Aku Juhanpelto Katselutottumukset murroksessa OTT-teknologia ja maratonkatseluilmiö uudenlaisen mediakuluttamisen keskiössä Vaasa 2021 Tekniikan ja innovaatiojohtamisen yksikkö Tietotekniikan pro gradu -tutkielma Teknisen viestinnän koulutusohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Tekniikan ja innovaatiojohtamisen yksikkö Tekijä: Aku Juhanpelto Tutkielman nimi: Katselutottumukset murroksessa: OTT-teknologia ja maratonkatse- luilmiö uudenlaisen mediakuluttamisen keskiössä Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Oppiaine: Teknisen viestinnän maisteriohjelma Työn ohjaaja: Juho-Pekka Mäkipää Valmistumisvuosi: 2021 Sivumäärä: 112 TIIVISTELMÄ: Fenomenografisen tutkimukseni lähtökohtana on selvittää, kuinka suomalaiset ns. over-the- top-pohjaisten palveluiden, kuten YouTuben, Netflixin, ja Amazon Primen käyttäjät itse koke- vat katselutottumustensa muuttuneen ns. perinteiseen television aikakauteen verratessa. Tar- kastelussa ovat myös uudet katseluilmiöt, kuten maratonkatselu (binge-watching) sekä pikaku- lutus (snack-culture). Aihe on nyt erityisen ajankohtainen, sillä covid-19-pandemiasta johtuen ihmiset viettävät maailmanlaajuisesti enemmän aikaa kotonaan kuin ehkä koskaan aiemmin. Tämä on heijastunut over-the-top-pohjaisten palveluiden käyttäjä- ja käyttömääriin, mitkä ovat kasvaneet rajusti kevät-talvesta 2020 saakka. On siis hyvinkin mahdollista, että poikkeusti- la tulee välillisesti muovaamaan mediakulutustottumuksia entisestään. Tässä tutkielmassa lukija johdatetaan aihepiiriin over-the-top-teknologian sekä siihen liittyvän termistön, jakeluhierarkian sekä sen historiansa kautta. Aiheesta johtuen katseluilmiöille on luonnollisesti varattu keskeinen sisällöllinen asema. Työn teoreettinen pohja on rakennettu suurelta osin englanninkielisten julkaisujen, tutkimusten ja artikkeleiden varaan, joita aiheen tuoreudesta huolimatta on löydettävissä jo runsaasti. On syytä kuitenkin huomata, että ainakin toistaiseksi huomattava osa julkaisuista tarkastelee over-the-top-teknologiaa sekä katseluilmi- öitä pääasiallisesti nuorempien pohjoisamerikkalaissukupolvien näkökulmasta. Pyrkimyksenäni on tarjota uusi näkökulma lähestymällä aihetta työn käytännön vaiheessa suomalaiskuluttajien perspektiivistä. Vastaavaa, eli suomenkielistä ja suomalaiskatsojien tun- temuksiin sekä näkemyksiin yksilötasolla keskittyvää tutkimusmateriaalia aiheesta on olemassa toistaiseksi vielä hyvin niukasti. Tutkimusmateriaali kerätään teemahaastatteluperiaatteella, minkä jälkeen aineistolle suoritetaan laadullinen sisällönanalyysi. Sen pohjalta koostetaan kä- sitteistö, teemat sekä esitellään saadut tulokset ja vastataan asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Työn tuloksena hahmottui, että over-the-top-pohjaisia palveluita käyttävien suomalaisten me- diakulutustottumusten voidaan katsoa muuttuneen perinteisen television aikakauteen verrat- taessa. Selkeimpiä muutoksen indikaattoreita olivat kuluttajan kasvanut päätösvalta (mm. mitä, missä ja milloin sisältöä katsotaan) sekä korostunut subjektiivinen laatutietoisuus (mate- riaalin tulee nopeasti vakuuttaa katsojansa). Uudet katseluilmiöt herättivät haasteltavissa tun- temuksia, mitkä pääosin asettuivat neutraalin ja positiivisen välimaastoon. Maraton- ja pika- katselu olivat heille tuttuja ja niitä hyödynnettiin mediakulutuksessa. Uusilla katseluilmiöillä oli kuitenkin ajanhallinnallisesti selkeästi omat paikkansa sekä funktionsa ja esimerkiksi maraton- katselua harjoitettiin lähinnä viikonloppuisin tai loma-aikaan. AVAINSANAT: over-the-top, suoratoistopalvelu, maratonkatselu, binge-watching, snack- culture, katselutottumukset 3 Sisällys 1 Johdanto 7 1.1 Tutkimuskysymykset 11 1.2 Työnkulku sekä tutkielman tarkoitus 12 2 OTT-teknologia ja suoratoistopalvelut 14 2.1 Mistä OTT-teknologiassa on kysymys? 14 2.1.1 AVOD 16 2.1.2 SVOD 16 2.1.3 TVOD 17 2.1.4 OTT-teknologian markkina-asema ja tulevaisuudennäkymät 17 2.2 OTT-teknologia ja suoratoistopalvelut: pitkällisen kehityskulun nykyilmentymät 18 2.2.1 Varhaiset vaiheet 19 2.2.2 Digiaikakauden aamunkoitto 19 2.2.3 Innovaatiot ja palvelut mahdollistamassa kehityskulun jatkumoa 21 2.2.4 Nykytila 23 3 Uudet mediakulutusilmiöt: maratonkatselu 26 3.1 Maratonkatselu eli binge-watching terminä ja määritelmänä 27 3.2 Milloin viihdekulutus täyttää maratonkatselun tunnusmerkistön? 29 3.3 Maratonkatsomisen yleisyys 32 3.4 Syitä maratonkatsomiseen 33 3.4.1 Katsojan kokema yhteys katsottavaan materiaaliin 34 3.4.2 Ryhmäpaine 34 3.4.3 Juonipaljastusten välttäminen 35 3.4.4 Yhteenkuuluvuudentunne 36 3.4.5 Kilpailuhenkisyys 37 3.5 Maratonkatsominen käytännössä 37 3.6 Maratonkatsomisen vaikutukset henkilöön 39 3.7 Pikakulutus eli snack-culture-katseluilmiö 45 4 4 Tutkimusmenetelmä 47 4.1 Tutkimuksen vaiheistus 48 4.2 Teoreettinen pohja 49 4.3 Tiedonkeruu haastatteluiden kautta 49 4.3.1 Aineiston keräämiseen liittyvät valmistelut 50 4.3.2 Haastattelut 51 4.4 Haastattelumateriaalin purkaminen 53 4.4.1 Litterointi 53 4.5 Analyysin mahdollistava perehtyminen aineistoon 55 4.5.1 Teemoittelu 55 4.5.2 Aineistoanalyysin vaiheistus 56 4.6 Koodaus 57 4.6.1 Koodauksen lopputulos 59 5 Tulokset 60 5.1 Henkilökohtaisella tasolla muuttuneet katselutottumukset 60 5.1.1 Päätösvalta 60 5.1.2 Suunnitelmallisuus & suunnittelemattomuus 65 5.1.3 Katseluintensiteetti 67 5.2 Maratonkatselu ja pikakulutus: mediakulutuksen uudet muodot ja niiden ymmärtäminen ilmiönä 70 5.2.1 Katseluilmiöt 70 5.2.2 Hallittu ajankäyttö 76 5.3 Vastausten herättämiä pohdintoja 79 5.4 Vastaus tutkimuskysymykseen: miten suomalaiskatsojat kokevat OTT- teknologian muuttanut heidän mediakulutuspreferenssejään 83 5.5 Vastaus tutkimuskysymykseen: miten haastateltavat kokevat uusien mediakulutusilmiöiden näkyvän heidän vapaa-ajanvietteessä 85 6 Johtopäätökset 88 6.1 Yhteenveto 88 6.2 Tutkimuksen rajoitteet 90 5 6.3 Materiaalin ja tulosten luotettavuus 91 6.4 Jatkotutkimusmahdollisuudet 91 Lähteet 94 Liitteet 109 Liite 1. Teemahaastatteluiden ensimmäisen osan kysymysrunko: OTT-teknologia ja kulutuspreferenssien muutos 109 Liite 2. Teemahaastatteluiden toisen osan kysymysrunko: OTT-teknologia ja uudet katseluilmiöt 111 6 Kuvat Kuvio 1. OTT-teknologia jakeluhierarkiassa mukaillen ICICI (n.d.). 15 Kuvio 2. Päätösvalta-teeman muodostus. 61 Kuvio 3. Katseluintensiteetti-teeman muodostus. 67 Kuvio 4. Katseluilmiöt-teeman muodostus. 71 Taulukot Taulukko 1. Tutkimuksen suunniteltu eteneminen. 48 Taulukko 2. Aineistoanalyysivaiheet Braunia ja Clarkea (2006, s. 16–23) mukaillen. 56 Taulukko 3. Kaikki koodit aakkosjärjestyksessä. 59 Lyhenteet AVOD ad-supported video-on-demand DTR download to rent EST electronic sell-trough OTT over-the-top SVOD subscription video-on-demand TVOD transaction video-on-demand VOD video-on-demand 7 1 Johdanto Niin sanottujen over-the-top- tai OTT-pohjaisten suoratoistopalveluiden suosion kasvu- käyrä oli koko 2010-luvun nousujohteinen. Tämän kehityksen myötä televisio mediana elää juuri nyt suurta murrosvaihetta. Kyseessä on globaali muutosprosessina ja suurin, minkä tv-ala on kokenut vuosikymmeniin; ehkä jopa koskaan. Tämän muutoksen keski- össä ovat katsojien mediakulutustottumukset, mitkä ovat nekin muuttuneet lähivuosi- en tuoksinassa huomattavasti. Kuluneen vuosikymmenen aikana laajan valtavirran tietoisuuteen nousseet subscripti- on video-on-demand -palvelut eli tilausmaksulliset suoratoistopalvelut ovat kasvatta- neet asiakaskuntaansa systemaattisesti ja ennen kaikkea nopeasti. Esimerkiksi Netflixil- lä, eräänlaisella tilauspohjaisten suoratoistopalveluiden tiennäyttäjällä, oli vuonna 2005 4.2 miljoonaa käyttäjää, kun yhdeksän vuotta myöhemmin se oli kasvanut jo 50 miljoo- naan (Netflix, 2019). Alkuvuonna 2016 Netflix laajensi toimintansa yhtäaikaisesti 130:n uuteen maahan (Barker & Wiatrowski & Wiatrowski, 2017, luku, Introduction) ja seu- ranneena vuonna rikkoutui 100 miljoonan tilaajan raja (Netflix, 2019). Myös muut toimijat ovat heränneet tähän markkinapotentiaaliin. Viihdejätti Disneyn Disney+, saman yhtiön enemmistöomistama Hulu, elektroniikka- ja sovelluskehittäjä Applen Apple TV+, verkkokauppa Amazonin Prime sekä perinteisillä kaapelikanava- markkinoilla kukoistanut HBO ja sen taustalla toimiva tuotantoyhtiö Warner ovat lähte- neet isoilla satsauksilla suoratoistomarkkinoille. Harkittujen strategioiden kautta ne kaikki ovat saavuttaneet menestystä. Esimerkiksi Amazon Primen käyttäjämääräinen lisäys on ollut Vuodesta 2012 lähtien jokaisella vuosineljänneksellä vähintään kahdek- san prosenttiyksikköä ja nykyisin pelkästään yhdysvaltalaistilaajia heillä on 103 miljoo- naa (Magana, 2019). Myös pienemmille markkina-alueille keskittyvät SVOD-suoratoistopalvelut ovat menes- tyneet. Viaplayn tilaajamäärät kasvoivat kaikissa Pohjoismaissa vuoden 2017 aikana 21 prosenttia ja keskiarvoisen tilaajan kyseisessä palvelussa mediakulutukseen käyttämä 8 aika kasvoi neljänneksellä edelliseen vuoteen verrattaessa (ePressi 2018). Pohjoismais- sa uusi teknologia onkin otettu avosylin vastaan. Viaplayn julkaisemien tietojen perus- teella Norjalla, Ruotsilla, Suomella ja Tanskalla on Yhdysvaltojen jälkeen eniten asukas- lukuun suhteutettuja suoratoistopalvelutilaajia koko maailmassa (Yle, 2017). Pelkästään Yhdysvalloissa kuluttajista lähes puolet oli jo vuonna 2016 ainakin yhden suoratoistopalvelun tilaajia (Deloitte, 2016) ja vuodesta 2012 lähtien amerikkalaisko- deissa suosituimpana elokuvien katselumetodina ovat toimineet laillisten verkkopalve- luväylät, jättäen taakseen optiset tallenteet, kuten DVD:t ja Blu-Ray:t (Leonard, 2013). Iso-Britanniassa puolestaan vuoden 2017 aikana suoratoistopalveluiden käyttäjämäärät ohittivat ensimmäistä kertaa maksullisten kaapeli- ja satelliittikanavien vastaavat. Bri- tanniassa erityisesti 16–34-vuotiaiden ikäluokka on siirtynyt laajamittaisesti viihdekulu- tuksessaan OTT-tarjonnan puolelle (Ofcom, 2018). Vuoden 2020 aikana moni ala joutui sopeuttamaan rajustikin toimintojaan covid-19- pandemian kautta syntyneessä taloudellisessa stagnaatiossa. OTT-teknologiasektori sen sijaan kasvoi samaisen kevään aikana ennenäkemättömällä vauhdilla, osoittaen olevansa entistä keskeisemmässä roolissa ihmisten vapaa-ajanvietossa. Esimerkiksi huhtikuun neljäntenä päivänä vuonna 2020 pelkästään amerikkalaiskuluttajat katsoivat yhteenlaskettuna 27 miljardia minuuttia viihdettä (Variety, 2020). Kasvua oli siis tapah- tunut 170 prosenttia vuotta aiemmin mitatulle keskikulutukselle (Variety, 2020). Kaiken kaikkiaan edellä mainitut faktat alleviivaavat suoratoistopalveluiden alati kasvavaa asemaa globaalissa mediakentässä. Jo ennen maksullisten SVOD-palveluiden nousua, oli jo toinen OTT-pohjainen teknolo- gia vakiinnuttanut paikkansa perinteisen television rinnalla. Mainospohjaiset eli ns. ad- supported video-on-demand -videopalveluita voitaneen nykyisin pitää massamedian omana haaranaan ja tämän alan toimijoista tunnetuin on eittämättä YouTube. 9 AVOD-videopalveluiden kautta audiovisuaalisen materiaalin tuotantoprosessi koki fun- damentaalisen muutoksen 2000-luvun alkupuolella. Nykyisin ns. peruskatsoja voi vaih- taa hyvin pienillä resursseilla ja ennakkovalmisteluilla roolinsa sisällönkuluttajasta sisäl- löntuottajaksi. Ns. kaduntallaajalle tämä poistaa yhtälöstä aiemmin lähes ylipääsemät- tömiä tuotannollisia haasteita, mitkä liittyivät ennen kaikkea rahoitukseen ja yhteistyö- haluisen julkaisijatahon löytämiseen valtamedian keskuudesta. Myös teknologiset val- miudet ja niihin liittyvät haasteet ovat madaltuneet merkittävissä määrin. Sisällöntuo- tannolliset vaiheet kuten kuvaaminen, äänittäminen, leikkaaminen, jälkikäsittely sekä julkaisu on täysin mahdollista toteuttaa ”pelkällä” älypuhelimella. Ainakin teoreettisella tasolla jokaisella maapallomme reilulla kolmella miljardilla älypuhelinkäyttäjällä (O’Dea, 2020) on siis hallussaan valmiudet, edellytykset ja jakelukanavat, joilla tavoittaa maail- manlaajuinen katsojakunta. AVOD-videopalveluilla on myös toinen merkittävä funktio, sillä niitä voidaan pitää myös eräänlaisina digitaalisen kulttuuriperinnön säilyttäjinä (Moylan, 2015). Nykyaikana kat- sojalla on mahdollisuus löytää AVOD-pohjaisista palveluista esimerkiksi etsimänsä vuo- sikymmeniä vanhan hauskan ja suurilta osin unohdetun televisiomainoksen tai vaikka lapsuutensa suosikkipiirretyn alkuteksti-intron tunnussävelineen (Moylan, 2015). En- nen ns. keskiarvokatsojalle vastaavanlaisen marginaalisena pidetyn materiaalin löytä- minen olisi mitä todennäköisimmin ollut joko valtavien ponnistusten takana tai puh- taasti mahdotonta. Lineaarinen, esiaikataulutettu televisio on enemmän tai vähemmän nojannut toimin- tamallinsa samaan voitolliseen kaavaansa vuosikymmenien ajan (Newman, 2017). Pe- rinteinen televisio eteni 1950-luvulla vain muutamassa vuodessa marginaalisesta ylelli- syystuotteesta ja jokakuluttajan kodinkoneeksi, syrjäyttäen prosessin aikana lähes to- taalisesti radion; vakiintuneen ja lähtökohtaisesti ylivoimaiselta näyttäneen kilpailijansa (Newman, 2017). Lineaarinen televisio saavutti varsin pian asemansa ja säilytti ”kos- kemattomuuden” pitkälle uuden vuosituhannen puolelle, kunnes OTT-pohjaiset vaih- 10 toehtoratkaisut ovat laajalla rintamalla haastaneet sen ennen niin kiistattoman hege- monian. 2020-luvulle tultaessa traditionaalinen televisio on vielä onnistunut pitämään pintansa (Nickalls, 2018) ja esimerkiksi Britanniassa perinteinen (maksuton) televisio on edelleen suosittu erityisesti vanhemman väestön keskuudessa (Ofcom, 2018). Tuoreimmat tu- lokset kuitenkin osoittavat, että jatkossa perinteisen television on entistä vaikeampi säilyttää johtava asemansa. Tutkimuksen mukaan vuoden 2019 kolmannella neljännek- sellä perinteisen televisionkatseluun käytetty aika väheni 7,2 prosenttia – enemmän kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa (InsideRadio, 2019). Lineaarisen television kannalta huolestuttavinta on se, että ensimmäistä kertaa havaittiin myös laskusuhdan- ne 55-vuotiaiden tai sitä vanhempien katsojien keskuudessa (InsideRadio, 2019). Löy- dös on merkittävä, sillä aiemman tilastointihistorian perusteella kyseinen katsojaseg- mentti on edustanut puolta koko perinteisen television katsojakunnasta (InsideRadio, 2019). Tulevat vuodet näyttävät, että päätyykö perinteinen televisio itse samaan kastiin, mihin se sysäsi kilpailijansa radion 1900-luvun puolivälin tienoilla. Voidaan väittää, että jo nyt OTT-teknologiaan liittyvät innovaatiot ovat käynnistäneet perhosvaikutuksen kaltaisen efektin ihmisten viihdekulutuskäyttäytymisessä. Lyhyessä ajassa on tullut radikaalilla tavalla vaihtoehtoisia tapoja katsoa tv:tä. Samalla mediakulutuksesta on vapaa- ajanvietteenä tullut enemmän individualistista, yksilölähtöistä viihdettä, mitä usein myös nautitaan omissa oloissaan (Truong, 2015). Tutkimuksissa on ilmennyt, että Net- flix-suoratoistopalvelun tilaaja käyttää vapaa-ajastaan keskiarvoisesti lähes puolet enemmän viihdemateriaalin katsomiseen kuin laatuaikaan perheensä parissa (Branter, 2018). Esiaikataulutetuista lähetysajoista luopuminen ja valinnanvapauden keskittäminen kat- sojalle on synnyttänyt täysin uusia mediakulutuskäyttäytymismalleja. Tunnetuin ja laa- jimmin levinnyt esimerkki edellä mainitusta lienee maratonkatselu, joka tunnettaan 11 myös termillä binge-watching. Käytännössä ns. binge-watcher on henkilö, joka yhdellä istumalla katsoo useamman televisiosarjan jakson ja/tai elokuvan perätysten. Tutkimukset osoittavat, että jos jokin ilmiön tai mielipiteen esiintyvyys ylittää 10 pro- sentin osuuden kokonaispopulaatiosta, se usein muuttuu valtailmiöksi tai -mielipiteeksi jollain aikajänteellä (Rensselaer, 2011). Tähän tietoon heijastaen maratonkatselua voi- daan menetelmänä pitää jo jonkinasteisena viihdekulutusnormina: erään tutkimusten mukaan Netflix-tilaajista 61 prosenttia katsoo viihdettä maratonkatseluperiaatteella (Byl, Dal Cin & Erickson, 2019). yhden mediakulutustutkimuksen mukaan tavanomai- nen binge-sessio on kestoltaan keskiarvoisesti kolme tuntia (Commscope, 2015). Mara- tonkatselu on ilmiönä mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että se on yksi olennainen osanen nykyihmisten laajempaa digikulutusta, johon nivoutuu verkkokauppashoppailu, pelaaminen, bloggaaminen, pikaviestintä sekä materiaalin lataaminen ja lähettäminen (Broe, 2019, s. 24). Kaikki edellä mainitut elementit yhdessä varmistavat sen, että yksi- löllä ei ole enää hetkeä päivittäisessä vuorokausirytmissään, mikä estäisi kuluttamisen, rentoutumisen, etätyöskentelyn tai ylipäätänsä internet-pohjaisten verkkoresurssien hyödyntämisen (Broe, 2019, s. 24). 1.1 Tutkimuskysymykset Suoratoistopalveluteknologian laajalla rintamalla tapahtunut esiinmarssi on muuttanut globaalissa mittakaavassa ihmisten viihdekatselutottumuksia. Muutosprosessi itsessään on ollut nopea, mikä jo itsessään tekee siitä tutkimuskohteena otollisen mm. ajankoh- taisuuden vuoksi. Suomalaisperspektiivistä katsottuna aihealue puolestaan tarjoaa oi- vallisen tutkimushaasteen, koska kuvainnollisesti ilmaistuna se sijaitsee vielä pitkälti kartoittamattomalla rajaseudulla. Tässä pro gradu -työssä pyrin löytämään vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Miten suomalaiskatsojat kokevat, että verrattain lyhyen aikaa käytettävissä ollut OTT- teknologia muuttanut heidän mediakulutuspreferenssejään? 12 2. Miten haastateltavat kokevat uusien katselutapojen näkyvän heidän vapaa- ajanvietteessä vai ilmenevätkö laisinkaan; mikä on heidän mielipiteensä näistä ilmiöistä laajemmin? Yksinkertaistettuna molemmat tutkimuskysymykset liittyvät siis siihen, että miten suo- malaiskuluttajat kokevat ja tiedostavat mediakulutuksen uudet ulottuvuudet henkilö- kohtaisella tasolla. 1.2 Työnkulku sekä tutkielman tarkoitus Yksinkertaistettuna tämä työ on rakenteeltaan kaksiportainen. Aluksi lukijalle esitellään aihealueen olennaisimmat elementit ja ilmiöt sekä, mitä tietoa meillä niistä nykyisin on. Toinen vaihe kostuu käytännön työvaiheen suunnittelusta ja toteutuksesta. Sen puitteissa aihealueeseen liittyvä tutkimusmateriaali kerätään kenttätutkimuksena eli teemahaastatteluiden kautta. Tämän jälkeen materiaali analysoidaan ja lopuksi sen kautta saadut tulokset esitellään. Lähestymistapa tässä työssä on fenomenografinen. Maailmalla mediakulutustottumusten muutoksia ja uusia katseluilmiöitä käsitteleviä tutkimusmateriaalia sekä artikkeleita on jo julkaistu huomattavan suuri määrä, erityi- sesti englanninkielisinä. Suomenkielisiäkin, aihetta osittain sivuavaa materiaalia on jo olemassa jonkin verran. Niissä painopiste on kuitenkin esimerkiksi kyselytutkimuksissa, eli tilastollisissa luvuissa ja seikoissa. Sen sijaan suomalaiskatsojien kertomuksia sekä näkemyksiä henkilökohtaisemmalla ja yksilöllisemmällä tasolla kartoittavia julkaisuja on vielä niukanlaisesti. Tätä tieteellistä tyhjiötä pyrin omalta osaltani täyttämään tämän tutkimuksen kautta. Työni tärkeimpänä tarkoituksena on siis toimia eräänlaisena suomenkielisen tutkimuk- sen pelinavauksena aiheeseen, missä suomalaiskuluttajien kokemuksien kautta tarkas- teltuna yhdistyvät OTT-teknologia, mediakulutustottumusmuutokset sekä uudet katse- luilmiöt. 13 On syytä myös huomata, että aiheena kuluttajien katselutottumusmuutokset kosketta- vat käytännön tasolla merkittävän suuruista kaupallista sektoria; niin maailmanlaajui- sesti kuin kotimaisesti. Suoran vaikutuksen piirissä ovat perinteiset televisiokanavat, elokuvateollisuus sekä suoratoistopalvelu- ja elokuvateatteritoimijat. Lisäksi aihe välilli- sesti koskettaa monia suuria toimijoita, kuten mm. laitevalmistajia ja sovelluskehittäjiä. Kaikkia näitä tahoja yhdistää selkeä tarve ymmärtää mahdollisimman hyvin markkinoil- la tapahtuvia kulutustottumusten muutoksia jo pelkästään kilpailullista etulyöntiase- maa ajatellen. Tästä syystä näen, että kaikki OTT-teknologian, katseluilmiöiden sekä mediakulutusmuutosten keskinäistä yhteyttä käsittelevät tutkimukset ovat pelkästään hyödyksi mainituille aloille ja niiden toimijoille – tavalla tai toisella. Työllä voidaan siis katsoa olevan tutkimuksellinen tarkoituksensa myös tämän näkökulman kautta. 14 2 OTT-teknologia ja suoratoistopalvelut Suoratoistopalvelutekniikka on tämän opinnäytetyön yksi keskeisistä tekijöistä. Asiaan tarkemmin perehtymättömille se saattaa näyttäytyä varsin epämääräisenä kokonaisuu- tena esimerkiksi osittain päällekkäisten käsitteiden ja toimintojen vuoksi. Siksi näen olennaiseksi avata paitsi konseptia itsessään, mutta myös selventää siihen liittyviä mää- ritteitä ja termistöä tämän työn yleisen luettavuuden sekä ymmärtämisen kannalta. 2.1 Mistä OTT-teknologiassa on kysymys? Ihan aluksi on syytä määritellä televisio terminä. Tässä pro gradu -työssä sillä tarkoite- taan käsitteenä toimijoita (televisiokanavat) tai sisällöllistä materiaalia (sarjat, elokuvat jne.) eikä niinkään teknistä vastaanotinlaitetta, jos niin ei erikseen tekstissä mainita. Tutkielmassa perinteisellä televisiolla puolestaan tarkoitettaan konseptia, missä esi- merkiksi kanavan lähetykset ovat esiaikataulutettu ja joiden aloitus- ja lopetusajankoh- taan katsojalla ei ole suoraa vaikutusmahdollisuutta. Perinteisestä televisiosta käyte- tään tekstissä myös synonyymi-ilmaisuja, joita ovat lineaarinen, esiaikataulutettu, live- ja perustelevisio. Käytännössä internet-yhteyttä hyödyntävät suoratoistopalveluteknologiat kuuluvat over-the-top-yläkäsitteen alle (McAdams, 2019). OTT yhdistetään usein nimenomaan videopohjaisiin palveluihin ja tässäkin työssä rajaus on käytännönsyistä asetettu niihin. Tosiasiassa se on käsitteenä kuitenkin paljon laajempi, pitäen sisällään myös ääneen ja kirjoitettuun tekstiin perustuvat pikaviestintäpalvelut sekä audio- ja musiikkipohjaiset striimauspalvelut (McAdams, 2019). OTT-teknologian toimitusprosessi eroaa esimerkiksi perinteisestä televisiosta siten, että välikätenä toimivaa televisiokanavaa tai vastaavaa kolmatta osapuolta ei tarvita (McA- dams, 2019). Kommunikaatioteknologiassa tämä puolestaan näkyy siten, että palvelun ja sitä käyttävät asiakkaat eivät tarvitse mobiilioperaattoria (Harvey, 2019). Toimivan internet-yhteyden lisäksi asiakas tarvitsee laitteen, mikä kykenee vastaanottamaan 15 digitaalista materiaalia. Näitä laitteita ovat mm. älytelevisiot, mobiililaiteet, tietokoneet ja televisioon kytketyt digitaaliset medialaitteet, kuten modernit videopelikonsolit sekä Apple TV- ja WLAN-toistimien kaltaiset laitteet (Harvey, 2019). OTT-teknologian toimin- taperiaatetta noudattavat palvelut pääsääntöisesti maksullisia, mutta ilmaisiakin vaih- toehtoja löytyy rutkasti. Kuvio 1. OTT-teknologia jakeluhierarkiassa mukaillen ICICI (n.d.). Kuvio 1 havainnollistaa, OTT-teknologian paikan sisällönjakeluhierarkiassa. Se on siis ns. video-on-demand-palveluiden aliluokka. Yksinkertaistettuna VOD sisältää kaiken sen materiaalin, mikä kohdennetaan käyttäjälle yksilöllisesti, lähetysajoista riippumatta (Encyclopaedia Britannica, n.d.). On syytä huomata, että VOD siis käsittää internet- pohjaisten striimauspalveluiden lisäksi perinteisesti toimivien kaapelitelevisio-, satelliit- titelevisio- sekä puhelinyhtiöiden (VOD-periaatteella tarjoaman) maksetun ja ilmaisen sisällön (PCmag, 2020). Internet-pohjainen OTT-teknologia itsessään voidaan vielä pilkkoa kolmeen yksilölli- seen aliluokkaan, joita ovat AVOD, SVOD ja TVOD. Huomionarvoista on, että tässä työs- 16 sä suoratoistopalveluista puhuttaessa viitataan oletusarvoisesi kaikkiin OTT-aliluokkiin. Tarvittaessa tekstissä aliluokka kuitenkin spesifioidaan aina, mikäli se on olennaista mm. selkeyden tai paikkansapitävyyden kannalta katsottuna. 2.1.1 AVOD AVOD- eli advertisement video-on-demand- tai vaihtoehtoisesti ad-supported video- on-demand -palvelut tarjoavat sisältönsä ilmaiseksi ja tekevät liikevaihdollista voittoa mainosten kautta (ICICI Securities, 2017). AVOD-toimijoita ovat mm. videopalvelut You- Tube ja DailyMotion. Premium-sisällöntuottajille eli esimerkiksi isoille viihdetuotanto- yhtiöille AVOD-palvelut näyttäytyvät pääosin epäkiinnostavina jakelukanavina SVOD- ja TVOD-palveluita pienemmistä voittomarginaaleista johtuen (Imagen, n.d.). Videopalve- lu YouTube toimii asian suhteen juuri päinvastoin. Tilauspohjaista ratkaisua kokeilleena, se on siirtämässä nyt myös palvelunsa premium-materiaalinsa vahvalle osaamisalueel- leen eli mainospohjaiselle alustalle (Imagen, n.d.). Youtube yrityksenä kykenee näin toimimaan, koska se on Google-hakusivun jälkeen maailman suosituin internet-sivusto (Smith 2020) ja kaikista OTT-toimijoista suurin 16 prosentin markkinaosuudellaan (ICICI Securities, 2017). 