VAASAN YLIOPISTO 

 

JOHTAMISEN YKSIKKÖ 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Netta Salonen 

 

ASUINALUEIDEN SEGREGAATIO 

 

Vertailututkimus Ruotsin ja Suomen suurimmista kaupungeista  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                                             Aluetieteen 

                                                                                                             pro gradu -tutkielma 

 

 

 

 

 

VAASA 2019



1 

 

SISÄLLYS 

sivu 

KUVALUETTELO 3 

TAULUKKOLUETTELO 3 

TIIVISTELMÄ: 5 

1. JOHDANTO 7 

1.1. Keskeiset käsitteet 8 

1.2. Tutkielman tavoite ja tutkimuskysymykset 9 

2. TUTKIMUSMENETELMÄNÄ VERTAILUTUTKIMUS 11 

3. SEGREGAATIO RUOTSISSA JA SUOMESSA 13 

3.1. Segregaatio kaupunkikontekstin näkökulmasta 13 

3.1.1. Etninen segregaatio 14 

3.1.2. Segregaatio ei ole lähtökohtaisesti aina negatiivista 16 

3.2. Segregaatiokehitys Suomessa 17 

3.2.1. Alueellinen eriytyminen Helsingissä 18 

3.2.2. Alueellinen eriytyminen Tampereella ja Turussa 21 

3.3. Segregaatiokehitys Ruotsissa 22 

3.3.1. Malmön lähiöongelmat 25 

3.4. Segregaation vaikutukset Ruotsissa ja Suomessa 27 

3.4.1. Työllisyysaste Ruotsissa ja Suomessa sekä ulkomaalaisten osuudet 

Helsingissä ja Tukholmassa 28 

4. KOULUTUKSEN, TYÖLLISYYSASTEEN JA ULKOMAALAISTAUSTAN 

VAIKUTUKSET ASUINALUEIDEN SEGREGAATIOON 32 

4.1. Pääkaupunkiseutu eroaa muusta Suomesta segregaatiokehityksessään 32 

4.2. Koulutuksen merkitys asuinalueiden segregaatiossa 35 

4.3. Työllisyysasteen merkitys asuinalueiden segregaatiossa 38 

4.4. Ulkomaalaisten osuudet Suomessa sekä Helsingissä, Tampereella ja Turussa 40 

4.5. Etninen segregaatio Malmössä ja Turussa 43 



2 

 

4.5.1. Rosengård Malmössä 43 

4.5.2. Varissuo Turussa 45 

4.6. Yhteenveto 47 

5. POLIITTISET TOIMENPITEET SEGREGAATION KITKEMISEKSI 50 

5.1. Asuntopolitiikan ja sosiaalisen sekoittamisen politiikan merkitykset 51 

5.2. Kotouttamispolitiikka 52 

5.3. Urbaani kehitystyöhanke ruotsalaisissa kaupungeissa 55 

5.4. URMI -tutkimushanke Suomessa ja lähiöprojekti Helsingissä 58 

5.5. Yhteenveto 60 

6. JOHTOPÄÄTÖKSET 61 

LÄHDELUETTELO 67 

 



3 

 

KUVALUETTELO 

 

Kuva 1. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus 25–64-vuotiaasta 

väestöstä Suomen suurimmissa (yli 50 000 asukkaan) kaupungeissa 31.12.2010 33 

Kuva 2. 25–64-vuotiaiden työttömyysaste Suomen suurimmissa (yli 50 000 asukkaan) 

kaupungeissa 31.12.2010 34 

Kuva 3. Vieraskielisen väestön osuus Suomen suurimmissa (yli 50 000 asukkaan) 

kaupungeissa 31.12.2011 34 

Kuva 4. Euroopan ulkopuolella syntyneet ja Ruotsissa syntyneet vuonna 2016  44 

Kuva 5. Vieraskielisen väestön keskittyneisyys Turussa vuosina 2002 ja 2009 46 

 

TAULUKKOLUETTELO 

 

Taulukko 1. Tukholman alueet 29 

Taulukko 2. Helsingin alueet 30 

Taulukko 3. Vain perusasteen suorittaneet, YO-tutkinnon suorittaneet sekä ammatillisen 

tutkinnon suorittaneet Helsingissä, Tampereella ja Turussa vuonna 2016 36 

Taulukko 4. Korkeakoulun suorittaneet Helsingissä, Tampereella ja Turussa               

vuonna 2016 37 

Taulukko 5. Asukkaiden pääasiallinen toiminta vuonna 2015 39 

Taulukko 6. Suomen väkiluku sekä vieraskielisten osuudet Helsingissä, Tampereella ja 

Turussa vuosina 2011–2016 41 

Taulukko 7. Työttömyysaste eri kaupunginosissa Ruotsin suurimmissa kaupungeissa 56 

Taulukko 8. Asumisen segregaatioindeksi Ruotsissa vuosina 2008–2016 57 

 

 

  



4 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



5 

 

 

VAASAN YLIOPISTO 

Johtamisen yksikkö 

Tekijä: Netta Salonen 

Pro gradu -tutkielma: Asuinalueiden segregaatio: Vertailututkimus Ruotsin ja                      

                                               Suomen suurimmista kaupungeista 

Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri 

Oppiaine: Aluetiede 

Työn ohjaaja: Seija Virkkala  

Valmistumisvuosi: 2019 Sivumäärä: 77 

 

TIIVISTELMÄ: 

Asuinalueiden segregaatio on vakava ongelma eikä asuinalueiden segregaatio ole pelkästään ongelma pai-

kallisesti, vaan asuinalueiden segregaatio on myös valtakunnallisesti suuri haaste yhteiskunnalle. Koulu-

tustasolla, työllisyysasteella ja ulkomaalaistaustalla on vaikutusta asuinalueiden segregaatioon. Erityisesti 

kasvavat erot pieni- ja suurituloisten välillä voimistavat segregaatiokehitystä. Huono-osaisuuden kasautu-

minen tietylle asuinalueelle on keskeinen merkki epätoivotusta asuinalueiden segregaatiosta. Matalat tulot, 

työttömyys, sosiaaliset ongelmat ja korkea rikollisuus ovat merkkejä huono-osaisuudesta.  

 

Tämän tutkielman tutkimuskohde on asuinalueiden segregaatiokehitys Ruotsissa ja Suomessa. Tutkiel-

massa vertaillaan, miten asuinalueiden segregaatio näyttäytyy Ruotsin ja Suomen suurimmissa kaupun-

geissa. Tarkoituksena on tutkia, miten segregaatio ilmenee asuinalueiden segregaatiokehityksessä, sekä 
mitkä ovat keskeiset tekijät epätoivotulle asuinalueiden segregaatiolle ja miten yhteiskunta voi ennaltaeh-

käistä kyseistä epätoivottua segregaatiota.  

 

Asuinalueiden segregaatioon johtaneet syyt sekä segregaation ilmentyminen ja siitä seuranneet vaikutukset 

ovat hieman erilaiset Ruotsissa ja Suomessa. Segregaatio on selvästi voimakkaampaa Ruotsissa kuin Suo-

messa. Erityisesti maahanmuuton vaikutus on merkittävän suuri Ruotsissa asuinalueiden segregaatioon liit-

tyen. Suomessa puolestaan kantaväestön korkealla työttömyysasteella ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyy-

dellä on enemmän merkitystä asuinalueiden segregaatiossa. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus näyttäy-

tyy melko vahvasti Suomessa. Ruotsissa puolestaan voidaan havaita, että ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä 

on huomattavasti heikommat mahdollisuudet sosiaaliselle nousulle kuin kantaruotsalaisilla, erityisesti ul-

komaalaisten heikompi asema asuntomarkkinoilla on suuri ongelma Ruotsissa. Ruotsin ja Suomen välillä 
on melko paljon eroja, esimerkiksi Ruotsissa on huomattavasti enemmän maahanmuuttajia, kun taas Suo-

meen on tullut paljon myöhemmin maahanmuuttajia. Joka tapauksessa maita on ollut suhteellisen helppo 

vertailla sen vuoksi, että maat ovat hyvin samankaltaiset. 

 

Ruotsin ja Suomen poliittisista toimista on ollut jotain apua segregaation kitkemisessä, mutta selvästi ei 

voida todeta, että tapahtuneilla toimilla olisi ollut kuitenkaan mitään merkittävää vaikutusta asuinalueiden 

segregaation torjumisessa. Kuitenkin hyvä asia on se, että molemmat maat ovat olleet halukkaita kehittä-

mään sosiaalista kestävyyttä eri kaupungeissa, sekä kasvattamaan tietoisuutta segregaatiosta ja niihin joh-

taneista syistä. 

 

 

 
 

 

 

 

 

 

 

_____________________________________________________________________________________ 

AVAINSANAT: alueellinen eriytyminen, segregaatio ja sosiaalinen erilaistuminen 



 

 

 

 

 



7 

 

1. JOHDANTO 

 

Eriarvoisuus ja epätoivottu segregaatio ovat isoja haasteita jokaiselle kaupungille ja myös 

yhteiskunnalle. Hyvä- ja huono-osaisten jakautuminen omiin lokeroihin voimistaa segre-

gaatiokehitystä. Segregaatiokehitys näkyy tällä hetkellä siten, että tiettyihin kaupungin-

osiin kasautuu merkittävästi huono-osaisuutta, kuten työttömyyttä, köyhyyttä, rikolli-

suutta ja sosiaalisia ongelmia. Koulutuksen ja työllisyysasteen merkitykset korostuvat 

tässä segregaatiokehityksessä. Maahanmuutolla on myös vaikutusta asuinalueiden segre-

gaatioon. Segregaatio ei ole itsessään aina huono asia, mutta huono-osaisuuden merkit-

tävä kasautuminen jollekin asuinalueille käynnistää epätoivotun segregaatiokehityksen. 

Yhteiskunta voi kitkeä tätä epätoivottua segregaatiokehitystä muuan muussa erilaisilla 

poliittisilla toimilla. 

 

Asuinalueiden eriytyminen ja mahdollinen epätoivottu segregaatio ovat yhteiskunnalli-

sesti vakava asia. Merkittävät erot asuinalueiden välillä aiheuttavat vakavia yhteiskunnal-

lisia ongelmia, sekä asettavat ihmiset eriarvoiseen tilanteeseen. Esimerkiksi Suomen pää-

kaupunkiseudulta löytyy oppimistuloksiltaan sekä maan parhaimmat että maan heikoim-

mat koulut (Bernelius 2013: 17). On siis huolestuttavaa, mikäli asuinalueiden eriytymi-

sellä on merkittäviä vaikutuksia myös koulujen eroihin. Yhteiskunta ja kaupungit voivat 

torjua kyseistä epätoivottua asuinalueiden segregaatiota kaupungeissa esimerkiksi asun-

topolitiikan, kotouttamispolitiikan ja työvoimapolitiikan avulla. 

 

URMI -tutkimushankeen (Urbanization, Mobilities and Immigration) keskiössä on suo-

malainen kaupunkikehitys, ja siihen liittyen liikkuvuus ja maahanmuutto. URMI -tutki-

mushankkeessa tutkitaan sosiaalisen kestävyyden osalta asumisen alueellista jakautu-

mista tulotason ja etnisen alkuperän mukaan. (Urmi 2019.) Tässä tutkielmassa pohditaan 

sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta sitä, mitkä syyt johtavat asuinalueiden segregaa-

tiokehitykseen, ja millaisilla toimilla on pystytty ennaltaehkäisemään epätoivottua segre-

gaatiokehitystä niin Suomen suurimmissa kaupungeissa kuin Ruotsin suurimmissa kau-

pungeissa. Tutkielmassa hyödynnetään URMI -tutkimushankkeen lisäksi ruotsalaista ur-

baania kehitystyöhanketta sekä suomalaista lähiöprojektia Helsingistä 2000-luvun alku-

puolelta. 



8 

 

1.1. Keskeiset käsitteet 

 

Segregaation käsiteellä tarkoitetaan eroja ja erityisesti eroja vähintään kahden eri ryhmän 

välillä (Franzén 2001: 25). Segregaatio tarkoittaa vahvaa eriytymistä ja tämän vuoksi seg-

regaatio koetaan usein epätoivottuna sosiaalisena erilaistumisena. Segregaatio ei ole aina 

negatiivista, mikäli sosiaalinen erilaistuminen on lähtöisin omasta tahdosta, ja sen vuoksi 

on tärkeää erottaa epätoivottu segregaation käsite sosiaalisen erilaistumisen käsitteestä 

(Vaattovaara 1998: 137). 

 

Sosiaalisen erilaistumisen pääulottuvuuksia kaupungissa ovat elämänvaihe, sosioekono-

minen status eli vauraus, koulutus ja ulkomaalaistausta sekä vuokra-asuminen (Vaatto-

vaara 1998: 138–140). Elämänvaiheeseen liittyy vahvasti, millainen on asumismuoto, esi-

merkiksi asuuko lapsiperhetaloudessa vai yhden hengen taloudessa. Yhden hengen talous 

on kasvattanut merkittävästi suosiotaan viime vuosikymmenten aikana Euroopassa. Yksi 

merkittävä tekijä yhden hengen talouden suosioon on ollut kaupungistuminen (Johansson, 

Lane & Spehar 2011: 108). Nämä ulottuvuudet luonnollisesti vaikuttavat yksilöiden va-

lintoihin, minne alueelle sijoittua. Korkeampi tulotaso linkittyy usein väljästi asumiseen 

omistusasunnossa ja matalampaan tulotasoon liittyy puolestaan vähävaraiset vuokra-

asuntokunnat (Vaattovaara 1998: 138, 140). Ulkomaalaisuutta ja vuokra-asumista ei 

voida yksiselitteisesti tulkita vähävaraisuuden piirteeksi, sillä pääkaupunkiseudulla kor-

kean statuksen alueilla, esimerkiksi Ullanlinnassa tai Kauniaisissa asuu monia sosioeko-

nomisesti korkea-arvoisia ulkomaalaisia (Vaattovaara 1998: 140).  

 

Alueellinen eriytyminen käsitteenä tarkoittaa kaupunkikontekstin näkökulmasta sitä, että 

kaupungin sisällä taustoiltaan erilaiset ryhmät sijoittuvat epätasaisesti. Alueelliseen eriy-

tymiseen voi vaikuttaa kolme keskeistä muotoa, jotka ovat demografinen, sosiaalinen ja 

etninen alueellinen eriytyminen. Demografinen eriytyminen liittyy ikään ja elämänvai-

heeseen eli iältään ja elämänvaiheeltaan erilaiset ihmiset sijoittuvat toisistaan eri alueille. 

Tulo- ja koulutustaso vaikuttavat sosiaaliseen eriytymiseen. Etnistä eriytymistä on se, että 

etniseltä taustaltaan toisistaan poikkeavat ryhmät sijoittuvat eri asuinalueille toisistaan. 

(Vilkama 2011: 25.) 

 



9 

 

1.2. Tutkielman tavoite ja tutkimuskysymykset  

 

Tässä tutkielmassa tutkitaan segregaatiota siten, miten segregaatiokehitys vaikuttaa 

asuinalueiden epätoivottuun eriytymiskehitykseen. Kaupungistumiseen ja kaupunkikehi-

tykseen liittyy väistämättä kohtuullinen asuinalueiden erilaistuminen, mutta huono- tai 

hyväosaisuuden merkittävä segmentoituminen tietylle asuinalueelle on epätoivottua seg-

regaatiokehitystä. Väestöryhmien lokeroituminen hyvä- tai huono-osaisille alueille on 

haitallista yhteiskunnalle, sillä eriytyminen kasvattaa yhteiskunnallista eriarvoistumista. 

Asuinalueiden eriytyminen heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa. (Seg-

regaation ennaltaehkäisyn työkalupakki 2018: 2.) 

 

Tässä tutkielmassa pohditaan poliittisia toimia, joiden avulla on pyritty kitkemään tätä 

epätoivottua segregaatiota. Kaupunkipolitiikan tasolla Suomessa on harjoitettu aktiivi-

sesti sosiaalisen sekoittamisen politiikkaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa asuinalueiden 

asuntokantaan ja rakenteisiin (Segregaation ennaltaehkäisyn työkalupaketti 2018: 12). 

