Jouni Lintunen 

Asianosaisen kuulemisesta hallintoasiassa 

Erityisesti siviiliarvioinnin ja ehdottoman vankeusrangaistuksen 
täytäntöönpanon aloituksessa 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2023 

Johtamisen akateeminen yksikkö 
Julkisoikeuden pro gradu -tutkielma  

Hallintotieteiden maisteri 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Johtamisen akateeminen yksikkö 

Tekijä: Jouni Lintunen 
Tutkielman nimi: Asianosaisen kuulemisesta hallintoasiassa : Erityisesti 

siviiliarvioinnin ja ehdottoman vankeusrangaistuksen 
täytäntöönpanon aloituksessa 

Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri 
Oppiaine: Julkisoikeus 
Työn ohjaaja: Niina Mäntylä -Ohjaaja 
Valmistumisvuosi: 2023 Sivumäärä: 96 

TIIVISTELMÄ: 
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on käsitellä asianosaisen kuulemisesta hallintoasiassa 
erityisesti siviiliarvioinnin ja ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloituksen 
yhteydessä. Pääasiallisen tarkastelun kohteena ovat hyvän hallinnon vaatimuksista välittyvä ja 
oikeusjärjestyksen asianosaiselle suomaa oikeutta tulla kuulluksi hallintoasian käsittelyn 
yhteydessä. Tarkastelen tätä asianosaisen oikeutta kuulemiseen ja viranomaisen 
kuulemisvelvoitetta siviiliarviointi menettelyn yhteydessä ehdottoman vankeusrangaistuksen 
täytäntöönpanoa aloitettaessa. Tutkielmani tutkimusmetodi on lainopillinen, jonka metodin 
mukaisesti tulkitsen ja systematisoin voimassa olevaa oikeutta. Keskeisinä lähteinä käytän 
lainopilliselle metodille tyypillisiä oikeuslähteitä, joita ovat lait ja asetukset sekä kansainväliset 
sopimukset ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut. Huomioin lisäksi vuoden 2022 
lakiuudistukset. 
 
Tutkimuskysymykseni ovat: Miten voimassa olevan oikeuden mukaisesti määräytyy tuomitun 
oikeus tulla kuulluksi asianosaisena uudistuneen vankeuslainsäädännön myötä siviiliarviointi 
menettelyn yhteydessä sekä ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon yhteydessä? 
Sekä, minkälaisia oikeusvaikutuksia siviiliarvioinnin perusteella laaditulla päätöksellä vankilaan 
sijoittamisesta tuomitun henkilön kannalta on? Tutkielmani alakysymykset ovat: Millaiset ovat 
tuomitun eli asianosaisen tehokkaat oikeussuojakeinot hallintoasian käsittelyn ja ratkaisun 
yhteydessä? Millaiset ovat tuomitun puolustautumisoikeudet viranomaislähtöisessä 
hallintoasiassa siviiliarviointiprosessin yhteydessä itseään koskevassa merkittävässä 
hallintoasiassa, vankilaan sijoittamisesta päätettäessä? Miten määräytyy ehdottoman 
vankeusrangaistuksen täytäntöönpano?  
 
Johtopäätös luvussa totean, että eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntöjen perusteella 
rikosseuraamusalalla on ollut ongelmia vankeuslain ja tutkintavankeuslain sekä hallintolain 
soveltamiseen liittyen vanhan lainsäädännön aikana. Todettakoon, että asianosaisen 
kuulemisella ja koko viranomaisprosessilla on korostunut merkitys tuomitun tai vangitun 
henkilön ennakollisen oikeusturvan toteutumisen kannalta. Lakimuutosten ollessa tämän 
tutkielman kirjoittamisen hetkellä vielä sen verran tuoreita, ettei oikeuskäytäntöä eikä ylimmän 
laillisuusvalvojan eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntöä asian tiimoilta vielä ole 
saatavilla. Tämän johdosta lakimuutosten vaikutusta ei ole mahdollista arvioida järkevällä 
tavalla vielä tässä vaiheessa eikä tämän tutkielman yhteydessä. Toteankin, että 
menettelyvirheiden välttämiseksi uudistunut sääntely saattaa vaatia asian parissa 
työskenteleviltä virkamiehiltä oikeudellista osaamista ja kykyä omaksua sekä soveltaa 
uudistunutta lainsäädäntöä. 

AVAINSANAT: Asianosainen, Kuuleminen, Vanki, Tuomittu, Siviiliarviointi, Hallintoasia, 
Rangaistus. 

  



3 

Sisällys 

1 Johdanto 7 

1.1 Johdatus aiheeseen 7 

1.2 Tutkimuskysymys, tutkimusongelma, rajaukset ja käsitteet 14 

1.3 Tutkimusmenetelmät, aineisto ja rakenne 17 

2 Rikos- ja siviiliarviointiprosessista ehdottoman vankeusrangaistuksen 

täytäntöönpanoon 21 

2.1 Rikosprosessista kohti lainvoimaista ja täytäntöönpanokelpoista tuomiota 21 

2.1.1 Rikosprosessi 21 

2.1.2 Lainvoimainen ja täytäntöönpanokelpoinen tuomio 25 

2.1.3 Kuulemisperiaate oikeudenkäytössä 27 

2.2 Rangaistuksen täytäntöönpanosta 33 

2.2.1 Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen 33 

2.2.2 Hyvän hallinnon vaatimus 35 

2.2.3 Ehdottomasta vankeusrangaistuksesta 37 

2.3 Siviiliarvioinnista 49 

2.3.1 Siviiliarviointi menettelynä 49 

2.3.2 Siviiliarvioinnin kohdentuminen 50 

2.3.3 Rangaistusajan suunnittelusta siviiliarvioinnissa 55 

2.3.4 Siviiliarviointi tilastojen valossa 59 

3 Siviiliarvioinnista kohti vankilaan sijoittamista 62 

3.1 Asianosaisen kuulemisesta hallintoasiassa 62 

3.1.1 Asianosaiset kuulemisen perustehtävät 62 

3.1.2 Asianosaisaseman muodostuminen hallintoasiassa 63 

3.1.3 Asianosaisen kuuleminen hallinto-oikeudellisena periaatteena 63 

3.1.4 Tuomitun kuulemisesta asianosaisena 65 

3.2 Hallintoasian ratkaisemisesta 67 

3.2.1 Hallintopäätös vankilaan sijoittamisesta 67 

3.2.2 Hallintopäätökselle asetetut kielelliset vaatimukset 69 

3.2.3 Muutoksenhausta ja sen kiellosta 69 



4 

3.2.4 Päätöksen perusteleminen 72 

3.2.5 Päätöksen perusteleminen salassa pidettävillä tiedoilla 73 

3.2.6 Erityisryhmien huomioiminen 74 

3.2.7 Vangin kuulemisesta ja sijoittamisesta vankilassa 79 

4 Johtopäätökset 81 

Lähteet 88 

  



5 

 

Lyhenteet 
 
AAY     Asiakasarviointiyksikkö 
 
EOA     Eduskunnan oikeusasiamies 
 
AOA     Eduskunnan apulaisoikeusasiamies 
 
OPCAT Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen ja 

muun julman sekä epäinhimillisen tai halventavan 
kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 
valinnainen pöytäkirja. Optional Protocol to the 
Convention against Torture (OPCAT). 

 
CPT  European Committee for the Prevention of Torture 

and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment 
Eurooppalainen komitea kidutuksen, epäinhimillisen 
tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi 

 
PeVL     Perustuslakivaliokunnan lausunto 
 
HE     Hallituksen esitys 
 
HL     Hallintolaki 434/2003 
 
JulkL  Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/1999 
 
PL     Suomen perustuslaki 731/1999 
 
PKL     Pakkokeinolaki 806/2011 
 
VNA     Valtioneuvoston asetus 
 
OM     Oikeusministeriö 
 
VL     Vankeuslaki 767/2005 
 
RISE     Rikosseuraamuslaitos 
 
LR     Laki rikosseuraamuslaitoksesta 221/2022 
 
EIS     Euroopan ihmisoikeussopimus 
 
EL     Esitutkintalaki 805/2011 



6 

 
RANSU    Rangaistusajansuunnitelma 
 
EOAK     Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia 
 
LEO     Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 
 
RL     Rikoslaki 
 
  



7 

1 Johdanto  

 

1.1 Johdatus aiheeseen  

Oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluva rikosseuraamusten ja vankeusrangaistusten 

täytäntöönpanosta vastaava Rikosseuraamuslaitos ja sen lakisääteiseen toimintaan 

liittyvä lainsäädäntö ovat viime vuosien aikana olleet laajojen uudistusten ja muutosten 

kohteena. Uudistus toimenpiteet ovat kohdistuneet Rikosseuraamuslaitokseen niin 

organisaationa, kuin myös rikosseuraamusten täytäntöönpanoa sääntelevän 

lainsäädännön kehittämiseen.1  Rikosseuraamuslaitoksen uusi organisaatio RISE 2.0 on 

aloittanut toimintansa kuluvan vuoden 2022 syyskuussa ja uudistamisprosessin ja 

lainvalmistelun tuloksena syntyneet uudet lait ja asetukset ovat astuneet voimaan niin 

ikään myös tämän vuoden syyskuussa2, hieman ennen tämän tutkielman kirjoittamisen 

aloittamista. Lisäksi menneenä keväänä hieman ennen organisaatiouudistusta 

Rikosseuraamuslaitoksella otettiin käyttöön uusi ROTI-asiakastietojärjestelmä3.  

 

Lainsäädännön uudistamisen ja kehittämisen taustalla vaikuttivat oikeusministeriön 

vuonna 2016 käynnistämän lakimuutostarpeita arvioivan työryhmän selvitysten tulokset, 

joissa mainitaan lainsäädännön muutos tarpeista ja jotka on tarkoitus toteuttaa yhdessä 

uuden asiakastietojärjestelmän käyttöönoton ja organisaatiouudistuksen yhteydessä4.  

Lainvalmisteluasiakirjojen mukaisesti tarkoituksena on ollut rikosseuraamuksiin ja 

vankeuteen liittyvän lainsäädännön uudistaminen ja päivittäminen sekä vankeinhoidon 

ja rikosseuraamusten täytäntöönpanon yhdenmukaiset käytännöt ja toiminnan 

lainmukaisuuden kehittäminen. Lain esitöissä mainitaan lisäksi kehittämisen yhtenä 

tavoitteena vankeuslain (767/2005) menettelytapojen yhtenäistäminen ja 

 

1 HE 57/2021 vp s. 5. 
2 RISE, Organisaatiouudistus, 2022.  
3 RISE, ROTI-hanke, 2022. 
4 HE 246/2020 vp s. 5. 



8 

selkeyttäminen sekä hallintolain (434/2003) kanssa päällekkäisten säännösten 

kumoaminen.5  

 

Nyt käsillä olevan tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on tarkastella hyvän hallinnon 

vaatimuksista välittyvää asianosaisen oikeutta tulla kuulluksi hallintoasian käsittelyn 

yhteydessä. Tarkastelen asianosaisen kuulemisvelvollisuutta siviiliarviointi menettelyn 

yhteydessä ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa aloitettaessa. 

Tarkastelun kohteena on siis erityisesti asianosaisen kuuleminen siviilissä tapahtuvan 

tuomitun henkilön rangaistusajan suunnittelun ja arviointitoimenpiteiden sekä 

vankilaan sijoittamisen yhteydessä. Käsittelen tutkielmassa lisäksi rikosprosessia ja 

ehdotonta vankeusrangaistusta sekä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon 

aloitustoimenpiteitä, sillä viranomaiseen kohdistuva kuulemisvelvollisuus ulottuu myös 

vahvasti edellä mainittuihin prosesseihin.  

 

Tarkastelun kohteena on yllä mainitun lisäksi siviilissä tapahtuvan tuomitun henkilön 

arvioinnin tuloksena laaditun hallintopäätöksen oikeusvaikutusten tarkastelu. 

Tutkielman pääpaino keskittyy yleishallinto-oikeudellisen kuulemisperiaatteen 

tarkasteluun vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisen yhteydessä ja 

vankeusrangaistuksen suorittamisen aikana. Käsittelen myös hallintopäätöksentekoa ja 

vankilaan sijoittamispäätöksen asianosaiselle suomaa oikeuttavia ja velvoittavia 

vaikutuksia. Tämän lisäksi tarkastelen kuulemista yleisenä oikeudellisena periaatteena ja 

sivuan kuulemisperiaatetta lainkäytössä. Huomioin tutkielmassani myös 

rikosseuraamusalaa koskevat vuoden 2022 lakimuutokset, jotka koskevat myös 

kuulemisvelvoitetta. 

 

Vankeusrangaistusten ja rikosseuraamusten täytäntöönpanosta sekä tutkintavankeuden 

toimeenpanosta vastaavan viranomaisen (laki rikosseuraamuslaitoksesta (2022/221) 

1:2§) ollessa laajojen uudistusten ja kehittämistoimien kohteena, muodostaa se jo 

itsessään mielenkiintoisen ja merkittävän yhteiskunnallisen tapahtuman. Oikeudellisesta 

 

5 HE 246/2020 vp s. 27. 



9 

näkökulmasta tarkasteltuna mielenkiintoisemmaksi tämän tapahtuman muodostaa vielä 

samalla kertaa tapahtuva hallinnonalaa sääntelevien keskeisten lakien- ja asetusten 

muutokset sekä uudistuneiden lakien voimaan astuminen. Kyse on sääntelystä, joka 

ohjaa ja määrittää merkittävää julkista valtaa käyttävän sekä julkista hallintotehtävää 

hoitavan yhteiskunnallisen turvallisuuden kannalta merkittävän viranomaisen toiminnan 

reunaehdoista. Vankeusrangaistuksia täytäntöönpaneva viranomainen puuttuu lisäksi 

viranomaistehtävien suorittamiseksi yksilön vapauteen ja rajoittaa sitä merkittävästi 

toimivaltansa puitteissa, joten käsillä oleva aihe on keskeinen myös vangittujen 

oikeusturvan toteutumisen kannalta.  

 

Merkittäväksi julkisen vallan käytöksi katsotaan viranomaisen taholta harjoitettava 

yksipuolinen ja lakiin perustuva toiminta, joka kohdistuu yksityiseen tahoon ja vaikuttaa 

voimakkaasti yksilön perusoikeuksiin 6 . Vankeusrangaistusta, joka sisältää vapauden 

menetyksen voidaan pitää tällaisena perusoikeuksiin kajoavana ja niitä merkittävästi 

rajoittavana pakottavana toimintana 7 . Julkisella hallintotehtävällä tarkoitetaan 

viranomaistoimintaa ja siihen sisältyvää toimeenpanovaltaa 8 . Hallinnonalan 

erityispiirteiden johdosta tutkielmani aihealue on keskeinen perus- ja ihmisoikeuksien 

näkökulmasta, hyvän hallinnon toteutumisen ja hallinnon lainalaisuuden kannalta sekä 

asianosaisen oikeusturvan toteutumisen kannalta. Hallintopäätöksellä tarkoitetaan 

pääasiassa viranomaisen päätöstä, joka koskee asianosaisen oikeuksia tai velvollisuuksia. 

Tosiasiallisella hallintotoiminnalla tarkoitetaan rangaistusten täytäntöönpanossa 

sellaisia toimia johon ei erikseen tehdä ratkaisua, mutta viranomainen suorittaa jonkin 

muun toimen. Esimerkkinä tosisiallisesta hallintotoiminnasta voidaan pitää 

voimakeinojen käyttöä tai vankilan tilojen tai vangin tarkastusta.9 

 

Asianosaisen kuuleminen hallintoasiassa on keskeinen osa hallintomenettelyä ja 

viranomaiselle se on keskeinen keino saada hallintoasian käsittelemiseksi tarvittavat ja 

 

6 Mäenpää, 2017, s.71–72. 
7 Lappi-Seppälä ja muut, 2022, s. 120 
8 Kulla & Salminen, 2021, s. 35. 
9 Hartoneva & ym., 2023, s. 30–31. 