2.1.2 SVOD SVOD- eli subscription video-on-demand -palvelut tarjoavat pääsyn elokuviin, tv- sarjoihin ja muuhun vastaavanlaiseen sisältöönsä kuukausittaista tai vuotuista tilaus- maksua vastaan (ICICI Securities, 2017). SVOD-toimijoita ovat mm. Netflix, Amazon Prime, Disney+ ja HBO. SVOD-palvelut eivät yleensä sido käyttäjiään pitkillä sopimuksil- la. Asiakkaalle SVOD-palveluiden tilauskäytäntö näyttäytyy siis helposti lähestyttävänä ja riskittömänä. SVOD-toimijoiden em. liiketoimintamalli edellyttää sopeutumiskykyä pieniinkin markkinasuhdannemuutoksiin. Toimijat yleensä pyrkivätkin paitsi haalimaan alati uusia asiakkaita, pitämään myös vanhat mukana aggressiivisen hinnoittelupolitii- kan ja eksklusiivisen sisällön avulla (Smith, 2020). Sisäisessä tulonlähdevertailussa SVOD ohitti AVOD:in vuonna 2014 ja on sen jälkeen ollut markkina-arvoltaan suurin 17 yksittäinen OTT-palveluiden osa-alue (Murray, 2019). Pohjois-Amerikassa Netflixin osuus on jo yksinään reilut 34 prosenttia kaikesta parhaaseen katseluaikaan (verkonyli tapahtuvasta) suoratoistosta (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, Circulating The Square: Digital Distribution as (Potential) Activism). 2.1.3 TVOD TVOD- eli transactional video-on-demand -palvelut perustuvat tuotteiden ja nimikkei- den yksittäiskauppaan. TVOD voidaan jakaa vielä kahteen omaan aliryhmään, joita ovat EST ja DTR. EST- eli electronic sell-through -palveluissa kuluttuja maksaa saadakseen pysyvän pää- syn sisältöön, eli ostamalla esimerkiksi digitaalisesti ladattavan elokuvan. DTR- eli download to rent -palveluissa kuluttaja maksaa pääsystä sisältöön rajalliseksi ajaksi, esimerkiksi vuoraamalla digitaalisessa muodossa olevan elokuvan. Yleensä tämä on mahdollista EST-palveluita pienempää korvausta vastaan. TVOD-toimijoita ovat mm. Amazon Video Store ja Apple iTunes. TVOD-palveluiden valttikorttina on kyky tarjota kuluttajille julkaisuajankohdaltaan kaikista tuorein sisältö. ( Imagen, n.d.) 2.1.4 OTT-teknologian markkina-asema ja tulevaisuudennäkymät Kaupalliselta arvoltaan striimauspalvelut ovat jo merkittävässä asemassa viihdeme- diamarkkinoilla. Lähteestä riippuen OTT-striimauspalveluiden vuoden 2018 yhteenlas- ketuksi liikevaihdoksi arvioitiin 68 miljardia dollaria (Murray, 2019), minkä jatkoksi useissa tutkimuksissa em. lukujen arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2024 men- nessä (Munson, 2019). Seuraavan viiden vuoden ajan OTT-teknologian odotetaan ko- konaisuudessaan olevan virtuaalitodellisuuden jälkeen nopeimmin kasvava media-ala, jättäen taakseen mm. sellaiset vakiintuneet toimijat kuin elokuva-, musiikki- ja videope- liteollisuuden sekä internet- ja televisiomainonnan (PCW, 2019). Pandemiavuoden 2020 aikana OTT-teknologia näyttäisi kukoistaneen erityisesti elokuvateatteritoiminnan ja lineaarisen television kustannuksella (PCW, 2020). On ennustettu, että maailmanlaa- 18 juisesti OTT-palveluiden kerryttämät tuotot ohittavan elokuvateattereiden lipunmyyn- nin vuoden 2020 loppuun mennessä (PCW, 2020). Suoratoistopalvelut eivät ole saavuttaneet asemaansa ilmaiseksi vaan se on vaatinut valtavia taloudellisia panostuksia. Vuonna 2018 SVOD-palvelu Netflix käytti yksinään 12 miljardia dollaria sisällönhankinnallisiin tai -tuotannollisiin hankkeisiin (Benes, 2019). Striimauspalveluiden keskinäisellä kilpavarustelulla on ollut heijastusvaikutuksia myös lineaarisen television puolella operoivien toimintatapoihin. Vuoden 2018 aikana perin- teiset televisiokanavatoimijat ympäri maailmaa investoivat yhteenlasketusti peräti 140 miljardia dollaria ohjelmasisältöihin (Lujanen, 2018). Yllättävänä yksityiskohtana voidaan pitää sitä, että OTT-palveluiden käyttäjät eivät ensi- sijaisesti maksa pääsystä viihdepohjaisen materiaalin pariin. Itse asiassa Uscreenin laa- jamittaisen datakeräyksen perusteella se käsittää ”vain” 17 prosenttia kaikesta tilauspe- riaatteella toimivasta maksusisällöstä (Johnson, 2019). Sen edellä ovat kuntoilu- ja lii- kuntamateriaali 33 prosentin osuudella sekä koulutuksellinen sisältö, joka kattaa peräti puolet koko maksullisesta tilauskannasta (Johnson, 2019). Joka tapauksessa valtavat panostukset ovat tuottaneet positiivista tulosta ja suoratois- topalveluiden myönteisen nosteen uskotaan jatkuvan tulevaisuudessakin. Hurjimmissa arvioissa vuonna 2025 kaikkien OTT-teknologia-alaisten palveluiden maailmanlaajuinen markkinapotentiaali olisi peräti 332,5 miljardia dollaria (Bloomberg, 2019). 2.2 OTT-teknologia ja suoratoistopalvelut: pitkällisen kehityskulun ny- kyilmentymät OTT-teknologia ei ole tupsahtanut nykyihmisen hyppysiin tyhjästä. Päinvastoin, se on seurausta pitkällisestä evoluutiosta, missä uraauurtavan tekniikan kehityskulku ja ihmis- ten tv-katselupreferenssit ovat nivoutuneet aivan erityisellä tavalla tosiinsa. Tässä osi- ossa nostetaan esille teknologisia virstanpylväitä, joiden kautta matka nykyhetkeen on 19 taittunut. Lisäksi tarkastellaan, miten jokainen uusi innovaatio on omalta osaltaan ollut muuttamassa tv-katselutottumuksia. 2.2.1 Varhaiset vaiheet Lineaarisen television perustoimintamalli näyttäytyy joustamattomana ja jopa anteek- siantamattomana, kun sitä tarkastellaan yksittäisen kuluttajan näkökulmasta. Katsojan tulee olla juuri oikealla hetkellä vastaanottimen äärellä, koska muussa tapauksessa hä- neltä voi jäädä esimerkiksi yksittäinen televisiosarjan jakso pysyvästi näkemättä tai vaihtoehtoisesti hän voi joutua odottamaan vuosikausia mahdollista uusintalähetystä. Pitkälti tästä syystä jo television alkuvaiheista lähtien kuluttajien keskuudesta on kum- munnut tarve teknologialle, joka vapauttaisi yksittäisen tv-katsojan näistä kuvainnollis- ta kahleista. Voidaan spekuloida, että 1970-luvulla kuluttajamarkkinoille tulleet analogiset videotal- lentimet ovat konseptuaalinen kulmakivi, minkä perusideaa kaikki sitä seuranneet viih- demateriaalin toistoon ja tallennukseen perustuvat tekniikat ovat noudattaneet; mu- kaan lukien nykyaikaiset suoratoistopalvelut (Knott, 2019). Analogisten nauhureiden myötä ensimmäistä kertaa television historiassa kuluttajalla oli mahdollisuus rytmittää itse katsomisajankohtansa riippumatta tv-yhtiöiden ja -kanavien sekä elokuvateatterei- den ennalta määritellyistä esitysaikatauluista. Tämä onnistui joko nauhoituksen kautta tai hyödyntämällä uuttaa kaupanalaa, videovuokraamoja (Sommerfeld, n.d.). Ennen analogisten tallennuslaitteiden tuloa vastaavanlainen irtautuminen esitysaikatauluista oli käytännössä ollut täysin mahdotonta toteuttaa. Lähimmäksi ideaa olisi analogisen tv-lähetystekniikan puitteissa päästy sillä, että ihan jokaisella katsojalle olisi oma dedi- koitu kanavansa (Evans, 2017). 2.2.2 Digiaikakauden aamunkoitto Analogiset videonauhurit säilyttivät asemansa uuden vuosituhannen alkuvuosiin saak- ka, mutta 1990-luvun lopulla niiden rinnalle hiljalleen hivuttautui uutta vallankumouk- 20 sellista teknologiaa, kuten tallentava digitaalisovitin eli kansankielellä digiboksi sekä digitaalinen videotallennin eli DVR. Erityisesti Yhdysvalloissa toimijat, kuten ReplayTV ja Tivo muuttivat pysyvästi televisioalaa. Nyt katsojalla oli käsissään ennennäkemättömiä työkaluja lähetysaikataulujen manipulointiin, kuten time-shifting eli ajansiirto, minkä avulla katsoja kykeni halutessaan pysäyttämään lähetyksen, jatkamaan suoraan pysäy- tetystä kohdasta tai pikakelauksella saavuttamaan kanavan lähetyksen toisasiallisen etenemiskohdan. (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, From Interactive Digital Television to Internet “Instant” Television: Netflix, Shifts in Power and Emerging Audience Practic- es from an Evolutionary Perspective) Digitaalisilla videotoistimilla pikakelaustoiminto olikin erityisen tehokas tallenteiden välissä olevien mainoskatkojen nopeaan ohittamiseen, mistä digilaitteet selviytyivät edeltäjäänsä analogista videonauhuria selvästi nopeammin (Roston, 2019). Luultavasti merkittävin yksittäinen ominaisuus ja samalla suunnannäyttäjä tulevaisuudelle oli kui- tenkin se seikka, että tallennus ei enää edellyttänyt erillistä mediaa vaan prosessi ta- pahtui digitaalisesti laitteen sisäänrakennetulle kovalevylle. Sisäisen tallennustoimin- non kautta ja digilaitteiden suurehkon tallennuskapasiteetin turvin katsoja kykeni ra- kentamaan laajankin mediakirjaston mm. ilman kokoelmanhallintaa tai säilytystilatar- vetta, joita aiemmin olisi tarvittu kasettien kaltaisten fyysisten tallenteiden kanssa. Tallentavat digilaitteet eivät kuitenkaan olleet pitkään televisiokatselukulttuurin tuorein mullistaja. Niin maailmalla kuin Suomessakin nopeiden laajakaistaverkkojen rakentami- nen 2000-luvun molemmin puolin tarjosi tekniset valmiudet internetpohjaisten tv- palveluiden toteuttamiseen, mikä tulisi jälleen muokkaamaan ihmisten katselutottu- muksia. Kingston Communications julkaisi ensimmäisenä Eurooppalaisena toimijana nopean ADSL-internetyhteyden kuluttajamarkkinoille vuonna 1998 (KCOM, 2019). Sa- man vuoden aikana siitä tuli myös ensimmäinen isobritannialainen yritys, joka tarjosi täysimittaisen suoratoistopalvelun asiakkailleen integroimalla perinteisen eli ns. lineaa- risen television ja internet-yhteyden samaan vastaanotinboksiin (Echelon Studios, 2014). Tuore tuote kulki nimellä Kingston Interactive TV ja se osoittautui pienimuotoi- 21 seksi menestykseksi, koska vuoteen 2001 mennessä palvelulla oli 15 000 vahvuinen tilaajakanta (Echelon Studios, 2014). Yhdysvalloissa puolestaan ESPN-urheilukanava striimasi ensimmäisen live-lähetyksensä jo vuonna 1995 (Echelon Studios, 2014). Pro- sessi vaati aikalaismittapuulla huipputekniikkaa ja huomattavia taloudellisia panostuk- sia, mutta toimi lähtölaukauksena teknologiaprotokollien kehityskulkuun (Tuchman, 2017). ESPN saikin nopeasti rinnalleen muita suuria multimediatoimijoita, kuten AOLin, Microsoftin, Adoben ja Applen, jotka omilla tahoillaan loivat uusia teknisiä ratkaisuja ja mahdollisuuksia (Tuchman, 2017). Myöskään Suomessa ei uuden laajakaistatekniikan potentiaali jäänyt huomaamatta. Esimerkiksi vaasalainen Anvia ryhtyi kehittämään vuonna 2006 Watson-nimistä tv- palvelua, joka oli ominaisuuksiltaan hyvin lähellä modernia suoratoistopalvelua (Kylän- pää, 2019). Anvian visioikin mainosmateriaalissaan, kuinka kuluttajalla olisi nyt mahdol- lista katsoa usealla eri laitteella vapaavalintaista ohjelmaansa juuri silloin, kun hän itse haluaa (Kylänpää, 2019). Lähtökohtaisesti sillä oli myös kaupallisessa mielessä hyvin suoratoistopalvelumainen valttikortti: palveluna se ei ollut sidottu mihinkään tiettyyn dataverkkoon tai sen ylläpitäjään, mikä erotti sen selkeästi muista sen hetkisistä saman alan suomalaistoimijoista DNA:n Welhosta, Elisan Viihteestä ja Soneran Viihteestä (Ky- länpää, 2019). 2.2.3 Innovaatiot ja palvelut mahdollistamassa kehityskulun jatkumoa Perusinfrastruktuurin olemassaolo itsessään ei kuitenkaan vielä riittänyt herättämään suuremman yleisön kiinnostusta, johtuen aluksi lähinnä laajakuituyhteyden ja siihen liittyvien oheislaitteiden korkeista hinnoista sekä ideaalisten vastaanottimien puuttu- misesta (Encyclopaedia Britannica, n.d.). Internetpohjaisten tv-palveluiden ja ensim- mäisten suoratoistopalveluiden sisällön toistaminen oli aluksi mahdollista lähinnä vain tietokoneilla (Thomas, 2015). Vuosituhannen alkupuolella ne olivat harvoissa kotitalo- uksissa pääasiallisia vastaanottimia ja soveltuivat yleisestikin varsin huonosti mediatois- timiksi olohuoneisiin esimerkiksi koko perheen yhteistä katselutuokiota ajatellen (Tho- mas, 2015). Vasta laajakaistayhteyksien halpeneminen ja useamman vallankumouksel- 22 lisen teknologian yhtäaikainen esiinmarssi mm. langattoman tiedonsiirron, tablettien, älypuhelimien ja -televisioiden muodossa tasoittivat suoratoistopalveluiden tien keski- vertotalouksiin (Thomas, 2015). Myös WLAN-toistimilla, kuten Googlen Chromecastilla ja Amazonin Fire Stickillä on ollut oma merkittävä roolinsa suoratoistopalveluiden suo- siollisessa kasvutarinassa (Thomas, 2015). Huokeahintaisina ja varsin helppokäyttöisinä laitteina ne nostavat HDMI-portilla varustetun ”perusvastaanottimen” monilta toimin- nollisilta osiltaan samaan kategoriaan kalliimpien älytelevision kanssa (Thomas, 2015). Internet-videopalvelut ansaitsevat erityismaininnan katselutottumusten muutoksia tutkittaessa. Videopalveluilla ja etunenässä YouTubella, kyseisen alan toimijoista eittä- mättä suurimalla, on ollut valtaisa merkitys 2000-luvun mediakentän muutoksessa. Videopalvelut ovat monilta osin muuttaneet totaalisesti tavan, jolla viihdesisältöä tuo- tetaan, katsotaan ja ennen kaikkea, kuinka sen jakelu tapahtuu. Videopalvelujen toi- mintamalli on efektiivisesti poistanut sisällöntuottajalta edellytyksen ja tarpeen käyttää materiaalijulkaisussaan tuotantoyhtiöitä, televisiokanavia sekä muita vastaavia välikä- siä. Tämä toimintakehys on tuottanut yllättäviä ja monilta osin uskomattomiakin läpi- murtoja. On hyvin epätodennäköistä, että perinteisillä puitteilla toimivien televisioka- navien kautta (kotimaidensa ulkopuolella tuntemattomat) korealaispoppari tai puerto- ricolaislauluntekijä olisi missään olosuhteissa kerännyt musiikkivideolleen monimiljar- disen katselija-/kuuntelijakunnan (Radulovic, 2019) tai, että 7-vuotiaasta leluarvosteli- jasta ja hänen vanhemmistaan olisi muutaman vuoden sisällöntuotannon seurauksena tullut multimiljoonäärejä (Berg, 2018). Olisi kuitenkin naiivia väittää, että ns. portinvartioiden eli perinteisten tuotantoyhtiöi- den ja televisiokanavien puuttuminen olisi pelkästään positiivinen asia. Oxfordin yli- opiston vuonna 2019 julkaisema tutkimus osoittaa, kuinka sosiaalisen median ohella Internet-videopalvelut ovat erityisesti valtiollisen tason toimijoille hedelmällistä maa- perää poliittisten päämääriensä ajamiseen mm. disinformaation, häiritsemisen, häpäi- semisen sekä erinäisten informaatioviivästystaktiikoiden ja yleisen epäluottamuksen synnyttämisen muodossa (Bradshaw & Howard, 2019). 23 Videopalveluiden ylläpidosta vastaavat tahot ovat pääsääntöisesti pyrkineet aktiivisesti torjumaan propagandakampanjointia, mutta materiaalin valtavan määrän huomioon ottaen tehtävä ei ole helppo. Joskus palveluiden oma keinoäly ja algoritmit (Bergen, 2019) voivat itsessään pahentaa tilannetta seuraamalla sekä tulkitsemalla henkilön katselutottumuksia ja sitä kautta suosittelemalla hänelle lisää vastaavanlaista kyseen- alaista sisältöä (Fisher & Taub, 2019). On myös viitteitä tapauksista, joissa videopalve- lun ylläpidon tekemät riskimateriaalikartoitukset on sisäisesti joko vaiennettu tai ohi- tettu ylimmän johdon toimesta tyystin, koska torjuntatoimenpiteiden on oletettavasti pelätty vaikuttavan negatiivisesti markkinakasvuun (Bergen, 2019). Internet-videopalveluiden suosion kautta medialukutaidosta onkin tullut ikään kuin toivottava kansalaistaito. Yksilön on nykyisin enemmän tai vähemmän kyettävä oma- toimisesti käsittelemään, suodattamaan ja arvioimaan näkemänsä materiaalin sisältöä. Videopalvelut ovat myös omalta osaltaan poistaneet fyysisiä rajoja, siltä missä materi- aalia katsotaan. Googlen tutkimuksen mukaan joka kolmas 18–54-vuotiaista aikuisesta kertoo älypuhelimensa olevan ensisijainen laite videoiden katsomiseen (Gross & Pot- gieter, 2016). Tämä on johtanut siihen, että audiovisuaalisen materiaalin kuluttaminen ei enää ole sidottu tiettyyn maantieteelliseen lokaatioon, kuten henkilön kotiin ja olo- huoneeseen. 2.2.4 Nykytila Edellä mainittujen, lukuisten uraauurtavien viihdeteknologisen konseptien julkaisemi- nen 2010-luvun alkupuolella loi siis vankan pohjan, mitä vasten ponnistaen OTT- pohjaiset suoratoistopalvelut aloittavat harppauksen kohti suurten massojen vastaan- ottimia. Suoratoistopalvelut poistivat tarpeen käyttäjälähtöiseen tallennukseen ja/tai ajastukseen, koska nyt kuluttajalla oli suora pääsy koko palvelun mediakirjastoon. En- simmäisenä asemansa suoratoistopalvelumarkkinoilla lujitti Netflix 2010-luvun alku- vuosina ja kyseisen palvelun vaikutukset ihmisten tv-katselutottumuksiin ovat olleet vallankumoukselliset (Brandriddle, 2019). 24 Alkuun suoratoistopalvelut, Netflix mukaan lukien, toimivat välitysalustana katsojan ja viihdemateriaalin sisällöstä vastaavien tuotantoyhtiön välillä (Rodríguez Pabón, 2018). Merkittäväksi tv-historian merkkipaaluksi voidaan nostaa Netflixin päätös ryhtyä itse sisällöntuottajaksi, kun he satsasivat 100 miljoonaa dollaria kahteen ensimmäiseen House of Cards -sarjan tuotantokauteen (Barker & Wiatrowski, 2017, luku From Prime- time to Anytime: Streaming Video, Temporality and the Future of Communal Televisi- on). Katselutottumuksia ja -ilmiöitä tutkittaessa ehkäpä mullistavin ratkaisu Netflixin taholta tuli helmikuussa 2013, kun he päättivät julkaista kyseisen sarjan koko tuotanto- kauden kaikki jaksot samanaikaisesti. Tuolloin menettelytapa oli ennennäkemätön. Muutkin suoratoistopalvelut tarjosivat kyllä vapaan pääsyn vanhempaan materiaaliin, mutta ripottelivat uutta sisältöä pienemmissä erissä (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, From Primetime to Anytime: Streaming Video, Temporality and the Future of Com- munal Television). Suoratoistopalvelut ovat myös julkaisseet elokuvia samanaikaisesti elokuvateatterilevi- tyksen maailmanensi-illan kanssa, mikä olisi ollut käytäntönä tai pelkkänä ideanakin utopistinen ennen 2010-lukua (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, From Primetime to Anytime: Streaming Video, Temporality and the Future of Communal Television). Perinteiset televisiotoimijat ovat nykyisin alakynnessä kulutustottumusten tutkimuk- seen tähtäävässä informaationhankinnassa. Suoratoistopalvelualustojen tekniset toteu- tukset mahdollistavat valtavan käyttäjien katselutottumuksiin liittyvän tiedonkeruun ja kyseiset toimijat voivat tähän dataan nojautuen hankkia tai luoda itse sellaista sisältöä, minkä menestystä katsojien keskuudessa voidaan pitää lähes takuuvarmana (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, From Primetime to Anytime: Streaming Video, Temporality and the Future of Communal Television). Valtaväestölle perinteinen, lineaarinen televisio on edelleen ensisijainen väylä viihdesi- sällön katsomiseen (Nickalls, 2018). On kuitenkin selvää, että useita suoratoistopalve- luiden ja sitä edeltäneiden teknologiaportaiden ominaisuuksista sekä innovaatioista on 25 tullut luonnollinen osa ihmisten tv-arkea ja mediakulutusta. Nykyaikana ei enää ole kohtuuton vaatimus, että kuluttajalla on esteetön pääsy esitettävään materiaalin (esi- merkiksi vaikka kaikkiin tietyn televisiosarjan jaksoihin), minkä kautta hän voi muokata televisiokatselunsa palvelemaan juuri hänen omia aikataulujaan ja tarpeitaan (Nickalls, 2018). 26 3 Uudet mediakulutusilmiöt: maratonkatselu Tässä luvussa perehdytään ihmisten tv-katselutottumusmuutoksiin. Pääasiassa tarkas- telu tapahtuu binge-watching-ilmiön kautta, joka (näin jälkiviisaasta perspektiivistä) on televisiotuotannon uuden kultakauden ja OTT-teknologian keskinäisestä liitosta synty- nyt looginen jatkumo (Billieux, Flayelle & Maurage, 2017). Ilmiönä siitä on tullut lyhyes- sä ajassa osa arkipäiväämme, yhden kyselytutkimuksen vastaajista puolet kertoi katso- neensa viihdettä enimmillään yhtäjaksoisesti kahdeksan tuntia tai enemmän (Gland- field, 2019). Netflix-katsojakunnasta puolestaan 61 prosenttia katsoo viihdettä säännöl- lisesti maratonkatseluperiaatteella (Byl ja kumppanit, 2019). Binge-katseluun liittyvät mielipiteet ovat varsin kaksijakoiset. Se nähdään negatiivisena tapana piireissä, joissa mm. televisiokatselun sosiaalisen arvon uskotaan kärsivän mara- tonkatselun myötä (Broe, 2019, s. 73). Ennen esimerkiksi tv-sarjan esiaikataulutetut lähetysajat auttoivat rakentamaan positiivisessa mielessä jännitystä katsojapopulaati- ossa sekä omalta osaltaan kannustivat kasvotusten tapahtuvaan sosiaaliseen kanssa- käymiseen, kun katsojat puivat keskenään lähimmäistensä kanssa menneitä tapahtu- mia ja spekuloivat tulevia käänteitä (Broe, 2019, s. 73). Toisten mielestä ilmiön on luon- teeltaan positiivinen, koska se vastaa lähinnä samaa kuin lukisi putkeen useamman luvun kiehtovasta romaanista (Broe, 2019, s. 73). Tämän osion pyrkimyksenä on siis avata binge-katselua ilmiötä kokonaisuudessaan: mistä siinä on kysymys sekä miten ja miksi siitä on tullut eräänlainen mediakulutuskulttuurillinen normi? Maratonkatselun lisäksi tarkasteluun otetaan toinenkin, vielä paljon vähemmälle huo- miolle esimerkiksi tieteellisissä tutkimuksissa jäänyt snack-culture-katsominen. Tämä audiovisuaalisen median kulutusmuoto perustuu lyhytkestoisen materiaalin katsomi- seen, millä yksilö täyttää pieniä vapaahetkiään mm. koulupäivänsä välitunneilla tai työ- päivänsä lounastauolla. Vielä verrattain vähäisestä journalistisesta huomiostaan huoli- matta pikakulutus on suosioltaan jo tukevasti valtavirtaa, kuten (pääasiassa lyhyempi- kestoista videoista koostuvan) AVOD-palvelu YouTuben maailmanlaajuiset käyttömäärät omalta osaltaan osoittavat. 27 3.1 Maratonkatselu eli binge-watching terminä ja määritelmänä Yksinkertaistettuna binge-watching on aktiviteetti, missä yksilö varaa ja käyttää huo- mattavan ison ajallisen jakson katsoakseen yhtämittaisesti putkeen esimerkiksi tietyn tv-sarjan jaksoja (Merrill & Rubenking, 2019, s. 1). Edellä mainitun yleismääritelmän sisällä termillä on kuitenkin niin paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja vivahde- eroja, että näin tärkeäksi varata työssäni sille oman alaluvun. Katseluputken englanninkielisen termin prefiksi, ”binge”, on terminä vanha. Se esiintyi englanninkielessä materiaalissa ensimmäisen kerran jo 1850-luvulla, mutta negatiivisen aspektin sana sai vasta reilua puolivuosisataa myöhemmin, kun sillä ryhdyttiin kuvaile- maan ylensyömistä ja juopottelua (MacMillan Dictionary2018). Audiovisuaalisen viih- demateriaalin liikakatselua kuvaava binge-watching-termi voidaan jäljittää syntyneen 2000-luvun alkuvuosina (MacMillan Dictionary, 2018). Silloin DVD-formaatin läpimurto mahdollisti teknisesti yksittäisten tuotantokausien tai tv- ja elokuvasarjan julkaisun ko- konaisuudessaan yhdessä paketissa, täten synnyttäen ensimmäistä kertaa puitteet har- joittaa verrattain vaivattomasti maratonkatselukulutusta (Zimmer, 2013). On tosin digitaalista todistusaineistoa, että binge-watching-termi nykytarkoituksessaan olisi esiintynyt ensimmäisen kerran kirjoitetussa muodossa jo vuonna 1996. Silloin eräs New England -uutisryhmän alla toimineesta X-Files-sarjan faniyhteisön jäsenistä ilmaisi viestillään halunsa katsoa binge-watching-metodilla ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien kaikki kyseisen sarjan siihen saakka julkaistut episodit, mikäli vain muilla faniyh- teisön jäsenillä olisi halua lainata niitä hänelle VHS-kasettimuodossa (Zimmer, 2013). Laajamittaiseen tietoisuuteen termin voidaan kuitenkin katsoa tulleen vasta vuoden 2012 paikkeilla (MacMillan Dictionary2018). Google Trends -palvelun keräämän tiedon perusteella ”binge-watching” hakuterminä oli varsin vähänkäytetty ennen vuoden 2013 helmikuuta, milloin hakupyynnöt lähtivät voimakkaaseen kasvuun (Maxwell & Tefertil- ler, 2018, s. 279). Mielenkiintoisesti hakupiikki sattuu juuri samaan ajankohtaan suora- toistopalvelu Netflixin jättisatsauksen House of Cardsin ensimmäisen tuotantokauden 28 julkaisuajankohdan kanssa (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 279). Kuten aiemmin tässä työssä mainittiin, niin Netflix käytti kyseisen sarjan kohdalla siihen saakka ennenkuu- lumatonta strategiaa julkaisemalla kaikki tuotantokauden jaksot yhtäaikaisesti. Vaikka ilmaisuna binge-watching onkin vakiintunut englanninkielessä ja sen käyttö on arkipäiväistynyt, niin terminä sitä pidetään jokseenkin pulmallisena. Sanana ja etuliit- teenä binge on aikaisemmin yhdistetty yksinomaan vaarallisiin ja paheksuttaviin aktivi- teetteihin. Sen sijaan binge-katsomista valtavirtamedia on pääsääntöisesti kuvannut harmittomaksi vapaa-ajanvietteeksi, television evoluution luonnolliseksi jatkumoksi (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, From Primetime to Anytime: Streaming Video, Tem- porality and the Future of Communal Television) tai jopa hieman sarkasminsävytteises- tikin ”menestyjien aktiviteetiksi” (Paskin 2013), missä pahimmat mahdolliset seuraa- mukset ovat lähinnä binge-katsojan henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät laiminlyönnit (Steiner & Xu, 2018, s. 3). Katsojien ja media-alan ammattilaisten joukossa on myös henkilöitä, jotka eivät pidä termistä. Heidän mielestään se on liian leimaava, koska eihän mikään binge-alkuinen käsite voi olla aktiviteettina terveellistä käyttäjälleen/kuluttajalleen (Barker & Wiat- rowski, 2017, luku, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers). Binge-sanan liian syyllistäväksi kokevat tahot ovatkin kont- ranneet negatiivisia konnotaatioita pehmeimmillä vaihtoehtoilmaisuilla, kuten vähem- män hyökkäävällä ”maratonkatselulla” tai jokseenkin majesteettisella termillä ”epic- view”, minkä voisi kääntää muotoon ”eeppinen katsominen” (Barker & Wiatrowski, 2017, Terms of Excess: Binge-Viewing as Epic-Viewing in the Netflix Era). Edellä mainit- tujen välimaastoon osuvat vielä sellaiset vaihtoehtoilmaisut, kuten neutraalia näkökan- taa ilmaiseva ”perättäiskatselu”, yksittäisen suoratoistopalvelun roolia ilmiön valtavir- taistamisessa alleviivaava ”Netflix-efekti” (Andersen Spruance, Frantza, Kruger, & Vater- laus, 2018, s. 2) sekä katseluputken suoraviivaisuutta korostava ”cannonballing”, minkä voisi suomentaa muotoon ”kanuunakuulailu” (McClure, 2013). Akateemisella kentällä puolestaan nähdään, että määrittelemättömien populaarikulttuuri-ilmaisujen sijaan 29 optimaalisempaa olisi käyttää terminologisesti kliinistä käsitettä (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 286). Terminä tämän vaatimuksen voisi täyttää “accelerated viewing” eli ”kiih- dytetty katsominen” tai vaihtoehtoisesti "transportational narrative viewing", minkä puolestaan voisi lokalisoida esimerkiksi "transportationaalisnarratiiviseksi katsomisek- si" (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 286). Osa mediakentän toimijoista puolestaan näkee, että binge-watching-termi on latauksel- taan nykysyin jo liiankin yltiöpositiivinen ja sokerikuorrutettu. Heidän mukaansa aiem- pina aikakausina aktiviteetti itsessään olisi nähty koruttomasti ”aivoja syövyttävänä joutenolona” ja sitä harjoittava henkilö olisi leimattu ns. sohvaperunaksi (McClure, 2013). Joka tapauksessa terminä siitä on tullut laajalti tunnettu: vuonna 2013 Oxford Dictionaries -sanakirja listasi sen toiseksi suosituimmaksi uudeksi sanaksi ja Collins Dic- tionary puolestaan palkitsi sen vuoden sanana 2015 (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Vie- wers). Valtaväestön keskuudessa binge-watching-ilmaisu aiheuttaa varsin harvoin negatiivista resonanssia. Usein asia on päinvastoin ja katsoja voikin kutsua kiehtovaa materiaalia ilmaisulla ”binge-worthy”. Tällä laatutakeenomaisella termillä katsoja viestittää muille esimerkiksi tv-sarjan olevan koukuttavuudeltaan ja immersioltaan maratonkatsomisen arvoinen (Bose & Umesh, 2019). 