Jani Mäntysaari 

IT-alan osaajapula 

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma tietojenkäsittelyn tradenomien ja 
tietojärjestelmätieteen KTM-tutkinnon suorittaneiden kannalta 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2022 

Tekniikan ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö 
Pro gradu -tutkielma  

Tietojärjestelmätiede 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Tekniikan ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö 

Tekijä: Jani Mäntysaari 
Tutkielman nimi: IT-alan osaajapula : Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma tietojen-

käsittelyn tradenomien ja tietojärjestelmätieteen KTM-tutkinnon 
suorittaneiden kannalta 

Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri 
Oppiaine: Tietojärjestelmätiede 
Työn ohjaaja: Tero Vartiainen 
Valmistumisvuosi: 2022 Sivumäärä: 178 

TIIVISTELMÄ: 
Tutkimuksessa tarkastellaan IT-alan korkeakoulutuksen ja työmarkkinoiden rajapintaa. Tavoit-
teena on selvittää, miten korkeakoulujen tuottama osaamisen tarjonta vastaa kysyntään eli työ-
markkinoiden osaamistarpeisiin. Tarkempi rajaus on tehty yliopistojen tietojärjestelmätieteen 
maisteriohjelmiin sekä ammattikorkeakoulujen tietojenkäsittelyn koulutusohjelmiin. Taustalla 
vaikuttaa IT-alan osaajapula, josta ollaan kiinnostuneita ilmiönä. Digitalisaatio megatrendinä 
vauhdittaa jo entuudestaan nopeaa tietoteknistä kehitystahtia sekä laajentaa osaamisen ja 
osaajien kysyntää yli toimialarajojen. Kehityksen mukanaan tuomat muutokset muovaavat osaa-
mistarpeita jatkuvasti syventäen pulaa osaavasta IT-työvoimasta. 
 
Kyseessä on poikittainen tapaustutkimus IT-alan osaamisen kysynnästä ja tarjonnasta Suo-
messa. Dokumenttianalyysin keinoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tunnistettiin 
osaamistarpeita työpaikkailmoituksista (n=517). Tunnistettuja osaamistarpeita verrattiin kor-
keakoulujen opetussuunnitelmissa (n=34) määriteltyihin osaamistavoitteisiin. Aineiston poh-
jalta muodostettiin lopulta 106 erilaista osaamisluokkaa. Laadullisen sisällönanalyysin jälkeen 
aineisto vielä kvantifioitiin eli laskettiin osaamisluokkien esiintymistiheys sekä työpaikkailmoi-
tusten osaamistarpeissa että opetussuunnitelmien osaamistavoitteissa. 
 
Koulutustarjonta vastaa pääsääntöisesti työelämän keskeisimpiin osaamistarpeisiin. Kriittisim-
piä havaittuja osaamisvajeita ovat sertifioinnit tai sertifikaatit, asenne, tarkkuus ja huolellisuus, 
konttiteknologiat, auttaminen ja tiedon jakaminen sekä DevOps. Lisäksi ketterän kehittämisen 
menetelmät, versionhallinta, itseohjautuvuus, SQL ja tehokkuus lukeutuvat orastaviin vajeisiin, 
joihin kannattaa mahdollisesti kiinnittää huomiota koulutustarjonnan suunnittelussa. Potenti-
aalista koulutuksellista ylitarjontaa ilmenee pelialalla tarpeellisessa osaamisessa, käsitteellisessä 
ajattelussa ja tieteellisessä tutkimuksessa. 
 
Vanhentuneet stereotypiat saattavat tutkimuskirjallisuuden mukaan estää joitakin potentiaali-
sia hakijoita hakeutumasta IT-alan opintoihin tai tehtäviin. Tulosten valossa IT-osaajilta odote-
taan valmiuksia niin itsenäiseen työhön kuin tiimityöskentelyyn. Ihmistaitojen merkitys korostuu 
arjessa paitsi omassa tiimissä myös asiakasrajapinnassa. Aiemmalla soveltuvalla työkokemuk-
sella on suuri arvo työnhaussa. Opiskelijoilla ei välttämättä ole juurikaan työkokemusta aloitta-
essaan korkeakouluopinnot, jolloin korkeakoulujen työelämärajapinnan rooli sekä opintojen ai-
kaisen työssäkäynnin merkitys korostuvat. Dynaamisella IT-alalla osaamisen jatkuva kehittämi-
nen ei ole ainoastaan keskeinen edellytys, vaan osaamisen kehittämismahdollisuudet nähdään 
investointina inhimilliseen pääomaan, jolloin ne toimivat kilpailuvalttina työmarkkinoilla. 
 

AVAINSANAT: korkea-asteen koulutus, osaaminen, osaamistarve, tietotekniikka-ala, työpaik-
kailmoitukset 

 



3 

Sisällys  

1 Johdanto 6 

1.1 Tutkimuksen tavoite 6 

1.2 Tutkimuksen rakenne 9 

2 Osaaminen IT-kontekstissa 11 

2.1 Osaaminen 11 

2.1.1 Pehmeät taidot 13 

2.1.2 Substanssiosaaminen 17 

2.1.3 Inhimillinen pääoma 18 

2.1.4 Työelämävalmiudet 20 

2.2 Osaajapula, osaamisvaje vai kohtaanto-ongelma? 29 

2.2.1 Työelämän osaamistarpeet 29 

2.2.2 Osaamistarpeita maailmalta 38 

2.2.3 Kompleksinen ilmiö 45 

2.2.4 Taustalla vaikuttavia syitä 51 

2.3 Korkeakoulutettujen osaaminen 61 

2.3.1 Opetuksen suunnittelu korkeakouluissa 61 

2.3.2 Osaamisen ennakointityö työelämärajapinnassa 68 

2.3.3 Jatkuva oppiminen 78 

2.3.4 Uraseurantakyselyt 85 

2.4 Osaamisen rajapinnat 89 

3 Suomalainen IT-ala 91 

3.1 Työmarkkinat 91 

3.2 Koulutustarjonta 96 

3.2.1 Tietojenkäsittely ammattikorkeakouluissa 98 

3.2.2 Tietojärjestelmätiede yliopistoissa 100 

4 Tutkimuksen toteuttaminen 102 

4.1 Menetelmät 102 

4.1.1 Tutkimusmenetelmä 102 



4 

4.1.2 Analysointimenetelmä 104 

4.2 Aineisto 106 

4.2.1 Tutkimuskirjallisuus 106 

4.2.2 Tutkimuksessa käytetty aineisto 108 

4.2.3 Tiedonkeruu 109 

4.2.4 Analysointi 113 

4.3 Tutkimuksen luotettavuus 116 

5 Tulokset 121 

5.1 Osaamistarpeet työpaikkailmoituksissa 121 

5.2 Korkeakoulujen tuottama osaaminen 131 

5.3 Kohtaavatko kysyntä ja tarjonta? 139 

6 Diskussio 149 

6.1 Keskeisimmät tulokset 149 

6.2 Tutkimuksen merkitys 151 

6.3 Myöhempiä tutkimuksia varten 151 

6.4 Havainnot ja johtopäätökset 152 

Lähteet 161 

  



5 

Kuviot 
 
Kuvio 1. Osaamispyramidi (mukaillen Patacsil ja Tablatin, 2017). 12 

Kuvio 2. Kolmen sidosryhmän odotukset IT-alaa kohtaan (mukaillen Sahin ja Celikkan, 

2020). 73 

Kuvio 3. Osaamisen rajapinnat. 89 

Kuvio 4. Analysoinnin vaiheistettu eteneminen. 113 

Kuvio 5. Tarkasteltujen työpaikkojen osuudet tehtäväkategorioittain. 122 

Kuvio 6. Tarkasteltujen työpaikkailmoitusten alueellinen jakauma (© Maanmittauslaitos, 

2021). 125 

Kuvio 7. Sanapilvi työpaikkailmoitusten raakadatasta. 126 

Kuvio 8. Sanapilvi opetussuunnitelmien raakadatasta. 131 

 
 

Taulukot 
 
Taulukko 1. Tehtäväkategoriat tyypillisine tehtävänimikkeineen. 124 

Taulukko 2. Osaamisten esiintymistiheys korkeakouluissa. 137 

Taulukko 3. Osaamisten esiintymistiheys ammattikorkeakouluissa. 138 

Taulukko 4. Osaamisten esiintymistiheys yliopistoissa. 139 

 
 

Lyhenteet 
 
AMK  ammattikorkeakoulu 
EU  Euroopan unioni 
ICT  information and communication technology (tieto- ja viestintätekniikka) 
IT  information technology (tietotekniikka) 
KTM  kauppatieteiden maisteri 
MOOC Massive Open Online Course (massiivinen avoin verkkokurssi) 
NQF  national qualifications framework (tutkintojen ja muiden osaamiskokonai-
suuksien kansallinen viitekehys) 
STEM  science, technology, engineering, mathematics (teknis-luonnontieteelliset 
alat)  



6 

1 Johdanto 

IT-alan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma on ilmeinen. Digitalisaatio megatrendinä 

muovaa osaamistarpeita jatkuvasti syventäen samalla pulaa IT-osaajista. Osaajapulaksi 

tai osaamisvajeeksikin kutsutulla ilmiöllä on huomattavat kansantaloudelliset vaikutuk-

set. Mikäli ongelma kyetään ratkaisemaan, mitä todennäköisimmin syntyy työpaikkoja ja 

onnistutaan vauhdittamaan talouskasvua. Jos tarvittavaa osaamista ei kuitenkaan löydy, 

potentiaali saattaa jäädä hyödyntämättä. 

 

Vajeen arvioitu suuruus on noin 5 000–6 000 osaajaa vuosittain, jolloin vaje saattaa kas-

vaa vuoteen 2025 mennessä jopa 40 000 työntekijään (Niemi, 2019; Teknologiateollisuus 

ry, 2018, s. 3). Lähes kolmannes suomalaisista ohjelmistoyrityksistä uskoo osaamistar-

peiden muuttuvan seuraavan 3–5 vuoden kuluessa ja kokee osaamisen riittämättömyy-

den esteeksi tai hidasteeksi (Tyrväinen ja muut, 2018, s. 9–11). 

 

Osaajapula estää organisaatioita täyttämästä avoimia tehtäviä, mikä pakottaa siirtämään 

projekteja samalla, kun osaamisvaje rajoittaa innovaatioita ja talouskasvua (Kolding ja 

muut, 2018). Laajemmassa perspektiivissä tarjonta osaavasta ICT-työvoimasta on kriit-

tistä talouden suorituskyvylle (Finnie ja muut, 2018). On myös viitteitä siitä, että ICT-alan 

tutkinnon suorittaneiden osuus henkilöstöstä linkittyy positiivisesti yrityksen tuottavuu-

teen ja suorituskykyyn (Hagsten ja Sabadash, 2017). Termejä IT ja ICT käytetään tässä 

tutkimuksessa rinnakkain samassa tarkoituksessa. 

 
 

1.1 Tutkimuksen tavoite 

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten suomalaisten korkeakoulujen tuottama 

osaaminen eli tarjonta vastaa työmarkkinoiden osaamistarpeisiin eli kysyntään. Korkea-

koulujen koulutustarjonnan osaamistavoitteiden vastaavuutta verrataan IT-alan työpaik-

kailmoituksista tunnistettuihin osaamistarpeisiin. 

 



7 

Keskeinen tutkimuskysymys on: Miten tietojenkäsittelyn tradenomin ja tietojärjestelmä-

tieteen KTM-tutkinnon suorittaneiden osaaminen vastaa työelämän osaamistarpeisiin? 

Jotta on mahdollista vastata kysymykseen ”Miten?”, tulee ensin selvittää kysyntä ja tar-

jonta eli vastaukset kysymyksiin: 

• Mitä osaamista IT-alalla etsitään? (kysyntä) 

• Mitä osaamista näissä tutkinnoissa tuotetaan? (tarjonta) 

 

Mardisin ja muiden (2017) mukaan on vain vähän tutkimusdataa saatavilla siitä, miten 

kurssisisällöt, työnantajien tarpeet sekä muut oppimismahdollisuudet yhdistyvät valmis-

teltaessa IT-alalle valmistuvien siirtymistä työelämään. Vaikka tietojärjestelmätieteen 

luonne on erilainen kuin muilla tietokoneisiin liittyvillä tieteenaloilla, tietojärjestelmätie-

teen koulutusohjelmia koskeva tutkimus on verrattain samankaltaista kuin esimerkiksi 

tietotekniikassa ja tietojenkäsittelytieteessä. 

 

Työuran ja koulutuksen rajapintoihin ICT-sektorilla liittyvän tutkimuksen määrä on kas-

vanut 1980-luvulta lähtien, jolloin on alkanut myös ICT-työn tutkimus, vaikka ICT-koulu-

tus on edelleen yleisempi tutkimusteema. Substanssiosaamisen ja pehmeiden taitojen 

yhtäläinen merkitys tiedostetaan laajalti, mutta harvemmin tunnistetaan olemassa ole-

vaa kohtaanto-ongelmaa sen suhteen, minkälaista osaamista työmarkkinat tarvitsevat ja 

mitä osaamista ICT-koulutusohjelmista valmistuneet puolestaan työmarkkinoille tuovat 

(Aničić ja muut, 2017). Edellä mainittu alleviivaa tutkimusaukon, joka perustelee tämän 

tutkimuksen asetelman. Tuoretta tutkimusta erityisesti Suomen IT-työmarkkinoiden ja 

alan korkeakoulutuksen rajapinnasta on verrattain vähän. 

 

Tutkimusstrategia on yhdistelmä poikittaistutkimusta ja tapaustutkimusta, jolloin voi-

daan puhua myös poikittaisesta tapaustutkimuksesta. Tapauksena tarkastellaan suoma-

laista IT-alaa eli käytännössä tässä yhteydessä tietojärjestelmätiedettä ja tietojenkäsitte-

lyä (AMK). Poikittaistutkimuksessa keskitytään ilmiön esiintymiseen tiettynä valittuna 

ajankohtana. Työpaikkailmoituksissa ajallinen rajaus on tehty touko-kesäkuulle 2021 ja 

koulutustarjonnasta mukaan on otettu lukuvuoden 2021–2022 aikana noudatettavat 



8 

opetussuunnitelmat. Ajallisella rajauksella pyritään näkökulman tuoreuteen ja ajankoh-

taisuuteen. Myös tutkimuskirjallisuuden tuoreusrajaus lähtökohtaisesti enintään viisi 

vuotta sitten julkaistuihin tutkimusartikkeleihin perustuu osittain ajatukseen näkökul-

masta ja toisaalta alan dynaamiseen luonteeseen. 

 

Vaikka suomalaisessa koulutusjärjestelmässä IT-alan osaamista tarjotaan ja tuotetaan 

myös ammatillisessa koulutuksessa, keskitytään tässä tutkimuksessa korkeakoulujen 

koulutustarjontaan. Rajaus perustuu Osaamisen ennakointifoorumin toteuttamaan en-

nakointiin (Hanhijoki, 2020, s.5), jonka mukaan korkeakoulutettujen osuus vuoteen 2035 

syntyvien uusien työpaikkojen työvoimatarpeesta on 60 prosenttia. Koulutustarjonnan 

tarkastelu on rajattu paitsi korkeakoulutukseen myös vielä tarkemmin KTM- ja tra-

denomitutkintoihin. 

 

Osaamistarpeiden osalta aineistona käytetään otantaa (n=517) relevanteista työpaikkail-

moituksista tietyltä rajatulta ajanjaksolta. Työpaikkailmoitukset on poimittu yleisimmistä 

työnhakupalveluista. Hakutulokset on rajattu valittujen alustojen omia alakohtaisia suo-

dattimia käyttäen. 