10 

relevantit tiedot. Suomen perustuslain (731/1999, PL) 21.2§:n mukaan: ”Käsittelyn 

julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin 

kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan 

lailla”. Tämä edellä mainittu perustuslaista johdettu kuulemisperiaate muodostaa tämän 

tutkielman kannalta keskeisen lähtökohdan ja arvoperustan. Viranomaisella on 

hallintoasiaa käsiteltäessä hallintolain (434/2003) 6 luvun 31 §:n 1 momentin mukaisesti 

säädetty selvittämisvelvollisuus, jonka mukaisesti viranomaisen täytyy selvittää kaikki 

asiaan vaikuttavat tosiseikat. Asianosaisen kuuleminen on viranomaiselle tärkeä työkalu, 

jolla se hankkii tarvittavia tietoja ja toteuttaa lakisääteistä selvittämisvelvollisuuttaan. 

Toisaalta myös asianosaisella, joka käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi tässä asiassa, on 

myötävaikuttamisvelvollisuus asian selvittämiseksi.10 

 

Tässä tutkielmassa käsiteltävä tuomitun henkilön ja vangin eli asianosaisen kuuleminen 

on siviiliarviointiprosessissa merkittävä ja keskeinen vaihe ehdottoman 

vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa aloitettaessa, sillä vankia ja näin ollen myös 

asianosaista on pääsääntöisesti kuultava ennen häneen kohdistuvan päätöksen 

tekemistä 11 . Päätös vankilaan sijoittamisesta ratkaistaan pääsääntöisesti hallintolain 

menettelysäännösten mukaisesti. Hallintomenettelyn ja hallintoasian ratkaisemisen on 

täytettävä viranomaiselle hallintolaissa asetetut vaatimukset, joita ovat asian 

selvittämisvelvollisuus, viivytyksetön käsittely ja kuulemisvelvoitteen asianmukainen 

toteuttaminen sekä hallintopäätökselle asetetut muoto- ja perusteluvelvoitteiden 

täyttäminen.12 Kuulemistilaisuudessa tuomitulla henkilöllä on mahdollisuus lausua oma 

kantansa ja mielipiteensä asiassa sekä mahdollisuus tutustua asiaan vaikuttaviin 

asiakirjoihin13. Rikosseuraamuslaitoksessa ratkaistavat asiat ratkaistaan pääsääntöisesti 

esittelystä, ellei työjärjestyksessä toisin määrätä (LR 221/2022 3§). 

Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksen sisältämä luettelo ilman esittelyä ratkaistavista 

 

10 Kulla & Salminen, 2021, s. 244. 
11 Tapani & Tolvanen, 2016, s. 414. 
12 Hartoneva & ym., 2023, s. 32–33. 
13 Hartoneva & ym., 2023, s. 33. 



11 

asioista ei sisällä päätöstä vankilaan sijoittamisesta14 , joten voidaan todeta vankilaan 

sijoittamisen olevan sellainen päätös, joka ratkaistaan esittelystä. Sen sijaan 

tutkielmassa käsiteltävä vangin osastolta toiselle sijoittaminen ratkaistaan 

Rikosseuraamuslaitoksen työjärjestyksen mukaisesti ilman esittelyä 15 . Varsinaisen 

ratkaisun eli hallintopäätöksen asiassa tekee toimivaltainen viranomainen eli 

Rikosseuraamuslaitos ja sen organisaation kuuluva asiakaskasarvioinnin yksikkö (AAY)16. 

Lisäksi on syytä mainita, että esittelijällä on vastuu päätöksen lainmukaisuudesta ja 

tarkoituksenmukaisuudesta, ellei hän ole ilmoittanut eriävää mielipidettään asiassa17 . 

Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että menettelyllisten prosessien 

asianmukainen täyttäminen on myös esittelijän vastuulla varsinaisen päätöksentekijän 

lisäksi. 

 

Vankilat eli rangaistuslaitokset eroavat merkittävästi toisistaan ensinnäkin vangin 

vapauden rajoittamisen asteelta ja toimintamahdollisuuksien osalta (VL 197/2002 5:1§) 

sekä saattavat sijaita pitkienkin etäisyyksien päässä vangin kotipaikkakunnasta, sillä 

Suomessa on tällä hetkellä 28 vankilaa, jotka sijaitsevat ympäri maata18. Yhdistyneiden 

kansakuntien vankeinhoidossa noudatettavien vähimmäissääntöjen sääntö nro. 59 

mukaisesti vanki tulisi lähtökohtaisesti sijoittaa asuinpaikkaansa lähimpänä olevaan 

vankilaan, jottei negatiivista vaikutuksia vangin perhe- ja ystävyyssuhteiden ylläpidon 

kannalta pääse syntymään 19 . Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon 

vähimmäissääntöjen eli nk. Nelson Mandela sääntöjen noudattaminen on kuitenkin 

jäsenvaltioissa harkinnanvaraista, sillä ne ovat enemmänkin suosituksia kuin 

jäsenvaltioita velvoittavia20.  

 

 

14 RISE, 30.08.2022, s. 17. 
15 RISE, 30.08.2022, s. 17. 
16 Hartoneva & ym., 2023, s. 314. 
17 Kulla & Salminen, 2021, s. 298–299. 
18 RISE, Vankiloissa tehtävä työ, 2022. 
19 RISE, Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöt, Nelson Mandela -säännöt, 2017, 
s. 45. 
20 Miettinen, 2016, s.233–234 esitetyn mukaisesti EU-oikeudesta välittyvät suositukset ovat oikeudellisesti 
sitomattomia normeja.  



12 

Tämä kyseessä oleva asianosaisen kuulemisprosessi ei aina ole kaikilta osin ollut aivan 

selkeä ja ongelmaton. Rikosseuraamusalaa ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa 

sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista julkisessa hallinnossa valvova ylin 

laillisuusvalvoja, eduskunnan oikeusasiamies (Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 

1:1.1§ 197/2002), on lähivuosina vankien laatimiin kanteluihin antamissaan 

laillisuusvalvonnan ratkaisuissa todennut asianosaisen kuulemisvelvoitteen 

täyttämisessä olevan puutteita ja menettelyllisiä virheitä etenkin vangin vankilan 

asuinosastolta toiselle sijoittamisen yhteydessä21.  

 

Toisin sanoen hallintoasiaa ratkaistaessa vankeusrangaistuksen suorittamisen aikana on 

ilmennyt menettelyllisiä virheitä. Nämä oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä 

ilmenneet puutteet ja ongelmakohdat ovat tapahtuneet nyt jo kumottujen 

vankeuslainsäädännön säännösten voimassaolonaikana. Tämän johdosta onkin erittäin 

mielenkiintoista tarkastella tässä nyt käsillä olevassa tutkielmassa tätä aihepiiriä 

uudistuneen vankeuslainsäädännön näkökulmasta ja sellaisen asianosaisen osalta, joka 

ei ole vielä ole varsinaisesti vankilassa rangaistusta suorittamassa. Tämän lisäksi 

eduskunnan oikeusasiamies on osallistunut lainvalmisteluprosessiin ja antanut 

oikeusministeriön pyynnöstä lausuntonsa luonnoksesta, koskien hallituksen esitystä 

eduskunnalle Rikosseuraamuslaitoksesta ja siihen liittyvien lakien muutoksesta. 

Eduskunnan oikeusasiamiehen antamasta lausunnosta käy ilmi muutostarpeet, jotka 

koskevat vangin kuulemista ja tämän lisäksi oikeusasiamiehen ratkaisusta ilmenevät 

laillisuusvalvonnan havainnot lainmukaisuuden ja yhdenmukaisen kohtelun 

kehittämisen tarpeet vankeinhoidossa22. 

 

Rikosseuraamusalaa ja vankeinhoitoa valvova ylin laillisuusvalvoja, eduskunnan 

oikeusasiamies, on ratkaisuissaan toistuvasti kiinnittänyt huomioita rikosseuraamuksia 

ja vankeinhoitoa sääntelevän lainsäädännön ongelmakohtiin, puutteisiin ja 

epäselvyyksiin. Oikeusasiamies on havainnut laillisuusvalvontaa toteuttaessaan sellaisia 

 

21 HE 246/2020 vp s. 10–11. 
22 EOAK, 07.01.2021, s. 2. 



13 

puutteita vankeinhoidon ja rikosseuraamusalan hyvän hallinnon sekä toiminnan 

lainmukaisuuden toteutumisessa, joilla voi olla vaikutusta rikosseuraamusasiakkaiden ja 

vankien oikeusturvan toteutumisen kannalta.23 Rikosseuraamuslaitoksen hallinnonalalla 

ongelmia on oikeusasiamiehen ratkaisukäytännön mukaisesti esiintynyt erityisesti 

laintulkintaan ja soveltamiseen liittyen 24 . Eriävä laintulkinta on johtanut 

Rikosseuraamuslaitoksen yksiköissä keskenään ristiriitaisiin käytäntöihin ja 

yksikkökohtaiseen lain soveltamiseen sekä menettelyvirheisiin. Syyksi tähän on 

oikeusasiamiehen ratkaisuissa arveltu olevan päällekkäinen, epäselvä ja 

monitulkintainen lainsäädäntö sekä yhteisten käytäntöjen ja normiohjauksen 

puutteellisuus.25 

 

Tämän tutkielman taustalla vaikuttivat tutkimusaiheen yhteiskunnallisen merkityksen ja 

ajankohtaisuuden sekä aihepiirin kiinnostavuuden lisäksi aikaisemmin laatimani 

kandidaatintutkielma26, jossa käsittelin vangin kuulemista asianosaisena hallintoasiassa 

vankilan asuinosastosijoituksen yhteydessä. Tutkielman pääpaino oli tuolloin hyvin 

vahvasti laillisuusvalvonnan ratkaisukäytännöissä esiintyvien oikeusongelmien tulkintaa. 

Nyt käsillä olevassa aiheessa eli tuomitun kuulemisessa hallintoasiassa 

siviiliarviointiprosessin yhteydessä vankilaan sijoittamista varten, keskityn 

tarkastelemaan asianosaisen kuulemista lakimuutosten jälkeisenä aikana ja pääasiassa 

suljetun vankilaympäristön ulkopuolisessa prosessissa. Käsillä olevan tutkielmani aihe 

koskettaa vuosittain isoa joukkoa ehdotonta vankeusrangaistusta suorittamaan 

valmistautuvia henkilöitä ja siviiliarvioinnin kautta vankilaan sijoitettavia tuomittuja27. 

Tutkielmani laatimisen ajankohta on sellainen lakimuutoksista johtuen, ettei tästä 

aiheesta etenkään tässä kontekstissa ole vielä tehty aiempaa tutkielmaa tai tutkimusta.  

 

 

  

 

23 EOAK, 02.04.2019, s. 1–2. 
24 EOAK, 31.08.2020, s. 3. 
25 HE 57/2021 vp s. 12. 
26 Lintunen, 2020. 
27 Kuusisto, Mäkelä & Carling, 2020, s. 138. 



14 

 

1.2 Tutkimuskysymys, tutkimusongelma, rajaukset ja käsitteet  

Tämän julkisoikeuden pro gradu tutkielman aiheena on asianosaisen kuuleminen 

hallintoasiassa erityisesti siviiliarviointiprosessin yhteydessä vankilaan sijoittamista 

varten sekä asianosaisen kuuleminen ehdottoman vankeusrangaistuksen 

täytäntöönpanon aloittamisen yhteydessä uudistunut vankeuslainsäädäntö huomioiden. 

Keskeisenä tutkimusongelmana on se, miten tuomitun kuuleminen oikeusjärjestyksen 

eli voimassa olevan oikeuden mukaisesti määräytyy ja miten se toimivaltaisessa 

viranomaisessa eli Rikosseuraamuslaitoksessa järjestetään hyvän hallinnon mukaisesti 

sekä tämän lisäksi se, miten tuomitun oikeusturvan toteutuminen turvataan tässä 

prosessissa. Tarkoituksena on lisäksi tarkastella tässä tutkielmassa viranomaisen 

suorittaman hallintopäätöksen eli tuomittuun henkilöön kohdistuvan vankilaan 

sijoittamispäätöksen oikeusvaikutuksia tuomitun kannalta eli mihin sijoittelupäätös 

tuomittua oikeuttaa ja velvoittaa. Keskeisiä tutkielmani taustalla vaikuttavia ja ohjaavia 

oikeusperiaatteita ovat oikeusvaltioperiaate ja hallinnon lainalaisuuden periaate. 

Suomen perustuslain (731/1999) 2.3 §:ssä säädetty oikeusvaltioperiaate, jonka 

mukaan ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on 

tarkoin noudatettava lakia” (PL 2.3§).  

 

Päätutkimuskysymykseni ovat. Miten voimassa olevan oikeuden mukaisesti määräytyy 

tuomitun oikeus tulla kuulluksi asianosaisena uudistuneen vankeuslainsäädännön myötä 

siviiliarviointi menettelyn yhteydessä sekä ehdottoman vankeusrangaistuksen 

täytäntöönpanon yhteydessä? Ja minkälaisia oikeusvaikutuksia siviiliarvioinnin 

perusteella laaditulla päätöksellä vankilaan sijoittamisesta tuomitun henkilön kannalta 

on? Tutkielmani alakysymykset ovat: Millaiset ovat tuomitun eli asianosaisen tehokkaat 

oikeussuojakeinot hallintoasian käsittelyn ja ratkaisun yhteydessä? Millaiset ovat 

tuomitun puolustautumisoikeudet viranomaislähtöisessä hallintoasiassa 

siviiliarviointiprosessin yhteydessä itseään koskevassa merkittävässä hallintoasiassa, 

vankilaan sijoittamisesta päätettäessä? Miten määräytyy ehdottoman 

vankeusrangaistuksen täytäntöönpano?  



15 

 

Hallintolain (434/2003, HL) 3:11§ :n mukaisesti määritellyllä asianosaisella tarkoitan 

tässä tutkielmassa tuomittua ja tuomitulla tarkoitan lainvoimaisen tuomion saanutta 

luonnollista henkilöä (VL 767/2005 2:1.1§). Kullan & Salmisen (2021) esittämän 

hallintoasian käsitteen mukaisella hallintoasialla, tarkoitetaan hallintomenettelyssä 

käsiteltävänä olevaa asiaa, jossa on osallisena vähintään yksi asianosainen28. Tarkoitan 

tässä tutkielmassa Kullan & Salmisen (2021) määrittelemällä hallintoasialla 

siviiliarviointiprosessia, jossa asianosaisena on tuomittu henkilö ja jonka prosesseihin 

sisältyy tuomitun kuuleminen vankilaan sijoittamista varten. Siviiliarviointiin liittyy lisäksi 

tuomitun kuulemisen perusteella laadittavaa rangaistusajansuunnitelma (RANSU) ja 

päätös tuomitun henkilön vankilaan sijoittamiseksi 29 . Siviiliarviointiprosessilla ja 

siviiliarvioinnilla tarkoitan tässä tutkielmassa Rikosseuraamuslaitoksen toimivaltaisen 

yksikön lakisääteisiä tehtäviä ja toimia ehdottoman vankeusrangaistuksen 

täytäntöönpanon aloittamiseksi (vankeuslaki 767/2005, VL 2:1§). 

Vankeuslainsäädännöllä tarkoitetaan tässä tutkielmassa kaikkia niitä lakeja ja asetuksia, 

joissa säädetään vankeudesta, vangeista ja vankiloista sekä edellä mainittuihin 

keskeisesti liittyvistä tekijöistä ja asioista. Keskeisimpinä näistä laeista ovat vankeuslaki 

(767/2005), laki rikosseuraamuslaitoksesta (221/2022), valtioneuvoston asetus 

vankeudesta (548/2015) ja valtioneuvoston asetus rikosseuraamuslaitoksesta 

(1739/2015) sekä edellä mainittujen esityöt.  

