Emma Metsälä Suomessa ihmiskaupan uhrina vai rikoksen selvittäjänä? Ihmiskaupan uhreille myönnettävät oleskeluluvat, käännyttäminen ja auttamistoimet Suomessa Vaasa 2023 Johtamisen akateeminen yksikkö Hallintotieteiden maisteri Pro gradu- tutkielma Julkisoikeus 2 VAASAN YLIOPISTO Johtamisen akateeminen yksikkö Tekijä: Emma Metsälä Tutkielman nimi: Suomessa ihmiskaupan uhri: Ihmiskaupan uhreille myönnettävät oleskeluluvat, käännyttäminen ja auttamistoimet Suomessa Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri Oppiaine: Julkisoikeus Työn ohjaaja: Niina Mäntylä Valmistumisvuosi: 2023 Sivumäärä: 83 TIIVISTELMÄ: Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus sekä -rikos. Se loukkaa merkittävästi yksilön ihmis- oikeuksia. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään ihmiskaupan uhreille myönnettäviä oleske- lulupia Suomessa ja tutkimaan sitä, voiko ihmiskaupan uhrin käännyttää Suomesta. Tarkoituk- sena on myös tarkastella sitä, miten ihmiskaupan uhreille tarjottavat palvelut eroavat muiden ulkomaalaisten palveluista Suomessa. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi, eli oikeusdogma- tiikka. Sen tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Tutkimuksessa pyritään lainopin keinoin selvittämään ihmiskaupan uhrien oleskeluun, käännyttämiseen ja auttamistoimiin liittyvien oi- keussäädösten sisältöä ja systematisoinnin avulla esittämään niistä perusteltuja tulkintakannan- ottoja. Tutkimus sijoittuu ulkomaalaisoikeuden alle, mutta siinä on myös vahva ihmisoikeudelli- nen ote. Ihmiskaupan uhreille voidaan myöntää Suomessa oleskelulupa tilapäisenä tai jatkuvana. Lisäksi ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai uhri voi hakea Suomesta kansainvälistä suojelua. Tilapäisen oleskeluluvan myöntämiseen liittyy vahva yhteys rikoksen selvittämiseen. Ihmiskaupan uhreilla on myös oikeus harkinta-aikaan, jonka ai- kana uhrit voivat tehdä lopullisen päätöksen siitä, haluavatko auttaa rikoksen selvittämisessä. Mikäli oleskelulupaa hakee ihmiskaupan uhriksi joutunut lapsi, myönnetään oleskelulupa usein toissijaisena suojeluna tai yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Lapselta ei vaadita yhteistyötä vi- ranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin käännyttäminen Suomesta on mahdollista, mutta siihen liittyy erityisiä seik- koja. Ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa on uhkana joutua epäinhimillisen kohtelun uhriksi. Jos ihmiskaupan uhri päädytään käännyttämään Suomesta, tulisi suomalaisten viranomaisten varmistua siitä, että uhri saa palatessaan kotimaahansa tarvittavat tuki- ja auttamistoimet. Ih- miskaupan uhreilla on Suomessa erityinen asema palvelujen saajana. Ihmiskaupan uhrien aut- tamisjärjestelmän tarkoituksena on tarjota ihmiskaupan uhreille auttamistoimia, jolla tuetaan heidän selviytymistään. Mikäli uhrilla on Suomessa kotikunta, auttamistoimen järjestää hyvin- vointialue. Muussa tapauksessa auttamistoimen järjestää Joutsenon vastaanottokeskus. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että Suomessa ihmiskaupan uhrien oikeudet toteutuvat pääsääntöisesti hyvin. Oleskelulupakäytännön osalta voidaan todeta, että jatkuvan oleskelulu- van saamisen kynnys on melko korkea ja vaatimus erityisen haavoittuvasta asemasta vaatii tu- levaisuudessa tarkastelua. Koska tilapäisen oleskeluluvan saamiseen liittyy vahva yhteys rikos- prosessiin, saattaa se johtaa siihen, ettei osa uhreista hae ollenkaan oleskelulupaa ja täten heille ei myöskään synny oikeutta auttamisjärjestelmän tarjoamaan apuun. Auttamistoimien osalta voidaan todeta, että alueelliset erot ovat huomattavia ja niitä tulisi tasoittaa esimerkiksi luo- malla kansallinen uhrien tunnistamiskriteeristö. AVAINSANAT: Ihmiskauppa, ihmiskaupan uhri, oleskeluluvat, ihmisoikeudet, auttamisjärjes- telmä. 3 Sisällys 1 Johdanto 5 1.1 Johdatus aiheeseen 5 1.2 Tutkimusongelma ja keskeiset käsitteet 8 1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytettävä aineisto 13 2 Ihmiskaupan uhri oleskeluluvan hakijana 16 2.1 Oleskelulupalajit 16 Määräaikainen oleskelulupa 16 Pysyvä oleskelulupa 24 2.2 Oleskeluluvan hakijana ihmiskaupan uhriksi joutunut lapsi 26 2.3 Harkinta-aika 29 2.4 Dublin III- asetus 32 3 Ihmiskaupan uhrin käännyttäminen Suomesta 34 3.1 Maasta käännyttämisestä yleisesti 34 3.2 Maahantulokielto 35 3.3 Ihmiskaupan uhrin käännyttäminen 36 3.4 Palautuskielto 41 4 Ihmiskaupan uhrien auttaminen Suomessa 47 4.1 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä 47 4.2 Auttamisjärjestelmään liittyvät ongelmat 50 4.3 Sosiaali- ja terveyspalvelujen oikeuksien erot 56 5 Johtopäätökset 60 Lähteet 70 4 Lyhenteet EIS Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18-19/1990) EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EN Euroopan neuvosto EN:n yleissopimus Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (SopS 44/2012) EU Euroopan unioni GRETA Groups of Experts on Action against Trafficking in Human Beings HE Hallituksen esitys KHO Korkein hallinto-oikeus KKO Korkein oikeus LOS Yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 60/1991) Migri Maahanmuuttovirasto Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirja Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöy- täkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kau- pan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 71/2006) RL rikoslaki (39/1889) UlkL ulkomaalaislaki (301/2004) vastaanottolaki laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttami- sesta (746/2011) vp valtiopäivät YK Yhdistyneet Kansakunnat 5 1 Johdanto 1.1 Johdatus aiheeseen Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) 1 ar- tiklassa todetaan seuraava ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Perus- ja ihmisoikeudet ovat kaikille kuuluvia ja perusta- vanlaatuisia oikeuksia1. Perusoikeudet on turvattu Suomen perustuslaissa (731/1999) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (2012/C 326/02). Ihmisoikeudet turvataan kan- sainvälisissä sopimuksissa, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (SopS 18-190/1990). Ihmiskauppa on yksi suurimmista ihmisoikeushaasteista ja se on vakava loukkaus yksilön ihmisarvoa sekä koskemattomuutta vastaan. Kyseessä on erittäin vakava rikos ja järjes- täytyneen rikollisuuden muoto.2 Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden YK:n yleis- sopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemi- sestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 71/2006), eli niin kutsuttu Palermon yleis- sopimuksen lisäpöytäkirja, määrittelee ihmiskaupan käsitettä 3a artiklassa. Kyseisen ar- tiklan määritelmä on ensimmäinen kansainvälisesti hyväksytty määritelmä ihmiskau- pasta3. Artiklassa määritellään, että ihmiskaupalla tarkoitetaan hyväksikäyttötarkoituk- sessa tapahtuvia tekoja toista ihmistä kohtaan, kuten värvääminen, kuljettaminen tai sieppaaminen. Keskeistä ihmiskaupparikoksen määrittelyssä on se, että sen ydin koostuu kolmesta osasta teosta, keinosta ja tarkoituksesta. Ihmiskaupassa on aina kyse toisen henkilön hyväksikäytöstä. Aiemmin ja osittain edelleen ongelmia ja epäselvyyttä on ai- 1 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021a, s.3. 2 Roth, 2011, s. 975; Komission tiedonanto, 2021, s. 2. 3 Roth, 2007, s. 419; Kts. esim. Munro, 2005, s. 326. Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjan virallinen määritelmä ihmiskaupasta ei poistanut ihmiskaupan ja prostituution välistä epäselvyyttä. 6 heuttanut ihmiskaupan ja prostituution, parituksen ja ihmissalakuljetuksen väliset epä- selvät rajat. Hallituksen esityksessä todettiinkin, että ihmiskaupparikoksen ja paritusri- koksen aiempi osittainen päällekkäisyys aiheutti epäselvyyksiä, jonka takia päällekkäi- syyttä esitettiin poistettavaksi. 4 Ihmiskaupalla voidaan siis tarkoittaa esimerkiksi henkilön kuljettamista, kätkemistä, siep- paamista tai vastaanottamista uhkaamalla käyttää väkivaltaa tai käyttämällä väkivaltaa. Ihmiskaupan muotoja voivat olla esimerkiksi työhön pakottaminen, orjuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, prostituutio tai elinten poistaminen.5 Usein ihmiskaupan taustalla on jär- jestäytynyttä rikollisuutta, mutta joskus myös ihmiskaupan uhrin läheiset6. Ihmiskaup- paa voidaan pitää taloudellisena järjestelmänä, sillä usein uhreiksi valikoituvat ne, joista kauppaajat saavat eniten voittoa7. On syytä myös huomioida, että toiminta, jolla ei ole ensiksi ollut ihmiskaupan luonnetta, voi myöhemmin muuttua ihmiskaupaksi. Tässä ta- pauksessa tilanne muodostuu sellaiseksi, että teon kohteena oleva ei enää pääse irtau- tumaan toiminnasta halutessaan.8 Ihmiskauppaa esiintyy myös Suomen rajojen sisällä, vaikka perinteisesti Suomi on nähty ihmiskaupan kohde- ja kauttakulkumaana. Kohdemaa tarkoittaa sitä, että Suomeen tuo- daan ihmiskaupan uhreja muualta. Kauttakulkumaa taas tarkoittaa, että ihmiskaupan uh- reja kuljetetaan Suomen läpi toiseen maahan hyväksikäytettäväksi. Huomioitavaa on, että ihmiskaupan uhri ja tekijä voivat olla kuitenkin myös täysin suomalaisia.9 Suomea sitoo joukko erilaisia kansainvälisiä sopimuksia, joiden velvoitteissa pyritään muun mu- assa ihmiskaupan uhrien suojelemiseen, tunnistamiseen ja auttamiseen sekä itse ihmis- kaupan torjumiseen ja rankaisemiseen10. EU:n alueella rekisteröitiin vuosina 2017-2018 4 HE 103/2014 vp, s. 6, 28; Roth, 2007, s. 419; Koivukari ja muut, 2022, s. 26 5 HE 122/2011 vp, s. 21 6 Maahanmuuttovirasto, Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. 7 KHO:2014:112. 8 Kimpimäki, 2021, s.791. 9 Ihmiskauppa.fi, Ihmiskauppa Suomessa. 10 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021b, s. 13. 7 jopa 26 000 ihmiskaupan uhria. Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä pe- rustettiin vuonna 2006 ja vuoden 2020 loppuun mennessä avun piirissä oli yli 700 asia- kasta.11 Ihmiskauppa saatetaan usein edelleen sekoittaa ihmissalakuljetukseen (human smug- gling). Mediassa ja esimerkiksi erilaisissa ihmiskaupan vastaisissa kampanjoissa ihmis- kauppa rinnastetaan usein myös orjakauppaan. Rinnastus orjakauppaan aiheuttaakin usein stereotyyppisiä mielikuvia muun muassa ihmiskaupan uhreista.12 Ihmissalakulje- tuksella tarkoitetaan Palermon yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan (SopS 73/2006) 3 artiklan mukaan laittoman maahantulon järjestämistä sopimusvaltioon, jonka kansalai- nen henkilö ei ole tai hän ei asu siellä pysyvästi. Ihmissalakuljetukseen liittyy vahvasti taloudellinen tai jonkin muun aineellinen hyöty. Erilaisten selvitysten mukaan ihmissala- kuljetus on tuottoisimpia rikollisuuden muotoja laittoman asekaupan ja huumebisnek- sen lisäksi. Vuonna 2015 uutisoitiin, että jopa neljäsosa laittomasti maahan saapuneista käytti salakuljettajaa matkallaan Suomeen. Ihmissalakuljetukseen liittyy ilmiönä myös ih- miskauppaa, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa.13 Yhtenä merkittävimmistä eroista voi- daan pitää sitä, että ihmiskauppa perustuu pakkoon ja hyväksikäyttöön, mutta ihmissa- lakuljetuksen katsotaan perustuvan vapaaehtoisuuteen14. Yksi keskeisimpiä ihmiskaupan vastaisia sopimuksia on Palermon yleissopimuksen lisä- pöytäkirja. Lisäksi Suomea velvoittaa Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (SopS 44/2012). Kyseisen yleissopimuksen artiklat on kirjoitettu 11 Hannonen ja Kainulainen, 2022, s.15-16; Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän puolivuotiskatsauk- sessa vuodelta 2022 todetaan, että kesäkuun 2022 loppuun mennessä Suomen auttamisjärjestelmässä oli yhteensä 1184 asiakasta. Näistä henkilöistä 235 oli alaikäisiä.; Kts. HaVM 30/2022 vp, s. 4. Auttamisjärjes- telmän asiakkaista suurin osa on joutunut ihmiskaupan uhriksi ulkomailla. 12 Viuhko, 2013, s. 387. 13 Yle, 2015. 14 Pärssinen, 2006, s. 192. 