Akseli Lyyski Viljankuivauksen energiaratkaisujen vertailu Vaasa 2025 Tekniikan ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö Kandidaatintutkielma Sähkö- ja energiatekniikka 2 VAASAN YLIOPISTO Tekniikan ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö Tekijä: Akseli Lyyski Tutkielman nimi: Viljankuivauksen energiaratkaisujen vertailu Tutkinto: Tekniikan kandidaatti Oppiaine: Sähkö- ja energiatekniikka Työn ohjaaja: Teemu Ovaska Valmistumisvuosi: 2025 Sivumäärä: 28 TIIVISTELMÄ: Suomessa viljantuotanto on ilmasto-olosuhteiden vuoksi vahvasti riippuvainen mekaanisesta vil- jankuivauksesta, sillä suurin osa sadosta korjataan selvästi yli varastointikosteuden. Viljan- kuivaus on samalla yksi maatilan suurimmista yksittäisistä energiankulutuskohteista, ja sen osuus sadonkorjuun energiankäytöstä voi olla jopa 40–60 %. Tässä kandidaatintutkielmassa tar- kastellaan viljankuivauksen energiaratkaisuja suomalaisilla maatiloilla kirjallisuuskatsauksen avulla. Työssä keskitytään erityisesti kahteen keskeiseen energialähteeseen, kevyeen polttoöl- jyyn ja hakkeeseen, sekä lisäksi tarkastellaan viljankuivauksen optimointiin kehitetyn EcOcaucO- järjestelmän mahdollisuuksia vähentää energiankulutusta eräkuivureissa. Teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi suomalaisen viljelyn ja viljankuivauksen historial- lista kehitystä, viljantuotannon nykytilaa sekä viljankuivauksen perusperiaatteita ja yleisimpiä kuivurirakenteita. Erityishuomio kiinnitetään erä- ja jatkuvatoimisiin kuivureihin, kennokuivurei- hin sekä kuivurin energiankulutuksen määräytymiseen haihdutetun vesimäärän perusteella. Energiaratkaisujen tarkastelussa vertaillaan kevyen polttoöljyn ja hakkeen ominaisuuksia ener- giatiheyden, käytettävyyden, investointitarpeen ja polttoainekustannusten näkökulmasta. Kirjallisuuden perusteella kevyt polttoöljy on helppokäyttöinen ja toimintavarma energialähde, mutta sen kustannus per energiayksikkö on selvästi haketta korkeampi, etenkin suurilla kuivat- tavilla viljamäärillä. Hake on tyypillisesti edullisempi energialähde, mutta sen hyödyntäminen edellyttää biouunin ja polttoainevaraston investointeja sekä panostusta polttoaineen hankin- taan ja varastointiin. EcOcaucO-optimointijärjestelmän avulla voidaan vähentää polttoaineen kulutusta noin 15–20 % säätämällä puhallusilmaa poistoilman kosteuden mukaan ja parantaa samalla kuivauksen etäseurantaa. Tulosten perusteella kuivauksen energiaratkaisun valintaan vaikuttavat keskeisesti tilakoko, kuivattava viljamäärä, käytettävissä olevat polttoaineresurssit ja investointihalukkuus, eikä yksiselitteisesti parasta vaihtoehtoa ole, vaan ratkaisu on tilakoh- tainen kokonaisoptimointi. AVAINSANAT: Viljanviljely, maatalous, lämmöntuotanto, energiatehokkuus, uusiutuvat ener- gialähteet, fossiiliset polttoaineet. 3 Sisällys 1 Johdanto 5 2 Viljelyn historiaa 6 2.1 Viljan tuotanto suomessa 7 3 Perustietoa kuivauksesta 9 3.1 Yleisimmät kuivurirakenteet ja toimintatapa 10 Erä- ja jatkuvatoiminen kuivuri 10 Kennokuivurin rakenne 11 3.2 Kuivauksen toiminta eräkuivurilla 12 4 Energiaratkaisut viljankuivauksessa 14 4.1 Kevyt polttoöljy kuivauksen energialähteenä 14 4.2 Hake kuivauksen energialähteenä 16 4.3 Viljankuivauksen optimointi 19 5 Vertailu 21 5.1 Polttoaineiden kustannusvertailu 21 5.2 Investoinnit ja takaisinmaksuajat 22 5.3 Optimointi ja EcOcaucO – järjestelmän vaikutus 23 6 Johtopäätökset ja yhteenveto 25 Lähteet 27 4 Kuvat Kuva 1. Viljan säilyvyys lämpötilan muuttuessa eri kosteusprosenteilla (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 3). 9 Kuva 2. Kennokuivurin rakenne (Hautala & muut, 2013, s.79). 11 Kuva 3. Viljakuivaamon osat (Mepu Oy, 2015, s. 16). 13 Kuva 4. Öljyuuni (Arskagroup, n.d). 14 Kuva 5. Öljypoltin (Oilon, 2025). 15 Kuva 6. Polttoöljyn tarve (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 8). 16 Kuva 7. Biouuni (lantmännenagro, n.d). 17 Kuva 8. Hake- ja öljyntarve peltohehtaaria kohden (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 18). 18 Kuva 9. Etu-uuni (Arskagroup, n.d). 18 Taulukot Taulukko 1. Puupolttoaineiden teholliset lämpöarvot (Alakangas & muut, n.d, s. 64). 19 Lyhenteet % prosentti EU Euroopan Unioni ha hehtaari kg kilogramma kWh kilowattitunti LUKE Luonnonvarakeskus MWh megawattitunti MJ megajoule 5 1 Johdanto Suomessa viljellään vuosittain noin 2,2 miljoonaa peltohehtaaria, josta merkittävä osa käytetään viljanviljelyyn (Luke, 2025, n.d). Suomen viileä ja vaihteleva ilmasto aiheuttaa sen, että suurin osa viljasadosta korjataan kosteana, tyypillisesti noin 18–25 % kosteu- dessa, kun taas viljan myyntiä ja varastointia varten kosteuden tulisi olla alle 14 %. Liian kostea vilja altistuu helposti homekasvulle, itiöille ja lämpenemiselle, jotka kaikki hei- kentävät sadon laatua ja säilyvyyttä. Viljan kuivaus on olennainen osa suomalaisen sadonkorjuuketjun jälkikäsittelyä, koska kuivaus varmistaa viljan säilyvyyden ja myyntikelpoisuuden, sekä ehkäisee taloudellisia tappioita, jotka voisivat syntyä pilaantuneesta