Julia Sipola Käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytykset elinkeinoverotuksessa Vaasa 2024 Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö Talousoikeuden pro gradu -tutkielma Kauppatieteiden maisteriohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Laskentatoimen ja rahoituksen akateeminen yksikkö Tekijä: Julia Sipola Tutkielman nimi: Käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytykset elinkei- noverotuksessa Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Talousoikeus Työn ohjaaja: Siru Kaunisto Valmistumisvuosi: 2024 Sivumäärä: 95 TIIVISTELMÄ: Tutkielmassa käsitellään käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytyksiä. Käyttöomai- suus määritellään laissa elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360) 12-12a §:issä. EVL 12 §:ssä määritellään, että käyttöomaisuutta ovat esimerkiksi arvopaperit, rakennukset ja koneet, jotka on tarkoitettu pysyvään käyttöön. EVL 12 a § tarkentaa 12 §:ää vielä sen osalta, että EVL 12 §:ssä mainittu muu omaisuus on sellaisia varoja, jotka on tarkoitettu yhteisön toimintaan ja niitä ei lueta elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen. Käyttöomai- suusosakkeen verovapaa luovutus puolestaan määritellään EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa. Kyseisen kohdan mukaan veronalaista tuloa eivät ole ”muun kuin pääomasijoitustoimintaa har- joittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään.” Käyttöomaisuusosakkeen verovapaus tuli lakiin elinkeinotulon verotuksesta vuonna 2004. Tätä ennen laissa käyttöomaisuusosakkeen luovutus on ollut täysin veronalainen ja joinain vuosina käyttöomaisuusosakkeen luovutus on ollut verovapaata viiden vuoden omistuksen jälkeen. Käyttöomaisuusosakkeen verovapaaseen luovutukseen on vaikuttanut elinkeinoverolain uudis- tukset, joista viimeisimpänä vuoden 2020 uudistus. Tutkielmassa on tarkasteltu käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytyksiä lain, lain esi- töiden ja oikeuskäytännön, sekä oikeuskirjallisuuden avulla. Merkittävimpinä lähteinä ovat laki elinkeinotulon verotuksesta (24.6.1968/360), korkeimman hallinto-oikeuden antamat ratkaisut, hallituksen esitys 92/2004 vp, ja verohallinnon ohjeistukset käyttöomaisuusosakkeiden verova- paisiin luovutuksiin liittyen, sekä oikeuskirjallisuus. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: ”Mitä tarkoitetaan käyttöomaisuusosakkeella?” ja ”Millä edellytyksillä käyttöomaisuusosakkeen luo- vutus on verovapaa?”. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa on oikeusdogmaattinen tut- kimus. Tutkielmassa tarkastellaan 26.3.2024 korkeimman hallinto-oikeuden antamia kolmea ratkaisua. Kyseiset ratkaisut liittyvät käyttöomaisuusosakkeiden verovapaisiin luovutuksiin ja ovat ensim- mäiset korkeimman hallinto-oikeuden antamat ratkaisut, johon sovelletaan tulolähdejaon muu- tosta, sillä ratkaisut liittyvät 2021 ja sitä myöhemmille verovuosille. Kyseiset ratkaisut poikkea- vat aiemmasta oikeuskäytännöstä, sillä niissä ei ole annettu enää painoarvoa toiminnalliselle ja hallinnolliselle yhteydelle, vaan ratkaisuissa on painotettu yritysten välistä liiketoiminnallista yh- teyttä. Yksi ratkaisuista on myös vahvistanut sitä tosiseikkaa, että myös pörssiyhtiön osakkeet voivat olla strategisia sijoituksia ja verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita. AVAINSANAT: käyttöomaisuusosake, käyttöomaisuus, verovapaus, elinkeinoverotus, oikeuskäytäntö 3 Sisällys 1 Johdanto 6 1.1 Johdatus aiheeseen 6 1.2 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus 7 1.3 Tutkimusmetodi ja tutkielman rakenne 8 1.4 Keskeiset oikeuslähteet ja kirjallisuus 9 2 Käyttöomaisuusosake ja sen verotus 11 2.1 Käyttöomaisuusosakkeen määritelmä 11 2.2 Lainsäädännön historia käyttöomaisuusosakkeesta 13 2.2.1 Vuoden 2004 uudistus verovapaiden luovutusten osalta 16 2.2.2 Tulolähdejaon poistuminen vuonna 2020 19 2.3 Lainsäätäjän tarkoitus 21 3 Käyttöomaisuusosakkeen verovapauden edellytykset 26 3.1 Yleisesti kriteereistä 26 3.2 Yhtiön sijainti 30 3.3 Omistusosuus 34 3.4 Omistusaika 36 3.5 Toiminnallinen yhteys 45 4 Uudet ratkaisut käyttöomaisuusosakkeiden verovapaudesta 54 4.1 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut 54 4.1.1 Osakevaihdolla muodostettu konsernisuhde ja konsernin hallintopalveluja tuottava emoyhtiö: KHO 2024:41 54 4.1.2 Osakevaihdolla muodostettu konsernisuhde ja osakkeenomistajien sijoituksia hallinnoiva emoyhtiö: KHO 2024:42 61 4.1.3 Pörssiyhtiö, strateginen sijoitus ja omistusaika: KHO 2024:43 68 4.2 Ratkaisujen eroavaisuus aiempaan käytäntöön 76 4.3 Ratkaisujen vaikutus 80 5 Yhteenveto ja pohdinta 88 4 Lähteet 92 Oikeustapausluettelo 95 5 Lyhenteet EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360) KHO Korkein hallinto-oikeus OYL Osakeyhtiölaki (21.7.2006/624) TVL Tuloverolaki (30.12.1992/1535) VML Laki verotusmenettelystä (18.12.1995/1558) 6 1 Johdanto 1.1 Johdatus aiheeseen Tämän tutkielman aiheena on käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytykset elinkeinoverotuksessa. Tutkielmassa perehdytään käyttöomaisuusosakkeiden verova- pauden kriteereihin. Kriteereitä tarkastellaan esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen avulla. Korkein hallinto oikeus on antanut 27.3.2024 kolme uutta ratkaisua aiheeseen liittyen1. Tarkastelemalla lain sisältöä ja esitöitä, sekä KHO:n aiempia ratkai- suja, päästään tutkielmassa pureutumaan siihen, että onko jotain muuttunut KHO:n uu- simmissa ratkaisuissa. Ratkaisuja käsittelemällä päästään mahdollisesti käsiksi myös sii- hen, mikä on voimassa olevaa oikeustilaa käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden osalta. Käyttöomaisuus määritellään laissa elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360, EVL) 12-12a §:issä. EVL 12 §:ssä määritellään, että käyttöomaisuutta ovat esimerkiksi arvopa- perit, rakennukset ja koneet, jotka on tarkoitettu pysyvään käyttöön. EVL 12 a § tarkentaa 12 §:ää vielä sen osalta, että EVL 12 §:ssä mainittu muu omaisuus on sellaisia varoja, jotka on tarkoitettu yhteisön toimintaan ja niitä ei lueta elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen. EVL 6 § säätää siitä, mikä ei ole veronalaista tuloa elinkeinoverotuksessa. EVL 6 §:n mu- kaan veronalaista tuloa ei ole esimerkiksi käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luo- vutushinnat osakeyhtiöillä, osuuskunnilla, säästöpankeilla ja keskinäisillä vakuutusyhti- öillä, jotka eivät harjoita pääomasijoitustoimintaa. Verovapaus ei siis koske elinkeinoyh- tymiä tai yksityisiä elinkeinoharjoittajia, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa2. EVL 6b § säätää vielä tarkemmin käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnan vero- vapaudesta. 1 Uudet ratkaisut ovat KHO 2024:41, KHO 2024:42 ja KHO 2024:43. 2 HE 92/2004 vp, s. 32. 7 Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaudesta on säädetty vuonna 2004. Tarve käyttö- omaisuusosakkeiden verovapaudelle on nähty erityisesti Suomen kilpailukyvyn kannalta. Uudistuksen yhteydessä on kuitenkin esitetty huolta myös siitä, että käyttöomaisuus- osakkeen verovapaus saattaisi lisätä verosuunnittelua ja toisi merkittävän aukon vero- pohjaan.3 Käyttöomaisuusosakkeen historiaa käsitellään lisää tämän tutkielman luvussa kaksi. Luvussa kaksi käsitellään myös tulolähdejaon poistumista vuonna 2018, ja tämän seurauksena EVL:ään lisättyä muun omaisuuden -omaisuuslajia. Tutkielman luvussa kolme käsitellään käyttöomaisuusosakkeiden verovapaiden luovu- tusten edellytyksiä. Edellytyksistä käsitellään esimerkiksi yleisesti kriteereitä. Tutkielman luvussa neljä puolestaan käsitellään korkeimman hallinto-oikeuden 26.3.2024 antamia kolmea ratkaisua. Luvussa neljä käsitellään myös kyseisten ratkaisuiden eroavaisuutta aiempaan käytäntöön, sekä ratkaisuiden mahdollisia vaikutuksia. Tutkielman luku viisi sisältää yhteenvetoa tutkielmasta ja pohdintaa. 1.2 Tutkimuskysymys ja aiheen rajaus Tutkielman tarkoituksena on selvittää tämänhetkinen vallitseva oikeuskäytäntö ja lain- tulkinta käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytyksistä elinkeinoverotuksessa. Tutkimus on ajankohtainen korkeimman hallinto-oikeuden antamien uusien ratkaisuiden myötä. Tutkimuksessa onkin tarkoitus selvittää, onko uusilla ratkaisuilla vaikutusta vallit- sevaan oikeuskäytäntöön. Tutkimuskysymyksiä ovat: ”Mitä tarkoitetaan käyttöomaisuusosakkeella?” ja ”Millä edel- lytyksillä käyttöomaisuusosakkeen luovutus on verovapaa?”. Tutkielmassa käsitellään lainsäädäntöä, lakien esitöitä, verohallinnon ohjeistuksia ja oikeuskäytäntöä. Kyseisten 3 VaVM 12/2004 vp, s. 6. 8 lähdemateriaalien avulla pyritään määrittelemään käyttöomaisuusosakkeen käsite, sekä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapauden kriteereitä. Tutkielmassa on käsitelty ainoastaan käyttöomaisuusosakkeiden verovapaita luovutuk- sia elinkeinoverotuksessa. Tässä tutkielmassa ei siis paneuduta esimerkiksi kirjanpitoon ja käyttöomaisuuden määritelmään kirjanpidossa. Tutkielmasta on rajattu pois myös pääomasijoitustoimintaa harjoittavien yhtiöiden osakeluovutusten verotus. 1.3 Tutkimusmetodi ja tutkielman rakenne Tutkimus on oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen tutkimus. Oikeusdogmaattisella tutki- muksella tutkitaan voimassa olevaa oikeutta ja myös sitä, miten muut oikeuslähteet vai- kuttavat tulkintaan. Oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa selvitetään voimassa olevien oikeusnormien sisältöä. Myös oikeusperiaatteiden punninta on osa lainopillista tutki- musta4. Lainopin voidaan sanoa olevan myös voimassa olevan oikeuden systematisointia ja tulkintaa, kuin myös oikeusperiaatteiden punnintaa5. Vero-oikeustutkimuksesta suurin osa on myös lainopillista tutkimusta. Ensisijaisesti tehtävänä on selvittää voimassa ole- van oikeuden mukainen tilanne, joka käytännössä yleensä tarkoittaa sitä, että selvitetään, mikä on voimassa olevan oikeuden mukainen kanta käsiteltävänä olevaan tulkintaongel- maan.6 Oikeusdogmatiikan voidaan katsoa rakentuvan voimassa olevien oikeuslähteiden varaan. Näitä oikeuslähteitä oikeusdogmatiikka käyttää etusija- ja käyttöjärjestyssääntöjen osoit- tamassa järjestyksessä. Lainopilla pyritään vastaamaan siihen, että kuinka aktuaalisessa tilanteessa tulisi toimia voimassa olevan oikeuden mukaisesti. Keskeisiltä osilta lainoppi 4 Hirvonen, 2011, s. 21‒24. 5 Siltala, 2003, s. 67. 6 Myrsky, 2011, s. 49‒50. 9 on oikeusjärjestykseen kuuluvien sääntöjen tutkimusta ja erityisesti niiden sisällön sel- vittämistä ja tulkitsemista.7 Tässä tutkielmassa tutkitaan voimassa olevaa oikeuskäytän- töä analysoimalla muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Lisäksi tut- kielmassa käydään läpi voimassa olevaa oikeutta ja verrataan kevään 2024 ratkaisuja aiempiin vastaaviin korkeimman hallinto-oikeuden linjauksiin. 1.4 Keskeiset oikeuslähteet ja kirjallisuus Keskeisinä oikeuslähteinä tutkielmassa toimivat laki elinkeinotulon verotuksesta (24.6.1968/360), sekä siihen liittyvät lain valmisteluaineisto. Esimerkiksi hallituksen esi- tys 257/2018 vp, hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Myös muut lakiin vaikuttaneet hallituksen esitykset, joissa on käsitelty käyttöomaisuusosakkeita ja vero- vapaita luovutuksia, on otettu oikeuslähteiksi tähän tutkielmaan. Lisäksi lähteenä toimii Verohallinnon antamat ohjeistukset aiheeseen liittyen. Verohal- linto antaa ennakkoratkaisujen lisäksi myös ohjeistuksia, jotka ovat Verohallinnon sivus- ton kautta kaikkien käytettävissä. Verohallinnon ohjeistuksilla on oikeudellinen merkitys verotusmenettelylain ja hallintolaissa säädetyn luottamuksensuojan vuoksi. Verohallin- non ohjeistukset ovat kuitenkin ainoastaan ohjeita, eivätkä sitovaa normistoa. Ohjeistuk- set eivät myöskään korvaa lainsäädäntöä.8 Nykäsen mukaan Verohallinnon ohjeistuksilla on kuitenkin oma ja erityinen asema vero-oikeudellisessa tutkimuksessa. Oikeuslähteitä voidaan ryhmitellä usealla eri tavalla, mutta perinteisin tapa ryhmitellä lähteitä on jakaa ne vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Jaottelu pe- rustuu siihen, miten oikeuslähteet velvoittavat tuomioistuimia, sekä muita viranomaisia 7 Husa ym., 2010, s. 20. 8 Malmgren & Myrsky, 2020, s. 24. 