Henna Halmela 

Sääntely ja valvonta rahanpesun ja terrorismin 
rahoittamisen estämisessä 

Tarkastelussa suomalaiset pankit 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2025 

Johtamisen akateeminen yksikkö 
Julkisoikeuden pro gradu- tutkielma  

Hallintotieteiden maisteri 



2 

 

VAASAN YLIOPISTO 
Johtamisen akateeminen yksikkö 

Tekijä: Henna Halmela 
Tutkielman nimi: Sääntely ja valvonta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 

estämisessä: Tarkastelussa suomalaiset pankit 
Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri 
Oppiaine: Julkisoikeus 
Työn ohjaaja: Laura Perttola 
Valmistumisvuosi: 2025 Sivumäärä: 88 

TIIVISTELMÄ: 
Tutkielmassa tarkastellaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvää 
sääntelyä ja valvontaa suomalaisissa pankeissa. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen 
estäminen on keskeinen osa pankkien jokapäiväistä toimintaa, ja se edellyttää pankkisektorilta 
tiukkaa sääntelyn noudattamista sekä viranomaisilta tehokasta valvontaa. Rahanpesun 
torjuntaa koskeva sääntely on viime vuosina tiukentunut, ja sen tavoitteena on suojata 
yhteiskuntaa rikollisella toiminnalla hankitun varallisuuden haitallisilta vaikutuksilta sekä 
ehkäistä varojen väärinkäyttöä terrorismin kaltaisiin vakaviin rikoksiin 
 
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten suomalaiset pankit noudattavat rahanpesun ja 
terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvää sääntelyä, millaisia keinoja ne käyttävät 
epäilyttävien liiketoimien havaitsemiseksi ja estämiseksi sekä miten sääntelyn noudattamista 
valvotaan. Aihetta lähestytään lainopillisesta näkökulmasta, ja tutkielma perustuu voimassa 
olevan oikeuden systematisointiin ja tulkintaan. Lähdeaineistona hyödynnetään kansallisen ja 
kansainvälisen lainsäädännön lisäksi oikeuskäytäntöä, viranomaisten raportteja sekä 
ajankohtaisia tutkimuksia ja asiantuntijakirjallisuutta. 
 
Pankeilla on keskeinen rooli rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnassa. Ne toimivat 
maksuliikenteen solmukohtina, ja niillä on merkittävä velvollisuus tuntea asiakkaansa, arvioida 
riskejä, seurata liiketoimia ja raportoida epäilyttävistä tapahtumista. Tutkielmassa todetaan, 
että pankit ovat tärkeimpiä ilmoitusvelvollisia ja niiden ilmoituksilla on suuri merkitys rikosten 
ennaltaehkäisyssä. Valvontaviranomaisilla on keskeinen rooli sääntelyn noudattamisen 
valvonnassa, ja ne voivat puuttua laiminlyönteihin hallinnollisin seuraamuksin Lisäksi 
tutkielmassa nostetaan esiin kansainvälisten toimijoiden, kuten FATFin ja EU:n sääntelyelinten, 
vaikutus kotimaiseen sääntelyyn. Erityisesti EU:n uusi rahanpesuasetus on tuonut muutoksia 
kansalliseen sääntelykehikkoon. 
 
Tutkielmassa tarkastellaan pankkien toimintaa kiristyneessä sääntely-ympäristössä, ja esiin 
nostetaan näkökohdiksi esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuskysymys tiedonhankintaan liittyen ja 
sääntelyn aiheuttama hallinnollinen taakka. Lisäksi tutkielmassa tehdään vertailua Suomen ja 
Ruotsin välillä valvontakäytäntöjen ja sääntelyratkaisujen osalta. Tutkielman perusteella on 
pääteltävissä, että suomalaiset pankit noudattavat sääntelyä pääsääntöisesti asianmukaisesti ja 
että valvontakoneisto toimii kohtuullisen tehokkaasti. Kuitenkin jatkuvaa kehittämistä tarvitaan, 
erityisesti teknologian kehittyessä ja rikollisten toimintatapojen muuttuessa. Rahanpesun ja 
terrorismin rahoittamisen estämisen kenttä on alati muuttuva, ja onnistuminen edellyttää 
viranomaisten, pankkien ja lainsäätäjien tiivistä yhteistyötä yli maarajojen, sekä valmiutta 
vastata uusiin haasteisiin. 
 

AVAINSANAT: rahanpesu, terrorisminvastainen toiminta, talousrikollisuus, pankkiala, 
sääntely, valvonta, rahanpesulaki 



3 

 

 

Sisällys 

1 Johdanto 6 

1.1 Aiheen esittely 6 

1.2 Tutkimuksen kohde, rakenne ja keskeiset käsitteet 8 

1.3 Tutkimustapa ja -aineisto 13 

2 Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen 15 

2.1 Rahanpesu 15 

2.1.1 Rahanpesun tunnusmerkistö 17 

2.1.2 Erilaiset rahanpesurikokset 18 

2.1.3 Rahanpesun vaiheet 22 

2.2 Terrorismin rahoittaminen 26 

3 Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen oikeudellinen kehys 29 

3.1 Kansainvälinen sääntely 29 

3.1.1 Yhdistyneet kansakunnat 29 

3.1.2 FATF 31 

3.1.3 Euroopan unionin sääntely 32 

3.2 Suomen rahanpesulainsäädäntö 38 

3.3 Ruotsin rahanpesulainsäädäntö 41 

3.4 Riskeihin perustuva toiminta 44 

3.4.1 Riskiperusteinen lähestymistapa 44 

3.4.2 Riskiarviot 45 

4 Pankkien rooli rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä 47 

4.1 Pankkien sääntelyvelvoitteet 47 

4.2 Selonotto- ja ilmoitusvelvollisuus 48 

4.3 Kolmen puolustuslinjan periaate 50 

4.4 Asiakkaan tunteminen ja due diligence -prosessit 52 

5 Valvontaviranomaisten tehtävät 60 

5.1 Finanssivalvonnan rooli ja toimivalta 61 



4 

 

5.2 Keskusrikospoliisi ja rahanpesun selvittelykeskus 64 

5.3 EU-tason toimijat 66 

5.4 Hallinnolliset seuraamukset 68 

5.4.1 Rikemaksu 69 

5.4.2 Julkinen varoitus 70 

5.4.3 Seuraamusmaksu 70 

6 Lopuksi 72 

6.1 Yhteenveto ja johtopäätökset 72 

6.2 Jatkotutkimusideat 76 

Lähteet 78 

  



5 

 

Kuvat 
 
Kuva 1 Rahanpesun kolmen vaiheen malli 23 

Kuva 2 Pankkien puolustuslinjat talousrikollisuuden torjunnassa 50 

Kuva 3 Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistyö Suomessa. 60 

 

Lyhenteet 
 
 

AML   Anti-money laundering 

AMLA Anti-Money Laundering Authority 

EBA   European Banking Authority 

EDD   Enhanced Due Diligence 

EU    Euroopan Unioni 

FAMLIT  Finnish Anti-Money Laundering Intelligence Task Force 

FATF  Financial Action Task Force 

HE   Hallituksen esitys 

KKO   Korkein oikeus 

KYC    Know Your Customer 

ODD   Ongoing Due Diligence 

OECD Organisation for Economic Co-operation and Development 

PEP Politically Exposed Person 

Rahanpesulaki  Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä 

RL   Rikoslaki 

YK   Yhdistyneet kansakunnat 

 

 

Tutkimuksen oikolukuun ja kielenhuoltoon olen käyttänyt avuksi OpenAI:n ChatGPT-

ohjelmaa, noudattaen yliopistoni ohjeistuksia tekoälyn käytöstä. 

  



6 

 

1 Johdanto 

1.1 Aiheen esittely 

Suomalaisilla pankeilla on rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun 

lain (444/2017) 4 luvun 1 §:n mukaan velvollisuus tehdä ilmoitus Keskusrikospoliisin 

rahanpesun selvittelykeskukselle, jos ne havaitsevat epäilyttäviä liiketoimia. Ilmoitus 

tulee tehdä, jos pankki eli ilmoitusvelvollinen huomaa jotain epäilyttävää tai 

epätavanomaista asiakkaansa liiketoiminnassa, asiakkuudessa itsessään, varojen 

alkuperässä tai varojen käyttötarkoituksessa. Vuonna 2024 selvittelykeskukselle tehtiin 

yhteensä 53 482 rahanpesuilmoitusta, joista pankkien tekemät ilmoitukset kattavat 

reilusti yli puolet1 . Pankkien tekemien ilmoitusten kokonaislukumäärä nousi vuonna 

2023 tehdystä 19 847 ilmoituksesta yli 39 % vuonna 2024 tehtyyn 27 610 ilmoitukseen. 

Pankit ovatkin selvittelykeskuksen keskeisimpiä tietolähteitä. Pankkien keskeinen rooli 

rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisessa työssä perustuu niiden asemaan 

maksujärjestelmien ylläpitäjinä, rahaliikenteen valvojina sekä epäilyttävien liiketoimien 

raportoijina.  

 

Velvollisuus ilmoittaa epäilyttävästä liiketoiminnasta perustuu siihen, että tapaukset 

voivat liittyä rahapesuun tai terrorismin rahoittamiseen. Rahanpesun ja terrorismin 

rahoittamisen vaikutukset ovat yhteiskunnallisesti erittäin merkittäviä, ja sääntelyn 

peruste on yhteiskunnan suojelu rikoksella saadun varallisuuden haitallisilta 

vaikutuksilta2. Aihe on noussut keskeiseksi tavoitteeksi pankkisektorilla, erityisesti viime 

vuosina muuttuneen maailman poliittisen tilanteen myötä. Ajankohtaisia ilmiöitä ovat 

Venäjän hyökkäyssodan jatkuminen, Lähi-idän konflikti ja EU:n asettamat laajentuneet 

pakotteet. Pankit toimivat maksujenvälittäjinä, mikä asettaa ne erityiseen asemaan 

näiden rikollisten toimien torjunnassa, sillä ilman pankkijärjestelmiä rahanpesu on 

erittäin haastavaa 3 . Rikolliset ovat onnistuneet hyödyntämään pankkijärjestelmiä 

 

1 Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosikertomus 2024, s.12. 
2 Sahavirta, 2008, s.3. 
3 Wuolijoki, 2022, s.114. 



7 

 

edistääkseen muun muassa terrorismia, huumerikollisuutta ja talousrikoksia, mikä 

korostaa pankkien vastuuta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä. 

Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen eivät ole pelkästään yksittäisiä rikoksia, vaan ne 

voivat heikentää koko yhteiskunnan ja talousjärjestelmän luottamusta. 

Pankkijärjestelmän avulla tehtyjen varainsiirtojen avulla liikkuvilla laittomilla 

rahavirroilla on mahdollisuus tuoda vahinkoa rahoitusalan eheydelle, vakaudelle ja 

maineelle, sekä uhata Euroopan unionin sisämarkkinoita ja kansainvälistä kehitystä 4 . 

Pankkijärjestelmä on keskeinen yhteiskunnan turvallisuuden ja taloudellisen vakauden 

turvaaja, ja jos rikolliset onnistuvat manipuloimaan järjestelmiä rahanpesun ja 

terrorismin rahoittamisen kautta, se uhkaa ei vain pankkijärjestelmän sisäistä eheyttä 

vaan myös luottamusta kansainvälisiin markkinoihin ja yksittäisten valtioiden 

talouspolitiikkaan.  

 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistyö on ilmastonmuutoksen 

hidastamisen lailla uudenlainen sääntelyn tavoite, ja sen yhteiskunnallinen merkitys on 

viime vuosina noussut huomattavasti 5 . Pankkien asema rahanpesun ja terrorismin 

rahoittamisen torjunnassa määräytyy hyvin pitkälle julkisen vallan asettaman sääntelyn 

kautta. Lainsäädäntö sekä kansainväliset ja kansalliset viranomaismääräykset 

velvoittavat suomalaisia pankkeja toteuttamaan laajoja asiakkaan tuntemiseen ja 

epäilyttävien liiketoimien ilmoittamiseen liittyviä toimia. Julkisen vallan rooli ei rajoitu 

pelkästään sääntelyyn, vaan myös valvontaviranomaiset varmistavat pankkien 

toiminnan lainmukaisuuden ja tehokkuuden rahanpesun torjunnassa. Tiukentunut ja 

tarpeiden mukaan nopeasti uudistuva sääntely vahvistavat pankkijärjestelmän 

luotettavuutta, ja auttaa estämään rahoitusjärjestelmän väärinkäyttöä rikollisiin 

tarkoituksiin. Erityisesti digitaalisen maailman kehittyminen on antanut rikollisille uusia 

mahdollisuuksia, mikä edellyttää myös sääntelyn ja siinä auttavan tutkimustiedon 

pysymistä ajan harjalla. Rahanpesun torjunnassa onnistuminen vaatii samankaltaisia 

 

4 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1113. 
5 Wuolijoki, 2022, s.8–9.  



8 

 

toimia ilmastonmuutoksen torjumisen kanssa, eli pitkäjänteistä työtä, joka edellyttää 

lainsäädännön ja sääntelyn jatkuvaa kehittämistä ja sopeutumista uusiin haasteisiin. 

 

Oma mielenkiintoni rikollisuuden torjuntaan alkoi jo ennen yliopisto-opintojani, ja 

erityinen kiinnostukseni talousrikollisuuden torjuntaan sekä pankkien asemaan 

kyseisessä kontekstissa heräsi aloittaessani työni pankissa ja myöhemmin analyytikkona 

pankin yritysasiakkaiden asiakastietojen parissa. Työssäni arvioin ja analysoin 

yritysasiakkaiden taustatietoja, liiketoimintaa ja rahavirtoja varmistaakseni, että pankki 

noudattaa sääntelyvaatimuksia ja tunnistaa mahdollisia riskejä. Oman kiinnostukseni 

lisäksi tutkimuksessa käsiteltävä aihe on erittäin ajankohtainen.  Rikolliset löytävät 

jatkuvasti uusia keinoja harjoittaa rikollista toimintaansa, ja se kenttä, jolla rahanpesua 

ja terrorismin rahoittamisen estämistä tapahtuu, on alati muuttuva. Tämän vuoksi eri 

näkökulmista tehty laadukas tutkimus on erittäin tervetullutta.  

 

1.2 Tutkimuksen kohde, rakenne ja keskeiset käsitteet 

Tutkimuksessani tarkastelen Suomen rahanpesusääntelyn ja -valvonnan erityispiirteitä 

ja pankkien roolia rahanpesun torjunnassa. Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen ovat 

monimutkaisia ilmiöitä, joiden torjuminen vaatii paitsi tehokkaita sääntelytoimia myös 

tarkkaa valvontaa. Tutkimuksessa keskityn erityisesti pankkien vastuuseen ja niiden 

toimiin rikollisten varojen estämiseksi, sillä pankit ovat ensisijaisia toimijoita rahanpesun 

havaitsemisessa ja estämisessä. Pankkialan sääntelyn erityispiirteet, kuten KYC-prosessit 

ja epäilyttävien liiketoimien ilmoittaminen, määrittävät pankkien roolin keskeiseksi 

sääntelyn täytäntöön panijoiksi. Tutkimuskysymykset ovat: 

 

- Miten suomalaiset pankit noudattavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 

estämiseen liittyvää sääntelyä? 

- Millaisia keinoja suomalaiset pankit käyttävät rahanpesun ja terrorismin 

rahoituksen havaitsemiseen ja estämiseen?  

- Miten valvonnalla varmistetaan sääntelyn noudattamista? 