3.2 Milloin viihdekulutus täyttää maratonkatselun tunnusmerkistön? Vaikka binge-watching-termin tunnistettavuus onkin nykyisin varsin korkea, niin samoin on siihen liittyvien määritelmien kirjo. Vallalla on monenmoisia näkemyksiä, mikä tekee termistä jokseenkin tulkinnanvaraisen. Moniselitteisyys voidaan olettaa osittain johtu- van siitä, että binge-watching on terminä nivoutunut yhtäläisesti kahteen yläkäsittee- seensä, teknologiaan ja kulttuuriin (Barker & Wiatrowski, 2017, luku, inge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers). Esimerkiksi osa tietosanakirjoista määrittelee katseputken sisältävän usean televisio-ohjelman tai 30 sarjan jakson tauotonta katsomista perätysten; myös monissa journalistissa julkaisuissa painotus on ollut enemmän jaksomääräisyydessä kuin käytetyissä tunneissa sarjakulu- tuksesta puhuttaessa (Cambridge Dictionary):(MacMillan Dictionary, 2018): (Pierce- Grove, 2015). Vaikka maratonkatselukuvauksena se onkin jo varsin suuntaa-antava, niin täydellisenä sitä ei kuitenkaan missään nimessä voida pitää johtuen ajallisen keston osittaisesta tai täydellisestä huomiotta jättämisestä. Pelkkään jaksomääräisyyteen keskittyvien määritelmien problematiikkaa voidaan avata seuraavan esimerkin kautta. Vuosien 2016 ja 2018 välisellä ajanjaksolla maailmanlaa- juisen teatterilevityksen 50 kaupallisesti menestyneimmän elokuvan kesto oli keskiar- voisesti 125 minuuttia (Box Office Mojo, n.d.). Lähes universaalina olettamuksena on, että asiakas katsoisi tämän reilun parituntisen viihdekokonaisuuden ns. yhdellä istumal- la. Väliaikoja sovelletaan hyvin harvoin ja silloinkin tosiasiallinen syy ei useinkaan ole hengähdystauon tarjoaminen katsojille. Ennen digitaalista toistoteknologiaa väliajat olivat välttämättömiä pidempien elokuvien suhteen, koska niiden aikana henkilökunta kykeni vaihtamaan filmikelan sujuvasti ja huomaamattomasti (Cliftex Theater, 2019). Sveitsissä ja Intiassa väliaikamenettely on käytössä vielä nykyisinkin sikäläisissä eloku- vateattereissa (Dalton, 2016). Kyseisilläkään markkina-alueilla tuotantoyhtiöiden ja teattereiden taukomotiivien taustalla ei suinkaan ole katsojien aivolepo, vaan lähinnä kaupalliset tekijät mm. tauoille keskitetyn elintarvike- ja virvokemyynnin muodossa (Dalton, 2016). Otetaan esimerkkiin toinen muuttuja. Yhden nykyaikaisen sitcom- eli komediatelevisio- sarjan jakson pituus suoratoistopalveluissa on mainoksien puuttuessa normaalisti 22 minuuttia (Charney, 2014). Elokuvateattereiden näytöskäytäntöjä ja viimevuosina ta- loudellisesti menestyneimpien elokuvien pituuden keskiarvoa soveltaen, henkilö ennät- täisi siis katsoa samassa ajassa noin viisi ja puoli komediatelevisiosarjan jaksoa putkeen. Useiden eri tietosanakirjojen määritelmän mukaan tämä jaksomäärä täyttäisi kirkkaasti binge-katsomisen tunnusmerkistön. Toisten näkemysten perusteella taas alle neljän (40 31 minuuttisen) episodin yhtämittainen katsominen on vielä ”pientä” tv-kuluttamista (Byl ja kumppanit, 2019). Ehkäpä selkeimmät raamit katseputkelle on kehittänyt mediakriitikko Mary McNamara. Luomassaan määritelmässään hän ottaa osuvasti binge-katselussa huomioon määrälli- syyden lisäksi myös tarkat ajalliset kustannukset (McNamara, 2012). McNamaran mu- kaan katseluputkeksi lasketaan sellainen aktiviteetti, minkä aikana yhdeltä istumalta katsotaan kolme tunninpituista tai kuusi puolentunninpituista televisiosarjan jaksoa (McNamara, 2012). Hänen määritelmässään esimerkkeinä ovat televisionsarjat, mutta näkisin sen olevan myös hyvin sovellettavissa elokuvaformaatissa olevan materiaalin kanssa. Katseluputkea siis edustaisi esimerkiksi kaksi peräkkäin katsottua puolentoista- tunnin elokuvaa jne. Loppujen lopuksi sen, henkilö itse kokee ja laskee binge-katseluksi, on kuitenkin hyvin yksilölähtöistä; näkemys määritelmästä voi olla hyvin erilainen jo eri ikäryhmien välillä. Akateemisissa piireissä nähdään kriittisen tärkeänä, että binge-katselulle terminä laa- dittaisiin pikimmiten tarkka ja empiirinen määritelmä (Andersen ja kumppanit, 2018, s. 9). Standardoitu määritelmä helpottaisi mm. tulevista maratonkatselututkimuksista saatujen tulosten vertailua tosiinsa. Virallisen linjauksen toistaiseksi puuttuessa on tällä hetkellä ehkäpä paras vaihtoehto tiedostaa paitsi tieteellisenomaiset, kuten esimerkiksi em. McNamaran määritelmä, mutta samalla ottaen huomioon mahdolliset yksilölliset tulkinnat ja kokemukset (Andersen ja kumppanit, 2018, s. 2). Tätä yksilölähtöisen ja toisistaan eroavien määritelmien problematiikka sivutaan ja de- monstroidaan tämän työn tiedonkeruuvaiheessa, kun haastatteluihin osallistuvia roh- kaistaan tuomaan julki mietteensä siitä, minkä he itse kokevat ja määrittelisivät mara- tonkatseluksi. 32 3.3 Maratonkatsomisen yleisyys Uusimpien tietojen pohjalta maratonkatsomista Yhdysvalloissa voidaan pitää jo uutena normina. Netflxin omien tietojen mukaan vuosien 2013 ja 2016 välillä yhden vuoro- kauden sisällä uuden sarjan tuotantokauden kokonaisuudessaan katsovien käyttäjien määrä on kaksikymmenkertaistunut (McCall, 2017). Yhden kyselytutkimuksen mukaan lähes kolmannes katsoo televisioita maratonkatselumetodilla viikoittain (Deloitte, 2016). Yhdysvalloissa nuoremman väestöosan keskuudessa katseputkikäytäntö on kaik- kein yleisintä: 29-vuotiaista tai sitä nuoremmille täysi-ikäisille katsojille se on säännölli- nen elämäntapa ja 58 prosenttia kyseisestä ikäryhmästä kertoo katsovansa yhdellä ker- taa kaikki tv-sarjan tuotonkauden episodit (Watson, 2020). Yhdysvalloissa tämän ikäja- kauman sisältä löytyy myös kaikista aktiivisin internet-pohjaisten videoiden kuluttaja- ryhmä: 18–24-vuotiaat korkeakouluopiskelijat ja heistä peräti 92 prosentilla on pääsy Netflix-suoratoistopalveluun (Andersen ja kumppanit, 2018, s. 1-2). Yleisenä viihdeku- lutuksen menettelytapana binge-katsominen esiintyy myös Y-sukupolven, eli 1980- luvun ja 1990-luvun alun välisenä aikana syntyneiden kuluttajien keskuudessa (Watson, 2020). Kaikista vähiten yhdysvaltalaisista maratonkatseluperiaatetta hyödyntävät elä- keläiset, mutta heistäkin noin kolmannes kertoi ajoittain kuluttavansa materiaalia eräänlaisella minimaratonperiaatteella, eli katsomalla muutaman tv-sarjan jakson perä- jälkeen (Watson, 2020). Näin 2020-luvun alussa ihmisten viihdekatselupreferenssit ovat siirtymässä entistä omaehtoisempaan suuntaan. 18–44-vuotiaista yhdysvaltalaiskuluttajista reilusti yli puo- let oli sitä mieltä, että kaikista ihanteellisimmassa tilanteessa tv-sarjan yhden tuotanto- kauden jokainen jakso julkaistaisiin samanaikaisesti (Watson, 2020). Keski-ikäisten kes- kuudessa vastaavaa toivoi lähes puolet ja eläkeikäisistäkin sitä mieltä oli reilu kolman- nes (Watson, 2020). Tilastokeskuksen mukaan maratonkatselusta on tullut 2010-luvulla suosittu vapaa-ajanviettotapa myös nuorten suomaisaikuisten keskuudessa (Saaren- maa, 2019). Maratonkatselun parissa voidaan viettää kerrallaan huomattava osa yksit- täisestä vuorokaudesta, mutta toisaalta se ei aktiviteettina ole myöskään jokapäiväistä (Saarenmaa, 2019). 33 Maksulliset kaapeli-tv-toimijat seuraavat tarkasti näitä mittaustuloksia. Heille nimittäin kuluttajan maratonkatselumieltymystä voidaan pitää ensimmäisenä varoitusmerkkinä siitä, että kyseessä on potentiaalinen cord cutter -riskiasiakas (Mulligan, 2018). Heille maratonkatselua käyttävä asiakas on siis joko tiedostaen tai tiedostamattaan siirtymäs- sä heidän esiaikataulutetusta kanavaympäristöstä suoratoistopalvelujen käyttäjäksi ja täten tulisi suurella todennäköisyydellä ”leikkaamaan kaapelinsa” eli lopettamaan tila- uksensa jollain aikajänteellä (Mulligan, 2018). 3.4 Syitä maratonkatsomiseen Syitä ja näkökantoja binge-katsomisen yleistymiseen on paljon ja niiden tulkinta voi vaihdella toisistaan huomattavastikin. Yleisenä selityksenä pidetään katsojan uteliai- suutta ja malttamattomuutta nähdä, mitä tapahtuu esimerkiksi seuraavassa tv-sarjan episodissa tai elokuvan jatko-osassa. Binge-katsomisen suosion nähdään kasvaneen siksi, että se palvelee niin hyvin katsojan rentoutumiseen ja/tai hedonismiin liittyviä tarpeita (Byl ja kumppanit, 2019). Toimenpiteellä katsotaan olevan psykologisesti itse- hoidollisia funktioita muun muassa stressinlievittäjänä tai katsoja vain yksinkertaisesti käyttää sitä tylsyydentorjuntaan (Billieux ja kumppanit, 2017):(Byl ja kumppanit, 2019). Tutkimusten mukaan viihdemediaa hyödyntäen katsojan motiivi on pyrkiä sekä sään- nöstelemään että tuottamaan omia tunneärsykkeitänsä (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 280). Tosin sanoen, maratonkatselu voi toimia lieventävänä apuvälineenä negatiivisten tuntemusten, kuten surun ja alakulon käsittelyssä (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 280). Binge-katselua tiedetään myös käytettävän työkaluna itsemotivointiin, eli yksilö lupaa pidennetyn katseluaktiviteetin palkinnoksi itselleen suoriuduttuaan tulevasta tai me- neillään olevasta velvollisuudestaan tai urakastaan (Merrill & Rubenking, 2019, s. 2). Lisäksi maratonkatselua saatetaan hyödyntää ajallisesti kustannustehokkaista syistä. Tämä lähtökohtaisesti paradoksaaliselta kuulostava väite perustuu siihen, että kiireinen ihminen itse asiassa säästää arvokasta aikaansa keskittämällä kaiken viihdemateriaali- katsomisensa tiettyyn, hänelle kaikista sopivimpaan tilanteeseen (Merrill & Rubenking, 2019, s. 2). 34 3.4.1 Katsojan kokema yhteys katsottavaan materiaaliin Yhtenä binge-katsojia eniten yhdistävämpänä tekijänä voidaan pitää katsojan sekä fik- tion välille syntyvää emotionaalista yhteyttä (Billieux ja kumppanit, 2017). Esimerkiksi hyvä tv-sarja herättää katsojassaan tunteiden koko lajikirjon (Billieux ja kumppanit, 2017). Shokkimateriaalikin oikeassa kontekstissa koetaan positiiviseksi piirteeksi, koska niiden kautta katsoja kykenee peilaamaan mm. omia reaalielämän kokemuksiaan viih- demateriaalin narratiivisissä raameissa (Billieux ja kumppanit, 2017). Moni katsoja ko- kee, että edellä mainitun tunneskaalan maksimoiminen tai ylipäätänsä sen saavuttami- nen on mahdollista vain maratonkatseluperiaatteella (Billieux ja kumppanit, 2017). Itse asiassa juuri tv-sarjojen yhteydessä binge-katsomista saatetaan kutsua epic-view- termillä. Eeppisyydellä viitataan draamalliseen ylilyöntiasemaan, mikä televisiosarjoilla on elokuviin nähden viimeksi mainittujen audiovisuaalisesta loistosta huolimatta; 120– 180 minuutissa on lähes mahdotonta luoda vastaavaa juonellista rakennelmaa tai pit- källe vietyä hahmokehitystä kuin esimerkiksi useita tuotantokausia kestäneissä tv- tuotannoissa (Barker & Wiatrowski, 2017, luku 2., Terms of Excess: Binge-Viewing as Epic-Viewing in the Netflix Era). Joskus vahva immersiokokemus voi aiheuttaa tahattoman katseluputken, kun katsoja menettää ajantajunsa sellaisissa suoratoistopalveluissa, mitkä oletusarvoisesti käynnis- tävät heti uuden tv-jakson juuri loppuneen jatkoksi (Merrill & Rubenking, 2019, s. 2-3). Hieman ironisesti binge-periaatteella katsottu tv-sarja voi jättää aiemmin positiivisessa olotilassa olleen katsojan päällimmäiseksi tuntemukseksi melankolian. Tässä nk. show- hole-tilassa tarinaan ja hahmoihin vahvan tunnesiteen luonut katsoja tuntee haikeutta taaksejäävää, nyt jo läpikatsottua tv-sarjaa kohtaan (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 278). 3.4.2 Ryhmäpaine Binge-katsomiseen johtavat syyt voivat olla myös ryhmäpaineperäisiä, koska se toimin- tona voidaan mieltää osaksi modernia ja trendikästä elämäntapaa. Eräässä tutkimuk- 35 sessa ilmeni, että vastaajista 23 prosenttia oli valehdellut nähneensä esimerkiksi televi- siosarjan, koska kaikki muut vaikuttivat puhuvan siitä (Glanfield, 2019). Kyseiselle ryh- mäpaineilmiölle on nykyisin oma terminsäkin, FOMO. Lyhenne tulee sanoista ”fear of missing out”, eli kyseisen kuvaukseen sopiva henkilö pelkää menettävänsä nykykulttuu- rillisesti jotain merkittävää ja jäävänsä sosiaalisesti jostain paitsi, mikäli hän ei itse ole tutustunut (tai mielellään kokonaan katsonut) tiettyä populaarikulttuuriteosta (Matrix, 2014, s. 128). 3.4.3 Juonipaljastusten välttäminen Maratonkatselusta ja ryhmäpaineesta puhuttaessa on syytä nostaa toinenkin merkittä- vänä tekijä esille, sillä henkilön binge-katselukäytännön motiivina voi olla välttyminen ns. spoilereilta, eli juonipaljastuksilta. Tästä lähtökohdasta katseltuna maratonkatselu ei siis välttämättä olekaan henkilön itsensä preferoima rytmi vaan hän ikään kuin kilpailu- tilanteen pakottamana katsoo putkessa esimerkiksi yhden kokonaisen tv-sarjan vältty- äkseen ennenaikaisilta paljastuksilta ja sitä kautta draamalliselta vesitykseltä mm. lä- himmäistensä, perinteisen tai sosiaalisen median toimesta. Nykyisin ei-maksimaalisella katsomisvauhdilla etenevä katsoja voi olla pakotettu ottamaan käyttöönsä eräänlaisia ennaltaehkäiseviä itsesuojeluprotokollia karttaakseen juonipaljastuksia. Jo ennen in- ternet-vallankumousta edeltäneellä analogisten videotallentimien aikakaudella televi- siolähetystahtia hitaammin etenevä katsoja saattoi eliminoida ei-toivottuja juonipaljas- tuksia esimerkiksi välttelemällä työpaikallaan tiettyyn aikaan tapahtuvia kahvitaukokes- kusteluja (Matrix, 2014, s. 127). Nykyisin väistelyprosessi on monikerroin haastavam- paa näiden taukokeskusteluaiheiden siirryttyä kaikkialla läsnäolevaan digitaalisen ym- päristöön (Matrix, 2014, s. 127). Nykyaikana juonipaljastuksiin liittyvät möläytykset miellettään itsekkääksi ja kaikin puo- lin ala-arvoiseksi käytökseksi. Keskustelukulttuuriin onkin muodostunut tietynlaiset lainalaisuudet, joilla kyseisiä negatiivisia piirteitä pyritään kitkemään pois. Tämän eräänlaiseen herrasmiessäännöstöön avainelementtinä vastapuolta tulee aina varoittaa mahdollisesta juonipaljastuksesta, tapahtui keskustelu sitten kasvotusten tai esimerkik- 36 si digitaalisesti (Rahmanan, 2019). Myös ilmeisiä juonipaljastuksia sisältäviä lainauksia ja meemejä olisi syytä välttää (Rahmanan, 2019). Erityisen tökeröksi voidaan nähdä käytös, jossa juonipaljastuksesta kärsinyt ja sitä kautta ilmeisen turhautunut henkilö laittaa itse vahingon vielä kiertämään (Rahmanan, 2019). Toisaalta joidenkin tahojen mielestä edellä mainitut säännöt eivät ole valideja vanhan materiaalin kohdalla, koska muiden keskustelukumppaneiden ikään kuin kulttuurillisen yleissivistyksen voidaan olettaa olevan sillä tasolla, että esim. vuosikymmenen takainen tv-sarja on jo katsottu kokonaisuudessaan (Rahmanan, 2019). Ainakin suoratoistopalvelu Netflix on havainnut maratonkatselun yleistymisen lisän- neen ennenaikaisia juonipaljastuksia. He julkaisivat (tosin ns. kieli poskessa) vuonna 2013 Spoiler Foiler -nimisen Twitter-alustan applikaation, joka tunnistaa sekä suodattaa pois kyseisen sosiaalisenmedian päivityksistä sellaiset lauseet, mitkä paljastaisivat tv- sarjan juonirakenteen (Matrix, 2014, s. 127). Toki sovellettavuudeltaan se ei ole laa- jimmasta päästä, koska applikaatio on optimoitu silmällä pitäen House of Cards- sekä Breaking Bad -sarjoja. 3.4.4 Yhteenkuuluvuudentunne Yksilön maratonkatselusyy voi olla lähtöisin myös toisesta ryhmäperäisestä motiivista, yhteenkuuluvuudentunteesta. Osalle katsojista mahdollisuus keskustella esimerkiksi tv- sarjan yksittäisen jakson tarinan rakenteesta, näyttelijäsuorituksista tai vaikka tuotan- toarvoista on hyvin oleellinen tarve (Simons, 2015, s. 228). Kyseiselle katsojatyypille sosiaalinen kanssakäyminen kokemusten jakamisen kautta toimii paitsi mukavana va- paa-ajanvietteenä, mutta myös kannustimena jatkaa esimerkiksi tietyn tv-sarjan kat- somista jatkossakin (Simons, 2015, s. 228). Em. kaltaisille katsojille kokemusten jaka- minen kasvotusten voi kuitenkin osoittautua haastavaksi näin suoratoistopalveluiden aikakaudella ja ihmisten toisistaan eroavien katselurytmien vuoksi (Simons, 2015, s. 228). Tästä syystä ”kokemuksenjakajat” siirtyvät nykyisin keskustelufoorumeille ja sosi- aaliseen mediaan, mistä voi löytyä esimerkiksi tietyn tv-sarjan yksittäisille jaksoillekin omat keskustelualueensa (Simons, 2015, s. 229). Toisaalta, ennen verkkopohjaisiin pal- 37 veluihin siirtymistään, henkilö voi ”turvatoimenpiteenä” eliminoida mahdolliset juoni- paljastukset katsomalla putkeen esimerkiksi kaikki tv-sarjan siihen mennessä julkaistut episodit. 3.4.5 Kilpailuhenkisyys Televisiosarjojen tuotantostandardiksi on muodostunut se, että ne on suunniteltu kat- sottavaksi lyhyessä ajassa: yksi tuotantokausi käsittää normaalisti kymmenestä kol- meentoista, maksimissaan tunnin mittaista jaksoa (Broe, 2019, s. 23). Katsojat usein ylpeilevätkin saavutuksenomaisesti sillä, että ovat saaneet esimerkiksi kokonaisen tv- sarjan päätökseen (Broe, 2019, s. 23). Netflix on noteerannut tämänkin katsojien kes- kuudessa valitsevan kilpailuhenkisyyden dynamiikan, lanseeraamalla termin binge- racer. Sillä kuvataan suoratoistopalvelun käyttäjää, joka pyrkii katsomaan sarjan koko- naisen tuotantokauden 24 tunnin sisällä sen julkaisuhetkestä (D’Souza, 2019). Näillä superbingereiksikin kutsutuilla on myös erityslaatuinen piirre siinä mielessä, että heille ei ole poikkeuksellista katsoa kokonaisia tv-sarjan tuotantokausia, joista eivät edes pidä erityisesti (Hill, 2019): (Billieux ja kumppanit, 2017). On esimerkiksi tapauksia, missä kuvaukseen sopiva katsoja on käynyt läpi kaikki sarjan viidentoista aiemman tuotanto- kauden episodit ja tajunnut vasta jälkijättöisesti kokevansa koko sarjan vastenmielisenä (Billieux ja kumppanit, 2017). 3.5 Maratonkatsominen käytännössä Steinerin tutkimuksen mukaan maratonkatselu miellettään vapaa-ajanvietteeksi, mikä tapahtuu yksinomaan suoratoistopalvelualustalla. Perinteisen esiaikataulutetun televi- sion kautta on toki mahdollista katsoa useita jaksoja putkeen esimerkiksi kanavan jär- jestäessä tarkoituksenmukaisesti tietylle tv- tai elokuvasarjalle maratonteemapäivän. Tutkimuksen haastateltavat kuitenkin kokivat erityisesti mainostauot sellaisiksi, mitkä jo itsessään estävät sen, että lineaarisen television kautta voisi oikeasti maratonkatsella materiaalia. Lisäksi todellinen binge-katselu on mahdollista vasta sitten, kun sisältö on yhtälailla käytettävissä useilla eri laitteilla, kuten televisiolla, tietokoneilla, älypuhelimil- 38 la ja tableteilla. (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers) Maratonkatsominen tapahtuu normaalisti kuluttajan kotona ja ajankohdallisesti se si- joittuu yleensä viikonlopuille tai arki-illoille. Maratonkatselua saatetaan jatkaa myös työpaikoilla kannettavien älylaitteiden kautta sesonkiaikojen ulkopuolella tai välinpitä- mättömyyttään esimerkiksi tilanteissa, joissa binge-katsojan työsopimus on loppumas- sa. Ääritapauksissa maratonkatsojat ovat pitäneet aiheettoman sairauspoissaolopäivän vain siksi, että voisivat katsoa loppuun aloittamansa tv-sarjan. (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers) Osa binge-katsojista on puolestaan hyvinkin itsetietoisia maratonkatselutaipumuksis- taan ja he tarkoituksella säästävät viihdemateriaalin ahmimisen loma-ajankohtaan, jotta siitä ei vain aiheudu vakavia aikataulullisia ongelmia heidän arkivelvollisuuksien hoitamiselle. Yleisesti ottaen lomat koetaan otollisina hetkinä binge-katselun toteutta- miseen. (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers) Maratonkatselu on usein toimenpide, mikä suoritetaan yksin omissa oloissaan. Tämä on ymmärrettävää erityisesti tapauksissa, jossa henkilön pääasiallinen toistolaitteena toimii käsissä pidettävä väline, kuten älypuhelin tai tabletti. Aikataulullisista syistä toi- sen henkilön kanssa jaetut maratonkatselut ovat yleensä kestollisesti lyhyempiä kuin yksin katsoessa. Steinerin tutkimuksen mukaan sellaiset maratonkatselusessiot ovat harvinaisia, mihin osallistuu enemmän kuin kaksi henkilöä. (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers) Binge-katselu itsessään voi myös sisältää eri sitoutumistasoja. Maratonkatselua voi- daan käyttää ikään kuin taustameluna, jossa viihdettä katsotaan mm. sivusilmällä koti- 39 askareiden ohessa. Toisaalta tällä tavoin toimivat henkilöt tapaavat kyllä keskittyä in- tensiivisesti katsottavaan materiaaliin, kun kyse on heidän suosikkimateriaalistaan. Sil- loin lyhyidenkin keskeytysten ajaksi hyödynnetään pause-toimintoa. Ei ole tavatonta sekään, että suosikkisarjojen suhteen nämä samaiset henkilöt käyttävät takaisinkelaus- toimintoja analysoidakseen tarkemmin esimerkiksi tiettyä yksittäistä kohtausta. (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers) 3.6 Maratonkatsomisen vaikutukset henkilöön Mielenkiintoisesti kommentaattorit ja katsojat itsekin käyttävät säännöllisesti erilaisiin riippuvuuksiin liittyviä analogioita kuvaillessaan maratonkatselua (Billieux ja kumppa- nit, 2017). Eräässä binge-katseluun liittyvässä metaforassa perinteinen, esiaikataulutet- tu televisio toimi ennen ikään kuin katudiilerin asemassa, joka tasatahtisesti säännöste- lemillään annostuksillaan piti katsojan paitsi tyytyväisenä myös koukussa (Jenner, 2018, s. 112). Samaisen metaforan mukaan nykyaikainen OTT-suoratoistoteknologian tuoma valinnanvapaus puolestaan vastaa tilannetta, jossa kuluttaja on hankkinut konvehtirasi- an, minkä hän joko nautiskelee tai ylensyö omaan tahtiinsa, omissa oloissaan (Jenner, 2018, s. 112). Vapaus rytmittää ja päättää itse oma katselutahtinsa on keskeisin ele- mentti maratonkatselussa, ilman sitä ominaisuutta kyseistä ilmiötä ei yksinkertaisesti olisi olemassa. Päätäntävallan luovuttamisen yksittäisille kuluttajille voisi nähdä ainoastaan positiivise- na piirteenä. On kuitenkin noussut näkemyksiä, joiden mukaan tässä yksilön ennenkuu- lumattoman suuressa katseluvapaudessa on myös uhkakuvia ja ne liittyvät ennen kaik- kea ulkopuolelta kuluttajaan kohdennettuun hallintaan sekä kontrolliin. Näissä näke- myksissä tarpeentyydyttäjän (eli mm. viihdeteollisuuden ja OTT- suoratoistoteknologian) sekä ”addiktin” (eli potentiaalisen binge-katsojan) välillä vallit- see tietynasteinen hyväksikäyttösuhde: katsoja ei ole täysin tietoinen siitä, mistä on luopunut tai antanut vastineeksi saadessaan ”kontrollin televisiosta” (Jenner, 2018, s. 114). Tuotantotahot ovat vuosien saatossa oppineet tunnistamaan ne