Emmi-Leena Juutilainen 

”Sä voit siellä esittää sen kysymyksen, mitä et 
muuten välttämättä ikinä kysyisi” 

Voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden kokemukset 
verkkoneuvonnasta mobiilisovellus Jodelissa 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2024 

Viestinnän ja markkinoinnin akateeminen yksikkö 
Digitaalisen median pro gradu -tutkielma 
Viestinnän monialainen maisteriohjelma 

 
 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Viestinnän ja markkinoinnin akateeminen yksikkö 
Tekijä: Emmi-Leena Juutilainen 
Tutkielman nimi: ”Sä voit siellä esittää sen kysymyksen, mitä et muuten välttämättä 

ikinä kysyisi”: Voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden 
kokemukset verkkoneuvonnasta mobiilisovellus Jodelissa 

Tutkinto: Filosofian maisteri 
Oppiaine: Viestinnän monialainen maisteriohjelma 
Työn ohjaaja: Virpi Salojärvi 
Valmistumisvuosi: 2024 Sivumäärä: 108 

TIIVISTELMÄ: 
Tänä päivänä nuoria ja nuoria aikuisia tavoittaakseen neuvontatyötä tekevien on suunnattava 
heidän luokseen sosiaalisen median yhteisöpalveluihin ja keskustelupalstoille. Niissä vietetään 
paljon aikaa viihteen ja ajanvieton vuoksi, mutta myös tuen ja neuvojen saamiseksi muilta 
keskustelijoilta elämän eri haasteissa. Jalkautuminen sosiaalisen median alustoille antaa 
mahdollisuuden esittää kysymyksiä myös alan ammattilaisille, jotka myös jakavat tietoa 
auttavista palveluista ja ohjaavat niihin. Tämä on verkkoneuvontaa, jota tarkastellaan tässä 
tutkimuksessa voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden näkökulmasta Jodelissa. Se on 
sijaintipohjainen mobiiliviestintäsovellus, jossa keskustellaan eri aiheista täysin anonyymisti. 
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä ovat Jodelissa tehtävän verkkoneuvonnan edut, 
mahdollisuudet ja haasteet.  
 
Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää verkkoneuvontaa Jodelissa tehnyttä työntekijää ja 
aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla, tyypittelemällä ja 
luokittelemalla. Verkkoneuvontaa tarkastellaan myös affordanssin käsitteen kautta, jolla 
tarkoitetaan toiminnan mahdollisuuksia ympäristön ja tavoitteellisen toimijan välillä. 
Tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka Jodelin viestinnälliset affordanssit vaikuttavat 
verkkoneuvontaan ja muuttavat näin viestintäkäytäntöjä hetkellisesti tai pysyvästi. 
Tutkimuksessa havaitaan, että Jodelissa tehtävän verkkoneuvonnan etuja ovat helppo 
käyttöönotto, nuorten hyvä tavoitettavuus, mahdollisuus keskittyä vain neuvontaan muun 
viestinnän sijaan, positiivinen ja asiallinen keskustelukulttuuri sekä matala kynnys kysyä mistä 
vain. Tämä vaikuttaa sekä kysymysten määrään että aiheisiin. Anonymiteetti sekä kysymisen 
helppous mobiilisti vaikuttaa siihen, että toisin kuin virallisissa kanavissa ja palveluissa, niin 
Jodelissa uskaltaa kysyä niin pienistä kuin aroistakin asioista.  
 
Tekstipohjaisuus ja lyhyet viestit mahdollistavat suoraviivaisen neuvonnan yleisellä tasolla ja 
rento läsnäolo sovelluksessa voi tehdä organisaatiosta helpommin lähestyttävän ja muuttaa 
mielikuvia siitä positiivisempaan suuntaan. Mahdollisuuksia ovat sovelluksen hyödyntäminen 
esimerkiksi palautteen keräämiseen sekä nuorten yksilöllisempään auttamiseen, joka 
edellyttäisi enemmän saatavillaolon ja näkyvyyden affordanssien hyödyntämistä ja näin ollen 
myös enemmän resursseja. Verkkoneuvojien näkökulmasta haasteina on ennen kaikkea 
sovelluksen käyttö ainoastaan mobiilisti nopeatempoisissa kyselytilaisuuksissa ja viestinnän 
taitojen sekä asiaosaamisen yhdistäminen reaaliaikaisessa neuvonnassa. Jodelin 
ydinominaisuus, sijaintipohjaisuus, voi olla haasteena valtakunnallista neuvontaa tehtäessä. 
Mobiilikäyttö mahdollistaa neuvonnan vaikka bussissa työmatkalla, mikä voi olla näkökulmasta 
riippuen etu, mahdollisuus tai haaste.  
 

AVAINSANAT: Jodel, voittoa tavoittelematon organisaatio, mobiilimedia, mobiilisovellus, 
verkkokeskustelu verkkoneuvonta, nuoret aikuiset 



3 

 

Sisällys 

1 Johdanto 6 

1.1 Tavoite 8 

1.2 Aineisto 13 

1.3 Menetelmä 15 

2 Neuvojen kysyminen ja neuvonta anonyymeissä verkkokeskusteluissa 18 

2.1 Viestinnän tavoitteet sosiaalisessa mediassa 18 

2.2 Anonyymit verkkoyhteisöt osana sosiaalista mediaa 21 

2.3 Tiedontarpeet ja vertaistuki verkkokeskusteluissa 23 

2.4 Voittoa tavoittelemattomat organisaatiot verkkoneuvonnan toteuttajina 26 

2.4.1 Verkkoneuvonta sosiaalisessa mediassa 26 

2.5 Jodel verkkokeskustelualustana 29 

3 Affordanssit viestinnän käytäntöjä muokkaamassa 35 

3.1 Affordanssitutkimuksen eteneminen psykologiasta teknologiaan 35 

3.2 Mobiilipohjaisen verkkokeskustelun affordanssit 38 

4 Voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden verkkoneuvonta Jodelissa 46 

4.1 Jodel verkkoneuvontakanavana 46 

4.1.1 Tiedontarpeet: kysymyksiä enemmän kuin muualla niin arkisista kuin 

aroistakin aiheista 48 

4.1.2 Neuvonta: yleistä ja eteenpäin ohjaavaa 52 

4.1.3 Kohderyhmän tavoittaminen: mahdollisuus tavoittaa vain nuoria ja 

erityisesti palveluiden ulkopuolella olevia 54 

4.1.4 Keskustelukulttuuri: neuvojien kunnioitusta ja lempeän kärkevää 

kommentointia 56 

4.1.5 Työntekijärooli ja viestintätyyli: neuvontaa rennosti, selkeästi ja 

kansantajuisesti 58 

4.1.6 Käytettävyys ja käyttöönotto: helppoa ottaa nopeasti ja 

kokeiluluonteisestikin käyttöön 60 



4 

4.1.7 Resurssit: vaatii vähemmän kuin TikTok, tiiviimpi läsnäolo haastavaa 61 

4.1.8 Työn organisointi: tiimityöllä vastaukset kaikkeen 63 

4.2 Jodelin affordanssien vaikutukset verkkoneuvontaan 64 

4.2.1 Anonymiteetti 65 

4.2.2 Liikuteltavuus 68 

4.2.3 Löydettävyys 70 

4.2.4 Multimediaalisuus 71 

4.2.5 Näkyvyys 73 

4.2.6 Paikannettavuus 77 

4.2.7 Pysyvyys ja ei-reaaliaikainen keskustelu 78 

4.2.8 Reaaliaikainen keskustelu 80 

4.2.9 Saatavillaolo 81 

4.2.10 Seuranta 82 

4.3 Jodelissa tehtävän verkkoneuvonnan edut, mahdollisuudet ja haasteet 84 

5 Päätäntö 87 

Lähteet 92 

Liitteet 102 

Liite 1. Tutkimuskysymykset haastatelluille 102 

Liite 2. Suostumuslomake haastatelluille 105 

Liite 3. Tutkimustiedote 106 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



5 

Kuvat 
 
Kuva 1. Kuvakaappaus Kelan kyselytilaisuudesta Jodelin @kysykelalta-kanavalla 

24.1.2024. 30 

Kuva 2. Jodelin maksullinen Boosted Post -julkaisu ja AMA-kyselytilaisuus 8.4.2024. 32 

 
 
Kuviot 
 
Kuvio 1. Analyysin vaiheet Tuomea ja Sarajärveä (2018) mukaillen. 47 

 
 
Taulukot 
 
Taulukko 1. Tutkimusasetelma. 17 

Taulukko 2. Mobiilipohjaisen verkkokeskustelun affordanssit neuvojen kysymisen ja 

neuvonnan näkökulmasta. 44 

Taulukko 3. Jodel verkkoneuvontakanavana – teemat ja tyyppikuvaukset. 48 

Taulukko 4. Jodelin affordanssien vaikutukset verkkoneuvontaan. 65 

Taulukko 5. Näkyvyyttä lisäävien toimintojen hyödyntäminen. 74 

 
 
 
  



6 

1 Johdanto 

 
”Mitä se lastensuojelu oikein on? Sosiaalityöntekijät Irina ja Satu Helsingin kaupungilta 
ovat vastaamassa kysymyksiin huomenna keskiviikkona 15.3 klo 17–18 @lastensuojelu 
#asiallinen” (Jodel, Boosted Post 14.3.2023) 
 

 
Sosiaalisen median aikakaudella neuvontatyötä tekevien organisaatioiden tulee viestiä 

monikanavaisesti ja entistäkin monipuolisemmin - erityisesti silloin, jos kohderyhmänä 

on nuoret ja nuoret aikuiset. Moni organisaatio pyrkii jalkautumaan niille sivustoille ja 

sovelluksiin, joissa nuoret jo viettävät aikaansa. Yksi suhteellisen uusi sovellus sosiaalisen 

median kentällä on mobiiliviestintäsovellus Jodel, jossa esimerkiksi Helsingin kaupungin 

lastensuojelutyöntekijät vastasivat kysymyksiin alussa esitellyn julkaisun alla sekä 

sovelluksen @lastensuojelu-kanavalla.  

 

Vuonna 2014 Saksassa perustetun ja alun perin korkeakouluopiskelijoille suunnatun 

sovelluksen erityispiirteitä ovat GPS-paikannukseen pohjautuva paikallisuus, 

anonyymiys, keskustelu kanavilla, vertaismoderointi sekä nopeatempoinen ja 

impulsiivinen keskustelu, joka madaltaa osallistumiskynnystä (Saarikoski 2019, luku 7). 

Jodelin mainosmyynnistä Suomessa yksinoikeudella vastaavan Improve Median (2024a) 

mukaan Suomessa kuukausittaisia käyttäjiä on satojatuhansia ja käyttäjistä suurin osa on 

18–35-vuotiaita kaupunkilaisia. Saksassa tehdyn käyttäjätutkimuksen (Jüttner ja muut, 

2021) mukaan tylsistyminen ja viihde ovat yleisimmät syyt Jodelin käyttöön. Toisaalta 

Improve Median (2024a) mukaan sovelluksen ydinsisältöihin kuuluu viihteen ja 

paikallisten uutisten lisäksi myös mielenterveys, neuvot sekä työelämä. Improve Median 

(2024a) mukaan nimetön ja nimimerkitön viestintä mahdollistaa keskustelun 

herkemmistäkin aiheista turvallisesti ja avoimesti.  

 

Jodel mahdollistaa keskustelun lähes mistä aiheista vain sovelluksen arvojen ja yhteisön 

sääntöjen rajoissa ja sieltä haetaan myös apua ja neuvoja erilaisiin haasteisiin ja 

ongelmiin. Jodelin keskustelukanavilla sovelluksen käyttäjät eli jodlaajat tukevat ja 

neuvovat toisiaan, mutta keskusteluun osallistuu ja omia keskustelun avauksia tekee 



7 

myös moni julkisen palvelun organisaatio ja järjestö. Nämä vastailevat kysymyksiin 

omaan toimialaansa liittyen ja jakavat asiantuntijatietoa eli tekevät verkkoneuvontaa. 

Yksi Jodelin tunnetuimmista verkkoneuvontaa tekevistä toimijoista on Kansaneläkelaitos 

eli Kela, jonka viestintäasiantuntijan mukaan tavoitteena on mennä nuorten keskuuteen 

tekemään ”asioista helppoja”. Jodelissa Kela on voinut tavoittaa ihmisiä, joille 

anonyymina kysyminen on helpompaa. Verohallinnon viestintäsuunnittelija puolestaan 

pitää arvokkaana sitä, että valtionvirastoa on kaikkia suomalaisia koskettavana toimijana 

helppo lähestyä (Uusitalo, 2022).  

 

Verkkoneuvontaa Jodelissa tekeviä julkisen palvelun organisaatioita ja järjestöjä yhdistää 

se, että taloudellisen voiton tavoittelu ei ole ensisijaista, vaan esimerkiksi 

yhteiskunnallinen vaikuttaminen tai palvelujen tarjoaminen.  Sosiaalinen media ja Jodel 

yhtenä sen alustana antaa voittoa tavoittelemattomille organisaatioille mahdollisuuksia 

nuorten ja nuorten aikuisten tavoittamiseen matalalla kynnyksellä. Samalla sovellus 

kuitenkin määrittää ja rajaa sitä, mitä siellä voi ja ei voi tehdä. Horowitz ja Nieminen 

(2019, s. 28) muistuttavat, että sosiaalisen median alustat käyttävät merkittävää 

rakenteellista valtaa ja portinvartijoina muun muassa säätelevät sisältöjen saatavuutta 

ja leviämistä sekä määrittävät dialogisuuden muotoja, tapoja ja standardeja (Horowitz & 

Nieminen 2019, s. 28). Jodelissa sisältöjen saatavuus liittyy esimerkiksi julkaisuihin, joilla 

neuvontaa tekevät organisaatiot kutsuvat käyttäjiä keskustelemaan ja kysymään 

asiantuntijoilta. Julkaisujen näkyvyydestä kilpaillaan kaupallisten toimijoiden kanssa, 

joiden markkinointibudjetti voi olla merkittävästi suurempi. Keskustelua ja myös 

verkkoneuvontaa määrittelee myös esimerkiksi sovelluksen lyhyet, tekstipohjaiset viestit, 

muut tekniset ominaisuudet ja verkkoyhteisössä muodostunut oma 

keskustelukulttuurinsa.  

 

Jodel, kuten muutkin sosiaalisen median palvelut, tarjoavat toiminnan mahdollisuuksia, 

mutta myös haasteita. Nämä voivat liittyä paitsi sovelluksen sovelluksen reunaehtoihin, 

niin myös inhimillisiin tekijöihin sekä työntekijäresursseihin. Jokaisen uuden sosiaalisen 

median sovelluksen valjastaminen neuvontaan tai muuhun viestintään vaatii 



8 

työntekijöiltä uuden oppimista ja ennen kaikkea aikaa toimia sovelluksessa. Kuten 

Merikivi ja muut (2011) toteavat, asiakastyö verkossa on nopeatempoista ja vaatii 

kohtaamistaitoja ja teknologista osaamista, mutta parhaimmillaan työyhteisö voi tarjota 

työntekijöille mahdollisuudet kehittyä ja luoda uusia innovaatioita, mikä näkyy 

asiakastyytyväisyydessä (s. 12).  

 

 

1.1 Tavoite 

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä ovat Jodelissa tehtävän 

verkkoneuvonnan edut, mahdollisuudet ja haasteet voittoa tavoittelemattomien 

organisaatioiden näkökulmasta. Tässä tutkielmassa voittoa tavoittelemattomalla 

organisaatiolla tarkoitetaan Vuokon (2004, s. 20, 51) määritelmän mukaisesti julkisen 

palvelun organisaatioita, järjestöjä ja säätiöitä, jotka eivät ensisijaisesti tavoittele 

taloudellista voittoa, vaan tavoitteena voi olla esimerkiksi yhteiskunnallinen 

vaikuttaminen tai palvelujen tarjoaminen tietylle kohderyhmälle. Tässä tutkielmassa 

oletuksena on, että verkkoneuvonnan pääasiallisena kohderyhmänä on nuoret aikuiset 

ikähaarukan 18–35-vuotiaiden sisällä, joka on Improve Median (2024a) mukaan Jodelin 

suurin käyttäjäryhmä.  