9 

 

 

Valitut tutkimuskysymykset keskittyvät pankkien keskeiseen rooliin rahanpesun 

estämisessä ja niiden käyttämien keinojen tehokkuuteen. Tavoitteena on analysoida 

pankkien käytännön toimia ja valvonnan roolia sekä arvioida, kuinka tehokkaita nykyiset 

sääntelyt ja valvontakäytännöt ovat muuttuvassa talousympäristössä. Tämä tutkimus on 

rajattu tarkasti, jotta aiheen käsittely pysyy selkeänä ja voidaan keskittyä olennaisiin 

kysymyksiin. Valittujen rajausten avulla voidaan keskittyä tutkimuskysymysten mukaisiin 

teemoihin ja jättää muut rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan ympärillä 

olevat aiheet tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimuksen keskiössä on suomalaisia pankkeja 

koskeva rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvä sääntely, ja muut 

rahoitussektorin toimijat ja ilmoitusvelvolliset, kuten vakuutusyhtiöt tai 

sijoituspalveluyritykset, jätetään tarkastelun ulkopuolelle, eikä niitä käsitellä tässä 

tutkimuksessa. Tämä rajaus mahdollistaa keskittymisen pankkisektorin erityispiirteiden 

syvällisen analysointiin ja riskien täsmälliseen arviointiin, joiden avulla pyritään 

antamaan suosituksia lainsäädännön ja valvonnan kehittämiseksi. 

 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistyö on keskeinen osa pankkisektorin 

sääntelyä, ja pankkien rooli ja vastuu tässä prosessissa on hyvin merkittävä. Suomalaiset 

pankit toimivat tiukasti säädellyssä ympäristössä, jossa niiden on noudatettava sekä 

kansallisia että kansainvälisiä säännöksiä rahanpesun torjumiseksi. Pankkien vastuu ei 

rajoitu vain sääntelyn noudattamiseen, vaan niiden on myös jatkuvasti kehitettävä omia 

menettelytapojaan ja prosessejaan havaitakseen epäilyttävät liiketoimet, erityisesti 

globaaleissa ja digitaalistuvissa talousympäristöissä. Tämä tutkimus tarkastelee, miten 

suomalaiset pankit toteuttavat sääntelyn mukaisia velvoitteitaan ja millaisia käytännön 

keinoja ne hyödyntävät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen havaitsemiseen ja 

estämiseen. Tutkimuksen pääpainotus on pankin yritysasiakkaissa, sillä yleisen 

käsityksen mukaan yritysasiakkaat voivat tuoda suuremman rahanpesuriskin verrattuna 

yksityisasiakkaisiin. Tarkoituksena on selvittää, kuinka tehokkaasti pankit noudattavat 

lainsäädäntöä ja viranomaisohjeita sekä millaisia työkaluja ja prosesseja ne hyödyntävät 

riskienhallinnassaan. Näiden kysymysten tarkastelu tarjoaa kattavan kuvan siitä, miten 



10 

 

suomalainen pankkisektori vastaa alati kehittyviin rahanpesun torjunnan haasteisiin ja 

sääntelyn muutoksiin.  

 

Ilmentääkseni paremmin Suomessa vaikuttavan sääntelyn ja valvonnan laajuutta, nostan 

esille havaintoja Ruotsin vastaavanlaisista toimista sen ollessa kyseisessä kontekstissa 

relevanttia ja tutkimukselle lisäarvoa tuovaa. Vertailen maiden välisiä eroja ja 

samankaltaisuuksia, sillä Ruotsi tarjoaa mielenkiintoisen vertailukohteen, ottaen 

huomioon molempien maiden samankaltaiset lähtökohdat, sääntelytavoitteet sekä 

tiukentuneen sääntelyn. Erityisesti tarkastelen, kuinka maiden sääntely eroaa ja mitä 

niistä voidaan oppia erityisesti viranomaisten roolin ja valvontakäytäntöjen osalta. Tämä 

vertailu auttaa ymmärtämään, miten molemmat maat reagoivat rahanpesun torjunnan 

haasteisiin ja kuinka sääntely käytännössä eroaa maiden välillä.  

 

Tutkimus koostuu johdannon ja loppuluvun lisäksi neljästä pääluvusta. Johdanto-luvussa 

paneudutaan tutkimuskysymyksiin, -menetelmiin ja -rajauksiin. Johdannossa esitellään 

tutkielman aihe sekä finanssialan keskeistä erikoistermistöä, jota tullaan tutkielmassa 

käyttämään. Tutkimuksen toisessa luvussa esitellään rahanpesua ja terrorismin 

rahoittamista ilmiöinä ja niihin liittyvää lainsäädäntöä. Perehdyn käsitteiden 

määrittelyyn sekä kyseisten rikosten eri muotoihin. Kolmannessa luvussa esitellään 

rahanpesuun ja terrorismin estämiseen liittyvää sääntelyä niin kansallisesta kuin 

kansainvälisestäkin näkökulmasta. Tutkimuksen kolmas luku on oleellinen 

tutkimuskysymyksiin vastaamisen kannalta, koska pankkeja koskeva sääntely aiheen 

ympärillä on tutkielman ytimessä. Neljännessä luvussa pureudutaan pankkien rooliin 

rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä, ja käsitellään pankeilla käytössä 

olevia toimintamalleja. Viidennessä kappaleessa syvennytään valvontaviranomaisten 

tehtäviin sekä hallinnollisiin seuraamuksiin, joita sääntelyn noudattamatta jättämisestä 

voi koitua. Lopuksi viimeisessä luvussa tehdään tutkielman yhteenveto, jossa esitellään 

keskeisimmät havainnot ja vastaukset tutkimuskysymyksiin, sekä pohditaan mahdollisia 

jatkotutkimusaiheita.  

 



11 

 

Tutkielmassa hyödynnetään laajasti finanssialaan liittyvää erikoistermistöä. Keskeisten 

käsitteiden määrittely auttaa lukijaa hahmottamaan aihepiiriä ja edistää tekstin sujuvaa 

ymmärtämistä. Alla esittelen tutkimuksen kannalta olennaisimmat käsitteet, kun taas 

muita termejä selvennetään tarpeen mukaan myöhemmissä luvuissa. 

 

Rahanpesu. Rahanpesulla tarkoitetaan rikollisella toiminnalla hankitun omaisuuden 

alkuperän peittämistä tai häivyttämistä 6 . Ennen rahanpesua tapahtuu niin kutsuttu 

esirikos, josta pestävä omaisuus on peräisin 7 . Esirikos on rahanpesuun sisältyvä 

käsitteellinen välttämättömyys, koska pestävää rahaa ei olisi ilman alkuperäistä rikosta8. 

Suomessa suurin osa pestävästä omaisuudesta liittyy omaisuusrikoksiin, 

huumausainerikollisuuteen tai talousrikoksiin, kuten petoksiin ja kirjanpitorikoksiin 9 . 

Rahanpesulle on ominaista omaisuuden muodon muuttaminen siten, että rikollinen 

alkuperä on vaikea havaita, ja onnistuneen rahanpesun jälkeen omaisuus näyttää 

laillisesti hankitulta 10 . Rahanpesuun voi syyllistyä esimerkiksi vastaanottamalla, 

käyttämällä, muuntamalla tai siirtämällä rikoksella hankittua omaisuutta, kun 

tarkoituksena on hyötyä itse tai peittää omaisuuden rikollinen alkuperä. Rahanpesu on 

kriminalisoitu rikoslain (39/1889) 32 luvun pykälissä 6–10. 

 

Rahanpesulaki. Rahanpesulaki (virallisesti laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 

estämisestä, 444/2017) on Suomessa voimassa oleva laki, jonka tarkoituksena on 

ehkäistä rahanpesua ja terrorismin rahoittamista sekä parantaa taloudellisen 

järjestelmän läpinäkyvyyttä ja turvallisuutta. Lain nojalla finanssialan toimijoilla ja muilla 

ilmoitusvelvollisilla on velvollisuus tunnistaa ja tuntea asiakkaansa, seurata heidän 

liiketoimiaan ja raportoida epäilyttävistä tapahtumista. Rahanpesulaki perustuu EU:n 

sääntelyyn, jonka tarkoitus on asettaa jäsenvaltioille vähimmäisvaatimukset rahanpesun 

ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi. EU-sääntelyä tarkennetaan ja myös kiristetään 

 

6 Sahavirta, 2008, s.21–22; Wuolijoki, 2022, s.113. 
7 HE 285/2010 vp, s.3. 
8 Hyttinen, 2021, s. 29.  
9 Heikkilä, 2022, s.10.  
10 Aluehallintovirasto: Riskiarvion laatiminen – ohje ilmoitusvelvollisille, s.1.  



12 

 

säännöllisesti, mikä tarkoittaa, että myös kansallinen lainsäädäntö päivittyy niiden 

mukaisesti. 

 

Asiakkaan tunteminen. Asiakkaan tunteminen (Know Your Customer, KYC) on keskeinen 

osa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä. Ilmoitusvelvollinen eli pankki 

laatii riskiarvionsa pohjalta asiakassuhteissa sovellettavat menettelytavat ja 

vähimmäiskriteerit11. Pankin on kyettävä osoittamaan, kuinka se arvioi toimintaansa ja 

asiakassuhteisiinsa liittyvät rahanpesuriskit. Lisäksi valvottavan on voitava todentaa, 

miten se tunnistaa asiakkaansa, seuraa heidän transaktioitaan ja valvoo palvelujensa 

käyttöä. Näillä toimenpiteillä varmistetaan, että asiakkaan toimintaa voidaan tarkkailla 

ja mahdolliset riskit havaitaan ajoissa. 

 

Epäilyttävä liiketoimi. Epäilyttävän liiketoimen käsite pitää sisällään kaikenlaisen 

asiakkaan epäilyttävän toiminnan, ja toimen epäilyttävyyttä tulee arvioida kattavasti 

huomioiden kaikki asiakkaan toiminta12 . Epäilyttävyys voi liittyä asiakkaan toimintaan 

ilman, että sillä on välitöntä kytkentää johonkin konkreettiseen yksittäiseen liiketoimeen. 

Tulkinta on yhdenmukainen myös asiakkaan tuntemista ja ilmoitusvelvollisuutta 

koskevien vaatimusten kanssa.  Pankin ei tarvitse ilmoitusta epäilyttävästä liiketoimesta 

tietää, onko kyse mahdollisesta rahanpesusta, terrorismin rahoittamisesta tai jostain 

muusta rikollisesta toiminnasta. Pankki on velvollinen tekemään ilmoitus, jos se oman 

kokemuksensa ja asiakkaan tuntemisen perusteella epäilee, että jotain epäilyttävää on 

käynnissä. Pankin ei kuitenkaan tarvitse sen tarkemmin tietää mistä on kyse. Ilmoitus 

tehdään rahanpesun selvittelykeskukselle, jonka tehtävänä on selvittää, liittyikö 

ilmoitettuun toimintaan jotakin laitonta, ja tehdä asiassa lopullinen ratkaisu. 

 

 

11 Aluehallintovirasto: Riskiarvion laatiminen – ohje ilmoitusvelvollisille, s.3. 
12 HE 236/2021 vp, s.56.  



13 

 

1.3 Tutkimustapa ja -aineisto 

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisia pankkeja koskevaa sääntelyä ja valvontaa 

liittyen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen, ja kyseessä on lainopillinen 

tutkimus. Lainoppi on oikeustieteellinen tutkimusmenetelmä, ja siinä tarkastellaan 

voimassa olevaa oikeutta tarkoituksena tulkita ja systematisoida oikeutta13. Lainopillinen 

tutkimusmenetelmä keskittyy erityisesti oikeusnormien ja oikeuskäytännön tulkintaan ja 

selittämiseen, ja sen avulla pyritään ymmärtämään, miten säännöksiä sovelletaan 

käytännössä. Lainopillinen tutkimusmenetelmä on erityisesti tarkoituksenmukainen, 

koska se keskittyy oikeudellisten sääntöjen ja käytäntöjen tarkasteluun. Tutkimuksessa 

on lisäksi tavoitteena ilmentää Suomen ja Ruotsin välisen sääntelyn, valvonnan ja 

oikeuskäytäntöjen samankaltaisuuksia sekä eroavaisuuksia, minkä vuoksi tutkimuksessa 

on oikeusvertailevia elementtejä. Pelkän lainopillisen tutkimusmetodin käyttö ei 

tuottaisi perustavanlaatuista ymmärrystä kysymykseen miksi suomalainen sääntely ja 

valvonta on sitä mitä se on, minkä vuoksi oikeusvertailu auttaa luomaan ymmärrystä 

siihen, miksi valitut oikeudelliset keinot on haluttuun päämäärään päästäkseen valittu14. 

Oikeusvertailun avulla on mahdollista tuottaa monipuolisempi valikoima parempia 

ratkaisuja kuin vain yhteen järjestelmään keskittymällä 15 . Tämän tutkimuksen 

tavoitteena on sekä analysoida voimassa olevaa rahanpesusääntelyä, että selvittää, 

miten pankit soveltavat näitä sääntöjä käytännössä sekä miten valvontaviranomaiset 

valvovat sääntöjen noudattamista.  

 

Tutkimuksen ensisijaisia lähteitä ovat aiheeseen liittyvä kansallinen sekä kansainvälinen 

lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö, ja ne ovat olleet äärimmäisen keskeisessä asemassa 

tässä tutkimuksessa. Kansainvälisen lainsäädännön, erityisesti EU:n sääntelyn, rooli on 

ratkaiseva, sillä monet kansalliset lainsäädännöt, mukaan lukien Suomen rahanpesulaki, 

perustuvat EU:n sääntelyyn. Muuta hyödynnettävää tutkimusaineistoa ovat FATFin ja 

muiden oleellisten valvontaviranomaisten laatimat tutkimukset ja raportit sekä 

 

13 Hirvonen, 2011, s.21–22.  
14 Husa, 2013, 32.  
15 Zweigert & Kötz, 1998, s. 15; Weiss 2003, s. 179. 



14 

 

keskusrikospoliisin Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosikertomukset. Nämä ovat 

tärkeitä lähteitä, sillä ne tuovat esiin pankkien valvontakäytännöt ja antavat tietoa 

mahdollisista sääntelyn heikkouksista. Tämä aineisto on olennaista, jotta voidaan 

ymmärtää pankkialan käytännön haasteita ja valvonnan tehokkuutta. Tutkimuksessa on 

hyödynnetty aikaisempia tieteellisiä artikkeleita ja monipuolisesti niin kotimaisia kuin 

kansainvälisiä painettuja sekä sähköisiä lähteitä hyvää lähdekriittisyyttä noudattaen. 

Merkittävimpiä kirjallisia lähteitä työn teossa ovat olleet Sahavirran väitöskirja 

Rahanpesu Rangaistavana Tekona (2008), Tatu Hyttisen Rahanpesu ja Rikosvastuu (2021) 

sekä Sakari Wuolijoen Pankkioikeus I (2022) ja II (2023).  Näistä teoksista saatu tieto 

tarjoaa myös vertailukohteita omalle tutkimukselleni, erityisesti pankkialan käytäntöjen 

ja valvonnan osalta. Rahanpesun tutkimus on kasvanut merkittävästi viime 

vuosikymmeninä, ja sitä on käsitelty monista eri näkökulmista, kuten oikeustieteellisesti, 

taloustieteellisesti ja poliittisesti. Tutkimuksissa nousee esille kansainvälisen yhteistyön 

ja sääntelyelinten rooli rahanpesun estämisessä.  

