PROCOMMA ACADEMIC 2022 Poikkeuksellinen viestintä Poikkeuksellinen viestintä Päätoimittajat: Helena Kantanen, yliopistonlehtori, dosentti, Itä-Suomen yliopisto Merja Koskela, professori, Vaasan yliopisto Toimituskunta: Aki-Mauri Huhtinen, sotilasprofessori, Maanpuolustuskorkeakoulu Elisa Juholin, dosentti, Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Merja Koskela, professori, Vaasan yliopisto Vilma Luoma-aho, viestinnän johtamisen professori, varadekaani, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Elina Melgin, dosentti, Turun yliopisto; toimitusjohtaja ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry Pekka Pälli, vanhempi yliopistonlehtori, dosentti, Aalto-yliopisto Mikko Villi, professori, Jyväskylän yliopisto Tuula-Riitta Välikoski, yliopistonlehtori, dosentti, Tampereen yliopisto Taitto: Virpi Vihervuori, Baasis Design Jakelu: Julkaisu on maksuton ProComin jäsenille, ja jakelu tapahtuu tilauspohjaisesti. Kirjaa toimitetaan laajasti myös oppilaitoksiin käytettäväksi viestintäopintojen oheis materiaalina. Kirjaa voi myös tilata ProComista hintaan 25 euroa sisältäen postituskulut. Julkaisu on saatavilla myös sähköisesti Helsingin yliopiston Helda-julkaisualustalla. Painos: 300 Kustantaja: ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry Kasarmikatu 23, 00130 Helsinki Puh. (09) 135 7775 procom@procom.fi Koko ja paperi: A5, 14,85 cm x 21 cm, sisus: MultiOffset, PEFC, 120 g, kannet: MultiOffset, PEFC, 300 g ISSN 2343-4090 ISBN 978-952-69737-1-5 (pehmeäkantinen) ISBN 978-952-69737-2-2 (EPUB) Paino: Libris, Helsinki 2022 PROCOMMA ACADEMIC 2022 Poikkeuksellinen viestintä sis. ESIPUHE.......................................................8 POIKKEUKSELLINEN PANDEMIAVIESTINTÄ.............................14 Helena Kantanen & Merja Koskela KRIISINKESTÄVÄÄN YHTEISKUNTAAN.....................................28 Salli Hakala & Aino Ruggiero TURVALLISUUDEN VIESTINNÄSTÄ JA ETIIKASTA..............................................48 Tommi Lehtonen LUOTTAMUKSEN STRESSITESTI: MEDIAN JA VIESTINNÄN HAASTEET KORONAKRIISISSÄ...................................64 Esa Väliverronen LUOTTAMUKSEN PALAUTTAMINEN MUUTOKSEN JÄLKEEN...........................82 Mirjami Ikonen POSITIIVINEN PSYKOLOGIA VIESTINNÄN VOIMAVARANA................96 Miia Grénman, Outi Uusitalo & Milla Unkila RUUSUJA JA RISUJA RUUDUN VÄLITYKSELLÄ – ESIHENKILÖ- ALAISSUHTEEN PALAUTEVIESTINTÄ ETÄTYÖSSÄ............................................. 112 Hilpi Kangas & Johanna Jansson POIKKEUKSELLISTA VIESTINTÄÄ – VOIKO ETÄVUOROVAIKUTUS TUHOTA ARVOA?....................................126 Lotta Salin, Jonna Koponen, Joona Keränen & Jaakko Metsola KULUTTAJABOIKOTIT JA CANCEL-KULTTUURI.............................144 Terhi-Anna Wilska, Jesse Tuominen & Vilma Luoma-aho ORGANISAATIOT JA TOISEUTTAVA VERKKOKESKUSTELU............................160 Elina Vaahensalo SOTA UKRAINASSA – KATSAUS SODAN TAUSTAAN JA SEN VAIKUTUKSIIN ORGANISAATIOIDEN VIESTINTÄÄN...178 Pia Koivunen, Elina Melgin & Päivi Tampere PROCOMMA ACADEMIC 2022 esipuhe POIKKEUKSELLINEN VIESTINTÄ ”Vaikka emme ole poikkeusoloissa, ovat olot kuitenkin monin tavoin poikkeukselliset. Viisas varautuu siihen, että poikkeuksellisuudesta voi tulla toistuva kokemus.” Tasavallan presidentti Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa 2.2.2022. Kun alkuvuodesta 2021 työstimme ajatuksiamme poikkeukselli- sen viestinnän teemasta, emme voineet arvata, miten haastavaan, moniulotteiseen ja ajankohtaiseen aiheeseen olimme tarttumassa. Meitä kaikkia on ravistellut yli kahden vuoden globaali korona- kurimus. Lisäksi uutiset ilmastonmuutoksen ennakoitua nopeam- masta etenemisestä ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 ovat järkyttäneet perusturvallisuutta ja haastaneet yhteiskuntien ja organisaatioiden toiminnan ja viestinnän monin tavoin. Poikkeuk- sellisuudesta on todellakin tullut toistuva kokemus. Poikkeuksellinen viestintä ei ole vakiintunut käsite, joten ilmaisu saa merkityksensä käyttöyhteydessään. Tästä syystä, toisin kuin tieteellisten käsitteiden tapauksessa, voi olla mielekästä pohtia, mitä sana poikkeuksellinen tässä yhteydessä tarkoittaa. Poikkeuksellisuus on käsite, jonka ymmärtäminen edellyttää vastakohtaansa: jotta voi olla jotakin poikkeuksellista, pitää olla jotakin, mikä on tavanomaista, normaalia tai yleistä. Joissakin tapauksissa poikkeuksellisuus voi liittyä myös sääntöihin tai määrä- yksiin, jotka edustavat jotakin normaalia käytäntöä. Tiukkoihinkin sääntöihin voidaan joskus, mieluiten harvoin, tehdä poikkeuksia. Poikkeuksellisuuden neutraalimpia synonyymejä ovat epätaval- linen, erikoinen, harvinainen, erikoislaatuinen tai normaalin käy- tännön vastainen. Negatiivisemmassa merkityksessä synonyymeja Tervetuloa PROCOMMA ACADEMICIN 9. numeroon, jonka aiheena on , / 8 ovat tavaton, outo, omituinen ja kummallinen. Poikkeuksellisen viestinnän kuvaamiseen sopivat näistä kaikki tilanteesta riippuen. Suomen lainsäädännössä poikkeuksellisuutta käsitellään muun muassa valmiuslaissa (29.12.2011/1552), jossa määrätään, missä tilanteissa viranomaisilla on normaalia laajemmat toimivaltuudet. Poikkeusolot liittyvät erilaisiin uhkiin ja tapahtumiin, jotka voivat vakavasti horjuttaa yhteiskuntajärjestystä. Tuoreen hallituksen esityksen (HE63/2022 vp) mukaan näitä voivat olla aseellisen konfliktin lisäksi muun muassa sellaisen uhka, luonnonkatastrofi, suuronnettomuus, pandemia, tai vakava kyberhyökkäys. Poikkeuksellisuuden mittakaavaa kuvaa Ilmatieteen laitoksen sääilmiöihin liittyvä määritelmä: ilmiö on harvinainen, jos se esiintyy harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa ja poik- keuksellinen, kun se esiintyy harvemmin kuin kerran 30 vuodessa. Viestinnässä poikkeuksellisuutta voi esiintyä kaikilla tasoilla: se voi ulottua yksilön vuorovaikutuksesta aina yhteiskunnalliseen keskus- teluun, jokapäiväisestä arjesta asiantuntijapuheeseen. Tässä teoksessa poikkeuksellista viestintää tarkastellaan useista eri näkökulmista. Yleisesti tarkoitamme poikkeuksellisella viestin- nällä poikkeuksellisten olojen moninaisia vaikutuksia viestintäam- mattilaisten työhön ja käytänteisiin. Tässä merkityksessä poikkeuk- sellinen viestintä tarkoittaa uudenlaisia ratkaisuja uusiin ongelmiin, sekä vaatimuksia että mahdollisuuksia tehdä asioita toisin kuin tähän saakka on tehty. Poikkeuksellinen viestintä kattaa myös viestinnän poikkeusoloissa, mutta esimerkiksi kriisiviestintä ei aina ole poikkeuksellista viestintää. Poikkeuksellisille tilanteille on tyypillistä, että niiden jatkues- sa poikkeuksellisuus vähenee, varisee pois: yhteiskunta kehittää toimintatapoja selviytyä tilanteista ja yksilöt oppivat toimimaan uusilla tavoilla. Näin poikkeuksellisuus kytkeytyy sopeutumiseen. Siirtyminen poikkeusviestinnästä kriisiviestinnän kautta sopeutu- misviestintään ja takaisin on tänä päivänä viestinnän ammattilais- ten työn arkipäivää, ja toivomme, että tämän teoksen artikkelit antavat näihin siirtymiin omalta osaltaan sekä ajattelun että käytännön toiminnan apuvälineitä. , / 9 , / 10 Tämän kirjan yhdessätoista artikkelissa tutkijat avaavat poik- keuksellista viestintää kukin oman tutkimusalansa näkökulmasta. Koska pandemia-ajan tutkimus on laajemmassa mitassa vasta tulollaan, me päätoimittajat linkitämme omassa artikkelissamme poikkeuksellisen viestinnän erityisesti muutosjohtamisen ja krii- siviestinnän tutkimukseen. Nähdäksemme voidaan puhua myös disruptioviestinnästä, koska olemme eläneet keskellä pitkittynyttä, globaalia häiriötilaa jo yli kaksi vuotta. Salli Hakala ja Aino Ruggiero levittävät eteemme valtion viral- lisen pandemiaviestinnän. Me tavalliset kansalaiset tunnistimme ehkä vain paloja Suomi toimii -kokonaisuudesta mutta nyt lukijalla on tilaisuus tutustua siihen tarkemmin. Tutkijat kuvaavat, miten viranomaisviestinnässä rakennettiin henkistä kriisinkestävyyttä ja yhteisöllisyyttä ja mitä haasteita kohdattiin. Viestinnän koordi- naatio ja johtaminen yhdessä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa oli haasteellista. Ongelmia aiheuttivat ministeriöiden hie- rarkiat, erilaiset toimintakulttuurit ja avoimuuden puute. Toisaalta pandemiaviestinnässä otettiin sosiaalinen media ja digitaaliset väli- neet käyttöön aivan uudella tavalla ja päästiin sitä kautta mukaan ihmisten arkeen. Turvallisuuden ja luottamuksen teemat toistuvat artikkeleissa hyvin keskeisinä. Tommi Lehtosen mukaan turvallisuudesta viesti- misessä korostuu eettisen pohdinnan rooli. Esimerkiksi riskeistä ja vaaroista on syytä viestiä, jotta onnettomuuksilta voidaan välttyä. Toisaalta uhkia ei ole syytä liioitella, koska se voi viedä kansalai- silta toimintakyvyn. Lehtosen kuvaama kokonaisturvallisuuden käsite pitää sisällään ymmärryksen merkittävien uhkien kokonai- suudesta. Tämä puolestaan mahdollistaa yhteiskunnan hallintora- jat ylittävän viestinnän, jolla tuetaan kansalaisten turvallisuuden tunnetta. Esa Väliverrosen artikkeli korostaa oikean tiedon ja luotta- muksen roolia poikkeuksellisissa tilanteissa. Väliverronen toteaa, että luottamus instituutioihin, mediaan ja viranomaisiin vaihtelee tilanteen mukaan, mutta on silti säilynyt länsimaissa suhteellisen korkeina. Näin ollen ei voida puhua yleisestä yhteiskunnallisesta , / 11 luottamuskriisistä, vaikkakin luottamuksen jakautuminen, polari- saatio, on selkeästi huolenaihe myös Suomessa. Mirjami Ikonen puolestaan pohtii, miten luottamus voidaan palauttaa muutoksen jälkeen. Aihe on kovin ajankohtainen, paitsi pandemian tuoman poikkeusajan, myös alati myllerryksessä elävän yritysmaailman näkökulmasta. Luottamuksen palauttami- seen vaikuttavat tilanteen vakavuus, luottamusrikon kesto ja sen seuraukset. Aina ei luottamusta edes voida palauttaa, vaan luotta- musrikolla on pitkäaikaiset, haitalliset vaikutukset työyhteisöön. Luottamuksen palauttamiseen tarvitaan runsaasti arvostavaa ja vastavuoroista vuorovaikutusta – ja tilaa tunteille. Entä miten jaksaa viestintäammattilainen itse, kun pitkittynyt kriisi koettelee? Mia Grénman, Outi Uusitalo ja Milla Unkila kirjoittavat positiivisesta psykologiasta poikkeusajan viestinnän ja tunnejohtamisen voimavarana. Heidän mukaansa viestinnän am- mattilaisen olisi poikkeuksellisen viestinnän vaatimuksiin vastates- saan hyvä tukeutua artikkelissa esiteltyyn kukoistuksen kehykseen. Sen avulla voidaan edistää myönteisten tunteiden synnyttämistä ja merkityksellisyyden kokemuksen rakentamista. Yritysten uudenlaista etäarkea valotetaan kahdessa artikke- lissa. Näistä ensimmäisessä Hilpi Kangas ja Johanna Jansson kirjoittavat palauteviestinnästä etätyössä. He korostavat, että etä- ja hybridityön yleistyessä organisaatioilla on tarve kehittää organisaatiokulttuuria palautteen antamista ja saamista tukevaksi. Etenkin palautteen antaminen teknologian välityksellä edellyttää uudenlaista suunnitelmallisuutta. Esihenkilöiden tehtäväksi jää varmistaa, että työntekijä ymmärtää saaneensa palautetta ja osaa tulkita sitä oikein. Tähän tarvitaan vuorovaikutusta ja osallistumi- sen mahdollisuuksia. Toisessa etätyöhön kytkeytyvässä artikkelissa Lotta Salin, Jonna Koponen, Joona Keränen ja Jaakko Metsola tarkastelevat myyn- tijohtajien etävuorovaikutusta. Tutkijat osoittavat, miten etävuoro- vaikutuksessa voi tapahtua arvon yhteistuhoutumista vähentyneen asiakasymmärryksen, myyntiprosessin aloittamisen ja lopettamisen haasteiden sekä digityön kuormittavuuden takia. Tutkijat antavat , / 12 hyviä neuvoja asiakassuhdetta ylläpitäviin vuorovaikutuskäytäntei- siin – luottamus rakentuu mm. tasokkaasta viestinnästä, avoi- muudesta, henkilökohtaisuudesta ja hyvästä valmistautumisesta asiakaskohtaamiseen. Vastuullisen kuluttamisen näkökulman tuovat kirjaamme Terhi- Anna Wilska, Jesse Tuominen ja Vilma Luoma-aho artikkelil- laan kuluttajaboikoteista ja cancel-kulttuurista. Sosiaalisen median myötä meillä kaikilla on vaikutusvaltaa ja mikä tahansa organi- saatio voi joutua tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin, tuotanto-olosuhtei- siin tai ympäristökysymyksiin liittyvän boikotin kohteeksi. Myös yksittäisen kuluttajan ikävät tuote- tai palvelukokemukset leviävät nopeasti. Varsinkin nuoret kuluttajat vaativat organisaatioilta aitoa vastuullisuutta tekopyhyyden sijaan. Yritykset haastetaan nosta- maan esiin omat vahvat arvonsa ja