8 valtiota vahvasti velvoittavaan muotoon ja se on myös uhrikeskeisempi ja sisältää yksi- tyiskohtaisempia velvoitteita, kuin Palermon sopimus. Lisäksi Euroopan unionilla on ole- massa erilaisia direktiivejä, jotka täydentävät EN:n yleissopimusta.15 Suomessa jätettiin vuonna 2021 ensimmäisiä oleskelulupahakemuksia yhteensä 36 206 kappaletta. Yleisin syy myönteiselle oleskelulupapäätökselle on työnteko.16 Ulkomaalais- lain 40.1 §:n 1 kohta (301/2004) määrittää, että ulkomaalainen voi oleskella Suomessa viranomaisen myöntämällä oleskeluluvalla. Tämä on perustilanne sille, että ulkomaalai- nen voi oleskella Suomessa. Toisaalta Suomessa voi oleskella esimerkiksi kausityönteki- jänä ilman oleskelulupaa ja ilman oleskelulupaa voi Suomessa olla enintään kolme kuu- kautta, mikäli ulkomaalainen tulee valtiosta, jonka kansalaiselta Suomessa ei edellytetä oleskelulupaa (UlkL 40.2 §).17 Tutkielman aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä ihmiskaupan on todettu olevan varsin piiloutuva ilmiö globaalissa maailmassa18. Ihmiskaupan tunnistaminen vaatii usein mo- niammatillista yhteistyötä niin viranomaisten, kuin järjestöjen kesken. Ihmiskauppa on- kin todellisuudessa huomattavasti suurempi ongelma, sillä vain pieni osa ongelmasta tu- lee viranomaisten tietoon. Viranomaisten tiukat toimivaltarajat ja spesifin lainsäädän- nön puutteet vaikeuttavat ilmiöön puuttumista.19 1.2 Tutkimusongelma ja keskeiset käsitteet Ihmiskaupan uhriksi joutuneelle on mahdollista myöntää Suomessa tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa (UlkL 52 a §). Ihmiskaupan uhrille myönnetään usein tilapäinen oleskelu- lupa, mikäli uhrin oleskeleminen on tarpeellista ihmiskaupparikoksen selvittämiseksi, 15 Ihmiskauppa.fi, Ihmiskaupan vastaista työtä koskevat kansainväliset velvoitteet ja sopimukset; Aer, 2016, s.166. 16 Maahanmuuttovirasto, 2022. 17 Kallio ja muut, 2018, s. 157. 18 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021b, s.14. 19 Kleemola ja muut, 2022, s. 11. 9 uhri on valmis yhteistyöhön viranomaisten kanssa ja hän ei enää ole yhteyksissä ihmis- kaupasta epäiltyihin20. Erityisen haavoittuvassa asemassa oleville ihmiskaupan uhreille voidaan myöntää myös jatkuva oleskelulupa (UlkL 52a 2 mom). Euroopan unionin vas- taanottodirektiivin21 21 artikla määrittelee haavoittuvassa asemassa oleviksi esimerkiksi alaikäiset, vammaiset, vanhukset, raskaana olevat ja ihmiskaupan uhrit. Tässä tutkielmassa käsitellään ihmiskaupan uhreja oleskeluluvan hakijoina Suomessa. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten ja millä perusteilla Suomessa myönnetään oleskelulupia ihmiskaupan uhreille, ihmiskaupan uhrien käännyttämistä sekä auttamis- toimia. Käsittelen ihmiskaupan uhreja yhtenä ryhmänä, mutta tarkastelen erikseen oles- kelulupia, jotka myönnetään lapsille ihmiskaupan uhreina. Tämä erityistarkastelu tapah- tuu toisessa pääluvussa. Tutkimuskysymykseksi olen asettanut: millä perusteilla Suo- messa myönnetään oleskelulupa ihmiskaupan uhreille? Tutkielmassa tullaan myös vas- taamaan kysymyksiin, voiko ihmiskaupan uhrin käännyttää Suomesta ja jos voi, millä pe- rustein sekä miten ihmiskaupan uhreille tarjottavat palvelut eroavat muista ulkomaalai- sista. Tutkielman läpi on tarkoituksena korostaa uhrinäkökulmaa, sekä perus- ja ihmisoi- keuksia. Tutkimuksen aiheeseen on tehty rajauksia, eikä tässä tutkimuksessa tulla käy- mään läpi turvapaikanhakuprosessia, vaan keskitytään oleskelulupiin. Lisäksi tulen käsit- telemään ihmiskaupan uhreille ja muille ulkomaalaisille myönnettäviä sosiaali- ja ter- veyspalveluja, enkä tule käsittelemään esimerkiksi toimeentuloon ja sen hankkimiseen liittyviä eroja. Koska tutkielman aihe koskee oleskelulupia, on tärkeää käydä läpi oleskelulupiin liittyviä käsitteitä ja oleskeluluvan myöntämisen perusteita Suomessa. Käsite ulkomaalainen esiintyy useasti aiheeseen liittyen. Ulkomaalaisella tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole Suo- men kansalainen (UlkL 3 § 1). Kuten edellä jo mainittiin, kolmannen maan kansalaisen, 20 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021b, s. 65. 21 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kan- sainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista. 10 joka saapuu Suomeen ja aikoo oleskella Suomessa yli kolme kuukautta, tulee hakea oles- kelulupaa (UlkL 40 § 1 mom). Käsitteellä kolmannen maan kansalainen tarkoitetaan muun maan kansalaista, kuin unionin kansalaista tai häneen rinnastettavaa (UlkL 3 § 2a). Ulkomaalaislain 3.2 § määrittelee, että Euroopan unionin kansalaisiin voidaan rinnastaa Islannin, Norjan, Liechtensteinin ja Sveitsin kansalaiset. Oleskelulupalajeja on kahta tyyppiä, määräaikainen ja pysyvä oleskelulupa (UlkL 33 §). Määräaikainen oleskelulupa voidaan myöntää tilapäisluonteista ja jatkuvaluonteista maassa oleskelua varten. Lupaviranomainen ratkaisee, onko kyseessä Suomessa oleskelu luonteeltaan tilapäisluonteista vai jatkuvaluonteista käytettävissä olevilla tiedoilla. Mi- käli kyseessä on tilapäisluonteinen oleskelu, voidaan ulkomaalaiselle myöntää tilapäinen oleskelulupa. Jos taas kyseessä on jatkuvaluontoinen oleskelu, voidaan myöntää jatkuva oleskelulupa.22 Pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää ulkomaalaislain 56 §:n mukaan ulkomaalaiselle, joka on jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jat- kuva oleskelulupa, ovat olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole tässä laissa mainittuja esteitä. Pysyvää oleskelulupaa Suomeen ei siis voida myöntää henkilölle, jolle on myönnetty tilapäinen määräaikainen oleskelulupa, vaan ainoastaan henkilölle, jonka määräaikainen oleskelulupa on luonteeltaan jatkuva23. Pysyvä oleskelulupa voi- daan jättää myöntämättä, mikäli ulkomaalainen on saanut tekemästään rikoksesta van- keusrangaistuksen, tai mikäli hän on syyllistynyt kahteen tai useampaan rikokseen24. Ulkomaalaislain 60 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaisen tulisi hakea oleskelulupaa jo ennen Suomeen tuloa, jos aikomuksena on viipyä Suomessa yli kolme kuukautta. Ensim- mäinen oleskelulupahakemus tulisi jättää Suomen edustustolle hakijan kotimaassa tai 22 Aer, 2016, s.79. 23Kallio ja muut, 2018, s. 600. 24 Aer, 2016, s. 176. 11 siinä maassa, jossa hakija laillisesti oleskelee. Jos hakija jättää oleskelulupahakemuksen muualla, kuin kotimaassaan, tulee esittää selvitys oleskelun laillisuudesta. Tällaiseksi sel- vitykseksi käy oleskelulupa tai viisumi. Oleskelun laillisuuden esittämiseksi käy myöskin todistus pakolaiseksi rekisteröinnistä tai pakolaisaseman hakemisesta.25 Ihmiskaupan uhriksi joutunut voi kuitenkin hakea oleskelulupaa myös Suomessa, maa- hantulon jälkeen (UlkL 52a §). Huomioitavaa oleskelulupahakemuksen jättämisessä on, että hakemus tulee jättää henkilökohtaisesti viranomaiselle. Hakemus ei voi myöskään olla yhteinen, vaan jokaisen oleskelulupaa hakevan on jätettävä oma hakemus. Hake- musta jätettäessä hakijalta otetaan myös sormenjäljet. Oleskeluluvan hakemisprosessi etenee hakemuksen jätön jälkeen siten, että hakija käy todistamassa henkilöllisyytensä esimerkiksi Suomen edustustossa (mikäli hakija on ulkomailla) tai Maahanmuuttoviras- ton (Migri) palvelupisteellä. Tämän jälkeen Migri aloittaa hakemuksen käsittelyn, mikäli hakemukseen tarvitaan lisätietoja, voidaan asiaan pyytää lisäselvityksiä. Mikäli oleskelu- lupapäätös on myönteinen, saa oleskeluluvan saanut ulkomaalainen oleskelulupakortin ja hänet rekisteröidään Suomen väestötietojärjestelmään. Jos päätös on kielteinen, pää- töksestä voi valittaa.26 Ennen oleskeluluvan myöntämistä ihmiskaupan uhrille voidaan antaa harkinta-aika, jonka kesto on vähintään kolmekymmentä päivää ja enintään kuusi kuukautta (UlkL 52b §). Harkinta-ajan tarkoituksena on, että sen aikana uhri voi toipua kokemuksistaan ja er- kaantua ihmiskaupan tekijöistä siten, että yhteistyö viranomaisten kanssa voisi alkaa. Harkinta-aikana ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on laillista. Tämä tarkoittaa sitä, että harkinta-ajan aikana henkilöä ei voida poistaa Suomesta, eikä aiemmin tehtyä pää- töstä maasta poistamiseen voida panna täytäntöön. Jos ihmiskaupan uhri on harkinta- aikana uudelleen yhteydessä ihmiskaupan tekijöihin vapaaehtoisesti ja omasta aloittees- taan, voidaan harkinta-aika keskeyttää.27 25 Aer, 2016, s. 84. 26 Aer, 2016, s. 85-86; Maahanmuuttovirasto, Ensimmäinen oleskelulupa. 27 HE 266/2014 vp, s. 9-10; Sisäasianministeriö, 2011, s. 35. 12 Ihmiskaupassa on kyse räikeästä ihmisoikeusloukkauksesta, joten se on säädetty rangais- tavaksi rikoslaissa (39/1889). Rikoslain 25 luvun 3 ja 3a §:ssä on määritelty ihmiskaupan ja törkeän ihmiskaupan rangaistavuudesta. Ihmiskaupasta voidaan tuomita vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta, kun taas törkeästä ihmiskaupasta rangaistus on vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta (RL 25:3 ja 3a). KKO:2022:2: Tapauksessa KKO:n ratkaistavaksi tuli, onko A syyllistynyt yhteen vai 26 ihmiskaupparikokseen. A oli värvännyt asianomistajia Thaimaasta Suomeen erehdyttämällä heitä ansaintamahdollisuuksista sekä majoitusolosuhteista. A kul- jetti, vastaanotti ja majoitti 26 asianomistajaa ja käytti hyväkseen heidän A:sta ja majoituspaikan henkilökunnasta riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa. A pakotti asianomistajat marjastamista ja sienien keräämistä koskevaan pakkotyöhön ja majoitti ihmisarvoa loukkaaviin asumisolosuhteisiin. KKO katsoi, että A syyllistyi 26 ihmiskaupparikokseen. Oikeudessa äänestettiin ehdollisen ja ehdottoman van- keusrangaistuksen myöntämisestä. Rikoslain 25 luvun 3 § säätää, että ihmiskau- pasta voidaan tuomita vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta vankeutta. Ran- gaistusta määrättäessä tulee ottaa huomioon se, miten vahingollinen ja vaaralli- nen teko on ollut. Tapauksessa katsottiin, ettei A:n teko ollut yhtä vahingollinen ja vaarallinen, kuin esimerkiksi jos asianomistajia olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tapauksessa täyttyi kaksi ihmiskaupan keinoa: erehdyttäminen ja asianomistajien riippuvaisen aseman ja turvattoman tilan hyväksikäyttö. A:lle tuomittiin ehdo- tonta vankeutta 1 vuosi ja 10 kuukautta. Ihmiskaupparikokseen syyllistyy rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan, jos käyttää hyväksi toi- sen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa tai painostaa toista. Yllä olevassa KKO:n tuo- miossa oli nimenomaisesti käytetty hyväksi asianomistajien riippuvaista asemaa ja tur- vatonta tilaa. Lisäksi toisen erehdyttäminen tai toisen erehdyksen hyväksi käyttäminen, korvauksen maksaminen tai sen vastaanottaminen ovat ihmiskaupan keinoja. Myös toi- sen henkilön painostaminen lasketaan ihmiskaupan keinoiksi. Värvääminen, luovuttami- nen, toisen ottaminen määräysvaltaansa, kuljettaminen, vastaanottaminen ja toisen ma- joittaminen ovat taas rikoslaissa mainittuja ihmiskaupan tekotapoja. Törkeään ihmis- kauppaan syyllistyy, mikäli teossa on mukana esimerkiksi väkivaltaa, aiheutetaan tahalli- sesti tai huolimattomuuttaan toiselle ihmisille vakavaa haittaa, kuten vakava ruumiin- vamma tai jos ihmiskaupparikos kohdistuu lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa 13 itseään on heikentynyt. Myös ihmiskaupparikoksen toteuttaminen osana rikollisjärjestöä luetaan törkeäksi ihmiskaupaksi. (RL 25:3a).28 Tutkielman aiheeseen liittyy myös käsite paperittomista henkilöistä. Koska oleskelulupa- järjestelmällä määritellään ne ehdot, jotka tekevät oleskelusta laillista, tuottaa se myös käänteisesti laittoman oleskelun mahdollisuuden. Paperittomuus on oikeudellinen eri- tyisasema, jonka oleskelulupajärjestelmä on tuottanut.29 Ryhmällä tarkoitetaan henki- löitä, jotka oleskelevat Suomessa ja joilla ei ole oleskelulupaa, heistä ei siis ole ”jälkeä” missään järjestelmissä. Paperittomaksi voi päätyä monenlaisista lähtökohdista, viisumi voi olla umpeutunut, osa on tullut Suomeen ihmissalakuljetuksen avulla ilman passia, ja osa ei ole saanut turvapaikkaa. Paperittomilla henkilöillä ei ole merkittäviä perus- ja ih- misoikeuksia, sillä usein he jäävät vaille huolenpitoa ja suojaa. Paperittomista saatetaan usein käyttää myös nimitystä laittomasti maassa oleskelevat. Paperittomien henkilöiden lukumäärää on hankala arvioida, sillä ei ole olemassa maailmanlaajuista, yleistä, määri- telmää paperittomille ja eri valtioiden tilastointimenetelmät poikkeavat toisistaan. Myöskään Suomessa ei ole tarkkaa määritelmää termille.30 1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksessa käytettävä aineisto Tutkimuksessa käytetään metodina lainoppia, eli oikeusdogmatiikkaa. Oikeusdogma- tiikka on voimassa olevan oikeuden tulkintaa ja systematisointia31. Voimassa oleva oi- keus on jatkuvasti kehittyvä, sekä uusiutuva järjestelmä32. Oikeusdogmatiikka tuottaa tieteellistä tietoa oikeusnormeista. Menetelmän avulla voidaan esittää oikeusnormeista tulkinta- ja normikannanottoja. Normikannanotot ovat väitteitä siitä, mitkä oikeusnormit kuuluvat voimassa olevaan oikeuteen, kun tulkintakannanotoissa taas väitetään jotain 28 Hannonen ja Kainulainen, 2022, s. 57. 