Asuntopolitiikkaa käsitellään tässä tutkielmassa huomattavan paljon, sillä asuntopolitii-

kalla on ollut merkittävä yhteys asuinalueiden segregaatiokehitykseen erityisesti Ruot-

sissa. Asuntopolitiikka ei ole ainut syy segregaatiokehitykselle vaan segregaatioon liittyy 

monia eri ulottuvuuksia, joita käsitellään myöhemmissä luvuissa. Asuntopolitiikalla on 

enemmänkin merkitystä ennaltaehkäisevässä toimissa epätoivotun segregaation kitke-

miseksi. 

 

Tutkielmassa käsitellään asuinalueiden segregaatiosta aiheutuvia ongelmia, ja myös sitä, 

miten asuinalueiden segregaatiota on pyritty ennaltaehkäisemään kaupungeissa. Tämä 

tutkielma on vertailututkimus ja tarkoituksena on vertailla Suomea Ruotsiin. Ruotsi ja 

Suomi ovat hyvin samankaltaisia yhteiskuntia ja tästä syystä kyseisiä valtioita on helppo 

vertailla toisiinsa. Merkittäviä eroja kuitenkin löytyy myös näiden kahden valtion välillä. 

Ruotsissa segregaatio on ollut huomattavasti voimakkaampaa kuin Suomessa. Tutkiel-

man hypoteesi on se, että maahanmuutolla on merkittävämpi yhteys asuinalueiden segre-

gaatioon Ruotsissa, kun taas Suomessa kantaväestön työttömyydellä on merkittävämpi 

vaikutus asuinalueiden segregaatioon. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 

 



10 

 

1. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että huono-osaisuus on kasautunut merkit-

tävästi tietyille alueille niin Suomessa kuin Ruotsissa? 

2. Millaisilla poliittisilla toimilla Ruotsi ja Suomi ovat pyrkineet ennaltaehkäise-

mään epätoivottua asuinalueiden segregaatiota? 

 

Yllä oleviin tutkimuskysymyksiin vastataan tutkielman neljännessä ja viidessä luvuissa. 

Toisessa luvussa esitellään tutkielman tutkimusmetodi eli vertailututkimuksen teoreetti-

nen viitekehys. Kolmannessa luvussa puolestaan kuvaillaan segregaation ilmiötä, sekä 

sen taustoja Suomessa ja Ruotsissa. Viimeisessä kuudennessa luvussa tehdään yhteenveto 

ja johtopäätökset tutkimusongelmasta. 

  



11 

 

2. TUTKIMUSMENETELMÄNÄ VERTAILUTUTKIMUS 

 

Tämä tutkielma on vertailututkimus, ja tutkielmassa vertaillaan Ruotsin ja Suomen eroja 

sekä yhtäläisyyksiä koskien asuinalueiden segregaatiota. Tutkimusmetodina on vertailu-

tutkimus ja maiden vertailu on keskeinen osa tätä tutkielmaa. Tutkielmassa vertaillaan 

Ruotsin ja Suomen työllisyyttä ja maahanmuuttoa tilastojen avulla ja pyritään selittämään 

asuinalueiden segregaatio näissä kyseisissä valtioissa. 

 

Vertailun, vertailututkimuksen ja vertailevan hallintotieteen historialliset juuret ulottuvat 

pitkälle, sillä valtioita, kuningaskuntia ja ruhtinaskuntia on vertailtu jopa 2 500 vuotta. 

Uteliaisuus on Karl Deutschin mukaan yksi keskeinen syy, miksi on olemassa vertailevaa 

tutkimusta (Salminen 1999:15).  

 

Tilastollinen tutkimus ja case-tutkimukset ovat muun muassa vertailun lähimetodeja, ja 

tämä tutkielma perustuukin tilastoihin ja case-tutkimukseen. Tilastollinen metodi tarkoit-

taa empiirisen tutkimuksen perusmalleja ja sen tarkoituksena on testata hypoteeseja. 

Case-tutkimuksessa keskitytään puolestaan yhteen ilmiöön ja sen laadulliseen ymmärtä-

miseen (Salminen 2007: 13). Tutkielman tarkoitus on vertailla Ruotsin ja Suomen tilas-

toja toisiinsa ottaen myös huomioon merkittävimmät syyt, jotka selittävät mahdollisia ti-

lastoissa havaittavia eroja segregaatiossa. Analogiaa käytetään apuna tässä vertailututki-

muksessa. Analogiassa verrataan samankaltaisia ilmiöitä toisiinsa argumentointia hyö-

dyntäen (Salminen 1999: 34).  

 

”Yleisesti analogia tarkoittaa yhdenmukaisuutta, samankaltaisuutta, yhtäpitä-

vyyttä tai vastaavuutta. Analogisuus ilmenee ilmiöiden välillä niiden oleellisissa 

suhteissa tai abstraktilla tasolla. Analoginen päättely on ilmiöiden samankaltaisuu-

den vertaamista, tai ainakin sen argumentointia.” (Salminen 2007: 20.) 

 

Analogisen päättelyn keskeisin periaate on suhteiden samankaltaisuuden tarkastelu (Sal-

minen 1999: 35). Tässä tutkielmassa tarkastellaan asuinalueiden segregaation ilmenty-

mistä Ruotsin ja Suomen suurimmissa kaupungeissa. Asuinalueiden segregaatiota tarkas-

tellaan ilmiönä, mikä on myös yhteiskunnallinen ongelma. Ilmiöön johtaneet syyt ja sen 

vaikutukset voivat olla hyvin samankaltaiset riippumatta alueesta tai valtiosta. Tämän tut-

kielman tarkoitus on siis vertailla Ruotsin ja Suomen tilastoja eri muuttujien kautta, jotka 



12 

 

selittävät ilmiöön johtaneet syyt. Tarkoituksena on löytää samankaltaiset syyt, jotka se-

littävät tämän kyseisen ilmiön synnyn, sekä myös tarkastella mahdollisia eroavaisuuksia 

näiden valtioiden välillä liittyen tähän kyseiseen ilmiöön. 

 

Vertailuprosessi etenee seuraavanlaisesti. Ensiksi valitaan tutkimusongelma ja siihen liit-

tyvä teoria. Tämän tutkielman tutkimusongelma on nimenomaan asuinalueiden segregaa-

tio. Kun tutkimusongelma on tiedossa, on ensimmäiseksi tutustuttava tutkimusongelman 

teoreettiseen viitekehykseen. Ensiksi tarvitaan muita tutkimuksia ja tieteellistä kirjalli-

suutta tutkimuskohteesta, jotta vertailija hahmottaa tutkimusongelmansa sekä teoreettisen 

viitekehyksen. Vasta sen jälkeen vertailija voi hakea aineistoa jokaisesta vertailukoh-

teesta. Aineiston hankinnan jälkeen tulee kolmas vaihe eli deskriptio. Deskriptio tarkoit-

taa alustavaa analyysia ja luokittelua. Deskription avulla pyritään siis kuvaamaan vertail-

tavat kohteet systemaattisesti. Kattavan ja laadukkaan analyysin jälkeen voidaan tehdä 

johtopäätökset. Johtopäätökset tarkoittavat sitä, että vertailija tekee tulkintoja havainnois-

taan, sekä etsii säännönmukaisuutta ja yleistyksiä. Lopuksi tutkimustulokset julkistetaan. 

(Salminen 1999: 37–39.) Onnistuneen vertailun edellytyksenä on se, että kaksi tai use-

ampi vertailtava kohde ovat vertailtavissa keskenään. Tämä tarkoittaa sitä, että vertailta-

villa kohteilla tulee olla yhteinen muuttuja (Salminen 1999: 39). Ruotsi ja Suomi ovat 

hyvät vertailukohteet sen vuoksi, että kyseiset valtiot ovat hyvin samankaltaisia, sekä 

asuinalueiden segregaatio on molemmissa valtioissa yhteiskunnallinen ongelma. 

 

Tässä vertailututkimuksessa hyödynnetään tilastoja, joiden avulla selitetään Ruotsin ja 

Suomen yhtäläisyydet sekä erot asuinalueiden segregaatiokehityksessä. On olemassa 

useita tapoja, miten tehdä tilastollista vertailua. Esimerkiksi muuttujien ja havaintoyksi-

köiden lukumäärä voi vaihdella riippuen tutkimuksesta. Yksinkertaisin tapa on se, että 

verrataan kahta case-tapausta toisiinsa yhden muuttujan suhteen. Muuttujia voi olla use-

ampi esimerkiksi kahden case-tapauksen vertailussa, mutta tällöin tilastollisesta tutki-

muksesta voi tulla laadullinen tutkimus. Tämä tarkoittaa sitä, ettei välttämättä löydy ti-

lastollista säännönmukaisuutta tutkimukselle. (Salminen 2007: 150–151.) 

 

 

 



13 

 

3. SEGREGAATIO RUOTSISSA JA SUOMESSA 

 

Tässä luvussa käsitellään segregaation ilmiötä ja segregaatiokehitystä. Tarkoituksena on 

käsitellä keskeisiä syitä segregaatiokehitykselle Ruotsissa ja Suomessa. Luvussa pereh-

dytään erityisesti segregaatiokehitykseen Suomen suurimmissa kaupungeissa. Tarkoituk-

sena on avata segregaation käsite tutuksi erityisesti, mitä segregaatiokehitys tarkoittaa ja 

miten se näyttäytyy kaupungeissa. 

 

 

3.1. Segregaatio kaupunkikontekstin näkökulmasta  

 

Kaupunkialueiden eriytyminen ja siihen liittyvät sosiaaliset ongelmat ovat herättäneet 

huomiota jo 1800-luvulla Länsimaiden nopean kaupungistumisen myötä. Kaupunki-

köyhyyteen kiinnitettiin erityistä huomiota jo silloin, sillä nopean kaupungistumisen 

myötä voimistui köyhyyden alueellistuminen ja työväestön huono-osaisuus. Tämä näkyi 

siten, että työväestö asui usein ahtaissa ja epähygieenisissä asunnoissa. (Bernelius 2013: 

22.) 

 

Segregaation käsiteellä tarkoitetaan eroja ja erityisesti eroja vähintään kahden eri ryhmän 

välillä (Franzén 2001: 25). Segregaatiota pidetään epätoivottuna eriytymisen ilmiönä ja 

käsitteellä on sen vuoksi hyvin negatiivinen sävy. Segregaatiota ei saa yhdistää suoranai-

sesti sosiaaliseen erilaistumiseen, sillä sosiaalinen erilaistuminen tarkoittaa ihmisten yk-

silöllisyyttä ja valinnanvapautta. Ero segregaation ja sosiaalisen erilaistumisen välillä on 

se, että segregaatio liittyy vahvasti epätoivottuun sosiaaliseen erilaistumiseen. Segregaa-

tio ja sosiaalinen erilaistuminen linkittyvät kyllä toisiinsa, mutta käsitteiden välillä on 

huomattava ero, ja tämän vuoksi on tärkeää erottaa nämä kaksi käsitettä toisistaan. (Vaat-

tovaara 1998: 11, 137.) 

 

Kaupunkisegregaatio käsite on tullut erityisesti tutuksi Chicagon koulukunnan myötä 

1920- ja 30- luvulla. Chicagon koulukunta tutki segregaatiota erityisesti kaupunkiekolo-

gisesta näkökulmasta ja siitä, millainen vaikutus rajallisilla resursseilla on populaation 

kilpailuun ja eriytymisen syntyyn. Robert E. Parkin artikkelissa The City vuonna 1925 



14 

 

tiivistyy erinomaisesti Chicagon koulukunnan keskeiset teesit. Parkin mukaan luonnon-

maantieteen piirteet, kuten liikkumisen mahdollisuudet asettavat lähtökohdat kaupungin 

yleiselle rakenteelle. Väkiluvun kasvu vaikuttaa asukkaiden alueelliseen jakautumiseen 

siten, että tietyt yritykset ja teollisuus etsivät itselleen edullisimman sijainnin ja houkut-

televat ympärilleen tiettyä väestöä. Näin ollen voi muodostua muodikkaita asuinalueita 

kallistuvien maan hintojen myötä, mikä taas rajaa pois köyhemmät luokat kilpailusta. Tä-

män seurauksena syntyy slummialueita, joissa asuu köyhempi luokka. Täten slummiutu-

minen johtaa siihen, että köyhemmät luokat jäävät slummialueille eivätkä he pysty enää 

pelastautumaan alueen kurjuudelta. (Bernelius 2013: 23.) 

 

Suurissa kaupungeissa nähdään voimakkaammin segregaatiota ja siihen liittyvää syrjäy-

tymistä. Erityisesti metropolialueille kasautuu Saskia Sassenin (1991) mukaan niin me-

nestymistä kuin kilpailukykyä, mikä taas voimistaa segregaatiota. Globaali talous ja in-

formaatioyhteiskunta ovat kasvattaneet kaupunkien eriytymistä siten, että ´dual cities´ eli 

kaksijakoisia kaupunkeja on jo nähtävissä lähes kaikissa kaupungeissa. Suomen suurim-

missa kaupungeissa on myös havaittu jonkin verran näitä eurooppalaisia ja yhdysvalta-

laisia kaupunkiongelmia. Kaupunkiongelmien yksi keskeinen ilmiö on ongelma-alueiden 

kasautuva kehitys. Erityisesti 1990-luvulla lama-aikaan on tapahtunut rakenteellista yh-

teiskunnallista muutosta, jonka vuoksi myös Suomessa on kiinnitetty huomiota työttö-

myyden ja köyhyyden kasautumiseen tietyille lähiöalueille. (Vaattovaara 1998: 11–12.) 

 

3.1.1. Etninen segregaatio 

 

Etninen eriytyminen ei ole uusi ilmiö, vaikka kansainvälinen muuttoliike on moninker-

taistunut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Alueellinen eriytyminen on ollut 

selvemmin nähtävissä suurimpien kaupunkien sisällä, sillä maahanmuutto on suuntautu-

nut voimakkaasti tiettyihin kaupungin kortteleihin ja kaupunginosiin. Alueellisen eriyty-

misen vaikutukset ovat synnyttäneet yhteiskunnallista debattia ympäri maailmaa, erityi-

sesti 2000-luvun alkupuolella terrori-iskujen jälkeen. Erityisesti pelko siitä, eriytyvätkö 

maahanmuuttajat merkittävästi kantaväestöstä ja yhteiskunnasta on ollut pinnalle länsi-

maissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Alueellinen eriytyminen on siis koettu uh-

kana yhteiskunnalle, mikäli kantaväestön ja maahanmuuttajien välille syntyy liian suuri 



15 

 

kuilu, mikä hidastaa maahanmuuttajia oppimaan kohdemaan kieltä, kulttuuria ja toimin-

tatapoja. Alueellinen eriytyminen voi johtaa siihen, että maahanmuuttajilta puuttuu tar-

vittavat kontaktit työmarkkinoiden osalta. Sosiaalisia verkostoja pidetään tärkeänä työl-

lisyyden kannalta. Maahanmuuttajat asuvat tyypillisesti useammin vuokra-asunnoissa, 

jotka useimmiten sijoittuvat huono-osaisimmille asuinalueille. Tämän uskotaan myös li-

säävän sosiaalista eriarvoisuutta väestöryhmien välille. (Vilkama 2011: 14–15). Yksi-

selitteisesti ei voida kuitenkaan määritellä ulkomaalaistaustan vaikuttavan siihen, että 

asuu huono-osaisella vuokra-asuntoalueella. Diplomaattiuran tai korkea-arvoisen työuran 

tehneet ulkomaalaiset asuvat puolestaan korkean statuksen alueille, esimerkiksi Ullanlin-

nassa Helsingissä (Vaattovaara 1998: 140). 