10 heidän ratkaisutoiminnassaan. Edellä esitetty huomioon ottaen Verohallinnon ohjeis- tusta ei voida pitää vahvasti velvoittavan oikeuslähteenä, mutta toisaalta ei myöskään heikosti velvoittavana oikeuslähteenä.9 Kirjallisuutena tässä tutkielmassa on käytetty teoksia, joissa käsitellään lakia elinkeinotu- lon verottamisesta, sekä käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksia. Esimerkiksi Kukkosen ja Waldenin teokset, sekä Malmgrenin ja Myrskyn teos. Kirjallisuudessa käyttöomaisuus- osakkeita ja niiden verovapaata luovutusta on käsitelty oikeustapausten, lain ja hallitus- ten esitysten kautta. Suurin osa kirjallisuudesta pohjautuu samoihin huomioihin aihee- seen liittyen. Vero-oikeudellisella kirjallisuudella on merkitystä, kun selvitetään voimassa olevaa oikeustilaa, sillä kirjallisuudesta saadaan perusteltuja kannanottoja. Esimerkiksi tilanteessa, jossa mietitään sitä, mikä merkitys on uudella ratkaisulla, kun arvioidaan voi- massa olevaa oikeustilaa.10 9 Nykänen, 2020, s. 627‒628. Ks. myös Siltala, 2024, s. 424. 10 Myrsky, 2011, s. 51. 11 2 Käyttöomaisuusosake ja sen verotus 2.1 Käyttöomaisuusosakkeen määritelmä EVL 12 § määrittelee käyttöomaisuuden. EVL 12 §:n mukaan: Käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa- alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hie- kanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttö- omaisuutta. Tyypillisesti käyttöomaisuusosake on hyödyke, joka palvelee käyttöarvollaan verovelvol- lisen elinkeinotoimintaa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa osakkeiden omistuksen on tarkoi- tus edistää yrityksen menekkiä tai helpottaa tarvittavien tuotannontekijöiden hankki- mista, ovat osakkeet käyttöomaisuutta. Esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ovat tyypillisesti käyttöomaisuusosakkeita.11 Verohallinto ratkaisee tapauskohtaisesti eri tekijöitä koko- naisarvioimalla, kuuluuko luovutuksen kohteena oleva osake käyttöomaisuuteen12. Hallituksen esityksessä vuonna 2008 käyttöomaisuuden edellytykseksi on mainittu hyö- dykkeen tarkoitus palvella käyttöarvonsa kautta verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Käyttöomaisuuden on määritelty eroavan pitkäaikaisesta sijoituksesta sillä, että käyttö- omaisuuden hankintameno kohdistuu varsinaiseen suoritetuotantoon ja on sen kannalta välttämätön.13 EVL määrittelee 12 §:ssä käyttöomaisuuden, kuten edellä on kerrottu. Hallituksen esityksessä on määritelty vuonna 2018 muun omaisuuden omaisuuslaji, jolla on pyritty estämään perusteettomia etuja. Ilman tätä määritelmää erilaiset osakesijoi- tukset luettaisiin käyttöomaisuudeksi silloinkin, kun ne eivät liity yhteisön varsinaiseen liiketoimintaan. Tätä kautta siis myös muutkin kuin tosiasialliset käyttöomaisuusosakkeet 11 Kukkonen & Walden, 2020, s. 420. 12 Verohallinto, 2023, kohta 3.1. 13 HE 176/2008 vp, s. 5. 12 olisivat kuuluneet käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen verovapauden piiriin. Näin ol- len säännös olisi ristiriidassa alkuperäisen tarkoituksensa kanssa. Hallituksen esityksessä onkin esitetty muun omaisuuden määritelmäksi hyödykkeitä, jotka eivät ole käytössä yh- teisön tulonhankkimistoiminnassa.14 Samassa esityksessä on esitetty myös käyttöomai- suuden käsitteen pysymistä samana. Käyttöomaisuuden sisältö säilyi siis ennallaan.15 Elinkeinoverolain vuoden 2019 uudistuksessa muutettiin yhteisöjen tulolähdejaottelua. Uudistus koski yhteisöjen verotusta16 . Ennen uudistusta tulolähdejaolla on ollut kaksi epäkohtaa. Epäkohdat ovat olleet ne, että eri tulolähteiden laskentasääntöjen poikkea- vat toisistaan ja toisena epäkohtana on voitu katsoa olevan tappiontasauksen tulolähde- sidonnaisuus. Vuoden 2019 EVL:n uudistuksen tarkoituksena on ollut yhteisöverotus, jossa kaikki toiminta ja tulot kuuluisivat maataloutta lukuun ottamatta elinkeinotoimin- nan tulonlähteisiin.17 Tulolähdejaon poistumisella on ollut vaikutusta käyttöomaisuusosakkeiden luonteeseen. Tulolähdejaon poistumisen kautta lakiin elinkeinotulon verottamisesta lisättiin muun omaisuuden määritelmä, joka selkeytti käyttöomaisosakkeen määritelmää. Mikäli muuta omaisuuslajia ei olisi määritelty lakiin elinkeinotulon verotuksesta, eri osakesijoi- tukset tulisi lukea pääsääntöisesti käyttöomaisuudeksi, vaikka ne eivät liittyisi yhteisön varsinaiseen liiketoimintaan. Tätä kautta yhtiö pääsisi hyödyntämään verovapaiden käyt- tömaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapautta. Verovapaan käyttöomaisuusosak- keen luovutuksen tarkoituksena ei ole ollut mahdollistaa kyseisen kaltaista toimintaa, vaan tehdä konsernien toimintaympäristöstä kansainvälisesti kilpailukykyisempi.18 Uudistuksen kautta myös kiinteistöt, jotka yhteisö omistaa sijoitustarkoituksessa, sijoi- tettaisiin muuhun omaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan koske vuokraustoimintaa, joka ei 14 HE 257/2018 vp, s. 23. 15 HE 257/2018 vp, s. 25. 16 Penttilä, 2019, s. 133. 17 Penttilä, 2019, s. 134. Ks. myös Torkkel, 2023, s. 53. 18 HE 257/2018 vp. s. 23. 13 jatkossakaan kuuluisi elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen. Tätä kautta sijoituskiin- teistöjen luovutusvoitot eivät ole siis verovapaita, mutta toisaalta niiden luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia. 19 Kiinteistöomistusten luovutustappiot ovat siis uudistuksen kautta laajemmin vähennyskelpoisia. Tätä kautta myös tulkintakysymykset verotuksessa helpottuvat, sillä kiinteistöomistusten luovutuksen mahdollinen tappio olisi helpommin vähennettävissä jatkossa, riippumatta siitä, kuuluuko se mihin omaisuuslajiin.20 Tulolähdejaon poistumisen seurauksena yhteisöt, joilla ei uuden lain myötä ole muun toiminnan tulonlähdettä, saavat lain voimaantulon jälkeen olla vähentämättä muuhun toimintaan kuuluvia luovutustappioita. Jatkossa vähentämättä jääneet luovutustappiot olisi mahdollista vähentää elinkeinon tulolähteestä samansuuruisina, kuin ne olisi voitu vähentää muun toiminnan tulolähteestä. Ensisijaisesti vähennykset tulee tehdä muun omaisuuden luovutusvoitoista. Toissijaisesti vähennykset tehdään käyttöomaisuusosak- keiden veronalaisista luovutusvoitoista.21 2.2 Lainsäädännön historia käyttöomaisuusosakkeesta Elinkeinotulon verottamisesta säädetään laissa elinkeinotulon verottamisesta. EVL sisäl- tää yleiset säännökset elinkeinotulon verottamisesta, säännökset tulon veronalaisuu- desta ja menon vähennyskelpoisuudesta, säännökset tulojen ja menojen jaksottamisesta, käyttöomaisuuden ja muun omaisuuden hankintamenojen jaksottamisen säännökset, vähennyskelpoiset varaukset, erityisiä säännöksiä ja voimaantulo- ja siirtymäsäännökset. Laki sellaisenaan on säädetty vuonna 1968. Muutoksia siihen on tehty useita kertoja. Alun perin elinkeinoverolaki on ollut suurimmaksi osaksi verotuksellisia etuja säätävä laki, erityisesti 1960- ja 1970-luvulla. Lakia tehdessä on sen tarkoituksena ollut asettaa yritys- 19 HE 257/2018 vp, s. 23. 20 HE 257/2018 vp, s. 32. 21 HE 257/2018 vp, s. 26. 14 toimintaa helpottavia säännöksiä. Elinkeinoverolaki onkin voitu alun perin kuvailla elin- keinonharjoittamista tukevana lakina, joka on myös ohjannut verohuojennuksia.22 Lain tarkoituksena on ollut myös helpottaa yritystoimintaa, kuin myös edistää työllisyyttä, sekä investointeja23. Luovutusvoittojen verovapauden vuoden 2004 uudistus ei ole täysin uusi asia, sillä vuo- teen 1986 saakka vähintään viisi vuotta omistetut käyttöomaisuusosakkeet on saanut luovuttaa verovapaasti. Verovapaus koski luovutushintoja ja näin ollen myös luovutus- voittoja.24 Vuoteen 1985 saakka EVL on ollut tiivistettynä suppeasti määritellyn tulokä- sitteen mukainen yritysten verolaki, jossa on ollut laaja veronminimointimahdollisuus. Vuodesta 1993 lähtien astui voimaan uusi eriytetty tuloverojärjestelmä. Kyseisen järjes- telmän myötä yritysverotuksen pyrkimyksenä oli alhainen verokanta ja lisäksi laaja vero- pohja. Myös varaus- ja poistomahdollisuudet vähenivät vuodesta 1993 lähtien.25 Ennen vuoden 2004 uudistusta voimassa on ollut laki, jonka mukaan elinkeinotulonläh- teeseen kuuluvat arvopaperit ovat olleet luovutushinnaltaan kokonaan veronalaisia ja puolestaan arvopapereiden luovutustappiot ovat olleet ilman rajoituksia vähennyskel- poisia. Kyseiset säännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1993 lähtien. Vuoteen 1986 asti elinkeinoverolain 6 §:n 1 momentin 1 kohta säänteli, että käyttöomaisuutuuteen kuuluvat arvopaperit ovat viiden vuoden omistamisen jälkeen verovapaasti luovutettavia. Puolestaan vuodesta 1986 vuoteen 1992 verovapaus oli säännelty osittaiseksi.26 Ennen vuoden 2004 lakiuudistusta elinkeinoverolaki säänteli elinkeinotulonlähteeseen kuuluvat arvopaperit veronalaisiksi luovutushinnan osalta ja luovutustappiot rajoituk- setta vähennyskelpoisiksi. Laissa tämä näkyi silloisen elinkeinoverolain 5 §:n kohdassa, jossa säädettiin luovutushinnan veronalaisuudesta. Silloisen elinkeinoverolain 8 §:n 1 ja 2 kohdat puolestaan säätivät hankintamenon vähennyskelpoiseksi. Puolestaan silloisen 22 Kukkonen & Walden, 2020, s. 21. 23 HE 172/1967 vp, s. 1‒2. 24 Kukkonen, 2007, s. 15. 25 Kukkonen & Walden, 2020, s. 21. 26 HE 92/2004 vp, s. 10. 15 elinkeinoverolain 42 §:n 2 momentti, 28 §:n 1 momentti ja 29 §:n 1 momentti säätivät tuloutus- ja vähennysajankohdista.27 Kyseinen voimassaollut laki mahdollisti myös käyttöomaisuusosakkeiden realisoitumat- tomien arvonalentumisten vähennyskelpoisuuden. Kyseinen voimassa ollut elinkei- noverolain 42 §:n 1 momentti sääti, että arvopapereiden hankintamenoista voitiin tehdä poisto, joka alensi poistamalla olevan hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi. Edellytyksenä oli, että verovelvollisen tuli osoittaa se, että käypä arvo on ollut verovuo- den päättyessä hankintamenoa, tai aiemmin tehdyillä poistoilla vähennettyä hankinta- menoa, olennaisesti pienempi. Kyseinen ennen vuotta 2004 voimassa ollut laki ei kuiten- kaan sallinut vastaavalla tavalla realisoitumattomien arvonalentumisten verotusta. Sil- loin voimassa ollut EVL 5 a §:n 4 kohdan perusteella käyttöomaisuuden hankintamenosta 42 §:n 1 momentin perusteella tehty poistoa vastaava määrä oli veronalaista tuloa niiltä osin, kuin omaisuuden käypä arvo oli verovuoden päättyessä poistamatta olevaa hankin- tamenoa olennaisesti isompi.28 Kyseinen voimassa ollut elinkeinoverolaki on sisältänyt säännöksiä myös sijoitusomai- suuteen liittyen, sekä niiden arvonmuutoksista. Lisäksi laissa on säädetty vaihto-omai- suuteen liittyen. Voimassa olleita elinkeinoverolain säännöksiä, myös käyttöomaisuu- teen liittyen, on sovellettu kaikkiin Suomessa verovelvollisiin elinkeinoharjoittajiin, joi- den kotipaikka on Suomessa tai jonka osakkeet kuuluvat Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Yhteisöihin liittyen laissa ei ole ollut erityissäännöksiä. Veronalaisuuteen ei ole kyseisessä laissa vaikuttanut se, että onko omistettu yhtiö ollut ulkomaalainen.29 27 HE 92/2004 vp, s. 10‒11. 28 HE 92/2004 vp, s. 11. 29 HE 92/2004 vp, s. 11. 16 2.2.1 Vuoden 2004 uudistus verovapaiden luovutusten osalta Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapaudesta on säädetty vuonna 2004. Tällöin valtionvarankunnan mietinnössä on mainittu, että uudistus on merkittävä Suo- men kilpailukyvyn kannalta. Tällöin valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat myös tuo- neet esille mielipiteensä siitä, että muutos tuo merkittävän aukon veropohjaan ja lisää verosuunnittelua. Lisäksi asiantuntijat ovat toisaalta esittäneet kommenttinsa myös siitä, että verovapauden seurauksena tulevat tiukemmat vähennysrajoitukset.30 Vuoden 2004 uudistus on ollut käytännössä yhteydessä myös osinkotulojen verotusratkaisujen muu- toksiin, sillä osinkojen ja luovutusvoittojen voidaan ajatella muodostavan yhtenäinen tar- kasteltava kokonaisuus suorasijoitusosakkeiden osalta31. Suorasijoitusosakkeilla tarkoi- tetaan yleensä sitä, että omistusosuus yhtiöstä on vähintään kymmenen prosenttia32. Osakkeiden luovutusvoiton verotus on vuonna 2004 muutettu samalla, kun osinkotulo- jen verotusta, sillä ne liittyvät toisiinsa. Osinkojen hyvitysjärjestelmästä luovuttiin vuo- den 2004 uudistuksen yhteydessä. Tästä syystä tarvittiin ratkaisu siihen, että miten osin- koihin liittyvä ketjuverotus saadaan poistettua. Ketjuverotus ei ole ainoastaan osinkoihin liittyvä kysymys, vaan myös yhteisöjen omistamien osakkeiden osinkotuotot ja osakkei- den tuottamien osinkojen ja osakkeiden luovutusvoittojen verotus liittyvät toisiinsa. Ar- vonnousun ja osingon voidaan katsoa muodostavan tuottokokonaisuus.33 Konsernitilanteessa tytäryhtiön ollessa erillinen verovelvollinen, tulee sen saama tulo verottavaksi tytäryhtiön tulona. Tytäryhtiön osakkeiden arvonnousun voidaan katsoa pe- rustuvan tytäryhtiön tuloihin ja odotettavissa oleviin tuloihin. Näin ollen tytäryhtiön ar- vonnousun verottaminen emoyhtiön verotuksessa aiheuttaisi kahdenkertaisen verotuk- sen. Tästä syystä moni maa olikin jo vuonna 2004 päätynyt poistamaan ketjuverotuksen. 