Saara Kulmala Olosuhteiden muuttumisen huomioiminen pitkäkestoisissa liike-elämän sopimuksissa [Subject] Vaasa 2025 Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö Talousoikeuden Pro Gradu -tutkielma Kauppatieteiden maisteriohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö Tekijä: Saara Kulmala Tutkielman nimi: Olosuhteiden muuttumisen huomioiminen pitkäkestoisissa liike- elämän sopimuksissa: [Subject] Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Talousoikeus Työn ohjaaja: Mika Kärkkäinen Valmistumisvuosi: 2025 Sivumäärä: 86 TIIVISTELMÄ: Sopimustoiminta ja sopimukset ovat merkittävä osa yritysten liiketoimintaa, ja siksi niiden laa- dukas toteuttaminen on tärkeää liike-elämässä menestymiseen. Erityisesti pitkäkestoiset sopi- mukset ovat liike-elämässä keskeisessä roolissa. Niiden avulla yritysten on mahdollista saavuttaa liiketaloudellisia tavoitteitaan luomalla yhteistyösuhteita toisten yritysten kanssa. Pitkän sopi- mussuhteen aikana voi myös todennäköisemmin kuin lyhyen sopimussuhteen aikana tapahtua sen tasapainoon vaikuttavia muutoksia olosuhteissa. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten olosuhteiden muutoksiin voidaan ennakol- lisesti varautua yritysten välisissä pitkäaikaisissa liikesopimuksissa. Erityisesti on ollut tarkoitus painottaa sellaisia ennakoinnin välineitä, joiden avulla sopimussuhdetta ja yhteistyötä voidaan jatkaa olosuhteiden muutoksesta huolimatta. Tutkimus on toteutettu käyttäen menetelmänä oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Lähteinä tutkimuksessa on käytetty oikeudellista kirjallisuutta, oikeudellisia artikkeleita, ajantasaista Suomen lainsäädäntöä sekä suomalaisten tuomioistuin- ten ratkaisuja. Tutkimuksen johtopäätökset on saatu aikaan lähteitä systematisoimalla ja tulkit- semalla. Tutkimuksessa on havaittu, että olosuhteiden muuttuminen pitkäkestoisen sopimussuhteen ai- kana on moninainen ilmiö. Tämä johtuu siitä, että yritysten väliset yhteistyötä painottavat pit- käkestoiset liikesopimukset ovat hyvin yksilöllisiä, joten myös niiden aikana mahdollisesti tapah- tuvat olosuhteiden muutokset ovat yksilöllisiä. Mahdollisia olosuhdemuutostilanteita ovat esi- merkiksi yhteiskunnan muutos, yhtiöoikeudelliset muutokset, kustannusten nousu tai lakimuu- tokset. Olosuhdemuutoksiin varautuminen tavalla, joka mahdollistaa sopimussuhteen jatkami- sen osapuolten välillä muutoksesta huolimatta, voi olla mahdollista ennakoivan oikeuden, jous- tavien ja neuvottelun varaa jättävien sopimusehtomuotoilujen sekä asiakirjan ja sen sisältämien ehtojen selkeän ja käyttäjälähtöisen muotoilun avulla. Ennakoivaa oikeutta voidaan hyödyntää erilaisten riskien ja mahdollisuuksien hallinnan keinojen avulla. Toisin sanoen sopimushallinnan toimivalla järjestämisellä yrityksen sisällä. Joustavia eh- torakenteita voidaan hyödyntää sopimuksissa esimerkiksi avoimen ehdon, uudelleenneuvotte- luehdon, indeksiehdon tai hardship -lausekkeen muodossa. Joustavien rakenteiden hyödyntä- minen edellyttää sopimuksen osapuolten väliseltä kommunikaatiolta avoimuutta ja jatkuvuutta. Ilman toimivaa kommunikaatiota yritysten välistä yhteistyötä ei voida järjestää onnistuneesti pitkällä tähtäimellä. AVAINSANAT: pitkäkestoinen sopimus, liikesopimus, olosuhteiden muuttuminen, joustava sopimus, riskienhallinta 3 Sisällys 1 Johdanto 6 1.1 Tutkimuksen taustaa 6 1.2 Tutkimusongelman tarkentaminen 8 1.3 Tutkielman rakenne 8 1.4 Tutkielman menetelmä ja lähteet 9 2 Sopimuksen teon riskit 10 2.1 Liikesopimusten mahdolliset olosuhteiden muutokset 11 2.2 Sopimusriski suhteessa olosuhteiden muutoksiin 16 2.3 Riskienhallinta 19 2.3.1 Aika ennen sopimusta 21 2.3.2 Riskienhallintamalli 23 2.3.3 Sopimusriskien ja -mahdollisuuksien hallintasuunnitelma 25 3 Sopimusneuvottelut ja sopimusasiakirjan laatiminen 29 3.1 Sopimusneuvotteluiden merkitys 30 3.2 Prekontraktuaalinen sopiminen ja muotovarauma 33 3.3 Esisopimus 34 3.4 Asiakirjan selkeys ja tulkinta 37 3.5 Asiakirjan keskeinen sisältö 39 3.6 Sopimusrikkomuksen seurausten määrittely ja vastuunrajoitukset 42 4 Olosuhdemuutoksiin varautuminen sopimusten laatimistavalla 45 4.1 Sopimustekniikan tyyppiesimerkit 47 4.2 Prosessikäsitys 49 4.3 Sopimuksen dynaamisuus 50 4.4 Ennakoiva sopiminen 55 4.5 Oikeusmuotoilu 58 5 Olosuhdemuutoksiin varautuminen sopimusehdoin 62 5.1 Yksipuolinen ilmoitus 63 5.2 Avoin ehto 64 4 5.3 Uudelleenneuvotteluehto 65 5.4 Force majeure 68 5.5 Hardship -ehto 72 5.6 Sopeuttamislausekkeet 74 5.7 Indeksiehto 75 6 Yhteenveto ja johtopäätökset 77 Lähteet 81 Oikeustapausluettelo 86 5 Kuviot Kuvio 1. Keskitalon sopimuksellisen riskienhallinnan osat s. 24 Lyhenteet KL Kauppalaki 27.3.1987/355 KKO Korkein oikeus OikTL Laki varallisuusoikeudellisista liiketoimista, Oikeustoimilaki 13.6.1929/228 OYL Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624 6 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen taustaa Pitkäkestoiset sopimukset ovat keskeisessä merkityksessä liike-elämässä. Pitkäkestoisten sopimusten tyypillisiin piirteisiin pitkän sopimusajan lisäksi kuuluvat epävarmuus ja so- pimuksen osapuolten riippuvuus toisistaan. Pitkäkestoisella sopimuksella ohjataan sopi- mussuhdetta, joka on jatkuva ja perustuu yhteistyölle. Tässä tutkimuksessa pitkäaikainen sopiminen katsotaan prosessiksi, jossa sopimus muotoutuu. 1 Sopimuksella voidaan nähdä olevan elinkaari2. Sopimussuhteen elinkaari koostuu ”informaatiovaiheesta, neu- votteluvaiheesta, solmimisvaiheesta, suoritusvaiheesta ja päättämisvaiheesta”. Vaiheet eivät välttämättä toteudu esitetyssä järjestyksessä.3 Seuraavissa luvuissa informaatio- ja neuvotteluvaiheesta käytetään yhdistävää nimitystä sopimuksen suunnitteluvaihe. Sopimusten rooli arvontuottajana on aina ollut merkittävä yritysten välisessä liiketoimin- nassa4. Sopimusten merkitys on vielä korostunut yritysten kasvaessa ja yhteistyötahojen lisääntymisen myötä. Yritykset tekevät nykyään sopimuksia saavuttaakseen liiketoimin- nalliset tavoitteensa eivätkä pelkästään tuomaan oikeudellista turvaa oikeudellisina asia- kirjoina5. Sopimuksen tehtäviksi voidaan ajatella vaihdantasuhteen luominen ja mahdol- listen suhteen aikana ilmenevien ongelmien ratkaisu6. Sopimuksilla voidaan hallita ris- kejä sekä luoda arvoa, kannattavuutta ja kilpailuetua. Sopimuksilla on myös keskeinen rooli onnistuneen yritysten välisen yhteistyön luonnissa.7 Yleisesti ottaen sopimuksilla tavoitellaan positiivisia tuloksia, mutta sopimussuhteen ai- kana voi tapahtua myös epätoivottuja asioita 8 . Erityisesti pitkäkestoisissa 1 Nystén-Haarala (1998), s. 6 ja 8. 2 Nystén-Haarala (2017), s. 1021. 3 Annola (2003), s. 29. 4 Finnegan (2021), s. 1. 5 Haapio ja Siedel (2013), s. 11. 6 Finnegan (2021), s. 1. 7 Haapio ja Siedel (2013), s. 11. 8 Hemmo (2005), s. 11. 7 liikesopimuksessa olosuhteiden muutokset voivat olla tällaisia asioita, jotka vaikuttavat osapuolten sopimuksen velvoitteiden tasapainoon ja voivat johtaa sopimuksen päätty- miseen. Syyksi tälle voidaan esittää olosuhteiden muutosten ennustettavuuden vaikeu- tumista aina pidemmälle tulevaisuuteen mentäessä. Hankalinta sopimuksissa on tekni- sesti ratkaista, miten ennalta-arvaamattomat, pitkävaikutteiset ja olennaiset olosuhtei- den muutokset, joilla on merkittävä vaikutus sopimuksella alun alkaen luotuun kustan- nusrakenteeseen, niissä huomioidaan.9 Myös se miten sopimukseen saadaan konkreti- soitua pitkäkestoisen yhteistyön pelisäännöt, luo oman haasteensa10. Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset ovat sopimusjärjestelyinä usein yksilöllisiä ja mo- nisyisiä. Niiden juridisen suunnittelun ja valmistelun tulee näin ollen olla perusteellista. Sopimusten ehtojen muotoilun merkitys korostuu. Sopimusvalmisteluun, kuten sopi- musneuvotteluihin käytetty aika saa tällöin erityistä merkitystä.11 Valmisteluun käytetty aika toisaalta vaikuttaa suoraan niiden kustannuksiin. Yritykset joutuvatkin punnitse- maan valmistelun hyödyn ja kustannusten sudetta.12 Sopimusten rooli ei ole yksiselitteinen tai yhtenäinen 13 . Sopimusosaamisen haasteet ovat riippuvaisia yrityksen toimialasta, koosta, oikeudellisesta toimintaympäristöstä ja markkinoiden kotimaisuudesta tai kansainvälisyydestä. Nämä tekijät vaikuttavat myös sopimusten hallinnointiin yrityksen markkina-aseman ja sisäisten resurssien lisäksi.14 Yri- tysten sopimusoikeudelliseen liiketoimintaosaamiseen kuuluu muun muassa optimoida sopimusehdot liiketaloudellisesti, strukturoida oikeusseuraamukset, analysoida enna- kointimahdollisuudet ja ratkaista kysymykset tehokkaasta riskinkantajasta ja sopimusrik- komuksesta 15 . Yritys voi hyvin johdetusta sopimusosaamisestaan saada itselleen 9 Tieva (2008), s. 439. 10 Sorsa (2009), s.136. 11 Tieva (2006), s. 243–244. 12 Kaave (2020), s. 15. 13 Finnegan (2021), s. 1. 14 Sorsa (2009), s. 138. 15 Rudanko (2004), s. 1230. 8 voimavaran, joka on parhaimmillaan perusta kilpailuedulle ja vähimmilläänkin se kuiten- kin tukee liiketoimintaa16. 1.2 Tutkimusongelman tarkentaminen Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yritys voi pitkäkestoisten liikesopi- musten valmisteluprosessissaan laajasti pyrkiä huomioimaan mahdolliset tulevat olo- suhteiden muutokset sopimuksissaan tavalla, jolla sopimuksen jatkaminen voisi olla mahdollista muutoksesta huolimatta. Tutkielmassa keskitytään aikaan ennen sopimuk- sen solmimista ja se on tästä näkökulmasta ennakollinen, vaikka olosuhteiden muutokset ovat jälkiperäisiä muutoksia, jotka tapahtuvat sopimuksen solmimisen jälkeen ja vaikut- tavat sopimuksiin niiden suoritusvaiheessa17. Tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti neuvottelujen kautta syntyvään sopimukseen18. Tutkimuksessa lähestytään olosuhdemuutosten huomioimista neljästä näkökulmasta. Näkökulmat ovat olosuhdemuutosriskien tunnistaminen, näiden riskien liittäminen so- pimukseen joustavuudella, sopimusasiakirjan selkeä laadinta ja varautuminen ehdoilla. Tutkielmassa halutaan kiinnittää huomiota ennakoinnin haasteeseen ja pitkäkestoisten sopimusten epätäydellisyyteen. Epätäydellisyys johtuu siitä, ettei kaikkia olosuhteiden muutoksia pystytä ennakoimaan. Tutkielmassa tuodaan siksi esiin joustavan sopimusra- kenteen luomat mahdollisuudet sopimuksen tarkistamisessa, täsmentämisessä ja täy- dentämisessä.19 1.3 Tutkielman rakenne Tutkielma on jaettu viiteen päälukuun. Luvussa kaksi käydään läpi liikesopimuksille mah- dollisia olosuhteiden muutoksia ja hyväksyttävän sopimusriskin suhdetta olosuhteissa 16 Sorsa (2009) s.132. 17 HE 181/2014 vp, s.9. 18 Hemmo (2003 a), s. 129. 19 Nystén-Haarala (1998), s. 7. 9 tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi käydään läpi, miksi ennen sopimuksen solmimista tapah- tuva riskien tunnistaminen on tärkeää pitkäkestoisissa sopimuksissa, ja minkälaisilla pro- sesseilla riskejä voidaan tunnistaa ja hallita. Luvussa kolme keskitytään sopimuksen syn- tymiseen neuvotteluiden kautta, koska pitkät liikesopimukset ovat usein paljon valmis- telua vaativia ja yksilöllisiä sopimuksia20. Luvussa kolme tuodaan myös esiin, mahdolli- suus esisopimuksen solmimiseen, koska pitkäkestoisen liikesopimuksen osapuolten voi olla tarpeellista aloittaa sopimuksen valmistelutoiminet jo ennen varsinainen pääsopi- muksen tekoa21. Lisäksi käsitellään keskeisiä sopimusasiakirjan elementtejä. Luvussa neljä keskitytään siihen, miten joustavan rakenteen saavuttamiseen sopimuk- sissa on mahdollista eri teorioiden näkökulmista. Oikeusmuotoilu nostetaan esiin, koska sopimusten viestintävälineellinen arvo osapuolten yhteistoiminnassa, ei saa kärsiä liian monimutkaisista ja vaikeaselkoisista sopimusrakenteista. Sopimuksen sisällön tulee olla hallittavissa22. Luvussa viisi esitellään sopimusehtoja, joita olosuhteiden muutosten huo- mioimisessa voidaan esimerkiksi käyttää, ja luvussa kuusi esitetään yhteenveto ja johto- päätökset. 1.4 Tutkielman menetelmä ja lähteet Tutkimusmenetelmänä on perinteisesti oikeustieteessä käytetty menetelmä oikeusdog- matiikka eli lainoppi, jossa voimassa olevaa oikeutta tulkitaan ja systematisoidaan. Sys- tematisointi tarkoittaa voimassa olevan oikeuden jäsentämistä. Oikeusdogmatiikassa johtopäätökset saadaan aikaan käyttämällä oikeudellista argumentaatiota ja tulkintaa.23 Lähteinä tutkielmassa on käytetty pääasiassa oikeudellista kirjallisuutta ja oikeudellisia artikkeleita, sekä oikeuskäytäntöä eli Korkeimman oikeuden ratkaisuja. Lisäksi on viitattu Suomen lainsäädäntöön ja virallislähteisiin. 