 

Materiaalia verrataan korkeakoulujen opetussuunnitelmiin valituilta aloilta: ammattikor-

keakouluista tietojenkäsittelystä (tradenomi) sekä yliopistoista tietojärjestelmätieteestä 

(kauppatieteiden maisteri) mahdollisine variaatioineen. IT-alan korkeakoulutukseen kuu-

luvat tietojenkäsittelyn tradenomien sekä kauppatieteiden maistereiden tietojärjestel-

mätieteestä ohella muun muassa filosofian maisterit tietojenkäsittelytieteestä sekä insi-

nöörit ja diplomi-insinöörit tietotekniikasta. Kyseessä on kuitenkin tietojärjestelmätie-

teen pro gradu -tutkielma, joten on luontevaa tarkastella nimenomaisesti tietojärjestel-

mätieteestä valmistuneiden osaamista. Halusin tarkastella korkeakoulutusta kokonai-

suutena duaalimallin molemmin puolin, jolloin liiketalouden ammattikorkeakoulutut-

kinto tietojenkäsittelystä on lähimpänä vastaava vaihtoehto ammattikorkeakoulujen 

koulutustarjonnasta. Myös korkeakoulusektorien erilaisten perustehtävien myötä ilme-

nevät mahdolliset eroavaisuudet kiinnostivat: työelämälähtöinen ja käytännönläheinen 



9 

ammattikorkeakoulutus sekä tieteelliseen tutkimukseen pohjautuva akateeminen yli-

opistokoulutus. 

 

Kokonaisvaltaisemman ymmärryksen saavuttamiseksi osaajapulasta ilmiönä suomalai-

sen IT-alan kontekstissa, kokonaisuutta tarkastellaan kolmesta näkökulmasta. Osaamisen 

tuottajan eli korkeakoulun näkökulma tarkasteltavaan ilmiöön saadaan opetussuunnitel-

mien kautta. Osaamisen hyödyntäjien eli työnantajien näkökulma tarkasteltavaan ilmi-

öön saadaan työpaikkailmoitusten kautta. Osaajien eli työntekijöiden näkökulma tarkas-

teltavaan ilmiöön taustoitetaan teoriaosuudessa korkeakoulujen uraseurantakyselyiden 

kautta. 

 

 

1.2 Tutkimuksen rakenne 

Toisen luvun teoriaosuudessa hahmotetaan tutkimuksen kannalta keskeisen osaamisen 

käsitteen moniulotteisuus. Kirjallisuuskatsauksessa IT-alan työmarkkinoiden ja korkea-

koulutuksen rajapinnassa tutustutaan muun muassa aiemmassa tutkimuskirjallisuu-

dessa tunnistettuihin osaamistarpeisiin, koulutustarjonnan suunnitteluun sekä koh-

taanto-ongelmiin ilmiönä taustalla vaikuttavine syineen.  

 

Kolmannessa luvussa luodaan ensin katsaus siihen, miltä suomalaiset IT-alan työmarkki-

nat vaikuttavat tilastojen valossa. Työmarkkinakatsauksen jälkeen käydään läpi, missä 

ammattikorkeakouluissa on mahdollista opiskella tietojenkäsittelyä ja missä yliopistoissa 

tietojärjestelmätiedettä. Kun kolmas luku on taustoittanut tarkasteltavan rajapinnan, 

neljännessä luvussa kerrotaan tutkimuksen toteuttamisesta ja kuvataan ne menetelmät, 

joilla tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan 

dokumenttianalyysia ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. 

 

Viidennessä luvussa esitellään tutkimuksen tulokset. Ensin kerrotaan työpaikkailmoi-

tuksista tunnistettu kysyntä, sitten opetussuunnitelmien osaamistavoitteista havaittu 



10 

tarjonta ja lopuksi tarkastellaan, miten osaamisen kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Tuloksia, 

niiden merkitystä ja niistä tehtäviä johtopäätöksiä pohditaan luvussa kuusi. 



11 

2 Osaaminen IT-kontekstissa 

2.1 Osaaminen 

Osaamisen yksiselitteinen määrittely on hankalaa käsitteen moniulotteisuuden vuoksi. 

Tässä osiossa osaamista kuitenkin pyritään osaltaan hahmottamaan kokonaisuutena, 

joka kattaa niin pehmeitä taitoja kuin substanssiosaamista sekä ilmentää inhimillistä pää-

omaa. Osaamista tarkastellaan työelämärajapinnan kautta. 

 

Eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä (Neuvoston suositus 2017/C 189/03) tut-

kinnoilla ja muilla osaamiskokonaisuuksilla on osaamistavoitteita, jotka muodostuvat tie-

doista, taidoista ja pätevyyksistä. Euroopan unioni tarjoaa näille myös tarkemmat mää-

ritelmät. Tiedoilla tarkoitetaan alan faktojen, periaatteiden, teorioiden ja käytäntöjen 

opittua kokonaisomaksumista. Taidoilla puolestaan tarkoitetaan kykyä soveltaa tietoja 

sekä tietotaidon hyödyntämistä käytännön tehtävissä ja ongelmanratkaisussa. Taidot 

voivat olla joko kognitiivisia tai käytännönläheisiä. Pätevyyksillä sen sijaan viitataan to-

distettuun kykyyn paitsi tietojen ja taitojen myös henkilökohtaisten, sosiaalisten ja me-

netelmällisten valmiuksien hyödyntämiseen työssä, opinnoissa tai kehittymisessä. 

 

Sävy-, vivahde- ja merkityseroiltaan erilaisiin osaamisen käsitteisiin viitataan tässä tutki-

muksessa yleisesti osaamisena. Tämänkaltaisia tutkimuskirjallisuudesta nousseita käsit-

teitä ovat osaamisen ohella muun muassa etevyys, kompetenssi, kyky, kyvykkyys, lahjak-

kuus, pätevyys, taito, tieto, ability, capability, competence, knowhow, knowledge, skill ja 

talent taivutusmuotoineen. 

 



12 

 

Kuvio 1. Osaamispyramidi (mukaillen Patacsil ja Tablatin, 2017). 

 

Kuvion 1 osaamispyramidissa on Patacsilia ja Tablatinia (2017) mukaillen kuvattu, miten 

ammattiosaaminen rakentuu perusosaamisen päälle ja syventyy syväosaamiseksi. Perus-

osaaminen on työelämässä edellytettävä osaamisperusta, joka koostuu pääsääntöisesti 

pehmeistä taidoista. Ammattiosaaminen on tietyissä tehtävissä olennainen osaaminen 

toimialasta riippumatta. Syväosaamista on toimialakohtainen uniikki osaaminen, joka on 

eniten muutoksille altista. 

 

Opiskelijoiden käsitys toivotusta osaamisesta muistuttaa Chydeniuksen ja Gaischin (2016) 

mukaan syvällistä asiantuntijuutta korostavan I-mallin sijaan enemmän T-mallia, jossa 

laajempi monialainen osaaminen yhdistyy syvällisempään erityisosaamiseen yhdeltä 

alalta. Etenkin pehmeissä taidoissa T-muotoisen osaamisen merkitys kasvaa. Esimerkiksi 

sillä tavalla, että syvällisempi asiantuntijuus muodostuu vaikkapa viestintäosaamisesta, 

jota täydentävät monialaisesti konfliktien hallinta sekä monikulttuurinen osaaminen. 

 

syväosaaminen

ammattiosaaminen

perusosaaminen



13 

2.1.1 Pehmeät taidot 

Niin sanottujen pehmeiden taitojen, englanniksi soft skills, osaamisen merkitys korostuu 

tutkimuskirjallisuudessa toistuvasti. Myös opiskelijat itse tiedostavat pehmeiden taito-

jen kysynnän työmarkkinoilla sekä arvon työllistymisen kannalta (Pereira ja muut, 2019; 

Chydenius ja Gaisch, 2016). Kuitenkaan koulutuksessa ei riittävästi painoteta henkilökoh-

taisia vahvuuksia ja heikkouksia tai ei-teknisiä taitoja, vaan muodollinen koulutus vaikut-

taa jopa laiminlyövän osaamisen, joka kytkeytyy asiakassuhteisiin, johtamiseen taikka 

neuvottelutaitoon (Sahin ja Celikkan, 2020). Kun kyberturvallisuuden ammattilaisilta ky-

syttiin, mitä olisivat toivoneet oppineensa koulussa, heidän vastauksissaan painottuivat 

pehmeät taidot ja työelämätaidot (Jones, Namin & Armstrong, 2018).  

 

Pohjimmiltaan pehmeissä taidoissa kyse on kokoelmasta sellaista yleistä ja siirrettävää 

osaamista, josta on hyötyä missä tahansa työtehtävässä erityisten ammatillisten vaati-

musten ohella (Suleman, 2018). Cimatti (2016) määrittelee pehmeät taidot tunnusomai-

siksi ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Pehmeä osaaminen voidaan jakaa henkilö-

kohtaiseen ja henkilöiden väliseen tasoon. Henkilökohtaista puolta saatetaan kutsua 

myös kognitiiviseksi tasoksi ja siihen kuuluu itsensä johtamisen kaltaista osaamista. Hen-

kilöiden välistä puolta puolestaan saatetaan kutsua sosiaaliseksi tasoksi, johon kuuluu 

viestinnän kaltaista osaamista. Muita tunnistamiani termejä, joilla tutkimuskirjallisuu-

dessa viitataan pehmeisiin taitoihin ovat muun muassa ei-tekninen osaaminen, geneeri-

nen osaaminen sekä yleisluonteinen tai -luontoinen osaaminen. 

 

Vaikka pehmeät taidot koetaan opiskelijoiden näkökulmasta työllistymisen kannalta kes-

keisimmäksi osaamiseksi, IT-alalle valmistuvilla on eniten osaamisvajetta juuri pehmei-

den taitojen osalta (Pereira ja muut, 2019; Singh Dubey ja Tiwari, 2020). Sekä työnanta-

jien että alalla jo työskentelevien osaajien mukaan pehmeitä taitoja ei pitäisi sivuuttaa 

koulutustarjonnassa, sillä osaamisvaje ei-teknisessä osaamisessa on huomattavasti suu-

rempi kuin teknisessä, vaikka yleisluontoisen osaamisen ja henkilökohtaisten ominai-

suuksien painoarvo työmarkkinoilla kasvaa kohisten (Sahin ja Celikkan, 2020). 

 



14 

Kaikkialla tilanne ei kuitenkaan ole samankaltainen, vaan alueellisia eroavaisuuksia esiin-

tyy. Floridalaisten työnantajien mukaan vastavalmistuneet nimittäin hallitsevat pehmeät 

taidot teknistä osaamista paremmin (Hollister ja muut, 2017). Myös Saudi-Arabiassa IT-

alalle valmistuneet kokevat Al-Dossarin ja muiden (2020) tutkimuksen mukaan hallitse-

vansa paremmin pehmeitä taitoja kuin substanssiosaamista. Toisaalta substanssiosaami-

sen arviointi on helpompaa kuin vaikeammin mitattavissa olevien pehmeiden taitojen, 

jolloin osaamista on mahdollista liioitella. 

 

Työnantajien näkökulmasta pehmeät taidot todella ovat tärkeä edellytys rekrytoinnille 

(Aničić ja Arbanas, 2015). Työnantajat saattavat jopa priorisoida pehmeät taidot teknisen 

osaamisen edelle (Sahin ja Celikkan, 2020). Sekä Patacsil ja Tablatin (2017) että Chyde-

nius ja Gaisch (2016) toteavat työuran alkuvaiheen rekrytoinneissa pehmeät taidot ja 

substanssiosaamisen yhtä välttämättömiksi. Teknisellä osaamisella saattaa saada työpai-

kan myös ilman työelämän vuorovaikutustaitoja, mutta töissä menestymisessä ja urake-

hityksessä pehmeä perusosaaminen on avainasemassa joko mahdollistajana tai esteenä. 

Näkemykset pehmeiden taitojen merkityksestä ovatkin sangen yhteneväiset riippumatta 

siitä, tarkastellaanko asiaa yksilön vai työelämän näkökulmasta (Patacsil ja Tablatin, 

2017). 

 

Collin ja muut (2018) kirjoittavat, ettei IT-alan työtehtävissä riitä, että hallitsee teknisen 

ydinosaamisen, vaan ammattimaisuuteen kuuluu tietämys, miten toimia työyhteisön jä-

senenä sekä asiakkaiden kanssa. Ammatilliseen toimijuuteen ja luovuuteen sisältyvät it-

senäinen ajattelu ja toiminta, mutta myös sosiaalinen näkökulma työhön liittyvine ihmis-

suhteineen, vuorovaikutustilanteineen ja moninaisen yhteistyön kautta. Joustavat johta-

miskäytännöt ovat tarpeellisia ammatillisen toimijuuden ja luovuuden mahdollistami-

sessa IT-sektorilla. Toimijuudella on keskeinen rooli työn tekemisen suunnittelussa sekä 

uuden teknologian käyttöönotossa (Kuzminov ja muut, 2019). 

 

Llorens Garcia ja muut (2019) kuvaavat, miten pehmeät taidot nähdään sellaisena osaa-

misena, jolla maailmaa voidaan aidosti muuttaa. Ne valmistavat opiskelijoita 



15 

ratkaisemaan vielä toistaiseksi tuntemattomia tulevaisuuden haasteita. Pehmeiden tai-

tojen katsotaan Stalin ja Paliwoda-Pękoszin (2019) mukaan tuovan erityistä lisäarvoa or-

ganisaatiolle ja edesauttavan organisaation menestymistä. Siksi niiden osaamisen näh-

dään parantavan korkeakoulutettujen asemaa työmarkkinoilla. Olennaista on paitsi am-

matillinen substanssiosaaminen myös kyky ja valmius työskennellä muuttuvassa toimin-

taympäristössä. 

 

Branchetin ja Sanseaun (2017) toteuttama haastattelututkimus ilmentää muutosta vaa-

dituissa avaintaidoissa. Alan kriittinen osaaminen muodostuu pohjimmiltaan pehmeistä 

taidoista. Toissijainen, täydentävä osaaminen on pääsääntöisesti substanssiosaamista. 

Muutos teknisemmästä osaamisesta muuhun kuin tekniseen osaamiseen luontaisesti 

teknispainotteisella alalla on mahdollisesti hitaampaa kuin muilla vähemmän teknisillä 

toimialoilla. 

 

Chydenius ja Gaisch (2016) ovat havainneet työelämän vuorovaikutustaitojen tarkoitta-

van eri asioita eri ihmisille. Terminologian selkeä määrittely on hankalaa, sillä rinnakkai-

sia ja vaihtoehtoisia termejä käytetään kuitenkin hyvin samankaltaisesti – toisinaan jopa 

keskenään vaihtokelpoisesti. Puhutaan muun muassa viestintäosaamisesta, ihmissuhde-

taidoista, pehmeistä taidoista, keskinäisten suhteiden ymmärtämisestä, sosiaalisista tai-

doista ja ihmistaidoista. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin pyrkimys sanoittaa sellaista 

toimintaa, joka kohdistuu kahden tai useamman ihmisen välille tarkoituksenaan luoda 

sosiaalista yhteenkuuluvuutta työtehtävien toteuttamisen tukemiseksi. Vuorovaikutus-

osaaminen on kuitenkin laajempi kokonaisuus kuin viestintäosaaminen, mutta suppe-

ampi kuin pehmeät taidot. 

 

Myös kansainvälisesti tarkasteltuna Chydenius ja Gaisch (2016) ovat tunnistaneet sekä 

useita samankaltaisuuksia että kulttuurisidonnaisia eroavaisuuksia katsantokannoissa ja 

pehmeiden taitojen määrittelyssä. Esimerkiksi suomalaiset opiskelijat linkittävät vuoro-

vaikutustaidot vahvasti ihmisten väliseen viestintään, toisten kuuntelemiseen sekä sosi-

aalisiin taitoihin. Itävaltalaiset opiskelijat sen sijaan lähestyvät vuorovaikutusta 



16 

enemmän käyttäytymisen näkökulmasta luotettavuuden, täsmällisyyden ja omistautu-

misen kautta. 

 

Suomessa IT-alalla edellytettävä pehmeiden taitojen osaaminen ei Chydeniuksen ja Gai-

schin (2016) mukaan olennaisesti eroa muiden toimialojen vastaavista vaatimuksista. 