toimimaan niiden mukaan. Digitaalisen kulttuurin haasteisiin keskittyy myös Elina Vaahensalo artikkelissaan, joka käsittelee anonyymiä, toiseutta- vaa verkkokeskustelua. Vaahensalo kiinnittää huomion avoimien verkkofoorumeiden vaikuttavuuteen ja niiden keskustelujen logiikkaan. Näillä foorumeilla organisaatiot ja yritykset voivat saada sekä positiivista että negatiivista julkisuutta, josta viestin- nän ammattilaisen on hyvä olla tietoinen ja johon voi olla syytä reagoida. Vastakkainasettelut, vihapuhe ja toiseuden tuottaminen vaativat organisaatioilta johdonmukaista ja rauhallista viestintää ja aktiivista vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022, tämän kirjan toimi- tustyö oli jo pitkällä. Kiitämme lämpimästi Pia Koivusta, Elina Melginiä ja Päivi Tamperetta siitä, että he vielä nopealla aikatau- lulla työstivät kirjaan sotaa käsittelevän ajankohtaisartikkelin. Se täydentää erinomaisesti poikkeuksellisen viestinnän teemamme ja on mahdollisesti yksi ensimmäisiä Venäjän hyökkäystä käsit- televiä organisaatioviestinnän artikkeleita maailmassa. Se kertoo sodan synnyn taustoista ja Venäjän propagandasta sekä siitä haasteellista tilanteesta, mihin Venäjällä toimivat yritykset joutui- vat. Tutkijat analysoivat myös sodan vaikutuksia kansainvälisten yritysten viestintään. , / 13 Kiitämme kirjoittajiamme erinomaisesta työstä ja käsikirjoi- tusten arvioijia kannustavista kehittämisehdotuksista. Tämä teos on viimeinen Elina Melginin toimitusjohtajakauden ProComma Academic -kirja. Sydämelliset kiitoksemme Elinalle arvokkaasta työstä myös tiedeviestinnän edistäjänä. Toivotamme lukijoillemme inspiroivia ja oivaltavia lukuhetkiä! Kuopiossa ja Vaasassa toukokuussa 2022 Helena Kantanen ja Merja Koskela Päätoimittajat ProComma Academic KETKÄ? Helena Kantanen ja Merja Koskela • FT Helena Kantanen on innovaatio- johtamisen yliopistonlehtori Itä- Suomen yliopiston kauppatieteissä, verkko- ja monimuotopedagogiikan asiantuntija ja Tampereen yliopis- ton organisaatioviestinnän dosentti. Hänen tutkimusteemojaan ovat olleet sidosryhmädialogi, arvostava organi- saatioitten kehittäminen, viestinnän konsultointi ja arvonluominen, oppi- minen ja viestintä virtuaaliyhteisöissä sekä nykyisin erityisesti kauppa tieteiden ja viestinnän pedagogiikka. Ennen yliopistonlehtorin työtään Kantanen työskenteli 15 vuotta tiedot- tajana, toimittajana, viestintäpäällik- könä ja viestinnän kehittäjänä. FT Merja Koskela on soveltavan kieli tieteen professori Vaasan yliopiston viestintätieteiden oppiaineessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy asian- tuntijaviestintään eri näkökulmista. Hänen parhaillaan käynnissä olevat tutkimushankkeensa liittyvät valtion- yhtiöiden vuosikertomuksiin, sijoitta- javiestinnän läpinäkyvyyskysymyksiin sekä ilmastoviisaaseen asumiseen. Koskela toimii viestinnän monialai- sen maisteriohjelman vastaavana professorina ja viestintätieteiden tutkimusryhmän johtajana. Hän on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen. ku va: L iisa K ään tä , / 15 POIKKEUKSELLINEN PANDEMIAVIESTINTÄ K äsittelemme tässä artikkelissa poikkeuksellista viestintää erityisesti COVID-19-pande- mia-ajan näkökulmasta. Pandemia-aika on tarjonnut runsaasti aiheita vies- tinnän tutkimukselle, ja uutta tutki- musta ilmestyy kiihtyvällä vauhdilla. Näkökulmia aiheeseen on kuitenkin vielä rajallisesti, ja tutkimustieto on sirpaleista, joten olemme koonneet tähän artikkeliin, paitsi suoraan pandemia-ajan viestintään liittyvää tutkimusta, myös muutosjohtamisen ja kriisiviestinnän tutkimusta laajemmin, koska kyseessä alkujaan oli yllättävä ja äkkinäinen muutos. Toisaalta COVID-19 on ollut ns. pitkittynyt kriisi, koska sillä ei ole ollut selkeää päätepistettä. Sen globaalit vaikutukset antavat aihetta puhua disruptiosta ja disruptiovies- tinnästä. Viestinnän ammattilaisille ja johtajille koostamamme vinkit arkeen korostavat empatiaa, kuuntelemista, monikanavaisuutta ja osallistavaa vuorovaikutusta sekä yhteisön eri- laisten digitaitojen tunnistamista ja huomioon ottamista. Johdanto Yhteiskunnalliset poikkeustilat haasta- vat organisaatioiden viestinnän monin tavoin, varsinkin, kun on kyse globaalista häiriötilasta, disruptiosta (van Zoonen ym. 2021). Poikkeuksellisuus voidaan määri- tellä suhteessa normaaliin arkeen. Myös arjessa tapahtuu jatkuvasti sekä muutok- sia että kriisejä, mutta poikkeustilanteissa muutosten mittakaava on epätavallisen laaja, ja se ulottuu organisaatioiden ja yritysten perustoiminnan ytimeen. Tuore esimerkki tästä on Venäjän helmikuussa 2022 Ukrainassa aloittama sota, josta on maailmanlaajuiset inhimilliset ja taloudel- liset seuraukset. Toinen jo pitempään kestänyt poikke- ustilanne on maaliskuussa 2020 alkanut COVID-19-pandemia rajoituksineen ja sul- kuineen. Vaikka pandemioita (esim. sikain- fluenssa) on ollut aiemminkin, COVID-19 oli levinneisyydessään ja vaikuttavuudes- saan ainutlaatuinen. Aiempien pandemioi- den ja rajatumpien epidemioiden (esim. SARS ja MERS) viestinnän tutkimuksesta on kuitenkin hyötyä myös poikkeuksel- lista viestintää laajemmin arvioitaessa ja tuleviin kriiseihin varauduttaessa (esim. Naik ym. 2019). Toisaalta Guon ja Can- nellan (2021) mukaan COVID-19-pande- mia paljasti puutteita yhteisöviestinnän tutkimuksessa: tarvittiin lisää ymmärrystä kaikkia koskettavasta, maailmanlaajuisesta epävarmuuden tilasta, jota leimasivat mo- nenlaiset tiedonkulun häiriöt ja toisaalta informaatiotulva. Työyhteisöissä pandemia-aika on tehnyt näkyväksi monia kirjoittamattomia lakeja ja sääntöjä, joita on tiedostamatta noudatettu, mutta joiden olemassaoloa ei ole huomattu ennen poikkeustilaa. Erityyppisissä organisaatioissa näkyviksi nousseet tiedostamattomat käytännöt liittyvät paljolti viestintään ja viestinnän ammattilaisten työnkuvaan. , / 16 johdon toivotaan kannustavan työnteki- jöitä (ks. myös Yeomans & Bowman 2021). Kriisien aikana korostuu myös tarve sel- ventää yrityksen arvoja ja missiota ja koko strategiaa ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia tai uudelleen arviointia. Kun kaikki tietävät, mitä yritys edustaa ja missä ollaan menossa, oma rooli yhteisössä on helpompi tunnistaa ja auttaa organisaatio- ta selviämään kriisistä. Tutkimus on tunnistanut myös koro- na-aikana lisääntyneen dialogin tarpeen (Lee 2022). Vuorovaikutteinen viestintä on tärkeä osa työpaikan ihmissuhteiden rakentamista ja ylläpitämistä. Työyh- teisöviestintä, joka vaikuttaa avoimeen työilmapiiriin ja organisaation ja työnte- kijöiden väliseen keskinäisriippuvuuteen ja sitä kautta luottamukseen, voi auttaa työntekijöitä kokemaan edellä mainittua huolenpitoa, tukea ja yhteisöllisyyttä (emt.). Johdon tulisi siten antautua aitoon vuorovaikutukseen työntekijöiden terveys- kysymyksiin liittyvien tarpeiden, huolien ja riskien ymmärtämiseksi. Juorujen ja huhujen ikävät vaikutukset tunnetaan laa- jalti, samoin niiden lisääntymisherkkyys epävarmassa tilanteessa. Siksi erityisesti poikkeusoloissa tulisi varmistaa johtajien viestinnän säännöllisyys ja viestintäka- navien toimivuus (Puyod & Charoensuk- mongkol 2021). Samaa korostavat myös Yeomans ja Bowman (2021) yliopistojen johdon henkilöstölle lähettämiä viestejä tarkastelevan tutkimuksensa pohjalta. Hei- dän mukaansa johdon jatkuva näkyvyys ja muuttuvien tilanteiden merkityksellis- täminen tuki yhteisöllisyyttä ja lievensi epävarmuutta. Tarkastelemme tässä artikkelissa poik- keuksellista viestintää COVID-19-pande- mia-ajan näkökulmasta. Olemme tunnis- taneet tutkimuskirjallisuuden pohjalta pandemia-ajan viestinnällisiä haasteita johtamis- ja työyhteisöviestinnän kannalta ja löytäneet yhteyksiä muutosviestinnän ja kriisiviestinnän tutkimukseen. Pande- mia-ajan viestinnässä keskeisiksi nousseet digitaaliset kanavat ja välineet sekä työn- tekijöiden erilaiset digitaidot ansaitsevat oman lukunsa. Pandemia työyhteisöissä Työyhteisöjen piti keväällä 2020 oppia nopeasti uusia työtapoja ja välineitä, jotta arki sujuu. Samalla yhteisöjen sujuvan toiminnan vankka pohja, luottamus (esim. Kähkönen 2020, 2022), haastettiin. Työn tekeminen ja työviestintä muuttuivat no- peasti, kun osan työyhteisö hajosi lomau- tuksiin tai irtisanomisiin, ja toiset siirtyivät toimistolta kotiin. Johtajat joutuivat miettimään, miten rakentaa turvallista ja avointa työyhteisöä viestinnän keinoin, kun yhtäkkiä oltiinkin etätöissä. Useille johtajille ja tiiminvetäjille samoin kuin työntekijöille tilanne oli uusi ja outo ja vaati syvällistä ajattelutavan muutosta. Tällainen ajattelutavan muutos saattoi olla esimerkiksi sen tunnistaminen, että johdon motivoiva kielenkäyttö on kriisi- tilanteessa tärkeä tekijä työntekijöiden sitoutumisessa työhönsä ja yritykseen (Tao ym. 2022). Aktiivinen, monikanavainen viestintä ja työntekijöiden kuuntelemi- nen vähentävät epävarmuutta. Samoin inhimillisyys, herkkyys ja huolenpito ovat piirteitä, joita johdolta odotetaan ja joihin , / 17 toitujat (27 %) käyttivät epämuodollisia viestintätilanteita työnteon edistämiseen, tiiminsä yhdistämiseen ja kiukkunsa tuulettamiseen. Tähän joukkoon kuului vähiten esimiesasemassa olevia. Tutkimus osoittaa havainnollisesti, mitä vaille työpaikoilla on korona-aikana jääty. Koko Teams- ja Zoom-maailma keskittyy muodolliseen kommunikaatioon ja pystyy harvoin vastaamaan rupattelijoiden, rentoutujien tai verkostoitujien tarpeisiin. Sen sijaan fokusoijat ja strategit voivat olla vain tyytyväisiä, kun aikaa ei hukkaannu ”joutavaan” jutusteluun. Pandemia arkisen vuorovaikutuksen haastajana Yksi pandemia-ajan suuria haasteita on ollut vapaamuotoisen työyhteisöviestin- nän puute. Epämuodollisessa viestinnässä kommunikoidaan ennemmin yksityis- rooleista käsin eikä työ ole keskiössä. Tuoreessa tutkimuksessa (Koch & Denner 2022) tunnistettiin viisi erilaista epämuo- dollisen viestinnän harjoittajaa saksalai- silla työpaikoilla: rupattelija (chatterer), fokusoija (focuser), strategi (strategist), rentoutuja (small-talker) ja verkostoituja (networker). Tutkimus osoitti, että epä- muodollinen viestintä vaikuttaa suuresti siihen, miten työntekijät kokevat tulleensa informoiduiksi. Se vaikuttaa myös heidän tunnepohjaiseen sitoutumiseensa. Nämä molemmat seikat lisäävät työtyytyväisyyt- tä. Epämuodollinen viestintä ei vähennä työntekijöiden tuottavuutta vaan auttaa tekemään työn tehokkaammin. Tutkimuksen osallistujista 20 prosenttia kuului rupattelijoihin, joille keskinäisvies- tintä oli monesta syystä hyvin tärkeää ja hyödyllistä ja vastasi heidän yhteisöön kuulumisen tarpeeseensa. Fokusoijia oli 9 prosenttia osallistujista, ja heille oli tyypil- listä vähäinen epämuodollisen viestinnän määrä ja arvostus. He olivat myös useam- min johtaja-asemassa ja tutkimuksen vanhimpia. Epämuodollinen viestintä ei tuonut heille tärkeää tietoa eikä auttanut heitä työnsä organisoimisessa. Jos strategi (29 %) antautui epämuodolliseen viestin- tään, hän tavoitteli siitä hyötyä työn tai so- siaalisten suhteiden kannalta. Rentoutuja (16 %) puolestaan haki taukoa työntekoon epämuodollisen viestinnän avulla. Verkos- , / 18 kintaisuus haastaa työyhteisön jatkuvaan vuorovaikutukseen ylhäältä annettujen ohjeistusten sijaan. Kriisiviestinnässä tulisikin antaa enemmän tilaa improvi- soinnille, joustavuudelle ja osallistavalle johtajuudelle (Heide & Simonsson 2021, 272). Selkeästi ja luotettavasti tiedottamal- la vastataan työntekijöiden tiedontarpee- seen ja tehdään päätökset ymmärrettä- viksi erityisesti kriisin akuutissa vaiheessa. Myönteistä, sitoutumiseen vaikuttavaa tunnesuhdetta työntekijöiden ja organi- Pandemia-ajan työyhteisöviestinnän tutkimus nostaa esiin emotionaalisen tuen ja empatian tarpeen, kriiseissä korostuvan monitulkintaisuuden ja kriisin vaiheen vaikutuksen osallistamisen tarpeeseen (Ruck & Men 2021). Pandemia-aikana kuuntelemisen tarve on korostunut: miten työntekijöiden tarpeet kuullaan ja niihin vastataan (Neill & Bowen 2021) ja miten osoitetaan arvostusta työntekijöille heidän kriisiajan ponnisteluissaan (Einwiller ym. 2021). Kriisitilanteille ominainen monitul- Pandemia-ajan viestintätarpeita Tiedon ja merkityksellistämisen tarve Johdon tarjoama emotionaalinen tuki Epämuodollisen arkiviestinnän mahdollistaminen Empaattinen ja kuunteleva vuorovaikutus Työntekijöiden arvostus Mahdollisia ratkaisuja Säännölliset tiedotustilaisuudet, selkeä