20 Tieva (2006), s.243–244. 21 Hemmo (2003 a), s. 253–254 ja Hietala ja muut (Päivittyvä), 5 Yritysjärjestelyt ja yrityskaupat, 5.8 Yritys- kaupat, 5.8.4 Esisopimus ja aiesopimus. 22 Ks. Haapio (2013). 23 Salo (2015), s. 11. 10 2 Sopimuksen teon riskit Sopimukseen kuuluu aina sopimusriski eli mahdollisuus epäedullisesta tapahtumaku- lusta24. Riski voi aiheutua hyödykkeen hinnan kehityksestä, raaka-aineen saatavuudesta, rahoituskustannusten kehityksestä tai rahanarvon muutoksista25. Riski voi liittyä myös suoraan sopimustoimintaan, kuten siihen täyttääkö sopimuskumppani suoritusvelvolli- suutensa, aiheutuuko sopimuksesta tulkintaerimielisyyksiä, jääkö sopimus epäselväksi tai päättyykö sopimus yllätyksellisesti26. Myös se miten sopimussuhteen aikana sopimuk- sen täyttämiseen ylipäänsä vaikuttavat olosuhteet muuttuvat on osa sopimusriskiä27 . Epävarmuutta sopimussuhteen voi muodostua useista lähteistä, kuten tehtyjen arvioi- den oikeellisuudesta, suunnittelusta, logistiikasta ja osapuolten suhteen toimivuudesta28. Liikesopimusten yhteydessä osapuolet sitoutuvat sopimukseen saatavilla esimerkiksi neuvotelluilla ehdoilla huomioiden tilanteen markkinoilla. Osapuolet kantavat riskit, joita sopimuksesta aiheutuu ja toisaalta saavat myös sopimuksesta tulevan hyödyn.29 Kun sopijapuoli päättää sitoutua sopimukseen, on myös arviolla mahdollisista olosuhtei- den muutoksista ja niiden vaikutuksista tässä päätöksessä keskeinen merkitys. Sopimuk- sen osapuolet sitoutuisivatkin sopimukseen todennäköisesti erilaisin ehdoin, mikäli he olisivat tietoisia jostakin tulevasta haitallisesta muutoksesta.30 Sopimuksesta aiheutuvien riskien tunnistaminen ja asianmukainen käsittely, sekä enna- kollinen olosuhteiden muuttumisen arviointi korostuvat, kun liikesopimukset ovat pitkä- kestoisia31. Yrityksen sisällä tapahtuvan yhteistyön eri toimintojen välillä on onnistuttava pitkäkestoisten sopimusten valmistelussa. Erilaisten ongelmatilanteiden ennustaminen 24 Hemmo (2005), s. 11 ja Hoppu (2020), s. 295. 25 Hoppu (2020), s. 295 ja Saarnilehto & Annola (2018), s. 183. 26 Hoppu (2020), s. 295, Annola (2016), s. 98, Hemmo (2015), s. 93 ja s. 113 ja Keskitalo (2002), s. 248. 27 Hoppu (2020), s. 295 ja Keskitalo (2002), s. 248. 28 Kujala ja muut (2013), s. 98. 29 Hemmo (2015), s. 109. 30 Hoppu (2020), s. 295. 31 Tieva (2009), s. 122–123. 11 ja niihin varautuminen sopimuksessa on hankalaa, kun sopimussuhteen pituus kasvaa ja osapuolten määrä lisääntyy.32 Sopimusten alkuperäinen muoto on sitova 33. Sopimuksen kohtuullistaminen liikesopi- musten34 kohdalla on poikkeuksellista, eikä ehtoja sovitella sillä perusteella, että sopi- musriskit ovat realisoituneet ja niiden vaikutukset halutaan poistaa35. Jälkiperäisen koh- tuuttomuuden tilanteessa on myös liikesopimuksen sovittelu vahvemmin perustelta- vissa36. Yritysten kannattaa sovittelukynnyksen vuoksi hallita sopimuksista aiheutuvia ris- kejä sopimustekniikan hallinnalla ja sopimusoikeuden normien osaamisella. Sopimusris- kien hallinnassa yrityksen tulee keskittyä aikaan ennen sopimuksen solmimista. Silloin yritys tutkii mahdollisia sopimuskumppaneita, valitsee sopivan sopimuskumppanin, vai- kuttaa sopimusneuvotteluissa sopimuksen tulevaan sisältöön tai mahdollisesti vetäytyy sopimuksen teosta kokonaan, mikäli neuvotteluiden lopputulos ei turvaa yrityksen etuja.37 2.1 Liikesopimusten mahdolliset olosuhteiden muutokset Liike-elämässä olosuhteiden muutos voi esimerkiksi tarkoittaa suoritusvelvollisen kus- tannusten kasvua, kuten raaka-aineen hinnan nousua, sekä sopimuksen arvon alentu- mista tai lainsäädännön muuttumista38. Pitkäkestoisen sopimussuhteen aikana voi myös tulla voimaan sellaisia viranomaismääräyksiä tai lakeja, joiden vuoksi sopimusta täytyy muuttaa. Tällaiset ulkoiset ja sopimuspuolista riippumattomat tapahtumat voivat aiheut- taa muutoksia esimerkiksi vakiintuneisiin käytänteisiin tai tehdä sopimuksen jopa lain vastaiseksi.39 32 Tieva (2009), s. 112 ja s. 122–123 ja Hoppu (2020), s. 295. 33 Kujala ja muut (2013), s. 94–95. 34 Liikesopimuksessa, jossa osapuolet ovat tasavertaiset ja hyväksyneet sopimusriskit. 35 Hemmo (2018), s. 52 ja Saarnilehto ja muut (Päivittyvä), I LÄHTÖKOHDAT, 3. Siviilioikeuden yleiset peri- aatteet, Sopimusten sovittelu, Sovittelukohtuus. 36 Hemmo (2018), s. 52. 37 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 3. Sopimusoikeuden normisto ja sopimusriskit, Riskien hallinta, Sopimus- prosessi. 38 Hemmo (2005), s. 135. 39 Tieva (2009), s. 123. 12 Olosuhteiden muuttuessa pitkäkestoisen sopimussuhteen aikana kyse on jälkiperäisen kohtuuttomuuden tilanteesta, mikäli sopimuksesta tai sen osasta tulee olosuhdemuu- toksen myötä ennakoimattomasti kohtuuton40. Pääsääntöisesti sopimukset on olosuh- teiden muutoksesta huolimatta pidettävä41. Olosuhteiden muutoksella voi kuitenkin olla vaikutusta sopimuksen sisältöön. Sopimuksen sitovuus ei olekaan suvereeni asia, vaan se on aina johdettava kussakin tilanteessa erikseen.42 Edellytyksenä olosuhteiden muutoksen vaikutukselle sopimuksen sitovuuteen on, että muutoksesta aiheutuneen haitan arvioidaan vaikuttaneen riittävästi sopimuksen sisäl- töön43. Olosuhteiden muutoksen myötä sopimus on saattanut muuttua tarkoituksetto- maksi tai siinä sovitun suorituksen täyttäminen mahdottomaksi. Suoritukset ovat voi- neet myös käydä epäsuhteisiksi osapuolten välillä tai sopimus on muuten muuttunut kohtuuttomaksi. Osapuolten päättämä sopimuksen edellytys on voinut jäädä täytty- mättä. Lisäksi hyväliiketapa on saattanut muuttua tavalla, joka tekee sopimuksesta lain- vastaisen siten, että sopimukseen vetoamisesta muodostuu sen vastaista.44 Erityisesti liikesopimuksissa olosuhteiden muutos voi realisoitua suoritusvelvollisen kus- tannusten kasvuna45. Korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisussa 1982-II-141 on arvioitu muutosta raaka-aineen hinnassa. Tapauksessa maitojauheen hinta oli noussut valtioval- lan toimenpiteiden vuoksi yllättävän nopeasti, aiheuttaen sen, ettei sovittu hinta riittä- nyt edes raaka-ainekustannusten kattamiseen. KKO piti hintaehdon soveltamista ilmei- sen kohtuuttomana, sillä se arvioi hinnanmuutoksen nopeuden olleen ennakoimatonta sopimusta tehdessä. Pitkän sopimusajan aikana tapahtuneet muutokset ihmisten käyttäytymisessä ja yhteis- kunnassa voivat myös olla olosuhteiden muutostilanne. Tämä ilmenee KKO:n ratkaisusta 40 HE 181/2014 vp, s. 9. 41 Saarnilehto & Annola (2018), s. 184. 42 Saarnilehto & Annola (2018), s. 182 ja Karhu (2004), s. 1451. 43 Saarnilehto & Annola (2018), s. 182 ja Karhu (2004), s. 1451. 44 Saarnilehto & Annola (2018), s. 184. 45 Hemmo (2005), s. 135. 13 2019:13, jossa käsittelyssä oli pitkäkestoisten kotitarvejauhatussopimusten irtisanomi- nen. Alkuperäiset sopimukset oli solmittu vuonna 1895. Perustelujensa kohdassa 16 KKO toteaa, että olosuhteet voivat muuttua sopimuksen solmimishetken jälkeen ennakoimat- tomasti, ja niin että muutoksen jälkeen sopimus sellaisenaan sovellettuna voi johtaa koh- tuuttomuuteen.46 KKO toteaa perustelujensa kohdassa 21, että ikuiseksikin tarkoitettu sopimus voi olla ir- tisanottavissa, mikäli sopimuksen toimintaympäristön muutos on olennainen verrattuna sopimuksen solmimishetken olosuhteisiin. Kotitarvejauhatuksen merkitys 2000-luvun alun ihmiselle on merkittävästi vähäisempi kuin 1900-luvun alun ihmiselle. KKO toteaa- kin perustelujensa kohdassa 25, että yhtiölle on aiheutunut myllyn ylläpidosta ja jauha- tusoikeuden voimassaolosta kohtuuton rasitus suhteessa siihen, mikä myllyn todellinen käyttöaste on ollut.47 Lainsäädännön muuttuminen on perinteisesti tunnustettu yhdeksi olosuhteiden muu- toksen muodoksi. Lainsäädännön muuttumisen vaikutus sopimuksen sitovuuteen on pe- rusoikeusharkinnan tyyppitilanne. Tällöin lainsäädännön muutos, joka koskee sopimuk- sessa määriteltyä toimintaa, on muuttuva olosuhde. Sopimuksella ei voida velvoittaa ke- tään rikkomaan lakia, ja näin ollen sopimusvelallinen ei enää ole suoritusvelvollinen. Alun perin sitovasta sopimuksesta tai sen ehdosta tulee siis sitomaton.48 Kulloinkin vallitseva oikeustila ja lainsäädäntö ovat perustana sopimuksenteossa ja sopi- joiden omaksumissa kokonaisjärjestelyn reunaehdoissa. Sopijapuolet kohdistavat oikeu- tetut odotuksensa sopimuksen ehtoihin ja niistä muodostuviin oikeuksiin ja velvollisuuk- siin. Oikeutettuja odotuksia kohdistetaan myös lainsäädäntöön ja oikeudellisiin toimin- tatapoihin, jotka vallitsevat sopimuksen solmimishetkellä ja näin ohjaavat sopimuksen 46 Ks. myös KKO 1990:138. 47 KKO 2019:13. 48 Karhu (2004), s. 1453–1455. 14 tekoa. Myös lainsäädännön muutoksen kohdalla muutoksen on tullut olla sellainen, ettei sitä ole voinut sopimusta tehdessä ennakoida.49 Luottamuksen suojan asema lainsäädännön muuttuessa on merkittävä. Lain muutoksen tapahtuessa sopimuksen teon jälkeen arvioitavaksi tulee taannehtivan lainsäädännön soveltaminen ja toisaalta sopimuksen pysyvyys. Perusteltua tällöin on, että sopimuksen osapuolten luottamuksensuojaan liittyvät näkökohdat ovat erityisen tarkastelun ja val- vonnan alla. Sopimusten pysyvyys on perusoikeusjärjestelmässämme suojattu yhtenä omaisuudensuojan muotona. Omaisuudensuojan ulottuvuus yltää yksityisoikeudellisiin sopimuksiin, joissa on varallisuusarvoinen elementti. Omaisuudensuoja siis varmistaa sopimusten sitovuutta.50 Olosuhteiden muutos voi olla myös yrityksen konkurssi. Käräjäoikeus voi antaa päätök- sen, jossa velallinen asetetaan konkurssiin. Tätä menettelyä kutsutaan konkurssimenet- telyksi. Konkurssimenettelyssä oikeushenkilön itsenäinen määräysvalta asioihin lakkaa ja tämän jälkeen päätöksenteko siirtyy konkurssipesälle. Konkurssipesä tekee myös sopi- mukset ja on niissä osapuolena.51 Esimerkiksi ratkaisussa 1993:20 ään. KKO katsoi, että omistusoikeuden siirtosopimuksen tarkoitus jäi toteutumatta, kun rahoitusyhtiö ei mak- sanut toiselle osapuolelle osamaksuvelkaa ennen konkurssiaan. Konkurssin jälkeen yritys ei enää pystynyt täyttämään sopimuksen tarkoitusta, jolloin sopimus voitiin katsoa rau- enneeksi. Liikesopimuksissa olosuhteet voivat muuttua lisäksi osapuolen oikeushenkilörakenteen tai omistuksen muutoksen myötä. Hemmon mukaan on tärkeää varmistaa sopimuksen jatkuvuus esimerkiksi yritysjärjestelytilanteessa. Tällöin sellaisen tilanteen estäminen, jossa sopimuskumppanin suostumus on edellytyksenä sopimuksen siirtymiselle uudelle yritykselle, on kannattavaa. Järjestelylle voi aiheuta olennaista haittaa, mikäli 49 Karhu (2004), s. 1455–1457. 50 Karhu (2004), s. 1457. 51 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 4. Sopimuksen valmistelu, Sopimuskumppanin tutkiminen, Oikeustoimi- kelpoisuus. 15 suostumusta ei saada. Sopimuskumppani voisi myös asettaa vaatimuksia suostumuksel- leen ja näin pyrkiä käyttämään hyväkseen syntynyttä tilannetta. Toisaalta osapuolelle voi muutostilanteessa olla tärkeää varmistaa sopimuksesta irtaantumisen mahdollisuus, mi- käli sopimuskumppanin muutoksista aiheutuu esimerkiksi riskien lisääntymistä.52 Yhtiöoikeudellisten muutosten kohdalla, joita osakeyhtiön kohdalla ovat muun muassa sulautuminen ja jakautuminen53 olennaista on, tapahtuuko niissä sopimuksen siirto, joka vaatii vastapuolen suostumuksen vai pysyykö sopimus voimassa automaattisesti yhtei- söoikeudellisena seuraantona54. Perusperiaatteena voidaan usein sopimustilanteissa pi- tää sopimukseen perustuvien oikeuksien vapaata siirtomahdollisuutta. Velvollisuuksia puolestaan ei voida vapaasti siirtää kolmannelle. Sopimuksessa voidaan esitetyistä läh- tökohdista kuitenkin poiketa molempiin suuntiin.55 Sulautumisessa osakeyhtiö yhdistyy yhdeksi osakeyhtiöksi toisen osakeyhtiön kanssa. Lopputulemana voi olla kokonaan uusi yhtiö (kombinaatiofuusio) tai toisen yhtiön ole- massaolon jatkuminen (absorptiosulautuminen). 