Tiia Mykkänen Syyttömyysolettaman vaarantuminen tuomarin esteellisyyden perusteena Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta Vaasa 2024 Johtamisen akateeminen yksikkö Julkisoikeus Pro gradu -tutkielma Hallintotieteiden maisteriohjelma 2 VAASAN YLIOPISTO Johtamisen akateeminen yksikkö Tekijä: Tiia Mykkänen Tutkielman nimi: Syyttömyysolettaman vaarantuminen tuomarin esteellisyyden pe- rusteena : Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri Oppiaine: Julkisoikeus Työn ohjaaja: Niina Mäntylä Valmistumisvuosi: 2024 Sivumäärä: 69 TIIVISTELMÄ : Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä voidaan pitää länsimaisen oikeusvaltiokäsityksen ilmenty- mänä. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan kaikki julkinen vallankäyttö toimii lainsäädännön ra- joissa, riippumattoman tuomioistuimien valvonnan alla. Tuomioistuimen riippumattomuuden ohella myös tuomioistuimen puolueettomuudella on keskeinen rooli Euroopan ihmisoikeusso- pimuksen 6 artiklan mukaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi. Oikeuden- mukaisen oikeudenkäynnin vaatimus takaa jokaiselle pääsyn oikeudenmukaiseen ja julkiseen oi- keudenkäyntiin laillisesti perustetussa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistui- messa. Tämän lisäksi EIS:n 6 artiklan mukainen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus määrittelee syytetyn vähimmäisoikeudet sekä vaatimuksen syyttömyysolettaman toteutumi- sesta. Syyttömyysolettamalla tarkoitetaan sitä, että jokaista on pidettävä syyttömänä siihen saakka, kunnes syyllisyys on laillisesti näytetty toteen. Kuinka syyttömyysolettaman kuitenkaan katsotaan toteutuvan tilanteessa, jossa tuomari on esimerkiksi osallistunut syytetyn esitutkin- taan päätettyään käytetyistä pakkokeinoista tai on työskennellyt aiemmin syyttäjänä? Tämän tutkielman aihe on tuomarin esteellisyyden muodostuminen erityisesti syyttömyysolet- taman vaarantumisen näkökulmasta. Tuomarin esteellisyysperusteet on kirjattu oikeudenkäy- miskaaren (1734/4) 13 lukuun, joka kattaa tuomarin erityiset esteellisyysperusteet, sekä harkin- nanvaraisen yleisen esteellisyysperusteen. Harkinnanvaraisella yleisellä esteellisyysperusteella tarkoitetaan tilannetta, jossa esteellisyysepäily on perusteltu, mutta se ei kuulu tuomarin erityi- siin esteellisyysperusteisiin. Tässä tutkielmassa on tarkoitus vastata kolmeen tutkimuskysymyk- seen, joita ovat; 1) Mitä syyttömyysolettamalla tarkoitetaan? 2) Millaisissa tilanteissa syyttö- myysolettaman voidaan perustellusti epäillä vaarantuneen? 3) Milloin syyttömyysolettaman to- teutumisen voidaan arvioida vaarantuneen niin, että se voisi johtaa tuomarin esteellisyyteen? Tämä tutkielma on julkisoikeudellinen ja sijoittuu prosessioikeuteen, erityisesti rikosprosessioi- keuteen. Käyttämäni tutkimusmenetelmä on lainoppi, eli oikeusdogmatiikka. Tutkimuksessa py- rin tuomaan esille kansallisen lainsäädännön pohjautumista kansainvälisiin sopimuksiin, merkit- tävämpänä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Esittelen tutkielmani kannalta merkittävää oi- keuskäytäntöä Suomen lisäksi muistakin EU-maista, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen rat- kaisukäytännön ollessa velvoittavaa jäsenmaita kohtaan. Tämän lisäksi pyrin tuomaan esille tä- mänhetkistä oikeusvaltiokehityksen tilaa Euroopassa. Tässä tutkielmassa pyrin kansallisen ja Eu- roopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kautta tuomaan esille niitä seikkoja, joita tuomioistuinratkaisuissa tuomarin esteellisyydestä syyttömyysolettaman vaarantumisen näkö- kulmasta painotetaan. Syyttömyysolettaman vaarantumisen aiheuttamasta tuomarin esteelli- syydestä ei näytä olevan tehty ajankohtaista tutkimusta, joten tällä tutkimuksella pyrin täyttä- mään tätä tutkimusaukkoa. AVAINSANAT: oikeudenmukainen oikeudenkäynti, puolueettomuus, riippumattomuus, syyt- tömyysolettama, esteellisyys 3 Sisällys 1 Johdanto 5 1.1 Tutkimuksen tausta 5 1.2 Tutkimusongelma 8 1.3 Tutkimusmenetelmä 10 1.4 Aineisto ja dispositio 11 2 Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin 15 2.1 Riita- ja rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyiden erityispiirteet syyttömyysolettaman näkökulmasta 16 2.2 Eurooppaoikeuden vaikutus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin 21 2.3 Tuomioistuinten riippumattomuus ja puolueettomuus 24 2.3.1 Tuomareiden nimittäminen ja erityinen virassapysymisoikeus 27 2.4 Esteellisyys 29 2.4.1 Esteellisyystilanteessa toimiminen 32 3 Tuomarin asema oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisessa 35 3.1 Puolueettomuuden objektiivinen testi 36 3.2 Tuomarin oikeusaste-esteellisyys 39 3.2.1 Pakkokeinot 50 4 Johtopäätökset 55 Lähteet 65 4 Lyhenteet EIS Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18–19/1990) EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EU Euroopan unioni EUT Euroopan unionin tuomioistuin HO Hovioikeus KKO Korkein oikeus KO Käräjäoikeus OK Oikeudenkäymiskaari (1734/4) PL Suomen perustuslaki (1999/731) SEU Euroopan Unionista tehty sopimus 5 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta Suomi on oikeusvaltio ja täten sitoutunut kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia vah- vistamalla ne valtiosäännössään. Oikeusvaltioperiaatteesta säädetään Suomen perus- tuslain (1999/731) 2 §:n lisäksi Venetsian komission ohjekirjassa, sekä Euroopan uni- onista tehdyssä sopimuksessa. Oikeusvaltion määrittäviä piirteitä ovat julkisen vallan toi- minta lainsäädännön rajoissa, demokratian sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittami- nen, sekä riippumattomien tuomioistuimien valvonnan alaisena oleminen. Oikeus oikeu- denmukaiseen oikeudenkäyntiin on keskeinen perus- ja ihmisoikeus, joka on tunnustettu niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla. Länsimaisia demokratioita kuvaavan vallan kolmijako-opin mukaan lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta on pidet- tävä erillään toisistaan. Erityisesti tuomioistuinten riippumattomuutta pidetään korostu- neessa arvossa, sillä sen ajatellaan olevan suomalaisen oikeusvaltion kulmakivi1. Oikeusvaltiossa valtion organisoinnissa annetaan etusija oikeusvarmuudelle2 , eli julki- selle vallankäytölle lainsäädännön rajoissa. Oikeusvarmuudella tarkoitetaan julkisen päätöksenteon lainmukaisuutta, ennakoitavuutta, valvottavuutta sekä pysyvyyttä3. Oi- keusvarmuuden ja siihen liittyvän oikeusturvaodotuksen voidaan ajatella ehkäisevän mielivaltaista hallintoa, sekä toisaalta takaavan oikeusvaikutuksen omaavien päätösten perustumisen oikeuskulttuurin vakiintuneisiin arvoihin ja tietoon todellisuudesta4. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin voidaan nähdä olevan oikeusvarmuuden ilmen- tymä. Oikeusvarmuuden toteutuminen oikeudenkäynnissä on ensiarvoisen tärkeää, sillä kyseessä on se osa riita- ja rikosprosessista, jossa yksilön vapautta ja muita perustavan- laatuisia oikeuksia voidaan rajoittaa merkittävästi. Oikeus oikeudenmukaiseen 1 Aarnio, 2006, s. 111. 2 Raitio, 2017, s. 9. 3 Mäenpää, 2023, Hallintopäätöksen lainvoima, oikeusvoima ja pätevyys. 4 Raitio, 2019, s. 62. 6 oikeudenkäyntiin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18–19/1990) 6 artiklassa turvattu, jokaiselle kuuluva ihmisoikeus. Takaus oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä turvaa jokaiselle pääsyn oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Suomessa tuomioistuinten riippumattomuudesta säädetään valtiojärjestyksen perus- teissa, perustuslain 3 §:ssä. Tuomioistuinten riippumattomuudella tarkoitetaan tuo- mioistuinten itsenäisyyttä ja erillisyyttä muiden tahojen vaikutuksesta. Tuomioistuimia sitoo ainoastaan voimassa oleva oikeus, eikä mikään ulkopuolinen taho voi puuttua tuo- mioistuimien toimintaan 5 . Tuomioistuinten puolueettomuutta turvataan puolueetto- muus- ja esteellisyyssäännösten avulla. Puolueettomuudella tarkoitetaan objektiivi- suutta käsiteltävää asiaa ja asianosaisia kohtaan. Puolueettomuuden toteutumiseksi tuomareiden on oltava esteettömiä, eikä heillä saa olla lopputulokseen vaikuttavaa en- nakkoasennetta ratkaisua tehdessään. Tuomari voidaan todeta esteellisiksi, eli jääviksi silloin, kun asianosaiselle tai asian ulkopuoliselle henkilölle herää perusteltu epäilys tuo- marin puolueettomuudesta käsiteltävässä asiassa6. Viranomaisten puolueettomuudesta säädetään PL 21 §:ssä hyvän hallinnon takeissa, sekä hallintolain (2003/434) 6 §:ssä hal- linnon oikeusperiaatteiden yhteydessä. Tuomareiden puolueettomuudesta hallintoasi- oissa säädetään laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (2019/808) sekä oikeudenkäy- miskaaressa (1734/4). Nämä lait ja periaatteet ovat keskeisessä asemassa oikeusvarmuu- den toteutumisen varmistamisessa, sekä mielivaltaisen hallintotavan ja korruption eh- käisemisessä. Oikeusvaltioperiaate on viime vuosien aikana noussut useammin ja enemmän julkiseen keskusteluun kuin moniin vuosiin, myös Euroopassa. Euroopan unionin jäsenmaista etenkin Puolan ja Unkarin oikeusvaltiokehityksen suuntaa on kuvattu vähintäänkin huo- lestuttavaksi. Vaikka takeen oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä voisi varsinkin Eu- roopan Unionissa ajatella olevan vakiintunut arvo Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 Tuomioistuinlaitos, 2023. 6 Tuomioistuinlaitos, 2021. 7 ansiosta, ei näin kuitenkaan automaattisesti ole. Esimerkiksi Puolassa on 2010-luvun jäl- kipuoliskolla pyritty vaikuttamaan tuomioistuinten riippumattomuuteen mm. vaikutta- malla tuomareiden eroamisikään, kun taas Unkarissa korkeimman oikeuden presidentin virkakausi on katkaistu ennenaikaisesti ilman lainmukaista perustetta7. Puolan negatiivista oikeusvaltiokehitystä tarkkaillessa oikeudenmukaisen oikeudenkäyn- nin loukkauksien voidaan nähdä olevan systemaattisia ja niitä on käsitelty EU-tuomiois- tuimessa saakka8. Puolan Varsovan alueellisen tuomioistuimen näkemyksen mukaan oi- keusministeri voi määrätä tuomarin ylemmän asteen rikostuomioistuimeen perusteilla, jotka eivät ole julkista tietoa, jolloin päätökseen ei voida kohdistaa tuomioistuinvalvon- taa9. Tämän lisäksi Puolan tuomioistuinten riippumattomuuteen on pyritty vaikuttamaan alentamalla tuomareiden eroamisikää, joka mahdollistaisi uusien, vallankäyttäjille lojaa- lien tuomareiden nimittämisen virkoihin10 . Edellä mainitut menettelyt ovat yksittäisiä keinoja, joilla oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on pyritty rajoittamaan. Puolan perustuslakituomioistuin on todennut EU:n perussopimuksien olevan ristirii- dassa maan oman perustuslain kanssa ja kyseenalaistanut EU-oikeuden ensisijaisuuden perustuslakiin nähden11. Liittymissopimuksessaan Euroopan Unioniin jokaisen tulevan jäsenmaan on kuitenkin hyväksyttävä EU:n oikeusjärjestys osaksi kansallista oikeusjärjes- tystä12. Lisäksi jäsenmaiden ja EU:n välistä suhdetta määrittää lojaliteettiperiaate, tar- kemmin vilpittömän yhteistyön periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee pidättäytyä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka ovat ristiriidassa EU:n perussopimusten saavut- tamisen kanssa13. Unionin tuomioistuimen suuren jaoston ratkaisussa asiassa C-619/18 (Euroopan komis- sio v. Puolan tasavalta) katsotaan, ettei Puolan tasavalta ole noudattanut SEU 19 artiklan 7 Kuusiniemi, 2021. 8 EUT asia C-619/18 Euroopan komissio v. Puola (11.7.2019). 9 Fredman, 2021. 10 Kuusiniemi, 2021. 11 Kokkonen, 2021. 12 Finlex, 6.1.1. EU-oikeuden velvoittavuus. 13 Raitio, 2013, s. 236. 8 1 kohdan tai Euroopan Unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan (oikeus tehokkaisiin oikeus- suojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen) mukaisia velvoitteitaan tuomarei- den eläkeiän alentamista koskevassa asiassa. Tuomion seurauksena Puolan parlamentti lakkautti maassa perustetun valvontaelimen, joka nimitti tuomareita korkeimman oikeu- den virkoihin poliittisin perustein ja loukkasi EIS:n vaatimusta riippumattomasta ja puo- lueettomasta tuomioistuimesta.14 Oikeusvarmuuden periaatteen loukkauksia on myös Unkarin osalta käsitelty EU-tuomio- istuimessa. Unkari on esittänyt EUT:n ratkaisun C-156/21 mukaan oikeusvaltion käsitteen sisältävän sellaisia käsitteellisiä epävarmuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia, että ne vaa- rantavat unionin arvojen tulkintaa. Lisäksi Unkari esittää, että oikeusvaltio on vain ihanne ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista tulisi jokaisessa jäsenmaassa arvioida suhteelli- sesti, sillä yhdenkään jäsenvaltion ei voida todeta kunnioittavan oikeusvaltioperiaatetta täydellisesti.15 Tuominen (2022) esittää, että oikeusvaltiokäsitykset ja toteutukset eroa- vat toisistaan, eikä etenkään länsimainen käsitys oikeusvaltioperiaatteesta ole globaalisti tunnustettu. Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen on kuitenkin asetettu EU jäsenyyden ehdoksi ja integraation myötä oikeusvaltioperiaatteen sisällön merkitys jäsenvaltioiden välillä on selkeytynyt, muodostaen siitä unionin keskeisen arvon. 16 EUT:n asiassa C- 156/21 antaman ratkaisun perusteluiden mukaan oikeusvaltion käsitteen ominaispiir- teet on määritelty Venetsian komission toimesta ja niiden vaikutus on nähtävissä myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä17. 1.2 Tutkimusongelma Vaatimukseen oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä liittyy keskeisesti vaatimus tuo- mioistuimen riippumattomuudesta, puolueettomuudesta sekä syyttömyysolettamasta. 14 EUT asia C-619/18 Euroopan komissio v. Puola (11.7.2019). 15 C-156/21, kohdat 199 ja 200. 16 Tuominen, 2022, s. 325. 17 EUT asia C-156/21, kohdat 230 ja 236. 9 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa todetaan, että jokaista rikok- sesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näy- tetty toteen. EIS 6 artiklan 3 kohdassa säädetään syytetyn vähimmäisoikeuksista, joita ovat mm. oikeus tietoon häneen kohdistuneiden syytteiden sisällöstä, oikeus riittävään aikaan ja edellytyksiin puolustuksen valmistelussa sekä oikeus tulkkiin tarvittaessa. Syyt- tömyysolettaman periaatteessa on kyse rikoksesta epäillyn kohtelusta prosessin eri vai- heissa, ei itse prosessin lopputuloksesta18 . Vaatimus syyttömyysolettaman toteutumi- sesta perustuu objektiviteettiperiaatteeseen, jonka keskeinen ydin on puolueettomuus- vaatimuksessa. Objektiivisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia pidetään eräänlai- sina lähtökohtina esteellisyyssäännösten soveltamiselle19. Tässä tutkimuksessa keskityn oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukseen, tar- kemmin syyttömyysolettaman toteutumiseen sekä tätä kautta mahdollisesti muodostu- vaan tuomarin esteellisyyteen. Tavoitteeni on tutkia jännitettä syyttömyysolettaman to- teutumisen ja tuomarin oikeusaste-esteellisyyden välillä. Oikeusaste-esteellisyydellä tar- koitetaan esteellisyyden muodostumista siten, että tuomari on joutunut käsittelemään tai ratkaisemaan samaa asiaa useaan kertaan20. Oikeusaste-esteellisyys voi tulla kysee- seen esimerkiksi tuomarin osallistuessa asian esitutkintaan mm. pakkokeinoista päätet- täessä tai tuomarin työskennellessä eri oikeusasteissa tai viranomaisena muissa työteh- tävissä, jossa asiaa on käsitelty. Tällaisissa tilanteissa asianosaisella tai ulkopuolisella voi herätä perusteltu ja oikeutettu epäilys siitä, pystyykö tuomari ratkaisemaan asian ilman ennakkokäsitystä puolueettomasti, jotta syyttömyysolettaman vaatimus toteutuu. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan kysymyksiin: 1) Mitä syyttömyysolettamalla tarkoite- taan 2) Millaisissa tilanteissa syyttömyysolettaman voidaan perustellusti epäillä vaaran- tuneen 3) Milloin syyttömyysolettaman toteutumisen voidaan arvioida vaarantuneen niin, että se voisi johtaa tuomarin esteellisyyteen. Tutkielmani rajautuu syyttömyysolet- taman toteutumisen ja tuomarin esteellisyyden näkökulmasta rikos- ja riita-asioihin 18 Tolvanen, 2014, s. 242. 19 Kuusikko, 2018, s. 4. 20 HE 78/2000 vp. 10 kotimaisissa tuomioistuimissa, tarkastellen eurooppaoikeuden merkitystä oikeuskäytän- nössä. Lisäksi esittelen tutkielmani kannalta keskeisiä EIT:n ratkaisuja, jotka ilmentävät eurooppaoikeuden, etenkin EIS:n tulkintaa. 1.3 Tutkimusmenetelmä Pro gradu -tutkielmani on oikeudellinen ja käyttämäni tutkimusmenetelmä lainoppi, eli oikeusdogmatiikka. Hirvosen (2011) mukaan lainopin tutkimuskohteena on voimassa olevan oikeuden, lain ja muiden oikeuslähteiden merkitys. Lainopilla nähdään olevan kaksi tehtävää, tulkinta ja systematisointi. Lainopin tarkoituksena on voimassa olevan oi- keuden tulkinnan kautta selvittää oikeusnormilauseiden sisältöä. Voimassa olevan oikeu- den systematisoinnilla tarkoitetaan sitä, että lainoppi järjestää ja rakentaa lainsäätäjän tuottaman oikeusnormimateriaalin pohjalta yhtenäistä ja johdonmukaista kuvaa oikeus- järjestelmästä.21 Hirvosen (2011) mukaan lainopissa tulkinnan tuloksena syntyneet lauseet kuvaavat voi- massa olevan oikeuden sisältöä ja ovat kannanottoja siitä, kuinka oikeutta pitäisi tulkita, punnita ja systematisoida. Kyseessä ei siis ole puhdas kuvaus oikeudesta.22 Kolehmainen (2015) korostaa lainopin pääpainon olevan perustelemisessa ja argumentoinnissa oi- keuslähdeopin mukaisesti. Argumentointi on prosessi, jossa eri oikeuslähteitä ja kaikkia asianhaaroja tarkastelemalla voidaan vakuuttua ratkaisun tai tulkinnan oikeellisuu- desta.23 Yksittäisen tutkijan tuloksesta tulee tieteellistä tietoa vasta sen jälkeen, kun se on käynyt läpi kriittisen keskustelun tiedeyhteisön muiden tutkijoiden keskuudessa24. Aarnion (2006) mukaan lainopissa oikeuslähteellä voi olla joko positiivinen, negatiivinen tai vaikuttamaton painoarvo ratkaisuun tai kannanottoon. Positiivinen painoarvo 21 Hirvonen, 2011, s. 21–25. 22 Hirvonen, 2011, s. 25. 23 Kolehmainen, 2015, s. 7–8. 24 Helin, 2015, s. 791. 11 vahvistaa ratkaisua tai kannanottoa, kun taas negatiivinen painoarvo heikentää ratkaisun tai kannanoton uskottavuutta. Joskus sallitulla ja käytetyllä oikeuslähteellä ei ole negatii- vista eikä positiivista painoarvoa.25 Kolehmainen (2015) korostaa, että lainopin harjoit- tajan tulee olla objektiivinen, eli hänen on tuotava omia väitteitään tukevien näkökoh- tien ohella esiin myös ne näkökohdat, jotka viittaavat muuhun tulokseen. Lisäksi lainopin harjoittamiseen kuuluu kriittisyys lähteitä ja vakiintuneita käsityksiä kohtaan. 