Eerik Hartzell 

ESG:n sisällyttäminen työeläkeyhtiöiden 
sijoitustoimintaan 

Käytännön toimenpiteet vastuullisuuden integroinnissa osaksi 
sijoitustoimintaa 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2022 

Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö 
Taloustieteen pro gradu -tutkielma  

Taloustieteen maisteriohjelma 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö 

Tekijä: Eerik Hartzell 
Tutkielman nimi: ESG:n sisällyttäminen työeläkeyhtiöiden sijoitustoimintaan: Käytän-

nön toimenpiteet vastuullisuuden integroinnissa osaksi sijoitustoi-
mintaa 

Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri 
Oppiaine: Taloustiede 
Työn ohjaaja: Petri Kuosmanen 
Valmistumisvuosi: 2022 Sivumäärä: 84 

TIIVISTELMÄ: 
Työeläkeyhtiöillä on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa nykyisten ja tulevien ikäpolvien 
toimeentulon turvaamisessa. Eläkeyhtiöt kantavat näin merkittävää taloudellista vastuuta, johon 
kuuluu työeläkevarojen tuottava ja turvaava sijoittaminen siten, että sijoitustuotoilla voidaan 
turvata nykyisten ja tulevien eläkkeiden maksukyky ja toisaalta myös rajata eläkemaksujen koro-
tuspaineita. Tuottavan ja turvaavan sijoitustoiminnan lisäksi sijoitustoiminnassa tulee huomioida 
myös vastuullisuus. Vastuullisuudesta on viimeisen vuosikymmenen aika noussut kiistaton sijoit-
tamisen megatrendi. Aihe on vaikea tarkasti määritellä ja sitä voi lähestyä hyvin monesta eri tu-
lokulmasta. Selvää on kuitenkin se, että työeläkeyhtiöt suurina institutionaalisina sijoittajina ei-
vät voi väistää aiheen tärkeyttä ja naamioitua vain teoriatason ohjeistuksien, periaatteiden ja 
säännösten taakse. Vastuullisessa sijoittamisessa tarvitaan konkreettisia käytännön toimia, jotta 
siinä ylipäätään on mielekkyyttä. Tämä tutkielma tarkastelee sitä, miten suomalaiset yksityiset 
työeläkeyhtiöt käytännön tasolla huomioivat vastuullisuuden osana sijoitustoimintaansa.  
 
Vastuullista sijoittamista on tutkittu paljon ja yleinen konsensus aiheeseen on se, että sillä näh-
dään olevan positiivinen yhteys sijoitustoiminnan tuottoihin riskienhallinnan näkökulmasta. Vas-
tuullista sijoittamista tutkitaan kuitenkin usein hyvin ylätasolla ja keskitytään lähinnä esittele-
mään eri näkökulmia aiheesta teoreettisen viitekehyksen kautta. Tässä tutkielmassa keskitytään 
nimenomaisesti käytännön toimenpiteisiin, joita työeläkeyhtiöt ja niiden sijoitustoiminnan kan-
nalta keskeisimmät sidosryhmät tekevät vastuullisessa sijoittamisessa. Tutkimusaineisto koostuu 
viidestä teemahaastattelusta työeläkeyhtiöiden asiantuntijoiden, työeläkeyhtiöiden varainhoita-
jien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Jotta voidaan varmistua siitä, että aiheessa pääs-
tään pureutumaan riittävän lähelle päivittäistä käytännön tekemistä ja konkretiaa, haastattelut 
ovat paras tutkimusmetodi.  
 
Tutkimus tuo esille sen, kuinka moniulotteinen ja haastava aihe vastuullinen sijoittaminen on, 
kun siihen liittyviä tavoitteita aletaan toteuttaa käytännön tasolla ja joudutaan punnitsemaan 
konkreettisesti eri toimintavaihtoehtoja. Yksinkertaista ja kaiken kattavaa toimintatapaa ei ole 
olemassa. Vastuullista sijoittamista ei voida perustaa ainoastaan ulkopuolisten ESG-luokitusten 
tai poissulkulistojen seuraamiseen, vaan se on laaja aihe, jota tulee aina tarkastella kokonaisuu-
tena. Kaikki vastuullisen sijoittamisen elementit ovat tärkeitä, mutta painotus on silti tällä het-
kellä enimmäkseen ympäristöön ja ilmastoon liittyvissä asioissa. Tämä liittyy osaltaan siihen, että 
käytännön mittaristo sosiaalisen vastuun ja hyvän hallintotavan mittaamiseksi puuttuu tai se on 
vasta kehittymässä. Hyvä hallintotapa ja sosiaalinen vastuu nähdään myös osin tulevan katetuiksi 
lainsäädännön ja ohjeistusten noudattamisen kautta, mutta tämä ei toki tarkoita sitä, etteivätkö 
nämäkin aiheet ansaitsisi merkittävää huomiota. 
 

AVAINSANAT: vastuullinen sijoittaminen, ESG, työeläkeyhtiöt, sijoitustoiminta, eläkejärjes-
telmä 



3 

Sisällys 

1 Johdanto 6 

2 Vastuullinen sijoittaminen 9 

2.1 Vastuullisen sijoittamisen määrittely 9 

2.2 Vastuullisen sijoittamisen historiaa 12 

2.3 Motiivit vastuulliseen liiketoimintaan ja vastuulliseen sijoittamiseen 15 

2.4 Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat 16 

2.5 Kritiikkiä 18 

2.6 Ukrainan sodan vaikutukset ESG:n näkökulmasta 19 

3 Suomalainen eläkejärjestelmä ja eläkevarojen sijoittaminen 20 

3.1 Suomalainen eläkejärjestelmä 20 

 Eläkkeiden kartuttaminen ja rahoitus 22 

 Suomalaisen eläkejärjestelmän tulevaisuus ja siihen liittyvät haasteet 24 

3.2 Eläkevarojen sijoittaminen 25 

 Eläkelaitosten sijoitusallokaatiot 28 

 Osakesijoitukset 30 

 Korkosijoitukset 32 

 Kiinteistösijoitukset 35 

 Vaihtoehtoiset sijoitukset 36 

 Johdannaiset 39 

 Vastuullisen sijoittamisen merkitys 41 

4 Tutkimusaineisto ja analyysi 43 

4.1 Tutkimusaineisto 43 

4.2 Tutkimuksen metodologia 44 

4.3 Teemahaastattelut – käytännön näkökulma vastuulliseen sijoittamiseen 45 

 Tutkielmaan haastatellut henkilöt 46 

 Vastuullisen sijoittamisen organisointi työeläkeyhtiöissä ja 

sijoitustoiminnassa 47 



4 

 Lähestymistapa vastuulliseen sijoittamiseen, vaikuttaminen ja mahdollinen 

irtautuminen sijoituskohteesta 49 

 ESG-luokitukset 53 

 Läpinäkyvyys 57 

 Vastuullisen sijoittamisen osa-alueiden painottaminen 60 

 Passiiviset sijoitukset 63 

 Venäjään kytkeytyvät sijoitukset ja Ukrainan sodan vaikutukset 64 

 Suhtautuminen ase- ja puolustusteollisuuteen 66 

 Vastuullisen sijoittamisen kehittäminen 68 

4.4 Tutkimuksen analyysi 70 

5 Johtopäätökset 74 

Lähteet 77 

  



5 

Kuviot 
 
Kuvio 1. YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet eli PRI (Principles for Responsible 

Investment)  18 

Kuvio 2. Sijoitusomaisuuden jakautuminen eri sijoituslajeihin 29 

 
 

Taulukot 
 
Taulukko 1. Tutkielmaan haastatellut asiantuntijat 47 

 

 

Lyhenteet 
 
ESG   Environment, Social, and Governance 
 
EU   Euroopan unioni 
 
YK   Yhdistyneet kansakunnat 
 
PRI   Principles for Responsible Investment 
 
UNPRI   United Nations Principles of Responsible Investment 
 
  
  



6 

1 Johdanto 

Työeläkeyhtiöt ovat merkittäviä institutionaalisia toimijoita suomalaisessa yhteiskun-

nassa ja niiden toiminnan vaikutukset ulottuvat laaja-alaisesti aina yksilötasolle asti. Työ-

eläkeyhtiöt vastaavat yksityisen sektorin työntekijöiden eläketurvan hoitamisesta ja 

eläke-etuuksien maksamisesta. Tähän kokonaisuuteen kuuluu tärkeänä osana myös elä-

kevarojen sijoittaminen. Eläkevarojen tuottava sijoittaminen on elintärkeää eläkejärjes-

telmän kestävyyden kannalta.  Eläkevarojen sijoittamista ohjaa Suomen lainsäädäntö, 

jonka lähtökohta on varojen sijoittaminen tuottavalla ja turvaavalla tavalla. Näiden kah-

den sijoitustoiminnalle asetetun pääkriteerien lisäksi eläkevarojen sijoittamista on ene-

nevässä määrin viime vuosina ohjannut kolmas hyvin tärkeä kriteeri. Tämä kriteeri on 

sijoitustoiminnan vastuullisuus. 

 

Vastuullisesta sijoittamisesta on viime vuosina muodostunut yhä tärkeämpi sijoituspää-

töksiä ohjaava periaate. Vastuullisesta sijoittamisesta käytetään nykyään jo yleisesti va-

kiintunutta termiä ESG, joka kategorisesti määrittelee vastuullisen sijoittamisen pääosa-

alueet. Termillä viitataan ympäristöön (Environment), sosiaaliseen vastuuseen (Social) ja 

hyvään hallintotapaan (Governance) liittyvien asioiden huomioimiseen osana sijoitustoi-

mintaa. Tänä päivänä instituutiosijoittajien lisäksi myös tavalliset yksityissijoittajat ovat 

sijoituspäätöksiä tehdessään kiinnostuneita vastuullisuuteen liittyvistä asioista. Vastuul-

linen sijoittaminen voidaan toisaalta nähdä myös tärkeänä osana sijoitusten riskienhal-

lintaa ja se on siten osaltaan väline eläkevarojen sijoittamisen perusehtojen, eli tuotta-

vuuden ja turvaavuuden saavuttamisessa.  

 

Vastuullinen sijoittaminen on aiheena kuitenkin hyvin moniulotteinen ja sen määritte-

lyyn on vaikea löytää kaiken kattavaa konsensusta. Landau ja Silvola (2019, s. 17) toteavat 

vastuullisen sijoittamisen jakavan paljon näkemyksiä eri ihmisten välillä. Osa näkee sen 

mahdollisuutena, joka voi johtaa parempiin tuottoihin pitkällä aikavälillä ja samalla mah-

dollisuutena parantaa maailmaa. Osa taas näkee vastuullisen sijoittamisen vaihtoehtona, 

jonka hintana on ainakin osittainen sijoitustoiminnan tuottojen heikentyminen. Transitio 



7 

kohti valtavirtaistuvaa vastuullisen sijoittamisen aikakautta on kuitenkin tällä hetkellä hy-

vässä vauhdissa ja valtaosa institutionaalisista sijoittajista näkee vastuullisen sijoittami-

sen houkuttelevana. Hyrske ja muut (2012, s. 53–57) ovat tutkineet pohjoismaisten elä-

kesijoittajien suhtautumista vastuullisen sijoittamiseen. Tämän tutkimuksen mukaan 

suomalaiset eläkesijoittajat ovat suhteutuneet vastuulliseen sijoittamiseen positiivisesti 

ja vastaanottavalla asenteella. Eläkesijoittajat eivät myös koe vastuullisen sijoittamisen 

huonontavan sijoitustoiminnan tuottoja.  

 

Vastuullisuus sijoitustoiminnassa on kuitenkin käsitteenä laaja-alainen ja haastava ja se 

voidaan määritellä monin eri tavoin. Tämä ilmenee myös konkreettisesti työeläkeyhtiöi-

den sijoitustoiminnassa ja heijastuu muun muassa siihen, että päätöksentekijän täytyy 

olla valmis kyseenalaistamaan ja katsomaan asioita kriittisestä näkökulmasta, jotta vas-

tuullisella sijoitustoiminnalla voidaan saavuttaa myös hyviä sijoitustuottoja. Puttonen ja 

Puttonen (2021) ovat tutkineet vastuullista sijoittamista teoriassa ja käytännössä ja he 

katsovat, että yksinkertaisia ratkaisuja vastuulliseen sijoittamiseen ei ole olemassa, vaan 

aihe on vaikea ja täynnä avoinna olevia kysymyksiä. 

 

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää yksityisten työeläkeyhtiöiden vastuullista si-

joittamista käytännössä. Tutkimus pyrkii esittelemään ne käytännön toimintatavat, nä-

kemykset ja haasteet, joita vastuulliseen sijoittamiseen liittyy. Tutkimusaineisto koostuu 

teemahaastatteluista, joiden avulla pyritään antamaan totuudenmukainen näkökulma 

eläkevarojen vastuulliseen sijoittamiseen käytännön tasolla. Haastatellut henkilöt työs-

kentelevät eläkelaitoksissa, varainhoitoyhtiöissä ja pankeissa. Haastateltujen henkilöi-

den erilaiset taustat ja tehtävät mahdollistavat laajan näkökulman eläkevarojen vastuul-

lisen sijoittamisen kenttään.  

 

Tutkielman teoriaosuudessa käydään läpi vastuullisen sijoittamisen määritelmää, siihen 

liittyviä lähestymistapoja ja sitä koskevaa kritiikkiä. Teoriaosiossa käsitellään myös Suo-

men eläkejärjestelmän toimintaa, eläkevarojen sijoittamista eri omaisuusluokissa ja jär-



8 

jestelmän kestävyyteen liittyviä tulevaisuuden haasteita. Teoriaosuuden jälkeen tut-

kielma etenee tutkimusaineiston läpikäyntiin ja sen analysointiin. Johtopäätökset vetä-

vät yhteen tutkimuksen havainnot ja päätelmät sekä esittävät idean jatkotutkimuksia 

varten. 

 

 



9 

2 Vastuullinen sijoittaminen 

2.1 Vastuullisen sijoittamisen määrittely 

Vastuullisuuden merkitys ja sen huomioon ottaminen osana kestävää liiketoimintaa on 

kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Vastuullista liiketoimintaa edellytetään 

nykyään hyvin laaja-alaisesti yrityksen eri sidosryhmien taholta ja aihe on nostanut esille 

paljon keskustelua etenkin institutionaalisten sijoittajien keskuudessa. Sijoittajat ovat 

yksi yrityksen keskeisimpiä sidosryhmiä, joiden sijoitusratkaisuihin yhä enenevässä mää-

rin vaikuttaa se, miten yhtiöt huomioivat vastuullisuuteen liittyvät tekijät liiketoiminnas-

saan. Muutkin finanssimarkkinoiden eri toimijat ovatkin viime vuosikymmeninä kasva-

vissa määrin asteittain omaksuneet vastuullisuuteen liittyvät kysymykset ottamalla sijoi-

tuspäätöksenteossaan huomioon ei-taloudelliset ominaisuudet, joista käytetään ylei-

sesti nimitystä ESG-kriteerit (Environmental, Social, and Governance) (Badia ja muut, 

2020, s. 2751). 