 

Tutkielmani tarkoitus ei ole toimia selvityksenä tai ohjeena tutkielmassa mainittavalle 

viranomaiselle eli Rikosseuraamuslaitokselle. Tarkoitukseni on keskittyä käsittelemään 

käsillä olevaa tutkimusongelmaa lainopillista metodia hyödyntäen ja puhtaasti 

oikeuslähteiden pohjalta sekä tiedeyhteisön tarpeita palvellen. Mainittakoon kuitenkin 

se, että laadukkaasta ja onnistuneesta lainopillisesta tutkielmasta voi olla hyötyä 

ammatillisesta näkökulmasta sekä viranomaistoiminnassa ainakin mielenkiinnon 

herättämiseksi laillisuusvalvontaa kohtaan. Tutkielmastani voi saada näkökulmia 

 

28 Kulla & Salminen, 2021, s. 199. 
29 Tapani &Tolvanen, 2016, s. 335. 



16 

lainmukaisen viranomaistoimintaan ja sitä koskevan lainsäädännön kehittämiseksi, sillä 

tutkimusaiheellani saattaa olla yhteiskunnallisia ja oikeuspoliittista keskusteluja 

herättäviä vaikutuksia. Näiden edellä mainittujen asioiden arviointi tämän laajemmin ei 

kuitenkaan ole tämän tutkielman kannalta tarkoituksenmukaista. 

 

Rajaan tutkielmani ulkopuolelle tämän lisäksi ennen varsinaista tuomioistuimen 

antamaa ratkaisua rikosasiassa eli ennen tuomion antamista vankeuden 

täytäntöönpanosta vastaavan Rikosseuraamuslaitoksen toimesta laadittavaa 

yhdyskuntaseuraamuksen soveltuvuutta arvioivaa seuraamusselvitystä 30 . Tutkielmani 

kannalta ei ole myöskään relevanttia tarkastella tuomioistuimen lainkäytössä tekemiä 

oikeudellisia ratkaisuja eikä rangaistuksen määräämistä tai mittaamista31 enempää kuin 

on rikosprosessin kuvaamiseksi tarpeellista. Ehdottomalle vankeusrangaistukselle 

vaihtoehtoiset rangaistukset ja rikosseuraamukset, joita ovat ehdollinen 

vankeusrangaistus ja yhdyskuntapalvelu sekä siviilissä suoritettava valvontarangaistus ja 

ehdottoman vankeuden loppupuolella suoritetta mahdollinen valvottu koevapaus 32 , 

jäävät myös tämän tutkielman ulkopuolelle. Tutkielmassa käsiteltävien keskeisten 

hallintopäätösten muutoksenhakukiellon johdosta ei ole syytä myöskään käsitellä 

hallintoprosessia, eikä liioin hallinto-oikeudessa tapahtuvaa hallintolainkäyttöä33.  

 

 

  

 

30 Tapani &Tolvanen, 2016, s. 269–270. 
31 Tapani &Tolvanen, 2016, s. 8. 
32 Matikkala, 2021, s. 13–14. 
33 Mäenpää, 2017, s. 87–88. 



17 

 

1.3 Tutkimusmenetelmät, aineisto ja rakenne  

 

Tutkielmani tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen ja 

tutkimuskohteena on Hirvonen (2011) määritelmän mukainen voimassa oleva oikeus34. 

Lainopin metodilla haetaan vastausta siihen kysymykseen, miten oikeusjärjestyksen 

mukaan asioiden tulisi voimassa olevan oikeuden mukaisesti olla35 . Tästä voi esittää 

suoraan tutkielmani kannalta relevantin oikeudellisen kysymyksen. Millainen on 

oikeusjärjestyksen asianosaiselle suoma subjektiivinen oikeus tulla kuulluksi 

asianosaisena? Tulen tutkielmassani tulkitsemaan, punnitsemaan ja systematisoimaan 

tutkielmani kannalta relevantteja oikeuslähteitä. Lainopillisen tutkielman tarkoitus on 

tutkia ihmisen toiminnan tuloksena säädettyä ja voimassa olevaa sekä velvoittavaa 

oikeutta 36 . Lähtökohtaisesti aineistolliset rajaukset kohdistuvat lainopillisessa 

tutkielmassa lähinnä vanhentuneisiin ja kumottuihin säännöksiin, jotka siis eivät enää 

ole voimassa eivätkä näin ollen Miettisen mukaan velvoittavia 37 . Tämän lisäksi 

oikeudenala kohtaiset rajoitukset määrittävät aineistoa. Yleishallinto-oikeuden 

oikeudenalaan kuuluvan tutkielmani aihepiirin kannalta relevantteja oikeuslähteitä ovat 

kansallinen lainsäädäntö, valtioneuvoston asetukset, kansainväliset sopimukset ja 

kansallisten lakien esityöt, kuten hallituksen esitykset ja valtiopäiväasiakirjat sekä 

kansainväliset sopimukset.  

 

Tutkielmani ja tutkimusprosessin kannalta relevantit oikeuslähteet voidaan esittää 

Aarniolaisen oikeuslähdeopin 38  mukaisesti jäsenneltynä seuraavasti. Tutkielmani 

kannalta keskeisiin Määttä & Paso määrittelemiin vahvasti velvoittaviin39 oikeuslähteisiin 

kuuluvat kansalliset säädökset, joita ovat Suomen perustuslaki (731/1999), hallintolaki 

 

34 Hirvonen, 2011, s.21. 
35 Husa & Jyränki, 2012, s. 73. 
36 Hirvonen, 2011, s.22–23. 
37 Miettinen, 2016 s. 121. 
38 Tolonen, 2003, s. 22–23.  
39 Määttä & Paso, 2022, s. 18. 



18 

(434/2003, HL), vankeuslaki (767/2005, VL), laki rikosseuraamuslaitoksesta (221/2022) 

ja rikoslaki (39/1889, RL). Tämän lisäksi vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin kuuluu 

kansallisten lakien tasoiset kansainväliset sopimukset 40 , joista tämän tutkielman 

kannalta keskeisimmät ovat Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) ja erityisesti sen 

vankeutta koskeva normisto EIS 5. artikla41 sekä yhdistyneiden kansakuntien vankeutta 

koskevat vähimmäissäännöt - Nelson Mandela säännöt 42  ja kansalaisoikeuksia ja 

poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksen 10 artikla 43 . Edellä 

mainitun lisäksi tavallista eduskunnan säätämää lakia alemman asteinen normi eli 

tasavallan presidentin tai valtioneuvoston asetus kuuluu myös vahvasti velvoittaviin 

oikeuslähteisiin 44  ja tämän tutkielman kannalta merkittävin näistä valtioneuvoston 

asetus vankeudesta (548/2015), joka ohjaa ja täsmentää vankeuslain tulkintaa. 

 

Tolonen mukaan heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin 45  kuuluvat tämän tutkielman 

kannalta keskeisesti lakien esityöt ja lainvalmisteluaineistot, kuten hallituksen esitykset. 

Sallittuihin oikeuslähteisiin lukeutuvat oikeustiede ja oikeuskirjallisuus sekä yleiset 

oikeusperiaatteet46. Tutkielmani aihevalinnan erityispiirteiden johdosta hyvä esimerkki 

tällaisesta kirjallisuudesta on Tapanin & Tolvasen (2016) laatima teos: Rikosoikeus: 

rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. Tämän lisäksi tutkielmani 

aineistovalintaan sisältyvät hallinto-oikeudelliset perusteokset, joita ovat Mäenpään 

yleishallinto-oikeus (2017) ja Kullan & Salmisen: Hallintomenettelyn perusteet (2021). 

Lisäksi käytän tutkielmassani alkuvuodesta 2023 julkaistua Hartonevan, Martikaisen, 

Pajuojan ja Vartian uusinta kommentaariteosta, nimeltään Uudistettu 

Rikosseuraamuslaitos: Oikeudellinen käsikirja.  

 

 

40 Määttä & Paso, 2022, s. 18–19. 
41 Euroopan Ihmisoikeussopimus (63/1999). 
42 Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöt (663 CI XXIV) – Nelson Mandela säännöt. 
43 Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976). 
44 Tolonen, 2003, s. 22–23. 
45 Tolonen, 2003, s. 24. 
46 Tolonen, 2003, s. 25. 



19 

Lainopillisen metodin mukaisesti oikeuslähteitä tulkitsemalla ja systematisoimalla 

saadaan selville voimassa olevan oikeuden eli velvoittavan oikeuden tila47. Lainopillisen 

metodin avulla saadaan tietoa oikeuslähteen merkityssisällöstä48 sekä voidaan määrittää 

oikeusnormille merkityssisältö 49 . Lainopin metodi on pitkälti tulkintatiedettä, jossa 

korostuvat tutkielman laatijan tekstianalyysin keinoin saatava tieteellinen tieto 

oikeusnormeista ja johtopäätökset50. Hirvosen mukaan lainoppi ei itsessään ole riittävä 

metodi, vaan se tarvitsee avukseen oikeuden monitieteiset metodit 51 . Tässä 

tutkielmassa metodipakkiin sisällytetään lainopillisen metodin lisäksi oikeusteoreettisia 

näkökulmia sekä argumentaatioteorian- ja oikeusperiaateopin oppeja52 . Tarkoitukseni 

on pyrkiä oikeuslähteiden tulkinnan ja systematisoinnin kautta selvittämään voimassa 

olevan oikeuden tila ja oikeudellisen argumentaation avulla esittää lukijaa vakuuttavat 

perusteet. Lainopillisen tutkielman tuloksena saattaa syntyä punnintakannanottoja, 

joihin sisältyy tulkintakannanotto sekä lainopillisen tutkielman oheistuotteena saattaa 

syntyä de lege ferenda – henkisiä kehitysehdotuksia ja kannanottoja tulevaisuuden 

lainsäädäntöratkaisuja varten53.  

 

Tutkielmani yleishallinto-oikeudellisen ja valtiosääntöoikeudellisen pääpainon lisäksi, 

sivuan tutkielmassani tämän lisäksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää ja 

viranomaistoimintaa toimeenpanovallan ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon 

osalta. Tutkielmani sisältää myös rikos- ja rikosprosessioikeuden piirteitä sekä 

elementtejä prosessioikeudesta ja ennen kaikkea perus- ja ihmisoikeuksien tarkastelua. 

Viranomaistoimintaa on tarkoitus käsitellä sen verran kuin se on lukijaa ajatellen 

aihepiirin ymmärtämisen kannalta välttämätöntä. Tutkielmani sisältää tämän johdosta 

myös virkamiesoikeudellisia piirteitä. Tutkielmassani en tule käsittelemään 

 

47 Hirvonen, 2011, s.21–22. 
48 Määttä & Paso, 2022, s. 2. 
49 Hirvonen, 2011, s.37. 
50 Määttä & Paso, 2022, s. 4. 
51 Hirvonen, 2011, s.55 
52 Hirvonen, 2011, s.48 
53 Miettinen, 2016, s. 108 



20 

vankeusrangaistusta tai Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa sen laajemmin, kuin mikä on 

tutkielmani aiheen kannalta järkevää.  

 

Tutkielmani rakenne on seuraavanlainen. Tutkielmani luvussa 2 käsittelen ehdottoman 

vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittamista sekä tuomion täytäntöönpanoon 

liittyviä edellytyksiä ja määrittelen tutkielman kannalta keskeisiä käsitteitä. Toisen luvun 

tarkastelun keskiössä ovat tuomitun henkilön vapauden riistämisen taustalla vaikuttavat 

oikeudelliset perusteet. Esittelen vankeusrangaistusten täytäntöönpanon kannalta 

keskeiset käsitteet ja periaatteet sekä toimivaltaisen viranomaisen eli 

Rikosseuraamuslaitoksen lakisääteiset tehtävät rangaistuksen täytäntöönpanossa sekä 

kuvailen siviiliarvioinnin menetelmää. Johdattelen lukijan tutkielmani aihepiiriin 

kuvailemalla rikosprosessia ja sen tuloksena syntyvää lainvoimaista tuomiota, joka on 

keskeisessä roolissa tutkielmani aiheen kannalta. Rikosprosessin sekä lainvoimaisen- ja 

täytäntöönpanokelpoisen tuomion kuvaus hahmottelevat tutkielmani lukijalle 

rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän perusteita ja ulottuvuuksia sekä oikeutusta 

vankeusrangaistuksen täytäntöönpanolle. 

 

Luvussa 3 keskityn käsittelemään tarkemmin asianosaisen kuulemista, hallintoasian 

ratkaisemista ja asianosaisaseman muodostumista sekä kuulemisperiaatetta yleisenä 

hallinto-oikeudellisena oikeusperiaatteena. Käsittelen hallintopäätökselle asetettuja 

muodollisia vaatimuksia, hallintopäätöksen perustelemista sekä erityisryhmien 

huomioimista vankeinhoidossa ja vangin kuulemista sekä sijoittamista vankilassa 

vankeusrangaistuksen suorittamisen aloittamisen jälkeen. Tarkastelen lisäksi 

muutoksenhakua ja erityisesti sen kieltoa. Neljäntenä lukuna tutkielmassani on 

johtopäätösluku, jossa esitän tutkielmani tulokset ja tutkimuskysymyksiin saadut 

vastaukset. 

 

  



21 

2 Rikos- ja siviiliarviointiprosessista ehdottoman 

vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon 

 

2.1 Rikosprosessista kohti lainvoimaista ja täytäntöönpanokelpoista 

tuomiota 

2.1.1 Rikosprosessi 

Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoprosessi voidaan aloittaa tuomitun henkilön 

ollessa siviilissä eli vapaalla jalalla. Tämä siviilissä tapahtuva arviointiprosessi pitää 

sisällään rangaistusajansuunnittelun ja siihen liittyvän tuomitun henkilön tilanteen 

kartoittamisen sekä soveltuvaan vankilaan sijoittamisen.54  Käytän tässä tutkielmassa 

tästä siviilissä ennen varsinaisen rangaistuksen täytäntöönpanoa tapahtuvasta tuomitun 

henkilön arvioinnista nimitystä siviiliarviointi. Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon 

aloitustoimenpiteisiin sekä siviiliarviointiin liittyvät tehtävät kuuluvat rangaistusten 

täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen eli Rikosseuraamuslaitoksen tehtäviin 55 . 

Yhtenä keskeisenä tekijänä tässä tuomitun henkilön siviilissä tapahtuvassa 

arviointiprosessissa on tuomitun henkilön kuuleminen koskien vankilaan 

ilmoittautumisen ajankohtaa, sijoitusvankilaa ja rangaistusajan suunnitelman laadintaa56.  

 

Tuomitun henkilön rangaistusajan suunnitelman laatimisen tulisi ihannetilanteessa 

tapahtua yhteistyössä tuomittua henkilöä henkilökohtaisesti haastattelemalla 

Rikosseuraamuslaitoksen yksikössä, mutta se voi tapahtua myös muulla tarkoitukseen 

soveltuvalla tavalla57. Siviiliarvioinnin yhteydessä tuomitun henkilön kanssa yhteistyössä 

laaditusta rangaistusajan suunnitelmasta on käytävä ilmi ilmoittautumisajankohta ja 

vankila, johon tuomitun henkilön on määrä ilmoittautua rangaistusta suorittamaan ja 

 

54 Hartoneva & ym., 2015, s. 114. 
55 Hartoneva & ym., 2023, s. 314. 
56 Hartoneva & ym., 2023, s. 91.  
57 Liimatainen & Rantala, 2016, s. 14. ja Hartoneva & ym., 2023, s. 92. 