informaatio, monikanavaisuus Yhteisen keskustelun mahdollisuudet, esihenkilön antama aika, rauhoittava informaatio Säännölliset epämuodolliset etä kohtaamiset, kävelykokoukset Kuulumisten kysyminen, ymmärtämisen osoittaminen, huoliin reagoiminen, osallistava ja avoin viestintä Kunnioittava keskinäisviestintä, tilanne taju, ratkaisujen perusteleminen, tunnustuksen antaminen Taulukko 1. Pandemian korostamat viestintätarpeet ja niiden mahdolliset ratkaisut , / 19 saation välillä rakennetaan kuitenkin dia- logiin ja toinen toisensa ymmärtämiseen panostamalla. (Einwiller ym. 2021.) Pandemia muutosjohtamisen areenana Poikkeuksellisen viestinnän tarkastelu voi ammentaa myös muutosjohtamisen ja muutosviestinnän opeista (Kähkönen 2020). Welch ja Jackson (2007) esimerkiksi neuvovat muutostilanteessa fokusoimaan organisaation ihmissuhteisiin, yhteenkuu- luvuuden tunteeseen, muutosinformaa- tioon ja muutokseen vaikuttavien toimin- taympäristön haasteiden ymmärtämiseen. Muutosviestinnän keinoin tulisi siis tukea muutosta läpikäyvien organisaation jäsen- ten merkityksellistämisprosessia (sense- making) (Kähkönen 2020; Raupp 2018). Tässä prosessissa luodaan mentaalimalleja, jotka mahdollistavat odottamattomien ja outojen tilanteiden, kuten esimerkiksi pandemian asettamien haasteiden, yhtei- sen käsittelyn (Weick 1995). Johtajuuden rooli muutoksen onnistu- misessa on laajalti tunnustettu (esim. Wolf ym. 2022). Etenkin neljä osaamisaluetta ovat johtajan roolin kannalta keskeisiä: muutoksen johtaminen ja hallinta; suhtei- den johtaminen ja viestintätaidot; ihmis- ten, systeemien ja prosessien johtaminen sekä henkilökohtaiset ominaisuudet ja osaaminen. Näistä muodostuu Aitkenin ja van Treurerin (2021) mukaan johtajuus- kompetenssin viitekehys. Jokaisessa neljäs- sä kohdassa näyttäytyy selkeästi johtajan viestintäosaaminen: Osataanko muotoilla yhteinen, inspiroiva visio? Ymmärretäänkö sidosryhmäsuhteiden merkitys ja vuoro- vaikutuksen keskeisyys ihmisten johtami- sessa? Erityisinä johtajien viestintäkom- petenssin osa-alueina nousivat esiin taito välittää avainviestit selkeästi, taito valita eri tilanteisiin ja yleisöille sopivat kanavat ja välineet ja käyttää niitä, taito räätä- löidä lähestymistapa oikeaksi suhteessa muutoksen vaiheeseen sekä ymmärrys siitä, miten runsaasti viestintää tarvitaan muutoksen toteuttamisessa (Aitken & van Treurer 2021). Poikkeuksellisissa tilanteissa viestin- tää ei kuitenkaan voida nähdä johdetun ja kontrolloidun muutoksen välineenä. Pikemminkin johtajan viestintäosaamista haastaa juuri tilanteen epävarmuus ja sen hallinta. Viestintä on avainroolissa, kun rakennetaan muutosmyönteisyyttä ja valmiutta uuden tiedon omaksumiseen, ehkä jopa organisaatiokulttuurin muutok- seen (Wolf ym. 2022). Esimerkiksi Luoman (2015) mukaan muutoksen onnistumista ennakoivat selkeä visio, vuorovaikutteinen työyhteisöviestintä, muutoksen edistymi- sen tekeminen näkyväksi sekä osallistava työskentely. Kun nämä tekijät toteutuivat, muutos ei ollut enää pelkästään organi- saation vaan sen jokaisen työntekijän asia. Tästä Luoma (2015) käyttää termiä jaettu psykologinen omistajuus. Myös Laurilan (2017) havainto, että muutosjohtaja joutuu tasapainottelemaan alaisten esimiestoimintaan kohdistamien, usein keskenään ristiriitaisten odotusten välillä, sopii hyvin muihinkin poikkeuk- sellista viestintää vaativiin tilanteisiin. Ar- kipäivän muutoksissa johtajan keskeinen tehtävä on pyrkiä vapauttamaan alaisiaan muutoksen aiheuttamista negatiivisista tunteista. Laurilan (2017, 202) kehittämä , / 20 Kriisin kokemiseen COVID-19-pan- demian aikana vaikuttivat erityisesti poliittisen johdon kriisiviestintä sekä me- diajulkisuus. Esimerkiksi Wodak (2021a) on havainnut, että viiden Euroopan maan johtajat käyttivät kriisiviestinnässään neljää tyypillistä kehystä omien ratkaisu- jensa ja rajoitusten perusteluun. Ne olivat uskonnollinen kehys, dialoginen kehys, luottamuksen kehys ja sodanjohdon ke- hys. Tutkimuksen mukaan kriisiviestinnän tyyppi riippuu paitsi johtajan persoonasta ja hallituksen puoluekannoista myös muis- ta kontekstitekijöistä, eri maiden historias- ta, kollektiivisesta muistista ja traumoista sekä kansallisista perinteistä ja valtiollises- ta retoriikasta. Eri maissa toimii erilainen retoriikka. Joka tapauksessa pandemia tarkoittaa, että faktat on kohdattava niitä kieltämättä ja virusta vastaan on kamp- pailtava ja saatava hallinnon toimille kan- salaisten tuki. Poliittisen johdon kriisivies- tinnän onnistumista voidaan mitata vasta jälkeenpäin, ja myös mittarit vaihtelevat kuolonuhrien määrästä taloudelliseen tilanteeseen. Kriisiviestinnän kannalta mielenkiin- toinen on myös Wodakin (2021b) toinen tutkimus, jossa hän keskittyy äärioikeis- ton diskursseihin. Tutkimuksen mukaan valtiojohtajat reagoivat epäonnistumi- siinsa kääntämällä tappion hyödykseen. He korostavat omaa erinomaisuuttaan, herättävät tunteita yleisössään ja turvau- tuvat virheelliseen argumentaatioon. Näin he turvautuvat pelastusnarratiiviin, jossa he pääsevät esittämään itsensä kansan ja kansakunnan pelastajina. Vastaavaa pelastusnarratiivia, kuten myös kriisin muutosjohtajuuden kompassimalli toimii hyvin muutosviestijän muistilistana. Sen mukaan muutosviestintään kuuluu tun- teiden oikeuttaminen, ahdistuneisuuden purkaminen ja turvallisuuden tunteen luominen. Näissä tilanteissa keskitytään helposti toimintaan, koska tunnekeskei- syys on usein haastavaa, mutta tunteiden unohtaminen johtaa helposti negatiivisiin seurauksiin työyhteisössä. Poikkeustilan- teissa tunteiden rooli ja niiden käsittelyn tarve korostuvat entisestään. Pandemia-ajan kriisiviestinnän kehykset Pandemia on ollut mahdollisesti ihmis- kunnan historian haastavin terveyteen liittyvä kriisiviestintätilanne: koko maail- maa koskettava kriisi, jota leimasi valtava tiedon tarve ja toisaalta tahattomasti ja tahallisesti levitetyn harhaanjohtavan tiedon (misinformaatio, disinformaatio) virta eri kanavilta (Rowe & Alexander 2020). Journalistisen aineiston ohella tilannetta kehystettiin ja analysoitiin lukuisilla sosiaalisen median foorumeilla. Poikkeustilassa oli paljon kriisin ele- menttejä: sumeita tilannekuvia, kriisin johdon takeltelevaa viestintää, tietokui- luja täyttäviä huhumyllyjä ja valeuuti- sia, turhautumisesta johtuvaa tahallista väärinymmärrystä. Työyhteisöjen sisällä, esimerkiksi asiakaspalveluammateissa, viestintää saattoi värittää pelko omasta ja läheisten terveydestä, ja pitkittynyt kriisi- tilanne koetteli kärsivällisyyttä ja kuu- mensi tunteita. Siellä, missä toimeentulo menetettiin kokonaan, kuten taidealoilla, ongelmat olivat erityisen vakavia. , / 21 digitaidot ovat hyvin erilaisia. Kolmannek- si: digipalveluista tapaavat hyötyä eniten he, joilla on jo muutenkin hyvät edellytyk- set toimia digitaalisessa yhteiskunnassa. (Kuusisto ym. 2022, 19–20.) Digitaidot ovat olleet pandemian aikana välttämättömiä etätöiden ja etä- opiskelun aikaan, kun on pitänyt siirtää oma yritys verkkoon tai käyttää verkko- kauppapalveluja (esim. Yang ym. 2021). Digitaitoja on tarvittu myös pandemian tiedonvälitykseen ja tartuntajäljitykseen. Tuore tutkimus norjalaisista tietotyöläisis- tä nostaa esiin luovuuden ja digitaitojen merkityksen poikkeustilanteissa (Tønnes- sen ym. 2021). Luovuus auttaa selviä- mään epävarmuuden kanssa, haastamaan vanhat oletukset ja kokeilemaan uutta. Se tarkoittaa yksilön kykyä riskinottoon, uusien ajattelun ja tekemisen tapojen omaksumista ja muutoksen edistämistä. Koska työssä tarvittavan tiedon avoin saatavuus vaikuttaa tutkimuksen mukaan keskeisesti työntekijöiden innovatiivisuu- teen, organisaatioissa tulisi kaikin keinoin edistää digitaalista tiedonvaihtoa. Toisaal- ta tietovajeet, digikuilut ja digitaalinen jakautuminen moninkertaistavat globaalin kriisin epätasa-arvoiset vaikutukset ja lisäävät marginalisaatiota ja ulkopuoli- suutta (Naudé & Vinuesa, 2021). Pandemia-ajan raportoinnin retoriikkaa Pandemian viestintähaasteita käsittelevis- sä tutkimuksissa korostuvat poliittinen jul- kisuus, mediajulkisuus ja organisaatioiden sisäisen viestinnän ja johtamisen haasteet. Tutkimusten lähtökohtana on paljolti kehystämisen tapoja, saattaa esiintyä myös organisaatioiden johdon puheessa. Narratiivin uskottavuus voi kuitenkin olla rajallista etenkin sisäisten sidosryhmien näkökulmasta. Pandemia paljasti digikuiluja Etätöihin siirryttäessä korostui myös digi- taalisten välineiden ja kanavien hallinta. Taidot ja taitovajeet johtivat työyhteisöjä ja koko yhteiskuntaa haastaviin polari- saatiotilanteisiin, missä yksillä oli runsas välineistö hallussa ja halu ja kyky oppia uutta, kun taas toiset kokivat jopa häpeää osaamattomuudestaan. Ns. digitaalisen jakautumisen (digital divide) tai kuilun (digital gap) käsitteestä on puhuttu jo vuosikymmenen verran mutta nyt siitä tuli ajankohtaisempi kuin koskaan (esim. Ragnedda & Muschert 2013). Digiosalli- suus Suomessa -hankkeessa (Hänninen ym. 2021; Kuusisto ym. 2022) on luotu kokonaiskuvaa digiosallisuuden tilan- teesta, hyvistä käytänteistä ja eri tahojen rooleista sekä rakennettu mittaristoa digi- osallisuuden arviointiin. Digiosallisuus tar- koittaa vapaaehtoista ja arjen sujuvuuden kannalta riittävän aktiivista osallistumista yhteiskunnan toimintaan, jossa hyödyn- netään digitaalisia välineitä, sovelluksia ja palveluita yksilön/yhteiskunnallisen ryh- män näkökulmasta mielekkäällä ja merki- tyksellisellä tavalla (Hänninen ym. 2021, 41). Samalla on tunnistettu kolmenlaisia digiosallisuuden toteutumiseen liittyviä es- teitä ja puutteita, digikuiluja. Ensinnäkin: miten yksilöllä on pääsy digipalveluihin ja toimivan teknologian äärelle tai mahdol- lisuus hankkia niitä. Toiseksi: yksilöiden , / 22 daarisuuden. Toimitusjohtajien viestinnäs- sä korostui henkilökohtaisuus ja vastuun ottaminen. Koska luksusyrityksillä on poikkeustilanteissa erityinen syy osoittaa toimintansa oikeutus, niillä on taipumus turvautua erilaisiin vaikutelmanhallinnan keinoihin vuosikertomuksissaan. Näitä keinoja ovat itsekorostus, suoriutumisen vertailu, tekosyyt, faktojen valikointi ja positiivisten esimerkkien käyttö negatii- visen vaikutelman välttämiseksi (Viana & Lourenço 2020). Vaikutelmanhallinnan (impression management tactics) näkökul- massa nousee esiin myös yritysten proak- tiivisuus kriisitilanteissa. Tähän mennessä tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että poikkeuk- sellinen tilanne vaatii paljon vuosiker- tomusten, kuten muunkin yritysviestin- nän, retorisilta valinnoilta. Yrityksillä ja johtajilla on tarve rakentaa luottamusta yritystä kohtaan, vaikka tulokset olisivat huonojakin. Tähän tarkoitukseen soveltu- vat yrityksestä, toimialasta, johtajan per- soonasta, kulttuurista ja monista muista tekijöistä riippuen niin itsevarmuus kuin nöyryyskin. Joillekin yrityksille rationaa- linen selittäminen on luonteva ratkaisu, kun taas toisille tunteisiin vetoaminen ja johtajan henkilöön tukeutuminen voivat olla toimivampia. Yhtä reseptiä poikkeuk- sellisen tilanteen vuosikertomuksiin ei siis ole löydettävissä. Luovia avauksia ja uusia mahdollisuuksia korostavaa proaktiivista viestintää ei ainakaan vielä ole tutkimuk- sissa nostettu kovin voimakkaasti esiin. Vinkkejä viestijän ja johtajan arkeen Yksi poikkeuksellisen viestinnän tyyp- pandemian tuomasta poikkeustilanteesta selviäminen, eli näkökulma on reaktiivi- nen. Sen sijaan yritysviestinnän ja etenkin sijoittajaviestinnän tutkimus on toistaisek- si vähäisempää. Se on kuitenkin kiinnos- tavaa siitä näkökulmasta, että reaktiivisen selviämisen ohella sijoittajaviestinnässä voisi näkyä myös proaktiivista otetta. Eten- kin vuosikertomus on useille sidosryhmille tärkeä kanava, jossa yritysten näkymät avataan menneen vuoden lisäksi tulevai- suuteen ja pyritään antamaan positiivinen ja luottamusta herättävä kuva yrityksestä (Machaal 2022, 9–10). Sellaisen luominen pandemiatilanteessa asettaa retorisen haasteen viestinnän ammattilaisille ja yritysjohdolle. Poikkeusaika näkyy siis viestinnän tekijöiden työpöydällä tälläkin tavalla. Pandemian koetteleman hotellialan vuosikertomusraportointia on tutkittu siitä näkökulmasta, miten pandemian tuomiin taloudellisiin haasteisiin rea- goitiin raporteissa. Im ym. (2021) tar- kastelivat Fortune 500 -listalla olevien hotellialan yritysten