 

Onnistunut kotouttamispolitiikka takaa paremmat mahdollisuudet sille, että maahan-

muuttajat löytävät töitä ja pääsevät osaksi kohdemaan yhteiskuntaa oppien muuan muussa 

kohdemaan kulttuurin. Kotouttaminen tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajien ja yhteis-

kunnan välille syntyy vuorovaikutteinen kehitys, jonka tarkoituksena on turvata maahan-

muuttajille hyvät elämisen lähtökohdat uudessa kohdemaassa. Yhteiskunnan tulee antaa 

maahanmuuttajille, esimerkiksi tarvittavat tiedot ja taidot työelämää varten. Yhteiskunta 

tukee myös maahanmuuttajien omaa kieltä ja kulttuuria. Onnistuneeseen kotouttamiseen 

ei riitä se, että maahanmuuttajat pääsevät mukaan osaksi suomalaista työelämää, vaan 

maahanmuuttajien tulee myös tuntea kuuluvansa osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Suo-

men kotouttamispolitiikassa pyritäänkin huomioimaan myös yksilöllisyys ja edistämään 

maahanmuuttajien pääsyä osaksi suomalaista kulttuuria. Keskeisenä haasteena kotoutta-

mispolitiikassa on se, että maahanmuuttajilla on tyypillisesti taipumusta eriytyä kantavä-

estöstä. Tämä näkyy siten, että maahanmuuttajat asuvat usein matalan statuksen alueille, 

sillä maahanmuuttajilla on lähtökohtaisesti rajatummat työllisyys- ja asumismahdollisuu-

det kuin kantaväestölle. Suomessa alueellinen eriytyminen näkyy siten, että usein maa-

hanmuuttajataustaiset henkilöt asuvat näillä matalan statuksen alueille, mihin päätyvät 

myös heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat kantaväestön jäsenet. Tämän 

suuntainen asuinalueiden eriytymiskehitys on erittäin huolestuttava Suomessa syntynei-

den ulkomaalaistaustaisten lasten näkökulmasta. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kan-

nalta on erittäin tärkeää, että tämän suuntaista epätoivottua segregaatiokehitystä pyritään 

keskeisesti torjumaan varhaisessa vaiheessa. Koulutuksen merkitys on erittäin suuri ja 



16 

 

koulutusta pidetään myös hyvän elämän perustana Suomessa. Maahanmuuttajien koulu-

tusmahdollisuuksiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta maahanmuuttajat pääsivät 

työelämään mukaan ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa. (Segregaation ennaltaehkäisyn 

työkalupakki 2018: 46.) 

 

3.1.2. Segregaatio ei ole lähtökohtaisesti aina negatiivista  

 

”Maahanmuuttajien keskittyminen ei ole lähtökohtaisesti ongelmallinen tai ongel-

maton asia, vaan oleellista on, miten sosiaalinen integraatio mahdollistuu kussa-

kin yhteiskunnassa ja asuinympäristössä.” (Rasinkangas 2014: 2.) 

 

Segregaation käsitteellä usein viitataan vahvaan eriytymiseen ja tämän vuoksi segregaa-

tiota pidetään epätoivottuna sosiaalisena eriytymisenä. Segregaatiota pidetään näin ollen 

negatiivisena ilmiönä, sillä se jakaa hyvinvoinnin ja elämänmahdollisuudet kaupungin-

osien välillä. Käsitteellä on kuitenkin myös positiivinen puoli, sillä omaehtoinen segre-

gaatio on vastakohta negatiiviselle ja pakotetulle huono-osaisuuden kasautumiselle. 

Omaehtoinen segregaation kautta syntyy urbaaneja kyliä, jotka ovat vastakohta ghettois-

tumiselle. (Bernelius 2013: 26–27.) Sosiaalinen erilaistuminen liittyy vahvasti ihmisten 

yksilöllisyyteen ja valinnanvapauteen, ja täten myös omaehtoista segregaatiota voidaan 

myös pitää positiivisena ilmiönä. Ihmisten yksilöllisyys ja omaehtoinen segregaatio ker-

tovat vain valinnanvapauden eri mahdollisuuksista. Segregaation käsitteellä on niin posi-

tiivinen kuin negatiivinen puoli. Sen vuoksi on tärkeää tunnistaa segregaatiota koskevissa 

keskusteluissa siihen liittyvät ilmiöt ja taustat, jotta voidaan tunnistaa oikea merkitys kä-

sitteelle. Nimittäin omaehtoinen segregaatio on osa valinnanvapauden mahdollisuuksia. 

Segregaatio on taakka yhteiskunnalle silloin, kun se on epätoivottua ja huono-osaisuus 

kasautuu merkittävästi tietylle alueelle. 

  

Maahanmuuttajien sijoittuminen samoille asuinalueille muiden ulkomaalaistaustaisten 

kanssa on myös hyvä asia sen vuoksi, että samoista taustoista tulleet henkilöt pystyvät 

yhdessä sopeutumaan paremmin uuteen ympäristöön ja yhteiskuntaan, sekä saamaan 

mahdollisesti paremmin sosiaalista tukea toisistaan. Ulkomaalaistaustaisen henkilöiden 

keskittyminen samoille asuinalueille mahdollistaa myös sen, että asuinalueella voidaan 

muodostaa etnisiä kauppoja tai muita palveluja, jotka vastaavat kulttuurillisiin tarpeisiin, 



17 

 

mikäli asuinalueella on riittävä väestöpohjaa etnisille palveluille. Maahanmuuttajataus-

taisten henkilöiden keskittymisessä tietyille asuinalueille ei ole lähtökohtaisesti ongel-

mallista, sillä keskittymisessä on myös nämä positiiviset puolet. Mikäli maahanmuutta-

jien keskittymisen vaikutukset eivät ole hallittavissa, voidaan siinä kohtaa pitää maahan-

muuttajien keskittymistä ongelmallisena. Esimerkiksi maahanmuuttajien ”liiallinen” kes-

kittymisen synty tietylle asuinalueelle mahdollistaa etnisen segregaation, mikä on huono 

asia yhteiskunnan näkökulmastakin. (Rasinkangas 2014: 2–3.) Segregaation käsitettä ei 

voida yksiselitteisesti määrittää pelkästään ongelmalliseksi ilmiöksi. Segregaatio sisältää 

monia eri ulottuvuuksia, jotka on syytä tunnistaa. On tärkeää tunnistaa ajoissa negatiivi-

nen segregaatio eli epätoivottu sosiaalinen erilaistuminen, jotta sitä voidaan torjua myös 

parhaimmalla mahdollisella tavalla. 

 

 

3.2. Segregaatiokehitys Suomessa 

 

Segregaatio on ollut kansainvälisesti hyvin vähäistä Suomessa 1990-luvulle saakka, 

mutta viime vuosikymmenien talouden rakennemuutokset ovat voimistaneet eroja hyvä- 

ja huono-osaisten alueiden välillä (Bernelius 2013: 16). Erityisesti Helsingissä on selvim-

min nähtävillä eroja hyvä- ja huono-osaisten alueiden välillä. Helsingin kaupungin tieto-

keskuksen (2013) mukaan alueelliset erot väestön terveydessä ja hyvinvoinnissa, koulu-

tus- ja tulotasossa, työttömyydessä sekä maahanmuuttajien osuuksissa ovat selvästi näh-

tävillä. Lisäksi on myös valitettavaa se, että huono-osaisuus kasautuu alueellisesti lähinnä 

samoihin kaupunginosiin. (Bernelius 2013: 17.) Edellä mainitut ongelmat liittyen huono-

osaisuuden kasautumiseen tietyille alueille ovat yhteiskunnallisesti suuria ongelmia, joi-

hin tulee löytää kestäviä ratkaisuja.  

 

 

 

 

 

 

 



18 

 

3.2.1. Alueellinen eriytyminen Helsingissä 

 

Pääkaupunkiseudulla tapahtui merkittävä rakenteellinen muutos 1990-luvulla, jota voi-

daan pitää myös eriytymisen ensimmäisenä vaiheena. Sen aikaisen laman ja siitä seuran-

neen nopean talouskasvun myötä voimistui alueelliset erot siten, että osa alueista ei pääs-

syt tasapuolisesti mukaan nopeaan talouskasvuun. Alueet, jotka eivät päässeet mukaan 

talouskasvuun olivat väestöltään matalasti koulutettuja. Aluksi huono-osaisuus ilmeni yk-

sittäisissä kortteleissa, mutta huono-osaisuus on voimistunut siten, että on syntynyt laa-

jemmin useampia kortteleita, jotka erottuvat selvästi osa-aluetasolla. Huono-osaisten alu-

eiden heikkeneminen ja huono-osaisuuden kasautuminen tietyille alueille on entisestään 

voimistunut 2000-luvulla, mitä pidetään eriytymisen toisena vaiheena. (Ahola, Vaatto-

vaara & Vilkama 2016: 9–10.) 

 

Tulo- ja koulutustaso sekä työllistyminen ovat merkittäviä tekijöitä alueellisten erojen 

voimistumiseen pääkaupunkiseudulla 1990-luvun laman jälkeisenä aikana. Korkeasti 

koulutettu väestö toipui parhaiten lamasta, sillä talouskasvu oli nopeinta tietointensiivi-

sillä aloilla. Esimerkiksi Helsingissä korkeakoulutettujen osuus oli suurempi Helsingin 

länsiosissa ja kantakaupungissa kuin itäisessä Helsingissä. Alueelliset erot voimistuivat 

siten, että työllisyysaste oli huomattavasti korkeampi niillä alueilla, joissa asui eniten kor-

keasti koulutettuja. Ne alueet, missä asui suhteessa eniten iäkkäämpää ja vähemmän kou-

lutettua väestöä, kärsivät myös eniten laman aikaisesta työttömyydestä. Laman jälkeen 

työllisyys parani huomattavasti kaikilla alueilla, mutta ylimmän tuloluokan etumatka oli 

merkittävän suuri suhteessa alempaan tuloluokkaan, minkä vuoksi ylemmän tuloluokan 

tulot kasvoivat hyvin nopeasti verrattuna muuhun väestöön. Tulotason erot näkyivät hy-

vin selvästi sosiaalisena eriytymisenä, sillä korkeasti koulutettu väestö muutti muuan 

muussa Helsingin kantakaupungin ympäristöön tietointensiivisten työpaikkojen läheisyy-

teen. Ennen lamaa oli jo havaittu alueellisia eroja, mutta laman jälkeen kyseiset erot ovat 

vain voimistuneet. (Vilkama 2011: 88–89.) 

 

Helsingissä on tehty erilaisia toimia, kuinka voidaan ehkäistä alueellista ja sosiaalista 

eriytymistä kaupungissa. Kaavoitus- ja asuntopolitiikalla on jo 1970-luvulta alkaen pys-



19 

 

tytty vaikuttamaan monipuolisempaan asukasrakenteeseen. Sosiaalisen sekoittamisen po-

litiikka on ollut yksi keino ennaltaehkäistä suuria alueellisia eroja. Kaupunki on siis pyr-

kinyt rakentamaan niin omistus- kuin vuokra-asuntoja samoille asuinalueille. Esimerkiksi 

Itä-Helsingin Kontulassa toteutettiin tämänlaista asuntorakentamista 1970-luvulta läh-

tien. (Vilkama 2011: 92.) Vaikka Helsingissä on harjoitettu sosiaalisen sekoittamisen po-

litiikkaa, on siitä huolimatta havaittavissa asuinalueiden segregaatiota. Kuitenkin Hel-

sinki on onnistunut huomattavasti paremmin monipuolisemmassa asukasrakenteessa kuin 

muualla Euroopassa tarkasteltaessa eriytymiskehitystä. Helsingissä ei ole yhtäkään heik-

koa aluetta, missä asunnot eivät menisi kaupaksi. Keski-Euroopan kaupungeissa on puo-

lestaan olemassa alueita, jotka ovat irtaantuneet jopa yhteiskunnasta. Helsingissä nykyi-

nen eriytymiskehitys alkoi laman aikana 1990-luvulla. Silloin elvytettiin taloutta siten, 

että Helsingin kaupunki kaavoitti ja luovutti tonttimaata lähes pelkästään vuokra-asumi-

selle. Kyseiset toimet näkyvät tämän hetkisessä tilanteessa. Yksipuolisen kaavoituksen 

lisäksi on toinen merkittävä tekijä, mikä on vaikuttanut eriytymiskehitykseen. Helsingissä 

oli vain kaksi prosenttia väestöstä maahanmuuttajia vuonna 1990, mutta yli 20 vuoden 

aikana määrä on kasvanut yli 14 prosenttiin. Sosiaalisen sekoittamisen politiikka ei ole 

ainoa keino torjua segregaatiota. Nimittäin yhtä tärkeää on myös luoda työpaikkoja vä-

häosaisille, sillä huono-osaisuuden keskeisiä mittareita ovat matalakoulutus, työttömyys 

ja matalat tulot. (Oksanen 2015.)  

 

Helsingissä asuinalueiden eriytyminen näkyy jossakin määrin läntisen ja itäisen Helsin-

gin välisinä eroina esimerkiksi vauraudessa. Kuitenkaan Helsinki ei jakaannu yksiselit-

teisesti ”heikompaan” itäiseen Helsinkiin tai ”parempaan” läntiseen Helsinkiin, sillä Itä-

Helsingissä on myös vauraita alueita. Esimerkiksi merenrantojen haluttavuus on yksi vau-

rauden alueiden tunnuspiirteitä, sillä Kulosaari itäisessä Helsingissä on yksi korkean sta-

tuksen omaava alue (Vaattovaara 1998: 80). Hyvin homogeenisiksi kuvatut vähävaraiset 

alueet, kuten Jakomäki, Mellunkylä ja Kontula sisältävät myös varakkuuden ulottuvuuk-

sia. Kuitenkin on olemassa jonkinlaista jakautumista pääkaupunkiseudulla, mikä on par-

haiten havaittavissa pääakselilla koillinen – läntinen alue (Vaattovaara 1998: 80). 

 

Vaattovaaran (1998) mukaan pääkaupunkiseudun alue-erot ovat merkittävät pääakselilla 

koillinen – läntinen välillä. Kyseiset alue-erot ovat vielä 2010-luvullakin havaittavissa 



20 

 

siten, että jakomäkeläisistä peruskoulun päättäneistä nuorista vain neljä kymmenestä oli 

lukiossa vuonna 2017. Puolestaan lauttasaarelaisista nuorista lukiossa oli yhdeksän kym-

menestä samana vuonna (Malmberg 2018). Helsingin koillisen alueen väestön koulutus-

taso on kaupungin keskiarvoa matalampi sekä vähävaraisia lapsiperheitä on melko paljon 

koillisen ja itäisen Helsingin alueella. Helsingin itäisessä ja koillisessa suurpiirissä asuu 

eniten maahanmuuttajia ja koillisen alueen maahanmuuttajista vuonna 2010 sai toimeen-

tulotukea noin 18 prosenttia. Turvallisuutta uhkaavia ilmiöitä ovat muuan muussa väestön 

polarisoituminen, sosiaalinen syrjäytyminen, alueellinen eriytyneisyys ja tuloerojen 

kasvu. Erityisesti syrjäytymistä pidetään yhtenä Suomen suurimpana sisäisenä uhkana. 

(Paikallinen turvallisuusanalyysi 2012: 4–5, 10–11.)   

 

Mediasta luetaan liian usein stereotyyppisiä juttuja Itä-Helsingistä, missä on paljon tun-

nettuja ”pahamaineisia” lähiöalueita, kuten Kontula, Myllypuro tai Mellunkylä. Kuiten-

kin suurin osa asukkaista on ihan tyytyväisiä asuinalueeseen. Mediassa kirjoitetut jutut 

liittyen ongelmallisiin Itä-Helsingin lähiöihin antavat vääränlaista kuvaa alueista. Kysei-

sillä alueilla asuu joka neljäs helsinkiläinen ja suurin osa heistä on tyytyväisiä. Kontulassa 

asuvan Niklas Kaskealan (2018) mukaan valtaosa lähiöiden asukkaista viihtyy alueella 

mukaan lukien hän itse perheineen. Kaskeala kyseenalaisti mielipidekirjoituksessaan me-

dian luomaa negatiivista kuvaa Itä-Helsingin lähiöistä. Hänen mukaansa toikkaroivaa al-

koholistia pidetään rappion merkkinä Kontulassa, kun taas Kalliossa se kertoo vain huo-

lettomasta elämäntyylistä. Kaskeala summaa vielä kirjoituksessaan, ettei Ylen julkaise-

massa jutussa helmikuussa 2018 ”Nämä ovat yleiset syyt muuttaa pois lähiöstä Helsin-

gissä: Humalaisten metelöinti ja monikulttuurisuuden tuomat jännitteet” noussut erityi-

semmin esille, mikä on tärkein syy poismuuttoon. Sopivien asuntojen puute on nimittäin 

suurin ongelma, mutta Ylen jutussa korostettiin pikemmin poismuuttoon vaikuttaviksi 

tekijöiksi sosiaalisia ongelmia ja maahanmuuttoa kuin sopivien asuntojen puutetta. Ylen 

jutussa haastateltiin kahta lähiöstä poismuuttanutta henkilöä, jotka kertoivat omakohtai-

sista kokemuksistaan lähiössä. Heidän mukaansa ongelmat keskittyivät juurikin huma-

laisten rettelöintiin ja maahanmuuttajiin. Kaskealan mukaan tämänlaiset jutut vain ruok-

kivat negatiivistä mielikuvaa Itä-Helsingin lähiöistä. (Kaskeala 2018.) 

