jotka ovat sopimuksen 

nojalla suostuneet tekemään työehtosopimuksen, ovat kehotettuja välttämään kaikkia 

mahdollisia työtaistelutoimenpiteitä, jotka keskittyvät työehtosopimuksen kokonaisuu-

teen tai pelkästään yhteen määräykseen.  

 

Yhdistyksillä on myös valvontavastuu näiden sääntöjen noudattamisesta hyvityssakko-

tuomion nojalla (työehtosopimuslain 9 §.). Esimerkiksi työtuomioistuimen (myöhemmin 

TT) tapauksessa 2024:38 palkkaeduista johtaneessa työtaistelutoimenpiteessä nähtiin, 

että erilliset työehtosopimukseen kuulumattomat työsuhde-edut eivät olleet oikein koh-

distettujen työtaistelutoimenpiteiden periaatteiden mukaisia, vaan kohdistuminen ta-

pahtui yksityisiin sopimuksen määräyksiin, joihin työehtosopimuksen allekirjoittaneet 

yhdistykset ovat velvoitettuja välttämään kohdistettuja työtaistelutoimenpiteitä.  

 

Tuomioistuin perusteli antamassaan tuomiossa myös työtaistelutoimen konkreettisesti 

koskevan työnjohdollista määräystä, jonka on katsottu saavan työrauhasuojan niissä asi-

oissa, jotka eivät ole soviteltavissa pätevällä tavalla työehtosopimuksessa. Ammattiliitto 

joutui tapauksen takia velvoitettuja maksamaan hyvityssakkoja, jotka johtuivat valvon-

tavelvollisuuden laiminlyönnistä työtaistelutoimenpiteen syntymisen takia ilman sen lail-

lista oikeutusta74. 

 

Työtaisteluoikeutta koskevassa oikeuskäytännössä on katsottu kielletyiksi työtaisteluoi-

keuden käyttämiseksi olevat hyvän tavan vastaiset oikeustaistelut ja oikeuden väärin-

käyttö, jotka eivät täytä työtaisteluoikeuden oikeudellisia periaatteita. Hyvän tavan mu-

kainen laillisuusperusta voidaan ottaa huomioon tilanteissa, joissa työtaistelutoimen-

pide ei kuulu TT:n toimivallan alle tai varsinaisen työoikeuden sääntelyn piiriin.75.  

 

74 TT 2024:38. 
75 Sipponen, 2009, s. 464. 



31 

 

Hyvään tapaan sitoutuneet periaatteet on perustunut osittain tuomioistuinten ratkaisu-

käytännössä, ja tämä periaate on yleinen myös sopimusoikeudellisissa ongelmissa. Työ-

taistelun legitiimiä on kritisoitu juuri hyvän tavan oikeusperiaatteen osalta, jossa toimi-

minen hyvien tapojen vastaisesti on keskitetty kaikkiin tilanteisiin76.  Tämä kuitenkin on 

nähty yleisesti koskevan tilanteita, joissa työtaistelutoimenpiteen pääasiallisena koh-

teena tai tarkoituksena on vahingoittaa työnantajaa tai kolmatta osapuolta, tai loukataan 

perusteettomalla tavalla oikeusaseman toteutumista tai tavoiteltujen intressien vaiku-

tukset nousevat kohtuuttoman suuriksi77. Yleiseen työrauhavelvoitteeseen liittyy tiettyjä 

toimenpiteitä, joita ei voi työtaistelutoimenpiteellä ratkaista. Näitä oikeusjärjestykseen 

ja hyvän tavan vastaisuuteen liittyy vahvasti mahdollisuus puuttua sellaisiin tilanteisiin 

työtaistelulla, joihin ei lain mukaan voida erikseen vaikuttaa, tai näihin tapauksiin olisi 

ensisijaisesti muita oikeuskeinoja käytössä78. 

 

Työtaistelutoimenpiteen laittomuus syntyy pääasiassa sellaisissa tilanteissa, jossa työ-

taistelu tehdään työehtosopimuksen ollessa voimassa. Poikkeuksena on myötätuntotais-

telut ja poliittiset työtaistelut, joiden tarkoituksena on viestiä valtiovallalle, ei niinkään 

työehtosopimusten osapuoliin79, ja koska edellä mainitut työtaistelun muodot eivät ole 

työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kiellettyjä. Rajanveto on tehtävä siihen tilanteeseen, 

miten poliittinen työtaistelu erotetaan tavallisesta mielenosoituksesta. Poliittisen työ-

taistelun merkitys on nähty osittain myös enemmän julkista valtaa kohtaan osoitettuna 

mielenosoituksellisena vapautena kuin työtaisteluoikeuteen kuuluvana toimena80.  

 

Työtaistelutoimenpiteen laillisuuden arvioinnissa voi olla haastavaa esittää, mihin tarkoi-

tukseen työtaistelutoimenpide on todistettavasti kohdennettu, jos vastapuolet esittävät 

eriäviä kommentteja. Lailliseen työtaistelutoimeen voi liittyä laittomiakin 

 

76 Hölttä, 2008, s. 71. 
77 HE 12/2024, s. 94. 
78 Lamminen, 2020, s. 22. 
79 Keinänen & Tukiainen, 2010, s. 8 
80 Lamminen, 2015, s. 18. 



32 

työtaistelutoimenpiteen piirteitä. Esimerkiksi TT:n ratkaisukäytännössä katsottiin, että 

alun perin poliittisena työtaistelutoimenpiteenä ilmaistu työtaistelu sisälsi voimassa ole-

vaan sopimukseen kohdentuneita työtaistelutoimenpiteitä ajallisen ja asiallisen yhtymä-

kohtien perusteella81 . Tällöin ei voida erikseen punnita työtaistelutoimenpiteen lailli-

suutta sen perusteella, mikä toimenpiteen arvioinnissa sai voiman ensin, vaan arvioin-

nissa on punnittava myös toimenpiteen ajankohtaa ja asiayhteyksiä. Työtaistelu voi esiin-

tyä näin ollen peitettynä, jossa toimenpide todellisuudessa täyttää lain määritykset työ-

taistelutoimenpiteeltä, mutta osapuoli on pyrkinyt peittämään toimenpiteen todellisen 

luonteen. Näissä tapauksissa, joissa pyrkimys peitettyyn työtaistelutoimenpiteeseen on 

tuomioistuimessa todettu, kyseessä on tosiasiallinen työtaistelutoimenpide, jonka lait-

tomuudesta annetaan samanlaiset seuraamukset kuin vastaavista työtaistelutoimista82. 

