VAASAN YLIOPISTO TEKNILLINEN TIEDEKUNTA TUOTANTOTALOUS Ville Hyökki ALAKULTTUURIT YRITYKSEN TOIMINNASSA – CASE SUOMEN ILMANVAIHTO JA HUOLTOPALVELUT OY Tuotantotalouden pro gradu –tutkielma VAASA 2015 1 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSAIHEEN KUVAUS 10 2.1 Tutkimuksen tavoite 10 2.2 Tutkimuskysymykset tutkimustavoitteen saavuttamiseksi 12 2.3 Tutkimuksen rajaukset 13 2.4 Tutkimuksen rakenne 14 3 TEOREETTINEN VIITEKEHYS 16 3.1 Yrityskulttuuri käsitteenä 16 3.1.1 Erinomaisen yrityskulttuurin kahdeksan edellytystä 17 3.1.2 Kulttuuri mielen ohjelmointina 18 3.1.3 Kulttuuri – ryhmän jäsenten välisten merkitysten tuottaja 20 3.1.4 Yhteisen todellisuuden ja uudelleen rakentamisen tapa 22 3.1.5 Kulttuuritutkimuksen kritiikkiä 23 3.2 Kulttuuri metaforana ja kulttuuri muuttujana 25 3.3 Alakulttuurit piilotettuna potentiaalina 29 3.3.1 Alakulttuuri-käsitteen taustaa 30 3.3.2 Alakulttuurit yrityksen suoriutumiskykyä mitattaessa 31 3.3.3 Yrityskulttuurin neljä osa-aluetta 32 3.3.4 Alakulttuureiden merkitys yrityskulttuurille 33 3.3.5 Alakulttuurit Scheinin mukaan 34 3.3.6 Alakulttuurit muodostavat organisaatiot 39 3.3.7 Alakulttuureiden rooli ketterissä organisaatioissa 41 3.4 Yhteenveto teoreettisen viitekehyksen keskeisimmistä löydöksistä 42 4 TUTKIMUSMENETELMÄT 45 4.1 Kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän valinta 46 2 4.2 Aineisto ja sen hankinta 47 4.2.1 Aineiston keruu 48 4.2.2 Aineiston luokittelu 49 4.3 Evolute-menetelmä 50 4.3.1 Kappa myyntikulttuuri -työkalu 53 4.3.2 Kappa-työkalulla suoritettu aiempi tutkimus 55 4.4 Aineistolähtöinen analyysi 56 4.5 Tutkimuksen haasteet ja rajoitteet 59 5 CASE – SUOMEN ILMANVAIHTO JA HUOLTOPALVELUT OY 64 5.1 Kohdeorganisaatio Suomen Ilmanvaihto ja Huoltopalvelut Oy 64 5.1.1 Tutkimuksen lähtötekijät 65 5.1.2 Tutkijan ennakkokäsitykset tutkittavasta ongelmasta 69 5.2 Kohdeorganisaation alakulttuurit: millaisia piirteitä ryhmissä ilmenee? 70 5.2.1 Tampereen myyntiryhmän kulttuuriset piirteet 71 5.2.2 Lahden myyntiryhmän kulttuuriset piirteet 76 5.2.3 Asennusryhmän kulttuuriset piirteet 81 5.2.4 Yhteenveto ryhmien kulttuurisista piirteistä 86 5.3 Ryhmien kulttuuriset eroavaisuudet 90 5.3.1 Kulttuuriset yhtäläisyydet ryhmien kesken 90 5.3.2 Osittaiset yhtäläisyydet ryhmien kesken 91 5.3.3 Kulttuuriset eroavaisuudet ryhmien kesken 93 5.3.4 Ryhmien luovan jännitteen määrä 95 5.4 Ryhmien eroavaisuudet tuloksen ja henkilöstön vaihtuvuuden näkökulmista 96 5.4.1 Sitoutuminen 96 5.4.2 Organisaatioroolit ja vastuut 97 5.4.3 Ryhmän psykologisen energian määrä 98 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 101 6.1 Kehitysehdotukset kohdeorganisaatiolle 102 3 6.2 Jatkotutkimusmahdollisuudet 104 7 YHTEENVETO 107 LÄHTEET 109 LIITTEET 114 LIITE 1. Kappa myyntikulttuuri –työkalun esimerkkiväittämä. 114 LIITE 2. Kappa -myyntikulttuurin ontologia. 115 4 KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Yrityskulttuurin kolme tasoa. 21 Kuvio 2. Yrityskulttuurin neljä osa-aluetta. 32 Kuvio 3. Väittämien arvioinnin prosessi Evolute-menetelmän Kappa työkalussa. 52 Kuvio 4. Kappa-työkalun ontologia. 55 Kuvio 5. Henkilöstön vaihtuvuus toimipisteittäin. 66 Kuvio 6. Myyntiryhmien myynnin keskiarvo kuukaudessa yhtä työntekijää kohden. 67 Kuvio 7. Toimipisteiden vakituisten myyjien keskimääräinen myynti tehtyä työntuntia kohden. 68 Kuvio 8. Tampereen myyntiryhmän tulokset tunnussuureittain. 72 Kuvio 9. Tampereen myyntiryhmän tulosten keskihajonta. 75 Kuvio 10. Tampereen myyntiryhmän tulokset kategorioittain. 76 Kuvio 11. Lahden myyntiryhmän tulokset tunnussuureittain. 77 Kuvio 12. Lahden myyntiryhmän tulosten keskihajonta. 80 Kuvio 13. Lahden myyntiryhmän tulokset kategorioittain. 81 Kuvio 14. Asennusryhmän tulokset tunnussuureittain. 82 Kuvio 15. Asennusryhmän tulosten keskihajonta. 85 Kuvio 16. Asennusryhmän tulokset kategorioittain. 86 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Kulttuurin tutkiminen muuttujana ja metaforana. 28 Taulukko 2. Pelkistetty ontologian rakenne Evolute-menetelmässä. 51 Taulukko 3. Tampereen myyntiryhmän kulttuurista esiin nousevat tunnussuureet. 73 Taulukko 4. Lahden myyntiryhmän kulttuurista esiin nousevat tunnussuureet. 78 Taulukko 5. Asennusryhmän kulttuurista esiin nousevat tunnussuureet. 83 Taulukko 6. Positiiviset ja kehittämistä vaativat kulttuuriset piirteet kohdeorganisaation ryhmissä. 87 5 ______________________________________________________________________ VAASAN YLIOPISTO Teknillinen tiedekunta Tekijä: Ville Hyökki Tutkielman nimi: Alakulttuurit yrityksen toiminnassa – Case Suomen Ilmanvaihto ja Huoltopalvelut Oy Ohjaajan nimi: Jussi Kantola Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Koulutusohjelma: Master’s Programme in Industrial Management Pääaine: Tuotantotalous Opintojen aloitusvuosi: 2011 Tutkielman valmistumisvuosi: 2015 Sivumäärä: 115 ______________________________________________________________________ TIIVISTELMÄ: Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia alakulttuureiden vaikutusta yrityksen toimintaan. Tutkimus suoritetaan tapaustutkimuksena, jossa kohdeorganisaationa on suoramyyntiin keskittyvä yritys. Lähtötekijänä tutkimuksessa on 15 kuukauden seurantajakso, jolloin tutkija on havainnut kulttuurisia eroavaisuuksia kohdeorganisaation eri ryhmissä. Tuona aikana ryhmien välillä on ilmennyt eroavaisuuksia tuloksessa ja henkilöstön vaihtuvuudessa. Nämä eroavaisuudet toimivat tutkimuksen näkökulmina kohdeorganisaation alakulttuureita tutkittaessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin ja analysoitiin Evolute-menetelmää hyödyntävällä myyntikulttuurin mittaamiseen ja kehittämiseen suunnitellulla Kappa-työkalulla. Aineisto kerättiin kohdeorganisaation kolmesta ryhmästä, joista jokaisesta valittiin viisi henkilöä suorittamaan kysely Kappa-työkalulla. Aineistoa analysoitiin ryhmien kulttuuristen samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien suhteen tutkimuksen lähtötekijöiden näkökulmista. Tutkimus osoitti, että Kappa-työkalu soveltuu hyvin yrityksen myynnin alakulttuureiden tunnistamiseen. Tulosta tarkasteltaessa selkeimmäksi selittäväksi piirteeksi tässä tutkimuksessa nousivat kohdeorganisaation organisaatioroolien ja vastuiden selkeys ryhmässä. Kun puolestaan tarkasteltiin kulttuuristen piirteiden vaikutusta henkilöstön vaihtuvuuteen, nousi sitoutumisen aste yksittäiseksi tärkeimmäksi selittäväksi tekijäksi. Lisäksi tutkimus osoitti, että ryhmän omaava kehityspotentiaali voidaan nähdä positiivisena piirteenä yrityksen menestyksen kannalta. Kappa-työkalulla suoritettu myynnin alakulttuureiden tutkimus antoi kohdeorganisaatiolle lisäksi hyödyllisiä käytännön vinkkejä johtamistyöhön, joita on tarkoitus hyödyntää kohdeorganisaatiossa. ______________________________________________________________________ AVAINSANAT: alakulttuuri, myyntikulttuuri, yrityskulttuuri, Evolute-menetelmä 6 ______________________________________________________________________ UNIVERSITY OF VAASA Faculty of technology Author: Ville Hyökki Topic of the Master’s Thesis: Subcultures as a part of company’s performance – Case Suomen Ilmanvaihto ja Huoltopalvelut Oy Instructor: Jussi Kantola Degree: Master of Science in Economics and Business Administration Programme: Master’s Programme in Industrial Managament Major: Industrial Management Year of Entering the University: 2011 Year of Completing the Thesis: 2015 Pages: 115 ______________________________________________________________________ ABSTRACT: The aim of this study is to investigate the effect of subcultures in company’s operations. Research is carried out as a case study. A starting point of the research is a 15-month follow-up period during which the researcher has found cultural differences among groups of the case company. During that time there have been differences in performance and staff turnover among company’s groups. In this study subcultures are investigated in the view point of performance and staff turnover. The data was collected and analyzed with Kappa tool which is developed to measure the company’s sales culture. Kappa utilizes Evolute system. The data was collected from three groups of the target company. Each group included five persons to carry out the survey in Kappa tool. The data was analyzed in terms of cultural similarities and differences between the groups. The study showed that the Kappa tool is well suited for the identification of the company’s subcultures. The explanatory feature for the performance in this study was the clarity of the organizational roles and responsibilities among groups. The study showed that the degree of commitment was the most important feature explaining the staff turnover in case company. In addition, the study showed that group’s development potential can be seen as a positive feature of the performance. The study gave case company useful practical tips for management which are intended to take advantage of the target company. ______________________________________________________________________ KEYWORDS: subculture, sales culture, corporate culture, Evolute system 7 1 JOHDANTO ”Levottomassa ja säälimättömässä maailmassa liiketoimintatapojen muuttaminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Muutosvalmiutta rakentava yrityskulttuuri on olennaista menestymisen kannalta.” (Tikka 2014) Kuten yllä olevasta lainauksestakin näkyy, nousee yrityskulttuuri käsitteenä mediassa yhä useammin esille. Viimeisimpänä Nokian Alcatel-Lucentin yritysostossa eroavat yrityskulttuurit esitetään yhdeksi kaupan suurimmista riskeistä (Lähdeniemi 2015). Yrityskulttuurit nousevat monesti keskustelun aiheeksi juuri suurissa muutostilanteissa. Jopa 54 prosenttia pohjoismaisista toimitusjohtajista pitää kulttuuria muutoksen suurimpana esteenä. Yritysjohtajien mielestä muutosta tukeva yrityskulttuuri on mukautuvan organisaation välttämätön perusta (Tikka 2014.). Myös työn luonne ja työympäristö ovat jatkuvassa murroksessa. Tämä johtaa siihen, että työntekijöiltä ja työmarkkinoilta vaaditaan entistä enemmän joustavuutta ja ketteryyttä (Hirvikorpi 2014: 16–17). Jatkuvasti muuttuvassa työympäristössä ja lisääntyneessä epävarmuudessa myös muutosta tukevan yrityskulttuurin merkitys korostuu. Tampereen insinöörien järjestötutkimuksen (Koskinen 2014: 10–11) mukaan työssä jaksaminen ja hyvä työilmapiiri nousevat työntekijöiden mielestä tärkeimmiksi asioiksi työelämässä. Käytännössä yrityskulttuuri siis välittyy jokapäiväisessä tekemisessä esimerkiksi työilmapiirin kautta. Voidaankin todeta, että yrityskulttuurit nousevat tärkeään rooliin yritysten välisessä tiukentuneessa kilpailussa. Lisäksi yrityksen strategiaa edistävä yrityskulttuuri voidaan nähdä yhtenä kestävän yritystoiminannan perusedellytyksenä. Taneli Tikka (2014) kirjoittaa osuvasti, että yritysten on luotava kulttuuri, jossa hyväksytään jatkuvat muutokset, ja jossa työntekijät ovat halukkaita edistämään muutoksia. Muutosta edistävän kulttuurin yhtenä osana voidaan puolestaan pitää yrityksen alakulttuureita. Boisnier ja Chatman (2002) ovat tutkineet alakulttuureiden merkitystä erityisesti tilanteissa, joissa yritys toimii muuttuvassa ympäristössä. He päätyvät väittämään, että yrityksen alakulttuurit luovat ketteryyttä organisaatioon. 