vuosikertomuksia ja totesivat, että rationaalisuus, uskottavuus ja defensiivisyys korostuvat viestinnäs- sä. Yritysten uskottavuutta rakennettiin yhtäältä itsevarmuuden ilmaisemisen ja toisaalta nöyryyden ja inhimillisyyden ilmaisemisen kautta. Vastaavasti italia- laisten pörssiyhtiöiden vuosikertomuksia tutkineet Gelmini ym. (2021) havaitsivat, että niille oli leimallista rationaalisuudes- ta tinkiminen ja tunteisiin vetoaminen. Toimitusjohtajat käyttivät yhteisöllisyyttä rakentavaa retoriikkaa, jolla he pyrkivät varmistamaan sidosryhmien tuen ja soli- , / 23 pipiirteistä on epävarmuus; päätöksiä joudutaan tekemään epävarman, jatku- vasti muuttuvan tiedon varassa, mikä on vaikeaa sekä johtajille että kaikille muille. Viestinnän näkökulmasta epä- varmuutta voidaan pyrkiä hallitsemaan (ja hillitsemään) faktojen avulla, mutta jos epävarmuus on perustavanlaatuista, sen kohtaamiseen vaaditaan tunteisiin ja empatiaan pohjautuvaa eli pikemminkin epävarmuutta sietävää viestintää. Viestin- tä on siis kytköksissä siihen, millaisen epä- varmuuden äärellä ollaan, onko kyseessä ”tunnettu tuntematon” vai ”tuntematon tuntematon” (ks. Raupp 2018). ”Tunnettu tuntematon” on ennalta hallittavissa siinä mielessä, että siihen on osattu varautua ja valmiita tulkintamalleja saattaa olla tarjol- la. ”Tuntematon tuntematon” puolestaan edellyttää jatkuvaa tilanteen seurantaa, läsnäoloa ja viestintää, jossa epävarmuus tunnustetaan. Raupp (2018) esittelee käsitteen strateginen epävarmuusviestintä, joka kuvaa sitä, miten organisaatiot elävät jatkuvassa muutoksessa eikä vakiintunutta tilaa ole lainkaan. Strategisen epävar- muusviestinnän tavoitteena on rakentaa luottamusta ja turvallisuuden tunnetta, eikä niinkään ensisijaisesti välittää infor- maatiota. Tämä vaatii monessa organisaa- tiossa viestinnän toimintamallien tiedosta- mista, arviointia ja uudistamista. Poikkeustilanteessa pelkkä riskiin tai kriisiin liittyvä tieto ei siis riitä vaan on fo- kusoitava turvan ja luottamuksen palaut- tamiseen pahasti järkkyneessä yhteisössä. Näin tiedon määrän sijasta painottuu sen laatu ja käsittely. Keskeistä on tiivis dialogi, jossa tietoa tulkitaan, esitetään mielipiteitä, kokeillaan uutta ja reflektoi- daan yksilöiden ja ryhmän toimintaa (ks. esim. Luoma-aho 2014). Tässä on havait- tavissa erimielisyyttä tutkijoiden kesken, sillä usein esimerkiksi kriisiviestintäasian- tuntijat korostavat runsaan informaation tarjoamisen tärkeyttä, koska sen avulla epävarmuutta voidaan vähentää (Li ym. 2021). Toiset tutkijat puolestaan näkevät epävarmuuden organisaatioissa pysyvänä tilana, johon voidaan strategisesti vai- kuttaa valitsemalla huolellisesti viestien ajankohdat, näkökulmat, painopisteet ja tavoitteet (Raupp 2018). Yleiset hyvän viestintäkulttuurin periaatteet, kuten sidosryhmien odotusten ymmärtäminen (Blomberg ym. 2021), osallistumisen avoimuus, yhteiset päämäärät ja valmius kyseenalaistaa omia näkemyksiä (Ryden- felt & Juholin 2016), auttavat turvan ja luottamuksen palauttamisessa. Tutkimustiedon pohjalta esitämme seuraavat näkökohdat poikkeuksellisesta viestinnästä vinkeiksi viestijöiden ja johta- jien arkeen: 1. Muista empatia ja vuorovaikutus. Kun on kyse maailmanlaajuisesta, henkeä uhkaavasta vaarasta, on johdon ja päälliköiden laitettava rohkeasti persoonansa peliin ja antauduttava dialogiin pelon ja epävarmuuksien huo- jentamiseksi (Rowe & Alexander 2020). Samalla on mietittävä, miten lämpö ja ymmärrys välitetään verkkoympä- ristössä, missä vuorovaikutus on usein asiapohjaista ja ilmaisukeinot rajallisia (Koch & Denner 2022). On tärkeää löytää kanavia ja toimintatapoja, joiden , / 24 Näistä voit aloittaa Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka; Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela, Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Taipale, Sakari & Wilska, Terhi-Anna (2022). Digiosallisuus Suomessa. Valtio- neuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-182-7 Laurila, Marianne (2017). ”Me ollaan kaik- ki samassa veneessä ja soudetaan yhdessä samaan suuntaan”. Esimiesten ja henkilös- tön käsityksiä hyvästä muutosjohtajuudesta. Väitöskirja. Acta Wasaensia 386. Vaasan yliopisto. LEADIS (Leading from Distance) (2022). Etätyökompassi. Saatavana: https://sites. uwasa.fi/etatyokompassi/ KIRJALLISUUS Aitken, Kim & von Treurer, Kathryn (2021). Lea- dership behaviours that foster organisational identification during change. Journal of Orga- nizational Change Management 34:2, 311–326. https://doi.org/10.1108/JOCM-01-2020-0029 Blomberg, Annika; Heikkinen, Anna & Kujala, Johanna (2021). Sidosryhmävuorovaikutus kestävän liiketoiminnan mahdollistajana. Teoksessa: Eräranta, Kirsi & Penttilä, Visa (toim.). ProComma Academic 2021: Vastuullinen viestintä. Helsinki: ProCom, 60–75. Einwiller, Sabine; Ruppel, Christopher & Stranzl, Julia (2021). Achieving employee sup- port during the COVID-19 pandemic – the role kautta voi osoittaa olevansa läsnä työntekijöiden elämässä (Yeomans & Bowman 2021). 2. Viesti runsaasti ja monella kanavalla. Tuo sekä positiivinen että negatiivinen informaatio työntekijöiden saataville ja keskusteltavaksi oikea-aikaisesti, mo- niäänisesti ja monilla kanavilla (Kähkö- nen 2020). Tiedon tarve on valtava, ja ihmiset seuraavat useita lähteitä (Guo & Cannella 2021). Läpinäkyvä sisäinen viestintä voi kannustaa proaktiiviseen muutostilanteessa selviytymiseen ja muutoksen sietämiseen, vähentää epävarmuutta ja parhaassa tapauksessa kehittää myönteisesti työntekijöiden ja organisaation välisiä suhteita (Li ym. 2021). Strateginen epävarmuusviestintä edellyttää sitä, että organisaatio tunnus- taa, ettei sillä ole vastauksia kaikkeen ja antaa äänen myös työntekijöille (Raupp 2018). Työyhteisöviestinnän laatu on keskeinen tekijä kaikkien muutosprosessien onnistumisessa ja työntekijöiden osallistamisessa (Wolf ym. 2022). 3. Hoida taidot, välineet ja kanavat kun- toon. Onko kaikilla digitaaliseen työs- kentelyyn ja tiedonvaihtoon tarvittavat taidot vai löytyykö digikuiluja (Hänni- nen ym. 2021)? Tunnista mahdolliset digikuilun paikat, varmista digiosaami- nen ja työkalut, jotta yhteisöllisyys voi rakentua ja luovuus kukoistaa myös etätyössä. , / 25 Koch, Thomas & Denner, Nora (2022). Informal communication in organizations: Work time wasted at the water-cooler or crucial exchange among co-workers? Corporate Communications: An International Journal. Online first. DOI 10.1108/CCIJ-08-2021-0087 Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Juk- ka; Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela, Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Taipale, Sakari & Wilska, Terhi-Anna (2022). Digiosalli suus Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-182-7 Kähkönen, Tiina (2020). Employee trust repair after organizational change. Journal of Organizational Change Management 33:6, 1143–1161. Kähkönen, Tiina (2022). Employee trust repair in the context of organizational change – identifi- cation and measurement of active trust repair practices. Väitöskirja. Acta Universitatis Lap- peenrantaensis 1009. Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT. Laurila, Marianne (2017). ”Me ollaan kaikki samassa veneessä ja soudetaan yhdessä samaan suuntaan”. Esimiesten ja henkilöstön käsityksiä hyvästä muutosjohtajuudesta. Väitöskirja. Acta Wasaensia 386. Vaasan yliopisto. Lee, Yeunjae (2022). How dialogic internal communication fosters employees’ safety behavior during the COVID-19 pandemic. Public Relations Review 48. Online first. https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2022.102156 of relational and informational crisis commu- nication in Austrian organizations. Journal of Communication Management 25:3, 233–255. DOI 10.1108/JCOM-10-2020-0107 Gelmini, Lorenzo; Minutiello, Valentina; Tet- tamanzi, Patritzia & Comoli, Maurizio (2021). Rhetoric, accounting and accountability: CO- VID-19 and the case of Italy. Sustainability 13:8, 4100. https://doi.org/10.3390/su13084100 Guo, Wei & Cannella, Albert A. Jr (2021). No need to know it all: Implications of COVID-19 for corporate communications research. Journal of Management Studies 58:5, 1421–1425. https://doi.org/10.1111/joms.12705 Heide, Mats & Simonsson, Charlotte (2021). What was that all about? On internal crisis communication and communicative coworker- ship during a pandemic. Journal of Communica- tion Management 25: 3, 256–275. DOI 10.1108/ JCOM-09-2020-0105 Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela, Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kää- riäinen, Jukka & Wilska, Terhi-Anna (2021). Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:25. https://urn.fi/URN:IS- BN:978-952-383-287-9 Im, Jinyoung; Kim, Haemi & Miao, Li (2021). CEO letters: Hospitality corporate narratives during the COVID-19 pandemic. International Journal of Hospitality Management 92, 102701. https://doi.org/10.1016/j.ijhm.2020.102701 , / 26 Neill, Marlene S. & Bowen, Shannon A. (2021). Ethical listening to employees during a pan- demic: New approaches, barriers and lessons. Journal of Communication Management 25:3, 276–297. DOI 10.1108/JCOM-09-2020-0103 Puyod, Jenette Villegas & Charoensukmongkol, Peerayuth (2021). Effects of workplace rumors and organizational formalization during the COVID-19 pandemic: A case study of universi- ties in the Philippines. Corporate Communica- tions: An International Journal 26:4, 793–812. DOI 10.1108/CCIJ-09-2020-0127 Ragnedda, Massimo & Muschert, Glenn W. (toim.) (2013). The Digital Divide. London: Routledge. Raupp, Juliana J. C. (2018). Uncertainty. Teokses- sa: Heath, Robert L. & Johansen, Winni (toim.). The International Encyclopedia of Strategic Communication. Hoboken, NJ: Wiley-Blackwell, 1699–1707. Rowe, Sylvia & Alexander, Nick (2020). Risk communication in the time of COVID. Early lessons for nutrition, food, and health commu- nicators. Nutrition Today 55:4, 182–185. DOI 10.1097/NT.0000000000000424 Ruck, Kevin & Men, Linjuan Rita (2021). Guest editorial: Internal communication during the COVID-19 pandemic. Journal of Communication Management 25:3, 185–195. https://doi.org/10.1108/JCOM-08-2021-163 Li, Jo-Yun; Sun, Ruoyu; Tao, Weiting & Lee, Yeunjae (2021). Employee coping with organiza- tional change in the face of a pandemic: The role of transparent internal communication. Public Relations Review 47:1, 101984. https://doi. org/10.1016/j.pubrev.2020.101984 Luoma, Jenni (2015). Understanding change management through the psychological owner- ship framework – Examination of antecedents of successful change. Väitöskirja. Jyväskylä Studies of Business and Economics 156. Jyväskylän yliopisto. Luoma-aho, Vilma (2014). Särkymätön viestintä. Teoksessa: Luoma-aho, Vilma (toim.). ProCom- ma Academic 2014: Särkymätön viestintä. Helsinki: ProCom, 8–18. Machaal, Sanna (2022). Sidosryhmien äänet pörssiyhtiöiden vuosikertomusten narratiivisen osion resurssina. Tarkastelussa suora esitys ja vapaa suora esitys. Väitöskirja. Acta Wasaensia 479. Vaasan yliopisto. Naik, Rupesh I.; Vagi, Sara J.; Uzicanin, Amra & Dopson, Stephanie A. (2019). Influenza-related communication and community mitigation strategies: Results from the 2015 pandemic in- fluenza readiness assessment. Health Promotion Practice 20:3, 338–343. https://doi.org/10.1177/1524839919826582 Naudé, Wim & Vinuesa, Ricardo (2021). Data deprivations, data gaps and digital divides: Lessons from the COVID-19 pandemic. Big Data & Society 8:2, s. 205395172110255. https://doi.org/10.1177/20539517211025545 , / 27 COVID-19 pandemic outbreak: An analysis of luxury goods firms. XX USP International Con- ference in Accounting. São Paulo 29.