sadosta. Kuivaus on myös yksi suurim- mista energiasyöpöistä viljatilan toiminnassa, sen osuus saattaa olla jopa 40–60 % koko sadonkorjuusta. Perinteisesti kuivauksen energialähteenä Suomessa on käytetty kevyttä polttoöljyä, mutta nousevat polttoainekustannukset ja ilmastotavoitteet ovat lisänneet kiinnostusta uusiutuvien energialähteiden, kuten puuhakkeen ja lämpöpumppujen hyödyntämiseen Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on vertailla eri energiaratkaisuja viljan- kuivauksessa, erityisesti kevyen polttoöljyn ja puuhakkeen käyttöä sekä tarkastella uu- sien teknologioiden, kuten viljankuivauksen EcOcaucO-optimointijärjestelmän soveltu- vuutta suomalaisissa olosuhteissa. Tämä työ toteutetaan kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoidaan aiempia tutkimuksia, raportteja ja teknisiä julkaisuja, kuten ProAgria, Luonnonvarakeskus (LUKE), sekä Suo- men Maataloustieteellinen Seuran julkaisuja. Katsauksen avulla muodostetaan kokonais- kuva siitä, miten kuivausenergian valikoituu kullekin tilalle. 6 2 Viljelyn historiaa Suomen maatalouden juuret ulottuvat kivikaudelle. Maanviljelyn katsotaan kehittyneen Kiinassa jo noin 7000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja Suomeen viljely rantautui muu- tama tuhat vuotta myöhemmin. Varhaisimmat merkit kasvien viljelystä Suomessa ovat noin vuodelta 5300 eaa., samaan aikaan kuin muualla Keski-Euroopassa. Ensimmäisiä viljelykasveja ovat olleet tattari ja hieman myöhemmin hamppu, ja viljely on aluksi ollut pienimuotoista metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn rinnalla. Ensimmäinen viljakasvi oli ohra, jonka viljelyn arvioidaan alkaneen noin 4300 eaa., aluksi erityisesti Itä-Suomessa. Varhaisvaiheen viljely perustui polttoviljelyyn, jonka muotoja olivat kaski- ja kytöviljely (Syotavakaupunki, 2017). Vähitellen viljelykasvit yleistyivät, ja vehnää tavattiin Suomessa jo ennen ajanlaskun al- kua. Varhaisella rautakaudella alettiin viljellä ruista, josta tuli nopeasti ohran ohella tär- kein pääviljalaji, ja kaura yleistyi hieman tätä myöhemmin. Kivikauden lopulta tunnetut piikivisirpit ovat maamme vanhimpia maataloustyökaluja, myöhemmin käyttöön otettiin aura, ja viljelytekniikat sekä muokkausvälineet kehittyivät asteittain. Keskiajalla pellon muokkaus tehostui uusien auratyyppien myötä, ja peltoviljely alkoi syrjäyttää kasken- polttoa. Ruotsin vallan aikana viljelyalat olivat vielä pieniä, eikä käytössä ollut nykyisen kaltaisia viljalajikkeita tai -lajitelmia, mutta pitkällä aikavälillä sekä kaskenpolttokerrat että satotasot kasvoivat. 1700-luvulla peltojen sadot olivat jo moninkertaiset kylvömää- rään nähden, ja tilojen halkomisen vapautuminen lisäsi peltoaloja tuntuvasti (Syotava- kaupunki, 2017). 1800-luku merkitsi suurta murrosta maataloudessa. Tieto viljelymenetelmistä levisi aiempaa laajemmalle, työvälineet kehittyivät ja maatalouskoneet alkoivat yleistyä. Kas- kiviljely kiellettiin 1800-luvun lopulla, ja viljelyssä siirryttiin kaksivuoroviljelystä kolmi- vuoroviljelyyn. Kääntöaurojen käyttöönotto tehosti muokkausta, ja viljan käsittely ko- neellistui viskurien ja puimakoneiden myötä. 1900-luvun alkuun saakka työ perustui pit- kälti ihmisiin ja hevosiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen alkoi nopea koneellistu- minen, kun traktorit korvasivat hevoset ja mahdollistivat peltoalojen kasvattamisen. 7 1960-luvulla viljantuotanto lisääntyi myös apulantojen laajemman käytön myötä (Syota- vakaupunki, 2017). EU-jäsenyyden myötä 1990-luvulla ympäristötekijät nousivat yhä keskeisemmiksi. Lan- noitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöön asetettiin rajoituksia, ja viljelijät sitoutuivat ympäristönhoito-ohjelmiin, jotka esimerkiksi velvoittivat perustamaan suojavyöhykkeitä peltojen ja vesistöjen väliin. Samalla maatalouden tukijärjestelmät muuttuivat. Nykyisin suomalainen maatalous kohtaa uusia haasteita, kuten kannattavuuden heikkenemisen sekä tilarakenteen muutoksen, maatilojen lukumäärä vähenee, ja jäljelle jäävät tilat kas- vavat entistä suuremmiksi. Tämä kehitys heijastuu myös viljantuotantoon ja viljan- kuivauksen rooliin osana nykyaikaista maatilataloutta (Syotavakaupunki, 2017). 2.1 Viljan tuotanto suomessa Suomi on yksin maailman pohjoisimmista viljelymaista, joka tekee viljantuotannosta il- masto-olosuhteiden osalta vaativaa. kasvukausi on lyhyt ja lämpösumma pieni, vaikkakin kevätkuukausina päivän valoa riittää. Tämä rajoittaa sadon potentiaalia verrattuna ete- läisempiin viljelymaihin. Suomessa viljan viljely sijoittuu lähinnä maan lounais-, etelä- ja länsiosiin, joissa maalajit ja ilmasto ovat suotuisammat kuin muualla maassa (Leipätie- dotus ry, n.d). Suomessa maatilojen määrä on tippunut nopeasti 2000-luvun jälkeen, ja tuotanto on painottunut suuremmille tiloille. Noin kolmasosa tiloista keskittyy pääosin viljanviljelyyn, ja tuotanto onkin lisääntynyt tilakoon ja koneellistumisen lisääntyessä. Myös luomuviljan viljely on yleistynyt suomessa, sen tuotanto painottuu maan eteläosaan (Leipätiedotus ry, n.d). Suomen eniten viljelty viljakasvi on ohra, jota käytetään pääasiassa rehuksi sekä tärkin ja maltaan tuottoon. Myös kauralla on merkittävä osuus, suomi kuuluu maailman suu- rimpiin kauran viejämaihin. Leipäviljoista keskeisin on vehnä, jota hyödynnetään niin lei- pomoteollisuudessa, kuin rehu-, tärkkelys- ja alkoholituotannossa (Leipätiedotus ry, n.d). 