30 VaVM 12/2004 vp, s. 6. 31 HE 92/2004 vp, s. 7. 32 Knuutinen, 2020, s. 269. 33 HE 92/2004 vp, s. 28. 17 Kuitenkin yhtenä tärkeänä syynä luovutusvoiton verovapaudelle on pidetty kansainväli- sessä verokilpailussa pärjääminen. Ennen Suomen vuoden 2004 uudistusta todella moni muu EU:n jäsenvaltio oli jo siirtynyt luovutusvoittojen verovapauteen.34 Käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden on mainittu lisäävän Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Valtiovarainkunnan mietinnössä todetaan, että kyseisen mietinnön aikaan useat maat ovat jo pitäneet käyttöomaisuusosakkeiden myyntivoittoja verovapaina.35 Hallituksen esityksessä onkin todettu, että suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioista on ollut käytössä luovutusvoittojen verovapaus, jonka on voitu ajatella olevan pääsääntö jo vuonna 2004 EU:n jäsenvaltioissa. Näin ollen Suomen kilpailukyky olisi heikompi muihin maihin verrattuna, kun kansainvälisen yrityksen miettivät sijoittautumistaan, mikäli Suomi ei tekisi muutoksia luovutusvoittojen verotukseen.36 Hallituksen esityksessä mainitaan vuoden 2004 uudistuksen taustaksi myös silloin ym- päri Eurooppaa kiristynyt verokilpailu osinkoverotuksen osalta. Verokilpailun johdosta myös luovutusvoittojen verotus on muuttunut useissa maissa.37 Luovutusvoittojen ve- rotusta ei ole kuitenkaan säädetty Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Verosopimusten määräyksetkään eivät yleensä ole rajoittaneet luovutusvoiton saajaan kohdistuvaa vero- tusoikeutta.38 Jo 2000-luvun alussa suurin osa EU:n jäsenvaltioista oli siirtynyt systeemiin, jossa verovapaita luovutuksia olivat suojasijoituksiin liittyvät luovutusvoitot ja samalla myös luovutustappiot olivat vähennyskelvottomia.39 Hallituksen esityksessä on kaavailtu, että yritykset sijoittaisivat tytäryhtiöitään omistavia holding-yhtiöitä edullisemman verokohtelun maihin, mutta verovapauden ansioista myös pääkonttoreita saatetaan siirtää eri valtioihin. Hallituksen esityksessä on myös ar- 34 HE 92/2004 vp, s. 28. 35 VaVM 12/2004 vp, s. 4‒5. 36 HE 92/2004 vp, s. 31. 37 HE 92/2004 vp, s. 7. 38 HE 92/2004 vp, s. 31. 39 HE 92/2004 vp, s. 7. 18 veltu, että poikkeavuudet eri maiden verokohteluissa saattavat vaikuttaa siten, että kan- sainväliset yritykset sijoittavat luovutusvoitot- ja tappiot niihin maihin, joissa verokohtelu on yritykselle edullisempaa. Tällöin luovutusvoittojen verotettavuus voi tuottaa enem- män fiskaalista tappiota valtiolle, kuin luovutusvoittojen verottamattomuus.40 Valiokuntamietinnön perusteluissa on kerrottu hallituksen esittävän, että käyttöomai- suusosakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa, eikä hankintameno vähennyskel- poista, kun osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia. Edellytyksenä näille on se, että ve- rovelvollinen on omistanut vähintään 10 prosenttia osakepääomasta yhtäjaksoisesti vä- hintään vuoden ajan. Omistus on saanut päättyä aikaisintaan vuosi ennen luovutusta. Näin ollen luovutettujen osakkeiden tulee siis kuulua omistettuihin osakkeihin.41 Vuoden 2004 uudistuksella on ollut suuri merkitys elinkeinoverolain verosuunnittelun osioista. Esimerkiksi konsernien kohdalla verovapaat käyttöomaisuusluovutukset saatta- vat mahdollistaa verovapaat tytäryhtiökaupat. Verovapautta ei kuitenkaan ole rajattu ai- noastaan kansainvälisille konserniyhtiöille, vaan kaikki EVL-yhtiöt voivat kyseistä sää- döstä hyödyntää. Tämä hyödyttää erityisesti suuria kansainvälisiä yrityksiä joustavissa omistusrakenteiden muutoksissa. Verovapaus ei kuitenkaan koske, esimerkiksi kiinteis- töjä tai kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden luovutuksia.42 Luovutusvoiton verovapaudesta seuraa se, että osakkeista maksettu luovutushinta ei ole vähennyskelpoinen. Näin ollen myös verotus on yhdenkertaista. Tästä johtuu kuitenkin myös se, että mikäli sijoitus onkin tappiollinen, ei tappiota ole mahdollista vähentää ve- rotuksessa. Myös liiketoiminnan yhdistämistilanteessa osakkeiden purkutappioita ei ole mahdollista vähentää verotuksessa. Näin ollen tappiotilanteessa luovutusvoiton verova- pauden aiheuttamat vähennyskelvottomuudet voivat muodostua yritykselle todella an- karaksi verotuksellisesti.43 40 HE 92/2004 vp, s. 7. 41 VaVM 12/2004 vp, s. 6. 42 Kukkonen & Walden, 2020, s. 412. 43 Kukkonen, 2007, s. 21. 19 Luovutusvoiton verovapauden taustalla on ollut myös ketjuverotuksen estäminen, eri- tyisesti osakeyhtiöiden välillä. Ketjuverotusta tapahtuu yritysten siirtäessä osinkoja yh- tiön sisällä, mikäli yhteisölle jo kertaalleen voittona verotettua tuloa jaetaan yhteisö- muotoiselle osakkaalle ja tätä tuloa verotetaan. Tämä ongelma kuitenkin ratkaistiin en- nen vuoden 2004 uudistusta vanhalla hyvitysjärjestelmällä. Vuoden 2004 uudistuksen jälkeen tuli miettiä, miten hyvitysjärjestelmä korvattaisiin ja miten ketjuverotus poistet- taisiin. Vuoden 2004 uudistus osakeluovutusten verovapausjärjestelmästä mahdollistaa myös joustavammat muutokset yritysten omistusrakenteissa. Rakennejärjestelyistä ei ai- heudu verotettavaa arvonnousua, eikä verotus näin ollen hankaloita liiketoiminnan tar- vitsemia muutoksia.44 Vuoden 2004 uudistuksella on myös ollut kääntöpuolena voimistuva verosuunnittelu. Yhteisöjen verosuunnittelussa on sovellettu 2004 vuoden uudistuksessa rinnakkain kahta erillistä verotusperiaatetta. Sovellettavana on ollut täysi verovapaus ja täysi verol- lisuus. Järjestelmän kautta välillisen ja välittömän omistuksen tilanteet ovat olleet epä- neutraaleja. Pääsääntönä on kuitenkin voitu pitää sitä, että mikäli omistajayrittäjä on omistanut itse osakeyhtiön osakkeet, on luovutus verollista. Mikäli kuitenkin osakkeet ovat konsernin EVL-yhtiön omistuksessa, on luovutus pääsääntöisesti verovapaata. Näin ollen omistaja on saanut siirtää verovapaasti luovutusvoiton itselleen.45 2.2.2 Tulolähdejaon poistuminen vuonna 2020 Vuonna 2020 lakia elinkeinotulon verottamisesta uudistettiin. Kyseisellä uudistuksella oli vaikutusta myös käyttöomaisuusosakkeiden verovapaaseen luovutukseen. Uudistuk- sessa sisällytettiin lakiin uusi omaisuuden laji, muu omaisuus46. Kyseinen uudistus näkyy 44 Kukkonen, 2007, s. 143‒144. 45 Kukkonen & Walden, 2020, s. 412. 46 HE 257/2018 vp, s. 1. 20 elinkeinoverolaissa muun muassa EVL 12 a §:ssä. Kyseinen pykälä määrää muun omai- suuden omaisuuslajista: ”Muuta omaisuutta ovat 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhtei- sön toimintaan kuuluvat varat, joita ei ole luettava elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen.” Hallituksen esityksen 257/2018 vp mukaan muun omaisuuden omaisuuslajin määrittely lakiin elinkeinotulon verotuksesta on ollut tarpeen, esimerkiksi perusteettomien etujen estämiseksi. Hallituksen esityksessä on mainittu esimerkkinä tilanne, jossa ilman muun omaisuuden omaisuuslajia erilaiset osakesijoitukset luettaisiin käyttöomaisuuteen myös silloin, kun ne eivät kuulu yhteisön varsinaiseen liiketoimintaan. Tätä kautta yhtiöiden kautta tehtävät osakesijoitukset pääsisivät käyttöomaisuusosakkeiden verovapaiden luo- vutusvoittojen piiriin. Kyseinen menettely olisi ristiriidassa vuoden 2004 lain uudistuksen kanssa, jossa käyttöomaisuusosakkeiden verovapautta ei oltu ajateltu esimerkiksi hol- dingyhtiöiden hyödynnettäväksi.47 Vuoden 2020 uudistus on siis tehnyt selkeämmäksi lajittelun siitä, mikä on käyttöomaisuutta, kun muulle omaisuudelle on saatu oma omai- suuslajinsa. Hallituksen esityksen mukaan muun omaisuuden omaisuuslajiin kuuluisivat sellaiset hyödykkeet, joita ei ole käytetty yhteisön tulonhankkimistoiminnassa. Esimerkiksi siis osakkaan yksityiskäytössä ilman käypää vastiketta oleva hyödyke. Muuhun omaisuuteen on ajateltu lukeutuvan siis sellainen omaisuus, joka ei palvele yhteisön tulonhankkimis- toimintaa. Sijoitustarkoituksessa omistetut kiinteistöt kuuluisivat myös muuhun omai- suuteen. Näin ollen sijoitustarkoituksessa omistetut kiinteistöt eivät jatkossakaan ole elinkeinotoiminnan käyttöomaisuutta. Muun omaisuuden käsite mahdollistaa sen, että omaisuuserien luovutuksista johtuvat tappiot ovat vähennyskelpoisia ja toisaalta myös voitot verotettavaa tuloa.48 47 HE 257/2018 vp, s. 23. 48 HE 257/2018 vp, s. 23‒24. 21 Hallituksen esitys 257/2018 vp on käsitellyt myös sitä, että miten tulolähdejaon muuttu- minen vaikuttaisi. Esityksessä on mainittu, että tulolähteiden yhdistäminen ja uusi muun omaisuuden omaisuuslaji eivät vaikuttaisi vakiintuneisiin tulkintoihin omaisuuslajien si- sällöstä. Esityksessä on mainittu myös käyttöomaisuuden sisällön pysyvän jatkossa sa- mana. Hallituksen esitys on ottanut kantaa myös siihen, että käyttöomaisuusosakkeen käsite säilyisi ennallaan ja myös aikaisempi oikeuskäytäntö olisi edelleen sovellettavissa, kun ratkaistavana on kysymys siitä, että kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen. Myös verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutuksista syntyvät voitot ja tappiot kohdel- taisiin jatkossakin verotuksellisesti samalla tavalla.49 2.3 Lainsäätäjän tarkoitus EVL 6b §:n mukaan luovutettavien osakkeiden luovutushinnasta veronalaista tuloa on luovutushinnan ja poistamattoman hankintamenon erotus, mikäli se johtuu EVL 42 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hankintamenosta tehdystä poistosta, tai hankintamenosta tehdystä varauksesta, tai EVL 8 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoitetusta avustuksesta. Luovutushinnasta täytyy maksaa veroa myös tilanteessa, jossa osakkeita on aiemmin luovutettu konserniyhtiöiltä toiselle, ja tästä on syntynyt vähennyskelpoista luottotap- piota. Mikäli verovelvollinen ei ole omistanut osakkeita yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan, kun vähennyskelpoista luovutustappiota lasketaan, vähennetään verovelvollisen luovutetulta yhtiötä osakkeiden omistusaikana saatu osinko, tai konserniavustus tai muu näihin verrattava erä, josta on aiheutunut vähentymistä yhtiön varallisuuteen. Luovutus ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen, mikäli luovutuksen kohteen yhtiö on muussa maassa kuin Suomessa, eikä yhtiöön ole sovellettavissa Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitsevien emo- ja tytäryhtiöihin sovellettava yhteisestä verotusjär- jestelmästä annettu direktiivin 2 artikla. 49 HE 257/2018 vp, s. 25. 22 Säädettäessä lakia luovutusvoiton verovapauden osalta, on hallituksen esityksessä käsi- telty myös sitä, että miten verojärjestelmä pysyisi symmetrisenä, huolimatta luovutus- voittojen verovapaudesta. Jotta verojärjestelmä pysyisi symmetrisinä vapauttaessa luo- vutusvoitot verovapaudesta, tulisi myös luovutustappiot ja niihin rinnastettavat erät sää- tää vähennyskelvottomiksi. Täydellinen verovapausjärjestelmän symmetrisyys on haas- tavaa, mutta välttämätöntä. Luovutusvoittojen verovapaus kannustaa verovelvollista realisoimaan tulonsa mahdollisimman suurilta osin verovapaana. Puolestaan luovutus- tappioden vähennyskelvottomuus kannustaa järjestelmään tappiot jossain toisessa muodossa hyödynnettäväksi. Tästä syystä kyseisiä verosuunnittelumahdollisuuksia on pyritty torjumaan sulkusäännöksillä jo lain suunnitteluvaiheessa.50 Luovutustapahtumana pidetään osakkeiden omistusoikeuden luovutusta, esimerkiksi osakkeiden kauppa tai vaihto. Luovutus voi tapahtua myös, kun osakeyhtiö hankkii tai lunastaa omia osakkeitaan tai luovuttaa osakkeita osinkona. EVL 6 b §:n mukainen luo- vutusvoitto voi syntyä lisäksi myös osakeyhtiön pääoman alentamisen yhteydessä. Li- säksi osakkeiden luovutukseksi katsotaan myös osakeyhtiön purkautuminen.51 Vastaavasti kyseisten osakkeiden luovutustappiot eivät ole kyseisille yhtiöille vähennys- kelpoisia. Myös realisoitumattomien arvonalentumisten perusteella tehtävät verovähen- nykset eivät ole mahdollisia kyseisistä osakkeista yhtiöille. Hallituksen esitys myös eh- dotti tyypillisten verosuunnitelumahdollisuuksien torjumista erityssäännöksillä. Esityk- sessä on mainittu, että voittojen verovapautta ja tappioiden vähennyskelvottomuutta on mahdollista turvata soveltamalla keinotekoisiin järjestelyihin verotusmenettelyssä anne- tun lain (1558/1995, VML) 28 §:n veron kiertämistä koskevaa säännöstä.52 VML 28 § tarkoituksena on turvata lain tarkoitusta ja pyrkiä torjumaan esimerkiksi hinnoittelupoik- keamilla tavoitellut veroedut. Verojärjestelmän voidaan ajatella olevan uudistuksen jäl- keen oikeudenmukaisempi pienempiä vain Suomessa toimivia yrityksiä kohtaan, kun 50 HE 92/2004 vp, s. 31. 