VAASAN YLIOPISTO TEKNILLINEN TIEDEKUNTA TIETOLIIKENNETEKNIIKKA Matti Tuomaala ÄLYKKÄÄN SÄHKÖVERKON TIETOLIIKENNERATKAISUT PALVELUNTARJOAJAN NÄKÖKULMASTA Diplomityö, joka on jätetty tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten Vaasassa 18.9.2013. Työn valvoja Professori Timo Mantere Työn ohjaajat Jari Nikko ja Reino Virrankoski 1 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO 12 1.1 Työn tausta 13 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja työn rajaus 15 1.3 Tutkimusmenetelmät ja raportin rakenne 16 2. ANVIA OYJ 17 2.1 Yleisesittely 17 2.2 Taloudelliset tunnusluvut 17 2.3 Nykytila 19 3. PERINTEINEN SÄHKÖVERKKO 20 3.1 Perinteisen sähköverkon rakenne 20 3.2 Nykyinen sähköverkko Suomessa 22 4. ÄLYKKÄÄT SÄHKÖVERKOT 25 4.1 Visio ja tutkimusstrategia 27 4.2 Älykkään sähköverkon sovelluksia 29 4.2.1 Edistynyt mittausinfrastruktuuri 30 4.2.2 Edistynyt jakeluautomaatio ja mikroverkot 31 4.2.3 Sähköasema-automaatio ja valvomojärjestelmät 33 4.2.4 Hajautettu energiantuotanto 34 4.3 Älykkään sähköverkon toteutus 35 4.3.1 Olemassa oleva älykäs sähköverkko 36 4.3.2 Edistynyt älykäs sähköverkko 38 4.3.3 Edistyneen älykkään sähköverkon tulevaisuus 38 5. MAHDOLLISET TIETOLIIKENNETEKNIIKAT 40 5.1 SG:n langalliset tietoliikennetekniikat 41 5.1.1 Optiset runkoyhteydet 42 2 5.1.2 Optiset liityntätekniikat 43 5.1.3 Datasähkö 45 5.1.4 Digitaaliset tilaajayhteydet 46 5.2 SG:n langattomat tietoliikennetekniikat 47 5.2.1 Lähialueen langattomat mesh-verkot ja langaton liityntäpiste 48 5.2.2 Langattomat liityntä- ja laajaverkot 50 6. ÄLYKKÄÄN SÄHKÖVERKON TIETOLIIKENNE 54 6.1 Älykkään sähköverkon jakaminen käsitteellisiin tasoihin 54 6.2 Tietoliikenneyhteyksien laatuvaatimuksia 57 6.2.1 Korkea saatavuus 58 6.2.2 Viive ja tiedonsiirtonopeus 60 6.2.3 Synkronointi 62 6.2.4 Yhteensopiva ja IP-pohjainen tietoliikenne 62 6.2.5 Yleisiä vaatimusmäärityksiä 63 6.3 Tietoturva 65 6.4 Standardoitu ja yhteen toimiva 65 6.4.1 IEC 61850 66 6.4.2 IEC 61850-90-x 66 6.5 Älykkään sähköverkon sovellusten integrointi 67 6.6 Ulkoistaminen 70 6.7 Pohdintoja eri tietoliikennetekniikoiden soveltuvuudesta 71 7. ANVIAN TIETOLIIKENNEVERKKO JA PALVELUT 75 7.1 Tietoliikenneverkko 75 7.1.1 Anvian aluedataverkko 75 7.1.2 Anvian liityntäyhteydet 77 7.1.3 Mastot ja WiMAX verkko 78 7.2 Anvian valvomopalvelut ja konesalit 79 7.2.1 Anvian valvomo 79 7.2.2 Anvian konesalit 80 7.3 Anvian palvelutasosopimus 81 3 8. ESIMERKKITAPAUS VAASAN SÄHKÖVERKOT OY:N SÄHKÖPÄÄASEMIEN TIETOLIIKENNE YHTEYDET 82 8.1 VSV:n vaatimuksien tarkastelu Anvian verkon suhteen 83 8.1.1 Saatavuus ja palvelutaso 84 8.1.2 Viiveherkkyys 85 8.1.3 Sähkökatkot 85 8.1.4 Datamäärät ja skaalautuvuus 86 8.1.5 Synkronointi 87 8.1.6 Vastuutaho 87 8.1.7 Tietoturva 88 8.2 Torkkolan sähköpääaseman tietoliikenneyhteys 88 8.3 Valvomo ja konesali palveluntarjoajalta 90 8.3.1 Älykkään sähköverkon integrointi palvelinsalissa 91 8.3.2 Sähköverkon valvomopalveluiden ulkoistaminen 92 8.4 Huomioita Anvian verkon soveltuvuudesta ja kehitysideoita 93 8.4.1 Langaton liityntäverkko 93 8.4.2 Synkronointi 94 8.5 Triple Play- ja SG-palveluiden yhdistäminen 95 9. TULOSTEN ARVIOINTI JA PÄÄTELMÄT 97 LÄHTEET 98 LIITTEET 1. Työn aikana tehdyt haastattelut ja tapaamiset 105 4 LYHENTEET AES Advanced Encryption Standard ADA Advanced distribution automation, edistynyt jakeluverkonautomaatio ADSL Asymmetric Digital Subscriber Line, epäsymmetrinen tilaajalinja AMI Advanced Metering Infrastructure, edistynyt mittaus infrastruktuuri AMR Automatic Meter Reading, etäluettava sähkömittari ASG Advanced Smart Grid, edistynyt älykäs sähköverkko CENELEC European Committee for Electrotechnical Standardization CIS Customer Information Systems, asiakastietojärjestelmä DA Distribution Automation DC Data Center, konesali DCS Distributed Control System, hajautettu ohjausjärjestelmä DER Distributed Energy Sources, hajautetut energianlähteet DMS Distribution Management System, tuotantolaitoksien ohjausjärjestelmä DSM Demand Side Management, kysyntäjouston ja pientuotannon hallinta DoE Department of Energy DR Demand Response, kysyntäjousto DSL Digital Subscriber Line, digitaalinen tilaajayhteys EMS Energy Management System, energian hallintajärjestelmä EPRI Electric Power Research Institute FAN Field Area Network, toimialueverkko FTTX Fiber to the x, kuitu päätepisteeseen asti GIS Geographic Information System, paikkatietojärjestelmä GPRS General Packet Radio Service, GSM-verkon pakettikytkentäinen tiedonsiirto HSR High-availability Seamless Redundancy, korkean saatavuuden huomaamaton kahdennus IaaS Infrastructure as a Service, Infrastruktuuri palveluna 5 ICT Information and Communication Technology, tieto- ja viestintäteknologia IEC International Electrotechnical Commission IED Intelligent Electronic Device, älykäs elektroninen laite IEEE Institute of Electrical and Electronic Engineers IP Internet Protocol ISO International Organization for Standardization, Independent Systems Operator IT Information Technology LAN Local Area Network, lähiverkko LTE Long Term Evolution of UMTS, neljäs mobiilisukupolvi MDMS Meter Data Management System MG Micro Grid, mikroverkko Micro-CHP Micro Combined Heat and Power, paikallinen lämmön- ja sähköntuotantolaitos NIST National Institute of Standards and Technology OMS Outage Management System, vikatilanteiden hallintajärjestelmä PLC Power Line Communication, kapeakaistainen sähköjohdon yhteystekniikka PMP Point-to-Multipoint, useampi laite voi olla yhteydessä yhteen tukiasemaan PMU Phasor Measurement Unit, vaiheenmittauslaite PRP Parallel Redundancy Protocol, rinnakkaisen kahdennus protokolla PTP Point-to-Point, kahden pisteen välinen tietoliikenneyhteys QoS Quality of Service, palvelun laatu määritelmiä RF-Mesh Wireless ad-hoc network with mesh topology, langaton meshverkko RTU Remote Terminal Unit, etäterminaali SaaS Software as a Service, Sovellus palveluna SCADA Supervisory Control and Data Acquisition, etäohjaus ja -valvontajärjestelmä SDH Synchronous Digital Hierarchy, synkroninen hierarkia 6 SE Switched Ethernet, kytkimillä yhdistetty Ethernet SG Smart Grid, älykkäät sähköverkot SGOE Smart Grid Optimization Engine, älykkään sähköverkon optimointimoottori SLA Service Level Agreement, palvelutasosopimus SM Smart Meters, älykäs mittari SP Synchrophasor, vaiheensynkronointilaite UWB Ultrawide-band, hajaspektritekniikka WAN Wide Area Network, laajaverkko WASA Wide Area Situational Awareness, laajan alueen tilannetietoisuus VHDSL Very High Speed Digital Subscriber Line, Erittäin nopea tilaajalinja WiMAX Worldwide Interoperability for Microwave Access, langaton laajakaistatekniikka WPAN Wireless Personal Area Network, Langaton likiverkko VPN Virtual Private Network, virtuaalinen yksityisverkko VPP Virtual Power Plant, virtuaalivoimala WSN Wireless Sensor Network, langaton anturiverkko VVC Volt-VAR control, Verkon jännitesuojaus ja -ohjaus 7 KUVAT sivu Kuva 1. Siirto- ja jakeluverkon periaatteellinen topologia. ................................... 20 Kuva 2. Suurin osa jakeluverkosta jää automaation ja tietoverkon ulkopuolelle (Farhangi 2010:22). ....................................................................................................... 21 Kuva 3. Suomen sähkönsiirtoverkko (Fingrid 2012). ............................................. 23 Kuva 4. Älykkään sähköverkon toiminta (EPRI 2009). .......................................... 26 Kuva 5. Älykään sähköverkon kehitys (IEA 2011: 6). ............................................ 27 Kuva 6. Sähköverkon evoluution ensimmäinen askel otetaan jakeluverkon puolella. Se mahdollistaa sovelluksia ja toiminnallisen tehokkuuden (Farhangi 2010: 20). ........................................................................................................................ 28 Kuva 7. Älykkään sähköverkon tekninen pyramidi (Farhangi 2010: 21). ........... 29 Kuva 8. Mikroverkon osat: kommunikaatio- ja sähköverkkotaso (Fang et al. 2012: 8). .......................................................................................................................... 32 Kuva 9. Älykkään mikroverkon topologia (Farhangi 2010: 24). ........................... 33 Kuva 10. Älykkään sähköverkon versiot (Carvallo & Cooper 2011: 8). .............. 35 Kuva 11. SG 1.0 sovellusten siiloutuminen (Carvallo & Cooper 2011: 33). ......... 37 Kuva 12. Esimerkki hybridiyhteys SCADA-päätteen ja RTU:n välillä. ............... 40 Kuva 13. Tekniikan muutos kohti Carrier Ethernettiä (Asif 2010:169). ............... 42 Kuva 14. Optisen liityntäyhteyden eri menetelmät. ............................................... 44 Kuva 15. Langattomien tekniikoiden tiedonsiirtonopeus suhteessa kantamaan (Electronics Lab 2013).................................................................................................. 48 Kuva 16. Mesh-verkon topologia ja toimintaperiaate. ........................................... 49 8 Kuva 17. Älykkään sähköverkon osa-alueet ja niihin vaikuttavat sovellusosa- alueet (IEA 2011: 17). ................................................................................................... 54 Kuva 18. Älykään sähköverkon käsitteellinen kuvaus (NIST 2010: 35). ............. 55 Kuva 19. Jakeluverkkotason yhteyksien kuvaus (NIST 2012: 224). ..................... 56 Kuva 20. Asiakasverkkotason yhteyksien kuvaus (NIST 2012: 211). ................... 57 Kuva 21. Älykkään sähköverkon suorituskykyvaatimukset (Lima 2010: 17). ... 62 Kuva 22. SG 1.0 integrointi sovellustasolla (Carvallo & Cooper 2011: 35). ......... 68 Kuva 23. ASG:ssa integrointi verkkotasolla (Carvallo & Cooper 2011: 38). ....... 69 Kuva 24. Alcatel Lucentin ehdottama älykkään sähköverkon sovellukset ja tietoliikennetekniikat (Alcatel Lucent 2012a: 1). ..................................................... 74 Kuva 25. Anvian aluedataverkon ja liityntäyhteyksien periaatekuva. ................ 76 Kuva 26. Anvian GPON-liityntäverkon periaatekuva. .......................................... 78 Kuva 27. Vaasan sähköverkot Oy:n sähkönjakeluvastuualue. ............................. 82 Kuva 28. Torkkolan sähköaseman yhdistäminen Anvian verkon kautta sähköverkon valvomoon. ........................................................................................... 89 Kuva 29. Torkkolan aseman varayhteys ja metroverkon uudelleen reititys vikatilanteessa. Anvian konesali ja valvomo on yhdistetty suoraan runkoverkkoon. ............................................................................................................ 90 9 TAULUKOT sivu Taulukko 1. Anvia Oyj:n keskeiset tunnusluvut (Anvia 2011: 21). ...................... 18 Taulukko 2. Anvia ICT:n keskeiset tunnusluvut (Anvia 2011: 11). ...................... 18 Taulukko 3. Perinteisen ja älykkään sähköverkon eroavaisuudet (Farhangi 2010: 20). .................................................................................................................................. 25 Taulukko 4. Älykkäiden sähköverkkojen skenariot. .............................................. 39 Taulukko 5. Nines-taulukko: Saatavuus prosentin vastaavat katkosajat. ........... 59 Taulukko 6. IEEE-standardin 1646 määrittämät viivevaatimukset (Laverty et al. 2010: 2). .......................................................................................................................... 61 Taulukko 7. ABB:n määrittelemät eri sovellusten viive ja saatavuus sekä soveltuvat tekniikat (ABB haastattelu). .................................................................... 64 Taulukko 8. Alcatel Lucentin esittämät tiedonsiirto, viive, luotettavuus ja turvallisuusvaatimukset (Alcatel Lucent 2012: 2). .................................................. 64 Taulukko 9. Ulkoistamisen hyödyt ja haitat. ........................................................... 