Ongelmanratkaisukyky korostuu muihin aloihin verrattuna ja sujuva englanti on kansain-

välisellä alalla keskeistä. Viestinnältä odotetaan lähinnä kykyä yleistajuiseen ja ymmär-

rettävään kommunikointiin IT-kysymyksistä sekä kirjallista dokumentaation tuottamista. 

Muita keskeisiä pehmeitä taitoja ovat vuorovaikutustaidot, tiimityöskentely, stressinhal-

linta ja paineensietokyky, sosiaalisuus, oma-aloitteisuus sekä positiivinen asenne. Alan 

yleisluontoisista osaamistarpeista painotetaan myös loogista ja kriittistä ajattelua, tule-

vaisuustaitoja sekä maailmankansalaisuutta (Niemelä ja muut, 2016). Suomalaisopiske-

lijat kokevat olevansa yhteistyökykyisiä, rehellisiä, sopeutumiskykyisiä, päämäärätietoi-

sia, tunnollisia, tunneälykkäitä, käytännöllisiä sekä kunnianhimoisia (Räty ja muut, 2018). 

 

Singh Dubey ja Tiwari (2020) esittelevät erään tavan luokitella pehmeitä taitoja jakamalla 

ne kuuteen kategoriaan. Henkilökohtaiset taidot vaikuttavat muiden pehmeiden taitojen 

omaksumiseen. Johtamisosaaminen ennakoi ammatillista kehittymistä sekä organisaa-

tion hyvinvointia. Ihmissuhdetaidot ovat etsityimpien osaamisten joukossa, sillä ne hel-

pottavat sopeutumista uuteen työympäristöön, kiihdyttävät tiimin kokonaissuoriutu-

mista sekä auttavat konfliktien hallinnassa. Tiimityöskentelytaitoja arvostetaan IT-alalla, 

jossa työskennellään paljolti tiimimuotoisesti. Organisointikykyinen yksilö suoriutuu te-

hokkaasti ja vaikuttavasti. Yrittäjämäisyys tuottaa innovatiivisia ja epätavanomaisia ide-

oita. 

 

Siinä missä yleisluonteisesta osaamisesta käytetään tutkimuskirjallisuudessa useita kes-

kenään erilaisia termejä, myös digiosaamisesta puhutaan van Laarin ja muiden (2017) 

mukaan varsin kirjavasti aina 2000-luvun kansalaistaidoista digilukutaitoon ja uusmedia-

taidoista monilukutaitoon. Käytettävästä termistä huolimatta tähän kokonaisuuteen kat-

sotaan yleisesti kuuluvaksi seitsemän ydinosaamista: tekniset taidot, tiedonhallinta, 



17 

viestintä, yhteistyö, luovuus, kriittinen ajattelu sekä ongelmanratkaisu. Edellä mainittua 

ydinosaamista täydentävät viisi kontekstuaalista osaamista: eettinen tietoisuus, kulttuu-

ritietoisuus, joustavuus, itseohjautuvuus sekä jatkuva oppiminen. Listatulla osaamisella 

on vaikutusta organisaation kilpailu- ja innovaatiokykyyn. Osaamisen ohella myös asen-

noituminen vaikuttaa menestymiseen tietoyhteiskunnassa. 

 

 

2.1.2 Substanssiosaaminen 

Osaamiskolikon toinen puoli muodostuu koulutuksen sekä aiemman kokemuksen kautta 

hankitusta alan substanssiosaamisesta eli niin sanotuista kovista taidoista, englanniksi 

hard skills. Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan myös esimerkiksi teknisestä tai oman alan 

ydinosaamisesta. Opiskelijat kokevat hallitsevansa alansa substanssiosaamista (Pereira 

ja muut, 2019). Substanssiosaaminen kertoo kyvyistä suoriutua tietynlaisista työtehtä-

vistä (Cimatti, 2016). 

 

Uğur ja Hamit Turan (2019) toteavat menestyvän tietojärjestelmäosaajan tarvitsevan 

sekä teknistä substanssiosaamista että ei-teknistä pehmeiden taitojen osaamista. Tästä 

huolimatta esimerkiksi turkkilaisissa tietojärjestelmätieteen yksiköissä saatetaan yliko-

rostaa teknistä osaamista, kuten ohjelmointia ja tietokantoja, jolloin opiskelijat ovat tai-

puvaisempia ajattelemaan työllistyvänsä koodareiksi tai muihin teknisen puolen asian-

tuntijatehtäviin, vaikka työmarkkinoiden akuutti tarve ei rajoitu ainoastaan teknisille po-

sitioille, vaan kysyntää olisi myös osaajista johtotehtäviin. Substanssiosaaminen ja peh-

meä osaaminen täydentävät Cimattin (2016) mukaan toisiaan. Tavallaan pehmeät taidot 

luovat pohjan, joka mahdollistaa substanssiosaamisen kehittymisen, ylläpitämisen ja päi-

vittämisen sekä soveltamisen muuttuvissa olosuhteissa. 

 

ICT-alalle valmistuneilta odotetaan Frankin ja muiden (2018) mukaan yleisesti ymmär-

rystä tietotekniikan yhteiskunnallisista vaikutuksista ja IT:n hyödyntämisen kontekstista. 

Lisäksi odotetaan teknisten resurssien ja modernien työkalujen tuntemusta. IT-ammatti-

laisilta saatetaan odottaa oman erikoisosaamisen ohella kokonaisvaltaisempaa IT-



18 

osaamista mukaan lukien tietoverkkojen suunnittelu ja hallinta sekä teknisen tuen tar-

joaminen laajaan teknologioiden ja palveluiden valikoimaan (Hollister ja muut, 2017). 

 

Nousevia osaamistarpeita ovat muun muassa tietoturva, tietosuoja, data-analytiikka 

sekä tekninen arkkitehtuuri sisältäen niin palvelimet oheispalveluineen kuin edistyneen 

ja moniulotteisen kokonaisarkkitehtuurin (Yang, 2016; Branchet ja Sanseau, 2017). Kas-

vavat odotukset kohdistuvat myös erilaiseen ohjelmistokehitysprojekteihin liittyvään 

osaamiseen, kuten suunnitteluun, toimeenpanoon, laadunvarmistukseen, testaamiseen, 

projektinhallintaan, verifiointiin ja validointiin sekä arkkitehtuurisille valinnoille (Sahin ja 

Celikkan, 2020). Tulevaisuuden osaamistarpeisiin lukeutuvat etenkin sellaiset teknolo-

giat, jotka ovat siirtyneet nopeasti konseptitodistusvaiheesta pilotoinnin kautta toteu-

tukseen: esineiden internet, tekoäly ja lohkoketjut (Kolding ja muut, 2018). Lisäksi tule-

vaisuudessa merkittäviksi taidoiksi ennakoidaan myös HTML5, robotit ja visualisointi 

(Niemelä ja muut, 2016). 

 

 

2.1.3 Inhimillinen pääoma 

Kuzminov ja muut (2019) viittaavat Kuzminovin ja Frouminin aiempaan venäjänkieliseen 

tutkimukseen määritelmässään inhimilliselle pääomalle. Inhimillinen pääoma muodos-

tuu tiedosta, kyvyistä ja harjaantumisesta, jotka yhdessä mahdollistavat alkupääomaa ja 

toimintakuluja suuremmat tulot ja muita hyötyjä niin yksilölle, työnantajalle kuin yhteis-

kunnalle. Inhimillinen pääoma vaikuttaa paitsi yksilön hyvinvointiin myös yhteiskunnan 

sosioekonomiseen kokonaiskehitykseen ja työnantajayrityksen tuottavuuteen. 

 

Kuzminov ja muut (2019) kertovat, että ajatus inhimillisestä pääomasta on muodostunut 

viimeisten vuosikymmenten aikana koulutuspolitiikan perustaksi kehittyneissä maissa. 

Koulutus onkin avainasemassa investointina inhimilliseen pääomaan. Koulutuksen avulla 

on mahdollista kehittää osaamista etenkin neljässä inhimillisen pääoman yksilöllisen ke-

hittymisen kategoriassa. Ensinnäkin erikoistuminen tiettyihin työtehtäviin edellyttää tie-

tynlaista osaamista eli tavallaan alakohtaista inhimillistä pääomaa, minkä ohella 



19 

koulutuksella voidaan kasvattaa kolmenlaista yleisluontoisempaa inhimillistä pääomaa. 

Erilaiset projektipohjaiset harjoitustyöt opettavat yleispätevää osaamista, kuten luo-

vuutta, kriittistä ajattelua ja yhteistyötä. Sosio-persoonallisten tekijöiden huomioiminen 

koulutuksen suunnitteluvaiheessa mahdollistaa toivottujen persoonallisuuden piirtei-

den, kuten sopeutumiskyvyn, vahvistamisen. Kokonaan omanlaisensa koulutuksellinen 

tehtävä on toimijuus, inhimillisen pääoman yrittäjämäinen elementti, johon sisältyy kyky 

muuttaa sosiaalisia rakenteita ja instituutioita, parantaa maailmaa yhteistyössä sekä 

luoda uutta käyttäytymistä. 

 

Säilyttääkseen kilpailukykynsä, organisaatioiden tulee tehokkaasti hyödyntää tekemänsä 

panostukset inhimilliseen pääomaan (Christo-Baker ja muut, 2017). Inhimillisen pää-

oman laatu määrittelee tulostason, johon organisaation on mahdollista yltää (Cimatti, 

2016). Yksilö on omalta osaltaan myös vastuussa inhimillisen pääoman kehittymisestä, 

ja työnantajat arvostavat yksilön panostuksia jatkuvaan oppimiseen (Chhinzer ja Russo, 

2018). 

 

Marginson (2019) on kritisoinut inhimillisen pääoman teoriaa, joka olettaa koulutuksen 

määrittävän työvoiman marginaalituottavuuden, joka edelleen määrittäisi ansiot. On 

myös yleinen oletus, että tieto muodostaa taloudellisen pääoman muodon, korkeakou-

lutus valmentaa työelämään ja ensisijaisesti koulutus määrittää valmistuneen osaamisen. 

Inhimillisen pääoman teoria ei kuitenkaan kykene selittämään, miten koulutus kasvattaa 

tuottavuutta tai miksi palkoista on tullut epätasa-arvoisia, eikä myöskään statuksen mer-

kitystä. Teoria yhdistää toisiinsa kaksi todellisuudessa monimutkaista erillistä yhteiskun-

nallista kokonaisuutta: koulutuksen ja työn, mutta sulkee pois mahdollisesti selittävien 

ulkoisten tekijöiden vaikutukset tai keskinäiset riippuvuudet. Koulutuksella ja työllä toki 

on päällekkäisyyksiä, mutta niiden suhde toisiinsa ei ole johdonmukainen, vaan niin se-

kalainen ja kontekstisidonnainen, että ratkaisuyrityksissä jää kokonaiskuvan kannalta jo-

tain olennaista puuttumaan. 

 

 



20 

2.1.4 Työelämävalmiudet 

Guilbertin ja muiden (2015) määritelmän mukaisesti englanninkielisellä käsitteellä em-

ployability viitataan yksilön mahdollisuuteen saada tai säilyttää soveltuva työ hallinnon 

ja koulutuspolitiikan, organisaation strategian, yksilön ominaispiirteiden sekä sosiaalisen, 

ekonomisen, kulttuurisen ja teknologisen kontekstin dynaamisen ja kehittyvän vuoropu-

helun tuloksena. Kyseessä on siis varsin moniulotteinen käsite, jonka voisi suomentaa 

esimerkiksi työmarkkinakelpoisuudeksi, työllistettävyydeksi tai työelämävalmiuksiksi. 

Tässä tutkimuksessa käytetään työelämävalmiuksia tässä tarkoituksessa. Hallitukselle 

työelämävalmiuksien merkitys näkyy työllisyysasteessa. Organisaatioille vaikutukset nä-

kyvät tasapainona tarvittavan osaamisen ja saatavilla olevan osaamisen välillä, mikä hei-

jastuu henkilöstön pitovoimaan. Yksilötasolla työelämävalmiudet näkyvät suotuisana 

urakehityksenä. 

 

Korkeakouluopiskelijoiden oppijaminäkäsitykset (ability self), niin nykyiset kuin odotetut, 

myötävaikuttavat Rädyn ja muiden (2018) mukaan opiskelijoiden näkemyksiin omista 

työelämävalmiuksistaan. Oppijaminäkäsityksellä tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta 

osaamisestaan ja muista sellaisista ominaisuuksista, joilla on vaikutusta koulutuksen, 

työn ja uran suuntaan. Käsite muistuttaa jossain määrin minäpystyvyyttä (self-efficacy), 

mutta on laajempi siinä mielessä, että minäpystyvyys käsittää uskomuksen omasta ky-

vystä suoriutua tietyistä toiminnoista tai tehtävistä, kun taas oppijaminäkäsitys viittaa 

eräänlaiseen osaamisprofiiliin. Oppijaminäkäsitys kattaa sekä nykyisen osaamisen (cur-

rent ability self) että ennakoidun työssä edellytetyn osaamisen (expected ability self). 

Oppijaminäkäsityksellä on omanlaisensa rooli osana monitahoista prosessia omakohtai-

sen itseluottamuksen muodostuksessa valmistumisen jälkeisistä työllistymismahdolli-

suuksista. Korkeakoulutettujen työttömyyden ailahtelut ovat ohjanneet tai osittain jopa 

pakottaneet korkeakouluopiskelijoita tarkastelemaan tulevaisuudennäkymiään työ-

markkinoilla. 

 

Pereira ja muut (2019) ovat huomanneet valmistuneiden työllisyyden nousseen korkea-

kouluissa entistä enemmän esille ja tarkempaan tarkasteluun Bolognan prosessin 



21 

mukaisten uudistusten myötä, sillä myös korkeakoulujen saama rahoitus perustuu osal-

taan tähän kriteeriin. Ajattelutapa koulutuksesta on muuttumassa Euroopassa. Kes-

keiseksi kysymykseksi ovat nousseet opiskelijoiden työelämävalmiudet. 

 

Laadullinen työllistyminen on yksi mittareista suomalaisten korkeakoulujen rahoitusmal-

leissa (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020a; Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2020b), jo-

ten osa julkisesta rahoituksesta perustuu nimenomaisesti valmistuneiden työllisyyteen. 

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa osuus on kuusi prosenttia ja yliopistojen rahoi-

tusmallissa neljä prosenttia. Molemmissa rahoitusmalleissa tästä laadullisen työllistymi-

sen kokonaisuudesta puolet jaetaan uraseurantakyselyn perusteella ja toinen puolikas 

määräytyy vuoden kuluessa tutkinnon suorittamisesta Suomeen työllistyneiden perus-

teella. 

 

Skaniakos ja muut (2019) kuvailevat, kuinka mainittu Bolognan prosessi on muuttanut 

suomalaisten korkeakoulujen tutkintorakenteita tuomalla käyttöön kolmen vuoden 

alemmat korkeakoulututkinnot ja kahden vuoden ylemmät korkeakoulututkinnot. Muu-

tos on vaikuttanut luonnollisesti myös opetussuunnitelmiin. Koulutuspolitiikan keskei-

siksi tavoitteiksi ovat nousseet koulutuksen vaikuttavuuden ja tehokkuuden kasvattami-

nen sekä opintoaikojen lyhentäminen. Olennaiseksi kysymykseksi on muodostunut, mi-

ten opiskelijat kerryttävät arvokasta työkokemusta, kun opiskeluajat ovat tiukasti rajat-

tuja (Räty ja muut, 2020). 