 

Vastuullinen sijoittaminen voidaan määritellä ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja 

hallintotapaan liittyvien asioiden huomioimisena osana sijoitustoimintaa. Näistä kol-

mesta kokonaisuudesta käytetään yleisimmin termiä ESG. Toinen vastuulliseen sijoitta-

miseen usein liitetty termi on SRI, joka tulee englannin kielen sanoista Social, Responsi-

ble ja Investing. (Berry ja Junkus, 2020, s. 707; Finsif, 2022, s. 4). ESG:n ja SRI:n lisäksi on 

esitetty vielä kolmas vastuullista sijoittamista kuvaa termi, eli CSR. Termi tulee englannin 

kielen sanoista Corporate, Social ja Responsibility. CSR-termi voidaan suomentaa tarkoit-

tamaan yrityksen yhteiskuntavastuuta ja on usein vapaammin ymmärrettävä, sillä se 

pohjautuu yrityksen vastuullisuuden itsesääntelyyn, eli yleensä yrityksen imagon paran-

tamiseksi. (Puttonen & Puttonen, 2021, s. 13) 

 

On vaikea yleisluontoisesti kuvailla mitä ESG, SRI ja CSR tarkoittavat yksittäiselle sijoitta-

jalle ja miten ne ohjaavat sijoittajan toimintaa. Vastuullisessa sijoittamisessa ei ole yhtä 

oikeaa toimintatapaa, vaan jokainen sijoittaja määrittelee itse oman lähestymistapansa 

aiheeseen. Lähestymistapoja vastuulliseen sijoittamiseen on useita ja jokainen sijoittaja 



10 

valitsee itselleen parhaiten sopivat toimintaperiaatteet. (Berry ja Junkus, 2020, s. 707; 

Finsif, 2022, s. 4). Vastuullinen sijoittaminen jakaa ihmisten mielipiteitä ja suhtautumista 

aiheeseen. Toiset näkevät sen tuottotavoitetta madaltavana ideologiana, kun taas toiset 

näkevät sen taloudellisesti kannattavana toimintana. Tässä vastakkainasettelussa siirty-

mässä kohti taloudellisesti tuottavaa vastuullista sijoittamista ja tutkimusten mukaan 

vastuullinen sijoittaminen valtavirtaistuu. (Silvola & Landau, 2019, s. 17) 

 

Kansainväliset normit ja periaatteet ovat huomattavissa määrin ohjanneet vastuullista 

sijoittamista ja sen kehitystä. Vuonna 2016 julkistetut vastuullisen sijoittamisen periaat-

teet PRI (Principles for Responsible Investment) ovat merkittävästi vaikuttaneet etenkin 

instituutiosijoittajien lähestymistapaan vastuulliseen sijoittamiseen liittyen. (Finsif, 2022, 

s. 4). YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden lisäksi myös monet muut globaalit vii-

tekehykset yhdenmukaistavat ja edistävät vastuullisen sijoittamisen käytänteitä. Näistä 

keskeisimpiä ovat muun muassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDG, Sustainable 

Development Goals), YK:n ympäristöohjelma ja Global Compact -aloite. (Silvola & Lan-

dau, 2019, s.26–27). Myös lainsäädännöllä on jo pidemmän aikaa ollut keskeinen rooli 

vastuullisessa sijoittamisessa pitkälti muun muassa ympäristöä koskevan sääntelyn 

kautta, jonka avulla on pyritty vaikuttamaan suoraan yhtiöiden toimintatapoihin (Landier 

& Lovo, 2020, s. 2).  Vastuullisen sijoittamisen sääntelyä on asetettu myös Euroopan 

unionin tasolta. Maaliskuussa 2021 astui voimaan kestävän rahoituksen tiedonanto-

asetus SFDR (Sustainable Finance Disclosure Regulation), jonka avulla pyritään yhden-

mukaistamaan raportointiin liittyviä velvollisuuksia ja ehkäisemään viherpesua. (Bengo 

ja muut, 2021, s. 1) 

 

Regulaatiosta lähtevien tekijöiden lisäksi yrityksiä ajaa tänä päivänä kohti vastuullista lii-

ketoimintaa myös taloudelliset tekijät. Esimerkiksi edullisemmat vieraanpääoman kus-

tannukset vastuullisesti toimiville yrityksille ovat ohjanneet monia yrityksiä kohti vas-

tuullisempaa toimintaa ja näin ollen myös taloudellinen intressi on ilmeinen. (Landier & 

Lovo, 2020, s. 2) 

 



11 

Termillä ESG (Environmental, Social, Corporate Governance) siis viitataan ympäristön, 

sosiaaliseen vastuun ja hallintotapa-asioiden huomioimiseen osana sijoitustoimintaa 

(Finsif, 2022, s. 4). Termit ESG ja vastuullinen sijoittaminen voidaan katsoa syntyneen 

vuonna 2006 YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden julkistamisen myötä. Tänä päi-

vänä lähes koko vastuullisen sijoittamisen markkina toimii ESG-termin perusteella. 

(Hyrske ja muut, 2012, s. 26; Puttonen T & Puttonen V., 2021, s.  7). ESG-tekijöiden huo-

mioimisella pyritään kattavasti arvioimaan sijoituskohteisiin liittyviä riskejä ja mahdolli-

suuksia ympäristön, sosiaalisen vastuun sekä hallintotavan näkökulmasta (Silvola & Lan-

dau, 2019, s. 33).  

 

Environmental, eli ympäristöön liittyviä tekijöitä voidaan ESG-analyysissa ottaa huomi-

oon tarkastelemalla ympäristövaikutuksia, jotka liittyvät muun muassa ilmastonmuutok-

seen, energiatehokkuuteen, päästöihin, luonnon monimuotoisuuteen, kiertotalouteen 

ja erilaisiin ympäristöohjelmiin (Finsif, 2022, s. 4; Silvola & Landau, 2019, s. 18). On tut-

kittu, että huolellisella ympäristöasioiden ESG-analyysilla voidaan parantaa sijoituksen 

tuotto-riskisuhdetta, sillä yhtiöiden arvostukset eivät usein täysin heijasta ympäristöön 

liittyviä riskitekijöitä (Landier & Lovo, 2020, s. 5). Etenkin ympäristöön (Environmental) 

liittyvien tekijöiden laadukkaalla huomioimisella on nähty olevan erityisen suuri positii-

vinen korrelaatio muun muassa yritysten rahoituskustannusten kanssa ja tämä myös tu-

kee käsitystä siitä, että ympäristöasioiden tehokas huomioonottaminen ESG-analyysissa 

voi tarjota houkuttelevaa tuotto-riskisuhdetta sijoittajalle (Fulton ja muut, 2012, s. 27).  

 

Social, eli sosiaaliseen vastuuseen liittyvät tekijät ovat yksi kolmesta ESG-analyysin pää-

komponenteista. Sosiaalista vastuuta voidaan tarkastella muun muassa huomioimalla 

yleiset ihmisoikeudet, henkilöstöpolitiikka, työelämän oikeudet, tuotevastuu ja lasten oi-

keudet (Finsif, 2022, s. 4; Silvola & Landau, 2019, s. 18). Tähän voidaan vielä lisätä kes-

keisinä osa-alueina mukaan muun muassa yksityisyyden suoja, terveys, turvallisuus ja 

koulutus (Zaccone & Pedrini, 2020, s. 2). Sosiaalisen vastuun merkitys on noussut 2000-

luvun alkupuolelta lähtien keskeiseksi aiheeksi niin yrityselämän kuin myös akateemisten 



12 

tutkijoidenkin keskuudessa. Sosiaalinen vastuu on konkretisoitunut etenkin kansainväli-

sen kaupan kasvun myötä. Keskusteluja on käyty muun muassa kehitysmaiden työnteki-

jöiden oikeuksien osalta. (Sorsa, 2010, s. 22)  

 

Governance, eli suomennettuna hyvä hallintotapa, on viimeinen ESG-analyysissa tarkas-

teltavista pääkäsitteistä. Hyvää hallintotapaa voidaan analysoida muun muassa tarkaste-

lemalla korruption ja lahjonnan vastaista toimintaa, yhtiön hallituksen valintaa, koostu-

musta ja riippumattomuutta, toimitusjohtajan ja muun johdon toimintaa, palkitsemis-

politiikkaa ja verojenmaksua (Finsif, 2022, s. 4; Silvola & Landau, 2019, s. 18). Khan´n 

(2019, s. 104) mukaan hyvä hallintotapa on keskeisessä roolissa pääoman tehokkaassa 

allokoinnissa sekä toisaalta myös pääoman kasvussa, ja nämä molemmat ovat puoles-

taan elintärkeitä edellytyksiä yritysten kestävälle kasvulle pitkällä aikavälillä. Kestävä 

kasvu luo myös perustan korkealla työllisyydelle, kestävälle verojenmaksulle, sijoittajien 

saamalle tuotolle ja yhteiskuntien kehitykselle. Hallintotavalla on täten huomattava mer-

kitystä jokaiselle yrityksen sidosryhmille ja sen laiminlyöminen voi tulla yrityksen sidos-

ryhmille, mukaan lukien sijoittajille, hyvin kalliiksi.  Hyvään hallintotapaan liittyvillä teki-

jöillä on nähty esimerkiksi jo 2000-luvun alusta lähtien olevan positiivinen yhteys mata-

lampiin pääomakustannuksiin yrityksissä (Fulton ja muut, 2012, s. 34).  

 

 

2.2 Vastuullisen sijoittamisen historiaa 

Vastuullisen sijoittamisen historian voidaan katsoa varhaisimmallaan alkaneen jo 1500-

luvulta. Tällöin puhuttiin kuitenkin vielä eettisestä sijoittamisesta vastuullisen sijoittami-

sen sijaan, ja ensimmäisinä eettisinä sijoittajina voidaan pitää kveekareita, jotka jo 1600-

luvulla vastustivat orjuutta muun muassa välttämällä sokerin käyttöä. 1800-luvulle tulta-

essa he vastustivat alkoholia ja aseteollisuutta. Myös kirkolla oli tässä varhainen rooli, 

joka näkyi muun muassa uhkapelaamisen, tupakan ja alkoholituotteiden vastustamisena. 

(Fulton ja muut, 2012, s. 20; Hyrske ja muut, 2012, s. 17)  

 



13 

Vastuullisuuteen liittyvien tekijöiden arviointia sijoituskohteita valittaessa on siis tehty jo 

yli 100 vuoden ajan. Aluksi puhuttiin eettisestä sijoittamisesta (Ethical Investing) ja se oli 

pitkälti arvoihin ohjautunutta ja ajatuksena oli myös se, että sijoitusten tulee olla linjassa 

uskonnollisten vakaumusten kanssa.  Tähän aikaan kuului tiettyjen toimialojen ja yhtiöi-

den poissulkeminen, eettisen sijoittamisen toteuttamistapana. Nykyisen modernin vas-

tuullisen sijoittamisen (SRI) ajan juuret voidaan katsoa ulottuvan karkeasti 1960-luvulle. 

Vastuullinen sijoittaminen oli pitkälti 1990-luvun puoliväliin asti vahvasti arvopohjaisiin 

valintoihin perustuvaa ja sijoittajat toteuttivat vastuullisuusstrategiaansa lähinnä pois-

sulkemalla tiettyjä toimialoja ja yhtiöitä. Ensimmäisenä konkreettisena poissulkemisen 

symbolina pidettiin Vietnamin sodan huippuhetkinä perustettua maailman ensimmäistä 

vastuullisen sijoittamisen rahastoa PAX World Fundia. Rahasto tarjosi vaihtoehtoisen si-

joitusratkaisun niille, jotka vastustivat sotaa ja eivät halunneet täten sijoittaa ydinase- ja 

muuhun asetuotantoon. (Fowler & Hope, 2007, s. 243; Fulton ja muut, 2012, s. 20) 

 

Vastuullisen sijoittamisen (SRI) kehitys voimistui 1970- ja 1980-luvuilla erityisesti Yhdys-

valloissa, jolloin havaittiin ei-taloudellisten tekijöiden, kuten ympäristöön ja sosiaaliseen 

vastuuseen liittyvien tekijöiden positiivinen vaikutus myös taloudelliseen menestykseen. 

Ajatus tästä levisi ympäri maailman 1980-luvun lopulla. (Bengtsson, 2007, s. 969). Vas-

tuullisen sijoittamisen huomio alkoi 1990-luvun loppupuolella kääntyä eettisten arvojen 

korostamisesta yhä vahvemmin ympäristöön, sosiaalisen vastuuseen ja hyvään hallinto-

tapaan liittyvien asioiden integroimiseen osaksi sijoitusprosessia. Sijoitusprosessiin in-

tegroinnin myötä vastuullisuus alettiin nähdä keskeisenä vaikuttavana tekijänä myös si-

joitustoiminnan tuottojen kannalta. Syntyi sijoitusstrategia, joka oli yhdistelmä poissul-

kemista (Negative Screening) sekä tuotto- ja riskisuhdetta korostavaa lähestymistapaa 

(Positive Screening). (Fulton ja muut, 2012, s.20) 

 

Hyvän hallintotavan (Corporate Governance) merkitys osana sijoitusprosessia kasvoi 

huomattavasti 2000-luvun alkupuolella. Hyvä hallintotapa ja sen huomioiminen osana 

sijoitustoimintaa, haluttiin ottaa entistä vahvemmin osaksi sijoitusprosessia, taloudellis-

ten näkökohtien, ympäristö asioiden ja sosiaalisen vastuun rinnalle. (Fulton ja muut, 



14 

2021, s. 21). Pohjoismaissa 2000-luvun alkupuolella SRI alkoi valtavirtaistua vähitellen ja 

finanssitoimialan edelläkävijät alkoivat sisällyttää SRI-periaatteita laajemmin sijoituspro-

sesseihinsa. Esimerkkinä voidaan pitää muun muassa norjalaista finanssiorganisaatio 

Storebrandia, joka vuonna 2001 sisällytti SRI-periaatteet osaksi kaikkia osakesijoituksi-

aan ja vuonna 2005 laajensi SRI:n kattamaan laajasti kaikki omaisuusluokat. (Bengtsson, 

2007, s. 975) 

 

Vuonna 2006 muodostetut YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet ovat vauhditta-

neet vastuullisen sijoittamisen merkityksen kasvua huomattavasti, sillä nämä periaatteet 

toivat esille käsitteen ESG, johon lähes koko vastuullisen sijoittamisen toimintakenttä 

pohjautuu nykyään. (Finsif, 2022, s. 4; Puttonen & Puttonen, 2021, s. 7). Itse asiassa vasta 

vuoden 2006 jälkeen Suomessa on alettu puhua vastuullisesta sijoittamisesta, sillä tätä 

ennen sijoittajat puhuivat lähinnä eettisestä sijoittamisesta, vaikka toiminta ei välttä-

mättä aina ollut linjassa eettisen sijoittamisen kriteeristön kanssa (Hyrske ja muut, 2012, 

s. 21). 

 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana vastuullinen sijoittaminen on ottanut valtavan edis-

tysaskeleen. Kehitystä ovat vauhdittaneet Suomessa monet kansalliset ja kansainväliset 

direktiivit, normistot ja osaltaan myös lainsäädäntö. Näistä keskeisimpiä ovat muun mu-

assa EU:n direktiivi (2014/95/EU) ei-taloudellisen tiedon raportoinnista, YK:n ja OECD:n 

periaatteet kestävästä liiketoiminnasta, Arvopaperimarkkinayhdistyksen vuonna 2015 

päivittämä hallinnointikoodi listayhtiöille ja valtioneuvoston omistajaohjauspolitiikkaa 

koskeva periaatepäätös vuonna 2016. (Finsif, 2022, s. 9) 

 

Vastuullisen sijoittamisen suosion kasvu on ollut erityisen vahvaa viimeisen viiden vuo-

den aikana ja kasvun uskotaan pysyvän nopeana myös jatkossa. Vuonna 2016 arvioitiin 

ammattimaisten sijoittajien globaalisti hallinnoimista varoista 26 % olevan sijoitetun jon-

kin vastuullisuusstrategian mukaisesti. Deutche Bankin arvion mukaan vuonna 2020 vas-

taava osuus oli jo yli 50 % ja ennuste vuodelle 2035 on 95 %. (Silvola & Landau, 2019, s. 

19). Kansainvälinen sijoitusalan ammattilaisten yhteisö CFA Institute julkaisi vuonna 



15 

2020 raportin Future of Sustainability in Investment Management: From Ideas to Reality, 

jonka mukaan enää vain 15 % tutkimuksessa laajalla otannalla tutkituista sijoittajista ei 

ota millään tavalla ESG-asioita huomioon sijoituspäätöksissään (Puttonen & Puttonen, 

2021, s. 8). 