22 

tämän lisäksi suunnitelmaan on kirjattava vangille rangaistusajaksi suunniteltuja 

toimintoja sekä mahdolliseen valvottuun koevapauteen ja ehdonalaiseen vapauteen 

liittyviä seikkoja. 58  Vaikka tämän tutkielman pääasiallisena tarkoituksena ei ole 

tarkastella Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa syvällisemmin kuin mitä on 

välttämätöntä, on kuitenkin syytä mainita, että Rikosseuraamuslaitoksen käsittelemillä 

asiakasprosesseilla tarkoitetaan toimintaketjua, joka ulottuu aina rikosprosessista 

rangaistuksen täytäntöönpanoon ja sen suorittamiseen saakka 59 . Edellä mainitun 

perusteella ja rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän kokonaisuuden hahmottamisen 

kannalta rikosprosessin ja rikosoikeudellisen menettelyn lähempi tarkasteleminen osana 

tätä tutkielmaa on perusteltua. Seuraavaksi onkin syytä tarkastella niitä tekijöitä hieman 

tarkemmin, jotka ylipäätänsä johtavat vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen ja sen 

täytäntöönpanoon.  

 

Ennen vankeusrangaistusten täytäntöönpanon aloittamista tuomitulla henkilöllä on 

taustallaan rikosoikeudellinen menettely. Rikosoikeudellisen menettelyn taustalla taas 

on aina tapahtunut rikos tai ainakin vähintään epäily tapahtuneesta rikoksesta, mutta 

rikoksista seuraavat rangaistukset eivät automaattisesti seuraa tapahtunutta rikosta 60. 

Tapahtunut rikos johtaa rikosprosessiin ja rikosoikeudelliseen menettelyyn, jotka 

vaativat toteutuakseen taustalle tehokkaan viranomaiskoneiston tätä menettelyä 

suorittamaan61. Rikosprosessilla tarkoitetaan Fredmanin & ym. mukaan lailla säädettyä 

menettelyä, jonka tarkoituksena on rikosvastuun toteuttaminen yksilötasolla62.  

 

Rangaistuksen käsitteellä tarkoitetaan Tapanin & Tolvasen mukaan oikeudellista 

seuraamusta rikoksentekijälle, jonka viranomainen määrää lain mukaan sekä rangaistus 

sisältää tekijään kohdistuvan paheksunnan ja aina jonkinasteisen kärsimyksen 

kokemuksen63. Keskeisimpänä rangaistuksen tunnusmerkkinä voidaan pitää Tapanin & 

 

58 Tapani &Tolvanen, 2016, s. 338–339. 
59 Hartoneva & ym., 2023, s. 314. 
60 Helenius & Linna, 2021, s. 299. 
61 Helenius & Linna, 2021, s. 300. 
62 Fredman, Ym., 2020, s. 15.  
63 Tapani & Tolvanen, 2016, s. 8–9. 



23 

Tolvasen mukaan rangaistusvallan perustumista lakiin 64 . Kuten myös kaiken julkisen 

toiminnan on tarkoin lakiin perustuttava (PL 2.3§). Ehdottoman vankeusrangaistusten 

täytäntöönpano on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja julkisen hallintotehtävän 

hoitamista65 . Vaatimus julkisen toiminnan lainmukaisuudesta koskee näin ollen myös 

vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa. 

 

Yhteenvetona yllä olevasta voidaan todeta, että ilman tapahtunutta rikosta ja siitä 

seuraavaa rikosoikeudellista menettelyä ei rangaistusta voida määrätä eikä liioin panna 

täytäntöön. Rangaistuksen täytäntöönpanon kannalta on siis syytä ymmärtää se, että 

taustalla on aina tapahtunut rikos, josta määrätty rangaistus pannaan täytäntöön. 

Rangaistusvastuu vaatii lisäksi toteutuakseen tehokkaan viranomaiskoneiston ja 

onnistuneen rikosoikeudellisen menettelyn sekä mahdollisuuden pakon uhalla 

toteutettavaan rikosvastuuseen ja uskottavaan rangaistusten täytäntöönpanoon66. Ilman 

toimivaa rikosoikeudellista kontrollijärjestelmää rikosoikeudelliset normit kieltoineen ja 

käskyineen olisivat ilmeisen tehottomia67 . Epäily tapahtuneesta rikoksesta edellyttää 

luonnollisesti myös rikoksen ilmi tuloa ja tämän tulemista poliisiin tietouteen68.  

 

Lappi-Seppälän & ym. mukaan rikosoikeudellinen kontrollijärjestelmä edellyttää 

toimiakseen yhteistoimintaa eri viranomaisten välillä, joista keskeisimpiä ovat poliisi, 

syyttäjälaitos ja tuomioistuimet sekä täytäntöönpanoviranomaiset. Rikosoikeudellisen 

seuraamusjärjestelmän mukaisista kontrollitoimenpiteitä ovat esitutkinta, syyteharkinta 

ja rangaistuksen tuomitseminen sekä rangaistusten täytäntöönpano. 69  Rangaistusten 

täytäntöönpanolla on keskeinen merkitys rikosoikeudellisen kontrollijärjestelmän 

uskottavuuden kannalta ja etenkin vapausrangaistuksen on yleisesti katsottu tuottavan 

eniten haittaa ja kielteisiä kokemuksia tuomitulle 70 . Rikosoikeudellisten normien 

 

64 Tapani & Tolvanen, 2016, s.8. 
65 Mäenpää, 2017, s.72. 
66 Fredman, Ym., 2020, s. 19. 
67 Helenius & Linna, 2021, s. 300. 
68 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 116 
69 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 116 
70 Tapani & Tolvanen, 2016, s. 9. 



24 

tarkoitus on turvata yhteiskunnan toiminnan keskeisiä edellytyksiä ja Lappi-Seppälän & 

ym. mukaan lainkäytön voidaan katsoa olevan valtiovallan yksi tärkeimmistä tehtävistä, 

joilla turvataan kansalaisten oikeussuojan toteutuminen. Lainkäytöllä eli 

oikeudenkäytöllä tarkoitetaan laajentavasti tulkiten oikeudenkäyntiä, rangaistusten 

täytäntöönpanoa, ulosoton toimintaa sekä rikosasioissa lisäksi esitutkintaa ja 

syyteharkintaa. 71 

 

Oikeudenkäytön toiminnan varmistaminen edellyttää rikosoikeudellista normistoa. 

Rikosprosessin kannalta keskeisiä oikeudenkäyttöelimiä ovat poliisi, syyttäjä ja tuomari72. 

Rikosprosessissa pääsääntöisesti poliisi yleisenä esitutkintaviranomaisena suorittaa 

epäillystä tapahtuneesta rikoksesta esitutkinnan73. Esitutkintaviranomaisilla tarkoitetaan 

poliisia, tullia ja rajavartiolaitosta sekä sotilasviranomaisia 74 . Esitutkinnalla taas 

tarkoitetaan Fredmanin & ym. mukaan eräänlaista prosessia, jonka tarkoituksena on 

selvittää ja hankkia todisteita epäillystä tapahtuneesta rikoksesta asian saattamiseksi 

syyteharkintaan ja edelleen rikosoikeudenkäyntiin75. Lähtökohtaisesti ilman esitutkintaa 

ei rikosasia voi päätyä syyteharkintaan eikä syyttämismenettelyyn76.  

 

Esitutkintaviranomaisen suorittaman esitutkinnan jälkeen rikosasia etenee syyttäjälle, 

jonka tehtäviä ovat esitutkintaviranomaisen toimittaman esitutkinnan perusteella 

syyteharkinnan suorittaminen ja syytteen ajaminen oikeudessa sekä 

rangaistusvaatimuksen esittäminen77 . Rikosasian eteneminen yleisen ja toimivaltaisen 

tuomioistuimen käsiteltäväksi tapahtuu syyttäjän suorittaman syyteharkinnan ja 

syytteen nostamisen perusteella 78 . Yleisenä ja toimivaltaisena tuomioistuimena 

pidetään pääsääntöisesti rikoksentekopaikkakunnan tuomioistuinta (laki 

oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 4:1.1§). Pääsääntöisesti ensimmäisenä 

 

71 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 371. 
72 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 371. 
73 Helenius & Linna, 2021, s. 300–301. 
74 Fredman, Ym., 2020, s. 129. 
75 Fredman, Ym., 2020, s. 16. 
76 Fredman, Ym., 2020, s. 27. 
77 Fredman, Ym., 2020, s. 411-412. 
78 Helenius & Linna, 2021, s. 343. 



25 

asteena toimii alioikeus, jolla tarkoitetaan käräjäoikeutta 79 . Yleiset tuomioistuimet 

jaotellaan Suomessa instanssijärjestyksessä käräjäoikeuteen, hovioikeuteen ja 

korkeimpaan oikeuteen80. 

 

2.1.2 Lainvoimainen ja täytäntöönpanokelpoinen tuomio  

Lainvoimaisella tuomiolla tarkoitetaan toimivaltaisen tuomioistuimen antamaa lopullista 

tuomiota eli ratkaisua, johon ei enää voi hakea muutosta perinteisin muutoksenhaun 

keinoin81. Tuomioistuimen antamalla lainvoimaisella tuomiolla eli lopullisella ratkaisulla 

on oikeusvoimavaikutuksia (res judicata). Oikeusvoimavaikutus voidaan jakaa 

negatiiviseen ja positiiviseen ulottuvuuteen. Oikeusvoimavaikutuksella tarkoitetaan 

Heleniuksen & Linnan mukaisesti sitä, että tuomioistuimen lainvoimainen ratkaisu on 

pysyvä ja se sitoo tuomioistuinta tulevissa oikeudenkäynneissä. Edellä mainittu on 

samalla positiivisen oikeusvoimavaikutuksen määritelmä. 82  Negatiivisella 

oikeusvoimavaikutuksella taas tarkoitetaan sitä, että tuomioistuimen tekemään 

ratkaisuun täytyy voida luottaa eikä samaa asiaa oteta uudelleen tutkittavaksi.  

 

Rikosprosessissa negatiivisella oikeusvoimavaikutuksella on keskeinen merkitys 

tuomitun henkilön kannalta, sillä rikosprosessissa merkitystä ei ole, sillä onko yleisen 

tuomioistuimen ratkaisu langettava vai vapauttava, vaan pääsääntönä on se, että 

lainvoimainen tuomio on lopullinen sekä sitova ja samalla pysyvä83. Lainvoiman saanut 

tuomio voidaan lisäksi panna täytäntöön 84 . Järjestäytyneessä oikeusvaltiossa 

kansalaisten täytyy lähtökohtaisesti voida luottaa tuomioistuinten ratkaisujen 

pysyvyyteen. Oikeusvoimalla eli päätösten pysyvyydellä on osaltaan keskeinen vaikutus 

yhteiskuntarauhan takaamisen kannalta ja se on yksi oikeusjärjestelmän suuntautuvan 

luottamuksen kulmakivistä.85  

 

79 Helenius & Linna, 2021, s. 328.  
80 Fredman, Ym., 2020, s. 6. 
81 Helenius & Linna, 2021, s. 565. 
82 Helenius & Linna, 2021, s.549. 
83 Helenius & Linna, 2021, s.566. 
84 Tapani & Tolvanen, 2016, s. 325. 
85 Helenius & Linna, 2021, s.566. 



26 

 

Kansainvälisistä sopimuksista välittyvän ne bis in idem -kiellon mukaisesti ketään ei saada 

kahdesti tutkia eikä asettaa syytteeseen samasta teosta, josta hänet on jo kerran 

tuomittu tai vapautettu 86 . Lappi-Seppälän & ym. mukaisesti ne bis in idem -periaate 

kuvastaa oikeusvoiman negatiivisen ulottuvuuden tunnustamista ja se on kirjattu 

pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntöön 87.  

 

Oikeusvoimavaikutus ulottuu rikosoikeudellisen menettelyn lisäksi myös hallinnolliseen 

menettelyyn ja näin ollen hallintopäätöksiin sekä viranomaispäätöksiin ilmentäen 

oikeusvarmuutta myös hallintotoiminnassa 88 . Kullan & Salmisen mukaan 

oikeusvoimavaikutuksella tarkoitetaan hallintopäätöksen tulevaisuuteen kohdistuvaa 

viranomaista sitovaa vaikutusta, jonka tarkoituksena on varmistaa päätöksen pysyvyys 

sekä taata päätöksen perusteella luodun oikeusaseman säilyminen suhteessa tuleviin 

viranomaiskäsittelyihin 89 . Mäenpään mukaan lainvoimaista ja oikeusvoiman 

saavuttanutta lopullista hallintopäätöstä ei viranomainen voi yksipuolisesti muuttaa, 

ilman laissa erikseen säädettyä perustetta90.  

 

Hallintopäätöksen oikeusvoimavaikutus ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen, sillä 

viranomaisella on mahdollisuus omin toimin korjata päätöksenteossa syntyneitä virheitä, 

ja tämän lisäksi oikeusvoimavaikutus ulottuu pääsääntöisesti hallintopäätöksen 

ratkaisuun, mutta ei kuitenkaan hallintopäätöksen perusteisiin saakka. Pääsääntöisesti 

hallintopäätöksen oikeusvoimavaikutusta on tarkasteltava kunkin tapauksen kohdalla 

erikseen. 91  Tarkastelen päätöstä tuomitun vankilaan sijoittamisesta ja päätöksen 

oikeusvaikutuksia tarkemmin tämän tutkielman luvussa kolme. Perustuslain 7§:n 3 mom. 

mukaisesti: ”Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin”. 

Tällä tarkoitetaan sitä, että vain tuomioistuimella on meillä Suomessa kansallisesti valta 

 

86 Lappi-Seppälä & ym., 2022, s.229. 
87 Lappi-Seppälä & ym., 2022, s.236.  
88 Kulla & Salminen, 2021, s. 157–158. 
89 Kulla & Salminen, 2021, s. 158. 
90 Mäenpää, 2017, s. 318. 
91 Kulla & Salminen, 2021, s. 158–159. 



27 

määrätä vapaudenmenetyksen sisältämä rangaistus eli ehdoton vankeusrangaistus. 

Rikoslain 6 luvussa säädetään rangaistuksen määräämisen yleisistä säännöksistä. 

Ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen liittyy tuomioistuimen suorittama 

harkinta ja rangaistuksen mittaaminen 92 , joita ei ole tässä tutkielmassa 

tarkoituksenmukaista käsitellä tätä laajemmin. 

 

2.1.3 Kuulemisperiaate oikeudenkäytössä 

Oikeudenkäytöllä tarkoitetaan laajassa mielessä oikeudenkäyntiä, rangaistusten 

täytäntöönpanoa, ulosoton toimintaa sekä rikosasioissa lisäksi esitutkintaa ja 

syyteharkintaa. 93  Rikosoikeudellisessa menettelyssä hallintokuulemista vastaava 

periaate tunnetaan kontradiktorisena periaatteena, jolla tarkoitetaan vastapuolen 

kuulemisen periaatetta. Rikosprosessissa kontradiktorinen periaate on syytetyn kannalta 

keskeinen tilaisuus esittää oma näkemyksensä asiasta. 94  Hallintomenettelyssä ja 

oikeudenkäynnissä hallintoasioissa asianosaisen kuuleminen liittyy keskeisesti 

asianosaisen puhevallan käsitteeseen, jolla tarkoitetaan sitä, että asianosaisella on 

puhevalta omassa asiassaan.95  

 

Asianosaisen oikeus tulla kuulluksi on turvattu perusoikeutena, joten asianosaisen voi 

lähteä siitä oletuksesta, että viranomainen toimii asiassa lainmukaisesti ja täyttää 

menettelylliset velvoitteensa asianmukaisesti. Asianosaisen ei varsinaisesti tarvitsi itse 

toimia hallintoasiassa ja hän voi jättää kuulemistilaisuuden käyttämättä.96 Asianosaisen 

toimiminen hallintoasiassa kytkeytyy asianosaisen puhevallan käyttämiseen. 