avaintekijät, mit- 40 kä pienin tapauskohtaisten hienosäädöin ja lisämaustein synnyttävät (todennäköisesti) katsojansa addiktoivan tv-sarjan (Broe, 2019, s. 74). Joidenkin vallalla olevien näkemyk- sien mukaan kyseisessä prosessissa on mahdollista nähdä yhtäläisyyksiä menneiden aikojen tupakkateollisuuden kaupalliseen toimintamalliin, missä keskeisessä asemassa oli kuluttajan riippuvuus heidän tuotteestaan (Broe, 2019, s. 74). Valtamediassakin on ajoittain esiintynyt pitkitettyyn tv-katseluun liittyviä huolestuneita lausuntoja, jotka ovat saaneet moraalipaniikinomaisia sävyjä (Perks, 2018). Binge- katseluun yhdistetyistä negatiivisista ulottuvuuksista on mainittu mm. katsojan masen- nus, vastentahtoinen yksinäisyys, sairaalloinen ylipaino, diabetes sekä häiriöt liittyen verenkiertoon, sydämentoimintaan, näköön ja unensaantiin (Perks, 2018): (Kirkkala, 2019). Nämä huolenaiheet ja kysymysmerkit ovat herättäneet myös akateemisen väen kiinnostuksen. Maratonkatselun vaikutuksia ihmisten terveyteen onkin ryhdytty tutki- maan laajemmin 2010-luvun loppupuolelta lähtien. Aihealueen tuoreudesta johtuen tutkimustyön yksi haastavimmista seikoista on ollut se, että binge-watching on enem- mänkin populaarikulttuurinen ilmaisu toisin kuin binge-juominen tai -syöminen, mitkä ovat taudin lääketieteellisiä määritelmiä (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 286). Joka tapauksessa tähän mennessä useiden eri tutkimusten kautta saadut löydökset ovat olleet siinä mielessä yllättäviä, että niiden perusteella binge-katselun ja negatiivi- siksi koettujen seikkojen välinen relaatio on varsin heikko tai sitä ei ole lainkaan. Max- wellin ja Tefertillerin saamien tulosten perusteella maratonkatselun ja useiden negatii- visiksi koettujen aspektien, kuten yksinäisyyden, matalan itsekontrollin ja masennuksen välillä ei ole linkkiä. Heidän tutkimustyön perusteella henkilön ahdistuneisuudella ja hänen maratonkatseluaikeiden välillä näyttäisi olevan jonkinasteinen yhteys, tosin ei niin vahvasti, että Maxwellin ja Tefertillerin mielestä sitä voitaisiin pitää tieteellisesti aukottomana todisteena. (Maxwell & Tefertiller, 2018, s. 286.) Billieuxin, Flayellen ja Mauragen järjestämässä fokusryhmätutkimuksessa haastatelta- vien ja harjoittamansa binge-katselun välillä ei havaittu merkkejä ns. dysfunktionaalisis- 41 ta selviytymismekanismeista, joita esiintyy mm. alkoholi- ja peliriippuvaisilla. Heidän fokusryhmänsä näkemyksistä käy selvästi ilmi, että maratonkatselu on harjoittajalleen nautinnollista vapaa-ajanvietettä. Billieuxin ja muiden teorian mukaan binge-katselua käytetään joko ylläpitämään tai vahvistamaan (katsojassa) jo valmiiksi vallitsevaa posi- tiivista olotilaa. Saamiensa tulosten perusteella haastateltavien maratonkatselussa esiintyi toki pieniä vivahteita päihderiippuvuuteen liittyvistä käyttäytymismalleista, ku- ten aktiviteettiin kohdennetuista huomattavista ajallisista panostuksista sekä toimenpi- teen jatkamisesta sen nautinnollisuuden vähentymisestä huolimatta. (Billieux ja muut, 2017.) Billeuxin ja muiden mukaan maratonkatselua ei kuitenkaan voi laskea todelliseksi ad- diktioksi, koska binge-katselu oli loppujen lopuksi vain yksi osa tutkimuksensa haasta- teltavien elämää ja aktiviteettina heidän omassa kontrollissaan. Billieux ja muut tekevät myös tärkeän sivuhuomion todetessaan, että nykyaikaiset tv-tuotannot eivät ole katso- jille koukuttavia itseisarvoisesti vaan yksittäisen tuotannon kohdalla sitä voidaan enemmänkin pitää eräänlaisena merkkinä laadukkuudesta. (Billieux ja muut, 2017.) Perks puolestaan haastatteli omassa tutkimuksessaan henkilöitä, jotka käyttivät mara- tonkatselumetodia ajanvietteenä toipuessaan terveysongelmistaan. Useat haastatelta- vat olivat tilanteessa, missä vallitsi sosiaalinen eristyneisyys ja fyysiset aktiviteetit eivät joko olleet mahdollisia tai ne olivat kielletty lääkäreiden määräyksellä. Perksin haasta- teltavat kokivat binge-katselun positiivisena asiana ja vaikka kysymysten kanssa osa heistä asettuikin hivenen puolustuskannalle, niin maratonkatseluperäistä syyllisyyden- tunnetta ei ollut havaittavissa. Maratonkatselu näytti poistavan yhtälöstä varsinkin lie- viä stressinaiheuttajia, kuten sen osalta, että mitä toipilaana oleva henkilö aikoisi seu- raavaksi lukea, katsoa tai kuunnella ajanvietteekseen. Negatiivisten seikkojen sijaan maratonkatselu näyttikin vaikuttavan moneen haastateltavaan myönteisesti mm. kogni- tiivisella ja emotionaalisella tasolla. Perksin tutkimuksen kaikki haastateltavat suositte- lisivat toiselle, heidän kanssaan vastaavanlaisista terveysongelmista kärsivälle henkilölle 42 maratonkatselua ajanvietteeksi sekä käytettäväksi osana toipumisprosessia. (Perks, 2018, s. 1–3, 10, 13–14.) Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessaan Merrill ja Rubenking käsittelivät binge- katselun kestoa ja määrää college-opiskelijoiden keskuudessa. Eittämättä merkittävän löydös oli se, että heikohkon itsesääntelyn ja normaalin itsekontrollin omaavien henki- löiden välillä ei ollut havaittavissa eroja sen suhteen, kuinka usein maratonkatselua harrastetaan ja, kuinka pitkään katselusessio kestää. Tämä poikkeaa merkittävästi ai- emmin henkilöiden itsekontrollia (ja sen puutetta) sekä maratonkatselua käsittelevien tutkimusten tuloksista. (Merrill & Rubenking, 2019, s. 7) Osallistuneista College-opiskelijoista 89,4 prosenttia ilmoitti kuluttavansa mediamateri- aalia maratonkatseluperiaatteella. Merrill ja Rubeking näkivät, että opiskelijat eivät koe maratonkatselua negatiiviseksi tai riskiperäiseksi aktiviteetiksi, vaan ”kokemushakui- seksi käyttäytymiseksi”. Merillin ja Rubekingin havainnot tukivat aiempia tutkimustu- loksia sen suhteen, että naisten maratonkatselusessiot ovat pidempikestoisia kuin miespuolisten vastaavat. Toisaalta heidän tutkimuksessaan maratonkatselutiheydessä eli aktiviteetin toistuvuudessa ei löytynyt merkittäviä eroja sukupuolten välillä. (Merrill & Rubenking, 2019, s. 7) Andersen, Frantz, Kruger, Spruance ja Vaterlaus selvittivät tutkimuksessaan binge- katseluun liittyviä mielikuvia. He valikoivat projektiin 406 alle 26-vuotiasta yhdysvalta- laista korkeakouluopiskelijaa ja pyysivät haastateltavia kertomaan, kuinka he mielsivät maratonkatselukulttuurin vaikuttavan ja näkyvän heidän opiskelijayhteisönsä jokapäi- väisessä arjessa. Yleisesti ottaen valtaosa opiskelijoista koki, että nykykorkeakouluelä- män puitteissa binge-katselu on katselutapana ns. uusi normaali. Osa haastateltavista näki, että jo kyseinen ympäristö itsessään tarjoaa erittäin hedelmällisen maaperän ma- ratonkatselulle: koostuuhan populaatio pääasiassa nuorista, jotka ovat vasta hiljattain siirtyneet elämässään ensimmäistä kertaa autonomiseen vaiheeseen. (Andersen ja muut, 2018.) 43 Andersen ja muut nostivat kerätystä materiaalista esiin kolme riskifaktoriteemaa: haas- tateltavat pelkäsivät negatiivisten seuraamusten vaikuttavan opiskelijoiden fyysiseen terveyteen, velvollisuuksistaan luistamiseen sekä sosiaaliseen kyvykkyyteen. Mielikuvat fyysisistä haittavaikutuksista liittyivät ennen kaikkea epäterveelliseen ruokavalioon, joka assosioitiin kiinteäksi osaksi maratonkatselua. Binge-katselun pelättiin myös nou- sevan dominoivaksi vapaa-ajanvietteeksi syrjäyttäen ennen pitkään kaikki liikunnalliset aktiviteetit. Velvoitteidensa laiminlyömisessä esiin nousi mm. näkemys siitä, että opis- kelijat käyttävät maratonkatselun keinona lykätäkseen epämiellyttäviä tehtäviään tuonnemmaksi. Negatiivisten sosiaalisten seurausten miellettiin puolestaan olevan suo- raan sidonnaisia ajallisiin kustannuksiin, eli maratonkatselultaan opiskelija ei enää ky- kene täysipainoisesti pitämään yllä suhteitaan muihin ihmisiin. (Andersen ja muut, 2018.) Andersen ja muut näkevät, että opiskelijoiden mielikuvat maratonkatselun negatiivisis- ta vaikutuksista liittyen binge-katsojan yleiseen terveydentilaan ja opiskelumenestyk- seen ovat linjassa useamman viime vuosina julkaistun tutkimuksen kanssa. Toisaalta he huomauttavat myös, että haastateltavien olettamus negatiivisista sosiaalisista seuraa- muksista kuitenkin kumoutuu esimerkiksi Jacobesenin ja Forstenin tutkimuksella. Se osoittaa, että yksilön tv-katseluun käytetty aika ei heijastu siihen, kuinka ”laadukasta” hänen muiden ihmisten kanssa kasvotusten tapahtuva kommunikointi on. (Andersen ja muut, 2018.) On syytä noteerata, että negatiivisiksi koettujen mielenyhtymien lisäksi Andersenin ja muiden tutkimuksen aikana opiskelijat esittivät myös monia positiivisia katsantokantoja maratonkateluun liittyen. Esimerkiksi osa vastaajista koki, että binge-katselulla on myönteinen sosiaalinen ulottuvuus, koska esimerkiksi modernista audiovisuaalisesta viihteestä hyvin perillä olevalle henkilölle on saattanut muodostua vahva aihealueen tuntemus, mikä auttaa ymmärtämään esimerkiksi muiden opiskelijoiden tarinoiden ja vitsien kontekstin. (Andersen ja muut, 2018.) 44 Maratonkatselun nähdään auttavan varsinkin uusien opiskelijoiden toisiinsa tutustumi- sessa, koska binge-katselun kautta saavutetun kokemuspääoman kautta on mahdollista muodostaa helposti lähestyttäviä keskusteluaiheita. Andersenin ja muiden keräämästä materiaalista kävi ilmi, että moni haastateltavista koki suurta opiskeluperäistä stressiä. Ei ole siis yllättävää, että hieman vajaa neljänneksen mielestä maratonkatselulla on tärkeä henkistä painetta vähentävä funktio varsinkin kaikista hektisimpien opintovai- heiden tuoksinassa. Osa vastaajista halusikin tuoda vastuullisuusaspektin julki tarken- taessaan käyttävänsä binge-katselua nimenomaisesti palkintona suoriuduttuaan kunni- alla sitä ennen asetetuista velvoitteistaan. (Andersen ja muut, 2018.) Barr, Dillon, Dunstan, Grace, Owen ja Sethi (2016) päätyivät omissa tutkimuksissaan huomattavasti muita tässä työssä esitettyjä tutkimuksia negatiivisempiin johtopäätök- siin. Heidän tutkimuksessaan mittarit oli kohdennettu psyykkisen aspektien sijaan fyy- sisiin terveysvaikutuksiin. 8900 henkilön otannan perusteella päivittäisessä katselussa jokainen tunti kasvattaa yksilön kuolemanriskiä kahdellatoista prosentilla. Kokonais- otannan perusteella enemmän kuin neljä tuntia päivässä katsovilla henkilöillä on 74 prosenttia korkeampi todennäköisyys kuolla tulehdusperäisiin sairauksiin verratessa puolet vähemmän mediakuluttavaan demografiaryhmään. Tutkimuksen mukaan jopa kohtalaisesti, eli päivässä kahdesta neljään tuntia katsovat yksilöt saattaisivat hyötyä terveydellisesti mediakulutuksensa vähentämisestä. (Barr, Dillon, Dunstan, Grace, Owen & Sethi, 2016) Kyseinen Baker Heart & Diabetes -instituutin tutkimus sai kiitosta, mutta myös huo- mautuksia. Chau ja Ding (2017) nostavat esille tutkimuksen datamateriaalin rakentuvan mediakulutukseen käytetyn tuntimäärän lisäksi monista muistakin attribuuteista. Näitä ovat mm. osallistujan liikunnallisuus, tupakointistatus, alkoholinkäyttö, ruokavalio, sai- raushistoria sekä sosioekonominen asema. Kun nämä kaikki huomioidaan, niin syy- seuraussuhde muuttuu epäselvemmäksi. Chau ja Ding näkevät, että ei voida aukotto- masti osoittaa, että kohonneen kuolemanriskin taustalla olisi yksinomaan binge- katselu, vaikka se saattaisikin tilastollisesti yhdistää tapauksia. (Chau & Ding, 2017.) 45 Tuoreimmissa tutkimuksissa on siis käynyt ilmi, että binge-katsomista ei voida pitää terveydellisesti täysin harmittomana vapaa-ajanvietteenä. Toisaalta siihen liittyvät hai- tatkaan eivät olisi monilta niin suuria, kuin mitä esimerkiksi mediassa on ajoittain esi- tetty. Ehkäpä maratonkatseluilmiö pitäisikin kyetä näkemään suuremassa kulttuurises- sa kontekstissaan sen sijaan, että kapeakatseisesti keskitytään tarkastelemaan sitä pel- kästään jonkinlaisena oireyhtymänä, mistä sitä harjoittavien katsojien ajatellaan kärsi- vän. Kaikista yksinkertaisimpana selityksenä se on vain mediakulutuksen uusi muoto, jota ei ennen ollut mahdollista harjoittaa lähinnä puuttuvan teknologian takia. Esimer- kiksi Netflix on vahvasti pyrkinyt omalla toiminnallaan ja mainonnallaan normalisoi- maan binge-katselun ideaa nykyaikaisena tapana katsoa viihdettä. (Maxwell & Tefertil- ler, 2018, s. 286.) 3.7 Pikakulutus eli snack-culture-katseluilmiö Älypuhelinten nopean yleistymisen myötä on syntynyt myös toinen viihdemateriaalin katselutapoja muuttanut ilmiö, joka on syytä nostaa esille tässä työssä. Ns. snack- culture, mikä käytännössä voidaan laskea binge-katsomisen täydelliseksi vastakohdaksi, on yksinkertaistetusti ilmaistuna aktiviteetti, missä katsoja mobiililaitteellaan ”pikaku- luttaa” web-pohjaista sisältöä (Zheng, 2015, s. 663). Nimensä mukaisesti se viittaa mediasisältöön, joka on niin nopeasti saatavilla sekä ku- lutettavissa, että se vastaa pientä välipalaa (Baek, 2014). Lajikirjoltaan snack-materiaali voi sisältää kaikkea populaarikulttuuriin liittyvää, kuten fiktiivisiä novelleja, sarjakuvia, musiikkia, videopelejä, piirrettyjä, tv-sarjan jaksoja ja lyhytelokuvia (Dal, 2018). Yhteistä kaikelle tälle viihdesisällölle on se, että yhden tuotoksen läpikäyminen vie muutamista kymmenistä sekunneista kymmenen minuuttiin (Zheng, 2015, s. 663). Snack-kulttuurin nousu on synnyttänyt oman distinktiivisen alakulttuurinsa, ns. älyfiktion, mikä on onli- ne-romaanin ja videopelin integraatio, erilaisilla vuorovaikutteisilla elementeillä varus- tettuna (Zheng, 2015, s. 663). 46 Snack-culture-termiä tiettävistä käytti ensimmäisenä yhdysvaltainen tekniikanalanlehti Wired, mutta käytännön tasolla ehkäpä keskeisimmäksi osaksi arkikulttuuriaan sen ovat kuitenkin ottaneet aasialaiset ja erityisesti eteläkorealaiset kuluttajat (Dal, 2018). ”Digi- taalitajuisimman” väestönosassa snack-kulttuuri elää kaikista vahvimpana, Y- sukupolven, eli 80- ja 90-luvuilla syntyneiden keskuudessa käytetyimmät mobiilipohjai- set applikaatiot olivat joko videopeli- tai viihdetoistosisältöisiä (Zheng, 2015, s. 666). Etelä-Koreassa webpohjaisia lyhytpiirrettyjä tarjoava Naver-alustan keskimääräinen katsojamäärä on yli kuusi miljoona päivittäisellä tasolla ja esimerkiksi Misaeng, yksi suosituimmista nimikkeistä, keräsi muutamassa vuodessa yli 600 miljoona katseluker- taa (Baek, 2014). Snack-kulttuuria voidaan pitää eräänlaisena viihdekatseluadaptaationa, minkä kautta mukaudutaan nykyajan nopeatahtiseksi ja hektiseksikin yltyvään arkirytmiin. Lyhytkes- toinen mediakulutus painottuukin vahvasti yksilön eräänlaisiin tilapäisiin tuotannollisiin suvantovaiheisiin, kuten esimerkiksi opinahjojen välitunneille, työmatkoille tai lounas- tauoille (Baek, 2014). Vaikka snack-kuluttaminen on lähtökohtaisesti maratonkatselun vastakohta, niin katso- jan päivänmittaan lyhytviihteen kautta kumuloitunut kokonaiskulutusmäärä voi muo- dostua yllättävänkin suureksi. Esimerkiksi eteläkorealaiset käyttävät päivittäin viihde- tarkoitukseen tietokoneitaan 48 minuuttia ja televisiota noin kolme tuntia. Mobiililait- teiden kohdalla heidän päiväkohtainen viihdekulutus vastaa lähestulkoon TV:n ja tieto- koneiden yhteenlaskettua määrää kolmella tunnilla ja 34:llä minuutilla.( Baek, 2014.) 47 4 Tutkimusmenetelmä Tämä pro gradu -työ on luonteeltaan fenomenografinen ja siten tutkimussuuntauksel- taan laadullinen. Kvalitatiivisen lähestymistavan etuna määrälliseen tutkimukseen on informaation moninaisuus ja tämän tiedon kautta saavutettu syvempi ymmärrys tutkit- tuun aiheeseen (University of Leicester, n.d.). Toisaalta laadullinen tutkimus on myös virhealttiimpi kuin määrällinen vastineensa, koska kvalitatiivinen ”tutkimusprosessi perustuu hyvin paljon tutkijan omaan intuitioon, tulkintaan ja järkeilykykyyn” (Metsä- muuronen, 2008, s. 8). Fenomenografisen tutkimuksen tavoitteet ovat nimensä mukaisesti ”kuvailla jotain” sekä tuoda ”päivänvaloon ihmisten erilaisia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä” (Rissanen, n.d.). Tutkimusotteena se siis pyrkii selvittämään, kuinka henkilöt kokevat, ymmärtävät ja muodostavat käsityksen tietystä ilmiöstä (Ornek, 2008). On loogista olettaa, että to- sistaan luonteeltaan eroavat ihmiset todennäköisesti kokevat myös ilmiöt hyvin erilail- la, Fenomenografisessa tutkimuksessa painopiste onkin asetettu laajemman ilmiön tarkastelun sijaan yksilötason kokemuksiin ja tuntemuksiin (Ornek, 2008). Joidenkin näkemyksien mukaan Ilmiötä käsittelevässä tutkimuksessa ydinkysymys ja koko sen uskottavuus rakentuu kahden elementin keskinäiseen suhteeseen, empiiriseen tietoon ja kykyyn kuvata luokitellusti kyseinen ilmiön kokemuskirjo (Ahmed & Bruce, 2014, s. 84). 48 4.1 Tutkimuksen vaiheistus Fenomenografisen tutkimusotteen ja teemahaastatteluiden käytännön vaiheet lähtees- tä riippuen jaotellaan karkeasti neli-, viisi- tai kuusiportaiseksi. Tässä työssä vaiheistus on eräänlainen risteymä Ahosen ja muiden nelivaiheisesta (Ahonen, Saari, Syrjälä, Syr- jäläinen, 1996, s. 115), Hirsjärven ja Hurmeen viisivaiheisesta (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 67) sekä Uljensin kuusivaiheisesta mallista (Järvinen & Järvinen, 1996, s. 61). Taulukko 1. Tutkimuksen suunniteltu eteneminen. Suunnitteluvaihe: 1. Ilmiö ja käsitteistö rajataan sekä tutkimuskysymys muotoutuu. Tutki- muskohteeksi valitaan suoratoistopalvelut käsitteenä ja ilmiöksi suo- ratoistopalveluiden vaikutukset ihmisten televisiokatselutottumuksiin. 2. Aihetta lähestytään teoreettisella tasolla. Työssä käytettävää lähde- materiaalia kartoitetaan ja siihen perehdytään. Haastattelu- ja analyysivaihe: Tässä työssä kolmas ja neljäs vaihe tosiasiassa etenevät hyvin pitkälti yhtäaikaisesti ja päällekkäin. 3-4. Haastattelut aloitetaan. Ihmisten käsityksiä ja kokemuksia OTT- pohjaisista suoratoistopalveluista kerätään. 3-4. Analyysi aloitetaan, haastattelumateriaali prosessoidaan. Viimeistelyvaihe: 5. Suoritetaan lopullinen analyysi, luokittelu, tulkinta ja johtopäätökset. 49 4.2 Teoreettinen pohja Työn teoreettinen pohja rakentuu työn ensivaiheessa tutustumalla yhtäaikaisesti kah- teen tämän työn kannalta avainasemassa olevaan aineistotyyppiin. Käytännössä se kattaa tämän pro gradun luvut kaksi ja kolme. Niistä ensimmäisen kokonaisuus koostuu suoratoistopalveluteknologiaa ja siihen liittyvää käsitteistöä avaavasta materiaalista. Toinen aineistokokonaisuus puolestaan käsittää artikkelit ja julkaisut, joissa aiheena ovat ihmisten mediakulutustapojen muutokset ilmiöinä. Erityinen painopiste tarkenne- taan maratonkatselutrendiin. Tämä tutkielma nojautuu hyvin pitkälti lähdemateriaalillisesti digitaalisten tutkimusten, e-kirjojen sekä online-artikkeleiden varaan. Painettua eli fyysisessä muodossa olevaa kirjallisuutta, jossa käsiteltäisiin kaikkia tämän työn aspekteja (suoratoistopalvelutekno- logiaa, tv-katselutottumuksia ja näiden kahden keskinäistä suhdetta tosiinsa) ei ole saatavilla Suomessa tai suomenkielisinä laajalti. 4.3 Tiedonkeruu haastatteluiden kautta Laadullisessa tutkimuksessa tiedonkeruu on usein pitkällinen prosessi ja siitä syystä otantakoko on usein pienempi kuin määrällisessä tutkimuksessa (University of Leices- ter, n.d.). Kvalitatiivisen tutkimuksessa aineiston keräämiseen käytetään pääasiassa neljää eri menetelmää, eli kohderyhmiä, havaintoja, toimintatutkimusta sekä haastatte- luja (University of Leicester, n.d.). Tämän työn datakeräykseen hyödynnetään viimeksi mainittua. Haastattelu on yleispätevä menetelmä, koska sitä voidaan soveltaa niin laa- ja-alaisesti erilaisten tutkimusten tuottamisessa, vaikka se vaatikin paljon työtä mm. käytännön toteutuksen sekä jatkoanalyysin suhteen (Metsämuuronen, 2008, s. 39). Haastatteluiden erityisvahvuutena on sen tarjoama mahdollisuus saada välittömästi tarkentavaa lisäinformaatiota, mikä ei olisi mahdollista esimerkiksi työskenneltäessä pelkän kirjallisen aineiston parissa (Järvinen & Järvinen, 1996, s. 103). 50 Haastattelumenetelmät voidaan jakaa kahteen perusluokkaan: face-to-face- haastatteluihin, joka voidaan tehdä yksilö- tai ryhmätasolla sekä lomakehaastatteluihin, joka puolestaan voidaan toteuttaa paikan päällä tai postitettuna (Metsämuuronen, 2008, s. 37). Tässä työssä menetelmänä käytetään kasvotusten tapahtuvaa yksittäis- haastattelua. Haastattelutavat itsessään voidaan vielä jaotella kolmikategorisesti (otan- takoon osalta) pienikokoisekseen avoimeen eli ei-strukturoituun haastatteluun, melko pieneen teema- eli puolistrukturoituun haastatteluun sekä suurimääräiseen strukturoi- tuun eli lomakehaastatteluun (Metsämuuronen, 2008, s. 40). Tässä työssä käytetään teemahaastattelutapaa sisältäen elementtejä myös ei-strukturoidusta menetelmästä. Haastateltavien kanssa pyritään siis käymään syvällinen, ennalta valittuihin teemoihin keskittyvä keskustelu, minkä kysymysrakenne ja -muoto voi vaihdella tapauskohtaisesti paljonkin (Metsämuuronen, 2008, s. 41–46). Haastattelut pyritään käymään epäfor- maalin rennossa hengessä. Tenttaamisen tai muiden ns. kuulusteluhenkisten menetel- mien käyttäminen olisi fenomenografisessa tutkimuksessa täysin sen perusidean vas- taista (Ahonen ja muut, 1996 s. 137). Laadulliselle tutkimukselle ominaisesti tässäkin työssä otantakoko on pieni: ”ratkaisevaa ei ole aineiston koko vaan tulkintojen kestä- vyys ja syvyys” (Sarajärvi & Tuomi, 2002, s. 87). 4.3.1 Aineiston keräämiseen liittyvät valmistelut Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluperiaatteella helmi-maaliskuussa 2020. Tut- kimuksen luonteen kannalta siihen käytännössä oli mahdollista ottaa osallisiksi vain sellaisia kuluttajia, joille OTT-teknolgia oli konseptina tuttu ja osa heidän normaalia elämäänsä. Edellä mainitusta muodostuikin selkeä kelpoisuusraja siinä vaiheessa, kun kävin ajatustasolla läpi potentiaalisia henkilöitä, kenelle voisin esittää haastattelukut- sun. Osallistujista kaksi ilmoitti haastattelun kuluessa nykykatselunsa siirtyneen lähes yksinomaan OTT-pohjaisiin palveluihin perinteisen television sijaan. Tämän lisäksi kol- mas haastateltava kertoi, että hän ei ole katsonut vuosiin lainkaan lineaarisia televisio- kanavia ja niiden lähetyksiä. Suosimansa ja käyttämänsä viihdeteknologian osalta he muodostivat tutkimukseni kannalta ideaalin osallistujajoukon. 51 Teemahaastatteluille epäominaisesti loin jokseenkin yksityiskohtaisen haastattelurun- gon, mitä sitten hyödynsin selkeänä asialistana haastattelutilanteessa. Jokseenkin ko- kemattomana haastattelijana sekä tutkimuksentekijänä koin tärkeäksi toimia em. taval- la, koska halusin varmistaa, että kaikista haastatteluista syntyvä ns. raakadata olisi kes- kenään mahdollisimman vertailukelpoista. Olettamukseni oli, että yhdenmukaisen run- gon kautta mahdollisten teemojen havainnointi ja niiden vertailu olisivat suoraviivai- sempaa koodaamis- ja analyysivaiheessa. Ei pidä kuitenkaan käsittää, että päämääränäni olisi ollut edetä haastatteluissa yksioi- koisen orjallisesti ja haasteltavia ikään kuin kuulematta. Selkeän haastattelupohjan ja etenemisjärjestyksen tarkoituksena oli vain toimia eräänlaisena tiekarttana haastatte- luiden menestyksekkääseen läpiviemiseen. Kahta tutkimusongelmaani vastaten jaottelin haastettukysymykset kahteen teemalli- seen pääkategoriaan. Ensimmäisen kysymyskokonaisuuden kautta pyrin hahmotta- maan, miten haastateltavat mieltävät yleisellä tasolla OTT-teknologiapohjaisten inno- vaatioiden ja palveluiden vaikuttaneet sekä muokanneen heidän mediakatselutottu- muksiaan. Toisessa kysymyskokonaisuudessa fokus oli kohdistettu itse katselutapoihin, eli miten haastateltavat kokivat näiden uusien tapojen olevan osa heidän omaansa ja muiden mediakulutusta. Jälkimäisessä kokonaisuudessa kysymykset teemallisesti ra- kentuivat pitkälti maratonkatseluilmiön ympärille. Määrällisesti kysymyksiä näissä kah- dessa eri kategoriassa oli lähes saman verran. 