 



21 

 

Huono-osaisuuden kasautuminen tietyille lähialueille on huolestuttavaa, mutta huolestut-

tavaa on myös se, miten julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa yksiselitteisesti lei-

mataan tietyt alueet ongelma-alueiksi ja jopa uhaksi yhteiskunnalle. Suomi on tähän asti 

pystynyt vielä välttämään melko hyvin, esimerkiksi sosiaalisen sekoittamisen politiikalla 

asuinalueiden eroihin liittyvät vakavat ongelmat. Segregaatioon liittyviä vakavia ongel-

mia ovat muuan muussa jengirikollisuus ja merkittävä huono-osaisuuden kasautuminen 

tietyille alueille. Vaikka Suomessa ei ole vielä yhtä pahoja ongelmia liittyen segregaati-

oon kuin Ruotsissa, on Suomen Keskusrikospoliisin tietoihin tullut huolestuttavia merk-

kejä jengirikollisuuden rantautumisesta Suomeen sekä uusien rikollisryhmien voimak-

kaasta kasvusta Suomessa (Rauhala 2018). 

 

3.2.2. Alueellinen eriytyminen Tampereella ja Turussa 

 

Suomessa on ollut melko vähäistä kaupunkiseutujen vertailu koskien asuinalueiden eriy-

tymistä, mutta segregaatiotutkimuksia on kyllä viime vuosina julkaistu erityisesti Helsin-

gin ja Turun seuduilta. Turku on tässä tapauksessa hyvin mielenkiintoinen tarkastelu-

kohde, sillä Turussa etninen eriytyminen on voimakkainta Suomessa (Hannikainen, 

Kauppinen, Rasinkangas, Saikkonen & Vaalavuo 2018: 29, 49). Yksi syy tähän voi olla 

asuntopolitiikka, esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella on kaavoitettu tasaisemmin jul-

kisen sektorin vuokra-asuntoja kuin Turussa (Hannikainen ym. 2018: 5). Helsinki ja Tam-

pere ovat olleet nopeammin kasvavia seutuja kuin Turku, minkä vuoksi kyseisiä kaupun-

keja on ollut helpompi muokata rakentamalla kuin hitaammin kasvavaa Turun seutua. 

Turussa ei ole ollut samanlaista asuntopulaa kuin Helsingissä, minkä vuoksi sinne ei ole 

myöskään rakennettu uusia vuokra-asuntoja uusille alueille (Vihavainen 2017). 

 

Suomen suurimmat kaupungit Helsinki, Tampere ja Turku ovat olleet URMI -tutkimus-

hankkeen keskiössä. Hankkeen tarkoituksena on tutkia tulevaisuuden kaupunkikehitystä 

Suomessa. Hankkeen keskiössä on myös segregaatiotutkimus Helsingistä, Tampereelta 

ja Turusta. Suomen suurimmissa kaupungeissa on nyt selvemmin nähtävillä asuinaluei-

den eriytymistä, esimerkiksi köyhät, rikkaat ja maahanmuuttajat asuvat useimmiten 

omilla alueillaan. Tampereella ja Turussa on myös nähtävillä Nurmijärvi-ilmiö, mikä tar-

koittaa sitä, että suurituloiset asuvat yhä useammin kaupungin ympäryskunnissa. Lisäksi 



22 

 

Turussa on voimakkainta etninen segregaatio (Vihavainen 2017). Turku on myös ollut 

pääkaupunkiseudun jälkeen seuraavaksi suosituin maahanmuuton kohde alue Suomessa 

1990-luvulta lähtien (Rasinkangas 2014: 1). On mielenkiintoista tarkastella Turkua suo-

malaisessa segregaatiotutkimuksessa, sillä yksi merkittävä tekijä on jätetty vähemmälle 

huomiolle Turun kaupunkisuunnittelussa 2000-luvun alkupuolella. Vaikka Turku ei ole 

ollut yhtä nopeasti kasvava seutu kuin Helsinki ja Tampere, on Turkuun tullut merkittä-

västi maahanmuuttajia. Tämä seikka olisi pitänyt huomioida paremmin Turussa niin kau-

punkisuunnittelun kuin asuntopolitiikan osalta.  

 

Tampereen ja Turun seuduilla on voimistunut merkittävästi tulotason mukainen eriyty-

minen. Tämä näkyy mm. Nurmijärvi-ilmiönä, sillä suurituloisimmat muuttavat yhä use-

ammin ympäryskuntiin Tampereella ja Turussa. Helsingissä pienituloisten ja suuritulois-

ten eriytyminen on puolestaan pysynyt lähes samalla tasolla vuodesta 2005 lähtien vuo-

teen 2014 asti. Tampereella ja Turussa on voimistunut erot nimenomaan pieni- ja suuri-

tuloisten välillä vuodesta 2010 lähtien. Segregaatiokehitys on voimistunut viime vuosien 

aikana yhä selvemmin Tampereella ja Turussa. Helsingissä on puolestaan ollut voimak-

kainta keskituloisten ja suurituloisten väliset erot, mikä taas ei ole ollut yhtä merkittävää 

Tampereella tai Turussa. Tuloperusteinen segregaatio on ollut selvästi kasvussa tasaisesti 

näissä kolmessa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Rikkaiden sijoittuminen omille 

asuinalueilleen on ollut pitkään hyvin tyypillistä Helsingissä, mutta nyt se on myös sel-

vemmin nähtävillä Tampereella ja Turussa. (Hannikainen ym. 2018: 54–55; Vihavainen 

2017.)  

 

 

3.3. Segregaatiokehitys Ruotsissa 

 

Ruotsin energiaministeri Ibrahim Baylan (2017) kirjoitti artikkelissaan, että Ruotsi on 

tehnyt virheen, jonka vuoksi segregaatio on kasvanut Ruotsissa. Baylanin mukaan enem-

mistö Ruotsissa haluaa pitää yhtä ja vaikuttaa yhdessä yhteiskunnassa tuloista ja taus-

toista riippumatta. Segregaatio on kasvanut monissa maissa ja myös Ruotsissa, vaikka 

Ruotsissa on yritetty toimia segregaatiota vastaan. Ruotsissa on jo vuodesta 1975 lähtien 

rahallisesti tuettu suurimpien kaupunkien sosiaalisesti heikompia alueita niin kutsutulla 



23 

 

positiivisen kehityksen mallilla. Toimilla on ollut hyviä vaikutuksia, sillä moni yksilö on 

noussut pohjalta. Mutta samanaikaisesti segregaatio on aiempaa nopeammin kasvanut. 

Baylan mukaan ongelmana on ollut Ruotsin valtion lyhytnäköisyys sekä liian myöhään 

aloitetut tuet ja puutteellinen yhteistyö eri toimijoiden kesken segregaation estämiseksi. 

Hänen mukaansa Ruotsissa tarvitaan pitkäaikaista työtä segregaation kitkemiseksi eikä 

lyhytaikaiset tuet riitä taistelussa segregaatiota vastaan. Baylan korostaa sitä, että Ruotsin 

tulisi jatkossa aloittaa aiemmin tämänkaltaiset tukihankkeet ongelmia vastaan sekä kehit-

tää yhteistyötä. Yhteistyön merkitys on tärkeä segregaation kitkemiseksi ja sen vuoksi 

valtion, kuntien ja kolmannen sektorin tulisi yhdessä toimia tulevaisuudessa paremmin, 

jotta Ruotsi ei enää epäonnistuisi segregaation torjumisessa. (Baylan 2017.) 

 

Ruotsiin on aina tullut eri vuosikymmenten aikana paljon maahanmuuttajia eri puolilta 

maailmaa ja näin ollen Ruotsia voidaankin kutsua maahanmuuttomaaksi (Magnusson 

2001: 9). Maahanmuutolla ja segregaatiolla on yhteys toisiinsa, ja erityisesti asuntomark-

kinat liittyvät tähän kyseiseen asuinalueiden segregaatioon Ruotsissa. Valitettavasti Ruot-

sissa maahanmuuttajat ja syntyperäiset ruotsalaiset eivät ole samassa asemassa asunto-

markkinoilla. Useimmiten maahanmuuttajat hakevat vuokra-asuntoja, jotka sijaitsevat lä-

hiöalueilla, kun taas kantaväestöllä on paremmat mahdollisuudet kilpailla myös omistus-

asunnoista asuntomarkkinoilla. Sosioekonomisella asemalla on merkittävä vaikutus asun-

tomarkkinoilla. Maahanmuuttajilla ja erityisesti nuorilla on matalampi koulutus ja näin 

ollen myös matalammat tulot. Vuokra-asuntojen sijainti lähiöalueilla ja maahanmuutta-

jien pienemmät tulot suhteessa syntyperäisiin ruotsalaisiin synnyttävät epäreilun kilpai-

lutilanteen maahanmuuttajien ja kantaväestön välille. Näin ollen syntyy etninen asuinalu-

eiden segregaatio. (Magnusson 2001: 17–18.) 

 

Ruotsissa segregaatiokehitykseen on vaikuttanut maahanmuutto, työttömyys ja kantavä-

estön asumisen eriytyminen muusta väestöstä. Hyvällä asumisella on ollut myös selkeä 

yhteys työmarkkinoihin Ruotsin segregaatiokehityksessä (Popoola 2001: 181–182). Kas-

vava polarisaatio rikkaiden ja köyhien välillä metropolialueilla on selvästi nähtävissä 

Ruotsissa viime vuosikymmenten aikana. Suurimpana ongelmana on se, ettei löydy kes-

tävää ratkaisua asuntopolitiikalle. Kotitalouksista yksinhuoltajilla, nuorilla ja maahan-

muuttajilla on suurin riski köyhyyteen. Ruotsin valtion rooli on ollut vuosien saatossa 



24 

 

merkittävä asuntopolitiikassa. Ruotsin asuntopolitiikka on ollut aina universaali eli kuka 

tahansa on pystynyt jonottamaan tuettua ja kohtuuhintaista asumista. Kuitenkin valtion 

roolia on vähennetty merkittävästi asuntopolitiikassa 1990-luvulta lähtien. Erityisesti 

asuntomarkkinoiden vapautuminen vähitellen 1980-luvulta lähtien on vaikuttanut siihen, 

että Ruotsin valtion toimista on tullut entistä heikompia. (Andersson, Holmqvist & Mag-

nusson Turner 2010: 73; Lahtinen & Noro 2014: 27.) 

 

Ruotsin asuntokupla on huolestuttava, sillä asuntojen hinnat ovat nousseet merkittävästi 

viime vuosien aikana. Hintojen nousuun on vaikuttanut Ruotsin matala korkotaso, asun-

tolainojen korkovähennykset, väestön kasvu ja kotitalouksien tulotason kasvu. Asunto-

kuplasta kärsivät kaikkein eniten nuoret ja maahanmuuttajat, jotka tarvitsisivat kohtuu-

hintaisia asuntoja. Rakennusyhtiöt rakentavat pääasiassa kalliita omistusasuntoja kasvu-

keskuksiin, mikä on keskeinen ongelma Ruotsin rakennusbuumissa tällä hetkellä. (Leh-

musvirta 2017.) Vuokrasääntely on jäykkää eikä se ota huomioon vuokralaisten tarpeita. 

Valtion sääntely vuokratasoon kasvattaa myös riskiä harmaille vuokramarkkinoille Ruot-

sissa (Hyresgästföreningen 2018). Hypon toimitusjohtajan Ari Paunan mukaan Ruotsi on 

ajanut itsensä asuntopoliittisesti nurkkaan ja Paunan mukaan Ruotsissa pitäisi purkaa 

vuokrasääntelyä sekä ryhtyä lyhentämään asuntolainoja (Lehmusvirta 2018). Vuok-

rasääntely ei saa ekonomisteilta Suomessa kannatusta, sillä sen uskotaan tuovan monia 

ongelmia. Ruotsin esimerkistä voidaan todeta, että vuokrasääntely kasvattaa riskiä har-

maille markkinoille, pidemmät jonot vuokra-asuntoihin, vähentää työvoiman liikku-

vuutta, kasvattaa eriarvoisuutta sekä vaikeuttaa valvontaa. Suomalaiset ekonomistit eivät 

usko vuokrasääntelyn hillitsevän vuokrien nousua. (Ekonomistikone 2017.) 

 

Segregaatio on selvemmin näkyvissä Ruotsissa kuin Suomessa, sekä siihen liittyvät on-

gelmat, kuten huono-osaisuuden kasautuminen tietyille alueille ja jengirikollisuus. Bayla-

nin (2017) mukaan Ruotsin tulisi pitää yhtä ja vain harva kannattaa eriytyvää yhteiskun-

taa. Ruotsissa on jo neljä aidattua asuinaluetta ja kyseiset aidatut alueet ovat tarkoitettu 

rikkaille. Moni ruotsalainen uskoo myös, että aidattuja asuinalueita rakennetaan lisää tu-

levaisuudessa. Asukkaiden mielestä aidattu asuinalue lisää turvallisuuden tunnetta ei-

vätkä asukkaat koe asuvansa erillään muusta yhteiskunnasta. Viranomaiset kyseenalais-

tavat aidatun alueen tarpeellisuuden liittyen turvallisuuteen. Ruotsin aidatut asuinalueet 



25 

 

ovat herättäneet kritiikkiä niin Ruotsissa kuin maailmalla, sillä aidattujen asuinalueiden 

uskotaan lisäävän yhteiskunnallista eriytymistä. (Tuulonen 2018.) On huolestuttavaa, että 

aidattujen asuinalueiden suosio on kasvanut Ruotsissa. Ruotsi on Suomen tavoin kannat-

tanut laaja-alaista hyvinvointivaltiomallia, sekä Pohjoismaat tunnetaan yleisesti maail-

malla tasa-arvoa edistävinä maina. Mikäli aidattujen asuinalueiden suosio kasvaa entises-

tään Ruotsissa tulevaisuudessa, kasvaa myös merkittävästi eriarvoisuus, sillä aidattu 

asuinalue jakaa rikkaat ja köyhät luokat eri lokeroihin selvemmin. 

 

Hyväosaisille tarkoitetut aidatut asuinalueet Ruotsissa on huolestuttava ilmiö eriarvoisuu-

den kasvusta Pohjoismaissa. Tämänlainen kehityssuunta tulee valitettavasti kasvattamaan 

epätoivottua segregaatiota eli hyväosaiset tulevat selvemmin asumaan kauempana huo-

nomaineisista asuinalueista. Valitettavasti myös keskusteluilmapiiri liittyen maahan-

muuttoon on kiristynyt monissa maissa, esimerkiksi Tanskan hallitus on ehdottanut saa-

risuunnitelmaa. Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen puoltaa saarisuunnitelmaa, 

jonka tarkoituksena olisi lähettää rikoksen tehneet turvapaikanhakijat autiolle saarelle. 

Lindholmin saarelle olisi tarkoitus rakentaa ulkomaalaiskeskus, joka ei ole vankila, mutta 

ei ole myöskään kaukana vankilasta. Saarisuunnitelma tulee karkeasti ottaen eristämään 

rikokseen syyllistyneet turvapaikanhakijat Tanskan yhteiskunnasta. Tanskan politiikan 

kenttä on muuttunut viime vuosien aikana entistä tiukemmaksi koskien maahanmuuttoa. 