51 Verohallinto, 2023, kohta 2.3. 52 HE 92/2004 vp, s. 31. 23 niillä on yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää luovutusvoittojen verovapautta, kuin kan- sainvälisilläkin yrityksillä.53 Luovutusvoiton verovapaus on jo hallituksen esityksessä tarkoitettu rajattavaksi käyttö- omaisuusosakkeisiin. Hallituksen esityksessä luovutusvoiton verovapaus on rajattu tilan- teisiin, joissa kyse on pitkäaikaisesta, omistajayhtiön liiketoimintaan liittyvästä osake- omistuksesta. Lyhytaikaisista sijoituksista saadut voitot on rajattu verovapauden ulko- puolelle.54 2004 vuoden uudistuksen jälkeen muut kuin käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot olivat kuitenkin edelleen veronalaisia ja niiden luovutustap- piot sekä arvonalenemiset vähennyskelpoisia. Rahoitusomaisuutta ei otettu verovapau- den piiriin, sillä kyseisissä omistuksissa kyseessä on yleensä nimenomaan lyhytaikaisista omistuksista.55 EVL 12 §:ssä määritellään käyttöomaisuusosake. Muita EVL:n omaisuuslajien osakkeita ovat sijoitusomaisuus, vaihto-omaisuus ja rahoitusomaisuus. EVL 53 §:ssä säädetään siitä, milloin omaisuus kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. EVL 53 §:n mukaan kiinteistöt, joita käytetään ainoastaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa välittö- mästi tai välillisesti edistävästi, kuuluvat kiinteistöt tällöin elinkeinotoiminnan tuloläh- teeseen. Esimerkiksi henkilökunnan sosiaalitarkoituksiin käytettävä kiinteistö. Lisäksi muutkin hyödykkeet ja kiinteistöt, joita käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elin- keinotoiminnassa, kuuluvat elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Hallituksen esityksessä on todettu, että luovutusvoittojen verovapaus tulisi rajata aino- astaan osakeomistuksiin, jotka liittyvät yhtiön liiketoimintaan. Tällä tarkoitetaan siis käyt- töomaisuusosakkeita. Hallituksen esityksessä on kerrottu, että käyttöomaisuusosakkeen kriteerinä pidetään sitä, että hyödyke palvelee käyttöarvollaan verovelvollisen elin- keinotoimintaa. Esimerkiksi osake, jonka omistuksen avulla yritys helpottaa tarvittavien 53 HE 92/2004 vp, s. 31. 54 HE 92/2004 vp, s. 31. 55 HE 92/2004 vp, s. 32. 24 tuotannontekijöiden hankkimista, on käyttöomaisuusosake. Useimmiten käyttöomai- suusosake on tytäryhtiön tai omistusyhteisöyrityksen osake. Käyttöomaisuuteen saate- taan lukea myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Esimerkiksi läheisellä alalla toimivan yrityksen osakkeet. Pääsääntöisesti käyttöomaisuusosakkeet on hankittu omis- tettavaksi pitkäaikaisesti ja omistuksen ensisijainen tarkoitus ei ole osinkotuotto tai ly- hyen ajanjakson arvonnousu.56 Hallituksen esityksessä on määritelty käyttöomaisuusosakkeen verovapaan luovutuksen osakkeiden omistusosuutta- ja aikaa. Omistusosuudessa on määritelty kymmenen pro- sentin rajasta. Lisäksi omistusrajan osuutta esitetään katsottavaksi aina verovelvolliskoh- taiseksi, ei konsernikohtaisesti tarkasteltavaksi. Hallituksen esityksessä on kuitenkin myös esitetty minimiaikaa omistukselle, jotta voidaan estää lyhytaikaisista omistuksista aiheutuva verovapaus, sekä osakkeenomistajien eriarvoinen verokohtelu.57 Hallituksen esityksessä esitetään verovapautta sellaisiin osakkeisiin, jotka muiden kritee- reiden lisäksi, ovat olleet verovelvollisen omistuksessa välittömästi ennen luovutusta, yhtäjaksoisesti, vähintään yhden vuoden ajan. Lisäksi ehtona on vähintään kymmenen prosentin omistusosuus kyseisen vuoden aikana. Luovutettavien osakkeiden tulee kuu- lua yhden vuoden aikana omistettuun kymmeneen prosenttiin.58 Verohallinnon ohjeis- tuksessa on määritelty omistuksesta, osakkeiden äänivallalla ei ole merkitystä, vaan ai- noastaan yhtiön omistuksella osakepääomasta. Mikäli 10 % omistusosuus ja muut kri- teerit täyttyvät, ei osakkeita kuitenkaan ole pakko myydä kerralla.59 Omistusosuuden ol- lessa esimerkiksi 20 %, voi yritys myydä ensin verovapaasti 5 %, jonka jälkeen toiset 5 %. Kaikkea ei siis tarvitse myydä kerralla, jotta verovapautta voi käyttää. Niskakangas käsittelee artikkelissaan muun muassa sitä, että mistä syystä vuoden 2004 uudistusta on lähdetty tekemään. Niskakankaan mukaan lainsäätäjällä on ollut paineita, 56 HE 92/2004 vp, s. 32. 57 HE 92/2004 vp, s. 33. 58 HE 92/2004 vp, s. 33. 59 Verohallinto, 2023, kohta 5.1. 25 jotta se saisi tehtyä kunnollisia ja tehokkaita rajoitteita, jotta veropohja ei kuitenkaan tarpeettomasti reikiintyisi. Niskakangas kuitenkin ajattelee verosystemaattiset syyt ja neutraalisuusnäkökulman esteenä sille, että käyttöomaisuusosakkeen verovapautta ei ole annettu ainoastaan kriittisessä verokilpailutilanteessa oleville yrityksille. Tästä syystä hallituksella ei ole ollut mahdollisuutta säätää lakia koskemaan esimerkiksi ainoastaan suuria konserneja.60 EVL 6 § ja 6 b §:ien säännösten voidaan ajatella olevan muihin EU-valtioihin verratessa suhteellisen tiukat. Säännökset ovat yksityiskohtaisia mutta toisaalta niissä on myös yleispiirteisiä elementtejä. Lainsäätäjän voidaankin katsoa käyttäneen tarkkaa harkin- taansa muotoillessaan säännöksiä.61 60 Niskakangas, 2007, s. 9. 61 Keskitalo & Wisa, 2012, s. 358. 26 3 Käyttöomaisuusosakkeen verovapauden edellytykset 3.1 Yleisesti kriteereistä Laki elinkeinotulon verottamisesta säätää käyttöomaisuusosakkeiden verovapauden edellytyksistä. EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veronalaista tuloa eivät ole ”muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osak- keiden luovutushinnat siten kuin 6 b §:ssä säädetään.” EVL 6 b § pykälä puolestaan sisäl- tää määritelmät sille, minkä ehtojen tulee täyttyä, jotta osakkeet voi luovuttaa verova- paasti. Osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, mikäli verovelvollinen on omistanut ne vähintään vuoden ajan ja kyseinen omistus saa olla päättynyt enintään vuosi ennen luo- vutusta. Osakkeista tulee omistaa vähintään 10 prosenttia ja luovutettavien osakkeiden tulee kuulua kyseiseen omistukseen. Luovutuksen kohteena oleva yhtiö ei voi olla kiin- teistö- tai asunto-osakeyhtiö, tai osakeyhtiö, jonka toiminta on tosiasiallisesti pääasialli- sesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Luovutuksen kohteena olevan yhtiön tulee olla kotimainen, tai yhtiö, jota on tarkoitettu Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsen- valtioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestel- mästä antaman direktiivin 2 artiklassa. Luovutuksen kohteena oleva yhtiö voi myös olla sellainen, jonka asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämisen sopimus ja tätä sopimusta sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon. Hallituksen esityksessä on käyttöomaisuuden luovutusvoittojen verovapautta säädettä- essä todettu, että luovutusvoitot säädettäisiin verovapaiksi osakeyhtiöiden, osuuskun- tien, säästöpankkien ja keskinäisten vakuutusyhtiöiden verotuksessa62. Verohallinon oh- jeistuksessa on mainittu, että luovutusvoiton verovapaus koskee ulkomaisia yhteisöjä. Ehtona on kuitenkin, että ulkomaisen yhteisön luovuttamat käyttöomaisuusosakkeet kuuluvat Suomessa olevan kiinteän toimipaikan varallisuuteen.63 62 HE 92/2004 vp, s. 31. 63 Verohallinto, 2023, kohta 2.2. 27 EVL 6b §:n mukaan luovutuksen kohteena olevien osakkeiden edellytyksiksi voidaan kat- soa seuraavat: osakkeiden tulee kuulua luovuttavan osapuolen elinkeinotoiminnassa käyttöomaisuuteen, yhtiön tulee olla kotimainen, tai emotytäryhtiödirektiivin 2 artiklan mukainen, tai yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä tulee olla verosopimus, jota sovelle- taan yhtiön jakamassa osingossa. Lisäksi luovuttavan yhteisön tulee olla omistanut osak- keista vähintään 10 % osuus yhtiön osakepääomasta ja luovutettavien osakkeiden tulee lukeutua näihin osakkeisiin. Osakkeiden omistusaika voi olla päättynyt enintään vuosi ennen luovutusta. Osakkeet eivät myöskään saa olla kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita, tai sellaisia osakeyhtiön osakkeita, jonka toiminta on pääsääntöisesti kiinteis- töiden omistamista tai hallitsemista. Mikäli kaikki edellytykset eivät täyty, on osakkeiden luovutushinta kokonaisuudessaan veronalainen64. EVL 6b §:n osakemyynnin verovapaus koskee pitkäaikaisia osakkeita, jotka liittyvät luovuttavan yhtiön liiketoimintaan. Osuus- kuntien osuuksia ei luota tällaisiin osakkeisiin, eli niiden luovutus ei ole verovapaata. Kukkonen ja Walden jakavat kirjassaan verovapaan osakeluovutuksen edellytykset seit- semään eri tasoon. Ylemmän tason kriteereiksi voidaan luokitella myyjän yhtiömuoto. Verovapaus on vain yhtiömuotoisilla luovuttajilla. Toisena ylemmän tason kriteerinä voi- daan pitää myyjäyhteisöön sovellettavaa verolakia. Käytännössä siis verovapaus koskee ainoastaan EVL-yhteisöjä, jotka eivät siis ole pääomasijoittajia. Kolmantena ylemmän ta- son kriteerinä voidaan pitää tulolähdettä, eli verovapaata osakeluovutusta sovelletaan ainoastaan EVL-tulolähteeseen. Neljäntenä ylemmän tason kriteerinä pidetään omai- suuslajia, eli verovapaa osakeluovutus koskee ainoastaan käyttöomaisuusosakkeita. Vii- dentenä ylemmän tason kriteerinä voidaan pitää osakeluovutuksen osuutta kokonaisjär- jestelyyn. Osakeluovutuksen tarkoituksena ei siis saa olla veronkierto EVL:n tarkoitta- mana.65 64 Kukkonen & Walden, 2020, s. 420. 65 Kukkonen & Walden, 2020, s. 413. 28 Erityisen tason kriteerinä voidaan pitää myynnin kohdetta, eli myytävien osakkeiden tu- lee olla muuta kuin kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotta osakeluovutus on verovapaa. Toisena erityisen tason kriteerinä voidaan pitää omistusosuutta- ja aikaa. Osakkeiden täytyy olla omistettuna vähintään yhden vuoden ajan ja myyntihetkellä tulee myydä vähintään 10 prosenttia.66 Tapauksessa KHO 2005:74 on käsitelty käyttöomaisuusosakkeen luovutusta pääomasi- joitustoiminnan ja välillisen omistamisen kautta. A Oy:n osakekannasta noin 80 prosenttia omisti kaksi pääomasijoitusrahastoa. A Oy, joka oli konsernin emoyhtiö, omisti suoraan tai välillisesti useita samalla toimialalla toimivia yhtiöitä. A Oy ja sanotut yhtiöt muodostivat A -konsernin. A Oy ei harjoittanut aktiivista liiketoimintaa, eikä sen palveluksessa ollut henkilökuntaa. A Oy:n osakkeenomistajien kes- ken oli solmittu osakassopimus, jonka mukaan A Oy:n sijoitusten muodostama koko- naisuus realisoidaan viiden vuoden kuluessa sijoitusten tekemisestä. A Oy:n katsottiin har- joittavan pääomasijoitustoimintaa elinkeinotoiminnan verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kun A Oy luovuttaa tytäryhtiöidensä osakkeet, sen osakkeista saamat luovutushinnat olivat veronalaista elinkeinotuloa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2005 ja 2006. Korkein hallinto-oikeus on perustellut ratkaisua keskusverolautakunnan päätöksen pe- rusteluine ja sovellettuine säännöksineen. Keskusverolautakunta on perustellut päätös- tään muun muassa sillä, että hallituksen esityksessä käyttöomaisuusosakkeiden verova- pauden ulottumattomuus pääomasijoitustoimintaan on perusteltu seuraavasti. Käyttö- omaisuusosakkeiden verovapaussäännösten tarkoitus ei ole vapauttaa verosta tietyn toi- mialan yritystoimintatuloja, vaan helpottaa ensisijaisesti yritysrakenteiden muutoksia. Lisäksi keskusverolautakunta perustelee ratkaisuaan sillä, että pääomasijoitustoimin- nassa on ominaista, että osakkeita ei hankita pysyvää käyttöä varten, vaan jo alun pitäen osakkeet on tarkoitus myydä tietyn ajanjakson jälkeen. Edellä kerrotussa tapauksessa on arvioitu yrityksen ja sen tekemien sijoitusten luonnetta. Yrityksen ollessa selvästi päätoiminen sijoitusyritys, ja lisäksi sen osakkaiden tekemä so- pimus osakkeiden myynnistä viiden vuoden kuluessa, osoittaa osakkeiden luonteen ole- van sijoitusta varten. Lisäksi A Oy:llä ei ollut liiketoimintaa tai henkilökuntaa, joka tuki 66 Kukkonen & Walden, 2020, s. 413. 