Sini Mari Karhu 

Korona aiheutti mielenterveyskriisin 

Mielenterveyden representaatiot korona-ajan mediassa 

 

 

 

 

 

 

 
  

Vaasa 2022 

Markkinoinnin ja viestinnän akateeminen yksikkö 
Digitaalisen median pro gradu -tutkielma  
Viestinnän monialainen maisteriohjelma 



2 

VAASAN YLIOPISTO 
Markkinoinnin ja viestinnän akateeminen yksikkö 

Tekijä: Sini Mari Karhu 
Tutkielman nimi: Korona aiheutti mielenterveyskriisin : Mielenterveyden represen-

taatiot korona-ajan mediassa 
Tutkinto: Filosofian maisteri 
Oppiaine: Digitaalinen media 
Työn ohjaaja: Teija Waaramaa 
Valmistumisvuosi: 2022 Sivumäärä: 79 

TIIVISTELMÄ: 
Vuoden 2020 alusta lähtien koronapandemia on vaikuttanut yhteiskuntaan aiheuttamalla krii-
sin, joka on heijastunut median aiheisiin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten 
mielenterveys kytkeytyy koronaan viestinnällisenä ilmiönä suomalaisissa medioissa. Media vä-
littää tietoa, ja sen rakentama kuva korona-ajan mielenterveydestä vaikuttaa yleisön käsityksiin. 
Tarkastelen aihetta neljän suomalaisen median avulla, joita ovat Iltalehti, Ilta-Sanomat, Helsin-
gin Sanomat ja Yle. Tutkimuksen aineisto koostuu 55 verkossa julkaistusta otsikosta sekä 55 va-
lokuvasta.  
 
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysia, joka painottuu yhteiskunnal-
listen puheenaiheiden tarkastelemiseen kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aloitan tutkimuksen 
erittelemällä aineistoa ja jakamalla ne kategorioihin, jotka hahmotan löydettyjen puheenaihei-
den perusteella. Aineiston erittelyn jälkeen analysoin kategorioiden avulla hahmoteltuja diskurs-
seja ja niiden avulla löydettyjä representaatioita. 
 
Kategorioita löytyi yhteensä viisi. Ne olivat lapset ja nuoret, työelämä, korkeakouluopiskelijat, 
terveydenhuolto sekä politiikka ja yhteiskunta. Lähes puolet otsikoista käsitteli koronan vaiku-
tuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen. Muiden kategorioiden puheenaiheita käsiteltiin jo-
kaista lähes saman verran. Kriittisen diskurssianalyysin avulla löysin aineistosta viisi represen-
taatiota. Ne olivat nuoret mielenterveyskriisissä, työelämään uupuneet, yksinäiset korkeakoulu-
opiskelijat, ylikuormittunut terveydenhuolto ja mielenterveysvelka yhteiskunnassa. Tulokset 
saatiin yhdistämällä eri kategorioihin kuuluvat tekstit ja kuvat, jolloin niistä rakentui mielenter-
veyttä ja koronaa kuvaavia representaatioita. 
 
Tutkimustulokset osoittivat, että mediassa on puhuttu kattavasti koronan negatiivisista vaiku-
tuksista mielenterveyteen. Esimerkiksi lapset ja nuoret nähtiin koronan aiheuttamista rajoituk-
sista kärsivänä ryhmänä, jonka mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet pitkittyneiden poik-
keusolojen vuoksi. Otsikoissa toistuivat erityisesti kielikuvat, jotka loivat diskurssia tulevaisuu-
den uhasta, jos nuorten mielenterveyskriisiä ei onnistuta ratkaisemaan. Samankaltainen puhe 
toistuu, kun otsikoissa kerrotaan työelämään uupuneista. Otsikoissa toistuivat erityisesti ilmauk-
set hoitohenkilökunnan jaksamisesta, ylikuormittumisesta ja työkyvyttömyydestä. Korkeakoulu-
opiskelijoita käsittelevä puhe sisälsi viitteitä opiskelu-uupumisesta sekä yksinäisyydestä, joka on 
lisääntynyt etäopetuksen vuoksi. Terveydenhuoltoa kuvataan otsikoissa ruuhkautuneeksi, mikä 
näkyy hoitojonoina mielenterveyspaleluissa. Lisäksi aineiston otsikoissa korostui yleisesti puhe 
yhteiskunnasta, jossa mielenterveysongelmien kasaantuminen aiheuttaa ongelmia, joihin edus-
kunnan tulee löytää ratkaisu. 
 
 

AVAINSANAT: mielenterveys, COVID-19, otsikot, kuvajournalismi, representaatio, diskurssi 

 



3 

Sisällys 

1 Johdanto 5 

1.1 Tutkimuksen tavoite 7 

1.2 Tutkimusaineisto 7 

1.3 Tutkimusmenetelmä 10 

2 Mielenterveys ja korona diskursseja rakentamassa 12 

2.1 Median rooli koronakriisissä 12 

2.2 Mielenterveys mediassa 14 

2.3 Otsikoiden ja kuvajournalismin rooli mediassa 15 

3 Diskurssianalyysi metodologisena viitekehyksenä 17 

3.1 Diskurssianalyyttinen tutkiminen 17 

3.2 Kriittisen diskurssianalyysin teoria 18 

3.3 Diskurssianalyysi ja representaatio 21 

4 Mielenterveyden representaatiot korona-ajan mediassa 23 

4.1 Otsikoiden ja kuvien diskurssianalyysi 23 

4.1.1 Lapset ja nuoret 28 

4.1.2 Työelämä 35 

4.1.3 Korkeakouluopiskelijat 40 

4.1.4 Terveydenhuolto 46 

4.1.5 Politiikka ja yhteiskunta 49 

4.2 Tutkimustulokset 53 

5 Päätäntö 58 

Lähteet 61 

Aineistolähteet 66 

Liite 1. Aineiston erittely 73 

  



4 

Kuvat 
 
Kuva 1. Pääministeri Sanna Marin tiedotustilaisuudessa (Yle/Esa Syväkuru). 27 

Kuva 2. Kuva nuorista Helsingin keskustassa (IS/Seppo Kärki, 2021). 31 

Kuva 3. Kuvituskuva nuoresta (IS/Lehtikuva/Milla Takala, 2021). 33 

Kuva 4. Kuvituskuva nuoresta henkilöstä (Yle/Tiina Jutila, 2021). 34 

Kuva 5. Kuvituskuva terveydenhuollon henkilökunnasta (IS/Colourbox, 2021). 37 

Kuva 6. Arkistokuva Mike Pattonista (IS/Juha Metso, 2021). 39 

Kuva 7. Kuvituskuva henkilöstä (IS/Lehtikuva, 2021). 40 

Kuva 8. Henkilökuva Johanna Ritasta (Yle/Johanna Rita, 2021). 42 

Kuva 9. Kuvituskuva korkeakouluopiskelijasta (Yle/Jorge Gonzales, 2021). 45 

Kuva 10. Kuvituskuva henkilöstä (Iltalehti/Mostphotos, 2021). 47 

Kuva 11. Arkistokuva Espoon terveysasemalta (IS/Lehtikuva/Hanna Matikainen). 48 

Kuva 12. Arkistokuva eduskunnan täysistunnosta (IS/Lehtikuva/Roni Rekomaa, 2021).52 

 
 

Kuviot 
 
Kuvio 1. Kuviosta näkyy mediaosumien jakaantuminen lähdemedian mukaan. 9 

Kuvio 2. Kriittisen diskurssianalyysin mukainen viitekehys (Fairclough, 1997, s. 82). 18 

Kuvio 3. Otsikoiden ja kuvien jakaminen puheenaiheiden mukaan eri kategorioihin. 25 

Kuvio 4. Aineiston jakautuminen määrällisesti kuvitustyylin mukaan. 26 

 
 



5 

1 Johdanto 

Joulukuussa 2019 tuntemattomana pidetty virusmuunnos aiheutti keuhkokuumeta-

pauksia Kiinassa. Pian virus tunnettiin Suomessa nimellä koronavirus (COVID-19), ja uu-

tisotsikot täyttyivät korona-aiheista. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruk-

sen pandemiaksi 11.3.2020 (THL, 2022a). Viisi päivää myöhemmin (17.3.2020) suoma-

laisten arki muuttui, kun hallitus julisti maahan poikkeusolot ja linjasi toimenpiteistä ko-

ronaviruksen hillitsemiseksi (Valtioneuvos, 2020). Sen jälkeen karanteeneista, matkus-

tus- ja kokoontumisrajoituksista sekä suosituksista tuli osa yhteiskunnan arkea.  

 

Media on ollut suuressa roolissa tiedon välittäjänä pandemia-aikana (Gong ja muut, 

2022). Tautiaallot ovat aiheuttaneet terveysuhan lisäksi sekä sosiaalisia että taloudellisia 

haasteita (Buneviciene muut, 2021, s. 124).  Mediassa koronasta tiedottamisen tarkoitus 

on ollut motivoida kansalaisia noudattamaan maiden terveysstrategioita (Buneviciene, 

2021, s. 124). Tämän vuoksi on syytä tutkia sitä, miten media on kertonut koronan fyy-

sisistä ja psyykkisistä vaikutuksista ihmisiin.  Media on kuitenkin väline, jonka avulla ih-

minen kytkeytyy julkisiin diskursseihin, toisiin ihmisiin ja teknologiaan (Seppänen ja Vä-

liverronen, 2012, s. 16). 

 

Diskurssit ilmenevät yhteiskunnassa yleistyneistä puheenaiheista, ja auttavat ymmärtä-

mään kielenkäyttöön rinnastettavaa sosiaalista toimintaa (Seppänen ja Väliverronen, 

2012, s. 78). Tärkein työkalu diskursseissa on kieli, koska sen avulla voi muuttaa ihmisten 

käsityksiä maailman ilmiöistä (Pietikäinen, 2000, s. 197). Mielenterveys aiheena ja siihen 

liittyvät ongelmat ovat korona-aikana yhdistyneet erilaisiksi mediadiskursseiksi. Ne on 

tuotu esille uutisissa, erilaisissa artikkeleissa ja reportaaseissa. Tässä pro gradu -tutkiel-

massa liitän koronan ja mielenterveyden yhteen analysoimalla tunnettujen suomalais-

medioiden aiheeseen liittyviä julkaisuja. 

 

Media vaikuttaa terveyden ja sairauden diskurssin kehittymiseen (Holland, 2018, s. 298). 

WHO:n (2021) määritelmän mukaan mielenterveys on ihmisen hyvinvoinnin tila, jossa 

yksilö kuuluu johonkin yhteisöön, ymmärtää omat voimavaransa, osaa käsitellä stressiä 



6 

ja jaksaa työssään. Kun mielenterveys heikkenee, voidaan puhua erilaisista mielenter-

veyden häiriöistä (WHO, 2021). Esimerkiksi Kaltiala-Heinon (2010 s. 108) mukaan ylei-

simpiä nuorten mielenterveyshäiriöitä ovat erilaiset masennustilat, ahdistuneisuus-, 

päihde-, käytös- sekä syömishäiriöt. MIELI Suomen mielenterveys ry:n (2021) mukaan 

mielenterveyttä heikentäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi erilaiset kriisit, kuten koro-

nan aiheuttamat äkilliset muutokset ja ylimääräinen kuormitus. Terveyden- ja hyvinvoin-

nin laitoksen eli THL:n mukaan koronapandemia on aiheuttanut maailmanlaajuisen krii-

sin, jonka vaikutukset näkyvät esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnissa, sukupuolten väli-

sessä tasa-arvossa ja sosiaaliturvan uudistamisen tarpeessa (Hiilamo ja muut, 2020; THL, 

2020a; 2020b; 2020c).  

 

Viime vuosina monia tutkijoita on kiinnostanut mielenterveyden näkyminen mediassa. 

Tutkijat ovat tarkastelleet esimerkiksi sitä, kuinka mielenterveydestä rakentunut kuva 

vaikuttaa yleisön käsityksiin (van Beveren ja muut, 2020, s. 1362). Samalla tavalla myös 

korona-ajan mielenterveyden representaatiot vaikuttavat yleisön käsityksiin. Tämän 

vuoksi haluan tässä tutkimuksessa tarkastella sitä, kuinka korona-ajan mielenterveysdis-

kurssit esitetään suomalaismedioissa.  Esimerkiksi Yleisradio Oy (Yle) julkaisi 5.10.2021 

STT:n uutisen, jossa Unicefin raportin mukaan lasten ja nuorten mielenterveyteen pa-

nostetaan maailmanlaajuisesti ”hämmästyttävän” vähän (STT, 2021b). Päivää myöhem-

min Yle uutisoi koronan aiheuttaneen suomalaisille “mielenterveysvelkaa” (Paakkunai-

nen, 2021). Otsikot kertovat siitä, että kiinnostus mielenterveyteen ja sen hoitamiseen 

on kasvanut koronan jälkeisenä aikana. 

 

Sama näkemys toistuu muissa medioissa. Esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi samoihin ai-

koihin (9.10.2021) uutisen, jossa todettiin koronan lisänneen ahdistus- ja masennusta-

pauksia ”tuntuvasti”. Jalonen ja Kokkola (2020) ovat tehneet vastaavanlaisia huomioita, 

sillä he toteavat artikkelissaan, että koronapandemia on lisännyt huolestuneita kom-

mentteja median eri alustoilla sekä puhetta ahdistuksesta, stressistä ja masennuksesta. 

Samat aiheet ovat toistuneet perinteisessä mediassa. Väliverrosen (2009, s. 7) mukaan 



7 

perinteinen media tarkoittaa perinteisiä viestintävälineitä, kuten sanomalehtiä sekä te-

levisiota ja radiota. 

 

 

1.1 Tutkimuksen tavoite 

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten mielenterveys kytkeytyy koronaan 

viestinnällisenä ilmiönä suomalaisissa medioissa. Tällä tarkoitetaan sitä, kuinka median 

rakentama kuva korona-ajan mielenterveydestä ja siitä välittyvä tieto vaikuttavat yleisön 

käsityksiin. Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa aineiston perusteella hahmottuvia 

diskursseja ja niistä välittyviä representaatioita. Pyrin saavuttamaan tutkimuksen tavoit-

teen tarkastelemalla aineistoa kahden tutkimuskysymyksen avulla: 

 

1. Millaisia diskursseja mielenterveydestä rakennettiin koronakriisin aikana medi-
assa?  

2. Millaisia representaatioita ne muodostavat? 
 

Tässä yhteydessä diskurssit tarkoittavat sellaisia puheenaiheita, jotka sisältävät erilaisia 

mielenterveyteen ja sen häiriöihin rinnastettavia asioita (Jokinen ja muut, 2016, s. 21). 

Niitä voivat olla esimerkiksi puhe masennuksesta, uupumuksesta, ahdistuneisuudesta, 

liiallisesta stressistä tai itsetuhoisuudesta. Tutkimustulokset saavutetaan analysoimalla 

diskursseja, joiden avulla pystytään hahmottamaan niistä muodostuvia representaati-

oita. Niillä tarkoitetaan sitä, miten koronaan liittyvät asiat rakentavat todellisuutta ja mil-

laisia valintoja niissä on tehty (Fairclough, 1997, s, 136). Tutkimuksen avulla pyritään jä-

sentämään tietoa siitä, millaista kuvaa mielenterveydestä eri mediat välittivät koronakrii-

sin aikana. 

 

 

1.2 Tutkimusaineisto  

Aloitin tutkimuksen aineistonkeruun käyttämällä Retrieverin (20.11.2021) mediaseu-

ranta- ja analyysiohjelmaa. Aineistonkeruun ensimmäisessä vaiheessa mediaosumiin 



8 

kertyi yhteensä 352 julkaisua ajankohdalta 1.3.–30.10.2021. Valitsin ohjelman haku-

asetuksista aineistotyypiksi verkkojulkaisut. Ohjelman mediaseurannan lisäksi keräsin ai-

neistoa valittujen medioiden verkkosivujen hakutoiminnolla. Lopullinen aineisto koostuu 

55 otsikosta ja 55 valokuvasta (ks. aineistolähteet). Valitsin lopulliseen rajaukseen ja tut-

kimuksen aineistoon julkaisut, joiden otsikoissa oli mainittu sanat korona tai pandemia 

sekä mielenterveys tai niihin liittyviä käsitteitä ja termejä.  