(Pelli 2018.) Tiettyjen ryhmien eristäminen yhteiskunnasta yllä mainituilla poliittisilla 

toimilla ei tule kitkemään epätoivottua segregaatiota vaan päinvastoin segregaatio tulee 

merkittävästi kasvamaan, mikä lisää myös rikollisuutta ja sosiaalisia ongelmia yhteiskun-

nassa. 

 

3.3.1. Malmön lähiöongelmat 

 

Malmössä on muutamia erittäin haasteellisia alueita, joilla tapahtuu suurin osa kaikista 

Malmön alueen rikoksista. Kyseisillä alueilla on työttömyyttä, köyhyyttä, huumekaup-

paa, väkivaltaa ja turvattomuutta. Tosin sanoen huono-osaisuus on keskittynyt merkittä-

västi näille tietyille alueille Malmössä. Malmön poliisi on kiinnittänyt erityistä huomiota 

huumekauppaan näillä kyseisillä haasteellisilla alueilla. Malmössä on noin 200 jengi-



26 

 

läistä, joiden keski-ikä on 22 vuotta. Jengiläisten tarkoitus on houkutella huumekaup-

piaiksi epävarmoja nuoria, joiden koulu on mahdollisesti jäänyt kesken. Malmössä poliisi 

tekee paljon yhteistyötä muuan muussa alueen asukkaiden ja vapaaehtoisjärjestöjen 

kanssa kitkeäkseen rikollisuutta. Esimerkiksi Malmön Lindängenissä paikallinen jalka-

palloseura ja Malmön poliisi tekevät yhteistyötä, jotta moni nuori viettäisi aikaa jalkapal-

loilun parissa perjantai- ja lauantai-iltaisin. Näin nuoret saisivat parempaa tekemistä, 

mikä kasvattaisi myös yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta. Paikalliset järjestöt auttavat 

myös nuoria hakemaan töitä tai koulutuspaikkoja. Kyseisillä toimilla pyritään estämään 

nuorten syrjäytymisriski ja mahdollinen jengiytyminen. Hyvä uutinen on se, että ampu-

mistapaukset Malmön poliisialueella on saatu laskuun vuoden 2018 puolella verrattaessa 

kahteen edelliseen vuoteen. (Malmö Polisen 2018; Ulkolinja 2018.)  

 

Malmön Rosengårdissa lähes kaikki asukkaat ovat maahanmuuttajataustaisia. Alueelle 

on rakennettu paljon vuokra-asuntoja, jotka ovat olleet maahanmuuttajataustaisille hel-

pommin saatavissa kuin omistusasunnot. Tämä malli on vain voimistanut eriytymiskehi-

tystä kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten välillä. (Ulkolinja 2018.) Keskeinen syy 

siihen, miksi maahanmuuttajat keskittyvät samoille alueille liittyy maahanmuuttajien hei-

kompaan asemaan asuntomarkkinoilla. Maahanmuuttajilla on tyypillisesti heikommat 

mahdollisuudet työllistyä verrattaessa kantaväestöön ja maahanmuuttajat useammin työl-

listyvät matalapalkka-aloille. Asuminen on myös edullisempaa kaupunkien laitamilla 

kauempana keskustasta ja sen vuoksi maahanmuuttajataustainen väestö sijoittuu useim-

miten matalan statuksen alueille kaupungeissa. Sijoittuminen kaupunkien laitamille ra-

joittaa myös työllisyysmahdollisuuksia, sillä liikenneyhteydet ovat heikommat kaupun-

kien laitamilla. (Rasinkangas 2014: 3.) Maahanmuuttajien merkittävä sijoittuminen, esi-

merkiksi Malmön Rosengårdissa on ongelmallista sen vuoksi, että maahanmuuttajien ko-

toutuminen jää heikolle tasolle. Mikäli maahanmuuttajataustainen väestö sijoittuu pelkäs-

tään kaupungin lähiöalueelle kauemmaksi kaupungin keskustasta ja kantaväestöstä, mah-

dollistaa tämä kehityssuunta segregaation voimistumisen sekä huono-osaisuuden kasau-

tumisen samalle asuinalueelle kaupungissa. 

 

 

 



27 

 

3.4. Segregaation vaikutukset Ruotsissa ja Suomessa 

 

”Suurimmissa kaupungeissa maahanmuuttajien keskittymistä sosioekonomisesti 

heikoille asuinalueille ei voi pitää enää pelkkänä paikallisena haasteena, vaan on 

pikemminkin yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Tästä huolimatta maahanmuutta-

jien keskittyminen ei ole Suomessa turvallisuuteen liittyvä ongelma, kuten esimer-

kiksi ruotsalaisissa ongelmalähiöissä, maahanmuuttajien määrä on maassamme 

vielä matala esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna.” (Segregaation ennal-

taehkäisyn työkalupakki 2018: 2.) 

 

Suomessa etninen asuinalueiden segregaatio on enemmänkin siedettävällä tasolla verrat-

tuna muihin Pohjoismaihin. Keskeinen syy tähän on se, että Suomessa maahanmuuttajien 

lukumäärä on suhteellisen pientä. Suomessa on myös pystytty ennaltaehkäisemään seg-

regaatiota asumis- ja kotouttamispolitiikalla niin valtakunnallisella kuin paikallisella ta-

solla. (Dhalmann, Kauppinen, Vaattovaara, Vilkama & Yousfi 2010: 257.) Ruotsissa 

puolestaan on enemmän ongelmallisia lähiöalueita, joissa on tapahtunut paljon levotto-

muuksia ja rikollisuutta. Tukholman Husby ja Rinkeby tulivat tutuiksi median kautta 

vuonna 2013, kun maahanmuuttajataustaiset henkilöt protestoivat ruotsalaista yhteiskun-

taa levottomina mellakoina Tukholmassa. Mellakoiden taustalla on ruotsalaisen yhteis-

kunnan epäonnistuminen segregaation torjumisessa. Ruotsi ei ole pystynyt tarjoamaan 

maahanmuuttajataustaisille nuorille riittävästi mahdollisuuksia sosiaaliselle nousulle. 

(Segregaation ennaltaehkäisyn työkalupakki 2018: 5.) 

 

Suomessa ei ole vielä yhtä vakavia segregaatiosta johtuvia ongelmia havaittavissa kuin 

Ruotsin suurimmissa kaupungeissa. Levottomia mellakoita tai lentäviä polttopulloja ei 

ole vielä havaittavissa suomalaisissa kaupungeissa, mutta segregaatio on näkyvissä suo-

malaisessa yhteiskunnassa siten, että väestöryhmien välillä tapahtuu hiljaista muuttolii-

kettä, sekä eriarvoisuuden kasvua on havaittavissa. Asuinalueiden eriytymistä tapahtuu 

Suomessa, mutta se on huomattavasti lievempää kuin muualla maailmaa. Suomessa eriy-

tymiskehitys näyttäytyy pitkälti siten, että hyvätuloiset asuvat vauraissa omakotitaloalu-

eille ja vähävaraisemmat asuvat puolestaan reunakaupungin lähiökortteleissa. Eriytymis-

kehityksen ääripäitä ovat aidatut eliittialueet ja muusta kaupunkirakenteesta eriytyneet 

slummialueet, joita on valitettavasti myös havaittavissa Ruotsissa. Epätoivotulla segre-

gaatiolla on valitettavasti hyvin haitallisia vaikutuksia yhteiskunnassa, sillä se kasvattaa 



28 

 

asuinalueiden välisiä sosioekonomisia eroja. (Segregaation ennaltaehkäisyn työkalupakki 

2018: 6.) 

 

Asuinalueiden eriytyminen ja mahdollinen epätoivottu segregaatio ovat yhteiskunnalli-

sesti vakava asia. Ruotsi ja Suomi ovat hyvin samankaltaisia yhteiskuntia, mutta on myös 

olemassa merkittäviä eroja näiden kahden maan välillä. Ruotsissa segregaatio on ollut 

huomattavasti voimakkaampaa kuin Suomessa ja asuinalueiden segregaatiolla on myös 

ollut vakavia yhteiskunnallisia ongelmia Ruotsissa. Nimittäin Ruotsi on tullut myös maa-

ilmalla tunnetuksi kasvavasta jengirikollisuudesta, mikä myös linkitetään vahvasti maa-

hanmuuttoon, ja esimerkiksi jopa käsikranaatit ovat olleet vakava ongelma Ruotsissa 

viime vuosina (BBC 2018). Merkittävä ero Suomen ja Ruotsin välillä koskien asuinalu-

eiden segregaatiota on se, että maahanmuutolla on merkittävä yhteys asuinalueiden seg-

regaatioon Ruotsissa, kun taas Suomessa työttömyydellä on suurempi merkitys asuinalu-

eiden segregaatiossa.  

 

3.4.1. Työllisyysaste Ruotsissa ja Suomessa sekä ulkomaalaisten osuudet Helsingissä ja 

Tukholmassa 

 

Suomen työllisyysaste on ollut vuosien saatossa huonointa Pohjoismaissa, mutta Tilasto-

keskuksen (2019) raportin mukaan Suomen työllisyysaste on vahvassa kasvussa. Ruot-

sissa työttömyys on ollut merkittävästi vähäisempää viimeisten vuosien aikana verratta-

essa Suomen tilastoja työttömyydestä, mutta vuoden 2018 tilastojen mukaan Suomi ei ole 

enää kaukana Ruotsin korkeasta työllisyysasteesta. Ruotsin työllisyysaste on Euroopan 

korkeinta (Galte Schermer 2019a). Tuoreimman tilaston lisäksi on hyvä myös tarkastella 

työllisyysasteen kehitystä Ruotsissa ja Suomessa pidemmältä aikaväliltä. Erityisesti sitä, 

millainen työllisyysaste on ollut eri asuinalueilla tai kuinka suuri ero kantaväestön ja ul-

komaalaisten välillä on tarkasteltaessa työllisyysastetta.  

 

Seuraavassa taulukossa (taulukko 1) todetaan, että Tukholman köyhimmällä Rinkeby-

Kistan alueella työttömyysaste oli 7,4 % vuonna 2013. Tarkasteltaessa toista taulukkoa 

(taulukko 2) nähdään, että samana vuonna Helsingin Jakomäessä työttömyysaste oli jopa 

18,4 %. Kyseisissä tilastoissa oli huomioitu työttömyysasteen lisäksi henkilökohtaiset 



29 

 

vuositulot ja ulkomaalaistaustaisuus. Tukholman Rinkeby-Kistan alueella maahanmuut-

tajia oli lähes nelinkertaisesti enemmän kuin Helsingin Jakomäessä. Jakomäki ja Rin-

keby-Kista olivat molemmat kaupungin matalatuloisimmat alueet, mutta merkittävä ero 

näiden alueiden välillä oli se, että Jakomäen työttömyysaste oli kaksinkertaisesti korke-

ampi kuin Rinkeby-Kistan alueella. Huomioitavaa on myös se, että molemmilla alueilla 

oli myös kaupungin korkein prosenttiosuus ulkomaalaistaustaisista henkilöistä. Ulko-

maalaistaustaisuus oli selkeästi voimakkaampaa Tukholmassa kuin Helsingissä, mutta 

työttömyysaste oli puolestaan korkeampaa Helsingissä kuin Tukholmassa. Tilastoista 

voidaan todeta, että Helsingissä työttömyysaste oli merkittävän korkeaa suhteessa Tuk-

holmaan, kun taas Tukholman Rinkeby-Kistan alueella ulkomaalaistaustaisuus oli yli 80 

prosenttia vuonna 2013. (Nordregio 2016: 12–15.) 

 

 

 

 

Taulukko 1. Tukholman alueet (mukaillen Nordregio 2016: 12). 

 

 

 

 

 

 

 

 



30 

 

Taulukko 2. Helsingin alueet (mukaillen Nordregio 2016: 15). 

 

 

Etninen ja tuloperusteinen segregaatio ovat erillisiä ilmiöitä, mutta niiden välillä on sel-

keä yhteys, esimerkiksi maahanmuuttajat ovat keksimääräisesti pienituloisempia kuin 

kantaväestö ja he asuvat myös pienituloisilla alueilla (Hannikainen ym. 2018: 67). Edellä 

mainitut tilastot työttömyysasteesta, vuosituloista ja ulkomaalaistaustasta tietyillä alueilla 

ovat havainnollistavia selittäjiä asuinalueen segregaatiolle.  

 

Ruotsalaisten kantaväestön keskuudessa ei ole juuri työttömyyttä, mutta työttömyyttä on 

enemmänkin ulkomaalaistaustaisten keskuudessa Ruotsissa. Erot työttömyysasteessa 

kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä ovat suuret. Kantaväestön keskuudessa työttö-

myysaste on noin 4,4 %, mutta ulkomaalaissyntyisten keskuudessa työttömyysaste on 

puolestaan 15,1 % vuonna 2017. Työttömyysaste koko väestön keskuudessa Ruotsissa oli 

6,7 % vuonna 2017. Koulutuksella ja ulkomaalaistaustalla on yhteyttä siihen, miksi Ruot-

sissa on näin suuret erot kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä. (Galte Schermer 2018; 

Scb 2018a.)  

 

Suomessa puolestaan työttömyysasteessa kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä ei ole 

yhtä suurta eroa kuin Ruotsissa. Suomessa puolestaan työttömyysaste on ollut koko vä-

estön keskuudessa viime vuosien saatossa huomattavasti korkeampaa kuin Ruotsissa. 

Mutta vuoden 2019 raportin mukaan työttömyysasteen trendi on lähtenyt hurjaan las-

kuun, sekä työllisiä oli vuoden 2018 joulukuussa enemmän kuin vuonna 2017 (Tilasto-

keskus 2019c). Tarkasteltaessa Suomen työttömyysastetta vuonna 2017 oli se 8,6 %, mikä 



31 

 

oli parantunut 0,2 prosenttia verrattuna vuoteen 2016 (Tilastokeskus 2018e). Pitkäaikais-

työttömyys on ollut pidemmän aikaa ongelmana Suomessa. Ulkomaalaistaustaisia työt-

tömiä Suomessa on myös prosentuaalisesti enemmän kuin kantasuomalaisia työttömiä, 

mutta pitkäaikaistyöttömiä on eniten prosentuaalisesti Suomessa. (Repo 2017: 4.) Joka 

tapauksessa työllisyysaste oli vuonna 2017 Suomessa 69,6 prosenttia ja vuoden 2018 lo-

pussa työllisyysaste oli parantunut jopa kaksi ja puoli prosenttia. Suomen työttömyysaste 

ei ollut enää vuoden 2018 lopussa yli kahdeksaa prosenttia, sillä työttömien määrä on 

vähentynyt huimasti, esimerkiksi vuoden 2018 lopussa työttömyysaste oli vain 5,4 pro-

senttia (Tilastokeskus 2019c). 

 

Verrattaessa Suomea Ruotsiin vuoden 2018 työllisyysasteen ja työttömyysasteen suhteen, 

on Suomi parantanut merkittävästi työllisyysastetta ja vähentänyt työttömyysastetta vuo-

den 2018 Tilastokeskuksen (2019) raportin mukaan. Ruotsissa työllisyysaste oli vuoden 

2018 joulukuussa 68,1 prosenttia, mikä oli laskenut vuoden 2018 marraskuusta 0,8 pro-

sentilla. Kuitenkin Ruotsin työllisyysasteen trendi on noususuuntainen (Galte Schermer 

2019c). Ruotsin työttömyysaste oli puolestaan vuoden 2018 joulukuussa 6 prosenttia 

(Galte Schermer 2019b). Suomi on kirinyt Ruotsin tasolle tarkasteltaessa vuoden 2018 

joulukuun työllisyysastetta ja Suomessa on myös huomattavasti vähemmän työttömiä 

verrattaessa aiempiin vuosiin.  