 



15 

 

2 Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen 

2.1 Rahanpesu 

Rahanpesun voidaan olettaa olleen rikollisten intressinä yhtä kauan kuin rikosten 

tekeminen on ollut taloudellisesti hyödyllistä, mutta yleiseen keskusteluun rahanpesun 

käsite on rantautunut vasta lähivuosikymmeninä 16 . Usein erityisesti 

populaarikulttuurissa rahanpesu sidotaan 1920-luvun Yhdysvaltoihin ja kuuluisaan 

gangsteriin Al Caponeen, joka väitetysti hyödynsi kolikkopesuloita piilottaakseen 

kieltolain aikaisesta laittomasta alkoholi- ja uhkapelibisneksestä saatujen käteisvarojen 

alkuperän, mutta tälle väitteelle ei ole erityisen vahvoja todisteita 17 . 1970-luvulla 

Watergate-skandaali nosti laittomien rahavirtojen alkuperän ja käyttötarkoituksen 

piilottamisen osaksi kansainvälistä keskustelua näkyvämmin kuin koskaan aiemmin, ja 

myös uutisoinnissa rahanpesun käsite nostettiin esille ensimmäisiä kertoja18. Suomessa 

rahanpesu on kriminalisoitu vuonna 1994, ja omaksi rikosnimikkeekseen se säädettiin 

vuonna 2003 19 . Tätä ennen ei juurikaan ollut pohdittu tarvetta itsenäisten 

rahanpesurikosnimikkeiden laatimiseen20. 

 

Rikoslain 32 luvun 6 §:ssä säädetään niin, että jos ottaa vastaan, käyttää, muuntaa, 

luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää rikoksella hankittua omaisuutta hallussaan, rikoksen 

tuottamaa hyötyä tai näiden tilalle tullutta omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle 

hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän, 

tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset, taikka 

peittää tai häivyttää rikoksella hankitun omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, 

sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet, on tuomittava 

rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Lain alkuosa 

muodostaa tarkoitustunnusmerkistön, kun taas jälkiosa määrittää 

 

16 Hyttinen, 2021, s.24. 
17 Sahavirta, 2008, s.19.  
18 Hyttinen, 2021, s.24. 
19 HE 138/2011 vp, s.3. 
20 Paasonen & muut, 2022, s.945.  



16 

 

seuraustunnusmerkistön, joka on osa rahanpesun laillista arviointia. Hallituksen 

esityksessä (HE 285/2010 vp) käsitellään pykälän merkitystä ja sitä, kuinka rahanpesun 

rikosmerkistön osalta on tullut tarkentaa lainsäädännön käytännön soveltamista 

erityisesti rahanpesun käsitteiden ja tekomuotojen osalta. Esityksen mukaan 

tarkoitustunnusmerkistön laajentaminen tuo esiin rahanpesun yhteyden 

talousrikollisuuteen, mutta samalla rahanpesun tunnusmerkistö jää laajaksi ja 

epätarkaksi, ellei sitä täsmennetä käytännön soveltamisessa.  Alkuperäisestä hallituksen 

esityksestä (HE 53/2002 vp) ilmenee, että sääntelyn päämääränä on ollut erityisesti 

estää rikoksilla hankittujen varojen käyttöönottoa ja pesemistä laillisessa 

talousjärjestelmässä. Esityksen perusteella haluttiin varmistaa, että rahanpesu tehdään 

entistä vaikeammaksi rikollisille, ja tämä oli keskeinen osa rahanpesulainsäädännön 

kehitystä. Tuore hallituksen esitys (HE 157/2024) toi tarkennuksia erityisesti 

kansainvälisen yhteistyön osalta ja muutti sääntöjä niin, että nykyisin rahanpesu voi olla 

yhteydessä laajempiin kansainvälisiin rikosverkostoihin. Tämä lainmuutos näkyy 

esitysten osalta säädöksissä, joissa rahanpesun ennaltaehkäisyyn on alettu kiinnittää 

enemmän huomiota erityisesti pankkitoiminnan valvonnan osalta. Rahanpesun 

laajuuden huomioiminen ja sen kiristyminen ovat keskeisiä seikkoja lain soveltamisessa, 

ja ne tuovat lisää haasteita pankkien valvontavastuuseen. 

 

Myös Ruotsissa on rahanpesu kriminalisoitu varsin kattavasti, mutta Suomea 

avoimemmin. Esimerkiksi Suomen rikoslain rahanpesun tekotapaluettelo (ottaa vastaan, 

käyttää, muuntaa, luovuttaa, siirtää, välittää tai pitää hallussaan) on suljettu, kun taas 

ruotsalaisessa laissa (2014:307) rahanpesurikoksen rangaistuksista on luettelo 

suppeampi, sisältäen kuitenkin myös avoimen ”muulla vastaavalla tavalla” -tyyppisen 

tekotapatunnusmerkistön (överlåter, förvärvar, omsätter, förvarar eller vidtar annan 

sådan åtgärd med egendomen) 21 . Tämä sanamuoto sallii kaikenlaisen rikoshyötyyn 

ryhtymisen kriminalisoinnin tapauskohtaisessa tarkastelussa.  

 

 

21 Hyttinen, 2021, s.277.  



17 

 

2.1.1 Rahanpesun tunnusmerkistö 

Rahanpesua on tekomuodoltaan ja volyymiltaan olemassa monenlaista, minkä vuoksi 

sillä ei ole absoluuttista käsitteellistä määritelmää22. Niin sanotusti perinteinen käsitys 

rahanpesusta on usein kansainvälisesti liikuteltu raha, jonka rikollista alkuperää on 

häivytetty muuttamalla sen muotoa esimerkiksi siirtämällä sitä maiden rajojen yli, 

sijoittamalla sitä kryptovaluuttoihin tai pörssiosakkeisiin, ja laittamalla osakkeet sitten 

sijoitusasuntolainan pantiksi. Rahanpesun tunnusmerkistöön mielletään usein 

tolkuttoman suuret rahasummat ja monimutkaiset rikostekniset koukerot. On totta, että 

merkittävä osa ainakin uutisointiin päätyvistä rahanpesurikoksista pitää sisällään 

poikkeuksellista asiantuntemusta vaativia piirteitä, mutta on yhtä totta se, että 

rahanpesua tapahtuu pienemmissäkin piireissä. Pahaa aavistamaton nuori saattaa peräti 

huomaamattaan päätyä rahamuuliksi, kun saa sosiaalisessa mediassa vinkin parin 

tuhannen euron siirtämisestä tililtä toiselle, saaden siitä itselleen korvaukseksi pienen 

palkkion23.  

 

Yhteinen tekijä kaikille rahanpesurikoksille on se, että raha on hankittu rikollisella tavalla, 

ja sen alkuperä pyritään häivyttämään erilaisia keinoja käyttäen. Rahanpesua edeltää 

aina jokin toinen rikos, josta rikollinen omaisuus on peräisin. Jotta rahanpesun 

tunnusmerkistö täyttyy, on esirikoksen tapahtuminen sen ehdoton edellytys24 . Toisin 

kuin kätkemisrikoksissa, voi rahanpesun esirikos olla periaatteessa mikä tahansa rikos25. 

Näin ollen mitään rikoslajia ei olla suljettu pois mahdollisista esirikoksista, vaan 

esimerkiksi vähäiset verorikoksetkin voivat tässä yhteydessä olla esirikoksia26. Omaisuus 

voi olla siis mitä tahansa rikoksella hankittua, ainoana poikkeuksena huumausaineet, 

koska niihin sovelletaan rikoslain 50 luvun huumausainerikoksia koskevia säännöksiä27. 

Rahanpesulla yritetään saada nämä aiemmassa rikoksessa saadut varat näyttämään 

 

22 Hyttinen, 2021, s.22. 
23 Poliisi: Rahanpesu. 
24 Sahavirta, 2008, s.305; Hyttinen, 2021, s.222.  
25 Koponen, 2015, s.623 
26 Wuolijoki, 2022, 113. 
27 HE 180/1992 vp, s.18.  



18 

 

laillisilta. Rahanpesukirjallisuudessa rikoshyödyn synonyyminä käytetään 

termiä ”likainen raha”, ja sillä ei viitata vain rahaan, vaan kaikkeen rahanarvoiseen 

omaisuuteen, joka on peräisin jostain rikoksesta 28 . Systemaattisinta rahanpesua 

harjoittavat järjestäytyneet rikollisryhmät, joiden rahaliikenne voi muodostua monen 

tyyppisestä rikollisuudesta, kuten ihmiskaupasta, asekaupasta, 

huumausainerikollisuudesta, väärennysrikoksista, ympäristörikoksista ja huomattavasti 

lisääntyvissä määrin myös netissä tehtävistä petosrikoksista, kuten rakkaus- ja 

sijoitushuijauksista29. Vaikka rahanpesu on yleisesti ottaen rikos ilman suoria uhreja30, 

on sen yhteys vakavaan, ihmisoikeuksia rikkovaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen 

otettava äärimmäisen vakavasti.  

 

2.1.2 Erilaiset rahanpesurikokset 

Suomen rikoslain (RL 39/1889) 32 luvussa määritellään erilaiset rahanpesurikoksen 

tekomuodot. Rahanpesurikoksia ovat: 

• rahanpesu 6 § 

• törkeä rahanpesu 7 § 

• salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi 8 § 

• tuottamuksellinen rahanpesu 9 §  

• rahanpesurikkomus 10 §. 

 

Rahanpesu määritellään rikoslaissa kattamaan useita tekoja, jotka liittyvät rikollisella 

toiminnalla hankittuun omaisuuteen tai sen tuottamaan hyötyyn. Rahanpesun 

rikostapatunnusmerkistöstä on omaisuuden vastaanottaminen rahanpesurikoksen 

 

28  Hyttinen, 2021, s.29 & s.222. ’’Likainen raha’’ ei ole virallinen juridinen käsite, vaan 
rahanpesurikostunnusmerkistössä sillä tarkoitetaan rikoksen tuottamasta hyödystä tai sen tilalle tulleesta 
omaisuudesta, ja sitä käytetään yleisesti rahanpesun kohteena olevasta rikoshyödystä puhuttaessa. 
29  Poliisi: Epäillyt siirsivät rahamuulien tileille kymmeniä tuhansia euroja – rahamuuleiksi värvätään 
varsinkin nuoria. 
30 Le Nguyen, 2018, s.52. 



19 

 

tekotavoista keskeisin 31 . Käyttämisellä usein tarkoitetaan omaisuuden nopeatahtista 

tuhlaamista32. Muuntamisella voidaan tarkoittaa esimerkiksi rahan vaihtamista toiseksi 

valuutaksi tai kiinteistön myymistä rikoksella saatuja rahoja vastaan 33 . Esimerkki 

siirtämisestä voi olla normaali pankkisiirtomenettely 34 . Voi olla kyse välittämisestä, 

vaikka rikoksentekijä ei itse saisikaan varallisuutta haltuunsa, koska hän saattaa toimia 

esimerkiksi välittäjänä kiinteistö- tai arvopaperikaupassa 35 . Hallussa pitämisessä 

tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö ottaa ja pitää tietoisesti hallussaan varastettua 

omaisuutta, vaikka on ollut tietoinen siitä, että omaisuus on saatu rikoksesta tai 

rikoksista tai osallistumisesta rikokseen tai rikoksiin36. Näiden toimien tarkoituksena voi 

olla esimerkiksi laittoman alkuperän peittäminen tai häivyttäminen, rikoksella saadun 

hyödyn hyväksikäyttö tai toisen henkilön avustaminen oikeudellisten seuraamusten 

välttämiseksi. 

 

Esimerkkitapauksessa (KKO: 2009:59) korkein oikeus käsitteli tapausta, jossa kyse oli 
avopuolisosta, joka oli osallistunut rikoksella hankittujen varojen vastaanottamiseen, 
kuluttamiseen ja siirtämiseen, vaikka hän tiesi niiden olevan peräisin rikollisesta 
toiminnasta. Korkein oikeus tarkasteli, oliko henkilö syyllistynyt rahanpesuun, ja päätti, 
että hän oli ollut tietoinen varojen rikollisesta alkuperästä ja oli ollut mukana niiden 
kuluttamisessa ja siirtämisessä, tarkoituksenaan häivyttää rikoshyödyn alkuperä. Tässä 
tapauksessa avopuoliso oli siis syyllistynyt rahanpesuun, koska hän oli tietoisesti käyttänyt 
rikollisella toiminnalla hankittuja varoja, ja tämä täytti rahanpesun tunnusmerkistön. 

 

Yksi rahanpesun erityismuoto on itsepesu, jossa rikoksentekijä pyrkii pesemään hyötyä, 

jonka hän on saanut omasta rikoksestaan37. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö voidaan 

tuomita paitsi alkuperäisestä rikoksesta eli esirikoksesta, mutta myös sen tuottaman 

varallisuuden rahanpesusta 38 . Itsepesu on rahanpesun lailla useimpien valtioiden 

rikoslaissa rangaistava teko, mutta usein itsepesun rangaistavuus on rajoitetumpaa kuin 

 

31 Aiempi esimerkki nuoren joutumisesta rahamuuliksi tietämättä varojen rikollisesta alkuperästä kuvastaa 
tapatunnusmerkistön mukaista omaisuuden vastaanottamista, vaikka kyse olisikin tahattomasta 
osallisuudesta, eikä näin sulje osallisuutta rikokseen automaattisesti pois.  
32 HE 53/2002 vp, s. 36. 
33 Paasonen & muut, 2022, s. 950.  
34 HE 180/1992 vp, s. 18. 
35 HE 53/2002 vp, s. 36. 
36 HE 180/1992 vp, s. 9.  
37 Sahavirta, 2008, s.269 & 278; Hyttinen, 2021, s.30; HE 138/2011 vp, s.3. 
38 Hyttinen 2017, s.334. 



20 

 

third-party-tyyppisen rahanpesun rangaistavuus, ja Suomessa itsepesun erilliseen 

rangaistavuuteen on yleensä suhtauduttu torjuvasti39 . Tämä johtuu siitä, että sen on 

katsottu olevan rikosoikeudessa noudatetun useampikertaisen samasta teosta 

rankaisemisen kiellon vastainen40.  

 
Esimerkkitapauksessa EU:n tuomioistuin on antanut ennakkoratkaisun tapauksessa, jossa 
käsiteltiin sitä, voiko rahanpesun tekijä olla myös esirikoksen tekijä41 . LG oli syytteen 
mukaan tehnyt veropetoksia, joista saadun rikoshyödyn hän oli siirtänyt MH:n edustaman 
yhtiön tilille, jolta syytetyt ne sitten nostivat. Tuomioistuin totesi, ettei EU:n 
rahanpesudirektiivi estä jäsenvaltioita säätämästä kansallisesti, etteikö alkuperäisen 
rikoksen tekijä voi olla myös rahanpesun tekijä, mikäli se ei ole ristiriidassa kansallisten 
oikeusperiaatteiden kanssa 42 . Vaikka EU:n tuomioistuin ei olekaan antanut suoria 
tuomioita suomalaisille pankeille rahanpesun estämiseen liittyen, on se antanut tämän 
kaltaisia ennakkoratkaisuja, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. 

 

Törkeä rahanpesu puolestaan koskee rikoslain 32 luvun 7 § mukaan sellaisia tapauksia, 

joissa rahanpesussa rikoksen kautta saatu omaisuus on erityisen arvokas, tai rikos on 

toteutettu erityisen järjestelmällisesti tai muu vakava tekijä tekee teosta erityisen 

moitittavan. Suomessa on törkeästä rahanpesusta annettu useita tuomioita.  