56 Osakeyhtiölain (OYL) 16:1:n mu- kaan ”sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle”. Sopimusoikeu- dellisesti sulautuminen on tästä näkökulmasta yksinkertainen tilanne, koska sopimuksen luomat oikeudet ja velvollisuudet katsotaan kuuluviksi varoihin ja velkoihin. Sopimukset pysyvät näin ollen voimassa ja siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle ilman muutoksia, mikäli sopimusehdoissa ei ole muuta sovittu.57 Perustyyppisessä jakautumisessa yksi yhtiö purkautuu useammaksi yhtiöksi58. Jakautu- minen vaatii sopimusoikeudellisesti sulautumista enemmän huomiota. Jakautuvan yh- tiön oikeuksien ja velvollisuuksien täytyy siirtyä jonkun toisen oikeushenkilön hallintaan. 52 Hemmo (2005), s. 149. 53 Honkamäki ja muut (2018), s. 121 ja 208. 54 Hemmo (2005), s. 149–150 55 Hemmo (2005), s. 150. 56 Honkamäki ja muut (2018), s. 121 ja OYL 16:2. 57 Hemmo (2005), s. 150. 58 Honkamäki ja muut (2018), s. 208 ja OYL 17:2. 16 OYL 17:3:n mukaisen jakautumissuunnitelman rooli on keskeinen, koska siinä jakautuvan yhtiön varojen ja velkojen kohdentuminen määritetään. Jakautumissuunnitelman perus- teella näin ollen selviää, kuka tulee sopimuksen osapuoleksi jakautumisen jälkeen, eikä tällä lähtökohtaisesti ole vaikutusta sopimuksen ehtoihin tai voimassaoloon.59 Jakautumisen seurauksena yrityksen koko pienenee ja yhtiön toiminnot jakautuvat eri yhtiöille60 . Tästä voidaan periaatteessa tehdä johtopäätös, että yrityksen pienentymi- sestä mahdollisesti aiheutuva vähentynyt asiantuntemus, toimitusvarmuuden heikenty- minen tai muut samankaltaiset seikat voisivat mahdollisesti olla perusteita sopimuksen päättämiseen tai tarkistamiseen. Ratkaistaessa muutostekijöiltä vaadittavaa merkitystä on huomioitava, että muutokset kuuluvat jakautuvan yhtiön vastuisiin, eikä sopimus- kumppani voi näihin vaikuttaa.61 2.2 Sopimusriski suhteessa olosuhteiden muutoksiin Sopimustoimintaan liittyvä sopimusriski vaikeuttaa olosuhteiden muutoksen vaikutusten tulkintaa liikesopimuksissa. Tulkinnassa on arvioita, onko olosuhteiden muutos todella ollut ennakoimaton jälkiperäinen tapahtuma vai osa hyväksyttävää sopimusriskiä.62 Mi- käli olosuhteet ovat muuttuneet riittävästi, voittamattomasti ja tuottamuksettomasti, voi olosuhteiden muutoksella olla vaikutusta sopimuksen tai sen osan sitovuuteen. Olo- suhteiden muutos ei välttämättä aiheuta koko sopimuksen kohtuuttomuutta. Se voi myös koskea tiettyä sopimuksen kohtaa. Esimerkiksi mikäli muutoksen myötä tiettyjä ve- lalliselle kuuluvia velvoitteita ei voida toteuttaa, arvioidaan jäljelle jäävien velvoitteiden asemaa. Jos muiden velvoitteiden toteuttaminen on järkevää kyseisessä sopimussuh- teessa, voi sopimus näiltä osin jäädä voimaan. Sopimus voi siis raueta osittain.63 59 Hemmo (2005) s. 152–153. 60 Honkamäki ja muut (2018), s. 208. 61 Hemmo (2005), s. 154. 62 Hemmo (2005), s. 136. 63 Hemmo (2003 b), s. 26–27 ja Tieva (2009), s. 123. 17 Olosuhteiden muutoksen ja sopimusrikin suhdetta on käsitelty KKO:n ratkaisussa 1994:96. Tapauksessa Valioasu Oy, (joka myöhemmin tuli osaksi osuuskuntaa) ja Juho Vainion Säätiö r.s. olivat vuonna 1987 solmineet esisopimuksen, johon sisältyi myös vuokrasopimus. Vuokra-ajaksi oli sovittu kymmen vuotta. Vuokran määrä oli sidottu elin- kustannusindeksiin ja perusindeksiksi oli sovittu maaliskuun 1989 indeksi. Indeksin tar- kistus tapahtui kerran vuodessa. Vuokran kohteena oli niin myymälä- kuin muitakin tiloja. Tilat sijaitsivat Kauppapalatsin talossa Kaisaniemenkadulla Helsingissä. Osuuskunta oli sitä mieltä, että heidän maksama vuokra oli olennaisesti suurempi kuin kohtuullinen käypä vuokra, eikä tälle ollut hyväksyttävää perustetta. Osuuskunta perusteli näkökantaansa asiantuntijalausunnoilla. Vuokrataso liikehuoneis- tojen osalta oli laskenut lisääntyneen uudisrakentamisen vuoksi ja kysyntä oli vähentynyt. Kaisaniemenkadulla tämä oli näkynyt erityisen selvästi, kun sen muotikauppakadun mai- neen tilalle oli tullut halpakauppakadun leima. Tämä oli aiheuttanut vuokrien laskua ja kadun autioitumista. Vuokratasoon vaikutti myös, että vuonna 1992 Kaisaniemenkadulla oli aloitettu metroaseman rakentaminen, mikä hankaloitti kadun liikennettä noin kahden vuoden ajan. Osuuskunta oli yrittänyt järjestää tiloilleen korvaavaa käyttöä siinä onnis- tumatta, ja säätiö ei ollut suostunut muuttamaan vuokrasopimusta. Osuuskunta vaati vuokran alennusta kohtuulliselle tasolle huoneenvuokralain pykälien 112 ja 34 nojalla.64 Säätiö kiisti kanteen kokonaisuudessaan todeten muun muassa, että osuuskunta oli ollut tietoinen vuokrasopimuksen kestosta ja vuokran suuruudesta, ostaessaan Valioasu Oy:n. Koska liikehuoneiston vuokrasopimus on kaupallinen sopimus, se sisälsi riskin molem- mille osapuolille. Riskiä lisäsi pitkä vuokra-aika, joka oli yhdessä sovittu. Riidanalainen vuokrasopimus oli jatkoa samojen sopijapuolten väliseen aiempaan vuokrasopimukseen ja edellinen vuokrasopimus oli loppuaikanaan Valioasu Oy:lle vuokrakehityksen vuoksi ollut todella edullinen. Vuokrasopimus voi siis olla toiselle osapuolelle tappiollinen ja toi- selle voitollinen tarkasteluajanjakson mukaan, kuten liikesopimukset yleensä.65 64 KKO:1994:96. 65 KKO:1994:96. 18 Metroaseman rakentamisesta säätiö lausui, että kiinteistön omistajat olivat nimenomai- sesti halunneet metroaseman, koska he uskoivat sen vilkastuttavan liiketoimintaa. Osuuskunta oli myös ollut allekirjoittamassa sopimusta metroaseman toteuttamisesta. Lisäksi vuokra-aikaa oli metron valmistumisen jälkeen jäljellä vielä neljä vuotta, jolloin vuokralaisen tilanne olisi hyvin toisenlainen kuin riitauttamishetkellä. Säätiölle myönnet- tiin valituslupa hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.66 KKO kumosi hovioikeuden tuomion, ja ei alentanut vuokraa matalasuhdanteen tai liike- huoneiston kauppapaikkana alentuneen arvon vuoksi. Perusteluissaan KKO toteaa muun muassa, että kyseessä on ollut tasavertaiset sopimusosapuolet. Sopimus on ollut mo- lemmille todella merkittävä, joten on syytä pitää selvänä molempien osapuolien harkin- neen sopimuksen tekoa niin solmimishetken kuin koko sopimuskaudenkin näkymillä pai- notettuna. KKO katsoo tulleen näytetyksi, että liikehuoneistojen vuokratasossa on to- della tapahtunut laskua vuosien 1987–1991 välisenä aikana ja tämä koskee juuri ky- seessä olevan kaltaisia vuokrasopimuksia. Laman ja Kaisaniemenkadun kauppapaikka- merkityksen vähentymisen katsotaan olevan pääsyyt laskuun.67 Kokein oikeus katsoi, että elinkeinonharjoittajan tulee varautua suhdannevaihteluihin sopimusta tehtäessä, koska ne ovat liikeriskejä, jotka kuuluvat pitkäkestoiseen sopimuk- seen. Suhdannevaihtelut eivät vaikuta vuokran määrään, mikäli vuokra ei ole sidottu tu- lokseen tai liikevaihtoon. Vuokrahuoneiston liikepaikka-arvon muuttuminen kuuluu myös tyypillisiin liikeriskeihin tapauksessa, jossa vuokranantajan toiminnalla ei ole ollut tähän vaikutusta.68 Harkittaessa kyseessä olevaa sopimusta ja kun huomioidaan sen jatkuvan vuoteen 1999 asti ei vuokran alentaminen huoneenvuokralain 112 §:n perusteella ole mahdollista pel- kästään vertaamalla vuokraa samalaisista liikehuoneistoista perittyihin vuokriin 66 KKO:1994:96. 67 KKO:1994:96. 68 KKO:1994:96. 19 matalasuhdanteen vallitessa. Sopimuksenteon perusta ja sopimuskokonaisuus, joihin so- pimuspuolet ovat perustaneet niin suunnitelmansa kuin toimintansa sekä syyt vuokrata- son laskulle on myös huomioitava. Tässä valossa tarkasteltaessa ei vuokran laskulle löydy perusteita, ja paikkakunnan kohtuullisen käyvän vuokran ylittämiselle on kyseessä ole- vassa tapauksessa huoneenvuokralain 112 §:ssä mainittu hyväksyttävä syy.69 2.3 Riskienhallinta Sopimusten voidaan sanoa olevan aina epätäydellisiä ja sopimuksen osapuolten harkin- nassa on se kuinka epätäydelliseksi he päättävät sopimuksensa jättää70. Täydellisessä so- pimuksessa pitäisi pystyä huomioimaan kaikki olosuhteet ja niiden muutokset niin sopi- muksen solmimishetkellä kuin sen kestäessä. Tavoitteen ollessa mahdollisimman täydel- lisen sopimuksen saavuttaminen, sopimuksen tehokkuus ja hyvyys voivat kärsiä.71 Sopi- mussuunnittelun kahdeksi keskeiseksi prosessiksi voidaan katsoa sopimuksen tavoittei- den määrittäminen ja viestintä. Kaikkiin sopimussuhteisiin kuuluu myös suorituskyvyn ja riskienhallinnan suunnittelu. 72 Sopimusten tekeminen, joutuu aina vastakkain kustannusten kanssa. Ex ante73 kustan- nukset nousevat täydelliseen sopimukseen pyrittäessä, ja toisaalta huonosti muotoilluksi jätetystä sopimuksesta voi aiheutua ex post74 kustannusten nousua.75 Sopimussuunnite- luun käytettävän ajan tulee olla sidoksissa kunkin sopimuksen arvoon ja olosuhteiden yksilöllisyyteen. Ohjeellisena sääntönä, siitä milloin sopimuksen muokkaaminen ei enää ole kannattavaa voidaan pitää tilannetta, jossa muokkaamisen jatkamisen kustannukset ylittävät mahdolliset lisätuotot.76 Sopimus kannattaa laatia sitä yksityiskohtaisempana, mitä arvokkaampi on sopimuksen kohde, mitä merkittävämpi on sopimukseen liittyvä 69 KKO:1994:96. 70 Määttä (2005) s. 175. 71 Kaave (2020) s. 14–15. 72 Haapio (2013), s. 33. 73 Ennen sopimuksen solmimista, syntyvät kustannukset, kuten neuvottelukustannukset. 74 Sopimuksen solmimisen jälkeen syntyvät kustannukset. 75 Kaave (2020), s. 15. 76 Määttä (2005), s. 175. 20 erityisinvestointi77, mitä harvemmin sopimuskumppanin kanssa tehdään sopimuksia ja mitä eri aikaisempia sopimuksen mukaiset suoritukset ovat78. Riskienhallintaa kannattaa lähestyä kokonaisvaltaisena ilmiönä. Riskienhallinnassa tulee määritellä kokonaisvastuu, organisoida riskienhallinta, ottaa käyttöön riskienhallinnan työkalut, määritellä riskitasot ja -rajat, järjestää tilintarkastuksen ja sisäisen tarkastuksen koordinointi ja valvonta, sekä toteuttaa yhtiön johdon ja hallinnon läpinäkyvyys osak- keenomistajille eli corporate governance.79 Kokonaisvaltaisen riskienhallinnan toteutta- misella voidaan edesauttaa tavoitteiden saavuttamista, lisätä suunnitelmallisuutta, suo- jata vakuutuskelvottomia riskejä, jakaa tulosta useammille vuosille ja ehkäistä häiriöitä sopimuksissa80. Sopimushallinta yhdistää riskienhallinnan, sopimukset ja sopimustoiminnan. Tievan mu- kaan sopimushallinta on toimintamalli, joka on yrityksessä kehitetty sopimustoiminnan järjestämiseksi kokonaisvaltaisesti. Pääasiallisesti tämä liittyy yrityksen sisäisen toimin- tapolitiikan järjestämiseen.81 Hemmon mukaan näihin päämääriin tähtäävän sopimus- tekniikan järjestämisellä palvellaan erityisesti tapauskohtaisesti räätälöityjä sopimuksia, kuten ”suuriarvoisia ja monimutkaisia elinkeinoelämän sopimuksia, kuten yrityskaup- poja, rahoitusjärjestelyjä tai jakelusopimuksia”. Huolellisella sopimustoiminnalla on paik- kansa kehitettäessä yrityksen standardisoituja sopimuskäytäntöjä.82 Sopimushallinta so- veltuu oikein järjestettynä hyvin pitkäaikaisten liikesopimusten hallintaan83. Sopimushallintaan kuuluu sopimuksen suunnittelu, sisältö sekä toteutus menettelyineen ja asiakirjoineen. Sopimushallinnassa on kaksi pääosa-aluetta, jotka ovat sopimusvalmis- telu ja sopimusten hallinta. Ajallisesti sopimusvalmistelu tapahtuu ennen sopimuksen 77 Erityisinvestointi tarkoittaa erityisesti kyseessä olevaa liiketointa palvelevaa investointia, jonka siirtämi- nen muuhun käyttöön on vaikeaa. 78 Määttä (2005), s. 175–176. 79 Tieva (2009), s. 121. 80 Tieva (2009), s. 121 ja Hemmo (2005) s. 3. 81 Tieva (2009), s. 121 ja 112–113. 82 Hemmo (2005), s. 3. 83 Tieva (2009), s. 112–113. 