8 Viljan satotasoihin vaikuttavat muun muassa viljelty lajike, talven- ja taudinkestävyys sekä kasvukauden sääolosuhteet. Viljantuotanto on pitkällä aikavälillä kehittynyt voimak- kaasti, kaskiviljelyn aikaan hehtaarin ruispelto riitti ruokkimaan vain muutaman ihmisen, kun taas hevostalouden kaudella vastaava ala elätti jo lähes kymmenen ja traktoriaika- kaudella vielä tätäkin enemmän. Kahden vuosisadan aikana viljan kokonaistuotannon ar- vioidaan moninkertaistuneen, samalla kun työvoiman tarve viljelypinta-alaa kohden on pienentynyt selvästi. Tämä kehitys on tehnyt viljasta yhden suomalaisen maatalouden tärkeimmistä tuotannonaloista ja luonut tarpeen tehokkaille sadon käsittely- ja varas- tointiratkaisuille (Leipätiedotus ry, n.d). 9 3 Perustietoa kuivauksesta Viljankuivaus on suomalaisen maatalouden kannalta yksi tärkeimmistä sadonkorjuun jäl- keisistä työvaiheista. Viljaa kuivataan, jotta voidaan turvata laatu ja myyntikelpoisuus. Varastointiin menevän sadon mikrobiaktiivisuus pystytään pysäyttämään kuivaamalla vilja tarpeeksi matalaan kosteuspitoisuuteen. Ilman kuivausta syksyllä korjatun sadon kosteus on suurella varmuudella liian korkea suoraan varastointiin, siksi kuivaus on suo- malaisilla maatiloilla vakiomenetelmä ja viljakauppa perustuukin lähtökohtaisesti kuivan viljan myyntiin (Ahokas & Jokiniemi, 2013, s. 2). Kuivauksessa tavoitellaan 14 % kosteutta (Kuva 1), joka on yläraja siemenkaupalle, kuitenkin vilja säilyy talven yli myös 16 % kos- teudessa (Hautala & muut, 2013, s. 29). Kuva 1. Viljan säilyvyys lämpötilan muuttuessa eri kosteusprosenteilla (Ahokas & Joki- niemi, 2021, s. 3). Suomen ilmasto-oloissa vilja joudutaan kuivaamaan lähes aina viileänä ja kosteana, joten kuivaus on välttämätön toimenpide lähes kaikilla vilja- ja rehutiloilla (Ahokas & Jokiniemi, 2013, s. 2–3). Kostea ja märkä vilja on altis homeille, bakteereille sekä oman kosteuden 10 poiston aiheuttamalle lämpenemiselle, nämä alttiudet voivat tehdä sadosta myyntikel- vottoman. Siksi viljaa ei tule säilyttää pitkään ilman kuivausta. Ongelma ratkeaa viljan- kuivauksella, jolloin kosteuden alentaminen ja erän jäähdytys poistavat mahdolliset home- ja kondensoitumisongelmat. Kuivausprosessin onnistuminen vaikuttaa merkittävästi viljan laatuun sekä tilan talousti- lanteeseen. Kuivausprosessissa tulee tasapainotella ajan ja kustannuksien keskellä. Eri- tyisesti siemen- ja leipäviljan itävyys ja leivontaominaisuudet kärsivät liian korkealla kui- vauslämpötilalla (Hautala & muut, 2013, s. 71). Kuivurin energiankulutuksen aiheuttaa kuivattava vilja, jota mitataan haihdutuksena ve- sikiloa kohden. Lämminilmakuivaus kuluttaa noin 1,4–2,0 kWh haihdutettua vesikiloa kohden (Hautala & muut, 2013, s. 89). 3.1 Yleisimmät kuivurirakenteet ja toimintatapa Viljankuivurit luokitellaan toimintatavan, rakenteen, kuivausilman suunnan ja periaat- teen mukaan. Kuivuri voi olla toimintatavaltaan joko jatkuvatoiminen- tai eräkuivuri ja käyttää kuivaamisessa lämmintä tai kylmää ilmaa (Hautala & muut, 2013, s. 78). Suo- messa yleisin käytössä oleva kuivurityyppi on eräkuivuri. Erä- ja jatkuvatoiminen kuivuri Viljankuivaus voidaan toteuttaa joko erä kerrallaan tai jatkuvana, jolloin viljaa syötetään tasaisella tahdilla kuivuriin eli ulos tullessaan se on jo kuivaa. Paras tilanne jatkuvatoimi- selle kuivurille löytyy, kun vilja on mahdollisimman tasalaatuista, eli sama lajike ja sama kosteus. Koska ei ole erillisiä täyttö ja tyhjennysvaiheita niin jatkuvatoimisen kuivurin ka- pasiteetti on suurempi kuin eräkuivurilla. Mikäli vilja on erittäin kosteaa, joudutaan kui- tenkin jakaa kuivausprosessi kahteen osaan. Viljan pilaantumisen estämiseksi jatkuvatoi- misen kuivurin jäähdytys on todella tärkeässä roolissa. Jäähdytyksestä talteen otettava 11 lämpö voidaan hyödyntää kuivauksessa, ja näin parantaa energiatehokkuutta. Joitain ny- kyajan kuivureita voidaan käyttää, sekä eräkuivurina että jatkuvatoimisena kuivurina (Hautala & muut, 2013, s. 80). Kennokuivurin rakenne Kennokuivureita käytetään Suomessa yleisesti kuumailmakuivureina. Kuivurin varsinai- sessa kuivatusosassa on kennomaisia ilmakammioita (Kuva 2), joista vuorottelevat tulo- ja poistoilmakanavat. Kuivausilma johdetaan tuloilmakennoihin, joista se kulkee viljaker- roksen läpi ja poistuu poistoilmakennojen kautta. Vilja liikkuu kuivaimessa koko ajan, ja kuivurin alla oleva syöttölaite säätelee viljan kiertonopeutta. Eräajossa elevaattori nos- taa syöttölaitteen tuoman viljan kennojen päällä olevaan varastosiiloon. Kennorakenne mahdollistaa ohuen viljakerroksen ja tehokkaan sekoittumisen kierron ansiosta. Jatkuva- toimisessa käytössä syöttölaitteen nopeus säädetään niin, että ylhäältä tuleva kostea vilja ehtii kuivua ennen poistumistaan kuivurin alaosasta. Kuva 2. Kennokuivurin rakenne (Hautala & muut, 2013, s.79). 