 

Pohjoismaissa 2000-luvun alkupuolella finanssitoimialan edelläkävijät alkoivat sisällyttää 

SRI-periaatteita laajemmin sijoitusprosesseihinsa. Esimerkkinä voidaan pitää muun mu-

assa norjalaista finanssiorganisaatio Storebrandia, joka vuonna 2001 sisällytti SRI-peri-

aatteet osaksi kaikkia osakesijoituksiaan ja vuonna 2005 laajensi SRI:n kattamaan laajasti 

kaikki omaisuusluokat. (Bengtsson, 2007, s. 975) 

 

Vastuullisen sijoittamisen historiassa Suomessa keskeinen merkkipaalu on kiistatta FIN-

SIFin (Finland´s Sustainable Investment Forum) perustaminen vuonna 2010 (Hyrske ja 

muut, 2012, s. 30). Finsif on sijoittajia, varainhoitajia ja muita alan organisaatioita palve-

leva yleishyödyllinen yhdistys, jonka missiona on edistää vastuullista sijoittamista Suo-

messa (Puttonen & Puttonen, 2021, s. 7). 

 

 

2.3 Motiivit vastuulliseen liiketoimintaan ja vastuulliseen sijoittamiseen 

Viime vuosikymmenten aikana sijoitustoiminnan tarkoitusperää on täydennetty vastuul-

lisuutta korostavilla tekijöillä. Sitä ei niinkään siis ole korvattu taloudellista näkökulmaa 

edustavien tekijöiden kustannuksella. (Väänänen, 2021, s. 299). Usein sijoittajalla voi olla 

erilaisia ja usein myös rinnakkaisia motiiveja sijoittaa vastuullisesti. Vastuullisen sijoitta-

misen motiivit ovat yleensä kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja muodostavat täten kokonai-

suuden, joiden vuorovaikutusta sijoittaja joutuu myös punnitsemaan. Vastuullisen sijoit-

tamisen motiiveihin vaikuttavat erityisesti sijoittajan arvomaailma, tuottotekijät sekä toi-

mintaympäristö. (Hyrske ja muut, 2012, s. 33–35)  

 



16 

Osa sijoittajista kuitenkin näkee ESG-tekijöiden sisällyttämisen sijoitusprosessiinsa tär-

keänä osana parempien tuottojen tavoittelussa. Tällä on myös tärkeä merkitys sijoitus-

toiminnan riskienhallinnan näkökannalta. Toisille sijoittajille taas motiivina saattaa olla 

aidosti kontribuoida vastuullisuuteen liittyvissä asioissa, välittämättä niinkään taloudel-

lisista näkökohdista. (Camilleri, 2020, s. 416). Tänä päivänä on kuitenkin laajasti tiedos-

tettua, että ei-taloudellisten näkökohtien huomioon ottaminen voi usein vaikuttaa posi-

tiivisesti yhtiön pitkän aikavälin tuloksentekokykyyn (Väänänen, 2021, s. 299). Hyrske ja 

muut (2012, s. 20) esittävät, että vastuulliselle sijoittajalle ESG-asiat ovat vain yksi tekijä 

osana sijoitusprosessia. Vastuullinen sijoittaminen ei ole sijoittajan harjoittamaa hyvän-

tekeväisyyttä, vaan kaiken toiminnan perustana on tuotto ja hyvä riskienhallinta.  

 

Suurilla institutionaalisilla sijoittajilla ja sijoittajien varoja hoitavilla varainhoitajilla on ny-

kyään kasvava paine vastata eri sidosryhmiltä tulleisiin kysymyksiin sijoitusten vastuulli-

suudesta. Tämä kehitys on johtanut myös yritysten raportointivaateiden huomattavaan 

kasvuun, jotta sijoittajat pystyvät ymmärtämään yhtiöiden vastuullisuuteen liittyvää toi-

mintaa riittävällä tavalla. (Puttonen T. ja Puttonen V., 2021, s. 10) 

 

2.4 Vastuullisen sijoittamisen lähestymistavat 

Arkikielessä vastuullinen sijoittaminen ja eettinen sijoittaminen usein sekoitetaan toi-

siinsa. Nämä tarkoittavat kuitenkin eri asioita ja eroja on muun muassa sijoitusfilosofian, 

käytettävien menetelmien ja tuoton suhteen. Eettinen sijoittaminen on vähentänyt suo-

siotaan, kun taas vastuullinen sijoittaminen on valtavirtaistunut. (Silvola & Landau, 2019, 

s. 32) 

 

Eettinen sijoittaja on tyypillisesti valmis jopa tinkimään sijoitustoiminnan tuotto-odotuk-

sesta oman arvopohjaisen sijoittamisen kustannuksella (Silvola & Landau, 2019, s. 32). 

Eettisessä sijoittamisessa arvot ohjaavat sijoitustoimintaa ja tuotot ovat toissijaisia. Tästä 

huolimatta kyse ei kuitenkaan ole hyväntekeväisyydestä, vaan sijoitustoiminnalla hae-



17 

taan myös tuottoja tässä yhteydessä. Eettisen sijoittamisen tärkeimpänä työkaluna pide-

tään tiettyjen toimialojen ja yhtiöiden poissulkemista sijoitusuniversumista (negative 

screening). (Hyrske ja muut, 2012, s. 17). Eettisessä sijoittamisessa sijoittajalle keskeistä 

on se, että hän voi sijoittaa varansa hyvällä omatunnolla. Vastuullisessa sijoittamisessa 

puolestaan sijoittaja ottaa huomioon ESG-tekijät ja arvioi kokonaisvaltaisesti kansainvä-

liseen normistoon ja viitekehykseen peilaten ESG-tekijöistä aiheutuvia uhkia ja mahdol-

lisuuksia. (Silvola & Landau, 2019, s. 32–34) 

 

Vastuullinen sijoittaminen on hyvin laaja toimintakenttä, johon kuuluu useita erilaisia lä-

hestymistapoja, menetelmiä ja tavoitteita, riippuen kunkin sijoittajan omista henkilökoh-

taisista preferensseistä ja arvoista. Ylätasolla voimme tunnistaa ESG-sijoittamisessa 

kolme eri lähestymistapaa. Ensimmäinen on ESG-integraatio, jossa tavoitteena on ESG:n 

integroimisen avulla osaksi sijoitusprosessia parantaa salkun tuotto-riski-ominaisuuksia. 

Toinen keskeinen lähestymistapa on poissulkeminen, jossa sijoittaja sulkee sijoi-

tusuniversumistaan kokonaan pois tiettyjä sijoituskohteita ja pyrkii sijoitusten osalta har-

moniaan kansainälisten normien ja arvojen kanssa. Kolmantena keskeisenä lähestymis-

tapana voimme tunnistaa vaikuttavuussijoittamisen ja aktiivisen omistajuuden, jossa ta-

voitteena on sijoitustoiminnan avulla vaikuttaa yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviin 

asioihin, kuten esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen aktiivisella omistami-

sella. (Giese ja muut, 2019, s.1; Silvola & Landau, 2019, s. 33–38)  

 

Kuvio 1. YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet eli PRI (Principles for Responsible In-

vestment) (UNPRI, 2022). 



18 

YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet ohjaavat sijoittajia sijoituspäätösten vastuul-

lisessa tekemisessä. Sijoittajan allekirjoittaessa nämä periaatteet, sijoittaja sitoutuu 

myös noudattamaan niitä kaikessa sijoitustoiminnassaan. Kuusi periaatetta perustuu 

pääasiassa ESG-ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen vastuullisen sijoittamisen avulla. Esi-

tetyistä periaatteista ensimmäiset kolme edellyttävät sijoittajaa sitoutumaan erilaisiin 

ESG-arvoihin liittyviin asioihin. Loput kolme periaatetta perustuvat itse periaatteiden 

hyödyntämiseen ja kehittämiseen. (Puttonen & Puttonen, 2021, s. 61–63) 

  

 

2.5 Kritiikkiä 

Vastuullista sijoittamista kohtaan on osoitettu myös kritiikkiä ja erityisesti sana viherpesu 

on tullut tunnetuksi tässä kontekstissa. Yleinen näkemys on kuitenkin se, että näennäi-

nen toiminta vastuullisuuden eteen ei ole kestävää ja ennen pitkään tämä myös tulee 

paljastumaan eri sidosryhmille. Instituutiosijoittajat ovat tänä päivänä entistä vaativam-

pia ESG-asioiden konkreettista esittämistä kohtaan. Vaaditaan siis käytännön esimerk-

kejä siitä, miten ESG-asiat on todella huomioitu sijoitustoiminnassa ja päätöksenteossa. 

(Silvola & Landau, 2019, s. 201–202)  

 

Puttonen ja Puttonen (2021, s. 86) nostavat haasteeksi sen, ettei vastuullisella yritystoi-

minnalla ole olemassa yhtä kaiken kattavaa määritelmää. Tämä on heijastunut muun mu-

assa siihen, että eri vastuullisuusluokittajat saattavat luokitella samoja yrityksiä hyvin eri 

tavalla. Myös Silvola ja Landau (2019, s. 171–173) nostavat esille palvelutarjoajien hete-

rogeenisuuden tarjoamansa suhteen, mitä tulee esimerkiksi vastuullisuusindeksien sisäl-

töön. Sijoittajan tulisi analyysissaan nojautua yhden palveluntarjoajan analyysikehik-

koon, jotta tulokset olisivat johdonmukaisia. Tunnettuja vastuullisuusluokittajia ovat 

muun muassa MSCI, Sustainalytics ja Thomson Reuters. Tutkimusten mukaan vain hie-

man yli 20 prosenttia parhaan luokituksen saaneista yhtiöistä oli samoja sekä Sustainaly-

ticsin että MSCI:n vastuullisuusluokituksessa. Heikoimman luokituksen saaneissa yhti-

öissä korrelaatio Sustainalyticsin ja MSCI:n luokituksen välillä oli enää vain 10 prosenttia. 

(Silvola & Landau, 2019, s. 217)  



19 

Vastuulliseen sijoittamiseen liitetyt kansainväliset tavoitteet, kuten YK:n kestävän kehi-

tyksen tavoitteet ovat myös saaneet arvostelua osakseen. Tavoitteita on kritisoitu muun 

muassa siitä, että ne antavat samat tavoitteet kehittyneille teollisuusmaille ja kehitys-

maille. Tavoitteiden asettamiselle esitetyssä vaihtoehtoisessa ja tutkimusten mukaan jär-

kevämmässä mallissa kehitysmaille asetettavat tavoitteet kohdistettaisiin taloudelliseen 

ja sosiaaliseen kehitykseen, kun taas teollisuusmaat keskittyisivät pääasiassa ekologi-

seen ja sosiaaliseen kehitykseen. (Puttonen & Puttonen, 2021, s. 68) 

 

Vastuullisesta sijoittamisesta aiheena haastavan tekee myös se, että standardoitua vas-

tuullisuusraportointikehikkoa ei ole olemassa. Tämä johtaa siihen, että yritysten julkai-

semien vastuullisuusraporttien perusteella tehtävä objektiivinen tarkastelu on vaikeaa. 

(Matos, 2020, s. 9) 

 

 

2.6 Ukrainan sodan vaikutukset ESG:n näkökulmasta 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittamat sotatoimet Ukrainassa ovat pakottaneet lukui-

sat yhtiöt arvioimaan Venäjän toimintojensa tulevaisuutta. Osa yhtiöistä päätti poistua 

osittain Venäjältä, osa kokonaan ja osa yhtiöistä piti toimintonsa muuttumattomina. 

(Basnet ja muut, 2022, s. 2). Vaikka valmistautuminen ja mahdollisuus sodan alkamisesta 

oli nähtävissä jo muutamia kuukausia ennen helmikuun lopulla alkanutta hyökkäystä, 

monet tilannetta tarkemmin seuranneet olivat silti yllättyneitä Venäjän lopulta aloitettua 

sotatoimet. Osakemarkkinat reagoivat välittömästi sodan alkamiseen negatiivisella ta-

valla. Valtavan inhimillisen tragedian ja asetettujen pakotteiden keskellä, sijoittajat pyr-

kivät nopeasti tunnistamaan ne yhtiöt, jotka ovat eniten haavoittuvia sodan seurauksista 

ja samoin ne yhtiöt, jotka pärjäävät uudenlaisessa tilanteessa. (Deng ja muut, 2022, s.  



20 

3 Suomalainen eläkejärjestelmä ja eläkevarojen sijoittaminen 

3.1 Suomalainen eläkejärjestelmä 

Aikana ennen lakisääteisen eläkejärjestelmän muotoutumista työkyvyttömyyden ja van-

huuden turva perustui pitkälti perheen sisäisiin tulonsiirtoihin. Työnantajilla oli myös jo 

tuolloin lakiin perustuvia velvoitteita huolehtia pitkäaikaisista työntekijöistään. Ennen 

kattavan eläkejärjestelmän muotoutumista parhaiten järjestetty vanhuuden turva oli 

valtion virkamiehillä. Kyläyhteisöt ja kunnat olivat myös osin tärkeässä roolissa perheen 

turvaa vailla olevien ja taloudellisesti hankalassa tilanteessa olevien huolehtimisesta. 

(Tenhunen ja Vaittinen, 2013, s. 85)  

 

Historiallisessa tarkastelussa suomalainen lakisääteinen eläkejärjestelmä on verrattain 

lyhytikäinen. Saksassa lakisääteinen eläkejärjestelmä luotiin vuonna 1889 ja Ruotsissa 

vuonna 1913. Suomessa vastaava tapahtui vasta vuonna 1937, jolloin yleisistä eläkkeistä 

säädettiin kaikki kansalaiset kattavalla kansaneläkelailla. Ensimmäiset vanhuuseläkkeet 

myönnettiin Suomessa vuonna 1949. (Tenhunen ja Vaittinen, 2013, s. 84–85). Vuonna 

1962 perustettiin yksityisalojen eläkejärjestelmä, joka perustui lakiin, mutta syntyi työ-

markkinaosapuolien neuvotteluiden tuloksena (Valkonen, 2020, s. 93; Vatanen, 2013, s. 

179). Eläkkeen perusosa poistettiin vuonna 1996 ja vain tulotestattu osa kansaneläk-

keestä säilytettiin. Vuonna 2011 otettiin käyttöön takuueläke, joka määrittelee eläketu-

lon vähimmäismäärän. Eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2017 siten, että päätettiin 

kytkeä eläkeikä elinajan keskimääräiseen kehitykseen. Uudistuksen tavoitteena oli tur-

vata työeläkkeiden kestävä rahoitus. (Valkonen, 2020, s. 93).  Eläkejärjestelmä on vähi-

tellen kehittynyt ajan myötä ja muotoutunut vuosian saatossa sellaiseksi kuin se tänä 

päivänä on (Tenhunen ja Vaittinen, 2013, s. 86). Yksi suomalaisen eläkejärjestelmän me-

nestystekijöistä on ollut kyky tehdä tarvittaessa laajojakin uudistuksia (Valkonen, 2020, 

s. 92). 

