Eteläpohjalaisten yritysten kasvuprofiilit ja kasvuun vaikuttavat tekijät A35 Kirsti Sorama, Sanna Joensuu-Salo, Marko Matalamäki, Jutta Mäkipelkola, Annika Tidström, Marko Siltamäki, Anni Rajala, Paula Linna, Merja Lähdesmäki, Leena Viitaharju & Timo Suutari Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimuksia 35 Kirsti Sorama, Sanna Joensuu-Salo, Marko Matalamäki, Jutta Mäkipelkola, Annika Tidström, Marko Siltamäki, Anni Rajala, Paula Linna, Merja Lähdesmäki, Leena Viitaharju & Timo Suutari Eteläpohjalaisten yritysten kasvuprofiilit ja kasvuun vaikuttavat tekijät Seinäjoki 2021 Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimuksia 35 Kirsti Sorama, Sanna Joensuu-Salo, Marko Matalamäki, Jutta Mäkipelkola, Annika Tidström, Marko Siltamäki, Anni Rajala, Paula Linna, Merja Lähdesmäki, Leena Viitaharju & Timo Suutari Eteläpohjalaisten yritysten kasvuprofiilit ja kasvuun vaikuttavat tekijät Seinäjoki 2021 SeAMK julkaisut: Seinäjoen ammattikorkeakoulun kirjasto Kalevankatu 35, 60100 Seinäjoki p. 040 830 0410 kirjasto@seamk.fi ISBN 978-952-7317-40-2 (verkkojulkaisu) ISSN 1797-5565 (verkkojulkaisu) Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja Publications of Seinäjoki University of Applied Sciences A Tutkimuksia Research reports B Raportteja ja selvityksiä Reports C Oppimateriaaleja Teaching materials TIIVISTELMÄ Kirsti Sorama, Marko Matalamäki, Sanna Joensuu-Salo, Jutta Mäkipelkola, Marja Katajavirta, Annika Tidström, Marko Siltamäki, Anni Rajala, Paula Linna, Merja Lähdesmäki, Leena Viitaharju & Timo Suutari. 2021. Etelä- pohjalaisten yritysten kasvuprofiilit ja kasvuun vaikuttavat tekijät. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimuksia 35, 263 s. Tutkimus on osa Etelä-Pohjanmaan liiton myöntämällä EAKR-rahoi- tuksella toteutettua TKI Grow -hanketta. TKI Grow -hankkeen suuressa yritysselvityksessä kartoitettiin eteläpohjalaisten yritysten nykytilaa, vah- vuuksia, kasvumahdollisuuksia ja tulevaisuuden tarpeita. Selvityksen toteuttivat Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Vaasan yliopisto ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hankkeessa selvitettiin kyselyn avulla etelä- pohjalaisten yritysten vahvuuksia, kasvumahdollisuuksia ja tulevaisuuden tarpeita. Kysely lähetettiin 1005 yritykselle ja tavoitteena oli saada 300 vastausta. Tavoite saavutettiin, vastauksia tuli kaikkiaan 308 ja vastaus- prosentiksi muodostui 31. Kun aineistosta poistettiin puutteelliset ja päällekkäiset vastaukset, kokonaisaineistoksi muodostui N=273. Seuraa- vassa esitetään tutkimuksen tuloksia kasvun, kasvutavoitteiden, kasvu- strategioiden ja kasvua selittävien asioiden suhteen. Tarkasteltaessa yritysten kasvua jatkuvan kasvun näkökulmasta, oli kol- men vuoden periodilla neljällä prosentilla vastanneista yrityksistä jatkuvaa kasvua vähintään 20 %. Nämä yritykset voidaan luokitella nopean kasvun yrityksiksi. 13 % yrityksistä voitiin luokitella kohtalaisen kasvun yrityksiksi. Näillä vuosittainen kasvu oli välillä 5 - 19 %. 79 prosentilla yrityksistä ei ollut jatkuvaa vuosittaista kasvua. Noin puolet vastanneista yrityksistä on kasvuha- kuisia. 13 % vastanneista yrityksistä hakee seuraavan viiden vuoden aikana voimakasta, vähintään 30 prosentin, kasvua liikevaihdossa. 40 % tavoittelee kohtalaista (vähintään 10 %) kasvua tulevaisuudessa. Lisäksi 37 % tavoittelee nykyisen markkina-aseman säilyttämistä ja 9 % ilmoittaa, ettei yrityksellä ole ollenkaan kasvutavoitteita. Kasvustrategioista tärkeimpinä yritykset pitävät nykyisten asiakassuhteiden kehittämistä nykyisillä tuotteilla/palveluilla sekä uusasiakashankintaa. Kasvua haetaan myös uusien palveluiden tai tuotteiden kehittämisellä nykyisille markkinoille. Yrityksen kasvu ei ole kiinni mistään yksittäisestä ominaisuudesta, joskin toteutunut kasvu selittää tulevia kasvutavoitteita. Tuloksista nousevat esiin erityisesti digitalisaatioon ja markkinointiin liittyvät teemat. Kehittämisak- tiivisuus ja yhteistyö auttavat yrityksiä menestymään. Raportissa esitellään myös kasvuekosysteemin vahvistamiseksi kehitetty malli korkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön integroinnista ja toimijoiden profiloinnista kasvuyritysten tukemiseksi Etelä-Pohjanmaalla. Avainsanat: kasvuyritykset, johtaminen, kasvutekijät, menestystekijät Yhteystiedot: Sanna Joensuu-Salo Seinäjoen ammattikorkeakoulu SeAMK Liiketoiminta ja kulttuuri Kampusranta 11, Frami F, 60320 Seinäjoki sanna.joensuu-salo@seamk.fi 6 7 ABSTRACT Kirsti Sorama, Marko Matalamäki, Sanna Joensuu-Salo, Jutta Mäkipelkola, Marja Katajavirta, Annika Tidström, Marko Siltamäki, Anni Rajala, Paula Linna, Merja Lähdesmäki, Leena Viita-harju & Timo Suutari. 