8 Yrityskulttuuri liittyy vahvasti myös työhyvinvointiin ja sen ympärillä käytävään keskusteluun. Työhyvinvoinnin ja menestyksen yhteyttä on pyritty pitkään selittämään eri teorioiden avulla. Nortio (2015: 12) kirjoittaa, että nämä teoriat ovat kuitenkin olleet melkoista höttöä, eikä niitä ole pystytty toistamaan eri organisaatioissa. Nortio (2015: 12) toteaakin työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välisen yhteyden olevan monimutkainen asia. Ekonomissa julkaistun kirjoituksen (2015: 11) mukaan työhyvinvoinnin ja työn tulosten välinen yhteys ei ole enää kuitenkaan pelkkä uskomus, sillä Lapin yliopistossa kehitetty mittari kertoo, miten työhyvinvoinnin investoinnit näkyvät suoraan yrityksen tuloksessa. Tämä on mielenkiintoista, sillä työhyvinvointi on lopulta melko subjektiivinen asia ja sisältää monia eri osa-alueita. Sekä yrityskulttuuri että työhyvinvointi koetaan siis tärkeiksi tekijöiksi menestyksen kannalta. Vaikka viitteitä myös alakulttuureiden hyödyntämisestä on olemassa, ohjautuu keskustelu usein juuri yrityskulttuuriin yhtenäiskulttuurina alakulttuureiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Käytännössä kuitenkin juuri alakulttuurit voivat antaa mahdollisuuksia yrityskulttuurin tietoiseen muuttamiseen, sillä alakulttuureiden kautta yrityksen tietoinen kulttuurin muuttaminen voi olla helpompaa kuin vahvasti juurtuneen yhtenäiskulttuurin muuttaminen. Lisäksi uskon, että myös muutosvalmiutta edistävä yrityskulttuuri on mahdollista saavuttaa juuri alakulttuureiden johtamisen avulla. Suomen sivistyssanakirja (2015) määrittelee alakulttuuri-käsitteen pääkulttuurista poikkeaviksi uskonnollisiksi, rodullisiksi tai muiden ryhmien kulttuureiksi. Kulttuuritutkimuksessa alakulttuuri nousee käsitteenä usein esille musiikin tai rotuvähemmistöjen tutkimuksessa (kts. esim. Kallinen 2014; Rämö 2008; Konttinen 2000). Toisaalta myös yrityskulttuuritutkimuksessa alakulttuuri on käsitteenä ollut jo pidempään käytössä. Suomalaisesta tutkimuskentästä esimerkkinä voidaan pitää Risto Säntin (2001) väitöskirjaa, jossa käsiteltiin yrityskulttuurin lisäksi myös alakulttuureiden vaikutusta Merita Nordbankenin fuusiotilanteessa. Uskonkin, että erityisesti nykyisessä taloustilanteessa, jossa epävarmuutta ilmenee, ja jossa vain muutos on pysyvää, korostuu alakulttuureiden merkitys entistä enemmän. 9 Erityisesti myyntiorganisaatioiden välillä kilpailu on jatkuvasti tiukkaa. Lisäksi taloudellisessa taantumassa ihmiset ovat yhä tarkempia sen suhteen mihin rahansa laittavat. Suomessa yrityskulttuuritutkimus nimenomaan myynnin näkökulmasta on kuitenkin vähäistä. Erityisesti pienissä myyntiorganisaatioissa yrityskulttuuriin panostaminen voi tuottaa pienellä vaivalla isoja tuloksia. Tässä tutkimuksessa pureudutaan myyntikulttuurin alakulttuureihin, sillä kuten aiemmin johdannossa on esitetty, on alakulttuureiden tutkiminen ollut suhteellisen vähäistä niissä piilevästä potentiaalista huolimatta. 10 2 TUTKIMUSAIHEEN KUVAUS 2.1 Tutkimuksen tavoite Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia alakulttuureiden vaikutusta yrityksen toimintaan. Alakulttuureiden vaikutusta tarkastellaan tässä tutkimuksessa kahdesta näkökulmasta: - vaikuttavatko alakulttuurit yrityksen tulokseen? - vaikuttavatko alakulttuurit henkilöstön vaihtuvuuteen? Tutkimuksen näkökulmien valintaan ovat vaikuttaneet kohdeorganisaatiossa havaitut eroavaisuudet ryhmien tuloksessa ja henkilöstön vaihtuvuudessa eri yksiköiden välillä. Tutkimus on suoritettu tapaustutkimuksena. Tapausorganisaationa toimii Suomen Ilmanvaihto ja Huoltopalvelut Oy, jossa tutkija itse työskentelee. Kohdeorganisaatio on ilmanvaihtoalan yritys, jonka työntekijöistä noin kaksi kolmasosaa työskentelee ainoastaan myyntitehtävissä. Lähtökohtana tutkimukselle on toiminut tutkimusta edeltävien 15 kuukauden ajanjakso, jolloin kohdeorganisaatiolla on ollut kaksi kooltaan melko samankokoista toimipistettä. Näiden kahden toimipisteen henkilöstön vaihtuvuudessa sekä tuloksessa on havaittu selkeitä eroja, joita pyritään tässä tutkimuksessa selvittämään alakulttuureiden tutkimisen avulla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan kolmatta yrityksen sisäistä ryhmää suhteessa näihin kahteen eri toimipisteissä toimivaan myyntiryhmään. Kaikki ryhmät suorittavat jossain määrin myyntityötä, mutta jatkossa toimipisteissä myyntityötä suorittaviin ryhmiin viitataan myyntiryhmä-käsitteellä ja kolmanteen ryhmään asennusryhmä-käsitteellä. Tutkimuksen aineisto kerätään myyntikulttuurin tutkimiseen kehitetyllä Kappa- työkalulla. Tutkimus on merkityksellinen, sillä Kappa-työkalulla ei aiemmin ole suoritettu alakulttuureihin keskittyvää tutkimusta. Aihetta sivuten on kuitenkin parhaillaan tekeillä väitöskirja, jossa sivutaan myös alakulttuureiden merkitystä 11 myyntikulttuurissa. Työkalun testaaminen on myös osana tutkimusta. Työkalua on aiemmin testattu kolmessa yrityksessä, joista yhdestä löytyy myös tieteellinen julkaisu (kts. Vanharanta, Magnusson, Ingman, Holmbom & Kantola 2012: 547–555). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on siis myös selvittää, toimiiko Kappa-työkalu suoramyyntiin keskittyvän yrityksen alakulttuureiden tutkimiseen. Tutkimuksen ensikertaisuuden vuoksi tutkimus mahdollisesti luo jatkotutkimusmahdollisuuksia työkalun kehitykselle. Tutkija kokee aiheen kiinnostavaksi ja tärkeäksi, sillä hän on työskennellyt kohdeorganisaatiossa kaksi ja puoli vuotta. Työskentelyn aikana tutkija on havainnut kulttuurisia eroavaisuuksia yrityksen sisäisten ryhmien välillä. Lisäksi Evolute- menetelmä, jolla myös Kappa-työkalu on luotu, on tutkijalle entuudestaan tuttu ja hän on aiemmin tutustunut Evolute-menetelmän kahteen muuhun työkaluun. Tutkimus on kohdeorganisaatiolle ajankohtainen, sillä varsinkin kahden eri toimipisteissä sijaitsevan myyntiryhmän välillä on ollut edellisten puolentoista vuoden aikana merkittäviä eroja henkilöstön vaihtuvuudessa sekä tuloksessa. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa Kappa-työkalulla kerätyn aineiston avulla mahdolliset eroavaisuudet ryhmien kulttuureissa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, onko näillä alakulttuurisilla piirteillä vaikutusta kohdeorganisaatiossa havaittuihin eroihin henkilöstön vaihtuvuudessa ja tuloksessa eri ryhmien välillä. Tutkimustuloksia on tarkoitus hyödyntää myös käytännön johtamistyössä. Kappa-työkalulla suoritettu tutkimus soveltuu siihen hyvin, sillä työkalu on suunniteltu nimenomaan käytännön strategia- ja johtamistyön apuvälineeksi. Tutkimus voidaan nähdä osana yrityskulttuuritutkimusta. Yrityskulttuuritutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on ollut selvittää, miten yrityskulttuurit vaikuttavat yrityksen menestykseen koventuneessa kilpailutilanteessa (Hofstede, Hofstede & Minkov 2010: 342). Yrityskulttuuritutkimuksen yhteydessä alakulttuureiden merkitys nousee usein esille, sillä harvoin vahva yhtenäiskulttuuri johtaa menestykseen (Smircich 1983: 346; Gregory 1983: 364). 12 Seuraavaksi esitellään tarkemmin tämän tutkimuksen tutkimuskysymykset, joiden avulla tutkimustavoite pyritään saavuttamaan. 2.2 Tutkimuskysymykset tutkimustavoitteen saavuttamiseksi Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vaikuttavatko yrityksen alakulttuurit tulokseen ja henkilöstön vaihtuvuuteen. Tutkimustavoite pyritään saavuttamaan vastaamalla kolmeen tutkimuskysymykseen. Nämä kysymykset toimivat tutkimuksen näkökulmina ja ohjaavat analyysiä keskittymään juuri tutkimustavoitteen saavuttamiseen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millaisia alakulttuureita kohdeorganisaation eri ryhmissä on? 2. Eroavatko alakulttuurit toisistaan, ja jos eroavat, niin miten? 3. Mitkä alakulttuuriset piirteet voidaan nähdä hyviksi ja mitkä huonoiksi yrityksen tuloksen ja henkilöstön vaihtuvuuden kannalta? Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tavoitteena on selvittää ryhmien alakulttuuriset piirteet, jotta alakulttuureita pystytään vertaamaan seuraavissa tutkimuskysymyksissä. Käytännössä ensimmäisen tutkimuskysymyksen vastaukseksi muodostuu yhteenvetotaulukko jokaisen ryhmän keskeisistä kulttuurisista piirteistä. Toisessa tutkimuskysymyksessä tavoitteena on selvittää ryhmien kulttuuriset samankaltaisuudet sekä mahdolliset eroavaisuudet, jotta kolmanteen tutkimuskysymykseen on mahdollista vastata. Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseen esitetään yhtäläisyydet, osittaiset yhtäläisyydet sekä eroavaisuudet kohdeorganisaation ryhmien välillä. Kolmannen tutkimuskysymyksen avulla analysoidaan, mitkä alakulttuuriset piirteet voidaan nähdä hyviksi ja mitkä huonoiksi yrityksen tuloksen ja henkilöstön kannalta. Tutkimuksen lähtötekijät ja vastaukset ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen 13 ohjaavat kolmannen tutkimuskysymyksen analyysia, jonka tuloksena pyritään saavuttamaan tutkimuksen varsinainen tavoite. Seuraavaksi esitetään tutkimuksessa tietoisesti tehtyjä rajauksia, joiden esiintuominen on tutkimuksen ymmärtämiseksi tärkeää. 2.3 Tutkimuksen rajaukset Tutkimus suoritetaan tapaustutkimuksena, joka rajaa luonnollisesti tutkimusaihetta. Tutkimuksessa keskitytään alakulttuureiden tutkimiseen kohdeorganisaatiossa tuloksen ja henkilöstön vaihtuvuuden näkökulmista. Tutkimuksen pääkäsitteitä ovat alakulttuuri, yrityskulttuuri, myyntikulttuuri sekä Evolute-menetelmä. Yleensä myyntikulttuuri nähdään yhtenä yrityskulttuurin alakulttuurina. Tässä tutkimuksessa myyntikulttuuri nähdään kuitenkin yrityskulttuurina johtuen kohdeorganisaation työn luonteesta. Varsinaisena mielenkiintona tutkimuksessa on kohdeorganisaation myyntikulttuurin alakulttuureiden tutkiminen. Vaikka johtaminen sivuaa läheisesti yrityskulttuuritutkimusta, on se tässä tutkimuksessa rajattu työn viitekehyksen ulkopuolelle. Käytännössä johtaminen rajautuu myös kyselyistä pois tapaustutkimuksen luonteen vuoksi, sillä tutkija toimii itse yhden ryhmän ainoana esimiehenä. Tästä syystä esimiesten tasavertainen tutkiminen olisi mahdotonta tässä tutkimuksessa. Tutkimus on rajattu tutkimaan yrityksen myyntikulttuuria ja sen alakulttuureita. Kuten aiemmin mainittiin, toimii myyntikulttuuri kohdeorganisaation pääkulttuurina. Myös tästä syystä johtuen Kappa-työkalu soveltuu hyvin tutkimukseen, sillä se on juuri myyntikulttuurin mittaamiseen ja kehittämiseen suunniteltu työkalu. Tutkimuksen ensikertaisuus ja tapaustutkimuksen luonne rajaavat myös tutkimuksen toteutustapaa. Tutkimus suoritetaan laadullisen tutkimusperinteen mukaisesti. Analyysi suoritetaan aineistolähtöisen analyysimallin mukaisesti, joka soveltuu hyvin tähän tutkimukseen (kts. Tuomi & Sarajärvi 2009: 95). 14 Seuraavaksi esitetään tutkimuksen rakenne, joka helpottaa lukijaa hahmottamaan, miten tutkimus jatkossa etenee. 2.4 Tutkimuksen rakenne Tämä tutkimus koostuu kuudesta pääluvusta. Ensimmäisen pääluvun tarkoituksena on johdatella lukija tutkimusaiheeseen. Toisessa pääluvussa kuvataan tutkimusaihe määrittämällä tutkimuksen tavoite, tutkimuskysymykset, tutkimuksen rajaukset sekä tutkimuksen rakenne. Kolmas pääluku käsittelee tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Kolmannen luvun ensimmäinen alaluku käsittelee yrityskulttuuria. Tämän jälkeen käsitellään yrityskulttuuritutkimuksen kritiikkiä. Luvun kolmannessa alaluvussa käsitellään tämän tutkimuksen pääkäsitettä eli alakulttuuria. Lisäksi neljäs alaluku kokoaa yhteen teoreettisesta viitekehyksestä tämän tutkimuksen kannalta oleellisimmat löydökset. Teoreettista viitekehystä seuraa tutkimusmenetelmien luku. Tässä neljännessä pääluvussa perustellaan tarkemmin kvalitatiivisen tutkimustavan valintaa. Lisäksi luvussa esitellään tutkimuksen aineisto, sen keruu ja aineiston analysointitapa. Tutkimusmenetelmäluvun kolmannessa alaluvussa esitetään tarkemmin Kappa-työkalun hyödyntämä Evolute-menetelmä, sekä Evolute-menetelmän toimintaperiaate. Lisäksi Kappa-työkalu sekä työkalulla aiemmin suoritettu tutkimus esitetään yksityiskohtaisesti. Menetelmä-luvussa käydään myös yksityiskohtaisemmin läpi tutkimuksessa esiin nousseet haasteet ja tutkimuksessa olevat rajoitteet. Menetelmälukua seuraa tutkimuksen empiirinen osuus eli itse tapaustutkimus. Tämä viides pääluku etenee aineistolähtöisen analyysimallin mukaisesti vastaten tutkimustavoitteen kannalta oleellisiin kolmeen tutkimuskysymykseen. Kuudennessa pääluvussa esitetään tutkimuksen johtopäätökset, jotka sisältävät tutkimuksen tärkeimmät löydökset sekä tutkimuksen luomat jatkotutkimusmahdollisuudet. 15 Seitsemäs pääluku kokoaa yhteenvetona tutkimuksen etenemisen. Lähteet löytyvät tutkimuksen lopusta ja niitä seuraavat vielä liitetiedostot, josta löytyy esimerkiksi Kappa-työkalun esimerkkiväittämä. Seuraavaksi siirrytään tutkimuksen teoreettiseen osuuteen. 