12 Kennokuivurin kennot ovat kuin palapelin paloja, kennostoja voidaan pinota päällekkäin, jolloin kuivurista saadaan halutun kokoinen kokonaisuus. Kuivauksen aikana viljan tila- vuus pienenee pääasiassa kosteuden poistumisen vuoksi, joten ylimmät kennot toimivat varastokennoina ilman kuivausilmakennoja ja kompensoivat viljan kutistumista. Näin es- tetään kuivausilman karkaaminen yläkautta, sama periaate on ollut käytössä myös siilo- kuivureissa ilmahattujen avulla. Kennot jakavat kuivausilman tasaisesti viljakerrokseen, jolloin kuivauksen lopputulos on mahdollisimman tasalaatuinen (Hautala & muut, 2013, s. 79). 3.2 Kuivauksen toiminta eräkuivurilla Kuvassa 2 on esitetty tyypillisen viljankuivaamon pääosat ja niiden toiminnallinen yhteys. Eräkuivauksessa vilja kaadetaan ensin vastaanottoaltaaseen (4), josta se kulkeutuu ele- vaattorin (11) avulla kuivurikoneiston yläosassa sijaitsevaan esipuhdistimeen (5). Esipuh- distimessa poistetaan pöly ja kevyet epäpuhtaudet, minkä jälkeen vilja ohjataan viljanle- vittimeen (6), joka jakaa sen tasaisesti kuivuriosaan (1). Kuivausilma tuotetaan erillisessä lämmönlähteessä (12) ja johdetaan puhaltimien (8) ja ilmaputkiston (7) kautta kuivurikoneistoon. Lämmin ilma virtaa viljamassan läpi ja pois- taa kosteutta haihduttamalla sen. Kuivauksen aikana vilja kiertää jatkuvasti kuivurissa, elevaattori (11) nostaa viljaa takaisin ylös, jolloin kierto on jatkuva ja kuivuminen tapah- tuu tasaisesti koko massassa. Kun erä on valmis, se ohjataan siiloon tai muuhun varas- tointi paikkaan ja näin ollaan valmiita täyttämään kuivaaja uudelleen. Kuivurikoneisto (1) lepää jalustan (2) päällä, ja siihen on liitetty tikkaat (9) sekä huolto- taso (10), jotka mahdollistavat turvallisen käytön ja ylläpidon. Kuvassa näkyvät numerot havainnollistavat kuivausprosessin etenemistä ja sen pääkomponentteja aina viljan vas- taanotosta kuivattuun lopputuotteeseen. 13 Kuva 3. Viljakuivaamon osat (Mepu Oy, 2015, s. 16). Suomessa yleinen ratkaisu on ollut pakettikuivaamo, eli koneisto rakennetaan kuivaamo rakennuksen sisään. Nykyaikana rakennusmateriaalien hintojen nousun, ja kustannuste- hokkuuden takia suositaan stand-alone-kuivureita, joissa on Kuvan 4 mukainen koneisto tehdään suoraa pihalle. Pakettikuivaamon etuina on säältä suojaisat sisätilat ja muun muassa rakenteen ja koneiston väliin jäävään tiloihin saa viljasiiloja, ja näin varastointika- pasiteettia enemmän. 14 4 Energiaratkaisut viljankuivauksessa Suomessa yleisin käytössä oleva kuivauksen energialähde on kevyt polttoöljy. Se on va- kaa ja oletettavasti aina saatavilla toisinkuin biopolttoaineissa voi muodostua ongel- maksi niiden hankinta sekä varastointi. Öljy ja kaasu ovat pääsääntöisesti tasalaatuisempia polttoaine vaihtoehtoja, kuin turve ja hake. Hakkeessa ja turpeessa on useammin laatuongelmia, kuten kosteutta ja vaihte- leva palakoko, joiden vuoksi niiden polttaminen ei ole yhtä täydellistä. Lisäksi hyötysuh- teet verrattuna öljyyn ja kaasuun ovat heikommat, eli myös energiankulutus on näitä polttoaineita suurempi. Biopolttoaineiden hyvänä puolena on toisaalta ekologisuus, sillä ne eivät aiheuta hiilidioksidipäästöjä (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 8). 4.1 Kevyt polttoöljy kuivauksen energialähteenä Yleisin lämminilmakuivurin energialähde on kevyt polttoöljy, jota poltetaan öljyuunilla Mäkelä (1983, s. 4). Kevyttä polttoöljyä käytettäessä, kuivuriin liitettävä öljyuuni mitoi- tetaan viljakaapin koon mukaan riittoisaksi. Öljyuuni on varmatoiminen ja vaatii vain vähän huoltoa, ja lisäksi se on helppo automatisoida kuivaukseen (Kuva 4). Kuva 4. Öljyuuni (Arskagroup, n.d). 15 Kun viljankuivurissa käytetään kevyttä polttoöljyä, silloin tarvitaan sopiva öljypoltin (Kuva 5). Öljypolttimen rakenne on yksinkertainen ja se on helposti ohjelmoitavissa mo- nenlaiseen automatiikkaan. Polttimen pääosat ovat puhallin, öljypumppu, sytytyskärjet ja suutin. Öljy käyttöisessä kuivurissa palokaasu johdetaan lämminvaihtimen kautta ulos. Lämmönvaihtimessa palokaasu luovuttaa lämpöään ulkoa imettävälle kuivausilmalle. Polttimen hyötysuhde on noin 90 % (Hautala & muut, 2013, s. 89). Kuva 5. Öljypoltin (Oilon, 2025). Kevyt polttoöljy on ollut pitkään suomalaisilla maatiloilla yleisin energialähde viljan- kuivauksessa, sillä se tarjoaa helposti hallittavan ja tehokkaan lämmönlähteen kuivuri- ilman lämmittämiseen. Öljy sisältää 43 MJ/kg energiaa (Kilpeläinen, n.d, s. 4). Kilpeläinen (n.d, s. 4) kertoo myös, että veden haihduttamiseen jyvästä vaaditaan teoriassa 0,07– 0,12 litraa öljyä vesikiloa kohti (3–4,5 MJ/kg). Todellisuudessa energiankulutus on kui- tenkin huomattavasti suurempi, noin 4,5–7 MJ/kg vesikiloa kohti. 