29 Könönen, 2014, s. 178. 30 Tarvainen ja Hautala, 2018, s. 338- 340; HE 112/2022 vp, s. 19. 31 Määttä ja Paso, 2019, s. 7; Ervasti, 1998, s. 365. 32 Tolonen, 2003, s. 6, 11. 14 oikeusnormin sisällöstä.33 Tutkielman aiheen myötä tutkimus on myös oikeuspoliittinen. Oikeuspoliittiselle tutkimukselle on tyypillistä yhteiskunnallisen vaikutuksen korostami- nen. Oikeuspoliittiselle tutkimukselle tyypillistä on pyrkimys vaikuttaa esimerkiksi poliit- tiseen päätöksentekoon, lainvalmisteluun ja linjausten muotoiluihin. Oikeuspoliittista tutkimusta ja sen tarvetta voidaan perustella sillä, että oikeudella voidaan puuttua ih- misten perusoikeuksiin ja sillä, että oikeudella ja oikeusjärjestyksellä on tiivis suhde jul- kiseen valtaan ja täten myös poliittiseen päätöksentekoon.34 Tässä tutkimuksessa pyri- tään lainopin keinoin selvittämään ihmiskaupan uhreille myönnettävien oleskelulupien perusteita Suomessa, ihmiskaupan uhrin käännyttämistä Suomessa sekä tutkimaan ih- miskaupan uhrien auttamisjärjestelmää Suomessa ja systematisoinnin avulla esittämään näistä tulkintoja ja kannanottoja. Tutkimukseni sijoittuu ulkomaalaisoikeuden alle ja siinä on myös vahva ihmisoikeudellinen ote. Tutkimuksessa käytettävät keskeisimmät lait ovat ulkomaalaislaki 30.4.2004/301, Suo- men perustuslaki 11.6.1999/731 ja laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin auttamisesta ja tunnistamisesta 17.6.2011/746. Lisäksi tutki- muksen kannalta keskeisimpiä kansainvälistä sääntelyä koskevat dokumentit ovat Euroo- pan unionin perusoikeuskirja (SopS 60/1991), Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 63/1991), kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumi- sesta ja rankaisemisesta (SopS 71/2006) ja Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskau- pan vastaisesta toiminnasta (SopS 44/2012). Kansainvälisten sopimusten ja lakien lisäksi tärkeitä tutkimuksessa käytettäviä lähteitä ovat oikeuskirjallisuus, hallituksen esitykset sekä tuomioistuinten ratkaisut. Johdanto mukaan lukien, tämä tutkimus rakentuu viidestä pääluvusta. Johdannon jälkei- sessä, toisessa pääluvussa, käsitellään erilaisia oleskelulupalajeja Suomessa, sekä ihmis- kaupan uhreille myönnettävää harkinta-aikaa. Lisäksi toisessa pääluvussa käsitellään 33 Hirvonen, 2011, s. 22. 34 Ervasti, 2011, s. 86. 15 erikseen lapsia oleskeluluvan hakijana, mikäli lapsi on joutunut ihmiskaupan uhriksi. Lap- set valittiin omaksi ryhmäkseen, koska heihin liittyy erityispiirteitä oleskelulupaproses- sissa. Kolmannessa pääluvussa keskitytään maasta käännyttämiseen. Kolmannessa pää- luvussa pyritään tuomaan esille näkökulmaa siitä, että on tilanteita, joissa ihmiskaupan uhri on syyllistynyt rikokseen, eikä käännyttämisvaaran takia hakeudu auttamisjärjestel- män piiriin. Neljäs pääluku käsittelee ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää, siihen liittyviä ongelmia sekä ihmiskaupan uhreille tarjottavien palvelujen eroja verrattuna mui- hin Suomessa oleskeleviin ulkomaalaisiin. Viides pääluku esittelee johtopäätökset. 16 2 Ihmiskaupan uhri oleskeluluvan hakijana 2.1 Oleskelulupalajit Määräaikainen oleskelulupa Ulkomaalainen, joka ei ole Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen tai siihen rinnas- tettavan valtion kansalainen, joka aikoo oleskella Suomessa yli kolme kuukautta, tarvit- see oleskeluluvan35. Määräaikainen oleskelulupa voi olla luonteeltaan joko tilapäinen (B) tai jatkuva (A) (UlkL 33§). Oleskeluluvan luonteella on merkitystä lähinnä mahdollisen pysyvän oleskeluluvan saamiseen. Pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka on oleskellut Suomessa neljä vuotta jatkuvan oleskeluluvan saatuaan.36 Ulkomaa- laislain 36 §:ssä on kerrottuna yleiset edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle. Oleske- luluvan voi jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, mikäli hänen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta, tai hänen katsotaan jollain tapaa vaarantavan Suo- men kansainvälisiä suhteita tai kansanterveyttä. Lisäksi oleskeluluvan voi jättää myöntä- mättä, mikäli on syytä epäillä, että ulkomaalainen kiertää maahantuloon liittyviä sään- nöksiä, esimerkiksi salaamalla maahantulonsa todellisen syyn. Yleisenä edellytyksenä oleskeluluvan saamiseksi pidetään sitä, että ulkomaalainen pystyy vastaamaan omasta toimeentulostaan.37 Ihmiskaupan uhriksi joutuneella on mahdollisuus saada määräaikainen oleskelulupa. Eh- dot oleskeluluvan myöntämiseksi on mainittu ulkomaalaislain 52 a §:ssä. Ehdot mukaile- vat uhridirektiiviä38. Ulkomaalaislain 52 a §:ssä mainitut ehdot ovat seuraavat: Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos: 1) ihmiskaupan 35 Esim. Aer, 2016, s. 76; Kallio ja muut, 2018, s. 157; HE 129/2017 vp, s. 4. 36 HE 129/2017 vp, s.4. 37 HE 37/2011 vp, s. 5-6. 38 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta. 17 uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsit- telyn vuoksi; 2) ihmiskaupan uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi; sekä 3) ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Tilapäinen oleskelulupa myönnetään usein ulkomaalaiselle, jonka kohdalla ei ole varsi- naisesti tullut esiin perusteita oleskeluluvan saamiselle, mutta jota ei myöskään voida poistaa maasta. Syitä voivat olla esimerkiksi tilapäiset terveysongelmat tai matkustusyh- teyksien puuttuminen.39 Ihmiskaupan uhrin kohdalla syynä on usein se, että rikospro- sessi on kesken. Tilapäisen oleskeluluvan myöntämisen tarkoituksena onkin usein nimen- omaan tukea ihmiskaupparikoksen selvittämistä. Huomioitavaa kuitenkin on, että oike- astaan ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momenttia (eli tilapäistä oleskelulupaa koskeva lain- kohta) sovelletaan verrattain harvoin ja usein ihmiskaupan uhrit hakevat Suomesta oles- kelulupaa muilla perusteilla. Usein uhreilla saattaa olla jo voimassa oleva oleskelulupa.40 Tilapäistä oleskelulupaa myönnettäessä on suuressa merkityksessä rikoksen ratkaisun näkökulma. Ihmiskaupan uhrit voidaan ajatella nähtävän siis syyttämistoimen edistämi- sen välineinä, eikä ihmisoikeusloukkauksen kohteina tai rikoksen uhreina41. Hallituksen esityksessä korostetaan tilapäistä oleskelulupaa nimenomaan rikoksen selvittämisen kannalta. Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille voidaan ajatella edistävän ri- kollisjärjestöjen kiinni saamista ja paljastamista, sekä estää uhrin uudelleen uhriutumi- nen. Mikäli ihmiskaupan uhri saadaan irrotettua rikollisjärjestöstä, voidaan katkaista ih- miskauppaketju. Tällä tavoin voidaan estää uhriutuminen myös laajemmin.42 Lainvalmistelumateriaaleissa on perusteltu yhteistyötä viranomaisten kanssa oleskelulu- van saamiseksi. Rikoksen selvittämisintressiä on pidetty olennaisena siksi, että viran- omainen saa yhteistyön avulla usein merkittäviäkin tietoja rikollisista, itse rikoksesta ja 39 Nykänen, 2008, s.350; Aer, 2016, s. 171. 40 HE 266/2014 vp, s. 10. 41 Pärssinen, 2006, s.189. 42 HE 32/2006 vp, s. 6. 18 sen teko-olosuhteista. Nämä ovat tietysti merkittäviä seikkoja rikoksen torjunnan kan- nalta ja usein näitä uhrin antamia tietoja voidaan käyttää tehokkaasti hyödyksi esimer- kiksi esitutkinnan aikana.43 Rikoksen selvittämisintressi oleskeluluvan myöntämisessä on mielenkiintoinen kohta. Se liittyy ennen kaikkea tilapäiseen oleskelulupaan. On katsottu, että rikoksen selvittäminen ei estä ihmiskaupan uhria toteuttamasta omia oikeuksiaan, vaan on jopa sen edellytys44. Tästä on kuitenkin esitetty myös eriäviä näkökulmia45. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on vuonna 2018 todennut, että yksi syistä sille, ettei ihmiskaupan uhri hakeudu Suomessa avun piiriin, on vahva kytkös rikosprosessiin46. Toisaalta Poliisi vastasi suositukseen siten, ettei kytköstä rikosprosessiin heidän mielestään tulisi heikentää47. Suomessa on kuiten- kin päätetty tämän vuoden 2018 keskustelun jälkeen heikentää rikosprosessin ja autta- misjärjestelmän välistä yhteyttä. KHO:2017:43: Tapauksessa KHO:n ratkaistavaksi tuli, onko Nigeriasta kotoisin ole- valta A:lla ja hänen tyttärillään oikeus ihmiskaupan uhrina turvapaikkaan tai tois- sijaisen suojelun perusteella myönnettävään oleskelulupaan. Lisäksi oli arvioita- vana kansainvälisen suojelun osalta se, että muodostaako A:n tytärten silpomisen uhka perusteen myöntää heille turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun osalta. Ihmiskaupassa uhriutuneet voidaan katsoa ulkomaalaislain 87 §:n 1 mo- mentin ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. KHO:n tuli arvioida, voiko A saada tehokasta ja pysyvää suojelua koti- maansa viranomaisilta ja, että voiko A joutua kotimaassaan uudelleen ihmiskau- pan uhriksi. KHO katsoi, että Nigeriassa on maatietouden perusteella riittävät val- miudet tarjota suojelua ja apua ihmiskaupan uhreille. Lisäksi KHO totesi, että mi- käli ihmiskaupan uhri palautetaan kotimaahansa, tulee täytäntöönpanoviran- omaisten tehdä yhteistyötä uhrin kotimaan viranomaisten kanssa avun, tuen ja suojelun järjestämiseksi. Kun KHO tarkasteli Nigerian valmiutta auttaa ihmiskau- pan uhreja ja A:sta tehdyn henkilökohtaisen selvityksen, ei ollut perusteita myön- tää A:lle turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Myös- kään A:n tyttärien ei katsottu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa silpomisen 43 HE 32/2006 vp, s. 8; HE 266/2014 vp, s. 10. 44 HavM 58/2014 vp, s.5. 45 Ks. Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2018, s. 103. Suosituksessa 7 Yhdenvertaisuusvaltuutettu ehdottaa, että ihmiskaupan uhrien auttamisen ja rikosprosessin kytkentää heikennettäisiin. 46 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2018, s. 102. 47 POL-2018-25509, s. 2. 19 uhan vuoksi. KHO katsoi kuitenkin, että A:lle tuli myöntää jatkuva oleskelulupa ul- komaalaislain 52 a §:n mukaan ja hänen tyttärilleen tuli myöntää oleskelulupa ih- miskaupan uhriin olevan perhesiteen perusteella. Jatkuvan oleskeluluvan voi saada haavoittuvassa asemassa oleva48 ulkomaalainen, täs- säkin tilanteessa ihmiskaupan uhrin on täytynyt katkaista siteet ihmiskaupparikoksen te- kijään49. Jatkuvaa oleskelulupaa myönnettäessä ei kuitenkaan edellytetä ihmiskaupan uhrin tekevän yhteistyötä viranomaisten kanssa rikoksen ratkaisemiseksi. Tämä perustuu siihen, että jatkuva oleskelulupa myönnetään erityisen haavoittuvassa asemassa oleville ihmiskaupan uhreille.50 Vaatimus erityisen haavoittuvasta asemasta johtuu siitä, että ih- miskaupan uhrit ovat hyvin usein jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Erityisen haavoit- tuvassa asemassa ulkomaalainen voi olla ihmiskaupan uhrina esimerkiksi silloin, kun uh- rin oman kotimaan viranomaiset eivät halua puuttua rikokseen, häneen kohdistuu rikol- lisjärjestön aiheuttama uhka tai jos kyseessä on lapsi, jonka vanhemmat liittyvät ihmis- kaupparikokseen.51 Ylempänä olevassa KHO:n ratkaisussa A:lle tuli myöntää jatkuva oleskelulupa Suomeen. Jatkuvan oleskeluluvan myöntämiseen KHO päätyi, kun se otti huomioon A:n ja hänen tytärtensä tilanteen. A oli tytärtensä yksinhuoltaja ja KHO katsoi A:n kertomusten perus- teella, että hän oli traumatisoitunut pahasti ihmiskaupassa. Koska ihmiskaupan uhrit ovat pääsääntöisesti kaikki haavoittuvassa asemassa, tulee jatkuvan oleskeluluvan myöntämiseksi uhrin oltava erityisen haavoittuvassa asemassa.52 Tapauksessa on mie- lenkiintoista se, että A:n tytärten ei katsottu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, vaikka he olivat sukuelinten silpomisen uhan alla. Tyttöjen sukuelinten silpominen on 48 Vastaanottodirektiivi määrittelee haavoittuvassa asemassa oleviksi alaikäiset, ilman huoltajaa olevat ala- ikäiset, vammaiset, vanhukset, raskaana olevat naiset, yksinhuoltajat, joilla on alaikäisiä lapsia, ihmiskau- pan uhrit, vakavista sairauksista kärsivät henkilöt, mielenterveyshäiriöistä kärsivät henkilöt sekä kidutuk- sen, raiskauksien tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt, kuten naisten sukuelinten silpomisen uhrit. 