Ilari Lager 

Lyhytaikaisten kulutusluottojen murros 2000-
luvulla 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2023 

Laskentatoimen ja rahoituksen 
yksikkö 

Taloustieteen pro gradu -tutkielma 
Taloustieteen maisteriohjelma 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö 

Tekijä: Ilari Lager 
Tutkielman nimi: Lyhytaikaisten kulutusluottojen murros 2000-luvulla 
Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri 
Oppiaine: Taloustiede 
Työn ohjaaja: Panu Kalmi 
Valmistumisvuosi: 2023 Sivumäärä: 70 

TIIVISTELMÄ : 
Lyhytaikaiset kulutusluotot kuten pikaluotot ja amerikkalaiset payday-lainat ovat olleet julkisen 
keskustelun kohteena jo pitkään ja edellä mainitut lyhytaikaiset lainat ovat olleet 2000-luvulla 
yksi kiistanalaisimmista segmenteistä Suomen kuluttajarahoituksessa. Kyseisiä lainoja koskevan 
sääntelyn keskeisenä tavoitteena on ollut suojella kuluttajia, mutta sääntelyn todelliset 
hyvinvointivaikutukset haastavat sen toimivuutta, vaikka tavoite olisi pohjimmiltaan hyvä. 
Lyhytaikaisten kulutusluottojen markkinoilla on monenlaisia palveluntarjoajia sekä myös hyvin 
erilaisia luotonottajia. Kuluttajien lainatarpeet vaihtelevat arkipäiväisistä kulutustuotteista aina 
vanhojen velkojen maksuun. Haasteita lyhytaikaisten kulutusluottojen sääntelylle luovat niiden 
ristiriitaiset hyvinvointivaikutukset ja todellinen nettohyöty. Tutkielman tarkoituksena on 
perehtyä tarkemmin suomalaisten lyhytaikaisten kulutusluottojen sääntelyyn sekä niiden 
yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

AVAINSANAT: pikavippi, palkkapäivälaina, sääntely, pienlainat, kulutusluotot, pikaluotot, 
pienlainamarkkinat, lyhytaikaiset kulutusluotot, payday loan 

  



3 

Sisällys 

1 Johdanto 6 

1.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus 8 

1.2 Tutkimuksen rakenne 8 

2 Kulutusluotot 10 

2.1 Lyhytaikaiset kulutusluotot 12 

2.2 Pienlainamarkkinat Suomessa 13 

2.3 Yhdysvaltalaiset payday-lainat 15 

2.4 Lyhytaikaisten kulutusluottojen kuluttajat sekä käyttökohteet 17 

3 Sääntely 19 

3.1 EU:n direktiivi kulutusluottosopimuksista 20 

3.2 Suomen kuluttajansuojalaki 21 

3.3 Lyhytaikaisten lainojen sääntely USA:n laissa 22 

3.4 Perusteluja lyhytaikaisten lainojen sääntelylle 23 

3.4.1 Maksuongelmat ja ylivelkaantuminen 25 

3.4.2 Eettisyys: evidenssiä palkkapäivälainoihin liittyvistä tutkimuksista 28 

3.4.3 Käyttäytymistaloustieteellinen näkökulma 29 

4 Tutkimuksia sääntelyn vaikutuksesta 31 

4.1 Epäsymmetrinen tieto ja saatavuus 35 

4.2 Eksogeeniset shokit 36 

5 Empiirinen tutkimus sääntelyn vaikutuksista kulutusluottomarkkinoihin 39 

5.1 Tutkimustapa ja -menetelmä 40 

5.2 Tutkimuksen tavoite 42 

5.3 Tutkimusaineisto 43 

5.4 Tutkimuksen hypoteesit 47 

5.5 Tutkimustulokset 48 

6 Johtopäätökset 53 

7 Loppusanat ja ehdotukset jatkotutkimuksille 59 



4 

Lähteet 62 

 
 

Kuviot 
 
Kuvio 1. Kotitalouksien kulutusluottokanta (Suomen Pankki, 2022) 11 

Kuvio 2. Maksuhäiriöiset henkilöt eri ikäluokissa 2019-06-30 (Suomen Asiakastieto, 2020)

 26 

Kuvio 3. Eettinen taso kolmen kategorian CSR-mallissa (Schwatrz ja Saiia, 2013) 29 

Kuvio 4 Luottojen keskimääräinen lainamäärä, € (Suomen virallinen tilasto, 2015) 32 

Kuvio 5 Korkokattoprosentin muutos Suomessa vuosien 2013–2022 välillä. 39 

Kuvio 6 Vakuudettomat kulutusluotot ml. Ajoneuvolainat ja pl. Tili- ja korttiluotot ja 

ikuiset lainat: Takaisinmaksuaika vuosina (Suomen Pankki 2022) 45 

Kuvio 7 Pienlainayritysten tunnuslukuja 2008–2012 (Suomen virallinen tilasto 2015) 53 

Kuvio 8 Luottokannan muutos, 1 000 € (Suomen Pankki, 2022) 54 

Kuvio 9 Pienlainojen keskimääräinen takaisinmaksuaika, pvä (Suomen virallinen tilasto, 

2015) 55 

Kuvio 10 Vakuudettomien lainojen ja kulutusluottojen luottopäätösten hyväksymisaste 

(Sortter, 2022) 56 

Kuvio 11 BKT ja regressioanalyysin aikasarjojen prosentuaalisia vuosimuutoksia 57 

 
 

Taulukot 
 
Taulukko 1 Kulutusluottokantojen kehitys joulukuu 2016–kesäkuu 2022 (Suomen Pankki 

2022). .............................................................................................................................. 44 

Taulukko 2 Vakuudettomia lainoja tai kulutusluottoja myöntävien pankkien ja 

rahoituslaitosten luottopäätöksien hyväksymisaste (Sortter, 2022) .............................. 46 

Taulukko 3 Regressioanalyysi korkokaton vaikutuksesta kulutusluotto- ja 

pienlainayhtiöiden luottokantaan .................................................................................. 49 

Taulukko 4 Regressioanalyysi korkokaton vaikutuksesta ulkomaisten digipankkien 

lainakantaan ................................................................................................................... 50 



5 

Taulukko 5 Regressioanalyysi korkokaton vaikutuksista vakuudettomien kulutusluottojen 

ml. Ajoneuvolainojen ja pl. Tili- ja korttiluottojen ja ikuisten lainojen takaisinmaksuaikaan

 ........................................................................................................................................ 51 

Taulukko 6 Regressioanalyysi korona-ajan korkokaton vaikutuksista vakuudettomien 

kulutusluottojen hyväksymisasteeseen .......................................................................... 52 

 
 

Lyhenteet 
 
  



6 

1 Johdanto 

Rahan lainaaminen ulottuu pitkälle ihmiskunnan historiaan. Tyypillinen paikka lainan 

hakemiselle ovat olleet pankit, mutta mikäli pankit eivät lainaa myöntäneet, haettiin sitä 

usein sukulaisilta, ystäviltä tai jopa tuntemattomilta. 2000-luvun alussa 

pienlainamarkkinoilla alkoi tapahtua muutoksia. Digitalisaation myötä internet ja 

puhelimet antoivat kuluttajille mahdollisuuden tehdä nopeita lainapäätöksiä aikaan tai 

paikkaan katsomatta. Lainapäätös on ollut mahdollista saada hyvinkin nopeasti ja tästä 

on saattanut olla hyötyä kuluttajille, mikäli tieto omasta taloudellisesta tilanteesta on 

ollut riittävän hyvä. Oman taloudellisen tilan arvioiminen ja hintavertailun tekeminen on 

kuitenkin saattanut olla hankalaa lyhytaikaisia kulutusluottoja myöntävien yritysten 

epämääräisen kuluttajainformaation takia. Markkinoiden sääntely aloitettiin, mutta 

toimialan muutoksiin reagoivat myös alalla toimivat yritykset. Markkinakehitys alalla on 

ollut nopeaa ja tiukemmasta sääntelystä huolimatta alalla toimivat yritykset tuntuvat 

onnistuvan kiertämään sääntelyä usealla eri tavalla. (Järvelä ja muut, 2019)  

 

Lawrence ja Elliehausen (2008) mukaan yksi kiistanalaisimmista segmenteistä 

kuluttajarahoituksessa ovat lyhytaikaiset lainat. Julkisessa keskustelussa kriitikot 

valittavat usein luottotyypin olevan eettisesti kyseenalainen. Kyseenalaisuutta 

perustellaan lyhytaikaisiin lainoihin liittyvillä korkeilla vuotuisilla koroilla, jotka 

kohdistuvat usein matalan tulotason kotitalouksiin. Toimiala kuitenkin puolustaa itseään 

huomauttamalla esimerkiksi kasvavasta kysynnästä. Lisäksi alalla toimivien yritysten 

mielestä tyypilliset asiakkaat eivät todellisuudessa ole pienituloisia henkilöitä, jotka 

olisivat heistä riippumattomista olosuhteista huolimatta pakotettuja ottamaan kyseisiä 

lainoja aina taloudelliseen ahdinkoon joutumiseen asti. Valitettavasti ja huolimatta 

molempien osapuolten vahvoista mielipiteistä, toimialasta on tehty vain vähän 

akateemista tutkimusta. Uusien tutkimusten avulla päättäjät voisivat ymmärtää, minkä 

tyyppiset kuluttajat ottavat pikaluottoja, mihin tarkoitukseen ja mitkä ovat todelliset 

hyödyt ja kustannukset.  

 



7 

Kaartinen ja Lähteenmaa (2006) toteavat, että Suomessa lyhytaikaisiin luottoihin 

liittyvästä runsaasta julkisesta keskustelusta huolimatta luotto-ongelmia yhdistetään 

harvoin köyhyysongelmaan.  Yhdysvalloissa suomalaisia lyhytaikaisia luottoja vastaavien 

payday-lainojen aiheuttamista velkakierteistä on seurannut ongelmia erityisesti 

alipalkattujen työssäkäyvien sekä köyhien keskuudessa. Oman talouden sekä luotonoton 

hallitseminen on keskeistä, sillä seuraukset vaikeuksiin joutumisesta joutuu loppujen 

lopuksi kantamaan itse. Luoton laiminlyönti johtaa usein suoraan 

maksuhäiriömerkintään, mutta tämä ei välttämättä ole huono asia, sillä merkintä 

katkaisee uusien lainojen nostamisen sekä sitä kautta velkojen kasvun (Raijas, 2020). 

Kasvaneet velkaongelmat saattavat heijastua henkilön elämään myös epäsuorasti, mikäli 

luotolla on tuettu omaa elämäntapaa esimerkiksi päihteiden käyttöä varten tai oman 

sosioekonomisen aseman nostamiseksi syrjäytymisen pelon vuoksi (Kaartinen ja 

Lähteenmaa, 2006). 

 

Oksanen ja muut (2017) toteavat, että kaikesta huolimatta lyhytaikaisille lainoille on 

syystäkin kysyntää luottomarkkinoilla. Monet kuluttajat saattavat kohdata 

odottamattomia menoja, eikä varallisuutta välttämättä ole juuri sillä hetkellä saatavilla 

kattamaan kyseisiä menoja. Vastuullinen luoton ottaminen vaatii oman talouden 

realistista ymmärrystä, jotta laina voidaan maksaa takaisin ajallaan. Suurin riski 

takaisinmaksusta on henkilöillä, joiden taloudellinen liikkumavara on pieni ja ymmärrys 

omasta taloudesta on vajavainen.  

 

Lyhytaikainen luotonanto, kuten mikä tahansa rahoitustuote, sisältää sekä 

mahdollisuuksia että uhkia. Kyseisen luotonannon yhteiskunnallista hyötyä arvioitaessa 

on tärkeä huomioida toimialaa usean sidosryhmän näkökulmasta. Suurinta kritiikkiä 

toimiala on saanut sen eettisyydestä, jota on myös julkisessa keskustelussa nostettu 

useaan otteeseen esille. Oikealla tavalla käytettynä lyhytaikaiset kulutusluotot tarjoavat 

erinomaisen tavan hankkia lyhytaikaista rahoitusta nopeasti ja helposti, mutta väärissä 

käsissä pienikin luoton määrä voi johtaa taloudellisiin ongelmiin tai jopa 

henkilökohtaiseen konkurssiin.    



8 

 

 

1.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus 

Tutkimuksen taustana hyödynnetään pääasiassa kulutusluottojen teoriaa Suomen 

kulutusluottomarkkinoilta, mutta tukena käytetään myös samansukuisia USA:n payday-

lainoja. Yhdysvaltojen markkinat on yhdistetty tutkielmaan, sillä payday-lainojen 

empiirinen historia on huomattavasti pidempi kuin suomalaisilla lyhytaikaisilla 

kulutusluotoilla. Lisäksi molemmilla markkinoilla vallitsee erilainen lainsäädäntö, johon 

on tarkoitus perehtyä lyhyesti. Tämä auttaa ymmärtämään sääntelyä 

kulutusluottomarkkinoilla, luomalla samalla kehykset sääntelyiden syille. Näitä syitä 

voivat olla esimerkiksi ylivelkaantuminen, eettiset ongelmat sekä 

käyttäytymistaloustieteelliset syyt. 

 

Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tietoa 

payday- ja kulutusluottomarkkinoista. Tutkielman empiirinen osuus koostuu Suomen 

pienlaina- ja kulutusluottomarkkinoiden analysoimisesta, mutta kirjallisuuskatsauksessa 

USA:n ja Suomen markkinoiden yhdistäminen mahdollistaa laajemman arvioinnin 

sääntelyn vaikutuksista. Tavoitteena on tutkia korkokaton vaikutuksia kuluttajiin sekä 

alalla toimiviin yrityksiin. 

 

 

1.2 Tutkimuksen rakenne 

Tutkimus koostuu seitsemästä eri pääotsikosta, joista osa sisältää myös pienempiä 

alaotsikoita. Johdanto-kappaleen jälkeen käsitellään yleisesti ensin kulutusluottoja, 

jonka jälkeen siirrytään tarkemmin pienlaina-käsitteeseen ja Suomen sekä Yhdysvaltojen 

pienlainamarkkinoihin. Kolmannessa kappaleessa otetaan tarkasteluun pienlainojen 

lainsäädäntö Suomessa sekä tutkitaan Yhdysvalloissa suosittujen payday-lainojen 

sääntelyä.  

 



9 

Payday-lainojen jälkeen pohditaan lyhytaikaisten kulutusluottojen sääntelyiden syitä 

maksuongelmien, ylivelkaantumisen ja käyttäytymistaloustieteen näkökulmasta.  

Neljännessä kappaleessa perehdytään pienlainojen sääntelyn vaikutuksiin liittyviin 

tutkimuksiin, jonka jälkeen seuraa tutkimuksen empiirinen osuus. Lopulliset 

tutkimustulokset raportoidaan toiseksi viimeisessä kappaleessa ennen tutkimuksen 

johtopäätöksiä sekä loppusanoja. 