71 10 VAASAN YLIOPISTO Teknillinen tiedekunta Tekijä: Matti Tuomaala Tutkielman nimi: Älykkään sähköverkon tietoliikenne- ratkaisut palveluntarjoajan näkökulmasta Valvojan nimi: Prof. Timo Mantere Ohjaajan nimi: Jari Nikko (Anvia Oyj), Reino Virrankoski Tutkinto: Diplomi-insinööri Koulutusohjelma: Tietotekniikan koulutusohjelma Suunta: Tietoliikennetekniikka Opintojen aloitusvuosi: 2002 Tutkielman valmistumisvuosi: 2013 Sivumäärä: 106 TIIVISTELMÄ: Diplomityö selvittää älykkään sähköverkon tietoliikenneyhteyksien tarvetta ja niiden vaatimuksia. Niiden perusteella esitellään sähkönjakeluverkon automaatiolle soveltuvia tietoliikennetekniikoita. Tietoliikenneverkot suunnitellaan täyttämään sovelluksen vaatimat tarpeet. Älykkään sähköverkoille näiden vaatimusten löytäminen oli haasteellista. Kaksi merkittävintä vaatimusta tietoliikenneverkolle on tiedonsiirtonopeus ja viive. Sähkönjakeluverkon automaation tiedonsiirtonopeutta voidaan pitää pienenä, mutta se on suojaus toimintojen ja mittausten osalta hyvin viivekriittistä. Työn osana toteutettiin suunnitelma Vaasan sähköverkot Oy:n sähköasemien liittämisestä Anvia Oy:n kuitupohjaiseen alueverkkoon käyttämällä passiivista optista liityntäyhteyttä. Sen avulla voidaan tarjota sähköasemien ja valvomon välille nopea, viiveetön ja luotettava yhteys, jota älykkään sähköverkon sähköasema-automaatio vaatii. Tämän lisäksi työn lopussa pohditaan Anvian mahdollisuutta tarjota kattavat tietoliikenneyhteydet ja palvelut älykkään sähköverkon tarpeisiin. Kuituyhteys ei ole taloudellinen jakeluverkon pienemmille yksiköille, joten työ ehdottaa WiMAX-verkon käyttöä sähkönjakeluverkon langattomaksi liityntäyhteydeksi. AVAINSANAT: Älykkäät sähköverkot, sähköaseman liittäminen kuituun, sähkönjakeluverkon automaatio, tietoliikennetekniikat, lähitulevaisuus 11 UNIVERSITY OF VAASA Faculty of technology Author: Matti Tuomaala Topic of the Thesis: Smart Grid telecommunication techniques from the service provider point of view Supervisor: Prof. Timo Mantere Instructor: Jari Nikko (Anvia Oyj), Reino Virrankoski Degree: Master of Science in Technology Degree Programme: Degree Programme in Information Technology Major of Subject: Telecommunications Engineering Year of Entering the University: 2002 Year of Completing the Thesis: 2013 Pages: 106 ABSTRACT: This master thesis research smart grid telecommunication needs and requirements. By the result of that research thesis will introduce suitable telecommunication technologies and recommendations. Telecommunication networks are designed to fill their requirements, but for a moment it seems to be difficult to find strict requirements for Smart grid telecommunication. Two most significant requirements for a telecommunication network are speed and delay. For distribution grid automation for a smart grid the requirements for now is low speed but small delay. Four Finnish electricity grid companies, global grid automation company and global automation communication company was interviewed to get better idea of the smart grid situation in Finland at a moment. Plan to connect substations of Vaasan sähköverkot Oy to the fiber optic network of Anvia Oy is made as an experimental part of the work. The connection from substation to Metropolitan area network is decided to be done with passive optical connection for reliable, fast and inexpensive fixed solution. Also the work research possibilities of Anvia Oyj to offer telecom services to smart grid solutions. For smaller devices of distribution automation Anvia need to have Wimax or LTE network to offer full scale solution. KEY WORDS: Smart Grid, Substation to Fiber, Distribution Automation, Telecommunication Techniques, Near Future 12 1. JOHDANTO Diplomityössä tarkastellaan älykkään sähköverkon tietoliikenneyhteyksien tarpeita tällä hetkellä, lähitulevaisuudessa ja tulevaisuudessa. Löydettyjen yhteystarpeiden vaatimukset on pyritty määrittämään, minkä jälkeen mahdollisesti soveltuvia tietoliikennetekniikoita tarkastellaan. Älykkäät sähköverkot (Smart Grid, SG) on vakiintunein nimi suunnitteilla olevalle sähköverkon uudistukselle, jolla pyritään vastaamaan sähköverkon kohtaamiin haasteisiin. SG ei siis ole yksittäinen tekniikka vaan kokoelma monia verkon älykkyyttä lisääviä sovelluksia ja tekniikoita. SG ei ole asia vaan visio. Älykkyys sähköverkoissa tarkoittaa pääasiassa hajautetun tosiaikaisen automaation ja niiden välisen kommunikaation lisäämistä. Tämä luo uusia haasteita sähköverkon tietoliikenteelle. Suurin osa nykyisten älykkään sähköverkolle visioiduista sovelluksista ja tekniikoista on vielä kehitteillä, siksi työssä tarkastellaan myös eri tahojen älykkäälle sähköverkolle tekemiä tutkimusstrategioita ja agendoja. Pääpiirteissään nämä haasteet ovat jatkuvasti kasvava energiantarve, yhä sähköriippuvaisempi yhteiskunnan infrastruktuuri sekä hiilineutraalin energiantuotannon vaatima uusiutuvien energiamuotojen hajautettu tuotanto, tuotannon mukainen kulutusjousto ja energian varastointi. (DoE 2009; ETP 2006.) Edellä mainittu sähköverkon kehitys vaatii hyvin kattavaa lähes tosiaikaista kaksisuuntaista tietoliikenneinfrastruktuuria, jonka avulla sähköverkon ohjausta ja tarkkailua tullaan parantamaan sekä kuluttajakäyttäytymistä ohjaamaan energiatehokkaaksi. On siis mielekästä kysyä, miten tietoliikenne infrastruktuuri, datanvarastointi ja tieto- ja sähköverkon valvonta tullaan 13 toteuttamaan ja kenen toimesta. (Mohagheghi, Stoupis & Wang 2009; Farhangi 2010.) Älykkään sähköverkon tarpeellisuutta valaistaan tarkastelemalla ensin, minkälainen nykyinen sähköverkko on ja mitkä ovat sen ongelmat. Tämän jälkeen esittelemme lyhyesti näihin ongelmiin suunniteltuja ratkaisuja. Selvitystyön pohjalta pohditaan, voiko ulkopuolinen operaattori tarjota älykkään sähköverkon tarvitsemat tietoliikenneyhteydet vai onko sähköverkkoyhtiöiden rakennettava oma tietoliikenneverkko sähkönjakeluverkon automaatiolle, hajautetun energiantuotannon ohjaukselle ja edistyneen mittaustekniikan infrastruktuurille. 1.1 Työn tausta Työn tilasi tietoverkko- ja palveluoperaattori Anvia Oyj, jossa oli halu kartoittaa älykkäiden sähköverkkojen tietoliikenneyhteyksien tarpeita ja vaatimuksia. Tarkoituksen on selvittää, voiko Anvian kaltainen tietoverkko- ja palveluoperaattori tarjota sopivia ja kilpailukykyisiä älykkään sähköverkon tietoliikenneyhteyksiä sekä mahdollisesti valvomo- ja konesalipalveluita. Yhtiön erityispiirteenä on, että sillä ei nykyisellään ole omaa langatonta verkkoa, vaikka Anvia vuokraa tietoverkkoalueellansa radiomastoja ja kuituverkkoinfrastruktuuriaan mobiilioperaattoreille. Yhtenä Anvian tietoverkkopuolen tulevaisuuden päävisiona on ”kuitu joka kotiin”. Ilmastonmuutoksen luoma uhka on pakottanut valtiot tekemään sitoumuksia hiilipäästöjen alentamiseksi. Tärkeänä osana tässä on energiateollisuus, jonka kaavaillaan olevan täysin hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Suoraviivaisimpana keinona hiilipäästöjen alentamiseen on energian 14 kulutuksen vähentäminen. Energiatehokkuutta ja verkon häviöitä voidaan vähentää sähköverkon älykkyydellä ja optimoinnilla. Lisäksi käyttöön on laajamittaisesti tulossa hajautettu uusiutuvien energialähteiden käyttö. Koska sähköverkon laitteiden uusiminen on hidasta ja kallista, energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöönottoa parannetaan nopeimmin tieto- ja viestintäteknologian (information and communication technology, ICT) uusilla sovelluksilla. Sähköverkon laitteet on hitaammin uusittavia. Nyt on niidenkin kannalta otollinen aika, koska viime vuosisadan puolivälin jälkeen valmistetut laitteet ovat elinkaarensa päässä. Toisaalta nykyisen tietoverkon ei tarvitse suunnitella kestävän seuraavaa sähköverkonlaitteiden sykliä, koska niiden elinkaari on huomattavasti lyhyempi. (Energiateollisuus 2012: 5-8; ETP 2012: 7-8 & 13-21.) Nykytekniikan luomat mahdollisuudet kattavammasta automaatiosta mahdollistavat aivan uudenlaisen sähköverkon. Vyöryvät ylikuormitus sähkökatkokset pystytään ehkäisemään ja myrsky ja muiden tuhojen vauriot rajaamaan täsmällisemmin pois verkosta ja korjaamaan nopeammin. Myös sähköverkon laitteiden kunnon seuranta helpottuu erilaisten sensorien ja mahdollisten sensoriverkkojen avulla. Kaksisuuntainen rengastopologialla toteutettu jakeluverkko mahdollistaa hajautettujen tuotantolaitosten lisäämisen verkkoon sekä reaaliaikaisen verkon parantuvuuden ilman sähkökatkosta. Älykkäät sähköverkot on tällä hetkellä kuuma tutkimusaihe. Tietoliikennetekniikan puolella tutkimuksien aika on otollinen, sillä suurin osa älykkään sähköverkon tulevaisuuden ratkaisuista on vielä tekemättä, mutta tulossa lähiaikoina sähköverkkoyhtiöiden ratkaistavaksi. 15 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja työn rajaus Työn tavoitteena on perehtyä älykkään sähköverkon nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen sekä sen avulla hahmottaa, mitä erilaisia tietoliikenneyhteyksien tarpeita siinä on ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Eri kommunikaatio- tarpeiden vaatimukset selvitetään nykyisten visioiden perusteella ja niiden tietoliikenneyhteyksille asettamia vaatimuksia pohditaan. Yhtenä diplomityön pääkysymyksenä on, voidaanko jo olemassa olevia ja rakenteilla olevia julkisia tietoverkkoja käyttää osana sähköverkkoyhtiöiden älykkään sähköverkon tiedonsiirtoa. Tämän takia työssä selvitetään, täyttävätkö ne muun muassa sähköverkkoyhtiöiden ja muiden älykkäiden sähköverkkojen toimintaosapuolien vaatimukset turvallisuudessa, luotettavuudessa ja viiveessä. Diplomityön lopussa tarkastellaan Anvian nykyistä tietoliikenneverkkoa ja sen valmiutta tarjota alueella toimiville sähköverkkoyhtiöille älykkään sähköverkon tietoliikenneyhteyksiä, valvomo- ja konesalipalveluita. Osana tarkastelua esitellään Vaasan sähköverkot Oy:n kanssa toteutettu esimerkkitapaus sähköasemien liittämisestä Anvian kuituverkkoon. Älykkään sähköverkon ala muuttuu ja kehittyy nopeasti. Sen vuoksi työssä on keskitytty pääasiassa tarkastelemaan mahdollisia lähitulevaisuutta (0-5v.). Käytännössä tämä tarkoittaa Kuva 7 esitetyn kolmen alimman kerroksen tarkastelua. SG:n pidempi aikaista kehitystä on pääasiassa tarkasteltu Carvallo & Cooperin (2011) esittämän Austin Energyn hahmotteleman kehittyneen älykkään sähköverkon ja kehittyneen jakeluautomaation perusteella. 16 Nopean kehityksen takia myös laaja, monen sovelluksen kannalta kehittynyttä ICT-infrastruktuuria vaativa kotiautomaatio on jätetty tarkastelun ulkopuolella, mahdolliseksi tulevaksi tutkimukseksi. Myös useille pienemmille jakeluverkosta huolehtivalle sähköverkkoyhtiölle harvinaisempi voimalaitos ja siirtoverkon automaatio on rajattu työn ulkopuolelle. 1.3 Tutkimusmenetelmät ja raportin rakenne Työn aikana tiedonkeruun tueksi haastateltiin neljää suomalaista sähköverkkoyhtiöitä. Tämän lisäksi haastateltiin kansainvälisesti toimivaa sähkövoima- ja automaatioteknologiayhtymä ABB Oy:tä sekä kansainvälisesti kriittisten tietoverkko toteutusten suunnitteluun ja Suomessa laite maahantuontiin erikoistunut yritystä NDC Networks Oy:tä. Haastattelut on pidetty vapaamuotoisina ja niitä ei nauhoitettu vaan ovat purettu pelkästään haastattelijan muistiinpanojen pohjalta. Työn alun luvut 3–5 muodostuvat kirjallisuuskatsauksesta, jonka avulla selvitetään älykkäiden sähköverkkojen tilannetta, sovelluksia ja niiden tarvitsemia yhteyksiä sekä esitellään näihin yhteyksiin mahdollisesti soveltuvia tietoliikennetekniikoita. Luvuissa 6 esitellään älykkään sähköverkon tietoliikenneyhteyksille löytyneitä vaatimuksia ja tarkastellaan eri tietoliikennetekniikoiden soveltuvuutta. Lisäksi luvussa esitellään lyhyesti yhteensopivuutta ja sovellusten integroimista verkkotasolla. Lopuksi luvussa 7 esitellään Anvian tietoverkko-, valvomo- ja konesalipalvelut. Näiden soveltuvuutta ja kehitysmahdollisuuksia tarkastellaan luvussa 8 Vaasan sähköverkot Oy:n kanssa tehdyn esimerkkitapauksen yhteydessä. 17 2. ANVIA OYJ Diplomityön tilaaja on Anvia Oyj (myöhemmin Anvia). Se on kasvava tieto-, viestintä- ja turvateknologian palveluita ja tuotteita tarjoava konserni, joka tarjoaa nykyaikaiset ja korkealaatuiset ratkaisut kuluttajien ja yritysten viestintään, tietohallintoon ja turvallisuuteen. Anvia panostaa merkittävästi uusiin tietoverkkopalveluihin, -laitteisiin ja valokuituyhteyksiin. 