49 Roth, 2011, s. 993. 50 HE 32/2006 vp, s. 6. 51 HE 266/2014 vp, s. 11; KHO:2017:42; KHO:2017:43. 52 KHO:2017:43. 20 ihmisoikeusloukkaus ja on merkityksellinen seikka, kun tarkastellaan, onko naisella oi- keus kansainväliseen suojeluun53. On kuitenkin selvitetty, että jatkuvan oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille on korkean kynnyksen takana ja, että edellytykset jatkuvan oleskeluluvan myöntämiselle vastaavat kansainvälisen suojelun perusteita54. Migrin on huomioitu soveltavan ulko- maalaislain 52 a § 2 momentin erityisen haavoittuvaa asemaa verrattaen suppeasti. Teh- tyjen selvitysten mukaan käytännössä vain uhrin omaisten osallistuminen ihmiskauppa- rikokseen tai tukiverkoston puute kotimaassa ovat syitä, jolloin Migri jatkuvan oleskelu- luvan ihmiskaupan uhrille myöntää.55 Lisäksi jatkuvan oleskeluluvan myöntämisen syitä voi olla se, että turvapaikan tai kansainvälisen suojelun edellytykset eivät täyty, tällöin on usein perusteltua myöntää ihmiskaupan uhrille jatkuva oleskelulupa56. Ihmiskaupan uhrille voi myöntää oleskeluluvan myös yksilöllisestä inhimillisestä syystä57 ja ihmiskaupan uhri voi hakea myös kansainvälistä suojelua Suomesta58. Ihmiskaupan uhrille myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 52 § tai 54 §:n perusteella ei sulje mah- dollisuutta hakea turvapaikkaa tai saada turvapaikkaa Suomesta. Kansainvälisellä suoje- lulla tarkoitetaan ulkomaalaislain 3 §:n 13 kohdan mukaan pakolaisasemaa, humanitää- risen suojelun tai toissijaisen suojelun perusteella myönnettyä oleskelulupaa59. Ulko- maalaislain 87 § säätää oikeudesta turvapaikkaan tilanteessa, jossa ulkomaalainen oles- kelee kotimaansa ulkopuolella siksi, että hän pelkää joutuvansa vainon kohteeksi esimer- kiksi alkuperänsä, uskontonsa tai poliittisen mielipiteensä johdosta.60 Kun harkitaan, onko ihmiskaupan uhrilla oikeus kansainväliseen suojeluun, tarkastellaan ja arvioidaan, onko odotettavaa, että uhri joutuisi ihmiskaupan uhriksi uudelleen kotimassaan ja, että 53 KHO:2019:93. 54 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2018, s. 102. 55 Pirjatanniemi ja muut, 2021, s. 165. 56 HE 32/2006 vp, s. 8. 57 Roth, 2011, s. 994; Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021b, s. 70. 58 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021b, s. 27. 59 KHO:2014:112. 60 HE 122/2011 vp, s. 47. 21 onko hänellä mahdollisuus saada tehokasta ja pysyvää suojelua oman kotimaansa viran- omaisilta. Lisäksi tulee arvioida, onko uhrin kotimaalla kykyä ja halua tarjota suojaa ih- miskaupan uhrille.61 Suojelua voidaan myöntää ihmiskaupan uhrille myös myöntämällä oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella (UlkL 88 §). Ja mikäli kansainvälisen suoje- lun perusteet eivät täyty, tutkitaan, täyttyykö ihmiskaupan uhrilla muiden oleskelulupien edellytykset.62 Seuraavassa tapauksessa KHO:lle tuli ratkaistavaksi, täyttyykö ihmiskaupan uhriksi jou- tuneella toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan kriteerit: KHO:2014:112: Tapauksessa Nigeriasta kotoisin oleva naishenkilö A oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua. Migri oli katsonut, että A oli joutunut ihmiskau- pan uhriksi Euroopassa, jonne hänet oli erehdytetty lähtemään. A oli pakotettu työskentelemään prostituoituna Euroopassa. Migri katsoi, että A:lla oli ollut mah- dollisuus Nigeriassa kääntyä viranomaisten puoleen ja saada suojelua ihmiskau- passa uhriutumista vastaan. Täten Migri hylkäsi A:n kansainvälistä suojelua koske- neen hakemuksen. A:lle oli myönnetty kuitenkin oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin nojalla, koska Migri katsoi A:n olevan kyseisen säännöksen tar- koittamassa haavoittuvassa asemassa, sillä A oli pienen lapsen yksinhuoltaja, joka oli traumatisoitunut. Myös HAO oli hylännyt valituksen koskien kansainvälisen suojelun myöntämistä ihmiskaupan uhrina. Asiassa piti ratkaista kysymys siitä, oliko ihmiskaupan uhriksi joutuneella, joka on saanut ulkomaalaislain 52 a §:n no- jalla jatkuvan oleskeluluvan, oikeus ihmiskaupassa uhriutumisen tai uudelleen uh- riutumisen vaaran vuoksi turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. KHO:n tuli kiinnittää huomiota erityisesti siihen, oliko A:n mahdollista saada Nigerian viranomaisilta suojelua asiassa. Prostituutioon pakottaminen on yksi ihmiskaupan muodoista. Ihmiskaupan uhrit voivat olla ulkomaalaislain 52 a §:n sijasta oikeutettuja myös ulkomaalaislain 87 §:n mukaiseen turvapaikkaan tai 88 §:n mukaiseen toissijaiseen suojeluun, jos kriteerit kansainväliseen suojeluun muuten täyttyivät. Kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa kiinnitetään huo- miota uudelleen uhriutumisen vaaraan ja kotimaan viranomaisten tarjoamaan suojeluun. Asiassa todettiin, että Nigeria on yksi keskeisimpiä Eurooppaan suun- tautuvan ihmiskaupan lähtömaita. Toisaalta saatujen selvitysten perusteella Nige- riassa oli myös panostettu ihmiskaupan vastaiseen työhön, uhrien auttamiseen sekä rikosvastuun toteuttamiseen. A:n oli värvännyt prostituutioon naishenkilö, 61 KHO:2017:43; KHO:2014:112. Kummassakaan tapauksessa ihmiskaupan uhrille ei myönnetty turvapaik- kaa kansainvälisen suojelun perusteella. Kummassakaan tapauksessa ei myöskään myönnetty uhrille oles- kelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. KHO ratkaisi kuitenkin molemmissa tapauksissa, että edelly- tykset ihmiskaupan uhrille myönnettävälle jatkuvalle oleskeluluvalle täyttyivät. 62 HE 266/2014 vp, s. 11. 22 eikä asiassa tullut ilmi viitteitä laajempaan verkostoon. A:lla ei myöskään Suo- meen tultuaan ole ollut yhteyksiä kyseiseen henkilöön. Uhriutuminen ihmiskaup- paan tapahtui kotimaan ulkopuolella ja Nigeriassa arvioitiin olevan mahdollisuu- det suojeluun viranomaisilta. Myöskään ei ollut perusteita uskoa, että A joutuisi Nigeriassa epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, joten perusteita myöntää A:lle turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun pe- rusteella ei ollut. Ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, mi- käli ulkomaalaislain 87 §:n mukaiset ehdot turvapaikalle eivät täyty, mutta on olemassa merkittäviä perusteluja sille, että uhri joutuisi kotimaassaan vakavan haitan uhriksi ja hän on kykenemätön tai haluton turvautumaan kotimaansa suojeluun. Usein vakavalla hai- talla tarkoitetaan esimerkiksi kuoleman rangaistusta, kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa rikkovaa toimintaa. Vakava haitta voi myös olla mielivaltaisesta väkival- lasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydestä johtuvaa vaka- vaa, henkilökohtaista vaaraa.63 Yllä olevassa KHO:n ratkaisussa on nähtävillä, että uhrilla ei ollut uudelleen uhriutumisen vaaraa kotimaassaan, joten hänelle ei myönnetty turva- paikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Asiassa ei myöskään tullut esille sellaisia seikkoja, että uhri joutuisi kotimaassaan epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhriksi. Vaikka uhri ei ollutkaan oikeutettu toissijaiseen suojeluun, hänelle voitiin kuitenkin myöntää oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin pe- rusteella, sillä katsottiin että uhri oli haavoittuvassa asemassa.64 Eli, vaikka ihmiskaupan uhri ei täyttäisikään turvapaikkakriteeristöä tai kansainvälisen tai toissijaisen suojelun perusteita, voidaan oleskelulupa Suomeen usein myöntää ulkomaalaislain 52 §:n perus- teella. Ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää oleskelulupa Suomessa myös yksilöllisestä inhimil- lisestä syystä (UlkL 52 §). Hallituksen esityksessä todetaan, että oleskeluluvan myöntä- minen yksilöllisestä inhimillisestä syystä saattaa tulla kyseeseen silloin, kun ihmiskaupan uhri ei täyty ulkomaalaislain 52 a §:n 1 tai 2 momentin ”kriteerejä” tilapäisen tai jatkuvan 63 KHO:2017:42. 64 KHO:2014:112. 23 oleskeluluvan myöntämiselle ihmiskaupan uhrille65. Kun harkitaan oleskeluluvan myön- tämistä yksilöllisestä inhimillisestä syystä, tulee tarkasteltavaksi esimerkiksi oleskelulu- van hakijan terveydentila, Suomeen syntyneet siteet tai jokin muu yksilöllinen inhimilli- nen syy. Usein etsitään sellaisia syitä, joiden takia uhrin oleskeluluvan hylkääminen olisi jollain tasolla kohtuutonta, kun huomioidaan kokonaisvaltaisesti uhrin tilanne, kuten olo- suhteet kotimaassa.66 Ihmiskaupan uhrille voidaan harkita myönnettävän oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä, jos esimerkiksi katsotaan, että paluu kotimaahan ly- hentäisi elinaikaa tai aiheuttaisi huomattavaa kärsimystä, henkistä tai fyysistä. Se, jos uhri on vaikkapa varaton, ei ole syy myöntää oleskelulupaa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.67 Suurena ongelmana ihmiskaupan uhreille myönnettävissä oleskeluluvissa on se, että ih- miskaupan uhrin tunnistaminen on vaikeaa. Ihmiskaupan uhrin oikea tunnistaminen on avainasemassa sille, että uhri pääsee esimerkiksi avun piiriin. Ainoastaan tunnistetut ih- miskaupan uhrit pääsevät auttamisjärjestelmään ja oleskelulupajärjestelmään.68 Ihmis- kaupan piilorikollisen luonteen vuoksi sekä tekijät, että uhrit ovat tyypillisesti pyrkineet pysymään piilossa viranomaisilta. Uhrit usein syyllistävät itseään ja pelkäävät kostoa ri- koksentekijöiltä, joka johtaa siihen, että he eivät ilmoita rikoksesta viranomaisille. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että joskus uhrit ovat itsekin osallistuneet rikolliseen toimin- taan maassa ja pelkäävät rangaistusta ja maasta poistoa. Toisaalta pelkkä piilorikollinen luonne ei selitä vähäistä tunnistettujen ihmiskaupan uhrien määrää, sillä viranomaiset itsekään eivät välttämättä tunnista ihmiskauppaa, vaikka he tutkisivat ihmiskauppari- kosta.69 Erityisen haastavaa on sellaisten ihmiskaupan uhrien tunnistaminen, jotka ovat. 65 HE 266/2014 vp, s. 11. Eli kyseessä saattaa olla tilanne, jossa uhrilla ei ole esimerkiksi käynnissä rikos- prosessia tai tekijöiden kiinnisaaminen on mahdotonta tai uhri ei ole erityisen haavoittuvassa asemassa. 66 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021b, s. 70. 67 KHO:2017:42. 68 Roth, 2007, s. 425; Roth, 2011, s. 991. 69 Roth, 2011, s. 994-995. 24 joutuneet hyväksikäytön uhreiksi jossakin rikollisessa toiminnassa. Näissä tilanteissa uh- rit eivät voi kertoa uhriutumistaan ihmiskaupassa, koska samalla he tulevat paljasta- neeksi omat yhteytensä rikolliseen toimintaan.70 Uhrien tunnistamiseen liittyen Suomi on saanut useita suosituksia GRETAlta (Group of Experts on Action against Trafficking in Human Beings; GRETA). GRETA on asiantuntija- ryhmä, joka valvoo EN:n yleissopimuksen toteutumista.71 Vuonna 2019 GRETA antoi Suo- melle raporttinsa kohdissa 111 ja 112 suosituksia, jotka liittyvät ihmiskaupan uhrien tun- nistamisen parantamiseen. Esimerkiksi raportin kohdassa 111 kehotetaan, että Suo- messa tulisi kouluttaa paremmin niin kutsuttua etulinjan henkilöstä ihmiskaupan uhrien parempaan tunnistamiseen. Lisäksi samassa raportin kohdassa suositeltiin tiedonvaih- don parantamista asianomaisten toimijoiden välillä. Raportin kohdassa 112 taas suosi- teltiin jatkuvan koulutuksen jatkamista Migrin henkilöstölle ja vastaanottokeskusten työntekijöille.72 Pysyvä oleskelulupa Pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää kolmannen maan kansalaiselle, joka on oleskellut Suomessa pitkään, yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan (UlkL 56 §)73. Ulkomaalaislain 33 §:n 3 momentti määrittää, että pysyvä oleskelulupa on voimassa toistaiseksi. Pysyvä oleskelulupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, mikäli edellytykset, joiden perusteella jatkuva oleskelulupa on myönnetty ovat edelleen olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislaissa määriteltyjä esteitä74. Kun ulkomaalaiselle on 70 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2022, s. 71. 71 HE 220/2022 vp, s. 11. 72 GRETA, 2019, s. 22-23. 73 KHO:2021:174. Ulkomaalaisen oleskelua Suomessa pidetään yhtäjaksoisena, jos hän on oleskellut Suo- messa vähintään puolet oleskeluluvan voimassaoloajasta. On huomioitavaa, että esimerkiksi tavalliset lo- mamatkat tai ulkomailla työskentely, joka toteutuu suomalaisen työnantajan lähettämänä, eivät katkaise yhtäjaksoista oleskelua. 74 HE 94/2006 vp, s. 14. 