 

Opiskelijoiden työllistymisen tulisi olla korkeakoulujen strateginen tavoite (Aničić ja 

muut, 2017). Koska opiskelijoiden työllistymisestä on muodostunut korkeakouluille kes-

keinen laatumittari, työllistymistä edistävistä toimenpiteistä on tullut tavoiteltavia 

(Thang ja Wongsurawat, 2016). Suomalaisten korkeakoulujen strategioissa työllistymi-

nen näkyy jo vahvasti. Vaasan yliopisto (2021) kertoo painottavansa koulutusohjelmis-

saan ”työelämään sopivuutta, joka edistää työllistymistä ja uudelleen työllistymistä no-

peasti muuttuvassa yhteiskunnassa.” Turun yliopisto (2020) korostaa työelämäyhteyk-

sien ja -ohjauksen vahvistamisen merkitystä opiskelijoiden työelämään sijoittumisen 



22 

tukemisessa. Satakunnan ammattikorkeakoulun (2020) visio kuuluu ”Jokainen opiskeli-

jamme työllistyy.” Lisäksi SAMK on asettanut strategisen tavoitteen valmistuneiden työl-

listymisestä parhaiten pääkaupunkiseudun ulkopuolisista ammattikorkeakouluista. Pää-

kaupunkiseudun ammattikorkeakouluista puolestaan Haaga-Helia (2020) avaa missionsa 

mukaisesti ”ovet työelämään” ja tavoitteena on nimenomaisesti opiskelijoiden laadulli-

nen työllistyminen. 

 

Yksilön urakehityksen tukeminen linkittyy McKenzien ja muiden (2021) mukaan työelä-

mävalmiuksien käsitteeseen. Urakehityksellä viitataan monimutkaiseen, elämänvai-

heesta riippuvaiseen sekä alakohtaiseen prosessiin, joka on tehtyjen valintojen perus-

teella erilainen jokaisella. Korkeakouluopiskelijat pohjustavat uravalintaansa alakohtai-

sen toiminnan kautta, mutta silti moni kokee siirtymisen työelämään hankalana. Korkea-

koulujen ura- ja rekrytointipalveluilla on avustava tukirooli tässä työssä, sillä työmarkki-

noiden monipuolistuessa ja neljännen teollisen vallankumouksen myötä kasvanut tarve 

digiosaamiselle edellyttävät IT-opiskelijoilta itseohjautuvuutta urakehityksensä suhteen, 

jotta voivat vastata muuttuviin työmahdollisuuksiin. 

 

McKenzien ja muiden (2021) kehittämä sosiokognitiiviseen urateoriaan kehitysotteella 

pohjautuva vaihtoehtoisen urakehityksen malli sisältää neljä opiskelijoiden tarpeellisim-

maksi arvioimaa urakehitystä tukevaa resurssia, jotka vaikuttavat viiteen kehitettävään 

ominaisuuteen, joiden kautta opiskelijan on mahdollista nähdä omat uravalintansa sel-

keämmin. Työharjoittelujaksot, osaamisen tunnistaminen ja tietoisuus osaamistarpeista, 

erillinen kurssi IT-alan työmarkkinoista sekä vuorovaikutus IT-ammattilaisten kanssa ra-

kentavat kukin minäpystyvyyttä sekä seurausodotuksia, jotka yhdessä vaikuttavat am-

matti-identiteetin muodostumiseen ja kiinnostuksen heräämiseen. Prosessin lopputu-

loksena yksilö tiedostaa uratavoitteensa, jolloin hän kykenee tekemään sitä edistäviä va-

lintoja sekä työskentelemään sen eteen. Opiskelija tunnistaa esteet uratavoitteensa tiellä 

ja on valmiimpi työelämään, vaikka osa opiskelijoista saattaa kaivata opintojensa aikana 

enemmän tukea. 

 



23 

Sosiokognitiivinen urateoria auttaa McKenzien ja muiden (2018) mukaan perusteelli-

semmin ymmärtämään yksilön uravalintoja sekä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat IT-opis-

kelijoiden urakehitykseen. Keskeisiä käsitteitä ovat seurausodotukset ja minäpystyvyys. 

Teoriaa voidaan soveltaen hyödyntää myös selittämään potentiaalisten ICT-opiskelijoi-

den haluttomuutta hakeutua alan opintoihin, jotta tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin 

tilanteen korjaamiseksi voidaan ryhtyä (Kirlidog ja muut, 2018). Chipidza ja muut (2019b) 

mainitsevat toiseksi keskeiseksi sovellettavaksi teoriaksi tietojärjestelmätieteeseen liitty-

viä uravalintoja tutkittaessa tietynlaista käyttäytymistä asenteista ja normeista johtavan 

perustellun toiminnan teorian. Kontrollin lisääminen edellä mainittuun perustellun toi-

minnan teoriaan laajentaa siitä suunnitellun käyttäytymisen teorian. 

 

McKenzie ja muut (2018) ovat havainneet opiskelijoiden luottavan urakehityksessä sekä 

työelämävalmiuksissa akateemiseen menestykseen ja kokemusperäiseen oppimiseen 

ennemmin kuin ura- ja rekrytointipalveluihin. Ammatillisen mielenkiinnon kasvattami-

seen näitä palveluita ei edes juuri hyödynnetä, vaan niiden kautta ennemminkin vahvis-

tetaan minäpystyvyyttä. Silti 78 prosenttia opiskelijoista pitää korkeakoulujen ura- ja rek-

rytointipalveluita vähintään tärkeinä ja ainoastaan neljä prosenttia ei näe kyseisiä palve-

luita lainkaan tärkeinä. McKenzie ja muut (2017) toteavat, että korkeakouluopiskelijat 

saattavat kuitenkin kaivata apua tai tukea perusteltujen ja realististen uravalintojen te-

kemisessä, ammatillisen identiteetin muodostamisessa sekä työelämävalmiuksien kehit-

tymisessä. Jatkuvasti muuttuvalla ja kehittyvällä IT-alalla työmahdollisuudet ovat moni-

mutkaisia, eikä selkeää urapolkua välttämättä ole. 

 

Akateemiseen menestykseen luotetaan Chhinzerin ja Russon (2018) mukaan syystäkin, 

sillä akateemiset saavutukset vaikuttavat positiivisesti työnantajien käsitykseen vastaval-

mistuneiden työelämävalmiuksista. Muita tämänkaltaisia työnantajan positiivista näke-

mystä vahvistavia tekijöitä ovat ammatillinen kypsyys, valmiudet jatkuvaan oppimiseen 

sekä pehmeistä taidoista etenkin ongelmanratkaisukyky. Ammatillinen kypsyys on näistä 

olennaisin ja se kattaa muun muassa arviot työn laadusta, oma-aloitteisuudesta sekä 

kiinnostuksesta. Lisäksi työnantajat tarkastelevat yleisälykkyyttä, motivaatiota, 



24 

asennetta ja käyttäytymistä sekä palautteeseen reagoimista pohtiessaan vastavalmistu-

neiden työelämävalmiuksia. Myös tehtäväkohtainen osaaminen vaikuttaa käsitykseen 

työelämävalmiuksista. 

 

Othman ja muut (2018) toteavat erinomaisen akateemisen suoriutumisen perinteisesti 

olleen yksilön työllistymistä eniten määrittävä tekijä. Muita tunnistettuja työnsaantiin 

vaikuttavia tekijöitä ovat ikä, tiedekunta, pääaine, vapaa-ajan aktiviteetit, siviilisääty, 

alan työharjoittelukokemus ja englannin kielitaito. Näistä muista tekijöistä eniten vaiku-

tusta on iällä, tiedekunnalla sekä työharjoittelulla. 

 

Opinnoissaan menestyneet saavat McGuinnessin ja muiden (2016) mukaan ensimmäi-

sen valmistumisen jälkeisen työpaikkansa todennäköisemmin työnantajan yhteyden-

oton seurauksena, työharjoittelupaikan kautta samalta työnantajalta tai korkeakoulun 

ura- ja rekrytointipalveluiden avulla. Muutoin suosituin polku valmistumisen jälkeiseen 

työllistymiseen on suora yhteydenotto potentiaaliseen työnantajaan ja toiseksi suosituin 

työnhaku työpaikkailmoituksia seuraamalla. Sosioekonomisella taustalla on vaikutusta 

työllistymistapaan: isän työskennellessä asiantuntijatehtävissä todennäköisin työllisty-

mistapa on verkostojen kautta, äidin työskennellessä asiantuntijatehtävissä todennäköi-

sin työllistymistapa on korkeakoulun ura- ja rekrytointipalveluiden avustuksella. 

 

Smithin ja muiden (2019) mukaan muihin korkeakouluopiskelijoihin verrattuna on vä-

hemmän todennäköistä, että tietojenkäsittelyn opiskelijat keskustelevat uravaihtoeh-

doista perheen, ystävien tai muiden opiskelijoiden kanssa. Todennäköisempää on, että 

tietojenkäsittelyn opiskelijat etsivät uraneuvontaa vaikkapa luennoitsijoilta tai harjoitte-

lupaikkansa henkilöstöltä. Tietojenkäsittelyn koulutuksessa onkin poikkeuksellisen tiivis 

työelämäyhteistyö ja enemmän mahdollisuuksia hankkia työkokemusta osana opintoja 

läpi koko tutkinnon. Työharjoittelupaikkojen lisäksi kurssitasollakin on työelämäele-

mentti läsnä erilaisten ulkopuolisten asiakasvetoisten projektiopintojen kautta. 

 



25 

McKenzie ja muut (2017) ovat tunnistaneet korkeakouluopiskelijoiden lyhyen aikavälin 

uratavoitteissa huomattavaa vaihtelevuutta. Tietynlaista ymmärryksen puutetta urapää-

määrien saavuttamiseen vaikuttavista toimenpiteistä ja mahdollisista esteistä on nähtä-

vissä. Ongelmat realististen odotusten asettamisessa korostuvat. Epävarmuus oman 

uran suhteen ilmenee konkreettisesti siinä, miten sekä lyhyen että pitkän aikavälin ura-

tavoitteiden joukossa iso osa opiskelijoista joko ei ole varma tavoitteistaan tai tavoittelee 

mitä tahansa IT-tehtävää. Matala minäpystyvyyden taso saattaa vaikuttaa uratavoittei-

den asettamisen selkeyteen. 

 

Niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä opiskelijoiden uratavoitteisiin kuuluvat McKenzien ja 

muiden (2017) tutkimuksen perusteella ohjelmistokehitykseen ja ohjelmointiin liittyvät 

tehtävät sekä tietoverkkojen ja tietojärjestelmien ylläpitoon liittyvät tehtävät. Käyttö- ja 

tukipalvelut painottuvat lyhyellä aikavälillä, kun taas johtotehtävät sekä yrittäjyys koros-

tuvat pidemmällä aikavälillä. Vasta myöhemmällä työuralla uskalletaan myös toivoa työn 

ja vapaa-ajan tasapainoista suhdetta. Sellaisina kriteereinä, joista tietää saavuttaneensa 

uratavoitteensa, pidetään yltämistä tavoiteltuun tehtävään, hankittua muodollista kou-

lutusta, käytännön tekemisen kautta rakennettua osaamista ja kertynyttä kokemusta 

sekä urasuunnittelun itsearviointia. Esteiksi uratavoitteiden saavuttamiselle puolestaan 

koetaan motivaation, innostuneisuuden tai itseluottamuksen puute sekä rajoittunut 

osaaminen. 

 

McKenzie ja muut (2018) painottavat opiskelijoiden erilaisia pyrkimyksiä ja erilaisia pol-

kuja korkeakouluun. Monella on ainoastaan rajallinen aiempi työkokemus. Ymmärrys 

opiskelijoiden moninaisista taustoista mahdollistaa korkeakoululle vastaamisen IT-opis-

kelijoiden urakehitykseen ja työelämävalmiuksiin liittyviin yksilöllisiin tarpeisiin. Opiske-

lijat kaipaavat erityisesti vuorovaikutusta IT-alalla jo työskentelevien osaajien kanssa esi-

merkiksi vierasluennoilla tai verkostoitumistilaisuuksissa, mahdollisuuksia kerryttää työ-

kokemusta sekä itsevarmuutta lisäävää toimintaa tukemaan minäpystyvyyttä ja seuraus-

odotuksia. Opiskelijat hyödyntävät ura- ja rekrytointipalveluiden erilaista palvelutarjon-

taa melko tasaisesti. 



26 

Etenkin työkokemusmahdollisuudet nähdään McKenzien ja muiden (2018) mukaan kei-

nona muodostaa realistisia odotuksia työelämän vaatimuksista. Vaikka enemmistöllä 

korkeakouluopiskelijoista ei välttämättä ole aiempaa työkokemusta ennen korkeakoulu-

opintoja, työkokemuksen merkitys tunnistetaan. Opiskelijat toivovatkin opinnoiltaan 

mahdollisuuksia hankkia työkokemusta. Tällaisten mahdollisuuksien tarjoaminen mielle-

tään korkeakoulun parhaana keinona tukea työllistymistä. 

 

Smith ja muut (2019) huomauttavat opiskelijoiden odottavan korkeakoulutuksen johta-

van urapolulle. Näin ollen korkeakoulut panostavat huomattavasti resursseja opiskelijoi-

den työharjoittelumahdollisuuksien sekä työelämälähtöisen oppimisen edistämiseen. 

Opiskelijat suhtautuvat positiivisesti työkokemuksen kartuttamiseen osana opintoja ja 

arvostavat saamiaan mahdollisuuksia, mutta kaikkea työelämälähtöistä oppimista ei kui-

tenkaan tunnisteta sellaiseksi, eikä kursseihin sisältyviä työelämäelementtejä välttä-

mättä tiedosteta. Opintojen työelämäyhteyden hyötyinä nähdään muun muassa oman 

alan kontaktit, verkostot sekä tietoisuus uramahdollisuuksista. 

 

Smith ja muut (2019) korostavat korkeakoulun roolia opiskelijoiden identiteetin rakenta-

misessa. Ammatillisen identiteetin pohjana toimivat opiskelijan kokemukset ennen kor-

keakouluopintoja sekä opintojen ulkopuolella. Vaikutusta on etenkin sillä, millaisia kurs-

sipolkuja opiskelija valitsee sekä opintojen työelämälähtöisyydellä, eikä opetushenkilös-

tön rooliakaan sovi vähätellä. Identiteettiä vahvistavan koulutustarjonnan suunnittelussa 

tulee huomioida myös sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät sekä työmarkkinoiden ominais-

piirteet. Yleisesti ottaen työharjoittelu- tai muuta työkokemusta omaavilla taikka vapaa-

ehtoistyöstä tehneillä opiskelijoilla on selkeämpi kuva uratavoitteistaan. Työkokemuksen 

merkitys ammatti-identiteetille on selkeä. Identiteettityössä on voimavarana, jos opiske-

lija pystyy kuvittelemaan itsensä työskentelemässä opiskelemansa alan työtehtävissä 

valmistuttuaan tai esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua valmistumisesta. 

 

Työelämävalmius saatetaan Sehgalin ja Nasimin (2018) havaintojen perusteella yhä miel-

tää korkeakouluissa ajanmukaisten teknologioiden opettamiseksi, vaikka alan 



27 

prioriteetit ovat monipuolisessa osaamispohjassa. Valmistuneiden työelämävalmiudet 

ovat riippuvaisia kolmesta muuttujasta: teknisestä osaamisesta, organisatorisesta osaa-

misesta sekä henkilökohtaisista ja ihmissuhdetaidoista. Näiden kolmen muuttujan alle 

jakautuvat seitsemän työelämävalmiuksien ajuria, joista keskeisimmät ovat teknisen 

osaamisen alta tekninen erikoistuminen ja teknologiajohtaminen sekä henkilökohtaisten 

ja ihmissuhdetaitojen alta viestintätaidot. Teknisen osaamisen alla ei ole mainittujen li-

säksi muita ajureita ja organisatorinen osaaminen on sekä muuttuja että ajuri. Henkilö-

kohtaisten ja ihmissuhdetaitojen kokonaisuuteen kuuluvat myös luova ajattelu, ongel-

manratkaisu ja kriittinen ajattelu sekä tiimityöskentely ja ihmissuhteet. 

 

Suleman (2018) puolestaan tiivistää työelämävalmiuksien keskiössä olevan ydinosaami-

sen samalla tavoin ihmissuhdetaitoihin, kuten viestintään ja tiimityöskentelyyn, sekä tek-

nisiin taitoihin eli IT-osaamiseen. Organisatoristen taitojen sijaan kolmantena mainitaan 

kuitenkin kognitiiviset taidot. Analyyttinen ajattelu, kriittinen ajattelu, oppimiskyky, or-

ganisointi ja suunnittelu lukeutuvat kognitiivisiin taitoihin. 