 

Pyrin vastaamaan tavoitteeseen seuraavien tutkimuskysymysten kautta:  

1) Millainen Jodel on verkkoneuvonnan kanavana voittoa tavoittelemattomien 

organisaatioiden kokemusten mukaan? 

2) Miten Jodelin affordanssit eli toiminnan mahdollisuudet vaikuttavat voittoa 

tavoittelemattomien organisaatioiden tekemään verkkoneuvontaan?   

 

Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla selvitän mitkä ovat verkkoneuvonnan 

toteuttamiseen vaikuttavia tekijöitä ja tämän jälkeen sitä, mikä on Jodelissa tehtävässä 

verkkoneuvonnassa erityistä. Jodel on tutkimilleni organisaatioille vain yksi monista 

sosiaalisen median kanavista, joissa ne toimivat ja lisäksi neuvontaa tehdään myös 

perinteisiä kanavia pitkin, kuten kasvokkaisissa tapaamisissa ja puhelimessa. 



9 

Sosiaalisessa mediassa verkkoneuvonnan toteuttamiseen liittyy muun muassa alustan 

tekniset ominaisuudet, neuvonnan organisointi ja siihen tarvittavat henkilöresurssit sekä 

verkkoyhteisössä vallitseva keskustelukulttuuri. Nämä ovat verkkoneuvonnan 

toteuttamiseen liittyviä tekijöitä eli teemoja, jotka ovat ohjanneet 

tutkimushaastatteluita, mutta uusia on noussut myös esille tutkimusaineistosta. Tässä 

tutkielmassa verkkoneuvonnalla tarkoitetaan verkossa tapahtuvaa asiantuntijatiedon 

jakamista, kysymyksiin vastaamista ja palveluihin ohjaamista. Samalla voidaan edistää 

myös organisaation muita viestinnän tavoitteita. Esimerkiksi Kuntaliiton viestintäoppaan 

(Suomen kuntaliitto 2016) mukaan toimiva palveluviestintä auttaa yksittäistä kansalaista, 

mutta luo samalla tehokkaasti myönteistä mainetta ja helpottaa yleisen viestinnän 

toteutumista (s. 30). Ensimmäisen tutkimuskysymyksen yhteydessä sivuutetaan myös 

sitä, että voiko neuvonta Jodelissa vaikuttaa myös mielikuviin tutkimuksessa 

tarkasteltavista organisaatioista ja millaisessa työntekijäroolissa haastateltavat kokevat 

Jodelissa toimivansa.  

 

Tarkastelen verkkoneuvontaa viestinnän muotona, johon vaikuttaa keskustelualusta, 

neuvontaa tekevät organisaatiot omine tavoitteineen ja verkkoyhteisö ja sekä siellä 

toimivat keskustelijat, joilla on ajanviettoon ja viihteeseen liittyvien tarpeiden lisäksi 

myös tiedontarpeita. Tiedontarpeilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaisen tiedon 

hankkimista, joka liittyy arkielämään ja työn ulkopuolisten ongelmien ratkaisemiseen 

(Savolainen 2010, s. 3–4). Anonyymina verkkoalustana Jodel mahdollistaa kysymisen 

myös arkaluonteisemmista asioista, mikä on merkityksellistä erityisesti nuorille. 

Esimerkiksi nuorisotyöstä saatujen kokemusten mukaan monet nuoret voivat 

nimettömänä keskustella asioista, joista eivät muuten pystyisi puhumaan nuorisotyön 

ammattilaisille (Mulari 2011, s. 123) ja anonymiteetti estää ”menettämästä kasvojaan” 

(Huttunen ja Merikivi 2011, s. 47). Jodelissa esiin nousevat tiedontarpeet voivat siis olla 

erilaisia kuin mitä muissa sosiaalisen median kanavissa tai kasvokkain järjestettävissä 

palveluissa.  

 

Olen hyödyntänyt tutkielmassani myös nuorisotyöhön liittyvää tutkimusta ja 

kirjallisuutta, vaikka nuorisotyö kohdistuu myös alle 18-vuotiaisiin ja tässä tutkielmassa 



10 

verkkoneuvonnan oletettu kohderyhmä on 18–35-vuotiaat. Tämä on perusteltua, koska 

kuten Aaltonen ja Kivijärvi (2018) kertovat, nuoruus on elämänvaiheena pidentynyt ja 

tähän on vaikuttanut muun muassa pidentyneet kouluttautumiset, taloudellisen 

itsenäistymisen lykkääntyminen, nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen, joihin pyritään 

vaikuttamaan erilaisilla nuorille aikuisille räätälöidyillä palveluilla (s. 6–10). Näin ollen 

voisi ajatella, että nuorten aikuisten tavoittamisen näkökulmasta jokainen uusi 

sosiaalisen median kanava on mahdollisuus itsessään. Harjun ja Rasilan (2023) mukaan 

alle 30-vuotiaille ohjaus- ja neuvontapalveluita matalalla kynnyksellä tarjoavissa 

Ohjaamoissa on todettu, että nuoria tavoittaa parhaiten sosiaalisen median kautta ja 

monikanavaisesti, koska nuorten tiedonhankintaan käyttämät kanavat ja valmiudet 

vaihtelevat hyvin paljon. Ohjaamoissa uusien kanavien käyttöönottoa rajoittaa kuitenkin 

muun muassa resurssit, osaaminen, motivaatio ja tuki. Nuorisotyötä tekevissä 

järjestöissä puolestaan sovelluksia otetaan käyttöön ja jätetään pois ketterästi oman 

toiminnan tarpeen mukaisesti (Kosonen ja muut 2023, s. 30).  

 

Sosiaalisen median kentällä Jodel on suhteellisen uusi kanava ja esimerkiksi Järjestödigi-

kartoituksen mukaan sitä käytti vuonna 2022 vain 0,9 % järjestöistä (TIEKE 

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry ja muut 2022, s. 84). Toisaalta valtakunnallisessa 

SoME ja nuoret 2022-kartoituksessa (Ebrand Group Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja 

kulttuuripalvelut, 2022) Jodel on mainittu selväksi nousijaksi. Kartoituksen mukaan 13–

29-vuotiaista nuorista ja nuorista aikuisista Jodelia käytti 35% (vs. 21% vuonna 2019) ja 

se oli näin ollen kymmenenneksi suosituin sosiaalisen median palvelu. Vapaissa 

vastauksissa Jodelin eduksi mainitaan muun muassa se, että se on anonyymi ja ”sisällöstä 

huolehditaan”. Onkin mielenkiintoista ja aiheellista tarkastella, mitä mahdollisuuksia 

Jodelia hyödyntäneet organisaatiot ovat neuvontatyössä havainneet edellä mainittujen 

ja heillekin mahdollisten haasteiden, kuten resurssipulan, lisäksi. Yksi mahdollisuus voi 

olla uusien kohderyhmien tavoittaminen. Esimerkiksi koronapandemian aikana 

nuorisotyössä otettiin nopeasti ja innovatiivisesti uusia digitaalisia alustoja ja välineitä 

käyttöön ja tällöin tavoitettiin uusia nuoria, jotka eivät aiemmin olleet nuorisotyön ja -

toiminnan piirissä (Manu ja muut 2021, s. 62).  

 



11 

Toisen tutkimuskysymyksen avulla selvitän, miten Jodelin affordanssit vaikuttavat siellä 

tehtävään verkkoneuvontaan. Affordanssin käsitteen alun perin esitellyt psykologi ja 

filosofi James Gibson tarkoitti sillä ympäristön tarjoamia toiminnan mahdollisuuksia, 

joiden hyödyntäminen riippuu paitsi kohteen ominaisuuksista niin myös toimijan 

ominaisuuksista sekä taidoista ja ylipäätään siitä, että mahdollisuuden havaitsee (Gibson, 

1977).  Nykyaikainen esimerkki affordanssista alkuperäisen teorian mukaan voisi olla 

esimerkiksi se, että matkapuhelinta voi käyttää soittamisen lisäksi myös puruleluna, jos 

on vauva. Gibsonin jälkeen affordanssin käsitettä on viety eteenpäin eri tieteenaloilla ja 

tässä tutkielmassa tarkastelen Jodelin affordansseja viestinnällisten affordanssien 

viitekehyksessä. Tällä tarkoitetaan vuorovaikutusta, joka tapahtuu käyttäjän 

havaitsemien toiminnan mahdollisuuksien ja teknologisten ominaisuuksien välillä, sekä 

viestinnän käytäntöjen muuttumista hetkellisesti tai pysyvästi (Schrock, 2015). 

Viestinnällisten affordanssien lisäksi tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä on 

hyödynnetty myös tutkimuksia sosiaalisen median affordansseista. 

 

Organisaatioiden ja affordanssien tutkimuksen näkökulmasta Pozzi ja muut (2018, s.2) 

ovat painottaneet toimijan eli ihmisen aktiivista roolia ja sitä, että teknologisen 

sovelluksen toisena osapuolena on tavoitteellinen organisaatio. Kuljetan tutkielmassani 

vahvasti mukana myös organisaationäkökulmaa ja tarkastelen sitä, miten Jodelin 

affordanssit palvelevat voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tavoitteita ja 

tuovatko ne myös jotain uutta niiden tekemään neuvontaan ja viestintäkäytäntöihin. 

Kuten Rantakokko (2021, s.74) on todennut, affordanssin käsite sopii hyvin varsinkin sen 

tutkimiseen, miten uusia viestintävälineitä otetaan käyttöön. Sama koskee mielestäni 

myös viestintäkanavia ja sosiaalisen median sovelluksia, kuten Jodelia. Affordanssista 

käytetään myös suomeksi ei-vakiintunutta käännöstä ”tarjouma” (Tieteen termipankki, 

2023), mutta vakiintumattomuuden vuoksi käytän tässä tutkielmassa alkuperäistä 

termiä.  

 

Olen valinnut Jodelin tutkimuskohteeksi siksi, että se on verrattain uusi tulokas 

sosiaalisen median ja mobiilisovellusten kentällä ja sen käyttö on monipuolistunut 

vuosien varrella. Aktiivinen keskustelu esimerkiksi Jodelin @mielenterveys-kanavalla 



12 

sekä yhä useammat Ask Me Anything -eli AMA-tilaisuudet aroistakin aiheista antavat 

viitettä siitä, että sovellus on nykyään muutakin kuin opiskelijabileistä tiedottamiseen 

keskittynyt ”virtuaalinen vessanseinä”, kuten Saarikoski (2019, luku 7) on sitä aiemmin 

kuvaillut. Tekemäni kirjallisuus- ja tutkimuskatsauksen mukaan Jodelia, tai juuri 

muitakaan sosiaalisen median kanavia, ei ole tutkittu verkkoneuvonnan näkökulmasta ja 

tutkimus on muutenkin keskittynyt itse sovelluksen käyttäjiin. Akateemista tutkimusta 

on tehty muun muassa Jodelin kielipolitiikasta ja kielellisistä valinnoista 

vuorovaikutustilanteissa (Heuman, 2020), anonyymiyden ja ei-anonyymiyden 

vaikutuksista käyttäjärooleihin Jodelissa ja Instagramissa (Kasakowskij ja muut, 2018) 

sekä siitä, ketkä käyttävät sijaintipohjaista anonyymia sovellusta, kuten Jodel, ja miksi 

(Nowak ja muut, 2018; Jüttner ja muut, 2021). Suomessa Laaksonen ja Rantasila (2021) 

ovat julkaisseet alustavia tuloksia Jodelin keskusteluista koronapandemian aikaan 

vuosina 2020–2021. Verkkoneuvontaa taustoittaakseni olen hyödyntänyt tutkimuksia 

anonyymeistä verkkoyhteisöistä ja niissä tapahtuvasta vertaistuesta, 

verkkokeskusteluista sekä auttavista verkkopalveluista.  
 

Viestinnällisiä ja sosiaalisen median affordansseja on tutkittu muun muassa vertaistuen 

näkökulmasta Suomi24-foorumilla (Hirvonen, 2022) ja WhatsAppin sekä Facebookin 

vertaistukiryhmissä (Yeshua-Katz, 2021).  Sosiaalisen median affordansseista 

tutkimuskatsauksen tehneiden Ronzhyn ja muiden (2022, s. 3170) mukaan tutkimusta 

on tehty eniten poliittisesta aktiivisuudesta ja toiseksi eniten tiedon luomisesta ja 

jakamisesta, mutta tässäkin näkökulmana on esimerkiksi yhteisöllinen tiedon kuratointi 

neuvojen kysymisen sijaan. Sosiaalisen median alustoista on tutkittu affordanssien 

näkökulmasta neljää suurinta: Facebookia, Twitteriä, YouTubea ja Instagramia.  

Ronzhnyn ja muut (2022, s. 3182) peräänkuuluttavatkin tutkimusta myös pienemmistä 

ja vaihtoehtoisemmista alustoista. Heidän mukaansa tämä voi lisätä ymmärrystä 

affordansseista, sillä uusia alustoja luodaan todennäköisesti siksi, että ne tarjoavat uusia 

toiminnan mahdollisuuksia. Tämän vuoksi myös pientä, mutta mahdollisesti nousua 

tekevää Jodelia, kannattaa mielestäni tutkia.  

 

 



13 

1.2 Aineisto 

Tutkimusaineistoni koostuu Jodelissa verkkoneuvontaa tehneiden työntekijöiden 

haastatteluista ja olen valinnut tämän aineistonhankintamenetelmäksi siksi, että 

tarkastelen Jodelia heidän näkökulmastaan. Puusan (2020, s. 103) mukaan haastattelun 

avulla tutkija pääsee parhaimmillaan välillisesti kiinni muun muassa tutkittavien 

ajatuksiin, odotuksiin ja kokemuksiin.  

 

Tutkielmassa tarkasteltavat organisaatiot on valittu seuraavien kriteerien pohjalta: 

 

1) Organisaatio on vastannut käyttäjien kysymyksiin joko AMA (”Ask Me Anything)-

kyselytilaisuuksissa tai keskustelukanavilla keskusteluun osallistuen aikavälillä 

tammikuu 2023 – helmikuu 2024.  

2) Organisaatio on julkinen palvelu tai voittoa tavoittelematon järjestö tai säätiö (eli 

voittoa tavoittelematon organisaatio)  

  

Tutkielmaan mukaan kysytyt organisaatiot on löydetty Google-haun tuottamien 

uutisjuttujen kautta ja Jodelin viestivirrasta. Ajallinen rajaus (Jodelissa viestitty noin 

vuoden sisällä) on tehty siksi, että tätä vanhempaa toimintaa voi olla vaikea palauttaa 

enää mieleen haastattelussa, ellei esimerkiksi viestintäkokeilun tuloksia ole tarkasti 

raportoitu. Lähestyin verkkoneuvontaa tehneitä organisaatioita sähköpostitse ja suurin 

osa vastasi ja suostui haastatteluun. Jodelissa kyselytilaisuuksia järjestävät ja omia 

kanavia ylläpitävät myös yritykset, mutta olen rajannut ne pois, koska katson voittoa 

tavoittelemattomilla organisaatioilla olevan yrityksiin verrattuna yhteneväisemmät 

intressit tehdä verkkoneuvontaa. Voittoa tavoittelemattomat organisaatiot toimivat 

useilla eri toiminta-alueilla (Vuokko 2004, s. 16–17), joista olen rajaamisen vuoksi 

keskittynyt tarkastelemaan erityisesti sosiaalialan organisaatioita. Tutkielmaa varten on 

haastateltu työntekijöitä seitsemästä hyvin eri kokoisesta organisaatiosta, joista neljä on 

luokiteltavissa sosiaalialaan, kaksi liittyy työelämään ja yksi tekee nuorisotyötä. 

Organisaatioista kolme on kunnan palveluja, kaksi toimii järjestön ja yksi voittoa 

tavoittelemattoman säätiön alla ja yksi on julkisoikeudellinen laitos.  