21 solmimista ja sopimusten hallinta kuuluu sen jälkeiseen aikaan. Yrityksen tulee panostaa molempiin osa-alueisiin. Panostamalla sopimusneuvotteluihin ja sopimusehtojen muo- toiluun yritys voi säästää sopimusriidoista aiheutuneissa kuluissa. Sopimusaikaiset riidat ovat kuitenkin todellisuutta, joten sopimusten hallintaan panostamisen rooli on yhtä lailla merkittävä. Näin ollen joustavien riidanratkaisumenetelmien luomiseen tulee käyt- tää resursseja. Sopimushallinnan toimintamallin käyttöönottaminen vaatiikin yrityksessä aina yrityksen johdon päätöksen ja taloudellisen panostuksen.84 Haapion ja Siedelin mukaan sopimusriskien hallintaratkaisut riippuvat yrityksen koosta, sopimusten tyypistä ja arvosta sekä muista tilannekohtaisista tekijöistä. On myös ole- massa ratkaisuja, joita voidaan soveltaa yleisesti. Sopimusriskien hallinta voidaan usein järjestää yrityksen jo olemassa olevien sisäisten järjestelmien puitteissa, esimerkiksi laa- tujohtamisessa tai sopimushallinnassa. Se voidaan rakentaa sisään myös jo olemassa ole- viin menettelytapoihin, kuten sopimusarviointeihin. Yritysten on näin ollen mahdollista mukauttaa järjestelmiään jopa hyvin pienillä parannuksilla ja päivityksillä ja saada niistä päteviä työkaluja sopimusriskien ja -mahdollisuuksien jatkuvassa tunnistamisessa ja nii- hin reagoinnissa.85 2.3.1 Aika ennen sopimusta Tarjouskilpailu ja sen sisältämät tarjouspyynnöt ja tarjoukset ovat osa sopimushallintaa. Asiaa voidaan tarkastella niin tarjouspyynnön laatijan, että tarjouksen jättäjän näkökul- masta. Ollakseen kattava tarjouspyynnön tulee sisältää kaikki merkittävät tiedot tarjouk- sen kohteesta mahdollisimman tarkasti kuvattuna. Jotta tilaaja saa hyviä ja vertailukel- poisia tarjouksia, tulee tämän panostaa tarjouspyynnön laadintaan. Näin saadaan luotua perusta onnistuneelle pitkäkestoiselle sopimukselle. Tarjouksella yritys puolestaan sitou- tuu esimerkiksi siihen hintatasoon, johon myös mahdollinen tuleva sopimus perustuu. 84 Tieva (2009), s. 112–114. 85 Haapio & Siedel (2013), s. 123–124. Huom. kaikissa viittauksissa Haapion ja Siedelin teokseen on viitattu PDF-version sivujen alareunassa oleviin sivunumeroihin. 22 Tarjouksen sopimusoikeudellinen merkitys on siis oleellinen, kun ajatellaan sopimussuh- detta ja sen kokonaisvaltaista toimivuutta.86 Tarjousten, tilausten ja sopimusten laatimisen menettelytapoihin on panostettava. Sopi- musten laatimiseen käytetyn ajan ja kustannusten minimointi on tehtävä tavalla, josta ei aiheudu sopimusten laadulle haittaa. Tähän toimintaan vaaditaan koko organisaation tu- kea ja panostusta. Organisaation kehittyneellä sopimustoiminnalla voidaan tuottaa kor- kealaatuisia asiakirjoa, vaikkei niiden laatia olisikaan aina sama. Tämä on mahdollista, mikäli prosessit ja tavat toimia ovat hyvin dokumentoituja ja toistettavissa. Kehittynee- seen sopimustoimintaan kuuluu kiinteänä osana dokumentoitujen prosessimallien sys- temaattinen seuranta.87 Sopimusneuvottelut ovat olennainen osa ennakoivaa sopimustoimintaa ja riskienhallin- taa. Yrityksen tuleekin panostaa neuvotteluprosessiin paras osaamisensa. Pitkäkestoisen liikesopimuksen kohdalla tämä voi esimerkiksi olla tiimi, joka koostuu koneista ja osaa- vista jäsenistä ja he voivat edustaa eri ammattiryhmiä. Sopimuskauden aikainen sopi- mushallinta saa hyvät edellytykset onnistuneista neuvotteluista ja näin syntyvästä hy- västä sopimuksesta.88 Sopimusneuvotteluihin voidaan sopimushallinnan näkökulmasta tarkasteltuna liittää hallinnollinen aspekti. Tällä tarkoitetaan neuvotteluiden kattavaa ja selkeää dokumen- tointia. Esimerkiksi muistiot ja pöytäkirjat tulee laatia seikkaperäisesti ja noudattaen huolellisuuttaa, jotta niistä voidaan hakea vastauksia myöhemmin ilmeneviin ongelmiin. Sopimuksen tulkintaan liittyvät ongelmat ovat esimerkiksi tällaisia myöhemmin mahdol- lisesti ilmeneviä ongelmia. Yrityksen tulee järjestää tiedonhallinnalliset menettelytavat selkeästi eli esimerkiksi dokumenttien säilöntätapa ja tästä vastaava henkilö tulee olla tiedossa.89 86 Tieva (2009), s. 118. 87 Haapio (2000), s. 19. 88 Tieva (2009), s. 120. 89 Tieva (2009), s. 120–121. 23 Olosuhteiden muutokset saavat sopimushallinnassa paljon painoarvoa. Jotta olosuhde- muutokset tulee mahdollisimman hyvin huomioiduksi sopimuksessa, yrityksen panos ennakoivaan sopimusvalmisteluun, jossa punnitaan mahdollisia tulevia sopimukseen liit- tyviä olosuhdemuutoksia, on merkittävä. Yrityksen on suositeltavaa tehdä tämä mahdol- lisimman kattavasti. Olosuhdemuutosarvion jälkeen osapuolet neuvottelevat yhdessä olosuhdemuutoksista ja laativat sopimusehdot näiden neuvottelujen pohjalta.90 2.3.2 Riskienhallintamalli Ennakoivalla sopimustoiminnalla voidaan parantaa yrityksen kilpailukykyä ja liiketoimin- nan laatua. Jotta ennakoiva sopimustoiminta voidaan ottaa käyttöön käytännöntasolla, tulee sille luoda toimintamallit. Kehitettävät toimintamallit tuovat esiin ennakoivan so- pimustoiminnan tarjoamat mahdollisuudet yrityksen liiketoiminnan johtamiselle ja hal- linnalle.91 Sopimuksellinen riskienhallinta on yksi osa-alue yrityksen kokonaisvaltaista riskienhallin- taa. Sopimuksellisen riskienhallinnan tavoitteet ovat laajemmat kuin sopimustoimin- nasta aiheutuvien oikeudellisten riskienhallinta. Sen avulla pyritään hallitsemaan myös muita liiketoimista aiheutuvia riskejä hyödyntäen sopimussuunnittelua ja – hallinnointia. Kommunikoinnin yrityksen sisällä on oltava jatkuvaa niin oikeudellisten kuin yleisestäkin riskihallinnasta vastaavien ja liikkeenjohdon välillä. Sopimuksellisen riskienhallinnan yh- tenä tavoitteena on mahdollistaa yhteinen kieli tälle kommunikaatiolle.92 Sopimukselli- sen riskienhallintamallin osa-alueet on esitetty seuraavassa kuviossa 1. 90 Tieva (2009), s. 124. 91 Tieva (2009), s. 121–122. 92 Keskitalo (2002), s. 243–244. 24 Kuvio 1. Keskitalon sopimuksellisen riskienhallinnan osat93 Sopimuksellinen riskienhallinta voidaan kuvata järjestelmälliseksi menetelmäksi enna- koivan sopimustoiminnan hyödyntämiseksi kokonaisvaltaisessa yrityksen riskienhallin- nassa. Sopimuksellisesta riskienhallinnasta saadaan irti paras hyöty, kun sitä toteutetaan isossa yrityksessä, jonka sopimustoiminta on laajaa ja mukana on pitkäkestoisia sopi- muksia. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä esitetyt toimintamallit voivat olla 93 Keskitalo (2002), s. 242. 25 lähtökohtana yrityksen itsensä määrittämille toimintamalleille, joissa huomioidaan yri- tyksen omat tavoitteet ja tarpeet.94 Keskitalon malli nostaa tarkasteluun erityisesti sopimusriskit ja niiden hallinnan. Sopi- musriskien taloudellinen merkitys erityisesti pitkäkestoisissa sopimuksissa on merkittävä. Näin ollen yritysten perustellusti kannattaa panostaa riskien torjuntaan jo sopimuksen suunnitteluvaiheessa. Tämän voidaan ajatella olevan sopimushallinnan ydin. Sopimus- riskien ennakollinen tarkastelu mahdollistaa niiden sopimusteknisen määrittelyn. Käy- tännössä tämä tarkoittaa riskienhallintavälineiden valintaa ja määrittelyä. Sopimukselli- sen riskienhallinnan välineinä tilannekohtaisesti toimivat käytännössä esimerkiksi vakuu- det sekä tilannekohtaiset sopimusehdot ja -mekanismit. Nämä lähestymistavat tulevat luontevasti osaksi myös sopimushallintaa.95 2.3.3 Sopimusriskien ja -mahdollisuuksien hallintasuunnitelma Onnistunut riskienhallintaprosessi tukee sopimustoimintaan osallistuvien ymmärrystä riskialttiista toimista, riskitasosta ja mahdollisista seurauksista. Lisäksi sen avulla voidaan kehittää tehokkaita toimia riskienhallintaan ja riskien aiheuttamien seurausten vähentä- miseen. Sopimusriskien hallinta on prosessi, joka jatkuu koko sopimuksen elinkaaren ajan. Viestintä organisaation sisällä on keskeistä koko prosessin ajan, kuten myös sopi- musriskien jatkuva seuranta.96 Kehittyneeseen sopimusoikeudelliseen riskienhallintaan kuluu niin strategisen kuin operatiivisen sopimuksellisen riskienhallinnan kehittämi- nen97.98 ”Sopimusriskien ja -mahdollisuuksien hallintasuunnitelmalla” pyritään vastaamaan jär- jestelmällisen sopimusriskien hallinnan haasteeseen. Sen avulla luodaan mahdollisuus sopimusprosessien ja asiakirjojen järjestelmälliseen ja ennakoivaan käyttöön. 94 Tieva (2009), s. 122. 95 Tieva (2009), s. 122. 96 Haapio & Siedel (2013), s. 128–130. 97 Strateginen tarkoittaa koko yrityksen sopimustoimintaa ja operatiivinen yksittäisiä sopimuksia. 98 Rudanko (2004), s. 1233. 26 Järjestelmällisyydellä ja ennakoinnilla voidaan vähentää epäonnistumisen ja huonojen tapahtumien mahdollisuuksia ja vaikutuksia ja toisaalta lisätä niitä hyville tapahtumille ja näin synnyttää menestynyttä liiketoimintaa. Lisäksi voidaan tukea järkevää riskinottoa, jossa riski ja hyöty ovat tasapainossa.99 Niin Rudanko kuin Haapio ja Siedelkin jakavat sopimusriskien ja -mahdollisuuksien hallinnan nelivaiheiseksi prosessiksi100. Sitä voidaan hyödyntää koko sopimuksen elinkaaren ajan101. Haapion ja Siedelin mukaan ensimmäisessä suunnitelman onnistumisen perustavassa vaiheessa ”ymmärretään sopimusten liiketoiminnallisia ja oikeudellisia ulottuvuuksia sekä sopimusten vaikutuksia liiketoiminnan onnistuneisiin lopputuloksiin ja niihin liitty- viin riskeihin”. Ymmärtämisen mahdollistamiseksi liiketoiminnan ja sopimusten kannalta keskeiset lait tulee tuntea. Vaiheeseen kuuluu tärkeinä osa-alueina ymmärrys siitä, mil- loin sopimukset syntyvät, ymmärrys niiden ehdoista olivat ne näkyviä tai eivät, sekä tie- toon perustuva sopimusneuvottelu ja sopimusten hallinnoinnin osaaminen. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, milloin ammatillisen oikeusavun käyttämisestä saadaan hyötyä.102 Haapion ja Siedelin mukaan toisessa vaiheessa sopimusriskit ja -mahdollisuudet tunnis- tetaan. Tässä vaiheessa tulee ymmärtää riskien ja mahdollisuuksien syyt, sekä millaisia seurauksia niistä aiheutuu. Jotta riskit ja mahdollisuudet voidaan tunnistaa, tulee mää- rittää niin kyseessä olevan sopimusjärjestelyn kuin myös laajemmin koko liiketoiminnan tavoitteet. Toisesta vaiheesta saadaan yleensä lopputulokseksi useita erilaisia tunnistet- tuja riskejä ja mahdollisuuksia, jotka asetetaan tärkeysjärjestykseen vaiheessa kolme.103 Tämä on Rudangon esityksen ensimmäinen vaihe, jota hän pitää sopimushallinnan pe- rustana. Rudanko jakaa seuraavat vaiheet riskien arviointiin, käsittelyyn ja seurantaan.104 99 Haapio & Siedel (2013), s. 132. 100 Haapio & Siedel (2013), s. 134 ja Rudanko (2004), s. 1232. 101 Haapio & Siedel (2013), s. 134. 102 Haapio & Siedel (2013), s. 135. 103 Haapio & Siedel (2013), s. 135-136. 104 Rudanko (2004), s. 1232. 27 Haapion ja Siedelin vaiheessa kolme tarkastellaan sopimusriskejä ja -mahdollisuuksia. Tarkastelun avulla selvitetään, millainen riski tai mahdollisuus on kyseessä, jotta niille voidaan asettaa taso. Taso muodostuu tapahtuman seurausten ja niiden todennäköisyy- den perusteella. Riskien yhteydessä todennäköisyys voidaan kuvata ”harvinaisena, epä- todennäköisenä, mahdollisena, todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä”. 105 Seu- raukset voidaan kuvata ”merkityksettömiksi, pieniksi, kohtalaisiksi, keskikokoisiksi, suu- riksi tai katastrofaalisiksi, jolloin riskit luokitellaan mataliksi, keskikokoisiksi, suuriksi tai erittäin suuriksi”. Riskien ja mahdollisuuksien todennäköisyyksien selvittäminen on hyö- dyllistä ajatellen niiden käsittelyä. Esimerkiksi epätodennäköiseksi arvioidut riskit voi- daan hyväksyä ja käsitellä todennäköisemmät, ja toisaalta voidaan tavoitella todennäköi- sempiä mahdollisuuksia ja jättää epätodennäköisemmät huomioimatta.106 Haapion ja Siedelin vaiheessa neljä vastataan sopimusriksien ja -mahdollisuuksien hal- lintaan. Tässä vaiheessa kehitetään ”vaihtoehtoja ja toimia merkittävimmiksi arvioiduille riskeille ja mahdollisuuksille”. Lisäksi otetaan käyttöön kontrollit, joiden avulla mahdolli- suuksia voidaan parantaa ja riskejä vähentää tai jopa poistaa. Riskienhallintaan tarvitta- vien kontrollien ”valitseminen, kehittäminen ja toteuttaminen” ihanteellisesti tapahtuu kirjaamalla tarvittavat toimet eli valvonta ja kontrollit riskin hallintaan. Myös tässä seu- raukset ja todennäköisyys ovat keskeisessä roolissa.107 Riskin käsittely ja niihin suhtautuminen voi tapahtua riskin pitämisellä omalla vastuulla, siirtämisellä, poistamisella sekä sen todennäköisyyttä tai seurauksia vähentämällä108 . Riskin siirtäminen voidaan toteuttaa sopimuslausekkein toiselle yritykselle, esimerkiksi tuotevastuuta voidaan siirtää eteenpäin jakeluportaassa tai rikipitoinen toiminta siirre- tään tytäryhtiön nimiin. Vakuuttaminen on myös riskinsiirron muoto.109 Kakki sopimus- riskien hallintavaihtoehdot ovat avoinna ennen sopimukseen sitoutumista, mutta tämän 105 Haapio & Siedel (2013), s. 137–138. 106 Haapio & Siedel (2013), s. 138. 107 Haapio & Siedel (2013), s. 142. 108 Haapio & Siedel (2013), s. 142 ja Rudanko (2004), s. 1232. 109 Rudanko (2004), s. 1232. 