16 Kuva 6. Polttoöljyn tarve (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 8). Yllä olevasta Kuvasta 6 nähdään, miten puintikosteus vaikuttaa kuivauksen polttoöljyn kulutukseen. Kun kuivurissa halutaan kuivata puintikosteudeltaan 19 %:n vilja 14 %:n kosteuteen tarvitaan noin 33 litraa öljyä hehtaarin alalta puitua viljamäärää kohden Aho- kas & Jokiniemi (2021, s. 8). 4.2 Hake kuivauksen energialähteenä Siirtyminen hakkeen ja turpeen kaltaisiin kotimaisiin polttoaineisiin ei automaattisesti paranna kuivurin energiataloutta, vaan kyse on ensisijaisesti fossiilisen polttoaineen kor- vaamisesta uusiutuvalla. Biouunin etuna öljyuuneihin verrattuna on tehojen parempi säädettävyys (Kuva 7). Kun polttoaineen syöttöä lisätään tai vähennetään, myös uunin tuottama teho muuttuu, mikä helpottaa kuivauslämpötilan pitämistä mahdollisimman tasaisena. Tämä hoidetaan käytännössä automatiikalla, ohjausjärjestelmä mittaa kui- vausilman lämpötilaa ja muuttaa polttoaineen syöttöä niin, että aseteltu lämpötila säilyy. Biopolttoaineen ominaisuudet, kuten kosteus, palakoko ja laatu, vaikuttavat kuitenkin suoraan sen lämpötehoon ja siten uunin toimintaan. (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 16). 17 Kuva 7. Biouuni (lantmännenagro, n.d). Kotimaisiin polttoaineisiin siirtyminen kuivurilämmityksessä vaatii yleensä uuden uunin sekä polttoainevaraston rakentamisen. Kuivuriuunien tehot ovat tyypillisesti muutamien satojen kilowattien ja megawatin välillä, jolloin polttoaineen syötön on oltava automaat- tinen. Poltossa syntyy tuhkaa, jonka määrä vaihtelee polttoaineen mukaan, puulla tuh- kapitoisuus on alle 1 %, kun taas turpeella se voi nousta 6–7 prosenttiin. Tämän vuoksi tuhkan poistoon tarvitaan automaattiset järjestelmät. Turvetta tai viljaa poltettaessa tuhka voi lisäksi sulaa palamislämpötilassa. (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 17). Hakkeen käyttö edellyttää, että polttoaine hankitaan valmiiksi ennen kuivauskauden al- kua. Jos hake tuotetaan omasta metsästä, puu on kaadettava, annettava kuivua ja hake- tettava ennen polttoa. Tuoreen puun kosteus on tyypillisesti noin 50 %, kun taas homeh- tumatta säilyvän puun kosteuden tulisi olla alle 20 %. Rankojen kuivuminen kevään ja kesän aikana riippuu huomattavasti sääoloista ja sateiden määrästä. Puuvaraston on hyvä olla ilmava ja katettu, jotta puu kuivuu riittävästi. Hakkeen kulutus vaihtelee voi- 18 makkaasti viljasadon suuruuden ja puintikosteuden mukaan. Kuvassa 8 on esitetty esi- merkkilaskelma siitä, kuinka paljon haketta (tai vastaavasti öljyä) kuluu tyypillisesti yhden hehtaarin viljasadon kuivaamiseen. (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 18). Kuva 8. Hake- ja öljyntarve peltohehtaaria kohden (Ahokas & Jokiniemi, 2021, s. 18). Kuva 9. Etu-uuni (Arskagroup, n.d). 19 Etu-uuni on lisälaite öljykäyttöiseen kuivuriin (Kuva 9). Etu-uunissa poltettavasta materi- aalista syntyvä kuivausilma imetään uunin läpi ja johdetaan öljyuunin lämmönvaihti- meen. Sitä voidaan käyttää kaikissa öljykäyttöisissä viljankuivureissa. Taulukosta 1 nähdään eri puulajien teholliset lämpöarvot. Voidaan heti todeta, jos pala- taan kohtaan 3.1, että hakkeen lämpöarvo on joka lajikkeella pienempi, kuin öljyllä eli sitä kuluu enemmän. Taulukko 1. Puupolttoaineiden teholliset lämpöarvot (Alakangas & muut, n.d, s. 64). 4.3 Viljankuivauksen optimointi EcOcaucO on Cauco Oy:n kehittämä viljankuivauksen optimointijärjestelmä, joka asen- netaan olemassa olevaan eräkuivuriin esim. Mepu-kuivuriin vähentämään polttoaineen kulutusta säätämällä puhallusilmaa kuivauksen aikana. Laitteisto mittaa poistoilman suh- teellista kosteutta kuivurin poistokanavasta jatkuvasti ja säätää puhaltimen kierrosno- peutta taajuusmuuttajalla. Alussa poistoilma on lähes 100 % ja puhallus täydellä teholla, 20 mutta loppua kohti, kun jyvä luovuttaa kosteutta hitaammin, niin laite automaattisesti pienentää ilmamäärää, jotta sama vesimäärä poistuu pienemmällä tarvittavalla ilma- määrällä. Laitteiston tavoitteena on, että koko ajan poistuu mahdollisimman paljon vettä mahdollisimman pienellä energialla. Caucon mukaan EcOcaucO-optimointijärjestelmällä saavutettava polttoainesäästö on 15—20 % luokkaa riippuen olosuhteista. Tämä tarkoit- taa 100 ha tilalla noin 1 800 € vuosittaista säästöä (Cauco, n.d), EcOcaucO-järjestelmään kuuluu myös kattava kuivurin etäseurantalaitteisto. Järjestelmä näyttää kuivurin tilan mobiilisovelluksessa, ja näin vältytään turhilta käynneiltä kuivaa- molla kesken kiireisen sadonkorjuun (Cauco, n.d). 21 5 Vertailu Kuten luvuissa 4.1 ja 4.2 todettiin, kevyen polttoöljyn ja hakkeen ominaisuudet poikkea- vat toisistaan sekä energiasisällön, hinnan että käytännön toteutuksen näkökulmasta. Kevyen polttoöljyn etuina ovat korkea energiatiheys, tasalaatuinen polttoaine ja helppo käytettävyys, kun taas hake on tyypillisesti energiayksikköä kohti edullisempi, mutta vaa- tii enemmän varastointitilaa, käsittelyä ja työtä. Lisäksi luvussa 4.3 esitelty EcOcaucO - optimointijärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden vähentää polttoaineen kulutusta riippu- matta siitä, kumpaa polttoainetta käytetään. Tässä luvussa tarkastellaan näiden ratkai- sujen eroja viljankuivauksen näkökulmasta erityisesti polttoainekustannusten, investoin- tien takaisinmaksuaikojen sekä optimoinnin vaikutuksen kautta. 