26 Kolehmaisen (2015) mukaan lainopin harjoittajan on noudatettava tieteellistä menetel- mää, jonka keskeinen osa on julkinen perusteltavuus. Julkisen perusteltavuuden merki- tys on korostunut, sillä oivaltamisen kautta saatuja lainopin tuloksia täytyy pystyä arvioi- maan myös ulkopuolelta. Lainopissa oivallettu tieto konkretisoidaan hyväksyttyjä mene- telmiä hyödyntäen. Näin oivaltamisen tulos saadaan sellaiseen muotoon, että se on kontrolloitavissa ja mahdollista toistaa. Jatkumoa, jossa oivaltamisen tulosta korjataan toistamisen ja uuden oivaltamisen kautta kutsutaan itsensä korjaavuuden elementiksi.27 Tieteen itseään korjaava luonne ei kuitenkaan korjaa tieteellisessä tutkimuksessa mah- dollisesti muuten ilmeneviä eettisiä ongelmia28. 1.4 Aineisto ja dispositio Tutkimukseni oikeuslähteinä käytän kansallista lainsäädäntöä, sekä kansainvälisiä ihmis- oikeussopimuksia. Tulkinnassa ja systematisoinnissa hyödynnän oikeuskirjallisuutta, sekä eri oikeusasteiden ratkaisukäytäntöä niin kansallisella, kuin Euroopan tasolla. EU- jäsenvaltioilla on noudatettavanaan huomattava määrä Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksiin perustuvia velvoitteita, joita jäsenvaltioi- den on kunnioitettava toimeenpannessaan unionin lainsäädäntöä kansallisesti29. EU-oi- keuden asema jäsenvaltiota kohtaan on velvoittava, sillä EU-perussopimusten ja 25 Aarnio, 2006, s. 287. 26 Kolehmainen, 2015, s. 7. 27 Kolehmainen, 2015, s. 6. 28 Helin, 2016, s. 787. 29 Hallberg & muut, 2010. 12 säädösten lisäksi EU-oikeuden periaatteet, EU:n tekemät kansainväliset sopimukset sekä EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat osa kansallista oikeusjärjestystä30. EU-oikeuden lisäksi eurooppaoikeuden merkitys jäsenmaille on velvoittava. Näin ollen on perusteltua hyödyntää laajasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä osana syste- matisointi- ja tulkintatyötä, vaikka tutkielmani rajoittuukin tuomarin esteellisyyteen ja syyttömyysolettaman toteutumiseen Suomessa. Liberaalin määrittelyn mukaan oikeuslähdeoppi kattaa virallislähteiden, eli lakinormien, lainsäätäjän tarkoituksen ja ennakkoratkaisujen lisäksi kaikki ne perusteet, joilla on arvoa oikeudellisen ratkaisun tekemisessä31 . Aarnion (2006) mukaan oikeuslähteet voidaan velvoittavuutensa mukaan jaotella vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin, sallittui- hin ja kiellettyihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat kansainväli- set sopimukset, kansallisen oikeuden normistot ja maantapa. Heikosti velvoittavia oi- keuslähteitä ovat lainsäätäjän tarkoitus ja ennakkoratkaisut. Sallittuihin oikeuslähteisiin kuuluvat mm. eettiset ja moraaliset perusteet, yleiset oikeusperiaatteet, oikeustiede sekä vertailevat argumentit.32 Tässä tutkielmassa tulen kansallisen lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston, oikeuskir- jallisuuden ja ratkaisukäytännön lisäksi hyödyntämään merkittävämpänä Euroopan ih- misoikeussopimuksen 6 artiklaa, jossa säädetään oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeu- denkäyntiin, syyttömyysolettamasta sekä syytetyn vähimmäisoikeuksista. EIS:n 6 artiklan lisäksi artikla 19 tuomioistuimen perustamisesta on erityisen keskeinen tutkielmani kan- nalta. Edellä mainittujen lisäksi hyödynnän mm. EU:n perusoikeuskirjan 48 artiklaa syyt- tömyysolettamasta ja oikeudesta puolustautumiseen, sekä lainvalmistelussa hyödynnet- tyjä hallituksen esityksiä. Merkittävämpänä lainvalmisteluaineistona tutkimuksessani hyödynnän HE 78/2000 vp ”Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomarin esteellisyyttä kos- kevan lainsäädännön uudistamiseksi”. 30 Finlex, 6.1.1. EU-oikeuden velvoittavuus. 31 Aarnio, 2006, s. 287–288. 32 Aarnio, 2006, s. 292–293. 13 Tutkielmani sijoittuu julkisoikeuden alaan, sillä tarkastelemani oikeussuhteen osapuolet ovat julkisyhteisö ja yksityinen, joista julkisyhteisö käyttää julkista valtaa. Julkisoikeuden aloista tutkielmani sijoittuu prosessioikeuteen, erityisesti rikosprosessioikeuteen, joka käsittää tutkintaa, syyteharkintaa sekä oikeudenkäyntiä koskevia menettelytapanor- meja.33 Syyttömyysolettaman sisällön tulkinnasta ja käytännöstä suomalaisessa oikeus- järjestelmässä ja rikosprosesseissa löytyy aiempaa tieteellistä tutkimusta. Syyttö- myysolettaman yhteydestä tuomarin esteellisyyteen oikeudenmukaisen oikeudenkäyn- nin näkökulmasta ei kuitenkaan vaikuta olevan tehty ajankohtaista tutkimusta. Pyrin tut- kielmallani täyttämään tätä tutkimusaukkoa, kuvaamalla syyttömyysolettaman vaaran- tumisesta aiheutuvaa tuomarin esteellisyyttä, jotta oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu jokaisen kohdalla. Tutkimukseni etenee siten, että johdannon oikeusvaltioperiaatteen alustuksen jälkeen ensimmäisessä pääluvussa käsittelen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen lähtökohtia, korostaen vakiintuneen tuomioistuinmenettelyn merkitystä. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään riita- ja rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyitä, sekä menette- lyiden erityispiirteitä syyttömyysolettaman toteutumisen näkökulmasta. Esittelen lu- vussa eurooppaoikeuden vaikutusta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jonka yhtey- dessä esittelen kansallisen lainsäädännön sisältöä määritteleviä kansainvälisiä sopimuk- sia. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolu- eettomuutta. Tuomioistuimen puolueettomuuteen linkittyen tarkastelen lopuksi tuoma- rin esteellisyyttä, sekä esteellisyystilanteessa toimimista. Toisessa pääluvussa tuon esille tuomarin roolia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin to- teuttajana ja turvaajana. Luvun alussa esittelen esteellisyyden subjektiivisen ja objektii- visen näkökulman, sekä EIT:n ratkaisuissa yleisesti käytettyä objektiivisen testin mene- telmää. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään tuomarin oikeusaste- ja ennakkoasenne-es- teellisyyttä, havainnollistaen oikeuskäytäntöä hyödyntämällä tuomarin esteellisyyden 33 Nykänen, 2019, s. 32–33. 14 muodostumista ennakkoasenteen syntymisen perusteella. Syyttömyysolettamaa louk- kaavalla ennakkoasenteella tarkoitetaan tilannetta, jossa tuomarille on muodostunut mielipide syyllisyydestä ennen ratkaisun antamista. Tällainen syyttömyysolettamaa louk- kaavan ennakkoasenteen syntyminen voi objektiivisen testin näkökulmasta käydä toteen esimerkiksi tilanteissa, joissa tuomari tuntee lojaalisuutta asianosaista tai tapauksessa toimivaa syyttäjää kohtaan. Kolmannessa, eli viimeisessä pääluvussa pyrin kokoamaan yhteen johtopäätökseni, sekä vastaamaan tutkimuskysymyksiini syyttömyysolettaman sisällön merkityksestä, sekä milloin syyttömyysolettaman katsotaan vaarantuneen niin, että se johtaa tuomarin es- teellisyyteen. Pyrin johtopäätöksissä kokoamaan yhteen havaintojani sekä kansallisen että EIT:n ratkaisukäytännön perusteluista. Lisäksi pyrin nostamaan esille seikkoja, joita hyödyntämässäni oikeuskäytännössä on pidetty tulkinnanvaraisina. 15 2 Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukainen oikeudenmukainen oikeuden- käynti toteutuu monen osatekijän lopputuloksena. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta vastaavat kaikki asiassa julkista valtaa käyttävät toimijat kaikissa proses- sin vaiheissa, jolloin myös esteellisyysperusteet koskevat kaikkia asian ratkaisuun osallis- tuvia toimijoita. Rikos- ja riita-asioissa julkista valtaa käyttävät mm. poliisi, viralliset syyt- täjät, tuomarit ja muut asian käsittelyyn osallistuvat viranomaiset34. Lisäksi oikeudenmu- kaisen oikeudenkäynnin toteuttajia ovat kaikki oikeudenkäyntiprosessiin kuuluvat henki- löt, kuten todistajat, avustajat ja tulkit. Vuoden 1995 perusoikeusuudistus täsmensi pe- rusoikeusjärjestelmää, sillä tuolloin perustuslain suojan piiriin otettiin uusia oikeuksia, joista yksi oli oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Etenkin tämän jälkeen esitut- kintalain soveltamisessa on ollut huomattavissa merkittävää perus- ja ihmisoikeuksien korostumista.35 Esteellisyyssäännökset ja syyttömyysolettamaa kunnioittavat menette- lytavat ovat keskeisessä asemassa jo esitutkinnan aikana, sillä se valmistelee näyttöä mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Eri julkista valtaa käyttävien toimijoiden lisäksi tuomioistuinmenettelyillä on keskeinen merkitys oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi. Vakiintuneet toiminta- mallit ja menettelytavat kasvattavat luottamusta myös oikeudenkäynnin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta, sekä ehkäisevät mielivaltaisuutta oikeusvaltioperiaatteen mu- kaisesti. Esimerkiksi EIT:n tapauksessa Farhi v. Ranska (2007) tuomioistuimen puolueetto- muuden todettiin vaarantuneen syytetyn asianajajan esittämän väitteen vuoksi. Tapauksessa syytetyn asianajaja esitti kesken oikeudenkäynnin oikeuden puheen- johtajalle väitteen, jonka mukaan osa tuomioistuimen juryn jäsenistä oli käynyt keskustelua tapauksen syyttäjän kanssa oikeudenkäynnin kesken pidetyn tauon aikana. EIT:n ratkaisun mukaan tuomioistuimen puheenjohtaja ei selvittänyt väit- teen paikkansapitävyyttä väitteen vakavuuden velvoittamalla tavalla, vaan jatkoi oikeudenkäyntiä väitteestä huolimatta. Asiassa ratkaisevaa oli puolueettomuuden 34 Heikkilä & Hirvelä, 2017, s. 307. 35 HE 222/2010 vp, Esitutkintalaki. 16 epäily objektiivisesta, eli ulkopuolisesta näkökulmasta, eikä syytetyn omalle käsi- tykselle annettu ratkaisevaa merkitystä.36 EIT katsoi ratkaisussaan vaatimusta oi- keudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja tuomioistuimen puolueettomuudesta loukatun. EIT:n tapauksessa merkittävää oli väite siitä, etteivät juryn jäsenet olleet noudattaneet valansa mukaista velvollisuuttaan olla keskustelematta kenenkään kanssa ennen tuo- mion antamista. Tapauksessa puheenjohtajan ei katsottu selvittäneen esitetyn väitteen paikkansapitävyyttä väitteen vakavuuden velvoittamalla tavalla, sillä päätöksestä ei il- mennyt, olivatko syyttäjä ja juryn jäsenet myöntäneet keskustelleensa ennen tuomion antamista. 37 Näin ollen epäselväksi jäi, oliko oikeudenkäynnissä toteutettu vakiintuneita toimintamalleja, jotka turvaavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja syyttömyysolet- taman toteutumisen. Syyttäjän ja ratkaisuvaltaa käyttävän juryn jäsenien välistä keskus- telua voidaan pitää erityisen ongelmallisena, sillä tuomarilta odotetaan täydellistä riip- pumattomuutta ja puolueettomuutta ratkaisutoiminnassaan. 2.1 Riita- ja rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyiden erityispiirteet syyttömyysolettaman näkökulmasta Riita- ja rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyitä on uudistettu Suomessa vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Hallituksen esityksessä 15/1990 vp käsi- teltiin riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten muuttamista. Esi- tyksen mukaan muutoksella pyritään riita-asioiden perusteelliseen selvittämiseen ja tuo- mion antamiseen tuomioistuimissa. Tämän toteutumiseksi esityksessä ehdotetaan, että riita-asian käsittely jaettaisiin valmisteluun ja pääkäsittelyyn. Esityksessä todetaan, että riita-asian valmistelun puutetta voidaan pitää keskeisenä syynä oikeudenkäyntimenette- lyn epäkohtiin.38 Uudistuksen voidaan nähdä toteuttavan EIS:n 6 artiklan vaatimusta, jonka mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin myös riita-asioissa. 36 EIT tapaus Farhi v. Ranska (16.1.2007). 37 EIT tapaus Farhi v. Ranska (16.1.2007). 38 HE 15/1990, s. 1. 17 Hallituksen esityksessä 82/1995 vp käsiteltiin rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista samoja periaatteita noudattaen kuin vuonna 1993 voimaan tulleessa lain- säädännössä riita-asioiden oikeudenkäymismenettelystä. Esityksen ehdotus liittyy osaksi alioikeusuudistusta, jonka tarkoitus on yhtenäistää alioikeuksia 39. Uudistuksessa alioi- keudet yhdistettiin käräjäoikeuksiksi, joiden kokoonpano vaihtelee asian laadun mu- kaan40. Lakivaliokunnan mietinnön 9/1997 mukaan rikosasioiden oikeudenkäyntimenet- telyn uudistuksen tavoitteena on YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1966) suoran sovellettavuuden ja velvoittavuuden kä- sittely lainsäätäjää kohtaan. Lisäksi ehdotuksia valmisteltaessa on kiinnitetty huomiota Eurooppa neuvoston suositukseen, jonka mukaan käsittelyjä tuli yksinkertaistaa.41 Oikeudenmukaisuuden periaatteet ulottuvat lopullisen oikeudenkäynnin lisäksi jokai- seen riita- ja rikosprosessien vaiheiseen. Virolaisen (2024) mukaan riita-asian oikeuden- käynnissä tavoitteena on oikeussuojan antaminen, kun käsiteltävänä ovat yksityisten ih- misten ja yritysten väliset erimielisyydet. Tuomioistuimen ei voida olettaa osallistuvan aineiston hankkimiseen ja myöhemmin tuomion antamiseen, sillä se loukkaisi vaati- musta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä vaarantaessaan syyttömyysolettaman to- teutumisen ja tuomioistuimen puolueettomuuden. Näin ollen asianosaisilla, eli kanta- jalla ja vastaajalla on pääasiallinen vastuu vaatimusten, niihin liittyvien perusteiden ja todisteiden hankkimisesta ja esittämisestä.42 Oikeudenkäymiskaaren (7/1734) 5 luvun 17 §:n mukaan asian valmistelu on toimitettava siten, että asia voidaan käsitellä pääkäsit- telyssä yhtäjaksoisesti ja jäsennellysti. Lisäksi OK 5 luvussa säädetään muista riita-asian vireillepanoon liittyvistä säännöksistä. Rikosprosessi puolestaan muodostuu esitutkinnasta, syyteharkinnasta, oikeudenkäyn- nistä sekä rangaistuksen täytäntöönpanosta. Esitutkintalaissa (805/2011) määritellään 39 HE 82/1995, Johdanto. 40 HE 79/1993, Esityksen pääasiallinen sisältö. 41 LaVM 9/1997, Rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksen tavoitteet ja keinot. 42 Virolainen, 2024, s. 1–12. 18 esitutkinnan yleisistä säännöksistä, esitutkintaperiaatteista ja esitutkintaan osallistuvien oikeuksista. Heikkilän ja Hirvelän mukaan ennen oikeudenkäyntiä esitutkintaviranomais- ten ja syyttäjien on huolehdittava mm. tutkintamenetelmien ja pakkokeinojen asianmu- kaisuudesta, syyttömyysolettaman säilymisestä, sekä todisteiden asianmukaisesta hank- kimisesta.43 Rikoksesta epäiltyä on esitutkinnassa kohdeltava syyttömänä, sillä pääsään- nön mukaan vain tuomioistuin voi osoittaa syyllisyyden toteen44. Jotta asia voidaan saat- taa tuomioistuimen ratkaistavaksi, on asian ratkaisun kannalta merkittävät seikat selvi- tettävä poliisin toimesta. Poliisin toimintaa ja pakkokeinojen käyttöä säätelevät poliisilaki (872/2011) ja pakkokei- nolaki (806/2011). Epäillyn vapauteen kohdistuvista pakkokeinoista vangitseminen on kaikista ankarin, jolloin siitä päättää tuomioistuin. Pakkokeinolain 11 §:n mukaan tuo- mioistuin määrää rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangittavaksi vangitsemisvaati- muksen esittämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Pakkokeinoista päättämi- seen tai etenkin vangitsemisvaatimuksen tekemiseen osallistuminen saattaa joissain ta- pauksissa johtaa tuomarin esteellisyyteen hänen osallistuessaan saman asian käsittelyyn myöhemmässä vaiheessa. Tällaisissa tilanteissa esteellisyyden arvioiminen perustuu sii- hen, millaisella tavalla esitutkinnassa ja pakkokeinoista päätettäessä on jouduttu otta- maan kantaa syyllisyyteen. Tämän tulkinta on syyttömyysolettaman vaatimuksen yti- messä. Jokelan (2008) mukaan rikosprosessin tehtävänä on rikosvastuun toteuttaminen, yksilön oikeusturvan varmistaminen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksien turvaaminen. Suomessa rikosprosessilla nähdään olevan kaksi funktiota; rikosvastuun oi- keudenmukainen toteuttaminen sekä suojan antaminen syytetyn oikeudenloukkauksia vastaan45. Täten pelkästään tarkoituksellisen ja oikean lopputuloksen saavuttamisen ta- voite eivät riitä, vaan huomion keskiössä on oltava myös menettelyllinen, eli 43 Heikkilä & Hirvelä, 2017, s. 307. 44 Helenius & Linna, 2021, s. 302. 45 Saramäki, 2016, s. 741. 19 prosessuaalinen oikeudenmukaisuus. Nykyaikaisessa oikeusvaltiossa rikosprosessin ta- voitteen voidaan sanoa olevan ”aineellisesti oikeaan lopputulokseen pääseminen oikeu- denmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla”.46 Jokelan (2008) mukaan keskeisimmät prosessiperiaatteet ovat samat riita- ja rikosasi- oissa, mutta asianosaisen oikeusturvan toteutumiseksi joillain periaatteilla on korostu- nut painoarvo rikosasioissa. Tällaisia korostuneita periaatteita ovat mm. asianosaisen kuuleminen, oikeudenkäynnin julkisuus sekä erityisperiaatteena syytetyn suosimisen pe- riaate.47 Syytetyn suosimisen periaatteella tarkoitetaan käytännössä pyrkimystä varmis- taa, ettei syytön tule tuomituksi. Syytetyn suosimisen periaatteen tarkoituksena on syyt- täjän ja vastaajan epätasapainon tasoittaminen, sillä tasavertaisesta asemasta (vasta- puolten tasavertaisuusperiaate) huolimatta syyttäjän katsotaan käytännössä olevan vah- vempi osapuoli ammattitaitonsa ja käytettävissä olevien resurssiensa ansiosta48. Rikos- ja riita-asioissa asianosaisille määrättyjen puolustajien ja avustajien rooli oikeu- denmukaisen oikeudenkäynnin turvaajana on merkittävä, sillä he tarjoavat asianosaisille asianmukaista ja laadukasta avustustaan 49 . Asianosaisten avustamisesta säädetään Laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (1997/689). Jokelan (2008) mukaan rikosoikeu- denkäynnissä noudatetaan EIS:n 6 artiklan mukaista syyttömyysolettamaa toteuttaen puolustuksen suosimisen periaatetta (favor defensionis), jonka mukaan syyttäjän vas- tuulla on näyttää toteen kaikki ne seikat, joihin syyte välittömästi perustuu. Muita nou- datettavia periaatteita on mm. In dubio pro reo -sääntö, jonka mukaan näytön kannalta epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan syytetyn eduksi, sekä in dubio mitius -sääntö, jonka mukaan epävarmoissa laintulkintatilanteissa lakia on sovellettava viime kädessä syytetylle lievimmällä mahdollisella tavalla.50 Kaikkien edellä mainittujen periaatteiden tarkoituksena on varmistaa, ettei syytön tulisi tuomituksi. 46 Jokela, 2008, Rikosprosessin tehtävät ja tavoitteet. 47 Jokela, 2008, Menettelyperiaatteet rikosprosessissa. 48 Saramäki, 2016, s. 742. 49 Heikkilä & Hirvelä, 2017, s. 307. 50 Jokela, 2008, Virallisperiaate ja syytetyn suosiminen. 20 Vaikka syyttäjän katsotaan edustavan asiassa syytetyn vastapuolta, vaikuttavat hänenkin toimintaansa eräät syyttömyysolettamaan linkittyvät periaatteet. Virolaisen ja Pölösen (2004) mukaan syyttäjä on syyteharkintavaiheessa virkamies, ilman syytteeseen asetet- tua vastapuolta, jolloin häntä sitoo objektiivisuuden ja puolueettomuuden edellytykset. Syyttäjältä odotetaan korostunutta objektiivisuutta osallistuessaan työnsä puolesta asian esitutkintaan, jolloin syyttäjän esteellisyyttä tarkastellaan yhtä tiukasti kuin tuoma- rin esteellisyysperusteita. Oikeudenkäynnissä syyttäjä on asiassa asianosainen ja edustaa syytetyn vastapuolta. Tässä rikosprosessin vaiheessa esteellisyyden tarkastelu on suppe- ampaa. 