29 myös sitä tosiasiaa, että yritys toimi täysin puhtaasti sijoitusmielessä, eivätkä osakkeet olleet käyttöomaisuutta. Näin ollen osakkeet eivät voi olla käyttöomaisuutta ja käyttö- omaisuusosakkeiden verovapaan luovutuksen piirissä. Pääomasijoitustarkoituksessa ostetuista osakkeista ostajan on aina tarkoitus irtaantua tietyn ajanjakson kuluttua. Yleensä omistava yritys ei välttämättä hyödy omistetuista osakkeista ennen niiden myyntiä. Tuottoa osakkeista saadaan siis vasta myyntihetkellä. Ei siis ole tarkoituksenmukaista, että tällainen liiketoiminta jätettäisiin kokonaan verot- tamatta, mikäli osakkeet luettaisiin käyttöomaisuusosakkeiksi. Pääomasijoitustoimintaa varten perustetut yhtiöt onkin perustettu nimenomaan tätä tarkoitusta varten, eikä niillä yleensä ole mitään muuta elinkeinotoimintaa. Pääomasijoitustoiminnan kriteereiksi lue- taan yleensä esimerkiksi sijoituksen tilapäisyys (noin 3-5 vuotta) ja sijoituksen passiivi- suus.67 Helsingin hallinto-oikeudessa on 8.10.2010 ratkaisussa HAO 10/1509/3 käsitelty käyttö- omaisuusosakkeiden luovutusta. Tapauksessa oli kyse C Oy:stä, joka oli konsernin emo- yhtiö. Yhtiön päätoimialana oli pääomarahastojen hallinnointi, joka tapahtui suurim- maksi osaksi tytär- ja osakkuusyhtiöiden kautta. Tytäryhtiöt puolestaan hallinnoivat hen- kilöyhtiömuodossa olevia pääoma- ja kiinteistösijoitusrahastoja muun ohella toimimalla lisäksi niiden vastuunalaisena yhtiömiehenä. C Oyj:n tuotot koostuivat suurilta osin tu- loista, jotka tulivat tytär- ja osakkuusyhtiöiden pääomasijoitustoiminnasta. Nämä tulot siirrettiin konserniavustuksella, osingonjaolla ja korkotuotolla C Oyj:lle. C Oyj sijoitti myös itse tytäryhtiöiden hallinnoimiin 2001 jälkeen perustettuihin pääomarahastoihin. C Oyj toimi näissä rahastoyhtiöiden äänettömänä yhtiömiehenä. Näin ollen C Oyj:tä oli pidettävä yhtiönä, johon ei voitu soveltaa EVL 6 b §:n säännöstä käyttöomaisuusosakkei- den myynnin verovapaasta luovutuksesta. Näin ollen myös yhtiön ulkomaisen kumppa- nuusyhtiön osakkeista saatu luovutusvoitto ei ollut verovapaa, vaikka kyseessä ei ollut suoraan pääomasijoitustarkoitukseen tarkoitettujen osakkeiden myymisestä. 67 Kukkonen & Walden, 2011, s. 164‒165. 30 Tapausta on käsitelty myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa 19.12.2013, taltionumero 588. Päätöksen lopputulosta ei muutettu. Tapauksessa saadaan esimerkki käyttöomai- suusosakkeiden verovapaiden luovutusten yleisistä edellytyksistä, eli siitä, että voi- daanko osakkeiden ajatella täyttävän käyttöomaisuusosakkeen kriteerit. Tässä tapauk- sessa yhtiön päätoimena oli pääomarahastojen hallinta. Mikäli yhtiön toimialana on pää- omarahastojen hallinta, on hyvin hankala ajatella yrityksellä olevan myös käyttöomai- suusosakkeita. Hallinto-oikeuden tapauksesta on kuitenkin tulkittavissa, että mikäli kon- serni olisi harjoittanut jotain toista toimialaa, jolloin sillä olisi voinut olla käyttöomaisuus- osakkeita, olisi yhtiön ulkomaisen kumppanuusyhtiön osakkeista saama luovutusvoitto ollut verovapaata. Tässä tapauksessa luovutusvoitto ei kuitenkaan ollut verovapaata, koska C Oyj:tä pidettiin yhtiönä, johon ei voitu soveltaa EVL 6b §:n säännöksiä käyttö- omaisuusosakkeen verovapaasta luovutuksesta. Ratkaisuun on siis varmasti vaikuttanut se, että yhtiön päätoimialana on ollut pääoma- rahastojen hallinnointi, joka on tapahtunut tytär- ja osakkuusyhtiöiden kautta. Lisäksi C Oy:n tuotot ovat koostuneet tuloista, jotka ovat olleet tytär- ja osakkuusyhtiöiden pää- omasijoitustoiminnan tuottoja. Näin ollen on ollut hyvin haastava etsiä tapauksesta sel- laisia seikkoja, jotka olisivat puoltaneet luovutettujen osakkeiden käyttöomaisuusluon- netta. Yrityksen toimiessa pääomasijoitusyhtiönä, on osakkeet helppo katsoa nimen- omaan sijoitusmielessä hankituiksi osakkeiksi, eikä käyttöomaisuusosakkeiksi. 3.2 Yhtiön sijainti EVL 6 b § säätää yhtiön sijainnista seuraavaa: luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen yhtiö, jota tarkoi- tetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja ty- täryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktii- vin 2 artiklassa, taikka yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voi- massa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelle- taan yhtiön jakamaan osinkoon. 31 Jotta käyttöomaisuusosake voidaan luovuttaa verovapaasti, tulee muiden ehtojen lisäksi luovuttajan täyttää seuraavat ehdot. Luovuttajan täytyy olla osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki tai keskinainen vakuutusyhtiö. Mikäli vastaavat kriteerit täyttää ulkomaa- lainen yhtiö, jolla on Suomessa kiinteä toimipaikka, jonka kiinteään toimipaikkaan osak- keet kuuluvat, myös se täyttää edellytykset luovuttajalle. Lisäksi luovuttaja ei saa harjoit- taa pääomasijoitustoimintaa. Sillä, onko luovuttava yhtiö julkisesti noteerattu vai notee- raamaton, ei ole merkitystä luovuttavan yhtiön kannalta. Myös konsernin sisäiset kaupat voivat olla käyttöomaisuusosakkeiden osalta verovapaita muiden kriteereiden täytty- essä.68 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2007:30 on muun ohella käsitelty käyt- töomaisuusosakkeen verovapaata luovutusta yrityksen kiinteän toimipaikan vaihtuessa. Asiassa on haettu keskusverolautakunnalta päätöstä, jonka jälkeen veroasiamies on ha- kenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta päätöksen muuttamista. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt veroasiamiehen valituksen ja pitänyt voimassa keskusverolautakunnan pää- töksen perusteluineen. Ratkaisu KHO 2007:30 on ollut seuraavanlainen: Suomessa rekisteröity eurooppayhtiö E SE harkitsi sääntömääräisen kotipaikkansa siirtä- mistä Suomesta Luxemburgiin Euroopan unionin neuvoston asetuksen N:o 2157/2001 8 artiklan mukaisesti. Ennakkoratkaisuna vuosilta 2006 ja 2007 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten lau- suttiin seuraavaa. Jos E SE:lle kuuluvien ulkomaisten tytär- ja osakkuusyhtiöiden käyttöomaisuusosakkeet lakkaavat E SE:n kotipaikan siirtymisen johdosta kuulumasta E SE:n Suomessa olevaan kiin- teään toimipaikkaan EVL 52 e §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, osakkeiden kohdis- tamiseen Suomessa olevan kiinteän toimipaikan ulkopuolelle sovelletaan EVL 6 ja 6 b §:n säännöksiä edellyttäen, että niiden yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät, ja näiden osakkeiden hankinta-ajankohtana pidetään hetkeä, jolloin E SE on ne hankkinut. E SE voi vähentää verotettavasta tulostaan tytäryhtiölleen D Oy:lle antamansa konser- niavustuksen sinä verovuonna, jolloin sääntömääräisen kotipaikan rekisteröiminen tapah- tuu, siltä osin kuin on kyse Suomeen rekisteröidyn yhtiön verotettavasta tulosta ja siltä osin kuin on kyse Suomeen muodostuvan kiinteän toimipaikan tulosta, korkeintaan mää- rään, joka ei ylitä Suomeen rekisteröidyn E SE:n ja myöhemmin Luxemburgiin rekisteröidyn E SE:n Suomeen muodostuvan kiinteän toimipaikan yhteenlaskettua elinkeinotoiminnan tulosta ennen konserniavustuksen vähentämistä. 68 Immonen, 2018, s. 89. 32 E SE:n Suomessa olevan kiinteän toimipaikan tuloverotuksessa sovelletaan Suomen ja Kii- nan välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen e-kohdassa tarkoitettua periaatetta, kun E SE saa Kiinasta rojaltituloa, josta Kiina perii lähdeveroa, ja kyseinen tulo kohdistuu E SE:n Suomessa olevaan kiinteään toi- mipaikkaan. Tapauksessa käy ilmi se, että yrityksen kiinteän toimipaikan muuttuessa, sovelletaan ve- rotusta kuitenkin tässä tapauksessa käyttöomaisuusosakkeen osalta. Oikeuskäytäntöä rajat ylittävistä tapauksista ei ole kovinkaan paljoa.69 Yhtiö saa luovuttaa käyttöomai- suusosakkeitaan verovapaasti edellytysten täyttyessä ja hankinta-ajankohdaksi katso- taan hetki, kun E SE on osakkeet hankkinut, eikä esimerkiksi kotipaikan siirron ajankohtaa. Tämä on verovelvolliselle edullinen ratkaisu. Korkein hallinto-oikeus on päätynyt pitä- mään voimassa keskusverolautakunnan ratkaisun perusteluineen. Edellä esitetty tapaus on päädytty ratkaisemaan kyseisellä tavalla varmasti siitä syystä, että esimerkiksi tuloverolain (30.12.1992/1535, TVL) 8 a §:n 1 momentin mukaan kysei- sen lain osakeyhtiöitä koskevia säännöksiä tulee soveltaa myös eurooppayhtiöihin. Sii- hen, että ratkaisu on päädytty ratkaisemaan juurikin kyseisellä tavalla on varmasti vai- kuttanut muun muassa ne seikat, että ulkomaalaisten tytär- ja osakkuusyhtiöiden käyt- töomaisuusosakkeiden lakatessa kuulumasta kotipaikan siirtämisen jälkeen Suomen kiinteään toimipaikkaan, tulee kiinteässä verotuksessa soveltaa EVL 52 e §:n 2 momentin periaatteita omaisuuden luovutukseen liittyen. Tästä johtuu se, että käyttöomaisuus- osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa kiinteälle toimipaikalle ja tätä kautta myös osakkeiden hankintameno ei ole vähennyskelpoista menoa, mikäli osakkeet täyt- tävät EVL 6 b §:n verovapaan luovutuksen ehdot.70 Yrityksen kannalta myönteiseen ratkaisuun on vaikuttanut varmasti myös se tosiseikka, että vaikka yhtiön kotipaikka siirtyykin Luxemburgiin, ei kyseinen seikka vaikuta yhtiön identiteetin muutokseen ja näin ollen yhtiöiden osakkeiden omistajakaan ei vaihdu. Tästä syystä osakkeiden hankinta ajankohdaksi on katsottu se ajankohta, jolloin yhtiö on 69 Holkeri, 2021, s. 470. 70 KHO 2007:30. 33 alun perinkin hankkinut kyseiset osakkeet. Lisäksi EVL 52 g §:n 2 momentin mukaisesti, kun eurooppayhtiön sääntömääräinen kotipaikka siirtyy Suomesta toiseen jäsenvaltioon, verotuksessa vähentämättä olleet esimerkiksi hankintamenot voidaan vähentää niiltä osin, kuin ne on tosiasiassa jäävät liittymään Suomeen muodostuvaan kiinteään toimi- paikkaan, samalla tavalla, kuin ne olisivat vähennetty, mikäli kotipaikkaa ei olisi siirretty.71 Näiden seikkojen valossa keskusverolautakunnan ratkaisu on hyvinkin järkevä ja perus- teltu. Myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistessa asian keskusverolautakunnan kanssa samoilla perusteilla, on selvää, että ratkaistussa asiassa ei ole ollut hirveästi epä- selvyyksiä tai tulkinnanvaraisuuksia. Keskusverolautakunnan ratkaisussa 2010/24 käsitellään kiinteistöyhtiöitä omistavaa hol- dingyhtiöitä ja lisäksi käyttöomaisuusosakkeen verovapaata luovutusta. Tapauksessa on kyse siitä, että A Oy omisti X Corp.:n. X:n kotipaikka oli Brittiläisillä Neitsytsaarilla. X:ää oli verotettu A Oy:n väliyhteisönä. X aikoi myydä kyproslaiset omistamansa osakkeet yh- tiöistä B Ltd, C Ltd ja D Ltd.72 X:ään sovellettiin EVL:n säännöksiä määriteltäessä tuloa, joka katsottaisiin A Oy:n vero- tuksessa väliyhteisölain mukaiseksi osuudeksi ulkomaisen väliyhteisön tuloon. X:n luo- vuttaessa kyproslaiset osakkeet, sovellettiin siihen EVL 6b §:n säännöksiä. Näin ollen osakkeiden luovutus voitiin katsoa A Oy:n väliyhteisötuloa tarkasteltaessa EVL 6 §:n 1 momentin ja 6 b §:n mukaiseksi verovapaaksi luovutukseksi, mikäli lainkohtien edelly- tykset muutoin täyttyivät.73 D Ltd:n ollessa holdingyhtiö, jonka omistuksessa oli kahdeksan kiinteistöyhtiöitä ja ei muuta toimintaa, ei D Ltd:tä voitu pitää EVL 6b §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisena osakeyhtiönä. Näin ollen D Ltd:n osakkeita ei voitu katsoa verovapaaksi luovutukseksi A 71 KHO 2007:30. 72 KVL 2010/24. 73 KVL 2010/24. 34 Oy:n väliyhteisötulossa. KHO ei ole muuttanut keskusverolautakunnan ratkaisua 23.2.2011 tuomiossaan 450.74 Tapauksessa on siis tulkittu säännöksiä niin, että suomalainen yhtiö voi myös hyödyntää käyttöomaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta väliyhteisötulossa. Verovapauden hyödyntäminen riippuu toki siitä, että täyttääkö yhtiö muut käyttöomaisuusosakkeen ve- rovapaan luovutuksen kriteerit, ja myös osakkeiden tulee olla säädösten mukaiset. Ta- pauksessa on päädytty kyseiseen ratkaisuun, sillä X:ään on sovellettu EVL:n mukaisia säännöksiä määriteltäessä tuloja. Tätä kautta X:ään on mahdollista soveltaa myös EVL 6 b §:n mukaisia säännöksiä.75 Näin ollen osakkeet olivat verovapaasti luovutettavia, mikäli osakkeet täyttivät käyttöomaisuusosakkeiden kriteerit ja verovapaan luovutuksen edel- lytykset. Kappaleessa käsitellyistä esimerkeistä onkin huomattavissa, että myös ulkomaalaisten tytäryhtiöiden tai vastaavien ollessa mukana käyttöomaisuusosakkeen luovutuksessa, on yrityksen mahdollista hyödyntää verovapautta. Tämä toki edellyttää, että yritys ja osakkeet täyttävät verovapauden edellytyksen kriteerit, ja osakkeet tosiasiassa ovat käyttöomaisuusosakkeita. 