2.1 Yleisesittely Monialaisena, viestintään erikoistuneena konsernina Anvia tarjoaa palveluita kuluttajien, yritysten ja julkisyhteisöjen yhteydenpitoon, tietotekniikkaan ja turvallisuuteen sekä liikkuvan kuvan välittämiseen. Nämä muodostavat Anvian 3 päätoiminta-aluetta Anvia ICT, Anvia Secure ja Anvia TV. Tieto- ja viestintäteknologian palveluita tarjoava Anvia ICT on konsernin suurin toimialue, jossa työskentelee yli 400 henkilöä. Anvia ICT tuottaa IT- ja tietoliikennepalveluita kuluttajille, yrityksille ja julkisyhteisöille, sekä muille operaattoreille. Sen alle sijoittuu mm. yhtiön tietoverkko toiminta, jonka yksi päästrategia on tietoverkkotoimintansa alueella ”kuitu joka kotiin (Fiber to the x, FTTX)”. Entuudestaan Anvialla on alueellaan kupariyhteys lähes kaikkiin kiinteistöihin. 2.2 Taloudelliset tunnusluvut Anvia Oyj muodostuu entisestä Vaasan läänin puhelimesta ja sen tytäryhtiöistä. Anvian henkilöstö on yli 700 työntekijää ja konsernin liikevaihto vuonna 2011 18 oli 116,5 M€. Taulukko 1 ja Taulukko 2 esitetään konsernin keskeiset tunnusluvut vuosilta 2010–2011. Taulukko 1. Anvia Oyj:n keskeiset tunnusluvut (Anvia 2011: 21). Keskeiset tunnusluvut 2010 2011 Liikevaihto, k€ 108 564 116 563 Liikevaihdon muutos, % 5,1 7,4 Liikevoitto, k€ 10 036 9 202 Liikevoitto/liikevaihto, % 9,2 7,9 Tilikauden tulos, k€ 8 888 7 000 Omavaraisuusaste, % 82,0 81,6 Tulos / osake, € 103 81 Henkilöstön lukum. keskimäärin 696 735 Anvia ICT liiketoiminnan aikaisemmin erillinen osa Anvian Telecom liikevaihto vuonna 2011 oli 67 M€ ja henkilöstö 444 työntekijää. Taulukko 2. Anvia ICT:n keskeiset tunnusluvut (Anvia 2011: 11). Anvia Telecom 2010 2011 Liittymien määrä 2010 2011 Liikevaihto, k€ 66 221 67 354 Puhelinliittymät, kpl 67 495 65 708 Käyttökate, k€ 21 628 20 445 Kaapeli TV –palvelut, kpl 67 103 67 814 Henkilöstö 459 444 Laajakaistaliittymät, kpl 61 802 62 086 19 2.3 Nykytila Anvia on aloittanut perinteisenä lankapuhelinoperaattorina. Internetin ja nopeampien yhteystarpeiden ilmennyttyä, se on alkanut tarjoamaan laajakaistaliittymiä olemassa olevan kuparikaapeli-infrastruktuurinsa kautta. Anvia ICT tarjoaa langallisia laajakaistaliittymiä yksityisille ja yritysasiakkaille. Näiden lisäksi palveluina myydään muun muassa Triple Play- ja pilvi-, IPTV-, Software as a Service (SaaS), Infrastructure as a Service (IaaS), konesali-, valvomo- sekä turvapalveluita. Laajakaistaliittymäasiakkaita Anvialla on yli 62 000. Uudet asiakkaat pyritään liittämään verkkoon kuitutekniikalla ja samaan aikaan nykyisiä kupariliittymiä uusitaan kuituliittymiksi. 20 3. PERINTEINEN SÄHKÖVERKKO Ymmärtääksemme älykkään sähköverkon tarpeita tarkastelemme ensin perinteistä sähköverkkoa, jota voidaan sanoa niin sanotusti 1900-luvun verkoksi. Seuraavissa kappaleissa esitetään perinteisen sähköverkon rakennetta ja sen haasteita. Kuva 1. Siirto- ja jakeluverkon periaatteellinen topologia. 3.1 Perinteisen sähköverkon rakenne Perinteisen sähköverkon topologia on kuin puu, jonka juurilta eli suurilta tuotantolaitoksilta siirretään energiaa kuluttajille. Kuva 1 esitellään sen periaatteellinen rakenne. Punaisella ja keltaisella merkitty korkea- ja 21 keskijänniteverkko muodostaa hyvin suojatun pitkän matkan redundantin siirtoverkon, mistä sähkö siirretään sädemäisiä jakeluverkkoja pitkin asiakkaille. Suuremmat kuluttajat, kuten teollisuus voi olla suoraan kiinni korkea- tai keskijänniteverkossa. Siirtoverkossa käytetään korkeaa jännitettä, tehohäviöiden minimoimiseksi. Kuva 2. Suurin osa jakeluverkosta jää automaation ja tietoverkon ulkopuolelle (Farhangi 2010:22). Perinteisessä sähköverkossa sen tilanvalvonta ja automaation etäohjaus hoidetaan sähköverkon valvomosta. Tietoliikenneyhteys verkon laitteille on yleensä toteutettu varmistamattomin kapeakaistayhteydellä tai langattomalla linkillä. Ohjaukseen käytetään tehtävään tarkoitettuja sovelluksia kuten etäohjaus ja -valvonta järjestelmiä (Supervisory Control and Data Acquisition, SCADA), vikatilanteiden hallintajärjestelmiä (Outage Management System, OMS) ja tuotantolaitoksien ohjausjärjestelmiä (Distribution Management System, DMS). Lisäksi automaatiota voidaan hallita sähköasemilla olevien etäterminaalien (Remote Terminal Unit, RTU) kautta. Verkon automaatio on 22 paikallista ja se keskittyy sähköverkon kriittisimpiin osuuksiin: keskitettyyn tuotantoon, siirtoverkkoon ja sähköasemiin. Kuva 2 osoittaa, kuinka suurin osa jakeluverkosta jää kokonaan automaation ulkopuolelle. Näin jakeluverkon vikatilanteiden havaitseminen ja vianpaikantaminen on usein hidasta ja vaivanloista kenttätyötä. (Farhangi 2010:22–25.) Etävalvonnan ja -ohjauksen tietoverkko on valvomokeskeinen tähtitopologia, jossa eri säteiden päässä olevat automaatiot eivät kommunikoi keskenään. SCADA-järjestelmästä saadut tiedot tallennetaan sähköverkkoyhtiön intranetiin tai täysin erotettuun tietokantaan myöhempää käyttöä kuten vikatilanteen syyn selvittämistä varten. 3.2 Nykyinen sähköverkko Suomessa Suomen sähkönsiirtoverkko muodostuu Fingridin omistamasta runkoverkosta, josta on liittymiä eri maihin (kuva 3). Tämän lisäksi siirtoverkkoon kuuluu reilun 20 eri toimijan luvanvaraisesti ylläpitämä alueverkko. (Energiateollisuus 2012.) Se on osa yhteispohjoismaista sähköjärjestelmää yhdessä Ruotsin, Norjan ja Itä- Tanskan järjestelmien kanssa. Lisäksi Venäjältä ja Virosta on Suomeen tasasähköyhteydet, joilla nämä eri periaattein toimivat järjestelmät voidaan yhdistää. (Fingrid 2012.) Paikallisen sähkönjakelun asiakkaille hoitaa Energiamarkkinaviraston myöntämällä luvalla sähköverkkoyhtiö, joka toimii luonnollisen monopolin hengessä. Verkon haltijan tulee ylläpitää ja kehittää verkkoa sekä vastata sen kunnosta ja sähkön laadusta. (Energiamarkkinavirasto 2012.) 23 Kuva 3. Suomen sähkönsiirtoverkko (Fingrid 2012). Suomessa on hyvin erikokoisia sähköverkkoyhtiöitä, joilla on käytössä hyvin erilaisia tietoliikenneyhteyksiä. Nykyisiä ratkaisuja on lähes yhtä monta kun on tekijöitä ja eri tarpeita. Tämä on ollut melko toimiva ratkaisu aikaisemmin, kun yhteyksien tarve on ollut vähäinen. Vanhimmat tämänkin päivän toteutukset ovat omaa sarjaliikennekaapelia pitkin hoidettavat sähköasemien etäohjaukset. Tietoliikenneverkon vaatimukset eivät myöskään ole olleet kovin kriittisiä, koska paikallinen automaatio toimii ilman etäohjaustakin eli vain ohjaus- ja korjaustilanteessa asentajan on mentävä tekemään ohjaukset paikanpäälle, jos yhteys ei toimi. Vuoden 2013 alusta Suomessa viranomaismääräysten mukaan lähes kaikilla asiakkailla tulee olla etäluettava sähkömittari (Automatic Meter Reading, AMR), jonka avulla asiakkaan sähkönkulutustiedot mitataan tunneittain ja tiedot kerätään sähköverkkoyhtiön tietokantoihin keskitetysti käyttäen matalan 24 siirtonopeuden tekniikoita kuten matkapuhelinverkon pakettikytkentäinen tiedonsiirto (General Packet Radio Service, GPRS). Sähköverkon perusidea ei ole merkittävästi muuttunut sen alkuajoilta. Nykypäivänä se on kohdannut uusia haasteita, joihin se ei enää pysty vastaamaan ilman merkittäviä muutoksia. Suurimat ongelmat muodostaa yhteiskunnan energiariippuvuus, kasvava energian tarve, sekä hiilineutraalin energian tuotannon vaatimus. Uusiutuvan energian tuominen sähköverkkoon aiheuttaa lisää tehtäviä sähköverkon automaatiolle, jonka pitää pystyä tasapainottamaan verkon kuormitusta mukailemaan heikosti säädettävien uusiutuvien energianlähteiden tuotantoa. Lisäksi sähköautojen integroiminen osaksi älykästä sähköverkkoa tuo sähköverkkoyhtiöille uusia haasteita. (Meisel, Leber, Ornetzedery, Stachuraz, Schiffleitnerz, Kienesberger, Wenninger & Kupzog 2011: 2–4.) 25 4. ÄLYKKÄÄT SÄHKÖVERKOT Älykäs sähköverkko (Smart Grid, SG) yhdistää sähköverkon, tietoliikenneverkon sekä sovellukset ja laitteet sähköverkon tarkkailuun, ohjaamiseen, ylläpitoon. SG:n on tarkoitus kokonaisvaltaisesti hallita sähkön tuotanto, jakelu, varastointi ja kulutus. Tulevaisuuden älykäs sähköverkko on interaktiivinen, hajautettu, itse korjaava ja se kommunikoi kaikkien verkon laitteiden kesken. (Carvallo & Cooper 2011: 1.) Varsinkin jakeluautomaation kohtaamat haasteet - tarpeen kasvu, luotettavuuden vaatimus (power quality) ja hajautetut energianlähteet - vaativat edistynyttä jakeluautomaatiota (McGranaghan & Goodman 2005: 1). Taulukko 3. Perinteisen ja älykkään sähköverkon eroavaisuudet (Farhangi 2010: 20). Olemassa oleva sähköverkko Älykäs sähköverkko, SG Sähkömekaaninen Digitaalinen Yksisuuntainen tietoliikenne Kaksisuuntainen tietoliikenne Keskitetty energiantuotanto Hajautettu energiantuotanto Hierarkkinen Verkottunut Muutamia antureita Antureita kaikkialla Sokea Itsetarkkaileva Manuaalinen palautuminen Itseään korjaava Vikoja ja sähkökatkoja Mukautuva ja saarekkeinen Manuaalinen tarkistus ja testaus Etätarkistus ja –testaus Rajattu ohjaus Läpitunkeva ohjaus Harvoja asiakaan valintoja Lukuisia asiakkaan valintoja 26 Taulukko 3 esittelee periaatetasolla perinteisen ja älykkään sähköverkon eroavaisuuksia. Vaikka osin itse sähköverkko vaatii suuriakin muutoksia, mainitsemisen arvoista lienee, että älykäs sähköverkko ei tarkoita nykyisen sähköverkon purkamista ja älykkään sähköverkon rakentamista tilalle, vaan nykyisen sähköverkon muokkaamista vastaamaan tulevaisuuden sille asettamat vaatimukset. Sähköverkon rakenne tulee siis muuttumaan ja uuden rakenteen mukainen älykkään sähköverkon toteutus tarkoittaa näin ollen nykyisen sähköverkon hajautetun automaation ja mittausautomatiikan lisäämistä sekä niiden tehostamista nykyaikaisella nopeilla ja luotettavilla tietoliikenneyhteyksillä ja sovelluksilla. Kuva 4 esitellään SG:n periaatteellista toimintaa. Kuva 4. Älykkään sähköverkon toiminta (EPRI 2009). 27 Kuva 5 on International Enegy Agencyn (IEA) esittämä näkemys sähköverkon kehityksestä nykypäivään ja kehityksen tulevaisuuden suunta. Siinä tulee esille, kuinka nykypäivänä tietokoneohjaus keskittyy siirtoverkkoon ja sähköasemiin. Tulevaisuudessa paljon laajempi siirtoverkon, pientuottajien ja asiakastahojen mittaus, optimointi ja ohjaus tulevat mahdolliseksi kattavamman tietoliikenneverkon avulla. Kuva 5. Älykään sähköverkon kehitys (IEA 2011: 6). Älykäs sähköverkko ei siis ole mikään yksittäinen tekniikka, vaan yhdistelmä erilaisia energia-, sähkö-, tieto ja tietoliikennetekniikan sovelluksia. Niiden avulla pyritään ratkaisemaan edessä oleva hajautetun uusiutuvan energian valjastaminen käyttöön sekä turvaamaan laadukas energian jakelu. Esittelemme erilaisia SG:n sovelluksia luvussa 4.2. 4.1 Visio ja tutkimusstrategia Hiilineutraali energiantuotanto ja uusiutuvat energianlähteiden laajamittainen käyttöönotto on edellytys tulevaisuuden energian tuotannolle. Kansainvälisessä sopimuksessa on sovittu maapallon energiantuotannon olevan lähes 28 hiilineutraalia vuoteen 2050 mennessä. Lähimmät päästötavoitteet on asetettu jo vuodelle 2020, jolloin päästövähennyksien tulisi olla 20 %. (Energiateollisuus ry 2010.) Jotta tiukassa aikataulussa pysytään useat viranomaistahot kuten USA Department of Energy (DoE 2009), EU:n European Technology Platform (ETP 2006 & 2012) ja Suomen teknologia teollisuus ry (Energiateollisuus ry 2010) on tehnyt omat tutkimusagendansa ja -strategiansa, kuinka älykkäiden sähköverkkojen tavoitteet saavutetaan. ETP:n (2006: 4) SG-visio määrittelee älykkäiden sähköverkkojen toiminnallisuuden. Sen mukaan verkon tulee olla: • Joustava, • saatavilla ja saavutettava, • luotettava sekä • taloudellinen, energiatehokas ja kilpailukykyinen. Kuva 6. Sähköverkon evoluution ensimmäinen askel otetaan jakeluverkon puolella. Se mahdollistaa sovelluksia ja toiminnallisen tehokkuuden (Farhangi 2010: 20). 29 ETP (2012) esittelee SG:n haasteet, joista työn kannalta merkittäviä ovat: • Pienen mittakaavan sähköntuotantojärjestelmien harmoninen toiminta järjestelmässä, • tiedonvälitysinfrastruktuurin luominen, joka mahdollistaa potentiaali- sesti miljoonien osapuolten toimimisen samoilla markkinoilla, • mahdollistaa kaikkien kuluttajien aktiivisen osallistumisen järjestelmän toimintaan, • parhaiden menettelytapojen löytäminen epäsäännöllisen tuotannon integroimiseksi järjestelmään sekä • tuotannon, kysynnän ja erityisesti verkon kasvava älykkyys. 4.2 Älykkään sähköverkon sovelluksia Kuva 7. Älykkään sähköverkon tekninen pyramidi (Farhangi 2010: 21). 