51 Syyttäjien ja syyttäjälaitoksen toimintaa ohjaa Laki Syyttäjälaitoksesta (2019/32). Heleniuksen ja Linnan (2021) mukaan riittävän näytön perusteella syytekynnyksen ylityt- tyä syyttäjän tulee ottaa esitutkinta-aineistosta yhtä lailla huomioon niin syyllisyyttä kuin syyttömyyttä tukevia seikkoja. Syyttäjä ei kuitenkaan saa seurata vain poliisin käsitystä asiasta, vaan tämän on harkittava myös vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja esitutkinta- aineistoon nähden. Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen harkitseminen perustuu sii- hen, ettei syytetyn syyllisyydestä saa jäädä varteenotettavaa epäilyä tuomion langetta- misen jälkeen. Tarkoituksena on varmistua, ettei vaihtoehtoisilla tapahtumainkuluilla ole sellaista todistusvoimaa, joka johtaisi vapauttavaan tuomioon. Sekä syyttäjän että syyte- tyn esittämien vaihtoehtoisten hypoteesien järkevyys ja todennäköisyys punnitaan vasta tuomioistuimen käsittelyssä.52 Tuomioistuimen jäsenien tulee olla vapaita syyllisyyskysy- mykseen liittyvistä ennakkoasenteista, jotta syyttömyysolettaman ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet toteutuvat53. Oikeusvaltioperiaatteen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen toteutu- miseksi on keskeistä, että syyllisyys voidaan todeta vain laillisesti perustetun 51 Virolainen & Pölönen, 2004, s. 148–149. 52 Helenius & Linna, 2021, s. 348. 53 Tapanila, 2007, s. 255. 21 tuomioistuimen lainvoimaisella ratkaisulla. Lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa (1997/689) 6 §: ssä säädetään syytteen nostamatta jättämisestä, vaikka syytekynnys olisi asiassa ylittynyt. Syyte voidaan jättää nostamatta lain 7 §: n mukaan alaikäisyyden pe- rusteella tai mikäli tekoa voidaan kokonaisuudessaan pitää vähäisenä, eikä epäillystä ri- koksesta ole odotettavissa kovempaa rangaistusta kuin sakko. Heleniuksen ja Linnan (2021) mukaan tällaista tapausta kutsutaan harkinnanvaraiseksi syyttämättä jättämiseksi. Aiemmin toimenpidettä kutsuttiin seuraamusluontoiseksi syyttämättäjättämispää- tökseksi, mutta nimitys vaihdettiin nykyiseen syyttömyysolettaman kannalta ongelmalli- sena, sillä rikoksen syyksilukeminen ei perustunut tuomioistuimen ratkaisuun. Nykyisellä harkinnanvaraisella syyttämättäjättämispäätöksellä ei siis enää todeta henkilöä syyl- liseksi rikokseen, vaan ainoastaan, että syytteen nostamiselle olisi ollut edellytykset.54 Käytännössä rikoksesta epäillyllä on oikeus saattaa syytekynnyksen ylittänyt, mutta har- kinnanvaraisesti syyttämättä jätetty teko itse tuomioistuimen arvioitavaksi oman syyttö- myyden varmistamiseksi. Tämä on Suomessa kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Saramäen (2016) mukaan suomalaisessa rikosprosessissa noudatetaan syyttämismene- telmää (akkusatorinen menetelmä), jonka mukaan kaksiasianosaissuhteen osapuolista asian kantajana toimii virallinen syyttäjä ja hänen vastapuolenansa rikosasian vastaaja. Rikosasian selvittäminen ja eteenpäin vieminen on syyttäjän vastuulla ja ensisijaisesti hänen velvollisuutensa. Tällaisessa menettelyssä tuomioistuimen rooli jää oikeuden- käynnissä passiiviseksi, joka selkeyttää syyttäjän ja tuomarin erillisiä rooleja, sekä takaa oikeusturvan toteutumisen ja prosessin puolueettomuuden55. 2.2 Eurooppaoikeuden vaikutus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin turvataan sekä Yhdistyneiden Kansakun- tien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa että Euroopan ihmisoikeussopi- muksessa. YK:n yleiskokouksessa 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen 54 Helenius & Linna, 2021, s. 349. 55 Saramäki, 2016, s. 742. 22 julistuksen 10. artiklan mukaan ”Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vas- taan nostettua rikossyytettä selvitettäessä”56. Suomalaiseen oikeuskulttuuriin merkittä- vimmin vaikuttaneita tapahtumia ovat olleet liittyminen Euroopan neuvoston sopimuk- siin, Euroopan ihmisoikeussopimukseen 1990 sekä Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan 199157. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan ”Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä”. Päätös annetaan julkisesti, mutta medialta voidaan kieltää pääsy oikeudenkäyntiin tai sen osaan sellaisissa erityistilanteissa, joissa tuomioistuin arvioi julkisuuden loukkaavan oikeuden- mukaisuutta. Jokelan (2008) mukaan esimerkiksi kansallisen turvallisuuden ja moraa- linäkökohtien, sekä nuorten henkilöiden, kansalaisten yksityiselämän tai liiketoiminnan suojaamiseksi käsittely voidaan määrätä pidettävän ”suljetuin ovin”. Asianosaisen kuu- lemisen periaate varmistaa kuitenkin sen, että asianosaisella itsellään on oikeus osallis- tua muulta yleisöltä suljettuun käsittelyyn58. EIS:n 6 artiklan mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä siihen saakka, kunnes syyllisyys on näytetty laillisesti toteen. Lisäksi jokaisella syytetyllä on määrätyt vähimmäisoikeudet, jotka liittyvät puolustautumiseen oikeudenkäynnissä. Näitä vähimmäisoikeuksia ovat mm. oikeus saada viipymättä tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perus- teluista, oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytyksiä puolustuksen valmisteluun, sekä oi- keus puolustautua henkilökohtaisesti tai oikeusavustajan välityksellä sekä oikeus saada maksutta tulkin apua, mikäli hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä. 56 Ihmisoikeusliitto, n.d. 57 Tuori, 2000, s. 1053. 58 Jokela, 2008, Oikeudenkäynnin julkisuus. 23 EIS:n 6 artiklan mukaan syytetyllä on oikeus saada viipymättä tieto häneen kohdistu- neesta syytteestä puolustuksensa valmisteluksi. Näillä puolustuksen oikeuksilla turva- taan syytetyn asemaa rikosprosessissa ja taataan tasavertainen osallistuminen oikeu- denkäyntiin, sillä syytetyn katsotaan olevan viralliseen syyttäjään nähden alisteisessa asemassa59. Myös tuomarin puolueettomuuden ajatellaan olevan syyttömyysolettaman taustatekijä, sillä tuomarille syyllisyyskysymyksestä aiheutuva ennakkoasenne heikentää syytetyn mahdollisuutta puolustautua oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaattei- den mukaisesti60. Jokelan (2008) mukaan kansainvälisiin perus- ja ihmisoikeussopimuksiin liittyminen on kansainvälistänyt prosessioikeutta Suomessa. Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen lisä- pöytäkirjat ovat olleet valtionsisäisesti voimassa vuodesta 1990 lähtien, jolloin ne on saa- tettu osaksi kansallista lakia. Erityisesti rikosprosessissa perus- ja ihmisoikeussopimuk- sien merkitys oikeuslähteinä on korostunut, sillä nykyään tuomioistuimet ovat alkaneet viitata niihin ratkaisuidensa perusteluissa.61 Euroopan ihmisoikeussopimuksen rooli jä- senmaiden oikeuskäytännössä on velvoittava, sillä asianosaisella on oikeus valittaa koke- mastaan ihmisoikeusloukkauksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ihmisoi- keusvalituksen edellytyksiä ovat; 1. väite siitä, että viranomainen on loukannut ihmisoikeussopimuksella turvattua oikeutta 2. kaikki kotimaiset oikeussuojakeinot ovat käytetty 3. valitus tehdään neljän kuukauden sisällä korkeimman kansallisen oikeusasteen tai muun viranomaisen annettua lopullisen päätöksensä asiassa.62 Jokelan (2008) mukaan mikäli Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että asiassa on rikottu ihmisoikeussopimusta tai sen lisäpöytäkirjoja, voidaan valtio velvoittaa 59 Ervo, 2008, s. 387. 60 Tapanila, 2007, s. 85. 61 Jokela, 2008, Ihmis- ja perusoikeuksien merkitys. 62 European Court of Human Rights, n.d. 24 maksamaan asianosaiselle hyvitystä kärsitystä vahingosta ja oikeudenkäyntikuluista. Li- säksi ihmisoikeustuomioistuimen langettavat päätökset voivat johtaa kansallisella tasolla tehdyn päätöksen kumoamiseen sekä lain ja oikeuskäytännön muutoksiin, jotta vastaa- vilta virheiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa. Sen sijaan YK:n ihmisoikeuskomitealla ei ole samanlaista toimivaltaa antaa sopimusvaltiota sitovia päätöksiä, vaan ainoastaan näkö- kantansa sopimusvaltiolle tai yksityiselle henkilölle.63 YK:n ihmisoikeusjulistuksen poliit- tinen ja moraalinen vaikutusvalta on kuitenkin huomattavan suuri ja sen rooli on perus- tavanlaatuinen, sillä se on toiminut perustana kaikille myöhemmin solmituille ihmisoi- keussopimuksille64. Täten YK:n ihmisoikeuskomitean julkistamat ratkaisut yleensä pakot- tavat korjaamaan kantelun kohteena olleen sopimusvaltion lainsäädäntöä tai menette- lyä, sekä mahdollisesti suorittamaan hyvitystä loukatulle65. 2.3 Tuomioistuinten riippumattomuus ja puolueettomuus Tuomioistuimen riippumattomuus on puolueettomuuden perusedellytys 66 . Tuomiois- tuinten riippumattomuus perustuu perinteiseen tavoitteeseen pyrkiä estämään hallinto- koneiston tai muun ulkopuolisen toimijan vaikuttaminen yksittäisen oikeuskysymyksen ratkaisuun67. Riippumattomuuden perinteisen ydinsisällön lisäksi on tärkeää, että tuo- marit ovat riippumattomia yhteiskunnallisista erityisintresseistä, jotka määrittävät lain- säätäjän poliittista tavoitteidenasettelua68. Kehittyneissä oikeusjärjestelmissä tuomarille on pyrittävä turvaamaan sellainen asema, jossa tämä voi ilman muiden vallankäyttöeli- mien tai ulkopuolisen tahon painostusta käsitellä asiaa. Keinot tämän tavoitteen saavut- tamiseksi on jaettu kolmeen ryhmään, joita ovat 1) tuomioistuinten riippumattomuus, 2) tuomarin yleiset kelpoisuusehdot sekä 3) tuomarin erityiset kelpoisuusehdot.69 63 Jokela, 2008, Ihmis- ja perusoikeuksien merkitys. 64 Suomen YK-liitto, 2019. 65 Jokela, 2008, Ihmis- ja perusoikeuksien merkitys. 66 Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö, 2003, s. 75. 67 Husa & Pohjolainen, 2014, s. 79. 68 Tuori, 2000, s. 1057. 69 HE 78/2000. 25 Tuomioistuimista, tuomareista ja muista tuomioistuimen jäsenistä ja henkilöstöstä sää- detään Tuomioistuinlaissa (2016/673). Lain II osa kattaa tuomioistuimia koskevia sään- nöksiä ja III osa tuomareita koskevaa lainsäädäntöä. Tuomareiden nimittämisestä sääde- tään Laissa tuomareiden nimittämisestä (205/2000). Uudistettaessa Lakia tuomareiden nimittämisestä korostettiin, että tuomarin on voitava tehdä itsenäisiä ratkaisuja pelkää- mättä niiden vaikutusta myöhempiin nimityksiin70. Riippumattomuuden toteutumiseksi tuomioistuimen tulee olla laillisesti perustettu ja pysyvä. Tuomioistuimien pysyvyydellä ehkäistään satunnaisten tuomioistuinten perusta- mista, joilla voitaisiin pyrkiä vaikuttamaan käsittelyn lopputulokseen71 . Koulu ja muut (2019) jakavat tuomioistuimen riippumattomuuden sisäiseen ja ulkoiseen riippumatto- muuteen. Ulkoinen riippumattomuus takaa riippumattomuuden lainsäätäjän, hallitus- vallan käyttäjien sekä oikeusriidan osapuolien suunnalta. Sisäisessä riippumattomuu- dessa kyse on eri asteisten tuomioistuinten itsenäisyydestä, vaikka ylemmät tuomiois- tuimet valvovatkin alempien toimintaa.72 Jyrängin ja Husan (2012) mukaan oikeuslaitok- sen sisäinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, että alemman tuomioistuimen tulee olla riippumaton ylemmän tuomioistuimen määräysvallasta, eikä ylempi tuomioistuin saa pyrkiä vaikuttamaan alemman tuomioistuimen ratkaisuun yksittäistapauksissa muuten, kuin virallisen muutoksenhaun kautta. Käytännössä tuomioistuinten ennakkopäätöksillä on siis oikeuskäytännön yhtenäisyyttä turvaavaa ja tuomioistuimia ohjaavaa merkitystä, ei välitöntä oikeudellista sitovuutta.73 Tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteiden toteutuminen on kansalaisten luottamuksen rakentamiselle ja säilymiselle välttämätöntä. Oikeusval- tioperiaatteen mukaisesti kansalaisten on voitava luottaa oikeusjärjestelmän puolueet- tomaan, tasapuoliseen ja esteettömään toimintaan. Kääriäinen (2016) esittää, että kan- salaisten luottamus instituutioita kohtaan perustuu pitkälti mielikuviin, sillä 70 HE 109/1999, s. 6. 71 Ervo, 2008, s. 42. 72 Koulu & muut, 2019, s. 120. 73 Jyränki & Husa, 2012, s. 327. 26 valtaväestöllä ei ole omakohtaista kokemusta poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen toi- minnasta. Luottamusta tuomioistuinten puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen, huoli- matta syytetyn ominaisuuksista, taustasta tai asemasta kutsutaan proseduraaliseksi luot- tamukseksi. Kyse on siitä, onko tuomioistuimen tuomioissa eroja esimerkiksi sukupuolen, sosioekonomisen aseman tai etnisen taustan perusteella.74 Mm. Kivivuori ja muut ovat tehneet tutkimusta tuomioistuinten tasapuolisuudesta75. Tuomari ei saa antaa esimerkiksi kansalaisuuden, ulkonäön, poliittisen suuntautumisen tai asianosaisen käyttäytymisen vaikuttaa asian käsittelyyn tai ratkaisuun76. Epäilys täl- laisen seikan vaikuttamisesta asian käsittelyyn tai ratkaisuun on poistettava niin asian- osaisilta, kuin oikeudenkäynnin ulkopuolisiltakin henkilöiltä. Esimerkiksi tapauksessa Remli v. Ranska EIT katsoi oikeudenmukaisen oikeuden- käynnin vaarantuneen, sillä arvion mukaan tarvittaviin toimenpiteisiin puolueet- tomuuden takaamiseksi ei ryhdytty silloin, kun algerialaissyntyisen miehen oikeu- denkäynnin yhteydessä yksi valamiehistä kertoi avoimesti olevansa rasisti.77 Tuomioistuimen yleisen riippumattomuuden lisäksi on varmistettava, että tuomioistuin toimii yksittäistapauksissa puolueettomasti. Siinä missä tuomioistuimen riippumatto- muuden ongelmat ovat yleensä rakenteellisia, liittyvät puolueettomuuden ongelmatilan- teet useimmiten tiettyyn käsittelyssä olevaan asiaan. 78 Puolueettomuudella tarkoite- taan tapauskohtaista riippumattomuutta, ilmentyen objektiivisuutena, esteettömyytenä ja ennakkoluulottomuutena 79 . Tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus edellyttää, että tuomaria tai ratkaisukokoonpanoa ei määrätä tapauskohtaisesti, vaan yleisten oikeusvaltio kriteerien perusteella sattumanvaraisesti80. Sattumanvaraisuus ei 74 Kääriäinen, 2016, s. 621. 75 Ks. Kivivuori & muut (2016, s. 439.), tutkimusta väestön käsityksestä tuomioistuinten tasapuolisuudesta ja riippumattomuudesta, sekä mielikuvaa ryhmäsuosinnasta. Tutkimuksen mukaan eniten suosintaa arvi- oitiin kohdistuvan varakkaisiin, koulutettuihin ja kantaväestöön. 76 Koulu & muut, 2019, s. 120. 77 EIT tapaus Remli v. Ranska (23.4.1996). 78 Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö, 2003, s. 75. 79 HE 109/1999, s. 6. 80 HE 78/2000, s. 4. 27 kuitenkaan saisi toimia esteenä tuomarin erikoistumiselle tai erityisasiantuntemuksen hyödyntämiselle ratkaisutoiminnassa81. Koulun ja muiden (2019) mukaan oikeustieteen perinteinen ymmärrys tuomarin roolista on perustunut tuomarin vaihdettavuuden peri- aatteelle, jonka alkuperäisenä tavoitteena on ollut lainkäytön ennakoitavuuden ja yh- denmukaisuuden turvaaminen. Tuomarin roolin perustuminen vaihdettavuudelle mer- kitsee sitä, että tuomareita pidetään yksittäisinä lainsoveltajina, joiden henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä lainkäyttötehtävän kannalta.82 Puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta puhutaan usein toistensa yhteydessä. Kuusi- kon (2018) mukaan kaiken viranomaistoiminnan objektiivisuus vaarantuu etenkin silloin, kun laintulkinnassa ei noudateta vakiintuneita tulkintasääntöjä tai kun ratkaisun perus- telut ovat puutteelliset. Koska asianosaisten intressit, asiaan kuulumattomat tai epäasi- alliset seikat eivät saa vaikuttaa menettelyn laatuun, on huolellisuusvelvoite korostu- neessa asemassa. Sen mukaan kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet ja muut merkityksel- liset seikat on selvitettävä kattavasti, sillä asiassa tehdyt päätelmät ja ratkaisut perustu- vat näihin selvityksiin. Lisäksi puolueettomuuden toteutumiseksi on noudatettava joh- donmukaista käytäntöä, josta poikkeaminen voi tapahtua vain perustellusta syystä.83 Koulun ja muiden (2019) mukaan myös riippumattomuus ja puolueettomuus nähdään sisarkäsitteinä. Riippumattomuuden voidaan ajatella olevan ne olosuhteet, jossa tuo- mari työtään tekee, kun taas puolueettomuus voidaan ajatella tuomarin mielentilana. Tämä mielentila yhdistyy tuomarin nimitysperusteisiin, joista yksi on oikeamielisyys.84 2.3.1 Tuomareiden nimittäminen ja erityinen virassapysymisoikeus Tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuutta varmistaa tuomareiden nimittämi- sen perinne. Nimittämismenettelystä säädetään Laissa tuomareiden nimittämisestä (2000/205). Lain 11 §:n mukaan tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteen kandidaatin 81 HE 7/2016, Asioiden jakaminen. 82 Koulu & muut, 2019, s. 356. 83 Kuusikko, 2018, s. 14–15. 84 Koulu & muut, 2019, s. 121. 28 tutkinnon suorittanut oikeamielinen suomen kansalainen, joka on osoittanut perehty- neisyytensä sekä omaavansa tehtävään tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Pe- rustuslakivaliokunnan mietinnössä 19/1998 todetaan, että tuomarin nimityksen valmis- telun tulee olla riittävän avointa ja menettelyn tulisi heijastaa yhteiskunnan moniarvoi- suutta tuomarikunnan kokoonpanossa, sekä ”estää tuomioistuinlaitoksen sisäiseen itse- täydennykseen liiallisesti perustuvat nimitykset”85. Suomessa tuomareiden nimitystä valvotaan ja toteutetaan tarkoin, mikä estää väliaikais- ten, tiettyä tapausta varten olevien tuomareiden nimittämisen. Virolainen ja Pölönen (2004) korostavat tuomareiden nimittämisjärjestelmän riippumattomuuden takeita, joita ovat tuomareiden erityinen virassapysymisoikeus sekä virkojen pysyvyys. Tuoma- reiden nimittämisjärjestelmän riippumattomuutta varmistaa riippumaton tuomarinva- lintalautakunta, jonka tehtävä on valmistella tuomarin virkojen täyttämistä koskeva esi- tys eduskunnalle. Eduskunnan esityksen pohjalta tasavallan presidentti nimittää tuoma- rit virkoihinsa. Näin nimittämisjärjestyksessä on mukana parlamentaarinen kontrolli.86 Tuomarin virassapysymisoikeudesta säädetään PL 103 §: ssä. Tämän mukaan tuomari voidaan julistaa menettäneen virkansa ainoastaan tuomioistuimen tuomiolla. Heleniuk- sen ja Linnan (2019) mukaan tällainen tuomio perustuu tuomarin tekemään rikokseen, josta seuraa viraltapano. Rikoslain 40 §: n mukaan viraltapano käsittää sen viran tai jul- kisen tehtävän, jossa rikos on tehty. Tuomarin virassapysymisoikeuden taustalla on aja- tus siitä, että tuomaria ei voida erottaa kurinpitotoimena esimerkiksi tyytymättömän rat- kaisun perusteella muiden viranomaisten toimesta87. Johdannossa esitellyssä Unionin suuren jaoston ratkaisussa C-619/18 (Euroopan komis- sio v. Puola) käsiteltiin nimenomaan tuomareiden erottamattomuuden ja riippumatto- muuden periaatteita. Asiassa EUT katsoi Puolan jättäneen noudattamatta Euroopan 85 Jyränki & Husa, 2012, s. 323. 