 

Ammatillisen järjestäytymisvapauden ja syrjimättömyysperiaatteen suojan ulottuminen 

laittomiin työtaistelutoimiin on toisaalta myös mahdollista, jossa yksilön perusoikeuk-

sien suojaamisen painoarvo nousee korkeammalle kuin työtaistelutoimen oikeudenmu-

kaisuus. Korkeimman oikeuden (myöhemmin KKO) tapauksessa 2010:93 laittoman työ-

taistelutoimeen osallistujat saivat syrjintäsuojan, vaikka liiton alulle panema työtaistelu-

toimi oli todettu TT:n toimesta laittomaksi. Työehtosopimukseen sisällytetyn ehdon mu-

kaan työnantajalla oli oikeus kuitata työtaistelutoimeen osallistuneiden henkilöiden tu-

lospalkkiot menetetystä myyntikatteesta83.  

 

Edellä käsitelty oikeustapaus aiheutti syrjintää koskevan punninnan, voiko laittomaan 

työtaistelutoimeen osallistuneita kohdella eri tavalla kuin niitä, jotka eivät osallistuneet 

oman päätöksensä pohjalta työtaisteluun? Tapauksessa päädyttiin ratkaisuun, jossa eh-

don kirjaaminen oli mahdollista työnantajalle, mutta sen soveltaminen työntekijöiden 

ammatillisen yhdistymisvapauteen ja sopimusehtoa koskevan työntekijöiden välisen 

 

81 TT 2023:71. 
82 Keinänen & Tukiainen,2010, s. 10. 
83 Lamminen, 2016, s. 8. 



33 

syrjivän kohtelun liittyminen työtaisteluun ei ollut tuomioistuimen päätöksen mukaan 

lain mukaista. 

 

 

3.1.2 Poliittiset työtaistelut 

 

Poliittiset työtaistelut ovat luonteeltaan erilaisia kuin yleiset työtaistelutoimenpiteet, 

sillä niiden merkityksenä on kohdistaa työtaistelut poliittiseen elimeen, eikä työmarkki-

naosapuoleen. Poliittisilla työtaisteluilla ei ole määrättyä kiellettyä vaikutustarkoitusta, 

ja tämän vuoksi ne katsotaan lähtökohtaisesti sallittaviksi, vaikkakin tarkoituksena voi 

olla vaikuttaa sellaisiin muutoksiin työehtosopimuksen ehdoissa, joihin työehtosopimus-

puoli ei voisi erikseen vaikuttaa84. Edellinen merkittävä poliittinen työtaistelu oli vuonna 

2015 soteammattiliittojen järjestämä työtaistelutoimenpide hallituksen säätämiä pakko-

lainsäädäntöä vastaan85.  

 

Erityispiirteenä poliittisten työtaisteluoikeuden rajoittamiseen liittyen hoitoalalle sää-

dettiin väliaikainen laki vuonna 2022, jolla säädettiin niin kutsuttu suojatyölaki kotihoi-

don ja välttämättömän terveydenhuollon palveluiden toiminnan suojaamiseksi työtais-

telun aikana, joka oli voimassa 31.1.2023 asti (862/2022). Lain tarkoituksena oli rajata 

kuntien henkilökunnan oikeutta osallistua työtaistelutoimenpiteeseen siltä osin, kuin oli 

välttämätöntä ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojaamiseksi työtaistelutoimen 

ajaksi. Myös tämä laki sai aikaan merkittäviä poliittisia työtaisteluita hoitoalan ammatti-

liittojen toimesta, jossa lakia kutsuttiin ”pakkotyölaiksi”. Lailla pyrittiin myös estämään 

joukkoirtisanoutumiset, jossa aluehallintovirastolle annettiin mahdollisuus määrätä työ-

taistelutoimenpiteen vuoksi irtisanoutunut työntekijä työskentelemään kunnan tervey-

denhuollon yksikköön, jos se on välttämätöntä potilaiden ja asiakkainen terveyden tur-

vaamiseksi (lain 9 §). 

 

84 Lamminen, 2015, s.1. 
85 Lamminen, 2015, 1. 



34 

 

Poliittiset työtaistelut katsotaan lähtökohtaisesti työehtosopimuslain 8 §:n mukaisesti 

sallituiksi työtaistelutoimenpiteiksi, sillä niiden pääasiallinen kohdentuminen on poliitti-

seen toimielimeen, jolloin kiellettyä suoraa vaikutusta voimassa olevaan työehtosopi-

mukseen ei synny. Huomattavaa on kuitenkin se, että vaikka poliittisilla työtaistelutoi-

menpiteillä ei ole suoranaista vaikutusta voimassa olevaan työehtosopimukseen, sen 

vaikutusta voidaan kuitenkin näennäisesti katsoa olevan painostavaa juuri työnantajaa 

kohtaan86. Poliittisissa työtaistelutoimenpiteissä tulee näkyä selvästi sen vaikutusyrityk-

set poliittiseen elimeen, ja tämän täytyy myös tulla ilmi työtaistelutoimenpiteen aloitta-

jan antamasta ilmoituksesta.  

 

Tapauksessa TT 2023:73 luottamusmiehen ilmoittama poliittinen työtaistelu ei täyttänyt 

poliittisen työtaistelun tunnuspiirteitä, eikä ajankohtaisesti työnantajan tekemien muu-

tosneuvotteluiden aloittamisajankohta, jossa oli todistettavasti ketjutettu työtaistelutoi-

menpiteitä koskien samaa muutosneuvottelukokonaisuutta87. Pelkkä ilmoittaminen po-

liittisesta työtaistelusta koskien hallituksen tai muun julkisen toimijan toimintaa vastaan 

ei siis itsessään synnytä poliittisen työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistöjä, vaan ko-

konaisuuden laillisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös työtaistelutoimenpi-

teeseen näennäisesti vaikuttavat kriteerit ja tässä tapauksessa myös työpaikalla vaikut-

taneet olosuhteet. Työtaistelutoimenpiteen piilottaminen poliittiseksi tai muuksi työtais-

telutoimenpiteeksi ei ole sallittua, varsinkin jos niiden päällimmäisenä tarkoituksena on 

vaikuttaa työehtosopimuskokonaisuuteen tai työnantajan direktio-oikeuden ja muihin 

työnantajan oikeuksiin kuuluviin toimenpiteisiin. 

 

Poliittisten työtaistelutoimenpiteiden rajoittamista tai laajentamista kolmansia osapuo-

lia koskevaksi ei voida erikseen säätää sopimusosapuolten välisessä työehtosopimuk-

sessa, jota työehtosopimuslain 8 §:ssä on säädetty. Työntekijöitä ei myöskään voida erik-

seen sopimuksella kieltää tämän oikeuden käyttämisestä, mutta tietyissä tapauksissa 

 

86 Lamminen, 2015, s. 1. 
87 TT 2023:73. 



35 

sopimuksella voidaan yleisen sopimusvapauden perusteella velvoittautua laajempaan 

työrauhavelvollisuuteen niin kutsutuilla velvoitemääräyksillä. Tämä voi koskea erityisesti 

sellaisia aloja, joiden vaikutuspiiri yhteiskunnallisessa toiminnassa on suuri, ja jonka työ-

taistelutoimenpide voisi aiheuttaa merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista vahin-

koa, esimerkiksi vientiteollisuuden piirissä toimivia yrityksiä ja organisaatioita kohtaan. 

