Mikko Karhu Utopiat ja utopiankaltaisuus alue- kehittämisessä  ACTA WASAENSIA 483 VÄITÖSKIRJA joka Vaasan yliopiston johtamisen yksikön suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi Tritonian Nissi-auditoriossa (K218) perjantaina 22. huhtikuuta 2022, kello 12. Esitarkastajat apulaisprofessori Päivi Rannila Tampereen yliopisto Yhteiskuntatutkimuksen yksikkö Kalevantie 4 33014 TAMPEREEN YLIOPISTO professori Toni Ahlqvist Turun yliopisto Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun kauppakorkeakoulu 20014 TURUN YLIOPISTO III Julkaisija Julkaisupäivämäärä Vaasan yliopisto Huhtikuu 2022 Tekijä(t) Julkaisun tyyppi Mikko Karhu Artikkeliväitöskirja ORCID tunniste Julkaisusarjan nimi, osan numero Acta Wasaensia, 483 Yhteystiedot ISBN Vaasan yliopisto Johtamisen yksikkö Aluetiede PL 700 FI-65101 VAASA 978-952-395-015-3 (painettu) 978-952-395-016-0 (verkkoaineisto) https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-016-0 ISSN 0355-2667 (Acta Wasaensia 483, painettu) 2323-9123 (Acta Wasaensia 483, verkkoaineisto) Sivumäärä Kieli 209 Suomi Julkaisun nimike Utopiat ja utopiankaltaisuus aluekehittämisessä Tiivistelmä Aluetiedettä ja utopiatutkimusta yhdistelevässä kokoomaväitöstyössä tutkitaan utopian tulkinta- ja käyttötapoja aluekehittämisessä. Utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksia ja alueiden kehittämiseen liitettäviä diskursseja ja narratiiveja tarkastelemalla tutkimuksessa selvitetään, miten utopiat toimivat ja käyttäytyvät moniäänisessä yhteiskunnallisen kehittämisen toimintaympäris- tössä. Työssä tarkastellaan utopioita tai utopiankaltaisuuden piirteitä aluekehittämisessä. Jälkistrukturalistista näkökulmaa soveltava tutkimus koostuu aihepiiriä esittelevästä artikkelista, kahdesta utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoja sekä kahdesta tulevaisuuden kunta-aiheista haastatteluaineistoa tarkastelevasta artikkelista. Työn lähtökohtana on utopian perinteinen mää- ritelmä idealisoituna paikkana. Kirjallisuutta ja haastatteluaineistoa käsitteleviä artikkeleita tarkas- tellaan utopioita jäsentävällä mallilla sekä teorioilla utopian funktioista ja puhetavoista. Aineistoa analysoidaan tulkitsemalla utopia- ja dystopiakirjallisuudesta johdettuja universaaleja kehittämis- teemoja utopialajeina sekä asiantuntijoiden puhetapoja alueista ja tulevaisuuden kunnasta. Aineiston perusteella löydettiin viisi utopialajia. Varsinaisia aitoja utopioita ovat ideaaliutopiat ja aateutopiat. Lisäksi utopialajeina tunnistettiin utopiankaltainen radikaalikuvitteellisuus, institutio- naalinen utopiankaltaisuus ja diskurssiutopia. Utopia- ja dystopiakirjallisuuden ideaaliutopiat ja aluekehittämisen puhetapojen diskurssiutopiat näkyvät alueiden kehittämisessä vaihtoehtoisina tulkintoina paikoista ja niiden merkityksistä. Utopiat ovat toivon, kritiikin ja muutosten välineitä, jotka sopivat myös suostutteluun. Ideaaliutopia edustaa kuviteltua realiteeteista irtautumista, joka sopii luovaan ajatteluun edustaen kehittämisen toivottua tai välteltävää lopputulosta. Utopiat tuo- vat yhteiskunnalliseen keskusteluun vaihtoehtoisuutta. Laajaan ja vaikutusvaltaiseen toimintaan voi sisältyä aateutopioiden piirteitä. Radikaalikuvitteellisuus, institutionaalinen utopiankaltaisuus ja dis- kurssiutopiat eivät ole varsinaisia utopioita, mutta näkyvät alueyhteisöjen, alueellisten organisaa- tioiden ja järjestöjen tavoitteissa eri muodoissaan. Radikaalikuvittellisuus hahmottaa rohkeita kau- kaisen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Institutionaalinen utopiankaltaisuus merkityksellistää yhtei- söllisyyttä idealistisilla piirteillä. Diskurssiutopioilla voidaan vähätellä kehitysideoita, mutta myös edistää niitä ja moniäänistä keskustelua. Asiasanat utopia, utopiankaltaisuus, paikka, alue, aluekehittäminen, narratiivi, puhetapa V Publisher Date of publication Vaasan yliopisto April 2022 Author(s) Type of publication Mikko Karhu Doctoral thesis by publication ORCID identifier Name and number of series Acta Wasaensia, 483 Contact information ISBN University of Vaasa School of Management Regional Science P.O. Box 700 FI-65101 Vaasa Finland 978-952-395-015-3 (print) 978-952-395-016-0 (online) https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-016-0 ISSN 0355-2667 (Acta Wasaensia 483, print) 2323-9123 (Acta Wasaensia 483, online) Number of pages Language 209 Finnish Title of publication Utopias and utopia-likeness in regional development Abstract This doctoral thesis combines regional studies and utopian studies by exploring interpre- tations and uses of the idea of utopia in regional development. The most well-known def- inition of utopia as an idealized place was selected as a starting point. By examining the classics of utopian and dystopian literature, alongside discourses on regional development policy, the study clarifies the role of utopias in today’s society that is characterized by polyphony. Traits of utopias and utopia-likeness in regional development are examined. The approach of the study is based on post-structuralism. The study consists of a summary and five articles. One article introduces the utopian perspective on regional development policy. Two articles explore the classics of utopian and dystopian literature. The other two articles deal with discourses on future municipalities based on the analysis of data gathered via themed interviews. The data are scrutinized through models and theories categorizing utopias and explaining their functionality and discursive nature. Research material is also analyzed by interpreting universal themes related to development theories and ideas de- rived from utopian and dystopian literature. The themes are finally defined as utopia types. Five types of utopias were defined and the following labels applied: 1) ideal utopias and 2) ideology utopias were categorized as true utopias. 3) Radical imagination, 4) institutional utopia-likeness and 5) discourse utopia were categorized under utopia-likeness. Ideal uto- pias represented in utopian and dystopian literature, and also discourse utopias, emerge in developing regions, expressing alternative interpretations on places and their meaning. Utopias are tools for hope, critiques, change activators, persuasions, and alternatives. Ideal utopias break away from reality and are intellectual tools to spur creative thinking by vis- ualizing wished for and feared outcomes. Ideology utopias are involved in large-scale and influential activity. They are manifest in the ambitions of regional communities and organ- izations. Radical imagination explores the possibilities of a far distant future. Institutional utopia-likeness gives functionality and meaning to the community. Finally, discourse utopias are used to both undermine and promote ideas of development and inclusive discussions. Keywords utopia, utopia-likeness, place, region, regional development, narrative, discourse VII ESIPUHE Tämän väitöskirjan valmistamisen aloitti hiljattain maisteriksi valmistunut isoky- röläisnuori vuonna 2012. Tutkimusintoa pursunnut kaveri ilmoittautua jatko- opiskelijaksi päätettyään tehdä väitöskirjan tulipa eteen millaisia haasteita hy- vänsä. Jälkeenpäin saattaisi ajatella, että sehän sujui hienosti. Näin yksinkertaista se ei ollut. Tutkimusmatkalla päättäväisyyttä koettelivat vaikea aihevalinta ja elä- män kuuluvat arkiset haasteet. Lopulta ei ollut selvää, toteutuuko työ. Ilman yh- teistyön voimaa tämä väitöskirja olisi voinut ironisesti olla sitä, mitä se tutkii – utopia. Tutkimusaihe kypsyi pitkään. En jatkanut edeltävistä opinnäytetöistäni tutun muuttoliikkeen tutkimista. Halusin toisenlaisesta aiheesta uusia haasteita ja intoa. Etsin inspiraatiota muun muassa filosofiasta, elokuvista ja kaunokirjallisuudesta. Kiinnostuin ensin elämystaloudesta ja sen merkityksestä Pohjanmaalla. Tuo suun- nitelma ei edennyt, mutta johdatti tähän aiheeseen. Kiinnostuin utopioista sanan tultua vastaan elämystalouden oppikirjassa. Se herätti minussa yleisen ennakko- luulon, jonka mukaan ihannepaikat ovat haihattelua. En ollut vielä tietoinen sanan alkuperästä, sisältörikkaista tulkinnoista ja varsinkaan siitä, miten merkittävästä asiasta on kysymys aluekehittämisessä. Utopia kiehtoi siksikin, että se muistutti mielikuvitusrikkaasta lapsuudestani. Alkoi tapahtua, kun ohjaajani Ilkka Luoto ehdotti tutustumista Thomas Moren klassikkoteokseen Utopia ja sen liitoksista paikkatutkimukseen. Utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksia paikkaku- vauksina tutkinut lisensiaatintyöni valmistui vuonna 2016. Vaasan yliopisto kiitti valitsemalla minut tohtorikoulutettavaksi. Monografisen lisensiaatintutkimukseni hiominen väitöskirjaksi olisi ollut helppo tie, mutta halusin kirjoittaa artikkeliväi- töskirjan. Jälkiviisaalle turhankin rohkea muutos pidensi valmistumista. Värikkäi- den vaiheiden kautta lopulta syntyi tämä viiden artikkelin kokoomaväitöskirja. Kiitän ensimmäisenä henkilöä, joka näki minussa väitöskirjan tekijän potentiaalin ja on käyttänyt eniten aikaa johdattamiseeni maaliin. Yliopistonlehtori Ilkka Luoto on innostanut, neuvonut ja antanut tarvittavaa kritiikkiä matkan varrella. Kiitän lisäksi niistä lukuisista kiintoisista keskusteluista, joita olemme käyneet väitöstyö- höni liittyvistä aiheista. Kiitos kuuluu myös työni toiselle ohjaajalle, kauan aluetie- teen professorina toimineelle ja pro graduni työni luotsanneelle Seija Virkkalalle. Seijan kokemus antoi arvokkaita vinkkejä tutkimuksen eri vaiheissa. Esihenki- lönäni toimiessaan hän myös varmisti työskentelyni näkymisen tuloksina. VIII Kiitän esitarkastajia professori Toni Ahlqvistiä ja dosentti Päivi Rannilaa rakenta- vasta kritiikistä ja neuvoista, joita tarvittiin työni kehittämiseksi väitöskirjan ar- voiseksi. Päiville lausun kiitoksen myös suostumisesta ystävällisesti vastaväittä- jäksi. Kiitän vertaistuesta aluetieteen kollegoitani Antti Mäenpäätä, Tuomas Honkanie- meä, Johanna Kalliokoskea, Hanna Heinoa sekä väitöstyöni aikana virkaan astu- nutta esihenkilöä Johanna Hautalaa ja lähiesihenkilöä Helka Kalliomäkeä. Anttia kiitän yhteisprojekteistamme ja mallikkaasta esimerkistä, joka on innostunut ah- keroimaan väitöstyö loppuun. Keskustelut Tuomaksen kanssa jakamistamme tut- kimusmielenkiinnoista ovat piristäneet työskentelyäni. Perusopintoajoilta tunte- malleni Niklas Lundströmille kiitokset yhteistyöstä ja tuesta. Kiitokset myös väi- töstyöni yksittäisiä artikkeleita edistäneille julkisjohtamisen professori Esa Hyy- ryläiselle ja Oulun yliopiston dosentti Juha Ridanpäälle. Ridanpäätä kiitän avusta kaunokirjallisuuden tutkimusta koskeviin osiin väitöstyössäni. Opintopäällikkö Marja Vettenrannan ansiosta opintobyrokratia ei ole häirinnyt työskentelyäni. Eläkepäiviään viettävälle emeritusprofessori Hannu Katajamäelle ja professori Tommi Lehtoselle kiitos jatko-opiskeluintoa ruokkineista luennoista! Väitöstyölleni välttämättömiä edellytyksiä ovat olleet antamassa Vaasan yliopisto tarjoamalla tohtorikoulutettavan pestiä sekä apurahaa myöntäneet Suomen Kult- tuurirahaston alainen Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Vaasan yliopistosäätiö. Ilman näitä resursseja tutkimukseni olisi jäänyt kesken. Väitöstyölleni oivalluksia anta- neista seminaareista, konferensseista ja muista tapahtumista muistan erityisellä lämmöllä kunta ja hallinnon tutkimuksen tiedepäiviä sekä maantieteen päiviä, jonka järjestämiseen Vaasan yliopistolla pääsin osallistumaan vuonna 2019. Työyhteisön ulkopuolinen tuki on ollut kullanarvoista. Kiitän pitkäaikaisia ystä- viäni kannustuksesta! Varhaislapsuudesta asti paras ystäväni Mikko Kujanpää on ollut tukemassa hyvinä kuin huonoina aikoina. Yläasteajoilta tuntemani Tero Ala- Nikkola ja Peter Trompari ovat tarjonneet mieltä virkistävää taustatukea uuras- tukselleni. Äitiäni Arja Karhua kiitän kaikesta! Hänen urheutensa paljon vaikeammissa elä- mänhaasteissa isäni omaishoitajana ja perheemme tukipilarina on antanut rautai- sen motivaation, jolla päätin saattaa työni loppuun. Omistan tämän saavutuksen äidilleni ja isälleni. Isossakyrössä ajatuspajallani 24.1.2022. Mikko Karhu IX Sisällys ESIPUHE ................................................................................................ VII 1 JOHDANTO ........................................................................................ 1 1.1 Tutkimuksen aihe ja tutkimustehtävä ....................................... 1 1.2 Tutkimuksen tieteenala ja tarkastelutapa .................................. 6 1.3 Tutkimuksen rakenne ja rajaukset ............................................ 9 2 TUTKIMUSARTIKKELIT ...................................................................... 13 2.1 Artikkelien tutkimustehtävien määräytyminen ........................ 13 2.2 Artikkelien kuvaukset ............................................................. 14 2.2.1 Utopia, utopismi ja paikan tutkimus ........................... 14 2.2.2 Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit ....... 14 2.2.3 Space, power and happiness in the utopian and anti- utopian imaginations ................................................. 15 2.2.4 Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien ristiaallokossa ............................................................ 15 2.2.5 Utooppinen puhunta alueiden kehittämisessä: raakamekanismia, kaukoarvailua ja satumaakaipuuta . 16 2.3 Artikkelien sisältötiivistelmät ja tehtävät tutkimuksessa ......... 17 3 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS ....................................... 19 3.1 Aluekehittäminen ja utopia ..................................................... 19 3.1.1 Alueiden määrittäminen ja kehittäminen .................... 19 3.1.2 Utopia, alue ja paikka ................................................. 24 3.1.3 Utopian tunnusmerkit ................................................ 29 3.2 Utopiat ja utopiankaltaisuus aluekehittämisessä ..................... 32 3.2.1 Utopian ja utopiankaltaisuuden lajit ........................... 33 3.2.2 Utopian diskursiivinen käyttö ..................................... 40 3.2.3 Utopian funktiot-teoria ............................................... 46 4 METODOLOGIA ................................................................................ 49 4.1 Jälkistrukturalismin tieteenfilosofia ......................................... 49 4.1.1 Alue, tila ja utopia jälkistrukturalismissa .................... 53 4.1.2 Ideaali kielen välittämänä ........................................... 57 4.1.3 Jälkistrukturalismin valintaperuste ............................. 59 4.2 Tutkimusaineisto ja analysointimenetelmät ............................ 63 4.2.1 Tutkimusaineisto ....................................................... 63 4.2.2 Analysointimenetelmät ............................................... 66 5 TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSIEN YHTEENVETO ............................. 71 5.1 Utopia- ja dystopiakirjallisuus ja aluekehittäminen ................. 71 5.1.1 Thomas Moren Utopia ................................................ 71 5.1.2 Utopia-teos ja aluekehittäminen ................................. 77 5.1.3 Uljas uusi maailma ja Vuonna 1984 ............................ 81 5.1.4. Uljas uusi maailma, Vuonna 1984 ja aluekehittäminen . 86 5.2 Aluekehittämisen asiantuntijoiden puhetapojen tulkinta ......... 88 5.2.1 Aluekehittämisen puhetavat diskurssiutopioina .......... 89 X 5.2.2 Utopiat, utopiankaltaisuus ja keskustelu tulevaisuuden kunnasta .................................................................... 92 6 JOHTOPÄÄTÖKSET ........................................................................... 96 6.1 Utopian tulkinta- ja käyttötavat aluekehittämisessä ................ 96 6.2 Utopiat ja niiden paradoksisuus aluekehittämisen ideassa ja käytännössä ........................................................................... 98 6.3 Loppupäätelmät ja suositukset aluekehittämiselle ................ 100 LÄHTEET ............................................................................................. 102 ARTIKKELIT ......................................................................................... 128 Taulukot Taulukko 1. Artikkelien tutkimuskysymykset, aineistot, tutkimusmenetelmät ja keskeiset johtopäätökset. .......... 18 Taulukko 2. Utopian määritelmien tulkintasisällöt. ............................ 26 Taulukko 3. Paikan tulkinta jälkistrukturalismissa ja kriittisessä realismissa. ................................................................... 27 Taulukko 4. Alueiden aika-, tila- ja kokemusulottuvuuden merkityksellistäminen ja tulkinta ................................... 27 Taulukko 5. Utopian, skenaarion ja vision erot .................................. 31 Taulukko 6. Utopian ja utopiankaltaisuuden lajit aluekehittämisessä . 35 XI Artikkelit [1] Karhu, M. (2019). Utopia, utopismi ja paikan tutkimus. Alue ja Ympäristö 48:1, 117–123. [2] Luoto, I. & Karhu, M. (2018). Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit. Terra 130:2, 69–81. [3] Karhu, M. & Ridanpää, J. (2020). Space, power and happiness in the utopian and anti-utopian imaginations. Literary Geographies 6:1, 119– 137. [4] Hyyryläinen, E., Karhu, M. & Luoto, I. (2018). Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien ristiaallokossa. Focus Localis 1/2018, 8–21. [5] Karhu, M. (2020). Utooppinen puhunta alueiden kehittämisessä – raakamekanismia, kaukoarvailua ja satumaakaipuuta. Alue ja Ympäristö 51:1, 162–178. 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen aihe ja tutkimustehtävä Utopia tuli tunnetuksi Thomas Moren vuonna 1516 julkaisemasta kirjasta. Teos antoi tieteessä ja arjessa tutulle käsitteelle tunnetuimmat olematonta ja onnellista paikkaa (Levitas 2010: 3–6, Lahtinen 2017) tarkoittavat merkitykset. Moren sepit- tämällä sanalla (Vieira 2010: 3) alettiin kutsua vallitsevista olosuhteista irtautuvia kuviteltuja paikkoja kuten kaunokirjallisuuden ihanneyhteiskuntia. Kiehtovan ja arvoituksellisen käsitteen tutkimiseen ovat sittemmin osallistuneet perinteiset ja uudemmat yhteiskuntatieteet. Nykyisin tieteellistä tietoa utopioista tuotetaan uto- pioita tutkivassa poikkitieteellisessä tiedeyhteisöissä (The Society For Utopian Studies) (mm. Sargent 2010, Levitas 2010). Utopiatutkimus on kiinnostunut uto- piakirjallisuudesta, utopioiden merkityksestä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa (mm. Lakkala 2017, Mannheim 1979, Marcuse 1955) ja niin kutsutuista utopiayh- teisöistä (mm. Sargisson & Sargent 2004), joita aluetutkimuskin on tarkastellut (mm. Taylor 1998). Yhteiskuntamaantiede ja aluekehittämisen tutkimus kiinnos- tuivat utopiasta osana tilan ja paikan tutkimusta 1970-luvulla (Williams 1977) pe- rinteen jatkuessa edelleen (mm. Harvey 2000, Pinder 2013). Utopia on kiinnosta- nut myös kirjallisuuden maantiedettä (Ridanpää 2005), tulevaisuudentutkimusta (Rubin 2020b) sekä alue- ja paikkatutkimusta (Ameel & Neuvonen 2016). Utopia mainitaan usein keskusteluissa muun muassa alueellisten ja paikallisten asuin- ja työyhteisöjen kuten kuntien sekä alueellisten organisaatioiden kehittä- misestä sekä alueiden suunnittelussa ja kehittämispolitiikassa (mm. Katajamäki 2016, Moisio 2012: 43). Valtioiden (mm. Andersson 1991) ja yhteiskuntien (mm. Foucault 1986) kuvailuissa utopia nousee myös usein esille. Se liittyy lisäksi kes- kusteluihin alueiden kehittämisen haasteellisuudesta ja ristiriitaisesta luonteesta (vrt. Sotarauta 1997, Lundström 2015). Nämä pintapuoliset luonnehdinnat eivät selitä utopioiden merkitystä ja hyötyä sekä suhdetta sen vastatermiin dystopiaan. Tutkimukseni paikkaa tätä tutkimusaukkoa tavoitteena vastata näihin kysymyk- siin: 1. Millaisia tulkinta- ja käyttötapoja utopialle voidaan löytää aluekehit- tämisessä? 2. Miten utopiat ja niiden paradoksisuus näkyvät aluekehittämisen ide- assa ja käytännön aluekehittämisessä? 2 Acta Wasaensia Utopia on haastava käsite, koska sille ei ole yksiselitteistä selkeää määritelmää (Lakkala 2017: 14, Levitas 2010: 3–6). Tämän vuoksi aluekehittäminenkin saattaa vaikuttaa kuin se olisi ”pelkkää utopiaa”, koska mitä tahansa alueita kehittävää ideaa, tavoitetta tai muuta tulevaisuuteen kohdistuvaa toimintaa voidaan verrata jostain näkökulmasta utopiaan. Arkikielessä utopiaa käytetään osoittamaan aja- tuksen olevan korkealentoinen tai ”normaalin” ymmärryksen vastainen. Uto- piatutkimuksessa utopian käsite (u = ei, topos = paikka) on yleistä käsitystä moni- tulkintaisempi (mm. Levitas 2010: 2–3, Levitas 2003: 1–3). Utopiatutkija Ruth Levitas (2010: 3–6, 2000: 198) on todennut, että ei-paikka (ou = ei + topos = paikka) voidaan tulkita tavoittamattomaksi paikaksi, jolloin utopialla on sen tun- netuin merkitys paikkana, joka ei toteudu. Utopia voi myös merkitä hyvää paikkaa (eu = hyvä/onnellinen + topos = paikka), jolloin se voi tarkoittaa pientäkin edis- tystä vertailukohtaan. Utopian vastakohtana pidetään dystopiaa eli välteltävää paikkaa (Claeys & Sargent 1999: 1–2, Kumar 2003: 63–64). Yhden utopia voi olla kuitenkin toisen dystopia, mikä on tunnetuin utopian paradoksi (Kumar 2013: 93– 94, Mårtensson 1991: 478–480). Utopiaa tarkastellaan määrittelemällä se idealisoiduksi paikaksi. Tämä Moren te- oksesta tulkittu utopian perinteinen merkitys on syntynyt yhdistelemällä ei-paikan ja hyvän paikan määritelmät (mm. Levitas 2010: 3–4). Tästä lähtökohdasta hah- motetaan, millainen ilmiö utopia on kielellisenä ja kielellisenä vaikuttamisena ym- märretyssä aluekehittämisessä. Aluekehittämisessä monet toimijat eli alueella asuvat, työskentelevät ja elävät ihmiset erilaisiksi organisaatioiksi, yhteisöiksi ja ryhmiksi järjestäytyneinä pyrkivät viemään alueita kohti suuntaa, jota pitävät ke- hityksenä (mm. Sotarauta, Beer & Gibney 2016: 190–191, Luoto & Virkkala 2017, Vartiainen 2016) eli muutoksena kohti tulkittua ideaalista aluetta. Tämä kuvitteel- linen alue on täsmällisemmin paikka. Paikka on luonteva lähtökohta alueen ym- märtämiselle, koska utopian käsite sisältää kreikankielisen paikkaa tarkoittavan sanan, topos. Alueita on alettukin tarkastella paikkoina, kielellisesti merkityksel- listettyinä, elettyinä ja koettuina tiloina (Kymäläinen 2006: 203–205, Sack 2010). Alueet saavat toimijoiden antamia erilaisia paikkatulkintoja, joilla elinympäristöä merkityksellistetään kokemusten sanoittamisella, arvoilla ja käytännöillä kyläyh- teisöistä, kuntiin, valtioihin ja globaaliin toimintaympäristöön saakka (mm. Paasi & Metzger 2016). Utopioiden ja utopiankaltaisuuden käyttötapoja ja toimivuutta diskursiivisena toi- mintana ymmärretyssä alueiden kehittämisessä arvioidaan historiallisilla ja nykyi- sillä aluekehittämisesimerkeillä sekä niiden jäsentelyllä. Tutkimus selittää sitä, miten utopiat ja utopiankaltaisuus vaikuttavat aluekehittämiseen ja miten niitä käytetään muun muassa utopiankaltaisuuteen lukeutuvina diskursiivisina käytän- teinä, jotka lainaavat idealisoidun paikan hohdetta käyttämällä siihen liitettäviä Acta Wasaensia 3 ominaisuuksia muun muassa suostutteluun. Tutkimuksessa perustellaan se, että diskurssiutopiat eivät ole tarkoitettuja kirjaimellisesti ymmärrettäviksi, vaan uu- distamiseen suostutteleviksi kerronnan ja puhumisen tavoiksi, joista käytetään esimerkkinä aluekehittämisen asiantuntijapuhetapoja. Ideaaliutopiat tarkoittavat tutkimuksessa utopian käsitteen tunnetuinta tulkintaa toteutumattomana ideali- soituna paikkana ja niitä edustavat tarkasteltavat utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteokset Utopia, Vuonna 1984 ja Uljas uusi maailma. Ideaaliutopiat ja nk. aateutopiat ovat aitoja utopioita. Muut utopialajit tulkitsen utopiankaltaisuudeksi. Tulkintani utopiasta kytkeytyy diskurssin käsitteeseen, joka tarkoittaa laajasti ym- märrettynä mitä tahansa kirjoitettua tai puhuttua kommunikointia (Cambridge Dictionary 2021, Fairclough 1992: 129–130). Se voi pitää sisällään miltei kaikki kielenkäyttötavat, narratiivit ja puhunnan eli vakiintuneet tavat puhua tietystä asi- asta kuten politiikasta, yhteiskunnasta tai alueista sekä puhetavat, joita kielellinen viestintätilanne tuottaa. Tarkoitan diskurssilla pääasiassa aluekehittämisen asian- tuntijoiden puhetapoja, mutta diskursseilla viittaan myös vakiintuneimpiin yh- teiskunnallisiin tapoihin puhua alueista. Narratiiveja käsitellään juonellisina ker- tomuksina (vrt. Abbott 2002: 1–2), jotka tässä työssä ymmärretään lähinnä uto- pia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksina. Niin narratiivit kuin puhetavat ja puhunta voivat välittää alueista idealisoitua käsitystä. Tiettynä hetkenä vahvan aseman saanut valtapuhunta (mm. Davoudi 2018: 97–99, Paasi 2010a: 11–12, Raynor 2018: 112–115) tai valtadiskurssi (mm. Foucault 1980, Hall 1997: 44–47) vaikuttaa tapoihin puhua alueista. Valtadiskursseihin taas vaikutetaan tuottamalla niille kilpailevia ja rinnakkaisia diskursseja muun muassa suunnitelmilla, lausun- noilla, kaavoilla ja narratiiveilla. Narratiivit puolestaan kuvaavat kuvitteellista paikkaa alueyhteisöinä. Nämä paikat sisältävät kuvauksia ihmisten vuorovaiku- tuksesta jaetussa, hallitussa ja rajatussa elinympäristössä (Brousseua 1994: 334, Ridanpää 2005). Näin narratiivit myös muuttavat tulkintoja alueista ja niiden ke- hittämisestä. Tarkastellusta Moren teoksesta sai alkunsa ihannepaikkoja kuvaileva utopiakirjal- lisuus ja sen vastapainoksi 1800- ja 1900-luvulla muotoutunut apokalyptisiä paik- koja kuvaileva dystopiakirjallisuus (mm. Claeys & Sargent 1999: 1–2, Kumar 2003: 67). Nämä kaunokirjallisuudessa kuvatut idealisoidut ja apokalyptiset paikat ovat yksi narratiivinen muoto perusteellisemmasta inhimillisestä piirteestä kuvitella vallitsevat olosuhteet nykyistä paremmiksi tai huonommiksi (mm. Sargent 2010, Levitas 2010). Ihmistoiminta on perustunut ammoisista ajoista lähtien siihen, että tulevaisuuteen pyritään varautumaan kuvittelemalla millainen se saattaa olla. Ih- minen kuvittelee tulevaisuuden perustuen kielellä rakentamaansa ymmärrykseen nykyhetkestä ja menneisyydestä, minkä taustalla puolestaan on vallan säilyttämi- 4 Acta Wasaensia seen ja lisäämiseen kytkeytyviä tavoitteita tulevaisuuden ohjaamiseksi halutun- laiseksi (mm. Foucault 1984). Utopia vallitsevien olosuhteiden kuvittelemisena toisenlaisiksi on kielellisen vuorovaikutuksen ilmiö, jollaisena sitä tarkasteltu vain niukasti. Suhteutettuna kielellisen suostuttelun ja vakuuttamisen tapoihin (ks. Barthes 1975, Billig 1996: 87–88) utopioista tulee käytännöllisiä välineitä (ks. Le- vitas 2010), joilla vaikutetaan tulevaisuuteen kritisoimalla nykyhetkeä ja sytyttä- mällä muutoshalu. Utopioiden luonteesta ideaperäisenä, kielellisesti tulkittuna ja alueisiin vaikutta- maan pyrkivänä ilmiönä on tehty alustavia pohdintoja utopiatutkimuksessa (mm. Houston 2007, Marcuse 1978, Portolano 2012). Tutkimuksessani sovelletussa jäl- kistrukturalistisessa tieteenfilosofiassa ja sen aluetutkimustulkinnoissa on an- nettu viitteitä siitä, että idealisoidut paikat ovat kielellisiä ilmiöitä, jotka ovat val- lankäytön välineitä ja edistävät siten kielenkäyttäjän tavoitteita (mm. Andersson 1991, Barthes 1975: 10–11, Beverungen 2006, Foucault 1972, Gregory 1994: 18– 20). Utopiat ovat tulkinnassani alueista puhumisen tai narratiivisen merkityksel- listämisen sisältämiä realisoitumattomia aineksia, joilla pyritään vaikuttamaan alueisiin. Parhaita esimerkkejä ideaaliutopioista ovat kaunokirjallisten teosten ihanteellistetut ja välteltävät paikkakuvaukset. Näkemyksessäni määrätyt puheta- vat alueista ja paikoista taas tuottavat utopiankaltaisen tulkinnan (vrt. Ridanpää 2005, Tyner 2004: 130–132). Tätä vahvistaa tieteellinen näkemys (mm. Portolano 2012), jonka mukaan kieli voi tuottaa utooppisen tulkinnan eli yleistävän, polari- soivan ja kirjaimellisesti tulkittuna realisoitumattoman käsityksen kielenkäytön kohteesta. Luenkin polarisoinnin, yleistämisen ja vakiinnuttamisen ominaisuuk- siksi (ks. Bloch 1986, Shermer 2019), jotka ovat peräisin kyvystä kuvitella ja käsit- teellistää paikkoja idealisoituina. Utopia- ja dystopiakirjallisuuden paikat edustavat ideaaliutopiaa, mutta ovat myös laajoja diskursiivisesta todellisuudesta ammentavia ja juonellisia yksityiskohtia si- sältäviä kertomusmaailmoja (vrt. Ridanpää 2005: 8–12, Waugh 1985). Teoksissa kuvatut ainekset ja juonelliset piirteet yhdessä tekevät niistä jäljentämättömän ja realisoitumattoman kokonaisuuden, mutta niissä voidaan kuvata myös asioita, jotka heijastavat utopiankaltaisuutta ja realisoitavissa olevia yksittäispiirteitä. Kir- jallisuuden maantieteen mukaan kaunokirjallisuudessa kuvatun ja sen ulkopuoli- sen itsessäänkin kielellisillä tulkinnoilla rakennetun maailman välille ei voida tehdä jyrkkää eroa (Karhu 2016: 15, Ridanpää 2005: 8–9, Waugh 1985). Kirjoitta- mista, edes fiktiivistä, ei voida tyystin erottaa ajasta ja paikasta, joissa ne kirjoite- taan (mm. Phillips 1993: 185–190). Kaunokirjallisuudessa kuvatut paikat sisältä- vät hyväksyttyjä, kriittisiä ja tarkoituksettomia piirteitä vallitsevista olosuhteista, Acta Wasaensia 5 joita kirjateos pyrkii ja pystyykin muun muassa kritisoimalla muuttamaan. Uto- piakirjallisuudella on lisäksi vahvempi sidos ja muutospyrkimys sen hetkiseen yh- teiskuntaan ja alueisiin kuin muulla kaunokirjallisuudella (Houston 2007). Utopia on tärkeä tutkimuskohde alueiden kehittämisessä useastakin syystä. Alue- kehittämisessäkin on ensinnäkin kysymys utopioista siinä merkityksessä, että alu- eiden kehittäminen on alueiden muuttamista tai toiseksi tulemista, missä myös mielikuvituksella ja sattumalla on roolinsa. Toiseksi aluekehittäjät ovat tekemi- sissä utopian eutopia-merkityksen kanssa pohtiessaan ihmisyhteisöjen hyvän elä- män edellytyksiä (Katajamäki 2016: 208). Aluekehittäjät ovat kirjoittaneet paikal- lisuuksien merkityksestä (Luoto 2016: 205–208) sekä viime vuosina paikkaperus- taisesta kehittämisestä (mm. Luoto, Kattilakoski & Backa 2016: 6–11, Luoto & Virkkala 2017: 6–7, Pike 2007: 1143). Utopia-sanaan itsessään sisältyy paikka (to- pos), jolloin sen voidaan ajatella tarkoittavan idealisoitua paikan kuvaamista. Mo- ren teoksessa kuvatun kuvitteellisen saarelaisyhteisön asukkaiden kerrotaan esi- merkiksi organisoituneen paikallisiksi asuinyhteisöiksi (ks. Karhu 2016: 50). Alu- eiden kehittämisessä utopia yhdistetään paikallisuuksien toivotun tulevaisuuden kuvittelemiseen (mm. Harvey 2000: 158, 190, Katajamäki 2016: 23–24). Kolman- neksi utopiat saatetaan mieltää välteltävässä merkityksessä ei-toivottuina tulevai- suuskuvina, joissa paikkayhteisöistä on tullut huonompia niiden kohdatessa esi- merkiksi hallitsemattomia ulkoisia voimia. Tällöin utopia ymmärretään onnetto- mana paikkana eli dystopiana (vrt. Claeys 2016: 5, 277). Utopia on aluekehittämiselle kiinnostava sen perinteisessä ja kriittisessä merki- tyksessä realisoitumattomana ideana paikasta, josta aluekehittäjät puhuvat tai joka ilmenee utopiakirjallisuuden narratiiveina. Monimutkaisessa keskinäisriip- puvassa maailmassa utopiaan liittyykin kysymyksiä kuten mikä kaikki on mahdol- lista, tavoittelemisen arvoista ja kenen näkökulmasta. Tämä voi johtaa kyseen- alaistamaan totutut ajattelutavat aluekehittämisessä. Kehitys, josta usein myös käytetään käsitettä uudistus tai reformi (ks. Eskelinen 2011, Katajamäki & Lund- ström 2012: 23), on selkeä parannus nykytilaan jostain näkökulmasta. Siksi kehi- tys ja siihen liittyvät valinnat eivät ole tasapuolisia: se mikä on toisille toivottavaa, on muille vähemmän toivottavaa. Alueiden kehittäminenkin heijastaa länsimaista uskoa edistykseen, mikä ohjaa etsimään ratkaisuja alueiden haasteisiin (mm. Moi- sio 2012: 43–45). Utopioissa hämmentää se, että ne on yhdistetty sekä järjenvastaisuuteen (mm. Luoto & Karhu 2018: 115) että suureelliseen ratkaisukeskeisyyteen, jossa yhteis- kunnasta tai sen osasta uskotaan voitavan tehdä täydellinen (mm. Popper 1963: 357–358). Utopiat yhdistetään kunnianhimoisiin tavoitteisiin ja suunnitelmiin, 6 Acta Wasaensia joiden onnistumista epäillään. Tämä suhtautuminen näkyy yhäkin aluekehittämi- sessä (mm. Friedmann 2000: 463–465). Käsitteenä utopian käyttökelpoisuutta on pyritty lisäämään vähentämällä sen kytkeytymistä saavuttamattomiin päämääriin (mm. Lakkala 2018: 12–13) ehdottamalla tilalle harkittua lähitulevaisuuden suun- nitelmaa eli protopiaa (Shermer & Wedding 2015, Shermer 2018). Vastaavaan tar- koitukseen on ehdotettu myös konkreettisen utopian käsitettä (mm. Bloch 1985, Lakkala 2014: 91–93). Tulevaisuudentutkimuksessa on käytetty osallistavaan ja tavoitteelliseen tulevaisuuden ennakoimiseen viittaavia käsitteitä kuten skenaario ja visio, joiden on esitetty jopa korvanneen maineeltaan 1900-luvulla kolhiintu- neet utopiat (ks. Hyyryläinen 2019, Hoch 2014, Sargent 2010). Idealistiset ja realisoitumattomat piirteet kuitenkin kuuluvat aluekehittämiseen muun muassa etsittäessä keinoja alueiden tavoitetiloiksi ja uudistamiseksi. Alueita ja niiden kehittämistä määrittävät diskurssit kuten vakiintuneet tavat puhua alu- eista (Brown, Rapper & Webster 2017: 3–5, Davoudi 2018: 99-100) ja aluekehittä- misen asiantuntijoiden puhetavat herättävät mielenkiintoa, mutta aiheuttavat myös epäilyksiä sisältämillään idealisoiduilla käsityksillä muun muassa siitä mitä alueiden tulisi olla ja millaisiksi niitä pystytään kehittämään. Aluekehittämisessä on edelleen korkealentoisia tavoitteita, jotka näyttäytyvät uusliberalistisina dis- kursseina esimerkiksi älykaupunkien, digitalisaation ja verkostoitumisen avaa- mina tulevaisuuksina (mm. Anthopoulos 2017, Grossi & Pianezzi 2017, Massey 2007, Sterling, Jost & Harding 2019: 1–4). Alueista puhumisesta eivät ole poistu- neet uhkakuvatkaan, jotka elävät sitkeästi digitaalisen valvonnan, terrorismin, so- tien ja ilmastonmuutoksen nostamina huolina. Aluekehittäminen ei ole kuiten- kaan ”pelkkää utopiaa”, vaan utopialle on asetettava tiukemmat kriteerit ja lisäksi määriteltävä, mikä ei ole utopiaa, mutta omaa sen piirteitä eli on utopiankaltaista. 1.2 Tutkimuksen tieteenala ja tarkastelutapa Tutkimukseni on hallinnollista näkökulmaa hyödyntävä aluetieteellinen tutkimus, jossa yhdistellään kyseisen tieteenalan ja utopiatutkimuksen näkemyksiä tutkitta- vasta aiheesta. Hyödynnän kuitenkin useiden tieteenalojen käsityksiä tutkituista ilmiöistä. Tutkimuksessa hyödynnetään kirjallisuuden maantiedettä (Ridanpää 2005, Phillips 2002), utopiatutkimusta (mm. Levitas 2010), aluekehittämisen ja paikan tutkimusta (mm. Kymäläinen 2006, Luoto 2008, Sotarauta 2019) ja tule- vaisuudentutkimusta (mm. Rubin 2020b, Dufva ym. 2019). Kirjallisuuden maan- tiede on tärkeä osa tutkimusta, koska se tarkastelee Moren klassikkoteoksen kal- taisia utopiakirjallisuudeksi kutsuttuja kaunokirjallisia tekstejä sekä niissä kuvat- tuja maantieteellisiä ilmiöitä, paikkatulkintoja ja aluekehittämisen teemoja (mm. Acta Wasaensia 7 Karhu 2016: 173–175, Ridanpää 2005). Kaunokirjallisuuden kuvaamia maantie- teellisiä ilmiöitä tarkasteleva tutkimussuuntaus syntyi humanistisen maantieteen koulukunnasta, joka erottautui 1970-luvulla omaksi tutkimussuuntaukseksi pai- nottamalla inhimillistä tulkintaa tärkeimpänä tietolähteenä (Cresswell 2013: 110– 111, Tuan 2004: 20–26). Alue- ja paikkatutkimus ovat tärkeitä määriteltäessä alu- eiden dynamiikkaa ja kehittämistä. Tätä pyrin ymmärtämään utopiatutkimuksen näkökulmilla. Utopiatutkimus ja tulevaisuudentutkimus ovat poikkitieteellisiä ja osittain pääl- lekkäisiä tieteitä, joita yhdistää kiinnostus tulevaisuudesta. Utopia kuuluu kum- mankin tieteenalan käsitteistöön, mutta utopiatutkimus tarkastelee sitä syvem- min. Tulevaisuudentutkimus on tulevaisuuden ennakoimiseen systemaattisesti pyrkivä tiede (mm. Ahlqvist 2018, Rubin 2020a, O`Toole 2017) siinä missä uto- piatutkimus on utopian käsitteen tutkimiseen laajemmin keskittynyt tieteenala (Sargent 2010: 2–5, The Society For Utopian studies 2020). Utopiatutkimus on jaettu utopiakirjallisuuden (literary utopia), utopiayhteisöjen ja -kokeilujen (uto- pian practice) sekä utopioiden yhteiskunnalliseen merkityksen tutkimiseen (uto- pian social theory) (Sargent 2010: 5–7). Skenaario ja visio ovat tulevaisuudentut- kimuksen terminologiaa, vaikka niihin viitataan utopiatutkimuksessakin (mm. Le- vitas 2010: 46, 151–153). Utopian vertaileminen skenaarioon ja visioon helpottaa utopian tunnuspiirteiden hahmottamista. Aluetiede tarkastelee yhteiskunnan alueellista organisoitumista kuten sitä, miten ihmistoiminta vuorovaikutuksessa luonnon kanssa tuottaa erilaisia tilallisesti muodostuvia ja tilaan sijoittuvia ilmiöitä (Virkkala & Koski 2009: 1–2). Tilan li- säksi aluetieteen keskeinen tutkimuskohde on paikka (mm. Luoto 2008: 7–8, Luoto 2014: 141–142), jolla tarkoitetaan fyysiselle sijainnille kokemusarvoa anta- via yksilöllisiä ja kollektiivisia merkityksiä kuten tunteita, arvoja ja uskomuksia. Aluetieteellä on yhteiskuntamaantieteellisen kytköksensä kautta vahva yhteys yh- teiskuntatieteisiin (Virkkala & Koski 2009: 1, Virkkala 2014: 116–118). Tämä ilme- nee muun muassa aluekehittämisen kiinnostuksen kohteissa, joita ovat ihmisten, yhteisöjen, kulttuurien, talouden ja ympäristön vuorovaikutussuhteet sekä ilmiöi- den sijainti ja levinneisyys sekä yhteiskunnan suunnittelu ja hallinta (Itä-Suomen yliopisto 2020). Aluekehittäminen on tarkoittanut perinteisesti valtioiden ja julkishallinnon vas- tuulle kuuluvaa aluesuunnittelua ja aluepolitiikkaa (mm. Jauhiainen & Niemen- maa 2006: 13–14, Moisio 2012, Katajamäki 2011) kuten kaavoitusta ja resurssien kohdentamista heikentyneiden kuntien tukemiseen. Aluekehittämiseksi luokitel- tava toiminta on kuitenkin laajentunut muun muassa siksi, että julkishallinto ei enää vastaa yksin alueiden kehittämisestä. Aluekehittämisellä voidaan tarkoittaa 8 Acta Wasaensia monenlaista toimintaa, joka jollain tavalla pyrkii vahvistamaan alueen elinvoima- tekijöitä. Aluekehittämiseen on tullut julkishallinnon lisäksi muitakin toimijoita, kuten alueella toimivat yritykset, yhdistykset ja asukkaat (Katajamäki 2019, Lin- namaa & Sotarauta 2000: 26–28). Alueiden kehittämisestä on myös tullut moni- tasoisempaa, paikallislähtöisempää ja kansainvälisempää (mm. Lintilä 2016: 98– 99). Aluekehittäminen on kuitenkin keskeisesti toimijoiden kommunikointiin pe- rustuvaa toimintaa, jonka tarkoitus on parantaa alueita toimijoiden arvolähtökoh- tien pohjalta yhteisiä tavoitteita etsien (mm. Sotarauta 2019: 65–66). Nykyisin alueet tiedostetaan monimutkaisiksi, muuttuviksi ja riskien kanssa kamppaileviksi toimijoiden vuorovaikutusareenoiksi (mm. Lundström 2015: 46, Mäenpää 2020: 3–5), joissa eletään epätietoisuudessa siitä, tuovatko tulevat ajat poutapilviä vai ukkossäätä. Tehtiin millaisia alueita parempaan tulevaisuuteen suuntaavia valintoja hyvänsä, niissä kaikissa on ristiriitoja ja ne voivat epäonnis- tua (Harvey 2000: 130, Davoudi 2012: 429–430, Sotarauta 1997: 113–115). Toivo- tun tulevaisuuden varjona ovat riskit ja huoli välteltävästä tulevaisuudesta, jossa asukkailla, organisaatiotoimijoilla tai koko alueella menee huonosti. Aluekehittä- miseen onkin tullut mukaan utopian vastakohtakäsitteestä dystopiasta johdettuja välteltäviä tulevaisuuskuvia. Työssäni käsittelen utopioita ja utopiankaltaisuutta ja niiden käyttötapoja aluekehittämisessä. Tutkimukseni perustuu utopiatutkimuksen (The Society For Utopian Studies 2020) ja aluekehittämisen perinteisiin ja uudempiin teorioihin (Ameel & Neuvo- nen 2016, Andersson 2006, Harvey 2010). Utopiatutkimuksen koulukunta on poikkitieteellinen tiedeyhteisö, jolla on oma tieteellinen aikakauslehti (Utopian Studies) ja joka järjestää vuotuisia seminaareja jäsenilleen eri tieteenaloilta. Uto- piatutkimuksen keskeisiä teoksia ovat muun muassa Ruth Levitasin (2010) The Concept of Utopia ja Lyman Sargentin (2010) Utopia: a very short introduction. Näissä teoksissa kuten niitä täydentävissä utopiatutkimuksen artikkeleissa (mm. Raven 2015, Suvin 1997) avataan utopian määritelmiä ja sen sisältämiä yhteiskun- nallisia tulkintoja, jotka auttavat ymmärtämään utopian merkitystä idealisoituna paikkana ja erottelemaan sen utopiankaltaisuudesta aluekehittämisessä. Käsitte- len tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaa (mm. Ahlqvist 2018, Malaska & Masini 2009, Rubin 2020a) selkeyttääkseni, miten utopia eroaa skenaariosta ja visiosta. Tämä auttaa ymmärtämään, miten idealistiset piirteet alueiden kehittämisessä il- menevät ja ovat hyödyllisiä. Tutkimus on jälkistrukturalistinen eli tutkittaviin ilmiöihin suhtaudutaan kielelli- sinä ja vallankäyttöön kytkeytyvinä. Ilman kieltä viestintä, tiedon siirtäminen, us- komuskehyksen rakentaminen ja yhteisöllisyyden lujittaminen eivät ole mahdolli- Acta Wasaensia 9 sia (mm. Habermas 1987: 141, Karjalainen 2006: 87, Pietilä 2004: 139). Mielenti- lojen, ajatusten ja havaintojen ilmaisu ja tulkinta eivät onnistu ilman kieltä, jolla niille annetaan merkitys (mm. Burke 1967: 16, Hall 2003, Postman 1985: 23). Ih- miset ovat kehittyneen kielen ansiosta ylittäneet muiden tunnettujen elollisten olentojen kyvyt ympäristön muokkaamisessa palvelemaan tarpeitaan. Kieli on välttämätön ajatusten muotoilemisessa ja väittämien perustelemisessa, joilla ym- päröivään todellisuuteen vaikutetaan mielipiteisiin vetoamalla (mm. Billig 1996, Foucault 1980, Pietikäinen & Mäntynen 2009: 14). Kokemusten esittämisen tari- noiden muodossa uskotaan olevan ihmisille tyypillistä (mm. Barthes 1975: 87). Utopioiden tieteellinen tutkimus (mm. Portolano 2012) ja aluetutkimus (mm. Kar- jalainen 2006: 87–89, Olsson 1994: 114–115) ovat luonnehtineet yhteiskuntaa kie- lellä rakennetuksi. Kaunokirjallisuudesta ja asiantuntijahaastatteluista koostuvaa tutkimusaineistoa onkin tarkasteltu diskurssi- ja käsiteanalyysillä sekä lähiluke- misella. 1.3 Tutkimuksen rakenne ja rajaukset Johdantoluku esittelee tutkimusartikkelit ja niiden roolit tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Kuvailen lyhyesti jokaisen tutkimusartikkelin kirjoitusprosessin, siihen osallistuneet tutkijat ja mainitsen tieteellisen aikakauslehden, jossa artikke- lit julkaistiin. Kerron tiiviisti kunkin tutkimusartikkelin aiheen, sisällön ja tutki- mustehtävän määräytymisperusteet. Luvun päättävässä taulukossa kuvataan ar- tikkelien rooli ja suhde toisiinsa tässä tutkimuksessa sekä kunkin artikkelin tutki- muskysymys, aineisto, menetelmät ja keskeiset johtopäätökset. Kolmannessa pääluvussa esitellään teoreettinen viitekehys tutkimusartikkelien jatkotarkastelun taustaksi. Se koostuu utopiatutkimuksen, aluetutkimuksen ja tu- levaisuudentutkimuksen tieteellisestä kirjallisuudesta ja artikkeleista. Luku koos- tuu kahdesta alaluvusta. Ensimmäisessä määrittelen alueen, aluekehittämisen ja utopian sekä suhteutan niitä toisiinsa käyttämällä kumpaakin yhdistävää paikan käsitettä. Arvioin myös sitä, miten kehityksen idea kytkeytyy alueen, paikan ja uto- pian tulkintaan. Alaluvun lopussa kuvailen utopian tunnusmerkit vertaamalla uto- piaa skenaarion ja vision käsitteisiin. Toisessa alaluvussa määritellään tulkintani utopioista aluekehittämisessä. Perustelen aluekehittämisessä olevan utopioita ja utopiankaltaisuutta, joita lajittelen ja taulukoin. Sen jälkeen perustelen sen, miksi määrittelemäni utopiankaltaisuustyyppi, diskurssiutopia, on tärkeä kielenvarai- sessa aluekehittämisessä. Kuvailen esimerkkejä siitä, miten kielen kykyä ideali- sointiin käytetään narratiiveissa, puhetavoissa ja puhunnassa tuottamaan käsityk- siä alueista valtioina ja muina kuviteltuina tiloina sekä miten kielen idealisointiky- kyä käytetään määrittämään sitä, mitä pidetään mahdollisena ja tavoittelemisen 10 Acta Wasaensia arvoisena. Alaluvun lopussa suhteutan tulkintaani Ruth Levitasin teoriaan utopian funktioista eli hyödyistä. Siten tarkennan mekanismeja, joilla idealisoidut paikat ilmenevät ja hyödyttävät aluekehittämistä. Neljäs pääluku kuvailee tutkimuksen tieteenfilosofian, tutkimusaineiston ja vali- tut tutkimusmenetelmät. Käyn luvun alkajaisiksi läpi jälkistrukturalistisen tie- teenfilosofian perusteet, soveltamisperinteet aluetutkimuksessa ja suhtautumista- van utopioihin. Selitän, miten kieltä käytetään kielenkäytön kohteen idealisoimi- seen ja tiettyjä tarkoitusperiä palvelemaan. Perustelen lisäksi tämän tieteenfiloso- fian valinnan tutkimukseen. Pääluvun toisessa alaluvussa esittelen tutkimusai- neistona toimivat utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteokset ja aluekehit- tämisen asiantuntijoiden haastattelut sekä tutkimusmenetelmät, joilla niitä tar- kasteltiin. Viidennessä pääluvussa tutkimusaineistoa analysoidaan luvussa 3 luodulla jäsen- nyksellä. Jäsennys täydentää artikkeleita tarkentamalla utopioiden ja utopiankal- taisuuden välistä suhdetta. Kirjateokset ja haastatteluaineisto käsitellään eri ala- lukuina perustuen aineistojen poikkeavaan laatuun tekstimuotoisina narratiiveina ja puheena. Kirjateosten analyysissä pohditaan sitä, millä tavalla nämä teokset ku- vaavat ideaaliutopioita ja ei-historiallisia paikkoja, jotka olisivat toteutuskelvotto- mia aluekehittämisen suunnitelmina. Nämä ideaaliutopiat voivat kuitenkin tuot- taa utopiankaltaisuutta, kuten tulla tulkituiksi keinoina edistää erilaisia yhteiskun- nan kehittämistavoitteita. Moren Utopia edustaa tyypillistä kaunokirjallista tul- kintaa ideaalipaikasta Huxleyn ja Orwellin teosten edustaessa vastaavia tulkintoja apokalyptisista paikoista. Utopialla on suurempi historiallinen painoarvo utopian käsitteen tuottajana ja se on kirjoitettu 1500-luvulla verrattuna 1900-luvun dysto- pia-teoksiin. Moren teoksen analyysiä täydennetään tarkastelemalla sen innoitta- mia aatteita ja yhteisökokeiluja. Käytän esimerkkinä muitakin ihannepaikkoja ku- vanneita teoksia mm. Platonin Valtiota. Huomioin teosten tarkastellussa niiden ajallisen kontekstin. Dystopia-teosten merkitystä tarkastellaan muun muassa val- tiokritiikkinä. Aluekehittämisen asiantuntijoiden tulevaisuuden kunta-aiheisia haastatteluita analysoivan alaluvun jaan kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan asiantun- tijoiden puhetapoja niin kutsuttuina diskurssiutopioina eli tulkinnassani utopian- kaltaisuuden muodon tuottamia aluemielikuvia ja niiden käyttötapoja. Utooppisia puhetapoja voidaan käyttää erilaisiin tarkoitusperiin. Selitän näitä puhetapoja ku- vaillessani myös sen, miten niitäkin periaatteessa voidaan tulkita ideaaliutopioina tai utopiankaltaisuuden muotoina, vaikka niiden tarkoitus on toimia diskursiivi- sina, ei kirjaimellisina välineinä. Toisessa osassa arvioin, millaisia utopioita ja mil- laista utopiankaltaisuutta tulevaisuuden kuntaa koskevissa keskusteluissa esiintyy Acta Wasaensia 11 ja millä tavalla diskurssiutopioita hyödynnetään alueellisten organisaatioiden toi- minnassa. Utooppisia puhetapoja tarkastellaan väitöstyön artikkelia (Karhu 2020) laajemmin sekä liittämällä pohdintaan puhetapojen suhde puhuntaan eli laajoihin ja aluemielikuvia tuottaviin diskursseihin (mm. Davoudi ym. 2018, Raynor 2018). Viimeisessä pääluvussa käsittelen keskeiset tulokset ja niistä tehtävät johtopäätök- set. Kumpaankin tutkimuskysymykseen vastataan omassa alaluvussa. Viimeinen alaluku sisältää loppupäätelmät ja suositukset aluekehittämiselle. Johtopäätök- sissä korostetaan utopian ja utopiankaltaisuuden luonnetta ja hyödyntämismah- dollisuuksia nykyajan aluekehittämisessä sekä sitä, miten varsinaisten utopioiden ja utopiankaltaisuuden sisältämät ja useasti käytännön kehittämisessä haital- liseksi tulkitut piirteet voivat osoittautuakin hyödyllisiksi. Suhtaudun alueisiin diskursiivisen todellisuuden käsiterakennelmina ja aluekehit- tämiseen diskursiivisena toimintana, jossa erilaisia kielenkäyttötapoja ja hallin- nollisia toimenpiteitä soveltavat toimijat vaikuttavat ja saavat aikaan muutoksia kommunikaatioprosesseissa (vrt. Abbott 2002: 1–3, Foucault: 1972: 49, Gregory 1994: 101). Minua kiinnostaa se, miten erilaisista toimijoista koostuvat yhteisöt ja ryhmät kuten valtiot ja kunnat sekä alueellisina organisaatioina että alueyhtei- söinä tuottavat määritelmiä alueista ja kehittämisestä valtaan sidottuja tarkoitus- periään varten. Siksi utopiat ilmenevät aluekehittämisestä puhumisena tai narra- tiiveina esimerkiksi aluesuunnittelussa ja aluepolitiikassa. Utopian määrittelemisen haasteellisuus tiedostetaan tutkimuksessa. Viitatuim- piin utopiatutkijoihin kuuluva Lyman Sargent kirjoitti 1990-luvulla (1994), että utopia on käsitteenä liukas. Se lipeää käsistä kuin saippua, vaikka sille asettaisi tiukat kriteerit. Tämän on todennut myös Ruth Levitas (2010: 4–6, 2003: 1–2). Utopiat siis tuntuvat olevan sekä kaikkialla että eivät missään. Nämä haasteet joh- tuvat siitä, että utopioista puhutaan niin arkielämässä kuin tieteessäkin lukuisilla eri tavoilla ja sen sisältämät keskustelut ovat poikkeuksellisen haastavia. Utopia kytkeytyy alkuperäisessä kaksoismerkityksessään näihin keskusteluihin: ei-paikan merkityksessä siihen, mikä kaikki on reaalista, kuvitteellista, mahdollista ja mah- dotonta sekä eutopian eli hyvän paikan merkityksessä vastaavasti siihen, mitä pi- detään tavoittelemisen arvoisena (vrt. Grint 2010: 365–366, Sotarauta ym. 2016: 190). Paikkatutkimuksessa on puolestaan kirjoitettu runsaasti siitä (mm. Daniels 1992, Said 1979, Tuan 2004), miten paikat ovat kuviteltuja, mutta ei ole tarken- nettu onko kuvitteellisuus sama asia kuin utooppisuus ja jos ei, mikä kaikki paik- koihin kohdistettu kuvitteellisuus on utooppista. Jäsentelen tässä työssä erilaisia tulkintoja utopiasta vertaamalla sitä paikkaan ja alueeseen pyrkimällä siten vähen- tämään utopian monitulkinnallisuutta tiedostamalla tämän tavoitteen haasteelli- suuden. 12 Acta Wasaensia Tutkimuksessa määritellään piirteet, jotka alueita kehittävien toimijoiden tuotta- missa diskursseissa edustavat ideaalisuutta, joka ei milloinkaan tule reaaliseksi. Utopia on tulkinnassani peräisin kielen ulottumattomista ilmiöistä, joista jäl- kistrukturalistit (mm. Jensen 1994, Luoto 2008) ovat kirjoittaneet kielen kyvyttö- myytenä kuvata kielen takaisia asioita. Utopia symboloi sitä, mitä ei voida käsit- teellisesti tavoittaa (vrt. ideaaliutopia). Antiikin ja hellenismin aikana utopialle on ollutkin lähikäsitteitä kuten ymmärtämätöntä alkuperää merkitsevä atopia (mm. Schlosser 2009: 7–8). Näiden kielenkäyttömuotojen utooppisten piirteiden lisäksi tuon esille, millaista utopiankaltaisuutta, mutta ei realisoitumatonta idealisti- suutta, alueiden kehittämisessä käytetään ja miksi se on monitoimijaisessa ja kir- javaäänisessä nykyaluekehittämisessä yleisin ja käyttökelpoisin tapa hyödyntää utooppisuutta. Tuon myös esille sen, että toimijat voivat merkityksellistää kielellä ideoita, ehdotuksia ja näkökulmia mahdollisiksi, mahdottomiksi, tavoiteltaviksi tai välteltäviksi. Tällöin utopioiden käyttö muuttuu toimijoiden valtakamppailussa muiden ideoiden leimaamiseksi kuin ne olisivat realisoimattomia ideaaleja. Acta Wasaensia 13 2 TUTKIMUSARTIKKELIT 2.1 Artikkelien tutkimustehtävien määräytyminen Väitöstyö koostuu viidestä artikkelista sekä niiden analyysistä ja johtopäätöksistä. Artikkeleista osa (Luoto & Karhu 2018, Karhu & Ridanpää 2020) on jatkoa vuonna 2016 valmistuneelle lisensiaatintutkimukselle (Karhu 2016) kietoutuen paikan (place) käsitteen ja kirjallisuuden maantieteen (literary geography) ympärille. Li- sensiaatin opinnäytetyössä pohdittiin, millaisia tulkintoja paikka saa kolmessa utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksessa, T. Moren Utopiassa (2007, alkup 1516), A. Huxleyn Uljaassa uudessa maailmassa (Huxley 2012, alkup. 1932) ja G. Orwellin Vuonna 1984:ssä (Orwell 1983, alkup. 1949), ja millaisia nykypäivän yhteiskunnallisia ilmiöitä paikkatulkinnat heijastavat (Karhu 2016: 9). Lisensiaa- tintyössä näitä klassikkoja lähiluettiin paikan käsitteen avaamien maantieteellis- ten teemojen, kuten vallan, toimijuuden, rajojen, toiseuden ja territoriaalisuuden kautta. Väitöstutkimuksessa käsittelen utopian käsitteen yhteyttä aluekehittämi- seen laajemmin kuin lisensiaatintyössä. Tässä tutkimuksessa selitetään artikkeleiden, teoreettisen viitekehyksen ja meto- dologian vuoropuheluna, mitä utopiat ovat sekä millaisia tulkinta- ja käyttötapoja niille löytyy aluekehittämisessä. Väitöstyöni aihepiiriä ja aineistoa kartoittava ar- tikkeli (Karhu 2019) toimii kirjallisuuskatsauksen tietoaineistoina ja vähäisessä määrin analyysissä. Artikkelissa kartoitin utopian yhteyksiä aluekehittämiseen. Sitä kirjoittaessani utopian ideaan liittyvät tieteenfilosofiset pohdinnat olivat lä- hinnä kriittistä tieteellistä realismia tai dialektiikkaa. Tieteenfilosofinen näkökul- mani oli vielä harkinnassa. Tämän artikkelin kirjoittaminen on kuitenkin osa sitä polkua, jossa olen kehittynyt tutkijaksi. Siksi kyseisellä tekstillä on paikkansa tässä väitöstutkimuksessa. Sitä kirjoitettaessa tein tiettyjä alustavia havaintoja utopi- oista ja alueiden kehittämisestä, joihin analyysissä viittaan. Artikkelien jatkoanalyysi tehdään pääluvussa 5., jossa jaan artikkelien käsittelemi- sen kahteen osaan niissä käytetyn aineiston luonteen suhteen. Kaksi artikkeleista analysoi kolmea utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteosta kirjallisuuden maantieteen viitekehyksellä. Kahden muun artikkelin aineisto puolestaan perus- tuu aluekehittämisen asiantuntijoiden haastatteluihin. Haastatteluista muodos- tettiin utopian puhunnallista tarkoitusta selittävä viitekehys utopiatutkimuksen teorioiden (Karhu 2020) ja alueellisten organisaatioiden tutkimiseen käytetyn pa- radoksiteorian (Hyyryläinen ym. 2018) avulla. Kaikki artikkelit selittävät sitä, mil- laisesta aluekehittämisen ilmiöiden kimpusta utopiassa on kysymys. Olennaista on erottaa, tarkoitetaanko utopialla narratiivisesti kuvailtua toivottua tai välteltä- 14 Acta Wasaensia vää yhteiskuntaa utopiakirjallisuudessa vai nykypäivän aluekehittämisen asian- tuntijoiden käyttämässä puhunnassa tai suunnitelmissa esiintyviä alue- tai paik- kakuvauksia. Onkin perusteltua käsitellä erikseen utopiaa kirjallisena narratiivina ja puhetapoina käsittelevät artikkelit. En kuitenkaan eristä kirjateosten ja alueke- hittämisen asiantuntijoiden haastattelujen antamia utopian tulkintoja kokonaan toisistaan. Tämä on hyödyllistä palvelemaan tarkoitusta ymmärtää utopiaa sekä narratiivina että puhetapoina alueiden kehittämisessä. 2.2 Artikkelien kuvaukset Väitöstyön tutkimusartikkelit ovat vertaisarvioituja ja julkaistu tieteellisissä aika- kauslehdissä vuosina 2018–2020. Näistä yhteensä viidestä tutkimusjulkaisusta kaksi olen kirjoittanut itsenäisesti, kaksi kahden ja yhden kolmen tutkijan yhteis- työnä. Yhteistyössä kirjoitettujen väitöstyöni tutkimusartikkelien muut kirjoittajat valikoitiin yhteisten tutkimusintressien ja edeltävien yhteistyösuhteiden ohjaa- mina. Artikkeleita ei esitellä ajallisessa järjestyksessä. Ne käydään läpi niitä yhdis- tävän aineiston luonteen mukaan edellä kuvatulla tavalla. 2.2.1 Utopia, utopismi ja paikan tutkimus Utopia, utopismi ja paikan tutkimus (Karhu 2019) on Alue ja Ympäristö -lehdessä vuonna 2019 julkaistu ja vertaisarvioitu katsausartikkeli. Itsenäisesti kirjoittamas- sani julkaisussa vertailen utopian yhteyttä yhteiskuntamaantieteeseen suhteutta- malla utopian ja utopismin käsitteitä paikan ja tilan käsitteisiin sovittelemalla tätä yhteyttä aluekehittämiseen. Artikkelissa käydään läpi utopioita tutkivan tieteen- alan (mm. Sargent 2010) sekä yhteiskuntamaantieteen (mm. Foucault 1984) nä- kemyksiä utopioista ja niiden haasteista sekä pohditaan utopioiden juurisyitä niin sanotussa utopismissa ja utooppisuudessa. 2.2.2 Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit Terrassa vuonna 2018 julkaistu tutkimusartikkeli ”Utopiakirjallisuus ja aluekehit- tämisen paradoksit” kirjoitettiin väitöstyöni ohjaajan Ilkka Luodon kanssa. Artik- kelissa (Luoto & Karhu 2018) pohditaan, miten aluekehittämisen paradoksit ovat yhteydessä utopioihin ja millainen rooli utopioilla on alueiden kehittämisessä. Jul- kaisu on toinen väitöstyön tutkimusjulkaisuista, joka on jatkoa lisensiaatintyölle, missä tarkasteltiin aineistona utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoja Tho- mas Moren Utopiaa, Aldous Huxleyn Uljasta uutta maailmaa ja George Orwellin Acta Wasaensia 15 Vuonna 1984: ää. Menetelmänä käytettiin lähilukemista kirjallisuuden maantie- teen viitekehyksessä. Luku 5.1. perustuu pääosin tämän ja seuraavaksi esiteltävän artikkelin sisältöön. 2.2.3 Space, power and happiness in the utopian and anti-utopian imaginations Kirjallisuuden maantieteeseen erikoistuneessa Literary Geographies -lehdessä jul- kaistu artikkeli ”Space, power and happiness in the utopian and anti-utopian ima- ginations” tehtiin yhteistyönä lisensiaatintyöni esitarkastajan Juha Ridanpään kanssa. Lisensiaatintyön jatkoksi kirjoitetussa artikkelissa (Karhu & Ridanpää 2020) tutkitaan samoja klassikkoteoksia kuin edellä esitellyssä artikkelissa niin ikään kirjallisuuden maantieteen viitekehystämällä lähilukumenetelmällä. Artik- kelissa klassikkoteoksia eritellään utopioiksi tai dystopioiksi riippuen siitä, tulki- taanko niissä kuvattuja paikkoja toivotunlaisiksi vai välteltäviksi. Artikkelissa ver- tailtiin niin sanottua kaunokirjallisuudessa kuvattua ”hyvää” eli kirjailijan näkö- kulmasta toivottua paikkaa, jota edustaa Moren teos. Vastaavasti tulkintaa ”huo- nosta” eli välteltävästä paikasta edustavat Orwellin ja Huxleyn teokset. 2.2.4 Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien ristiaallokossa ”Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien ristiaallokossa” julkais- tiin Focus Localis -lehdessä vuonna 2018. Kolmen tutkijan yhteistyöprojektina kir- joitetussa artikkelissa (Hyyryläinen, Karhu & Luoto 2018) tutkittiin organisaa- tioparadokseja kuntien toiminnassa ja toimintaympäristössä. Tulevaisuuden kunta -aiheinen haastatteluaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla puhelinhaas- tatteluilla, joihin osallistui kymmenen kuntakehittämisen ja hallinnon asiantunti- jaa. Aineiston analysoimiseen sovellettiin diskursiivisen aineiston tarkasteluun so- pivaa teoriaohjautunutta kriittistä sisältöanalyysiä, jonka soveltamista ohjattiin organisaatiotutkimuksen paradoksiteorian viitekehyksellä. Luku 5.2. perustuu tä- män ja vielä suuremmalla painolla seuraavaksi esiteltävän artikkelin sisältöön. Väitöstyöhöni kuuluvista artikkeleista tämä artikkeli kirjoitettiin ajallisesti ensim- mäisenä. Se on yhdistelmä organisaatiotutkimusta ja aluetutkimusta, sillä se kir- joitettiin yhteistyössä yksikkömme kahden rinnakkaistieteen aluetieteen ja julkis- johtamisen kanssa. Paradoksia ei tarkastella niinkään erillisenä ilmiönä. Artikke- lissa organisaatiotutkimuksen paradoksiteoriaan perustuvaa paradoksin käsitettä ei käytetä väitöstyössäni. Sen sijaan paradoksilla on keskeinen rooli Terrassa 16 Acta Wasaensia (2018) julkaistussa artikkelissa, jossa selitetään utopioiden ja dystopioiden itseris- tiriitoja, joiden vuoksi niiden toimivuutta käytännön kehittämisessä epäillään. Tämä artikkeli on väitöstyössäni mukana siksi, että käytin sitä varten hankittua haastatteluaineistoa seuraavaksi esitellyssä aineistossakin. Hyödynnän lisäksi tätä aluetieteen ja julkisjohtamisen yhteisartikkelia luvussa 5.2.2., jossa pohdin miten utopiat ja utopiankaltaisuus näkyvät keskusteluissa tulevaisuuden kunnasta sekä ovat mukana alueellisina organisaatioina ja alueyhteisöinä toimivien kuntien ke- hittämisessä. 2.2.5 Utooppinen puhunta alueiden kehittämisessä: raakamekanismia, kaukoarvailua ja satumaakaipuuta Alue ja Ympäristö -lehdessä vuonna 2020 julkaistussa artikkelissa hyödynnettiin kerättyä puolistrukturoitua haastatteluaineistoa. Itsenäisesti kirjoittamani artik- keli ”Utooppinen puhunta alueiden kehittämisessä: raakamekanismia, kaukoar- vailua ja satumaakaipuuta” (Karhu 2020) käyttää menetelmänä teoriaohjautu- nutta sisältöanalyysia ja siinä luokitellaan diskursiivista aineistoa utopiatutkimuk- sen (mm. Lakkala 2017, Levitas 2010) ja haastatteluaineiston lukemisen yhdistel- mänä. Artikkelissa selvitettiin, miten utooppisuus on tunnistettavissa ja hyödyn- nettävissä aluekehittämisessä. Utooppisuuden todettiin ilmenevän kommunikaa- tiosta tunnistettavina, aluekehittämisen kontekstissa käytettävinä ja utopiaulottu- vuuden sisältävinä yhteiskunnallisina puhuntatapoina. Kutsun näitä puhuntata- poja väitöstyössä diskurssiutopioiksi tarkentaakseni niiden luonnetta ja erottaak- seni ne vakiintuneesta alueista puhumisen tavoista eli puhunnasta (ks. Davoudi 2018: 99–100). Ei-kielellisen viestinnän ulottuvuutta ei tarkasteltu. Sen tutkimi- nen puhelinhaastatteluissa äänenpainojen ja -sävyjen sekä vastaavien merkkien mukaan on liian tulkinnanvaraista. Artikkelissa määrittelemilläni aluemielikuvilla tarkoitetaan yksittäisiä, perustel- tuja ja alueista syntyviä paikankaltaisia käsityksiä, joita tietty kielellinen ilmaisu voi periaatteessa tuottaa lukemattomia muun muassa alueista. Artikkelissa kut- suin määrittelemiäni aluemielikuvia välittäviä puhetapoja utooppisiksi puheta- voiksi. Näiden puhetapojen tuottamat aluemielikuvat ovat lukemattomien mah- dollisten mielikuvien joukosta niitä, joihin liittyy utopian määritelmään kuuluvia (ks. luku 4.2.1.) piirteitä kuten polarisointia, yleistämistä, kärjistämistä, joka koh- distuu alueiden nykytilaan tai tulevaisuuteen. Nämä mielikuvat ovat intuitiivisia ja keskeneräisiä, eikä niihin tule suhtautua kirjaimellisesti. Määritteleminä alue- mielikuvia käytetään kielellisessä vuorovaikutuksessa suostuttelemaan. Siten niillä on Levitasin määrittelemiä (2010) utopian funktioita (luku 4.3.2.). Niillä voi- daan muun muassa saada muutos liikkeelle. Utopian funktioiden mukaan utopia Acta Wasaensia 17 ei ole kirjaimellisena eikä täsmällisenä toimintasuunnitelmana omaksuttava kehi- tysväline, vaan sen vaikutus on välillinen. Toimijat käyttävät määrittelemiäni alue- mielikuvia ohjaamaan alueita kehityksen määritelmänsä suuntaan. Täsmennän väitöstyössä artikkelissa kutsumieni utooppisten puhetapojen ja nii- den välittämien aluemielikuvien yhteyttä vakiintuneiden diskurssien tuottamiin aluemielikuviin, joita kutsutaan myös tilakuvitteellisuudeksi (mm. Davoudi 2018, Brown & Rapper 2017, Raynor 2018, Rikkinen 1996). Olin tilakuvitteellisuutta tuottavista diskursseista tietoinen artikkelia kirjoittaessani, mutta niitä olisi voi- nut suhteuttaa tarkemmin määrittelemiini aluemielikuviin sekä tehdä ero puhun- nan ja puhetapojen välille. Arvioin lisäksi millaiset toimijat näitä puhetapoja käyt- tävät ja mihin tarkoituksiin. Artikkelissa arvioitiin puhetapojen sopivuutta asian- tuntijakeskeiseen aluekehittämiseen kuten kuntahallinnon johtamisen ja alue- suunnittelun kulttuuriin. Jatkan tätä pohdintaa väitöstyössä. 2.3 Artikkelien sisältötiivistelmät ja tehtävät tutkimuksessa Taulukko 1 esittää kunkin artikkelin tutkimuskysymykset, aineistot ja tutkimus- menetelmät. Taulukon viimeisessä sarakkeessa kuvataan lisäksi yksittäisten artik- kelien antia väitöstutkimukseni tutkimuskysymyksille. 18 Acta Wasaensia Taulukko 1. Artikkelien tutkimuskysymykset, aineistot, tutkimusmenetelmät ja keskeiset johtopäätökset. Artikkeli Tutkimuskysymykset Aineisto Tutkimusmenetelmät Keskeinen johtopäätös Utopia, uto- pismi ja paikan tutkimus Mitkä ovat utopian keskeisiä haasteita käytännön yhteiskun- nan kehittämisessä? Miten utopioita on tutkittu utopiatutki- muksessa ja yhteis- kuntamaantieteessä? Utopiatutki- musta, paik- katutkimusta ja aluetutki- musta käsitte- levä tieteelli- nen kirjalli- suus ja artik- kelit Kirjallisuuskatsaus Utopismi on toi- veikasta suun- tautumista ja sen tuottamia ideoita alueiden ja paikkojen ke- hittämiseksi. Utopiaki- rjallisuus ja aluekehittämi- sen paradoksit Miten utopiat ovat yhteydessä aluekehit- tämisen paradoksi- suuteen? Miten toi- mivia utopiat ovat aluekehittämisessä? Utopia- ja anti-utopiakir- jallisuuden klassikot; Uto- pia, Uljas uusi maailma, Vuonna 1984 Lähilukeminen kirjalli- suuden maantieteen (literary geography) viitekehyksessä Utopia- ja dys- topiakirjallisuus ovat esimerk- kejä alueiden kuvittelemisesta toivotuiksi tai välteltäviksi sekä kyseisen kuvittelemisen merkityksestä alueiden kehit- tämisessä. Space, power and happiness in the utopian and anti-uto- pian imagina- tions Miten utopia- ja anti- utopia kirjallisuudessa kuvataan kuvitteelli- siin yhteiskuntiin koh- distettua tilan kont- rollointia ja millainen yhteys sillä esitetään hyvään elämään? Lähilukeminen kriitti- sen kirjallisuuden maantieteen viiteke- hyksessä Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatiopa- radoksien risti- aallokossa Miten organisaatiossa ja toimintaympäris- tössä ilmenevät para- doksit vaikuttavat kuntien kehittymi- seen alueellisina orga- nisaatioina? Kymmenen puolistruktu- roitua tulevai- suuden kun- taa käsittele- vää asiantun- tijahaastatte- lua Teoriaohjautunut kriittinen sisältöana- lyysi organisaatiotut- kimuksen paradok- siteorian viitekehyk- sessä Alueista puhu- taan erilaisilla utooppisia ja siksi hämmentä- viä piirteitä si- sältävillä ta- voilla tarkoituk- sena suostutella toimijoita muut- tamaan aluei- den kehitystä tiettyyn suun- taan. Utooppinen pu- hunta alueiden kehittämisessä: raakamekanis- mia, kaukoar- vailua ja satu- maakaipuuta Millä tavalla utooppi- suuden tuntomerkit tunnistetaan puhun- nasta ja miten ne ovat hyödynnettävissä alu- eiden kehittämisessä? Teoriaohjautunut si- sältöanalyysi, aineis- ton lähilukemisella ja utopiatutkimuksen teorioilla muodoste- tut utooppiset puhun- tatyypit Acta Wasaensia 19 3 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS 3.1 Aluekehittäminen ja utopia Alaluvussa käydään läpi alueiden ja niiden kehittämisen määrittelemisen histori- allisia vaiheita aluetutkimuksen tieteenalan kehittyessä 1900-luvulta tähän päi- vään. Alueiden ja niiden kehittämisen määrittelemiseen vaikuttaneet jälkistruktu- ralistiset ainekset paikannetaan. Tämän jälkeen selitetään utopian ja alueen teo- reettisten käsitteiden yhteys paikan teoreettiseen käsitteeseen, millä myös perus- tellaan utopian kytkeytyminen kehittämisen ideaan. Tässä yhteydessä valaistaan utopiaan kytkeytyviä ontologisia ja tieto-opillisia haasteita ja jälkistrukturalistista näkökulmaa niihin. Pääluvun toisessa alaluvussa määritellään utopian tunnus- merkit vertaamalla utopiaa aluekehittämisessäkin tuttuihin tulevaisuuden enna- koimisen ja suunnittelun välineisiin skenaarioon ja visioon. Pääluvun lopussa esit- telen utopiatutkimuksessa tunnetun teorian utopian funktioista vahvistaakseni si- ten ymmärrystä utopioiden käyttötavoista aluekehittämisessä. 3.1.1 Alueiden määrittäminen ja kehittäminen Alueita määriteltiin muodollisesti (formal region) aluetutkimuksen varhaisessa vaiheessa. Tämä perustui alueen määrittämiseen yhdistävän keskeisen tekijän ku- ten luonnon tai kulttuurin mukaan. (Paasi & Metzger 2016: 21, Raivo 1999: 104– 105, Sotarauta 2019: 65.) Syntyi erilaisia aluekategorioita määriteltyinä ilmaston, pinnanmuotojen ja kasvillisuuden sekä ihmistoiminnan muotojen kuten kielen ja historian mukaan muun muassa karttojen laatimiseksi maapallon tuolloin tunte- mattomien osien ymmärtämiseksi (Cresswell 2013: 11-13). Formaaleiden eli ho- mogeenisten alueiden rinnalla keskeisiksi aluekäsitteiksi nostettiin hallinnolliset ja toiminnalliset alueet. Hallinnolliset alueet tarkoittavat hierarkisoivia, ihmisen rajaamia ja tietyn hallinnollisen yksikön johtamia alueita kuten kylää, kun- taa, maakuntaa, valtiota sekä laajimmillaan poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia yhteistyömuotoalueita kuten EU: a. Toiminnallisia alueita yhdistää määrätty toi- minta kuten työssäkäynti, liikenneverkot tai hallinto. (Hellemaa 2012: 42–45, Raivo 1999: 104–106.) Aluetutkimuksen kehittyessä tunnistettiin, että alueiden määritteleminen edellyt- tää alueiden erottelemista toisistaan, mikä on alueiden rajojen määrittämistä (bor- dering) (Paasi & Metzger 2016: 21, Vucovic & Kochetkov 2017: 78). Aluetutkimuk- sessa alettiin pohtimaan 1960-luvulla sitä, että ovatko alueet ja niitä määrittävät rajat olemassa itsenäisesti eli luonnontieteellisen ajattelutavan mukaan riippu- matta havaitsijasta (Blaut 1962; Minshull 1967). Luonnontieteellistä aluekäsitystä 20 Acta Wasaensia nousivat haastamaan erilaisista ihmistieteistä kuten sosiologiasta, psykologiasta ja filosofiasta aluetutkimukseen kantautuneet teoriat, jotka kyseenalaistivat alueet ihmisistä riippumattomina (Davoudi 2012: 429–431, Paasi & Metzger 2016: 22). Alueita alettiin pitää ajatteluvälineinä (mental devices), jotka ovat niitä määrittä- vien ja rajaavien ihmisten käsitteellisiä luomuksia. Sosiaalisena konstruktiona alu- eita tuotetaan ja uudistetaan ihmisten vuorovaikutuksessa kuten eri sektoreiden yhteisillä käytänteillä, hallinnollisilla sopimuksilla ja diskursseilla (Paasi & Metz- ger 2016: 21–22). Alueita verrattiinkin 1980-luvulta alkaen muun muassa Alan Predin (1984) ja Anssi Paasin (1986) tutkimusten perusteella prosesseihin, jotka ovat tulossa joksikin, mutta eivät valmistu. Alueet luodaan siihen osallistuvien toimijoiden vuorovaikutuksessa, jossa alueelle annetaan merkityksiä ja toiminnallisia tarkoituksia (mm. Paasi 2010a: 12–13, Paasi & Metzger 2016: 22–23, Ridanpää 2017: 187–190). Tämä kielellinen käänne alueiden määrittelemisessä alkoi marxilaisen ja humanistisen maantieteen teori- oista. Pääomaa tilaa muokkaavana voimana kuvaillut marxilainen koulukunta (mm. Massey 1978 & Catalano) ja ihmiskokemuksen (human experience) arvoa tilallisten käytäntöjen ymmärtämisessä korostava humanistinen koulukunta (mm. Ley 1980, Tuan 1974) aloittivat vallan ja alueiden kriittisen tarkastelun. Niiden in- noittamana syntynyt jälkistrukturalistinen koulukunta kiinnitti huomiota kielen rooliin ja moniäänisyyteen vahvistamalla käsitystä sosiaalisissa prosesseissa tuo- tettuihin merkityksiin ja tarkoituksiin perustuvista alueista (Paasi & Metzger 2016: 23–24). Syntyi muitakin kriittisiä aluetutkimussuuntauksia kuten uusi aluemaan- tiede (new regional geography) (Agnew, 1989, Sayer 2000). Tämä vahvisti kielel- listä näkökulmaa alueiden tarkasteluun jatkamalla alueiden konstruoimisen mo- nisyisten vuorovaikutussuhteiden kuten toimijoiden välisten valtasuhteiden (agency & power), kulttuuriympäristön, historian ja narratiivien hahmottamista (Paasi 2010b: 2297, Paasi & Metzger 2016: 22, Thrift 1983: 38–39). Jälkistrukturalistinen aluenäkökulma korostaa sitä, että alueet ovat sosiaalisesti tuotettuina suhteellisesti ymmärrettäviä ja toimijoiden erilaisten vallankäyttötar- koitusten sanelemia ja kielellisesti konstruoituja (Entrikin 2018: 52–55). Alueita tulkitaan myös marginaalisten ja vähemmän näkyvien harrasteryhmien, eturyh- mien sekä tieteen ja taiteen harjoittajien näkökulmista (mm. Ridanpää 2005: 9– 12, Pocock 1988: 87–90). Media, poliitikot, taiteilijat, tiedeyhteisöt, yritykset, jul- kinen valta ja yksittäiset ihmiset luovat tarkoitusperiään varten uusia määritteitä siitä, mitä alueet ovat ja millaisia niiden pitäisi olla (Paasi 2010b: 2299–2300, Paasi & Metzger 2016: 25, Pike, Rodríguez-Pose & Tomaney 2017: 49). Alueet ovat materiaalisten suhteiden, toimijuuksien, sosiaalisten verkostojen ja valtasuhtei- den kohtaamisessa muovautuvia rakennelmia (mm. Barr & Pollard 2016: 595– 598, Latour 2005, Metzger 2013). Diskursiivisilla käytännöillä alueiden uudelleen Acta Wasaensia 21 rakentamiseen osallistuvat toimijat ovat vaikutusvallan suhteen eri asemassa (mm. Metzger 2013: 1369–1370, Paasi 2013). Jokaisen toimijan sana ei ole yhtä vaikutusvaltainen alueita rakentavissa sosiaalisissa prosesseissa. Alueen ohella aluekehitys ja aluekehittäminen ovat aluetutkimuksen keskeistä kä- sitteistöä. Aluekehitystä ja aluekehittämistä on määritelty eri tavoilla aluetutki- muksen historiassa (Pike, Rodríguez-Pose & Tomaney 2017: 50). Erilaiset määri- telmät ovat merkkejä aluekehityksen kuten aluekehittämisenkin suhteellisuudesta ja relationaalisuudesta kummankin perustuessa tulkintoihin ja merkityksellistä- miseen. Aluekehitystä voidaan pitää tavoitteena, johon aluekehittämisellä eli eri- laisten alueita kehittävien toimijoiden vuorovaikutuksella pyritään (Moisio 2012, Katajamäki 2016: 96–97, Pyy 2016, Sotarauta 2019). Keskeisenä aluekehittämisen haasteena pidetään sitä, kuka määrittää kehityksen (mm. Lundström 2015: 4, Ros- berg 2012, Pike, Rodriquez & Tomaney 2016: 3–5). Kuten Sotarauta on huomaut- tanut (2019: 65–67) kehitys tulee käsitteellisesti erottaa muutoksesta. Muutos viit- taa vain siihen, että tarkasteltavan alueen tila on erilainen hetkenä A ja B. Muutos ei ota kantaa siihen, onko hetkien välillä syntynyt erilaistuminen suuntausta kohti parempaa vai huonompaa. Vasta sitten, kun muutos suhteutetaan arvoihin ja niistä nouseviin päämääriin, voidaan keskustella siitä, onko muutos kehitystä (vrt. Eskelinen 2011, Häkli, Karppi & Sotarauta 2009, Rosberg 2012). Aluekehittämisestä tuli toisen maailmansodan jälkeen aluepoliittista ja valtiokes- keistä toimintaa, joka hiljalleen muuttui osallistavammaksi ja kommunikatiivi- semmaksi (Antikainen, Luukkonen & Pyöriä 2006: 7, Jauhiainen & Niemenmaa 2006: 61–62, Moisio 2012). Aluekehittämisen lähtökohtainen idea eli alue, jota kehitetään, ei enää tarkoita vain hallinnollisesti määriteltyjen rajojen mukaista aluetta kuten valtiota, maakuntia tai kuntia, vaan voi merkitä nämä rajat ylittävää toimijoiden yhteistyötä ja vuorovaikutusta (mm. Painter 2010). Tämä on huomi- oitu paikkaperustaisessa (Luoto & Virkkala 2017) ja edellytyksiä luovassa alueke- hittämisessä (Katajamäki & Lundström 2012: 20–21). Siinä aluekehittämisen aja- tellaan olevan alueiden paikallislähtöisistä tarpeista nousevaa toimintaa, johon erilaisille toimijoille annetaan mahdollisuus osallistua. Alueiden kehittämiseen pyritään aktivoimaan monipuolinen joukko alueen toimijoita, joista tyypillisimpiä ovat yritykset, korkeakoulut, kansalaisjärjestöt, alue- ja paikallishallinto sekä asukkaat (Sotarauta 2019: 70–71, Mäenpää 2020: 2–4). Hallinnollisesti määritelty alue ei välttämättä ole edes tärkeä esimerkiksi kylän asukkaalle. Kommunikatiivi- sesta suunnasta huolimatta aluesuunnittelun ja -politiikan on huomautettu olevan elitististä johtuen niihin kytkeytyvästä politiikasta ja hallinnosta (Flyvbjerg 1998, Jauhiainen & Niemenmaa 2006: 64). 22 Acta Wasaensia Aluesuunnittelu on yhdyskuntien toiminnallista maankäytönsuunnittelua, jonka painopisteet kuten ympäristön kestävyys, palvelurakenne ja asuminen ovat vaih- delleet (Jauhiainen & Niemenmaa 2006). Aluesuunnitteluun kuuluu hierarkkinen suunnittelujärjestelmä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista maakunta- kaavaan, yleiskaavaan, osayleiskaavaan ja asemakaavaan (Ympäristöministeriö 2017). Aluepolitiikka on harkittua valtion talouspoliittista toimintaa, jonka tarkoi- tus on vaikuttaa eri aluetasojen kuten kuntien, seutujen, maakuntien ja valtioi- den taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen (Jauhiainen & Niemenmaa 2006: 71, Moisio & Vasanen 2008: 23–26, Sippola 2016: 89–91). Aluepolitiikasta ja - suunnittelusta on tullut laaja-alaista ja monitoimijaista. Alueiden suunnittelemi- seen pyritään osallistamaan laaja joukko toimijoita, olipa kysymyksessä maakun- tasuunnitelma, kaupunkikaavoitus tai kaupunginosan kehittäminen (ks. Sota- rauta, Kosonen & Viljamaa 2007: 10–11, Leino 2006, Rajala 2009). Näkemykset aluepolitiikan keskeisestä tavoitteesta ovat vaihdelleet 1950-luvulta nykypäivään. Keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu muun muassa alueiden kehityserojen tasapai- nottaminen, kilpailukyvyn vahvistaminen, erikoistuminen ja omien lähtökohtien korostaminen sekä innovatiivisuus ja oppimiskyky (mm. Storhammar 2016: 50– 51, Virkkala & Storhammar 2004). Aluekehittämisessä tunnistetaan endogeeninen, eksogeeninen ja näitä yhdistelevä neoendogeeninen näkökulma (Sotarauta 2019: 66–67, Tödtling 2011: 333–335). Endogeeninen aluekehitys painottaa alueen sisäsyntyistä kehitystä vauhdittavia tekijöitä, joiden varassa uusien toimialojen tai muutoin merkittävien toimintojen on mahdollista syntyä ja kasvaa. Endogeeninen aluekehitys painottaa kykyä hallita paikallisresursseja, luoda uusia resursseja, tuottaa paikallisia innovaatioita sekä kykyä mobilisoida alueen sekä sen ulkopuoliset resurssit ja kompetenssit. Paikka- perustainen aluekehittäminen onkin alueiden kehittämistä paikallisia ongelmia ja voimavaroja tunnistavalla yhteistyöllä, johon pyritään osallistamaan kaikki alueen toimijat laajassa kumppanuudessa (Luoto, Kattilakoski & Backa 2016: 7–9, Luoto & Virkkala 2019: 78). Paikkaperustaisessa aluekehittämisessä on neoendogeenisiä piirteitä, sillä paikat ja alueet eivät menesty ilman liitoksia muihin alueisiin ja nii- den ulkopuolisiin resursseihin. Utopioissa paikat esitetään usein itseriittoisina, kuten idealistisen endogeenisessä alueellisen kehityksen tulkinnassa, joissa korostetaan esimerkiksi yksittäisen maa- seutumaisen kylän toimintaedellytyksiä. Eksogeeninen aluekehitys viittaa ulko- puolisten syiden aiheuttamaan kehitykseen. Endogeenisyyttä painottava suuntaus ei jätä tyystin huomiotta alueen ulkopuolisia voimia (valtiot, suuryritykset, globaa- lit tapahtumat) (Hyyryläinen, Katajamäki ym. 2019: 20–25, Sotarauta 2019: 66, Vartiainen 2016: 83). Utopian yksi liittymäkohta aluekehittämiseen onkin aluei- Acta Wasaensia 23 den kehittämiseen kuuluva ja toimijoiden kielelliseen vuorovaikuttamiseen kyt- keytyvä uuden luominen kuten uusien resurssien etsiminen ja nykyisten resurs- sien hyödyntäminen. Aluekehittämisen tulkinnallisuus tulee esille luonnehdinnoissa, joissa sitä kuva- taan laajaksi arvolähtöiseksi toiminnaksi, johon osallistuvat kaikki tahot ylikansal- lisista toimijoista kuten EU: sta suuryrityksiin aina kansallisen tason toimijoihin valtioon, maakuntiin ja paikallisalueiden hallintoon ja yrityksiin sekä kansalaisjär- jestöihin ja asukkaisiin saakka (ks. Katajamäki & Lundström 2012: 19–20). Alue- kehittämistä säädellään lailla osana eri aluetasoilla toimivaa hallintoa. Alueilta ku- ten maakunnilta ja kunnilta edellytetään alueidensa kehittämistarpeiden seuran- taa ja kehittämisen suuntaviivojen uudistamista perinteetkin huomioiden (Ran- nila 2021: 3-4, Työ- ja elinkeinoministeriö 2020, Zimmerbauer 2016: 75–78). Alu- eiden kehittämiseen liittyy myös skaalautuvuus eli alueiden ajatellaan rakentuvan lukuisista paikoista kuten kuntien osa-alueista, kylistä ja kaupunginosista. Monet organisaatiot kuten yritykset toimivat samanaikaisesti useallakin eri aluetasolla. (Riipinen 2008: 38–42, Vartiainen 2016: 182.) Kehitettävä alue voi olla mikä ta- hansa koko laajasta kansainvälisestä toimintaympäristöstä yksittäiseen valtioon, kuntaan tai kunnan osa-alueeseen (Sotarauta 2016: 78–79), jonka toimijat osallis- tuvat riippuvuussuhteelliseen vuorovaikutukseen muiden alueiden kuten toisten kuntien, maakuntien, valtioiden ja kansainvälisen toimijakentän kanssa. Kehittäminen onkin eri arvolähtökohtien määrittämää pyrkimystä muutokseen, jonka uskotaan tekevän alueista jonkun näkökulmasta yhdellä tai useammalla mit- tapuulla parempia (mm. Riihinen 1987: 80–81, Sack 2003, Sotarauta 2018: 2–3). Arvolähtökohtainen uskomus kehityksestä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alueen kuvitellaan tulevan paremmaksi tietyn muutoksen tapahduttua (vrt. Andersson 2006, Pinder 2013). Aluekehittäjät ovat ihmisiä ja aluekehittäminen ihmisten vä- listä toimintaa (Katajamäki & Lundström 2012: 19). Merkittävään rooliin nouse- vatkin organisaatioiksi ja muunlaisiksi ryhmiksi järjestäytyneet ihmiset, joilla on oma näkemys siitä, mihin suuntaan alueiden tulevaisuutta pitäisi viedä. Tavoittei- den onnistumisessa määrääväksi tekijäksi muodostuu kyky tehdä yhteistyötä ja käyttää kieltä perustelemaan oma kanta. Vaihtelevien aluekehittämisnäkemysten äärellä voidaan ajatella niin, että erilaiset toimijat ovat eri aikoina pystyneet hallitsemaan muun muassa keskustelua siitä, mitä aluekehittämisen pitäisi olla ja samalla sulkeneet tai vaimentaneet vaihtoeh- toisia näkökulmia. Onkin kysytty sitä, kenelle alueita kehitetään ja keiden ehdoilla (Pike ym. 2016). Alueiden hallinnolliset rajat on luotu kontrollin, demokratian, suunnittelun, veronkannon ja hallittavuuden ehdoilla palvelemaan julkisvallan 24 Acta Wasaensia asettamia tavoitteita (vrt. Paasi & Zimmerbauer 2016: 75–77, Harden 2019). In- klusiivisuutta painottavien keskustelujen myötä alueiden tulevaisuudesta ovat päässeet esittämään näkemyksiään myös yritystoimijat ja kansalaiset. Nämä ovat tärkeitä lähtökohtia pohdittaessa, mitä utopiat tarkoittavat jälkistrukturalistisesti ymmärretyssä aluekehittämisessä. Yllättävistäkin tahoista kuten kaunokirjallisuu- den paikkakuvauksissa esitetyt kehitysideat voivat nousta osaksi yhteiskehittämi- sen muotoja tai verkostoja, joiden puitteissa niistä työstetään realistisempia ja to- teutuskelpoisia. 