32 

 

4. KOULUTUKSEN, TYÖLLISYYSASTEEN JA ULKOMAALAISTAUSTAN 

VAIKUTUKSET ASUINALUEIDEN SEGREGAATIOON  

 

Tässä luvussa tarkastellaan koulutuksen, työllisyyden ja ulkomaalaistaustan vaikutuksia 

asuinalueiden segregaatioon. Tarkoituksena on vastata ensimmäisen tutkimuskysymyk-

seen näiden tekijöiden kautta. Tässä luvussa tarkastellaan erityisesti Suomen suurimpien 

kaupunkien (Helsinki, Tampere ja Turku) asukkaiden koulutustason ja työttömyysasteen 

vaikutusta asuinalueiden eriytymiseen kyseisissä kaupungeissa. Luvussa käsitellään 

myös tilastoihin ja aiempiin tutkimuksiin nojaten sitä, miten koulutustaso, työllisyysaste 

ja ulkomaalaistausta vaikuttavat asuinalueiden segregaatiokehitykseen Ruotsissa ja Suo-

messa. Tarkoituksena on myös lopuksi vertailla keskenään Malmötä ja Turkua etnisen 

segregaation ilmiön kautta, sekä pohtia Malmön Rosengårdin ja Turun Varissuon yhtä-

läisyyksiä asuinalueiden segregaatiokehityksessä. 

 

 

4.1. Pääkaupunkiseutu eroaa muusta Suomesta segregaatiokehityksessään 

 

Pääkaupunkiseutu eroaa muista suomalaiskaupungeista väestönrakenteeltaan siten, että 

pääkaupunkiseudulla on suhteessa eniten maahanmuuttajia ja korkeakoulutettuja asuk-

kaita, sekä pääkaupunkiseudulla on myös suhteellisesti parempi työllisyystilanne kuin 

muualla Suomessa. Seuraavat kuvat perustuvat vuoden 2010 loppuvuoden tilastoihin 

Suomen suurimmista (yli 50 000) kaupungeista. Tilastoissa tarkastellaan asukkaiden kou-

lutusastetta, vieraskielisen väestön osuutta kaupungeissa ja kaupunkien työttömyysas-

tetta. Esimerkiksi (ks. kuva 1) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita on eniten Es-

poossa ja Helsingissä verrattaessa muihin Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Noin 26 

%:lla Espoon asukkaista on ylempi korkeakoulututkinto, kun taas Kotkassa vain noin 

kuudella prosentilla asukkaista on ylempi korkeakoulututkinto. Kotkassa on myös suh-

teellisen korkea työttömyysaste (ks. kuva 2). Espoon työttömyysaste on puolestaan ma-

talin suhteessa muihin Suomen suurimpiin kaupunkeihin. (Lönnqvist, Tuominen, Vil-

kama & Väliniemi-Laurson 2014: 13–14.) Voidaan siis todeta, että koulutuksella on 

melko suuri vaikutus yksilön työllistymiseen ja myös ennustettavaan tulotasoon (Lönn-

qvist ym. 2014: 22).  



33 

 

Pääkaupunkiseutu eroaa myös muista suomalaiskaupungeista maahanmuuttajien osuuk-

sissa, esimerkiksi (ks. kuva 3) vieraskielisen väestön osuus on suurinta pääkaupunkiseu-

dulla kuin muualla Suomessa. Voidaan todeta, että vieraskielinen väestö on selvästi kes-

kittynyt Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Pohjoismaisessa vertailussa tämä kehitys-

suunta ei ole poikkeuksellista, sillä Tukholmassa maahanmuuttajaväestön kasvu on ollut 

suurta ja Tukholman seudun väestöstä yli viidennes on ulkomailla syntyneitä. (Lönnqvist 

ym. 2014: 12, 15.) 

 

 

 

 

Kuva 1. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus 25–64-vuotiaasta väes-

töstä Suomen suurimmissa (yli 50 000 asukkaan) kaupungeissa 31.12.2010 (Lönnqvist 

ym. 2014: 14) 

 

 

 



34 

 

 

Kuva 2. 25–64-vuotiaiden työttömyysaste Suomen suurimmissa (yli 50 000 asukkaan) 

kaupungeissa 31.12.2010 (Lönnqvist ym. 2014: 14). 

 

 

 

Kuva 3. Vieraskielisen väestön osuus Suomen suurimmissa (yli 50 000 asukkaan) kau-

pungeissa 31.12.2011 (Lönnqvist ym. 2014: 15). 

 

 



35 

 

4.2. Koulutuksen merkitys asuinalueiden segregaatiossa 

 

Pääkaupunkiseudulla näkyy selvästi se, kuinka korkean tulo- ja koulutustason alueet ovat 

kasvattaneet etumatkaansa heikoimmin pärjääviin alueisiin. Nämä erot näkyvät esimer-

kiksi vieraskielisen väestön ja vieraskielisten lasten osuuksissa (Lönnqvist ym. 2014: 41). 

Koulutuksen merkitys korostuu tutkittaessa segregaationkehitystä, esimerkiksi peruskou-

lun päättäneiden nuorten alueellinen eriytyminen on selvästi havaittavissa Helsingissä, 

sillä jakomäkeläisistä nuorista vain neljä kymmenestä oli lukiossa vuonna 2017. Lautta-

saarelaisista nuorista puolestaan lähes yhdeksäs kymmenestä oli samana vuonna lukiossa. 

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Berneliuksen (2018) mukaan Lauttasaaren 

ja Jakomäen ero on jo niin suuri, että aluevaikutukset ovat väistämättömät. Tämä tarkoit-

taa sitä, että lapsen asuinalue tulee vaikuttamaan jopa siihen, hakeeko lapsi tulevaisuu-

dessa jatkokoulutukseen. (Malmberg 2018.) Johtopäätöksiä ei voida kuitenkaan tehdä 

vielä yksiselitteisesti asuinalueen mukaan, valitseeko peruskoulun päättänyt nuori lukion 

vai hakeeko lapsi tulevaisuudessa ylipäätään jatkokoulutukseen. Tärkeämpää olisi kiin-

nittää huomiota siihen, onko koulupudokkaita merkittävästi jollain tietyllä asuinalueella. 

Koulupudokas on sellainen henkilö, joka on keskeyttänyt koulunkäynnin ennen oppivel-

vollisuuden suorittamista (Tilastokeskus 2019a). Syrjäytymisriski on väistämättä korke-

ampi koulupudokkailla, jotka ovat keskeyttäneet koulunkäynnin ennen oppivelvollisuu-

den suorittamista. Vaikka jakomäkeläisistä peruskoulun päättäneistä nuorista huomatta-

van pienempi määrä jatkaisi lukioon verrattuna lauttasaarelaista nuorista, kuitenkaan 

tämä tilasto ei kerro vielä mitään syrjäytymisestä tai huono-osaisuudesta.  

 

Helsingissä, Tampereella ja Turussa on nähtävillä merkittävää jakaantumista asuinaluei-

den välillä liittyen koulutustasoon. Helsingin Jakomäessä, Tampereen Tesomalla ja Tu-

run Varissuolla on suhteessa alueen väestöön eniten perusasteen ja ammatillisen tutkin-

non suorittaneita kuin ylioppilastutkinnon, alemman korkeakoulututkinnon tai ylemmän 

korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä (ks. taulukko 3). Puolestaan Helsingin kes-

kustassa ja Lauttasaaressa väkilukuun suhteutettuna on eniten ylemmän korkeakoulutut-

kinnon suorittaneita (ks. taulukko 4). Tampereen keskusta ja Länsi-Amuri (Pyynikki) 

ovat Tampereen haluttuja asuinalueita, mutta korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt 

eivät korostu tilastossa yhtä merkittävästi kuin Helsingin keskustassa ja Lauttasaaressa. 



36 

 

Turun keskustan ja Moikoinen-Pikisaaren (Hirvensalmi) kohdalla on myös sama yhtäläi-

syys kuin Tampereenkin kohdalla. Keskustan alue on myös suosiossa Turussa sekä Hir-

vensalmen rantatontit, mutta myöskään Turun kohdalla ei korostu tilastoissa yhtä merkit-

tävästi korkeasti koulutetut kuin Helsinki-esimerkissä (ks. taulukko 4). 

 

 

 

 

Taulukko 3. Vain perusasteen suorittaneet, YO-tutkinnon suorittaneet sekä ammatillisen 

tutkinnon suorittaneet Helsingissä, Tampereella ja Turussa vuonna 2016 (Tilastokeskus 

2018c). 

 

 

 

 



37 

 

Taulukko 4. Korkeakoulun suorittaneet Helsingissä, Tampereella ja Turussa vuonna 2016 

(Tilastokeskus 2018c). 

 

 

Yllä olevista taulukoista voidaan todeta, että Jakomäellä, Varissuolla ja Tesomalla on 

merkittävästi yhtäläisyyksiä tutkittaessa asukkaiden koulutusastetta. Lauttasaari ja Hel-

singin keskusta ovat myös hyvin identtiset alueet tutkittaessa asukkaiden koulutustasoa. 

Erityisesti Helsingin kaupunginosat ovat eriytyneet merkittävästi enemmän koulutusas-

teen suhteen kuin Tampereen ja Turun kaupunginosat. Huomioitavaa on myös se, että 

Tampereella ja Turulla on paljon yhteistä tarkasteltaessa asukkaiden koulutusastetta kes-

kustan alueilla sekä suosituilla omakotitaloalueilla. Turun Moikoinen-Pikisaari on hyvin 

samankaltainen väestön koulutustasoltaan kuin Tampereen Länsi-Amuri. Turun ja Tam-

pereen keskustat ovat myös asukkaiden koulutustasoltaan hyvin samankaltaiset. Kuiten-

kin Helsingin kaupunginosat eriytyvät eniten tarkasteltaessa asukkaiden koulutusastetta. 

 

 

 

 

 

 

 



38 

 

4.3. Työllisyysasteen merkitys asuinalueiden segregaatiossa  

 

Korkeaa työttömyysastetta pidetään yhtenä merkittävänä haasteena niin valtakunnalli-

sella kuin paikallisella tasolla. Työttömyyden merkittävä kasautuminen tietylle asuinalu-

eelle luo haasteellisen tilanteen kaupungille. Korkea työttömyysaste tietyllä asuinalueella 

suhteessa muihin kaupungin eri asuinalueisiin voimistaa epätoivottua segregaatiokehi-

tystä. Asuinalueet, joissa on korkea työttömyysaste kasvattaa syrjäytymisen riskiä, mikä 

taas aiheuttaa mahdollisesti lisää muita sosiaalisia ongelmia ja turvattomuutta asuinalu-

eille. 

 

Aiemmassa käsittelyosuudessa käytiin läpi Helsingin, Tampereen ja Turun kaupunkien 

asuinalueiden tilastoja koskien asukkaiden koulutusastetta. Tässä osuudessa käsitellään 

puolestaan samojen asuinalueiden asukkaiden pääasiallista toimintaa, ovatko asukkaat 

työsuhteessa, työttömiä vai työvoiman ulkopuolella. Työllisiksi luetaan 18-74 -vuotiaat 

henkilöt, jotka ovat olleet vuoden viimeisellä viikolla ansiotyössä eivätkä ole olleet työt-

tömänä työnhakijana tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelusta (Tilastokeskus 

2019b). Työvoiman ulkopuolisiksi henkilöiksi määritellään henkilöt, jotka eivät ole työl-

lisiä eivätkä työttömiä. Työvoiman ulkopuolisia henkilöitä ovat vanhuus- tai työkyvyttö-

myyseläkkeellä olevat henkilöt, opiskelijat, pitkäaikaissairaat, lomautetut (joita ei määri-

tellä työttömiksi), varusmiehet tai hoitovapaalla olevat henkilöt (Tilastokeskus 2016). 

 

Helsingin keskustassa ja Lauttasaaressa on korkeampi osuus työllisiä kuin Jakomäessä 

(ks. taulukko 5). Lisäksi työttömien määrä on korkeampi Jakomäessä, Varissuolla ja Te-

somalla verrattaessa työttömien lukumäärää kaupunkien muihin asuinalueisiin. Tutkitta-

essa asukkaiden pääasiallista toimintaa samoilla asuinalueilla voidaan löytää samankal-

taisia yhtäläisyyksiä kaupunkien asuinalueiden väliltä kuin tutkittaessa asukkaiden kou-

lutusastetta samoilta asuinalueilta. Huomioitavaa on kuitenkin se, että työllisyysastetta 

tarkasteltaessa edellä mainituilta alueilta, ovat Turun Varissuo ja Tampereen Tesoma jäl-

leen hyvin identtiset keskenään. Jakomäen työttömyysaste ei ole suhteessa Helsingin kes-

kustaan tai Lauttasaareen verrattaessa yhtä korkea, kun taas Varissuon ja Tesoman koh-

dalla. Tampereen ja Turun suhteellisen korkeampaa työttömyysastetta verrattaessa Hel-



39 

 

sinkiin, on selittäjänä tekijänä se, että Helsingissä työllisyysaste on ollut aina maan kor-

keimpia verrattuna muuhun maahan. Koulutusaste voi myös selittää sitä, miksi Tampe-

reen ja Turun työllisyysaste on matalampi verrattuna Helsinkiin. Helsingissä on myös 

prosentuaalisesti (ks. taulukko 4) enemmän korkeakoulutettuja kuin Tampereella ja Tu-

russa. 

 

 

Taulukko 5. Asukkaiden pääasiallinen toiminta vuonna 2015 (Tilastokeskus 2018d). 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



40 

 

4.4. Ulkomaalaisten osuudet Suomessa sekä Helsingissä, Tampereella ja Turussa 

 

Luvun alussa käsiteltiin pääkaupunkiseudun eroja verrattuna muihin suomalaisiin kau-

punkeihin liittyen koulutus- ja työttömyysasteeseen sekä vieraskielisen väestön osuuksiin 

Suomen suurimmissa (yli 50 000 asukkaan) kaupungeissa. Tilastoista todettiin, että pää-

kaupunkiseutu erosi paljon muista Suomen kaupungeista. Helsingissä koulutustaso oli 

Espoon jälkeen toiseksi parhain, sekä työttömyysaste oli Helsingissä matalampi suhteessa 

muihin suomalaisiin kaupunkeihin ja myös vieraskielisen väestön osuudet olivat kor-

keimmat. Seuraavassa taulukossa (ks. taulukko 6) puolestaan tarkastellaan ulkomaalaisen 

väestön osuuksia Helsingissä, Tampereella ja Turussa, sekä vertaillaan prosentuaalisesti 

ulkomaalaisten henkilöiden osuuksia suhteessa koko Suomen väkilukuun suhteutettuna.  

 

 



41 

 

Taulukko 6. Suomen väkiluku sekä vieraskielisten osuudet Helsingissä, Tampereella ja 

Turussa vuosina 2011–2016 (Tilastokeskus 2018f). 

 



42 

 

Suomen väkilukua tarkasteltavissa voidaan todeta, että Suomen väkiluku on kasvanut ta-

saisesti vuodesta 2011 asti vuoteen 2016 (ks. taulukko 6). Lisäksi vieraskielisten osuudet 

ovat kasvaneet tasaisesti Suomessa. Kasvu on ollut myös noususuuntainen tarkasteltaessa 

Helsingin, Tampereen ja Turun seutukuntia. Helsingissä on eniten vieraskielisiä henki-

löitä. Turun seutukunnassa on myös Suomen keskiarvoon nähden enemmän ulkomaalais-

taustaisia henkilöitä. Tampereella on puolestaan prosentuaalisesti huomattavasti vähem-

män vieraskielisiä henkilöitä verrattuna Helsinkiin ja Turkuun. 

 

Ruotsissa on myös kasvanut ulkomaalaisten osuudet. Ruotsissa oli kirjoilla 897 336 ul-

komaankansalaista vuoden 2017 lopussa, mikä vastasi yhdeksää prosenttia Ruotsin väes-

töstä vuonna 2017. Vuoden aikana 68 898 henkilöä on saanut Ruotsin kansalaisuuden, 

mikä on 14 prosenttia enemmän verrattaessa vuoteen 2016. Ruotsin kansalaisuuden saa-

vien henkilöiden osuudet ovat kasvaneet vuodesta 2014–2017 aikana huimasti Ruotsissa. 

(Scb 2018b.) 