 

Tapauksessa TT 2019:71 katsottiin, että työehtosopimukseen säädettyä työrauhavelvol-

lisuuden määritelmää ei katsottu erikseen tyhjentäväksi, vaan osapuolet voivat päätyä 

paikallisen sopimisen puitteissa laajempaan työrauhavelvollisuuteen, kuin mitä työehto-

sopimukset säätävät88. Vaikka työehtosopimuslainsäädännön tärkeintä sisältöä koskevat 

erilaiset normimääräykset, jossa niin kutsutulla yleisellä säännöstämiskompetenssilla 

voidaan sopia työehtosopimuksen sidottujen työntekijöiden tai työnantajien välisistä 

suhteista. Kuitenkaan työrauha-asioihin liittyvistä asioista ei voida erikseen tämän perus-

teella säätää, mutta osallisten velvoittautuvuuskompetenssia voidaan, joka velvoittaa 

toimimaan sovitulla tavalla89. 

 

Muutoksia poliittisten työtaisteluiden rajoittamiseen tehtiin uuden lainsäädäntömuu-

toksen avulla, jossa puhtaasti poliittisten työnseisauksien enimmäiskesto ei saa ylittää 

24 tuntia siitä hetkestä, kun työtaistelutoimenpide on aloitettu (laki työriitojen sovitte-

lusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä, 8 b §). Muut työtaistelutoimen-

piteet kuin työnseisaukset saavat kestää enintään kaksi viikkoa. Erikoinen lisäys poliittis-

ten työtaisteluiden toimeenpanoon liittyy toistamisesta, eli ketjuttamisesta. Laki kieltää 

saman tavoitteen toistamista 12 kuukauden kuluessa, jos toimeenpaneva yhdistys aloit-

taa työtaistelutoimenpiteen, jonka merkitys liittyy saman tavoitteen edistämiseen. Työ-

taisteluun kuuluva työnseisaus on järjestettävällä sillä tavalla, ettei siitä johdu merkittä-

vää haittaa tuotantotoimintaan ennen tai jälkeen työtaistelutoimenpiteen, jos tämä on 

 

88 TT 2019:71. 
89 Saloheimo, 2020, s. 113.  



36 

jollain tavalla kohtuudella vältettävissä sen mukaan, kuka työtaistelutoimenpiteen 

aloitti90. 

 

 

3.1.3 Myötätuntotaistelut 

 

Myötätuntotaistelulla tarkoitetaan muun kuin työtaisteluosapuolen osallistumista ja hei-

dän tavoitteidensa tukemista. Myötätuntotaisteluiden hyväksyttävyyden kannalta mer-

kittävää on se, ettei tukilakkoon lähteneen järjestön tarkoituksena ole vaikuttaa omaan 

sopimusneuvotteluiden tilanteeseen, jolloin työtaisteluoikeuden kohdentuminen itses-

sään työehtosopimukseen jää täyttymättä91. Sallittuja myötätuntotaisteluiden toimenpi-

teitä voivat olla myös järjestön omien tavoitteiden tukeminen ilman sen kiinnittymistä 

primaariseen työtaisteluun92. Kuitenkaan myötätuntotaistelua ei saa aloittaa sellaisissa 

tilanteissa, joissa tuettavan työtaistelun laittomuus on todistettu työtuomioistuimen 

päätöksellä.  

 

Tapauksessa TT 2022:81 yhdistyksen jäsenet osallistuivat laittomaan tukilakkoon tukeak-

seen toisen yhdistyksen järjestämää työtaistelutoimenpidettä. Myötätuntotaistelussa 

tulee ottaa huomioon yhdistyksen valvontavastuu työtaistelutoimenpiteeseen osallistu-

neiden jäsentensä toiminnasta. Kuitenkaan yksiselitteisesti yhdistyksen vaikutusta tuki-

lakkoon osallistumisesta ei voitu katsoa sellaiseksi, että yhdistys olisi omalla toiminnal-

laan pyrkinyt merkittävällä tavalla edistämään laittoman työtaistelutoimenpiteen tuke-

mista93. 

 

Myötätuntotaisteluiden erityisenä rajana on työehtosopimuslain 8 a §:n 1. ja 3. momen-

tissa  mainittu suhteellisuuden periaate, jossa vastapuolelle ei saa aiheutua liian 

 

90 ED 29/2024. 
91 HE 12/2024, s. 10–11.  
92 Kairinen ym., 2012, s. 111. 
93 TT 2022:81. 



37 

suhteettomia vahingollisia seurauksia, ja rajoitustoimet ovat kokoonsa ja vahingon mää-

rän suhteessa sellaiset, ettei niitä voi pitää kohtuullisena. Laissa kirjoitettu suhteellisuu-

den ja kohtuullisuuden määritelmät itsessään ovat häilyvät, sillä asiamerkitystä sille, 

mitä on suhteettoman suuret vahingot tai kohtuuttomana pidettävät taloudelliset vahin-

got, ei avata lain pykälissä. Tällöin tulee tarkastella työtaistelun kohteeksi joutuneen toi-

mijan kokoa niin henkilöstön kuin taloudellisen toiminnan osalta, jotta punnintaa vahin-

kojen suuruudesta voitaisiin tehdä. 

 

HE 12/2024 esiin tuodut lakimuutokset myötätuntotaisteluiden sallittujen ja kiellettyjen 

toimenpiteiden erottamisesta ovat  perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaan objek-

tiivisesti vaikeaselkoisia ja haastavia näyttää toteen94. Perustuslakivaliokunnan lausun-

nossa koskien myötätuntotaisteluiden laillisuutta huomiota esitettiin erityisesti lakimuu-

toksissa esitettyihin ilmauksiin suhteettoman vahingollisista seurauksista ja työtaistelu-

toimenpiteen laajuudesta ”laajemmin kuin tarpeen” ovat jääneet ilman selkeää rajanve-

toa, kenen näkökulma ja missä laajuudessa toimenpidettä tarkastellaan95.  

 

Soveltamiskäytännön haasteellisuutta on esityksen mukaan tulkittava pelkästään tuo-

mioistuimen käytännön perusteella. Työrauhavelvollisuuden vallitessa toimeenpannut 

myötätuntotaistelut kuuluvat työtuomioistuimen ratkaisupiiriin, kun taas työrauhavel-

vollisuuden ulkopuolella toteutetut myötätuntotaistelut kuuluvat taas yleisten tuomiois-

tuinten toimivaltaan96. Tämä on omalta osaltaan nähty haasteellisena, sillä saman asian 

pohjalle kaksi eri tuomioistuinta käsittelee työrauhalainsäädäntöön liittyviä asiakokonai-

suuksia, jotka voivat pahimmassa tapauksessa päätyä erilaisiin ratkaisuihin, ja asiaan eri-

koistuneen tuomioistuimen oikeuskäytännön rinnalle voi muodostua eriävä kanta97. 