16 3 TEOREETTINEN VIITEKEHYS Tämän tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat yrityskulttuuri, alakulttuuri, myyntikulttuuri sekä Evolute-menetelmä. Teoreettisessa viitekehyksessä käydään aluksi läpi yrityskulttuuri-käsitteen määritelmiä ja yrityskulttuuritutkimuksen historiaa. Tämän jälkeen syvennytään alakulttuuri-käsitteeseen, joka on tutkimuksen keskeisin käsite. Evolute-menetelmää käsitellään myöhemmin osana menetelmälukua neljä. Tämän luvun ensimmäisessä alaluvussa 3.1 tutustutaan yrityskulttuuri-käsitteeseen. Yrityskulttuurikäsitteeseen on perehdytty kirjallisuuskatsauksen avulla, jonka pohjalta tarkempaan käsittelyyn on nostettu tiettyjen tutkijoiden ajatuksia. Myös yrityskulttuuritutkimuksen kritiikkiä tuodaan esille luvun viimeisessä alaluvussa. Alaluvussa 3.2 käsitellään puolestaan yrityskulttuuritutkimuksen jaottelua. Tämän jälkeen siirrytään alakulttuureiden käsittelyyn alaluvussa 3.3. Yrityskulttuurin alaluvuissa 3.1.2, 3.1.3 ja 3.1.4 esitetyt tutkimukset ovat oleellisena osana myös alakulttuuriluvussa 3.3, mutta lisäksi siinä esitetään muutamia erityisesti alakulttuureihin liittyviä tutkimuksia. Luku 3.4 kokoaa yhteen teoreettisesta viitekehyksestä tutkimuksen kannalta oleellisimmiksi nousevat asiat. 3.1 Yrityskulttuuri käsitteenä Yritys- ja organisaatiokulttuuri ovat käsitteinä yleistyneet vasta 1980-luvulla. Yrityskulttuuritutkimuksen lähtötekijänä pidetään koventunutta kilpailutilannetta, jonka pohjalta yrityskulttuuria ja sen vaikutusta alettiin tutkia. Yrityskulttuuritutkimuksen perimmäisenä tavoitteena oli aluksi selvittää, miten kulttuuri vaikuttaa yrityksen menestykseen koventuneessa kilpailutilanteessa. (Hofstede ym. 2010: 341–342.) Yritys- ja organisaatiokulttuuri-käsitteiden pohjana voidaan pitää käsitettä yritysilmasto (organization climate), joka oli jonkin verran käytössä jo ennen 1980-lukua (Hofstede ym. 2010: 341). Käytännössä näillä kaikilla kolmella käsitteellä tarkoitetaan samaa. Nykyisin käytössä ovat yleistyneet käsitteet organisaatiokulttuuri ja yrityskulttuuri (Hofstede ym. 2010; Peters & Waterman 1982; Schein 2010; Morgan 2006). 17 Yrityskulttuuri itsessään on sateenvarjomainen konsepti, joka sisältää monia ilmiöitä. Mielipiteet yrityskulttuurin muokkaamisen mahdollisuudesta vaihtelevat melkoisesti (Czarniawska-Joerges 1992: 159–185.). Yleisesti yrityksen nähdään sisältävän ja tukevan useita kulttuureita, joita kuvataan usein alakulttuureiksi (Säntti 2001: 71). Konsulttien määrittelemänä yrityskulttuuri on usein värikäs ja houkutteleva väline, jota voidaan käyttää johtamisen työkaluna. Kuitenkin johdon työkaluna yrityskulttuuri yleensä sisältää vain vähän teoreettista, tieteellistä ja metodologista analyysiä itse ilmiöstä. (Säntti 2001: 71–72.) Yrityskulttuuritutkimuksessa on keskitytty usein yhtenäiskulttuurin tutkimiseen (kts. esim. Peters & Waterman 1982; Deal & Kennedy 1982). Vaikka yhtenäiskulttuuri koetaan tärkeäksi, nousee alakulttuureiden merkitys yhä useammissa yhteyksissä tärkeäksi käsitteeksi (Schein 2010: 55–68; Hofstede ym. 2010: 364–365; Wilkins & Ouchi 1983: 469; Boisnier & Chatman 2002: 2-22) (kts luku 3.3 tarkemmin). Yrityskulttuurin esittäminen vahvan yhtenäiskulttuurin pohjalta perustuu usein yritysjohdolle suunnattuun konsultatiiviseen tutkimukseen (kts. esim. Peters & Waterman 1982), kun taas alakulttuureiden merkitys nousee esille useammin tieteellisissä tutkimuksissa kuten esimerkiksi Hofsteden ja Scheinin tutkimuksissa, joita käsitellään tarkemmin alaluvuissa 3.1.2 ja 3.1.3. Seuraavaksi esitetään Petersin ja Watermanin tutkimusta, jossa korostetaan erityisesti vahvan yhtenäiskulttuurin merkitystä. 3.1.1 Erinomaisen yrityskulttuurin kahdeksan edellytystä Peters ja Waterman (1982) tutkivat 1980-luvun alkupuolella menestyvän yrityksen ominaisuuksia ja nostivat yrityskulttuurin keskeiseksi tekijäksi. Heidän mukaansa kulttuuri antaa merkityksen säänneltävissä oleville muuttujille yrityksen menestymisen kannalta. (Peters & Waterman 1983: 123). Peters ja Waterman (1983: 31–33) kuvaavat kahdeksaa edellytystä, jotka löytyvät menestyvistä yrityksistä. Yhteinen näitä kahdeksaa edellytystä kuvaava ominaisuus on järkevyys, joka viittaa siihen että asioiden pitäminen yksinkertaisena on tuottavampaa kuin monimutkaisuus. 18 Peters ja Waterman (1983: 31) kuvaavat, että toimintahakuisuus ja asiakasläheisyys ovat ensimmäiset tärkeät edellytykset menestymiselle. Toimintahakuisuus tarkoittaa halua saada asiat tapahtumaan yrityksessä. Asiakasläheisyydessä puolestaan tärkeää on, että yritys kuuntelee asiakkaitaan ja oppii sitä kautta palvelemaan juuri heitä. Myös yrittäjyys ja henkilöstön hyödyntäminen tuottavuuden kohottamiseksi ovat tärkeitä edellytyksiä menestymiselle. Yrityksen kannalta on oleellista, että henkilöstö uskaltaa ottaa käytännöllisiä riskejä ja kaikki organisaatiotasot nähdään tärkeinä laadun ja tuottavuuden kannalta. (Peters & Waterman 1983: 31–32.) Lisäksi Peters ja Waterman (1983: 32–33) esittävät käytännön läheisyyden, arvojen kunnioittamisen ja fokusoitumisen tärkeiksi menestyksen edellytyksiksi. Peters ja Waterman (1983: 33) nostavat myös organisaatiorakenteen muodon tärkeäksi esittäessään, että yksinkertainen rakenne johtaa helpommin menestykseen. Pieni määrä johtajia ja yksinkertaiset rakenteet johtavat heidän mukaansa tuottavuuteen. Viimeisenä edellytyksenä Peters ja Waterman (1983: 33) esittävät organisaation tiukkuuden ja väljyyden samanaikaisuuden. Menestyäkseen yrityksen on siis oltava samanaikaisesti keskitetty ja hajautettu. Petersin ja Watermanin mukaan vahva yhtenäiskulttuuri on edellytyksenä menestykselle (Seeck 2010: 223; kts myös Deal & Kennedy 1982). Seuraavaksi käsitellään tutkimusta, joka suhtautuu kriittisesti Petersin ja Watermanin esittämiin menestyksen edellytyksiin ja pyrkii kumoamaan omassa tutkimuksessaan nämä kahdeksan perusedellytystä kulttuurinäkökulmasta (kts. Hofstede 1993: 284). 3.1.2 Kulttuuri mielen ohjelmointina Hofstede ym. (2010: 4-7) selittävät kulttuuria mentaalisena ohjelmistona. Hofsteden ym. (2010) mukaan ihminen ehdollistuu tiedostamattaan elämän kaikilla alueilla. Tiedostamaton ehdollistuminen jättää yksilölle ajattelun, tuntemisen ja toiminnan vapauden, kuitenkin hänen sosiaalisen ympäristönsä asettamien rajoitteiden puitteissa. Kulttuurinen ohjelmointi jatkuu Hofsteden mukaan kaikkialla alkaen ympäristöstä, jossa ihminen varttuu jatkuen kouluun ja työelämään. (Hofstede ym. 2010: 4-7.) 19 Hofsteden mukaan organisaatiokulttuurit eivät ole niin syvällisiä kuin esimerkiksi kansalliset kulttuurit. Kansalliset kulttuurit vaikuttavat organisaatioihin ja liikeyrityksiin, mutta organisaatioiden kulttuurit eivät ilmene organisaation yksilöiden arvoissa. Organisaatiokulttuurit ilmenevät enemmänkin pinnallisemmissa muodoissa kuten yrityksen sankareissa, rituaaleissa sekä symboleissa. (Hofstede 1993: 338–339.) Yrityksen sankareilla tarkoitetaan esimerkiksi tarinoita yrityksen perustajista ja heidän tekemistään uhrauksista. Rituaaleilla tarkoitetaan organisaation vakiintuneita toimintatapoja kuten esimerkiksi päivittäisiä tai viikoittaisia palavereita. Symboleilla puolestaan tarkoitetaan sellaisia sanoja, tekoja tai henkilöiden piirteitä, joilla on syvempi merkitys kulttuurin jäsenille. Hofstede ym. (2010: 354–359) ovat määritelleet kuusi yrityskulttuuria koskevaa dimensiota, joiden avulla yrityskulttuuria on mahdollista heidän mukaansa mitata ja kehittää. Ensimmäinen dimensio mittaa onko yritys prosessi- vai tulosorientoitunut. Toinen dimensioista mittaa, onko yritys työntekijä- vai työorientoitunut. Kolmas dimensio käsittelee yrityksen ilmapiiriä eli tarkemmin sitä, onko yritys nurkkakuntainen vai ammattimainen. Neljäntenä dimensiona on, onko yritys avoin vai suljettu systeemi. Viidentenä dimensiona verrataan, onko kuri yrityksessä löysää vai tiukkaa. Viimeinen dimensioista käsittää sitä, onko yritys normatiivinen vai pragmaattinen. (Hofstede ym. 2010: 354–359.) Dimensioista toinen ja neljäs liittyvät historiallisiin tapahtumiin ja yleisesti perustajan ajatuksiin, kun taas loput neljä liittyvät siihen, millaista työtä yrityksessä tehdään sekä siihen, millaisilla markkinoilla yritys toimii (Hofstede ym. 2010: 354–359). Myöhemmin alakulttuureita käsittelevässä alaluvussa 3.3.4 esitetään esimerkki, missä yrityskulttuuria mitataan ja tutkitaan laajan alakulttuuritutkimuksen avulla juuri näiden Hofsteden ym. esittämän kuuden dimension pohjalta. Hofsteden ym. (2010) esittämästä kuudesta dimensiosta mikään ei suoranaisesti ole joko hyvä tai huono. Sen sijaan edellisessä luvussa Petersin ja Watermanin esittämät kahdeksan edellytystä ovat nimenomaan menestyvän yrityksen perustekijöitä. Hofsteden luoma malli kuudesta ominaisuudesta kumoaa Petersin ja Watermanin 20 esittämät menestyksen edellytykset, sillä tulosten valossa kunkin ominaisuuden hyvyys tai kehnous riippuu aina siitä, mihin suuntaan organisaation halutaan menevän. Käytännössä Hofsteden mallin mukaan jokin kulttuurinen piirre voi olla avuksi tietyssä tehtävässä ja väistämättä rasitteena jossain toisessa tehtävässä. (Hofstede 1993: 284.) Seuraavaksi käsitellään Scheinin (2010) tutkimuksia, jotka ovat esimerkiksi kulttuureiden merkityksellisyyden osalta yhteneväisiä Hofsteden ym. (2010) tulosten kanssa. 3.1.3 Kulttuuri – ryhmän jäsenten välisten merkitysten tuottaja Schein (2010: 7) esittää kulttuuria abstraktina asiana. Schein määrittelee yrityskulttuurin ryhmän jäsenten välisten jaettujen merkitysten tuotteena. Lisäksi Schein (2010: 12–13) esittää, että yrityskulttuuri näyttäytyy sisältä päin hyvin erilaisena kuin se ulkopuolelta tutkijan havaitsemana näyttäytyy. Vaikka kulttuuri on Scheinin mukaan abstraktia, vie hän määrittelyä syvemmälle antropologiselle tasolle. Kuten Hofstede ym. (2010) myös Schein (2010: 15–16) määrittelee kulttuurisia tapahtumia asioina, jotka ovat jollain tavalla mitattavissa. Esimerkiksi havaitut käyttäytymismallit viittaavat Scheinin (2010: 15–16) mukaan kulttuuriseen identiteettiin. Muita mitattavissa olevia asioita Scheinin (2010: 15–16) mukaan ovat ryhmän normit, omaksutut arvot, kaavamainen filosofia, ympäristö ja sulautetut taidot. Kulttuurin osalta helpoiten mitattavissa olevia asioita ovat yrityksen formaalit rituaalit ja esimerkiksi juhlat. Myös symbolit ja jaetut tarkoitukset ovat Scheinin mukaan kulttuurissa usein mitattavissa. Kaikki edellä mainitut vaikuttavat ryhmän kulttuuriin, mutta mitään niistä yksinään ei voida ajatella kansan, yrityksen tai ryhmän kulttuurina. (Schein 2010: 15–16.) Schein (2010: 32–33) esittää, että kaikkien ryhmien kulttuureita voidaan tutkia kolmella tasolla: tuotoksen tasolla, uskomusten ja arvojen omaksumisen tasolla sekä perusoletuksien tasolla. Ensimmäisellä tasolla tutkimuksen kohteena ovat tuotokset eli artefaktit, jotka ovat käytännössä asioita ja ilmiöitä, jotka ovat konkreettisesti nähtävissä 21 ja koettavissa. Tuotokset sisältävät myös havainnoitua käytöstä, jota on hankalaa purkaa pienemmiksi osiksi. (Schein 2010: 23–24.) Toisella tasolla tutkimuksen kohteena ovat organisaation omaksutut uskomukset ja arvot, jotka sisältävät käytännössä yrityksen ihanteita, tavoitteita, arvoja ja pyrkimyksiä. Toisella tasolla myös ideologiat ja järkeistäminen ovat osallisena. Omaksutut uskomukset ja arvot saattavat olla yhteneväisiä artefaktien kanssa, mutta näin ei kuitenkaan aina ole. (Schein 2010: 24–27.) Kolmas taso kuvastaa yrityksen perusoletuksia. Ne ovat usein alitajunnan kautta tulevia itsestään selviä olettamuksia ja arvoja, jotka ovat muotoutuneet kulttuuriin aiempien kokemuksien ja historiallisen käyttäytymisen pohjalta. Nämä olettamukset määrittävät käytännössä kokemisen, ajattelemisen ja havaitsemisen eli kolmannen tason. Kolmas taso muodostuu usein ensimmäisen ja toisen tason pohjalta ollen kulttuurin syvin taso. (Schein 2010: 27–30.) Alla olevassa kuviossa on vielä yhteenveto kolmesta tasosta, joissa yrityskulttuuria voidaan Scheinin mukaan tutkia. Kuvio 1. Yrityskulttuurin kolme tasoa. (mukaillen Schein 2010: 23–34) 22 Vaikka johtaminen on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle, nousee sen merkitys erityisesti Scheinin tutkimuksissa tärkeäksi. Edellä mainittuihin kolmeen kulttuurin tasoon liittyen johtaminen on yleisesti perustana uskomuksille ja arvoille. Schein esittää, että jos johtajat välittävät uskomukset ja arvot selkeästi, muodostuu niistä lopulta perusoletuksia yrityksen kulttuuriin. Perusoletukset taas ovat kulttuurin syvimmällä tasolla, joten johtajille on olennaista ymmärtää kulttuurin kaikki kolme tasoa ymmärtääkseen myös yrityskulttuuria sekä sen muodostumista. Scheinin mukaan johtajat siis luovat kulttuurit, mutta samanaikaisesti kulttuurit luovat seuraavan johtajasukupolven. (Schein 2010: 32–33.) Schein (2010) esittää yrityskulttuurin tutkimusta suorittamalla kaksi tutkimusta, joissa kulttuuria tutkitaan kolmella tasolla. Kohdetutkimuksien pohjalta Schein argumentoi, että ensin on päästävä käsiksi kolmanteen tasoon eli kulttuurin perusoletuksiin, jotta voidaan ymmärtää kahta ensimmäistä tasoa (Schein 2010: 53). On tärkeää ymmärtää, että kulttuuri on syvä, kokonaisvaltainen, kompleksinen ja moraalisesti neutraali kokonaisuus. Tutkimusten pohjalta vahvoilla johtajilla ja historiallisilla tapahtumilla on suuri merkitys yrityskulttuurin syntyyn (Schein 2010: 53). Tärkeä implikaatio on myös, että yrityskulttuuria ei voi täysin ymmärtää huomioimatta ydinteknologioita, yrityksen jäseniä, sekä makrokulttuurillista kontekstia, jossa yritys työskentelee. (Schein 2010: 53–54.) Makrokulttuureita ja mikrokulttuureita käsitellään tarkemmin alakulttuureita käsittelevissä luvuissa 3.3.3 ja 3.3.5. Seuraavaksi käsitellään Morganin tutkimusta, joka myötäilee pääpiirteittäin Hofsteden ja Scheinin yrityskulttuurimääritelmiä. 