 

Valitsin tutkimuksen tarkasteltaviksi medioiksi Iltalehden, Ilta-Sanomat, Helsingin Sano-

mat ja Ylen verkkojulkaisut. Päädyin näihin medioihin siksi, että ne ovat luetuimpia uu-

tissivustoja Suomessa. Finnish Internet Audience Measurement (FIAM) –mittauksen mu-

kaan Iltalehti oli kesäkuussa 2021 Suomen suurimman yleisön tavoittava uutismedia. Se 

tavoitti viikoittain 3,1 miljoonaa suomalaista. Ilta-Sanomien verkkojulkaisut tavoittivat 

lähes saman verran ihmisiä eli noin 3 miljoonaa lukijaa (Sanoma Media Finland, 2021). 

Helsingin Sanomat puolestaan tavoitti mittauksen mukaan noin 1,4 miljoonaa lukijaa ja 

oli viidenneksi luetuin. Yle nousi useina viikkoina kolmanneksi luetuimmaksi uutissivus-

toksi, koska sen verkkojulkaisuja luki liki 2 miljoonaa lukijaa viikossa (FIAM, 2021). 

 

Iltalehti kuuluu Alma Median (2022) konserniin, joka kertoo sen oleva suuri, nopea, kiin-

nostava sekä uskottava suomalainen uutismedia. Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat ovat 

Sanoma Media Finland Oy:n omistamia, mutta ne ovat tyyliltään keskenään erilaisia. Ilta-

Sanomat on iltapäivälehti ja Helsingin Sanomat on perinteinen sanomalehti, joka on laa-

jentanut toimintaansa digijulkaisuihin. Yle (2022) eroaa muista tutkimuksiin valituista 

medioista, sillä sitä ei omista kaupallinen mediayhtiö, vaan se on pääosin Suomen valtion 

omistama valtakunnallinen mediayhtiö. Sen tarkoituksena on muun muassa tukea kan-

sanvaltaa ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, edistää kotimaista kulttuuria, olla 

tasa-arvoinen ja vaalia erilaisia kulttuureita (Yle, 2022). Näiden lähtökohtien voidaan aja-

tella vaikuttavan Ylen sisältöihin. Kuviossa 1 esitän aineistoon valitut artikkelit lähdeme-

dian mukaan. 

 



9 

 

Kuvio 1. Kuviosta näkyy mediaosumien jakaantuminen lähdemedian mukaan. 

 

Kuviosta 1 näkee, että Ylen julkaisuissa ilmenee eniten koronaan ja mielenterveyteen 

liittyviä asioita, sillä liki puolet (n=24) aineistosta koostuu sen julkaisuista.  Toiseksi eniten 

aihe ilmenee Ilta-Sanomien otsikoissa (n=15) ja kolmanneksi eniten Helsingin Sanomien 

otsikoissa (n=13). Selkeästi vähiten aineistosta koostuu Ilta-Sanomien julkaisuista, sillä 

niiden osuus on viisi prosenttia (n=3). Aineiston epätasainen jakautuminen on tulosta 

hakukoneiden avulla saaduista osumista. Ylen sisällöt keräsivät reilusti enemmän osumia 

kuin muut mediat. Tutkimusaineistoon kuuluvat julkaisut ovat juttutyypeiltään uutisia, 

artikkeleita tai reportaaseja. Rajaan analyysin käsittelemään julkaisujen otsikoita sekä 

pääkuvia. Faircloughin (1997, s. 46) mukaan uutisten otsikot muotoilevat siinä olevan 

tekstin kokonaisteeman ja sisältävät uutisen yleisintä tietoa. Tämän vuoksi julkaisujen 

otsikoista ja kuvista koostuva aineisto vastaa parhaiten tutkimuskysymyksiin ja auttaa 

tutkimuksen tavoitteen saavuttamisessa. 

 

44 %

28 %

23 %

5 %

Medioiden osuudet aineistosta

Yle Ilta-Sanomat Helsingin Sanomat Iltalehti



10 

Valitsin aineistonkeruun alkamisajankohdaksi maaliskuun 2021, koska silloin koronapan-

demian puhkeamisesta oli kulunut vuosi. Aihetta on johdonmukaista tarkastella vuosi 

pandemian alun jälkeen, koska poikkeustilan vuoksi asetetut rajoitukset ja suositukset 

ovat ehtineet vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen ja arkeen useana eri vuodenaikana. 

Aineistonkeruu päättyi lokakuun 2021 julkaisuihin, koska silloin Suomi alkoi saavutta-

maan rokotetavoitettaan ja koronatodistuksen avulla rajoitukset voitiin välttää. Aineis-

tonkeruu päättyi ennen kuin omikroniksi nimetty koronavirusmuunnos alkoi leviämään 

Suomessa joulukuussa 2021 (Kangas, 2021).  

 

 

1.3 Tutkimusmenetelmä 

Tutkimuksen analyysi painottuu kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimukseen. Kvantita-

tiivisen eli määrällisen menetelmän avulla selvitän, kuinka paljon eri puheenaiheita ai-

neistossa ilmenee. Valitsin diskurssianalyysin tutkimukseni metodologiseksi viiteke-

hykseksi, mutta hyödynnän analyysissa eniten kriittisen diskurssianalyysin teorioita. Dis-

kursseilla tarkoitetaan merkityksiä, jotka ovat rakentuneet sosiaalisesti yhteisesti tunne-

tuiksi puheenaiheiksi (Jokinen ja muut, 2016, s. 21). Diskurssianalyysia voidaan pitää väl-

jänä metodologisena viitekehyksenä, mutta sen avulla tutkitaan esimerkiksi kieltä sosi-

aalisia todellisuuksia rakentavana tekijänä, erilaisia merkityssysteemejä ja toimijoiden 

kiintymistä niihin (Jokinen ja muut, 2016, s. 21).  

 

Tässä tutkimuksessa hyödynnän kriittistä diskurssianalyysia erityisesti erilaisten sosiaa-

listen todellisuuksien ja valtasuhteiden tarkastelemiseen (Jokinen ja muut, 2016, s. 22). 

Faircloughin (1995, 1997) kriittisen diskurssin mukaisia termejä ovat esimerkiksi diskurs-

sin tyyppi ja genre, diskurssijärjestys ja diskurssikäytäntö (Jokinen ja muut, 2016, s. 242). 

Diskurssintutkimuksessa genreillä eli lajityypeillä ilmaistaan diskursiivisen ja sosiaalisen 

toiminnan järjestyneitä muotoja (Pietikäinen ja Mäntynen, 2019, s. 63). Esimerkiksi uu-

tiset kuuluvat omaan genreensä, ja siksi ne noudattavat lajityypilleen ominaisia keinoja 

hyödyntää kieltä (Pietikäinen ja Mäntynen, 2019, s. 64). Diskurssijärjestyksellä tarkoite-

taan sitä, että kriittisessä diskurssianalyysissä tulee ottaa huomioon diskurssien 



11 

järjestäytyminen sosiaalisten ja yhteiskunnallisten perusteiden avulla (Pietikäinen ja 

Mäntynen, 2009, s. 46). Diskurssikäytännöllä tarkoitetaan tapaa, jonka avulla teksti 

muunnetaan sosiaaliseksi tai kulttuuriseksi ilmiöksi (Fairclough, 1997, s. 81). 

 

Faircloughin (1997, s. 81) mukaan diskurssit sisältävät näkyviä yhteiskunnallisia funkti-

oita ja niiden seurauksia. Kriittinen diskurssianalyysi tarjoaa keinoja tutkia diskurssien ja 

sosiaalisten ja kulttuuristen ilmiöiden välisiä suhteita. Toisaalta Pöntisen (1995, s. 51) 

mukaan kriittinen diskurssianalyysi keskittyy tämän lisäksi tutkimuksenteon poliittiseen 

luonteeseen. Tässä tutkimuksessa kriittistä diskurssianalyysiä hyödynnetään abstraktin 

asian (mielenterveys) representaatioiden tarkastelemiseen yhteiskunnassa, jossa korona 

vaikuttaa niin poliittiseen päätöksentekoon kuin kansalaisten terveydenhuoltoon.  



12 

2 Mielenterveys ja korona diskursseja rakentamassa 

 

Media tarjoaa ihmisille näkökulman yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin (Holland, 2018, 

s. 298). Pitkittyneen koronapandemian vuoksi ihmisten jaksamisesta ja mielentervey-

destä on puhuttu laajalti mediassa, ja niistä on esitetty erilaisia representaatioita. Hallin 

(1997, s. 15) mukaan mediatutkimuksessa representoimisella tarkoitetaan erilaisten ele-

menttien, kuten kielen ja kuvien esittämistä sekä merkityksellistämistä toisille. Voidaan 

ajatella, että esimerkiksi mediasta välittyvät valokuvat ovat itsessään esityksiä eli repre-

sentaatioita kameraan taltioidusta asiasta (Seppänen, 2014, s. 5).   

 

Journalismi ja siihen kuuluva kuvajournalismi ovat osa mediaa. Kuutin (1995, s. 12) mu-

kaan journalismilla tarkoitetaan perinteisesti toimitustyön käytäntöä, joka kattaa sekä 

joukkotiedotuksellisen sisällön tuottamisen että varsinaiset journalistiset sisällöt. Niitä 

ovat esimerkiksi radio-, tv-, lehti-, ja verkkouutiset (Kuutti, 1995, s. 12). Median valta-

asemia on hyvä tarkastella, kun puhutaan mielenterveyden esittämisestä journalismissa 

ja tarkemmin kuvajournalismissa. Sen avulla pyritään välittämään totuudenmukaista ku-

vaa tapahtuneesta, mutta kaikki kuvat ovat kuvatoimittajan valitsemia ja tietystä tilan-

teesta otettuja. Kuvien tulisi kertoa autenttisesti sen, mitä jutussa käsitellään. Mäenpää 

ja Seppänen (2007, s. 4) toteavat, että lähtökohtaisesti kaikki kuvat ovat nykyään käsitel-

tyjä ja eivät sen vuoksi pysty vastaamaan alkuperäistä kuvauskohdetta. Lisäksi uutisten 

otsikoilla on vaikutus siihen, millaisia representaatioita niistä jaetaan, sillä niillä pyritään 

herättämään lukijan mielenkiinto (Molek-Kozakowska, 2013, s. 173–174).  Otsikot ja ku-

vat siis luovat representaatioita, jotka vaikuttavat ihmisten käsityksiin.  

 

 

2.1 Median rooli koronakriisissä 

Korona-aika on korostanut median asemaa yhteiskunnassa. Jallinojan ja Väliverrosen 

(2021, s. 6) mukaan kaikenlaisten uutisten tehtävänä on välittää asiantuntijatietoa kan-

salle. Tämän lisäksi median tehtävä on luoda käsitystä siitä, mikä voidaan luokitella 



13 

asiantuntijatiedoksi, eli median tulee välittää totuudenmukaista ja useilla lähteillä var-

mennettua tietoa (Jallinoja ja Väliverronen, 2021, s. 6). Jalosen ja Kokkolan (2020, s. 306) 

tutkimuksessa syvennyttiin mielenterveysdiskursseihin ja representaatioihin korona-

ajan mediassa. Artikkelin mukaan koronapandemia on aiheuttanut tunnereaktioita, joita 

merkityksellistettiin ihmisten ja median kommunikaatiossa. Esimerkiksi Vainikka ja muut 

(2020, s. 249) totesivat affektiivisuuden tarkoittavan journalismissa kielellisiä ilmauksia, 

jotka esitetään emotionaalisesti eli tunnepitoisesti. Heidän tutkimuksensa mukaan af-

fektiivisuutta esiintyi myös sellaisissa teksteissä, jotka oli yleisesti ottaen kirjoitettu neut-

raalisti (Vainikka ja muut, 2020, s. 250). Esimerkiksi journalismissa affektiivisuus on 

yleensä tullut esiin haastateltavien sitaattien sekä kuvajournalismin avulla. Jos haastatel-

tavan kommentti on nostettu otsikkoon, se representoi koko artikkelia (Vainikka ja muut, 

2020, s. 250).   

 

Useat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että korona on vaikuttanut negatiivisesti ihmis-

ten mielenterveyteen ja se on näkynyt mediassa. Ausínin ja muiden (2021, s. 29) tutki-

muksessa ilmeni, että koronan vuoksi tutkimukseen osallistuneet naiset kokivat olonsa 

masentuneemmaksi, ahdistuneemmaksi, yksinäisemmäksi ja muuten henkisesti huono-

vointisemmaksi kuin miehet. Pandemian jatkuessa ihmisten psyykkinen hyvinvointi on 

heikentynyt ja lisännyt masennusta tutkimukseen osallistuneissa (Ausín ja muut, 2021, 

s. 29). Tämän vuoksi koronan heikentämä mielenterveys on näkynyt mediassa ja on vai-

kuttanut sen kulutukseen. Buneviencen ja muiden (2021, s. 126) saavuttamat tutkimus-

tulokset osoittavat, että kolmasosa tutkimuksen kyselyyn vastanneista henkilöistä oli 

menettänyt kiinnostuksensa uutisiin tai alkanut välttämään niitä ahdistavien koronauu-

tisten vuoksi. 

 

Kunelius (2020, s. 1) totesi, että koronapandemia on muodostanut hätätilan kaltaisen 

systemaattisen tapahtuman, joka on vaikuttanut negatiivisesti yhteiskuntaan niin yksilön, 

instituutioiden kuin kansakuntienkin tasolla. Nämä vaikutukset ovat muokanneet nyky-

päivän journalismia ja sen mielenkiinnonkohteita (Kunelius, 2020, s. 3). Kuneliuksen 

(2020, s. 3) mukaan pandemia on pakottanut journalismin tarkastelemaan enemmän sitä, 



14 

kuinka akuutti kriisi voi muuttaa yksilöiden, instituutioiden ja eri maiden kansalaisten 

rutiineja.  Lisäksi hän totesi, että pandemian voidaan ajatella määrittäneen ne uudelleen 

systeemikriisissä, mikä on myös muuttanut journalismin tapaa tuoda asioita esille. Pan-

demian puhkeamisesta lähtien journalismia on varjostanut negatiivisuus ja uutiset eri-

laisista konflikteista (Gong ja muut, 2022, s. 82).  Englantilaisten koronaan liittyvien uu-

tislähteiden mukaan 52 prosenttia uutisotsikoista aiheutti negatiivisia tunteita, kun taas 

ainoastaan 30 prosenttia otsikoista herätti positiivisia tunteita ja 18 prosenttia otsikoista 

oli neutraaleja (Gong ja muut, 2022, s. 82).  Tämä kertoo siitä, että koronapandemia on 

näkynyt negatiivisesti toimittajien laatimissa otsikoissa. 

 

 

2.2 Mielenterveys mediassa 

Media luo julkisen näkökulman, joka vaikuttaa siihen, kuinka mielikuvat mielenterveys-

ongelmista muotoutuvat arjessa sekä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella aihetta eri nä-

kökulmista (Ohlson, 2018, s. 300). Useat toimittajat ovat pitäneet mielenterveyttä haas-

tavana aiheena uutisoida (Holland, 2018). Hollandin (2018, s. 1768) artikkelin mukaan 

tämä johtuu siitä, että uutismediat välittävät erilaisia narratiiveja eli kertomuksia mie-

lenterveydestä ja sen häiriöistä.  Yhtenäistä linjaa ei ole. Artikkelissa kerrotaan, että 

muista terveysongelmista poiketen mielenterveysongelmat yhdistetään mediassa usein 

kriiseihin tai väkivaltaisiin tekoihin. Toimittajien tulee raportoida tällaisista tapahtumista 

tarkasti ja arkaluontoista materiaalia kunnioittaen (Holland, 2018, s. 1770). 