28 jälkeen vaihtoehtoja on vähemmän. Riski ei kuitenkaan useinkaan kokonaan poistu siir- rolla ja usein käytännössä syntyykin jaetun riskin tilanne. Jaettu riski on monissa yhteis- työsopimuksissa hyvä vaihtoehto. Riskin välttäminen voi tarkoittaa, ettei sopimuksessa edetä tai sopimuksen vastuualueista voidaan sopia uudelleen.110 Sopimusriskien hallinnan keinoina voi ensimmäisenä ajatuksena olla erilaiset sopimus- tekniset keinot, kuten erilaiset vastuuta rajoittavat sopimusehdot. Kuitenkin tehokkaam- miksi voivat osoittautua muut tavat, kuten suorituskyvyn kontrollit. Hallintasuunnitel- man suunnittelun tulisi olla tiimityötä. Suunnitelman luomiseen voidaan käyttää esimer- kiksi visuaalisia työkaluja, joilla kokonaiskuvan hahmottaminen helpottuu ja ymmärrys riskien tehokkaan hallinnan vaatimuksista lisääntyy. Suunnitelmaan voidaan myös sisäl- lyttää riskienhallinnan varasuunnitelmia ja asettaa vaatimukset niiden käyttöönotolle. Tärkeimpänä suunnitelman osana on sen toteuttamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimeäminen, joiden tulee saada tarvittaessa tukea toimintaansa.111 Lopuksi suunnitelma toteutetaan ja tämän jälkeen sen onnistumista seurataan ja arvioi- daan. Tunnistettuja riskejä ja niiden hallintakeinoja, voidaan tarkastella säännöllisesti. Seurannasta saatua tietoa kannattaa käyttää tavalla, joka mahdollistaa oppimisen yrityk- sen sisällä niin onnistumisista kuin epäonnistumisista.112 Seurannan apuvälineenä voi- daan käyttää laajasti erilaisia riskikartoitusmenetelmiä113. 110 Haapio & Siedel (2013), s. 143. 111 Haapio & Siedel (2013), s. 143 ja 145. 112 Haapio & Siedel (2013), s. 145. 113 Rudanko (2004), s. 1232. 29 3 Sopimusneuvottelut ja sopimusasiakirjan laatiminen Hyvin suunniteltujen sopimusprosessien ja -asiakirjojen avulla voidaan estää virheellis- ten odotusten syntymistä ja pettymyksiä sekä turhia riitoja114. Yksi tapa jäsentää hyvän sopimuksen ominaisuuksia on lähestyä aihealuetta tarkastelemalla sopimuksen funkti- oita. Funktioita on sopimuksille määritettävissä monia riippuen niiden käyttötarkoituk- sesta ja toimialasta. Funktioita voivat muun muassa olla osapuolten oikeuksien ja velvol- lisuuksien määrittely, riskin jakaminen, sopimussuhteen koordinointi, kommunikointi, riitojen ehkäisy ja ratkaiseminen, toiminnan ohjaamisen, liiketoiminnan johtaminen, sekä tulevaisuuteen varautuminen. Hyvälle sopimukselle on kuitenkin annettavissa pe- rustaksi käyttäjälähtöisyys.115 Kulloinkin käytettävään sopimustekniikkaan ja sopimusta edeltävien toimenpiteiden laa- juuteen vaikuttavat esimerkiksi sopimuksen merkitys yritykselle, sopimuskumppanin mahdollinen tunteminen entuudestaan sekä miten monimutkainen sopimusjärjestely on kyseessä. Esimerkiksi taloudellisesti merkittävä kansainvälinen sopimus on sopimus, joka vaatii laajat ja tarkat valmistelutoimet.116 Sopimuksen suunnitteluvaiheen päättää sopi- mus, joka laaditaan joko kirjallisesti tai suullisesti. Sopimus voidaan jättää myös vielä ko- konaan tekemättä, mikäli yritys kokee neuvottelujen tuloksen sille epäedulliseksi.117 Olennaisessa osassa sopimustekniikassa ovat käytettävät sopimusehdot. Sisällöllisesti tärkein kysymys on, mitkä ovat ne keskeiset kysymykset, joista otetaan ehtoja sopimuk- seen ja miten ehdot sopimuksessa muotoillaan. Sopimusten toimiminen käytännössä, edellyttää että niistä selkeästi ilmenee mitä osapuolet haluavat sillä saavuttaa ja miten he aikovat tämän saavuttaa. 118 Sopimustekniikan osa-alueena voidaan nähdä myös 114 Hietanen-Kunwald & Haapio (2021), s. 2. 115 Kaave (2020), s. 15–16. 116 Hemmo (2005), s. 9 ja Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 3. Sopimusoikeuden normisto ja sopimusriskit, Riskien hallinta, Sopimusprosessi. 117 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 3. Sopimusoikeuden normisto ja sopimusriskit, Riskien hallinta, Sopimus- prosessi. 118 Autto ja muut (2024), s. 17. 30 neuvottelumenettely, esimerkiksi sen osalta minkälaisia neuvottelukysymyksiä valmiste- luprosessissa esitetään ja miten vahva kiinnostus sopimuksen loppuunsaattamiseen tuo- daan esiin. Edellinen kuuluu osaksi sopimustaktiikkaa, johon kuuluvat keinot, joiden avulla osapuoli pyrkii saamaan aikaan itselleen mahdollisimman edullisen sopimuk- sen.119 3.1 Sopimusneuvotteluiden merkitys Sopimukseen voidaan päätyä moni eri tavoin, kuten sopimusneuvotteluiden aikana hil- jalleen syntyneen yhteisymmärryksen päätteeksi120 . Sopimusneuvotteluja ei ole sään- nelty erityisesti oikeustoimilaissa (OikTL)121. OikTL:n 1 luvun säännöksiä noudatetaan, mikäli tarjouksesta tai siihen annetusta vastauksesta ei johdu muuta122. OikTL:n sään- nöksiä koskien tarjousta ja vastausta ei voida aina soveltaa sopimusneuvotteluiden eh- dotuksiin ja niihin saatuihin vastaehdotuksiin. Sopimusneuvotteluiden ehdotuksia ei voida yleensä pitää valmiina kokonaistarjouksina tai niiden muutosehdotuksina. Tämä koskee erityisesti monimutkaisia sopimuksia.123 Neuvotteluiden tarkoituksena on selvittää, onko sopimukseen mahdollista päästä neu- vottelijaa tyydyttävillä ehdoilla ja saada aikaan sopimuskokonaisuus124. Osapuolet esit- tävät sopimusneuvotteluissa alustavia esityksiä ja vastaehdotuksia näihin. He esittävät kysymyksiä sopimuksen kohteesta ja tulevista sopimusehdoista, sekä hankkivat lisätie- toja sopimukseen liittyen. Osapuolet käyvät myös läpi millaisia sopimusehtomuotoiluja sopimuksessa voitaisiin käyttää.125Asia kerrallaan tapahtuvan neuvottelun aikana tehdyt ehdotukset on tarkoitettu tulevan osaksi tehtävää sopimusta126. 119 Hemmo (2005), s. 4. 120 Hemmo (2003 a), s. 129. 121 Saarnilehto & Annola (2018), s. 60. 122 OikTL 1.2 123 Saarnilehto & Annola (2018), s. 60. 124 Hemmo (2003 a), s. 207 ja Saarnilehto ja Annola (2018), s. 60 ja 62. 125 Hemmo (2003 a), s. 129. 126 Saarnilehto & Annola (2018), s. 60. 31 Neuvottelutaktiikassa on keistä, mitkä ovat osapuolten vähimmäisehdot sopimuksen te- kemiselle ja mitkä neuvottelutavoitteet katsotaan sellaisiksi, ettei niistä voida tinkiä127. Ehdotukset tehdään, sillä edellytyksellä, että neuvottelujenkohteena olevan sopimuksen kaikista osista saadaan yksimielinen päätös128. Sopimusmahdollisuuden selvittämiseksi käytävät neuvottelut voivat päättyä tuloksettomina ja neuvottelut on mahdollista kat- kaista129. Tällaisessa tilanteessa ei sopimuksen osia koskevia ehdotuksia ja niihin saatuja vastauksia voida pitää osapuolia sitovina130. Ilman sitoutumistoimia tapahtuvan tietojen ja esitysten vaihto ei näin lähtökohtaisesti aiheuta oikeustoimisidonnaisuutta131. Sopimusneuvottelut ja liikesuhteen aloittaminen luovat neuvottelijoiden välille erityis- suhteen, josta ei vielä synny velvoitteita suorituksen toteuttamiseen. Sopimusneuvotte- luista muodostuu kuitenkin velvollisuus huomioida neuvottelukumppanin edut ja nou- dattaa toiminnassa vastuullisuutta 132 . Vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä, mikäli neuvotteluissa käytettävä menettely on moitittavaa ja rikkoo tätä velvollisuutta133. Neuvotteluvastuu voi syntyä neuvottelujen pitkäaikaisen jatkamisen vuoksi. Neuvottelu- jen vapaan katkaisemisoikeuden voidaan esittää rajoittuvan, mikäli neuvotteluissa on edetty pitkälle ja se on luonut toiselle osapuolelle perustellun syyn luottaa sopimuksen syntymiseen.134 Neuvotteluvastuu voi syntyä myös tapauksessa, jossa osapuoli käy neu- votteluja aiheettomasti ilman sopimuksen tekemisen tarkoitusta, herättäen perustee- tonta luottamusta, antaen harhaanjohtavia tietoja tai muuten vilpillisessä mielessä135. Lisäksi neuvotteluvastuu voi muodostua tilanteissa, joissa osapuolet ovat sopineet käy- tävien neuvottelujen sisällöstä jotain erityistä. Sopiminen saa olennaisen merkityksen 127 Hemmo (2003 a), s. 129. 128 Saarnilehto & Annola (2018), s. 60. 129 Hemmo (2003 a), s. 207 ja Saarnilehto ja Annola (2018), s. 61. 130 Saarnilehto & Annola (2018), s. 60. 131 Hemmo (2003 a), s. 129 ja 207. 132 Nystén-Haarala (1998), s. 98. 133 Hemmo (2003 a), s. 207–208 ja Nystén-Haarala (1998), s. 98. 134 Hemmo (2003 a), s. 208 135 Saarnilehto & Annola (2018), s.61 ja Hemmo (2003 a), s. 209 ja Carlsson ja muut (2014) s.21 32 vastuuarvioinnissa, kun se koskee esimerkiksi sopimuksen suunnitteluvaiheessa nouda- tettavien velvoitteiden sisältöä tai kustannusten jakoa.136 Neuvotteluvastuusta aiheutuva korvausvelvollisuus on poikkeuksellinen, mutta mahdol- linen137. Se kattaa aiheutuneiden kulujen korvauksen, ei saamatta jääneen voiton kor- vausta, mikäli sopimusta ei katsota syntyneeksi138. Lähtökohtana voidaan pitää negatii- visen edun periaatetta eli vahingon suuruus arvioidaan siihen taloudelliseen asemaan nähden, jossa osapuoli olisi ollut, ellei neuvotteluja olisi lainkaan käyty139. Neuvottelui- den vuoksi tehtyjen matkojen tai selvitysten kustannukset voivat esimerkiksi olla korvat- tavia. Alalla vallitsevalla tavalla voi myös olla vaikutusta korvaukseen. Vahingonkorvauk- sessa noudatetaan tässä tapauksessa mitä vahingonkorvauslaissa säädetään, mikäli osa- puolten välillä ei vielä sopimusneuvottelujen aikana katsota olevan sopimussuhdetta.140 Neuvotteluiden lopputuloksena voi olla sopimusasiakirja, josta syntyy yhteisellä päätök- sellä sopimus, asiakirjan allekirjoituksen yhteydessä141 . Sopimusneuvottelujen aikana osapuolten tulee antaa toisilleen oikeaa tietoa, merkittäviä tietoja salaamatta. Sopimus- neuvottelut eivät ole kokonaan oikeudellista merkitystä vailla, vaikkei niiden aika tehdyt ehdotukset sitoisikaan osapuolia. Sopimusneuvotteluilla on nimittäin merkitystä sopi- muksen tulkinnassa, koska usein esitetyistä tahdonilmaisuista selviää, mitä on haluttu sopia ja mihin osapuolet ovat pyrkineet. Niillä voidaan mahdollisesti selvittää myös so- pimuksen epäselviä kirjauksia.142 136 Hemmo (2003 a), s. 209. 137 Määttä (2005), s. 179–180, 138 Saarnilehto & Annola (2018), s. 61–62. 139 Nystén-Haarala (1998), s. 98. 140 Saarnilehto & Annola (2018), s. 62. 141 Saarnilehto & Annola (2018), s. 60. 142 Saarnilehto & Annola (2018), s. 63. 33 3.2 Prekontraktuaalinen sopiminen ja muotovarauma Usein kun osapuolten tarkoituksena on neuvotella tärkeästä tai monimutkaisesta sopi- muksesta, he ennen varsinaisten neuvottelujen aloitusta sopivat neuvotteluiden peli- säännöistä143. Neuvotteluiden pelisäännöistä sopimalla osapuolten on mahdollista sel- keyttää neuvotteluita sekä vähentää riskejä144. Tällainen sopiminen on nimeltään pre- kontraktuaalinen sopiminen. Prekontraktuaalisessa sopimuksessa voidaan muun mu- assa sopia salassapitovelvoitteista, neuvottelukulujen jakamisesta ja pääsopimuksen kir- jallisesta muodosta, mutta se ei itsenäisesti omaa kaupallista merkitystä.145 Ehtoa kirjal- lisesta muodosta kutsutaan usein muotovaraumaksi146. Sopimus kannattaa tehdä kirjal- lisesti, mikäli siihen sisällytetään useita ehtoja ja se on pitkäkestoinen147. Muotovaraumasta kannattaa selvyyden vuoksi sopia kirjallisesti, vaikka pätevästi siitä voidaan sopia myös suullisesti ja tietyin edellytyksin jopa konkludenttisesti148. Tämä on seurausta sopimusoikeuden muotovapaudenperiaatteesta149. Osapuolen on mahdollista myös yksipuolisesti ilmoittaa, että katsoo sitovan sopimuksen syntyneeksi, kun sopimus on kirjallisesti laadittu. Muotovaraumasta tulee selvitä, onko osapuolten tarkoituksena käyttää muotovaraumaa ohjeluotoisesti vai nimenomaisesti edellytyksenä sitovalle so- pimukselle. Esimerkiksi haluttaessa, että muotovarauma on nimenomaisesti sitovuuden edellytys, ehto voidaan kirjoittaa muotoon ”osapuolia sitova sopimus syntyy vasta kirjal- lisen sopimuksen allekirjoittamisella”.150 Onko muotovaraumaa pidettävä ohjeluontoisena vai varsinaisena muotovaatimuksena, mikäli sen rikkomisen aiheuttamista seurauksista ei ole sovittu? Pidettäessä ehtoa 143 Norros (2008), s. 191. 144 Hemmo (2005), s. 52. 145 Hemmo (2005), s. 52 ja Norros (2008), s. 191. 146 Norros (2008), s. 191. 147 Määttä (2005), s. 175. 148 Norros (2008), s.192. Konludenttinen sopiminen on mahdollista, jos sopimuksen tyyppi tai arvo luo osapuolelle perustellun käsityksen siitä, että vasta mahdollisesti syntyvä kirjallinen sopimus luo sitovuu- den. 149 Määttä (2005), s. 188. 150 Norros (2008), s. 192. 