14 

 

Toteutin haastattelut yksitellen puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Puusan (2020, 

s. 111–112) mukaan tämä eroaa strukturoiduista haastatteluista siinä, että 

vastausvaihtoehdot eivät ole valmiina. Lisäksi tämän menetelmän avulla haastatellut 

voivat kertoa näkemyksistään heidän omin sanoin etukäteen määriteltyihin aiheisiin, 

mutta esiin voi tulla myös jotain ennalta suunnittelematonta. Puusan (2020, s. 113) 

mukaan teemahaastatteluissa puolestaan käydään läpi etukäteen valittuja teemoja, 

joiden järjestys ja laajuus voivat vaihdella ja tarkentavia kysymyksiäkin on mahdollista 

esittää.  

 

Olen valinnnut puolistrukturoidun haastattelun tiedonhankintamenetelmäksi, jotta 

saisin Jodelissa toimineiden työntekijöiden ääneen mahdollisimman vahvasti kuuluviin, 

mutta kuitenkin ohjatusti valitsemiini teemoihin pohjautuen. Haastattelukysymykset oli 

jaoteltu seuraavien teemojen alle: toteutus, tiedontarpeet, viestintätyyli ja 

vuorovaikutus, Jodelin ominaisuudet, haasteet ja mahdollisuudet, työntekijärooli ja 

jatkosuunnitelmat. Haastattelukysymykset ovat liitteessä 1. Olen pyrkinyt luomaan 

haastattelun teemat ja kysymykset niin, että niiden avulla saan mahdollisimman kattavan 

kuvan Jodelissa tehtävästä verkkoneuvonnasta työntekijöiden näkemysten ja 

kokemusten mukaan.  

 

Haastatteluaineiston pohjalta on myös tulkittu Jodelin affordansseja eli toiminnan 

mahdollisuuksia, mutta tätä en ole tuonut esille teoreettisena käsitteenä itse 

haastattelukysymyksissä tai teemoissa. Kuten Puusa (2020, s. 113) kertoo, teemojen 

avulla tutkija pyrkii saamaan mahdollisimman laajasti ainesta, jota voi myöhemmin 

tulkita teorian avulla. Toteutin haastattelut (yhteensä 7) yksittäin toukokuun 2023 ja 

helmikuun 2024 välisenä aikana pääkaupunkiseudulla. Haastatteluista kuusi tehtiin 

kasvotusten työntekijän työpaikalla tai kirjastosta varatussa huoneessa ja yksi Teamsin 

välityksellä. Noin tunnin kestäneet haastattelut tallennettiin ja litteroitiin. Kysymyksiä ei 

toimitettu haastateltaville etukäteen yhtä haastattelua lukuun ottamatta, jossa 

haastateltava halusi tutustua kysymyksiin. Muille haastateltaville haastattelun teemat 



15 

kerrottiin kysyttäessä. Haastatteluun liittyvä tutkimustiedote esiteltiin suullisesti 

haastattelujen yhteydessä, jolloin haastateltavat myös allekirjoittivat 

suostumuslomakkeen. Haastatteluun liittyvä tutkimustiedote on liitteessä 2 ja 

suostumuslomake liitteessä 3. Haastattelujen aikana tutkimusasetelma muuttui siltä 

osin, että suunnittelemani kysely viestintävastaaville ja etnografinen 

havainnointiaineisto eivät toteutuneet toisin kuin tutkimustiedotteessa kerrotaan. 

Haastatteluissa kerroin näistä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista.  

 

Haastattelujen litteroinnin tasona on ollut peruslitterointi, jota käytetään silloin, kun 

halutaan analysoida vain puheen asiasisältöä (Tampereen yliopisto, 2024). Haastattelut 

on litteroitu puhekielelle, mutta siitä on jätetty pois täytesanoja (kuten niinku, tavallaan, 

tyyliin). Haastattelujen litteroinnin yhteydessä aineisto pseudonymisoitiin eli 

tunnistamisen mahdollistavat henkilötiedot poistettiin ja haastateltaville luotiin 

vastaajatunnukset (H1-H7). Vaikka tutkimusaihe ei ole luokiteltavissa erityisen 

arkaluontoiseksi, jolloin anonymiteettiä on suojattava tarkasti (Saaranen-Kauppinen & 

Puusniekka, 2006), ei tutkielmassani mainita silti edes haastateltavien organisaatiota 

tarkasti ja tutkimustulosten esimerkeissä organisaatioihin viittaavat sanat on korvattu 

kirjainyhdistelmällä ”XX”. Organisaatioiden nimeäminen ei ole mielestäni tarpeellista, 

koska en tee vertailevaa tutkimusta. Haastatteluaineistoa kertyi litteroituna ja koon 11 

Calibri-fontilla yhteensä 151 Word-sivua.  

 

 

1.3 Menetelmä  

Tutkielmani on laadullinen sisällöntutkimus, jonka tarkoituksena Juutin ja Puusan (2020, 

Johdanto) mukaan on tarkasteltavan ilmiön ymmärtäminen niiden henkilöiden 

näkökulmasta, jotka ovat tutkimuksen kohteena. Tyypillistä on myös aineistolähtöisyys 

ja yksityiskohtaisen tiedon tuottaminen jostakin ilmiöstä. Tavoitteena ei ole niinkään 

määrällisen tiedon löytäminen, vaan näkökulmien esille saaminen, joiden kautta aihetta 

voi tarkastella.  



16 

 

Tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Tuomen ja Sarajärven (2018) 

mukaan sen avulla tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvata tiivistetysti ja yleisessä muodossa 

joko aineistolähtöisen, teoriaohjaavan tai teorialähtöisen analyysin keinoin. 

Tutkielmassani käytän näistä aineistolähtöistä ja teorialähtöistä analyysiä. Vastaan 

ensimmäiseen tutkimuskysymykseen aineistolähtöisen teemoittelun ja tyypittelyn 

avulla, jossa ensin nostetaan esille ja jäsennellään tutkimuksen kannalta oleellisia 

asiakokonaisuuksia sekä piirteitä teemoiksi (Juhila 2021) ja tämän jälkeen nimetään ne 

niin, että tyypit havainnollistavat aineistossa esiintyviä ilmiöitä (Günther & Hasanen, 

2021). Tutkielmassani teemat ovat verkkoneuvonnan toteuttamiseen vaikuttavia 

tekijöitä ja tyypit kuvauksia niistä. Esimerkkinä oman aineistoni 

teema ”keskustelukulttuuri”, jonka tyyppikuvaus on ”neuvojien kunnioitusta ja lempeän 

kärkevää kommentointia”. Tutkielmani tyypit ovat muodoltaan yhdistettyjä ja 

mahdollisimman yleisiä, mikä tarkoittaa, että ne edustavat suurta osaa tai kaikkia 

vastauksia (Eskola & Suoranta, 1998, luku 4). Teemoittelun ja tyypittelyn avulla pyrin 

vastaamaan tutkimuskysymykseen millainen Jodel on verkkoneuvonnan kanavana 

voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden kokemusten mukaan. Juhilan (2021) 

mukaan teema-analyysiä tehdessä on muistettava, että haastattelun teemat eivät ole 

yhtä kuin lopullinen aineiston teemoittelu. Tämän voi estää antamalla aineistolle tilaa, 

jolloin esiin nousee teemoja oman jäsennyksen ulkopuolelta   

 

Toinen tutkimuskysymys käsittelee Jodelin affordansseja ja niiden vaikutusta 

verkkoneuvontaan. Tähän vastaan analysoimalla ja luokittelemalla aineistoa 

teorialähtöisen analyysin avulla. Tuomen ja Sarajärven (2018, luku 4.4.4) mukaan tällöin 

aineistoa analysoidaan aikaisempaan käsitejärjestelmään, kuten teoriaan tai malliin, 

pohjautuen. Sen perusteella luodaan analyysirunko, jonka kategorioihin etsitään 

sisältöjä aineiston lausumista. Tässä tutkielmassa analyysirungon kategoriat ovat 

viestinnällisiä ja sosiaalisen median affordansseja aikaisemmista tutkimuksista, jotka 

sopivat omaan tutkimusaiheeseeni (liittyvät verkkoneuvontaan tai mobiilimediaan) ja 

vastaavat tutkielmassa käytettävää viestinnällisten affordanssien määritelmää (ks. luku 



17 

3.2). Lopuksi kerron, mitä ovat Jodelissa tehtävän verkkoneuvonnan edut, 

mahdollisuudet ja haasteet. Olen koonnut tutkimusasetelmani taulukkoon 1.  

 

Taulukko 1. Tutkimusasetelma. 

Tutkimusaineisto: puolistrukturoidut teemahaastattelut (7kpl) 

Tutkimuskysymys Viitekehys Analyysimenetelmä 

Millainen Jodel on 
verkkoneuvonnan kanavana 
voittoa tavoittelemattomien 
organisaatioiden kokemusten 
mukaan? 

Konteksti: neuvojen 
kysyminen ja neuvonta 
anonyymeissä 
verkkokeskusteluissa, voittoa 
tavoittelemattomat 
organisaatiot sosiaalisessa 
mediassa, verkkoneuvonta 
viestintämuotona, 
asiantuntijaviestintä 

Aineistolähtöinen analyysi, 
teemoittelu ja tyypittely 

Miten Jodelin affordanssit eli 
toiminnan mahdollisuudet 
vaikuttavat voittoa 
tavoittelemattomien 
organisaatioiden 
verkkoneuvontaan? 

Konteksti, viestinnälliset ja 
sosiaalisen median 
affordanssit 

Teorialähtöinen analyysi, 
luokittelu 

 Tutkimustulokset: mitä ovat Jodelissa tehtävän verkkoneuvonnan edut, 
mahdollisuudet ja haasteet voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden 
näkökulmasta 

 
 



18 

2 Neuvojen kysyminen ja neuvonta anonyymeissä 

verkkokeskusteluissa 

Tässä luvussa pohjustan tutkimusaihettani verkossa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa 

keskustelevien ja neuvoja kysyvien näkökulmasta. Kerron ensin anonyymeistä 

verkkoyhteisöistä, minkä jälkeen tarkastelen verkkokeskusteluissa ilmeneviä 

tiedontarpeita. Tämän jälkeen kerron voittoa tavoittelemattomista organisaatioista ja 

niiden tavoitteista sosiaalisessa mediassa. Lopuksi esittelen, millainen Jodel on 

verkkokeskustelualustana.  

 

 

2.1 Viestinnän tavoitteet sosiaalisessa mediassa  

Tutkielmassani tarkastelen verkkoneuvontaa, jota toteuttavat julkisten palvelujen 

organisaatiot ja voittoa tavoittelemattomat järjestöt. Käytän näistä yhteistä 

nimitystä ”voittoa tavoittelemattomat organisaatiot”. Tällä tarkoitetaan toimijoita, jotka 

eivät ensisijaisesti tavoittele taloudellista voittoa, vaan tavoitteena voi olla esimerkiksi 

yhteiskunnallinen vaikuttaminen tai palvelujen tarjoaminen tietylle kohderyhmälle 

(Vuokko 2004, s. 20, 51). Julkisilla palveluilla tarkoitetaan Tieteen termipankin (2023) 

mukaan julkisyhteisöjen ja julkisten laitosten tarjoamia palveluja, joihin kuuluu muun 

muassa terveydenhoito, sosiaalihuolto, koulutus ja kuluttajaneuvonta. Julkisyhteisöjä 

ovat muun muassa valtio ja kunnat ja julkisiin laitoksiin kuuluu esimerkiksi 

Kansaneläkelaitos eli Kela.  

 

Vuokon (2004, s.20) mukaan ”voittoa tavoittelematon” (tai nonprofit, kuten hän itse 

organisaatioita nimittää) ei tarkoita, etteikö taloudellisia tavoitteita olisi ollenkaan. Erona 

yrityksiin on se, että mahdollinen ylijäämä käytetään organisaation mission 

toteuttamiseen entistäkin paremmin. Vuokon (2004) mukaan järjestön missiona voi olla 

esimerkiksi jäsentensä etujen ajaminen tai tietyn ryhmän tukeminen (s. 21, 22) kun taas 

veroilla rahoitetulle julkiselle sektorille on ominaista esimerkiksi palveluiden 



19 

tarjoaminen tasapuolisesti (s. 103). Voittoa tavoittelemattomia organisaatioita 

käsittelevässä teoksessaan Vuokko (2004) puhuu markkinoinnista, mutta tarkoittaa sillä 

tässä yhteydessä ennen kaikkea vaikuttamista, palveluiden tunnetuiksi tekemistä ja 

muutosten aikaansaamista (s. 39).  

 

Voittoa tavoittelemattomista organisaatioista julkisen sektorin organisaatiot eroavat 

järjestöistä siinä, että niiden toimintaa ohjaa myös useat lait. Esimerkiksi Helsingin 

kaupungin viestinnän ohjeet (Helsingin kaupunki, 2019) pohjautuvat perustuslakiin, 

lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta sekä kuntalakiin, joka muun muassa 

velvoittaa tiedottamaan palveluista selkeästi, ymmärrettävästi ja eri kohderyhmät 

huomioiden (s. 1). Sosiaalinen media on yksi Helsingin kaupungin monikanavaista 

viestintää ja sen avulla voidaan muun muassa lisätä hallinnon näkyvyyttä ja antaa 

matalan kynnyksen asiakaspalvelua (Helsingin kaupunki 2019, s. 10).  

 

Kuntaviestinnän opas (Suomen Kuntaliitto 2016, s.47) esittelee viisi luokkaa, joihin voi 

jakaa kunnan tai muun julkisen hallinnon toiminnan sosiaalisessa mediassa: omasta 

toiminnasta kertominen, kampanjointi ja markkinointi, aktiivinen keskusteluun 

osallistuminen, joukkoistaminen ja osallistaminen sekä palvelu ja asiakkaiden neuvonta. 

Palveluun ja neuvontaan liittyen viestintäoppaassa mainitaan, että yksityisellä sektorilla 

sosiaalista mediaa käytetään jo merkittävissä määrin asiakaspalvelukanavana ja kunnissa 

myös perustyötä voi tehdä sosiaalisessa mediassa – esimerkiksi nuorisotyöntekijät voivat 

kohdata nuoria verkossa osana arkityötään. Huttusen ja Merikiven (2011, s. 45) mukaan 

verkkoperusteisessa nuorisotyössä havaittiin jo varhain nuorten hakeutuminen 

vertaistensa pariin. Tämä ohjasi toimintaa siihen, että nuoria ei enää odoteta saapuvaksi 

omiin, erillisiin palveluihinsa vaan nuorisotyöntekijät jalkautuvat suosituimpiin 

yhteispalveluihin ja usein myös moniammatillisesti esimerkiksi terveydenhoitajan ja 

poliisin kanssa. 

 

Viestinnällisten oikeuksien näkökulmasta kaikilla tulisi olla mahdollisuus julkisten 

palvelujen hyödyntämiseen ja informoituun kansalaisuuteen (Horowitz & Nieminen 



20 

2019, s. 13). Etenkin nuorten ikäryhmien tavoittaminen on ollut julkiselle palvelulle 

haaste, johon sosiaalinen media voi tarjota ratkaisunsa (Horowitz & Nieminen 2019, s. 

95). Mikään yksinkertainen ratkaisu se ei silti ole muun muassa verkkoalustojen 

runsaasta määrästä ja rajallisista henkilöresursseista johtuen. Ohjaamoiden viestinnän 

kehittämistä käsittelevän selvityksen (Rasila & Harju, 2023) mukaan 72 % nuorista on 

kuullut Ohjaamosta sosiaalisen median kautta, 82 % nuorista haluaisi tietoa Ohjaamon 

palveluista sosiaalisen median kautta, toimivin kanava nuorten tavoittamiseen tällä 

hetkellä on Instagram ja viestintää voisi tehostaa erityisesti TikTokin kautta (s. 27-46). 

Rasilan ja Harjun (2023) mukaan uusien kanavien käyttöönottoa haastaa kuitenkin 

esimerkiksi se, että viestintään ei näyttäisi olevan riittävästi resursseja (s. 49).  