 

Työelämävalmiutensa korkeimmaksi mielsivät Rädyn ja muiden (2020) tutkimuksessa 

lääketieteen ja tietojenkäsittelyn opiskelijat. Näillä kahdella alalla arvostetaan tietyn-

laista kovaa ydinosaamista, joka perinteisesti sisältyy molempien tieteenalojen korkeaksi 

miellettyyn akateemiseen osaamiseen. Yliopisto-opiskelijat eivät kuitenkaan ole vakuut-

tuneita akateemisen osaamisen laajemmasta arvosta työmarkkinoilla. 

 

Työnantajien näkemykset vastavalmistuneiden työelämävalmiuksista ovat ristiriitaiset 

(Hollister ja muut, 2017). Patacsil ja Tablatin (2017) ovat havainneet, että opiskelijat saat-

tavat kokea substanssiosaamisen olennaisempana kuin se työnantajien mielestä todelli-

suudessa onkaan. Opiskelijat saattavat niin ikään nähdä tarvitsevansa erilaista substans-

siosaamista kuin työmarkkinoilla tosiasiallisesti tarvitaan. Cimatti (2016) painottaa peh-

meiden taitojen välttämättömyyttä työnhakijoille, sillä työnantajat huomioivat ennem-

min valmistuneiden pehmeän osaamisen kuin substanssiosaamisen. Tämä pätee myös 



28 

tekniseksi mielletyillä aloilla, koska kilpailukyky riippuu hyvistä ja tehokkaista tiimeistä 

sekä yhteistyön ilmapiiristä. 

 

Guilbert ja muut (2015) korostavat yksilön vahvuuksien ja heikkouksien arvioimista suh-

teessa ympäristön rajoituksiin ja esteisiin. Osa vahvuuksista ja heikkouksista on suhteel-

lisen pysyviä, toiset luonteeltaan dynaamisempia. Mikäli keskitytään vaikuttamaan näi-

hin joustavampiin, voidaan edistää yksilön työelämävalmiuksia. Työelämävalmiuksien 

merkitykseen vaikuttavia muuttujia ovat työmarkkinoiden olosuhteet, työnantajien hen-

kilöstöhallinnon strategiat sekä työn yleinen arvostus ja asema yhteiskunnassa. 

 

Thang ja Wongsurawat (2016) tunnistavat sekä sisäsyntyisiä että ulkoisia tekijöitä, jotka 

vaikuttavat työllistymiseen parantamalla työelämävalmiuksia ja sitä kautta lyhentämällä 

työnhaun kestoa. Sisäsyntyisiä tekijöitä ovat kokemus, pätevyys ja hyödyllinen osaami-

nen. Ulkoisia tekijöitä ovat työnhakupyrkimykset, sosiaaliset suhteet ja korkeakoulun 

tuki työnhakuun joko ura- ja rekrytointipalveluiden tarjontana tai koulutusohjelman laa-

dun ja sisältöjen kautta. 

 

Työelämävalmiudet on Sinin ja Neaven (2016) mukaan aiemmin nähty koulutuspoliitti-

sessa päätöksenteossa tietotalouden ajurina ja edellytyksenä, mutta talouden laskusuh-

danteen myötä käsitys muuttui. Työelämävalmiudet alettiin nähdä lääkkeenä työttömyy-

teen. Osaaminen ja soveltuvuus määrittävät yksilön kohtalon työmarkkinoilla, jolloin yk-

silön vastuu myös korostuu. Työnantajien tulkinta on yhteneväinen päätöksentekijöiden 

näkemyksen kanssa. Opiskelijoiden näkökulmasta heikot työelämävalmiudet kuitenkin 

johtuvat olosuhteista, joihin he eivät kykene itse vaikuttamaan. Työnantajat saattavat 

olla epätietoisia tutkintojen sisällöistä ja siksi kyseenalaistavat. Koulutustarjontaa myös 

uudistetaan säännöllisesti, jolloin vastuu siirtyy korkeakouluille. Korkeakoulut ovatkin 

omaksuneet kokonaisvaltaisen käsityksen työelämävalmiuksista, joihin vaikuttavat sekä 

yksilön osaaminen ja taipumukset että taloudelliset olosuhteet kuten myös henkilökoh-

tainen tilanne. Vastuukysymys ei ole korkeakoulujen näkökulmasta olennainen, vaan 



29 

vastuusta aiheutuvat mahdolliset seurannaisvaikutukset, kuten koulutustarjonnan alis-

teisuus työmarkkinoiden ohjaukselle. 

 

 

2.2 Osaajapula, osaamisvaje vai kohtaanto-ongelma? 

2.2.1 Työelämän osaamistarpeet 

Aiemmassa osaamistarpeiden tutkimuksessa osaamista on tarkasteltu sekä yksilön että 

työelämän näkökulmasta. Opiskelijoiden kokemusten ohella on tutkittu niin vastavalmis-

tuneita kuin jo pidempään työelämässä olleita IT-asiantuntijoita. Korkeakoulujen koulu-

tustarjontaa on verrattu työmarkkinoiden kysyntään, mutta osaamistarpeita on peilattu 

myös erilaisiin osaamisen viitekehyksiin. Työ- ja harjoittelupaikkailmoitukset ovat tutki-

muskirjallisuudessa hyödynnettyä aineistoa. Osaamistarpeisiin liittyen on käsitelty myös 

asiakkaiden odotusten vaikutuksia sekä vastaavasti ulkoistusten vaikutuksia koulutustar-

jontaan. Teknologisen kehityksen ja digitalisaation aiheuttamat muutokset IT-alan työ-

markkinoilla on tunnistettu. Tutkimuskirjallisuuden mukaan rekrytointi on tapa hankkia 

osaamista organisaatioon, jolloin työnhakijan olisi olennaista kyetä sanoittamaan osaa-

mistaan, vaikkei näin välttämättä aina ole. 

 

Räty ja muut (2018) kertovat korkeakouluopiskelijoiden vertaavan omaa osaamistaan 

sekä henkilökohtaisia ominaisuuksiaan työelämän odotuksiin ja osaamisvaatimuksiin. 

Tämä arviointi tapahtuu kontekstissa, jossa työelämän muuttuvat vaatimukset ovat usein 

jopa ristiriidassa perinteisen akateemisen eetoksen ja korkeakoulutuksen korostaman 

osaamisen kanssa. Erikoistunut ammatillinen osaaminen vanhenee aiempaa nopeam-

min, eivätkä uudenlaiset ammatit linkity tiettyyn yksittäiseen tieteenalaan. Niinpä työ-

elämätaitojen hyödyllisyys opiskelijoille on voimaannuttaa heitä tarttumaan mahdolli-

suuksiin muuttuvilla työmarkkinoilla, valjastamaan käyttöönsä sopivat osaamisyhdistel-

mät erilaisiin ammatillisiin olosuhteisiin sekä parantamaan pidemmän aikavälin urakehi-

tyksen hallintaansa. 

 



30 

Pereiran ja muiden tutkimuksessa (2019) opiskelijat pitivät kaikkia tutkittuja osaamisia 

melko tärkeinä oman alansa töissä. Erot osaamisten välillä olivat verrattain pieniä, mutta 

keskeisimmiksi osaamisiksi nostettiin viestintä- ja ajattelutaidot. Lista omalla alalla työs-

kentelyn edellyttämistä osaamisista, joissa mielletään puutteita tai vajeita, pitää sisäl-

lään henkilökohtaiset ominaisuudet, ihmissuhdetaidot, yrittäjyysosaamisen, viestintätai-

dot sekä monikulttuurisen osaamisen. Opiskelijat kokevat hallitsevansa niin substanssi-

osaamisen, virtuaaliset yhteistyötaidot kuin informaatio-, media- ja teknologiaosaami-

sen. Opiskelijoiden ja jo valmistuneiden näkemyksissä osaamistarpeista on joitakin eroja, 

kuten yrittäjyysosaamisesta, jonka valmistuneet kokevat hyödyllisempänä kuin opiskeli-

jat. 

 

Opiskelijoiden näkökulmasta suurimmat osaamisvajeet liittyvät Pereiran ja muiden 

(2019) havaintojen perusteella henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, ihmissuhdetaitoihin 

sekä yrittäjyysosaamiseen. Korkeakoulujen tuottaman substanssiosaamisen ei koeta ta-

kaavan työtä valmistuneille opiskelijoille. Myös suomalaisopiskelijat nostavat Rädyn ja 

muiden (2018) tutkimuksessa sosiaaliset taidot, ekstroversion sekä yritteliäisyyden ny-

kyiselle työelämäkeskustelulle tunnuksenomaisena osaamisodotuksena. Näin ollen it-

sestään introvertimpia piirteitä löytävien kokemus omasta työllistettävyydestään on pes-

simistisempi. Yleiset "hyvän työntekijän" tuntomerkit täyttävät olivat työllistymisestään 

optimistisempia. 

 

Llorens Garcia ja muut (2019) toteavat ICT-koulutusohjelmista vastavalmistuneilla olevan 

valmiuksia oppia ja osaamista hankkia tietoa sekä ajatella analyyttisesti. Lisäksi vastaval-

mistuneet ovat taitavia tiimityöskentelijöitä, koska sille on työmarkkinoilla kysyntää, jol-

loin korkeakoulut ovat panostaneet siihen. Siitä huolimatta vastavalmistuneilla on puut-

teita asiakaslähtöisyydessä ja innovatiivisuudessa, eivätkä he osaa tehokkaasti viestiä, 

neuvotella, suunnitella taikka ratkaista ongelmia. Hei eivät myöskään kykene motivoi-

maan muita.  

 



31 

Odotuksissa vastavalmistuneiden osaamisesta on Akmanin ja Turhanin (2018) havainto-

jen pohjalta hienoisia eroavaisuuksia itsenäisen työn ja tiimimuotoisen työn välillä. Itse-

näisessä työssä sopeutuminen uusiin ohjelmistokehityksen menetelmiin on tarpeellista, 

sillä ei ole muuta tiimiä auttamassa, tukemassa ja täydentämässä osaamiskokonaisuutta, 

eikä vertaisoppimista tapahdu. Puolestaan ajanhallinta tai projektikokemus eivät ole it-

senäisessä työskentelyssä yhtä tarpeellisia kuin tiimityöskentelyssä, koska tällöin yksilön 

tekemisellä ei ole samankaltaista vaikutusta muihin. Viestintäosaaminen, englannin kie-

litaito ja ohjelmistokehitysprosessit välttämätöntä osaamista sekä itsenäisessä työssä 

että tiimityössä. 

 

Olennaisimmiksi koetut osaamiset ovat myös niitä, joita opiskelijat mielestään osaavat 

puutteellisimmin (Pereira ja muut, 2019). Ensimmäisen työpaikan saamiseksi tarpeel-

liseksi osaamiseksi opiskelijat nostavat McKenzien ja muiden (2017) tutkimuksessa tek-

nisen osaamisen edelle viestintäosaamisen ja aikovat kehittää myös ihmissuhdetaitojaan. 

Pidemmän tähtäimen uratavoitteidensa saavuttamisessa olennaiseksi osaamiseksi opis-

kelijat katsovat syvällisemmän substanssiosaamisen ohella johtamisen aikomuksenaan 

kehittää myös itsensä johtamista. Osaamisen kehittämisessä kärkitoimenpiteet valmis-

tumisen jälkeen käsittävät lisäksi organisointitaitojen ja ongelmanratkaisukyvyn paran-

tamisen sekä myöhemmin työuran edetessä myös ajanhallinnan, tiimityöskentelyn, pää-

töksentekokyvyn ja vastuullisuuden parantamisen. 

 

Kappelman ja muut (2016) toteavat johtamis- ja liiketoimintaosaamisen kehittämisen 

välttämättömyyden uralla etenemiseksi osaamisen jatkuvan kehittämisen ohella. Johto 

ja keskijohto odottavat uusilta IT-alan työntekijöiltä etenkin teknistä osaamista, yhteis-

työkykyä sekä ongelmanratkaisutaitoja. Vaikka vastuu työpaikalla kasvaa, osaamistar-

peet eivät välttämättä kuitenkaan merkittävästi muutu, vaan olennaista on aiempaa sy-

vällisempi osaaminen. Vähäisistä muutoksista huolimatta erilaisten osaamisten suhteel-

linen painoarvo saattaa vaihdella huomattavasti urapolun varrella. Keskijohdon roolia 

korostaa yhteistyötaitojen merkitys. Tunneäly puolestaan painottuu tehtävissä lähem-

pänä ylintä johtoa. 



32 

Llorens-Garcia ja muut (2019) selvittivät, vastaako opiskelijoiden saama osaaminen ICT-

alan vaatimuksia. Tutkimuksen tulokset paljastavat osaamiskuilun työnantajien odotus-

ten sekä opiskelijoiden todellisuudessa oppiman välillä. Osaamisen tarjonta ei kohtaa 

työmarkkinoiden kysyntää. Toisaalta Jones, Namin ja Armstrong (2018) huomauttavat, 

että voi olla hankalaa eritellä, mikä osaaminen on korkeakoulussa ja mikä taas työssä 

opittua tai itse muista lähteistä opiskeltua. Etenkin, jos opintojensa aikana on vaikka op-

pinut perusteet, mutta ehtinyt jo syventää osaamistaan työelämässä. 

 

Tarkastellessaan korkeakoulujen opetustarjontaa verrattuna työelämän odotuksiin Sahin 

ja Celikkan (2020) huomasivat analyyttista ajattelua, eettisiä kysymyksiä ja laadunvar-

mistusta opetettavan liian vähän suhteessa kyseisten osaamisten asemaan työmarkki-

noilla. Näiden kolmen ohella korkeakoulujen koulutustarjonnassa on vajetta asiakassuh-

teissa, johtamisessa, kirjanpidossa, neuvottelutaidoissa, kunnossapidossa, liiketoiminta-

malleissa sekä yrittäjyydessä. Työelämän näkökulmasta korkeakoulut korostavat sen si-

jaan liiaksi datarakenteita ja -algoritmeja, käyttöjärjestelmiä sekä tietoverkkoja. Tunnis-

tetuista 71 erilaisesta osaamisesta osaamisvajetta esiintyi 60 osaamisen osalta, mikä tar-

koittaa, että ainoastaan noin 15 prosenttia tarkastelluista osaamisista opetetaan riittä-

västi. 

 

Uğur ja Hamit Turan (2019) ovat selvittäneet menestymisen edellytyksiä tietojärjestel-

mätieteen ammattilaisena. Havaintojen perusteella edellytetään monipuolista osaa-

mista, joka koostuu tietojärjestelmien tuesta ja ylläpidosta, uusimpien järjestelmien ja 

teknologioiden tuntemuksesta, johtamisesta, tietoturvasta, tietojärjestelmien suunnit-

telusta ja tietojärjestelmäkehityksestä, projektinhallinnasta sekä tiimityöskentelystä ja 

toimialakohtaisesta osaamisesta. Johtotehtävissä työskentelevät pitävät johtamisosaa-

mista tärkeämpänä kuin muut tietojärjestelmien parissa työskentelevät. Keskeisin osaa-

miskokonaisuus on projektiosaaminen. Johtaminen ja tiimityö, jotka molemmat peh-

meitä taitoja, esiintyvät kaikilla kolmella vastaajaryhmällä kärkikolmikossa. Etenkin tie-

tojärjestelmätieteestä valmistuneiden osalta ilmenee kysyntää sellaisesta 



33 

osaamiskokonaisuudesta, joka yhdistää teknistä tuntemusta, viestintäosaamista, ihmis-

suhdetaitoja, analyyttista ja kriittistä ajattelua sekä liiketoiminnan perusteita (Mardis ja 

muut, 2017). 