3.1.2 Utopia, alue ja paikka Moren Utopian aseman ensimmäisenä tekstimuotoisena kuvauksena ideaalipai- kasta ovat haastaneet aiemmat teokset kuten Platon Valtio, Homeroksen Odysseia sekä kulttuurien ja uskontojen pyhät kirjat (Häyry 2000: 20–25, Itkonen-Kaila 1998: 10–15, Palmgren 1963: 10, Pinheiro 2006: 151–152). Moren teoksesta utopia sai kuitenkin merkitykset ja sisällöt (Karhu 2019: 118), jotka tekivät siitä tunnetun ja tärkeän käsitteen. Platon Valtiossa tulkittua ihanneyhteiskuntaa kutsuttiin uto- piaksi vasta Moren teoksen jälkeen. Teos toimi myös mallina samankaltaisille te- oksille, joita alettiin kutsua utopiakirjallisuudeksi. Sitä seurasivat muun muassa Francis Baconin Uusi Atlantis, Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki ja David Humen Täydellisen valtion idea (Lahtinen 2002, Palmgren 1963: 10–12). Moren teos johti myös 1800-luvulta alkunsa saaneeseen niin sanottuun dystopiakirjalli- suuteen, joka kritisoi utopiakirjallisuuden ihannepaikkoja kuvailemalla niille vas- takohdaksi dystopian eli apokalyptisen, välteltävän ja ei-toivotun paikan. (Balaso- poulos 2006: 62–65, Panagopoulos 2016: 59–60). Utopialla on vahva yhteys alueen ja sen kehittämisen ideaan. Tämä johtuu sen si- sältämästä paikan (topos = paikka) käsitteestä, paikan käsitteen negaatioista (ou = ei) sekä käsitteelle toisen merkityksen antavasta etuliitteestä (eu = hyvä, onnel- linen). Paikka on alueen ja utopian yhteinen tekijä. Platon ja Aristotelesin määrit- teleminä paikan käsite tunnettiin jo antiikin aikana (topos) kuten siihen kytkeyty- vät kenon ja khora. Kenon tarkoittaa tyhjyyttä, ontologista alkutilaa, josta kaikki asiat syntyvät (Casey 1997: 75–79, Cresswell 2013: 19–20). Khora tarkoittaa muu- tostilaa. Topos ymmärrettiin hetkellisen muodon saaneeksi tilaksi eli paikaksi. Aristoteles tiivisti paikan merkityksen toteamalla, että kaikella olevalla on paikka ja sijainti. (Cresswell 2013: 20.) Näitä käsitteitä sovelsi ensimmäisiin maantietei- lijöihin lukeutuva Strabo ja niistä tuli keskeisiä aluetutkimustermejä. Nykyään ti- laa ja paikkaa on vaikea erottaa, koska paikkoja pidetään muuttuvina tiloina (Pred 1984). Paikka käsitetään tiettynä hetkenä vallitsevana, mutta muuttuvana ihmis- yhteisön materiaalisena ja sosiaalisesti tuotettujen merkitysten kokonaisuutena Acta Wasaensia 25 (Cresswell 2013: 16–18). Utopiatutkimuksessa utopiaa on luonnehdittu vastaa- vasti prosessina, ei lopputulemana (Bauman 1976, Sargent 2010: 113). Aluetutkimukseen siirtyneiden jälkistrukturalististen ainesten johdosta alue ym- märretään merkityksen saaneena paikkana (Luoto & Virkkala 2017: 78, Paasi & Metzger 2016: 21, Sotarauta 2019: 65). Merkityksien antaminen tekee alueen fyy- sisestä ympäristöstä sellaisen, jonka kukin merkityksiä antava toimija tuntee, ko- kee ja arvottaa paikkana (Kymäläinen 2006: 205–208, Pike ym. 2016, Tuan 2004: 9–11). Alueet ovat toimijoiden poikkeavista näkökulmista määriteltyjä ja perustu- vat ihmistoiminnan kielellä tuottamiin historiallisiin, kulttuurillisiin, poliittisiin, taloudellisiin ja ajallisesti jatkuviin sidoksiin (Katajamäki 2016: 34, Paasi 1986: 110–111, Sotarauta 2016: 79). Alueella on fyysisenä tulkittava ilmiasu, ehkä kartalle piirtyvät rajatkin, joka saa tulkintansa ja merkityksen kielen maailmassa. Abst- rakti tila esitetään suhteina ja relaatioina, mutta elettynä ja koettuna se muodostaa paikan, jolle annetaan kielellä ja ideoilla tuotettu merkitys. (Paasi & Metzger 2016: 21, Sack 2010, Sotarauta 2019: 65) Paikkaa ei koeta samalla tavalla toimijoiden välillä, mutta niistä tuotetaan tulkintoja yhteisesti jaettuina ja käsitettyinä muun muassa territoriaalisilla rajoilla, historialla ja kollektiivisilla arvoilla (Elden 2010: 805–806, Koskela 2009, Koskela 1994: 61–62). Yhtenäistävistä tekijöistä ei kui- tenkaan ole yksimielistä käsitystä ja ne muuttuvat (mm. Barr & Pollard 2016: 595– 600). Idealistinen paikka on sisältörikas käsite ja johtaa syvällisesti pohdittuna kysy- myksiin todellisuuden, olemassaolon ja tiedon perimmäisluonteesta (taulukko 2). Idealistisen paikan tulkinta perustuu utopian Moren teoksesta saaneiden määri- telmien olemattoman (ou = ei, topos = paikka) ja onnellisen paikan (eu = onnelli- nen, topos = paikka) (Levitas 2010: 3–6, Sargent 2020: 4–5) yhdistelmään eli toi- vottuun, mutta tavoittamattomaan paikkaan (vrt. Bloch 1986: 22, Lakkala 2014: 95–96, Levitas 2010: 6). Molemmat alkuperäismääritelmät ovat idealistisen pai- kan sisältöä, jotka johtavat kysymyksiin muun muassa siitä, miten kieli tuottaa merkityksiä, joilla tulkitaan sitä, mitä on olemassaolo sekä mitä pidetään mahdol- lisena ja mahdottomana. Idealistisen paikan eutopos-merkitys johtaa kehityksen ja edistyksen määrittelemiseen liittyviin kysymyksiin kuten mitä hyvä elämä pitää sisällään ja missä määrin sellainen on saavutettavissa (Lahtinen 2002: 203, Levi- tas 2010: 6). Hyvä elämä voidaan tulkita esimerkiksi elämästä parempaa tekevien asioiden lisääntymiseksi ja laadulliseksi parantumiseksi alueen toimijoiden kuten asukkaiden, julkishallinnon ja yritysten näkökulmasta. 26 Acta Wasaensia Taulukko 2. Utopian määritelmien tulkintasisällöt (Lahtinen 2002, Levitas 2010, Sargent 2010). Utopian määri- telmä Ydinsisällöt Ontologiset kysy- mykset Tieto-opilliset kysy- mykset Outopos eli olematon paikka Tulkinta olevasta ja olematto- masta, mahdolli- sesta ja mahdot- tomasta Miten olevaa ja ole- matonta, mahdollista ja mahdotonta, to- dennäköistä ja epäto- dennäköistä tulisi tul- kita? Mistä tiedetään, mikä kaikki on mahdollista ja mahdotonta, toden- näköistä tai epätoden- näköistä niiden perus- tuessa erilaisiin tulkin- toihin Eutopos eli hyvä tai onnel- linen paikka Hyvä elämän, ke- hityksen, edistyk- sen tulkinnat Miten hyvä elämä, kehitys ja edistys tu- lisi määritellä? Voiko hyvää elämää, kehitystä ja edistystä saavuttaa sen eri tul- kinnoissa ja miten? Kaikissa merkityksissä utopioita yhdistää tieteenfilosofisesta lähtökohdasta tul- kittu realisoitumaton elementti (Lahtinen 2002: 170–171). Tästä esimerkki on tut- kimuksessani sovelletun jälkistrukturalismin ja kriittisen realismin ero paikan tul- kinnassa (taulukko 3.) Ei-paikkana utopia voi johtaa ratkeamattomiin ontologisiin ja epistemologisiin kysymyksiin sen luonteen tulkinnoista. Tällöin ei ole edes mah- dollista tietää, mikä kaikki on todellista ja mikä ei (ks. taulukko 3). Zygmund Bau- man (2005: 162–163) on todennut tämän siten, että yhden kokema ilmiö voi olla toiselle olematon. Paikan omasta perspektiivistä kokeva toimija ei koe olevaisena lainkaan sitä, millaisena toinen toimija paikan kokee. Aluetutkimuksessa on vii- tattu siihen Relph (1976, 1996), Edward Casey (1997) ja Jeff Malpas (2012) ovat viitanneet siihen, että paikka voidaan kokea yhtä aikaa joltain ominaisuudelta ole- mattomaksi ja toiselta olevaiseksi tulkitsijan mukaan. Havaitun maailman asema- kaan ei ole itsestään selvää todellisuutta, koska tilaulottuvan materian havaitsemi- nenkin on koettua. Äärimmäisessä skeptisyydessä ei ole mahdollista tietää mitään. Acta Wasaensia 27 Taulukko 3. Paikan tulkinta jälkistrukturalismissa ja kriittisessä realismissa (Bauman 2005, Casey 1997, Malpas 2012). Paikka Jälkistrukturalismi Kriittinen realismi Paikka eli topos Merkityksellistäminen ja tul- kinta tuottavat paikan Reaalimaailmallisuus eli tilallisuus ja aineellisuus tuottavat paikan Ei-paikka eli utopia Paikkaa ei ole ilman sille tuo- tettua merkitystä ja tulkintaa Paikkaa ei ole ilman tilallisuutta ja aineellisuutta Alueita määritellään tilaulottuvuuden lisäksi aika- ja kokemusulottuvuuksissa (taulukko 4). Alueilla on ohitettu menneisyys. Alueen nykyisyyden kokeminen pe- rustuu merkityksiin, jotka ovat kallellaan menneen ja tulevan tulkintaan (Castells 2009: 480–485). Alueiden tulevaisuus on vasta tapahtumaisillaan, mutta sen odo- tukset perustuvat nykyisen ja tulevan ajan tulkintoihin. Alueiden tilallisuus ja iäl- tään vaihteleva materiaalinen ympäristö saavat merkityksiä menneestä. Nykyhet- kellä mennyttä materiaalisuutta sekä säilytetään että uudistetaan esimerkiksi ra- kennettaessa historiallisen kirkon ympäristöön uusia, asumiseen, kaupalliseen tai muuhun tarkoitukseen suunniteltuja rakennuksia (Forselles-Riska 2006: 218– 220, Zimmerbauer 2016: 23–28). Alueiden kokeminenkin perustuu merkityksiin kuten ajassa ja tilassa kerrostuviin arvoihin (Kymäläinen 2005: 95–99). Taulukko 4. Alueiden aika-, tila- ja kokemusulottuvuuden merkityksellistä- minen ja tulkinta (Castells 2009, Kymäläinen 2006, 2005, Zim- merbauer 2016). Aika Aikaulottuvuus Tila Kokemus Menneisyys Ohi kulkeneen ajan tulkinnat Materiaalisen ym- päristön historial- liset merkitykset Alueen kokemista mää- rittävät menneisyyden- merkitykset Nykyisyys Nykyhetkeen vai- kuttavat mennei- syyden ja tulevai- suuden tulkinnat Nykytilallisuutta säilytetään ja muutetaan menn- nyttä vaalivilla ja uudistavilla tul- kinnoilla Alueen nykyhetken ko- keminen on sekä men- neessä tulkinnassa pitäy- tymistä että niiden tu- loillaan olevaa uudista- mista Tulevaisuus Tulollaan olevaan aikaan suuntautu- minen nykyisen ja menneen tulkin- noilla Suuntaus tulevai- suuden tilallisuu- teen nykyistä ja mennyttä tulkit- semalla Alueen nykyisyyttä mää- rittäviä ja menneisyy- destä periytyviä merki- tyksiä uudistetaan 28 Acta Wasaensia Alueet voidaan kuvitella toisenlaisiksi ilman arvottamistakin (ks. Levitas 1990: 34). Silloin kuvittelemiselta puuttuu päämäärä ja tarkoitus. Kuvittelu ei ole tavoit- teellista, jos sitä ei ohjaa halu tehdä asioille jotain. Tuo halu voi jalostua olosuhteita muuttavaksi toiminnaksi (vrt. Lahtinen 2002: 169–172, Levitas 2010: 6). Näin ol- len utopian määritelmä hyvänä paikkana (eutopos) on aina mukana tavoitteelli- sessa ihmistoiminnassa ja sisältyy ajatukseen alueen kehittämisestä. Alueen kehit- täminen on tavoitteellista kuvittelemista eli sen taustalla on toivo ja usko siihen, että alueita voidaan parantaa (Sotarauta 2018: 2–3). Kehittämisen ajatusta onkin luonnehdittu kehityksen tavoitteluksi ja kehitys puolestaan tarkoittaa muutosta jonkun näkökulmasta toivottuun suuntaan (mm. Riihinen 1987: 79–83, Sotarauta 2019, Eskelinen 2011). Kehityksestä käytetään vaihtoehtoista ilmaisua uudistus, mutta käytännössä kysymys on samasta asiasta aluekehittämisessä (Katajamäki & Lundström 2012: 23). Kehityksen tai uudistuksen ajatus palaa utopian merkityk- sen juurille. More kirjoitti tulkintansa hyvää elämää tuottavasta paikasta paran- taakseen keskiajan olosuhteita (ks. Skinner 2009). Kehitystä voidaan pitää muu- toksena arvolähtökohtaista hyvää paikkaa. Utopian arvoituksellisin piirre (ks. Luoto & Karhu 2018) onkin se, että yhdenkään tulkinnan mukaista ideaalipaikkaa ei saavuteta siksi, että niitä on yhtä monta kuin ideaalin määritteleviä tulkitsijoita. Utopia on kuin antiikin tunnetun arvoituksen kilpikonna, jota ei saada kiinni (vrt. Huggett 2010). Kehitys tuokin mukanaan pe- rimmäisen kysymyksen siitä, miten kehitystä tulisi tulkita ja voidaanko sitä saa- vuttaa jossain tulkintamuodossaan? Hyvän elämän ajatus voi olla osa ideaa onnel- lisesta valtiosta tai alueesta, joka täyttää erilaiset inhimilliset tarpeet ja tuottaa mielihyvää (vrt. Kallis & March 2015: 360–362, Sargent 1994: 3). On monien ja- kamia näkemyksiä asioista, joita alueella toivotaan nyt ja jatkossa olevan. Monen mielestä kehittäminen ei ole vain materiaalisten tarpeiden kuten elintason, liiken- neyhteyksien ja asumisolosuhteiden parantamista. Se on myös arvojen mukaiseen tulevaisuuteen pyrkimystä. Utopian arvoituksellisuus kuitenkin säilyy, koska alu- eita tietystä näkökulmasta ja tiettyyn suuntaan uudistavan toiminnan päämääriin ei päästä, koska näkökulmat eivät ole yhtenevästi tyytyväisiä saavutettuun tilan- teeseen (ks. Pyy 2016, Sotarauta 2018: 2). Yritykset, virkamiehet ja kyläläiset eivät ole yhtä mieltä siitä, millainen kehitys on tavoittelemisen arvoista ja toteutetta- vissa. Idealisoituja paikkoja tulisikin ajatella kuten utopiatutkimuksessa (Lakkala 2014, Sargent 2010) on ehdotettu ja jollaisena paikkoja on tulkittu aluetutkimuksessa (mm. Pred 1984): välineinä, ei päämäärinä. Tämä muuttaa aluekehittämisen tar- koituksen muunlaiseksi kuin pysyvää ja merkitykseltään samankaltaista kehitystä tavoittelevaksi. Tällöin pysyvät ja lopulliset alueiden kehitystilat ovat idealisoivan alueisiin kohdistetun muutoksen kuvittelemista, jonka tarkoitus ei ole toteutua Acta Wasaensia 29 kirjaimellisesti. Idealisoiva paikkojen kuvitteleminen on keino, joilla alueita muu- tetaan jonkin tai useankin kehityskäsityksen suuntaan mahdollisesti samanaikai- sestikin. Alueiden muuttuvuus ja muutoksen salliminen ovat enemmän päämää- riä, vaikka niihin on taipumus suhtautua välineinä (vrt. Taylor 1998). Tämä tekee utopiasta tässä tutkimuksessa ymmärrettynä idealisoivana paikkana välineen muutokselle, vaikka se voidaan valjastaa palvelemaan millaisia päämääriä hy- vänsä. Kehittämisen alkuna ja kehittämistä tiettyä tavoitetta kohti suuntaamisessa tärkeää roolia näytteleekin oudolta kuulostaen kaikki sellainen, mitä ei tulla saa- vuttamaan. Idealisoidut paikat, joita kutsun ideaaliutopioiksi, eivät realisoidu, mutta ovat tarpeellisia kehittämisessä. Näitä paikkoja ja niiden realisoitumatto- mia piirteitä määritellään seuraavissa kahdessa alaluvussa. 3.1.3 Utopian tunnusmerkit Utopiatutkimuksessa on tutkittu utopian käsitteen mahdollisia merkityksiä laa- jemmin kuin tulevaisuudentutkimuksessa. Utopiatutkimuksessa (Levitas 2010, Lakkala 2014, Sargent 2010) utopiaa ei välttämättä tulkita idealistisena paikkana, joka ei toteudu, vaikka se onkin sen tunnetuin ja tutkimuksessani käytetty merki- tys. Utopiaan voidaan suhtautua yksinkertaisessa ei-paikasta (outopos) johdetussa merkityksessä eli millaisena tahansa toteutumattomana paikkana, joka voi toteu- tua tulevaisuudessa (ks. Lakkala 2018: 13–16, Levitas 2010: 3–6). Tässä merkityk- sessä utopiaa ei tarvitse välttämättä arvottaa toivotuksi tai välteltäväksi. Ainoas- taan hyvänä paikkana (eutopos) utopia on tulkittavissa laajasti millaiseksi tahansa odottavaksi ja tulkituksi kehitykseksi, mutta ei välttämättä ihanteelliseksi. (Levitas 2010: 2, 151–153.) Utopiatutkimuksessa onkin käsitteitä kuten konkreettinen uto- pia (Lakkala 2019, Bloch 1985) ja protopia (Shermer 2015) kuvaamaan utopiaa tässä vaihtoehtoisessa tulkinnassa. Utopia on näissä tulkinnoissa mahdollinen tu- levaisuuskuva lähestyen skenaarion ja vision merkitystä (vrt. Hoch 2014, Levitas 2010: 151–153). Tutkimuksessani utopiaan suhtaudutaan idealistisena paikkana, jota lähestyvä määrite utopialle löytyy tulevaisuudentutkimuksesta. Tässä määritelmässä uto- piaa on epärealistinen ja -käytännöllinen pyrkimys uudistukseen, jonka toteutu- minen on hyvin epävarmaa (ks. Rubin 2020b). Tällöin utopia on lähellä idealistista paikkaa, joka ei toteudu (Levitas 2010: 3-6, Levitas 2000: 198–199). Tulevaisuu- dentutkimuksen määritelmässä utopialle ”hyvin epävarmana” jätetään pieni to- dennäköisyys eli se voi tarkoittaa epätodennäköistä tulevaisuuskuvaa (vrt. Rubin 2020b). Tulkinnassa utopia on paikka, joka ei missään olosuhteissa toteudu ja jota nimitän ideaaliutopiaksi. Tällaiseen paikkaan ei yleensä pyritä. Idealistiset paikat eivät kuitenkaan ole hyödyttömiä, vaikka Popper (1957, 1963, ks. Lakkala 2017: 6– 30 Acta Wasaensia 7) ja utopiakriitikot (mm. Koestler 1984, Talmon 1957) ovat niin väittäneet vertaa- malla utopiaa täydellisyyteen pyrkiväksi yhteiskunnan pohjapiirrokseksi, joka on tuomittu epäonnistumaan 1800- ja 1900-luvun utopiayhteisöjen ja utopioihin ver- rattujen valtioiden kuten Natsi-Saksan vuoksi. (Gordin, Tilley & Prakash 2010: 1– 2, Sargent 2010: 103–108). Skenaario tarkoittaa tulevaisuuskuvaa, jonne etenevä muutosprosessi kuvataan perustellusti, askelittainen ja narratiivisesti nykyhetken ja menneen ennusmer- keistä nk. signaaleista (mm. Dufva 2019: 4–7, Jalonen, Lehti ym. 2016: 4–5, Rubin 2020b, Masini 1993). Skenaario voi siis kuvata useita peräkkäisiä tulevaisuusku- via, jotka päättyvät siihen tulevaisuuskuvaan, jota tavoitellaan tai pyritään välttä- mään. Skenaario voi olla toivottu ja tavoitteeksi asetettu, välteltävä ja torjuttavaksi valittu tai neutraali (Hoch 2014: 8–10, Miller 2018). Skenaario on alun perin soti- laallinen termi, joilla maanpuolustus varautui uhkiin (Kahn 1960, Spaniol & Row- land 2017). Myöhemmin sitä alettiin soveltaa yhteiskunnan suunnittelutarpeisiin (Spaniol & Rowland 2017: 3–4). Skenaariot muotoillaan ryhmissä odotukset huo- mioivasti sekä tutkimuksiin, näkemyksiin ja kuvittelukykyyn perustuvasti (Hiltu- nen 2013, Hoch 2014: 9, Kaivo-Oja 2017: 132-134, Rubin 2020c). Visio on henki- lön, ryhmän, organisaation tai muun toimijan määrittelemä tahtotila (Rubin 2020b). Se on yleisluontoinen tulevaisuuskuva, johon pyritään aktiivisesti ja mää- rätietoisesti (Dufva & Ahlqvist 2015: 252–253, Kalliomäki 2013: 5-7). Visio on pe- rusteltu ja keskeinen näkemys halutusta tulevaisuudesta, johon vaaditaan tekoja ja mitattavia tavoitteita (Rubin 2020b). Utopiatutkimuksessa on luonnehdittu utopian tunnuspiirteitä, joita utopiakirjal- lisuus edustaa (Suvin 1997). Utopia kuvaa hyppyä idealistiseen tilaan, johon toi- vottaisiin päädyttävän ohittamalla sen esteenä olevat sosiaaliset, materiaaliset, teknologiset ja muut realiteetit ikään kuin niistä ei tarvitsisi välittää (Hoch 2014, Sargent 2010: 10-18, Mumford 1962, Suvin 1973: 121–125). Utopia kuvaa ajatonta tilaa, jota ei ole vallinnut tunnetussa ajanlaskussa (Levitas 2010, Lakkala 2014: 31–34, Mårtensson 1991: 502–503). Utopian tila poikkeaa jyrkästi nykyhetken vertailukohdasta kuten kulttuurista, jossa se on kirjoitettu, kuvailemalla erilaiseen logiikkaan ja arvoihin perustuvaa ihmiskäyttäytymistä ja yhteiskunnan organi- sointia (mm. Friedman 2000, Suvin 1997). Mannheim (1979: 173–175) kuvaili uto- piaa todellisuuden sen hetkisistä siteistä irtaantuvaksi tilakuvitteluksi. Utopioita on luonnehdittu imaginaarisiksi tiloiksi, joissa intuitio, tunteet ja arvot korostuvat käytännön edelle siten, että ideaalipaikka palvelee kuvittelijan tärkeiden arvojen ehdotonta toteutumista (Baeten 2002: 141–142, Suvin 1997: 25–27). Utopiaa ku- vailee lisäksi pysyvyys, lopullisuus ja kokonaisvaltaisuus (mm. Kumar 2003: 71– 72, Lahtinen 2002: 169–174). Utopiakirjallisuus kuvaa lopullista ihannekehitystä, joka ei tarvitse muutosta. Siten se sisältää ajatuksen ongelmien poistumisesta (vrt. Acta Wasaensia 31 Palmgren 1963, Popper 1957) ja toivosta, jopa perusteettomasta sellaisesta, johon usein on verrattu uskontojen taivasparatiiseja (mm. Bloch 1985, Harvey 2000). Utopia eroaa skenaariosta ja visiosta (taulukko 5). Skenaariot ja visiot sisältävät mahdollisia paikkoja tai tapahtumia (ks. Masini 1993: 92–94, Meristö 1991: 19), vaikka eivät välttämättä helposti tavoitettavia. Visiot voivat olla tarkoituksellisesti haasteellisia (Hoch 2014: 2–3). Visio ja skenaario ovat muutokseen pyrkiviä ja muutostietoisia (Kuhmonen & Kuhmonen 2015: 5–7) toisin kuin utopia pysyvänä, lopullisena ja tiedostetusti tavoittamattomana. Idealisoituun ja mahdottomaan paikkaan ei voida rakentaa polkua eikä kuvata sinne johtavia välivaiheita. (Hoch 2014: 8–10, Spaniol & Rowland 2017). Skenaariolla ja visiolla on määräaika. Uto- pia on ajaton tai ajaltaan epämääräinen. Skenaario ja visio ovat yleensä ryhmissä tuotettuja (ks. Rubin 2020b, Spaniol & Rowland 2017). Utopiat ovat useimmiten esimerkiksi kirjailijan kuvittelemia yksilötuotoksia. Visio voi perustua yhden hen- kilön näkemykseen (Rubin 2020b), mutta sitä ei voida toteuttaa ilman ryhmä- työtä. Skenaario perustuu pääosin järkeen ja tieteeseen. Se ei aseteta arvoja käy- tännön edelle. Visioon voi sisältyä tunteita, intuitiota ja uskoa, joita tasapainote- taan järjellä ja tieteellisyydellä (ks. Hoch 2014: 7–10, Levitas 2010: 138.). Utopia perustuu vahvemmin arvoihin, tunteisiin, intuitioon ja uskoon (Hoch 2017: 297– 300, Hoch 2006: 367–370). Utopia ei sisällä arvioita riskeistä (Levitas 2000: 198– 200), koska niistä ei tarvitse huolehtia, toisin kuin skenaarioissa ja visioissa (Kaivo-Oja 2017: 137–139, Rubin 2020c). Taulukko 5. Utopian, skenaarion ja vision erot (Bloch 1985, Hoch 2014, Hoch 2017, Rubin 2020b, Suvin 1997). Tekijät Utopia Skenaario Visio Paikka Nimensä mukaisesti saavuttamaton Mahdollinen, ei välttä- mättä toivottu Tahdottu, saavutettava Tulevaisuuteen suhtautuminen Idealistinen (ja aja- ton) Näennäisen neutraali, ennakoiva, vahvat ja hei- kot signaalit Usko parempaan tulevai- suuteen Arvo ja käy- täntö Arvo dominoi käy- täntöä Käytäntö dominoi arvoa Käytäntö ja arvo vuoropu- huvat Polku Ei esitetä, ei voida rakentaa, välivaihee- ton Vaihtoehtoiset polut ja tulevaisuudenkuvat Selkeä tavoitetila ja polku sinne Muutos Pysyvä ja lopullinen Riskitietoinen ja muun- neltava Tahdottuun muutokseen pyrkivä Kognitio Intuitio, tunteet, usko Järki, tieteellisyys Järki, tieteellisyys, tun- teet, intuitio ja usko Aika Epämääräinen Tarkka Tarkka Osallistujat Yksilö Ryhmät Yksilö tai ryhmät 32 Acta Wasaensia Visiot ja skenaariot kytkeytyvät utopioihin, vaikka ovatkin kaikua utopiakritiikistä (Hyyryläinen 2019, Spaniol & Rowland 2017). Niillä etsittiin maltillisempia ja tar- kempia välineitä yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen ja pysyvään suunnitteluun pyr- kivälle utooppiselle suunnittelulle (ks. Lakkala 2017: 6–7, Popper 1963). Tämä nä- kyy yhä visio-sanan yleisenä käyttönä (vrt. Claeys & Sargent 1999: 1, Hyyryläinen 2019). Usein puhutaan visionääreistä määrätietoisina ja osaavina tulevaisuuden arkkitehteinä ja utopisteista epärealistisina haaveilijoina, jotka uskovat turhaan ihannetulevaisuuteen (vrt. Levitas 2010: 33). Aluekehittämiseen kohdistuu voima- kas realistisuuden odotus, minkä vuoksi kirjallisuudessa tai muussa taiteessa esi- tettyjen utopioiden kykyä herättää tunteita, kysymyksiä ja vaihtoehtoja saatetaan aliarvioida (vrt. Lundman & Rannila 2016: 117). Utopioilla on kuitenkin rooli suunnittelussa ja kehittämisessä. Niiden käyttökel- poisuus tiedetään utopiatutkimuksessa (Holloway 2010, Lakkala 2014, Levitas 2013) ja tulevaisuudentutkimuksessa (Dufva & Ikäheimo ym. 2020: 3–5, Rubin 2020b) työkaluna kuvitella yhteiskunta paremmaksi kuin voidaan saavuttaa (ks. Dufva, Ikäheimo ym. 2020: 3–5). Taiteen maailmat toimivat spekuloivana kuvit- telemisena, joilla uskotaan olevan yhteys signaalien vahvistamiseen (mm. Dufva & Ahlqvist 2015: 254, Geoghegan 1987, Taleb 2010). Konkreettisten suunnitelmien- kin ideointivaiheessa on hetkiä, jolloin mielikuvitus saa vallan (Friedmann 2000, Harvey 2000: 204, Hoch 2017). Realistiset tavoitteet voivat saada alkunsa yl- tiöpäisen idealistisesta kuvittelusta (vrt. Ameel & Neuvonen 2016, Levitas 2013, Pinder 2013). Suunnittelun ja kehittämisen taustalla myös vaikuttaa menneisyy- destä peräytyviä suuria ideoita esimerkiksi hyvästä elämästä (ks. Foucault 1980, Williams 1977), jotka eivät realisoidu. 3.2 Utopiat ja utopiankaltaisuus aluekehittämisessä Tässä luvussa selitetään, mitä utopiat ja utopiankaltaisuus ovat aluekehittämisessä luokittelemalla niihin kuuluviksi historiallisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia ideo- logioita, nykypäivän poliittisia reformeja, alueellisten organisaatioiden toimintaa sekä tavoitteellisia projekteja ja hankkeita. Luvun edetessä selitetään tarkemmin, miten käyttökelpoisimpana pitämääni utopiankaltaisuutta eli niin kutsuttua dis- kurssiutopioita hyödynnetään narratiiveina, puhuntana ja puhetapoina aluekehit- tämisessä perustelemalla millaisiin sekä utopiatutkimuksessa että aluetutkimuk- sessa tunnettuihin teoreettisiin ilmiöihin, kuten kuvitteellisuuteen, idealististen paikkojen diskursiivinen käyttö linkittyy. Näin perustelen, miten idealistiset ja realisoitumattomat ainekset ovat usein lähtökohta alueeseen tietystä näkökul- masta aiotulle kehitystoimenpiteelle. Näin tarkennetaan sitä, miten diskurssiuto- Acta Wasaensia 33 pioita käytetään muuttamaan mielipiteitä siitä, millaisille tavoitteille aluekehittä- misessä annetaan merkitys tavoittelemisen arvoisina ja mahdollisina ja millaisille ei. Luvun lopussa esittelen Levitasin teorian utopian funktioista eli käyttötavoista suhteuttamalla utopian ja utopiankaltaisuuden osaksi kyseistä teoriaa. 3.2.1 Utopian ja utopiankaltaisuuden lajit Utopia on tavoittamaton idealisoitu paikka (vrt. Suvin 1997, Baeten 2002), jol- laiseksi alue tai sen osa voidaan kuvitella tietystä arvolähtökohdasta (vrt. Sota- rauta 2019). Yhteiskuntamaantieteessä ja aluetutkimuksessakin tunnettu kuvit- teellisuus (mm. Gregory 1994, Ridanpää 2005, Said 1994: 11–14) kytkeytyykin uto- pian ja paikan suhteeseen. Utopiassa on kysymys kuvittelemisesta ja paikkoja luonnehditaan usein kuten jo 1970-luvun humanistisen maantieteen teorioissa (mm. Tuan 1974, Ley 1980) sekä 1990- ja 2000-luvun paikkatutkimuksissa (mm. Daniels 1992: 310–315, Kymäläinen 2005, Luoto 2008) kuvitteellisten piirteiden leimaamaksi. Toisinaan paikkaa kuvataan siten, että sen annetaan ymmärtää ole- van kauttaaltaan kuviteltu ilmiö (mm. Bauman 2005). Laajimmillaan utopia voi- sikin tarkoittaa kaikkea paikkaa leimaavaa kuvitteellisuutta, jota olisivat tällöin niin arvot, tunteet kuin merkityksetkin. Tällöin ei kuitenkaan eroteta kuvitteellista ja utopiaa toisistaan. Ne eivät ole identtisiä. Kaikki paikkaa leimaava kuvitteelli- suus ei ole utopiaa. Kaikki utopiat ovat kuvitteellisia, mutta kaikki kuvitteellinen ei ole utopiaa. Utopiatutkimuksessa käytetään termiä utooppisuus tai utooppinen kuvitteellisuus (mm. Claeys & Sargent 1999: 6–9, Lahtinen 2002: 171–172) kuvaamaan realisoi- tumatonta ja ideaalista kuvitteellisuutta. Utopian ja kuvitteellisen erosta ei ole sel- keää käsitystä utopiatutkimuksessakaan. Utooppisuuttakin on luonnehdittu kuvit- teellisuutta läheisesti muistuttavilla tavoilla kuten kaikkena ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä koskevana ilmiönä, joka ei ole kosketeltavaa ja havaittavaa sekä toi- sinaan vain suuntautumisena toivottuun tulevaisuuteen tai paremmasta tulevai- suudesta unelmoimista (Claeys & Sargent 1999, 6–13, Lahtinen 2017: 5–7, Lahti- nen 2002: 171–172). Utooppisuus voidaan kuitenkin ymmärtää realisoitumatto- mien ihannetilojen kuvitteluna. Paremmasta yhteiskunnasta unelmoiminen ei siis tarkoita sitä, että kaikki paremman yhteiskunnan tai paikan piirteet olisivat reali- soitumatonta idealismia. Ihannetilojen kuvittelu utopiakirjallisuuden paikkoina on esimerkki utooppisesta kuvitteellisuudesta. Utooppinen kuvitteellisuus voi kui- tenkin vaikuttaa alueiden olosuhteisiin muun muassa muuttamalla niistä diskur- siivisesti tuotettuja tulkintoja (alaluku 4.3.). 34 Acta Wasaensia Utopia on mistä tahansa kuvitteellisuudesta poiketen idealistista ja realisoitu- matonta kuvitteellisuutta. Toteutuessaan utopia ei enää ole utopia kuten tutki- mukseni artikkelissa viittasin (Karhu 2019). Utopiatutkimuksessa (mm. Bloch 1986, Geogheghan 1987: 37, Marcuse 1978: 71–73, Levitas 2010, Portolano 2012: 128) samaan ilmiöön on viitattu ihmisen sisäsyntyisenä taipumuksena idealisoin- tiin, joka ei tule näkyväksi ja kosketeltavaksi. Sargent (2010: 102), johon viittasin tutkimukseni aihepiiriä kartoittavassa artikkelissa (Karhu 2019: 121), on luonneh- tinut utopian liittyvän niinkin yksinkertaisiin asioihin kuin ihmisen haluun tyydyt- tää tarpeet. Hän ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kauppaostoksille meneminen olisi utopia. Yksinkertaiset aikomuksetkin ovat kuviteltuja. Kauppaostosreissu voi ta- pahtua tai ei. Kysymys ei ole kuitenkaan toteutumattomasta idealismista. Taulukon kuusi ylärivissä kuvattua ideaaliutopiaa ei voida missään olosuhteissa toteuttaa, eikä yleensä yritetäkään. Ideaaliutopiat ovat ilmaistavissa korkeintaan käsitteinä, joilla ideaalia piiritetään. Ideaaliutopiat ovat luonnehdittavissa ominai- suuksiltaan lopullisina, maksimaalisina ja universaaleina. Tämän pidemmälle nii- den käsityskyvylle ulottumatonta transsendenttia olemusta (Jensen 1994, Lotman 1990, Bloch 1986) ei voida ymmärtää. Näitä ovat utopia- ja dystopiakirjallisuuden paikat, uskontojen paratiisit, realiteeteista irtautuvat fantasiat, Jumalan idea sekä alueiden mustavalkoiseksi kuvittelu. Alueiden ominaispiirteisiin kuten rajoihin, aika- ja tilaulottuvuuteen sekä muihin piirteisiinkin voidaan kohdistaa vastaavaa polarisointia ikää kuin vastakohdan yhdestä puolesta voisi tulla vallitseva tila niin, että toinen puoli ja välimaastot häipyvät (vrt. Brown & Michael 2003: 3–4, Da- voudi 2018: 101–103). Alueen voidaan sanoa olevan sulkeutunut kuin sen asuk- kaat eläisivät kuplassa. Aluetutkimuksessa sovelletuissa paikkateorioissa alueet ovat tietyssä määrin rajojen määrittämiä, mutta eivät lopullisesti ja ulkovaikut- teilta eristettyinä (mm. Kymäläinen 2006, Luoto 2008: 12–13, Pred 1984). Acta Wasaensia 35 Taulukko 6. Utopian ja utopiankaltaisuuden lajit aluekehittämisessä (Bloch 1986, Davoudi 2018, Fitting 2002, Hodgingon 2016, Jensen 1990, Kymäläinen 2006, Lakkala 2014, Levitas 2010, Lotman 1990, Luoto 2008, Popper 1963, Portolano 2012, Raven 2015, Ricoeur 1986, Sargent 2010, Shermer 2019, Taylor 1998). Utopia ja utopiankaltaisuus Aika ja paikka Luonnepiirteet Aluekehittäminen Ideaaliutopia eli realitee- teista (ja ymmärryskyvystä- kin) irtautuva mielikuvituksen tuottama paikan kuvaus Ajasta ja pai- kasta riippuma- ton kuvitteelli- nen paikan ku- vaus Pyrkimys määritellä käsitteille tavoitta- matonta ideaalia lo- pullisena, universaa- lina, maksimaalisena ja kokonaisvaltai- sena Jumala, utopiakirjallisuuden paikat (Utopia, Vuonna 1984, Uljas uusi maailma, Platonin Valtio), uskontojen paratiisit, realiteeteista ir- tautuvat fantasiat ja idean (esim. arvon) ehdoton to- teutuminen. Aateutopia eli aatteiden ja ideologioiden ehdoton ja kir- jaimellinen toteuttaminen. Aikaan ja paik- kaan kiinnit- tyvä, muodos- taa todellisen alueyhteisön Yritetään ja voidaan realisoida valtara- kenteina (mm. dikta- tuurit, blueprint-yh- teiskuntamallit), mutta ei ideaalina Idealistiseen ihmiskäsityk- seen pyrkineet valtio-, yh- teisö- ja kaupunkimallit, Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, idealistiset utopiayhteisöt (mm. Sointula), maailman- valtio, jatkuva kasvu Radikaalikuvitteellisuus eli utopiankaltainen epätoden- näköisesti toteutettavissa oleva muutos Todelliseen ai- kaan ja paik- kaan perustuva laajavaikuttei- nen muutos Tietyssä ajassa ja paikassa vaikeasti toteutettava kult- tuurin, hegemonian tai teknisen toteu- tuskyvyn vastaisena. Kuntaorganisaatioiden lak- kauttaminen, uskonnonva- paus keskiajalla, älykaupun- kien futuristiset visiot, Hy- perloop-verkosto, avaruus- yhteiskunta Institutionaalinen utopian- kaltaisuus eli tiettyjen yhtei- söjen ja organisoituneiden ryhmien idealistisia piirteitä sisältävä toiminta Vahva yhteisöl- lisyys, joka ei perustu tiet- tyyn aikaan ja paikkaan, mutta voi pe- rustua ideali- soituun tila- ja aikakäsitykseen Yhteiskunnassa sal- littu tai teknisesti realisoitava toi- minta, johon sisältyy idealistisia piirteitä Puolueet, uskontokunnat, hyvinvointivaltiomalli, val- tiot, kuntaorganisaatio, ny- kyajan utopiayhteisöt eli in- tentionaaliset yhteisöt, YK Diskurssiutopia eli utopian- kaltainen, idealistinen ja kon- tekstisidonnainen kielen- käyttö Diskursiivisesti ja narratiivi- sesti tuotetut tilan, ajan ja paikan tulkin- nat, toimijaläh- töiset ideaalit Idealisoivat ja suos- tuttelevat kielen- käyttötavat, kuten aluekehittämisen puhetavat, suunni- telmat, lausunnot ja kaavat Idealistisuutta puheena ja kerrontana hyödyntävä ke- hittäminen mm. alueellis- ten organisaatioiden strate- gioissa ja alueiden julki- suuskuvissa Ideaaleihin voidaan uskoa niin voimakkaasti, että aatteen ideaalia pyritään reali- soimaan (ks. Sargent 2010, Popper 1963). Alueista esitettyjä mustavalkoisia pola- risoivia käsityksiä kuten pelkästään kilpailullisina, älykkäinä ja vihreinä voitaisiin yrittää toteuttaa. Alueiden luonteeseen kuuluu kilpailullisuus, mutta polarisoidun aluemääritelmän mukaiseen tilanteeseen, jossa alueet ovat vain kilpailijoita ja jat- kuvasti kasvavia, ei päästä (Davoudi 2018: 100–102, Featherstone 2017, Hincks, 36 Acta Wasaensia Deas & Haughton 2017). Aateutopioilla eli aatteiden ehdottomilla realisoimispyr- kimyksillä saadaan aikaan valtarakenteita, mutta idealistiseen tavoitteeseen ne ei- vät pääse, vaan usein romahtavat (ks. utopian paradoksiluonne, Luoto & Karhu 2018: 72). Toimintasuunnitelmassaan avoimesti idealistista työyhteisöä ja uskon- nollista paratiisia tavoitelleita ns. utopiayhteisöjä käytetäänkin varoittavana pe- rusteena sille, että idealistisuutta tulisi hyödyntää välineenä, ei päämääränä (Sar- gent 2010: 42). Näihin lukeutuvat äärikommunistinen Sointula ja vanhoillisus- konnollinen Jonestown (ks. Peltoniemi 1985: 23–25, Sargent 2010: 42). Niissä odotettiin liikaa ihmisten yhteistyökyvyltä, eikä varauduttu haasteisiin kuten eri- puraan muun muassa omistamisesta, työnjaosta ja ansainnasta (Peltoniemi 1985: 9–10, Sargisson & Sargent 2017: 1–4). Aluesuunnittelun historiassa on esimerkkejä aateutopioista kuten suureellinen arkkitehtuuri- ja kaupunkimalli, jota Karl Popper (1963) käytti esimerkkinä utoop- pisesta suunnittelusta (ks. Davoudi 2012: 429–32, Lakkala 2017: 11–12). Siinä yh- teiskunta sovitetaan tiettyyn ihannemuottiin. Le Corbusierin sädehtivä kaupunki (radiant city) ja E. Howardin puutarhakaupunki (garden city), olivat arkkitehtuu- riprojekteja, joissa kaupungit suunniteltiin perusteellisesti uusiksi pyrkimyksenä parantaa kokonaisvaltaisesti kaupungeissa elämisen laatua (Fitting 2002: 69–70, Taylor 1998: 23–26). Ne olivat luomassa utopia-sanalle kielteistä mainetta, sillä niistä luovuttiin liian pysyvinä tilarakenteina. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa sekä tieteellisessäkin on kautta aikojen esitetty idea maailmankansojen yhdistymi- sestä maailmanvaltioksi (Ankerl 2000, Kiljunen 2008: 8–9), jollainen Huxleyn Uljaassa uudessa maailmassa kuvataan. Maailmanvaltio voidaan lukea aateutopi- aksi, jos sellaista yritettäisiin toteuttaa. Siihen on pyrittykin muun muassa Alek- santeri Suuren (Cosmopolis) ja Adolf Hitlerin (kolmas valtakunta) maailmanval- loitussuunnitelmilla. Valtiot kuitenkin yhdistyvät ja hajoavat kuten niiden sisäiset alueetkin (ks. Andersson 1991, Said 1994). Kylmän sodan jälkeen vahvistuneet li- beralistiset ja talouden merkitystä ihmisten hyvinvoinnin takaajana korostavat aatteet sisältävät ideologisia käsitteitä, kuten jatkuva kasvu ja kehitys (mm. Dufva ym. 2019: 12, Sterling ym. 2019), joiden ehdoton toteutuminen ei ole mahdollista. Keskellä taulukkoa 6 kuvaan radikaalikuvitteellisuutta, joka herkästi sekoitetaan utopiaan. Se on kuitenkin utopiankaltaisuutta epätodennäköisenä suurena muu- toksena tietyssä ajassa ja paikassa (vrt. Levitas 2010: 175). Suomen luopuminen kuntaorganisaatioista, joilla on vahva historiallinen ja laillinen asema aluehallin- toyksikköinä, olisi radikaalikuvitteellista vallitsevien ajattelutapojen vastaisena. Tähän kategoriaan kuuluvat teknologian toistaiseksi saavuttamattomissa olevat muutostilat (mm. Raven 2015: 114–115). Esimerkkinä viimeksi mainitusta on käy- tetty älykaupunkien (smart city) futuristisia näkymiä (Anthopoulos 2017: 130), Acta Wasaensia 37 jotka ovat liian edellä teknologisia realiteetteja. Ne voivat olla mahdollisia kauem- pana tulevaisuudessa, jos teknologiakehitys etenee (Anthopoulos 2017: 130). Kaik- kialle Suomeen ulottuvaa huippunopeaa Hyperloop-rataa (Yle 2018) oli nykytek- nologialle liian haasteellinen ja lisäksi vieras vahvan aseman saaneiden liikenne- muotojen rinnalla. Tiettynä hetkenä estetty poliittinen tai sosiaalinen uudistus voi olla joskus mahdollinen, jos hegemonia sallii sen (mm. Ahlqvist 2018, Foucault 1986: 3–4, Mohr 2007). Uskonnonvapaus keskiajalla oli radikaalikuvitteelli- suutta. Avaruusyhteiskunta (ks. Express 2020) olisi sitä tänään voidessaan toteu- tua kaukaisessa tulevaisuudessa. Taulukon toiseksi alimmassa rivissä kuvataan institutionaalista utopiankaltai- suutta eli periaatteessa toteutuskelpoista tai toteutunutta, tälläkin hetkellä vallit- sevaa toimintaa, jota harjoittavat erilaiset instituutiot, ryhmät, yhteisöt ja järjestöt. Näitä ovat nykyajan utopiayhteisöt eli intentionaaliset yhteisöt (ks. Sargisson & Sargent 2004) valtiot, hyvinvointivaltiomalli, uskontokunnat, puolueet ja tietyt suurjärjestöt kuten YK. Ne eivät pyri realisoimaan ehdottomasti ideaaleja, eivätkä radikaalisti poikkea vallitsevia olosuhteita määrittävistä hegemonisista ja kulttuu- rillisista odotuksista (vrt. Williams 1977). Usein ne ovat kulttuurillisten ja hegemo- nisten odotusten sallimia. Niiden toiminnalle on kuitenkin keskeistä sen idealisti- nen ydin. Poliittisten puolueiden ideologioihin on todettu liittyvän utooppinen ydin (ks. Mannheim 1979, Lukianova 2005, Ricoeur 1986) eli ideologian valta-ase- maan pyrkiminen, joka ei ole mahdollista varsinkaan demokraattisissa valtioissa. Valtioita on luonnehdittu utopioiksi aluetutkimuksessa (Andersson 1991), mutta suhtaudun niihin institutionaalisena utopiankaltaisuutena. Valtiot ovat olemassa runsaslukuisina ja saaneet hegemonisen aseman, mutta ne perustuvat monenlai- seen idealismiin kuten ajatukseen samaa tarkoitusta kohti kulkevasta yhtenäisestä kansasta. Hyvinvointivaltiomalli poliittisena toimenpideohjelmana ja utopiayhteisöjen pe- rilliset kuten ekokylät (mm. Peltoniemi 1985) eivät ole utopioita, vaan institutio- naalista utopiankaltaisuutta. Ekokylät suunnitellaan huomioimaan toimintansa realiteetit verrattuna 1800- ja 1900-luvun edeltäjiinsä (ks. Peltoniemi 1985). Näitä utopiayhteisöjä on alettukin kutsua intentionaalisiksi yhteisöiksi (intentional communities), koska samansuuntaisen maailmankatsomuksen jakavat ihmiset perustavat niitä (Sargent 2010: 34–35, Sargisson & Sargent 2004: 9–10). Ne pyr- kivät tulkintaan hyvästä elämästä, joka voi sisältää haaveen korkeammasta eetti- sestä kehityksestä (Hong & Vicdan 2016: 120-122, Sargent 2010: 34–35), mutta eivät ehdottomasti. Nykyiset instituutiot ovat voineet menneisyydessä olla ideali- soituja kuvitelmia, mutta saaneet hiljalleen kannatusta pääsemällä osaksi keskus- telukulttuuria. Instituutiot, joita saatetaan pitää itsestään selvinä, ovat voineet olla 38 Acta Wasaensia radikaalia kuvitteellisuutta kuten Suomen valtiollinen itsenäistyminen 1800-lu- vulla. Hyvinvointivaltiomalli laajana reformina useiden instituutioiden ja käytän- töjen kuten sosiaalitukien yhteistyönä (Laurinkari 2004: 9–11, Pernaa 2020) on lähtöisin idealismista (mm. Niemi-Iilahti 1992: 205–207), jossa suomalaisista tu- lee hyvinvoivia, yhteisöllisiä ja kunnollisia kansalaisia. Kirkkoinstituutiota muok- kaa ideaa Jumalasta, jota kirkon jäsenet, papit ja teologit tulkitsevat yhä uudelleen. Institutionaalinen utopiankaltaisuus osoittaa, että idealistisuus on katoamaton ih- mispiirre (mm. Bauman 1976, Sargent 2010: 114–115). Se nousee aina uudelleen, vaikka olosuhteet olisivat toivottuja, kehnoja tai mitä tahansa niiden väliltä (vrt. Bloch 1986: 45–46, Sargent 1994: 3). Ideaalien vetovoiman uskotaan perustuvan tarpeeseen haaveilla muun muassa pysyvästä ihannetilasta, kuolemattomuudesta ja ikuisesta elämästä (Hodginson 2016, Shermer 2019: 20–21). Nämä utooppiset ideat viehättävät niihin sisältyvän ajatuksen vuoksi, jossa koetut ongelmat on rat- kaistu pysyvästi. Tämän toteuttamisen yrittäminen ei ole ideaalien toimiva käyt- tötapa. Ideaalien viehätysvoimaan kuuluva rajattomuuden ja ikuisen elämän kal- taiset haaveet luovat kuitenkin mielenkiintoa ja voivat antaa suuremman merki- tyksen tunteen ja vedota velvollisuuteen tehdä jotain epätäydelliselle maailmalle (ks. Hodginson 2016, Shermer 2019). Taulukon 6 alimpana rivinä on nk. diskurssiutopia, joka hyödyntää ideaaleja väli- neinä, ei päämäärinä. Utopioiden tämänkaltainen hyödyntäminen ei siis ole utopia lainkaan, koska pyrkimys ei ole ideaalin toteuttamiseen. Ideaaliutopistisen alueen kuvitteleminen paikkana, jossa on omaksuttu yhtenevä tulkinta tasa-arvosta ei voi tulla reaaliseksi missään olosuhteissa. Sen sijaan ideaaliutopistisen narratiivisesti esitetyn paikan tasa-arvoa voidaan käyttää haastamaan vallitsevia käsityksiä (mm. Portolano 2012: 128–132) tasa-arvosta, jolloin se voi jopa muuttaa tasa-arvon yleistä vallitsevaa normia yhteiskunnassa. Ideaaliutopia voi siis vaikuttaa siihen- kin, että esimerkiksi alueista vallitsevia käsityksiä muutetaan ja tämä voi saada diskurssiutopian erilaisia muotoja toimijoiden puhetavoissa uuden aluetulkin- tansa. Ihmisoikeusjärjestöt voivat puhua tasa-arvosta (ks. Ihmisoikeusliitto 2020) kuin se saavutettaisiin maailmanlaajuisesti ja samassa merkityksessä edistääkseen tulkintansa mukaista tasa-arvoa. Aluekehittämiseen levinneet talouskasvun ja nii- den rinnalle nousseet kestävän kehityksen diskurssit (Davoudi ym. 2018, Kallis & March 2015: 360–363, Lehtinen 2019) voivat sisältää tietyssä merkityksessä tul- kittuna vahvoja utooppisia piirteitä, joilla edistetään diskurssien tuottajien tavoit- teita esimerkiksi toivomastaan tulevaisuudesta. Kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän (mm. Kallis & March 2015: 362–365, Lehtinen 2019) aatteet saattavat käyttää sanontoja päästöttömästä, nollahiilisestä tai vihreästä tulevaisuudesta, joita tuskin tullaan tavoittamaan. Niistä puhumalla Acta Wasaensia 39 kuitenkin edistetään toimintaa, jolla realistisempiin tavoitteisiin kuten 25% pääs- töleikkauksiin vuoteen 2050 mennessä voidaan päästä. Politiikassa puhutaan idealisoidusta tulevaisuudesta tietyn puolueen tulkitsemana (vrt. Goodwin & Taylor 1982, Ingram 2014, Thrift 2004). Tavoitteista puhuminen voimaannutta- villa ja resurssien hankkimista edistävillä tavoilla tai narratiiveilla voivat muun muassa innoittaa kokeilemaan uusia toimintatapoja. Sami Moisio (2012: 43) on verrannut utopiaan ajatusta alueiden hallitsemisesta tiedolla, koska tässä ajatuk- sessa alueen kuvitellaan kykenevän kontrolloimaan kaikki riskit ja ennakoimaan muutokset. Alueiden hallitsemista tiedon avulla voidaan kuitenkin käyttää dis- kurssiutopiana edistämään esimerkiksi hallinnon digitalisaatiota. Aluekehittämisessä tulee lisäksi tunnistaa ilmiö, jossa uudistuksia merkityksellis- tetään ideaaliutopioiksi, vaikka ne eivät ole sitä. Tämä on diskurssiutopian käyttä- mistä. Realisoitavat aluekehittämisen ideat esitetään vain haaveiluna. Aluesuun- nittelussa tai aluepolitiikassa pitkään vallinneiden periaatteiden muuttamista voi- daan väittää mahdottomaksi. Muutosta ei todella pidetä mahdottomana. Perin- teistä ei vain haluta luopua. Alueiden kehittäminen saattaa tuntua päämäärättö- mältä, koska siitä ei vallitse yhtenevää näkemystä ja alueeseen vaikuttavat toimijat tuottavat alueista toisistaan poikkeavia käsityksiä (Häkli, Karppi & Sotarauta 2009: 127–132). Toimijoiden keskustelut alueiden kehittämisestä voivatkin kuu- lostaa hämmentäviltä, koska keskustelujen perusteella ei voida välttämättä muo- dostaa yhteistä näkemystä (vrt. Sotarauta 2016: 78–79). Aluekehittämiseen osal- listuvat saattavat tunnistaa realiteetit ja voimavarat, mutta puhua vastustamas- taan uudistuksesta mahdottomana. Tämä ilmiö on tuotu esille jälkiteollista yhteiskuntaa selittävässä utopiatutkimuk- sen teorioissa (mm. Kumar, 2013, Levitas 2010: 82-84, Mohr 2007). Niiden mu- kaan mahdollisesta (possibility) voidaan tehdä mahdotonta silloin, kun tavoitel- laan valtaa. Jälkistrukturalistisissa teorioissa kuvailtu käsitteiden luonne väkival- tana asioita kohtaan (Beverungen 2006, Foucault 1980) on sovitettavissa tähän. Mahdollisen saaminen näyttämään mahdottomalta on väkivaltaa mahdollisuuksia kohtaan. Tämä on kuvattu tutkimuksen aineistona käytetyssä dystopiakirjallisuu- den klassikkoteoksessa. Orwell kuvailee kaksoisajatteluksi (double-think) nimittä- määnsä kielellistä ilmiötä osana diktatuurien toimintatapoja: ”Vanhassa englanninkielen sanakirjassa tätä sanotaan `realiteettien kontrolliksi`, uuskielessä sen nimi on kaksoisajattelu. […] Kaksoisajattelu tarkoittaa kykyä sisällyttää ajatuksiinsa kaksi päinvastaista uskomusta hyväksymällä molemmat. […] olla samalla kertaa kahta eri mieltä.” (Or- well 1983: 41, 239) 40 Acta Wasaensia Orwell on voinut kehittää kaksoisajattelun käsitteen havainnoidessaan universaa- limpaa ihmisten kielellisen vuorovaikutuksen ja vaikutusvallan tavoittelemisen yhteyttä (vrt. Hutcheon 1980: 88–90, Tyner 2004: 139), jonka käyttöä hän kärjis- tää kuvatessaan teoksessaan vallantavoitteluun pyrkivää diktatuuria. Aluekehittä- misessä kaksoisajattelu ei tarkoita sitä, että toimijat olisivat salaliiton uhreja, vaih- telisivat mielipidettään jatkuvasti tai esittäisivät valheita. Aluekehittäjällä on kui- tenkin suhteita yhtä aikaa moneen toimijaan, joille tulevaisuudesta puhutaan eri tavalla (vrt. Grint 2010, Sotarauta ym. 2016: 190–192). Alueellinen yritysorgani- saatio puhuu tulevaisuudesta eri tavalla työntekijöilleen kuin asiakkaille ja julki- sille organisaatioille. Tämä on aluekehittämisen realiteettien kontrollia eli diskurs- sivaltaa, joka määrittää muiden puolesta, mikä on mahdotonta ja mikä ei. Kuvailemani realiteettien kontrollia tehdään diskurssiutopioilla, joilla utopian tai dystopian kaltaiseksi merkityksellistetään periaatteessa mitä tahansa aluekehittä- misen ehdotuksia, suunnitelmia ja tavoitteita riippuen siitä, pitääkö käyttäjä niitä arvojensa mukaisena. Erilaiseen tulevaisuuteen pyrkivät toimijat kuten ideolo- gioiltaan (ks. Ingram 2014: X–XI, Levitas 2010: 83–84) poikkeavat puolueet voi- vat kutsua toistensa poliittisia ohjelmia utooppisiksi kuin olisivat sitä mieltä, että tavoitteet todella olisivat toteuttamiskelvottomia. Alueiden kehittämisen nykyi- sessä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä diskurssivaltaa käytetään myös puhuttaessa esimerkiksi ideologian tai tavoitetilan saavuttamisen pysyvistä, tasa- vertaisista ja kaikkialle ulottuvista vaikutuksista. Tällaiset puheet voivat kummuta esimerkiksi vahvasta teknologiadiskurssista, jossa digitalisaation tulkitaan pysty- vän ratkaisemaan alueiden kehittymiseen liittyvät haasteet (ks. Borup, Brown ym. 2006: 298–299). Esimerkiksi kaupunkien saatetaan väittää tulevan pysyvästi ”älykkäiksi” tai globaaleiksi verkostoyhteisöiksi (vrt. Massey 2007, Raynor 2018: 118–119). 3.2.2 Utopian diskursiivinen käyttö Diskurssiutopia on idealisoitujen paikkojen hyödyntämistä tuotettaessa vallitsevia olosuhteita kielellä (vrt. Beverungen 2006, Foucault 1972, Mills 2004). Kielellä tulkituilla ideoilla vaikutetaan siihen, mitä pidetään mahdollisena ja tavoittelemi- sen arvoisena aluekehittämisessä (Grint 2010: 365, Sotarauta ym. 2016: 190–191). Diskurssiutopiat saattavat kuitenkin johtaa utopiaan tai utopiankaltaiseen toimin- taan, siinä missä ideaaliutopiat puolestaan ovat lähtökohtina monenlaisten dis- kursiivisten lausumien syntymälle. Ideaaliutopiaa ja sellaisen toteuttamiseen pyr- kiviä aateutopioita ei voida realisoida, vaikka niistä voidaan tuottaa sellainen tul- kinta, kuten tehtiin Natsi-Saksan pyrkiessä kolmanteen valtakuntaan ja Neuvos- Acta Wasaensia 41 toliiton työläisparatiisiin. Diskurssiutopia voi johtaa radikaalikuvitteelliseen ide- aan tai reformiin, joka aiheuttaa yhteiskunnallisen muutoksen. Diskursiivinen utopioiden käyttö voi johtaa sellaiseenkin toimintaan, jota ei tutkimuksessani määritellä lainkaan idealistiseksi. Tällöin idealistiset paikat esimerkiksi narratii- veissa ja puhetavoissa osallistuvat rakentamaan kosketeltavaa ja arvoperustaisina käytäntöinä näyttäytyvää maailmaa, mutta lakkaavat samalla olemasta utopioita (ks. Houston 2007, Portolano 2012: 128–133). Aluetutkimuksessa (Andersson 1991), utopiatutkimuksessa (Levitas 2010, Moylan & Baccolini 2014) ja tulevaisuudentutkimuksessa (Ahlqvist 2018, Schwarz ym. 2014) on pohdittu kysymystä mahdollisen ja mahdottoman suhteesta muun mu- assa kielelliseen merkityksellistämiseen. Taustana on käytetty sosiologiasta peräi- sin olevaa teoriaa sosiaalisesta kuvitteellisuudesta (social imaginery), josta kirjoitti ensimmäisenä Cornelius Castoriadis (1987: 100–102) E. Durkheimin, G. Hegelin ja C. W. Millsin (1959) filosofiaan perustuen. Castoriadisin (1987) mukaan yhteis- kuntaa leimaa kuviteltu sisältö, mikä ilmenee olosuhteita ylläpitävinä käytänteinä, odotuksina ja rakenteina (Davoudi 2018: 100–102). Alueiden vallitsevia olosuh- teita kuten vahvaa asemaa pitäviä arvoperustaisia käsityksiä ja niihin perustuvia käytäntöjä ei voida määritellä utooppisiksi. Niistä on tullut diskursiivisesti raken- nettua todellisuutta, joka perustuu merkityksiin ja tulkintoihin (vrt. Beverungen 2006, Foucault 1980: 16–20). Alueiden olosuhteiden tuottamiseen ja ylläpitämi- seen on kuitenkin käytetty idealisoivia narratiiveja ja puhetapoja puhumalla vält- tämättömyydestä, ainoasta vaihtoehdosta tai niiden tuomasta ihannetulevaisuu- desta (vrt. Foucault 1972: 105, Hackling 1999: 20–21). Alueita tietyllä hetkellä määrittävät diskursiivisesti tuotetut sosiaaliset ja materiaaliset olosuhteet ovat saaneet alkunsa idealisoiduista piirteistä ja muokanneet kielellisesti tuotettua to- dellisuutta (vrt. Hall 2003, Olsson 1994: 114–117). Utopiatutkimuksessa on noteerattu, että ideaalien kyky vaikuttaa vallitseviin olo- suhteisiin voi tuntua uhmaavan mahdollisen ja mahdottoman rajaa (Bloch 1986: 222–225, Levitas 2010: 173). Mahdollinen ja mahdotonkin riippuvat osittain siitä, millaisia tavoitteita pidetään helppoina, vaikeina ja mahdottomina, johon taas vai- kuttaa se, miten tavoittelemisen arvoisina niitä pidetään (vrt. Moylan & Baccolini 2014: 43–45, Sotarauta ym. 2016: 190, Suominen 2018: 37–38). Mahdollinen ja tavoittelemisen arvoinenkin ovat suurissa määrin kielellä tuotetuilla arvottavilla merkityksillä tuotettuja suhtautumistapoja muutokseen (vrt. Foucault 1980: 77– 78, Soja 1999: 279–280). Tulevaisuudentutkimuksessa mahdottomuuden sijasta käytetäänkin usein termiä epätodennäköinen (ks. Dufva & Ahlqvist 2015: 254– 255, Jalonen, Lehti ym. 2016) eli tässä tutkimuksessa radikaalikuvitteellinen. To- dennäköisinäkin pidetyt signaalit voivat pettää ja toisinaan epätodennäköiset sig- 42 Acta Wasaensia naalit voivat vahvistua (mm. Schwarz ym. 2014, Taleb 2010). On vahvoja signaa- leja teknologian kehittymisestä ja markkinatalouden aseman säilymisestä (mm: Ahlqvist 2018: 36–38, Luoto 2016: 205–207), mutta niistäkään ei ole varmuutta. Onkin pohdittu sitä, voiko aitoa mahdottomuutta edes kuvitella vai onko kaikki kuviteltavissa oleva joissain olosuhteissa mahdollista. Bloch (1986: 222–223, Levy 1997: 222–228) on maininnut, että ilman mahdottoman ideaa ei olisi pyrkimystä ylittää realiteetteja. Silloin ei olisi aluekehittämisessä tärkeää ajatusta kehitykses- täkään, joka on realiteetit tunnustavaa, mutta myös ne ylittämään pyrkivää muu- tosta. Levitas (2010: 173–174) ja Marcuse (1978) ovat kirjoittaneet mahdottomasta sekä ideaaliutopiaa tarkoittavassa merkityksessä eli milloinkaan toteutumatto- mana tilana, että radikaalikuvitteellisuutta tarkoittavasti eli tiettynä hetkenä epä- todennäköisenä muutoksena. Diskursiivisessa todellisuudessa kielen idealisointi- kyvyllä (mm. Portolano 2012) voidaan esittää mahdottomia ideoita, jotka voivat nousta puheenaiheiksi ja muuttaa alueita kuten utopiakirjallisuus on tehnytkin (Brousseau 1994: 335–336, Daniels 1992: 115–117, Ridanpää 2005). Kaunokirjallista idealisoitua paikkaa määrittävät eletystä elämästä peräisin olevat diskurssit ja tämä suhde toimii toiseen suuntaakin (Waugh 1985: 4–6). Fiktiiviset paikat eivät ole reaaliteeteistä tyystin irtautuvia. Idealisoidunkin paikkakuvauksen on kiinnityttävä vähintään kokemista ja kielellistä ymmärtämistäkin ohjaaviin reunaehtoihin kuin tilallisuuteen, ajallisuuteen ja paikkaan (ks. Lahtinen 2002: 175–178, Luoto & Karhu 2018: 72–75). Kuvitteellinen paikka kaunokirjallisuu- dessa voikin kyseenalaistaa eletyssä elämässä vallitsevat arvot ja käytännöt tai vas- taavasti ihannoida niitä (Ridanpää 2005: 12–15, ks. myös Sepänmaa 2006: 31– 35). Kaunokirjallisuuden paikkakuvaukset voivat vahvistaa epätodennäköisenä pi- dettyjen tapahtumien todennäköisyyttä ja päinvastoinkin (Schwarz 2014, Phillips 2002). Esimerkiksi Moren Utopia on sinällään realiteeteista irtautuvaa, teksti- muotoista ja ideaaliutopiaan vertautuvaa kuvittelemista, koska kirjassa kuvailtua paikkaa ei voida toteuttaa kuten tarinassa esitetään. Kysymys olisi puolestaan aa- teutopiasta, jos alue kuten valtio yritettäisiin pakottaa kirjailijan idealisoiman pai- kan muottiin. Moren teos siis kuvaa toteutumattoman ideaaliutopian, mutta se voi tuottaa dis- kurssiutopioita, jotka vaikuttavat alueista käytäviin keskusteluihin. Tällöin tapah- tuu Levitasin kuvailema ilmiö eli utopian ei tarvitse toteutua ollakseen hyödyllinen (vrt. Levitas 2010). Ideaaliutopia kykenee vaikuttamaan alueiden valtasuhteisiin, lakeihin ja ihmisryhmien välisiin suhteisiin (vrt. Lando 1996: 3-7, Phillips 1993, Ridanpää 2005: 9–12) sekä muihin piirteisiin rakentamalla niistä keskusteluihin siirtyviä uusia tulkintoja. Kaunokirjalliset paikat voivat sisältää myös ihmistoimin- nan kuvausta, jonka toteuttaminen ei olisi mahdotonta toisin kuin koko kirjassa Acta Wasaensia 43 kuvatun paikan realisoiminen. Kaunokirjallisuuden paikkakuvausten hyödyntä- minen eri tarkoitusperiin kuitenkin muuttaa tulkintaa, jollainen Morella oli ideaa- lisesta ihmisyhteisöstä (vrt. Andersson & Saunders 2015, Hones 2015) eli kirjate- oksen hyödynnetty aines aluekehittämiseen ei enää ole sellainen merkitys, jota More tarkoitti. Aluetutkimuksen paikkateorioissa (mm. Gregory 1994: 101–105, Kymäläinen 2005: 96–98, Pred 1984) on vastaavasti esitetty, että paikka tietyssä fyysisessä sijainnissa, materiaalisena, koettuna ja elettynä tilana ei toteudu yksit- täisessä merkityksessä, koska paikkaa muokkaavat ja idealisoituja ei-paikan ai- neksia sisältävät tulkinnat muuttuvat tulkitsijoiden merkityksellistäminä ja usei- den merkitysten törmäyksissä. Utopiakirjallisuudessa on kuvauksia ihmisten elämästä yhteisössä (Levitas 2010: 173–175, Marcuse 1968, Pinheiro 2006: 151–153, Suvin 1997: 125–129), jota ei voida käyttää tavoitteena esimerkiksi aluepolitiikassa, mutta josta voidaan puhua tarkoituksena vahvistaa alueiden yhteisökäsitystä. Utopiakirjallisuudessa voidaan kuvata ihmisyhteisön käyttäytyvän kunnollisesti ja kuuliaisesti odotusten ja sään- töjen mukaan vailla konflikteja (Clayes & Sargent 1999: 8–10, Pinheiro 2016: 125– 126). Utopiakirjallisuuden paikkakuvaukset esittävät ihmisyhteisöä, joka hyväksyy sosiaalisen järjestyksen ja hierarkkiset suhteet ainoina oikeina totuuksina (ks. It- konen-Kaila 1998: 9–10, Mårtensson 1991). Tyypillisiä tämän kirjallisuuslajityylin ideaaliutopia piirteitä ovat kuvaukset ihmisyhteisöistä, jotka ovat saavuttaneet maksimaalisen tyytyväisyyden löytämällä tavan tyydyttää kaikki tarpeensa tai päästä eroon tarpeiden kokemisesta (ks. Sargent 2010: 14-16). Näitä idealistisia piirteitä kuitenkin voidaan hyödyntää diskursiivisesti ilmaisuna toivosta (vrt. Da- voudi 2018: 98–99). Tietoisella yliampuvalla paikkakuvauksella voidaan avata sil- mät mahdollisuuksille, jotka muutoin jäisivät pimentoon (vrt. Ahlqvist 2018: 68– 69, Ahlqvist, Uotila & Hietanen 2015: 47–50). Aluetutkimuksessa on tutkimuksia, joissa kuvataan sitä, miten kielellisiä keinoja käytetään tuottamaan käsityksiä tiettyä tilaa kuten valtion aluetta asuttavasta ih- misjoukosta (Andersson 1991, Gregory 1994: 104–105, Said 1994) koskien esimer- kiksi ihmisjoukon ja heidän asuttaman tilan ominaisuuksia kuten identiteettiä, ra- joja ja tarkoitusta (mm. Koch 2015: 31–32, Moisio 2012, Paasi 1986: 41–43). Suur- vallat ovat määritelleet siirtomaiden tarkoitusta suurvaltojen palvelijoiksi ja siir- tomaiden asukkaiden olemusta tätä valtaperäistä määriteltyä tarkoitusta vahvis- tavasti esimerkiksi kuuliaisina ja nöyrinä (ks. Said 1978: 7–8). Vastaavasti suur- vallat kuten mitkä tahansa valtiot tuottavat omasta alueestaan käsityksiä, joiden pyrkimys on vahvistaa alueidensa yhtenäisyyttä keinoilla, jotka rakentavat alu- eesta idealisoitua käsitystä. 44 Acta Wasaensia Andersson (1991: 141–145) vertasikin valtioita utopioihin, jotka ovat tulkinnassani institutionaalista utopiankaltaisuutta. Valtioita ylläpidetään keinoilla, joissa niistä rakennetaan tulkintaa kuin ne koostuisivat samat arvot ja yhteisöllisyyskäsityksen jakavasta kansasta. Tämä lähentää toisilleen tuntemattomia kansalaisiksi kutsut- tuja ihmisiä toisiinsa kielellistetyillä tunnusmerkeillä, joiden uskotellaan olevan tyypillistä tuolle kansalle. Kansaa koskeva arvokäsitys kuten tasa-arvo voi saada tietyssä merkityksessä vallitsevan aseman eli sen kaltaisen merkityksen jakaa enemmistö kansasta. Valtiot eivät pyri ehdottomasti realisoimaan idealistisia piir- teitä, jollaisen tulkinnan valtiotoimijat voivat tuottaa puhumalla valtiosta ylevästi esimerkiksi julkisissa tilaisuuksissa. Olisi kuitenkin ideaaliutopia, jos suomalai- siksi kutsutut ja Suomeksi nimitettyä aluetta asuttavat ihmiset jakaisivat saman käsityksen tärkeäksi merkityksellistetyistä piirteistään kuten tasa-arvosta, sisusta ja kollektiivisesta tarkoituksesta tai edes valtionsa rajoista. Alueista tuotetaan muitakin käsityksiä kuin valtioina ja julkishallinnollisina terri- torioina (mm. Boudreau 2007: 2599–2600, Duncan & Duncan 2001: 41–43). Alu- eista tuotetaan lukuisia käsityksiä, jotka välittävät niistä yleistäviä mielikuvia tie- tyn aika-, arvo- ja tilakäsityksen jakavina (mm. Davoudi 2018, Hincks, Deas & Haughton 2017, Paasi 1984). Näitä aluemielikuvia syntyy puhunnasta, joiden tuot- tamiseen osallistuu eri aikoina ja paikoissa vaikuttavat toimijat ja ideat tarkoituk- senaan palvella tuottajiensa poliittisia, kaupallisia, sosiaalisia ja muita tavoitteita (Davoudi 2018: 100–103, Raynor 2018: 112, Watkins 2015: 508–509, Paasi 2010b: 2299). Kilpailevat ja rinnakkaiset diskurssit tuottavat aluemielikuvia, joiden kir- jaimellisessa tulkinnassa on ideaaliutopian piirteitä (Hincks ym. 2017: 645, Mil- lington 2013: 280, Zimmerbauer 2007: 31–32). Niitä ovat tulkinnat, joita diskurs- sit tuottavat alueista ainoina ja oikeina vaihtoehtoina, tiettyyn aika ja tilakäsityk- seen pysyvästi saapuneina tai saapuvina eli pysyvinä ja muuttumattomina (mm. Davoudi 2018: 98, Gregory 2004, Massey 2007: 15). Vastaavasti kuin valtioista diskurssit älykaupunkitulevaisuudesta, vihreästä siirtymästä ja verkostoyhteis- kunnasta (mm. Anthopoulos 2017: 128–130, Grossi & Pianezzi 2017) tuottavat alu- eista käsityksiä absoluuttisessa merkityksessä, vaikka eivät voi tietää sitä, mitä esi- merkiksi alueiden asukkaat haluavat, toivovat ja odottavat (ks. Brown & Michael 2003: 3–5, Hall 1997: 45, Healey 2006, Irigay 1985: 20–23, Paasi 2010b 2299). Aluekehittämisen kilpailullisessa ja valtatavoitteellisessa luonteessa utopioita kui- tenkin käytetään realiteettien kontrollointina. Diskurssiutopiaa hyödynnetään säi- lyttämään vallitsevat olosuhteet tai muuttamaan niitä tiettyjen toimijoiden eh- doilla. Aluekehittämisessä käydään keskusteluja siitä, millaiset eri kehitysnäkö- kulmista nousevat ideat ovat toteutettavia ja sen arvoisia (vrt. Sotarauta 2019: 65– 67, Lundström 2015: 4–6). Aluekehittämisessä kohdataan jatkuvasti kysymys siitä, onko aluetta uudistavalle toiminnalle taloudellisia ja teknisiä edellytyksiä ja Acta Wasaensia 45 miksi se on arvokasta (ks. Moisio 2012: 15–16). Näissä tilanteissa diskurssiutopiaa käytetään ilmaisemaan alueeseen kohdistetusta uudistuspyrkimyksestä arvottava kannanotto siitä, miten toteutettavana ja arvokkaana siihen suhtaudutaan. Toteu- tettavuus ja tavoittelemisen arvon tulkinta sisältävät ääripäiden välitiloja kuten ”toteutettavissa ja arvokkaaksi tulkittavissa tietyin edellytyksin”. Kielen polarisoi- vaa tulkintaulottuvuutta kuitenkin käytetään häivyttämään nämä välimaastot (vrt. Beverungen 2006, Foucault 1980, Hall 1997: 44–45) kuin toteutettavuus ja tavoit- telemisen arvo olisi kaikille sama, pysyvä tai ehdoton. Varsin yleistä, toteutettavaa ja monista tavoittelemisen arvoista toimintaan voi- daan kohdistaa vallankäyttöä diskurssiutopiana tuottamalla niistä ideaaliutopian merkityksiä. Puiston tai urheilukentän rakentamista tai patsaan pystyttämistä saa- tetaan merkityksellistää idealisoivasta. Esimerkiksi urheiluseuran kannattajat tai omistajat voivat tulkita urheilukentän rakentamista välttämättömänä alueen tule- vaisuuden kannalta. Näistä esimerkeistä voidaan vastaavasti puhua kielteisenä ja välteltävinä, mikäli puiston, urheilukentän tai patsaan pelätään vievän tilaa tärke- ämpänä pidetyltä toiminnalta, aiheuttavan kunnalle taloudellisia tappioita tai edustavan jotain sellaista, joka herättää vastustusta. Paikkatutkimuksessa on an- nettu esimerkki (Hayden 1995: 15–20) patsaista, joihin saatetaan suhtautua men- neisyyden arvomaailman symboleiksi tai idealistisen päämäärän palvelijoiksi, jota ne voivatkin olla, mutta se ei tee niistä utopioita. Ihmisiin, asioihin ja paikkoihin arvottavia kannanottoja kohdistavassa aluekehittämisessä (mm. Gregory 2004, Katajamäki & Lundström 2012: 23) mitä tahansa ideaa alueiden uudistamiseksi voidaan väittää utopiaksi tai dystopiaksi perusteettomasti. Aluekehittämisessä on toimijoita, jotka pitävät kiinni valta-asemastaan (Ahlqvist 2018: 32, Lakkala 2018: 15–16 Levitas: 212–218) ja käyttävät siihen diskurssiuto- piaan verrattavaa vaihtoehdon kielteistä tulkitsemista ja nykyhetken ihannointia (mm. Bauman 1976: 14, Gramsci 1971, Mannheim 1979, Ricoeur 1986). Näissä kei- noissa vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, jota voivat kannattaa nykyolosuhteet puutteellisiksi kokevat ryhmät, tuotetaan käsitys ideaaliutopia tai aateutopiaan vertautuvana mahdottomuutena, vaikka kysymys ei ole niin vaikeasta muutok- sesta. Tällainen hegemonian puolustaminen on väkivaltaa käsitteitä ja mahdolli- suuksia kohtaan (vrt. Beverungen 2006, Foucault 1980), koska sillä voidaan pyrkiä estämään muidenkin kuin jo kovaäänisesti puhuvien pääseminen kuuluviin. Ko- vaääniset hegemonian puolustajat voivat ihannoida nykyhetkeä kuten siihen joh- tanutta menneisyyttäkin (Levitas 2010: 198–199, Portolano 2012: 128). Tälläkin tavalla tuotetaan alueiden diskursiivista todellisuutta pitämällä alueita luulossa, että niiltä puuttuu kyky saavuttaa tiettyjä asioita samalla kun ne pystyvät saavut- tamaan sellaisia asioita, jotka palvelevat hegemonisia odotusrakenteita esimer- 46 Acta Wasaensia kiksi valtiollisten ja kaupallisten toimijoiden intressejä. Vallitsevia ideoita ja usko- muksia puolestaan haastetaan vastahegemonisilla (counter-hegemonic) kielen- käyttötavoilla, jotka pyrkivät muuttamaan vallalla olevia käsityksiä normaalista ja oikeutetusta (Heywood 1994: 101, Gramsci 1971). Esimerkkejä diskursiivisesta vallankäytöstä löytyy keskiajalta ja kylmänsodan ava- ruuskilpailusta. Keskiajan kirkon ja uskonnon hegemonia vaikutti yhtä vankalta kuin nykyisin markkina- ja pääomatalouden vastaava (mm. Lakkala 2014: 132– 133). 1960-luvun alussa ihmisen ei uskottu pääsevän vieraalle taivaankappaleelle. Ennen 1960-luvun loppua ensimmäinen ihminen laskeutui Kuuhun muun muassa siksi, että avaruusteknologiaa kehitettiin avaruusjärjestöjen ja suurvaltojen mer- kityksellistettyä avaruuteen pääseminen tärkeäksi. Edeltävän vuosikymmenen alussa ei uskottu edes päästävän avaruuteen, kunnes Neuvostoliitto teki sen. Jules Vernen 1800-luvulla (1865) kirjoittama romaani kuuhun matkustamisesta puoles- taan johti keskusteluun avaruusmatkailun mahdollisuudesta. Niin Verne, kylmän- sodan poliitikot kuin keskiajan skolastikot puhuivat aikanaan epätodennäköisistä asioista ja onnistuivat edistämään niitä konkreettisiksi tavoitteiksi. Avaruuteen pääseminen 1900-luvulla ei parantanut kaikkien elämää, mutta vahvisti suurval- tojen sotilaspoliittisia intressejä. Avaruusyhteiskunta ei ole vielä toteuttavissa, mutta siitä puhuminen edistää Elon Muskin kaltaisten avaruusyrittäjien tavoit- teita tuomalla heille huomiota sen ansiosta avaruustoimintaa edistäviä resursseja. 3.2.3 Utopian funktiot-teoria Utopiatutkimuksessa sovellettu Levitasin (1990, 2010) teoria utopian funktioista selittää tarkemmin, millaisia hyötyjä utopioista on. Levitasin teorian lähtökohtana on se, että vallitsevia olosuhteita ei kuvitella toisenlaiseksi vain murheiden lievit- tämiseksi tai iloksi, vaan käytännöllisistä syistä. Utopioiden ainakin kolmenlaiset hyödyt ovat (Fernando, Burden ym. 2018: 3, Lakkala 2018: 19–22, Levitas 1990, 2010) kompensaatio, kritiikki ja fasilitointi. Levitasin alkuperäisessä teoriassa (1990) nämä funktiot erotettiin utopian merkityksestä ideaalina, jonka utopiatut- kimus mahdollistaa monilla utopian tulkintatavoilla. Perustelen, miten Levitasin teoriassa esitetyt funktiot toimivat ideaaliutopioina ja diskurssiutopioina. Miten ideaali ja vastaavasti anti-ideaalia toimivat kompensointina, kritiikkinä ja fasili- tointina kielessä kuten narratiiveissa ja puheena. Utopian funktioihin sisältyy aja- tus, jonka mukaan niissä kuvattua tilannetta ei ole tarkoitus toteuttaa, vaan niitä käytetään saamaan aikaan muutos tai liikahdus jonkun kannalta toivottuun suun- taan (Lakkala 2017: 19–20, Suvin 1997: 127). Dystopiatkin voivat saada aikaan vas- taavan muutoksen, mutta hyödyntämällä toivon sijaan pelkoa. Utopia voi toimia kummallakin tavalla jonkun toimijan tavoitteita ja niiden kautta hankitun vallan Acta Wasaensia 47 edistämisessä. Utopian funktiot peittelevät niihin sisältyviä ristiriitoja vaikuttaak- seen uskottavimmilta. Levitas (2010: 210, Lakkala 2018: 21) suhtautuu kompensointiin utopian passiivi- simpana ja vähiten käytännöllisenä funktiona. Kompensoinnilla tarkoitetaan pelk- kää unelmoimista vallitsevien olosuhteiden muuttumisesta paremmaksi ilman ai- komusta saattaa kyseistä tilannetta käytäntöön. Kompensaatiota voidaan käyttää kyseenalaisenakin vallan välineenä, jolla valtaa pitävät hankkivat ja säilyttävät val- lan avaimet saamalla muut uskomaan kaiken olevan hyvin silloinkin, kun niin ei ole. Esimerkiksi alueen nykytilaan tyytyväiset toimijat eivät välttämättä tahdo alu- eiden muuttuvan, vaikka muut haluaisivat. Tyytyväisille toimijoille riittää, että alueet pysyvät sellaisina kuin ovat ja tätä he myös edistävät puhumalla alueesta tilannetta säilyttävästi. Alueellisia markkinoita tietyllä alalla hallitseva yritys voi ilmaista markkinatilanteen olevan tasapainoinen tai erinomainen säilyttääkseen etulyöntiaseman. Ankaralla verottamisella ja kurinpidolla kansaa alistava dikta- tuuri puolestaan ei halua antaa alistetuille toivoa tilanteen muuttumisesta, mikä ilmenee puhumalla epätoivoisesta tilanteesta oikeutettuna, luonnollisena tai vält- tämättömänä. Diktatuuri voi ilmaista tämän toteamalla, että kansalla menee hy- vin. Esimerkkejä muistuttavaa kompensointia kuvataan Orwellin teoksessa osana Oceaniaa hallitsevan valtaryhmän keinovalikoimaa. Levitas (2010: 6–7) on huomauttanut kompensaation kuitenkin olevan olennai- nen utopian funktio siten, että vallitsevat olosuhteet on ensin kuviteltava puutteel- lisiksi, jotta niille voisi syntyä vaihtoehtoja. Kompensointina utopia on hiomaton timantti, joka voi jalostua toimintasuunnitelmaksi, joka muuttaa olosuhteita kohti toivottua suuntaa. Tämä vastaa aiemmin kuvailtua utopian roolia vision ja skenaa- rion taustalla, koska sekä vision että skenaarion alkuna on usein jonkinlainen tar- kentamaton unelma, haave tai toivo olosuhteiden parantumisesta jonkun toimijan näkökulmasta. Toimintasuunnitelmaksi muuttuessaan utopia ei ole enää kompen- saatiota, vaan sillä on aktiivinen tarkoitus. Utopian kaksi muuta funktiota, kritiikki ja fasilitointi, ovat aktiivisia funktioita eli niillä pyritään saamaan aikaan muutos nykytilanteeseen (Levitas 1990: 6, 2010: 201–203). Edelleen tulee tunnistaa, että utopiat ovat tässä tutkimuksessa niin kritiikkinä kuin fasilitointina eri asia kuin visio ja skenaario. Visioita ja skenaarioita voidaan kuitenkin vahvistaa utopioilla joko fasilitointina tai kritiikkinä. Kritiikki on ollut utopian tarkoitus utopiakirjallisuuden alusta lähtien. Utopiakir- jallisuuden idealisoiduilla paikoilla tuotetaan ironinen vastakuva aikansa yhteis- kunnalle, jota kirjailija pitää monessa suhteessa epäonnistuneena (ks. Lakkala 2018: 21). Kritiikki voidaan esittää lempeästi ihannoimalla vaihtoehtoa peitellen sen kyseenalaisia puolia. Näin kiinnitetään huomio yhteiskunnallisiin ongelmiin. 48 Acta Wasaensia Utopiatutkimuksessa (Moylan & Baccolini 2014: 42–43) onkin esitetty, että liioi- teltu kehitys- tai rappiokuva voi olla kohderyhmän huomion hankkimisessa tehok- kaampi keino kuin todenmukainen esittäminen. Maakunnat, kaupungit ja kunnat saattavat julkisissa strategioissaan esittää tulevaisuutensa ruusuisena lupailemalla kaikenlaista kehitystä tiettyyn vuoteen mennessä, mikä kätkee kritiikkiä niiden ongelmista. Kritiikki esitetään vastaavasti dystopiakirjallisuudessa (ks. Clayes 2016: 323–324, Palmgren 1963: 57–60) useasti kritisoimalla utopiakirjallisuutta esimerkiksi kuvaamalla sitä, miten ihmisten toivoa paremmasta tulevaisuudesta käytetään hyväksi valtaan pyrkimisessä. Alueiden kehittämisessä kritiikkiä voi- daankin käyttää kärkevästi, jos esimerkiksi toimijat poliittisessa päätöksenteossa sättivät toisiaan kovasanaisesti ja puolustautuvat yhtä kiivaasti. Fasilitointi tarkoittaa sytykettä tai katalyyttiä eli sitä, että utopia pystyy sysäämään liikkeelle poliittista, kansalaisten organisoimaa tai muuta aktivismia hyödyntä- mällä tulevaisuuden idealisointia parempana paikkana tai vastaavasti esittämällä tulevaisuus pelottavana luomalla samalla huolestuneisuutta (ks. Fernando, Bur- den ym. 2018: 3–4, Levitas 2010: 224). Fasilitointi edellyttää huomiota, joka ylly- tetään toiminnaksi esimerkiksi rohkaisemalla sorrettuja ryhmiä kapinaan (mm. Rahkonen 1996: 38–39). Radikaali uudelleentulkinta nykyisistä yhteiskuntara- kenteista voi myös toimia katalyyttinä (Ahlqvist 2018: 32), josta voi alkaa raken- teiden muuttaminen. Tämä osoittaa sen, että mahdottomissa ja epätodennäköi- sissä tulevaisuuskuvissa on voimaa, jota ei ole tosiasioihin pohjautuvissa tulevai- suuskuvissa. Utopioiden tarpeellisuus ponnistaa osin siitä, että pelkkä tosi- asiapohjaisuus ei riitä tekemään tulevaisuudesta tavoittelemisen arvoista. Ne saa- vat toiminnan tuntumaan sankarillisemmalta, merkittävämmältä ja houkuttavalta (ks. Hoch 2014: 9, Levitas 2010: 82, Moisio & Rautiainen 2020: 115). Fasilitointi on lähellä aluetutkimuksessa tunnettua resistanssia (vrt. Keith & Pile 1997, Sharp 1999). Tunteisiin ja korkeampaan merkitykseen vetoava taide kuten kaunokirjal- lisuus (Bloch 1986, 98–99) voi innostaa muutoksia joskus tiedettä ja politiikkaa tehokkaammin (Goodwin & Taylor 1982, Levitas 2010: 81, Portolano 2012). Tai- teellisen ilmaisun on todettukin (Lundman & Rannila 2016: 118) tarjoavan vaihto- ehtoisia näkökulmia aluekehittämiseen. Acta Wasaensia 49 4 METODOLOGIA 4.1 Jälkistrukturalismin tieteenfilosofia Tutkimukseni on lähtökohdiltaan jälkistrukturalistista, toiselta nimeltään post- strukturalistista. Jälkistrukturalismi on nimitys Ranskasta 1960-luvulla synty- neelle mannermaiselle ja kriittiselle tieteenfilosofian suuntaukselle (Reda 2005: 92–93). Monet jälkistrukturalisteina pidetyt tieteilijät kuten Jean Baudrillard, Pierre Bourdieau, Gilles Deleuze, Luke Irigay, Roland Barthes ja Jean-Francois Ly- otard ovatkin ranskalaistaustaisia (Harrison 2006: 122-125). Tunnetuimpia post- strukturalisteja ovat aluetutkimuksessakin runsaasti referoitu Michel Foucault. Jälkistrukturalismi usein yhdistetään jälkimodernismiin (postmodernismi), jonka kanssa se jakaakin yhteisiä piirteitä (mm. Cresswell 2013, Benko 1997: 1–5, Kahn 1995: 7–10, Murdoch 2006: 4). Jälkimodernismi ei ole kuitenkaan tieteenfilosofia, vaan viittaa lukuisiin aatteellisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin ilmiöihin, joita siir- tymä jälkiteolliseen yhteiskuntaan on tuonut mukanaan (Murdoch 2006: 4–5). Jälkistrukturalismi kehittyi kritiikiksi strukturalismille. Strukturalismi eli raken- teellisuus on tieteen tekemisen lähestymistapa, jossa ihmistoiminnan tuotosten kuten kulttuurin taustalla uskotaan olevan piilossa olevia, mutta löydettäviä ra- kenteita. (Deleuze 2004: 171–172, Harcourt 2007.) Strukturalismin mukaan ra- kenteet selittävät ihmisperäisiä ilmiöitä kuten yhteiskuntaa, kulttuuria ja muita sosiaalisia ilmiöitä (Harcourt 2007: 17–18). Muun muassa Jean-Marie Saussuren (1959) ja Claude Levi-Straussin (1963) tieteellisiin näkemyksiin pohjautuva struk- turalismi suhtautuu maailmaan ja ihmiseen kuin ne olisivat ulkoisten rakenteel- listen voimien ohjaamia. Näitä rakenteita heijastavat strukturalistien mukaan esi- merkiksi kielen, ajattelutapojen ja logiikan kaikille kulttuureille yhtenäiset piirteet (Levi-Straus 2004: 7–8). Postmodernismia (mm. Baudrillard 1994 Lyotard 1984, Derrida 1995) ja jäl- kistrukturalismia yhdistävin piirre onkin struktuureiden tai perustojen kritiikki. Jälkistrukturalismin mukaan yhteiskuntaa eivät määritä löydettävissä olevat ra- kenteet, vaan rakenteita tuotetaan merkityksillä ja kielellisellä tulkinnalla (Derrida 1978: 269, 292, Ley 1980: 6–7. Torfing 2005: 10). Jälkistrukturalismi kaihtaa ra- kenteellisuuden tieteenfilosofialle ominaista jäykkyyttä, luokittelua ja universaa- lien totuuksien olettamusta (Aitken & Valentine 2006: 7, Harrison 2006: 122). Poststrukturalistit (mm. Derrida 1972, Deleuze 2004: 173) kritisoivat strukturalis- min kaltaisia tieteellisiä ajattelutapoja, jossa uskotaan kaiken kattaviin selitysmal- leihin ja yhteen oikeaan totuuteen. Jälkistrukturalisti suhtautuu tietoon ja totuu- teen tiedon tuottajasta ja ympäristöstä riippuvaisina, eikä usko löydettävään yksi- 50 Acta Wasaensia selitteiseen totuuteen (Howarth & Stavrakakis 2000: 2). Jälkistrukturalismilla on- kin yhteneväisyyksiä sosiaalisen konstruktionismin kanssa, jonka mukaan yhteis- kuntaa ja kulttuuria ei ole olemassa itsenään, vaan ne ovat ihmisen luomia ja muo- vaamia (Giddens & Merton 1982: 13–15, Hacking 1999: 20–21). Jälkistrukturalismin keskeinen käsite on diskurssi (discourse) (mm. Cambridge Dictionary 2021, Fairclough 1992: 129–130). Jälkistrukturalismissa diskurssia käytetään usein tarkoittamaan sosiaalista toimintaa ja merkityksiä määrittäneiden käytänteiden järjestelmäksi, joka on muodostunut kielellisten ja muiden sosiaalis- ten vuorovaikutustapojen yhteistuloksena. Diskurssilla voidaan tarkoittaa myös tapoja käyttää kieltä kuten puhetta valtatarkoituksiin. (Fairclough 1992: 128, Heikkinen 2012: 94.) Jälkistrukturalismin kielitieteelliset suuntaukset tarkastele- vat diskursseja enemmän käsitteisiin, sanoihin ja niiden alkuperään keskittymällä. Yhteiskuntatieteellisempi suuntaus, jota tämä tutkimus edustaa, korostaa diskurs- seja niiden tuottajien vaikutusvaltaan kytkeytyvänä todellisuuden esittämisen ja merkityksellistämisen (signify) välineenä (mm. Foucault 1972: 105, Pietikäinen & Mäntynen 199–202). Tässä yhteydessä diskurssit kytkeytyvät kielenkäyttöön kuu- luvaan suostutteluun, jolla on pyrkimys tavoittaa, puhutella ja vaikuttaa kuulijoi- hin jäsentämällä todellisuutta puhujan kannalta tarkoituksenmukaisesti (Billig 1996: 87–88, Barthes 1975: 10–11). Foucaultin mukaan (1971, 1980) diskurssit näyttäytyvät johdonmukaisina, jatku- vina ja automaattisesti toistettuina tapoina puhua ja kirjoittaa jostakin. Diskurssit väittävät jotain jostakin tietyssä asiayhteydessä ja tilanteessa (Hall 1997: 44). Fou- caultin (1972: 12, 41) lausahdus ”diskurssin ulkopuolella ei ole mitään” ei tarkoita sitä, että kielenkäyttäjän ulkopuolisen maailman olemassaolo kiellettäisiin (ks. Howarth 2013: 2, Torfing 2005: 10). Kyse ei ole siitä onko kielestä riippumatonta maailmaa olemassa, vaan sille annetun merkityksen alkuperästä ja tarkoituksesta (Hall 1997: 45). Fyysiset objektit ja toiminta saavat merkityksensä ja muuttuvat tiedon kohteiksi vasta diskursseina. Yhteiskunnan näkyvä muotokin on seurausta diskursiivisista käytännöistä (Campbell 2007: 361). Foucaultin ohella mm. Bart- hes (1994, 1977) ja Derrida (1972, 1978) ovat tehneet tunnetuksi jälkistrukturalis- min ominaiskäsitteen, dekonstruktion. Se tarkoittaa vastakohtaparien purkamista (ks. Culler 2014: 15–18). Dekonstruktio on näitä pareja tuottavien merkitysten ym- märtämistä hahmottamalla niiden taustalla olevat sosiaalisesti tuotetut ennakko- oletukset ja tietojärjestelmät, jotka aiheuttavat tarkoituksellisen illuusion yhdestä merkityksestä. Dekonstruktion mukaan tekstien merkitys ja käsitteet siirtyvät lu- kemattomaan joukkoon eri muuttujia. (Barthes 1977, Derrida 1972: 42–47.) Utopia ja dystopia ovat tyypillisiä esimerkkejä vastakohtapareista, johon kahdessa tutkimusartikkelissa viitataankin (Hyyryläinen ym. 2018, Luoto & Karhu 2018). Acta Wasaensia 51 Utopia ja dystopia ovat määritelmällisesti vastakohtia, jos utopia tarkoittaa hyvää ja dystopia huonoa paikkaa. Vastakohtaisuus muodostuu myös utopian ja paikan (topos) välille, jos utopia tarkoittaa ei-paikkaa (outopos). Alueita tulkitsevat toi- mijat saattavat kutsua alueita kärjistävästi kauniiksi tai rumiksi, mutta ne ovat jo- tain niiden väliltä (ks. Foucault 1986, Luoto 2008: 12–13). Välimaastoa Foucault (1984: 3–5, ks. myös Elden 2009) kutsui heterotopiaksi. Jälkistrukturalistille uto- pia ja sen vastakohta ovat sosiaalisesti ja kielellisesti tuotettuja luokitteluja (ks. Foucault 1986). Idealisoitu paikka, jona utopian ymmärrän, on jälkistrukturalis- missa lisäksi paradoksaalinen, koska se kuvaa tilannetta, joka ei koskaan vallitse (Foucault 1984: 3–4). Huomioinkin tutkimuksessa utopian ja dystopian paradok- sisuuden, mutta kiinnitän huomion siihen, mikä hyöty niin paradoksaalisesta kie- lellä tuotetusta ilmiöstä kuin ideaalipaikasta on toimijoiden kommunikoivaan vuorovaikutukseen perustuvassa aluekehittämisessä. Jälkistrukturalismin yhteiskuntatieteissä sovelletun kriittisen suuntauksen muita olennaisia käsitteitä ovat valta ja tieto (power & knowledge) sekä totuusvaikutuk- set (truth effects) (ks. Foucault, 1972, Knox & Marston, 2010, Mills 2004). Valta ja tieto ovat jälkistrukturalismissa toisiinsa ja diskursseihin kietoutuneita. Diskurs- seja tuotetaan valtamotiiveilla eli ne kytkeytyvät tavalla tai toisella diskurssien tuottajien vaikutusvallan kuten taloudellisten, poliittisten, sosiaalisten tai muun- laisten vallanmuotojen vahvistamiseen. Diskursseilla tuotetaan tietoa, joka tulee ymmärtää suhteellisesti (Hall 1997: 44–45, Hall 1999: 42). Tieto on tietämisen kohteesta (objects of knowledge) liioiteltua, vähäteltyä tai muulla tavalla merki- tyksellistettyä käsitteellistämistä, jossa asia, henkilö, paikka, aika tai muu esite- tään tietynlaisena. Valta-asema ymmärretään eliittien, instituutioiden tai ryhmien harjoittamaksi so- siaaliseksi vallan käytöksi. Foucault tutki tiedon ja vallan kietoutumista yhteen tar- kastelemalla kiteytyneitä ja kulttuurisesti jaettuja merkityksellistämisen (puhe- ja ajattelu) tapoja, jotka muovaavat puhumisen kohdetta. Tavat ovat yksilöllisiä, ylei- siä ja muuttuvia eri historiallisissa tilanteissa ja sosiaalisissa yhteyksissä. Puhutun asian homogeenisuuden eli yhdenmukaisuuden tai heterogeenisuuden eli monien näkemysten sekoituksen, uskotaan liittyvän valtarakenteisiin, jotka ovat kiinnitty- neinä puheena olevaan ilmiöön ja instituutioon. (Irigay 1985, Pietikäinen & Män- tynen 2009: 26, 104–106, Pietikäinen 2000: 199.) Kielellä voidaan tuottaa kohteistaan merkitys järkevänä ja objektiivisena, joita ne ovat vain siinä suhteessa, että niiden sisältämä totuuskäsitys palvelee diskurssin tuottajaa (ks. Beverungen 2006: 12–15). Mekanismi, jota diskursiivisessa vallan- käytössä usein hyödynnetään, on tunnelatauksen sisällyttäminen käsitteisiin si- 52 Acta Wasaensia ten, että käsitteen halutaan aiheuttavan käsitteen tuottajan toivoma reaktio puo- lestaan tai vastaan (mm. Thrift 2004, Williams 1977). Foucault (1970) luonnehti- kin diskursseja ”väkivallaksi asioita kohtaan”, koska diskurssit tuottavat uskomuk- sia kommunikaation kohteesta ja kommunikoijista. Valtaa palvelevat diskurssit pyrkivät asemaan, jossa niitä pidetään totuuksina, jolloin ne vaikuttavatkin totuu- denkaltaisesti. Tällöin diskursseilla on totuusvaikutuksia eli ne pystyvät tuotta- maan muun muassa sosiaalisia käytänteitä (social practices). (Foucault 1980, Hall 1997: 43.) Diskurssit ovatkin enemmän kuin sanoja, koska niiden antamat merki- tykset tuottavat merkitysten mukaista toimintaa. Tiedon tuottamisen diskursseissa käytetään valtaa. Tämä on johtanut tunnista- maan toisiaan vastaan kamppailevia diskursseja, joiden voimasuhde vaihtelee eri aikoina. (Bingham 2002: 351–355, Lindsay 2020.) Valtadiskurssit (dominant dis- courses) ovat vaikutusvaltaisten ryhmien kuten tiettynä historiallisena aikana vai- kuttaneiden instituutioiden esimerkiksi uskonnon, aateliston ja valtion toimijoi- den tuottamia (Bingham 2002: 352–355, Hall 1997). Ne ovat saaneet niin vahvan aseman tietyssä kulttuurissa, että ovat alistaneet vaihtoehtoisia diskursseja muun muassa estämällä niitä pääsemästä kuuluviin tai esittämällä ne kielteisesti (mm. Rose 1995: 116–117, Young 1997: 60–63). Valtadiskurssit usein järjestäytyvät ins- tituutioiksi ja tuottavat kohteistaan tietoa, joka säätelee käyttäytymistä ja asettaa odotuksia (mm. Knox & Marston 2010, Williams 1977). Valtadiskurssit käyttävät käsitteitä kuten järkevä ja luonnollinen vankistamaan asemaansa määritellen sa- malla, mikä ei ole luonnollista ja järkevää. Järki ja luonnollinen esitetään todelli- sina sinänsä, mutta ovat konstruoituja ja kontingentteja käsitteitä (Laclau 2000: xi), joiden sisältö vaihtelee sen mukaan missä ajassa ja keiden toimesta niitä käy- tetään. Valtadiskurssit ja vastadiskurssit ovat yhdessä rinnakkaisdiskursseja, jotka hyödyntävät kärjistäviä aluekuvauksia keskinäisessä väännössään. Varsinkin valtadiskurssit luovat taloudellisia, hallinnollisia ja toiminnallisia ra- kenteita yhteiskuntaan. Valtadiskurssien asema ei kuitenkaan ole enää kiistaton. Viestintäteknologian parantumisen, eri kulttuurien vuorovaikutuksen ja liiken- neyhteyksien kehittymisen myötä kasvanut moniäänisyys on mahdollistanut usei- den eri diskurssien julkitulemisen. Tämä on tunnistettu yhteiskuntatieteissä kuten taloustutkimuksessa (Sharma 2011: 168–170), kulttuurimaantieteessä (mm. Lee 2016) ja aluetutkimuksessa (mm. Crawford 2018: 108, Havlik 2018: 1–5, Luukko- nen 2015). On useita kilpailevia diskursseja (mm. Sharma 2011: 168–170), joista osa on pitänyt asemansa vahvana toisten heikennyttyä. 