 

Eläkejärjestelmät eroavat eri maissa usein merkittävästi toisistaan. Asemaansa vakiin-

nuttanut kansainvälinen tapa tarkastella eläkkeiden järjestämistapaa ja päätöksentekoa 



21 

on eläketurvan pilarijako. Eläketurva voidaan siinä jakaa yksinkertaisimmillaan kolmeen 

peruspilariin: 1) lakisääteinen eläke, 2) työsuhteeseen perustuva ammatillinen eläke, 3) 

yksityinen säästäminen. Käytännössä kuitenkin eläkeajan kokonaistoimeentulo muodos-

tuu yleensä monista pilareiden eri osista, joten pilarijako on lähinnä vain teoreettinen 

luokittelu eläke-etuuksien luonteen mallintamiseksi. (TELA, 2022c). Kuitenkin valtaosa, 

noin 85 % eläkeläisten tuloista muodostuu eläketuloista. Loput tuloista ovat pääasiassa 

työ- ja pääomatuloja. (Valkonen, 2020, s. 94) 

 

Suomalainen työeläkejärjestelmä perustuu vahvaan sosiaaliturvaeläkepilariin. Eläkejär-

jestelmä Suomessa muodostuu lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvista kansan- ja ta-

kuueläkkeestä sekä ansioperusteisesta työeläkkeestä. (TELA, 2022c). Työeläketurva kat-

taa Suomessa lähes kaiken ansiotyön ja työeläkettä sääteleviä lakeja on useita. Työelä-

kejärjestelmän piiriin luetaan kuuluviksi kaikki työsuhteessa olleet sekä yrittäjät, joiden 

ansiotoiminta ylittää lain asettamat vähimmäisehdot. (Eläketurvakeskus, 2022a) 

 

 Julkisella sektorilla palkansaajat kuuluvat työnantajansa kautta automaattisesti julkisen 

puolen eläkelakien piiriin. Yksityisellä puolella työeläketurva puolestaan järjestetään 

suurimmaksi osaksi vakuutussopimuksin. (Eläketurvakeskus, 2022a). Lähes kaikkea Suo-

messa tehtävää ansiotyötä koskee vakuuttamisvelvollisuus (Vanne, 2013, s. 105). Yksi-

tyisten alojen työnantajilla on vapaus päättää mistä eläkelaitoksesta he ottavat työelä-

kevakuutuksen (Vatanen, 2013, s. 179). Työnantajan velvollisuutena on maksaa säädetyt 

työeläkemaksut, joiden vastineeksi työeläkeoikeutta kertyy vakuutetulle. (Vanne, 2013, 

s. 105)   

 

Kansaneläke ja takuueläke turvaavat perustoimeentulon tilanteessa, jossa työeläketur-

vaa ei ole kertynyt ollenkaan tai se jää pieneksi. Kansaneläkejärjestelmää Suomessa hal-

linnoi Kansaneläkelaitos (Kela), jonka hoidettavana on lisäksi myös muita sosiaaliturvaan 

liittyviä etuuksia. Kansaneläkkeiden rahoitus tulee valtiolta. Kansaneläke-etuuksiin kuu-

luviksi lasketaan vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, perhe-eläke leskille ja lapsille sekä 



22 

kuntoutusetuudet. Kansaneläkkeen määrä on vuonna 2022 yksin asuvalle 679,50 euroa 

kuukaudessa ja avo- tai avioliitossa elävälle 606,65 euroa. (Eläketurvakeskus, 2022a)  

 

Takuueläkkeen tarkoituksena on parantaa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten toi-

meentuloa. Mikäli eläkkeensaajan työeläke ja kansaneläke jäävät alle laissa määritellyn 

eläketulorajan, erotus maksetaan takuueläkkeenä. Takuueläkkeen eläketuloraja vuonna 

2022 on 855,48 euroa. Muut eläketulot vähentävät takuueläkettä täysimääräisesti. (Elä-

keturvakeskus, 2022a). Takuueläke otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2011 (Valkonen, 

2020, s. 93). 

 

Työeläkejärjestelmä on Suomessa hallinnoltaan hajautettu. Hallinnointi on hajautettu 

työeläkevakuutusyhtiöiden, eläkekassojen ja -säätiöiden kesken. Työeläkelaitokset vas-

taavat eläkkeiden maksamisesta yhteisvastuullisesti, jolla taataan vakuutuksenottajalle 

se, että eläkevastuut pystytään kattamaan, niin kauan kuin yksikin työeläkelaitos pysyy 

toiminnassa. (Tenhunen ja Vaittinen, 2013, s. 16; Eläketurvakeskus, 2022a). Yksityisellä 

sektorilla työeläketurvaa hoitavat työeläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat ja eläkesäätiöt 

sekä merimiesten ja maatalousyrittäjien erityiseläkelaitokset. Julkisella sektorilla puoles-

taan eläketurvasta vastaa pääasiassa yksi eläkelaitos. (Eläketurvakeskus, 2022a). Eläke-

mallit voidaan jakaa joko etuus- tai maksuperusteisiin eläkemalleihin määräytymis- ja ra-

hoitusperiaatteen mukaisesti (TELA, 2022c). Suomalainen työeläkejärjestelmä on etuus-

perusteinen ja osittain rahastointiin perustuva. Yksityisaloilla tapahtuu osittaista rahas-

tointia ja samoin julkisaloilla on olemassa puskuriluonteisia rahastoja.  (Andersen, 2021, 

s. 15; TELA, 2022c)  

 

 

 Eläkkeiden kartuttaminen ja rahoitus 

Työeläke alkaa kertymään ikävuodesta 17 lähtien ja sitä kertyy aina 67-vuotiaaksi asti. 

Vakuuttamisen alaikäraja yrittäjätoiminnassa on 18 vuotta. Eläkkeen suuruus määräytyy 

kunkin vuoden ansioiden ja ikää vastaavan karttumisprosentin perusteella. Eläkettä ker-

tyy myös työttömyyden ajalta. (Eläketurvakeskus, 2022a). Jokainen Suomessa asuva on 



23 

oikeutettu kansaneläkkeeseen edellyttäen, että tietyt vähimmäisehdot täyttyvät (Ander-

sen, 2021, s. 18). Paineet eläkkeiden rahoittamisen kestävyydestä on pakottanut eläke-

ikien nostamiseen kansainväliselläkin tasolla. Suomessa vuoden 2017 eläkeuudistuk-

sessa päätettiin lakisääteisen eläkeiän asteittaisesta nostamisesta 63 ikävuodesta 65 ikä-

vuoteen. Jatkossa 1965 vuonna ja sen jälkeen syntyneillä, vuodesta 2030 alkaen lakisää-

teinen eläkeikä sidotaan elinajanodotteen kehitykseen. (Andersen, 2021, s.18; TELA, 

2022c; Valkonen, 2020, s. 93). 

 

Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa määriteltiin työeläkkeen kertymäksi 1,5 % vuosittai-

sesta bruttotyöansiosta. Vuoteen 2025 asti on voimassa siirtymäaika, jonka aikana 53–

62-vuotiaiden eläkekertymä on 1,7 %. (Andersen, 2021, s. 16). Eläkeuudistuksen yhtey-

dessä luovuttiin aiemmin iäkkäämpien työntekijöiden korkeammista karttumisprosen-

teista (Eläketurvakeskus, 2022a). Kerrytetyt eläkeoikeudet tarkastetaan joka vuosi niin 

kutsutulla palkkakertoimella, jossa ansiotason kehitys saa 80 prosentin painoarvon ja 

yleinen hintatason kehitys 20 prosentin painoarvon. Näin siis eläkkeelle jäädessä eläke-

etuus muodostuu työuran aikana kerrytetyistä eläkeoikeuksista, palkkakertoimella koro-

tettuina. (Barr, 2013, s. 17; Andersen, 2021, s. 16)  

 

Työeläkemenot rahoitetaan eri tavoin, riippuen sovellettavasta eläkelainasäädännöstä 

(Andersen, 2021, s. 19). Eläkkeiden rahoitussäännökset perustuvat siihen, minkä työelä-

kelain alaisesta työstä on kyse (Vanne, 2013, s. 119). Eläkemaksujen taso voi vaihdella 

suhteellisen paljonkin toimialasta riippuen. (Andersen, 2021, s. 19). Pääasiassa työeläk-

keet rahoitetaan työntekijöiltä ja työnantajilta veloitettavilla eläkemaksuilla. Suurin osa 

perittävistä maksuista menee maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen. Eläkkeiden 

rahoittamiseksi on mahdollista käyttää myös jo rahastoituja eläkevaroja. (Eläketurvakes-

kus, 2022b; Tenhunen ja Vaittinen, 2013, s. 16). Valtion palveluksessa olevien eläkkeet 

rahoitetaan valtion budjetista (Andersen, 2021, s. 19). 

 



24 

 Suomalaisen eläkejärjestelmän tulevaisuus ja siihen liittyvät haasteet 

Suomen eläkejärjestelmän rahoituksellisen rakenteen kestävyyttä uhkaavat useat haas-

teet tulevaisuudessa. Pääsyitä tähän ovat väestön ikääntyminen ja kasvava elinikä sekä 

toisaalta myös alhainen syntyvyys. Nykykehityksellä tulee todennäköisimmin olemaan 

huomattavia vaikutuksia eläkemaksuihin ja kertyvien eläke-etuuksien määrään. (Ander-

sen, 2021, s. 42–44). Eläkejärjestelmää varjostavat haasteet eivät ole vain paikallisia, 

vaan kyseessä on globaali ilmiö. Etenkin etuusperusteiset eläkejärjestelmät ovat haas-

teiden keskiössä ja useat maat ovat tehneet huomattavia uudistuksia, joissa on siirrytty 

maksuperusteisiin eläkejärjestelmiin ja täten lisätty yksilön vastuuta riskeistä. (Andersen, 

2021, s. 65). Erilaisilla eläkeuudistuksilla on vuosien aikana pyritty muun muassa poista-

maan varahaiseläkereittejä, sitomalla eliniänodote työssäoloaikaan sekä kasvattamalta 

tulevaisuuteen varautumista rahastoinnin avulla (Koivurinne & Vaittinen, 2020, s. 35).  

 

Suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyyden ahdingon pohjimmaisena syynä ovat jälki-

käteen ylimitoitetuiksi osoittautuneet eläkelupaukset. Tästä yhtälöstä haastavan tekee 

se, että vastaavasti eläkemaksut ovat olleet jo alun perin näihin lupauksiin nähden alimi-

toitettuja. (Niskanen, 2020, s. 290). Väestön ikääntyessä eläkemenot kasvavat ja ikään-

tymisen vaikutuksia maksupaineisiin voidaan pyrkiä vähentämään rahastoinnin avulla 

(Eläketurvakeskus, 2022d). On jo kuitenkin tässä vaiheessa selvää, että tulevista eläke-

vastuista suoriutumiseksi rahastoidun eläkevarallisuuden tuoton tulee olla suurempi 

kuin eläkevakuutetun palkkasumman kasvu, jotta rahastoinnin mielekkyys säilyy (Koivu-

rinne & Vaittinen, 2020, s. 48). On myös esitetty, että vaikka sijoitustuotoissa päästäisiin 

tulevaisuudessa korkeammalle tasolle, on tästä huolimatta nostettava eläkemaksujen ta-

soa järjestelmän rahoitushaasteista selviämiseksi (Andersen, 2021, s. 44).  

 

Kansainvälisellä tasolla tarkasteltuna Suomen eläkejärjestelmä on osoittautunut van-

kaksi. Sen tulokset kuuluvat globaalissa vertailussa aihealueensa parhaimmistoon. (An-

dersen, 2021, s. 65). Sijoitustuotoissa suomalaiset eläkelaitokset ovat kuitenkin jääneet 

hieman jälkeen kansainvälisistä verrokeistaan, vaikka sijoitusallokaatioissa eri maiden 

eläkejärjestelmien välillä ei ole merkittäviä eroja. Tähän peilaten on esitetty, että kaiken 



25 

onnistuessa parhaalla mahdollisella tavalla, Suomen työeläkejärjestelmässä saattaisi olla 

pitkällä aikavälillä 0,5–1,0 prosenttiyksikön kasvuvara reaalituotossa. (Niskanen, 2020, s. 

290)  

 

Niskasen (2020) mukaan rahoituksellisesti haastavasta tilanteesta ulospääsemiseksi on 

yritetty kolmea keinoa ja näiden yhdistämistä. Ensimmäinen näistä on eläkemaksujen 

nostaminen, eli rahoituksen lisääminen järjestelmään. Toinen keino ulottuu maksajalta 

etuja nauttiville, eli leikataan varojen jakoa järjestelmästä, mikä tarkoittaisi eläke-etujen 

heikkenemistä. Kolmas keino on sijoitustoiminnan tuottojen kasvattaminen, eli pyritään 

tehostamaan rahastoitujen pääomien käyttöä entisestään. Sijoitustoiminnassa onnistu-

misella on siis ratkaiseva merkitys. Esimerkiksi vuonna 2021 ilman sijoitusvaroja ja niille 

saatua tuottoa, kerättäviä eläkemaksuja olisi tullut nostaa 2,8 prosenttiyksiköllä, kuin 

mitä todellisuudessa vuonna 2021 perittiin. Tämä olisi tarkoittanut noin 1,8 miljardin eu-

ron lisärahoitustarvetta. (TELA, 2022e)  

 

Suomen eläkejärjestelmässä on yhä useita ratkaisemattomia kestävyyteen, tehokkuu-

teen ja riskien jakamiseen liittyviä ongelmia. Monia näistä on osaltaan jo ratkaistu ja jär-

jestelmä on toisaalta osoittanut toimivuutensa ja vankkuutensa vuosien saatossa. (Val-

konen, 2020, s. 96). Nykyinen eläkejärjestelmän ennakkorahoitus lieventää tulevaisuu-

den rahoituksellisia ongelmia jonkin verran, mutta pohdinta maksuosuuksien nostami-

sesta on tästä huolimatta ajankohtainen. (Valkonen, 2020, s. 96)  

 

 

3.2 Eläkevarojen sijoittaminen 

Suomen työeläkejärjestelmä on rahoitukselliselta rakenteeltaan osittain rahastoiva. Ra-

hastoinnin tarkoituksena on varautua tulevia eläkevastuita varten ja toisaalta myös va-

kauttaa maksutasoa sekä varautua kasvaviin eläkemenoihin. (Andersen, 2021, s. 19; Ten-

hunen ja Vaittinen, 2013, s. 16). Rahastoituja eläkevaroja sijoittavien työeläkelaitosten 

sijoitustoiminnalla on siten merkittävä rooli suomalaisen työeläkejärjestelmän kestävyy-

den kannalta. Työeläkelaitokset ovat Suomessa merkittäviä instituutiosijoittajia ja näiden 



26 

sijoitustoiminnan tuotoilla on näin olennainen merkitys eläkemaksujen tulevaisuuden 

kehityksessä ja eläkemaksujen korotuspaineiden hillitsemisessä. (TELA, 2022e; Tenhu-

nen & Vaittinen, 2013, s. 16; Vatanen, 2013, s. 179)  

 

Eläkevarojen sijoittamista säädellään tarkasti vakavaraisuuslainsäädännöllä. Sääntelyke-

hikolla avulla pyritään turvaamaan työeläkevarojen sijoittaminen tuottavalla ja turvaa-

valla tavalla siten, että vastuulla olevat varat säilyvät, tuottavat, ovat riittävän likvidejä ja 

riittävästi hajautettu. Lainsäädäntö vaikuttaa merkittävästi suoraan myös siihen, pal-

jonko eläkevakuuttajat voivat ottaa sijoitustoiminnassaan riskejä. Lainsäädäntö asettaa 

sijoitustoiminnalle tarkat reunaehdot, mutta muuten jokainen työeläkevakuuttaja on oi-

keutettu tekemään itsenäisesti sijoituspäätöksensä. Lainsäädäntökehikon lisäksi sijoitus-

toimintaa ohjaavat työeläkevakuutusalan kesken laaditut omat ohjeistukset ja suosituk-

set. Finanssivalvonta vastaa vakavaraisuussäännösten noudattamisen valvonnasta. 

(TELA, 2022e; Vatanen, 2013, s. 179). Sääntely on sikäli hyvin perusteltua, sillä kyseessä 

on lakisääteisten ja perustuslaillista omaisuudensuojaa nauttivien ansaittujen eläkkei-

den rahoittamiseen tarkoitettu varallisuus (Poutiainen & Tenhunen, 2020, s. 17). 