3.1.4 Yhteisen todellisuuden ja uudelleen rakentamisen tapa Morganin (2006: 116) mukaan jo organisaatio itsessään on kulttuurinen ilmiö, joka vaihtelee yhteisön kehittyneisyydestä riippuen. Morgan (2006: 125–126) määrittää yrityskulttuuri-käsitettä siten, että organisaatiot ovat pienoisyhteisöjä, jotka sisältävät kulttuurin ja sen alakulttuurit. Yksi organisaatio voi nähdä kulttuurinsa siten, että he ovat alansa paras toimija, kun taas toinen siten, että he toimivat vahvasti tiiminä ja 23 luottavat tiimityöhön. Morganin (2006: 125) mukaan yhteistä yrityskulttuurille on se, että jokaisessa kulttuurissa voi olla erilaisia persoonia, vaikka muuten toiminnat ovat yhtenäisiä. Kuten Schein (2010: 12) myös Morgan (2006: 125) esittää, että yrityskulttuuria pystytään mittaamaan parhaiten sijoittamalla ulkopuolinen ryhmän jäseneksi ja havainnoimalla, miten ulkopuolinen omaksuu käyttäytymisen tietyissä tilanteissa. Morganin (2006: 125) mukaan kulttuuri periytyy joko rationaalisella tavalla tai historian pohjalta siten, miten samaiset asiat on aiemmin tehty. Yrityskulttuurin kehittymisessä Morgan on samoilla linjoilla Hofsteden ja Scheinin kanssa. Morganin (2006: 128) mukaan yrityskulttuuri kehittyy eepoksena sosiaalisten prosessien, symbolien ja rituaalien kautta. Rituaalit, kuten esimerkiksi viikkopalaverit, ovat virallisia osia yrityskulttuurin luonnissa. Symbolit ja sosiaaliset rituaalit tulevat työyhteisön epävirallisemmasta tekemisestä. Kuten Schein (2010: 32–33) myös Morgan (2006: 128) nostaa johtajuuden vaikutuksen yrityskulttuurin kehittymiseen, sillä esimerkiksi viikkopalaverit ovat usein juuri esimiesten pitämiä. Morgan (2006: 125– 128) käsitteellistää yrityskulttuurin yhteisen todellisuuden rakentamisen ja uudelleen rakentamisen tapana. Seuraavaksi käsitellään yrityskulttuuritutkimukseen kohdistunutta kritiikkiä sekä taustoitetaan myös alakulttuureiden merkitystä yrityskulttuurissa. 3.1.5 Kulttuuritutkimuksen kritiikkiä Alvesson ja Smircich johtavat niin sanottua kriittisen johtamisen tutkimussuuntaa (Seeck 2012: 231). Alvesson (1990: 34) jaottelee kulttuurinäkökulman edustajia kolmeen kategoriaan: puritaaneihin, joihin Alvesson laskee itsensä ja Smircichin, pragmaatikkoihin sekä akateemisiin pragmaatikkoihin. Puritaanien mukaan kulttuureita ei pysty eikä saa hallinnoida. Pragmaatikot, kuten esimerkiksi Peters ja Waterman, ovat Alvessonin (1990: 39) mukaan suurelle yleisölle kirjoittavia konsultteja. Akateemiset pragmaatikot, esimerkiksi Schein ja Hofstede, ovat Alvessonin (1990: 39) mukaan puolestaan akateemiset standardit täyttäviä uuden tiedon tuottajia. Akateemisten 24 pragmaatikkojen tavoitteena on lisäksi tuottaa tietoa siitä, kuinka kulttuureita hallinnoidaan (Seeck 2012: 231). Yrityskulttuuritutkimuksen kritiikki kohdistuu usein yhtenäiskulttuurin painottamiseen. Antropologi Gregory (1983: 364) määrittää kulttuurin merkitysjärjestelmäksi, joka sisältää monia toimintatapoja, jotka muodostavat omanlaisensa elämäntavan. Gregory on Smircichin lisäksi toinen tutkija, joka toi jo 1980-luvulla alakulttuureiden merkityksen esille yrityskulttuuritutkimuksessa. Hänen mukaansa yhtenäiskulttuuri soveltuu huonosti suuriin, erikoistuneisiin, tai nopeasti muuttuviin organisaatioihin, koska henkilöt ovat usein usean ryhmän jäseniä ja liikkuvuus organisaation sisällä voi olla suurta. Gregory esittääkin, että olisi sopivampaa puhua vahvoista ja heikoista organisaatioista vahvojen ja heikkojen kulttuureiden sijaan. (1983: 364–365.) Myös Wilkinsin ja Ouchin (1983: 468) mukaan yrityksen laajuiset yrityskulttuurit ovat harvinaisia. Heidän mukaansa paikalliset yrityskulttuurit eli alakulttuurit ovat usein suoriutumisen kannalta tärkeämpi tekijä kuin koko yrityksen laajuinen yrityskulttuuri. Wilkins ja Ouchi (1983: 471) esittävät, että kulttuurinen kontrolli toimii paremmin epävakaissa ja haastavissa olosuhteissa, mutta heikommin byrokraattisessa organisaatiossa. Wilkins ja Ouchi määrittävät, että kulttuuri perustuu epäviralliseen yhteisymmärrykseen siitä, mikä organisaatiossa on hyväksyttyä ja toivottua käytöstä. (Wilkins & Ouchi 1983: 468–471.) Smircich (1983) esittää, että kulttuuri voidaan nähdä organisaatioiden tutkimuksessa joko muuttujana tai metaforana. Kulttuuri muuttujana tarkoittaa Smircichin (1983: 344, 347) mukaan vertailevaa tutkimusta, jossa tavoitteena on luoda käytännön johtamistyötä helpottavia lausumia organisaatioiden ja kulttuureiden suhteesta. Kulttuuri nähdään tällöin riippumattomaksi taustamuuttujaksi tai selittäväksi muuttujaksi (Smircich 1983: 344). Kulttuuri muuttujana tarkoittaa sitä, että kulttuuri nähdään organisaation ominaisuudeksi. Toisena näkökulmana kulttuuri voidaan nähdä metaforana, mikä tarkoittaa yrityskulttuureiden yhteydessä sitä, että itse organisaatio on kulttuuri. Kulttuuri metaforana sisältää myös psykologisia ja sosiaalisia prosesseja tarkoittaen sitä, että organisaatiot ovat jäsentensä tietoisuuden ilmentymiä. Kulttuurin 25 ymmärtäminen metaforana jakautuu kognitiiviseen antropologiaan (yhteisesti jaettuun tietoon), symboliseen antropologiaan (jaettujen merkitysten järjestelmään), sekä psykodynamiikkaan (mielen tiedostamattomien toimintojen manifestaatio). (Smircich 1983: 348–353.) Molemmissa näkökulmissa kulttuurin tutkiminen kiinnittää huomiota symboleihin, myytteihin ja rituaaleihin. Erona on se, että metaforinen tapa näkee edellä mainitut asiat prosesseina, kun taas kulttuuri muuttujana näkee nämä asiat kulttuurisina esineinä. (Smircich 1983: 353.) Seuraavassa luvussa paneudutaan tarkemmin muuttuja- ja metaforanäkökulmien eroavaisuuksiin. Lisäksi luvussa käsitellään sitä, miten yrityskulttuuriosiossa esitellyt tutkijat jakautuvat metafora- ja muuttujanäkökulman suhteen. Metafora- ja muuttujanäkökulmia pohditaan myös siitä lähtökohdasta, että kumpi määritelmistä sopii tämän tutkimuksen empiiriseen osuuteen paremmin. 3.2 Kulttuuri metaforana ja kulttuuri muuttujana Kuten edellisessä luvussa esitettiin, jakautuu kulttuuritutkimus usein kulttuurin tutkimiseen joko metaforana tai muuttujana. Kulttuurin tutkiminen metaforana perustuu 1970- ja 1980-lukujen vaihteen akateemisiin keskusteluihin, jolloin kiinnostus organisaatioiden tutkimiseen symbolisen interaktionismin ja antropologian näkökulmista alkoi. Kulttuurin tutkiminen muuttujana omaa juurensa puolestaan 1980- luvun liike-elämän käytännön tasolle suunnatuista menestysteoksista, jotka olivat vastaveto tuolloin vallinneelle kiinnostukselle rakenteita ja rationaalisuutta korostavia prosesseja kohtaan. (Seeck 2012: 245–246.) Kulttuuri metaforana näkökulmassa tavoitteena on ymmärtää ja selittää organisoitumista psykologisten ja sosiaalisten prosessien kautta. Tällöin kulttuurin sisältö ja seuraukset eivät ole selvästi erotettavissa, sillä organisaatio on itsessään kulttuurinsa tuote. Kulttuuri muuttujana näkökulmassa kulttuuria on puolestaan mahdollista mitata, jolloin symbolisia ja kulttuurisia työkaluja on mahdollista käyttää organisaation jäsenten panosten ja energian koordinoimiseen. Kulttuuri muuttujana 26 näkökulmassa yhtenä tavoitteena on luoda yritykselle laadullisesti oikeanlainen kulttuuri, joka tuottaa myös rahallista hyötyä. (Seeck 2012: 246.) Kulttuuri metaforana kuvaa, ettei kulttuuria voi hallita yksittäisen toimijan tarkoitusperien mukaan, koska kulttuuri on rakentunut historiallisesti ja se on jatkuvan neuvottelun tuloksena uudelleen rakentuva kokonaisuus. Käytännössä kulttuurin muuttaminen on siis uuden elämäntavan keksimistä kulttuuri metaforana näkökulmassa. Kulttuuri muuttujana puolestaan tarkoittaa sitä, että kulttuuria on mahdollista muuttaa yksittäisten tahojen tarkoitusperien mukaisesti. Kulttuurin ohjaamiseen on tällöin myös kehitetty erilaisia työkaluja. (Seeck 2012: 246.) Kuten jo tutkimuksen johdannossa esitettiin, soveltuu vahva yhtenäiskulttuuri huonosti nopeasti muuttuviin organisaatioihin (kts. myös Boisnier & Chatman 2002). Myös kulttuuri muuttujana näkökulman mukainen kulttuurin tietoinen muokkaaminen voi herättää ristiriitaisia tunteita organisaatiossa. Käytännössä kulttuureiden tietoinen muuttaminen aiheuttaa usein ristiriitoja vanhan ja uuden kulttuurin välille, eivätkä ne voi toimia menestyksekkäästi rinnakkain. (Seeck 2012: 246.) Kulttuurin muuttujana liittyy usein liikkeen johdolle suunnattuun kirjallisuuteen ja tutkimukseen, sillä perustana kulttuuri muuttujana määritykselle on usein se, että kulttuuri on ohjattavissa juuri johtamisella (Seeck 2012: 214, 216). Aiemmin tutkimuksessa esille nostetuista tutkijoista vain harvat kuvaavat kulttuuria yksiselitteisesti metaforana, sillä monet tutkijoista viittaavat, että kulttuuria on mahdollista mitata ja johtaa, vaikka muuten heidän kulttuurin määrittely viittaisikin metaforaan. Vain puritaanit eli Alvesson ja Smircich määrittävät kulttuuria selkeästi metaforana, sillä heidän mukaansa kulttuuri ei ole lainkaan mitattavissa eikä hallittavissa (Alvesson 1990: 34). Puolestaan Morgan (2006: 125), Hofstede (1993: 338–339) ja Schein (2010: 15–16) esittävät, että yrityskulttuuri on ainakin jollain tasolla mitattavissa ja hallittavissa oleva asia. Eri tutkijoiden toimesta esitetyt yrityskulttuurimääritelmät eivät ole suoranaisesti liitettävissä joko kulttuuri metaforana tai kulttuuri muuttujana määritelmiin. Esimerkiksi 27 Morgan (2006: 125) kuvaa, että organisaatio itsessään on kulttuurinen ilmiö. Tämä viittaa vahvasti kulttuuriin metaforana. Toisaalta edellisessä kappaleessa esitetty kulttuurin mittaamisen mahdollisuus viittaa selkeästi kulttuuriin muuttujana. Aiemmin esitetyistä tutkijoista myös Scheinin (2010: 12–15) määritelmistä löytyy viitteitä sekä metafora että muuttuja näkökulmiin. Esimerkiksi kulttuurin esittäminen abstraktina ja symbolien ja rituaalien merkitysten korostaminen viittaavat kulttuuriin metaforana. Toisaalta myös Schein (2010: 12–15) esittää, että kulttuuri on kolmella tasolla mitattavissa oleva asia, ja johdon osalta jopa hallittavissa syvempien oletusten tasolta. Petersin ja Watermanin esittämät edellytykset vahvalle yhtenäiskulttuurille viittaavat selkeästi kulttuuriin muuttujana. Petersin ja Watermanin (1983: 123) mukaan kulttuuria pystyy ja pitää ehdottomasti mitata esimerkiksi juuri heidän esittämien kahdeksan edellytyksen kautta. Tämä ehdottomuus viittaa vahvasti kulttuuriin muuttujana. Myös Hofsteden (2010: 354–359) määritelmän mukaisesti kulttuuri voidaan kokea enemmän muuttujana, sillä myös Hofstede on määritellyt kuusi dimensiota, joiden pohjalta kulttuuri on mitattavissa ja kehitettävissä oleva asia. Aiemmin esitettyjen tutkijoiden määritelmät osoittavat, että kulttuurin tutkiminen joko metaforana tai muuttujana ei ole yksioikoista. Esimerkiksi Scheinin (2010: 15–16) määritelmä sisältää viitteitä molemmista näkökulmista ja sama on havaittavissa lähes jokaisen kulttuuritutkijan määritelmistä. Käytännön tutkimuksen kannalta kulttuurin tutkiminen muuttujana on yksioikoisempaa, sillä se antaa mahdollisuuden ylipäätään kulttuurin tutkimiselle. Alla oleva taulukko yksi osoittaa kuitenkin, että myös metafora näkökulma on tutkimukselle oleellinen. Taulukon mukaan esimerkiksi alakulttuureiden merkitys on nostettu juuri kulttuuri metaforana näkökulmassa tärkeäksi. Taulukko yhden tarkoitus on koota yhteen kulttuurikäsitteen eroavaisuuksia, kun kulttuuria tutkitaan metaforana ja muuttujana. 