1900-luvulla vankistunut talouskasvun merkitystä alueiden hyvinvoinnille korostava diskurssi on saanut kil- pailijakseen kestävää kehitystä ja ympäristön hyvinvointia korostavan diskurssin. Diskurssi teknologiasta ratkaisuna vaikeisiinkin haasteisiin on yhä vahva (ks. Acta Wasaensia 53 Brown & Michael 2003: 3–5, Lee 2017: 171–176). Diskursiivista todellisuutta tuo- tetaan aiempaa enemmän horisontaalisesti: siihen osallistuvat monet erilaiset toi- mijat vuorovaikuttamalla (Dixon & Jones 1998: 248–249, Lehtinen 2006: 44–48). 4.1.1 Alue, tila ja utopia jälkistrukturalismissa Jälkistrukturalismiin kuuluu utopiakriittisyys, joka on perua tämän tieteenfiloso- fian aatesukulaisesta postmodernismista. Postmodernismi kritisoi (ks. Cresswell 2013: 176–177, Bauman 1995, Kahn 1995) utopioita suurien kertomusten (me- tanarratives) tuottamina sosiaalisina struktuureina (foundations), joilla yritettiin hallita ihmisiä. Jälkistrukturalismille aineksia antanut jälkimodernisti Jean-Fran- cois Lyotard (1984), yhteiskuntatutkija Francis Fukuyama (1992) ja aluetutkija Edward Soja (1989) jopa vihjailivat, että utopiat olisivat kuolleet toisen maailman- sodan jälkeisten vuosikymmenien aikana maailmassa, jossa usko suurellisiin ih- miskuntaa parantaviin aatteisiin kaatui neuvostososialismin luhistuttua. Dystopi- oille ei uskota käyneen yhtä kehnosti postmodernismin hengessä tehdyn uto- piatutkimuksen (mm. Mohr 2007, Sicoe 2013) ja tulevaisuudentutkimuksen (mm. Dufva 2019: 7, Schwember & Urabayen 2018: 1–2) mukaan. Jälkistrukturalismi jakaa postmodernismin penseän suhtautumisen suuriin kerto- muksiin ja struktuureihin (ks. Mohr 2007: 1–4). Samasta syystä jälkistruktura- lismi kallistuu utopiakriittisyyteen paljastaessaan ideaalipaikkojen taustalla piile- viä motiiveja, jotka tekevät niistä vallan välineitä (ks. Mohr 2007: 3–5, ks. myös Gordin, Tilley & Prakash 2010: 1–2, Kumar 2013: 100). Tämä ei tarkoita sitä, ett- eivät jälkistrukturalistit tunnustaisi utopioista olevan hyötyä, mutta suhtautuvat kriittisesti näiden hyötyjen puhtaaseen hyvätahtoisuuteen diskurssien kantaessa valtapyrkimyksiä. Aluetutkimuksen ja utopiatutkimuksen jälkistrukturalistiset tulkinnat alueesta, tilasta ja yhteiskunnasta antavat tulkita utopiaa valtaan ja ideo- logioihin kytkeytyvänä diskursiivisena ilmiönä, jolla toimijoiden kuten poliittisten vaikuttajien, eturyhmien ja valtiovallan on tarkoitus säilyttää tai muuttaa alueen sen hetkisiä olosuhteita toisenlaisiksi muun muassa vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Jälkistrukturalistisia aineksia tuli aluetutkimukseen muun muassa tutkimussuun- tausten kuten uuden kulttuurimaantieteen (new cultural geography) kautta 1980- luvulla (Benko 1997, Dixon & Jones 1998: 248–249). Jälkistrukturalismia on so- vellettu laajasti aluetutkimuksessa ja aluetutkimuksen lähitieteissä kuten yhteis- kuntamaantieteessä. Jälkistrukturalismi on vaikuttanut aluetutkimukseen näky- mällä monissa kriittisissä tutkimuksissa, joissa on selitetty sitä, miten muun mu- assa kielellä tuotetaan todellisuuskäsityksiä esimerkiksi tilasta erilaisten tarkoi- tusperien ohjaamina (Aitken & Valentina 2006: 7–8, Cosgrove 1984, Cresswell 2013: 207, Hall 1997: 45, Jackson 1989). 54 Acta Wasaensia Aluetutkimuksessa viitatut ja esi-poststrukturalisteiksi luonnehditut (ks. Cress- well 2013: 208) Antonio Gramsci (1971) ja Raymond Williams (1980) olivat en- simmäisiä diskurssien ja tilan (space) välisestä suhteesta kirjoittaneita tutkijoita. Nämä alun perin marxilaisen koulukunnan tutkijat hylkäsivät struktuureihin us- kovan tieteenfilosofiansa (Creswell 2013: 208–209) ja alkoivat suhtautua ihmisen tilalliseen käyttäytymiseen jälkistrukturalismin hengessä. Tilallista käyttäytymistä leimaa heidän mukaan (Gramsci 1971, Williams 1980) tilalle diskursiivisesti tuo- tetut käsitykset, joilla on kytkös kontrollointiin. Kulttuuritutkimuksessa on esi- tetty vastaavasti, että tietyn yhteisön jäsenten tietoisuus muun muassa siitä, mikä on hyväksyttävää ja välteltävää käyttäytymistä ohjelmoidaan heihin eli heidät saa- daan ajattelemaan ja tietämään tietyllä tavalla (Berger & Luckman 1994: 79–83, Bourdieau 1991, Paasi 1986: 27–33). Gramsci kirjoitti hegemoniasta, mitä on sovellettu eri yhteyksissä aluetutkimuk- sessa. Gramsci näki, että valtaryhmät tuottavat tilasta kielenkäyttöönkin siirtyviä ideoita, jotka oikeuttavat sen hetkiset ja heitä palvelevat tilalliset käytänteet kuten hierarkkiset suhteet. Williams (1980) puolestaan teki tunnetuksi näkökulman, joka on vaikuttanut teorioihin tilasta siihen vaikuttamaan pyrkivien diskurssien kamppailuna. Williamsin mukaan tilaa hallitsevat valtaryhmien tuottamat, tilal- lista käyttäytymistä merkityksellistävät ja sille jonkin arvon antavat dominoivat diskurssit, joita vaihtoehtoiset diskurssit haastavat. Aluesuunnittelun suuntavii- voja ja päämääriä määrittelevät niin ikään merkittävästi muun muassa vaikutus- valtaiset poliittiset ja hallinnolliset toimijat, joiden sanalla on painoarvoa suunnit- telupäätöksissä (Flyvbjerg 1998: 11–15). Williamsin (1977) tulkinta antaa mahdollisuuden kuvata sitä, miten kriittinen rea- lismi ja jälkistrukturalismi näkevät utopian ja tilan suhteen eri tavalla. Kumpikin tieteenfilosofia tunnustaa, että näissä diskursseissa luonnehdittua tilallisuutta ei ole olemassa ilman niitä tulkinnoillaan tuottavia toimijoita. Jälkistrukturalistille kysymys ei kuitenkaan ole ”vain” tilan esittämisestä tai mielikuvituksesta materi- aalisen ”todellisuuden” taustaa vasten, vaan kielelliset käytännöt kuten keskuste- lut ja neuvottelut tuottavat sosiaaliset ja materiaaliset olosuhteet eli tekevät niihin perustuvan (ihmis)todellisuuden. Diskursiivinen tilan esittäminen on aina kielel- lisesti tuotettuun todellisuuteen kiinnittynyttä (Ridanpää 2017: 187–190, Shields 1991). Kielellä tuotetusta vallitsevasta tilallisen todellisuuden tulkinnasta vapaata kuvausta esimerkiksi alueesta ei edes ole. Gramscin ja Williamsin tieteellisestä ajattelusta vaikutteita saanut Kenneth Olwig (1984: 9–12) esitti, että esimerkiksi maalaustaiteessa kuvattu maisema edustaa vallan perspektiiviä. Ympäristö kuten luonnonmaisema esitetään ihmisen siihen Acta Wasaensia 55 kohdistaman vallan muokkaamana. Denis Cosgrove (1984: 15–20) ja Stephen Da- niels (1992: 310-312) esittivät teorian, jossa idylliseksi tai kauniiksi luonnehdit- tuun maisemaan kätkeytyy näkymätöntä valtasymboliikkaa. Jonkun näkökul- masta kaunis maisema, mikä on samalla tietyn tilan idealisointia, peittää taakseen ikäviä sosiaalisia tapahtumia kuten orjuutta ja luokkataistelua. Valtasymboliikka on puolestaan voinut päätyä maisemakuvauksiin dominoivien ryhmien tuotta- mista diskursseista. Tämä on esimerkki siitä, miten kieli tuottaa laajasti hyväksyt- tyjä kulttuurillisia uskomuksia ja toimii vallan välineenä (Foucault 1972, Hall 2003: 61). 1800-luvun kansallisromanttinen kuvaus suomalaisista ja Suomen val- tioalueesta luotiin merkittäviltä osin taiteen kuten kaunokirjallisuuden (Lönnrot, Kalevala, Runeberg), musiikin (Sibelius) ja maalausten (Järnefelt) vaikutuksella. Suomalaisten ja heidän asuttaman valtioalueen romantisoimisessa oli taustalla valtapyrkimyksiä kuten yhtenäistäminen kurissa pidettävän kansan luomiseksi, joka palveli myös Suomea hallussaan pitäneen Venäjän keisarikunnan tavoitteita. Cosgrove (1984: 15–17) luonnehti tilaa vastaavalla tavalla kuin monet hänen jäl- keisensä tutkijat (mm. Marshall 2019). Tilasta luodaan vaikutelmaa siinä vallitse- vista kuvitteellisista sosiaalisista suhteista kuten suhteesta valtaryhmien ja alistet- tujen ryhmien välillä. Peter Jackson (1989) puolestaan perusteli, että kartat eivät ole puolueettomia kuvauksia alueista. Karttakuvia tuottavat useimmiten valtaryh- mät ja siksi kartoissa näkyykin erilaisia jännitteitä karttoja tuottavien ja heitä vas- tustavien ryhmien välillä. Kartoissa tietynlaisiksi esitetyt alueet ja niitä asuttavat ihmisryhmät eivät edes ymmärtäneet karttojen tarkoitusta, saati niiden heihin kohdistamia määritelmiä. Valtasuhteet ja dominoivien ryhmien näkökulmat ovat voineet päätyä karttoihin valtadiskursseista (ks. Harvey 1996, Marshall 2019, Paasi 1984). Intiaanisotien aikana Yhdysvalloissa karttoja kuvailtiin siten, että yh- dysvaltalaisten asuttamia alueita idealisoitiin ”sivistyneiden” ja intiaanien asutta- mia alentavasti ”villien” alueina. Benedict Anderssonin (1983, 1991), Edward Saidin (1994) ja Stuart Hallin (1999) teorioissa on jälkistrukturalismia muun muassa siinä, miten he kuvailevat kerron- nan, muistamisen ja unohtamisen (Andersson 1983: 4–5, Hall 1999: 42–43, Said 1994: 7–9) olevan tärkeitä tuotettaessa siteitä tiettyä maantieteellistä aluetta asut- tavan ihmisjoukon välille. Yhtenäistäminen on prosessi, jossa sen kohteesta voi- daan tuottaa idealisoitu mielikuva vahvana ja yhtenäisenä kansana jopa esittä- mällä nämä piirteet ikuisiksi. Prosessissa kansaa vältellään luonnehtimasta sa- noilla, jotka voisivat horjuttaa yhtenäisyyttä korostamalla yhteisiä tekijöitä ja unohtamalla erottavat tekijät esimerkiksi siksi, että valtiovallan etua palvelee erot- tavien tekijöiden unohtaminen. Käsitys yhteisestä kansasta ja heille kuuluvasta ti- lasta elää kansan mielessä (Andersson 1991: 6–7, Davoudi 2018: 104, Rikkinen 1996: 40–42). Kansan usko diskursseihin yhtenäisyydestään ja heille kuuluvasta 56 Acta Wasaensia alueesta siirtyvät merkityksellistetyiksi toiminnoiksi kuten tapakulttuuriksi. Valti- oiden välille syntyneet poliittiset rajat ovat esimerkki diskurssien materiaalisista seurauksista (mm. Harden 2019, Kolosov 2012: 50–51, Laine 2015: 14–17) ja ver- rattavissa totuusvaikutuksiin; diskurssi herättää käsitteet henkiin (Foucault 1984: 1–2). Aluetutkimuksessa on ollut 1980-, 1990- ja 2000-luvulta nykypäivään monia mui- takin jälkistrukturalistisia aspekteja sisältäviä tutkimuksia. Esimerkiksi alueelle annettu nimi on tyypillinen esimerkki diskurssin voimasta määrittää aluetta (mm. Paasi 1983, 1984). Nimen antaminen voi olla diskursiivista vallankäyttöä, sillä ni- men antaja voi siten korostaa vaikutusvaltaansa. Vastaavia näkemyksiä ilmeni jo 1970-luvulla humanistisen maantieteen tutkimuksissa (mm. Tuan 1977), joissa to- dettiin, että jollain alueella sijaitsevaa materiaalista ympäristöä kuten rakennelmia saatetaan määritellä merkitykseltään korostetusti koko alueen kannalta. Diskurs- sien merkitystä ympäröivän maailman ymmärtämisessä ja todellisuuskäsitysten luomisessa ovat luonnehtineet myös Derek Gregory (1994: 104–105), Gilles De- leuze (2004), Ilkka Luoto (2008) ja Gunnar Olsson (1994: 114–116). Näissä näke- myksissäkin on väläytelty ajatusta, että useat kielenkäyttäjät rakentavat omaa dis- kursiivista todellisuutta, joka saa vaikutteita muiden kielenkäyttäjien ja ympäröi- vän kulttuurin valtadiskursseista. Aluetutkimuksessa on hahmotettukin alueisiin kohdistettuja erilaisia diskursiivi- sesti tuotettuja tilallisen kuvitteellisuuden muotoja eli aluemielikuvia (Davoudi 2018: 100–101, Crawford 2018: 108–109, Hinks, Deas & Haughton 2017, Paasi 2010b), joista jotkut ovat tietyssä kulttuurissa tiettynä aikana hallitsevampia kuin toiset. Diskursseilla tuotettuja tilallista kuvitteellisuutta alueista kierrätetään, uu- distetaan ja välitetään muun muassa kuvina, tarinoina, teksteinä, datana, algorit- meina ja käytänteinä. Vallitsevia tilallisen kuvitteellisuuden muotoja haastetaan (resistance) tuottamalla niille vastaavalla tavalla vaihtoehtoja, jotka esittävät alu- eet toisenlaista tarkoitusta ja tulevaisuutta palvelevina tiloina. (mm. Havlik 2018: 5–7, Raynor 2018: 115.) Alueisiin kohdistettuja tilallisen kuvitteellisuuden muo- toja onkin runsaasti ns. jälkimodernissa yhteiskunnassa, jossa valta on sirpaloitu- nut ja vallankäyttäjien määrä on kasvanut (ks. Mannermaa 2008). Vallankäyttä- jien keskinäisten suhteiden hahmottaminenkin on tullut haasteellisemmaksi, sillä valta ei ole aina näkyvää eikä selvärajaista (Mannermaa 2008: 22–23). Diskursseissa polarisoidaan alueiden nykyisiä olosuhteita, mitä puolestaan voi- daan hyödyntää edistämään diskurssien tuottajien tarkoitusperiä (mm. Gregory 1994, Reuber 2009: 441–443, Said 1994), jotka voivat olla poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia tai niiden yhdistelmiä. Diskurssi sekä kätkee että tuottaa valtaa (Cress- well 2013: 212). Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alueista puhutaan kuin Acta Wasaensia 57 ne olisivat tietynlaisia ja tavoittelisivat tiettyä tulevaisuutta (vrt. Davoudi 2018: 104–105, Hinks, Deas & Haughton 2017: 644–645, Karhu 2019: 9–10). Diskurs- seilla alueista tuotetut vaikutelmat esimerkiksi sanoilla kuten kilpailukykyinen, in- novatiivinen tai dynaaminen ovat välineitä edistämään yritystoiminnan etuja. Tuotettu merkitys alueista polarisoituina kuin siten varjoon jätettyjä harmaansä- vyjä ei huomattaisi liittääkin diskurssit vähintään julkilausumattomiin ideologioi- hin ja niiden sisältämiin utopioihin. Diskurssien todellisuutta tuottavaa valtaa on huomattu myös kaunokirjallisuuden kertomusmaailman ja sen ulkopuolisen kokemusmaailman välistä suhdetta tar- kastelevassa tutkimusalassa eli kirjallisuuden maantieteessä (Brousseau 1994: 334–335, Phillips 1993: 185–186, Ridanpää 2005: 6). Kaunokirjallisuus pystyy horjuttamaan valtadiskurssien asemaa tulkitsemalla toisella tavalla tilallista todel- lisuutta kuten sen hetkistä yhteiskuntaa, jossa kirjailija elää, esittämällä se toisen- laisena tilana (mm. Brousseau 1994: 342–343, Harvey 1996, Mallory 1987, Olwig 1981: 63). Kaunokirjallisuus voi palvellakin valtadiskurssia esimerkiksi romanti- soimalla tilaa, jossa sen asema on jo vahva (vrt. Sepänmaa 2006: 41, Olwig 2001: 94–112). James ja Nancy Duncan (2001: 41, 52–53) ovat todenneet, että kirjailijat voivat siirtää paikkaa kohtaan tuntemansa kiintymyksen tai inhon kaunokirjal- liseksi tekstiksi. Alueiden toimijat tuottavat polarisoituja mielikuvia alueista ”vää- rinä” tai ”oikeina” edistääkseen toivomaansa ja torjuakseen välttelemäänsä alueen tulevaisuutta. 4.1.2 Ideaali kielen välittämänä Kielellisen suostuttelun tunnetut termit ethos, pathos ja logos tunnettiin jo antii- kin aikana (Vuori 2021). Ethos tarkoittaa puhujan olemusta eli kaikkea, mikä vai- kuttaa siihen, miten yleisö ottaa puhujan vastaan kuten maine, puhetapa ja eleh- dintä. Pathos eli tunne on suostuttelukeino, jolla pystytään vaikuttamaan kuuli- jaan tavalla, johon loogiset argumentit eivät pysty. Logos eli järki vetoaa loogiseen ajatteluun ja argumentaation eheyteen. (Edmondson 1984: 10–12, Kakkuri- Knuuttila 1998, Summa 1989: 97.) Retoriikka korostaa vakuuttamista. Yleisö on saatava kiinnostumaan asiasta, pitämään sitä tärkeänä ja toimimaan puhujan tai kirjoittajan tavoittelemalla tavalla (Edmondson 1984, 14–31, Summa 1989, 92– 95). Diskurssien suostuttelutarkastelulla on yhteys jälkistrukturalismiin (ks. Fou- cault 1972: 64–67, Lincoln University 2021, Ridanpää 2005: 38). Suostuttelu on vallan mekanismi, jolla narratiivi tai puhe vaikuttaa kohteeseensa (Barthes 1975: 10–12, Billig 1996: 87). Utopian on ehdotettu olevan suostutteluun tavanomaisessakin kommunikoin- nissa käytettävä väline. Portolano (2012: 128) toteaa, että kuvitteellinen idealisoitu 58 Acta Wasaensia paikka (ideal topos) on sekä puhujan että yleisön jakama inhimillinen taipumus, jota ei yleensä suostuttelussa nimitetä utopiaksi, mutta joka ilmenee kielenkäy- tössä. Tämä ei tarkoita sitä, että kieli jäljittelisi universaalia jaettua ideaalia, vaan sitä, että kielenkäyttäjillä on luontainen kiinnostus ideaaleista kielenkäyttäjien an- taessa sille merkityksen omista lähtökohdistaan. Utopiatutkimuksessa on viitattu ideaaliin osana ihmisen perusolemusta (Gunn 1985: 2–3, Lakkala 2014: 63–70, Levine 2009: 249–250), minkä täytyykin ilmentyä kielessä kuten puheessa. Richard Gunn (1985: 2–3) on viitannut kielen taipumukseen tuottaa sekä ideali- soituja paikkoja rinnakkain apokalyptisten kanssa. Marcuse (1978: 71–73) ja Bloch (1986) suhtautuivat idealistisuuteen normaalina osana ihmiskommunikaatiota, usein toivon ja kehityksen symbolisena ilmauksena. Nämä näkemykset viittaavat siihen, että kielenkäyttötavoilla on idealistinen ja suostutteluun hyödynnettävä merkitysulottuvuus. Kaikki kielelliset ilmaukset eivät ole tarkoitettuja ideaalisesti ymmärrettäviksi, mutta niitä saatetaan tulkita idealisoivilla johtopäätöksillä. Idealistisia suostuttelupuhuntoja on tunnistettukin (Portolano 2012: 128–129). Saarnaavaa puhuntaa (preaching) käytetään vakuuttamaan kuulijat usein ylimaal- lisena ilmoituksena saapuneesta ennustuksesta (revelation), joka lupaa pelastusta. Nostalgista puhuntaa käytetään konservatiivisen aatteiden edistämiseen ihannoi- malla menneisyyttä ja suremalla sen katoamista tarkoituksena saada kuulijat us- komaan menneen ajan palauttamiseen. Progressiivinen puhuntaa on tyypillistä li- beralismille, jolloin ajan eteneminen esitetään kuin tulevaisuus olisi aina mennei- syyttä edistyneempää (linear progress). Sosialistisissa utopioissa käytetään trans- sendenttista puhuntaa, jossa tulevaisuudessa esitetään koittavan historian pääte- piste (vrt. Eskelinen 2011) ja luontainen kehityskulun lopputulema (transcended history), jossa työluokka saavuttaa oikeudenmukaisen voiton sortajistaan. Idealistisia paikkoja kielenkäytössä kuten puheessa (Levitas 2010: 81–82, Porto- lano 2012) ja narratiiveissa (Houston 2007: 425–427) tarkastelevien teorioiden mukaan uskottavakin puhuminen voi välittää puheenkohteesta tulkintoja, jotka antavat idealisoivan merkityksen. Yhteiskuntaa reaalisesti leimaavista ilmiöistä kuten muutoksesta puhuminen on utooppista vasta sitten, kun muutoksesta pu- hutaan tietyllä tavalla kuten väittämällä uudistamista vaivattomammaksi kuin se todennäköisesti tulee olemaan tai puhumalla kuin vastapainoa pysyvyyteen (tur- vallisuus, hallittavuus) ei olisi. Puheenkohteen luonnehdinnat yleistävästi, lopul- lisina, rajattomina ja muina idealistisuuden piirteinä ovat myös yleisiä. Viittasin puhetapojen utooppisiin piirteisiin viidennessä artikkelissani (Karhu 2020) pe- rustamalla näkemykseni teorioihin puhunnan idealististen piirteiden suostuttelu- kyvystä (ks. Portolano 2012). Acta Wasaensia 59 Utopiatutkimuksessa (mm. Holloway 2010) on lisäksi esitetty, että vallitsevien olosuhteiden varsinkin hegemonisen aseman saaneiden haastaminen edellyttää niille tarjotun vaihtoehdon esittämistä idealisoituna, jolla on tarkoitus häiritä (dis- rupt) hegemonisia merkitysrakenteita. Idealistiset puhetavat kuten narratiivitkin voivat toimia tässä tarkoituksessa. Puhetapoja voidaan käyttää myös siten, että niillä suostutellaan luopumaan uudistushalusta. Levitasin (2010: 81–82) mukaan sitä kuulee politiikassa vähäteltäessä kilpailevan puolueen kyvykkyyttä saattaa ideologiansa käytäntöön. Idealistinen puhuminen on vallankäyttöä siten, että eri instituutiot, vastuualueet ja yhteisöt saadaan uskomaan jonkin muutoksen olevan helpompaa kuin se on vastarinnan vähentämiseksi. Vastaavasti voidaan väittää py- rittävän yhteiseen etuun, vaikka etu ei ole yhteinen (ks. Lukianova 2005: 1010– 1015, Portolano 2012: 132). Narratiivit kuten utopiakirjallisuus pyrkivät vaikutta- maan mielipiteisiin myös ironisella kritiikillä, joka heikentää nykytilanteen oikeut- tavia väitteitä (ks. Houston 2007: 426). Yhdistelemällä utopiatutkimuksen ja aluetutkimuksen jälkistrukturalistisia teori- oita voidaan sanoa, että esimerkiksi alueiden merkityksellistäminen tietynlaisiksi niistä puhuttaessa on suostuttelua. Alueista puhutaan tuottamalla niistä tulkintoja sellaisina, joita ne eivät ole ja joka saatetaan tulkita myös idealisoivasti eli polari- soimalla ja yleistämällä kuultuja sanoja. Tämä idealistinen tulkintaulottuvuus voi koskea sitä, mitä alue ei vielä ole kuten sitäkin, mitä sen väitetään olevan. Tämä toimii keinona muun muassa houkutella ja innostaa toimintaan, jossa aluekehit- täjät yrittävät muuttaa alueita näkökulmastaan tulkittuna nykyistä paremmiksi ja samalla vältellä niiden päätymistä huonommiksi. Tämä utopian diskursiivinen luonne osana alueista puhumista voidaan yhdistää Levitasin (2010, 1990) esittä- miin utopian funktioihin; puhunnan utooppista sisältöä voidaan käyttää kompen- soimaan, kritisoimaan ja laukaisemaan muutos alueen nykytilaan. 4.1.3 Jälkistrukturalismin valintaperuste Pidän tutkimuskohteen kielellistä tarkastelua sopivana sen takia, että kieli on to- dellisuuden tuottamisen väline. Ilman kieltä viestintä, tiedon eteenpäin siirtämi- nen, uskomuskehyksen rakentaminen ja yhteisöllisyyden lujittaminen eivät ole mahdollisia (mm. Habermas 1987: 141–142, Karjalainen 2006: 87, Pietilä 2004: 139). Kieli on välttämätön väline ajatusten muotoilemisessa ja väittämien peruste- lemisessa sekä vaikuttamisessa kuten mielipiteisiin vetoamisessa (mm. Foucault 1980, Pietikäinen & Mäntynen 2009: 14). Mielentilojen, ajatusten ja havaintojen ilmaisu ja tulkinta ei onnistuisi ilman kieltä, jolla niille annetaan merkitys ja tar- koitus (mm. Burke 1967: 16, Hall 2003, Luoto 2008: 48–49, Postman 1985: 23). Kieli on aineellinen ilmiö fyysisten, biologisten ja neurologisten ominaisuuksien 60 Acta Wasaensia mahdollistamana kykynä äännellä merkityksellisesti. Kielellä sanoille ja lauseille annetaan tilannesidonnainen merkitys. Kieli on silti erityinen aineellinen ilmiö, koska se on aineen ja ideoiden välinen tulkki. Kielen merkitys on keskeinen alueyhteisöjenkin perustan rakentamisessa. Kieli te- kee yhteisistä kokemuksista ymmärrettäviä. Kielellä tietoa välitetään seuraaville sukupolville suullisesti ja kirjallisesti. Tietoiseksi tuleminen alueyhteisön histori- asta ja menneisyydestä vaatii sen välittämistä esimerkiksi instituutioiden kuten kouluopetuksen tai muun tiedonlevityskanavan, kuten median kautta. Instituutiot eivät ole olemassa itsestään, vaan yksilöt jatkuvasti tuottavat ja muokkaavat niitä. (109: Berger & Luckman 1994: 79–83, Paasi 1986: 68.) Paasi (1986: 27–36) on kuvannut alueellistumisen prosessin neljää vaihetta ja kielen merkitystä sen ohessa. Ensin alueen territoriaalisuus hahmottuu ja tila rajautuu alueelliseksi yk- siköksi. Sitten alue hahmottuu symbolisesti eli se käsitteellistetään siihen kiinnit- tyvillä symboleilla kuten nimellä, jotka vähitellen vakiintuvat alueen tunnistautu- misessa. Sen jälkeen alueelle muodostuvat instituutiot ja sosiaaliset organisaatiot (joukkotiedotus, koululaitokset, kirjallisuus), jotka vahvistavat alueen identiteet- tiä. Lopulta alueen rooli vakiintuu, jolloin sillä on selkeä, mutta aikojen saatossa uudistuva identiteetti muiden alueiden joukossa. Valintani soveltaa jälkistrukturalismia tutkimukseni tieteenfilosofisena lähtökoh- tana johtuukin ensinnä siitä, että jälkistrukturalistit ovat erityisen kiinnostuneita kielestä diskursseina, joita tutkittiin väitöstyöni neljässä artikkelissa (Hyyryläinen, Karhu & Luoto 2018, Luoto & Karhu 2018, Karhu & Ridanpää 2020, Karhu 2020). Kahdessa niistä diskursseilla viitataan tulevaisuuden kuntaa pohtineiden asian- tuntijoiden kielenkäyttötapoja puhuttaessa alueista ja aluekehittämisestä (Karhu 2020) tai alueellisista organisaatioista (Hyyryläinen ym. 2018) kuten kuntaorgani- saatiosta. Kahdessa muussa diskurssit tarkoittavat kaunokirjallisuudessa, tarkal- leen utopia- ja dystopiakirjallisuudessa, narratiivisesti kuvailtuja kuvitteellisia yh- teiskuntia, joihin suhtaudun kuvitteellisina ja idealisoituina paikkakuvauksina. Dialektiikka tunnettiin jo antiikin kreikkalaisten filosofiassa väittelytaitona, jonka lähtökohtana on todellisuuteen suhtautuminen vastakohtien jännitteenä. Vasta- kohtien jännitteisyys näkyy dialektikoiden mukaan siinä, että jokaiselle kielelli- selle käsitteelle on löydettävissä merkityksellinen ja looginen vastakohtansa. Eri- tyisen tunnetuksi dialektiikan teki Hegel. Sitä on sovellettu marxilaisessa tieteen- tekemisessä materialistisena dialektiikkana, jossa aineellisten suhteiden uskotaan olevan vastavoimien jännitteiden alati määrittämiä ja muuttamia. Dialektiikan keskeinen tarkoitus on ymmärtää tutkittava ilmiö vastakohtien määrittämänä, jonka jälkeen vastakohtaisuuden ylitse voidaan katsoa (synteesi) ja tuottaa ilmi- östä syvällisempi käsitys. (Adler 2000: 4–5, Sherman 1976: 57–58.) Dialektiikkaa Acta Wasaensia 61 olikin vahva ehdokas tutkimuksen tieteenfilosofiaksi, koska se olisi voinut toimia utopian ja dystopian tutkimisessa näiden käsitteiden luonteenomaisen vastakoh- taisuuden vuoksi. Strukturalismista vaikutteita saaneiden ja jälkistrukturalismia kritisoineiden rea- lismin ja kriittisen realismin sopivuutta tutkimuksen tieteenfilosofiaksi pohdittiin. Realismin mukaan on mielestä ja kielestä riippumaton ulkoinen todellisuus, josta saadaan suoraa tietoa havainnoimalla (ks. Niiniluoto 1999: 15). Kriittinen rea- lismi on realismista jalostettu tieteenfilosofia, jonka mukaan todellisuutta ei pys- tytä havaitsemaan sellaisenaan, eikä siitä pystytä luomaan aukotonta jäljitelmää käsitteellistämällä, mutta siitä voidaan saavuttaa edistyneempää tietoa, totuuden- kaltaisuutta (Bhaskar 2000: 12–14). Realismi ja kriittinen realismi (mm. Popper 1963, Popper 1957, Sayer 2000) ovat syyttäneet jälkistrukturalismin keskittyvän liikaa valtaan ja kielen merkitykseen todellisuuskäsitysten luomisessa sivuutta- malla kielestä riippumattomat ilmiöt. Jälkistrukturalismia on luonnehdittu kiel- teiseksi tieteenfilosofiaksi, koska sen ajatellaan vastustavan kehityksen mahdolli- suuden. Kritisoijat eivät usko jälkistrukturalismin soveltuvan yhteistä arvopohjaa vaativaan toimintaan suhteellisuutensa vuoksi (mm. Brown 2017: xi, Harrison 2006: 128). Jälkistrukturalismi valittiin tutkimukseni tieteenfilosofiaksi seuraavista syistä. Ensinnä dialektiikka, realismi ja kriittinen realismi eivät tarkastele kieltä sen mer- kitystä korostavasti kuin jälkistrukturalismi. Näissä tieteenfilosofioissa kieli ei muodosta, eikä muotoile yhteiskunnallisen todellisuuden reunaehtoja samalla ta- valla kuin jälkistrukturalismissa. Tämän vuoksi niihin, varsinkin realismiin ja kriittiseen realismiin, sisältyy olettamus kielestä riippumattomien ilmiöiden mer- kityksestä. Kielestä riippumattomia ilmiöitä, joita tutkimuksessani tunnustan, ovat korkeintaan edellä kuvatut kielellisen selittämisen rajatapaukset (mm. Bart- hes 1994, Lotman 1990: 141–145, Luoto 2008: 55–56), joita niitäkin yritetään tul- kita kielellisesti. Toiseksi kieli on muutakin kuin havaintojen selittämisväline. Kielellä pyritään vai- kuttamaan maailmaan jopa pyrkimyksinä käsitteellistää kielen tavoittamattomia ideoita (Jensen 1994, Lotman 1990), jotka tekevät kielellisestä ilmaisusta arvaa- matonta ja selittävät niihin sisältyviä ristiriitoja (ks. Luoto & Karhu 2018: 69–71). Kielen tavoittamattoman ideaalin tulkintapyrkimyksiä ovat esimerkiksi utopiakir- jallisuus, utopiayhteisöt ja utooppiset puhetavat, joita tarkastelen tässä tutkimuk- sessa. Utopia on siis kielellinen väline tulkita realisoitumatonta ideaista ainesta kuten ideaaleja, mutta tällöin jo tullaan ilmaisseeksi jotain, mikä voisi olla joissain olosuhteissa mahdollista. Utopiassa on siis kysymys kielen kuten narratiivien ja puhunnan rajatapauksesta, jossa pyrkimys pukea mahdoton ja realisoitumaton 62 Acta Wasaensia kielelliseen asuun tuottaa uusia tulkintoja jo sinällään kielellisesti rakennettuun todellisuuteen. Utopiatutkimuksessa on esitettykin (mm. Portolano 2012), että kielen idealistiset aspektit voivat olla merkittäviä suostuttelun ja vallan välineitä niiden vedotessa tarpeeseen haaveilla ja pyrkiäkin parempaan maailmaan. Kolmanneksi jälkistrukturalismin tarkoitus ei ole pyrkiä relativistisuutensa ja val- lan kritiikin takia rakentamaan universaalia arvoperustaa eikä edistämään sen mukaista kehitystä, josta sitä on kritisoitu. Jälkistrukturalismin yhteiskuntahyöty välittyy eri tavalla. Vallan kritiikki ehkäisee vallan keskittymistä kritisoimalla kai- kenlaista vallankäyttöä ja vallankäyttäjiä. Siten muistutetaan arvojen olevan ar- vokkaita jonkun näkökulmasta ja arvojen takana on niiden kanssa ristiriitaisiakin valtatavoitteita. On toivottavampaa, ettei yksikään arvopohja vahvistu kyseen- alaistamattomaksi. Tieteenfilosofiani valintaa perustelee sekin, että seuraavaksi esittelemissäni tutkimusartikkeleissa ja niiden analyysimenetelmissä näkyy tie- teellisen ajatteluni jalostuminen kohti jälkistrukturalismia. Tutkimuksen tieteenfilosofisia vaihtoehtoja olivat myös idealismin suuntaukset, joita sovelletaan filosofiassa. Idealismi on ontologian eli todellisuuden perim- mäistä luonnetta pohtiva filosofian tutkimusalue, jota voidaan soveltaa tutkimus- työn tieteenfilosofisena lähtökohtana. Idealismin mukaan todellisuus on perimil- tään henkistä, joka voidaan ymmärtää ideoiksi, mieleksi, sieluksi, jumaluudeksi tai muuksi materian ulkopuoliseksi. Yleisesti idealismi viittaa siihen, että havain- tomaailma on olemassa vain esimerkiksi mielen tuotoksena. (Elden 2009, Hamlyn 2005: 10–11, Raatikainen 2013: 15–17.) Idealismista on eri suuntauksia. Tunne- tuimpia on Immanuel Kantin transsendentaalinen idealismi. Sen mukaan aineel- liset oliot ovat olemassa, mutta eivät sellaisina kuin ne havainnoidaan, vaan mie- len ehtojen sanelemana. (Elden 2009: 10–12.) Idealismilla on liitoskohta utopian kanssa siinä, että utopia on idealisoituna paik- kana lähtökohtaisesti idea. Utopian alkuperäiset määritelmät ei-paikkana ja on- nellisena paikkana voivat johtaa idealismia kiinnostaviin tietoteoreettisiin ja onto- logisiin kysymyksiin. Idealismi olisi voitu valita tieteenfilosofiaksi, jos tutkimuk- seni kuuluisi filosofian tutkimusalaan ja olisi puhtaasti teoreettinen. Aluekehittä- minen ja utopian yhteiskuntatieteellinen yhteys kuitenkin tuovat tutkimukseen piirteitä, joiden vuoksi se ei ole vain teoreettinen. Utopian tarkasteleminen idea- lismista johtaisi ylittämättömiin ontologisiin ja tieto-opillisiin kysymyksiin alu- eista ja niiden kehittämisestä sekä utopian merkityksestä. Alueiden kehittämiseen idealismi ei pysty tuomaan riittävän käytännöllistä ja ymmärrettävää sisältöä sen sivuuttaessa olennaiset ja jälkistrukturalismin paremmin huomioimat asiat kuten kielen ja vallan välisen suhteen. Idealismi rajoittuu edellä esitettyihin teorioihin (Jensen 1994, Lotman 1990) eli siihen, missä menevät kielellisen tulkinnan rajat. Acta Wasaensia 63 4.2 Tutkimusaineisto ja analysointimenetelmät 4.2.1 Tutkimusaineisto Tutkimuksen aineisto muodostuu tulevaisuuden kunta-aiheisesta haastatteluai- neistosta ja kaunokirjallisesta aineistosta, joka koostuu kolmesta utopia- ja dysto- piakirjallisuuden klassikkoteoksesta. Työni luonne on teoreettinen, joten aineiston tehtävänä on lähinnä tukea teoreettiseen tutkimuskirjallisuuteen pohjautuvaa nä- kökulmaa. Teoreettisen puolen painottamista selittää se, että tutkittavaa ilmiötä on luontevampaa tarkastella teoriaohjautuvasti, jolloin empiiristä aineistoa lue- taan teorioiden kautta. Aineistot ovat valittu siten, että ne ovat luonteeltaan erilai- sia. Utopia- ja dystopiakirjallisuus edustaa vahvasti kirjoittamisaikansa yhteiskun- nallisten ilmiöiden värittämiä kaunokirjallisia aluekuvauksia. Haastatteluaineisto puolestaan perustuu haastateltavien tulkintoihin nykyajan alueiden kehittämi- sestä omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuen, joille annan oman tulkintani. Ai- neiston kaksijakoisuuden tarkoitus on etsiä utopian tulkintoja sen eräästä tär- keimmästä alkuperäisestä lähteestä (utopia- ja dystopiakirjallisuudesta) asetellen sen rinnalle tulkintaa konkreettisesta alueiden kehittämistä haastattelujen edus- tamana. Utopian luonnetta on vaikea ymmärtää ottamatta huomioon yhtä aikaa sen fiktioon ja mielikuvitukseen kytkeytyvää kaunokirjallista puolta ja käytännön toiminnassa ilmenevää diskursiivista puolta. Näin saadaan kattavampi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä, vaikkakin valitsemani tie on hyvin haasteellinen. Tutkimuksen haastatteluaineisto perustuu puolistrukturoituun teemahaastatte- luun. Niissä haastateltiin yhteensä kymmentä Suomen kunnista ja niiden kehittä- misestä asiantuntemusta omaavaa henkilöä. Heistä usealla oli kokemusta kunnal- lisen viranhaltijana, kunnallispoliitikkona ja kansanedustajana toimimisesta. Haastattelut kestivät keskimääräisesti tunnin ja 15 minuuttia. Haastattelut litte- roitiin ja tarkasteltiin erillisenä dokumenttina siten, että niistä etsittiin haastatel- tavien välisiä yhteneväisyyksiä ja eroja haastatteluteeman suhteen. Haastattelut tuottivat monipuolisen aineiston palvelemaan tutkimukseni tarkoi- tusta. Haastateltavat eivät kuitenkaan ottaneet kantaa suoraan utopian eritasoisiin merkityksiin. Tulkinnat tehtiin jälkikäteen teoriaohjautuvasti. Haastateltavat va- littiin niin, että heillä on monipuolinen ymmärrys alueiden kehittämisestä. Siksi haastateltavat valittiin eri puolelta Suomea toimivista aluekehittämisen parissa työskentelevistä organisaatioista kuten koulutuslaitoksista, kuntaorganisaatioista, maankäytönsuunnittelussa, eduskunnasta ja yrityksistä. Haastateltavista useat olivat toimineet kunnallisissa luottamustehtävissä kuten paikallisyhteisöjen (mm. kylien) toimikunnissa sekä työtehtävissä kaupungeissa, maaseuduilla, kylissä Suo- messa ja Suomen ulkopuolella. Siten heidän kielenkäyttötapojaan seuraamalla saa 64 Acta Wasaensia hyvän kokonaiskuvan siitä, millä tavalla alueista ja alueiden kehittämisestä tyypil- lisesti puhutaan. Haastatteluissa varmistettiin, että haastateltavat eivät edusta vain jompaakumpaa sukupuolta, yhtä ikäryhmää ja tiettyä ammattikuntaa. Jokaiselta haastatellulta kysyttiin samat kysymykset, jotka koskivat tulevaisuuden kuntaa. Haastattelujen aikana julkaistiin Tulevaisuuden kunta- teos (Nyholm, Ha- veri, Majoinen & Pekola-Sjöblom 2017) ja käytiin vilkasta keskustelua maakunta- ja soteuudistuksesta, kuntien tehtäväjaosta ja perimmäisestä tarkoituksesta kuten myös, digitalisaatiosta ja kuntalaisten osallistamisesta. Haastattelut jaettiinkin neljään teemaan, jossa käsiteltiin kunnan tarkoitusta, maakunta- ja soteuudis- tusta, digitalisaatiota ja teknologiakehitystä sekä kuntalaisten osallisuutta kuntien tulevaisuuden osatekijöinä. Haastattelut tehtiin puhelimitse ja tallennettiin maa- liskuun ja huhtikuun aikana vuonna 2017. Haastateltavilta myös tiedusteltiin haastattelujen lopussa sitä, miten he yleisesti suhtautuvat kuntien tulevaisuuteen peilaten kuntien mahdollisuuksia ja haasteita osana globaalia toimintaympäristöä. Haastatteluissa keskusteltiin muun muassa aluesuunnittelusta, aluepolitiikasta ja alueiden perimmäisestä luonteesta tarkoituksena, että haastattelut sivuaisivat mahdollisimman laajasti aluekehittämisen osa-alueita. Kaunokirjallisuusaineisto eli utopia- ja dystopiakirjallisuuden kolme klassikkote- osta valittiin tutkimukseen useasta syystä. Luin monta samankaltaista teosta. Nii- hin kuuluvat Platonin Valtio, Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki, Francis Baconin Uusi Atlantis, David Humen Täydellisen Valtion idea, Jules Vernen Maasta Kuuhun, H. G. Wellsin Moderni Utopia, Isac Asimovin Robotit, Karin Bo- yen Kallokaiini ja Jevgeni Zamjatinin Me. Thomas Moren Utopia (1516/2007), Al- dous Huxleyn Uljas uusi maailma (1932/2012) ja George Orwellin Vuonna 1984 (1949/1983) ovat utopian ja dystopian käsitteiden sisällöille sekä alueen ja alueke- hittämisen tarkastelun kannalta kuitenkin näistä kiintoisimpia. Kolme artikkelin tutkimusaineistona käsiteltävää teosta ovat lajityylinsä tunnetuimpia ja vaikutta- neet olennaisesti lajityylin syntyyn (Lahtinen 2002: 5–7). Moren teos antoi sisäl- lön utopian käsitteelle. Huxleyn ja Orwellin teoksia pidetään prototyyppeinä uto- pian kaunokirjalliselle vastakohdalle dystopialle. Utopia- ja dystopiakirjallisuu- dessa kuvataan kuvitteellinen ja ajaton paikka, joissa ihmisten elämä on ihanteel- lista tai painajaismaista (Panagopoulos 2016: 305–309). Tavanomainen utopia- tai dystopia-teos kertoo yhteisöstä, yhteiskunnasta tai valtiosta, joka on onnistu- nut tai epäonnistunut ihmisten elämän järjestämisessä (Lahtinen 2002: 169–173). Näiden kolmen teoksen yhteys liittyy Englantiin ja Lontooseen, joiden futuristisia kuvauksia Orwellin ja Huxleyn teokset ovat. Utopia on kirjoitettu samassa maassa sen silloisten yhteiskunnallisten ongelmien kritiikiksi (Schmidt 2009: 34–36). Acta Wasaensia 65 Utopia sai määritelmänsä sekä ei-paikkana että onnellisena paikkana, koska siinä kuvataan sodista ja puutteista vapaata saarelaisyhteisöä, joka viettää onnellista elämää keskiajan Eurooppaan verrattuna (mm. Lahtinen 2002: 169–173, Palm- gren 1963: 10–11). Orwell kirjoitti dystopia-teoksensa vuonna 1949, jolloin Euroo- passa pelättiin Neuvostoliiton vallankaappausta (Rai 1990: 157). Teos kuvaa pää- henkilö Winston Smithin kautta kuvattua epätoivoa ja pelkoa, joka vallitsee Oceanian suurvallassa sitä väkivallan ja valvonnan keinoin hallitsevan valtaryh- män vuoksi (Dobson & Fisher 2007: 308–309, Yeo 2010). Huxleyn Uljas uusi maailma on joissain tulkinnoissa utopian ja dystopian rajamaastoon sijoittuva kaunokirjallinen yhteiskunta, koska siinä kuvaillaan monien mielestä toivottuakin tulevaisuutta ilman sairauksia ja sotia (Suljic & Özturk 2013: 30–32). Yleisemmin Uljas uusi maailma kuitenkin ajatellaan dystopiaksi niin ikään teoksessa vahvasti esiintuodun valtanäkökulman vuoksi (Moylan & Baccolini 2014, Panagopoulos 2016: 7–8). Huxleyn kuvailema maailmanvaltio on yläluokan eliitin (alfojen) hal- litsema luokkayhteiskunta, jota leimaa voimakas valvonta ja huolenpidoksi naa- mioitu kurinpito. More käytti kuvausta keskiaikaa paremmasta saaresta antaak- seen toivoa (Vörlander 1965: 56–60). Orwell ja Huxley pyrkivät muuttamaan elä- mässään aikakaudessa kokemiaan ongelmia päinvastaisella tavalla eli pelotta- malla tai varoittelemalla ikävällä tulevaisuudella. Näiden utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkojen paikkoja kuvataan riittävän yksityiskohtaisesti sellaisina tarkasteltaviksi. Niissä kuvataan eritasoisia tapoja ymmärtää alue paikkana kuten jälkistrukturalistisissa alueteorioissa (mm. Ro- berts 2010: 356–357, Tyner 2004: 129–130). Niissä kuvataan tiettyä maantieteel- listä aluetta asuttava ihmisjoukko, joka on lukumäärällisesti suuri (sadoista tuhan- sista miljardeihin) ja joissa ihmisten välille on syntynyt aluetutkimuksessa kuvail- tuja ominaisuuksia kuten tapakulttuuri, elämäntavat, työnjako ja asutusjärjestelyt (Karhu 2016: 28–30). Saarelaisyhteisöllä, Oceanialla ja Maailmanvaltiolla kuva- taan valtaryhmien ylläpitämiä territoriaalisia rajoja, jotka erottavat ne niiden ul- kopuolisista ihmisyhteisöistä. Teosten päätapahtumapaikkojen sisällä kuvataan toimintaa, joka viittaa paikallisiin vastavoimiin, jotka eivät tunnusta tai pidä tär- keinä territoriaalisia rajoja. Teokset sisältävät paikkatulkinnan mahdollisuuden, jonka etenkin Huxleyn ja Orwellin tarinat tuovat esille kuvatessaan niiden päähen- kilöiden kyseenalaistavan ylhäältä käsin määritellyt aluerajat. Nämä kolme klassikkoteosta ovat aluekehittämisen ja yhteiskuntien kehittämisen kannalta relevantteja, sillä ne edustavat tyylilajissaan yhteiskunnallisesti kantaa- ottavaa kaunokirjallisuutta (ks. Schaer, Gregory & Sargeant 2000: 153–154, Ku- mar 2003). Tässä tyylilajissa teosta ohjaa yhteiskuntakriittisyys ja pyrkimys vai- kuttaa vallitseviin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin (ks. Hough 1971: 56–58, Ridan- 66 Acta Wasaensia pää 2005: 9–12). More, Orwell ja Huxley eivät kirjoittaneet teoksiaan vain huu- morimielessä mukana olevasta ironiasta huolimatta, vaan niihin sisältyy vakavia kannanottoja siitä yhteiskunnasta ja ajasta, jossa ne on kirjoitettu (Panagopoulos 2016: 305–306). Näiden teosten pohjimmiltaan kuvitteelliset paikat ovat poliitti- sesti kiinnostavia aikakauttaan heijastelevia kirjoituksia (ks. Ameel & Neuvonen 2016, Lahtinen 2017: 5–7), joissa näkyvät sen aikaiset valtasuhteet ja toisaalta he- gemoniaa haastavan vaihtoehtoisen yhteiskunnan kuvaaminen. Tutkimukseen valittujen klassikkoteosten vertaamisessa nykypäivään tulee tiedos- taa, että jokainen näistä teoksista on syntynyt tiettynä historiallisena aikakautena ja silloisten nykypäivästä poikkeavien valtakeskustelujen vaikutuksessa (mm. An- derson & Saunders 2015: 116–118). Keskiaika ja 1900-luvun ensimmäinen puo- lisko eivät ole suoraan verrattavissa alueiden nykypäivään. Sen sijaan nämä teok- set ovat aikakaudesta ja paikasta riippumattomia, jos niihin suhtautuu kerronnal- lisina välineinä kuvailla vaihtoehtoinen yhteiskunta tai alue ja luoda siten mahdol- lisuus muuttaa yhteiskunnan tai alueiden nykyolosuhteita (vrt. Phillips 1993: 186– 187, Ridanpää 2005: 11–12). Teokset ovat aikansa diskursiivisia välineitä, joilla on vaikutettu sen hetkisiin olosuhteisiin. Nykypäivänä aluekehittämiseen puolestaan osallistuu sellaisia toimijoita kuten poliitikkoja, yrittäjiä ja kansalaisaktivisteja, jotka käyttävät puhetavoissaan suostuttelevia idealistisia aineksia kääntääkseen aluekehityksen toivomaansa suuntaan. Ei ole mahdollista kuvata toisenlaista alu- eellista todellisuutta diskursiivisesti ottamatta tavalla tai toisella kantaa nykyhet- ken valtasuhteisiin esittämällä, millaisena alueellinen todellisuus näyttäytyy eri näkökulmasta. 4.2.2 Analysointimenetelmät Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi on käytetty seuraavia analyysimenetelmiä. Olen hyödyntänyt haastatteluaineiston analysointiin kahta laadullisen sisäl- lönanalyysin menetelmää, teoriaohjautunutta ja teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Kaunokirjallisuusaineistoa olen analysoinut kahdella lähiluentamenetelmällä eli teoriaohjautuneella lähiluennalla sekä kriittisellä lähiluennalla. Laadullisen sisällönanalyysi erotetaan sisällönerittelystä (Seppänen 2005: 146, Tuomi & Sarajärvi 2009). Sisällön erittely on määrällinen tutkimusmenetelmä, jota käytetään laajojen numeeristen aineiston käsittelyyn esimerkiksi tilastotie- teessä. Tutkittu ilmiö ei ole kuitenkaan tarkasteltavissa mitattavana, joten määräl- lisiä tutkimusmenetelmiä ei sovelleta. Lisäksi aineistot ovat diskursiivisia, joihin laadulliset tutkimusmenetelmät yleisesti soveltuvat paremmin (Eskola & Suoranta 1998: 25–26, Seppänen 2005: 146–147). Sisällönanalyysi jaetaan aineistolähtöi- seen, teoriaohjautuneeseen ja teorialähtöiseen (Hsieh & Shannon 2005, Tuomi & Acta Wasaensia 67 Sarajärvi 2009). Sisällönanalyysi on diskurssianalyysiä muistuttavaa tekstianalyy- siä, jolla tarkastellaan tekstimuotoista tai sellaiseksi muunnettua aineistoa (Tuomi & Sarajärvi 2009: 105). Sitä käyttämällä tutkittavasta ilmiöstä muodostetaan tii- vistetty kuvaus kytkemällä ilmiö laajempaan kontekstiin ja aihetta koskeviin mui- hin tutkimustuloksiin. Sisällönanalyysi soveltuu muun muassa puheiden ja haas- tattelujen tarkastelemiseen, jonka vuoksi sitä sovellettiinkin tutkimusartikkelissa. Tulevaisuuden kunta-aiheisessa artikkelissa (Hyyryläinen ym. 2018) hyödynnet- tiin teoriaohjautunutta sisällönanalyysiä, yhtä laadullisen sisällönanalyysin tyy- peistä. Teoriaohjautuneessa sisällönanalyysissä aineiston analyysi ei suoraan pe- rustu teoriaan, mutta kytkennät siihen ovat havaittavissa (Tuomi & Sarajärvi 2009: 99). Artikkelissa sisältöanalyysiä ohjaavaa teoria muodostettiin johtamisen ja organisaatioiden tutkimuksessa tunnetulla paradoksiteorialla. Paradoksiteori- assa paradokseilla tarkoitetaan keskinäisriippuvaisia, yhtä aikaa esiintyviä ja toi- silleen vastakohtaisia vaatimuksia (mm. yhteisöllisesti ja yksilölliset jne.). Lewis (2000), Lüscher, Lewisin ja Ingramin (2006) sekä Lüscher & Lewis (2008) olivat määritelleet tutkimuksissaan muun muassa suoriutumisen, yhteenkuuluvuuden ja organisoimisen paradoksit. Aineiston käsitteellinen rajaaminen ja moniäänisyyden hallinta edellyttivät para- doksiteorian tarjoamaa teoreettista viitekehystä. Paradoksin teoreettisen käsitteen tutkiminen on myös vaikeaa ilman määrittelyä ohjaavaa teoriaa. Emme valinneet teorialähtöistä sisällönanalyysiä, koska halusimme antaa aineiston vaikuttaa sen verran, että sitä kautta nostettiin uusia tapoja ymmärtää paradokseja ja uusia pa- radoksityyppejä. Näiden kolmen pääparadoksin kautta haastatteluaineistoa luoki- teltiin ja tyypiteltiin. Tuloksena löysimmekin kymmenen pääparadoksia ja niiden alaparadoksia. Haastatteluaineistoa ei tarkasteltu sana sanalta, vaan etsien yhte- neviä piirteitä haastateltujen sanoin kuvaamista asioista ja teemoista. Tutkimuksen viidennessä artikkelissa (Karhu 2020) samaa tulevaisuuden kunta- aiheista haastatteluaineistoa tarkasteltiin toisella laadullisen sisällönanalyysin tyypillä eli teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Valitsin laadullisen sisältöanalyy- sin, koska tutkimusaineisto on verbaalista ja kommunikatiivista. Hyödynsin kui- tenkin tällä kertaa teorialähtöistä sisällönanalyysiä teoriaohjautuvan sisällönana- lyysin sijasta. Teorialähtöinen sisällönanalyysi on kyseessä silloin, kun tutkimus- aineiston analyysi perustuu jo olemassa olevaan teoriaan tai malliin. Aineiston analyysia ohjaa siis valmis malli ja tarkoituksena on usein tämän mallin tai teorian testaaminen uudessa yhteydessä. (Tuomi & Sarajärvi 2009: 95–99.) Teorialähtöisen sisällönanalyysin valinnan perustelen sillä, että tutkimastani ilmi- östä eli utooppisesta puhunnasta ei ollut saatavilla aiempaa tutkimustietoa. Siksi 68 Acta Wasaensia jouduin rakentamaan sisällönanalyysiä ohjaavan teorian pääasiassa utopiatutki- muksen teorioista (mm. Bloch 1986, Levitas 2010, Sargent 2010), puhutun kielen teoriasta (mm. Postman 1985) ja myös osittain haastatteluaineistoa lukemalla. Sa- masta syystä pidin tarpeellisena sitä, että teorian tulee nimenomaan ohjata vah- vemmin aineiston tarkastelua verrattuna aiempaan artikkeliin (Hyyryläinen ym. 2018). Käytin utopiatutkimuksen teorioita koskien muun muassa utooppisuuden ja an- tiutooppisuuden luonnehdintoja, jotka kuvaavat ihmisen tulevaisuuteen suuntau- tumisen erilaisia odotuksia, asenteita, tunteita ja mielentiloja. Näitä utooppisia ja antiutooppisia aineksia, joita kutsuin yhdellä nimityksellä utooppisiksi piirteiksi, voidaan havaita monenlaisessa puhekielessä myös tarkastelemassani asiantunti- japuheessa. Tämän perustelemiseksi hyödynsin puhekielen teorioita (mm. Pietilä 2004, Postman 1985), jotka antoivat perusteet uskoa, että utopiatutkimuksen teo- rioista johdetut utooppiset ainekset voivat näkyä tietynlaisina puhekielisinä il- mauksina tietystä asiasta kuten alueista puhuttaessa. Muodostui teoria seitse- mästä utooppisesta asiantuntijapuhetavasta, joiden ilmenemistä haastatteluissa aloin tutkia poimimalla aineistosta sitaatteja, jotka täyttivät kunkin utooppisen puhetyypin kriteerit. Utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksia tutkineissa artikkeleissa (Luoto & Karhu 2018, Karhu & Ridanpää 2020) sovellettiin lähiluentaa ja kriittistä lähi- luentaa. Läheltä lukeminen (close reading) on kirjallisuudentutkimuksen metodi, jolla viitataan väljästi huolelliseen ja ymmärtävään kirjateoksen tulkintaan (Pöysä 2015: 331–333). Lähiluku on kirjallisuudentutkijoiden luoma tutkimusväline, jota sovelletaan laajasti humanistisissa tutkimuksissa tutkimusaineiston ollessa konk- reettista tekstiä (Pöysä 2015: 334). Se on saman tekstin yksityiskohtaista ja useaan kertaan toistuvaa lukemista. Huomio kiinnitetään tekstin merkityksiin, joita ei il- man tarkempaa lukemista tulisi huomanneeksi (Hoosiaisluoma, 2003: 542–543). Tarkoitus ei ole lukea tekstiä samalla tavalla kerta toisensa jälkeen, vaan syventää tekstin ymmärrystä jokaisella lukukerralla. Lähiluku keskittyy tekstin sanomaan (Pöysä 2015: 27). Ensimmäinen lukukerta on tekstiin tutustuvaa, kunnes luku- kerta lukukerralta se alkaa hahmottua tarkempana kokonaisuutena johtaen teks- tin uuden tulkinnan löytymiseen. Aluekehittämisen paradokseja utopiakirjallisuudessa tarkastelevassa artikkelissa lähiluimme teoksia kirjallisuuden maantieteen viitekehyksellä löytääksemme niistä aluekehittämisessä aikakaudesta ja kulttuurista riippumattomia paradok- seja. Luokittelimme paradokseja lähilukemista ohjaavilla teoreettisilla avainsa- noilla aika, tila, valta ja paikka. Avainsanat helpottivat paradoksien jäsentämistä ja löytämistä. Avainsanoilla aluekehittämisen paradokseja pystyttiin erottelemaan Acta Wasaensia 69 toisistaan sen mukaan ilmenevätkö ne ajallisesti, tilallisesti, vallan käytössä vai paikkaluontoisina. Aika, tila, valta ja paikka ovat lisäksi keskeisiä fyysisen ja sosi- aalisen todellisuuden ilmiöitä. Kaunokirjallisesti kuvatuissa alueissakin näkyy, mi- ten alueet ovat ajallisia ja tilallisia kokonaisuuksia, jotka koetaan paikkoina ja joi- hin ihmiset kohdistavat valtaa. Ajallisilla paradokseilla tarkoitimme muutoksen ja pysyvyyden välisen jännitteen paradokseja. Tilallisissa paradokseilla viittasimme siihen, että alueiden rajat ovat sekä olemassa että eivät. Valtaparadokseilla tarkoi- timme ristiriitoja, joita alueiden vallankäyttäjät kohtaavat joutuessaan sekä hallit- semaan että olemaan hallittuja. Paikkaparadokseilla viittasimme siihen, että paik- kojen piirteet kuten identiteetti rakentuvat suhteessa muihin paikkoihin ja laajem- piin alueyhteisöihin. Klassikot lähiluettiin viidesti. Ensimmäisellä kerralla vain luimme teokset ilman ohjaavaa teoriaa ainoastaan saadaksemme niistä yleiskuvan. Aloimme samalla pe- rehtyä aluetutkimuksen ja paradoksien teorioihin viitekehyksen rakentamiseksi. Perehdyimme myös teosten taustoihin kuten kirjailijoiden elämään ja aikakauteen vertailemalla sitä nykypäivään. Totesimmekin teosten sisältävän joitain tulkinnal- lisia haasteita kuten ironian, huumorin ja sarkasmin erottaminen vakavasta teks- tistä. Toisella lukukerralla tarkastelimme teksteissä esiintyvää paradoksaalisuutta yhteiskuntamaantieteen ja aluekehittämisen teorioita vasten. Lähilukeminen so- veltui paitsi paradoksien hahmottamiseen myös tunnistamaan, millaiset paradok- sit ja ilmiöt ovat aikakaudesta ja kulttuurista riippumattomia. Lähiluvulla löysimme teoksista teemoja, jotka yhdistävät eri aikakausia ja ideolo- gioita edustaen myös aluekehittämisen keskeisiä ristiriitoja. Hyväksyimme sen, että historiallisia kirjateoksia ei voi täysin tutkia ilman nykyisyydessä määriteltyjä käsitteitä. Artikkelin tärkeimpänä asiana oli huomata, että utopiat ja dystopiat ovat kielellisiä konstruktioita ja siten itseristiriitaisia ja suhteellisia monessa mer- kityksessä. Opimme muun muassa purkamaan kirjailijan ansaksi asettamia nar- raatioita, koherentteina kuvattuja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka ovat todelli- suudessa huomattavasti kiistanalaisempia ja suhteellisia. Kirjallisuuden maantieteen tieteelliseen aikakauslehteen kirjoitetussa tutkimusar- tikkelissa (Karhu & Ridanpää 2020) sovellettiin kriittistä lähilukemista. Lähiluvun sukulaismenetelmä kriittinen lähilukeminen on luonteeltaan muutoin verratta- vissa lähiluentaan, mutta siinä pureudutaan enemmän tekstin syvempiin ja pii- lossa oleviin merkityksiin kiinnittämällä huomiota tekstin tarkoitusperiin kuten valtaan. (mm. Korsisaari 2008, Pöysä 2010). Lähiluvun kriittisemmän suuntauk- sen kehittyminen on perua siitä, että lähiluku on alun perin uuskriitikkojen kehit- tämä analyysitekniikka (Hoosiaisluoma, 2003: 542). Sillä mietitään mitä piilotet- tuja merkityksiä sanojen takana voi olla (Korsisaari 2008: 293). Lähiluvun avulla 70 Acta Wasaensia keskitytään tekstin eri tasoihin ja mietitään mitä eri merkityksiä sanojen takana voi olla. Lähiluvulla ei voida eikä yritetä todistaa asioita, vaan herätellään mietti- mään tekstiä ja sen piilomerkityksiä (Pöysä 2010: 7). Päätimme soveltaa kriittistä lähiluentaa siksi, että artikkelissa vallan tarkastelu korostui entisestään verrattuna aluekehittämisen paradokseja utopiakirjallisuu- dessa tutkineeseen artikkeliin. Valtanäkökulma oli edeltävässäkin artikkelissa mu- kana muun muassa kaunokirjallisten teosten ilmentämien valtaparadoksien ha- vaitsemisena. Literary geographies-lehdessä julkaistussa artikkelissa valtatarkas- telu kuitenkin korostui entisestään artikkelin tarkoituksen ollessa hahmottaa ja vertailla tilan, vallan ja hyvän elämän välistä yhteyttä samojen kaunokirjallisten teosten toivotuissa (Utopia) ja välteltävissä (Vuonna 1984, Uljas uusi maailma) paikkakuvauksissa. Valtakriittisemmän lähilukumenetelmän valintaa perusteli korostuneen vallan tarkastelun ohella viitekehyksenä toimiva kriittinen kirjalli- suuden maantiede (mm. Phillips 2001, Schlosser 2015), jossa etsitään myös vallan kuvauksia kaunokirjallisista paikkakuvauksista. Acta Wasaensia 71 5 TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSIEN YHTEENVETO 5.1 Utopia- ja dystopiakirjallisuus ja aluekehittäminen Utopia- ja dystopiakirjallisuus kuvaavat paikkoja, jotka ovat kirjaimellisesti tulkit- tuina ideaaliutopioita, mutta niiden laajat kirjalliseen ilmaisuun perustuvat fiktii- viset maailmat heijastelevat utopiankaltaisuutta. Päädyin tulkitsemaan utopiakir- jallisuuden sisältöjä diskurssiutopian kautta jäljittääkseni mekanismeja, joiden kautta varsinaiset ideaaliutopiat ovat syntyneet ja miten ne tuottavat diskurssiuto- pioita. Tämän vuoksi kuvailen hiukan kirjojen historiallisia taustoja ja tarinallista sisältöä. Se myös helpottaa lukemista, jos ei ole perehtynyt artikkeleihin. Pyrin täy- dentämään tutkimukseni tulkintoja utopioiden jälkistrukturalistisesta luonteesta. Näitä paikkoja voitaisiin yrittää toteuttaa idealistisina päämäärinä siinä onnistu- matta. Ne eivät olekaan todellisia vaihtoehtoja, vaan alueiden kuvittelun ja muo- toilun välineitä (Luoto & Karhu 2018: 116). Ne tuottavat alueista uusia tulkintoja ja suostuttelevat muuttamaan niitä (vrt. Edmundson 1984, Hones 2015: 2, Ridan- pää 2005: 28–30) julkaisuaikanaan ja sen jälkeen huolimatta tarkoituksella ku- vaamistaan surrealistisistakin piirteistä. 5.1.1 Thomas Moren Utopia Utopia on kerronnallisesti kuvattu idealisoitu paikka. Tarinan saarelaisyhteisö on ainutlaatuinen kuvaus jaetusta, asutetusta, eletystä ja merkityksellistetystä ihmis- joukon elinympäristöstä tietystä arvolähtökohtaisesta tulkinnasta (vrt. Brousseau 1994, Ridanpää 2005). Moren kuvaamaa paikkaa leimaavat tällöin alueyhteisöä- kin luonnehtivat piirteet rajattuna, sosiaalisesti ja tilallisesta organisoituna koko- naisuutena. Saari kuvataan löytöretkeilijän matkakertomuksena (ks. Lahtinen 2002: 219–220, Luoto & Karhu 2018: 117) eli keskiajalla melko tuntemattomien valtamerien takana sijainneena ihmisyhteisönä. Kaikkitietävänä kertojaäänenä (Abbott 2002: 57–59) eli lähes koko tarinan äänessä oleva kertoja on saarelaisyh- teisöä kehuva löytöretkeilijä, jonka More väittää tavanneen ja jota referoi. Löytö- retkeilijä ja saari ovat kuitenkin sepitettyjä. Löytöretkeilijän nimeä, Raphael Hyth- lodayta (latinaksi ”palturin puhuja”), pidetään jopa merkkinä ironiasta (Houston 2007: 425). “Raphael (kertojaääni) kantaa perheensä nimeä Hythloday […] Uto- pialaisten viisaan ja hyvän perustuslain ja hallinnon rinnalla muut maat näyttävät heikoilta. ” (More 2007: 10, 29) 72 Acta Wasaensia Teoksen luokittelu ideaaliutopiaksi on perusteltua, koska siinä kuvataan pysyviä ja lopullisia ihmisyhteisön piirteitä (mm. Kumar 2003). Paikat ovat muuttuvia (mm. Kymäläinen 2006: 213–215, Pred 1984: 280). Saari on arvomääräytyneesti organisoitu palvelemaan esisosialismin ja kristillisyyden arvoja kuten tasavertai- suutta sosiaalisilta käytänteiltään ja tilalliselta rakenteeltaan ikään kuin muunta- malla aikakauden käytännöt tarinassa toisenlaisia arvoja palveleviksi (vrt. Waugh 1985: 16–17). Pysyvä luonne näkyy määrätietoisena pyrkimyksenä säilyttää saare- laisten asuinalueet kuten kaupungit samanlaisina resursseja tasapainottamalla ja laskelmoidulla suunnittelulla (ks. Skinner 2009: 20–22). ”Saarella on 54 kaupunkia […] Jos on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Niin paljon ne muistuttavat toisiaan […] Kun resurssit jaetaan kaikkien kesken, ei tarvitse kerjätä…” (More 2007: 33–35, 38, 44–46, 61–62) Saariyhteisö arvomääräytyneisyydestä kertoo sekin, että siitä on poissa toiminta, jota ei tulkita tavoittelemisen arvoiseksi ja vastaavasti säilytetty ja korostettu toi- mintaa, jota tulkitaan tärkeäksi (vrt. Karhu & Ridanpää 2020: 134, Suvin 1997). Utopiakirjallisuudessa kuvatusta ihmisyhteisöstä on tyypillisesti karsittu tai mini- moitu piirteet, joita ei tulkita avokkaiksi (mm. Houston 2007, Suvin 1997). Kerto- mus sisältääkin viitteitä siitä, millainen toiminta arvotetaan tärkeäksi ja millainen ei. Teoksessa kuvataan keinoja, kuten valvontaa, jolla tätä erottelua ylläpidetään. Aluekehittäjillä on vastaavanlainen ideaaliutopia siitä, millaista toimintaa heidän ihannepaikka sisältää ja millaista ei. ”Aatelisten lammastilat saavat kylät ja kaupungit harventumaan asuk- kaista. […] Pelihalleja, jalkapallokenttiä, tenniskenttiä ja mutia vastaavia perustavat äveriäät pitäisi määrätä korvaamaan muille näiden aiheut- tama menetys. Määräisipä joku nämä roistot, jotka ovat harventaneet niin monet kylät asukkaista rakentamaan ne uudelleen ja antamaan maansa hyödyllisempään käyttöön […] Syfogantit varmistavat, että jokainen tekee töitä sortumatta laiskotteluun.” (More 2007: 17–18, 36) Ideaaliutopian piirteitä ovat myös saarelaisten sopuisa yhteiselämä, jonka kerro- taan johtuvan saaren muinoin valloittaneen hallitsijan viisaudesta. Pysyvä ja tiet- tyjä arvoja palveleva tilarakenne, muuttumattomat elämäntavat ja asenteet eivät voi realisoitua. Muuttuva yhteisökäsitys (Paasi 1984: 104–109, Rikkinen 1996), ei voi olla järkkymätön. Saarelaiset pukeutuvat samalla tavalla, eivät ajaudu riitoihin ja eriydy ryhmiin sekä jakavat saman käsityksen Jumalasta. Jumalan idea ei poista riitoja ihmisyhteisöstä. Yksitulkintaista lakiakaan ei ole olemassa, minkä kanssa alueiden kehittämisessä joudutaan elämään (ks. Rannila 2021: 3). Viimeksi mai- nittu edellyttäisi kielen yhdenmukaista merkitystä (vrt. Olsson 1994: 114–115). Näitä piirteitä voitaisiin yrittää toteuttaa aateutopiana niitä tavoittamatta. Acta Wasaensia 73 ”Utopus saattoi saaren sivistymättömät ja raakalaismaiset asukkaat hy- vän hallintonsa avulla myötätuntoiseksi kansaksi […] Kaikkialla pukeudu- taan samalla tavalla ilman poikkeuksia […] Utopialaisten uskonnolliset ryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että on olemassa heitä jokaista yhtä lailla koskettava jumalallisuus […] Kukaan ei yritä korruptoida toista, he eivät jakaudu keskenään kilpaileviin ryhmiin […] laki on yksinkertaisesti ym- märrettävässä muodossa eikä sisällä monitulkintaisuutta.” (More 2007: 33–38, 61–62, 76–77) Teoksen saariyhteisöä ideaaliutopiana vain vahvistaa se, että kertomus sisältää ris- tiriitoja suhteessa siihen, että se todella tavoittaisi ihanneyhteisön idean (ks. Lak- kala 2014: 31–33, Luoto & Karhu 2018: 73–78). Teoksessa kuvataan ihmisrakkai- den saarelaisten harjoittavan orjuutta ja syrjintää sekä patriarkaalisia valtaraken- teita, mitkä osoittavatkin sen, että aitoa ideaalia on vaikea kuvata edes taiteelli- sesti. Utopia piirittää ideaalia sanoina, mutta ei pysty tavoittamaan sen ydintä (vrt. Lotman 1990). ”Orjuus on voimakkain rangaistus, joka voidaan langettaa pahimmista ri- koksista […] He eivät toivo yhteisöönsä sellaisia, jotka eivät usko sieluun ja eivät pelkää kuolemaa […] Vanhoja miehiä kunnioitetaan suuresti.” (More 2007: 58, 41–44) Ideaaliutopiassakin on eletystä elämästä peräytyviä piirteitä. Narratiiviset paikat konstruoidaan siten, että niihin vaikuttavat aika ja paikka, jossa ne kirjoitetaan (vrt. Daniels 1992, Karhu & Ridanpää 2020: 121). Utopia muistuttaa löytöretkeili- jän matkakertomusta (mm. Houston 2007: 426, Lahtinen 2002: 173–178). Saaren pintamuodot, luonto, väkiluku, historia, elämäntavat sekä sosiaalinen ja tilallinen järjestäytyminen kuvataan tarkasti (ks. Itkonen-Kaila 1998, Karhu & Ridanpää 2020: 126). Saariyhteisö esitetään osana tunnettua historiaa, vaikka sen ajallisuus on kaunokirjallisen maailman ajatonta aikaa (vrt. Tuan 2004: 24–25). Keskiajalla vallassa olleet kirkon, kuningashuoneen ja aateliston hegemoniset diskurssit (vrt. Foucault 1972, Hutcheon 1992: 120, Ridanpää 2015: 65–67, Sharp 2000: 327) ovat siirtyneet kertomukseen kuvauksina linnoitetuista kaupungeista ja uskonnolli- sesta elämäntavasta. Keskiajan kristillinen suuri kertomus on eittämättä vaikutta- nut Moren tulkintaan ideaaliutopiasta. ”Utopialaiset jakavat päivän 24 tuntiin. Kuusi tuntia on omistettu työnte- olle; kolmena tuntina ennen päivällistä ja kolmena sen jälkeen. Sen jälkeen he viettävät illallista ja kahdeksanmaissa illalla menevät nukkumaan […] Saari on keskeltä mitattuna 200 mailia leveä ja säilyttää melkein saman leveyden koko pituudeltaan paitsi kaventuu hieman molemmista päistä […] Saaren historiasta kertovat muistiinpanot ulottuvat 1760 vuoden taakse. 74 Acta Wasaensia […] He tapaavat temppeleissä varhain ja rukoilevat onnea ja menestystä […] Amaurotum on linnoitettu [...] Sitä ympäröi syvä kaivanto.” (More 2007: 33–36, 38, 43, 76,) Alueisiin vaikuttavat yhä jalansijan saaneet keskustelut. Verrattuna keskiaikaan mielipiteiden ääneen pääseminen on helpottunut ja johtanut äkkiäkin suosiota kasvattaviin ja laajalle leviäviin vasta- ja rinnakkaisdiskursseja (Crawford 2018: 107–109, Davoudi 2018: 100–101). Idealistiset paikat ilmenevät kirjateosten li- säksi ääneen pääsevinä kannanottoina, jotka eivät ole aina harkittuja (ks. Mohr 2007). Idealismiksi kutsutaan realisoitavia ja joillekin toimijoille tärkeitä ehdotuk- sia. Sensuuri ja rangaistukset eivät vaimenna moniäänisyyttä kuten keskiajalla, mutta vahvaa asemaa pitävistä julkisvallan, poliittisen puolueiden ja yritystoimi- joiden näkemyksistä poikkeavia näkökantoja leimataan haaveiluksi (mm. Flyjberg 1998: 15). Yläsäädyt tuottivat Utopiasta tulkintaa järjettömänä. Nykypäivänä vas- taavaa toimintaa on vastustaa siirtymistä kasvun tavoittelusta kutistumiseen (ks. Lehtinen 2019: 116) tai aikavaluuttaan. Utopiakirjallisuuden yhteys aikakauteensa näkyy sen kertomussisällöissä (mm. Mallory 1987, Olwig 1981: 63). Teoksessa voidaan kuvata aikaansa suhteutettuna ideoita, jotka olivat hegemonisten odotusten tai tekniikan alkeellisuuden vuoksi radikaalikuvitteellisia, mutta joista voi tulla institutionaalista utopiankaltaisuutta, jos saisivat hyväksynnän. Utopus-hallitsijan määräämä monumentaalinen hanke maanosan irrottamiseksi saareksi ei olisi onnistunut keskiajalla. Tämä olisi nyky- äänkin radikaalikuvitteellisuutta. Hegemonian vastaista puolestaan olisi ollut us- konnonvapaus keskiajalla. Keskiajalla radikaalikuvitteellisuutta olisi myös ollut ehdotus kuuden tunnin työpäivästä, josta nykyään keskustellaan. Uskonnonva- paus toteutui seuranneina vuosisatoina osoituksena utopiakirjallisuuden ideaa- liutopian kyvystä enteillä ja edistää aikanaan yliampuvia yhteiskunnallisia uudis- tuksia kuvaamalla niitä tarinallisesti. ”Utopus suunnitteli erottavansa saaren maanosasta saadakseen sen meren ympäröimäksi. Hän määräsi syvän kanaalin rakennettavaksi viidentoista mailin pituudelta […] Hän sai hämmästykseksi tavoitteensa nopeasti toteu- tettua. […] Saarella on useita erilaisia uskontoja jokaisessa kaupungissa […] Kuusi tuntia päivästä on omistettu työnteolle; kolmena tuntina ennen päivällistä ja kolmena sen jälkeen.” (More 2007: 33, 38, 70) Utopiassa kuvataan myöhemmin toteutuneita uudistuksia, joita keskiajan juma- lanpelon ja säätyhierarkian valtadiskursseissa (vrt. Marshall 2019, Paasi 1984) pi- dettiin mahdottomina. Niitä oltaisiinkin vastustettu keskiajan diskurssitodellisuu- dessa (vrt. Beverungen 2006, Foucault 1980). Teoksen alkukommentaarissa tode- taan, että kuningaskuntaa suunniteltiin sääty-yhteiskunnan rajoissa (Itkonen- Acta Wasaensia 75 Kaila 1998: 7–10), mutta se ei ollut nykymittapuilla osallistavaa, erityisen harkit- tua, eikä tieteellistä (vrt. Jauhiainen & Niemenmaa 2006: 71, Moisio & Vasanen 2008). Kuningaskunnan suunnittelua olisi voitu kehittää näiden laatukriteerien suuntaan, johon Utopia-teos pyrkikin. More kuvailee saarelaisten harjoittavan po- liittisia ja suunnitelmallisia toimenpiteitä, jotka ovat tarkempia, harkitumpia ja kehityseroja tasapainottavampia kuin keskiajan kuningaskunnassa. Teos haastoi silloisia poliittisia ajattelutapoja ja käytäntöjä (vrt. Ridanpää 2014: 711–715). ”Yhdenkään kaupungin ei tule kasvaa liian suureksi tai kutistua väkiluvul- taan liian pieneksi [...] Yhdessäkään kaupungissa ei saa olla yli 6000 tu- hatta asukasta. Asutusmäärää säädellään siirtämällä liikaväestöä väestö- pulasta kärsiville […] Hitaasti kehittyviä kaupunkeja tuetaan niiden toi- mesta, jossa kehitys on nopeampaa.” (More 2007: 33–38, 61–62) Saarelaisten hallintokin on edustavampaa ja osallistavampaa kuin keskiajalla (ks. Karhu & Ridanpää 2020: 125). Näitä aluesuunnittelun piirteitä kohti kuljettiinkin modernilla ajalla. Utopia vaikutti tähän kehityskulkuun. Utopialaisten parlamen- tarismi on erilaista kuin parlamentarismi, joka toteutui Englannissa, mutta se oli liikettä irti sääty-yhteiskunnan valtarakenteista. Teoksen idealistinen paikka on siis tuottanut sisältämillään kerronnallisilla juonteilla yhteiskunnan kehittämi- seen ideoita, jotka aikanaan olivat rajuja, mutta joista tuli tietyssä muodossa muun muassa osa hallinnollisia käytäntöjä (vrt. Suvin 1997). ”Kolmekymmentä perhekuntaa valitsee edustajansa, fylarkin. Kymmentä fylarkkia ja heidän edustamiaan perhekuntia kohden valitaan toinen edus- taja, jota kutsutaan pääfylarkiksi. […] Pääfylarkit neuvottelevat kolmen päivän välein prinssin kanssa yleisistä ja pienemmistä saarelaisten asi- oista. ” (More 2007: 30, 36–37) Kaunokirjallisesti luonnehdittu idealistisen vahva yhteisöön kuulumisen tunne utopialaisten välillä on yhdistelmä tarinankertojen mielikuvitusta ja eletystä elä- mästä välittyneitä aineksia (Anderson & Saunders 2015: 116–117, Phillips 2001: 125–126. Koch 2015: 29–32). Kerronnallisesti kuvattu idealistinen yhteisökuvaus on myös kritiikkiä (Hough 1971, Pocock 1988: 94–95), joka saa näkemään todelli- suuden puutteet kontrastina rinnallaan (Holloway 2010: 236–238, Lakkala 2014). Tämä tuottaa keskusteluja muun muassa siitä, miten vahva keskiajan Englannin tai nykypäivän alueyhteisöjen yhtenäisyys on. Utopialaisten asumukset, tervey- denhuolto, kulkureitit ja vallan jakautuminen tasaisesti erilaisten ryhmien kesken esitetään edistyksenä keskiajan kuningaskuntaan verrattuna. Talonpoikien asema on tarinassa vaikutusvaltainen. Näillä kuvauksilla on voitu paitsi vihjata, että ku- ningas ei osannut käyttää valtaansa elinolosuhteiden parantamiseen, mutta myös vahvistamaan paikallisuuden asemaa. 76 Acta Wasaensia ”Kuningas ja kardinaalit hallitsivat Englantia absoluuttisella auktoritee- tilla eivätkä kutsuneet koolle parlamenttia […] Fylarkkien on ensin neuvo- teltava perhekuntien kanssa ja vasta sitten he saavat esittää ehdotuksena senaatille […] Saarelaiset ovat rakentaneet kaikkialle taloja, jotka ovat hy- vin suunniteltuja […] kaukaisimmatkaan (kaupungit) eivät ole toisistaan niin etäällä, että niille ei voisi kulkea jalan yhdessä päivässä […] Etäisim- päänkin kaupunkiin kulkee sisämaavesiä pitkin vievä laivareitti […] sai- raaloissa potilaiden oltavat tehdään mukaviksi.” (More 2007: 1–11, 36, 76– 77, 43–48) Moren teos rakensi kilpailevaa diskurssia eliitin valtadiskursseille (vrt. Dixon & Jones 1998, Kahn 1995: 2–3, Gramsci 1971). Utopioita tarvitaan nykyisinkin niin kirjateoksina kuin puhetapoina hankkimaan äänivaltaa ryhmille, jotka ovat sivuu- tettuja. Utopiaa toimii protestina tai resistanssina (vrt. Keith & Pile 1997), jonka tarkoitus on järkyttää todennäköisenä pidettyä ja tietyn toimijaryhmän syrjäyttä- nyttä tulevaisuuskuvaa, tavoitteena tuoda sivuutetut neuvottelupöytien ääreen. Tätä voidaan pitää elitististen toimijoiden kuten valtion ja suuryritysten määrittä- män tulevaisuuden häiritsemisenä (ks. Holloway 2010). Suurkaupungit voivat laa- tia todennäköisinä pitämiään tulevaisuuskuvia (ks. Malaska & Masini 2009: 4–5, Miller 2018: 23–25), joissa ovat kasvaneet ja maaseutu näivettynyt. Näitä ”var- muuksia” utopiakirjallisuus sekoittaa. ”Olin niin tyytyväinen kuullessani Utopiaa hallittavan niin hyvin, että toi- von muunkin maailman ottavan heistä mallia.” (More 2007: 81) Utopiakirjallisuus voi saada aikaan kirjailijan toivomia, mutta myös arvaamatto- mia seurauksia (vrt. Shields 1991: 60–61) eli periaatteessa tuottamaan millaista tahansa utopian tai utopiankaltaisuutta. Tarinallisen ideaaliutopian seurauksia ei voida kontrolloida tarinan yksityiskohtien valuessa erilaisten äänenkäyttäjien tul- kitsemaksi (Brousseau 1994: 334–335, Sicoe 2013). More ei tarkoittanut Utopiaa uskottavaksi totena (ks. Levitas 2010, Sargent 2010), mutta ei voinut estää tulkin- toja, joissa niinkin olisi voitu tehdä. Utopia on auttanut nälästä kärsivää talonpoi- kaa antaessaan toivoa, jota kuningas puolestaan hyödynsi passivoidakseen alasää- tyjä. Narratiivien tunteisiin vetoava ja sosiaalisia ryhmiä aktivoimaan pyrkivä tar- koitus voi kääntyä eliitinkin eduksi passivoimalla kansalaisia (ks. Kakkuri-Knuut- tila 1998: 235–237, Portolano 2012: 130–132). Aluekehittämisessä passivointia käyttävät toimijat, jotka eivät halua alueiden tilaan muutosta. Ideaalipaikat ovat ennakkoluulottomia ja toimivat huomion hankkimisessa. Ne esittävät tietyssä ajassa rohkean kuvauksen toisenlaisesta paikasta (Houston 2007: 436, Luoto & Karhu 2018: 113). Ennakkoluuloton vaihtoehdon esittäminen Acta Wasaensia 77 vallitseville olosuhteilla toimii huomion hankkimisessa paremmin kuin vaihtoeh- don esittäminen vallitsevia ajattelutapoja ja –käytäntöjä mukaillen. Utopia kuvasi keskiajan tottumuksista poikkeavaa paikkaa, joka ei kunnioittanut aikansa nor- meja. Tämä piirre tekikin siitä kuuluisan. Nykypäivän aluekehittämisessäkin toi- mijat hakevat huomiota yliampuvilla ja epäilyksiäkin herättävillä ulostuloilla erot- tautuakseen muista. Idealisoivana paikkana esitetyn vaihtoehdon ristiriidat yleensä tulevat ilmi, mutta siten vaihtoehto pääsee osaksi keskustelua. Julkisuuskuvat ovat esimerkki diskurssiutopioita. Julkisuuskuvien kehittäjät ja yleisö eivät tosissaan usko aluetta tai alueellista organisaatiota idealisoivan julki- suuskuvan väittämään. Alueelliset yritykset kuitenkin käyttävät sepitteellisiä ai- neksia sisältäviä kerrontakeinoja edukseen niiden kiinnostavuuden vuoksi (ks. Lundström & Honkaniemi ym. 2019: 7–8). Idealisoiva tarina tuo huomiota, julki- suutta ja asiakkaita. Sepitteellisiä aineksia hyödynnetään kuntienkin julkisuusku- vienkin parantamiseen (ks. Zimmerbauer 2007: 31–32). Yksikään kunta ei ole ”elämää suurempi” kuten Isokyrö kuntaimagonsa mukaan (Isokyrö 2021), mutta suureellisen merkityksen antamisen tarkoitus on asukkaiden, sijoittajien ja yritys- ten houkutteleminen kuntaan kuten vastaavasti alueellisille organisaatioille väline vastaavien resurssien muun muassa asiakkaiden hankkimiseen. Idealistiset paikat ovat julkisuuskuvissa verrattavissa utopian fasilitointi funktioon (Levitas 2010), koska niillä tuotetuilla merkityksillä pyritään aktivoimaan resursseja. 5.1.2 Utopia-teos ja aluekehittäminen Utopiassa kuvaillaan länsimaisesta arvonäkökulmasta arvoja ja tilallisen organi- soimisen piirteitä, joita lukumäärällisesti suuri joukko, joskaan eivät kaikki, pitä- vät tärkeinä alueiden toimintakyvylle. Moren teos onkin utopiakirjallisuudessa ku- vattujen niin kutsuttujen hyvien paikkojen kriteerien asettajana (Claeys & Sargent 1999: 1–2, Kumar 2003: 70). Utopiakirjailijoilla ei kuitenkaan ole tietämystä uni- versaalisti hyvää elämää tuottavasta alueyhteisöstä. Saariyhteisön paremmuus keskiajan kuningaskuntaan on Moren arvojen sanelema. Teosta voidaan silti pitää kuvauksena paikasta, joka on järjestänyt elinolosuhteet siten, että välittömät yh- teisön säilymisen uhat ovat hallinnassa (ks. Geras 2000, Lakkala 2014: 92). Idea- listisen toimiva saarelaisyhteisö takaa ravinnon, asuinsijan ja yhteisön turvan. Utopia edisti modernin valtion syntyä (Itkonen-Kaila 1998: 12–15), joka oli feo- daaliajalla radikaalikuvitteellisuutta. Radikaalikuvitteellisuudesta tuli institutio- naalista utopiankaltaisuutta kansalaisista huolta pitävänä ja yhtenäistävänä val- tiojärjestelmänä. 