10 

2 Kulutusluotot 

Suomen rahoitustilastot ovat jakaneet kotitalousluotot niiden käyttötarkoituksen 

mukaan. Näitä ovat asuntolainat, kulutusluotot, opintolainat ja muut 

lainat. Kulutusluoton määritelmä on hankala, mutta Suomessa kulutusluottoihin kuuluu 

tulevien palveluiden sekä kulutustavaroiden hankkimiseen myönnetyt 

lainat. Kulutustavaroita ovat esimerkiksi ruoka, vaatteet, vapaa-ajan palvelut ja 

terveydenhoitopalvelut. (Suomen Pankki, 2013) 

 

Kulutusluotto on käsitteenä laaja ja vaikeasti määriteltävissä tarkasti.  Yleensä 

kulutusluotosta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten kulutushyödykkeisiin sekä 

palveluihin kohdistuvien hankintojen rahoittamista luoton avulla. Luottojen 

kustannuksissa on huomattavia eroja ja edullisimman luoton saa useimmiten pankista 

vakuudellisena luottona. Pankkien lisäksi kulutusluottoja myöntäviä tahoja, kuten 

rahoitusyhtiöitä ja luottokorttiyhtiöitä, on lukuisia. Tämän lisäksi rahoitusmarkkinoille on 

jatkuvasti tullut lisää erilaisia kulutusluottomuotoja. Eri kulutusluottomuotoja ovat 

esimerkiksi pankkien myöntämät kulutusluotot, tililuotot, luottokorttiluotot, 

osamaksuluotot sekä pikaluotot. Tilastoista riippuen kulutusluottoja saatetaan laskea 

vaihtelevin keinoin, sillä eri tilastot määrittelevät kulutusluoton käsitteen omalla 

tavallaan.  (Finanssialan keskusliitto, 2010) 

 

Myönnettyjen kulutusluottojen kanta on kasvanut kovaa vauhtia viime vuosina. Uusien 

toimijoiden sekä toimintamallien määrä on lisääntynyt kulutusluottomarkkinoilla, 

johtaen asiakaskunnan laajenemiseen. Yhtenä keskeisenä tekijänä esimerkiksi 

vakuudettomien kulutusluottojen kasvussa voidaan pitää autokaupan hyvää kehitystä. 

Vaikka vakuudettomien kulutusluottojen kasvu on ollut voimakasta, niin kulutusluotoista 

kirjatut luottotappiot ovat kokonaisuudessaan kuitenkin pysyneet kohtuullisella tasolla. 

(Aaltonen ja Koskinen, 2019)  

 

Markkinoilla esiintyy paljon erilaisia liiketoimintamalleja, joiden erot voidaan huomata 

vakuudettomien kulutusluottojen koroissa sekä luottolaitoksille aiheutuneiden 



11 

luottotappioiden määrässä. Vuoden 2018 lopussa kulutusluottokannan osuus 

kotitalouksissa on arvioitu noin 21,7 mrd. euroon, mikä merkitsee kannan kasvua noin 

3,5 miljardilla eurolla kahden viime vuoden aikana (ks. kuvio 1). Samalle ihmiselle on 

voitu myöntää useampia lainoja, minkä johdosta velkaongelmat lisääntyvät. 

Samanaikaisesti markkinoiden voimakas mainonta tekee tilanteesta entistä tukalamman 

kannustamalla kuluttajaa hakemaan kallista lisälainaa. (Aaltonen ja Koskinen, 2019)  

 

 

Kuvio 1. Kotitalouksien kulutusluottokanta (Suomen Pankki, 2022) 

 

Vuodesta 2011 lähtien erityisesti vakuudettomien kulutusluottojen osuus on kasvanut 

suuresti vajaasta 200 miljoonasta eurosta lähes 300 miljoonaan euroon 2019 loppuun 

mennessä. Luottoyhtiöiden väliset korkoerot ovat myös olleet merkittäviä (jopa 5,3 

prosenttiyksikköä). Vakuudettomien kulutusluottojen markkinoille on saapunut entistä 

enemmän luottolaitoksia, jotka tarjoavat korkeakorkoisia kulutusluottoja. Kyseisten 

luottolaitosten uusien myönnettyjen kulutusluottojen keskikorko on ollut yli 11% 

syyskuussa 2019. (Suomen Pankki, 2019) 

 

 



12 

2.1 Lyhytaikaiset kulutusluotot 

Yksi kulutusluoton muodoista on lyhytaikaiset kulutusluotot, joista voidaan käyttää myös 

useampaa nimitystä kuten pikaluotto, pienlaina, pikavippi ja pikalaina. Lyhytaikainen 

kulutusluotto eroaa muista kulutusluotoista siten, että ne ovat useimmiten summaltaan 

pieniä tai pienehköjä ja laina-ajan pituus vaihtelee muutamasta viikosta kolmeen 

kuukauteen. Kyseisiä luottoja on saatavilla yleensä matkapuhelimen välityksellä tai 

internetin kautta, eikä lainanottajalta yleensä edellytetä minkäänlaisia vakuuksia. 

Lainasumman suuruus on tavallisimmin noin 100–200 euroa. Lyhytaikaisilla 

kulutusluotoilla ei yleensä ole nimelliskorkoa ja luotto maksetaan takaisin 

useimmiten yhdessä erässä. Luottojen korkeat kustannukset suhteessa lainamäärään 

syntyvät muista ylimääräisistä kuluista kuten toimitus-, käsittely-, ja palvelumaksuista. 

(Finanssialan keskusliitto, 2010)  

 

Lyhytaikaiset kuluttajaluotot eroavat monista muista kulutusluotoista myös siten, että 

useimmiten lainanottajan ei tarvitse antaa vakuutta lainalle ja lainan myöntäjänä toimii 

pankkien sijasta kuluttajaluottoihin erikoistuneet toimijat (Koskinen ja Tuomikoski, 2017). 

Lyhytaikaisten kuluttajaluottojen ottaminen on tehty asiakkaalle todella helpoksi, sillä 

luotot eivät vaadi pitkäaikaista asiakassuhdetta lainaajan ja lainanantajan välillä. Asiakas 

saa usein rahat hyvin lyhyessä ajassa tililleen, sillä luottohakemuksen käsittely tapahtuu 

nopeasti. (Takalo, 2017) 

  

Kansainvälisillä markkinoilla kuluttajille tarjolla olevat kalliit lyhytaikaiset luotot eivät ole 

uusi ilmiö. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pankit sekä luottokorttiyhtiöt ovat 

kehittäneet tavanomaisen rahoituksen lisäksi vaihtoehtoisen rahoituksen markkinat, 

jonka kohderyhmänä ovat pääasiassa pienituloiset ja luottokelpoisuuden menettäneet 

henkilöt. Vaihtoehtoisen rahoituksen markkinoiden yhtenä osana ovat lyhytaikaiset 

luotot. Lyhytaikaisia luottoja tarjoavat yritykset myöntävät vähävaraisille pienikokoisia 

luottoja suurilla kustannuksilla. Tavanomaisesti seuraavana palkkapäivänä velallinen 

joko maksaa luoton takaisin tai uusii sen vastaavana lyhytaikaisena 



13 

lainana. Vaihtoehtoisen rahoituksen suosio perustuu pitkälti siihen yllättävään tietoon, 

että yli 40 prosentilla amerikkalaisista menot ovat suuremmat kuin tulot. (Karger, 2005)  

 

 

2.2 Pienlainamarkkinat Suomessa 

Suomen pienlainamarkkinoiden voidaan ajatella syntyneen jo 1970–80-

luvulla, jolloin vekseleiden käyttö on ollut runsasta. Pirinen ja Honkanen (2012) toteavat 

vekseleiden olevan luottoasiakirjan ja maksuvälineen yhdistelmä, jota voidaan käyttää 

yksityishenkilöiden välisessä luotonannossa tai tavarakaupassa. Vekseli syntyy, kun 

velkoja asettaa vekselin ja velallinen hyväksyy kyseisen velka-asiakirjan. Luotonantajana 

toimii pankki, joka ostaa eli diskonttaa vekselin. Vekselin käyttö on nykyisin vähentynyt, 

mutta sen suosio perustui aikanaan pitkälti vekselin haltijan hyvin suojattuun asemaan. 

Maksamatta jääneestä vekselistä seurasi protesti, joka on ollut velallisen näkökannalta 

haitallinen, julkinen toimenpide. 

   

Vekseleiden tapana oli rahoittaa autoja, televisioita ja muita taloudelle tarpeellisia 

kulutushyödykkeitä. Vekseleitä solmittiin useimmiten kolmeksi kuukaudeksi, mutta 

muutaman viikon vekselit olivat myös mahdollisia. Nykypäivän lyhytaikaisen 

kulutusluoton kustannukset vastasivat suurin piirtein entisaikojen vekselin kustannuksia, 

sillä korkoprosentti oli 20–30 prosentin tasoa. 2000-luvun alkupuolella vekselit kuitenkin 

katosivat ja tilalle nousivat pikavipit. (Tyhtilä, 2016)  

  

Nykypäivän lyhytaikaiset kulutusluotot saapuivat Suomen markkinoille vuonna 2005. 

Silloin yrityksiä oli alalla parikymmentä, kun vuoden 2008 lopussa niitä oli jo 53. 

Ensimmäisinä vuosina niin sanottuja pikaluottoja haettiin Suomessa erityisesti 

matkapuhelimen välityksellä. Asiakkaan ja yrityksen välillä solmittiin etäsopimuksia, sillä 

osapuolet eivät olleet yhtä aikaa läsnä. Asiakas kirjoitti tekstiviestiin tarvittavat 

perustiedot lainan hakua varten: lainasumma, laina-aika, etu- ja sukunimi, lähiosoite, 

postinumero, postitoimipaikka, henkilötunnus ja pankin tilinumero. Yrityksestä riippuen 

tekstiviestin hinta asiakkaalle oli 1,20–5,00 euroa. Lainahakemuksen käsittelyn jälkeen 



14 

asiakas sai lainapäätöksen tekstiviestillä. Hyväksytyn lainahakemuksen saajaa 

kehotettiin tutustumaan lainaavan yrityksen lainaehtoihin nettisivuilla ja asiakkaan tuli 

hyväksyä lainaehdot tietyn ajan kuluessa ennen luottohakemuksen raukeamista. Mikäli 

asiakas päätyi luoton ottamiseen, täytyi hänen vahvistaa se tekstiviestillä, minkä 

jälkeen rahat siirrettiin asiakkaan ilmoittamalle pankkitilille. (Valkama ja Muttilainen, 

2008)  

  

Tarkempi tilastointi pienlainayritysten myöntämien lyhytaikaisten kulutusluottojen 

osalta on aloitettu Suomessa   2008 vuoden alusta. Vuonna 2008 pikalainoja myönnettiin 

yli miljoona kappaletta arvoltaan lähes 188 miljoonaa euroa. Kyseisen vuoden 

viimeisellä neljänneksellä pikavipin suuruus oli keskimäärin noin 204 euroa ja 

takaisinmaksupäivän keskiarvo oli 28 päivää. Tilastoituja yrityksiä pikaluottoalalla oli 50 

kappaletta. (Tilastokeskus, 2009)  

 

Tilastointi pienlainayritysten tunnusluvuista jatkui tilastokeskuksen toimesta vuoden 

2015 loppuun asti. Tuolloin vuoden viimeisellä neljänneksellä tilastoissa oli mukana 46 

pienlainayritystä, jotka myönsivät vuosineljänneksen aikana pikaluottoja kotitalouksille 

118 137 kappaletta arvoltaan lähes 64 miljoona euroa. Pienlainan keskimääräinen arvo 

oli 541 euroa ja takaisinmaksun keskiarvo oli lähes 165 päivää. Kokonaisuudessaan 

pienlainoja myönnettiin vuoden 2015 aikana hieman yli 470 000 kappaletta ja uusien 

luottojen keskimääräinen lainamäärä oli noin 500 euroa. Vuonna 2013 voimaan tullut 

korkokatto aiheutti pienlainayrityksen vähentymisen markkinoilla ja osa yrityksistä 

muutti liiketoimintamallia joustoluottojen suuntaan. (Tilastokeskus, 2016) 

 

Pienlainamarkkinoiden tilastot ja tiedot ovat varsinkin Suomen markkinoilla puutteellisia. 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyrkinyt pitämään jonkinlaista rekisteriä 

pikavippialoilla toimivien yritysten toiminnasta. Rekisteri sisältää alan toimijat ja niiden 

liikevaihdon sekä -voiton, mutta tarkempaa tietoa esimerkiksi asiakkaiden määrästä ei 

ole. (Aaltonen ja Koskinen, 2019) 

 



15 

Järvelä ja muut (2019) ovat hyödyntäneet takuusäätiön takausasiakkaiden tietoja 

saadakseen käsitystä pikaluottomarkkinoiden tilanteesta vuosien 2013 ja 2018 välillä. 

Suuri muutos tapahtui vuonna 2016, jolloin pikalainan keskimääräinen lainasumma 

kasvoi yli kaksinkertaiseksi ja maksimimäärä saattoi olla peräti 80 000 euroa. Pikavippien 

euromääräisestä kasvusta huolimatta pikaluottojen lukumäärät asiakasta kohti ovat 

laskeneet. 

 

 

2.3 Yhdysvaltalaiset payday-lainat  

Stegman (2007) toteaa, että Yhdysvalloissa lyhytaikaista lainaa kutsutaan usein nimellä 

payday-loan, joka voidaan suomentaa palkkapäivälainaksi. Palkkapäivälaina on 

lyhytaikainen laina, jonka kesto on usein seitsemästä päivästä kolmeenkymmeneen 

päivään. Summa on usein melko pieni ja 80 % lainoista jääkin useimmiten alle 300 

dollarin. Palkkapäivälainan kustannukset liikkuvat tyypillisesti 15 ja 30 dollarin välissä 

jokaista sataa dollaria kohden.  

 

Tyypillinen esimerkki palkkapäivälainasta on, että lainanottaja kirjaa myöhemmälle 

päivälle kirjatun sekin 300 dollarista, mutta saa käteen vain 245 dollaria, koska 

lainanantaja perii koron etukäteen. Lainan myöntäjä pitää sekkiä itsellään seuraavaan 

palkkapäivään asti, jolloin hän saa summan omalle tililleen palauttaessaan 

sekin. Yhdysvaltojen kuluttajansuojaviraston (2022) mukaan monet osavaltioista ovat 

asettaneet dollarimääräisen rajan palkkapäivälainoihin, joka on useimmiten noin 500 

dollaria tai vähemmän. 

 

Lainanottaja voi tarvittaessa uusia lainan kahdella eri tavalla. Käytetty menetelmä 

riippuu lainanantajan toimintatavoista ja säännöksistä, jotka ovat voimassa 

lainanantajan toimialueella. Ensimmäisessä vaihtoehdossa lainan uusiminen tapahtuu 

siten, että lainaa uusittaessa lainanottaja maksaa lainanantajalle erääntyneen 

rahoitusmaksun ja lainanantaja sitoutuu pitämään sekin vielä tietyn ajan. Esimerkkinä 

lainanottaja saa alun perin 200 dollarin käteisennakon ja antaa 235 dollarin sekin, jonka 



16 

lainanantaja suostuu pitämään kaksi viikkoa. Kahden viikon jälkeen lainanantaja voi 

antaa mahdollisuuden lainanottajalle maksaa toiset 35 dollaria kuluina ja korkoina 

lainanantajalle, jotta hän pitäisi sekkiä vielä seuraavat kaksi viikkoa. Toinen tapa pidentää 

lainaa on maksaa lainan uusimispäivänä vanha laina uudella käteisennakolla, joka kattaa 

seuraavan kahden viikon korot ja kulut. (Caskey, 2001) 

 

Moderni versio palkkapäivälainoista on syntynyt USA:ssa 1990-luvun alkupuolella (Scott, 

2001). Mann ja Hawkins (2007) mukaan palkkapäivälainoja myöntäviä liikkeitä on ollut 

vain noin 200. Vuosina 2000–2004 on kuitenkin tapahtunut suuri muutos, sillä vuonna 

2000 liikkeitä on ollut noin 10 000 ja vuonna 2004 määrä on ollut peräti 22 000. Tarkkaa 

dataa viime vuosilta on vaikea saada, mutta vuonna 2019 palkkapäivälainaajia on alalla 

ollut arviolta noin 23 000 (Leonhardt, 2019). Palkkapäivälainojen toimiala on 

Yhdysvalloissa suuri, mutta pankeilla ja perinteisillä rahoitusyhtiöillä ei kuitenkaan ole 

suurta roolia näillä kulutusmarkkinoilla vaan alaa hallitsevat pienemmät lainaajat sekä 

suuret kansalliset toimijat (Mann ja Hawkins, 2007). 

 

Akateemisessa kirjallisuudessa esiintyy myös termi nimeltä predatory lending eli 

suomennettuna ”saalistava lainaaminen”. Lainatapa viittaa hyvinvointia vähentävään 

luotonantoon. Kotitalouksien taloustilanne saattaa heikentyä kalliin lainan myötä ja 

tämän lisäksi lainanantajat voivat houkutella kotitalouksia lainaamaan enemmän kuin 

olisi tarpeellista arvioimalla kotitalouden tulevaisuuden tuloja liian optimistisesti. Lainan 

liiallinen määrä laskee kotitalouksien taloudellista kuntoa sekä hyvinvointia. 