5.1 Polttoaineiden kustannusvertailu Polttoaineiden kustannuksia voidaan tarkastella sekä energiayksikköä (€/MWh) että kui- vattua viljamäärää (€/ha tai €/tonni) kohti. Kevyen polttoöljyn energiatiheys on korkea ja polttotekniikka hyvin hallittua, mikä näkyy kuivauksen toimintavarmuutena. Toisaalta polttoöljyn litrahinta on viime vuosina ollut selvästi haketta korkeampi vastaavaa ener- giamäärää kohti. Hakkeen energiatiheys on alhaisempi ja vaihtelee kosteuspitoisuuden mukaan, mutta etenkin omasta metsästä tuotettuna sen kustannus per energiayksikkö on tyypillisesti selvästi polttoöljyä pienempi. Kirjallisuudessa esitettyjen esimerkkien perusteella puintikosteuden nousu ja kuivatta- van hehtaarimäärän kasvu lisäävät polttoaineen kulutusta merkittävästi. Tällöin polttoai- neen yksikköhinnan ero korostuu, kun kuivataan useita kymmeniä hehtaareja vuodessa ja puintikosteus on korkea, polttoöljyllä toteutetun kuivauksen vuotuiset polttoainekulut voivat muodostua moninkertaisiksi verrattuna hakkeeseen. Polttoöljyn etuna on kuiten- kin se, ettei tila tarvitse omaa polttoaineen tuotantoa tai suuria varastotiloja, vaan polt- toaine toimitetaan valmiina säiliöön. Tämä vähentää työn, kaluston ja suunnittelun tar- vetta. 22 Hakkeen kohdalla polttoainekustannus riippuu voimakkaasti siitä, tuotetaanko hake itse vai hankitaanko se ostopolttoaineena. Omasta metsästä tuotettu hake voi olla nimelli- sesti hyvin edullista, mutta kustannuksiin on huomioitava puuston hankinta, kuivatus, haketus, käytetty työaika sekä kaluston hankinta ja ylläpito. Ostopolttoaineena hankittu hake on yleensä yksikköhinnaltaan polttoöljyä edullisempaa, mutta hinnan vaihtelut ja sopimusjärjestelyt vaikuttavat kokonaiskustannuksiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että polttoaineiden kustannusvertailussa hake on useimmissa esimerkkitapauksissa sel- västi polttoöljyä edullisempi energialähde erityisesti suurilla kuivattavilla viljamäärillä, kunhan polttoainehuolto ja logistiikka on järjestetty tehokkaasti. 5.2 Investoinnit ja takaisinmaksuajat Pelkkä polttoaineen hinta ei kuitenkaan ratkaise energiaratkaisun kannattavuutta, vaan olennaista on myös tarvittavien investointien suuruus ja niiden takaisinmaksuaika. Ke- vyen polttoöljyn käyttö perustuu monilla tiloilla jo olemassa olevaan uunikalustoon, jol- loin lisäinvestointien tarve on pieni, jos järjestelmää ei uudisteta. Tällöin polttoöljy on investointimielessä matalan kynnyksen ratkaisu, vaikka vuosittaiset käyttökustannukset voivat olla korkeat. Hakkeeseen siirtyminen edellyttää yleensä uuden biouunin hankintaa sekä riittävän polt- toainevaraston rakentamista. Lisäksi tilan on joko investoitava omaan haketuskalustoon tai solmittava urakointisopimus. Näin ollen hakkeen käyttöönotto muodostaa tyypilli- sesti kerralla suuremman investoinnin kuin öljyn käytön jatkaminen. Investoinnin kan- nattavuus riippuu saavutettavista vuotuisista säästöistä polttoainekuluissa, mitä suu- rempi kuivattava viljamäärä ja mitä suurempi polttoöljyn ja hakkeen hintaero, sitä lyhy- empi takaisinmaksuaika. Investoinnin takaisinmaksuaikaa voidaan arvioida yksinkertaisesti jakamalla hankinnan kokonaiskustannus vuosittaisilla säästöillä. Kirjallisuudessa esitettyjen tapausesimerk- kien perusteella takaisinmaksuaika voi viljatilan koosta ja kuivattavasta hehtaarimäärästä riippuen vaihdella muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Pienillä tiloilla, joilla 23 kuivattava viljamäärä on rajallinen, hakeinvestointi voi jäädä taloudellisesti niukasti kan- nattavaksi, jos polttoöljyn ja hakkeen hintaero on pieni tai jos hakkeen hankinta ja logis- tiikka ovat kalliita. Toisaalta suurilla viljatiloilla, joilla kuivattavaa viljaa on vuosittain pal- jon, biouuni ja hakevarasto voivat maksaa itsensä takaisin suhteellisen nopeasti. Koska sekä polttoaineiden hinnat että kuivaustarve vaihtelevat vuosittain, kannattavuu- den arvioinnissa on tärkeää tarkastella useita skenaarioita. Herkkyystarkastelun avulla voidaan arvioida, miten polttoaineiden hintaheilahtelut, satotason vaihtelut ja puintikos- teus vaikuttavat takaisinmaksuaikaan. Jos investointi säilyy kannattavana useimmissa tarkastelluissa skenaarioissa, hakepohjainen ratkaisu voidaan nähdä taloudellisesti kil- pailukykyisenä vaihtoehtona polttoöljylle, erityisesti pitkällä aikavälillä. 