2021. Growth profiles and growth factors in South Ostrobothnian SMEs. Publications of Seinäjoki University of Applied Sciences A. Research reports 35, 263 s. This research was implemented as part of TKI Grow -project, which was funded by European Regional Development Fund. This report describes the main results of a survey that was implemented in collaboration with Seinäjoki University of Applied Sciences, University of Vaasa, and University of Helsinki (Ruralia Institute). The main objective was to examine firm growth, factors affecting the growth, capabilities of the firms, and future needs. The survey was sent to 1005 SMEs in South Ostrobothnia. 308 answers were received, however, some answers were omissed due to missing data. The final data consists of 273 answers from SME owners and CEOs. The results show that four percent of the SMEs had 20 % of continuous growth in turnover in three consecutive years. These SMEs can be classified as high growth firms. 13 % of SMEs had moderate continuous growth rate of 5 - 19 percent in turnover in three years. These SMEs were classified as nice growth firms. The last group of SMEs (79 %) had not experi-enced continuous growth in three consecutive years. About half of the SMEs were growth oriented. 13 percent of the SMEs in the data sought high growth (at least 30 % in turnover) in next five years. 40 percent of the SMEs sought moderate growth (at least 10 percent in turnover), and 37 % had an objective to maintain their market share. In addition, nine percent of the SMEs had no growth intentions. Most important growth strategies were developing existing customer relationships with existing products and services, and finding new customers. Growth were sought also through developing new products and services for existing markets. Firm growth can not be explained by a single factor, however, prior growth ex-plains future growth intentions. The results of this study show that especially marketing capability and digitalization capability can explain firm growth and firm performance. When compared to prior growth studies, the importance of digitalization has increased in terms of skills and capabilities. In addition, co-operation with other stakeholders and active RDI are positively related to firm performance. In addition to survey results, this report describes interfaces for co- operation of RDI actors and developed co-operation model in fostering growth entrep-reneurship. Keywords: growth firms, management, SMEs Contact information: Sanna Joensuu-Salo Seinäjoki University of Applied Sciences School of Business and Culture Kampusranta 11, Frami F, 60320 Seinäjoki sanna.joensuu-salo@seamk.fi 6 7 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT TAULUKOT KUVIOT 1 JOHDANTO........................................................................................... 13 1.1 Tutkimuksen taustaa.....................................................................................13 1.2 Lähtökohtana vuoden 2015 kasvuyritystutkimus ........................................17 1.3 Tutkimuksen tavoitteet ................................................................................20 1.4 Tutkimusraportin rakenne.............................................................................21 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS...................................... 23 2.1 Yksilöön/yrittäjään liittyvät kasvutekijät........................................................27 2.2 Yrityksen taustoihin liittyvät kasvutekijät .....................................................31 2.3 Kasvun toteutuminen, kasvutavoitteet ja kasvustrategiat ..........................34 2.4 Menestymisen osatekijät ja taloudelliset mittarit .......................................39 2.5 Yrittäjämäinen orientaatio ............................................................................43 2.6 Olemassa olevan vs. uuden kehittäminen....................................................50 2.7 Markkinaorientaatio ......................................................................................55 2.8 Markkinointikyvykkyys ..................................................................................59 2.9 Digitaalinen orientaatio ja kyvykkyys ............................................................64 2.10 Julkinen sektori asiakkaana .......................................................................67 2.11 Yritysten juurtuneisuus ja suhde paikallisyhteisöihin................................70 2.12 Coopetition: yhtäaikainen yhteistyö ja kilpailu ...........................................75 2.13 Toimintaympäristön vaikutus .....................................................................77 2.14 Innovaatiokyvykkyys.....................................................................................79 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TULOKSET .......................................... 