Maksukyvyttömyyden riskin lisääntyessä myös kulutuksen määrä laskee liian suuresta 

velkataakasta johtuen. (Morgan, 2007) 

 

Yhdysvaltalaiset palkkapäivälainat ovat hyvin lähellä saalistavaa lainausta, mutta 

erojakin löytyy. Mikäli osavaltiossa palkkapäivälainojen sääntely on vähäistä, voisi 

olettaa lainojen laiminlyöntien määrän olevan korkeampi. Käytännössä näin ei 

kuitenkaan ole. Palkkapäivälainat saattavat lisätä kotitalouksien hyvinvointia, vaikka 



17 

korot olisivatkin korkeita, eikä niitä voida tästä syystä suoraan yhdistää saalistavaan 

lainaamiseen. (Morgan, 2007) 

 

  

2.4 Lyhytaikaisten kulutusluottojen kuluttajat sekä käyttökohteet  

Yhdysvaltojen palkkapäivälainoihin liittyvässä tutkimuksessa Caskey (2001) on tutkinut 

toimialan toimintaa sekä kuluttajia. Tuloksista ilmenee, että suurin osa 

palkkapäivälainojen asiakkaista kuuluu kohtalaisen talouden omaaviin henkilöihin. 

Monet heistä ovat todennäköisesti saavuttaneet luottolimiitin katon päälainanantajan 

kanssa tai esimerkiksi luottohistoriassa olevat maksuhäiriömerkinnät ovat saattaneet 

sulkea yleisluotot pois. Tämän tyyppiset asiakkaat ovat useimmiten henkilöitä, jotka ovat 

loukussa jatkuvassa ja kalliissa velkakierteessä uskoen palkkapäivälainojen olevan paras 

vaihtoehto lyhyellä aikavälillä.  

 

Osuuspankki (2019) on tutkinut suomalaisten suhtautumista oman talouden hallintaan 

yhteistyössä Marttaliiton ja Takuusäätiön kanssa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 16–

74-vuotiaat ja siihen osallistui yhteensä 2008 vastaajaa. Takuusäätiön (2019) mukaan 

noin neljäsosa 25–44-vuotiaista kertoo asioivansa lyhytaikaisia luottoja myöntävien 

rahoitusyritysten kanssa. Edellä mainittujen luottojen käyttökohteet ovat useimmiten 

ruoka- ja päivittäisostokset, asumiskulut ja velkojen takaisinmaksu.  Pikaluottojen 

suuresta määrästä huolimatta asiakkaista n. 92 prosenttia suhtautuu pikaluottoihin 

negatiiviseen sävyyn. Havainnoista päätellen pikaluottoja käytetään useimmiten, kun 

kotitalous tai henkilö on joutunut taloudellisesti heikkoon tilanteeseen, minkä myös 

Kaartinen ja Lähteenmaa (2006) havaitsivat tutkimuksessaan.  

 

Kaartinen ja Lähteenmaa (2006) ovat lyhytaikaisten kulutusluottojen käyttökohteissa 

huomioineet pitkälti samanlaisia asioita kuin Takuusäätiö (2019) kuten vuokra, ruoka ja 

velkojen takaisinmaksu. Tämän lisäksi Kaartinen ja Lähteenmaa (2006) ovat nostaneet 

esille tulotason relevantin yhteyden luottokäyttäytymiseen. Tulotaso vaikuttaa erityisesti 

siihen, hyödynnetäänkö lyhytaikaista luottoa ollenkaan vai käytetäänkö muita 



18 

kulutusluoton muotoja. Korkeammissa tuloluokissa hankinnat keskittyvät usein isompiin 

ostoksiin kuten autoihin, kodin elektroniikkaan tai matkailuun, jolloin hyödynnetään 

yleensä muita kulutusluoton muotoja lyhytaikaisen kulutusluoton sijaan. Alhaisella 

tulotasolla olevat henkilöt taas hyödyntävät enemmän pikavippejä keskittyen 

nimenomaan päivittäisessä elämisessä tarvittaviin asioihin. Nautintoaineet ovat 

kuitenkin poikkeus, sillä kaikissa tuloryhmissä lyhytaikaiset kulutusluotot ovat suosituin 

lainarahan muoto nautintoaineita kuten alkoholia ja tupakkaa hankittaessa. 

 

Luottotarjontaa löytyy hyvin monipuolisesti ja erilaisia vaihtoehtoja lyhytaikaisille 

kulutusluotoille sekä muille kulutusluototyypeille on useita. Kohderyhmän voi huomata 

lyhytaikaisten kulutusluottojen voimakkaasta markkinoinnista sekä saatavuuden 

helppouden painottamisesta. Monesti luotonantotilanteessa lyhytaikaista luottoa 

hakevan henkilön kokonaistilanteesta ei välttämättä saada riittävää kuvaa, mitä myös 

luottoa hakeva henkilö voi hyödyntää lainan saamiseksi. Luoton hakeminen voi johtua 

esimerkiksi elämäntapavelkaantumisesta, jolloin luottoa käytetään päivittäiseen 

kuluttamiseen. Kokonaiskuva velkaantumisesta saattaa hämärtyä ja ymmärrys 

velkakierteestä nousee useimmiten esiin vasta kun on liian myöhäistä. Eläminen yli 

maksukyvyn on tyypillistä, mikäli oman talouden rajoja ei tunne. Kulutus perustuu 

useimmiten luottojen sekä korttien varaan, jolloin tulojen ja menojen hallitseminen on 

hankalaa. (Rantala ja Tarkkala, 2010) 



19 

3 Sääntely  

Euroopan Unionin perussopimukset sisältävät erinäisiä oikeudellisia säädöksiä, joista osa 

on sitovia ja osa ei. Direktiivit ovat yksi osa oikeudellisia säädöksiä. Niiden tarkoituksena 

on määritellä tavoitteet, joihin kaikkien EU-maiden tulisi päästä. Direktiivien 

tarkoituksena on näyttää suuntaa, joten jäsenvaltiot saavat itse päättää laeista, joiden 

avulla direktiivin tavoitteeseen päästään. (EU, 2019) 

 

EU:n direktiivin tarkoituksena on siis lähinnä antaa Suomen eduskunnalle 

toimintaohjeita lainsäädännön toteuttamisen ja kehittämisen avuksi. Direktiivien kautta 

Suomen valtio säätää omat lait tavalla, joka toteuttaa sen mielestä 

parhaiten EU:n laatimien direktiivien sisältöä.   

 

Suomessa lakeja säädetään eduskunnan täysistunnossa. Vanhan lain muuttaminen tai 

uuden laina säätäminen tapahtuu hallituksen esityksestä, kansanedustajan aloitteesta 

tai kansalaisaloitteesta, mikäli lakialoite on saanut taakseen vähintään 50 000 

kansalaisen kannatuksen. Suuri osa laeista kuitenkin syntyy hallituksen esityksistä. 

Lakialoitteen käsittely kestää useimmiten 2–4 kuukautta, mutta suuret lakihankkeet 

voivat viedä vuosia. Uuden lakiesityksen käsitteleminen alkaa täysistunnon 

lähetekeskustelussa, jonka jälkeen se siirtyy valitun valiokunnan käsittelyyn. Tämän 

jälkeen lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä käsitellään lakiehdotuksen sisältö ja 

toisessa käsittelyssä päätetään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Mikäli 

laki hyväksytään, etenee se eduskunnan puhemiehen, pääsihteerin ja presidentin 

allekirjoitettavaksi, minkä jälkeen laki julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. 

(Eduskunta, 2020) 

  

USA:ssa lain syntyminen alkaa idealla ja sitä kautta lain 

esittämisellä. Kaikkien liittovaltion lakien tulee olla linjassa perustuslain 

kanssa. Uusi lakiehdotus esitetään ensimmäisenä joko kongressille, senaattorille tai 

edustajalle. Tämän jälkeen laki etenee komitealle, joka arvioi lakia. Mikäli komitea 

hyväksy lain, se etenee kongressin väiteltäväksi ja äänestettäväksi. Lain läpäistyä 



20 

kongressin se etenee presidentin allekirjoitettavaksi, mikä on viimeinen hetki lain 

hylkäämiselle. Liittovaltion lakien lisäksi jokaisella osavaltiolla on oma lainsäädäntö, joka 

perustuu liittovaltio- ja perustuslakiin. (USA:n hallinto, 2019)  

 
 
 

3.1 EU:n direktiivi kulutusluottosopimuksista  

EU:n direktiiveissä pikaluottoihin liittyviä asioita säännellään kulutusluottosopimus 

osiossa. Direktiivin (Direktiivi kulutusluottosopimuksista ja neuvoston 87/201/ETY 

kumoamisesta [direktiivi], 2008/48/EY) tarkoituksena on parantaa 

sopimusehtojen avoimuutta ja kuluttajansuojaa. Direktiiviä sovelletaan kaikkiin muihin 

luottosopimuksiin lukuun ottamatta niitä, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään 

omaisuuteen, luoton tarkoituksena on hankkia maa-alue tai omaisuutta, tai joissa luoton 

kokonaismäärä on alle 200 euroa tai yli 75 000 euroa. Kulutusluottosopimuksiin 

sisältyvien luottojen mainonnassa tulee ilmoittaa luoton kustannuksiin liittyviä seikkoja 

kuten korko, muut kustannukset, luoton määrä ja todellinen vuosikorko.  

  

Ennen kuin sopimus luotosta luotonantajan ja luoton ottajan välillä tehdään, 

luotonantajan on annettava olennaiset tiedot luottosopimuksesta kuten: luoton kesto, 

kokonaismäärä, lainakorko, todellinen vuosikorko, maksuihin liittyvät järjestelyt, 

sopimukseen liittyvät maksut ja viivästyskorko. Nämä edellä mainitut asiat tulee 

antaa ymmärrettävässä muodossa ja tietojen täytyy vastata sisällöltään sekä 

muodoltaan luottosopimuksessa annettuja tietoja. Luotonantajien on annettava 

riittävät selvitykset luottosopimuksesta ja arvioitava jokaisen asiakkaan luottokelpoisuus 

ennen sopimusta. Kuluttajilla taas on oltava oikeus peruuttaa luottosopimus ilman 

perusteluja 14 kalenteripäivää sopimuksen tekemisen ajankohdasta ja oikeus koska 

tahansa luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun. (EU:n direktiivi 2008/48/EY)  

 

  



21 

3.2 Suomen kuluttajansuojalaki  

Suomen laissa kulutusluottoja säädetään kuluttajasuojalain 7. luvussa. Laki 

sisältää kulutusluottosopimuksiin ja niiden markkinointiin liittyvät 

säännökset. Kulutusluottolainsäädännön tarkoituksena on välttää epäsymmetrisen 

tiedon jakamista markkinoinnissa sekä varmistaa riittävän informaation kuten 

todellisen vuosikoron ilmoittaminen. Vuoden 2010 alussa pikaluottoja koskevaan 

kuluttajansuojalain 7. luvun sääntelyyn tehtiin muutoksia, jotta ongelmat pikaluottojen 

tarjonnassa vähenisivät. Muutoksiin kuuluivat esimerkiksi todellisen vuosikoron 

ilmoittaminen, velvollisuus henkilöllisyyden huolellisesta todentamisesta 

luotonantajalle, viivästyskoron korkeamman koron perimisen rajoittaminen sekä 

harkitsemattoman luotonannon rajoittaminen öisin. Harkitsematonta 

luotonantoa rajoitettiin öisin siten, että kello 23:n ja 7:n välillä myönnetyistä 

kulutusluotosta saatavat varat tulevat käyttöön kuluttajalle vasta kello seitsemän 

jälkeen. (Finanssialan keskusliitto, 2010)  

  

Vuonna 2013 säädettiin uusi lakimuutos kuluttajasuojalain 7. lukuun. Lakimuutoksen 

(Laki kuluttajasuojalain 7. luvun muuttamisesta [Kuluttajansuojalaki], 207/2013) 

jälkeen kaikkien alle 2000 euron pikavippien todellinen vuosikorko sai olla 

korkeintaan 50 % sisältäen viitekoron. Lisäksi todelliseen vuosikorkoon täytyy laskea 

kaikki pikaluottoon sisältyvät lainakulut, joihin sisältyy avausmaksu, nostopalkkio ja 

vuosimaksu. Lakimuutos sisälsi myös velvollisuuden arvioida kuluttajan 

luottokelpoisuutta entistä paremmin tulojen ja taloudellisten olosuhteiden avulla.  

 

Ongelmana laissa oli kuitenkin se, että korkokatto asetettiin vain alle 2000 euron 

lainoille, mutta yli 2000 euron lainoista ei ole mainittu mitään. Korkokatto ei siis 

vaikuttanut millään tavalla yli 2000 euron lainoihin, jolloin pikavippejä myöntäneet 

yritykset alkoivat myöntää vakuudettomia kulutusluottoja, sillä lainojen koko oli nyt 

suurempi.  Hieman yli kuusi vuotta myöhemmin syyskuussa 2019 uusi laki (Laki 

kuluttajasuojalain muuttamisesta [Kuluttajansuojalaki], 596/2019) astui voimaan, jonka 

tarkoituksena oli rajoittaa pikaluottomarkkinoiden toimintaa entisestään. Korkokatto 



22 

laskettiin 20 prosenttiin, vuosittaisten luottokustannuksien suuruus saisi olla enintään 

150 euroa ja maksuajan pidentämisestä aiheutuvia kuluja saa periä maksimissaan 5 

euroa kerralta, mutta enintään 20 euroa vuodessa. Lisäksi muita luottokustannuksia 

rajoitettiin 5 euroon ehdolla, että luoton kesto on minimissään 30 päivää ja jo 

aikaisemmin mainittu luottokustannusten vuosiraja 150 euroa ei ylity.  

 

Vuonna 2020 koronaviruksen kasvettua maailmanlaajuiseksi pandemiaksi Suomen 

hallitus koki tarpeelliseksi rajoittaa pikavippien korkokattoa 20 prosentista 10 

prosenttiin. Oikeusministeriön (2020) mukaan tarkoituksena on helpottaa kuluttajien 

taloudellista taakkaa varmistamalla edullinen lainatarjonta sitä tarvitseville. Lain 

voimassaolon oli määrä päättyä 31.12.2020, mutta tilapäistä korkokattoa päädyttiin 

jatkamaan vielä 30.9.2021 asti, jonka jälkeen korkokatto palautettiin 20 %:iin (Finlex, 

2020). 