 

 

 

94 PeVL 9/2024, s. 5. 
95 PeVL 9/2024, s. 5. 
96 PeVL 9/2024, s. 5. 
97 Koskinen, 2024, s. 1–2. 



38 

3.2 Työtaisteluoikeuden rajoitusperiaatteet 

 

Vaikka työtaisteluoikeus on tunnistettu PeL 13.2 §:n sisältyvään ammatilliseen yhdisty-

misvapauteen, eikä lailla tai sopimuksella tätä oikeutta voida viedä, lukeutuu perusoi-

keuksien rooliin se, etteivät ne ole absoluuttisia. Kahden tai useamman perusoikeuden 

ajautuessa kollisiotilanteeseen, on tehtävä punninta perusoikeuksien välillä, kumpi saa 

suurempaa merkitystä tapauksessa. Punninnassa pyritään siis saavuttamaan tasapaino 

kaikkien osapuolien kesken.98 Työtaisteluoikeuden rajoittaminen, kuten minkä tahansa 

perusoikeuden rajoittamisen perusteena on yleiset perusoikeuksien rajoitusperiaatteet, 

joiden mukaan rajoitusperuste voi olla hyväksyttävä:  

 

• Hyväksyttävyysperiaate 

• Suhteellisuusperiaate 

• Rajoitusten täsmällisyys ja tarkkarajaisuus 

• Välttämättömyysperiaate 

• Perusoikeuksien ydinalueen suoja 

• Oikeusturvajärjestelyjen riittävyys 

 

Huomioon otettavaa perusoikeuksien rajoitusperusteiden punninnassa on se, etteivät 

rajoitukset saa olla ristiriidassa Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoittei-

den kanssa99. Työtaisteluoikeuden rajoittamisessa tulee ottaa huomioon niin YK:n alais-

ten järjestöjen, kuten myös EU:n artiklojen sisältöä, joihin Suomi on toiminnassaan si-

toutunut. Haasteita työntekijän ja järjestöjen perusoikeuksien toteutumiseen työtaiste-

luoikeuden osalta, sillä työtuomioistuimen antamista päätöksistä ei saa valittaa, vaan 

tuomioistuimen antama tuomio on lopullinen. 

 

 

98 Hallberg ym. 2005, kohta Perusoikeuksien kollisio. 
99 PeVL 9/2024, s. 3. 



39 

Hallituksen esityksen tavoitteena on muokata myötätuntotaisteluiden ja poliittisten työ-

taisteluiden enimmäiskestoa ja niihin kuuluvaa ilmoitusvelvollisuutta. Uutena muutok-

sena lainsäädäntöön tulee myös TSL:n ja merityösopimuslakiin lisätyt säännökset, jotka 

velvoittaisivat työntekijää maksamaan hyvitystä työnantajalle, jos työntekijä jatkaa am-

mattijärjestön työtaistelutoimenpidettä, joka todetaan laittomaksi tuomioistuimessa100. 

 

Hallituksen esityksessä perusteltiin työtaisteluoikeuden rajoittamisen merkitystä suojata 

työnantajan omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden toteutumista, joka on turvattu PeL 

15 §:ssä. Vaikka PeL:n säännöksessä ei ole mainittu omaisuuden suojan sisältyvän sopi-

musvapauden piiriin, on perustuslakivaliokunnan käytäntöjen mukaan tämä sisältyvä ky-

seiseen lain säännökseen101. Työtaisteluoikeuden rajoittamisen periaatteena käytettävä 

työnantajan omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden periaate on osaltaan haasteelli-

nen, sillä työtaistelutoimenpiteen tarkoitus on kollektiivisena toimena aiheuttaa talou-

dellisia vahinkoja, jolla tasataan työntekijän ja työnantajan epäsuhtaista suhdetta. Tämä 

nähdään ongelmallisena myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimuskäytännössä, 

jossa yleissopimus 87 mukaan työnantajan taloudelliset haittavaikutukset eivät saa olla 

itsessään peruste työtaisteluoikeuden rajoittamiselle. 102  

 

ILO:n yhteydessä toimiva yhdistymisvapauskomitea on toiminnassaan tarkastellut talou-

dellisten vaikutusten merkitystä työtaisteluoikeuden rajoittamista koskeviin toimenpitei-

siin. Varsinkin tilanteissa, joissa työtaisteluoikeuden rajoittamista alettaisiin soveltamaan 

ei-olennaisiin palveluihin ei pidetty aiheellisena, sillä moneen kauppaan ja kaupankäyn-

tiin liittyvien lakkotoimien kieltäminen voisi itsessään estää laillisten työtaistelutoimien 

käytön103.  

 

Yhdistymisvapauskomitean kannanotoissa on katsottu yleisesti, että taloudellisilla argu-

menteilla rakennettua työtaistelutoimenpiteen rajoittamisen laillisuutta voi edellyttää 

 

100 PeVL 9/2024, s. 2.  
101 HE 12/2024, s. 90. 
102 Tuori, 2024, s. 2. 
103 HE 12/2024, s. 31. 



40 

aloilla, jotka nähdään toiminnan luonteen takia olennaisiksi, jossa työtaistelutoimenpi-

teen toteutuminen voisi johtaa kansallisen hätätilan julistamiseen. Harkintaa ja punnin-

taa tulee tehdä sen osalta, tuleeko työtaistelutoimenpiteen takia ei-olennaisesta toi-

mesta olennainen104. Vastaavan kaltaisten toimenpiteiden osalta tulee pohtia, onko tar-

peen säätää rajoitettuja työtaistelutoimenpiteitä välttämättömän toiminnan jatka-

miseksi kuitenkin säilyttäen yhdistymisvapauden tuoman oikeuden työtaistelutoimenpi-

teisiin. 

 

Tilanteita, joissa työtaistelun rajoittaminen voidaan nähdä hyväksyttävänä ovat tilanteet, 

joissa työtaistelutoimenpide kohdistuu muuhun, kuin työtaistelutoimenpiteen keskei-

nen tavoite on, eli työehtosopimuksen syntyminen. Esimerkiksi työntekijöiden kieltäyty-

minen töistä työnantajan tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi tehtävät irtisa-

nomiset on nähty käsittävän tilanteita, jotka eivät suoranaisesti kohdistu työtaisteluoi-

keuden ydinalueeseen105. Suomalaisessa lainsäädännössä ei olla aikaisemmin kirjoitettu 

lainsäädäntöömme rajoitusperusteita koskien poliittisten ja myötätuntotaisteluiden ra-

joitusperusteista, mutta uusissa lainsäädäntömuutoksissa näihin tehtiin poikkeus. Ylei-

sesti nämä työtaistelun muodot ovat olleet hyväksyttyjä poikkeuksia työrauhavelvolli-

suuden piiristä, eivätkä ne ole aikaisemman käytännön mukaan olleet ennakkoilmoitus-

vastuun alaisia toimia106. 