84 3.1 Tutkimuksen toteuttaminen .........................................................................84 3.1.1 Aineisto ja tiedonkeruu.........................................................................84 3.1.2 Aineiston analysointi ............................................................................85 3.2 Vastaajayrittäjien taustatiedot.......................................................................86 3.3 Vastaajayritysten taustatiedot.......................................................................97 3.4 Yritysten kasvu.............................................................................................106 3.4.1 Työntekijämäärän kehittyminen.........................................................106 3.4.2 Liikevaihtojen kehittyminen................................................................107 3.4.3 Lisäkapasiteetin hankinta...................................................................108 3.4.4 Kumulatiivisen/jatkuvan kasvun yritykset..........................................110 3.4.5 Kasvuyritysten toimialat ja sijainti......................................................114 3.5 Kasvutavoitteet ja kasvustrategiat..............................................................115 3.6 Yrityksen menestyminen..............................................................................123 3.7 Yrittäjämäisen orienaation yhteys kasvuun................................................126 3.8 Toiminnan painopisteiden yhteys kasvuun..................................................130 3.9 Markkinaorientaation ja markkinointikyvykkyyden yhteys kasvuun..........133 3.10 Digitalisaation yhteys kasvuun..................................................................137 3.11 Julkinen sektori asiakkaana ja yhteys kasvuun........................................140 3.12 Suhde paikallisyhteisöön ja yhteys kasvuun.............................................145 3.13 Coopetitionin yhteys kasvuun....................................................................158 3.14 Toimintaympäristön yhteys kasvuun.........................................................160 3.15 Innovaatiokyvykkyyden yhteys kasvuun.....................................................161 3.16 Kasvua selittävien asioiden mallintaminen..............................................163 3.16.1 Malli yrittäjämäisen orientaation vaikutuksesta kasvuun...............163 3.16.2 Malli markkinointikyvykkyyden vaikutuksesta kasvuun..................168 3.16.3 Malli digitalisaation vaikutuksesta kasvuun....................................171 3.17 Muita alustavia tutkimusmalleja...............................................................176 4 KASVUYRITYSTEN LUOKITTELUT, PILOTIT JA YHTEISTYÖMALLI..... 178 4.1 Luokittelumalli pilotointien taustalla..........................................................178 4.2 Pilotointien kuvaukset.................................................................................180 4.2.1 Pilottiyritysten kuvaus.........................................................................180 4.2.2 Asiakassuhdejohtaminen ja palvelukulttuuuri...................................184 4.2.3 Kilpailijayhteistyö ja strategia.............................................................186 4.2.4 Julkinen sektori asiakkaana...............................................................190 4.3 Yhteistyömallin rakentaminen kasvuyrittäjyyden tukemiseksi..................192 5 JOHTOPÄÄTÖKSET............................................................................. 203 5.1 Yhteenveto tutkimustuloksista ...................................................................203 5.1.1 Yrittäjien/johtajien ja yritysten taustatiedot ja niiden vaikutus..........204 5.1.2 Yritysten kasvu ja siihen vaikuttavat tekijät........................................205 5.2 Johtopäätökset tutkimuksen tuloksista......................................................214 5.3 Tulosten pohdintaa käytännön liikkeenjohdon kannalta............................219 5.3.1 Kasvun ytimessä markkinointi ...........................................................219 5.3.2 Digitalisaation merkitys menestymisessä ja kasvussa.....................220 5.3.3 Samanaikaisen yhteistyön ja kilpailun yhteys kasvuun ....................221 5.4 Suositukset jatkotoimenpiteiksi .................................................................222 LÄHTEET.............................................................................................. 