 

 

3.3 Lyhytaikaisten lainojen sääntely USA:n laissa  

Lyhytaikaisia lainoja säännellään USA:ssa osavaltioiden lainsäädännössä. Monissa 

osavaltioissa lainoja on rajoitettu 24–48 prosentin vuotuiseen korkoon ja lainanottajilta 

on usein vaadittu tarkkoja takaisinmaksun aikatauluja. Kuluttajien suojaamiseksi myös 

rikoslakiin on lisätty kohtia, jotka koskevat lyhytaikaisia lainoja. Tavallisimpia 

osavaltioiden toimia velkaloukun välttämiseksi ovat olleet koko tuotteen kieltäminen, 

vuosittaisten lainanottokertojen rajoittaminen ja korkorajan tai koronkiskonnan rajan 

asettaminen markkinoilla toimiville yrityksille. (Consumer Federation of America, 2019)  

  

Kaikissa osavaltioissa ei kuitenkaan säännellä palkkapäivälainoja. Palkkapäivänä 

maksettavia kolminumeroisia korkoja sisältäviä lainoja voidaan myöntää osavaltioissa, 

joiden lainsäädäntö ei sääntele pienlainoja lainkaan tai erottele erityisesti 

palkkapäivälainoja perinteisten pienlainojen lainsäädännöstä. Vastakohtana erityisen 

korkeille palkkapäivälainan koroille ovat piirikunnat kuten Columbian piirikunta ja 

kuusitoista muuta, jotka ovat kieltäneet erittäin korkeat kustannukset omaavien 



23 

palkkapäivälainojen myöntämisen kokonaan. Muutamissa osavaltioissa hyödynnetään 

useita lakisovelluksia, mikä rajoittaa kolminumeroisia korkoja, mutta antaa samalla 

mahdollisuuden suurten luottotappioiden välttämiseksi. Esimerkiksi Maine rajoittaa 

koron 30 %:iin, mutta sallii kuitenkin porrastetut maksut, jolloin vuotuinen korko saattaa 

nousta jopa yli 250 %:iin. Muissa osavaltioissa on hyödynnetty esimerkiksi korkokattoa 

tai edullisempaa korkoa myöhemmille lainoille.   (Consumer Federation of America, 

2019)  

  

Viidestäkymmenestä osavaltiosta kolmekymmentäkaksi hyväksyi palkkapäivälainojen 

sallimista koskevan lainsäädännön poistamalla esimerkiksi pienten lainojen 

korkokaton, jotka eivät onnistuneet korjaamaan toimialan lyhytaikaisten lainojen 

myöntämiseen käyttämiä porsaanreikiä. Muutamat osavaltiot ovat kuitenkin tehneet 

lakimuutoksia rajoittaakseen velkaloukkujen riskiä. Esimerkiksi Washington rajoittaa 

lainanottoa kahdeksaan palkkapäivälainaan vuodessa. Virginia taas edellyttää, että 

lainat maksetaan kahdessa maksusyklissä. Sääntelystä huolimatta lainanantajat 

kiertävät suojauksia Virginiassa järjestämällä lainoja sääntelemättömiksi 

avoimiksi luottolimiiteiksi. (Consumer Federation of America, 2019)  

 

 

3.4 Perusteluja lyhytaikaisten lainojen sääntelylle 

Yleisimmän huolenaiheen lyhytaikaisten lainojen markkinoiden sääntelyn tarpeelle 

herättää velkakierteen riski. Velkakierre voi syntyä kuluttajalle, jolla on taloudellisia 

rajoitteita mutta samalla tarvetta lyhytaikaiselle lainalle. Myöhemmin lainan 

takaisinmaksun koittaessa kuluttaja saattaakin tarvita uutta ja ylimääräistä lainaa 

maksaakseen vanhan lainan takaisin. Tämän seurauksena syntyy helposti pitkäaikainen 

ja ehkä jopa loputon velkakierre, josta on vaikea päästä pois ilman oikeanlaista apua. 

(Andersson ja Jackson, 2018) 

 

Serpell (2015) nostaa tutkimuksessaan esille lain merkityksen ja sen vaikutuksen 

palkkapäivälainoihin. Tutkijan mukaan lyhytaikaisia lainoja tulisi kontrolloida lain avulla. 



24 

Lakimuutosehdotusten lisäksi olennaisena huomiona tutkimuksessa nostetaan 

velkaongelmien aiheuttamien sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen. Sosiaalisia 

ongelmia on haastavaa ratkaista täysin oikeussäädännöillä, joten myös ei-juridisia 

mekanismeja tarvitaan tueksi. Kuluttajien taloudellisen lukutaidon parantamista voidaan 

pitää aivan keskeisenä keinona velkaongelmien ehkäisemiseksi. Taloudellisen lukutaidon 

ohjelmat voisivat parantaa kuluttajien taitoa oman talouden hallinnassa samalla lisäten 

tietoisuutta kuluttajien keskuudessa, ja sitä kautta vähentää riskiä lyhytaikaisiin velkoihin 

turvautumiseen.  

 

Takalo (2017) toteaa, että rahoitusmarkkinat eivät ole täydelliset, vaan päinvastoin 

sisältävät paljon epätäydellisyyksiä. Epätäydellisyyksiin syynä on useasti 

epäsymmetrinen informaatio lainanantajan ja -ottajan välillä. Markkinoiden 

epätäydellisyys saattaa johtaa kuluttajia ottamaan enemmän lainaa ja sitä kautta myös 

lainanantajia myöntämään suurempia lainoja (De Meza, 2002). Epätäydellisyydet 

saattavat aiheuttaa merkittävää haittaa kansantaloudelle ja lisätä kotitalouksien 

ylivelkaantumista, josta hyvänä esimerkkinä Yhdysvaltain vuonna 2008 tapahtunut 

finanssikriisi (Takalo, 2017). 

 

Oikeusministeriö (2016) perustelee pikalainoihin liittyvää lainsäädäntöä olennaisena 

keinona suojella kuluttajia. Lainsäädännön tarkoituksena on suojata kuluttajia sekä 

kotitalouksia maksuongelmilta sekä ylivelkaantumiselta. Ministeriön huoli kuluttajien 

velkaantumisesta voidaan yhdistää Osuuspankin (2019) tutkimukseen, jonka tuloksista 

voidaan huomata, että 41 % vastanneista ei ole varautunut yllättäviä menoja varten. 

Myös Cherednychenko ja Meinderstma (2018) ovat havainneet Euroopan unionissa 

korkeakorkoisiin luottoihin kuuluvien finanssituotteiden ongelmien ja sääntelyn tarpeen 

kasvun kulutusluottomarkkinoilla. 

 

 

 



25 

3.4.1 Maksuongelmat ja ylivelkaantuminen 

Lainaa haettaessa lainanhakija ja lainanottaja sopivat takaisinmaksuajan eräpäivän. 

Mikäli lainaa ei makseta ajallaan takaisin, syntyy sopimusrikkomus (Valkama ja 

Muttilainen, 2008). Perintälain (Laki saatavien perinnästä [Perintälaki], 1999/513) 

mukaan lainan myöntäjällä on oikeus periä muistutus- ja perimiskuluja sekä 

viivästyskorkoa. Perintä täytyy kuitenkin suorittaa hyvän tavan mukaisesti ja velallisen 

kannalta sopimaton menettely perinnässä on kiellettyä.  

 

Velkaa voidaan alkaa periä oikeusteitse, mikäli asiakas ei ole noudattanut velan maksua 

perintätoimiston maksuvaatimusten mukaan.  Käräjäoikeudessa velka on mahdollista 

periä ulosoton kautta, jolloin velkojan täytyy maksaa myös velkojan oikeudenkäyntikulut. 

Käräjäoikeuden tuomiosta velallinen saa maksuhäiriömerkinnän luottorekisteriin. 

(Valkama ja Muttilainen, 2008) 

 

Rantala (2012) esittää tutkimuksessaan katsauksen pienlainamarkkinoiden 

maksuongelmiin kvantitatiivisen tiedon avulla, mutta päätarkoituksena on kuitenkin 

avata käsitystä pikavippikierteen mekanismista ja logiikasta. Vippikierteellä viitataan 

tilanteeseen, jolloin uusia pikavippejä maksetaan vanhojen avulla pois tai jossa vippejä 

otetaan eri paikoista samanaikaisesti lyhyellä aikavälillä aiheuttaen lainojen 

kasaantumisen. Tutkimuksesta huomataan, että pikavippien aiheuttama velkakierre 

koskettaa etupäässä nuoria aikuisia, jotka käyttävät tavallisten lainojen lisäksi 

pikavippejä pääasiallisena lainamuotona. Tutkimustuloksia voidaan kuitenkin verrata 

Suomen Asiakastiedon (2020) maksuhäiriötilastoon, josta käy ilmi, että maksuhäiriöt 

nuorilla aikuisilla ovat laskeneet ja vanhemmissa ikäryhmissä kasvaneet (ks. kuvio 2). 

Rantala (2012) toteaa nuorten aikuisten lisäksi toiseksi pääryhmäksi ihmiset, jotka 

ottavat pikavippejä muiden lainojen ohella. Maksusuunnitelman noudattaminen on 

näille henkilöille monesti hankalaa, sillä erääntyviä lainoja voi olla samaan aikaan useita 

ja maksuongelmilta on tässä vaiheessa lähes mahdotonta välttyä. Vaikeudet aiheuttavat 

ongelmia mielenterveydelle ja pikavippikierteeseen joutumista halutaan salata läheisiltä 

häpeän ja ahdistuksen vuoksi.  



26 

 

 

Kuvio 2. Maksuhäiriöiset henkilöt eri ikäluokissa 2019-06-30 (Suomen Asiakastieto, 2020) 

 

Ylivelkaantumisen- käsite ei ole vakiintunut eikä sille ole tarkkaa määritelmää, mutta 

ylivelkaantumisen merkkejä on useita. Muttilainen (2002) kirjoittaa, että 

ylivelkaantuminen käsitteenä viittaa yleisesti velka- ja maksuongelmiin, mutta 

suppeammin miellettynä käsite viittaa subjektiiviseen ylivelkaantumiseen eli henkilön 

omaan käsitykseen velkaongelmasta. Rantala ja Tarkkala (2010) kokevat 

ylivelkaantumisen oireiden kehittymisen ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna, mikäli 

velallinen maksaa vanhaa velkaa uudella velalla ja kokee silti vielä pärjäävänsä. 

 

Järvelä ja muut (2019) jakavat raportissaan lyhytaikaisten luottojen lainaajat neljään 

ryhmään parhaimmasta tilanteesta huonoimpaan: luottoa ottaneet ilman ongelmia, 

luottokierteessä olevat, maksuhäiriöiset luottoa ottaneet sekä ulosotossa olevat luottoa 

ottaneet.  

 



27 

Ensimmäisessä tilanteessa kuluttaja on tietoinen omasta taloudellisesta asemastaan ja 

on kykenevä maksamaan luottonsa takaisin. Velkaantuminen on vielä hallinnassa ja 

lyhytaikaista lainaa otetaan kertaluontoisesti. Kaikille kertaluontoinen laina ei 

kuitenkaan välttämättä riitä, jolloin kuluttaja saattaa ajautua luottokierteeseen. Tuolloin 

lyhytaikaisia kulutusluottoja on saatettu ottaa useita samaan aikaan eikä kustannuksiin 

kiinnitetä enää samalla tavalla huomiota. Luottokierteeseen joutuminen saattaa johtua 

lainansaannin helppoudesta tai siitä, että maksuhäiriömerkintöjä yritetään välttää 

maksamalla uusilla lainoilla vanhoja velkoja pois. (Rantala, 2012) Kolmannessa ja 

neljännessä ryhmässä ongelmia on jo runsaasti. Lainanottaja on saanut 

maksuhäiriömerkintöjä ja velkoja käsitellään oikeudessa, mikä monesti johtaa perintään 

sekä sitä kautta ulosottoon. (Järvelä ja muut, 2019) 

 

Vuonna 2007 velkomustuomioita alle 300 euron kulutusluotoista annettiin runsaalle 

11 200 henkilölle, mikä on melkein puolet vuosien 2005–2007 annettujen noin 25 000 

velkomustuomioiden määrästä. Vuonna 2007 velkomustuomiot kohdistuivat erityisesti 

20–24-vuotiaille 100–200 euron saatavien henkilöiden ryhmään. (Valkama ja 

Muttilainen, 2008) 

 

Rantalan (2012) sekä Valkaman ja Muttilaisen (2008) tutkimustuloksia voidaan verrata 

Majamaan, Sarasojan sekä Rantalan (2017) tutkimukseen suomalaisten velkaongelmista 

vuosien 2012 ja 2016 välillä. Tuloksien perusteella velkomustuomioiden ikäryhmien 

jakaumassa on tapahtunut muutoksia. Vanhempien ikäryhmien velkomustuomioiden 

suhteellinen määrä kasvoi ja 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä tuomioiden määrä väheni. 

Vuosina 2014–2016 lyhytaikaisten kulutusluottojen kulutus väheni 

korkokattolainsäädännön takia, mutta tämän lainsäädännön ulkopuolelle jääneiden 

suurempien lainojen osuus kasvoi 2,8 prosentista 5,1 prosenttiin. Euromääräiset 

velkapääomien keskiarvot jatkoivat kuitenkin kasvua ikäryhmästä riippumatta. 

 

 



28 

3.4.2 Eettisyys: evidenssiä palkkapäivälainoihin liittyvistä tutkimuksista 

Historiallisesti rahan lainaaminen on yleisesti ottaen ollut aina eettisesti ongelmallista. 

Koronkiskonnan määritelmä on muuttunut ajan saatossa kaikesta rahan lainaamisesta 

nykyiseen määritelmään, jolla tarkoitetaan rahan lainaamista liian korkealla korolla. Ajan 

saatossa maailman suhtautuminen korkoihin on muuttunut myönteisemmäksi ja 

arkipäiväisemmäksi riippumatta lainatyypistä. (Schwartz ja Robinson, 2018)  

 

On selvää, että amerikkalaisille palkkapäivälainoille riittää kysyntää, kun tarkastellaan 

myönnettyjen lainojen määrän kasvua. Palvelua tarvitaan ja toimiala tarjoaa hyötyä 

kuluttajille, jotka ovat valmiita niistä maksamaan. Toiminnan rajoittaminen lakien avulla 

saattaa aiheuttaa lyhytaikaisia lainoja myöntävien yritysten vähenemisen toimialalla, 

mutta se ei kuitenkaan poista kuluttajien pääsyä lainoihin käsiksi internetin tai laittoman 

saalistavan lainaamisen kautta. Tästä syystä myös alalla toimivien yritysten tulee itse 

ottaa huomioon toimialan eettisyys palvellakseen kuluttajia oikealla tavalla. (Payne ja 

Raiborn, 2013) 

 

Schwartz ja Robinson (2018) hyödyntävät palkkapäivälainojen eettisyyden tutkimisessa 

CSR eli yhteiskuntavastuun mallia, jonka Schwatrz ja Saiia (2013) ovat kehittäneet. Malli 

on jaettu kolmeen eri tasoon: taloudellinen, laillinen ja eettinen. Mallin eettisen tason 

tarkoituksena on reflektoida toimialan yritysten eettistä vastuuta, jota kuluttajat, 

osakkeenomistajat sekä muut yrityksen sidosryhmät olettavat niiden noudattavan (ks. 

alla oleva kuvio 3). Sen mukaan toimiala toimii eettisesti väärin, mikäli toiminta on 

tietämättä tai tietoisesti moraalitonta, toiminta on ristiriidassa tiettyjen moraalisten 

periaatteiden kanssa tai sen tarkoituksena on tuottaa nettohyötyä vain yritykselle. 

 



29 

 

Kuvio 3. Eettinen taso kolmen kategorian CSR-mallissa (Schwatrz ja Saiia, 2013) 

 

Palkkapäivälainojen kuluttajat ovat yhä useammassa määrin kyseenalaistaneet alalla 

toimivien yritysten eettisyyttä, sillä monet taloudellisesti syrjäytyneet ihmiset ovat 

joutuneet pitkäaikaiseen velkakierteeseen palkkapäivälainojen takia. Nykypäivänä hyviä 

vaihtoehtoja palkkapäivälainaajien tilalle kuitenkin löytyy, esimerkiksi eettiset 

lainanantajat ja luotto-osuuskunnat. Viimeksi mainitut lainanantajat kannattavat 

kohtuuhintaista lainanantoa ja tarjoavat samalla rahoitusvalistusta, jotta kuluttajat 

voisivat välttää velkakierteen. (Financial times, 2019) 

 

 

3.4.3 Käyttäytymistaloustieteellinen näkökulma 

Käyttäytymistaloustiede, toiselta nimeltään behavioristinen taloustiede, on yksi 

taloustieteen osa-alueista, joka tarjoaa selityksiä kuluttajan käyttäytymiseen 

lainamarkkinoilla. Lyhytaikaisissa palkkapäivälainoissa velan määrä määritellään usein 

etukäteen ja lainaaja tietää lainan kustannukset seuraavana palkkapäivänä. Lainan 

erääntyessä kuluttaja saattaa haluta välttää tappion uusimalla lainan ja täten siirtää 

kustannuksia tulevaisuuteen. (Francis, 2010) Tämä johtuu siitä, että ihmisillä on usein 



30 

tapana tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa pitkän aikavälin hyödyn kanssa (Jolls ja 

muut, 1998). 