 

Eurooppalaisissa työtaisteluoikeuden laillisuuden määrittämisessä on sovellettu suhteel-

lisuusarviointia. Esimerkiksi Saksassa työtaisteluiden ero tehdään kollektiivisen sopimuk-

sen aikaansaamiseksi ja voimassa olevien työehtosopimusten välillä tapahtuvien oikeus-

riitoihin.107 Vastaavanlaista suhteellisuusarviointia ei ole käytössä Suomen lainsäädän-

nössä tai oikeuskäytännössämme, mutta suhteellisuuden arviointi voisi tulla kyseeseen 

niissä tilanteissa, joissa arvioidaan perusoikeuksien rajoitusperiaatteena toimivaa 

 

104 HE 12/2024, s. 32. 
105 HE 12/2024, s. 94. 
106 Lamminen, 2024, s. 1. 
107 Lamminen, 2020, s. 13. 



41 

suhteellisuusperiaatetta, tai arvioimalla kiellettyjä työtaistelutoimia joissa on erikseen 

mainittu toimien suhteettomuuden tarvittavien toimenpiteiden saavuttamiseksi. 

 

Vaikka suomalaisessa lainsäädännössä tai oikeuskäytännössämme ei ole erikseen käy-

tetty suhteellisuusarvioinnin käsitettä, on erilaisten työtaisteluiden tarkoitusperien ja 

menettelytapojen arviointia tehty. Muun muassa oikeusjärjestyksen ja hyvän tavan vas-

taisuuden arvioinnissa on nähty, että sallitutkaan toimenpiteet eivät saisi olla liian vahin-

gollisia siihen päämäärään, jota työtaistelutoimenpiteellä on tarkoitettu108.  

 

 

3.2.1 Turvaamistoimet 

 

Kun työtaistelutoimenpiteiden arviointi tuomioistuimessa saattaa kestää pidemmänkin 

aikaa ennen lopullisen tuomion tiedoksi saamista, ja työtaistelun jatkaen toimintaansa, 

voivat työtaistelutoimenpiteen takia syntyneiden vahinkojen määrä nousta huomatta-

vankin suuriksi. Tämän vuoksi asianosainen voi tukeutua hänen oikeuksiensa suojaa-

miseksi turvaamistoimiin.109 Turvaamistoimesta säädetään tarkemmin oikeudenkäymis-

kaaren (4/1734) 7. luvussa. Turvaamistoimet voivat olla väliaikaisia tai lopullisia toimia 

työtaistelutoimenpiteiden ollessa toiminnassa.  

 

Väliaikaisella turvaamistoimella tarkoitetaan tilannetta, jossa turvaamistoimen hakijalla 

on oikeus hakea nopeutettuna menetelmänä turvaamisoikeutta, jossa vastapuolta ei tar-

vitsen erikseen kuulla. Väliaikainen turvaamistoimi voidaan ottaa käyttöön sellaisissa ti-

lanteissa, joissa haetun turvaamistoimen tarkoitus voi vaarantua.110 Turvaamistoimi on 

todettu luonteeltaan yleisluontoiseksi, jossa turvaamistoimen hakijalle annetaan kor-

vaava etuus verrattaen siihen oikeuteen, johon hakija on oikeutettu111. 

 

108 Lamminen, 2020, s. 22. 
109 Saloheimo, 2020, s. 250. 
110 Koskinen, 2012, s. 1. 
111 Kairinen ym., 2012, s. 126. 



42 

 

Turvaamistoimi on yleinen siviilioikeuden riita-asioissa, jolloin vastapuolelle voidaan 

määrätä asianosaisen oikeuksien suojaamiseksi kielto tai jopa sakon uhka. Turvaamistoi-

men roolista työtaisteluoikeuden käyttämisestä on käyty jonkin verran keskustelua, onko 

turvaamistoimen käyttäminen mahdollista työtaistelutoimenpiteen vallitessa. Turvaa-

mistoimen antaminen ei kuulu erikseen työtuomioistuimen valtapiiriin, vaan määräyk-

sen tästä antaa erikseen käräjäoikeudet. Työtuomioistuimella ei myöskään ole oikeutta 

purkaa annettua turvaamistoimea käräjäoikeuden päätöksestä, vaan lainmukainen pää-

täntävalta näistä ovat hovioikeuden ja korkeimman oikeuden käsiteltävissä. 

 

 Turvaamistoimi onkin nähty haasteelliseksi toimeksi työtaistelutoimenpiteiden ja ylei-

sen työrauhavelvollisuuden laillisuuden soveltamisessa, vaikkakin tätä toimea ei ole erik-

seen työehtosopimuslainsäädännössä kielletty112. Kun kohtuuttomien ja suhteettomaksi 

nähtyjen työtaistelutoimenpiteiden merkitystä nostetaan esille enemmän lainsäädän-

nössä, voi olla että erilaisten turvaamistoimien hyödyntäminen työtaistelutoimenpitei-

den kieltämisessä voi nousta suositummaksi tavaksi vaikuttaa työtaistelutoimenpitee-

seen ja yleisen työrauhavelvollisuuden ylläpitoon.  

 

Turvaamistoimi on saanut oikeuskäytännössä vaikutteita niissä tilanteissa, joissa on poh-

dittu työtaistelutoimenpiteen laillisuutta työrauhavelvollisuuden tai muun oikeudellisen 

perusteen osalta. Oikeudenvastaisena tapana voidaan katsoa olevan työtaistelutoimen-

piteen osalta, sen päämäärän tai siitä johtuvien seurauksien osalta laiton. Myös vakiin-

tuneen oikeuskäytännön puitteissa hyvän tavan vastaisuus tai kohtuuttomuus nousevat 

esille 113 . Turvaamistoimen merkitystä työtaisteluoikeuden laillisuudessa on testattu 

muutamaan otteeseen.  