5.3 Optimointi ja EcOcaucO – järjestelmän vaikutus EcOcaucO-optimointijärjestelmä tuo vertailuun kolmannen ulottuvuuden, joka ei korvaa polttoainevalintaa, mutta vaikuttaa merkittävästi molempien vaihtoehtojen energiate- hokkuuteen. Järjestelmä mittaa poistoilman kosteutta ja säätää puhallusilmaa taajuus- muuttajalla niin, että kuivurin ilmamäärä vastaa paremmin jyvästä haihtuvan veden määrää kuivauksen eri vaiheissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuivauksen alku- vaiheessa ilmamäärä on suuri, kun viljan kosteutta poistuu runsaasti, ja loppuvaiheessa puhallusta pienennetään, kun jyvän luovuttama kosteus vähenee. Caucon (n.d) mukaan järjestelmän avulla voidaan saavuttaa noin 15–20 %:n polttoai- nesäästö kuivauksessa. Tämä säästö kertautuu sekä öljy- että hakepohjaisissa ratkai- suissa ja lyhentää kaikkien energiajärjestelmään tehtyjen investointien takaisinmaksuai- kaa. Esimerkiksi tilalla, jolla kuivataan vuosittain suuri määrä viljaa ja polttoainekustan- nukset ovat merkittävä kuluerä, optimointijärjestelmä voi muodostua taloudellisesti hy- vin houkuttelevaksi lisäinvestoinniksi ilman, että polttoainetta tarvitsee välttämättä vaih- taa. 24 Optimointijärjestelmän etuina ovat myös parempi prosessin hallinta ja etäseuranta. Kui- vurin tilaa voidaan seurata mobiilisovelluksen kautta, mikä vähentää tarvetta fyysisille käynneille kuivaamolla ja helpottaa työn organisointia kiireisen puintikauden aikana. Tämä ei välttämättä näy suoraan polttoaineen kulutuksena, mutta parantaa työturvalli- suutta, säästää työaikaa ja pienentää riskiä inhimillisistä virheistä, kuten liian kuivaksi tai liian kosteaksi jääneistä eristä. Kun tarkastellaan energiaratkaisuja kokonaisuutena, EcOcaucO-tyyppinen optimointi voidaan nähdä “kerroinvaikutuksena”, joka parantaa sekä öljy- että hakejärjestelmien ta- loudellista ja teknistä tehokkuutta. Polttoainevalinta ratkaisee peruslähtökohdan kustan- nus- ja päästötasolle, kun taas optimointi vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti valitun polttoaineen energia saadaan hyödynnettyä viljankuivauksessa. Tilakohtaisessa tarkas- telussa onkin perusteltua arvioida paitsi polttoaineen vaihtoa myös mahdollisuutta te- hostaa olemassa olevaa kuivuria investoimalla ohjaus- ja seurantajärjestelmiin. 25 6 Johtopäätökset ja yhteenveto Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli vertailla viljankuivauksessa käytettäviä energiaratkaisuja suomalaisissa olosuhteissa, keskittyen kevyen polttoöljyn ja hakkeen käyttöön sekä tarkastellen EcOcaucO-optimointijärjestelmän soveltuvuutta eräkuivurei- hin. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen kotimaisia tutkimuksia, raport- teja ja asiantuntijalähteitä. Tarkastelun kohteena olivat sekä tekniset ratkaisut että talou- delliset vaikutukset, erityisesti polttoainekustannukset ja investointien takaisinmaksu- ajat. Tulosten perusteella kevyt polttoöljy tarjoaa edelleen toimintavarman ja helppokäyttöi- sen ratkaisun viljankuivaukseen. Sen etuina ovat korkea energiatiheys, tasalaatuinen polttoaine, pieni tilantarve ja vähäinen työmäärä polttoainehuollossa. Kuivuri voidaan usein pitää teknisesti yksinkertaisena, ja olemassa olevia uuneja voidaan käyttää ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Toisaalta polttoöljyn yksikköhinta on selvästi kotimaisia bio- polttoaineita korkeampi, ja kustannusrasitus korostuu erityisesti suurilla tiloilla ja mär- kinä satovuosina, jolloin kuivattavaa viljamäärää ja haihdutettavan veden määrää kertyy paljon. Hakepohjainen ratkaisu näyttäytyy taloudellisesti kilpailukykyisenä ja pitkällä aikavälillä usein edullisempana energialähteenä, etenkin silloin kun tilalla on käytettävissä omaa metsävaraa tai edullinen haketoimitus. Hakkeen haittapuolina ovat suurempi varastoin- titilan tarve, polttoaineen laadun vaihtelu sekä biouunin ja varastoinnin investointikus- tannukset. Siirtyminen hakkeeseen ei siis paranna kuivurin energiataloutta automaatti- sesti, vaan se korvaa ennen kaikkea fossiilisen polttoaineen uusiutuvalla energialäh- teellä. Ratkaisun kannattavuus riippuu kuivattavan viljamäärän suuruudesta, polttoainei- den hintaerosta sekä siitä, kuinka tehokkaasti polttoainehuolto ja logistiikka on järjes- tetty. 26 EcOcaucO-optimointijärjestelmä osoittaa, että merkittäviä säästöjä voidaan saavuttaa myös olemassa olevia järjestelmiä kehittämällä. Poistoilman kosteuteen perustuva pu- hallusilman säätö vähentää turhaa ilmamäärää kuivauksen loppuvaiheessa ja pienentää polttoaineen kulutusta arviolta 15–20 %. Tämä näkyy erityisesti tiloilla, joilla kuivattavaa viljaa on vuosittain paljon. Lisäksi etäseurantaan perustuva käyttö helpottaa työn orga- nisointia ja parantaa prosessin hallintaa kiireisen sadonkorjuun aikana. Optimointijärjes- telmä voidaan nähdä suhteellisen kevyenä investointina, joka parantaa energiatehok- kuutta riippumatta siitä, käytetäänkö kuivauksessa öljyä vai haketta. Yhteenvetona voidaan todeta, että viljankuivauksen energiaratkaisun valintaan ei ole yhtä oikeaa vastausta, vaan paras vaihtoehto määräytyy tilakohtaisesti. Suurilla viljati- loilla, joilla on käytettävissä omaa metsävaraa tai edullinen haketoimitus ja riittävästi va- rastointitilaa, hakepohjainen ratkaisu voi tarjota selviä säästöjä polttoainekustannuk- sissa kohtuullisella takaisinmaksuajalla. Pienemmillä tiloilla, joilla kuivattava viljamäärä on rajallinen tai investointikyky vähäinen, kevyen polttoöljyn käyttö voi edelleen olla pe- rusteltu ja riskitön