 

Artikkelissaan Jolls ja muut (1998) nostavat esiin optimistisen ajattelutavan harhan. 

Termillä tarkoitetaan ihmisten tapaa ajatella ikävien asioiden tapahtuvan pienemmällä 

todennäköisyydellä heille itselleen kuin toisille. Francis (2010) toteaa harhalla olevan 

suora yhteys lainaamiseen, sillä suurin osa ihmisistä aliarvioi tulevaisuuden kustannukset 

ja yliarvioi tulevaisuutensa varallisuuden lyhytaikaista lainaa ottaessaan. Virhearvioinnit 

saattavat johtaa lainan uusimiseen ja sitä kautta lainakustannusten kasvamiseen. 

 

Hyperbolinen diskonttaaminen käyttäytymistaloustieteessä kuvaa ihmisten 

kärsimättömyyttä lyhyellä aikavälillä, jolloin päätöksen teko on ristiriidassa yli ajan (Jolls 

ja muut, 1998). Hyperbolisella diskonttaamisella on suora yhteys kuluttajien 

lainapäätöksiin, sillä ihmiset saattavat lainata enemmän lainanottohetkellä kuin mitä he 

todellisuudessa tarvitsevat pitkällä aikavälillä (Meier ja Sprenger, 2007). Kuluttajat ovat 

siis valmiita kestämään korkeampia lainakustannuksia tulevaisuudessa, mikäli laina 

voidaan vastaanottaa nykyhetkessä (Barr, 2004). 

 

Lyhytaikaisten lainojen hinnoittelu ja suunnittelemattomuus ovat usein syynä kuluttajien 

taloudellisiin ongelmiin. Osalla lainanottajista on hankaluuksia arvioida oman talouden 

kustannuksia ja tuloja ottaessaan lyhytaikaisia lainoja. Markkinat hyödyntävät 

kuluttajien heikkouksia tekemällä lainaehdoista mahdollisimman houkuttelevan 

näköisiä, vaikka todellisuudessa kustannukset voivat nousta hyvinkin korkeiksi. Tiedon 

epäsymmetrisyydestä johtuen lainaajat saattavat tarvita enemmän suojaa kuin 

lainsäädäntö tarjoaa. (Francis, 2010) 



31 

4 Tutkimuksia sääntelyn vaikutuksesta  

Huonosti toimivan sääntelyn voi tunnistaa mm. siitä, että sitä täytyy korjata tai päivittää 

jatkuvasti. Kaikkien kuluttajien toiminta ei ole aina rationaalista, mikä voidaan huomata 

myös lyhytaikaisten kuluttajaluottojen markkinoilla. Huonoja lainapäätöksiä ei 

välttämättä saada täysin eliminoitua markkinoilta, vaikka hintojen läpinäkyvyyttä 

lisättäisiin. Jos sääntelyä halutaan lisätä, tulisi sen perustua behavioraaliseen 

taloustieteeseen. Sen sijaan, että korkokatto rajoittaisi kysyntää, saattaa se lisätä 

erityisesti heikon luottokelpoisuuden omaavien kuluttajien luoton hakua. Korkokaton 

asettaminen saattaa myös heikentää kuluttajien luottokelpoisuuden arviointiprosessia, 

sillä ero huonon ja hyvän luottopäätöksen välillä ei ole enää yhtä suuri. (Takalo, 2017) 

 

Vuonna 2013 voimaan tullut lainsäädäntö (ks. kappale 3.2) pikavippejä koskien alensi 

selkeästi lyhytaikaisia kulutusluottoja tarjoavien yritysten luotonantoon liittyvien 

pääomien määrää vuosien 2013–2016 välillä 43 prosentista 26 prosenttiin. 

Lyhytaikaisten luottojen sekä velkapääomien osuudet laskivat erityisesti nuoremmissa 

ikäryhmissä. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että lyhytaikaisten kulutusluottojen 

keskimääräinen suuruus oli kaikissa ikäryhmissä noussut vuoteen 2016 mennessä, mikä 

voidaan huomata myös alla olevasta kuviosta 4. Lainsäädännöllä voidaan siis tehdä 

selkeitä muutoksia kuluttajakäyttäytymiseen kulutusluottomarkkinoilla. (Majamaa ja 

muut, 2017) 

 

Arvaamattomana sivuvaikutuksena vuoden 2013 lakiuudistuksessa voidaan myös 

huomata sen ulkopuolelle jääneiden kertaluottojen keskimääräisen euromääräisen 

suuruuden kasvaminen etenkin vanhemmissa ikäryhmissä. Lyhytaikaisten 

kulutusluottojen saatavuuden rajoittaminen on siis ainakin osittain siirtänyt kuluttajia 

toisenlaisiin luottovaihtoehtoihin. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että kohtuuttomia 

lainaehtoja tulisi edelleen rajoittaa lailla, samalla kun pikaluottojen myöntämistä 

harjoittavien yritysten vastuullisuutta luotonantajana tulisi lisätä. Painopiste tulisi 

loppujen lopuksi silti olla velkaongelmien ennaltaehkäisemisessä. Oman 



32 

taloudenhallinnan opettaminen nuorille sekä nuorille aikuisille on tässä tilanteessa 

keskeistä. (Majamaa ja muut, 2017)  

 

 

Kuvio 4 Luottojen keskimääräinen lainamäärä, € (Suomen virallinen tilasto, 2015) 

 

Edmiston (2011) pohtii omassa tutkimuksessaan laajalti lyhytaikaisten lainojen sääntelyn 

vaikutuksia taloudessa. Lainamarkkinoiden kritisoijat ottavat useasti huomioon väitteen 

siitä, että lainanantajat hyväksikäyttävät heikossa taloustilanteessa olevia kuluttajia 

myöntämällä heille lainoja korkealla korolla. Tämä saattaa johtaa kuluttajien 

velkakierteeseen joutumiseen. Vaikka väitteissä on perää, lyhytaikaisten lainojen 

sääntelystä saattaa kehittyä myös tahattomia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi pienemmillä 

ja köyhemmillä alueilla lainan saanti saattaa muuttua hankalammaksi, mikäli 

lyhytaikaisia lainoja ei ole saatavilla. Tutkimuksen mukaan seuduilla, joissa on 

mahdollista hankkia lyhytaikaista lainaa, on asukkailla parempi luottokelpoisuus kuin 

alueilla, joissa tätä mahdollisuutta ei ole saatavilla. Osalle kuluttajista lainojen 

sääntelystä saattaa siten olla enemmän haittaa kuin hyötyä. 

 

Lyhtyaikaisten lainojen sääntelyllä voi olla myös vaikutusta kuluttajien taloudelliseen 

osaamiseen. O’Neill ja Xiao (2015) ovat ottaneet tutkimuksessaan huomioon kuluttajien 

taloudellisen osaamisen ja osavaltioiden lainsäädännön välisen yhteyden. Tuloksien 



33 

perusteella palkkapäivälainsäädännön omaavissa osavaltioissa kuluttajat ovat 

taloudellisesti osaavampia sekä taloudellinen käyttäytyminen on maltillisempaa. 

Sääntelyn, koulutuksen ja tietoisuuden parantamisesta kuluttajien keskuudessa voi 

seurata positiivisia vaikutuksia kuluttajakäyttäytymisessä edellyttäen, että 

rahoituspalvelujen tarjoajat ovat valmiita auttamaan kuluttajia kohti järkevämpää 

kulutusta. 

 

Ramirez (2018) on analysoinut epäsuoria taloudellisia vaikutuksia Ohiossa vuonna 2008 

säädetyn lakimuutoksen osalta, jolloin korkokatto asetettiin 28 prosenttiin. Tuloksista 

päätellen lainamarkkinat reagoivat kyseiseen muutokseen ja selkeää kasvua tapahtui 

vaihtoehtoisia lainoja tarjoavien yritysten toimialoilla. Tulokset siis tukevat sitä, että 

rahoitusmarkkinoiden tarjonnan puoli reagoi poliittisiin päätöksiin vaikuttaen samalla 

kuluttajakäyttäytymiseen, mikä havaitaan myös Majamaa ja muut (2017) suorittamassa 

tutkimuksessa. Yhdistämällä edellä mainitut tutkimustulokset toiseen tutkimukseen, 

jonka Bhutta ja muut (2016) ovat toteuttaneet, voidaan huomata markkinoiden 

sääntelyn aiheuttavan merkittäviä muutoksia tarjontaan sekä kuluttajakäyttäytymiseen. 

 

On selvää, että lainanottajat ja lainoja sääntelevät valtaelimet ovat eri mieltä 

optimaalisesta toimintatavasta lyhytaikaisten lainojen markkinoilla. Yhdysvalloissa 

määräykset palkkapäivälainojen sääntelystä vaihtelevat laidasta laitaan osavaltion 

mukaan. Erimielisyyksiä on hankala ratkaista, sillä lainsäädännön tarkoituksena on 

rajoittaa haitallisia tekijöitä ja samanaikaisesti luoda mahdollisimman suuri hyöty 

yhteiskunnalle. Usein tavoitteeseen pääseminen riippuu kuitenkin varsin monesta 

tekijästä, jolloin juuri oikeanlaisen lainsäädännön luominen on vaikeaa. Korkokatot 

rajoittavat epäilemättä mahdollisia haittoja kuluttajille, mutta samalla lainoja myöntävät 

yritykset kärsivät. (Cirillo, 2013)   

 

Takalon (2017) tutkimusaineiston tuloksien mukaan kulutusluotoille asetetuille 

korkokatoille on hankalaa hakea perusteita, mikäli näkökulmana on kansantalouden sekä 

kuluttajien etu. Sääntelyä puoltavia perusteluja voidaan kuitenkin hakea kuluttajan 



34 

suojelusta sekä behavioristisesta taloustieteestä, johon Francis (2010) viittaa 

tutkimuksessaan. Haitallisia lainapäätöksiä tekevät otaksuttavasti ihmiset, joilla oman 

talouden hallinta on puutteellista ja päätöksenteko epärationaalista. Myös Takuusäätiön 

(2019) mukaan pikavippien yhteyttä alhaiseen koulutustasoon ja osattomuuteen tulisi 

ottaa enemmän esille.  

 

Takalo (2017) nostaa keskeiseksi aiheeksi tulevaisuuden tutkimukset, jotka arvioisivat 

suomalaisten kuluttajien kykyä arvioida lyhytaikaisten kulutusluottojen todellisia 

hintoja. Näiden avulla saataisiin tarkempi kuva erheellisesti tehtyjen lainahakujen 

määrästä. Tulevien sääntelytoimenpiteiden tulisi perustua behavioristisen taloustieteen 

tutkimuksista saatuihin tuloksiin, joiden tavoitteena on hillitä suomalaisten 

kotitalouksien velkaantumista. 

 

Morse (2011) mukaan haasteita lyhytaikaisten kuluttajaluottojen markkinoille luovat 

kuluttajien suuret erot rahoituksen todellisesta tarpeesta. Negatiiviset 

hyvinvointivaikutukset ovat erittäin todennäköisiä kuluttajille, joilla on hankaluuksia 

oman talouden hallinnassa ja taipumusta liiallisen kuluttamiseen. Toisessa ääripäässä 

ovat ne kuluttajat, joille lyhytaikaiset lainat ovat todella arvokkaita taloudellisesti 

hankalina aikoina, esimerkiksi eksogeenisen shokin seurauksena. Tällöin lyhytaikainen 

kallis luotto saattaa pelastaa henkilökohtaiselta konkurssilta. Nettohyötyä on vaikea 

arvioida, mikä tekee lyhytaikaisten lainojen hyvinvointivaikutusten arvioimisesta entistä 

haastavampaa.  

 

Takalo (2017) toteaa keskeiseksi tehtäväksi tulevaisuudessa sääntelyiden ja 

korkokattojen vaikutusten tutkimisen esimerkiksi modernien ekonometristen työkalujen 

avulla. Tutkimustulosten perusteella sääntelyn toimivuudesta ja mahdollisista 

muutostarpeista olisi helpompi keskustella. 

 

 



35 

4.1 Epäsymmetrinen tieto ja saatavuus 

Tutkimuksessaan Dobbie ja Skiba (2013) tutkivat kulutusluottomarkkinoiden 

informaation epäsymmetriaa kohdistuen erityisesti Yhdysvaltojen palkkapäivälainoihin. 

Tuloksista ilmenee, että suurempien palkkapäivälainojen laiminlyöntien määrä on 

pienempi kuin pienemmissä palkkapäivälainoissa. Olennainen syy tähän saattaa olla se, 

että lainanottajat haluavat maksaa suuremmat lainat ensin säilyttääkseen paremman 

luotonottokyvyn tulevaisuudessa. Toiseksi tulos voi johtua pelosta aggressiivista 

perintää kohtaan, mikäli laina laiminlyödään. Kolmanneksi, suurempi lainamäärä 

mahdollistaa paremman maksukyvyn tulevaisuudessa, sillä rahaa saattaa olla tallessa 

pahan päivän varalle. Viimeisenä perusteena tulokselle voi myös olla se, että ihmiset 

ilman suuremman lainan luottokelpoisuutta päätyvät useimmiten ottamaan kalliita ja 

pienempiä lainoja. Suomen viimeaikaiset päätökset lyhytaikaisiin kulutusluottoihin 

liittyen vaikuttavat perustelluilta Dobbie ja Skiba (2013) tutkimuksen tulokset huomioon 

ottaen, sillä Suomessa on nimenomaan rajoitettu pienempien lyhytaikaisten luottojen 

korkoa (vrt. kappale 3.2).  

 

Dobbie ja Skiba (2013) toteavat kuitenkin saman kuin Takalo (2017), että ihmisten 

päätöksentekotapa ja käyttäytyminen ovat pitkälti kytköksissä lainakäyttäytymiseen ja 

sitä kautta heijastuvat vahvasti tuloksiin. Tästä johtuen empiirisestä datasta on haastavaa 

tehdä kiistattomia johtopäätöksiä. 

 

Bhutta ja muut (2016) pitävät teoreettisesta näkökulmasta palkkapäivälainojen 

vaikutusta taloudelliseen hyvinvointiin epäselvänä. Neoklassisen mallin mukaan 

kuluttajat käyttävät palkkapäivälainoja, mikäli ne ovat optimaalisin ratkaisu muihin 

käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin verrattuna. Mallin perusteella palkkapäivälainojen 

rajoittaminen tekee kuluttajan tilanteesta vain tukalamman hyvinvoinnin lisäämisen 

sijaan. Joka tapauksessa ihmisten käyttäytyminen ei aina ole rationaalista, ja esimerkiksi 

ylioptimismi ja muut kognitiiviset harhat, mistä myös Jolls ja muut (1998) mainitsevat 

artikkelissaan, vaikuttavat palkkapäivälainojen ottamiseen. Tällöin kuluttajat saattavat 

ottaa lainan, vaikka se ei olisi optimaalisin vaihtoehto hyvinvoinnin kannalta. Perusteita 



36 

sääntelylle voidaan siis löytää käyttäytymistaloustieteen kautta mallien kuvatessa 

tarkasti kuluttajien käyttäytymistä.  

 

Keskeistä palkkapäivälainojen poliittisia päätöksiä laadittaessa on huomioida myös muut 

luottomuodot sekä niiden saatavuus ja vaikutus markkinoihin, jos palkkapäivälainojen 

saatavuutta rajoitetaan. Tämän takia on tärkeää myös tarkastella luottomarkkinoita 

laajemmin pelkkien palkkapäivälainojen tutkimisen sijaan. Nämä tekijät muodostavat 

näkemyksen siitä, onko markkinoilla olemassa parempia vaihtoehtoja, joihin kuluttajat 

todennäköisesti siirtyisivät palkkapäivälainamarkkinoita rajoitettaessa. Tutkimuksen 

tulosten mukaan markkinoiden rajoittaminen voi olla joko haitallista tai lisätä 

taloudellista hyvinvointia. (Bhutta ja muut, 2016) 

 

 

4.2 Eksogeeniset shokit 

Eksogeenisia shokkeja kuten luonnonkatastrofeja tapahtuu väistämättä ja kyseiset 

ennalta-arvaamattomat tapahtumat aiheuttavat monille kotitalouksille sekä yksittäisille 

kuluttajille taloudellista stressiä. Lyhytaikaisista lainoista voi olla apua vaikeina aikoina, 

mutta tällöin kuluttajien todennäköisyys esimerkiksi ulosmittaukseen kasvaa. 