 

Palveluista tiedottamisen lisäksi voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden yhtenä 

tavoitteena sosiaalisessa mediassa voi olla asiantuntijatiedon jakaminen esimerkiksi 

keskustelualustoilla, joissa leviää helposti myös väärää tietoa. Poutasen ja muiden (2019, 

s. 45) mukaan etenkin nuorten suosimilla keskustelufoorumeilla on paljon terveyteen ja 

ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä, joihin tulleissa vastauksissa korostuu 

kokemusasiantuntijoiden ääni ja maallikoiden pohdinta. Vastauksia kuitenkin luetaan 

paljon ja mahdollisesti vielä pitkän ajan kuluttuakin. Poutasen ja muiden (2019, s. 44, 76) 

mukaan keskusteluihin osallistumisen ja vastaamisen lisäksi anonyymeistä 

verkkopalveluista, kuten Suomi24:sta ja Jodelista, voi saada niitä seuraamalla arvokasta 

tietoa tietyistä kohderyhmistä ja siitä, mikä heitä huolettaa. Suomi24-keskusteluihin ovat 

aiemmin jalkautuneet muun muassa evankelisluterilaisen kirkon papit ja 

työeläkeyritysten työntekijät yhteisen Työeläke-palstan muodossa.   

 

Voittoa tavoittelemattomille organisaatioille mobiilisovellus Jodel on yksi lukuisista 

sosiaalisen median kanavista, joissa ne voivat muun muassa viestiä palveluistaan ja jakaa 

asiantuntijatietoa. Nämä tavoitteet yhdistävät tarkastelemiani organisaatioita, joista 

suurin osa tuottaa sosiaalialan palveluja. Mukana on kuitenkin myös yksi ammattiliitto, 

jonka kohderyhmänä on oletettavasti ja muista poiketen jäsenet ja potentiaaliset jäsenet. 



21 

Vuokon (2004) mukaan näiden jäsenpohjaisten järjestöjen tarpeina on muun muassa 

toiminnasta kertominen, aktivoiminen ja houkuttelu mukaan palveluun (s. 30).  

  

 

2.2 Anonyymit verkkoyhteisöt osana sosiaalista mediaa 

Sekä sosiaalinen media että verkkoyhteisö eivät ole käsitteinä täysin yksiselitteisiä ja 

niiden määrittelyt muuttuvat samalla, kun sivustot ja sovellukset kehittyvät. Harri 

Pönkän (2015) mukaan vuonna 2007 käyttöön otettu termi ”sosiaalinen media” kuvastaa 

kuitenkin osuvasti muun muassa Facebookin ja Twitterin käynnistämää murrosta, jossa 

suurin muutos tapahtui käyttäjien toimintatavoissa (luku 1). Laaksosen ja muiden (2013, 

luku 1,) mukaan sosiaalinen media rakentuu teknologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista 

tasoista ja sitä voi tarkastella joko yleisesti ilmiönä tai kutakin palvelua erikseen. Tässä 

tutkielmassa tarkastelen mobiilisovellus Jodelia erikseen ja osana sosiaalista mediaa ja 

sen edellä mainittuja tasoja sekä myös niiden vaikutussuhteita. Eli sitä, kuinka kuinka 

sovelluksen tekniset ominaisuudet vaikuttavat myös keskusteluun ja siihen, kuinka 

voittoa tavoittelemattomat organisaatiot voivat ottaa osaa keskusteluun 

verkkoneuvonnan muodossa.  

 

Koska Jodel määrittelee itse sovelluksen olevan ”hyperlokaali yhteisö” (Jodel 2024a), on 

sitä syytä tarkastella myös verkkoyhteisönä. Delfanti ja Arvidsson (2019, luku 3.4) 

muistuttavat kuitenkin, että verkkoyhteisöt eroavat kuitenkin suuresti 

perinteisestä ”yhteisön” määritelmästä. Heidän mukaansa yhteisön jäsenet ovat 

vuorovaikutuksessa keskenään ja jakavat samoja arvoja, tapoja ja normeja. Digitaalinen 

ympäristö sen sijaan mahdollistaa kuulumisen löyhästi erilaisiin verkostoihin, joissa voi 

näyttää vain tietyn osan itsestään. Hintikan (2011, s. 122, 126) mukaan monet internetin 

käyttäjät kuuluvat useiden eri verkkopalvelujen yhteisöihin, osallistumiskynnys näihin on 

matalampi ja yhteisön jäseniä voi yhdistää tietty teema tai aihepiiri. Verkkoyhteisön 

lisäksi Jodelia on syytä tarkastella myös anonyyminä keskustelupalstana. Nopparin ja 

Uusitalon (2011, s. 157) mukaan keskustelupalstoille on tyypillistä se, että yhteisöllisyys 

voi olla hetkellistä ja ohimenevää: niihin saatetaan hakeutua vain hetkeksi hakemaan 



22 

esimerkiksi hakemaan vertaistukea ja yhteisöistä jäädään pois, kun esimerkiksi akuutti 

kriisi on ohi.  

 

Suomi24-keskustelufoorumia tutkineen Harjun (2018, s. 57) mukaan sen lukuisat 

keskustelualueet eroavat suuresti toisistaan: niille on muodostunut erilaisia yhteisöjä 

omine keskustelukäytäntöineen. Tällöin osassa käydään vain hetkellisesti lukemassa ja 

kirjoittamassa ja osassa on hyvinkin tiivis käyttäjäyhteisö. Keskustelujen mahdollisesta 

hetkellisyydestä huolimatta Jodel itse korostaa palveluna sen yhteisöllistä luonnetta 

esimerkiksi yhteisön sääntöjen ja arvojen muodossa (Jodel 2024b; Jodel 2024c). Niissä 

kehotetaan ystävällisyyteen, avuliaisuuteen ja toisten kunnioittamiseen sekä kielletään 

muun muassa syrjintä, häirintä, trollaus ja muut yhteisöarvojen vastaiset viestit, jotka 

voidaan moderoida pois. Pyrkimyksestä yhteisöllisyyden vahvistamiseen voi kertoa myös 

Jodelin käyttäjilleen järjestämä livetapaaminen Helsingissä vuonna 2023, kun yrityksen 

johto vieraili Slush-kasvuyritystapahtumassa. Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetyn 

tapaamisen tarkoituksena oli, että käyttäjät pääsevät vuorovaikutukseen sovelluksen 

työntekijöiden kanssa ylintä johtoa myöten (Welling, 2023).  

 

Jodelin alkutaipaleella ja muun muassa alastonkuvien levittämisen jälkeen sen perustaja 

Alessio Borgmeyer kertoi valinneensa turvallisen tilan luomisen ja siihen panostamisen 

täyden sananvapauden sijaan. Borgmeyerin mukaan käyttäjistä valittujen, 

vapaaehtoisten moderaattoreiden ja algoritmin avulla on saatu estettyä epäasiallista 

sisältöä ja sovellusta halutaan edelleen kehittää tähän suuntaan (Wells, 2018). 

Verkkoyhteisöjen anonymiteetistä puhutaan julkisuudessa usein uhkien kautta ja sen 

nähdään johtavan muun muassa epäsosiaalisuuteen, tylyyn puhetapaan ja kiusaamiseen 

(Nuppuri & Uusitalo 2011, s. 148). Tässä tutkielmassa keskitytään enemmän positiivisiin 

puoliin, kuten siihen, miten verkkoyhteisön anonyymiteetti voi madaltaa kynnystä myös 

avun ja neuvojen pyytämiseen, mutta anonymiteetin mahdollisia varjopuoliakaan ei ole 

jätetty huomiomatta.  

 



23 

2.3 Tiedontarpeet ja vertaistuki verkkokeskusteluissa 

Nuoret ja nuoret aikuiset käyttävät sosiaalista mediaa aktiivisesti paitsi viihteen vuoksi 

niin myös tiedon ja avun etsimiseen. SoMe ja nuoret katsauksen (Ebrand Group Oy & 

Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut, 2022) mukaan 70,4 % vastaajista on 

saanut sosiaalisen median palveluista apua ongelmiinsa paljon ja jonkin verran ja 

vastaavasti 80,1% on saanut vertaistukea. Tärkein yksittäinen syy sosiaalisen median 

käyttöön näyttää kuitenkin olevan keskustelu jo tuttujen kanssa ja suosituin sosiaalisen 

median palvelu nuorten keskuudessa on WhatsApp. Katsauksen mukaan nuoret ja 

nuoret aikuiset keskustelevat mieluiten yksityiskeskusteluissa, mutta julkiset foorumit 

ovat hieman suositumpia kuin aikaisemmin.  

 

Vaikka yhteydenpito tuttuihin on nuorille ja nuorille aikuisille tärkeää, voi välillä olla 

tarpeen keskustella myös anonyyminä täysin tuntemattomille. Harjun (2018, s. 53) 

mukaan joidenkin tunteiden ja asioiden esille tuominen voi olla sosiaalisesti mahdotonta 

kasvotusten ja tällöin anonyymit keskustelufoorumit voivat tarjota mahdollisuuksia 

itsensä ilmaisemiseen. Keskustelufoorumit voivat myös sekä törmäyttää erilaisia ihmisiä 

ja näkemyksiä että edesauttaa mielipiteiden muodostamia ”poteroita” entisestään. 

Verkkokeskusteluihin osallistutaan monista eri syistä, joista Suominen (2019, luku 1) 

mainitsee muun muassa toisten mielipiteiden muokkaamisen, oman mielipiteen 

muodostamisen, ajanvietteen, oman tilanteen jakamisen saman kokemusmaailman 

omaaville sekä tiedon ja vastausten etsimisen itseä askarruttaviin kysymyksiin.  

 

Sosiaalisesti vetäytyneiden informaatiokäyttäytymistä anonyymillä Ylilauta-

keskustelupalstalla tutkineen Ari Haasion (2015, s. 132) väitöskirjatutkimuksessa kolme 

yleisintä tiedontarpeita herättänyttä aihealuetta olivat:  



24 

1) Raha, toimeentulo, asuminen ja arjen askareet (18,4% kaikista tiedontarpeista) 
1 

2) Terveys ja sairaus (15,4%) 2 

3) Sosiaalinen vetäytyminen ja hikikomori-ilmiö 3 (10,3%). 

Haasion tutkimus käsittelee yhteisöllistä tiedonhankintaa ja hän määrittelee sekä 

luokittelee tiedontarpeet tehtäväkeskeisesti eli sen mukaan, mihin tiedon jakamisella tai 

kysymisellä pyritään (Haasio, 2015). Tässä tutkielmassa tiedontarpeilla tarkoitetaan 

sellaisen tiedon hankkimista, joka liittyy arkielämään ja työn ulkopuolisten ongelmien 

ratkaisemiseen (Savolainen 2010, s. 3–4). Haasion tutkimuksen mukaan Ylilaudan 

keskusteluista etsittiin vertaistuen lisäksi toimintaa ohjaavaa ja tai päätöksenteon tueksi 

tarvittavaa tietoa ja pyrkimyksenä ei ole ollut niinkään yhteisöllisen tiedon 

muodostaminen, vaan enemmänkin tiedon jakaminen (Haasio, 2015, s. 6). Jaettua tietoa 

pidettiin luotettavana ja uskottavana, koska keskustelijat jakoivat yhteisen kokemuksen 

toiseudesta eli ulkopuolisuudesta (Haasio, 2015, s. 277). Kokemusperäistä tietoa 

haluttiin muun muassa opintojen keskeyttämisestä, koska tällaista tietoa ei löydy opinto-

oppaista (Haasio, 2015, s. 149). Esimerkiksi työttömyys- ja asumistuen lakkauttamiseen 

liittyvissä kysymyksissä käännyttiin mieluummin Ylilaudan puoleen siksi, että näistä 

kysyminen suoraan virkamieheltä voisi johtaa kyseisteen etuuksien lakkauttamiseen 

(Haasio, 2015, s. 136).  

 

Haasion tutkimustuloksissa esiin noussut luottamus vertaistietoon on havaittu 

muuallakin. Esimerkiksi Sitran diginatiiveja käsittelevän julkaisun (Leivo ja muut 2009, s. 

8) mukaan nuoremmat sukupolvet skannaavat ja silmäilevät netissä tietoa sirpaleisesti 

ja suurissa määrin sekä luottavat virallista mediaa enemmän esimerkiksi kaveriinsa, 

koska tällä ei ole omaa agendaa. Toisaalta tutkimuksessa eri sukupolvien luottamuksesta 

 

1 Hieman yli neljännes (26,6 %) näistä tiedontarpeista koski erilaisia sosiaalitukia ja niiden hakemista sekä 
saamisen edellytyksiä (Haasio, 2015, s. 134).  
2 Lähes puolet (46,9 %) kohdistui mielenterveysongelmiin (Haasio 2015, s. 275). 
3  Alun perin japanilainen ja sosiaaliseen vetäytymiseen liittyvä ilmiö, joka on havaittu myös muualla 
maailmassa. Haasion tutkimuksessa keskusteluihin osallistuvat pohtivat omaa suhdettaan kyseiseen 
ilmiöön (Haasio 2015, s. 59).  



25 

yhteiskunnan instituutioihin (Simonen ja muut 2021, s. 7) todetaan, että alle 30-vuotiaat 

suhtautuvat muita sukupolvia myönteisemmin instituutioihin (kuten sosiaaliturva, kunta, 

tiedotusvälineet, tiede ja tutkimus) ja uskovat hyvinvointiyhteiskuntaan siinä, että se 

kykenee tulevaisuudessakin vastaamaan kansalaisten tarpeisiin. Kaikissa ikäluokissa 

luottamus on kuitenkin vähäisempää heikosti toimeentulevilla ja vähemmän 

koulutetuilla. 

 

Edellä esiteltyä Haasion (2015) tutkimusta ei voi verrata suoraan omaan tutkielmaani, 

koska tutkimuskohteena on ollut todennäköisesti tiiviimpi ja samanmielisempi joukko 

keskustelijoita kuin mitä Jodelissa yleensä on. Haasion (2015) tutkimus antaa kuitenkin 

yhden esimerkin siitä, millaisissa asioissa käännytään anonyymin verkkoyhteisön 

puoleen. Samoin kuin Jodelissa, niin myös Ylilaudalla keskustelijoiden arvellaan olevan 

melko nuoria. Haasio (2015) on arvioinut muun muassa kirjoittajien viesteissä kertomiin 

kuvauksiin ja keskustelun aiheisiin pohjautuen, että sosiaalisesti syrjäytyneiden 

kanavalla enemmistö kirjoittajista on nuoria miehiä (s. 105).  

 

Epäluottamuksen sijaan nuoret ja nuoret aikuiset saattavat kääntyä keskustelupalstojen 

puoleen esimerkiksi virallisten auttavien palvelujen sijaan yksinkertaisesti siksi, että niiltä 

haetaan ensisijaisesti keskinäistä auttamista eli vertaistukea. Hirvonen (2022, s. 506) on 

tutkinut terveystietoon liittyviä keskusteluja anonyymin Suomi24-keskustelupalstan 

nuorten osiossa ja toteaa, että keskustelijat eivät pyri olemaan alan asiantuntijoita tai 

tarjoamaan henkistä tukea, kuten tiiviimmissä vertaistukiryhmissä. Sen sijaan he 

haluavat tietää muiden kokemuksista ja vertailla omiaan niihin. Hirvosen (2022) mukaan 

keskusteluissa terveyteen liittyvistä teemoista suosituimmat olivat ulkonäkö ja 

identiteetti, seksuaalisuus, fyysinen terveys ja sen kehittäminen sekä mielenterveys ja 

henkinen hyväksikäyttö (s.51). Vaikka vertaistuen pariin hakeudutaan, se ei aina ole 

välttämättä yksilölle hyväksi. Kiilakoski ja Taiponen (2011) mainitsevat esimerkiksi 

nuorten anoreksiaa ihailevat ryhmät, joissa voidaan neuvoa laihtumisessa ja laihana 

pysymisessä (s. 85).  