224 LIITTEET............................................................................................... 254 TAULUKOT Taulukko 1. Yrittäjään liittyvät tekijät kasvun selittäjänä...........................................30 Taulukko 2. Yrityksen taustoihin liittyvät tekijät kasvun selittäjänä..........................33 Taulukko 3. Kasvuun liittyvät kysymykset..................................................................38 Taulukko 4. Menestymisen mittaamiseen liittyvät kysymykset ja käytetyt taloudelliset tunnusluvut ja niiden määrittely (ks. http://www.asiakastieto.fi/voitto/ohje/tunnusluvut.htm).......................42 Taulukko 5. Yrittäjämäiseen orientaatioon liittyvät väittämät....................................49 Taulukko 6. Olemassa olevan ja uuden kehittämiseen liittyvät väittämät................55 Taulukko 7. Markkinaorientaatioon liittyvät väittämät...............................................59 Taulukko 8. Markkinointikyvykkyyteen liittyvät kysymykset......................................63 Taulukko 9. Kysymykset digitaaliseen orientaatioon ja digitaaliseen kyvykkyyteen liittyen.......................................................................................67 Taulukko 10. Kysymykset julkiseen sektoriin asiakkaana liittyen.............................69 Taulukko 11. Kysymykset paikallisyhteisöön liittyen.................................................74 Taulukko 12. Kysymykset coopetitioniin liittyen.........................................................77 Taulukko 13. Kysymykset toimintaympäristön epävarmuuteen liittyen....................78 Taulukko 14. Kysymykset innovaatiokyvykkyyteen liittyen.........................................83 Taulukko 15. Sukupuolen yhteys kasvuun liittyviin tekijöihin. .................................89 Taulukko 16. Vastaajan iän yhteys eri kasvuun vaikuttaviin tekijöihin......................91 Taulukko 17. Koulutustaustan yhteys kasvuun vaikuttaviin tekijöihin......................93 Taulukko 18. Vastaajan kokemuksen yhteys yrityksen kasvuun vaikuttaviin tekijöihin.........................................................................................................97 Taulukko 19. Toimialan yhteys kasvuun vaikuttaviin tekijöihin..................................99 Taulukko 20. Yrityksen työntekijämäärän yhteys kasvuun liittyviin tekijöihin.........101 Taulukko 21. Sijainnin yhteys yritysten taloudelliseen menestymiseen.................103 Taulukko 22. Paikkakunnalla pysyminen ja sen yhteys kasvuun vaikuttaviin tekijöihin. .....................................................................................................105 Taulukko 23. Eri kasvuluokkiin kuuluvien yritysten suhteelliset määrät................108 Taulukko 24. Sisäisen ja ulkoisen kasvustrategian yhteys eri tekijöihin.................110 Taulukko 25. Jatkuvan kasvun ja kasvuun liittyvien tekijöiden välinen yhteys........113 Taulukko 26. Eri toimialojen yritysten määrät jatkuvan kasvun eri kasvuluokissa...............................................................................................114 Taulukko 27. Kasvuyritysten sijainti seutukunnittain...............................................115 Taulukko 28. Yritysten toteutuneen kasvun ja kasvustrategioiden välinen yhteys............................................................................................................119 Taulukko 29. Toteutuneen kasvun ja yritysten valitseman kasvustrategian välinen yhteys...............................................................................................121 Taulukko 30. Valitun kasvustrategian yhteys eri tekijöihin......................................122 Taulukko 31. Menestymisen yhteys kasvuun vaikuttaviin tekijöihin........................125 Taulukko 32. Kasvutavoitteiden ja toteutuneen jatkuvan kasvun yhteys yrittäjä- mäiseen innovatiivisuuteen ja riskinottoon. ...............................................129 Taulukko 33. Yritysten kokemukset julkisen sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä taustamuuttujien suhteen tarkasteltuna. .............................143 10 11 Taulukko 34. Yritysten paikallisyhteisösuhdetta koskevat väittämät keski- arvojen mukaisessa järjestyksessä sekä väittämien muodostamat faktorit latautumisarvoineen. .............................................147 Taulukko 35. Yritysten suhde paikallisyhteisöön taustamuuttujien