 

Ohlson (2018) tarkasteli tutkimuksessaan sitä, miten mielenterveyden diskurssia raken-

netaan ruotsalaisissa sanomalehdissä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että mielenter-

veysongelmien tai ”mielensairauden” käsitettä käytetään eri tavoin. Ohlson (2018, s. 298) 

totesi myös, että sanomalehdissä esitetyissä diskursseista on havaittu argumentoivia 

piirteitä, joissa hyödynnettiin asiantuntijoiden lausuntoja. Lisäksi hän selvitti tutkimuk-

sessaan, että mielenterveys nähtiin yhdeksi vakavimmista yhteiskunnan ongelmista. Se 

yhdistettiin häiriökäyttäytymiseen ja väkivaltaan, se luokiteltiin yleiseksi terveysuhaksi 

ja siitä käytettiin epäselviä käsitteitä (Ohlson, 2018, s. 301–303). 



15 

 

Van Beveren ja muut (2020) tutkivat sitä, miten mielenterveys ja siihen liittyvät sairau-

det on esitetty aiemmin diskursiivisesti sanomalehdissä ja kuinka ne auttavat ymmärtä-

mään mielenterveyttä. Mediassa mielenterveys yhdistetään yleensä vaaraan, väkival-

taan ja tuntemuksiin, jotka voivat johtaa negatiiviseen leimaamiseen sekä estää ihmisiä 

hakemasta apua (Van Beveren ja muut, 2020, s. 1362). Van Bevereiden ja muiden (2020, 

s. 1373) tutkimustulokset osoittivat, että vaikka valtamedia edistää negatiivisten stereo-

typioiden säilymistä, sen avulla pyritään rikkomaan erilaisia tabuja ja normalisoida mie-

lenterveysongelmia.  

 

 

2.3 Otsikoiden ja kuvajournalismin rooli mediassa 

Tässä tutkimuksessa analysoitavat otsikot herättävät lukijan kiinnostuksen, ja siksi ne on 

valittu osaksi tutkimusaineistoa. Juntusen (2009, s. 36) mukaan verkko- ja mediatalojen 

keskinäisellä kilpailulla on ollut merkittävä vaikutus journalistiseen prosessiin. Tämä nä-

kyy myös siinä, millaisia otsikoita toimittajat laativat, sillä niiden tarkoituksena on saada 

lisää lukijoita. Verkkojournalismissa voidaan puhua niin sanotuista ”klikkiotsikoista”, 

jotka saattavat olla harhaanjohtavia tai liioiteltuja, jotta uutisen lukisi mahdollisimman 

moni (Pujahari ja Sisodia, 2021, s. 118).  

 

Molek-Kozakowska (2013, s. 173) tarkasteli sitä, kuinka huomiota herättävät uutisdis-

kurssit pyritään tiivistämään verkkouutisten otsikoihin, jotta lukijat kiinnostuisivat niistä. 

Hänen tutkimuksensa mukaan erityisesti kaupalliset uutismediat ovat hyötyneet suurista 

määristä lukijoita, sillä heidän mainostulonsa riippuvat heistä. Uutisten on erotuttava 

esimerkiksi tunteita herättävien otsikoiden avulla (Molek-Kozakowska, 2013, s. 173–174). 

Otsikoissa ilmenevien tietojen tulee kuitenkin olla mahdollisimman relevantteja, ajan-

kohtaisia sekä merkityksellisiä (Molek-Kozakowska, 2013, s. 175).  

 

Journalismin avulla tapahtuneista asioista voidaan kertoa totuus (Seppänen ja Väliverro-

nen, 2012, s. 154). Hyvä journalistinen sisältö noudattaa journalistisia periaatteita ja 



16 

toimintatapoja (Kuutti, 1995, 12). Lehtisen (2020, s. 207) mukaan journalismin valta riip-

puu kuitenkin siitä, millainen sen asema on yhteiskunnassa. Lisäksi journalismia voidaan 

pitää vain yhtenä osana laajaa mediakenttää (Lehtinen 2020, s. 209).  Kuvajournalismi 

on esimerkki siitä, kuinka journalismi voi toteuttaa valtaansa. Kuvajournalismi on vakiin-

nuttanut kuvien roolit siten, että niillä on valtaa muokata käsityksiä ja representaatioita 

erilaisista tapahtumista (Ledin, 2018, s. 39). 

 

Mäenpää (2016) tutki teoksessaan objektiivisuuden rakentumisesta kuvajournalismissa. 

Hänen mukaansa uutisten valokuviin kohdistuivat erilaiset odotukset kuin kirjoitettuun 

tekstiin, sillä niiden halutaan olevan mahdollisimman luonnollisia ja näin myös objektii-

visia (Mäenpää, 2016, s. 48). Kuvajournalismissa on kuitenkin käytetty kuvituskuvia. Järvi 

(2006, s. 62) luonnehti kuvituskuvien olevan sellaisia, joiden avulla pyritään havainnol-

listamaan jutussa käsiteltyä aiheitta tai lisäämään fiktiivistä ja visuaalista kiehtovuutta 

journalistiseen sisältöön. Hänen mukaansa kuvitustyyppejä on ollut kahdenlaisia: joko 

informatiivisia uutisgraafeja tai katsojan mielenkiintoa herättävää fantasiakuvitusta. 

 

Valokuvat ovat osa mielenterveyttä käsittelevän diskurssin rakennetta. Kuvajournalistit 

ovat vastuussa niiden luomisprosessista, sillä he ovat valinneet valokuvan asetelman, ot-

taneet valokuvan ja käsitelleet sen (Seppänen, 2005, s. 253–255). Tämän vuoksi kuva-

journalismia tutkivassa analyysissa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tarkaste-

lee koko prosessia ja ihmisten (toimittajien ja kuvaajien) toimintaa eri medioissa. Valta 

rakentuu esimerkiksi toimittajien tai kuvaajien valitseman kuvan värimaailman ja rajauk-

sen avulla (Seppänen, 2005, s. 255). 

 



17 

3 Diskurssianalyysi metodologisena viitekehyksenä 

 

Kriittinen diskurssianalyysi sopii hyvin yhteiskunnallisten ilmiöiden ja ongelmien tarkas-

teluun, sillä ne luovat yhteiskunnallista keskusteluja, joista rakentuu yleistyneitä puheen-

aiheita eli diskursseja (Jokinen ja muut, 2016, s. 200). Diskurssit perustuvat erilaisiin ta-

poihin ja syihin hyödyntää kieltä, ja niiden merkitykset jaetaan yhteisöllisesti (Seppänen, 

2005, s. 259). Faircloughin (1997, s. 76) mukaan kriittinen diskurssianalyysin avulla tar-

kastellaan sitä, millaisen jännitteen kieli yhteiskunnallisena tuotoksena sekä yhteiskun-

nallisena vaikuttajana muodostaa. Yhteiskunnalliset ilmiöt, ongelmat ja valtasuhteet ku-

vataan mediassa kielen ja visuaalisen tekstin avulla, ja siksi kriittinen diskurssianalyysi 

auttaa vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Visuaalisella tekstillä tarkoitetaan tässä tutki-

muksessa julkaisuissa käytettyjä valokuvia. 

 

 

3.1 Diskurssianalyyttinen tutkiminen 

Diskurssi on moniulotteinen käsite. Se voidaan tulkita esimerkiksi lauserajat ylittäväksi 

kielenkäytöksi, sosiaalista käyttäytymistä ja järjestyksiä heijastavaksi kieleksi, tai sen tar-

koituksena on vaikuttaa vuorovaikutukseen (Heikkinen, 2012, s. 94) Diskurssianalyytti-

sessä tutkimuksessa teksti ja diskurssi on erotettava toisistaan, jotta tutkimuksen paino-

piste säilyy oikeana. Heikkisen (2012, s. 95–96) mukaan tekstin ja diskurssin erottaa toi-

sistaan siten, että diskurssi on yhteiskunnassa yleistynyt tapa puhua tietystä aiheesta. 

Kun puhutaan yleisellä tasolla terveysdiskurssista, se sisältää kaiken mitä näemme ter-

veydestä puhuttavan esimerkiksi sanomalehdissä, mainoksissa tai oppikirjoissa. Diskurs-

sit eivät kuitenkaan tarkoita ainoastaan kirjoitettua tai puhuttua kieltä, vaan myös valo-

kuvat välittävät diskursseja (Jørgensen ja Phillips, 2002, s. 261). 

 

Diskursiivinen valta on osa diskurssianalyyttista tutkimusta, sillä kieli mahdollistaa asioi-

den kuvaamisen, rajaamisen, määrittelemisen ja asemoimisen erilaisiin konteksteihin 

(Pietikäinen ja Mäntynen, 2009, s. 42).  Jokaisen lehdessä ilmenevän diskurssin avulla 



18 

voidaan representoida asioita eri näkökulmista. Jos esimerkiksi mielenterveysongelmat 

nähdään maan terveydenhuollon varoja kuluttavana ongelmana, ne representoidaan sil-

loin talouden avulla, koska asiaa pidetään rahaan liittyvänä ongelmana (Pietikäinen ja 

Mäntynen, 2009, s. 42).  

 

 

3.2 Kriittisen diskurssianalyysin teoria  

Faircloughin (1995, s. 135) kriittisen diskurssianalyysin tarkoituksena on tarkastella eri-

laisten diskursiivisten toimintojen välisiä suhteita yhdistettynä yhteiskunnallisiin sekä so-

siokulttuurisiin tapahtumiin. Faircloughin (1997, s. 80) teorian mukaisia tasoja on kolme: 

1) puhuttu tai kirjoitettu kieli, 2) diskursiivinen käytäntö, joka toteutuu tekstin tuottami-

sessa ja tulkitsemisessa sekä 3) sosiaalinen käytäntö siitä, kuinka tilannetta luetaan. Pie-

tikäisen (2000, s. 207) mukaan kriittiselle diskurssianalyysille on tyypillistä tarkastella esi-

merkiksi sosiaalisen ilmiön rakentumista diskurssissa, jolloin analyysi painottuu kielen 

vaikutuksiin ja piirteisiin asian ymmärtämisessä. Kuviossa 2 havainnollistetaan, miten 

kriittisen diskurssianalyysin viitekehys hahmottuu. 

 

Kuvio 2. Kriittisen diskurssianalyysin mukainen viitekehys (Fairclough, 1997, s. 82). 

 

Teksti

Diskurssikäytäntö

Sosiokulttuurinen 
käytäntö

tekstin tuotanto 

tekstin kulutus 



19 

Tekstin tasolla kieli välittää siinä olevia ajatuksia sekä kertoo samalla suhteensa muihin 

ihmisiin (Kalliokoski, 1995, s. 8). Kielestä selviää esimerkiksi tekijä (subjekti) sekä tekemi-

sen kohde (objekti). Journalismissa toimittaja tuottaa tekstin valitusta näkökulmasta tar-

kasteltuna, vaikka kieli toimii lähtökohtaisesti haastatellun puheen välittäjänä, (Kallio-

koski, 1995, s. 13).  Tekstin taso käsittää myös kuvat, sillä Jørgensenin ja Phillipsin (2002, 

s. 61) mukaan kriittistä diskurssianalyysia voidaan hyödyntää myös visuaalisen tekstin 

esimerkiksi lehtikuvien tarkasteluun. He toteavat teoksessaan, että tällöin kuvia sisältä-

vien tekstien analysoinnissa on otettava huomioon erityispiirteet kielen ja kuvien väli-

sestä suhteesta. Yhdessä nämä tekijät muodostavat kielen ja genren rajoissa ideologioita, 

joita kriittisen diskurssianalyysin avulla voidaan tarkastella. 

 

Faircloughin (1997, s. 75) kriittinen lähestymistapa perustuu ajatukseen siitä, että dis-

kurssissa kaikilla sosiaalisilla käytänteillä ja otsikoissa olevilla kielenkäyttötavoilla on 

omat syy-seuraussuhteensa. Hall (1992, s. 160–161) kuvailee teoksessaan ideologisen 

vallan muokkaavan ihmisten havaintoja ja ajattelutapoja siten, että ne olisivat sosiaali-

sesti hyväksyttävissä tai toteutettavissa. Tekstin tasolla ideologinen valta välittyy silloin, 

kun lauserakenteita koodataan kielellisesti (Fairclough, 1997, s. 409). Kriittinen diskurs-

sianalyysi poikkeaa tavanomaisesta tai muista diskurssianalyysin suuntauksista siten, 

että siinä yhdistyy sekä kielitieteellisten että yhteiskunnallisten diskurssien käytännöt 

(Pietikäinen, 2000, s. 191–192). Tämän vuoksi kriittinen diskurssianalyysi sopii tutkimuk-

seeni, sillä pyrin tarkastelemaan yhteiskunnallisesti rakentunutta tapaa esittää ko-

ronakriisiin yhdistettyä mielenterveyttä. 

 

Näiden lähtökohtien lisäksi Faircloughin (1995, 1997) teoriaa mukaileva analyysi kohdis-

tuu siihen, miten tekstistä erottuvat diskurssit rakentuvat ikään kuin toimintaa ohjaile-

vaksi tietorakenteiksi. Esimerkiksi koronaan liittyvät ohjeistukset muodostavat tietora-

kenteita siitä, miten virus vaikuttaa ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Tärkeää 

on tarkastella sitä, mitkä diskurssit saavat mediassa eniten näkyvyyttä (Suoninen, 2021). 

Jokisen ja muiden (2016, s. 241) mukaan kriittisen diskurssianalyysin lähtökohtana voi-

daan pitää sitä, että tarkasteltavassa kielessä ilmenee alistussuhteita, joiden kielellisiä 



20 

käytäntöjä halutaan tarkastella kriittisesti. Kriittisen diskurssianalyysin avulla halutaan 

tarkastella sitä, miten näitä suhteita oikeutetaan. 

 

Faircloughin (1997, s. 40) teorian mukaan kriittisessä diskurssianalyysissä voi käsitellä 

esimerkiksi sitä, miten uutisessa käytetty lähde on muutettu lehtiartikkeliksi, kuinka läh-

dettä on hyödynnetty otsikossa ja millainen käytäntö siinä vallitsee. Teorian mukaan esi-

merkiksi uutisotsikosta voi tehdä ideologisen nominalisoimalla tapahtuneen tekijät eli 

muuttamalla toiminta nominaalimuotoon (substantiivin omaiseksi) tai ilmaisemalla asiat 

passiivissa. Näin lukijalle jää tulkinnan varaa siihen, kuka asiaan oikeasti vaikuttaa ja mi-

ten. Lisäksi Faircloughin (1995, s. 82) mukaan diskursiivisiin käytäntöihin tulisi ideologi-

sesti panostaa vain sen verran, kun ne edistävät valtasuhteiden ylläpitämistä tai heiken-

tämistä.  

 

Faircloughin (1997, s. 98) mukaan tekstissä voi kiinnittää huomiota esimerkiksi sarjallisiin 

suhteisiin, joiden mukaan tarkastellaan sitä, kuinka alkuperäistä tekstiä on muunnettu 

artikkeliin. Valintasuhteita tarkastellessa voidaan pohtia sitä, millaisia tyylillisiä valintoja 

tekstissä on tehty. Faircloughin (1997, s. 28) mukaan diskurssikäytäntö voi ilmetä esimer-

kiksi tavalla, jolla toimittajat tuottavat tekstejä (Fairclough, 1997, s. 28). Tämän vuoksi 

hän jaottelee diskurssikäytännön tasot myös sosiokulttuurisesti tilannekohtaisiin, yhteis-

kunnallisiin ja institutionaalisiin funktioihin. Esimerkiksi koronauutisessa diskurssikäy-

täntö merkitsisi sitä, mikä pandemiaan liittyvä asia on johtanut tapahtuman mainitsemi-

seen uutisessa. 