Lisärahoitukseen helposti käsiksi pääseminen saattaa siis olla hyvinvoinnin kannalta 

tarpeellista riippumatta lainan koron suuruudesta. Hyvinvoinnin kohentumisen lisäksi 

lyhytaikaisiin lainoihin helposti käsiksi pääseminen vähentää houkutusta esim. 

pienrikosten kuten näpistyksien tekoon. (Morse, 2011) 

 

Sääntelijöiden tulisi pyrkiä tekemään rahoituksesta edullisempaa ja helpommin 

saatavaa, sillä lyhytaikaiset lainat ovat arvokkaita kuluttajille, jotka kohtaavat 

henkilökohtaisia vaikeuksia tai jopa katastrofeja. Palkkapäivälainat ja muut kalliit 

lyhytaikaiset lainat eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia lainavaihtoehtoja, mutta 

kevyempi sääntely avaa mahdollisuuksia tuoteinnovaatioille lyhytaikaisten ja 

riskipitoisten lainojen markkinasegmentille. (Morse, 2011)  

 



37 

Hyvänä esimerkkinä eksogeenisesta shokista voidaan pitää koronaviruksen leviämistä 

globaaliksi pandemiaksi. Suomen hallitus reagoi koronavirukseen esittämällä korkokaton 

laskemista 20 prosentista 10 prosenttiin (ks. Oikeusministeriö (2020)). Taloustieteen 

professori Panu Kalmi toteaa sanomalehtiartikkelissa Valtonen (2020) esityksen olevan 

kyseenalainen sekä ylireagoitu ratkaisu mahdollisen tulevan velkaongelman estämiseksi. 

Korkokaton laskeminen vähentää luottotarjontaa markkinoilla entisestään ja tarjonnan 

poistuminen saattaa johtaa maksuhäiriöiden lisääntymiseen. Lainaehdot eivät 

kuitenkaan ole suurin haaste. Vielä ongelmallisempaa on se, että kuluttajat maksavat 

vanhoja luottoja uudella luotolla, kuten myös Andersson ja Jackson (2018) toteavat.  

 

Morse (2011) on tutkinut lyhytaikaisten lainojen saatavuuden hyvinvointivaikutuksia 

hätärahoituksessa eli toisin sanoen pikaista rahoitusta tarvitsevien kuluttajien 

keskuudessa. Monet kuluttajat kohtaavat elämän aikana useita sellaisia tilanteita, jolloin 

odottamaton ja pienikin shokki saattaa vaikuttaa omaan talouteen niin paljon, että 

lisärahoituksen puoleen on käännyttävä. Shokeilla saattaa olla dramaattisia seurauksia 

kuten ulosmittaus tai henkilökohtainen konkurssi, jos luottoihin käsiksi pääseminen 

hankaloituu. Tutkimuksessa todetaan, että eksogeenisen shokin kuten 

luonnonkatastrofin jälkeen lyhytaikaisiin lainoihin helpommin käsiksi pääseminen 

parantaa hyvinvointia ja vähentää shokin negatiivisia vaikutuksia.  

 

Korona-ajan korkokaton sääntelyä Suomessa Luotonen ja muut (2020) käsittelevät 

tutkimuksessaan ”Korona-ajan korkokatto ei tuo helpotusta kuluttajalle”. Tutkimuksen 

mukaan väliaikaista korkokattoa ei voida perustella taloudellisella analyysilla, mikäli 

tarkastellaan aikaisempien lainmuutosten vaikutuksia. Korkokaton laskeminen saattaa 

pikemminkin johtaa tilanteeseen, jossa useamman kuluttajan luoton haku vaikeutuu 

entisestään. Pitkällä aikavälillä kuluttaja voi hyötyä korkokatosta, joka säästää 

kotitaloudet kalliilta luotolta, mutta lyhyellä aikavälillä taloudelliset ongelmat saattavat 

kasvaa luotonsaantimahdollisuuksien vähentyessä. Lainaehtoihin on mahdollista 

vaikuttaa korkoprosentin muutoksilla, mutta koko markkinoiden toimintaan sen avulla ei 

ole mahdollista muuttaa. 



38 

 

Tarkempia vaikutuksia kulutusluottomarkkinoiden sääntelyyn on haasteellista arvioida 

erityisesti viime vuosien ajalta, sillä pandemialla on ollut merkittävä vaikutus 

markkinoiden toimintaan. Vaikutusten arviointi vaatisi tarkempia lainakohtaisia tietoja 

sekä informaatiota hylätyistä lainahakemuksista. Lainahakemusten hylkäysten määrästä 

olisi mahdollista tutkia korkeakorkoisten ja riskipitoisten lainojen muutosta, joihin 

korkokatolla on tavoiteltu vaikuttaa. (Aaltonen ja Koskinen, 2022) 

 

 



39 

5 Empiirinen tutkimus sääntelyn vaikutuksista 

kulutusluottomarkkinoihin 

Aiheesta aikaisemmin tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta korkokaton 

asettamisella olevan yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vaikutuksia on nähtävissä sekä 

kuluttajien ja kotitalouksien puolella, että myös alalla toimivien yritysten 

liiketoiminnassa (ks. kpl 4.).  

 

Seuraavissa kappaleissa on tarkoituksena tarkastella Suomen korkokattolainsäädännön 

vaikutuksia kulutusluottomarkkinoihin ja huomioida seurauksia sekä yritysten että 

kotitalouksien näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena on hyödyntää tietokannoista 

saatavaa määrällistä eli kvantitatiivista dataa ja tutkia saatavilla olevan datan kautta 

korkokaton vaikutuksia sekä alalla toimiviin yrityksiin, että kuluttajiin. Kuviossa 5 on 

havainnollistettu korkokattoprosentin kehittymistä ensimmäisestä, vuonna 2013 

tapahtuneesta muutoksesta lähtien.  

 

 

Kuvio 5 Korkokattoprosentin muutos Suomessa vuosien 2013–2022 välillä. 

 



40 

5.1 Tutkimustapa ja -menetelmä 

Empiirinen tutkimustoiminta jaetaan useimmiten kahteen yläluokkaan, kvantitatiiviseen 

ja kvalitatiiviseen tutkimukseen. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa hyödynnetään 

useimmiten numeerisesti laajoja aineisto-otoksia, jotta voidaan esimerkiksi selvittää 

asioiden välisiä riippuvuussuhteita. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa hyödynnetään sen 

sijaan pienempää tutkimusotosta tarkoituksena ymmärtää esimerkiksi erilaisten 

päätösten syitä. (Heikkilä, 2014) 

 

Empiirisessä osiossa pyritään pääsääntöisesti käyttämään kvantitatiivisen tiedon 

tutkimiseen soveltuvia menetelmiä, mutta myös kvalitatiivista pohdintaa tullaan 

hyödyntämään. Tutkimusmenetelmänä tullaan tilastojen yleisen tarkastelun lisäksi 

hyödyntämään regressioanalyysiä. Kyseiseen tutkimusmenetelmään päädyttiin 

aikaisemmin tehtyjen tutkimuksien perusteella. Muun muassa aikaisemmin tutkielman 

kirjallisuuskatsauksessa esiintyneet Ramirez (2019) ja Lawrence ja Elliehausen (2008) 

(ks. S.33 ja s. 6) tutkimukset ovat hyödyntäneet regressioanalyysia mahdollisten syy-

seuraussuhteiden löytämiseksi. Suomessa tehdyt tieteelliset artikkelit ja tutkimukset 

ovat lähinnä keskittyneet tilastojen tarkasteluun ja arvioimiseen yleisemmällä tasolla 

eikä tilastollisia menetelmiä ole lähtökohtaisesti hyödynnetty. 

 

Tutkimuksessa käytettävä regressioanalyysi on kahden muuttujan välisen yhteyden 

tutkimista varten kehitetty statistinen työkalu. Analyysin avulla voi tutkia joko yhden tai 

useamman muuttujan vaikutusta selitettävään muuttujaan. Regression tulos kertoo 

muuttujien välisestä negatiivisesta tai positiivisesta yhteydestä toisiinsa. 

Regressioanalyysin lopputuloksena saadaan regressiosuoralle kerroin, joka kertoo 

selitettävän muuttujan muutoksesta, kun selittävä muuttuja kasvaa yhden yksikön 

verran. Yksinkertaisen regressioanalyysin regressioyhtälö havainnollistetaan alla 

olevassa esimerkissä. Useamman selittävän muuttujan tapauksessa yhtälö on muuten 

samanlainen, mutta regressiokertoimia sekä selittäviä muuttujia on yhtälössä enemmän. 

(Sykes 1993) 

 



41 

Alla olevassa kaavassa I  on siis muuttuja, jota tutkimuksessa halutaan selittää ja  E  on 

sitä selittävä muuttuja. Yhtälön 𝛃  arvo kertoo mahdollisesta lineaarisesta yhteydestä, 

joka voi olla negatiivinen tai positiivinen, kun taas 𝛂 eli vakiotekijä kertoo kohdasta, jossa 

regressiosuora leikkaa y-akselin selittävän muuttujan arvon ollessa 0. Jotta tuloksen 

tilastollisesta merkitsevyydestä voitaisiin olla varmoja, täytyy kiinnittää huomiota mallin 

tilastollista merkitsevyyttä kuvaaviin arvoihin. 

 

𝐈 =  𝛂 +  𝛃𝐄, 

 missä  I = selitettävän muuttujan arvo, 

  α = vakiotekijä, 

β = regressiokerroin ja 

 E = selittävän muuttujan arvo  

 

Keskeinen mallin tilastollista merkitsevyyttä kuvaava arvo on 𝑅2 -luku. 𝑅2 -luku kertoo, 

kuinka paljon selittävä muuttuja kuvaa selitettävän muuttujan vaihtelua. Luvun arvot 

liikkuvat yhden ja nollan välillä. Mitä lähempänä luku on yhtä, sitä vahvempi tilastollinen 

yhteys muuttujien välillä on. (Sykes, 1993) 

 

Toinen malliin kuuluva olennainen tilastollinen testi on F-testi (F-test). Testi analysoi 

regressiomallin selittäviä muuttujia ja sitä, voidaanko muuttujilla selittää mallin 

selitettävän muuttujan vaihtelua. Kolmantena regressiomallin onnistumista kuvaa 

estimaatin keskivirhe (standard error of estimate), joka ilmaisee regressiomallissa 

olevien virhetermien keskihajontaa. Mallin selitysvoima on sitä heikompi, mitä 

korkeampi virhetermien keskihajonta on. (Tietoarkisto, 2008)  

 

Regressiomallin pätevyyttä arvioitaessa huomioon täytyy ottaa myös 

multikollineaarisuus. Kyseessä on tilanne, jossa regressiomallin yhden tai useamman 

selittävän muuttujan keskinäinen korrelaatio on hyvin korkea. Multikollineaarisuuden 

tarkastamiseen voidaan käyttää niin sanottua VIF-kerrointa (variance inflation factor). 

Kyseiselle kertoimelle ei kuitenkaan ole määritelty yleistä raja-arvoa, joka määrittäisi 

ongelman tilastollista merkitsevyyttä. (Kaakinen ja Ellonen, 2022) 



42 

 

Vaikka regressiomalli olisi muuten toimiva, saattaa virhetermien suuri hajonta vaikeuttaa 

tilastollista tulkintaa varsinkin selittävän muuttujan arvojen ollessa suuria. Kyseistä 

ongelmaa kutsutaan regressiomallin heteroskedastisuudeksi. Heteroskedastisuuden 

lisäksi lineaarisissa regressiomalleissa tulee tarkistaa residuaalien jakauma, sillä 

lineaarisessa regressioanalyysissa residuaalien odotetaan noudattavan 

normaalijakaumaa. (Kaakinen ja Ellonen, 2022) 

 

 

5.2 Tutkimuksen tavoite 

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kulutusluotoille asetetun korkokaton vaikutuksia 

Suomessa. Tuloksia tulkitaan aikaisempien tutkimusten avulla eri näkökulmista, ja näin 

ollen voidaan arvioida onko korkokatolla ollut enemmän positiivisia vai negatiivisia 

vaikutuksia. Tutkimuksessa arvioidaan tuloksia sekä yritysten, että kotitalouksien 

perspektiivistä.  

 

Kotitalouksien kohdalla korkokaton vaikutuksia on haasteellista arvioida suoraan 

kvantitatiiviseen tietoon pohjautuen, mutta lainan saannin oletetaan käyneen 

haastavammaksi korkokaton asettamisen jälkeen. Tutkimuksen hypoteesit perustuvat 

kappaleessa 4 esiteltyihin aikaisempiin tutkielman aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin. 

 

Tutkimuksessa tehtävien regressioanalyysien lisäksi tarkoituksena on hyödyntää ja tutkia 

regressioissa käytettyjen parametrien kehityksen ja Suomen bruttokansantuotteen eli 

BKT:n kehityksen välistä yhteyttä. Kyseisen kansantalouden suureen hyödyntämistä 

tutkimuksessa perustellaan myöhemmin kappaleessa 5.3. Suomen BKT:n kehitystä ei 

kuitenkaan ole otettu huomioon regressioissa, sillä BKT:ta mitataan pääasiassa kerran 

vuodessa, jolloin regressioiden havaintomäärät olisivat pudonneet ja näin ollen 

vaikuttaneet tutkimuksen tilastolliseen merkitsevyyteen.  

 

 



43 

5.3 Tutkimusaineisto 

Kulutusluottoihin liittyvää dataa on Suomessa kerätty jo useita vuosia, mutta 2000-luvun 

alussa runsasta keskustelua herättäneistä lyhytaikaisista kulutusluotoista eli pikavipeistä 

on löydettävissä vain lyhyen aikavälin tilastoja. Tämän vuoksi empiirisessä osuudessa 

hyödynnetään kaikkien kulutusluottotyyppien tietoja. Nykypäivänä tilastoja 

kulutusluottoihin liittyen kerää Suomen Pankki, jonka tietoja tutkimuksessa on 

hyödynnetty runsaasti. Suomen Pankin tilastojen lisäksi tutkimuksessa on käytetty 

Sortterin sekä Suomen virallisen tilaston tarjoamia tilastoja. Tutkimusaineistoa 

empiiriseen osioon on haettu useista lähteistä, jotta tutkimustuloksista saataisiin 

mahdollisimman luotettavia. Tämän takia frekvensseissä sekä havaintojen lukumäärissä 

saattaa olla merkittäviä eroja, joka osittain vaikuttaa empiirisen tutkimuksen 

tilastolliseen merkitsevyyteen.   

 

Selittävänä muuttujana kaikissa regressioissa käytetään korkokattoprosentin 

kehittymistä ja selitettäviä muuttujia on valittu kulutusluottoihin liittyvistä datoista kuten 

luottokannan kehittymisestä, takaisinmaksuajasta ja alalla toimivien yritysten 

tunnusluvuista. Kaikki empiirisessä osassa hyödynnetty data on numeerista. 

Regressioanalyysin mahdollistamiseksi korkokaton puuttumista on ilmaistu 200 %:lla, 

jotta datan analysoiminen regression avulla olisi yksinkertaisempaa. 

 

Tutkimuksen ensimmäisessä analyysissa käytetään Suomen Pankilta saatuja tilastoja 

alalla toimivien yritysten luottokantojen kehittymisestä vuosien 2016 ja 2022 välillä. 