 

Korkeimman oikeuden tapauksessa haettiin turvaamistoimea vastalauseeksi tehtyä saar-

toa vastaan, jossa turvaamistoimen hakija oli perustellut hakemustaan vapaan 

 

112 Kairinen ym., 2012, s. 128–129. 
113 Saloheimo, 2020, s. 252. 



43 

elinkeinoharjoituksen ja aluksen kaupallisen käytön oikeutta. KKO katsoi, että turvaamis-

toimen käyttö on mahdollista saarron tapaiseen työtaistelutoimenpiteen kieltämiseen, 

mutta tapauksessa katsottiin tällaisen työtaistelutoimenpiteen olevan mahdollista rajoit-

taa tapauksissa, joissa siitä säädetään kansallisessa laissa tai Euroopan yhteisön lainsää-

dännössä114. Tuomiolauselmassa päätettiin, ettei työtaistelutoimenpidettä katsottu lait-

tomaksi, eikä tällöin saartoa tai tukilakkoa voitu tuomita kielletyksi toimenpiteeksi tur-

vaamistoimen kannalta115. Oikeudenvastaisuutta voitaisiin punnita myös sen perusteella, 

olisiko kyseisessä tapauksessa ilmaantunut yleisesti työtaistelutoimenpiteiden kiellettyjä 

toteuttamistapoja, tai päämäärien tai seuraamuksien toteuttavan sellaisia olomuotoja, 

jotka olisivat olleet vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lain tai hyvän tavan vastaisia, 

tai kohtuuttomia116. 

 

 

3.2.2 Seuraamukset 

 

Työehtosopimuksen rikkomisesta syntyneet oikeusriidat viedään käsiteltäviksi työtuo-

mioistuimeen. Ne työriidat, jotka keskittyvät työehtosopimuksen ulkopuolisiin asioihin, 

käsitellään yleisissä tuomioistuimissa117. Niiden järjestöjen tai toimijoiden, jotka toimin-

nallaan rikkovat laista työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edel-

lytyksistä sisältyvän työtaistelun 8 a §:ssä tai 8 b §:ssä ilmenevien kieltojen vastaisesti, 

on tästä seuraamuksena maksettava vahingonkorvausvelvollisuuden mukaisesti seuraa-

musmaksu. Seuraamusmaksun suuruus vaihtelee toimenpiteen mukaisesti 10 000 euron 

ja 150 000 euron välillä. Seuraamusmaksun suuruuden arvioinnissa tulee ottaa huomi-

oon muun muassa vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, rikkomukseen mahdollisesti 

annettu aihe ja minkä kokoinen yhdistys tai yritys on118.  

 

 

114 KKO 2000:94. 
115 KKO 2000:94. 
116 Koskinen, 2012, s. 6. 
117 TEM, 2015, s. 15. 
118 ED 29/2024. 



44 

Vain erityisestä syystä seuraamusmaksua voidaan kohtuullistaa tai jättää kokonaan tuo-

mitsematta. Nämä tapaukset voivat koskea tilanteita, joissa lainvastainen menettely voi-

daan katsoa oikeutetuksi toisen osapuolen epäasiallisen menettelyn takia, kuten lain rik-

komisesta119 . Tällaisen menettelytavan soveltaminen nähdään järkeväksi niissä tilan-

teissa, joissa sopimukseen tai lakiin liittyvät rikkeet ovat pieniä, eikä aiheesta johtuneet 

vahingot eivät tuo suurta etua vastapuolelle, jolloin tällä kitketään osaltaan epäoikeu-

denmukaisuuden merkitystä hyvityssakon antamisessa. Jos työnantajalla ja ammattilii-

tolla on erikseen paikallisesti sovittuna velvoitemääräys työrauhavelvollisuuden laajen-

tamisesta verrattaen siihen, mitä työehtosopimuslainsäädännön 8 §:ssä on säädetty, ja 

työrauhavelvoitteen rikkomisesta on sovittu erillisestä tehostemääräyksestä, voi työtuo-

mioistuin oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain (646/1974) 1. §:n 1 mo-

mentin 3 kohdan perusteella tuomita tällaisen tehostemääräyksen mukaisen seuraa-

muksen120. 

 

Vahingon suuruutta koskevassa arvioinnissa tulee ottaa huomioon vain pääasiassa toi-

selle osapuolelle aiheutuneet vahingot. Kolmannelle osapuolelle sattuvia vahinkoja ei 

ole sisällytetty tähän arviointiin arvioinnin vaikeuden ja sopimuksen ulkopuolelle sijoit-

tuminen 121 . Haasteellisia tilanteita vahinkojen suuruuden arvioinnissa työtaistelutoi-

menpiteen vaikutusten osalta on työtaistelulla uhkailu, joka ei tule voimaan. Tässä tilan-

teessa työtaistelutoimenpide ei itsessään pääse aiheuttamaan vahinkoa, mutta pelkkä 

työtaisteltutoimenpiteellä uhkaaminen voi vaikuttaa toisen osapuolen toimintaan, esi-

merkiksi toiminnan keskeyttämisellä työtaistelutoimenpiteen ajaksi mahdollisten vahin-

kojen minimoimiseksi. Tapauksessa TT 2024:10 oli ammattiliitto uhannut toista osa-

puolta työtaistelutoimenpiteellä, joka oli ajankohtaan nähden merkittävästi vaikuttava 

taloudellisten vahinkojen suuruuteen. Työtaistelulla uhkaamista pidettiin oikeuskäytän-

nön perusteella yhtenä työtaistelutoimenpiteen muotona, joka ei peruuntuessakaan vai-

kuta hyvityssakon määräytymiseen122. 

 

119 Keinänen & Tukiainen, 2010, s. 15. 
120 TT 2019:71. 
121 Keinänen & Tukiainen, 2010, s. 11. 
122 TT 2024:10. 



45 

 

Syyllisyyden määrää arvioitaessa voidaan pohjimmiltaan verrata vahingonkorvauslain 

(412/1974) 4 luvun 1 §:ssä, jossa työntekijän vahingosta tai laiminlyönnistä johtuvan va-

hingon, on hän velvollinen korvaamaan sen määrän mikä katsotaan kohtuulliseksi. Jotta 

syyllisyyttä voidaan tilanteessa arvioida, tulisi ottaa ensiksi huomioon, millainen työtais-

telutoimenpide on kyseessä. Hyvityssakon määräytymisen syntymisessä sovelletaan niin 

kutsuttua rajapeloteperiaatetta, jonka mukaan lakosta tulisi määrätä suurempi hyvitys-

sakko, kuin työtaistelulla uhkaamisesta, koska tämän vaikutuksesta ammattiliitot jättäi-

sivät toimeenpanematta vakavampia työtaistelutoimenpiteitä kuin uhkailu123. 

 

Toinen ratkaisutoiminnassa sovellettava käytäntö syyllisyyden arvioinnissa on työtaiste-

lutoimenpiteen ketjuttaminen, eli toistaminen. Tämä käytäntö saa vaikutuksia muun mu-

assa RL 6 luvun 5 §:stä laittoman teon toistamiseen ja työehtosopimuslain 7.1 §:stä, jossa 

yksilö tieten rikkoo jatkuvasti työehtosopimuksen määräyksiä. Toiminnan jatkuessa 

aiempi laiton toiminta viittaa siihen, että toimija on tiennyt toimivansa lainvastaisesti, 

jolloin syyllisyyden toteen näyttäminen on suorempaa124. Työehtosopimuslain 7.2 §:ssä 

todetaan, että hyvityssakkotuomioiden määräystä voidaan toistaa siihen asti, kunnes 

työehtosopimuksen vastainen toiminta on loppunut. 