78 Acta Wasaensia Saariyhteisössä näkyy edellytyksiä luovan (Katajamäki 2016: 10) ja paikkaperus- taisen aluekehittämisen (Luoto & Virkkala 2019: 79–80) piirteitä. Utopialaisia py- ritään osallistamaan yhteistoimintaan purkamalla niiden fyysisiä ja sosiaalisia es- teitä kehittämällä liikkumisyhteyksiä ja sosiaaliseen vuorovaikutuksen käytänteitä (Karhu & Ridanpää 2019: 131). Utopialaisia aktivoidaan tapaamaan lähellä ja kau- kana asuvia saarelaisia vihjeenä siitä, että keskiajalla olisi pitänyt pyrkiä ehkäise- mään alueyhteisöjen eriytymistä. Ympäristöäkään ei ole unohdettu utopialaisten huolehtiessa luonnon puhtaudesta ja rakennetun ympäristön hyväkuntoisuudesta (Karhu & Ridanpää 2019: 129). Utopia on tulkinta eheästä yhteisörakenteesta, jota tukevat elinympäristön puhtaus ja laadukkaat yhteysverkot, joita painotetaan val- takunnallisessa alueidenkäytön suunnittelussa (Rajala 2009: 7–8). Moren teoksen herättämät eettiset kysymykset muotoutuivat pitkällä aikavälillä ja useiden kielen- käyttäjien vuorovaikutuksessa poliittisiksi toimenpiteiksi köyhyyden ja eriarvois- tumisen ehkäisemiseksi (mm. Vörlander 1965). Utopiassa toivotuksi ihmisyhteisön piirteeksi tulkitaan valtaa tasapainottavaa ja osallistavaa hallintomuotoa. Saariyhteisön hallinto pyrkii estämään vallan keskit- tämisen. Saarelaisille annetaan mahdollisuus vaikuttaa saarta koskeviin päätök- siin äänestämällä, ilmaisemalla mielipiteensä ja oikeudella tavoitella päätöksente- kovirkaa. Utopia on kirjoitettu kuin sitä ohjaisi taustalla näkemys, jonka mukaan alueyhteisö koetaan epäreiluksi, jos sitä hallitaan kieltämällä mielipiteiden ilmaisu ja valtaa keskittämällä. Nämä ovat tänä päivänä hyvän hallinnon periaatteita, jotka palautuvat länsimaiseen käsitykseen ihmisoikeuksista (Hodginson 2016, Karhu & Ridanpää 2019: 123), jotka vaikuttavat aluesuunnittelun ja hallinnoinnin taustalla (vrt. Hyyryläinen, Lehto & Pekkola 2019: 73). Utopiakirjallisuuden teokset pystyvät enteilemään tulevaisuutta siinä määrin, että ne tulkitsevat (vrt. Ahlqvist 2018, Lakkala 2014) aikakauden haasteita ja niihin kytkeytyviä orastavia muutoksia. Ne eivät ole tarkkoja ennustamisvälineitä eivätkä toimintasuunnitelmia. Utopia tuotti narratiivin, jota käytettiin käynnistämään po- liittisia pyrkimyksiä, puheenvuoroja ja muuta yhteiskunnallista liikehdintää eli sillä sysättiin liikkeelle vastadiskurssin muodostuminen tai vahvistettiin jo kytevää vastadiskurssia. Teoksessa kuvattu saari ja sen asukkaiden viettämä toisenlainen elämäntapa ovat keskiajalla alkutekijöissään olleen sosialismin aatteen narratii- vista muotoilemista (ks. Honneth 2015: 51–55). Luokkayhteiskunnan tuottamien sosiaalisten erojen lietsomana sosialismi alkoi keskiajalla nousta vaihtoehtoiseksi aatteeksi järjestää suurten ihmisjoukkojen yhteiselämä. Moren kirjaa edeltäneetkin kirjateokset osoittavat narratiivisten ideaalipaikkojen vaikutusvallan. Platonin Valtiossa ja Augustinuksen Jumalan Valtiossa kuvataan tuolloin muhinutta muutosta, jonka edistämiseen nämä ideaalipaikan narratiivit Acta Wasaensia 79 osallistuvat. Taiteenharjoittajat huomaavat orastavia muutoksia, jotka voivat nä- kyä aatteellisena liikehdintänä ja muotoutua paikalliseksi toiminnaksi (ks. Lakkala 2014). Kaunokirjallisuuden idealistisilla paikkakuvauksilla on vastustettu kolo- nialismia (Ashcroft, Griffigths & Tiffany 1989: 29, Ridanpää 2005: 29). Utopiakir- jallisuudessa alueisiin vaikuttavia muutosvoimia saatetaan kuvatakin idealistisen stabiileina kuin ”jäädäkseen tulleina” (vrt. Claeys & Sargent 1999, Pinheiro 2006). Kaunokirjallisuus utopiakirjallisuus mukaan lukien on ollut kanava yhteiskunnal- liselle kritiikille ja uusien ideoiden esittämiselle (mm. Sharp 1999). Taitelijat voi- vat kätkeä kritiikin teostensa sisältöön (mm. Mallory 1987, Olwig 1981), jota ajan kulttuuriodotukset (vrt. Williams 1977) rajoittavat. Utopiakirjallisuus onkin keino, joilla itseensä kohdistuvaa kritiikkiä rajoittavia valtaryhmiä kyetään arvostele- maan (vrt. Claeys & Sargent 1999, Lahtinen 2002: 175–178). Keskiajan luokkaerot olivat johtaneet tyytymättömyyteen ja tarpeeseen korjata ti- lanne, mutta sosialismin valikoituminen siihen tavoitteeseen vaati Moren teoksen vaikutusta. Utopian uskotaan kuvaavaan varhaista sosialistista valtiota (mm. Skin- ner 2009, Vörlander 1965), jonka tarpeen kurjuus ja aateliseliitin vallankäyttö sai- vat kytemään. Moren teos toimi sytykkeenä (vrt. Levitas 2010) sosialismin erilai- sille aatteille, myös valtiososialismille sekä johti pienimuotoisempien sosialistis- ten, joskus uskonnollisten, utopiayhteisöjen perustamiseen (Sargisson & Sargent 2017: 5–7). Useat utopiayhteisöt perustuivat utopiasosialismiin Utopian inspi- roimana. Sosialistisia ihanneyhteisöjä perustettiin monia seuranneina vuosisa- toina (Peltoniemi 1985). Merkkinä siitä, että utopiakirjallisuuden seurauksia ei voida kontrolloida, onkin utopiasosialismin ajautuminen konfliktiin valtiososialis- min kanssa. Valtiososialismi uskoi sosialismin toteutuvan vallankumouksella, jonka jälkeen valtiosta tulisi paratiisi (Levitas 2010: 41–48, Katajamäki 2016: 46– 48). Utopiasta sytykkeen saaneesta sosialismista tulikin maailmanpoliittinen ja aateutooppinen voima 1900-luvul sosialististen valtiomuotojen johdolla. Platon Valtio (n. 370 ekr.) ja Augustinuksen Jumalan valtio (n. 420 jkr.) ovat vas- taavia esimerkkejä utopiakirjallisuuden aluekehittämisvaikutuksista ja niiden ar- vaamattomista seurauksista. Ne kuvailivat idealistisella paikalla muutosta, minkä uskottiin ratkaisevan aikakauden keskeinen haaste. Valtio-dialogi tuotti antiikin aikana uuden tulkinnan (vrt. Williams 1980) vallitseville tavoilla ajatella kaupun- kivaltioiden hallintaa ja työnjaon organisoimista. Se kirjoitettiin aikana, jolloin kreikkalaiset kaupunkivaltiot olivat poliittisissa kriiseissä ja niitä uhkasivat nou- sevat suurvallat (Itkonen-Kaila 2009: 5–9, Lahtinen 2002: 176). Platon esitti filo- sofien johtaman, sotilaiden suojeleman ja työläisten rakentaman luokkayhteis- kunnan protestiksi kaupunkivaltioiden epäjärjestykselle ja heikolle johtamiselle (Häyry 2000: 20–22, Palmgren 1963: 10–11). Platonin ideaalipaikka ei toteutunut, 80 Acta Wasaensia mutta sen perintöä ovat itsevaltiaat ja säätyjako. Jumalan valtio kirjoitettiin Roo- man valtakunnan hajottua. Kristinusko saikin hajonneessa valtakunnassa tukevan aseman, mutta Augustinus enteili sille suurempaa roolia (Lahtinen 2002: 178). Teos kuvaa uskonnollista paratiisia, joka ei realisoitunut, mutta vahvisti kristinus- kon ja kirkon asemaa Rooman jälkeisessä Euroopassa. Kirjallisuudessa kuvattuihin alueyhteisöihin on suhtauduttu aateutopian kaltai- sina täydellisen yhteiskunnan pohjapiirroksina kuten Platon Valtion, Augustinuk- sen Jumalan valtion ja utopiasosialismin realisoimispyrkimykset viittaavat (vrt. Peltoniemi 1985, Popper 1963). 1700-luvulta alkaen perustettiin useita utopiayh- teisöjä, joista monet tukeutuivat Moren teoksen innoittaman utopiasosialismin eli pienyhteisöissä toteutetun sosialismin aatteeseen (Sargent 2010: 33–40). Nämä yhteisöt koostuivat muutamasta tuhansiin jäseniin, noudattivat yhteisiä sääntöjä ja jakoivat saman usein sosialistisen, uskonnollisen ja ympäristöfilosofisen arvo- maailman (Peltoniemi 1985). Sosialistiset utopiayhteisöt olivat aateutopioita ja työläisyhteisöjä, joissa Moren teoksessa kuvatun yhteisomistuksen ja kommuu- nielämän uskottiin johtavan parempaan elämään kuin valtioissa. Useimmat uto- piayhteisöt olivat lyhytikäisiä ja huonosti suunniteltuja. Niiden jäsenille tuli eri- mielisyyksiä yhteisöjen johtamisesta, työnjaosta ja arkisista asioista. Utopiayhtei- söjen keskimääräiseksi eliniäksi on laskettu 25-vuotta (Sargent 2010: 43, Sargis- son & Sargent 2004). Platonin luokkayhteiskuntaa yritettiin toteuttaa Bysantissa onnistumatta (Haldon 2010: 197–200). Sosialistinen aateutopia Neuvostoliittokin romahti. Utopiayhteisöjen opetus on, että utopioiden tunnusmerkit (alaluku 3.2.1) kuten pysyvyys, lopullisuus, kokonaisvaltaisuus, arvo- ja tunnekeskeisyys sekä ideaali- suus eivät sovi siirrettäviksi käytännön suunnitteluun sellaisina kuin ne esitetään utopiakirjallisuudessa. Ne osoittavat sen, että paradoksit joudutaan kohtaamaan, useasti vielä vaikeampina, jos niitä yritetään ratkaista tai sivuuttaa ideaaleihin us- komalla (ks. Luoto & Karhu 2018: 116–117). Utopiayhteisöt, Platonin Valtion yh- teiskuntasovellukset ja sosialistiset utopiavaltiot eivät onnistuneet luomaan pysy- vää arvomaailmaa, työnjakoa, sosiaaliluokkia eivätkä vastaavasti päässeet luok- kaistumisesta eroon. Moren Utopiassa tahattomasti kuvataankin luokkaistumisen syitä kuten saarelaisten välisiä valtasuhteita (ks. Luoto & Karhu: 73–74), vaikka More tulkitsee äärimmäistä luokatonta yhteisöä. Mikään yhteiselämän muoto ei voi perustua vain arvoihin ja tunteisiin. Kaikki ei- vät ymmärrä samalla tavalla yhteisesti jaettuja arvojakaan. Arvouniversalismin kuvataan vallitsevan utopialaisten välillä (Luoto & Karhu 2018: 73–76), mutta sen- kin More ikään kuin vahingossa kyseenalaistaa kertomuksen viitatessa vaivihkaa Acta Wasaensia 81 siihen, että saarelaisillakin on eriäviä näkemyksiä muun muassa maailmankatso- muksellisista asioista. Yksittäinen käsitys ihanteellisesta elintilasta on vaikeasti siirrettävissä muille saman tilan jakaville. Matti Kurikan perustama Sointula oli perustajansa aatteeseen nojautuva utopiayhteisö. Se hajosi, koska muut jäsenet ei- vät taipuneet Kurikan näkemyksiin (ks. Peltoniemi 1985.) Utooppiseen suunnitte- luun perustuvia kaupunkimalleja (Fitting 2002, Taylor 1998: 26–27) puolestaan pidetiin toimimattomina niiden pyrkiessä pysyvään kaupunkirakenteeseen, jossa kaikki suunniteltiin ihmisten elämää myöten valmiiksi. Muutoksen pysäyttämistä voidaan pitääkin niiden yhtenä ideaaliutopian piirteenä. Pelkästään muuttuva- kaan paikka kuten kaupunki ei ole realistinen, koska kaikki paikat edellyttävät het- kellistä pysyvyyttä (mm. Kymäläinen 2006: 208–209, Tuan 2004: 9–12). Sosialismin valtioutopioita toimivammin toteutettu, aluepolitiikkaa ohjannut (Ka- tajamäki 2016, Moisio 2012, Pernaa 2020) ja sosiaaliturvaan perustuva hyvinvoin- tivaltiomalli toimi II maailmansodan jälkeen Pohjoismaiden elvyttämisessä. Mo- ren teosta pidetään hyvinvointivaltion esikuvana (Schmidt 2009: 34–35). Sen in- noittamat kristilliset luostarikunnat ovat toimineet pitkään. Ympäristöaatteeseen perustuvat ekokylät ovat Suomessa toimivia utopiayhteisöjä. Osuustoimintatiloja pidetään Utopian innoittamina työyhteisöinä (Laurinkari 2014: 11–15). Nowa Huta on stabiilia yhteisörakennetta kokeileva projekti Puolassa (ks. Lebow 2013). Hyvinvointivaltio ja nykyiset utopiayhteisöt eivät kuitenkaan perustu pyrkimyk- siin tavoitella ehdotonta ideaalia. Utopiayhteisöllä on nimityksenä diskurssiutoop- pinenkin tarkoitus. Nimellä osoitetaan, että utopiayhteisön jäsenet pyrkivät idea- listisempaan yhteiselämän kehittämiseen ja sillä houkuttelemaan vaihtoehtoisesta elämäntavasta kiinnostuneita. Toisaalta nimeä voidaan käyttää vähättelemään näiden yhteisöjen idealistisia piirteitä. 5.1.3 Uljas uusi maailma ja Vuonna 1984 Dystopia-teokset voivat tuottaa myös utopioita ja utopiankaltaisuutta sekä kuvata niitä kertomussisällöissään. Dystopia-teostenkaan apokalyptisten paikkojen ei ai- dosti uskota realisoituvan (ks. Claeys 2016, Roberts 2010: 356–358). Uljas uusi maailma ja Vuonna 1984 ovat kuitenkin ideaaliutopioita ja toisaalta aateutopioita, jos niitä yritettäisiin toteuttaa. Kirjailijoiden tulkinnat kammoksuttavista valti- oista ovat saaneet dystopiakirjallisuudelle tyypillisesti (Balasopoulos 2006: 60, Jameson 2021, Moylan & Baccolini 2014: 4–5) innoitteita 1900-luvun valtiokon- flikteista. Ne kumpuavat epätoivosta ja uskon heikentymisestä ihmisen kykyyn pa- rantaa maailmaa (Claeys 2016, Gunn 1985). Huxley ja Orwell olivat nuorina suo- peita totalitaristisille aatteille. Myöhemmin he vastustivat niitä ja kritisoivat myös 82 Acta Wasaensia valtiojärjestelmiä (Huxley 2012: 12–14, Rai 1990: 10–12, Woiak 2007). Näissä to- talitarististen puolueiden näkökulmasta toivottavissa kuvitteellisissa valtioissa on samoja piirteitä kuin J. Benthamin 1700-luvulla esittämässä teoriassa kauttaal- taan valvotusta vankilasta (Dobson & Fisher 2007). ”Lontoo, Ilmakaista 1: n väkiluvultaan Oceanian kolmannen maakunnan pääkaupunki […] Koko ajan on vain kysymys sodasta […] jokaista kansa- laista, jota kannatti pitää silmällä, saattoi ajatuspoliisi valvoa kaksikym- mentäneljä tuntia […] Kaukovarjostin imaisi jokaisen äänen, jonka Wins- ton päästi.” (Orwell 1983: 7, 206, 216) ”Yhdeksänvuotinen sota alkoi a.F. 141. […] Lopulta ohjaajat käsittivät, ettei väkivallalla päästä mihinkään. Sovellettiin käytäntöön laboratoriosynty- vyyden, uuspavlovilaisen olouttamisen ja hypnopedian hitaammat, mutta suunnattomasti varmemmat menetelmät.” (Huxley 2012: 49–50) Huxley kuvaa maailmanlaajuisen kulttuurivallankumouksen ideaaliutopiaa dysto- piana. Yksittäinen suurvalta on ahmaissut valtiot, kulttuurit ja kansat sisäänsä. Jäljelle on jäänyt luokkayhteiskuntamuotoinen massakulutuskulttuuri (ks. Suljic & Özturk 2013: 34–35, Tyner 2004: 129–132). Ainoastaan reservaattiin suljettu alkuasukkaiden kulttuuri on jäljellä. Orwell kuvaa Oceaniaa, yhtä kolmesta suur- vallasta, jotka ovat myös nielleet valtiot, kulttuurit ja kansat osaksi sosialistista maailmanpolitiikkaansa (ks. Karhu & Ridanpää 2020: 120–121, Rai 1990). Näin kuvataan 1900-luvun aateutopioiden kuten sosialistisen ja kilpailevan liberalisti- sen ideologian maailmanherruuden mahdottomuutta. Se tarkoittaisi tilannetta, jossa paikallisuus häviäisi (ks. Castells 2009, Luoto & Karhu 2018: 74–75, Pinder 2013). Teokset ironisoivatkin aateutopioihin uskoneita valtiojohtajia Maailman- valtion Herra Fordin ja Oceanian Iso Veljen hahmoina. Orwell kuvailee lisäksi ide- aaliutopiaa a (vrt. Irigay 1985), jossa on luotu yksitulkintainen maailmankieli. ”Jupiter, Gautama ja Jeesus. Huiskis - nuo antiikkisen lian tarhat Ateena ja Rooma, Jerusalem ja Keskuksen kuningaskunta olivat kaikki kadonneet […] Herramme Fordin ensimmäisen T-mallin ottaminen käyttöön valittiin uuden ajanlaskun alkamishetkeksi […] Konekiväärituli niitti maahan kah- deksansataa kulutuskarkuria.” (Huxley 2012: 61) ”Uuskielen tarkoitus on ajatusalueen kaventaminen. Joka vuosi on vähem- män sanoja ja tietoisuuden piirikin pienenee. […] Maailmanvalloituksen uskovat lujimmin ne, jotka tietävät sen mahdottomuuden […] Iso Veli esiin- tyi Vallankumouksen johtajana ja vartijana ensimmäisestä päivästä saakka […] Ylistyshymni Iso Veljen viisaudelle ja majesteettiudelle.” (Or- well 1983: 327, 239, 285) Acta Wasaensia 83 Huxley ja Orwell kuvailevat aikanaan radikaalikuvitteellisia asioita, joista on osit- tain tullut valtiokontrollin keinoja. Teosten kirjoittamisaikana valvontakamerat eivät olleet levinneet laajalle, eikä niitä käytetty laajaan kansalaiskontrolliin. Niin laajamittaista ja ehdotonta valvontaa kuin näissä teoksissa ei tiettävästi tehdä mis- sään valtiossa vieläkään. Oceaniaa ja Maailmanvaltiota muistuttaviin käyttötar- koituksiin teknologiaa kuitenkin käytetään (Bolland 2008, Yeo 2010: 56). Kiinan suurkaupunkien asukkaita tarkkaillaan kasvot tunnistavilla kameroilla, jotta hei- dät voisi pisteyttää sen mukaan, miten hyvin he noudattavat valtiojohdon tulkin- taa hyvästä kansalaisesta. Kiina kohdistaa näissä teoksissa kuvattuja keinoja vä- hemmistöjen hallintaan. Pohjois-Koreassa ja Venäjällä rajoitetaan Internetin käyttöä. Näitä nykyvaltioiden piirteitä voidaan pitää dystopia-teosten suurpiirtei- senä ennustamiskykynä kuten Moren teoksessa sosialismin aatteen etenemistä. ”Rakkauden Ministeriö huolehti laista ja järjestyksestä […] Rakkauden Mi- nisteriön seinien sisäpuolella […] kidutusta, huumausaineita, ihmeellisiä kojeita…” (Orwell 1983: 8, 177) ”Täytämme koko elimistön adrenaliiniliuoksella. Se on pelon ja raivon täy- dellinen elintoiminnallinen vastine.” (Huxley 2012: 242) Dystopia-valtioita luonnehtivissa teoksissakin ilmentyvät ideaaliutopioiden piir- teet kuten Moren saarelaisyhteisössä. Näiden teosten maailmassa pysyviksi ja uni- versaaleiksi tulkitut alueita määrittävät tekijät esitetään välteltävinä (vrt. Sicoe 2013, Suljic & Özturk 2013: 32). Äärimmilleen tiukennetut valtiorajat ja pakotettu yhtenäisyys ja kyseenalaistamattomat luokkarakenteet ovat esimerkkejä dysto- piakirjallisuuden maailman pyrkimyksestä pysyvyyteen (Dobson & Fisher 2007: 312–313, Palmgren 1963: 27–30). Selkeimpiä Moren teoksen eroja Huxleyn ja Or- wellin teokseen onkin se, että dystopioissa kuvataan keskitetyllä vallankäytöllä johdettua luokkayhteiskuntaa ja sitä tulkitaan välteltäväksi siinä missä Moren te- oksessa kuvataan pyrkimystä eroon luokista. Luokkaeroja on kärjistetty näissä te- oksissa niin, että luokat on erotettu toisistaan omille asuinalueilleen. ”Puolueen valta kestää ikuisesti. […] Kukaan Oceanian kansalainen ei näe milloinkaan ainoatakaan Euraasian tai Itä-Euraasian kansalaista ja vie- raiden kielien osaaminen on kielletty […] Oceanian yhteiskunnan yleisra- kenteen pyramidin kärkenä on Iso Veli […] Ison Veljen alapuolella on Sisä- rengas […] Sisärenkaan alapuolella on Ulkorengas […] Erittäin harvi- naista, että kukaan sai nähdä sisärenkaan jäsenen asunnon tai tulla siihen osaan kaupunkia.” (Orwell 1983: 234) 84 Acta Wasaensia ”Maailmanvaltion tunnuslause: yhteisyys, samuus, lujuus […] Nykyään on vain Fordin päivän vietot ja solidaarisuuspalvelukset […] Ennalta mää- räämme ja oloutamme. Päästämme pienokaiset pulloistaan yhteiskunnal- listettuina inhimillisinä olentoina alfoina, epsiloneina […] Emme halua muutoksia.” (Huxley 2012: 17, 32, 228) Utopiakirjallisuudessa kuvattujen paikkojen yksi erottava tekijä dystopiakirjalli- suuden paikkoihin onkin se, että utopiakirjallisuudessa kuvataan moniäänistä alueyhteisöä ja dystopiakirjallisuudessa yksipuolisesta totuutta julistavaa äänen- käyttöä (Tyner 2004: 130–132). Huxleyn teoksessa kuvataan näennäisesti moni- äänisyyttä. Jokaisella luokalla on oma sanomalehti, mutta ne on valjastettu kont- rolloimaan alasäätyjä osana alfaeliittiin kuuluvien maailmanohjaajien tuottamaa propagandaa (ks. Yeo 2010: 51–55). ”Totuuden Ministeriön päätehtävä […] varustaa Oceanian kansalaiset sa- nomalehdillä, elokuvilla, oppikirjoilla, näytelmillä ja romaaneilla.” (Orwell 1983: 5–51) ”Lontoon kolmen suuren päivälehden […] Jokatuntisen radion, yläkastin lehden […] Gamma-sanomien […] Delta-kuvastimen […] Propagandatoi- mistot ja tunnerakennusteknillinen korkeakoulu.” (Huxley 2012: 76) Kaunokirjallisissa dystopioissakin näkyy se, että jos ideaaliutopiaa yrittää kuvata, siitä tulee välttämättäkin osittain loogisesti ristiriitainen, koska kielellä on rajalli- nen kyky kuvata aitoa ideaalia (ks. Jensen 1994, Lotman 1990, Luoto & Karhu 2018: 74–78). Huxleyn teoksessa toisaalta annetaan perusteet Maailmanvaltion luokkayhteiskunnalle olemassaololle. Orwell ei pysty kuvaamaan niin anti-idealis- tista paikkaa, ettei se sisältäisi kirjailijan itsekin toivomia yhteiskunnallisia muu- toksia kuten suurvaltojen ja siirtomaiden voimasuhteiden kaventumista. ”Jokainen tekee työtä jokaisen puolesta. Emme tule toimeen ilman toisi- amme. Epsilonitkin ovat hyödyllisiä […] Yhdeksänvuotinen sota, taloudel- linen romahdus.” (Huxley 2012: 84, 60) ”Oceanian asukkaiden ei tarvitse tuntea olevansa kaukaisen pääoman hal- litsemaa siirtomaaväestöä.” (Orwell 1983: 231) Dystopia-teokset kuvaavat ideaaliutopian vastakohtaa (mm. Clayes 2016, Sargent 2010: 42–45), jotka voivat suostutella toimimaan jonkin näkökulman edistä- miseksi hyödyntämällä pelkoa (ks. Lahtinen 2002: 175–178). Orwell ja Huxley oli- vat huolissaan tieteellisen ja teknologisen edistyksen väärinkäytöstä ja seuraavasta Acta Wasaensia 85 suursodan uhasta, mutta heidän teosten tarkoitus ei ollut lamaannuttaa huolestu- neisuudella. Pelko saattaa olla vahvempikin motivaatio muuttamaan mielipiteitä (Gunn 1985) kuten alueiden toimijoiden näkemyksiä tulevaisuudesta. Dystopiat nostavat riskitietoisuutta tekemällä valveutuneeksi siitä, että nykyisen ajattelu- ja toimintatavat eivät ole kestäviä. Utopian kritiikkifunktioon (Levitas 2010) verrat- tuna dystopiatkin toimivat aluekehittämisessä. Riskien ennakoiminen ja torjumi- nen ovat korostuneet alueellisten organisaatioiden toiminnassa (vrt. Dufva & Ahl- qvist 2015: 6–7, Hyyryläinen ym. 2018: 9-10). Moniäänistyneessä ja toimijakun- naltaan laajentuneessa aluekehittämisessä (Lintilä 2016: 98–99) esitetään peitte- lemättömämmin mielipiteitä kärjistävilläkin kannanotoilla. Dystopiatkin saavat aikaan toimintaa eli fasilitoivat (vrt. Lakkala 2018: 11–12, Le- vitas 2010: 5–6) alueiden muuttumista tietyn toimijan tai toimijoiden haluamaan suuntaan. Alueelliset toimijat hyödyntävät keskusteluissa dystopiankaltaisia kei- noja puhuessaan alueilta asukkaiden puuttuvista tarpeista, joita aikovat paikata. Dystopiat ovat käyttökelpoisia vahvistettaessa alueiden palautumis- ja sopeutu- miskykyä (vrt. Kurikka 2021: 3–4). Yritykset käyttävät tehokeinoina ideaa puut- teiden tuomasta onnettomasta elämästä aluemarkkinoille päästäkseen. Julkishal- linto ja aluesuunnitteluviranomaiset ovat lakien ohjaamina valveutuneita arvioi- maan riskejä ja huomaamaan vaikutuspyrkimyksiä, mutta virkamiesten mielipi- teisiinkin yritetään vaikuttaa. Aluesuunnittelun taustalla on huoli siitä, että alueet jäävät kehityksessä muista alueista jälkeen kehityksen hegemonisen määritelmän mukaan (ks. Flyjberg 1998, Sotarauta 2018). Tätä huolta saatetaan hyödyntää pe- rusteltaessa, miksi alue tarvitsee ostoskeskuksen, uusia asuntoja tai urheiluken- tän. Toimijat voivat käyttää dystopioita vastaavasti kuin idealistisia paikkoja välineinä merkityksellistää alueita yksipuolisesti (Davoudi 2018, Hinks, Deas ym. 2017: 642–644, Said 1978). Vaikutusvaltainen alueellinen toimija voi tulkita ideaaliuto- piaksi toteutuskelpoista toimintaa antamalla kritisoimalleen toiminnalle merki- tyksen universaalista alueen kannalta ikävään tulevaisuuteen johtavana (vrt. Levi- tas 2010: 83–84, Portolano 2012: 131, Tyner 2004: 140–141), vaikka kysymys on yhden toimijan mielipiteestä. Orwell ja Huxley kuvaavatkin kertomuksissaan sitä, miten diktatuurit käyttävät territorioidensa idealisoimista keinona suojella val- taansa (vrt. Levitas 2010: 5–7). Tulkitessaan alueiden nykyhetkeä toivotuksi vai- kutusvaltaiset toimijat voivat puhua menneisyydestä kuin asiat olisivat silloin ol- leet huonosti, mikä voi tuottaa käsityksen kuin alueet olisivat jo riittävän kehitty- neitä. 86 Acta Wasaensia ”Ennen kunniakasta vallankumousta Lontoo ei ollut sellainen kaunis kau- punki kuin nykyään. Se oli synkkä, likainen, surkea paikka...” (Orwell 1983: 82–83) ”Herramme Ford oli paljastanut perhe-elämän kauhistuttavat vaarat.” (Huxley 2012: 50) Esimerkkinä pieleen menneiden paikkojen diskursiivisesta käytöstä voidaan pitää alueellisten toimijoiden tarkoituksellista itseironiaa. Kaupunkikeskeisestä näkö- kulmasta tuotettua käsitystä syrjäisestä ja taantuneesta maaseudusta (vrt. Lund- ström, Honkaniemi, ym. 2019, Luoto 2018: 79–80) voidaankin käyttää vetovoi- matekijänä, joka saattaa perustua apokalyptisten paikkojenkin sisältämään pie- leen menemisen viehätykseen (mm. Gunn 1985, Lakkala 2014: 63–65). Suomessa on järjestetty kuntakilpailu (Helsingin Sanomat 2016), jossa ei etsittykään Suo- men parasta, vaan karuinta kuntaa. Monitulkintaisessa nykyaluekehittämisessä ”alueiden huonouttakin” käytetäänkin luomaan kiinnostusta alueita kohtaan. Mo- nien eri arvolähtökohdista tulevien toimijoiden joukossa on myös marginaaliryh- miä, jotka todella toivovat surkeaa tulevaisuutta. Syy voi esimerkiksi olla se, että maailma koetaan ansaitsevan rangaistus (ks. Claeys 2016: 5, Gunn 1985, Lakkala 2014: 63). Tällainen apokalypsin odotuskin voi luoda yhteenkuuluvuutta samalla tavalla ajattelevien toimijoiden välille. 5.1.4. Uljas uusi maailma, Vuonna 1984 ja aluekehittäminen Dystopia-teoksetkin kuvaavat yhteiskunnassa käynnissä olevia muutoksia ja voi- vat vahvistaa tai heikentää niitä riippuen tarkoitusperistään. Orwellin teos hei- kensi valtiososialismin leviämistä ja neuvostojohdon varmana pitämää tulevai- suutta. Neuvostoliiton huippuaikana olisi ollut hyvin perusteltu tulevaisuuskuva (vrt. Jalonen, Lehti ym. 2016, Schwarz ym. 2014: 66–70) olettaa neuvostososialis- min leviävän Eurooppaan. Huxleyn teoksella tuotettua huolta tieteen ja teknolo- gian yhä laajemmasta käytöstä sotimiseen ja valtioiden kontrolloimiseen oli vas- taavasti vahvoja merkkejä 1930-luvulla, jolloin kansallissosialismi ja muunlainen nationalismi tekivät nousuaan (Panagopoulos 2016: 301-303). Huxleyn teos tuot- tikin laajaa keskustelua tieteen ja teknologian eettisyydestä (mm. Semmler 1970: 74-75). Kumpikin teos käynnisti keskusteluja, jotka heikensivät aateutopioita ta- voitelleita ideologioita. Huxleyn ja Orwellin dystopiat ovat yhteydessä myös alueiden määrittelemisestä ja kehittämisestä käytyihin tieteellisiin keskusteluihin. Näissä teoksissa kuvatut val- tiot, etenkin Orwellin klassikon Oceania, ovat vaikuttaneet kriittisiin tieteellisiin ja Acta Wasaensia 87 aluetutkimuksenkin näkemyksiinkin valtioista kuvitteellisina yhteisöinä (Anders- son 1991, Williams 1977). Andersson (1991: 151) ja Williams (1976: 45) viittaavat Orwellin yhtenä valtiokriittisyyden edustajana. Nämä kirjateokset ovat siis vaikut- taneet valtioista tieteellisesti tuotettuihin näkemyksiin utopioina. Tulkinnassani valtiot eivät ole kuitenkaan ole ideaaliutopioita, vaikkakin voivat olla aateutopioita (mm. Natsi-Saksa). Orwell ja Huxley kuitenkin onnistuivat teoksillaan vähentä- mään valtioiden muuntumisen vaaraa aateutopioiksi muun muassa siten, että ne johtivat kriittiseen tieteelliseen kiinnostukseen valtioita ja niiden vallankäyttöön liittyviä pimeitä puolia kohtaan. Uljas uusi maailma ja Vuonna 1984 ovat antaneet osansa keskusteluihin alueiden toivotuista ja välteltävistä piirteistä kuten Moren teos aiemmin (Claeys 2016: 391, Karhu & Ridanpää 2020: 134–35). Huxleyn ja Orwellin tulkinta tyrannimaisesta vallankäytöstä on ollut asettamassa tulkintaa muun muassa alueiden välteltävästä rakenteesta ja hallintotavasta. Moren narratiivi jatkoi hyvän alueen prototyypin tulkintaa sen jo antiikin aikana saamista lähtökohdista (Karhu & Ridanpää 2020, Kumar 2003: 70), joiden varjopuolelle dystopia-teokset osallistuivat antamaan kasvot. Dystopiakirjallisuus on tuottanut keskusteluja aluekehittämisen huolista kuten siitä, että yksittäinen taho kykenisi alistamaan elintilan kontrolliinsa (Dob- son & Fisher 2007: 308–309, Karhu & Ridanpää 2020: 125–126). Polarisoitunut valta-asetelma ei pääse absoluuttiseen asemaan kuin näissä teoksissa, mutta sel- laisen kuvaamisen tarkoitus on tehostaa viestiä siitä, millaista huonon elintilan tulkintaa ei haluta nähdä ja miksi toivottavampaa, että monet vallankäyttäjät ku- ten valtiot, kunnat, asukkaat ja yritykset vaikuttavat tilankäyttöön. Näiden teosten taustoittamilla keskusteluilla on ollut merkitystä jälkiteolliseen ai- kaan siirtymisessä ja sen oikeuttamisessa (vrt. Cresswell 2013: 173–175, Lyotard 1984, Roberts 2010: 357–359). Niissä kuvataan valtiovallan takana elävää moni- äänistä kansalaisyhteiskuntaa, joka ei pääse teosten maailmoissa kuuluviin. Or- well kutsuu proletariaatiksi enemmistöä, joka kykenisi organisoituessaan syrjäyt- tämään valtiovaltaa edustavan Puolueen ja Iso Veljeksi kutsutun mahtijohtajan. Huxley (2012: 42, 215) kuvailee Maailmanvaltiossakin asuvan alfaeliitin hegemo- niaan kriittisesti suhtautuvia maailmankansalaisia ja yritetäänpä tarinassa va- pauttaa orjuudestakin valtiokuuliaisia deltoja. Tarinoissa on enteitä suurten ker- tomusten jälkeisestä ajasta, joka ajoitetaan alkaneen Neuvostoliiton hajoamisesta (mm. Fukuyama 1992, Mohr 2007, Sargent 1994). Orwell (1983: 230–232) kuvaa Isoa Veljeä kätketyn vallan symboliksi ja Oceaniaa eri valtaryhmien kamppai- luareenaksi muistuttaen jälkiteollisen aluekehittämisen luonnetta (Paasi & Metz- ger 2013, Pike 2007: 1144–1146). Jälkimodernin ajan entistä vaikeampaa vallan hahmottamista onkin luonnehdittu joku veljen ajaksi (Mannermaa 2008). 88 Acta Wasaensia Nämä 1900-luvun tunnetuimpiin dystopiakirjallisuuden teoksiin lukeutuvat kirjat ovat valtiokriittisinä ja jälkiteollista aluekehittämistä enteilleinä osallistuneet kes- kusteluihin, jotka ovat vaikuttaneet muun muassa paikkaa korostavaan aluekehit- tämiseen. Paikkalähtöinen aluekehittäminen olisi ollut radikaalia kuvitteellisuutta Moren teoksen aikaisessa kirkon ja kuningashuoneen hallitsemassa keskustelu- kulttuurissa ainakin ajatuksiltaan, että valtaa voitaisiin siirtää rahvaalle keskus- vallan kontrollista. Orwellin ja Huxleyn teosten aikaisessa 1900-luvun valtiohege- moniassa vastaava ajatus olisi edelleen ollut radikaali valtioiden näyteltyä suurinta roolia aluepolitiikassa ja aluesuunnittelussa (ks. Katajamäki 2016, Moisio 2012). Vuonna 1984 kuitenkin sisältää katkelmia, joissa kritisoidaan seurauksia, joita yk- sittäisen vallankäyttäjän kuten valtiojohdon, etenkin diktatuurisissa valtioissa. Or- well kuvailee maaseudun ja reuna-alueiden taantumista suhteessa Puolueen eliitin hallitsemiin keskuskaupunkeihin (ks. Bolland 2008: 83, 88, ks. myös Luoto & Karhu 2018: 119–120). Huxleyn teoksessa maaseutu on alennettu metropolikau- punkien alapuolelle seurauksena maailmanohjaajien yksipuolisesta vallankäy- töstä (ks. myös Luoto & Karhu 2018: 120). Nämä teokset ovat osoittaneet taiteen roolin aluekehittämistä tukevina välineinä (vrt. Lundman & Rannila 2016: 118), mutta eivät päämäärinä. Niissä kuvattuja yh- teiskuntia ei ole käytetty mallina välteltävästä alueyhteisöstä esimerkiksi viralli- sessa aluesuunnittelussa. Ne ovat tuottaneet keskustelua valvonnan ja vallan yh- teydestä. Taiteellisesti kuvattu Panopticoa muistuttava totaalinen valvontayhteis- kunta on antanut aihetta pohtia, tekeekö valvonta alueista turvallisempia vai tur- vattomampia ja ovatko valvonnan tarkoitusperät muutakin kuin väitetään (vrt. Koskela 2009: 212–215, Yeo 2010). Moren Utopiassa ja näissä dystopiateoksissa kuvataan niin ideaalisen tehokasta valvontaa, että lähes jokaista Oceanian, Uto- pian tai Maailmanvaltion asukasta kyetään valvomaan kuin siitä vastaisi aluetut- kimuksessa luonnehdittu kaikkinäkevä silmä (Haraway 1988, Koskela 2009). Nar- ratiivisilla täysvalvonnan kuvauksilla pystytään luomaan keskusteluja valvonnan etiikasta ja oikeutuksesta. 5.2 Aluekehittämisen asiantuntijoiden puhetapojen tulkinta Arvioin seuraavaksi utooppisia puhetapoja pohtimalla, millä tavalla niiden välittä- mät aluemielikuvat ovat idealisoivia, miten ne toimivat diskurssiutopioina. Entä millaiset toimijat niitä käyttävät sekä miten vastaava ilmenee keskusteluissa tule- vaisuuden kunnasta ja alueellisten organisaatioiden toiminnasta. Kaikki näistä pu- hetavoista ovat tulkittavissa kirjaimellisesti. Tämä johtuu kielen tietystä merkityk- sestä (Portolano 2012), jossa puhujan tulkitaan tarkoittavan ideaalista, yleistävää Acta Wasaensia 89 tai muulla tavalla polarisoivaa käsitystä alueista. Tällöin puhujan tulkitaan tarkoit- tavan kussakin puhetyypissä välitettyä käsitystä alueesta mustavalkoisena eli ide- aaliutopian merkityksessä. Näitä puhetapoja ei ole kuitenkaan tarkoitus ymmärtää ehdottomasti. Ne ovat suostuttelevia diskurssiutopioita. Haastattelujen utooppis- ten puhetapojen taustalla voivat vaikuttaa vakiintuneet puhuntatavat alueista (mm. Davoudi ym. 2018), koska haastatellut asiantuntijat ovat valtavirran dis- kursseista tietoisia. 5.2.1 Aluekehittämisen puhetavat diskurssiutopioina Aluekehittämisen asiantuntijoiden puhetapoja voidaan käyttää välineinä silloin, kun alueita pyritään muuttamaan tietyn kehitysnäkökulman suuntaan (vrt. Sota- rauta 2019) esimerkiksi vaikuttamalla käsityksiin muutoksen toteutuskelpoisuu- desta ja tavoittelemisen arvosta. Utooppisia puhetapoja voidaan käyttää moniin tarkoituksiin, jotka voivat olla kilpailullisia alueella toimivan yrityksen hyödyntä- essä niitä kilpailukyvyn kehittämiseen (Karhu 2020: 175). Niitä voidaan hyödyn- tää yhteisöllisyydenkin rakentamiseen, jos kuntahallinto päättää käyttää niitä. Pu- hetilanne voi vaikuttaa siihen, miten kukin näistä puhuntatavoista onnistuu ai- heuttamaan halutun vaikutuksen aluemielikuvallaan (Karhu 2020: 175). Kuntien asiantuntijavaltaiseen päätöksentekoon osa näistä puhuntatavoista soveltuu pa- remmin kuin toiset. Vastaavasti kuntaorganisaatiossa vieroksutut puhetavat voi- vat toimia yrityksissä. Haastatteluaineistoissa esiintynyt rajattomuuseläytyvä puhetapa saattaa antaa ta- hattoman vaikutelman kuin niin puhuva kannattaisi diktaattorimaista johtamista tai uskoisi vahvojen demokraattisten perinteiden maan muuttuvan totalitaris- tiseksi valtioksi. Tätä puhetapaa kuitenkin käytetään diskurssiutopiana, jolla in- nostetaan ajatuskokeen omaisesti (vrt. Suvin 1997) testaamaan aluekehittämisen rajoja esimerkiksi innovaatioiden ja uudistusten keksimisessä. Tämä puhetapa voi toimia kuten utopia- ja dystopiakirjallisuuden narratiivit eli kiinnittää huomiota ja kritisoida vihjailemalla siitä, että aluerakenteelle tulisi tehdä rohkeita muutok- sia. Tämä puhetapa on innovaatioiden kehittelijöiden (vrt. Hautamäki & Oksanen 2017), visionäärien ja suuryritysten johtajien puhetapa. Näin puhuvat haluvavat huomiota toiminnalleen kuten globaaleille kaupallisille ja teknologisille suunnitel- milleen sekä osoittamaan vaikutusvaltaa idealisoiduilla mielikuvilla siitä, mihin kaikkeen pystyttäisiin ilman rajoituksia. Satumaakaipuisen puhetavankin aluemielikuvat tuottavat herkästi ideaaliutopian tulkinnan, sillä usko alueiden parempaan tulevaisuuteen kuin se tapahtuisi ”noin vain” on jo sinällään ideaaliutopia. Tämä puhetapa voi lisäksi saada tulkinnan, 90 Acta Wasaensia jossa puhujan ajatellaan tarkoittavan, että kaikille yhtäläisen toivottu alueiden tu- levaisuus tulee tapahtumaan ihmeenä. Tässä tulkinnassa näkyy ajan odotus, joka ei koskaan toteudu kuten monissa vakiintuneissa diskursseissakin esimerkiksi jat- kuvan kasvun ja teknologian tuomasta tulevaisuudesta (vrt. Davoudi 2018, Harvey 2010). Vertasin satumaakaipuisen puhetavan muistuttavan uskonnollisuudelle tyypillistä horjumatonta, mutta järjelle perusteetonta uskoa (mm. Bloch 1986). Tällä puhetavalla on perinteinen utopian funktio eli sitä käytetään kompensoin- tina vahvistamaan toivoa (ks. Harvey 2000, Levitas 2010) siitä, että alueet selviä- vät vaikeistakin haasteista. Se saattaa saada aineksia ”pehmeitä aluemielikuvia” tuottavasta puhunnasta (mm. Zimmerbauer 2013: 322–325), jotka haastavat val- tavirran puhuntaa alueista kilpailullisina ja kasvuun pyrkivinä. Sitä voivat käyttää kirkko, hyväntekeväisyysjärjestöt, ihmisoikeusryhmät ja muut vastaavat toimijat, jotka eivät ensisijaisesti profiloidu voiton tavoittelijoina ja kannata kilpailun ee- tosta. Ehdottomuusvimmainen puhetapa välittää mielikuvaa kuin alueet olisivat yhden vaihtoehdon dominoimia. Tämä olisi kirjaimellisesti ymmärrettynä ideaaliutopia. Ehdottomuusvimmainen puhetapa voi aiheuttaa tulkinnan kuin niin puhuva ky- kenisi hallitsemaan kaikki riskit ja kukistamaan kilpailevat vaihtoehdot. Vastaa- van tulkinnan voivat aiheuttaa alueiden kehittämisessä vahvan aseman saaneet diskurssit taloudellisesta kasvusta ja teknologiasta (Borup, Brown ym. 2006: 287, Featherstone 2017, Hinks ym. 2017: 654). Tällä puhunnalla on yhteneväisyyksiä rajattomuuseläytyvän puhunnan kanssa molempien välittäessä suureellisuuden ja ehdottomuuden ihannointia. Ehdottomuusvimmaisesti puhuminen kuuluu ideo- logiseen toimintaan kuten puoluepolitiikkaan, jossa äänestäjille on tarve antaa vai- kutelma määrätietoisesta ja vahvasta puolueesta. Tämä puhetapa kuuluu uskon- nollisiin, poliittisiin ja maailmankatsomuksellisiin asioihin ehdottomasti suhtau- tuvien äärijärjestöjenkin keinovalikoimaan. Markkinoille pyrkivät yritykset ja vaihtoehtopuolueet pyrkivät tekemään vahvan esiintulon puhumalla kuin olisivat tulleet jäädäkseen. Diskurssiutopiana tällä puhetavalla annetaan viesti, että jotain aiotaan saada tosissaan aikaan, vaikka vaihtoehtojen olemassaolo tiedostetaankin. Raakamekanistisen puhetavan aluemielikuvassa alueesta puhutaan kuin se olisi kone tai tekninen laite, joka on säädettävissä tehokkaammaksi. Tämä puhetapa on lähellä aluemielikuvia, joita aluetutkimuksessa on tutkittu (Davoudi 2018, Paasi 2010b, Rikkinen 1996: 40–41). Kuntia tai suurempia aluetasoja kuten valtioita useasti kuulee verrattavan koneisiin. Tämä voi olla perua tieteen, teknologian ja taloudellisuuden värittämästä alueiden nykyajasta, joiden taustoittamana alueista puhuminen koneina sisältääkin todellisuuspohjan. Aluekone ei olekaan utooppi- nen siten, ettei se voisi osittain pitää paikkansa. Aluekonemielikuva voikin kum- Acta Wasaensia 91 muta alueista puhumisen tämän hetken valtadiskursseista, joissa alueita painote- taan taloudellisina ja teknologian kehityksestä riippuvaisina yksikköinä (vrt. Bo- rup, Brown ym. 2006: 286–287). Tätä puhuntaa saatetaan kuitenkin tulkita kuin alueet eivät olisi mitään muuta kuin taloudellisia ja mekanistisia kokonaisuuksia. Alueiden toimijat ovat tuntevia ihmisiä ja niillä on muitakin tehtäviä kuin palvelu- jen tuottaminen. Tämä puoli on tuotu esille rinnakkaisissa diskursseissa (mm. Crawford 2018: 508–509, Zimmerbauer 2013: 322–325), joissa alueet esitetään korostamalla niiden muita kuin taloudellisia ja mekanistisia puolia. Kaukoarvaileva puhetapa esittää alueet kuin niiden tulevaisuus olisi arpapeliä lu- kemattomien vaihtoehtojen ja ennakoimattomien tapahtumien takia. Tämäkin puhetapa voidaan tulkita merkiksi alueista puhumisen valtavirrasta, jossa alueista puhutaan monimutkaisina ja vaikeasti ennustettavina (mm. Ahlqvist 2018, Lund- ström 2015: 75). Kaukoarvailevalla puhetavalla voidaan kuitenkin vain viestittää, että yksikään toimija ei hallitse kaikkia riskejä ja pysty ennustamaan alueiden tu- levaisuutta. Tällöin se voi olla valtadiskursseja haastava väline muistuttamaan, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty (ks. Healey 2006). Tulevaisuuskuvat eivät toteudu täsmälleen ennustetusti (ks. Kuhmonen & Kuhmonen 2015). Kaukoarvai- leva puhetapa sisältää ideaaliutopian tulkintariskin, jos sen ajatellaan tarkoittavan sitä, että alueiden tulevaisuudesta ei tiedetä mitään. Tällöin tämä puhetapa antaa myös ymmärtää, että kaikki vaihtoehdot ovat samanarvoisia ja todennäköisiä. Ää- riryhmät voivat käyttää tätä puhetapaa hämmentääkseen alueiden vakautta ky- seenalaistamalla kyky ennustaa ja hallita tulevaisuutta (Noppari & Hiltunen 2018: 236–238). Alueiden tulevaisuuden ennakoiminen kuitenkin perustuu siihen, että tulevaisuudesta voidaan tietää jotain (Rubin 2020b). Muutospuhunta on alueista puhumisen valtavirtaa (Castells 2009, Sotarauta 2018: 1–3), joka alkoi näkyä aluetutkimuksessa 1980-luvulla (mm. Pred 1984). Asiantuntijoiden muutosmyönteinen puhetapa voikin johtua siitä, että muutok- sesta puhutaan runsaasti. Tämä puhetapa voikin olla vain keino muistuttaa siitä, että alueen tai alueellisen toimijan tulee sopeutua muuttuvaan toimintaympäris- tön. Alueiden tulkinta muuttuvina ei ole ideaaliutopia. Sitä voidaan pitää realiteet- tina, jonka alueet kohtaavat. Muutosmyönteinen puhetapa voi kuitenkin tuottaa ideaaliutopian tulkinnan, jos muutos merkityksellistetään yleisesti hyväksyttä- väksi tai vain hyödyllisiä seurauksia tuottavaksi. Muutosjohtajat voivat puhua alu- eista näin luodakseen uskoa usein vaikeiden muutosprosessien onnistumisesta, vaikka tietävät muutosten harvoin olevan vaivattomia. Muutos on yleinen aihe tek- nologian merkitystä alueiden kehittämisessä korostavassa (ks. Borup, Brown ym. 2006: 294) sekä liberalistisessa ja moniarvoisuutta kannattavassa puhunnassa (Grozzi & Pianezzi 2017, Portolano 2012: 128–129, Sterling ym. 2019: 1–3). Hy- 92 Acta Wasaensia väntekeväisyys- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä toimijat, jotka uskovat kaupallisuu- teen ja talouskasvuun hyvinvoinnin tuojina voivat puhua alueiden tulevaisuudesta muutosmyönteisesti tuottamalla tulkinnan kuin kulttuurien, uskontojen ja poliit- tisten näkökulmien hankaukset olisivat ratkaistavissa. Muuttuvat alueetkin tarvitsevat ankkureita kuten historiaa ja perinteitä, vaikka nekin saavat uusia tulkintoja. Ei olekaan tavoittamatonta idealismia puhua alu- eista säilytystahtoisesti, jos siten halutaan vain muistuttaa siitä, että alueiden tulisi harkita, mitä niiden tulisi säilyttää muutospaineessa. Säilytystahtoinen puhetapa voi olla peräisin muutoskriittisistä diskursseista (Raynor 2018, Zimmerbauer 2013), jotka korostavat alueiden perinteitä ja historiaa. Valtavirran muutospuhun- nassakin (Davoudi 2018: 98, Raynor 2018: 113–114) on pysyvyyden aineksia, koska niitä voidaan tulkita kuin muutoksen tuoma tulevaisuus olisi ikuinen. Säily- tystahtoinen puhetapa on idealisoivaa, jos sitä tulkitaan siten, että säilyttämisen kohde on yleisesti tärkeää kaikille tai niin tärkeää, että sen tulkitaan olevan ajalli- suudesta eristettyä ja pyhää. Säilytystahtoisissa diskursseissa korostetaan aluei- den kulttuuriarvojen ja perinteiden kuten historiallisten rakennusten suojelun tär- keyttä (vrt. Hayden 1995, Paasi 1986). Niin puhuvat konservatiivit, turvallisuutta ja tasapainoa kannattavat toimijat sekä kulttuurin suojelijat ja perinteiden vaalijat. Julkistoimijat kuten sosiaali- ja terveyspalvelut voivat korostaa toimintansa tär- keyttä ja siten perusteltua asemaa osana kuntien tehtäviä koskemattomana. 5.2.2 Utopiat, utopiankaltaisuus ja keskustelu tulevaisuuden kunnasta Tulevaisuuden kuntaa käsittelevässä artikkelissa tutkittiin kuntien organisatorisia paradokseja, jotka paljastavat ideaaliutopioitakin. Paradoksin taustalla on myös realisoitumaton ja usein idealisoitu olettamus kuntien kaltaisten organisaatioiden kehittämisessä kytkeytyen muun muassa taipumukseen etsiä turvallisuutta ja toi- voa (vrt. Hyyryläinen ym. 2018: 12). Kuntien voidaan ajatella edustavan alueelli- sina organisaatioina institutionaalista utopiankaltaisuutta, kun ne kilpailevat kes- kenään, ja tässä tarkoituksessa uudistavat imagojaan. Sen sijaan kunnilla on men- neisyyteensä paikantuvia ja edelleen nykyisin odotettuja rooleja kuten tietyn alu- een historian institutionalisoiminen (ks. Hyyryläinen ym. 2018: 8, Riukulehto & Hyyryläinen 2016: 4–6). Idealistisuutta liittyy siihenkin, että kunta pystyisi tarjoa- maan tasapuolisen vaikutuskanavan kuntalaisille, jotka ovat erilaisia vaikutusval- laltaan, kiinnostukseltaan ja kyvyiltään (vrt. Raisio & Vartiainen 2011). Keskustelu kuntien tulevaisuudesta sisältää ideoita kuntien virtuaalisuudesta, jo- hon yksi haastatteluista asiantuntijoistakin viittasi digitalisaatiota koskevassa ky- symyksessä (Hyyryläinen ym. 2018: 14–15). Kuntien palvelujen digitalisoimisen mahdollisuudesta onkin keskusteltu (mm. Hyyryläinen 2017: 188, Rämö 2017: Acta Wasaensia 93 152). Kuntien siirtyminen täysin tietoverkkoihin on kuitenkin ideaaliutopiaan ver- tautuva. Torsti Hyyryläinen (2017: 197) on todennut sen, että kuntien fyysistä inf- rastruktuuria kuten tieverkkoa ja rakennuksia on jatkossakin huollettava ja uudis- tettava. Sitä ei ole mahdollista toteuttaa tietoverkkojen kautta. Sen sijaan on mah- dollista siirtää kuntien tehtäväosia kuten byrokratiaa verkkoon. Kuntien tulevaisuudesta keskusteleminen sisältää radikaalikuvitteellisuuttakin. Ensimmäiseen näistä viitattiin artikkelissamme sekä utopioita ja utopiankaltai- suutta lajittelevassa taulukossa (Hyyryläinen ym. 2018: 10). Totesimme, että jois- sain ennusteissa kuntien uskotaan lakkaavan olemasta. Tämä ennuste on kuiten- kin radikaalikuvitteellisuutta, jos se tarkoittaa kuntaorganisaatioista luopumista koko Suomessa. Tällaisen ajatuksen voisivat esittää yksityistämistä kannattavat ryhmät, jotka ajattelevat kuntien tehtävien olevan korvattavissa yksityisillä vaih- toehdoilla. Näin radikaalit ehdotukset eivät ole yleisiä Suomessa. On kuitenkin olemassa yksityisiä toimijoita kuten monikansallisia yrityksiä (ks. Helsingin Sano- mat 1993), joiden etua voi palvella niin epätodennäköinen tilanne kuin kuntaor- ganisaatioista luopuminen. Tieteessä tunnetaan vanha teoria kavennetusta julkis- vallasta, joka vain valvoo yksityisoikeuksia (Nozick 1974). Kunnan hallintatapojen kehittämisessä on keskusteltu kuntien päätöksenteon siirtämisestä kunnan asuk- kaille (ks. Haveri & Majoinen 2017: 42–44, Hyyryläinen ym. 2018: 16). Idea ei ole mahdoton, mutta edellyttää asukkailta suurta vastuuta ja harkintaa, johon ei ole vielä edellytyksiä. Keskustelussa kuntien tulevaisuudesta esiintyy myös kannanottoja, jotka ovat ide- aaliutooppista polarisointia ja joihin ei tosissaan uskotaan. Artikkelissamme tote- simme kaupunkien ja maaseudun sekä paikallisen ja globaalin suhteeseen liittyvän tämänkaltainen polarisoinnin mahdollisuus (Hyyryläinen ym. 2018: 14–17). Täl- löin ajatellaan, että kunta voisi olla joko ainoastaan globaali tai vastaavasti vain paikallinen toimija tai vastaavasti niin, että kaupungistuminen voisi edetä siihen pisteeseen, että maaseutua ei ole enää olemassa (vrt. Hyyryläinen 2020). Yhtä ide- aaliutooppista olisi kaupunkien katoaminen niin, että tilalle jäisi vain maaseutua. Polarisoivan tulkinnan vaara on olemassa vastakkain asettelevissa keskusteluissa, jotka voivat kuulostaa kuin kaupunkien tavoitteena olisi toteuttaa aateutopia pää- semällä maaseudusta eroon (vrt. Luoto 2018: 79–82). Neuvottelut kuntien palvelutehtävien säilyttämisestä, luopumisesta tai muuttami- sesta ovat tilanteita, joissa käytetään diskurssiutopioita esimerkiksi siten, että pal- velutehtävästä luopumista tai edes muuttamista ehdottava mielipide tyrmätään kuin se olisi ideaaliutopia. Kunnat ovat perinteikkäitä alueyksiköitä ja palvelujär- jestelmiä, joiden tietyt tehtävät kuten terveydenhoito ja sosiaalitoimi ovat perua 94 Acta Wasaensia hyvinvointivaltiomallin alkuajoilta (Hyyryläinen ym. 2018: 8–9). Ei ole ideaaliuto- pia, eikä edes institutionaalista utopiankaltaisuutta, ehdottaa muutoksia näiden tehtävien järjestämisen yksityiskohtiin, joita kuntien onkin muun muassa talou- dellisista syistä tehtävä. Eri kuntien tehtäväsektorit kuitenkin puolustavat etujaan korostamalla tärkeyttään, jos niistä aiotaan luopua tai niitä aiotaan muuttaa. Alueellisten organisaatioiden suunnitelmat ja strategiat pyrkivät olemaan tarkkoja realiteettien kanssa eli ymmärtämään, mitä organisaatiot voivat tulevaisuudelta odottaa ja mihin niiden voimavarat riittävät (ks. Dufva & Ahlqvist 2015: 250–253, Sotarauta ym. 2016: 190–192). Tämä ei tarkoita sitä, että organisaatioiden toimin- nan suunnittelussa ei olisi mukana lainkaan kannanottoja, joissa tiettyä ehdotusta kannatetaan tai vastustetaan käyttämällä edellä kuvailtuja puhetapoja. Suunnitte- luun osallistuu usein muitakin kuin asiantuntijoita monitoimijaisessa aluekehittä- misessä, jolloin värikkäiden puhetapojen todennäköisyys kasvaa. Jos mukana on alueellisesti tärkeän yrityksen edustaja, kaupunginjohtaja ja slummiutuneen kau- punginosan maahanmuuttaja yhteisön jäsen, keskustelun polarisoivien kannanot- tojen mahdollisuus suurenee. Polarisointi auttaa kuitenkin kiinnittämään huo- miota kunkin toimijan kannalta tärkeisiin asioihin ja löytämään välimaastoja. Kompromissit eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus, pikemminkin, on ehdotettu, että aluekehittämisen tulisi perustua tarkoituksellisen positiivisesti tulkittavan kiiste- lyn tuottamiseen (Lehtinen 2018: 116–118). Toimijat voivat alueellisissa organisaatioissa keskusteluissaan hyödyntää tarkas- teltuja puhetapoja siirtääkseen keskustelun painopisteen asioihin, jotka ovat heille tärkeitä. Tätä tapahtuu myös visioiden ja skenaarioiden kehittelyssä. Nämä tule- vaisuuden suunnitteluvälineet eivät ole tasapuolisia (ks. Hoch 2014), vaikka mah- dollistavat erilaisten näkökulmien esiin tuomisen. Toimijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, millä todennäköisyydellä tietty skenaario realisoituu ja kenen etua esimerkiksi visio monitoimitilasta eniten palvelee (ks. Spaniol & Rowland 2017). Nimenomaan diskurssiutooppisilla puhuntatavoilla toimijat pystyvät vai- kuttamaan siihen, mitkä asiat nousevat pinnalle ja mitkä jäävät pimentoon. Diskurssiutooppiset puhetavat voivat olla rakentavia välineitä. Alueellisten orga- nisaatioiden kehittäminen perustuu valtaosin varmuuden hakemiseen, mikä ei kuitenkaan aina palvele organisaatioita (ks. Hyyryläinen ym. 2018: 12–13). Orga- nisaatiojohto on voinut lukkiutua perinteisiin johtamistapoihin ja elätellä uskoa alueiden olevan samanlaisia kuin vuosikymmeniä sitten. Tämä voi kuulua johto- portaan puhunnassa säilytystahtoisena nostalgisointina ja kummuta haluttomuu- desta luopua vanhentuneista toimintatavoista. Tällöin organisaation soveltamat strategiat olla kelvottomia nykytilanteeseen ja niitä tulisi uudistaa. Näiden ajatte- Acta Wasaensia 95 lutapojen murtaminen ei aina onnistu faktoilla, vaan tarvitaan herättelevää kärjis- tämistä (ks. Holloway 2010). Kärjistämisen tarkoitus on saada organisaatio uudis- tumaan. Valveutunut toimija pystyy herättämään johdon nykyisyyteen puhumalla organisaatiosta raakamekanistisesti koneena, joka ei enää toimi ilman sen koneis- toon tehtäviä parannuksia. 96 Acta Wasaensia 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä pääluvussa vastaan alussa esittämiini tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin kahteen kysymykseen vastaaminen. 1. Millaisia tulkinta- ja käyttötapoja utopialle voidaan löytää aluekehit- tämisessä? 2. Miten utopiat ja niiden paradoksisuus näkyvät aluekehittämisen ide- assa ja käytännön aluekehittämisessä? 6.1 Utopian tulkinta- ja käyttötavat aluekehittämisessä Utopia on aina ollut kiistelty käsite, jonka merkitystä moniäänistynyt, ilmaisuva- paudeltaan avartunut ja toimijakunnaltaan laajentunut kehittäjien joukko on en- tisestään hämmentänyt. Tutkimukseni innoite syntyi utopian epäselvästä käytöstä kielessä sekä sen määrittämättömyydestä ilmiönä. Vastasin tähän erottelemalla toisistaan utopiat ja utopiankaltaisuuden. Asetin utopian lähtökohdaksi sen perin- teisen tulkinnan ideaalisena paikkana, joka sille annettiin Thomas Moren teok- sesta ei-paikan ja hyvän paikan yhdistelmänä. Idealistisena paikkana utopia saa tiukat kriteerit. Kaikkia omista arvolähtökohdista poikkeavia näkökantoja ja alu- eisiin paikkoina kohdistettuja kuviteltuja ja kielellisesti tuotettuja merkityksiä ei voida kutsua utopioiksi. Tulkintani mukaan varsinaisia utopioita ovat ideaali- ja aateutopiat. Ääritilojen kuvittelemisesta peräisin oleviin ja ydinolemukseltaan viime kädessä tavoittamattomiin idealistisiin paikkoihin eli ideaaliutopioihin luin muun muassa Jumalan idean, utopia- ja dystopiakirjallisuudessa kuvatut paikat sekä alueiden polarisoivan kuvaamisen yksipuolisina. Ideaaliutopioiden kuvittelemisen syynä on pidetty pitkään sitä, että toimijat saavat niistä lohtua (Harvey 2000). Niiden käyttö kritisoimiseen ja muutosten aloittamiseen on kuitenkin alettu tunnustaa (Levitas 2010). Ideaaliutopiat mahdollistavat realiteeteista irtautumisen ja antavat alueke- hittäjille uusia ideoita, jotka voivat muuttaa tulkintoja alueista ja niiden kehittä- misestä toimimalla kritiikkinä ja muutoksien käynnistäjinä. Ideaaliutopioita käy- tetään lisäksi huomion saamisen keinona moniäänisessä aluekehittämisessä. Ääriajattelua kannattavat toimijat kuten toisen maailmansodan aikaan monissa valtioissa valtaan päässeet poliittiset ryhmät ovat kärjistäneet toimintansa aateu- topioiksi, joita on toteutettu vähintäänkin moraalisesti kyseenalaisesti. Nämä idealistisia tavoitteita ehdottomasti toteuttamaan pyrkineet ryhmät ovat syynä sii- Acta Wasaensia 97 hen, että utopia sana herättää edelleen epäluuloja. Jälkimoderni suurten kerto- musten kritiikki on perustunut aateutopioiden kritisoimiseen. Aateutopiat saatta- vat vaikuttaa kadonneilta. Tästä huolimatta esimerkiksi tekoälyn merkityksen ko- rostaminen aluekehittämisessä vaikuttaa toisinaan siltä kuin sen taustalla olisi teknologiaan perustuva aateutopia. Suuren mittaluokan toiminnalla sosiaalista mediaa hallitsevat teknologiajätit ovat riskissä muuttua ihmisten arkea hallitse- viksi ideologioiksi. Aateutopiat eivät niinkään toimi laajoja alueita ja suuria ihmis- joukkoja ohjaavina suunnitelmina, mutta ne saattavat innostaa ihmisryhmiä pai- kallisina kokeiluina. Radikaalikuvitteellisuus sekoitetaan herkästi aitoihin utopioihin eli ideaaliutopi- oihin ja aateutopioihin. Radikaalikuvitteellisuutta ovat monet arkipäiväistyneet liikenneratkaisut ja teknologiset saavutukset, jotka ovat menneisyydessä olleet ideoina aikaansa edellä. Ideat virtuaalisiksi muuttuvista kunnista, robotteja ja metaversumia hyödyntävistä yhdyskunnista sekä avaruudessa asuvista ihmisyh- teisöistä ovat jonain päivänä mahdollisia. Radikaalikuvitteellisia ideoita voivat pe- riaatteessa tuottaa moniäänisessä aluekehittämisessä ketkä tahansa toimijat. Ra- dikaalikuvitteellisuutta voidaan kuvata kaunokirjallisten kertomusmaailmojen si- säisissä juoniosissa, mutta niitä tuottavat myös esimerkiksi keksijät, yritykset ja julkisyhteisöt etsiessään keinoja kehittää toimijuuttaan kuvittelemalla rohkeitakin vaihtoehtoja. Toteutumatta jääviä radikaalikuvitteellisia ideoita on aina enemmän kuin toteutuneita. Alueet ovatkin toteutumattomien radikaalikuvitteellisten muu- tosten ja innovaatioiden hautausmaita. Tämä utopiankaltaisuus on keino havaita mahdollisuuksia, jotka realisoituessaan johtavat murroksiin ja luovaan tuhoon. Institutionaalista utopiankaltaisuutta leimaa idealistinen sisältö. Ilman tuota si- sältöä kyseistä toimintaa, kuten uskontokuntia, puolueita ja valtioita ei olisi ole- massa. Uskontokuntia ja puolueita on vaikea kuvitella ilman niiden toiminnan idealistista ulottuvuutta. Institutionaalista utopiankaltaisuutta edustava toiminta ei kuitenkaan yritä väkisin toteuttaa toimintaansa kuuluvaa idealismia, vaan tekee sen hienovaraisemmin suostuttelemalla, mikä erottaa sen aateutopiasta. Tässä utopiankaltaisuudessa onkin potentiaalia muun muassa ekokylinä ja muina valta- virran ajattelusta poikkeavien ihmiskäsitysten ja maailmankatsomusten edistä- jänä. Institutionaalinen utopiankaltaisuus voi ollakin hegemonisille valtaraken- teille vaihtoehdon tarjoavaa toimintaa. Huomionarvoista onkin, että se voi myös olla valtarakenteita palvelevaa toimintaa kuntaorganisaatioina ja valtiomuotoisina yhteisöinä. Ne tarjoavat yhteisöön kuulumista, alueyhteisöllisyyttä ja korkeampia arjen ylittäviä merkityksiä. 98 Acta Wasaensia Diskurssiutopiat ovat yleisin utopiankaltaisuuden ilmenemismuoto. Aluekehittä- misen asiantuntijoiden käyttämät diskurssiutooppiset puhetavat hyödyntävät ide- aaleja, joilla yhteiskuntien ja yhdyskuntien kehitykseen vaikutetaan jostakin arvo- näkökulmasta käsin. Näitä puhetapoja sovelletaan neuvotteluissa, keskusteluissa, hallinnollisten päätöksien perusteluissa, kaavasuunnitelmissa ja ylipäätänsä eri- laisissa tilanteissa ja käytänteissä, joissa alueiden tulevaisuuteen vaikuttavia pää- töksiä tehdään. Narratiivisesti niitä käytetään hankkimaan huomiota, kritisoimi- seen, muutosten edistämiseen ja toivon luomiseen. Aluekehittämisessä radikaali- kuvitteellisuus ja diskurssiutopiat ovat käyttökelpoisia välineitä tietoisesti positii- visia konflikteja hyödyntävässä suunnittelussa (ks. Lehtinen 2018). Eri puhetapo- jen jännitteet voivat tuottaa uusia näkökulmia ja luovia ideoita konsensusta hake- vaa suunnittelua paremmin neuvoteltaessa vaikkapa siitä, miten alueen tulee suh- tautua tulevaisuuteen. Aluekehittämisessä on yleistynyt suuntauksena inkluusio, missä hyödynnetään tietoisesti erilaisia näkökulmia ja osaamisen aloja. 6.2 Utopiat ja niiden paradoksisuus aluekehittämisen ideassa ja käytännössä Aitojen utopioiden ja utopiankaltaisuuden paradoksinen luonne saavat tutkimuk- sessa huomiota, koska paradoksisuus kiinnostaa jälkistruktruralismia ja on idea- listisuuden piirre, joka saa aluekehittämisen tuntumaan hämmentävältä. Idealis- tiset paikat ovat paradoksisia, jos niitä yritetään siirtää käytäntöön, mutta niitä kuitenkin tarvitaan. Tätä paradoksisuutta pidetään herkästi haitallisena, koska se liittyy nykypäivän aluekehittämistä leimaaviin piirteisiin kuten monimutkaisuu- teen ja epävarmuuteen. Koukuttavasta idealistisuudesta yleensä paljastuvat jär- jenvastaisuudet johtavatkin kysymään, mitä hyötyä tavoitekeskeisessä aluekehit- tämisessä on tavoittamattomista paikoista ja miten voidaan päästä ylitse siitä, että yhden ihannepaikka voi olla toiselle päinvastainen. Moren, Orwellin ja Huxleyn teoksissakin nämä ristiriidat näkyivät rivien välistä, mutta siten nämä kaunokir- jallisuuden ideaaliutopiat heijastelevat myös käytännön aluekehittämistä. Para- doksisuus on aina mukana aluekehittämisessä eri toimijuuksien välisten näke- myserojen sovitteluna ja uusiutumisena sekä yhteiskunnallisten haasteiden rat- keamattomuutena vain yhdestä näkökulmasta kohdattuna. Utopioissa ja utopiankaltaisuudessa onkin näitä ristiriitoja, mutta ne eivät ole oi- kein käytettyinä haitallisia, vaan aluekehittäminen tarvitsee niitä. Liiallisesta rea- liteetteihin takertumisesta on se haitta, että luovuus ja vaihtoehtojen tunnistami- nen saattavat heikentyä (vrt. Lundman & Rannila 2016: 118). Ideaaliutopioilla ir- taudutaan valtasuhteiden ja muiden rajoitteiden määrittämistä realiteeteista, jota etenkin luova kehittäminen edellyttää. Ideaaliutopioiden tarkoitus ei ole toteutua, Acta Wasaensia 99 vaan niitä voidaan pitää välineenä ja välivaiheena, joka kuuluu kehittämiseen ja tulevaisuuteen suuntautuvaan toimintaan. Siten utopia on itsessään paradoksi, koska se lakkaa olemasta utopia, jos se toteutetaan. Aluekehittämisessä paikanne- taan alueiden nykytilanteeseen ja niitä määrittäviin ajattelutapoihin johtaneita syitä, mutta niiden uudistaminen uusien resurssien tuottamiseksi edellyttää ide- aaliutopioihin kuuluvaa luovaa ja totuttuja ajattelutapoja haastavaa ajattelua. Ke- hittäminen on aluksi idealisoitua kuvittelua paremmasta tulevaisuudesta. Suostut- televimmat ideat jäävät kummitelemaan yhteisön muistiin mahdollisina tavoitel- tavina paikkoina, joista ongelmat, ristiriidat ja hidasteet ovat poistettuja. Toteutu- neetkin aluekehittämisideat ovat kuitenkin aina väistämättä ristiriidassa ja ky- seenalaisia jostain toimijuusnäkökulmasta. Le Corbusierin ja Howardin kaupunkimallit, Sointula ja vastaavanlaiset utopiayh- teisöt ja Natsi-Saksan kaltaiset utopiavaltiot ovat aateutopioita, joita realisoimaan pyrkineet ryhmät ovat joutuneet todistamaan, etteivät ideaalit toteudu. Aateuto- piat ovat johtaneet epäonnistumisiin, mutta samalla ne ovat heijastaneet ideaa- liutopian arvoituksellista puolta. Aateutopiat ovat opettaneet, että liian korkeisiin päämääriin tähtäävät ja moraalisestikin arveluttavat laajamittaiset suunnitelmat paikallisyhteisöjen tai koko maailman parantamiseksi ovat pudonneet sitä korke- ammalta mitä ylemmäs ideaalisuuden asteikolla ovat pyrkineet. Aateutopiat ovat silti tahattomasti hyödyttäneet aluekehittämistä käänteisajatteluna. Moniarvoi- suus vahvistuu pyrittäessä yksiarvoisuuteen. Maaseudun merkityksen ymmärrys kasvaa nopeasti, kun ahtaat metropolit kohtaavat vaikeita ongelmia. Radikaalikuvitteellisuus tekee hienoisen eron mahdottomuudesta haaveilijan ja visionäärisen kehittäjän välillä. Radikaalikuvitteelliset muutokset ovat nykyhet- kellä epätodennäköisiä mahdollisuuksia, joiden todennäköisyyttä voidaan lisätä ideaaliutopioilla kuten huippunopeita ja kaikkialle ulottuvia liikenneyhteyksiä ku- vaavilla teknologiautopistisilla kirjateoksilla tai diskurssiutopioilla esimerkiksi puhumalla innostavasti tieteellisen kehityksen mahdollisuuksista. Tämä ilmentää- kin utopioiden ja utopiankaltaisuuden yhteyttä. Ideaaliutopia utopiakirjallisuu- dessa voi johtaa aateutooppiseen toimintaan, mutta voi myös inspiroida näke- mään nykyhetkellä mahdollisuuksia, joita vain kauas katsova näkijä osaa hyödyn- tää. Aateutopistista voi vastaavasti puhjeta radikaalikuvitteellisten muutosten po- tentiaalin huomaava edelläkävijä, joka voi ryhtyä edistämään kaukokatseista toi- mintaa tehdäkseen sitä arkipäivästä. Institutionaalinen utopiankaltaisuus osoittaa niin ikään ideaaliutopian ymmärtä- mättömyyteen liittyvän ja oudoksuttavalta tuntuvan hyödyn. Tämä utopiankaltai- suus on kestävää yhteisömuotojen toimintaa siitä syystä, että se hyödyntää idea- listisuutta pitämällä yhteisöjäsenensä jatkuvassa liikkeessä ideaalinsa ympärillä 100 Acta Wasaensia pyrkimättä sen ytimeen. Institutionaalista utopiankaltaisuutta hyödyntävä alue- kehittäminen perustaa siihen, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Tämä uto- piankaltaisuus on turvallista ja hyväksyttävää idealistisuutta, jonka vuoksi sitä nä- keekin runsaasti. Institutionaalinen utopiankaltaisuus voi olla seuraus aateuto- pian kesyttämisestä maailmanvalloitukseen pyrkivästä politiikasta edustukselli- sen demokratian puolueeksi. Institutionaalisen utopiankaltaisuuden edellytys on kuitenkin voinut olla radikaalikuvitteellinen idea menneisyydessä. Aluekehittämi- sessä on koko ajan syntymässä tulevaisuuden idealistista yhteisötoimintaa. Puhetta ja kerrontaa hyödyntävä kehittäminen alueellisten organisaatioiden stra- tegioissa ja alueiden julkisuuskuvissa näkyy strategisten, mutta hyvin arkisien ja samankaltaisina toistuvien hokemien taustalla olevina idealistisina opinkappa- leina. Diskursiivinen utopiankaltaisuus onkin merkki siitä, että alueilla operoivat, työtä tekevät, asuvat ja elävät ihmiset edelleen kaipaavat korkeampia ihanteita ja unelmia, joita diskurssiutopiat institutionaalisen utopiankaltaisuuden ohella an- tavat kullekin ajalle ja paikalle sopivalla ja hyödyllisellä tavalla. Puhetapojen uto- piankaltainen käyttäminen hyödyntää idealisoivaa merkitystä, jollainen puheelle saatetaan tulkita kuitenkaan tarkoittamatta, että alueita pitäisi kehittää täsmäl- leen vastaamaan tuota ideaalista merkitystä. Strategisessa ja tavoitekeskeisessä kuntaorganisaatioiden, suuryritysten ja globaalien järjestöjen toiminnassakin käy- tetyt idealistiset puhetavat kertovat siitä, että ilman näitä idealistisia sisältöjä pe- rimiltään ihmisten välinen alueiden kehittäminen menettäisi jotain niin tärkeää, että siitä tulisi olemista ilman merkitystä. 6.3 Loppupäätelmät ja suositukset aluekehittämiselle Utopiat eivät ole kuolleet osana yhteiskuntien kehittämistä, mutta idealistiset pai- kat, alueet ja yhteisöt ovat kesyyntyneet erilaisten kaupallisten ja hallinnollisten tavoitteiden ristitulessa. Teknologisten ja ihmiskäyttäytymistä mullistavien uudis- tusten aikaansa edelle harppaava visiointi kuuluu edelleen kehittämiseen. Niillä uskaltaudutaan aitojen utopioiden kynnykselle. Pääosin aluekehittämisestä on tul- lut utopioiden hohdokkuuden ja houkutusvoiman tunnustavaa, mutta sen käytän- nöllisempiä muotoja hyödyntävää utopiankaltaisuutta, joka säilyttää riittävän etäisyyden toteutumattomiin ihannepaikkoihin. Utopiankaltaisuus on utopioiden lauhkea perillinen, josta on tullut esikuvaansa yleisempää aluekehittämisessä. Toimijat käyttävät utopiankaltaisuutta kehittä- mään alueita erilaisilla idealisoivilla kerronta- ja puhetavoilla, joilla ylläpidetään ja uudistetaan alueiden historiaa, rakennetta ja suunnittelukäytäntöjä sekä suos- tutellaan taloudellisesti, yhdyskunnallisesti ja sosiaalisesti merkittävään toimin- taan. Utopioita diskursiivisesti käyttävä alueiden kehittäminen on voimavara, jota Acta Wasaensia 101 alueilla elävät ihmiset moniksi ryhmiksi järjestäytyneinä käyttävät edistääkseen tiettyä toimintamuotoa niiden merkitystä korostamalla. Siten voidaan tuottaa pai- kallisesti ja laajemmilla aluetasoilla näkyviä seurauksia, jotka vievät eteenpäin toi- mijoiden arkisia tavoitteita. Idealistisuus on taustalla myös alueilla vaikuttavissa suurempaa merkitystä etsivissä yhteisömuodoissa ja voimanlähteenä suurten murrosten visioinnissa. Yhteisten pyrkimysten edistäminen voi edelleen muuntua vaikutusvallan laajamittaiseen levittämiseen organisoituneeksi aatetoiminnaksi. Diskurssiutopiat ammentavat voimansa korkeamman tason ideaali- ja aateutopi- oista lainaamalla niille ominaista tapaa kuvata paikkoja idealistisesti erilaisina kie- lellisinä ja hallinnollisina käytänteinä, strategioina sekä suunnitelmina. Näin saa- daankin aikaan alueiden tarvitsemia suureellisia liikenne- ja teknologiahankkeita, mutta myös säilytetään vallitsevia instituutioita ja tuotetaan kansalaisia yhdistäviä hallinnollisia ja instituutionaalisia rakenteita. Utopiankaltaisuus antaa mahdolli- suuksia kehittää alueiden tämän hetken haasteita. Resurssirikkaat ja menestyneet alueet kuten metropolit käyttävät radikaalia muutoskuvittelua edistämällä vaihto- ehtoja suurille rakennus- liikennehankkeille ja fossiilisille polttoaineille. Eloku- vien ja kirjallisuuden dystooppiset kuvaukset varoittavat teknologian vaaroista. Toisaalta kehittyneen tekoälyn arkipäiväistymiseen tekee ihmisten elämästä hel- pompaa ja ennakoitavampaa. Jules Vernen romaani Maasta Kuuhun (1865) enna- koi, kuten 100 vuotta myöhemmin opittiin, avaruusmatkailun tulevaisuutta. Ins- titutionaalinen utopiankaltaisuus näkyy paikallisyhteisöissä, joissa erilaiset kokei- lut, kuten aikavaluutta ja omavaraistalous siirtyvät käytäntöön. Pienen mittakaa- van kokeilut voivat olla reittejä laajempiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Utopiat mahdollistavat irtioton realiteeteista, jolloin niiden kautta kuvitellaan vaihtoehtoisia ja kilpailevia alueellisia todellisuuksia. Tässä merkityksessä ideaa- liutopia on unelmoitu paikka ja kuvitteellinen tila, missä sijaitsee ihanteellinen maaseutu, metropoli, kaupunginosa, valtio tai kyläyhteisö. Näitä kuvitteellisia ti- loja kommunikoidaan kielen, lausumien, suunnitelmien ja kertomuksien välityk- sellä, jotka paradoksaalisesti pyrkivät osoittamaan jonkin tavoittelemisen arvoisen paikan, joka kuitenkin viime kädessä on tavoittamaton. Utopiat ovat aina eettisiä kannanottoja hyvinvoinnin ja kehittämisen periaatteellisista ulottuvuuksista. Uto- pia määrittää sitä, mikä on alueyhteisölle arvokasta ja tavoiteltavaa, mikä puoles- taan välteltävää ja arvotonta. Utopialajit ovat käyttökelpoisia aluekehittäjille väli- neinä silloin, kun tarkoituksena on hankkia huomiota ja käynnistää muutoksia, jotka voivat olla luovien ideoiden ja vaihtoehtoisuuden lähteitä. Ennen kaikkea utopialajeja koskevan ymmärryksen lisääntyminen on hyödyllistä tilanteissa, joissa yhteiskunnan toimintaa ja aluekehittämistä jäsennetään erilaisten tahtoti- lojen ja arvopositioiden välisinä keskusteluina sekä suunnitteluavauksina. 102 Acta Wasaensia Lähteet Abbott, P. (2002). Narrative. Cambridge: Cambridge University Press. Adler, M. J. (2000). Dialectic. New York. Routledge. Agnew, J. (1989). Sameness and difference: Hartshorne’s the Nature of geography and geography as areal variation. In J. N. Entrikin & D. S. Brunn (Eds.). Reflections on Richard Hartshorne’s the Nature of geography. Washington: Association of American Geographers. 121–139. Ahlqvist, T. (2018). Tulevaisuuden sosioteknisiä vastakkainasetteluja: Radikaalit teknologiat ja dialektinen tulevaisuudentutkimus. Eduskunnan tulevaisuusvali- okunnan julkaisu 4/2018. Ahlqvist, T., Uotila, T. & O. Hietanen (2015). Chasing black swans through science fiction: Surprising future events in the stories of a Finnish writing competition. Journal of Futures Studies 20:2, 47–66. Aitken, S. & Valentine, G. (2006). Approaches to Human Geography. London: Sage. Ameel, L. & Neuvonen, A. (2016). Utopian jälkeen: vaihtoehtoisia tulevaisuusvisi- oita kirjallisuudessa ja kaupunkistrategioissa. Terra 128: 4, 215–220. Andersson, B. (1983). Imagined Communities: Reflections on the Origin and Spread of Nationalism. London: Verso. Andersson, B. (1991). Imagined communities. London: Verso. Andersson, B. (2006). Trancending without transcendence: utopianism and an ethos of hope. Antipode 38:4, 691–710. Anderson, J. & Saunders, A. (2015). Relational literary geographies: Co-Producing page and place. Literary Geographies 1:2 (2015). Saatavissa 1.6.2016: http://www.literarygeographies.net/index.ph p/LitGeogs/article/view/2-2/pdf. Ankerl, G. (2000). Coexisting contemporary civilizations: Arabo-Muslim, Bha- rati, Chinese, and Western: Global communication without universal civiliza- tion. Geneve: INU Press. Anthopoulos L. (2017). Smart utopia VS smart reality: Learning by experience from 10 smart city cases. Cities 63, 128–148. Antikainen, J. Luukkonen, J. & Pyöriä, T. (2006). Kaupunkiverkko ja kaupunki- seudut 2006. Sisäasiainministeriön julkaisuja 10/2006. Ashcroft, B., Griffiths, G. & H. Tiffin (1989). The Empire Writes Back. Theory and Practice in Post-Colonial Literatures. London: Routledge. Baeten, G. (2002). The Spaces of Utopia and Dystopia: Introduction. Geografiska Annaler, Series B, Human Geography 84: 3–4, 141–142. Acta Wasaensia 103 Balasopoulos, A. (2006). Anti-utopia and dystopia: rethinking the generic field. School of Fine Arts, 59–67. Barr, S. & Pollard, J. (2016). Some things old, some things new: the spatial repre- sentations and politics of change of the peak oil relocalisation movement. Geofo- rum 41:4, 595–605. Barthes, R. (1975). The Pleasure of the Text. New York: Hill and Wang. Barthes, R. (1977, alkup 1967). Death of the Author. Teoksessa: Image, music, text. Heath, S. (toim.). London: Fontana. 142–148. Barthes. R. (1994). Mytologioita. Tampere: Tammer-Paino Oy. Baudrillard, J. (1994). Simulacra and simulation. Detroit: University of Michigan Press. Bauman, Z. (1976). Socialism: the active utopia. London: Routledge. Bauman, Z. (1995). Life in fragments: Essays in postmodern morality. Oxford: Blackwell. Bauman, Z. (2005). Seeking shelter in Pandoras box. City 9, 161–168. Benko, G. (1997). Introduction: Modernity, postmodernity and the social sciences. Teoksessa: Space and social theory: Interpreting modernity and postmodernity. Benko, G., & U. Strohmayer (toim.). Oxford: Blackwell. 1–48. Berger, P. L. & Luckmann, T. (1994). Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Vesa Raiskila (suom.). Helsinki: Yliopistopaino. Beverungen, A. (2006). Laclau, Discourse, Ideology. 7. International conference on Organizational Discourse (Amsterdam). saatavissa (25.11.2021): cmsorg.wik- ispaces.com/file/view/BeverungenLaclauIdeology.doc. Bhaskar, R. (2000). The possibility of naturalism: A philosophical critique of the contemporary human sciences. 3. painos. London: Routledge. Billig, M. (1996). Arguing and thinking: a rhetorical approach to social psychol- ogy. Cambridge: Cambridge University Press. Bingham, C. W. (2002) A Dangerous Benefit: Dialogue, Discourse, and Michel Foucault’s Critique of Representation. Interchange, 33:4. 360–361. Blaut, J. (1962). Object and relationship. Professional Geographer 14, 1–7. Bloch, E. (1985). Ennakoitu todellisuus: mitä on utooppinen ajattelu ja mitä se saa aikaan. Teoksessa: E. Ernst Bloch: Utopia, luonto, uskonto. Rahkonen K. & E. Si- ronen (toim.). Helsinki: Kansainsivistysliitto. 2–33. Bloch, E. (1986). The Principle of Hope. Cambridge: MITT Press. 104 Acta Wasaensia Bolland, T. (2008). Critique as Imitative Rivalry: George Orwell as Political An- thropologist. International Political Anthropology 1: 1 (2018), 177–91. Borup, M., Brown, N., Konrad, K. & H. van Lente (2006). The Sociology of expec- tations in science and technology. Technology Analysis and Strategic Manage- ment 18:3-4, 285-298. Boudreau J. A. (2007). Making New Political Spaces: Mobilizing patial Imagi- naries, Instrumentalizing Spatial Practices, and Strategically Using Spatial Tools. Environment and Planning A 39: 11, 2593–2611. Bourdieu, P. (1991). Language and symbolic power. Cambridge: Polity. Brousseau, M. (1994). Geographys literature. Ottawa: Ottawa University. Brown, M. (2017). A Rationalist Critique of Deconstruction: Demystifying Post- structuralism and science of the “non”. New Haven: The Culture & Anarchy Press. Brown N. & M. Michael (2003). A sociology of expectations: retrospecting pro- spects and prospecting retrospects. Technology Analysis and Strategic Manage- ment 15:1, 3–18. Brown, N., Rappert, B. & A. Webster (2017). Contested Futures: A Sociology of Prospective TechnoScience. Aldershot: Ashgate. Burke, E. (1967). The Philosophy of Literature Form: Studies in symbolic action. Berkeley: University of California Press. Campbell, D. (2007). Geopolitics and visuality: Sighting the Darfur conflict. Polit- ical Geography 26, 357–382. Campbridge Dictionary (2021). Discourse. Saatavissa (1.10.2021): https://diction- ary.cambridge.org/dictionary/english/discourse. Casey, E. (1997). The Fate of place. Philosophical history. Oakland: University of Califonia Press. Castells, M. (2009). The Rise of Network Society. London: Wiley & Blackwell. Castoriadis, C. (1987, alkup. 1975). The Imaginary Institution of Society. Cam- bridge: MIT Press. Claeys, G. (2016). Dystopia: a natural history. Oxford: Oxford University Press. Claeys, G. & Sargent L. (1999). Utopia Reader. New York: New York University Press. Cosgrove, D. (1984). Towards a radical cultural geography: problems of theory. Antipode 15, 485-488. Crawford J. (2018). ‘Constructing “the coast”: the power of spatial imaginaries’. Town Planning Review 89, 108–12. Acta Wasaensia 105 Cresswell, T. (2013). Geography: Critical introduction. London: Wiley-Blackwell. Culler, J. (2014). On Deconstruction: Theory and Criticism after Structuralism. New York: Cornwell University Press. Daniels, S. (1992). Place and geographical imagination. Geography 77, 310–322. Davoudi, S. (2012). ‘The legacy of positivism and the emergence of interpretive tradition in spatial planning’. Regional Studies 46, 429–41. Davoudi, S. (2018). Imagination and spatial imaginaries: a conceptual framework. Town Planning Review 89, 97–107. Deleuze, G. (2004). Logic of sense. New York: Continuum. Derrida, J. (1972). Signature Event Context. Teoksessa: Limited Inc. Austin, J. L. (toim.). Evanston: Northwestern University Press. 1–24. Derrida, J. (1978). Genesis and Structure and Phenomenology. Teoksessa: Writing and Difference. Derrida, J. & A. Bass (toim.). Chicago: Chicago University Press. 159–190. Derrida, J. (1995). On the Name. Stanford: Stanford University Press. Dixon, D. & Jones, J. P. (1998). My dinner with Derrida: or spatial analysis and post-strukturalism. Do lunch. Environment and Planning A 30, 247–260. Dobson, J. & Fisher, P. (2007). The Panopticons changing geography. Geograph- ical Review 97: 3, 307–323. Dufva, M. & Ahlqvist, T. (2015). Knowledge creation dynamics in foresight: A knowledge typology and exploratory method to analyse foresight workshops. Tech- nological Forecasting and Social Change 94, 251–268. Dufva, M. (2019). Heikot signaalit tulevaisuuden avartajina. Sitran selvityksiä 142. Erweko: Vantaa. Dufva, M., Ikäheimo, H. P., Lähdemäki-Pekkinen, J., Parkkonen, P. (2020). Usko tulevaisuuteen: utopiat yhteiskunnallisten tulevaisuuksien avartajina. Helsinki: Sitra. Duncan, J. & Duncan, N. (2001). Sense of place as a positional good: Locating Bed- ford in space and time. Teoksessa: Textures of place: Exploring humanistic geog- raphies. Adams, P. C., Hoelscher, S. & E. T. Till (toim.). Minneapolis: Minnesota University. 41–55. Edmondson, R. (1984). Rhetoric in Sociology. London: Macmillan. Elden, S. (2009). Terror and territory: The spatial extent of sovereignty. Minne- sota: University of Minnesota Press. Elden, S. (2010). Land, terrain, territory. Progress in Human Geography 34, 799– 817. 106 Acta Wasaensia Entrikin, N. J. (2018). Geography of experience: place and region. Teoksessa: Handbook on the geographies of regions and territories. Paasi, A., Harrison, J. & M. Jones (toim.). Cheltenham: Edward Elgar Publishing. 44–56. Eskelinen, H. (2011). Kehityksen loppu. Helsinki: Into. Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Express (2020). SpaceX launch: Elon Musk could collaborate with NASA for Mars mission 'before 2030'. Fish, T. (toim.). Saatavissa (2.7.2020): https://www.express.co.uk/news/science/1304109/spacex-launch-elon-musk- nasa-mars-mission-2030. Fairclough, N. (1992). Discourse and social change. Cambridge: Polity & New York: Routledge. Featherstone, M. (2017). Planet Utopia – utopia, dystopia and globalization. Lon- don: Routledge. Fernando, J., Burden, N. Ferguson, A., O`Brien, L., Judge, M. & Y. Kashima (2018). Functions of Utopia: How Utopian thinking motivates societal engage- ment. Personality and Social Psychology Bulletin 1-14, 779–792. Fitting P. (2002). Urban Planning/Utopian Dreaming: Le Corbusier's Chandigarh Today. Utopian Studies 13: 1, 69–93. Flyvbjerg, B. (1998). Rationality and Planning. Chicago: Chicago University Press. Forselles-Riska, C. (2006). Menneisyyden muuttuvat paikat. Teoksessa: Paikka: Eletty, kuviteltu, kerrottu. Knuuttila, S., Laaksonen, P. & U. Piela (toim.). Jyväs- kylä: Gummerus. 218–231. Foucault, M. (1970). The Order of things. An Archaeology of Human Sciences. New York: Pantheon Books. Foucault, M. (1972). The Archaeology of Knowledge. & New York: Routledge. Foucault, M. (1980). Questions in Geography. Teoksessa: Power/Knowledge. Gor- don, C. (toim.). New York: Pantheon Books. Foucault, M. (1984). Of other spaces: utopias and heterotopias. Architec- ture/Mouvement/Continuite. Saatavissa (1.9.2020): http://web.mit.edu/al- lanmc/www/foucault1.pdf. Foucault, M. (1986). Of Other Spaces. Diacritics 16: 1, 22–27. Friedmann, J. (2000). The Good City: In Defense of Utopian Thinking. Interna- tional Journal of Urban and Regional Research 24: 2, 460–472. Fukuyama, F. (1992). Historian loppu ja viimeinen ihminen. Heikki Eskelinen (suomennus). Helsinki: WSOY. Acta Wasaensia 107 Geoghegan, V. (1987). Utopianism and Marxism. New York: Peter Lang. Geras, N. (2000). Minimum utopia: ten theses. Saatavissa (15.12.2020): https://www.marxists.org/reference/subject/philosophy/works/us/geras1.htm. Giddens, A. & Merton, R. (1982). Sociology: A Brief but Criticial Introduction. San Diego: Harcourt Brace Jovanovich. Goodwin, B. & Taylor, K. (1982). The Politics of Utopia: A Study in Theory and Practice. New York: Peter Lang. Gordin, M., Tilley, H. & G. Prakash (2010). Utopia and dystopia beyond space and time. New Jersey: Princeton University Press. Gramsci, A. (1971). Selections from the Prison Books. New York: International Publishers. Gregory, D. (1994). Geographical imaginations. Cambridge: Blackwell. Gregory, D (2004). The Colonial Present: Afghanistan, Palestine, Iraq. New Jer- sey: Wiley-Blackwell. Grint, K. (2010). Placing leadership. Policy Studies 31: 4, 365–366. Grossi, G. & Pianezzi, D. (2017). Smart cities: Utopia or neoliberal ideology? Cities 69, 79-85. Gunn, R. (1985). The only real phoenix: Notes on Apocalyptic and Utopian Thought. Edinburgh: Richard Gunn. Habermas, J. (1987). Theory of Communicative Action: Lifeworld and System: a critique of functionalist reason. Boston: Beacon Press. Hacking, I. (1999). The social construction of what? Cambridge: Harvard Univer- sity Press. Haldon, J. (2010). Bysantin historia (Byzantium History). Kaisa Sivenius (suom.). Helsinki: Gaudeamus. Hall, S. (1997). Discourse, power and the subject. Teoksessa: Representation: cul- tural representations and signifying practices. Hall, S. (toim.). Open University: Milton Keynes. 41–45. Hall, S. (1999). Identiteetti. Tampere: Vastapaino. Hall, S. (2003). Representations: Cultural representatios and signifying prac- tices. London: Sage. Hamlyn, D. W. (2005). Idealism, philosophical. Teoksessa: The Oxford Compan- ion to Philosophy. Honderich, T. (toim.). New York: Oxford University Press. Haraway, D. (1988). Situated Knowledges: The Science Question in Feminism and the Privilege of Partial Perspective. Feminist Studies 14, 575–599. 108 Acta Wasaensia Harcourt, B. E. (2007). An Answer to the question: what is poststructural- ism? Public law and legal theory working papers 156: 17–19. Harden, G. (2019). Imagined Borders/Lived AmbiguityIntersections of Repres- sion and Resistance. Lanham: Lexington Books. Harrison, P. (2006). Post-structuralist Theories. Teoksessa: Approaches to Hu- man Geography. Aitken, S. & G. Valentine (toim.). London: Sage. 122–135. Harvey, D. (1996). Justice, nature and the geography of difference. Oxford: Black- well. Harvey, D. (2000). Spaces of hope. Berkeley: University of California Press. Harvey, D. (2010). The Enigma of Capital and the Crises of Capitalism. London: Profile Books. Hautamäki, A. & Oksanen, K. (2018). Teoksessa: Digital Platforms for Restruc- turing the Public Sector. Smedlund, A., Lindblom, A. & L. Mitronen (toim.) Col- laborative Value Creation in the Platform Economy. New York: Springer. 91-108. Haveri, A. & Majoinen, K. (2017). Miten tähän on tultu? Kunnallishallinnon muu- tos polkuriippuvana ja evolutionäärisenä kehityksenä. Teoksessa: Tulevaisuuden kunta. Nyholm, I., Haveri, A., Majoinen, K. & M. Pekola-Sjöblom (toim.). Suomen Kuntaliitto. 42–55. Havlik, V. (2018). Competing discourses of territorial development: tensions be- tween cities and regions as a result of the new regionalism. European Planning Studies 26:1, 1–16. Hayden, D. (1995). The power of place. Urban landscapes as public history. Cam- bridge: MITT press. Healey, P. (2006). Relational complexity and the imaginative power of strategic spatial planning. European Planning Studies 14, 525–46. Heikkinen, V. (2012). Diskurssi. Teoksessa: Genre-analyysi - tekstilajitutkimuk- sen käsikirja. Heikkinen, V: Voutilainen, E., Lauerma, P., Tiililä, U. & M. Lounela (toim.) Helsinki: Gaudeamus. 94–99. Hellemaa P. (2012). Maantieteellisen tiedon hankinta, analyysi ja kartografia. Helsinki: Helsingin yliopisto. Helsingin Sanomat (1993). Brittitutkija Brendan Martin esittelee yksityistämisen varjopuolia: "Yksityistäminen palvelee lähinnä ylikansallisten yhtiöiden etuja". Korhonen, J. M. (toim.). Saatavissa (12.111.2021) https://www.hs.fi/talous/art- 2000003287962.html. Helsingin Sanomat (2016). Unohtakaa ne kaikki kivat kesäkaupungit: nyt.fi ha- kee Suomen karuinta paikkaa. Määttänen, J. (toim.) Saatavissa (12.10.2021): https://www.hs.fi/nyt/art-2000002913700.html. Acta Wasaensia 109 Heywood, A. (1994). Political Ideas and Concepts: An Introduction. London: Mac- millan. Hiltunen, E. (2013). Foresight and Innovation: How Companies are Coping with the Future. London: Palgrave & Mcmillan. Hincks, S., Deas, I. & G. Haughton (2017). Real economics and soft spatial imagi- naries: creating “a more than Manchester” region. International Journal of Ur- ban and Regional research 41: 4, 642–657. Hoch C. J. (2006). Emotions and planning. Planning Theory and Practice 7:4, 367–382. Hoch, C. J. (2014). Utopia, Scenario & Plan: A Pragmatic Integration. Planning theory 15: 1, 6-22. Hoch, C. J. (2017). Pragmatism and plan making. Teoksessa: Encounters in Plan- ning Thought: 16 Autobiographical Essays from Key Thinkers in Spatial Plan- ning. Haselsberger, B. (toim.). New York: Routledge. 