34 varsinaisena muotovaatimuksena sen laiminlyönti tarkoittaisi sopimuksen pätemättö- myyttä. Tilanne on selvä, mikäli kirjallinen muoto perustuu lakiin, tällöin lainvastainen toiminta johtaa sopimuksen pätemättömyyteen. Oikeuskirjallisuudessa otettu kanta ky- symykseen on, että mikäli muuta ei ilmene muotovarauma on oletusarvoisesti ohjeluon- toinen. Oikeuskirjallisuuden kannan perusteluun on käytetty ajatusta, että osapuolten ei voida katsoa sitoutuneen enempään kuin selvästi ilmenee. Voidaan myös ajatella olevan kohtuutonta pitää sopimusta pätemättömänä, jos olosuhteista ei ilmene muuta. Kun muotovapautta halutaan korostaa sopimusoikeuden systemaattisena ja normatiivisena lähtökohtana, on esitetty ajattelutapa perusteltu.151 Norroksen mukaan voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, onko tällaisen oletuksen asettami- selle tarvetta ja viekö se liikaa huomiota tilannekohtaiselta olosuhteiden huomioimi- selta152 . Liikesopimukset kun käytännössä tehdään aina kirjallisesti, varsinkin kun ky- seessä on merkittävää liiketoimea koskeva sopimus153 . Liike-elämän sopimusten osa- puolten sopiessa vielä erikseen muotovaraumasta ei näytä perustellulta olettaa, heidän pyrkivän sillä vain todistelun helpottamiseen. Muotovarauman tarkoituksena voidaan yleensä pitää selkeän rajan luomista sitomattomien sopimusneuvotteluiden ja sitovan sopimuksen syntymiselle.154 3.3 Esisopimus Esisopimus on sopimus, jolla osapuolet sitoutuvat tekemään keskenään pääsopimuksen myöhemmin155. Esisopimuksen laatiminen voi olla perusteltua, kun osapuolten välinen yksimielisyys on edennyt tasolle, jossa he ovat valmiita sitoutumaan, mutta eivät vielä yksityiskohdiltaan täydellisen sopimuksen laatimiseen 156 . Enemmistö sopimuksen 151 Norros (2008), s. 193. 152 Norros (2008), s. 193. 153 Määttä (2005), s. 188. 154 Norros (2008), s. 193–194. 155 Määttä (2005), s. 178. 156 Hemmo (2003 a), s. 253–254. 35 ehdoista on tällöin sovittu, ja sopimatta jäänyt ehto tai jääneet ehdot ovat usein riippu- vaisia jostain ulkoisesta tekijästä157. Esisopimus on täysimääräisesti sitova sopimus158. Osapuolet voivat kirjata esisopimukseen saavuttamansa yksimielisyyden sisällön ja si- toutua siihen, että näiden perusteiden mukainen pääsopimus tehdään myöhemmin159. Esisopimuksella sitoudutaan usein myös salassapitoon160. Osapuolilla saattaa myös olla tarve aloittaa kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä, kuten selvitystoimia, jo ennen kuin lopullista sopimusta on tehty. Tällaisissa tilanteissa esisopimus on käyttökelpoinen väline epävarmuuden lieventämiseksi ja neuvottelujen rauhoittamiseksi muilta osapuolilta.161 Esisopimukseen tulee kirjata lopulliset sopimusehdot ja yksilöidä ehdolliset kohdat sisäl- töineen mahdollisimman tarkasti. Esisopimuksessa tulee mainita sopimuksen osapuolet ja heidän mahdolliset edustajansa, sopimuksen kohde sekä syy esisopimuksen tekemi- seen eli se ehto, jonka täytyttyä pääsopimus voi tulla voimaan. Tämä ehto tulee määri- tellä huolellisesti ja tuoda esiin siihen mahdollisesti liittyvät eri vaihtoehdot.162 Määrittää pitää myös millä tavoin lopullisen sopimuksen voimaan saattaminen tapahtuu, ja milloin se on tarkoitus viimeistään saattaa voimaan, sekä mitkä ovat edellytykset ja seuraukset vetäytymiselle sopimuksesta163 . Sen varalle, ettei ehto pääsopimuksen voimaan tule- miseksi täyty, on kirjattava myös esisopimuksen purkautumisen vaikutukset. Lisäksi kir- jaukset kilpailukiellosta, rekrytointikiellosta, sopimussakosta ja kustannuksista vastaami- sesta voivat olla tarpeellisia.164 157 Hietala ja muut (Päivittyvä), 2. Sopimusten laatiminen, 2.2. Sopimuksen elinkaari/sopimuksen eri vai- heet, 2.2.3. Esisopimusvaihe. 158 Hemmo (2005), s. 69. 159 Hemmo (2003 a), s. 253–254. 160 Hietala ja muut (Päivittyvä), 5 Yritysjärjestelyt ja yrityskaupat, 5.8 Yrityskaupat, 5.8.4 Esisopimus ja aie- sopimus. 161 Hemmo (2003 a), s. 253–254 ja Hietala ja muut (Päivittyvä), 5 Yritysjärjestelyt ja yrityskaupat, 5.8 Yri- tyskaupat, 5.8.4 Esisopimus ja aiesopimus. 162 Hietala ja muut (Päivittyvä), 2. Sopimusten laatiminen, 2.2. Sopimuksen elinkaari/sopimuksen eri vai- heet, 2.2.3. Esisopimusvaihe. 163 Hemmo (2005), s. 71 ja Hietala ja muut (Päivittyvä), 2. Sopimusten laatiminen, 2.2. Sopimuksen elin- kaari/sopimuksen eri vaiheet, 2.2.3. Esisopimusvaihe. 164 Hietala ja muut (Päivittyvä), 2. Sopimusten laatiminen, 2.2. Sopimuksen elinkaari/sopimuksen eri vai- heet, 2.2.3. Esisopimusvaihe. 36 Esisopimuksen teon jälkeen, pääsopimuksen teosta kieltäytyvän vastuu ulottuu neuvot- telukustannusten korvauksen lisäksi, myös sen taloudellisen hyödyn korvaamiseen, joka pääsopimuksesta olisi johtunut. Sitovan esisopimuksen ja sen tarkoittaman pääsopimuk- sen tekemistä koskevat säännöt ovat samat. Esisopimus on mahdollista laatia OikTL:n tarjous ja vastaus mekanismin avulla tai käyttäen muuta yhteistä sitoumusta. Esisopi- musta koskevat myös samat muotovaatimukset kuin pääsopimusta. Esisopimus ei ole pätevä, mikäli muotovaatimusta ei ole noudatettu.165 Esisopimuksen velvoittavuudesta tavallisimmin aiheutuvat ongelmat voidaan jakaa kah- teen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat tilanteet, joissa sopimus on tehty tu- levia olosuhteita koskevilla ehdoilla, kuten edellytyksellä että rahoitus järjestyy, mutta näin ei käykään. Toisen ryhmän puolestaan muodostavat tilanteet, joissa osapuolet eivät pääsekään yksimielisyyteen sopimuksen avoimeksi jääneistä kohdista. Tällaisessa tilan- teessa täytyy pohtia aiheuttaako puuttuva yksimielisyys sopimuksen raukeamisen vai täydennetäänkö sitä ehdoilla, joita osapuolet eivät ole keskenään päättäneet.166 Täyden- täminen tapahtuu, mikäli sen edellytykset täyttyvät, välimiesmenettelyssä tai tuomiois- tuimen toimesta167. Esisopimuksen on täsmennettävä pääsopimuksen sisältö riittävän tarkasti168, jotta sillä olisi pääsopimuksen tekoon velvoittava vaikutus. Pääsopimusta ei välttämättä estä se, etteivät osapuolet pääse yhteisymmärrykseen kaikissa yksityiskohdissa. Mikäli näin olisi esisopimuksen sitovuus voitaisiin kumota toisen osapuolen toimesta kieltäytymällä kai- kista ehdotuksista, joita toinen osapuoli avoimiin sopimuksen kohtiin esittää ja esittä- mällä itse sellaisia ehdotuksia, joita puolestaan toinen osapuoli ei voi hyväksyä. Se miten keskeisiä avoimet sopimuksen kohdat ovat ja ovatko ne täydennettävissä tahdonvaltai- siin normeihin perustuen vaikuttaa pääsopimuksen tekemisen edellytyksiin.169 165 Hemmo (2003 a), s. 254. 166 Hemmo (2003 a), s. 254–255. 167 Hemmo (2005), s. 70. 168 Ainakin pääsuoritusvelvollisuudet tulee yleensä täsmentää. 169 Hemmo (2003 a), s. 256. 37 3.4 Asiakirjan selkeys ja tulkinta Sopimusasiakirjan laadinnassa lähtökohtana on hyvä pitää tavoitetta sopimuksen selkey- destä, koska selkeys ja ymmärrettävyys ovat avain sopimuksen onnistuneessa toteutuk- sessa ja tulkinnassa170. Onnistunut sopimusten toteuttaminen puolestaan turvaa onnis- tunutta liiketoimintaa. Näin ollen sopimuksessa luotujen vastuiden ymmärtäminen on keskeistä, ja selkeän sopimuksen tekemisellä näiden ymmärtämistä voidaan helpot- taa.171 Sopimuksen muotoilu on syytä toteuttaa, niin ettei se jää epäselväksi tai aukol- liseksi tavalla, joka mahdollistaa osapuolten ymmärtävän sen sisällön eri tavoin172. Selkeyden avulla sopimuksen tulkinnanvaraisuus ja näin myös sopimussuhteen aikaisen sopimusriidan riski pienenee173. Haapion ja Siedelin mukaan selkeän kielen avulla on rat- kaistavissa monet sopimuksista mahdollisesti aiheutuvat haasteet, koska osapuolten tahto on helpommin hahmotettavissa selkeästä tekstistä174 . Sopimus on selkeä silloin kun asiaan perehtymätön ulkopuolinen henkilö saa sopimusasiakirjan lukemalla läpi sel- ville mitä on sovittu175. Sopimuksesta tulee ilmetä kaikki osapuolten välillä sovitut asiat ja kaikkien sopimuksen ehtojen tulee löytyä kirjallisesta sopimuksesta. Sopimukseen tulee kirjata kaikki sopi- musehdot myös siinä tapauksessa, että sopimus tehdään yrityksen kanssa, jossa toimii tuttu luottamusta herättävä henkilö. Lisäksi kun sopimus tehdään kirjallisena suullisia lisäehtoja ei tule hyväksyä sen osaksi. Suulliset välipuheet voidaan helposti muistaa omalle yritykselle suotuisalla tavalla, joten on kaikille osapuolille selkeämpää, etteivät ne ole osa sopimusta.176 170 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Selkeys ja Haapio & Siedel (2013), s. 155. 171 Haapio & Siedel (2013), s. 155. 172 Hemmo (2005), s. 8. 173 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Selkeys. 174 Haapio & Siedel (2013), s. 97. 175 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Selkeys. 176 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Selkeys. 38 Sopimuksen selkeyttä voidaan lisätä määrittelemällä keskeiset termit, joita sopimuk- sessa on käytetty. Kutakin termiä tulee käyttää vain siinä merkityksessä, joka sille on an- nettu määritelmäosassa. Terminologian yhdenmukaisuus tulee varmistaa myös sopi- muksen ja siihen liitännäisen materiaalin, kuten liitteiden välillä.177 Sopijapuolten ol- lessa yksimielisiä sopimuksensa käsitteiden tarkoituksesta, on tätä käsitystä noudatet- tava sopimuksen tulkinnassa. Tulkinnassa termeille tulee näin ollen antaa määritelmä- osan mukainen sisältö, myös siinä tapauksessa, että se poikkeaa yleiskielestä tai ammat- titermien määritelmistä. 178 Sopimuksen tulkinta perustuu usein sanamuodon mukaiseen tulkintaan, tästä johtuen sopimuksen sanamuodon huolellinen suunnittelu on tärkeää. Sanamuodon mukaisen tulkinnan ensisijaisuus saa tukea siitä, että sopimuksen osapuolilla on vaikutusvalta sa- namuodon valinnassa ja sen täsmällisyydessä. Sanamuodon mukainen tulkinta luo osa- puolille kannustimen sopimuksen täsmälliseen muotoiluun. Sanamuodon mukainen tul- kinta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia.179 Sanamuodoltaan epäselvä ehto ei välttämättä tarvitse tulkintaa, mikäli sopijakumppanit ovat sen samaa miltä sen sisällöstä, eli sillä on osapuolten yhteistä tarkoitusta vastaava sisältö. Toisissa tapauksissa tulkintaa voidaan tarvita, vaikka ehdon sanamuoto olisi täy- sin yksiselitteinen. Ehto voi esimerkiksi olla ristiriidassa sopimuksen toisen ehdon kanssa. Yksittäistä ehtoa voi olla myös mahdollista tulkita supistavasti tai laventavasti, mikäli so- pimuskokonaisuus antaa tälle aihetta. Osapuolten aiemmasta käytännöstä voi myös osa- puolelle syntyä perusteltu käsitys, jonkin sopimuksen edon tulkintatavasta. Sopimusoi- keudessa sovellettavan epäselvyyssäännön mukaan epäselvää ehtoa on tulkittava laati- jansa vahingoksi.180 177 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Määritelmät. 178 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Sopimuksen tulkinta, Tulkinnasta sopi- minen. 179 Määttä (2005), s. 215. 180 Määttä (2005), s. 215 ja 217. 39 Osapuolten on mahdollista täsmentää sopimuksen tulkinnanvaraisuuksia sopimalla näistä yhdessä. Sopimukseen voidaan sisällyttää tulkintaohjeita, joilla voidaan varautua mahdollisiin tuleviin epäselvyystilanteisiin. Materiaalin etusijajärjestyksen tulkintaoh- jeet voivat tulla tarpeeseen esimerkiksi liitteiden, tarjouspyyntöjen, neuvotteluasiakirjo- jen ja keskinäisten sähköpostien. Sopimuksessa voidaan tulkinnasta sopia esimerkiksi käyttämällä seuraavaa malliehtoa. ”Tämä sopimus ja sen kohdassa x määritellyt liitteet sisältävät kaikki sopimuksen ehdot eikä osapuoli voi vedota muussa muodossa tapahtu- neeseen sopimiseen.” Tämä ehto korostaa kirjallisen muodon merkitystä, muttei kuiten- kaan estä muun materiaalin kuin sopimusasiakirjan käyttämistä apuna tulkittaessa epä- selvää sopimuksen kohtaa. Ehto kuitenkin poistaa mahdollisuuden vedota velvollisuuk- siin, joita sopimuksesta ei lainkaan ilmene.181 3.5 Asiakirjan keskeinen sisältö Sopimuksen sopimustyypin määrittely tulee sopimusta laadittaessa tehdä ensimmäi- senä. Sopimustyyppi määräytyy sopimuksen aiheen mukaan eli tehdäänkö esimerkiksi vuokra-, palvelu- tai kauppasopimusta. Sopimustyyppi määrittää lainsäädännön, jota ky- seiseen sopimukseen sovelletaan. Voimassa voi olla sopimustyyppiä koskevaa pakotta- vaa tai tahdonvaltaista lainsäädäntöä. Suomessa ei ole voimassa sopimustyyppipakkoa, joten sopimus voi olla myös sekatyyppinen, johon voidaan soveltaa useiden eri sopimus- tyyppien normeja, kunhan ne ovat yksilöitävissä.182 Sopimustyyppi määrittää myös usein sopimuksen otsikon. Sopimuksen otsikko voi olla esimerkiksi kauppakirja. Otsikon oletetaan lähtökohtaisesti vastaavan sitä sopimustyyp- piä, joksi se on sisältönsä puolesta tarkoitettu sopimukseen soveltuvaa lainsäädäntöä arvioitaessa. Sopimukseen sovelletaan kuitenkin sen sopimustyypin normeja, joka 181 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Sopimuksen tulkinta, Tulkinnasta Sopi- minen ja 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopimuksen tulkinnasta. 