 

Jonesin ja muiden (2017) tarkastelemissa harjoittelupaikkailmoituksissa kerrotaan vaih-

televalla tasolla kontekstia sekä yksityiskohtia. Osa ilmoituksista sisältää tietoa organi-

saatiosta sekä yksityiskohtaisen kuvauksen, minkälaista osaamista opiskelija voi odottaa 

oppivansa harjoittelujakson aikana. Osassa ilmoituksista ei puolestaan ole minkäänlaista 

tietoa organisaatiosta ja teknologioiden tai osaamisen sijaan on listattu ranskalaisilla vii-

voilla sovelluksia, joiden kanssa opiskelija tulee työskentelemään ja samankaltainen ly-

hyt luettelo on myös keskeisimmistä työtehtävistä. Opiskelija ei välttämättä saa riittävästi 

tietoa, onko harjoittelupaikka sellainen, joka tukee omia tarpeita ja tavoitteita. 

 

Sahinin ja Celikkanin (2020) tutkimuksessa havaittiin, että suurimmat osaamisvajeet IT-

asiantuntijoiden kokemassa osaamisessa verrattuna toimialan osaamistarpeisiin ovat 

viestintätaidoissa sekä asiakassuhteissa. Kärkikymmenikköön yltävät myös testaaminen 

ja testityökalut, ketterä ohjelmistokehitys, johtaminen, tiimityöskentely, yrittäjyys sekä 

uusiokäyttö ja toimeenpano ohjelmistotuotannossa. Vastaavasti eniten osaamisylijää-

mää ilmenee tietojenkäsittelyn teoriassa, vanhentuneissa ohjelmistotuotantoproses-

seissa, UML-mallinnuksessa, talousosaamisessa, numeerisessa analyysissa, sulautettu-

jen järjestelmien ohjelmoinnissa, laitteiston tuntemuksessa sekä prototyyppien toteut-

tamisessa. 

 

Haastateltuaan suomalaisia ICT-ammattilaisia Niemelä ja muut (2016) jakavat IT-alan 

osaamistarpeet neljään kategoriaan: ohjelmointi, mallinnus, suunnittelu ja projektinhal-

linta. Ammattitaitoisilta koodareilta kaivataan osaamista web-ohjelmoinnista, tietora-

kenteista ja algoritmeista, testauksesta sekä mobiiliohjelmoinnista. Yleisimpiä ohjel-

mointikieliä ovat Java, JavaScript, C++, Rust, Clojure ja Go. Myös pelinkehitys mainitaan. 

Tiedon mallintamisessa arvokasta osaamista ovat suunnittelutaidot, UML-mallinnuskieli, 

arkkitehtuuri, konseptointi sekä kyky tunnistaa merkitykselliset entiteetit. 



34 

Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa olennaista osaamista ovat asiakastarpeiden ymmär-

rys ja hallinta, myynti sekä innovatiivisuus. Projektinhallintaan liittyen tarpeellista osaa-

mista ovat suunnittelu, organisointi ja seuranta, resurssitehokkuus, ketterät menetelmät 

sekä kokonaiskuvan hahmottaminen. Lisäksi projektinhallinnassa edellytetään osaa-

mista muista kolmesta kategoriasta. 

 

Johtamiseen, projektinhallintaan ja laatuun sekä menetelmiin liittyvä osaaminen ovat 

keskiössä, kun Branchet ja Sanseau (2017) selvittivät osaamistarpeita tietojärjestelmä-

toimittajien näkökulmasta. Etenkin prosessien tuntemus ja johtaminen korostuvat. Tie-

tojärjestelmäprojektien projektipäälliköltä tai vastaavissa tehtävissä muulla nimikkeellä 

työskentelevältä edellytetään yhä kompleksisempaa ja vaativampaa osaamista. Tämän 

päivän tietojärjestelmäprojekteissa tulee tehdä kustannustehokkaita ratkaisuja tiukassa 

aikataulussa huomioiden samalla muun muassa sosiaaliset, eettiset ja ympäristökysy-

mykset. Tehtävässä on käytännössä välttämätöntä hallita kahdenlaista liiketoiminnan 

ydinosaamista: sekä ymmärrys asiakasprosesseista että teknologinen asiantuntemus. Ky-

syntää esiintyy myös kokonaisvaltaisesti liiketoimintaosaamiselle (Kolding ja muut, 2018). 

Tietotekniikan roolin muuttuessa strategisemmaksi ja liiketoimintakeskeisemmäksi edel-

lytetään yhä edistyneempää sekä laajempaa osaamista (Kappelman ja muut, 2016). 

 

Asiakkaiden odotuksista kumpuavat monialaiset osaamistarpeet ovat sellaisia, jotka 

Branchetin ja Sanseaun (2017) mukaan tuottavat lisäarvoa asiakasrajapinnassa. Tämän-

kaltaista osaamista ovat muun muassa asiakastarpeiden ja -vaatimusten tunnistaminen, 

järjestelmähankintojen vaikutusten arviointi asiakasorganisaatiolle sekä kestävään kehi-

tykseen ja yhteiskuntavastuuseen liittyvä osaaminen. Työelämän osaamistarpeisiin vai-

kuttaa sekin, että tietynlainen osaaminen on yrityksen näkökulmasta olosuhteista ja ti-

lanteesta riippuen toisinaan kannattavampaa ulkoistaa. Jollain aikavälillä laajat ulkoista-

miset saattavat heijastua varsinkin alueelliseen koulutustarjontaan. Mikäli tietynlaiselle 

osaamiselle ei enää ole kysyntää, sen koulutustarjonta vähenee, kunnes mahdollisesti 

loppuu kokonaan. 

 



35 

Tietotekninen kehitys on Niedermanin ja muiden (2016) mukaan luonut uusia työpaik-

koja ja uudenlaisia työtehtäviä sekä laajentanut osaamistarpeita. Samankaltainen kaava 

on tunnistettavissa jokaisen aikakauden osalta. Ensin uudenlainen teknologia edellyttää 

uudenlaisen osaamisen omaksumista. Sitten syntyy kasvava tarve sellaiselle osaamiselle, 

jolla voidaan mahdollistaa uusien innovaatioiden käyttäminen ja hyödyntäminen ilman 

teknistä osaamista tai suoraa vuorovaikutusta teknologian kanssa. Lopulta nousee tarve 

osaamiselle, joka mahdollistaa alkuperäisen teknologian soveltamisen organisaation toi-

mialan päämääriin ja tavoitteisiin. 

 

Niederman ja muut (2016) kuvaavat tietojärjestelmäammattilaisten osaamisellaan paitsi 

vastanneen kysyntään myös luoneen sitä. He ovat suosineet työssään tiettyjä teknologi-

oita, joiden kehittämiseen on panostettu, jolloin kilpailevat vaihtoehdot ovat kuihtuneet 

pois markkinoilta. He ovat keksineet uudenlaisia keinoja soveltaa näitä teknologioita laa-

jentaen tietotekniikan käyttömahdollisuuksia. Nämä innovaatiot yhdessä taloudellisten 

kannustimien kanssa luovat tilaisuuksia uusien teknologisten ratkaisujen kehittämiseksi, 

jolloin syntyy jälleen uusia osaamistarpeita. Rajanveto sen osalta, ketkä käsitetään tieto-

järjestelmäammattilaisiksi, onkin ollut jatkuvassa muutoksessa laajentuen vaiheittain ra-

jatuista teknisistä tehtävistä lukuisiin erilaisiin työtehtäviin vaihtelevin osaamistarpein. 

 

Kehityksen myötä tietojärjestelmäammattilaisten määrittely on Niedermanin ja muiden 

(2016) mukaan vaikeutunut ja selkeä raja ehkä sumentunut. Roolit, tehtävät ja osaamis-

tarpeet ovat kehittyneet monitahoisemmiksi. Pehmeiden taitojen ja substanssiosaami-

sen tasapaino on olennaista roolissa kuin roolissa. Tietojärjestelmäammattilaisia on 

mahdollista kategorisoida ainakin neljään alaryhmään: uusien ja kehittyvien teknologi-

oiden parissa työskentelevät tekniset asiantuntijat, tietotekniikan hyödyntämismahdol-

lisuuksia eri aloilla pohtivat toimialakohtaiset asiantuntijat, käytännön sovelluksia eri 

aloilla toteuttavat sillanrakentajat sekä kokonaisuutta hallinnoivat johtajat. Tietojärjes-

telmäosaaminen pitää sisällään teknistä substanssiosaamista, toimialakohtaista liiketoi-

mintaosaamista, viestintätaitoja sekä ymmärrystä johtamisesta. Painotukset vaihtelevat 

tehtäväkohtaisesti. 



36 

Kolding ja muut (2018) tunnistavat digitalisaation leviämisen laajalti muillekin toimi-

aloille ja sektoreille, jolloin tarvitaan IT-osaajia sekä -osaamista muillakin kuin IT-alalla. 

Maataloudessa tietoteknisiä ratkaisuja voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisissa mitta-

reissa, sensoreissa, etäoptimoinnissa ja automaatiossa. Teknologiateollisuudessa hyö-

dynnetään dataa ja analytiikkaa. Lääketeollisuus puolestaan hyötyy terveysteknologian 

kehityksestä. Asiantuntijapalveluissa kaivataan muun muassa sosiaalisen median, sisäl-

löntuotannon sekä CRM-järjestelmien osaamista. Vakuutussektori soveltaa riskienhallin-

nassa erilaisia algoritmeja sekä jakaa tietoa monenlaisten rajapintojen kautta. Teollinen 

internet uudistaa valmistavaa teollisuutta. Vähittäiskaupassa verkkokauppa-alustat sekä 

toimitusketjun hallintaan liittyvät järjestelmät ovat jo arkipäivää. 

 

Walker ja muut (2018) pohtivat, miten teknologisten innovaatioiden nousu eri toi-

mialoilla johtaa uudenlaisiin uramahdollisuuksiin digimaailman osaajille. Vaikka ICT-am-

mattilaiset työllistyvät muiden toimialojen yrityksiin, kaikkien ei tarvitse omata edisty-

nyttä ICT-osaamista. Työmarkkinoilla esiintyy kysyntää varsinkin tekniselle osaamiselle 

ICT:n kehittämiseksi, hallinnoimiseksi ja ratkaisujen integroimiseksi sekä monimutkaisten 

tietojärjestelmäkokonaisuuksien käyttämiseksi. 

 

Digitalisaatio on tarkoittanut Koldingin ja muiden (2018) mukaan myös hallittavien tieto-

järjestelmien määrällistä kasvua, ja digivisioiden toteuttaminen sekä mahdollistaminen 

onkin luonut lisää työpaikkoja tietohallinnon puolelle. Vastaavasti digitaitoja vaaditaan 

myös yritysten muissa toiminnoissa ja yksiköissä. Ensinnäkin johtoportaan tulee varmis-

taa organisaation riittävä digiosaamisen taso ja kyetä strategiseen ICT-johtamiseen. Hen-

kilöstöhallinnon tulee huolehtia osaamisvajeen paikkaamisesta organisaatiossa hankki-

malla, täydentämällä tai kasvattamalla ICT-osaamista sekä jatkuvasti seurata henkilöstön 

osaamista esimerkiksi data-analytiikan keinoin. Taloushallinto käyttää päivittäin talous-

hallintojärjestelmää. Myynnissä ja markkinoinnissa hyödynnetään asiakkuudenhallinta-

järjestelmää sekä monenlaisia digitaalisen markkinoinnin kanavia. Logistisella puolella 

varastotilanteita seuraavat erilaiset sensorit ja koko toimitusketjua hallitaan digialustalla. 

 



37 

Atasoy ja muut (2021) tarkastelevat erilaiset tietojärjestelmien nopeaa yleistymistä digi-

taloudessa. Jollei vielä, vähintään kohta, kaikilta työntekijöiltä odotetaan perustason IT-

osaamista. IT-asiantuntijoiden ja -johtajien työtehtävien kannalta IT-osaaminen on pe-

rustavanlaatuinen edellytys, mutta siitä tulee todennäköisesti arvokasta monenlaisissa 

erilaisissa tehtävissä. Perustason IT-osaaminen lisää työllistymisen todennäköisyyttä ja 

edistyneempi IT-osaaminen kasvattaa palkkatasoa. IT-osaaminen mahdollistaa erilaisten 

urapolkujen kokeilemisen sekä ammatillisen kehittymisen ja jatkuvan oppimisen verkko-

alustoja hyödyntäen. 

 

Maailman talousfoorumin (2020) mukaan keskeisimpiä esteitä uusien teknologioiden 

omaksumiselle organisaatioissa ovat osaamisaukot paikallisilla työmarkkinoilla, haasteet 

osaavan työvoiman houkuttelemisessa tai osaamispuutteet organisaation johtamisessa. 

Yrityksissä uskotaan, että vuoteen 2024 mennessä alan työtehtävistä tiedonkäsittely, tie-

donhaku ja ylläpito siirtyvät pääsääntöisesti koneiden automaattisesti tehtäviksi, jolloin 

alan asiantuntijoiden työpöydälle jäävistä tehtävistä korostuvat koordinointi, kehittämi-

nen, hallinto ja ohjaus, viestintä ja vuorovaikutus sekä pohdinta ja päätöksenteko. 

 

Mardis ja muut (2017) alleviivaavat IT:n olevan kasvava ala, joka tarjoaa enemmän työ-

mahdollisuuksia kuin on hakijoita. Urat alalla ovat teknispainotteisia ja koulutusohjelmat 

tuottavatkin teknisen osaamisen avaintaitoja. Kuitenkin työnantajat etsivät päteviä työn-

hakijoita, joilla on myös kykyä soveltaa pehmeitä taitoja, kuten kriittistä ajattelua, ongel-

manratkaisua, tiimityöskentelyä sekä kirjallista ja suullista viestintää. Tämänkaltaista 

osaamista on vaikeampaa löytää IT-koulutusohjelmien osaamistavoitteista. 

 

Enemmistö työnantajista uskoo Koldingin ja muiden (2018) tutkimuksessa rekrytointien 

määrän kasvuun lähitulevaisuudessa, vaikka oikeanlaisen osaamisen löytäminen tulee 

jatkossakin olemaan vaikeaa. Organisaatioilla onkin erilaisia tapoja hankkia osaamista. 

Vastavalmistuneita rekrytoidaan suoraan korkeakoulusta. Kokeneempia osaajia rekrytoi-

daan muista organisaatioista. Lisäksi rekrytoidaan itseoppineita osaajia ilman muodol-

lista pätevyyttä tai alanvaihtajia, jotka koulutetaan organisaation omassa 



38 

koulutusohjelmassa. Myös nykyistä henkilöstöä täydennyskoulutetaan ja uudelleenkou-

lutetaan. Rekrytoitaessa valmista osaamista olennaisempaa onkin sopiva kokemus ja oi-

kea asenne. Mikäli työnhakijalla on kattava perusosaaminen, voidaan työtehtävän edel-

lyttämä erityisosaaminen kouluttaa. Oppimisvalmius onkin yksi keskeisimmistä rekry-

tointikriteereistä. Lähtökohtaisesti työnantajia kiinnostaa työnhakijan osaaminen riippu-

matta siitä, miten se on hankittu (Mardis ja muut, 2017). 

 

Chydenius ja Gaisch (2016) ovat havainneet, että opiskelijat ja työnantajat määrittelevät 

osaamisen eri tavoin. Opiskelijoilla saattaa tietyissä määrin ollakin työelämässä kaivattua 

osaamista, muttei sitä pääsääntöisesti osata sanoittaa. Vaikka työnhakija tunnistaisi 

omaavansa vaaditunlaista osaamista hakemansa tehtävän kannalta, hän ei välttämättä 

Petterin ja muiden (2018) mukaan ole halukas jakamaan tätä tietoa mahdolliselle tule-

valle työnantajalle, jos osaaminen on hankittu harrastuksen tai vapaaehtoistyön kautta. 

Tämä koskee etenkin videopelejä, jolloin tiedon jakaminen koetaan jopa riskinä. Siitäkin 

huolimatta, että pelien eri lajityypit kehittävät osaamista eri tavoin. Myös sillä on merki-

tystä, pelaako yksin vai moninpelinä. Yksin pelaavat ovat kehittyneet tavoiteorientoitu-

neiksi ja heidän käsitteellinen ajattelunsa on laajempaa. Moninpelejä pelaavat ovat ke-

hittäneet vuorovaikutus- ja yhteistoimintataitojaan. Pelaajien pelaamisen kautta hanki-

tusta osaamisesta tunnistetaan jo mainittujen lisäksi yleisimmin tiimityöskentelytaidot, 

vastuunkanto, avoimuus uuden oppimiselle, sopeutumiskyky, viestintäosaaminen sekä 

johtaminen. 