 

Hegemoniset diskurssit ja vaiennetut diskurssit ovat osa yleisesti tunnettuja kriittiseen 

diskurssianalyysiin kuuluvia perinteitä (Jokinen ja muut, 2016, s. 241–242).  Faircloughin 

(1995, s. 76) mukaan hegemonialla tarkoitetaan diskursseja, jotka ovat saavuttaneet 

valta-aseman ja siten vähentäneet muiden diskurssien ääniä. Hegemonisiin diskursseihin 

liitetään vahvasti erilaiset ideologiat, ja ne vaikuttavat niin talouteen kuin politiikkaan 

(Fairclough, 1995, s. 76). Ideologioilla tarkoitetaan mediatutkimuksessa aatteita ja kysy-

myksiä, jotka liittyvät siihen, miten yhteiskunnassa toimivat valtasuhteet vaikuttavat 



21 

mediaan ja toisinpäin (Fairclough, 1997, s. 23). Saman teorian mukaan hegemonia on 

myös osa johtajuutta ja ekonomisten ja kulttuuristen ideologioiden hallitsemista. Yh-

teenvetona voidaan todeta, että kriittisessä analyysissä yhdistyvät tekstien, diskursiivis-

ten käytäntöjen ja sosiaalisten käytäntöjen tarkastelu valitun aineiston avulla (Pöntinen, 

1995, s. 50–52).  

 

 

3.3 Diskurssianalyysi ja representaatio 

Kriittisen diskurssianalyysin perinteiden mukaan diskurssikäytännöt tuottavat represen-

taatioita maailmasta (Jørgensen ja Phillips, 2002, s. 63). Representaatiot puolestaan ra-

kentavat erilaisissa teksteissä sitä, kuinka maailman tapahtumat, suhteet ja tilanteet esi-

tetään (Fairclough, 1992, s. 137). Sihvonen (2006, s. 130) toteaa artikkelissaan, että ylei-

sesti tunnistettuja representaation vallan ulottuvuuksina pidetään esimerkiksi rotua, su-

kupuolta, kansallisuutta tai etnisyyttä. Lisäksi representaatioiden avulla voidaan rajata, 

korostaa, muokata, rakenteistaa sekä määrittää objekteja, joihin ne viittaavat (Sihvonen, 

2006, s. 135). Koronapandemia on vaikuttanut kaikkiin, ja sen vuoksi kokemus siitä on 

rakentunut yhteisöllisesti median kirjoitusten ja visuaalisten materiaalien välityksellä.  

 

Hall (2013, s. 3) erottelee representaation kahteen tasoon. Hänen mukaansa ensimmäi-

sessä tasossa representaatioita tarkastellaan mentaalisten representaatioiden avulla. 

Niillä tarkoitetaan mielikuvia ja piirteitä asioista, joita voi tarkkailla ja tunnistaa erilaisista 

arkiympäristöissä. Mentaaliset representaatiot saavat muotonsa vasta kun niiden mer-

kityksiä pystyy välittämään muille ihmisille (Seppänen, 2005, s. 85). Tästä rakentuu rep-

resentaatioiden toinen taso. Hallin (2013, s. 3, 5) mukaan merkkejä ja merkkijärjestelmiä 

voidaan pitää representaation toisena järjestelmänä. Tällä hän tarkoittaa kuvia, tekstiä, 

muotoja tai ääniä, jotka antavat merkityksen ihmisen mielissä oleville representaatioille. 

Lisäksi hänen teoriansa mukaan representaatioiden kieli voi olla kirjoitettua, visuaalista 

tai audiovisuaalista. 

 



22 

Faircloughin (1997, s. 137) teorian mukaan diskurssianalyysissa representaation aspek-

teihin kuuluu se, että ne kertovat miksi ja miten eri asioita ja lauseita on yhdistelty esit-

tämään tarkasteltavaa kohdetta. Hänen teoriassaan ensimmäisen aspektin avulla voi-

daan tarkastella sitä, miten erilaisista tapahtumista, tilanteista ja suhteista muodoste-

taan representaatioita. Toisen aspektin avulla voidaan tarkastella sitä, miten lauseista on 

yhdistetty virkkeitä, miten koheesiota rakennetaan niiden välillä ja millaisia valintoja 

niissä on tehty (Fairclough, 1997, s. 137–138).  

 

Läsnäolevien asioiden lisäksi otsikoista on hyvä tarkastella sitä, mitä niistä jää mahdolli-

sesti puuttumaan (Fairclough, 1997, s. 139). Kaikilla kielellisillä valinnoilla on kuitenkin 

seurauksia, jotka vaikuttavat keskustelun puheenaiheeseen. Metaforat ovat hyviä esi-

merkkejä siitä, kuinka kieli voi laajentaa mahdollisuuksia siihen, kuinka asiat esitetään ja 

millaisia diskursseja niistä muodostuu (Fairclough, 1997, s. 143) Jokaisen yksittäisen kie-

lenkäyttäjän puheeseen vaikuttaa myös yhteiskunnallinen tilanne, normit ja kulttuurit 

(Pietikäinen ja Mäntynen, 2019, s. 6). Lisäksi tämän tutkimuksen kannalta merkittävää 

on tarkastella sitä, kenen näkökulmasta asiat kerrotaan tai kenen voidaan päätellä kielen 

perusteella olevan toimija.  Faircloughin (1997, s. 144) mukaan kielellisten representaa-

tioiden analyysissä voidaan eritellä erilaisia toiminnan tyyppejä. Näitä ovat itse teko, ta-

pahtuma, mentaalinen toiminta, asiaintila tai verbaalinen toiminta. Faircloughin (1997, 

s. 144) mukaan näihin tekoihin liittyy myös kaksi erilaista osallistujatyyppiä, joita ovat 

tekijä ja sen kohde.  



23 

4 Mielenterveyden representaatiot korona-ajan mediassa 

 

Tässä luvussa analysoin diskurssianalyyttisesti mielenterveyden representaatioita koro-

naa käsittelevissä otsikoissa ja kuvissa. Aineisto on kerätty aikaväliltä 1.3.–31.10.2021. 

Tutkimukseni avulla pyrin vastaamaan kysymyksiin siitä, millaisia diskursseja mielenter-

veydestä rakennettiin koronakriisin aikana mediassa ja millaisia representaatioita ne 

muodostavat. Analyysiosuus rakentuu määrällisestä ja laadullisesta tutkimuksesta. En-

simmäiseksi kuvailen aineistoa ja hahmotan niistä kategorioita kunkin puheenaiheen 

mukaan. Määrällisesti tarkastelen sitä, miten aineisto jakaantuu eri kategorioiden välillä. 

Tämän jälkeen analysoin kieltä ja hahmotan kategorioissa ilmeneviä diskursseja. Erittelyn 

jälkeen pohdin sitä, millaisia representaatioita aineistosta hahmotellut diskurssit muo-

dostavat. Lopuksi nivon yhteen sen, kuinka ne vastaavat tutkimuskysymyksiin. 

 

 

4.1 Otsikoiden ja kuvien diskurssianalyysi 

Tutkimuksen aineistoon kuuluvia otsikoita tarkastelemalla voidaan tunnistaa erilaisia ta-

poja puhua koronasta ja mielenterveydestä. Ne ilmenevät esimerkiksi sanavalintoina ja 

lauserakenteina. Otsikoissa toistuvien sanojen ja niistä syntyvien puheenaiheiden perus-

teella aineisto on mahdollista jakaa kategorioihin. Aineiston läpikäynnin perusteella sel-

vitän, miten korona on vaikuttanut ihmisten elämään ja mielenterveyteen. Otsikot erot-

tuvat toisistaan sen perusteella, kenen mielenterveydestä tai kenen näkökulmasta puhu-

taan.  Näiden havaintojen avulla pystyn jaottelemaan aineiston eri kategorioihin. 

 

 Aineiston otsikoissa ja kuvissa korona nähdään subjektina, joka rajoittaa ihmisten elä-

mää ja heikentää heidän mielenterveyttään (Fairclough, 1997, s. 144). Otsikoiden kie-

lestä voidaan eritellä toiminnan tyyppejä, joita ovat erilaiset teot, tapahtumat, mentaa-

liset sekä sanalliset toiminnot, jotka johtuvat koronan aiheuttamista ja lisäämistä mie-

lenterveysongelmista (Fairclough, 1997, s. 144). Esimerkiksi otsikossa (1) puhutaan pel-

kästään opiskelijoiden avuntarpeesta. Otsikossa ilmenee Faircloughin (1997, s. 144) 



24 

teorian mukaiset toiminnan muodot. Sanallisilla toiminnoilla ja konkreettisesti esitetyillä 

teoilla sekä tapahtumilla otsikossa rakennetaan diskurssia, joka rakentuu opiskelijoita kä-

sittelevästä puheesta. Otsikossa ilmenee myös selvästi, että opiskelijoiden avun tarve on 

kasvanut koronan vuoksi.   

 

Analyysin ensimmäisessä vaiheessa erittelen aineistoon kuuluvien julkaisujen otsikot 

sekä niihin liittyvät kuvat taulukkoon 2 (liite1). Tämän jälkeen tarkastelen otsikoissa ilme-

neviä tekijöitä, joiden avulla nimeän kategorian, jonka nimi osoittaa siinä ilmenevän pu-

heenaiheen. Tarkastelemalla näitä diskursiivisia piirteitä, pystyn nimeämään aineistosta 

eri kategorioita. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi erilaiset ilmaisut, joita käytetään kuvaa-

maan mielenterveysongelmien ilmenemistä yhteiskunnassa ja eri yhteisöjen jäsenissä. 

Lisäksi jokaisesta kategoriasta erottuu esimerkkejä, jotka ilmentävät sitä, miten koro-

nasta ja mielenterveydestä on puhuttu mediassa. Esimerkissä (1) tuodaan esiin opiskeli-

jayhteisöissä ilmenevät mielenterveysongelmat, ja se kuinka he reagoivat siihen.   

 

(1) Opiskelijoiden avun tarve korkealla jo ennen koronaa, liikkumisrajoitukset 
voivat pahentaa tilannetta entisestään – fuksit tempaisevat yksinäisyyttä 
vastaan (Marttinen, 2021). 

 

Koska otsikossa (1) puhutaan selkeästi opiskelijoihin kokemuksista koronan lisäämiin 

mielenterveysongelmiin, nimeän yhdeksi kategoriaksi korkeakouluopiskelijat. Muut ai-

neistosta erottuvat kategoriat ovat lapset ja nuoret, työelämä, terveydenhuolto sekä po-

litiikka ja yhteiskunta.  Lapset ja nuoret -kategoriaan lukeutuu 32,7 prosenttia (n=18) ot-

sikoista, mikä vastaa suurinta osuutta suhteutettuna koko aineistoon. Kuviossa 3 näkyvät 

kaikki hahmotellut kategoriat suhteutettuna kerättyyn aineistoon. Työelämä-kategori-

aan lukeutuu 19 prosenttia (n=11) aineistosta, minkä vuoksi työelämästä kertova dis-

kurssi korostuu tutkimusaineistossa toiseksi eniten. Diskurssia rakentavat esimerkiksi pu-

heet siitä, kuinka eri alojen työntekijät ovat psyykkisesti kuormittuneet korona-ajan luo-

mien haasteiden vuoksi. Terveydenhuolto-, korkeakouluopiskelijat- sekä politiikka ja yh-

teiskunta -kategorioihin lukeutuu saman verran otsikoita. 

 



25 

 

Kuvio 3. Otsikoiden ja kuvien jakaminen puheenaiheiden mukaan eri kategorioihin. 

 

Mielenterveyttä voidaan pitää abstraktina aiheena, mutta siitä huolimatta sitä kuvite-

taan tutkimuksen aineistossa sekä kuvituskuvien että tilanne- ja henkilökuvien avulla. Eri 

medioiden julkaisuissa käytetään yleisimmin kuvituskuvaa, sillä käsiteltyjä aiheita pyri-

tään lähestymään visuaalisella tasolla hienotunteisesti. Joissakin esimerkeissä jutussa 

haastatellut henkilöt näkyvät kuvissa omilla kasvoillaan, mikä tekee henkilöstä helpom-

min lähestyttävän kuvapankeista ladattujen kuvituskuvien sijaan. Henkilökuvien lisäksi 

korona-ajan mielenterveyttä kuvitetaan myös konkreettisilla tapahtumilla, kuten edus-

kunnan täysistunnolla, sairaaloissa otetuilla tilannekuvilla tai koronarokotukseen jonot-

tavilla henkilöillä. Kuviossa 4 on nähtävillä aineistosta muodostetut yleisimmät tavat ku-

vittaa koronan vaikutuksia mielenterveyteen. 

 

32,7

19

15,5

15,5

15,5

Otsikoiden ja kuvien kategoriat

Lapset ja nuoret Työelämä Terveydenhuolto

Korkeakouluopiskelijat Politiikka ja yhteiskunta



26 

 

Kuvio 4. Aineiston jakautuminen määrällisesti kuvitustyylin mukaan. 

 

Eniten koronaa ja mielenterveyttä kuvitetaan kuvituskuvilla. Nämä kuvat olivat sellaisia, 

joissa pyritään esittämään erilaisissa tilanteissa ja mielentiloissa olevia henkilöitä niin, 

että heitä ei pysty tunnistamaan kuvasta. Kuvissa olevat henkilöt ovat anonyymeja, jotta 

ne soveltuisivat mahdollisimman monipuolisesti eri aiheiden kuvittamiseen.  Näitä voi-

daan pitää sellaisina kuvituskuvina, joiden tarkoituksena on olla fiktiivisiä, mutta lisätä 

katsojan kiinnostuneisuutta visuaalisten elementtien avulla (Järvi, 2006, s. 62). Yleisim-

piä esimerkkejä aineistoista ovat lähikuvat, joissa kuvassa oleva henkilö peittää kasvonsa 

esimerkiksi tyynyllä tai hänen kasvonsa on kohdistettu alaspäin. Nämä kuvat ovat usein 

tummia. Jotkut kuvat ovat kokonaan mustavalkoisia, jolloin kirkkaita värejä ei ole ollen-

kaan. 

 

Toiseksi eniten aihetta kuvitetaan henkilökuvilla eli jutuissa haastatellut henkilöt ovat 

kuvissa omilla kasvoillaan, ja edustavat siten käsiteltyä aihetta. Aineistossa on kuvia sekä 

0

5

10

15

20

25

30

35

Kuvitustyylit



27 

yksittäisistä henkilöistä että ryhmäkuvia, joiden avulla monet ihmiset edustavat aihetta 

kasvoillaan. Tämän perusteella mielenterveyttä ja koronaa pyritään eniten representoi-

maan tavallisia ihmisiä kuvaavien henkilöiden kuvilla. Aineistoon kuuluu myös kuvia, 

joissa henkilöt ovat tunnistettavissa joko poliitikoiksi tai terveydenhuollon henkilökun-

taan kuuluviksi. Sekä poliitikkoja että terveydenhuollon henkilökuntaa esittävät kuvat 

kattavat hieman yli 10 prosenttia aineistosta (kuva 1).  

 

 

Kuva 1. Pääministeri Sanna Marin tiedotustilaisuudessa (Yle/Esa Syväkuru).  

 

Politiikkoja esittävissä kuvissa tunnistettavia henkilöitä ovat esimerkiksi pääministeri 

Sanna Marinin (kuva 1), kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko tai eduskunnan is-

tuntosalissa istuvat kansanedustajat. Seuraavaksi analysoin tarkemmin aineistosta hah-

moteltuja kategorioita ja niihin sisältyviä tekstejä.  

 

 



28 

4.1.1 Lapset ja nuoret  

Tutkimuksen aineistossa korostuu joukko otsikoita, joissa korona on subjekti, joka vaikut-

taa lapsiin ja nuoriin (Fairclough, 1997, s. 144). Otsikoissa koronan aiheuttamat mielen-

terveysongelmat kategorisoidaan heihin kohdistuvaksi uhaksi. Aineiston otsikoissa ilme-

nee esimerkiksi se, kuinka lasten ja nuorten arkielämä on vaikeutunut koronan vuoksi. 

Rajoitusten aiheuttamat muutokset ovat hankaloittaneet heidän sosiaalista elämäänsä, 

sillä esimerkiksi monia harrastustoimintoja on jouduttu rajoittamaan. Koulunkäynti on 

ollut etäopetuksen vuoksi vaikeampaa, ja se on vaatinut lapsilta ja nuorilta sopeutumista. 