297–314. Hodginson, T. (2016). How Utopia has shaped the world? BBC. Saatavissa (15.9.2021): https://www.bbc.com/culture/article/20160920-how-utopia-sha- ped-the-world. Holloway, J. (2010). Crack Capitalism. London/New York: Pluto Press. Hones, S. (2015). Literary geographies, past and future. Literary Geographies 1: 2. 1–5. Saatavissa (1.6.2016): http://www.literarygeographies.net/in- dex.php/LitGeogs/art icle/view/2-1/pdf_9. Hong, S. & Vicdan, H. (2016). Re-imagining the utopian: Transformation of a sus- tainable lifestyle in ecovillages. Journal of Business Research 69: 1, 120–136. Honneth, A. (2015). The Idea of Socialism. Towards a Renewal. Cambridge: Polity Press. Hoosiaisluoma, Y. (2003). Kirjallisuuden sanakirja. Helsinki: WSOY. Hough, G. (1971). Kirjallisuus ja tutkimus. Helsinki: Otava. Houston, C. (2007). Utopia, Dystopia or Anti-utopia? Gulliver's Travels and the Utopian Mode of Discourse. Utopian Studies 18:3, 425–436. Howarth, D. (2013). Poststructuralism and after: structure, subjectivity and power. New York: Palgrave & Mcmillan. Howarth, D. & Stavrakakis, Y. (2000). Introducing discourse theory and political analysis. Teoksessa: Discourse theory and political analysis: identities, hegemo- nies and social change. Howarth, D., Norval, A. J. & Y. Stavrakakis (toim.) Man- chester: Manchester University Press. 1–37. Hsieh, H. F., & Shannon, S. E. (2005). Three Approaches to Qualitative Content Analysis. Qualitative Health Research 15:9, 1277–1288. 110 Acta Wasaensia Huggett, N. (2010). Zenos paradox. Saatavissa (14.10.2021): https://plato.stan- ford.edu/entries/paradox-zeno/#AchTor. Hutcheon, L. (1980). Narcissistic narrative. Waterloo: Wilfrid Laurier University Press. Huxley, A. (2012, alkup. 1932). Brave New World. New York: Harper Collins Pub- lishers. Hyyryläinen, E., Karhu, M. & I. Luoto (2018). Tulevaisuuden kunta kehittyy orga- nisaatioparadoksien ristiaallokossa. Focus Localis 46: 1, 8–21. Hyyryläinen, E., Lehto, K. & E. Pekkola (2019). Millaisen hallinto- ja johtamisajat- telun tulevat julkisjohtajat perivät aikaisemmilta sukupolvilta? Teoksessa: Gover- nance: Uuden hallintatavan jäsentyminen. Karppi, I., Karppi L. & M. Sinervo (toim.). Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta, Hallintotieteiden keskus. Tam- pere: Tampereen yliopisto. 8–17. Hyyryläinen, T., Katajamäki, H., Rouhiainen V. & S. Piispanen (2019). Neoendo- geenisen maaseutupolitiikan ilmeneminen kylätoiminnassa. Maaseudun uusi aika 2 (2019), 20–38. Hyyryläinen, T. (2017). Maaseutu ja paikkaperustaisen hallinnan tulevaisuus. Te- oksessa: Tulevaisuuden kunta. Nyholm, I., Haveri, A., Majoinen, K. & M. Pekola- Sjöblom (toim.). Suomen Kuntaliitto. 188–205. Hyyryläinen, T. (2019). Utopioiden paluusta ja visioiden voimasta. Versus -leh- den tiededebatti. Saatavissa (25.2.2020): https://www.versuslehti.fi/tiedede- batti/utopioiden-paluu-aluekehittamiseen/. Hyyryläinen, T. (2020). Asumme maalla ja kaupungissa – olemme muodin har- jalla. Liitola, J. (toim.) Pikkuapuri. Saatavissa (1.1.2021): https://pikku- apuri.fi/asumme-maalla-ja-kaupungissa-olemme-muodin-harjalla/. Häkli, J., Karppi, I. & M. Sotarauta (2009). Alueellinen muutos ja sen hallinta. Te- oksessa: Governance: Uuden hallintatavan jäsentyminen. Karppi, I., Karppi, L. & M. Sinervo (toim.). Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta, Hallintotieteiden kes- kus. Tampere: Tampereen yliopisto. 127–158. Häyry, M. (2000). Ihannevaltio – historiallinen johdatus yhteiskuntafilosofiaan. Helsinki: WSOY. Ihmisoikeusliitto (2020). YK:n ihmisoikeuksien yleismaallinen julistus. Saatavissa (18.11.2020): https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoi- keuksien-julistus/. Ingram, J. (2014). Introduction. Teoksessa Chrostowska, S. & Ingram, J. (toim.) Utopia and politics. 9–35. Irigay, L. (1985). This Sex Which Is Not One. New York: Cornell University Press. Acta Wasaensia 111 Isokyrö (2021). Kuntastrategia 2025. Saatavissa (15.12.2021): https://iso- kyro.fi/tiedostopankki/1939/Kuntastrategia-2025_kvalt-hyv-TA2021- 12.11.2020-31.pdf. Itkonen-Kaila, M. (1998). Thomas More ja hänen utopiansa. Teoksessa: Utopia, Thomas More. Itkonen-Kaila, M. (toim.). WSOY: Juva. 7–21. Itkonen-Kaila, M. (2009). Platon Valtio. Helsinki: Otava. Itä-Suomen yliopisto (2020). Yhteiskuntamaantiede. Saatavissa (18.11.2020): https://www.uef.fi/fi/koulutus/yhteiskuntamaantiede. Jackson, P. (1989). Maps of meaning. London: Unwin Hyman. Jalonen, H., Lehti, M., Tonteri, A., Koskelo, M. Nousiainen, A. & T. Jäppinen (2016). From Signals to Future Stories: A Handbook for Applying Foresight in the field of Welfare. Turku: University of Applied sciences. Jameson, F. (2021). Politics of Utopia: New Left Review. Saatavissa (26.5.2021): https://newleftreview.org/issues/ii25/articles/fredric-jameson-the-politics-of- utopia. Jauhiainen, J. & Niemenmaa, V. (2006). Alueellinen suunnittelu. Jyväskylä: Gum- merus. Jensen, O. M. (1994). Red river valley: geographical studies in the landscape of language. Teoksessa: Limits of representation. Farielli, F., Olsson G. & D. Reichert. (toim.). Munchen: Acedo Verlagsgesellschaft. 57–66. Kahn, H. (1960). On Thermonuclear War. Princeton: Princeton University Press. Kahn, J. (1995). Culture, Multiculture & Postculture. London: Sage. Kaivo-Oja, J. (2017). Pentti Malaska systeemiajattelijana ja strategisen ajattelun kehittäjänä. Teoksessa: Pentti Malaska – ennalta näkijä, edellä kulkija. Pouru, L., Wilenius, M., Holstius, K. & S. Heinonen (toim.). Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry: Tulevaisuussarja 8. 132–137. Kakkuri-Knuuttila, M. L. (1998). Retoriikka. Teoksessa: Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Kakkuri-Knuuttila, M. L. (toim.). Helsinki: Gaudeamus. 233–272. Kalliomäki, H. (2013). Vyöhykkeet visioissa ja käytännöissä: näkökulmia suoma- laisiin kehittämisvyöhykkeisiin. Turun kaupunki: Kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimuskatsaus 5/2013. Kallis, G. & March, H. (2015). Imaginaries of hope: The utopianism of degrowth. Annals of the Association of American Geographers 105: 2, 360–368. Karhu, M. (2016). Utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteokset paikkateo- reettisessa tarkastelussa. Lisensiaatintutkielma. Vaasa: Vaasan yliopisto, alue- tiede. 112 Acta Wasaensia Karhu, M. (2019). Utopia, utopismi ja paikan tutkimus. Alue ja Ympäristö 48:1, 117-123. Karhu, M. (2020). Utooppinen puhunta alueiden kehittämisessä: raakamekanis- mia, kaukoarvailua ja satumaakaipuuta: Alue ja Ympäristö 49: 2, 161–177. Karhu, M. & Ridanpää, J. (2020). Space, Power and Happiness in the Utopian and Anti-Utopian Imaginations. Literary geographies 6:1, 119–137. Karjalainen, P. T. (2006). Topobiografinen paikan tulkinta. Teoksessa: Paikka: Eletty, kuviteltu, kerrottu. Knuuttila, S., Laaksonen, P. & U. Piela (toim.). Jyväs- kylä: Gummerus. 83–92. Katajamäki, H. (2011). Mitä on aluekehittäminen? Saatavissa (1.12.2020): http://www.uva.fi/nostyle/blogs/expert/aluekehityksen_arki/mita_on_alueke- hittaminen/. Katajamäki, H. (2016). Paikan poika: merkintöjä uran varrelta. Emeritusprofes- sorin juhlakirja. Julkaisija tuntematon. Katajamäki, H. (2019). Kysyin itseltäni aluekehityksestä. Saatavissa (5.12.2020): https://www.hannukatajamaki.fi/256-kysyin-itseltani-aluekehityksesta. Katajamäki, H. & Lundström (2012). Aluekehittäminen on teorian ja käytännön vuoropuhelua. Teoksessa: Näkökulmia hallintotieteisiin. Hyyryläinen, E. (toim.). Vaasan yliopiston opetusjulkaisuja 63. Vaasa: Vaasan yliopisto. 19–35. Keith, M. & Pile, S. (1997). Geographies of resistance. London: Routledge. Kiljunen, K. (2008). Globalisaatio ja demokratian itsepuolustus. Helsinki: Edita. Knox, P. L. & Marston, S.A. (2010). Human geography: Places and Regions in Global Context. New Jersey: Pearson Education. Koch, N. (2015). “Spatial socialization”: Understanding the state effect geograph- ically. Nordia Geographical Publications 44: 4, 29–35. Koestler, A. (1984). The Invisible Writing. New York: Henry & Holt Co. Kolosov, V. (2012). Theoretical approaches in the study of borders. Teoksessa: In- troduction to Border Studies. Sevastianov S., Laine, J. & A. Kireev (toim.). Vladi- vostok: Far Eastern Federal University. 33–61. Korsisaari, M. (2008). Keskeisiä kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia. Teok- sessa: Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Alanko-Kahiluoto, O. & T. Kä- kelä-Puumala (toim.). Juva: WS Bookwell Oy. 290–309. Koskela, H. (1994). Tilan voima ja paikan henki: Yhteiskuntateoria ja humanismi uudessa aluemaantieteessä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Koskela, H. (2009). Pelkokierre. Helsinki: Gaudeamus. Acta Wasaensia 113 Kuhmonen, T. & Kuhmonen, I. (2015). Maaseutualueiden vaihtoehtoiset tulevai- suudet. Maaseudun uusi aika 2 (2015). Saatavissa (19.9.2021): http://www.mua- lehti.fi/kuhmonen-kuhmonen2015/. Kumar, K. (2003). Aspects of western utopian tradition. History of human sci- ences 16:1, 63–7. Kumar, K. (2013). The Future of Utopia. Teoksessa: Epistemology of Utopia: Rhetoric, Theory an Imagination. Bastos da Silva J. (toim.). Cambridge Scholars Publishing, Newcastle. 93–115. Kurikka, H. (2021). Globaali talouskriisi ja Suomen alueiden resilienssi. Terra 133: 1, 3–16. Kymäläinen, P. (2005). Geographies in writing: Re-Imaging place. Oulu: Oulun yliopiston maantieteen laitos. Kymäläinen, P. (2006). Paikan ajattelun haasteita. Teoksessa: Paikka; Eletty, ku- viteltu, kerrottu. Knuuttila, S., Laaksonen, P. & U. Piela (toim.). Jyväskylä: Gum- merus. 203–217. Laclau, E. (2000). Foreword. – Discourse theory and political analysis. Identi- ties, hegemonies and social change. Howarth, D., Norval, A. J. & Y. Stavrakakis (toim.). Manchester: Manchester University Press. Lahtinen, M. (2002). Matkoja Utopiaan. Keuruu: Otavan kirjapaino. Lahtinen, M. (2017). Utopiat ja niiden vastakuvat. Futura 36: 1, 5–13. Laine, J. (2015). A Historical view on the study of borders. Teoksessa: Introduction to Border Studies. Sevastianov S., Laine, J. & A. Kireev (toim.). Vladivostok: Far Eastern Federal University. 14–32. Lakkala, K. (2014). Utopia tänään: yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodolo- giaa. Jyväskylä: Kampus Kustannus. Lakkala, K. (2017). Utopiat yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiana. Fu- tura 36: 1, 14–21. Lakkala, K. (2018). Johdanto: utopioiden yhteiskuntakriittisestä potentiaalista. Teoksessa: Utopia työkaluna: irti vaihtoehdottomuuden harhasta. Mentula, M., Lakkala K. Suominen, S. & H. Era (toim.). Helsinki.: Demokraattinen Sivistys- liitto. 6–11. Lakkala, K. (2019). Keveistä utopioista relationaaliseen utopiakäsitykseen. Ver- sus-lehden tiededebatti. Saatavissa (25.2.2020): https://www.versuslehti.fi/tie- dedebatti/utopioiden-paluu-aluekehittamiseen/. Lando, F. (1996). Fact and fiction: Geography and literature. Geojournal 38:1, 3– 18. Latour, B. (2005). Reassembling the social. Oxford: Oxford University Press. 114 Acta Wasaensia Laurinkari, J. (2014). Osuustoiminta: Utopiasta kansainvälisen yrittämisen muodoksi. Kuopio: Pellervo. Lebow, K. (2013). Unfinished Utopia: Nowa Huta, Stalinism and Polish Society 1949–1956. New York: Cornell University Press. Lee, N. (2017). Powerhouse of cards? Understanding the ‘Northern Powerhouse’. Regional Studies 51:3, 478–89. Lehtinen, A. (2006). Osallisuuden ja kieltäytymisen paikat. Teoksessa: Paikka; Eletty, kuviteltu, kerrottu. Knuuttila, S., Laaksonen, P. & U. Piela (toim.). Jyväs- kylä: Gummerus. 44–63. Lehtinen, A. (2018). Kaupunkisuunnittelun murros. Terra 47: 1, 16–18. Lehtinen, A. (2019). Tahtomaattaan radikaali: talouden supistumisen maantiede. Terra 131: 4, 235–246. Leino, H. (2006). Kansalaisosallistuminen ja kaupunkisuunnittelun dynamiikka. Tutkimus Tampereen Vuoreksesta. Yhdyskuntatieteiden laitos. Tampere: Tampe- reen yliopisto. Levine, D. S. (2009). Where is utopia in the brain? Utopian Studies 20:2, 249– 274. Levi-Strauss, C. (2004). Rotu, historia ja kulttuuri. Jussi Träskilä (suom.). Hel- sinki: Gaudeamus. Lévi-Strauss, C. (1963). Structural Anthropology. C. Jacobson and B. G. Schoepf (käännös). New York: Basic Books. Levitas, R. (1990). The Concept of Utopia. Syracuse: Syracuse University Press. Levitas, R. (2000). Discourses of Risk and Utopia. Teoksessa: The Risk Society and Beyond. B. Adam, Beck, U. & J. Van Loon (toim.). London: Sage. 198–21. Levitas, R. (2003). Introduction: The Elusive Idea of Utopia. History of Human Sciences 16: 1, 1–10. Levitas, R. (2010). The Concept of Utopia. Bern: Peter Lang AG. Levitas, R. (2013). Utopia as Method: The Imaginary Reconstitution of Society: The imaginary reconstruction of society. UK: Palgrave Mcmillan. Levy, Z. (1997). Utopian and reality in the philosophy of Ernst Bloch. Teoksessa: Not Yet: Reconsidering Ernst Bloch. Daniel O. D. & T. Moylan (toim.). London & New York: Verso. 175–185. Lewis, M. (2000). Exploring paradox: toward a more comprehensive guide. Acad- emy Management Review 25, 4127–149. Ley, D. (1980). Geography without man: Humanistic critique. Oxford: University of Oxford. Acta Wasaensia 115 Lincoln University (2021). Rhetorical Patterns – persuasion and argument. Saata- vissa (20.9.2021): https://www.lincoln.edu/departments/languages-and-litera- ture-department/rhetorical-patterns/rhetorical-patterns-persuasion. Lindsay J. (2020). Foucauldian. Saatavissa (1.7.2021): https://newdiscour- ses.com/tftw-foucauldian/. Linnamaa, R. & Sotarauta, M. (2000). Verkostojen utopia ja arki. Tutkimus Ete- läPohjanmaan kehittäjäverkostosta. Tampereen yliopisto. Alueellisen kehittämi- sen tutkimusyksikkö. Sente-julkaisuja 7. Lintilä, K. L. (2016). 50-vuotta aluepolitiikkaa aitiopaikalla. Terra 128: 2, 98–100. Lotman, Y. M. (1990). Universe of the mind. A semiotic theory of culture. Indian- apolis: Indiana University Press. Lukianova, N. A. (2005). The Role of a myth and utopia in formation of state ide- ologies. Tiedekonferenssissaraportissa The 9th Russian-Korean International Symposium on science and technology, 1010–1030. Lundmann, R. & Rannila, P. (2016). Tiede, taide ja teknologia asuinalueen kehit- tämisessä. Teoksessa: Tutkimusta parempi lähiö – asuinalueiden kehittämisoh- jelman tutkimusjulkaisu. ARA (toim.). Helsinki: ARA & Ympäristöministeriö. Lundström, N. (2015). Aluekehittämisen pirullinen peli. Vaasan yliopisto. Vaasa: Actawasa Ensia 326. Lundström, N., Honkaniemi, T. & O. P. Viinamäki (2019). Maaseutu yritysima- gossa. Visuaalisuudesta uutta potkua maaseudulle. Maaseudun uusi aika 1 (2019) 7–25. Luoto, I. & Kattilakoski, M. & Backa, P. (2016). Esipuhe. Teoksessa: Näkökulmana paikkaperusteinen yhteiskunta. Luoto, I., Kattilakoski, M. & P. Backa (toim.). Hel- sinki: Lönnberg Print & Promo. 5–12. Luoto, I. & Karhu, M. (2018). Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit. Terra 130: 2, 69–81. Luoto, I. (2008). Paikan tekstit ja niiden henki: johdatus geosemiotiikkaan – matkakertomus paikan kulttuuriseen ytimeen. Oulu: Oulun yliopiston maantie- teenlaitos. Luoto, I. (2014). Aluetiede ja paikkaperustainen ajattelu. Teoksessa: Pirullisista ongelmista hyvään hallintoon. Lehto, K. (toim.). Vaasan yliopiston julkaisuja, Opetusjulkaisuja 65, Hallintotieteet 2. 141–157. Luoto, I. (2016). Paikkaperustaisen aluekehittämisen iskusanat: tekno, tahto ja tunne. Teoksessa: Paikkaperustainen yhteiskunta. Luoto, I., Kattilakoski, M. & P. Backa (toim.). Helsinki: Lönnberg Print & Promo. 205–221. Luoto, I. (2018). Paradokseista kohti maaseudun laajennettua merkitystodelli- suutta. Maaseudun uusi aika 2-3 (2018), 79–91. 116 Acta Wasaensia Luoto, I. & Virkkala S. (2017). Paikkaperustainen aluekehittäminen strategisena ohjenuorana. Työ- ja Elinkeinoministeriön julkaisuja 2/2017. Saatavissa (6.2.2020): http://julkaisut.Valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/ 10024/79144/ TEMrap_2_2017_verkkojulkaisu.pdf. Luoto & Virkkala S. (2019). Paikkaperustaisen aluekehittämisen neljä kulmakiveä. Teoksessa: Governance IV – hallintaa ja yhteistyötä Lehto, K., Mäntylä N., Karppi. I, Helle, T., Immonen, K., Leino, H., Lundström, N., Nordling, A. Pekkari- nen, E. & P. Rossi (toim.). Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta, Hallintotietei- den keskus. Tampere: Tampereen yliopisto. 78–89. Luukkonen, J. (2015). Planning in Europe for EUrope: Spatial planning as a polit- ical technology of territory. Planning Theory 14: 2, 174–194. Lyotard, J. F. (1984). The Postmodern condition: a report on knowledge. Minne- apolis: University of Minnesota Press. Lüscher, L., Lewis, M. W. & A. Ingram (2006). The social construction of organi- zational change paradoxes. Journal of Organizational Change Management 19: 4, 491–502. Lüscher, Lotte & M. W. Lewis (2008). Organizational change and managerial sensemaking: Working through paradox. Academy of Management Journal 51:2, 221–240. Malaska, P. & Masini, E. B. (2009). Philosophical Essays of Knowledge of the Fu- ture. Futura 1 (2009). Mallory, W. E. & Simpson-Housley, P. (1987). Geography and literature: A Meet- ing point of the disciplines. New York: Syracuse University press. Malpas, J. (2012). Heidegger and the thinking of place: explorations in the topol- ogy of being. Cambridge & London: The MITT Press. Mannermaa (2008). Jokuveli - Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Helsinki: WSOY. Mannheim, K. (1979). Ideology and utopia. New York, Harcourt Prace. Marshall, T. (2019). The Power of Geography. London: Elliott & Thompson Ltd. Masini, E. (1993). Why Futures Studies? London: Grey Seal Books. Marcuse, H. (1955). Eros and Civilazation. Boston: Beacon Press. Marcuse, H. (1978). The Aesthetic Dimension. Boston: Beacon Pres. Massey, D. B., & A. Catalano (1978). Capital and land: Landownership by capital in Great Britain. London: Edward Arnold. Massey, D. B. (2007). World City, Cambridge. London: Polity Press. Acta Wasaensia 117 Meristö, T. (1991). Skenaariotyöskentely yrityksen johtamisessa. Helsinki: Tule- vaisuuden tutkimuksen seura. Metzger, J. (2013). Raising the regional leviathan: A relational–materialist con- ceptualization of regions-in-becoming as publics-instabilization. International Journal of Urban and Regional Research 37, 1368–1395. Miller, R. (2018). Transforming the Future – Anticipation in the 21st Century. Paris: UNESCO & Routledge. Millington, N. (2013). ‘Post-industrial imaginaries: nature, representation and ruin in Detroit, Michigan’. International Journal of Urban and Regional Research 37, 279–296. Mills, J. (1959). Sosiologinen mielikuvitus. Suom. Antti Karisto (suom.). Helsinki: Gaudeamus, 2015. Mills, S. (2004). Discourse. London: Routledge. Minshull, R. (1967). Regional geography: Theory and practice. Hutchinson: Lon- don. Mohr D. M. (2007). Transgressive Utopian Dystopias: The Postmodern Reappear- ance of Utopia in the Disguise of Dystopia. ZAA 55:1, 5–24. Moisio, O.-P., & Rautiainen, M. (2020). Utopian Education: May the Hope Be With You. Teoksessa: The Revival of Political Imagination: Utopia as Methodology. T. Eskelinen (toim.). Zed Books. 97–112. Moisio, S. (2012). Valtio, alue ja politiikka. Tampere: Vastapaino. Moisio, S. & Vasanen, A. (2008). Researching the regionalization of the Finnish state. Tieteessä Tapahtuu 25: 3–4, 20–31. More, T. (2007, alkup. 1516). Utopia by Sir Thomas More. Sioux Falls: NuVision Publications. Moylan, T. & Baccolini, R. (2014). Demand the impossible: science fiction and the utopian imagination. Bern: Peter Lang. Mumford, L. (1962). The Story of Utopias. London: Penguin Book. Murdoch, J. (2006). Post-Structuralist Geography: A guide to relational space. London: Sage. Mårtensson, B. (1991). The paradoxes of utopia: Study in utopian rationalism. Phi- losophy of the Social Sciences 21: 4, 476–514. Mäenpää, A. (2020). The Challenge of public organisations in coordinating smart specialisation and a connectivity model as one solution. Vaasa: Acta Wasaensis 438. 118 Acta Wasaensia Niemi-Iilahti, A. (1992). Itsehallinnon ideaalimallin kehitys ja reaalimaailma. Ide- aalityyppimetodi kunnallisen itsehallinnon käsitteen ja pohjoismaisen hyvinvoin- tivaltion itsehallinnon tulkinnassa. Vaasa: Vaasan yliopisto. Niiniluoto, I. (1999). Critical scientific realism: Clarendon library of logic and phi- losophy. Oxford: Oxford University Press. Noppari, E. & Hiltunen, I. (2018). Populistinen vastamedia eliittejä haastamassa. Niemi, M. K. & T. Houni (toim.) Media & populismi. Tampere: Vastapaino. 236– 272. Nozick, R. (1974). Anarchy, State, and Utopia. New York. Basic Books. Nyholm, I., Haveri, A. Majoinen, K. & M. Pekola-Sjöblom (2017). Tulevaisuuden kunta. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Olsson, G. (1994). Heretic Geography. Fennia 172:2, 115–130. Olwig, K. (1981). Naturals ideological landscape. London: Taylor & Francis. Olwig, K. (1984). Nature's Ideological Landscape: A Literary and Geographic Perspective on Its Development and Preservation on Denmark's Jutland Heath. London: Unwin-Hyman. Olwig, K. (2001). Landscape as a contested topos of place, community and self. Teoksessa: Textures of place: Exploring human geographies. Adams, P. C., Hoelscher, S. & E. T. Till (toim.). Minneapolis: University of Minnesota Press. 93– 120. Orwell, G. (1983, alkup. 1949). 1984. London: Penguin Books. O´Toole, J. (2017). Futurology: social science. Saatavissa (1.9.2021): https://www.britannica.com/topic/futurology. Paasi, A. (1983). Maantieteen subjekti: Tie humanistisen ja behavioraalisen maantieteen nykytematiikkaan. Joensuu: Joensuun korkeakoulu. Paasi, A. (1984). The Institutionalization of regions: A Theoretical framework for understanding the emergence of regions and the constitution of regional identity. Fennia 164, 104–146. Paasi, A. (1986). Neljä Maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittämisestä. Joensuu: Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 8. Paasi, A. (2010a). A Border Theory: An Unattainable Dream or a Realistic Aim for Border Scholars? Teoksessa: The Ashgate Research Companion to Border Studies. Wastl-Walter, D. (toim.). Burlington: Ashgate. 11–31. Paasi, A. (2010b). Commentary: Regions are social constructs but who or what constructs them? Agency in question. Environment and Planning A, 42, 2296– 2301. Acta Wasaensia 119 Paasi (2013). Liikkuvat sanat: alueellisen identiteetin monet merkitykset. Teok- sessa: Matkalla - Pauli Tapani Karjalaisen 60-vuotisjuhlakirja. Paasi, A., Rannila P. & S. Tani (toim.). 31–36. Paasi, A. & Metzger, J. (2016). Foregrounding the region. Foregrounding the re- gion, Regional Studies 51:1, 19–30. Paasi, A., & Zimmerbauer, K. (2016). Penumbral borders and planning paradoxes: Relational thinking and the question of borders in spatial planning. Environment and Planning A, 48, 75–93. Painter, J. (2010). Rethinking territory. Antipode 42, 1090–1118. Palmgren, R. (1963). Toivon ja pelon utopiat. Tampere: Sanan Tie. Panagopoulos, N. (2016). Brave new world and the scientific dictatorship: utopia or dystopia? Comparatismi 301–310, 2016. Peltoniemi, T. (1985). Kohti parempaa maailmaa: suomalaisten ihannesiirto- kunnat 1700-luvulta nykypäivään. Helsinki: Otava. Pernaa, H. K. (2020). Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus: tarkastelussa organisaa- tiot, antisipaatio ja osallisuus. Vaasa: Actawasaensia 443. Phillips, R. (1993). The languages of images in geography. Progress in Human Ge- ography 17: 2, 180–194. Phillips, R. (2001). Politic of reading: decolonizing children geographies. Ecumene 8:2, 125–150. Phillips, J. (2002). The Intuition of the Future: Utopia and Catastrophe in Octavia Butler’s Parable of the Sower. Novel 35: 2–3, 299–311. Pietikäinen, S. (2000). Kriittinen diskurssintutkimus. Teoksessa Kieli, diskurssi ja yhteisö. Sajavaara, K. & Piirainen-Marsh, A. (toim.). Jyväskylä: Jyväskylän yliopis- topaino. 191–218. Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2009). Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vasta- paino. Pietilä, V. (2004). Kaiken takana on teknologia: Harold Innis ja Marshall McLuhan tekivät välineistä viestintäteoriaa. Teoksessa Mediatutkimuksen vaeltava teoria. Mörä, T., Salovaara-Moring, I., I. & S. Valtonen (toim.). Helsinki: Gaudeamus. 1– 20. Pike, A. (2007). Editorial: Whither regional studies? Regional Studies 41, 1143– 1148. Pike, A., Rodrigyez, A. & J. Tomaney (2016). Local and regional development. London: Routledge. Pike, A., Rodríguez-Pose, A. & J. Tomaney (2017). What kind of local and regional development and for whom? Regional Studies 41, 1253–69. 120 Acta Wasaensia Pinder, D. (2013). Reconstituting the possible: Lefebvre, Utopia and the Urban Question. International Journal of Urban and Regional Research 39: 1, 28–45. Pinheiro, M. (2006). Utopia and Utopias: A Study on a Literary Genre in Antiquity. Teoksessa Authors, Authority and Interpreters In The Ancient Novels. Eelde: Barkhuis Publishing. 147–171. Pocock, D. C. D. (1988). Geography and literature. Progress in Human Geography 12, 87–102. Popper, K. (1957). The poverty of historicism. London: Routledge. Popper, K. (1963). Conjectures and refutations: The growth of scientific knowledge. London: Routledge & Kegan Paul. Portolano, M. (2012). The Rhetorical Function of Utopia: An Exploration of the Concept of Utopia in rhetorical theory. Utopian Studies 23:1, 113–141. Postman, N. (1985). Huvitamme itsemme hengiltä. Helsinki: WSOY. Pred, A. (1984). Place as historically contingent process: Structuration and the time-geography of becoming places. Association of American Geographers 74, 279–297. Pyy, I. (2016). Miltä aluekehitys tuntuu? Saatavissa (2.12.2021): https://www3.uef.fi/docu- ments/327477/1679307/Pyy+2016_Milt%C3%A4+alueke- hitys+tuntuu.pdf/b58877cb-8363-40fe-8fa7-84030edcb805. Pöysä, J. (2010). Lähiluku vaeltavana käsitteenä ja tieteidenvälisenä metodina. Te- oksessa: Vaeltavat metodit. J. Pöysä & H. Järviluoma & S. Vakimo (toim.). Joen- suu: Suomen Kansantietouden Tutkijain seura. 331–360. Pöysä, J. (2015). Lähiluvun tieto. Näkökulmia kirjoitetun muistelukerronnan tut- kimukseen. Vantaa: Multiprint. Raatikainen, P. (2013). Ihmistieteet ja filosofia. Helsinki: Gaudeamus. Rahkonen, K. (1996). Utopiat ja anti-utopiat: Kirjoituksia vuosituhannen päät- tyessä. Tampere: Gaudeamus. Rai, A. (1990). Orwell and the politics of despair: A Critical study of the writings of George Orwell. Cambridge: Cambridge University Press. Raisio, H. & Vartiainen, P. (2011). Osallistumisen illuusiosta aitoon vaikuttami- seen. Helsinki: Kuntatalon paino. Raivo, P. (1999). Maisema ja suomalaisuus. Teoksessa: Suomen kartasto 1999: Satavuotisjuhlakartasto. Westerholm, J. & P. Raento (toim.). Suomen maantie- teellinen seura ja WSOY. 104–107. Rajala, P. (2009). Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kaavoitusprosessin osana: esimerkkejä ja kokemuksia. Ympäristöministeriön raportteja 23. Acta Wasaensia 121 Rannila, P. (2021). Relationality of the Law: On the Legal Collisions in the Finnish Planning and Land Use Practices. Journal of Planning Education and Research 41:2, 1–32. Raven, P. G. (2015). Imagining the Impossible: The Shifting Role of Utopian Thought in Civic Planning. Science Fiction and Futures Studies 20:2, 113–122. Raynor, R. (2018). ‘The formation of value in spatial imaginaries’. Town Planning Review 89, 112–16. Réda. B. (2005). Poststrukturalism. Teoksessa: The Columbia history of Twenti- eth-Century French Though. Kritzman, L. (toim.). New York: Columbia University Press. 92–95. Relph, E. (1976). Place and placelessness. London: Pion. Relph, E. (1996). Reflections of place and placelessness. Environmental and ar- chitechtural phenomenology newsletter 3, 14–16. Reuber, P. (2009) Geopolitics. Teoksessa: International Encyclopedia of Human Geography. Kitchin, R. & N. Thrift (toim.). 441–452. Ricoeur, P. (1986). Lectures on Ideology and Utopia. New York: Columbia Uni- versity Press. Ridanpää, J. (2005). Kuvitteellinen pohjoinen: maantiede, kirjallisuus ja postko- loniaalinen kritiikki. Oulu: Oulun yliopiston maantieteenlaitos. Ridanpää, Juha (2014). Politics of literary humour and contested narrative iden- tity of a region with no identity. Cultural Geographies 21:4, 711–726. Ridanpää, Juha (2015). Imagining and re-narrating regional identities. Nordia ge- ographical publications 44: 4, 65–73. Ridanpää, Juha (2017). Imaginative regions. Teoksessa: The Routledge Handbook of Literature and Space. Tally, R. (toim.). London: Routledge. 187–194. Riihinen, O. (1987). Mitä on aluekehitys? Teoksessa Hautamäki, L. & S. Kuitunen (toim.) Aluetiede muuttuvassa yhteiskunnassa. Tampere: Tampereen yliopiston aluetieteen laitos. 77–91. Riipinen, M. (2008). Sosiaalisen pääoman skaalaus. Paikallisia ja ylipaikallisia näkökulmia maankäyttöön Nellimissä, Inarissa. Oulu: Oulun yliopisto. Rikkinen, H. (1996). Alueellinen identiteetti ja kansalliset mielikuvat. Terra 108: 1, 40–45. Riukulehto, S. & Hyyryläinen, T. (2016). Kunta, rajat, kulttuuri: muutoskokemuk- sia. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Roberts, J. (2010). Reading Orwell through Deleuze. Deleuze Studies 4:3, 356– 380. 122 Acta Wasaensia Rosberg, E. (2012). Ympäristövaikutusten arviointi, projektit ja kestävä kehitys: Tutkimus 2000-luvun ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä Suomessa. Aluetieteen lisensiaatintutkimus. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Helsingin yliopisto. Rose, G. (1995). Place and Identity: A Sense of Place. Teoksessa: A Place in the World. Massey, D. & P. Jess (toim.). Oxford: Oxford University Press. 87–132. Rubin, A. (2020a). Tulevaisuuksientutkimus tiedonalana ja tieteellisenä tutki- muksena. Saatavissa. (1.9.2021): https://metodix.fi/2014/12/02/anita-rubin-tu- levaisuuksientutkimus-tiedonalana-ja-tieteellisena-tutkimuksena/. Rubin, A. (2020b). Käsitteitä S-Ö. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Saatavissa 1.9.2021: https://tulevaisuus.fi/kasitteet/kasitteita-s-o/. Rubin, A. (2020c). Skenaarion käsitteestä. Saatavissa (1.9.2021): https://tulevai- suus.fi/menetelmat/skenaarioajattelu-tulevaisuudentutkimuksessa/skenaarion- kasitteesta/. Rämö, H. (2017). Millaisin askelmerkein uuteen kuntaan? Teoksessa: Tulevaisuu- den kunta. Nyholm, I., Haveri, A., Majoinen, K. & M. Pekola-Sjöblom (toim.). Su- omen Kuntaliitto. 152–160. Sack, R. (2003). Geographical guide to the real and the good. New York & Lon- don: Routledge. Sack, R. (2010). Geography as a tool for developing the mind. Lewiston: The Ed- win Mellen Press. Said, E. W. (1978). Orientalism. London: Penguin. Said, E. W. (1994). Culture and Imperialism. New York: Vintage Books. Said, E. W. (1979). Imaginative Geography and Its Representations: Orientaliz- ing the Oriental. New York: Vintage. Said, E. W. (1994). The Politics of Dispossession: The Struggle for Palestinian Self-Determination, 1969-1994. New York: Vintage Books. Sargent, L. (1994). In defense of utopia. Diogenes 53: 1, 11–17. Sargent, L. (2010). Utopianism: very short introduction. New York: Oxford Uni- versity Press. Sargisson, L. and Sargent, L. T. (2004). Living in Utopia: New Zealand's Inten- tional Communities. London: Ashgate. Sargisson, L. & Sargent, L. T. (2017). Lived Utopianism: Everyday Life and Inten- tional Communities. Communal Societies 37:1, 1–24. Saussure, F. (1959). Course in General Linguistics. New York: Philosophical Li- brary. Acta Wasaensia 123 Sayer, Andrew (2000) Realism and Social Science. London, Thousand Oaks and New Delhi: Sage Publications. Schaer, R. Gregory, C. & Sargeant, L. (2000). The Search for the ideal society in the western world. New York: Oxford University. Schlosser, J. (2009). An Atopic Socrates: Engaging Socrates' Strangeness. APSA 2009 Toronto Meeting Paper. American Political Science Association Annual Conference 2.–5.9.2009. Schlosser, K. (2015). ‘Apocalyptic imaginaries, Gramsci, and the last man on earth.’ GeoHumanities 1:2, 307–320. Schmidt, G. (2009). The Translation of paradise: Thomas Mores Utopia and the poetics of cultural exchange. Teoksessa: Futurescapes: Space and utopian and sci- ence fiction discourses. Pordzik, R. (toim.). New York: NY 2009. 26–52. Schwarz, J.O., Kroehl, R., von der Gracht, A. Heiko (2014). Novels and novelty in- trend research—using novels to perceive weak signals and transfer frames of ref- erence. Technological Forecasting & Social Change 84, 66–73. Schwember, F. & Urabayen, J. (2018). At the Margins of Ideal Cities: The Dysto- pian Drift of Modern Utopias. Sage Open 8:4, 1–11. Semmler, C. (1970). Aldous Huxley Revisited. The Australian Quarterly 42:4, 74– 82. Seppänen, J. (2005). Visuaalinen kulttuuri. Teoriaa ja metodeja mediakuvan tul- kitsijalle. Tampere: Vastapaino. Sepänmaa, Y. (2006). Sydämen maisema. Teoksessa: Paikka; Eletty, kuviteltu, kerrottu. Knuuttila, S., Laaksonen, P. & U. Piela (toim.). Jyväskylä: Gummerus. 31–43. Sharma C. K. (2011). A Discursive Dominance Theory of Economic Reform Sus- tainability: The Case of India, India Review 10:2, 126–184. Sharp, J. (1999). Entanglements of power: Geographies of domination/re- sistance. New York: Routledge. Sharp, J. (2000). Towards a critical analysis of fictive geographies. Area 32: 3, 327–334. Sherman, H. (1976). Dialectics as a method. Insurgent Sociologist 6:4, 57-64. Shermer, M. (2018). Utopia is a dangerous ideal: we should aim for protopia. Saatavissa [18.11.2021]: https://aeon.co/ideas/utopia-is-a-dangerous-ideal-we- should-aim-for-protopia. Shermer, M. (2019). Heavens on Earth: The Scientific Search for the Afterlife, Im- mortality, and Utopia. New York: St. Martin Press. 124 Acta Wasaensia Shermer, M. & Wedding, D. (2015). Protopia, not Utopia: A Reply to the Review of The Moral Arc. PsycCritiques 60:44, 9. Shields, R. (1991). Places on the Margin: Alternative geographies of modernity. London & New York: Routledge. Sicoe, V. (2013). Utopia and dystopia: the many faces of the future. Saatavissa (19.9.2021): https://veronicasicoe.com/2013/04/15/utopia-and-dystopia-the- many-faces-of-the-future/. Sippola, S. (2016). Kiinnekohtia aluepolitiikan 50-vuotiselta taipaleelta. Terra 128: 2, 89–95. Skinner, Q. (2009). Political Philosophy. Teoksessa: The Cambridge History of Reneissance Philosophy. Schmitt, C.B. & Q. Skinner (toim.). Cambridge: Cam- bridge University Press. 389–452. Soja, E. (1989). Postmodern geographies. London: Verso. Soja, E. (1999). Thirdspace: Journeys to Los Angeles and Other Real-and-Imag- ined Places. Oxford: John Wiley & Sons Ltd. Sotarauta, M., Beer, A. & Gibney, J. (2016). Making sense of leadership in urban and regional development. Regional Studies 51:2, 187–193. Sotarauta, M. Kosonen K. J. & Viljamaa, K. (2007). Aluekehittäminen generatiivi- sena johtajuutena - 2000-luvun aluekehittäjän työnkuvaa ja kompetensseja etsi- mässä. Tampereen yliopisto Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö Sente-jul- kaisuja 23 / 2007. Sotarauta, M. (1997). Paradoksien partaalla: viestejä Suomen kunnille niiden mat- kalla tulevaisuuteen. Teoksessa: Suomi 80-vuotta: kuokasta kännykkään. Pulma, P. (toim.). Helsinki: Suomen Kuntaliitto. 113–129. Sotarauta, M. (2016). Place leadership, governance and power. Adminstration 64: 3–4, 45–58. Sotarauta, M. (2018). Aluekehittämisajattelun muutos, peruskäsitteet ja kevyt avaus tulevaan. Sente työraportteja 41, 1–13. Sotarauta, M. (2019). Aluekehittämisajattelun muutos ja peruskäsitteet. Teok- sessa: Governance IV – hallintaa ja yhteistyötä. Lehto, K., Mäntylä N., Karppi. I, Helle, T., Immonen, K., Leino, H., Lundström, N., Nordling, A. Pekkarinen, E. & Rossi, P. (toim.). Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta, Hallintotieteiden kes- kus. Tampere: Tampereen yliopisto. 65–77. Spaniol, M. & Rowland, N. (2017). The Scenario planning paradox. Futures 95, 33–43. Sterling, J., Jost, J. & Harding C. (2019). Liberal and Conservative Representations of the Good Society: A Social Structural Topic Modeling Approach. Sage Open 9: 2, 1–13. Acta Wasaensia 125 Storhammar, E. (2016). Yritysten uudistumiskyky ja muuttuva toimintaympäristö. Teoksessa Luoto, I., Katajamäki, H. & N. Lundström (toim.) Oppiva alue, menes- tyvä alue: juhlakirja professori Seija Virkkalan 60-vuotispäiväksi. Vaasa: Vaasan yliopisto. 49–60. Suljic, V. & Özturk, S. (2013). Where dystopia becomes reality and utopia never comes. Journal of history, culture and art research 2: 2, 30–40. Summa, H. (1989). Kolme näkökulmaa uuteen retoriikkaan: Burke, Perelman, Toulmin ja retoriikan kunnianpalautus. Teoksessa: Pelkkää retoriikkaa: tutki- muksen ja politiikan retoriikat. Palonen, K. & H. Summa (toim.). Tampere: Vas- tapaino. 51–84. Suominen, S. (2018). Järjestelmän voima ja voimattomuus. Teoksessa: Utopia työkaluna: irti vaihtoehdottomuuden harhasta. Mentula, M., Lakkala K. Suomi- nen, S. & H. Era (toim.). Helsinki.: Demokraattinen Sivistysliitto. 30–44. Suvin, D. (1973). Defining the Literary Genre of Utopia: Some Historical Seman- tics, Some Genology, A Proposal and A Plea. Literary Imagination 6:2 (138), 120– 145. Suvin, D. (1997). Locus, Horizon and Orientation: The concept of possible world as a key to utopian studies. Teoksessa: Not Yet: reconsidering Ernst Bloch Daniel, J. & T: Moylan (toim.). New York: Verso. 122–137. Taleb, N. (2010). The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable. New York: Random House LLC. Talmon, J. (1957). Utopianism and Politics. London: Conservative Political Cen- tre. Taylor, N. (1998). Urban Planning Theory since 1945. London: Sage Publications. The Society For Utopian Studies (2020). About. Saatavissa (18.11.2020): https://utopian-studies.org/. Thrift, N. (1983). On the determination of social action in space and time. Envi- ronment and Planning D: Society and Space 1, 23–57. Thrift, N. (2004). Intensities of feeling: Towards a spatial politic of affect. Geo- grafiska Annaler 86 B, 57–58. Torfing, J. (2005). Discourse Theory: Achievements, Arguments, and Challenges. Teoksessa: Discourse Theory in European Politics: Identity, Policy and Govern- ance. Howarth, D. & J. Torfing (toim.). New York: Palgrave Macmillan. 1–32. Tuan, Y. F. (1974). Space and place; humanistic perspective. New Jersey: Pren- tice-Hall. Tuan, Y. F. (1977). Space and Place: The Perspective of Experience. Minneapolis: University of Minnesota Press. 126 Acta Wasaensia Tuan, Y. F. (2004). Paikan taju: aika, paikka ja minuus. Teoksessa: Paikka: Eletty, kuviteltu, kerrottu. Knuuttila, S., Laaksonen, P. & U. Piela (toim.). Jyväskylä: Gummerus. 15–30. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Hel- sinki: Tammi. Tyner, (2004). Self and space, resistance and discipline: a Foucauldian reading of George Orwell's 1984. Social & Cultural Geography 5:1, 129–149. Työ- ja elinkeinoministeriö (2020). Alueiden kehittäminen ja maakuntien liitot. Saatavissa (8.1.2021): https://tem.fi/maakuntien-suunnittelu. Tödtling, Franz (2011). Endogenous approaches to local and regional development policy. Teoksessa: Handbook of local and regional development. Pike, A, Ro- dríguez-Pose, A. & J. Tomaney (toim.). Oxfordshire: Routledge. 333–345. Vartiainen, Perttu (2016). Paikkkojen hierarkia, mosaiikki ja verkosto: näkökul- mia suomalaiseen aluepoliittisen keskusteluun. Teoksessa: Paikkaperusteinen yh- teiskunta. Luoto, I., Backa, P. & M. Kattilakoski (toim.). M. Helsinki: Työ- ja elin- keinoministeriö. 179–191. Verne, J. (1971, alkup. 1865). Maasta kuuhun. Helsinki: Ex Libris. Vieira, F. (2010). The concept of utopia. The Cambridge Companion to Utopian Literature Saatavissa (15.12.2020): http://www.thomasproject.net/wp-con- tent/uploads/2020/04/FATIMA-VIEIRA-THE-CONCEPT-OF-UTOPIA.pdf. Virkkala, S. (2014). Aluetiede oppiaineena ja tieteenalana. Teoksessa: Pirullisista ongelmista hyvään hallintoon. Lehto, K. (toim.). Vaasan yliopiston julkaisuja, Opetusjulkaisuja 65, Hallintotieteet 2. 116–121. Virkkala, S. & Koski, R. (2009). Yhteiskuntamaantieteen maailma. Vaasa: Vaasan yliopiston opetusjulkaisuja 59. Virkkala, S. & Storhammar, E. (2004). Kasvukeskusten ulkoisen yritystoiminnan kehittäminen. Teoksessa: Innovaatiopolitiikka – keiden hyväksi, keiden ehdoilla? Lemola T. & P. Honkanen (toim.). Helsinki: Gaudeamus. 242–256. Vukovic, D., Kochetkov D. M. (2017). Defining Region. R-Economy 3:2. 75–81. Vuori, J. (2021). Retoriikan analyysi. Tietoarkisto. Saatavissa (17.10.2021): https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/teoreettis-metodolo- giset-viitekehykset/retoriikan-analyysi/. Vörlander, K. (1965). Sosialististen aatteiden historia. Helsinki: Tammi. Watkins, J. (2015). Spatial imaginaries research in geography: synergies, tensions, and new directions. Geography Compass 9, 508–22. Waugh, P. (1985). Metafiction. The Theory and Practice of Self-Conscious Fiction. New York: Menthuen. Acta Wasaensia 127 Williams, R. (1977). Marxism and literature. Oxford: Oxford University Press. Williams, R. (1980). Problems in materialism and culture: selected essays. Lon- don: Verso. Woiak, J. (2007). Designing a Brave New World: Eugenics, Politics, and Fiction. The Public Historian 29:3, 105–129. Yeo, M. (2010). Propaganda and Surveillance in George Orwell’s Nineteen Eighty- Four: Two Sides of the Same Coin. Global media journal – Canadian edition 3:2, 49–66. Yle (2018). Rakennetaanko Suomeen tyhjiössä kulkeva huippunopea hyperloop - koerata? Hyperloop-asemalle aletaan kaivaa kuoppaa Washingtonissa. Saata- vissa (1.1.2022): https://yle.fi/uutiset/3-10085266. Ympäristöministeriö (2017). Maankäytön suunnittelujärjestelmä. Saatavissa (14.10.2021): https://www.ymparisto.fi/fi-fi/elinymparisto_ja_kaavoitus/maan- kayton_suunnittelujarjestelma. Young, I. M. (1997). Intersecting voices: Dilemmas of gender, political philoso- phy, and policy. New Jersey: Princeton University Press. Zimmerbauer (2007). Imago ja kuntarakenteen muutos Seinäjoen ja Peräseinä- joen kuntaliitoksen vaikutus alueellisen imagon kehittämiseen. Alue ja ympäristö 36:2, 31–42. Zimmerbauer, K. (2013). Constructing supranational regions and identities through branding: thick and thin regionbuilding in the Barents and Ireland– Wales. European Urban and Regional Studies 23:3, 322–37. Zimmerbauer, K. (2016). Alueiden sekamelska: vanhaa ja uutta regionalismia aluejärjestelmän muutoksessa. Teoksessa: Kunnat, rajat, kulttuuri: muutoskoke- muksia. Riukulehto, S. (toim.). Helsinki: SKS. 23–45. 128 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 117 Mikko Karhua Johdanto Esittelen tässä katsauksessa väitöskirjani tutkimusaihepiirin, johon olen perehtynyt aiemmin valmistuneessa lisensiaatintutkimuksessani (Karhu 2016). Se käsitteli kolmea utopia- ja dystopiakirjallisuuden lajityyliin kuuluvaa klassikkoteosta, jotka ovat Thomas Moren Utopia, George Orwellin Vuonna 1984 ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. Tutkimuksessa tarkastelin fiktiivisiä klassikkoteoksia maantieteen paikan (place) tutkimusperinnön näkökulmasta saadakseni selville, millaisia paikkoja nämä kaunokirjallisuuden tunnettujen teosten kuvaamat yhteiskunnat ovat. Tutkimukseni aikana tietämykseni ja ymmärrykseni aihepiirini keskeisistä tieteellisistä käsitteistä – utopiasta, utopismista ja paikasta – kehittyivät. Käyn tämän käsitekolmikon läpi tuoden esille niiden keskinäisen yhteyden tavalla, joka palvelee lisensiaatintyöni kehittämistä väitöskirjaksi. Väitöskirjassani painopiste siirtyy aluekehittämiseen kaunokirjallisuuden sijasta. Liitän katsauksella edeltävän opinnäytetyöni kolme keskuskäsitettä aluekehittämiseen jatkotutkimusta varten. En keskity katsauksessa muutoin aluekehittämiseen kuin pohtien yhteenvedossa sitä, millaisiin aluekehittämisen teemoihin aiemman tutkimukseni kolme keskeistä käsitettä liittyvät. Utopiatutkimus on oma tieteenalansa, joka jaetaan kolmeen tutkimusteemaan (”utopismin kolmet kasvot”) (Sargent 2010, 5-7). Kirjallisuuden utopiat (literary utopia) keskittyvät kaunokirjallisuudessa kuvattujen fiktiivisten yhteiskuntien ja paikkojen tutkimukseen. Lisensiaatintutkimukseni on lähimpänä tätä utopiatutkimuksen osa-aluetta. Utopiakäytännöt (utopian practice) tarkoittavat utopiayhteisöjen ja utopiakokeilujen, niin sanottujen ”todellisten utopioiden” historian ja merkityksen tutkimusta. Utopian yhteiskuntateoria (utopian social theory) puolestaan tarkastelee utopioiden ja utopismin merkitystä yhteiskunnallisten ilmiöiden kuten politiikan, vallankumousten ja kulttuurien syntymisen taustavoimana. Väitöskirjaksi kehitettävä lisensiaatintyö kallistuu viimeksi mainitun utopiatutkimuksen puoleen. Utopian, utopismin ja paikan käsitteiden yhteyden perusteellisemmalle tieteelliselle tarkastelulle on tilaa yhteiskuntamaantieteessä, johon utopiatutkimusta ei ole toistaiseksi sovellettu sen potentiaalin arvoisesti. Etenkin siitä hyötyy aluekehittäminen, jota on luonnehdittu (mm. Viinamäki & Salminen 2008, 23-24; Lundström 2016, 70) sen nykykäsityksen mukaisesti moniselitteiseksi ja toisinaan kaoottiseksi toimintaympäristöksi. Se luo entistä suuremman tarpeen ottaa selvää utopioista ja niiden merkityksestä alueille. Utopioita myös viljellään yhteiskunnallisessa kontekstissa, kuten aluekehittämisessä leväperäisesti. Utopiat ja niiden keskeiset haasteet Utopia tuli sanana tunnetuksi Thomas Moren keskiajalla kirjoittamasta samannimisestä kirjateoksesta. Vuonna 1516 ensimmäisen kerran julkaisemassaan Utopiassa More kertoo Utopia, utopismi ja paikan tutkimus a Vaasan yliopisto, mikko.karhu@uva.fi Katsauksia Acta Wasaensia 129 48: 1 (2019) ss. 117–123 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 118 kuvitteellisesta kaukaisesta saaresta ja sen asukkaista. (Lahtinen 2002, 169–171; Sargent 2010, 10–11.) Moren teos antoi utopialle sen tunnetuimmat merkitykset, jotka ovat sanan ääntämisestä riippuen joko olematon paikka (ou = ei, topos = paikka) tai onnellinen paikka (eu = onnellinen, topos = paikka). Tämän teoksen ansiosta utopiaa alettiin käyttää tyypillisessä merkityksessä eli niin hyvänä tai ihanteellisena paikkana, että sellaista ei ole olemassa muutoin kuin kuviteltuna (Claeys & Sargent 1999, 1–2; Sargent 2010, 10–15). Moren teos johti utopiakirjallisuudeksi kutsutun kaunokirjallisuuden lajityylin syntyyn. Tätä kirjallisuuden genreä leimaa samankaltaisten fiktiivisten ihanneyhteisöjen kuvaaminen. Utopiakirjallisuuden tunnettuja teoksia kautta aikain ovat muun muassa keskiajan ja uuden ajan alun murroksessa kirjoitettu Francis Baconin Uusi Atlantis, Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki sekä H.G. Wellsin jo 1900-luvun puolella julkaistu Moderni Utopia. Utopiakirjallisuus teki utopiasta käsitteenä entistä tunnetumman. (Lahtinen 2002, 169–173; Lakkala 2014, 31–41.) Moren merkkiteos ei ole ensimmäinen kirjallisuuden kuvaus ihannepaikasta länsimaisessa kulttuurissa, saati sen ulkopuolella. Jo antiikin ajalla kirjoitettua Platon Valtio-dialogia, josta Morekin on saanut vaikutteita, pidetään merkittävänä länsimaisen kirjallisuuden utopiana. Antiikin ja hellenismin ajoilta löytyy muitakin utopiakirjallisuuden esiteoksia. Hesiodoksen Työt ja Päivät kertoo ihmiskunnan moraalista tärveltymistä edeltävästä myyttisestä oikeudenmukaisuuden ajasta. Homeroksen Odysseiassa mainitaan ihmistä ylivertaisempien jumalolentojen kodista Olympos-vuorella. Euhemeroksen kirjoittama tarina Panchaian pyhästä saaresta ja sen suurenmoisesta pääkaupunki Panareasta on kenties varhaisin utopiakirjallisuuden esiteos. Jokaisesta tunnetusta kulttuurista löytyy utopioita joko kirjoitetuksi teksteiksi päätyneinä tai pelkän suullisen tiedon kautta periytyvinä legendoina, myytteinä ja uskomuksina, kuten käsityksinä kuolemanjälkeisestä elämästä. Kristinuskolle pyhässä Raamatussa kuvataan Edenin Puutarha, joka vakiintui länsimaissa paratiisimaisen paikan arkkityypiksi. Yleisesti kuviteltuja onnellisten paikkoja on ollut siitä hetkestä lähtien, kun ihminen on oppinut asettamaan haaveita tulevaisuudelle. (Palmgren 1963, 10–11; Ferguson 1975; Itkonen-Kaila 1998, 10–15; Pinheiro 2006, 151– 152; Sargent 2010, 6–13; Karhu 2016, 28–32.) 1700-luvulta alkanutta ajanjaksoa pidetään utopioiden historiassa merkittävänä. Tuolloin Moren teoksen innoittamana alettiin pohtia ihanneyhteisöjen perustamisen mahdollisuuksia. Osa näistä ihanneyhteisöistä saatettiin käytäntöön jo samalla vuosisadalla, trendin kiihtyessä 1800- ja 1900-luvulla. Utopiayhteisöiksi kutsutuissa pienyhteisökokeiluissa tavoiteltiin valtiojärjestäytyneelle yhteiskuntamuodolle parempaa elämäntapaa, jonka uskottiin piilevän Moren kuvitteellisten saarelaisten elämää muistuttavissa pienyhteisöissä muun muassa kristillisen etiikan ja sosialismin ihanteita noudattaen. (Sargent 2010, 39; Lakkala 2014, 31–33; 57–62) Etenkin utopiasosialismi, sosialististen ihanneyhteisöjen konkreettiseen toteuttamiseen pyrkinyt aate, sai aikaan lukuisia utopiakokeiluja ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Utopiasosialisteista erottautuivat aikansa keskeiset yhteiskuntateoreetikot (Marx, Engels), joiden mukaan todellinen utopia saavutettaisiin ainoastaan poliittisen sosialismin muuttaessa valtio paratiisiksi, jossa omistusoikeuksiin sekä pääoman ja työn väliseen kiistaan liittyvät eettiset ristiriidat olisivat ratkenneet. (Levitas 2010, 41–48; Katajamäki 2016, 46–48; Utopian Studies 2017) Utopioiden vastakohtakäsitteeksi muodostui dystopia, mikä oli etenkin 1800- ja 1900-luvulla suosioon nousseen kaunokirjallisuuden ansiota. Dystopian tunnetuin määritelmä oli ”paha tai huono paikka”. Dystopiakirjallisuuden tyyppipiirteenä pidetään utopiakirjallisuuden ihanneyhteiskuntien kritiikkiä. Keinona tähän on kuvata pieleen mennyt utopia, jonka syyksi tyypillisesti esitetään jokin inhimillinen heikkous (ahneus, vallanhimo), joka tärvelee ihannepaikan irvikuvakseen. Hyviä esimerkkejä dystopiakirjallisuudesta ovat George Orwellin ”Vuonna 1984” ja Aldoux Huxleyn ”Uljas uusi maailma”. (Lahtinen 2002, 169–171; 219– 220; Sargent 2010, 4; Karhu 2016, 14) Antiutopia on dystopian lähikäsite. Antiutopia kritisoi tiettyä onnellista paikkaa, kuten kaunokirjallisuudessa esitettyä ihanneyhteiskuntaa, tai irvailee yleisesti haaveille moisista paikoista (Claeys & Sargent 1999, 2). Se on myös parodisempi, toisin kuin vakavaksi varoitukseksi synkästä tulevaisuudesta tarkoitettu dystopia, jossa paikka usein 130 Acta Wasaensia 48: 1 (2019) ss. 117–123 A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 119 kuvataan liioittelevan huonoksi kontrastiksi vertailukohtaan nähden (mm. Clayes & Sargent 1999, 2; Baccollini & Moylan 2003, 4–5; Levitas 2010, 192). Paitsi dystopiakirjallisuus, varsinkin epäonnistuneet utopiayhteisöt ja sosialismin valtioideologian pimeä puoli diktatuureineen ja väkivaltaisine vallankumouksineen, heikensivät utopioiden uskottavuutta. Tämä on syy siihen, miksi utopia-sanan kuuleminen herättää monissa mielikuvan jostakin mahdottomasta ja siksi epäonnistumaan tuomitusta haaveesta (Gordin, Sargent & Tilley 2010, 1–2; Levitas 2010, 1–4; Cresswell 2013, 76–84). Eräät tunnetut ajattelijat (mm. Lyotard 1984) ehtivät jopa julistaa utopiat kuolleiksi. Utopiat ovat saaneet jyrkkää kritiikkiä monilta tunnetuilta tieteen uranuurtajilta, kuten Karl Popperilta (1963) ja Jacob Talmonilta (1957). Talmon (Sargent 2010, 105–106) on todennut, että jokaisen hirvittäviin virheisiin johtaneen suunnitelman taustalla on suuri utooppinen haave. Popper (1963, 359–360) puolestaan on kritisoinut utopioita toteutuskelvottomina suunnitelmina, jotka pyrkivät saamaan aikaan liian laajamittaisen muutoksen, joka pakottaa jokaisen hyväksymään sen taustalla piilevä maailmankuva. Utopioiden tunnetuimpia heikkouksia on myös se tosiasia, että jokaisen yksilön uskomukset ihanteellisesta maailmasta poikkeavat toisistaan, jolloin ainakin kaikille yhteisen utopian saavuttaminen on mahdotonta (Kumar 2013, 100). Utopioita on myös kuvailtu itsessään eräänlaisiksi paradokseiksi, jotka esittävät todelliseen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen sisältyvät ristiriidat, erimielisyydet ja jännitteet joko vähäteltyinä tai tyystin sivuutettuina (Mårtensson 1991; Luoto & Karhu 2018). Utopiaa on myös verrattu tavoitteeseen, joka sisältää niin korkeita päämääriä, että niitä ei tulla milloinkaan saavuttamaan. Tämä on ilmaistu myös vertaamalla utopioita ihanteiden täyttymysten paikoiksi, jotka eivät milloinkaan toteudu (Bastos da Silva 2013, 1–2). Utopian uusi nousu Mielenkiinto utopioita kohtaan on kasvamassa, mikä näkyy viime aikojen kotimaisissa tieteellisissä julkaisuissa. Utopioiden käytännön hyötyihin, kuten niiden kykyyn tarjota vallitseville poliittis-taloudellisille järjestelmille varteen otettavia vaihtoehtoja, on alettu suhtautua vakavammin (Mentula, ym. 2018). Perinteinen utopiakirjallisuuskin on saanut osakseen yhteiskuntamaantieteilijöiden mielenkiintoa (Luoto & Karhu 2018). Utopia-aiheisiin artikkeleihin törmää säännöllisesti eri tieteenaloilla, maantiede mukaan lukien (mm. Ameel & Neuvonen 2016; Raunio 2016) ja erityisesti Tulevaisuuden Tutkimusseura on niistä kiinnostunut (Lahtinen 2017; Lakkala 2017). Tärkeä kansainvälinen toimija utopioiden tutkimuksessa on puolestaan poikkitieteellinen tutkijayhteisö Society For Utopian Studies (Utopian Studies 2018). Se on utopioista kiinnostuneiden tieteenharjoittajien yhteinen julkaisu- ja keskustelufoorumi, jossa etsitään uusia tapoja hyödyntää utopioita yhteiskunnan eri osa-alueilla. Utopia on tieteen monitulkintaisimpia käsitteitä (mm. Levitas 2010, 2–3). Se ei ole kuitenkaan utopioiden tutkimuksen heikkous, vaan pikemminkin se avaa ovet uusille tutkimusmahdollisuuksille. Utopiatutkimuksessa on pyritty viime aikoina lieventämään suhtautumista utopioihin joinain mahdottomina ja siksi toteutumiskelvottomina unelmina (Levitas 2010; Lakkala 2017, 17–20). ”Liian hyvää ollakseen totta”, on toki yksi utopian merkitysmuodoista. Se voidaan kuitenkin ymmärtää myös tarkoittavan ”fiktiossa kuvattua ihanteellista yhteiskuntaa”, mutta se voi merkitä myös ”mahdollista tulevaisuuden maailmaa” (skenaario). Jotkut saattavat ymmärtää utopian vaatimattomammassa merkityksessään ”parempana paikkana tai tilanteena kuin nykyhetkellä vallitsee” (Levitas 2010, 173–178). Tilanne ja konteksti määrittävät sitä, missä yhteydessä utopiaa terminä kulloinkin viljellään (Levitas 2010, 207). Toki se terminä kytkeytyy miltei aina Moren sille antamiin alkuperäisiin merkityksiin ”onnellisena” tai ”olemattomana” paikkana (mm. Levitas 2010, 1–6) sekä kysymyksiin mahdollisen ja mahdottoman rajasta (Bloch 1986, 223–240). Nämä merkityssisällöt kuitenkin luovat utopiaan jo niin paljon tulkinallista liikkumavaraa, että yksiselitteistä kaiken kattavaa määritelmää utopialle ei voida saada aikaan. Utopioiden käytännön hyötyä nykypäivänä onkin pohdittu utopiatutkijoiden keskuudessa. On esitetty, että utopioita voidaan käyttää esimerkiksi luovuuden välineinä yhteiskunnallisia Acta Wasaensia 131 48: 1 (2019) ss. 117–123 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 120 suunnitelmia laadittaessa (mm. Levitas 2013). Tämä näkemys puolestaan perustuu erääseen tärkeään utopioita puolustavaan argumenttiin (Fernando ym. 2017, 2–5; Lakkala 2017, 19–20). Sen mukaan utopioita ei ole tarkoitettu toteutettaviksi sellaisinaan, vaan niiden tarkoitus on herättää keskustelua mm. kritisoimalla vallitsevan yhteiskunnan heikkouksia ja saada siten aikaan muutos parempaan suuntaan. Utopiaan voidaankin suhtautua välineenä, joka innostaa tekemään kaivattu muutos, joka ei johda täydelliseen lopputulokseen, mutta kehittää maailmaa vähän paremmaksi paikaksi. Darko Suvin (1997, 127) suhtautuu utopioihin juuri tässä merkityksessä: ajatuskokeina – ei päämäärinä – kuvitella vaihtoehtoisia todellisuuksia. Utopismi – utopioiden alkuvoima Ihmisessä ajatellaan piilevän muuttumaton perusluonteenpiirre, joka saa hänet haaveilemaan paremmasta maailmasta tai vaatimattomammin paremmasta henkilökohtaisesta elämästä (mm. Marcuse 1955; Bloch 1985; Sargent 1994, 3). Vaihtoehtoisesti tätä inhimillistä paremman maailman kaipuuta on nimitetty ”utooppiseksi impulssiksi” (Geogheghan 1987, 2). Sitä vastoin utopismi, toinen utopiatutkimuksen käsite, on utopiaakin monisisältöisempi termi, jolle ei niin ikään löydy yksiselitteistä määritelmää. Utopismia on määritelty muun muassa seuraavilla tavoilla (Sargent 2010, 5). Se merkitsee ihmisen kykyä unelmoida paremmasta maailmasta sisältäen paitsi lukuisia ideoita, uskomuksia ja arvoja, joiden avulla se uskotaan saavutettavan sekä mukaan lukien pelkoja ja uhkia, jotka ovat näiden unelmien toteuttamisen tiellä. Utopismin vaatimattomampi määrite on ”yhteiskunnallinen unelmoiminen” (Claeys & Sargent 1999, 1). Ruth Levitas (2010, 209) on määritellyt utopismin ”ihmisen intohimoksi kehittyä paremmaksi olennoksi”, josta seuraa parantunut maailma. Seuraava vertaus valaisee utopian ja utopismin välistä terminologista eroa. Jos utopiaan suhtautuu kuvitteellisena onnellisten ihmisten paikkana, niin utopismi on se ihmisen perusluonteen piirre, joka inspiroi kuvitelmia kyseisistä paikoista. Utopismi edeltää utopiaa, sillä sitä ilman utopioita ei ole (Pinheiro 2006, 148). Utopismi sisältää kaiken sen, mikä saa mielikuvituksen tuottamaan paremman paikan kuvitelmia, mutta se viittaa myös kokonaiseen ajattelutapaan ja sen mukaiseen asennoitumiseen, joiden uskotaan kehittävän ihmisestä parempi olento (Kolawski 1983; Sargent 2010, 5). Yksinkertaisimmillaan utopismi tarkoittaa ihmisen halua tyydyttää koetut puutteet, kuten ravita nälkäistä vatsaa tai pukeutua vilustumisen välttämiseksi (Sargent 2010, 102). Näitä tarpeiden tyydytystapoja voidaan myös aina kehittää paremmiksi, mikä on myös utopismia yksinkertaisimmillaan. Kuuluisa utopismin teoreettisen sisällön analysoijia, Ernst Bloch, tunnetaan utopismin puolestapuhujana. Hän korostaa haaveilun ja toivomisen merkitystä siinä prosessissa, joka saa ihmisen siirtämään ajatuksensa teoiksi. (Bloch 1986, 45–46) Blochin mukaan on sekä luonnollisia että keksittyjä tarpeita, joita ihmisellä on halu tai himo tyydyttää. Se puolestaan johtaa toiveeseen tilanteesta, jossa tuo tarve on tyydytetty. Kaikki toivominen ei johda toiveen toteuttamiseen, mutta ilman sitäkin toivominen on ihmiselle hyödyllistä. Blochin mukaan se on edellytys sille, että ihminen ylipäätänsä pystyy ajattelemaan nykytilan paremmaksi, mikä voi johtaa intohimoiseen tahtoon muuttaa sitä paremmaksi. Utopismia on kritisoitu toteamalla, että se sama sisäinen voima, joka saa ihmisen tavoittelemaan parempaa maailmaa tekee itse asiassa paremman maailman tavoittamisen mahdottomaksi, muiden toimiessa samoin (Levitas 2010; Sargent 2010). Karl Popper pitää utopismia vaarallisena voimana, joka on itsetuhoinen ja väkivaltaan johtava (Widdicombe ym. 2017, 3). Myös Bloch (1985, 23–24) on tietoinen utopismin ongelmasta: yhden tarpeen tyydyttäminen johtaa uuteen tarpeeseen ja niin edelleen. Utopismi on saanut vastakohtakäsitteekseen antiutopismin, jolla nimenomaan tarkoitetaan utopismiin sisältyvien heikkouksien ja vaarojen paljastamista (Bastos da Silva 2013, 1; Vieira 2013, 5). Bloch on tehnyt selkoa utopismin yhteydestä mahdollisen ja mahdottoman käsitteisiin. Hänen mukaan ihmisen toimintaa säätelevät kunakin hetkenä tietyt tosiasiat, kuten luonnonlait, jotka on pakko ottaa huomioon. Sen sijaan ”yhteiskunnalliset lainalaisuudet” eivät ole Blochille samanlaisia ”välttämättömiä tosiasioita”, vaan niihin nimenomaan kytkeytyy mahdollisuus muutokseen. Bloch korostaa, että on olemassa teoreettisia ja reaalisia mahdollisuuksia, joista 132 Acta Wasaensia 48: 1 (2019) ss. 117–123 A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 121 jälkimmäiset koskevat uusia ajattelutapoja, joilla yhteiskuntaa voidaan muuttaa erilaiseksi rikkomatta luonnonlakeja. Utopismi on konkreettisimmillaan näiden todellisuudessa vallitsevien reaalisten mahdollisuuksien ilmaisemista. (Bloch 1986, 223–237; Levy 1997, 177–183) Utopia maantieteen teorioissa Maantiede on tilan ja paikan tutkimusta. Antiikin filosofit, etenkin Platon ja Aristoteles, valoivat tilan ja paikan ajattelulle ja siten varhaiselle maantieteelle teoreettisen pohjan. Molemmat filosofit kirjoittivat runsaasti paikasta, topoksesta, tilasta eli khorasta sekä tyhjyyttä tai päättymättömyyttä merkitsevästä kenonista. Sekä khora että topos viittaavat kenonista eroten johonkin olevaan ja muutoskykyiseen – eivät tyhjään tai olemattomaan. (Cresswell 2013: 19-21; Casey 1997: 4-5, 32–35) Khoraa ja toposta käytetään nykyaikaisissa paikkateorioissa toisiinsa yhteen kietoutuneina siten, että paikan (topos) uskotaan aina olevan hitaassa tai nopeassa muutostilassa tullen koko ajan joksikin, mitä se ei vielä aikaisemmin ollut. (Pred 1984; Kymäläinen 2006, 206–212) Utopian voidaan ajatella liittyvän tilan ja paikan suhteeseen seuraavasti. Se mitä paikka ei ole, mutta jota se tavoittelee ehkä koskaan saavuttamatta, ohjaa merkittävästi sitä muutosprosessia, jossa paikka jatkuvasti on. Utopia – jokin paikan tulevaisuuden tavoitetila – siis määrittää paikan olemusta. Utopiat liittyvät myös paikkatutkijoiden pohtimaan tyhjän tilan (empty space) problematiikkaan (mm. Casey 1997, 80; Heidegger 1998, 86–93; Malpas 2012). Tyhjä tila on ehto kaikelle sille, mitä olevaksi (ei-tyhjäksi) kutsutaan. Ihminen on toisinaan taipuvainen kiinnittämään liikaa huomiota kaikkeen näkyvään ja käsin kosketeltavaan kuin näkymättömään ja aineettomaan (mm. Tuan 1977, 161–165). Tällöin hän usein unohtaa tyhjän tilan merkityksen ja etenkin sen, että kaikki hänen näkemänsä – aineellinen ja konkreettinen – on joskus ollut ”tyhjyyttä” siinä mielessä, ettei sitä aina ole ollut. Tyhjä tila on eräänlainen utopia. Se on alusta, jossa on potentiaalia toistaiseksi toteutumattomille paikoille. 1970-luvun humanistiset maantieteilijät (Ley 1974; Tuan 1976; Seamon 1979) etsivät paikan tulkintaan uusia näkökulmia tuomalla paikan ajatteluun filosofisia piirteitä tarkoituksena löytää ihmisen subjektiivisesta kokemusmaailmasta, kuten tunteista ja arvoista, paikan kokemista värittäviä tekijöitä (Tuan 2004, 17–24; Kymäläinen 2006, 205–211; Cresswell 2013, 102–109). Tuolloin muotoiltiin myös paikattomuuden teoreettinen käsite, jolla tarkoitettiin alun perin paikkaa, jotka eivät tunnu miltään ja joissa olo koetaan tyhjäksi (Relph 1976, 43–44). Michel Foucault (1984, 3–4; 1986: 22–27; Casey 1997, 300) kirjoitti utopioista ja heterotopioista. Utopian hän määritteli paikattomaksi paikaksi tai ”epäpaikaksi”. Epäpaikat antavat itsestään tulkitsijalleen täydellisen mielikuvan ja täydellisyytensä vuoksi erottuvat edukseen. Niitä ei kuitenkaan ole varsinaisesti olemassa ainakaan siinä merkityksessä, että niiden fyysinen sijainti voitaisiin paikantaa jonnekin. Heterotopian Foucault puolestaan erotti utopiasta siten, että sille on mahdollista paikantaa todellinen ”oleva” sijainti esimerkiksi kartalla. Marxilaisen koulukunnan David Harvey (2000, 31–32) on tunnetuimpia utopioista maantieteellisessä yhteydessä kirjoittaneista tutkijoista. Hänet tunnetaan ”toivon maantieteen” (spaces of hope) käsitteestä, jota myös suomalaiset maantieteilijät ovat lainanneet (mm. Katajamäki 2016, 35). Toivon maantieteellä Harvey tarkoittaa vaihtoehtoisia ajattelutapoja, jotka vastustavat pääomavaltaisen talouden luomaa tilallista todellisuutta, joka syntyy taloudellisen voiton maksimoinnin keskiöön asettamisesta. Näitä vaihtoehtoisia tapoja Harvey kutsuu myös utopioiksi (spaces of utopia), koska ne vastustavat vallalla olevaa maailmanmenoa. Ilman näitä vaihtoehtoja Harvey (1996) pelkää päädyttävän karuun taloudellisen laskelmoinnin maailmaan, jossa inhimillisyys on toissijaisessa asemassa. Darko Suvin, kirjallisuudentutkija ja filosofi, on analysoinut utopioita maantieteilijää kiinnostavalla tavalla. Hän (1997, 130–134) luonnehtii utopioita imaginaarisiksi tiloiksi, joissa arvo on ensisijaisessa asemassa etäisyyteen nähden. Suvinin mukaan tuossa imaginaarisessa tilassa on toimijoita, jotka operoivat tietyssä paikassa (locus) ja suuntautuvat jotain toiminnan päämäärää, horisonttia, kohden. Suvinin mukaan horisontin ja locuksen suhde määrittävät utopian luonnetta keskeisesti. Jos lokus dominoi horisonttia, utopia on staattinen, joka ei Acta Wasaensia 133 48: 1 (2019) ss. 117–123 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 122 anna sijaa muutokselle. Utopiakirjallisuuden teos saattaa esittää kuvitteellisen paikan, joka on tilana järjestynyt palvelemaan tiettyjä rikkomattomia periaatteita, joita ei muuteta edes tilanteen vaatiessa toisin. Utopian, utopismin ja paikan yhteyden soveltaminen aluekehittämiseen Keskeisen haaste ajatella alue utopioina paikan käsitteen kautta on siinä, että paikkaan voidaan suhtautua maantieteelliseltä laajuudeltaan suurellakin vaihtelulla. Paikka voi tarkoittaa mitä tahansa yksittäisen rakennuksen huoneesta aina kokonaisiin kuntiin, maakuntiin ja valtioihin asti, edellisten kolmen kohdalla siirryttäessä käyttämään termiä alue. Utopioiden ja utopismin teoreettinen yhteys paikkaan pätee pääasiassa myös silloin, kun käytetään alueellista tarkastelutasoa, kunhan huomioidaan sen tuomat haasteet. Millä tavalla utooppisuus vaihtelee esimerkiksi sen mukaan, tutkitaanko yksittäistä alueella toimivaa organisaatiota, kuten yritystä, vai kunnan kaltaista aluetta kokonaisuutena? Utopian monitulkintaisuus, tilannesidonnaisuus ja arvoituksellisuus innostavat pohtimaan millaisia käyttökelpoisia työkaluja utopiat voivat olla aluekehittämisessä (vrt. Mentula ym. 2018), johon suhtaudutaan yhä monitasoisempana ja siksi toisinaan vaikeasti hahmotettavana ympäristönä, jossa toistensa kanssa vuorovaikuttavat toimijat omaavat sekä yhteisiä että toisistaan poikkeavia päämääriä. Maakuntien, kuntien ja kylien sekä niiden asukkaiden, jotka lopulta muodostavat erilaisiin ryhmiin ja organisaatioihin sitoutuneina nämä edeltävät aluetasot, toimivat henkilökohtaisten ja toisaalta kollektiivisten parempaan elämään tähtäävien haaveiden eteenpäin ajamina, jotka nivoutuvat yhdessä alueiden kasvua ja elinvoimaa edistäväksi voimaksi. Jos utopismi on ihmisessä piilevä perusvoima, niin miten se muotoutuu varsinaiseksi alueiden toimijoita ohjaavaksi utopiaksi? Entä ovatko nämä utopiat aluekehittämisen välineinä lopulta yhtä kuin suuria lupauksia, jotka ilmenevät sanoina, tekoina tai molempina vai jotain muutakin? Utopioiden suhteen pohtiminen nykyaikaiseen aluekehittämiseen johtaa myös erääseen perustavaan kysymykseen. Miten utopia ylipäätänsä voidaan ymmärtää tämän päivän aluekehittämisessä, joka on edellä kuvattu sekalainen seurakunta intresseiltään poikkeavia yksilöitä ja ryhmiä, jotka muodostavat alueen yhdessä sellaisten tekijöiden, kuten historian, kulttuurin ja teknologian rinnalla? Koko utopian käsite saatetaan joutua ajattelemaan uudelleen tiedostaessamme, että ihmistä perustavan laatuisesti motivoivana luontaisena piirteenä olemme kaikki eräänlaisia utopisteja, mikä pätee myös aluekehittämisen toimijoihin ja sitä kautta koko aluekehittämisen luonteeseen. Lähteet Ameel, L. & Neuvonen, A. (2016) Utopian jälkeen: vaihtoehtoisia tulevaisuusvisioita kirjallisuudessa ja kaupunkistrategioissa. Terra 128(4) 215–220. Baccolini, R. & Moylan T. (2003) Dark Horizons: Science Fiction and Dystopian Imagination. Routledge, New York & London. Bastos da Silva, J. (2013) Introduction: revisiting the rationales of utopianism. In Bastos da Silva, J. (ed.) The Epistemology of Utopia: rhetoric, theory and imagination, 1–6. Cambridge Scholars Publishing, Cambridge. Bloch, E. (1986) The Principle of Hope. Editors N. Plaice, S. Plaice & P. Knight. MITT Press, Cambridge. Bloch, E. (1985) Ennakoitu todellisuus: mitä on utooppinen ajattelu ja mitä se saa aikaan. Teoksessa Rahkonen K. & Sironen, E. (toim.) Ernst Bloch: Utopia, luonto, uskonto, 22–33. Kansan Sivistystyön Liitto, Helsinki. Casey, E. (1997) The Fate of Place: A Philosophical history. University Of California Press, Oakland. Claeys, G. & Lyman S. (1999) Utopia Reader. New York University Press, New York. Cresswell, T. (2013) Geographic Thought: A Critical introduction. Wiley-Blackwell, London. Ferguson, J. (1975). Utopias of the Classical World. Cornell University Press, New York. Fernando, J., Burden, N. & Ferguson, A. (2016) Functions of Utopia: how utopian thinking motivates societal engagement. Personal and Societal Psychology Bulletin 44(5) 779–792. Foucault, M. (1986) Of Other Spaces. Diacritics 16(1) 22–27. Foucault, M. (1984) Of Other Spaces: Utopias and Heterotopias. Architecture / Mouvement / Continuité. Saatavissa 18.3.2019: http://web.mit.edu/allanmc/www/foucault1.pdf. Geogheghan, V. (1987) Utopianism and Marxism. Peter Lang, New York. Gordin, P., Sargent, L. & Tilley, H. (2010) Utopia and Dystopia beyond space and time. In Utopia/Dystopia: Conditions of Historical Possibility, 1–17. Princeton University Press, New Jersey. 134 Acta Wasaensia 48: 1 (2019) ss. 117–123 A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 123 Harvey, D. (1996) Justice, nature and the geography of difference. Blackwell, Oxford. Harvey, D. (2000) Spaces of Hope. University of California Press, Berkeley. Heidegger, M. (1998). Patmarks. Editor W. McNeill. Cambridge University Press, Cambridge & New York. Itkonen-Kaila, M. (1998) Thomas More ja hänen utopiansa. Teoksessa Itkonen-Kaila M. (toim.) Utopia: Thomas More, 7–21. WSOY, Juva. Karhu, M. (2016) Utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteokset paikkateoreettisessa tarkastelussa: T. Moren Utopia, A. Huxleyn Uljas uusi maailma ja G. Orwellin Vuonna 1984. Vaasan yliopisto, Vaasa. Katajamäki, H. (2016) Paikan poika: Merkintöjä uran varrelta. Julkaisupaikka ja kustantaja tuntematon. Kolawski, L.(1983) Death of Utopia Reconsidered. In Sterling M. & Mcmurrin M. (eds.) The Tanner Lectures of Human Value, Vol 4. University of Utah Press, Salt Lake City. Kumar, K. (2013) The Future of Utopia. In Bastos da Silva J. (ed.) Epistemology of Utopia: Rhetoric, Theory an Imagination, 93–115. Cambridge Scholars Publishing, Newcastle. Kymäläinen, P. (2006) Paikan ajattelun haasteita. Teoksessa Knuuttila S., Laaksonen S. & Piela U. (toim.) Paikka: Eletty, koettu, kuviteltu, kerrottu, 203-217. Gummerus, Jyväskylä. Lahtinen, M. (2002) Matkoja Utopiaan. Otavan Kirjapaino: Keuruu. Lahtinen, M. (2017) Utopiat ja niiden vastakohdat. Futura (1) 3–13. Lakkala, K. (2017) Utopiat yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiana. Futura (1) 14–21. Lakkala, K. (2014) Utopia tänään: yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiaa. Kampus Kustannus, Jyväskylä. Levitas, R. (2010) The Concept of Utopia. Peter Lang, New York. Levitas, R. (2013) Utopia as Method: The Imaginary Reconstitution of Society: The imaginary reconstruction of society. Palgrave Mcmillan, UK. Levy, Z. (1997) Utopia and Reality in the philosophy of Ernst Bloch. In Daniel, J. & Moylan, T. (eds.) Not Yet: Reconsidering Ernst Bloch. Verso, London & New York. Ley, D. (1974) The Black Inner City as Frontier Outpost: Images and Behavior of a Philadelphia neighborhood. Association of American Geographers, Washington. Lundström, N. (2015). Aluekehittämisen pirullinen peli. Saatavissa 18.3.2019: https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/ isbn_978-952-476-623-4.pdf. Luoto, I. & Mikko K. (2018) Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit. [Painossa]. Lyotard, J. F. (1984) The Postmodern condition: A Report on knowledge. University of Minnesota Press, Minneapolis. Malpas, J. (2012). Heidegger and the thinking of place: Explorations in the topology of being. The MIT Press, Cambridge & London. Marcuse, H. (1955) Eros and Civilization: Philosophical inquiry into Freud. Beacon Press, Boston. Mentula, M., Lakkala K., Suominen S., Era H. (2018). Utopia työkaluna: Irti vaihtoehdottomuuden valheesta. Painotalo Trinket, Helsinki. Mårtensson, B. (1991) The Paradoxes of Utopia: Study in Utopian Rationalism. Philosophy of The Social Sciences 21(4) 476–514. Palmgren, R. (1963) Pelon ja toivon utopiat. Sanan Tie, Tampere. Pinheiro, M. (2006) Utopia and Utopias: A Study on a Literary Genre in Antiquity. In Authors, Authority and Interpreters In The Ancient Novels, 147-171. Saatavissa 14.9.2018: https://rjh.ub.rug.nl/AN/article/view/24410/21860. Popper, K. (1963) The Poverty of Historicism. Routledge & Kegan Paul, London. Pred, A. (1984) Place as historically contingent preocess: Structuration and the time-geography of becoming places. Association of American Geographers 74, 279–297. Raunio, M. (2006) Monikulttuurinen kaupunki: rasistinen dystopia vai kosmopoliittinen utopia? Terra 118(2), 132–133. Relph, E. (1976) Place and placelessness. Pion, London. Sargent, L. (1994). The three faces of utopianism revisited. Utopian Studies 5(1) 1–37. Sargent, L. (2010) Utopianism: a very short introduction. Oxford University Press, New York. Seamon, D. (1979) Geography of the lifeworld: Movement, rest and encounter. St. Martin, New York. Suvin, D. (1997) Locus, Horizon and Orientation: The Concept of possible worlds as a key to utopian studies. Teoksessa Daniel, J. & Moylan, T. (eds.) Not Yet: Reconsidering Ernst Bloch, 122–137. Verso, London & New York. Talmon, J. (1957) Utopianism and Politics. Conservative Political Centre, London. Tuan, Y. F. (1976) Humanistic geography. Annals of the Association of American Geographers 66(2) 266–276. Tuan, Y. F. (2004) Paikan taju: aika, paikka ja minuus. Teoksessa Knuuttila S., Laaksonen S. & Piela U. (toim.) Paikka: Eletty, koettu, kuviteltu, kerrottu, 15–30. Gummerus, Jyväskylä. Tuan, Y. F. (1977) Space and Place: The Perspective of experience. University of Minnesota Press, Minneapolis. Utopian Studies (2017) The Development of Utopian Socialism. 13.9.2018: Utopian Studies (2018) The Society For Utopian Studies. 13.9.2018 Vieira, F. (2013) Dystopian matters: on the Page, on Screen, on Stage. Cambridge Scholars Publishing, Newcastle. Viinamäki, O-P & Salminen, A. (2008) Aluehallintojen mosaiikki. Kansainvälisiä vertailevia huomioita aluehallintojen nykytilasta ja uudistuksista. Hallinnon kehittäminen 8. Valtionvarainministeriön julkaisuja. Valtiovarainministeriö, Helsinki. Widdicombe, T., Morris J. & Kross A. (2017) Historical Dictionary of Utopianism. Rowman & Littlefield, New York & London. Acta Wasaensia 135 Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit ILKKA LUOTO & MIKKO KARHU Aluetiede, Vaasan yliopisto Luoto, Ilkka & Mikko Karhu (2018). Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit (The utopian literature and paradoxes in regional development). Terra 130: 3, 113–125. Bold plans and far-reaching openings demonstrate the increase in polyphony in the field of societal development. The use of imaginative visions suggests that utopia as a develop- ment method can be beneficial when solving complex societal problems. In this paper, we ask what the most recognizable and universal themes are that can be found in both the uto- pian literature and real contexts of regional development policy. Using the close reading method, we explored the three classic texts in utopian literature: Thomas More’s Utopia, Aldous Huxley’s Brave new world and George Orwell’s Nineteen-Eighty-Four. The study revealed four paradoxes of time, space, power and place that explain the nature of utopia as a place (topos) of non-existence and indicated that utopia itself is a major paradox. Ultimately, these are the same themes that create tensions and complications regardless of the period in time or the prevailing societal or regional situations. Despite being un- solvable, utopias and paradoxes can be useful for regional developers and policymakers who operate in the unexplored territories of the post-factual world. They show a way out of the maze by suggesting the simultaneous following of a number of controversial paths. Concurrently, utopias provide a glimpse of hope for situations where it is necessary to encourage, inspire and empower people to act for the common good of a region. Key words: utopia, regional development, paradoxes, textuality, literary geographies Ilkka Luoto & Mikko Karhu, School of Management, Regional Studies, University of Vaa- sa, P. O. Box 700, FI-65101 Vaasa, Finland. E-mails: , Viime vuosina on todistettu vaihtoehtoisten totuuk- sien ja valeuutisten esiinmarssia, jonka myötä on joidenkin tutkijoiden mukaan siirrytty jälkitotuu- dellisuuden maailmanaikaan (post-factual world). Tässä maailmassa menneisyys, nykyisyys ja si- ten myös tulevaisuus kerrotaan tarkoituksellisesti valitussa muodossa ja tyylilajissa (Rodden 2017; Noppari & Hiltunen 2018: 238–244). Aikakaudelle ominainen utooppinen aluekehittäminen näkyy ker- tomustalouden toimijoiden proaktiivisena vaikutta- misena ja mielikuvallistamisena. Toimijuuden käsi- te on myös laventunut osana uutta julkisjohtamisen oppia (new public management), jossa tehokkuutta ja innovaatioita etsitään virkatyötä ulkoistamalla, jolloin kehittäminen ole enää yksin julkisyhteisöjen vastuulla (esim. Hood 1991). Samalla laajakaarinen visionäärinen rohkeus on lisääntynyt yhteiskuntaa ja alueita kehittävissä puhe- ja toimintatavoissa. Media esittelee utopisti- silta vaikuttavia rakennus- ja teknologiahankkeita, kuten Hyperloop-putkikuljetinta, Tallinna-tunnelia ja avaruusturismia (HS 2018; Rakennetaanko… 2018). Kaavoituksessa ja yhdyskuntien suunnit- telussa korostuvat niin ikään tarinallisuus sekä ta- voitetilojen ihanteellistettu visiointi. Myös suuret sosiaaliset reformit ovat näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa. Suomessa huomattavin esimerkki lienee käynnissä oleva sote- ja maakuntauudis- tus, joka muuttaa valtion, maakuntien ja kuntien välistä työnjakoa ja valtasuhteita (Hallituksen... 2018). Ajan henki näyttääkin kannustavan ajatte- lemaan utopioiden kautta kohdattaessa vaikeita ja moniäänisyyttä ylläpitäviä ongelmia. Utooppinen kerronta ohjaa aluekehityksen, mutta myös laajem- minkin yhteiskunnan kehittämisen muotoja sekä toimijoihin kohdistuvia odotuksia. 