 

 

2.2.2 Osaamistarpeita maailmalta 

IT-alan sisällä on toimialan verrattain kansainvälisestä luonteesta huolimatta jonkin ver-

ran eroja siinä, minkälaista osaamista missäkin arvostetaan ja millaisilla painotuksilla. 

Maakohtaisia eroavaisuuksia esiintyy etenkin työllistymisen kannalta olennaiseksi koe-

tussa osaamisessa (Pereira ja muut, 2019). IT-alan tehtävissä ilmenee myös sektorikoh-

taista vaihtelua osaamistarpeissa (Llorens Garcia ja muut, 2019). Pääsääntöisesti IT-alan 

vaatimukset ja edellytykset ovat kuitenkin samankaltaisia eri puolilla maailmaa, mistä 



39 

pitävät osaltaan huolen kansainvälinen opiskelijaliikkuvuus sekä valmistumisen jälkeiset 

työllistymismahdollisuudet niin kotimaisille kuin kansainvälisille markkinoille (Sehgal ja 

Nasim, 2018). 

 

Aiemmassa tuoreemmassa kansainvälisessä tutkimuksessa IT-työmarkkinoiden osaamis-

tarpeista on tarkasteltu tarkemmin Euroopan unionin alueelta esimerkiksi Espanjan, Ita-

lian, Itävallan ja Kroatian tilanteita. Aasian maista kysyntää on tutkittu viime vuosina 

muun muassa Filippiineillä, Malesiassa, Saudi-Arabiassa sekä Vietnamissa. Lisäksi tutki-

muskirjallisuutta on runsaasti koskien Yhdysvaltoja ja myös jonkin verran Australiasta. 

 

Llorens Garcia ja muut (2019) ovat selvittäneet espanjalaisten ICT-alan yritysten eniten 

arvostamaa osaamista. Vuonna 2008 listalla olivat tiimityöskentely, oppiminen, ongel-

manratkaisu ja asiakaslähtöisyys. Kymmenen vuotta myöhemmin listalla ovat edelleen 

säilyttäneet asemansa tiimityöskentely sekä ongelmanratkaisu, mutta alan kriittisen 

osaamisen joukkoon nousseet viestintä ja suunnittelu ovat korvanneet oppimisen sekä 

asiakaslähtöisyyden, joista tullut vähemmän relevantteja. Puolestaan vähiten arvostet-

tujen osaamisten lista on mennyt täysin uusiksi, sillä vuoden 2008 voimaantuminen, 

neuvottelu sekä johtajuus ovat vaihtuneet itsehillintään, jämäkkyyteen, luotettavuuteen 

ja empatiaan. Vuosikymmenessä tapahtunut muutos heijastuu negatiivisena trendinä, 

joka ilmenee alan keskeisimpien osaamisten heikentyneessä hallitsemisessa. Viestintää, 

tiimityöskentelyä ja suunnittelua osataan nyt vähemmän kuin aiemmin, vaikka niiden 

merkitys alalla on kasvanut. Toisaalta, vaikka Espanjan ICT-sektori vaikuttaa aliarvioivan 

luovuuden, innovatiivisuuden sekä ongelmanratkaisukyvyn merkitystä, näiden taitojen 

hallitseminen kohentunut, koska korkeakoulut panostavat niiden opettamiseen. 

 

Italiassa Lovaglion ja muiden (2018) analysoimista työpaikkailmoituksista selkeä enem-

mistö, 65,9 prosenttia, oli ohjelmistokehittäjiä. Tunnistetut osaamiset ryhmiteltiin 

kolmeen osaamistyyppiin: pehmeät taidot, ammattiosaaminen sekä ICT-osaaminen. 

Vähiten työtehtävistä riippuvia osaamistarpeiden eroavaisuuksia ilmenee pehmeiden 

taitojen osalta, joissa kärjessä olivat niin ohjelmistokehittäjillä kuin web-kehittäjillä 



40 

kielitaito ja viestintäosaaminen, proaktiivisuus sekä ongelmanratkaisukyky. Tietokanta-

suunnittelijoilla ja -ylläpitäjillä ongelmanratkaisukyvyn tilalla on tiedotus- ja suhde-

toimintaan liittyvä osaaminen. Yhteistä ammattiosaamisrajapintaa kaikilla kolmella ry-

hmällä on hallinnon ylläpito, molempia kehittäjiä yhdistää asiakassuhteisiin linkittyvä 

osaaminen ja tietokantaosaajia sekä ohjelmistokehittäjiä liiketoimintatiedon hallinta eli 

business intelligence -osaaminen. Web-kehittäjiltä odotetaan lisäksi matemaattista ja ti-

lastotieteellistä osaamista. Tietokantasuunnittelijoilta ja -ylläpitäjiltä kaivataan puoles-

taan data-analyysin taitamista.  ICT-osaamisen saralla ohjelmistokehittäjillä on yhteistä 

rajapintaa paitsi web-kehittäjiin JavaScriptin muodossa myös tietokantasuunnittelijoihin 

ja -ylläpitäjiin SQL:n muodossa. Lisäksi ohjelmistokehittäjien ICT-repertuaariin kuuluu 

Java, web-kehittäjillä HTML5 ja web-ohjelmointi sekä tietokanta-asiantuntijoilla Micro-

soft Office -tuoteperheen hallinta ja Oracle-tietokantaohjelmointi. 

 

Suomen ja Itävallan välisessä vertailututkimuksessa Chydenius ja Gaisch (2016) havaitsi-

vat, että itävaltalaisissa työpaikkailmoituksissa korostuu substanssiosaamisen merkitys. 

Suomalaisissa työpaikkailmoituksissa pehmeiden taitojen lista on pidempi ja yksityiskoh-

taisempi kuin verrokkimaassa. Molemmissa maissa etsitään tiimityöskentely- ja viestin-

täosaamista. Lisäksi Suomessa asiakassuhteiden hallintaa arvostetaan korkealle, vaikka 

itävaltalaisissa työpaikkailmoituksissa siitä ei ollut yhtään mainintaa, mikä saattaa viitata 

joko suomalaisten erityiseen osaamisaukkoon tai siihen, että suomalainen IT-asiantun-

tija työskentelee entistä enemmän asiakasrajapinnassa. Kummassakaan maassa opiske-

lijat eivät tunnista monikulttuurista osaamista keskeiseksi työelämätaidoksi, vaikka ky-

seinen osaamistarve nousi IT-alan globaalin luonteen takia esille paitsi työpaikkailmoi-

tuksissa myös suoraan työelämän edustajilta. Sekä suomalaiset että itävaltalaiset rekry-

toijat painottavat runsaasti niin puhuttua kuin kirjallista englannin kielitaitoa samoin 

kuin vastaavanlaista osaamista omalla äidinkielellä suomeksi tai saksaksi. Itävallassa kie-

litaitovaatimukset jäävät englantiin ja saksaan, mutta suomalaisissa työpaikkailmoituk-

sissa muu kielitaito katsotaan eduksi. 

 



41 

Aničić ja Arbanas (2015) vertasivat tutkimuksessaan kroatialaisia ICT-alan työpaikkail-

moituksia substanssiosaamisen osalta e-Competence framework 3.0 -viitekehykseen ja 

geneerisen osaamisen osalta Tuning-projektissa määriteltyihin. Geneerisiä taitoja oli 

yhdessä työpaikkailmoituksessa keskimäärin melkein tuplasti substanssiosaamiseen ver-

rattuna. Työpaikkailmoituksissa korostuivat eCF-viitekehyksessä määritellyistä osaa-

misista ongelmanhallinta, integraatiot, sovelluskehitys, sovellussuunnittelu, riskien-

hallinta, muutosjohtaminen sekä tietoturvajohtaminen. Geneerisistä osaamisista painot-

tuivat kommunikointi vieraalla kielellä, tiimityöskentelytaidot sekä ihmissuhde- ja vuo-

rovaikutustaidot. Lisäksi erityisiä toimialakohtaisia osaamisvaatimuksia esiintyi yli 90 

prosentissa ilmoituksista. 

 

Filippiineillä opiskelijoiden sekä työelämän edustajien näkemykset keskeisimmistä osaa-

misista ovat kärkipään osalta Patacsilin ja Tablatinin (2017) havaintojen perusteella suh-

teellisen yhteneväiset. Pehmeiden taitojen osalta molemmat vastaajaryhmät tunnista-

vat tiimityöskentelyn ja viestintätaitojen merkityksen. Siinä missä opiskelijat korostavat 

ihmissuhdetaitoja, työelämän edustajat painottavat johtamista. Mitä tulee substanssi-

osaamiseen, kärkikolmikko on identtinen, vain hieman eri järjestyksessä, käsittäen oh-

jelmistostandardit, laitteiston tuntemuksen sekä tietoverkot. Selkeimmät tunnistetut 

osaamisvajeet ovat käyttäjäystävällisen käyttöliittymän suunnittelussa sekä ohjelmointi-

kielissä. Parhaiten opiskelijat hallitsevat laitteiston tuntemuksen. Tuloksissa heijastuu se, 

että enemmistö työelämän edustajista edusti helpdesk-toimintoja. 

 

Malesiassa tarpeellisiksi työelämävalmiuden osatekijöiksi Harun ja muut (2017) ovat 

tunnistaneet työntekijöiltä vaadittavan osaamisen ja henkilökohtaiset ominaisuudet 

sekä työnantajien tyytyväisyyden edellä mainittuihin. Tärkeimpiä vaikuttavia tekijöitä 

ovat tiimityöskentelytaidot, omistautuminen ja sitoutuminen, työn laatu, ammatillinen 

etiikka sekä paineensietokyky. Näistä työnantajat ovat tyytyväisiä tiimityöskentelytaitoi-

hin, ammatilliseen etiikkaan ja työn laatuun. Työnantajat ovat verrattain tyytyväisiä myös 

vastavalmistuneiden substanssiosaamiseen sekä itsenäiseen työskentelyyn. Eniten tyy-

tymättömyyttä kohdistuu valmistuneiden viestintä- ja johtamistaitoihin. 



42 

Saudi-Arabiassa Almalehin ja muiden (2019) toteuttama työpaikkailmoitusten ja opetus-

suunnitelmien vertailu paljastaa ohjelmistokehitykseen ja johtamiseen liittyvien työteh-

tävien painottuvan työpaikkailmoituksissa. Siitä huolimatta analyytikon tehtävissä tarvit-

tava osaaminen korostuu opetussuunnitelmissa. Määrälliset jakaumat työtehtäväluok-

kien välillä ovat varsin epäsuhtaisia niin työpaikkailmoituksissa kuin kurssitarjonnassa. 

Ohjelmistokehityksen, johtamisen ja analytiikan kurssitarjonta tuottaa läheisimmät vas-

taavuudet kaikkien työtehtäväluokkien osaamisvaatimuksiin. Saman työtehtäväluokan 

sisällä selkein vastaavuus on analyytikon työtehtävissä ja koulutuksessa sekä ohjelmisto-

kehityksen työtehtävissä ja koulutuksessa. Saman työtehtäväluokan sisällä kauimpana 

toisistaan ovat suunnittelun kurssit ja työtehtävät. 

 

Toisessa Saudi-Arabian IT-työmarkkinoita käsittelevässä Al-Dossarin ja muiden (2020) 

tutkimuksessa työntekijät kokivat hallitsevansa pehmeistä taidoista parhaiten loogisen 

ajattelun, tiimityöskentelyn, itsensä johtamisen sekä ongelmanratkaisun. Eniten osaa-

misvajetta pehmeiden taitojen puolella on päätöksenteossa ja johtamisessa. Substanssi-

osaamisesta parhaiten hallitaan ohjelmointikielet, ohjelmistokehitys, web-ohjelmointi-

kielet sekä tietokannan suunnittelu ja tietokantaohjelmointi. Ohjelmointikielistä osataan 

enimmäkseen Java, C++, PHP ja Python. Suurimmat osaamisvajeet teknisissä taidoissa 

liittyvät mobiiliohjelmointiin ja tietoverkkojen ylläpitoon. 

 

Lau ja muut (2016) ovat tunnistaneet, että Vietnamissa odotetaan kasvua kysynnässä 

sellaisille IT-asiantuntijoille, joilla on monipuolisesti syvällistä ja mukautuvaa osaamista 

sekä kokemusta paitsi IT:n saralta myös muilta liiketoiminnan osa-alueilta. Erityisen kor-

kealle työnantajat arvostavat teknisen osaamisen, viestintätaitojen ja ongelmanratkaisu-

kyvyn yhdistelmää. Suuri painoarvo annetaan myös teknisen infrastruktuurin rakentami-

seen, palveluiden suunnitteluun, tiedonhallintaan, prosessijohtamiseen sekä hankintoi-

hin liittyvälle osaamiselle. 

 

Yhdysvaltojen IT-työmarkkinoilta Brooks ja muut (2018) tunnistivat 20 kysytyintä osaa-

mista, joista 16 oli alakohtaista osaamista, kuten tietoverkot, standardit ja käytänteet. 



43 

Loput neljä olivat pehmeitä taitoja, korkeimmalle listattuna tiimityöskentely. Kaikkiaan 

analysoiduista työpaikkailmoituksista määriteltiin 187 uniikkia osaamista, joista 167 on 

alakohtaista osaamista, kolme koulutusta, 13 sertifikaattia sekä kuusi pehmeää taitoa. 

97,6 prosentissa kaikista analysoiduista työpaikkailmoituksista työkokemus mukana 

vaatimuksissa, minkä jälkeen useimmin mainittu osaaminen oli tiimityöskentely, joka 

esiintyi 75,1 prosentissa analysoiduista työpaikkailmoituksista. Siitä huolimatta, että kai-

kista kysytyin osaaminen on pehmeä taito, työnantajat painottavat kokemusta ja tekno-

logiaosaamista. 

 

Floridan osavaltiossa, Yhdysvalloissa, Jonesin ja muiden (2017) analysoimien harjoittelu-

paikkailmoitusten perusteella opiskelijat pääsevät harjoittelujaksonsa aikana sovelta-

maan sekä teknistä että geneeristä osaamista ja kartuttamaan kokemusta molemmista. 

Vaikka korostetaan tiimityöskentelytaitoja, viestintäosaamista sekä ammattimaisuutta, 

ilmoituksissa painotetaan teknistä osaamista geneerisen osaamisen kustannuksella. Eni-

ten esiintymiskertoja harjoittelupaikkailmoituksissa teknisistä osaamisista on web-jär-

jestelmillä ja -teknologioilla, järjestelmäintegraatioilla ja -arkkitehtuurilla sekä tiedonhal-

linnalla. 

 

Hollister ja muut (2017) ovat tutkineet niin ikään Floridassa työnantajien käsityksiä IT-

koulutusohjelmista valmistuneiden työelämävalmiudesta. Työnantajat arvostavat sopi-

vaa sekoitusta teknistä ja yleisempää osaamista sekä käytännön kokemusta. Etsitään sel-

laisia uusia ammattilaisia, joilla on ymmärrystä liiketoiminnan perusteista ja ohjelmoin-

tituntemusta, jotta ongelmanratkaisukykyä voidaan soveltaa tietyssä yritysympäristössä 

räätälöityjen ratkaisujen tuottamiseksi. Yksilöille, jotka ymmärtävät tasapainoisesti paitsi 

IT-työn teknisen puolen myös pehmeämmän inhimillisen puolen, on kysyntää. Ihmissuh-

detaidot kytkeytyvät osittain suulliseen ja kirjalliseen viestintään, tiimityöskentelyyn, 

esiintymiseen sekä asiakaspalveluun. Teknisen osaamisen saralla odotetaan sekä sy-

vyyttä että leveyttä ja toisiinsa liittyviä osaamisia kuvaillaan osaamisjoukkoina. Kysy-

tyintä yleistä osaamista ovat ihmissuhdetaidot, itsensä johtaminen ja ammatillinen op-

piminen. Kysytyintä teknistä osaamista sen sijaan ovat IT-infrastruktuurin suunnittelu, IT-



44 

arkkitehtuuri sekä tuki- ja käyttöpalvelut. Kuvattujen osaamistarpeiden osaamistaso 

vaihtelee perusteista erittäin edistyneeseen. 