30 Kuva 7 esittelee kanadalaisen energiayhtiö BC-Hydron hierarkkisen näkemyksen älykkään sähköverkon sovelluksista. Alimpana kuvassa on sähköverkkoyhtiön resurssit, joiden tehokkaan käytön SG mahdollistaa. Seuraavassa kerroksessa on jakeluverkon lisäksi IT- ja tietoliikenne infrastruktuuri. Näiden kolmen perustavan osa-alueen päälle rakentuvat älykkään sähköverkon tekniikat ja sovellukset. Älykkään sähköverkon perustavat tekniikat ovat edistynyt mittausinfrastruktuuri, jakeluautomaatio, sähköasema-automaatio ja hajautetun tuotannon hallintajärjestelmä. Näiden avulla on mahdollista muun muassa kulutusjousto, hajautettu energian tuotanto ja varastointi, ja mikroverkot/optimointi. Esittelemme tässä lyhyesti näiden tekniikoiden periaatetta, jotta saamme käsityksen näiden sovellusten perustana olevan tietoliikenteen ja tietotekniikan tarpeista. (ETP 2006: 6-7; ABB 2010b: 4) 4.2.1 Edistynyt mittausinfrastruktuuri Suuri osa älykkään sähköverkon toiminnoista perustuu verkon eri osista saataviin mittaustuloksiin mm. kulutuksesta, tuotannosta, tilasta. Näiden mittaamiseen ei riitä yksistään etäluettavat mittarit (Automatic Meter Reading, AMR), vaan tarvitaan paljon kattavampaa ja edistyneempää mittaus infrastruktuuria (Advanced Metering Infrastructure, AMI). Mittausten käsittelyyn tarvitaan jonkinlainen tietojärjestelmä (Meter Data Management System, MDMS). (Cleveland 2008: 1–2.) Interaktiivisempi systeemi voi toimia esimerkiksi mikroverkon (Micro Grid, MG) mahdollistajana yhdistäen mikroverkon tuotanto-, kulutus- ja varastointikapasiteetin verkon optimoinnin kannalta yhdeksi kokonaisuudeksi, jota kutsutaan virtuaalivoimalaksi (Virtual Power Plant, VPP). 31 Kehittynyt mittausinfrastruktuuri mahdollistaa myös pientuottajien sähkön myynnin takaisin verkkoon, jos oma tuotanto ylittää tarpeen. Kulutusjousto, tarkoittaa sähköverkon kulutuksen sovittamista tuotantoon ja sekin perustuu kehittyneelle mittaustekniikalle. Toimiakseen älykkään sähköverkon tavoitteiden mukaisesti on todennäköistä, että AMR-asiakasmittarit muuttuvat monipuolisemmiksi älykkäiksi mittareiksi (Smart Meters, SM), joiden tietoliikenne keskenään ja tietovarastojen (Data Center, DC) välillä tulee lisääntymään merkittävästi. Suomessa lain ja säädösten mukaan asiakkaiden kulutus on mitattava tuntipohjaisesti ja etäluettavissa vuoden 2013 loppuun mennessä. Samanlainen mittari on ollut pakollinen verkkoon liitetyille sähkönpientuottajille jo vuodesta 2010. Mikäli sama taho sekä tuottaa että kuluttaa sähköä, voidaan ne mitata samalla mittarilla (Valtioneuvosto 2009). 4.2.2 Edistynyt jakeluautomaatio ja mikroverkot Sähkön saatavuutta parannetaan kehittyneellä jakeluautomaatiolla (Advanced Distribution Automation, ADA). Älykkäiden kytkimien ja erotinasemien (Smart Switch, SW) avulla verkon vialliset osat saadaan eristettyä tehokkaasti. ADA:n avulla jakeluverkosta tulee itsestään parantuva ja saavutetaan täysin ohjattava ja automatisoitu jakeluverkko. Jakeluverkon hallintajärjestelmä (Distribution Management System, DMS), johon integroidut hajautetut resurssit auttaa optimoimaan sähköverkon toimintaa ja suorituskykyä. (McGranaghan & Goodman 2005:1; Carvallo & Cooper 2011:18.) Mikroverkko (Micro grid, MG) on yksi ajatus, miten jakeluverkon älykkyys, optimointi ja riippumattomuus sähköverkon vikatilasta voidaan toteuttaa. MG toimii omana saarekkeena, joka on erotettavissa makroverkosta. Sillä on omaa 32 tuotantoa, energiavarastoja ja ohjausjärjestelmä. (Fang, Misra, Xue, & Yang 2012: 8.) Kuva 8. Mikroverkon osat: kommunikaatio- ja sähköverkkotaso (Fang et al. 2012: 8). Kuva 8 esitetään mikroverkon sähkönsiirto- ja tiedonsiirtotasot erillään. Kuvan esimerkissä tiedonsiirto tapahtuu langattomasti keskitetylle lähiverkon tukiasemalle, joka kokoaa alueen sähköverkon mittaustiedot ja palauttaa niiden perusteella ohjaustietoja. Koska suuren alueen optimoinnista voi tulla hyvin monen muuttujan raskas toiminto, mikroverkon optimointi voi olla osa koko verkon optimointia, jolloin ylempi verkon optimointi ohjaa mikroverkon toimintoa vain keskitetysti. Mikroverkko tekee sisäiset päätöksensä itse. (Farhangi 2010: 23–24.) 33 Kuva 9. Älykkään mikroverkon topologia (Farhangi 2010: 24). Itsestään parantuva jakeluverkko (Self Heeling Grid). Yhtenä merkittävänä parannuksena älykkäissä sähköverkoissa on sähkön toimitusvarmuuden parantuminen. Verkkoa korjaava automaatio ja sen tarvitsema tietoliikenne on lisääntymässä myös jakeluverkossa. Yhtenä älykkään verkon jakeluvarmuutta lisäävät tekijät on älykkäät kytkimet joiden avulla viallisia tai ylikuormittuneita osia voidaan erottaa ja uudelleen ohjata, niin ettei ns. vyöryviä sähkökatkoja pääse tapahtumaan. Tämän lisäksi nykyisen jakeluverkon toimivuutta voidaan huomattavasti parantaa rengasmaisella verkolla. (Farhangi 2010: 23–24.) 4.2.3 Sähköasema-automaatio ja valvomojärjestelmät Verkon jännitesuojaus ja -ohjaus (Volt-VAR control, VVC) on menetelmä, jolla verkon jännitetason ja reaktiivisen voiman pyritään hallitsemaan koko verkon alueella. Reaktiivisen kuorman ongelma on yli- ja alijännitteet, jotka aiheuttavat ongelmia jänniteherkille laitteille. (Carvallo & Cooper 2011: 193; ABB 2010b: 5). Lisäksi verkossa käytetään vaiheenmittauslaitteita (Phasor Measurement Unit, PMU) ja vaiheensynkronointilaitteita (Synchrophasor, SP), joiden avulla 34 voidaan ohjata suojalaitteita ja hajautettua tuotantoa. PMU:t ja SP:t tarvitsevat tarkan synkronoinnin. (Pegoraro, Tang, Liu, Ponci, Monti & Muscas 2012:1.) SCADA on valvomojärjestelmä, jonka avulla sähköasemien (automaation) toimintaa voidaan etävalvoa ja –ohjata paikallisen terminaaliyksikön (remote terminal unit, RTU) kautta. Valvonta- ja ohjausjärjestelmän on laajennuttava, sillä sähköverkon älykkyys jakautuu. Sen kriittisyys myös lisääntyy, sillä toisistaan riippuvainen hajautettu automaatio tarvitsee kattavaa tietoverkkoa ja järjestelmää yhteistoiminnallisuuteen. SCADA-järjestelmän lisäksi valvomossa on käytössä muun muassa OMS, asiakastietojärjestelmät (Customer Information Systems, CIS), paikkatietojärjestelmä (Geographic Information System, GIS). Jakeluverkon automaatio on tulossa saman järjestelmän piiriin. (Carvallo & Cooper 2011:18; ABB 2010b: 5.) 4.2.4 Hajautettu energiantuotanto Uusiutuvaa energiaa hyödyntävät hajautetut tuotantolaitokset (Distributed Energy Sources, DER) kuten pienet yhdistetyt lämmön ja sähköntuotantolaitokset (Micro Combined Heat and Power, Micro-CHP), tuulivoimalat, aurinkopaneelit ym. (Carvallo & Cooper 2011:67–69). Pientuotannon lisäksi verkkoon tulee myös kookkaampia tuotantolaitoksia kuten tuulipuistot, isommat biopolttolaitokset, vesivoimalat, aaltovoimalat. Tämän lisäksi niihin lasketaan erikokoiset hajautetut sähkövarastot kuten vauhtipyörät, akut, vesivarastot, vetysäiliöt, ilmasäiliöt, lämpösäiliöt. Hajautetulla ohjausjärjestelmällä (Distributed Control System, DCS) ohjataan suurempien tuotantolaitosten toimintaa (Carvallo & Cooper 2011:28). Näiden optimaalinen ohjaus on hahmoteltu suoritettavan VPP:llä, joka kerää useita tuotanto-, kysyntäjousto- ja varastointimahdollisuuksia suuremmaksi 35 optimointiyksiköksi, jolloin niiden vaikutus verkkoon on merkittävä. VPP hyödyttää asiakkaitaan myymällä tuotettua sähköä, kun verkossa on kysyntää ja varastoimalla verkossa olevaa ylitarjontaa. Toimintalaajuudesta riippuen VPP:llä on oltava laaja pääsy käyttäjätietoihin sekä DER ja ADA mittaustuloksiin. (Ekanayake, Liyanage, Wu, Yokoyama & Jenkins 2012: 9.) 4.3 Älykkään sähköverkon toteutus Älykkäistä sähköverkoista keskusteltaessa voidaan sanoa, että älykkäät sähköverkot ovat jo osittain nykyhetkeä. Tämän takia työssä jaotellaan älykkään sähköverkon kehitysvaiheet Carvallo & Cooperin (2011) esittämään SG:n versioihin, joista ensimmäinen on tämän hetken tilanne. Kuva 10 esitellään versio jaottelu, jossa SG 1.0 ja 2.0 esitetään juurina, mistä SG 3.0 lähtee kasvamaan. Kuva 10. Älykkään sähköverkon versiot (Carvallo & Cooper 2011: 8). 36 4.3.1 Olemassa oleva älykäs sähköverkko Austin Energy (AE) oli yksi ensimmäisistä joka määritteli ja otti käyttöön jotakin, mitä voidaan kutsua älykkääksi sähköverkoksi. Carvallo & Cooper (2011: 83) kutsuvat tätä kirjassaan älykkään sähköverkon versioksi 1.0 (SG 1.0). Se sisälsi uusien tekniikoiden ja sovellusten käyttöönoton: kuitu joka sähköasemalle, langaton AMI, langaton kysynnänjousto älykkäillä termostaateilla, rajatun langattoman jakeluautomaation ja jakeluverkon optimoinnin. (Carvallo & Cooper 2011:84.) SG 1.0:n rakennuspalikat ovat tietoverkko, joka yhdistelmä kuituverkkoa ja langatonta verkkoa, älykkäät elektroniset laitteet (Intelligent Electronic Device, IED) kuten mittarit, sensorit, tietoverkkolaitteet, tietokoneet, palvelimet sekä ohjelmistot, sovellukset, tietokannat, integrointi- ja hallintatyökalut. Carvallo & Cooper (2011) mainitsee kaksi merkittävintä AE:n SG 1.0 projektissa opittua läksyä. Ensinnäkin sähköyhtiön tai ulkoistetun IT-osaston tulee olla vankalla pohjalla. Toisena havaintona oli, että aloittamalla SG-projekti hankkimalla tarvittavat verkko-ominaisuudet, sen sijaan että lisäisi sovellusten ominaisuuksia antaa mittaamattoman edun. Suurena haasteena SG 1.0 projektissa oli sähköverkkoyhtiön tietoverkon avaaminen. Aikaisemmin täysin suljettuun intranetin tietoihin oli päästävä käsiksi myös ulkoa päin. Uutta tietoverkkoarkkitehtuuria suunnitellessa todettiin, että sen tulee olla monitasoista (multilayer), monipääsyistä (multiaccess), profiiliohjattua. (Carvallo & Cooper 2011:92–93.) Toisena haasteena on Kuva 11 esitetty eri sovellusten ns. siiloutuminen, eli eri ohjelmat eivät ole kykeneviä vaihtamaan tietoja keskenään tarpeeksi 37 tehokkaasti. Tämän korjaamiseksi sovelluksiin on SG 1.0:ssa tehty sovellustason integrointia, joka on hyvin vaivalloista ja kallista. Älykkään sähköverkon versio 2.0 tulee esittämään tähän ratkaisun. (Carvallo & Cooper 2011:92–93.) Kuva 11. SG 1.0 sovellusten siiloutuminen (Carvallo & Cooper 2011: 33). Myös Suomessa on käytössä erilaisia älykkään sähköverkon sovelluksia. Fortum on ensimmäinen energiayhtiö Suomessa, joka tarjoaa asiakkaille tuntihinnoiteltua sähköä. Kyse ei ole vielä mistään tosiaikaisesta kulutusjoustosta, sillä palvelussa seuraavan päivän sähköhinnat lähetetään älykkäälle mittarille etukäteen. Näin mittari voi ohjata esimerkiksi lämminvesivaraajan toimimaan halvimpien tuntien aikana. (Fortum 2012). Lisäksi ABB:n (2009:10–14), esittelee jutussa Suomen SG 1.0:n, jonka osia on muun muassa automaattinen vianpaikannus ja –erotus. Uusien älykkäiden mittareiden avulla keskijänniteverkolle ominainen suojaus on tuotu jakeluverkkoon. 38 4.3.2 Edistynyt älykäs sähköverkko Koska AE:n kehittämä SG 1.0 ei riittänyt tyydyttämään sähköverkkoyhtiön todellista päästä päähän (End-to-end) SG-toteutusta, Carvallon & Cooperin (2011: 120) esittää Austin Energyn älykkään sähköverkon toisen vaiheen SG 2.0. Projekti on nimeltään ”Pecan Street Project”. Se jakaa SG 1.0:n tavoitteet, mutta uudelleen asettelee vision. Siinä SG suunnitellaan alhaalta ylös, aloittaen ADA:n ja AMI:n alapuolelta rakentamalla verkko, joka yhdistää dynaamisesti hajautetun energialähteet sisältäen myös alueen vesijohtoverkoston ja kuljetusinfrastruktuurin. Pääajatuksena, että integroimalla saavutetaan merkittäviä etuja. SG 2.0 kutsutaan edistyneeksi älykkääksi sähköverkoksi (Advanced Smart Grid, ASG), jonka tärkein ominaisuus on yhdistää kaikki sähköverkkoyhtiön sovellukset jo verkkotasolla. Sovellukset integroivaa tasoa kutsutaan projektissa älykkään sähköverkon optimointimoottoriksi (Smart Grid Optimization Engine, SGOE), joka esitellään tarkemmin luvussa 6.5. Verkkotasolla toteutettu integrointi antaa SG 2.0:lle tehokkaan tietoturvan, luotettavuuden, skaalautuvuuden ja nopean vasteajan. SGOE:n avulla sovellukset pystyvät tyydyttämään 100 ms vasteaikavaatimukset. Lisäksi sovellusten integrointi helpottuu ja kustannukset vähenevät. 