 

Esimerkkiratkaisussa (KKO: 2019:110) korkein oikeus käsitteli tapausta, jossa vastaaja 
tuomittiin törkeästä rahanpesusta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikosprosessi liittyi 
siihen, että vastaaja oli yhdessä kahden muun henkilön kanssa ottanut vastaan, pitänyt 
hallussaan, siirtänyt ja luovuttanut rikoksella hankittua omaisuutta, jonka arvo oli 
yhteensä 19 600 euroa. Rikoksella hankitulla omaisuudella pyrittiin joko hankkimaan 
hyötyä itselle tai muille, peittämään omaisuuden laiton alkuperä tai auttamaan 
rikoksentekijää välttämään oikeudelliset seuraamukset. Oikeudessa todettiin, että 
rikoksen kohteena ollut omaisuus oli erityisen arvokasta, ja vastaajan rooli rikoksessa oli 
keskeinen, minkä perusteella teko luokiteltiin törkeäksi rahanpesuksi. Törkeästä 
rahanpesusta tuomitaan rikoslain 32 luvun 7 §:n mukaan vankeutta neljästä kuukaudesta 
kuuteen vuoteen. 

 

Salahankkeella rikoslain mukaan tarkoitetaan sellaista sopimista toisen kanssa sellaisen 

törkeän rahanpesurikoksen tekemiseksi, jonka kohteena on esimerkiksi lahjuksen 

 

39 Hyttinen, 2021, s. 30. 
40 Sahavirta, 2008, s.290.  
41 C-790/19, Parchetul de pe lângă Tribunalul Brașov v. LG ja MH, EU:C:2021:661. 
42 Ratkaisussaan (KKO 2020:98) korkein oikeus laajensi itsepesun tulkintaa siten, että samaan rikoshyötyyn 
kohdistuvat toimet voivat tulla arvioiduiksi erillisinä tekoina.  



21 

 

antamisella taikka törkeällä veropetoksella saatu hyöty. Salahankkeen rangaistavuuden 

tavoitteita voisi verrata valmistelun kriminalisoinnin perusteisiin, koska teot ovat 

keskenään hyvin samankaltaisia43. Toisin kuin rahanpesusta tai törkeästä rahanpesusta, 

ei Suomessa ole tiettävästi annettu tuomioita salahankkeesta törkeän rahanpesun 

tekemiseksi44. Salahanketta koskeva säännös on soveltamisalaltaan varsin suppea, ja sen 

soveltaminen käytännössä on erittäin harvinaista. Rikosoikeuskomia onkin katsonut, että 

salahankkeesta tulisi säätää rangaistavaksi vai erityisen törkeiden rikosten yhteydessä45. 

 

Tuottamuksellinen rahanpesu puolestaan tarkoittaa tilannetta, joissa henkilö osallistuu 

rahanpesuun tahattomasti omalla huolimattomuudellaan, vaikka hänen olisi pitänyt 

ymmärtää omaisuuden laiton alkuperä. Rahanpesurikkomus taas käsittää lievemmät 

tapaukset, joissa rahanpesun kriteerit täyttyvät, mutta teko on kokonaisuutena arvioiden 

vähäinen. Nämä jälkimmäiset rahanpesun muodot voidaan nähdä lievempinä ja 

vähäisempinä rikkomuksina, ja niistä rangaistuksena on useimmiten sakko.  

 

Esimerkkitapauksessa (KKO: 2021:6) korkein oikeus käsitteli rahapeliyhtiön 
tuottamuksellista rahanpesua. Syyttäjän mukaan yhtiö oli ottanut asiakkaaltaan vastaan 
sellaista rahaa, jonka yhtiö tiesi olleen peräisin rikollisesta toiminnasta. Tapauksessa 
korkein oikeus arvioi, oliko rahapeliyhtiö rikkonut rahanpesun estämistä koskevia sääntöjä 
ja toiminut huolimattomasti asiakkaidensa tuntemisvelvollisuuden täyttämisessä. 
Erityisesti tarkasteltiin, oliko yhtiö laiminlyönyt velvollisuutensa estää asiakkaidensa 
mahdollinen osallisuus rahanpesutoimintaan. Oikeustapauksessa todettiin, että 
rahapeliyhtiön oli tullut huolellisesti arvioida asiakkaidensa taustat ja liiketoimet, 
erityisesti silloin, kun asiakkaan toiminta poikkesi tavanomaisesta. Yhtiön laiminlyönti 
näissä tarkasteluissa katsottiin tuottamukselliseksi rahanpesuksi, ja yhtiö tuomittiin 
sakkorangaistukseen.  

 

Kaiken kaikkiaan rikoslain määrittelemät rahanpesun muodot pyrkivät kattamaan laajasti 

erilaiset tavat, joilla rikoksella hankittua omaisuutta voidaan yrittää integroida lailliseen 

talousjärjestelmään. Näiden lakipykälien tarkoituksena on sekä tehokkaasti torjua 

rahanpesua että varmistaa rikollisen vastuun oikeudenmukainen toteutuminen. 

 

43 Sahavirta, 2008, s.237.  
44  Hyttinen, 2021, s. 69–70. Ks. Tilastokeskus: Suomen virallinen tilasto (SVT): Syytetyt, tuomitut ja 
rangaistukset. Suomen viralliset tilastot, joiden perusteella salahankekriminalisointi ei ole ollut kertaakaan 
tuomioistuinkäsittelyssä. 
45 KM 1976, 72, s.122. 



22 

 

Rikosten oikeudellisia seuraamuksia tullaan esittelemään tarkemmin valvontaa 

käsittelevässä kappaleessa. 

 

2.1.3 Rahanpesun vaiheet 

Rahanpesu on prosessi, joka voi muodostua useista erillisistä toimista tai useiden eri 

tekojen yhdistelmästä, ja kyseiset teot voivat olla joko esirikokseen liittyviä tai 

liittymättömiä46. Rahanpesu ei ole joka kerta samanlainen prosessi, vaan rikollisilla on 

lukuisia eri tapoja ja menetelmiä yrittää onnistua toimissaan. Pyrkimyksenä on kuitenkin 

aina saada rikoksella hankitulle varallisuudelle näennäisesti laillinen alkuperä47.  

 

Rahanpeseminen toteutuu joko fyysisillä tai sähköisillä menetelmillä, joilla rahaa voidaan 

joko siirtää paikasta toiseen tai siirtää eteenpäin pankkijärjestelmiä hyödyntämällä48. Jo 

suhteellisen yleisen käsityksen mukaan rahanpesu voidaan luokitella kolmeen eri 

vaiheeseen, joita ovat sijoitusvaihe eli placement, harhautusvaihe eli layering ja 

hyödyntämisvaihe eli integration49.  Tunnetut vaiheet eivät aina etene systemaattisesti 

tai kronologisesti eteenpäin, niitä voi olla vaikea tunnistaa ja ne voivat olla myös 

päällekkäisiä, ja tämän kolmivaiheisen mallin lisäksi on esitetty myös muita malleja50. 

Kuitenkin esittääkseni rahanpesun vaiheet mahdollisimman yksinkertaisesti ja yleisesti 

tunnustetuimmalla tavalla, otan tässä tutkimuksessa huomioon pelkästään kyseisen 

kolmen vaiheen mallin, jota ilmennetään kuvassa 1.  

 

         

 

46 Sahavirta, 2008, s.24. 
47 Hyttinen, 2021, s.24; Frände & muut, 2014, s.722.  
48 Sahavirta, 2008, s.25. 
49 Reuter & Truman, 2004, s.2; Hyttinen, 2021, s. 26. 
50 Gilmour, 2014, s.41–42. Gilmourin esittämä viiden vaiheen rahanpesumalli ottaa huomioon myös mm. 
suunnitteluvaiheen, mikä tekee prosessista monivaiheisemman ja ehkä vähemmän ilmeisen. 



23 

 

 

 

Kuva 1 Rahanpesun kolmen vaiheen malli 

 

2.1.3.1 Sijoitusvaihe 

Sijoitusvaiheella viitataan siihen, että laittomat varat yritetään saada ujutettua laillisen 

rahoitusjärjestelmän piiriin eli vaikkapa pankkitilille tai -tileille, jotta varat saadaan 

tehokkaasti käyttöön 51 . Sijoitusvaiheessa rahat talletetaan yleensä monissa 

pienemmissä erissä useiden eri henkilöiden toimesta useammille eri pankkitileille ja eri 

pankkeihin, jotta yksittäinen suuri talletus ei herättäisi huomiota. Tässä rahanpesun 

vaiheessa voivat rikolliset hyödyntää sellaisia valtioita ja pankkeja, joilla on sekä 

 

51 Sahavirta, 2008, s. 26–28  



24 

 

vahvempi pankkisalaisuus, että laillisuuden ylittävät intressit tehdä mieluummin voittoa 

kuin seurata toiminnan sääntelyä52. Jotta varojen alkuperä saataisiin tehokkaasti salattua, 

pankkitilille tallettaja on joku muu henkilö kuin itse rikoksen tekijä. Kaikissa 

rahanpesuprosessin vaiheissa on omat kiinnijäämisen riskinsä, mutta sijoitusvaiheessa 

kiinnijäämisen riskiä pidetään suurimpana, koska siinä rikollinen joutuu kohtaamaan 

laillisen talouden edustajat 53 . Tämän vuoksi rahanpesun vastaisissa toimissa on 

panostettu erityisesti preventiiviseen lainsäädäntöön 54 , ja sijoitusvaiheessa korostuu 

erityisesti asiakkaan tuntemisen merkitys pankin näkökulmasta sekä pankin asema 

mahdollisena rahanpesun kanavana. Jos varat onnistutaan saamaan 

rahoitusjärjestelmään, on niitä sen jälkeen vaikea jäljittää.  

 

2.1.3.2 Harhautusvaihe 

Toinen vaihe, eli harhautusvaihe puolestaan viittaa siihen, että saatujen varojen eli 

likaisen rahan alkuperä sekä varojen määräysvaltaa käyttävän henkilöllisyys pyritään 

peittämään tai häivyttämään 55 . Tavoitteena on häivyttää rahojen yhteys niiden 

rikolliseen alkuperään, jolloin käytetään erilaisia toimenpiteitä, joiden avulla pyritään 

vaikeuttamaan varojen jäljittämistä. Perinteisten pankkitalletusten lisäksi rikolliset voivat 

harhautusvaiheessa hyödyntää esimerkiksi monimutkaisia yhtiörakenteita ja käyttää 

välikätenä bulvaaneja, eli yrityksiä tai ihmisiä, joita ei ole oikeasti olemassakaan 

piilottaakseen varojen alkuperän 56 . Myös virtuaalivaluuttojen ja anonyymien 

maksukorttien käyttö helpottaa varojen piilottamista perinteisien pankkien 

monitoroinnilta.  

 

Harhautusvaiheen tavoitteena on, että rahanpesun sijoitusvaiheessa lailliseen 

järjestelmään istutettuja varoja ja niiden laitonta alkuperää ei voitaisi enää yhdistää 

toisiinsa. Varoja siirretään usein kolmansien henkilöiden nimiin niin, että rikoksen 

 

52 Hyttinen, 2021, s. 27. 
53 Sahavirta, 2008, s.34. 
54 Hyttinen, 2021, s.25. 
55 Hyttinen, 2021, s.26; Sahavirta, 2008, s.31.  
56 Kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2023 - Osittaispäivitys, s.66. 



25 

 

tekijälle jää kuitenkin määräysvalta omaisuuteen. Riski kiinnijäämiseen pienenee 

samalla, mitä useamman henkilön, yrityksen tai valtion kautta varoja kierrätetään57 . 

Tästä syystä harhautusvaihe on kriittinen osa rahanpesua, ja miksi pankkien on tärkeää 

seurata epäilyttäviä liiketoimia ja reagoida niihin nopeasti. 

 

2.1.3.3 Palautusvaihe 

Palautusvaiheella viitataan siihen, että puhdistettu ja näennäisesti laillisen alkuperän 

saanut raha sijoitetaan lailliseen talouteen58. Palautusvaiheessa käytetään usein apuna 

erilaisia rahoitusvälineitä, kuten laina- tai vakuutussopimuksia 59  . Pesty raha pyritään 

saamaan alkuperäiselle rikoksentekijälle tai tämän lähipiirille, mutta se voi palautua 

rikoksentekijälle myös erilaisina arvotavaroina, esimerkiksi autoina tai koruina. Myös 

rahojen palauttaminen kokonaisuudessaan alkuperäiselle rikoksentekijälle tai tämän 

lähipiirille herättää todennäköisesti epäilyksiä, mutta toisaalta yhteyttä rikokseen ja 

laittomasti hankittuihin varoihin on tässä kohtaa vaikea enää todistaa. Jos raha on 

onnistuttu pesemään ja sijoittamaan tuottavaan kohteisiin, esimerkiksi kiinteistöihin, 

joista voidaan saada vuokratuottoja, voi alkuperäisen esirikoksen tekijä saada 

vuokratuloina palautuvista, näennäisesti laillistetuista varoista itselleen vakituisen ja 

lailliselta näyttävän toimeentulon60.  

 

Rajojen vetäminen eri prosessivaiheiden eli sijoitusvaiheen, harhautusvaiheen ja 

palautusvaiheen välille ei useinkaan ole tosiasiassa välttämättä näin selkeää, mutta tietyt 

tunnusmerkistöt eri vaiheista auttavat rikoksen hahmottamisessa61 . Järjestäytyneelle 

rikollisuudelle ja rahanpesulle on myös tyypillistä, että pestyä rahaa tullaan käyttämään 

hyväksi uusien rikosten tekemisessä62. 

 

 

57 Sahavirta 2008, s. 32.  
58 Hyttinen, 2021, s. 24–25 ; Sahavirta, 2008, s.33 
59 Andersén, 2020, s. 22. 
60 Sahavirta, 2008, s.33. 
61 Hyttinen, 2021, s.26. 
62 Hyttinen, 2021, 27. 



26 

 

2.2 Terrorismin rahoittaminen 

Toinen tässä tutkimuksessa käsiteltävä sääntelyn ja valvonnan kohde on terrorismin 

rahoittamisen torjunta, joka on saanut sääntelytavoitteena kansainvälistä 

erityishuomiota ennen kaikkea Yhdysvaltojen syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen63 . 

Euroopan unionin neuvoston sanoin terrorismi on yksi vakavimmista loukkauksista 

ihmisarvolle, vapaudelle, demokratialle, ihmisoikeuksille ja perusvapauksien 

kunnioittamiselle ja oikeusvaltion periaatteille, joille unioni rakentuu, ja jotka ovat 

yhteisiä kaikille jäsenvaltioille 64 . Terrorismin uhka on muuttunut ja kasvanut viime 

vuosina, ja Euroopan komissio määritteli yhdeksi prioriteetiksi Euroopan 

turvallisuusagendassa terrorismin torjuntaa koskevan EU:n yhteisen kehyksen 

kehittämisen 65 . Komissio ilmoitti aikovansa päivittää tällä alalla voimassa olevaa 

rikoslainsäädäntöä uusien haasteiden mukaisesti66.  

 

Terrorismin rahoittamisella tarkoitetaan toimia, joilla pyritään suoraan tai välillisesti 

hankkimaan tai keräämään laillisesta tai laittomasta lähteestä saatuja varoja 

käytettäväksi terroristisiin tarkoituksiin 67 . Terrorismin rahoittamisen ja rahanpesun 

keskeinen ero on siinä, että terrorismin rahoittamisessa epäily kohdistuu varojen 

alkuperän sijasta niiden käyttökohteeseen. Terrorismin rahoittamiseen käytettävät varat 

saattavat olla peräisin joko laillisista tai laittomista lähteistä 68 , kun verrattuna 

rahanpesussa varat ovat aina rikoksella hankittuja. Rahanpesun ja terrorismin 

rahoittamisen yhdistäväksi nimittäjäksi voidaan nimetä rahoitusjärjestelmän 

hyväksikäyttö laittomiin tarkoituksiin69. Terroristiverkostot toimivat maiden rajojen yli ja 

niille on tärkeää pystyä rahoittamaan toisessa maassa tehtäviä terroritekoja 

 

63 Niemelä & muut, 2025, s.181.  
64 TS 23/2015 vp. 
65 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541; Euroopan komission tiedonanto, 2015. 
66 Euroopan komission tiedonanto, 2015.  
67 Rahanpesu.fi: Terrorismin rahoittaminen; Wuolijoki, 2022, s. 113. 
68 Aluehallintovirasto: Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen – ohje ilmoitusvelvollisille, s.8. 
69 Ruotsin hallitus, 2021, s.59–60. Tämä näkökulma selittää sitä, minkä vuoksi rahanpesua ja terrorismin 
rahoittamista käsitellään yleisesti samassa yhteydessä.  