 

 Suomessa työeläkeyhtiöt on jaettu kahteen eri ryhmään niihin kohdistuvan vakavarai-

suussääntelyn perusteella. Vakavaraisuussääntelystä vapaita toimijoita Suomessa ovat 

Keva, Valtion Eläkerahasto (VER) ja Kirkon Eläkerahasto (KER). Vakavaraisuussääntelyn 

piirissä puolestaan ovat työeläkeyhtiöt (Elo, Ilmarinen, Pensions-Alandia, Varma ja Veri-

tas) sekä Merimiesten eläkekassa (MEK). (Eläketurvakeskus, 2022b). Vakavaraisuuslain-

säädännöstä juontuvat eroavaisuudet julkisten ja yksityisalojen eläkelaitosten välillä ovat 

heijastuneet sijoitustuotoissa ja sijoitustoiminnan volatiliteetissa. Vakavaraisuuslainsää-

dännöstä johtuen yksityisalojen sijoitusallokaatio on matalariskisempi ja tuoton vaihtelu 

on pienempää kuin julkisalojen eläkelaitoksilla. (Eläketurvakeskus, 2022e)  

 

Työeläkelaitosten sijoitustoimintaa ohjaa sääntelyn asettamien raamien lisäksi vuosittain 

laadittava sijoitussuunnitelma, jonka hyväksymisestä vastaa kunkin työeläkelaitoksen 

hallitus. Sijoitussuunnitelmassa määritellään sijoitustoiminnan yleiset tavoitteet, joihin 



27 

sisältyy muun muassa sijoitustoiminnan lyhyen ja pitkän aikavälin tuottotavoitteiden 

määrittely sekä asetetut vaatimukset sijoitusten riskienhallinnalle. Sijoitussuunnitel-

massa hallitus määrittelee myös sijoitustoiminnan operatiivisesta vastuuttamisesta ja si-

joitusten seurantaan liittyvästä raportoinnista. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös pää-

tös sijoitustoiminnan osittaisesta ulkoistamisesta omaisuudenhoitajille. Sijoitussuunni-

telman laatiminen on pakollista yksityisalojen eläkelaitoksissa, kun puolestaan julkisalo-

jen eläkelaitoksilla tähän ei ole pakottavaa säännöstä. (Eläketurvakeskus, 2022d; Vata-

nen, 2013, s. 188–189) 

 

Eläkeyhtiöiden sijoitustoimintaan liittyvän sääntelyn periaatteita on osaltaan myös ky-

seenalaistettu muun muassa nostamalla esille kysymyksiä siitä, että heijastaako sääntely 

oikealla tavalla eläkejärjestelmään kohdistuvia riskejä ja, että voitaisiinko muutoksilla 

saavuttaa parempi tuotto-riskisuhde. (Andersen, 2021, s. 10).  Myös alhainen korkotaso 

on aiheuttanut haasteita työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnassa, etenkin matalariskisissä 

valtionlainasijoituksissa ja tätä kautta osaltaan kyseenalaistanut vakavaraisuussääntely-

kehikkoa (Valkonen, 2020, s. 95–97). Vuosina 1997 ja 2007 tehdyt lainsäädäntömuutok-

set ovat mahdollistaneet korkeamman osakeriskin ottamisen sijoitustoiminnassa. Viime-

aikainen trendi onkin ollut osake- ja osakesidonnaisten sijoitusten osalta nouseva, kor-

kosijoitusten osuuden saman aikaan pienentyessä. (TELA, 2022a)  

 

Työeläkeyhtiöiden sijoitusten tuotoilla ei ole suoranaista vaikutusta maksettaviin eläk-

keisiin. Mahdolliset epäonnistuneet sijoitukset eivät myöskään pienennä nykyisiä työ-

eläkkeitä. Sen sijaan sijoitusten tuotoilla on ratkaiseva merkitys siihen, paljonko työelä-

kemaksuja kerätään työnantajilta ja työntekijöiltä. (TELA, 2022f). Sijoitusten pitkän aika-

välin keskimääräisessä reaalituotossa yksi lisäprosentti alentaa eläkemaksujen nostopai-

netta noin 2 prosenttiyksikköä (Eläketurvakeskus, 2022d).  

 

Eläkeyhtiöt kilpailevat keskenään ja tämä voi olla omiaan myös parantamaan järjestel-

män tehokkuutta. Kilpailun vaikutuksen voimakkuutta on myös osin kyseenalaistettu, 

sillä kilpailun ulkopuolella oleva julkisen sektorin suurin eläkelaitos Keva on menestynyt 



28 

sijoitustoiminnassaan yhtä hyvin, kuin yksityisetkin toimijat. On kuitenkin selvää, että kil-

pailun kautta syntyy mahdollisuus vaihtaa eläkeyhtiötä, mikä on luonnollisesti eläkeyhti-

öille kriittinen liiketoiminnallinen riskitekijä. (Andersen, 2021, s. 22). Kilpailullisesta ase-

telmasta huolimatta työeläkeyhtiöiden tulee kyetä myös yhteistyöhön, kuitenkaan liike-

salaisuuksia paljastamatta. Yhteistyö kattaa muun muassa laskuperusteiden ja vakuutus-

ehtojen valmistelua, tilastotietojen kokoamista sekä aktiivista vuoropuhelua työeläkela-

kien toimeenpanoon ja kehittämiseen liittyvissä asioissa. (TELA, 2022d)  

 

 

 Eläkelaitosten sijoitusallokaatiot 

Työeläkevarojen sijoittamista koskee vaatimus hajauttaa varat siten, että sijoitustoiminta 

on toteutettu tuottavasti, turvaavasti ja monipuolisesti (Eläketurvakeskus, 2022d; Vata-

nen, 2013, s. 190). Varat sijoitetaan käytännössä maantieteellisesti hyvin hajautetusti 

laajasti eri omaisuusluokkiin, kuten listattuihin ja listaamattomiin osakkeisiin, joukkovel-

kakirjalainoihin ja muihin korkosijoituksiin, kiinteistöihin ja vaihtoehtoisiin sijoituksiin 

(TELA, 2022a; Vatanen, 2013, s. 190).  

 

Vuoden 2021 lopussa suomalaisten eläkevarojen kokonaismäärä oli 255 miljardia euroa. 

Tästä kokonaisuudesta yksityisalojenosuus oli 160 miljardia ja julkisalojen 95 miljardia. 

Eläkevarojen sijoitusomaisuuden jakautumista on kuvattu tarkemmin alla olevassa ku-

vaajassa. (Eläketurvakeskus, 2022b; TELA, 2022a)  

 

 

 



29 

 

Kuvio 2. Sijoitusomaisuuden jakautuminen eri sijoituslajeihin (TELA, 2022a). 

 

Perinteiset osake ja korkosijoitukset muodostavat merkittävän osan eläkevarojen sijoi-

tusallokaatiosta. Osake- ja osaketyyppiset sijoitukset muodostivat kokonaisuudesta noin 

54 %. Korkosijoitusten osuus sijoitusvaroista oli puolestaan noin 30 %. Loput varoista on 

allokoitu kiinteistösijoituksiin ja vaihtoehtoisiin sijoituksiin. (Eläketurvakeskus, 2022b; 

TELA, 2022a). Vaihtoehtoisten sijoitusten osuus ja merkitys osana hyvin hajautettua si-

joitussalkkua on kasvanut huomattavasti globaalin finanssikriisin jälkeisenä aikana. Ma-

tala korkotaso ja toisaalta myös tarve saavuttaa järkeviä tuottoja ovat johtaneet siihen, 

että eläkesijoittajat ovat allokoineet etenkin tasaista kassavirtaa tarjoaviin vaihtoehtoi-

siin sijoituksiin, kuten esimerkiksi infrastruktuurisijoituksiin ja kiinteistöihin. (Vatanen, 

2020)  

 

Tuotto-odotukset eläkesijoituksille johdetaan eri sijoituskohteiden tuotto-odotuksista ja 

niiden laskennallisista osuuksista sijoitusallokaatiossa (Risku, 2013, s. 217). Näin ollen 

voidaankin todeta allokaation rakenteella olevan keskeinen vaikutus sijoitusten koko-

naistuottoon. Veritaksen (2021, s. 34) mukaan sijoitustoiminnan tuottoihin eniten vai-

kuttava tekijä on allokaatioriski, eli riski siitä, että valittu sijoitusjakauma ei yllä riittävään 

tuottoon. Työeläkeyhtiöt määrittelevät strategisen allokaationsa, eli niin kutsutun perus-

allokaation aina vuosittain vahvistettavassa sijoitussuunnitelmassaan. Samassa yhtey-

dessä määritellään myös muun muassa valtuudet poiketa asetetusta perusallokaatiosta, 



30 

tuotto- ja likviditeettitavoitteet sekä johdannaisten käytön periaatteet. (Ilmarinen, 

2021a, s. 19; Elo, 2021, s. 83; Varma, 2021, s. 50)  

 

Laajan omaisuuslajikohtaisen hajautuksen lisäksi, sijoitustoiminta pyritään hajautta-

maan kattavasti myös maantieteelliseltä näkökannalta. Kaikista eläkevaroista Suomeen 

on sijoitettuna hieman vajaa neljäsosa (TELA, 2022b). Eläkesijoituksista merkittävä osa, 

noin 60 % kohdistui vuoden 2021 lopussa euroalueen ulkopuolelle (Eläketurvakeskus, 

2022d).  

 

 

 Osakesijoitukset 

Osake- ja osakesidonnaiset sijoitukset käsittävät noin kolmasosan eläkevarojen sijoitus-

allokaatiosta (Eläketurvakeskus, 2022b). Osakkeella tarkoitetaan yrityksen liikkeeseen 

laskemaa yrityksen omistusosuutta kuvaavaa instrumenttia. Osake antaa omistajalleen 

oikeuden osallistua päätöksentekoon yhtiökokouksessa ja samalla se antaa oikeuden 

myös yhtiön voitonjakoon esimerkiksi osinkojen muodossa. Osakkeen tuotto syntyy kah-

desta komponentista; arvonmuutoksesta ja voitonjaosta. Osakkeen arvonmuutoksen liit-

tyy riskejä, jotka johtuvat muun muassa kohdeyrityksen kannattavuudesta, liiketoimin-

tariskeistä ja rahoitukseen liittyvistä epävarmuustekijöistä. Julkisen kaupankäynnin koh-

teena olevien osakkeiden arvonmääritys tapahtuu päivittäin osakemarkkinoilla kysynnän 

ja tarjonnan mukaan. (Vatanen, 2013, s. 194–195)   

 

Osakesijoituksia voidaan hajauttaa maantieteellisesti ja toimialoittain. Hajauttamisella 

varmistetaan se, että yksittäisen osakkeen tai toimialan mahdollisesti realisoituvat riskit 

eivät tuhoa toteutuessaan koko osakesalkun tuottoa. Hajauttamisen avulla saadaan las-

kettua osakesalkun markkinariskiä. (Vatanen, 2013, s. 195). Riittävä hajautus on keskei-

sessä roolissa eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnassa ja se juontaa juurensa jo eläkelaitoksia 

koskevasta lainsäädännöstä, joka määrittelee varojen olevan sijoitettava monipuolisesti, 

tuottavasti ja turvaavasti (Eläketurvakeskus, 2022d). Käytännössä eläkelaitokset toteut-



31 

tavat hajauttavaa strategiaa osakesijoituksissaan siten, että varat kohdistetaan globaa-

listi eri toimialojen yhtiöiden osakkeisiin. Esimerkiksi yksityisen työeläkevakuutusyhtiö 

Ilmarisen (2021a) vuoden 2021 tilinpäätöstiedotteen perusteella eläkevaroja on hajau-

tettu useisiin satoihin julkisesti noteerattuihin yhtiöihin globaalisti. Toisen suuren yksi-

tyisen työeläkevakuutusyhtiö Varman (2021) osalta tilanne on sama – omistukset on ha-

jautettu useisiin satoihin yhtiöihin eri toimialoilta globaalilla mittakaavalla.  

 

Myös sijoitusrahastoja käytetään osana eläkelaitosten osakesijoitustoimintaa. Sijoitusra-

hasto on rahastoyhtiön hallinnoima entiteetti, joka kerää yksityishenkilöiden ja yhteisö-

jen varoja yhteen ja sijoittaa ne hajautetusti eri arvopapereihin (Tilastokeskus, 2022). 

Sijoitusrahaston pääoma muodostuu rahasto-osuuksista ja kukin sijoittaja omistaa ra-

hasto-osuuksia siinä suhteessa, kun he ovat rahastoon sijoittaneet. EU-maissa sijoitusra-

hastoja säädellään UCITS-direktiivillä. UCITS-direktiivi määrittää muun muassa säännöt 

sille, miten sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit on hajautettava. Rahaston arvo laske-

taan pääsääntöisesti päivittäin ja sijoittajat voivat merkitä (ostaa) tai lunastaa (myydä) 

rahasto-osuuksia rahaston säännöissä määritellyn menettelytavan mukaisesti. (Pörs-

sisäätiö, 2015, s. 5 ja s. 36).  Eräs keskeinen rahastoluokka on indeksirahastot. Indeksira-

hastot ovat sijoitusrahastoja, joiden varat kohdennettu valittuun indeksiin kuuluviin si-

joituskohteisiin. Indeksirahasto ei siis aktiivisesti valitse esimerkiksi osakkeita, vaan sijoit-

taa niihin samalla painotuksella, kun niiden paino on indeksissä. (Pörssisäätiö, 2015, s. 

8–9) 

 

Indeksirahastoihin liittyvät läheisesti myös ETF-rahastot, sillä ne ovat usein indeksirahas-

toja. (Pörssisäätiö, 2015, s. 8–9). ETF-rahasto (Exchange Traded Fund) tarkoittaa pörssi-

listattua rahastoa.  Erityisesti vastuullisuutta painottavat passiiviset ETF-rahastot ovat 

kasvattaneet markkinaosuuksiaan viime aikoina. (Silvola ja Landau, 2019, s. 167 ja s. 169). 

Passiivinen sijoittaminen on monelle sijoittajalle strateginen valinta. Passiivisen sijoitus-

strategian tarkoitus on saavuttaa valitun markkinan tuotto ja tätä kautta saada myös 

laaja sijoituspositio kyseisessä markkinassa. Passiivisen sijoittamisen eli niin kutsutun in-



32 

deksisijoittamisen hyödyt syntyvät nimenomaan tehokkaasta hajautuksesta ja edulli-

sesta kustannustasosta. (Hyrske ja muut, 2012, s. 118). Työeläkevakuuttajista muun mu-

assa Ilmarinen on siirtänyt passiivisissa indeksisijoituksissaan yhä enemmän huomiotaan 

vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen. Alkuvuodesta 2020 Ilmarinen ilmoitti merkit-

tävästä, 543 miljoonan euron kertasijoituksesta yhdysvaltalaisen varainhoitaja Black-

Rockin hallinnoimaan New Yorkin Nasdaq-pörssiin listattuun kehittyville markkinoille si-

joittavaan iShares ESG MSCI EM Leaders ETF -rahastoon. (Ilmarinen, 2020)  

 

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana trendi on ollut osakesijoituksia suosiva. Osa-

keallokaation suhteellinen kasvu on tapahtunut lähinnä korkosijoitusten kustannuksella. 

(TELA, 2022a). Parempien tuottojen tavoittelussa oman haasteensa kuitenkin luo tasa-

painoilu korkeampien tuottotavoitteiden ja järkevästi halittavissa olevan riskitason välillä 

(Poutiainen & Tenhunen, 2020, s. 17).  

 
 
 

 Korkosijoitukset 

Korkosijoitukset ovat perinteisesti määrämuotoisia velkakirjoja, joissa lainanottaja mak-

saa velastaan korkoa lainanantajalle. Sijoittaja saa siis korkosijoituksissa lainaamalleen 

pääomalle velkakirjan ehdoissa sovittua korkotuottoa. Korkotuotto voi olla kiinteä tai se 

voi olla sidottu yleisen korkomarkkinan kehitykseen. Maturiteetti eli velkakirjan pituus 

määrittelee lainan takaisinmaksuajan. Lainanottaja maksaa tyypillisesti tasaisin väliajoin 

korkotuottoa lainanantajalle. Tätä tuottoa kutsutaan kupongiksi. (Vatanen, 2013, s. 191; 

Guirguis, 2018, s. 7). Eläkevarojen sijoitusjakaumasta korkosijoitusten osuus on noin 30 % 

(Eläketurvakeskus, 2022d; TELA, 2022a). Historiallisen tarkastelun valossa korkosijoitus-

ten tuotto on jäänyt osakesijoitusten tuottoa matalammaksi pitkällä aikavälillä. Tästä on 

johdettu ajatus, että myös jatkossa osakkeet tuottaisivat enemmän. (Niskanen, 2020, s. 

314). Korkosijoituksilla on kuitenkin tärkeä rooli työeläkesijoitusten kokonaisriskiä pie-

nentävänä omaisuuslajina (TELA, 2022f).  

 



33 

Korkomarkkinoilla noteeratut joukkovelkakirjalainat ovat tavallisesti valtioiden ja mui-

den julkisyhteisöjen, vakuutuslaitosten ja yritysten julkisesti liikkeeseen laskemia lainoja. 