28 Taulukko 1. Kulttuurin tutkiminen muuttujana ja metaforana. (mukaillen Säntti 2001: 102) Kulttuuri metaforana ja muuttujana Metafora Muuttuja Organisaatio on kulttuurinsa tuote Kulttuuri on ominaisuus, joka on mitattavissa ja muokattavissa Fenomenologinen Positivistinen Sosiaalipsykologia Antropologia Useita yhtäaikaisia alakulttuureita Ideologiana yksi yhteinen kulttuuri Mentaalinen olomuoto Fyysinen todellisuus Kulttuuriset konfliktit voivat altistaa muutokselle Tarjoaa muuntautuvan sääntelytyökalun ylläpitääkseen nykytilannetta Jokainen henkilö vaikuttaa keskustelujen sekä jaettujen symbolien ja tarkoitusten kautta Johto ohjaa muuttuvien artefaktien ja omaksuttujen arvojen kautta Kaikki yksilöt ja johtajat vaikuttavat kulttuuriin Vain johto vaikuttaa kulttuuriin yrityksen tarpeiden mukaisesti Kohdetutkimuksen lähtökohtana on tutkia kulttuuria muuttujana, sillä tarkoituksena on mitata olemassa olevia alakulttuureita ja sen jälkeen analysoida tulosten avulla mahdollisia kehityskohteita kohdeorganisaation tuloksen ja henkilöstön vaihtuvuuden suhteen. Kuten taulukko yksi osoittaa, on kulttuuri muuttujana näkökulmassa ideologiana yksi yhteinen kulttuuri. On kuitenkin hyvä huomata, että kulttuuri muuttujana ei sulje pois useamman kulttuurin muodostumista, vaikka se ideologisesti soveltuu paremmin kulttuurin tutkimiseen metaforana. Seeckin (2012: 246) mukaan kulttuuri muuttujana näkökulmassa kulttuuria on mahdollista mitata ja ohjata, ja siihen on jopa luotu työkaluja. Tässä tutkimuksessa aineiston keruuseen ja analysointiin hyödynnettävä Kappa-työkalu on esimerkki kulttuurin mittaamis- ja ohjaamistyökalusta. Kappa-työkalu esitellään myöhemmin tutkimuksen menetelmäluvun alaluvussa 4.3.1. 29 Muuttuja ja metafora jaottelun lisäksi kulttuuri voidaan ajatella prosessiksi ja tuotteeksi. Prosessinäkökulma pohjautuu antropologiseen ja sosiologiseen perinteeseen eli yhteiset säännöt ovat keskiössä. Kulttuurin kokeminen tuotteena tarkoittaa puolestaan sitä, että se nähdään yksilöiden ja ryhmän toimintojen muodostamana asiana. Molemmissa määritelmissä on huomattavissa vahvoja hiljaisia ominaispiirteitä, joita pystytään havainnoimaan parhaiten, kun kulttuuria tutkitaan sen rajoilta. (Van Maanen & Laurent 1993: 276–278.) Myös tältä pohjalta on perusteltua keskittyä enemmän itse ala- tai vastakulttuureiden tutkimiseen kuten seuraavassa alaluvussa 3.3 tehdään. Seuraavaksi alaluvussa 3.3 käsitellään tarkemmin siis alakulttuureita ja sitä, miten aiemmin esitetyt tutkijat määrittävät alakulttuuria ja sen tärkeyttä yrityskulttuurissa. Aiemmin esitetyistä tutkijoista etenkin Morgan, Hofstede ja Schein ovat tutkineet myös alakulttuureiden merkitystä. Lisäksi luvun 3.3 alaluvuissa esitetään muita tutkimuksen kannalta oleellisia tutkimuksia alakulttuureista. 3.3 Alakulttuurit piilotettuna potentiaalina Yrityksen sisäiset alakulttuurit nousivat käsitteenä esille jo 1980-luvun organisaatiotutkimuksessa (kts luku 3.1.5). Smircich (1983: 346) ja Gregory (1983: 364–365) esittävät, että alakulttuurit voivat olla tärkeä osa yrityksen menestykselle. Myös Buono ja Bowditch (1989: 141–142) esittävät kulttuureiden moninaisuuden olevan yleistä yrityksissä. Yhteisen yrityskulttuurin lisäksi yrityksessä ilmenee usein alakulttuureita esimerkiksi divisioonien, tehtaiden sekä eri sijaintien kesken. Nämä kaikki ovat muodostamassa yhteistä yrityskulttuuria, mutta ovat silti usein selkeästi eroavaisia toisiinsa nähden. (Buono & Bowditch 1989: 141–142.) Boisnier ja Chatman (2002: 6-7) määrittävät alakulttuurin sellaiseksi ryhmäksi, jonka arvot, oletukset ja normit eroavat selkeästi pääkulttuurin oletuksista. Luvun 3.3 tarkoituksena on esittää alakulttuuri-käsitteen eri ulottuvuuksia. Lisäksi luvun alaluvuissa käsitellään, miten alakulttuureita on aiemmin tutkittu ja missä 30 mittakaavassa alakulttuurit ovat merkittäviä ja mahdollisia tutkia. Seuraavaksi käsitellään alakulttuuri-käsitteen taustaa. 3.3.1 Alakulttuuri-käsitteen taustaa Smircich (1983: 346) oli tutkijoista ensimmäisten joukossa esittäessään, että yrityskulttuuritutkimuksessa tarkastellaan yleisesti vain yhtä kulttuuria, huomioimatta sitä tosiseikkaa, että yrityksessä on luultavasti useampia vaikuttavia ala- tai vastakulttuureita. Smircichin (1983: 346–359) mukaan optimistisesti ja jopa hurmoshenkisesti esitelty yhtenäiskulttuurin käsite voi käytännön johtamistyössä olla käyttökelvoton työkalu johtuen alakulttuureiden moninaisuudesta. Myöhemmin Smircich kuitenkin tutki suurta amerikkalaista vakuutusyhtiötä seuraten johtoryhmän toimia. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että eroavien alakulttuureiden hallitseminen on vaikeaa (kts. tarkemmin Morgan 2006: 126–128). Kiinnostava huomio tutkimuksessa oli, että tutkija pystyi identifioimaan tarkkoja tapahtumia, jotka johtivat yrityskulttuurin pirstaloitumiseen. Smircichin kokemusperäinen tutkimus osoitti todeksi väittämän, jonka mukaan yrityskulttuurit kehittyvät vallitsevan ilmapiirin myötä sosiaalisten prosessien, mielikuvien, symbolien sekä rituaalien avulla. Lisäksi tutkimus osoitti, että historiallisilla tapahtumilla on suuri vaikutus nykyisen kulttuurin muodostumisessa. (Morgan 2006: 126–128.) Myös Gregory (1983: 365) sivuaa alakulttuureita argumentoidessaan, että yhtenäiskulttuuri soveltuu huonosti suuriin, sisäisesti erikoistuneisiin sekä muuttuviin organisaatioihin. Gregory käsittelee kulttuuria kuitenkin kokonaisena yrityskulttuurina keskittymättä sen tarkemmin alakulttuurisiin tekijöihin. Käytännössä Gregory (1983: 365) esitti, että yrityksissä, joissa löytyy sisäistä eroavaisuutta kulttuureiden suhteen, on epäonnistuttu kulttuureiden integraatiossa. Gregoryn väittämät viittaavat vahvaan yhtenäiskulttuuriin, jota on monesti pidetty menestyksen edellytyksenä alakulttuureiden jäädessä vähemmälle huomiolle (kts. myös Deal & Kennedy 1982: 20; Peters & Waterman 1982: 75). 31 Seuraavissa alaluvuissa keskitytään tarkemmin alakulttuureiden merkitykseen sekä alakulttuureihin kohdistuneeseen tutkimukseen. 3.3.2 Alakulttuurit yrityksen suoriutumiskykyä mitattaessa Wilkins ja Ouchi (1983: 468, 471) ovat kulttuuria tarkastellessaan valinneet lähestymistavaksi tilannesidonnaisuuden eli kontingenssin. Tällä tarkoitetaan sitä, että koko organisaation laajuiset yhtenäiskulttuurit ovat melko harvinaisia ilmiöitä. Käytännössä paikallinen yrityskulttuuri vaikuttaa enemmän suoriutumiseen, joka tosin ei ole kaikille organisaatioille yhtä tärkeä. (Wilkins & Ouchi 1983: 468,471.) Wilkins ja Ouchi (1983: 469) esittävät, että alakulttuurit ovat vaikuttavia tekijöitä yrityksen menestyksen kannalta. He argumentoivat, että organisaatiot, jotka luovat paikallisia kulttuureita tai eroavaisuuksia, saavuttavat merkittävästi tehokkuutta suoriutumiskykyynsä tietyissä olosuhteissa. Wilkins ja Ouchi (1983: 469) väittävät, että on olemassa tietynlaisia organisaatioita, joissa alakulttuurit ovat merkittävässä asemassa johtamisen kannalta. Samalla he kuitenkin esittävät, että näissä organisaatioissa suoriutumiskykyä on hankalaa ymmärtää ilman tarkkaa ymmärrystä vallitsevasta yrityskulttuurista. (Wilkins & Ouchi 1983: 469.) Wilkinsin ja Ouchin (1983: 477) ensimmäinen päätelmä on, että vahva yhtenäiskulttuuri lisää yrityksen suoriutumiskykyä. Toisena päätelmänä Wilkins ja Ouchi (1983: 477) esittävät kulttuurisen sovittamisen ajatuksen (cultural fit), jonka mukaan alakulttuureiden olemassaolo on hyödyllistä tilanteissa, joissa kompleksisuutta ja keskinäistä riippuvuutta liiketoimien suhteen ilmenee. Wilkins ja Ouchi (1983: 478) muistuttavat kuitenkin, että on monimutkaista määrittää alakulttuureiden vaikutusta suoriutumiskykyyn, sillä siinä vaiheessa täytyy osata seurata erikseen yksiköiden suoriutumista, mutta samalla myös suuremmalla mittakaavalla koko yrityksen suoriutumista. Wilkinsin ja Ouchin (1983: 467, 471) mukaan kulttuurinen kontrolli toimii erityisesti epävarmoissa ja kompleksisissa oloissa, mutta huonommin perinteisessä byrokraattisessa organisaatiossa. 32 Seuraavassa alaluvussa esitetään, miten kulttuurit muodostuvat usein neljästä eri osa- alueesta. 3.3.3 Yrityskulttuurin neljä osa-aluetta Asp (1992: 3) esittää, että alakulttuureita muodostuu aina, jos toimintaa suoritetaan eri yksiköissä. Aspin (1992: 2) mukaan Hofsteden ja Scheinin esittämät yrityskulttuurin dimensiot ovat erinomaisia yrityskulttuurin määrittämisen (kts. luvut 3.1.2 & 3.1.3). Asp esittää (1992: 2-3), että yrityskulttuuri ei kuitenkaan ole yhtenäinen kokonaisuus vaan se muodostuu useammasta alakulttuurista. Kuviosta kaksi nähdään, miten yrityskulttuurin voidaan ajatella muodostuvan neljästä eri osa-alueesta, jotka taas voivat vaikuttaa usealla eri tasolla. Kuvio 2. Yrityskulttuurin neljä osa-aluetta. (Asp 1992: 3) Kuten kuvio osoittaa, jakautuu yrityskulttuuri Aspin mukaan makro- ja mikrotasolle. Makrotaso kuvaa kansainvälistä toimintaa ja mikrotaso paikallista toimintaa. 33 Makrotasolla vaikuttavat osa-alueet ovat yrityksen kulttuuri sekä kansallinen kulttuuri. Yrityksen kulttuuriin vaikuttavana tekijänä on luonnollisesti yritys ja kansalliseen kulttuuriin valtiot. Mikrotasolla vaikuttavat osa-alueet ovat paikallinen kulttuuri sekä työpaikan kulttuuri. Paikalliseen kulttuuriin vaikuttavat paikalliset erot kulttuurissa. Työpaikan kulttuuriin vaikuttavina tekijöinä puolestaan ovat työpaikan ominaisuudet. Kuten kuvio osoittaa, on yrityksen henkilöstö koko yrityskulttuurin keskiössä. (Asp 1992: 3.) Myös Asp (1992: 3-4) esittää, että on hankalaa määritellä millä tasolla alakulttuurit vaikuttavat yrityksen strategiaan. Oleellista on se, että jokainen taso vaikuttaa ainakin jossain määrin yrityksen kulttuuriin. Monissa yrityksissä yksiköt erotellaan juuri tästä syystä omiksi tulosyksiköiksi, sillä erillisten tulosyksiköiden ohjaaminen on usein helpompaa, kuin koko yrityksen ohjaaminen (Asp 1992: 3). Aspin (1992: 3-4) mukaan jokainen osa-alue vaikuttaa yrityskulttuuriin ja henkilöstöön ja täten koko yrityskulttuuri on hyvin herkkä kokonaisuus. Tämän kokonaisuuden tietotaito sekä kontrolli ovat Aspin (1992: 3-4) mukaan usein enemmän taidetta kuin tiedettä. Oleellista on kuitenkin huomata, että alakulttuureidenkin osalta on erityisen tärkeää, että yritys pystyisi tiedostamaan juuri sille sopivat tasot menestyäkseen. Seuraavissa alaluvuissa käsitellään aiemmin yrityskulttuuriluvussa esitettyjen tutkijoiden näkemyksiä alakulttuureista. 3.3.4 Alakulttuureiden merkitys yrityskulttuurille Kuten aiemmin luvussa 3.1.2 esitettiin, kuvaa Hofstede yrityskulttuuria käytännössä kuuden dimension kautta, jotka eivät määrittele onko kulttuuri hyvää vai huonoa (Hofstede 1993: 284). Hofstede (1993: 283–285) esittää, että yrityskulttuurin mahdolliset alaryhmät voivat ilmetä samaisten kuuden dimension kautta. Käytännössä organisaatiot voivat jakautua hierarkkisten tasojen mukaisiin osa- tai alakulttuureihin, tarkoittaen esimerkiksi ylintä johtoa, keskijohtoa, sekä lattiatason työntekijöitä. 34 Lisäksi Hofsteden (1993: 283) mukaan kulttuurisen jaon mahdollisina aiheuttajina voivat olla esimerkiksi eroavat toiminnot kuten myynti ja tuotanto sekä tuote-markkina – jako. Hofstede esittää, että kulttuuristen alaryhmien muodostuminen on luonnollista myös etäisyydestä johtuen. (1993: 283–284.) Kuten muista alakulttuuriluvuista ilmenee, ovat Hofsteden esittämät alakulttuureiden ilmenemismuodot yleisiä tutkimuksissa. (kts. Asp 1992: 3; Morgan 2006: 132–133; Schein 2010: 55–57) Hofsteden mukaan kulttuuriset alaryhmät eivät yleensä ole yhtä vahvoja, mutta yrityksen johdon täytyisi silti pysyä kartalla näistä kaikista kulttuureista. Hofsteden havaintojen mukaan näin ei kuitenkaan usein tapahdu. (Hofstede 1993: 283–284.) Hofstede esittää esimerkin tutkimuksesta (kts Hofstede 2010: 364–365), jossa alakulttuurit pystyttiin selkeästi luokittelemaan kolmeen ryhmään. Lisäksi tutkimuksessa pystyttiin havainnollistamaan alakulttuureiden merkitys. Tutkimuksessa alakulttuurit muodostuivat asiantuntijoiden, hallinnon sekä myyntihenkilöstön kesken. Mielenkiintoisena yksityiskohtana hallinnon ryhmä sisälsi pääosin naisia. Kyseisessä tutkimuksessa asiantuntijoiden ja myynnin alakulttuurit muodostuivat ajan mittaan toistensa vastakulttuureiksi. Tuloksena tästä kulttuureiden hallitsemattomuudesta yrityksen tulos heikkeni ajan myötä ja muutaman vuoden kuluttua omistajuus ja johto vaihtuivat yrityksessä. Hofstede (2010: 365) esittääkin, että alakulttuurit ovat hyväksyttäviä ja hyödyllisiä, mutta niiden hallitseminen on tärkeää. Kuten tutkimuksessa esimerkiksi ilmeni, voi vastakulttuureiden muodostuminen olla kohtalokasta yrityskulttuurille. Seuraavaksi käsitellään Scheinin tutkimusta alakulttuureiden osalta. Tässä tutkimuksessa käsitys alakulttuureista perustuu pitkälti juuri Scheinin näkemyksiin. 