26 

 

Aiempi tutkimus anonyymeistä verkkokeskustelualustoista osoittaa, että näihin 

hakeudutaan myös saamaan apua ja neuvoja elämän eri ongelmissa ja haasteissa. 

Keskustelualustoille jalkautuessaan erilaiset auttamis- ja neuvontatyötä tekevät 

organisaatiot voivat jakaa faktapohjaista ja yksilöä auttavaa tietoa sekä ohjata sopivien 

palvelujen piiriin. Nuorten aikuisten verkkoauttamisesta kirjallisuuskatsauksen tehneen 

Ylösen (2016) mukaan verkkoauttaminen on matalan kynnyksen palvelua, jolla voidaan 

tavoittaa ja ohjata tarvittavien palvelujen piiriin myös nuoria, jotka eivät ole tienneet 

tarvitsevansa apua (s. 51–52). Itse käytän tässä tutkielmassa voittoa 

tavoittelemattomien organisaatioiden toiminnasta keskustelualustalla 

verkkoauttamisen sijaan termiä ”verkkoneuvonta”, jonka määrittelen organisaatioita 

käsittelevässä luvussa 2.3. 

 

2.4 Voittoa tavoittelemattomat organisaatiot verkkoneuvonnan 

toteuttajina  

Edellä toin esille näkökulmia siihen, miksi verkkoneuvonnalle on mahdollisesti tarvetta 

sosiaalisen median keskustelualustoilla. Tässä luvussa kerron verkkoneuvonnasta sitä 

toteuttavien organisaatioiden näkökulmasta eli miksi keskustelualustoille aiemman 

tutkimuksen perusteella jalkaudutaan ja mitä toiminnalla tavoitellaan.  

 

 

2.4.1 Verkkoneuvonta sosiaalisessa mediassa 

Tätä tutkielmaa varten haastatellut organisaatiot eroavat toisistaan jonkin verran siinä, 

mitkä ovat lähtökohtia jalkautua Jodeliin ja tarjoutua vastaamaan siellä kysymyksiin. On 

eri asia käyttää Jodelia nuorisotyöhön kuin järjestön jäsenhankintaan. Tarkastelemiani 

organisaatioita yhdistä kuitenkin se, että niiden viestintä Jodelissa ei ole yksisuuntaista 

markkinointia tai tiedottamista, vaan sovellukseen on menty jakamaan tietoa saatavilla 

olevista palveluista ja vastaamaan kunkin organisaation toimialaan liittyviin kysymyksiin. 



27 

Tätä kutsun verkkoneuvonnaksi. Sen voi nähdä olevan lähellä yritysten asiakaspalvelua, 

jota tehdään yhä enemmän myös sosiaalisessa mediassa. Kortesuon ja Patjaksen (2011, 

s. 14–15) mukaan etuina on, että tämä on halpaa ja tehokasta ja asiakaspalvelun 

työntekijät ovat jo entuudestaan tottuneet vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin sekä 

osaavat myös muokata viestintätyyliään vastaanottajan mukaan. Lisäksi jotkut 

asiakasryhmät toivovat ensisijaisesti kirjallista asiakaspalvelua. Kortesuon ja Patjaksen 

(2011) mukaan tietoturvattomuuden vuoksi sosiaalisessa mediassa ei voi vastata 

kuitenkaan asiakkuuteen liittyviin kysymyksiin, mutta yleisluonteisiin kyllä, kuten 

esimerkiksi luoton ehtoihin tai terveydentilaan liittyen (s. 16–17).  

 

Asiakaspalvelu ei terminä kuitenkaan sovellu täysin kuvaamaan esimerkiksi nuorisotyön 

tekemää viestintää Jodelissa. Sosiaali- ja terveysalalla kuten myös nuorisotyössä 

puhutaan ohjauksesta, jota voi myös tehdä verkossa. Kuuren (2016, s.67) mukaan ohjaus 

on pitkäkestoisempi prosessi, jossa asiakkaan kokonaistilanne ja mahdollisuudet ovat 

neuvontaa enemmän esillä. Sen sijaan neuvonnan lähtökohtana on yksilölliset tarpeet ja 

sillä vastataan usein tiettyyn, täsmälliseen kysymykseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen 

verkossa tehtävää työtä tutkinut Rahikka (2013, s. 12) käyttää termiä ”auttavat 

verkkopalvelut”, joilla hän viittaa järjestöjen verkkosivujen vuorovaikutteisiin palveluihin. 

Näitä on ollut tarjolla 1990-luvulta lähtien ja ensimmäisenä oli A-klinikkasäätiön 1996 

perustama Päihdelinkki. Näkemykseni mukaan järjestöjen omilla verkkosivuilla tehtävä 

neuvonta eroaa sosiaalisessa mediassa tehtävästä neuvonnasta siinä, että verkkosivuille 

päätyessään apua ja neuvoja tarvitsevat ovat jo hakeutuneet tiedonlähteen ja yhden 

tietyn aiheen äärelle. Tätä voi tapahtua myös Jodelissa esimerkiksi 

mielenterveyskanavalla. Muuten ennakko-oletukseni on, että erityisesti Jodelin 

viestivirrassa kenelle tahansa näkyvät AMA-kyselytilaisuudet (”Ask Me Anything”) 

houkuttelevat myös sellaisia käyttäjiä keskustelemaan tai seuraamaan keskusteluja, 

jotka eivät välttämättä entuudestaan tiedä käsiteltävästä aiheesta tai eivät ole ajatelleet 

sen koskevan heitä.  

 



28 

Yhteistä auttaville verkkopalveluille ja sosiaalisessa mediassa tehtävälle 

verkkoneuvonnalle on se, että ne molemmat ovat matalan kynnyksen palveluita. 

Auttavien verkkopalveluiden työntekijöitä haastatelleen Rahikan (2013, s. 75,77) 

mukaan matala kynnys on liitetty helppoon saatavuuteen ja tällaiselta palvelulta 

odotetaan neuvoja, rohkaisua ja kuuntelua. Avun tarvitsijat saattavat olla epävarmoja 

asiastaan, kokevat ongelmansa leimaavaksi eivätkä ole välttämättä vielä valmiita 

ottamaan yhteyttä muihin palveluihin. Verkkopalveluissa voidaan kuitenkin ohjata 

kasvokkaisten ja ensisijaisten palvelujen piiriin. Huttusen ja Merikiven (2011) mukaan 

esimerkiksi verkkoperustainen nuorisotyö voidaan luokitella reaaliaikaiseen tai viiveellä 

tapahtuvaan ja se voi olla julkista tai kahdenkeskistä (s. 46). Kahdenkeskisiä chat-

keskustelumahdollisuuksia on esimerkiksi nuorten verkkoperusteisten tieto- ja 

neuvontapalveluiden yhteydessä, mutta näitä on lakkautettu muun muassa resurssien 

puutteen vuoksi ja siksi, että vastaavia palveluita on ollut runsaasti (Laine 2011, s. 106).   

Joensuun (2011, s. 18) mukaan verkossa tapahtuvaa toimintaa määrittää yhä enemmän 

sosiaalinen yhdessä toimiminen ja näin ollen kunkin omien verkkosivujen sijaan 

toimijoilla, valtion ja kuntien työntekijöitä ja virkamiehiä myöten, on paine osallistua 

verkon yhteisöpalveluihin. 

 

Sosiaalisen median kanavista monet mahdollistavat niin reaaliaikaisen kuin viiveelläkin 

tapahtuvan verkkoneuvonnan sekä julkisesti että kahdenkeskisesti (esimerkiksi 

yksityisviesteillä). Näin ollen voisi todeta, että verkkoneuvontaa tehdään sosiaalisessa 

mediassa siksi, että toimijoiden on yhä haastavampaa saada kävijöitä omille 

verkkosivuilleen, mutta myös siksi, että sosiaalinen media mahdollistaa teknisestikin 

neuvonnan toteuttamisen eri tavoin. Jokinen (2011, s. 110–111) muistuttaa, että yhä 

monipuolisemmista verkkopalveluista huolimatta ohjaaminen reaalimaailman 

palveluihin on edelleen tärkeää. Hänen mukaansa esimerkiksi masennusta olisi hyvä 

käsitellä kasvotusten, jolloin voi antaa kokonaisvaltaisempaa tukea.  

 

 



29 

2.5 Jodel verkkokeskustelualustana 

Jodel ei ole julkaissut kattavasti tietoa kaikista sovelluksen ominaisuuksista, joten siksi 

tässä luvussa on hyödynnetty omaa käyttäjäkokemusta, Suomessa Jodelin 

mainosmyynnistä vastaavan Improve Median kuvauksia, lehtiartikkeleita sekä aiempia 

tutkimuksia sovelluksesta. Improve Median (2024a) mukaan Jodel on sosiaalisen median 

viestintäsovellus, joka perustuu paikallisuuteen ja mahdollistaa keskustelun 

nimettömänä eri aiheista. Sen ydinsisältöihin kuuluu viihde, paikalliset uutiset, 

mielenterveys, neuvot ja työelämä. Käyttäjät ovat pääosin 18–35-vuotiaita 

kaupunkilaisia ja Suomessa Jodelilla on satoja tuhansia aktiivisia käyttäjiä. 

 

Jodel toimii ainoastaan mobiilisovelluksen kautta, joka on tavallisena versiona maksuton. 

Käyttäjätili luodaan puhelinnumerolla tai sähköpostiosoitteella ja samalla sovellukselle 

ilmoitetaan kotikaupunki, sukupuoli, ikä ja omaa elämäntilannetta parhaiten kuvaava 

status (yliopisto-opiskelija, työntekijä, harjoittelija, ylioppilas, lukiolainen tai muu). 

Valittu kotikaupunki eli sijainti määrittää miltä alueelta haluaa nähdä ja mille alueelle 

julkaista viestejä eli jodlauksia. Sijainti määrittää sen, että käyttäjä näkee viestivirrassaan 

julkaisuja seuraamiltaan kanavilta 10 kilometrin säteellä. Silloin julkaisijan viestissä 

näkyy ”lähellä”, kahden kilometrin sisällä olevat julkaisut ovat ”erittäin lähellä” ja kun 

viestin kirjoittaja on yhden kilometrin säteellä, on hän ”täällä”. Rekisteröityessä 

ilmoitetut tiedot eivät näy muille keskustelijoille eli jodlaajille ja omien henkilötietojen 

tai esimerkiksi sosiaalisen median tilin paljastaminen on säännöissä kiellettyä. 

 

Jodelissa keskustelua käydään pääosin eri aihealueille omistetuilla kanavilla, joissa kukin 

keskustelija näkyy ainoastaan numerona (keskustelun aloittajan ollessa OJ, ensimmäinen 

kommentoija numero 1 ja niin edelleen). Keskusteluun voi osallistua, kun on liittynyt 

kanavalle. Jodelissa lähetetyn julkisen viestin eli jodlauksen merkkimäärä on 240. Viesti 

voi olla myös sovelluksen omalla kameralla tai nauhurilla julkaisuhetkellä otettu kuva tai 

äänite, tai sovelluksen omalla, yksinkertaisella piirtoalustalla piirretty kuva. Maksullinen 

Jodel Plus mahdollistaa myös oman kuvagallerian käytön. Jodelissa on mahdollista myös 

lähettää yksityisviestejä chat-toiminnolla, mutta sen kautta ei voi lähettää kuvia. Tämä 



30 

on Jodelin kehittäjän mukaan yksi tapa pitää sovellus turvallisena tilana eli halutaan 

välttää sitä, ettei yksityisviesteillä lähetetä esimerkiksi alastonkuvia (N.Henckell, vastaus 

kysymykseen Jodelin henkilökohtaisessa käyttäjähaastattelussa 23.2.2023). 

Yksityisviestien ja kanavien lisäksi keskustelua voidaan käydä ulkopuolisten 

organisaatioiden järjestämissä kyselytilaisuuksissa. Kuva (1) on kuvakaappaus Kelan 

sometiimin kyselytilaisuudesta, joka järjestettiin 24.1.2024 Kelan Jodel-kanavalla 

(@kysykelalta). Kyselytilaisuuden aiheena oli vuonna 2024 voimaan astuvat muutokset 

Kelan etuuksiin, kuten opiskelijoiden, työttömien ja lapsiperheiden tukiin. Kelan 

sometiimi oli paikalla vastaamassa tunnin verran ja kommentteja kertyi parin päivän 

aikana 154.   

 

 

Kuva 1. Kuvakaappaus Kelan kyselytilaisuudesta Jodelin @kysykelalta-kanavalla 24.1.2024.  

 



31 

Jodelin erottaa monista muista sosiaalisen kanavista sen vertaismoderointi. Kuka 

tahansa käyttäjä voi ”äänestää” viestejä ylös- tai alaspäin tai ilmiantaa niitä tarvittaessa 

moderaattoreille. Viisi alaääntä saaneet julkaisut poistuvat automaattisesti ja 

ilmiannettuja voidaan poistaa moderaattoreiden toimesta, jotka ovat Jodelin 

algoritmien valitsemia ja vapaaehtoispohjalta moderoivia käyttäjiä. Jodelin (2024d) 

mukaan moderointi on etuoikeus ja moderoijiksi valitaan ”luotettavia ja positiivisia 

käyttäjiä”. Tällaisia ovat Jodelin mukaan käyttäjät, jotka muun muassa auttavat muita, 

ilmiantavat sääntöjen vastaista sisältöä ja julkaisevat positiivista ja kannustavaa sisältöä. 

Moderaattorit käyvät yhdessä ja kollektiivisesti läpi ilmiannettuja julkaisuja eli sisältöä ei 

estetä vain yhden ihmisen päätöksestä. Moderaattoreiden valintaan vaikuttaa myös 

käyttäjien keräämä karma. Tämä on sovelluksen (Jodel 2024e) mukaan ”salainen mittari, 

jota voit ansaita äänestämällä, vastaamalla, reagoimalla ja julkaisemalla sisältöä”. 

Jüttnerin ja muiden (2021) mukaan Jodelin karmajärjestelmä on pelillistävä ominaisuus, 

jonka tarkoituksena on kannustaa käyttäjiä osallistumaan yhteisöön positiivisella tavalla 

(s. 57). Julkaisujen äänestämistoiminnon ja kommentoinnin lisäksi niitä voi jakaa ja 

tallentaa itselleen. Sovelluksen etusivulla seuraamiensa kanavien julkaisut on jaoteltu 

uusimpiin, kommentoiduimpiin ja tykätyimpiin.  

 

Jodel on saanut rahoituksensa aiemmin sijoittajilta (Nowak ja muut 2018, s. 81).  Jodelin 

sivuilla julkaistun kirjoituksen (Sahm, 2023) mukaan se pyrkii olemaan taloudellisesti 

riippumaton ja tämän vuoksi tuloja kerätään maksullisilla julkaisuilla (Boosted Post) ja 

mainoksilla. Tämä on Jodelin mukaan välttämätöntä, jotta sovellusta voidaan ylläpitää 

kehittää palkattujen työntekijöiden voimin, joita oli kirjoituksen mukaan keväällä 2023 

yhteensä 30 (Sahm, 2023). Improve Media (2024a) kertoo, että Jodelissa mainostamisen 

muotoina ovat Display-mainos, 24 tuntia syötteessä näkyvä ja myös kommentoinnin 

mahdollistava Boosted Post sekä oma kanava, jota voi käyttää asiakaspalveluun. Improve 

Median mukaan (2024b) esimerkiksi Nordealla on ollut Jodelissa oma kanava vuodesta 

2020 lähtien, tavoitteenaan päästä aitoon vuorovaikutukseen nuorten aikuisten kanssa. 