Asianosaisen oikeus puhevallan käyttämiseen hallintomenettelyn käsittelyn yhteydessä 

ilmentää asianosaisen oikeutta päättää itsestään ja itseään koskevista asioista sekä 

toimista. 97  Hallintolain 34 §:n mukaisesti asianosaiselle on ennen hallintoasian 

 

92 Ks. Rangaistuksen määräämisestä rikosoikeudenkäynnissä. Tapani & Tolvanen, 2016, s. 15–16.  
93 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 371. 
94 Fredman & Ym., 2020, s. 11. 
95 Mäenpää, 2023/2023, Pääjakso 5, luku 2., Puhevallan käyttäminen oikeudenkäynnissä. 
96  Mäenpää, 2023/2023, Pääjakso 3, luku 7., Asianosaisen oikeudet ja velvollisuudet 
kuulemismenettelyssä. 
97 Kulla & Salminen, 2021, s.165–166. 



28 

ratkaisemista varattava tilaisuus esittää oma kantansa asiasta ja antaa selityksensä 

sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, joilla saattaa olla vaikutusta asian ratkaisun 

kannalta. Mikäli asianosainen on omasta toimestaan pannut hallintoasian vireille, 

kohdistuu häneen kuulemistilaisuudessa myötävaikuttamisvelvollisuus ja mikäli 

asianosainen esittää kuulemistilanteessa vaatimuksia on hänen esitettävä myös 

perustelut vaatimuksilleen. 98  Puhevallan käyttäminen liittyy asianosaisen 

asianosaiskelpoisuuteen, joka on seurausta oikeuskelpoisuudesta 99 . Puhevallan 

käyttäminen edellyttää asianosaiselta hallintomenettelykelpoisuutta, joka on kaikilla 

täysivaltaisilla luonnollisilla henkilöillä sekä myös oikeushenkilöillä. Asianosaisen 

hallintomenettelykelpoisuudesta seuraa se, että asianosainen voi käyttää puhevaltaa ja 

muita menettelyoikeuksia itsenäisesti hallintoasian käsittelyn yhteydessä sekä 

hallintoasian vireillepanon yhteydessä.100  

 

Asianosaiskelpoisuus puolestaan ulottuu laajempaan henkilöpiiriin kuin 

hallintomenettelykelpoisuus, sillä asianosaiskelpoisuus on jokaisella luonnollisella ja 

oikeushenkilöllä syntymästä lähtien101. Asianosaiskelpoisuudella tarkoitetaan Mäenpään 

mukaan kykyä olla oikeudenkäynnissä asianosaisena ja näin ollen käyttää asianosaisen 

aseman mukaista puhevaltaa102. Perustuslain 21§:n mukaan jokaisella on oikeus saada 

oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan koskeva päätös käsiteltäväksi oikeudenmukaisessa 

oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaisessa ilman aiheetonta viivytystä. Mäenpään 

mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kohtaa 1 sovelletaan 

oikeudenkäyntiin ja hallintoprosessiin sekä se määrittelee oikeudenkäynnille asetetut 

laadulliset vaatimukset103. Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että perustuslain 

21§:n mukaista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta sovelletaan yleisesti 

oikeudenkäyntiin rikosasioissa sekä oikeudenkäyntiin hallintoasioissa.  

 

98  Mäenpää, 2023/2023, Pääjakso 3, luku 7., Asianosaisen oikeudet ja velvollisuudet 
kuulemismenettelyssä. 
99 Kulla & Salminen, 2021, s.164. 
100 Mäenpää, 2023/2023, Pääjakso 3, luku 6., Puhevallan käyttäminen asian käsittelyssä. 
101 Kulla & Salminen, 2021, s.164. 
102 Mäenpää, 2023/2023, Pääjakso 5, luku 2., Asianosaiskelpoisuus ja asiavaltuus. 
103 Mäenpää, 2019, s.31. 



29 

 

Viivytyksetöntä käsittelyä voi omassa asiassaan edellä mainitun perustuslain 21§:n 

perusteella vaatia jokainen viranomaisessa asioiva. Viranomaiseen kohdistuva vaatimus 

käsittelyn viivytyksettömyydestä ulottuu niin viranomaislähtöisiin hallintoasioihin kuin 

asianosaislähtöisiin asioihin.104 Eduskunnan oikeusasiamies on kanteluun antamassaan 

ratkaisussa (EOAK/5673/2016) korostanut ko. vankilalle ratkaisun perusteluissa 

oikeusohjeen omaisesti viranomaisen toiminnan tulevan tapahtua ilman aiheetonta 

viivytystä 105 . Oikeudenkäynnin tehtävänä hallintoasioissa on asianosaisen laatiman 

valituksen myötä arvioida viranomaisen tekemän ratkaisun lainmukaisuutta kyseessä 

olevassa oikeussuhteessa tai asiassa 106 . Hallintoprosessilaissa (2019/808) säädetään 

tarkemmin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. Tämän tutkielman näkökulmasta asiaa ei 

kuitenkaan ole syytä tarkastella tätä laajemmin. 

 

Mäenpään mukaan täysivaltainen henkilö käyttää lähtökohtaisesti puhevaltaansa aina 

itse itseään koskevassa asiassa. Toimintakelpoisuuden rajoittamisesta johtuen 

hallintomenettelykelpoisuus ei kuitenkaan koske vajaavaltaista henkilöä eikä 

pääsääntöisesti myöskään alaikäistä henkilöä. Oikeushenkilön puhevaltaa 

hallintomenettelyssä käyttää toimivaltainen elin oikeushenkilön puolesta.107  Kullan & 

Salmisen teoksessa esitetyn mukaisesti asianosaisen itsemääräämisoikeudella on 

korostunut merkitys sen kaltaisissa tilanteissa, jossa asianosaisen oikeuksia voidaan 

voimakkaasti rajoittaa, kuten esimerkiksi potilasasioissa ja lastensuojelussa sekä 

sosiaalihuollon asiakkaiden kohdalla. 108  Todettakoon, että myös ehdottoman 

vankeusrangaistuksen suorittaminen vankilassa muodostaa sellaiset olosuhteet, joissa 

asianosaisen oikeuksia voidaan tarkoin lailla säädetyin edellytyksin rajoittaa.  

 

 

104 Kulla & Salminen, 2021, s.187–188. 
105 EOAK, 12.12.2017, s.1. ja s.6. 
106  Mäenpää, 2023/2023, Pääjakso 5, luku 2., Hallintoprosessin osapuolet - Asianosaiset ja osapuolet 
oikeudenkäynnissä. 
107 Mäenpää, 2021, s.164. 
108 Kulla & Salminen, 2021, s.165–166. 



30 

Kulla & Salminen korostavat teoksessaan, että edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa, 

joissa asianosaisen oikeuksia voidaan voimakkaasti rajoittaa, on asianosaisen mielipiteet 

ja toivomukset ensisijaisesti huomioitava lain sallimissa rajoissa 109 . Eduskunnan 

oikeusasiamies on ratkaisussaan (Dnro 62/4/10.) korostanut asianosaisen aidon 

kuulemisen merkitystä rangaistusajansuunnitelman laadinnassa 110 . Lisäksi 

aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty asianosaisen kuulemisen tulevan tapahtua 

yhteistyössä tuomitun henkilön tai vangin kanssa111 . Näin ollen voidaan todeta, että 

vankilan kaltaisissa olosuhteissa on ensinnäkin asianosaiselle annettava mahdollisuus 

tulla kuulluksi ja toiseksi asianosaisen esittämät mielipiteet koskien laitossijoittelua tai 

rangaistusajansuunnitelmaa on huomioitava lain sallimissa puitteissa, jotta asiaosaisen 

itsemääräämisoikeutta toteutettaisiin mahdollisimman pitkälle. Eduskunnan 

oikeusasiamiehen mukaan asianosaisen oikeutta kuulemiseen voidaan pitää 

menettelyllisen oikeusturvan kannalta keskeisenä vaatimuksena. Kuulemisperiaatteella 

taas tarkoitetaan oikeusasiamiehen mukaan sitä, että asianosaiselle on annettava 

hyvissä ajoin tiedoksi kaikki hallintoasian ratkaisun kannalta oleelliset selvitykset ja 

dokumentit.112 Mikäli viranomainen menettelee hallintoasian käsittelyssä virheellisesti 

jättäen noudattamatta hallintoasiassa noudatettavia menettelysäännöksiä johtaa se 

menettelyvirheeseen, joka tarkoittaa sitä, että hallintopäätös voidaan kumota 

virheellisen menettelyn takia 113 . Kuulemisvirheen ollessa kyseessä johtaa se 

lähtökohtaisesti aina hallintopäätöksen kumoamiseen114. 

 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kohdasta 1 välittyvää julkisen ja 

oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta voidaan pitää yhtenä keskeisenä 

lainkäytölle asetettuna kansainvälisenä periaatteena 115 . Euroopan 

ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan sisältyy lisäksi vaatimus saada asiansa 

 

109 Kulla & Salminen, 2021, s.166. 
110 EOAK, 31.01.2012, s. 6. 
111 Liimatainen & Rantala, 2016, s.52. ja Liimatainen & ym. 2017, s.113. sekä Liimatainen & ym. 2017, s.9. 
112 EOA:n kertomus vuodelta 2006, s.61. 
113 Kulla & Salminen, 2021, s.60. 
114 Kulla & Salminen, 2021, s.63. 
115  Mäenpää, 2023/2023. Pääjakso 5, luku 1., Euroopan ihmisoikeussopimus ja oikeudenmukainen 
oikeudenkäynti. 



31 

käsitellyksi kohtuullisessa ajassa riippumattomassa ja puolueettomassa sekä 

lainmukaisesti perustetussa tuomioistuimessa 116 . EIS 6 artiklan 1 kohdassa tämä 

vaatimus kohdennetaan tilanteeseen, jossa ollaan päättämässä hänen eli asianosaisen 

oikeuksista tai velvollisuuksista tai häntä eli asianosaista vastaan nostetusta 

rikossyytteestä.117 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan määritellyt 

kohtuulliselle ajalla asetettavat hyväksyttävät vaatimukset. 118  Mäenpää esittää 

teoksessaan EIT:n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin kuuluvan ainakin 

oikeusprosessin vastavuoroisuuden ja tasapuolisuuden sekä oikeuden kuulla todistajia. 

Myös oikeudenkäynnin järjestäminen kohtuullisessa ajassa on yksi oikeudenmukaisen 

oikeudenkäynnin laatuvaatimuksista.119 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla on 

kansainvälisenä ihmisoikeussopimuksena vaikutuksia oikeudenkäytössä ja 

rikosprosessissa 120 . Laajasti tulkittuna oikeudenkäyttö myös ulottuu rangaistuksen 

täytäntöönpanon saakka 121 . Mäenpää esittää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 

vaikutusten ulottuvan hallintoasian käsittelyyn ja selvittämiseen sekä oikeudenkäyntiin 

hallintoasioissa122.  

 

Mäenpää tarkoittaa tällä ulottuvuudella lähinnä oikeudenkäyntiä hallintoasioissa sekä 

siihen liittyviä prosessuaalisia elementtejä ja sanktioluontoisten hallintoasioiden 

käsittelyyn liittyvää syyttömyysolettamaa ja lisäksi kaksoisrangaistuksen kiellon 

sisältävän sääntelyn huomioimista123. Euroopan ihmisoikeussopimus on jäsenvaltioita, 

velvoittava kansainvälinen yleissopimus. Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksi 

keskeisimmistä jäsenvaltioita velvoittavista vaatimuksista on velvollisuus 

ihmisoikeuksien kunnioittamiseen 124 . Todettakoon, että siviiliarvioinnin perusteella 

 

116 SopS 85–86/1998 6 Artikla. 
117 Pellonpää & ym., 2018, s.545. 
118 Tapani & Tolvanen, 2016, s.131. 
119 Mäenpää, 2019, s.34. 
120 Fredman, Ym., 2020, s.68-69. 
121 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 371. 
122  Mäenpää, 2023/2022. Pääjakso 3, luku 3., Euroopan neuvoston määrittelemä menettelyoikeus - 
Hallintomenettely ja Euroopan ihmisoikeussopimus. 
123  Mäenpää, 2023/2022. Pääjakso 3, luku 3., Euroopan neuvoston määrittelemä menettelyoikeus - 
Hallintomenettely ja Euroopan ihmisoikeussopimus. 
124 Pellonpää & ym., 2018, s. 12. 



32 

suoritetussa tuomitun henkilön kuulemisessa ja myöhemmin laadittavassa hallintoasian 

ratkaisussa tullaan päättämään tuomitun henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista, osana 

hallintomenettelyä. 

  



33 

 

2.2 Rangaistuksen täytäntöönpanosta 

 

2.2.1 Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen 

Vankeuslain mukaisesti vankeusrangaistuksen täytäntöönpano tulee aloittaa 

mahdollisimman nopeasti (VL 2:1.1§). Keskeinen vankeuslain vaatimus 

täytäntöönpantavalle tuomiolle on lisäksi se, että tuomioistuimen määräämän 

rangaistuksen täytyy olla ehdoton vankeusrangaistus, jotta se olisi täytäntöönpantavissa 

vankilassa (VL 2:1.1§). Vankeuslain 2 luvun 1§:n 1–2 mom. mukaisesti lainvoimainen 

tuomio tai tuomio, joka on täytäntöönpantavissa kuten lainvoimainen tuomio on 

täytäntöönpanoa odottavan tuomitun henkilön kannalta vankeusrangaistuksen 

täytäntöönpanon aloittamisen yksi keskeisimmistä edellytyksistä. Toisin sanoen vasta 

sitten, kun tieto lainvoimaisesta tuomiosta saavuttaa toimivaltaisen viranomaisen eli 

Rikosseuraamuslaitoksen, voidaan tuomion täytäntöönpanotoimenpiteet aloittaa. (VL 

2.1§) 

 

Näin ollen voidaan todeta, että rikosasiassa vapaalta vastanneen syytetyn henkilön, joka 

on ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu, rangaistuksen täytäntöönpanoa ei 

voida aloittaa ennen, kuin tuomio on saavuttanut lainvoiman. Tuomioistuin saa kuitenkin 

vangita ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun henkilön välittömästi tiettyjen 

pakkokeinolaissa (806/2011, PKL) määrättyjen edellytysten täyttyessä. Ensinnäkin 

syyttäjän tai rangaistusta tuomitulle vaatineen asianomistajan on vaadittava 

ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangitsemista, jolloin tuomioistuimella 

on mahdollisuus määrätä tuomittu vangittavaksi PKL 12§:n mukaisten edellytysten 

täyttyessä. Ilman vaatimusta tuomittua ei voida esittää vangittavaksi tai pidettäväksi 

edelleen vangittuna.  

 

Rikoksesta epäilyllä on lähtökohtaisesti oikeus tulla kuulluksi tuomioistuinkäsittelyn 

yhteydessä, jossa käsitellään vapauden menettämistä. Rikoksesta epäillylle henkilölle on 



34 

siis annettava mahdollisuus, joko itse tai avustajansa välityksellä esittää oma 

näkemyksensä ja puolustuksensa toimivaltaisessa tuomioistuimessa niistä seikoista, 

jotka puhuvat vapauden riistämistä vastaan125 . Pellonpään & ym. teoksessa esitetyn 

mukaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan pitänyt 

lähtökohtana suullista käsittelyä etenkin rikosprosessiin liittyvää vapaudenriistoa 

käsiteltäessä. Suullisen käsittelyn merkitys korostuu etenkin, jos rikosasiassa toimivaa 

syyttäjäviranomaista on kuultu vangitsemisasiassa, tällöin täytyy kontradiktorisen 

periaatteen mukaisesti kuulla myös rikoksesta epäiltyä.126  Edellä mainitun perusteella 

voidaan todeta, että rikosoikeudellisessa menettelyssä vapaudenmenetystä on 

käsiteltävä toimivaltaisessa tuomioistuimessa sekä epäillylle jonka etuihin ja oikeuksiin 

vangitseminen välittömästi vaikuttaa on annettava mahdollisuus esittää oma 

puolustuksensa asiassa.  