27 

 

tukikohdastaan70. Rahanpesulla ja terrorismin rahoituksella onkin yhteistä myös se, että 

molemmat tapahtuvat usein kansainvälisessä yhteydessä71.  

 

Terrorismissa on kyse vakavasta hyökkäyksestä demokratiaa ja oikeusvaltioita kohtaan72. 

Terrorismilla loukataan poikkeuksellisen vakavasti yleismaailmallisia arvoja, kuten 

ihmisarvoa, vapautta, tasa-arvoa ja yhteisvastuullisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien 

kunnioittamista 73 . Terrorismille ei ole olemassa tarkkarajaista kansainvälistä 

määritelmää, joka olisi kokonaisvaltaisesti kaiken kattava. Useimmiten terrorismiin liittyy 

väkivallan uhka tavoitteiden saavuttamiseksi ja tai pelon aiheuttamiseksi74.  

 

Terrorismin rahoittamisella puolestaan tarkoitetaan laillista tai laitonta alkuperää olevien 

varojen hankkimista tai keräämistä terroristiseen tarkoitukseen75. Terrorismin rahoitus 

on usein piilossa monimutkaisessa ja globaalissa talousjärjestelmässä, minkä vuoksi sitä 

on vaikea tunnistaa, jos valvontaa ei ole riittävästi. Vaikka rahoituspalveluiden innovointi 

ja teknologian kasvu tuovatkin uudenlaisia mahdollisuuksia, voidaan niitä kuitenkin 

käyttää myös väärin terrorismin rahoituksen salaamiseen 76 . Järkyttävä esimerkki 

valvonnan puutteen seurauksista on Brysselin vuoden 2016 pommi-iskut, joissa kuoli yli 

30 ihmistä77. Iskujen takana ollut terroristiryhmä oli saanut rahoitusta rekisteröidyiltä 

järjestöiltä, kansainvälisistä lahjoituksista ja myös yksityishenkilöiltä, jotka olivat ehkä 

tietämättään tukeneet terroristeja. Rahoituskanavat kulkivat eurooppalaisten pankkien 

kautta, eikä pankkien valvonta tai rahavirtojen tutkinta ollut riittävää 78 . Mikäli 

rahoituksen havaitseminen olisi ollut tehokkaampaa, teot olisi ehkä voitu estää tai 

 

70 Euroopan komission tiedonanto, 2016.  
71 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1624. 
72 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541.  
73 Sisäministeriö, (n.d.). 
74 Sisäministeriö. (n.d.). 
75 Wuolijoki, 2022, s.113. 
76 Euroopan komission tiedonanto, 2016.  
77 Belgian historian pahin terrori-isku tapahtui 22.3.2016 aamulla Brysselin lentoasemalla ja Maelbeekin 
metroasemalla Brysselin keskustassa. Terroristijärjestö ISIS on tiedottanut olevansa iskujen takana. 
78  Ks. Europolin julkaisut European Union terrorism situation and Trend report 2016 & Consolidated 
Annual Activity Report 2016. Julkaisuissa käsitellään terroristien rahoituskanavia ja kuinka eurooppalaista 
pankkijärjestelmää onnistuttiin hyödyntämään Brysselin pommi-iskuissa.  



28 

 

ainakin niiden laajuus olisi voinut olla pienempi. Terrorismin rahoittamisen estäminen 

onkin keskeinen osa terrorismintorjuntaa. Valtioneuvosto hyväksyi helmikuussa 2024 

periaatepäätöksen, joka muodostuu kansallisesta rahanpesun ja terrorismin 

rahoittamisen riskiarviosta ja toimintasuunnitelmasta79.  

 

79 VM, 2024, 27. 



29 

 

3 Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen 

oikeudellinen kehys 

3.1 Kansainvälinen sääntely 

Pankkisektori saa voimakkaasti vaikutteita niin kansallisesta kuin kansainvälisestäkin 

sääntelystä. Pankkitoimintaa sääntelee kotimainen lainsäädäntö, EU-lainsäädäntö sekä 

kansainväliset ohjeet ja suositukset. Myös rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen ovat 

hyvin usein kansainvälisiä ilmiöitä, mistä syystä on luontevaa, että myös niitä koskeva 

sääntely pohjautuu kansainvälisiin ohjeistuksiin, asetuksiin ja direktiiveihin 80 . 

Rahanpesun sekä pankkijärjestelmien kansainvälisten ominaisuuksien vuoksi kansallinen 

sääntely yksin ei ole riittävä keino torjua rahanpesua. Kansainvälisellä sääntelyllä on 

keskeinen rooli luoda yhtenäiset toimintaperiaatteet eri maiden pankkisektoreille ja 

varmistaa, että rahoitusjärjestelmä pysyy kestävänä ja läpinäkyvänä. Euroopassa toimii 

useita kansainvälisesti rahanpesun torjuntaan liittyviä toimijoita, joista keskeisimpiä 

suomalaisille pankeille ovat Yhdistyneet kansakunnat eli YK, Financial Action Task Force 

eli FATF ja Euroopan unioni eli EU. Tässä luvussa käydään läpi näiden keskeisimpien 

toimijoiden asettamia velvoitteita, ja EU:n sääntelyyn erityispiirteineen pureudutaan 

vielä yksityiskohtaisemmin.  

 

3.1.1 Yhdistyneet kansakunnat 

Yleisesti ensimmäisenä maiden rajat ylittävänä keinona rahanpesun vastaisessa 

taistelussa pidetään vuonna 1988 tehtyä Wienin yleissopimusta, jonka YK laati 

huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan 81 . 80-luvun 

jälkeen rahanpesun vastainen sääntely on muuttunut ja kehittynyt monien eri tahojen 

toimesta, ja nykyään Wienin yleissopimuksen rahanpesun määritelmät toimivat 

perustana uudemmille ja nykyaikaisiin tarpeisiin sopivammille säädöksille. Vuonna 2000 

 

80 Wuolijoki, 2022, s.114.  
81 Hyttinen, 2021, s.35. 



30 

 

laadittiin YK:n Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus eli 

niin sanottu Palermon sopimus, joka on Wienin sopimuksen rinnalla merkittävä sopimus 

rahanpesun kriminalisointien näkökulmasta 82 . Palermon sopimuksen myötä purettiin 

ajatus rahanpesun liittyvän aina huumerikollisuuteen, ja se vahvisti ajatusta 

rahanpesusta omana rikosnimikkeenään.  

 

YK:lla on edelleen merkittävä rooli rahanpesun vastaisessa sääntelyssä, ja YK:n 

huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto UNODC on kehittänyt Global 

Programme against Money Laundering, Proceeds of Crime and the Financing of 

Terrorism eli GPML-ohjelman, jonka tehtävä on tarjota jäsenvaltioille tukea rahanpesun 

ja terrorismin rahoituksen estämisessä tarvittavien institutionaalisten infrastruktuurien 

ja osaamisen kehittämisessä 83 . GPML:n kaltaiset aloitteet vaikuttavat suomalaisten 

pankkien toimintaan välillisesti kansainvälisten standardien kautta, sillä ne velvoittavat 

pankkeja noudattamaan alan tiukkoja sääntöjä ja käytänteitä.  Myös YK:n tarjoama, 

jäsenvaltioiden rahoitustiedusteluyksiköiden käyttöön tarkoitettu goAML-ohjelmisto 

tarjoaa merkittäviä hyötyjä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnassa, ja sen 

käyttö sekä merkitys kasvaa jatkuvasti 84 . goAML on tärkeä väline kansainvälisessä 

taistelussa rahanpesua vastaan, sillä se mahdollistaa rahoitustiedusteluyksiköille 

epäilyttävien liiketoimien ja transaktioiden raportoinnin, analysoinnin ja tehokkaan 

tietojen vaihdon eri maiden välillä85. Ohjelmiston avulla maiden valvontaviranomaiset 

voivat tunnistaa ja tutkia rahanpesua sekä terrorismin rahoitusta nopeammin ja 

systemaattisemmin, mikä tehostaa ja yhtenäistää rahanpesun torjuntaa kansainvälisellä 

tasolla. 

 

 

82 Hyttinen, 2021, s. 37; Kimpimäki, 2015, s.338.  
83 United Nations Office on Drugs and Crime: Global Programme against Money Laundering. 
84 United Nations: goAML-Anti-Money Laundering System. 
85 Al-Tawil, 2024, s.1129. 



31 

 

3.1.2 FATF 

FATF eli Financial Action Task Force on kansainvälinen rahanpesun ja terrorismin 

rahoituksen torjuntaan keskittyvä elin, joka perustettiin Taloudellisen yhteistyön ja 

kehityksen järjestön OECD:n eli Organisation for Economic Co-operation and 

Development:n aloitteesta Pariisissa vuonna 1989 86 . Elin perustettiin G7-maiden 

aloitteesta, ja sen tehtävänä on asettaa standardeja sekä edistää tehokkaita oikeudellisia, 

sääntelyyn liittyviä ja operatiivisia toimia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen 

leviämisen estämiseksi. FATF laatii suosituksia, jotka toimivat viitekehyksenä globaalille 

rahanpesun torjunnalle. FATF on julkaissut yhteensä 40 rahanpesuun, terrorismin 

rahoittamiseen ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen liittyvää suositusta, joita 

FATFin jäsenvaltiot ovat poliittisesti sitoutuneet noudattamaan 87 . Jäsenvaltioita 

arvioidaan säännöllisesti, ja niiden sääntelyn tehokkuutta sekä noudattamista valvotaan. 

FATF myös julkaisee "harmaan listan" ja "mustan listan" maista, jotka voidaan nähdä 

korkeamman riskin lainkäyttöalueina ja joiden rahanpesun estämiseen liittyvät toimet 

ovat puutteellisia, minkä vuoksi ne vaativat FATFilta tehostettua valvontaa 88 . FATFin 

ohjeistukset eivät ole suoraan velvoittavia, mutta ne ohjaavat Suomen ja EU:n sääntelyä 

ja ovat käytännössä erittäin vaikutusvaltaisia. Myös esimerkiksi YK:n 

turvallisuusneuvoston päätöslauselmat liittyen terrorismin rahoitukseen sekä tukevat 

FATFin antamia suosituksia, ja YK:n jäsenvaltiot ovat velvoitettuja noudattamaan näitä 

määräyksiä, minkä vuoksi FATFin suosituksia voidaan pitää käytännössä hyvin 

velvoittavina. Esimerkiksi Suomessa rahanpesun rikosoikeudelliseen sääntelyyn 2000- ja 

2010-luvuilla tehdyt muutokset perustuivat vahvasti siihen, ettei FATF pitänyt Suomen 

rikosoikeudellista sääntelytilannetta ja rikosoikeudellisia käytänteitä riittävinä89.  

 

FATFin suosituksia noudattavat useimmat maat, ja ne vaikuttavat suoraan pankkisektorin 

ja muiden rahoituslaitosten velvollisuuksiin ainakin asiakkaan tuntemisessa, 

 

86 Hyttinen, 2021, s.38. 
87 HE 157/2024 vp, s.6. 
88 Euroopan unionin neuvosto: Rahanpesun torjunta – neuvostolta kanta tehostettuun säännöstöön. 
89 Hyttinen, 2021, s.39. Ks. myös HE 236/2021 vp, jossa esitetään muutoksia rahanpesulainsäädäntöön 
FATFin antamien suositusten johdosta.  



32 

 

epäilyttävien liiketoimien raportoinnissa ja riskiperusteisessa valvonnassa. EU-sääntely 

ja FATFin suositukset edellyttävät, että jäsenmaat tuottavat kattavia ja monipuolisia 

tilastoja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan tehokkuuden 

arvioimiseksi90 . Suomessa FATFin asioiden koordinoinnista kansallisella tasolla vastaa 

valtiovarainministeriö.  

 

3.1.3 Euroopan unionin sääntely 

Rahanpesu ja terrorismin rahoitus ovat vakavia huolenaiheita koko EU:n alueella, ja ne 

aiheuttavat todellisia riskejä EU:n taloudelle, rahoitusjärjestelmälle ja sen alueella 

asuvien ihmisten turvallisuudelle 91 . Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni ovat 

osallistuneet rahanpesun vastaiseen toimintaan niin kauan kuin rahanpesun ja 

terrorismin rahoittamisen estäminen ovat olleet kansainvälisen kriminaalipolitiikan 

agendalla, ja niiden panos rahanpesun vastaiseen taisteluun Euroopassa on merkittävä92. 

EU:ssa on laitettu täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston määräämät talouspakotteet 

EU-sääntelyllä, minkä lisäksi EU:lla on omia pakotepäätöksiä, joista säädetään EU-

asetuksilla93 . Jäsenvaltioiden tulee noudattaa EU:n säädöksiä ja direktiivejä, ja mikäli 

jäsenvaltio laiminlyö tämän, seurauksena voi olla oikeudellisia toimenpiteitä.  

 

Esimerkkitapauksessa jäsenvaltio Irlanti ei ollut noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, kun 
se oli laiminlyönyt velvoitteitaan antaa direktiivin 2005/60/EY (nykyisin korvattu 
direktiivillä 2015/849) mukaisiin velvoitteisiin liittyviä lakeja tai muita hallinnollisia 
määräyksiä tietyssä määräajassa, minkä vuoksi se velvoitettiin korvaamaan tapauksen 
oikeudenkäyntikulut94. 

 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunta on ollut pitkään keskeinen osa 

Euroopan unionin sisämarkkinoiden suojelua. Tähän mennessä EU:n sääntely on 

perustunut ensisijaisesti direktiiveihin. Vuosien 1991–2018 välillä Euroopan unioni antoi 

yhteensä kuusi jäsenvaltioiden lainsäädäntöön implementoitua direktiiviä, joiden 

 

90 Kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2023 - Osittaispäivitys, s.12.  
91 Euroopan unionin neuvosto: Mitä on rahanpesu? 
92 Kimpimäki, 2015, s.340–343. 
93 Hyttinen, 2021, s.124.  
94 C-532/08, Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti, EU:C:2009:327.  



33 

 

tarkoitus on ollut yhtenäistää rahanpesulainsäädäntöä jäsenmaissa, ja keskeisenä 

tavoitteena on ollut harmonisoida rahanpesun estämistä ja selvittämistä edistävää 

preventiivistä lainsäädäntöä95 . Tätä taustaa vasten EU on nyt siirtynyt uudenlaiseen 

lähestymistapaan, jonka tavoitteena on tehostaa ja yhdenmukaistaa rahanpesun 

vastaista sääntelyä koko unionin alueella, ja unionissa on tehty päätös siirtyä 

rahanpesudirektiiveistä suoraan sovellettavaan asetukseen96. Uuden sääntelykehyksen 

tarkoitus on siis korvata aiemmat direktiivit, yhdenmukaistaa sääntelyä koko EU:n 

alueella ja suojella EU:n kansalaisia sekä yhteistä rahoitusjärjestelmää rahanpesulta ja 

terrorismin rahoitukselta97.  