Frekvenssinä datassa on vuosineljännes ja datassa huomioidut yritykset on jaettu viiteen 

eri luokkaan: luottolaitokset (pankit), muut rahoituslaitokset pois lukien kulutusluotto- 

ja pienlainayhtiöt, kulutusluotto- ja pienlainayhtiöt, ulkomaiset digipankit ja 

vertaislainoja tarjoavat yhtiöt. Näistä keskeisimpiä sarakkeita tutkimuksen kannalta ovat 

kulutusluotto- ja pienlainayhtiöt sekä vertaislainoja tarjoavat yritykset (ks. taulukko 1). 

Luvut on ilmaistu taulukossa miljoonina euroina. Kulutusluottokanta vuoden 2016 

lopussa oli noin 18,4 miljardia euroa ja tasaista kasvua nähtiin aina vuoden 2020 

ensimmäiseen neljännekseen asti, jolloin koronavirus saapui Suomeen ja 



44 

kulutusluottokannan kehitys hidastui. Hidastuminen oli kuitenkin vain hetkellistä, sillä 

vuoden 2021 ensimmäisen neljänneksen jälkeen luottokannan kasvu on jatkunut jälleen 

tasaista tahtia ylöspäin. 

 

Taulukko 1 Kulutusluottokantojen kehitys joulukuu 2016–kesäkuu 2022 (Suomen Pankki 2022). 

 

 

Tutkimuksen toisessa analyysissa tutkitaan vakuudettomien kulutusluottojen 

takaisinmaksuajan kehittymistä vuodesta 2011 aina vuoden 2022 elokuun loppuun 

saakka. Frekvenssi on kyseisessä datasetissä kuukausitasolla ja takaisinmaksuaikojen 

tiedot ovat saatu Suomen Pankista. Alla olevassa graafissa (ks. kuvio 6.) on näkyvillä 

edellä mainitun datan vuosien 2011–2021 datapisteet.  Kuvion kehittymisestä voidaan 

huomata, että vuoden 2017 aikana tapahtui selkeä muutos takaisinmaksuaikojen 

pituudessa ja vielä ennen globaalia koronapandemiaa oltiin selkeästi vuoden 2011 tasoa 

alempana. Koronaviruksen saavuttua takaisinmaksuajat pidentyivät merkittävästi ja ovat 

siitä lähtien säilyneet huomattavasti korkeammalla tasolla kuin ennen pandemiaa. 

 



45 

 

Kuvio 6 Vakuudettomat kulutusluotot ml. Ajoneuvolainat ja pl. Tili- ja korttiluotot ja ikuiset 
lainat: Takaisinmaksuaika vuosina (Suomen Pankki 2022) 

 

Viimeisessä analyysissa hyödynnetään lainavertailua tekevän suomalaisen Sortter yhtiön 

tilastoja vuoden 2020 alusta vuoden 2022 marraskuun loppuun asti. Sortter (2022) 

vertaa pankkien tekemiä lainatarjouksia asiakkaille ja saa tätä kautta samalla tietoa 

luottopäätöksistä, sillä asiakas tekee lainojen kilpailuttamisen yhtiön nettisivujen kautta. 

Frekvenssi kyseisessä datassa on kuukausi ja alla olevasta taulukosta 2 löytyy tilastoja 

vakuudettomia lainoja tai kulutusluottoja myöntävien yritysten luottohakemusten 

hyväksymisasteesta. Tavoitteena on tutkia vuonna 2020 asetetun korona-ajan 

väliaikaisen korkokaton vaikutuksia edellä mainittujen luottopäätösten 

hyväksymisasteeseen. Yhtiön mukaan tilasto sisältää yhteensä noin kahdenkymmenen 

pankin tai rahoituslaitoksen vakuudettomien kulutusluottohakemusten 

hyväksymisasteet. Hyväksymisaste on liikkunut normaalisti 30 %:n yläpuolella, mutta 

keväällä 2020 saapunut koronavirus pudotti hyväksymisasteen hetkellisesti muutamina 

kuukausina, jopa alle 20 prosenttiin.  

 



46 

Taulukko 2 Vakuudettomia lainoja tai kulutusluottoja myöntävien pankkien ja 
rahoituslaitosten luottopäätöksien hyväksymisaste (Sortter, 2022) 

 

 

Regressioanalyysien ulkopuolella on lisäksi käsitelty Suomen BKT:n muutoksen 

mahdollisia vaikutuksia edellä mainittuihin aikasarjoihin. Bruttokansantuote on maan 

taloudellisen tuotannon mitta. Se lasketaan tietyllä ajanjaksolla, tyypillisesti kerran 

vuodessa, maassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden kokonaisarvona. BKT:n 

komponentteja ovat kulutus, investoinnit, julkiset menot ja nettovienti. BKT:lla mitataan 

maan talouskasvua, tuottavuutta ja yleistä taloudellista suorituskykyä. Sillä on kuitenkin 

rajoituksia hyvinvoinnin mittarina, koska se ei ota huomioon elämän ei-rahallisia puolia 

tai tee eroa positiivisen ja negatiivisen taloudellisen toiminnan välillä. BKT on tärkeä 

mittari, jonka avulla seurataan maan talouskasvua ja tuottavuutta ajan mittaan. Se 

tarjoaa poliittisille päättäjille, yrityksille ja sijoittajille näkemyksiä talouden yleisestä 

tilasta ja voi auttaa tekemään päätöksiä liittyen esimerkiksi finanssi- ja rahapolitiikkaan, 

investointeihin ja kaupankäyntiin. (Callen, 2023) 

 

BKT on talouden kokonaistuotannon mitta heijastaen taloudellisen toimeliaisuuden 

yleistä tasoa ja talouskasvupotentiaalia, joka saattaa myös vaikuttaa lainanantajien 



47 

luottopäätöksiin. BKT voi myös antaa viitteitä talouden työllisyydestä ja tulotasosta, 

jolloin sen kasvu voi olla merkki siitä, että yhä useampi työllistyy ja ansaitsee korkeampia 

tuloja. Korkeampi työllisyysaste ja paremmat tulot voivat lisätä lainojen 

takaisinmaksukykyä ja vähentää sitä kautta luottotappioriskiä. BKT voi lisäksi kuvastaa 

yleistä luottamusta talouteen, joka vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen. Esimerkiksi jos 

BKT kasvaa, kuluttajat voivat todennäköisemmin kuluttaa ja ottaa lainaa, kun taas BKT:n 

supistuessa, kuluttajat saattavat epäröidä lisävelan ottamista enemmän. 

 

 

5.4 Tutkimuksen hypoteesit 

Kaikki tutkimuksessa esitetyt hypoteesit ovat yksisuuntaisia, jolloin muutosta odotetaan 

tiettyyn suuntaan. Hypoteesien hyväksymisen tilastollista merkitsevyyttä kuvaavan p-

arvon luottamustasoiksi on asetettu 1 %, 5 % ja viimeisenä rajana on 10 %.  

 

Tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi perustuu vuonna 2020 Aalto-yliopiston 

kauppakorkeakoulussa tehtyyn tutkimukseen. Luotonen ja muut (2020) toteavat 

tutkimuksessa ulkomaisten luotonantajayritysten luottokannan kasvaneen ja 

suomalaisten pienlainayritysten lukumäärän pienentyneen. Ensimmäinen tutkimuksen 

hypoteesi on: 

 

H1: Suomalaisten kulutusluottoja sekä pienlainoja tarjoavien yritysten luottokanta on 

vähentynyt korkokaton myötä, kun taas ulkomaalaisten toimijoiden kulutusluottokanta 

on kasvanut.  

 

Toinen hypoteesi pohjautuu Tilastokeskuksen tilastoihin takaisinmaksuajan 

kehittymisestä vuosien 2008–2015 välillä. Vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä 

pienlainan takaisinmaksupäivän keskiarvo oli 28 päivää, kun taas vuoden 2015 lopussa 

takaisinmaksupäivän keskiarvo oli lähes 165 päivää (ks. Tilastokeskus 2009; Tilastokeskus 

2016) Täten tutkimuksen toisena hypoteesina toimii:  

 



48 

H1: Korkokatto on vaikuttanut kulutusluottojen takaisinmaksupäivään nostavasti. 

 

Tutkimuksen kolmas hypoteesi on laadittu Luotonen ja muut (2020), Aaltonen ja 

Koskinen (2022), Edmiston (2011) tutkimuksien perusteella. Kaikissa edellä mainituissa 

artikkeleissa on mainittu huoli korkokaton vaikutuksista kuluttajien 

luotonsaantimahdollisuuksiin. Viimeinen hypoteesi tutkimuksessa on:  

 

H1: Korkokaton asettaminen on laskenut vakuudettomien kulutusluottojen 

hyväksymisastetta. 

 

 

5.5 Tutkimustulokset 

Oheinen kappale sisältää kappaleessa 5.3 esiteltyjen tilastojen analysointia 

regressioiden avulla. Regressioanalyyseissa käytetyt datat on tutkittu mahdollisten 

ääriarvojen varalta. Samalla on myös suoritettu kappaleessa 5.1 mainittuja analyysin 

arviointiin koskevia testejä, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman luotettavia. 

 

Ensimmäisessä regressioanalyysissa hyödynnetään Taulukossa 1 esiintyviä tietoja. 

Selitettävänä muuttujana oheisessa regressiossa on käytetty kulutusluotto- ja 

pienlainayhtiöiden luottokannan muutosta vuosien 2016–2022 välillä. Selittäväksi 

muuttujaksi on valittu luonnollisesti korkokaton muutokset samalla aikavälillä. 

Havaintoja regressioissa on rajoitetusti ja ääriarvot on käyty läpi jokaisen regression 

kohdalla. Merkittäviä ääriarvoja ei löytynyt yhdenkään regression kohdalla ja 

havaintojen pienestä lukumäärän johtuen ääriarvojen poistaminen ja tulkitseminen on 

haasteellista. 

 

Taulukosta 3 voidaan tarkastella regressioanalyysin avulla korkokaton muutoksen 

vaikutuksia kulutusluotto- ja pienlainayhtiöiden luottokantaan.  Mallin selitysaste on 𝑅2 

on 61 %, jolloin voidaan todeta, että korkokaton muutos selittää ainakin osittain 

kulutusluotto- ja pienlainayhtiöiden luottokannan kehitystä. Mallin sekä korkokaton p-



49 

arvot ovat reilusti alle 0,01, jolloin tulosten voidaan todeta olevan tilastollisesti 

merkitseviä. Mallin perusteella korkokaton keventyminen yhdellä prosenttiyksiköllä 

kasvattaisi kulutusluotto- ja pienlainayhtiöiden luottokantaa vajaalla kahdeksalla 

miljoonalla eurolla.  

 

Taulukko 3 Regressioanalyysi korkokaton vaikutuksesta kulutusluotto- ja pienlainayhtiöiden 
luottokantaan 

 

 

Alla olevassa taulukossa 4 on muodostettu regressioanalyysi ulkomaisten digipankkien 

lainakannan kehittymisestä korkokaton kiristyessä. Data regressioon on haettu 

taulukosta 1. Mallin selitysaste on hieman alhaisempi kuin edeltävän (𝑅2=56 %), mutta 

p-arvot ovat jälleen selkeästi alle 0,01, jolloin tulosten voidaan todeta olevan 

tilastollisesti merkitsevä. Mallin tulosten mukaan korkokaton prosenttiyksikön 

kiristyminen kasvattaisi ulkomaisten digipankkien lainakantaa. Selitysasteiden 

perusteella luottokannan muutoksista suuri osa jää kuitenkin tulkitsematta, joten 

korkokatto ei täysin osaa selittää luottokannan kehittymistä. Regressiokertoimen 

mukaan korkokaton keventyminen prosenttiyksiköllä vähentäisi ulkomaisten 

digipankkien lainakantaa hieman alle 24 miljoonaa euroa. 

 

Regression Statistics

Multiple R 0,78186509

R Square 0,611313019

Adjusted R Square 0,592804115

Standard Error 113,101872

Observations 23

ANOVA

df SS MS F Significance F

Regression 1 422495,9317 422495,9317 33,02805091 1,05196E-05

Residual 21 268632,7023 12792,03344

Total 22 691128,634

Coefficients Standard Error t Stat P-value Lower 95% Upper 95%

Intercept 162,4531154 52,31099448 3,105525273 0,005354414 53,66644707 271,2397838

Korkokatto %-yksikkö 7,912784265 1,376853879 5,747003646 1,05196E-05 5,049459875 10,77610865



50 

Taulukko 4 Regressioanalyysi korkokaton vaikutuksesta ulkomaisten digipankkien 
lainakantaan 

 

 

Toisessa analyysissa on sovellettu kuvion 6 tietoja. Kuvio ilmaisee luvut 

takaisinmaksuajan vuosina, mutta regressioanalyysin selkeyden vuoksi vuodet on 

vaihdettu päiviksi kertomalla aikasarjan jokainen luku 365:llä. Taulukon 5 yläreunasta 

voidaan huomata, että mallin selitysaste on todella matala (noin 3,8 %). Mallin mukaan 

(ks. taulukko 6.) korkokaton muutokset eivät selitä vahvasti kuviossa olevien 

vakuudettomien kulutusluottojen takaisinmaksuajan muutoksia. Mallin selitysaste on 

0,02 (pienempi kuin 0,05), jolloin voidaan todeta tuloksen olevan tilastollisesti 

merkitsevä.  

 

Tulosten perusteella kevyempi korkokatto lyhentäisi takaisinmaksuaikaa, mutta mallin 

alhaisen selitysasteen perusteella takaisinmaksuajan muutoksia selittää paremmin 

mallin ulkopuolella olevat tuntemattomat muuttujat. Regressiokertoimen perusteella 

siis korkokaton keventyminen yhdellä prosenttiyksiköllä laskisi takaisinmaksuaikaa noin 

0,12 päivällä. Regressiokertoimen tulkinnassa täytyy olla kuitenkin erityisen varovainen, 

sillä korkokatolle on asetettu katto (200 %) myös aikaväleille, jolloin korkokattoa ei vielä 

ollut olemassa (ks. s.42). 

 

Regression Statistics

Multiple R 0,751460785

R Square 0,564693311

Adjusted R Square 0,543964421

Standard Error 374,0374402

Observations 23

ANOVA

df SS MS F Significance F

Regression 1 3811243,967 3811243,967 27,24185002 3,57705E-05

Residual 21 2937984,14 139904,0067

Total 22 6749228,107

Coefficients Standard Error t Stat P-value Lower 95% Upper 95%

Intercept 2896,851156 172,9968756 16,74510679 1,2655E-13 2537,084459 3256,617854

Korkokatto %-yksikkö -23,76574508 4,553372032 -5,219372569 3,57705E-05 -33,2350006 -14,29648957



51 

Taulukko 5 Regressioanalyysi korkokaton vaikutuksista vakuudettomien kulutusluottojen ml. 
Ajoneuvolainojen ja pl. Tili- ja korttiluottojen ja ikuisten lainojen 
takaisinmaksuaikaan 

 

 

Kolmannessa regressioanalyysissa tavoitteena on etsiä vastausta tutkimuksen 

kolmanteen hypoteesiin (ks. kpl 5.4). Selittävänä muuttujana mallissa on jälleen 

korkokaton muutos ja selitettävänä muuttujana on vakuudettomien lainojen 

hyväksymisaste. Tavoitteena on tutkia korkokaton muutoksen vaikutusta 

vakuudettomien kulutusluottojen hyväksymisasteeseen. Regressiossa käytetyn tilaston 

aikaväli on vuoden 2020 alusta lähtien aina vuoden 2022 marraskuuhun asti ja aikasarjan 

frekvenssi on kuukausi.  

 

Alla olevan taulukon 6 tuloksista voidaan kuitenkin huomata, että mallin selitysaste on 

todella alhainen (𝑅2=0,01) ja p-arvo on selkeästi yli 0,1, jolloin mallin tuloksia ei voida 

todeta tilastollisesti merkitseviksi. Regression perusteella ei myöskään voida todeta 

hyväksymisasteella olevan yhteyttä korkokaton muutoksiin. Toisaalta analyysissa on 

jälleen tärkeä todeta sama asia kuin edellisessä regressiossa, että vakuudettomien 

kulutusluottojen kirjo on laaja ja suoria vaikutuksia lyhytaikaisiin kulutusluottoihin on 

analyysin perusteella vaikea arvioida. 