Lisääntynyt eristäytyminen muista ja arkielämän muuttuminen on lisännyt nuorten ah-

distusta (2). 

 

(2) Päihteitä entistä vähemmän, mutta ahdistus lisääntyy – kysely kertoo, 
kuinka nuorilla menee Helsingissä (Helsingin Sanomat, 27.10.2021). 

 

Faircloughin (1997, s. 82) viitekehystä soveltamalla kategorian otsikoiden tekstuaalisella 

tasolla viitataan usein nykyhetken lisäksi tulevaisuuden ongelmiin, jos nuorten “mielen-

terveyskriisiä” ei saada hoidettua. Niissä myönnetään, että korona on vaikuttanut lasten 

ja nuorten mielenterveyteen niin, että se on aiheuttanut erillisen kriisin ja aiheuttanut 

ongelman. Kategoriaan kuuluvissa uutisissa tuodaan esille esimerkiksi tutkimuksia tai eri 

järjestöjen laatimia raportteja (3), joiden mukaan koronalla on pitkäkestoiset seuraukset 

lasten ja nuorten mielenterveyden hoitamiseen. Esimerkissä (3) lapsista ja nuorista teh-

dään sosiokulttuurinen ryhmä, jonka avulla aiheesta keskustellaan. Lasten ja nuorten 

mielenterveydestä puhutaan eri tavalla kuin vanhemmista ikäluokista, koska lapset ko-

kevat asiat eri tavoin kuin aikuiset.  

 

(3) Unicef: Koronan vaikutukset lasten ja nuorten mielenterveyteen ovat vain 
jäävuoren huippu (Yle, 5.10.2021). 

 

Otsikossa (3) koronan erilaisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin käytetään metaforaa ”jää-

vuoren huippu”, jonka voidaan ajatella kuvaavan koronan aiheuttamia oireita ja niiden 

seuraamuksia. Metaforasta välittyy mielikuva siitä, että lasten ja nuorten mielenterveys 



29 

on heikentynyt jo pidempään, mutta korona on kasvattanut ongelmat huippuunsa ja sa-

malla muovannut siitä oman puheenaiheensa. Toimittaja on tietoisesti käyttänyt meta-

foraa, vaikka olisi voinut ilmaista asian neutraalimmin. Uutisen kirjoittanut toimittaja on 

tietoisesti laittanut järjestön nimen otsikkoon, jotta se edustaisi järjestön virallista kan-

taa. Näin koronan vaikutuksia kuvaillaan jäävuorenhuipuksi, mikä pyrkii herättämään lu-

kijan kiinnostuksen (Fairclough, 1997, s. 97).  

 

Otsikossa (3) metaforan voidaan ajatella sisältävän affektiivisia piirteitä, sillä jäävuoren 

huipulla tarkoitetaan yleisesti sitä, että koronan aiheuttamista mielenterveysvaikutuk-

sista ilmenee vain pieni osa. Metafora saa lukijan pohtimaan sitä, mitä kaikkea muuta 

ilmiöön liittyy tai mitä siitä paljastuu. Lisäksi sisällyttämällä tunteita herättävän metafo-

ran, toimittaja tietoisesti houkuttelee lukijaa avaamaan jutun verkkoselaimeensa (Puja-

hari ja Sisodia, 2021, s. 118).  

 

Lapset ja nuoret -kategoriaan kuuluvissa otsikoissa toistuu useita diskurssikäytäntöjä. 

Esimerkeistä (3) ja (4) ilmenee diskurssikäytäntöjen yhteiskunnalliset ja sosiokulttuuriset 

tasot (Fairclough, 1997, s. 28). Otsikossa (4) nuoret mielletään sosiokulttuuriseksi ryh-

mäksi, jotka ovat jääneet yhteiskunnassa “koronajyrän alle”.  Nämä esimerkit luovat 

mentaalisen representaation siitä, että lapset ja nuoret ovat kärsineet koronan aiheutta-

mista muutoksista, tai jopa masentuneet ja syrjäytyneet. Tulkinta riippuu lukijasta, sillä 

sen kirjoittaja on tarkoituksella jättänyt siihen tulkinnan varaa. Otsikko ei kuitenkaan pal-

jasta, millaisia ”karuja” seurauksia nuoret ovat kohdanneet, vaan houkuttelee lukijaa sel-

vittämään ne avaamalla tekstin kokonaisuudessaan. 

 

(4) ”Motivaatio opiskella on lähes täysi nolla” – näin karuja seurauksia tuli 
koronajyrän alle jääneille nuorille (Ilta-Sanomat, 24.4.2021). 

 

Otsikossa (4) käytetään haastatellun nuoren sitaattia: ”Motivaatio opiskella on lähes 

täysi nolla”. Tämä luo diskurssia alakuloisesta tai masentuneesta nuoresta, jonka mielen-

kiinto on vähentynyt tai kadonnut kokonaan. Sitaatissa luku ”nolla” viittaa siihen, että 

numeroasteikolla opiskelumotivaatio on laskenut pohjalukemiin, mutta sana ”lähes” luo 



30 

toivoa siitä, että opiskelumotivaatio ei ole vielä kadonnut kokonaan. Sosiokulttuurisella 

tasolla kategoriaan kuuluvat otsikot rakentavat diskurssia sekä taloudellisesta, poliitti-

sesta että kulttuurillisesta aspektista tarkasteltuna (Fairclough, 1997, s. 85).  

 

Esimerkissä (4) käytetty metafora “koronajyrä”, jonka avulla pyritään luomaan mielleyh-

tymää vakavasta tilanteesta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka kohdistuu lapsiin ja 

nuoriin. Käsite ”mielenterveyskriisi” kuvaa hyvin tekstistä välittyvää representaatiota. Li-

säksi otsikossa (4) olevan metaforan voidaan ajatella olevan tietyllä tapaa ideologinen. 

Siinä yleistetään, että kaikki nuoret olisivat kärsineet voimakkaasti koronan aiheutta-

mista mielenterveysongelmista, mikä ilmenee motivaation puuttumisena. Otsikko muis-

tuttaa klikkiotsikkoa, sillä se on liioiteltu (Pujahari ja Sisodia, 2021, s. 118). Koronajyrää 

ei ole olemassa. Vaikka otsikko (4) luo alakuloista vaikutelmaa nuorista, kuvassa 2 he ovat 

viettämässä yhdessä vapaa-aikaa Helsingin tuomiokirkon edustalla. Helsinki tunniste-

taan kaupunkina tuomiokirkosta, minkä vuoksi kuvassa olevat nuoret representoivat pai-

kallisten nuorten mielenterveyttä korona-aikana. Kuvassa näkyvät kasvomaskit liitetään 

korona-aikaan ja niitä voidaan pitää koko koronapandemian symbolina. Olen osoittanut 

julkaisujen otsikoiden ja kuvien välisen yhteyden taulukossa 2 (liite 1). 



31 

 

Kuva 2. Kuva nuorista Helsingin keskustassa (IS/Seppo Kärki, 2021).  

 

Kuvassa 2 mielenkiinto kohdistuu edellisten esimerkkien lisäksi taka-alalla olevien hen-

kilöiden ulkoiseen olemukseen. Esimerkiksi oikealla puolella oleva henkilö on pukeutu-

nut lähes kokonaan mustiin vaatteisiin, mikä välittää negatiivisia tunteita. Hän myös no-

jaa kävelykeppeihin, mikä vahvistaa käsitystä nuorten korona-ajan kokemista vaikeuk-

sista. Vasemmalla oleva henkilö on pukenut harmaan hupun, mikä luo vaikutelmaa syr-

jään vetäytyvistä nuorista. Kaiken kaikkiaan kategoriaan kuuluvat otsikot ja kuvat raken-

tavat diskurssia koronan lisäämästä masennuksesta ja yksinäisyydestä kärsivistä lapsista 

ja nuorista.  

 

Otsikossa (5) ”koronaeristys on nuorille keskivaikean masennuksen tet-harjoittelu” pu-

hutaan koronaeristyksen lisäämistä mielenterveysongelmista. Merkittävää on se, että 

haastateltu asiantuntija vertaa koronan vuoksi tapahtuvan eristäytymisen olevan 

kuin ”tet-harjoittelu”, jolla viitataan nuorten työelämään tutustumisharjoitteluun, joka 

kuuluu Suomessa viralliseen opintosuunnitelmaan. Sosiaalisten kontaktien vähentämi-

nen on ajanut nuoret tilanteeseen, jossa he saattavat kokea keskivaikealle masennuk-

selle tyypillisiä kokemuksia.  



32 

 
(5) Koronaeristys on nuorille keskivaikean masennuksen ”tet-harjoittelu”, sa-

noo asiantuntija – ”Apua kannattaa hakea” (Helsingin Sanomat 4.4.2021).  
 

Faircloughin (1997, s. 82) kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä soveltamalla tekstin 

tasolla otsikko sisältää metaforan siitä, kuinka koronaeristys on nuorten mielentervey-

delle ”koettelemus”, jossa nuori joutuu tutustumaan uusiin ympäristöihin ja käytäntöihin 

(Jokinen, 2016b, s. 364).  Ironisen vertauksesta tekee se, että käsite ”tet-harjoittelu” on 

merkitty lainausmerkeillä, jolloin lukijalle välittyy mielikuva siitä, että asiantuntija ei 

käytä vertausta sen varsinaisessa merkityksessä. Lisäksi asiantuntijan puheesta on lai-

nattu otsikkoon suora sitaatti, jossa hän kannustaa nuoria hakemaan apua mielenter-

veysongelmiinsa.  

 

Diskurssikäytännön tasolla otsikossa yhdistyvät sekä sosiaaliset, yhteiskunnalliset että 

institutionaaliset funktiot (Fairclough, 1995, s. 133).  Sosiokulttuurisesti tilannekohtai-

nen funktio ilmenee otsikossa siten, että siinä puhutaan nimenomaan nuorten eristäyty-

misestä. Sen mukaan eristäytyminen ei sovi nuorten sosiaaliseen elämään, vaan voi ai-

heuttaa heille mielenterveysongelmia. Yhteiskunnallinen funktio ilmenee siten, että ko-

ronaeristys ja nuorten keskivaikea masennus yhdistetään Suomen koulutusjärjestelmään, 

joka on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima. Tämän vuoksi otsikko assosioituu 

myös opetus- ja kulttuuriministeriön alaisiin instituutioihin kuten perusopetuksen kou-

luihin. Otsikossa ilmenevä sosiokulttuurinen käytäntö yhdistää otsikon keskusteluun suo-

malaisten nuorten hyvinvoinnista ja mielenterveyspalvelujen hyödyntämisestä (Fair-

clough, 1997, s. 82).  

 

Merkittävää kategoriaan kuuluvassa aineistossa on se, että kuvasta 2 poiketen otsikoita 

representoidaan kuvilla, joissa on tummat värit ja nuori henkilö halutaan tarkoitukselli-

sesti näyttää masentuneen näköisenä. Kuva luo dramaattista tunnelmaa ja rakentaa sen 

mukaista diskurssia. Esimerkin kaltaisissa kuvissa henkilöiden kasvoja ei näy, sillä he ovat 

joko peittäneet kasvonsa tai kuva on otettu niin, että kasvoja ei ole mahdollista tunnistaa.  

Kuvassa 3 tumma hahmo istuu maassa kasvot maahan kohdistettuina. Se ei vastaa 



33 

todellista tilannetta, sillä se on tarkoitettu pelkästään uutisen kuvittamiseen eikä siinä 

näy esimerkiksi haastatellun henkilön kasvoja. Kuva 3 yhdistää siinä näkyvan henkilön 

osaksi käsitystä korona-ajan elämää ja nuorten mielenterveyttä käsittelevää diskurssia. 

Huomioitavaa on se, että kuvassa oleva henkilö on erillään muista ihmisistä, mikä vah-

vistaa diskurssia nuorten lisääntyneestä yksinäisyydestä. Lisäksi kuvassa on merkittävää 

myös se, että siinä olevaa ihmistä ei tunnista ollenkaan. Henkilöstä ei voi päätellä esi-

merkiksi sukupuolta tai ikää. Tätä voidaan pitää toimittajan tietoisena valintana, jotta 

katsoja voi yhdistää sen tarkasteltuun teemaan (Fairclough, 1997).  

 

 

Kuva 3. Kuvituskuva nuoresta (IS/Lehtikuva/Milla Takala, 2021). 

 

Aineiston esimerkkikuvassa 4 nuori henkilö makaa sängyllä kasvot poispäin kamerasta. 

Kuvasta erottuvia asioita ovat sänky ja siinä makaava henkilö, hänen yllään oleva paita, 

ja muu kuvasta välittyvä ympäristö. Voidaan ajatella, että kuvasta välittyvä henkilön mie-

liala on seurausta esimerkiksi yksinäisyydestä, minkä vuoksi hän purkaa tunteitaan pu-

ristamalla tyynyään. Kuvaa 4 tarkasti tutkimalla paidasta voi erottaa sanat ”pay me, tie 

me, make me whole”. Lisäksi paidasta välittyy kuva ihmisestä, joka on mennyt keskeltä 

poikki. Nämä sanat voivat luoda tietynlaista representaatiota siitä, että nuoret ovat 



34 

masentuneita, mikä vahvistaa diskursiivista käsitystä ”koronajyrän” (ks. esimerkki 4) alle 

jääneistä nuorista. 

 

 

Kuva 4. Kuvituskuva nuoresta henkilöstä (Yle/Tiina Jutila, 2021).  

 

Viitteet ja kuvat ”koronajyrän” alle jääneistä nuorista, jotka ovat entistä ahdistuneempia, 

masentuneempia ja yksinäisempiä luovat yhdessä mielenterveyskriisissä olevien nuor-

ten representaation. Vaikka kuva 4 on värikkäämpi kuin kuva 3, myös sen avulla vahvistuu 

käsitys masentuneiden lasten ja nuorten diskurssista. Masentuneen olotilan lisäksi ku-

vista välittyy yksinäisyyden tunne, mikä ilmenee myös kategoriaan kuuluvissa otsikoissa. 

Lapset ja nuoret -kategorian otsikoista ja kuvista välittyy siis yksinäisyyden mentaalinen 

representaatio, jota näytetään erityisesti puhumalla ikäryhmään kuuluvien henkilöiden 

arjesta sekä näyttämällä kuvia koronan muuttamasta elämästä. Erityisesti kuvat 3 ja 4 

vahvistavat tekstin ja kuvan välistä suhdetta siitä, että korona-ajan nuoret nähdään elä-

vän mielenterveyskriisin keskellä. 

 



35 

4.1.2 Työelämä 

Otsikoista erottuu puhe koronan muutoksista työelämään ja siten mielenterveysongel-

mien lisääntymiseen. Niissä puhutaan esimerkiksi työssäkäyvistä henkilöistä yleisesti tai 

jotain ammattia edustavasta henkilöstä. Tämän vuoksi nimeän analyysin toisen katego-

rian työelämäksi. Esille tulevia aiheita ovat esimerkiksi töissä jaksaminen, ja koronan ai-

heuttamasta kuormituksesta lisääntynyt uupumus. Esimerkki (6) kuvaa yksityiskohtai-

sesti hoitajien työelämään liittyviä mielenterveysongelmia. Esimerkissä (6) mielenter-

veysongelmia representoidaan sanalla ”kuormitus”, joka viittaa siihen, kuinka korona on 

tehnyt työelämästä raskaampaa ja taakka kasvaa edelleen. Otsikoissa on käytetty sitaat-

teja, jotka on lainattu haastatteluista. Nämä voivat olla myös puhekielisiä ja edustaa 

haastateltavien mielipiteitä, kuten esimerkistä (6) voi havaita. 

 
(6) Edessä voi olla kuormittuneiden hoitajien joukkopako alalta – Tehy: "Moni 

on sanonut, että nyt hoidetaan korona ja sen jälkeen goodbye" (Yle, 
24.5.2021). 