3.3 Omistusosuus EVL 6 b §:n mukaan osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, mikäli verovelvollinen on omistanut ne vähintään vuoden ajan ja kyseinen omistus on päättynyt enintään vuosi ennen luovutusta. Osakkeista tulee omistaa vähintään 10 prosenttia ja luovutettavien osakkeiden tulee kuulua kyseiseen omistukseen. Hallituksen esityksessä 257/2018 kym- menen prosentin omistusosuudesta puhuttaessa, kerrotaan kymmenen prosentin mää- ritelmän koskevan noteerattuja arvopapereita. Mikäli noteeratusta arvopaperista ei omisteta vähintään kymmentä prosenttia, ei arvopaperi tällöin kuulu käyttöomaisuuteen. 74 KVL 2010/24. 75 KVL 2010/24. 35 Noteeratun arvopaperin tulee kymmenen prosentin omistusosuuden lisäksi olla omista- valla yhteisölle tarpeellinen liiketoiminnan kannalta. Noteeraamattomat osakkeet kuu- luvat pääsääntöisesti aina käyttöomaisuuteen.76 Niin sanottujen suorasijoitusosinkojen rajana käytetään kansainvälisestikin 10 % rajaa. Esimerkiksi osakeyhtiölaissa vähemmistönsuoja perustuu 10 % omistukseen. Ratkaise- vaa omistusosuudessa on nimenomaan 10 %:n osuus yhtiön osakepääomasta. Ainoas- taan rajan ylittävä äänivaltaosuus ei oikeuta verovapauteen. Lisäksi omistusosuutta tar- kastellessa tarkastellaan omistajakohtaisia prosentteja, ei konsernin tasoisia prosent- teja.77 Mikäli edellytykset täyttyvät, ja yhtiö omistaa vähintään 10 %, ei sen tarvitse ker- ralla kuitenkaan myydä vähintään 10 % osuutta, vaan pienempikin luovutus voidaan tehdä verovapaasti. Mikäli omistusosuus laskee kuitenkin alle 10 % ja yhtäjaksoinen omistusomistusaika on päättynyt enintään vuosi ennen luovutusta, voidaan myös jäljelle alle 10 % omistuksen osakkeet luovuttaa verovapaasti vuoden sisällä siitä, kun omistus on laskenut alle 10 % rajan.78 Tapauksessa KVL 2012/19 oli kyseessä yrityskokonaisuus, omistusosuudet ja käyttöomai- suusosakkeen verovapaus. Tapauksessa yritys A Oy oli viestintäalan konsernin emoyhtiö. A Oy:llä oli kymmeniä tuhansia osakkaita. Suurimmalla osakkeenomistajalla oli alle seit- semän prosenttia A Oy:n osakkeita. A Oy:hyn kuului neljä tytäryhtiötä, jonka lisäksi yhti- öllä oli myös osuudet viidestä osakkuusyhtiöstä. A Oy:n operatiivinen toiminta oli siir- retty vuonna 2007 B Oy:hyn. A Oy omisti B Oy:stä 30 prosenttia. A Oy oli myös B Oy:n suurin osakkeenomistaja. A Oy:ssä oli kaksi henkilöä palveluksessa, jotka olivat toimitus- johtaja ja talouspäällikkö. Nämä henkilöt olivat myös osallistuneet B Oy:n päätöksente- koon hallituksen jäseninä. A Oy:n toimitusjohtaja toimi myös B Oy:n hallituksen puheen- johtajana.79 76 HE 257/2018 vp, s. 14. 77 Kukkonen & Walden, 2011, s. 179. 78 Engblom ym., 2020, s. 546‒547. 79 KVL 2012/19. 36 A Oy:n tytäryhtiö C Oy tuotti B Oy:lle sen yleisölle tarjoamia palveluita. D Oy puolestaan tuotti suunnittelu-, tutkimus- ja kehityspalveluita B Oy:lle. Nämä olivat 30 prosenttia D Oy:n liikevaihdosta. Lisäksi A Oy vuokrasi B Oy:lle neljää toimialakiinteistöä, jotka olivat A Oy:n omistamia.80 Keskusverolautakunta on edellä esitettyjen seikkojen valossa katsonut, että A Oy:n tytär- ja osakkuusyhtiöt muodostivat yrityskokonaisuuden, ja tämän johdosta B Oy:n osakkeita voitiin pitää A Oy:n pysyvässä käytössä olevina käyttöomaisuusosakkeina. Näin ollen A Oy:n luovuttaessa B Oy:n osakkeet, oli luovutushinta verovapaan käyttöomaisuusosak- keen luovutus, mikäli osakkeet on omistettu vähintään vuoden ajan.81 Keskusverolautakunnan ratkaisussa on havaittavissa, että myös laajalla ja moninaisella omistuspohjalla on mahdollista kuitenkin olla käyttöomaisuusosakkeita. Keskusverolau- takunnan tapauksessa A Oy:n omistus B Oy:stä oli kuitenkin selvä, A Oy:n omistaessa B Oy:stä 30 prosenttia. Tapauksen käyttöomaisuusluonteeseen vaikutti toki myös A Oy:n ja B Oy:n välillä oleva toiminnallinen yhteys. Ratkaisuun on vaikuttanut myös se tosi- seikka, että A Oy muodosti tytär- ja osakkuusyhtiöiden kanssa viestintäalan yrityskoko- naisuuden. Tätä kautta B Oy:n osakkeet katsottiin A Oy:n pysyvässä käytössä olevaksi käyttöomaisuudeksi.82 Tapauksessa on siis ollut havaittavissa selkeitä toiminnallisen yh- teyden merkkejä, josta syystä osakkeet on luettu käyttöomaisuusosakkeiksi. Toiminnalli- nen yhteys on siis edesauttanut sitä, että myös laajalla omistuspohjalla on mahdollista omistaa käyttöomaisuusosakkeita. 3.4 Omistusaika EVL 6 b §:n mukaan osakkeiden tulee olla lisäksi omistettuna vähintään vuoden ajan yh- täjaksoisesti ja osakkeiden omistus saa olla päättynyt enintään vuosi ennen luovutusta. 80 KVL 2012/19. 81 KVL 2012/19. 82 KVL 2012/19. 37 Tällä on pyritty varmistamaan sitä, että verovapaus kohdistuu ainoastaan pysyväisluon- toisiin osakesijoituksiin. Omistusaikaa laskettaessa aloitetaan ja lopetetaan laskeminen yleensä siihen, kun molempia osapuolia sitova luovutussopimus on tehty. Mikäli ky- seessä on perustettu yhtiö, alkaa omistusaika siitä, kun osakkeet on merkitty, eli perus- tamissopimus on allekirjoitettu. Osakkeita myydessä ei yli 10 % omistusosuutta tarvitse myydä kaikkea kerralla, vaan omistusosuuden pysyessä yli 10 %:ssa, on osakkeet mah- dollista myydä useammassa erässä.83 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2021:93 on käsitelty käyttöomaisuus- osakkeen omistusaikaa. A Oy oli hankkinut B Oy:n koko osakekannan vuonna 2011. Sekä A Oy että B Oy olivat harjoittaneet operatiivista liiketoimintaa. B Oy järjesti A Oy:lle suunnatun osakeannin, joka liittyi A Oy:n erään liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen. A Oy luovutti 1.6.2015 sa- notun liiketoimintakokonaisuutensa B Oy:lle ja sai vastikkeena B Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen sovellettiin elinkeinotulon ve- rottamisesta annetun lain liiketoimintasiirtoa koskevaa 52 d §:ää. A Oy luovutti 1.10.2015 B Oy:n koko osakekannan konsernin ulkopuoliselle yhtiölle. Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy omistanut osakemerkinnän perusteella 1.6.2015 saa- mansa ja kaupalla 1.10.2015 luovuttamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottami- sesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhtäjaksoisesti vä- hintään vuoden ajan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli omistanut nämä osak- keet sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla, koska yhtiö oli 1.6.2015 toteutetussa lii- ketoimintakokonaisuuden luovutuksessa merkinnyt uusia osakkeita aiemman omistus- osuutensa mukaisessa suhteessa. Näin ollen A Oy:n B Oy:n osakkeista saama luovutus- hinta oli kokonaisuudessaan verovapaata tuloa. Verovuosi 2015. A Oy:n verotuksessa oli lisätty elinkeinotoiminnan tuloon 3 947 500 euroa verovuodelta 2015 luovutuksesta johtuen. A Oy vaati verotuksen oikaisulautakunnalta oikaisua vero- tukseen. A Oy vaati yhtiön verotukseen lisätyn summan alentamista 575 110 euroon ja samalla myös veronkorotuksen määrän alentamista. Perusteena A Oy kertoi virheellisesti lasketun luovutusvoiton määrän. 5.4.2019 verotuksen oikaisulautakunta on poistanut yhtiön veronalaisesta tulosta 3 947 500 euroa ja poistanut määrätyn veronkorotuksen. Yhtiö valitti tästä päätöksestä 15.7.2017 hallinto-oikeuteen.84 83 Kukkonen & Walden, 2011, s. 180. 84 KHO 2021:93. 38 Helsingin hallinto-oikeus on hyväksynyt valituksen ja saattanut voimaan A Oy:n vuoden 2015 verotuksen. Osakkeiden luovutusvoiton verotus ja veronkorotus saatettiin siis ta- kaisin voimaan. Hallinto-oikeus hylkäsi A Oy:n valituksen koskien verotuksen oikaisulau- takunnan päätöstä 15.6.2017.85 Asiassa on siis kyse siitä, että onko A Oy:n 31.8.2015 tekemä B Oy:n osakekannan luovu- tus ollut verovapaa EVL 6 b §:n 2 momentin mukaan niiltä osin, kun luovutus on kohdis- tunut 1.6.2015 liiketoimintasiirron vastikkeena saatuihin osakkeisiin. Kyse on erityisesti siitä, että täyttyykö yhden vuoden omistusaika. Toissijaisesti asiassa on ratkaistu se, että mikäli osakkeet eivät täytä verovapaan luovutuksen edellytyksiä, onko osakekannan luo- vutukseen perustuvan luovutusvoiton veronalainen määrä laskettu oikein.86 A Oy on pyytänyt valituslupaa hallinto-oikeuden ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeu- teen. Valituksessaan A Oy on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaisi hallinto-oi- keuden päätöksen. Lisäksi A Oy on vaatinut saattamaan voimaan verotuksen oikaisulau- takunnan 5.4.2019 annetun päätöksen ja poistamaan määrätyt ylimääräiset veronkoro- tukset. A Oy on perustellut vaatimustaan muun muassa sillä, että EVL 6 B §:ssä ei ole määritelty miten yhden vuoden omistusaika lasketaan. Liiketoimintasiirtoon ei sovelleta samoja säännöksiä, kuin esimerkiksi yritysjärjestelyyn. Yritysjärjestelyyn sovelletaan osa- keomistuksen osalta jatkuvuutta esimerkiksi sulautumistilanteessa. Jatkuvuus osakkei- den omistuksessa ei kuitenkaan sovellu liiketoimintasiirtoon.87 Korkein hallinto-oikeus hyväksyi A Oy:n valituksen ja kumosi hallinto-oikeuden päätök- sen, sekä saattoi voimaan verotuksen oikaisulautakunnan 5.4.2019 antaman päätöksen. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan esimerkiksi sillä, että lain esitöissä yhden vuoden omistusajan vaatimusta on pidetty suhteellisen lyhyenä erityisesti osassa yritys- järjestelytilanteista. Lain esitöissä mainitaankin, että tilanteessa, jossa luovutusta ennen 85 KHO 2021:93. 86 KHO 2021:93. 87 KHO 2021:93. 39 on tehty liiketoimintasiirto, tulee tehtyjä järjestelyjä tarkastella kokonaisuutena. Mikäli järjestelyt vaikuttavat siltä, että ne on tehty ainoastaan lähinnä veronvapautuksen takia, on tilannetta mahdollista arvioida veronkiertosäännös huomioiden, vaikka yhden vuo- den omistusaika olisikin täyttynyt luovutushetkellä. Korkein hallinto-oikeus perustelee- kin ratkaisuaan sillä, että A Oy on omistanut B Oy:n koko osakekannan vuodesta 2011 lähtien. Suunnatussa osakeannissa yhtiö on merkinnyt uusia osakkeita samassa suh- teessa aiempaan omistukseensa nähden. Tästä johtuen yhtiön on katsottu omistaneen kaikki 1.10.2016 luovutetut B Oy:n osakkeet EVL 6 b 2 §:n 2 momentin 1 kohdan tavalla. Vähintään yhden vuoden omistusaika on siis täyttynyt ja osakkeet ovat olleet verova- paata käyttöomaisuusosakkeen luovutusta.88 Tapauksesta on havaittavissa se, että yhden vuoden omistusaikaa voidaan tulkita niin sanotusti verovelvollisen eduksi myös yritysjärjestelytilanteissa, mikäli järjestelyistä ei ole havaittavissa se, että ne olisi toteutettu nimenomaan veronkiertotarkoituksessa. Tämä on yritysten kannalta hyvä tilanne, sillä tarpeellisia yritysjärjestelyitä ei tarvitse jät- tää toteuttamatta, vaikka osakkeet olisikin tarkoitus myydä lähitulevaisuudessa. Immo- nen toteaa kirjassaan, että omistusajan tulkintaan sovelletaan yleisiä periaatteita. Siirtä- vän yhtiön saadessa apportin vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakeantiosakkeita, ja merkintä tehdään vanhan omistuksen suhteessa, liiketoimintasiirron ei katsota aloitta- van uuden omistusajan laskentaa. Immonen kirjoittaakin, että osakevaihtokin katsotaan luovutukseksi, vaikka luovutusvoiton verotusta ei toteutetakaan samalla hetkellä, jolloin osakkeet luovutetaan. Tästä syystä osakevaihdon katsotaan katkaisevan omistusajan vaihtoon luovutettavan verovelvollisen verotuksessa. Osakkeet hankkineen yhtiön kan- nalta kysymys on kuitenkin apporttisaannosta. Tästä syystä osakevaihdolla saaduista osakkeista omistusaika lasketaan luovuttaessa siitä, kun osakevaihto on tehty, eli apport- tiomaisuus on otettu vastaan.89 Ratkaisun lopputulokseen on vaikuttanut se tosiseikka, että osakevaihtoa tarkastellaan edellä esitetyllä tavalla. Tästä syystä ei jää epäselvyyttä siitä, että yritys on omistanut 88 KHO 2021:93. 89 Immonen, 2022, s. 116. 