 

SUMMARY OUTPUT

Regression Statistics

Multiple R 0,194409586

R Square 0,037795087

Adjusted R Square 0,030822588

Standard Error 66,05958083

Observations 140

ANOVA

df SS MS F Significance F

Regression 1 23654,75711 23654,75711 5,420593821 0,021353905

Residual 138 602213,8143 4363,86822

Total 139 625868,5714

Coefficients Standard Error t Stat P-value Lower 95% Upper 95%

Intercept 285,8927784 91,91677948 3,110343726 0,002270901 104,1454048 467,6401521

Korkokatto, %-yksikkö -0,115577838 0,049642213 -2,32821688 0,021353905 -0,213735561 -0,017420114



52 

Taulukko 6 Regressioanalyysi korona-ajan korkokaton vaikutuksista vakuudettomien 
kulutusluottojen hyväksymisasteeseen 

 

 

SUMMARY OUTPUT

Regression Statistics

Multiple R 0,116528642

R Square 0,013578924

Adjusted R Square -0,016312623

Standard Error 5,357332368

Observations 35

ANOVA

df SS MS F Significance F

Regression 1 13,03809524 13,03809524 0,454273044 0,505006813

Residual 33 947,1333333 28,7010101

Total 34 960,1714286

Coefficients Standard Error t Stat P-value Lower 95% Upper 95%

Intercept 29,43333333 3,014739325 9,763143728 2,94055E-11 23,29980006 35,56686661

Korkokatto, %-yksikkö 0,123333333 0,182987737 0,673997807 0,505006813 -0,248958016 0,495624683



53 

6 Johtopäätökset 

2000-luvun alkupuoli oli lyhytaikaisten kulutusluottoalalla toimivien yritysten kulta-

aikaa. Yrityksiä saapui markkinoille sankoin joukoin ja uusien myönnettyjen luottojen 

määrän kasvu oli kovaa aina vuoteen 2013 asti, kuten kuviosta 9 voidaan huomata. 

Vuonna 2013 asetettiin kulutusluotoille korkokatto, joka muutti markkinoiden toimintaa 

merkittävästi. Suomessa tilastointi siirtyi vuoden 2015 jälkeen tilastokeskukselta 

suurimmaksi osaksi Suomen Pankille, vaikuttaen tilastojen saatavuuteen. Vaihdoksen 

jälkeen nimenomaan lyhytaikaisista kulutusluotoista saatavat tilastot ovat kadonneet 

lähes kokonaan, sillä lyhytaikaiset lainat ovat vain pieni osa laajaa kulutusluottotarjonta. 

Kyseinen muutos vaikutti huomattavasti myös oheisen tutkielman toteutuksessa. 

 

Tarve lyhytaikaisille kulutusluotoille Suomen markkinoilla oli selkeä. Vuosien 2008 ja 

2012 välillä lyhytaikaisia kulutusluottoja tarjoavien yritysten määrä tuplaantui ja samoin 

tapahtui myös myönnettyjen luottojen euromäärälle (ks. kuvio 7). Uusi 

kulutusluottomuoto tarjosi suomalaisille kuluttajille uuden tavan saada lyhytaikaista ja 

pientä luottoa arkipäivän tarpeisiin lyhyelläkin varoitusajalla. Lyhytaikaisilla 

kulutusluotoilla on kiistatta ollut myös negatiivisia vaikutuksia osaan kuluttajista, mikä 

todetaan myös Takuusäätiön (2019) tutkimuksessa, jossa käsitellään lyhytaikaisten 

luottojen mahdollisia velkakierre ongelmia. 

 

 

Kuvio 7 Pienlainayritysten tunnuslukuja 2008–2012 (Suomen virallinen tilasto 2015) 

 



54 

Korkokattojen asettamisesta huolimatta voidaan todeta, että kulutusluottojen- ja 

pienlainayhtiöiden lainakannat ovat jatkaneet kasvuaan ja ulkomaiset digipankit ovat 

saaneet enenevissä määrin suurempaa jalansijaa suomalaisilla 

kulutusluottomarkkinoilla (ks. kuvio 8.). Aikaisemmin tehdyn regressioanalyysin mukaan 

vuoden 2019 ja 2020 asetetuilla korkokatoilla on ollut negatiivinen vaikutus 

kulutusluotto- ja pienlainayhtiöiden lainakantaan, kun taas ulkomaisten digipankkien 

toimintaan korkokatolla on ollut positiivisia vaikutuksia. Tulos on linjassa Luotonen ja 

muut (2020) tutkimuksen kanssa, jonka mukaan kansainvälisten rajan yli lainaavien 

yritysten määrä on lisääntynyt ja moni suomalaisista kuluttajista on päätynyt 

valitsemaan ulkomaisen palveluntarjoajan kotimaisen sijaan. 

 

 

Kuvio 8 Luottokannan muutos, 1 000 € (Suomen Pankki, 2022) 

 

Laina-ajan muutoksiin liittyvässä analyysissa on nähtävissä negatiivinen yhteys, joka 

sinällään vahvistaa aikaisemmin mainittua tutkimuksen toista hypoteesia. Selitysaste jäi 

kuitenkin alhaiseksi ja näin ollen vahvaa johtopäätöstä ei voida regression perusteella 

tehdä. Tulokseen saattaa vaikuttaa se, että analyysi sisältää lyhytaikaisten 

kulutusluottojen takaisinmaksuaikojen lisäksi myös muiden vakuudettomien 

kulutusluottojen takaisinmaksuaikoja.  



55 

 

Alla oleva kuvio 9. sisältää Suomen virallisen tilaston (2015) keräämiä tietoja 

pienlainojen keskimääräisestä takaisinmaksuajasta vuosien 2008–2015 väliltä. Kuvion 

perusteella vaikuttaisi siltä, että ainakin vuonna 2013 asetettu ensimmäinen korkokatto 

olisi vaikuttanut takaisinmaksuaikojen pitenemiseen, mikäli huomioon otetaan 

ainoastaan pienlainojen takaisinmaksuajan kehittyminen. Pienlainojen 

takaisinmaksupäivien tilastointi päättyi 2015 ja tämän jälkeen pienlainojen 

takaisinmaksupäivistä ei löydy tilastointia.   

        

 

Kuvio 9 Pienlainojen keskimääräinen takaisinmaksuaika, pvä (Suomen virallinen tilasto, 2015) 

 

Tutkimuksen kolmannessa ja viimeisessä hypoteesissa otettiin kantaa korkokaton 

vaikutuksista kulutusluottojen hyväksymisasteeseen. Regressioanalyysin tulokset eivät 

antaneet tilastollisesti merkitseviä arvoja, jolloin tutkimuksen kolmatta hypoteesia ei 

voida todistaa todeksi. Korona-ajan korkokatto astui voimaan Suomessa heinäkuun 2020 

alussa. Kuviossa 10 on kuvattu regressioanalyysissa hyödynnettyä dataa pylväsgraafin 

muodossa. Ensimmäinen selkeä pudotus hyväksymisasteessa tapahtui jo toukokuussa 

2020, mihin on todennäköisesti vaikuttanut koronan saapuminen Suomeen. Korkokaton 

astuessa voimaan hyväksymisaste on säilynyt periodin keskiarvoa alhaisempana vuoden 

2020 syyskuuhun asti. Tämän jälkeen merkittävää muutosta hyväksymisasteessa ei ole 



56 

tapahtunut, vaikka tiukempi korkokatto säilyi voimassa aina vuoden 2021 syyskuun 

loppuun saakka. 

 

 

Kuvio 10 Vakuudettomien lainojen ja kulutusluottojen luottopäätösten hyväksymisaste 
(Sortter, 2022) 

 

Regressioissa hyödynnettiin selittävänä muuttujana korkokaton muutosta, mutta 

aikasarjojen muutoksia on syytä verrata myös yleiseen talouden kehittymiseen, sillä se 

saattaa vaikuttaa ihmisten lainakäyttäytymiseen (ks. kpl 5.3). Alla kuviossa 11 on kuvattu 

Suomen bruttokansantuotteen vuosimuutosta vuodesta 2017 lähtien ja lisäksi kuvioon 

on lisätty vertailuun regressioissa käytettyjen luottokantojen sekä takaisinmaksuaikojen 

aikasarjojen vuosimuutoksia. Kuviosta voidaan huomata, että talouskasvun ollessa 

voimakasta luottokantojen kasvu näyttää myös olevan nopeampaa. Tämä indikoi ainakin 

jonkinlaista yhteyttä yleisen talouskehityksen ja luottokantojen muutosten välillä.  

 

Kun tarkastellaan takaisinmaksuajan ja BKT:n yhteyttä, voidaan kuvion perusteella 

huomata takaisinmaksuaikojen pidentyvän talouskasvun ollessa heikompaa. Yksi syy 

tähän voi olla se, että kun BKT:n kasvaessa, yksilöillä saattaa olla enemmän tuloja ja he 

voivat olla varmempia lainanmaksukyvystään. Tässä skenaariossa lainan 

takaisinmaksuajat mahdollisesti lyhenevät, sillä yksityishenkilöt voivat maksaa lainansa 

takaisin nopeammin. Heikon talouskasvun aikana bruttokansantuotteen supistuessa 

yksilöillä voi olla vähemmän tuloja ja lainan takaisinmaksu saattaa viivästyä. Kyseisessä 



57 

skenaariossa lainan takaisinmaksuajat voivat olla pidempiä, koska yksityishenkilöt 

tarvitsevat luultavasti enemmän aikaa maksaakseen lainansa takaisin. On kuitenkin 

tärkeää huomata, että BKT:n ja lainan takaisinmaksuajan välinen suhde voi olla 

monimutkainen ja riippuu näin ollen myös useista muista tekijöistä. 

 

 

Kuvio 11 BKT ja regressioanalyysin aikasarjojen prosentuaalisia vuosimuutoksia 

 

Korkokatosta aiheutuvien positiivisten sekä negatiivisten yhteiskunnallisten vaikutusten 

arvioimisesta tekee haasteellisesta datan puute kuluttajatasolta. Aikaisemmin 

tarkastellut analyysit tarjoavat suuntaa antavia vaikutuksia, mutta poliittisen 

päätöksenteon kannalta tietoa tulisi hakea suoraan lainoja myöntäviltä yrityksiltä ja 

kuluttajilta. Tällöin saataisiin parempi kuva siitä, kuinka monelle kuluttajalle lyhytaikaiset 

kulutusluotot ovat olleet merkittävä tuki omaan talouteen, ja kenelle luotoista on ollut 

enemmän haittaa. Tutkimusten kautta sääntelyä olisi helpompi ohjata 

yhteiskunnallisesti parempaan suuntaan, jolloin sekä yritykset että yksittäiset kuluttajat 

hyötyisivät. Uusien tietojen valossa korkokatto ei välttämättä olisi edes kaikkein 

optimaalisin ratkaisu.  

 

Hyvä taloudellinen lukutaito on tarpeellinen kaikille henkilöille, jotka harkitsevat 

lyhytaikaista lainaa. Lyhytaikaiset lainat voivat olla hyödyllinen työkalu odottamattomien 



58 

kulujen tai lyhytaikaisten rahatarpeiden hallintaan. Kyseisiin lainoihin voi kuitenkin liittyä 

myös korkeita palkkioita ja korkoja, tehden lainoista kalliita, jos niitä ei osata käyttää 

viisaasti. Henkilökohtaisen rahoituksen, budjetoinnin ja velanhallinnan perustiedot 

voivat auttaa lainaajia tekemään tietoisia päätöksiä lyhytaikaisista lainavaihtoehdoista. 

Lainanottajien tulee ymmärtää lainan ehdot, mukaan lukien korko, palkkiot, 

takaisinmaksuaikataulu ja mahdolliset maksuviivästyksistä tai ennenaikaisesta 

takaisinmaksusta johtuvat seuraamukset. Tärkeää on myös vertailla eri lyhytaikaisten 

lainavaihtoehtojen kustannuksia sekä ehtoja löytääkseen tarpeisiinsa edullisimman ja 

sopivimman vaihtoehdon. Lainanottajien tulisi harkita vaihtoehtoja lyhytaikaisille 

lainoille, kuten lainaaminen perheeltä tai ystäviltä, neuvotella maksusuunnitelmista 

velkojien kanssa tai löytää lisätulonlähteitä. Kaiken kaikkiaan taloudellinen tietämys voi 

auttaa ihmisiä tekemään perusteltuja päätöksiä lyhytaikaisesta lainasta ja välttämään 

velkakierteeseen joutumista. 

 

Kokonaisuudessaan lyhytaikaisten lainojen kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat useat 

monimutkaiset sekä moniulotteiset tekijät. Kysyntäpuolella vaikuttavia tekijöitä ovat 

esimerkiksi yleinen taloudellinen tilanne, korkotaso ja lainojen tuotteistamisen 

onnistuminen. Lyhytaikaisten luottojen tarjontaan taas vaikuttaa esimerkiksi sääntely-

ympäristö (esim. korkokatto ja mainostamisen rajoitukset) ja liiketoiminnan 

kannattavuus, johon liittyy vahvasti myös sääntely. Edellä mainittujen tekijöiden 

ymmärtäminen on tärkeää sekä lainanantajille että lainanottajille, jotta 

liiketoimintaympäristöstä saataisiin mahdollisimman toimiva. Sääntelyä tehtäessä tai 

muutettaessa tulisi perusteluissa ottaa huomioon muutoksen vaikutukset koko 

yhteiskunnan tasolla eikä ainoastaan joko kuluttajien tai yritysten näkökulmasta. 



59 

7 Loppusanat ja ehdotukset jatkotutkimuksille 

Perinteisen pikavippi-käsitteen voidaan todeta kadonneen markkinoilta lähes kokonaan 

ja tilalle on tullut samansukuisia, mutta eri nimen omaavia kulutusluottoja (Raijas, 2020). 

Pikavippiä on käsitteenä pidetty Suomessa hyvin kielteisenä, kun taas osamaksuun sekä 

vakuudettomaan kulutusluottoon suhtaudutaan huomattavasti myönteisemmin. OP:n, 

Marttaliiton sekä Takuusäätiön (2019) tutkimuksesta saadaan selkeitä viitteitä pikavippi-

käsitteen katoamisesta. Kuluttajat ottavat kuitenkin luultavasti samoja tuotteita eri 

nimellä, sillä lyhytaikaisille lainoille riittää edelleen kysyntää. Tämänhetkisen tilanteen 

hahmottaminen vaatii lisää tutkimusta sekä tarkempaa tilastointia, johtuen esimerkiksi 

varsinaisten lyhytaikaisten kulutusluottojen segmentin hankalasta rajaamisesta. (Raijas, 

2019) 

 

Suomen lyhytaikaisten kulutusluottomarkkinoiden toimintaa on vuosien saatossa 

tutkittu useamman tahon toimesta, mutta siitä huolimatta tietoa on tällä hetkellä 

saatavilla varsin rajoitetusti. Suomen Pankki on viime vuosina alkanut selvittää 

lyhytaikaisten kulutusluottojen luotonantoa kuluttajille. Laadukasta ja laajaa tutkimusta 

on kuitenkin hankala toteuttaa, sillä monet kuluttajista eivät ole tietoisia nostettujen 

luottojen tyypistä. (Raijas, 2020) 

 

Kvantitatiivisen tilastoinnin lisääntyessä korkokaton vaikutuksia on tulevaisuudessa 

helpompi tutkia. Määrällisen tiedon lisäksi informaatiota on kuitenkin haettava 

myös ”ruohonjuuritasolta”, mikäli halutaan tutkia erityisesti kuluttajiin ja kotitalouksiin 

liittyviä vaikutuksia. Tähän soveltuvia menetelmiä voisivat olla esimerkiksi laajat kyselyt, 

joilla saataisiin tarkempaa t