 

Vangitsemisella tarkoitetaan tässä yhteydessä tuomittuun henkilöön ja hänen 

vapauteensa kohdistuvia välittömiä ja konkreettista rajoitustoimia127 . Tuomioistuimen 

toimesta vangittu tuomittu henkilö toimitetaan säilössä pitämiseen tarkoitettuun 

tutkintavankilaan aina siihen saakka, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai 

muutoksenhakutuomioistuin tekee toisenlaisen ratkaisun. Vangitsemisen käsite onkin 

syytä erottaa ehdottoman vankeusrangaistuksen käsitteestä. Käytännön tasolta 

tarkasteltuna kummatkin edellä mainituista kyllä vaikuttavat tuomitun henkilön 

vapauteen merkittävästi, sillä molemmat riistävät konkreettisesti tämän henkilön 

vapauden. Oikeudellisesti tarkasteltuina vangitseminen ja rangaistusten täytäntöönpano 

ovat kuitenkin kaksi erillistä käsitettä ja asiaa, yhtenäisistä piirteistä huolimatta. 

 

Vankeuslain 2 luvun 2§:ssä säädetyn mukaisesti, mikäli tuomittu henkilö joka on 

vangittuna, tyytyy tuomioistuimen hänelle määräämään tuomioon vankeusrangaistusta 

koskevilta osin ja antaa suostumuksensa tuomion täytäntöönpanolle voidaan 

 

125 Pellonpää Ym., 2018, s.528. 
126 Pellonpää Ym., 2018, s.528–529. 
127 Fredman, Ym., 2020, s. 792. 



35 

vankeusrangaistuksen täytäntöönpano aloittaa, vaikka toimivaltaisen tuomioistuimen 

antama ratkaisu olisi vielä vailla lainvoimaa. Tällöin kyse ei siis ole lainvoimaisen tuomion 

täytäntöönpanosta, vaan Vankeuslain 2:1.1§:n tarkoittamasta tuomiosta, joka voidaan 

panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio. Vankeusasetuksen (VNA 548/2015) 

12§:n 1 mom. mukaisesti ilman lainvoimaa oleva tuomio voidaan panna täytäntöön yllä 

mainitun vankeuslain 2:2§:ssä tarkoitetuin edellytyksin.  

 

Samaisessa vankeuslain käyttöä ohjaavassa valtioneuvoston asetuksessa säädetään 

lainvoimaa vailla olevan tuomion täytäntöönpanon edellytyksistä vielä lisäksi tuomitun 

suostumuksen ilmoittamisen osalta siten, että tuomitun ilmoitus suostumuksesta tulee 

tehdä riippumattoman todistajan läsnä ollessa ja toimivaltaiselle täytäntöönpanosta 

vastaavalle Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle (VNA 548/2015 12.1§). Kyseessä 

olevan vankeusasetuksen (548/2015) 12§:n säännöksessä huomioidaan tuomitun 

henkilön Perustuslain 21§:ssä tarkoitettu oikeus oikeusturvaan ja sen toteutuminen 

osana viranomaisen suorittamaa hallintotoimintaa. Yhteenvetona totean, että 

ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpano edellyttää aina rikosoikeudellisen 

menettelyn tuloksena syntyvää lainvoimaista tai täytäntöönpanokelpoista tuomiota. 

Ehdottoman vankeusrangaistusten täytäntöönpano on sellaista merkittävää julkisen 

vallan käyttöä, jossa puututaan yksilön oikeusasemaan 128 . Rangaistusten 

täytäntöönpano on lisäksi osa rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää ja se on 

rikosoikeudellisen ketjun viimeinen lenkki129.  

 

2.2.2 Hyvän hallinnon vaatimus 

Euroopan unionin oikeudesta välittyvät hyvän hallinnon vaatimukset pitävät sisällään: 

asianosaisen oikeuden tulla kuulluksi, oikeuden tutustua asiakirjoihin ja oikeuden saada 

asiassaan perusteltu päätös (Euroopan unionin perusoikeuskirja 41 artikla kohta 2)130. 

Näitä edellä mainittuja kutsutaan Mäenpään mukaan asianosaisen menettelyoikeuksiksi, 

 

128 Mäenpää, 2017, s.72. 
129 Tapani & Tolvanen, 2016, s. 221. 
130 EUVL C 202, 7.6.2016, s. 401—402 



36 

jotka kuuluvat EU- oikeudesta välittyvään asianosaisen puolustautumisoikeuksiin (rights 

of the defence) 131. Näiden asianosaisen puolustautumisoikeuksien on tarkoitus turvata 

yksityisen asianosainen oikeusturva suhteessa julkisen vallan käyttäjään tilanteessa, 

jossa päätetään asianosaisen kannalta merkittävistä asioista 132 . Hyvän hallinnon 

periaatteista välittyy viranomaiseen kohdistuva velvoite kohdella kaikkia julkisessa 

hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja puolueettomasti sekä velvoite käyttää toimivaltaa 

oikeasuhteisesti ja hyväksyttävästi tavoiteltuun ratkaisuun nähden 133 . 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut hyvän hallinnon perusteita 

sovellettavan myös vankilaviranomaisten toiminnassa. Tämän lisäksi 

perustuslakivaliokunta on todennut samaisessa lausunnossaan vangin kuulemisen 

sisältyvän perustuslain 21§:n mukaisiin hyvän hallinnon takeisiin.134 

 

Mäenpään teoksessa esitetyn mukaisesti asianosaisen puolustautumisoikeuksien 

merkitys korostuu hallintoasiassa ja hallintopäätöksenteossa, jolla on merkittävästi 

vaikutusta asianosaisen etuihin135. Asianosaisen eli vangin tai tuomitun henkilön etuihin 

merkittävästi vaikuttavana hallintopäätöksenä voidaan näin ollen pitää vankilaan 

sijoittamista ja vankilassa osastolta toiselle sijoittamista. Vankilaan sijoittamisella ja 

osastolta toiselle sijoittamisella voi olla hyvinkin pitkälle ulottuvia vaikutuksia, johtuen 

erilaisista vankiloista ja niiden osastoista, sillä toiset ovat avoimempia ja toiset 

suljetumpia136. Edellä mainitun perusteella rangaistuslaitos ja asuinosasto määrittävät 

pitkälti ne olosuhteet, jossa vanki rangaistustaan suorittaa ja näin ollen kyse on vangin 

kannalta merkittävästä asiasta. Asianosaisella on oikeus puolustautumiseen 

viranomaislähtöisen ja asianosaisen etuihin merkittävästi vaikuttavan hallintoasian 

käsittelyn yhteydessä. Tällä tarkoitetaan sitä, että asianosaisella on oikeus saada 

selvitystä viranomaiselta niistä vaatimuksista ja toimista johon häntä kohtaan ollaan 

 

131 Mäenpää, 2023/2023. Pääjakso 3, luku 2., Puolustautumisoikeudet hallintoasian käsittelyssä. 
132 Mäenpää, 2023/2023. Pääjakso 3, luku 2., Puolustautumisoikeudet hallintoasian käsittelyssä. 
133 Hartoneva & ym., 2023, s. 29. 
134 PeVL 20/2005 vp, s. 3. 
135 Mäenpää, 2023/2023. Pääjakso 3, luku 2., Puolustautumisoikeudet hallintoasian käsittelyssä. 
136 Ks. Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 124–125. Täytäntöönpanopaikka ja vankilan osastot. 



37 

ryhtymässä ja lisäksi pystyä tosiasiallisesti esittämään oma kantansa asiassa. 137 

Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan (EOAK/892/2019) todennut 

vankilaviranomaisen tehtävien lainmukaisen ja asiallisen hoitamisen olevan tärkeää 

vankien ja henkilökunnan välisten suhteiden kannalta138. Tässä kyseisessä eduskunnan 

oikeusasiamiehen ratkaisussa oli kyse vankilan menettelystä vangin siirtämisestä toiselle 

osastolle. Kantelun laatinut vanki oli kritisoinut vankeinhoidon viranomaisten 

epäasiallisella toimintaa asuinosastosijoittelun yhteydessä. Kantelija oli pyytänyt hänelle 

ilmoitetusta osastosijoittelusta kirjallista päätöstä tätä kuitenkaan saamatta ja kantelija 

oli ollut siinä uskossa, että häneltä oli edellisenä iltana päivänä tiedusteltu 

vankeinhoidon virkamiesten taholta vasta alustavaa mielipidettä asuinosastolta toiselle 

siirtymisestä. Kantelija oli kuitenkin siirretty ilmeisesti asian epäselvyydestä ja kantelijan 

epätietoisuudesta aiheutuneen hämmennyksen johdosta eristysselliin, jota kantelija piti 

myös perusteettomana. 139  Oikeusasiamies totesi, että tapauksessa on menetelty 

virheellisesti jo senkin osalta, että vankilan asuinosastolta toiselle sijoittaminen on 

hallintopäätös, joka tulee antaa kirjallisena. Tämän lisäksi myöskään vangin kuulemisesta 

ei ollut asianmukaista mainintaa, jonka johdosta jää epäilys onko kuulemista suoritettu 

lainkaan asianmukaisesti.140 Oikeusasiamiehen ratkaisusta käy vielä ilmi sellainen asian 

kannalta raskauttava seikka, ettei asuinosastosijoittelupäätöstä ole laisinkaan kirjattu 

vankitietojärjestelmään sille erikseen varattuun kohtaan141. Todettakoon, että mielestäni 

tätä edellä mainittua vankilaviranomaisten toimintaa voidaan pitää virheellisenä ja 

hyvän hallinnon vaatimusten vastaisena, sillä asianosaisen oikeutta tulla kuulluksi ja 

saada asiassaan perusteltu päätös oli laiminlyöty.  

 

2.2.3 Ehdottomasta vankeusrangaistuksesta 

Ehdoton vankeusrangaistus on rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmämme sallima 

ankarin rangaistuslaji (RL 6:1.1 §). Ehdoton vankeusrangaistus kuuluu rangaistuslajina 

 

137 Kulla & Salminen, 2021, s.296. 
138 EOAK, 7.10.2019, s. 11. 
139 EOAK, 7.10.2019, s. 1. 
140 EOAK, 7.10.2019, s. 5–6. 
141 EOAK, 7.10.2019, s. 5. 



38 

vapausrangaistuksiin142 , joille on ominaista tuomitun henkilön vapauden riistäminen. 

Suomen perustuslain 7§:n 3 momentin mukaan ”Vapautensa menettäneen oikeudet 

turvataan lailla”. Tätä edellä mainittua perustuslain säännöstä voidaan pitää keskeisenä 

vankeusrangaistusta koskevan sääntelyn lähtökohtana, johon vankeinhoitoa kansallisella 

tasolla sääntelevän, määrittävän ja ohjaavan lainsäädännön tulee perustuslain 106§:n 

etusijasäännöksen mukaisesti pohjautua, perustuslain etusija tunnustaen. Rikoslain 

(39/1889) 2 c luvun 1§:n mukaan ”Vankeusrangaistuksen sisältönä on vapauden menetys 

tai rajoittaminen. Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta säädetään vankeuslaissa”. 

Tämä rikoslain säännös määrittelee vankeusrangaistukselle kansallisella tasolla, asetut 

keskeiset tavoitteet, ja arvopohjan eduskuntalain tasoisella sääntelyllä ja sisältää 

viittaussäännöksen vankeuslakiin, vankeuden täytäntöönpanon osalta.  

 

Ehdoton vankeusrangaistus muodostuu perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta 

ongelmalliseksi, sillä vankeusrangaistus puuttuu voimakkaasti yksilön perus- ja 

ihmisoikeuksiin niitä voimakkaasti rajoittaen 143 . Perusoikeudet ulottuvat myös 

vapausrangaistusta kärsivään vankiin eikä vangitun oikeuksia voida perusteettomasti 

rajoittaa144. Perusoikeudet eivät kuitenkaan ole sillä tavalla ehdottomia, etteikö niitä saisi 

missään tilanteissa rajoittaa. Keskeisimmät ehdottoman vankeuden vaikutuksesta 

aiheutuvat perusoikeuksien loukkaukset kohdistuvat perustuslain 7.1§:ssä säädettyyn 

jokaisen oikeuteen henkilökohtaisesta vapaudesta ja koskemattomuudesta sekä 

perustuslain 9§:n mukaiseen liikkumisen vapauteen. Vankilassa olo vaikuttaa 

tuomittuihin rajoittavasti esimerkiksi siten, etteivät he voi itse päättää menemisistään ja 

tulemisistaan 145 . Vankeuden täytäntöönpanon tulee tapahtua yhteiskunnan, 

henkilökunnan ja vankien turvallisuus huomioiden. Viranomaisten on huolehdittava siitä, 

ettei kukaan oikeudettomasti loukkaa vangin henkilökohtaista koskemattomuutta 146 . 

Jokaisella on perustuslain 7.1§:n mukaisesti oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen.  

 

142 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 119–120 
143 Hartoneva & ym., 2015, s.100. 
144 Tapani &Tolvanen, 2016, s.412. 
145 Hartoneva & ym., 2023, s.80–81. 
146 Hartoneva & ym.,2023, s.81. 



39 

 

Perusoikeuksien rajoittamisen yhteydessä käytetään termiä lakivaraus, jolla tarkoitetaan 

Hallbergin & ym. teoksessa esitetyn mukaisesti sitä, että lailla voidaan säätää 

perusoikeuksiin kohdistuvasta rajoituksesta tai lisäksi antaa tarkentavia säännöksiä 

oikeuden käyttämisestä. Tämän lisäksi lakivarauksella tarkoitetaan lainsäätäjälle jätettyä 

harkintavaltaa koskien perusoikeuksien käyttämistä lainsäädäntötyössä.147 Ehdottoman 

vankeusrangaistuksen sisällöksi on määritelty Rikoslaissa rangaistuksen kohdistuminen 

vain tuomitun henkilön vapauteen148. Vankeuslain 1 luvun 5§ sisältää oikeudenmukaisen 

ja inhimillisen kohtelun vaatimuksen, jonka mukaisesti vankeja on kohdeltava 

oikeudenmukaisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Perustuslain 7§:n 2 mom. 

mukaisesti ketään ei saa kohdella ihmisarvoa loukkaavalla tavalla. Ehdoton 

vankeusrangaistus siis riistää tuomitulta henkilöltä heidän vapautensa, joka taas 

merkitsee perusoikeuksiin puuttumista. Lähtökohtana vankien perusoikeuksia 

rajoitettaessa voidaan pitää rajoitustoimien minimoimista sekä sitä, että rajoitusten 

tulee perustua lakiin 149 . Lakiin perustumisen vaatimus sisältyy perustuslain 7.3§:n 

vaatimukseen vapautensa menettäneiden oikeuksien turvaamisesta lailla. Rajoitettaessa 

vankien perusoikeuksia sovelletaan Tapanin & Tolvasen teoksessa esitetyn mukaan 

perusoikeuksien yleisiä rajoittamisedellytyksiä 150 . Perusoikeuksien yleisinä 

rajoittamisedellytyksinä pidetään Viljasen teoksessaan esittämän mukaisesti ensinnäkin 

lailla säätämisen vaatimusta, jolla tarkoitetaan rajoitusten perustumista eduskuntalakiin 

ja säännösten täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusta, jolla tarkoitetaan sitä, että 

rajoittavien säännösten tulee olla riittävän täsmällisiä sekä tarkkarajaisia sekä 

rajoitustoimien hyväksyttävyysvaatimusta, jonka mukaisesti rajoitusten täytyy olla 

hyväksyttäviä ja tärkeän yhteiskunnallisen edun vaatimia.151  

 

 

147 Hallberg & ym., 2005/2010. Pääjakso 1, luku 1., Perusoikeuksien rajoitukset - Lakivaraus. 
148 Hartoneva & ym., 2023, s.80. 
149 Tapani &Tolvanen, 2016, s.412. 
150 Tapani &Tolvanen, 2016, s.412. 
151 Viljanen, 2001, s.37 



40 

Viljanen esittää teoksessaan edellä mainittujen lisäksi vielä neljä perusoikeuksien yleistä 

rajoitusedellytystä. Nämä ovat perusoikeuden ydinalueen koskemattomuuden vaatimus, 

jolla tarkoitetaan sitä, ettei tavallisella lain tasoisella sääntelyllä voida vaikuttaa 

perusoikeuden ydinalueeseen. Perusoikeuteen kohdistuvan rajoituksen 

suhteellisuusvaatimuksella taas tarkoitetaan sitä, että perusoikeuksien rajoitustoimien 

on oltava välttämättömiä tavoitteen saavuttamisen kannalta ja laajuudeltaan 

oikeasuhtaisia perusoikeuksilla varjellun oikeushyvän kannalta sekä rajoituksen taustalla 

olevan yhteiskunnallisen merkittävän tarpeen painoarvon kannalta tarpeellisia. 