 

Vuoden 2024 kesäkuussa hyväksytty uusi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 

torjunnan sääntelypaketti muodostaa tämän uuden lähestymistavan perustan. Paketti 

sisältää sekä suoraan sovellettavan asetuksen EU 2024/1620 että uuden kuudennen 

rahanpesudirektiivin AMLD6. Uudella asetuksella vahvistetaan yksityiskohtaiset 

velvoitteet esimerkiksi asiakastuntemuksesta ja epäilyttävien liiketoimien raportoinnista. 

Asetuksen etuna on sen suora sovellettavuus kaikissa jäsenvaltioissa 1. heinäkuuta 2025 

alkaen, mikä vähentää kansallista vaihtelua ja parantaa sääntelyn johdonmukaisuutta98. 

Samalla kuudes rahanpesudirektiivi korvaa aiemmat rahanpesudirektiivit ja täydentää 

asetusta aloilla, joilla jäsenvaltioilla säilyy liikkumavaraa, esimerkiksi rikosoikeudellisten 

seuraamusten määrittämisessä. Rahanpesun torjuntadirektiivin säädösten osalta 

jäsenmailla on kahdesta kolmeen vuoteen aikaa saattaa ne osaksi kansallista 

lainsäädäntöään 99. Näin ollen aiemmat direktiivit menettävät merkityksensä asteittain, 

ja niiden säännökset väistyvät uuden sääntelykehyksen tieltä. 

 

Merkittävä osa uudistuspakettia on myös uuden EU-tason torjuntaviranomaisen, 

AMLA:n eli Anti-Money Laundering Authority:n, perustaminen. AMLA aloittaa 

 

95 Hyttinen, 2021, s.45–46; Wuolijoki, 2022, s.114. 
96 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1624. 
97 Euroopan unionin neuvosto: Rahanpesun torjunta – neuvostolta sääntöpaketti. 
98 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1620. 
99 Euroopan unionin neuvosto: Rahanpesun torjunta – neuvostolta sääntöpaketti. 



34 

 

toimintansa Frankfurtissa vuoden 2025 aikana ja sen tehtävänä on valvoa suoraan ja 

välillisesti suurimpia riskiyksiköitä sekä tukea ja ohjata kansallisia viranomaisia100. Tämä 

keskitetty valvonta lisää sääntelyn tehokkuutta ja varmistaa yhdenvertaisen kohtelun 

koko EU:ssa. Näin ollen EU:n uusi rahanpesusääntely merkitsee siirtymistä 

direktiivipohjaisesta sääntelystä kohti asetuksiin perustuvaa, suoraan sovellettavaa ja 

yhtenäistä oikeuskehystä. Tämän muutoksen on tarkoitus tuoda mukanaan aiempaa 

selkeämpi ja tehokkaampi järjestelmä, jossa jäsenvaltioiden välinen sääntelykirjo 

kaventuu ja valvonta keskitetään entistä vahvemmin EU-tasolle. 

 

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumisessa on sääntöjä mukautettava 

jatkuvasti, sillä myös rikollinen maailma ja keinot muuttuvat nopeasti ja asiaan liittyvät 

riskit on huomioitava asianmukaisesti. Eniten epävakautta luovat teknologiset 

innovaatiot, kuten virtuaalivaluutat, terroristijärjestöjen globaali luonne, sekä rikollisten 

ammatillinen taito hyödyntää pankkijärjestelmien puutteita 101  . EU:n viides 

rahanpesudirektiivi asetti virtuaalivaluuttojen tarjoajat rahanpesun estämistä koskevan 

sääntelyn piiriin, mikä paransi viranomaisten toimintaan ja tiedonsaantiin liittyviä 

mahdollisuuksia. Virtuaalivaluutta on silti edelleen kansainvälisesti hyvin epäsäänneltyä, 

ja sen rikollinen käyttö sekä sen avulla tapahtuva rahanpesu liittyvät tyypillisesti 

huumausainekauppaan ja erilaisiin petoksiin 102 . Näiden seikkojen vuoksi tulee 

virtuaalivaluutan kehitystä pitää silmällä.   

 

3.1.3.1 Virtuaalivaluuttoihin liittyvä sääntely 

EU:n viidennen rahanpesudirektiivin pohjalta Suomessa asetettiin vuonna 2019 voimaan 

laki (572/2019) virtuaalivaluutan tarjoajista, jonka myötä virtuaalivaluutan tarjoajat 

kuuluvat rahanpesulain soveltamisalaan ja ovat siten ilmoitusvelvollisia. Pankkien 

alettua puuttumaan rahanpesuun entistä tarkemmin, virtuaalivaluutan käyttäminen 

yleistyi rahanpesijöiden keskuudessa, minkä vuoksi virtuaalivaluuttojen tarjoajat on 

 

100 Euroopan unionin neuvosto: Rahanpesun torjunta – neuvostolta sääntöpaketti. 
101 Euroopan unionin neuvosto: Rahanpesun torjunta – neuvostolta sääntöpaketti.  
102 Poliisi: Rahanpesu.  



35 

 

nykyään sidottu rahanpesun preventiiviseen sääntelyyn 103 . Virtuaalivaluutan 

tarjoamisella tarkoitetaan virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskua ja vaihtopalvelujen, 

markkinapaikan tai lompakkopalvelujen tarjoamista 104 . Finanssivalvonta valvoo 

virtuaalivaluutan tarjoajia ja heidän tulee rekisteröityä Finanssivalvonnan rekisteriin105. 

Kuten rahanpesulla, ei myöskään virtuaalivaluutoilla ole olemassa yksiselitteistä ja 

kansainvälisesti vakiintunutta määritelmää106. Virtuaalivaluutoille on yhtäläistä, että: 

 

• ne eivät ole keskuspankin tai minkään viranomaisen liikkeelle laskemia tai 

takaamia, 

• niitä ei välttämättä ole kytketty lailliseksi maksuvälineeksi vahvistettuun 

valuuttaan, 

• niillä ei ole samaa oikeudellista asemaa kuin valuutalla tai rahalla, 

• luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt hyväksyvät ne vaihdantavälineinä, 

• niitä voidaan siirtää, varastoida ja myydä sähköisesti107.  

 

Varmasti tunnetuin virtuaalivaluutta on Bitcoin, joka on hajautettu, lailliseen 

maksuvälineeseen, kuten euroon, vaihdettava virtuaalivaluutta 108 . Virtuaalivaluutat 

eivät ole rahoitusvälineitä eivätkä laillisia maksuvälineitä, vaan niitä käytetään 

pääasiassa sijoituskohteina ja maksamiseen109. Virtuaalivaluutta, joka tunnetaan myös 

kryptovaluuttana, perustuu julkisiin ja yksityisiin avaimiin, joilla siirretään arvoa 

henkilöltä toiselle, ja nämä siirrot salataan 110 . Kryptovaluutta on siis ikään kuin 

virtuaalivaluutan alaluokka, joka perustuu kryptografiaan ja hajautettuun 

lohkoketjuteknologiaan. eroaa perinteisistä virtuaalivaluutoista siinä, että niitä ei 

 

103 Hyttinen, 2021, s.104–105.  
104 Finanssivalvonta: Virtuaalivaluutan tarjoajat.  
105 Heikkilä, 2023, s.25. 
106 Houben & Snyers, 2018, s.23.  
107 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, art 3. 
108 HE 167/2018 vp, s.45.  
109 Finanssivalvonta, Virtuaalivaluutan tarjoajat. Virtuaalivaluuttojen ja kryptovaluuttojen sijaan puhutaan 
usein krypto- tai virtuaalivaroista. Esimerkiksi FATF käyttää suosituksissaan ja ohjeistuksissaan 
vakiintuneesti termejä virtual asset ja virtual asset service provider. 
110 HE 167/2018 vp, s.45. 



36 

 

keskitetysti hallinnoi mikään yksittäinen taho, kuten pankki tai yritys 111 . 

Kryptovaluuttajärjestelmä toimii niin, että liikkeelle lasketaan digitaalisia tokeneita, joita 

voidaan käyttää vaihdettavana valuuttana ja jotka perustuvat yhteisesti ylläpidettyyn 

digitaaliseen tilikirjaan 112 . Tämä tilikirja käyttää salausmenetelmiä luottamuksen 

luomiseksi ja vähentää perinteisten pankkien roolia. Yksikkötermi "kryptovaluutta" 

viittaa siis digitaaliseen tokeniin, joka on liikkeeseen laskettu salauspohjaisen 

järjestelmän kautta ja jota voidaan käyttää joko yleisesti tai rajatusti maksuvälineenä.  

 

Suomalaiset pankit eivät ole innokkaita tarjoamaan tai kannustamaan 

virtuaalivaluuttojen käyttöön monestakin syystä. Tähän vaikuttavat sekä lainsäädäntöön 

liittyvät tekijät että pankkien riskienhallintaan liittyvät huolet. Virtuaalivaluuttojen 

oleellisena ominaisuutena pidetään tietynlaista anonymiteettiä, mikä on koettu 

läpinäkyvyyden kannalta ongelmalliseksi 113 . Virtuaalivaluuttojen anonymiteetti antaa 

mahdollisuuden niiden väärinkäyttöön rikollisissa tarkoituksissa 114 . Perinteiset 

maksujärjestelmät ovat säädellympiä ja läpinäkyvämpiä virtuaalirahaan verrattuna, ja 

pankit haluavat suojella asiakkaitaan niihin liittyviltä riskeiltä. Erityisesti kryptovaroja ei 

ole yleensä sidottu varoihin, joilla olisi luontaista arvoa, joten niiden arvo on usein hyvin 

epävakaa. Tämä rajoittaa kryptovaluuttojen käyttöä käytännössä ja tekee niistä 

pikemminkin riskialttiita sijoituksia kuin käyttökelpoisia valuuttoja115.  

 

Kryptomarkkinoilla mahdollistetut huijaukset ovat herättäneet viime vuosina erityistä 

huomiota, ja nämä väärinkäytökset yhdistettynä kryptovaluuttojen epävakaudesta 

johtuviin sijoitustappioihin ovat aiheuttaneet sen, että suomalaiset pankit eivät halua 

tulla yhdistetyiksi kryptomarkkinoihin. Kansallisen riskiarvion mukaan 

virtuaalivaluuttasektoriin kohdistuva riski on erittäin merkittävä 116 . Välittömästi ja 

maanlaajuisesti vuorokauden ympäri toteutettavat transaktiot lisäävät rahanpesun riskiä. 

 

111 Keskitalo, 2022, s.44–45.  
112 Pernice & Scott, 2021, s.2 
113 Crosman, 2015, s.1; Johansson & muut, 2019, s. 212; Wuolijoki, 2023, s.183. 
114 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843. 
115 Euroopan parlamentti: Kryptovaluuttojen riskit ja EU-lainsäädännön edut, s.3. 
116 Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2023 – Osittaispäivitys, s.80.  



37 

 

Merkittävänä riskinä pidetään myös joidenkin viranomaistahojen tiedonpuutetta 

kryptovaroihin liittyvistä teknologioista ja niiden mahdollistamista 

liiketoimintamalleista 117 . Vaikkei virtuaalivaluutoilla tehtyjen väärinkäytösten koko 

mittakaava ole tiedossa, sen vuosittaisen markkina-arvon arvioidaan ylittävän 7 miljardia 

euroa maailmanlaajuisesti118.  

 

On kuitenkin muistettava, että myös niin virtuaalisia kuin tarkemmin säänneltyjä 

perinteisiä valuuttojakin voidaan käyttää niin laillisiin kuin laittomiinkin tarkoituksiin, ja 

pankkijärjestelmien kautta on tehtailtu rikoksia jo kauan ennen kuin virtuaalivaluuttoja 

on edes kehitetty119.  

 

3.1.3.2 Tekoälyn käyttöön liittyvä sääntely 

Merkittävänä osana sääntelyä ovat Euroopan parlamentin vuonna 2024 hyväksymät 

ensimmäiset tekoälysäännöt (EU 2024/1689), joiden avulla halutaan varmistaa tekoälyn 

turvallinen ja innovatiivinen käyttö, sekä estää sen käyttöä rikollisessa toiminnassa120. 

Säännösten tarkoituksena on varmistaa tekoälyn turvallinen ja eettinen käyttö, ja luoda 

standardit erilaisten tekoälysovellusten läpinäkyvyydelle, jäljitettävyydelle ja yleiselle 

valvonnalle121. Säännöt asettavat velvoitteita sekä tekoälysovellusten valmistajille että 

niiden käyttäjille, ja vaikka monet tekoälyä hyödyntävät järjestelmät ovatkin 

matalariskisiä, tarjoavat ne mahdollisesti erilaisia uhkia ihmisille ja perusoikeuksille. Jos 

jonkin tekoälyjärjestelmän katsotaan olevan uhka ihmiselle, ei sen käyttöä voida 

hyväksyä. Tällaisena uhkana voidaan pitää esimerkiksi kansalaisten sosiaalista pisteytystä, 

jonka tarkoituksena on luokitella ihmisten kansalaiskelpoisuutta mm. käyttäytymisen, 

siviilisäädyn ja sosioekonomisen aseman perusteella 122 . Tekoälyyn perustuvat 

keskusteluohjelmistot tarjoavat rikollisille erityisesti sosiaaliseen manipulointiin 

 

117 Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2023 – Osittaispäivitys, s.80. 
118 Johansson & muut, 2019, s.212. 
119 Lee Kuo Chuen, 2015, s.24. 
120 Euroopan parlamentti: Parlamentti hyväksyi maailman ensimmäiset tekoälysäännöt. 
121 Euroopan parlamentti: Parlamentti hyväksyi maailman ensimmäiset tekoälysäännöt. 
122 Euroopan parlamentti: EU:n tekoälysäännös on ensimmäinen laatuaan. 



38 

 

liittyvissä rikoksissa uusia mahdollisuuksia, koska kielimalli pystyy vastaamaan viesteihin 

halutussa kontekstissa sekä omaksumaan tarvittavan kirjoitustyylin123. Rikolliset voivat 

myös lisätä erityyppisille verkkopetoksille voidaan uskottavuutta ja luotettavuutta 

käyttämällä ChatGPT:tä väärennetyn sosiaalisen median tilin luomiseen, esimerkiksi kun 

tarkoitus on mainostaa vilpillisen sijoitustarjouksia124. 

 

Virtuaalinen maailma ja tekoäly tarjoavat niin haasteita kuin mahdollisuuksiakin 

rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnalle 125 . Terroristiryhmät ovat 

osoittautuneet taitaviksi internetin ja uudenlaisten viestintätekniikoiden käyttäjiksi 

propagandansa levittämisessä, tiedon jakamisessa sekä toiminnan suunnittelussa 126 . 

Uudenlainen teknologia tarjoaa keinoja naamioida ja piilottaa rikollisia varoja entistä 

tehokkaammin, mutta samaan aikaan sama teknologia mahdollistaa viranomaisille ja 

pankeille paremman valvonnan ja jäljitettävyyden. Virtuaalivaluuttoihin liittyvässä 

sääntelyllä pyritään parantamaan asiakkaansuojaa ja torjumaan 

rahanpesurikollisuutta127. Keskeistä on, että sääntely, teknologia ja niin kansallinen kuin 

kansainvälinenkin yhteistyö pysyvät kehityksessä mukana, jotta rahanpesun torjunta voi 

vastata tekoälyn ja virtuaalimaailman mahdollistamiin uusiin riskeihin.  

 

3.2 Suomen rahanpesulainsäädäntö 

Rahanpesulaki asettaa pankeille tiukkoja vaatimuksia asiakkaiden tunnistamisesta ja 

tuntemisesta, liiketoimien seurannasta ja epäilyttävien tapahtumien ilmoittamisesta.  