Kanavalla on noin 4300 seuraajaa ja Nordean mukaan se on mahdollistanut kysymisen 

myös aremmista aiheista kuten maksuhäiriöistä  



32 

 

Yritykset, kuten myös tässä tutkielmassa tarkastellut voittoa tavoittelemattomat 

organisaatiot, viestivät Jodelissa verifioidulla tilillä. Tämä tarkoittaa, että organisaatio 

viestii nimimerkillä, vaikka muu viestintä tapahtuu anonyyminä. Tässä tutkielmassa 

tarkastellaan voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden verkkoneuvontaa, jota 

tehdään Jodelissa kanavilla, mutta erityisesti AMA eli Ask Me Anything -

kyselytilaisuuksissa. Tästä eteenpäin käytän näistä termiä ”kyselytilaisuus”. Tämä on 

tiettynä ajankohtana järjestetty tilaisuus joko organisaation omalla kanavalla (jos 

sellainen on) tai yksittäisen julkaisun alla. Tämä on usein Boosted Post eli maksettu 

mainos, jotta se näkyy paremmin käyttäjien viestivirrassa. Kyselytilaisuus voi olla 

järjestetty myös yhteistyössä Jodelin kanssa, jolloin julkaisijana on JodelHQ eli Jodel 

Headquarter. Jodelissa verkkoneuvontaa voidaan siis tehdä ei-reaaliaikaisena viestintänä 

kanavilla, reaaliaikaisena viestintänä kyselytilaisuuksissa ja molemmilla tavoin 

yksityisviesteillä eli chat-toiminnon avulla. Kuvassa (2) on esimerkki maksullisesta 

Boosted Post -julkaisusta, joka on tiettynä ajankohtana avattu keskustelulle eli sen 

yhteydessä on järjestetty kyselytilaisuus.  

 

 

Kuva 2. Jodelin maksullinen Boosted Post -julkaisu ja AMA-kyselytilaisuus 8.4.2024. 

 



33 

Saksassa tehdyn käyttäjätutkimuksen mukaan (Nowak ja muut, 2018) 92 % vastaajista 

oli tyytyväisiä Jodeliin ja tähän vaikutti muun muassa sovelluksen intuitiivinen ja helppo 

käyttö jopa ensimmäisellä kerralla, vähäiset tekniset ongelmat, päätoimintojen 

käyttäminen enintään kolmella napin painalluksella sekä keskustelujen laatu ja 

asiallisuus. Sovelluksen käyttö tuotti tutkimuksen mukaan hyvää oloa ja käyttäjät 

tunsivat saaneensa hyväksyntää, arvostusta ja hyviä neuvoja eri aiheisiin liittyen. 

Nowakin ja muiden (2018, s. 67) tutkimuksessa sovelluksen perustaja ja kehittäjä Alessio 

Borgmeyer arvioi myös itse käyttäjien tyytyväisyyttä ja tämä vastasi lähestulkoon täysin 

käyttäjävastauksia. Tutkijaryhmän mukaan tämä kertoi siitä, että kehittäjät ovat tietoisia 

sovelluksen heikkouksista. Nowak ja muut (2018) kertovat käyttäjien lopettaneen Jodelin 

käytön muun muassa siksi, että uudelleenjaettuja julkaisuja on liikaa, sovellus on 

muuttunut liian tylsäksi ja julkaisuja on äänestetty käyttäjien mielestä 

aiheettomasti ”alaspäin” (s. 83–84).   

 

Kasakowskij ja muut (2018, s. 33–34) ovat vertailleet Jodelin ja Instagramin erilaisia 

käyttäjärooleja ja sitä, miten anonymiteetti vaikuttaa niihin. Yksi merkittävimmistä 

havainnoista oli se, että anonyyminä käyttäjät etsivät enemmän tietoa ja sosiaalista 

kanssakäymistä haetaan vähemmän kuin ei-anonyyminä. Lisäksi anonyyminä julkaisuja 

arvotetaan ja kommentoidaan enemmän kuin silloin, kun käyttäjä on tunnistettavissa (tai 

edes nimimerkillä toimiva). Kasakowskijin ja muiden (2018) mukaan sekä Instagramia 

että Jodelia käytetään eniten viihteen vuoksi ja samaan tulokseen päätyi myös Jüttner ja 

muut (2021) omassa Jodelin käyttäjätutkimuksessaan. Edellisestä poiketen siinä 

tuloksena oli myös, että anonymiteetistä huolimatta tietty käyttäjäryhmä toivoo 

löytävänsä Jodelista ystäviä tai kumppanin (Jüttner ja muut, 2021, s. 70–71).  

 

Anonymiteetistä huolimatta Jodelin omanlaisensa yhteisöllisyys ja siihen liittyvät normit 

voivat ilmetä edellä mainitun vertaismoderoinnin lisäksi myös sovelluksessa käytetyn 

kielen tasolla. Jodelin kielenkielenkäyttöä Ruotsissa tutkinut Heuman (2019, s- 9–10) 

havaitsi, että huumorin, toiston ja toisten keskustelijoiden korjaamisen kautta 

sovelluksen käyttäjät ylläpitävät ja suosivat hyvin standardisoitua kieltä. Toisin sanoen, 



34 

sovelluksessa määritellään yhteisöllisesti sitä, millä tavalla siellä on sopivaa keskustella. 

Erityisesti kielen korjaaminen voi johtua Heumanin mukaan anonymiteetistä, koska tätä 

ei välttämättä tehdä yhtä rohkeasti kasvotusten. Yhteisön tasolla Jodelia on tutkinut 

myös Mensah (2023), jonka mukaan Jodelin säännöt ja vertaismoderointi pitävät 

keskustelun normien mukaisena, tämä ylläpitää tietynlaista sosiaalista järjestystä ja 

vaikuttaa positiivisesti anonyymin yhteisön rakentumiseen (s.18). Mensahin (2023) 

mukaan tutkimus Ghanan Jodel-yhteisöstä osoittaa sen, että löyhässäkin 

verkkoyhteisössä voi olla paljon keskinäistä välittämistä: sovelluksesta haetaan ja 

saadaan niin henkistä kuin tietopohjaistakin tukea (s. 13–14).  

 

Aiempien Jodelia käsittelevien tutkimusten perusteella voisi todeta, että 

anonymiteetistä huolimatta sovelluksessa käydään asiallista ja yhteisön normien 

mukaista keskustelua ja se mahdollistaa avautumisen myös aremmista aiheista. 

Keskustelualustan asiallisuus ja toisten keskustelijoiden tukeminen ei välttämättä ole 

kuitenkaan muodostunut itsestään, vaan sovelluksen säännöt, vertaismoderointi ja 

pelilliset ominaisuudet kannustavat siihen. Yhteisöön ja sen keskustelukulttuurin 

muovautumiseen vaikuttaa sekä käyttäjät että tekniset ominaisuudet. Tästä on kyse 

affordansseissa eli tarjoumissa, joita käsitellään seuraavassa luvussa.  

 



35 

3 Affordanssit viestinnän käytäntöjä muokkaamassa 

Tässä luvussa esittelen tutkielmani teoreettisen linssin, affordanssin eli toiminnan 

mahdollisuuden, jonka kautta tarkastelen tutkimusaineistoani. Sosiaaliseen mediaan 

sovellettuna affordanssit tarjoavat mahdollisuuden tutkia teknisten ominaisuuksien ja 

käyttäjien suhteita ja sitä, miten tämä moniulotteinen vuorovaikutus vaikuttaa myös 

viestintäkäytäntöihin. Sosiaalisen median dynaamisissa ympäristöissä alustat ja niiden 

ominaisuudet asettavat reunaehtoja, mutta mahdollistavat myös mitä erilaisimpia 

toimintoja. Myös sellaisia, joita sovelluksen suunnittelijat eivät ole välttämättä ajatelleet 

ensisijaisiksi käyttötavoiksi. Kerron ensin affordanssiteoriasta ja sen kehitysaskelista. 

Tämän jälkeen katse tarkennetaan sosiaalisen median maailmaan ja erityisesti 

mobiilimediaan eli sovellusten ja sivustojen käyttöön matkapuhelimilla ja muilla 

liikuteltavilla laitteilla.  

 

 

3.1 Affordanssitutkimuksen eteneminen psykologiasta teknologiaan 

Affordanssin käsite on peräisin psykologiasta ja suomeksi siitä käytetään ei-vakiintunutta 

käännöstä tarjouma (Tieteen termipankki, 2023). Vakiintumattomuuden vuoksi tässäkin 

työssä käytetään termiä affordanssi. Psykologi ja filosofi James J Gibson esitti 

affordanssin teorian vuonna 1977 tarkoittaen sillä ympäristön tarjoamia toiminnan 

mahdollisuuksia, joita toimija voi hyödyntää, jos tämän ominaisuudet tai taidot osuvat 

kohdilleen (Gibson, 1977). Teoriassaan Gibson (1977, s. 68) antaa esimerkkejä paitsi 

ihmisten niin myös eläinten hyödyntämistä affordansseista. Jos esimerkiksi maa-aines on 

riittävän kiinteää, tasaista, vaakatasossa ja tarpeeksi laajalla alueella, se toimii isoillekin 

eläimille alustana seisomiseen tai jopa kävelyyn.  Gibsonin mukaan affordanssin 

hyödyntäminen edellyttää visuaalista näköhavaintoa maa-aineksen ominaisuuksista ja 

erilaiset alustat voivat tarjota erilaisia toiminnan mahdollisuuksia, joista osa voi olla 

hyödyllisiä ja osa haitallisia. 

 

Gibsonin esittelemän teorian jälkeen affordanssin käsite on ollut suosittu useilla eri 



36 

tieteenaloilla ja tämä kehitys on vienyt käsitettä kauas alkuperäisestä (Chong & Proctor, 

2020, s. 117). Chongin ja Proctorin (2020, s. 121–122) mukaan Gibsonin jälkeen 

psykologiassa suosituimman uudelleenmuotoilun affordanssin käsitteestä esitteli 

insinööritaustainen Donald Norman vuonna 1988. Syynä oli turhautuminen 

arkipäiväisiin teknologisiin haasteisiin, kuten videonauhurin ajastamiseen. Tuotteiden 

muotoilusta ja suunnittelusta suosittuja teoksia julkaissut Norman korostaa objektien 

visuaalisia ominaisuuksia, jotka antavat vinkkejä niiden käyttötarkoituksista. Näiden 

havaittujen affordanssien käsitteellä Norman teki pesäeroa Gibsonin fyysisiin 

affordansseihin.  

 

1990-luvulle tultaessa William Gaver (1991, s. 2–3) toi oman lisänsä affordanssiateoriaan 

ja esitteli suosituksi tulleen näkemyksensä teknologian affordansseista. Gaverin mukaan 

affordanssit ovat olemassa riippumatta siitä havaitseeko niitä vai ei, mutta 

havaittavuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, jos haluaa suunnitella esimerkiksi 

helpon käyttöliittymän. Gaver jaottelee affordanssit kolmeen luokkaan: havaittavissa 

oleviin (perceptible), piilotettuihin (hidden) sekä vääriin (false) affordansseihin. Näistä 

piilotettujen affordanssien hyödyntämiseen tarvitaan havainnoinnin lisäksi lisätietoa ja 

väärä affordanssi viittaa toimintaan, jota käyttäjät yrittävät virheellisesti tehdä. Gaver 

käyttää esimerkkeinä, 90-luvun hengessä, tietokoneen näytöllä hieman koholla olevia 

painikkeita. Ne on suunniteltu antamaan informaatiota käyttötarkoituksestaan, mutta 

silti havaitsemiseen vaikuttaa käyttäjän kulttuurinen tausta, kokemukset ja toiminnan 

päämäärät.   

 

Vaikka fyysisen ympäristön havainnointiin liittynyt alkuperäinen affordanssiteoria ei 

välttämättä sovellu enää täysin esimerkiksi digitaalisten ympäristöjen tutkimiseen, on 

affordanssin käsite sovellettuna edelleen käyttökelpoinen esimerkiksi tutkimuksissa, 

jotka liittyvät toiminnan mahdollisuuksiin ja rajoituksiin sekä ihmisen ja teknologian 

väliseen vuorovaikutukseen. Teknologian tarkastelu affordanssien näkökulmasta voi 

myös rakentaa siltaa erilaisten näkemysten välillä. Affordanssin käsitettä 

mobiililaitteiden käytön tutkimukseen soveltaneiden Armisen ja Raudaskosken (2003, s. 



37 

281–282) mukaan näin voidaan tehdä sekä teknologiakriittisiä (teknologinen 

determinismi) ja teknologiamyönteisiä (sosiaalinen konstruktionismi) havaintoja. Tällä 

tarkoitetaan ymmärrystä siitä, että tuotteisiin on aina sisäänkirjoitettu suunnittelijoiden 

ja tuottajien käsitys kuluttajasta eikä teknologia näin ollen voi olla tyhjä merkityksistä. 

Toisaalta teknologian käyttöön voi liittyä innovaatioita, jotka eroavat suunnitellusta 

käyttötarkoituksesta. Arminen ja Raudaskoski (2003, s. 293) painottavat, että 

teknologian ominaisuudet ovat mykkiä, kunnes teknologiaa käytetään. Vasta käyttäjän 

toiminta määrittää suunniteltuja ominaisuuksia affordansseiksi ja näin ollen käyttö ei ole 

aina samanlaista. Arminen ja Raudaskoski (2003, s. 280) käyttävät ei-suunnitellusta 

toiminnasta esimerkkinä puhelimilla tehtyjä pilasoittoja ja tutkimassani 

mobiiliviestintäsovellus Jodelissa esimerkiksi emojeilla tehdyt kuvat edustavat 

harmitonta toimintaa, jota suunnittelijat eivät ole välttämättä osanneet ennustaa.   

 

Teknologian affordanssien tutkimuksessa edellä mainittua sillanrakentajan roolia eri 

näkemysten välille on luonut muun muassa Ian Hutchby (2001), jonka mukaan 

affordanssit muodostuvat ihmisen ja teknologian välisessä vuorovaikutuksessa. 

Hutchbyn (2001) mukaan teknologiset affordanssit rajaavat toiminnan mahdollisuuksia, 

mutta eivät määritä niitä (s. 444). Hän korostaa myös affordanssien suhteellisuutta eli 

sitä, että ne eivät ole samoja kaikille ja niitä voi myös oppia kokemuksen kautta (Hutchby 

2001, s. 448–449). Myös Jodelissa käyttäjät ovat oppineet hyödyntämään sen ehkä 

merkittävintä affordanssia, anonymiteettiä, toisin kuin suunnittelijat ovat toivoneet. 

Jodelin käyttöä Ghanassa tutkineen Mensahin (2023) mukaan tietyt ryhmät ja käyttäjät 

pyrkivät aina hyödyntämään teknologiaa omien tarpeidensa mukaan (s.12). Ghanan 

Jodel-yhteisössä pelko moderoinnista vaikutti siihen, että yhteisössä opittiin 

kollektiivisesti kiertämään sääntöjä esimerkiksi seuranhakuun ja mainostamiseen liittyen 

ja tästä tuli yhteisön sisällä hyväksyttävää (Mensah 2023, s. 16). Tällä hetkellä Suomen 

Jodelissa pienet, yksityisyrittäjien julkaisut ovat sallittuja sekä myös treffi- ja 

seksiseuranhaku tietyillä kanavilla – kuitenkin ilman henkilö- tai yhteystietojen jakamista 

julkisesti (Jodel, 2024c). Tähän tutkielmaan ei ole saatu tietoa siitä, ovatko käyttäjien 



38 

sosiaaliset ja muut tarpeet johtaneet Jodelin sääntöjen muuttamiseen eli onko 

anonymiteetin ei-toivottu hyödyntäminen vaikuttanut millään tavalla itse sovellukseen.   

 

 

3.2 Mobiilipohjaisen verkkokeskustelun affordanssit  

Viestintään liittyvien affordanssien tutkimuksessa on korostunut edelleen affordanssien 

suhteellinen ja vuorovaikutuksellinen luonne sekä uuden teknologian, kuten sosiaalisen 

median alustojen, vaikutukset viestintään sekä arkielämässä että myös 

organisaatiotasolla. Schrockin (2015, s. 1232) mukaan aikaisemmat teknologian 

käyttöön liittyvät teoriat eivät onnistu selittämään erityisesti sitä, miten mobiilimedia (eli 

pääosin matkapuhelimella käytettävät palvelut) vaikuttaa viestintäkäytäntöihimme. 