Perusoikeuksien rajoittamisen oikeusturvavaatimuksella tarkoitetaan tarpeellisten ja 

riittävien oikeussuojajärjestelyjen huomioon ottamista. Viimeisenä Viljasen esittämässä 

luettelossa on kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus, jolla 

tarkoitetaan sitä, etteivät perusoikeuksiin kohdistuvat rajoitustoimet saa olla Suomessa 

noudatettavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia.152  

 

Hyväksyttävinä perusoikeuksien rajoitustoimina voidaan siis pitää perusoikeuksien 

yleisiä rajoitusedellytyksistä, sillä varauksella, että kyseessä olevan perusoikeuksien 

rajoituksen tulee täyttää samanaikaisesti kaikki edellä mainitut rajoitusedellytysten 

vaatimukset sekä rajoitukset tulee voida yksilöidysti oikeuttaa kunkin perusoikeuden 

kohdalla erikseen.153  Toisin sanoen, tällä tarkoitetaan sitä, ettei perusoikeuksia voida 

rajoittaa muutoin kuin eduskuntalain tasolla säädetyllä lailla ja vain erikseen määrätyin 

edellytyksin. Ehdoton vankeusrangaistus voidaan tuomita määräajaksi tai elinkaudeksi154. 

Vangitun henkilön vapautta ei kuitenkaan saa normaalisuusperiaatteen mukaisesti 

rajoittaa enempää kuin mitä on vankeusrangaistuksen tavoitteiseen nähden 

perusteltua155. Vankeusrangaistus vaikuttaa tuomitun elämänlaatuun sitä merkittävästi 

heikentäen, vankeusrangaistuksen rajoittavasta luonteesta ja vapauden riistosta johtuen. 

Vankeusrangaistuksen luoteesta tai vankeusrangaistuksesta itsestään johtuva 

perusoikeuksien ja perusvapauksien rajoittaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että 

 

152 Viljanen, 2001, s.38 
153 Hallberg & ym., 2005/2011. Pääjakso 2, luku 3. Yleiset rajoitusedellytykset. 
154 Matikkala, 2021, s.31. 
155 Lappi-Seppälä ja ym., 2022, s. 122. 



41 

vangitun henkilön perusoikeuksia voitaisiin rajoittaa tarpeettomasti ja mielivaltaisesti tai 

ilman laissa määrättyjä perusteita edes laitosolosuhteissa. Tällä edellä mainitulla viittaan 

laitosvallan kiellon käsitteeseen.  

 

Laitosvallan kiellolla tarkoitetaan Hartonevan & ym. mukaan sitä, ettei pelkästään 

vapauden menetyksen tai rikosseuraamuksen täytäntöönpanon perusteella 

Rikosseuraamuslaitokselle muodostu automaattisesti oikeutta päättää rangaistusta 

suorittavien tai vapautensa menettäneiden kohtelusta. Vapautensa menettäneiden 

oikeuksista ja kohteluista tulee säätää laissa. 156  Perustuslain 7.3§:n mukaisesti 

vapautensa menettäneiden oikeudet turvataan lailla. Tämän lisäksi julkisen vallan täytyy 

tarkoin perustua lakiin ja kaikessa hallintotoiminnassa on lakia tarkoin noudatettava (PL 

2.3§). Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisukäytännössään ja vankiloihin 

suorittamillaan tarkastuksilla huomauttanut vankeinhoidon viranomaisia vankien sellin 

ulkopuolisen ajan ja mielekkään toiminnan vähäisyydestä157. Normaalisuusperiaatteen 

mukaisesti vankien elinolot ja toimintamahdollisuudet tulisi järjestää niin lähelle 

vankilan ulkopuolella olevan ja ympäröivän yhteiskunnan oloja kuin mahdollista 158 . 

Näihin samoihin oikeusasiamiehen toimesta ongelmallisiksi katsottuihin käytänteisiin ja 

epäkohtiin on yhtynyt lisäksi myös Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea 

(CPT)159. 

 

Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) on laatimissaan raporteissa 

antanut suosituksen koskien vankien mahdollisuutta sellin ulkopuolella vietettyyn 

aikaan160 . CPT:n suosituksen mukaisesti vangeilla tulisi olla vähintään kahdeksan (8) 

tuntia vuorokaudessa sellin ulkopuolista aikaa, jolloin vangeilla tulisi olla mahdollisuus 

osallistua mielekkääseen sekä virkistävään ja kehittävään toimintaan. CPT:n raporteissa 

tarkoitettua mielekästä ja kehittävä toimintaa voivat olla esim. kuntouttava toiminta, 

 

156 Hartoneva & ym., 2023, s.26. 
157 EOA:n kertomus vuodelta 2021, s.101. 
158 Hartoneva & ym., 2023, s.27. 
159 EOA:n kertomus vuodelta 2021, s.128. 
160 CPT/Inf/E (2002) 1 – Rev.2010, s. 15. ja CPT/Inf(92)3-part2. 1992, s.1. 



42 

liikunta ja työtoiminta. 161  Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomuksessa on 

todettu CPT:n suosituksen sellien ulkopuolisesta ajasta sekä vankien mahdollisuudesta 

mielekkääseen toimintaan olevan tavoiteltava lähtökohta vankeusrangaistuksen 

täytäntöönpanon aikana 162 . Toisin sanoen EOA on siis yhtynyt CPT:n esittämiin 

suosituksiin vankien mahdollisuudesta sellien ulkopuolella vietettyyn aikaan ja 

mielekkääseen toimintaan.  

 

Eduskunnan oikeusasiamies toimii ylimmän laillisuusvalvojan tehtävien lisäksi YK:n 

kidutuksen ja julman sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen 

vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan (OPCAT) mukaisena kansallisena 

kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun vastaisena elimenä (laki eduskunnan 

oikeusasiamiehestä 197/2002, LEO 11 a §) ja 163 . Kansallisen kidutuksen vastaisen 

valvontaelimen tehtävänä on valvoa kansallisella tasolla laitoksia ja yksiköitä, joissa 

säilytetään tai voidaan säilyttää vapautensa menettäneitä henkilöitä LEO 11 b §. 

Kansallinen kidutuksen vastaisen elimen toiminta perustuu YK:n vuonna 1993 

yleiskokouksessa kansalliselle valvontaelimelle määrittelemiin tehtäviin ja vaatimuksiin 

nk. Pariisin periaatteisiin164.  

 

CPT:n Suomeen vuonna 2020 suorittaman tarkastuskäynnin perusteella laaditusta 

raportista käy ilmi selkeitä puutteita ja epäkohtia koskien vankien mahdollisuutta 

mielekkääseen toimintaan ja sellien ulkopuolella vietettyyn aikaan 165 . CPT:n tuolloin 

tarkastamia laitoksista olivat Oulun ja Turun vankila, jossa ongelmia näytti esiintyvän 

etenkin turvallisuutensa perusteella eristettyjen vankien toimintojen järjestämisessä ja 

heidän sellien ulkopuolella vietetyn ajan puuttumisessa166 . CPT:n raportin perusteella 

 

161 CPT/Inf (2021) 7, s.32. 
162 EOA:n kertomus vuodelta 2020, s. 92. 
163 EOA:n kertomus vuodelta 2020, s. 84. ja SopS 92–93/2014, 3 Artikla. 
164  Yhdistyneet Kansakunnat A/RES/48/134, s.80. Pariisin periaatteiden mukaisesti kansalliselle 
institutionaaliselle toimijalle sallitaan toimivalta ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi. 
Kansalliselle toimijalle sallitaan mahdollisimman laajat perustuslaissa tai lavallisessa laissa säädetyt 
valtuudet tämän tehtävän hoitamiseksi. Kansallinen toimija suorittaa tarkastuksia ja valvontaa sekä antaa 
niiden perusteella lausuntoja ja suosituksia sekä raportteja ks. (A/RES/48/134, s.80).  
165 CPT/Inf (2021) 7, s.6. 
166 CPT/Inf (2021) 7, s.29. 



43 

turvallisuutensa takia eristetyt nk. pelkääjävangit joutuivat viettämään pääasiassa 23 

tuntia vuorokaudesta selleissään lukuun ottamatta mahdollisuutta tunnin ulkoiluun. CPT 

suositteli Suomen viranomaisia ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin asian 

korjaamiseksi. CPT korosti raportissaan, että kaikille vangeille tulee järjestää yksilöllisten 

tarpeiden mukaisesti suunniteltua mielekästä ja kehittävää toimintaa. 167  

 

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännöstä käyvät ilmi samankaltaiset puutteet 

ja epäkohdat, kuin mitä CPT on Suomeen suuntautuneilla tarkastuskäynneillä havainnut. 

Eduskunnan oikeusasiamies on lukuisissa ratkaisuissaan joutunut huomauttamaan 

Rikosseuraamuslaitoksen alaisuudessa toimivia vankiloita sellien ulkopuolisen ajan 

vähäisyydestä sekä vangeille puutteellisesti järjestetyistä toimintamahdollisuuksista. 

Seuraavaksi esittelen tiivistelmän merkeissä yhden keskeisen oikeusasiamiehen 

ratkaisun (Dnro 4366/4/15), joka havainnollistaa EOA:n havaitsemia puutteita sekä 

perusoikeuksien rajoittamisen kannalta keskeisiä teemoja.  

 

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa (Dnro 4366/4/15) oli kyse vangin 
tekemästä kantelusta, koskien työ- ja kuntouttavaan toimintaan osallistumista. 
Vangin kantelussa lausuman perusteella käy ilmi, että hän joutui olemaan 
sellissään 22 tuntia vuorokaudesta vailla mahdollisuutta osallistua toimintaan. 
Vanki pyysi kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiestä arvioimaan tilannettaan 
ja toivoi samalla siirtoa toiseen laitokseen.168  Eduskunnan oikeusasiamiehen 
kannanotosta selviää se, ettei kyseinen vankila, jossa kantelun laatinut vanki on 
ollut sijoitettuna, ole esittänyt lainmukaisia hyväksyttäviä perusteita vangin 
erillään pitämiselle169. Hyväksyttäviä perusteita vangin erillään pitämiselle ovat 
vankeuslain 18 luvun 1–5§:ssä tarkoitetut turvaamistoimet sekä vankeuslain 15 
luvun 8§:ssä tarkoitettu yksinäisyysrangaistus. Vankeuslain 5:1.1§:n mukaan 
vankiloissa voi olla valvonnan tasoltaan ja toiminnoiltaan erilaisia osastoja. 
Vankeuslain 4:8.1§:n mukaisesti vankia ei tule sijoittaa suljetumpiin 
olosuhteiseen kuin on tarpeellista järjestyksen ja turvallisuuden kannalta. 
Oikeusasiamies huomauttaa, ettei vangin perusoikeuksia voida rajoittaa ilman 
perustuslain 7.3§:ssä määriteltyjä edellytyksiä170.  
 

 

167 CPT/Inf (2021) 7, s.32. 
168 EOAK. 2.11.2016, s.1.  
169 EOAK. 2.11.2016, s.5. 
170 EOAK. 2.11.2016, s.2. 



44 

Vankilan antamasta selvityksestä kävi ilmi asuinosaston rajalliset resurssit 
vankien toimintoihin osallistumisen kannalta. Kyseessä oli vankilan lausuman 
mukaisesti erillään pidettävien vankien osasto, jossa toiminta oli rajoitetumpaa. 
Kyseinen kantelun laatinut vanki oli kuitenkin välillä saanut osallistua 
toimintaan ja välillä taas ei. Vankila ei kuitenkaan selvityksessään ollut esittänyt 
lain mukaisia perusteita, sille miksi kantelija oli alun perin sijoitettu tuolle 
kyseiselle osastolle.171 Oikeusasiamies on saanut sen käsityksen, että kyseessä 
on mahdollisesti ollut vankilan riittämättömät resurssit koskien toimintojen 
järjestämistä. Oikeusasiamies saattaa toimenpiteenä vankilan johtajalle 
tiedoksi käsityksensä siitä, ettei kantelijan sijoittamiselle suljettuihin 
olosuhteisiin ilman mahdollisuutta osallistua toimintaan ole lain mukaisia 
perusteita. Oikeusasiamiehen tehtäviin ei kuitenkaan kuulu viranomaiselle 
tarkoitettujen tehtävien hoitaminen, joten EOA ei voi ratkaista vangin pyyntöä 
tulla sijoitetuksi toiseen laitokseen.172 
 

 

Edellä mainitun oikeusasiamiehen kanteluasiassa antaman ratkaisun jälkeen 

oikeusasiamies suoritti tarkastuksen kyseiseen vankilaan, ja tarkastelun kohteena olivat 

erityisesti kantelussa esille nousseet epäkohdat ja teemat. 173  Oikeusasiamiehen 

tarkastuspöytäkirjasta käyvät ilmi samankaltaiset ongelmat kuin, mitä on kuvattuna yllä 

olevassa tiivistelmässä. Oikeusasiamies toteaa tarkastuspöytäkirjassaan, että 

lainsäädäntö ei lähtökohtaisesti edellytä tarjoamaan vangeille CPT:n suosittelemaa 

kahdeksan (8) tunnin päivittäistä sellin ulkopuolella vietettyä aikaa174. CPT:n suositukset 

ja esimerkiksi Euroopan neuvoston vankilasäännöt sekä Nelson Mandela säännöt ovat 

kansainvälisiä oikeudelliselta luonteeltaan suosituksia, jotka rinnastuvat lähtökohtaisesti 

oikeudellisen velvoittavuuden näkökulmasta soft law tyyppisiin oikeuslähteisiin 175 . 

Edellä mainitut ovat siis vapaaehtoisia kansainvälisiä suosituksia, jotka pyrkivät 

ohjaamaan ja edistämään esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumista ja takamaan tietyn 

vähimmäistason koskien vankien kohtelua. Suomen valtio on kuitenkin sitoutunut 

noudattamaan esimerkiksi Euroopan neuvoston vankilasääntöjä sekä YK:n 

 

171 EOAK. 2.11.2016, s.5. 
172 EOAK. 2.11.2016, s.7. 
173 EOAK. 2.11.2016, s.6–7. 
174 EOAK. 2.11.2016, s.6. 
175  Miettinen, 2016, s.233–234 esitetyn mukaisesti EU-oikeudesta välittyvät suositukset ovat 
oikeudellisesti sitomattomia normeja, joilla voi kuitenkin olla oikeudellista merkitystä. 



45 

vankeinhoidon vähimmäissääntöjä nk. Nelson Mandela sääntöjä176 , joten näin ollen 

voidaan ajatella niiden saavuttavan ainakin jonkinasteisen oikeudellisen merkityksen.  