Lainojen maturiteetit voivat vaihdella jopa 30 vuodesta joihinkin päiviin. Velkakirjoja, joi-

den maturiteetti on alle yhden vuoden, kutsutaan tyypillisesti rahamarkkinasijoituksiksi. 

(Vatanen, 2013, s. 192)   

 

Eläkeyhtiöiden korkosijoitukset ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tuotta-

neet keskimäärin noin kolmen prosentin vuotuisen nimellistuoton. Keskuspankkien pit-

kään jatkunut elvyttävä rahapolitiikka on johtanut hyvin mataliin korkotasoihin etenkin 

kehittyneiden maiden valtionlainoissa. Tämän kehityksen myötä korkosijoitusten tulevai-

suuden tuotto-odotuksia on laskettu ja korkosijoitusten suhteellista osuutta eläkesijoit-

tajien allokaatioissa on kautta linjan pienennetty. (TELA, 2022f) 

 

Korkomarkkinoilla noteeratut joukkovelkakirjalainat ovat tavallisesti valtioiden ja mui-

den julkisyhteisöjen, vakuutuslaitosten ja yritysten julkisesti liikkeeseen laskemia lainoja. 

Lainojen maturiteetit voivat vaihdella jopa 30 vuodesta joihinkin päiviin. Velkakirjoja, joi-

den maturiteetti on alle yhden vuoden, kutsutaan tyypillisesti rahamarkkinasijoituksiksi. 

(Vatanen, 2013, s. 192).  Rahamarkkinasijoitusten osuus yksityisten työeläkeyhtiöiden 

sijoituskannasta oli vuonna 2021 noin 5 %. Joukkovelkakirja- ja vaihtovelkakirjalainoja 

puolestaan oli noin 19 %. Loppuosa korkosijoituksiin luettavista sijoituksista, eli noin 5 % 

koostui sijoituslainoista ja TyEL takaisinlainoista. (TELA, 2021, s. 4)  

 

Korkosijoitusten riski muodostuu käytännössä korkoriskistä ja luottoriskistä. Korkoriski 

tarkoittaa sitä, että markkinakorkojen vaihtelu vaikuttaa joukkovelkakirjojen hintoihin. 

Korkojen laskiessa joukkovelkakirjojen hinnat nousevat ja vastaavasti korkojen noustessa 

lainojen hinnat laskevat. Korkoriski liittyy siis sijoituksen markkina-arvon alenemiseen 

asetetun tuottovaatimuksen noustessa. Korkoriskiä voidaan mitata modifioidulla duraa-

tiolla, joka määrittää korkosijoituksen herkkyyden arvonmuutokselle korkotason muut-

tuessa yhdellä prosenttiyksiköllä.  (Vatanen, 2013, s. 192–193; Pörssisäätiö, 2018, s. 27). 



34 

Luottoriski puolestaan syntyy lainan takaisinmaksuun liittyvästä epävarmuudesta. Luot-

toriskiin vaikuttaa joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus sekä kor-

kosijoituksen asema perintäjärjestyksessä mahdollisessa konkurssitapauksessa. Luotto-

riskiä voidaan arvioida luottoluokitusten avulla. Alalla tunnustettuja isoja luottoluokitta-

jia ovat Moody´s, Standard & Poor´s ja Fitch. Paras luottoluokka Moody´silla on Aaa ja 

Standard & Poor´silla sekä Fitchillä AAA. Hyvän luottoluokituksen omaavista yrityksistä 

käytetään nimitystä investment grade. Investment grade -kategoriaan kuuluviksi luetaan 

ne yhtiöt, joiden luottoluokitus on minimissään Baa3 (Moody´s) tai BBB (Standard & 

Poor´s ja Fitch). Tätä alemman luottoluokan lainoja kutsutaan nimityksellä high yield. 

Luottoluokitusten heikompaa puolta edustavat C ja D-luokat. (Vatanen, 2013, s. 193; 

Pörssisäätiö, 2015, s. 29) 

 

Eläkeyhtiöiden korkosijoitukset on tyypillisesti laajasti hajautettu eri tuottoprofiilin sijoi-

tuskohteisiin (TELA, 2022f). Velvollisuus varojen hajauttamisesta lähtee eläkelaitoksia 

koskevasta lainsäädännöstä, joka sisältää yleissäännöksen sijoitusten hajauttamisesta 

(Vatanen, 2013, s. 186). Työeläkeyhtiöiden tilinpäätöstiedoista on todettavissa korkosi-

joitusten kohdistaminen laajasti eri korkoinstrumentteihin, sisältäen muun muassa suo-

rat korkosijoitukset, lainasaamiset, muut rahoitusmarkkinavälineet ja talletukset sekä si-

joitukset korkorahastoihin (Elo, 2021; Ilmarinen, 2021a; Varma, 2021; Veritas, 2021).  

 

Korkosijoitusten tuotot ovat olleet viime vuosina jopa yllättävän hyviä, johtuen käytän-

nössä korkotason laskusta, joka on käänteisesti johtanut korkosijoitusten arvonnousuun 

(Järvenpää, 2021). Esimerkiksi työeläkeyhtiö Elon korkosijoitukset tuottivat vuonna 2019 

6,2 %, jota voidaan pitää varsin hyvänä tuottona korkosijoituksille (Elo, 2019, s. 7). Kor-

kojen painuminen ennätysmatalalle tasolle on johtanut kuitenkin siihen, että tulevaisuu-

den tuotto-odotus kyseiselle omaisuuslajille on heikko (TELA, 2022f; Poutiainen & Ten-

hunen, 2020, s. 25). Veritas (2021) huomautti vuoden 2021 tilinpäätöstiedotteessaan 

korkosijoitusten vaatimattomasta tuottokehityksestä kasvavan inflaation ja nousevien 

korkojen myötä.  

 



35 

 Kiinteistösijoitukset 

Osake- ja korkosijoitusten rinnalla keskeinen eläkeyhtiöiden sijoitusluokka on kiinteistö-

sijoitukset. Kiinteistösijoitusten osuus kaikkien suomalaisten työeläkeyhtiöiden koko-

naisallokaatiosta oli vuoden 2021 lopussa noin 8 % (Eläketurvakeskus, 2022d; TELA, 

2022a). Kiinteistösijoituksilla voidaan tarkoittaa kiinteistöjen suoraa omistamista tai vä-

lillistä omistamista kiinteistörahastojen tai kiinteistösijoitusyhtiöiden kautta. Perintei-

sesti suomalaiset eläkesijoittajat ovat sijoittaneet suoraan kotimaisiin kiinteistösijoituk-

siin. Toisin kuin listatut osake- ja korkosijoitukset, kiinteistöt ovat hyvin epälikvidejä sijoi-

tuskohteita ja niiden arvonmääritys ei ole yhtä tehokasta, vaan usein kiinteistösijoitusten 

todellinen arvo määrittyy vasta toteutuneiden kiinteistökauppojen myötä. Kiinteistösi-

joittamisessa tuotto muodostuu kahdesta komponentista; arvonnoususta ja kiinteistöstä 

kassavirtoina saatavista vuokratuotoista, joista on vähennetty kiinteistön ylläpitoon ja 

hoitoon liittyvät kulut. (Vatanen, 2013, s. 195–196)   

 

Historiallisen tarkastelun perusteella kiinteistösijoitusten on osoitettu tuottavan korko-

sijoituksia paremmin pitkällä aikavälillä (Niskanen, 2020, s. 314). Tämä on myös todetta-

vissa TELA:n (2022g) tilastosta, jonka mukaan kiinteistösijoitusten keskimääräinen nimel-

linen vuosituotto viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut noin 5 %, korkosi-

joitusten tarjotessa tarkasteluperiodilta noin 3 %:n nimellisen vuosituoton. Matala kor-

koympäristö ja hyvä inflaatiosuoja ovat lisänneet kiinteistösijoittamisen houkuttele-

vuutta korkosijoitusten kustannuksella. Andonov ja muut (2013) toteavat kansainvälisten 

eläkesijoittajien kiinteistösijoittamista käsittelevässä julkaisussaan, kiinteistösijoitusten 

merkityksen osana sijoitusallokaatiota kasvaneen huomattavasti viime vuosina.  

 

Suomalaisissa eläkelaitoksissa kiinteistösijoittamisella on pitkät perinteet ja kiinteistöt 

nähdään keskeisenä osana hyvin hajautettua sijoitussalkkua. Suomessa eläkelaitoksilla 

on merkittävä asema kiinteistöjen omistajana ja myös uusien kiinteistöhankkeiden ra-

kennuttajina. (Vatanen, 2013, s. 196). Esimerkiksi työeläkeyhtiö Ilmarisella on huomat-

tavat kiinteistöomistukset Suomessa. Kaiken kaikkiaan eläkevaroja on Ilmarisen sijoitus-



36 

salkussa sijoitettuna noin 4 300 asuntoon ja 100 liike-, toimisto-, varasto- ja muuhun kiin-

teistöön. Ilmarinen kertoo verkkosivuillaan olevansa yksi Suomen suurimmista kiinteis-

tösijoittajista ja rakennuttajista. (Ilmarinen, 2022a).  Myös työeläkeyhtiö Varma on pro-

filoitunut suurena kiinteistösijoittajana Suomessa ja verkkosivujensa mukaan omistaa lu-

kuisia merkittäviä toimisto- ja liikekiinteistöä eri puolilta Suomea. Lisäksi Varma ilmoittaa 

omistavansa noin 4 200 asuntoa ympäri Suomen ja rakentavansa asuntoja jatkuvasti li-

sää. (Varma, 2022a; Varma, 2022b)  

 

Tutkielman tarkastelun kohteena olevat yksityiset työeläkeyhtiöillä Elolla, Ilmarisella, 

Varmalla ja Veritaksella on jokaisella useita kiinteistörahastosijoituksia. Tämä ilmenee 

yhtiöiden tilinpäätöstiedoista. Kiinteistörahastojen kautta on selkeästi haettu hajautusta 

Suomen ulkopuolelle, sillä valtaosa kyseisistä kiinteistörahastoista tekevät sijoituksensa 

Suomen ulkopuolelle. (Elo, 2021, s. 64–65; Ilmarinen,2021, s.63; Varma, 2021, s. 37; Ve-

ritas, 2021, s. 21–22)  

 

 

 Vaihtoehtoiset sijoitukset 

Vaihtoehtoisten sijoitusten merkitys ja niiden suosio osana hyvin hajautettua, eri omai-

suuslajeista koostuvaa sijoitusportfoliota, on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikym-

menen aikana. Vaihtoehtoiset sijoitukset voidaan määritellä sijoitusluokaksi, joka kattaa 

kaikki ne sijoitukset, jotka jäävät perinteisten listattujen osake- ja korkosijoitusten ulko-

puolelle. Tähän sijoitusluokkaan kuuluviksi voidaan laskea listaamattomat osakesijoituk-

set (Private Equity), listaamattomat korkosijoitukset (Private Debt), hedge-rahastosijoi-

tukset, infrastruktuurisijoitukset ja hyödykesijoitukset. (Stalebrink, 2016, s. 107). Tyypil-

lisesti vaihtoehtoisten sijoitusten arvonvaihtelu tapahtuu eriaikaisesti perinteisten 

osake- ja korkosijoitusten kanssa. Täten ne hajauttavat sijoitussalkun markkinariskiä ja 

laskevat volatiliteettia. (Vatanen, 2013, s. 197). Suomalaisten eläkesijoittajien sijoitus-

salkkuihin vaihtoehtoisia sijoituksia alkoi ilmestyä vähitellen 2000-luvun alkupuolella. Al-

kuvaiheessa vaihtoehtoisten sijoitusten allokaatio oli hyvin pieni, mutta ne kasvoivat 

huomattavasti jo 2010-luvulle tultaessa. (Vatanen, 2020b, s. 203) 



37 

 

TELA:n (2022a) luokittelussa vaihtoehtoisilla sijoituksilla viitataan lähinnä hedge-rahas-

tosijoituksiin. Myös listaamattomat osakesijoitukset luetaan TELA:n jaottelussa kuulu-

viksi osakesijoituksiin. Tämä luokittelu poikkeaa hieman perinteisestä vaihtoehtoisten si-

joitusten luokittelutavasta (Stalebrink, 2016, s. 107). Myös kiinteistösijoitukset tyypilli-

sesti luetaan kuuluviksi vaihtoehtoisiin sijoituksiin, kuten Parikh ja Cheng (2016) ja myös 

Stalebrink (2016) julkaisuissaan esittävät. Kiinteistösijoituksilla on kuitenkin eläkesijoit-

tajien allokaatioissa pitkä historia, ja ne ovat olleet jo vakiintunut osa suomalaisten työ-

eläkeyhtiöiden sijoitusallokaatioita jo useiden vuosikymmenten ajan, joten näin ollen on 

luontevaa luokitella kiinteistöt kokonaan omaksi sijoitusluokakseen tässä tarkastelussa 

(Vatanen, 2020b, s. 205). 

 

Private Equity -sijoituksilla tarkoitetaan sijoittamista listaamattomaan, eli pörssin ulko-

puoliseen osakemarkkinaan. Private Equity -sijoittamisesta käytetään myös yleisesti ter-

miä pääomasijoittaminen. Private Equity -sijoitukset voidaan karkeasti jakaa kahteen eri 

päälinjaan: 1) Buyout ja 2) Venture Capital. (Pajarinen ja muut, 2016). Buyout-sijoittami-

nen tarkoittaa sijoittamista vakiintuneemmassa kasvun vaiheessa oleviin yrityksiin. Yri-

tyksen liiketoiminta on jo vakiintunut ja liikevaihto on tyypillisesti muutamasta miljoo-

nasta satoihin miljooniin. Buyout-sijoittajat ovat kasvuhakuisia omistajia, jotka voivat 

tehdä joko enemmistö- tai vähemmistösijoituksia kohdeyhtiöihin. Vähemmistösijoituksia 

kutsutaan growth-sijoituksiksi. Venture Capital -sijoittajat puolestaan tekevät sijoituksia 

hyvin alkuvaiheessa oleviin yhtiöihin. Kohdeyhtiöistä käytetään myös nimitystä start-up. 

Venture Capital -sijoittajat hakevat tyypillisesti eri kasvun vaiheissa olevia yhtiöitä, joihin 

tekevät vähemmistösijoituksia. Yhtiöt ovat usein nuoria ja innovatiivisia, joilla on suuret 

kansainvälisen kasvun tavoitteet. (Pääomasijoittajat ry, 2021a, s. 3)  

 

Suomalaiset työeläkeyhtiöt ovat suurin pääomasijoittajaryhmä Suomessa. Suomalaisten 

pääomasijoitusrahastojen pääomista noin neljännes kuuluu työeläkeyhtiöille. (Pääoma-

sijoittajat ry, 2021b, s. 6). Pääomasijoitusrahastojen lisäksi työeläkeyhtiöt ovat tehneet 



38 

huomattavissa määrin sijoituksia myös suoraan listaamattomiin yhtiöihin (Elo, 2021; Il-

marinen, 2021a; Varma, 2021; Veritas, 2021). Esimerkiksi Ilmarinen (2021) ilmoittaa vuo-

den 2021 tilinpäätöksessään 27 kotimaista noteeraamatonta osakeomistusta ja neljä ul-

komaista noteeraamatonta omistusta.  