Hänen mukaansa aiemmissa teorioissa korostuu myös joko ihmisen tai teknologian 

ohjaava rooli, mutta viestinnällinen näkökulma affordansseihin antaa yhtä paljon 

painoarvoa sekä teknologian ominaisuuksille että sille, miten ihmiset havaitsevat ja 

tulkitsevat uusia viestintämahdollisuuksia.  

 

Myös sosiaalisen median affordansseista kirjallisuuskatsauksen tehneet Ronzhnyn ja 

muut (2023) korostavat ihmisten roolia, toimijuutta ja heidän taustaansa teknologian 

käyttäjinä ja näin ollen sosiaalisen median affordanssitkin ilmenevät aina ihmisten ja 

teknologian välisen suhteen kautta. Tässä tutkielmassa tarkastelen mobiilisovellus 

Jodelin affordansseja ja sitä, miten ne vaikuttavat Jodelissa tehtävään verkkoneuvontaan. 

Jodel on yksi mobiilimedian kanava, mutta koska ainoastaan mobiilimedian 

affordansseja käsittelevää tutkimusta on melko vähän, teoreettisessa viitekehyksessäni 

on myös sovelletusti sosiaalisen median affordansseihin liittyvää tutkimusta. Tämä on 

mielestäni välttämätöntä, sillä mobiilimediaan, kuten Jodeliin, liittyy sekä teknologiaa 

että ihmisten välistä viestintää sosiaalisen median ympäristössä. Jodel 

tutkimuskohteena edellyttää sen tarkastelua erityisesti keskustelufoorumin 

näkökulmasta, vaikka se keskusteluympäristönä eroaakin perinteisistä, myös 

verkkoselaimella käytettävistä keskustelufoorumeista, kuten Suomi24.  

 



39 

Aiemman tutkimuksen hyödyntämisellä sovelletusti tarkoitan sitä, että en tarkastele 

sosiaalisen median affordansseja, jotka liittyvät esimerkiksi organisaation sisäiseen 

viestintään ja olen keskittynyt erityisesti tutkimuksiin, jotka liittyvät anonyymeihin 

verkkoyhteisöihin sekä auttamiseen ja neuvontaan sosiaalisessa mediassa. Oman 

aihealueeni ulkopuolelta sosiaalisen median affordansseja on tutkittu muun muassa 

organisaatioiden yhteisöllisen tiedon jakamisen ja sosiaalisen sitoutumisen 

näkökulmasta (Majchrzak ja muut, 2013) sekä tiedon jakamisen, sosialisoinnin ja valtaan 

liittyvien prosessien näkökulmista (Treem & Leonardi, 2012). Tutkimani kohdetta, Jodelia, 

voi käyttää ainoastaan mobiilisovelluksen kautta eikä ollenkaan selaimella, kuten 

esimerkiksi Facebookia. Näin ollen kaikki viestintä Jodelissa on mobiiliviestintää, mutta 

mielestäni sitä ei ole syytä käsitellä erillään muusta sosiaalisen median viestinnästä, 

koska erityisesti nuoremmilla ikäpolvilla kaikki sosiaalisen median käyttö on 

mobiiliviestintää. Esimerkiksi SoMe ja Nuoret 2022 -katsauksen (Ebrand Group Oy & 

Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut, 2022)  mukaan alle 30-vuotiaista 97 % 

käyttää sosiaalisen median palveluita älypuhelimella  

 

Tässä tutkielmassa affordansseja tarkastellaan Shrockin (2015, s. 1238) viestinnällisten 

affordanssien (communicative affordances) määritelmän mukaisesti. Viestinnällisillä 

affordansseilla tarkoitetaan vuorovaikutusta, joka tapahtuu käyttäjien havaitsemien 

toiminnan mahdollisuuksien ja teknologisten ominaisuuksien välillä ja joka muuttaa 

viestinnän käytäntöjä hetkellisesti tai pysyvästi. Viestinnälliset affordanssit asettavat 

raamit sille, mitä tiettyyn tavoitteeseen pyrkivät toimijat voivat tehdä. Schrockin (2015) 

mukaan teknologian hyödyntämiseen vaikuttaa myös sen parissa tehdyt kokeilut, 

sosiaaliset normit ja opittu ymmärrys (s. 1238). Schrockin määritelmässä korostuu 

viestinnän käytäntöjen muuttuminen, mutta tämä ei ole keskiössä omassa 

tutkielmassani. Viestinnän käytäntöjen muuttumisesta kerrotaan siltä osin, mitä 

haastateltavat tuovat esille, mutta muuten käytäntöjen muuttumisesta varsinkaan 

pysyvästi ei aineistoni perusteella voida tehdä päätelmiä.  

 



40 

Viestinnällisten affordanssien näkökulmaa pidetään yleisesti vastakohtana sosiaalisille 

affordansseille. Näillä tarkoitetaan toiminnan mahdollisuuksia liittyen sosiaaliseen 

vuorovaikutukseen tai sosiaalisuutta, jonka ympäristö mahdollistaa (Rietveld ja muut 

2019, s. 300). Viestinnän tutkimuksessa tämä tarkoittaa sen tarkastelua, kuinka uudet 

viestintäteknologiat vaikuttavat sosiaalisiin käytäntöihin. Fox ja McEwans (2019) 

mainitsevat esimerkkinä sen, kuinka kommentti julkisella sosiaalisen median alustalla 

eroaa täysin tekstiviestistä ja näillä eri viestintämuodoilla on erilaisia sosiaalisia 

vaikutuksia (s. 298). Omassa tutkielmassani ensisijainen näkökulma on Schrockin 

määritelmän mukaisesti teknologian vaikutukset viestintään. Koska affordanssit 

muodostuvat kuitenkin aina vuorovaikutuksessa ihmisten eli käyttäjien kanssa, ei 

määritelmä mielestäni sulje pois myöskään sosiaalisia vaikutuksia ja eronteko on myös 

osittain häilyvää.  

 

Schrock (2015) puhuu yleisesti viestinnällisistä affordansseista, vaikka on laatinut 

määritelmänsä erityisesti mobiilimedian affordanssien empiiristä tutkimusta varten. 

Näin ollen tämä näkemys sopii tutkimaani aiheeseen hyvin. Schrockin (2015, s. 1238) 

nimeämät mobiilimedian affordanssit ovat suhteellisen vakiintuneita ja lisäksi hän 

korostaa tavoitteellista toimijuutta. Tämä liittyy vahvasti tutkimieni organisaatioiden 

viestintään Jodelissa. Schrockin (2015) mukaan viestinnälliset affordanssit eivät aseta 

tavoiteltavaa maalia, vaan mahdollistavat uuden tavan saavuttaa se (s. 1233).  

 

Schrockin (2015, s. 1235–1237) mukaan mobiilimedian affordansseja käsittelevästä 

tutkimuksesta on löydettävissä neljä vakiintunutta affordanssia, joista jokaiseen liittyy 

viestinnän käytäntöjä. Affordansseja ovat liikuteltavuus (portability), saatavillaolo 

(availability), paikannettavuus (locatability) ja multimediaalisuus (multimediality). 

Näistä liikuteltavuus mahdollistaa käytännössä viestinnän mitä erilaisimmissa paikoissa, 

kuten joukkoliikenteessä matkustettaessa tai illallispöydässä. Saatavillaolon affordanssi 

näkyy käytännössä niin, että ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa eri tavoin eri kanavissa, 

mobiiliviestintä on suoraa ja välitöntä (verrattuna esimerkiksi lankapuhelimella 

soittamiseen) ja olemme aiempaa enemmän ikään kuin viritettyinä vastaanottamaan 



41 

sekä tuottamaan viestintää eri kanavissa – usein enemmänkin lyhyesti ja säännöllisesti 

kuin pidemmässä vuorovaikutuksessa.  

 

Schrockin (2015, s. 1235, 1238) tutkimuskatsauksen mukaan paikannettavuus liittyy 

älypuhelinten entistä parempiin GPS-ominaisuuksiin ja tämän arveltiin johtavan muun 

muassa spontaaneihin tapaamisiin tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Tutkimusten 

mukaan käyttäjät eivät kuitenkaan innostuneet suuremmin tästä mahdollisuudesta ja 

monet paikkatietoihin perustuvat palvelut on sulautettu isompiin sosiaalisen median 

alustoihin. Sen sijaan multimediaalisuuden affordanssi on muuttanut merkittävästi 

visuaalisen viestinnän käytäntöjä älypuhelinten yhä parempien kameroiden myötä ja 

lisäksi siihen liittyy myös kuvakaappaukset ja reaaliaikainen videostriimaus.  

 

Edellä mainittujen mobiilimedian affordanssien lisäksi anonyymejä verkkokeskusteluja 

käsittelevissä tutkimuksissa itse anonymiteetti on määritelty yhdeksi sosiaalisen median 

affordanssiksi. Hirvonen (2022, s. 516) on tutkinut nuorten terveyteen liittyviä 

keskusteluja anonyymilla Suomi24-foorumilla informaatiotutkimuksen viitekehyksessä. 

Tutkimuksen mukaan anonymiteetti mahdollisti kysymisen ja tiedon jakamisen myös 

normien vastaisista aiheista, kuten itsetuhoisuudesta ja päihteiden väärinkäytöstä. 

Hirvosen (2022) mukaan anonymiteetti yhdistettynä heikkoihin tai olemattomiin 

sosiaalisiin siteisiin vaikutti myös siihen, että keskustelijat ovat kokeneet saaneensa 

rehellisiä ja kaunistelemattomia kommentteja (s. 157).  

 

Anonymiteetin lisäksi Hirvosen (2022, s. 520) tutkimuksessa Suomi24:n nuorten 

keskustelualueelta löydetyt affordanssit ovat yhteenkuuluvuus (cohesion), löydettävyys 

(searchability), pysyvyys (persistence) ja toleranssi (tolerance). Anonymiteetistä 

huolimatta Hirvosen mukaan foorumilla on havaittavissa yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

Löydettävyys ja pysyvyys liittyvät siihen, että keskustelua varten ei tarvitse rekisteröityä 

tai ladata erillistä sovellusta, keskusteluketjut löytyvät myös internetin hakukoneilla, 

vanhat keskustelut ovat löydettävissä ja niihin myös viitataan aktiivisesti ja ne voivat 

kerätä tuhansia näyttökertoja. Toleranssi viittaa löyhään moderointiin ja kaikenlaisen 



42 

keskustelun hyväksymiseen, joka mahdollistaa trollauksen, nettikiusaamisen ja muun 

epäasiallisen kirjoittelun.  

 

Hirvosen (2022) tutkimukseen liittyen myös Lin ja Kishore (2021) ovat tutkineet 

verkkovälitteistä terveyteen liittyvää vertaistukea ja löytäneet siihen liittyvää kolme 

sosiaalisen median affordanssia: yhteisöllisen tiedontuotannon (community co-creation), 

yhteisöllisen oppimisen (social learning) ja sosiaalisten suhteiden (social relationships) 

affordanssit (s. 1). Linin ja Kishoren (2021) mukaan sosiaalisen median affordanssit ovat 

merkittävässä roolissa siinä, kuinka ne voivat kannustaa potilaita jakamaan ja 

vastaanottamaan tukea verkossa (s. 11) ja tämä olisi hyvä huomioida sekä sosiaalisen 

median alustojen suunnittelussa että terveydenhuollossa (s. 12).  

 

Yeshua-Katz (2021) on tutkinut viestinnän affordansseja WhatsAppin ja Facebookin 

vertaistukiryhmissä, jotka on suunnattu post-traumaattisesta stressioireyhtymää 

kokeneille israelilaisille sotaveteraaneille sekä heidän omaisilleen. Jo edellä mainittujen 

affordanssien lisäksi Yeshua-Katzin (2021) tutkimuksessa ryhmän jäsenet hyötyivät myös 

seuraavista viestinnän affordansseista: näkyvyys (visibility), seuranta (surveillance) ja 

reaaliaikaisuus/ei-reaaliaikaisuus (synchronity/asynchronity) (s. 1). Yeshua-Katzin (2021, 

s. 7) mukaan näkyvyys vaikutti ryhmissä niin, että keskustelu WhatsAppissa oli 

aktiivisempaa, koska se koettiin turvallisemmaksi tilaksi kuin Facebook, josta viestit 

voivat levitä helpommin myös ryhmän ulkopuolelle. Vaikka WhatAppin turvallisuuteen 

suhtauduttiin myös kriittisesti, niin se rohkaisi erityisesti naisia kysymään enemmän 

neuvoja. Toisin sanoen, tässä tutkimuksessa Facebook-ryhmän suurempi näkyvyys oli 

affordanssina ryhmän toimintaa rajoittava ominaisuus.  

 

Yeshua-Katzin (2021, s. 10) mukaan seuranta liittyi ryhmässä siihen, että niiden 

ylläpitäjät pystyivät tarkkailemaan ja reagoimaan jäsenten käytökseen (kuten ryhmästä 

poistumiseen), mutta myös jäsenet seurasivat toisiaan. Esimerkiksi WhatsAppin 

lukukuittaus-merkinnän avulla kysyjä tiesi, onko hänen kysymyksensä luettu ja toisaalta 

kuka on lukenut hänen viestejään. Tätä ominaisuutta, jota Facebookissa ei ole, pidettiin 



43 

yleisesti hyvänä. Sen sijaan Yeshua-Katzin (2021, s. 10–11) mukaan viestinnän 

reaaliaikaisuutta ei pidetty hyvänä WhatsAppissa ja se esti kysymysten esittämistä, sillä 

viestit hukkuvat helposti toisten joukkoon, niihin on vaikea palata ja jäsenet kokivat näin 

jäävänsä ilman henkistä tukea. Tässä suhteessa Facebookin ei-reaaliaikainen viestintä 

koettiin paremmaksi paikaksi tuoda esille arkojakin aiheita. Yeshua-Katz (2021) kertoo, 

että edellä mainittu saatavillaolon affordanssi (availability) oli useimpien ryhmäläisten 

mielestä ehdoton etu WhatAppissa, koska siellä saattoi saada tukea vaikka keskellä yötä 

(s. 8-9). Yeshua-Katzin (2021) mukaan multimediaalisuus eli viestiminen tekstin lisäksi 

myös kuvilla, äänillä tai videoilla koettiin hyväksi ja sitä hyödynnettiin paljon ja luovasti 

muun muassa siksi, että esimerkiksi paniikkikohtauksen aikana kirjoittaminen on 

mahdotonta (s. 9).  

 

Kuten edellä on kerrottu, aiemmissa tutkimuksissa sosiaalisen median affordansseiksi on 

nimetty sekä abstrakteja tai teknisiä ominaisuuksia (esimerkkinä paikannettavuus) kuin 

myös enemmänkin sosiaalisiksi affordansseiksi luokiteltavia ominaisuuksia (esimerkiksi 

yhteisöllinen oppiminen). Evansin ja muiden muiden (2017) luoman kriteeristön mukaan 

yhteisöllinen oppiminen ei olisi affordanssi ollenkaan, vaan lopputulema. Tämän lisäksi 

he kehottavat viestinnän tutkijoita kiinnittämään huomiota myös siihen, onko kyseessä 

affordanssin sijaan laitteen ominaisuus ja onko tutkittavassa kohteessa tai ilmiössä 

vaihtelua esimerkiksi käyttäjästä johtuen. Vaihtelu liittyy Evansin ja muiden (2017, s. 40) 

mukaan Gibsonin alkuperäiseen ajatukseen siitä, että affordanssi voi olla yksi ja sama, 

mutta siihen liittyvät tavoitteet ja lopputulemat voivat vaihdella. Heidän mukaansa 

sosiaalisesta mediasta löydetty valokuva tietystä henkilöstä ei ole affordanssi, mutta sen 

sijaan näkyvyys ja löydettävyys ovat ja näitä voi hyödyntää moniin eri tarkoituksiin. 

Oman kriittisen näkökulmansa ovat esittäneet myös Ronzhnyn ja muut (2023, s. 3176), 

joiden mukaan affordanssit eivät ole teknologian ominaispiirteitä tai toiminnallisuuksia, 

sillä ne liittyvät puhtaasti esimerkiksi sosiaalisen median alustan suunnitteluun ja 

muotoiluun. Saman tutkijajoukon mukaan affordanssit eivät ole myöskään ihmisten ja 

teknologian välisen vuorovaikutuksen lopputulemia. Esimerkiksi teknologian 

aikaansaama yhteistyö tai palveluinnovaatio ovat lopputulemia, eivät affordansseja.  