 

Kolmas arvioitava kriteeri työtaistelutoimenpiteen hyvityssakkojen osalta on vahingon-

kärsijän myötävaikutus vahinkoon. Tämä toimii osaltaan hyvityssakkoa hillitsevänä kri-

teerinä, sillä vaikutusta korvauksen määrään sovelletaan sillä, miten vahingonkärsijä on 

omalla toiminnallaan vaikuttanut vahinkoa rajoittaviin toimiin tiedon saatuaan125. Toisen 

osapuolen myötävaikutus ei kuitenkaan itsessään ole riittävän painava osasyy arvioin-

nille, sillä tämän kriteerin merkitystä ei painoteta, jos kyseessä on niin kutsuttu vastatyö-

taistelutoimenpide. Vastatyötaistelutoimenpiteellä tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen 

osapuoli toimeenpanee työtaistelun seurauksena toisen osapuolen laittomasta 

 

123 Keinänen & Tukiainen, 2010, s. 13. 
124 Keinänen & Tukiainen, 2010, s. 13. 
125 Keinänen & Tukiainen, 2010, s. 14. 



46 

toiminnasta työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain nojalla 126 . Tapauksessa TT 

2006:92 työnantaja oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa uhatessaan toimia työeh-

tosopimuksen vastaisesti, eikä ammattiliiton aloittaessa työtaistelutoimenpiteen ollut 

aloittanut toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi vaatimuksista huolimatta127. 

 

126 Keinänen & Tukiainen, 2010, s. 14. 
127 TT 2006:92. 



47 

4 Työrauhalainsäädäntö kansainvälisessä lainsäädännössä ja 

sopimuksissa 

 

4.1 Työrauhalainsäädäntö Ruotsissa 

 

Ruotsissa työrauhaa koskeva lainsäädäntö perustuu yleisesti laajalle työrauhavelvolli-

suudelle ja toiminnan kaksikantaiseen itsesääntelyyn, jossa sopimusneuvotteluissa asi-

anosaisina toimivat työmarkkinajärjestö ja ammattiliitot. Työrauhaa ja työtaisteluoi-

keutta koskevasta lainsäädännöstä säädetään laista työelämään osallistumisesta, Lag om 

medbestämmande i arbetslivet (1976:580), joka on viety tarkkuudessaan pidemmälle, 

kuin Suomen oma lainsäädäntö, sillä Suomessa lainsäädäntö on pirstaleisempaa. Myös 

Ruotsissa työrauhavelvollisuuden merkitys on vakiintunut perustuslaillisen suojan kautta, 

jossa ammattiliitot saivat oikeuden toimia työehtosopimuslakiin kuuluvien ehtojen ulko-

puolella, ellei toiminta merkittävästi rikkonut tiettyjä säädöksiä, kuten rikosoikeudellisia 

säädöksiä128.  

 

Ruotsin työrauhaa koskevassa lainsäädännön mukaan voidaan päättää työrauhavelvolli-

suuden ja siitä johtuvan vahingonkorvausvelvollisuuden jatkuvan pidempään, kuin mitä 

laissa on säädetty129. Tämä on erilaista Suomeen verrattuna, sillä meidän lainsäädännös-

sämme ei ole tarkoin määritelty työrauhavelvollisuuden merkitystä, eikä siitä, voiko so-

pimuksella siitä erikseen poiketa koskemaan laajempaa velvollisuutta, kuin mitä yleiset 

periaatteet ovat säännelleet, sillä työoikeudessa hierarkiassa sopimuksella ei voida poi-

keta kansainvälisistä velvoitteista, joita työtaisteluoikeuden piiriin kuuluu.  

 

Erityisesti työrauhavelvollisuutta koskevassa lain kohdassa (41 §) lainvastaisiksi toimiksi 

on kuvailtu työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen tai sopimuksen voimassa ollessa 

 

128 SOU 2018:40, s. 47. 
129 Ds 2018:40, s. 9. 



48 

tilanteet, joissa painostetaan työsopimukseen liittyvään sääntöön tai työtaistelutoimen-

piteen aloittamista liittyen työehtosopimuksen aikaansaamiseksi. Myöskään sellaisten 

sopimuksellisten säännösten hyväksikäyttö, jotka tulevat voimaan vasta sopimuksen rau-

ettua, tai tarkoituksesta järjestää myötätuntotaisteluita sellaiselle toimijalle, joka ei niitä 

saa itse järjestää, ovat laittomia.  

 

Ruotsalaisessa työrauhaa koskevassa lainsäädännössä (41 b §) on työntekijän puolelta 

kiellettyä osallistua työtaistelutoimenpiteeseen, jossa myötätuntotaistelua käytetään 

sellaiseen toimenpiteeseen, jossa yritys tai organisaatio yrittää päästä osaksi kollektiivi-

seen työehtosopimukseen sellaisen organisaation kanssa, jossa ei ole työntekijää tai 

jossa yrittäjä on ainoa työntekijä ja omistaja. Tämä eroaa suomalaisesta lainsäädännöstä, 

sillä Suomessa ei ole yksilöity siitä, onko yksittäisellä toimijalla oikeutta osallistua työ-

taistelutoimiin, jos hän on yrittäjänä ainoa osallistuja.  

 

Osapuolien väliset riita-asiat jaetaan erikseen intressiriitoihin ja oikeusriitoihin. Oikeus-

riidoissa kyseessä on riita-asia, joka ratkaistaan työtuomioistuimessa ja näiden riitojen 

suhteen on vallinnut erikseen voimassa ollut työrauhavelvollisuus. Intressiriidat taas kos-

kevat tilanteita, joissa työtaisteluoikeus on sallittua, kun työtaistelutoimenpiteellä ei 

haeta vaikutuksia voimassa olevaan työehtosopimukseen.130 Näitä ovat työntekijöiden 

ja työnantajien väliset riitatilanteet, kuten työsuhteen ehtojen toteutumista, palkkaa, tai 

ne voivat liittyä lainsäädännöstä poikkeaviin sopimuksiin, kuten millä tavoin määräaikai-

sia sopimuksia voidaan sopia131. Työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella tämä kat-

sotaan kollektiivisopimuksissa hiljaiseksi sääntelyksi, josta työrauhavelvoitteesta ei voida 

poiketa tilanteissa, joissa työehtosopimus on voimassa. 

 

Kuten suomalaiseen lainsäädäntöön verraten, erilaiset saarrot ja boikotit ovat sallittuja, 

kuten myös yleisesti myötätuntotaistelut. Työtaistelutoimenpiteen oikeutukseen liittyy 

vahvasti painostuksen ominaispiirre kohdistaa työtaistelu vastapuoleen, sillä ilman 

 

130 Bruun, Mikkola & Muona, 2011, s.71 
131 SOU 2018:40, s. 52. 



49 

tämän ominaispiirteet toteutumista kyse ei ole työtaistelutoimesta, vaikka muut omi-

naispiirteet työtaistelutoimenpiteestä toteutuisivatkin132. 