 

Otsikossa (6) käytetään sanaa ”joukkopako”, joka kuvastaa hoitajien kokemusta työn ah-

distavuudesta ja jaksamattomuudesta. Sanalla pyritään kuvaamaan hoitajien työolojen 

vakavuutta. Joukkopaon voidaan ajatella olevan myös eräänlainen ääri-ilmaisu, sillä se 

luo vaikutelmaa siitä, että kaikki hoitajat olisivat joukolla pakenemassa alalta vaaran 

vuoksi (Jokinen, 2016b, s. 292). Ääri-ilmaisuja voi hyödyntää myös toiminnan oikeutta-

miseen, ja tässä esimerkissä koronan aiheuttamaa kuormitusta esitetään syyksi joukko-

paolle (Jokinen, 2016b, s. 292). Ilmaisu assosioituu mielikuvaan siitä, että kuormittuneet 

hoitajat haluavat vaihtaa alaa välittömästi, sillä korona on tehnyt työstä sietämätöntä. 

 

Lisäksi otsikon (6) kirjoittanut toimittaja on valinnut käyttää otsikossa sitaattia, joka si-

sältää englanninkielisen sanan ”goodbye”, vaikka otsikko on muuten suomenkielinen. 

Tämä kertoo toimittajan valintasuhteista ja siitä, että hän on halunnut sisällyttää otsik-

koon englanninkielisen ja affektiivisesti latautuneen ilmaisun, jotta haastatellun koke-

mus välittyisi mahdollisimman aidosti Fairclough, 1997, 98).  Verbimuoto ”hoidetaan” 

luo ideologiaa, sillä siinä aktiivimuoto on häivytetty passiiviin (Fairclough, 1997, s. 41). 



36 

Tekijä on haluttu tietoisesti häivyttää. Näin kirjoittaja on luonut ideologiaa siitä, kuinka 

epämääräisenä koronan hoitamista pidetään. Tällä voidaan viitata siihen, kuinka paljon 

korona on vaatinut alan työntekijöiltä. 

 

Työelämäkategorian esimerkeissä korostuvat eri diskurssikäytäntöjen tasot. Esimer-

keissä korostuu institutionaalinen taso, koska kategoriassa puhutaan terveydenhuollosta. 

Esimerkissä (7) Tehy eli Suomen sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan ammattijärjestö, 

edustaa institutionaalista tasoa. Tehy edustaa kaikkia Suomessa työskenteleviä sosiaali-, 

terveys-, ja kasvatusalan työntekijöitä. Tämän vuoksi kategoria koskettaa laajasti työ-

ikäistä väestöä, ja sellaisia ammattiryhmiä, jotka joutuvat päivittäin tekemisiin koronaan 

sairastuneiden henkilöiden kanssa. Työelämä -diskurssissa ilmenee koronan heikentä-

män mielenterveyden vaikutukset työssä käyviin henkilöihin sekä eri ammattiryhmiin ku-

ten sairaanhoitajiin. Esimerkissä (7) uutisdiskurssissa painottuu se, että tieto työikäisten 

psyykkisestä kuormituksesta on peräisin THL:n tutkimuksesta. Sana ”kuormitus” luo as-

sosiaation psyykkiseen tilaan, jossa ihminen kärsii liiallisesta rasituksesta.  

 
(7) THL:n tutkimus: työikäisten psyykkinen kuormitus lisääntyi toisen korona-

aallon aikana (Iltalehti, 22.7.2021). 
 

Otsikon (7) perusteella lukijalle jää avoimeksi se, mikä on sen konkreettinen syy-seuraus-

suhde. Tämä otsikon jättämä aukko houkuttelee lukijaa avaamaan verkkouutisen. Viit-

taus koronan toiseen aaltoon kertoo siitä, että psyykkinen kuormitus on kasvanut ko-

rona-ajan pitkittymisen vuoksi. Esimerkiksi ihmisten yksinäisyys ja koronan aiheuttama 

stressi tuodaan esille monissa otsikoissa. Samat piirteet luovat diskursseja myös muissa 

kategorioissa. Kategorioiden aineistot erottuvat toisistaan sen perusteella, kenen näkö-

kulmasta asiat esitetään tai kehen koronaan liittyvät rajoitukset ja suositukset kohdistu-

vat.  

 

Kategoriaan kuuluvat kuvat vahvistavat otsikoiden rakentamaa representaatiota liialli-

sesta kuormituksesta ja stressistä kärsivistä työikäisistä ihmisistä. Kuvan 5 voidaan aja-

tella kuvittavan puhetta sairaalaympäristöstä ja siellä työskentelevistä henkilöistä. Kuten 



37 

muissakin kategorian kuvissa myös kuva 5 on ladattu kuvapankista. Se ei kuvaa aitoa ti-

lannetta tai uutista. Kuva 5 ja otsikot (6) ja (7) luovat mentaalisen representaation yli-

kuormittuneista sairaanhoitajista. 

 

 

 

Kuva 5. Kuvituskuva terveydenhuollon henkilökunnasta (IS/Colourbox, 2021). 

 

Kuvan 5 avulla pyritään luomaan totuudenmukainen ja otsikkoa vastaava tilanne arjesta 

ja ympäristöstä, jossa työntekijät ovat eläneet korona-aikana. Tämän vuoksi tähän kate-

goriaan liittyy esimerkiksi kuvia sairaanhoitajista tai kuvia etätöitä tekevistä ihmisistä. 

Nämä kuvat rakentavat todellisuutta korona-ajan muuttuneesta ja hankaloituneesta työ-

elämästä. Kuvat pyrkivät herättämään ajatuksia ja tunteita katsojissa, koska niiden avulla 

pyritään representoimaan työikäisten hyvinvointia. Kuvassa 5 sairaanhoitajat on jätetty 

tarkoituksella tarkentamatta, sillä työhön kuuluvaa kiirettä on haluttu esittää liikkeessä 

olevilla hahmoilla. 

 

Kategoriaan kuuluvassa aineistossa korostuvat usein yleinen puhe koronan heikentä-

mästä työkyvystä tai siitä, että työikäiset henkilöt ovat joutuneet jättämään työnsä ko-

konaan. Valtaosassa tätä aineistoa aihetta representoitiin esimerkiksi terveydenhuollon 



38 

työntekijöiden avulla. Tämän vuoksi aineistosta erottuu kaksi julkaisua, joissa koronan 

heikentämästä mielenterveydestä puhuivat tunnetut musiikkialan ammattilaiset. Esi-

merkiksi (8) Faith No More -yhtyeen laulaja ilmoitti, että hän ei ole työkykyinen ja joutuu 

tämän vuoksi perumaan yhtyeen tulevat esiintymiset. Merkittävää otsikossa (8) on se, 

että siinä kerrotaan suoraan, että syynä esiintymisten perumiselle on koronapandemian 

heikentämä mielenterveys. Lisäksi henkilöstä käytetään käsitettä ”Faith No Moren lau-

laja”, eikä hänen omalla nimellään. Otsikon ensimmäinen osa on yhdistetty jälkimaiseen 

tarkentavaan lauseeseen ajatusviivalla, joka luo kahden lauseen välille vuorovaikutuksel-

lisen suhteen (Fairclough, 1997, s. 137).  

 
(8) Faith No Moren laulaja perui toistaiseksi sovitut keikat – syynä koronapan-

demian heikentämä mielenterveys 
 

Otsikossa (8) sanotaan myös, että laulaja perui tulevat esiintymiset toistaiseksi, mikä luo 

vaikutelman siitä, että mielenterveysongelmat ovat vakavia eikä tietoa sairasloman pi-

tuudesta ole. Mielenkiintoista on myös se, miksi laulajan etunimeä ei ole mainittu otsi-

kossa, sillä silloin otsikko olisi ollut tekstin tasolla henkilökohtaisempi. Uutinen on kuvi-

tettu kuvalla 6, jossa hän esiintyy eli tekee työtään. Kuva on myös lähikuva laulajasta, 

joten hänet tunnistaa siitä. Kuva ei ole kuitenkaan tuore kuva, vaan se on otettu aikai-

semmasta esiintymisestä eikä siten kuvasta laulajan nykytilaa.   

  



39 

 

Kuva 6. Arkistokuva Mike Pattonista (IS/Juha Metso, 2021).  

 

Kun tunnettu henkilö kertoo avoimesti siitä, että ei pysty koronan heikentämän mielen-

terveyden vuoksi tekemään töitään, hän antaa kasvot koronan heikentämälle mielenter-

veydelle. Tulevaisuudessa hänet saatetaan muistaa siitä, että korona vaikutti myös julki-

suuden henkilöiden mielenterveyteen ja arkeen. Otsikon (8) perusteella lukijalle välittyy 

mentaalinen representaatio mielenterveysongelmista kärsivästä henkilöstä, jolla ei ole 

psyykkisiä resursseja jatkaa työtään (Hall, 2013, 3). Otsikkoon liitetyssä kuvassa 6 laulaja 

on eloisan näköisenä esiintymislavalla, mikä ei vastaa otsikosta välittyvää mentaalista 

representaatiota. Kuva 6 saa katsojan pohtimaan, millaisista mielenterveysongelmista 

hän kärsii. Realistisempi mielikuva tilanteesta olisi välittynyt, jos laulaja olisi näyttänyt 

masentuneelta. Lisäksi realistisemman kuvasta olisi tehnyt eri ympäristö. Kuvan 6 vaa-

leat värit ja ympäristö luovat representaatiota energisestä laulajasta. 

 

Tietynlaista representaatiota korona-ajan työelämästä rakentaa esimerkiksi se, että ku-

vassa 7 olevasta henkilöstä välittyy turhautuneisuuden tunne tämän peittäessään kasvot 

ikään kuin epäonnistumisen merkiksi. Viitteet koronan lisäämistä työelämän haasteista 

luovat työelämään uupuneiden representaation. Esimerkiksi kuvan 7 voidaan ajatella 



40 

rakentavan representaatiota korona-ajan etätyöstä, koska siinä esitetään henkilön teke-

vän töitä kotona. 

 

 

Kuva 7. Kuvituskuva henkilöstä (IS/Lehtikuva, 2021).  

 

Kuva on Lehtikuvan kuvapankista, joten se on kuvituskuva, eikä se vastaa todellista tilan-

netta.  Kuvassa 7 näkyvän henkilön olemusta voidaan pitää seurauksena koronan ja työ-

elämän rasitteiden aiheuttamasta heikentyneestä mielenterveydestä, sillä hänen kehon-

kielensä ja eleensä viestivät turhautuneisuuden ja ahdistuksen tunteesta sekä väsymyk-

sestä. Nämä kuvassa näkyvät elementit vahvistavat käsitystä työelämään uupuneiden 

representaatiosta. 

 

 

4.1.3 Korkeakouluopiskelijat 

Aineistossa ilmenee useita korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyttä käsitteleviä otsi-

koita. Näissä otsikoissa tuodaan esille korkeakouluopiskelijoiden jaksaminen, yksinäisyy-

den lisääntyminen ja etäopiskelun haitat. Kategoriassa korostuu myös opiskelijoiden kas-

vava tarve mielenterveyspalveluille. Kategoriaan kuuluvassa aineistossa opiskelijoista 



41 

tehdään yhteisöllinen ryhmä, jotka ovat koronaan ja mielenterveyteen liittyvän diskurs-

sin keskiössä.  

 

Esimerkistä (9) on pyritty tekemään affektiivinen, sillä siinä on käytetty emotionaalista 

sitaattia, vaikka muuten teksti on neutraali (Vainikka ja muut, 2020, s. 250). Otsikossa (9) 

käytetään verbiä ”tappaa”, jonka voidaan ajatella olevan kärjistetty ilmaus korkeakoulu-

opiskelijoiden tuntemista negatiivisista tunteista. Verbistä välittyy vaikutelma mentaali-

sia representaatioita korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen elämän rajoittuneisuudesta 

ja sen luomasta ahdistuksesta ja masennuksesta.  Lisäksi kohta ”paljon enemmän kuin 

tiedämmekään” jättää lukijalle kysymyksen siitä, mitä kaikkea korona on todellisuudessa 

aiheuttanut korkeakouluopiskelijoille. Se myös luo diskurssia siitä, että koronan vaikutuk-

set eivät vielä näy kokonaisuudessaan, ja sillä on vaikutusta vielä pitkään suomalaiseen 

yhteiskuntaan.  

 
(9) Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa pal-

jon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn" 
(Yle, 25.7.2021). 

 

Esimerkin (9) kaltaisissa otsikoissa lukijalle välittyy vaikutelma siitä, että kuvassa 8 oleva 

henkilö toimii korkeakouluopiskelijoiden edustajana ja kertojana. Vaikutelma kertojasta 

syntyy siitä, että haastatellun puhetta on lainattu suoraan otsikkoon. Esimerkin (8) otsi-

kossa toimittaja on tietoisesti valinnut näkökulmakseen kertoa nuorten lisääntyneistä 

mielenterveysongelmista korona-aikana. Lisäksi otsikossa haastateltu henkilö toimii ker-

tojana (Kalliokoski, 1995, s. 8). Otsikko (9) luo lukijalle vaikutelmaa siitä, että nuoret oli-

sivat vakavasti masentuneita koronan vuoksi, sillä se on ”tappanut” heiltä hymyn ja nau-

run.  

 

Otsikko (9) on kuvitettu kuvan 8 avulla.  Se poikkeaa journalistisena sisältönä verrattuna 

muihin analyysin esimerkkeihin. Vaikka sillä kuvitetaan otsikkoa (9), artikkeliin haasta-

teltu henkilö hymyilee ja näkyy kuvassa. Siitä välittyvä representaatio on ristiriidassa ot-

sikon (9) kanssa, jota se on valittu kuvittamaan. Kuva on myös haastatellun henkilön itse 

ottama, eikä valokuvaajan kuten muissa aineistoon kuuluvissa kuvissa. 



42 

 

 

Kuva 8. Henkilökuva Johanna Ritasta (Yle/Johanna Rita, 2021).  

 

Esimerkin (10) otsikossa puhutaan siitä, kuinka paljon mielenterveysongelmista kärsiviä 

opiskelijoita on suomalaisissa korkeakouluissa. Otsikon lisäarvoa ja uskottavuutta lisää 

se, että tulos on selvitetty opiskelijoille teetetystä kyselystä. Esimerkissä (10) on jälleen 

hyödynnetty sitaattia, joka kuvaa negatiivisesti koronasta kärsivää ryhmää. Kohta ”niitä, 

joilla menee tosi huonosti” vahvistaa käsitystä huonosti voivien korkeakouluopiskelijoi-

den diskurssista. Lisäksi affektiivinen sitaatti on osa muuten neutraalia otsikkoa, jotta se 

vaikuttaisi lukijaan (Vainikka ja muut, 2020, s. 250). Erityisesti sana ”liikaa” luo mieliku-

vaa siitä, että huonosti voivien opiskelijoiden määrä jatkaa kasvamistaan. Määritelmä 

jättää lukijalle pohdittavaksi sen, kuinka paljon huonosti voivia opiskelijoita on suomalai-

sessa yhteiskunnassa. 

 
(10) AMK-opiskelijoiden jaksaminen ja mielenterveys on heikentynyt pande-

mian aikana, selviää kyselystä: ”Niitä, joilla menee tosi huonosti, on liikaa” 
(Helsingin Sanomat, 6.5.2021). 

 



43 

Sosiokulttuurisella tasolla kategoriaan kuuluvat otsikot rakentavat diskurssia sekä talou-

dellisesta, poliittisesta että kulttuurillisesta aspektista tarkasteltuna (Fairclough, 1997, s. 

85). Esimerkin (10) otsikko erottuu aineiston muista otsikoista, sillä siinä korkeakoulu-

opiskelijoiden mielenterveys kerrotaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden näkökul-

masta. Yleisempää aineistossa on se, että mielenterveysongelmista välittyy mentaalisia 

representaatioita yliopisto-opiskelijoiden opiskelu-uupumuksesta. Tämän voidaan aja-

tella johtuvan siitä, että ammattikorkeakouluissa lähiopetusta on järjestetty yliopistoja 

enemmän opintojen luonteen vuoksi. Etäopiskelun aiheuttamat ongelmat tuotiin usein 

esiin. Lisäksi otsikossa jaksaminen ja mielenterveys on eroteltu kahdeksi erilliseksi asiaksi, 

vaikka WHO:n (2021) määritelmän mukaan ne ovat molemmat mielenterveyden osa-

alueita. Tästä voidaan päätellä, että otsikossa on haluttu nimenomaan korostaa jaksa-

mista erillisenä asiana ja rakentaa mentaalista representaatiota korona-ajan opiskelu-

uupumisesta.  