Finanssivalvonta sekä asiakkaan tuntemistietoihin liittyvät lait velvoittavat pankkeja 

seuraaviin toimiin:  

 

 

123 Paasonen, 2024. 
124 Paasonen, 2024. 
125 FATF: Opportunities and Challenges of New Technologies for AML/CFT. 
126 Ehdotus EN:n puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta. 
127 Wuolijoki, 2023, s.183.  



39 

 

• tunnistamaan asiakas tai tämän edustaja ja todentaa henkilöllisyys hyväksytyn 

henkilöllisyysasiakirjan tai pankkitunnusten avulla,   

• tunnistamaan yhteisön tosiasiallinen edunsaaja,   

• hankkimaan tietoja asiakkaan toiminnasta, liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta 

sekä syistä palvelun tai tuotteen käyttämiselle,   

• säilyttämään tuntemistietoja määrätyn ajan,  

• ottamaan selvää ja ilmoittamaan epäilyttävästä liiketoimesta,   

• ohjeistamaan sisäisesti, kouluttamaan, määrittämään yhteyshenkilöt sekä 

päätöksentekoprosessi,   

• ja kehittämään sekä käyttämään riskienhallinnan ja jatkuvan seurannan 

menetelmiä128.  

  

Keskeisin pankin velvollisuuksista on ymmärtää asiakkaan taloudellinen tilanne ja 

liiketoiminta 129 . Asiakkaan tuntemisesta säädetään rahanpesulain 3 luvussa, ja luvun 2 

§:n mukaan pankin tulee tunnistaa asiakkaansa ja todentaa henkilöllisyys, kun ollaan 

perustamassa uutta asiakassuhdetta. Pankin täytyy rahanpesulain velvoittamana pyytää 

tiedot asiakkaan toiminnasta, liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta sekä perusteet 

jonkin palvelun tai tuotteen käyttämiselle sen varmistamiseksi, että asiakkaan toiminta 

vastaa sitä kokemusta ja tietoa, joka pankilla on asiakkaasta ja tämän toiminnasta. 

Esimerkiksi rahanpesulain 3 luvun 6 §:n mukaan yrityksen tosiasiallisen edunsaajan 

vaihtuessa, tulee pankin päivittää yrityksen asiakastiedot kokonaisuudessaan. Jos 

muutoksia liiketoiminnassa ei tapahdu, tulee pankin riskiperusteisesti päivittää 

asiakastiedot tietyin määräajoin. Tämä perustuu pankin velvollisuuteen pitää kaikki 

asiakkaan tuntemista ja liiketoimia koskevat asiakirjat ja tiedot olennaisina sekä ajan 

tasalla.  

 

Henkilö- ja yritysasiakkaiden tuntemistietojen laajuuden riittävyydessä on hieman 

eroavaisuuksia, mutta tarkoitusperät molempien tietojen keräämisessä ovat 

 

128 Finanssivalvonta: Asiakkaan tunteminen ja tunnistaminen.  
129 Wuolijoki, 2022, s. 115. 



40 

 

samankaltaiset. Jos pankki ei jostain syystä pysty täyttämään asiakkaan tuntemiseen 

liittyviä vaatimuksia, se ei rahanpesulain 3 luvun 1 § mukaan saa avata tai ylläpitää 

asiakassuhdetta. Asiakkaan tuntemisella voidaan varmistaa, että pankki ymmärtää 

asiakkaan toimintaa ja häneen mahdollisesti kohdistuvia riskejä. Valvottavan tahon on 

rahanpesulain mukaan myös säilytettävä viiden vuoden ajan ilmoitusvelvollisuuden 

täyttämiseksi hankitut välttämättömät tiedot sekä näihin liittyvät asiakirjat, ja ne on 

pidettävä erillään asiakasrekisteristä, eikä niitä saa käyttää mihinkään muuhun kuin 

rahanpesulaissa säädettyyn tarkoitukseen130. Jos pankki ei täytä velvollisuuksiaan liittyen 

asiakastietojen sääntylynmukaisessa säilyttämisessä, voi Finanssivalvonta määrätä sille 

sanktioita. Hallinnollisia seuraamuksia tullaan käymään tarkemmin läpi myöhemmin 

tässä tutkimuksessa.  

 

Toinen keskeinen väline rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä Suomessa 

on laki varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi (325/2013), joka laitettiin 

voimaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) pohjalta, jossa 

terrorismin torjumiseksi pyydettiin jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, mukaan 

lukien terrorismin rahoituksen estämiseksi. Lain tarkoituksena on estää rikollinen 

toiminta jäädyttämällä henkilöiden ja organisaatioiden varoja, jos ne on määritelty 

liittyviksi terrorismin rahoittamiseen. Päätöksen varojen jäädyttämisestä tekee lain 4 § 

mukaan Keskusrikospoliisi, joka myös ylläpitää julkista luetteloa terrorismin torjumiseksi 

tehdyistä varojen jäädyttämispäätöksistä. Varojen jäädyttämisellä tarkoitetaan kaikkia 

toimenpiteitä, joilla estetään varojen liikkuminen, siirtäminen, muuntaminen tai jokin 

muu käsittely, joka voisi mahdollistaa niiden käytön rikollisiin tarkoituksiin. Pankeilla on 

käytössään järjestelmiä, jotka etsivät asiakasrekistereistä pakotelistattuja henkilöitä ja 

yrityksiä, mikä tekee laittomien varainsiirtojen valvonnasta tehokkaampaa 131 . Laki 

varojen jäädyttämisestä antaa pankeille tehokkaan työkalun rahanpesun estämiseksi ja 

osaltaan varmistaa, että Suomi täyttää kansainväliset velvoitteensa. Rahanpesun 

 

130 Finanssivalvonta: Selonotto ja ilmoitusvelvollisuus.   
131 HE 288/2014 vp, s.6.  



41 

 

selvittelykeskus teki vuonna 2024 yhteensä 10 hallinnollista jäädyttämispäätöstä, joista 

yksi kumottiin myöhemmin samana vuonna132. 

 

3.3 Ruotsin rahanpesulainsäädäntö 

Myös Ruotsissa rahanpesun estäminen pankkisektorilla pohjautuu voimakkaasti EU-

sääntelyyn, ja se ollut on aktiivinen EU:n rahanpesuun liittyen ohjeistusten 

täytäntöönpanossa. Ruotsissa rahanpesulainsäädäntö tuli voimaan jo vuonna 1990-

luvun alussa, sitä uudistettiin voimakkaasti 2010-luvulla, ja siitä on tullut jatkuvasti 

tarkentuva ja tiukentuva osa pankkitoiminnan sääntelyä133. Lainsäädännön merkittävät 

muutokset ovat Suomen tavoin EU-sääntelyn ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisia. 

Ruotsissa pankkivalvonnan ytimessä on Finansinspektionen, joka valvoo pankkien 

toimintaa ja varmistaa, että ne noudattavat rahanpesun torjuntaan liittyviä sääntöjä ja 

määräyksiä 134 . Ruotsin lainsäädännössä painottuu erityisesti valvontakulttuuri ja 

viranomaisten tiivis yhteistyö pankkien kanssa. Ruotsin laki (2017:630) rahanpesun ja 

terrorismin rahoittamisen estämisestä on yleisesti sisällöltään hyvin samanlainen 

suomalaiseen lakiin verrattuna. Laki määrää pankkien ja muiden finanssilaitosten 

velvoitteet tuntea asiakkaansa, raportoida epäilyttävät liiketoimet ja ottaa käyttöön 

sisäisiä kontrollijärjestelmiä, jotka varmistavat sääntöjen noudattamisen. Poikkeuksena 

on varojen jäädyttämiseen liittyvät toimet, sillä Ruotsissa ei ole erillistä lakia varojen 

jäädyttämisestä, kuten Suomessa, vaan jäädytyksestä säädetään sekä rahanpesulaissa 

että rikoslaissa (2003:148).  

 

Kuten Suomessa, ovat Ruotsin pankit vastuussa asiakkaidensa tuntemisesta ja 

epäilyttävien liiketoimien raportoinnista. 135 . Ruotsissa tämä vastuukysymys on 

laajentunut vuosien varrella, ja erityisesti kansainvälistä rahanpesua koskevat sääntelyt 

 

132 Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosikertomus 2024, s.19. 
133  Ks. Hyttinen, 2021, s.277, joka on nostanut huomion Ruotsin lainvalmistelun tarkennuksista 
vastaamaan erityisesti kansainvälistä sääntelyä.  
134 Fi.se: Penningtvätt.  
135 Fi.se: Kundkännedom. 



42 

 

ja valvontakäytännöt ovat saaneet kasvavaa huomiota 136 . Ruotsissa pankkien rooli 

rahanpesun estämisessä on erityisesti korostunut tilanteissa, joissa rahanpesu liittyy 

monimutkaisiin kansainvälisiin liiketoimiin ja hämäriin yhtiörakenteisiin137, eikä pankkien 

raportointi epäilyttävistä liiketoimista rajoitu vain yksittäisten asiakastapausten 

havaitsemiseen, vaan se kattaa myös monimutkaisemmat rahanpesutoiminnat, jotka 

voivat ulottua useisiin maihin. Tämä korostaa ruotsalaisen pankkivalvonnan laajaa 

näkökulmaa ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Ruotsissa Panama-paperien 

vuodon jälkeen rahanpesun torjunnan sääntelyyn tehdyt merkittävät muutokset lisäsivät 

vaatimuksia tiukempaan valvontaan ja lisääntyneeseen viranomaisyhteistyöhön 138 . 

Vuoto toi esille merkittäviä haavoittuvuuksia kansainvälisessä veroparatiisiverkostossa, 

mikä johti Ruotsin lainsäädännön tiukentamiseen erityisesti rahanpesun ja veronkierron 

estämisen osalta.  

 

Esimerkkitapauksessa Ruotsin Finansinspektionen määräsi Swedbankille varoituksen sekä 
neljän miljardin kruunun suuruisen seuraamusmaksun, koska pankki oli rikkonut vakavasti 
rahanpesulainsäädäntöä sekä laiminlyönyt tiedoksiantovelvollisuuttaan 139 . Swedbankin 
käyttämä riskiluokitusmalli ei ollut vastannut pankin yleistä riskiarviota eikä sisältänyt 
kaikkia yleisen riskiarvion sisältämiä korkean riskin tuotteita ja toimialoja, minkä vuoksi 
riskiluokitusmalli oli arvioinut useat korkean riskiprofiilin asiakkaat normaalin riskin 
asiakkaiksi. Kaiken kaikkiaan pankki oli arvion mukaan laiminlyönyt velvollisuutensa 
tunnistaa, mitata, ohjata, sisäisesti raportoida ja rajoittaa liiketoimintansa rahanpesun 
riskejä. Tapaus osoittaa Ruotsin viranomaisten suhtautuvan vakavasti pankkien 
velvollisuuksiin noudattaa rahanpesun estämistä koskevia sääntöjä ja määräyksiä. Ruotsin 
historian suurin seuraamusmaksu korostaa viranomaisten tiukkaa linjaa rahanpesun 
torjunnassa, mikä on myös linjassa EU:n asettamien kiristyneiden sääntely- ja 
valvontavaatimusten kanssa.  

 

Ruotsissa on myös pyritty entistä tiukempaan sääntelyyn erityisesti virtuaalivaluutoista 

ja niiden roolista rahanpesussa, mitä ilmentävät esimerkiksi laki (2024:1159) ja asetus 

(2024:1178) sekä niitä täydentävät säännökset virtuaalisen rahan markkinoista 

annetussa EU:n asetuksessa. Virtuaalivaluutat tuovat merkittävän riskin rahanpesun 

 

136 Sääntelyn kehityksestä Ruotsissa esim. Hyttinen, 2021, s.277–278.  
137 Nationell riskbedömning av penningtvätt och finansiering av terrorism i Sverige 2020/2021, s.56–58. 
138  Ruotsin hallitus, 2021, s.60, 63 & 103. Vuoto lisäsi painetta Ruotsin viranomaisille tehdä tiivistä 
yhteistyötä muiden EU-maiden ja kansainvälisten sääntelyviranomaisten kanssa. 
139 Ruotsin Finansinspektionen on käsitellyt tapausta kahtena erillisenä tapauksena diaarinumeroilla FI Dnr 
18–21044 ja FI Dnr 19–7504.  



43 

 

välineenä, ja säännöksiä sekä valvontakäytäntöjä on tiukennettu Ruotsissa tämän vuoksi. 

Säädösten myötä Ruotsi sopeuttaa kansallista sääntelyään EU:n laajempaan 

lähestymistapaan virtuaalivaluutoista ja niiden rahanpesuriskistä. 

 

Vertailtaessa Ruotsin sääntelyä Suomen vastaaviin käytäntöihin, on havaittavissa paljon 

samankaltaisuuksia, mutta myös joitain eroavaisuuksia. Molemmissa maissa pankkien 

rooli on keskeinen rahanpesun estämisessä, ja pankkien velvoitteet asiakkaitaan kohtaan 

ovat hyvin samankaltaisia 140 . Vaikka sekä Suomessa että Ruotsissa on tiukat 

valvontakäytännöt, Ruotsi on erityisesti korostanut kansainvälisen yhteistyön roolia ja 

monimutkaisempien kansainvälisten liiketoimien tarkempaa valvontaa. Ruotsissa on 

vahvasti painotettu pankkien omien valvontakäytäntöjen ja yhteistyön merkitystä. On 

totta, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunta edellyttää laaja-alaista 

yhteistyötä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla 141 . Jos ja kun kyseisiin 

rikoksiin halutaan puuttua tehokkaasti, olisi niiden kriminalisoinnin tärkeä olla 

yhdenmukaista eri maissa142. Ruotsin sääntely on Suomen tavoin keskittynyt rahanpesun 

ehkäisemiseen kehittyvässä, monimutkaisemmassa ja globaalissa pankkijärjestelmässä, 

jossa viranomaisten ja pankkien yhteistyö on avainasemassa. Tässä suhteessa Ruotsin 

kokemukset voisivat tarjota hyödyllistä vertailukohtaa Suomelle, erityisesti siinä, kuinka 

tehokkaasti pankit ja viranomaiset voivat yhdessä torjua yhä kehittyviä 

rahanpesustrategioita. Suomella on vahvat ja kansainvälisesti yhteensopivat 

sääntelyraamit, mutta Ruotsin kokemukset korostavat, kuinka tärkeää on jatkuva 

sääntelyn kehittäminen ja sopeuttaminen uusiin rahanpesustrategioihin ja globaaleihin 

haasteisiin. 

 

 

140  Ks. Suomen Finanssivalvonnan ja Ruotsin Finansinspektionenin ohjesivustot finanssialan toimijoille 
liittyen asiakkaan tuntemiseen ja rahanpesun torjuntaan.  
141 Ruotsin hallitus, 2021, s.60 
142 Hyttinen, 2021, s.34. 



44 

 

3.4 Riskeihin perustuva toiminta 

3.4.1 Riskiperusteinen lähestymistapa 

Esityksen HE 25/2008 mukaan riskiperusteinen lähestymistapa on keskeinen periaate 

rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisessä. Esityksen mukaan riskiperusteinen 

lähestymistapa pohjautuu siihen, että asiakkaan tuntemiseen liittyvien toimien laajuus 

määräytyy asiakkaan riskiprofiilin mukaan. Tämän arvioinnin taustalla on ajatus siitä, että 

riskit vaihtelevat asiakkaiden ja liiketoimintojen välillä, ja tämä ero tulee huomioida 

pankin toiminnoissa. Esityksen mukaan riskiperusteinen lähestymistapa edellyttää, että 

pankeilla on käytössään riittävät menetelmät, joilla se voi arvioida ja tunnistaa 

rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit, jotka liittyvät asiakkaisiin, liiketoimiin ja 

toimintatapoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että ilmoitusvelvollisten on pystyttävä 

arvioimaan, kuinka suuri riski heidän asiakkaillaan on osallistua rahanpesuun tai 

terrorismin rahoitukseen.  Myös Ruotsissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen 

vastainen sääntelykehys, aivan kuten Ruotsin Finansinspektionenin valvontastrategiakin, 

edellyttää riskiperusteista lähestymistapaa143 . Valvontaviranomaisilla on oltava selkeä 

käsitys kotimaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä sekä sisäinen ja 

ulkoinen pääsy kaikkiin asiaankuuluviin tietoihin asiakkaiden tuotteisiin ja palveluihin 

liittyvistä kansallisista ja kansainvälisistä riskeistä. 