 

Ruotsissa on rajoitettu myös myötätuntotyötaisteluita, joissa ei saa erikseen vaikuttaa 

omaan työehtosopimusneuvotteluun, ja myös myötätuntotaistelun kohteena olevan pri-

määrityötaistelun on oltava laillinen133. Yksi erityinen työtaistelun malli Ruotsissa on niin 

kutsuttu italialainen lakko, jossa työtä noudatetaan erittäin tarkasti työnjohdon mukai-

sesti, mutta vaikuttavuus syntyy erittäin hitaasta työtahdista, eikä työntekijät tee yhtään 

ylimääräistä työtehtävää134.  Haastavaa onkin tunnistaa laillisen työtaistelutoimenpiteen 

ominaispiirteet, jos työtaistelutoimenpide ei tapahdu lakkona tai saartona, vaan työteh-

tävät tehdään, mutta niiden tahti tai kieltäytyminen muista kuin omasta työtehtävästä 

vaikuttavat työn kulkuun135. 

 

Myöskään ”villit lakot” eivät ole sallittuja, eli ilman järjestön tukea järjestettävät lakot, 

jolloin työntekijän vastuu toimiensa lainmukaisuudesta voi johtaa jopa työsuhteen pur-

kautumiseen136 . Tämä liittyy Ruotsin työrauhavelvollisuutta koskevan lain 41 d §:ään, 

jossa työntekijää koskevan työtaistelutoimenpiteen laittomuus liittyy järjestön päätäntä-

vallan ulkopuolelle suuntautuvaan lakkoon. Suhde siihen, onko lakon perimmäinen syy 

ja kohdistuminen löydettävissä helposti, on vaikea määrittää, sillä työtaistelutoimenpi-

teellä voi olla monia eri kohteita.  

 

Ruotsin työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että laillinen työtaistelu-

toimi ei itsessään ole kielletty, jos sen piiriin liittyy myös laittomaksi nähty tarkoitus137. 

Tähän liittyvä rajanveto on haastavaa, sillä tilanteessa tulisi punnita, millainen painoarvo 

kullakin tarkoituksella tulisi olla, jotta työtaistelutoimenpide tulkittaisiin laittomaksi, oli 

kyseessä sitten työtaistelutoimenpiteen aloittamiseen tai ylläpitämiseen liittyvä 

 

132 SOU 2018:40, s. 50. 
133 Bruun, Mikkola & Muona, 2011, s. 71. 
134 Bruun, Mikkola & Muona, 2011, s. 71. 
135 Gernigon, Odero & Guido, 2000, s.12 
136 Bruun, Mikkola & Muona, 2011, s. 73. 
137 SOU 2018:40, s. 51–52. 



50 

tarkoitus. Kuten aiemmin tässä työssä  on todettu, Suomessa vastaavia pohdintoja ja 

punnintoja ei tehdä, sillä työtaistelutoimenpiteen laittomat vaikutusyritykset muovaavat 

työtaistelutoimenpiteen laittomaksi. 

 

Ammattiliittoja kohtaan kiellettyjä toimenpiteitä ovat tilanteet, joissa työntekijäjärjestö 

ei ole asianmukaisesti päättänyt työtaistelutoimesta, ammattiliitto ei ole keskustellut 

työnantajajärjestön kanssa niistä vaatimuksista, jotka synnyttävät työtaistelun, tai am-

mattiliitto painostaa työantajajärjestöä hyväksymään saavuttamansa työehtosopimuk-

sen, joka syrjäyttäisi osapuolien välillä olemassa olevan työehtosopimuksen. Näitä ei so-

velleta kuitenkaan tilanteissa, joissa työtaistelutoimen tarkoituksena on tukea jonkun 

muun laillista työtaistelutoimenpidettä. Suomessa on myös perinteiden mukaan pyritty 

ensin keskustelemaan valtakunnansovittelijan johdolla sopimuksista, ennen kuin mah-

dolliset työtaistelutoimenpiteet ovat asianmukaisia, vaikkakin tätä ei erikseen ole sää-

detty laissa. 

 

Lain 42 §:ssä säädettään Suomessakin tutusta ammattiliiton valvontavastuusta, jossa so-

pimuksen voimassa ollessa ammattiliiton tulee valvoa työntekijöidensä sitoutumista yh-

teiseen työehtosopimukseen, ja estää näin mahdollisten työtaistelutoimenpiteiden syn-

tyminen työntekijöiden toimesta. Saman pykälän 3. momentissa kielletään osallistu-

masta laittomaan työtaistelutoimeen. Jos joku on päättänyt aloittaa laittoman työtaiste-

lutoimen ilman ammattiliiton toimeenpanoa, kukaan muu ei saa tässä tapauksessa osal-

listua työtaistelutoimenpiteeseen. Erotuksena on kuitenkin 42 a §:ssä säädetty poik-

keama, jossa organisaatio ryhtyy toimenpiteisiin sellaisten työolojen vuoksi, jonka takia 

tätä lakia ei sovelleta suoraan käsiteltävään tilanteeseen. Tämä on nähty Suomessakin 

joissain tapauksissa työtaistelutoimenpiteeksi, jossa työntekijät säästyvät laittoman työ-

taistelutoimenpiteen tuomilta rangaistuksilta, kun työtaistelutoimenpide kohdistuu sel-

västi työnantajan laittomaan toimintaan. 

 

Laittomien työtaistelutoimenpiteiden kitkemiseksi Ruotsin työrauhalainsäädännössä (43 

§) on velvollisuus paikallisen, jos sellainen on olemassa, työnantajajärjestön ja 



51 

asianomaisena toimivan ammattiliiton ryhdyttävä sellaisiin toimiin ja keskusteluihin, 

jotta laittomat työtaistelutoimet saataisiin loppumaan. Jos ammattiliitto on aloittamassa 

tai jatkamassa työtaistelutoimenpiteitä, on heidän ilmoitettava siitä kirjallisesti toiselle 

osapuolelle että sovittelijalle seitsemän arkipäivää etukäteen ennen toimien aloittamista 

(45 §). Myös työntekijöille, jotka eivät kuulu ammattiliittoon, tulee ilmoittaa näkyvällä 

tavalla työpaikalla työtaistelutoimenpiteiden laajuudesta ja syystä.   

 

 

4.2 Eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö ja sopimukset 

 

Kansainvälisessä lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä puhutaan työtaistelutoimenpi-

teen käsitteen sijasta sijaan ”right to strike- käsitteestä” eli oikeudesta lakkoilla. Kuit