3.3.5 Alakulttuurit Scheinin mukaan Schein (2010: 55) esittää, että koko yrityskulttuurin ymmärtämiseksi täytyisi ymmärtää alakulttuureiden lisäksi makro- ja mikrokulttuurit (kts. myös luku 3.3.3). Schein (2010: 55) esittää, että lähes kaikki asiat, jotka ovat olleet jonkin aikaa yrityksen toiminnassa, voidaan ymmärtää joukkona alakulttuureiden vuorovaikutusta toimien osana 35 yrityskulttuurin suurempaa kontekstia. Nämä alakulttuurit jakavat monia yrityksen olettamuksia, mutta ne sisältävät usein myös muita olettamuksia liittyen niiden toiminnallisuuteen ja yksilölliseen kokemiseen. Schein (2010: 55) esittääkin, että jaetut olettamukset luovat alakulttuureita usein toiminnallisten yksiköiden kesken organisaatiossa. Ne ovat usein perustaa samankaltaisesta taustasta tai jaetuista työtehtävistä. Samat asiat voidaan siis kokea hyvin eroavasti eri yksiköissä. Esimerkiksi sana markkinointi voi tarkoittaa insinöörille tuotekehittelyä, tuotantopäällikölle markkinatutkimusta ja myyjälle mainostamista tai myymistä. (Schein 2010: 55.) Toinen harvemmin tunnustettu alakulttuurin muoto heijastuu yhteisten käytäntöjen toteuttamisesta hierarkkisesti tietyillä tasoilla. Hierarkkisesti jakautuneet alakulttuurit kohtaavat yleensä kommunikaatio- tai viestintäongelmia kulttuureiden rajapinnoissa, sillä ne täytyy esittää seuraavan hierarkkisen tason tottumalla tavalla. (Schein 2010: 55– 56.) Lisäksi myös ammatilliset yhteisöt luovat kulttuureita, jotka leikkaavat organisaatioita ja muodostavat uusia alakulttuureita. Esimerkiksi myyntihenkilöiden yhteisö jakaa keskenään tietynlaisia arvoja, ja nämä voivat vaikuttaa yritykseen uusien alakulttuureiden syntymänä. (Schein 2010: 56–57.) Schein on alakulttuureiden jaottelussa samoilla linjoilla luvussa 3.3.3 esitetyn mallin kanssa. Schein erottelee, että yrityksissä on usein kolme yleistä alakulttuuria, jotka on hyvä identifioida ja ymmärtää. Nämä alakulttuurit ovat toiminnallinen alakulttuuri, tekniikan ja suunnittelun alakulttuuri, sekä johdon alakulttuuri. Jokaisen alakulttuurin olemassaolo on tarvittavaa ja johtajien on tärkeää pitää huolta pääasiallisesti siitä, että nämä alakulttuurit on ohjattu toimimaan kohti yrityksen tavoitteita. (Schein 2010: 55– 63.) Seuraavaksi käydään tarkemmin läpi sitä, miten jaottelu menee ja millaisia ominaisuuksia kukin alakulttuuri Scheinin mukaan sisältää. 1. Toiminnallinen alakulttuuri Schein (2010: 58) esittää, että kaikilla organisaatioilla on usein toiminnallinen alakulttuuri. Tämän alakulttuurin muodostavat asiakasrajapinnassa työskentelevät henkilöt. Toiminnallisen alakulttuurin perusoletukset sisältävät Scheinin (2010: 58) 36 mukaan sen, että he näkevät itsensä yrityksen keskeiseksi voimavaraksi. Lisäksi toiminnallisen alakulttuurin henkilöstön taidot perustuvat yrityksen ydinteknologiaan ja kokemukseen. Tämän alaryhmän henkilöstön täytyy toimia yhteistyössä ja usein toimintaympäristö nähdään hyvin arvaamattomana. Lisäksi yhtenä perusoletuksena on, että henkilöstö on riippuvainen johdon tarjoamista resursseista, koulutuksesta sekä tuesta työn suorittamisessa. (Schein 2010: 58.) Scheinin (2010: 58–59) mukaan toiminnallista alakulttuuria on haastavaa kuvailla, sillä se kehittyy luontaisesti yrityksessä ja sen toiminnallisissa yksiköissä. Ymmärtääkseen näitä alakulttuureita, on huomioitava, että toimiala vaikuttaa vahvasti myös aiheeseen. Myös teknologia on tärkeä osa kulttuureiden kehittymistä, sillä kun se kehittyy, myös yrityksen toiminnallisen kulttuurin täytyy kehittyä. Toiminnallisessa alakulttuurissa hierarkia ja säännöt saavat usein väistyä arvaamattomissa tilanteissa, sillä heille toiminnan pyöriminen ja jatkuminen ovat avaintekijöitä. Tämän alakulttuurin työntekijät tietävät usein, miten työt saadaan tehokkaasti hoidettua. Usein käytännön työ on kuitenkin eroavaista siihen nähden, mitä heidän koulutus on opettanut, ja millaiseksi työprosessit ovat suunniteltu. Tästä syystä toiminnalliset työntekijät joutuvat kokemuksen kautta näyttämään, mitkä asiat on ohjeistettu johtajien kannalta heikosti. Edellä mainitut ongelmakohdat tulevat usein ilmi tilanteissa, joissa työntekijät rupeavat pilkun tarkasti noudattamaan prosessia ja sääntöjä, jolloin toiminta muuttuu tehottomaksi tai pahimmassa tapauksessa toiminta pysähtyy. (Schein 2010: 59.) Schein (2010: 60) esittää, että toiminnallisen alakulttuurin tärkeä tunnuspiirre on käytäntöjen siirtyminen (practical drift), joka tarkoittaa tilannetta, jossa virallinen työskentelyprosessi sopeutuu paikalliseksi prosessiksi esimerkiksi uuden työntekijän tullessa taloon. Kulttuuriset olettamukset, jotka siirtyvät siitä miten työ käytännössä suoritetaan, ovat kaikista tärkeimpiä palasia yrityskulttuurissa. Tästä johtopäätöksenä Schein toteaa, että ymmärtääkseen, miten asiat toimivat organisaatiossa, täytyy ymmärtää tarkkailla epävirallista kulttuuria, joka tarkoittaa käytännössä näiden toiminnallisten alakulttuureiden vuorovaikutusta. (Schein 2010: 59–60.) 2. Tekniikan ja suunnittelun alakulttuuri 37 Scheinin (2010: 60) mukaan yrityksissä on myös lähes aina ryhmä, joka edustaa teknistä osaamista ja muotoilua. Tämä ryhmä sisältäen esimerkiksi insinöörit ja muotoilijat toimii Scheinin (2010: 60) mukaan usein yhtenä alakulttuurina. Ryhmä on kulttuurin kannalta mielenkiintoinen, koska erityisesti heidän perusoletuksensa juontavat ammatillisesta yhteisöstä sekä heidän opinnoistaan. Tämän ryhmän ammatillinen identifiointi on hyvin laaja koskien muun muassa toimialaa ja kansallisuutta. Teknisen alakulttuurin perusoletukset ovat usein eroavia muihin alakulttuureihin nähden. Yksi ryhmän perusoletus on, että hienot koneet ja prosessit pystyvät korvaamaan ihmiset, jotka nähdään usein ongelmien juurena. Tämä ryhmä näkee, että luontoa on mahdollista, ja sitä pitääkin hallita. Lisäksi ratkaisut täytyy perustaa tieteelle ja olemassa olevalle teknologialle. Käytännön työ nähdään tämän ryhmän osalta ongelmien ratkaisuna ja työn on suuntauduttava hyödyllisiin tuotteisiin ja lopputuotoksiin. (Schein 2010: 60– 62.) Tekniikan ja suunnittelun alakulttuurin jaetut olettamukset ovat usein peräisin yhteisestä koulutuksesta, työkokemuksesta, ja työn vaatimuksista. Koulutustausta on usein pohjana sille, että ongelmiin on abstrakteja ratkaisuja. Koska ratkaisut ovat niin yksityiskohtaisia ja teknologialähtöisiä, näkee alaryhmä ideologiseksi sen, että ihmiset ovat mahdollisimman pienessä roolissa prosesseissa. Eli toisin sanoen tämän alakulttuurin yksi pääteema on päähänpinttymä suunnitella ihmiset pois systeemeistä. Esimerkiksi teknologialähtöisessä yrityksessä tekniikan alakulttuuri nousee Scheinin mukaan helposti vallitsevaksi kulttuurimuodoksi. (Schein 2010: 60–62.) Suomessa Nokia on hyvä esimerkki yrityksestä, jossa yhtenäiskulttuuri muodostui tekniikan ja suunnittelun ryhmän arvojen pohjalta (kts. Silén 2006 tarkemmin). 3. Johdon alakulttuuri Kolmas alakulttuuri, joka ilmenee kaikissa organisaatioissa, on johdon alakulttuuri. Se pohjautuu siihen, että ylimmät johtajat jakavat samanlaisen ympäristön ja samanlaiset huolenaiheet. Joskus tätä ryhmää edustaa vain toimitusjohtaja ja hänen johtoryhmänsä. Johdon näkemys perustuu yrityksen taloudelliseen hyvinvointiin, mikä heijastuu myös 38 tämän alaryhmän perusoletuksiin. Oletukset jakautuvat taloudelliseen keskittymiseen ja johdon minäkuvaan. (Schein 2010: 63.) Taloudellinen selviytyminen on tämän alaryhmän keskiössä, sillä ilman taloudellista selviytymistä ei ole palautusta osakkeenomistajille eikä yhteiskunnalle. Taloudellinen ympäristö nähdään jatkuvasti kilpailullisena sekä mahdollisesti vihamielisenä. Johdon minäkuvaan liittyen toimitusjohtajan täytyy olla eriytynyt, mutta samalla kaikkitietävä ja hallinnan omaava korvaamaton henkilö. Johtajien on luotettava omaan näkemykseensä, sillä alaisilta saatu informaatio voi olla vääristynyttä johtuen hierarkiasta. Tämän ryhmän perusoletuksena on lisäksi näkemys siitä, että henkilöstö on samanlainen resurssi kuin muut resurssit, joita hankitaan ja johdetaan. (Schein 2010: 63–63.) Johdon alakulttuurin perusoletukset pätevät erityisesti toimitusjohtajiin, jotka ovat kilpailun pohjalta nousseet tehtävään. Scheinin mukaan (2010: 64) esimerkiksi perheyrityksissä johdon perusoletukset eivät ole ihan samanlaisia. Mitä korkeampaa johtoa tarkastellaan, sitä osuvammaksi edellä listatut perusoletuksen Scheinin (2010:64) mukaan tulevat. Johdon alakulttuurilla on teknisen alakulttuurin kanssa osittain sama näkemys siitä, että henkilöstö on enemmänkin persoonaton resurssi, joka ennemmin luo kuin ratkaisee ongelmia. Molemmat alakulttuurit omaavat lisäksi ammatillisen pohjan organisaation ulkopuolella. (Schein 2010: 64–65.) Schein (2010: 65) tuo juuri nämä kolme edellä kuvattua alakulttuuria esille, koska ne toimivat usein poikittaisilla tarkoituksilla toisiinsa nähden. On hankalaa ymmärtää yrityskulttuuria, jos ei ymmärrä miten näiden kolmen alakulttuurin ristiriidat koetaan ja käsitellään organisaatiossa. Yleensä monet ongelmat, jotka ilmenevät byrokratiana, ympäristöön liittyvinä tekijöinä tai henkilökohtaisina konflikteina johtajien kesken, ovat seurausta alakulttuureiden heikosta ymmärryksestä ja kohdentamisesta. (Schein 2010: 65–66.) Näiden kolmen esitetyn alakulttuurin lisäksi yrityksillä joilla on historiaa ja 39 kasvua, omaavat varmasti muitakin alakulttuureita, jotka muodostuvat toiminnan kehittyessä. Alakulttuureiden lisäksi yrityksissä ilmenee säännöllisesti mikrokulttuureita. Ne leviävät pienissä ryhmissä, jotka jakavat yhteiset tehtävät ja historian. Jaetut olettamukset ilmenevät erityisesti ryhmissä, joissa yhteistyötä vaaditaan. Schein (2010: 67) esittää, että siihen ei kestä kauaa, että ryhmä omaksuu yhteiset jaetut olettamukset ja rupeaa toimimaan niiden mukaisesti. Näitä olettamuksia on parasta ja helpointa tutkia tuomalla ulkopuolinen ryhmään ja seuraamalla, miten ulkopuolinen omaksuu ja kokee asiat. (Schein 2010: 67) Määrittelyn pohjalta mikrokulttuuri voidaan nähdä myös alakulttuurin alakulttuurina, joka laajetessaan luo mahdollisesti oman kestävän alakulttuurin organisaatioon. Yrityskulttuuri ilmenee Scheinin mukaan aina tietyssä kontekstissa. Esimerkiksi ympäristön luomat makrokulttuurit kuten eettiset ryhmät vaikuttavat yrityskulttuurin ilmenemiseen. Kun yritystä tarkastellaan, löytyy usein muutamia ominaispiirteitä, jotka ilmenevät koko organisaatiossa. Lisäksi löytyy joukko olettamuksia, jotka luonnehtivat organisaation eri yksiköitä. Nämä niin sanotut alakulttuurit vaikuttavat toiminnallisiin yksiköihin, hierarkian tasoihin, maantieteellisesti eriytyneisiin yksiköihin ja muihin yksiköihin, joilla on organisaatiossa yhteistä historiaa. Myös Schein esittää, että organisaation on osattava tunnistaa ja yhdistää alakulttuurit keskenään ollakseen tehokas, sillä jokaista alakulttuuria tarvitaan. (Schein 2010: 67–68.) Seuraavaksi käsitellään Morganin esittämiä näkemyksiä alakulttuureista. Morganin näkemykset ovat melko yhteneväisiä Scheinin kanssa, mutta lisäksi hän esittää muutamia muita alakulttuureiden ilmenemismahdollisuuksista. 