 

Kun asiakas tai liiketoimi on arvioitu normaalista suuremmaksi riskiksi, tulee asiakkaan 

tuntemistoimet, kuten henkilöllisyyden tarkistaminen ja liiketoimien tarkastelu, tehdä 

rahanpesulain 3 luvun 10 § mukaan tehostetusti. Tämä tarkoittaa, että 

ilmoitusvelvollisten on otettava erityistoimenpiteitä asiakkaidensa tuntemiseksi silloin, 

kun riskit ovat koholla. Riskiperusteiseen tapahtumien valvontaan tarvittavat tiedot 

pitävät sisällään asiakastietoja ja tapahtumatietoja, sekä tilitietoja niiden välisiä 

yhteyksiä ja muutoksia 144 . Esitelty lähestymistapa perustuu kansainvälisiin 

standardeihin, erityisesti FATFin suosituksiin, jotka korostavat riskiperusteista 

 

143 Ruotsin hallitus, 2021, s.86. 
144 Chau & Nemcsik, 2020, s.80–81. 



45 

 

lähestymistapaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa. Esityksessä HE 

25/2008 korostetaan myös sitä, että riskiperusteinen lähestymistapa mahdollistaa 

sääntelyn joustavamman soveltamisen, sillä se antaa ilmoitusvelvollisille 

mahdollisuuden kohdentaa resursseja ja valvontatoimia riskialttiimpiin asiakasryhmiin ja 

liiketoimiin. Tällä tavoin pyritään maksimoimaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen 

estämisen tehokkuus ja resursseja käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.  

 

3.4.2 Riskiarviot 

Kulmakivenä kaikilla rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan eri tasoilla 

pidetään riskien arviointia 145 . Riskejä arvioidaan monella eri tasolla, jotka kaikki 

kytkeytyvät toisiinsa 146 . Suomen kansallisen riskiarvion laatimisesta vastaa 

valtiovarainministeriö yhdessä muiden viranomaisten, kuten Finanssivalvonnan, 

Rahanpesun selvittelykeskuksen ja Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön 

kanssa. Riskiarviossa tulee tunnistaa ja arvioida rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 

riskejä, ja Suomen kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 

perustuu Euroopan unionin ja FATFin ohjeistuksiin. Riskiarviossa täytyy huomioida 

Euroopan komission laatima Euroopan unionin ylikansallinen riskiarvio, sitä on 

päivitettävä säännöllisesti, ja se on toimitettava komission, Euroopan 

pankkiviranomaisen ja muiden jäsenvaltioiden saataville.  

 

Suomessakin vaikuttava Euroopan komission ylikansallinen riskiarvio on neljännen 

rahanpesudirektiivin 6. artiklan velvoittamana luotu arvio sellaisista Euroopan Unionin 

sisämarkkinoihin vaikuttavista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä, jotka 

liittyvät rajat ylittäviin toimiin. Tästä riskiarviosta käytetään nimitystä ylikansallinen 

riskiarvio eli Supra National Risk Assessment eli SNRA. Riskiarviossa arvioidaan 

rahoitustuotteiden ja -palvelujen alttiutta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen 

riskeille147. Kansallinen riskiarvio on erittäin tärkeä työkalu, joka auttaa tunnistamaan, 

 

145 Finanssivalvonta: Riskiarvio. 
146 Finanssivalvonta: Riskiarvio. 
147 Euroopan komissio: Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta EU:n tasolla. 



46 

 

missä rahanpesun riskit ovat suurimmat ja miten niitä voidaan torjua, ja sen on tarkoitus 

tukea jäsenvaltioita sekä ilmoitusvelvollisia tekemään omat riskiarvionsa148. 

 

Myös pankeilla on velvoitteensa oman riskiarvion laatimisessa149. Rahanpesulain 2 luvun 

mukaan pankkien tulee laatia riskiarvio, jotta ne voivat tunnistaa ja arvioida 

rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyviä riskejä. Pankin on riskiarvion 

laadinnassa otettava huomioon toimintansa luonne, koko ja laajuus. Pankkien tulee 

kehittää sellaiset toimintaperiaatteet, menettelytavat ja valvonta, jotta ne onnistuvat 

vähentämään ja hallitsemaan rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyviä riskejä 

mahdollisimman tehokkailla tavoilla 150 . Riskiarviosta on pankille myös apua omien 

resurssien kohdentamisessa, koska riskiarvio näyttää, mihin kohdentaminen on kaikkein 

tehokkainta, ja näin ei varoja haaskata tehottomasti151. Pankkien omat riskiarviot ovat 

merkittäviä työkaluja auttamaan pankkia tunnistamaan merkittävät riskit, sekä 

arvioimaan, mittaamaan ja hallitsemaan niitä osana päivittäisiä liiketoimintoja. 

Riskiarvio auttaa pankkia arvioimaan niiden omaa riskienottohalukkuutta ja -kyvykkyyttä, 

eli minkä riskitason pankki on valmis hyväksymään 152 . Se on keskeinen osa pankin 

päätöksentekoa ja varmistaa, että pankki pystyy toimimaan tehokkaasti rahanpesun 

estämiseksi, mutta myös ymmärtää siihen liittyvät taloudelliset ja toiminnalliset riskit.  

 

Riskiarvio ja toimintasuunnitelma muodostavat yhdessä Suomen kansallista ymmärrystä 

rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeistä ja niiden hallintakeinoista kuvastavan 

kokonaisuuden 153 . Kokonaisuus toimii ohjenuorana kansalliselle sääntelylle ja 

viranomaisille, ja se tukee yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, jotta 

rahanpesun torjunta voi olla entistä tehokkaampaa ja oikeudenmukaisempaa. 

 

 

148 Euroopan komissio: Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta EU:n tasolla. 
149 Finanssivalvonta: Riskiarvio.  
150 Aluehallintovirasto: Riskiarvion laatiminen – ohje ilmoitusvelvollisille, s.18. 
151 HE 25/2008 vp. 
152 Finanssivalvonta: Riskiarvio.  
153 Kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvion toimintasuunnitelma 2024–2025, s.4. 



47 

 

4 Pankkien rooli rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen 

estämisessä 

4.1 Pankkien sääntelyvelvoitteet 

Suomessa keskeinen rahanpesun estämistä koskeva sääntely löytyy rahanpesulaista, 

joka velvoittaa pankit toteuttamaan kattavia toimenpiteitä asiakkaidensa tuntemiseksi 

ja epäilyttävien liiketoimien raportoimiseksi Rahanpesun selvittelykeskukselle. Pankkien 

rooli rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnassa perustuu pitkälti julkisen 

vallan asettamaan sääntelyyn 154 . Sääntely määrittelee, miten pankkien tulee toimia 

estääkseen rahoitusjärjestelmän väärinkäytön rikollisiin tarkoituksiin. Rahanpesun 

torjunnan keskeisiä kulmakiviä suomalaisissa pankeissa ovat: 

 

• asiakkaan tunnistaminen luotettavasta lähteestä (henkilöllisyyden 

todentaminen), 

• asiakkaan tunteminen (liiketoiminnan laatu ja laajuus, rahavirta, perusteet), 

• selvitys varojen alkuperästä sekä 

• asiakassuhteen jatkuva seuranta ja tietojen päivittäminen155. 

 

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan liittyvät vaatimukset tiukentuvat ja 

sääntelyä päivitetään jatkuvasti, jotta se pysyisi rikollisten kehittyvien toimintatapojen 

tasalla. Tämä vahvistaa pankkijärjestelmän luotettavuutta ja vähentää riskiä, että 

pankkeja käytettäisiin rikolliseen toimintaan.  

 

 

154 Ks. Sahavirta, s.64, jonka mukaan ilmoitusvelvollisten kiinnostus rahanpesun vastaisiin toimenpiteisiin 
perustuu pitkälti siihen, miten rahanpesu on maassa kriminalisoitu. Veroparatiisit keskittyvät yleisen 
käsityksen mukaan maihin, joissa on hyvin korkea pankkisalaisuus.  
155 Heikkilä, 2023, s.4.  



48 

 

4.2 Selonotto- ja ilmoitusvelvollisuus 

Rahanpesun torjunnan kannalta on erittäin merkityksellistä, että asiakkaiden 

maksutapahtumia, liiketoimintaa ja muita pankin kautta tehtäviä taloudellisia toimia 

seurataan jatkuvasti156. Rahanpesulain mukaisia ilmoitusvelvollisia koskee rahanpesulain 

mukainen selonotto- ja ilmoitusvelvollisuus. Selonottovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, 

jos valvottava eli pankki havaitsee asiakkaan tavanomaisessa liiketoiminnassa 

poikkeavuuden tai jotain muuten epäilyttävää, on sen selvitettävä kyseisen liiketoimen 

tarkoitusta ja perusteita 157 . Rahanpesulain 4 luvussa säädetään muun muassa 

velvollisuudesta tehdä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta, sekä ohjeet ilmoituksen 

muodosta ja sisällöstä158. 

 

Ilmoitus epäilyttävästä liiketoiminnasta tehdään rahanpesun selvittelykeskukselle, ja 

myös erityisesti laki rahanpesun selvittelykeskuksesta (445/2017) ohjeistaa 

oikeaoppisen ilmoituksen tekemisessä. Pankin tulee tehdä ilmoitus, jos asiakkaan 

toiminta koetaan epäilyttäväksi tai poikkeavaksi, eikä toiminnan taustaa ja siihen 

sisältyvien varojen alkuperää ja käyttötarkoitusta pystytä käytettävissä olevin keinoin 

selvittämään 159 . Ilmoitus epäilyttävästä liiketoiminnasta tulee tehdä, jos vaikkapa 

liiketoimella ei ole ilmeistä taloudellista tarkoitusta, tai jos se ei jostain syystä sovi yhteen 

asiakkaan taloudellisen tilanteen tai liiketoiminnan kanssa 160 . Liiketoimen luonnetta 

tulee arvioida ennen kaikkea toimialalta saatujen yleisten kokemusten valossa, eli mitä 

kullakin alalla tulee pitää epäilyttävänä toimintana161. Erityisesti silloin, kun liiketoimeen 

liittyy epäilyttäviä piirteitä tai suuria rahasummia, on ilmoitusvelvollisen eli pankin myös 

selvitettävä varojen alkuperä. 162. Ilmoituksen perusteella keskus arvioi, onko rikollista 

toimintaa tapahtunut ja miten asia etenee viranomaistoiminnan osalta. 

 

156 Wuolijoki, 2022, s.118.  
157 Finanssivalvonta: Selonotto ja ilmoitusvelvollisuus. 
158 HE 157/2024 vp, s.18.  
159 Salomaa, 2021, s.3. 
160 Finanssivalvonta: Selonotto ja ilmoitusvelvollisuus.  
161 HE 228/2016 vp, s.111.  
162 HE 228/2016 vp, s.111.  



49 

 

Rahanpesuilmoitukset ovat keskeinen keino estää rikollisella toiminnalla hankitun rahan 

pääsy rahoitusjärjestelmään ja viranomaisten ulottumattomiin163.  

 

Monenlaisten eri alojen elinkeinonharjoittajat voivat toimintansa ohessa havaita 

epäilyttäviä liiketoimia, jotka saattavat liittyä rahanpesuun. Tällaisia 

elinkeinonharjoittajia ja niin ikään ilmoitusvelvollisia ovat esimerkiksi virtuaalivaluutan 

tarjoajat, tilintarkastajat, sijoitus-, rahoitus- ja vakuutusalan toimijat, kirjanpitäjät, 

asianajajat ja kiinteistönvälitysliikkeet164 . Vaikka asiakkaille ei ole suoraa lakisääteistä 

velvollisuutta antaa tietoja pankille, pankilla on oikeus rajoittaa asiakkaan 

pankkipalveluja, jos tietoja ei toimiteta. 

 

Rahanpesulaki asettaa ilmoitusvelvollisille velvoitteen noudattaa riskiperusteista 

lähestymistapaa asiakkaidensa tuntemiseen ja liiketoiminnan valvontaan. Kaikista 

epäilyttävistä liiketoimista, myös niiden yrityksistä, on tehtävä ilmoitus viipymättä165 . 

Ilmoitusvelvolliset ja heidän tekemänsä ilmoitukset epäilyttävistä liiketoimista ovat 

avainasemassa rahanpesun torjunnassa 166 . Sääntelyn noudattaminen edellyttää 

pankeilta jatkuvia investointeja henkilöstöön, teknologiaan ja prosesseihin. Vastuu 

rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnasta jakautuu sekä organisaatiolle että 

yksittäisille toimihenkilöille, ja organisaation on huolehdittava henkilöstönsä 

kouluttamisesta, minkä lisäksi pankille tulee olla sisäinen valvonta sen varmistamiseksi, 

että sääntelyä noudatetaan myös käytännössä 167 . Pankin työntekijät, erityisesti 

asiakaspalvelussa ja riskienhallintatehtävissä työskentelevät, ovat velvollisia 

tunnistamaan ja ilmoittamaan epäilyttävistä liiketoimista, mutta lopullinen vastuu 

pankin rahanpesun vastaisista toimista kuuluu koko organisaatiolle kaikkine yksikköineen. 

Vaikka yksittäinen pankin toimihenkilö voi havaita epäilyttävän tapauksen ja ilmoittaa 

siitä, tehdään varsinainen päätös esimerkiksi tilien jäädyttämisestä tai asiakkuuden 

 

163 Finanssivalvonta: Selonotto ja ilmoitusvelvollisuus. 
164 Poliisi: Rahanpesu.  
165 HE 236/2021 vp.  
166 Rahanpesu.fi: Ilmoitusvelvolliset. 
167  Aluehallintovirasto: Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen – ohje ilmoitusvelvollisille, 
s.26. 



50 

 

lopettamisesta organisaatiolla käytössä olevien ohjeiden mukaisesti. Tämä ero 

yksittäisen työntekijän ja pankin vastuun välillä on merkittävä, sillä toimihenkilön rooli 

sijoittuu valvontaan ja raportointiin, kun taas pankin vastuu kattaa tavoitteelliset, 

strategiset ja rakenteelliset toimet riskien hallitsemiseksi 168 . Näin ollen rahanpesun 

torjunta on sekä yksilötason että organisaatiotason velvollisuus, ja tehokas torjunta 

edellyttää sekä toimihenkilöiden tarkkaavaisuutta että pankin johdon ja järjestelmien 

tukea.  

 

4.3 Kolmen puolustuslinjan periaate 

Kolmen puolustuslinjan periaate on pankeilla käytössä oleva riskienhallinnan ja 

valvonnan keskeinen toimintamalli, joka varmistaa, että rahanpesun ja terrorismin 

rahoittamisen estämiseen liittyvät velvollisuudet toteutuvat tehokkaasti169. Vastuun jako 

vähentää riskejä ja tehostaa pankkien valvontaa. Kaikki suomalaiset pankit hyödyntävät 

kolmen puolustuslinjan mallia tavalla tai toisella. Mallia havain