40 osakkeet vähintään vuoden ajan ennen luovutusta. Korkein hallinto-oikeus ei myöskään ole tarkastelussaan havainnut veronkiertotilannetta, joka olisi esteenä käyttöomaisuus- osakkeiden verovapaalle luovutukselle. Yritys on myös omistanut luovutettavan yhtiön osakekantaa jo usean vuoden ajan ennen osakevaihtoa ja sen jälkeen tehtyä käyttöomai- suusosakkeiden myyntiä. Näin ollen korkeimmalle hallinto-oikeudelle ei ole jäänyt epäi- lystä siitä, että osakevaihtoa olisi toteutettu veronkiertotarkoituksessa. Yritysjärjestelytilanteet aiheuttavatkin eniten kysymysmerkkejä omistusaikaa lasketta- essa. Muuten omistusajan määritelmä lienee melko yksiselitteinen. Pääsääntöisesti su- lautumis- ja jakautumistilanteissa myöhemmin luovutettavien käyttöomaisuusosakkei- den omistusaika lasketaan omaisuuden saannosta ennen tehtyjä järjestelyjä, edellyttäen että yritysjärjestelyn edellytykset ovat lain mukaan täyttyneet. Liiketoimintasiirroissa ja purkutilanteissa siirrettyjen osakkeiden omistusaika lasketaan saannosta, joka on tapah- tunut järjestelyjen yhteydessä. Puolestaan osakevaihtotilanteessa saatujen osakkeiden omistusaika aletaan laskemaan siitä hetkestä, kun osakevaihto on tehty. Lisäksi TVL 24 §:n mukaisesti tehdyt toimintamuodon muutokset aiheuttavat omistusaikaan sen, että se aletaan laskemaan hetkestä, jolloin aiempi saanto on tapahtunut.90 Keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 2005/12 on käsitelty pääoman palautuksen vai- kutusta verovapaaseen luovutukseen. Tapauksessa B Oy omisti tytäryhtiön A Oy. A Oy:n osakkeet kuuluivat B Oy:n käyttöomaisuuteen ja B Oy oli omistanut ne yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan. A Oy:n tarkoituksena oli alentaa sidottua omaa pääomaa. A Oy aikoi pa- lauttaa ylikurssirahaston ja osan osakepääomasta osakkeenomistajille. Osakepääoman alentamisen A Oy aikoi tehdä osakkeiden nimellisarvoa alentamalla. Pääomanpalautus rinnastetaan käyttöomaisuusosakkeiden luovuttamiseen. Näin ollen A Oy:n palauttaessa sidottua omaa pääomaa alentamalla osakkeiden nimellisarvoa sekä ylikurssirahastoa, ei 90 Kukkonen & Walden, 2011, s. 181. 41 B Oy:lle alentunut osakkeiden hankintameno ollut verotuksessa vähennyskelpoista me- noa. Myöskään palautettava rahamäärä ei ollut B Oy:lle veronalaista tuloa. Tämä perus- tuu EVL 6 § ja 6b §:iin.91 Tapauksessa on siis täyttynyt yhden vuoden omistusaika. Ratkaisussa huomioimisen ar- voista on myös se, että käyttöomaisuusosakkeen verovapaa luovutus on sovellettavissa myös pääoman palautuksen tilanteessa. Ei siis ole välttämätöntä, että osake nimenomai- sesti myydään kokonaisuudessaan, vaan myös pääoman palautuksen tilanteessa verova- paussäännös voi tulla kyseeseen, muiden kriteereiden täyttyessä. Palautukset siis rin- nastetaan käyttöomaisuusosakkeisiin kuuluvien osakkeiden luovuttamiseen. Tilanne on kuitenkin rinnastettavissa tapauksissa, joissa osakepääoman palautus tapahtuu alenta- malla osakkeiden nimellisarvoa, eikä tilanteeseen liity esimerkiksi osakkeiden lunasta- mista. Myös EVL 6 b §:n edellytyksien tulee olla voimassa, jotta verovapauden edellytyk- set ovat sovellettavissa.92 Keskusverolautakunnan ratkaisun lopputulokseen on varmasti vaikuttanut juurikin se tosiseikka, että EVL 6 b §:n edellytykset ovat olleet olemassa, jota kautta myös verovapaus on ollut mahdollinen. Mikäli EVL 6 b §:n edellytyksiä verova- paalle luovutukselle ei olisi ollut, ei tilannetta olisi todennäköisesti rinnastettu käyttö- omaisuusosakkeiden luovutukseksi. Yhden vuoden omistusaika herättää yleensä kysymyksiä juurikin yritysjärjestelytilan- teissa. Keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 2005/50 on käsitelty omistusaikaa. Ta- pauksessa A Oy, B Oy ja C Oy harkitsevat sulautumista D Oy:hyn. Sulautuvat yhtiöt B Oy ja C Oy ovat muuttaneet yritysmuotoaan kommandiittiyhtiöstä osakeyhtiöksi ennen su- lautumista. Mikäli osakeyhtiömuotoiset osakkaat haluavat luovuttaa sulautumisvastik- keena saamansa D Oy:n osakkeita, lasketaan EVL 6b §:n 2 momentin 1 kohdassa oleva vuoden omistusaika siitä hetkestä, kun yhtiöt ovat hankkineet sulautuvan yhtiön osak- keet. Mikäli sulautuva yhtiö on muutettu kommandiittiyhtiöstä osakeyhtiöksi TVL 24 §:n 91 KVL 2005/12. 92 Keskitalo & Wisa, 2012, s. 396‒397. 42 mukaan, lasketaan omistusaika kommandiittiyhtiön osuuden hankinnasta. KHO ei ole muuttanut ratkaisua 30.1.2006.93 Edellä esitetyssä tapauksessa on annettu siis ratkaisu yhtiömuodon muutoksen ja sulau- tumisen vaikutuksesta käyttöomaisuusosakkeen verovapaan luovutuksen omistusaikaan. Omistusajan laskemiseen vaikuttaa myös se, millä tavalla yhtiö on muuttunut komman- diittiyhtiöstä osakeyhtiöksi. Tapauksessa omistusaika on siis periytynyt jatkuvuusperiaat- teen alaisessa järjestelyketjussa pidemmältä ajanjaksolta. TVL 24 § määrää, että yritys- muodon muutos ei katkaise omistusaikaa. Katsotaankin, että mikäli yhtiömuodon muu- toksessa on saatu verovelvollisen aikaisempaa yhtiösuutta vastaavat uuden osakeyhtiön osakkeet, on omistusaika tällöin alkanut siitä, kun verovelvollinen on saanut tai hankki- nut yhtiöosuutensa.94 Keskusverolautakunta on siis TVL:n mukaisesti ratkaissut tilanteen, ja katsoo, että omistusaika alkaa siitä hetkestä, kun sulautuvan yhtiön osakkeet on han- kittu. Korkeimman hallinto-oikeuden tapaus 2010:50 käsittelee niin toiminnallista yhteyttä, kuin siitä aiheutuvaa tulkintaa omistusajasta ja osakkeen käyttöomaisuusluonteesta. Ottaen huomioon A Oy:n toiminnan luonne verovuoden 1999 jälkeen ja sen ajanjakson pituus, jolloin B Oy:n ja C Oy:n sekä A Oy:n toiminnallinen yhteys oli katkenneena, A Oy:n verovuonna 2005 myymien B Oy:n ja C Oy:n osakkeiden ei katsottu säilyttäneen käyttö- omaisuusluonnettansa, vaan ne olivat A Oy:n liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta. Tapauksessa oli kyse verovuoden 2005 verotuksesta A Oy:n luovuttamien B Oy:n ja C Oy:n osakkeiden luovutushinnasta. Yhtiöitä on verotettu muun toiminnan tulona, kun yhtiö on itse ilmoittanut luovutuksen käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksena. Verotuk- sen oikaisulautakunta on hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen asiassa, ja katsonut luovu- tushinnan yhtiön muun toiminnan tuloksi. A Oy:n toiminta on muuttunut siitä, kun se on hankkinut B Oy:n ja C Oy:n osakkeet. Yhtiöiden välillä ei voida katsoa olleen luovutusta edeltävän viiden vuoden aikana toiminnallista yhteyttä. Osakkeiden omistuksen ei siis katsota palvelleen yrityksen elinkeinotoimintaa, vaan yksinomaan yrityksen omistajia.95 93 KVL 2005/50. 94 Immonen, 2022, s. 116. 95 KHO 2010:50. 43 Näin ollen osakkeet katsotaan kuuluvaksi liiketoiminnan ulkopuolisiin varoihin ja verotus tulisi hoitaa TVL säädösten mukaisesti. Verotuksen oikaisulautakunta on lausunut, että myydyt osakkeet ovat olleet pitkään yhtiön kirjanpidossa ja verotuksessa käyttöomai- suutena, mutta veroviranomaisella ei ole aiemmin ollut tarvetta tutkia osakkeiden käyt- töomaisuusluonnetta. Tästä syystä verovelvolliselle ei tulisi myöntää luottamuksensuo- jaa asiassa.96 Hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n valituksen, jossa se on vaatinut osakkeiden luovutus- hinnan katsomista verovapaaksi tuloksi. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan muun muassa sillä, että asiakirjojen mukaan A Oy:n liiketoiminnallinen yhteys on katkennut B Oy:hyn ja C Oy:hyn jo useita vuosia ennen osakkeiden myyntiä. Tästä johtuen osakkeita ei ole voitu pitää käyttöomaisuutena, vaikka ne ovat joskus olleet A Oy:n käyttöomai- suutta. Hallinto-oikeus ei myöskään pidä epäselvänä sitä, ettei yhtiöillä ole ollut toimin- nallista yhteyttä osakkeita myydessä. Vaikka yritys on olettanut osakkeiden pysyneen käyttöomaisuutena toiminnallisen yhteyden katkettuakin, ei se kuitenkaan tee osak- keista käyttöomaisuutta. A Oy ei ole saanut veroviranomaiselta ohjeistusta, jonka mu- kaan osakkeet edelleen olisivat käyttöomaisuutta. Tästä johtuen yhtiöllä ei ole oikeutta luottamuksensuojaan.97 Korkeimmassa oikeudessa A Oy on vaatinut osakkeiden luovutushinnan katsomista ve- rovapaaksi ja lisäksi luottamuksensuojaa ja oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi. A Oy on perustellut asiaa muun muassa sillä, että A Oy:n ja myytyjen osakkeiden yhtiöiden välillä on ollut selkeä toiminnallinen yhteys vuoteen 1999 saakka. Veronsaajien oikeudenval- vontayksikkö on vastineessaan todennut muun muassa, että laissa ei ole säännöksiä kos- kien sitä, milloin omaisuuslaji voi muuttua käyttöomaisuudesta muuksi omaisuudeksi.98 96 KHO 2010:50. 97 KHO 2010:50. 98 KHO 2010:50. 44 Korkein hallinto-oikeus myönsi A Oy:lle valitusluvan ja tutkittuaan asian, hylkäsi A Oy:n valituksen. Näin ollen hallinto-oikeuden ratkaisua ei muuteta. Korkein hallinto-oikeus kä- sitteli perusteluissaan muun muassa sitä, että A Oy on osakeomistusten alussa tukenut B Oy:tä ja C Oy:tä muun muassa taloudellisessa tilanteessa. B Oy:n ja C Oy:n taloudellis- ten tilanteiden kehityttyä eivät ne vuodesta 2000 lähtien ole tarvinneet A Oy:n apua lii- ketoimissa. A Oy:n hallituksen varsinainen jäsen on ollut H, joka on toiminut B Oy:n ja C Oy:n toimitusjohtajana. A Oy:n toiminta on vuodesta 2000 lähtien ollut esimerkiksi ar- vopapereiden myymistä ja osakehuoneistojen vuokrausta. Muuta toimintaa yhtiöllä ei ole ollut. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että yhtiöiden toiminnallinen yhteys on katkennut vuodesta 2000 lähtien. Käyttöomaisuutta ne ovat olleet vuoden 1999 loppuun asti, johon asti myös toiminnallinen yhteys on ollut olemassa. Näin ollen korkein hallinto- oikeus on katsonut, että osakkeet eivät ole olleet käyttöomaisuutta verovuonna 2005.99 Tapauksessa on havaittavissa useiden eri käyttöomaisuusosakkeiden verovapaiden luo- vutusten edellytyksiä. Tulkintatilanteet eivät ole aina yksiselitteisiä ja niissä joudutaan huomiomaan useita eri kriteereitä arvioitaessa osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta ja edellytyksiä verovapaalle luovutukselle. Edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeu- den ratkaisussa omistusaika on täyttynyt yrityksen alkuaikoina, mutta ei enää myöhem- min yritysten toiminnan luonteiden muututtua. Näin ollen on merkitystä sillä, milloin osakeluovutukset tehdään. Tapaukseen on vaikuttanut myös se, että yritysten välinen yhteys on muuttunut. Aiemmin yrityksillä oli toiminnallinen yhteys, mutta luovutushet- kellä toiminnallista yhteyttä ei enää katsottu olevan. Ratkaisussa onkin erityisesti painotettu A Oy:n toiminnan luonnetta 1999 verovuoden jälkeen, sekä ajanjakson pituutta, jolloin B Oy:n, C Oy:n ja A Oy:n toiminnallisen yhteyden on katsottu katkenneen100. Tapauksen ratkaisuun on vaikuttanut vahvasti siis se seikka, että korkein hallinto-oikeus on katsonut, että yritysten välinen liiketoiminnallinen yhteys on lakannut ja ratkaisevaa on nimenomaan liiketoiminnallisen yhteyden lakkaamisen 99 KHO 2010:50. 100 Huikuri ja muut, 2016, s. 171. 45 ajankohta. Voidaan arvioida, että ainakin joissain tapauksissa viiden vuoden sisällä yh- teyden lakkaamisesta tehty luovutus katsottaisiin vielä käyttöomaisuusosakkeiden vero- vapaaksi luovutukseksi. Kuitenkin tämän jälkeen tehty luovutus tarkastellaan eri tavalla. Ratkaisussa on nimenomaan katsottu, etteivät osakkeet ole palanneet luovutuksen yh- teydessä enää elinkeinotulonlähteeseen, kun yhteys on ollut katkenneena yli viisi vuotta.101 3.5 Toiminnallinen yhteys Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaa luovutus on edellyttänyt toiminnallista yhteyttä ennen tulolähdejaon uudistumista. Toiminnallisen yhteyden käsite on saanut alkunsa oi- keuskäytännöstä102. Jotta tällainen toiminnallinen yhteys saadaan, tulee liiketoiminnan olla yhtiöiden välillä varsin laajaa. Lisäksi liiketoiminnan tulee olla yhtiöiden välillä mer- kittävää ja kestolta pitkäaikaista. Lisäksi hallinnollinen yhteys voidaan ottaa huomioon arvioidessa toiminnallista yhteyttä. Kuitenkin ainoastaan hallinnollisen yhteyden kautta kohdeyhtiön osakkeita ei voida laskea käyttöomaisuusosakkeiksi. Lisäksi pääsääntöisesti pienten yhtiöiden kohdalla ainoastaan talous-, hallinto, ja erilaisten konsulttipalveluiden tuottamista samassa konsernissa eri yhtiöille, ei ole pidetty toiminnallisena yhteytenä, vaikka toiminnasta perittäisiin maksu. Kokonaisarvioita tehdessä kyseiset toiminnot voi- daan kuitenkin ottaa huomioon yhtenä tekijänä. Kokonaisarvioita tehdessä tarkastellaan esimerkiksi sitä, että myydäänkö kyseisiä palveluita myös ulkopuolisille tahoille. Lisäksi tarkastellaan sitä, että onko palveluja tuotettu myös muidenkin kuin osakastyöntekijöi- den toimesta.103 Tarkasteltaessa oikeuskäytäntöä, voidaan huomata, että liiketoiminnallisella yhteydellä tarkoitetaan omistusyhteydessä olevien yhtiöiden laskutusta toisilleen, mutta tämä huo- mioidaan ainoastaan yhtenä osatekijänä. Pelkästään laskutuksen perusteella ei siis kui- 101 Keskitalo & Wisa, 2012, s. 603. 102 Keskitalo & Vaininen, 2023, s. 609. 103 Verohallinto, 2023, kohta 3.2. 