25 myönnetty pysyvä oleskelulupa Suomeen, arvioivat viranomaiset sen jälkeen oleskelulu- van perusteita ainoastaan siinä tilanteessa, jos harkitaan ulkomaalaisen karkottamista75. Kaikki oleskeluluvat eivät oikeuta pysyvän oleskeluluvan hakemiseen, esimerkiksi opiske- lijoiden täytyy valmistumisen jälkeen löytää uusia perusteita oleskelulleen Suomessa76. Vaikka ulkomaalainen täyttäisi maassa oleskeluajaltaan pysyvän oleskeluluvan kriteerit voidaan se jättää kuitenkin myöntämättä, mikäli ilmenee ulkomaalaislain 57 §:ssä mai- nittuja esteitä. Pysyvän oleskeluluvan myöntämisen esteitä ovat syyllistyminen rikokseen, josta on säädetty rangaistukseksi vankeutta, epäily rikokseen syyllistymisestä, josta on säädetty rangaistukseksi vankeutta, ulkomaalaisen syyllistyminen kahteen tai useam- paan rikokseen tai epäily ulkomaalaisen syyllistymisestä kahteen tai useampaan rikok- seen (UlkL 57 §)77. Pysyvän oleskeluluvan myöntämättä jättämisessä on kuitenkin käytet- tävä kokonaisharkintaa ja otettava huomioon myös se, kauanko ulkomaalainen on Suo- messa oleskellut, tämä kokonaisharkintaa koskeva 2 momentti lisättiin ulkomaalaislakiin hallintovaliokunnan mietinnön perusteella78. On syytä huomioida, että rikosepäily ei ole ehdoton este pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle, kuten KHO on seuraavassa tapauk- sessa ratkaissut: KHO:2021:157: Tapauksessa A oli epäiltynä ulkomaalaislain 57 §:n 1 momentissa tarkoitusta rikoksesta, josta on säädetty rangaistukseksi vankeutta. Migri oli tä- män perusteella jättänyt myöntämättä A:lle pysyvän oleskeluluvan, koska pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle oli rikosepäilyn vuoksi este. Asiassa oli kyse siitä, oliko Migri hylännyt pysyvän oleskeluluvan ilman, että se käytti ulkomaalaislain 57 §:n 2 momentin mukaista kokonaisharkintaa. KHO totesi, että koska kyseessä oli rikosepäily, ulkomaalaislain 57 §:n 3 momentin ehdottomat määräajat eivät tule sovellettaviksi. Pysyvä oleskelulupa voidaan siis jättää myöntämättä rikosepäilyn vuoksi, mutta mahdollinen rikosepäily ei ole ehdoton este pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle. Kuvaillun mukaisessa tilanteessa, tulee tehtäväksi ulkomaalaislain 57 §:n 2 momentin mukainen kokonaisharkinta. Koska Migrin päätöksestä ei käy- nyt ilmi, että siinä olisi arvioitu rikollisen teon laatua ja vakavuutta, tai Suomessa oleskelun pituutta ja perhesiteitä, KHO totesi, että Migri oli menetellyt virheelli- sesti esteitä arvioidessaan ja asia palautettiin Migrin käsittelyyn. 75 Kallio ja muut, 2018, s.600. 76 Könönen, 2014, s. 174. 77 Aer, 2016, s. 176-177. 78 HaVM 4/2004 vp, s.15; Ks. KHO:2021:157. 26 Pysyvän oleskeluluvan saatuaan ulkomaalaisesta tulee ikään kuin suomalaisen yhteis- kunnan täysimääräinen jäsen79. Pysyvän oleskeluluvan saaneiden, pitkään Suomessa oleskelleiden, oikeudet tulee olla yhdenmukaiset Suomen kansalaisten oikeuksien kanssa80. Yksilön asema yhteiskunnassa on siis turvatumpi, kun pysyvä oleskelulupa on myönnetty. Muutenkin, mitä turvatumpi asema yksilöllä on, sitä enemmän hän uskaltaa elää ja puolustaa oikeuksiaan. Kun ulkomaalaiselle on myönnetty, pysyvä oleskelulupa vähenee myös viranomaiskontrolli hänen elämässään.81 Pysyvä oleskelulupa voidaan peruuttaa ulkomaalaislain 58 §:n mukaan, mikäli ulkomaa- lainen on muuttanut pysyvästi pois maasta tai hän on pysyvässä tarkoituksessa oleskellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta maan ulkopuolella. Säännöstä tulkitaan siten, että esimer- kiksi satunnaiset vierailut Suomessa, kuten se että vuoden välein vierailisi Suomessa, ei tarkoita sitä, etteikö ulkomaalainen oleskelisi pysyvästi muualla82. Lisäksi ulkomaalaislain 58 §:n 4 momentin mukaan pysyvä oleskelulupa voidaan peruuttaa myös, mikäli oleske- lulupaa haettaessa on annettu vääriä tietoja tai pimitetty seikkoja, jotka olisivat voineet johtaa oleskeluluvan hylkäämiseen. Pysyvä oleskelulupa voidaan perua myös, jos. Schen- gen-valtio pyytää perumaan oleskeluluvan, koska ulkomaalainen on määrätty maahan- tulokieltoon toisessa Schengen-valtiossa. Myös tilanne, jossa ulkomaalainen on mää- rätty kokonaan poistettavaksi Schengen-alueelta johtaa pysyvän oleskeluluvan perumi- seen.83 2.2 Oleskeluluvan hakijana ihmiskaupan uhriksi joutunut lapsi Lasten oikeuksien sopimuksen (SopS 60/1991) 1 artikla määrittelee, että lapsella tarkoi- tetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Lapset ovat ihmiskaupan suurimpia uhreja 79 Könönen, 2014, s. 184. 80 C-502/10, 2012, kohta 3. 81 Nykänen, 2008, s. 351. 82 KHO:2020:65. 83 HE 37/2011 vp, s. 8-9. 27 naisten lisäksi ja lapsia päätyykin ihmiskaupan seurauksena erilaisiin tehtäviin, kuten so- tilaiksi, huumekuriireiksi ja prostituoiduiksi84. Lapsia ja nuoria voidaan myös pakottaa avioliittoon, käyttää seksuaalisesti hyväksi tai esimerkiksi hyväksikäyttää työnteossa, myös laiton adoptio hyväksikäyttötarkoituksessa on ihmiskaupan muoto85. Lapsiin koh- distuva ihmiskauppa loukkaa perustavanlaatuisesti lapsen oikeuksia, jonka takia ihmis- kaupan vaikutuksia lapsiin tuleekin arvioida lapsiystävällisellä tavalla. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon myös erilaiset reaktiot lapseen kohdistuvaan ihmiskauppaan, ku- ten yhteisön hyljeksintä uhria kohtaan.86 Yksin Suomeen tulleet lapset saavat muita hakijoita helpommin oleskeluluvan. Useimmi- ten oleskelulupa myönnetään toissijaisen suojelun (UlkL 88 §) tai yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella (UlkL 52 §). Pakolaisasemaa yksin tulleille alaikäisille sen sijaan myön- netään vain harvoin.87 Mikäli lapsi hakee oleskelulupaa ihmiskaupan uhrina, poikkeaa sen myöntämisperusteet aikuisille uhreille myöntämisestä. Lainvalmisteluaineistossa to- detaan, että lapselta ei esimerkiksi vaadita yhteistyötä viranomaisten kanssa, sillä vaati- mus katsotaan kohtuuttomaksi88. Usein alaikäiselle, joka tulee Suomeen yksin, myönne- tään oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä89. LOS 3 artiklan 1 kohta määrittelee seuraavaa: kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuol- lon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka kos- kevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on perustavan- laatuinen oikeusperiaate, joka ohjaa säännösten tulkintaa. Lapsen etu on myös menet- telysääntö, joka tarkoittaa myös sitä, että kun määritellään lapsen etua on tuotava aina esiin, mitkä tekijät on otettu arvioinnissa huomioon ja miten lapsen etua on punnittu 84 Nieminen, 2005, s. 130-131. 85 Kervinen ja Ollus, 2019, s. 8, 20. Laittomalla lapseksi ottamisella (adoptiolla), tarkoitetaan adoptiota, joka tapahtuu ilman lapsen biologisten vanhempien lupaa esimerkiksi erehdyttämällä, kiristämällä tai uh- kailemalla. Biologisille vanhemmille voidaan kertoa, että lapsi on syntynyt kuolleena tai menehtynyt pian syntymänsä jälkeen. Laiton adoptio tuomitaan ihmiskauppana, mikäli holhooja luovuttaa lapsen joko mak- sua vastaan tai ilman pakkotyön tai hyväksikäytön kohteeksi. 86 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021b, s. 26. 87 Toivonen, 2022, s. 124. 88 HE 32/2006 vp, s. 6. 89 Nykänen, 2008, s.350. 28 muita seikkoja vastaan. Lapsen etu on myös aineellinen oikeus, sillä kaikilla lapsilla on oikeus siihen, että heidän etuaan arvioidaan ja otetaan ensisijaisesti huomioon.90 Lapsen etu on kuitenkin myös erittäin epämääräinen käsite, sillä sitä pidetään usein avoimena ja subjektiivisena käsitteenä91. Lapsen etu tulee siis arvioitavaksi myös, kun myönnetään oleskelulupaa. Ulkomaalaislain 105 b §:ssä todetaan, että Migrin on aloitettava kansainvälistä suojelua hakevan alaikäi- sen, joka tulee Suomeen ilman huoltajaa, vanhempien tai muun huoltajan jäljittäminen. Yleisesti voidaan ajatella, että on lapsen edun mukaista, että hän itse ja viranomaiset tietävät, missä hänen vanhempansa ovat. Lainvalmisteluaineistossa on selvennetty, että jäljittämistoimet eivät kuitenkaan ole lapsen edun mukaisia esimerkiksi silloin, kun lapsi on joutunut ihmiskaupan uhriksi ja hänen vanhempansa ovat myötävaikuttaneet tä- hän.92 Jos vanhempia ei pystytä jäljittämään tai se ei ole lapsen edun mukaista, myönne- tään alaikäiselle usein oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:n perusteella93. Alaikäistä ei juuri koskaan palauteta takaisin kotimaahansa. Siksi oleskelulupa myönne- tään. Kuten edellä on jo todettu, oleskelulupa myönnetään usein yksilöllisestä inhimilli- sestä syystä. Mikäli lapsi ei kuitenkaan ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, voidaan oleskelulupa myöntää myös haavoittuvan aseman perusteella.94 Alaikäisen sisarus voi saada Suomeen oleskeluluvan perhesiteen perusteella. Näin voidaan menetellä, jos esi- merkiksi sisarukset ovat asuneet ennenkin yhdessä ja heidän vanhempansa eivät ole joko elossa, tai heidän olinpaikkaansa ei tiedetä. Näissä tilanteissa usein se, että lapsen sisarus saa oleskeluluvan Suomeen, on ainut tapa turvata alaikäiselle oikeutensa perhe- elämään.95 90 Hakalehto, 2018, s. 51-52; CRC/C/GC/14, kohta 6; CRC/C/GC/22, kohta 27. 91 Esim. Hakalehto, 2016, s. 428; Hakalehto, 2018, s. 52; Pajulammi, 2014, s. 190. 92 HE 9/2014 vp, s. 15. 93 Aer, 2016, s. 171. 94 Aer, 2016, s. 171. 95 Nykänen, 2008, s. 353. 29 Lapsiuhrin tunnistaminen on haasteellista, sillä osa saattaa tuoda ilmi joutuneensa ih- miskaupan uhriksi vasta täysi-ikäisenä. Tämä on haasteellista, sillä uhrilla olisi jo alaikäi- senäkin mahdollisuus hyödyntää auttamisjärjestelmän palveluja.96 GRETA onkin vuoden 2019 julkaisemassaan raportissa huomauttanut, että Suomen tulisi tehostaa toimiaan lapsikaupan ehkäisemisessä ja kiinnittää erityistä huomiota ilman huoltajaa Suomeen tuleviin sekä perheestään eroon joutuneisiin lapsiin. Raportin kohdassa 71 huomaute- taan, että tulisi varmistaa lapsien saavan tehokkaat hoitojärjestelyt (muun muassa tur- vallinen ja asianmukainen asuminen). Lisäksi Suomen tulisi vahvistaa tällaisten lasten seuranta- ja hälytysjärjestelmiä.97 2.3 Harkinta-aika Euroopan neuvoston direktiivi 2003/81/EY98 6 artikla ja EN:n yleissopimuksen ihmiskau- pan vastaisesta toiminnasta 13 artikla määrittelee harkinta-aikaa. Kyseissä artiklassa sää- detyn harkinta-ajan tarkoituksena on nimenomaan se, että kolmannen maan kansalaiset, jotka ovat joutuneet rikoksen (kuten ihmiskauppa) kohteiksi, voivat toipua kokemuksis- taan. Lisäksi tarkoituksena on se, että rikoksen uhrit voivat päästä pois rikollisten vaiku- tuspiiristä ja aloittaa yhteistyö viranomaisten kanssa.99 Kotimaisessa lainsäädännössä ihmiskaupan uhrille myönnettävästä harkinta-ajasta säädetään ulkomaalaislain 52 b §:ssä. Harkinta-aikana ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on laillista, eikä henkilöä voida silloin myöskään poistaa maasta. Rajatarkastusviranomainen tai poliisi tekee pää- töksen myönnettävästä harkinta-ajasta.100 Ihmiskaupan uhri ei voi itse hakea harkinta- aikaa, vaan sen myöntäminen on viranomaisaloitteinen asia101. Hallituksen esityksessä 96 HE 220/2022 vp, s. 30. 97 GRETA, 2019, s. 16. 98 Neuvoston direktiivi 2003/81/EY annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, oleskeluluvasta, joka myönne- tään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi. 99 C-66/21, 2022, kohta 58. 100 HE 3/2012 vp, s.10; HE 32/2006 vp, s. 9. 101 HE 266/2014 vp, s. 10. 30 mainitaan, että harkinta-aika mahdollistaa ihmiskaupan uhrille sen, että hän voi käyttää hänelle kuuluvia oikeuksia täysimääräisesti102. Harkinta-aika alkaa päivästä, jolloin päätös siitä on annettu. Kielteistä harkinta-aika pää- töstä ei ole, eli harkinta-aikaa koskevasta päätöksestä ei voi valittaa. Koska harkinta-aikaa koskevasta päätöksestä ei voi valittaa, ihmiskaupan uhri voidaan käännyttää heti Suo- mesta tai ennen harkinta-aikaa tehty maastapoistamispäätös voitaisiin laittaa heti täy- täntöön, kun harkinta-aikaa ei olisi myönnetty.103 Harkinta-aika voidaan myös keskeyttää poliisin tai rajavartioviranomaisen toimesta, mikäli sille löytyy laissa mainittuja syitä. Yh- tenä syynä harkinta-ajan keskeyttämiselle voidaan pitää ulkomaalaislain 36 §:n 1 mo- mentin perusteluja sille, miksi oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä. Myös kansan- terveydellinen uhka tai uhat Suomen kansainvälisille suhteille voi johtaa harkinta-ajan keskeytykseen.104 Lainvalmisteluaineistossa kerrotaan, että harkinta-aika voidaan keskeyttää myös, mikäli ihmiskaupan uhri solmii itse, vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan, uudelleen suhteet ihmiskaupparikoksesta epäiltyihin. Tämä voi aiheuttaa myös sen, että ihmiskaupan uhri poistetaan maasta.105 Esimerkiksi vuonna 2013 Suomessa myönnettiin melkein 10 har- kinta-aikaa, joista useampi jouduttiin keskeyttämään, koska uhri oli uudelleen yhteyk- sissä ihmiskaupparikoksesta epäiltyihin tekijöihin106. Viranomaisilla pitäisi olla mahdollisimman matala kynnys harkinta-ajan antamiselle. Aina, kun on pienikin viite ihmiskaupparikokseen, tulisi harkinta-aika antaa. Lisäksi harkinta- ajan myöntäminen tulisi nähdä itsenäisenä päätöksenä. Mikäli harkinta-aikaa myönnet- täessä nähdään sen ennakoivan aina oleskelulupaa, voi käydä niin, että kynnys harkinta- ajan myöntämiseksi nousee liian korkealle.107 Harkinta-ajan tarkoituksena on siis se, että 102 HE 220/2022 vp, s. 23. 