4.3.3 Edistyneen älykkään sähköverkon tulevaisuus Carvallo & Cooper (2011) esittelee kirjassaan myös pidemmän aikavälin silmäyksen älykkään sähköverkon tulevaisuuteen, mutta tämä on diplomityöni rajauksen ulkopuolella. Voidaan todeta, että olettamuksena on täysin integroitu älykäs sähköverkko, jossa tietoliikenneyhteyksien ja tiedonhallinnan merkitys vain kasvaa. Kattava läpitunkeva IP-verkko ja tietotekniikka mahdollistavat 39 verkosta kerättävän runsaasti tietoa, joka avulla voidaan toteuttaa aivan uudenlaista energian myyntiä. Taulukko 4 on esitelty älykkään sähköverkon tulevaisuuden skenaariot AE:n mukaan. Taulukko 4. Älykkäiden sähköverkkojen skenariot. Nykyhetki Lähitulevaisuus Tulevaisuus Kulutuksen mittaus ja sähkön hinnoittelu Tuntipohjainen sähkönhinnoittelu vuorokausi etukäteen Tuntipohjainen hinnoittelu Reaaliaikainen hinnoittelu Tietovirrat Yksisuuntainen tietoliikenne Kaksisuuntainen tietoliikenne Kaiken kattava tietoverkko DA Etäohjaus Älykkäät kytkimet Jakeluverkko rengastopologiassa Siirrettävät datamäärät Vähän dataa Megan yhteydet Gigan yhteydet Viiveherkkyys Ei viiveherkkä Osa suojalaitteista viiveherkkiä Suuriosa suojalaitteista ja osa sovelluksista hyvin viiveherkkiä Laitteiden määrä Muutamia etäohjattavia automaation osia Älykkäitä kytkimiä ja -termostaatteja. Sähköverkon internet (internet of things) 40 5. MAHDOLLISET TIETOLIIKENNETEKNIIKAT Sovellusten monimutkaistuessa automaation älykkyyden hajauttamisen tarve korostuu. Automaation ja älykkyyden hajauttaminen edellyttää tarkoitukseen sopivaa tietoliikenneverkkoa Edellisessä luvussa esiteltyjen älykkään sähköverkon sovellusten takia sähköverkon automaatio hajaantuu ja sen tietoliikenneyhteyksien ja kapasiteetin tarve lisääntyy merkittävästi. Tässä luvussa esitellään kirjallisuuskatsauksessa esille tulleita älykkään sähköverkon tietoliikenneyhteyksien toteutustekniikoita. Työn rajauksen mukaan perehdymme tarkemmin vain liityntäverkon tekniikoihin, mutta esittelemme myös runkotekniikan toteutusvaihtoehtoja, koska ne ovat välttämättömiä eri liityntäpisteiden yhdistämisessä ja näin vaikuttavat kokonaisuuteen. Tämän lisäksi mainitaan paikallisen verkon muodostamiseen käytettäviä tekniikoita likiverkko (Personal Area Network, PAN) ja langaton mesh-verkko (RF-MESH tai Wireless Sensor Network WSN), mutta ne ovat ajankohtaisia vasta asiakasmittareiden kautta toimivissa taloautomaation sovelluksien yhteyksissä ja sähköasemien sisäisissä verkoissa. Kuva 12. Esimerkki hybridiyhteys SCADA-päätteen ja RTU:n välillä. 41 Yksittäisiä tietoliikennetekniikoita tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että kahden pisteen välinen tietoliikenne on harvoin toteutettu pelkästään yhtä tekniikkaa käyttäen. Yksinkertaistettuna esimerkkinä Kuva 12 esitetään erilaisten verkkojen yli toimiva valvomon ja sähköaseman yhteys, jonka toteuttamiseen on käytetty useita eri kiinteitä ja langattomia laaja- ja liityntäverkon tekniikoita. On lukuisia tapoja lajitella tietoliikennetekniikoita. Koska tiedetään, että kiinteä verkko päihittää langattoman luotettavuudessa ja sen käyttö on suotavaa silloin kun se on taloudellisesti sekä liikuteltavuuden ja lisättävyyden kannalta mahdollista, tekniikat jaetaan ensisijaisesti langattomuudenperusteella. Tämän lisäksi tekniikat lajitellaan käyttötarkoituksena ja kantamansa mukaan. Langattomuuden etuna on siis se, että tiedonsiirto ei tarvitse erillistä siirtotien rakentamista. Hyötynä on helppo laitteiden lisääminen verkkoon sekä hankalien paikkojen ja liikkuvien laitteiden johdottomuus. Haasteina on muun muassa: antennien sijoittaminen, suunnittelu, häiriöisyys, siirtotien päällekkäisyys ja kaistan rajallisuus. 5.1 SG:n langalliset tietoliikennetekniikat Langallisessa tietoliikenteessä valokuidun etuna verrattuna kupariin on signaalin nopeampi eteneminen, pienempi heikkeneminen, joten sillä saavutetaan huomattavasti pidempi kantama. Lisäksi suurena etuna on se, että signaali on immuuni sähkömagneettisille häiriöille, joten valokuitu toimii moitteetta hyvin häiriöisessäkin ympäristössä. Fyysisesti valokuitukaapeli on herkempi kuin kupari, mutta oikein asennettuna sen arvioitu elinikä on noin 50 vuotta. 42 Valokuitu on kuparikaapelia haasteellisempi liittää, mutta nykyisellä tekniikalla ja kuparin hinnan jatkuvasti kallistuessa, kuitu on pidemmällä matkalla kuparia edullisempi vaihtoehto. Valokuitu on siis paikallisia asennuksia lukuun ottamatta selvästi käyttökelpoisempi tulevaisuuden kaapelina, joten jätämme kupariyhteyksien tarkastelun vähemmälle. Älykkään sähköverkon kannalta kiinnostavin kuparitekniikka on sähköjohtoja siirtotienä käyttävä PLC, koska siirtotie on aina olemassa IED:lle. 5.1.1 Optiset runkoyhteydet Siirtääkseen tietoa pidempiä matkoja tarvitaan yleisesti suuren kapasiteetin nopeita yhteyksiä. Nykyisen sähköverkon automaation tiedonsiirtonopeuden tarve ei ole vielä suuri, mutta runkoverkon tulee olla luotettava, joten se ei voi olla yksittäisellä kuidulla toteutettu. Nykyiset kuitulaajaverkot on yleisesti toteutettu joko kytketyllä Ethernetillä (Switched Etheret, SE) tai synkronisella hierarkialla (Synchronous Digital Hierarchy, SDH). Runkoverkkototeutukset ovat lähitulevaisuudessa siirtymässä hyvin nopeaan ja luotettavaan, puhtaasti Ethernet-pohjaiseen toteutetukseen, ns. Carrier Grade Ethernetiin. Tekniikoiden rakentumista esitellään Kuva 13. (Asif 2010:169.) Kuva 13. Tekniikan muutos kohti Carrier Ethernettiä (Asif 2010:169). 43 SDH on ITU-T:n standardoima protokolla, joka on nykyään käytössä lähes kaikissa pitkän matkan runkoyhteyksissä. Synkroninen menetelmä kuljettaa useita puheluita ja dataa saman kuidun yli ilman synkronointiongelmaa. SDH on protokollaneutraali, joten se sopii hyvin kuljettamaan ATM-soluja, TCP/IP- paketteja ja Ethernet-kehyksiä. SDH:ssa koko verkko on synkronoitu saman atomikellon mukaan, jolloin puskuroinnin tarve huomattavasti vähenee. Sen taajuusjakorakenteella datapaketeille voidaan luoda omia kehysnopeuksia, minkä avulla saavutetaan matala latenssi. (Tanenbaum & Wetherall 2011: 176– 177.) Ethernet (IEEE 802.3) on OSI-mallin Medium Access Control -tason (MAC- layer) standardi. Kahdenlaista Ethernet tekniikkaa esiintyy: Classinen Ethernet, joka ratkaisee kuinka yhdistää useamman laitteen samaan fyysiseen siirtotiehen (lähiverkkoon) ja Switched Ethernet, missä useamman laitteen yhdistäminen tapahtuu välissä olevilla kytkimillä. Ne ovat siis hyvin erilaisia tekniikoita, vaikka niihin viitataan samalla nimellä. (Tanenbaum & Wetherall 2011:298.) Koska internetprotokolla (Internet Protocol, IP) sopii hyvin yhteydettömän Ethernet-kerroksen päälle, se on yleistymässä edullisena runkoverkon tekniikkana. Ethernet on kasvattanut suosiotaan ja kaatanut jopa ”nopeammat” kilpailuehdotukset sen yksinkertaisuuden ja yhteensopivuuden ansiosta. (Tanenbaum & Wetherall 2011: 316.) 5.1.2 Optiset liityntätekniikat Asiakkaan liittäminen laajaverkkoon (Wide Area Network, WAN) optisella kaapelilla tapahtuu käytännössä kolmella eri tavalla: liityntä suoritetaan asiakkaalle omistetulla kuidulla, liityntäverkon kuitu jaetaan asiakkaan lähellä aktiivisella jakamolla tai liityntäkuidun jakamiseen käytetään passiivista 44 jaotinta. Koska yksittäisen kuidun tarjoaminen on kallista ja yleisesti ylittävät käyttäjän tarpeet, on kustannustehokkaampaa tuoda kuitu Kuva 14 mukaisesti liityntäpisteeltä lähemmäs asiakasta ennen sen jakamista. (Stallworth 2012.) Kuva 14. Optisen liityntäyhteyden eri menetelmät. Aktiivinen optinen liitäntätekniikka (Active Ethernet, AE) jakaa kuituyhteyden aktiivisella reitittimellä, tämän takia jakamo tarvitsee virransyötön ja jonkinlaisen varavirta-akuston, jotta lyhyet sähkökatkot eivät aiheuta haittaa. Enimmäiskantama alueverkolta jakamolle on 70 km ja jakamolta asiakkaalle 20 km. (Stallworth 2012.) Passiivinen optinen liitäntätekniikka (Passive Optical Network, PON) toimii AE:n kaltaisesti, mutta siinä kuitu jaetaan passiivisella teho- tai taajuusjaottimella, jolloin kenttä laite on riippumaton sähkön syötöstä. Näin ollen GPON on yleisesti edullisempi ratkaisu kun AE. Passiivista taajuusjaotintekniikka käyttävä WDM-PON jakaa kuidussa olevat taajuudet käyttäjille prismojen avulla. Näin saadaan aikaiseksi virtuaalisesti oma kuitu, jonka nopeus on hyvin korkea. Tekniikka on vielä standardoimaton 45 ja huomattavasti kalliimpi kuin samaa taajuutta aikajakoisesti (TDM) käyttävä TDM-PON -tekniikka. Siinä yhteys jaetaan optisilla tehojaottimilla. (Cale, Salihovic & Ivekovic 2007.) Yleisesti käytössä oleva TDM-PON tekniikka on ITU-T:n standardoima G.984 eli Gigabit-capable Passive Optical Networks (GPON). Sillä voidaan tarjota 2,4 Gbps alasuuntainen ja 1,2 Gbps yläsuuntainen tiedonsiirtonopeus, joka jakautuu verkkoon liitetyn 2–64 käyttäjän kesken. Laajaverkosta asiakkaille menevät viestit jakautuu kaikille käyttäjille, joten ne on suojattu Advanced Encryption Standardilla (AES) käyttäen joko 128-, 192- tai 256-bitin avainta, jota turvallisuuden lisäämiseksi vaihdetaan jaksollisesti. (Cale et al. 2007: 680–681.) GPON käyttää 12-bitin portti ID:tä, joka on yhteensopiva Ethernetin virtuaalisen lähiverkon (Virtual Local Area Network, VLAN) kanssa, joten sen liikenne voidaan projisoida SDH-laajaverkon yli. Lisäksi käytössä on Forward Error Correction -tekniikkaa (FEC), jonka avulla siirtovirheitä voidaan tunnistaa ja korjata käyttäen vähäistä lisäkuormaa. (Cale et al. 2007: 680&684.) 5.1.3 Datasähkö Sähköjohtoja tiedonsiirtotienä käyttävää tekniikkaa sanotaan yleisesti datasähköksi (Powerline Communications, PLC). Koska sähköjohto on suojaamaton, se ei ole suotuisa tiedonsiirtotie ja se säteilee ympärilleen häiriöitä. Sähköyhtiöt ovat kuitenkin pitkään käyttäneet sitä kapeakaistaiseen tiedonsiirtoon. Varsinkin sähköverkon automaation kannalta sen hyöty on, että siirtotie on valmiiksi olemassa. Lisäksi sähköjohtoja on käytetty laajakaista liityntäyhteytenä (Broadband over Powerline, BPL). Sähköjohto toimii laajakaistan siirtotienä paljon huonommin kuin tiedonsiirtoon tarkoitetut kaapelit, mutta toimii vaihtoehtona alueilla, missä ei ole asennettuna muuta 46 kaapelia. PLC:n häiriönpoistoalgoritmien kehittymisen ansiosta datasähkön käyttö liityntäyhteytenä on tietoliikenneverkottomilla alueilla yleistynyt. Sähköjohto on huono siirtotie kriittiselle datalle, koska siihen vaikuttaa vahvasti ulkoiset ja sähköverkon sisäiset häiriöt. Lisäksi niiden tiedonsiirtonopeus on yleensä matala ja niissä käytettävät tehot on tarkkaan rajattu, koska ne aiheuttavat häiriötä ympäristöönsä. Lisäksi kaikki sähköverkon muuntajat on kierrettävä erillisillä laitteilla. (Alcatel Lucent 2012: 3.) European Committee for Electrotechnical Standardization (CENELEC) määrittämä standardi EN 50065 sallii EU:ssa käytettävän neljää eri taajuusaluetta: 3–95 kHz on varattu sähköverkkoyhtiöille, 95–125 kHz on vapaa, 125–140 kHz on varattu kodin sisäisille verkoille ja 140–148,5 kHz on varattu hälytys ja suojajärjestelmille. (Tonello, D’Alessandro, Versolatto & Tornelli 2011:149.) Kapeakaistaisen tiedonsiirron lisäksi sähköverkon yli on kokeiltu lähettää dataa ultra-wideband (UWB) tekniikalla lupaavin tuloksin. Sen avulla häiriöiden sietoisuus paranee ja siirtonopeus kasvaa. Tekniikkaa ei ole kuitenkaan vielä standardoitu. (Tonello et al. 2011.) 5.1.4 Digitaaliset tilaajayhteydet Dataliikenteen lisääntyessä puhelin- ja televisiokaapeleiden käyttämättömiä taajuuksia pitkin tarjottiin koteihin laajakaistayhteyksiä. Nykyisen sähköasema- automaation käytössä on DSL-yhteyksiä. Digitaalinen tilaajayhteys (Digital Subscriber Line, DSL) käyttää puhelinkaapelin käyttämättömiä taajuuksia laajakaistayhteyden tarjoamiseen. 47 Suosituimmaksi kuluttuja liittymäverkon DSL yhteyden tyypiksi on selvästi noussut epäsymmetrinen DLS (Asymmetric DSL, ADSL), jonka maksiminopeus uusimman version ADSL2+ alasuuntaan 24 Mbps ja yläsuuntaan 3,5 Mbps. Lisäksi tarjolla on muun muassa erittäin nopealla DSL (Very high speed DSL, VDSL) tekniikan uusimmalla versiolla VDSL2, päästään 100 Mbps symmetriseen nopeuteen yhdellä puhelinparilla lyhyillä n. 100 m etäisyyksillä. 