86 Virolainen & Pölönen, 2004, s. 630–631. 87 Helenius & Linna, 2021, s. 48–49. 29 Unionista tehtyä sopimusta, sillä Puolan tasavalta oli hyväksynyt lain, jolla alennettiin Puolan ylimmän oikeusasteen tuomareiden eläkeikää, koskien myös niitä tuomareita, jotka olivat nimitetty kyseiseen tuomioistuimeen ennen lain voimaantuloa88 . Käytän- nössä tämä tarkoitti useiden tuomareiden eläköitymistä ja uusien tuomareiden nopeaa nimittämistä. Tapauksessa hallinnon puuttuminen tuomioistuinten toimintaan voitiin nähdä tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantumisena, joka on omiaan johtamaan oikeusvaltion murentumiseen. 2.4 Esteellisyys Tuomarin esteellisyysperusteet on määritelty oikeudenkäymiskaaren (1734/4) 13 lu- vussa. Hallituksen esityksen 78/2000 vp mukaan tuomarin esteellisyyttä koskevaa puut- teellista lainsäädäntöä on uudistettu vastaamaan aikamme vaatimuksia, kiinnittäen huo- miota erityisesti EIS:n 6 artiklan määräyksiin ja siihen liittyvään ihmisoikeustuomioistui- men oikeuskäytäntöön. Lainsäädännön uudistamiseen on vaikuttanut vanhentuneiden säännösten tulkinnan välttämättömyys. Uudistuksen mukaan lakiin on ollut välttämä- töntä lisätä säännös, jonka mukaan tuomari voi tapauskohtaisen harkinnan jälkeen ve- täytyä pois asian käsittelystä muissakin, kuin esteellisyyssäännöksissä erityisissä mainit- tavissa tilanteissa. 89 Hallituksen esityksen 78/2000 vp mukaan tuomarin esteellisyysperusteet voidaan jakaa erityisiin esteellisyysperusteisiin ja harkinnanvaraiseen yleiseen esteellisyysperustee- seen. Erityiset esteellisyysperusteet tarkoittavat laissa suhteellisen tarkoin määriteltyjä tilanteita tai olosuhteita, joista esteellisyys aiheutuu. Yleisen esteellisyysperusteen mu- kaan tuomarin voidaan katsoa olevan esteellinen, mikäli vallitsevat olosuhteet ovat omi- aan herättämään epäilyksen puolueettomuudesta, vaikka erityiset esteellisyysperusteet eivät täyttyisikään. 90 OK 13 luvun 7 §:n mukaan tällöin esteellisyys perustuu 88 EUR-Lex, 2019. 89 HE 78/2000, Johdanto. 90 HE 78/2000, Esityksen valmistelu. 30 esteellisyyssäännöksiin rinnastettaviin seikkoihin. Tällainen rinnastettava tai erityinen syy esteellisyydelle voi olla esimerkiksi tuomarin erityinen elämäntilanne tai poikkeuk- selliset elämänkokemukset91. Kuusikon (2018) mukaan esteellisyyssäännöksillä pyritään turvaamaan tuomioistuinkä- sittelyn puolueettomuutta ja luottamusta päätöksenteon laatuun. Tuomarin esteellisyy- dellä tarkoitetaan sitä, että tämä on asianosaisiin nähden sellaisessa asemassa, joka on omiaan vaarantamaan hänen puolueettomuutensa. Esteellisyyssäännösten tavoitteena on estää ennalta sellaisten asetelmien syntymistä, jotka ovat herkkiä epäilyksille. Puolu- eettomuuden yleinen vaatimus lisää viranomaistoiminnan legitimiteettiä, eli luotta- musta sitä kohtaan. Esteellisyyden mielenkiinnon kohde onkin se, kuka päätökset on teh- nyt, ei mikä päätösten sisältö on.92 Käsittelyyn ja asian ratkaisemiseen esteellistä henki- löä kutsutaan jääviksi. Tuomarin jäävittömyyttä, eli esteettömyyttä kutsutaan tuomarin erityiseksi kelpoisuudeksi93. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 § on määritelty yleisiä esteellisyysperiaatteita, joiden mukaan tuomari on esteellinen asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen mikäli 1) tuomari itse tai hänen läheisensä on asiassa asianosaisena, 2) tuomari tai hänen läheisensä toimii tai on toiminut asianosaisen edustajana, avustajana tai asiamiehenä, 3) tuomari tai tuoma- rin läheinen on tai on ollut todistajana tai asiantuntijana tai kuultuna asiassa, ja ratkaisu voisi osaltaan riippua tästä kuulemisesta 4) asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tuomarille, tämän läheiselle tai sille, jota tuomari tai hänen läheisensä edustaa. Edustajalla tarkoitetaan luonnollisen henkilön huoltajaa, edunvalvojaa tai muuta niihin rinnastettavaa edustajaa. Läheisellä tarkoitetaan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 § mukaan 1) tuomarille erityi- sen läheisiä henkilöitä, eli puolisoa, lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, 91 Turunen, KKO 2017:70. 92 Kuusikko, 2018, s. 5–16. 93 Virolainen & Pölönen, 2004, s. 591. 31 isovanhempaa tai tällaisen henkilön puolisoa, 2) vanhempien sisarusta ja hänen puoliso- ansa, sisarusten lapsia sekä tuomarin entistä puolisoa, 3) tuomarin puolison erityisen läheisiä henkilöitä, eli lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa, tuomarin puolison sisarusten lapsia sekä tällaisten henkilöiden puolisoita. Puolisoilla tarkoitetaan sekä aviopuolisoita että avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä henkilöitä. ”Läheinen” tai ”erityisen läheinen” on kuitenkin tulkinnanvarainen termi oikeuskäytännössä. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO: 2004:126 ilmentyy ”läheinen” -termin tulkinnanvaraisuus. Tapauksessa B ja C tuomittiin vankeuteen ja vahingon- korvauksiin A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä ja kotirauhan rikkomisesta. Kä- räjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen valittanut B esitti lausunnossaan, että to- distelun arviointiin on voinut vaikuttaa se, että asian ratkaisuun osallistunut lau- tamies S oli A:n kummi. A:n mukaan käräjäoikeus oli katsonut, ettei kummius ollut jääviyttä muodostava seikka. Hovioikeus totesi S:n olleen esteellinen käsittele- mään asiaa, sillä kristillisessä merkityksessä kummia voidaan pitää erityisen lähei- senä henkilönä, vaikka suhteen läheisyys voi vaihdella merkittävästi. Korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan lautamies S:n pitäminen A:lle erityisen läheisenä henkilönä on harkinnanvaraista, jolloin esteellisyysväite voi tulla hovioikeuden ar- vioitavaksi vain asianosaisen tekemän väitteen johdosta ja sillä edellytyksin, että asianosaisella on ollut pätevä syy väitteen tekemättömyyteen ennen käräjäoikeu- den ratkaisua. Korkein oikeus kumosi loppupäätelmässään hovioikeuden tuomion ja palautti asian takaisin hovioikeuteen.94 & 95 Edellä esitellyn tapauksen lopputulos ilmentää paitsi ”läheinen” -termin tulkinnanvarai- suutta ja kummiuden merkityksen punnintaa oikeuskäytännössä, mutta myös vakiintu- neita oikeudenkäyntimenettelyitä. Korkeimman oikeuden antaman ratkaisun mukaan väitettä lautamies S:n esteellisyydestä ei ollut tehty, vaikka A oli käräjäoikeuden istun- nossa ennen asian käsittelyä ilmoittanut S:n olevan hänen kumminsa. Tapauksessa lau- tamiehen mahdolliseen esteellisyyteen otettiin kantaa jo käräjäoikeudessa, myös pu- heenjohtajana toimineen käräjätuomarin toimesta. Menettely toteuttaa vakiintuneita toimintamalleja, toisin kuin aiemmin esitelty EIT:n tapaus Farhi v. Ranska, jossa esteelli- syysväitteen paikkansapitävyyttä ei selvitetty asianmukaisella tavalla ennen käsittelyn 94 KKO: 2004:126. 95 Ks. HE 78/2000, 3.3. Läheisten piiri; Eri laeissa on eri aikoina, eri tavoin ja eri perustein rajattu esteelli- syys-, sukulaisuus- ja läheisyyskäsitteitä. Lisäksi oikeusvertailussa on käynyt ilmi, että eri maissa on suu- riakin eroja punnittaessa sukulaissuhteen laajuuden merkitystä esteellisyysarvioinnissa. 32 jatkamista. KKO: 2004:126 tapauksessa merkittävää esteellisyysväitteen tekemisen kan- nalta oli se, että Korkein oikeus piti kummiutta harkinnanvaraisena esteellisyysperus- teena, joka OK 13 luvun 8 § mukaan tarkoittaa, ettei asianosainen voi vedota tähän tuo- marin jo annettua ratkaisun asiassa. Turusen mukaan tuomareiden esteellisyyttä arvioitaessa ei ole syytä olettaa tuomarei- den eläneen tyhjiössä, vaan heidän toimintaansa vaikuttavat niin elämänkokemus, us- konnollinen ja poliittinen vakaumus, henkilökohtaiset kokemukset sekä henkilöhistoria, jotka muokkaavat luonnollisesti maailmankuvaa, ajattelua sekä arvoja vaikuttaen kul- loinkin käsiteltäviin asioihin. Näin ollen täysin neutraali tai välinpitämätön suhtautumi- nen käsiteltäviin asioihin ei ole edes mahdollista, vaan ennakkoasenteen syntymisen kannalta merkittävän seikan synnyttää tuomarin henkilöön tai tämän historiaan liittyvä konkreettinen peruste, joka saa aikaan objektiivisen, eli ulkopuolisen epäilyksen tuoma- rin puolueettomuudesta.96 Kyse on siis tapauskohtaisen ennakkoasenteen arvioinnista, joka syyttömyysolettamaa loukaten voi vaikuttaa ratkaisun muodostamiseen. Tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset soveltuvat sellaisiin henkilöihin, jotka tuo- mioistuimessa ratkaisevat asiaa tai voivat olla läsnä asiaa ratkaistaessa. Tällaisia henki- löitä tuomarin lisäksi ovat muut tuomioistuimen jäsenet, esittelijä ja pöytäkirjanpitäjä. Lisäksi tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset koskevat eri tuomioistuinten tuoma- reita, vaikka heillä olisi oma virkanimike. Tuomarin esteellisyyssäännökset koskevat siis yleisiä tuomioistuimia, yleisiä hallintotuomioistuimia sekä erityistuomioistuimia.97 2.4.1 Esteellisyystilanteessa toimiminen Ensisijainen vastuu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten toteutumisesta on tuomarilla, hänen johtaessaan oikeudenkäyntiä. Väitteen tuomarin esteellisyydestä voi tehdä asianosainen tai tuomari itse. Virolaisen ja Pölösen (2004) mukaan tuomarin on 96 Turunen, KKO:2017:70. 97 HE 78/2000, Esteellisyyssäännösten soveltamisala. 33 vetäydyttävä asian käsittelystä oma-aloitteisesti pois, jos hän tietää olevansa jäävi. Tuo- mari voi jäävätä itsensä vain laissa säädetyillä perusteilla, ilmoittamalla ja perustelemalla asia esimiehelleen. Esteellisyyskysymyksen ratkaisun tulee aina olla perusteltu.98 Halli- tuksen esityksen 78/2000 vp mukaan oikeudenkäymiskaaren tuomaria koskevat esteel- lisyyssäädökset ovat ehdottomia ja pakottavia, jolloin tuomarin esteellisyys on otettava tuomioistuimessa huomioon oma-aloitteisesti. Esteellisyyden huomioimatta jättäminen voi johtaa päätöksen kumoamiseen muutoksenhaun kautta tai tuomiovirhekanteluun99. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:ssä säädetään tuomarin esteellisyyttä koskevan väit- teen teosta. Tämän mukaan väite tuomarin esteellisyydestä tulee tehdä asianosaisen toi- mesta heti saatuaan tiedon käsittelyyn osallistuvista tuomareista ja käyttäessään puhe- valtaa ensimmäisen kerran. Tämän on siis tapahduttava ennen tuomarin antamaa ratkai- sua asiassa. OK 13 luvun 1 §:ssä säädetään, että tuomarin on astuttava pois oikeudesta ollessaan esteellinen asian käsittelyyn. Esteelliseksi todettu tuomari ei siis lähtökohtai- sesti saa osallistua asian käsittelyyn100. OK 13 luvun 9 §:n mukaan väite tuomarin esteel- lisyydestä ratkaistaan siinä tuomioistuimessa, jossa myös pääasia on käsittelyssä. Myös kirjallinen menettely on mahdollinen. Myöhemminkin tehty väite tuomarin esteellisyydestä on kuitenkin otettava tutkitta- vaksi101. OK 13 luvun 8 §:n mukaan, jos asianosainen vasta myöhemmin saa tiedon sel- laisesta seikasta, jolla saattaa olla merkitystä esteellisyysarvioinnissa, on väite esteelli- syydestä tehtävä viipymättä. Väitteen on oltava perusteltu ja siitä tulee ilmetä ajankohta, jolloin peruste on tullut hänen tietoonsa. Vain asianosaisen osoittama pätevä syy väit- teen tekemättömyyteen ajallaan voi johtaa tuomarin esteellisyyden arviointiin myöhem- mässä vaiheessa. Tällöin väite tuomarin esteellisyydestä ratkaistaan jälkikäteen muutok- senhakutuomioistuimessa. Mikäli asian ratkaisemiseen alemmassa tuomioistuimessa on 98 Virolainen & Pölönen, 2004, s. 626–629. 99 HE 78/2000, Oikeusaste-esteellisyys ja ennakkoasenne. 100 HE 78/2000, Lainsäädäntö ja käytäntö. 101 HE 78/2000, Lainsäädäntö ja käytäntö. 34 osallistunut esteellinen tuomari, joutuu muutoksenhakutuomioistuin palauttamaan asian takaisin uudelleen käsiteltäväksi esteettömässä kokoonpanossa102. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2010:78 kyseeseen tuli tuo- marin esteellisyyden arviointi jo lainvoimaisessa tuomiossa, asianosaisen saatua tiedon esteellisyydestä vasta tuomion antamisen jälkeen. Tapauksessa hovioikeu- den ei katsottu olevan tuomionvoipa antaessaan tuomiota, sillä asian ratkaisuun osallistuneella hovioikeudenneuvos A:lla oli läheinen, avioliitonomainen suhde syyttäjäviraston johtavan kihlakunnansyyttäjä B:n kanssa, joka oli asiassa syyttä- jänä toimineen C:n esimies. Hovioikeudenneuvos A:n ja kihlakunnansyyttäjä B:n suhde katsottiin rinnastuvan OK 13 luvun 3 §:n mukaiseen läheisyyteen. Vaikka johtavalla kihlakunnansyyttäjä B:llä ei ollut asiassa suoraa käskyvaltaa syyttäjänä toimivaan C:hen, katsottiin hänen asemansa syyttäjälaitoksen organisaatiossa ja läheinen suhteensa hovioikeudenneuvos A:han muodostavan perustellun epäilyn tuomioistuimen puolueettomuudesta, joka johti hovioikeudenneuvos A:n esteel- lisyyden toteamiseen. Näin ollen hovioikeuden tuomio poistettiin ja palautettiin uudelleen käsiteltäväksi eri kokoonpanossa.103 Esteelliseksi väitetty tuomari saa joissain tapauksissa itse ratkaista tai osallistua oman esteellisyyskysymyksensä ratkaisuun. Vaikka esteelliseksi väitetyn tuomarin sulkeminen pois oman esteellisyyskysymyksensä ratkaisusta herättäisi laajempaa yleistä luottamusta tuomioistuinten toimintaan, ei kieltoa voida kuitenkaan toteuttaa ehdottomana. Ehdo- ton kielto oman esteellisyysväitteen ratkaisemiseen voisi vaikeuttaa tuomioistuimen toi- mintaa kohtuuttomasti ja voisi johtaa jopa tuomioistuimen normaalin toiminnan estämi- seen, mikäli esteellisyysväite esitettäisiin kaikista tuomareista104. Näin ollen OK 13 luvun 9 §:n mukaan esteelliseksi väitetty tuomari saa ratkaista sellaisen väitteen, joka on sel- västi perusteeton. Tämän lisäksi esteelliseksi väitetty tuomari saa ratkaista väitteen es- teellisyydestään vain niissä tilanteissa, kun tuomioistuin ei ole päätösvaltainen ilman häntä, eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa uutta tuomaria. Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 3 §:n mukaan ratkaisuun, jolla tuomari on todettu es- teelliseksi ei voi hakea muutosta. Muutoksenhakuoikeus säilyy silloin, kun väite tuomarin esteellisyydestä on hylätty. 102 HE 78/2000, Lainsäädäntö ja käytäntö. 103 KKO: 2010:78. 104 HE 78/2000, Oikeusaste-esteellisyys ja ennakkoasenne. 35 3 Tuomarin asema oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tur- vaamisessa Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään asiaa, mikäli asianosainen on hänen tai hänen läheisensä vastapuoli muussa oikeuden- käynnissä tai viranomaisasiassa, tai tuomarilla on palvelussuhteen tai muun suhteen, joka käsiteltävän asian laatu huomioon ottaen antaa aiheen epäillä tuomarin puolueet- tomuutta asiassa. Näillä säännöksillä tavoitellaan tuomarin subjektiivisen puolueetto- muuden varmistamista. Subjektiivinen puolueettomuus tarkoittaa sitä, ettei päätöksen- tekijän omat tavoitteet tai sidonnaisuudet vaikuta lopputulokseen. 105 Subjektiivisen puolueettomuuden periaatteen mukaan tuomarin toiminnan tulee olla jälkeenpäin tar- kasteltuna hänen omastakin mielestään puolueetonta ja esimerkiksi henkilökohtaisen asennoitumisen tai suosivan vakaumuksensa vaikutuspiirin ulkopuolista106. OK 13 luvun 7 §:n mukaan tuomari on esteellinen asian käsittelyyn myös silloin, mikäli hän tai hänen läheisensä on käsitellyt samaa asiaa toisessa tuomioistuimessa, muussa viranomaisessa tai välimiehenä. Lisäksi esteellisyyden muodostaa tuomarin asianosai- suus samanlaisessa asiassa ja tämän asian laatu tai käsiteltävänä olevan asian ratkaisu voisi muodostaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta. Nämä säännök- set varmistavat tuomarin objektiivista puolueettomuutta. Virolaisen & Pölösen (2004) mukaan objektiivisessa puolueettomuudessa kyse on siitä, että oikeudenkäynti ja siinä toiminut tuomari vaikuttavat ulkopuoleltakin tarkasteltuna puolueettomilta myös sellai- sissa tapauksissa, joissa epäilystä subjektiivisesta puolueettomuudesta ei edes olisi. Käy- tännössä tämä tarkoittaa sitä, että asianosaisille tai ulkopuolisille ei saa edes syntyä pe- rusteltua epäilyä tuomarin puolueettomuudesta.107 Objektiivisella puolueettomuudella on välitön yhteys tuomioistuinten legitimiteettiin, eli hyväksyttävyyteen kansalaisten 105 Kuusikko, 2018, s. 16–17. 106 Virolainen & Pölönen, 2004, s. 592. 107 Virolainen & Pölönen, 2004, s. 593. 36 silmissä. Tämän vuoksi esteellisyyssäännöksillä pyritään ennakointiin, esteellisyyden tai esteellisyysepäilyn muodostumisen estämiseksi. Tuomarin puolueettomuuden objektii- visella tarkastelulla ei ole tarkoitus ohjata tuomaria yleisöä miellyttävän ratkaisun muo- dostamiseen, vaan lain noudattamiseen ja oikeudenmukaisuuteen108. 3.1 Puolueettomuuden objektiivinen testi Hallituksen esityksen 78/2000 vp mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkai- sukäytännössä puolueettomuuden arvioinnissa käytetään subjektiivista ja objektiivista näkökulmaa. EIT:n tapauksessa Malminen ja Tanner v. Suomi (2002) antaman ratkaisun mukaan subjektiivista ja objektiivista puolueettomuutta tulee arvioida testin mukaan. Subjektiivisen testin mukaan olettamus tuomarin puolueettomuudesta säilyy niin pit- kään, kunnes näyttöä muusta tulee. Tällöin tarkastelun kohteena on kyseisen tuomarin tietyssä tapauksessa omaksuma henkilökohtainen vakaumus.109 Subjektiivisesti puolu- eeton tuomari ei omaksu ennakkokäsitystä käsiteltävässä asiassa, eikä halua edistää toi- sen osapuolen etua tai aiheuttaa toiselle osapuolelle haittaa110. Objektiivisesta puolueettomuudesta puhutaan silloin, kun kaikki epäilyt tuomioistuimen puolueellisuudesta voidaan sulkea pois. Objektiivista puolueettomuutta mittaavassa ob- jektiivisessa testissä ratkaisevia eivät ole osapuolten omat käsitykset, vaan väitteiden tu- lee olla nimenomaan objektiivisesti aiheellisia ja perusteltuja111. Lehtimajan (1998) mu- kaan objektiivisen puolueettomuuden tarkastelussa kohteena ovat sekä konkreettiset tosiseikat että ne vaikutelmat, joita tosiseikat synnyttävät. Objektiivisessa puolueetto- muustestissä ulkopuolisen tarkastelijan ajatellaan olevan kuviteltu henkilö, joka perustaa näkemyksensä nimenomaan ulkonaisesti havaittaviin tosiseikkoihin.112 Objektiivisen tes- tin tarkoitus laajemmassa näkökulmassa on punnita, ovatko epäilyt esteellisyydestä 108 Lehtimaja, 1998, s. 81. 109 EIT tapaus Malminen ja Tanner v. Suomi (26.2.2002). 110 HE 78/2000, Esteellisyys hallintolainkäytössä. 111 KKO: 2015:39. 112 Lehtimaja, 1998, s. 79–80. 37 omiaan horjuttamaan sitä yleistä luottamusta, joka demokraattisissa yhteiskunnissa tuo- mioistuimiin kohdistuu. 