–31.7.2020. www.congressousp.fipecafi.org Wodak, Ruth (2021a). Crisis communication and crisis management during COVID-19. Global Discourse: an interdisciplinary journal of current affairs 11:3, 329–353. https://doi.org/10.1 332/204378921X16100431230102 Wodak, Ruth (2021b). The Politics of Fear. The Shameless Normalization of Far-right Discourses (2nd revised and extended edition). London: Sage. Wolf, Patricia; Verma, Surabhi; Kocher, Pierre-Yves; Bernhart, Maximilian Joseph & Meissner, Jens O. (2022). In search for the missing link: Studying the interrelationship between organizational learning and organiza- tional culture change. Journal of Organizational Change Management 35:1, 135–164. https://doi. org/10.1108/JOCM-08-2020-0234 Yang, Tian; Ticona, Julia & Lelkes, Yphtach (2021). Policing the digital divide: Institutional gate-keeping & criminalizing digital inclusion. Journal of Communication 71:4, 572–597. https://doi.org/10.1093/joc/jqab019 Yeomans, Liz & Bowman, Sarah (2021). Internal crisis communication and the social construc- tion of emotion: University leaders’ sensegiving discourse during the COVID-19 pandemic. Journal of Communication Management 25:3, 196–213. DOI 10.1108/JCOM-11-2020-0130 Rydenfelt, Henrik & Juholin, Elisa (2016). Hyvä viestintä – parempi viestintäkulttuuri. Teokses- sa: Juholin, Elisa (toim.). ProComma Academic 2016: Eettinen viestintä. Helsinki: ProCom, 12–27. Tao, Weiting; Yeunjae, Lee; Sun, Ruoyu; Li, Jo- Yun & He, Mu (2022). Enhancing employee en- gagement via leaders’ motivational language in times of crisis: Perspectives from the COVID-19 outbreak. Public Relations Review 48, 102133. https://doi.org/10.1016/j.pubrev.2021.102133 Tønnessen, Øystein; Dhir, Amandeep & Flåten, Bjørn-Tore (2021). Digital knowledge sharing and creative performance: Work from home during the COVID-19 pandemic. Technological Forecasting & Social Change 170:1, 120866. DOI 10.1016/j.techfore.2021.120866 van Zoonen, Ward; Sivunen, Anu; Blomqvist, Kirsimarja; Olsson, Thomas; Ropponen, Annina; Henttonen, Kaisa & Vartiainen, Matti (2021). Factors influencing adjustment to remote work: Employees’ initial responses to the COVID-19 pandemic. International Journal of Environmen- tal Research and Public Health 18, 6966. https:// doi.org/10.3390/ijerph18136966 Weick, Karl (1995). Sensemaking in Organizations. Thousand Oaks, CA: Sage. Welch, Mary & Jackson, Paul R. (2007). Re- thinking internal communication: A stakeholder approach. Corporate Communications: An International Journal 12:2, 177–198. DOI 10.1108/13563280710744847 Viana, Dante Baiardo C. Jr & Lourenço, Isabel (2020). Impression management tactics during KETKÄ? Salli Hakala ja Aino Ruggiero • VTT Salli Hakala on toiminut pari- kymmentä vuotta yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa, viestinnän tieteenalalla. Hänen tutkimus- ja opetusalansa kuuluu organisaati- oiden viestintään, erityisesti jul- kisen alan viestintään, kriiseihin ja promootiokulttuuriin. Hän on toiminut tutkijana useissa kriisivies- tinnän tutkimushankkeissa Helsin- gin yliopistossa ja on kirjoittajana lukuisissa akateemisissa kirjoissa ja artikkeleissa. Tämä artikkeli liittyy professori Anu Kantolan johtaman Suomen Akatemian Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortion koronakriisin tutkimusosioon. FT Aino Ruggiero työskentelee tutkijatohtorina Hankenin HUMLOG (Humanitarian Logistics and Supply Chain Research) -instituutissa. Ruggiero on työskennellyt aikaisem- min Jyväskylän yliopiston kauppa- korkeakoulussa viestinnän johtamisen oppiaineessa ja väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston Viestintätietei- den laitoksella. Hänen väitöskirjansa käsittelee kriisiviestintää terrorismin yhteydessä. Parhaillaan Ruggiero tutkii kriisiviestinnän varautumista huoltovarmuuden saralla H2020-ra- hoitteisessa CORE (sCience & human factOr for Resilient sociEty) -hank- keessa sekä humanitaarisen avun toimittamiseen liittyviä kysymyksiä Suomen Akatemian rahoittamassa Cash and/or Carry in Conflict Zones -projektissa. , / 29 KRIISINKESTÄVÄÄN YHTEISKUNTAAN K oronapandemia oli poikkeuk- sellinen globaalin maailman ja media-ajan kriisi, jossa vies- tinnän merkitys pitkittyneen kriisin ratkaisuissa korostui. Tutkimme sitä, miten viranomaisten viestinnässä ra- kennettiin henkistä kriisinkestävyyttä yhteisöllisyyden avulla ja minkälaisia haasteita ja ristiriitoja siihen kohdistui. Tutkimuskohteena on valtioneuvoston kansalaisviestintä ja Suomi toimii -ko- konaisuus. Yhteisöllistä kriisiviestintää analysoimme sosiaalisen mielikuvituk- sen teorioiden, erityisesti kuvitellun yhteisön, avulla. Koronakriisissä valtiot toisensa perään joutuivat sulkemaan rajojaan, rajoit- tamaan kansalaisten vapausoikeuksia sekä ylläpitämään jokaisen taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia usein vain verkon välityksellä. Pandemias- sa viestinnästä tuli keskeisin tapa johtaa kaikkien toimintaa suoraan julkisuudessa. Valtioneuvoston kriisiviestinnän voi tutki- muksemme mukaan jakaa kolmeen osaan: viranomaisten kriisiviestintä, mediayh- teiskunnan kriisiviestintä ja yhteisöjen kriisiviestintä. Tässä artikkelissa keskitym- me yhteisölliseen näkökulmaan. Analysoimme Suomi toimii -viestin- täkokonaisuutta, josta vastasi Suomessa pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia. Hankkeen tarkoitus oli rakentaa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa henkistä kriisinkestävyyttä eli resilienssiä viestinnän keinoin pitkittyneessä kriisis- sä (Valtioneuvosto 2021a). Hankkeessa tehtiin viestintäkampanjoita, videoita, podcasteja, tapahtumia ja päivittäistä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen, kirkon, median, kuntien, ministeriöiden sekä yritysten kanssa ja käytettiin apuna viestintä- ja mainostoimistoja. Valtioneu- voston kanslia ei ole toteuttanut vastaavaa koskaan aikaisemmin. Kuvaamme sitä, miten hanke syntyi, miten se rakennettiin, mitä se tavoitteli ja millaista vastakaikua se sai uutena valtionhallinnon kriisiviestinnän muo- tona. Hankekokonaisuus nostaa myös viestinnän ammattilaisille kiinnostavia ideoita. Se edustaa uudenlaista tapaa tehdä kriisiviestintää, on laajuudessaan historiallinen ja läpäisee yhteiskunnan eri osa-alueet. Hankkeeseen sisältyy lukuis- ten eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja kokeiluja yhteisluomisesta. Kommuni- kaationa se on moniulotteista, keskittyy aineettomaan pääomaan, kuten henkiseen kriisinkestävyyteen, kollektiivisiin tuntei- siin ja optimistiseen toivon tuottamiseen kriisin keskellä. Koronakriisin alussa maaliskuussa 2020 pääministeri Sanna Marinin johdolla val- tioneuvoston kanslian viestinnässä toimin- tatavaksi muodostui nopeasti kymmenen kohdan käytännön strategia (Anttikoski 2020) viestintäsuosituksen pohjalta (VNK 2019). Viranomaisviestinnässä korostuivat mm. viestinnän johtaminen ja koordinaa- tio valtioneuvoston kansliasta poikkeus- oloissa, kaikkien mediakanavien käyttö, säännöllisyys ja asiantuntijoiden näkyvä , / 30 Suomessa vallitsivat poikkeusolot sota-ai- kana. 12 ministeriön viestintää koordinoi ja poikkeusoloissa myös johti pääminis- terin johdolla valtioneuvoston kanslia. Tosin vasta keväällä 2021 poikkeusoloissa annettiin asetus viestinnän johtovastuusta valtioneuvoston kanslialle ja valtioneuvos- ton viestintäjohtajalle valmiuslain mukai- sesti (L 2011/1552, 106§). Muina aikoina koronaviestinnän johtovastuu oli juridises- ti sosiaali- ja terveysministeriöllä (STM). Kansalaisviestinnän osuuden STM siirsi THL:lle, joka taas toteutti monet kampan- jat yhteistyössä valtioneuvoston kanslian kanssa. Pitkittyneen kriisin viestintää koordinoitiin ja johdettiin pääasiassa etä- nä ja ad hoc -periaatteella, eli muuttuvan tilanteen sanelemissa puitteissa, kriisin luonteen muuttuessa. Valtioneuvoston koronaviestinnän laajuutta kuvaavat eri kanavien luvut. Päätöksentekoon liittyneet tärkeimmät viestinnän kanavat olivat valtioneuvoston yhteiset verkkosivut, joille rakennettiin erilliset koronasivustot. Noin sata tie- dotetta julkaistiin koronakriisin aikana 12.3.2020–31.1.2021. Eniten käyntejä, yli miljoona, oli ravintolarajoitukset-sivulla vuonna 2021. Ministeriöiden korona-aihei- sia tiedotteita ja verkkouutisia julkaistiin noin 1500. Hallituksen tiedotustilaisuuksia sekä STM:n ja THL:n yhteisiä viikoittaisia striimattuja tilannekatsauksia pidettiin yh- teensä 140 kertaa, ja Yle välitti ne suorana. Videoklippejä ja uutisia jaettiin valtio- neuvoston sometilien kautta. Seuraaja- ja viestimäärät monikertaistuivat heti en- simmäisenä vuonna. Lisäksi keskeistä oli johtavien poliitikkojen, THL:n ja muiden rooli sekä henkinen kriisinkestävyys pitkä- kestoisessa kriisissä. Ministeriöt viestivät samanaikaisesti mediainfoissa kansalai- sille, hallinnon alaisille viranomaisille ja medialle. Kriisissä viestintää piti toteuttaa ja suunnitella yhtä aikaa. Suomi toimii -kokonaisuuden idea syntyi valtioneuvoston kansliassa sekä pääministerin poliittisten avustajien että viranomaisviestijöiden kesken heti kevään 2020 poikkeusolojen alussa. Hanke perustui Yhteiskunnan turvallisuusstra- tegiaan, jossa henkinen kriisinkestävyys on yksi seitsemästä elintärkeästä toimin- nosta (YTS 2017) sekä Valtionhallinnon tehostetun viestinnän ohjeeseen, jonka mukaan ”Perusta henkiselle kriisinkestä- vyydelle luodaan arjessa” (VNK 2019, 9). Päävastuussa hankkeesta oli valtioneuvos- ton kansliaan perustettu uusi strategisen viestinnän tiimi. Hankkeen voimassaolo- aika on 1.4.2020–31.12.2022. Hankkeen toiveena oli, että kaikki mukaan lähteneet tahot jakaisivat hyviä esimerkkejä samoil- la tunnuksilla. Alkuvaiheessa keskeisiä järjestöjä olivat Suomi100 -toiminnassa mukana olleet paikallistahot ja isot val- takunnalliset järjestöt SPR:n aloitteesta. Mukana oli yhteensä 180 kansalaisjärjes- töä (tammikuussa 2022). Valtioneuvosto yhdessä presidentin kanssa totesi Suomessa vallitsevan poik- keusolot kahdesti koronakriisin aikana: 16.3.–15.6.2020 sekä 1.3.–27.4.2021. Poikkeusoloissa valtioneuvosto voi ra- joittaa kansalaisten perusoikeuksia, mm. Uudenmaan sulku 28.3.–15.4.2020 rajoitti ihmisten liikkumista. Tilanteen ainut- laatuisuutta kuvaa, että edellisen kerran , / 31 ns. lumipallotekniikalla kysyimme, ketkä muut olivat keskeisiä toimijoita viestinnäs- sä. Haastattelimme kampanjoista vastaa- via siitä, mitä tavoitteita heillä oli, miten ideat syntyivät, miten niitä toteutettiin, miten ne liittyivät muuhun valtioneuvos- ton koronaviestintään ja miten ne vas- taanotettiin hallinnon sisällä ja medioissa. Litteroimme haastattelut. Katsoimme, kuuntelimme ja lähiluim- me kampanjan tuotoksia, kuten suomitoi- mii.fi-verkkosivuja, videoita, podcasteja ja virtuaalista Nykytunteen museota (Val- tioneuvosto 2021b). Kampanjan raportit vuosilta 2020 ja 2021 sekä muut dokumen- tit saimme valtioneuvoston kansliasta. Tutkimusaineistot analysoimme temaattisesti lähiluvun keinoin henkisen kriisinkestävyyden näkökulmasta. Yhtei- söllisen viestinnän analyysissa teoreettise- na viitekehyksenä käytimme sosiaalisen mielikuvituksen teorioita. Taulukossa 1 on tiivistelmä valtioneu- voston kanslian Suomi toimii -hankkeen kampanjoista koronakriisin viestinnässä 17.4.2020–31.1.2022. Tiedot perustuvat valtioneuvoston kanslian viestintäosastol- ta 27.1.2022 saatuun tietoon. asiantuntijoiden sekä STM:n strategisen johdon mediaesiintyminen päivittäisenä uutisvirtana lähes kahden vuoden ajan. Valtioneuvosto käynnisti huhtikuun alussa 2020 kansalaisten mielipiteitä ja tuntoja kartoittavan ja kokoavan Kansalaispulssi- kyselyn, joka toistettiin kolmen viikon välein. Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineisto koostuu valtioneuvoston viestinnän ammattilaisen haastatteluista sekä Suomi toimii -hankkeen aineistoista (taulukko 1). Hanke liittyy Anu Kantolan johtamaan Suomen Akatemian Strate- gisen tutkimusneuvoston rahoittamaan hankkeeseen Kansalaisuuden kuilut ja kuplat – Tackling Biases and Bubbles in Participation (BIBU). Aineistolla haimme vastausta kahteen tutkimuskysymykseen: miten viranomaisten viestinnässä ra- kennettiin henkistä kriisinkestävyyttä ja minkälaisia haasteita ja ristiriitoja siihen kohdistui. Haastateltavina oli yhteensä 12 kes- keistä viestijää valtioneuvostosta. Teimme haastattelut syys–marraskuussa 2021, ja ne kestivät 1–2 tuntia. Haastateltaviksi va- litsimme ensin keskeiset toimijat ja sitten Taulukko 1. Valtioneuvoston kanslian koronakriisin viestintä, Suomi toimii -kampanjat 17.4.2020–31.1.2022 Suomi toimii -verkkosivusto (suomitoimii.fi) (Kitchen Oy). Hanke jatkuu 31.12.2022. Virtuaalivappu vappuna 2020 virtuaalisesti ja kotisohvilta käsin. #virtuaalivappu somessa yli 11,5 miljoonaa näyttökertaa, ja virtuaalivappu.fi sivusto keräsi vapun aikana 54 000 vierailijaa. Mediahuomio: tavoitti yli 18 miljoonaa potentiaalista lukukertaa. Poliisin mukaan vappu sujui koko maassa historiallisen rauhallisesti. , / 32 Suomi toimii, Kiitos tack -filmi tilattiin huhtikuussa 2020 Aku Louhimieheltä ja Andrei Alenilta (esillä somessa ja Ylellä). Faktaa koronasta -kampanjan, #faktaakoronasta, valtioneuvosto toteutti keväällä 2020 yhteistyössä viestintätoimiston kanssa (Ping Helsinki). Instagramissa ja Twitterissä yli 4 miljoonaa ja TikTokissa yli miljoona katselua. 