5.2 SG:n langattomat tietoliikennetekniikat Langattomien tietoliikenneyhteyksien lyömätön etu on siirtotien olemassaolo. Sen julkisuus ja häiriöherkkyys myös aiheuttaa niille suuria haasteita eivätkä tekniikat ainakaan nykyisellään pysty samaan luotettavuuteen kuin tietoliikennekaapelit (Tanenbaum & Wetherall 2011: 330–331). Langattomat yhteydet jakautuvat tarkoituksensa mukaan kolmeen kategoriaan: • liityntäyhteyksiin, jotka tarjoavat langattomille laitteille liitynnän laajaverkkoon yleensä tukiaseman (Point-to-Multipoint, PMP) kautta, • runkoyhteyksiin, jotka tarjoavat kahden pisteen välisiä (Point-to-Point, PTP) yhteyksiä kahden etäisen verkon välille tai aliverkon langattoman liitännän sekä • langattomiin mesh-verkkoihin, jotka toimivat langattomien toimilaitteiden lyhyen kantaman yhdistävänä verkkona. Jos haluttuun paikkaan tai halutulle laitteelle on jo kiinteä yhteys, on langattoman yhteyden käyttämistä vaikea perustella. Koska uuden maanalaisen kaapeloinnin kaivaminen on kallista, langaton liityntäverkko on houkutteleva vaihtoehto varsinkin liikkuvuutta tarvitseville laitteille ja syrjäisille paikoille. Selvänä etuna on myös, että verkkoon on helppo lisätä uusia laitteita, koska kaapelointia ei tarvitse tehdä. 48 Kuva 15. Langattomien tekniikoiden tiedonsiirtonopeus suhteessa kantamaan (Electronics Lab 2013). 5.2.1 Lähialueen langattomat mesh-verkot ja langaton liityntäpiste Langattomia likiverkkoja (Wireless Personal Area Network, WPAN) käytetään muodostamaan paikallisia laitteiden välisiä verkkoja. Sen etuna on verkon dynaaminen muodostuminen ja reititys, minkä ansiosta verkkoon on helppo liittää uusia laitteita. Niissä käytetty mesh-topologia antaa laitteille korkean saatavuuden sekä toisten toimilaitteiden yli reitittävä multihop-tekniikka mahdollistaa kahden yhteisen kantoalueen ulkopuolella olevan laitteen kommunikaation, mikäli välissä on toimilaitteita. Koska lähialueen langattomat mesh-verkot ovat suurimmalta osin työn rajauksen ulkopuolella, niiden toimintaa esitellään tässä hyvin lyhyesti. Mesh-verkon etuna on sen verkon sinnikkyys. yksittäisen laitteen tai linkin katoaminen ei katkaise yhteyttä vaan dynaaminen reititys mahdollistaa moninkertaisen siirtotien. (Alcatel Lucent 2012: 8.) 49 Kuva 16. Mesh-verkon topologia ja toimintaperiaate. 6LoWPAN on RFC 4944 standardoima tekniikka jolla voidaan toteuttaa IPv6 reititys langattoman mesh-verkon yli. Kapselointi ja otsikon tiivistys menetelmä, joka mahdollistaa IPv6 pakettien lähettämisen ja vastaanottamisen IEEE 802.15.4 mukaisissa verkoissa. (Castellani, Ministeri, Rotoloni, Vangelista & Zorzi 2012: 1–2.) Zigbee on matalan energiankulutuksen, siirtonopeuden ja lyhyen kantaman langaton tietoliikennetekniikka, joka perustuu IEEE 802.15.4 standardiin. Se muodostaa toimilaitteiden välille mesh-verkon, jossa voi olla yli 65 000 laitetta. Maksimi kantama on n. 100 metriä. ZigBee-laite kytkeytyy nopeasti verkkoon noin 20 millisekunnissa. Viestien suojaukseen käytetään AES-128 salausta. (Zhang, Sun & Cui 2010: 1–2.) Ultra Wideband (UWB) on radioteknologia, jossa tieto lähetetään äärimmäisen lyhyinä ja pienitehoisina pulsseina lyhyellä kantamalla hyvin laajalla taajuuskaistalla. UWB:n hyötyjä on matala energiankulutus ja korkea 50 kaistanleveys. Sen käyttämä hajaspektritekniikka ei aiheuta muille häiriötä, joten sitä voi teoriassa käyttää varatuilla taajuuskanavilla (Ahmad & Rahman Pir 2011). UWB-tekniikkaa ollaan standardoimassa IEEE 802.15.3a standardissa. Lähteessä Salehinejad, Talebi, Rashidinejad & Rashidinejad (2012) esitellään esimerkiksi merellä olevien tuulipuistojen paikallista verkkoa toteutettavaksi PPM-UWB tekniikalla. Se pystyy tarjoamaan 1km säteellä SCADA-ohjaukseen riittävän paikallisen verkon. Liityntäyhteytenä toimisi kuitu tai langaton linkki. WiFi on IEEE 802.11 standardin langattoman lähiverkkotekniikka (Wireless Local Area Network, WLAN) kaupallinen nimitys. Se tarjoaa kaksi eri kommunikaatiotilaa joista yleisemmin käytössä on liityntäpiste-tila. Sen avulla lähialueen laitteet voidaan liittää langattomasti lähiverkkoon. Toisena tilana on AdHoc-tila, minkä avulla kaksi tai useampi laitetta voi keskustella keskenään. WiFi-verkko voi myös muodostaa, mesh-verkon, jolloin voidaan tarjota laajemman alueen WLAN. (Tanenbaum & Wetherall 2011:317; Meraki 2012.) Suojattu WiFi-verkko vaatii WiFi Protected Access (WPA2) -autentikoinnin, jonka varmistus toimii autentikointikeskuksen tai esijaetun salasanan avulla. Datan kryptaaminen hoidetaan AES-algoritmillä. Koska WiFi:n mallina on Ethernet, ei yli menevä liikenne ole täysin taattua. Eri prioriteetteja pystytään luomaan QoS:n liikenteen aikataulutus palvelulla (traffic scheduling), jossa ääni ja video ovat etusijalla. (Tanenbaum & Wetherall 2011: 329–330.) 5.2.2 Langattomat liityntä- ja laajaverkot Langattomat liityntäverkot yhdistävät paikallisia verkkoja ja laitteita WAN:iin. WAN voi olla toteutettu joko kiinteällä tai langattomalla verkolla. Älykkään 51 sähköverkon kannalta merkittävät langattomat liityntäverkon tekniikat ovat WiMAX ja mobiiliverkot. WiMAX on IEEE 802.16 standardin määrittelemä tekniikka, jolla voidaan toteuttaa sekä laajankantaman PTP- ja PMP-liityntäyhteyksiä että pitkän- kantaman PTP- tai PTM-linkkejä. Oikeastaan tekniikka yhdistää 802.11:sen ja 3G:n, tehden siitä hyvin neljännen sukupolven mobiiliverkon kaltaisen. Sen etuna on 2G ja 3G mobiiliverkkoon verrattuna se, että standardin tarkoituksena oli alusta alkaen tarjota IP-pohjainen datayhteys. WiMAX Perustuu OFDM- tekniikkaan, jolla on muun muassa hyvä monitie-etenemisen (multipath) sietokyky. WiMAX:in yhteydessä voidaan käyttää useampaa antennia parantamaan yhteyden laatua ja tiedonsiirtonopeutta. WiMAX mahdollistaa hyvän QoS tuen. (Tanenbaum & Wetherall 2011: 331–332.) WiMAX voidaan käyttää lisensoidulla tai lisensoimattomalla 5 GHz taajuudella. Suomen viestintävirasto on lisensoimassa 1,5 Ghz kanavaa energia- teollisuuden käyttöön. Radiotaajuusmääräys odottaa vielä EU:n tarkistusta. Siihen asti Ficora myöntää taajuudelle vuoden kokeilulupia. (NDC 2012.) Long Term Evolution (LTE) on mobiiliverkon uusin eli neljäs sukupolvi (4G), joka on vielä vähäisessä käytössä. Tekniikan tarkoitus on parantaa verkon QoS- mahdollisuuksia, vähentää viivettä ja lisätä yhteensopivuutta tarjoamalla kaikki palvelut IP-pohjaisina. Teoreettinen huippunopeus on 100 Mbps alasuuntaan. Pienen IP-paketin viive käyttäjätason kuormittamattomassa on alle 5ms. LTE käyttää 5 MHz kaistanleveyttä. Esimerkiksi 200 käyttäjällä lähetysaika (transmission time) yhteyden muodostamisella on (idle to active) alle 100 ms sekä valmiustilasta (dormant to active) alle 50 ms. Kantama on 5–100 km, jossa yhteyden vaatimustasoja joudutaan laskemaan 30 km jälkeen. (Motorola Inc. 2007: 3; Mishra 2010: 142.) 52 Universal Mobile Telecommunications System (UMTS) on mobiiliverkon kolmas sukupolvi (3G). Sen teoreettinen tiedonsiirtonopeus High-Speed Packet Access (HSPA) tekniikalla on 14 Mbps. Sen koodaustekniikka on WCDMA. (Mishra 2004: 515.) Global System for Mobile Communications (GSM) eli mobiiliverkon toinen sukupolvi (2G) tarjoaa datakytkentäiseen liikenteeseen GPRS-yhteyttä, jonka teoreettinen nopeus on 170 kbps sekä 2,5G päivityksellä nopeampaa EDGE- yhteyttä, jonka teoreettinen nopeus on 270 kbps. 2G:n etuna on sen hyvin laaja peitto, mutta pakettikytkentäinen data on siinä hyvin ontuvaa, eikä viiveherkkiin yhteyksiin päästä. Tiedonsiirtonopeus ja -viive riippuvat verkon kuormasta, joten älykkäässä sähköverkossa sillä ei voida toteuttaa kriittisiä yhteyksiä. (Sauter 2011: 65.) @450 on entiselle NMT-taajuudelle 450MHz perustettu FlashOFDM tekniikalla toteutettu langaton laajakaistaverkko, jonka tarkoituksena oli saada katettua koko Suomi 1Mbps-yhteydellä. Verkon pystyttämisessä on ollut ongelmia. Alun perin verkkoluvan saanut DIGITA on myynyt toimiluvan Datamelle, joka on 2012 vuoden lopussa muuttanut verkon CDMA-tekniikalla toimivaksi. Tämän on tarkoitus tarjota luotettavampi palvelu ja laajempi tuki, jotka Flash- OFDM:ltä puuttuivat. Teoreettisen nopeuden luvataan pystyvän jopa 3Mbps alasuuntaan ja 512 yläsuuntaa, mutta käytännön testejä ei vielä löytynyt. Teknologiateollisuus ry:n (2010: 129–130) raportin mukaan Vattenfall on ottanut @450-verkon sähköverkon langattomaksi toimintajärjestelmäksi. (Datame Oy 2012.) Näiden lisäksi teollisuudessa on monenlaisia standardoimattomia kapeakaistaisia radiolinkkejä. Niillä voidaan tarjota lisensoituja tai lisensoimattomia yhteyksiä teollisuuden ja sähköverkkoyhtiöiden 53 tehtäväkriittisiin yhteyksiin, mutta koska älykkään sähköverkon tietoliikenteen tulee olla standardoitua ja yhteensopivaa, jätetään niiden tarkastelu tässä yhteydessä pois. (Alcatel Lucent 2012: 4.) 54 6. ÄLYKKÄÄN SÄHKÖVERKON TIETOLIIKENNE Älykkään sähköverkon ohjaus-, mittaus- ja seurantatarpeet ovat moninaiset. Eri sovellusten vaikutus osa-alueisiin on esitetty Kuva 17. Lisäksi kuva havainnollistaa, että ICT:n tulee olla koko systeemin kattava. Tarkastelemme tässä luvussa työn aikana löytyneitä eri tietoliikenneyhteyksientarvetta ja niiden vaatimuksia. Keskitymme työn rajauksen mukaan pääasiassa jakeluverkon ja edistyneen mittausinfrastruktuurin (AMI) yhteyksiin. Kuva 17. Älykkään sähköverkon osa-alueet ja niihin vaikuttavat sovellusosa- alueet (IEA 2011: 17). 6.1 Älykkään sähköverkon jakaminen käsitteellisiin tasoihin Esittääkseen älykkään sähköverkon eri toimijat ja niiden välisen vuorovaikutuksen NITS (2010: 32–43) esitteli seitsemän SG:n käsitteellistä tasoa. 55 Niiden väliset kommunikaatioyhteydet esitellään Kuva 18. Pääasiassa käsitteelliset tasot jakautuvat kahteen eri tyyppiin: suoraan sähkönsiirtoa hoitaviin tasoihin ja sähkönsiirtoa tukeviin tasoihin. Kuva 18. Älykään sähköverkon käsitteellinen kuvaus (NIST 2010: 35). Jakeluverkonautomaatio sijoittuu tietoliikenteen osalta niin sanottuun toimialueverkkoon (Field Area Network, FAN), joka yhdistää jakeluverkon IED:t (älykkäät elektroniset laiteet), sähköasemat ja asiakkaiden älykkäät mittarit. Kuva 19 esittämä jakeluverkkotaso sisältää hajautetun energiantuotannon, hajautetut energiavarastot, sähköasemat, sekä niitä suojaavat ja ohjaavat IED:t. Siitä on kaksisuuntainen kommunikaatio ja energiavirta sekä 56 sähkönsiirtoverkkotasolle että asiakastasolle. Näiden lisäksi kaksisuuntainen kommunikaatiovirta operationaalisen- ja energiamarkkinatason tukee sähkönjakeluverkon optimointia ja automaatiota. (EPRI 2009: 117; NIST 2012: 224–225.) Kuva 19. Jakeluverkkotason yhteyksien kuvaus (NIST 2012: 224). Kuva 20 asiakastaso sisältää hyvin monenlaisia sovelluksia. Näistä kuitenkin työn kannalta kiinnostavimpia ovat älykkäät mittarit, joiden kautta asiakkaat liittyvät edistyneeseen mittausinfrastruktuuriin (AMI). AMI:n kautta ohjataan kaikkia asiakastason kolmea osaa: liikerakennuksia, teollisuutta ja koteja. Koska asiakkaat toimivat myös energian tuottajina ja varastoina heidän toimintaa tulee ohjata jonkinlaisella energianhallintajärjestelmällä (Energy Management 57 System, EMS) AMI yhteytenä muihin tasoihin voi toimia kuluttajan internet- yhteys. Asiakkaan aliverkko voi muodostua PLC-yhteyden yli tai langattomasti sensoriverkon yli. Mikäli asiakkaalla ei ole internet-yhteyttä ovat WiMAX- tai LTE-yhteys varteenotettavia tietoliikenneyhteyksiä muihin verkkoihin. (EPRI 2009:119; NIST 2012: 211–212.) Kuva 20. Asiakasverkkotason yhteyksien kuvaus (NIST 2012: 211). 6.2 Tietoliikenneyhteyksien laatuvaatimuksia Älykäs sähköverkko vaatii luotettavan, skaalantuvan, tehokkaan, ja kustannustehokkaan tietoliikenneverkon FAN-verkokseen. Palvelun laatu (Quality of Service, QoS) määritellään useilla mittareilla, kuten luotettavuus, viive ja tiedonsiirtonopeus. (Gungor & Lambert 2006: 878–882.) 58 Tietoliikennesysteemit pystytään suunnittelemaan siten, että ne täyttävät tekniset suorituskyky- ja luotettavuusmääritelmät. Haasteena on, kuinka pystytään määrittelemään nämä vaatimukset varsinkin laajentuvalle sovelluk- selle kuten älykäälle sähkönjakeluverkolle. (Laverty, Morrow, Best & Crossley 2010: 2.) Vaatimuksia voidaan toki liioitella, mutta esimerkiksi kännykkäverkkoa suunniteltaessa on huomattavan edullista hyväksyä jonkinlainen mahdollisuus sille, että verkko kapasiteetti ylitetään. Näin resurssit saadaan tehokkaampaan käyttöön ja verkon kustannukset ovat huomattavasti kohtuullisemmat. Tietoliikennesysteemin suunnittelussa kaksi merkittävintä vaatimusta ovat tiedonsiirtonopeus (throughput) ja kanavan viive (latenssi, delay). Jos ne eivät täyty, systeemillä ei ole mitään mahdollisuutta toimia. Tämän lisäksi on myös tärkeää huomioida vähintään luotettavuus ja turvallisuus. (Laverty et al. 2010: 2.) 