3.3.6 Alakulttuurit muodostavat organisaatiot Morgan (1986: 120–128) esittää, että organisaatio voidaan nähdä kokonaisuutena siihen yhteydessä olevista alakulttuureista. Morganin mukaan yrityksen niin sanotun pääkulttuurin vaikutus on harvoin yhtenäinen yrityksissä. Morganin mukaan yritykset 40 ovat kuten pieniä yhteiskuntia omaten tunnusomaiset mallit pääkulttuuria sekä alakulttuureita. Morganin mukaan myös alakulttuureita on tehokkainta tutkia organisaation ulkopuolelta. (Morgan 2006: 125–128.) Myös sukupuolen merkitys nousee esille Morganin käsitellessä alakulttuurisia ilmiöitä. Morganin mukaan sukupuoli mielletään usein kulttuuriseksi kysymykseksi yrityksissä. Mikäli organisaatio on vahvasti maskuliininen tai feminiininen, nousee usein selkeä alakulttuuri vastakkaisen feminiinisen tai maskuliinisen ajattelumallin ympärille. Kulttuurisesta näkökulmasta yritykset, jotka perustavat enemmän feminiinisiin arvoihin, integroituvat enemmän empaattisiin ja intuitiivisiin arvoihin. On mielenkiintoista, että nykyiset verkostomalliset organisaatiot, jotka on luotu toimimaan epävakaassa ympäristössä, vaativat usein Morganin mukaan enemmän feminiinisiä kykyjä ja arvoja. Morgan esittääkin, että toimintaympäristöjen muuttuessa epävakaammiksi, voidaan odottaa, että useammat alakulttuurit kehittyvät feminiinisten arvojen tullessa vallitseviksi. (Morgan 2006: 131–132.) Morgan esittää, että jokaisessa organisaatiossa on usein erillisiä ja kilpailevia arvojärjestelmiä, jotka muodostavat kollaasin yrityksen realiteeteista sen sijaan, että yrityksellä olisi yksi yhteinen yrityskulttuuri. Sukupuolen lisäksi rodulla, kielellä, uskonnolla, ystävyyssuhteilla, ja henkilöstön työtehtävillä voi olla ratkaiseva vaikutus tähän kulttuuriseen kollaasiin. Esimerkiksi myynti ja markkinointi näkevät asiat usein kulttuurisesti hyvin eroavaisesti tuotantoon verrattuna. (Morgan 2006: 132–133.) Morganin mainitsema jaottelu on hyvin yhteneväinen edellisissä alaluvuissa esitetyn alakulttuurijaottelun kanssa, minkä mukaan juuri eroavat toiminnot, hierarkia ja sijainti muodostavat omanlaisia alakulttuureita organisaatioon (kts. Asp 1993; Hofstede 2010; Schein 2010). Lisäksi Morgan esittää, että alakulttuurisia ryhmiä voi muodostua, jos henkilöstöllä on eroja lojaalisuudessa. Kaikki eivät todellisuudessa ole samalla tavalla sitoutuneita yrityksen toimintaan, joten alakulttuurisia piirteitä voi ruveta ilmenemään esimerkiksi silloin, jos joku näkee työssä tärkeimmäksi ystävyyssuhteiden rakentamisen yrityksen arvojen sijaan. Tällaiset alakulttuuriset piirteet voivat Morganin mukaan kehittyä ajan 41 myötä vastakulttuureiksi, mikäli ne saavat yhteisössä kannatusta. (Morgan 2006: 133– 134.) Kuten Hofstede (2010) myös Morgan esittää, että vastakulttuurit voivat olla haitallisia yrityksen menestyksen kannalta. Kuten luvussa 3.1 jo sivuttiin, nousee alakulttuureiden merkitys erityisesti esiin muuttuvassa ympäristössä yhtenäiskulttuurin sopiessa paremmin stabiiliin ympäristöön. Seuraavassa alaluvussa keskitytään tarkemmin alakulttuureiden rooliin niin sanotuissa ketterissä organisaatioissa. Ketterällä organisaatiolla tarkoitetaan organisaatiota, joka pystyy toimimaan jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. 3.3.7 Alakulttuureiden rooli ketterissä organisaatioissa Boisnier ja Chatman (2002: 2) esittävät, että yrityskulttuuri voidaan nähdä ketteryyden lähteenä varsinkin, jos organisaatiossa ei vallitse vahva yhtenäiskulttuuri. Boisnier ja Chatman (2002: 2-3) esittävät, että hallittu alakulttuureiden luonti auttaa luomaan ketteryyttä organisaatioon. Aiemmin yrityskulttuureita käsiteltäessä nousi esiin muun muassa Petersin ja Watermanin toimesta, että vahvan yhtenäiskulttuurin omaaville alakulttuurit ovat haitaksi (kts. Peters & Waterman 1982). Boisnier ja Chatman esittävät kuitenkin, että alakulttuurit luovat lisäarvoa yrityskulttuuriin varsinkin dynaamisessa ympäristössä toimiville (Boisnier & Chatman 2002: 2-3). Boisnier ja Chatman (2002: 6-7) pohtivat lisäksi voiko alakulttuureita ilmetä vahvan yhtenäiskulttuurin omaavissa yrityksissä. Alakulttuurin määrittäminen on usein hyvin hankalaa, sillä rajanveto alaryhmän ja alakulttuurin välille on haastavaa. Boisnier ja Chatman lähtevät liikkeelle siitä, että kaikkia divisioonia tai alaryhmiä ei voi suoraan nähdä alakulttuureina, vaan alakulttuurit ovat sellaisia ryhmiä, joiden arvot, olettamukset ja normit eroavat selkeästi yleisistä olettamuksista. Monesti alakulttuurit muodostuvat juuri toimintojen tai etäisyyden kautta, vaikka näin ei käytännössä tarvitsisi olla. Boisnier ja Chatman väittävät, että alakulttuurit voivat kehittyä myös yhtenäiskulttuurin omaavissa yrityksissä heikentämättä kokonaisuutta. (Boisnier & Chatman 2002: 6-7.) 42 Alakulttuureilla voi toki olla myös heikentävää vaikutusta yrityskulttuuriin, mutta Boisnierin ja Chatmanin mukaan ne usein vahvistavat yrityskulttuuria etenkin dynaamisissa ja epävakaissa olosuhteissa. Tällöin alakulttuurit ovat hyödyllisiä esimerkiksi muutosvaiheissa, sillä alakulttuureiden avulla yritystä on mahdollista ohjata pienemmissä osissa, ja täten luoda menestyvistä alakulttuureista hiljattain vallitseva pohja uudelle yrityskulttuurille. Boisnier ja Chatman lisäävät vielä, että yritykset jotka antavat alakulttuureille tilaa, ovat innovatiivisempia kuin vahvat yhtenäiskulttuurit omaavat yritykset. (Boisnier & Chatman 2002: 22–24.) Tässä alaluvussa esitetyt väitteet toimivat etenkin muuttuvassa ympäristössä tarkoittaen sitä, että vahva yhtenäiskulttuuri on usein myös suositeltu ja toimiva, mikäli yritys sekä yrityksen toimintaympäristö ovat hyvin vakaita. Seuraavaksi kootaan yhteen teoreettisesta viitekehyksestä keskeisimmät löydökset. Tarkoituksena on nostaa esille juuri tämän tutkimuksen tavoitteen kannalta olennaisimmat asiat ennen kuin keskitytään tarkemmin tutkimuksen empiiriseen osuuteen. 3.4 Yhteenveto teoreettisen viitekehyksen keskeisimmistä löydöksistä Tässäkin tutkimuksessa kulttuuria tutkitaan muuttujana, sillä tutkimuksen tavoitteena on mitata kohdeorganisaation alakulttuureita ja luoda analyysin pohjalta kehitysehdotuksia yrityskulttuurin kehittämiselle. Analyysissa käytettävä myyntikulttuurin mittaamiseen ja kehittämiseen luotu Kappa-työkalu soveltuu Seeckin (2012: 246) mukaan hyvin kulttuuri muuttujana näkökulmaan. Kulttuurin tutkiminen muuttujana ja metaforana ei kuitenkaan jakona ole yksiselitteinen, sillä esimerkiksi aiemmin esitettyjen tutkijoiden määritelmät sisältävät ominaisuuksia molemmista näkökulmista (kts. luku 3.2 tarkemmin). Useat tutkijat (kts. esim. Peters & Waterman 1982; Deal & Kennedy 1982; Silén 2006) ovat argumentoineet, että vahva yhtenäiskulttuuri on avain yrityksen menestykseen. 43 Vaikka vahva yhtenäiskulttuuri voidaan todistetusti nähdä yrityksen menestyksen avaintekijäksi, ovat myös yhä useammat tutkijat esittäneet alakulttuureiden merkityksen tärkeäksi etenkin tietynlaisissa olosuhteissa (kts. esim. Wilkins & Ouchi 1983; Boisnier & Chatman 2002; Smircich 1983; Schein 2010; Hofstede 2010). Wilkinsin ja Ouchin (1983: 469) mukaan alakulttuurit parantavat yrityksen suoriutumiskykyä erityisesti kompleksisissa olosuhteissa. Wilkins ja Ouchi (1983: 478) esittävät lisäksi, että alakulttuureita tutkittaessa on osattava huomioida yksiköiden suoriutuminen suhteessa koko yritykseen. Myös Boisnier ja Chatman (2002: 6-7) esittävät, että alakulttuurit luovat yritykselle kilpailukykyä nimenomaan muuttuvassa työympäristössä. Schein (2010: 55–63), Hofstede (2010: 364–365) ja Asp (1992: 3-4) esittävät, että yrityksen alakulttuureiden ymmärtäminen ja tiedostaminen ovat avainasemassa, jotta yrityskulttuurin kokonaisuus on hallittavissa. Alakulttuureiden tiedostaminen ja ymmärtäminen ovat tärkeitä myös siksi, että esimerkiksi vastakulttuurin muodostuminen voi muodostua yrityksen kohtaloksi (kts Hofstede 2010: 364–365). Alakulttuureiden jakautuminen tapahtuu tutkijoiden mukaisesti yleensä toimintojen eroavaisuuden tai sijainnin suhteen (kts. esim. Buono & Bowditch 1989: 141–142; Morgan 2006: 132–133; Hofstede 1993: 283–284). Buono ja Bowditch (1989: 141) esittävät, että esimerkiksi toimintadivisioonat muodostavat oman alakulttuurin. Hofstede (1993: 283) esittää, että esimerkiksi myynti ja tuotanto muodostavat oman alakulttuurinsa. Schein (2010: 55–63) puolestaan määrittää jaottelun vielä selkeämmäksi siten, että alakulttuureita muodostuu kolmen eri toimintaryhmän kesken. Nämä ryhmät ovat toiminnallinen alakulttuuri, tekniikan alakulttuuri ja johdon alakulttuuri. Tässä tutkimuksessa aineisto kootaan kolmesta ryhmästä, joiden kulttuurisia piirteitä analysoidaan. Tutkimuksen ryhmistä kahdella toiminnot ovat samoja, mutta sijainnit eroavaisia. Kolmannen ryhmän toiminnot puolestaan eroavat kahdesta muusta ryhmästä sijainnin ollessa sama yhden ryhmän kanssa. Jaottelu mukailee tutkijoiden määritystä 44 alakulttuureiden muodostumisesta. (kts. Buono & Bowditch 1989: 141–142; Morgan 2006: 132–133; Hofstede 1993: 283–284; Schein 2010: 55–63). Kohdetutkimuksessa kulttuuria tutkitaan differentiaalinäkökulman mukaisesti eli yrityskulttuuri sisältää ala- ja osakulttuureita. Vaikka ala- ja osakulttuureita ilmenee, voi yritys differentiaalinäkökulmassa omata myös yhtenäistä kulttuuria. (Silén 2006: 30– 31.) Seuraavassa luvussa käsitellään ja perustellaan tutkijan tekemiä valintoja tutkimusmenetelmän suhteen. 45 4 TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimus suoritetaan tapaustutkimuksena, joka kuuluu kvalitatiiviseen tutkimusperinteeseen. Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus terminä sisältää hyvin monenlaista laadullista tutkimustapaa (Tuomi & Sarajärvi 2009: 9). Tutkimusmenetelmät luku on toteutettu tutkimuksen lähtökohdista käsin, eikä laadullisen tutkimuksen jokaista tutkimustapaa siten ole eroteltu. Tämän tutkimuksen voidaan nähdä niin menetelmiensä kuin aineistonsa perusteella kuuluvan laadulliseen tutkimusperinteeseen. Tämän luvun ensimmäisessä alaluvussa 4.1 perustellaan kvalitatiivisen tutkimustavan valintaa. Alaluvussa 4.2 esitetään tutkimuksen aineiston valinta ja aineiston keruu -menetelmät. Luvussa esitetään, miten tutkimusaineisto on valikoitunut kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän sisällönanalyysimallin mukaisesti (kts. Tuomi & Sarajärvi 2009: 92). Lisäksi luvussa käsitellään tutkimusaineiston luokittelua ja sitä, miten se suoritetaan kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän ohjeiden mukaisesti. Alaluvussa 4.3 esitetään tutkimuksen analyysivaiheessa käytettävää Evolute- menetelmää, sekä tarkemmin evolute-menetelmää hyödyntävää Kappa myyntikulttuuri - työkalua. Luvussa käsitellään myös Kappa-työkalulla aiemmin suoritettu tutkimus. Lisäksi luvussa perustellaan, miksi kyseinen Kappa-työkalu soveltuu hyvin tämän tutkimuksen analyysityökaluksi. Tutkimuksen analyysi suoritetaan Tuomen ja Sarajärven (2009: 95) esittämän aineistolähtöisen analyysin mukaisesti. Alaluku 4.4 käsittelee tarkemmin aineistolähtöisen analyysin eri vaiheita ja sitä, miten tämän tutkimuksen analyysi etenee näiden vaiheiden mukaisesti. Viimeisessä alaluvussa 4.5 käsitellään yksityiskohtaisesti tutkimuksessa ilmeneviä haasteita ja rajoitteita. Tutkimuksessa on hyvä huomioida, että tutkimusta ei ole tilattu toimeksiantona kohdeorganisaatiolle, vaan tutkija on itse saanut suunnitella tutkimuksen oman mielenkiintonsa ja kahden vuoden aikana työssä kokemansa havainnointinsa pohjalta. 46 Tutkimusvalinnat ovat siis tutkijan itsensä tekemiä. Tuloksen ja henkilöstön vaihtuvuuden tutkiminen on tosin ollut myös kohdeorganisaation johdon toiveena. Seuraavaksi perustellaan tutkimuksessa käytettävän kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän valintaa. 4.1 Kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän valinta Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä sopii tähän tutkimukseen hyvin, sillä tutkimus noudattaa Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2013: 164) esittämiä seitsemää kvalitatiivisen tutkimuksen tyypillistä piirrettä. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia kohdeorganisaation kulttuureita ja alakulttuureita kokonaisvaltaisesti luonnollisesti kootun aineiston avulla. Kvalitatiiviselle tutkimukselle on ominaista, että ihmisiä käytetään tutkimuksen tiedon keruun instrumenttina (Hirsjärvi ym. 2013: 164). Tässä tutkimuksessa tieto kerätään ihmisiltä kvalitatiiviselle tutkimusmenetelmälle ominaisella tavalla kyselytyökalun avulla, johon valittu vastaajajoukko vastaa. Kvalitatiiviselle tutkimukselle on usein ominaista, että tutkimuksen lähtökohtana ei ole teorian tai hypoteesien testaaminen, vaan tutkimuksen pyrkimyksenä on paljastaa myös odottamattomia seikkoja (Hirsjärvi ym. 2013.). Tässä tutkimuksessa tutkittavat asiat nousevat esiin juuri aineistosta, eikä niitä määritellä etukäteen tutkijan toimesta. Kvalitatiiviselle tutkimukselle ominainen piirre on, että suositaan laadullisten menetelmien käyttöä aineiston hankinnassa (Hirsjärvi ym. 2013: 164). Tässä tutkimuksessa aineisto kerätään hyödyntäen osallistuvaa havainnointia sekä kyselytutkimusta, jotka molemmat viittaavat tähän piirteeseen. Alaluvussa 4.2 esitetään yksityiskohtaisemmin tämän tutkimuksen aineiston keruu ja hankinta. Tutkimuksen luonteen vuoksi kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti eikä satunnaisotoksella. Tarkoituksenmukaisesti valittu vastaajajoukko soveltuu hyvin 47 kvalitatiiviseen tutkimukseen (kts. myös alaluku 4.2). Myös tutkimuksen joustava toteuttaminen mukailee kvalitatiivisen tutkimuksen tunnuspiirteitä. Lisäksi kvalitatiivisen tutkimuksen viimeinen tyypillinen piirre eli aineiston käsitteleminen ja tulkitseminen ainutlaatuisena toteutuvat kohdetutkimuksessa. (Hirsjärvi ym. 2013: 164.) Myös tutkimuksen ensikertaisuus eli se, että kyseistä työkalua ei aiemmin ole käytetty alakulttuureiden tutkimiseen, ohjaa tutkimusmenetelmän valintaa kvalitatiiviseen menetelmään. Tämä luo esimerkiksi rajoitteita aineiston analyysille, joka kohdetutkimuksessa suoritetaan aineistolähtöisenä (kts. myös alaluvut 4.4 ja 4.5). Seuraavaksi käsitellään tarkemmin tutkimuksen aineistoa, sen hankintaa, sekä sitä, miten aineiston luokittelu on tässä tutkimuksessa suoritettu. 4.2 Aineisto ja sen hankinta Tutkimuksen aineisto kerätään osallistuvan havainnoinnin ja kyselyiden avulla kvalitatiivisen tutkimusperinteen mukaisesti (Tuomi & Sarajärvi 2009: 71–72; 82). Osallistuva havainnointi ilmenee tutkimuksesta pääsääntöisesti tutkimusta edeltävästä aiheenasettelusta, sillä aihe on muodostunut vahvasti osallistuvan havainnoinnin perusteella. Lisäksi tutkimusaiheen valintaan on toki vaikuttanut kohdeorganisaation edellisien vuosien toiminnasta saadut tiedot esimerkiksi tuloksesta ja henkilöstön vaihtuvuudesta. Tässä tutkimuksessa osallistuva havainnointi jatkuu läpi tutkimuksen, sillä tutkija työskentelee kohdeorganisaatiossa. Osallistumisen aste on kuitenkin melko lähellä täyttä osallistumattomuutta, sillä analyysin suurin painoarvo painottuu kyselyyn ja aineiston analyysiin (Tuomi & Sarajärvi 2009: 72; 82). Tässä tutkimuksessa aineistoa analysoidaan Tuomen ja Sarajärven (2009: 92) esittämän sisällönanalyysin mukaisesti. Aineisto on pohjana analyysille ja ensimmäisenä päätetään, mikä aineistossa on kiinnostavaa, ja mihin analyysissa keskitytään. Sisällönanalyysin mukaisesti aineistoon tehdään tiukka raja, eli analyysissä keskitytään juuri näihin asioihin ja muu jätetään pois tästä tutkimuksesta. (Tuomi & Sarajärvi 2009: 48 92.) Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteeksi nousevat asiat ilmenevät tutkimustavoitteesta ja siihen johtavista kolmesta tutkimuskysymyksestä. Sisällönanalyysia voidaan suorittaa Eskolan (2001) esittämän jaottelun mukaisesti kolmella eri tavalla: aineistolähtöisenä, teoriasidonnaisena tai teorialähtöisenä analyysina. Tämä tutkimus suoritetaan aineistolähtöisenä, sillä tutkimuksen analyysissa aineisto on kaiken keskiössä. Alaluvussa 4.4 esitetään tarkemmin, miten tämä tutkimus etenee juuri aineistolähtöisen analyysin mukaisesti. Seuraavaksi esitetään miten tämän tutkimuksen aineisto kerättiin. 4.2.1 Aineiston keruu Tutkimuksen aineisto kerättiin alaluvussa 4.3.1 esitettävän Kappa myyntikulttuuri - työkalun avulla. Aineiston valinta suoritettiin kvalitatiivisen menetelmän mukaisesti päättämällä aluksi kohdetutkimukselle sopiva otos (Hirsjärvi ym. 2013: 164). Kyselyyn valittiin jokaisesta kolmesta ryhmästä (Tampere myynti, Lahti myynti ja asennus) viisi vastaajaa. Vastaajat valittiin siten, että jokaisessa ryhmässä oli kaksi vastaajaa, jotka ovat työskennelleet pidempään (yli vuoden) organisaatiossa. Ryhmien muut vastaajat olivat kyselyhetkellä työskennelleet kahdesta kymmeneen kuukautta organisaatiossa. Kyselyyn valittuihin oltiin yhteydessä noin viikko ennen kyselyn suorittamista puhelimitse kertoen miksi ja milloin kysely suoritetaan. Lisäksi vastaajille lähetettiin saatekirje sähköpostitse noin viikko ennen kyselyä. Kaikki valitut henkilöt suostuivat osallistumaan kyselyyn, mutta käytännön syistä johtuen asennusryhmästä vain neljä henkilöä pääsi suorittamaan kyselyn vastauspäivänä. Kysely oli mahdollista suorittaa joko työajalla tai sen ulkopuolella. Jokainen neljästätoista vastaajasta valitsi vastaavansa kyselyyn työajalla. Tutkija päätyi hyväksymään asennusryhmän neljä vastaajaa siitä syystä, että mikäli viidennelle henkilölle suoritettu kysely olisi tehty eri ajankohtana, olisivat vastausolosuhteet muodostuneet muista vastaajista poikkeaviksi. Tämä olisi saattanut aiheuttaa eriarvoisuutta vastauksissa, ja pahimmassa tapauksessa yhden ryhmän viides 49 vastaaja olisi vastannut kyselyyn erilaisista lähtökohdista kuin muut neljätoista vastaajaa. Asennusryhmän neljän vastaajan muodostama ryhmä on kuitenkin muuten hyvin samankaltainen muiden ryhmien kanssa, sillä se sisältää kaksi pidempään työssä ollutta asentajaa ja kaksi lyhyemmän ajan työskennellyttä asentajaa. Kyselypäivinä jokaiselle ryhmälle pidettiin vielä lyhyt suullinen ohjeistus lopputyön tarkoituksesta, Kappa-työkalusta ja kyselyyn vastaamisesta. Ohjeistuksessa painotettiin, että tutkimuksen tarkoitus on tutkia ryhmien tuloksia, jolloin yksittäiset vastaukset jätetään huomioimatta. Jokaiselle vastaajalle painotettiin myös sitä, että kyselyyn on tarkoitus vastata omien tuntemusten mukaisesti nykytilan ja toivotun tavoitetilan osalta. Tutkijan pyrkimyksenä oli informoida jokaista ryhmää samalla tavalla, jotta lähtökohdat kyselyn tekemiselle olivat mahdollisimman samanlaiset. Kyselyn suorituksen aikana tutkija oli henkilökohtaisesti paikalla vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin koskien työkalun luonnollisia väittämiä tai työkalun käyttöä. Jokaisen ryhmän ohjeistus ja kyselyn suoritus tapahtuivat samanlaisessa työympäristössä omilta työpisteiltä. Huomioitavaa oli, että yksi asennusryhmän vastaajista joutui suorittamaan kyselyn kahteen kertaan, koska hän itse koki ensimmäisen vastauskerran epäonnistuneen. Ensimmäinen kyselykerta jätettiin huomioimatta ja aineistossa käytetään toista kyselyä, joka vastaajan mukaan meni hyvin. Aineiston keruu tapahtui tammikuussa 2015. Seuraavaksi esitetään, miten aineiston luokittelu suoritettiin kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän mukaisesti tässä tutkimuksessa. 4.2.2 Aineiston luokittelu Aineiston keruun jälkeen, aineisto muokattiin Tuomen ja Sarajärven (2009: 92) sisällönanalyysin mukaisesti siten, että aineistoa voidaan analysoida tasavertaisesti. Koska tutkimuksen tavoitteena on tutkia alakulttuureiden eroavaisuuksia, aineisto luokiteltiin Tuomen ja Sarajärven (2009: 93) ohjeistuksen mukaisesti selkeisiin luokkiin. Luokittelu valittiin siten, että Kappa-työkalulla kerätyn aineiston tuloksista 50 keskitytään ensimmäisenä jokaisen ryhmän viiteen tunnussuureeseen, joissa luovaa jännitettä ilmenee eniten. Toiseksi keskitytään jokaisen ryhmän viiteen tunnussuureeseen, joissa tulevaisuuden tila koetaan tärkeimmiksi. Kolmanneksi keskitytään nykytilaan, josta valikoituu jokaisen ryhmän viisi parhaimmaksi nykytilassa koettua tunnussuuretta. Luokittelun jälkeen sisällönanalyysissa keskitytään juuri tutkimustavoitteen ja tutkimuskysymysten kannalta tärkeisiin asioihin kuten Tuomi ja Sarajärvi (2009: 92) painottavat. Sisällönanalyysissa keskitytään siis ensin tunnistamaan kullekin ryhmälle ominaiset kulttuuriset piirteet. Seuraavaksi keskitytään luokittelussa esiin nousseisiin eroavaisuuksiin ryhmien välillä. Viimeisenä analysoidaan, mitkä asiat voidaan nähdä hyviksi ja mitkä huonoiksi kohdeorganisaation tulokset ja henkilöstön vaihtuvuuden kannalta. Seuraavaksi esitetään Evolute-menetelmää sekä sen toimintalogiikkaa. Lisäksi alaluvussa 4.3.1 esitetään yksityiskohtaisemmin Evolute-menetelmään pohjautuva Kappa-työkalu, jota siis käytetään tämän tutkimuksen aineiston keruuseen ja analysointiin. 4.3 Evolute-menetelmä Evolute-menetelmä käyttää sumean logiikan (fuzzy logic) menetelmää internetissä (Kantola, Vanharanta & Karwowski 2006; Kantola 2005). Evolute-menetelmä hallinnoi käyttäjäontologioita ja esittää ontologian kohderyhmälle verkossa semanttisten kokonaisuuksien avulla käyttäen esimerkiksi luonnollisia väittämiä. Ontologian luokat ovat esitetty muutaman luonnollisella kielellä esitetyn väittämän pohjalta. Ontologian luokat muodostuvat käsitekategorioista, jotka puolestaan muodostuvat tunnussuureista. Tunnussuureet muodostuvat ontologiaan luonnollisella kielellä rakennetuista väittämistä. Yksi väittämä voi vaikuttaa yhteen tai myös useampaan luokkaan tai tunnussuureeseen. Jokaiselle väittämälle on lisäksi määritetty painoarvo ontologiassa. 51 (Vanharanta ym. 2012: 551.) Alla oleva taulukko 2 havainnollistaa pelkistetysti, miten ontologiat rakentuvat evolute-menetelmässä. Taulukko 2. Pelkistetty ontologian rakenne Evolute-menetelmässä. Työkalu (esimerkiksi Kappa) Pääluokka Pääluokka Käsitekategoria Käsitekategoria Käsitekategoria Käsitekategoria Tunnussuure Tunnussuure Tunnussuure Tunnussuure Tunnussuure Tunnussuure Tunnussuure Tunnussuure Luonnolliset väittämät Luonnolliset väittämät Ontologiassa olevia luonnollisia väittämiä verrataan kielellisesti sumealla asteikolla, joka tarkoittaa että väittämän arvo perustuu vastaajan kokemukseen eikä se tarkoita suoraan mitään tiettyä numeerista arvoa. Kun väittämiin on vastattu, syötteet muuttuvat sumeaksi joukoksi (fuzzification). Tämän jälkeen päättelykoneisto arvioi syötteet työkalun logiikan mukaisesti. Päättelykoneiston avulla tulokset muunnetaan havainnollistaviksi kuviksi ja kaavioiksi. Alla oleva kuvio esittää edellä esitetyn evolute-menetelmän toimintaperiaatteen. (Vanharanta ym. 2012: 551.) Kuvio 3 on muodostettu tässä tutkimuksessa käytettävästä Evolute-menetelmän Kappa-työkalusta. 52 Kuvio 3. Väittämien arvioinnin prosessi Evolute-menetelmän Kappa-työkalussa. (mukaillen Vanharanta ym. 2012: 551) Evolute-menetelmässä vastaajat arvioivat nykytilaa ja toivottua tulevaisuuden tilaa noin viiden vuoden päästä työkaluun luotujen luonnollisten väittämien pohjalta. Liitteestä 1 voi nähdä Kappa-työkalun esimerkkiväittämän, jollaisia esimerkiksi Kappa-työkalussa on yhteensä 80 kappaletta. Koetun arvon ei tarvitse olla joko nolla tai yksi, vaan arvo voi olla mitä tahansa niiden välillä riippuen siitä, miten vastaaja asian kokee. Eli käytännössä ääriarvot ovat 0 tai 1, mutta vastaaja voi palkista valita minkä tahansa arvon näiden välistä. Ääriarvot 0 tai 1 eivät myöskään itsessään tarkoita hyvää tai huonoa arvoa Evolute-menetelmässä. (Ingman 2014.) Koetun nykytilan ja toivotun tulevaisuuden tilan välistä eroa kutsutaan luovaksi jännitteeksi (creative tension) (Vanharanta ym. 2012). Kappa-työkalussa luovaa jännitettä kutsutaan lisäksi ennakoivaksi näkemykseksi (proactive vision). Vanharanta ym. (2012) esittävät, että luovan jännitteen käsitettä voidaan verrata psykologiseen energiaan, joka kuvaa vastaajan mahdollisuutta muuttua nykyhetkestä haluamaansa tulevaisuuden tilanteeseen. 53 Evolute-menetelmän avulla on mahdollista edistää strategisesti tärkeiden prosessien ymmärrystä. Evolute-menetelmä voi auttaa päätöksentekijöitä löytämään ne termit ja käsitteet, joita olisi hyvä täsmentää ja painottaa strategisissa päätöksissä. Evolute- menetelmällä suunnitellut työkalut ovat tarkoitettu sekä henkilökohtaiseen kehittämiseen että johtamistyötä auttavaksi. (Ingman 2014.) Tästä syystä johtuen Evolute-menetelmä soveltuu hyvin myös tähän tutkimukseen, sillä tutkimuksen tavoitteena on tutkia kohdeorganisaation alakulttuureita sekä löytää mahdollisia kehityskohteita yrityksen johdolle yrityskulttuurin edistämiseksi strategian mukaisesti. Seuraavaksi esitetään vielä yksityiskohtaisemmin Kappa-työkalun ontologiaa pääluokkien, käsitekategorioiden ja tunnussuureiden osalta. Lisäksi alaluvussa 4.3.2 käsitellään aiempi tutkimus, joka työkalulla on suoritettu. 4.3.1 Kappa myyntikulttuuri -työkalu Kappa myyntikultt