 

Hedge-rahastosijoitukset ovat merkittävä yksittäinen vaihtoehtoisten sijoitusten 

osaluokka työeläkeyhtiöiden sijoitusallokaatioissa. Esimerkiksi Elolla hedge-rahastojen 

osuus kokonaisallokaatiosta on vuoden 2021 lopulla 7,4 % ja Ilmarisella vastaava luku on 

6,8 % (Elo, 2021, s. 7; Ilmarinen, 2021a, s. 78). Hedge-rahastot tavoittelevat absoluuttista 

tuottoa sijoitukselle markkinatilanteesta riippumatta. Käytännössä tämä toteutetaan ak-

tiivisen salkunhoidon keinoin yhdistelemällä erilaisia sijoitusstrategioita ja instrument-

teja keskenään. Hedge-rahastot voivat sijoitustoiminnassaan hyödyntää perinteisiä sijoi-

tusrahastoja enemmän johdannaissopimuksia sekä liikkua perinteisistä rahastoista poi-

keten hyvinkin nopeasti eri markkinoiden ja instrumenttien välillä. Sijoituskohteina voi-

vat olla muun muassa listattujen tai listaamattomien yritysten osakkeet, erilaiset korko-

sijoitukset ja johdannaisinstrumentit. Hedge-rahastoissa salkunhoitajan kyvyillä sijoitus-

toiminnan onnistumisen kannalta on vielä suurempi merkitys kuin perinteisissä sijoitus-

rahastoissa. (Vatanen, 2013, s. 197; Pörssisäätiö, 2015, s. 9). Hedge-rahastot ovat kerän-

neet huomattavaa julkisuutta valtavien tehtyjen sijoitustappioiden, mutta toisaalta myös 

merkittävien saavutettujen sijoitustuottojen takia (Stultz, 2007, s. 175).  

 

Viimeisen vuosikymmenen aikana isojen institutionaalisten sijoittajien, mukaan lukien 

eläkesijoittajien mielenkiinto on kasvavissa määrin kohdistunut erilaisiin infrastruktuuri-

sijoituksiin. Eläkerahastoista, valtioiden sijoitusrahastoista ja vakuutusyhtiöistä on täten 

tullut merkittäviä infrastruktuurihankkeiden rahoittajia. (Andonov ja muut, 2021, s. 2). 

Infrastruktuuri voidaan karkeasti jakaa kahteen osa-alueeseen: taloudelliseen ja yhteis-

kunnalliseen infrastruktuuriin. Taloudelliseen infrastruktuuriin kuuluvat sähköverkot, 

tiet, lentokentät ja tietoliikenneyhteydet, kun taas yhteiskunnalliseen infrastruktuuriin 

kuuluvat muun muassa koulut, kirjastot ja vankilat. Infrastruktuurisijoittamista voidaan 



39 

toteuttaa joko tekemällä sijoitukset suoraan erilaisiin infrahankkeisiin tai välillisesti inf-

rastruktuurihankkeisiin sijoittavien rahastojen kautta. (TELA, 2022g). Infrastruktuurisi-

joittamisen suosio ja suosion viimeaikainen kasvu perustuu muun muassa siihen, että 

infrasijoitukset tarjoavat tyypillisesi hyvin suojaa suhdannevaihteluita vastaan ja korre-

laatio osakemarkkinan kanssa on vähäinen, jolloin hajautushyöty kokonaissalkun tasolla 

tehostuu. Lisäksi infrasijoitukset tarjoavat houkuttelevaa inflaatiosuojattua kassavirtaa. 

(Andonov ja muut, 2021, s. 2). Suurimpia ja tällä hetkellä kiinnostavimpia infrastruktuu-

risijoituksiin kuuluvia toimialaoja ovat sijoitukset uusiutuvan energian infrahankkeisiin, 

kuten aurinkovoima-, vesivoima-, tuulivoima-, biomassa- tai maalämpöhankkeisiin (An-

donov ja muut, 2021, s. 12).  Etenkin työeläkeyhtiöt Elo ja Veritas ovat olleet vahvasti 

mukana erilaisissa uusiutuvan energian hankkeisiin sijoittavissa infrahankkeissa oman si-

joitus- ja varainhoitoyhtiönsä Exilionin kautta. Exilionin muita omistajia edellä mainittu-

jen lisäksi ovat Valtion Eläkerahasto (VER) ja Åbo Akademin säätiö. Exilion hallinnoi kom-

mandiittiyhtiöiden kautta noin 1,2 miljardin euron varoja, joista osa on kohdistettu muun 

muassa kolmeentoista tuulivoimapuistoon. (Exilion, 2022) 

 

Hyödykesijoitukset voivat olla suoria sijoituksia tai välillisisä sijoituksia hyödykepörs-

seissä noteerattuihin raaka-aineisiin, elintarvikkeisiin ja energiahyödykkeisiin. Pörssino-

teeratuista hyödykesijoituksista tavallisimpia ovat kulta ja raakaöljy, joiden arvonkehi-

tystä seurataan laajasti ympäri maailman, kaikilla sijoitusmarkkinoilla. Käytännössä hyö-

dykesijoitukset toteutetaan pääsääntöisesti johdannaissopimusten kautta, sillä aineellis-

ten hyödykkeiden hankintaan liittyvät varastointi- ja kuljetuskulut tekisivät siitä vaival-

loista ja hankalaa. Tehokkaan johdannaismarkkinan ansiosta hyödykesijoitukset ovat 

usein hyvin likvidejä. (Vatanen, 2013, s. 197) 

 

 

 Johdannaiset 

Johdannainen on rahoitusinstrumentti, jonka arvo määräytyy jonkin toisen rahoi-

tusinstrumentin (kohde-etuus) arvonkehityksen perusteella. Johdannaisista käytetään 

myös nimitystä johdannaissopimukset. Johdannaiset eivät ole oma omaisuusluokkansa, 



40 

vaan ne kuuluvat edellä lueteltuihin omaisuusluokkiin sen perusteella, mihin omaisuus-

luokkaan kohde-etuus kuuluu. Tavallisimpia sijoitusluokkia, joissa johdannaisia hyödyn-

netään ovat osake-, korko- ja raaka-ainesijoitukset. Johdannaisia voi käyttää joko riskiltä 

suojautumiseen tai riskin ottamiseen. Johdannaissopimuksessa sovitaan tyypillisesti 

kohde-etuuden arvonmuutokseen perustuvan rahasumman vaihtamisesta osapuolten 

välillä. (Vatanen, 2013, s. 198; TELA, 2022g) 

 

Johdannaissopimuksessa määritellään hinnoitteluperuste, jonka mukaan johdannaisen 

arvo määräytyy kohde-etuuden hinnan vaihdellessa. Johdannaissopimukset voivat olla 

vakioimattomia, eli osapuolten välille räätälöityjä johdannaissopimuksia tai vakiomuo-

toisia johdannaispörssissä noteerattuja rahoitusinstrumentteja. Vakioiduilla johdannais-

sopimuksilla kauppaa käydään reguloiduilla markkinapaikoilla ja vakioimattomilla joh-

dannaisilla käydään kauppaa OTC-markkinoilla. Yleisimpiä johdannaissopimuksia ovat 

futuuri- ja termiinisopimukset, optiot sekä swapit eli vaihtosopimukset. (Vatanen, 2013, 

s. 199)  

 

Tavallisimmin johdannaissopimuksia käytetään työeläkeyhtiöissä riskinhallinnallisiin tar-

koituksiin, eli sijoitusriskien suojaamiseen ja riskiprofiilin muokkaamiseen. Kaupankäyn-

tikustannukset johdannaismarkkinalla ovat verrattain edulliset, joten johdannaisilla voi-

daan muuttaa sijoitussalkun riskitasoa suhteellisen nopeasti ja kustannustehokkuus säi-

lyttäen. Johdannaismarkkina on hyvin likvidi. (Vatanen, 2020b, s. 220). Sijoitussuunnitel-

massa eläkelaitosten hallitukset määrittelevät sen, miten johdannaisia käytetään sijoi-

tustoiminnassa ja miten niiden käyttämistä rajoitetaan. Hallitus seuraa johdannaisten 

käyttöä ja hyväksyy vuosittain raportin niiden vaikutuksesta vakavaraisuusrajoihin. (Kir-

vesmäki, 2020, s. 253)  

 

 



41 

 Vastuullisen sijoittamisen merkitys 

Työeläkeyhtiöt ovat suomalaisen eläkejärjestelmän toimeenpanijoita ja toteuttavat tä-

ten yhteiskunnallisesti hyvin vastuullista tehtävää. Kestävä ja tasa-arvoinen eläkejärjes-

telmä onkin keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan vastuullisuuden tukijalkaa. Yhteis-

kunnallisesti vastuullisen aseman takia työeläkeyhtiöiden on luonnollisesti toimittava 

kaikissa tekemisissään vastuullisesti ja pitkän aikavälin kestävyyttä turvaavasti. (Bergring, 

2020, s. 157). Vastuullisen sijoittamisen suosion nopea kasvu on ollut yksi koko sijoitus-

alan keskeisimpiä trendejä viime vuosina. Pääomat allokoituvat kasvavissa määrin vas-

tuullisen sijoittamisen periaatteiden mukaisesti ja tämän kehityssuunnan uskotaan jat-

kavan nopeaa kasvuaan myös tulevaisuudessa. Vastuullisen sijoittamisen yleistyminen 

on luonnollisesti koskettanut myös kotimaisia työeläkesijoittajia. (Vatanen, 2020, s. 206–

207) 

 

Jokainen suomalainen työeläkesijoittaja on osaltaan sitoutunut noudattamaan vastuul-

lisen sijoittamisen periaatteita sijoitustoiminnassaan. Kotimaisista työeläkesijoittajista 

vastuullisen sijoittamisen kriteereillä edistyneimmät ovat saaneet myös kansainvälistä 

tunnustusta vastuullisen sijoittamisen periaatteiden (PRI) arviossa. (Vatanen, 2020, s. 

216). Työeläkevakuuttajat TELA ry:n (2022) arvion mukaan tänä päivänä valtaosa kai-

kesta 255 miljardin euron (varojen määrä 31.12.2021) suomalaisista työeläkevaroista on 

sijoitettu vastuullisen sijoittamisen periaatteiden mukaisesti.  

 

Eläkesijoittajilla on usein lähtökohtana vastuullisen sijoittamisen strategiassa uskomus 

siihen, että ESG:n laaja huomioiminen sijoitusprosessissa alentaa sijoitustoiminnan ris-

kejä ja nostaa pitkällä aikavälillä sijoitustoiminnan tuottoja (Bergring, 2020, s. 157). Vas-

tuullisella sijoittamisella voidaan tätä kautta nähdä myös olevan keskeinen rooli siinä, 

että eläkesijoittajille asetettu missio varojen tuottavasta ja turvaavasta sijoittamisesta 

toteutuu. (TELA, 2022h; Bergring, 2020, s. 157) 

 



42 

Työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnassa kansainväliset sitoumukset ovat yksi tapa toteut-

taa vastuullista sijoittamista. Kaikkien sitoumusten ja vastuullisen sijoittamisen periaate-

kehikon pohjana toimii YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Allekirjoittamalla YK:n 

vastuullisen sijoittamisen periaatteet, allekirjoittaja sitoutuu noudattamaan niitä kai-

kessa sijoitustoiminnassaan, eli käytännössä katsoen sisällyttämään vastuullisen sijoitta-

misen periaatteet sijoitusprosessiinsa. Tutkimuksen mukaan työeläkevaroista 96 % on 

sijoitettu YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden mukaisesti. Sitoumusten lisäksi 

erilaisilla aloitteilla on myös näkyvä rooli vastuullisen sijoittamisen toteuttamisessa. Näi-

hin kansainvälisiin aloitteisiin linkittyvät kiinteästi muun muassa sijoittajien välinen yh-

teistyö, vaikutusten mittaaminen ja läpinäkyvä raportointi. Lisäksi työeläkeyhtiöiden si-

joitustoimintaa määrittävät merkittävissä määrin jokaisen työeläkeyhtiön omat vastuul-

lisen sijoittamisen periaatteet ja tavoitteet. (TELA, 2022h) 

 

 

 



43 

4 Tutkimusaineisto ja analyysi 

Työeläkeyhtiöt ovat merkittäviä toimijoita osana suomalaista yhteiskuntaa. Työeläkeyh-

tiöt ovat myös Suomen suurimpia sijoittajia ja näin ollen niillä on suuri vastuu siitä, miten 

kestävästi perustuslaillista omaisuudenturvaa nauttivat eläkevarat sijoitetaan. Tämän 

tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yksityiset työeläkeyhtiöt huomioivat ESG:n 

osana sijoitustoimintaansa. Eläkelaitosten sijoitustoimintaa ohjaava vakavaraisuuslain-

säädäntö kohtelee yksityisiä ja julkisia eläkelaitoksia eri tavoin ja tästä syystä myös sijoi-

tusallokaatiot saattavat poiketa toisistaan. Vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi tut-

kielma rajataan kattamaan vain yksityiset työeläkeyhtiöt. Tutkielman otannan rajaami-

nen varmistaa myös sen, että tutkielma säilyy selkeänä ja eheänä kokonaisuutena. Koos-

tetun tutkimusaineiston pohjalta pyritään hahmottamaan, miten suomalaiset työeläke-

yhtiöt huomioivat vastuullisuuden (ESG) osana sijoituspäätöksentekoaan ja sijoitusten 

seurantaa. Laadukkaaseen tutkimustulokseen pääsemiseksi on syytä selvittää myös se, 

miten eläkeyhtiöiden varoja hallinnoivat varainhoitajat ja muut finanssialan toimijat huo-

mioivat vastuullisuuden omassa toiminnassaan. 

 

 

4.1 Tutkimusaineisto 

Tutkimusaineisto muodostuu teemahaastatteluista, joissa haastateltavina on vastuulli-

sen sijoittamisen asiantuntijoita eri organisaatioista ja tehtävistä. Vastuullinen sijoittami-

nen on aiheena hyvin moniulotteinen ja siihen liittyy myös tarve kyseenalaistaa asioita 

ja ajatella kriittisesti. Täydellisen ymmärryksen ja paremman kokonaiskuvan varmista-

miseksi, aihetta on syytä tutkia käytännön kautta, ei vain pelkästään ylätason käsitteiden 

ja yleisluontoisen raportoinnin perusteella. Teemapohjaisilla asiantuntijahaastatteluilla 

pyritään tuomaan esille käytännön näkökulmaa vastuullisesta sijoittamisesta yksityisissä 

työeläkeyhtiöissä ja samalla esittämään myös aiheeseen liittyvää kriittistä katsontakan-

taa. 



44 

Haastattelujen tuovat esille konkretiaa siitä, miten tänä päivänä eläkesijoittajat huomioi-

vat vastuullisuuden osana sijoitustoimintaa ja minkälaisia haasteita tähän liittyy. Haasta-

teltavia henkilöitä oli yhteensä viisi ja kaikki haastattelut toteutettiin toukokuun aikana 

vuonna 2022. Haastatteluista kertyi litteroitua tekstiä yhteensä 38 sivua. 

 
 

4.2 Tutkimuksen metodologia 

Tutkielmassa lähestytään tutkimusongelmaa kvalitatiivisin, eli laadullisin tutkimusmene-

telmin. Tutkimusaihe on hyvin moniulotteinen ja lähestymistapoja aiheeseen on useita, 

joten kriittisen tarkastelun merkitys on ratkaiseva tutkimustuloksen kannalta. Tutkimus-

aineisto koostuu teemapohjaisista asiantuntijahaastatteluista, joiden avulla pyritään 

tuomaan esiin käytännönnäkökulmaa ja kriittistä tarkastelua. Tutkimusaineiston monita-

soisuuden ja kompleksisuuden takia laadullinen tutkimusmenetelmä sopii tähän yhtey-

teen parhaiten (Alasuutari, 2011).  

 

Teemahaastattelu sopii tähän kontekstiin parhaiten, sillä vastuullisuus sijoitustoimin-

nassa on hyvin monitulkintainen aihe, joten siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Laa-

dukkaan aineistonkeruun näkökulmasta tiukka etenemisreitti haastattelutilanteessa ei 

johtaisi optimaaliseen lopputulokseen, vaan aiheen luonteen vuoksi on jätettävä mah-

dollisuus tarkentaville kysymyksille ja myös vapaamuotoisemmalle keskustelulle. Ennen 

haastattelutilannetta teemat on kuitenkin hyvä olla tiedossa ja tutkimuksessa käytetyt 

haastattelut toteutettiin pääosin siten, että keskustelurunko lähetettiin haastateltaville 

etukäteen tutustuttavaksi. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006) 

 

Laadullisessa tutkimuksessa aineiston kerääjä on inhimillinen tekijä, eli tutkija itse, joten 

tutkimuksen tuloksiin liittyy siis aina myös tulkinnanvaraisuutta (Kiviniemi, 2018, s.62). 