6.2.1 Korkea saatavuus Koska sähköverkoille on asetettu erittäin korkeat saatavuusmääritelmät, myös sitä ohjaavalle tietoliikenteelle korkea saatavuus on tärkeää (Xiao 2012: 219). Koska langattomat yhteydet eivät ole riippuvaisia siirtotiestä, niiden redundantius on yleensä hyvin korkea, mutta siirtotien ennustamattomuus mahdollistaa hetkellisiä, joskus jopa pidempiä saatavuusongelmia. Monet tahot arvelevat tulevaisuuden älykkään sähköverkon vaativan vähintään 5- yhdeksikön (5-nines) saatavuuden. Aikaa, jolloin jokin verkon laite on saavuttamattomissa, kutsutaan katkosajaksi (down time). Yhteyden katkos voi olla tarkoituksen mukainen huoltokatko tai odottamaton vikatilanne. Jälkimmäiseen voi olla kaksi pääsyytä: jokin verkon 59 laite on rikki tai tiedonsiirtotie fyysisesti poikki. (Piedad & Hawkins 2001: 18– 19.) Taulukko 5. Nines-taulukko: Saatavuus prosentin vastaavat katkosajat. Ysejä 2 3 4 5 6 Prosenttia 99,0% 99,9% 99,99% 99,999% 99,9999% Seisokit vuodessa 3,65 päivää 8,75 tuntia 52 minuuttia 5 minuuttia 31 sekuntia Saatavuuden parantamiseksi verkon laitteet voidaan kahdentaa virtuaalisesti sekä yhteydet rakentaa renkaaksi tai mesh-topologiaksi, jolloin yhteys ei ole yksittäisen reitin varassa. Hyvin kriittisessä tapauksessa koko verkko voidaan kahdentaa, jolloin kaikki laitteet on fyysisesti kahdennettu ja sijoitettu fyysisesti eri paikkaan tai vaihtoehtoisesti käytetään kahta eri tekniikkaa esimerkiksi kiinteää ja langatonta yhteyttä. Samaan tapaan kuin sähköverkossa WAN:n saatavuustason nostaminen on kannattavampaa, koska sen vaikutus ja kulut jakautuvat useammalle asiakkaalle, mutta tarvittaessa yksittäiset kriittiset liityntäverkon yhteydet voidaan varmistaa kahdella yhteydellä. Luvussa 6.4.1 esitelty IEC 61850 standardin saatavuus perustuu IEC 62439-3 standardiin, joka määrittelee sähköaseman sisäisille yhteyksille kahden- nusvaihtoehtoina joko huomaamatonta korkeansaatavuuden (High-Availability Seamless Redundancy, HSR) protokollaa tai rinnakkaisen kahdennuksen protokollaa (Parallel Redundancy Protocol, PRP). Näiden avulla turvataan sähköasemien sisäinen kriittinen tietoliikenne, mutta yhteyden kahdennus vaatimus on IEC 61850 laajenemisen myötä mahdollisesti laajenemassa sähköasemien väliseen ja sähköasemien ja valvomon väliseen tietoliikenteeseen. (ABB 2010a: 58–61.) 60 Yhteyden saatavuuteen vaikuttaa myös tietoliikenneverkon laitteiden sähkönsyöttö. Varsinkin SG:n suojaus- ja mittauslaitteiden tulee pystyä kommunikoimaan myös sähkökatkon aikana, joten tällaisten yhteyksien sähkönsyöttö on turvattava varavoimalla. Sähköverkon huoltotöiden sujuvuus edellyttää toimivaa tietoliikennettä ja näin ollen tietoverkon osien tulee kestää useiden päivien sähköttömyys. Palvelutasosopimus (Service-Level Agreement, SLA) on palvelun tarjoajan ja asiakkaan välinen sopimus muun muassa palvelun saatavuuden takuusta sekä huoltovelvoitteesta ja -ajoista. Lisäksi niissä voidaan määritellä erilaisia sovellus- tai laitekohtaisia palvelutasoja, priorisointeja ja profiileja. (Piedad & Hawkins 2001: 13.) Saatavuuden ja hinnan välillä on selvä korrelaatio, korkeampi saatavuus on kalliimpaa ja se näkyy hinnassa suoraan tai epäsuorasti. Tämän takia saatavuusmääritelmä on hyvä määrittää (Piedad & Hawkins 2001: 13). Korkean saatavuuden hintaa voidaan alentaa jakamalla sama korkean tason verkko mahdollisimman monen kesken ja priorisoimalla asiakkaiden vaatimuksia, tämä tarkoittaa käytännössä luotettavan julkisen tietoverkon käyttöä. (Piedad & Hawkins 2001: 5-6.) 6.2.2 Viive ja tiedonsiirtonopeus Sovelluksen ajantasaisuuden voidaan katsoa määrittelevän viestin välittämisen viivevaatimuksen. Taulukko 6 esitetään IEEE 1646 standardin määrittämiä SG:n älykkäiden elektronisten laitteiden (IED) viivevaatimuksia. Se on jaoteltu neljään eri kategoriaan yksisuuntaisen viiveen perusteella. (IEEE 2004.) 61 Taulukko 6. IEEE-standardin 1646 määrittämät viivevaatimukset (Laverty et al. 2010: 2). Nopeusvaatimus sovellus Yhdensuuntainen viive Erittäin korkea jännite ja virtamittausten suoratoisto kytkinvaihteille korkea: alle 2ms Korkea tapahtumatiedotus suojaukselle 2ms-10ms Keskinkertainen ei kriittisen tiedon vaihto suojalaitteiden välillä, ohjaustoiminnot ja PMU (= Synchrophasors) 10ms-100ms Matala viestien välitys sähköasemalta valvomoon ja IED:lle yli 100 ms Lisäksi viestinnän ajantasaisuuteen vaikuttaa laitteen oma prosessointiaika ja mahdollinen heräämisaika sekä se vaatiiko käytetty tietoliikenneyhteys alkuun yhteyden muodostamista tai erilaisia kättelyitä. Mobiiliverkoissa yhdistäminen saattaa aiheuttaa pitkiäkin viiveitä, sensoriverkoissa heräämisajat on 20 ms. Luvun lopussa esitellään muita viivevaatimusmäärityksiä. Tietoliikenneverkon tulee pystyä täyttämään sovelluksen tiedonsiirtotarve. Automaation ohjausdata on yleensä matalan viiveen ja tiedonsiirtotarpeen omaavaa, joten sen tiedonsiirtonopeuden vaatimukset ovat yleisesti täytettävissä. SG:n hajautetun ohjauksen myötä tiedonsiirtonopeuden tarve tulee kuitenkin huomattavasti kasvamaan. Kuva 21 esitellään SG-sovellusten nykyisiä viivevaatimuksia ja tiedonsiirtonopeuden vaatimuksia. (Lima 2010.) 62 Kuva 21. Älykkään sähköverkon suorituskykyvaatimukset (Lima 2010: 17). 6.2.3 Synkronointi Viestin ajantasaisuuteen vaikuttaa viiveen lisäksi myös sen lähetysajan tunnistaminen aikaleimasta. Aikaleimaaminen vaatii laitteiden yhteistä synkronointia. Sähköverkon suojauksessa toimivien laitteiden tarkkuus tulisi olla alle 4 ms. Luvussa 6.3 esitetty IEC 61850 esittelee protokollan SG:n synkronointiin Ethernetin yli. (NDC 2012: 15-16.) 6.2.4 Yhteensopiva ja IP-pohjainen tietoliikenne EPRI:n raportissa todetaan, että älykkäiden sähköverkkojen tietoliikenneyhteyksien tulee tukea IP:tä. IP-pohjaiset verkot sisältävät hyvin monia kypsiä standardeja ja mahdollistavat kaistan jakamisen monen 63 sovelluksen kesken ja parantavat luotettavuutta dynaamisen reitityksen avulla. SG sovellusten QoS vaatimuksia, kuten minimum access delay, maximum packet loss tai minimum bandwidth voidaan toteuttaa IP verkon päällisillä tekniikoilla kuten esimerkiksi MPLS. IP-pohjaisia saatavilla olevia sovelluksia voidaan käyttää SG ympäristössä. IP-verkko on hyvin skaalautuva, joten uusien laitteiden liittäminen on siihen helppoa. (NIST 2010: 39.) Koska IPv4 osoiteavaruus on loppumassa, SG-sovellusten on suotavaa tukea IPv6:ta. Tämä on edellytys varsinkin (Internet of Things, IoT) ajatuksen kannalta. IPv6 tulee olemaan kiinteästi laitteessa, jolloin laite voidaan helpommin yksilöidä. (Cisco 2011: 4.) 6.2.5 Yleisiä vaatimusmäärityksiä Suunniteltaessa verkkoa tulee muistaa, että SG:n vaativammalle tietoliikenteelle tulee pystyä tarjoamaan yksittäisen linkin laatumäärityksen sijaan koko yhteyden kattava (End-to-End) –palvelun laatumääritys (QoS) (Chakravorty, Pratt & Crowcroft 2003:1). Suurin osa sähköverkon suojauksesta tarvitsee matalaa tiedonsiirtonopeutta, mutta kommunikaatio on hyvin aikariippuvaista. Tulevaisuudessa myös tiedonsiirtonopeuden tarve kasvaa, kun verkkoon tulee uusia tosiaikaisia jakeluverkon suoja- ja mittalaitteita. Esimerkiksi laitetietojen lähettäminen (telemetry) ja PMU:t kasvattaa verkon viive- ja kaistavaatimuksia merkittävästi. Taulukko 7 esittelee ABB:n haastattelussa esille tulleita viive- ja saatavuusvaatimuksia eri sovelluksille. Taulukko 8 taas esittelee Alcatel Lucentin näkemyksen asiasta. 64 Taulukko 7. ABB:n määrittelemät eri sovellusten viive ja saatavuus sekä soveltuvat tekniikat (ABB haastattelu). Sovellus viive saatavuus tietoliikennetekniikka Teleprotection <10ms erittäin korkea kuitu Teleinterlocking (GOOSE) ~20ms korkea kuitu, RF mesh, LTE (ehkä 3G, Latenssi!) SCADA ~100ms (=käyttäjä vaste odotukset) matala/ei kriittinen LTE/3G/GPRS, RF Mesh/mesh radio Videovalvonta 100-500ms kaistaa, ei kriittinen LTE/3G mesh radio Taulukko 8. Alcatel Lucentin esittämät tiedonsiirto, viive, luotettavuus ja turvallisuusvaatimukset (Alcatel Lucent 2012: 2). Sovellus Tiedonsiirtotarve viive (yhteen suuntaan) Luotettavuus Turvallisuus Älykkäät mittarit matala/ erittäin matala korkea keskin- kertainen korkea SCADA kesk./matala matala korkea korkea Jakeluverkon automaatio matala matala korkea korkea Hajautettu energiantuotanto matala erittäin matala korkea korkea Hajautettu energian- hallinta ja -valvonta kesk./matala matala korkea korkea Videovalvonta korkea/kesk. kesk. korkea korkea Liikkuvan työvoiman yhteys korkea/kesk. kesk. korkea korkea 65 6.3 Tietoturva Sorebo & Echols (2012: 269) muistuttaa älykään sähköverkon tietoturvakirjassaan, että mikään systeemi ei ole 100 % varma. Myös täysin suljettuun yksityiseen verkkoon on mahdollista murtautua. Sorebo & Echols muistuttaa, että tietoturvallisuus on siis matka, eikä määränpää. Tulee myös muistaa, ettei normaali elämässäkään yleensä käytetä sataa euroa kymmenen euron arvoisen esineen suojaamiseen. Tietoturva on haastattelujen mukaan yksi tärkeimmistä kysymyksistä varsinkin pohdittaessa, voidaanko sähköverkon tietoliikenne ulkoistaa julkiseen verkkoon (NDC 2012). Kuitenkin, jotta älykkään sähköverkon idea voi toteutua, asiakkaalla ja kolmannella osapuolella on oltava pääsy julkisesta verkosta sähköverkkoyhtiön mittaustietoihin. SG siis vaatii huolellisesti suunnitellun ja jatkuvan tietoturvastrategian. (Sorebo & Echols 2012: 270.) Tietoturvallisuus on erittäin laaja aihe ja älykkään sähköverkon tietoturvallisuuteen on paneuduttava huolella SG-sovellusten toteutuksessa. SG-ratkaisujen tarjoajan tulee toteutuksessa ottaa huomioon muun muassa yksityisyyden suoja, salausalgoritmit, tietoturvaprotokollat, salausavaimen hallinta (Crypto Key Management). Lisäksi tietoturvatoteutusten tulee olla avoimia, standardipohjaisia, tehokkaita, todennettuja, mukautuvia, ja laajennettavia. (Carvallo & Cooper 2011:23; Schneider 2000: 85–86.) 6.4 Standardoitu ja yhteen toimiva Standardien tärkein ominaisuus on yhteensopivuus ja avoimuus. Standardien avulla erivalmistajat voivat suunnitella ja toteuttaa yhteensopivia laitteistoja ja mahdollisimman moni taho voi osallistua uusien innovaatioiden kehittelyyn. 66 SG:ssä keskeisinä tavoitteina on parantaa jakeluverkon toiminta varmuutta, säästää energiaa ja mahdollistaa paikallinen uusiutuva energiantuotanto. On mahdotonta käsitellä työssä kaikkia SG:hen liittyviä standardeja laajemmin, mutta laaja kirjo standardeja löytyy muun muassa NIST (2010:50–73) raportista. Käsittelemme tässä luvussa tälle työlle merkittävintä älykkään sähköverkon kommunikaatiota määrittävää standardia IEC 61850. 6.4.1 IEC 61850 IEC 61850 on sähköasema-automaation suunnitteluun luotu standardi. Sen pääasiallisena tarkoituksena on luoda yhtenäinen ja avoin tiedonsiirto- protokolla, jonka avulla eri valmistajien sähköasemalaitteet ovat yhteensopivia. IEC 61850 määrittely perustuu seuraaville standardeille: IEC 62439 High Availability Networks, IEC 62351-6 Security for IEC 61850, IEC 61400-25 Wind power plants (Siemens AG 2008: 12). Koska IEC 61850 ensimmäinen versio on tarkoitettu vain sähköaseman sisäiseen tietoliikenteeseen, sen määritelmää ei käydä tarkemmin läpi, vaan tutustumme seuraavassa luvussa sen toiseen versioon. 6.4.2 IEC 61850-90-x IEC61850 on otettu hyvin vastaan ja sen uskotaan yleistyvän de facto stan- dardiksi sähköaseman sisällä, mutta myös laajemmin kattamaan älykkään sähköverkon tietoliikennettä. Standardin ensimmäinen versio määrittelee pääasiassa kommunikaation muodon ja erilaisten vanhempien protokollien sovittamisen uuteen yhteistoimivaan protokollaan. 