 

Suomen väestönkehityksen kannalta on tärkeää tarkastella maahanmuuttajien osuuksia 

Suomessa, sillä maahanmuuton ansiosta Suomen väkiluku on kasvanut viimeisten vuo-

sien aikana. Suomessa on ollut nimittäin ongelmana syntyvyyden lasku. Esimerkiksi 

vuonna 2010 Suomessa kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87, mutta tällä hetkellä tuo-

reimmassa tilastokeskuksen väestöennusteessa oletetaan, että syntyvyys pysyisi 1,45 ta-

solla (Tilastokeskus 2018a). Verrattaessa Suomea muihin EU-jäsenmaihin ja Ruotsiin 

syntyvyyden suhteen vuonna 2016, oli Suomen kokonaishedelmällisyysluku alle 1,6, joka 

oli alle EU-jäsenmaiden keskiarvon. Ruotsissa puolestaan ensisynnyttäjien keski-ikä oli 

huomattavasti korkeampi kuin Suomessa, mutta Ruotsin kokonaishedelmällisyysluku oli 

EU-jäsenmaiden korkeimpia yli 1,8 vuonna 2016 (Eurostat 2018). Syntyvyyden laskusta 

huolimatta Suomen väkiluku on kasvanut juuri maahanmuuton ansiosta. Suomen väes-

tönkehitystä ajatellen maahanmuutolla on merkittävä vaikutus Suomessa. Sen vuoksi on 

tärkeää kehittää kotiuttamispolitiikkaa entistä paremmaksi Suomessa. 

 

 

 

 



43 

 

4.5. Etninen segregaatio Malmössä ja Turussa 

 

Turkuun on tullut pääkaupunkiseudun jälkeen seuraavaksi eniten maahanmuuttajia 1990-

luvulta lähtien. Turun Varissuo on myös monelle maahanmuuttajalle ”portti” Turkuun 

(Rasinkangas 2014: 1). Malmö on suhteessa väkilukuunsa vastaanottanut enemmän maa-

hanmuuttajia kuin Göteborg ja Tukholma vuosina 2005–2017 (Malmö stad 2018). Turun 

Varissuon ja Malmön Rosengårdin yhteinen tekijä on maahanmuuttajataustaisten henki-

löiden keskittymien näille kyseisille alueille kaupungeissa. Toinen syy, miksi juuri Mal-

mön Rosengård ja Turun Varissuo ovat valittu tarkasteltavaksi on se, että molemmat kau-

pungit eivät ole pääkaupunkiseutuja vaan molempien maiden kolmanneksi suurin kau-

punkiseutu. 

 

4.5.1. Rosengård Malmössä  

 

Tilastoja tarkasteltaessa voidaan huomata, että Malmö eroaa siten, että Malmössä on vä-

hemmän Ruotsissa syntyneitä asukkaita kuin Göteborgissa ja Tukholmassa. Göteborgissa 

oli Ruotsissa syntyneitä asukkaita 75 prosenttia ja Tukholmassa oli puolestaan Ruotsissa 

syntyneitä asukkaita 76 prosenttia kaupungin väestöstä, sekä Euroopan ulkopuolella syn-

tyneitä asukkaita oli Göteborgissa 19 prosenttia ja Tukholmassa 16 prosenttia vuonna 

2016. Malmössä puolestaan oli Ruotsissa syntyneitä asukkaita vain 68 prosenttia ja Eu-

roopan ulkopuolella syntyneitä asukkaita oli jopa 23 prosenttia samana vuonna. Toisin 

sanoen Malmö eroaa yllä olevista tilastoista merkittävästi verrattaessa Göteborgiin ja 

Tukholmaan. (Grander & Salonen 2019: 37–38.)  

 

Rosengårdissa asuu merkittävä osuus maahanmuuttajista koko Malmön alueella (ks. kuva 

4). Malmön kaupunginosien välillä on suuria eroja tarkasteltaessa etnistä segregaatiota. 

Rosengårdin alue erottuu merkittävästi Malmön muista kaupunginosista, esimerkiksi Eu-

roopan ulkopuolella syntyneet henkilöt ylikorostuvat Rosengårdin väestöstä (Grander & 

Salonen 2019: 39). 

 



44 

 

 

Kuva 4. Euroopan ulkopuolella syntyneet ja Ruotsissa syntyneet vuonna 2016 (mukaillen 

Grander & Salonen 2019: 40). 

 

Yllä olevasta kuvasta voidaan todeta, että Euroopan ulkopuolella syntyneet ovat keskit-

tyneet merkittävästi Rosengårdin alueella, kun taas Malmön keskustassa on enemmän 

Ruotsissa syntyneitä. Kuvan vaaleampi rasteri tarkoittaa enemmän Ruotsissa syntyneitä 

ja puolestaan vihreämpi pohja tarkoittaa enemmän Euroopan ulkopuolella syntyneitä 

(Grander & Salonen 2019: 40). 

 

Ulkomaalaisten ylikorostuminen Rosengårdissa on ongelmista sen vuoksi, että maahan-

muuttajataustaiset henkilöt herkemmin eriytyvät muusta yhteiskunnasta ja kantaväes-

töstä. Malmö mielletään usein Ruotsissa segregaation pääkaupunkina, sillä Malmö on hy-

vin jakautunut kaupunki, sekä korkeat rikollisuustilastot ovat iso ongelma Malmössä. 

Kuitenkaan Malmössä segregaatiota ei ole sen enempää kuin Ruotsin muissa suurimmissa 



45 

 

kaupungeissa (Grander & Salonen 2019: 57). Polarisaatiota on yritetty Malmössä kitkeä 

erilaisilla toimille, esimerkiksi ”Blommanpengarna” on ollut yksi tapa kaventaa eriyty-

mistä ja edistää sosiaalista kestävyyttä. Kuitenkaan toimilla ei ole ollut selvää vaikutusta 

segregaation vähentämiseksi (Grander & Salonen 2019: 14). Segregaatio ei ole yksiselit-

teisesti ongelmallista, mikäli se on vapaaehtoista eikä sen seurauksina tule vakavia tur-

vallisuusongelmia. Esimerkiksi Turun Varissuolla ei ole samanlaisia lähiöongelmia kuin 

Rosengårdissa, vaikka Varissuolla on Suomen mittakaavassa suhteellisen paljon maahan-

muuttajia. Huomioitavaa on kuitenkin se, että Varissuolla on huomattavasti vähemmän 

maahanmuuttajia verrattaessa Rosengårdiin. 

 

4.5.2. Varissuo Turussa 

 

Turku on pääkaupunkiseudun jälkeen suurin maahanmuuton kohdealue Suomessa. Maa-

hanmuutto on ollut melko vähäistä Suomessa verrattaessa muihin maihin, sekä maahan-

muuttoa voidaan pitää melko tuoreena ilmiönä Suomessa. Maahanmuutto lähti nopeaan 

kasvuun 1990-luvulta alkaen Suomessa. Nopeasti kasvanut maahanmuutto näkyy kau-

pungeissa siten, että syntyy selkeitä asumiskeskittymiä maahanmuuttajien keskuuteen. 

Esimerkiksi Turun Varissuon alue on maahanmuuttajien suosiossa ollut pidemmän ajan. 

Varissuon lähiö on myös suhteellisesti Suomen vieraskielisin alue (ks. kuva 5). Varissuon 

väestöstä noin 40 % puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Maahan-

muuttajien sijoittuminen tietyille alueille Turussa on kasvanut vuosien mittaan entises-

tään. (Rasinkangas 2014: 1–2, 5.) 

 

 



46 

 

 

Kuva 5. Vieraskielisen väestön keskittyneisyys Turussa vuosina 2002 ja 2009 (Rasinkan-

gas 2014: 5) 

 

Varissuon alue on ollut yli kymmenien vuosien ajan ulkomaalaistaustaisten henkilöiden 

keskuudessa erittäin suosittu asuinalue. Turkuun on myös tullut suhteessa väkilukuunsa 

eniten maahanmuuttajia heti pääkaupunkiseudun jälkeen (ks. taulukko 6). Vaikka Varis-

suolla on paljon maahanmuuttajia Suomen mittakaavassa ja Varissuo on myös mielletty 

Suomessa huonomaineiseksi lähiöksi, kokevat kuitenkin Varissuon asukkaat alueen hy-

väksi asuinalueeksi. Varissuon asukkaista lähes puolet ovat ulkomaalaistaustaisia, mutta 

Lounais-Suomen poliisin mukaan Varissuo ei kuitenkaan erotu Turun muista asuinalu-

eista erityisemmin. Varissuo jakaa erieviä mielipiteitä, mutta useamman varissuolaisen 

mielestä alueella on kuitenkin hyvä asua, esimerkiksi Varissuolla on riittävästi palveluja 

asukkaille. (Kauppinen 2018.) Maahanmuuttajien merkittävä sijoittuminen Varissuolle ei 

ole ainakaan synnyttänyt vakavampia ongelmia Turussa. Työttömyysaste on kyllä ollut 

Varissuolla korkeampi kuin muualla Turussa (ks. taulukko 5), mutta samanlaisia lähiö-

ongelmia Varissuolla ei ole, mitä puolestaan on ruotsalaisissa lähiöissä, esimerkiksi Mal-

mön Rosengårdissa. 

 

 

 



47 

 

4.6. Yhteenveto 

 

Tutkielman kolmannessa luvussa käsiteltiin yleisesti segregaation ilmiötä ja sen vaiku-

tuksia Ruotsissa ja Suomessa. Tässä luvussa vastataan ensimmäiseen tutkimuskysymyk-

seen eli, Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että huono-osaisuus on kasautunut mer-

kittävästi tietyille alueille niin Suomessa kuin Ruotsissa? Tämän käsittelyosuuden tarkoi-

tus on vastata tähän tutkimuskysymykseen tarkastellen segregaation ilmiötä koulutuksen, 

työllisyysasteen ja ulkomaalaistaustan kautta.  

 

Tämän luvun alussa käsiteltiin pääkaupunkiseudun eroavaisuutta verrattuna Suomen 

muihin kaupunkeihin liittyen väestön koulutusasteeseen, työllisyysasteeseen ja vieraskie-

listen osuuksiin. Pääkaupunkiseudulla on eniten korkeakoulutettuja, parempi työllisyys-

aste ja myös eniten vieraskielisiä. Pääkaupunkiseudulla on myös havaittavissa selkeäm-

min asuinalueiden eriytymistä. Keskeiset tekijät, jotka vaikuttavat segregaatioon ovat 

mm. työttömyys, matala koulutusaste ja heikompi tulotaso. Etniseen segregaatioon puo-

lestaan vaikuttaa eri väestöryhmien segmentoituminen omille asuinalueille. Etnistä seg-

regaatiota on puolestaan eniten havaittavissa Turussa. Erityisesti Helsingin seutu ja Turun 

seutu ovat keskiössä tarkasteltavissa segregaatiokehitystä Suomessa. Tampereen Teso-

malla on myös havaittavissa samoja piirteitä kuin Turun Varissuolla ja Helsingin Jako-

mäessä. Tesomalla, Varissuolla ja Jakomäessä on kaupunkien korkein työttömyysaste ja 

väestön alhaisin koulutusaste. Suomen suurimmat kaupungit eroavat keskenään toisis-

taan, mutta samoja piirteitä on havaittavissa kaikissa kolmessa kaupungissa. Erityisesti 

Turku on mielenkiintoinen tarkastelukohde Suomessa, kun pohditaan etnisen segregaa-

tion ennaltaehkäisyä. Etninen segregaatio on voimistunut vuosien aikana Turussa, sillä 

Turku on pääkaupunkiseudun jälkeen toiseksi suosituin kohdekaupunki maahanmuutta-

jien keskuudessa.  

 

Etninen segregaatio kertoo siitä, että kotouttamispolitiikka on epäonnistunut. Onnistunut 

integraatio on parhaimmillaan sitä, että ulkomaalaistaustaiset asuvat hajanaisesti ympäri 

kaupunkia kantaväestön keskuudessa, sekä työllistyvät hyvin ja erot tulotasoon liittyen 

eivät ole merkittävän suuret. Etnisen segregaation kitkeminen on suuri haaste jokaiselle 



48 

 

kaupungille, erityisesti tilanteissa, mikäli kaupunkiin tulee merkittävän paljon maahan-

muuttajia lyhyellä aikavälillä. Malmö on ottanut väkilukuunsa suhtautettuna eniten maa-

hanmuuttajia kuin Tukholma ja Göteborg. Merkittävän suuri määrä ulkomaalaistaustaisia 

henkilöitä Malmön kokoisessa kaupungissa asettaa kaupungille suuria haasteita integraa-

tion osalta. Turkuun on myös tullut väkilukuunsa nähden merkittävän paljon maahan-

muuttajia verrattuna Suomen keskiarvoon. Tämä on yksi selittäjä sille, miksi nimen-

omaan etninen segregaatio on merkittävän suurta Malmössä ja Turussa. Malmön Rosen-

gårdissa lähes kaikki asukkaat ovat ulkomaalaistaustaisia ja Turun Varissuolla on Suo-

men mittakaavassa todella paljon vieraskielisiä asukkaita. 

 

Tilastoista voidaan todeta, että koulutus, työllisyysaste ja ulkomaalaistausta vaikuttavat 

asuinalueiden segregaatiokehitykseen Suomen suurimmissa kaupungeissa (Helsinki, 

Tampere ja Turku). Malmö-esimerkistä voidaan myös todeta, että suuri määrä ulkomaa-

laistaustaisia suhteessa kaupungin väestöön vaikuttaa etnisen segregaation voimistumi-

seen kaupunkiseudulla. Kaupunkien onnistuminen integraatiossa on erittäin tärkeää, jotta 

etnistä segregaatiota voidaan kitkeä. Hyvä esimerkki kotouttamisen onnistumisesta on se, 

että Varissuolla on pystytty hyvällä yhteistyöllä lähipoliisin, koulun, nuorisotyön ja vi-

ranomaisten kanssa puuttumaan ajoissa negatiivisiin ilmiöihin. Segregaation ennaltaeh-

käisyssä on tärkeää viranomaisten ja eri toimijoiden hyvä yhteistyö (Sisäministeri Kai 

Mykkänen, haastattelu 12.1.2019). Kolmannessa luvussa käsiteltiin jo Malmön lähion-

gelmia. Malmössä on ollut ongelmana epävarmojen nuorten syrjäytyminen ruotsalaisesta 

yhteiskunnasta ja jengiytyminen. Malmön poliisi on tehnyt paljon yhteistyötä vapaaeh-

toisjärjestöjen ja Malmön kaupungin kanssa, jotta syrjäytymisriski madaltuu. Rosengår-

din ja Varissuon esimerkeistä voidaan todeta, että viranomaisten ja eri toimijoiden välinen 

yhteistyö on tärkeää.  

 

On olemassa monia eri syitä, miksi asuinalueiden segregaatiota on havaittavissa Ruot-

sissa ja Suomessa. Koulutusaste, työllisyysaste ja maahanmuutto vaikuttavat segregaati-

oon. Kaupunkipolitiikalla on myös merkitystä asuinalueiden segregaation syntymiseen. 