5 valttia -kampanja marras–joulukuu 2020 (VNK ja THL:n yhteinen). Tavoite: tiivistää koronaohjeet muistettaviksi ohjeiksi. Tunnettuja vaikuttajia, jotka käyttävät maskia ja muistuttavat viidestä valtista, ja osalta myös videot koronakokemuksista. Maa joka nousee jaloilleen (Bob the Robot Oy, Lasse Virenin kuvalla) esitettiin tv-ka- navilla 6.12.2020. Kiitos-kampanja (Miltton), jota jatkettiin nuorten aktivoimiseen ja koronaturvalliseen kesän viettoon kannustavalla somevaikuttajakampanjalla (Troot Finland Oy). 100 erilais- ta Kiitos-videota (mm. ministereiltä ja sometähdiltä). Jaksaa, jaksaa -kampanja (Kaiku Helsinki Oy). A-maajoukkuevalmentajien Jaksaa, jak- saa -filmit: kesällä somessa ja MTV:n kanavilla (pro bono). Suomi ilahduttaa -kampanja (Kuubi Oy), koomikko Pirjo Heikkilän palvelut syksy 2020. Hyvää pataa, yhdessä (Huhu Oy): kokkaus ja arjen rutiinien yhteisö. Sidosryhmäyh- teistyö Marttojen ja somevaikuttajien kanssa. Heinä–lokakuu 2020. Suomi toimii -studio. Yleisradion studioissa (omakustannehinta) ja henkilökunnalla (kuvaus ja editointi) Suomi toimii -videoita yli 50 järjestölle ja kaikki ministeriöt, yli 100 videota. Epäröimättä hetkeäkään -tsemppivideot alkuvuodesta 2021. Vappu omassa kuplassa 2021, somevaikuttajia (Ellun Kanat). Mitä sitku -kampanja radioissa toukokuussa 2021 (Kuubi oy, Sanoma ja 2PhD/OMG). Suomi välittää -kampanja oli Suomi toimii -kokonaisuuden ja järjestöjen yhteinen kampanja (Ellun Kanat). , / 33 Suomi harrastaa -kampanjan tavoite oli saada liikkumaan. Suomi toimii sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Mukana oli alueita, kuntia ja kaupunkeja, järjestöjä, yrityksiä ja harrastusseuroja, elokuusta 2021 alkaen. Taas mennään -joukkoliikennekampanja loppusyksystä 2021 yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön ym. kanssa, liikenne- ja viestintäministeriö maksoi (hasan & part- ners). Epäreilu korona -keskustelutilaisuus Levillä. Aurora-puhefestivaali joulukuussa 2021. Rahoitus: Suomi toimii -kokonaisuuden ulkopuolisena päärahoittajana on Huoltovar- muuskeskus (rahoitus 450 000 euroa). Lisärahoittajina toimivat Turvallisuuskomitea (rahoitus 20 000 euroa) ja valtioneuvoston kanslia 2–3 henkilöä (htv), mikä rahoitettiin 1,3 miljoonan euron lisäbudjetilla kahdeksi vuodeksi. Uudempi tutkimuksen näkökulma: yhteisöllinen kriisiviestintä Perinteiset käsitykset viestinnästä kriisien tutkimuksissa (Coombs 2015; Boin ym. 2016; ks. myös Meriläinen ym. 2020) ovat olleet suhteellisen staattisia ja korostaneet organisaation toimijoiden roolia varau- tumisen, viestien ja tilannekuvan määrit- täjinä. Median rooli on nähty pääasiassa suoraviivaisena tiedonvälittäjänä. Kriisi- viestinnän tutkimuksessa painotetaan ny- kyään laajempaa ymmärrystä viestinnästä dynaamisena ja transaktiivisena käytän- tönä (Frandsen & Johansen 2017; Sellnow ym. 2017; Heath & Palenchar 2016) tai yhteiskunnan läpimedioituneena ilmiö- nä ja toimintona, jolloin ihmisten muut sosiaalisen elämän muodot sulautuvat ja kietoutuvat toisiinsa erityisesti digitaalises- sa ja hybridissä mediaympäristössä (mm. Sumiala ym. 2020). Strateginen viestintä, aktiivinen toimijuus ja erilaiset promoo- tiot, joissa julkisuuden henkilöt lähtevät esim. koronakampanjoihin mukaan, on tuonut myös suomalaiseen viranomaisten kriisiviestintään uusia yhteisöllisiä ulottu- vuuksia (vrt. Hakala 2016). Kriisiviestinnän tutkija Diers-Lawson (2020) kutsuu tätä uudenlaista lähes- tymistapaa kriisiviestintätutkimuksen kolmanneksi aalloksi, johon myös tutkimuksemme nojaa. Painopiste siirtyy organisaatiokeskeisestä kriisin ymmär- tämisestä tarkastelemaan viestintää moniulotteisina inhimillisen elämän ilmiöinä ja aktiivisina toimintoina. Keskeisiä ovat toimijoiden ja sidosryh- mien kysymykset, vastaukset, tunteet ja kokemukset, jotka saavat heidät liikkeelle. Tämä yhteisöllinen näkökulma kriisivies- tintään laajentaa toimijoiden verkoston kattamaan myös yritys- ja järjestösektorin sekä kansalaisyhteiskunnan eri toimijat ja ryhmät sekä kansalaiset (Hyvärinen & , / 34 Vos 2015; Diers-Lawson 2020). Yhteisöl- lisellä viestinnällä on rajapintoja luova, siltoja rakentava, yhteistyötä ylläpitävä ja henkistä kriisinkestävyyttä lisäävä rooli. Jo ennen kriisiä yhteisöllisellä viestinnällä voidaan mm. kasvattaa kriisitietoisuutta ja -valmiutta sekä luoda yhteistyösuhteita, ja kriisin aikana sekä sen jälkeen mahdol- listaa yhteistyö, tiedonvaihto sekä tuoda ihmisiä yhteen ja tasapainottaa eri näkö- kulmien luomia jännitteitä (Hyvärinen & Vos 2015; Ruggiero 2017). Erityisesti pandemiassa kriisinhal- linta, viestintä ja yhteisöllisyyden synty ovat monien eri toimijoiden yhteistyön (co-creation) tulosta. Henkinen kriisinkes- tävyys tarkoittaa kykyä toimia joustavasti yllättävissä tilanteissa, selvitä, sopeutua ja oppia. Se on siis monitahoisen viestin- nän aikaansaamaa (Sellnow & Seeger 2013; Hyvärinen & Vos 2015). Yhteisölli- nen kriisinkestävyys voidaan määritellä joukoksi sopeutumista edesauttavia kykyjä (capacities), jotka liittyvät toisiinsa ja jotka auttavat yhteisöä palautumaan kriisistä (Norris ym. 2008). Yksi näistä kyvyistä on viestintä ja vuorovaikutus, joka pitää sisäl- lään myös yhteisöllisen tarinankerronnan ja merkityksen antamisen kriisin syistä ja seurauksista sekä siitä, kuinka kriisistä päästään eteenpäin. Koko yhteiskuntaa koskevaa pandemia kriisiä on kiinnostavaa lähestyä yhteisöl- lisen kriisiviestintätutkimuksen näkö- kulmasta. Yhteisöt voidaan ymmärtää vuorovaikutukseen pohjaavina ryhminä, joko fyysisinä tai virtuaalisina, tai kuvitel- tuina, Benedict Andersonin (1983/2007) käsitteen mukaisesti. Nyky-yhteiskunta on liian suuri toimiakseen kasvokkain edes normaaliaikoina. Yhteisöt voidaan ymmärtää myös durkheimilaisittain rituaaleina, jotka avaavat aivan uudenlai- sia järjestäytymisen muotoja. Kriiseissä sosiaalisen median toimintalogiikka ja me- dian uutisrituaalit synnyttävät hetkellisiä yhteisöjä, ja ihmiset aktivoituvat (Sumiala 2010, 97–130). Digitaalisten etäyhteyk- sien varaan rakentuvia yhteisöllisyyden kuvauksia olemme lukeneet ns. sosiaa- lisen mielikuvituksen teorioiden (social imaginaries) kautta, joita käytämme tässä analyysin teoreettisena viitekehyksenä. Sosiaalisesta mielikuvituksesta voidaan sa- noa, että se on ”tietyssä ajassa ja paikassa saatavilla olevien ideoiden ja toimintamal- lien valikoima, jota ihmiset voivat käyttää yrittäessään tehdä selkoa siitä, mitä hei- dän ympärillään ja maailmassa tapahtuu” (Kantola 2012, 43). Sosiaalisen mielikuvi- tuksen teorioiden (Calhoun 2002; Taylor 2004) puitteissa otamme tarkasteluun erityisesti kuvitellun yhteisön, tunneyhtei- sön ja toivon käsitteet ja tutkimme niiden kautta, miten viranomaisten kriisiviestin- nässä rakennettiin yhteisöllisyyttä. Kuviteltu yhteisö: Kansalaiset samassa veneessä Viestinnällisesti henkisen kriisinkestävyy- den kannalta me-hengen synnyttäminen on keskeistä. Kuviteltu yhteisöllisyys on modernin yhteiskunnan ja viestinnän tutkimuksen peruskäsite. Se tarkoittaa sitä, miten mielikuvat, symbolit, tarinat ja teoriat rakentavat käsitystä, keitä me olemme, keitä meihin kuuluu, minne olemme menossa, mikä meitä uhkaa , / 35 ja mikä on meille mahdollista. Tunteet näyttävät ottaneen ison roolin yhteiskun- nissa ja politiikassa (Calhoun 2002; Taylor 2004; Kantola 2012; Kantola ym. 2022). Organisaatioiden viestintätoimet, mediat, johtavat poliitikot ja asiantuntijat ovat keskeisiä tulkitsijoita julkisessa elämässä ja vaikuttavat siihen, miten kollektiivinen käsitys meistä ja uhasta syntyy. Kun koronavirus levisi nopeasti ja globaalisti ihmiseltä toiselle, valtioneuvos- ton pääviesti oli, että virusta vastaan piti taistella ”yhdessä”, mutta fyysisesti erillään toisistaan. Päivittäisten ja viikoittaisten mediainfojen ohella valtioneuvoston kanslia pääministeri Marinin johdolla lanseerasi Suomi toimii -hankkeen Uuden- maan sulun päätyttyä huhtikuussa 2020. Presidentti Niinistö käytti avaustilaisuu- dessa lähes uskonnollista ilmaisua: ”Me olemme kohdanneet mahdottoman, eikä se alkuunkaan ole ohi. Mutta tämä pirulai- nen on voitettavissa. Me nujerramme sen.” (Tasavallan presidentin kanslia 17.4.2020.) Tämä loi mielikuvaa ulkoisesta vihollises- ta. Toisen ihmisen kohtaamisesta ja pian toisista valtioista tuli uhka terveydelle, turvallisuudelle ja taloudelle. Uudenlainen yhteisöllinen hanke oli yksi keino yrittää vastata, miten Suomi toimii yhdessä ilman perinteisiä kohtaamisia. Perinteisesti organisaatioviestinnässä symboleilla, logoilla, tunnusväreillä ja muulla visuaalisella ja graafisella ilmeellä tavoitellaan yhteenkuuluvuutta. Visuaali- selta ilmeeltään valtioneuvoston viestintä rakentui sinivalkoisen leijonalogon ja ilmeen ympärille. Se näkyi kaikkialla: valtioneuvosto.fi-verkkosivuilla, some- ja katukampanjoissa, maskivideoissa ja kan- salaisten rokotekorteissa. Ministeriöiden välillä saattoi olla samaan aikaan menossa kuitenkin toimivaltakiistoja ja vääntöä sanojen määrittelyistä, milloin mistäkin yksityiskohdasta ja koko Suomi toimii -kampanjan tarpeellisuudesta. Yhdessä tekeminen kulissien takana ei haastatte- lujen mukaan ollut viestijöille kiireessä aina kovin helppoa. Tiedoteluonnokset ja ydinviestit jumiutuivat juristien ja asian- tuntijoiden sähköposteihin ja työryhmiin. Valtioneuvoston kanslian viestintäosasto lähti viestimään eri kanavilla ja keinoilla, koska kansalaisten, median ja viranomais- ten tiedon ja toiminnan tarve oli suuri. Ylilyöntejäkin tapahtui. Kansallisesti tärkeä musiikki, kuten Fin- landia-hymni, luovat mielikuvan yhteises- tä kansakunnasta, ja valtioneuvosto jakoi itsenäisyyspäivänä Suomi toimii -some tileillään sen ainutlaatuisen virtuaalikuo- ron laulamana. Esitys sai 330 000 katsojaa. Tämä on tyyppiesimerkki kuvitellusta yhteisöstä. (Valtioneuvosto 2020). Päivittäisistä valtioneuvoston media infoista tuli heti mediaa ja suurta yleisöä palveleva tapa johtaa kriisiä julkisuudessa. Hallituksen neuvotteluista tuli alkuvai- heessa kriisin tilannekuvaa ja päätöksiä luotsaava elin, vaikka rinnalla oli erilaisia koronatilannetta koordinoivia ryhmiä (Deloitte 2021; OTKES 2021). ”Saatiin info viikoittaisena käyntiin, niin todettiin, että kansalaiset ja media täytyy pitää samassa veneessä.” Valtioneuvoston mediainfot Yleisradio ja muut päämediat välittivät suorina. Niistä käytettiin haastatteluissa ilmaisua , / 36 ”kansakunnan yhteinen leirituli”. Se kuvaa hyvin käsitettä kuviteltu yhteisö media- yhteiskunnassa. Näiltä valtioneuvoston ”leiritulilta” puuttuivat kuitenkin maa- hanmuuttajat, eri tavoin syrjäytyneet, ehkä nuoremmat ikäpolvet ja myös Eroon koronasta -tyyppiset vastustavaa agendaa ajavat asiantuntijaryhmät. Säännölliset mediainfot asiantuntijoiden kanssa muo- dostuivat kollektiivisiksi rituaaleiksi. Säätytalon portaille pystytetty ulkoil- makatos toimittajien turvallista kohtaa- mista varten loi kuvaa avoimuudesta. Julkkikset puolestaan toivat näkyvyyttä kampanjoihin, ja somevaikuttajat saa- vuttivat uusia yleisöjä. Näin kansallisten mielikuvayhteisöjen tuottaminen oli myös tietoista poliittista toimintaa: ideat pake- toitiin muista erottuviksi performatiivisik- si esityksiksi. Toisaalta yhteenkuuluvuutta pyrittiin luomaan yhteistyössä kansalais- järjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti THL:n johtaja Mika Salmisesta tuli terveysturvallisuuden kasvot kaikissa medioissa. Suomi toimii -hanketta rakennettiin erilaisena kansalaisia yhteen sitovana, pitkälti myös virtuaalisena verkostona. Sinivalkoiset viralliset värit vaihdettiin neutraaleihin, ja yhteisyyttä kuvaa toimi- joita yhdistävä nauha. Viestintää toteutet- tiin visuaalisesti ja tunteita puhuttelevina muotoina. Hanketta toteutettiin ”vähän sellaisella ’Try and learn -periaatteella’”. Kampanjateemoja olivat Suomi puhuu, Suomi välittää, Suomi harrastaa, Suomi liikkuu, radion koronailtamat ja niin edel- leen. Poikkeusajan dialogeissa järjestöjen asiantuntijat avasivat eri näkökulmista kansalaisten tuntoja ja mm. eriarvoisuutta. ”Meillähän on kohderyhmänä nimen- omaan kansalaiset, koska mikä muukaan se voisi olla, ku meil on tehtävänä henkisen kriisinkestävyyden vahvistaminen, niin ollaanhan me rikottu niitä rajoja. Eikä oo mikään ihmekään, että meitä katellaan vähän epäluuloisesti.” Yhteisöt ja kaupalliset mediat lähtivät mukaan hyvin erilaisin tavoin, mutta esimerkiksi päämedioista Yle ja Helsingin Sanomat eivät juuri journalismissaan kampanjaa nostaneet esiin. Haastatelta- vat näkivät syyksi sen, että kyseessä oli valtioneuvoston kanslian promootio, eikä sinänsä uutisoitavaa faktaa. Kampanjoilla oli myös vaaransa. Ajoi- tus ja hankintalain vaatimukset jatku- vasti muuttuvassa virustilanteessa toivat haasteita. Yksi julkisuuteen noussut kohu liittyi keväällä 2020 maskeihin. STM:n ja valtioneuvoston kanslian viestinnässä kiis- ta maskeista kilpistyi Kiitos!