4.3.2 Haastattelut Haastattelut toteutettiin kahdenkeskeisesti, ns. face-to-face-periaatteella. Vaihevai- heelta etenevästä kysymyspatteristani huolimatta uskallan väittää, että haastattelutilai- suudet olivat hengeltään avoimia. Ennen tilaisuutta en ohjeistanut haastateltavia otta- maan mitään tietynlaista perspektiiviä. Toki (aiemmin mainitusti) olin tehnyt esikarsin- nan sellaisista henkilöistä, joille tiesin OTT-teknologian olevan tuttu entuudestaan. En kuitenkaan halunnut asettaa haastateltaville mahdollisia ennakkopaineita roolittamisel- 52 la, eli esimerkiksi kertomalla heidän edustavan rutinoituneita OTT-kuluttajia tms. Sen sijaan annoin heidän kertoa näkemyksiään ns. omina itsenään. Ennalta päätettyjen pää- ja alakysymysten lisäksi tein tarvittaessa yksittäisiä tarkentavia kysymyksiä. Tarkennuspyynnöt pyrin kuitenkin pitämään tietoisesti minimissään johtu- en siitä, että en tahattomasti johdattelisi haastateltavia vastaamaan tietyllä tavalla. Enemmänkin tarkennukset ajoittuivat luonnollisiksi jatkumoiksi sellaisten kysymysten kohdalla, joiden aihesisältöä haastateltava oli jo ehtinyt sivuamaan suoraan tai epäsuo- raan aiempien vastaustensa aikana. Haastattelun aikana vallitsi keskustelumainen, vapautunut ja vastausten osalta ajoittain hieman rönsyileväkin vire. Haastattelut järjestettiin tiloissa, joissa ne olivat mahdollista toteuttaa rauhassa ilman ulkoisia häiriöitä. Uskoisin myös, että haastateltavat kokivat vallitsevan ympäristön vähintäänkin neutraalina, koska jokainen niistä järjestettiin vas- taajan omalla työpaikalla. Haastatteluiden välittömään tai jopa leppoisaan ilmapiirin vaikutti eittämättä sekin seikka, että niissä kaikissa haastattelija sekä haastateltava tun- sivat toisensa hyvin jo entuudestaan. Haastatteluiden apuna käytin kannettavaa tietokonetta, mistä katsoin kysymykseni ja samalla kirjasin joitain haastattelutilanteen huomioita. Haastatteluiden pääasiallinen kerääminen tapahtui kuitenkin äänitallennuksen avulla, mihin käytin älypuhelinta ja Easy Voice Recorder -nimistä applikaatiota. Tutkimusetiketin mukaisesti pyysin jokaisel- ta haastateltava luvan tilaisuuden äänittämiseen. 53 4.4 Haastattelumateriaalin purkaminen Haastatteluaineiston purkaminen käynnistyy litteroinnin kautta. Käytännössä tämä tarkoit- taa siis sitä, että haastattelutallenteiden keskusteludialogi käännetään sanatarkasti teksti- muotoon (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 138). Huomautettakoon, että tässä työssä sanatar- kalla tarkoitetaan puhuttua dialogia. Tutkimukselle varatusta rajallisesta ajasta johtuen kaikista yksityiskohtaisimpia seikkoja, kuten esimerkiksi äännähdyksiä tai haastattelutilan- teessa esille tulleita eleitä tai ilmeitä ei kirjata. Ennen litteroinnin aloittamista haastattelui- den äänitallenteet siirretään tietokoneelle. Tietokonepohjaisessa aineistopurkamisessa tutkijalla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: edetä joko hyödyntäen tekstianalyysiohjelmaa tai työskennellä ilman sellaisen apua (Hirs- järvi & Hurme, 2008, s. 140–141.). Litteroinnin toteuttaminen ilman tekstianalyysiohjel- maa edellyttää tutkijalta johdonmukaisuutta ja esimerkiksi tunnistetietojen sekä tarkkojen koodausmenetelmien käyttö korostuu (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 140–141). Tässä työs- sä litterointi ja sitä seurannut käsitekoodaus tapahtui ohjelmistollisia apuvälineitä hyö- dyntäen. 4.4.1 Litterointi Litteroinnilla on maine aikaavievänä, tylsänä ja turhauttavana puuhana (Braun & Clar- ke, 2006, s. 17), mutta itse koin sen päinvastaisesti stressivapaana ja varsin nopeanakin työvaiheena. Mekaanisena ylöskirjausprosessina se tarjosi eräänlaisen lepotauon aja- tustyöpohjaisesta tekstituottamisesta, mitä pro gradun tekeminen pääasiassa muuten on. Litterointi on myös eräänlainen multitasking-tehotoiminto, koska äänitallenteiden kuuntelun ja niiden ylöskirjaamisen ohessa käsiteltävä data tulee ikään kuin puoliva- hingossa tutuksi. Tämä työvaihe toki on mahdollista ”ylihypätä” ulkoistamalla toteutuk- sen toiselle taholle. Menettelytavasta koituvat hyödyt esimerkiksi ajallisten säästöjen muodossa voivat kuitenkin loppujen lopuksi jäädä vähäisiksi. Ennen analyysin aloitta- mista tutkijan nimittäin pitäisi paitsi tuntea äänitetty lähdemateriaali hyvin, mutta 54 myös varmentaa, että miten yksityiskohtaisesti ja tarkasti transkriptio on kyseisestä audiomateriaalista jäljennetty (Braun & Clarke, 2006, s. 18). Litterointi nähdäänkin toi- mintona, missä pyritään jo muodostamaan esiymmärrys kerätyn materiaalin sisällöstä (Braun & Clarke, 2006, s. 17). Itse asiassa joidenkin tutkijoiden mielestä tulkitsevan laadullisen tutkimuksen data-analyysissä litteroinnilla on avainrooli (Bird, 2005, s. 227). Tutkimukseni litterointiprosessissa käytin Express Scribe Transcription -ohjelmaa, millä varmasti oli suuri merkitys siihen, että työvaihe omalla kohdallani meni niin kivutto- masti. Käyttäjäystävällisyyden ja ns. peruslitteroinnin lisäksi se osoittautui erinomaisek- si työkaluksi lukuisten pienten, mutta sitäkin hyödyllisimpien toiminnallisuuksiensa johdosta. Pikanäppäinkomennoilla kontrolloitavat ohjelmistolliset ominaisuudet, kuten aikaleimaus, toistonopeuden hidastaminen sekä pikakelaus viisi sekuntia eteen- tai taaksepäin sujuvoittivat merkittävästi kyseistä työvaihetta. Sanotaan, että ei ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa teemallista analyysiä, mikä pätee myös sitä edeltävään työvaiheeseen eli litterointiin (Braun & Clarke, 2006, s. 17). Olen- naista on kuitenkin, että puhutussa muodossa kerätty materiaali säilyttää tutkijalle tär- keän ja olennaisen informaation tekstimuodossaan, pysyen samalla uskollisena lähde- materiaalille (Braun & Clarke, 2006, s. 17). Tästä syystä toteutin litteroinnin varmuuden vuoksi mahdollisimman sanatarkkana transkriptiona, vaikka se metodina johtaa ana- lysoitavan materiaalin määrälliseen kasvuun. Yhdestä haastattelusta kirjattiin vielä erikseen huomioita varsinaisen äänityksen jatkok- si. Kyseisessä tapauksessa haastateltava toi välittömästi haastattelua (ja audiotallen- nusta) seuranneen vapaa-aiheisen keskustelun aikana esille vielä muutamia hyviä seik- koja tutkittavaan ilmiöön liittyen. Litteroinnin lopputuloksena saatu materiaalimäärä oli varsin suuri, vaikka haastatelta- via oli vain kolme. Pelkät vastaukset muodostivat yhteenlaskettuna hieman vajaan 4400 sanan raakadatakokonaisuuden. Heti litteroinnin alkuvaiheessa haastateltavat yksilöi- 55 tiin koodeilla H1, H2 ja H3. Haastateltavien yksilöiminen helpotti aineiston purkamista itsessään, mutta selkeytti myös käsitteiden luomista sekä koodausta ja sitä kautta muodostuvien teemojen hahmottamista. 4.5 Analyysin mahdollistava perehtyminen aineistoon Aineiston analysointi ei ole mahdollista ilman perehtymistä, eli tutkijan täytyy lukea aineis- tonsa läpi. Tavoitteena on, että tämän materiaaliopiskelun kautta kerätystä datasta alkaisi hahmottua ydinasioiden lisäksi myös yksityiskohdat ja muut mielenkiintoiset aspektit. Toistolukeminen auttaa myös hahmottamaan olennaisen, sillä sinänsä mielenkiintoisilla yksittäisillä detaljeilla ei välttämättä ole suurta relevanssia itse tutkimuksen kannalta kat- sottuna (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 146). Vastoin mahdollisia ennakkoluuloja laadullises- sa tutkimuksessa aineiston lukeminen ei ole passiivinen aktiviteetti: se tulisikin käydä ikään kuin interaktiivisesti esimerkiksi esittämällä aineistolle yksinkertaisia kysymyksiä muodossa kuka, mikä, miksi, missä ja milloin (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 143)? Käytin toistolukemiseen pidemmän tovin erityisesti koodausvaiheessa. Omalta osaltaan prosessia helpotti ja nopeutti varmastikin se, että edeltäneen vaiheen, eli litteroinnin aika- na aineiston rakenteesta sekä teemoista oli jo muodostunut yleishahmotus. 4.5.1 Teemoittelu Analyysitapa kertoo käytännössä miten itse analyysi on toteutettu (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 153). Tämän työn aikana analyysityökaluna käytetään teemoittelua. Lyhykäi- syydessään se tarkoittaa sitä, että aineistosta pyritään tulkinnan avulla poimimaan use- asti esiintyviä tai haastateltaville yhteisiä piirteitä. Tässä työssä se käytännössä tarkoit- taa haastateltavien sanomisissa esiintyviä sanoja, sananparsia ja kielikuvia sekä edellä mainituista elementeistä muodostuvia käsitteitä. Teemoittelu edellyttää tutkijalta hahmotuskykyä sekä varsin syvää tuntemusta tutki- musaiheeseensa liittyen. On epätodennäköistä, että haastateltavat kuvailevat saman 56 ilmiön täysin identtisesti, joten tutkijan on siis kyettävä havaitsemaan, milloin haasta- teltavat puhuvat samoista teemoista ja ilmiöistä; vaikka ilmaisisivatkin asian kielellisesti toisistaan poiketen. (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 173) 4.5.2 Aineistoanalyysin vaiheistus Aineiston analyysissä päädyin hyödyntämään (toki vahvasti soveltaen) Braunin ja Clar- ken luomaa kuuden vaiheen ohjenuoraa (2006, s. 16–23). Taulukko 2. Aineistoanalyysivaiheet Braunia ja Clarkea (2006, s. 16–23) mukaillen. Vaihe: Selite: 1. Opi tuntemaan keräämäsi informaatio. 2. Luo alustavat koodit. 3. Etsi vallitsevia teemoja. 4. Tarkastele teemahahmotelmiasi. 5. Määrittele, tarkenna ja nimeä teemasi. 6. Kirjoita raportti analyysin pohjalta. Analyysinä se on hyvin joustava. Braun ja Clarke täsmentävät, että sitä ei pidä käyttää tiukkana kuusiportaisena säännöstönä, vaan siihen tulisi suhtautua eräänlaisena vinkki- listana. Heidän mielestään teemallinen analyysi ei voi olla niin yksinkertainen toiminto, että se syntyisi ikään kuin itsestään, kunhan tutkija vain orjallisesti etenee alusta lop- puun jotain ennalta määritettyä kaavaa noudattaen. (Braun & Clarke, 2006, s. 16) Sen sijaan tutkijan tulisi olla keräämänsä sisällön suhteen valpas sekä kyetä dynaami- sesti liikkumaan edestakaisin kaikkien vaiheiden välillä analyysiään rakentaessaan. Braun ja Clarke näkevät kyseisen menettelytavan ominaispiirteenä sen, että se yleensä kehittyy tutkijan käsissä ajan kuluessa. Siitä syystä kiireperäistä hutilointia, kuten ana- lyysin runnomista ja pakottamista tiettyihin muotteihin tulisi ehdottomasti välttää. (Braun & Clarke, 2006, s. 16.) 57 4.6 Koodaus Aineiston luokittelu toimii analyysiprosessissa eräänlaisena vedenjakajana. Sen kautta luo- daan runko, johon nojaten aineistoa voidaan tulkita tai tarvittaessa esimerkiksi yksinker- taistaa tai tiivistää (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 147). Pelkistämällä (ja koodausmenetelmil- lä) aineistosta kyetään nostamaan tutkimustehtävälle kaikista relevanteimmat elementit esille (Sarajärvi & Tuomi, 2002, s. 111). Luokittelua hyödyntäen suuresta aineistomassasta voidaan siis nimetä tärkeimmät ja olennaisimmat piirteet, käytännössä ilman luokittelua kerätyn aineiston vertailu ei olisi mahdollista (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 147). Tämän työn analyysivaiheen viimeisenä elementtinä on aineiston yhdistely. Yhdistelyn aikana pyri- tään löytämään edellisen, eli luokitteluvaiheen aikana tehtyjen luokkien väliltä säännön- mukaisuuksia ja samankaltaisuuksia, mutta myös epäsäännöllisyyttä sekä muita poik- keavuuksia (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 149). Ironisesti litterointia, ennakko-odotuksissa työn pitkävetisimmäksi oletettua, mutta todellisuudessa ehkäpä vuolainta vaihetta seurasi (yllättäen) sitten se hitain ja epämiel- lyttävin jakso; koodaaminen. Suurelta osin tämä varmastikin johtui koodauksen merki- tyksen ylitiedostamisesta. Tuleehan koko pro gradun luultavasti keskeisin yksittäinen vaihe (eli analyysi) rakentumaan pitkälti sen informaation varaan, minkä tutkija kyke- nee materiaalista olennaiseksi merkitsemään. Ratkaisua tähän pullonkaulan avaamiseen hain Braunin ja Clarkin koodausvinkeistä. Heidän mukaansa tulisi pyrkiä koodaamaan kaikki potentiaaliset teemat, käyttäyty- mismallit ja muut vastaavat indikaattorit, mitkä vain kykenee havaitsemaan. Braun ja Clark huomauttavat samalla, että em. koodaamisessa tulisi kuitenkin pyrkiä tietynlai- seen tasapainoon. Informaatiotulvaa hallitaan siten, että koodattuun materiaaliin sisäl- lytetään esimerkiksi yhdestä lauseesta vain se kaikista olennaisin tietosisältö kontekstia kuitenkaan hukkaamatta. (Braun & Clarke, 2006, s. 19.) Koodauksessa esille nousee varsin todennäköisesti keskenään ristiriitaisia tietojoukkoja. Ilmiön kanssa ei pidä kuitenkaan hätääntyä. Tätä ns. epäjohdonmukaista materiaalia ei 58 tule silotella tai tietoisesti työntää sivuun. Päinvastoin, eräänlaisena lahjomattomuuden osoituksena tutkijan on tärkeää säilyttää totuudenmukaisesti myös sellaiset huomiot, mitkä eroavat analyysin vallitsevasta narratiivista. (Braun & Clarke, 2006, s. 19.) Lopulta päädyin luomaan koodauksen Braunin ja Clarkin ohjenuoria sivuten, mutta työstämällä analyysiä sekä tulosten esittelyä yhtäaikaisesti. Tutkimusmenetelmänä ei varmastikaan kaikista ”oppikirjamaisin”, mutta se tarjosi tärkeän psykologisen ”buuste- rin”: suvantovaiheen jälkeen työ tuntui jälleen etenevän konkreettisesti. Jos teoreettisella tasolla aineiston koodaus aiheutti paikallaanpolkemista, niin puhtaasti teknisenä suorituksena se sitten sujui jo vaivattomammin. Tämän lasken pitkälti R- kielellä toteutetun RQDA-sovelluksen ansioksi. Se on maksuton ja luotu nimenomaan hyödynnettäväksi kvalitatiivisessä data-analyysissä, poiketen siitä, mihin R-ympäristöä normaalista käytetään eli grafiikanluomiseen sekä tilastolliseen laskentaan (R-Project, n.d.). Sovelluksen koneelle asennettavan version installaatio ei tosin ollut täysin mutkaton prosessi. Päädyinkin lopulta käyttämään ns. portable-versiota, mikä ei edellyttänyt asennustoimenpiteitä ja USB-tikun mukana kulkeutuvana sen käyttäminen ei ollut si- dottu tiettyyn koneeseen. Varsinaiselta käytettävyydeltään RQDA osoittautui suoravii- vaiseksi ja ongelmattomaksi. Loivaan sekä varsin lyhyeen oppimiskäyrään vaikuttivat pelkistetty käyttöliittymä, missä esimerkiksi kaikille olennaisimmille koodaustoiminnoil- le oli selkeästi dedikoitu omat painikkeet. Lisäksi RQDAtuto-nimisen YouTube-tilin kat- tavat videotutoriaalit auttoivat ymmärtämään sovelluksen logiikkaa ja hyödyntämään sen eri toiminnallisuuksia efektiivisesti. 59 4.6.1 Koodauksen lopputulos Haastattelumateriaalin analyysin aikana syntyi koodattuja käsitteitä kokonaisuudessaan 35 kappaletta, joista tutkimuksen kannalta relevanteimmat valikoituivat analyysiin. Lä- hes kaikki koodatut käsitteet esiintyivät litteroidussa materiaalissa kahdesti tai useam- min. Koodien pohjalta koostettuja ali- ja pääteemoja sekä niiden luontiprosessia ava- taan tarkemmin seuraavassa tulokset-luvussa. Taulukko 3. Kaikki koodit aakkosjärjestyksessä. Ajankäyttö Matalan intensiteetin katsominen Arkipäivät Netflix Ei miellytä Nukkuminen ja unentarve Elokuvat Pikakulutus & katsomisen pilkkominen Kanavasurffailu Pikakulutus & snack-culture Korkean intensiteetin katsominen Prokrastinaatio Kotimaisuus Soolokatsominen Mainoskatkot Sosiaalisuus Maratonkatselu & huono omatunto Spotify Maratonkatselu & itsemotivointi TV-laite Maratonkatselu & negatiiviset tuntemuk- set TV-sarjat Maratonkatselu & neutraalit tuntemukset Uppoutuminen Maratonkatselu & omakohtaisuus Uutiset ja ajankohtaiset Maratonkatselu & positiiviset tuntemuk- set Vapaapäivät Maratonkatselu & rohkaisu Viaplay Maratonkatselu & suosio Yle (Yleisradio) Maratonkatselun ajoittuminen Ärsyttää Maratonkatselun määritelmä 60 5 Tulokset Laadullisessa tutkimuksessa aineiston tulkintavaihe vastaa siinä mielessä analyysipro- sessia pienoiskoossa, että tulkintaa harjoitetaan ja kehitellään käytännössä tutkimuk- sen alkuhetkistä lähtien. Työn yleisen ymmärrettävyyden kannalta tulkinnalla on pivo- taalinen rooli, koska tutkimuksen lukija ei läpikäy käytyjä haastatteluja itse vaan hänen on pystyttävä luottamaan kirjoittajan eli tutkijan tulkintakykyyn sekä tehtyjen johtopää- tösten paikkaansapitävyyteen (Hirsjärvi & Hurme, 2008, s. 152). Tässä luvussa esittelen ja tulkitsen analyysin kautta saadut tulokset teemoittain. Ne ovat järjestelty sekä jaoteltu kahden tutkimuskysymyksen mukaiseen järjestykseen. Kaikista monitasoisimmista, eli käsitteiden ja pääteeman lisäksi aliteemoja sisältävistä teemoista esitetään graafisia kuvioita hahmottamisen helpottamiseksi. Haastatteluiden kautta kerätty materiaali muodostaa tämän työn peruskiven, joten tämä tulokset-luku on rakennettu osallistujien näkemysten ja mielipiteiden ympärille suorien lainauksien kautta. Haastateltavat ovat yksilöity koodeilla H1, H2 ja H3. Tämän luvun lopussa vastataan myös tämän työn kahteen tutkimuskysymykseen. 5.1 Henkilökohtaisella tasolla muuttuneet katselutottumukset Tässä osiossa käsitellään työn ensimmäistä tutkimuskysymystä. Esiinnousseiden teemo- jen kautta esitellään, mitä haastateltavat ovat havainneet OTT-teknologian myötä muuttuneen tai ainakin lujittuneen kiinteäksi osaksi heidän henkilökohtaisia mediaku- lutustottumuksiaan. 5.1.1 Päätösvalta Vapaus tehdä itse omat päätöksensä on olennainen osa ihmismieltä. Ei liene sattumaa, että se konseptina on hyvin keskeisessä roolissa esimerkiksi, kun eri yhteiskuntajärjes- 61 telmät määrittelevät yksilön henkilökohtaisia oikeuksia. Poliittisesta järjestelmästä riip- puen individualistinen päätöksentekovalta pyritään joko maksimoimaan tai minimoi- maan. Tutkimukset osoittavat ihmismielen kokevan pettymykseen ja tyytyväisyyteen liittyen tunteen vahvempina, mikäli se on seurausta vapaavalintaisuudesta (Botti & McGill, 2006). OTT-teknologiapohjaisissa palveluissa yksittäisen katsojan päätäntävallalla (eli ”katso mitä haluat, milloin haluat” -periaate) on korostettu rooli varsinkin, kun sitä vertaa esimerkiksi perinteiseen television toimintamalliin. Oli jokseenkin odotettavaa, että se teemana tulisi olemaan myös esillä, niin haastattelukysymyksissä kuin niihin saaduissa vastauksissakin. Kuvio 2. Päätösvalta-teeman muodostus. Kuten kuvio 2 osoittaa, tässä työssä päätösvalta-teema rakentuu kolmesta alateemas- ta: ”miellyttävyys”, ”kriittisyys” ja ”monivalintaisuus”. Ne puolestaan ovat luotu seitse- män eri koodatun käsitteen pohjalta, joita ovat ”yhdessäkatsominen”, ”rentoutumi- nen”, ”Yle (Yleisradio)”, ”elokuvat”, ”TV-sarjat”, ”ärsyttää” sekä ”sisältösurffailu”. 62 Miellyttävyys liittyy positiivisiin tuntemuksiin ja kriittisyys vastavuoroisesti negatiivisiin. Näiden kahden kautta määrittyy mm. päätöksenteko sen suhteen, että katsotaanko esimerkiksi yksittäinen elokuva loppuun tai palataanko tv-sarjan pariin myöhempien jaksojen kautta. Monivalintaisuus (eli katsojan valinnanvapaus) on viimeinen kompo- nentti alateemojen kolmiosaisessa kokonaisuudessa. Nämä kaikki kolme alateemamaa olisivat todennäköisesti toimineet jopa itsenäisinä pääteemoinakin. Päädyin kuitenkin ytimekkäämpään ja kuvaavampaan esitystapaan luomalla vielä päätösvalta- yläteemaan, minkä alle sitten nuo kolme aiemmin mainittua sijoittuivat. Monivalintaisuuden valittaessa ihminen todennäköisesti ryhtyy herkemmin puntaroi- maan katsottavan materiaalin ajallisia kustannuksia suhteessa saatuun hyötyyn. Katsoja ryhtyy asettamaan materiaalille tiettyjä subjektiivisia ennakkoehtoja esimerkiksi käsi- teltäviin aiheisiin tai laadulliseen tasoon liittyen. Haastateltavat toivat selkeästi ilmi sen, kuinka merkittävässä roolissa katsottavan materiaalin herättämät miellyttävät tai kriitti- set tuntemukset nykyään ovat. ”Mä tosi tarkka, en mä viitsi katsoa mitä tahansa. Heti on, jos jotain, mistä mä en tyk- kää, niin mä sammutan sen. Mä ole pitkään aikaan katsonut sellaisia elokuviakaan, että jos se ei ensimmäisen viiden minuutin aikana ole ’vau, tää on mahtava’.” H2 ”Mä olenkin montaa kertaa kertonut, että jos aloittaa katsomaan jotain sarjaa tai elo- kuvaa ja, jos siinä on sellaisia elementtejä, mitkä ei miellytä, niin mä lopetan sen kat- somisen.” H1 Vaihtoehtojen runsaudessa materiaalin on siis kyettävä hyvin nopeasti vaientamaan katsojan sisäinen kriittisyys ja vastavuoroisesti herättämään miellyttäviä tuntemuksia. Vähemmän kiinnostavaan tuotantoon sitoutuminen nähdään ajanhukkana. ”Sen on huomannut, että sieltä [Netflix-palvelusta] löytyy sitä tavaraa, että jos joku ei miellytä, niin mä en katso sitä.” H2 63 Ennakoiva päätöksenteko katsomisesta saattaa tapahtua jo pelkän viihdemateriaalin formaatin mukaan, eli onko kyseessä esimerkiksi elokuva vai sarja. Hieman yllättäen kyse ei välttämättä ole siitä, että elokuvan konsepti aihealueineen itsessään herättäisi kielteisiä tuntemuksia vaan kykeneekö se samanlaiseen immersioon kuin draaman kaa- reltaan pitempikestoinen tv-sarja. ”Jokin elokuva, mikä [kestää] kaksi ja puoli-, kolme tai puolitoistatuntiakin, se jotenkin, että just kun pääset vauhtiin ja vähän ymmärrät niitä karaktereita, mitä siinä [eloku- vassa] on, niin sitten se loppuu. Jää jotenkin tyhjä olo.” H2 Pohjimmiltaan yllä olevassa vastauksessaan haastateltava toi ilmi, kuinka viihdemateri- aalin katsominen on hänelle investointi. Sen onnistuminen tai epäonnistuminen mita- taan emotionaalisen kustannushyötysuhteen kautta. Mielestäni näkökulma on jälleen perua juuri siitä vaihtoehtojen suuresta määrästä. Mahdollisuuspaljoudessa ihmismieli tuppaa usein muuttumaan valikoivaksi, minkä myötä myös yksilön asettamat minimikri- teerit voivat muuttua radikaalistikin. Oli mielenkiintoista havaita, että em. ajattelumalli ei haastateltavilla rajoitu viihdemate- riaaliin. Nykyisin yhtälailla myös uutis- sekä ajankohtaisohjelmien on paitsi saavutettava tietty miellyttävyystaso, mutta kestettävä myös sisältökriittisen tarkastelun katsojan taholta. Jos esimerkiksi tietty ajankohtaisohjelma ei näitä ehtoja täytä, niin sitä ei joko enää katsota tai sitten monivalintaisessa ympäristössä samaa aihetta käsittelevää ma- teriaalia haetaan ja katsotaan muista lähteistä. ”[M]ua on enemmän ja enemmän ärsyttänyt tuo YLE:n toiminta ja uutisointi.” H2 ”[N]e [valtamedia] tavallaan tarjoaa sulle tietynlaista näkemystä, sä et saa itse tehdä sitä päätöstä, että mitä mieltä sä olet jostain asiasta. Jos sä olet kiinnostunut jostain asiasta, niin sä voit hakea tietoa ja ottaa eri näkökulmia siihen asiaan. Ei pelkästään tyytyä vain johonkin Ylen toimittajan mielipiteeseen.” H1 64 ”Aamu-TV on sellainen, mitä mä yhtyeenaikaan katsoin aina siinä aamupalan yhtey- dessä, mutta nyt on jotenkin siihenkin...ehkä ne juontajat ketä siellä on ja setup ei oi- kein...sanotaan näin, että ei tule hyvämieli, niin [ei] viitsi sillä pilata päivääni.” H2 Haastateltavistani H3 puolestaan totesi, että hänellä suorien uutis- ja ajankohtaisoh- jelmien katseluosuuden pieneneminen johtuu suoraan esiaikataulutetun television katselun vähentymisestä. ”[E]i tule näitä kympin ja yhdeksän uutisia [enää katsottavan materiaalin] välissä. Aina yleensä hyvät sarjat on [esiaikataulutetussa televisiossa] niiden ympärille sijoiteltuna aika pitkälle.” H3 Toki uutisia haastateltava H3 katsoo ja lukee: se on vain muuttanut muotoaan, kuten muillakin haastatelluilla. ”[U]utistenhankinta ja tommonen on sitten enemmän noiden webbipohjaisten juttujen [kautta].” H3 Näen, että edeltäneet vastaukset nimenomaan kumpuavat OTT-teknologiasta ja miten sen kautta paitsi katselutottumukset ovat muovautuneet, mutta myös miten oma- aloitteinen tiedonetsintä on lisääntynyt. Uskon, että esimerkiksi 1970- tai 80-luvun kon- tekstissa haastevaltavien suhtautuminen ei olisi ollut yhtä jyrkkää kahden esiaikataulu- tetun televisiokanavan (eli silloin käytännössä heidän ainoiden vaihtoehtojen) ajankoh- taisohjelmistoa kohtaan. Ei pidä erehtyä olettamaan, että vapaavalintaisemman me- diakuluttamisen vaikutukset olisi sidottu vain tietynlaiseen sisältöön. Toisin sanoen, katselutottumusten muutokset eivät siis välttämättä rajoitu pelkästään ”kevyempään” materiaaliin, kuten viihteeseen vaan yhtälailla se voi vaikuttaa esimerkiksi juurikin yksi- lön tapaan katsoa ja suhtautua uutisiin. 65 5.1.2 Suunnitelmallisuus & suunnittelemattomuus Näkisin, että henkilön mediakulutus on kaksijakoista, eli tilannekohtaisesti se on joko suunnitelmallista tai sitten suunnittelematonta. Tämän työn yhteydessä näillä kahdella em. käsitteillä tarkoitetaan sitä, miten tarkasti ja ennakoivasti katsojat ajallisesti sekä sisällöllisesti allokoivat päivittäisen mediakulutuksensa. Yksittäisissä tilanteissa katego- ria voi olla kumpi vain, mutta uskoisin, että pitkässä juoksussa mm. henkilön luonteesta ja elämäntilanteesta riippuen mediakuluttamisen painopiste siirtyy enemmän jom- paankumpaan kategoriaan. Henkilön mediakulutuksen suunnitelmallisuutta (tai sen puuttumista) ilmentää hyvin kanavasurffailu-ilmiö tai tämän työn kontekstissa parem- minkin sisältö- ja palveluselailu. Teemana ”suunnitelmallisuus & suunnittelemattomuus” on rakennettu kuudesta koo- datusta käsitteestä, joita ovat ”rentoutuminen”, ”nukkuminen ja unentarve”, ”vapaa- päivä”, ”arkipäivät”, ”sisältösurffailu” ja ”Netflix”. Tälle teemalle ei luotu aliteemoja. H1 kertoo edelleen harrastavansa surffailua antaen samalla perspektiivin siitä, miten kyseinen toiminta on muuttunut OTT-teknologian myötä. ”Kanavasurffailu on enemmän mennyt YouTubeen sitten. Mulla on siellä tiettyjä sisäl- löntuottajia. Mä en seuraa niitä, mutta tiedän ketä ne on. Sitten, jos on vaikka sellainen tilanne, että haluaa ikään kuin lainausmerkeissä kanavasurffailla, niin tulee mentyä YouTubeen ja käydä katsomassa, että onko niille [sisällöntuottajille] tullut mitään uusia juttuja.” H1 H3 niin ikään kokee edelleen surffailevansa, mutta hänen kertomuksensa perusteella eri OTT-palvelutarjoajien sisältöjen selaaminen vaikuttaisi olevan luonteeltaan enem- mänkin ennakoivaa; eräänlainen esivalmistelurituaali tuleviin katselusessioihinsa. 