 

Samaisessa tarkastuspöytäkirjassa oikeusasiamies korostaa, että vangin sosiaalisten 

suhteiden edistämisen ja yhteiskuntaan integroitumisen näkökulmasta sekä vangin 

kuntoutumisen kannalta sellin ulkopuolella vietetty aika on ensiarvoisen tärkeää ja sen 

perusteeton rajoittaminen voi oikeusasiamiehen mukaisesti olla jopa vastoin 

ihmisarvoista kohtelua.177  Oikeusasiamiehen harjoittamaa tarkastustoimintaa voidaan 

ajatella eduskunnan oikeusasiamiehen kansallisen kidutuksen vastaisena elimenä 

toimimisen roolin kautta, jolloin EOA:n tulee edistää ihmisoikeuksien toteutumista 

kansainvälisten sopimusten ja suositusten sekä arvojen mukaisesti. Tätä tehtävää EOA 

toteuttaa suorittamalla tarkastuksia vapautensa menettäneiden säilyttämiseen 

tarkoitettuihin tiloihin ja antamalla viranomaisille tiedoksi suosituksia ja havaintoja 

havaitsemistaan puutteista.178 EOA suorittaa tarkastuksia vankiloihin ja muihin laitoksiin 

myös ylimmän laillisuusvalvojan roolissa kanteluista saatujen havaintojen perusteella 

sekä ottaa tutkivakseen omasta aloitteestaan havaitsemiaan ongelmakohtia179.  

 

Ratkaisevaa ei EOA:n mukaan yllä mainittujen tapausten kohdalla ole se onko asia tällä 

hetkellä kansallisessa lainsäädännössä ehdottomasti velvoittavasti säännelty. EOA lähtee 

siitä näkökulmasta, että vankeinhoidossa on syytä noudattaa Suomen hyväksymiä 

kansainvälisiä suosituksia ja periaatteita180. Tosin jo vankeuslain 8 luvun 1§:n 1 mom. 

sisältää vaatimuksen vangin valmiuksien kehittämisestä kohti rikoksetonta elämäntapaa 

sekä VL 8:1.2§:n sisältää vaatimuksen vangin ammattitaidon ja työ- ja toimintakyvyn 

ylläpitämisestä ja parantamisesta. Näin ollen voidaan katsoa, että kansainvälisten 

suositusten lisäksi kansallisessa pakottavassa lainsäädännössä on huomioitu vangin 

mahdollisuus kehittävään toimintaan. Oikeusasiamies korostaa vielä kansainvälisten 

 

176 EOAK. 24.6.2015, s.7. 
177 EOAK. 2.11.2016, s.6 
178 EOA:n kertomus vuodelta 2021, s. 84. 
179 EOA:n kertomus vuodelta 2020, s. 22. 
180 EOAK. 2.11.2016, s.6 



46 

suositusten merkitystä argumentoidessaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 

käyttää ratkaisuja perustellessaan Euroopan neuvoston vankilasääntöjä sekä YK 

vankeinhoidon vähimmäissääntöjä. Tämän lisäksi CPT:n valtioille antamat suositukset 

perustuvat edellä mainittuihin kansainvälisiin suosituksiin.181  

 

Vankeuslain 8 luvussa säädetään vangin toimintaan osallistumisesta. Vankeuslain 8 luvun 

1§:n 1 mom. mukaan vankilan vangeille järjestämän tai hyväksymän toiminnan 

tarkoituksena on edistää vangin yhteiskuntaan integroitumista. Vankeuslain 8 luvun 

2§:ssä säädetään vangin osallistumisvelvollisuudesta seuraavasti. Vanki on velvollinen 

osallistumaan vahvistettuna työ- ja toiminta-aikana vankilan järjestämään tai 

hyväksymään toimintaan (VL 8:2.1§). Vangin osallistumisvelvollisuutta voidaan ajatella 

myös siten, että vangilla on oikeus osallistua vankilan järjestämään toimintaan 

täyttääkseen vankeuslain mukaisen osallistumisvelvoitteensa. Vankeuslain 8:3.1§:n 

mukaisesti vangille on mahdollistettava vahvistettuna työ- ja toiminta-aikana tilaisuus 

täyttää osallistumisvelvollisuutensa rangaistusajan suunnitelman toteutumista 

edistävässä toiminnassa. Rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden määrittelyn tulisi 

tapahtua siviiliarvioinnissa yhteistyössä tuomitun henkilön kanssa ja vankilassa näin 

ollen yhteistyössä vangin kanssa182.  

 

Yhteistyön merkitystä on korostettu hallituksen esityksessä sekä aikaisemmissa 

tutkimuksissa183. Kuulemistilaisuudessa tapahtuvaa rangaistusajansuunnittelua voidaan 

pitää näin ollen tavoiteltavana asian tilana. Todettakoon, että tuomitun henkilön ja 

vangin eli siis asianosaisen tosiasiallisella kuulemisella on keskeinen merkitys myös 

vankilassa vangille järjestettävän toiminnan ja siihen osallistumisen kannalta. Mikäli 

tuomittu tai vanki ei käytä oikeuttaan tulla kuulluksi eikä osallistu kuulemistilaisuuteen, 

jossa laaditaan rangaistusajansuunnitelma tai esitys tuomitun vankilaan sijoittamisesta 

ei hän pääse lausumaan tosiasiallisesti omaa kantaansa esimerkiksi hänelle koulutuksen 

 

181 EOAK. 24.6.2015, s.7. 
182 Liimatainen & ym. 2017, s.9. 
183 Pajuoja 2019, s. 59–60. ja HE 263/2004 vp, s.111. 



47 

tai fyysisten ominaisuuksien perusteella sopivasta toiminnasta eikä näin ollen 

vaikuttamaan rangaistusajansuunnitelman tavoitteisiin. 

 

Vankeuslain 8:3.3§:n mukaisesti myös erillään pidettävälle vangille on pyrittävä 

järjestämään tilaisuus täyttää osallistumisvelvollisuutensa osaston päiväjärjestykseen 

soveltuvassa toiminnassa. Toisin sanoen vankeuslain 18 luvun 5 §:ssä tarkoitettujen 

perusteiden vuoksi erillään pidettävälle vangille on myös järjestettävä mahdollisuus 

toteuttaa osallistumisvelvollisuuttaan. Tämän lisäksi vankeuslain 8:4.1§:n mukaisesti 

vanki on sijoitettava toimintaan ottaen huomioon rangaistusajan suunnitelma, vankilan 

järjestys ja turvallisuus sekä yhteiskunnan turvallisuus. Toisin sanoen 

turvallisuusnäkökulmat huomioiden vangille on kyettävä vankilan toimesta järjestämään 

toimintaa. CPT:n suositusten mukaisesti tämän vankilan järjestämän toiminnan tulisi olla 

mielekästä ja kehittävää184.  

 

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä esiintyvien huomioiden ja CPT:n 

suorittamien valvontakäyntien perusteella vankien mahdollisuudesta viettää aikaa 

sellien ulkopuolella sekä osallistua mielekkääseen ja kehittävään toimintaan vaikuttaa 

kuitenkin olevan pidempiaikaisia ongelmia 185 . Eduskunnan oikeusasiamies on 

tarkastellut tätä ongelmaa omassa aloitteessaan. Oikeusasiamiehen oman aloitteen 

tarkoitus oli selvittää vankien mahdollisuutta sellien ulkopuolella vietettävään aikaan 

mielekkääseen toimintaan osallistumiseen sekä selvittää niitä olosuhteita, jossa vangit 

joutuvat asumaan ilman mahdollisuutta sellin ulkopuoliseen toimintaan.186 

 

Vankeuslain 1 luvun 2§:ssä säädetään vankeuden täytäntöönpanon tavoitteista. 

Vankeuslain 1:2§:n mukaisesti vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon tavoitteena on 

lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin 

elämänhallintaa ja yhteiskuntaan sopeutumista sekä estää vankeusaikaisten rikosten 

 

184 CPT/Inf (2021) 5, s.4, Suositus 47. 
185 CPT/Inf (2021) 7, s.6. ja EOAK. 9.11.2022, s.18. 
186 EOAK. 24.6.2015, s.1. 



48 

tekeminen (VL 1:2§). Edellä mainittu vankeuslain säännös kuvastaa 

vankeusrangaistuksen sisällön ja täytäntöönpanon kannalta keskeistä perusperiaatetta 

ja tavoitetta, jonka ovat myös Hartoneva ja ym. (2015) määritelleet tuomitun henkilön 

kuntouttamiseksi ja palauttamiseksi osaksi yhteiskuntaa ( 187 ). Oikeuskirjallisuudessa 

vankeuden yhtenä periaatteina mainitaan vankeuden olevan suunnitelmallinen, hallittu 

ja etenevänä prosessi. Suunnitelmallisuuteen perustuvana ja loogisesti rangaistusajan 

suunnitelman mukaisesti etenevän prosessin on tarkoitus vaikuttaa tuomitun henkilön 

uusintarikollisuuteen vähentävällä tavalla188.  

 

Ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamisen aikana vangin kohtelun ja 

olosuhteiden tulee olla sellaisia, jotka parhaalla mahdollisella tavalla edistävät ja palvelet 

vangitun henkilön valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan 189 . Vankeuslain 1 luvun 

3§:ssä säädetään vankeuden täytäntöönpanosta ja sisällöstä vielä lisäksi:  

 

”Vankeuden sisältönä on vapauden menetys tai sen rajoittaminen. 

Vankeuden täytäntöönpano ei saa aiheuttaa vangin oikeuksiin eikä 

olosuhteisiin muita rajoituksia kuin niitä, joista säädetään lailla tai jotka 

välttämättä seuraavat itse rangaistuksesta” (VL 1:3.1§). 

 

Yllä mainitun vankeuslain 1 luvun 3§:n 1 mom. mukaisesti ehdottoman vankeuden 

sisällöstä ei lailla ole muuta säädetty kuin vapauden menettäminen tai sen rajoittaminen, 

joka tarkoittaa siis sitä, ettei muunlaisia vankeuden sisällöllisiä muotoja meillä 

kansallisessa lainsäädännössä tunnisteta eikä näin ollen muunlaisia menettelyjä tai 

menetelmiä ole lain puitteissa vankeinhoidossa mahdollista käyttää. Lisäksi kyseisessä 

lainkohdassa säädetään vielä vangin oikeuksien tarpeettoman rajoittamisen kiellosta (VL 

1:3.1§). Tämä yllä mainittu lainkohta juontaa juurensa perusoikeuksien rajoittamisen 

hyväksyttävästä sääntelystä.  

 

187 Hartoneva & ym., 2015, s. 101. 
188 Hartoneva & ym., 2023, s. 116. 
189 Hartoneva & ym., 2015, s. 103. 



49 

 

2.3 Siviiliarvioinnista 

2.3.1 Siviiliarviointi menettelynä 

Siviiliarviointi menettely on syntynyt vuoden 2015 rikosseuraamusalan lainsäädäntö 

uudistuksen yhteydessä, jolloin yhdyskuntaseuraamustoimistojen toimivaltaa lisättiin 

siviilissä tapahtuvan rangaistusajan suunnittelun ja tuomitun kuulemisen osalta 190 . 

Ennen vuoden 2015 lakiuudistusta rangaistusten täytäntöönpanoon aloittamiseen 

osallistui Rikosseuraamuslaitos ja ulosottolaitos. Tämä prosessi oli kaikin puolin 

viranomaisten ja vankien kannalta monin tavoin byrokraattinen ja hankala prosessi.191 

Vuoden 2015 uudistuksen jälkeen tuomitun henkilön kuulemisen ja 

rangaistusajansuunnitelman laatimisen suorittaa Rikosseuraamuslaitoksen yksikkö sekä 

vankilaan sijoittamisesta ja lykkäyksestä päättää Rikosseuraamuslaitos192. Uudistuksen 

yhteydessä vähennettiin työtaakkaa arviointikeskuksilta, mutta siirrettiin sitä 

yhdyskuntaseuraamustoimistojen harteille 193 . Hallituksen esityksessä vuodelta 2014 

mainitaan lakimuutos esityksen perusteluina vankiloissa tapahtuvan tuomitun henkilön 

väliaikaissijoittelun tarpeen vähenevän arviointitehtävien uudelleen organisoinnin 

johdosta194. Lähtökohtaisesti tätä edellä mainittua voidaan ajatella tuomitun kannalta 

positiivisena asiana, sillä tuomittu voi aloittaa rangaistuksensa suorittamisen ilman 

tarpeettomia väliaikaissijoitteluja.  

 

Rangaistusajan suunnittelun laatimismenettelyn osittaisella keskittämisellä 

yhdyskuntaseuraamustoimistojen harteille on kuitenkin aikaisempien tutkimusten 

perusteella arvioitu olevan moninaisia vaikutuksia. Pajuojan mukaan vuoden 2015 

uudistuksella on ollut yhdyskuntaseuraamustoimiston työmäärää lisäävä vaikutus 195 . 

 

190 Pajuoja 2019, s. 53. 
191 Hartoneva & ym., 2015, s. 113. 
192 Hartoneva & ym., 2015, s.114. 
193 Liimatainen & Rantala, 2016, s. 14. 
194 HE 110/2014 vp, s.11. 
195 Pajuoja 2019, s. 53.  



50 

Liimataisen & ym. laatiman tutkimuksen mukaisesti arviointikeskusten toimintaa 

kritisoitiin kyselytutkimuksen perusteella kerätyissä vastauksissa mm. puutteellisen 

vankituntemuksen osalta, mutta päätöksenteon pitämistä erillään rangaistusajan 

suunnitelmaa toteuttavasta suorittavasta portaasta, pidettiin vangin oikeusturvan 

kannalta perusteltuna 196.  

 

Tämän lisäksi Liimataisen & ym. 2017 tutkimuksessa kerätyissä kehittämisehdotuksissa 

todetaan lisäselvityksen tarpeesta koskien arviointityön siirtämisestä 

siviiliarviointimenettelyyn yhdyskuntaseuraamustoimistoihin aiheutuneista 

vaikutuksista197. Vuonna 2022 tapahtuneen tuoreimman rikosseuraamusalaa koskevan 

lainsäädäntöuudistuksen tavoitteena on ollut esitöiden mukaisesti yhtenäistää 

Rikosseuraamuslaitoksen menettelytapoja, jonka tarkoituksena on ollut varsinkin 

vankien oikeusturvan ja yhdenvertaisen kohtelun parantaminen 198 . Hallituksen 

esityksessä mainitaan lisäksi rangaistusajansuunnitelmien laatimisen epäyhtenäisestä 

menettelystä ja laitoskohtaisista eroista sekä rangaistusajansuunnitelmien seurannan 

laadun vaihteluista. Keskeisenä huolen aiheena hallituksen esityksestä käy ilmi puutteet 

vankien oikeusturvan toteutumisessa perustuen aikaisempiin tutkimuksiin199.  

 

2.3.2 Siviiliarvioinnin kohdentuminen 

Siviiliarvioinnin perusteella vankilaan sijoitettavien tuomittujen henkilöiden 

määräytyminen lainsäädännöllisin perustein on osin epäselvä eikä kaikilta osin täysin 

kattavaa sääntelyä asian tiimoilta ole tällä hetkellä voimassa olevissa säädöksissä. Tämän 

vuoksi siviiliarvioinnin kohdentumista on syytä tarkastella tässä alaluvussa hieman 

tarkemmin. Siviiliarvioinnin kohdentumisen reunaehtoja voidaan hakea tarkastelemalla 

vankeuslakia ja vankeusasetusta. Vankeuslaissa ei erikseen tyhjentävästi säädetä 

ehdottoman vankeusrangaistuksen enimmäis- tai vähimmäispituutta, joka määräisi tai 

 

196 Liimatainen & ym. 2017, s. 39-40. 
197 Liimatainen & ym. 2017, s. 121. 
198 HE 57/2021 vp s. 12. 
1