Tutkimukseen haastateltujen valinta perustuu heidän institutionaaliseen asemaansa ja 

oletukseen haastateltavalla olevasta tutkimuksen kannalta keskeisestä tiedosta (Alastalo 

& Åkerman, 2010). Tutkimukseen haastateltiin kahta suomalaisten eläkelaitosten asian-

tuntijaa, sijoitustoiminnasta vastaavaa johtajaa kotimaisesta eläkesijoittajia palvelevasta 



45 

varainhoitoyhtiöstä, kiinteistösijoitusalan ammattilaista sekä suuren pankkitoimijan 

ESG-asiantuntijaa.  

 

 

4.3 Teemahaastattelut – käytännön näkökulma vastuulliseen sijoittami-

seen 

Tutkielmaa varten haastateltiin yhteensä viittä hieman eri taustoilla olevaa asiantuntijaa, 

jotka työskentelevät vastuullisen sijoittamisen parissa. Haastattelut toteutettiin teema-

haastatteluina, eli haastattelulle oli asetettu tietty ennalta hahmoteltu kysymysrunko. 

Kysymysrunkoa ei kuitenkaan orjallisesti noudatettu haastattelutilanteissa, sillä tutki-

musaihe on hyvin laaja-alainen ja useita eri lähestymistapoja sisältävä, joten vapaalle 

teemaan liittyvälle keskustelulle ja tarkentaville lisäkysymyksille haluttiin haastatteluissa 

antaa merkittävä painoarvo. Vastuullisesta sijoittamisesta puhutaan usein hyvin yläta-

solla ja erilaisia periaatteita, toimintaohjeita ja teorioita on useita. Haastatteluiden avulla 

haluttiin tuoda esille se, miten vastuullista sijoittamista käytännössä huomioidaan osana 

yksityisten työeläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa ja miten sijoitustoiminnan kannalta tär-

keät sidosryhmät puolestaan huomioivat vastuullisen sijoittamisen omassa toiminnas-

saan. 

 

Kaikki tutkielmaa varten tehdyt haastattelut pidettiin toukokuun aikana vuonna 2022. 

Haastattelut toteutettiin videon välityksellä etänä Microsoft Teams -ohjelmiston avulla. 

Haastattelut nauhoitettiin ja haastatteluista syntyi 38 litteroitua tekstisivua. Kaikki tutki-

muksessa läpikäydyt haastattelut on esitetty anonyymisti. Tämä oli haastateltavien toive 

ja erityisesti työeläkeyhtiöillä tämä perustuu myös kilpailulainsäädännöllisiin lähtökoh-

tiin. Anonymiteetti mahdollistaa myös laadukkaamman tutkimuksen, sillä näin haasta-

teltavat pystyivät mahdollisesti avaamaan hieman lähemmin käytännön toimintatapo-

jaan vastuullisessa sijoittamisessa, kuin tilanteessa, jossa olisi esittäydytty omalla nimellä. 

 



46 

 Tutkielmaan haastatellut henkilöt 

Tutkielmaan haastateltiin yhteensä viittä henkilöä eri organisaatioista. Haastateltavat 

henkilöt valikoituvat heidän institutionaalisen asemansa perusteella. Kun tutkimuksen 

kohteena on yksityiset suomalaiset työeläkeyhtiöt, niin oli luontevaa haastatella suoraan 

eläkelaitosten asiantuntijoita. Työeläkeyhtiöt sijoittavat kuitenkin merkittävän osan va-

roistaan myös ulkopuolisten palveluntarjoajien, eli muun muassa ulkoisten varainhoito- 

ja rahastoyhtiöiden kautta. Näin ollen tarkastellessa työeläkeyhtiöiden vastuullista sijoit-

tamista, on relevanttia kohdistaa huomiota myös näiden ulkoisten yhteiskumppaneiden 

vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin, käytäntöihin ja toimintatapoihin. Työeläkeyhtiöt 

ovat merkittäviä kiinteistösijoittajia Suomessa ja kiinteistöt muodostavat täten huomat-

tavan osan työeläkeyhtiöiden sijoitusallokaatioista, joten myös kiinteistösijoitusalan am-

mattilaisten näkemykset vastuullisesta sijoittamisesta käytännössä ovat tutkielman kan-

nalta arvokkaita.  

 

Kaksi haastatelluista työskentelee asiantuntijoina eri eläkelaitoksissa Suomessa. Näiden 

kahden eläkelaitosten asiantuntijoiden haastatteluihin viitataan tekstissä merkitse-

mällä ”Haastattelu 1” ja ”Haastattelu 2”. Kolmas tutkielmaan haastateltu henkilö työs-

kentelee ESG-analyytikkona suuressa pankissa. Hänen haastatteluunsa viitataan teks-

tissä merkitsemällä ”Haastattelu 3”. Neljäs haastateltu henkilö työskentelee asiantuntija 

eläkelaitosten varoja sijoittavan varainhoitoyhtiön palveluksessa. Hänen haastatteluunsa 

viitataan tekstissä merkitsemällä ”Haastattelu 4”. Viides haastattelu on tehty eläkelaitos-

ten varoja sijoittavan kiinteistösijoitusalan ammattilaisen kanssa. Haastatteluun viita-

taan tekstissä merkitsemällä ”Haastattelu 5”. 

 

 

 

 

 

 

 



47 

Taulukko 1. Tutkielmaan haastatellut asiantuntijat. 

 

 

 Vastuullisen sijoittamisen organisointi työeläkeyhtiöissä ja sijoitustoiminnassa 

Vastuullinen sijoittaminen on käytännössä yhteistyötä eläkelaitoksen eri toimintaosasto-

jen välillä. Vastuullinen sijoittaminen on usein myös sidottu lähelle yhtiön yritysvastuu-

asioita ja samat henkilöt ovat tekemisissä myös näiden kanssa, mikä on tavallaan luon-

nollista. Koordinoinnista, kehittämisestä ja seurannasta vastaavat tietyt nimetyt henkilöt 

ja tiimit, joiden tehtävänä on käydä aktiivista vuoropuhelua käytännön sijoitustoimintaa 

tekevien salkunhoitajien kanssa. Vastuuhenkilöt raportoivat vastuullisesta sijoittami-

sesta usein konsernin ylimpään johtoon kuuluville henkilöille. Vastuullisen sijoittamisen 

yksikköjen tehtävänä on mahdollistaa vastuullista sijoittamista ja kehittää sitä kaikissa 

omaisuuslajeissa. (Haastattelu 1; Haastattelu 2) 

 

”Vastuullisuuden integrointi tapahtuu salkunhoitajien tekemänä, eli he tekevät 

sijoituspäätöksiä, joissa on vastuullisuus integroituna.” (Haastattelu 2). 

 

Eläkeyhtiöt ulkoistavat sijoitustoimintaansa merkittävissä määrin myös ulkopuolisille va-

rainhoitajille, eli niin sanotuille managereille. Tämä tuli hyvin esille eläkeyhtiöiden A ja B 

haastatteluissa. Sijoitustoiminnan ulkoistaminen managereille tarkoittaa käytännössä 

yksinkertaisimmillaan sitä, että eläkeyhtiö tekee sijoituksen esimerkiksi tavalliseen sijoi-

tusrahastoon, jota hallinnoi varainhoitoyhtiö. Näin rahastoa hallinoiva yhtiö päättää siitä, 

miten rahaston varoja sijoitetaan ja raportoi sijoitustoiminnasta ja sen menestyksestä 

Haastatellut asiantuntijat   

Suomalaisen eläkelaitoksen A asiantuntija Haastattelu 1 

Suomalaisen eläkelaitoksen B asiantuntija Haastattelu 2 

Suuren pankin ESG-analyytikko Haastattelu 3 

Eläkelaitosten varoja sijoittavan varainhoitoyhtiön asiantuntija Haastattelu 4 

Eläkelaitosten varoja sijoittava kiinteistösijoitusalan ammattilainen Haastattelu 5 



48 

sijoittajille, eli tässä tapauksessa eläkeyhtiöille. Etenkin vaihtoehtoisissa sijoituksissa, ku-

ten hedge-rahastosijoituksissa ja Private Equity -sijoituksissa ulkopuolisten managerien 

käyttäminen on hyvin yleisestä, jopa oikeastaan se tavallisin toimintatapa. Eläkeyhtiöt 

ovat tyypillisesti olleet suuria kiinteistösijoittajia Suomessa ja kiinteistösijoitukset edus-

tavatkin huomattavaa osaa eläkeyhtiöiden sijoitusallokaatioista. Omistuksista suuri osa 

on suoria kiinteistöomistuksia, mutta myös paljon sijoituksia on tehty kiinteistörahasto-

jen kautta. Kiinteistörahastoissa ulkopuolinen manageri sijoittaa varat rahaston strate-

gian mukaisesti ja raportoi rahaston kehityksestä sijoittajille.  

 

Varainhoitajien ja muiden ulkopuolisten palveluntarjoajien hyödyntäminen sijoitustoi-

minnassa tarkoittaa sitä, että vastuu sijoitustoiminnan vastuullisuudesta ulkoistetaan 

osin ulkopuolisille varainhoitajille ja palveluntarjoajille. Eläkeyhtiöt luonnollisesti seuraa-

vat erittäin tarkasti ulkopuolisten yhteistyökumppaneidensa toimintaa ja tarvittaessa 

keskustelevat managerien kanssa, mikäli jokin sijoituskohde tai periaate ei ole linjassa 

heidän omien vastuullisen sijoittamisen periaatteidensa kanssa (Haastattelu 1; Haastat-

telu 2). On ilman muuta selvää, että managerien tulee vastata suurten institutionaalisten 

sijoittajien, joita eläkeyhtiöt Suomessa ovat, heidän tarpeisiinsa ja näkemyksiin vastuul-

lisuudesta osana sijoitustoimintaa. Näin ollen onkin mielekästä tarkastella sitä, miten 

nämä eläkeyhtiöiden yhteistyökumppanit, eli ulkopuoliset palveluntarjoajat; varainhoi-

tajat, kiinteistörahastoyhtiöt sekä pankit huomioivat ESG:n käytännön tasolla osana si-

joitustoimintaansa.  

 

Eläkelaitosten varoja sijoittavan varainhoitoyhtiön asiantuntijan mukaan käytännön ta-

solla vastuullista sijoittamista voidaan lähestyä useamman vaiheen kautta. Ensimmäi-

sessä vaiheessa nojaudutaan poissulkulistoihin. Poissulkulistoina käytetään erään maail-

man suurimman varainhoitajan ja kansainvälisesti vastuullisesta sijoittamisesta tunnus-

tusta saaneen toimijan poissulkulistaa. Toisena poissulkulistana käytetään Norjan pankin 

poissulkulistaa. Poissulkulistoja seurataan aktiivisesti ja yhtiöt, jotka löytyvät listoilta sul-

jetaan pois salkuista. Toisessa vaiheessa vastuullista sijoittamista lähestytään ESG-datan 

kautta. Relevanttia dataa saadaan muun muassa ulkopuolisilta yhteistyökumppaneilta ja 



49 

sitä käytetään osana yritysanalyysia. Datan avulla pyritään positiivisesti arvottamaan yh-

tiöitä. Lisäksi on asetettu erilaisia ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteita sijoitussalkuille ja 

tämä linkittyy läheisesti muun muassa erilaisiin teemasijoituksiin, joita tehdään. Teema-

sijoituksissa on keskitytty erityisesti uusiutuvaan energiaan. (Haastattelu 4) 

 

Myös kiinteistörahastoissa vastuullinen sijoittaminen on noussut keskiöön viimeisen 2–

3 vuoden aikana. Vastuulista toimintaa on toki ollut aikaisemminkin, mutta lähestymis-

kulma aiheeseen on osin muuttunut. Nyt vastuullisuutta täytyy jäsennellä eri tavalla ja 

katsoa mitä konkreettisesti tehdään vastuullisuuden eteen ja ottaa myös selkeitä tavoit-

teita. (Haastattelu 5) 

 

Me puhutaan tuollaisesta integroidusta vastuullisuudesta, eli sitä et se vastuul-

lisuus ei oo vain jotakin yhden osa-alueen toimintaa, vaan se on niin kuin kaik-

kea koskevaa toimintaa ja sehän on välttämätöntä, sillä me ei saada isoilta si-

joittajilta enää rahoja käyttöön jos ei meillä ole vastuullisuutta integroituna mei-

dän toimintaan ja kyllähän se toki hyvä bisnestäkin on. Suhtaudutaan vastuulli-

suuteen hyvin positiivisesti, se on välttämätön ja hyvä asia kaiken kaikkiaan. 

(Haastattelu 5) 

 

 

 Lähestymistapa vastuulliseen sijoittamiseen, vaikuttaminen ja mahdollinen ir-

tautuminen sijoituskohteesta 

Vastuullisesta sijoittamisesta vastaavat henkilöt tekevät salkkutasolla säännöllistä seu-

rantaa mahdollisten normirikkomusten osalta. Mikäli esimerkiksi yhdestä salkkuyhtiöstä 

tulee normirikkeitä esille, niin asia käsitellään vastuullisen sijoittamisen ohjausryhmässä 

ja salkunhoitajan kanssa, jonka salkusta tai vastuualueelta normirike löytyy. Ensisijaisesti 

pyritään aina vaikuttamaan yhtiöön tai sijoituskohteeseen, josta normirikkomus löytyy. 

Vaikuttaminen tapahtuu omaisuuslajista riippuen joko suoraan siten, että ollaan suoraan 

yhteydessä yhtiöön tai sitten manageriin, joka hallinnoi sijoitusta. Yhteydenoton tarkoi-

tuksena on käydä rakentavaa keskustelua siitä, että mihin suuntaan asioita sijoittajan 



50 

mielestä tulisi korjata. Lähestymistapa asiaan riippuu usein myös paljon siitä, mistä omai-

suuslajista on kysymys. Sijoituksen kokonaan poissulkeminen on vasta toissijainen vaih-

toehto. (Haastattelu 1) 

 

”Meillä on poissulkeminen vasta sitten ihan viimeinen vaihtoehto.” (Haastattelu 

1) 

 

Suomalaisen eläkelaitoksen A asiantuntijan mukaan sijoituskohteesta irtautuminen pel-

kästään ESG-syistä on harvinaista. Hänen muutaman vuoden yhtiössä työskentelyaika-

naan näin ei ole tapahtunut. ESG on kuitenkin saattanut vaikuttaa ja usein se on ollutkin 

osatekijä, kun jostakin sijoituksesta on tehty myyntipäätös. (Haastattelu 1) 

 

Jos me ollaan katsottu, että sijoituskohde ei performoi meidän mielestä odote-

tulla tavalla ja sitten jos vastuullisuusluvutkin näyttävät punaista ja sijoituskoh-

teessa on esimerkiksi paljon päästöjä, eikä niitä ole otettu riittävästi huomioon, 

niin se on vaikuttanut siihen päätökseen, että me ollaan myyty. (Haastattelu 1) 

 

Eläkeyhtiö B:ssä on tehty joitakin irtautumisia sijoituskohteista vakavien vahvistettujen 

normirikkomusten paljastuttua. Muutamia esimerkkitapauksia on ollut muun muassa 

korruptioon liittyen. Näissä tapauksissa on riippumattomien osapuolten mielipiteiden 

perusteella arvioitu lopulta rikkomusten olevan niin vakavia, että sijoituskohteesta on 

irtauduttu tämän takia. Mahdollinen sijoituskohteesta irtautuminen ESG-syistä ei kuiten-

kaan ole aina täysin yksiselitteistä. Esimerkiksi velkakirjasijoituksissa tulee ottaa huomi-

oon likviditeetti. Aina ei ole mahdollista irtautua, vaikka haluttaisiinkin, jos jälkimarkkina 

ei ole riittävän likvidi. Sama asetelma pätee luonnollisesti myös tietyissä osakesijoituk-

sissa. Joissakin tapauksissa irtautuminen myös epälikvidimmistä sijoituksista voisi olla 

mahdollista, mutta tällöin sijoittaja joutuisi hyväksymään huomattavan hinnan alennuk-

sen. Tämänlainen toim