113 EIT:n ratkaisuissaan käyttämä objektiivinen testi kiteytyy usein englanninkieliseen oppiin ”Justice must not only be done, it must also be seen to be done”, eli pelkän oikeusturvan toteutumisen ei voida katsoa riittävän, vaan oikeustur- van toteutuminen on myös nähtävä114. EIT:n tapauksessa Puolitaival ja Pirttiaho v. Suomi (2004) hovioikeuden tuomarin esteellisyyttä ja puolueettomuutta tarkasteltiin riita-asiassa, sillä tuomari oli aiemmin ollut vastaajana asianosaisen nostamassa toisessa riita-asiassa. Jutut oli- vat vireillä yhtä aikaa mutta asioilla ei ollut tosiasiallista yhteyttä. Kotimaisissa oi- keusasteissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin katsottiin toteutuneen ja tuo- maria koskeva esteellisyysväite kumottiin. EIT:n mukaan asiaa tuli tarkastella sub- jektiivisen testin mukaan, eli tarkastelemalla oliko tuomarilla ennakkokäsitystä tai -asennetta asiassa. Objektiivisen testin mukaan oli tarkasteltava, tarjosiko tuo- mioistuin sellaiset takeet, jotka riittävät poistamaan kaiken oikeutetun epäilyksen puolueettomuudesta. Kysymyksessä oli luottamuksen herättäminen yleisössä. Näin ollen asianomaisen oma käsitys puolueellisuudesta oli tärkeä, muttei ratkai- seva. Ratkaisevana pidettiin sitä, oliko epäilys objektiivisesti perusteltu. EIT:n mu- kaan näyttöä tällaisesta ei ollut.115 EIT:n tapauksessa Puolitaival ja Pirttiaho v. Suomi (2004) tuomarin subjektiivisen puolu- eettomuuden epäilylle voisi ajatella annettavan merkittävääkin painoarvoa tuomarin edustettua menneisyydessä asianosaisen vastapuolta toisessa riita-asiassa. Tämä voisi olla luonnollista siksi, että tuomarin ja asianosaisen aikaisempien riita-asioiden voitaisiin kuvitella synnyttävän tuomarille sellaisen ennakkoasenteen, joka vaarantaa syyttö- myysolettaman toteutumisen ja vaikuttaa ratkaisun syntymiseen. EIT:n mukaan ennak- koasenteen syntymisestä subjektiivisen testin mukaan ei kuitenkaan ollut perusteltua näyttöä. Tapauksessa ratkaisevana pidettiin esteellisyysepäilyn perusteltavuutta objek- tiivisesta näkökulmasta, josta EIT ei löytänyt näyttöä. 113 KKO 2015:39. 114 Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö, 2003, s. 75. 115 EIT tapaus Puolitaival ja Pirttiaho v. Suomi (23.11.2004). 38 Joskus eri oikeusasteiden käsitys tuomarin esteellisyydestä voi olla merkittävässäkin ris- tiriidassa toistensa kanssa lakia tulkittaessa. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2017:70 kyseeseen tuli epäilys lautamiehen objektiivisesta puolueettomuudesta lapseen kohdistuneen seksuaali- rikoksen ratkaisemisessa, sillä hän kertoi olleensa vastaavanlaisen tapauksen uhri lapsena. Tapauksessa käräjäoikeuden kokoonpanoon kuulunut lautamies kertoi omista vastaavista kokemuksistaan 40 vuoden takaa. Puheenjohtajan kysyttyä onko lautamiehellä asian ratkaisuun vaikuttavaa ennakkoasennetta, vastasi lauta- mies kielteisesti. Hovioikeus katsoi valituksen perusteella lautamiehen esteelliseksi asian käsittelyyn lautamiehen oltua uhrina vastaavanlaisessa rikoksessa, jonka va- kavuuden ja sen herättämien muistojen perusteella saattaisi syntyä sellainen mer- kittävä ennakkoasenne, jolla on ratkaisun kannalta merkitystä. Korkeimman oikeu- den ratkaisussa väite lautamiehen esteellisyysväitteestä kumottiin. Ratkaisun pe- rusteina olivat lautamiehen oma menettely sekä tuomioistuimen toimenpiteet asi- assa. Tapauksessa käräjäoikeuden puheenjohtaja oli tuonut lautamiehen vastaavat kokemukset asianosaisen tietoon ja varannut asianosaisille mahdollisuuden esittää lausuma lautamiehen taustan merkityksestä, joka Korkeimman oikeuden mukaan puoltaa esteellisyysepäilyn poistumista. Lisäksi tapahtuneesta kulunut aika puolsi sitä, ettei asiassa objektiivisesti arvioiden ollut perusteltua aihetta epäillä lauta- miehen puolueettomuutta ja siitä muodostuvaa esteellisyyttä.116 Asiassa lauta- miehen esteellisyyttä tulkittiin tuomarin esteellisyyssäännösten pohjalta, sillä lau- tamiehen katsotaan olevan ”tuomioistuimen muu jäsen”117. Myös tässä Korkeimman oikeuden tapauksessa 2017:70 painoarvoa on annettu vakiin- tuneelle tuomioistuinmenettelylle. Lautamiehen oman menettelyn ja käräjäoikeuden puheenjohtajan asianosaisille varaama mahdollisuus lausuman esittämiselle voidaan nähdä puoltavan esteellisyysepäilyn poistumista ja tuomioistuinlaitoksen luottamuksen ylläpitämistä nimenomaan objektiivisesta näkökulmasta. Tuomioistuimeen kohdistuvaa yleistä luottamusta kasvattavan vakiintuneen tuomioistuinmenettelyn lisäksi tapauk- sessa annettiin painoarvoa pitkään kuluneelle ajalle, jonka nähtiin omalta osaltaan pois- tavan esteellisyysepäilyä. 116 Turunen, KKO 2017:70. 117 Ks. HE 78/2000, 3.2. Esteellisyyssäännösten soveltamisala. 39 3.2 Tuomarin oikeusaste-esteellisyys Hallituksen esityksen 78/2000 vp mukaan oikeusaste-esteellisyydellä tarkoitetaan tilan- netta, jossa tuomari joutuu käsittelemään tai ratkaisemaan samaa asiaa tai siihen lähei- sesti liittyvää kysymystä kahteen tai jopa useampaan kertaan. Oikeusaste-esteellisyys pe- rustuu ajatukseen siitä, että tuomarille on saattanut aiemmissa käsittelyissä tai etenkin ratkaisuissa muodostua sellainen vahva ennakkoasenne, joka vaarantaa asian puolueet- toman ratkaisemisen. OK 13 luvun 7 §:n mukaan oikeusaste-esteellisyys kattaa tuomarin lisäksi hänen läheisensä osallistumisen saman asian käsittelyyn aikaisemmassa vai- heessa. Tämän oikeusaste-esteellisyyden säännöksen ajatuksen taustalla on se, ettei tuo- mari välttämättä pysty toimimaan täysin puolueettomasti arvioidessaan itselleen erit- täin läheisten ihmisten toiminnan oikeellisuutta118. Oikeusaste-esteellisyyden tilanteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään; 1) tapaukset, joissa tuomari on aiemmin käsitellyt sa- maa asiaa tai ratkaissut sen samassa tuomioistuimessa, 2) tapaukset, joissa tuomari on joutunut saman asian kanssa tekemisiin joko toisessa tuomioistuimessa tai viranomai- sessa, sekä 3) tapaukset, joissa tuomari on ollut asian kanssa tekemisissä muuten, kuin tuomarina tai viranomaisena119. Hallituksen esityksen 78/2000 vp mukaan samaa asiaa tai siihen läheisesti liittyviä kysy- myksiä voidaan joutua käsittelemään useaan kertaan oikeudenkäynnin eri vaiheissa. Useamman käsittelyn tapahtuessa samassa tuomioistuimessa ei esteellisyydestä muo- dostu epäilystä, sillä asian toistuvan käsittelyn oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvistä syistä ei katsota vaarantavan asianmukaista päätöksentekoa.120 OK 13 luvun 7 §:n mu- kaan saman asian käsittely samassa tuomioistuimessa aiheuttaa esteellisyyden harkin- nanvaraisesti vain silloin, kun erityiset esteellisyysperusteet eivät täyty ja on perusteltu syy epäillä tuomarilla olevan ennakkoasenne aikaisemman ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. 118 KKO: 2019:80. 119 HE 78/2000, Oikeusaste-esteellisyys ja ennakkoasenne. 120 HE 78/2000, Oikeusaste-esteellisyys ja ennakkoasenne. 40 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut eivät näytä tarjoavan sellaista yleispäte- vää ohjetta, jonka mukaan määriteltäisiin milloin samassa tuomioistuimessa ratkaistun asian tai sen osan uudelleen käsitteleminen saattaisi herättää perustellun epäilyn tuo- marin puolueettomuudesta. Hallituksen esityksen 78/2000 vp mukaan EIT:n ratkaisuissa esteellisyyskynnys näyttäisi olevan joissain tapauksissa olevan huomattavan matala ja toisissa taas huomattavan korkea. Esityksen mukaan ratkaisut vaikuttavat ”osin jopa epä- johdonmukaisilta ja keskenään ristiriitaisilta”, jota voi selittää osaksi ainakin oikeusjärjes- tyksen eroilla sekä käsillä olevan tapauksen erityisillä olosuhteilla.121 Esteellisyydestä muodostuu herkästi epäily sellaisissa tapauksissa, joissa sama viran- omainen käsittelee asiaa useampaan kertaan eri tuomioistuimissa tai hänellä on virka myös toisessa viranomaisessa tai tuomioistuimessa. Tällöin esteellisyyden arviointi ei ole enää harkinnanvaraista, eikä esteellisyysväitteen esittäminen vaadi OK 13 luvun 8 §:n mukaista pätevää syytä. Esimerkiksi EIT:n tapauksessa Warsicka v. Puola (2007) kyse oli tuomarin oikeus- aste-esteellisyydestä valitusoikeutta koskevassa asiassa, tuomarin käsitellessä asiaa useampaan kertaan samassa tuomioistuimessa. Tapauksessa valittaja vaati korvauksia vuokralaiseltaan, mutta piirioikeudessa kanne hylättiin vuonna 2000. Ylioikeus, jossa B toimi esittelevänä tuomarina hylkäsi valituksen piirioikeuden rat- kaisusta vuonna 2001. Puolan kansallisen oikeuden mukaan korkeimmalle oikeu- delle voidaan tehdä (kassaatio)valitus ylioikeuden lainvoimaisesta päätöksestä, mikäli lakia on tulkittu tai sovellettu väärin tai mikäli prosessuaalisten määräysten noudattamattomuus on voinut merkittävällä tavalla vaikuttaa lopputulokseen. Va- litus tuli jättää ylioikeudelle, joka arvioi valituksen edellytyksiä ennen sen toimi- tusta korkeimmalle oikeudelle. Tapauksessa ylioikeus epäsi valituksen ja jätti sen toimittamatta korkeimpaan oikeuteen, sillä valituksen ei katsottu sisältävän seik- koja, jotka osoittaisivat asian käsittelyn korkeimmassa oikeudessa perustelluksi. Tuomari B oli toiminut puheenjohtajana ja esittelevänä tuomarina myös tässä yli- oikeuden laajennetussa kokoonpanossa. Valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle valittaja vetosi tuomari B:n läsnäoloon sekä piirioikeuden että ylioikeuden ko- koonpanossa samassa asiassa. Korkein oikeus hylkäsi valituksen vuonna 2002 to- deten, ettei tuomari B:n osallistumisella molempiin käsittelyihin ollut merkitystä, sillä valittajan tekemä kassaatiovalitus oli olennaisesti puutteellinen ja korjaama- ton.122 121 HE 78/2000, Oikeusaste-esteellisyys ja ennakkoasenne. 122 EIT tapaus Warsicka v. Puola (16.1.2007). 41 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen valituksessa valittaja perusteli EIS:n 6 artik- lan 1 kohdan rikkomusta niillä tosiseikoilla, että tuomari B oli toiminut esittele- vänä tuomarina riita-asian kahdessa perättäisessä vaiheessa, sekä asiakysymysten tutkinnassa piirioikeudessa että ylioikeuden kokoonpanossa, joka jätti tutkimatta valituksen koskien asiakysymyksistä annettua tuomiota. EIT:n tulkinnan mukaan tuomari B ei ollut osoittanut tapauksessa omaavansa sellaisia henkilökohtaisia en- nakkoasenteita, joiden perusteella olisi syytä epäillä subjektiivisen puolueetto- muuden vaarantumista. Objektiivisen puolueettomuuden näkökulmasta EIT totesi, ettei EIS:n 6 artikla ehdottomasti estä sitä, että tuomari toimii erilaisissa tehtä- vissä samassa riita-asiassa. Ratkaisun mukaan puolueettomuutta tulee tarkastella paitsi tapauskohtaiset asianhaarat huomioon ottaen, myös prosessuaaliset sään- nösten näkökulmasta. EIT korosti ratkaisussaan, että valittaja oli vaatinut Kor- keinta oikeutta tutkimaan sitä, oliko valituksen tutkimatta jättämiselle laillisia pe- rusteita. Korkein oikeus oli tutkinut asiaa ja todennut, ettei valitus täyttänyt pro- sessuaalisia vaatimuksia. Puolan ylimpien tuomioistuinten oikeuskäytännön mu- kaan kassaatiovalituksen edellytyksien ja alkuperäisten asiakysymysten tutkimi- sella ei ollut mitään yhteistä keskenään. Näin ollen ylioikeuden päätettävien kysy- mysten katsottiin eroavan toisistaan kummassakin vaiheessa, sillä kassaatiovali- tuksen edellytysten tulkintaa ei voitu pitää saman valituksen asiakysymysten arvi- ointina. Tämän perusteella EIT ei löytänyt tuomari B:n puolueettomuudesta näyt- töä. EIT:n tapauksessa Warsicka v. Puola (2007) tuomarin esteellisyyden arviointi tuli kysee- seen tilanteessa, jossa tuomari joutuu käsittelemään sellaista valitusta, joka on tehty rat- kaisusta, jonka muodostamiseen hän on itse aiemmin osallistunut. Luonnollisena voitai- siin pitää sitä, että tuomarille olisi muodostunut lopputulokseen vaikuttava ennakko- asenne tapahtuneesta, eikä tuomari välttämättä näkisi valituksessa perusteltuja edelly- tyksiä ratkaisun muuttamiseksi, sillä tuomari on itse osallistunut valituksen kohteena ole- van ratkaisun muodostamiseen. Mikäli tuomari toteaisi valituksen perustelluksi ja näkisi edellytykset asian viemiseksi korkeampiin tuomioistuimiin (ilman ratkaisuun vaikuttavaa uutta todistusaineisoa), toteaisi hän käytännössä aiemmin itse tekemänsä ratkaisun vir- heelliseksi. Tapauksessa tuomarin subjektiivisesta esteellisyydestä ei ollut näyttöä, eikä näin ollut edes väitetty. Asiassa esteellisyysepäilyn ratkaisemisen kannalta merkittävää oli se, että valittaja on pyytänyt Korkeinta oikeutta tutkimaan sitä, oliko valituksen tutki- matta jättämiselle laillisia perusteita, eli oliko lakia tulkittu väärin tai onko prosessuaalisia määräyksiä jätetty noudattamatta niin, että se vaikuttaisi asian lopputulokseen valittajan 42 kannalta epäedullisella tavalla. Lisäksi tapauksessa merkittävää oli se, että valitus oli hy- lätty olennaisesti puutteellisena ja korjaamattomana. Tämän tosiseikan vuoksi tuomari B:n osallistumisella asian käsittelyyn molemmissa vaiheissa ei katsottu olevan mitään merkitystä. Kuinka EIT:n tapauksen Warsicka v. Puola tuomarin esteellisyyttä arvioitaisiin tilanteessa, jossa valitus ei olisi ollut olennaisesti puutteellinen ja korjaamaton, eli täyttäisi proses- suaaliset vaatimukset? Olisiko tuomari B saanut osallistua valituksen edellytyksien arvi- oimiseen tapauksessa, jonka ratkaisemiseen hän on itse aiemmin osallistunut? EIT:n an- taman ratkaisun mukaan EIS:n 6 artiklan 1 kohta ei ehdottomasti kiellä sitä, että tuomari toimisi eri tehtävissä riita-asian peräkkäisissä vaiheissa. Asiakysymyksen ratkaisu ja sa- man asian valituksen tutkiminen ei siis välttämättä ole ristiriidassa EIS:n 6 artiklan 1 koh- dan kanssa. Tuomarin puolueettomuutta tällaisessa tilanteessa tulee arvioida tapaus- kohtaisesti, harkitsemalla aineellisten ja prosessuaalisten kysymysten välistä yhteyttä. Li- säksi tapauksessa painoarvoa annettiin Puolan ylimpien tuomioistuinten oikeuskäytän- nölle, jonka mukaan asiakysymysten tutkimisella ja valituksen käsittelyllä ei ollut mitään yhteistä keskenään.123 Esteellisyyden arviointi voi tulla kyseeseen myös tapauksissa, joissa tuomarin aikaisempi työpaikka tai virka antaa perustellun syyn epäillä puolueettomuutta asian ratkaisemi- seen. Kotimaisesta oikeuskäytännöstä löytyy useita esimerkkejä tuomarin esteellisyy- destä toisen viran, ns. taustaviran perusteella. Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO: 2019:80 kyseeseen tuli arviointi Kor- keimman oikeuden esittelijän esteellisyydestä silloin, kun tällä oli voimassa oleva tuomarinvirka markkinaoikeudessa. Tapauksessa yhtiö A vaati hakemuksellaan Korkeimmalta oikeudelta päätöstä markkinaoikeuden antaman välituomion pois- tamiseksi, joka koski valituslupa-asian hylkäämistä. Tapauksessa Korkein oikeus on hylännyt yhtiö A:n hakemuksen valitusluvan saamiseksi markkinaoikeuden päätökseen. Valitusluvan Korkeimmassa oikeudessa esitelleellä määräaikaisella oikeussihteeri B:llä on ollut vakinainen virka markkinaoikeudessa, josta tämä on ollut virkavapaalla. Yhtiön esittämässä tuomiovirhekantelussa perustellaan, että 123 EIT:n tapaus Warsicka v. Puola (16.1.2007). 43 tuomari B:n vakinainen virka pienessä erityistuomioistuimessa, virasta aiheutuva työtoveruus, sekä yhtiö A:n voimakas arvostelu kohdistuen markkinaoikeuden toi- mintaan toimivat perusteina epäilylle esittelijä B:n puolueettomuudesta. Lisäksi Korkeimman oikeuden arvioitavaksi on tullut se seikka, että yksi markkinaoikeu- dessa asian ratkaisseista tuomareista toimii hallinnollisena johtajana esimiesase- massa suhteessa tuomari B:hen. Korkeimman oikeuden tapauksessa antamien perusteluiden mukaan tuomarin mahdollista esteellisyyttä tulee tulkita OK 13 luvun 7 §:n mukaan oikeusaste-es- teellisyyden näkökulmasta, sillä laissa ei ole sellaista esteellisyyttä koskevaa sään- nöstä, joka soveltuisi arviointiin tuomarin ns. taustavirasta siinä tuomioistuimessa, jonka ratkaisusta tehtyä muutoksenhakua hän itse käsittelee. Tapauksessa arvioi- tavaksi tuli se, aiheuttaako tuomarin taustavirka markkinaoikeudessa sellaisen es- teellisyysperusteisiin rinnastettavan seikan, joka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Asiassa tuli ottaa huomioon OK 13 luvun 6 §, jonka mukaan tuomari on esteellinen asian käsittelyyn, mikäli hänen puolueetto- muutensa vaarantuu palvelussuhteen perusteella. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan tapauksessa on annettava painoarvoa tuomarin riippumattomalle asemalle, joka perustuu perustuslakiin ja joka ilmenee tuomareita koskevasta lainsäädännöstä. Tuomioistuinlain 1 luvun 6 §:ssä sääde- tään tuomarin riippumattomuudesta tuomiovaltaa käytettäessä. Asiassa tuomari B on Korkeimman oikeuden esittelijänä ja markkinaoikeuden vakinaisena tuoma- rina ”korostetun riippumaton suhteessa esimiehiinsä ja työtovereihinsa”, jolloin pelkkä taustavirka ei anna perusteltua syytä epäillä puolueettomuutta esitellyssä asiassa. Myöskään se seikka, että yksi markkinaoikeudessa asian ratkaisseista tuo- mareista toimii esimiesasemassa ei anna aihetta tulkita tilannetta toisin, ottaen huomioon tuomarin nimittämistä ja virassapysymisoikeutta koskeva lainsäädäntö sekä perustuslain tasoinen säätely tuomarin korostetusta riippumattomuudesta. Tapauksessa tuomarin taustaviran ei katsottu muodostavan puolueettomuutta va- lituslupahakemuksen käsittelyssä, eikä häntä todettu esteelliseksi.124 Edellä esitellyssä Korkeimman oikeuden tapauksessa 2019:80 tuomarin esteellisyysepäi- lyyn vaikutti tuomarin taustavirka verrattain pienessä markkinaoikeudessa. Lisäksi eri- tyistä tapauksesta tekee se tosiseikka, että tapauksen markkinaoikeudessa ratkaissut tuomari toimi hallinnollisena johtajana esimiesasemassa esittelijä B:hen nähden mark- kinaoikeudessa. Tämä seikka on ollut omiaan herättämään asianosaisessa epäilyn tuo- mari B:n puolueettomuudesta asian ratkaisuun, sillä hierarkiasuhteen voitaisiin epäillä aiheuttavan lojaalisuutta markkinaoikeudessa ratkaisun tehneitä kohtaan. Tapauksen 124 KKO: 2019:80. 44 perusteluissa korostettiin kuitenkin tuomarin riippumattomuutta ja ennen kaikkea tuo- marin virassapysymisoikeutta. Tuomarin virassapysymisoikeus on erityinen suoja ja tae sille, että tuomari toimii riippumattomana lain tulkitsijana, ilman ulkopuolista painos- tusta. Tapauksessa hierarkiasuhteelle ei annettu merkitystä esteellisyyden arvioinnissa, sillä tuomaria ei voitaisi virassapysymisoikeutta koskevan lainsäädännön mukaan erottaa markkinaoikeuden tuomarin virasta, vaikka hänen tekemäänsä ratkaisuun Korkeim- massa oikeudessa oltaisiinkin tyytymättömiä. Taustavirka voi kuitenkin joissain tapauksissa herättää perustellun syyn puolueettomuu- den epäilylle. Tällöin tarkasteltavana on pelkän taustaviran lisäksi kuitenkin tapauskoh- taisia erityisiä seikkoja tai esimerkiksi tilanne, jossa tuomarin virassapysymisoikeuteen rinnastettavasta oikeudesta taustavirassa ei ole laintasoista säätelyä. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO: 2015:39 virkavapaalla kihla- kunnansyyttäjän virasta oleva määräaikainen Korkeimman oikeuden esittelijä S katsottiin esteelliseksi toimimaan rikosasian esittelijänä, sillä tapauksessa syyttä- jänä toimi apulaisvaltakunnansyyttäjä, joka oli esittelijä S:n esimies kihlakunnan syyttäjän tehtävässä. Tapauksessa katsottiin olevan mahdollisuus sille, että esitte- lijä S palaa määräaikaisuutensa jälkeen taustavirkaansa valtakunnansyyttäjän hal- linnolliseen alaisuuteen. Lisäksi asiassa katsottiin olevan mahdollista, että esi- mies-alaissuhde saattaa ohjata esittelijä S:ää edistämään syyttäjän näkökantaa tu- kevaa lopputulosta, sillä syyttäjänä toimii taustaviran johtoon kuuluva henkilö. Korkein oikeus piti painava seikkana tapauksessa sitä, että valtakunnansyyttäjällä ja tämän sijaisella apulaisvaltakunnansyyttäjällä on oikeus päättää mm. virkanimi- tyksistä ja muista niin olennaisista syyttäjän virka-aseman seikoista, että se saat- taisi vaikuttaa esittelijän tapaan esitellä asiaa. Tapausta arviointiin objektiivisen puolueettomuuden näkökulmasta, jolloin esittelijä S katsottiin esteelliseksi toimi- maan tapauksessa esittelijänä.125 Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO: 2015:73 käsiteltiin niin ikään virkava- paalla kihlakunnansyyttäjän virasta olevan määräaikaisen oikeussihteerin esteel- lisyyttä toimia Korkeimman oikeuden esittelijänä. Kyseeseen tuli määräaikaisen oikeussihteeri T:n esteellisyyden punninta tilanteessa, jossa tapauksessa käräjäoi- keudessa ja muutoksenhaussa Korkeimmassa oikeudessa toimineet kihlakunnan- syyttäjät olivat Itä-Uudenmaan syyttäjänlaitoksesta, josta T oli virkavapaalla. Pun- nittavaksi tuli mm. T:n tapauksessa toimineelle syyttäjälle lähettämä 125 KKO: 2015:39. 45 ystävällissävytteisen sähköpostiviestin merkitys, jossa T puhutteli syyttäjänä toi- mivaa henkilöä pelkästään hänen etunimellään. Lisäksi esteellisyyttä arvioitiin syyttäjänlaitoksesta annetun lain 11 §:n näkökulmasta, jonka mukaan valtakun- nansyyttäjän tehtävänä on päättää valituslupahakemuksen jättämisestä Korkeim- paan oikeuteen sekä syyttäjien edustamisesta Korkeimmassa oikeudessa. Käytän- nössä tämä tarkoittaa, että jokainen syyttäjän valituslupahakemus kulkee valta- kunnansyyttäjän kautta Korkeimmalle oikeudelle. Tapauksessa valtakunnansyyt- täjän asemaa suhteessa T:hen tulee tarkastella vain OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin, eli rinnastettavan esteellisyysseikan nojalla, sillä valtakunnansyyttäjän ei katsota olevan tapauksen asianosainen syyttäjänlaitoksesta annetun lain 11 §:n 2 mo- mentin perusteella. Tapauksessa T:tä ei katsottu esteelliseksi osallistumaan asian käsittelyyn sillä perusteella, että valtakunnansyyttäjä on osallistunut asian käsit- telyyn syyttäjänlaitoksesta annetun lain 10 §:n nojalla. Tapauksessa oikeussihteeri T:tä ei todettu esteelliseksi pelkän taustavirkansa ja siihen liittyvän työtoveruuden vuoksi, vaan erityistä painoarvoa annettiin T:n lähettämän sähköpostiviestin ystä- välliselle sävylle. Vaikkei sähköpostiviestistä suoraan ilmennyt, että T olisi suhtau- tunut asiaan puolueellisesti, annettiin asiassa erityistä painoarvoa sille, että T oli puhutellut syyttäjää vain etunimellä, sekä esittänyt näkemyksiä valituslupahake- muksen laadukkuudesta. Näiden seikkojen perusteilla Korkein oikeus on katsonut, että menettely antaa ulkopuoliselle henkilölle perustellun syyn epäillä oikeussih- teeri T:n puolueettomuutta osallistua asian ratkaisemiseen OK 13 luvun 6 §:n pe- rusteella.126 Korkeimman oikeuden tapauksilla KKO: 2015:39 ja KKO: 2015:73 on läheinen yhteys toi- siinsa, vaikka tapauksien tosiseikat eroavat tulkinnan kannalta merkittävästi toisistaan. Tapauksia yhdistää Korkeimman oikeuden esittelijöiden taustavirat syyttäjänlaitoksessa, mitkä eivät yksinään aiheuta esteellisyyttä tuomioistuimessa asian ratkaisemiseen. Pel- kän taustaviran lisäksi tapauksessa tulee osoittaa erityisiä, konkreettisia seikkoja, joiden johdosta tuomarilla nähtäisiin olevan erityinen yhteys käsiteltävään asiaan tai asianosai- seen EIS:n 6 artiklaa loukkaavalla tavalla. Tapauksessa KKO: 2015:39 tulkittavana oli Kor- keimman oikeuden esittelijän esteellisyys asiassa, jonka syyttäjänä toimi hänen taustavi- rassaan esimiesasemassa oleva apulaisvaltakunnansyyttäjä. Tällaisessa tilanteessa es- teellisyysepäily perustuu tuomarina toimivan taustavirkaan perustuvasta taloudellisesta sidoksesta tai esimiehen päätösvallasta, joka on omiaan vaarantamaan asian puolueet- toman käsittelemisen127. 126 KKO: 2015:73. 127 KKO: 2015:73. 46 Tapauksessa KKO: 2015:73 kyseeseen tuli puolestaan Korkeimman oikeuden esittelijän syyttäjänlaitoksessa olevan taustaviran merkitys tilanteessa, jossa valituslupahakemus kulkee Korkeimmalle oikeudelle valtakunnansyyttäjän kautta, lain syyttäjänlaitoksesta 11 § 2 momentin mukaisesti. Käytännössä tapauksessa arvioitavaksi tuli valtakunnansyyttä- jän ja kihlakunnansyyttäjän välinen esimies-alainen -suhde. KKO: 2015:73 ratkaisun pe- rusteluiden mukaan, mikäli valtakunnansyyttäjän toiminta Korkeimmassa oikeudessa ra- joittuu syyttäjänlaitoksesta annetun lain 11 §:n 2 momenttiin, ei valtakunnansyyttäjää pidetä asianosaisena, eikä hän voi antaa alaiselleen syyttäjälle määräyksiä tietyn syy- teasian ajamisesta. Valtakunnansyyttäjän tehtävät katsotaan syyttäjänlaitoksesta anne- tun lain 11 §:n 2 momentin osalta olevan syyttäjäntoiminnan oikeudellista laatua ja yh- denmukaisuutta edistäviä.128 Tämän perusteella esteellisyyden ei voida katsoa muodos- tuvan esimies-alainen suhteesta silloin, kun valtakunnansyyttäjän osallistuminen asian käsittelyyn perustuu syyttäjänlaitoksesta annetun lain 11 §:n 2 momenttiin. Tapauksessa esteellisyysepäilyn aiheutti tuttavalliset sähköpostiviestit, jotka osoittivat tavanomaista läheisempää työtoveruutta. Hallituksen esityksessä HE 78/2000 vp todetaan, että joissain tilanteissa myös työtove- ruus voidaan määritellä OK 13 luvun 6 §:n mukaiseksi erityiseksi suhteeksi129. Esitöissä ei kuitenkaan ole määritelty sitä, kuinka esimerkiksi virkavapaus vaikuttaa kyseessä ole- van viraston ja työtoveruuden merkityksen arvioimiseen130. Jotta työtoveruus voidaan erottaa tavanomaisesta erityisen läheiseksi, tulee tarkastelun kohteeksi tapauskohtaiset seikat, jotka herättävät perustellun epäilyn puolueettomuudesta ulkopuolisen silmin. Jotta suhde voidaan määritellä erityisen läheiseksi, tulee sen olla tuomarille tärkeä ja merkityksellinen131. KKO: 2015:73 ratkaisun perusteluiden mukaan ajatus tavanomaista työtoveruutta läheisemmän suhteen aiheuttamasta esteellisyydestä perustuu näkemyk- seen siitä, että tuomarin on mahdollista keskustella asiasta epävirallisesti asianosaisen 128 KKO: 2015:73, kohdat 23 & 25. 129 HE 78/2000, s. 37. 130 KKO: 2015:73. 131 HE 78/2000, s. 37. 47 työtoverinsa kanssa. Tällaisen keskustelun johdosta tuomarille on mahdollista muodos- tua asian ratkaisuun vaikuttava ennakkoasenne tai hän saattaa tuntea lojaalisuutta asi- anosaista työtoveriaan kohtaan.132 Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2015:39 viitataan Ruotsin Korkeimman oikeuden ta- paukseen NJA 2014 s. 482, jossa käsiteltiin syyttäjän tehtävästä virkavapaalla olevan ho- vioikeuden esittelijän esteellisyyttä ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa. Tapauksessa NJA 2014 s. 482 hovioikeuden esittelijä oli toiminut kuusi kuukautta määrä- aikaisessa virassaan, kunnes palasi takaisin vakituiseen syyttäjänvirkaansa. Tapauksessa katsottiin, että määräaikaisen esittelijän osallistuminen rikosasian käsittelyyn ottaen huomioon hänen taustavirkansa syyttäjänlaitoksessa on omiaan horjuttamaan tuoma- riin kohdistuvaa luottamusta objektiivisesta näkökulmasta. Tapauksessa perusteltua epäilyä tuomarin puolueettomuudesta perusteltiin sillä, että tuomarin voitiin nähdä ”edustavan vastakkaista viranomaisintressiä”.133 Tämän katsottiin mahdollisesti aiheuttavan lojaalisuutta syyttäjänlaitosta ja syyttäjiä kohtaan, vaikka syytettä ajoi eri syyttäjänvirastosta oleva syyttäjä, kuin missä tuomari A:lla oli taustavirka.134 Myös Kor- keimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2022:19 punnittiin Korkeimman hallinto-oikeu- den määräaikaisen esittelijän lojaalisuutta asiassa toimineeseen asianajotoimistoon, jonka palveluksessa tämä oli ennen määräaikaista virkasuhdettaan. KHO: 2022:19 koski tapauksessa esittelijänä toimineen määräaikaisen oikeussih- teeri S:n puolueettomuutta, sillä tämä oli toiminut tapaukseen liittyvän asianajo- toimisto X:n palveluksessa ennen määräaikaista virkasuhdettaan. Epäily S:n puo- lueettomuudesta syntyi sillä perustein, että S:llä saattoi hänen asianajotoimis- tossa hoitamiensa tehtävien perusteella olla syntynyt ennakkokäsitys asian ratkai- susta. Lisäksi aikaisempi palvelussuhde asianajotoimistoon saattoi synnyttää in- tressin ratkaista asia asianajotoimiston asiakkaan hyväksi. Arvioitavaksi tuli se, voi- daanko S:n ja asianajotoimisto X:n välillä nähdä olevan sellaista taloudellista tai henkilökohtaista riippuvuus- ja lojaalisuhdetta, joka vaarantaisi S:n puolueetto- muuden osallistua asian ratkaisemiseen. Tapauksen ratkaisun mukaan, vaikka S:n määräaikainen virkasuhde Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kestänyt vain vuoden, ei hänellä tuona aikana ollut selvitetty olevan kytköstä 132 KKO: 2015:73. 133 NJA 2014, s. 482, kohdat 26 & 13. 134 KKO: 2015:73, kohta 9. 48 asianajotoimistoon tai sen asiakasyrityksiin. Myöskään yksinään sitä seikkaa, että S oli asianajotoimistossa työskennellessään erikoistunut nimenomaan ympäristö- oikeuteen ei voitu katsoa muodostavan puolueettomuutta toimia tässä ympäris- tölupaa koskevassa asiassa. Asiassa ei objektiivisesti arvioiden ollut löydettävissä sellaista riippuvuus- ja lojaliteettisuhdetta tai muuta olosuhdetta, jonka mukaan S olisi todettava puolueettomaksi asian ratkaisemiseen. Määräaikaisen virkasuh- teensa jälkeen S palasi asianajotoimisto X:n palvelukseen.135 Aivan kuten taustavirkaan liittyvässä työtoveruudessa, myös taloudellisen tai muun hen- kilökohtaisen riippuvuussuhteen arvioinnissa tulee ottaa huomioon tapauskohtaiset sei- kat. Kuten tapaukset KKO: 2019:80 ja KHO: 2022:19 osoittavat, tuomaria ei yleisesti ole todettu esteelliseksi asian käsittelyyn vain sillä perusteella, että hänen taustavirkansa olisi käsiteltävänä olevan tapauksen asianosaisessa. Myöskään se seikka, että tuomari palaa taustavirkaansa tuomarina toimimisensa jälkeen ei oikeuskäytäntöä tarkastellessa yksinään näytä antavan perustetta epäillä tuomarin puolueettomuutta esimerkiksi mah- dollisesta taloudellisesta siteestä johtuvan lojaalisuuden perusteella. KHO:n tapauksessa 2022:19 määräaikaista oikeussihteeri S:n puolueettomuudesta ei katsottu syntyvän ob- jektiivista epäilyä, sillä näyttöä taustavirkaan liittyvästä kytköksestä tai muusta objektii- visuutta vaarantavasta olosuhteesta ei ollut. Taustavirasta aiheutuvan esteellisyyden arviointiin voi kuitenkin vaikuttaa se seikka, mil- laisessa organisatorisessa asemassa tuomari on aiemmassa virassaan toiminut. EIT:n tapauksessa Piersack v. Belgia (1982) epäilyksen tuomioistuimen puolueet- tomuudesta synnytti oikeudenkäynnin puheenjohtaja T:n aikaisempi työpaikka. Tapauksessa valamiesoikeuden puheenjohtaja T oli aiemmin työskennellyt syyttä- jänvirastossa osastonjohtajana sellaisella osastolla, jonne asiassa syytetyn esitut- kinta oli toimitettu. EIT:n ratkaisussa tuomioistuimen puolueettomuuden vaaran- tumisesta annettiin painoarvoa sille, että T on aiemmin syyttäjänvirassaan saatta- nut joutua käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa, joka on omiaan herättämään epäilyksen tuomioistuimen puolueettomuudesta. Lisäksi painoarvoa annettiin sille, että T on syyttäjänvirastossa toiminut hallinnollisena esimiehenä, jolla on ollut toimivalta tarkastaa ja ohjata syyttäjien työtä, vaikkei T itse olisikaan suoranaisesti ollut syyttäjänvirassaan tekemisissä syytetyn 135 KHO: 2022:19. 49 esitutkinta-aineiston kanssa. Myös tässä tapauksessa punnittavaksi tuli sekä tuo- marin subjektiivinen että objektiivinen puolueettomuus. EIT:n ratkaisun mukaan puheenjohtajan subjektiivisesta puolueellisuudesta ei syntynyt epäilyä, mutta ob- jektiivisesta näkökulmasta tämä ei ollut antanut varmuutta puolueettomuutta koskevien väitteiden aiheettomuudesta.136 Myöskään tässä EIT:n tapauksessa se seikka, että oikeudenkäynnin puheenjohtaja oli aiemmin työskennellyt syyttäjänvirassa ei yksinään antanut aihetta epäillä hänen puolu- eettomuuttaan. Kuitenkin se tosiseikka, että T oli syyttäjänvirassaan toiminut sen osas- ton johtajana, jolle syytetyn esitutkinta-aineisto oli toimitettu, synnytti objektiivisesta näkökulmasta oikeutetun epäilyn tuomarin puolueettomuudesta. Ratkaisussa annettiin painoarvoa sille, että T:n asema syyttäjänviraston osaston johtajana antoi hänelle toimi- vallan syyttäjien työskentelyn tarkastamiseen ja ohjaamiseen. Näin ollen puolueetto- muuden voitiin katsoa vaarantuneen EIS:n 6 artiklaa loukkaavalla tavalla. Esimiesasema tai muu johtava asema näyttää oikeuskäytännön perusteella olevan sellai- nen tapauskohtainen merkittävä seikka, joka toistuvasti saattaa antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden tapauksessa 2015:39 esteellisyyden muodosti se tosiseikka, että asiassa toimiva syyttäjä oli tuomarin hallinnollinen esimies tuomarin taustavirassa syyttäjänlaitoksessa. Korkeimman oikeu- den tapauksessa 2015:73 esimiesaseman merkitystä pohdittiin tilanteessa, jossa syyttä- jän valituslupahakemus Korkeimpaan oikeuteen kulki valtakunnansyyttäjän kautta, joka oli tapauksessa tuomarina toimineen oikeussihteerin esihenkilö hänen taustavirassaan syyttäjänlaitoksessa. Tapauksessa esteellisyyttä ei todettu tämän perusteella, sillä valta- kunnansyyttäjän rooli asiassa perustui syyttäjänlaitoksesta annetun lain 11 §:ään. Myös Korkeimman oikeuden tapauksessa 2010:78 esteellisyyttä arvioitiin jo lainvoiman saa- neessa tuomiossa, sillä jälkeenpäin selvisi, että ratkaisun muodostamiseen osallistu- neella hovioikeudenneuvoksella oli läheinen suhde johtavan kihlakunnansyyttäjän kanssa, joka oli tapauksessa toimineen syyttäjän esimies. EIT:n tapauksessa Piersack v. Belgia esimiesaseman merkitystä pohdittiin puolestaan tilanteessa, jossa tuomari itse oli 136 EIT tapaus Piersack v. Belgia (01.10.1982). 50 toiminut aikaisemmin esimiesasemassa syyttäjänlaitoksessa. Näiden oikeuskäytännön esimerkkien perusteella voidaan todeta, että tuomarin oma tai tapauksen muun asian- osaisen esimiesasema asettaa tuomarin esteellisyyden usein tulkittavaksi. 3.2.1 Pakkokeinot Osatuomion antaminen tai pakkokeinoista ja turvallisuustoimista päättäminen voi ai- heuttaa tuomarin esteellisyyden syyttömyysolettaman vaarantumisen näkökulmasta, joka loukkaa EIS:n 6 artiklan vaatimusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Näin on myös muutoksenhakutuomioistuimessa, vaikka tuomari ei olisi osallistunut itse pää- asian käsittelyyn.137 OK 24 luvun 5 §:n mukaan osatuomiolla tarkoitetaan tuomioistui- men itsenäisen vaatimuksen ratkaisua riita-asiassa, jossa on esitetty useita vaatimuksia. Välituomion antaminen voidaan rinnastaa pääasian käsittelemiseen, sillä se ratkaisee jonkin oikeudenkäyntiin liittyvän sisäisen kysymyksen ennalta, joka vaikuttaa olennai- sesti asian jatkokäsittelyyn138. Pakkokeinoista ja niiden käytöstä säädetään pakkokeinolaissa (806/2011). Niemen (2021) mukaan pakkokeinoilla tarkoitetaan rikosten selvittämisen edellyttämiä toimenpiteitä, joilla puututaan ihmisten vapaus- ja oikeuspiiriin. Mm. matkustuskielto, takavarikko, ko- tietsintä ja telekuuntelu ovat esimerkkejä pakkokeinoista, jotka kohdistuvat perusoikeuk- siin. Vakavimmin perusoikeuksiin puututaan vapauteen kohdistuvilla pakkokeinoilla, joita ovat kiinniotto, nouto, pidättäminen ja vangitseminen.139 Turvaamistoimenpiteistä tai pakkokeinoista päättäminen ei suoraan aiheuta OK 13 luvun 7 §:n mukaisen harkin- nanvaraisuuden vuoksi esteellisyyttä pääasian käsittelyyn samassa tuomioistuimessa. Erityisesti rikosprosesseissa esteellisyyden arvioinnin tulisi kuitenkin olla kriittistä, ottaen huomioon mahdollisuus syyttömyysolettaman vaarantumiseen140. 137 HE 78/2000, s. 41. 138 Tapanila, 2007, s. 210. 139 Niemi, 2021, Pakkokeinot. 140 Tapanila, 2007, s. 208. 51 Tapanilan (2007) mukaan erillisratkaisun antaminen esimerkiksi pakkokeinojen käytöstä vaikeuttaa etenkin rikosasioissa oikeusaste- tai ennakkoasenne-esteellisyyden arvioi- mista, sillä erillisratkaisussa saatetaan joutua ottamaan kantaa syyllisyyskysymykseen. Oikeusaste-esteellisyyden kannalta on merkityksellistä, mikäli muutoksenhakutuomiois- tuimessa rikosasiaa käsittelevä tuomari tai hänen läheisensä on antanut tällaisen erillis- ratkaisun alemmassa tuomioistuimessa. Erillisratkaisun tai osatuomion antaminen voi usein aiheuttaa epäilyksiä esteellisyydestä, sillä ulkopuolelta tarkastellessa on luonnol- lista ajatella, ettei tuomari välttämättä kykene muuttamaan pääkäsittelyssä käsitystään aiemmista arvioinneistaan.141 Niemen (2021) mukaan ilmaukset ”on syytä epäillä” tai ”on syytä olettaa” kuvaavat lie- vintä todennäköisyysastetta ja antavat perusteen pakkokeinojen käytölle. Tällaisia alim- man todennäköisyysasteen pakkokeinoja ovat mm. esitutkinnan aloittaminen, takavari- kon tai telepakkokeinojen käyttö. Voimakkaasti vapautta rajoittavat pakkokeinot vaati- vat ”todennäköisen syyn epäillä” rikoksesta. Esimerkiksi pidättäminen ja vangitseminen ovat sellaisia pakkokeinoja, joiden käyttö vaatii korkeampaa todennäköisyyttä.142 Tapa- nilan (2007) mukaan eri asteiset näyttökynnykset merkitsevät sitä, millä laajuudella näyt- töä tulee esittää. Lievän todennäköisyysasteen pakkokeinot eivät edellytä samanlaista kannanottoa syyllisyyskysymykseen, kuin ensimerkiksi vangitsemispäätöksessä. Näin ol- len lievemmistä pakkokeinoista päättäminen ei yleensä johda tuomarin esteellisyyteen asian myöhemmässä käsittelyssä, ellei pakkokeinoasian käsittelyssä ole muodostunut ennakkokäsitystä syyllisyyskysymyksestä. Ilmaisu ”todennäköisin syin” puolestaan antaa ymmärtää syyllisyyden olevan esitetyn näytön mukaan syyttömyyttä todennäköisempää. Vangitsemispäätöksen tekeminen voi myöhemmässä asian käsittelyn vaiheessa luoda sellaisen vastakkainasettelun tuomioistuimen ja syytetyn välille, joka saattaa johtaa tuo- marin esteellisyyden arviointiin.143 141 Tapanila, 2007, s. 215, 258. 