182 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopimus- tyyppi. 40 sopimus sisältönsä puolesta on, vaikka sopimus olisi otsikoitu eri tavalla. Väärän otsikoin- nin avulla ei siis voi kiertää pakottavia normeja.183 Asiakirjassa on tärkeää tehdä osapuolten tahto ja liiketoiminnalliset tavoitteet selviksi184. Keskeinen sopimuksen sisältö liikesopimuksissa on määrittää sopimuksen kohde, tuot- teen tai palvelun laatu, takuu, toimitusaika, hinta, force majeure -lauseke ja tulkintape- riaatteet185. Kohteen määrittelyyn perustuu, onko suoritus virheetön vai virheellinen186. Lisäksi vastuiden ja velvoitteiden määrittäminen on keskeistä187. Keskeisiä sopimuskohtia oikeudellisen vastuun kohdistumisen kannalta ovat esimerkiksi sovellettavan lainvalintaa koskevat ehdot, vastuunrajoitukset ja riitojen ratkaisua käsittelevät ehdot188. Sopimuk- sen ehdot tulisi muotoilla jokaiseen sopimukseen yksilölliset olot huomioiden189. Pitkäkestoisten liikesopimusten kohdalla sopimuskumppaneiden yhteistyön merkitys on suuri190. Yhteistyön laatu ja menettelytavat tulee sopimuksessa määritellä yksityiskoh- taisesti ja aukottomuuteen pyrkien191 . Näin sopimussuhde muodostuu selkeämmäksi, koska toimivaltuudet ja toimintatavat kuhunkin tilanteeseen on kirjattu ylös192. Yritysten kannattaa yhteistyön parantamiseksi sopimuksissaan nimetä kyseistä sopimusta hoitavat yhteyshenkilöt. Yhteyshenkilöiden avulla tiedonkulku on helpompaa ja heikosta tiedon- kulusta aiheutuvat sopimusriidat vähenevät. Mikäli yhteyshenkilöjä nimetään, tulee so- pimukseen kirjata myös ilmoitusvelvollisuus yhteyshenkilön vaihtumisesta ja 183 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopimus- tyyppi. 184 Kaave (2020), s. 12 ja 16. 185 Finnegan (2021), s. 30 ja 91 ja Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot. 186 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopimuksen kohde. 187 Sorsa (2009), s. 132. 188 Rudanko (2004), s. 1233. 189 Finnegan (2021), s. 31. 190 Tieva (2008), s. 436. 191 Tieva (2008), s. 436 ja Sorsa (2009), s. 132. 192 Tieva (2008), s. 436. 41 yhteyshenkilön valtuudet. Esimerkiksi onko yhteyshenkilöllä valtuus sopimuksen sisällön muuttamiseen.193 Sopijakumppanit tulee määritellä sopimuksessa. Oikeushenkilöt, joita esimerkiksi yrityk- set ovat, tulee yksilöidä sopimuksessa niin, että on selvää ketkä ovat sopimuksen osa- puolet. Sopimuksessa tulee mainita yrityksen nimi kokonaisuudessaan sekä yritystun- nukset. Konserni ei itsessään ole oikeushenkilö, joten sopimuksen osapuoleksi tulee määritellä jokin konsernin yhtiöistä. Mikäli osapuolia ei määritellä riittävän selkeästi voi koko sopimus jäädä merkityksettömäksi.194 Pitkäkestoisissa sopimussuhteissa sopijapuolten välille saattaa syntyä useita eri sopimuk- sia. Tällaisissa tilanteissa sopimuksessa voi olla hyvä määritellä minkälainen sen tarkoitus on laajemman järjestelyn osana. Muilla kyseiseen oikeussuhteeseen liittyvillä sopimuk- silla voi olla vaikutusta sopimuksen tulkintaan sekä merkitystä mahdollisissa sopimusrik- komus ja purkutilanteissa. Esimerkiksi saman sopimuskumppanin kanssa on voitu tehdä sopimus tuotteen ostosta, sen käytön koulutuksista ja huollosta. Tällöin sopimusrikko- mus, joka oikeuttaa ostosopimuksen purkuun voi antaa oikeuden purkaa myös muut so- pimukset, koska sopimuksilla on keskinäinen liityntä. Tästä syystä keskinäisestä liityn- nästä on syytä mainita sopimuksissa.195 Tulkinnan helpottamiseksi sopimuksessa on usein hyvä kertoa sen tausta ja keskeisim- mät tavoitteet. Ehto voidaan muotoilla esimerkiksi seuraavalla tavalla: Tämän sopimuksen tarkoituksena on harjoittaa pitkäaikaista ja molemminpuo- lisesti kannattavaa yhteistoimintaa x-toimialalla ja kehittää samalla osapuolten toiminnan sisältöä sopimuskauden aikana havaittavat tarpeen huomioon ot- taen. Osapuolet sitoutuvat toimimaan lojaalisti ja hyvää liiketapaa noudattaen 193 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopijapuolten määrittely. 194 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopijapuolten määrittely. 195 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopimuksen tarkoituksen määrittely. 42 sekä antamaan toisilleen tietoja sopimuksen toteuttamisen kannalta tarpeelli- sista seikoista.196 3.6 Sopimusrikkomuksen seurausten määrittely ja vastuunrajoitukset Sopimussuhteessa on aina olemassa mahdollisuus, ettei sopimuskumppani täytä sopi- muksessa sovittua velvoitettaan. Tällöin vastapuolen on mahdollista vedota sopimusrik- komukseen ja viimesijaisena vaihtoehtona viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mi- käli tuomioistuin toteaa, ettei sopimuskumppani ole toiminut sopimuksen mukaisesti, tulee selvitettäväksi sopimusrikkeen seuraukset. Seuraus on voitu määritellä sopimus- asiakirjassa. Seuraus voi löytyä myös lainsäädännöstä. Lainsäädännössä ei kuitenkaan useinkaan ole määritelty hyvitystä rikotulle osapuolelle. Näin ollen on tärkeää, että sopi- muksessa määritellään sopimusrikkomuksen seuraukset. Tällöin vältytään tilanteelta, jossa rikottu osapuoli jäisi kokonaan ilman korvauksia.197 Sopimusehto voidaan kuvata muodossa: ”sopimusehto = velvoite + sen rikkomisesta määritelty seuraamus”. Tällöin sopimusehdon käsitteestä muodostuu laajempi kuin pelkkä sopimuksessa määritelty velvoite. Velvoitteen rikkomisesta aiheutunut seuraus voi ilmetä myös lainsäädännöstä. Sopimuksen koko sisältö muodostuu sopimusehtojen sekä tahdonvaltaisen ja pakottavan lainsäädännön kokonaisuudesta. Sopimusehtojen si- sältöön vaikuttaa esimerkiksi sopimustyyppi, joka on käytössä.198 Sopimusrikkomuksen seuraukseksi voidaan määrittää esimerkiksi sopimussakko, joka on rahamääräinen kor- vaus esimerkiksi viivästymisetä199. Sopimuksesta muodostuva korvausvastuu yleisimmin kohdistuu sopimuksesta saatavaan hyötyyn ja lähtökohtaisesti korvausvaatimus voidaan esittää vain omalle 196 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Keskeiset sopimusehdot, Sopimuksen tarkoituksen määrittely. 197 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Sopimusrikkomuksen seuraamukset. 198 Hemmo & Hoppu (Päivittyvä), 7. Sopimuksen keskeinen sisältö, Sopimusrikkomuksen seuraamukset ja Sisällön määräytyminen. 199 Määttä (2005), s. 248, 43 sopimuskumppanille200. Korvavastuu muodostuu sille, jolle aiheutuu vähiten kustannuk- sia vahingon välttämisestä201. Rikkomuksen ja vahingon välillä tulee olla syy-yhteys202. Vahingonkärsijä pyritään saattamaan korvauksella sellaiseen asemaan, jossa tämä olisi ollut sopimuksen oikein täytyttyä. Sopimuksen arvon määritys transaktiotyyppisten so- pimusten kohdalla on usein huomattavasti helpompaa kuin pitkäaikaisten yhteistyösopi- musten kohdalla. Pitkäaikaisten yhteistyösopimusten arvoon vaikuttaa huomattavasti yhteistyön kesto.203 Pääsääntönä sopimusoikeudessa on, että sopimuksen yksipuolinen purku on mahdollista vain olennaisen sopimusrikkomuksen tapauksessa204. Osapuolilla on liikesopimuksissa tapana rajoittaa vastuutaan eri tavoin. Tyypillistä on ra- jata korvausvastuun enimmäismäärää ja sulkea välilliset vahingot pois korvausvastuun piiristä. Liikesopimuksissa käytetään myös sellaisia ehtoja, jotka rajoittavat osapuolten vastuuta käytännön soveltamistilanteessa, kuten sopimussakkoa, vahinkotyyppien pois- sulkemista ja lyhyitä reklamaatioaikoja. Käytännössä vastuunrajoitukset johtavat tilan- teeseen, jossa vahinkoa kärsinyt osapuoli ei saa korvausta aiheutuneesta vahingosta ol- lenkaan tai korvauksen määrä muodostuu hyvin pieneksi. Välilliset vahingot poissulkeva ehto kuuluu melkein jokaiseen sopimustyyppiin ja siitä aiheutuu, ettei vahingonkärsijä saa korvausta liiketoimintansa häiriintymisestä, joka johtuu tyypillisestä ja merkittävästä sopimusrikkomuksesta.205 Viime aikoina liikesopimusriidoissa on enenevässä määrin alettu vedota vastapuolen tör- keän huolimattomaan menettelyyn. Näin halutaan estää vastuunrajoitusehtojen sovel- taminen. Törkeän huolimattomuuden väitteellä pyritään sellaisten merkittävien korvaus- vaatimusten oikeuttamiseen, joiden korvattavuus sopimussuhteessa on muuten poissul- jettu vastuunrajoitusten avulla. Tapauksessa, jossa sovellettaisiin vastuunrajoituksia, 200 Carlsson ja muut (2014), s. 20–21 ja Määttä (2005), s. 233. 201 Määttä (2005), s. 235. 202 Määttä (2005), s. 242. 203 Carlsson ja muut (2014), s. 20–21. 204 Hartzell & Vapaavuori (2024), s. 30. 205 Hartzell & Vapaavuori (2024), s. 9. 44 korvausvaatimukset olisivat huomattavasti pienemmät, eikä asian ratkaisun hakeminen tuomioistuimesta tai välitysoikeudesta olisi järkevää.206 Törkeän huolimattomaksi katsottavan toiminnan arviointi on tapauskohtaista ja koko- naisvaltaista. Tässä arviossa tulee huomioida sopimustyyppi, osapuolten asema, sopi- muksen olosuhteet, mahdollinen erityislainsäädäntö, soveltamistilanne, itse vahinko sekä se miten osapuoli suhtautuu toimintaansa tai laiminlyöntiinsä. Arvioinnissa voidaan hyödyntää esimerkiksi seuraavia kriteereitä, joista tavallisesti useamman tulee täyttyä: selkeästi piittaamaton tai välipitämätön toiminta, mahdollisen vahinkoseuraamuksen va- kavuus, ammattilaiselle asetettava vaatimustaso sekä tietoisuus seikasta, joka voi aiheut- taa riskin ja riskiin suhtautuminen. Merkittävin kriteeri on selkeästi piittaamaton tai vä- linpitämätön toiminta. Törkeän huolimattoman menettely voidaan yleisesti sijoittaa lä- helle tahallisuuden rajaa. Ammattilaisen huolellisuusvaatimus on törkeän huolimatto- muuden arvioinnissa sellainen huolellisuus, jota objektiivinen tietyn ammattiryhmän jä- sen keskimääräisesti toiminnassaan noudattaa. Liikesopimussuhteissa arvioitavaksi tu- lee yrityksen menettely ei yksittäisen henkilön menettely.207 206 Hartzell & Vapaavuori (2024), s. 9. 207 Hartzell & Vapaavuori (2024), s. 2, 12–13 ja 15–16. 45 4 Olosuhdemuutoksiin varautuminen sopimusten laatimista- valla Oikeustaloustieteelliseen tarkasteluun perustuen kaikkien mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvien riskien minimointi ei ole sopimuksissa tarpeen. Riskit, jotka ovat tarkoituk- senmukaista minimoida, tulee kuitenkin tunnistaa. Tunnistamista voidaan toteuttaa en- nakoivan oikeuden avulla. Sopimusoikeudessa on myös kehitetty näkökulmia, joiden avulla sopimuksissa voidaan olosuhdemuutokset ottaa huomioon.208 Näitä sopimuksia voidaan nimetä esimerkiksi reagoiviksi tai joustaviksi sopimuksiksi209. Näillä suuntauksilla on omat erityispiirteensä, mutta niiden pohjalla on samoja lähtökohtia210. Pitkäkestois- ten sopimusten kodalla sopimusrakenteen kanssa täytyy tasapainoilla riittävän jousta- vuuden ja sopimussuhteen vakauden kanssa211. Sopimuksen prosessikäsitys, jonka Pöyhönen212 esitteli väitöskirjassaan, on luonut osal- taan perustaa mahdollisuudelle hyödyntää sopimusta instrumentaalisesti213. Sopimuk- sen hyödyntäminen koko sen tarjoaman potentiaalin laajuudessa on mahdollista, kun sen sopimusoikeudellinen tarkoitus on ymmärretty214. Rudangon käsitys sopimuksesta avoimena systeeminä selvittää, miten sopimuksen sisältöä määrittävä argumentaatio voidaan rakentaa, huomioiden samalla ne argumentoinnin mahdollisuudet, jotka tulevat esiin käytännön ongelmatilanteiden seurauksena215. Siinä sopimussuhteen ulkopuolis- ten intressien huomioiminen sopimuspuolten erimielisyyksien ratkaisussa on mahdol- lista. Sopimuksen dynaamisuus puolestaan huomioi erityisesti sopimuksen elämisen olo- suhteiden muuttumisen mukana.216 208 Annola & Vahtera (2024), s. 951. 209 Annola & Vahtera (2024), s. 951 ja Hemmo (2005), s. 137. 210 Annola & Vahtera (2024), s. 951. 211 Sorsa (2009), s. 133. 212 nyk. Karhu. 213 Annola & Vahtera (2024), s. 951 ja Tieva (2008), s. 435. 214 Annola & Vahtera (2024), s. 951. 215 Annola & Vahtera (2024), s. 951 ja Tieva (2008), s. 435. 216 Annola & Vahtera (2024), s. 951. 