vaihtoehto, erityisesti jos nykyinen uunikalusto on hyvässä kunnossa. Tutkimus osoittaa myös, että riippumatta valitusta polttoaineesta energiatehokkuuden parantamiseen on merkittävä potentiaali prosessin ohjauksessa, automaatiossa ja opti- moinnissa. Jatkossa olisi hyödyllistä tarkastella tarkemmin tilakohtaisia taloudellisia las- kelmia erilaisilla satotasoilla ja polttoaineiden hintaskenaarioilla sekä vertailla käytännön mittaustietoon perustuen hakkeen ja öljyn kulutusta eri kuivurityypeissä. Lisäksi uusiu- tuvan energian, kuten lämpöpumppujen ja hukkalämmön hyödyntämisen, yhdistäminen perinteisiin kuivuriratkaisuihin tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia viljankuivauksen hii- lijalanjäljen pienentämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen pitkällä aikavälillä. 27 Lähteet Ahokas, J., & Jokiniemi, T. (2021). Viljankuivaus. Noudettu 4. marraskuuta 2025, osoit- teesta https://www.energia.agrotekno.fi/wp-content/uploads/2021/04/viljan- kuivaus.pdf Alakangas, E., Hurskainen, M., Laatikainen-Luntama, J., Korhonen, J. (n.d). Suomessa käy- tettävien polttoaineiden ominaisuuksia. Noudettu 27. marraskuuta, osoitteesta https://publications.vtt.fi/pdf/technology/2016/T258.pdf Arskagroup, (n.d). Biouuneilla edullista lämpöä. Noudettu 6. marraskuuta 2025, osoit- teesta https://www.arskagroup.com/arskametalli/ratkaisu/biouunit/ Arskagroup, (n.d). Öljyuunit (alipaine). Noudettu 7. marraskuuta 2025, osoitteesta https://www.arskagroup.com/mepu/ratkaisu/oljyuunit-alipaine/ Cauco, (n.d). Viljakuivureiden etäseuranta ja viljan kuivauksen optimointi. Noudettu 6. marraskuuta 2025, osoitteesta https://cauco.fi/ Hautala, M., Jokiniemi, T., Ahokas, J. (2013). Maatilakuivurit. Noudettu 6. marraskuuta 2025, osoitteesta https://www.energia.agrotekno.fi/wp-con- tent/uploads/2021/04/Maatilakuivurit.pdf Juha, K. (n.d). Viljankuivauksen teoriaa. Noudettu 4. marraskuuta 2025, osoitteesta https://www.proagria.fi/uploads/archive/attachment/kilpelainen_viljan- kuivauksen_teoriaa.pdf Lantmännenagro, (n.d). Biouuni. Noudettu 21. marraskuuta 2025, osoitteesta https://www.lantmannenagrokauppa.fi/tuote/mepu-biouuni/ Leipätiedotus ry, (n.d). Viljan tuotan suomessa. Noudettu 27. lokakuuta 2025, osoit- teesta https://www.leipatiedotus.fi/tietoa-leivasta/pellolta-poytaan/viljan-tuo- tanto/suomessa.html Luonnonvarakeskus (2023). Käytössä oleva maatalousmaa. Noudettu 6. marraskuuta 2025, osoitteesta https://www.luke.fi/fi/tilastot/kaytossa-oleva-maatalous- maa/kaytossa-oleva-maatalousmaa-2023 Mepu Oy, (2015). Viljankuivaamon käyttöohje S / M / C – sarja. Noudettu 7. marraskuuta 2025, osoitteesta https://www.arskagroup.com/mepu/wp-content/uploads/si- tes/2/M-ja-S_sarja-kayttoohje-D16694_FI.pdf https://www.energia.agrotekno.fi/wp-content/uploads/2021/04/viljankuivaus.pdf https://www.energia.agrotekno.fi/wp-content/uploads/2021/04/viljankuivaus.pdf https://publications.vtt.fi/pdf/technology/2016/T258.pdf https://www.arskagroup.com/arskametalli/ratkaisu/biouunit/ https://www.arskagroup.com/mepu/ratkaisu/oljyuunit-alipaine/ https://cauco.fi/ https://www.energia.agrotekno.fi/wp-content/uploads/2021/04/Maatilakuivurit.pdf https://www.energia.agrotekno.fi/wp-content/uploads/2021/04/Maatilakuivurit.pdf https://www.proagria.fi/uploads/archive/attachment/kilpelainen_viljankuivauksen_teoriaa.pdf https://www.proagria.fi/uploads/archive/attachment/kilpelainen_viljankuivauksen_teoriaa.pdf https://www.lantmannenagrokauppa.fi/tuote/mepu-biouuni/ https://www.leipatiedotus.fi/tietoa-leivasta/pellolta-poytaan/viljan-tuotanto/suomessa.html https://www.leipatiedotus.fi/tietoa-leivasta/pellolta-poytaan/viljan-tuotanto/suomessa.html https://www.luke.fi/fi/tilastot/kaytossa-oleva-maatalousmaa/kaytossa-oleva-maatalousmaa-2023 https://www.luke.fi/fi/tilastot/kaytossa-oleva-maatalousmaa/kaytossa-oleva-maatalousmaa-2023 https://www.arskagroup.com/mepu/wp-content/uploads/sites/2/M-ja-S_sarja-kayttoohje-D16694_FI.pdf https://www.arskagroup.com/mepu/wp-content/uploads/sites/2/M-ja-S_sarja-kayttoohje-D16694_FI.pdf 28 Mäkelä, O. (1983) Viljankuivausopas. Noudettu 6. marraskuuta 2025, osoitteesta https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/7907a70a-f79b-4417-b877- 62bfe5ac91ff/content Oilon, (n.d), Öljypoltin. Noudettu 7. marraskuuta 2025, osoitteesta https://oi- lon.com/fi/tuotteet/oilon-teollisuuspolttimet/ Syotavakaupunki, (2017). Maanviljelyn historian vaiheita Suomessa. Noudettu 27. mar- raskuuta, osoitteesta https://syotavakaupunki.fi/maanviljelyn-historian-vaiheita- suomessa/ https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/7907a70a-f79b-4417-b877-62bfe5ac91ff/content https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/7907a70a-f79b-4417-b877-62bfe5ac91ff/content https://oilon.com/fi/tuotteet/oilon-teollisuuspolttimet/ https://oilon.com/fi/tuotteet/oilon-teollisuuspolttimet/ https://syotavakaupunki.fi/maanviljelyn-historian-vaiheita-suomessa/ https://syotavakaupunki.fi/maanviljelyn-historian-vaiheita-suomessa/