66 ”Joo, kyllä periaatteessa sitä surffailua tulee nykyäänkin jonkun verran. Jos on katsonut jonkun [sarjan] seasonin loppuun, niin sitten tulee semmoinen, että nyt pitäisi katsoa sitten [suoratoistopalvelun valikoimista], että mitähän seuraavan kerran katsoo.” H3 Kahden surffailijan rinnalla H2 edusti vastauksillaan varsin jyrkkää vastakohtaa järjes- telmällisyydellään ja aikataulutuksellisuudellaan. ”[I]llalla vasta treenien ja kaikkien [velvollisuuksien] jälkeen, tyyliin puoli kymmenestä puoli yhteentoista on se mun Netflix-aika, tämmöinen oma luppoaika.” H2 H2 koki, että tuolla yhdellä tunnilla on kuitenkin tärkeä rentouttava rooli hänen arjes- saan. ”[K]uitenkin mukava itselle, että tulee keskimäärin edes se tunti, kun rauhoittuu päiväs- sä.” H2 Näiden kahden näkemyksen jälkeen ei yllätä, että H2:n kohdalla surffailu jää minimaali- seksi. ”Mä en tee sitä juuri yhtään enää. Se on ihan muutamassa prosentissa.” H2 Voidaan sanoa, että eroavaisuuksistaan huolimatta kaikilla haastateltavilla suunnitel- mallisuus tai sen puuttuminen oli muuttunut OTT-teknologian myötä. Yhdellä haasta- teltavalla suunnittelematon selailukatsonta oli toimintamallina kadonnut lähes tyystin hänen repertuaaristaan. Kahdella muulla se puolestaan oli muuttanut muotoon tavoil- la, mitkä käytännössä eivät ilman OTT-pohjaisten palveluiden olemassaoloa olisi mah- dollisia. 67 5.1.3 Katseluintensiteetti Haastateltavien näkemyksissä korostui selvänä trendinä se, että yhdentekevän tai var- sinkaan subjektiivisesti epämiellyttäväksi koetun materiaalia parissa ei tuhlata aikaa. Sisältöä ei siis katsota ns. sivusilmällä, vaan lähtökohtaisesti sen pitää kyetä vangitse- maan katsojansa huomio kokonaisvaltaisesti. Näiden havaintojen pohjalta rakensin kat- seluintensiteetti-teeman. Kuvio 3. Katseluintensiteetti-teeman muodostus. Kuten kuvio 3 osoittaa, niin katseluintensiteetti-teema sisältää kuusi käsitettä, joita ovat ”ärsyttää”, ”mainostauot”, ”sisältösurffailu”, ”tv-sarjat”, ”soolokatsominen” se- kä ”uppotutuminen”. ”Matalan intensiteetin katsominen” ja ”korkean intensiteetin katsomiseen” liittyvät alateemat olivat alun perin koodattuja käsitteitä, mutta päädyin lopulta korottamaan ne nykyrooleihinsa. Kuten suunnitelmallisuus & suunnittelemattomuus -teema osoitti, kaikki haastateltavat kokivat katselun suunnitelmallisuuteen ja siihen liittyvät muutokset toisistaan hieman poiketen. Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista havaita, että heistä kaikki kuvailivat 68 kuitenkin itsensä kuluttajiksi, jotka keskittyvät katsottavaan materiaaliin korkealla in- tensiteetillä. ”Yleensä, kun mä katson, niin nykyään se tapahtuu päänsääntöisesti Pädilla. Sehän [tablet-laitteella katsominen] vaatii tavallaan sitä, että sun pitää aika intensiivisesti keskittyä siihen.” H1 ”Jos siinä [hetkessä/paikassa] ei ole mitään häiriötekijää, niin mä elän täysillä mukana [katsottavan materiaalin kanssa].” H2 Korkean intensiteetti on tavallaan myös luonnollista jatkumoa paitsi suunnitelmalliselle ajankäytölle, mutta myös päätäntävallalle valinnanvapauden kautta. ”Mulla on kuitenkin niin vähän aikaa katsoa, kyllä mä sitten keskityn. Ne mitä katson, niin tykkään niistä niin paljon, että kyllä mä haluan sitten katsoa.” H2 Muiden askareiden ja oleskelun taustalla pyörivä audiovisuaalinen materiaali nähtiin lähinnä mediasaasteena. ”Mä inhoan sellaista, että esimerkiksi telkkaria pidetään auki vain sen takia, että se tuottaa taustahälyä. Sitten, kun katsotaan, niin sitten katsotaan, mutta sitten, kun ei katsota, niin laitetaan se pois.” H1 Ei ollut yllättävää, että mainostauot herättävät nykyisin haastateltavissa, näissä korkean katseluintensiteetin kuluttajissa, yksinomaan negatiivisia tuntemuksia. Tämä on loogis- ta seurausta, koska tasaisesti kaupallisilla tiedotteilla rytmitetyssä materiaalissa katso- jan uppoutuminen kärsii lähes väistämättä. ”Siis kyllähän ärsyttää tosi kovaa. Mä olen ennen Netflixiä [ajatellut], että mitä sitten: mä ignooraan ne mainokset, että ei ne mua haittaa. Mä jotenkin uskottelin näin — —. 69 [N]yt sitten, jos erehtyy laittamaan sen ns. tavallisen television päälle, niin kyllä se är- syttää.” H2 ”[K]un mä katson YouTubea, niin mä en ole kirjautunut millään tilillä sinne sisälle. Sit- ten, kun sä oot ikään kuin ei-kirjautuneena käyttäjänä, niin se YouTubehan näyttää niitä mainoksia ja ne on todella ärsyttäviä.” H1 Haastateltavista H2 puolestaan pohti, että hänen ärtymys mainoksia kohtaa johtuu ni- menomaan siitä, että on ehdollistunut mainoksettomuuteen juurikin OTT-pohjaisten suoratoistopalveluiden kautta. ”Mulla oli se [Spotify-musiikkipalvelun] maksuton versio, niin siinähän tuli puolentunnin välein ne mainokset ja nekin rupesivat ärsyttämään. Sitten mulla on ollut se maksulli- nen syksystä. Itseasiassa sain synttärilahjaksi kuukauden [mainoksettoman Premium- tilauksen] ja sitten mä en pystynyt enää palaaman siihen [maksuttomaan sekä mainos- pohjaiseen]. Kyllä sen huomasi, että jos siihen [mainoksettomuuteen] oppi jossain pal- velussa.” H2 Ainoastaan haastateltava H3 ei kokenut suhtautumisen muuttuneen mainostaukoihin, mutta tarkensi sen johtuvan enemmänkin siitä, että häntä mainokset ovat aina ärsyttä- neet yhtä paljon. Haastateltavilta ei kysytty suoraan että onko OTT-pohjaisten palveluiden kautta heidän nykykatselustaan tullut intensiivisempää, kuin mitä se oli pelkän esiaikataulutetun tele- vision aikana. Näkisin, että vastauksissa oli kuitenkin viitteitä tästä. Esimerkiksi juuri ärtyminen sekä selvän kielteinen suhtautuminen mainostaukoja kohtaan voidaan pitää yhtenä indikaattorina mediakulutuksen muuttumisesta entistä keskittymispohjaisem- maksi. Kuten yksi haastateltavista aiheitta sivusikin, niin myös toistolaite (kuten mobiili- laitteet) itsessään voi yksilötasolla tehdä katsomisesta intensiivisempää, kuin mitä se oli pelkkien televisiovastaanottimien aikakaudella. Mobiililaitteet ainakin poistavat tilalli- 70 set rajoitukset, eli mediamateriaalin kulutus (ja siihen uppoutuminen) on niiden avulla mahdollista myös oman olohuoneen ulkopuolella. Fyysinen tila, missä katselu tapah- tuu, voidaan siis tarvittaessa vaihtaa vaivattomasti, mikäli olosuhteet esimerkiksi juuri keskittymisen suhteen niin vaativat. 5.2 Maratonkatselu ja pikakulutus: mediakulutuksen uudet muodot ja niiden ymmärtäminen ilmiönä Tämän osion keskiössä on työn toinen tutkimuskysymys, eli millaisia haastateltavien näkemykset ja tuntemukset ovat uusista mediakulutusmuodoista, kuten maraton- tai pikakulutuksesta. Lisäksi kohdistus on myös haastateltavien omissa mediakulutusprefe- rensseihin ja niiden mahdollisissa muutoksissa. Tämän työn teoriaosuudessa kävi ilmi, että maratonkatseluun liittyvät mielikuvat ovat jokseenkin kaksinapaisia. Positiivisissa näkemyksissä se nähdään mediakulutuksen uu- tena, ikään kuin korkeampana muotona ja kokolailla harmittomana ajanvietteenä. Ne- gatiivisissa mielenyhtymissä siihen puolestaan liitetään stigmoja, kuten elämänhallin- nallisia ja terveydellisiä riskejä. Pikakulutus (snack-culture) puolestaan on vielä yllättävänkin vähälle huomiolle jäänyt aihe, vaikka se on mm. monelle internet-pohjaiselle videotoistoalustalle, kuten AVOD- palvelu YouTubelle hyvin keskeinen osa heidän toimintakonseptiaan. Tässä alaluvussa pyritään ymmärtämään ilmiötä paikallisesta perspektiivistä, eli miten suomalaiskatsojat näkevät ja kokevat em. mediakulutusilmiöt omasta perspektiivistään. 5.2.1 Katseluilmiöt Uusien katselutapojen esiinnouseminen kerätystä haastatteluaineistosta oli odotetta- vaa, liittyihän osallistujille esitetyistä kysymyksistä noin puolet hyvin läheisesti aihealu- een piiriin. Tästä materiaaliin nojaten luotiin katseluilmiöt-teema. 71 Kuvio 4. Katseluilmiöt-teeman muodostus. Kuten kuviosta 4 on havaittavissa, niin katseluilmiöt-teema on rakennettu kuudesta käsitteestä ja kahdesta alateemasta. Käsitteitä ovat ”maratonkatselun määritel- mä”, ”maratonkatselu omalla kohdalla”, ”maratonkatselun suosio”, ”pikakulutus & snack-culture”, ”pikakulutus & katsomisen pilkkominen” sekä ”vapaapäivät”. Alatee- moina toimivat ”maratonkatselu” sekä ”pikakatselu”. Ihan ensimmäiseksi palataan maratonkatselun määritelmään. Suunnittelin ja mainitsin jo tämän työn teoriaosuudessa, että tulisin pyytämään haastateltavia esiintuomaan oman selitteensä ja rajauksensa mainitulle ilmiölle. ”Sitten, kun rupea yli kolme tuntia menemään, niin sitten rupeaa olemaan jo vähän semmoista [maratonkatselua].” H3 ”Jos vaikka katsoo katsoo elokuvan, niin se on noin puolitoistatuntia. Maratonkatselu rupeaa olemaan sitä, että sä katsot enemmän kuin yhden leffan illassa. Kyllä se minun mielestä alkaa olla jonkinmoista puolimaratonkatselua, jos ei vielä ihan kokomaraton- katselua. Sitten ehdottomasti, jos katsoo kolme täyspitkää. — — [T]oisaalta sitten on 72 paljon elokuvia, jotka ovat jollain tavalla jatko-osia. Jos sä katson ns. ykkösosan ja sit- ten kakkos- ja kolmososan, niin se helpompaa.” H1 ”[E]hkä mä sanoisin, että kolme jaksoa voisi olla— —. Oli sitten tunnin tai puolentun- nin. Ehkä se riippuu sarjasta, niin siihenhän jaksoon tavallaan puristetaan se yksi tietty asia, mikä siinä tapahtuu. Mä ajattelisin ehkä kolme ja siitä eteenpäin on sitten mara- ton.” H2 Haastateltavien vastaukset demonstroivat osuvasti, miksi maratonkatselu on edelleen määritelty niin vaihtelevasti ja kirjavasti, kuten tämän työn teoriaosuudessa käy ilmi. Kaikilla kolmella haastateltavalla oli toisistaan eroavat mittarit ja rajaukset, joiden kaut- ta he ilmiön määrittelevät. Yksi haastateltavista näki ainoaksi mittariksi ajallisuuden. Toinen koki, että puhtaasti ajallisten kustannusten sijaan mittarina tulisi käyttää määräl- lisyyttä, eli esimerkiksi tv-sarjan putkeenkatsottujen jaksojen lukumäärää. Kolmannen mielestä taas ajallisuuden lisäksi olennaista on myös mediaformaatti (täysipitkä eloku- va) ja sen määrällisyys. Lisäksi hän oli tietyllä tapaa ”anteeksiantavaisempi” maraton- katseluluokittelun suhteen, jos materiaali on samaa tuotesarjaa ja ikään kuin samaa tarinallista kaanonia (eli esimerkiksi alkuperäinen elokuva jatko-osineen). Haastateltavat näkevät, että nykyisin binge-katselu on verrattain suosittu vapaa- ajanvietetapa. ”[S]anoisin, että aika suosittua. Varsinkin, kun sitten näissä palveluissa tulee justiinsa joku yksi kokonainen [TV-sarjan] season kerralla. Niitä lukee kaikista Twittereistä ja tommoisista, että [joku] on katsonut koko seasonin putkeen. Sitten kaksitoista tuntia [on] mennyt siihen suoraan.” H3 ”[K]yllä mä uskon, että varmaan nuoret tänä päivänä [maratonkatselevat], kun tulee joku [TV-sarjan] season, niin ne aika nopeasti katsoo sen läpi.” H1 73 Haastateltava H2 puolestaan uskoo, ehkäpä omia kastelutottumuksiaan heijastellen, että yleiselläkin tasolla maratonkatselu ajoitetaan arki-iltojen sijaan pidemmille vapaa- ajanjaksoille. ”[M]ä luulen, että aika monen kohdalla se menee siihen viikonloppuun tai silloin, jos [on] kipeänä tai jollain muulla tavalla...lapsi sairaana tai [on itse] lomalla.” H2 Haastateltava H1 kokee, että erityisesti sarjat jokseenkin kompaktissa nykyformaatis- saan tekevät niistä otollisia kohteita. ”Nehän [TV-sarjat] on yleensä kuudesta kymmeneen jaksoa per season. Nehän on yleensä, sarjasta vähän riippuen, vajaan tunnin jaksoja. Joissakin on pidempiäkin. Noin tunnin jaksoja, niin kyllä niitä voi katsoa helposti kolmekin putkeen illassa.” H1 H1 tähdentää vielä, että hänen maratonkatselussaan materiaalin tarinasisällöllisillä ja draamanrakennusaspekteilla on keskeinen rooli. ”Varsinkin, jos se on [sisällöllisesti] kiinnostavaa, niin kuinka hyvin se sarja on tehty ja kuinka hyviä gliffhängereitä siihen on jätetty, niin sitten aloittaa uuden jakson [heti pe- rään].” H1 Kaikesta huolimatta haastateltavien maratonkatsomiselle on oma paikkansa ja aikansa. Jokapäiväisesti vapaa-ajanvietteestä ei siis missään nimessä ole kyse ja vastausten pe- rusteella se pyritään pitämään tietoisesti kontrollissa. ”[E]n mä nyt [maratonkatsele] varmaan ainakaan useammin kuin kerran viikossa.” H1 ”Viikolla pitää sitten pitäytyä siinä, että katsoo yhden tv-sarjan jakson illassa. Viikon- loppuna voi sitten katsoa vähän pidempään.” H1 74 ”Jos on sairaana tai lapsi sairaana [tai] sitten viikonloppuna [, kun] on aikaa. Ei se [ma- ratonkatselu] kovin yleistä [ole omalla kohdalla], sanotaanko näin.” H2 Maratonkatselun lisäksi kaikki haastateltavat kertoivat enemmän tai vähemmän myös pikakuluttavan mediamateriaalia. Ilmiölle tunnusmaisesti sillä täytetään pieniä vapaa- hetkiä tai se on eräänlainen monitoimiajo, mikä ajoittuu esimerkiksi välipalaruokailun ajaksi. Teemaan sopien snack-culture-pikakulutukseen liittyvissä vastauksissa, aivan kuten maratonkatselussakin, ajanhallinnalliset asiat nousivat esille. ”[M[ä olen semmoistakin tehnyt, että siksi aikaa, kun mä syön välipalan ennen kuin lähden jonnekin, että hei, mähän voi katsoa tässä hetki nyt.” H2 ”[S]anoisin, että YouTuben kanssa on vielä vähän enemmän semmoinen, että sitä kat- soo, kun kerkeää. Sitten palaa siihen. Kun ei välttämättä ole semmoisia [tarinallisia ko- konaisuuksia], että siinä se juoni katoisi.” H3 ”Oikeastaan se, mitä seuraan YouTubessa, siis sisällöntuottajat, niin yleensä niillä on sellaisia 10–15 minuutin [kokonaisuuksia], mitä ne tekee.” H1 Pikakulutuksella on hyvin käytännönläheinen funktio haastateltavien elämässä ja sillä täytetään pääasiassa esim. kahden aktiviteetin väliin osuvia lyhyehköjä vapaahetkiä. Vaikkakin kaikki osallistujat varsin säännöllisesti käyttävät pikakulutusta, niin kaikista yleisin katselumuoto se ei heille kuitenkaan ole. ”[T]on Youtuben kanssa varmaan ainakin pari-kolmekin kertaa ainakin [viikossa]. Just semmoinen, että saattaa olla, että odottaa jotakin, niin laittaa sieltä jotakin [siksi ai- kaa].” H3 ”No, siis se [pikakuluttaminen] tulee lähinnä joka toinen viikko, kun mä olen itsekseni, kun ei ole lapset siinä.” H2 75 Haastateltava H1 mainitsi, että YouTube-palvelussa mielenkiintoisen videon kautta hän saattaa uppoutua katsomaan saman tekijän muitakin videoita. Hänen kohdallaan alun perin pikakuluttamiseksi tarkoitettu sessio saattaakin muuttua ns. lennossa eräänlai- seksi minimaratonkatseluksi. ”[J]os [löytää] uuden mielenkiintoisen [sisällöntuottajan & julkaisukanavan], niin sitten tulee kahlattua, että mitähän muuta täältä löytyisi.” H1 Haastateltava H2 kertoi hyödyntävänsä pikakulutuksen perusideaa myös sellaisen ma- teriaalin kanssa, mitä ajallisen kestonsa tai tarinallisen rakenteensa puolesta ei voi sel- laisenaan laskea snack-culture-materiaaliksi. Hän saattaa jaotella esimerkiksi yhden tv- sarjan episodin pienempiin osiin. ”Se saattaa olla sillä tavalla, että tulee sellainen olo ’vitsi, nyt olisi kiva hetki rentoutua jonkin sarjan parissa’. Sitten kuitenkin ymmärtää sen, että mulla on vain x-aikaa tässä. Niin, mähän voin pysäyttää sen ja jatkaa sitten siitä. — —10, 15, 20 minuuttia, joskus puolikin tuntia [katsotaan ennen pysäyttämistä], ei se mua haittaa. Mä voin jättää sen odottamaan— —. [E]simerkiksi tänä aamuna katsoin Yle Areenaa. Joskus minä katson sieltä jotain elokuvaa ja nyt mulla on ollut siellä yksi [elokuva], jota muutaman minuu- tin joka aamu katson [eteenpäin].” H2 Sen sijaan kaksi muuta haastateltavaa pikakulutustottumuksistaan huolimatta eivät mielellään pilkkoneet draamallisia kokonaisuuksia, kuten elokuvaa tai yhtä tv-sarjan episodia useampiin, ajallisesti lyhyempiin osiin. Poikkeuksena sellaiset harvinaisemmat tilanteet, missä esimerkiksi elokuvan katsominen on venähtänyt niin myöhäiseen ajan- kohtaan, että loppuun katsominen nähdään järkeväksi tehdä toisena ajankohtana. ”[A]ika usein sitten katsoo sen jakson loppuun, minkä on jo aloittanutkin.” H3 76 ”Jos mä päätän katsoa jonkun elokuvan, niin kyllä mä yritän varata sille sen ajan, että pystyn katsomaan sen kokonaan.” H1 5.2.2 Hallittu ajankäyttö Konseptina maratonkatselu ja pikakulutus olivat tuttuja kaikille haastateltaville ensikä- den kokemuksen kautta. Heidän (ilmiötä käsittelevissä) vastauksistaan oli havaittavissa selkeän rationalistinen lähestymistapa. Se oli sikäli yllättävää, että ennakko- olettamuksissani odotin vastausten olevan luonteeltaan enemmän tunnepohjaisia; on- han kuitenkin kyse rentoutumiseen tähtäävästä vapaa-ajanvietteestä. Heidän henkilö- kohtaiset maratonkatsomiseen liittyvät kokemuksensa olivat olleet myönteisiä, asettu- en arviolta jonnekin neutraalin ja positiivisen tuntemuksen välimaastoon. Toisaalta aiemmin mainittua järkiperäistä lähestymistapaa alleviivasi se, että heistä jokainen selkeästi tiedosti esimerkiksi maratonkatseluilmiöön liittyvän myös potentiaa- lisia haittavaikutuksiakin. Ilmiötä käsittelevissä vastauksissa toistuivat asiat, kuten hen- kilökohtainen järjestelmällisyys sekä ajallisten kustannusten huomiointi. Näistä katse- luilmiöt-teemaan varsin vahvasti linkittyvistä havainnoista ja poiminnoista muodostui ikään kuin sivutuotteena itsenäinen teema, ”hallittu ajankäyttö”. Teemana se rakentuu käsitteistä ajankäyttö, "maratonkatselu & huono omatunto", "maratonkatselu & itsemotivointi", "maratonkatselu & negatiiviset tuntemukset", "ma- ratonkatselu & neutraalit tuntemukset", "maratonkatselu & rohkaisu", "nukkuminen ja unentarve", "prokrastinaatio" sekä "vapaapäivät". Tälle teemalle ei luotu alateemoja. Haastateltavien suhtautuminen maratonkatseluun on mutkatonta. Silti heidän kaikkien näkemyksissään oli aistittavissa aktiviteetin tietoinen säännöstely: maratonkatselulla on oma rentouttava funktionsa, mutta samalla kontrolloidusti eikä koskaan muun elämän kustannuksella. Haastateltavien hallitusta ajankäytöstä ja siihen liittyvien realiteettien tiedostamista korostaa hyvin heidän vastauksissaan esiinnoussut velvollisuuksien hoi- tamisen ja nukkumisen sekä unentarpeen tärkeyden tiedostaminen. 77 ”[K]yllä se yleisin [mihin vuorokauden ajankohtaan katselu sijoittuu] on se illalla, kun kaikki hommat on tehty ennen kuin menen nukkumaan. Tyyliin puoli kymmenen ja puoli yksitoista, kun mä yritän mennä nukkumaan.” H2 Haastateltava H3 ei yleensä omatoimisesti halua jaotella katseltavaa materiaalia, kuten kokopitkää elokuvaa pienempiin osiin. Hän on kuitenkin valmis kyseiseen toimenpitee- seen silloin, jos huomaa väsymyksen myöhäisillasta yllättävän. ”[J]os on tommoinen, että ennen nukkumaanmenoa katsoo jotain, niin sitten on sillain vaan, että jaha nyt väsyttää: hommat säppiin ja nukkumaan.” H3 Haastateltavien pragmaattisesta suhteesta maratonkatselua kohtaan kertoo myös se seikka, että heillä se aktiviteettina sijoitetaan lähes yksinomaan pidemmille vapaa- ajanjaksoille, kuten viikonlopuille. ”Kyllä se [maratonkatselu sijoittuu] aika hyvin lomille, periaatteessa. On sitä aikaa kat- soa, ei heti ole sillein, että nyt pitäisi olla nukkumassa.” H3 ”Jos on sairaana tai lapsi sairaana, sitten viikonloppuna on [myös] aikaa.” H2 ”Yleensä varmaan viikonloppuna, viikolla on kuitenkin niin paljon menossa.” H1 Mahdollisia maratonkatselun negatiivisiakin ilmiöitä haastateltavat tarkastelivat halli- tun ajankäytön näkökulmasta. Mahdollisiksi riskeiksi arvioitiin yksilön itsekontrollin pettäminen ja maratonkatselusta johtuvan velvollisuuksiensa hoitamatta jättäminen. ”Se on just se kontekstipohjainen: jos katsot kipeänä yhden [TV-sarjan] seasonin, niin sä et kuitenkaan mitään muutakaan todennäköisesti tehnyt sinä päivänä ja näin. Jos sillä ei lykätä mitään ja tommoista.” H3 78 ”Emmä tiedä, se [maratonkatselu] on kiva välillä, mutta en tiedä sitten, jos sillä lyk- kääntyy ns. tärkeämmät asiat aina. Ehkä se on huono juttu.” H2 ”[J]os oikein hurahtaa siihen [maratonkatseluun], niin saattaa kyllä kaikki muu elämä kärsiä: pitää viettää aika monta tuntia tv:n tai jonkun laitteen äärellä.” H1 Haastateltavat eivät kokeneet kovinakaan vahvasti, että OTT-pohjaiset palvelut roh- kaisisivat tarkoituksenmukaisesti kuluttajia maratonkatseluun. ”En usko, että niin kuin rohkaisee, koska kuitenkin joitakin sarjoja, mitä ne julkaisee periaatteessa telkkariviikoittainkin [lineaarisen television tapaan].” H3 Haastateltavat kuitenkin tunnistivat joidenkin suoratoistopalveluiden toimintapolitii- kassa tiettyjä piirteitä, mitkä voisivat omalta osaltaan lisätä maratonkatselua. ”Kun tulee joku uusi [tv-sarja palveluun katsottavaksi], niin se tuodaan koko season ker- ralla”. H1 Haastateltava H1 näki kyseisen menettelyn näkyvän myös hänen henkilökohtaisissa katselutavoissaan. ”[S]arjasta, josta tulee uusi "season" [samantieni katsottavaksi], niin musta on kiva kat- soa se aika nopeasti. Nehän on yleensä kuudesta kymmeneen jaksoa per season.” H1 Haastateltavista jokainen oli sitä mieltä, että eivät ole itse käyttäneet maratonkatselua keinona tai tekosyynä lykätä esimerkiksi epämiellyttävää velvollisuutta – ainakaan tie- toisesti. Prokrastinaatiota eli aikaansaamattomuutta ja asioiden lykkäämisestä koituvaa syyllisyyttä ei myöskään kukaan haastateltavista tunnistanut omalla kohdallaan. 79 ”[Maratonkatselua] justiinsa ollut silloin, että kun on kipeänä tai sitten viikonloppuna, kun on niin kuin aikaa rentoutua ja vain olla. Mullakin se [mahdollisuus] on vain joka toinen viikonloppu, kun joka toinen viikonloppu on lapset, niin en mä silloin. Mulla on niin harvoin [aikaa katsoa maratonkatseluperiaatteella], että mä en kyllä siitä koe huo- noa omaatuntoa.” H2 Yksi haastateltavistani koki, että ei ole koskaan käyttänyt maratonkatselua palkintona suoriuduttuaan ikävästä tai raskaasta urakasta. Kaksi muuta sen sijaan näkivät, että heidän kohdallaan se voisi pitää paikkansa. Ei suoranaisesti ennakkoon asetettujen ta- voitteiden tai vastaavien kautta, vaan ikään kuin puolitietoisella tasolla. Molemmat heistä tosin lisäsivät jälleen ajalliset resurssina huomioiden, että käytännössä maraton- katselulla tapahtuva itsemotivointi ja -palkitseminen voisi tapahtua joka tapauksessa ainoastaan viikonloppuisin ja loma-aikana. 5.3 Vastausten herättämiä pohdintoja Tämän työn teoriaosuudessa kävi ilmi, maratonkatselu on luontaista nuoremmille ikä- luokille. Haastateltavani omissa pohdinnoissaan päätyivät jokseenkin samaan johtopää- tökseen. Esimerkiksi haastateltava H1 pohti opittujen käyttäytymismallien vaikutusta sukupolvien välisiin eroavaisuuksiin katselutavoista puhuttaessa ”[K]un itse kasvanut siihen, että [on ainostaan] ns. normi-tv ja joku ’Kuuden miljoonan dollarin mies’ [-TV-sarja], niin niitä tulis sitten yksi jakso viikossa. Se oli vähän sellaista tv-operaattori annosteli sitä tietyissä annoksissa. Ei voinut itse päättää miten sen halusi itse katsoa.” H1 Osuvasta tuumailusta vastannut, 60-luvulla syntynyt haastateltava on itse mieltynyt katsomaan kiinnostavan viihdemateriaalin, kuten esimerkiksi tv-sarjan tuotantokauden varsin nopeassa tahdissa. Hänen omissa katselutottumuksissaan on uuden teknologian myötä tapahtunut muutoksia juurikin maratonkatselun muodossa. 