46 Samalla kun sopimusajattelu on muuttunut staattisemmasta (pistekäsitys) dynaamisem- paan suuntaan myös sopimustoiminta on muuttunut joustavammaksi217. Sopimus on alettu näkemään enemmän yhteistoiminnan välineenä kuin vastakkainasetteluna sopija- puolten välillä. Sopimuksessa tulisi yrittää tunnistaa sopimusriitojen aiheuttajia ja eh- käistä niitä, edistää haluttuja tapahtumia, havaita ja käyttää uusia mahdollisuuksia, sekä tukea hallittua riskinottoa. Sopimuksessa ei näin ollen pitäisi pelkästään yrittää varautua mahdollisiin sopimusriitoihin, vaan lähestyä asiaa laajemmin. Tällöin sopimuksilla olisi mahdollista tukea ja ohjata niin liiketaloudellisia kuin oikeudellisia päämääriä.218 Liiketa- loudellisena päämääränä on usein sopimuksella luotavan arvon maksimointi. Arvon maksimointia tukee sopimuskäytännöt, joiden avulla voidaan sopeutua joustavasti muu- toksiin sopimuksen elinkaareen aikana. Sopimusprosessin ollessa toimiva osapuolten on mahdollista tehokkaasti toimia tavoitteiden saavuttamiseksi ja saavuttaa ne onnistu- neesti ilman turhia väärinkäsityksiä ja riitoja.219 Liikesuhteissa olosuhteet voivat muuttua tavalla, jota ei voida ennakoida. Tämän takia voi olla hyödyllistä laatia sopimus, joka sopeutuu tarkoituksenmukaisesti myös ennakoi- mattomiin olosuhdemuutoksiin. 220 Olosuhteiden muutosten kohdalla sopimusvelvoit- teet kannattaa pyrkiä liittämään niihin. Joustavuuden avulla mahdollistetaan, että olo- suhteiden muuttumisen ja ajan kulumisen myötä sopimussuhde kehittyy, eikä välttä- mättä katkea.221 Dynaamisuutta voidaan toteuttaa kohdella tapaa. Olosuhdemuutoksen vaikutus sopimuksen sisältöön voidaan määrittää yksityiskohtaisesti tai jättää tarkka vai- kutus sopimuksen solmimisvaiheessa vielä määrittämättä. Viimeinen tapa mahdollistaa paremmin dynaamisuuden idean.222 217 Kaave (2020), s. 10, Ks. myös Karhu (2004). 218 Kaave (2020), s. 10. 219 Kujala ja muut (2013), s. 101–102 ja 95–96. 220 Annola & Vahtera (2024), s. 951. 221 Kaave (2019), s. 13. 222 Annola & Vahtera (2024), s. 952. 47 Ongelmakohtien välttäminen, sitovuuden vahvistaminen ja liiketaloudellisen tuottavuu- den lisääminen on mahdollista laadukkaasti tehdyllä sopimuksella. Laadukas sopimus syntyy, kun sen osapuolten yhteistä tahtotilaa ja ymmärrystä sen tavoitteista ja sisällöstä vahvistetaan. Tällöin kirjoitettu sopimus olisi mahdollisimman yhteneväinen niiden odo- tusten kanssa, joita sopijapuolilla sitä kohtaan on. Se vastaisi myös sopijapuolten ymmär- rystä ja käsityksiä sopimuksesta.223 Sopimuksen sisällön tulisi olla sellainen, että käyttä- jät ymmärtävät sen kokonaisvaltaisesti. Siihen ei saisi myöskään hyväksyä sellaisia asioita, joita käyttäjät eivät ymmärrä.224 Käytännössä toimivan liikesopimuksen laatimiseksi tar- vitaan laaja-alaista tietoa ja ymmärrystä niin oman kuin sopimuskumppanin yrityksen liiketoiminnasta, sekä yhteistyökykyä.225 4.1 Sopimustekniikan tyyppiesimerkit Sopimusta luonnehditaan jäykäksi sopimukseksi, kun siihen ei ole sisällytetty muutos- mekanismeja, jotka nimenomaisesti edistäisivät sopimuksen tarkistamista. Se on myös muotoiltu sisällöltään niin ettei siinä ole tietoisesti jätetty tulevaan yhteistoimintaan liit- tyviä seikkoja avoimeksi.226 Osapuolet tarkoittavat tällaisen sopimuksen sisällön saavan lopullisen muotonsa sopimuksen solmimishetkellä227. Jäykkäkään sopimus ei ole koko- naan olosuhteiden muutoksiin liittyvien sopeuttamismekanismien ulkopuolella. Rea- gointikeinot ovat kuitenkin vähäisemmät. Keinoja voivat olla esimerkiksi sopimuksen tul- kinnassa tapahtuva olosuhteiden muuttumisen huomiointi ja jälkiperäisenkohtuutto- muuden tilanteeseen liittyvä sopimuksen sovittelu.228 Joustavana sopimuksena voidaan pitää sopimusta, johon on sisällytetty mekanismeja myöhempien muutosten huomioimiseksi. Hemmon mukaan mekanismi voi olla esimer- kiksi hinnoittelulauseke, jossa hintoihin vaikuttaa indeksien tai kustannustason 223 Kaave (2020), s. 37–38. 224 Kaave (2020), s. 16–17. 225 Nystén-Haarala (2017), s. 1016. 226 Hemmo (2005), s. 137. 227 Annola (2003), s. 31. 228 Hemmo (2005), s. 137. 48 muutokset, tai lauseke, jolla velvoitetaan neuvottelemaan sopimuksen tarkastamisesta muutostilanteessa. Joustomekanismilla on mahdollista tarjota vastaus siihen, millainen on sopimuksen uusi sisältö, esimerkiksi käyttämällä laskentakaavaa229. Toisaalta jousto- mekanismi voi olla ehto, joka vaatii jatkoneuvotteluja ja jättää tilaa tapauskohtaisuu- delle.230 Avoin sopimus muodostetaan jättämällä sääntelemättä, joitakin jopa relevantteja kysy- myksiä ja niistä sovitaan myöhemmin tarpeen vaatiessa. Joustavassa sopimuksessa on tietyt ”alkuperäiset ehtomääritykset, joihin liitetään (automaattinen tai neuvottelupoh- jainen), joustomekanismi”. Avoimessa sopimuksessa ei tällaisia ole ja osapuolilla tuleekin olla vahva luotto yhteistoimintansa toimivuuteen, ja siihen että yksimielisyys sääntele- mättömissä kysymyksissä on mahdollista. Ilman yhteisymmärrystä päädytään erittäin epätoivottavaan tilanteeseen, sillä sopimuksen sovittelulle ei ole saatavissa lähtökohtaa avoimesta sopimuksen kohdasta.231 Kolmijaossa on esitetty sopimusteknisten lähtökohtien tyyppiesimerkit. Yksittäinen so- pimus on kuitenkin usein näiden tyyppien yhdistelmä. Samassa sopimuksessa voidaan säännellä osaa kysymyksistä jäykästi ja osaa joustavasti. Mitä enemmän osapuolet ovat käyttäneet sopimuksessaan joustavan sopimuksen elementtejä, sitä suopeammin hei- dän voidaan ajatella suhtautuvan sopimuksen tarkastamiseen. Tällöin myös tulkinnassa ja kohtuullistamisessa voidaan huomioida olosuhteiden muutokset herkemmin. Näin ei kuitenkaan ole sopimuksessa nimenomaisesti sovittujen muutos- ja riskinjakomekanis- mien kohdalla.232 229 Hemmo (2005), s. 137. 230 Annola (2003), s. 31. 231 Hemmo (2005), s. 137. 232 Hemmo (2005), s. 137–138. 49 4.2 Prosessikäsitys Sopimusvelvoitteille ja erityisesti niiden sisällöille on tavallista, että ne muuttuvat, ja muuttuvat koko ajan samassakin sopimussuhteessa, vaikka itse sopimusasiakirja ei muuttuisikaan. Tämä on seurausta siitä, ettei sopimusta ajatella sääntelyvälineenä jäy- käksi vaan joustavaksi. Sopimus ikään kuin mukautuu vallitseviin olosuhteisiin. Sopimuk- sen prosessikäsitys on pohjana tälle joustavan sopimuksen idealle. Prosessikäsitys tar- koittaa, että sopimus muuttuu koko ajan niin asiallisessa, henkilöllisessä kuin ajallisessa- kin ulottuvuudessa.233 Ajallinen, asiallinen ja henkilöllinen ulottuvuus ovat prosessikäsi- tyksen kolme ulottuvuutta234. Prosessikäsitys osoittaa, että sopimusvelvoitteiden jaksoit- tain tapahtuva muodostuminen ja syventyminen on sopimusoikeudellisesti mahdol- lista235. Prosessikäsitys sopii pitkäkestoisten liikesopimusten hahmottamiseen236. Prosessikäsityksessä sopimuksessa ajatellaan olevan osa-alueita, joista osa sitoo vah- vemmin ja osa heikommin. Vahvemmin sitovia ovat ne osa-alueet, jotka kumpuavat so- pimuksenteon perustasta. Sopimuksenteon perusta muodostuu ulkoisista olosuhteista ja sopimusehdoista. Ulkoisia olosuhteista ovat esimerkiksi lainsäädäntö ja sopimuksen- teon keskeiset edellytykset. Vahvuuserot tulevat esiin sopijapuolten luottauksen asteina, eli joillakin sopijapuolten asettamilla odotuksilla sopimusta kohtaan on enemmän pai- noarvoa, koska niillä on vahvemmat perusteet. Tästä syystä niihin sidotut sopimuksen ehdot ovat vahvempia ja siksi myös sitovampia.237 Kuten todettua olosuhteiden muutoksella on jatkuva muutosvaikutus sopimukseen. So- pimuksen prosessikäsityksessä sopimuksen sitovuutta ja olosuhteiden muutoksen vaiku- tusta ei aseteta vastakkain, vaan niiden ajatellaan olevan jatkuvassa vuorovaikutuksessa 233 Karhu (2004), s. 1452. 234 Tieva (2008), s. 435. 235 Annola (2003), s. 97. 236 Tieva (2008) s. 435. 237 Karhu (2004), s. 1452. 50 toistensa kanssa.238 Sopimus on näin ollen kehittyvä niin sisältönsä kuin sitovuutensa osalta. Sopimussidonnaisuus saavuttaa täysimääräisyytensä vaiheittain.239 Prosessikäsitykseen liittyvä velvoitteiden kehittyminen ulottuu sopimuksen suoritusvai- heeseen asti. Sopimuksensitovuus saa tällöin laajemman merkityksen kuin sopimuksen osapuolten tahtojen yhtymisen sopimuksen solmimishetkellä. Prosessikäsityksestä seu- raa sopimuksen alkuperäisten ehtojen merkityksen väheneminen. Samalla korostuu kui- tenkin sen käytännön merkitys, joka sisältyy sopimustoimintaan, sopimuksen tarkoituk- seen ja toimintaympäristöön. 240 Prosessikäsityksessä keskitytään sopimuksen osapuolten vuorovaikuteukseen, joka on jatkuvaa ja sopimusoikeudellisesti merkityksellistä. Oikeuskysymykset voidaan myös rat- kaista yhdessä ja ne voidaan hahmottaa laajaksi kokonaisuudeksi tahdon ilmaisujen ja normien osalta.241 Sopimuksen prosessikäsityksellä aikaan saatava sopimusoikeuden pe- ruskäsitteiden (kohtuus, lojaliteetti ja heikomman suoja) joustavuus avaa tilan sisällölli- sille (reaalisille) argumenteille ilman liian ahtaita käsitteellisiä rajanvetoja.242 4.3 Sopimuksen dynaamisuus Annola jakaa sopimukset staattisiin ja dynaamisiin sopimuksiin. Staattisen sopimuksen määritelmä vastaa Hemmon esittämän jäykän sopimuksen määritelmää. Dynaaminen sopimus on ”sopimus, joka jo solmimisvaiheessa laaditaan sellaiseksi, että sen suunnitel- laan täydentyvän sopimuksen suoritusvaiheen aikana”. Annolan dynaaminen sopimus kattaa siis edellä esitetyt joustavan ja avoimen sopimuksen idean. Sopimusvelvoitteet saavat tällaisessa sopimuksessa lopullisen sisältönsä sopimuksen solmimisen jälkeen. Annolan mukaan myös sellaiset staattiseksi solmitut sopimukset, jotka sopimuksen 238 Karhu (2004), s. 1452. 239 Annola (2003), s. 80. 240 Annola (2003), s. 80. 241 Annola (2003), s. 96. 242 Ks. Karhu (2004), Annola (2003) ja Tieva (2006). 51 suoritusvaiheen aikana täydentyvät voidaan lukea täydentyväksi sopimukseksi ja näin sopimuksen dynaamisuuden piiriin.243 Perinteisestä sopimuksesta dynaaminen sopimus poikkeaa perusajatukseltaan. Perintei- sesti on nähty, että sopimuksen luomat velvoitteet saavat lopullisen muotonsa sopimuk- sen syntyhetkellä. Dynaamisessa sopimuksessa velvoitteiden ajatellaan voivan muuttua, täyttyä tai lakata sopimuksen kestäessä. Dynaamisten elementtien sopimukseen sisäl- lyttämisen tarve on sidottavissa vahvasti aikaan. Sopimuksen toimintaympäristössä voi ajan kuluessa tapahtua muutoksia, joiden merkitys sopimussuhteeseen on merkityksel- linen.244 Perustana on sopijoiden yhteisymmärrys sopimuksen mahdollisuudesta täyden- tyä sopimuskauden aikana ja siten siitä, että sopimus voi muuttua245. Näin ollen dynaa- misessa sopimuksessa täydentyminen on jopa keskeisin kysymys246. Sopimusoikeuden kehityksen myötä voidaan enenevässä määrin antaa merkitystä enna- koimattomille olosuhteiden muutoksille. Osapuolten tietoisesti joustavaksi rakentaman sopimuksen kohdalla, sopimuksen ulkopuolelta tulevat impulssit voivat saada keskeisen merkityksen sopimusvelvoitteiden lopullisessa määräytymisessä. Dynaamisessa sopi- muksessa sopimus itsessään saattaa toimia vain informaatiolähteenä eli ikään kuin poh- jana ja suunnan näyttäjänä matkalla sopimuksen lopulliseen muotoon.247 Annolan sopimuksen dynaamisuudesta on erotettavissa kolme ulottuvuutta. Sopimuk- sen täydentyminen voi ensinnäkin tapahtua sopimuksen ehdon muuttumisella.248 Sopi- muksen valmistelussa on tällöin varauduttu esimerkiksi olosuhdemuutokseen tietyllä so- pimusehdolla, mutta ehdon muuttuminen on mahdollista sopimuksen mukaisesti tai normiin perustuen 249 . Toiseksi täydentyminen voi tapahtua sopimuksen aukon 243 Annola (2003), s. 31–32. 244 Annola (2003), s. 126 ja 50. 245 Tieva (2006), s. 243. 246 Tieva (2008), s. 435–436. 247 Annola (2003), s. 86. 248 Annola (2003), s. 33. 249 Tieva (2006), s. 243. 52 täyttymisellä250. Esimerkiksi olosudetta on sopimuksessa voitu säännellä avoimesti tai yleislausekkeella. Aukko voi myös koskea yksittäistä olosuhdetta, jolloin aukko voi täyttyä, kun olosuhde muuttuu.251 Kolmanneksi sopimuksen sitovuus voi muuttua sen syntymi- sen jälkeen252 . Olosuhteiden muutostilanteessa sopimuspuolten tahdonilmaisujen oi- keudellista merkitystä voidaan siis arvioida uudelleen253. Dynaamisten elementtien avulla sopimuksen tekeminen helpottuu ja sopimisprosessi ra- tionalisoituu. Jotta täydentyminen voi toteutua, on syyt ja päämäärät dynaamisen sopi- muksen tekemiselle tunnistettava. Niistä voi saada vihjeitä täydentymisen suunnalle ja niiden rooli koko täydentymisen strategian luonnissa voi olla merkittävä. Annolan mu- kaan dynaaminen sopimus voidaan laatia ensinnäkin, ko