suhteen tarkasteltuna................................................................................................150 Taulukko 36. Väittämien latautuminen kahden faktorin mallissa...........................164 Taulukko 37. Menestyminen ja kasvu kahden faktorin mallissa.............................166 Taulukko 38. Rakennemallin estimaatit...................................................................166 Taulukko 39. Latentin kasvukäyrän estimaatit (lnKOKO)........................................169 Taulukko 40. Markkinointikyvykkyys ja kasvu, latentin kasvukäyrän estimaatit....170 Taulukko 41. Faktorit ja muuttujien lataukset (alle .40 lataukset poistettu)..........172 Taulukko 42. Mittausmallin arvot.............................................................................173 Taulukko 43. Muuttujat, keskiarvot (KA), keskihajonnat (SD), minimit, maksimit ja korrelaatiot..............................................................................174 Taulukko 44. Rakennemallin sopivuusarvot.............................................................174 Taulukko 45. Rakennemalliin liittyvät regressiot.....................................................175 Taulukko 46. Pilottiyritykset......................................................................................184 Taulukko 47. Kestävät ruokaratkaisut painoalan vahvuudet...................................196 Taulukko 48. Painoalojen tämän hetkinen tuki ja palvelut alueen yriityksille viitekehykseen sijoitettuna..........................................................................199 Taulukko 49. Painoalojen tämän hetkinen tuki ja palvelut yrityksille kasvuyritysprofiilien mukaisesti..................................................................201 10 11 KUVIOT Kuvio 1. Vastaajien roolit yrityksissä...........................................................................86 Kuvio 2. Vastaajien yrittäjäkokemus...........................................................................87 Kuvio 3. Vastaajien sukupuoli.....................................................................................88 Kuvio 4. Vastaajien ikä.................................................................................................89 Kuvio 5. Vastaajien koulutustausta.............................................................................92 Kuvio 6. Vastaajan asumispaikkakunta verrattuna yrityksen sijaintipaikkaan........94 Kuvio 7. Vastaajien kokemus kasvuyritysten johtamisesta.......................................95 Kuvio 8. Vastaajien kokemus yritysmyynneistä ja -ostoista (mkl. sukupolvenvaihdokset)...................................................................................96 Kuvio 9. Yritysten toimialat..........................................................................................98 Kuvio 10. Yritysten koko työntekijämäärällä tarkasteltuna.....................................100 Kuvio 11. Yritysten sijainnit seutukunnittain............................................................102 Kuvio 12. Yritysten pysyvyys paikkakunnalla............................................................104 Kuvio 13. Muutos yrityksen työntekijämäärässä viimeisen viiden vuoden aikana...........................................................................................................107 Kuvio 14. Kasvun toteuttaminen sisäisesti vs. ulkoisesti........................................109 Kuvio 15. Kumulatiivisen kasvun yritysten suhteelliset määrät. ............................111 Kuvio 16. Jatkuvan kasvun yritysten suhteelliset määrät.......................................112 Kuvio 17. Yritysten kasvutavoitteet seuraavan viiden vuoden aikana......................116 Kuvio 18. Yrityksen kasvustrategiat..........................................................................117 Kuvio 19. Kasvustrategian toteuttaminen. ..............................................................120 Kuvio 20. Yritysten arvio omasta kehittymisestään suhteessa kilpailijoihin...........124 Kuvio 21. Yritysten kehittämissuuntautuneisuus, innovatiivisuus ja riskinotto......127 Kuvio 22. Yrityksen toiminnan painopisteet..............................................................131 Kuvio 23. Yritysten markkinaorientaatio...................................................................134 Kuvio 24. Yritysten markkinointikyvykkyys...............................................................136 Kuvio 25. Yritysten digitaalinen orientaatio..............................................................138 Kuvio 26. Yritysten digitaalinen kyvykkyys................................................................139 