103 HE 32/2006 vp, s. 10; Pärssinen, 2006, s.187. 104 HE 122/2011 vp, s. 45-46. 105 HE 122/2011 vp, s. 46. 106 HE 266/2014 vp, s. 10. 107 Ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman ohjausryhmä, 2011, s. 36. 31 ihmiskaupan uhri pystyisi toipumaan kokemuksistaan siten, että hän kykenisi aloitta- maan yhteistyönsä viranomaisten kanssa, jotta ihmiskaupparikos alkaisi selviämään108. Tärkeää on myös se, että uhri saisi toivuttua kokemuksistaan ja tarvitsemaansa apua. Uhrikeskeisempi lähestymistapa harkinta-aikaa kohtaan kohtaa ihmiskaupan uhrin en- nemmin yksilönä.109 Harkinta-ajan myöntämisellä ja tilapäisellä oleskeluluvalla on tietynlainen yhteys, sillä molemmissa korostetaan tietyllä tapaa rikoksen selvittämistä. Vaikka harkinta-ajan en- sisijainen tarkoitus on se, että ihmiskaupan uhri toipuu kokemuksistaan, todetaan lain- valmistelumateriaalissa harkinta-ajan antavan uhrille aikaa tehdä perusteltu päätös vi- ranomaisyhteistyöhön ryhtymiseksi110. Uhrin ei siis tarvitse harkinta-ajan aikana tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa, että rikos selviäisi, mutta hänen tulee miettiä, halu- aako hän uhrina ryhtyä tähän yhteistyöhön. tulevaisuudessa, harkinta-ajan jälkeen. Toi- saalta, jotta ihmiskaupan uhri on edes saanut harkinta-ajan, on hänen tullut kertoa hy- väksikäyttötarinansa kokonaan useille eri viranomaisille. Tätä voidaan perustella tietysti sillä, että rikostutkinnassa tarvitaan tietoja rikoksesta, mutta onko tämä perusteltua ja oikein hyväksikäytön uhria kohtaan?111 Harkinta-ajan tulisi olla uhrille rauhoitettua aikaa toipumiseen, mutta onko se sitä, mikäli jo harkinta-ajan saaminenkin edellyttää yhteis- työtä viranomaisten kanssa112? Aiemmin ihmiskaupan uhreille voitiin myöntää Suomessa myös toipumisaika. Toipumis- aikaan ja poliisin ilmoitusvelvollisuuteen liittyen on tehty uusia lakimuutoksia vuoden 2023 alusta, kun vastaanottolain (746/2011) 36 § kumottiin. Pykälä koski sitä, että har- kinta-ajan päätyttyä poliisille tuli ilmoittaa uhrin tiedot. Merkitystä ei ollut sillä, oliko uhri toipumisajan aikana päättänyt aloittaa yhteistyön viranomaisten kanssa vai ei. Tämä taas 108 Kallio ja muut, 2018, s. 160-161. 109 Pärssinen, 2006, s.186-187. 110 Esim. HE 266/2014 vp, s.9. 111 Ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman ohjausryhmä, 2011, s. 36; Kts. Council of Europe Conven- tion on Action against Trafficking in Human Beings, Explanatory Report, kohta 175. Harkinta-ajan ei tulisi olla riippuvainen siitä, haluaako ihmiskaupan uhri tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa. 112 Pärssinen, 2006, s. 186. 32 johti yllä kuvattuun tilanteeseen, että toipumisaika ei antanut uhreille todellista aikaa rikoksesta toipumiseen. Lisäksi se johti usein siihen, etteivät uhrit hakeutuneet auttamis- järjestelmän piiriin.113 Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että säännöksen ei ole katsottu edistävän ihmiskaupparikoksen selviämistä. Sen sijaan valiokunta on arvioinut, että kyseisen säännöksen kumoamisella on positiivisia vaikutuksia muun muassa luotta- mukseen viranomaisia kohtaan.114 2.4 Dublin III- asetus Dublin III- asetuksella115 määritellään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudet- toman henkilön turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio (1 ar- tikla). Asetus kuuluu Dublin- järjestelmään, joka sai alkunsa ennen kuin EU sai toimivallan turvapaikka-asioissa. Dublin- asetusta on päivitetty kolmesti, mutta sen ydinsisältö on pysynyt samana. Dublin III- asetuksen tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa se, että turvapaikanhakijat pääsevät nopeasti ja vaivattomasti turvapaikkamenettelyyn, määrit- tää mahdollisimman nopeasti vastuussa oleva jäsenvaltio ja estää niin sanottu asylum shopping.116 Lisäksi Dublin III- asetuksen tarkoituksena on taata suojelun korkeampi taso117. Dublin III- asetuksen perusteilla ja menettelyillä määritellään se jäsenvaltio, joka on vas- tuussa kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön jättämän turva- paikkahakemuksen käsittelystä. Niin sanottuja Dublin-maita ovat kaikki EU:n jäsenvaltiot, sekä Norja, Islanti, Liechtenstein ja Sveitsi. Jotta Dublin-menettelyä voidaan soveltaa, edellytetään, että turvapaikkahakemus on vireillä. Tilanteessa, jossa turvapaikanhakija 113 HE 220/2022 vp, s. 47. 114 HaVM 30/2022 vp, s. 6. 115 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansain- välistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu). 116 Pöntinen, 2015, s. 553-554. 117 Hruschka, 2015, s. 470. 33 peruuttaa hakemuksensa, häntä ei voida siis siirtää toiseen jäsenvaltioon.118 Turvapai- kanhakija ei myöskään saa oikeutta määritellä itse hakemuksensa käsittelevää jäsenval- tiota. Käsittelevän valtion määrittäminen on jäsenvaltioiden omalla vastuulla. Asetusta ei sovelleta EU-kansalaisiin.119 Koko Dublin- järjestelmää on pidetty avainasemassa, kun on yritetty luoda koko EU:n alueelle yhtenäistä turvapaikkalainsäädäntöä. Dublin- järjestelmää on kuitenkin viime ai- koina kritisoitu. Erot EU:n jäsenvaltioiden välillä saattavat olla suuriakin, esimerkiksi tur- vapaikkapolitiikan suhteen. Myös jäsenvaltioiden elintasoissa ja esimerkiksi työmarkki- naoloissa on eroja. Nämä erot jäsenvaltioiden välillä kannustavatkin turvapaikanhaki- joita liikkumaan pois turvapaikkamaasta toiseen jäsenvaltioon.120 Dublin- asetuksen so- veltamiskäytännöt riippuvat pitkälti kansallisista viranomaisista ja tuomioistuimista, jonka takia niissä saattaa olla eroja121. Asetuksella siis on yhteisesti vahvistettu säännöstö, joka määrittelee turvapaikkahake- muksesta vastuussa olevan jäsenvaltion. Lisäksi Dublin III- asetuksella on vahvistettu me- nettely sen suhteen, milloin jäsenvaltiota voidaan taas pyytää ottamaan vastuu turva- paikkahakemuksesta. Koko järjestelmä perustuu jäsenvaltioiden väliseen luottamukseen ja siihen perusolettamaan, että kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat perus- ja ihmisoikeuksia ja, että jäsenvaltiot ovat turvallisia valtioita turvapaikanhakijoille.122 Ihmiskaupan uhrien suojelu saattaa hankaloitua merkittävästi, jos uhri palautetaan Dublin- asetuksen perus- teella toiseen jäsenmaahan odottamaan hakemuksensa käsittelyä. Dublin- asetuksen perusteella toiseen valtioon siirretyt ihmiskaupan uhrit ovat suuressa riskissä uudelleen uhriutumiseen, sillä usein valtiot eivät vaihda keskenään tietoja ja varmista sitä, että uh- rille järjestettäisiin tarvittavat auttamistoimet.123 Seuraavassa pääluvussa käsitellään ih- miskaupan uhrien palauttamista. 118 Aer, 2016, s. 227-228. 119 Kallio, 2018, s. 287. 120 Brekke ja Brochmann, 2014, s. 146-148 121 Hruschka, 2015, s. 481. 122 Pöntinen, 2015, s. 554. 123 Valovirta, 2020; GRETA, 2020, kohta 45; Schlintl ja muut, 2021, s. 74. 34 3 Ihmiskaupan uhrin käännyttäminen Suomesta 3.1 Maasta käännyttämisestä yleisesti Käännyttämisellä tarkoitetaan toimenpidettä, jolla jo Suomessa oleskeleva henkilö voi- daan poistaa maasta tai ulkomaalaisen maahantulon estämistä sisärajalla. Käännyttämi- nen sisältää henkilölle osoitetun määräyksen poistua Suomesta. Jos käännytyspäätöksen saanut henkilö ei poistu Suomesta vapaaehtoisesti, hänet voidaan poistaa maasta viran- omaistoimin käännyttämistä koskevan päätöksen nojalla.124 Käännyttäminen saatetaan usein erottaa maasta karkottamiseen. Maasta karkottamisella tarkoitetaan ulkomaalais- lain 143 §:n mukaan sellaisen ulkomaalaisen poistamista maasta, joka oleskelee Suo- messa oleskeluluvalla tai ulkomaalaista, joka oleskelee Suomessa ja hänen oleskelunsa on rekisteröity. Karkottaminen tulee kyseeseen myös silloin, kun maasta poistetaan ul- komaalainen, joka oleskelee Suomessa sen jälkeen, kun hänen oleskelulupansa, rekiste- röity oleskelunsa tai oleskelukorttinsa ei ole enää voimassa.125 Ulkomaalainen voidaan käännyttää Suomen rajalla, mikäli hän ei täyttäisi maahantulon edellytyksiä. Lisäksi ulkomaalainen voidaan käännyttää rajalla, mikäli hän on tulossa maahan ilman viisumia tai oleskelulupaa, viisumilla tai oleskeluluvalla, ensimmäisen ker- ran oleskeluluvan myöntämisen jälkeen.126 Käännyttämistä käytetään myös, mikäli ulko- maalainen, jolle on myönnetty Suomeen yli kolmen kuukauden mittainen oleskelulupa, saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen luvan voimassaolon aikana. Tässä tapauksessa ul- komaalainen voidaan myös käännyttää ulkorajalla, vaikka hänellä olisi oleskelulupa, mi- käli rajatarkastuksessa havaitaan, että hänen maahantulonsa edellytykset eivät ole kun- nossa. Sellaiset kolmannen maan kansalaiset voidaan käännyttää myös, mikäli heillä on toisen jäsenvaltion myöntämä viisumi, oleskelulupa ja heitä ei ole asetettu Suomessa maahantulokieltoon. Kolmannen maan kansalainen voidaan käännyttää Suomesta myös, 124 Kallio ja muut, 2018, s. 461; Aer, 2016, s. 294-295. 125 HE 24/2018 vp, s. 3. 126 HE 134/2013 vp, s. 5. 35 mikäli hän tulee Suomeen ilman oleskelulupaa, eikä hänelle ole myönnetty Suomessa ollessaan.127 3.2 Maahantulokielto Ulkomaalaislain 144 §:n mukaan maahantulokielto tarkoittaa seuraavaa: maahantulo- kiellolla tarkoitetaan tässä laissa määräaikaista tai toistaiseksi voimassa olevaa kieltoa saapua yhteen tai useaan Schengen128-valtioon. Ulkomaalaiselle voidaan myöntää maa- hantulokielto, mikäli hän ei poistu maasta vapaaehtoisen paluun ajan kuluessa tai hä- nelle ei ole määrätty aikaa vapaaehtoiselle paluulle129. Vapaaehtoisella paluulla tarkoite- taan siis vähintään seitsemän ja enintään kolmenkymmenen päivän aikaa, jolloin ulko- maalaisella aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti, kun päätös käännyttämisestä tai maasta karkottamisesta on tehty. Vapaaehtoisen paluun aikaa ei kuitenkaan määrätä, jos ulkomaalainen ollaan käännyttämässä tai karkottamassa rikosoikeudellisten seikkojen vuoksi. Vapaaehtoista paluuta ei myöskään myönnetä ulkomaalaiselle esimerkiksi tilan- teissa, jossa oleskelulupahakemus on hylätty maahantulosäännösten kiertämisen takia, hän on vaaraksi yleiselle järjestykselle tai on pakenemisen vaara.130 Maahantulokiellosta on säädetty tarkemmin niin sanotun paluudirektiivin131 11 artik- lassa. Artiklan kohdassa 2 määritellään, että maahantulokiellon enimmäispituus on läh- tökohtaisesti viisi vuotta ja kestoa määrittäessä tulee ottaa huomioon kaikki tapausta koskevat erityispiirteet. Huomioitavaa kuitenkin on, että maahantulokielto voi myös olla 127 HE 21/2018 vp, s. 8. 128 Ulkoministeriö, Schengen-alueella liikkuminen. Schengen-valtioihin kuuluu Alankomaat, Belgia, Es- panja, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Por- tugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro. Schen- gen- alueella rajatarkastukset on poistettu. 129 HE 134/2013 vp, s. 10. 130 Kuosma, 2016, s. 60. 131 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsen- valtioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien mai- den kansalaisten palauttamiseksi. 36 pidempi kuin viisi vuotta, mikäli maahantulokieltoon määrätty kolmannen maan kansa- lainen on vakava uhka yleiselle turvallisuudelle tai järjestykselle tai valtion turvallisuu- delle. Maahantulo voidaan joissain tapauksissa myös kumota. Artiklan kohdassa 3 tode- taan, että maahantulokielto voidaan kumota tai lykätä mikäli kolmannen maan kansalai- nen osoittaa, että hän on poistunut maasta noudattaen täysin palauttamispäätöstä, vaikka hänelle ei olisi määrätty vapaaehtoisen paluun aikaa132. Vapaaehtoiseen paluu- seen liittyy ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna kyseenalaista retoriikkaa. Tarvainen ja Hautala ovat todenneet, että mahdollisuus vapaaehtoiseen paluuseen on kauniimmin ilmaistuna pakkoa palata, vaikka ulkomaalaisella ei olisi siihen oikeasti mahdollisuutta133. 