Suomessa on onnistuttu paremmin harjoittamaan sosiaalisen sekoittamisen politiikkaa 

kuin Ruotsissa. Ruotsin epäonnistunut asuntopolitiikka ja maahanmuuttajien suhteellisen 



49 

 

korkea osuus suhteutettuna väkilukuun vaikuttavat siihen, miksi Ruotsissa on voimak-

kaampaa asuinalueiden segregaatio kuin Suomessa. Seuraavassa luvussa tarkastellaan, 

millä tavoin Ruotsi ja Suomi ovat pyrkineet torjumaan segregaatiota. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



50 

 

5. POLIITTISET TOIMENPITEET SEGREGAATION KITKEMISEKSI  

 

Sisäministeri Kai Mykkäsen (2019) mukaan kotouttamispolitiikalla on suuri merkitys 

asuinalueiden segregaation ennaltaehkäisyssä. Mykkäsen (2019) mukaan Suomessa on 

paljon enemmän sekoitettua asuinkuntia kuin Ruotsissa. Ruotsissa on selvästi enemmän 

havaittavissa ongelmia segregaation osalta. Kuitenkin Suomi on valitettavasti koettu Eu-

roopan unionin yhdeksi rasistisimmaksi maaksi (Tuohinen 2018). Lisäksi ikävien seksu-

aalirikostapahtumienvyyhti Oulussa 2018–2019 vuodenvaihteessa on valitettavasti myös 

lisännyt kantasuomalaisten keskuudessa negatiivia ajatuksia ulkomaalaistaustaisia henki-

löitä kohtaan. Suomi on tullut esimerkiksi Pohjoismaiden perässä maahanmuuttoasioissa 

ja Suomessa on myös suhteellisen vähän maahanmuuttajia verrattuna muihin Pohjoismai-

hin. Moni kantasuomalaisista ei ole välttämättä tottunut naapurustossa ulkomaalaistaus-

taisiin henkilöihin ja sen vuoksi moni kantasuomalainen voi väärin perustein leimata yk-

sittäisten ikävien tapauksien takia maahanmuuttajat. Onnistuneella kotouttamispolitii-

kalla on iso merkitys niin epätoivotun segregaation ennaltaehkäisyssä kuin yhteiskunnan 

sisäisen turvallisuuden turvaamisessa. (Sisäministeri Kai Mykkänen, haastattelu 

12.1.2019.) Voidaan todeta, että maahanmuuttajien suhteellisen pienempi lukumäärä 

Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin on vaikuttanut osittain siihen, ettei asuinalu-

eiden segregaatio ole kärjistynyt yhtä pahaksi kuin Ruotsissa. Toisaalta ”myöhään” alka-

nut maahanmuutto Suomeen verrattuna muihin Pohjoismaihin, on puolestaan vaikuttanut 

siihen, että monen kantasuomalaisen on vaikeampi sopeutua erilaisiin etnisiltä taustoilta 

tulleisiin henkilöihin.  

 

Tässä luvussa vastataan toiseen tutkimuskysymykseen eli millaisilla poliittisilla toimilla 

on yritetty ennaltaehkäistä epätoivottua asuinalueiden segregaatiota niin Ruotsissa kuin 

Suomessa. Segregaation ennaltaehkäisyä tutkitaan myös ruotsalaisen urbaanin kehitys-

työhankkeen kautta. Tarkoituksena on pohtia, onko ruotsalainen kehitystyöhanke tuotta-

nut toivottua tulosta segregaation kitkemiseksi haasteellisilla alueilla, jotka ovat olleet 

kehitystyön kohteina Ruotsissa. Tässä luvussa käsitellään myös sitä, miten Suomessa so-

siaalisen sekoittamisen politiikka on vaikuttanut segregaation ennaltaehkäisyyn. Ruotsa-

laisen kehitystyönhankkeen lisäksi tässä luvussa käsitellään myös Suomessa toteutettavaa 



51 

 

URMI -tutkimushanketta, sekä yleisesti asunto- ja kotouttamispolitiikan merkitystä 

asuinalueiden segregaation ennaltaehkäisyssä.  

 

 

5.1. Asuntopolitiikan ja sosiaalisen sekoittamisen politiikan merkitykset 

 

Sosiaalisen sekoittamisen politiikka on yksi toimintatapa vaikuttaa suomalaisissa kau-

pungeissa siihen, ettei huono-osaisuus kasautuisi merkittävästi tietyille asuinalueille. 

Tämä on tarkoittanut sitä, että asuinalueille pyritään saamaan asukkaiksi taloudellisesti ja 

sosiaalisesti erilaisia ihmisiä. Kaupungit ovat siis pyrkineet kaavoittamaan sekä vuokra-

asuntoja että omistusasuntoja samalle asuinalueelle, jotta samalle asuinalueelle tulisi eri-

laisia asuinkuntia. Sosiaalisen sekoittamisen politiikka ei ole ainoa keino torjua segregaa-

tiota, vaan tärkeämpää olisi luoda myös sopivia työpaikkoja vähäosaisille. Ruotsissa puo-

lestaan on rakennettu merkittävästi enemmän vuokra-asuntoja tietyille lähiöalueille. 

Ruotsissa asuntomarkkinoilla on selvä yhteys asuinalueen segregaatioon, sillä maahan-

muuttajilla on suhteellisesti pienemmät tulot kuin kantaväestöllä, ja näin ollen kantavä-

estöllä on myös ollut paremmat mahdollisuudet kilpailla omistusasunnoista asuntomark-

kinoilla. (Magnusson 2001: 17–18.; Oksanen 2015.) 

 

Ruotsin ja Suomen asuntomarkkinat eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Suomessa sosi-

aalisesti tuettu asuminen on Euroopan korkeinta. Ruotsissa ei ole sosiaalisesti tuettua asu-

mista. Ruotsin asuntomarkkinat perustuvat kolmeen pääulottuvuuteen omistus-, osuus-

kunta- ja vuokra-asumiseen. Suomessa puolestaan asuntomarkkinat perustuvat pitkälti 

omistus- ja vuokra-asumiseen. Vuokra-asuminen jakaantuu Suomessa yksityisen ja val-

tion tukeman vuokra-asumisen välille. Tuettu vuokra-asuminen Suomessa on yleisempää 

kuin yksityinen vuokra-asumisen, mutta omistusasuminen on kuitenkin yleisin asumis-

muoto Suomessa. Ruotsissa on puolestaan vieläkin vuokrasääntely, joka tarkoittaa katto-

vuokran ja asuntojen rakentamisen suhdetta eri ajanjaksoilla. (Andersson ym. 2010: 25, 

29; Vaattovaara, Vilkama & Yousfi 2010: 207.) 

 

 

 



52 

 

5.2. Kotouttamispolitiikka 

 

Maahanmuuttajien kotouttamisella tarkoitetaan sitä, että maahanmuuttajat integroituvat 

suomalaiseen yhteiskuntaan sen eri osa-alueilla. Näitä osa-alueita ovat esimerkiksi poli-

tiikka, talous, media, sekä sosiaalinen ja kulttuurinen elämä. Onnistuneella kotouttamis-

politiikalla pyritään siihen, että maahanmuuttajat tuntisivat itsensä kuuluvan osaksi suo-

malaista yhteiskuntaa. Kotouttamispolitiikan keskiössä on luoda hyvä vuorovaikutus-

suhde yhteiskunnan ja maahanmuuttajien välille. Tarkoituksena on tarjota maahanmuut-

tajille tietoja ja taitoja työelämää varten, sekä tarvittavaa ohjausta työllistymispalveluista, 

koulutuksesta, sosiaalityöstä ja terveydenhuollosta. Kotouttamispolitiikan yksi keskeisin 

haaste on maahanmuuttajataustaisten väestöryhmien taipumus eriytyä muusta kantaväes-

töstä, esimerkiksi asuinalueissa. Eriytymisen taustalla on muuan muussa maahanmuutta-

jien heikompi sosioekonominen status. Maahanmuuttajilla on rajatummat mahdollisuudet 

hakea työpaikkoja ja asuntoja verrattuna kantaväestöön. (Segregaation ennaltaehkäisyn 

työkalupakki 2018: 46.) 

 

Onnistunut kotouttamispolitiikka on myös sidoksissa kaupunkipolitiikkaan, sillä kaupun-

geilla on mahdollisuus hyödyntää maahanmuuttajia urbaanissa kaupunkikulttuurissa. Et-

nisen ja kulttuurillisen monimuotoisuuden hyödyntäminen kaupunkipolitiikassa on kau-

punkien elinvoimaisuuden kannalta tärkeää. Onnistunut kotouttamispolitiikka yhdessä 

kaupunkipolitiikan kanssa tasoittaa väestöryhmien välisiä sosioekonomisia eroja, sekä 

kitkee etniseen erilaisuuteen liittyviä epätasa-arvoisia rakenteita. (Segregaation ennalta-

ehkäisyn työkalupakki 2018: 47.)  

 

Maahanmuuttajien riski syyllistyä minkään tyyppiseen rikokseen on suurempi verrattuna 

syntyperäiseen kantaväestöön niin Ruotsissa kuin Suomessa. Ruotsissa maahanmuutta-

jien keskimääräinen riski syyllistyä rikokseen on 2,5-kertainen verrattuna syntyperäisiin 

ruotsalaisiin. Suomessa maahanmuuttajien riski syyllistyä varkausrikollisuuteen oli 2,6-

kertainen ja pahoinpitelyrikollisuuteen puolestaan 2,9-kertainen verrattuna kantaväestöön 

vuosina 2010–2011. Samankaltainen maahanmuuttopolitiikkalinja selittää osittain syitä, 

miksi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa maahanmuuttajaryhmien väliset rikollisuusta-

soerot näyttäytyvät melko samoina. Kuitenkaan maahanmuuttajuus ei sinänsä lisäisi sen 



53 

 

enempää rikoksiin syyllistymisen riskiä tai vaikuttavan muihinkaan rikollisuuden piirtei-

siin. Huomioitavaa on kuitenkin se, että muutamissa maahanmuuttajaryhmissä rikolli-

suustaso on korkeampi kuin kantaväestöllä, mutta pääosassa maahanmuuttajaryhmiä on 

rikollisuustaso joko kantaväestön tasolla tai jopa tuntuvasti kantaväestön rikollisuustasoa 

matalampi. (Lehti & Niemi 2018: 243, 252–253.) 

 

Onnistuneella kotouttamispolitiikalla voitaisiin myös paremmin ennaltaehkäistä rikoksia, 

joihin linkittyvät maahanmuuttajat. Maahanmuuttajien parempi integroiminen suomalai-

seen tai ruotsalaiseen yhteiskuntaan mahdollistaisi onnistuneen vuorovaikutussuhteen 

maahanmuuttajien ja yhteiskunnan välille. Yhteiskunnan ja kaupunkien läpinäkyvä yh-

teistyö kotouttamispolitiikan kehittämisessä myös osaksi kaupunkipolitiikkaa olisi mer-

kittäviä hyötyjä niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Maahanmuuttajien on-

nistunut kotoutuminen parantaisi maahanmuuttajien työllisyys- ja asumismahdollisuuk-

sia merkittävästi. Vaikka maahanmuuttajien integroiminen osaksi suomalaista tai ruotsa-

laista yhteiskuntaa olisi kotouttamispolitiikan keskiössä, kuitenkin olisi tärkeää myös 

muistaa ylläpitää etnistä ja kulttuurillista monimuotoisuutta kaupungeissa. Yhteiskunnan 

tulisi myös tarjota maahanmuuttajille palveluja, jotka turvaavat heidän kulttuurillista pää-

omaansa, esimerkiksi uskonnon harjoittamista. Tällä tavoin maahanmuuttajien ja yhteis-

kunnan välillä olisi onnistunut vuorovaikutussuhde.  

 

Kulttuurilliset erimielisyydet ovat myös haasteellinen asia kotouttamispolitiikassa. Tiet-

tyjä kulttuurillisia piirteitä ei voida hyväksyä suomalaiseen kulttuuriin, sillä sellaiset piir-

teet ovat vastoin suomalaista arvomaailmaa. Esimerkiksi lapsiavioliitot ovat sellainen 

kulttuuri, mitä ei voida hyväksyä Suomessa. Suomalaiseen arvomaailmaan ei hyväksytä 

naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa halveksuntaa ja väkivaltaa. Sisäministeriössä on käynnis-

tetty selvitys siitä, voidaanko Suomen kansalaisuutta hakevien henkilöiden arvoja ja asen-

teita sekä niihin sitoutumista testata. Sisäministeri Kai Mykkäsen (2019) mukaan Suomen 

kansalaisuutta hakevien taitoja Maamme-laulusta ei haeta vaan sitä, että kansalaisuutta 

hakevat henkilöt ymmärtävät, mitä tarkoittaa fyysinen koskemattomuus ja sukupuolten 

seksuaalinen tasa-arvo. (Sisäministeri Kai Mykkänen, haastattelu 12.1.2019.) 

 



54 

 

Suomessa halutaan tehdä isoja muutoksia liittyen kotouttamiseen. Eduskunnan tarkastus-

valiokunta on tehnyt mietinnön nykyisestä kotouttamispolitiikasta ja tarkoituksena olisi 

uudistaa nykyistä kotouttamispolitiikkaa erityisesti työelämään liittyvistä kohdista. Ko-

touttamisen uudistamistarpeista tullaan laatimaan toimenpideohjelma esitettäväksi edus-

kunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä. Maahanmuuttajien työllistymistä pidetään erit-

täin tärkeänä siitä syystä, että korkeampi työllisyysaste maahanmuuttajien keskuudessa 

vähentää tukitarvetta ja lisää myös verotuloja Suomessa. Tarkoituksena on keskittyä yh-

teiskunta-, työelämä- ja kielivalmiuksien parempaan saavuttamiseen, sillä ne ovat edelly-

tyksenä paremmalle työllistymiselle. (Eduskunta 2019.) 

 

MIPEX:n (Migrant Integration Policy Index) raportin mukaan Ruotsi on ollut paras maa 

integraatiopolitiikassa vuonna 2015 (Mipex 2015). Ruotsin integraatiopolitiikkaa on ver-

tailtu Ruotsin naapurimaihin Norjaan ja Tanskaan. Ruotsin integraatiopolitiikka on ollut 

pidemmällä tähtäimellä Skandinaavin parhain (Ekonomifakta 2017). Ruotsi on siis hyvin 

pärjännyt kansainvälisissä tutkimuksissa koskien integraatiopolitiikkaa. Kuitenkin maa-

hanmuuttajataustaisten henkilöiden korkeampi työttömyysaste verrattaessa kantaruotsa-

laisten työttömyysasteeseen on ruotsalaisen yhteiskunnan kannalta ongelmallista. Lisäksi 

Ruotsissa on ollut jo pidemmän aikaa ongelmana maahanmuuttajien ja kantaruotsalaisten 

eriytyminen asumisessa. Vaikka Ruotsin integraatiopolitiikkaa pidetäänkin kansainväli-

sesti onnistuneena, on myös Ruotsille tärkeää tulevaisuudessa onnistua paremmin asun-

topolitiikassa.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



55 

 

5.3. Urbaani kehitystyöhanke ruotsalaisissa kaupungeissa 

 

Rikostenehkäisyneuvosto (Brå) sai tehtäväksi tukea paikallisia toimijoita liittyen urbaa-

niin kehitystyöhankkeeseen, jonka tarkoituksena oli parantaa turvallisuutta kaupungin-

osissa, jotka kuuluivat osaksi paikalliseen kehityssopimukseen (LUA-områden). Paikal-

linen kehitystyösopimus koski yhteensä 21 ruotsalaista kuntaa vuosina 2008–2010. LUA-

områdenilla oli Ruotsin valtion kanssa paikallinen kehityssopimus vuoteen 2012 asti. 

Ruotsalaisille kaupungeille suunnatun kehitystyön tarkoituksena oli ennen kaikkea luoda 

paremmat elämänmahdollisuudet henkilöille, jotka asuivat huono-osaisilla alueilla, jotka 

kuuluivat LUA-områdenin alueisiin. Kehitystyön päätarkoituksena oli taistella syrjäyty-

mistä vastaan. (Brottsstatistik i LUA-områden 2011: 4–5; Regeringskansliet 2012: 3.) 

Urbaanin kehitystyönhankkeen tarkoituksena oli tukea hankkeen kohteena olevia kau-

punkeja, jotka jakoivat tietojaan kaupunkiosista, esimerkiksi kokivatko huono-osaisten 

alueiden asukkaat ulkopuolisuutta. Tarkoituksena oli myös kehittää sosiaalista kestä-

vyyttä kyseisissä kaupunginosissa, esimerkiksi vähentämällä asumisen segregaatiota (Re-

geringskansliet 2012: 5).  

 

Seuraavassa taulukossa verrataan työttömyysastetta Ruotsin suurimpien kaupunkien eri 

kaupunginosissa (Tukholman Rinkeby, Malmön Herrgården ja Göteborgin Bergsjön), 

jotka olivat kehityshankkeen kohteina vuosina 2008–2016. Taulukossa vertaillaan Ruot-

sissa syntyneiden ja ulkomailla syntyneiden työttömyysastetta kyseisillä alueilla. Mielen-

kiintoista tilastoissa on se, että Malmön Herrgå