-videoon, jossa näkyi liikaa maskeja väärillä ammattiryh- millä keväällä 2020. Maskeja ei tuolloin suositeltu, ja valtioneuvoston kanslia joutui tekemään Kiitos!-videosta maskeista riisutun version. THL:n ja STM:n yleinen maskisuositus tuli kuitenkin pari kuukaut- ta myöhemmin elokuussa 2020 WHO:n linjauksen mukaisesti. Kiistat vaikuttivat kulisseissa viestijöiden yhteistyöhön. Syksyllä 2021 näytti, että rokotuksissa edetään ja yhteiskuntaa voitiin avata. Pääministeri Marin toi vahvemmin esiin toivoa avaamisesta kuin sosiaali- ja terveysministeriö ja ministeri Kiuru, joka puhui edelleen ”veitsenterällä” olemisesta. Tuolloin julkaistiin joukkoliikennekam- , / 37 panja, Taas mennään. Ajoitus ei osunut- kaan yksiin koronaviruksen deltavariantin nopean leviämisen kanssa. Palaute oli välillä todella rajua, ja ”taas mennään” sai aivan päinvastaisia merkityksiä somes- sa. Tämä oli yksi esimerkki siitä, miten viranomaisten viestintä ei taivu nopeiden kriisitilanteiden kampanjointiin. Viestin- tähankinnoissa pykäliä oli usein pakko kiertää pilkkomalla osakampanjat eri toimistoille (ks. taulukko 1). Tunneyhteisöt: Virtuaalivapusta koronailtamiin Sosiaalinen mielikuvitus ei ole vain ku- vitteellinen ajatusmaailma, vaan sillä on selvä yhteys yhteiskunnan dynamiikkaan: ketkä pystyvät nostamaan itsensä yhteis- kunnan keskiöön ja ”avaintoimijoiksi” ja ketkä jäävät ”jarrumiehen” paikalle, niin kuin Anu Kantola (2012, 39) sanoittaa tunneyhteisöjen muodostumista. Kriisissä tarvitaan erityisellä tavalla avaintoimijoita emootioiden johtamisessa. Italian sulkutilasta keväällä 2020 alka- neet parvekelaulut hoitajille ovat tyyppi- esimerkki romanttisesta tunneyhtei- söllisyydestä, joka tapana levisi myös Suomeen. Nallet ikkunoilla, uudenlaiset poskisuukot kenkien kärjillä ja kyynär- päätervehdykset kevensivät rajoitusten tuomaa ahdistusta. Kenellä muulla kuin valtioneuvoston viestijöillä, johtavilla poliitikoilla ja viranomaisilla, voisi olla avainrooli julkisen tunnustuksen jakami- sessa ja henkisessä kriisinkestävyydessä? Vai olisiko sittenkin parempi ohjata vain taloudellista tukea tähän työhön kansalais- yhteiskunnan toimijoille? Näitä kysymyk- siä viestinnän ammattilaiset ministeriössä ratkoivat. Vappu on suomalaisessa yhteiskunnassa ollut sosiaalisen mielikuvituksen tunneyh- teisö, joka on liikuttanut joukkoja, niin tavallista kansaa, ylioppilaita kuin ihmisiä poliittisilla marsseilla. Valtioneuvoston, THL:n, sisäministeriön ja erityisesti polii- sin viestinnässä nousi huoli, miten saada nuoret ihmiset pysymään pois Mantan lakituksesta ja Ullanlinnanmäeltä. Syntyi idea virtuaalivapusta. Kokoontumisrajoi- tusten vuoksi vappua vietettiin vuonna 2020 virtuaalisesti ja kotisohvilta käsin. #virtuaalivappu-kampanjassa suomalai- sille tarjottiin viihdyttävää vappusisältöä. Hashtag #virtuaalivappu tavoitti somessa yli 11,5 miljoonaa näyttökertaa ja virtuaa- livappu.fi-sivusto keräsi vapun aikana 54 000 vierailijaa. Laaja mediahuomio tavoitti yli 18 miljoonaa potentiaalista lukukertaa. Poliisin mukaan vappu sujui koko maassa historiallisen rauhallisesti, ja poliisi jakoi vapunpäivän droonikuvaa tyhjästä Ullanlinnanmäestä, missä on perinteisesti kymmeniä tuhansia vappukävijöitä ja -juh- lijoita. Myös ministerit Ohisalo, Andersson ja Henriksson puhaltelivat serpentiinejä ja kuplia Twitter-videoissaan ja näyttäytyivät avaintoimijoina. Kansainvälisesti viestinnän visuaalisuus nousi ykköstrendiksi jo vuonna 2017 Eu- ropean Communication Monitor -tutki- muksessa. Kyselyssä tiedon visualisoinnin tärkeimpinä listataan videot, infografiikka ja instant-kuvat, joita ilman strateginen viestintä ei toimi. (ECM 2017.) Valtioneu- voston kansliassa oli jo ennen koronaa läh- detty vuonna 2016 hyväksytyn suosituksen , / 38 mukaisesti kehittämään videoita, visuaali- suutta ja aktiivista läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Visuaalisuus tehostui kriisissä, koska sen koettiin olevan vaikuttavaa tiedotteiden rinnalla, jotta ihmisiä voidaan puhutella ja saada heidät toimimaan itse. Kun Suomi toimii -hanketta käynnistet- tiin keväällä 2020, vertailua tehtiin Britan- nian ja Uuden-Seelannin kampanjoihin. Uuden-Seelannin suosittu pääministeri Jacinda Ardern paistatteli globaalisti onnistuneen Unite against Covid-19 -kam- panjan keulakuvana (McGuire ym. 2020). Suomessa toimittajat eivät halunneet astua samaan Suomi toimii -veneeseen valtioneuvoston kanssa. Monen viestinnän ammattilaisen itsearvio haastatteluissa oli, että presidentistä ja pääministeristä huolimatta Suomi toimii -hanke menetti etsikkoaikansa heti lanseerauksen jälkeen eikä saanut uudelleen tuekseen poliittisia toimijoita. Viestinnällisesti kriittinen haaste ja jatkokeskustelu liittyivät siihen, miten tehdään hengennostatusta niin, ettei sitä tulkita poliittiseksi propagandaksi. Vies- tinnän ammattilaisetkin olivat erimieli- siä, miten yhteenkuuluvuuden tunteita voidaan tuottaa kriisissä. ”Me katottiin singaporelaisten tällasia vähä We are the world -tyyppisiä tsemppi- videoita. Aluks meitä nauratti ne kauheesti, mut eipä ne sitten ne Suomi toimii -videot loppujen lopuks kaukana niistä olleet.” Toisaalta oli myös onnistumisia ja toivon tuottamista, kuten jalkapallon EM-kisojen aikaan kesällä 2020 Jaksaa, jaksaa -video, jolla haluttiin kesäterassien avauduttua muistuttaa, että virusta ei ole voitettu. Lasse Virenin legendaarisella kaatumiskuvalla haluttiin nostaa Suomea ylös. Innostajia ja jarruttajia löytyi myös ministeriöiden viestinnän ammattilaisista: satsataanko nopeaan sosiaalisen median levitykseen ja infografiikalla tuotettuihin ohjevideoihin, elokuvan ammattilaisten tuottamiin maski- ja rokotevideoihin vai luotetaanko perinteiseen journalismiin, lainsäädäntötyöhön, siitä raportoimiseen, perinteiseen ministeriöiden kirjalliseen päätös- ja faktatiedottamiseen, mediain- foihin ja hallinnonalan ohjaukseen. Ministeriöiden toimintakulttuureissa oli selkeitä eroja, ja erimielisyydet haittasivat yhtenäistä viestintää. ”Sit on ollu ihan suoraan sellasta pa- lautetta esim. Suomi toimii:sta, ett tää on sellasta höpö-höpöhommaa, että sanotaan, luvataan kauniita asioita ja sit harhaan johdetaan ihmisiä. Nyt ei ole aikaa mille- kään piirtelylle.” Viestinnässä huolta aiheutti se, että hallituksen päätösten seurauksena ihmiset menettivät työpaikkoja, yrityksiä kaatui ja ihmisten perusoikeuksia rajoitettiin. Toisaalta kinasteltiin koronapassista ja rokotuksista, ministeriöt olivat erimielisiä ja viestintä hajaantui byrokratian tasoille. Mitään kevyttä ”tsemppulityyppistä” vies- tiä ei saanut välittää. Kriisiviestinnässä symbolinen kom- munikaatio on taitolaji. Romanttinen mielikuvitus syntyy tunneyhteisöissä yh- teisen musiikin, runojen, omien ikonien, sankareiden ja vihollisten kautta. Usein ne rakentuvat nostalgialle ja katsovat taaksepäin kansakunnan idoleihin ja , / 39 voitokkaisiin sotiin ja tarinoihin (Calhoun 2002). Suomi toimii -videoissa viitattiin myös talvisodan henkeen ja urheiluvoit- toihin, mutta myös nuoriin somevaikutta- jiin, tulevaisuuteen ja liikunnan ja taiteen voimaan. Toivo: Nykytunteen museo tunteiden tulkkina Viestinnän tehtävänä henkisessä kriisin- kestävyydessä on jakaa tietoa ja luoda optimismia, toivoa ja rohkeutta. Tieteen pohjalle rakentuneen modernin yh- teiskunnan eetos on toivo paremmasta huomisesta (Kantola 2012, 54–55). Toivon näkökulmasta sosiaalista mielikuvaa pan- demiassa rakennettiin rokotteiden varaan. Viesti oli: kun saadaan rokotteet, päästään rajoituksista. Valtioneuvoston Suomi toimii -hankkeen tavoitteena oli valaa uskoa ”sii- hen, että elämä jatkuu ja selviämme tästä yhdessä”. Viestijöiden haaste oli, miten asiantuntijuus ja maltillisuus pärjäävät kiihkolle, äärisuunnille ja salaliitoille. Miten faktoihin perustuvalla kampanjalla voi ”nostattaa suvaitsevasti tunteita”, pro- vosoimatta? Yksi isoimmista Suomi toimii -kokonaisuuden hankkeista oli Nykytun- teen museo, jonka vastaanottoa tekijätkin arvailivat eli pohtivat, vedetäänkö se rahakortti vain esiin ja kysytään, paljonko on käytetty verovaroja. Toivon tuottamisessa valtioneuvoston viestintä halusi katsoa koronan jälkeiseen aikaan. Nykytunteen museo on kansainvä- lisestikin ainutlaatuinen, ja sen ajateltiin toimivan suomalaisten korona-ajan tun- teiden tulkkina. Se on virtuaalinen museo ja elämyksellinen kertomus poikkeusajan tunteista. Se näyttää innovatiiviselta ko- keilulta. Mukana valmistelussa oli päätoi- mijoiden lisäksi niin ilmiöiden ja ihmisten tutkijoita, taiteilijoita, museoalan edus- tajia, järjestöjä kuin tietoalan asiantunti- jayrityksiäkin. Suomi toimii -hankkeesta vastaava viestintäpäällikkö Päivi Tampere (Valtioneuvosto 2021a) kuvasi hanketta verkkosivuilla: ”Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen koke- mukset ovat yksi tärkeä henkistä kriisinkes- tävyyttä ylläpitävä tekijä. Museo tarjoaa mahdollisuuden tähän ja pyrkii näin vahvis- tamaan yhteiskunnan resilienssiä.” Nykytunteen museon verkkosivuilla kysytään: Mitä oikeastaan tunsimme, kun hamstrasimme vessapaperia, siirryimme etätyöhön ja -kouluun tai kun yhtäkkiä kumppani olikin jatkuvasti läsnä? Museon aikajana alkaa vuoden 2020 maaliskuusta, jolloin maailma heräsi ja jolloin WHO julisti koronaepidemian pandemiaksi. Jo- kainen virtuaalimuseossa kävijä voi kokea, miten eri alojen taiteilijat ja tutkijat ovat kuvanneet kuutta perustunnetta, ja jokai- nen museossa kävijä voi kirjoittaa niistä arkistoon kirjeen. Ihmisen kuusi perustun- netta museon asiantuntijoiden mukaan ovat: suru, hämmennys, ilo, suuttumus, inho ja pelko. Tunneluokittelua museota varten oli rakennettu tutkimalla tilastoja, hakutren- dejä, kansalaisten kulutuskäyttäytymistä, järjestöjen tutkimuksia, sosiaalisessa medi- assa ja verkossa nousseita ilmiöitä, uutisia ja suomalaisten liikkumista sekä käyttäyty- mistä poikkeusajan käännekohdissa, kuten valmiuslain julistamisessa tai Uudenmaan sulkemisessa. , / 40 Nykytunteen museon videoissa, maala- uksissa, musiikissa ja teksteissä nousevat esiin koko elämän tunnekirjo: Etätyöt ja -koulut, salaliittoteoriat, rajoitukset, luontoretkeilyt, rokotukset, nenätestit, läheisen kuolemat, yksinäisyydet, avioerot ja rakentamis- ja vauvabuumit. Katsoja voi samastua eri kertojiin ja teoksiin ja kirjoittaa museoon omat tunteensa talteen tulevaisuuden tutkijoille. Museo näyttää ympäri Helsinkiä ajavasta autosta, miltä tuntui koronakeväänä: tyhjiä katuja, seisahtunut maailmanpyörä, taidemuseot tyhjinä, yksinäinen Mannerheimin patsas hiljaa sumussa, tyhjät puistonpenkit, yksinäinen mies laiturilla. Tekstinä ”Me selvitään tästä”. Näille tunteille valtioneu- voston viestintä antoi tilaa Nykytunteen museon kautta. Yhteenveto ja pohdinta Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten viranomaisten viestinnässä raken- nettiin henkistä kriisinkestävyyttä luomal- la yhteisöllisyyttä sekä millaisia haasteita ja ristiriitoja tähän liittyi. Tutkimuson- gelmaa lähestyttiin analysoimalla valtio- neuvoston kanslian koordinoimaa Suomi toimii -hankekokonaisuutta ja viranomais- haastatteluja. Henkistä kriisinkestävyyttä tarkasteltiin sosiaalisen mielikuvituksen teorioiden valossa yhteisöllisen kriisivies- tinnän muotona. Kuviteltu yhteisöllisyys pandemian kaltaisessa kriisissä merkitsee symbolisen työn ymmärtämistä: miten saada koko- naiset kansakunnat, erilaiset taloudelliset, kielelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset ryh- mittymät ja verkostot toimimaan yhteisen hyvän puolesta. Globaalisti yhteiskuntien sulkeminen johti myös vastareaktioihin, mis- ja disinformaatioon ja salaliittoteori- oihin, joista myös Maailman terveysjärjes- tö varoitti heti pandemian alussa (WHO 2020). Sosiaalisen mielikuvituksen teoriat (mm. Taylor 2004; Calhoun 2002) kuvaavat yhteiskunnan kollektiivista elämää ja sitä, kuinka tämä mielikuvitus mobilisoi ihmi- siä toimintaan ja kokonaiset kansakunnat lähtevät liikkeelle. Koronapandemiassa medioitu ja kuvi- teltu yhteisöllisyys konkretisoitui rajoi- tusten vuoksi: kasvokkaiset kohtaamiset ja todelliset yhteisöt vaihtuivat etätöiksi, etäkouluiksi ja muiksi virtuaalisiksi yhtei- söiksi ja mediayhteisöiksi. Median välit- tämistä valtioneuvoston infoista pyrittiin rakentamaan suurelle osalle suomalaisista mielikuvaa ”kansakunnan yhteisistä leiri- tulista”, jonne kokoonnuttiin. Suomi toimii -kokonaisuus oli innovatii- vinen, valtionhallinnon lähtökohdista kat- soen uudempaa kriisiviestinnän ajattelua edustava kokeilu, mutta se ei sellaisenaan saavuttanut tavoitteitaan eikä suurta ylei- söä valtioneuvoston mediaseurannan tai verkkosivujen kävijämäärien perusteella. Hankkeen kampanjat lujittivat näke- mystä valtioneuvoston ja THL:n yhdessä hoitamasta kansalaisviestinnästä. Tämä yhteistyö vaatii jatkossa myös parempaa lainsäädäntöpohjaa. Kiinnostava jatkotut- kimuksen aihe on myös se, miksi media ei tarttunut Suomi toimii -hankkeeseen, mutta toisaalta noudatti hyvin tiukasti ns. agenda setting -teorian mukaisesti valtioneuvoston mediainfojen agendaa ja performatiivisuutta. , / 41 Ideaalitapauksessa tutkimusten mu- kaan varautumista ja henkistä kriisinkes- tävyyttä, joustavaa yhteistyötä yli hallin- torajojen tarvitaan jo normaalitilanteessa, jotta se kantaa kriisin yli (Sellnow & See- ger 2013; Coombs 2015; Hyvärinen & Vos 2015; Ruggiero 2017). Suomi toimii -hanke ideoitiin ja lanseerattiin keskellä jatkuvasti muuttuvaa pandemiaa, jolloin suunnittelu ja päätösten hetkellisyys estivät yksit- täisten kampanjoiden oikean ajoituksen, resurssit ja verkottumisen. Kokonaisuus jäi irralliseksi muusta viestinnästä. Koko yhteiskuntaa koskevassa vakavassa krii- sissä tämän tyyppiselle, mutta paremmin koordinoidulle hankkeelle on tutkimuk- sen valossa tilausta. Valtioneuvoston viestinnän koor- dinaatio ja johtaminen yhteiskunnan muiden toimijoiden ja kansalaisen suuntaan muodostuivat suurimmaksi haasteeksi. Konkreettisena esimerkkinä oli viranomaisten yhteisten koronasivujen puute, mikä on osoitettu jo aiemmissakin tutkimuksissa (Huhtala & Hakala 2007). Ruotsissa vastaava kriisisivusto on ollut jo pian parikymmentä vuotta (https://www. krisinformation.se/). Haasteet ja kehittä- misen kohteet löytyvät jälleen ministeriöi- den hierarkioista, hyvin erilaisista toimin- takulttuureista ja avoimuuden puutteesta hankalissa asioissa (mm. Hakala 2015; OTKES 2021). Pääviesti kansalaisille meni kuitenkin hyvin läpi Viisi valttia -kam- panjan teemojen avulla. Kriisi kärjistää usein olemassa olevia ongelmia ja luo jännitteitä, vaikka eri näkökulmat voitai- siin myös nähdä toisiaan täydentävinä mahdollisuuksina ratkoa kriiseihin liittyviä haasteita (Falkheimer & Heide 2010; Rug- giero 2017). Yhteinen visio ja viitekehys toiminnalle on kuitenkin tarpeen. Niiden puitteissa postmoderni, rajat ja siiloajatte- lun ylittävä, joustava toiminta on kriiseissä voimavara. Viestinnän ehdottomia onnistumisia olivat säännöllisyys, läsnäolo kaikissa me- dioissa ja erityisesti somen hyödyntämi- nen avainsanojen, infograafien, videoiden, kuvien ym. jakelussa, jos vertaa aiempaan ministeriöiden viestintään. Nykytunteen museon kaltaisten innovaatioiden kokei- leminen keskellä kriisiä osoitti luovuutta ja rohkeutta. Koronakriisissä sosiaalinen media ja erilaiset digitaaliset etäyhteydet, mm. Skype-, Teams- ja Zoom-alustoil- la, uudistivat, laajensivat ja sulauttivat itseensä muita sosiaalisen elämän muotoja ja muokkasivat niin viranomaisten kuin kansalaisyhteisöjenkin toimintaa digitaali- seksi ja myös mediakeskeisemmäksi. Näin on käynyt muissakin mediayhteiskunnan kriiseissä (Hakala 2012; Tikka 2020). Siksi yksi tämän kriisin konkreettisista kansa- laisviestinnän opeista oli valtioneuvoston avautuminen yhdessä THL:n kanssa kaik- kiin digitaalisiin medioihin, joissa kansa- laiset ja tavalliset ihmiset elävät yhteisölli- syyttään. Suomi toimii -kokonaisuus näytti myös osoittavan, että Suomi on hajautu- nut erilaisiin some- ja järjestöyhteisöihin ja kupliin, joita ei valtajulkisuuden keinoin saavuteta. Eikä ”yhteisiä suomalaisia leiri- tulia” ole olemassa. Viestinnän malli kriisinkestävään yhteiskuntaan Tutkimushankkeessa on luotu viestinnän , / 42 mallia kriisinkestävään yhteiskuntaan eli mallia sille, miten kaikissa yhteiskunnalli- sissa kriiseissä on kolme pääulottuvuutta, jotka yhdessä tuottavat henkistä kriisinkes- tävyyttä yhteiskuntaan. Malli havainnol- listaa henkistä kriisinkestävyyttä tuottavia viestinnän osa-alueita kaikille yhteiskun- nallisesta kriisiviestinnästä kiinnostuneille. Kriisissä pitää muistaa kohdata erilaiset kohderyhmät ja heidän tiedon, tunteen ja toiminnan tarpeensa, joiden täyttämises- tä syntyy kriisinkestävä yhteiskunta (ks. kuvio 1). Kuvio 1. Viestinnän malli kriisinkestävään yhteiskuntaan KUVITELLUT YHTEISÖT HENKINEN KRIISINKESTÄVYYS 2.Mediayhteiskunnan kriisiviestintä Valtioneuvoston mediainfot, mediaesiintymiset, somekeskustelut 1.Yhteisöllinen kriisiviestintä Valtioneuvoston ja viranomaisten kampanjat, yhteistyöverkostot, kansalaisjärjestöt, ihmiset 3.Viranomaisten kriisiviestintä Valtioneuvoston verkkosivut, tiedotteet, somepostaukset, infovideot ym. Henkinen kriisinkestävyys syntyy viranomaisen, median ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Kriisiviestinnässä luodaan tilannekuva siitä, missä nyt olemme, ja visio siitä, mihin olemme menossa. Sosiaalinen mielikuvitus toimii yhdistävänä ja koossa pitävänä voimana. , / 43 1) yhteisöllinen kriisiviestintä: kam- panjat, yhteistyöverkostot, kansalais- järjestöt, tavalliset ihmiset, läsnäolo medioissa 2) mediayhteiskunnan kriisiviestintä: säännölliset viranomaisten (ja poliitik- kojen) mediainfot, mediaesiintymiset, median oma toimintalogiikka, somekes- kustelut median lähteinä 3) viranomaisten kriisiviestintä: verkko sivut, tiedotteet, yhteiskunnalliset tietoiskut, somekanavat, infovideot, puhuvat päät, infograafit, kokoavat aihetunnisteet Tässä artikkelissa keskityimme pääasiassa yhteisölliseen kriisiviestintään (kuvio 1, kohta 1). Media ja viranomaisten kriisi- viestintä (kohdat 2 ja 3) ovat toimineet lähinnä kontekstina. Niitä käsittelemme BIBU-hankkeen muissa artikkeleissa. Henkinen kriisinkestävyys syntyy vies- tinnällisesti näiden kolmen osa-alueen vuorovaikutuksessa. Toisaalta Sellnow ym. (2017) korostavat viestin vastaanottajan roolia ja ohjeistavan viestinnän merkitystä kriisissä, koska usein akuutissa tilanteessa ei ole mahdollisuutta dialogiin. Selkeät ja yhdensuuntaiset perusviestit auttavat kaikkia osapuolia sisäistämään tilanteen ja toimimaan itse aloitteellisesti. Tutkimuksen haastatteluissa korostui ajatus, että henkinen kriisinkestävyys on ikään kuin kolikon toinen puoli suhteessa haitalliseen informaatiovaikuttamiseen. Mitä paremmat tiedot ihmisillä on yh- teiskunnan toiminnasta, kriisin uhkista ja selviytymiskeinoista, sitä paremmin he itse kykenevät varautumaan, tunte- maan yhteenkuuluvuutta ja luottamaan toisiinsa. Ajankohtainen esimerkki kuvitellun yhteisön voimasta on Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Se sai ukrainalaiset mobilisoitumaan. Kun taidokkaasti videoita, sosiaalista mediaa ja valtamediaa käyttävä presidentti Volody- myr Zelenskyi johti kansansa taisteluun aggressiivista propagandaa ja hyökkäystä vastaan, myös länsimaissa kollektiivisesta tunteesta syntyi yhteinen auttamisen halu ja tukirintama sinikeltaisin tunnuksin. Myöhäismoderni yhteiskunta ei ra- kennu enää vain jäykkien instituutioiden ja perinteisen tiedotuksen varaan, vaan notkistuneiden sosiaalisten verkostojen kautta. Sosiaalisen mielikuvituksen teoriat ovat tarjonneet tähän ajankohtaisen tavan tarkastella, miten yksilö liittyy yhteis- kuntaan myös pandemian eristyksessä. Näin symbolit, rituaalit, tarinat, tunteet ja tiedot sekä politiikassa, viranomaisten toiminnassa että mediassa ovat keskei- nen mekanismi siinä, miten kuviteltuja ja todellisia yhteisöjä syntyy kriisissä ja normaaliaikoina ja miten ne voivat luoda kestävyyttä yhteiskuntaan. Näistä voit aloittaa Suomi toimii, https://suomitoimii.fi/ Nykytunteen museo, https://nykytunteen- museo.fi/ Diers-Lawson, Audra (2020). Crisis Commu- nication: Managing Stakeholder Relation- ships. London: Routledge. , / 44 Frandsen, Finn & Johansen, Winni (2017). Organisational Crisis Communication. London: Sage. Hyvärinen, Jenni & Vos, Marita (2015). Developing a conceptual framework for investigating communication supporting community resilience. Societies 5:3, 583– 597. https://doi.org/10.3390/soc5030583 Sellnow, Deanne D.; Lane, Derek R.; Sel- lnow, Timothy L. & Littlefield, Robert S. (2017). The IDEA Model as a Best Practice for Effective Instructional Risk and Crisis Communication. Communication Studies 68:5, 552–567. https://doi.org/10.1080/10510 974.2017.1375535 KIRJALLISUUS Anderson, Bendict (2007 [1983]). Kuvitellut yhteisöt: nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Tampere: Vastapaino. Anttikoski, Päivi (2020). ”Mitä valtioneuvos- ton viestinnässä tapahtui, kun koronakriisin viestintävastuu siirtyi meille?” Valtioneuvos- ton kanslia. Esitys Julkisen alan tiedottajat ry ja Helsingin yliopiston viestinnän tutkijoiden seminaari. 29.9.2020 https://www.youtube.com/ watch?v=T-cmpt9rt6I Boin, Arjen; ’t Hart, Paul; Stern, Eric & Sundelius, Bengt (2016). The Politics of Crisis Management: Public Leadership Under Pressure. Cambridge: Cambridge University Press. Calhoun, Craig (2002). Imagining solidarity: Cosmopolitanism, constitutional patriotism, and the public sphere. Public Culture 14:1, 147–171. Coombs, Timothy W. (2015). Ongoing Crisis Communication: Planning, Managing, and Res- ponding. Thousand Oaks, CA: SAGE. Deloitte (2021). Selvitys koronakriisin aikana toteutetun valtioneuvoston kriisijohtamisen ja valmiuslain käyttöönoton kokemuksista. Valtio- neuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvityksiä 2021:1. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ bitstream/handle/10024/162677/2021_1_VN_Sel- vitys.pdf?sequence=1&isAllowed=y (luettu 20.1.2022). Diers-Lawson, Audra (2020). Crisis Communi- cation: Managing Stakeholder Relationships. London: Routledge. Falkheimer, Jesper & Heide, Mats (2010). Crisis communicators in change: From plans to imp- rovisations. Teoksessa: Coombs, W. Timothy & Holladay, Sherry J. (toim.). The Handbook of Cri- sis Communication. Chichester: Wiley-Blackwell, 511–526. Frandsen, Finn & Johansen, Winni (2017). Orga- nisational Crisis Communication. London: Sage. Hakala, Salli (2012). The mediatized victim. School shootings as distant suffering. Teokses- sa: Muschert, Glenn & Sumiala Johanna (toim.). School Shootings: Mediatized Violence in a Glo- bal Age. Bingley, UK: Emerald, 255–278. Hakala, Salli (2015). Vallan merkilliset tiedotta- jat. Professionalisaatio ministeriöiden viestin- , / 45 nässä. Valtiotieteellinen tiedekunta 1/2015. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Hakala, Salli (2016). Oikeus tietää ja toimia. Viestinnän profession ja etiikan ideaalit julki- sella alalla. ProComma Academic 2016: Eettinen viestintä. Helsinki: ProCom, 96–111. Heath, Robert L. & Palenchar, Michael J. (2016). Paradigms of risk and crisis communication in the twenty-first century. Teoksessa: Schwarz, Andreas; Seeger, Matthew W. & Auer, Claudia (toim.). The Handbook of International Crisis Communication Research. Chichester: Wi- ley-Blackwell, 437–446. Huhtala, Hannele & Hakala, Salli (2007). Kriisi ja viestintä. Yhteiskunnallisten kriisien johtami- nen julkisuudessa. Helsinki: Gaudeamus. Hyvärinen, Jenni & Vos, Marita (2015). Develo- ping a conceptual framework for investigating communication supporting community resilien- ce. Societies 5:3, 583–597. https://doi.org/10.3390/ soc5030583 Kantola, Anu (2012). Miten meistä tuli me? Ju