44 

 

Tässä tutkielmassa olen rajannut pois edellä mainitsemistani affordansseista sellaiset, 

jotka ovat kriittisiin näkökulmiin pohjautuen enemmänkin lopputulemia kuin 

affordansseja. Näitä ovat yhteenkuuluvuus, toleranssi, yhteisöllinen tiedontuotanto, 

yhteisöllinen oppiminen ja sosiaaliset suhteet. Ne voivat olla sosiaalisia affordansseja ja 

soveltuvat mielestäni paremmin esimerkiksi sosiaalisen median alustojen 

käyttäjätutkimuksiin, kun taas tässä tutkielmassa affordansseja tarkastellaan eri 

näkökulmasta ja verkkoneuvontaa tekevien työntekijöiden haastatteluihin pohjautuen.  

Olen koonnut taulukkoon 2 omaan tutkielmaani liittyviä viestinnällisiä ja sosiaalisen 

median affordansseja, jotka olen nimennyt mobiilipohjaisen verkkokeskustelun 

affordansseiksi. Tutkimustulosten luvussa 4.2. kerron, mitä näistä affordansseista on 

löydettävissä Jodelista tutkimusaineistoni eli haastatteluiden perusteella ja kuinka ne 

vaikuttavat voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden verkkoneuvontaan Jodelissa.  

 

Taulukko 2. Mobiilipohjaisen verkkokeskustelun affordanssit neuvojen kysymisen ja neuvonnan 
näkökulmasta. 

AFFORDANSSI VAIKUTUKSET VIESTINTÄÄN (ESIMERKKI TUTKIMUKSISTA) 

Anonymiteetti 
(Hirvonen 2022) 

Madaltaa kynnystä keskusteluun myös aroista ja normien 
vastaisista aiheista, mutta mahdollistaa myös trollauksen ja 
muun epäasiallisen kirjoittelun. 

Liikuteltavuus  
(Schrock 2015) 
 

Mahdollistaa viestinnän missä vain, esimerkiksi julkisessa 
liikenteessä. 

Löydettävyys  
(Hirvonen 2022) 

Keskustelut löytyvät myös internetin hakukoneilla ja niihin voi 
osallistua ilman kirjautumista. 

Multimediaalisuus 
(Scrock 2015 & Yeshua-Katz 
2021) 

Viestintä myös kuvilla, videoilla ja äänellä. Ääniviesti 
mahdollistaa viestimisen silloinkin, jos ei voi tai pysty 
kirjoittaa. 

Näkyvyys 
(Yeshua-Katz 2021) 

Negatiivisia vaikutuksia vertaistukiryhmässä: Facebook-
ryhmän näkyvyys voi estää avautumisen aroista aiheista. 

Paikannettavuus  
(Schrock 2015) 

On ajateltu mahdollistavan esimerkiksi spontaanien 
tapaamisten sopimisen, mutta tätä ei ole juurikaan 
hyödynnetty. 

Pysyvyys  
(Hirvonen 2022) 

Vanhatkin keskustelut ovat löydettävissä ja niihin voi palata. 

Reaaliaikaisuus/ei-
reaaliaikaisuus 
(Yeshua-Katz 2021) 

WhatsApp-keskustelujen reaaliaikaisuus tekee viestinnästä 
sekavaa, Facebookin ei-reaaliaikainen keskustelu koettiin 
paremmaksi vertaistuen saamisen kannalta. 



45 

AFFORDANSSI VAIKUTUKSET VIESTINTÄÄN (ESIMERKKI TUTKIMUKSISTA) 

Saatavillaolo 
(Schrock 2015 & Yeshua-
Katz 2021) 

WhatsApp-keskusteluissa voi saada toisilta tukea milloin vain. 
Mobiiliviestintä on suoraa ja välitöntä ja viestejä otetaan 
vastaan ja tuotetaan lyhyesti ja säännöllisesti. 

Seuranta  
(Yeshua-Katz 2021) 

Facebook-ryhmässä tieto siitä, jos jäsen poistuu. WhatsApp-
keskusteluissa lukukuittaus antaa tietoa, onko viesti luettu ja 
ketkä ovat lukeneet. 

 

 

 



46 

4 Voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden 

verkkoneuvonta Jodelissa 

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä ovat Jodelissa tehtävän 

verkkoneuvonnan edut, mahdollisuudet ja haasteet voittoa tavoittelemattomien 

organisaatioiden näkökulmasta. Tutkimustavoitteeseen vastataan kahden 

tutkimuskysymyksen avulla: millainen Jodel on verkkoneuvonnan kanavana voittoa 

tavoittelemattomien organisaatioiden kokemusten mukaan ja miten Jodelin affordanssit 

eli toiminnan mahdollisuudet vaikuttavat voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden 

tekemään verkkoneuvontaan. Seuraavaksi vastaan molempiin tutkimuskysymyksiin 

erikseen, jonka jälkeen koostan yhteen Jodelin verkkoneuvonnan edut, mahdollisuudet 

ja haasteet.  

 

 

4.1 Jodel verkkoneuvontakanavana 

Tässä luvussa esittelen tutkimustuloksiani liittyen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen: 

millainen Jodel on verkkoneuvontakanavana voittoa tavoittelemattomien 

organisaatioiden kokemusten mukaan. Olen analysoinut haastatteluaineiston 

yhdistelemällä aineistolähtöisen ja teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä, joita 

olen käyttänyt rinnakkain. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin olen tehnyt 

teemoittelemalla ja tyypittelemällä haaatatteluaineistoa ja tämän vaiheen tarkoituksena 

on ollut muodostaa mahdollisimman kattava yleiskuva Jodelista verkkoneuvonnan 

kanavana ennen kuin tarkastelen Jodelin affordansseja ja niiden vaikutuksia 

verkkoneuvontaan.  

 

Olen tehnyt aineistolähtöisen sisällönanalyysin Tuomen ja Sarajärven (2018, 4.4.3) 

mallin mukaisesti, jossa päävaiheina ovat aineiston redusointi eli pelkistäminen, 

aineiston klusterointi eli ryhmittely ja abstrahointi eli käsitteellistäminen. Tuomen ja 

Sarajärven (2018) mukaan aineiston pelkistämisessä alkuperäisilmauksista 



47 

muodostetaan pelkistettyjä ilmauksia, jonka jälkeen niistä etsitään ryhmittelemällä 

samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Näistä muodostetaan luokkia, joita luodaan ja 

yhdistetään niin kauan, että saadaan tutkimustehtävää kuvaavia ja käsitteellisiä 

pääluokkia (luku 4.4.3). Tämän mallin mukaisesti kävin litteroidun haastatteluaineiston 

läpi niin, että etsin sieltä yhdistäviä tekijöitä ja tein niistä alustavia luokkia. Tämän jälkeen 

analysoin luokkia ja niiden pelkistettyjä ilmauksia teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla: 

tarkastellen, mitkä luokat ja ilmaukset kuvaavat viestinnällisiä affordansseja 

(luokittelurunko on esitelty seuraavassa luvussa 4.2). Siirsin luomani viestinnällisten 

affordanssien luokat sivuun ja aloitin jäljelle jääneiden luokkien nimeämisen yhdistäviksi 

teemoiksi, jonka jälkeen tein kullekin sitä kuvaavan tyyppikuvauksen. Olen koonnut 

analyysini vaiheet kuvioon 1.  

 

 

Kuvio 1. Analyysin vaiheet Tuomea ja Sarajärveä (2018) mukaillen. 

 

Tässä tutkielmassa teemat ovat verkkoneuvonnan toteuttamiseen vaikuttavia tekijöitä. 

Tutkimusaineistostani löytyi kahdeksan teemaa, joista osa oli teemoina myös 

haastattelurungossa. Tämä on laadullisessa tutkimuksessa tyypillistä, koska 

aineistolähtöisyydestä huolimatta puhtaita, objektiivisia havaintoja ei ole olemassa, vaan 

tuloksiin vaikuttaa aina muun muassa tutkijan aiempi tietämys tutkittavasta aiheesta 

(Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4.2). Oleellista on, että analyysiä tehdessä tutkija pyrkii 

koko ajan ymmärtämään tutkittavien näkökulman ja sen, mitä tuloksissa esitellyt 

kategoriat tai käsitteet heille merkitsevät (Tuomi ja Sarajärvi 2018, luku 4.4.3).  

 



48 

Löytämäni teemat eli verkkoneuvonnan toteuttamiseen vaikuttavat tekijät ovat 

tiedontarpeet, neuvonnan taso, kohderyhmän tavoittaminen, keskustelukulttuuri, 

työntekijärooli ja viestintätyyli käytettävyys ja käyttöönotto, resurssit ja työn organisointi. 

Teemoittelun jälkeen olen luonut jokaiselle teemalle tyyppikuvaukset, joiden avulla 

vastaan kysymykseen ”millainen Jodel on verkkoneuvontakanavana voittoa 

tavoittelemattomien organisaatioiden kokemusten mukaan”. Teemat ja tyyppikuvaukset 

on esitelty taulukossa 2, jonka jälkeen kerron niihin liittyvistä tutkimustuloksista 

tarkemmin ja yksitellen.  

 

Taulukko 3. Jodel verkkoneuvontakanavana – teemat ja tyyppikuvaukset. 

Teema  Tyyppikuvaus 

Tiedontarpeet Kysymyksiä enemmän kuin muualla niin 
arkisista kuin aroistakin aiheista  

Neuvonnan taso Yleistä ja eteenpäin ohjaavaa  

Kohderyhmän tavoittaminen Mahdollisuus tavoittaa vain nuoria ja 
erityisesti palveluiden ulkopuolella olevia 

Keskustelukulttuuri Neuvojien kunnioitusta ja lempeän kärkevää 
kommentointia 

Työntekijärooli ja viestintätyyli Neuvontaa rennosti, selkeästi ja 
kansantajuisesti 

Käytettävyys ja käyttöönotto Helppoa ottaa nopeasti ja 
kokeiluluonteisestikin käyttöön 

Resurssit  Vaatii vähemmän kuin TikTok, tiiviimpi 
läsnäolo haastavaa 

Työn organisointi Tiimityöllä vastaukset kaikkeen 

 

 

 

4.1.1 Tiedontarpeet: kysymyksiä enemmän kuin muualla niin arkisista kuin aroistakin 

aiheista 

Tiedontarpeilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaisen tiedon hankkimista, joka liittyy 

arkielämään ja työn ulkopuolisten ongelmien ratkaisemiseen (Savolainen 2010, s. 3–4). 

Haastateltavien mukaan Jodelissa esitetään, todennnäköisesti anonymiteetin takia, 

paljon enemmän kysymyksiä kuin muissa sosiaalisen median kanavissa ja kaikki paitsi 



49 

yksi haastateltavista kertoi, että kysymykset ovat usein yksityiskohtaisempia ja 

henkilökohtaisempia. Kysymysten yksityiskohtaisuutta ja siihen liittyvää rajausta 

verkkoneuvonnassa käsitellään edempänä kohdassa ”Neuvonta”. Kysymysten määrästä, 

mutta myös vaihtelevuudesta AMA-tilaisuudessa kerrotaan esimerkissä (1).  

 

(1) Ei meillä muissa kanavissa tule näin paljon kysymyksiä. Ei instassa tai 
Facebookissa tai X:ssä. Tai siis juuri ollenkaan. Instassa on ihan 
semmoinen muutama ihminen, mutta että ei siellä… Vaikka ollaan 
instassa yritetty tehdä semmoisia osallistavia postauksia, että ”mistä sä 
haluaisit tietää” tai että tehdään reels sinne ja ”kysy mitä vaan”, niin 
sinne saattaa tulla yks, kaks kysymystä. Ei sinne tule niin paljon kuin 
Jodeliin.  Mut että Jodelikin on tosi vaihteleva. Siellä oli mun mielestä 
viime keväänä… kun pidettiin AMA, niin siellä saattoi tulla parikymmentä 
kysymystä, että me oltiin koko ajan niinku sormet sauhus. Ja sitten viime 
kerralla ei tullut yhtään. Että se on tosi vaihtelevaa. (H2) 

 

Osa haastatelluista on vastannut Jodelissa aivan samoihin ja melko arkisiin kysymyksiin 

kuin mitä muissakin neuvontakanavissa. Näitä aiheita ovat muun muassa opiskelu, 

työnhaku ja erilaiset sosiaalietuudet. Henkilökohtaisista ja aremmista aiheista, joista 

Jodelissa on kysytty, haastateltavat mainitsevat muun muassa vanhempien 

päihteidenkäytön, omat jaksamisen haasteet lapsen kanssa ja mielenterveysongelmat. 

Nämä aiheet liittyvät haastateltavien työhön ja heidän mukaansa mitään varsinaisesti 

yllättäviä kysymyksiä ei ole tullut. Oman työn ulkopuolisiin aiheisiin on ollut välillä vaikea 

vastata ja haastateltavien mielestä Jodelissa olisi hyvä olla ammattilaisia muun muassa 

TE-toimistosta tai työllisyyspalveluista ja perhe- sekä lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä 

palveluista, kuten esimerkissä (2) mainitaan.  

 

(2) Ja veikkaisin ainakin, että sille voisi olla kysyntää, koska sekin on myös 
tämmöinen tabuaihe, jota on vaikea välttämättä tunnistaa varsinkin 
nuorten ihmisten. Vaikka sitä tunnistetaan koko ajan paremmin, mutta 
johon olisi erittäin tärkeätä saada apua mahdollisimman ajoissa. Että 
kyllä varmaan se väkivalta on yks mikä tulee mieleen. (H3) 

 

Tämän haastattelun jälkeen yksi väkivallan parissa työskentelevä toimija järjestikin 

ensimmäisen kyselytilaisuutensa, joka oli heidän mukaansa onnistunut (esimerkit 3 ja 4).  



50 

(3) Mutta Jodelissa kun siellä on se matalan….Se on kuitenkin matalan 
kynnyksen palvelu ja siellä voi nimettömästi laittaa kysymyksiä. Niin se 
varmasti vaikutti siihen suuresti, että ihmiset uskalsi kysyä. (H7) 

 

(4) Huh huh. Oli se jännittävää. Me oltiin vähän silleen, että mitäköhän tästä 
nyt tulee, että tuleeko sieltä yhtään kommentteja vai ei. Mutta sitten sen 
koko tunnin me vaan oltiin koko ajan puhelimella. Täytyy sanoa, että 
yllätyimme siitä. Jos mä muistan ne tilastot oikein, niin oli tuhatviisisataa 
henkilöä lukemassa ja kommentoimassa myös. (H7)  

 

Vaikka Jodelin anonymiteetti mahdollistaa kysymisen ja keskustelun vakavammistakin 

aiheista, eivät verkkoneuvontaa tekevät mainosta esimerkiksi kyselytilaisuuksiaan 

ongelmalähtöisesti. Haastateltavien mukaan kyselytilaisuuksista tiedotetaan Jodeliin 

sopivalla, rennolla tyylillä ja kannustetaan tulemaan paikalle kysymään esimerkiksi mistä 

vain toimijan aihealueeseen liittyen. Nuoria elämän eri tilanteissa tukeva toimija kertoo 

esimerkissä (5), että omalle kanavalleen viestiessään he pyrkivät yleisellä tyylillä 

olemaan helposti lähestyttäviä missä tahansa aiheessa.  

 

(5) Laitettu semmoisia avoimia julkaisuja, että jos kaipaat enemmän apua 
jossain asioissa niin XX voi auttaa tai tämmöistä. Että tavallaan vähän 
ympäripyöreitä, ettei liian spesifejä myöskään vaan työttömyyteen, 
asunnottomuuteen tai velkaan liittyviä. Koska sitten se ehkä voi olla 
myös vähän leimaavaa, jos me vaan markkinoidaan