 

Esimerkissä (11) luodaan diskurssia opiskelijoista toimijoina, mutta se liitetään myös yh-

teiskunnalliseen funktioon ja sosiokulttuuriseen tasoon (Fairclough, 1997, s. 82). Tekstin 

tasolla otsikon voidaan ajatella kuuluvan myös politiikan ja yhteiskunnan kategoriaan, 

mutta puhujapositioissa olevat pääministeri Sanna Marin ja valtiovarainministeri Annika 

Saarikko suuntaavat puheensa korkeakouluopiskelijoille. Tämän vuoksi otsikon voidaan 

ajatella rakentavan diskurssia korkeakouluopiskelijoista, ja heidän kokemuksistaan. 

 

(11)  Katso videot: Sanna Marin opiskelijoille: korona on "ainutlaatuinen koke-
mus", joka jaetaan yhdessä – Annika Saarikko: "Ymmärrän, että tsemppi-
toivotukset eivät aina auta" 

 

Otsikossa (11) Marin viittaa koronan luomaan yhteisöllisyyteen. Hän puhellaan viittaa 

siihen, kuinka korona on asettanut korkeakouluopiskelijat samaan asemaan. Huomioita-

vaa on, että Marinin pyrkimyksenä on luoda positiivisia mielikuvia korona-ajan elämästä 

käyttämällä ilmaisua ”ainutlaatuinen kokemus”. Tämän jälkeen otsikossa Annika Saarikon 

puheessa käytetään ilmaisua ”tsemppitoivotukset eivät aina auta”, joka kumoaa Marinin 

puheen. Saarikko myöntää sen, että korona on lisännyt korkeakouluopiskelijoiden 



44 

avuntarvetta. Lisäksi otsikko (11) alkaa sanoilla ”Katso video”, tehden siitä ”klikkiotsikko-

maisen”, sillä sen tarkoituksena on saada lukija avaamaan julkaisu sekä katsomaan siihen 

upotetut videot (Pujahari ja Sisodia, 2021, s. 118). 

 

Korkeakouluopiskelijoiden tilannetta kuvitettiin kuvilla erilaisista henkilöistä, koska ju-

tuissa käsiteltiin rajattua ryhmää. Mielenkiintoista korkeakouluopiskelijoita esittävissä 

kuvissa on tarkastella sitä, esiintyvätkö haastatellut omilla kasvoillaan vai onko juttu ku-

vitettu muulla tavoin. Esimerkiksi kuvalla 9 on representoitu korkeakouluopiskelijoista 

kertovaa otsikkoa (12), jossa korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysongelmien kerro-

taan lisääntyneen ”harpaten” vuoden 2020 eli ensimmäisen koronavuoden aikana. Li-

säksi otsikossa (12) kerrotaan, että jutussa luetellaan viisi tapaa, joilla harpaten lisäänty-

neet korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysongelmat näkyvät.  

 

Kuvan 9 värimaailma ja ikkunasta katsova henkilö vahvistavat diskurssia mielenterveys-

ongelmista kärsivistä korkeakouluopiskelijoista, mutta ei kerro suoranaisesti sitä, miten 

mielenterveysongelmat näkyvät. Kuvan ja tekstin välinen suhde jättää lukijalle tulkitse-

misen varaa. Voidaan ajatella, että kuva 9 representoi korkeakouluopiskelijoiden jää-

mistä kotiin korkeakoulun sijaan ja siitä aiheutunutta yksinäisyyttä ja mielenterveyson-

gelmia. Lisäksi kuvasta välittyy tunnelma, että korkeakouluopiskelijat eivät pääse kodeis-

taan, mikä assosioituu koronarajoituksiin. 

 

(12) Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveysongelmat lisääntyivät harpaten 
viime vuonna – näillä 5 tavalla se näkyy (Yle, 24.4.2021). 

 

 

 



45 

 

Kuva 9. Kuvituskuva korkeakouluopiskelijasta (Yle/Jorge Gonzales, 2021).  

 

Kokonaisuudessaan otsikot ja kuvat korkeakouluopiskelijoista muodostavat yksinäisten 

korkeakouluopiskelijoiden representaation.  Kuva 9 saa pohtimaan sitä, luoko se totuu-

denmukaisen representaation korkeakouluopiskelijoista. Kuva 9 ei ole otettu aidosta ti-

lanteesta, vaan se on tarkoitettu ainoastaan kuvittamaan julkaisun tekstiä. Siitä henkilöä 

ei voi tunnistaa. Kuvan 9 tunnelmalla on pyritty rakentamaan representaatiota alakuloi-

sesta mielentilasta, joka on kasvanut etäopetuksen aiheuttaman yksinäisyyden vuoksi. 

Tämä kertoo valintasuhteista, joita toimittaja on tehnyt kirjoittaessaan otsikkoa (12) ja 

muodostaessa kuvan 9 avulla representaatiota yksinäisistä korkeakouluopiskelijoista. Ku-

van 9 ja tekstin (12) välisestä suhteesta voidaan päätellä, että lisääntyneet mielenter-

veysongelmat johtuvat siitä, että opiskelijat jäivät yksin. 

 

 



46 

4.1.4 Terveydenhuolto  

Neljänteen kategoriaan lukeutuvassa aineistossa puhutaan siitä, miten mielenterveyspo-

tilaita voidaan hoitaa terveydenhuollossa, johon korona vaikuttaa merkittävästi. Katego-

riaan kuuluvissa otsikoissa käytetään terveydenhuoltoon ja sen henkilökuntaan liittyviä 

käsitteitä, jotka ilmentävät kategorian puhujien edustavan suomalaista terveydenhuol-

toa. Tekstuaalisella tasolla otsikossa (13) käytetään verbiä huolissaan, millä pyritään ku-

vaamaan sairaanhoitopiirin suhtautumista koronan lisäämiin mielenterveysongelmiin. 

Sairaanhoitopiiri edustaa subjektina monen kunnan näkökulmaa itsemurhien ja mielen-

terveysongelmien lisääntymisestä, mikä nostaa keskustelun alueelliselle ja institutionaa-

liselle tasolle. Lisäksi substantiivin monikkomuoto ”itsemurhia” erotetaan otsikossa (13) 

muista mielenterveysongelmista. Lisäksi epidemian alusta laskettu ajanjakso ilmaistaan 

käsitteellä ”korona-aika”, mikä jättää epäselväksi sen, missä ajassa itsemurhat ja mielen-

terveysongelmat ovat todellisuudessa lisääntyneet.  

 

(13) Sairaanhoitopiiri huolissaan: Korona-aika lisännyt itsemurhia ja mie-
lenterveysongelmia (Iltalehti, 12.3.2021). 

 

Otsikko (13) luo mentaalisen representaation siitä, kuinka lisääntyneet mielenterveyson-

gelmat ovat tulosta pitkittyneestä poikkeusoloista ja siitä, että koronapotilaiden hoita-

minen on vähentänyt resursseja mielenterveyspotilaiden hoitamisesta. Otsikossa (13) 

koronan ja mielenterveysongelmien välille syntyy syy-seuraussuhde. Muista esimer-

keistä poiketen tämä syy-seuraussuhde osoitetaan lukijalle sairaanhoitopiirin näkökul-

masta. Näin alueen sairaanhoitopiiri todentaa sen, että mielenterveysongelmat ovat nä-

kyneet alueen terveydenhuollossa. Kyse ei ole siis yksittäisen henkilön tai ryhmän sub-

jektiivisesta kokemuksesta, vaan terveysviranomaisten varmistamasta tilastosta.  

 

Otsikko (13) on kuvitettu kuvalla 10, joka luo mentaalisen representaation esimerkiksi 

masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön sairastuneesta henkilöä, jolla voi olla itsetu-

hoisia ajatuksia. Kuva ei vastaa todellisuutta, sillä se on kuvapankista ladattu kuvituskuva, 

jossa henkilön kasvoja ei näy. Lisäksi otsikon tekstin sekä kuvan välinen suhde ei ole selvä 

(Jørgensen ja Phillips, 2002, s. 61). Sairaalassa otettu kuva vastaisi paremmin tekstiä, sillä 



47 

otsikkotasolla puhutaan sairaanhoitopiiristä eikä yksittäisen henkilön mielenterveydestä. 

Voidaan kuitenkin ajatella, että kuvan avulla on haluttu antaa ääni terveydenhuollon asi-

akkaille. Tämän vuoksi uutiseen on valittu kuva henkilöstä, jonka voidaan ajatella käyttä-

vän mielenterveyspalveluja.  

 

 

Kuva 10. Kuvituskuva henkilöstä (Iltalehti/Mostphotos, 2021).  

 

Kuva 11 on otettu sairaalassa, sillä siitä erottuu lääkäri ja omaa vuoroaan odottava 

asiakas. Kuvasta välittyvä representaatio vastaa mielikuvaa terveydenhuollosta, mutta 

siitä välittyvä kiireinen tunnelma rakentaa diskurssia koronan kuormittamasta tervey-

denhuollosta. Merkittävää molemmissa kuvissa (kuvat 10 ja 11) on se, että niissä näkyvät 

henkilöt välttelevät katsekontaktia kameraan. Tämä havainto vahvistaa diskurssia siitä, 

että mielenterveysongelmat koetaan negatiivisiksi ja hankaliksi asioiksi, joita ei mielel-

lään käsitellä julkisesti. 

 



48 

 

Kuva 11. Arkistokuva Espoon terveysasemalta (IS/Lehtikuva/Hanna Matikainen).  

 

Terveydenhuollon kategoriassa koronan heikentämä mielenterveys yhdistetään tervey-

denhuollon ruuhkautumisen. Sen ylikuormittumisen vuoksi kaikki mielenterveyspotilaat 

eivät saa tarvitsemaansa apua. Useissa otsikoissa todetaan, että koronapandemia on vai-

kuttanut ”hoitojonoihin”, mikä myös rakentaa mentaalisen representaation terveyden-

huollon tilanteesta. Faircloughin (1997, s. 28) teoriaan viitaten diskurssissa ilmenee dis-

kurssikäytännön institutionaalinen taso. Esimerkin (14) otsikossa luodaan vaikutelma 

siitä, että koronan vuoksi nuoret eivät saa apua mielenterveysongelmiinsa. Faircloughin 

(1997, 75) esittämä näkemys diskurssissa olevasta syy-seuraussuhteesta korostuu, sillä 

korona nähdään konkreettisena ongelmana terveydenhuollolle. 

 

(14) Koronapandemia vaikuttaa hoitojonoihin Kuopiossa – nuorten mielenter-
veyspalveluissa sata nuorta yli kolmen kuukauden jonossa (Yle 20.8.2021). 

 

Sosiokulttuurisella tasolla kategoriaan kuuluvat aineistot rakentavat diskurssia sekä ta-

loudellisesta, poliittisesta että kulttuurillisesta aspektista tarkasteltuna (Fairclough, 1997, 

s. 85). Esimerkki (14) on yksi aineiston harvoista otsikoista, joissa mielenterveysongelmat 

esitetään jonkin pienemmän kuin pääseudulla olevan kaupungin terveydenhuollon rasit-

teeksi. Yleisempää aineistossa on ollut se, että mielenterveysongelmien kerrotaan 



49 

koskettavan kansalaisia valtakunnallisesti tai HUSin eli Helsingin ja Uudenmaan sairaan-

hoitopiirin näkökulmasta. Kategoriassa ilmennetään usein sitä, kuinka koronapandemia 

on aiheuttanut hoitojonoja laajasti Suomen terveydenhuoltoon, ja sen vuoksi myös mie-

lenterveysongelmat ovat kasaantuneet.  

 

Tähän kategoriaan kuuluvat otsikot ja kuvat luovat ylikuormittuneen terveydenhuollon 

representaation. Esimerkiksi otsikon (14) avulla luodaan ideologista vaikutelmaa siitä, 

että juuri kuopiolaiset nuoret tarvitsevat mielenterveyspalveluja enemmän kuin apua on 

saatavilla. Tämä vahvistaa diskursiivista käsitystä siitä, että mielenterveysongelmien ka-

saantuminen nähdään yhtenä korona-ajan lieveilmiönä, joka vaikuttaa terveydenhuol-

toon sekä valtakunnallisesti että paikallisesti Suomen eri kunnissa.  

 

4.1.5 Politiikka ja yhteiskunta 

Analyysin viidennessä kategoriassa nostetaan esille hallituksen päätöksentekoon liittyviä 

puheenaiheita sekä koronan vaikutuksista yhteiskuntaan ja talouteen. Koska kategori-

assa tuodaan esiin poliittisia näkökulmia, voidaan ajatella, että sen otsikoilla on enem-

män ideologista valtaa kuin muilla aineistoon kuuluvilla otsikoilla. Poliittiset näkökulmat 

voivat vaikuttaa lukijaan, sillä ideologinen valta muuttaa ihmisten ajattelutapoja (Hall, 

1992, s. 160–162). Esimerkiksi otsikossa (15) on ideologista valtaa, joka voi saada lukijan 

ajattelemaan niin, että mielenterveysongelmat ovat koko yhteiskuntaa uhkaava tekijä.  

 

(15) Korona-aika on luonut mielenterveysvelkaa: "Nyt pitää estää tämän 
muuttuminen häiriöiden epidemiaksi" – eduskunta keskusteli mielenter-
veydestä, katso tallenne (Yle, 6.10.2021). 

 
Otsikossa (15) tuodaan esille käsite ”mielenterveysvelka”, jolla haetaan syy-seuraussuh-

detta koronan aiheuttamille mielenterveysongelmille. Se on kuvallinen ilmaus siitä, että 

mielenterveysongelmat ovat kasaantuneet koronan vuoksi, eikä niitä ole hoidettu asian-

mukaisella tavalla. Käsitteen ”mielenterveysvelka” voidaan ajatella olevan metafora, jolla 

pyritään kuvaamaan korona-ajan laajoja vaikutuksia mielenterveyteen. Toisaalta 



50 

käsitteellä voidaan viitata mielenterveysongelmien lisääntymisen vuoksi aiheutunee-

seen taloudelliseen velkaan, joka johtuu esimerkiksi terveydenhuollon ruuhkautumi-

sesta.  

 

Esimerkin (15) otsikossa korostuu tuottamisen diskurssikäytäntö, sillä otsikko on edellis-

ten esimerkkien tavoin kirjoitettu mielenkiintoa herättävästi. Yhteiskunnallisesti merkit-

täväksi diskurssiksi otsikosta tekee se, että siinä tuodaan esille eduskunnan puuttuminen 

huonontuvaan tilanteeseen. Otsikossa (15) on myös käytetty suoraa sitaattia haastatte-

lusta, jossa todetaan: ”Nyt pitää estää tämän muuttuminen häiriöiden epidemiaksi”. Si-

taatin voidaan ajatella olevan toimittajan tietoinen valinta korostaa tilanteen vakavuutta. 

Samalla mielenterveysongelmista luodaan mentaalinen representaatio, joka kiteytyy 

yhteiskunnalliseen tilanteeseen, josta käytetään käsitettä ”häiriöiden epidemia”.   

 

Otsikossa (15) häiriöillä viitataan mielenterveyshäiriöihin, mutta jättämällä pois sanan 

mielenterveys, se luo mielikuvaa monenlaisista häiriöistä. Sanana häiriö jättää lukijalle 

tulkinnan varaa. Lisäksi käsite luo vertausasetelman varsinaiselle koronapandemialle, 

mikä luo mielikuvan siitä, että mielenterveydenhäiriöt ovat yhtä vakavia tai seurausta 

varsinaisesta koronaviruksen aiheuttamasta pandemiasta. Huomioitavaa on myös se, 

että sitaatissa käytetään imperatiivia eli käskymuotoa, jonka avulla lukijaa puhutellaan 

suoraan. Lisäksi otsikossa käytetään sanavalintoja, jotka korostavat tilanteen kulkua ja 

vakavuutta.  