80 Voisiko kuitenkin laajemmassa mittakaavassa olla, niin että lineaarisen television esi- rytmitettyyn viihdekatsomiseen vuosikymmenien kuluessa ”urautuneet” vanhemmat suomalaiskatsojapolvet eivät ole niin taipuvaisia maratonkatseluun, vaikka itsekin OTT- kuluttajia jo olisivat. Merillin ja Rubekingin (2019, s. 5) tutkimisessa henkilön ikä itses- sään oli heikko indikaattori, eli pelkästään sen tiedon kautta ei voida suoraan arvioida, kuinka paljon määrällisesti ja toistuvasti yksilön voidaan olettaa binge-katsovan materi- aalia. Toisaalta heidän haastattelujoukko koostui yksinomaan college-opiskelijoista, eli keskenään pääosin samanikäisistä osallistujista. Haastateltavat huomioivat, että maratonkatselua itsessään ei ole uusi ilmiö. Se on ollut mahdollista jo OTT-teknologian esiinmarssia, mihin liittyen yksi haastateltavistani esitti näkemyksenä seuraavanlaisesti. ”Kyllähän nyt yhtälailla ennen [-kin suuri kulutus on onnistunut katsomalla ns. perin- teistä] TV:tä tai tallentaa digiboksille ja sieltä katsoa vaikka kymmenen tuntia. Kuka sen on estänyt. Ehkä tuo on nykyään paljon helpompaa.” H2 Omaehtoinen, yksilötasolle mukautuva viihdekulutus on onnistunut jo siitä lähtien, kun digitaalisten tallennuslaitteet (digiboksit) ja optisten medioiden toistolaitteet (DVD- ja BluRay-soittimet) tulivat markkinoille. On kuitenkin syytä huomioida, että vielä verrat- tain vähän aikaa sitten se aktiviteettina vaatii harjoittajaltaan systemaattista lähesty- mistapaa. Yhden tv-sarjan tuotantokauden maratonkatselu digitallenteiden kautta tar- koittaisi käytännön tasolla sitä, että henkilö kurinalaisesti sitoutuisi lineaarisen televi- siokanavan aikatauluihin ajastamalla yhden jakson viikossa, jotta voisi sitten binge- katsoa kaikki tallennukset yhdellä kerralla vasta useita kuukausia myöhemmin. Digitallenteisiin nähden optisten medioiden materiaali kokonaisvaltaisemmin katsojan omissa käsissä esimerkiksi kokonaisen tv-sarjan kattavan DVD-kokoelman muodossa. Siitä huolimatta optiset media voivat maratonkatselumielessä vaatia kuluttajalta vielä digitallentamista enemmän pitkäpinnaisuutta. Erinäisten tekijäoikeudellisten ja vastaa- 81 vien lakiteknisten syiden johdosta tietyn nimikkeen julkaiseminen kotimediamarkkinoil- le voi viedä kauan tai pahimmassa tapauksessa sitä ei tapahdu koskaan. Eräänlaisena ääriesimerkkinä mainittakoon vuosina 1966–68 tuotannossa ollut tv-sarja Batman, mi- tä on Suomessakin ensiesityksensä jälkeen uusintalähetetty muutamaan otteeseen. Kuluttajamarkkinoille suunnattuna tallenteena se kuitenkin julkaistiin vasta 46 vuotta viimeisimmän tuotantokautensa jälkeen (Virtue, 2014). Optisten medioiden kohdalla on syytä muistaa myös kulut. Yksittäinen BluRay-muodossa oleva nimike voi hinnaltaan helpostikin vastata useiden kuukausien käyttömaksua esimerkiksi HBO:n ja Netflixin kaltaisissa SVOD-palveluissa. Kuten haasteltava edeltäneessä lausunnossa totesi, niin OTT-teknologian myötä viih- demateriaalin maratonkatselusta on tullut vaivattomampaa. Teknologiakehityksen vai- kutukset ovat selvät. Näen hyvin epätodennäköisenä, että ajanviettotapana maraton- katselu olisi yhtä suosittua ilman nykyisenkaltaista palvelutarjontaa sisältöineen sekä sen ympärille suoraan tai epäsuorasti rakennettuja teknologisia innovaatioita. Nyky- maailman informaatiotulvassa maratonkatselemisen motiivit voivat esimerkiksi puh- taan hedonismin sijaan olla lähtökohdiltaan kilpailuhenkiset tai rationaaliset. Kuten teoriaosuudessa selvisi, niin binge-katsomisella yksilö voi pyrkiä varmistamaan, että kukaan ei ole edennyt pidemmälle katsottavassa materiaalissa kuin hän itse ja täten ei itse ole altis juonipaljastuksille eli ns. spoilereille. Maratonkatselulla kuluttaja voi myös pyrkiä pitämään itsensä mahdollisimman hyvin ajan hermolla myös populaariviihteen uusista trendeistä. Maraton- ja pikakukutuskatselu ovat suoraa seurasta kuluttajan päätäntä- ja valinnan- vapaudesta. Mielenkiintoisesti mainittujen vapauksien kautta positiivinen aura haasta- teltavien keskuudessa heijastuu sellaisiin konsepteihin, mitkä toisissa olosuhteissa saa- tettaisiin mieltää kielteisiksi tai ideaköyhiksi ratkaisuiksi. Tästä ilmiöstä hyvä esimerkki on vanhat hitti-tv-sarjat. Perinteisen television ohjelmistollisessa jo vähintään kerran esitetyllä materiaalilla on oma olennainen ohjelmistosisällöllinen roolinsa. Oman empi- riaani nojaten ennen uusintamateriaalin näyttäminen saatettiin nähdä pahimmillaan 82 esimerkiksi jonkinlaisena rahastuksena. Varsinkin, jos ja kun keskusteluun liitettiin täkä- läiset verokäytännöt, kuten yleisradioveroa edeltänyt tv-lupamaksu tai esiaikataulutet- tujen (ja maksullisten) kaapelikanavien kuukausiveloitukset. OTT-teknologian ja erityisesti SVOD-palveluiden kontekstissa vanha viihdetuotanto tun- tuu herättävän enemmänkin positiivisia mielikuvia. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että konseptinahan SVOD perustuu tilaus- ja maksupohjaisuuteen, eli esimerkiksi ra- hastukseen tai vastaavanlaisiin ilmiöihin liittyviä konnotaatioita olisi siis voinut odottaa tämän työn haastateltavilta. Sellaisia näkemyksiä ei kuitenkaan esiinnoussut. Esimer- kiksi haastateltavistani H3 kertoi löytäneensä hiljattain Viaplay-suoratoistopalvelusta komediasarjan Frasierin, mitä tuotettiin 264 jakson verran vuosina 1993–2004. Se jäi hänelle aikoinaan hyvin pintapuoleiseksi tuttavuudeksi perinteisessä televisiossa tapah- tuneen ensiesityskierroksensa aikana, mutta nykyisin sarjan jaksoista on muodostunut yhteinen myöhäisillan rentoutumishetki haastateltavalle ja hänen puolisolleen. Kysyntä vanhoille suosikkimateriaaleille on maailmalaajuista, mitä alleviivaa eri suora- toistopalveluiden viimevuosina tekemät jättimäiset, mutta silti vain määräaikaiset li- sensointisopimukset. Esimerkiksi Hulu maksoi 90-luvun komediasarjan Seinfeldin viiden vuoden esitysoikeudesta noin 158 miljoonalla dollarilla (Littleton, 2015). Toiseen aika- laissarjaan, Frendeihin, Netflix puolestaan käytti 80 miljoonaa dollaria pelkästään jat- kaakseen esitysoikeutta 12 kuukaudella eteenpäin (Adalian, 2018). Suoratoistopalveluiden vaikutuksen myötä uusintamateriaalilla on Suomessa positiivi- sempi kaiku myös perinteisen television puolella, missä niiden esittäminen voidaan nykyisin kokea palveluna (Vuorimäki, 2019). Näihin seikkoihin perustaen koen, että on- gelma ei ole siis olekaan vanhempien tuotantojen sisällössä itsessään vaan olennainen tekijäksi muodostuu nimenomaan katsojan oma päätäntävalta. OTT-pohjaisissa palve- luissa kuluttaja löytää itse sen hänelle kaikista mieluisimman oldies but goldies - materiaalin, minkä haluaa katsoa. Kuluttaja ei täten ole siis ”pakotettu” katsomaan toi- veuusintoja. 83 5.4 Vastaus tutkimuskysymykseen: miten suomalaiskatsojat kokevat OTT-teknologian muuttanut heidän mediakulutuspreferenssejään Näen, että OTT-teknologia on muovannut haasteluihin osallistuneiden suomalaiskatso- jien mediakulutuspreferenssejä. Runsaan tarjonnan ja korkean (subjektiivisen) vaati- mustason välisellä vaikutussuhteella on olennainen rooli tässä muutoksessa. Sisällön on hyvin nopeasti kyettävä ”vakuuttamaan” katsojansa. Toisaalta jo hyväksikin havaittu materiaali hylätään, jos sen vetovoima heikkenee esi- merkiksi käsittelemiensä (katsojalle subjektiivisesti epämiellyttävien) teemojen kautta. Mikäli ärsytyskynnys ylittyy, niin silloin katsottava materiaali vaihdetaan hyvinkin mää- rätietoisesti ja sen pariin tuskin palataan enää koskaan. On myös syytä huomata, että haastateltavien kohdalla tämä menettely ei rajoitu vain viihdesisältöön vaan yhtälailla myös asia- ja ajankohtaisohjelmienkin tulee täyttää nämä henkilökohtaisen tason kri- teeristöt. Koen, että edellä mainittu korostunut (sekä samalla hyvin subjektiivisella tasolla oleva) laatutietoisuus ja sitä kautta epämiellyttäväksi koetun materiaalin nopea hylkääminen on yksi selkeimmistä katselutottumusten muutoksiin liittyvistä ilmentymistä. Pelkän lineaarisen television aikakaudella olisi ollut hyvin epätodennäköistä, että haastatelta- vat olisivat voineet ”hypätä” epämiellyttävästä materiaalista suoraan heitä miellyttävän sisällön pariin. Yhdellä esiaikataulutetulla televisiokanavalla heillä olisi ollut vain kysei- sen lähetyshetken materiaali käytössään. Suoratoistopalveluiden tavoin he eivät voisi siirtyä katalogikirjastoon, missä olisi välittömästi saatavilla kanavan sisältö kokonaisuu- dessaan. Lineaarisen television puolella vaihtoehtoista materiaalia olisi siis pitänyt ryh- tyä etsimään surffailu-periaatteella toisilta kanavilta ja niiden meneillään olevasta oh- jelmistosta. Voidaan sanoa, että osumaprosentti olisi silloin ollut merkittävästi pienem- pi korvaavan sekä samalla heitä henkilökohtaisella tasolla miellyttävän materiaalin löy- täminen suhteen. Voidaan spekuloida, että olisivatko haastateltavat vuosikymmeniä takaperin (vaihtoehtojen puuttuessa) joko ”sietäneet” paremmin epämiellyttäväksi 84 koettua sisältöä tai vaihtoehtoisesti lopettaneet senhetkinen katselusessionsa koko- naan etsimättä korvaavaa materiaalia muilta kanavilta? Näkisin, että OTT-teknologiaan tottuneet haastateltavani eivät voisi nyt enää pala- ta ”pelkiksi perustelevisiokäyttäjiksi”. Suoratoistopalveluiden puuttuessa ja kasvaneiden laatuvaatimustensa johdosta haastateltavien lineaarisen television kulutus olisi toden- näköisesti aiempaa pienempää tai sitä ei katsottaisi lainkaan, vaikka se olisi heidän ai- noa vaihtoehto. Antamistaan vastauksistaan välittyi vahvasti, että yksikään heistä ei siirtyisi omaehtoisesti sellaisen mediatoistoteknologian kuluttajiksi, missä heillä olisi nykyistä vähemmän päätäntävaltaa siitä, mitä ja milloin sisältöä katsotaan. Edellä mainitun (ei-vakuuttavaan materiaaliin) kohdistetun lyhytjänteisyyden vastapai- noksi viihdemediakulutuksessa syventyminen esimerkiksi kerrottavaan tarinakehykseen ja sen henkilöhahmoihin vaikuttaisi nykyisin olevan vahvempaa. Miellyttävän materiaa- lin pariin palataan ja siihen uppoudutaan tai ainakin sen avulla väliaikaisesti irrottaudu- taan esimerkiksi arkirutiineista. Tästä päästäänkin takaisin päätösvalta-teemaan, eli OTT-pohjaisissa palveluissa kuluttaja voi annostella lineaarista televisiota huomattavas- ti vapaammin katselumääränsä ja -ajankohtansa. Hänen ei siis esimerkiksi tarvitse odottaa viikon verran tv-sarjan seuraavaa jaksoa. Mediakuluttamiseen liittyvän lyhytjänteisyyden voisi lähtökohtaisesti ymmärtää nega- tiiviseksi piirteeksi esimerkiksi yksilön keskittymiskykyyn liittyen. On kuitenkin ymmär- rettävää, että modernissa elämänrytmissä ihminen priorisoi tekemisiään, varsinkin ra- jallisissa puitteissa olevan vapaa-aikansa. Tätä vasten heijastellen ei siis ole lainkaan epäloogista, että vähemmän ”iskevään” materiaaliin tai mainoskatkoihin suhtaudutaan penseästi. Kokonaisuutena haastateltavien kokemuksista huokui eräänlainen emansipaatio esiai- kataulutukseen perustuvasta sisällönkuluttamisesta. Erityisen yllättävästä asiasta ei ole kysymys. "Vapautuminen” omaehtoiseen mediakatseluun vaikuttaisi yleisestikin olevan 85 yksi vallitsevimmista piirteistä ja teemoista OTT-käyttäjien katselutottumusmuutosten taustalla. Haastateltavien vastaukset olivat varsin linjassa teoriaosuuden kanssa sen suhteen, että heidänkin kohdallaan nykymediakulutus tapahtuu suurimmaksi osaksi soolokatselupe- riaatteella. Osittain tämä on varmastikin selitettävissä sillä, että kaikki osallistujat ovat korkean katseluintensiteetin kuluttajia, eli materiaaliin pyritään keskittymään ja siihen halutaan uppoutua. Toisaalta sosiaalista katsomistakaan kohtaan ei tunnetta mitään antipatioita. Vain yksi haastateltavista kertoi kuluttavansa yksinomaan sooloperiaatteel- la, mutta hän sanoi sen johtuvan enemmänkin perheenjäsenten toisista eroavista ma- kutottumuksista. Kahden muun haastateltavan kohdalla yhteiskatsomista harrastetaan esimerkiksi kumppaneiden kanssa sellaisen sisällön suhteen, mikä miellyttää kumpais- takin osapuolta. Tällöin yhteisen katseluhetken järjestämiseen voidaan nähdä vaivaa- kin. 5.5 Vastaus tutkimuskysymykseen: miten haastateltavat kokevat uusien mediakulutusilmiöiden näkyvän heidän vapaa-ajanvietteessä Tutkimukseeni osallistuneet tunnistavat suoratoistopalveluiden keskuudessa valtavir- raksi nousseet katseluilmiöt ja ne olivat tuttuja heille myös käytännön tasolla. Maraton- ja pikakatselulla on oma paikkansa heidän mediakulutuksessaan. Kuvainnollisesti il- maistuna nämä katseluilmiöt ovat kuitenkin enemmän tärkeässä sivuroolissa puhtaan pääroolin sijaan. Maratonkatseluun haastateltavat suhtautuivat suurimmilta osilta positiivisesti. Heillä kaikilla oli kuitenkin selkeä näkemys siitä, milloin antautuvat kyseiseen vapaa- ajanvietteeseen. Esimerkiksi arkisin maratonkatselu oli harvinaista heidän kohdallaan. Tässä oli selvä ero teoriaosuudessa esitettyihin tutkimuksiin, joiden mukaan binge- katselua harrastetaan tyypillisesti myös arki-iltaisin. Haastateltavieni kohdalla pidem- mät katseluputket osuvat siis lähes yksinomaan viikonlopuille ja tai lomapäiville. Heitä 86 kaikkia yhdistää myös tietynlainen itsehillintä binge-katselusta puhuttaessa, eli velvoit- teiden ja tärkeiden asioiden hoitamista ei koskaan siirrettä maratonkatselun vuoksi. Haasteltavien tietynlaisena ominaispiirteenä oli se, että miellyttävä materiaali, kuten kiinnostava tv-sarja katsotaan varsin nopeassa tahdissa läpi. He eivät kuitenkaan kulu- ta ”arkipäiväisesti” viihdettä periaatteella, mitä voisi kutsua todelliseksi maratonkatse- luksi. Ketään osallistujista ei millään muotoa voi kutsua esimerkiksi julkaisuhetkestä koko televisiosarjan tuotantokauden tai elokuvasarjan jatko-osineen yhteenputkeen katsovaksi binge-racer-kuluttajiksi. Heidän yhtäläisistä ominaispiirteistä johtuen loisin haastateltavilleni maratonkatselijoiden joukossa ihan oman alaluokan. si ”maltillinen binge-katsoja” saattaa kuulostaa ensialkuun ristiriitaiselta käsitteeltä, mutta terminä koen sen kuvaavan varsin osuvasti haasteltavien kaltaisia kuluttajia. Kaikille osallistujille myöskään pikakulutus eli snack-culture-katselutapa ei ollut vieras konsepti. Älypuhelinten kaltaisilla mobiililaitteilla on ollut suuri rooli kyseisen katselu- tavan suosion kasvussa, koska ne ovat tehneet pikakuluttamisesta teknisesti mahdollis- ta oman kodin tai olohuoneen ulkopuolella. Haastateltavien kohdalla pikakulutuksen omaksumiseen katselumuotona ovat vaikuttaneet myös YouTube-alusta ja sen kaltaiset ympäristöt, mitkä koostuvat lukemattomista (verrattain) lyhytkestoisista videoista. Yksi haastateltavani kertoi käyttävänsä pikakulutusmetodia varsin säännöllisesti sovel- taen sitä kaikenkestoisiin materiaaleihin pilkkomisen kautta, koska se tapana sopii eri- tyisesti hänen arkirytmiinsä. Mielenkiintoisesti kaksi muuta haastateltavani eivät kui- tenkaan mielellään ulottaneet pikakuluttamista sellaisen materiaalin ulkopuolelle, mikä lähtökohtaisesti ei ole (ajallisesti mitattuna) lyhytkestoista. He eivät siis halua omatoi- misesti jaotella draamallisia kokonaisuuksia pienempiin osiin ja esimerkiksi täysipitkä elokuva pyritään katsomaan alusta loppuun yhdellä kerralla. 87 ”Vastuuntuntoisina” käyttäjinä implikaatiot mediakulutuksen muutoksista ovat kuiten- kin varmasti haastateltavillani hienojakoisempia kuin, mitä ne ovat esimerkiksi suora- toistopalveluiden heavy user -kuluttajien kohdalla. OTT-teknologiapohjaisten palvelui- den käyttö ei siis millään muotoa ole ottaneet tutkimukseeni osallistuneista yliotetta. Esimerkiksi yksilön ajalliset resurssit kokonaan ahmaisevasta ”mässäilykulutuksesta” ei ollut heidän kohdallaan havaittavissa minkäänlaisia viitteitä. 88 6 Johtopäätökset Tässä luvussa tehdään yhteenveto, missä vertaillaan tämän tutkimuksen löydöksiä teo- riaosuudessa esitettyyn tietoon. Lisäksi tarkastellaan tutkimuksen liittyviä rajoitteita sekä pohditaan työn ja sen aihealueen tarjoamia jatkotutkimusmahdollisuuksia. 6.1 Yhteenveto Kuten tämän työn johdannossa mainittiin, niin aikaisemmat tutkimukset osoittavat Britanniassa erityisesti 16–34-vuotiaiden ikäryhmä on siirtynyt sankoin joukoin OTT- palveluiden käyttäjiksi (Ofcom, 2018). Oman tutkimukseni haastateltavat muodostaisi- vat käytännössä juuri sitä seuraavan kuluttajaryhmän ikähaitarilla 32–53. Mielenkiintoi- sesti haastateltavien mediakatseluympäristöön liittyvät mieltymykset vastasivat vahvas- ti nuorempien brittien preferenssejä. Kaikilla haastateltavillani esiaikataulutetun televi- sion kulutus on kutistunut marginaalisen pieneksi tai sitä ei enää harjoiteta laisinkaan. Lineaarisen television tilalle on nimenomaisesti tullut OTT-pohjaiset ratkaisut, erityises- ti maksulliset SVOD-palvelut sekä mainostuloihin toimintansa perustuvat AVOD- palvelut. Edellä mainittu havainto on toisaalta hyvin linjassa työn johdannossa esitetyn seikan kanssa, että mediakatselutottumuksien muutoksia on ollut viimevuosina havait- tavissa käytännössä kaikissa ikäkategorioissa. Yhdysvalloissa vuoden 2019 kolmas vuo- sineljännes oli mittaushistorian ensimmäinen, jolloin lineaarisen television katsojaluvut tippuivat 55-vuotiaiden tai sitä vanhempien ikäluokassa (InsideRadio, 2019). Aiemmin ilmeni keskiarvoisen Netflix-tilaajan käyttävän vapaa-ajastaan lähes puolet enemmän mediakuluttamiseen kuin perheensä parissa vietettyyn laatuaikaan (Branter, 2018). Haastateltavistani jokaisella oli aktiivinen Netflix-tilaus, mutta he eivät em. tut- kimuksen muottiin sovi. Haastateltavilleni audiovisuaalinen mediakulutus tarjoaa ren- toutumishetken arki-iltoihin tai vapaa-aikaan, mutta sitä ei harjoiteta perhe-elämän tai velvoitteiden kustannuksella. 89 Haastateltavien preferenssit vastaavat sikäli kuitenkin teoriaosuudessa esitettyjä laa- jempia kulutusmieltymyksiä, että lomajaksot koetaan yleisesti otollisiksi katseluajan- kohdiksi mm. maratonkatselua ajatellen (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers). Maratonkatselu tiedetään pääsääntöisesti olevan soolotoimenpide ja yhteisenä ajan- vietteenäkin se on lyhytkestoisempaa kuin yksin toteutettuna (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers). Tämä pitää hyvin pitkälti paikkansa myös omien haastateltavieni kohdalla. Suurin osa heistä harrastaa mediakatsomista myös muiden, kuten puolisoittensa seu- rassa, mutta varsinaiset yhteiset maratonkatselusessiot ovat harvinaisempia. Teoriaosuudessa kerrottiin, että maratonkatselu voi tapahtua sivusilmällä vähemmän kiinnostavan sisällön kanssa, kun taas intensiivinen keskittyminen varataan suosikkima- teriaalille. (Barker & Wiatrowski, 2017, Binge-Watching in Practice: The Rituals, Motives and Feelings of Streaming Video Viewers). Omat haasteltavani ovat korkean intensitee- tin katsojia. He eroavat konkreettisesti siinä, että katsottavan materiaalin pitää paitsi pystyä hyvin nopeasti vakuuttamaan katsojansa, mutta myös pitämään "otteessaan" jatkossakin. Jos näin ei tapahdu, niin alhaisen katseluintensiteetin sisältöä ei jätetä taustalle pyörimään, vaan se yksinkertaisesti sammutetaan tai vaihdetaan toiseen ma- teriaaliin. Teoriamateriaalissa tuotiin esille, että yksilö voi käyttää maratonkatselua itsemotivoi- miseen ennen urakkaa tai velvollisuutta, mistä suoriuduttuaan palkitsee itsensä binge- katselulla (Merrill & Rubenking, 2019): (Andersen ja muut, 2018). Haastateltavani eivät omien sanojensa mukaan tätä tietoisesti harrasta. Kaksi osallistujaa kuitenkin aprikoi edellä mainitun palkitsemisulottuvuuden saattavan pitävän heidän kohdallaan paikkan- sa ikään kuin puolitiedostamattomalla tasolla. 90 Aiemmin tässä työssä mainitun mediakulutustutkimuksen mukaan tavanomainen bin- ge-sessio on kestoltaan keskiarvoisesti kolme tuntia (Commscope, 2015). Toisen tutki- muksen vastaajista puolet mainitsi katsoneensa viihdettä enimmillään yhtäjaksoisesti kahdeksan tuntia tai enemmän (Glandfield, 2019). Teoriaosuudessa kävi ilmi myös, että Netflix-katsojakunnasta 61 prosenttia katsoo viihdettä säännöllisesti maratonkatselu- periaatteella (Byl ja kumppanit, 2019). Haastateltavilleni maratonkatseleminen ei ole vieras aktiviteetti, mutta siitä huolimatta he osuvat edellä esitettyihin lukuihin varsin huonosti. Pitkien binge-katselusessioiden sijaan haastateltavat harrastavat pääasialli- sesti vauhditettua katselutahtia. Tämä tarkoittaa, että mm. miellyttävän TV-sarjan kat- somistempo on rivakka, vaikkakaan jaksoja ei katsottaisi perätysten. Pääasiallinen kat- somismoodi heillä asettuu siis jonnekin maratonkatselun ja lineaarisen television "yksi jakso viikossa" -tahdin välimaastoon. Teoriaosuudessa kerrottiin, että nuoret suomalaisaikuiset saattavat maratonkatsella huomattavan osa yksittäisestä vuorokaudesta, mutta toisaalta heille binge-katsominen ei myöskään ole jokapäiväinen aktiviteetti (Saarenmaa, 2019). Näen, että edellä mainit- tu kulutustapa on selkeästi lähempänä haastateltaviani kuin edellisen kappaleen alussa esitetyt numeraaliset vertailukohteet. Tosin uskon, että eroavaisuuksia haastateltavien ja nuorempien ”maanmiestensäkin” välillä löytyy esimerkiksi frekvensseistä. Tulokset- luvussa ”maltillisiksi binge-katsojiksi” kategorisoitujen haastateltavieni maratonkatse- lusessioiden esiintymistiheys nimittäin on todennäköisesti harvempi kuin mainitulla nuorten suomalaisaikuisten verrokkiryhmällä. 6.2 Tutkimuksen rajoitteet Vaikkakin haastatteluiden kautta materiaalia syntyi varsin laajasti, niin otanta henkilö- määräisesti oli pieni. Materiaali oli myös maantieteellisesti rajautunut sikäli, että kaikki haastateltavat asuivat samassa kaupungissa. Mahdollisia alueellisia eroavaisuuksia ei siten voinut ottaa tarkasteluun. Kaikki haasteltavat olivat tottuneita OTT-teknologian käyttäjiä, eli ns. noviisikäyttäjien näkemyksiä ei tässä työssä kuultu. Tämä tosin olin tie- 91 toinen valinta, jotta tutkimuksen keskiössä olisi aiheen ja siihen liittyvien ilmiöiden ymmärtäminen. 6.3 Materiaalin ja tulosten luotettavuus Kerätyn materiaalin ja siitä analysoitujen tulosten luotettavuuden arviointi on subjek- tiivista, varsinkin näin tekijän itsensä tarkastelemana. Uskon kuitenkin, että haastatel- tavat olivat vilpittömiä vastauksissaan. He olivat ajoittain hyvinkin vuolaita vastauksis- saan, mutta niiden sävyissä ei esiintynyt merkkejä ylidramatisoinnista tai vastaavanlai- sesta kiihkoilusta käsiteltäviä aiheita kohtaan. Materiaalin analyysin on lähes mahdotonta taata olevan täysin objektiivinen, koska datatulkinnasta välittyvät eriasteisesti toteuttajansa omat mm. visiot ja näkemykset. Luonnollisesti tulokseen vaikuttaa käytettävät metodit sekä tekijänsä kyvykkyys eli esi- merkiksi, miten kokenut aineistokäsittelijä sitä on suorittamassa. Tässä työssä analyysi ja siihen suoraan liittyvät toimenpiteet, kuten käsitteiden koodaaminen muodostivat projektin pitkäkestoisimman etapin. Siinä vaiheessa, kun tulkintoja sitten ryhdyttiin tekemään, niin tietyt, toistuvat teemat hahmottuivat sangen nopeasti. ”Päätösvalta” ja ”hallittu ajankäyttö” ovat hyviä esimerkkejä tästä. Mielestäni kerätty haastatteluma- teriaali ei sisällöllisesti ole tulkinnanvarainen siinä määrin, että ns. toisissa käsissä voi- taisiin päätyä dramaattisesti eroaviin päätelmiin. 6.4 Jatkotutkimusmahdollisuudet Tämän työn ehkä tärkein tieteellinen kontribuutio on olla eräänlainen pelinavaus tut- kimukselle, mikä käsittelee vielä varsin uudehkon OTT-teknologian myötä muuttuneita katselutottumuksia ja siihen liittyviä ilmiöitä sekä muutoksia nimenomaan suomenkie- lisesti ja suomalaiskuluttajien vinkkelistä. Työn aihe ja sen tulokset tarjoavat siis monia jatkotutkimusmahdollisuuksia. Jatkuvasti muuttuvana ja kehittyvänä alana OTT- teknologiakentän näkymät voivat olla hyvin erilaiset viiden vuoden päästä, vuosikym- menestä nyt puhumattakaan. Siksi näen, että ajallisuus ja sen tuoma uusi perspektiivi 92 jo itsessään olisi hyvä peruste suomalaisten katselutottumusevoluution jatkotutkimuk- selle. Aihe tarjoaa myös jatkotutkimusoption ihan lähitulevaisuudenkin aikajänteellä, sillä näinä 2020-luvun alkuhetkinä maailmanlaajuinen covid-19-epidemia tekee katselutot- tumusten muutoksia käsittelevistä tutkimuksista erityisen ajankohtaisia tulevina vuosi- na. Arviolta poikkeustilavuoden 2020 loppuun mennessä pelkästään OTT-pohjaisten SVOD-palveluiden käyttäjämäärät olisivat maailmanlaajuisesti kasvaneet 47 miljoona suuremmaksi kuin aiemmin samana vuonna esitetyt ennusteet olettivat (Watson 2020). Yksi näkyvin virusehkäisyyn liittyvä ilmentymä on se, että ihmiset viettävät nyt enemmän aikaa kotioloissaan. Tämä on heijastunut suoratoistopalveluiden käyttäjä- määriin sekä käyttöasteisiin, mitkä ovat nousseet jopa siinä määrin, että SVOD-palvelut Disney+ ja Netflix tiputtivat hetkellisesti sisältömateriaalinsa kuvallista laatua välttääk- seen verkkoliikenteen ruuhkautumisen (Browne, 2020). Todennäköisesti jo lähitulevai- suus osoittaa, kuinka suuresti ja mihin suuntaan tämä vaihe yksinään tulee muovaa- maan esimerkiksi ihmisten viihdekulutusmääriä ja -preferenssejä. Mielenkiintoinen tutkimuskohde (ja tätä aihetta hieman sivuavana) olisi myös se, kuin- ka OTT-teknologiapalveluiden sisällöntuotannosta vastaava koneisto (studiot, tuottajat, näyttelijät jne.) adaptoituu ja kykenee vastaamaan tähän kasvaneeseen kysyntään uu- den materiaalin luomisen kohdalla. Heidän alansa, kun on yhtä lailla etätyötilassa tai samojen rajoitusten alaisuudessa muun yhteiskunnan kanssa. Lähitulevaisuuden jatkotutkimusmahdollisuus voi piillä myös suoratoistopalvelukentän potentiaalisen pirstaloitumisessa. Kuten tämän työn johdannossa kerrottiin, niin mark- kinoille on tullut ja on kokoajan pyrkimässä uusia toimijoita. Moni palveluntarjoaja käyttää kilpailuvalttinaan eksklusiivista materiaalia, mikä on tarjolla ainoastaan heidän alustallaan. Vaikuttaako tämä katselu- ja kulutustottumuksiin, eli ovatko ihmiset esi- merkiksi tulevaisuudessa valmiita maksamaan monista päällekkäisistä palveluista vai onko seurauksena esimerkiksi piratismin kasvaminen. 