136 Acta Wasaensia TERRA 130:3 2018Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen...114 Tässä artikkelissa pohdimme aluekehityksen pa- radokseina näyttäytyvien ydinsisältöjen suhdetta utopiaan. Tarkasteltavana on kolme utopiakirjalli- suuden klassikkoa, joiden kautta peilaamme ajan, tilan, vallan ja paikan sisältöjä suhteuttaen niitä samalla nykyhetkeen. Utopiakirjallisuus edustaa yhteiskunnallisesti kantaaottavaa kaunokirjalli- suutta, joka pyrkii narratiivisten tekstistrategioiden avulla näyttämään periaatteessa mahdollisia, mutta pohjimmiltaan kuvitteellisia alueyhteisöjä. Kolme artikkelin tutkimusaineistona käsiteltävää teosta ovat Thomas Moren Utopia (1516/1971), Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma (1932/2012) ja Ge- orge Orwellin Vuonna 1984 (1949/1983). Kyseiset romaanit ovat lajityylinsä tunnetuimpia edustajia, ja ne ovat myös vaikuttaneet olennaisella tavalla tä- män lajityylin syntyyn. Samalla ne ovat poliittisesti kiinnostavia aikakauttaan heijastelevia kirjoituksia (Lahtinen 2017: 5–7; ks. myös Ameel & Neuvonen 2016). Luimme teoksia tukeutumalla kirjallisuu- den maantieteeseen, joka antoi laajemman viite- kehyksen lähilukumenetelmälle. Lähiluvun avulla etsimme teoksista teemoja, jotka yhdistävät eri ai- kakausia ja ideologioita edustaen samalla yhteis- kuntien kehittämisen keskeisiä itseristiriitoja ja paradokseja. Työmme lähtökohtana on kysymys siitä, ovat- ko utopiat varteenotettavia menetelmiä ja kuin- ka ristiriidattomina ne onnistuvat esittämään kuvitteellisia yhteiskuntia. Uskomme, että uto- piat pyrkivät ohittamaan hankalat yksityiskohdat esittämällä suoraan kuviteltavissa olevan lop- putuloksen (ks. Levitas 2011; Lakkala 2017). Ylevästä tavoitteestaan huolimatta ne joutuvat kompastelemaan sisäänrakennetun paradoksaali- suutensa kanssa. Aluekehittäminen sisältää utoop- pisia ominaisuuksia, jolloin eri toimijat joutuvat kamppailemaan olemassa olevien voimavarojen ja potentiaalisen mahdollisen välisessä jännitteessä. Varsinaisena tutkimusongelmana tarkastelemme, millaisia ovat tunnistettavat ja universaalit yhteis- kuntien ja alueiden kehittämistä määrittävät teemat, ja miten ne näkyvät utopiakirjallisuuden sisällöis- sä. Kyseiset teemat ovat näkemyksemme mukaan paradokseja, koska niiden muodostamissa risteyk- sissä erilaiset arvonäkökulmat kohtaavat toisensa mahdollistaen erisuuntaisia ja jopa täysin vastak- kaisia tulkintoja. Aineiston lähilukua teoriaohjaaviksi avainsa- noiksi nimesimme ajan, tilan, vallan ja paikan, joita esittelemme seikkaperäisemmin utopiakirjal- lisuudesta nostettavien näytteiden avulla artikkelin analyysiosuudessa. Käsittelemme klassikkoteoksia etsimällä niistä kuvitteellista, reaalista ja eri aika- kausia sekä ideologioita yhdistäviä paradoksaali- suuden ydinteemoja. Lopuksi pohdimme, miten aluekehittämisen ajankohtaiset haasteet vertautuvat lähiluvun kohteeksi valittuihin klassikkoteoksiin. Kantavaksi johtolangaksi nousee paradokseille ominainen kosto-ongelma, joka osoittaa ajan, tilan, vallan ja paikan mahdollistamat erisuuntaiset valin- nat sekä niiden sisältämät jännitteet. Alue, kieli ja maan kirjoittaminen Yhteiskuntamaantieteessä aluetta ja alueellisuut- ta määritellään ja tulkitaan monista näkökulmista (esim. Paasi ym. 2018). Alueet ja paikat ovat yh- teiskunnallisten projektien ja tekemisen tapojen työkaluja, alustoja ja rajauksia, joihin perustu- en luontoa sekä sosiaalista järjestystä muokataan (Entrikin 2018: 53). Vastaavasti eri mittakaavoilla hahmottuvat aluejaot kuvastavat vallan jäsentymis- tä niin hallintona, infrastruktuurina kuin rakennet- tuna ympäristönäkin. Valtiotasolla vallan ja alueen suhde institutionalisoituu muun muassa poliittisena järjestelmänä, johon liittyy aluerakenteen jatkuva muokkaaminen ja sen tilasuhteiden sääntely (Moi- sio 2012: 29–30). Toimijuuksien välistä kommunikaatiota korosta- va aluekehittäminen on monitasoista, laaja-alaista ja alueperustaista toimintaa, jonka tavoitteena on kansalaisten hyvän elämän ja yritysten menestyk- sen edellytysten parantaminen (Katajamäki 2011). Suomen liityttyä Euroopan unioniin (EU) vuonna 1995 ohjelmallisuudesta ja projektiluonteisuudes- ta on tullut täälläkin aluekehittämisen arkipäivää (Keränen 2012: 4–22). Samalla toimijuuteen sisäl- tyy vapaaehtoisen sektorin kasvava rooli. Siirtymä hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioon on entisestään korostanut alueiden välistä kilpailuasetelmaa sekä toimijuuden määritelmän laajentumista yrityk- siin ja yksittäisiin kansalaisiin saakka (ks. Moisio 2012). Moniäänisyyden lisääntyminen nykymuotoi- sessa kilpailuvaltiossa näkyy siten, että kehittä- misellä tarkoitetaan yhden tai useamman toimijan puuttumista kehitykseen omista arvolähtökohdis- taan käsin. Samalla korostuu kansalaisten aiempaa suurempi vastuu itsestään ja lähiympäristöstään. Visionäärisyys, ratkaisukeskeisyys ja utooppisuus ovat tulleet osaksi etenkin uusien toimijoiden, ku- ten yrityksien, puhetapoja (vrt. Sotarauta 1997). Niin ikään yllättäviä yhteyksiä ja tapahtumallisuut- ta ylläpitävät kompleksisuuden ekologiat on nostet- tu selittämään alueiden uusiutumiskykyä ja luovaa potentiaalia (ks. Florida 2002; Martin & Sunley 2007). Yhteiskunnallisuus perustuu kielellä jakami- seen, jolloin poliittiset kannanotot, hallinnolliset Acta Wasaensia 137 TERRA 130:3 2018 115 Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen... päätökset ja aluekehittäminen voidaan tulkita ker- tomamuotoina tai toimijuuksista ponnistavina dis- kursseina, jotka pyrkivät vaikuttamaan ja saamaan aikaan muutoksia (Foucault: 1972: 49–50; 1980; Gregory 1994: 101–102). Aluekehittämistä onkin hedelmällistä lähestyä kielellisyyden näkökulmis- ta, jolloin ihmisten ja instituutioiden välisissä kom- munikaatioprosesseissa muodostuvat luottamuk- sen, vakuuttamisen ja määrittelemisen käytänteet tulevat näkyviin. Aluekehittäminen on tässä mie- lessä Martin Grenin (1994) määrittelemää ”maan kirjoittamista” tai Robert D. Sackin luonnehtimaa (2010) ”paikan tekemistä” käsitteiden varsinaisissa merkityksissä. Sen käytännöissä kaavat, suunnitel- mat sekä poliittiset ja hallinnolliset päätökset mate- rialisoituvat viime kädessä yhdyskuntien arkisena käyttöympäristönä. Käytännössä maan kirjoittami- nen perustuu ihmisten kielellistämiin sopimuksiin, päätöksiin ja suunnitelmiin. Ne puolestaan perus- tuvat informatiivisiin suostuttelun ja esittämisen tapoihin, joista on löydettävissä niin draamaa kuin ilmeisiä kertomusrakenteitakin. Maan kirjoittamisessa ja paikan tekemisen ta- voissa korostuvat alueiden omaehtoisuus sekä rohkeus toimia tavoilla, jotka edistävät monen- laisia valintoja osana relationaalisia merkitys- ja toimijarakenteita. Tästä juontuvat myös tässä ar- tikkelissa käyttämämme paradoksit. Ensinnäkään aika ei ole maan kirjoittamisessa lahjomaton, vaan sille annettavat tulkinnat ovat manipuloita- vissa, jolloin alueet kirjoittavat oman historiansa, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Vastaavasti tila hahmottuu osana prosesseja, joissa tilasuhteita määritellään ja niistä neuvotellaan verkostomais- ten toimijuuksien kautta ja niiden käynnistämis- sä aluerakennetta muuntelevissa projekteissa. Samalla tavalla valtaa käytetään valveutunees- ti silloin, kun sitä jaetaan ja paikallisyhteisö- jä innostetaan, vastuullistetaan ja valtaistetaan toimimaan oman yhteisönsä ja alueensa ke- hittämisen edistämiseksi. Lisäksi ihmisillä on edelleen tarve sitoutua paikkoihin emotionaali- sesti. Kiinnittymisen merkitys ei ole vähentynyt, vaikka liikkuvuus lisääntyykin. Alueyhteisöt rakentavat identiteettiään liittymällä ylipaikallisiin rakenteisiin kulttuurisen ja taloudellisen vaihdan- nan eri muodoissa sekä erilaisten sopimuksien ja yhteisten pyrkimyksien kautta. Yhteiskunnallista unelmointia kirjallisuuden keinoin Kirjallisuuden maantieteessä tarkastellaan teks- tuaalisuuden reunaehtoja ottamalla kantaa siihen, kuinka kirjallisuus osallistuu alueiden ja paikkojen merkitysrakenteiden määrittelyyn (mm. Shields 1991: 31–32; Alexander 2015: 4–5). Lähestymis- tavan yleisenä lähtökohtana on kuvitteellisen ja todellisen välillä vallitsevan vuorovaikutussuhteen tarkastelu. Pohjimmiltaan on mahdotonta kirjoittaa fiktiota ilman tartuntapintaa kielen kautta yhteises- ti jaettavaan maailmallisuuteen. Siksi kirjallinen esittäminen ei ole koskaan puhdasta kuvitelmaa (Hutcheon 1980: 88–89; Osborne 1996: 29–30; Ridanpää 2005: 19–23). Eletyssä elämässä koetut tapahtumat innoittavat kuvitteellisia juonirakentei- ta ja toisaalta kirjalliset kertomukset käynnistävät todellisuutta muuntelevan tai siihen osallistuvan ta- pahtumasarjan viittaamalla esimerkiksi kriittisesti vallitseviin olosuhteisiin kertomuksen ulkopuolella (Waugh 1985: 96–98; Saariluoma 1992: 23; Bros- seau 1994: 342–343). Kaunokirjallisuuden lajityyppiä, jonka teokset kuvaavat onnistunutta tai epäonnistunutta paikkaa, kutsutaan utopia- ja dystopia-kirjallisuudeksi (ar- tikkelissamme käytämme johdonmukaisesti vain käsitettä utopiakirjallisuus). Utopia tuli käsitteenä tunnetuksi juuri Thomas Moren samannimisestä teoksesta tarkoittaen paikkaa, jota ei ole olemassa. Kreikan kielessä u tarkoittaa ”ei” ja topos ”paik- kaa”. Vaihtoehtoisesti utopia on tulkittu onnelaksi, jolloin etuliitteen u ääntämisasun muuntuminen muotoon eu tarkoittaakin onnellisten paikkaa. Usein utopia ymmärretäänkin Moren Utopian in- noittamana onnellisten ideaalipaikkana, jota ei voida todellisuudessa saavuttaa (Claeys & Sargent 1999: 1, 6–13; Lahtinen 2002: 169; Levitas 2011: 3–6). Dystopia tarkoittaa vastakohtaisesti kuvit- teellista onnettomien paikkaa (Palmgren 1963: 57; Lahtinen 2002: 219; Karhu 2016: 28–32; vrt. Ku- mar 2003). Utopian läheisiä rinnakkaiskäsitteitä ovat uto- pismi, utopisti, utooppinen suunnittelu ja utopia- yhteisöt. Utopioiden syntymisen edellytyksenä pidetään ihmisessä luonnostaan piilevää taipu- musta haaveilla paremmasta maailmasta. Yhteis- kunnalliseen unelmointiin (social dreaming) liit- tyy vahvasti onnellisuuden ja täydellisyyden ta- voittelu, jota nimitetään utopismiksi (Mårtensson 1991: 508; Sargent 2010: 5; Levitas 2011: 192). Yhteiskunnallinen unelmointi voi johtaa utoop- piseen mielentilaan (utopian mentality), jolloin realistiset todellisuuden piirteet sivuutetaan epä- olennaisina (esim. Mannheim 1979: 184–185). Poikkeuksellisen vahvasti paremmasta maailmas- ta haaveilevaa, jopa sen toteuttamiseen pyrkivää, henkilöä kutsutaan utopistiksi (Claeys & Sargent 1999: 1, 6–13). Utooppisella suunnittelulla tarkoitetaan Karl Popperin (1957: 64–69; 1963: 357–360) määrit- telemää sekä kritisoimaa kokonaisvaltaista yhteen 138 Acta Wasaensia TERRA 130:3 2018Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen...116 pohjapiirrokseen (blue print) perustuvaa yhteis- kuntasuunnitelmaa. Yleisemmin sillä tarkoitetaan myös korkealentoista ja visioivaa näkökulmaa, joka esittelee jonkin hankeen futuristisena tai mielikuvi- tuksellisena, mutta periaatteessa toteuttamiskelpoi- sena. Utopiayhteisöiksi puolestaan nimitetään pie- noisyhteiskuntia, jotka ovat todellisia asuin- ja työ- yhteisöjä. Ne toimivat valitsemiensa ihanteiden ja ideologioiden puitteissa määrätyllä alueella, omina etnisinä ja kulttuurisina saarekkeinaan. Tunnetuim- pia suomalaisia utopiayhteisöjä ovat muun muassa August Nordenskiöldin perustama Uusi Jerusalem Sierra Leonessa sekä Matti Kurikan Sointula Ka- nadassa (Peltoniemi 1985: 15–22; 41–62; Sargent 2010: 34–35; Lahti 2017). Ihanneyhteiskuntien kuvaukset ja niitä koske- vat suunnitelmat sisältävät aina joitakin tilaan perustuvia määritelmiä, joiden kautta ne tehdään ymmärrettäviksi ja havaittaviksi. Usein mielikuvi- tuksen tukena käytetään karttoja ja piirustuksia sekä nykyaikana esimerkiksi tietokonemallinnusta. Tu- levaisuutta onkin hyvin vaikea ajatella ilman, että sitä kehystäisi tilallisuus tai jokin paikka. Ääneen lausutut, kartoitetut ja kirjoitetut utopiat omaavat tässä mielessä maantieteen hohdokkuudesta kum- puavaa vakuuttavuutta, joka vetoaa ihmisiin ja saa heidät jopa perustamaan utopiayhteisöjä. Useimpi- en tunnettujen hankkeiden kohtalona on kuitenkin kompastua omaan utooppiseen mahdottomuuteen- sa. Vaikka utooppinen ajattelu on yhteiskunnallisen kuvittelun ja muotoilun väline, se ei ole todellinen vaihtoehto itsessään. Utopian paradoksiluonto Utopia on määritelmällisesti toteutumaton, koska se tarkoittaa mahdotonta, saavuttamatonta tai toi- vottua yhteiskunnallista visiota, joka on aina aske- leen edellä tulevaisuudessa. Se on jotakin, joka on jatkuvassa tulemisen tilassa – eräänlaista paikalli- suuden ideasta kumpuavaa, muusta maailmallisuu- desta eristettyä virtuaalisuutta nykyisyydessä. Uto- pian paradoksiluonne näkyy siten, että se lakkaa olemasta utopia, jos se toteutuu elettynä ja koettuna yhteiskunnallisena arkena (esim. Mårtensson 1991: 480; Levitas 2011: 29–30). Utopiayhteisö rajallise- na siirtokuntana, kylänä tai alueena onkin usein pe- rustettu etulinnakkeeksi tavoittelemaan laajempaa ihanneyhteiskuntaa, joka tuskin koskaan toteutuu, eikä olisi enää toteutuessaan utopia. Utopiayhtei- söjen koossa pitävä voima on utooppisen mieliku- vituksen kannattelema ”toivon maantiede”, haave paremmasta huomisesta ja paremmasta paikasta (vrt. Harvey 2000). Utopiat ja paradoksit ovat lähisukulaisia, sil- lä kummatkin kiinnostavat ihmisiä näennäisesti järjenvastaisen sekä arvoituksellisen logiikkansa takia. Christopher Janawayn (1995: 388) näkemyk- sen mukaan paradoksi syntyy, kun jokin ihmisen järkeilyprosessissa pettää aiheuttaen loogiseen päättelyketjuun perustuvan kummallisen lopputu- loksen, mutta on vaikeaa suoraan osoittaa, missä vika varsinaisesti piilee. Usein paradoksi selitetään antiikin ajoilta peräisin olevina klassisina liikettä, moneutta, tilaa ja aikaa koskevina järjen ristiriitoi- na (esim. Palmer 2017). Paradoksi-sana on peräisin kreikankielisistä sa- noista para (vastaan) ja doksa (oppi tai näkemys), ja tarkoittaa siis ”vastaoppia” tai ”vastanäkemys- tä”. Sanakirjamääritelmän mukaan paradoksi on näennäisesti järjenvastainen tai yhtä hyvin näennäi- sesti järkevä väite, joka osoittautuu kummassakin tapauksessa hämmentävästi vastakohdakseen (Pa- radox 2017). Väljästi ymmärrettynä paradoksina pidetään lähes mitä tahansa väittämää, ilmiötä tai rinnasteisuutta, johon sisältyy arvoituksellinen tai oudoksuttava ristiriita. Paradoksin ehdoksi riittää tällöin ilmeisessä piilevä vastakkaisuuden, skaalau- tuvuuden ja vastavuoroisuuden leikki, joka samalla hämärtää ilmeisen määritelmällistä perustaa. Esi- merkiksi paikallinen on mahdollista käsittää pai- kallisuutena vain, mikäli se liittyy osaksi laajempia ylipaikallisia sekä alueellisia tilasuhteita (ks. myös Rytteri & Lukkarinen 2017). Kosto-ongelma (revenge problem) muotou- tui käsitteeksi kielen- ja logiikan tutkimuksessa kuvaamaan vaikeutta ratkaista paradokseihin si- sältyvä keskinäisriippuvuuteen perustuva risti- riita. (ks. esim. Janaway 1995: 388; Field 2012: 78–79; Schurz 2012: 8–13; Bacon 2015: 4–12). Analyyttiseen tarkasteluun perustuva paradok- sien ratkaisuyritys johtaa niissä piilevän ristirii- dan kohtaamiseen: vastakkaisuus vain vahvistuu, kun paradoksia yritetään ratkaista esimerkiksi valitsemalla jonkin ilmiön kahdes- ta keskenään riippuvasta, mutta saman- aikaisesti vastakkaisina näyttäytyvistä puolista vain toinen (Lewis 2000: 763). Dikotomiat osoittavat ääripäiden edellyttävän toi- sensa: ei ole rumaa ilman jotakin kaunista tai hyvää ilman jotakin pahaa. On myös niin, että harvat unelmoivat dystopias- ta, sillä sinne pikemminkin joudutaan tavoiteltaes- sa utopiaa. Taustalla on ajatus, että ihanteellistet- tu tulevaisuus sisältää itsessään paradoksin, joka altistaa kosto-ongelmalle. Utopiat ovat monesti olleet ratkaisuyrityksiä, joilla on pyritty vastaa- maan joihinkin haasteisiin. Ratkaisuyritykset ovat kuitenkin johtaneet uusiin, usein entistä suurem- piin ongelmiin (mm. Popper 1963: 359–360). Esi- Acta Wasaensia 139 TERRA 130:3 2018 117 Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen... merkiksi jokin mitätöity näkökulma saattaa tehdä paluun entistäkin väkevämpänä, jolloin riitely tekee järkevän toiminnan mahdottomaksi. Alue- kehityksen yhteydessä tämä dynamiikka korostuu esimerkiksi maaseudun ja kaupungin välistä suh- detta määriteltäessä: maaseutu ja kaupunki näh- dään usein vastakkainasetteluna, vaikka ne ovat loogisesti sekä toiminnallisesti määriteltävissä vain toistensa kautta. Asetelma osoittaa kosto-ongelman perustavanlaatuisuuden yhteiskunnallisessa kes- kustelussa. Jos keskustelu ei tunnista paradoksia, latistaa kosto-ongelman ansa kehittämisen mahdol- lisuuden. Aineistona kolme klassikkoa Selvitimme tutkimuksessamme näkyvätkö nyky- hetkessä tunnistettavat maantieteen peruskäsitteis- töön ankkuroituvat paradoksit (aika, tila, valta ja paikka) myös kirjallisuudessa. Kolmen tunnetuim- man utopiakirjallisuuden klassikkotekstin kautta huomasimme, että aluekehittämisen kipupisteet toistuvat myös osana kirjallisuuden kertomuk- sellisuutta. Näin ollen pääsimme nopeasti käsiksi siteerattuihin tulkintoihin muistaen kuitenkin sa- malla, että läpikotaisin luettujen teoksien kohdal- la aikaisempien kommentaattoreiden kanonisointi on tavallista sekä yhteiskuntakriittiset ylitulkinnat sangen yleisiä (Hough 1971: 13–15; Sharp 2000: 327–328; Hones 2015: 3). Ensisijaiseksi mielen- kiintomme kohteeksi nousi se, mitkä teemat sekä millainen maantiede ja alueellisuus yhdistävät eri aikakausia ja ideologioita. (Pocock 1988: 95–96; Ridanpää 2005: 17–18). Analyysiä tehdessämme huomasimme myös, ettei näitä teoksia ole aikai- semmin tarkasteltu alueita, paikkoja ja tilallisuut- ta ilmentäviin käsitteisiin tukeutuen (vrt. Eagleton 1983: 5–6; Short 1991: 159–165). Moren Utopian (1516/1971) tulkitaan kriti- soineen keskiajan Euroopan eriarvoisuutta. Teos kertoo onnellista elämää viettävistä ihmisistä, jotka asuvat kaukaisella Utopia-nimisellä saarel- la (Itkonen-Kaila 1998: 10–15; Schmidt 2009: 34–35). Moren kuvausta on pidetty nykyaikaisen hyvinvointivaltion varhaisena suunnitelmana. Teos on kirjoitettu 1500-luvulla Englannissa, missä kirkolla ja kuningashuoneella oli merkittävä vai- kutusvalta aikalaisiinsa. Ajalle ominaista olivat jännitteiset suhteet säätyluokkien välillä, jolloin yläluokkien luomat sääty-yhteiskunnan olemassa- oloa suojelevat lait ja uskonnolliset arvot määritti- vät ihmisen identiteettiä. Elämä oli hidastempoista, sillä liikkumisen teknologiaa edustivat hevoset ja purjealukset. Kolonisaation myötä eurooppalainen maailmankuva laajeni ja Euroopassa tutustuttiin eksoottisiin kulttuureihin, mausteisiin ja kasvila- jeihin. Moren teoksessa kertojaäänenä on kuvitteellinen kirjailija, joka referoi yhteiskuntakriittistä portuga- lilaista tutkimusmatkailijaa Raphael Hythlodaeus- ta1. More pyrkii häivyttämään todellisen kirjailija- minänsä taustalle, ettei hän liian ilmeisesti kritisoisi kuningasta esittelemällä parempia tapoja järjestää yhteiskunta kuin keskiajan Englannissa oli tuolloin tapana. Uskonnollista ilmoitustotuutta tai esival- taa ei yleensä kyseenalaistettu 1500-luvulla, mutta More olikin toisinajattelija, joka lopulta menetti henkensä ihanteidensa puolesta. Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma (1932/2012) on kirjoitettu suuren taloudellisen laman aikana. Huxley kuvaa teoksessaan pitkälle edistyneiden biotieteiden menetelmin järjestetyn luokkayhteis- kunnan elämää Maailmanvaltiossa (Suljic & Öz- turk 2013: 30–39; Karhu 2016: 41). George Orwel- lin Vuonna 1984 (1949/1983) on puolestaan kirjoi- tettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa ajalle ominaisen kommunismin uhan ilmapiirin sähköis- tämänä. Romaani kertoo pelonsekaisesta elämästä Oceanian2 suurvaltiossa, missä tyrannimaisesti hal- litseva Puolue tehovalvoo kansalaisiaan (Lahtinen 2002: 219–220; Karhu 2016: 44). Kumpikin edellä manituista dystopioista kirjoi- tettiin yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jossa kor- kein poliittinen johto käytti valtaa kansalaisiinsa määrittäen heidän identiteettiään osana valtiota ja jaettua historiallisuutta. Taustalla oli suurille yh- tenäiskertomuksille ja 1900-luvun alussa erityisen voimakkaana korostuneelle nationalismin aatteel- le tyypillinen ajatus yhdestä kansasta, kielestä ja elintilasta. Kansallisvaltio-ajatuksen kehittyessä osana modernisaatiokehitystä syntyi kokonaan uu- sia vallan ja hallinnan mekanismeja, joiden sum- mana myös aikakauden kansalaissubjekti kasvoi hyödylliseen, kuuliaiseen ja tuottavaan kansalai- suuteen (Foucault 2010). Kehittyvät teknologiat muuttivat liikennettä ja tiedonvälitystä valtioiden sisällä ja välillä. Tuoreet keksinnöt, kuten puhelin ja radiopuhelin yleistyivät nopeasti. Myös lentoko- neiden aikakausi oli alkanut. Huxleyn ja Orwellin teoksissa näkyy aika- ja tilakäsityksen muutos, joka vie kohti viestintäteknologioiden avaamaa kansain- välistymisen aikakautta. Huxleyn ja Orwellin teoksissa on useita kertoja- ääniä, joka ovat tiedoiltaan ja moraaliltaan rajoit- tuneita, niin kutsuttuja epäluotettavia kertojia (ks. Booth 1961: 211–242). Orwell kuvaa tarinan tosik- 1 Hythlodaeus on johdettu latinasta ja se tarkoittaa pal- turin puhujaa (Sargent 2010: 22). 2 Käytämme Oceaniasta WSOY:n viidennen painoksen Oiva Talvitien suomennoksen kirjoitusasua. 140 Acta Wasaensia TERRA 130:3 2018Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen...118 komaisesti ja voimakkaasti päähenkilö-Winstonin maailmallisuuden ympärille kietoutuen, kun taas Huxley käyttää kertojina tasapuolisemmin useam- pia tarinansa henkilöistä. Huxleyllä kerronnan sävy on etäinen, mutta toisaalta myös humoristinen. Lähiluku (close reading) on kirjallisuuden- tutkimuksen tieteellinen metodi, jolla viitataan väljimmillään huolelliseen ja ymmärtävään kirja- teoksen tulkintaan (Pöysä 2010: 331–333). Tar- koitus ei ole lukea tekstiä samalla tavalla kerta toisensa jälkeen, vaan syventää tekstin ymmärrys- tä jokaisella lukukerralla. Ensimmäinen lukukerta on lähinnä tekstiin tutustuvaa, kunnes toistuvien lukukertojen myötä kokonaisuus hahmottuu joh- taen lopulta uusien tekstitulkintojen löytymiseen. Lähilukeminen on myös lukukertojen tahdissa toistuvaa kirjoittamista, jossa tekstistä pyritään löytämään uusia merkityssisältöjä (emt. 338–339). Luimme klassikot aluksi ilman etukäteispoh- dintoja, kartoittaen yleisellä tasolla niiden si- sältämiä kiinnostavia teemoja. Haasteelliseksi utopiakirjallisuuden tulkinnoissa osoittautui muun muassa ironian, mustan huumorin tai sar- kasmin tunnistaminen. Alustavan lukukerran jälkeen siirryimme tarkastelemaan teksteissä esiintyvää paradoksaalisuutta yhteiskuntamaantie- teen ja aluekehittämisen teemoissa. Kirjoitimme havaintojamme tutkimuspäiväkirjaan suorina lainauksina. Viimeisessä lukuvaiheessa luim- me klassikkotekstejä anakronistisina näytteinä aikakausista, jotka eivät ole palautettavis- sa autenttisina nykyhetkeen. Samalla siirryim- me analyysissämme kohti teoriaohjautuvuut- ta ja hyväksyimme, että tulkintamme sisäl- tävät nykyisyydestä käsin määriteltyjä arvo- ja ja käsitteitä. Hyödynsimme tätä tietoisena strategiana utopioiden jäsentelyssä suhteessa nel- jään laajempaan aluekehittämistä jäsentävään pa- radoksiin, jollaisiksi aineistosta nostettiin ajan, tilan, vallan ja paikan paradoksit. Määrittelimme nämä paradoksit aikakaudesta tai ideologiasta osin riippumattomiksi kategorioiksi, jotka näkyvät olettamuksemme mukaan myös tämän päivän aluekehittämisessä. Aluekehittämisen paradoksit utopiakirjallisuudessa Aika Pysyvyyden ja muutoksen välinen ristiriita osoite- taan teoksissa useaan otteeseen. More pyrkii alla olevassa näytteessä esittämään Utopian pysähty- neenä tilana, eräänlaisena nostalgisena nykyisyy- tenä. Aikaa on kuitenkin vaikea manipuloida jopa kertomuksessa, sillä Utopiasta on tullut sellainen, jollaisena se kirjassa kuvataan vain monien his- toriallisten käänteiden ja kehittämisen tuloksena. Nostalginen nykyisyys uhmaa ajan muutosvoimaa ihannoimalla menneisyyttä, mutta siihen sisältyy hiljainen tunnustus; kaikki on muuttuvaista. Utopialaisilla on tunnontarkasti kirjoitetut vuosikir- jat, joihin sisältyy 1760 vuoden historia. […] Jos tuntee kaupungeista yhden, tuntee ne kaikki. Niin täydelleen samanlaisia ne ovat. […] Kieli, tavat, hallintolaitokset ja lait ovat kaikissa aivan samat. […] Mikään kaupunki ei tunne houkutusta maiden- sa laajentamiseen. […] Liikaväestöllä täydennetään muiden kaupunkien vajaus. [Kuitenkin…] Talot oli- vat aluksi matalia, jonkinlaisia pieniä mökkejä ja majoja. […] Nyt kaikki talot ovat kolmikerroksisia ja komeita. (More 1971: 77, 74–75, 80) Orwellin ja Huxleyn dystopiat sijoittuvat kirjoi- tushetkestä katsoen tulevaisuuteen. Maailmanvalti- on ja Oceanian vallanpitäjät muuntelevat mennei- syyttä luomalla tilalle uutta sepitteellistä historiaa. Näissä valtioissa hyödynnetään ajan paradoksia yhdistelemällä mennyttä ja tulevaa luovalla tavalla. Tarinoiden vallanpitäjät väittävät, että yhteiskun- nalle on haitallista ihannoida omaa historiaansa, vaikka he itse todistavat historian voiman vääris- telemällä sitä omia tarkoitusperiään varten. Tämä osoittaa sen, että alueyhteisöjen ja kansakuntien on vaikea elää ilman käsitystä menneestä ajasta, jonka varaan identiteetti rakentuu. Sotaretki menneisyyttä vastaan: museoiden sulke- minen, muistomerkkien räjäyttäminen, kaikkien en- nen a.F. 150 julkaistujen kirjojen takavarikoiminen. […] Te kaikki muistatte Herramme Fordin kauniin ja innoittuneen lauselman: ’Historia on huijausta!’ Siitä syystä teille ei opeteta historiaa. [Mutta…] Nyt meillä on Maailmanvaltio, Fordin-päivän vietot, yh- teislaulut ja solidaarisuuspalvelukset. […] Herram- me Fordin omituisen näköinen vanha kromiteräspat- sas. (Huxley 2012: 62, 46, 64, 167) Merkkihenkilöt, tapahtumat, patsaat, rakennuk- set ja muistomerkit rakentavat siltaa menneisyy- destä nykyisyyteen. Ne ovat niitä pystyttäneiden yhteiskuntien maailmallisuuden aineellisia symbo- leja, joiden tarkoituksena on luoda pysyvyyttä ja jatkuvuutta (Hayden 1995: 15–20). Menneisyyden kertominen halutussa tyylilajissa on yritys halli- ta lineaarisena näyttäytyvää aikaa syklisyytenä, jonka avulla niin menneisyyttä kuin tulevaisuut- takin on mahdollista manipuloida nykyisyydestä käsin. Aikaan liittyvät ristiriitaisuudet klassikoissa kumpuavatkin siitä, että ihminen ei kykene varsi- Acta Wasaensia 141 TERRA 130:3 2018 119 Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen... naisesti hallitsemaan aikaa, vaikka toivoisi pysty- vänsä siihen. Historia on pysähtynyt. Mitään muuta ei ole jäljel- lä kuin loppumaton nykyhetki, jossa Puolue on ai- na oikeassa. […] Jos Puolueen keksimä valhe sai yleisen hyväksynnän – jos kaikki dokumentit väit- tivät samaa – silloin valheesta tuli osa historiaa ja totuutta. ’Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tu- levaisuutta.’ (Orwell 1983: 172, 40) Tila More pyrkii luomaan illuusion absoluuttisesta ra- jallisuudesta kuvaamalla Utopian saarena. Hän joutuu kuitenkin useaan otteeseen laistamaan täs- tä periaatteesta. Utopiakirjallisuudessakin valtioi- den rajat ovat jatkuvasti muuttuneet kertomuksien sisällä vallitsevien tulkintojen mukana. Rajat ja kartat osoittavat hallinnon ja hallinnan piirin; ne luodaan palvelemaan kulloisiakin sivistyksellisiä, poliittisia ja taloudellisia tarkoitusperiä (Kolosov 2015: 33–56). Tila on abstraktio, joka esittäytyy rajallisina ja avoimina suhteina, mutta jonka vai- kutukset maan pinnalla näkyvät tietoisina territo- riaalisuutta osoittavina pyyteinä, toimina ja vallan- käyttönä. Utopian valloittanut mahtimies katkaisi saarelaisten kontaktit ulkomaailmaan, mutta tämä ei myöhemmin estänyt heitä luomasta yhteyksiä asetettujen rajojensa ulkopuolelle. Muinoin meri ei ympäröinyt tätä maata joka puolel- ta. Nykyisen tilan on saanut aikaan saaren valloit- taja Utopus. […] Hän päätti katkaista viidentoista mailin pituisen kannaksen, joka yhdistää paikan mantereeseen ja meri pääsi ympäröimään alueen. [Kuitenkin...] Joukko [Utopian] kansalaisia saa teh- täväkseen perustaa siirtokuntia läheiselle mantereel- le. (More 1971: 74, 88) Rajat määrittävät, miten valuutta, tavarat, ideolo- giat ja ihmiset liikkuvat. Tosielämässäkin rajat ovat yhtä aikaa niin kuvitteellisia, tulkinnallisia kuin ehdottomiakin (mm. Said 1979; Anderson 1991; Lehtonen 2015: 54). Raja-alueet itsesään ovat vä- litiloja, joissa tapahtuu vaihdantaa, kontrollia, ver- tailua, sekoittumista ja kauppaa – niin laillista kuin laitontakin. Päärajojen yli ei saa mennä mikään muu kuin pom- mit. […] Oceanialainen ei milloinkaan näe ainoata- kaan Euraasian tai Itä-Aasian kansalaista ja vieraiden kielten osaaminen on kiellettyä. [Kuitenkin...] Yli- valtioiden rajat ovat paikoin harkinnanvaraisia. Rajat liikkuvat edestakaisin. […] Ihmiset tuon taivaan alla, hekin olivat hyvin samanlaisia kaikkialla, koko maa- ilmassa kaikkialla vihan ja valheiden muurien erotta- mia ja silti jokseenkin tarkkaan samanlaisia (Orwell 1983: 206–207, 216–217, 244) Moren kertomusta on innoittanut keskiajan Eu- roopassa vallinnut epäoikeudenmukaisuus. Kirjai- lijan mielestä vaikutusvaltaiset ylimykset rajoitti- vat omaisuuttaan suojellessaan tarpeettoman paljon muiden liikkumisvapautta. Huxley ja Orwellkin kuvaavat liikkumisen rajoitteita totalitääriselle val- tiolle ominaisella tavalla. Paikkojen käyttöä säädel- lään yleisillä järjestyssäännöillä, laeilla ja pelolla, mutta myös sosiaaliseen ryhmään perustuvana val- miiksi annettuna arvojärjestyksenä. Jos jotkut haluavat nähdä toisessa kaupungissa asu- via ystäviään tai katsella itse kaupunkia, he saavat syfogranteilta tai traniboreilta helposti luvan. [Mut- ta...] Jos joku omin luvin poistuu omalta alueeltaan ja tavataan ilman kaupunginvanhimman lupakirjet- tä, häntä rangaistaan ankarasti. (More 1971: 95–96) Oli erittäin harvinaista, että kukaan sai sisältä nähdä kenenkään Sisärenkaan jäsenen asunnon tai edes tulla siihen osaan kaupunkia, jossa heitä asui. (Or- well 1983: 186) Kaupunki ja maaseutu muodostavat klassikko- teoksissa parin, jossa ne sisältävät toisensa toi- minnallisesti osana alueellista dynamiikkaa, mutta näyttäytyvät samalla käsitteellisesti keskustelua jä- sentävinä symboleina osana alueellistamisen stra- tegioita. Utopiassa harjoitetaan tasoittavaa aluepo- litiikkaa, mutta ylivertainen ”metropoli” Amauro- tum on Morestakin sangen houkutteleva vaihtoehto saaren johtotähdeksi. More sekä tunnustaa että vas- tustaa keskittämisen politiikan tehoa. Saarella on 54 kaupunkia, kaikki suuria ja komeita. […] Liikaväestöllä täydennetään muiden kaupunki- en vajaus. […] Jokaisessa kaupunkivaltiossa on 6000 perhekuntaa. [Kuitenkin...] Amaurotum on kaupungeista arvokkain.3 […] Se yhteisneuvoston kokoontumispaikkana nauttii muiden kaupunkien kunnioitusta. Amaurotumiin hankitaan tiedot siitä, mitä lajia milläkin seudulla on tuotettu runsaasti ja missä taas sato on ollut niukempi. Tämän jälkeen toiset omasta yltäkylläisyydestään korjaavat heti toisten puutteen. (More 1971: 77–78, 96–97) Kaupunkikeskeistä Maailmanvaltiota johta- va tieteeseen uskova eliitti tunnustaa maaseudun 3 Olemme käyttäneet järjestelmällisesti Itkonen-Kailan suomennosta vuodelta 1971. Kielestä ja painoksesta riippuen Moren teoksessa ilmenee suuriakin poikkea- vuuksia. Esimerkiksi englanninkielisissä käännöksissä Amaurotum määritellään saaren keskellä sijaitsevaksi pääkaupungiksi (ks. More 2007: 34). 142 Acta Wasaensia TERRA 130:3 2018Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen...120 olemassaolon ja sen jonkinlaisen yhteiskunnalli- sen tarpeellisuuden, ellei jopa välttämättömyyden, mutta jalostaa silti asukkaansa vihaamaan kaikkea maaseutuun liittyvää suurten kaupunkien etujen palvelemiseksi. Maaseudulle karkottaminen on niin ikään rangaistus. Pidämme parempana pysyttää kolmanneksen väes- töstä maaseudulla. [Mutta...] Oloutamme kansan joukkomme vihaamaan maaseutua. […] Aion anoa hänen siirtämistään alimman luokan alakeskukseen ja karkottamistaan mahdollisimman kauas kaikista suuremmista väestökeskuksista. Islannissa hänellä on vain vähän tilaisuutta harhauttaa muita. (Huxley 2012: 228, 36, 157) Valta Poliittisen vallan institutionalisoituminen näkyy alueellisesti jäsentyvinä territorioina, joissa arkielä- män käytänteet rakentuvat sosiaalisesti ja kulttuuri- sesti tuotettujen sääntöjen, lakien, rajojen ja valta- suhteiden kautta (mm. Virilio 1977; Foucault 1980; Paasi 1986: 110). Valtaryhmän aseman haastajan on valtaan päästäkseen ja asemansa turvatakseen tukeuduttava samoihin keinoihin kuin edeltäjänsä. Tämä tapahtuu siten, että vallan tavoittelija kriti- soi edeltäjäänsä juuri niistä samoista vallankäytön tavoista, joita itsekin tulee todennäköisesti käyttä- mään. Kaikki yläluokat on viskannut syrjään keskiluokka, joka houkuttelee alaluokan rinnalleen uskottelemal- la sille taistelevansa vapauden ja oikeuden puoles- ta. Heti kun keskiluokka on saavuttanut päämäärän- sä, se heittää alaluokan takaisin entiseen orjuuteen ja muuttuu itse yläluokaksi. Uusi keskiluokka erot- tautuu jommastakummasta entisestä ryhmästä tai molemmista ja taistelu alkaa uudelleen. (Orwell 1983: 223) Kolmessa klassikkoteoksessa kuvatut alueet ovat pakkokeinoin hallittuja, jolloin ne muistuttavat sul- jettuja valtioita. Esimerkiksi Moren teoksen kerto- jaääni vaikuttaa ironiselta selostaessaan epäuskot- tavaa onnelaa, joka samaan aikaan vertautuu sul- jettujen valtioiden propagandakoneiston tuotteisiin. Täydellinen vapaus on illuusio, sillä yhteiskuntien kehittäminen edellyttää säännöistä ja laeista sopi- mista sekä niiden noudattamista. Syfogranttien varsinaisena ja jokseenkin ainoana tehtävänä on huolehtia siitä, ettei kukaan ole jouti- laana, vaan harjoittaa uutterasti ammattiaan. […] Kunhan lakeja ei loukata, omasta edusta huolehti- minen on viisasta, mutta yhteisen edun vaaliminen on suoranainen velvollisuus. (More 1971: 83, 109) Mitä ankarammin kansalaisia valvotaan, sitä todennäköisemmin he kokevat menettävänsä va- pautensa ja lopulta myös turvallisuuden tunteensa, vaikka valtaapitävien kokemus näiden puutteesta on alun alkaenkin johtanut valvonnan kiristämiseen. Huxleyn Maailmanvaltiossa harjoitettu ihmisten tieteellinen pakkokasvattaminen lainkuuliaisiksi kansalaisiksi tarkoittaa vapauksien rajoittamista, mutta samalla sen katsotaan takaavan yhteiskunta- rauhan. Rakkauden Ministeriö huolehti laista ja järjestyk- sestä. […] Poliisipartio kierteli vakoilemassa ihmi- siä ikkunoista. Partioista ei sentään tarvinnut välit- tää. Pahempi oli Ajatuspoliisi. […] Täytyi elää – ja aivan vaistomaisesti elettiinkin – pitäen mielessä, että jokaista äännähdystä kuunneltiin ja jokaista lii- kahdusta pidettiin silmällä. (Orwell 1983: 6–8) Heidät [kansalaiset] on oloutettu sellaisiksi, että he tuskin voivat käyttäytyä muulla tavoin kuin heidän on käyttäydyttävä. Jos jokin menee hullusti, on to- ki somaa [huumausaine] Se on hinta, joka meidän on maksettava tasapainosta. (Huxley 2012: 224) Totalitarismiin liittyy yksilön alistaminen vallan- käyttäjien ideologian palvelukseen, mutta kaikissa alueyhteisöjä ohjaavissa hallintomalleissa on vas- taavia piirteitä. Parhaiten tämä ilmenee siinä, miten Moren kuvitteellinen saari on totalitaristisista piir- teistään huolimatta esikuva demokraattisesti johde- tulle valtiolle. Utopialaiset ovat järjestäneet saaren hallinnon osallistuvan kansalaisuuden ja päätösval- lan tasapainottamisen varaan. Tärkeät asiat esitetään syfogranttien neuvostolle; nä- mä keskustelevat niistä perhekuntiensa kanssa, neu- vottelevat sitten keskenään ja ilmoittavat päätöksen- sä senaatille. Toisinaan asia siirretään koko saaren ylineuvoston ratkaistavaksi. (More 1971: 81) Orwellin ja Huxleyn teosten totalitaristisesti joh- dettujen yhteiskuntien sisällä on demokraattista neuvotteluvaraa, yhtä lailla kuin Moren esidemo- kraattisessa Utopiassa on totalitarismia muistutta- via piirteitä. Jossakin vaiheessa kansalaisesta tulee yhteiskuntaa ylläpitävän rakenteen keskeinen osa, foucault’lainen itseohjautuva ja itseään ruoskiva valtiolle kuuliainen veronmaksaja, perustuipa yh- teiskuntajärjestelmä minkä tahansa hallintomuodon tai ideologian varaan. Luokkanousu on mahdolli- nen, mutta sillä on hintansa ainakin dystopioiden maailmallisuudessa. Maailmanohjaaja vastasi: minun annettiin valita: jo- ko karkotus saarelle tai nimitys ohjaajien neuvos- toon ja mahdollisuus kohota asianmukaisessa järjes- Acta Wasaensia 143 TERRA 130:3 2018 121 Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen... tyksessä todelliseen ohjaajan virkaan. (Huxley 2012: 230) Ellei ole muuta keinoa saada kykenevimmät miehet huipulle, Puolue on täysin valmis nostamaan koko- naisen uuden hallitsevan sukupolven suoraan prole- tariaatin riveistä. (Orwell 1983: 232) Paikka Klassikkoteosten yksi näkyvimmistä piirteistä liittyy yhteiskuntien paikkaperustaiseen raken- teeseen. Oceania ja Maailmanvaltio ovat jakau- tuneet tarkoituksenmukaisiin sosiaalisiin luok- kiin, joiden erottautumista toisistaan ylläpidetään säännöillä. Tämä näkyy kirjoissa sosiaalisten luokkien jäsenet toisistaan erottelevina asuin- alueina, pukeutumisena ja käyttäytymistapoi- na (ks. Vaattovaara & Kortteinen 2012: 60–66). Paikan universaalina paradoksina on, että alueyh- teisöt ovat yhteisöjä vain suhteessa muihin aluei- siin ja yhteisöihin. Maailmanvaltion tunnuslause: Yhteisyys, samuus, lujuus. [Kuitenkin...] Alapuolelle levittäytyivät golf- kerhon rakennukset, suunnattomat alakastien kasar- mit ja välimuurin toisella puolen pienemmät alfa- ja beeta-jäsenten kerhon talot. (Huxley 2012: 17, 40, 82–83) Edellytettiin, että kaikki sanovat toisiaan tovereik- si. [Mutta…] Oceanian yhteiskunnan yleisrakenteen pyramidin kärkenä on Iso Veli. […] Iso Veljen ala- puolella on Sisärengas. […] Sisärenkaan alapuolel- la on Ulkorengas. […] Vielä alempana ovat mykät prole-massat. (Orwell 1983: 25–26, 230) Erottelevat luokkajaot ovat edellytyksenä yhteis- kuntarauhalle ja hierarkioille, joiden kautta perus- tellaan laajemmin yhteiskunnallista eheyttä. Luo- kat ovat riippuvaisia toistensa työpanoksesta, joka on samalla edellytys sille, että syntyy luokkaylpe- yttä. Tässä utopiakirjallisuus osoittaa viitteellisesti, kuinka ylipaikalliset toimijuudet ja monikulttuuri- suus tuottavat tuloksia aluekehittämisessä. Jokaisessa maalaistaloudessa on vähintään 40 mies- tä ja naista sekä lisäksi kaksi orjaa, ja näiden joh- dossa on viisas ja kunnioitusta nauttiva pariskunta. […] Tällaisia orjia he pitävät alituisessa työssä ja kahleissa. [Mutta...] Kun kaikki tekevät hyödyllis- tä työtä, heillä on yllin kyllin kaikkea mitä tarvi- taan. (More 1971: 75, 123, 88) Alfa-lapset työskentelevät paljon uutterammin kuin me, koska ovat suunnattoman lahjakkaita. Olen to- della hirveän iloinen, että olen beta, koska minun ei tarvitse työskennellä niin uutterasti. Me olemme paljon parempia kuin gammat ja deltat. Epsilonit ovat vielä huonompia. [Kuitenkin...] Jokainen tekee työtä toisensa puolesta. Epsilonitkin ovat hyödylli- siä. Emme tulisi toimeen ilman heitä. (Huxley: 40, 84) Jopa tasa-arvoisina tunnettujen utopialaisten keskuudessa ilmenee vahvaa sosiaalista erottau- tumista, vaikka yhteiskuntakriitikkona tunnetun Moren tarkoituksena oli vastustaa eriarvoisuutta kirjallisuuden ulkopuolellakin. Samalla tämä osoit- taa ristiriidan äärimmilleen viedyssä luokatonta yhteiskuntaa tavoiteltavassa sosialismin aatteessa, jollaisen yhtenä esikuvana Moren teosta pidetään (Vörlander 1965: 57; Skinner 2009: 450–451). Koko saari on kuin yhtä perhettä. [Mutta u]topialai- silla on erilaisia uskontoja saarellaan, jopa eri kau- pungeissakin. […] Heillä on orjina omia maamiehi- ään. […] Pukeutumistavassa on ero ainoastaan eri sukupuolten sekä naimisissa olevien ja naimattomi- en kesken; muuten se on yhtäläinen kautta koko maan. (More 1971: 97, 146, 122, 82) Poliittisesti ja kulttuurillisesti yhtenäinen maan- tieteellinen alue pyrkii säilyttämään historiallis- ten prosessien aikana muodostuneen identiteet- tinsä, mutta on valmis yhteistyöhön muidenkin kanssa, jos molemmat osapuolet hyötyvät siitä. More kuvaa utopialaisten kaihtavan saariyhteisön ulkopuolella elävää kansaa, mutta toimivan silti kumppanisuhteessa ulkosaarelaisten kanssa. Muut kansat solmivat yhtenään sopimuksia, rikko- vat ne ja uudistavat jälleen. Utopialaiset sen sijaan eivät tee niitä kenenkään kanssa. [Mutta...] Utopia- laiset nimittävät liittolaisiksi näitä kansoja, jotka saavat viranomaisensa heiltä. Muita kansoja, joita he ovat auttaneet palveluksillaan, he sanovat ystä- viksi. (More 1971: 131) Zapoleetit asuvat 500 mailin päässä Utopiasta. […] Tuo inhottava ja katala kansa. [Kuitenkin...] Tämä kansa taistelee utopialaisten puolesta keitä tahansa vastaan. […] Samoin kuin utopialaiset etsivät käyt- töönsä kunnon ihmisiä, he myös hakevat kelvotto- mia ottaakseen heistä hyödyn irti. (More 1971: 140) Huxleyn kertomuksen maailmankansalai- set ovat riitaisassa suhteessa Maailmanvaltioon kuulumattomiin alkuperäiskansoihin. Tarinas- sa eristämistä ja halveksuntaa osakseen saava alkuperäisväestö kuitenkin harjoittaa maailman- 144 Acta Wasaensia TERRA 130:3 2018Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen...122 kansalaisten kanssa yhteistyötä muun muassa mat- kailun muodossa. Kymmenen minuuttia myöhemmin he lensivät rajan yli, joka erotti sivistyksen raakalaisuudesta. […] ’In- tiaanit ja sekarotuiset noudattavat siellä luotaan työn- täviä tapojaan’. […] Lenina sanoi: ’En pidä tuosta miehestä’ Hän viittasi intiaanioppaaseen, joka vei heitä intiaanikylään. [Silti...] Silmäys kahteentois- ta suurimpaan intiaanikylään, sitten lasku lounaal- le Malpaisin laaksoon. Sikäläinen matkailumaja on mukava ja ylhäällä intiaanikylässä villit luultavasti viettäisivät kesäjuhlaansa… (Huxley 2012: 113, 111, 115, 113) Utopiakirjallisuudessa kuvataan yksilön, yhtei- sön sekä valtion välisiä jännitteisiä suhteita, jot- ka niin historialliset, fiktiiviset kuin nykyisetkin yhteiskunnat ovat tunnistaneet. Aineisto sisältää kuvauksia siitä, miten ihmisellä on yhtäältä tarve samaistua alueyhteisöön ja olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa sekä toisaalta halu erottautua yksilö- nä siitä. Vaakakuppeihin asettuvat puntaroitavaksi yksilön vapaudet ja velvollisuudet muita kohtaan. Yksinään – vapaana – ihminen on aina hävinnyt. Mutta, jos hän pystyy pakenemaan identiteetti- ään ja ja sulautumaan Puolueeseen hänestä tu- lee kaikkivoipa ja mahtava. (Orwell 1983: 290) Ei sivilisaatiota ilman yhteiskunnallista tasapainoa. Ei yhteiskunnallista tasapainoa ilman yksilön tasa- painoa. (Huxley 2012: 53) Johtopäätökset Asemoimme tutkimuksessamme kolme utopiakir- jallisuuden klassikkoteosta osaksi kirjallisuuden maantieteen, utopia- sekä paradoksitutkimuksen käsitteistöä, ja etsimme aluekehityksen paradok- seina näyttäytyvien ydinsisältöjen suhdetta uto- piaan. Tarkoituksenamme on ollut hahmottaa, kuinka kertomuksellisuudesta kumpuava moni- Paradoksi Paradox Kosto-ongelma Revenge problem Aluekehittäminen Regional development Aika Time Aika esitetään lineaarisena, vaikka se perustuu mennyttä ja tulevaa yh- distelevään sykliseen nykyisyyteen. Time is presented as linear even though it is based on a cyclical pre- sent that unifies past and future. Muuttua vai säilyttää: Muutoksen ja tulevaisuuden tekeminen nykyi- syydestä käsin johtaa historian kohtaamiseen. To change or to preserve: Mak- ing change and creating the future originating from the present leads to encounters with the past. Historian ja jatkuvuuden tunnistava tulevaisuuden rohkeasti tavoit- teellinen kuvittelu osana alueiden kehittämistä. Regional development policy that recognizes history and continu- ity, being boldly goal-directed and imaginative at the same time. Tila Space Tila sisältää yhtä aikaa rajallisia, avoimia ja lomittaisia suhteistoja, jotka muodostavat mallintamattoman hallinnallisuuden kokonaisuuden. Simultaneously, space contains lim- ited, open and overlapping relations that form an unmodelled unity of governmentality. Hallita vai hajottaa: Hallinnolliset rajoitukset, vapaudet sekä etuoikeu- det synnyttävät ennalta-arvaamatto- mia verkostorakenteita. To rule or to divide: Governmental restrictions, liberties and privileges generate unforeseeable network structures. Verkostomaiseen toimijuuteen ja jaettuihin teemoihin perustuvien tila- suhteiden aktiivinen managerointi. Active management of spatial rela- tions that are built on network-based actorship with shared themes. Valta Power Johtajuuden säilyttäminen edellyttää samanaikaista vallan jakamista ja keskittämistä sekä sen näkymistä ja piilottamista. Retaining leadership requires simultaneous centralization and de- centralization of power, along with expressing and concealing it. Kannattaa vai vastustaa: Mitä enem- män valtaa käytetään tai tavoitellaan, sitä enemmän synnytetään vastarin- taa ja moniäänisyyttä. To support or to oppose: The more power is exercised or contested, the greater the creation of resistance and polyphony. Kansalaisten innostaminen, jouk- koistaminen ja valtaistaminen aluei- den elinvoiman kehittämisessä. Inspiring, crowdsourcing and em- powering of citizens in developing the vitality of regions. Paikka Place Paikallinen identiteetti ja alueyhteisö rakentuvat vain suhteessa muihin alueisiin ja yhteisöihin. Local identity and regional com- munity are constructed solely in relation to other regions and com- munities. Sulkea vai avata: Essentialistinen paikkakäsitys hylkii erilaisuutta sekä paikan toiminnallista ja kulttuurista moninaisuutta. To close or to open: The essentialist idea of place ostracises both the disparity and the functional and cultural diversity of place. Paikallisuuden tarkoituksellinen ja ketterä liittäminen osaksi monitasoi- sia ylipaikallisia rakenteita. Purposeful and agile connection of place as part of multilevel translocal structures. Taulukko 1. Aluekehittämisen neljä paradoksia. Table 1. The four paradoxes in regional development. Acta Wasaensia 145 TERRA 130:3 2018 123 Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen... tulkinnallinen visionäärisyys näkyy yhteiskuntien kehittämistä edistävinä yhtäaikaisina valintaehdo- tuksina. Klassikkoteokset ovat toki kirjailijoiden mielikuvituksen tuotteita, mutta kuitenkin määrä- tystä aikakaudesta ja yhteiskunnasta käsin kirjoitet- tua kaunokirjallisuutta. Kirjallisia ja kehittämisen utopioita yhdistävä tekijä on totuudenkaltaisuus sepitteellisessä. Utopioiden voima on niiden en- nakkoluulottomassa tavassa kohdata haasteita ja ongelmia mahdollistaen jopa toteuttamiskelvotto- milta vaikuttavien päämäärien asettamisen. Uto- pia pyrkii ohittamaan paradoksit, jotka joudutaan ennemmin tai myöhemmin kuitenkin kohtaamaan – etenkin siinä tapauksessa, että utopialle asetet- tua päämäärää lähdetään konkreettisesti tavoittele- maan. Toisaalta kahta tai useampaakin ristiriitais- ta tai näennäisesti yhteen sopimatonta tavoitetta, vaadetta tai teemaa voidaan tarkastella yhtä aikaa, jolloin paradoksit syntetisoituvat solmuja avaaviksi ratkaisumalleiksi (ks. Lewis 2000: 761–762; vrt. Hyyryläinen ym. 2017). Klassikkoteoksista löytyy yhteisiä aikakaudet ja ideologiat ylittäviä universaaleja reunaehto- ja, joihin törmätään myös aluekehittämisen ny- kyisessä toimintaympäristössä. Utopiakirjailijat esittävät ajan, tilan, vallan ja paikan elementtejä kertomuksissaan samalla tavoin kuin poliitikot, suunnittelijat, tutkijat ja muut toimijat tekevät edistäessään kielen käyttäjinä – ja tietenkin myös symbolisen, taloudellisen ja virka-asemaan perustu- van vallan käyttäjinä – erilaisia toimenpiteitä aluei- den elinkeinotoiminnan, hallinnon ja palvelujen ke- hittämiseksi. Utopiakirjallisuudessa ja aluekehittä- misen toimintaympäristössä aika, tila, valta ja paik- ka ovat niin kutsuttuja ”suuria käsitteitä”, joilla ei ole kiistattomia määritelmiä. Ne kokoavat yhteen useampia kilpailevia ja vastakkaisia uskomuksia, arvoja ja ideologioita. Alla olevassa taulukossa aluekehittämisen paradoksit määritellään suhteessa niihin liittyviin kosto-ongelmaesimerkkeihin sekä paradoksia hyödyntäviin aluekehittämisen mene- telmiin (ks. taulukko 1). Tulkintamme mukaan fiktion koukuttavuus syntyy kirjojen maailmassa samoista ainek- sista kuin reaalimaailmassakin, kun kirjaili- ja tarinaa luodessaan törmää itseristiriitoihin ja paradoksaalisuuteen. Jopa vallitsevan hallintojär- jestelmän rationaalisuutta korostava tulkintamal- li on itsessään utooppinen, koska se uskoo, että yhteiskuntaa voidaan parantaa tietynlaisin menetel- min ja tietynlaisen tiedon avulla (Moisio 2012: 43). Utopia on itsessään paradoksi: sanan varsinaises- sa merkityksessä tavoittamaton paikka, jota ei ole olemassa. Myöskään ajan, tilan, vallan ja paikan paradokseja ei voida ratkaista tekemällä suora- viivaisia valintoja tai tukeutumalla analyyttisiin kehittämissuunnitelmiin, koska kaikenlaiset valin- nat johtavat aina lopulta uusien valintojen äärelle, jolloin jo ohitetuksikin oletetut ristiriidat saattavat palata ja voimistua kosto-ongelman johdosta. Aluekehittämistä harjoittavien toimijoiden mää- rä on lisääntynyt, jolloin poliittiset prosessit, hank- keiden kautta kehittäminen ja julkinen päätöksente- ko edellyttävät keskeneräisyyden ja vastakkaisten näkökulmien hyväksymistä osana yhteiskunnan ja alueiden perusdynamiikkaa. Monimutkainen toimintaympäristö edellyttää paradoksien sekä utopioiden lukutaitoa: haastavat yhteiskunnalliset ongelmat ovat kohdattavissa arvoituksina, joihin ei ole lopullista ja yhtä oikeaa ratkaisua. Arvoituksien ratkaisemisen sijaan niiden näkyväksi tekeminen ja tunnistaminen johtavat tilanteeseen, missä niiden varassa on mahdollista toimia. Alueilta nouseva pa- radoksaalisen aluekehittämisen potentiaali näyttäy- tyy mahdollisuutena visioida, innostaa ja valtaistaa kansalaisia, julkisyhteisöjä ja yrityksiä luovimaan tavoitteellisen notkeasti varsin puuskaisessakin yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Tällöin on uskal- lettava tuoda samaan kehittämisen kuvaan jopa loogisesti mahdottomilta näyttäviä asioita, joilla on kilpailevia ja ristiriitaisia tavoitteita. KIRJALLISUUS Alexander, N. (2015). On literary geography. Literary Geographies 1, 3–6. Ameel, L. & A. Neuvonen (2016). Utopian jälkeen: vaihtoehtoisia tulevaisuusvisioita kirjallisuudessa ja kaupunkistrategioissa. Terra 128: 4, 215–220. Anderson, B. (1991). Imagined communities. 224 s. Verso, Lontoo. Bacon, A. (2015). Can the classical logician avoid the revenge paradoxes? Philosophical Review 124: 3, 299–352. Booth, W. C. (1961). The rhetoric of fiction. 455 s. University of Chicago Press, Chicago. Brosseau, M. (1994). Geographys literature. Progress in Human Geography 18: 3, 333–353. Claeys, G. & L. T. Sargent (1999). The utopia reader. 421 s. New York University Press, New York. Eagleton, T. (1983). Literary theory. 244 s. Blackwell, Oxford. Entrikin, N. J. (2018). Geography of experience: place and region. Teoksessa Paasi, A., J. Harrison & M. Jones (toim.): Handbook on the geographies of regions and territories, 44–56. Edward Elgar Publis- hing, Cheltenham. Field, H. (2012). Solving the paradoxes: escaping the revenge. Teoksessa Beall, J. C. (toim.): Revenge of the liar, 78–144. Oxford University Press, New York. 146 Acta Wasaensia TERRA 130:3 2018Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen...124 Florida, R. (2002). The rise of the creative class. 434 s. Basic Books, New York. Foucault, M. (1972). The archeology of knowledge. 218 s. Tavistock, London. Foucault, M. (1980). Questions in geography. Teoksessa Gordon, C. (toim.): Power/knowledge, 63–77. Pant- heon Books, New York. Foucault, M. (2010). Turvallisuus, alue, väestö. 380 s. Tutkijaliitto, Helsinki. Gregory, D. (1994). Geographical imaginations. 442 s. Blackwell, Cambridge. Gren, M. (1994). Earth writing. Exploring representa- tion and social geography in-between meaning / matter. Department of Geography, University of Gothenburg B 85. 324 s. Hallituksen reformi. Maakunta- ja sote-uudistus (2018). Valtioneuvosto. 5.10.2018. Harvey, D. (2000). Spaces of hope. 293 s. University of California Press, Berkeley. Hayden, D. (1995). The Power of place. 296 s. MITT Press, Cambridge. HS = Helsingin Sanomat (2018). Peter Vesterbacka virittää tosissaan omaa Tallinna-tunneliaan – Viran- omaiset alkavat selvittää ympäristövaikutuksia. 28.5.2018. Hones, S. (2015). Literary geographies: Past and future. Literary Geographies 1: 2, 110–114. Hood, C. (1991). Public management for all seasons? Public Administration 69: 1, 3–19. Hough, G. (1971). Kirjallisuus ja tutkimus. 185 s. Otava, Helsinki. Hutcheon, L. (1980). Narcissistic narrative. 168 s. Wilfrid Laurier University Press, Waterloo. Huxley, A. (1932/2002). Uljas uusi maailma. 12 p. (toim. I. H. Orras). 261 s. Tammi, Helsinki. Hyyryläinen, E., M. Karhu & I. Luoto (2018). Tulevai- suuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien risti- aallokossa. Focus Localis 46: 1, 8–21. Itkonen-Kaila, M. (1998). Thomas More ja hänen utopiansa. Teoksessa Itkonen-Kaila, M. (toim.): Utopia, Thomas More, 7–21. WSOY, Juva. Janaway, C. (1995). Ancient Greek pilosophy I: the pre- socratics and Plato. Teoksessa Crayling, A. C. (toim.): Philosophy: a guide through the subject, 336–397. Cambridge University Press, Cambridge. Karhu, M. (2016). Utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteokset paikkateoreettisessa tarkastelussa. Lisensiaatintutkielma, Vaasan yliopisto, aluetiede. Katajamäki, H. (2011). Mitä on aluekehittäminen? 21.10.2018. . Keränen, H. (2012). Tavoitteena aluevaikutus. Alueke- hityshankkeen suunnittelu- ja arviointiprosessit projektisyklin hallinnassa. Nordia Geographical Publications 41: 3. 328 s. Kolosov, V. (2015). Theoretical approaches in the study of borders. Teoksessa Sevastionov, S., J. Laine & A. Kireev (toim.): Introduction to border studies. 33–59. Far Eastern Federal University, Vladivostok. Kumar, K. (2003). Aspects of western utopian tradition. History of human sciences 16: 1, 63–67. Lahti, V.-M. (2017). Siperia kutsuu! 240 s. Into, Helsinki. Lahtinen, M. (2002). Matkoja utopiaan 265 s. Otava, Keuruu. Lahtinen, M. (2017). Utopiat ja niiden vastakuvat. Futura 36: 1, 5–13. Lakkala, K. (2017). Utopiat yhteiskunnallisen mieliku- vituksen metodologiana. Futura 36: 1, 14–21. Landini, G. (2004). Russell’s separation of the logical and semantic paradoxes. Revue internationale de philosophie 3: 229, 257–294. Lehtonen, T. (2015). Cultural boundaries: Imaginary or real? Teoksessa Rellstab, D. & Siponkoski N. (toim.): Rajojen dynamiikkaa, 46–55. VAKKI-symposiumi XXXV 12.–13.2.2015, Vaasa. Levitas, R. (2011). The concept of utopia. 2. p. 264 s. Peter Lang AG, Bern. Lewis, M. W. (2000). Exploring paradox: Toward a more comprehensive guide. Academy of Management Review 25: 4, 760–776. Mannheim, K. (1979). Ideology and utopia. 318 s. Harcourt Prace, New York. Martin, R. & P. Sunley (2007). Complexity thinking and evolutionary economic geography. Journal of Econo- mic Geography 7: 15, 573–601. Moisio, S. (2012). Valtio, alue ja politiikka. 357 s. Tampere, Vastapaino. More, T. (1516/1971). Utopia. 181 s. Werner Söder- ström Osakeyhtiö, Porvoo. More, T. (1516/2007). Utopia. 81 s. NuVision Publica- tions, Canton. Mårtensson, B. (1991). The paradoxes of utopia: Study in utopian rationalism. Philosophy of the Social Sciences 21: 4, 476–514. Noppari, E. & I. Hiltunen (2018). Populistinen vasta- media eliittejä haastamassa. Teoksessa Niemi, M. K. & T. Houni (toim.): Media & populismi, 236–272. Vastapaino, Tampere. Orwell, G. (1949/1983). Vuonna 1984. 5. p. (toim. O. Talvitie). 340 s. WSOY, Juva. Osborne, B. S. (1996). Text of place: A secret landscape hidden behind the everyday. GeoJournal 38: 1, 29–39. Paasi, A. (1986). Neljä maakuntaa. Maantieteellinen tutkimus aluetietoisuuden kehittämisestä. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 8. 345 s. Paasi, A., J. Harrison & M. Jones (2018). Handbook on the geographies of regions and territories. 544 s. Edward Elgar Publishing, Cheltenham. Palmer, J. (2017). Zenon of Elea: The Extant parado- xes. Stanford Encyclopedia of Philosophy. 12.9.2017. Acta Wasaensia 147 TERRA 130:3 2018 125 Luoto & Karhu Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen... Palmgren, R. (1963). Toivon ja pelon utopiat. 96 s. Sanan tie, Tampere. Paradox (2017). Oxford Dictionary. 18.8.2017. Peltoniemi, T. (1985). Kohti parempaa maailmaa. 240 s. Otava, Keuruu. Pocock, D. (1988). Geography and literature. Progress in Human Geography 12: 1, 87–102. Popper, K. (1957). The poverty of historicism. 166 s. Routledge, London. Popper, K. (1963). Conjectures and refutations. 412 s. Routledge & Kegan Paul, London. Pöysä, J. (2010). Lähiluku vaeltavana käsitteenä ja tieteidenvälisenä metodina. Teoksessa Pöysä, J., H. Järviluoma & S. Vakimo (toim.): Vaeltavat metodit, 331–360. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura, Joensuu. Rakennetaanko Suomeen tyhjiössä kulkeva huippuno- pea hyperloop-koerata? (2018). Yle uutiset. 22.2.2018. Ridanpää, J. (2005). Kuvitteellinen pohjoinen: Maan- tiede, kirjallisuus ja postkoloniaalinen kritiikki. Nordia Geographical Publications 34: 2. 337 s. Rodden, J. (2017). Donald and Winston at the Ministry of Alternative Facts. Society 54: 3, 215–217. Rytteri, T. & J. Lukkarinen (2017). Skaalan käsite maantieteellisessä tutkimuksessa. Terra 129: 2, 109–114. Saariluoma, L. (1992). Postindividualistinen romaani. 318 s. Karisto, Hämeenlinna. Sack, R. D. (2010). Geography as a tool for developing the mind. 535 s. The Edwin Mellen Press, Lewiston. Said, E. (1979). Orientalism. 368 s. Vintage, New York. Sargent, L. (2010). Utopianism. 145 s. Oxford Univer- sity Press, New York. Schmidt, G. (2009). The translation of paradise: Thomas Mores Utopia and the poetics of cultural exchange. Teoksessa Pordzik, R. (toim.): Futuresca- pes, 26–52. Brill/Rodopi, New York. Schurz, C. (2012). Contextual approaches to Truth and the strengthened Liar Paradox. 145 s. Transaction Books, New Jersey. Sharp, J. (2000). Towards a critical analysis of fictive geographies. Area 32: 3, 327–334. Shields, R. (1991). Place on the margin. 334 s. Rout- ledge, London. Short, J. R. (1991). Imagined Country. 253 s. Rout- ledge, London. Skinner, Q. (2009). Political philosophy. Teoksessa Schmitt, C. B. & Q. Skinner (toim.): The Cambridge history of reneissance philosophy, 389–452. Cambridge University Press, Cambridge. Sotarauta, M. (1997). Paradoksien partaalla. Viestejä Suomen kunnille niiden matkalla tulevaisuuteen. Teoksessa: Suomi 80, 113–129. Suomen kuntaliitto, Helsinki. Suljic, V. & Ö. Serdar (2013). Where dystopia becomes reality and utopia never comes. Journal of History, Culture and Art Research 2: 2, 30–40. Vaattovaara, M. & M. Kortteinen (2012). Segregaati- osta ja sen inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Talous & Yhteiskunta 3, 60–66. Virilio, P. (1977). Speed and politics. 174 s. Semiotext, New York. Vörlander, K. (1965). Sosialististen aatteiden historia. 131 s. Tammi, Helsinki. Waugh, P. (1985). Metafiction. 186 s. Methuen, New York. 148 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 119 Space, Power and Happiness in the Utopian and Anti-Utopian Imaginations Mikko Karhu University of Vaasa Juha Ridanpää University of Oulu _____________________________________ Abstract: This article discusses how utopian and anti-utopian literatures offer alternate visions to find connecting links between the control of space, power and happiness. The focus is on three classics of utopian and dystopian literatures: Thomas More’s Utopia (1516), Aldous Huxley’s Brave New World (1932), and George Orwell’s Nineteen Eighty-Four (1949). Through the analysis of these works it is pondered how utopian and anti-utopian societies offer freedom or restrict inhabitants moving and acting in their worlds, and how this is portrayed as a means to measure the quality of life. The article contributes to socially critical literary geography by envisioning various options to imagine the relationship of space and power. The starting presumption in the article is that both utopian and anti-utopian imaginations suggest that freedom to use space is a key factor when defining human happiness. Keywords: Utopia; anti-utopia; space; power; happiness; Thomas More; Aldous Huxley; George Orwell. Author contact: mikko.karhu@uva.fi; juha.ridanpaa@oulu.fi _________________________________ Introduction Ever-increasing worry about the future is highly characteristic of contemporary discussion – in the media, in daily conversations over coffee, in teaching, all the way from kindergartens to universities. The fear of climate change, for example, dominates the public Acta Wasaensia 149 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 120 debate, implying that ‘being afraid’, both as an emotion and a discourse, is a key feature defining who we are. The dystopian imagination is a social norm, or as Kolson Schlosser (2015) formulates it, ‘spatial imaginaries of the apocalypse are as commonplace as ever’ (307). Being afraid of the future has a long history and one of the key characteristics is the feeling that our freedom to use space according to our own will is threatened. The starting presumption in this article is that both utopian and anti-utopian imaginations suggest that freedom to use space is a key factor when defining human happiness. ‘Utopian literature’ commonly refers to a literary genre in which the narrative settings are apparently imaginary, places in fictional societies, typically in the future, reaching beyond the scope of our known world and known history.1 The concept ‘utopia’ was introduced by the socio-political satire Utopia (1516), written by English Renaissance humanist Thomas More (1478–1535), a story depicting the lives and societal circumstances on an imaginary/fictional island Utopia. Depending on how the word is pronounced, ‘utopia’ means either a fictional place (outopos), a place that is non-existent, or an imaginary happy place (eutopos) (Levitas 2010: 2-4; Sargent 2010: 2-3). On the basis of the history of utopian literature, L. T. Sargent (1994) has defined utopianism as ‘social dreaming—the dreams and nightmares that concern the ways in which groups of people arrange their lives and which usually envision a radically different society than the one in which the dreamers live’ (3). Correspondingly, dystopian stories happen in the near or distant future, in a time- space in which frightening threats have already materialized (Sargent 2010: 26-9). These stories typically function as warnings of imminent dangers (27-8). The concepts of ‘utopia’ and ‘dystopia’ are commonly used in contrast to each other, marking an antagonism between a good (or perfect) place and a bad place. On the other hand, the concept of ‘utopia’ can also be contrasted against the concept of ‘anti-utopia’, which is not a synonym for ‘dystopia’, as emphasized by several scholars (see for example Sargent 1994: 8, Jameson 2005; Balasopoulos 2006: 60). Both concepts, ‘dystopia’ and ‘anti-utopia’, criticize the idealism of utopian imaginations, but the main difference between them lies in the tone of critique and expectations for the future, anti-utopian literature typically being less strict with the categorical dichotomy between ‘good places’ and ‘bad places’ compared to dystopian literature. It has also been emphasized that anti-utopian literature uses parody in order to illustrate the inaccessibility of utopian society (Baccolini and Moylan 2003: 4-5; Jameson 2005: 23). This article focuses on three classics of utopian and anti-utopian literature: Thomas More’s Utopia (1516), Aldous Huxley’s Brave New World (1932), and George Orwell’s Nineteen Eighty-Four (1949). Whereas More’s work initiated the genre of utopian writing, Brave New World and Nineteen Eighty-Four are classics of anti-utopian literature, models for several later works depicting anti-utopian societies and “guidebooks” that have inspired the modern way of being afraid of the future. This discussion of three classic utopian/anti- utopian works delves into how utopian and anti-utopian spaces, power structures and varying degrees of human happiness become created as an amalgam of their interconnections. Our interest is to ponder how utopian and anti-utopian societies offer freedom or restrict inhabitants moving and acting in their worlds, and how this is portrayed as a means to measure the quality of life. The article makes a contribution to socially critical 150 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 121 literary geography by scrutinizing how the classics of utopian and anti-utopian literature outline the ways in which happy places (eutopos) and unhappy places (anti-eutopos) have been imagined through the representations of space, power and control. Social criticism in literary geography and anti-/utopian imaginations In order to reflect on the socio-spatial impact of utopian and anti-utopian literature, we first discuss the historical background of social criticism in literary geography. During the 1980s there rose a general critique of humanistic approaches for their failure to acknowledge the importance of social issues. This led to an attempt to bring a more social aspect into literary geography, taking up the argument that literature has a social function in terms of envisioning reality as it ought to be (Cook 1981; Olwig 1981). New critical, or radical, perspectives were more influenced by work in political and even economic geography and the stance was completely different when compared to humanistic approaches. Silk (1984), for instance, perceived the relationship between literature and geography through the mechanics of capitalist commodity chains, while Thrift (1983) argued that the literary meanings of places are embedded in the cultural and political world of cultural production, and could be examined through the concepts of ‘hegemony’ and ‘the structure of feeling’. Along with this new epistemological turn, some fresh constructive methods and methodologies, e.g. discourse analysis, were launched and literature was now considered as an agent which was actively reflecting and constructing social imaginations (see Daniels 1992). Perceiving literature as an agent in the process of constructing society also forced literary geographers to look at questions related to social power (Jackson 1998). The focus was directed at social problems and injustice, leading to the argument that fiction can incorporate spatial relationships and characteristics relating to real-life social issues, such as crime, violence, unemployment, environmental degradation, housing shortages, racial and gender discrimination, and the loneliness that people face (Howell 1994; Schmid 1995; Kadanoga 1998). In the discussion concerning the social embeddedness of literature and its relation to power and social injustice, it has generally been emphasized that literature reflects and constructs the discourses of otherness. On the other hand, there have also been arguments pointing out that literature may function as a tool in the processes of social emancipation, and in the “fight” against normative values (Cresswell 1993). The question over social imaginations has naturally been a relevant topic when discussing the relationships between fiction, stereotypes, power and social processes of othering, which has been further discussed in relation to the ‘postcolonial imagination’ (Noxolo and Preziuso 2013) and ‘imaginative geography’ (Ridanpää 2007; 2017). An early 1980s humanistic geographer, Kenneth Olwig, requested that the societal impact of literature should get more attention. Olwig argued that ‘when literature does achieve a faithful depiction of reality in this wider sense of what it ought to be and become, then it may indeed have some impact upon what reality becomes, although it cannot, of itself, change reality’ (Olwig 1981: 53).2 Although an attempt to achieve ‘a faithful depiction of reality’ does not resonate with the contemporary understandings concerning the connection of space and literature, Olwig’s argument that ‘reality is both what things are Acta Wasaensia 151 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 122 and what they can be, and our experience of that reality is determined both by its actuality and what we believe it can come’ (63), implies interestingly that geographers should approach reality through utopian imaginations, diverting the focus toward what the world could be, what it should be, both good and bad. The societal circumstances and power-relations of utopian and anti-utopian literature have been discussed extensively across the disciplinary boundaries, but remembering Olwig’s appeal, literary geographers could probably have paid more attention to the genre of anti-/utopian literature. One interesting geographical study of dystopian spaces was conducted by James A. Tyner (2004), who by drawing on the theoretical insights of Michel Foucault, analysed how a reading of Orwell’s Nineteen Eighty-Four can help towards an understanding of the spaces of resistance and discipline. His main argument, that ‘the production of knowledge through the act of writing may forge spaces of resistance within disciplined spaces’ (Tyner 2004: 129), is a fruitful starting point for the discussion of the nature and function of utopian and anti-utopian imaginations. In fact, Foucault’s (e.g. 1979) theoretical framework for approaching social order through the perspectives of disciplinary power and spaces of surveillance fits perfectly for the analysis of anti-utopian literature. In a similar vein, Kolson Schlosser (2015) has adapted Antonio Gramsci’s theoretical insights to analyse the apocalyptic imaginary of “the last man on Earth” as encapsulated in Matheson’s novel I Am Legend, arguing that ‘dystopic futures can help reframe what sort of politics we consider possible’ (309). Whereas Tyner (2004) points out the way in which utopian literature influences ‘our outlook on both politics in general and state control in particular’ (145), according to Schlosser ‘apocalyptic imaginaries are potentially sites in which the politically possible is constituted in the first place’ (Schlosser 2015: 309). As Richard Phillips (2002) points out in his analysis of the form and function of dystopian accounts of Sierra Leone, in critical literary geography dystopian imaginations have been closely associated with colonial discourses and processes. According to Phillips, ‘by examining the specific forms of colonial dystopias, and investigating the significance of dystopias for colonialism, it may therefore be possible to understand something of the power of dystopian imaginations more generally’ (189). Thus, the discourses of politics and power have played a key role when utopian and dystopian literature have been scrutinized from the geographical point of view. The imaginary societies of utopian fiction reflect the author’s moral attitudes and judgements, which often relate to personal and culture-dependent conceptions concerning good life and happiness. Typically, utopian, or eutopian, happiness is socio-politically charged, determined by very specific details concerning social relationships, social order and law enforcement. It is essential to underscore the colloquial and inter-dependent relationship between happiness and unhappiness. The good places of utopian literature consist of shared conceptions about human happiness, which simultaneously contain/require the criteria for unhappiness. In utopian literature, social circumstances are described in a highly detailed manner, in order to enable readers to make comparisons between the imaginary utopian world and the “real” world in which the reader lives (and reads) (Claeys and Sargent 1999: 1-2; Kumar 2003: 70). 