142 Niemi, 2021, Näyttökynnys, syytä epäillä, todennäköistä syytä epäillä. 143 Tapanila, 2007, s. 264–267. 52 Esimerkiksi EIT:n tapauksessa Cardona Serrat v. Espanja (2010) EIS:n 6 artiklan mu- kaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen katsottiin vaarantuneen, kun alioikeuden kolmen tuomarin kokoonpanosta kaksi tuomaria oli aiemmin osallistunut vangitsemispäätöksen tekemiseen tutkinnan alkuvaiheessa. Tapauk- sessa syytetty tuomittiin rikoksenuusijana seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä tämä oli jo ollut suorittamassa vankeusrangaistusta vastaavista rikoksista. EIT:n ar- vioinnin mukaan tuomareiden subjektiivista puolueettomuutta ei ollut syytä epäillä, mutta objektiivisen puolueettomuuden kyseenalaistamista pidettiin pe- rusteltuna, sillä kyseessä ei ollut vain yhden jäsenen kyseenalainen puolueetto- muus. Lisäksi tapauksessa painoarvoa annettiin alioikeuden antamiin vangitsemi- sen perusteluihin, jotka erosivat syyttäjän perusteluista. Alioikeuden vangitsemis- päätöksen perusteluissa mainittiin mm. syytetyn mahdollisesti pelottelevan todis- tajia, jollaisesta ei ollut mainintaa syyttäjän perusteluissa. Ratkaisussaan EIT totesi, että syytetyn tuominneiden oikeuden jäsenten osallistuminen vangitsemispäätök- sen tekemiseen saattoi herättää epäilyksen tuomioistuimen puolueettomuudesta. Kuitenkaan pelkkä vangitsemispäätökseen osallistuminen ennen jutun käsittelyä ei itsessään voinut aiheuttaa epäilyjä puolueettomuudesta, sillä tutkintavankeu- desta päätettäessä ei päätetty syytetyn syyllisyydestä rikokseen. Ratkaisun mu- kaan syyllisyyttä koskevien epäilyjen ilmaisemista ei voida rinnastaa syyllisyydestä tehtyyn toteamukseen. Näin ollen ratkaisussa painoarvoa annettiin tapauskoh- taisille yksityiskohdille.144 EIT:n tapauksessa Hauschild v. Tanska (1989) kyseeseen tuli oikeudenmukaisen oi- keudenkäynnin toteutumisen arviointi tilanteessa, jossa pääasian ratkaisseet tuo- marit olivat osallistuneet syytetyn tutkintavankeuteen liittyvien päätöksien teke- miseen. Tapauksessa tutkintavankeuden jatkamista koskevia päätöksiä tehtiin useita saman alioikeustuomarin toimesta, joka myöhemmin osallistui asian ratkai- semiseen. EIT:n ratkaisun mukaan tuomarin osallistuminen esitutkintavaiheen pakkokeinopäätöksen tekemiseen ei vielä yksinään oikeuttanut epäilemään tuo- mareiden puolueettomuutta. Tapauksessa painoarvoa annettiin asian erityisille olosuhteille, eli Tanskan kansallisen prosessilain kohtaan, jonka mukaan tutkinta- vankeuden jatkamispäätöksessä syytetyn syyllisyydestä tulee olla ”erityisen vahva epäily”. Näin ollen EIT totesi syytetyn epäilyt tuomioistuimen puolueettomuu- desta oikeutetuiksi objektiivisesta näkökulmasta.145 Sekä tapaus Cardona Serrat v. Espanja (2010) että Hauschild v. Tanska (1989) osoittavat sen, että sekä tutkintavankeuteen liittyvän päätöksen tekeminen ja asian ratkaiseminen myöhemmin saman tuomarin toimesta ei sinällään yksinään oikeuta epäilemään tuoma- rin puolueellisuutta ja esteellisyyttä, vaan tapauksissa on otettu huomioon 144 EIT tapaus Cardona Serrat v. Espanja (26.10.2010). 145 EIT tapaus Hauschild v. Tanska (24.5.1989). 53 tapauskohtaisia seikkoja. Tapanilan (2007) mukaan EIT:n ratkaisuissa on nähtävissä epä- johdonmukaisuutta koskien arviointia vangitsemispäätöksen tekemisen aiheutuvasta puolueettomuuden vaarantumisesta. Esimerkiksi arvioinneissa esitutkinnassa suorite- tun kuulustelun yhteydestä syyllisyydestä muodostuvaan ennakkokäsitykseen asian pää- käsittelyssä on nähtävissä ristiriitaisuutta ratkaisutoiminnassa. 146 Tapauksessa Fey v. Itävalta (1993) EIT katsoi, ettei EIS:n 6 artiklan mukaista oikeu- denmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta ollut rikottu, sillä esitutkinnassa kuu- lusteluun osallistuneella ja myöhemmin asian ratkaisseella tuomarilla ei katsottu olleen syyllisyydestä muodostunutta ennakkokäsitystä.147 Tapauksessa De Clubber v. Belgia (1984) EIT kuitenkin katsoi, että asian tuomiois- tuimessa ratkaisseen tuomarin osallistuminen aiemmassa vaiheessa epäilyn kuu- lustelemiseen ja tämän pohjalta tehtyyn vangitsemispäätökseen loukkasi puolu- eettomuuden vaatimusta.148 EIS:n 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tärkeimmät periaatteet, puolueet- tomuuden ja syyttömyysolettaman vaatimukset ovat niin tiiviisti yhteydessä, että useim- miten toisen vaatimuksen loukkaus loukkaa automaattisesti myös toista. Tapanilan (2007) mukaan tapauksissa, joissa väitetään EIS 6 artiklan rikotun, keskittyy EIT lähinnä tuoma- rin puolueettomuuden tutkintaan ja arviointiin syyttömyysolettaman sijaan. Tuomarin puolueettomuuden loukkauksen nähdään olevan niin vakava puute oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisessa, ettei esimerkiksi syyttömyysolettamaa tai menettelyl- lisiä virheitä ole usein tarkoituksenmukaista tutkia. Puolueettomuuden nähdään lähes automaattisesti loukkaavan syyttömyysolettamaa, sillä molemmissa ennakkoasenne on syntynyt syyllisyyskysymyksen arvioinnista.149 Puolueettomuuden tarkastelussa paino- arvoa annetaan ennen kaikkea objektiiviselle näkökulmalle, eli sille, ovatko asianosaisen epäilyt esteellisyydestä ns. yleisesti perusteltuja. Objektiivisen testin kautta arvioitu puo- lueettomuus ylläpitää yleisön luottamusta tuomioistuinten toimintaan oikeusvaltion ta- voin. 146 Tapanila, 2007, s. 258–259. 147 EIT tapaus Fey v. Itävalta (24.2.1993). 148 EIT tapaus De Clubber v. Belgia (14.9.1987). 149 Tapanila, 2007, s. 85. 54 Tuomioistuinratkaisuiden johdonmukaisuudella ja ristiriidattomuudella on kriittinen teh- tävä tuomioistuimiin kohdistuvan luottamuksen ylläpitämisessä. Nämä vaateet voivat olla haastettuina tapauksissa, joiden ratkaisut muuttuvat merkittävästi tapauksia käsitel- täessä useamman kerran eri oikeusasteissa. Ratkaisuiden muuttuminen eri oikeusas- teissa saattaa näyttäytyä kansalaiselle laintulkinnan epäjohdonmukaisuutena, vaikka myös muutoksenhakuoikeus on keskeinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutu- miseksi. Niemi (2009) tuo esille hovioikeusmenettelyn uudistusta vuonna 1998, jonka mukaan hovioikeudessa otettiin käyttöön suullinen pääkäsittely kirjallisen menettelyn li- säksi. Hovioikeuden menettelytavoista kirjallinen menettely on yleisempi, kun taas suul- linen käsittely (pääkäsittely) on harvinaisempi. Pääkäsittely voidaan pitää jommankum- man osapuolen sitä vaatiessa tai jotta suullista todistelua voidaan arvioida uudelleen. Tuomion perustana voidaan käyttää vain niitä lausumia ja todisteita, jotka esitetään pää- käsittelyssä. Pääkäsittelyn pitämistä suullisen todistelun uudelleen arvioimiseksi on kui- tenkin pidetty ongelmallisena, sillä tuomioistuin ei saa muuttaa tuomiota suullisen to- distelun uudelleen arvioinnin perusteella kuulematta itse todistelua. Tämä oikeuden- käyntiperiaatteen on nähty vahvistuneen EIT:n ratkaisukäytännön perusteella.150 Jotta EIS:n 6 artiklan mukainen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus toteutuu, tulisi tuomioistuinten menettelyn ja ratkaisutoiminnan olla laintulkinnan kannalta vakiintu- nutta, sekä ratkaisujen asianmukaisesti perusteltuja. Näin myös luottamus tuomioistuin- toimintaan ja ratkaisuiden pysyvyyteen säilyy. 150 Niemi, 2009, s. 78–79. 55 4 Johtopäätökset Tämä pro gradu -tutkielmani käsitteli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mu- kaista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista erityisesti tuomarin puolueet- tomuuden ja syyttömyysolettaman toteutumisen näkökulmasta. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen, joita ovat 1) Mitä syyttömyysolettamalla tarkoitetaan 2) Millaisissa tilanteissa syyttömyysolettaman voidaan perustellusti epäillä vaarantuneen 3) Milloin syyttömyysolettaman toteutumisen voidaan arvioida vaarantu- neen niin, että se voisi johtaa tuomarin esteellisyyteen. Tavoitteeni oli määritellä syyttö- myysolettaman periaate ja tuoda esiin sen merkitystä ja erityispiirteitä eri riita- ja rikos- prosessin vaiheissa. Lisäksi pyrin tarkastelemaan, millaisissa tilanteissa syyttömyysolet- taman voidaan perustellusti epäillä vaarantuneen, sekä mitkä seikat vaikuttavat siihen, että tuomari todetaan esteelliseksi syyttömyysolettaman vaarantumisen perusteella. Tutkimusaineistona tässä pro gradu -tutkielmassa hyödynsin ensisijaisesti kansallista lainsäädäntöä, joka pohjautuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Tämän lisäksi hyödynsin tutkielmassani lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta, sekä eri oikeusas- teiden ratkaisukäytäntöä niin kansalliselta kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen tasolta. Tämä oli tutkielmani kannalta perusteltua, sillä kansallinen lainsäädäntömme perustuu EU-tasoiseen lainsäädäntöön Euroopan unionista tehdyn so- pimuksen mukaisesti. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat velvoit- tavia Suomen kannalta, sillä ollessamme osa EU:ta olemme hyväksyneet mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksen. EU-tasoinen lainsäädäntö perustuu puolestaan YK:n ihmisoi- keuksien yleismaailmalliseen julistukseen, mutta YK:lla ei ole Euroopan ihmisoikeustuo- mioistuimen kaltaista elintä, jonka ratkaisuilla olisi samanlainen velvoittavuus valtioita kohtaan. Ensimmäisessä pääluvussa käsittelin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta eurooppaoikeuteen pohjautuen, erityisesti tuomioistuimen riippumattomuuden ja puo- lueettomuuden, sekä tuomarin esteellisyyden näkökulmasta. Lisäksi pyrin tuomaan esille syyttömyysolettaman vaatimuksen toteutumista eri riita- ja rikosprossien vaiheissa. 56 Syyttömyysolettamalla tarkoitetaan sitä, että jokaista on pidettävä syyttömänä siihen saakka, kunnes laillisesti perustettu, pysyvä ja puolueeton tuomioistuin on ratkaisullaan todennut syyllisyyden. Syyttömyysolettaman periaatetta on kunnioitettava ja toteutet- tava kaikissa riita- ja rikosprosessin vaiheissa, aina esitutkinnasta tuomioistuinkäsittelyyn saakka. Esimerkiksi esitutkinnan yhteydessä pakkokeinoista päätettäessä voidaan joutua ottamaan kantaa syyllisyyskysymykseen, joka saattaa muodostaa esteellisyyden asian kä- sittelyyn myöhemmässä vaiheessa. Ilmaistua epäilystä syyllisyydestä ei kuitenkaan suo- raan rinnasteta toteamukseen syyllisyydestä, mikä aiheuttaa tulkinnanvaraisuutta mah- dollisen ennakkoasenteen syntymisessä ja siitä aiheutuvan esteellisyyden arvioinnissa. Tämän vuoksi ei voida todeta, että esimerkiksi pakkokeinoista päättäminen tai esitutkin- nassa kuulusteluun osallistuminen johtaisi automaattisesti tuomarin esteellisyyteen en- nakkoasenteen syntymisen perusteella. Esteellisyyden syntyminen syyllisyyskysymykseen perusteella tarkoittaa sitä, että syylli- syyteen on jouduttu ottamaan kantaa tavalla, joka on omiaan muodostamaan syytetyn kannalta epäedullisen ennakkoasenteen. Kannanotto syyllisyyskysymykseen on tulkin- nanvarainen ja voi olla esteellisyyden arvioinnin kannalta haastava, sillä epäilyä syyllisyy- destä ei rinnasteta toteamukseen syyllisyydestä. Syyllisyysepäily vaaditaan heikoimpien pakkokeinojen käyttöönotossa, esimerkiksi päätettäessä esitutkinnan aloittamisesta. Esitutkintaa ei saa aloittaa, mikäli minkäänlaista epäilyä ei ole. Syyllisyysepäilyssä syylli- syyteen ei ole otettu vielä kantaa, vaan epäily antaa mahdollisuuden syyttömyyden tai syyllisyyden selvittämiselle. Toteamus syyllisyydestä osoittaa puolestaan sen, että syyllisyyteen on otettu kantaa en- nen tuomioistuimen antamaa lainvoimaista ratkaisua. Vaikka toteamus syyllisyydestä osoitettaisiin oikeudenkäynnissä vääräksi, eivät oikeudenkäynnin lähtökohdat ole syyte- tyn kannalta olleet EIS:n 6 artiklan mukaiset, sillä syyttömyysolettaman periaate ja syy- tetyn vähimmäisoikeudet ovat jääneet toteutumatta. Syyllisyyden toteaminen oikeuden- mukaisen ja puolueettoman ratkaisun syntymisen kannalta ongelmallista, sillä tuomarin voi luonnollisesti olla vaikea muuttaa omaksumaansa näkökantaa ennakkoasenteen 57 synnyttyä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseksi tuomarin on ryhdyttävä ratkaisutyöhönsä kaikista ulkopuolisista vaikuttimista, sekä omista ja yhteiskunnan ylei- sistä ennakkoasenteista vapaana. Tämän tiivistää lause, jonka mukaan tuomarin toimin- taa ohjaa vain voimassa oleva oikeus. Toisessa pääluvussa puolestaan käsittelin tuomarin asemaa oikeudenmukaisen oikeu- denkäynnin toteuttajana ja turvaajana, keskittyen erityisesti tuomarille muodostuvaan ennakkoasenteeseen, joka syyttömyysolettaman vaarantuessa johtaa tuomarin esteelli- syyteen. Lisäksi käsittelin luvussa puolueettomuuden subjektiivista ja objektiivista testiä, jotka ovat aktiivisesti käytettyjä keinoja arvioida tuomarin puolueettomuuden vaarantu- mista. Subjektiivinen testi mittaa tuomarin henkilökohtaista vilpittömyyttä ratkaisua muodostettaessa. Subjektiivinen testi mittaa subjektiivista puolueettomuutta, eli sitä, toimiiko tuomari ilman henkilökohtaista asennoitumista tai omia tavoitteitaan. EIT:n rat- kaisukäytäntöä tulkitessa voi todeta, että harvassa tapauksessa tuomarin esteellisyys pe- rustuu subjektiiviseen puolueettomuuteen. Suurimpia tätä selittäviä seikkoja voivat olla tuomarin nimittämisperusteissakin mainittu vaatimus oikeamielisyydestä, sekä tuoma- rin velvollisuus astua oma-aloitteisesti syrjään sellaisen asian käsittelystä, jossa tämä us- koo esteellisyysperusteiden täyttyvän. Objektiivisen testi arvioi objektiivista puolueettomuutta ja sen mukaan oikeusvarmuu- den toteutumisen on oltava nähtävissä myös asian ulkopuolisen silmin. Näin ollen pie- nimmätkin oikeutetut epäilykset tuomarin ja tuomioistuimen puolueettomuudesta on poistettava. Tavoiteltavaa on, ettei tällaisia epäilyksiä pääsisi lainkaan syntymään. Euroo- pan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä tulkittaessa voidaan todeta, että rat- kaisujen perusteluissa painoarvoa on annettu nimenomaan objektiiviselle puolueetto- muudelle, eli luottamukselle, jonka tulee herätä yleisössä. EIT:n ratkaisukäytännössä asi- anosaisen omaa käsitystä puolueettomuudesta on toistuvasti pidetty tärkeänä, muttei ratkaisun kannalta merkittävänä. 58 Objektiivisen testin kannalta merkityksellistä näyttää olevan oikeudenkäyntimenettely, erityisesti esteellisyyden esiintuominen ja asianosaiselle varattu mahdollisuus esittää mielipiteensä asiasta. Tämä seikka tulee esille aiemmin esitellyssä EIT:n tapauksessa Farhi v. Ranska, jossa tuomioistuimen puheenjohtaja todettiin esteelliseksi, sillä tämä ei ollut tarvittavalla laajuudella selvittänyt väitteen paikkansapitävyyttä, jonka mukaan osa tuomioistuimen juryn jäsenistä olisi käynyt keskustelua tapauksen syyttäjän kanssa. Kor- keimman oikeuden ratkaisussa 2017:70 tuomarin esteellisyysväite puolestaan kumottiin, sillä hän oli itse tuonut asian esille ja oikeudenkäynnin puheenjohtaja oli varannut asian- osaisille mahdollisuuden esittää lausuma lautamiehen taustan merkityksestä asian rat- kaisuun. Esteellisyysmahdollisuuden esiin tuominen ja asianosaiselle varattu mahdolli- suus näkemyksensä esittämiseen voidaan nähdä ylläpitävän tuomioistuinmenettelyn avoimuutta, joka näyttäisi poistavan esteellisyysepäilyn objektiivisesta näkökulmasta. Lisäksi KKO: 2017:70 ratkaisussa annettiin painoarvoa sille, että tuomarin kokemus uhrin asemasta vastaavanlaisesta rikoksesta, josta nyt ratkaisua muodostettaessa oli kyse, oli kulunut jo pitkä aika. ”Tarpeeksi pitkän ajan” käsite on hyvin monitulkintainen ja riippuu aina myös rikoksesta, jonka uhriksi tuomari itse on joutunut. Tapauksessa tuomari ei ol- lut koskaan kertonut omasta kokemuksestaan seksuaalirikoksen uhrina kenellekään, jol- loin tapahtuneen vaikutuksien arvioinnissa voitiin luottaa vain tuomarin omaan näke- mykseen asiasta. Tulkittaisiinko asiaa samalla tavalla, mikäli saatavilla olisi ollut esimer- kiksi lääkärin tai psykiatrin vuosia vanha lausunto tapahtuneen vaikutuksesta tapauk- sessa toimineeseen tuomariin? Voitaisiinko tällaisia salassa pidettäviä terveystietoja edes ottaa mukaan arviointiin ennakkoasenteen syntymisestä ja esteellisyyden muodos- tumisesta? Kuluneen ajan lisäksi muita seikkoja, jotka aiheuttavat tulkinnanvaraisuutta tuomarin en- nakkoasenteesta aiheutuvan puolueettomuuden arvioimiseen on mm. läheisen määri- telmä. Esimerkiksi aiemmin esitellyssä korkeimman oikeuden tapauksessa 2004:36 eri oikeusasteet ovat tulkinneet eri tavalla sitä, voidaanko kummi sen kristillisessä merkityk- sessään rinnastaa ”erityisen läheiseen” -henkilöön, joka muodostaisi esteellisyyden 59 asian ratkaisemiseen. Voidaanko erityisen läheisten henkilöiden listaa pitää ehdotto- mana, mikäli tuomari ei olisi ollut henkilön kanssa tekemisissä tulkinnanvaraiseen ”pit- kään aikaan”, esimerkiksi vuosikymmeniin? KKO: 2004:36 tapauksessa kummiutta pidet- tiin harkinnanvaraisena esteellisyysperusteena, eikä kristillisessä merkityksessä kum- miutta ole mainittu OK 13 luvun 3 §:n listassa läheisistä henkilöistä. Näin ollen kummius aiheuttaa esteellisyyden harkinnanvaraisesti, tapauskohtaiset seikat huomioon ottaen ja voi perustua vain OK 13 luvun 3 §:n ”muuhun erityisen läheiseen henkilöön”. OK 13 luvun 3 §:n lista läheisistä on tarkkaan määritelty ja ehdoton, eikä siitä näin ollen poiketa ta- pauskohtaisestikaan. Miksei sitten esimerkiksi kristillinen kummius, asian käsittelyyn osallistuminen aiem- massa vaiheessa tai taustaviran paljastuminen esimerkiksi syyttäjälaitoksessa voisi auto- maattisesti muodostaa tuomarille esteellisyyttä, jotta tulkinnanvaraisuudelta säästyttäi- siin? Tämän voisi näennäisesti ajatella ylläpitävän paremmin tuomioistuimiin kohdistu- vaa yleistä luottamusta. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen tai edes mahdollista. Oikeuden- käynnissä yksilön oikeuksista tai niiden rajoittamisesta päätettäessä tulkinnalta tai tul- kinnanvaraisuudelta ei voida välttyä. OK 13 luvussa määritellyt tuomarin erityiset esteel- lisyysperusteet ovat niin kattavat ja ehdottomat, ettei niistä poiketa tapauskohtaisesti- kaan. Hallituksen esityksessä 78/2000 argumentoidaan, että harkinnanvarainen yleinen esteellisyysperuste on ollut välttämätöntä ottaa erityisten esteellisyysperusteiden rin- nalle niitä tapauksia varten, joissa erityiset esteellisyysperusteet eivät täyty, mutta es- teellisyydestä jää silti varteenotettava epäily. Juuri tämän harkinnanvarainen yleinen esteellisyysperuste voidaan nähdä luovan tulkin- nanvaraisuutta. Lakiuudistus, jossa harkinnanvarainen yleinen esteellisyysperuste lisät- tiin osaksi tuomarin esteellisyysperusteita oli välttämätön, sillä pelkät erityiset esteelli- syysperusteet eivät riittäneet kattamaan kaikkia olosuhteita. Todellisuudessa lainsää- dännön uudistamiseen vaikutti vanhentuneiden säännösten tulkinnan välttämättömyys, jolloin uudistuksen mukaisen harkinnanvaraisen yleisen esteellisyysperusteen 60 lisääminen lainsäädäntöön itseasiassa tukee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteu- tumista EIS:n 6 artiklan tarkoittamalla tavalla. Lisäksi tulkinnanvaraisuuden absoluuttinen välttäminen ei siinäkään mielessä ole mah- dollista, että näin meneteltäessä se voisi rapauttaa koko tuomioistuinlaitoksen toimivuu- den. Mikäli esteellisyysväite tehtäisiin kaikista tuomareista ennakkoasenteen perusteella, ei riita- tai rikosasiaa saataisi koskaan käsiteltyä. Tämän vuoksi tuomari saa itsekin osal- listua oman esteellisyyskysymyksensä ratkaisemiseen, mikäli väite on selvästi perätön. Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa painoarvoa ei anneta ns. näennäisille seikoille, vaan tapauskohtaisesti objektiivisesta näkökulmasta oikeutetuille epäilyksille. Näiden oikeu- tettujen epäilyksien johdonmukaisuus oikeuskäytännössä, samoin kuin vakiintuneet tuo- mioistuinmenettelyt ovat keskeisimmässä asemassa sen luottamuksen ylläpitämisessä, joka tuomioistuimille oikeusvaltioissa kuuluu. Eurooppaoikeuden velvoittavuus jäsenmaita kohtaan on riidatonta, mutta EIT:n ratkai- sutoiminnassa tulee ottaa huomioon jäsenmaiden kansallisen lainsäädännön eroavai- suudet. Esimerkiksi EIT:n tapauksen Hauschild v. Tanska ratkaisun perusteluissa huomi- oitiin erityisesti Tanskan kansallisen prosessilain kohta, jonka mukaan tutkintavankeuden jatkamispäätöstä tehtäessä syytetyn syyllisyydestä tulee olla erityisen vahva epäily. Täl- laista pykälää ei muiden EU-jäsenmaiden lainsäädännössä välttämättä yleisesti ole. Vaikka esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus on kaikkia jäsenmaitaan velvoittava, voidaan tosiseikoille antaa erilaista painoarvoa lakia tulkittaessa. Jäsenmaiden lainsää- dännöt voivat erota toisistaan, kunhan ne eivät ole ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisun 2015:73 perusteluissa todetaan, Ruotsissa Kor- kein oikeus on tapauksessaan NJA 2014 s. 482 (25.6.2014) antanut painoarvoa asianosai- sen näkemykselle tuomarin puolueettomuudesta, sillä tällä oli taustavirka syyttäjänviras- tossa, joka edusti vastakkaista viranomaisintressiä. Tämän katsottiin mahdollisesti ai- heuttavan lojaalisuutta syyttäjänlaitosta kohtaan, vaikkei jutussa toimineet syyttäjät 61 työskennelleet samassa syyttäjänvirastossa, jossa tuomarin oma taustavirka oli. Myös korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa 2022:19 käsiteltiin vastaavanlaista tilannetta. Tässä tutkielmassa esiin tuoduissa oikeustapauksissa etenkin tuomarin taustaviran mer- kityksestä esteellisyyden aiheuttajana toistui useasti sama seikka; tuomarin taustavirka syyttäjälaitoksessa. Vaikka syyttäjä ja tuomari ovat molemmat riippumattomia ratkaisua tehdessään, kuinka on asia, mikäli tuomari itse on toiminut taustavirassaan syyttäjänä? Tuomioistuinlaitos ja syyttäjälaitos ovat toisistaan erillisiä, vaikka ne molemmat ovat kes- keisimmässä osassa rikosprosessia. Siinä missä syyttäjän tehtävä syyttäjälaitoksesta an- netun lain (2019/32) 9 §:n mukaan on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttami- sesta, jää tuomioistuimen tehtäväksi lopullisen, lainvoiman saavan ratkaisun antaminen. Yleisesti syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinlaitoksen erillisyys voidaan nähdään korostetun tärkeänä, sillä niiden voidaan ajatella edustavan vastakkaisia intressejä. Tätä puoltaa vaa- timus tuomioistuimen riippumattomuudesta sekä syyttömyysolettaman toteutumisesta, kun taas syyttäjän tehtävä on osoittaa syyllisyys toteen. Syyttäjän ainoa tehtävä ei kui- tenkaan ole syyllisyyden toteen näyttäminen ja syytetylle rangaistuksen saaminen, vaan myös syyttäjän työtä ohjaavat syyttömyysolettaman periaatteet. Nämä periaatteet il- mentyvät syyttäjän työssä mm. vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen pohtimisena, jol- loin syyttäjä ei saa ainoastaan tukeutua poliisin käsitykseen tapahtumista. Vaihtoehtois- ten tapahtumainkulkujen pohtiminen ylläpitää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaa- timusta, sillä tuolloin syyllisyyden toteamisen jälkeen syyllisyydestä ei jää enää varteen- otettavaa epäilyä. Asianosaisten kannalta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin voidaan katsoa toteutuneen, kun ratkaisua antaessa kaikki asianhaarat tarkastettua syyllisyy- destä ei jää minkäänlaista epäilyä. Molemmissa tapauksissa NJA 2014 s. 482 (25.6.2014) ja KHO: 2022:19 tuomarit palasivat taustavirkoihinsa määräaikaisuuden jälkeen. Voitaisiinko pelkälle pitkäaikaiselle viralle vastakkaisessa viranomaisintressissä antaa painoarvoa esteellisyyden muodostajana? Jos kyllä, millä tavoin kulunutta aikaa arvioitaisiin tällaisessa tilanteessa? Entä voiko 62 taustavirkaan palaamista määräaikaisuuden jälkeen pitää sellaisena merkkinä lojaalisuu- desta, joka vaarantaa asian puolueettoman ratkaisemisen? Pelkän taustaviran vastakkaisessa viranomaisintressissä (useimmiten syyttäjänlaitok- sessa) tai siihen palaamisen tuomioistuinviran määräaikaisuuden päätyttyä ei yksinään olla Suomessa tulkittu muodostavan esteellisyyttä. Toisin voi kuitenkin olla tapauksissa, joissa: 1) Tuomari on aiemmassa virassaan toiminut johtavassa asemassa. Esimerkiksi EIT:n tapauksen Piersack v. Belgia ratkaisun peruste- luissa painoarvoa oli annettu sille, että oikeudenkäynnin puheen- johtajan taustavirka oli nimenomaan hallinnollisen esimiehen ta- soinen. 2) Tuomarin johtamassa käsittelyssä syyttäjänä toimii hänen taus- tavirkaansa nähden johtavassa asemassa oleva henkilö. Esimer- kiksi KKO: 2015:39 ratkaisussa korkeimman oikeuden esittelijä to- dettiin esteelliseksi osallistumaan asian ratkaisemiseen, sillä ta- pauksessa toimiva kihlakunnansyyttäjä oli toiminut esittelijän hal- linnollisena esimiehenä taustavirassa. 3) Tuomarilla on läheinen suhde asiassa toimivaan syyttäjään tai tä- män esimieheen. Esimerkiksi KKO: 2010:78 ratkaisussa tuomarin läheiselle suhteelle johtavaan kihlakunnansyyttäjään annettiin rat- kaisevaa painoarvoa sellaisessa tilanteessa, jossa tällä ei kuiten- kaan ollut suoraa käskyvaltaa asiassa toimineeseen syyttäjään. KKO: 2015:73 ratkaisun perusteluissa painoarvoa puolestaan an- nettiin myös asiassa toimineen tuomarin ja syyttäjän tavanomai- selle työtoveruudelle taustavirassa, sillä sen arvioitiin lähetettyjen sähköpostiviestien perusteella olevan erityisen läheinen. Edellä mainituissa tilanteissa esteellisyys perustuu lojaalisuuteen, joka näyttäisi puoles- taan useimmiten muodostuvan joko läheisyydestä tai esimiesasemasta. Lojaaliuden 63 muodostuminen läheisyyden perusteella on ymmärrettävää, sillä tuomarin voi olla vai- kea tulkita läheisenä pitämänsä henkilön toimien oikeellisuutta puolueettomasti. Hierar- kiaan perustuvan esimiesaseman voi puolestaan nähdä olevan ongelmallinen erityisesti siksi, että esimiesasemassa työskentelevällä on valtaa vaikuttaa alaistensa työsuhteisiin ja esimerkiksi nimityksiin. Siinä missä tuomarilla on erityinen virassapysymisoikeus, sekä riippumattomuus suhteessa muihin viranomaisiin, ei syyttäjällä vastaavanlaista ole. Vaikka syyttäjän toimintaa ohjaavat samat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaat- teet, ei niiden kuitenkaan voida nähdä olevan niin korostuneessa asemassa, kuin asiassa tuomiovaltaa käyttävän tuomarin. Tapauksissa annettu painoarvo hierarkiasuhteelle on merkittävä ennen kaikkea kyseessä olevassa yksittäistapauksessa, mutta sillä on yhteys myös systemaattisuuteen. Tuomiois- tuinlaitoksen erillisyys erityisesti syyttäjänlaitokseen on paitsi oikeudenmukaisen oikeu- denkäynnin kulmakivi, myös vaatimus sille, että yleinen luottamus oikeusjärjestykseen ja tuomioistuimen toimintaan säilyy. Systemaattisten oikeudenloukkausten nähdään ro- muttavan sitä yleistä luottamusta, johon koko tuomioistuinlaitoksen toiminta perustuu. Lisäksi systemaattisuus ilmentää korruptiota, eli vallan väärinkäyttöä, jonka ytimessä on lainvastainen toiminta. Oikeusvaltion määrittäviä tekijöitä ovat nimenomaan julkisen vallan toiminta lainsäädännön rajoissa, demokratian sekä perus- ja ihmisoikeuksien kun- nioittaminen, sekä riippumattomien tuomioistuimien valvonnan alaisena oleminen. Mikäli tuomioistuinlaitoksen nauttima yleinen luottamus murenee, rapautuu koko oi- keusvaltioperiaate. Oikeusvaltioperiaatteen murentuessa tilaa saavat mielivaltainen hal- linto, autoritäärinen johtaminen, epätasa-arvo, epävarmuus ja sisäinen turvattomuus. Oikeusvaltioperiaatetta on haastettu Euroopassa eniten Puolan ja Unkarin taholta, joka ilmenee tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden loukkauksina. Käy- tännössä tämä on ilmennyt siten, että viranomais- ja nimityspäätöksissä painoarvoa on annettu systemaattisesti poliittisille tavoitteille. Puolan ja Unkarin tapaukset ovat vain yksittäisiä esimerkkejä lähellä tapahtuvasta negatiivisesta oikeusvaltiokehityksestä, jossa näennäisesti toimivissa oikeusvaltioissa rapautetaan systemaattisesti 64 oikeusvaltioperiaatetta. Kuten mainittua, länsimainen oikeusvaltioajattelu ei ole maail- manlaajuisesti tunnustettu ja Eurooppaa voidaan tietyllä tapaa pitää oikeusvaltioajatte- lun suunnannäyttäjänä EU:n jäsenmaita velvoittavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ansiosta. Suomessa tällaisesta oikeusvaltion systemaattisesta heikentämisestä ei toistaiseksi ole nähtävissä viitteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oikeusvaltiokehityksen suunta voisi Puolan ja Unkarin tapaan kääntyä laskusuuntaan. Puolan ja Unkarin tapauk- sissa tuomioistuimen riippumattomuuden loukkaukset ovat syntyneet lainsäätäjän toi- mesta. Kielteisen oikeusvaltiokehityksen alkaminen ei tarvitse taakseen välttämättä enempää, kuin yksittäisen lainsäädäntömuutoksen. Suomessa oikeusvaltioperiaatteesta säädetään perustuslain 1 luvun 2 §:ssä, tuomioistuimen riippumattomuudesta PL 1 lu- vun 3 §:ssä ja satunnaisten tuomioistuinten asettamisen kiellosta 9 luvun 98 §:ssä. Lisäksi tuomioistuimen tehtävistä ja kokoonpanosta, sekä tuomareiden nimittämisestä ja viras- sapysymisoikeudesta säädetään perustuslain 9 luvun 98–103 §:ssä. Perustuslain tasoi- nen säädös luo pohjan kaikelle julkisen vallan käytölle ja lainsäädännölle, eikä mikään laki saa olla perustuslain kanssa ristiriidassa. Myös tuomioistuinten puolueettomuuden ja syyttömyysolettaman vaatimuksen lisääminen perustuslain tasoiseksi säännökseksi tuomioistuimen riippumattomuuden rinnalle voisi olla perusteltua positiivisen oikeus- valtiokehityksen näkökulmasta. 65 Lähteet Aarnio, A. (2006). Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskun- nasta. Talentum. Ervo, L. (2008). Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus – käsikirja lainkäyttäjälle. WSOY pro. EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden välinen suhde. Lainkirjoittajan opas. Finlex. Nou- dettu 17-10-2023 osoitteesta http://lainkirjoittaja.finlex.fi/6-euroopan-unionin- oikeus-osana-suomen-oikeusjarjestysta/6-1/ EUR-Lex. Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto). Asiakirja 62018CJ0619. (24.6.2019). Noudettu 22-11-2023 osoitteesta https://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A62018CJ0619&qid=1700674669382 European Court of Human Rights. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin – kysymyksiä ja vastauksia. Noudettu 4-12-2023 osoitteesta https://www.echr.coe.int/docu- ments/d/echr/Questions_Answers_FIN Fredman, M. (2021). Puolan oikeusministerillä oleva mahdollisuus nimittää ja erottaa tuomareita on EU-oikeuden vastaista. Oikeusuutiset. Suomen asianajajaliitto. Noudettu 16-10-2023 osoitteesta https://asianajajaliitto.fi/2021/11/puolan-oi- keusministerilla-oleva-mahdollisuus-nimittaa-ja-erottaa-tuomareita-on-eu-oi- keuden-vastaista/ Hallberg, P., Karapuu, H., Ojanen, T., Scheinin, M., Tuori, K. & Viljanen, V. (2010). Perus- oikeudet. Alma Talent. Helenius, D. & Linna, T. (2021). Siviili- ja prosessioikeus. Alma Talent. Helin, Markku. (6/2015). Oikeustiede ja tutkimusetiikka. Lakimies. Edilex. Heikkilä, S. & Hirvelä, P. (2017). IHMISOIKEUDET – Käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön. 2. painos. Alma Talent. Hirvonen, A. (2011). Mitkä metodit? : opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeus- tieteen julkaisuja. Helsinki. Husa, J. & Pohjolainen, T. (2014). Julkisen vallan oikeudelliset perusteet. 4. painos. Alma Talent. 66 Ihmisoikeusliitto. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Noudettu 1-12-2023 osoitteesta https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/ Jokela, A. (2008). Rikosprosessi. 4. painos. Talentum. Jyränki, A. & Husa, J. (2012). Valtiosääntöoikeus. Lakimiesliiton kustannus. Hämeenlinna. Kivivuori, J., Kuitunen, L. & Lehti, M. (2016). Sosioekonominen asema ja suhtautuminen tuomioistuimiin: onko väestöryhmien välillä eroja?. Lakimies 3–4/2016. Asiantun- tija artikkeli. Edilex. Kokkonen, Y. (2021). EU-komissio aloittaa rikkomusmenettelyn Puolaa vastaan perustus- lakituomioistuimen päätöksen vuoksi. YLE. Noudettu 16-10-2023 osoitteesta https://yle.fi/a/3-12244347 Kolehmainen, A. (2015). Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Referee -ar- tikkeli. Edilex. Koulu, R., Koulu, R. & Koulu, S. (2019). Tuomarin rooli tuomioistuimissa. Alma Talent. Kuusikko, K. (2018). Esteellisyys hallinnossa. 1. painos. Alma Talent. Kuusiniemi, K. (2021). Tuomarin rooli yhteiskunnassa – erityisesti oikeusvaltiollisuuden takaamiselementit. Korkein hallinto-oikeus. Noudettu 16-10-2023 osoitteesta https://www.kho.fi/fi/index/ajankohtaista/presidentinpuheita/tuomarinrooliyh- teiskunnassa-erityisestioikeusvaltiollisuudentakaamiselementit.html Kääriäinen, J. (2016). Suomalaisten rangaistusasenteet. Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016):6. Lehtimäki, L. (1998). Tuomioistuinlaitos tarvitsee yleisön luottamuksen. Lakimies 1/1998. Mäenpää, O. (2024). Hallinto-oikeus. 3. painos. Alma Talent. (Alun perin julkaistu 2023.) Niemi, J. (2009). Tehokkuus ja oikeusturva oikeudenkäynnin uudistuksissa. Teoksessa Laaksola, Marjukka (toim.): Oikeusolot 2009. Katsaus oikeudellisten instituutioi- den toimintaan ja oikeuden saatavuuteen. Helsinki 2009. Niemi, J. (2021). Prosessioikeus. Alma Talent. Nykänen, P. (2019). Johdatus oikeusjärjestykseen. 2. painos. Tampereen yliopisto, Johta- misen ja talouden tiedekunta ja tekijät. Raitio, J. (2013). Eurooppaoikeus ja sisämarkkinat. 3., uudistettu painos. Alma Talent. Raitio, J. (2017). Oikeusvaltion ääriviivat. 1. painos. Alma Talent. 67 Raitio, J. (2019). Oikeusvaltioperiaate, oikeusvarmuus ja koherenssi Euroopan unionin kil- pailuoikeudessa. Defensor Legis: Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja, Vuo- sikerta. 100, Nro 1. Noudettu 16-10-2023 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/ser- ver/api/core/bitstreams/87c407e2-979b-4471-9b3d-16bfe087304a/content Saramäki, E. (5/2016). Syytesidonnaisuudesta ja materiaalisesta prosessijohdosta vas- taajan puolustautumisen näkökulmasta. Referee artikkeli. Defensor Legis N:o 5/2016 https://oikeus.fi/tuomioistuimet/material/attachments/oikeus_tuomio- istuimet/tuomarinkoulutuslautakunta/VTTrvhfb5/Saramaki_DL_6_2016.pdf Suomen YK-liitto. (2019). Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Noudettu 4-12- 2023 osoitteesta https://www.ykliitto.fi/julkaisut/ihmisoikeuksien-yleismaailmal- linen-julistus Tapanila, A. (2007). Tuomarin esteellisyys. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A- sarja N:o 282. https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/down- load/521/436/1033-1?inline=1 Tolvanen, M. (2014). Valikoituja näkökulmia syyttömyysolettamasta. Edilex. Tuominen, H. (2022). Oikeusvaltioperiaate haastettuna: Oikeusvaltioperiaatteen institu- tionaalinen puolustaminen ja haastaminen Euroopan unionissa. Politiikka 64(4). https://doi.org/10.37452/politiikka.111089 Tuomioistuinlaitos. (2021). Tuomioistuintyön yleisiä periaatteita. Noudettu 21-11-2023 osoitteesta https://oikeus.fi/tuomioistuimet/fi/index/tuomioistuinlaitos/tuo- mioistuintyonantajana/tuomioistuintyonyleisiaperiaatteita.html Tuomioistuinlaitos. (2023). Tuomioistuinlaitoksen strategia. Noudettu 21-11-2023 osoit- teesta https://oikeus.fi/tuomioistuimet/fi/index/tuomioistuinlaitos/tuomiois- tuinlaitoksenstrategia.html Tuori, Kaarlo. (2000). Tuomarit ja tuomioistuimet suomalaisessa oikeuskulttuurissa. La- kimies 7–8/2000. Asiantuntija-artikkeli. Edilex. Turunen, S. KKO:n ratkaisut kommentein 1998–2022. Alma Talent. Virolainen, J. & Pölönen, P. (2004). Rikosprosessin osalliset. Rikosprosessioikeus II. Alma Talent. 68 Virolainen, J. (2024). Tuomarin prosessinjohto riita-asiassa: erityisesti materiaalista pro- sessinjohtoa silmällä pitäen. Alma Talent. Virallislähteet HE 15/1990 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. HE 79/1993 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi alioikeusuudistuksen siirtymäsään- nöksistä sekä eräiksi muiksi alioikeusuudistuksen voimaanpanoon liittyviksi laeiksi. HE 82/1995 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. HE 109/1999 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomareiden nimittämistä koskevaksi lainsäädännöksi. HE 78/2000 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lain- säädännöksi. HE 222/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädän- nön uudistamiseksi. HE 7/2016 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomioistuinlaiksi ja siihen liittyväksi lain- säädännöksi. LaVM 9/1997 - HE 82/1995 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasiain oikeudenkäyn- timenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintö KM 2003:3. Oikeuskäytäntö EIT tapaus Cardona Serrat v. Espanja (26.10.2010) EIT tapaus De Clubber v. Belgia (14.9.1987) EIT tapaus Farhi v. Ranska (16.1.2017) EIT tapaus Fey v. Itävalta (24.2.1993) EIT tapaus Hauschild v. Tanska (24.5. 1989) 69 EIT tapaus Malminen ja Tanner v. Suomi (26.2.2002) EIT tapaus Piersack v. Belgia (01.10.1982) EIT tapaus Puolitaival ja Pirttiaho v. Suomi (23.11.2004) EIT tapaus Remli v. Ranska (23.4.1996) EIT tapaus Warsicka v. Puola (16.1.2007). EUT asia C-619/18 Euroopan komissio v. Puola (11.7.2019) EUT asia C-156/21 Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto v. Unkari (16.2.2022) KHO: 2022:19 KKO: 2004:126 KKO: 2010:78 KKO: 2015:39 KKO: 2015:73 KKO: 2019:80 NJA 2014 s. 482 (25.6.2014)