 

Lisäksi Mardis ja muut (2017) ovat vertailleet opetussuunnitelmia ja työpaikkailmoituk-

sia toisiinsa Floridassa. Suurimmilta osin eri työtehtävissä edellytetään samankaltaista 

teknistä ja yleisluontoisempaa osaamista, vain vaihtelevin painotuksin. Teknisen alustan 

tai käytettävän teknologian tuntemus on kaikissa tehtävissä tarpeellista samoin kuin jär-

jestelmäintegraatiot ja -arkkitehtuuri, tietoverkot sekä järjestelmien ylläpito. Yleisluon-

toisemmista osaamisista yleisimpiä ovat ammatillinen viestintä, liiketoiminnan perusteet 

ja tiimityöskentely. Korkeakoulujen opetussuunnitelmat ovat toisiinsa nähden yhteneväi-

siä ja yleisesti ottaen ne tuottavat sellaista tietoteknistä osaamista, joka vastaa kansalli-

sissa viitekehyksissä määriteltyä. 

 

Palmer ja muut (2018) ovat tutkineet IT-koulutusohjelmista vastavalmistuneiden työ-

markkinatilannetta Australiassa. Kolmasosa IT-alan kandidaatin tutkinnon suorittaneista 

ei työskentele IT-alalla. Vastaavasti vain kolmasosalla IT-alan asiantuntijatehtävissä työs-

kentelevistä on kandidaatin tutkinto tai ylempi IT-alan koulutusohjelmasta. Vaikka vasta-

valmistuneena saattaa olla hankala tulla valituksi ensimmäiseen asiantuntijatehtäväänsä, 

IT-alan kandidaatin tutkinnon suorittaneet työskentelevät todennäköisemmin koulutus-

alaa vastaavissa asiantuntijatehtävissä verrattuna muihin STEM-aloilta valmistuneisiin 

kandidaatteihin. 

 

Niin ikään Australiassa Al-Saggaf ja muut (2017) ovat tutkineet eettistä tietoisuutta IT-

alalla. Enemmistö kokee eettisyyden opettamisen hyödylliseksi eettisten ongelmien tun-

nistamiseksi ja ratkaisemiseksi, vaikka ICT-kursseilla tämän näkökulman opettaminen oli-

sikin puutteellista. Muiden alojen tutkinnoilla IT-sektorille työllistyneet kokevat tutkin-

tonsa kasvattaneen eettistä tietoisuutta. Etiikka nähdään osana laajempaa ammattimai-

suuden käsitettä ja sen sisällyttäminen koulutustarjontaan valmistaa tulevia IT-asiantun-

tijoita paremmin työpaikkojen haasteisiin sekä sellaisiin tilanteisiin, joita tulevat myö-

hemmin mitä todennäköisimmin kohtaamaan. Tyypillisimmät eettiset valinnat IT-alalla 



45 

liittyvät eri asioiden, kuten laadun, toiminnallisuuksien, asiakasvaatimusten tai tietotur-

vallisuuden uhraamiseen aikataulussa pysymiseksi. 

 

Maailman talousfoorumin (2020) mukaan maailmanlaajuisesti digi- ja IT-alan nousevia 

osaamisia ovat analyyttinen ajattelu ja innovatiivisuus, teknologian suunnittelu ja ohjel-

mointi, monimutkainen ongelmanratkaisu, aktiivinen oppiminen ja oppimisstrategiat, 

resilienssi tai stressinsietokyky ja joustavuus, luovuus ja aloitekyky, kriittinen ajattelu, 

päättely ja ideointi, johtajuus ja sosiaalinen vaikutus, teknologian käyttö ja valvonta ja 

hallinta, tunneäly, viankorjaus ja käyttäjäkokemus, järjestelmäanalyysi ja arviointi, palve-

luorientaatio sekä neuvottelutaidot. Näitä osaamisia yritykset enimmäkseen pyrkivätkin 

henkilöstössään kehittämään kouluttamalla. Nouseviksi työtehtäviksi globaaleilla työ-

markkinoilla sen sijaan katsotaan tekoäly- ja koneoppimisasiantuntijat, data-analyytikot 

ja -tieteilijät, big data -asiantuntijat, tietoturva-asiantuntijat sekä prosessiautomaation 

asiantuntijat. 

 

 

2.2.3 Kompleksinen ilmiö 

Osaamisvaje on Christo-Bakerin ja muiden (2017) mukaan monimutkainen ilmiö. Käsite 

ei sinänsä ole mitenkään uusi, vaan pikemminkin työmarkkinoiden pysyvä ongelma. 

Osaamisvajeella tarkoitetaan tilannetta, jossa tietynlaisen osaamisen kysyntä ja tarjonta 

eivät kohtaa eli työelämän osaamistarpeet ja työnhakijoiden osaaminen eroavat toisis-

taan. 

 

Osaamisen kohtaanto-ongelma on kattavampi ja kuvaavampi, sillä se käsittää työmark-

kinoiden epätasapainon molempiin suuntiin: sekä ylijäämän että vajeen (Christo-Baker 

ja muut 2017). Sahin ja Celikkan (2020) määrittelevät osaamisylijäämällä tarkoitettavan 

tilannetta, jossa on opittu syvällisempi osaamistaso kuin työelämässä olisi tarvetta. Kyse 

voi olla esimerkiksi jonkin osaamisen ylikorostamisesta taikka vanhentuneen osaamisen 

opettamisesta. 

 



46 

Osaamisen kohtaanto-ongelmalla (mismatch) voidaan McGuinnessin ja muiden (2018) 

mukaan viitata monenlaisiin työmarkkinoiden osaamiseen liittyviin ristiriitatilanteisiin. 

Horisontaalisessa kohtaanto-ongelmassa on kyse koulutusalan mukaisesta yhteensopi-

mattomuudesta. Vertikaalisella kohtaanto-ongelmalla tarkoitetaan yli- tai alikoulutusta 

taikka yli- tai alipätevyyttä, joista jälkimmäiset eli pätevyydet kattavat osaamisen riippu-

matta siitä, onko se hankittu koulutuksen vai aiemman työkokemuksen kautta tai muulla 

tavoin. Mikäli ei ole tehtävän kannalta asianmukaista osaamista, voidaan puhua osaa-

misaukosta tai osaamiskuilusta (gap). Täyttämättömät tai vaikeasti täytettävät työpaikat 

kertovat, ettei osaavia hakijoita ole, jolloin kyseessä on osaajapula (shortage). Osaami-

nen saattaa myös olla yksinkertaisesti vanhentunutta (obsolescence). 

 

McGuinness ja muut (2018) kuvailevat vertikaalista kohtaanto-ongelmaa tavallaan inhi-

millisen pääoman yli- tai alijäämänä. Alijäämä mitataan alikoulutuksena tai alipätevyy-

tenä. Ylijäämä puolestaan mitataan yleensä ylikoulutuksena tai ylipätevyytenä, vaikka 

inhimillisen pääoman ylijäämää syntyy myös horisontaaliseen kohtaanto-ongelmaan, 

jossa työskennellään koulutusta vastaamattomissa tehtävissä. Ylikoulutus on Suomessa 

vähäisempää kuin Euroopassa yleisesti ja maailmalla keskimäärin. Alikoulutus sen sijaan 

on Suomessa melko keskivertoa muihin maihin verrattuna. Samankaltainen kaava tois-

tuu ylipätevyyden ja alipätevyyden kanssa, sillä Suomessa ylipätevyys on keskimääräistä 

vähäisempää, mutta alipätevyys puolestaan hieman yleisempää. Horisontaalinen koh-

taanto-ongelma on Suomessa keskimääräistä harvinaisempaa. Kaikenlaisten kohtaanto-

ongelmien kokonaisesiintyvyys on Suomessa keskimääräistä vähäisempää (Verhaest ja 

muut, 2017). 

 

Täysi yhteensopimattomuus viittaa Verhaestin ja muiden (2017) mukaan tilanteeseen, 

jossa on samanaikaisesti niin horisontaalista kuin vertikaalista kohtaanto-ongelmaa eli 

esimerkiksi työhön nähden liian korkea koulutustaso alalta, joka ei vastaa tehtävää. 

Maissa, joissa on vahvempi työsuhdeturva, korkeammat työttömyysetuudet ja valikoivat 

koulutusohjelmat, esiintyy vähemmän horisontaalista kohtaanto-ongelmaa. Maiden vä-

liset eroavaisuudet vertikaalisessa kohtaanto-ongelmassa selittyvät suurilta osin 



47 

työmarkkinoiden epätasapainolla. Samat muuttujat vaikuttavat täyteen yhteensopimat-

tomuuteen, johon liittyy kuitenkin vielä myös työehtosopimusten kattavuus. Alakohtai-

set erot kohtaanto-ongelmissa määrittyvät koulutusohjelmien ominaispiirteiden sekä 

työmarkkinoiden epätasapainon kautta. Koulutusohjelman laatu vähentää todennäköi-

syyttä kohtaanto-ongelmille. Opintomenestys kasvattaa todennäköisyyttä työllistyä 

osaamista vastaaviin tehtäviin viiden vuoden kuluessa valmistumisesta. Rakenteellinen 

ylitarjonta osaavasta työvoimasta lisää vertikaalista kohtaanto-ongelmaa ja täyttä yh-

teensopimattomuutta, mutta taloudellisella nousukaudella tilanne on päinvastainen. 

Tietyssä määrin työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma on selitettävissä seurauksena 

muodollisen koulutuksen kerryttämän inhimillisen pääoman koostumuksen vaihtelusta 

sekä työnhaun menetelmistä, jotka eivät onnistu tarpeeksi vähentämään tiedollista epä-

suhtaa työnantajien ja työnhakijoiden välillä (McGuinness ja muut, 2016). 

 

McGuinnessin ja muiden (2018) tuottaman tutkimustiedon valossa poliittiset toimenpi-

teet osaamisen kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi ovat usein epäjohdonmukaisia, 

epämääräisiä tai ympäripyöreitä. Ne myös kohdistetaan kohtaanto-ongelman osa-alu-

eille, joista on saatavilla vähiten tieteellistä näyttöä: osaamisaukkoihin ja osaamisvajee-

seen. Poliittisessa päätöksenteossa vähemmälle huomiolle on jäänyt esimerkiksi huo-

mattavia kustannuksia aiheuttava inhimillisen pääoman vajaakäyttö joko ylikoulutetun 

työvoiman tai täysimääräisesti hyödyntämättä jäävän osaamispotentiaalin kautta. Toi-

saalta juuri osaamisaukot saattavat vahingoittaa yritysten tuottavuutta työntekijän suo-

ritteen jäädessä matalammaksi tai vaikuttaa haitallisesti yrityksen kannattavuuteen lisä-

koulutustarpeen ja rekrytointipanostusten seurauksena. Mahdolliset muut negatiiviset 

vaikutukset liittyvät yrityksen innovaatiokykyyn sekä sopeutumiskykyyn muuttuvissa 

markkinaolosuhteissa. Matala tuottavuustaso saattaa myös rapauttaa kilpailukyvyn. 

Osaamisvajeet voivat osaltaan aiheuttaa osaamisaukkoja, kun uusia osaajia tiettyyn avoi-

meen tehtävään ei löydy, jolloin työnantajat saattavat joutua siirtämään nykyistä henki-

löstöään muista tehtävistä kyseiseen tehtävään puutteellisella osaamisella. 

 



48 

Kysynnän ja tarjonnan osalta sekä jaksottaiset että rakenteelliset epätasapainot ohjaavat 

Verhaestin ja muiden (2017) mukaan vertikaalisen kohtaanto-ongelman ja täyden yh-

teensopimattomuuden esiintyvyyttä. Valmistuneet ovat nimittäin valmiita ottamaan 

vastaan myös koulutustaan alemman tason tehtäviä, mikäli koulutustasoa vastaavan teh-

tävän löytämisessä on vaikeuksia. Yleisluontoisemmin suuntautuneista koulutusohjel-

mista valmistuneiden on vaivattomampaa vaihtaa alaa, jos omalta alalta ei löydykään 

töitä, mikä lisää horisontaalisen kohtaanto-ongelman esiintyvyyttä. Vastavalmistuneiden 

osaamisen kohtaanto-ongelmien vähentämiseksi tarpeellisia poliittisia toimenpiteitä 

ovat sellaiset, jotka yhdistävät talous-, koulutus- ja työmarkkinapolitiikkaa. 

 

Christo-Baker ja muut (2017) toteavat, ettei kohtaanto-ongelmaan ole nopeita ratkaisuja. 

Yhteiskunnallisen haasteen mittasuhteet viittaavat siihen, ettei tuskin kumpikaan julki-

nen tai yksityinen sektori kykene sitä yksin ratkomaan. Onnistumiseen tarvitaan strate-

gisia liittoumia ja kumppanuuksia, joissa erilaiset erityisosaamiset yhdistyvät monipuoli-

sesti. 

 

Jandrić ja Ranđelović (2018) nostavat osaamisvajeiden sekä kohtaanto-ongelmien tun-

nistamisen ja ennakoinnin tarpeelliseksi osaksi poliittista keinovalikoimaa. Tässä tärkeää 

on parempi yhteys työmarkkinoiden osaamistarpeiden ja koulutusjärjestelmän välillä. 

Muita poliittisia toimenpiteitä ovat muun muassa työmarkkinapolitiikan uudelleenmää-

rittely ja vahvistaminen, arkioppimisen tunnistaminen, jatkuvan oppimisen sekä koulut-

tautumisen kannustimet niin työnantajille kuin henkilöstölle. Ei kuitenkaan ole yhtä rat-

kaisumallia, joka toimii kaikkialla, vaan toimenpiteet tulee valita paikallisten työmarkki-

noiden erityispiirteiden mukaisesti. 

 

Ongelman moniulotteisuutta sekä haasteellisuutta kuvastaa ilmiöstä tutkimuskirjallisuu-

dessa käytetyn sanaston runsaus. On puhuttu ainakin vajeesta, puutteesta, pulasta, kui-

lusta, kohtaanto-ongelmasta ja aukosta. Esimerkkejä englanninkielisistä termeistä ovat 

muun muassa asymmetry, gap, shortage, lack, mismatch, misalignment sekä shortage. 

 



49 

Kolding ja muut (2018) ovat havainneet työmarkkinoilla paitsi osaamisvajetta synnyttä-

viä myös itsekorjautumista edistäviä mekanismeja. Rahan ohjausvaikutus on selkeä. Kus-

tannuksia pyritään madaltamaan automatisoimalla sekä hyödyntämällä tekoälyä ja ro-

botteja. Toisaalta palkankorotukset houkuttelevat osaamista. Työvoiman liikkuvuus sekä 

alueellisesti että kansainvälisesti on toinen muutosvoima. Yritykset kiinnittävät aiempaa 

enemmän huomiota, miten rekrytoida ja kouluttaa tunnistettuihin osaamistarpeisiinsa 

vastaavaa osaamista. Viimeisenä tekijänä on yksilön käyttäytymisen näkökulmasta tart-

tuminen uudelleenkouluttautumismahdollisuuteen, jos vaihtoehtona on irtisanominen. 

Edellä mainittujen itsekorjautumista edistävien mekanismien ohella on kolme nimen-

omaan ICT-alaan liittyvää muutosvoimaa. Ensinnäkin laaja ja yleensä maksuton IT-osaa-

misen verkko-opetustarjonta mahdollistaa aiemmasta taustasta riippumatta jokaiselle it-

sensä kehittämisen, uuden oppimisen sekä vanhentuneen tiedon päivittämisen. Toiseksi 

ICT-alan kehityssuunta on syvällisen teknisen asiantuntijuuden alasta yhä enemmän 

kohti sellaista alaa, jolla yksilöt voivat v