3.3 Ihmiskaupan uhrin käännyttäminen Seuraavassa KHO:n ratkaisussa ihmiskaupan uhri käännytettiin Suomesta: KHO:2017:42: Asiassa tuli ratkaistavaksi, oliko Nigerian Kanon osavaltiosta kotoi- sin olevalla A:lla, jonka Migri oli katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran tai A:n ihmiskauppaan saatta- neen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleske- lulupaan toissijaisen suojelun perusteella. A oli tehnyt valituksen myös lastensa puolesta. Asiaan liittyi kansainvälisen suojelun kannalta myös se, muodostiko ebo- lavirus ja Boko Haram- terroristiryhmittymän väitetyt uhat oikeuden myöntää A:lle ja lapsille turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. KHO totesi, että ihmiskaupan uhriksi joutuneet naiset kuuluvat lähtökohtaisesti ulko- maalaislain 87 §:n 1 momentin ja 87 b §:n 1 ja 3 momenteissa tarkoitettuun tiet- tyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Kun arvioidaan ihmiskaupan uhrin kansainväli- sen suojelun tarvetta, tulee pohdittavaksi, onko oletettavaa, että uhri joutuisi ko- timaassaan uudelleen ihmiskaupan uhriksi ja onko uhrilla mahdollisuus saada ko- timaastaan tehokasta ja pysyvää suojelua viranomaisilta. Pitää myös arvioida, onko valtiolla kykyä ja halua suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Lisäksi, vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei olisi, tulee pohtia, onko uhriutuminen kuitenkin aiheuttanut uhrille sellaisia terveydellisiä seurauksia, että palauttaminen kotimaa- han olisi kohtuutonta. KHO katsoi, että Nigeriassa on tarjolla riittävää suojelua ja apua ihmiskaupan uhreille. Kun ihmiskaupan uhria palautetaan kotimaahansa, on kansainvälisten velvoitteiden perusteella täytäntöönpanoviranomaisten tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan 132 HE 134/2013 vp, s. 10. 133 Tarvainen ja Hautala, 2018, s. 351. 37 uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjeste- lyihin. Mikäli uhri kuitenkin kieltäytyy näistä järjestelyistä, voidaan palautus to- teuttaa myös pakkotoimin. KHO katsoi, että ihmiskaupan uhria palautettaessa on huolehdittava, että uhri pääsee halutessaan auttamisjärjestelmän piiriin. Otettu- aan huomioon Nigerian maatietouden, sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista koostetun selvityksen, KHO katsoi, ettei A:lle ollut perusteita myöntää turvapaik- kaa tai toissijaisen suojelun perusteella oleskelulupaa. Perusteita myöntää turva- paikkaa tai toissijaista suojelua ebolaviruksen tai Boko Haram-terroristiryhmitty- män aiheuttamaksi väitetyn uhan vuoksi A:lle ja hänen lapsilleen ei myöskään ol- lut. Kotimaansa tilanteen vuoksi A ja hänen lapsensa eivät myöskään olleet huma- nitäärisen tai toissijaisen suojelun tarpeessa. Koska kansainvälisen suojelun hake- mus hylättiin, tuli vielä erikseen arvioida olisiko A:lla ihmiskaupan uhrina oikeus ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitettuun oleskelulupaan. Ensin oli harkittava, täyttyykö 52 a §:n edellytykset oleskelulupaan ja jos eivät täyty, tuli tarkastella täyttyykö 52 §:n yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävän oleskeluluvan kriteerit. Kun KHO otti huomioon A:sta ja tämän lasten olosuhteista saadun selvi- tyksen, perusteita myöntää oleskelulupaa ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentin mukaan ei ollut, kuten ei myöskään 52 a §:n 2 momentin mukaan. Myöskään pe- rusteita myöntää oleskelulupaa ulkomaalaislain 52 §:n mukaan ei ollut. Täten KHO katsoi, että A ja hänen lapsensa voitiin määrätä käännytettäviksi Nigeriaan. Kyseinen KHO :n ratkaisema tapaus osoittaa, että ihmiskaupan uhrin voi käännyttää Suo- mesta. Aiemmin on käyty läpi, mitä vapaaehtoisella paluulla tarkoitetaan. KHO:n ratkai- sussa todetaan, että mikäli ihmiskaupan uhri päädytään käännyttämään Suomesta, tulee sen perustua nimenomaan ensisijaisesti vapaaehtoiseen paluuseen. Arvioitaessa mah- dollista palauttamista kotimaahan, tulee huomioida myös kotimaan tilanne – pysty- täänkö uhrille järjestämään apua. Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjan 6 artiklan kohdassa 3 mainitaan ne asiat, joita valtioiden on otettava huomioon ihmiskaupan uh- rien auttamisessa. Toimenpiteinä on listattuna esimerkiksi sopiva asunto ja neuvojen ja tietojen antaminen uhrille oikeuksistaan. Huomioitavaksi uhria palautettaessa tulee myös uudelleen uhriutumisen vaaran arviointi. EIS:n 3 artikla kieltää palauttamisen alu- eelle, jossa on vaarana joutua epäinhimillisen kohtelun uhriksi. Ihmiskaupan uhria ei voi siis palauttaa kotimaahansa, jos hänellä on vaarana joutua uudelleen ihmiskaupan uh- riksi. Edellytyksenä ihmiskaupan uhria palautettaessa on myös yhteistyö kotimaan viran- omaisten kanssa uhrin avun varmistamiseksi. KHO:n päätöksessä on mainittuna myös se, 38 että tarvittaessa uhri voidaan palauttaa pakkotoimin. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisit saattavat palautettavan henkilön kotimaahansa saakka, mikäli hän ei muuten suostu poistumaan Suomesta134. Pakkopalautuksen ongelmana on usein se, että se lisää ihmis- kaupan uhrien uudelleen uhriutumisen riskiä135. Uudelleen uhriutumisen vaarassa ole- van ihmiskaupan uhrin palauttaminen takaisin kotimaahansa on kyseenalaista136. EN:n yleissopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa todetaan, että uhria ei saa poistaa valtion alu- eelta, ennen kuin uhrin tunnistaminen on saatettu loppuun. Uhria ei saa myöskään har- kinta-ajan aikana poistaa maasta (13.2 artikla). EIS:n 4 artikla velvoittaa valtiota suojelemaan orjuudelta tai sen kaltaiselta pakkotyöltä. Artikla takaa siis sen, ettei ihmiskaupan uhria voi palauttaa Suomesta sellaiselle alueelle, jossa artiklan kaltaisen toiminnan kohteeksi voisi joutua. Ihmiskaupan uhrien palautuk- sissa takaisin kotimaahan keskeistä on se, että hän saa tarvitsemansa tuen ja avun, sekä uudelleen uhriutumisen estäminen.137 Kun uhria palautetaan kotimaahan, palauttavan maan viranomaisten tulee varmistua siitä, että vastaanottajamaassa tarjotaan uhrille riit- tävät palvelut. Mikäli vastaanottajamaan palvelut tukea ja auttaa ihmiskaupan uhria ovat riittämättömät lisääntyy uudelleen uhriutumisen riski merkittävästi. 138 Hankalaa on myös se, että ilman ulkopuolisen tahon järjestämää valvontaa on erittäin vaikea selvittää, millaista kohtelua kotimaahan paluun jälkeen uhrit saavat. Tiedot jäävät salaisiksi ja nä- kymättömiksi, joka on haitallista.139 KHO on todennut, että palauttamisessa on merkittävää turvata uhrin kotimaassa autta- mistoimet ja tukitoimet140. Ylempänä tiivistetyssä ratkaisussaan (KHO:2017:42) oikeus päätti, että ihmiskaupassa uhriutunut käännytettiin takaisin kotimaahansa. Nigeriaan, kuten tietysti muihinkin lähtömaihin, palauttamiseen liittyy kysymyksiä. Jokaisen maan 134 HE 170/2014 vp, s. 13. 135 KHO:2017:43; KHO:2017:42. 136 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2016, s. 41. 137 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2022, s. 99. 138 KHO:2017:42. 139 Pirjola, 2012, s. 263. 140 KHO:2017:42; KHO:2017:43. 39 auttamisjärjestelmät toimivat eri lailla ja ylläpitäjissä on myös vaihtelua. Vaikeuksia tuot- taa myös se, ettei tosiasiallista tietoa eri valtioiden auttamisjärjestelmien toimivuudesta ole saatavilla Suomen viranomaisille. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemien selvitysten mukaan yksikään auttamisjärjestelmän asiakkaista ei ole turvautunut Nigerian auttamis- järjestelmän (NAPTIP) tarjoamaan apuun, koska he uskovat, että viranomaiset aiheutta- vat ennemminkin haittaa ja että he ovat korruptoituneita. Lisäksi asiakkaat uskovat, että Nigerian poliisi on hyväksikäyttäjien puolella.141 Joskus ihmiskaupan uhrit ovat itse olleet osallisina jossakin rikoksessa tai he ovat osallis- tuneet yhteiskunnassa epätoivottuun toimintaan, joka ajaa heidät tilanteeseen, että uh- rit eivät uskalla hakea apua. Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää prostituutiota. Ulkomaa- laislain 148 §:ssä määritellään, että seksuaalipalvelujen myynnistä kiinni jäävä voidaan käännyttää maasta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiskaupan uhri, joka on harjoittanut esi- merkiksi prostituutiota ei uskalla ottaa yhteyttä viranomaisiin, koska pelkää tulevansa maasta poistetuksi.142 Ihmiskaupan uhrit, jotka ovat toimineet tai toimivat prostituoi- tuina saatetaan nähdä uhrin sijasta nimenomaan toimijana, joka on lähtenyt omasta ko- timaastaan toiseen maahan parempien ansioiden toivossa143. Tärkeää on kuitenkin to- deta, että ihmiskaupan uhria ei kansainvälisten velvoitteiden nojalla saa tuomita sellai- sesta rikoksesta, jonka hän on tehnyt ihmiskaupan uhriksi joutumisen seurauksena144. Non-punishment principle eli rankaisemattomuusperiaate on yksi kansainvälinen oikeus- periaate. Sen tarkoituksena on nimenomaan turvata se, ettei ihmiskaupan uhreja saa syyttää tai rangaista sellaisista teoista, jotka on tehty pakotettuina ihmiskaupan uhreina. Rankaisemattomuusperiaatteesta säädetään muun muassa EN:n yleissopimuksen 26 ar- tiklassa. Periaate on tärkeä siksi, että sillä pystytään vastaamaan rikollisen toiminnan hy- 141 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021a, s. 21-22. 142 Roth, 2011, s. 994; CEDAW/C/FIN/CO/7, kohta 20. Komiteaa huolestuttaa, että prostituutiossa hyväksi- käytetyt ihmiskaupan uhrit eivät ilmoittaudu viranomaisille, koska pelkäävät maasta karkotusta. 143 Viuhko, 2013, s. 389. 144 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2022, s. 65, 71. 40 väksikäytön erityispiirteisiin ja sillä saadaan turvattua ihmiskaupan uhrien oikeuksien to- teutuminen. Rankaisemattomuusperiaatteella pyritään myös edistämään ihmiskaupan tekijöiden rikosvastuuta.145 Periaate myös edistää tehokkaasti tekijöiden kiinnisaamista. On kuitenkin huomioitava, että rankaisemattomuusperiaate ei tarkoita täydellistä syyte- suojaa ihmiskaupan uhreille.146 EN:n yleissopimuksen 19 artikla kehottaa valtioita pohdintaan siitä, pitäisikö myös uhrin palvelujen käyttäminen säätää rangaistavaksi teoksi, mikäli palvelun käyttäjän tiedossa on, että tarjoaja on ihmiskaupan uhri. Sama toistuu myös ihmiskauppadirektiivin 18 ar- tiklan 4 kohdassa. Muun muassa Ruotsissa seksin ostaminen on kaikissa tilanteissa ja kaikilta henkilöiltä kiellettyä. Ruotsin lainsäädäntö ei erottele sitä, myykö seksiä itsenäi- nen henkilö vai parituksen tai ihmiskaupan uhri. Pitkään ajateltiin, että mikäli prostituu- tion kysyntä vähenisi, tulisi myös ihmiskaupan vähentyä. Vaikka kansainvälisesti on tehty paljon toimia, ei kumpikaan ilmiö ole hävinnyt.147 Suomessa taas lainsäädäntöä on halli- tuksen esityksen mukaisesti vastikään muutettu niin, että mikäli henkilö ostaa seksiä henkilöltä, jonka hän tietää olevan ihmiskaupan uhri, voi hän syyllistyä paitsi seksikaupan kohteena olevan hyväksikäyttöön (RL 20:8), myös raiskaukseen (RL 20:1) tai seksuaali- seen kajoamiseen (RL 20:3). Henkilön voidaan katsoa myös syyllistyvän törkeään rais- kaukseen tai törkeään seksuaaliseen kajoamiseen. Lainsäädännölliset muutokset johtu- vat siitä, että ihmiskaupan uhrin voidaan vain harvoin katsoa olevan vapaaehtoisesti mu- kana seksuaalisessa teossa.148 Johdannossa on selvitetty käsite ihmissalakuljetus, jolla on yhteyksiä ihmiskauppaan. Ku- ten aiemmin on todettu, ihmissalakuljetuksen katsotaan usein perustuvan kohteen va- paaehtoisuuteen ja ihmiskaupan taas pakkoon ja hyväksikäyttöön. Ihmissalakuljetus kä- 145 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2022, s. 71. 146 Hannonen ja Kainulainen, 2022, s. 13. 147 Niemi ja Aaltonen, 2017, s. 313-314. 148 HE 13/2022 vp, s. 122; Kts. CEDAW/C/FIN/CO/7, kohta 21. Suomelle on suositeltu jo vuonna 2014 pros- tituution kriminalisointia. 