67 Standardin uudempi julkaisu IEC 61850 edition 2. lisää standardiin muutamia täysin uusia osuuksia IEC 61850-90-x, jotka kuvaavat tarkemmin niin sanotusti kuinka standardia käytetään. IEC 61850-90-1: määrittää standardin käytön sähköasemien välisessä tietoliikenteessä sekä IEC 61850-90-2 määrittää standardin käytön sähköaseman ja valvomon välisessä tietoliikenteessä. (ABB 2010a: 48.) IEC 61850 toiseen versioon on sisällytetty Ethernetin yli toimiva synkronointi- standardi IEEE1588v2 (Precision Time Protocol, PTP). Se pystyy synkronoimaan verkon laitteet parhaimmillaan alle mikrosekunnin tarkkuudella. Verkon kaikkien laitteiden ei tarvitse tukea IEEE1588v2 standardia, mutta ilman tukea olevat laitteet lisäävät synkronoinnin epätarkkuutta. (ABB 2010a: 49.) Tämän lisäksi standardi määrittelee kaksi erilaista redundantiusprotokollaa HSR ja PRP, joiden avulla on mahdollista saavuttaa katkeamaton saatavuus. Nopea palautumisaika laite- tai siirtotieviasta johtuneesta yhteyden katkeamisesta on erittäin merkittävä varsinkin jakeluverkon suojalaitteiden (IED) tosiaikaisessa ohjauksessa. (ABB 2010a: 57–59.) 6.5 Älykkään sähköverkon sovellusten integrointi Niin kuin NIST (2010: 35) käsitetasoselvityksestä käy ilmi, vuorovaikutuksella on tärkeä rooli. Tasojen helpommaksi integroitavuudeksi ja yhteensopivuudeksi Carvallo & Cooper (2011: 200–202) esittää koko tietoliikenneverkon toteuttamista IP-pohjaisena, jolloin integrointi voidaan suorittaa jo verkkotasolla ja investointi kustannukset laskevat huomattavasti. Carvallo & Cooper kutsuu tätä integrointielementtiä älykkään sähköverkon optimointimoottoriksi (Smart Grid Optimization Engine, SGOE). 68 Nykyaikainen sähköverkon valvonta suoritetaan usean eri järjestelmän kuten DCS, EMS/SCADA, OMS, AMI ja DR kautta. Näiden yhteistulkinta on valvo- mossa toimivan ihmisen varassa. Tämän tulkinnan antaman informaation varassa verkon hallinta suoritetaan. Kyseinen järjestely on toiminut tähän asti, mutta homma karkaa käsistä, kun hajautetut kaksisuuntaiset ”kuormat” lisääntyvät mahdollistaen kaksisuuntaisen energiavirran. (Carvallo & Cooper 2011: 41.) Kuva 22. SG 1.0 integrointi sovellustasolla (Carvallo & Cooper 2011: 35). SGOE ei ole yleisesti SG kirjallisuudessa esitetty ajatus, mutta se on mielenkiintoinen ja kirjallisuuskatsauksen perusteella kokoaa yleisesti esitettyjä ajatuksia. SGOE:n on siis tarkoitus poistaa erilaisten sovellusten siiloutuneisuus, jotta voidaan mahdollistaa koko sähköverkon edistynyt 69 optimointi ja tehokas ohjaaminen. Se toimii Kuva 23 (vrt. kuva 22) esittämällä tavalla kaikkien sovellusten alla kooten sisäänsä koko edistyneen mittaus- infrastruktuurin (AMI). SGOE toimii ASG:n sydämenä ja IP-pohjainen verkko on sen toiminnan kannalta kriittinen. Joten sen tarpeellisuudesta on Carvallo & Cooperin (2011:14) mukaan turha kiistellä, mutta aikataulusta halutessaan voi. Kuva 23. ASG:ssa integrointi verkkotasolla (Carvallo & Cooper 2011: 38). Carvallon & Cooperin (2011: 41) mukaan SGOE:n tulee: • pystyä toimimaan kaikissa IP-verkoissa, • täyttää täydellinen tietoturva (NIST, NERC, CIP ja FIPS), • pystyä operoimaan lähes tosiaikaisesti 100 ms tai alle, 70 • oltava superyhteensopiva (muuntajat, jakelumuuntajat, kytkimet, erottimet, kapasitoripankit, mittarit, invertterit) ja • pystyä sopeutumaan tulevaan kasvavaan tarpeeseen. 6.6 Ulkoistaminen Verkon julkisuus on sähköverkon turvallisuuden kannalta merkittävää. Mikäli tietoliikenneverkko on täysin erillään muista verkoista, siihen hyökkääminen on hankalampaa. Tämä ei kuitenkaan vapauta tietoverkkoa tietoturva- ongelmasta. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Iranin ydinvoimalan suljettua järjestelmää, johon onnistuneesti murtauduttiin käyttämällä USB-tikun avulla levitettyä haittaohjelmaa. Tähän asti sähköverkkoyhtiöt ovat käyttäneet vähäisissä yhteyksissään usein omia verkkoja, mutta tietoliikenneyhteyksien tarpeen laajeneminen on tehnyt julkisen verkon taloudellisesti kannattavammaksi. Riippumatta siitä, kulkeeko sähköverkon automaation tietoliikenneyhtiön omassa verkossa vai julkisessa verkossa, suurimman osan tietoliikenteestä joka tapauksessa tulee olla julkisessa verkon kautta saatavilla. Vertaillessa oman verkon ja ulkoistetun tietoverkkopalvelun kustannuksia, sähköverkkoyhtiön on hyvä muistaa, että tietoliikenneverkko sisältää paljon muutakin kuin sen hankinta ja rakentaminen. Se vaatii asiantuntevaa ylläpitoa, valvomista, huoltoa ja monia muita palveluita. Jos nämä unohtuvat, voi oman verkon rakentaminen tuntua edulliselta ratkaisulta. Totta on kuitenkin, että luotettavan, turvallisen ja korkeansaatavuuden verkon rakentaminen ei ole halpaa, eivätkä sen kustannukset sijoitu pelkästään rakennusvaiheeseen. 71 Kokonaistaloudellisesti on järkevää jakaa yhtä laadukasta ja kallista tieto- liikenneverkkoa kuin rakentaa useita rinnakkaisia verkkoja Työn aikana tehdyissä haastatteluissa nousi selvästi esille yhtenä pääkysymyksenä ulkoistamiselle se, että tietoverkkopalveluiden tulisi olla ainoastaan yhden vastuutahon takana, jotta mahdollisessa vikatilanteessa ei ilmaannu vastuun pompottelua eri tietoverkko-osapuolten välillä. Taulukko 9. Ulkoistamisen hyödyt ja haitat. Hyödyt Haitat Luotettavampi tietoliikenne verkko taloudellisemmin Verkko ei ole täysin omassa hallinnassa Ammattitaitoinen ylläpito ja huolto Ei tiedetä, mitä laitteita verkossa on ja mitkä ovat sen heikot kohdat Monipuoliset yhteydet Verkon laitteiden sijoittelua ei voida suunnitella itse Ei tarvitse maksaa turhasta kaistasta 6.7 Pohdintoja eri tietoliikennetekniikoiden soveltuvuudesta Yleisenä periaatteena voidaan pitää, että mikäli SG:n osana toimiva laite ei vaadi liikuteltavuutta ja sille on kiinteä yhteys helposti saatavilla, se otetaan käyttöön luotettavana ja nopeana yhteytenä. Mikäli yhteyttä ei ole valmiina, on tutkittava, pystytäänkö vaatimukset täyttävä liityntäyhteys tarjoamaan langattomasti. Kriittiselle yhteydelle langaton voi tarjota etuna mahdollisesti useamman reitin verkkoon, mikäli se on useamman liityntäpisteen kantaman alueella, mutta langattomissa yhteyksissä on omat haasteensa. Mikäli saatavuusvaatimus on hyvin korkea, voidaan liityntäverkko tarjota useampaa 72 tekniikkaa käyttäen, jolloin luotettavuus kasvaa. Kuituverkko tarjoaa virtuaalisesti rajattoman kapasiteetin ja parhaan mahdolliseen latenssin. Merkittävin osa kuituyhteyden hinnasta muodostuu kuidun maahan kaivamisesta. Kuituyhteyden korkea hinta on ainoa asia, miksi sitä ei voi perustellusti käyttää älykkäässä sähköverkossa joka paikassa. Todennäköisesti taistelu pidemmän kantaman langattomasta liityntätekniikasta käydään WiMAX:n ja LTE:n välillä. LTE:n suuri ongelma on sen kalliit lisenssit, jolloin sähköverkkoyhtiö ei voi vaikuttaa peittoalueeseen suoraan ostamatta itselleen lisenssiä, eli on vain odotettava, millä tahdilla mobiilioperaattorit verkkonsa rakentavat. WiMAX on mahdollista toteuttaa paikallisin lisenssein. Tämä antaa sille edun, minkä takia sähköverkkoyhtiöiden kannattaa tarkemmin tutkia sen soveltuvuutta koko jakeluverkon tietoliikenneyhteydeksi. Tähän parhaiten soveltuvana kaistana kannattaa huomioida tuleva 1,5 GHz:n varaus sekä sille saatavilla olevat koekäyttöluvat (NDC 2012). Lisäksi tekniikan soveltuvuudessa tulee ottaa huomioon se, että sähköverkon tietoliikennetarve on internet liittymistä poiketen symmetrinen. PLC on esitetty yhtenä mahdollisena yhteytenä sen olemassa olevan siirtotien ansiosta. NDC Oy:n kanssa käydyn haastattelun perusteella on kuitenkin epätodennäköistä, että se olisi sähköverkon automaatiolle paras, edullisin ja toimivin ratkaisu. Hänen mukaansa kaksi pääasiaa, jotka puhuvat PLC:tä vastaan ovat, että se ei pysty nykyisellään luotettavaan tiedonsiirtoon eikä sille ole tarvetta kattavan tietoliikenne infrastruktuurin takia. PLC voi kuitenkin olla käyttökelpoinen tekniikka esimerkiksi kotiautomaatiossa, yhdistämään kotiverkon laitteet sähköverkon yli. Tulee kuitenkin muistaa, että osassa julkaisuja, kuten Laverty et al. (2010: 2), PLC nähdään potentiaalisena jakeluverkon IED-mittaustulosten kapeakaistaisena tiedonsiirtona. Ongelmana on kuitenkin kaistan riittämättömyys laitteiden lisääntyessä, joten vähintäänkin 73 jakeluverkosta sähköasemille kerätty tieto tulee siirtää eteenpäin muilla keinoilla. Riippuen jakeluverkon laitteiden määrästä pullonkaula voi tulla jo aikaisemmin vastaan. PLC:tä käytetään Suomessa sovelluksiin, kuten etäluettavien mittareiden tiedonkeruuseen, joka ei ole kriittistä eikä aikariippuvaista. Samaan sovel- lukseen on käytössä myös GPRS-yhteyksiä, jotka ovat nykyiselle AMR:lle riittäviä. PLC:n tulevaisuus älykkään sähköverkon yhteyksissä on vielä epäselvä, mutta nykyisellään tekniikka on vielä liian epävarma kriittisten sovellusten tietoliikenteelle. Mobiiliverkkojen etuna voidaan yleisesti pitää sitä, että yhteys haluttuun pisteeseen voidaan saada monen tukiaseman kautta. Tällöin toimimaton tukiasema ei estä yhteyttä. VTT:n (2012) Raaseporissa tekemä tutkimus osoitti, että sähköverkon vikatilanteessa 2G- ja 3G-mobiiliverkon redundantius on yhteiskäytössä korkea jopa useamman sähköaseman ollessa alhaalla. Kuva 24 on esitetty hyvin työn aikana saatu käsitys älykkään sähköverkon sovelluskentästä ja niiden tarvitsemien yhteyksien toteutusvaihtoehdoista. Kuvassa tehtävät on jaettu kolmeen osaan: sähkön jakeluun ja laatuun, asiakkaan hallintaan sekä toiminnan hallintaan. Suurtuotantolaitokset, siirtoverkon suojaus ja tarkkailu sekä sähköasemat ovat yhdistetty sähköverkkoyhtiön toiminnalliseen keskukseen laajan kuituverkon avulla. Sähkönjakeluverkon automaation, paikallinen pientuotannon, sähköautojen lataus pisteiden sekä asiakkaiden kulutuksen ohjaaminen tapahtuu kuitu- ja langattomien liityntäyhteyksien avulla. 74 Kuva 24. Alcatel Lucentin ehdottama älykkään sähköverkon sovellukset ja tietoliikennetekniikat (Alcatel Lucent 2012a: 1). 75 7. ANVIAN TIETOLIIKENNEVERKKO JA PALVELUT Anvian tietoliikenneverkko kattaa suurimman osan vanhan Vaasan läänin alueesta. Se tarjoaa oman verkkonsa alueella kuluttaja-asiakkaille laajakaistayhteyksiä ja niiden mukana niin sanottuja Triple Play- ja pilvipalveluita. Yritysasiakkaille tarjotaan yhteyksiä ja palveluita laajemmallekin alueelle. Kiinteät laajaverkot toimivat Suomessa luonnollisena monopolina, jotta vältetään turha infrastruktuurin päällekkäisyys. Näin taloudellisesti järkevä tila saavutetaan yhdellä toimijalla. Laajaverkon omistaja voi siis toimia internetyhteyden tarjoajana, mutta muillekin osapuolille on tarjottava tasapuoliset olosuhteet. Langaton tietoliikenne haastaa langallisen siirtoverkon ja tietoliikennepalveluille on aitoa kilpailua. 7.1 Tietoliikenneverkko Anvian tietoliikenneverkon selkärangan muodostaa aluedataverkko, jotka on toteutettu laadukkailla Carrier Grade Ethernet -reitittimillä ja kytkimillä. Niiden välisenä siirtotienä toimii musta kuitu, joiden avulla muodostetaan korkean saatavuuden takaavia rengasverkkoja. Anvian tietoliikenneverkko on yhdistetty maailmanlaajuiseen tietoverkkoon ja sen alueella toimivat konesalit on liitetty suoraan aluedataverkkoon. 7.1.1 Anvian aluedataverkko Kuva 25 mukaisesti Anvian aluedataverkko muodostuu runkoverkosta ja metroverkoista, jotka muodostavat useita maakuntia kattavia rengasverkkoja. 76 Aluedataverkko pystyy tarjoamaan jopa terabitin yhteyden käyttäen 100 Gb Full Duplex -portteja. Runkoverkon reitittimistä lähtevät metroverkot muodostavat ensin järeämpien kytkimien avulla renkaita reitittimien välille. Niistä lähtee laajemman alueen metroverkot, joiden liityntäpisteinä toimivat kytkimet ovat varavoimalla turvatuissa laitetiloissa. Kuva 25. Anvian aluedataverkon ja liityntäyhteyksien periaatekuva. Runko ja metroverkko muodostavat IP/MPLS-kokonaisuuden, jossa asiakkaille voidaan luoda omat QoS-profiilit, joissa liikenne on priorisoitu vaatimuksien mukaisesti. Lisäksi IP/MPLS mahdollistaa Ethernet-pohjaisten yksityisten virtuaaliverkkojen (VPLS) luomisen, jonka sisällä tieto kuljetetaan PTP käyttäen hyväksi yhteys kohtaisia tunneleita. Aluedataverkko tukee laajasti internet protokollan tietoturvaominaisuuksia (IPsec) ja on IPv6-yhteensopiva. 77 Aluedataverkko mahdollistaa palvelukohtaisen QoS-määrittelyn, jonka avulla yksittäisten palveluiden priorisointi alkupisteeltä päätepisteelle on mahdollista. Palvelumääritykset ja nopeusmääritykset voidaan tehdä valvomosta käsin. Nopeus voidaan muuttaa valvomosta ilman katkoja j