152 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 123 As mentioned, there is a tendency to use the concepts ‘dystopia’ and ‘anti-utopia’ inaccurately as synonyms and in fact, there is no clear agreement on how these imaginations differ from each other (see Kumar 1987: 224; Sargent 1994; Moylan 2000). The concept ‘anti-utopia’ emerged before ‘dystopia’ as a description of any literary work criticizing literary utopias after Thomas More’s classic. The concept of ‘dystopia’ appeared later in the 20th century from the anti-utopian genre to speculate disastrous scenarios awaiting in the future, basing on terrifying events such as the two world wars. Thus, all dystopias are anti-utopias, but not all anti-utopias are dystopias (Sisk 1997: 2-7; Claeys 2017: 282-83). In dystopian literature future visions are described in sharp detail as frighteningly depressing and hopeless while in anti-utopian literature there is still some degree of hope in society (see Sisk 1997: 3-6; Moylan 2000; Claeys 2017: 283). Anti-utopias are also often more parodic and less exaggerated (Baccollini and Moylan 2003: 4-5; Jameson 2005: 23). In some studies ‘anti-utopia’ and ‘dystopia’ are not only separated from each other, but also given several sub-categories such as ‘satiric anti-utopias’, ‘dogmatic fictional anti-utopias’, ‘dystopias of tragic failure’ and ‘dystopias of authoritarian repression’ (see Balasopoulos 2006: 61-66). In utopian and anti-utopian literature the prevailing happiness of living environments almost always goes back to social order. For example, whether the place is a good or a bad one is determined by a categorical distinction between the fair use of power and the misuse of power. These are the basic principles of how the practices of social justice have been defined. For example fairness, one of the five UNDP principles of good governance (see Graham, Amos and Plumptre 2003: 3), means that ‘all men and women have opportunities to improve or maintain their well-being’ and that ‘legal frameworks should be fair and enforced impartially, particularly the laws on human rights’. The categorical distinction between whether people are allowed to use their living environment freely or not also defines whether people are happy or not. It is essential to underscore that social order and social justice are culturally dependent conceptualizations and that as a result the good and bad places of utopian and dystopian literature have relied on the Western sense of justice. Tom Moylan (2000) argues that literary texts must be understood both formally and within the terms of the sociopolitical positions they represent. Moylan calls utopia an ‘impulse or historical force’ that can be distinguished ‘from its various expressions (as texts, communal societies, or social theories)’ (155). However, the relationship between order and freedom is often more complex than implied in utopian and anti-utopian literature. The addition of human rights, including freedom, does not automatically lead to a better society, and it is not apparent whether freedoms can even be obtained without the maintenance of order. In addition, as Foucauldian readings of anti-utopian or dystopian literature rely on the theory of power use, other dystopian imaginations of social circumstances, for example caused by environmental or pandemic crises, are bypassed. The main challenge for utopian visions is that the conception of ‘good’ or ‘better’ is always based on individual opinion and not socially shared (Kumar 2013: 100). What means more freedom for one means limitations and restrictions for another, compatible with (the practices of) order. In his three volume work The Principle of Hope, published in 1954, 1955, and 1959, the Marxist philosopher Ernst Bloch (1986) makes a distinction between two different forms of utopian visions, the one Acta Wasaensia 153 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 124 based on freedom and the other on ‘order priority’. The Republic of Plato is a classic literary work of utopian vision based on order, in which the responsibility to follow law and order is presented as a precondition for a just society, whereas contesting the prevailing order is a key characteristic or a definition of freedom utopias. The Republic represents a hierarchical class society that restricts the free interaction of classes in fear of the collapse of its social fabric. Plato still supported small communities such as the ancient city-states, whose inhabitants interacted with each other, but at the same time emphasized the need for limiting the interaction between classes (Sargent 2010: 18-20). Herbert Marcuse (1955; 1968), together with Ernst Bloch, has been a leading philosopher in pondering the fundamental causes of what leads people to dream of a better world. According to Marcuse, human satisfaction originates from experiences of deprivation (see Levitas 2010: 156-66), a point of view shared by Bloch (1986). According to Marcuse, people believe that satisfying their needs will make them happier, but the road to satisfaction is a process during which pain needs to be endured. The pleasure principle is thus a contradictory one. Correspondingly, according to Bloch the desire to satisfy needs is a central human trait that stimulates utopianism, while on the other hand, Bloch emphasizes that a person cannot ever be certain whether the satisfaction will ultimately lead to happiness or not (46). William Leiss (1976) has analysed Marcuse’s theory and raised the problem that, in principle, a person can have an infinite variety of preferences and needs. Indeed, Marcuse discussed how in addition to “true” needs, humans have also been enslaved to “false” or “artificial” needs created and then fulfilled by modern technology (see Levitas 2010: 164-68; Schatzberg 2018: 224). Describing a place as either a good or a bad one is naturally an act of taking a stand, an argumentation. While the proponents of a utopian society imagine a better world, anti- utopian imaginations refer to an ‘outright rejection of both Utopia and the historical changes it informs and helps to produce’ (Moylan 2000: 134). According to Darko Suvin (1973: 5-6) it is characteristic of utopian and anti-utopian literature that readers are intentionally left without the option to decide for themselves whether the story is situated in a good or a bad place. However, this is not indisputable. Defining a literary place as an eutopos or an anti-eutopos requires making a comparison with the society within which the author has lived and worked (Claeys and Sargent 1999: 1-2), leading into a general presumption that the function or purpose of literary utopias is always to criticize the prevailing social circumstances (e.g. Levitas 1990; Sargent 2010: 8-9). Although it is debatable whether the author’s aim is always to improve society, in utopian and anti- utopian literature statements pointing out social injustice are often made. However, in this article utopian and anti-utopian literary classics are considered as beacons that guide towards a particular manner of imagining the future, a line of thinking in which the varieties of happiness are perceived as having an indivisible connection to social order and spatial control. Utopia, Brave New World and Nineteen Eighty-Four: Imagining the future What characterizes and combines the three classics studied in this article – Thomas More’s Utopia (1516), Aldous Huxley’s Brave New World (1932), and George Orwell’s Nineteen 154 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 125 Eighty-Four (1949) – is their exceptionally strong criticism of prevailing social circumstances. As briefly discussed above, in utopian, anti-utopian and dystopian literature the focus is aimed at prevailing and imminent societal flaws and crises in different ways. Utopian literature imagines how the world could be a better place in which to live, anti- utopian literature points out how the opposite scenario is more likely, and dystopian literature offer strict warnings about the unavoidability of a miserable future. It has often been argued that utopian, anti-utopian and dystopian literature includes a socio-political agenda, an explicit or implicit aim to change the world. No matter how intentional or unintentional the social criticism of More, Huxley and Orwell was, they have all in fact functioned as models that have had a major influence on later utopianism and social criticism. Thomas More’s Utopia (1516) is ‘a little, true book, both beneficial and enjoyable, about how things should be in the new island Utopia’, as a translation from the Latin subtitle of book goes (‘Libellus vere aureus, nec minus salutaris quam festivus, de optimo rei publicae statu deque nova insula Utopia’). Utopia consists of two separate parts, the first depicting Thomas More’s dialogues with several real-life government officials, and the second a description of a fictional island and its social circumstances. According to Kneale (2010), ‘More’s Utopia is in fact two books, a satire on sixteenth-century England and a description of a better place, hence the double meaning of More’s neologism, ou- and eu- topos, no place and better place, critical satire and perfect world’ (299). The original edition contained a woodcut map of the island of Utopia and ever since different cartographic visualizations of the enclave island have been included (Figure 1). During the time when More wrote Utopia, the era of early colonialism, the authority of the Roman Catholic Church was unquestionable, tensions between social classes prominent and the tempo of living slower (Luoto and Karhu 2018: 73). In the 16th century sluggish mobility due to rudimentary transport technology also hindered social interaction. While it has often been argued that Thomas More wrote Utopia as a criticism of 16th- century Catholicism, it has also been claimed that Utopia was a description of a welfare state with no warfare, thus not leading into such common social plagues as famine, crime and injustice between classes (see Kautsky 1927; Itkonen-Kaila 1998: 10-15). The island of Utopia is populated by virtuous and diligent inhabitants who live under a form of governance in which power is decentralized, as opposed to the prevailing social order as perceived by the author (see Itkonen-Kaila 1998). The island of Utopia is a socially shared, limited space with rules for everything and everyone (Mårtensson 1991: 481), and has often been considered as a prototype of socialism and communism (see Vorlander 1924). Thomas More established ‘the communistic utopia, with the abolishment of private property and the vision of a social life perfectly planned to enforce altruism, neutralize competition, and reward conformity rather than critical discussion, hard social control, loss of integrity, and indeed liberty being the prices to be paid for the solution to the social problems and for the ensured stability of the perfect society’ (Mårtensson 1991: 482). Aldous Huxley’s Brave New World, published in 1932, is an anti-utopian novel set in London in a distant future, at a time when all nations have merged into one world state as a result of the great cultural revolution. The novel was written during The Great Depression, a worldwide economic depression during the 1930s which had major impacts Acta Wasaensia 155 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 126 Figure 1. A woodcut map of the Island of Utopia, contributed by Ambrosius Holbein to Froben's edition, published in Basel in 1518. on cut personal income and profits. The dominant anti-utopian element in Huxley’s story is the use of genetic modifying to assimilate citizens into five hierarchical social classes to serve the needs of a consumerist and entertainment-centric society. The happiness of citizens is maintained with a drug called soma. The novel has been characterized as falling into the category of satirical anti-utopian literature (Balasopoulos 2006: 61). The novel ridicules the idea that a good society is an outcome of prevailing political ideologies and 156 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 127 actions to implement them, as represented in earlier utopian literature such as in Thomas More`s classic. There has also been some question of whether Huxley’s Brave New World (1932) is really a dystopia or an anti-utopia (Panagopoulos 2016), as the novel describes many features of positive utopia, such as getting rid of diseases and wars. The novel has also been interpreted as a critical utopia situated somewhere between a good place and a bad place (e.g. Moylan 2014; Panagopoulos 2016). Huxley (1958), however, has stated that he was pessimistic about the future, fearing the application of genetic engineering technologies, and that the novel was written as a warning about future threats. Orwell’s Nineteen Eighty-Four, published in 1949, is a depressing depiction of the near future conceived as a protest against totalitarian state systems. The novel was written during the early years of the Cold War, when fear and critique of emerging communist ideologies were prevailing in Western political debate. As was the case with Huxley’s novel, during the period when Nineteen Eighty-Four was written it was typical that states were attempting to inculcate their citizens with the shared nationalistic ideologies. The events of the novel take place in London, within a state named Oceania, one of the world’s three super-states. The state is ruled by the ‘Party’, which worships the acclaimed mysterious leader Big Brother. With the help of the Thought Police and monitoring techniques, the Party conducts rigorous, all-reaching civil control, at the same time manipulating the transmission of information and the writing of history. The three antagonistic slogans of the Party are: ‘War is Peace, Freedom is Slavery, Ignorance is Strength’. The story is centred on the trials of anti-party journalist Winston Smith. The key terms of the novel, such as ‘Big Brother’ and ‘Thought Police’, have had a major impact on how contemporary people think about their social circumstances. These terms, to quote Tyner (2004), ‘permeate our conversations, and the overall content of the novel continues to influence our outlook on both politics in general and state control in particular’ (145). In his youth, Orwell was known as an avid political activist and a proponent of radical socialism. Later, he became disappointed with authoritarian-led state socialism after seeing its downsides in the Soviet Union, becoming an opponent of totalitarian state ideologies (Rai 1990: 157-59; Ehland 2009: 178). Utopian and anti-utopian imaginations: How to control Utopia, the World State and Oceania? What combines utopian and anti-utopian literary worlds, eutopian places and anti-eutopian places, is that the use of space is constantly under control. As all forms of human co- existence require the following of shared rules and the control of obedience (cf. Gramsci 1971), in utopian and anti-utopian literature spatial control is manifested in the common rules of law and the penalties for violating them. All three works discussed in this article contain detailed descriptions of how human action and mobility are regulated by particular rules and licenses: If any man has a mind to visit his friends that live in some other town, or desires to travel and see the rest of the country, he obtains leave very easily from the Syphogrant and Tranibors, when there is no particular occasion for him at home. Acta Wasaensia 157 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 128 Such as travel carry with them a passport from the Prince, which both certifies the license that is granted for travelling, and limits the time of their return. (More 1516/2007: 44) “A permit for you to initial, Director,” he said as airily as possible, and laid the paper on the writing-table. The Director glanced at him sourly. But the stamp of the World Controller’s Office was at the head of the paper and the signature of Mustapha Mond, bold and black, across the bottom. Everything was perfectly in order. The director had no choice. (Huxley 1932/2006: 95) For distances of less than 100 kilometers, it was not necessary to get your passport endorsed, but sometimes patrols hanging on the railway stations examined the papers. (Orwell 1949/2008: 123) ‘A passport from the Prince’, ‘the signature of Mustapha Mond’, ‘passport endorsed’ – in utopian and anti-utopian societies the freedom of mobility is a matter of being licenced by the higher officers. Although in both utopian and anti-utopian literature people are obliged to serve their duties according to particular rules and limitations, one central difference is that in anti-utopian societies order is maintained with the help of control techniques, whereas in utopian societies people follow the rules automatically because they understand that they are for their own good. The technology entails power, is absolute and goes beyond human reach, as the inhabitants of Oceania are constantly under the eye of surveillance cameras. In addition, in Orwell’s Oceania the inhabitants are controlled through ‘the endless purges, arrests, tortures, imprisonments, and vaporizations’ (Orwell 1949/2008: 266). Correspondingly, inhabitants in the World State have been genetically manipulated to feel happiness under surveillance. This resonates with Foucault’s (2012) classic The Birth of the Clinic, originally published in 1963, in which Foucault dissects the historical emergence of ‘medical gaze’, arguing that the development of modern medicine has been inseparably linked with various power interests and the processes of dehumanization. While for Foucault the history of medical inventions equals the power/knowledge over healthiness and normality, in Huxley’s World State free will and the ability to question one’s own happiness are medically removed, which can be considered as the most nightmarish control technique imaginable. The societies of Huxley and Orwell are designed to maintain social structures that serve the position of persons at the top of the social hierarchy. As a result, anti-utopian societies remain stagnant spaces, vehemently opposing all possible changes threatening the maintenance of their basic structures. David Harvey, in his classic work Social Justice and The City (1973), underscores how spatial order is rarely, if ever, a result of natural human behavior, but is always a construction of people in power, conducted for the service of their own needs (173-74). The order of individual buildings, for example, is often a material manifestation of social power relations (see Tuan 1977: 108-13), which in utopian and anti- utopian literature is constantly underscored in an exaggerated manner. The effort to keep everything intact has been specifically declared both by the Oceanian Party Elite as well as the Alpha elite of the World State. The island of Utopia is also characterized by a certain 158 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 129 degree of structural stagnancy, but compared to Oceania and the World State, stagnancy in the island of Utopia serves social and environmental well-being: But among the Utopians all things are so regulated that men very seldom build upon a new piece of ground, and are not only very quick in repairing their houses, but show their foresight in preventing their decay, so that their buildings are preserved very long with but very little labour, and thus the builders, to whom that care belongs, are often without employment, except the hewing of timber and the squaring of stones, that the materials may be in readiness for raising a building very suddenly when there is any occasion for it. (More 1516/2007: 40) Correspondingly, in Oceania and the World State the environment is destroyed to serve the interests of power groups while protecting the monuments and buildings praising them: London diminished beneath them. The huge table-topped buildings were no more, in a few seconds, than a bed of geometrical mushrooms sprouting from the green of park and garden. In the midst of them, thin-stalked, a taller, slenderer fungus, the Charing T Tower lifted towards the sky a disk of shining concrete. (Huxley 1932/2006: 61) He tried to squeeze out some childhood memory that should tell him whether London had always been quite like this. Were there always these vistas of rotting nineteenth-century houses, their sides shored up with baulks of timber, their windows patched with cardboard and their roofs with corrugated iron, their crazy garden walls sagging in all directions? And the bombed sites where the plaster dust swirled in the air and the willow-herb straggled over the heaps of rubble; and the places where the bombs had cleared a larger patch and there had sprung up sordid colonies of wooden dwellings like chicken-houses? (Orwell 1949/2008: 5) In More’s Utopia, inhabitants are not subjected to continuous surveillance, while in anti- utopian literature it often is precisely the incessant continuity of control that makes the world an unhappy place to live. Dystopian space resembles a panopticon prison, a prison design developed by the social theorist Jeremy Bentham in the 18th century. A panopticon is a space of surveillance designed in such a way that the prisoner is never able to be sure whether he/she is under control or not, whether ‘Big Brother’ is watching or not (Figure 2). The prison guard of a panopticon is an ‘all-seeing observer’ who can simultaneously follow anyone and, if necessary, punish them for unlawful acts. Foucault has used Bentham’s Panopticon as a mechanism of (Western) social power, control and order in several works. In the island of Utopia, daily attendance at work is also actively monitored, but ”the Big Brother of Utopia” is obliged to follow the same rules with all inhabitants, that is, power and control are not inextricably entangled, and this is one of the main differences between utopian society and contemporary society. In contrast, in the two anti-utopian societies discussed here, the conditions of living are not Acta Wasaensia 159 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 130 Figure 2. A ground plan of Millbank Prison in London, opened in 1816 and closed in 1890. Millbank Prison was one example of several implemented panopticon prisons, a control design developed by Jeremy Bentham. only prison-like, but also unjust, and the social control and monitoring do not affect all the inhabitants alike. The upper class of Oceania, for example, has the privilege of being able to evade surveillance. Although in Huxley’s work, the comparable privileges of the elite are not explicitly mentioned, restrictions are not mentioned either. However, one must come from the ranks of Alphas to be capable of making any changes in the World State, such as negotiating the need of monitoring the behavior of the five classes. Members of the lower classes have no authority to decide such matters, nor even the ability to criticize them: The prospect of flying West again, and for a whole week, was very inviting. Moreover, for at least three days of that week they would be in the Savage Reservation. Not more than half a dozen people in the whole Centre had ever been inside a Savage Reservation. As an Alpha-Plus psychologist, Bernard was one of the few men she knew entitled to a permit. (Huxley 1932/2006: 88) The difference between utopian and anti-utopian societies is present in the extent to which inhabitants, depending on their social background, have the freedom to use space. In 160 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 131 literary representations, in general, mobility is used as a common theme to express counter- hegemonic resistance to established norms in culture and society (Cresswell 1993). Correspondingly, state control is typically represented as a restriction of the human freedom to use space, as Foucault has constantly underscored in his discourse theory. Although in the enclave island of Utopia all mobility in space requires a permit, in the two anti-utopian spaces discussed here movement is regulated according to social status. The social class system forces each class to stay only in areas designated as their place of residence and work. In the anti-utopian space, class-crossing interaction between inhabitants is blocked by walls of prejudice and by physical limitations: It was only on very rare occasions that one saw inside the dwelling-places of the Inner Party, or even penetrated into the quarter of the town where they lived. The whole atmosphere of the huge block of flats, the richness and spaciousness of everything, the unfamiliar smells of good food and good tobacco, the silent and incredibly rapid lifts sliding up and down, the white-jacketed servants hurrying to and fro—everything was intimidating. (Orwell 1949/2008: 175) In the island of Utopia, there are no such restrictions, but the islanders seek to break down barriers that prevent inhabitants from different social backgrounds from being together, for example by meeting each other during their daily lunch: ‘At the hours of dinner and supper the whole Syphogranty being called together by sound of trumpet, they meet and eat together, except only such as are in the hospitals or lie sick at home’ (More 1516/2007: 43). Control over space is not linked to social power, while in the anti-utopian societies, social structures and their spatial manifestations are preserved for the sake of the powerful. There are social power structures also in the island of Utopia, but they are not protected for the same reasons as in Oceania and the World State, and in fact, changes contesting prevailing power structures are allowed. The inhabitants can influence the administrative decisions and they are free to run for a position in which they could actively participate in decision making. In the anti-utopian societies, power is centralized, and people from certain social backgrounds have easier access to positions that control the use of space. In Oceania the ruling party restricts access to dominant positions from the people who are considered a threat: “It’s an absurdity. An Alpha-decanted, Alpha-conditioned man would go mad if he had to do Epsilon Semi-Moron work--go mad, or start smashing things up. Alphas can be completely socialized--but only on condition that you make them do Alpha work. Only an Epsilon can be expected to make Epsilon sacrifices, for the good reason that for him they aren’t sacrifices; they’re the line of least resistance. His conditioning has laid down rails along which he’s got to run. He can’t help himself; he’s foredoomed. Even after decanting, he’s still inside a bottle--an invisible bottle of infantile and embryonic fixations. Each one of us, of course,” the Controller meditatively continued, “goes through life inside a bottle. But if we happen to be Alphas, our bottles are, relatively speaking, enormous. (Huxley 1932/2006: 222) Acta Wasaensia 161 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 132 Describing life as being gone through ‘inside a bottle’ is an illustrative metaphoric reference to how in anti-utopian societies inequality is linked with the limitations to use and move in space and in that way demarcate the quality of life. Accordingly, utopian society is characterized by the liberation of space, with inhabitants permitted to use and move in space to meet their needs. Utopias are thus more open to openness and happiness, in a strong contrast to how space is typically used in anti-utopian literature. For example, in the World State and Oceania, commercial and cultural cooperation with regions outside is prohibited or significantly restricted: … about sixty thousand Indians and half-breeds … absolute savages … our inspectors occasionally visit … otherwise, no communication whatever with the civilized world … still preserve their repulsive habits and customs … (Huxley 1932/2006: 103) The average citizen of Oceania never sets eyes on a citizen of either Eurasia or Eastasia, and he is forbidden the knowledge of foreign languages. If he were allowed contact with foreigners he would discover that they are creatures similar to himself and that most of what he has been told about them is lies. (Orwell 1949/2008: 248) In contrast, utopians actively engage in trade and other forms of interaction with regions outside the island. Restrictions that regulate the actions are not absolute bans or rules, but instead are open to change with the support of the majority of inhabitants. The utopian island is a space comprised of an organized community with a cohesive culture, and as a restricted space, is organized to serve the basic needs of the inhabitants and the conditions of a good life, such as food production, mobility and working conditions; ‘fifty-four cities in the island, all large and well built, the manners, customs, and laws of which are the same, and they are all contrived as near in the same manner as the ground on which they stand will allow’ (More 1516/2007: 33). The island is an organized space developed to meet the needs of the inhabitants in such a balanced manner that no blatant disparities in living standards occur. What connects the analysed works is that the state is firmly in control of people’s happiness. In the island of Utopia happiness relies on the ideals of shared property and belief in God. Although it has been argued that More, as a statesman, did not necessarily conceive of communism and communality as practical solutions for the preservation of peace and order (see Surtz 1949), in Utopia, however, the prohibited retention of private property is represented as a route to happiness. Whereas the power of the church was difficult to criticize in medieval times, belief in God represents a moral strength that leads inhabitants to take care of each other and which also occupies the use of space: There is a party among them who place happiness in bare virtue; others think that our natures are conducted by virtue to happiness, as that which is the chief good of man. They define virtue thus—that it is a living according to Nature, and think that we are made by God for that end; they believe that a man then follows the dictates 162 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 133 of Nature when he pursues or avoids things according to the direction of reason. (More 1516/2007: 50) In Brave New World the happiness of citizens is maintained with a drug called soma. Although there are no diseases and wars in the World State, and thus Brave New World has also been interpreted as a representation of Utopian society (Panagopoulos 2016), the descriptions of citizens being happy are loaded with critical sarcasm. In fact, it can be generalized that the anti-utopian imagination contains a belief that future can be better, but believing in naïve ideas about a dramatic improvement of human nature and the world, also called utopianism (Sargent 2010: 5, 102), is not a proper mindset for achieving it. Instead, naïve “utopia impulses” may ultimately lead into a quality of life that can be called “dystopian” (see Moylan 2000: 155), or ‘end up in violence and totalitarianism’ (Jameson 2005: 142). Huxley uses satire to show how appalling it would be to remain ignorantly happy, and how lacking the potential to develop as a frail, error-prone being defines unhappiness (Johnson 2011): The world’s stable now. People are happy; they get what they want, and they never want what they can’t get. They’re well off; they’re safe; they’re never ill; they’re not afraid of death... they’re so conditioned that they practically can’t help behaving as they ought to behave. And if anything should go wrong, there’s soma. (Huxley 1932/2006: 220) Yes, ’Everybody’s happy nowadays.’ We begin giving the children that at five. But wouldn’t you like to be free to be happy in some other way, Lenina? In your own way, for example; not in everybody else’s way. (Huxley 1932/2006: 91) In Nineteen Eighty-Four, the promise of a happy life is a propaganda phrase, promoted by the state in order to halt all development. Although human life before the Revolution was full of misery – ‘it was a dark, dirty, miserable place where hardly anybody had enough to eat and where hundreds and thousands of poor people had no boots on their feet and not even a roof to sleep under’ (93) – the contrast between the propaganda promises and the narrator’s view of reality is sharp. In fact, the anti-utopian atmosphere is created by the misleading and fallacious advertising of the state: Day and night the telescreens bruised your ears with statistics proving that people today had more food, more clothes, better houses, better recreations—that they lived longer, worked shorter hours, were bigger, healthier, stronger, happier, more intelligent, better educated, than the people of fifty years ago. Not a word of it could ever be proved or disproved. (Orwell 1949/2008: 77) What combines More, Huxley and Orwell and their utopian/anti-utopian works, is that they all share the view that certain prominent power groups are using their position to govern society and to stay in that position by imposing rules that restrict the free use of space, with the idea that they serve the interests of staying in power. Each of these three Acta Wasaensia 163 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 134 authors criticizes both the desire for power in itself and its consequences for the members of society. The critique focuses on how a small ruling elite subjugates people and restricts their possibilities to have influence. For More, this elite consisted of medieval nobles, for Huxley, the upper Alpha class of society who controlled all the technological innovations, and for Orwell, the party elite of the totalitarian state. Although it is impossible to solve any practical, fundamental social problems through utopian or anti-utopian imaginings, they still offer alternate visions for readers enabling them to find connecting links between the control of space, power and happiness. Conclusions Utopian and anti-utopian imaginations predict a society in which the freedom of the inhabitants to use space is controlled by shared, constitutional rules. Anti-utopian fiction differs from utopian fiction in terms of how much freedom in life, such as the free will to use space and other rights, is restricted, the effectiveness of enforcement and control, and how space is entangled with social power. In More’s Utopia, virtues such as moral strength and the ideal of sharing are happiness generators, which at the same time make the necessity of control feel less miserable. In contrast, in the two anti-utopian imaginations discussed in this article, (apart from the influence of soma) happiness generators are absent and the necessity to control society prevails. Indeed, dystopias reflect a stagnant society where restrictions, prohibitions, and control consume so many resources that all progress is halted. In both anti-utopian classics discussed here, this stagnation leads to social inequality, the maintenance of distorted power structures, class divisions, differences in living standards between regions and all-reaching unhappiness. On the other hand, in More’s Utopia society is regulated by restrictions and practices that promote the coexistence of the inhabitants, without any connection to the preservation of power structures. In return, in utopian society the freedoms allowed enable inhabitants to influence the development of their living environment. The island of Utopia, as an eutopian space, is characterized by a balanced standard of living, without artificial social restrictions such as class divisions, and, despite its seemingly stable state, is open to change. Anti-utopian literature reflects the general concern with how far the control of a living environment with restrictions and prohibitions can be extended. Utopian literature, on the other hand, gives people hope that the restrictions and prohibitions we live with are not necessarily going to alter the (good) conditions of our lives. The anti-utopian fear of over-restriction as well as hope for more freedoms are constantly present in our everyday lives. Utopias provide hope, for example in case of regional planning, for ‘situations where it is necessary to encourage, inspire and empower people to act for the common good of a region’ (Luoto and Karhu 2018: 113). People’s habitats are always controlled by rules that are binding, in the name of peace and cooperation, but simultaneously various groups such as public authorities, businesses and citizens compete against the restrictions and rights that define society. Hence, utopian imaginations give hope by envisioning a future in which it is not possible to reach a political position in which the living conditions for others could be exclusively determined and the common good overridden. However, both utopian and anti-utopian envisioning is needed. 164 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 135 Today, ‘being afraid’ defines who we are, and the present challenges, such as coronavirus infections, climate change, waves of refugees and diminishing resources, unavoidably force people to live under tighter restrictions. This may also be a turning point when the values that concern human freedom and happiness need to be re-evaluated. Notes 1 Kneale (2010) argues that depending on how you define ‘utopia’, counterfactucal histories can also be conceived of as ‘utopian’. 2 As discussed in literary geographies, the question of how the abstractions of ‘reality’, ‘fact’ and ‘fiction’ interconnect with social discourses, is highly complicated and multidimensional (see Ridanpää 2010; 2018). Works Cited Baccolini, R. and Moylan T. (2003) Dark Horizons: Science Fiction and Dystopian Imagination. New York and London: Routledge. Balasopoulos, A. (2006) ‘Anti-utopia and dystopia: re-thinking the generic field’. In Vastaras, V. (ed) Utopia project archive 2006-2010. School of Fine Arts Publication, pp. 59-67. Bloch, E. (1986) The Principle of Hope. Cambridge: The MITT Press. Claeys, G. (2017) Dystopia: A Natural History. Oxford: Oxford University Press. Claeys, G. and Sargent, L. T. (1999) Utopia reader. New York: New York University Press. Cook, I. G. (1981) ‘Consciousness and the Novel: Fact and Fiction in the Works of D. H. Lawrence.’ In Pocock, D. C. D. (ed) Humanistic Geography and Literature: Essays on the Experience of Place. London: Croom Helm, pp. 66-84. Cresswell, T. (1993) ‘Mobility as resistance: a geographical reading of Kerouac’s ’On the road.’ Transactions of the Institute of British Geographers, 18(2), pp. 249-262. Daniels, S. (1992) ‘Place and the geographical imagination.’ Geography, 77(4), pp. 310-322. Ehland, C. (2009) ‘The Watchdogs of Eden: Chesterton and Buchan look ath the present of the future.’ In Pordzik, R. (ed) Futurescapes: Space in utopian and science fiction discourses. New York: Rodopi, pp. 171-200. Foucault, M. (1979) Discipline and punish: The Birth of the prison. New York: Vintage. Foucault, M. (2012) The birth of the clinic. London: Routledge. Graham, J., Plumptre, T. W. and Amos, B. (2003) Principles for good governance in the 21st century. Ottawa: Institute on governance. Gramsci, A. (1971) Selections from the Prison Notebooks. London: Lawrence & Wishart. Harvey, D. (1973) Social Justice and the City. Athens: University of Georgia Press. Howell, P. (1998) ‘Crime and the city solution: crime fiction, urban knowledge, and radical geography.’ Antipode, 30(4), pp. 357-378. Huxley, A. (1932/2006) Brave New World. New York: Harper Collins Publishers. Acta Wasaensia 165 Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 136 Huxley, A. (1958) ‘The Mike Wallace Interview: Aldous Huxley (18 May 1958)’. [Online] [Accessed 1 March 2019] https://www.youtube.com/watch?v=3TQZ-2iMUR0. Itkonen-Kaila, M. (1998) ’Thomas More ja hänen utopiansa.’ In Itkonen-Kaila, M. (ed) Utopia, Thomas More. Juva: WSOY, pp. 7-21. Jackson, P. (1998) ‘Constructions of ‘whiteness’ in the geographical imagination.’ Area, 30(2), pp. 99-106. Jameson, F. (2005) Archaeologies of the Future: The Desire Called Utopia and Other Science Fictions. London and New York: Verso. Johnson, R. (2011) ‘The Use of Satire in Aldous Huxley’s Brave New World.’ JCCC Honors Journal, 2(2), pp. 1-4. Kadanoga, L. (1998) ‘Strange countries and secret worlds in Ruth Rendell's crime novels.’ Geographical Review, 88(3), pp. 413-428. Kautsky, K. (1927) Thomas More and his Utopia. Trans. Stenning, H. J. London: AC Black, Kneale, J. (2010) ‘Counterfactualism, utopia, and historical geography: Kim Stanley Robinson's The years of rice and salt.’ Journal of Historical Geography, 36(3), pp. 297-304. Kumar, K. (1987) Utopia & Anti-Utopia in Modern Times. Oxford, UK: Blackwell. Kumar, K. (2003) Aspects of western utopian tradition. History of human sciences 16(1), pp. 63-67. Kumar, K. (2013) ‘The Future of Utopia.’ In Da Silva, B. (ed) Epistemology of utopia: rhetoric, theory and imagination. Cambridge: Cambridge Scholars Publishing, pp. 94-117. Leiss, W. (1976) The Limits to Satisfaction: An Essay on the Problem of Needs and Commodities. Toronto: University of Toronto Press. Levitas, R. (2010) The Concept of Utopia. New York: Peter Lang. Luoto, I., and Karhu, M. (2018) ’Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit.’ Terra, 130(3), pp. 113-125. Marcuse, H. (1955) Eros and Civilization: A Philosophical Inquiry into Freud. Boston: Beacon Press. Marcuse, H. (1968) One Dimensional Man. London: Sphere books. More, T. (1516/2007) Utopia by Sir Thomas More. Sioux Falls: NuVision Publications. Moylan, T. (2000) Scraps of the Untainted Sky: Science Fiction, Utopia, Dystopia. Boulder and Oxford: Westview Press. Moylan, T. (2014) Demand the Impossible: Science Fiction and the Utopian Imagination, ed. Baccolini, R. Oxford: Peter Lang AG. Mårtensson, B. (1991) ‘The Paradoxes of Utopia A Study in Utopian Rationalism.’ Philosophy of the Social Sciences, 21(4), pp. 476-514. Noxolo, P. and Preziuso, M. (2013) ‘Postcolonial imaginations: Approaching a “fictionable” world through the novels of Maryse Condé and Wilson Harris.’ Annals of the Association of American Geographers, 103(1), pp. 163-179. Olwig, K. R. (1981) ‘Literature and ‘reality’: The Transformation of the Jutland Heath.’ In Pocock, D. C. D. (ed) Humanistic Geography and Literature: Esseys on the Experience of Place. London: Croom Helm, pp. 47-65. Orwell, G. (1949/2008). 1984. London: Penguin Books. 166 Acta Wasaensia Karhu and Ridanpää: The Utopian and Anti-Utopian Imaginations Literary Geographies 6(1) 2020 119-137 137 Panagopoulos, N. (2016) ‘Brave new world and the scientific dictatorship: utopia or dystopia?’ Comparatismi, 1. [Online] [Accessed 10 October 2019] https://www.ledijournals.com/ojs/index.php/comparatismi/article/view/907. Phillips, R. (2002) ‘Dystopian space in colonial representations and interventions: Sierra Leone as ‘the white man's grave’’. Geografiska Annaler: Series B, Human Geography, 84(3‐ 4): 189-200. Rai, A. (1990) Orwell and the politics of despair: A Critical study of the writings of George Orwell. Cambridge: Cambridge University Press. Ridanpää, J. (2007) ‘Laughing at northernness: Postcolonialism and metafictive irony in the imaginative geography.’ Social & Cultural Geography, 8(6), pp. 907-928. Ridanpää, J. (2010) ‘Metafictive geography.’ Culture, Theory & Critique, 51(1), pp. 47-63. Ridanpää, J. (2017) ‘Imaginative Regions.’ In Tally, R. Jr. (ed) The Routledge Handbook of Literature and Space. New York & London: Routledge, pp. 187-194. Ridanpää, J. (2018) ‘Fact and Fiction: Metafictive Geography and Literary GIS.’ Literary Geographies, 4(2), pp. 141-145. Sargent, L. T. (1994) ‘The three faces of utopianism revisited.’ Utopian studies, 5(1), pp. 1- 37. Sargent, L. T. (2010) Utopianism: Very Short Introduction. New York: Oxford University Press. Schlosser, K. (2015) ‘Apocalyptic imaginaries, Gramsci, and the last man on earth.’ GeoHumanities, 1(2), pp. 307-320. Schatzberg, E. (2018) Technology: critical history of a concept. Chicago: University of Chicago Press. Schmid, D. (1995) ‘Imagining safe urban space: the contribution of detective fiction to radical geography.’ Antipode, 27(3), pp. 242-269. Silk, J. (1984) ‘Beyond geography and literature.’ Environment and planning D: Society and Space, 2(2), pp. 151-178. Sisk, D. W. (1997) Transformations of Language in Modern Dystopias. London: Greenwood Press. Surtz, E. L. (1949) ‘Thomas More and Communism.’ Publications of the Modern Language Association of America, 64(3), pp. 549-564. Suvin, D. (1973) ‘Defining the literary genre of Utopia: some historical semantics, some genology, a proposal and a plea.’ Studies in the Literary Imagination, 6(2), p. 121. Thrift, N. (1983) ‘Literature, the production of culture and the politics of place.’ Antipode 15(1), pp. 12-24. Tuan, Y.-F. (1977) Space and Place: The Perspective of Experience. Minneapolis: University of Minnesota Press. Tyner, J. A. (2004) ‘Self and space, resistance and discipline: a Foucauldian reading of George Orwell's 1984.’ Social & Cultural Geography, 5(1), pp. 129-149. Vorlander, K. (1924) Geschichte der Sozialistischen Ideen. Breslau: Verlag Ferdinand Hirt. Acta Wasaensia 167 8 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien ristiaallokossa Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto Abstract This article focuses on municipalities as local organizations. The leading idea of the article is that the complex operating environment for public organizations can best be understood and managed using paradox theory. In Finland, ongoing reform of regional government and health and social services will ra- pidly change the role of municipalities by transferring key municipal services to counties. On the other hand, globalization, networked governance and collaborative public management ha- ve strengthened the contradicting demands faced by municipalities. These need to be taken into consideration in their management. Ten thematic interviews involving experts who have actively followed municipalities from various professional perspectives were carried out in the spring of 2017. The analysis of these interviews followed the principles of theory-guided content analysis. The interviews were ana- lyzed using a paradox theory-based categorization model. Under three major organizational paradoxes, those of performing, belonging and organizing, ten sub-paradoxes were constructed in order to grasp paradoxical aspects linked to the development of municipalities. Paradox theory challenges the dominant rationality-centered understanding of organizing and managing public organizations. The main claim of paradox theory is that oppo- sing and contracting demands surging from various stakeholders can be driven simultaneously in order to gain benefits and opportunities that would not be obtained otherwise. Johdanto Globaalistuvassa, nopeatahtisessa ja runsaasti keskinäisiä riippuvuuksia omaavassa maailmas- sa organisaatioiden pitkän aikavälin menestys riippuu niiden kyvystä kohdata vastakkaisia vaa- timuksia (Smith & Tracey 2016: 8; Vartiainen, Ollila, Raisio & Lindell 2013). Siitä on kiin- ni myös sote- ja maakuntauudistuksen jälkei- sen kuntamallin menestyminen (ks. Reformi 30.1.2018). Samalla kun uudistus vähentää kuntien tehtäviä, se myös lisää paineita kun- tien niskaan. Kuntien on ”keksittävä” itsensä uudelleen osana rakenteilla olevaa hallinnollista kokonaisuutta. Kyläyhteisöistä ja kirkkopitäjistä alkanut paikallisyhteisöjen muodostuminen se- kä tämän kehityksen jatkuminen vuodesta 1865 alkaen kunnallishallintona ei katoa mihinkään, mutta samalla väistämätön kuntakehityksen murrostila on käsillä. Kunta ei voi menestyä toistamalla entiseen tapaan sitä mitä sille jää, vaan menestys edellyttää rajankäyntejä moneen suuntaan. Kuntakentässä tapahtuvia muutoksia ja niiden vaatimaa uudistumista ja sen haasteita oheinen sitaatti kuvaa hyvin: ”Vuosikymmeniä vallalla ollut tapa ajatella kuntaa on muuttumassa. Käsitys kunnista ensisijaisesti palvelukoneena on ollut sy- välle juurtunut suomalaiseen kuntia kos- kevaan ajatteluun. Voidaan puhua institu- 168 Acta Wasaensia 9 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 tionaalisesta kuntakäsityksestä, jossa mie- lipiteet kunnasta jäsentyvät pääasiallisesti palveluroolin näkökulmasta. Tästä institu- tionaalisesta käsityksestä on hyvin vaikea päästä eroon. Muutos edellyttää kuitenkin uudenlaista ajattelua. Jos yritetään toi- mia kuten ennenkin, kohdataan vaikeuksia. Pahimmillaan käy niin, että kuntapäättäjät käpertyvät murehtimaan menetettyä valtaa palveluissa. Haikaillaan menneeseen, jonka muistot aika on vahvasti kullannut.” (Haveri & Majoinen 2017: 53.) Artikkelimme pohdinnan kohteena on tule- vaisuuden kunta alueellisena organisaationa. Tulevaisuuden kunnalla tarkoitamme käsillä olevaa sote- ja maakuntauudistusta, minkä yh- teydessä kuntaorganisaatiot joutuvat sopeutu- maan ja uudistumaan ilman yksityiskohtais- ta tiekarttaa, johon prosessissa tukeudutaan. Keskitymme avaamaan yhtä aikaa kiinnostavina, mutta myös ristiriitaisina näyttäytyviä tekijöitä, joiden luomassa tilanteessa tulevaisuuden kunta muokkautuu. Tukeudumme tarkastelussamme organisaatio- ja johtamistutkimuksessa käy- tettyyn paradoksiteoriaan (esim. Poole & Van de Ven 1989; Lewis 2000; Lüscher, Lewis & Ingram 2006; Lüscher & Lewis 2008; Lewis & Smith 2014; Smith & Tracey 2016). Sen keskei- nen anti yhteiskunnallisia reformeja tutkiville on kehotus kiinnittää huomio paradokseihin muutosta eteenpäin vievinä tekijöinä, luopuen samalla ajattelemasta muutoksia mutkattomi- na, suoraviivaisina ja suunniteltuina siirtyminä (Lewis 2000: 760). Yhteiskunnasta ja aluei- den toimintakulttuureista nousevat trendit il- menevät organisaatiossa tiettyjen piirteiden, ominaisuuksien tai organisaatiolle asetettujen vaatimusten samanaikaisina vastakkaisuuksi- na. Vastakkaisuudet ovat paradoksiteorian nä- kökulmasta toisistaan riippuvaisia pikemmin kuin toisensa pois sulkevia valinnan kohteeksi asettuvia tekijöitä. Aineiston olemme keränneet kymmenen teemahaastatteluna toteutetun asiantuntijahaas- tattelun avulla. Haastattelemamme asiantuntijat ovat pitkään kuntien tilannetta ja uudistamispyr- kimyksiä seuranneita henkilöitä. Artikkelimme keskeisenä tavoitteena on muodostaa tulkinta- malli, joka auttaa ymmärtämään tulevaisuuden kunnan kehittymistä sen toimintaympäristössä ja kuntaorganisaatiossa ilmenevien paradoksi- en kautta. Samalla kuntaa koskevalla pohdin- nalla konkretisoimme myös paradoksiteorian lähtökohtia ja hyödyntämismahdollisuuksia. Tavoitteemme on ideoiden ja evidenssin mah- dollisimman tuloksellinen vuoropuhelu, jossa ideat (teoria) käsitteellistää evidenssiä (empi- riaa) samalla kun evidenssin avulla tulee mah- dolliseksi kehittää ja testata teorian rakenteiden kantavuutta (Ragin 1994: 55). Pyrimme siten myös esittämään käsitteellisiä työkaluja, jotka auttavat ymmärtämään reformin jälkeisen kun- tamallin mahdollisuuksia ja haasteita. Kunta organisaationa ja kokonaisuutena Kunta muodostaa sekä näkyvän että näkymättömän tilan, joka kokoaa yhteen eri- laisia tuotannon, kulttuurin, politiikan ja hal- linnon virtoja. Ne paikallistuvat ja todentuvat konkreettisesti järjestäytyvänä organisaationa ja sen toimintana. Organisaatioina kuntien toiminta kohdistuu hallinnollisesti määriteltyyn aluee- seen; sen asukkaisiin, yrityksiin, rakennuksiin ja infrastruktuuriin. Kunnat eivät kuitenkaan toimi territoriaalisesti eristyneinä, vaan ne ovat kytköksissä monitahoisten verkostojen ja jär- jestelyjen kautta kunnan ulkopuolisiin julkisiin organisaatioihin, yrityksiin sekä kansalaistoi- mintaan (esim. Zimmerbauer 2016; Viren & Vähämäki 2015: 164–172). Kunnan asukkai- den ja toimijoiden tarpeet ja toiveet eivät ole myöskään sisäisesti yhteneviä. Kaikkeen edellä sanottuun vaikuttaa myös kunnan koko. Vaikka lainsäädännön asettamat velvoitteet ovat kaikille kunnille samat, se mitä ne käytännössä tekevät, ja miten ne tekevät, vaihtelee kuntien tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Artikkelimme keskeinen oletus on se, että kunnan kaltaista monimutkaista, ja jossakin määrin kaoottiselta vaikuttavaa järjestelmää voi ymmärtää siinä realisoituvien organisatoristen paradoksien kautta. Paradokseissa realisoituvat vastakkaisuudet tuottavat eräänlaista yhteiskun- Acta Wasaensia 169 10 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 nallista moniajoa, joka kuvaa eri intressien ja lu- kuisten toimijaryhmien avointa jännitteellisyyt- tä. Samalla se voidaan hyväksyä lähtökohtana toiminnalle ja sen kehittämiselle. Esitämmekin, että organisaatioiden menestyminen yhä moni- mutkaisemmassa maailmassa edellyttää niiltä paradoksien lukutaitoa. Paradoksit ovat kuiten- kin kaksiteräinen miekka. Niiden kohtaaminen voi aiheuttaa epävarmuutta, ahdistusta, päättä- mättömyyttä ja erilaisten kehityslinjojen välis- tä voimavarat kuluttavaa kilpailua. Paradoksit kuitenkin myös tuottavat uusiutumispotentiaa- lia, johon ei ilman niiden esiintymistä pystytä. Sote- ja maakuntauudistuksen jälkeises- sä maailmassa kuntien paikallinen osaami- nen jalostuu vastaamaan muuttuvaa toimin- taympäristöä. Kaikki ei tietenkään muutu. Maaseutukunnissa tunnetaan edelleen hyvin maaseudun tarpeita, kaupungeissa kaupunkien. Kunnissa on edelleen muutakin lähiympäris- tönsä asiantuntemusta enemmän kuin millään muulla toimijoilla. Ylipaikallisten suhteiden merkitys luultavasti kasvaa. Kuntien tulee jat- kossakin vastata kehittämisestä sekä esimer- kiksi vapaaehtoistoimijoiden osaamisen yhteen saattamisesta. Todennäköisesti kuntien välinen kilpailu myös kovenee, jolloin aktiivisesta elin- keinopolitiikasta, joustavasta kaavoituksesta, hyvinvointia tukevasta lähiyhteisöllisyydestä ja kyvystä yhdistellä eritasoista toimintaa pai- kallisena verkostosolmuna muodostuvat kunnan kilpailukyvyn peruspilarit (Luoto & Virkkala 2017: 9–10). Tässä mielessä kunnat ovat edel- leen keskeisessä asemassa muutoskestävän yh- teiskunnan perustana (Hyyryläinen & Piispanen 2016; Airaksinen 2017: 171). Sote- ja maakuntauudistuksessa kuntiin liittyvät paradoksit aktivoituvat uudella taval- la. Keskusteluissa nousevat toistuvasti esille vastakkaiset näkemykset kunnan tulevaisuu- desta. Siinä missä yhdet ennakoivat kunnan lakkaavan sellaisena kuin me sen olemme op- pineet tuntemaan, toisille tämä murrostila on pikemmin mahdollisuus kunnan perusajatuksen uudistamiseen. Tulevaisuuden kunta luovii pa- radoksien ristiaallokossa. Se on monitasoinen toiminta- ja elinympäristö, jonka kehittämi- sessä rohkea visiointi, ja jopa vastakkaisten sekä kilpailevien päämäärien samanaikainen edistäminen yleistyy. Paradoksi samanaikaisen ristiriitaisuuden kuvaajana Sanakirjamääritelmän mukaan paradoksi on “näennäisesti järjenvastainen väite” luonnon- tieteissä se voi olla ”näennäisesti luonnonlakien vastainen sääntö tai ilmiö” (NS 1988: 306; vrt. Oxford Dictionary 2017). Sana ”näennäinen” kertoo siitä, että kysymyksessä on vain päälli- sin puolin tarkasteltuna järjenvastainen väite. Paradoksissa rinnastettavat tai verrattavat asia ovat ainakin jossakin määrin loogisessa vuoro- vaikutussuhteessa. Meitä paradokseissa kiinnos- taa erityisesti se, että yhtäaikaisesti esiintyviä vastakkaisia tai erillisiä asioita tarkasteltaessa huomataan varsin usein niiden olevan myös toisistaan riippuvaisia. Paradoksit ovat kiinnostaneet tutkijoita niin lääketieteen (Tallis 2008), psykologian (Goldsmith 2013: 78–83, 127; Adler 1956), fi- losofian ja logiikan tutkimuksen (Quine 1966; Tarski 1969: 66; Soames 2010) sekä organisaa- tiotutkimuksen aloilla (Lewis & Smith 2014). Niin ikään paradoksit ovat kiinnostaneet poli- tiikan, demokratian ja deliberaation tutkijoi- ta (Honig 2007). Niitä on hyödynnetty myös esimerkiksi urheiluvalmennuksessa (Barnson 2014). Paradoksi sanan etymologia rakentuu kreikan kielen sanoista para (παρά ‘vastaan’) ja doksa (δοξα ‘oppi’ tai ‘näkemys’). Syvemmässä eksistentiaalisessa merkityksessä myös ihmisen olemassaolo itsessään on tulkittu eräänlaiseksi paradoksiksi. Esimerkiksi Soren Kierkegaard (1985: 36–38) leimasi ihmisen ristiriitoihin ta- kertuvaksi olennoksi, joka ikään kuin mysteeriä uhmaten yrittää alati löytää ratkaisua itsensä ja maailman väliseen problematiikkaan. Yksi tunnetuimmista paradokseista lienee antiikin filosofi Zenon Elealaisen Akilleksen ja kilpikonnan kilpajuoksu (Booth 1957: 187–188; Stanford Encyclopedia of Philosophy 2010). Paradoksissa Akilles ei koskaan saavuta kilpi- konnaa, koska sen ohittaminen edellyttää ensiksi saapumista siihen, missä kilpikonna on, mutta tällöin kilpikonna onkin jo liikkunut lyhyen 170 Acta Wasaensia 11 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 matkan eteenpäin. Tämä vaikuttaa loogiselta, mutta liikkeen kuvaaminen tällä tavoin johtaa arkijärjen vastaiseen lopputulokseen. Paradokseja on helppo osoittaa, mutta nii- tä koskeva syvempi ymmärrys ei välttämättä ole juurikaan lisääntynyt. Paradoksille on ni- mittäin useita lähikäsitteitä. Kirjallisuustieteen tutuksi tekemä oksymoroni (Tieteen termipank- ki 2014) on paradoksia muistuttava retorinen keino vastakkaisten tai ilmeisen ristiriitaisten käsitteiden samanaikaisuudesta. Monet hyödyn- tävät tutkimuksessa vastakkaisuuksiin perustu- vaa dikotomiaa, missä jokin ilmiö voi kuulua vain jompaankumpaan puoleen kahtiajakoa (mm. Derrida 1995). Muun muassa peliteorias- ta, matematiikasta ja taloustieteistä (mm. Von Neumann & Morgenstern 1953; Nash 1950; Barron 2013: 59, 116–117) tutulla dilemmalla taas tarkoitetaan vaikeaa ongelmaa, joka muo- dostuu useampien vaihtoehtojen joukosta, jot- ka eivät ole erityisen toivottavia, mutta joiden joukosta on pakko valita jokin. Usein paradoksi ymmärretäänkin väärin dilemmana. Dilemma voi olla tarpeellinen välivaihe, kun kartoitetaan taustalla vaikuttavia paradokseja. Ero on siinä, ettei paradoksissa ole pakko tai edes voi tehdä vastakkaisina näyttäytyvien, mutta toisistaan riippuvien asioiden välistä valintaa. Organisaatioparadoksit ja paradoksiteoria Eri paradoksien joukosta meitä kiinnostavat eniten organisaatioparadoksit (organizational paradoxes), jotka ilmenevät organisoituneessa toiminnassa ja sen johtamisessa varsinkin muu- tostilanteissa. Tutkijat ovat tunnistaneet useita organisaatioparadokseja kuten yhteistoiminta vs. kontrolli, yksilöllinen vs. kollektiivinen, joustavuus vs. tehokkuus ja uuden etsiminen vs. aktiivinen hyödyntäminen (Smith & Lewis 2011: 381). Tällaisen paradoksin kohtaami- nen ajatellaan useimmiten valintatilanteeksi, jossa molempia vaihtoehtoja ei voida valita. Paradoksiteoria ei pakota tällaiseen valintaan, eikä välttämättä edes näe paradoksin ratkaise- mista mahdollisena. Ratkaisut löytyvät, kun lähdetään liikkeelle paradoksin sisään raken- netusta arvoituksellisuudesta, joka perustuu vastakkaisuuksien samanaikaisuuden synnyt- tämään kiehtovaan jännitteeseen. Esimerkiksi lyhyen aikavälin suorituskyvyn yksisilmäisen painottamisen sijaan tähdätään myös pidempiai- kaiseen ja kestävämpään suorituskykyyn, joka kuitenkin saavutetaan kiinnittymällä paradok- saalisesti useampiin tarpeisiin samanaikaisesti (Cameron 1986; Smith & Lewis 2011: 381). Paradoksit naamioivat ilmeisen vastakkaiset väittämät sellaiseen muotoon, missä kolikon kummatkin puolet näkyvät samanaikaisesti. Samanlainen ajattelutapa on ominaista taolai- suudelle, missä kaikki olevainen voidaan kuvata jinin ja jangin toisiinsa kietoutuvina suhteina. Länsimainen rationalismi taas perustuu pitkälle kategorisoivaan sekä hierarkkiseen ajatteluun. Samanaikaisuutta korostavassa taolaisuudessa paradoksit ovat toisiinsa kiinnittyneitä, elleivät peräti synergisiä. Tällöin yhden puolen korosta- minen ikään kuin vetää mukanaan toista puolta, mikä puolestaan johtaa vastakohtaisten näkö- kulmien kilpailevaan ja samanaikaiseen vuorot- teluun. (Lewis 2000: 761–762; Beer & Nohria 2000: 133–141; Collins & Porras 1997: 43–45.) Organisaatioiden oppimista koskevassa kes- kustelussa kirjoitetaan samasta asiasta molem- pikätisyytenä (ambidexterity). Termi kuvasi alkuperin ihmisiä, jotka käyttävät oikeaa ja va- senta kättään yhtä tehokkaasti. Organisatorisena ilmiönä sillä tarkoitetaan organisaatiota, joka kykenee esimerkiksi olemaan tehokas ja aikaan- saava lyhyellä tähtäimellä hukkaamatta pitkän tähtäimen menestyksen avaimia. Se on siis jo- tain sellaista, jota mikä tahansa ison muutok- sen keskellä oleva organisaatio todennäköisesti haluaisi olla. ”Jokotain” sijaan kilpailukykyään kehittävät organisaatiot tavoittelevat molem- pikätisyyden avaamia mahdollisuuksia. Siitä näyttäisi olevan erityisesti hyötyä innovaatioi- den etsimisen ja olemassa olevien tuotteiden tai palveluiden kehittämisen yhtäaikaisuuden jän- nitteessä (March 1991). Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteistyöverkoston tai organisaation sisäisen kilpailun kautta (Strese, Meuer, Flatten & Brettel 2016: 40–41). Paradoksien hyväksyminen organisaation kehittämisessä johtaa pohtimaan olemassa olevia Acta Wasaensia 171 12 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 vastakkainasetteluja, ja sitä kautta havainnoi- maan monimutkaisempia vuorovaikutussuh- teita sekä yhteisvaikutuksia. Organisaatiot ja yhteiskunta muodostavat relationaalisia ver- kostosuhteita, joita ei ole mahdollista tarkastella nollasummapelinä. Käytännön lähestymistapa on löydettävissä esimerkiksi tietoisella ristiriitahakuisuudella tai tarkoituksellisten jännitteiden luomisella, kuten autovalmista- ja Toyotan valitseman strategian tapauksessa (Takeuchi & Osono 2008). Vanhan ja uuden tiedon vuoropuhelu voidaan valjastaa osaksi aktiivista uuden tiedon rakentelua tai organi- satorista uudistumista, kuten Nonaka, Toyama ja Konno (2000) esittivät organisaatioiden ke- hittämistä paradoksinäkökulmasta lähestyvässä tutkimuksessaan. Audian, Locken ja Smithin (2000) tutkimus menestyksen paradoksista osoitti, että organisaa- tion aikaisempi menestys kaventaa strategisen päätöksenteon mahdollisuuksia. Usko aikaisem- malla kehityspolulla pysyttelemiseen on vah- vempaa sellaisissa organisaatioissa, jotka ovat saaneet toiminnassaan hyviä tuloksia. Tuoreessa muistissa on yhä, kuinka menestykseen tottunut Nokia ei enää kyennytkään 2000-luvulle tulta- essa uudistumaan ja reagoimaan langattomien teknologioiden ja internetin kehitykseen (Ollila & Saukkomaa 2013: 327–328). Organisaation kehittämisessä on erittäin vankka rationalistinen perusvire, pyrkimys tuottaa ja mestaroida kehityspolkuja asioita yksinkertaistamalla, huomiota tiettyihin asioi- hin kohdistamalla ja toisista asioista pois kään- tämällä (esim. Alvesson & Willmott 2012). Valtaosa organisaation kehittämisestä perustuu varmuuden ja toivon hakemiseen, ja samal- la epävarmuuden ja epätoivon välttämiseen. Silloin kun esimerkiksi strategiat avaavat si- tä, miten mahdolliset ongelmat vältetään, ne myös luovat toivoa korostamalla positiivisia piirteitä strategiateksteissään. Tällaisia kehi- tysuskoa ja toivoa korostavia iskusanoja ovat muun muassa vetovoimainen, kilpailukykyinen, innovatiivinen ja elinvoimainen (Möttönen & Kettunen 2015). Mikäli yhteiskuntaa tarkastel- laan organisaation myötäilemien rationaalisten toimintamallien virtaviivaistamana, saatetaan joutua tilanteeseen, missä putkinäköisyys sekä kykenemättömyys reagoida ympäröivän maa- ilman muutoksiin määrittelevät organisaation toimintakykyä. Paradoksiteoria ponnistaa sosiaalisesta konstruktionismista (ks. Hacking 2009), jonka ytimessä on erilaisten väitteiden tai tilanteiden järjenvastaisuuden, yhteensopimattomuuden ja ristiriitaisuuden tunnistaminen yhteisöjen joka- päiväisessä toiminnassa. Periaatteessa jonkin kuvaaminen joksikin, esimerkiksi alustavan suunnitelman esittäminen, synnyttää aina myös jännitteitä, mitkä aktivoivat visioimaan tulevaa ja reflektoimaan nykytilannetta (vrt. Ameel & Neuvonen 2016). Suhtautuminen paradoksei- hin ratkaisee sen, millaiseen tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin kuntaorganisaatio suuntaa voimavaransa. Paradoksit ja niihin liittyvät jän- nitteet ovat paradoksiteorian tekemän oletuksen mukaan sisäsyntyisiä ja pysyviä pikemminkin kuin satunnaisia ja niitä kohtaavien toimijoiden sosiaalisesti konstruoimia, pikemmin kuin toi- mijoista riippumatta esiintyviä (Lewis & Smith 2014: 132–134). Organisaatioiden johtamisessa ja kehittämi- sessä auttaa, kun paradokseja ei määritellä va- lintatilanteina, vaan mahdollisuuksina toimia se- kä-että -maailmassa. Paradoksiteorian ytimessä on olla valitsematta kahden vaihtoehdon välillä. Samalla pitää hyväksyä valitsematta jättämisen tuoma uutta luova evolutionaarinen epävar- muus. Tämä auttaa oivaltamaan keskeisen pa- radokseihin liittyvän ongelman, joka tunnetaan myös niin kutsuttuna kosto-ongelmana (Field 2007: 78–79). Niissä ilmenevä vastakkaisuus nimittäin vahvistuu, jos paradoksia yritetään ratkaista (Lewis 2000: 763). Menetelmä ja tutkimusaineisto Kuntaorganisaatioiden tulevaisuutta kartoitim- me puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Haastatteluihin valittiin kymmenen hen- kilöä, joista kutakin haastateltiin erikseen pu- helimitse. Haastateltavat toimivat kuntakehittä- miseen liittyvissä opetus- ja tutkimustehtävissä korkeakouluissa tai johto- ja asiantuntijatyössä aluehallinto- ja aluekehittämisorganisaatioissa. 172 Acta Wasaensia 13 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 Monella heistä on kokemusta työskentelystä kuntien viranhaltijoina, kunnallispoliitikkoina ja kansanedustajina. Haastattelut kestivät kes- kimäärin 75 minuuttia. Litteroitua haastatteluai- neistoa tarkasteltiin aluksi erillisdokumenttina, jota luettiin koko kirjoittajajoukon voimin laa- jemmalla otteella etsimällä haastattelujen vä- lisiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia kunkin haastatteluteeman suhteen. Varsinainen analyysi on toteutettu teoria- ohjaavan sisällönanalyysin mallin mukaisesti (Tuomi & Sarajärvi 2009) huomioiden Ulla- Maija Salon (2015) siihen kohdistaman kritii- kin. Ehkä olisi jopa perustellumpaa sanoa Salon ehdottamalla tavalla meidän pyrkineen teoria- ohjaavuuden sijaan pikemmin ajattelemaan aineistoamme teorian kanssa (emt. 170–71, 181–83). Näin tehdessämme sovellettiin haas- tatteluaineiston analyysin rakenteessa Lewisin (2000), Lüscherin, Lewisin ja Ingramin (2006) ja Lüscherin & Lewisin (2008) kehittämää, suo- riutumisen, yhteenkuuluvuuden ja organisoi- misen paradokseihin perustuvaa mallia. Nämä kolme pääparadoksia ymmärrettiin alustavina kategorioina, joiden avulla haastatteluaineistoa luokiteltiin ja tyypiteltiin. Mainittujen tutki- joiden empiirisenä kohteena oli tanskalainen LEGO-yhtiö. Lewisin (2000) ensimmäisessä tut- kimusraportissa kolmantena paradoksityyppinä oli lisäksi oppimisen paradoksit. Myöhemmissä tulkinnoissa tämä oli kuitenkin korvattu orga- nisoimisen paradokseilla. Valmiin väljän teoreettisen mallin sovel- taminen auttoi meitä jäsentämään paremmin haastatteluissa esille tullutta moniäänisyyttä. Toki runsaan haastatteluaineiston ”pakotta- minen” kolmeen paradoksityyppiin on myös omiaan hukkaamaan osan siitä informaatiosta, mitä haastatteluissa tuli esille. Aineiston käsit- teellisen rajaamisen haasteellisuus seurasi meitä läpi koko analyysivaiheen. Kolmen organisaa- tioparadoksin sisällä analyysissä jatkettiin tun- nistamaan ja nimeämään alaparadokseja, joita löytyi lopulta kymmenen. Emme merkanneet tai laskeneet yksittäisiä sanoja, vaan etenimme etsien yhteisiä nimittäjiä haastatteluissa sano- tuista asioista ja teemoista. Alasuutari (2014: 40–43) puhuu tästä laadullisen aineiston analyy- sin vaiheesta havaintojen pelkistämisenä, joka on arvoituksen ratkaisemista eli tulkitsemista edeltävä vaihe. Suoriutumisen paradoksit: vaatimuksiin ja menestyskriteereihin liittyvä epävarmuus Suoriutumisen paradoksit (paradoxes of per- forming) liittyvät paradoksaalisuuteen sen suh- teen mitä organisaation pitäisi saada aikaisek- si (Lüscher, Lewis & Ingram 2006: 494–496; Lüscher & Lewis 2008: 230–232). Tyypillinen päätöksenteossa kohdattava tilanne on sellainen, jossa vaatimukset ovat keskenään vastakkaisia tai ne esitetään toistensa vastakohtina, eivätkä ne siten olisi ainakaan helposti käytettävis- sä olevilla keinoilla ja resursseilla yhtä aikaa saavutettavissa. Kysymys kunnan perimmäisestä tarkoi- tuksesta on yksi tulevaisuuden kuntaa muo- dostettaessa kohdattava suoriutumispara- doksi. Puhumme tästä tarkoitusparadoksina. Näkemykset kunnan perimmäiseen tarkoituk- seen liittyen johtavat väistämättä painottamaan asioita eri arvomaailmoista ponnistaen. Jotkut näkevät kunnan primääristi välineenä, toisille se taas on selvästi itseisarvoisempi tai itsenäisempi. Pelkona on esimerkiksi valtion vahva ohjaus, jolloin kunta ei näyttäydy riittävän yhtenäisenä ja vahvana kokonaisuutena, joka palvelee alu- eensa toimijoita tarkoituksenmukaisella tavalla. Ongelmaksi yhtenäisyyden saavuttamisen ja säi- lyttämisen osalta koettiin kunnan toiminnassa myös intressien kilpailu ja sen kokonaisuuden etua palvelematon vaikutus. • ”Ensinnäkin ei pitäisi hirttäytyä siihen kun- taan. Jossain aikaisemmassa sanoin, että kuntahan on vaan niin, kun väline tehdä asioita, organisoida.” • ”Mä näen suurimpana uhkana sen, että suomalaisia kuntia niin kuin objekteina käsitellään, että lähdetään niin kuin kausaalisesti määrittelemään ylhäältäpäin.” Acta Wasaensia 173 14 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 • ”Näiden kuntien pitää olla niin kuin vahvoja kansalaisten, poliitikkojen, yritysten muo- dostamia kokonaisuuksia, joilla on yhteiset tavoitteet mielellään.” • ”Eri intressien tilanne ja sitä pitäis hälventää hakemalla tämä kokonaisuuden etu.” Toinen esiinnoussut suoriutumisparadoksi liit- tyy siihen, millä aikaulottuvuudella kunnan pitää olla menestyksellinen. Kutsumme tätä aikajänneparadoksiksi. Kunnat ovat sekä his- toriallisia alueyhteisöjä että tulosta tekeviä or- ganisaatioita, joiden tulee suoriutua ankarien taloudellisten paineiden alla. Vaikka tuloksia ja vaikutuksia odotetaan lyhyellä tähtäimellä, samalla tarvitaan taitoa katsoa myös tulevai- suuteen. Organisatorisen molempikätisyyden vaatimus ilmenee erityisen selvästi kunnissa. Ongelma on kuitenkin vaikeasti hallittavissa, sillä nimenomaan tulevaisuuden suhteen epä- varmuus on merkittävää. Se ei ole vain siitä kiinni mitä kunnassa itsessään päätetään, vaan pitkälti kunnat joutuvat aina sopeutumaan siihen mitä muualla, kuten valtiohallinnossa, muissa kunnissa ja yrityksissä on päätetty. • ”Niin kuin sitä vaikka siis se historia ja tä- mä päivä ja tulevaisuus pitäis olla koko ajan läsnä siinä päätöksenteossa ja strategises- sa johtamisessa, mutta kylläkin se muuttuu koko ajan.” • ”Sanon nyt vähä jyrkästi, että se on kuitenkin näitten, kun me tehdään 20-30 vuoden täh- täimellä, niin organisaatioita ja kehitetään toimintoja, niin mä näen, että niin pitkälle menevät asiat on epärelevantteja.” • ”Mä käytän tällaista kuvakieltä, että sama kuin jouduttais ajamaan samanaikaisesti sekä pitkillä että lyhyillä valoilla.” Suoriutumisen kannalta myös digitalisaatio muo- dostaa esiin nousevan paradoksin, jonka olemme nimenneet ajattelutapaparadoksiksi. Siihen liit- tyy runsaasti uusia mahdollisuuksia, mutta nii- den hyödyntämiseksi pitäisi kyetä ajattelemaan asioita uudella tavalla. Rakenteisiin ja ajatteluta- poihin liittyvät pidäkkeet vaikuttavat asiantunti- joidemme mukaan merkittävästi mahdollisuuksia rajoittavilta tekijöiltä. Ainakaan toistaiseksi di- gitalisaation ei siksi voi olettaa näyttävän koko potentiaaliaan osana kuntien toimintaa. • ”Muuttaako tämä uudentyyppinen digitali- saatio sitten myöskin sitä ajattelua, kun me puhutaan kaikenlaisista strategisista valin- noista, vaan ne eivät ole tällaisia ykkösen ja nollan valintoja, että otetaan joku suunta tai ollaan ottamatta joku suunta, vaan meillä itse asiassa tapahtuu paljon samanaikaisesti erilaisia asioita ja sitten siellä tiettyjen ikään kuin todennäköisyyksien perusteella valitaan joitakin asioita vietäväksi eteenpäin.” • ”Meillä olis mahdollista kehittää sitä pro- sessia, saada aikaan säästöjä, parantaa pal- velun laatua, mutta nämä meidän rakenteet estää sen. Ainakin toistaiseksi… Valtapeli ja taloudelliset intressit tässä kohtaa ja sit niin kun tää, että se vanha tapa toimia niin se on niin, kun kirjattu näihin palvelutuo- tantosopimuksiin ja muihin niin. Niistä on hyvin vaikea päästä eteenpäin.” Yhteenkuuluvuuden paradoksit: identiteetteihin, rooleihin ja vuorovaikutukseen liittyvä epävarmuus Yhteenkuuluvuuden paradoksit (paradoxes of belonging) liittyvät identiteetteihin ja rajoihin, siihen miten jossakin asiassa tai organisaatiossa mukana olevat mieltävät toimintaympäristönsä, ja ketä siihen missäkin rooleissa kuuluu (Lewis 2000: 769–770; Lüscher, Lewis & Ingram 2006: 496–498; Lüscher & Lewis 2008: 232–233). Samalla kun kunta on selkeästi rajattu pai- kallisyhteisö asukkaineen tai jäsenineen, se on myös osa laajempaa sosiaalista, hallinnollista ja alueellista kokonaisuutta. Kunnalla on siis mo- nia rooleja ja paikallisyhteisönä tai organisaatio- na se ei edes voisi olla olemassa ilman liitoksia naapureihinsa tai laajempiin hallinnon, kehit- tämisen ja talouden verkostoihin. Kutsumme tätä paikallisuusparadoksiksi. Rajanveto ja yhteensovittaminen hallintotasojen välillä ei 174 Acta Wasaensia 15 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 suinkaan aina ole helppoa. Luoviminen maail- massa, jossa kaikki ilmiöt suhteutuvat toisiinsa nähden, luo ja vahvistaa kompleksisuutta, josta myös organisatoriset paradoksit kumpuavat. • ”Pohjimmiltaan on niin että ne paikalliset asukkaat, ne kuntalaiset, ne muodostaa sen oman kuntansa ja he tarvii sitten ulkoisia vaikutteita ja tarvii resursseja sen oman paikallisyhteisönsä kehittämiseen.” • ”Eli globaali ja paikallinen eivät ole tois- tensa vastakohtia, vaan mun mielestä tämä glokalisaatio-keskustelu liittyy siihen, että paikallisuudet niin kun kytkeytyy globaa- leihin verkostoihin.” • ”Kun on alkanut tulemaan maahanmuut- tajia tai pakolaisia tai mitä nyt tuleekaan, niin sinne voi tulla niitä jännitteitä. Sekin on aika riippuvainen siitä historiasta. Mutta jos katsoo kunnallishallinnon historiaa, niin voi sanoa, että kyllähän kunnilla on ollut histo- riansa aikana tällainen eheyttävä ja yhteen rakentava rooli.” Maaseudun ja kaupungin suhde oli yksi tule- vaisuuden kuntaa tilana määrittelevistä kysy- myksistä. Kuntaliitoksien myötä kaupunki- maiset ja maaseutumaiset alueet sijoittuvat yhä useammin hallinnollisesti samaan kehyk- seen, joskaan ei välttämättä toiminnallisesti. On myös todennäköistä, että kehitys tähän suuntaan tulee jatkumaan ja se luonnollisesti ylläpitää paradoksia, josta käytämme nimeä kuntarajaparadoksi. Alueiden toiminnallinen kehittäminen edellyttää mitä luultavimmin siir- tymistä vuorovaikutukseen perustuvasta ajat- telusta jatkumoajatteluun tai kaupunkien ja maaseutujen muodostamien sisäkkäisyyksien hyödyntämiseen. • ”Siis teoriassa vastakkainasettelu on niin turha sinänsä, että suomalainen yhteiskun- ta on kehittynyt oikeastaan tällaisen maa- seutu-kaupunki -vuorovaikutuksen myötä.” • ”Enemmän toivon, että tätä voitais suunna- ta tällaiseen resurssiriippuvuuden näkökul- maan, koska me ollaan kuitenkin aika lailla riippuvaisia. Siis maaseutu ja kaupungit toinen toisistaan.” • ”Kaupungit ja kaupunkiseudut nyt niin kun kasvaa aika tuhottomasti ja siellä tavallaan häviää semmoset kuntarajat tai se kunnan niin kun koko kunnan niin kun semmoinen yhteisö on vähän niin kun haasteiden edes- sä, niin oon miettinyt sitä, että käykö tässä pitkällä aikavälillä niin, että me aletaankin palata pienempiin kuntiin.” • ”Mä korostaisin, että kaupungeissa on tä- mä solidaarisuus, niin sen pitäisi sitten myös vähentää tätä vastakkainasettelua. Että maaseudun palvelut mukaan lukien in- fastruktuurit, tiet ja niin edelleen turvataan ja näin turvataan tietysti myös sitten tämä niin kuin esimerkiksi bioklusterin toiminta ja raaka-aineiden saanti metsästä ja pel- loilta ja niin edelleen. Se on kokonaisuuden etu. Hälventäisin tätä vastakkainasettelua, vaikka väestön liikkeen osalta se on nolla- summapeliä.” Yhteenkuuluvuuden paradokseihin liittyvä keskeinen kysymys on, miten valta jakau- tuu eli kuka ja miten voi kuulua päättäjiin? Osallistumisen laajentaminen ei ole niin yksin- kertaista kuin useissa tutkimuksissa on annettu ymmärtää. Kutsumme tätä valtaparadoksiksi. Kunnallispoliitikot ja viranhaltijat eivät näytä olevan erityisen halukkaita jakamaan valtaa – huolimatta siitä, että se on yksi demokratian kulmakivistä – koska pelkäävät samalla hor- juttavansa omaa valtapositiotaan. Kuntalaisten osallistumista kunnan kehittämiseen pidetään kyllä kunnan tulevaisuuden kannalta välttä- mättömänä, mutta samalla monet ajattelevat edustuksellisen demokratian riittävän. Pelko vallan menettämisestä kuntalaisille ei silti ole hyvin perusteltua, koska se saattaa (paradok- saalisesti) jopa lisätä vallan luovuttajan valtaa esimerkiksi arvostuksen kasvamisen kautta. • ”Kyllähän meillä on jo ihan todistetustikin nähty se, että mitä varhaisemmassa vaihees- sa asukkaat otetaan mukaan tai ihan mihin Acta Wasaensia 175 16 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 tahansa kaavoituskysymyksiin ja muihin, niin sitä vähemmän tulee valituksia ja sitä halvemmaksi se tulee kunnille.” • ”No tämä on niin hyvä systeemi ja onhan tämä meihin niin juurtunutkin tämä asuk- kaiden itsehallinto kunnassa.” Edustuksellisen demokratian täydentäjäksi on runsaasti jo sovellettu erilaisia lähidemokratian muotoja, kuten tekemisen demokratiaa, delibe- ratiivista demokratiaa sekä erilaisia aluelauta- kuntia ja paikallisen hallinnan malleja. Niiden kautta yhä useammat ihmiset ja organisaatiot saavat jalansijaan kunnan päätöksenteossa. Samalla kun se nähdään arvokkaaksi, esiin- tyy myös runsaasti huolta siitä, mitä kaikkea näistä uusista malleista seuraa (ks. Pihlaja & Sandberg 2012). Kutsumme tätä demokratia- paradoksiksi. Paradoksaalisesti osallistumisen muotojen monimuotoistumisen katsottiin jopa johtavan demokratian arvon ja arvokkuuden laskuun. Kommenteista välittyy myös käsitys, ettei kaikin osin olla riittävän valmistautuneita kaikkiin uusien osallistumismallien mukana tuleviin seurauksiin. • ”Mutta mä varoisin, ettei tuota päätösval- taa otettais, ei niin kuin tyhjennettäisi tätä edustuksellisen demokratian arvoa ja ar- vokkuutta, vaan pikemminkin korostettais niitä. Niin silloin ihmiset mobilisoituisivat myös äänestämään.” • ”Tää uus kunnallispolitiikka tällä tavalla, kun kansalaiset, toivon mukaan, otetaan mukaan voimallisemmin, niin se on sitten vaativaa, koska siinä näitä ristiriitoja ei tietenkään voida kokonaan välttää.” • ”Oon nähnyt kuntia, jossa asukkaat koetaan ja luottamushenkilötkin koetaan enemmänkin riesaksi, välttämättömäksi pahaksi, jonka kans on jotenkin yritettävä tulla toimeen.” • ”Perinteisillä kunnallispoliitikoilla on hyvin suuria epäilyksiä kansalaisvaikuttamisen keinojen suhteen, että sallivat kaikkia täl- laiset neuvoa antavat elimet ja antavat lau- suntoja, mutta minusta niin kuin todellista valtaa, niin sen delegoimiseen suhtaudutaan aika varauksellisesti.” Organisoimisen paradoksit: rakenteisiin liittyvä epävarmuus Organisoimisen paradoksit (paradoxes of or- ganizing) liittyvät ristiriitaisuuksiin rakenteissa ja niiden muodostamisessa (Lewis 2000: 767– 769; Lüscher, Lewis & Ingram 2006: 498–499; Lüscher & Lewis 2008: 233–234). Alueuudistus halutaan saada aikaan näennäi- sen riitaisesti ”nopeasti ja harkiten”. Tämä on ajalle hyvinkin ominainen uudistusparadoksi. Harkinta edellyttäisi runsaasti aikaa virheiden välttämiseksi, mutta samalla on juostava kelloa vastaan asetettujen aikataulujen tai poliittisten reunaehtojen puitteissa. Uudistuksen toteutta- misen tiimalasissa hiekka on käymässä vähiin samalla, kun vaalit lähestyvät. Organisaatiot pyrkivät toteuttamaan uudistuksia vauhdilla huolimatta siitä, että ”oikeista” toimintatavois- ta ja sisällöistä vallitsee jatkuva epäselvyys. Myös haastateltavat jakoivat nämä huolenai- heet alueuudistuksen osalta. Samoin monien toiveissa olisi ollut asteittaisempi eteneminen, joka hälventäisi epävarmuutta ja pienentäisi uudistukseen sisältyviä ilmeisiä riskejä. • ”Siis tätä uudistustahan on tehty ties kuinka monta, onks tää jo kolmas hallitus, joka tätä uudistusta yrittää pohtia, niin siihen verrat- tuna uudistuksen nopeus on ihan etanavauh- tia. Ja sitten tota kun meidän järjestelmähän on sellainen, että se uudistus täytyy saada tehtyä yhden hallituskauden aikana, niin se tekee tästä kyllä niin kun… Siitä tulee se kiire ja siitä tulee se haaste.” • ”Moni maakunta on jo valmistelunsa suhteen aika pitkällä ja aika hyvältä näyttää, mutta ne on erityisesti sitten näitä pienempiä maa- kuntia, joka johtaa siihen ajatteluun, mä oon itsekin taipuvainen siihen, että nyt koko ajan yleistyy tämä puhe ja ääni siitä, että pitäisikö tämä tehdä ehkä kenties porrastetusti jossa- kin ensiksi ja jossain muualla myöhemmin.” 