46 tenkaan voida sanoa yhtiöiden olevan toiminnallisessa yhteydessä toistensa kanssa. Mi- käli laskutus on kuitenkin suurimpana osana toiminnallisen yhteyden muodostumisessa, tulee laskutuksen olla sellaisesta elinkeinotoiminnasta, jota yhtiö myös muutenkin to- teuttaisi.104 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja tarkastellessa on huomattavissa myös se, että harvaomisteisissa yhtiöissä edellytetään laajempaa liiketoimintaan, kuin laajemman omistuspohjan yrityksissä, jotta käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksen kri- teerit täyttyvät.105 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2012:74 on käsitelty toiminnallista yh- teyttä käyttöomaisuusosakkeiden luovutukseen liittyen. A Oy oli myynyt omistamansa 12,6 prosentin osuuden C Oy:n osakkeista. A Oy:n hallituk- sen puheenjohtaja ja pääosakas B oli toiminut C Oy:ssä konsulttina ja hallituksen jäsenenä. A Oy:n liikevaihto muodostui pörssiosakkeiden myynnistä kertyneistä noin 325 000 euron tuloista ja C Oy:n maksamista 8 000 euron konsulttitoiminnan palkkioista. A Oy:n ja C Oy:n välillä ei katsottu vallitsevan B:n hallitus- ja konsulttityöskentelyn perusteella sellaista toi- minnallista yhteyttä, jonka perusteella A Oy:n myymät C Oy:n osakkeet olisivat olleet A Oy:n käyttöomaisuutta, vaan ne olivat A Oy:n liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta. Asiassa ei ollut ilmennyt, että veroviranomainen olisi antanut ohjetta siitä, että kysymyk- sessä olevat osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta tai että veroviranomainen olisi ai- kaisemmin tutkinut osakkeiden luonteen. A Oy oli verovuodelta 2006 antamassaan veroil- moituksessa siirtänyt C Oy:n osakkeet vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen eikä sii- hen ollut verotuksessa puututtu. Tämä seikka ei verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 6 momentin mukaisen tutkimisvelvollisuuden laajuus huomioon ottaen yksinään muodos- tanut sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla A Oy:lle olisi syntynyt saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu luottamuksensuoja. Verovuosi 2007. Tapauksessa on käsitelty myös luottamuksensuojaa sen osalta, että onko A Oy saanut veroviranomaiselta ohjeistusta osakkeiden luonteen suhteen. Luottamuksensuojaa ei katsottu muodostuvan. Toiminnallista yhteyttä ei muodostunut B:n hallituksessa toimi- misen tai konsultoinnin kautta. A Oy:n myymien osakkeiden ei katsottu kuuluvan A Oy:n käyttöomaisuuteen, vaan ne luettiin A Oy:n liiketoimintaan kuulumattomaan omaisuu- teen.106 104 Keskitalo & Vaininen, 2023, s. 609‒610. 105 Keskitalo & Vaininen, 2023, s. 607‒608. 106 KHO 2012:74. 47 Pekka Nykänen on artikkelissaan käsitellyt verovelvollisen luottamuksensuojaa. Nykänen mainitsee artikkelissaan, että verovelvollinen saa luottamuksensuojan, kun Verohallin- non ohjeistuksessa on esitetty tarpeeksi täsmällisesti ja yksilöidysti kannanotot. Ohjeis- tusten vastaista verotusta ei siis voida suorittaa verovelvollista kohtaan, mikäli tapauksen tosiseikat ja olosuhteet ovat tismalleen samanlaiset, kuin ohjeistuksessa. Mikäli ohjeis- tuksessa ei ole otettu kantaa kysymyksessä olevaan seikkaan, ei luottamuksensuojaa voi saada.107 Tapaus on hyvä esimerkki toiminnalliseen yhteyteen liittyen. Yritysten välillä on ollut kon- sulttitoimintaa ja lisäksi laskutusta. Koska yritysten välinen yhteys on perustunut yhden henkilön varaan, on tämä myös todennäköisesti voinut vaikuttanut ratkaisuun siitä, ettei yhtiöiden välillä ole katsottu olevan toiminnallista yhteyttä. Ratkaisun lopputulokseen on vaikuttanut myös se seikka, että elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden omistamista ja hallintaa ei sinänsä voida katsoa elinkeinotoiminnaksi. Eli esimerkiksi ai- noastaan sijoituksia hallinnoiva holdingyhtiö ei ole EVL:n mukaista toimintaa harjoittava yhtiö ja näin ollen sellaisella yhtiöillä ei myöskään voi olla käyttöomaisuusosakkeita.108 Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa on päädytty siihen, että osakkeet eivät ole olleet käyttöomaisuutta, vaan liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut soveltaa verovapaussäännöstä ainoastaan yhtiöihin, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa, eikä tarkoitus ole ollut saattaa veroetua henkilöi- den osakeomistuksia varten. Tasapuolisen kohtelun vuoksi kuitenkin, mikäli yhtiö täyttää objektiivisesti arvioituna elinkeinotoiminnan kriteerit, on myös sillä käytössään EVL:n mukaiset käyttöomaisuusosakkeen verovapaudet. Verovapaus ei siis riipu henkilö- tai yritysomisteisuudesta ja myös eri kokoisilla yhtiöillä on yhtäläiset mahdollisuudet ve- roetuuden käyttämiseen, mikäli ne täyttävät lainsäädännön kriteerit.109 107 Nykänen, 2020, s. 625. 108 Andersson & Penttilä, 2014, s. 232. 109 Kulovaara, 2013, s. 43. 48 Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa 2012:73 on käsitelty käyttöomaisuusosa- ketta, sekä toiminnallista ja hallinnollista yhteyttä. A Oy oli ollut vuonna 1998 mukana perustamassa B Oy:tä, minkä jälkeen A Oy myi liiketoi- mintansa B Oy:lle. A Oy:lle oli kertynyt B Oy:n perustamisen yhteydessä solmittuun osak- kuussopimukseen perustuvia rojaltituloja vuoteen 2006 mennessä yhteensä noin 236 000 euroa. B Oy oli toiminut tiloissa, jotka A Oy oli hankkinut ja remontoinut tarkoitusta varten ja vuokrannut B Oy:lle. A Oy oli vuokrannut B Oy:n työntekijöille asuntoja ja vuosina 2003 - 2006 B Oy:n käyttöön henkilöautoja. B Oy oli aloittanut liiketoimintansa 1.8.1998 osin A Oy:n koneilla ja kalustolla. A Oy oli luovuttanut tuotantokoneensa ja -kalustonsa B Oy:n käyttöön veloituksetta kolmen ensimmäisen vuoden ajaksi. Vuoden 2001 joulukuussa B Oy sitoutui maksamaan A Oy:lle tuotantokoneista ja -kalustosta yhteensä 410 000 markan korvauksen. A Oy oli myöntänyt B Oy:lle lainoja sekä taannut tämän lainoja. A Oy:n ainoa osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen oli toiminut B Oy:n toimitusjohtajana sekä hallituk- sen jäsenenä B Oy:n perustamisesta osakkeiden myyntiin vuonna 2006 asti. Kun otettiin huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuutena, A Oy:tä oli pidettävä elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä ja B Oy:n osakkeet olivat edellä kuvatun toiminnallisen ja hallinnol- lisen yhteyden perusteella kuuluneet A Oy:n käyttöomaisuuteen. Verovuosi 2006. Äänes- tys 4 - 1. Hallinto-oikeus on päätynyt ratkaisussaan siihen, että yhtiön luovutetut osakkeet eivät ole olleet EVL:n mukaisia käyttöomaisuusosakkeita ja näin ollen niiden luovutusvoitto ei ole ollut verovapaata. Hallinto-oikeus on ratkaisussaan huomioinut sen, että A Oy:n ak- tiivista liiketoimintaa on ollut 1998 vuoden jälkeen ainoastaan kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Kiinteistöjen vuokraaminen ja hallinta luetaan TVL:n mukaan muun toiminnan tulonlähteeseen, ja näin ollen osakkeet eivät ole voineet kuulua verovapaiden käyttö- omaisuusosakkeiden luovutuksen piiriin. A Oy:llä on ollut lisäksi osinko- ja rojaltituottoja B Oy:ltä, joita on verotettu EVL:n mukaisena tulona. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei A Oy ole harjoittanut B Oy:n osakkeiden omistusaikana elinkeinotoimintaa, jota B Oy:n osakkeet olisivat palvelleet. Toiminnallista yhteyttä ei ole katsottu muodostuneen sillä, että H on toiminut molempien yhtiöiden hallituksessa.110 Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että A Oy:tä on pidettävä elinkeinotoimintaa har- joittavana yhtiönä ja B Oy:n osakkeet olivat A Oy:n käyttöomaisuutta toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden kautta. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan esimerkiksi sillä, että EVL 53 §:n 1 momentin mukaan ”...jos kiinteistöä käytetään yksinomaan tai 110 KHO 2012:73. 49 pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, ku- ten tehdas-, työpaja-, liike- tai hallintotarkoituksiin taikka henkilökunnan asumis- tai so- siaalitarkoituksiin, kiinteistö kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.” Lisäksi korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan hallituksen esityksellä Eduskunnalle yritys- ja pää- omaverouudistukseksi (HE 92/2004 vp), jossa sanotaan, että käyttöomaisuusosakkeina voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia omistuksia, joissa omistetaan esimerkiksi samalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeita.111 Tapauksessa on siis tulkittu kiinteistön omistamisen lisäksi myös toiminnallista ja hallin- nollista yhteyttä, sekä niin sanottuja strategisia omistuksia. Korkein hallinto-oikeus on tapauksessaan päätynyt eri ratkaisuun hallinto-oikeuden kanssa. Korkein hallinto-oikeus on siis katsonut niin sanotusti yrityksen eduksi käyttöomaisuusosakkeen verovapaan luo- vutuksen, vaikka kyseessä on ollut henkilöomisteinen A Oy. Tapauksessa onkin kyse siitä, että siinä on arvioitu liiketoimintayhteyden elementtejä, joita tapaus on sisältänyt112 . Korkein hallinto-oikeus on päätynyt tekemäänsä ratkaisuun tapauksessa kokonaisarvi- oinnin perusteella. Ratkaisun lopputulokseen on vaikuttanut se, että A Oy:tä on päädytty pitämään elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä, esimerkiksi EVL 53 § 1 momentin perusteella. Kiinteistöjen on katsottu palvelleen elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituk- sia. Ratkaisuun on vaikuttanut varmasti lisäksi myös se, että osakkeiden omistamista on voitu pitää strategisena omistuksena, jonka hallituksen esitys 92/2004 vp on maininnut olevan sallittu osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta mietittäessä. Tapauksessa KHO 2017:44 on käsitelty toiminallista yhteyttä tuulivoimalahankkeen käyn- nistämisen ja kehittämisen kannalta. A Oy oli käynnistänyt ja kehittänyt tuulivoimahankkeita. A Oy:llä itsellään ei ole ollut hank- keiden rakennus- ja toteuttamisvaiheissa tarvittavia pääomia, vaan yhtiön tarkoituksena on ollut, että kuhunkin hankkeeseen saadaan jossain vaiheessa mukaan ulkopuolinen kumppani, jonka asiantuntemuksella ja rahoituksella hanketta voidaan viedä eteenpäin rakennus- ja tuotantovaiheeseen. A Oy oli vuosina 2012 - 2014 perustanut X Oy:n, Y Oy:n 111 KHO 2012:73. 112 Kukkonen & Walden, 2020, s. 431. 50 ja kuusi muuta hankekehitysyhtiötä. A Oy oli syksyllä 2014 myynyt X Oy:n ja Y Oy:n osake- kannat. Kahden tytäryhtiön kehityshankkeet olivat toistaiseksi keskeytyneet. Lisäksi yksi A Oy:n omistama hankekehitysyhtiö oli myynyt liiketoimintansa joulukuussa 2014. A Oy:n katsottiin perustaneen X Oy:n ja Y Oy:n, jotta yhtiö voisi myydä uusiutuviin ener- gialähteisiin perustuvia osakeyhtiöiden muodossa harjoitettuja hankkeita. X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet olivat siten olleet A Oy:n vaihto-omaisuutta. Osakkeiden omaisuuslajia A Oy:n verotuksessa ei ollut arvioitava toisin sen tähden, että A Oy:n toimitusjohtaja ja muut yh- tiön johtoon kuuluvat henkilöt toimivat hankekehitysyhtiöiden hallinnossa. A Oy:n osak- keista saamat luovutushinnat olivat sen veronalaisia tuloja. Ennakkoratkaisu verovuosille 2014 ja 2015. A Oy oli esittänyt Verohallinnolle ennakkoratkaisuhakemuksessa kysymyksen, että onko X Oy:n ja Y Oy:n osakekannat EVL:n mukaisesti verovapaita tuloja yhtiölle. Verohallinto on lausunut ennakkoratkaisuhakemuksen ratkaisussaan, että X Oy:n ja Y Oy:n osakkei- den myynnistä saatu luovutushinta ei ole verovapaata tuloa A Oy:lle. Verohallinto on pe- rustellut ratkaisuaan sillä, että esitettyjen seikkojen valossa yhtiön omistamien tytäryh- tiöiden osakkeita ei ole tarkoitettu yhtiön pysyvään käyttöön, ja tätä kautta ne eivät ole yhtiön käyttöomaisuusosakkeita. Osakkeet katsotaan EVL 10 §:n mukaiseksi vaihto- omaisuudeksi.113 Hallinto-oikeus on kumonnut Verohallinnon ennakkoratkaisun. Hallinto-oikeuden mu- kaan X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet ovat A Oy:n käyttöomaisuusosakkeita ja näin ollen niiden luovutus on A Oy:lle verovapaata. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan muun mu- assa sillä, että yhtiön toiminnan perusteella on ollut konkreettinen vaihtoehto, että ty- täryhtiöosakkeet olisivat jääneet A Oy:n pitempiaikaiseen omistukseen.114 Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja saat- tanut voimaan Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun koskien luovutushintoja. Kor- kein hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan sillä, että yhtiön tarkoituksena on käyn- nistää ja kehittää tuulivoimahankkeita. Yhtiöllä itsellään ei ole tarvittavaa pääomaa, jotta se voisi kehittää hankkeita rakennus- ja toteutusvaiheeseen. Näin ollen A Oy:n perusta- mat tytäryhtiöt eivät o