41 sitetään usein myös laittoman maahantulonkysymyksenä, kun taas ihmiskauppa ihmis- oikeusloukkauksena. Ne kuitenkin liittyvät usein läheisesti toisiinsa. Tapauksia on usein hyvinkin vaikea erottaa toisistaan.149 EN:n yleissopimuksen 10 artikla velvoittaa, että ihmiskaupan uhria ei poisteta maasta ennen kuin uhrin tunnistaminen on saatettu loppuun. Tällä pyritään varmistamaan se, että uhrilla on mahdollisuus ikään kuin saavuttaa kaikki oikeutensa täysimääräisesti. Mi- käli ihmiskaupan uhri poistettaisiin maasta ennen rikoksen selviämistä, voisi se johtaa siihen, että rikoksen tekijää ei saataisi vastuuseen.150 Yhdenvertaisuusvaltuutettu on vuoden 2022 kertomuksessaan eduskunnalle tehnyt huomion siitä, että ihmiskaupan uh- reilla ei aina ollut oikeutta olla Suomessa koko rikosprosessin aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että uhrit saattoivat saada kuulustelujen jälkeen kielteisen oleskelulupapäätöksen, koska poliisi oli kirjoittanut lausunnon, ettei uhria tarvittu esitutkinnassa kuulustelun jälkeen. Kyseinen menettelytapa on ongelmallinen, koska ensinnäkin siinä korostuu vain yhden osapuolen näkökulma tilanteesta ja toisekseen se vaarantaa ihmiskaupan uhrin oikeudet asianomistajana.151 3.4 Palautuskielto Ulkomaalaislain 146 a §:n mukaan palauttamisella tarkoitetaan kolmannen maan kansa- laisen, joka on saanut karkottamis-, epäämis- tai käännyttämispäätöksen poistumista Suomesta vapaaehtoisesti tai vaihtoehtoisesti maasta poistamista. Ulkomaalainen pois- tetaan Suomesta alkuperämaahansa, kauttakulkumaahan EU:n alueelle tai johonkin muuhun kolmanteen maahan, johon ulkomaalainen itse haluaa vapaaehtoisesti palata ja johon hänet hyväksytään.152 Ulkomaalaislain 147 §:ssä säädetään palautuskiellosta. Palautuskiellolla, eli non-refoulement periaatteella tarkoitetaan sitä, että ketään ei saa 149 Pärssinen, 2006, s. 192- 193. 150 POL-2020-38265, s. 16. 151 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2022, s. 82. 152 Aer, 2016, s. 295. 42 käännyttää eikä karkottaa sellaisella alueelle, jossa henkilö voisi joutua kuolemanran- gaistuksen, kidutuksen, vainon tai jonkin muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhriksi. Ketään ei saa myöskään saa käännyttää tai karkottaa sellaiselle alueelle, josta hänet voi- taisiin lähettää sellaiselle alueelle. Eli käytännössä valtio, josta ulkomaalainen palaute- taan jonnekin alueelle, on vastuussa henkilön ihmisoikeuksien toteutumisesta vastaan- ottavassa valtiossa. Palautuskielto on perustuslain 9 §:n 4 momentin mukainen. Palau- tuskielto tuleekin siis ottaa aina huomioon maastapoistamismenettelyn jokaisessa vai- heessa.153 Perusoikeusnäkökulmasta katsottuna palautuskielto on ehdoton ja loukkaa- maton kielto, josta ei voi poiketa edes hätätilanteen tai sodan vuoksi154. EIS:n 3 artiklassa todetaan seuraavasti: ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa kielletään kidutus ja epäinhimillinen kohtelu 4 artiklassa. Lisäksi perusoikeuskirjan artikla 19 kieltää kenenkään palauttamisen, karkottamisen tai luovuttamisen maahan, jossa yk- silöä uhkaisi kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu. Palautus- kielto perustuu nimenomaisesti näihin kansainvälisten sopimusten säännöksiin ja perus- tuslain 9 §:n. Vuosien saatossa valtiot ovat halunneet palauttaa ulkomaalaisia, jotka ovat esimerkiksi olleet uhka yleiselle turvallisuudelle, vaikka kotimaassa on ollut EIS 3 artiklan mukaiset olosuhteet. EIT on kuitenkin kumonnut näitä väitteitä esimerkiksi seuraavissa tapauk- sissa155: Chahal vs. Yhdistynyt Kuningaskunta (15.11.1996): Tapauksessa Chahal vs. Yhdis- tynyt Kuningaskunta osapuolena olleella henkilöllä oli yhteyksiä terroristiseen jär- jestöön ja Yhdistynyt Kuningaskunta olisi halunnut palauttaa hänet kotimaahansa Intiaan. EIT:n tuomion kohdissa 80-81 todetaan, että EIS:n 3 artiklan kielto epäin- himillistä kohtelua vastaan on ehdoton. Aina, kun ulkomaalaisella on riski joutua 3 artiklan kohtelun uhriksi siirrettäessä toiseen valtioon, on sopimusvaltiolla vel- vollisuus suojella tätä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että henkilön toiminta ei ole oleellista, vaikka se olisi vaarallista tai epätoivottua. Tämä tarkoittaa sitä, että EIS:n 153 HE 170/2014 vp, s. 5; Pentikäinen, 2012, s. 265. 154 PeVL 44/2022 vp, s. 6; PeVL 37/2022 vp, s. 5. 155 Pentikäinen, 2012, s. 265. 43 3 artiklan tarjoama suoja ulkomaalaiselle palautustilanteissa on laajempi, kuin YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen artiklat 32 ja 33. Saadi vs. Italia (28.2.2008): Tapauksessa tunisialaistaustainen Nassim Saadi tuo- mittiin Italiassa vankeuteen salaliitosta väkivallan levitykseen, asiakirjojen väären- tämisestä, laittoman maahantulon järjestämisestä ja avustamisesta sekä varastet- tujen tavaroiden vastaanotosta. Lisäksi hänet karkotettiin Tunisiaan. EIT toteaa ratkaisunsa kohdissa 137-140, että tuomioistuin ei voi hyväksyä palautusta sellai- selle alueelle, jossa on uhkana EIS:n 3 artiklassa mainitut riskit. Tuomioistuin to- teaa, että EIS:n artiklan 3 annettu suoja on ehdoton ja se velvoittaa olemaan pa- lauttamatta ketään sellaiselle alueelle, jossa on uhkana joutua 3 artiklassa mainit- tujen uhkien kohteeksi. Tästä säännöstä ei voi poiketa ja tuomioistuin on todennut sen toistuvasti. Tapauksessa EIT toteaa uudelleen, että EIS:n 3 artiklan tarjoama suoja ulkomaalaiselle on laajempi, kuin YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen artiklojen 32 ja 33 tarjoama suoja. Tapauksista on selkeästi havaittavissa, että yksilön omat oikeudet menevät valtioon näh- den etusijalle. Ulkomaalaisen voi siis palauttaa kotimaahansa vain, mikäli ei ole minkään- laisia riskejä joutua EIS:n 3 artiklan mukaisen kohtelun kohteeksi. Palautuskiellon tarkoi- tuksena onkin tietysti turvata jokaiselle henkilölle turvalliset olosuhteet elämään. Muut- tuvassa maailmassa ja turvallisuustilanteessa on kuitenkin mielenkiintoista pohtia, että onko se kuitenkaan aina oikein. Esimerkiksi tapauksessa Chahal vs. Yhdistynyt Kuningas- kunta osapuolena olleella henkilöllä oli riskinä joutua EIS:n 3 artiklan mukaisen kohtelun kohteeksi kotimaassaan, joten EIT esti hänen palautuksensa156. Eli, vaikka osapuolella oli yhteyksiä terrorismiin, menivät silti hänen omat oikeutensa valtion turvallisuuden edelle. Myös tapauksessa Saadi vs. Italia on samankaltaisia piirteitä. Lopulta häntäkään ei voitu kuitenkaan palauttaa kotimaahansa, sillä hänelläkin oli mahdollisuus joutua epäinhimil- lisen kohtelun kohteeksi Tunisiassa157. Perusteluista on huomattavissa, että EIS:n 3 artikla on täysin ehdoton. Vaikka ulkomaalainen syyllistyisi useisiin rikoksiin tai olisi yhteyksissä terrorismiin, ei palautus kotimaahan käy, mikäli siellä on mahdollisuus joutua kidutuksen, kuolemanrangaistuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi. Vaikka tietoa eri val- 156 Chahal vs. Yhdistynyt Kuningaskunta, 15.11.1996. 157 Saadi vs. Italia, 28.2.2006. 44 tioiden ihmisoikeustilanteista on saatavilla nykyään helposti ja paljon, ei aina ole yksi- selitteistä ja helppoa arvioida, voidaanko ulkomaalainen palauttaa takaisin kotimaa- hansa158. Lasten kohdalla valtioiden on myös noudatettava palautuskiellon periaatteita. Mikäli on olemassa riski, että maassa, johon lapsi palautetaan tai maassa, johon lapsi mahdollisesti siirrettäisiin, lapsi joutuisi peruuttamattoman haitan kohteeksi lasta ei saa palauttaa ko- timaahansa. Riskien arvioinnissa tulee ottaa huomioon lapsen ikä ja sukupuoli, esimer- kiksi tytöt saattavat olla huomattavassa sukuelinten silpomisen uhassa. Lasta ei saa pa- lauttaa alueelle, jossa häneen kohdistuu perustavanlaatuinen ihmisoikeusloukkaus. Lasta ei saa esimerkiksi palauttaa aseellisen selkkauksen keskelle, eikä valtioon, jossa on mahdollisuus joutua värvätyksi taistelijaksi. Lapsia, jotka ovat joutuneet ihmiskaupan uh- reiksi ja joilla on riskinä uudelleen uhriutuminen ei saisi palauttaa kotimaahansa. Palaut- taminen takaisin kotimaahan tulee kysymykseen, mikäli se on lapsen edun mukaista ja hänen suojelemisekseen on aloitettu tekemään riittäviä toimenpiteitä. 159 Palautuskiel- toa loukataan myös silloin, jos ihmiskaupan uhri palautetaan alueelle, jossa on riskinä uudelleen uhriutuminen160. Aiemmin on käsitelty Dublin III- asetusta ja sen perusperiaatteita. Ihmiskaupan uhrien kohdalla Dublin- järjestelmän toimivuus voi aiheuttaa haasteita. Jos uhri joudutaan pa- lauttamaan toiseen jäsenvaltioon hakemuksensa käsittelemiseksi se aiheuttaa haasteita ihmiskaupan uhrien palvelujen turvaamisessa. Pitkäkestoisten, toipumista tukevien ja edistävien, palvelujen turvaaminen voi olla haasteellista, mikäli uhria joudutaan siirtele- mään valtiosta toiseen.161 Seuraavassa KHO:n ratkaisussa aiemmin ihmiskaupassa uhriu- tunut palautettiin Italiaan odottamaan turvapaikkahakemuksensa käsittelyä: KHO:2015:100: Tapauksessa oikeuden tuli ratkaista voidaanko Suomessa turva- paikkahakemuksen tehnyt Nigerian kansalainen käännyttää lapsensa kanssa Itali- 158 Pirjola, 2012, s. 260. 159 CRC/GC/2005/6, kohdat 26-28, 53. 160 Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2021a, s. 6. 161 Roth ja Luhtasaari, 2021, s. 26. 45 aan, joka oli Dublin-asetuksen mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä. Oi- keuden tuli ratkaista estääkö ulkomaalaislain 147 §:n palautuskieltoperiaate siir- ron Italiaan, kun otetaan huomioon lapsen etu. Turvapaikkaa hakivat täysi-ikäinen äiti ja hänen lapsensa, jotka molemmat olivat terveitä ja äiti kykeni huolehtimaan lapsestaan asianmukaisesti. Turvapaikanhakija oli kertonut joutuneensa ihmis- kaupan uhriksi kolmannessa maassa ennen Italiaan tuloaan. Molemmilla hakijoilla oli Italiaan oleskeluluvat, jotka takasivat heille paremmat perusoikeudet maassa. Tämän vuoksi heidän asemaansa ei voi verrata ensimmäisen kerran Euroopan unionin alueelle saapuviin turvapaikanhakijoihin. Asiassa ei tullut ilmi EIS:n 3 ar- tiklassa tarkoitettuja epäinhimillisen tai sen vaaran kohtelua tukevia seikkoja, eikä myöskään mitään mikä olisi vastoin lapsen etua. Ulkomaalaislain 147 §:ssä sää- dettyjä esteitä ei myöskään ilmennyt. Asiassa ei ilmennyt mitään perusteita sovel- taa Dublin-asetuksen suvereniteettilauseketta, jonka perusteella jäsenvaltio voisi harkintansa mukaan ottaa vastuu turvapaikanhakijoiden hakemuksen käsittelystä. Turvapaikanhakijat voidaan käännyttää Italiaan. Kyseissä tuomiossa turvapaikanhakija oli tuonut ilmi, että hän oli joutunut ihmiskaupan uhriksi ennen saapumistaan Italiaan. KHO katsoi, että tämä ei ollut perusteena sille, ett- eikö turvapaikanhakijaa voisi käännyttää Migrin päätöksen mukaisesti Italiaan. Uhri oli oikeuden tietojen mukaan otettu Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, eli hän oli saanut Suomessa apua.162 Ylempänä on jo todettuna, että mikäli uhria oltaisiin palauttamassa valtioon, jossa hän on joutunut ihmiskaupan uhriksi, loukataan ulkomaa- laislain 147 §:n palautuskieltoa. Kyseissä oikeuden ratkaisussa on huomioitavaa, että asi- anomistaja oli saanut jo Suomessa apua ja hän ei ollut uhriutunut ihmiskaupassa Italiassa. Mikäli ihmiskaupan uhri jostain syystä palautetaan Dublin- asetuksen mukaisesti maahan, jossa ihmiskaupparikos on tapahtunut, on hänen asemansa hankala, koska varmuutta avun järjestämisestä ei ole163. Esimerkiksi GRETA on ilmaissut huolensa siitä, mitä ihmiskaupan uhreille tapahtuu, mi- käli heidät siirretään Dublin- asetuksen perusteella toiseen valtioon. GRETA on todennut, että erityisesti tapauksissa, jossa uhria ollaan käännyttämässä valtioon, jossa on uhkana 162 KHO:2015:100. 163 Roth ja Luhtasaari, 2021, s. 26. 46 uudelleen uhriutuminen, tulisi tehdä riskiarvioita ja harkita, että kyseinen valtio käsitte- lisi itse ihmiskaupan uhrin hakemuksen.164 Tämä on mahdollista asetuksen 3 artiklan 2 kohdan perusteella. Maasta poistamisen uhalla on merkittäviä vaikutuksia uhrin elä- mään. Pahimmillaan osa jättäytyä pois auttamisjärjestelmästä tai ajautua paperitto- maksi eli ei halua uusia oleskelulupaansa ja ilmoittautua viranomaisille. Uhri saattaa pa- lata auttamisjärjestelmän asiakkaaksi vasta vuosien kuluttua aiempaa huonokuntoisem- pana, joka tietysti vaikeuttaa hänen kuntoutumistaan ja toipumistaan.165 On selvää, että ihmiskaupan uhrien kohdalla käännyttämistä toiseen jäsenvaltioon Dub- lin-asetuksen nojalla tulisi harkita tarkasti. Kuten muissakin käännyttämistapauksissa, tässäkin tulisi varmistua siitä, että vastaanottavassa valtiossa olisi apua ja tukea tarjolla. Yllä on todettuna, et