176 Acta Wasaensia 17 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 • ”Olisin itse henkilökohtaisesti sellaisen as- teittaisen uudistuksen kannalla, että sitä on niin kuin helpompi juttu mennä totaalisesti pieleen, jos lähdetään ihan hirvittävän laa- jasti toteuttamaan välittömästi.” Samaan aikaan kunnat pyrkivät luomaan hyödyllisiä verkostoja eli yhteistyö- ja kumppanuussuhteita tiedostaen samalla, et- tä liiallinen riippuvuus muista toimijoista on myös niille hankala asia. Kutsumme tätä riip- puvuusparadoksiksi. Kuntien keskeinen ver- kostoituminen on siksi samaan aikaan sekä riippuvuuksien rakentamista, että riippumat- tomuuden varmistamista. • ”Kun puhutaan kuntien yhteistyöstä ja palve- luyhteistyöstä, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokainen kunta tekee kaikki samat päätökset, niin kun, että yhdessä päätetään mitä päätetään erikseen. Ja sitten ne samat päätökset joudutaan joka kunnassa tekemään kaikkien luottamushenkilöiden kanssa.” Digitalisaatio muuttaa kunnan rakenteista ai- nakin yhdyskuntarakennetta vääjäämättömäs- ti. Osin kehitys on piilevää ja näkyy tavoil- la, joita ei vielä osata kunnolla ennakoida. Kauppakeskuksien kehittyminen suuremmiksi ja elämyksellisimmiksi on luonnollinen vasta- reaktio verkkokaupan lisääntymiselle. Kaupan, teollisuuden, asumisen ja vapaa-ajan tarpeet muuttuvat nopeassa tahdissa ja esimerkiksi ihmisten ja tavaran liikuttamisen järjestel- mät edellyttävät muutoksia infrastruktuuriin. Digitalisaatio muotoilee myös palveluiden saavutettavuutta. Teknologian saatavuudesta, käytettävyydestä ja sovellettavuudesta riip- puu pitkälti se, millä väestöryhmillä on mah- dollisuus valita asuin- ja työpaikkansa entistä vapaammin. Väliinputoajia tulee muutenkin väistämättömästi, sillä suurelta osin kehitys ei ole kuntien omissa käsissä. Kunnat joutuvat siksi huolehtimaan sellaisista asioista, joka markkinaehtoisessa maailmassa jäisivät muu- ten huolehtimatta. Kutsumme tätä proaktiivi- suusparadoksiksi. • ”Jos me nyt kaavoitetaan joku asuinalue, niin kuinka paljon sinne kannattaa kaavoit- taa liiketoiminnoilla noille kaupoille liike- tiloja, kun verkkokauppa yleistyy. Kuinka paljon kannattaa kaavoittaa parkkipaikkoja, kun robottiautot yleistyy jo ens vuosikymme- nellä. Ja niin edelleen. Eli meidän pitää niin, kun nämä ottaa jo nyt huomioon, nämä ei ole mitään tulevaisuuden asioita, vaan nyt tehtävät päätökset alkaa mennä limittäin tän tulevaisuuden kans.” • ”Onhan se niin, että se antaa erittäin paljon mahdollisuuksia. Ja oikeastaan kun otetaan esimerkki, vaikka hyvinvoinnin edistämisteh- tävästä, jonka merkitys niin kuin korostuu ja tämän älyteknologian kautta… Mikä di- gitalisaatiossa tietenkin on hirveän tärkeää, on se, että kun valmiudet on aika erilaisia eri ihmisillä, niin huolehtia, että tässä ei tapahtuisi sellaista poissulkemiskehitystä, että jotkut ihmiset tai väestöryhmät eivät pystykään hyödyntämään tätä teknologiaa tai sitten tota eivät riittävästi pysty vaikut- tamaan.” Yhteenveto ja pohdinta Artikkelimme tavoitteena on ollut sellaisen tulkintamallin muodostaminen, joka auttaa ymmärtämään tulevaisuuden kunnan kehit- tymistä alueellisena organisaationa. Kuntien kehitykseen vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin paradoksiteorian avaamista lähtökohdista käsin. Tavoitteemme on ollut ideoiden ja evidenssin tuloksellinen vuoropuhelu, jossa teoreettiset ideat käsitteellistävät empiiristä evidenssiä samalla kun evidenssin avulla kehitetään ja testataan teorian rakenteiden kantavuutta. Tarkastelimme haastatteluaineistoa suo- riutumisen, yhteenkuuluvuuden ja organisoi- misen pääparadoksiluokkien kautta. Nämä pääparadoksit asetettiin yläkategoriaksi kym- menelle aineistosta välittyvälle alaparadoksil- le. Analyysissa löytyi kolme suoriutumisen ja organisoimisen alaparadoksia ja neljä yhteen- kuuluvuuden alaparadoksia (ks. taulukko 1). Acta Wasaensia 177 18 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 Taulukko 1: Tulevaisuuden kunnan kehittymistä, valintoja ja toimintoja muokkaavat organisaatioparadoksit Suoriutumisen paradoksit: vaatimuksiin ja menestyk- sellisyyskriteereihin liittyvä epävarmuus Tarkoitusparadoksi Kunnan välineenä ja päämääränä näkemisen samanaikaisuus Aikajänneparadoksi Toiminnan lyhyen ja pitkän aikajänteen tuloksellisuuden samanaikaisuus Ajattelutapaparadoksi Totutun ja uudenlaisen ajattelutavan samanaikaisuus Yhteenkuuluvuuden pa- radoksit: identiteetteihin, rooleihin ja vuorovaikutuk- seen liittyvä epävarmuus Paikallisuusparadoksi Paikallisyhteisön ja laajemman alueellisen kokonaisuuden samanaikaisuus Kuntarajaparadoksi Maaseudun ja kaupungin samanaikaisuus Valtaparadoksi Vallan pitämisen ja luovuttamisen samanaikaisuus Demokratiaparadoksi Kansalaisten aktiivisuuden hyödyntämisen ja hyödyntämättömyyden samanaikaisuus Organisoimisen paradok- sit: rakenteisiin liittyvä epävarmuus Uudistusparadoksi Malttamattomuuden ja harkitsevaisuuden samanaikaisuus uudistuksia toteutettaessa Riippuvuusparadoksi Yhteistyön syventämisen ja riippumattomuuden säilyttämisen samanaikaisuus Proaktiivisuusparadoksi Kunnan oman proaktiivisen ja muiden päätöksistä syntyvän reaktiivisen päätöksenteon samanaikaisuus Kuvasimme artikkelissamme kolmea pääpa- radoksiluokkaa epävarmuuden aiheuttajina. Epävarmuuden lähteenä on paradoksin aiheut- tavien keskeistekijöiden tai -piirteiden saman- aikaisuus ja vastakkaisuus. Alaparadokseja haimme nimenomaan vastakkaisuuksien kautta. Paradokseihin liittyvää epävarmuutta ei näke- myksemme mukaan kyetä järkeilyyn perustuval- la suunnittelulla poistamaan. Kun päättämättö- myyttä aiheuttavaa epävarmuutta ei voida pois- taa, sen kanssa on opittava toimimaan. Tarvitaan siis paradoksien lukutaitoa, mikä edellyttää taulukossa esitettyjen vastakkaisuuksien käsit- tämistä riippuvuuksina, jolloin kysymys ei enää olekaan valinnoista, vaan yhteiskunnallisesta moniajosta, missä kehittämisellä tarkoitetaan useiden vastakkaisiltakin näyttävien kehitys- suuntien yhtäaikaista edistämistä. Suoriutumisen paradokseissa on kyse kun- nan perimmäisen tarkoituksen näennäisestä ristiriitaisuudesta. Kunnilla on useita tehtäviä, joiden yhteydessä erilaiset intressit kohtaa- 178 Acta Wasaensia 19 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 vat. Tällöin esiintyy samanaikaisesti ilmene- viä vastakkaisia käsityksiä, siitä miten kunnan tarkoitusta ja aikaansaannoksia tulisi painottaa. Alueuudistuksessa kuntien tehtäväkenttä on kapenemassa ja joiltakin osin valtion ohjaava rooli voimistuu, mutta samalla kuntien oman elinkeino- ja maankäyttöpolitiikan merkitys on kasvamassa. Yhteenkuuluvuuden paradokseihin lukeu- tuvat identiteetteihin, rooleihin ja vuorovaiku- tukseen liittyvät epävarmuudet. Kunta on läh- tökohtaisesti identiteettinsä osalta paikallinen. Samalla se on ylipaikallinen, asettuen osaksi seudullista sekä globaalia toimintaympäristöä. Vaikka kaupungit ja maaseutu asetetaan monissa asioissa vastakkain, tärkeämpää on niiden vä- linen keskinäinen riippuvuus. Kaupungit eivät tule toimeen ilman maaseutua, eikä nykyisen- kaltaista maaseutua voi hahmottaa ilman kau- punkien asukaskeskittymiä. Maaseutu- ja kau- punkikunnilla on myös yhtäläiset haasteet siinä, kuinka kehitetään kansalaisia aidosti osallista- via toimintatapoja yhtäaikaisesti toimivaltaisen edustuksellisen demokratian kanssa. Organisoimisen paradokseissa on kyse ra- kenteisiin ja niiden uudelleenasemoitumiseen liittyvä epävarmuus. Aineistossa nousi käy- tännön esimerkkinä käynnissä olevan sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu, joka on suuri kuntien tulevaisuuteen vaikuttava rakenteelli- nen uudistus. Reformin kuten ylipäätänsä ajan hengen ristiriitaisena tavoitteena on kunnan yhteistoiminta lukuisien ulkopuolisten organi- saatioiden kanssa, kun samalla pyritään myös kunnan riippumattomuuden säilyttämiseen. Haastatteluista ilmeni, että kehityksen toivo- taan olevan hallittavissa eli niin sanotusti kunnan ”näpeissä”. Samalla on silti kyettävä tunnusta- maan, että kuntien kehitykseen ja kehittämiseen vaikuttavat tekijät ovat hyvin pitkälti kuntien ulkopuolelta vaikuttavia voimia. Paradoksit ovat ikiaikaisia ja matka kohti tulevaisuuden kuntaa on monelta osin kartoit- tamaton. Siksi on hyvä katsoa myös taustapei- liin. Nimittäin Markku Sotarauta (1997: 127) ennakoi kuntien tulevaisuushaastetta Suomen 80-vuotista itsenäisyyttä juhlittaessa seuraavasti: ”Paradoksi on siinä, että asioiden on annettava tapahtua, mutta samalla on ’pistettävä tapah- tumaan` ”. Kuntien kaltaisissa organisaatiois- sa strategisen ajattelun tulee nojata erilaisten potentiaalien ja hidasteiden tunnistamiseen, missä alati muuttuvien yhteiskunnallisten kehi- tyskulkujen tulkinnat tehdään riittävään taajaan ja teräväkatseisesti. Paradoksien kohdalla on us- kallettava tehdä yhtä aikaa yhteismitattomiakin asioita. On edistettävä vastakkaisina tulkittuja näkökulmia sekä kehitettävä organisaation toi- mintoja siten, että ne mahdollistavat esimerkiksi eri aikajänteillä etenemisen. Monimutkainen toimintaympäristö ei anna mahdollisuutta valita esimerkiksi riippumat- tomuuden tai verkostoitumisen välillä, vaan on osattava toimia jossakin välissä olemalla niin pro- kuin reaktiivinenkin. Tämä ei tieten- kään tarkoita, että kaikki käy, vaan se tarkoittaa pikemminkin organisaation voimavaroja va- pauttavaa siirtymää ”jokotaista” ”sekäettään”. Organisaatioilta edellytetään paradoksien lu- kutaitoa, missä ne osataan erottaa dilemmal- le tyypillisestä pakkovalinnasta. Samalla on olennaista ymmärtää paradoksille ominainen vastakkaisten asioiden keskinäinen riippuvuus, jonka murtamiseen ei kannata pyrkiä. Muutoin saatetaan menettää mahdollisuuksia, jotka ovat olemassa vain paradoksaalisuuden vallitessa. Eri kuntien muutos ei ala samasta pisteestä tai lähtökohdista, eikä se tule päättymään mihin- kään yhteiseen lopputulemaan. Tulevaisuuden kuntaa ei siksi voi kuvata vain yhdellä tavalla. Olennaista on se, miten erilaisissa kunnissa löydetään tasapaino sen välille, mitä on teh- tävä paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ja samalla mitä on maltettava olla tekemättä. Paradoksien lukutaidossa oivalletaan vastakkai- siltakin näyttävien asioiden samanaikaisuudes- sa esittäytyvä potentiaali ristiriitojen rinnalla. Alueellisten organisaatioiden monisuuntainen kehittäminen on näkemyksemme mukaan niin alueiden elinvoimaisuuden kuin itse organisaa- tioidenkin kannalta merkittävä mahdollisuus luovia menestyksellisesti vastakkaisten teki- jöiden ristiaallokossa. Paradoksiteoria tekee irtioton perinteisestä rationalistisesta ajattelusta ja siihen perustuvas- ta tavasta organisoida sekä johtaa organisaati- Acta Wasaensia 179 20 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 oita. Sen kautta kyseenalaistetaan muutoksen luonteesta ja muutoksen johtamisesta aiemmin kirjoitettua ja sanottua. Tämä on tarpeen, koska matkaa kohti tulevaisuuden kuntaa ei voida pitää suoraviivaisena ja hallittuna siirtymänä aikai- semmasta kunnan mallista vaiheittain uuteen. Lähteet Adler, Alfred (1956). The Individual psychology of Alfred Adler. Toim. Hanz L. Ansbacher ja Rowena R. Ansbacher. New York: Harper Row. Airaksinen, Jenni (2017). Kuntien tulevaisuus ja erilai- suus. Teoksessa: Tulevaisuuden kunta, 170–187. Toim. Inga Nyholm, Arto Haveri, Kaija Majoinen & Marianne Pekola-Sjöblom. Kuntaliiton verk- kojulkaisu. Acta 264, Kuntaliitto. Saatavissa 18.10.2017: http://www.pohjois-savonkylat.fi/ File/2017/Tulevaisuuden_kunta.pdf. Alasuutari, Pertti (2014). Laadullinen tutkimus 2.0 (vii- des painos). Tampere: Vastapaino. Alvesson, Mats & Hugh Willmott (2016). Making sense of management: A Critical introduction. Lontoo: Sage Publications. Ameel, Lieven & Neuvonen, Aleksi (2016). Utopian jälkeen: vaihtoehtoisia tulevaisuusvisioita kirjal- lisuudessa ja kaupunkistrategioissa. Terra 128:4, 215–220. Audia, Pino G., Edwin A. Locke & Ken G. Smith (2000). Paradox of success: An Archival and laboratory study of strategic persistence following radical environmental change. Academy of Management Journal 43: 5, 837–853. Barnson, Steven C. (2014). Toward a theory of coaching paradox. Quest 66: 4, 371–384. Barron, Emmanual N. (2013). Game theory: An Introduction. New Jersey: John Wiley & Sons. Beer, Michael & James Nohria (2000). Cracking the code of change. Harvard Business Review 78: 3, 133–141. Booth, N. B. (1957). Zeno’s paradoxes. The Journal of Hellenic Studies 77, 187–201. Cameron, Kim (1986). Effectiveness as paradox: Consensus and conflict in conceptions or organi- zational effectiveness. Management Science 32, 539–553. Collins, Jim & Jerry I. Porras (1997). Built to Last: Successful habits of visionary companies. New York: Harper Business. Derrida, Jacques (1995). On the name. Stanford: Stanford University Press. Field, Hartry (2007). Solving the paradoxes: escaping the revenge. Teoksessa: Revenge of the liar: New Essays on the Paradox, 78-144. Toim. Beall, J.C. New york: Oxford University Press. Goldsmith, Steven (2013). Healing paradox: A Revolutionary approach to treating and curing phys- ical and mental illness. Berkeley: North Atlantic Books. Hacking, Ian (2009). Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? Tampere: Vastapaino. Haveri, Arto & Kaija Majoinen (2017). Miten tähän on tultu? Kunnallishallinnon muutos polkuriippu- vana ja evolutionäärisenä kehityksenä. Teoksessa: Tulevaisuuden kunta, 42–55. Toim. Inga Nyholm, Arto Haveri, Kaija Majoinen & Marianne Pekola- Sjöblom. Kuntaliiton verkkojulkaisu. Acta 264, Kuntaliitto. Saatavissa 18.10.2017: http://www. pohjois-savonkylat.fi/File/2017/Tulevaisuuden_ kunta.pdf. Honig, Bonnie (2007). Between decision and delib- eration: Political paradox in democratic theory. American Political Science Review 101: 1, 1–17. Hyyryläinen, Torsti & Sirkku Piispanen (2016). Omin voimin muutokseen. Identiteetin käyttö paikallisen muutoskestävyyden luomisessa. Teoksessa: Kunnat, rajat, kulttuuri: Muutoskokemuksia, 46–76. Toim. Sulevi Riukulehto. Helsinki: SKSS. Kierkegaard, Søren (1985). Philosophical fragments: Johannes Climacus by Søren Kierkegaard. Toim. Howard V. Hong & Edna H. Hong. New Jersey: Princeton University Press. Lewis, Marianne W. (2000). Exploring paradox: Toward a more comprehensive guide. Academy of Management Review 25: 4, 760–776. Lewis, Marianne W. & Wendy K. Smith (2014). Paradox as a metatheoretical perspective: Sharpening the fo- cus and widening the scope. The Journal of Applied Behavioral Science 50: 2, 127–149. Luoto, Ilkka & Seija Virkkala (2017). Paikkaperustainen aluekehittäminen strategisena ohjenuorana. TEM raportteja 2/2017. Helsinki: Työ- ja elinkeinomi- nisteriö. Lüscher, Lotte, Marianne W. Lewis & Amy Ingram (2006). The social construction of organizational change paradoxes. Journal of Organizational Change Management 19: 4, 491–502. Lüscher, Lotte & Marianne W. Lewis (2008). Organizational change and managerial sensemaking: Working through paradox. Academy of Management Journal 51: 2, 221–240. March, James G. (1991). Exploration and exploitation in organizational learning. Organization Science 2, 71–87. Möttönen, Sakari & Pekka Kettunen (2015). Kuntien strategiadokumentit: Systeemiteoreettista pohdintaa suurten kaupunkien strategioista. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 43: 2, 126–143. Nash, John F. (1950). Non-Cooperative Games. Saatavissa 1.6.2017: http://www.webcitation. or- g/6YloKPaFj?url=https://www.princeton.edu/mudd/ news/faq/topics/Non-Cooperative_ Games_Nash. pdf. 180 Acta Wasaensia 21 Esa Hyyryläinen, Mikko Karhu & Ilkka Luoto, Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien | Focus Localis 1/2018 Nonaka, Ikujiro, Toyama Ryoko & Noboru Konno (2000). SECI, Ba and leadership: A unified mod- el of dynamic knowledge creation. Longe Range Planning 33, 5–34. NS (1988). Nykysuomen sivistyssanakirja. Vierasperäiset sanat. Helsinki: SKS & Porvoo: WSOY. Ollila, Jorma & Harri Saukkomaa (2013). Mahdoton menestys: Kasvun paikkana Nokia. Helsinki: Otava. Oxford dictionary (2017). Paradox. Saatavissa 17.10.2017: https://en.oxforddictionaries.com/ definition/ paradox. Pihlaja, Ritva & Siv Sandberg (2012). Alueellista de- mokratiaa? Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa. Helsinki: Valtiovarainministeriön jul- kaisuja 27. Poole, Marshall Scott & Andrew H. Van de Ven (1989). Using paradox to build management and organiza- tion theories. Academy of Management Review 14: 4, 562–578. Quine, Willard V. O. (1966). The ways of paradox. Teoksessa: In The Ways of Paradox and other es- says, 3–20. Toim. Willard V. O. Quine. New York: Random House. Ragin, Charles C. (1994). Constructing Social Research. Thousand Oaks: Pine Forge Press. Reformi (2018). Sote- ja maakuntauudistus. Hallituksen reformi. Saatavilla 30.1.2018: http://alueuudistus. fi/etusivu. Salo, Ulla-Maija (2015). Simsalabim, sisällönanalyysi ja koodaamisen haasteet. Teoksessa Umpikujasta oivallukseen: Refleksiivisyys empiirisessä tutki- muksessa, 166–190. Toim. Sanna Aaltonen ja Riitta Högbacka. Tampere: Tampere University Press, Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 164. Smith, Wendy K. & Marianne W. Lewis (2011). Toward a theory of paradox: A dynamic equilibrium model of organizing. Academy of Management Review 36: 2, 381–403. Smith, Wendy K. & Paul Tracey (2016). Institutional complexity and paradox theory: Complementaries of competing demands. Strategic Organization 14: 4, 1–12. Soames, Scott (2010). Philosophy of language. New Jersey: Princeton University Press. Sotarauta, Markku (1997). Paradoksien partaalla: Viestejä Suomen kunnille niiden matkalla tulevai- suuteen. Teoksessa Suomi 80: Kuokasta kännykkään, s. 113–129. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Stanford Encyclopedia of Philosophy (2010). Zenos paradoxes: Achilles and the tortoise. Saatavissa 12.10.2017: https://plato.stanford.edu/entries/pa- radox-zeno/#AchTor. Strese, Steffen, Marcel W. Meuer, Tessa C. Flatten & Malte Brettel (2016). Examing cross-functional coopetition as a driver of organizational ambidex- terity. Industrial Marketing Management 57, 40–52. Takeuchi, Hirotaka & Emi Osono (2008). The contradic- tions that drive Toyota’s success. Harward business Review 86: 6, 96–104. Tallis, Raymond (2008). The Mystery and the paradox of scientific medicine. ClinMed 8, 75–78. Tarski, Alfred (1969). Truth and Proof. Scientific American 220, 63–77. Tieteen termipankki (2014). Oksymoron. Saatavissa 15.10.2017: http://tieteentermipankki.fi/ wiki/ Kirjallisuudentutkimus: oksymoron. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2009). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (5. uudistettu laitos). Jyväskylä: Gummerus. Vartiainen, Pirkko, Seija Ollila, Harri Raisio & Juha Lindell (2013). Johtajana kaaoksen reunalla: Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista? Helsinki: Gaudeamus. Viren, Eetu & Jussi Vähämäki (2015). Seutu joka ei ole paikka. Helsinki: Tutkijaliitto. Von Neumann, John & Oskar Morgenstern (1953). Theory of games and economic behavior. New Jersey: Princeton University Press. Zimmerbauer, Kaj (2016). Alueiden sekamelska: Vanhaa ja uutta regionalismia aluejärjestelmän muutoksessa. Teoksessa: Kunnat, rajat, kult- tuuri: Muutoskokemuksia, 23–45. Toim. Sulevi Riukulehto. Helsinki: SKS. Acta Wasaensia 181 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 162 a Johtamisen yksikkö, Vaasan yliopisto, mikko.karhu@uva.fi Mikko Karhua Utooppinen puhunta alueiden kehittämisessä – raakamekanismia, kaukoarvailua ja satumaakaipuuta Utopian talking about regional development – raw-mechanical, remote-guessing and fantasyland-longing This article explores the significance of so-called utopian talk in regional development based on interviews where experts speculate the future of municipalities. This talk can be observed in regional development in the attempts to improve the governance of administratively defined regions like municipalities. Utopian talk denotes a way of speaking about certain phenomena, like regions, by transmitting controversial images concerning the future and present condition of the regions in question that include suggestion proposals. This utopian talk about regions was divided into seven types which each include a specific controversial claim, a distinctive image of the region and a certain suggestion of purpose. Traits that were characteristic to each different type of utopian talk were observed in the interviews of regional development experts. An unspoken utopian content defines the way of talking about the present and the future of regions. This appears, for example, as `a raw mechanical`, `a remote guessing` and `a wonderland longing` utopian talk. Some of the types of utopian talk are more suitable than others for municipal management and planning that relies on expertise. These types of utopian talk are used in planning situations to justify strategic choices. Keywords: utopian, utopia, region, municipality, talking Johdanto Aluekehittämisessä otetaan kantaa alueiden nykytilaan ja tulevaisuuteen. Nykyisin alueiden tämän hetkisestä ja tulevaisuuden tilanteesta puhutaan moniäänisin ja kirjavin kannanotoin. Tämä johtuu muun muassa alueiden kehittämiseen osallistuvasta entistä monipuolisemmasta joukosta kansainvälisiä, kilpailuhenkisiä ja julkisuushakuisia toimijoita (mm. Lintilä 2016, 98–99). Varsinkin kuntien tulevaisuudesta keskustellaan monilla tavoilla. Värikkäästä puheavaruudesta on erotettavissa toistuvia puhuntatapoja, jotka sisältävät utooppista, parempaan tulevaisuuteen suuntautumisen toivoa. Tällainen utooppinen puhunta kuitenkin liittyy ristiriitoihin ja aiheuttaakin niitä. Siten esitetyt mielikuvat alueiden nykytilasta ja tulevaisuudesta ovat joistakin tai joidenkin arvoista nousevia näkökulmia ja suunnitelmia. 182 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 163 49: 2 (2020) ss. 162–178 Utopian luonnetta kehittämispuheissa ei ole juurikaan tutkittu, mutta sen ymmärtämistä kaivataan parempia aikoja lupailevien ja taustalla vaanivien riskien kanssa tasapainoilevien puheiden aikakaudella. Utopia esiintyy usein niin arkisissa kuin virallisemmissa yhteyksissä kuten aluekehittämisen asiantuntijoiden kielenkäytössä. Sami Moisio (2012, 43) on luonnehtinut modernin valtion aluehallintorakennetta utooppiseksi. Hannu Katajamäki (2016, 96) on arvioinut alueiden hallinnollisten vaihtoehtojen sisältävän ajatuksia, joissa on utooppisia piirteitä. Esimerkit viittaavat utopioiden olevan merkittäviä aluekehittämiselle, mutta jättävät niiden olemuksen arvoitukseksi. Mitä utopiat varsinaisesti merkitsevät, miten ne välittyvät ja kuinka niitä voidaan hyödyntää? Mitä utooppisuus ylipäätänsä tarkoittaa ja miten se tunnistetaan puhuntatavoista, jotta sitä voidaan hyödyntää? Utopiapuheiden roolien ja tyyppien hahmottaminen auttaa ymmärtämään niiden taustamotiiveja kuten vaikuttamispyrkimyksiä, mikä edistää yhteiskunnallisen keskustelun vuorovaikutteisuutta. Tarkoitukseni on selittää utopioiden ilmenemistapaa ja merkitystä vastaamalla seuraaviin kysymyksiin. Miten utopia voidaan määritellä sitä tarkastelevan tieteenalan (utopiatutkimuksen) mukaan? Millä tavalla utopioiden tuntomerkit eli niin kutsuttu utooppisuus tunnistetaan? Vastaan kysymyksiin perehtymällä utopiatutkimuksen teorioihin, jotta saan yleisen käsityksen ilmiön luonteesta. Selitän utopian ja utooppisuuden eron sekä perustelen utooppisuuden sopivammaksi sanaksi luonnehtimaan yhteiskunnan kehittämistä. Sen jälkeen kuvailen utooppisuuden läsnäoloa kielenkäyttötavoissa. Päätavoite on jaotella utooppisuutta puhuntatapoihin sen tunnistamiseksi ja hyödyntämiseksi aluekehittämisessä. Alueilla tarkoitan aluehallinnollisesti määriteltyjä alueita, kuten kuntia, ja kehittämisellä niiden toiminnan parantamista erilaisilla tavoilla, joihin kuntien hallintokin osallistuu. Suhtaudun aluekehittämiseen näin, koska tutkimusaineisto käsittelee kuntien tulevaisuutta hallinnon kehittämistä painottaen. Johtopäätöksissä arvioin, miten havaitut utooppiset puhuntatavat sopivat kuntien asiantuntijavaltaiseen hallinnointiin. Utopia ja utooppisuus vastaan antiutopia ja antiutooppisuus Utopia tunnetaan parhaiten merkityksissä ”olematon paikka”, täsmällisesti ”ei-paikka” (ou = ei, topos = paikka), ja ”hyvä paikka”, tarkalleen ”onnellinen paikka” (eu = onnellinen, topos = paikka). Merkitykset ovat peräisin Thomas Moren (1516) keskiajalla kirjoittamasta teoksesta, joka kertoo fiktiivisestä Utopia-nimisestä saariyhteisöstä. Saaren asukkaat ovat järjestäneet yhteisönsä palvelemaan elämän tarpeita yltäkylläisesti, millä More kritisoi keskiajan kurjuutta (Itkonen-Kaila 1998, 10–15). Teoksen nimen kahden tunnetuimman merkityksen yhdistelmänä utopia usein ymmärretään niin hyväksi paikaksi (eutopos), ettei sitä voida tosiasiassa saavuttaa (outopos) (Claeys & Sargent 1999, 1; Levitas 2010, 2–3). Utopian tunnetuimmat merkitykset antavat sen tulkinnalle moniulotteisuutta. Ruth Levitas (2010, 2) on todennut utopian tarkoittavan rajautuneesti vain fiktiivisessä kirjallisuudessa kuten Moren teoksessa esitettyä kuvitteellista paikkaa. Laajimmillaan utopia merkitsee mitä tahansa kuviteltavissa olevaa paikkaa, jota ei rajoita kuin mielikuvitus (Levitas 2010, 3–6; Lahtinen 2012, 169–173). Nämä vaihtoehtoiset tavat suhtautua utopiaan perustuvat vasta sen ensimmäiseen merkitykseen olemattomana paikkana, jotka jo antavat sen tulkinnalle laajat ulottuvuudet. Mikä tahansa paikka, joka ei vielä ole olemassa, on siis tulkittavissa utopiaksi ottamatta vielä edes kantaa voiko kyseinen paikka toteutua. Olemattoman paikan tulkintaskaala levenee entisestään keskusteltaessa, mitkä kuviteltavat asiantilat ovat toteutettavia ja mitkä eivät (mm. Bloch 1986; Geras 2000). Tällöin utopiaksi voidaan tulkita sekä paikat, jotka eivät voi toteutua, että paikat, jotka voivat, mutta eivät vielä ole toteutuneet, jolloin sanaan sisältyy jälleen kaksoismerkitys. Utopialla voidaan tarkoittaa toistaiseksi toteutumatonta maailmaa parantavaa muutosta, jota pidetään realistisena (positiivinen). Sillä voidaan tarkoittaa myös mahdottomaksi nähtyä muutosta, jonka maailmaa parantavaa vaikutusta epäillään (negatiivinen). Tällöin merkitys on antiutooppinen (Levitas 2013, 122). Tulkinnan rajat monipuolistuvat edelleen Acta Wasaensia 183 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 164 49:2 (2020) ss. 162–178 huomioitaessa utopia onnellisena paikkana. Tällöin pohditaan, millaiset paikat ovat mahdollisia ja millaiset eivät, mitä on onnellisuus ja mitkä asiat tekevät paikasta onnellisen (mm. Dima-Laza 2002, 15). Esiintyi utopia missä merkityksessä tahansa, sitä ei ole aina tarkoitus ottaa vakavasti. Utopia voi olla satiirin väline (Lahtinen 2017, 6–7) tai ajatuskoe vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta (Suvin 1997, 126–128). Utopian käsitteen sisältöjä on tarkennettu johdannaiskäsitteillä, joista tärkeimpiin lukeutuvat utooppisuus ja utooppinen ajattelu. (Johnson 2011, 4; Lahtinen 2017, 5–6). Utooppisuutta kuvataan orientaatioksi eli suuntautumiseksi kohti avointa tulevaisuutta, jossa toivotaan tapahtuvan positiivista kehitystä nykyhetkeen verrattuna (Lakkala 2017, 14). Utooppisuus on myös halua kehittää vallitsevia olosuhteita paremmiksi, olivat ne millaisia tahansa ja perustui kehittäminen millaisiin uskomuksiin hyvänsä. Osa kehittymissuuntautumista on toivo paremmasta, joka on unelmoinnin lähde ja toteuttamisen polttoaine. Pohjimmaisena kehityksen voimana on tarpeiden tyydyttämishalu, joka voi jalostua vahvemmaksi tahdoksi halun tyydyttämiseen (Blochin 1986, 45–46). Esimerkkinä suuntautumisesta parempaan tulevaisuuteen pidetään utooppisia käytänteitä (utopian practice). Ne esittävät tulevaisuuden vastamielikuvina (counter-images) ja vastakäytänteinä (counter-practice), jotka ovat vaihtoehtoja yhteiskunnassa sillä hetkellä vallitseville ajattelu- ja toimintatavoille (Holloway 2010, 236–237; Sargisson & Sargent 2017). Utopiat ovat arvoituksellisia, koska kukaan ei voi tyhjentävästi kuvailla maailmaa ja sen mahdollisuuksia. Totuuskäsitykset ovat suhteellisia, monilukuisia ja hankauksessa keskenään, vaikka asettuvatkin sosiaalisen vallan määräämään hierarkiaan, jossa jokin totuuskäsitys voi saavuttaa hetkellisesti hegemonisen aseman (mm. Williams 2005; Gregory 1996, 213–215). Kuvitteellisen ja tosiasiallisen välinen rajakaan ei ole kiistaton (mm. Phillips 1993, 185–190; Kymäläinen 2006, 214). Jokainen kuvitteellisesta yhteiskunnasta kertova utopiakirjallisuuden teoskin on syntynyt todellisessa ajassa ja paikassa (Lahtinen 2017, 6) kirjoittajan suhteellisen totuuskäsityksen ohjaamana. Käsitykset nykyhetkestä ja tulevaisuudesta sisältävät jännitteisen aineksen, jossa todellisen ja kuvitteellisen sekä mahdollisen ja mahdottoman suhde on kiistanalainen. Mikään orientaatio parempaan ei ole täysin rationaalista, eikä ankkuroitunut vain vallitseviin olosuhteisiin, vaan suuntautuu jo tuleviin. Yhteiskunnan kehittämistäkin voidaan luonnehtia sekä vallitsevien tosiasioiden tulkitsemiseksi, että pyrkimykseksi päästä niiden yli kohti vieläkin parempaa (vrt. Bloch 1986, 222), jolloin paremman kuvittelu on tärkeässä merkityksessä. Utooppisuus on ihmistä parempaan tulevaisuuteen ohjaava mielentila, joka sisältää tiedostettuja ja tiedostamattomia olemattoman ja onnellisen paikan elementtejä. Parempaa kohti suuntautumiseen kuuluu tunteita kuten toiveita ja pelkoja sekä mielikuvia tulevasta kehityksestä, jossa nykyhetken puutteista on päästy eroon. Täydellisyyden tavoittelu voi kuulua sen sisältöön (Lahtinen 2002, 169–173; Claeys & Sargent 1999, 6–13), mutta haaveilu vähänkin valoisammasta tulevaisuudesta, kuten paremmasta yhteiskunnasta, riittää (Sargent 2010, 5; Levitas 2010, 192). Utooppisuuden kohteita nimitetään imaginäärisiksi eli kuvitteellisiksi tiloiksi, joissa korostuu suuntautuminen arvoa kohti (Suvin 1997, 130– 131). Esimerkki kuvitteellisesta tilasta on mielikuva maailmasta, jossa tasa-arvon ihanne on toteutunut. Mielikuvan ei välttämättä tarvitse jäljitellä tilannetta, jossa arvo on toteutunut ihanteellisesti, vaan se voi olla vaatimattomampi kuvitelma arvon toteutumisesta paremmin. Utooppisuus voi sisältää epäilyt ja murheet tulevaisuudesta, mutta negatiivisia sisältöjä saatetaan nimittää erikseen antiutooppisuudeksi. Antiutooppisuus on johdettu pahaa tai huonoa paikkaa merkitsevästä utopian vastakäsite dystopiasta, jota antiutopiaksikin kutsutaan (mm. Moylan & Baccolini 2014, 4–5; Sargent 2010, 21.). Dystopian juuret ovat utopiakirjallisuutta kritisoivassa kirjallisuuslajissa, jossa kuvataan epäonnistunut yhteiskunta (Karhu 2019, 118; Lahtinen 2002, 171). Antiutooppisuuden sisällöstä sekä dystopian ja antiutopian erosta vallitsee erilaisia tulkintoja (ks. Balasopoulos 2006; Jameson 2005, 198– 201). Utooppisuuden vastakohtakäsitteen voidaan ajatella tarkoittavan pelkojen leimaamaa tulevaisuuteen suuntautumista, jossa uhkakuviin ja riskeihin varautuminen korostuu (Levitas 184 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 165 49: 2 (2020) ss. 162–178 2013, 200; Sargent 2010, 103–109). Antiutooppisuus voi tarkoittaa myös utopiavastaisuutta eli pessimististä suhtautumista Thomas Moren klassikkoteoksen kaltaisissa kirjateoksissa esitettyihin onnellisiin paikkoihin tai parempaa tulevaisuutta lupaaviin suunnitelmiin (Jacoby 2005, xiii). Utooppisuuden ja antiutooppisuuden erottaminen ei tarkoita paremman toivomisen olevan irrallaan huonomman pelkäämisestä, vaikka hetkeksi voidaan ajautua ääripäiden lähelle. Tulevaisuussuuntautuminen on tasapainoilua parempien aikojen toivomisen ja huonompien pelkäämisen välillä tietämättä tarkalleen, mitkä toiveet ja pelot käyvät toteen. Parempaan tulevaisuuteen orientoitumisen taustahäiriönä ovat riskit ja epäonnistumispelot (Levitas 2013, 198–200). Käytänkin termiä utooppisuus utopian sijasta. Utooppisuus ei viittaa yksistään johonkin utopian määritteistä, vaan sisältää sen monia osia. Se kuvaa paremmin tulevaisuuden arvoituksellisuutta ilman utopian ylitulkintavaaraa joko positiivisena mahdollisuutena tai negatiivisena mahdottomuutena (Levitas 2010). Haastatteluaineiston tarkastelussa tarkoitan utooppisuudella kunnista alueina annettuja mielikuvia, joissa niiden nykytila tai tulevaisuus esitetään jonkinlaiseksi. Utooppisuus kielen mielikuvallisuudessa ja aluekehittämisen puhunnassa Utooppisuus on suuntautumista nykyhetkestä odotettuun parempaan tulevaisuuteen, jota leimaa arvoituksellinen tietämättömyys. On monia toivottuja ja ei-toivottuja vaihtoehtoja, jotka voivat toteutua tai jäädä toteutumatta. Tulevaisuuden vaihtoehtojen kuvitteleminen toimittaa neljänlaista niin kutsuttua utopian funktiota eli hyötyä yhteiskunnalle (Levitas 2010, 6, 20, 34). Ne tarjoavat tavoittelemisen arvoisen ihanteen, kritiikkiä nykyolosuhteiden parantamiseksi, motivaation haluttuun muutokseen tai kuvitteellisen pakopaikan ikävältä todellisuudelta. Utopiat herättävät vaihtoehdottomuuden harhasta iskemällä ”halkeaman” uskomuksiin, jotka ylläpitävät nykyisiä yhteiskuntarakenteita suojaavia käyttäytymismalleja (Holloway 2010, 6–7). Utooppisten elementtien tunnistaminen tulevaisuuden vaihtoehdoista edellyttää kielen tarkkailua. Utooppisuus ilmenee ja vaikuttaa todellisuuteen kielen välityksellä. Kieli ymmärretään usein viestintä- ja käsitteellistämisvälineeksi, jolla havaintoja järkeistetään (Karjalainen 2006, 87). Kielellä perustellaan uskomuksia sekä rakennetaan havaintotulkintaa ohjaavaa kehystä (Karjalainen 2006, 87–88; Latvala 2006, 82). Edellä kuvatut utooppisuuden elementit näyttäytyvät kielessä, mutta eivät yleensä paljastu heti. Utopiaa harvoin lausutaan julki siinä pelossa, että se alentaisi uskottavuutta ja saisi näyttämään toiveajattelijalta, koska utopia herkästi mielletään toteutuskelvottomaksi ideaksi (mm. Lakkala 2018, 9). Utopia korvataankin usein sanalla visio, näkymä (Hyyryläinen 2019). Utooppisuus on kielen ominaisuus, eikä pelkästään retorinen. Tutkimusaineistokin osoittaa, että sen luonteeseen kuuluu mahdollinen todellistuminen, jolloin puhuja usein uskoo sanomaansa, vaikka sen toteutuminen olisi epätodennäköistä. Kielen uskotaan kehittyneen kommunikoinnin ja tiedon jakamisen tehostamisen (Pietilä 2004, 139) lisäksi yksilön ja yhteisön välisen suhteen merkityksellistämiseen ja lujittamiseen (Habermas 1987, 141). Kieli on myös vallan instrumentti, jolla pyritään vaikuttamaan viestinnän kohteisiin. Sanoilla ja teksteillä rakennetaan sosiaalista todellisuutta antamalla puhumisen ja kirjoittamisen kohteesta kuten henkilöstä, ryhmästä, tapahtumasta tai paikasta tietynlainen mielikuva (Foucault 1980; Pietikäinen & Mäntynen 2009, 14, 26, 52–53, 63.) Kielessä ilmenevät paremman paikan mielikuvat voivat olla itsessään tietynlaisia valtavälineitä. Ne ovat parempaan maailmaan orientoitumisen osasia, joihin sisältyy suostuttelun ja uskottelun tarkoitus (Portolano 2012, 120–125). Sanomiseen sisältyvä utooppisuus ei ole harmitonta, vaan se on kielellä vaikuttamiskeino. Kieleen kuuluva utooppisuus tekee kielellisistä ilmauksista jännitteistä. Kieltä sävyttävät virhetulkinnat ja kyseenalaiset uskomukset, joita ei välttämättä huomata (mm. Luoto 2008, 57; Pylkkö 2013, 31). Acta Wasaensia 185 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 166 49:2 (2020) ss. 162–178 Aluekehittäminen on monella tasolla tapahtuvaa, laaja-alaista, arvolatautunutta ja tulevaisuuteen suuntautuvaa toimintaa, jonka tarkoitus on parantaa alueen nykytilannetta edistämällä sen elinvoimaisuutta esim. rakennetun ympäristön, asukkaiden arjen ja luonnon hyvinvoinnin kautta (mm. Lundström 2017, 4; Linnamaa & Sotarauta 2000, 26–27). Käytän kuntien kehittämistä esimerkkinä aluekehittämisestä. Kunta on alue, jota kehitetään asukkaiden tarpeiden ja toiveiden suuntaviivoittamana muun muassa kielenkäyttötavoilla (Hyyryläinen, Karhu & Luoto 2018, 26–27; Luoto & Karhu 2018, 70–71). Aluekehittämistä tehdään suuressa määrin kielellisellä kommunikaatiolla. Alueiden kehittämisen merkitykset artikuloidaan kielen lausumilla, joita voidaan tarkastella puhekäytänteinä ja -tapoina. Aluekehittäminen on utooppista sisältäessään kiisteltyjä kannanottoja alueiden oletetusta nykytilasta ja toteutumattomasta tulevaisuudesta. Aluekehittämisessä alueiden nykytilasta ja toivotusta kehityssuunnasta puhutaan luotettavuudeltaan kyseenalaisesti. Luotettavuusongelma voi koskea utopian ”outooppista ulottuvuutta” eli onko mielikuvan mukaista aluetta olemassa ja voiko sellainen toteutua. Luotettavuuden kyseenalaisuus voi koskea myös ”eutooppista ulottuvuutta” eli millaisen mielikuvan alueesta nykyhetkellä tai tulevaisuudessa annetaan jollain laadullisella mittarilla ja onko siihen luottamista. Näissä puhuntatavoissa väittämä nykyhetkestä tai tulevaisuudesta saatetaan esittää kuin varmana tosiasiana. Puhunta on kuitenkin kuvitteellisuuden värittämää tulkintaa nykyisyydestä ja tulevaisuudesta sekä niiden paremmuudesta tai huonommuudesta vertailukohtaan nähden. Luotettavuusongelmasta huolimatta alueiden kehitystä voidaan ohjata toivottuun suuntaan puhumalla aluemielikuvilla, koska puhunnan suostuttelutarkoitus kykenee vaikuttamaan mielipiteisiin. Yhteiskuntamaantieteessä katsotaan, että maantieteellisesti määrittyvistä alueista kuten kunnista puhutaan usein mielikuvilla. Mielikuvat vertautuvat utopioihin, koska niissä alueet esitetään toisenlaisina kuin ne ovat joko toivottuina tai ei-toivottuina. Alueiden muuttaminen ei ole mahdollista ilman kehittämisen toivotun lopputuloksen kuvittelua (vrt. Baeten 2002, 141; Kallis & March 2014, 364). Alueiden kuten valtioiden, maakuntien ja kuntien kehittämisen traditioon kuuluu utooppinen ajattelu (ks. Friedmann 2000, 463). Utooppisessa ajattelussa alueiden nykytilaa ja tulevaisuutta hahmotetaan mielikuvina, jotka pyrkivät jäljittelemään, millaisia alueet ovat ja millaisia niistä tulee, jos esimerkiksi niiden hallinnollisiin kehittämistoimenpiteisiin ryhdytään (mm. Friedmann 2000, 469; Pinder 2013, 35). Mielikuvat aiheuttavat jännitteitä ja sisältävät luotettavuusongelmia. Niiden kuuluukin haastaa vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja ja altistua kritiikille (vrt. Anderson 2006, 691–692; Harvey 2000, 195). Nimitänkin alueista ja niiden kehittämisestä puhunnalla välitettäviä mielikuvia aluemielikuviksi. Tutkimusmenetelmä ja aineisto Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Suomen kuntien tulevaisuutta tarkastelevaa tutkimusta (Hyyryläinen, Karhu & Luoto 2018), jossa haastateltiin kymmentä kunta-alan asiantuntijaa puhelimitse. Haastattelut soveltuvat myös tämän tutkimusartikkelin aineistoiksi, koska niissä käsitellään utooppisuuteen liittyviä aiheita kuten odotuksia tulevaisuuden kehityssuunnista. Hyödynnän aineiston tutkimiseen laadullista sisältöanalyysia, koska se soveltuu verbaalisen ja kommunikatiivisen tutkimusdatan tarkasteluun (Sarajärvi & Tuomi 2018; Seitamaa-Hakkarainen 2019). Analyysiäni voi pitää teorialähtöisenä, koska aineiston tutkimisen tarkoitus on lukea esiin utooppisuuden piirteitä haastatteluissa. Teorialähtöisessä sisältöanalyysissä tutkittua ilmiötä lähestytään valmiista teoreettisesta näkökulmasta. Lähtökohtanani ovat utopiatutkimuksen keskeiset teoriat (esim. Levitas 2010; Sargent 2010; Bloch 1986) ja aineistoanalyysiä on tehty asiantuntijoiden litteroitua puhetta lukemalla ja haastateltavien näkökulmia ymmärtäen. Tutkimastani ilmiöstä ei ole aikaisempaa tutkimusta, jossa sovelletaan samoja tutkimusmenetelmiä vastaavaan tarkoitukseen. 186 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 167 49: 2 (2020) ss. 162–178 Utooppisuus ja antiutooppisuus ovat erotettavissa toisistaan sisällöllisesti, mutta kielenkäyttötilanteissa jakolinjan vetäminen on hankalampaa. Tämä johtuu todetusta seikasta, ettei tulevaisuussuuntautuminen ole vain yhdenlaista, vaan se on sekoitus useampia samanaikaisia suuntautumistapoja. Kenneth Burke (1967, 16) on sanonut ihmisen olevan symbolisia viestintäkeinoja kuten kieliä keksivä, hyödyntävä ja väärinkäyttävä eläin, mikä paljastaa toisen haasteen erotella utooppisuus ja antiutooppisuus kielenkäytössä. Kieli on altis positiivisille ja negatiivisille tulkinnoille. Neutraalitkin väittämät sisältävät molempia. Riippuu monesta asiasta, saako kielenkäyttö kuten puhunta aikaan positiivisen, negatiivisen vai neutraalin tulkinnan. Vaikka kielenkäyttäjä pyrkisi tiettyyn vaikutelmaan, hän ei voi olla varma, miten vastaanottaja tulkitsee sanoja. Kielenkäyttäjä ei myöskään välttämättä kerro kaikkea, eikä miten tahansa, vaan valitsee asiat ja sanat palvelemaan tarkoitusperiään (Portolano 2012, 114–115). Kielen tulkintaan vaikuttavat lisäksi muutkin kuin sanat ja lauserakenteet, sillä eleet, äänensävyt ja ilmeet ovat tärkeä osa viestintää. Puhekielen kehittyminen tehosti ihmisten viestintää ja tiedon jakamista (Pietilä 2004, 139; Postman 1985, 23), mikä mahdollisti myöhemmin muun muassa järjestelmällisen kirjoitetun kielen keksimisen. Puhe on spontaanimpaa ja epäjohdonmukaisempaa kuin tarkemmin harkittu kirjoitettu kieli (Postman 1985, 25). Tämän vuoksi uskon puhekielen välittävän paremmin utooppisuuden kaltaista ilmiötä kuin kirjoitetun kielen. Puhuessaan itseään ilmaistaan vapaammin muun muassa tutkitun ilmiön kannalta tärkeiden elementtien kuten toiveiden ja pelkojen suhteen toisin kuin kirjoitettaessa, jolloin kieli-ilmaisuja pystytään korjaamaan. Tarkastelu keskittyy puhekielen tuottamaan ilmiöön puhuntaan eli tapoihin, joilla tietyistä asioista kuulee puhuttavan. Tutkimusta varten haastateltujen asiantuntijoiden puheet alueista ja niiden kehittämisestä ovat esimerkki tietystä puhunnasta. Keskityn vain puheavaruuden sanavalintojen ja lauserakenteiden muodostamiin puhuntatapoihin ja jätän huomioimatta esimerkiksi henkilökohtaiset tarkoitusperät ja ei-kielellisen viestinnän. Puhelimitse kerätty haastattelumateriaali ei sovellu ei-kielellisen viestinnän tutkimiseen paitsi liian tulkinnanvaraisten äänensävyjen perusteella. Selittäessäni seitsemää utooppista puhuntatapaa, tuon esille kussakin läsnä olevan piirteen, joka antaa syytä epäillä puhunnan luotettavuutta ja avaa antiutooppisen tulkinnan mahdollisuuden (mm. Jacoby 2005, 48–51; Locke 2017). Kuvailen lisäksi utooppisten puhuntatapojen aluemielikuvien ja suostuttelutarkoitusten vastaavia piirteitä. Utooppisen puhunnan seitsemän tapaa perustuvat utooppisuutta määrittelevien teorioiden ja haastatteluaineiston tutkimiseen. Kussakin puhuntatavassa on niiden nimeämisperusteena käytettyjä keskeisiä tunnusmerkkejä. Utooppiset puhuntatavat ovat kielen puheavaruudesta ilmeneviä tapoja puhua tietyistä asioista, joihin sisältyy kunkin puhuntatavan luotettavuutta kyseenalaistava aines, puhuntakohteesta välitetyt mielikuvat ja suostuttelutarkoitus. Kutakin näistä kolmesta piirteestä voi olla kussakin utooppisessa puhuntatavassa useita. Utooppisia puhuntatapojakin saattaisi löytyä enemmän muunlaisesta aineistosta, sillä haastateltavat asiantuntijat osaavat vältellä asemaansa soveltumatonta puhuntaa. Kuvaamani utooppiset puhuntatavat edustavat vain yhtä mahdollista, mutta perusteltua tapaa jäsentää haastateltavien puhetta. Nostan niistä esille aineiston tarkastelusta erityisesti paljastuneet. Tuon niistä vastaavasti esille yhden tai kaksi keskeistä luotettavuusongelmaa sekä kuvailen kunkin sisältämän yksittäisen aluemielikuvan ja suostuttelutarkoituksen. Seuraavaksi kuvailen kunkin utooppisen puhuntatavan keskeisiä piirteitä, jonka jälkeen osoitan ne haastateltujen puhenäytteissä. Utooppiset puhuntatavat Raakamekanistinen puhunta antaa alueesta vaikutelman kuin se olisi monimutkainen, mutta ymmärrettävä mekaaninen laite, jonka osasia ihmisetkin ovat. Alue mielikuvitetaan koneena, joka on loogisesti vuorovaikuttavien osiensa summa ja toimittaa välinearvollista Acta Wasaensia 187 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 168 49:2 (2020) ss. 162–178 tehtävää. Mielikuva alueesta koneena ja välineenä onkin tässä puhuntatavassa kiistanalaista. Alueen tarkastelu mekaanisena laitteena ei ole ennakkoluulotonta, eikä yksistään riitä sen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Kaikkea, kuten perimmäisiin asioihin liittyviä arvokysymyksiä, ei voida ratkaista mekaanisella välineajattelulla. Raakamekanistisella puhunnalla on hyvätahtoinen tarkoitus. Sen välittämä aluemielikuva pyrkii uskottelemaan, että alueita voidaan parantaa pelkän järjen voimalla. Se kuitenkin jättää kolkon vaikutelman aivan kuin mitkä tahansa ongelmat, esimerkiksi historiallisesti muotoutuneet, sosiaalisesti merkitykselliset ja poliittisesti kiistanalaiset, olisivat mekanistis-rationaalisesti ratkaistavissa. Tämä puhuntatapa ei ole innostava, sillä alueesta annettu mielikuva tunteettomana koneena ei vetoa tunteviin ihmisiin, joita varten alueita kehitetään. Alueen hyödyntämättömästä tilaisuudesta puhutaan muutosmyönteisillä sanoilla kuten mahdollisuus, visio tai idea. Muutosmyönteisen puhunnan sanavalinnat ovat utopian positiivisia kiertoilmauksia toistaiseksi olemattomasta edistyksestä ja tulevaisuudessa (vrt. Levitas 2010). Tätä puhuntaa kuulee kaupallisessa markkinoinnissa sekä kansalaisten elämää parantamaan lupautuvissa poliittisissa puheissa. Muutosmyönteinen puhunta usein peittelee antiutooppista puoltaan. Se saattaa esittää niin vahvaa uskoa toivottuun muutokseen, että vertautuu Ernst Blochin (1986, 198) luonnehtimaan parempaan maailmaan sokeasti uskovaan militanttiin optimismiin. Muutosmyönteisen puhunnan toiveikas muutosinto synnyttääkin alueesta mielikuvan vaivatta yhteistyöhön suostuvien uudistajien kokeilualueena, jossa erimielisyyksiä ei tunneta. Puhuntatavassa kiistanalaista onkin muutoksen vaivattomuus ja hyödyllisyys. Alueiden uudistaminen on harvoin vaivatonta ja tasapuolista, sillä muutosvastarinnaksikin kutsuttu asiaa koskeva erimielisyys ei välttämättä murru helposti. Muutosmyönteisen puhunnan mielikuva avoimesti uudistuksia vastaanottavasta alueesta suostuttelee irtautumaan alueen perinteistä. Se on mielialaa kohottavaa puhuntaa, jonka uskottavuutta heikentää perusteeton positiivisuus ja taipumus piilottaa alleen erimielisyyttä ja eturistiriitoja. Säilyttämistahtoinen puhunta kumpuaa muutoshaluttomuudesta ja pyrkii säilyttämään tärkeäksi koettua usein tunnesyistä. Tällä puhuntatavalla varjellaan esimerkiksi alueen kulttuuriarvoja, mutta saatetaan puolustaa myös kannattamatonta liiketoimintaa perinteisiin vetoamalla. Alueesta annetaan mielikuva menneisyyttään kunnioittavana perinteiden vaalijana pyrkimyksenä hidastaa tai pysäyttää perinteille uhaksi koettu muutos. Säilytystahtoinen puhunta aiheuttaa herkästi negatiivisen mielikuvan, jos muutosvastaisuus on vahvaa ja kohdistuu tärkeisiin uudistuksiin. Silloin se vaikuttaa kaikkien muutosten vastustamiselta, vaikka vastustaa ainoastaan uhaksi koettuja muutoksia. Tämä puhuntatapa ajautuu vastatusten muutosmyönteisen puhunnan kanssa. Säilyttämistahtoisessa puhunnassa uhaksi koetusta muutoksesta puhutaan utopian negatiivisilla kiertoilmauksilla päinvastoin kuin muutosmyönteisessä puhunnassa (vrt. Levitas 2010, 3–6). Säilyttämistahtoisen puhunnan luotettavuusongelmat ovatkin säilyttämishyötyjen paisuttelu ja muutostarpeen vähättely. Muutoksen uskotellaan johtavan huonoihin seurauksiin. Kaukainen tulevaisuus on harvoin ensimmäisenä mielessä, koska sitä ei olla kokemassa (vrt. Bloch 1985, 29–31). Etäiseen tulevaisuuteen, kuten alueen tilanteeseen sadan vuoden päästä, kuitenkin kohdistuu uteliaisuutta. Kaukoarvaileva puhunta välittää tuota uteliaisuutta kuin pystyisi vilkaisemaan, miltä alueen hallinto, elinkeinoelämä ja asukkaiden arki näyttävät kaukaisessa ajassa lukemattomin eri vaihtoehdoin. Kaukoarvaileva puhunta muistuttaa kaikilla valinnoilla olevan arvaamattomia seurauksia ja saattaa esittää tulevaisuuden vaihtoehdot positiivisina, negatiivisina tai neutraaleina. Kaukaista tulevaisuutta arvaileva puhuntatapa välittää mielikuvan monien vaihtoehtojen arvaamattomasta alueesta. Se saattaa saada alueen tulevaisuuden kuulostamaan ruletilta, jossa sattumalla on tunnustettua suurempi merkitys. Tämä puhunta ei edustakaan systemaattista tulevaisuuden ennustamista. Se on vaistomaista ja mielikuvituksenkin värittämää pikapäättelyä nykyisyyden ja menneisyyden havainnoista. Kaukoarvailevan puhunnan kiistainalaisuus on tulevaisuuden esittäminen tyystin arvauspelinä kuin kaikki vaihtoehdot olisivat yhtä todennäköisiä. 188 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 169 49: 2 (2020) ss. 162–178 Sanavalinnat viestittävät toisinaan itsevarmaa ehdottomuutta. Ehdottomuusvimmaisella puhunnalla annetaan vaikutelma ainoaan oikeaan vaihtoehtoon uskomisesta. Sillä ylistetään oikeana pidettyä vaihtoehtoa vähätellen muita jopa niin hartaasti, että kuulostaa kuin muita vaihtoehtoja ei olisi. Tämän puhunnan koskiessa alueita syntyy mielikuva kuin esimerkiksi kunnan tulevaisuuden määräisi yksi ylivertainen vaihtoehto, joka valtaa alueen muilta vaihtoehdoilta. Ehdottomuusvimmaisen puhunnan kiistanalaisuus onkin ehdottomuuden harhassa. Alueen tulevaisuuteen vaikuttavien kilpailevien vaihtoehtojen häviäminen on epätodennäköistä. Ehdottomuusvimmainen puhunta saattaa kuulostaa epämiellyttävältä jääräpäisyydeltä. Se kuitenkin viestittää, että jotain aiotaan toteuttaa aikaansaamisen tahdolla (vrt. Bloch 1986, 46) ja saattaa viehättää tahdonvoiman ihailijoita. Ehdottomasti puhuminen lupaa, että ylivertaisena esitettyä alueiden kehittämisen vaihtoehtoa myös aiotaan tavoitella menestyksellä. Puhetta käytetään toisinaan kuvittelemaan, että jollakulla olisi rajaton mahti tai monivertaisesti enemmän valtaa vaikuttaa alueen tulevaisuuteen kuin tosiasiassa on. Rajattomuuseläytyvä puhunta korottaa puhujan vaikutusvallan epärealistisen korkeaksi, jopa kaikkivoivaksi. Sen kiistanalaisuus on helposti havaittava vaikutusvallan liioittelu. Rajattomuuseläytyvä puhunta kuulostaa kuin alue tottelisi tyrannin käskyjä, mikä ei ole tarkoitus. Tämän puhunnan tuottaman mielikuvan toteutumiseen ei tosissaan uskota. Siten viestitetään turhautuneisuutta kyvyttömyyteen kehittää aluetta toivotulla tavalla. Esimerkiksi hallinnolliset rajoitteet syrjään työntävä puhunta kuulostaa epäuskottavalta. Äärimielikuvista on kuitenkin hyötyä alueen tulevaisuuden vaihtoehtojen seurausten kuvittelemisessa ja huomion hankkimisessa, esimerkiksi hallinnollisten rajoitteiden aluekehitysvaikutuksien osoittamisessa. Kehollisista rajoituksista vapautumisen kaipuu (Geras 2000; Lakkala 2014, 92) selittää rajattomaksi eläytyvää puhuntaa. Kuvitteleminen todellisia voimavarojaan mahtavammaksi vertautuu myös ajatuskokeeseen (ks. Suvin 1997, 126–128), jonka ei aidosti uskota toteutuvan. Puhunnasta on toisinaan tunnistettavissa selittämätöntä uskoa parempaan tulevaisuuteen. Satumaakaipuinen puhunta kuulostaa hartaalta uskolta valoisaan tulevaisuuteen ilman tosiasiallisia takeita. Tällainen puhunta herättää mielikuvan kuin alueen parempi tulevaisuus toteutuu ihmeen tavoin uskomalla sen toteutumiseen. Satumaakaipuisuudesta on kyse, kun sanotaan uskottavan parempaan tulevaisuuteen, mutta uskoa ei perustella järkisyin. Järkiperusteiden puuttuminen on puhuntatavassa kiistanalaista. Satumaakaipuista puhuntaa selittää uskonnollisuuteen kallistuva pelastuksen odotus (mm. Bloch 1986) ja tarve irtautua rajallisuuden kahleista (Geras 2000; Lakkala 2014, 92). Tässä puhunnassa on positiivista tulevaisuuden odotusta kuten muutosmyönteisessä puhunnassa, jota tarvitaan raskaiden koettelemusten hetkinä. Satumaakaipuiset sanat lohduttavat, kun usko järjen voimaan ehtyy katastrofien ja maailmanlaajuisen koronapandemian aikana. Tämä puhunta muistuttaa, että aluekehittämistä tehdään tulevaisuudesta huolestuneiden ihmisten takia. Utooppinen puhunta haastatteluaineistossa Haastatteluaineistosta löytyi näytteitä, joissa asiantuntijat osoittavat raakamekanistisen puhunnan piirteitä tai kritiikkiä. Ensimmäisessä näytteessä raakamekanismia kritisoidaan pitämällä uhkana objektiivista suhtautumista kuntien kehittämiseen. Näytteessä asiantuntija sanoo, että hänestä kuntia ei tulisi kohdella vain suuremman kokonaisuuden osina kuten valtion säädellessä kuntien roolia omien tavoitteidensa mukaisesti. Kritiikki osuu raakamekanistisen alueista puhunnan sisältöön, joka antaa vaikutelman, että ihmisetkin voidaan alistaa ylhäältä tulevia käskyjä toimeenpaneviksi automaateiksi niin kuin he olisivat mekaanisen ”aluekoneen” laitteisto-osia. ”Mä näen suurimpana uhkana sen, että suomalaisia kuntia niin kuin käsitellään objekteina, että lähdetään niin kuin kausaalisesti määrittelemään ylhäältäpäin.” (H1) Acta Wasaensia 189 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 170 49:2 (2020) ss. 162–178 Kahdessa muussa näytteessä raakamekanistinen puhunta näyttäytyy luonnehdittaessa kaupunkien ja maaseudun välistä suhdetta tietyillä kehityksen mittareilla nolla-summa- peliksi sekä suhtautumisessa epäuskoisesti maaseutumaisten kuntien mahdollisuuksiin hoitaa tulevaisuudessakin niille tällä hetkellä kuuluvia tehtäviä. Nämä haastateltavat tietävät, että ”kokonaisuuden etu” tai kuntien ”inhorealistinen” tehtävien karsiminen eivät ole yksimielisiä tosiasioita. Voidaan olla monta mieltä siitä, mistä näkökulmasta kokonaisuuden etu määritellään ja mitkä kuntien tehtävät ovat säilyttämisen arvoisia. Molemmissa sitaateissa ilmenee raakamekanistinen suostuttelu, joka kehottaa kuuntelemaan instrumentaalista järjen ääntä ja uskomaan, että alueita kehitettäessä joudutaan toimimaan tiettyjen realiteettien sanelemana. Tämä tarkoittaisi joidenkin kuntien joutuvan luopuvaan niille kuuluneista tehtävistä tai hyväksymään muuttotappiot. ”Markkinavoimien vetämänä yhdyskunnat kehittyvät ja siinä on väestön liikkeen tasolla, muuttoliikkeen tasolla, tällainen objektiivinen nollasummapeli-tilanne. Eri intressien tilannetta pitäisi hälventää hakemalla kokonaisuuden etu. Siihen liittyy ilman muuta, että ihmiset työllistyvät ja siihen liittyy kaupungistuminen jossain määrin. Siihen objektiivisen tai siis kokonaisuuden etuun.” (H3) ”Kyl mä oon inhorealistinen kuntien tehtävien kannalta, varsinkin jos katsotaan maaseutumaisia kuntia. Toki eri asia voi olla suuremmissa kaupungeissa, että siellä voikin sitten olla ihan omiakin elinkeinotyöllisyysasioita. Sillä tavalla näen sen, että eri kunnat hoitavat erilaisia tehtäviä.” (H9) Muutosmyönteinen puhunta alueista näyttäytyi kolmen eri haastateltavan puhenäytteissä. Nämä haastateltavat haluavat osoittaa kuntien pystyvän kehittämään organisaatiotaan tarttumalla toistaiseksi hyödyntämättömään tilaisuuteen. Tilaisuudella tarkoitetaan kunnan strategista valintamahdollisuutta kehittää toimintaansa, johon viitataan joko käyttäen sanaa ”mahdollisuus”, ”radikaali” tai ”visio.” Nämä utopialle läheiset merkitsijät viittaavat kuntaan alueena, jota ne eivät vielä ole, mutta joksi ne voivat tulla tekemällä nykyhetkenä oikeita valintoja. Näissä puhenäytteissä kuuluu usko positiiviseen kehitykseen, joissa kunta ja niiden laajempi yhteiskunnallinen toimintaympäristö ovat avoimena muutosten käyttöön ottamiselle, jos niihin vain uskalletaan tarttua. Muutosmyönteisen puhunnan luotettavuusongelma näkyy ensimmäisessä ja kolmannessa sitaatissa. Kuntien uudistamiseen tarvittavan muutoshalun omaksuminen saadaan kuulostamaan vaivattomalta. Alueen tulevaisuus nähdään avoimena muutosten toteuttamiselle, jos vain uskalletaan olla rohkeita ja irtautua vanhoista ajattelumalleista. ”Mahdollisuuksia on. Kyse on siitä, että osataanko kunnan johdossa sekä ammatillisessa ja poliittisessa johdossa vain ajatella toisin ja ottaa mahdollisuudet käyttöön.” (H9) ”Vältytään elinvoimatehtävän strategisen tehtävän päällekkäisyydeltä tai sitten se on korjattu silloin. Se on vältetty tai korjattu tulevaisuudessa. Tällaisen vision näen.” (H3) ”Se, että kun uskalletaan radikaalisti miettiä koko paketti uudestaan, niin on saavutettavissa ja on mahdollista tuottaa kilpailukykyisillä hinnoilla palveluita pienessäkin kunnassa.” (H7) Ensimmäisessä näytteessä alapuolella haastateltava ei usko kunnanviranhaltijoiden toivovan kuntalaisten osallistumista päätöksentekoon niin paljon kuin luullaan. Kasvaneen osallisuuden pelätään aiheuttavan lisätyötä. Haastateltava uskoo kunnanviranomaisten haluavan säilyttää perinteisiä päätöksentekotapoja, joiden muuttamiseksi kuntalaisia osallistavammiksi viranhaltijat eivät tee ainakaan liikaa työtä. Aiheutuu tahaton mielikuva kunnista perinteiden vaalijoina, jotka eivät halua muuttua. 190 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 171 49: 2 (2020) ss. 162–178 ”Jos sanon suoraan, niin ei! Ei ne toivo! Kyllähän tietysti viranhaltijatkin kunnissa on usein aika työkuormittuneita, mutta jos asukkaat alkavat liikaa osallistua, niin kyllähän se nähdään sitten päätöksenteon ja valmistelun sekä joustavuuden ja eteenpäin menemisen näkökulmasta huonona asiana. Se hidastaa.” (H4) ”Kyllähän se on suuri riski, että kunta vain kehittää kaikennäköistä digitalisaatiota, digitalisoituja ohjelmia ja palveluprosesseja ja sinä vain läppärin kautta hoitelet asioita, niin ei… Virtuaalikunta on semmoinen peikko. Ehkä se sadan vuoden päästä voi olla, mutta en haluaisi uskoa siihen.” (H9) ”No, siinä on ehkä vähä mopo karannut käsistä, kun on lähdetty ajattelemaan, että kunta vois olla virtuaalinen ja vain verkossa.” (H3) Keskimmäisessä yläpuolisista sitaateista säilyttämistahtoisen puhunnan muutosvastaisuus tuottaa kunnasta mielikuvan alueena, joka vastustaa pitkälle edennyttä digitalisaatiota. Pitkälle edenneen digitalisoinnin tuomia etuja alueelle ei mietitä vaan ne esitetään lähtökohtaisesti taantumana. Virtuaalikuntaa mahdollisesti johtavaa tietotekniikan edistystä pidetään uhkaavana ”peikkona”, koska sen pelätään vähentävän yhteisöllisyyttä kuten kasvotusten tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta. Virtuaalikunnan nimittäminen peikoksi on keveää pelottelua ja kunnan virtualisoitumiseen johtavan kehityksen vastustamista. Syntyy mielikuva alueen virtuaalikuntakehityksen pysäyttämisestä, ettei se etene niin pitkälle kuin rajoituksitta voisi. Haastateltava ei halua uskoa pitkälle edenneeseen virtuaalikuntaan ja pyrkii mahdottomuuteen vetoamalla suostuttelemaan sen hidastamiseen tai jopa pysäyttämiseen. Alimmassa yläpuolisista sitaateista virtuaalikuntaa ei vastusteta haitallisten sosiaalisten vaikutusten vuoksi. Haastateltava ei vain usko kuntaan erillään fyysisestä todellisuudesta. Hän käyttää säilyttämistahtoisen puhunnan tuntomerkkiä, vastustettavan asian luonnehtimista utooppiseksi, tyrmätäkseen pelkästään tietoverkossa toimivan kunnan toteutumisen sanoessaan virtuaalisen kunnan mahdollisuuteen uskovilta ”mopon karanneen käsistä”. Puhunnan säilyttämistahtoisuudesta huolimatta virtuaalisuus ei välttämättä johda sosiaalisen vuorovaikutuksen katoamiseen tai merkittävään vähenemiseen. Ei myöskään varmuudella tiedetä, voiko kunta lakata olemasta muiden syiden takia. Kukaan ei tiedä, minne teknologinen kehitys esimerkiksi robotiikassa johtaa. Kuntien olemassaololle on vahvat kulttuurilliset ja historialliset perusteet, jotka eivät kuitenkaan tee kunnista välttämättömiä toisin kuin säilyttämistahtoinen puhunta antaa ymmärtää. Ehdottomuusvimmainen puhunta näyttäytyi haastatteluaineistossa harvoin. Haastateltavat osasivat asiantuntijaroolissaan vältellä tällaista puhuntaa tietoisina kuntakehittämisen vaihtoehdoista. Asiantuntijuuskaan ei häivyttänyt kokonaan lausahduksia, jotka kuulostavat kuin kunnilla ei olisi tietyissä tilanteissa kuin yksi vaihtoehto. Alla olevassa sitaatissa on esimerkki puhunnasta, jossa sanojen voidaan tulkita viestittävän, että kuntien pitäisi omaksua samat kehittämisen suuntaviivat kuin muita vaihtoehtoja ei olisi tai ne olisivat vääriä. Syntyy mielikuva yksipuolisesta kuntarakenteesta, jota oikeana pidetty vaihtoehto hallitsee. Näin lausunut asiantuntija on tietoinen muista vaihtoehdoista sekä siitä, ettei hänen kannattama vaihtoehto ole oikea muiden mielestä. Vahva näkemys alue- ja kuntarakenteen tulevaisuudesta voi kuitenkin kuulua sanoina, jotka vaikuttavat muita vaihtoehtoja vähättelevältä jääräpäisyydeltä (vrt. Bloch 1986, 46). Haastateltava kuitenkin kuulostaa kannattamansa aluemielikuvan luotettavalta toteuttajalta. Näytteen toisessa osassa sama puhuja tunnustaakin muut vaihtoehdot asiayhteyden vaihtuessa. ”Meillä tulisi olla yksi vahva näkemys ja visio siitä, mitä tässä tapauksessa, meidän aluerakenne ja kuntarakenne ja sen suunnat ovat… [mutta kuitenkin] Sitä helposti halutaan tehdä yksinkertaistamalla vastakkainasettelua ja sitten kuitenkin paljastuu, että maailma on hyvin yhteen kietoutunut, ja sellaista vuorovaikutusta erilaisilla tasoilla kuitenkin on.” (H6) Acta Wasaensia 191 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 172 49:2 (2020) ss. 162–178 Seuraavassa sitaatissa on vastaava esimerkki, jossa haasteltava ensin kritisoi muiden, tässä tapauksessa kunnan luottamushenkilöiden, ehdottomuutta tuottavaa puhuntatapaa. Haastateltava kuitenkin osoittautuu eri asiassa yhtä ehdottomaksi vaatiessaan pieniltä kunnilta haluamiaan toimenpiteitä välittömästi kuin ne olisivat ainoa keino pelastaa kunnat ahdingolta. Sanavalinnoista välittyy mielikuva kuin kunta olisi alue, jonka on ehdottomasti omaksuttava mainitsematta jätetty toimintamalli, jos se aikoo selviytyä. Tässä sitaatissa on muutosmyönteisenkin puhunnan piirteitä, mutta ei muutosmyönteisten sanojen käyttöä. Esitetty vaihtoehto nähdään ehdottomuusvimmaiselle puhunnalle tyypillisenä pakkotilanteena. ”No mä olin yhdessä tilaisuudessa, jossa oli paljon luottamushenkilöitä, niin he vaativat, että jokaisella kunnalla pitää olla kiintiöpaikka. Itse en tietenkään ajattele näin.” (H4) ”Nyt on pakko saada muutosta tähän perinteiseen toimintatapaan ja ihan oikeasti lähteä ennakkoluulottomasti toimimaan ja hakemaan niitä uusia reittejä toimia.” (H4) Kaukoarvailevan puhunnan tunnusmerkit, kuten välittyvä mielikuva kysymysmerkkien alueesta, täyttyvät yhdessä seuraavista kolmesta puhepoiminnassa, kun kahdessa muussa kyseistä puhuntatapaa kritisoidaan. Ensimmäisessä näytteessä arvaillaan, millaiseksi kunta on muuttunut kaukaisessa tulevaisuudessa ainakin sadan vuoden päässä. Niin kaukaisen kunnan hallintoa arvioidaan sanalla ”ehkä”, mikä osoittaa etäiseen tulevaisuuteen kurkistamisen arvailuluonteen. Arvailuun valkopukuisen miesraadin johtamasta kaukaisesta tulevaisuuden kunnasta sekoittuu ironian sävyttämiä piirteitä tieteiselokuvistakin. Tietämättömyys kaukaisista tapahtumista tulee ilmi. Arvailun voi perustaa vain nykyhetken ja menneisyyden havaintoihin, jotka helposti pettävät monen muuttujan vaihdellessa pitkällä aikavälillä. Alueista vuosisatojen kuluttua puhunnalla välitetyt mielikuvat ovat epäluotettavia saattaen kuulostaa kuin alueiden tulevaisuudesta ei voitaisi tietää mitään. ”Onko se kunta sitten vaan tämmöinen virtuaalikunta? Ehkä siellä joku raati on niin kuin jossain hyvissä tieteellisissä elokuvissa. Siellä on aina ne valkoisiin pukeutuneet kymmenen miestä, jotka tekevät tärkeimmät päätökset. Ehkä se (virtuaalinen kunta) sadan vuoden päästä voi olla tullut nykyisestä.” (H9) Kaksi haastateltua kritisoi alueiden tulevaisuuden esittämistä kysymysmerkkeinä, koska alueiden tulevaisuutta ei voida suunnitella arvauksilla. Nykyhetken ennusmerkit eivät ole riittäviä, jotta tiedettäisiin, mitä kaukaiset ajat tuovat tullessaan. Tuskin päädytään juuri kymmenestä valkoasuisesta miehestä koostuvan raadin johtamaan tietoverkkoon siirtyneeseen kuntaan, mutta jonkun kuntien tehtäviä täytyy kaukaisessa tulevaisuudessakin ohjata. Arvailu alueiden hallinnon muuttumisesta pitkien aikojen kuluessa ei ole perusteetonta. Mielikuvilla alueen tulevaisuudesta kysymysmerkkinä pystytään lisäksi rohkaisemaan vaikeiden valintojen tekemiseen, koska kaikki valinnat ovat osittain arpapeliä. Parisataa vuotta sitten harva kykeni ennustamaan Suomeen perustettavan merkittäviksi toimijoiksi kehittyviä aluehallintorakenteita nimeltä kuntia, vaikka signaaleja saattoi jo olla. ”Jos nykyisistä heikoista signaaleista vetäisi trendiä johonkin sadan vuoden päähän, niin silloin sellainen maailma on mahdollinen, jossa ihmiset eivät enää kohtaa toisiaan fyysisesti.” (H2) ”Sanon nyt vähä jyrkästi, että se on kuitenkin näitten, kun me tehdään 20–30 vuoden tähtäimellä, niin organisaatioita ja kehitetään toimintoja, niin mä näen, että niin pitkälle menevät asiat on epärelevantteja.” (H3) 192 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 173 49: 2 (2020) ss. 162–178 Yhden haastateltavan sanojen käyttö muistutti rajattomuuseläytyvää puhuntaa. Tietoisena rajallisuudestaan hän kuvitteli itsensä asemaan, jossa on saanut vallan päättää kunnan tulevaisuudesta riippumamatta muiden mielipiteistä. Kuvitelmassa voimistuneella vallalla kuntien rakenteet, rajat ja tehtävät muutetaan vastaamaan omia toiveita. Haastateltavan eläytymä kuvitteellinen tilanne alueesta on mielikuvana tyrannimainen yhden henkilön päättäessä muiden asioista. Kuvitelmassa henkilökohtaisen vallan voimistumisestakin näkyy, etteivät sen tarkoitusperät ole itsekkäitä, sillä kuvitelmassa alueiden yleishyödylliset sosiaalipalvelut ja terveyshuolto ovat edistyneet. Ajatuskoetta (Suvin 1997) muistuttava kuvitteellinen tilanne ei voi toteutua, mutta aluekehittämisen vaihtoehtojen seurauksia ymmärretään paremmin eläytymällä aluetta käskyttäväksi itsevaltiaaksi. Lisäksi kärjistykset hankkivat huomiota aluekehittämisen visioiduille vaihtoehdoille. ”Jos vois olla Suomen itsevaltias, eikä tarvitsisi välittää, mitä seuraavissa vaaleissa käy, niin vois olla, että tämä maakuntajako alkaisi pian vastata monella muullakin alueella palveluvastuita kuin vain sosiaali- ja terveyspalveluissa.” (H7) ”Jos olisin Suomen diktaattori, niin sitten ei olisi kuntia, vaan meillä olisi kaupunginosavaltuustot ja maakuntavaltuustot. Mä olisin tämän kuntatason eliminoinut siitä välistä kokonaan.” (H7) Satumaakaipuinen puhunta näyttäytyi asiantuntijoiden arvioidessa, onko kuntien tulevaisuus valoisa vai synkkä. Alapuolisissa näytteissä on satumaakaipuisalle puhunnalle tyypillistä selittämätöntä uskoa alueiden parempaan tulevaisuuteen. Tämä ei tarkoita, etteivät asiantuntijat osaisi perustella uskomuksiaan. Perusteluissakin kuitenkin on perustelematonta uskoa, jossa alueiden paremman tulevaisuuden palikkojen ajatellaan vain loksahtavan kohdilleen. Valituissa näytteissä haastateltujen sanoissa ilmenee Blochin (1986, 45–46) kuvailema puhtaan uskon kaltainen kaipuu kohdistettuna parempaan kuntaan. ”Siis kyllähän maailman merkit tietysti alkavat hyvin huolestuttavilta tällä hetkellä näyttää, mutta siitäkin huolimatta mä näen tulevaisuuden aina valoisampana.” (H6) ”Mä oon siis ihan ihmeen teknoutopisti, joten uskon, että se (tulevaisuus) on valoisa. Enemmän pelkään ilmastonmuutoksen romahduttavan systeemin kuin kuntauudistuksen.” (H7) ”Tylsä vastaus, sekä-että! Varmaankin tulee tämä erilaistumiskehitys. Se tulee voimistumaan, sille ei mahda mitään. Kyllä kuitenkin olen optimisti. Luotan, että näitä uudenlaisia tapoja tehdä ja toimia löytyy, jos ei muutoin niin pakon edessä.” (H4) ”Haluan uskoa, että se on valoisa. Haluan uskoa siihen, että lähidemokratia löytää uusia tapoja ja ihmisten aktiivisuus ja halu osallistua osataan ottaa paremmin huomioon.” (H8) Ensimmäisessä näytteessä huolet kuntien kohtaamista globaaleista uhista eivät horjuta uskoa parempaan tulevaisuuteen. Sama puhunta toistuu toisessa ja kolmannessa näytteessä, jossa teknologian kehityksen uskotaan ratkaisevan vaikeatkin haasteet. Kolmannessa näytteessä tulevaisuudessa odotetaan kohdattavan yhtä paljon haasteita kuin nytkin, mutta silti usko parempaan säilyy. Sama toistuu neljännessä näytteessä, jossa ”vain halutaan”, että keinot aktivoida kuntalaisia kunnan kehittämiseen toimivat tarkempia perusteita vaatimatta. Näytteet osoittavat, että kunnista puhutaan välittäen selittämätöntä uskoa, jossa alueesta välitetään mielikuvaa kuin sen puuttuvat tarpeet täyttyisivät kuin ihmeenä. Ihmettä tuskin tapahtuu, mutta voimakas usko ihmeisiin ylläpitää alueiden uskoa tulevaisuuteen. Acta Wasaensia 193 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 174 49:2 (2020) ss. 162–178 Johtopäätökset Utooppiset puhuntatavat selittävät aluekehittämistä kielenvaraiseen vuorovaikutukseen perustuvana toimintana, jossa alueiden tulevaisuuteen vaikutetaan suostuttelevilla aluemielikuvilla niiden sisältämien luotettavuusongelmien varjostamana (Taulukko 1). Puhunnan välittämien aluemielikuvien luotettavuusongelmassa on kyse alueesta annetusta karkeasta yleiskuvasta, jossa joitain sen piirteitä liioitellaan ja toisia vähätellään tai jopa kuvitellaan kadoksiin. Aluemielikuvien suostutteluvoima perustuukin siihen, ettei niiden luotettavuusongelmaa tunnisteta, tai sitä ei pidetä niin merkittävänä, että se vaikuttaisi suostuttelutarkoitusten uskottavuuteen. Jotkut havaituista utooppisista puhuntatavoista sopivat toisia paremmin teknokraattiseen eli asiantuntijavaltaiseen kehittämiseen kuten kuntien aluesuunnitteluun ja päätöksentekoon. Osaan niistä asianmukaisen koulutuksen ja kokemuksen hankkineet asiantuntijavirkamiehet saattavat suhtautua varauksellisesti. Raakamekanistinen puhuntatapa on yleistä asiantuntijalähtöisessä aluekehittämisessä. Asiantuntijavaltaisuuden tarkoitus ei ole kehitettävän alueen asukkaiden kohteleminen mekaanisen koneiston osina, mutta tälle puhunnalle ominaista on insinöörimäinen suhtautuminen alueen kehittämiseen. Raakamekanistinen puhunta on osa teknokraattista aluekehittämistä, joka keskittyy tiettyyn osaan aluekehittämisen kokonaisuudesta, kuten kuntaviranomaisten tehtävien hoitamiseen kuuluvaan vastuuseen valvoa muun muassa resurssien riittävyyttä kunnan tehtävien hoitamiseksi. Kuntaan suhtaudutaan tässä viitekehyksessä vertauskuvallisena aluekoneena, jonka polttoainevarastojen riittävyydestä ja voimavarojen jakamisesta on huolehdittava. Utooppinen puhuntatapa Luotettavuus- ongelma Aluemielikuva Suostuttelutarkoitus Raakamekanistinen Usko välinearvoihin ja niiden neutraaliuteen Osiensa loogiseksi kokonaisuudeksi viritetty aluekone Alueen kehittäminen järkeä ihannoiden Muutosmyönteinen Muutoksen vaivatto- muus ja hyödyllisyys Yhteistyöhaluisten uudistusmielisten kokeilualue Alueen rohkea uudistaminen Säilyttämistahtoinen Muutostarpeen pienenteleminen ja säilytystarpeen suurenteleminen Menneisyyttä kunnioittava perinteiden alue Alueuudistuksen pysäyttäminen tai hidastaminen Kaukoarvaileva Tulevaisuuden arvaamattomuuden liioitteleminen Loputtomien kysymysmerkkien alue Alueen vaihtoehtojen tiedostaminen ja vaikeisiin valintoihin rohkaiseminen Ehdottomuusvimmainen Vaihtoehdottomuuden harhaisuus Ylivertaisen valinnan aluevalloitus Alueen tavoitteiden saavuttamisesta vakuuttaminen Rajattomuuseläytyvä Vaikutusvallan paisutte- leminen Suvereenin itsevaltiaan käskyalue Alueiden valintojen seurausten hahmot- taminen ja huomion hankkiminen Satumaakaipuinen Järjellä selittämättömyys Uskolla syntynyt ihmealue Alueen tulevaisuususkon ylläpitäminen Taulukko 1. Utooppiset puhuntatavat esimerkkeineen niihin sisältyvistä luotettavuusongelmista, aluemielikuvista ja suostuttelutarkoituksista. Table 1. Utopian talking types and their reliability problems, imagined region and persuasion purpose. 194 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 175 49: 2 (2020) ss. 162–178 Muutosmyönteistä puhuntaa saatetaan vieroksua asiantuntijavaltaisessa julkishallinnossa. Alueen nykytilasta ja tulevaisuudesta puhuminen liian suurin odotuksin tulkitaan herkästi asiantuntijamaisen varovaisuuden ja vastuullisuuden puuttumiseksi. Kuntahallinnossa ollaan tietoisia riskeistä, jolloin perusteettomien positiivisten tulevaisuuspuheiden saatetaan ajatella olevan jopa julkisviranomaisen etiikan vastaista. Muutosmyönteisen puhunta myös täyttää asiantuntevan näkökulmasta laiskan ja kritiikittömän ajattelun tuntomerkit, jonka varaan alueen kehittämistä ei voida perustaa. Muutosmyönteisyys toisaalta loistaa puhunnassa kuntien rakentaessa imagoa uusien asukkaiden houkuttelemiseksi välittämällä vetoavia mielikuvia avoimesta ja uudistusmielisestä kunnasta. Muutospaineissa, kuten SOTE-uudistuksessa, asiantuntijoiden on otettava kantaa, mistä asioista kuntien tulisi pitää kiinni. Säilytystahtoinen puhunta onkin arkea kuntahallinnossa. Jänniteitä syntyy virkamiestenkin ollessa keskenään tai vaaleilla valittujen kunnanvaltuuston edustajien kanssa eri mieltä siitä, mitä pitäisi muuttaa ja mitä säilyttää. Tarkoittamani säilytystahtoinen puhunta liittyy tunnepitoisiin perinnearvoihin, joiden suojeleminen on osa asiantuntija-aluehallinnon tehtäviä. Teknokraattinen hallintokulttuuri joskus korostaa kuntien taloudellisen toimintakyvyn merkitystä raakamekanistisella puhunnalla, mutta asiantuntijavirkamiesten täytyy joskus lainkin velvoittamana puhua säilytystahtoisesti. Alueilla on lakisääteisiä suojelutehtäviä, joiden syyt eivät ole ensisijaisesti taloudellista etua tavoittelevia. Esimerkiksi rakennusperinnön varjelun syyt ovat historian arvostamisessa. Kaukoarvailevan puhunnan sopivuus kuntien johtamiseen ja suunnitteluun on kaksijakoinen. Vaistomaiset arvailut tulevaisuudesta eivät sovellu asiantuntijakulttuuriin, joka edellyttää tietämistä, vaikka tietäminenkin sisältää asioita, joista ei ole varmuutta. Kunnallisen viranomaisen vastuullisessa tehtävässä ei kuitenkaan voida ajatella, että tulevaisuus olisi täysin hallitsematonta arpapeliä, johon oikeita johtamisen ja suunnittelun valintoja tekemällä ei voida vaikuttaa. Kaukoarvaileminen on kuitenkin systemaattisenkin tulevaisuuden ennakoinnin esivaihe, jota kuntahallinnossakin tehdään muun muassa kehiteltäessä kuntien mahdollisia tulevaisuuksia ennustavia skenaarioita. Muutoin kaukoarvailevaan puhuntaan saatetaan suhtautua omituisena asiantuntijatiedolla ohjatuissa kunnissa. Tulevaisuudella arvuuttelu saatetaan mieltää jopa valeuutisten kaltaisiin pyrkimyksiin alentaa julkisvallan uskottavuutta. Haastatteluaineisto osoitti ehdottomuusvimmaistakin puhuntaa kuultavan kuntien kehittämisen asiantuntijoilta. Periksi antamaton ehdottomuusvimma todennäköisesti saa nuivan vastaanoton kuntahallinnossa, jossa asiantuntijuuden tarkoituksena on tunnistaa vaihtoehtoja. Ylimielisyydeksi herkästi tulkittava puhunnan ehdottomuusvimma sopii huonosti keskustelevaan demokratiaan viestittäen uskosta vanhanaikaisiin hierarkkisiin johtamiskäsityksiin. Jokaisella asiantuntijalla ja kunnanvaltuuston jäsenellä on kuitenkin mielipiteitä kuntien kehittämisen toivotusta suunnasta, joita he pitävät muiden mielipiteitä parempina. Siksi asiantuntijakin saattaa välillä puhua kuin näkisi vain oman vaihtoehtonsa. Toisinaan ehdottomuusvimmainen puhunta saattaa olla tahatonta. Asiantuntijuus tuo mukanaan tarpeen osoittaa tietävän täsmälleen, miten tietyissä tilanteissa toimitaan. Ehdottomasti on puhuttava esimerkiksi silloin, kun laki ei mahdollista rakentamista sinne, minne toimiluvan hakija taipumatta haluaisi. Kuntakehittämisen asiantuntijatkaan eivät välty rajattomuuseläytyvältä puhunnalta. Julkishallinnossa on silti syy suhtautua penseästi tähän puhuntatapaan. Rajattomuuseläytyvä puhunta kuten kaukoarvaileva puhunta liittyy riskinottamiseen. Periaatteessa kunnat ottavatkin riskejä tehdessään hankintoja ja kaavoittaessaan aluettaan tarkoituksiin, joiden kannattavuus ei ole taattu. Julkishallinnon kuitenkin tulisi olla tarkkaa ja harkittua verovarojen käyttöä. Kaukoarvaileva puhunta pyrkii oikeuttamaan riskin antamalla alueista mielikuvan kuin niiden kehittäminen olisi rulettia, jolloin kynnys valita riskivaihtoehto madaltuu. Rajattomuuseläytyvällä puhunnalla tuotetulla vaikutusvaltaa liioittelevalla mielikuvalla voidaan puolestaan uskotella, että tietyn henkilön johdossa kunta tai muu alue pystyy mihin tahansa ja voi ottaa riskejäkin. Toisaalta rajattomuuseläytyvä puhuntakin Acta Wasaensia 195 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 176 49:2 (2020) ss. 162–178 voi toimia kuntaimagon luomisessa antamalla kunnasta mielikuva elämää suurempana asuinpaikkana. Se sopii myös skenaariomallien kehittämistyöhön innoittamaan leikkisillä visioilla. Havaituista utooppisista puhuntatavoista viimeinen on harvinainen kuntahallinnossa. Puhuminen pelkällä haaveilevalla uskolla saavutettavasta paremmasta kunnasta alentaa herkästi kuntakehittämisen asiantuntijan uskottavuutta. Toiminnan riskit tunnistamaan pyrkivässä ja julkisvastuullisessa kuntien kehittämisessä tukeudutaan perusteltuihin valintoihin, joissa perusteettomalle uskolle on vähän tilaa. Kuntahallinnon asiantuntijatkin kuitenkin ovat tulevaisuudesta huolta kantavia ihmisiä kuten kuntien asukkaat, joiden hyväksi asiantuntemusta käytetään. Heillä on henkilökohtaisiin arvoihin perustuvia ihanteita ja asiantuntijatyössä jaksamaan auttavaa uskoa. Satumaakaipuinen puhunta ei sovellu tietotaitoa vaativaan johtamisen ja suunnittelun työhön. Poikkeuksellisista kriiseistä selviämistä ja ratkeamattomilta tuntuvien kiistojen selvittämistä voi kuitenkin edistää osapuolten muistuttaminen perimmäisitä syistä kuntien kehittämisen taustalla. Havaittujen utooppisten puhuntatapojen perusteella alueita kehitetään ristiriitaisilla, mutta kehitystä tiettyyn suuntaan suostuttelevilla aluemielikuvilla. Ne heijastavat alueiden yhtäaikaisia tarpeita vaalia perinteitä, pyrkiä uudistumaan, vaatia tuloksia, huomioida voimavarat, ennakoida muutoksia ja uskoa hyvään tulevaisuuteen. Puhunnan utooppisuus ei ole puheavaruuden arvotonta taustahälinää, vaan puhunnan aluemielikuvat ovat aluekehittämisvälineitä, joilla vaikutetaan kunnalliseen päätöksentekoon ja julkisuuskuvan rakentamiseen, ellei jopa ratkaista, millaiseen tulevaisuuteen alueita kuljetaan. Utooppisella puhunnalla on ainakin kahdenlaisia kuntia hyödyttäviä käyttötarkoituksia. Taito ymmärtää ja hyödyntää sitä antaa kunnalle edun alueiden välisessä kilpailussa. Kilpailuhyödyn lisäksi utooppista puhuntaa voidaan käyttää yhteisvastuullisesti. Mielipiteiden utooppiset sisällöt purkamalla voidaan rakentaa luottamusta ja ymmärrystä toimijoiden välille, mitä tarvitaan eri taustoista tulevien aluekehittäjien väärinymmärrysten välttämisessä. Erilaisten aluekehittämispuheiden utooppisen luonteen tai aspektin tunnistamisen tulisikin kuulua julkisvastuuseen esimerkiksi osana informaatiovaikuttamisesta valistamista. Lähteet Anderson, B. (2006) Transcending without transcendence: Utopianism and Ethos of Hope. Antipode 38(4) 691–710. https://doi.org/10.1111/j.1467-8330.2006.00472.x Balasopoulos, A. (2006) Anti-utopia and dystopia: rethinking the generic field. School of Fine Arts Publications 16 59–67. https://doi.org/10.5325/utopianstudies.26.2.0383 Baeten, G. (2002) The Spaces of Utopia and Dystopia: Introduction. Geografiska Annaler, Series B, Human Geography 84(3–4) 141-142. https://doi.org/10.1111/j.0435-3684.2002.00119.x Bloch, E. (1986). The Principle of Hope (in German). Translated by Plaice, N., Plaice, S. & Knight, P. 2nd ed. MIT Press, Cambridge. Bloch, E. (1985) Ennakoitu todellisuus: Mitä on utooppinen ajattelu ja mitä se saa aikaan? Teoksessa Rahkonen, K. & E. Sironen (toim.): Bloch, Ernst, Utopia, luonto, uskonto, 34–40. Kansan Sivistystyön Liitto, Helsinki. Burke, K. (1967) The Philosophy of Literary Form: Studies in Symbolic Action. University of California Press, Berkeley. Claeys, G. & Sargent, L. (1999) Utopia reader. New York University Press, New York. Dima-Laza, R. (2012) Utopia versus dystopia: A Perfect environment for a perfect existence. International Conference of humanity, history and society 34 12–16. http://www.ipedr.com/vol34/003-ICHHS2012-H00005. pdf Foucault, M. (1980) Questions in geography. Teoksessa Gordon, C. (toim.): Power/Knowledge: selected interviews and other writings 1972–1977 63–77. Pantheon Books, New York. Friedmann, J. (2000). The Good City: Defense of Utopian Thinking. International Journal of Urban and Regional Research 24(2) 460–472. https://doi.org/10.1111/1468-2427.00258 Geras, N. (2000) Minimum utopia: Ten Theses. Socialist Register. . 18.5.2020. Gregory, D. (1996) Geographical imaginations. Blackwell, Cambridge. Habermas, J. (1987) Theory of Communicative Action: Lifeworld and System: A Critique of Functionalist Reason. Beacon Press, Boston. 196 Acta Wasaensia A LU E JA Y M P Ä R IST Ö 177 49: 2 (2020) ss. 162–178 Harvey, D. (2000) Spaces of Hope. Edinburgh University Press, Edinburgh. Holloway, J. (2010) Crack capitalism. Pluto Press, London & New York. https://www.jstor.org/stable/j. ctt183p362 Hyyryläinen, E., Karhu, M & Luoto I. (2018). Tulevaisuuden kunta kehittyy organisaatioparadoksien ristiaallokossa. Focus Localis 46(1) 8–21. Hyyryläinen, T. (2019) Utopioiden paluusta ja visioiden voimasta. Versus-lehden tiededebatti. . 25.2.2020. Itkonen-Kaila, M. (1998) Thomas More ja hänen Utopiansa. Teoksessa Itkonen-Kaila, M. (toim.): Thomas More: Utopia 7–21. WSOY, Juva. Jacoby, R. (2005) Picture imperfect: Utopian Thought for an Anti-Utopian age. Columbia University Press, Columbia. Jameson, F. (2005) Archaeologies of the Future: the desire called utopia and other science fictions. Verso, London. Johnson, G. (2011) Elements of the utopian. The Davies Group, Colorado. Kallis, G. & March, H. (2015). Imaginaries of hope: The utopianism of degrowth. Annals of the Association of American Geographers 105(2) 360–368. https://doi.org/10.1080/00045608.2014.973803 Karhu, M. (2019) Utopia, utopismi ja paikan tutkimus. Alue ja ympäristö 48(1) 117–123. https://doi. org/10.30663/ay.75179 Karjalainen, P. T. (2006) Topobiografinen paikan tulkinta. Teoksessa Knuuttila, S. Laaksonen, P. & Piela, U. (toim.): Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu, 83–92. Gummerus, Jyväskylä. Katajamäki, H. (2016) Aluekehittämisen sumea tulevaisuus. Terra 128(2) 95–98. Kymäläinen, P. (2006) Paikan ajattelun haasteita. Teoksessa Knuuttila, S. Laaksonen, P. & Piela, U. (toim.): Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu 203–217. Gummerus, Jyväskylä. Lahtinen, M. (2017) Utopiat ja niiden vastakuvat. Futura 1 5–13. Lahtinen, M. (2002) Matkoja utopiaan. Otavan Kirjapaino, Keuruu. Lakkala, K. (2018) Esipuhe. Teoksessa: Mentula, M., Lakkala K. Suominen, S. & Era, H. (toim.): Utopia työkaluna: irti vaihtoehdottomuuden valheesta 6–11. Demokraattinen Sivistysliitto, Helsinki. Lakkala, K. (2017) Utopiat yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiana. Futura 1 14–21. Lakkala, K. (2014) Utopia tänään: yhteiskunnallisen mielikuvituksen metodologiaa. Kampus Kustannus, Jyväskylä. Latvala, P. (2006) Suvun satumailta katkeruuden kentille. Paikka kokemuksena ja tunnetilana. Teoksessa Knuuttila, S. Laaksonen, P. & Piela, U. (toim.): Paikka. Eletty, kuviteltu, kerrottu 171–186. Gummerus, Jyväskylä. Levitas, R. (2013) Discourses of risk and utopia. Journal of Architectural Education 67 (1) 122–128. https://doi. org/10.1080/10464883.2013.771532 Levitas, R. (2010) The Concept of utopia. 2nd ed. Peter Lang AG, Bern. Linnamaa, R. & Sotarauta, M. (2000) Verkostojen utopia ja arki. Tutkimus Etelä-Pohjanmaan kehittäjäverkostosta. Tampereen yliopisto: Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. Sente-julkaisuja 7. Lintilä, K. L. (2016) 50-vuotta aluepolitiikkaa aitiopaikalla. Terra 128(2) 98–100. Locke, C. (2017) The real reason dystopian fiction is roaring back. Wired. . 25.2.2020. Lundström, N. (2017) Aluekehittämisen pirullinen peli. Acta Wasaensia, Vaasa. https://www.univaasa.fi/materiaali/ pdf/isbn_978-952-476-623-4.pdf Luoto, I. & Karhu, M. (2018) Utopiakirjallisuus ja aluekehittämisen paradoksit. Terra 130(2) 69–81. http:// urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019102835203 Luoto, I. (2008) Paikan tekstit ja niiden henki: Johdatus Geosemiotiikkaan – matkakertomus paikan kulttuurilliseen ytimeen. Nordia Geographical Publications 37(2). Multiprint Oy, Oulu. Moisio, S. (2012) Valtio, alue, politiikka: Suomen tilasuhteiden sääntely toisesta maailmansodasta nykypäivään. Vastapaino, Tampere. Moylan, T. & Baccolini, R. (2014) Demand the impossible: science fiction and the utopian imagination. Peter Lang, Bern. Phillips, R. (1993) The Language of images in geography. Progress in Human Geography 17(2) 180–194. https:// doi.org/10.1177%2F030913259301700203 Pietikäinen, S. & Mäntynen, A. (2009) Kurssi kohti diskurssia. Vastapaino, Tampere. Pietilä, V. (2004) Kaiken takana on teknologia: Harold Innis ja Marshall McLuhan tekivät välineistä viestintäteoriaa. Teoksessa Mörä, T. Salovarra-Moring, I., Valtonen, I. & S. (toim.) Mediatutkimuksen vaeltava teoria. Gaudeamus, Helsinki. Pinder, D. (2013) Reconstituting the possible: Lefebvre, Utopia and the Urban Question. International Journal of Urban and Regional Research 39(1) 28-45. https://doi.org/10.1111/1468-2427.12083 Portolano, M. (2012) The Rhetorical Function of Utopia: An Exploration of the Concept of Utopia in rhetorical theory. Utopian Studies 23(1) 113–141. https://doi.org/10.5325/utopianstudies.23.1.0113 Postman, N. (1985) Huvitamme itsemme hengiltä. WSOY, Helsinki. Pylkkö, P. (2013) Ajatus ja kädet. Uuni, Taivassalo. Sarajärvi, A. & Tuomi, J. (2018) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Acta Wasaensia 197 A LU E J A Y M P Ä R IS T Ö 178 49:2 (2020) ss. 162–178 Sargisson, L. & Sargent, L. (2017). Lived Utopianism: Everyday life and intentional communities. Communal Societies 37(1) 1–24. Seitamaa-Hakkarainen, P. (2019). Kvalitatiivinen sisällönanalyysi: sisällön analyysin keskeisiä piirteitä. Metodix. . 25.2.2020. Sargent, L. (2010): Utopianism: very short introduction. Oxford University Press, New York. Suvin, D. (1997) Locus, Horizon and Orientation: The Concept of Possible Worlds as a key to Utopian Studies. Teoksessa Daniel, J. O. & Moylan, T. (toim.): Not yet: reconsidering Ernst Bloch 122–137. Verso, Lontoo & New York. http://dx.doi.org/10.1093/actrade/9780199573400.001.0001 Williams, R. (2005) Culture and materialism: selected essays. Verso, Lontoo & New York.