 

Otsikosta (15) välittyvä mielipide luo diskurssia, joka pyrkii määrittämään poliittista pää-

töksentekoa sekä kiihdyttämään mielenterveysongelmiin puuttumista (Jokinen, 2016, s. 

275). Tämä häivyttää muita diskursseja ja korostaa mielenterveyden häiriöitä yhteiskun-

nallisena ongelmana ja poliittisia ratkaisuja vaativana akuuttina tilanteena (Fairclough, 

1997, 39–41). Otsikossa ei tule ilmi esimerkiksi positiivisia aiheita, joista eduskunta on 

keskustellut. Tämän vuoksi otsikko luo diskurssia koronapolitiikasta, jonka avulla keskity-

tään mielenterveysongelmien hoitamiseen ja niiden ennalta ehkäisemiseen.  

 



51 

Otsikossa (16) viitataan koko suomalaiseen yhteiskuntaan ja siihen, kuinka valtakunnal-

lisella tasolla psyykkinen kuormittuneisuus on kasvanut koronaepidemian pitkittyessä. 

Siinä yhdistyvät sosiokulttuuristen diskurssikäytäntöjen institutionaalinen ja yhteiskun-

nallinen taso (Pietikäinen, 2000, s. 29). Otsikko luo mentaalisen representaation siitä, 

että psyykkinen kuormittuneisuus kasvoi koko suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se on 

vaikuttanut institutionaalisella tasolla mielenterveyspalveluja tarjoaviin organisaatioihin. 

Lisäksi otsikko (16) luo samanlaista diskurssia kuin kategorian muutkin esimerkit eli sitä, 

kuinka suomalaisten psyykkinen hyvinvointi on heikentynyt koronan vuoksi.  

 
(16) Psyykkinen kuormittuneisuus kasvoi koronan toisen aallon mukana koko 

Suomessa – ongelmiin on myös haettu ammattiapua (Iltalehti, 27.6.2021). 
 

Korona-ajan mielenterveysongelmat nousevat politiikka- ja yhteiskuntakategoriaan kuu-

luvissa otsikoissa kaikille diskurssikäytännön tasoille. Niitä ovat yhteiskunnallinen, sosio-

kulttuurinen ja institutionaalinen (Fairclough, 1997, s. 28). Useissa otsikoissa, kuten esi-

merkissä (17) “korona-ajan pahoinvointi”, voidaan tulkita mielenterveyden haasteeksi, 

sillä ihmisten fyysisen terveyden heikkenemistä hoidetaan sairaaloissa. Mielenterveys 

on asia, joka on vaatinut eduskunnalta erityisiä toimenpiteitä korona-aikana. Otsikossa 

(17) viitataan siihen, että nimenomaan korona-aika on luonut uudenlaisia tarpeita torjua 

henkistä pahoinvointia. Eduskunta joutuu tekemään ratkaisuja, jotta mielenterveyson-

gelmien aiheuttama kuormitus yhteiskunnalle helpottuu. Tämä luo mentaalisen repre-

sentaation poliittisesta päätöksenteosta.  

 

(17) Kuinka korona-ajan pahoinvointia torjutaan? Eduskunta keskusteli mie-
lenterveydestä (Ilta-Sanomat, 6.10.2021). 

 

Pahoinvointi-sanan voidaan ajatella assosioituvan myös fyysiseen pahoinvointiin, mikä 

luo mentaalisen representaation epämiellyttävästä fyysisestä olotilasta. Lisäksi 

verbi ”torjua” luo jälleen diskurssia uhasta, joka koskettaa yhteiskuntaa ja vaatii siksi po-

liittisia toimenpiteitä. Verbi on myös muunnettu aktiivilauseesta passiivimuotoon sen si-

jaan, että todettaisiin henkilö, joka torjuu pahoinvointia (Fairclough, 1997, s. 41). Tämä 



52 

luo ideologista vaikutelmaa siitä, että joko kaikkien tulisi torjua korona-ajan aiheuttamaa 

pahaa oloa tai yhteiskunnan tulisi selvittää tekijä. 

 

Merkittävää on se, että otsikko (17) on kuvitettu arkistokuvalla (kuva 12) eduskunnan 

täysi-istunnosta eikä esimerkiksi kuvaamalla henkisestä pahoinvoinnista kärsivää yksit-

täistä henkilöä tai ryhmää. Kuvan 12 avulla rakennetaan diskurssia siitä, että koronan 

heikentämä mielenterveys ei ole ainoastaan abstrakti asia vaan ilmiö, johon eduskunnan 

on keksittävä ratkaisu ja laadittava suunnitelma. Kuvassa 12 on aito tilanne eduskunnan 

täysistunnosta. 

 

 

Kuva 12. Arkistokuva eduskunnan täysistunnosta (IS/Lehtikuva/Roni Rekomaa, 2021). 

 

Sosiokulttuurisella tasolla kategorian otsikot rakentavat diskurssia sekä taloudellisesta, 

poliittisesta että kulttuurisesta aspektista tarkasteltuna (Fairclough, 1997, s. 85). Yhteen-

vetona voidaan todeta, että ne muodostavat representaation mielenterveysvelasta yh-

teiskunnassa. Esimerkiksi otsikko (17) vahvistaa vaikutelmaa poliittisesta diskurssista, 

koska otsikossa on mainittu mielenterveys, korona ja eduskunta. Erityisesti eduskunta 

assosioi monet otsikot poliittiseen päätöksentekoon. Lisäksi kategorian esimerkeissä pu-

hutaan siitä, millaista taloudellista sekä yhteiskunnallista ”mielenterveysvelkaa” koronan 



53 

aiheuttamat muutokset kasaavat erilaisten yhteisöjen arkeen.  Näin tällä kategorialla luo-

daan tietynlaista todellisuutta suomalaisesta koronayhteiskunnasta, jossa mielenter-

veysongelmat lisääntyvät, ja eduskunta joutuu tekemään uudenlaisia ratkaisuja ongel-

man korjaamiseksi (Jokinen, 2016, s. 275).  

 

 

4.2 Tutkimustulokset  

Kategorioiden avulla hahmotetuista diskursseista löytyi useita representaatioita, jotka 

esitettiin erilaisten ihmisten avulla. Löydettyjen representaatioiden avulla mielenterveys 

kytkeytyy koronaan viestinnällisenä ilmiönä. Kuten Ohlsonin (2018, s. 301–303) tutki-

muksessa todettiin, myös tämän tutkimuksen aineistossa mielenterveyttä representoi-

tiin yhdeksi vakavimmista yhteiskunnan ongelmista, sitä pidettiin terveysuhkana ja siitä 

käytettiin epäselviä käsitteitä. Ohlsonin (2018, s. 301) tutkimuksesta poiketen tässä tut-

kimuksessa mielenterveyttä ei yhdistetty mediassa väkivaltaan. Korona nähtiin sen si-

jaan samankaltaisena tekijänä kuin väkivalta, sillä se lisäsi mielenterveysongelmia kuten 

väkivalta Ohlsonin (2018, s. 301) tutkimuksessa. Kun diskursseja yhdistetään aineistoista 

hahmoteltuihin representaatioihin, muodostui viisi representaatiota.  

 

Aineistosta löydetyt representaatiot olivat nuoret mielenterveyskriisissä, työelämässä 

uupuneet, yksinäiset korkeakouluopiskelijat, ylikuormittunut terveydenhuolto ja mielen-

terveysvelka yhteiskunnassa. Hallin (2013, s. 5) mukaan representaatiot rakentuvat kak-

sivaiheisesti, kuten myös tämän tutkimuksen analyysissa. Ensin otsikoita ja kuvia tarkas-

telemalla pystyttiin havaitsemaan mentaalisia representaatioita. Tämän jälkeen ne pys-

tyttiin yhdistämään kuviin ja teksteihin, joista muodostui kuvauskohdettaan edustavia 

representaatioita. Taulukosta 1 voidaan havaita, että representaatiot syntyvät, kun ne 

saavat uudenlaisia merkityksiä kuvan ja tekstin yhdistyessä ilmiötä kuvaavaksi kokonai-

suudeksi (Hall, 2013, s. 5). 

 



54 

Taulukko 1. Mielenterveyden representaatioiden rakentuminen tässä tutkimuksessa. 

 

Mielenterveyden repre-

sentaatiot 

Mentaaliset representaa-

tiot 

Aineisto 

Nuoret mielenterveyskrii-

sissä 

Masennus, syrjäytyminen, 

ahdistus, yksinäisyys 

Valokuvat ja tekstit nuo-

rista 

Työelämässä uupuneet Ylikuormitus, työelämä, 

työkyvyttömyys 

Valokuvat ja otsikot työ-

ikäisistä 

Yksinäiset korkeakoulu-

opiskelijat 

Jaksaminen, rajoittunei-

suus, ahdistus, masennus, 

opiskelu-uupumus 

Valokuvat ja otsikot kor-

keakouluopiskelijoista  

Ylikuormittunut tervey-

denhuolto 

Mielenterveyspotilaat, hoi-

taminen, hoitojonot, ma-

sennus, ahdistuneisuus 

Valokuvat ja otsikot sai-

raaloista ja mielenter-

veyspotilaista 

Mielenterveysvelka yhteis-

kunnassa 

Häiriöiden epidemia, 

psyykkinen kuormittunei-

suus, pahoinvointi, poliitti-

nen päätöksenteko 

Valokuvat ja otsikot edus-

kunnasta, suomalaisesta 

yhteiskunnasta ja poliiti-

koista 

 

Taulukossa 1 nuoret representaatio nuorista mielenterveyskriisissä on asetettu ensim-

mäiseksi, sillä sitä ilmeni eniten tutkimuksen aineistossa. Tämän perusteella tutkimuksen 

kriittisen diskurssianalyysin hegemoninen diskurssi on lasten ja nuorten mielenterveyttä 

käsittelevä puhe, jota representoi mielenterveyskriisi. Hegemonisen diskurssin lapsista 

ja nuorista tekee se, että heitä käsittelevät asiat toistuvat useammin kuin muut diskurssit 

(Jokinen ja Juhila, 2016, s. 241). Toinen toistuva osa hegemonista diskurssia on metaforat, 

jotka luovat diskurssia tulevaisuuden uhasta, joka toteutuu, ellei nuorten mielenterveys-

kriisiä onnistuta hoitamaan oikein. Sen mukaan nuoret uupuvat ennen aikojaan, mikä 

vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen tulevaisuudessa. Lisäksi aineistossa toistuivat otsi-

kot, joilla pyritään houkuttelemaan lisää lukijoita.  

 



55 

Esimerkkejä tällaisista otsikoista olivat sellaiset, joihin sisältyi affektiivinen eli tunnepitoi-

nen sitaatti (Vainikka ja muut, 2020, s. 250). Esimerkki affektiivisesta sitaatista on otsi-

kossa (9) oleva "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, 

se tappaa hymyn". Sitaatissa viitataan siihen, että korona on vienyt korkeakouluopiskeli-

joiden ilon, mikä assosioituu mielenterveysongelmiin ja yksinäisyyteen. Ennen koronaa 

opiskelijayhteisöjen tapahtumat antoivat syyn hymyillä. Otsikoista välittyi pyrkimys he-

rättämään huolta lukijoissa, kun otsikossa puhuttiin esimerkiksi ”koronajyrän” alle jää-

misestä (Manninen, 2021; Haapaniemi, 2021). Jyrän alle jääminen viittaa sekä henkisiin 

että fyysisiin vaikeuksiin. Vastaavat metaforat välittivät lukijoille mielikuvaa siitä, että 

nuorten elämä on muuttunut täysin koronan myötä eikä ulospääsyä kriisistä ole, koska 

nuoret ovat ehtineet jäädä ”koronajyrän” alle. Tästä voidaan päätellä, että media on ra-

kentanut diskurssia psyykkisesti mielenterveyskriisissä olevista nuorista.  

 

Koska lapset ja nuoret -kategoriaan lukeutuvat otsikot luovat hegemonisen diskurssin, se 

vastaa parhaiten tutkimuskysymykseen siitä, millaisia representaatioita aineistosta voi 

havaita. Hegemonisen diskurssin lisäksi muihin kategorioihin kerääntyi lähes saman ver-

ran aineistoa. Näillä kategorioilla on siis yhtä paljon diskursiivista valtaa, ja sen voi huo-

mata myös diskursseja rakentavissa tekijöissä sekä diskurssikäytännöissä, jotka toistuvat 

jokaisessa kategoriassa (ks. s. 29, 32, 36, 48, 50–51, 55). 

 

Työelämää käsittelevä diskurssi rakentui puheesta, jossa kerrottiin yleensä työikäisten 

ihmisten lisääntyneistä mielenterveysongelmista. Aineistoon lukeutui kuitenkin muu-

tama poikkeus, joissa julkisuuden henkilöt antoivat kasvonsa koronan lisäämille mielen-

terveysongelmille. Kun julkisuuden henkilö kertoo kärsineensä koronan vuoksi vaikeutu-

neista mielenterveysongelmista, se luo näkyvyyttä ilmiölle sekä herättää lisää keskuste-

lua hänen uraansa seuranneiden henkilöiden välillä. He antavat kasvonsa korona-ajan 

kuvalle tyypillisesti heikentyneestä mielenterveydestä.  

 

Korkeakouluopiskelijoiden kategorian aineistosta välittyi diskurssi, jossa puhutaan ryh-

mästä, joka on kärsinyt instituutioiden linjauksista jatkaa etäopetusta. Diskurssissa 



56 

puhuttiin myös siitä, kuinka nuoret eivät ole saaneet apua mielenterveysongelmiinsa riit-

tävän nopeasti terveydenhuollon kuormittumisen vuoksi. Tässäkin yhteydessä tervey-

denhuoltodiskurssi sekä korkeakouluopiskelijadiskurssi linkittyvät toisiinsa ja muodosta-

vat yhtäläistä diskurssia korona-ajan yhteiskunnasta. Ne voidaan kuitenkin erottaa erilli-

siksi diskursseiksi, sillä niissä puhutaan eri ryhmistä ja toimija-asemat määräytyvät niihin 

kuuluvien puheen perusteella.   

 

Kaikissa kategorioissa toistui institutionaalinen diskurssikäytäntö, sillä kaikki analyysissä 

löydetyt diskurssit rakentuivat puheesta, joka käsitteli yhteiskunnan instituutioita tai ins-

tituutioihin kohdistuvaa tekemistä. Esimerkiksi terveydenhuollon kategoriaan kuuluvat 

otsikot rakentavat representaatiota terveydenhuollon kuormittumisesta. Eniten näistä 

kuvista välittyi työuupumuksen representaatio. Kokonaisuudessaan kuvat yhdistivät ai-

heen osaksi yhteiskunnallista viestintää ja keskustelua.  

 

Gong ja muut (2022, s. 82) totesivat tutkimuksessaan, että pandemian alun jälkeen jour-

nalismi on ollut negatiivista. Sama havainto on toistunut tämän tutkimuksen analyysissa, 

sillä tarkastellut tekstit olivat pääosin negatiivisia. Analyysin tulosten mukaan korona on 

vaikuttanut ihmisten mielenterveyteen usealla eri osa-alueella. Van Bevereiden ja mui-

den (2020, s. 1373) tutkimuksessa todettiin, että vaikka valtamedia edistää mielenter-

veyteen liittyvien negatiivisten stereotypioiden säilymistä, se on myös normalisoinut 

mielenterveysongelmia. Tämä näkyy mielenterveyttä ja koronaa käsittelevien otsikoiden 

mediaosumien runsaudessa sekä siinä, että useat ihmiset ovat kertoneet haastatteluissa 

mielenterveydestään ja ovat näkyneet kuvissa kasvoillaan.  

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että esimerkiksi lapset ja nuoret nähtiin koronan aiheut-

tamista rajoituksista kärsivänä