93 Tutkimuksessani haastateltavien ikähaitari oli 32–53 vuotta. Jatkotutkimuksessa voisi keskittyä edellä mainitusta ikädemografian ulkopuolisiin ryhmiin ja vertailla OTT_teknologiaan liittyviä katseluilmiö- ja kulutustottumuslöydöksiä tässä työssä esi- tettyihin tuloksiin. Esimerkiksi 30-vuotiaat ja sitä nuoremmat oletettavasti tarjoisivat otollisen haastattelumateriaalilähteen, koska aiemman tutkimuksen perusteella esi- merkiksi binge-katsomisen tiedetään olevan suosittua nuorten suomalaisaikuisten kes- kuudessa (Saarenmaa, 2019). Toisaalta myös 54-vuotiaiden ja sitä vanhempien suoma- laisten OTT-teknologiakäyttäjien mediakulutustottumusten tutkiminen tarjoaisi oma- leimaisen, mutta yhtälailla mielenkiintoisen kartoituskohteen. Jatkotutkimusaiheena OTT-teknologia, katseluilmiöt sekä mediakulutustottumusmuu- tokset eivät myöskään ole sidottu pelkästään laadullisen tutkimuksen menetelmään. Aiheen tutkiminen onnistuisi myös puhtaasti tilastollisia menetelmiä hyödyntäen ja olisi siten lähestyttävissä määrällisenkin tutkimuksen perspektiivistä. 94 Lähteet Adalian, J. (2018). Why Netflix Spent $80 Million to Keep Friends for Another Year. Haet- tu 21.5.2020 osoitteesta https://www.vulture.com/2018/12/netflix-friends- 2019-streaming-deal.html. Ahmed, A.D., Bruce, K. (2014). Conceptions of Professionalism: Meaningful Standards in Financial Planning. Gower Publishing. Ahonen, S., Saari, S., Syrjälä, L., Syrjäläinen, E. (1996). Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Kirjayhtymä Oy. Andersen Spruance, L., Frantza, K., Kruger, J. S., Vaterlaus, J. M. (2018). College student television binge watching: Conceptualization, gratifications, and per- ceived consequences. Rajattu pääsy. Noudettu 12.1.2020 osoitteesta https://www.researchgate.net/publication/328527555_College_student_televisi on_binge_watching_Conceptualization_gratifications_and_perceived_conseque nces. DOI: https://doi.org/10.1016/j.soscij.2018.10.004. Baek, B-Y (2014). Rise of 'snack culture'. Haettu 22.12.2019 osoitteesta http://www.koreatimes.co.kr/www/news/art/2016/02/201_160731.html. Barker, C., Wiatrowski, M. (2017). The Age of Netflix: Critical Essays on Streaming Media, Digital Delivery and Instant Access. Jefferson: McFarland & Company, Inc. e-ISBN: 978-1-4766-3023-6. Barr, E., Dillon, F., Dunstan, D.W., Grace, M.S., Owen, N., Sethi, P. (2016). Television Viewing Time and 12 Year Mortality from Inflammatory Causes. Haettu 8.11.2020 osoitteesta https://www.baker.edu.au/news/media-releases/binge- watching-tv. 95 Benes, R. (2019). Users Still Demand Licensed Content from OTT Platforms. Haettu 10.11.2019 osoitteesta https://www.emarketer.com/content/users-still- demand-licensed-content-from-ott-platforms. Berg, M. (2018). How This 7-Year-Old Made $22 Million Playing With Toys. Haettu 27.10.2019 osoitteesta https://www.forbes.com/sites/maddieberg/2018/12/03/how-this-seven-year- old-made-22-million-playing-with-toys-2/#464fd4ca4459. Bergen, M. (2019). YouTube Executives Ignored Warnings, Letting Toxic Videos Run Rampant. Haettu 4.11.2019 osoitteesta https://www.bloomberg.com/news/features/2019-04-02/youtube-executives- ignored-warnings-letting-toxic-videos-run-rampant. Billieux, J., Flayelle, M., Maurage, P. (2017). Toward a qualitative understanding of binge-watching behaviors: A focus group approach. Haettu 3.1.2020 osoitteesta https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6034945/. DOI: 10.1556/2006.6.2017.060. Bird, C. M. (2005). How I stopped dreading and learned to love transcription. Rajattu pääsy. Haettu 15.4.2020 https://www.researchgate.net/publication/224952205_How_I_Stopped_Dreadi ng_and_Learned_to_Love_Transcription. DOI: https://doi.org/10.1177/1077800404273413. Bloomberg (2019). Over-the-top (OTT) Market to Reach $332.52 Bn, Globally, by 2025 at 16.7% CAGR, Says Allied Market Research. Haettu 9.11.2020 osoitteesta https://www.bloomberg.com/press-releases/2019-06-04/over-the-top-ott- market-to-reach-332-52-bn-globally-by-2025-at-16-7-cagr-says-allied-market- research. 96 Bose, S., Umesh, S. (2019). Binge-Watching: A Matter of Concern? Haettu 18.11.2019 osoitteesta https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6436420/. DOI: 10.4103/IJPSYM.IJPSYM_279_18. Botti, M., McGill, A. (2006). When Choosing Is Not Deciding: The Effect of Perceived Responsibility on Satisfaction. Haettu 24.5.2020 osoitteesta https://academic.oup.com/jcr/article- abstract/33/2/211/1849560?redirectedFrom=fulltext. https://doi.org/10.1086/506302. Box Office Mojo (n.d.), 2016 Worldwide Box Office. Haettu 3.2.2021 osoitteesta https://www.boxofficemojo.com/year/world/2016/. Box Office Mojo (n.d.), 2017 Worldwide Box Office. Haettu 3.2.2021 osoitteesta https://www.boxofficemojo.com/year/world/2017/. Box Office Mojo (n.d.), 2018 Worldwide Box Office. Haettu 3.2.2021 osoitteesta https://www.boxofficemojo.com/year/world/2018/. Bradshaw, S., Howard, N.P. (2019). The Global Disinformation Order 2019 Global Inventory of Organised Social Media Manipulation. Haettu 28.10.2019 osoit- teesta https://comprop.oii.ox.ac.uk/wp- content/uploads/sites/93/2019/09/CyberTroop-Report19.pdf. Brandriddle (2019). History of Netflix in Short : Revolutionizing Video Content We Watch. Haettu 29.10.2019 osoitteesta https://brandriddle.com/netflix-history/. Branter, C. (2018). We Spend Twice As Much Time Watching Netflix As With Our Family. Haettu 24.11.2019 osoitteesta https://www.soda.com/news/time-spent- watching-netflix/ 97 Braun, V., Clarke, V. (2006). ) Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology. Rajattu pääsy. Haettu 15.4.2020 osoitteesta https://www.researchgate.net/publication/235356393_Using_thematic_analysis _in_psychology. https://doi.org/10.1191/1478088706qp063oa. Broe, D. (2019). Birth of the Binge: Serial TV and the End of Leisure (1. painos). Detroit: Wayne State University Press. ISBN 978-0814345269. Browne, R. (2020). The internet is under huge strain because of the coronavirus. Experts say it can cope — for now. Haettu 22.20.2020 osoitteesta https://www.cnbc.com/2020/03/27/coronavirus-can-the-internet-handle- unprecedented-surge-in-traffic.html. Byl, H., Dal Cin, S.,& Erickson, S. (2019). An Experimental Examination of Binge Watching and Narrative Engagement. Social Sciences, 8(1), 50(4), 1–9. DOI: https://doi.org/10.3390/socsci8010019. Charney, N. (2014). Cracking the Sitcom Code. Haettu 14.8.2019 osoitteesta https://www.theatlantic.com/entertainment/archive/2014/12/cracking-the- sitcom-code/384068/. Chau, J., Ding, M. (2017). Will binge-watching TV increase your risk for Alzheimer's disease and diabetes? Haettu 8.11.2020 osoitteesta https://medicalxpress.com/news/2017-09-binge-watching-tv-alzheimer-disease- diabetes.html. Cliftex Theater (2019). History. Noudettu 10.8.2019 osoitteesta https://www.thecliftex.com/history. Commscope (2015). Results of the 2015 ARRIS Consumer Entertainment Index. Haettu 98 24.11.2019 osoitteesta https://www.commscope.com/blog/2015/results-of-the- 2015-arris-consumer-entertainment- index/?utm_source=arris&utm_medium=redirect Dal, Y.J. (2018). Snack Culture’s Dream of Big-Screen Culture: Korean Webtoons’ Transmedia Storytelling. Haettu 21.12.2019 osoitteesta https://ijoc.org/index.php/ijoc/article/view/10004/2647. Dalton, M. (2016). Can intermissions ever positively impact the cinema going experience? Haettu 15.11.2020 osoitteesta https://lwlies.com/articles/can- intermissions-positively-impact-the-cinema-going-experience/. Deloitte (2016). Digital democracy survey. A multi-generational view of consumer technology, media and telecom trends. Haettu 16.7.2019 osoitteesta https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/tr/Documents/technology- media-telecommunications/tmt-deloitte-digital-democracy-executive- summary.pdf. D'Souza, D. (2019). Netflix Doesn’t Want to Talk About Binge-Watching. Haettu 27.7.2019 osoitteesta https://www.investopedia.com/tech/netflix-obsessed- binge-watching-and-its-problem/. Echelon Studios (2014). History of Video On Demand (VOD). Haettu 14.10.2019 osoitteesta http://echelonstudios.us/?page_id=681. Encyclopedia Britannica (n.d.). Video-on-demand. Haettu 11.11.2019 osoitteesta https://www.britannica.com/technology/video-on-demand. Epressi (2018). Viaplay jatkaa kasvuaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Haettu 99 25.11.2019 osoitteesta https://www.epressi.com/tiedotteet/media/viaplay- jatkaa-kasvuaan-suomessa-ja-muissa-pohjoismaissa.html . Evans, M. (2017). When did video on demand start? Haettu 7.10.2019 osoitteesta https://www.msafocus.com/news/video-demand-start/. Fisher, M., Taub, A. (2019). How YouTube Radicalized Brazil. Haettu 27.10.2019 osoitteesta https://www.nytimes.com/2019/08/11/world/americas/youtube- brazil.html. Glanfield, T. (2019). Half of us admit to binge watching more than 8 hours of a show in one sitting. Haettu 16.12.2019 osoitteesta https://www.radiotimes.com/news/on-demand/2019-06-09/half-of-us-admit- to-binge-watching-more-than-8-hours-of-a-show-in-one-sitting/. Gross, N., Potgieter M. (2016). Redesigning the remote: How online video changes the way viewers tune in. Haettu 28.10.2019 osoitteesta https://www.thinkwithgoogle.com/marketing-strategies/video/how-online- video-changes-video-consumption/. Harvey, J. (2019). How ott streaming is changing the face of media. Haettu 3.11.2019 osoitteesta https://www.wicketlabs.com/wicket-blog/how-ott-streaming-is- changing-the-face-of-media/. Hill, D.J. (2019). Researcher studies the binge-watching blues. Haettu 2.1.2020 osoitteesta https://medicalxpress.com/news/2019-04-binge-watching- blues.html. Hurme, H., Hirsjärvi, S. (2008). Tutkimushaastattelu : teemahaastattelun teoria ja 100 käytäntö (1. painos). Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.ISBN 978- 952-495-073-2. ICICI Securities (2017). Rise of online video streaming in India. Haettu 11.11.2019 osoitteesta http://content.icicidirect.com/mailimages/OTT.htm. Imagen (n.d.). What are SVOD, TVOD, AVOD?. Haettu 11.11.2019 osoitteesta https://imagen.io/resources/what-are-svod-tvod-avod/ Inside Radio (13.9.2019). TV Viewing Drops A Historical 7.2% Quarter-To-Date. Haettu 1.11.2020 osoitteesta http://www.insideradio.com/free/tv-viewing-drops-a- historical-quarter-to-date/article_a3719192-d5f6-11e9-ac49- b75569461217.html. Jenner, M. (2018). Netflix and the Re-invention of Television (1. painos). Cham: Palgrave Macmillan. ISBN 978-3-030-06831-8. Johnson, J. (2019). OTT Content: What We Learned From 1.1 Million Subscribers. Haettu 11.11.2019 osoitteesta https://www.uscreen.tv/blog/ott-content- trends/. Järvinen, A., Järvinen, P. (1996). Tutkimustyön metodeista (1. painos). Tampere: Opinpaja oy. ISBN 951-97113-1-7. KCOM (2019). History: Our business began at the dawn of telecommunications. Haettu 14.10.2019 osoitteesta https://www.kcom.com/about-us/our-business/history/. Kirkkala, A. (2019). TV:n himokatselun yllättävät riskit: Veritulppia, masennusta. Haettu 13.1.2020 osoitteesta https://www.verkkouutiset.fi/tvn-himokatselun-yllattavat- riskit-veritulppia-masennusta/#a6814e49. 101 Knott, R. (2019). How VHS Tapes Invented On-Demand Everything. Haettu 1.12.2019 osoitteesta https://groovyhistory.com/vhs-tape-on-demand-1970s. Kylänpää, L. (2019). Elisa Viihde nielaisee Watson-palvelun. Haettu 14.10.2019 osoitteesta https://www.sss.fi/2019/04/elisa-viihde-nielaisee-watson-palvelun/. Leonard, A. (2013). How Netflix is turning viewers into puppets. Haettu 6.9.2019 osoitteesta https://www.salon.com/2013/02/01/how_netflix_is_turning_viewers_into_pup pets/. Littleton, C. (2015). Hulu Sets Mammoth ‘Seinfeld’ Licensing Deal. Haettu 21.5.2020 osoitteesta https://variety.com/2015/tv/news/hulu-seinfeld-licensing-160- million-1201483537/. Lujanen, A. (2018). Suomalainen tv-media panostaa laadukkaisiin sisältöihin. Haettu 10.11.2019 osoitteesta https://www.screenforce.fi/ajankohtaista/suomalainen- tv-media-panostaa-laadukkaisiin-sisältöihin. MacMillan Dicitionary (2018). Word of the Day: Binge-watching. Haettu 27.7.2019 osoitteesta http://www.macmillandictionaryblog.com/binge-watching. Magana, C. (2019). US Amazon Prime growth is on a two-quarter rebound. Haettu 25.8.2019 osoitteesta https://www.businessinsider.com/us-amazon-prime- growth-rebounding-2019-4?r=US&IR=T. Matrix, S. (2014). The Netflix Effect: Teens, Binge Watching, and On-Demand Digital Media Trends. Jeunesse: Young People, Texts, Cultures, Volume 6, Issue 1, Sum- mer 2014. DOI: 10.1353/jeu.2014.0002. 102 Maxwell, L. C., Tefertiller, A. C. (2018). Depression, emotional states, and the experience of binge-watching narrative television. Atlantic Journal of Communi- cation. DOI: https://doi.org/10.1080/15456870.2018.1517765. McAdams , M. (2019). What is ott? – understanding the modern media streaming landscape. Haettu 3.11.2019 osoitteesta https://www.tapjoy.com/resources/what-is-ott/. McCall, R. (2017). Netflix Data On Viewers’ Habits Reveals Binge-Watching Is Over, We’re Now “Binge-Racing”. Haettu 27.7.2019 osoitteesta https://www.iflscience.com/technology/netflix-data-on-viewers-habits-reveals- bingewatching-is-over-were-now-bingeracing/. McClure, W. (2013). Arrested Development Binge-Watch vs. One a Week: Which Viewing Strategy Worked Best? Haettu 9.9.2019 osoitteesta https://www.vulture.com/2013/09/arrested-development-viewing-tortoise-vs- hare.html. McNamara, M. (2012). Critic’s Notebook: The side effects of binge television. Haettu 14.8.2019 osoitteesta https://www.latimes.com/archives/la-xpm-2012-jan-15- la-ca-netflix-essay-20120115-story.html. Merrill Jr, K., Rubenking, B. (2019). Go Long or Go Often: Influences on Binge Watching Frequency and Duration among College Students. Haettu 12.1.2020 osoitteesta https://www.mdpi.com/2076-0760/8/1/10/htm. DOI:10.3390/socsci8010010. Metsämuuronen, J. (2008). Laadullisen tutkimuksen perusteet (3. painos). Helsinki: International Methelp Ky. ISBN 9789525372243. Moylan, B. (2015). A Decade of YouTube Has Changed the Future of Television. Haettu 103 15.12.2019 osoitteesta https://time.com/3828217/youtube-decade/. Mulligan, T. (2018). Industry Voices—Mulligan: SVOD users were the driving force behind cord cutting in Q3. Haettu 24.10.2019 osoitteesta https://www.fiercevideo.com/video/industry-voices-mulligan-svod-users-were- driving-force-behind-cord-cutting-q3. Munson, B. (2019). Global OTT revenues will more than double by 2024, study says. Haettu 9.11.2019 osoitteesta https://www.fiercevideo.com/video/global-ott- revenues-will-more-than-double-by-2024-study-says. Murray, S. (2019). Global OTT revenues to more than double. Haettu 10.11.2019 osoitteesta https://www.broadbandtvnews.com/2019/06/10/global-ott- revenues-to-more-than-double/. Netflix (2020). The Story of Netflix. Haettu 1.11.2020 osoitteesta https://about.netflix.com/en. Newman, Jared (2017). Linear TV is falling apart. Haettu 1.11.2020 osoitteesta https://www.techhive.com/article/3205888/cord-cutter-confidential-linear-tv- is-falling-apart.html. Nickalls, Sammy (2018). Infographic: How Video on Demand and Time-Shifting Are Changing Television. Haettu 1.11.2020 osoitteesta https://www.adweek.com/tv-video/infographic-how-video-on-demand-and- time-shifting-are-changing-television/. O'Dea, S. (2020). Number of smartphone users from 2016 to 2021. Haettu 1.11.2020 osoitteesta https://www.statista.com/statistics/330695/number-of- smartphone-users-worldwide/. 104 Ofcom (2018). TV streaming services overtake pay TV for first time. Haettu 2.11.2019 osoitteesta https://www.ofcom.org.uk/about-ofcom/latest/media/media- releases/2018/streaming-overtakes-pay-tv. Ornek, Funda (2008). An overview of a theoretical framework of phenomenography in qualitative education research: An example from physics education research. Haettu 1.11.2020 osoitteesta https://www.eduhk.hk/apfslt/v9_issue2/ornek/ornek2.htm. Paskin, W. (2013). The Dirty Secret of Binge-Watching. Haettu 2.9.2019 osoitteesta https://slate.com/culture/2013/11/binge-watching-tv-is-just-another-name-for- being-a-couch-potato.html. PCmag (2020). Video-on-demand. Haettu 11.11.2019 osoitteesta https://www.pcmag.com/encyclopedia/term/video-on-demand. PCW (2019). Segment compound annual growth rate for next five years. Haettu 9.11.2019 osoitteesta https://www.pwc.com/outlook. PCW (2020). Macrotrends: Advertising will be hit the hardest by the pandemic. Haettu 15.11.2020 osoitteesta https://www.pwc.com/gx/en/industries/tmt/media/outlook/segment- findings.html. Perks, L. G. (2018). Media Marathoning and Health Coping. Rajattu pääsy. Haettu 2.1.2020 osoitteesta https://www.researchgate.net/publication/327758201_Media_Marathoning_an d_Health_Coping. DOI: https://doi.org/10.1080/10510974.2018.1519837. Pierce-Grove, R. (2015). Just one more: How journalist frame binge watching. Haettu 105 29.7.2019 osoitteesta https://firstmonday.org/ojs/index.php/fm/article/view/7269/5792. DOI: http://dx.doi.org/10.5210/fm.v22i1.7269. Radulovic, P. (2019). The 10 most-viewed YouTube videos of all time. Haettu 27.10.2019 osoitteesta https://www.polygon.com/21549576/most-viewed- youtube-videos-ever-biggest-all-time. Rahmanan, A. B. Y. (2019). Spoilers Etiquette Guide: 11 Rules to Follow Not to Spoil TV for Others. Haettu 26.12.2019 osoitteesta https://www.forbes.com/sites/annabenyehudarahmanan/2019/01/31/spoilers- etiquette-guide-11-rules-to-follow-not-to-be-an-asshole/?sh=1b89528d5ac8. Rensselaer (2011). Minority Rules: Scientists Discover Tipping Point for the Spread of Ideas. Haettu 30.12.2019 osoitteesta https://news.rpi.edu/luwakkey/2902. Rissanen, Riitta (n.d.). Fenomenografia. Haettu 1.11.2020 osoitteesta https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L5_1.html. Rodríguez Pabón, J. (2018). Is Netflix consuming us? Haettu 15.11.2020 osoitteesta https://latinamericanpost.com/25449-is-netflix-consuming-us. Roston, T. (2019). ‘They Thought It Was Black Magic’: An Oral History of TiVo. Haettu 9.10.2019 osoitteesta https://onezero.medium.com/they-thought-it-was-black- magic-an-oral-history-of-tivo-7503d0ada8e0. R-Project, (n.d.) What is R? Haettu 31.5.2020 osoitteesta https://www.r-project.org/about.html. Saarenmaa, K. (2019). Televisio saa kuuden vuosi-kymmenen jälkeen yhä 60 prosenttia 106 suomalaisista päivittäin äärelleen. Haettu 13.1.2020 osoitteesta https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2019/televisio-saa-kuuden- vuosikymmenen-jalkeen-yha-60-prosenttia-suomalaisista-paivittain-aarelleen/. Sarajärvi, Anneli., Tuomi, J. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (1-3. painos). Helsinki: Tammi. ISBN 951-26-4856-3. Simons, Nele. (2015). TV drama as a social experience: An empirical investigation of the social dimensions of watching TV drama in the age of non-linear television. Communications. 40. DOI: 10.1515/commun-2015-0005. Smith, K. (2020). 57 Fascinating and Incredible YouTube Statistics. Haettu 15.11.2020 osoitteesta https://www.brandwatch.com/blog/youtube-stats/. Sommerfeld, K. (n.d.). How Did VHS Tapes Affect Television? Haettu 8.10.2019 osoitteesta https://legacybox.com/blogs/analog/how-did-vhs-tapes-affect- television. Steiner, E., Xu, K. (2018). Binge-watching motivates change: Uses and gratifications of streaming video viewers challenge traditional TV research. Convergence: The In- ternational Journal of Research into New Media Technologies. 26. 135485651775036. DOI: 10.1177/1354856517750365. Thomas, D. (2015). How video-on-demand tech is changing the TV landscape. Haettu 7.10.2019 osoitteesta https://www.bbc.com/news/business-34050865. Truong, A. (2015). You’re not alone: Binge watching is a solo activity for most people. Haettu 24.11.2019 osoitteesta https://qz.com/460587/youre-not-alone-binge- watching-is-a-solo-activity-for-most-people/. 107 Tuchman, B. (2017). Service in the Age of Acceleration. Haettu 18.11.2019 osoitteesta https://www.viaccess-orca.com/blog/launching-svod-services-age-acceleration. University of Leicester (n.d.). Methods of collecting qualitative data. Haettu 1.11.2020 osoitteesta https://www.le.ac.uk/oerresources/lill/fdmvco/module9/page_54.htm Variety (2020). How Coronavirus Is Upending the OTT Streaming-Video Business. Haettu 14.11.2020 osoitteesta https://variety.com/2020/digital/news/coronavirus-covid-ott-streaming-video- impact-webinar-1234584777/. Watson, A. (2020). Binge-watching TV shows on streaming services in the U.S. 2019, by age group. Rajattu pääsy. Haettu 16.11.2020 osoitteesta https://www.statista.com/statistics/687388/binge-watching-preference-usa/. Watson, A. (2020). Coronavirus: growth in number of SVoD users worldwide 2020. Haettu 22.10.2020 osoitteesta https://www.statista.com/statistics/1107704/svod-users-coronavirus- worldwide/. Virtue, G. (2014). Why did Adam West's Batman take so long to swing on to DVD? Haettu 1.10.2020 osoitteesta https://www.theguardian.com/tv-and- radio/tvandradioblog/2014/jan/17/batman-adam-west-dvd. Vuorimäki, T. (2019). Asenteet uusintoihin muuttuneet – MTV näkee jatkuvasti uusittavissa Uuno Turhapuroissa vain yhden haitan. Haettu 7.6.2020 osoitteesta https://www.hameensanomat.fi/teema/netflix-on-muuttanut-suhtautumista- television-uusintoihin-mtv-nakee-jatkuvasti-uusittavissa-uuno-turhapuroissa- vain-yhden-haitan-801274/. 108 Yle (2017). Viaplay: Pohjoismaiset sarjat hakkaavat suosiossa maailmalta ostetut, putkessa 50 tuotantoa. Haettu 25.11.2020 osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3- 9614878. Zheng, Y. (2015). Encyclopedia of Mobile Phone Behavior. New York: IGI Global. DOI: 10.4018/978-1-4666-8239-9. Zimmer, B. (2013). Keeping a Watch on "Binge-Watching". Haettu 2.9.2019 osoitteesta https://www.vocabulary.com/articles/wordroutes/keeping-a-watch-on-binge- watching/ 109 Liitteet Liite 1. Teemahaastatteluiden ensimmäisen osan kysymysrunko: OTT- teknologia ja kulutuspreferenssien muutos Muistatko vielä, koska käytit ensimmäistä kertaa OTT-teknologiaa?  Jatkokysymys: muistatko mitään tiettyä houkutinta, joka herätti mielenkiintosi?  Jatkokysymys: oletko sen jälkeen ollut yhtäjaksoisesti kyseisen teknologia käyt- täjä? Osaatko antaa prosentuaalisen arvion tai suhdeluvun, jos vertaa perinteisen television ja OTT-palveluihin käyttämääsi aikaa? OTT-teknologia on mahdollistanut monia yksilövapauksia viihdekatsomiseen, oletko tullut nykyisin valikoivammaksi sen suhteen, mitä sisältöä katsot?  Jatkokysymys: suunnitteletko nykyään tarkemmin, mitä katsot ja kuinka suurissa määrin (verrattuna esimerkiksi ”suunnittelemattomaan” kanavasurffailuun esi- aikataulutetun TV:n puolella)? Kaventaako vai laajentaako (tyylilajillisesti) suurempi henkilökohtainen katsomisvapaus materiaalisisältöä, mitä nykyisin katsot?  Jatkokysymys: osaatko arvioida, että onko katsomistottumuksissasi uutis- ja muun vastaavan ajankohtaisasiasisällön osuus muuttunut, kun se suhteutetaan viihdemateriaalikulutukseesi? Onko katselutuokiosi yleensä sisällöltään sellainen, missä pyit keskityttämään tarkkaa- vaisesti materiaaliin vai yleisrentouttavaa katsomista, joka voi osittain mennä taustalla muiden askareiden tuoksinassa tai vaihteleeko se materiaalista riippuen? Kaipaatko OTT-palveluihin enemmän vai vähemmän lokalisoitua eli kotimaista tai suo- malaiseen kulttuuriin liittyvää tuotantoa? 110 Onko OTT-pohjaisten palveluiden käyttö muuttanut suhtautumistasi mainostaukoihin? Kun katsot materiaalia OTT-palveluiden kautta, niin tapahtuuko se yleensä yksin vai toisen tai useamman ihmisen seurassa tai tasapuolisesti sekä että? 111 Liite 2. Teemahaastatteluiden toisen osan kysymysrunko: OTT-teknologia ja uudet katseluilmiöt Miten itse määrittelisit binge-katsomisen, miltä se näyttää omasta perspektiivistäsi?  Jatkokysymys: määritteletkö binge-katsomisen käytetyn ajan perusteella vai esimerkiksi katsottujen tv-sarjojen jaksojen perusteella tai tuleeko näiden kah- den määritelmän kumpaisenkin täyttyä?  Jatkokysymys: kuinka usein katsot viihdettä putkeen siten, että se täyttää edellä tehdyn määritelmäsi binge-katselusta?  Jatkokysymys: Onko binge-katselusi tasaisesti arkeen jakautuvaa vai kausiluon- toista (eli ajoittuu esimerkiksi viikonlopuille, lomille tai tiettyihin vuodenaikoi- hin)? Miten suosittua omien kokemustesi ja näkemystesi mukaan maratonkatselu nykyisin on? Oletko käyttänyt binge-katselua motivoimiseen ja/tai itsepalkitsemistarkoituksiin (esim. suoriuduttuasi tietystä työurakasta)?  Jatkokysymys: oletko koskaan maratonkatselulla lykännyt epämieluisaa urakkaa tuonnemmaksi? Koetko binge-katselun olevan positiivinen ilmiö? Koetko, että palvelutarjoajat suorasti tai epäsuorasti rohkaisevat maratonkatseluun? Oletko koskaan potenut huonoa omatuntoa maratonkatselusta?  Jatkokysymys: näetkö negatiivisia aspekteja maratonkatselussa? Katsotko usein viihdemateriaalia osissa, eli esimerkiksi pilkkomalla yhden elokuvan useaan eri katselukertaan? 112  Jatkokysymys: ”Pikakulutatko” viihdettä (eli tapaatko katsoa ajallisesti lyhyitä kokonaisuuksia esimerkiksi videotoistopalveluista, kuten YouTubesta)?  Jatkokysymys: osaatko arvioida, kuinka usein tai missä määrin ns. pikakulutusta tapahtuu?