Kuvio 27. Julkinen sektori yrityksen asiakkaana.....................................................141 Kuvio 28. Yhteistyö kilpailijoiden kanssa. ................................................................159 Kuvio 29. Yritysten liiketoimintaympäristö...............................................................161 Kuvio 30. Yritysten innovaatiokyvykkyys....................................................................162 Kuvio 31. Lopullinen CFA malli standardoiduilla estimaateilla. .............................165 Kuvio 32. Rakennemallin standardoidut estimaatit.................................................167 Kuvio 33. Testattava malli digitaalisen kyvykkyyden vaikutuksesta........................171 Kuvio 34. Lopullinen ja testattu malli digitaalisen kyvykkyyden vaikutuksesta......176 Kuvio 35. Strategiakartta..........................................................................................187 Kuvio 36. Pyöreän pöydän tapaamisessa esitelty kasvuekosysteemin viitekehys......................................................................................................193 12 13 12 13 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa Tässä raportissa kuvataan TKI Grow -hankkeen tuloksia yrityksiä koskevan kasvututkimuksen ja TKI-toimijoiden yhteistyömallin kehittämisen osalta. TKI Grow -hanke jatkaa Seinäjoen ammat- tikorkeakoulun aikaisemmin toteuttamien yritysten kasvuun liittyvien hankkeiden pohjalta kehittämistyötä ottamalla huomi- oon aiemmissa hankkeissa saadut tulokset ja niihin perustuneet kehittämisehdotukset. Alueella tarvitaan uusia, alueellisiin vahvuuksiin pohjautuvia innovaatiokeskittymiä yritysten kasvue- kosysteemin toimivuuden lisäämiseksi. Hankkeen toteuttajia ovat Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Vaasan yliopisto ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Kaikilla kolmella toimijalla on vahva osaaminen hanketoiminnasta ja kasvuyrittäjyydestä. Hankkeen päätavoitteena on Etelä-Pohjanmaan tutkimus-, koulutus- ja innovaatioalan toimijoiden yhteistyön kehittäminen ja profiloinnin vahvistaminen yritysten kasvuekosysteemissä. Hanke on EAKR-rahoitteinen ja sitä rahoittaa Etelä-Pohjanmaan liitto. Hankkeen päätavoitteena on Etelä-Pohjanmaan tutkimus-, kou- lutus- ja innovaatioalan toimijoiden yhteistyön kehittäminen ja profiloinnin vahvistaminen yritysten kasvuekosysteemissä. Hanke jakautuu seuraaviin alatavoitteisiin: • Löytää rajapintoja TKI-toimijoiden yhteistyölle ja luoda tämän pohjalta yhteistyömalli kasvuyrittäjyyden edistämi- seen. • Luokitella eteläpohjalaiset pk-yritykset kasvuyrittäjyyden mallin pohjalta ja tunnistaa eri luokkiin kuuluvat kasvu- yritykset. • Tarkastella tutkimus-, koulutus- ja innovaatioalan toimi- joiden palveluja kasvuyritysten tarpeiden näkökulmasta. • Pilotoida valittuja toimenpidekokonaisuuksia luokittelun perusteella tunnistetuille pk-yrityksille 14 15 Pidempiaikaisena tavoitteena on alueellisiin vahvuuksiin poh- jautuvan innovaatiokeskittymän kehittäminen, mikä vuorostaan lisää alueen yritysten kasvuekosysteemin toimivuutta. Tavoit- teena on siten vahvistaa TKI-vaikutuksia alueellisesti, kasvattaa korkeakoulujen painoarvoa kasvuekosysteemissä sekä parantaa eri kasvuluokissa olevien yritysten mahdollisuuksia kasvuun. Hankkeen tuloksena syntyy TKI-toimijoiden yhteistyömalli tuke- maan alueellista kasvuekosysteemiä, kasvuyritysten tarpeisiin TKI-toimijoiden tunnistetut profiilit ja palvelut sekä kasvuyritysten luokittelun malli, jonka avulla yritykset tunnistetaan kasvuyritys- ten niiden profiilien mukaisesti. Nämä tulokset kuvataan tässä raportissa. Etelä-Pohjanmaan kasvuyrittäjyysohjelma on kirjoitettu vuoteen 2020 asti ja siihen liittyen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa on toteutettu useita kasvuyrittäjyyteen liittyviä hankkeita: tutkimus- hanke Kasvuyrittäjyyden olemus ja pk-yritysten kasvustrategiat Etelä-Pohjanmaalla, Kasvuyrittäjyys 2.0 ja Etelä-Pohjanmaan yrittäjien hallinnoimana Kasvuyrittäjyyden aktivointihanke. Myös toimialasidonnaisia kasvuhankkeita on toteutettu eri yhteistyö- kumppaneiden kanssa. Lisäksi aikaisemmin on toteutettu myös Tekesin rahoittama Yritysten kasvu alueellisesti Suomessa. Hankkeet ovat tuottaneet paljon tietoa kasvuyrittäjyydestä ja erityisesti esittäneet toimenpiteitä yritysten kasvuekosysteemin kehittämiseksi. Tämän hankkeen tarkoituksena on kehittää alueen tutkimus-, koulutus- ja innovaatioalan toimijoiden yhteistyötä siten, että toimijoiden ydinosaaminen saadaan parhaiten yritysten kas- vuekosysteemin käyttöön. Toimijoiden resurssit ovat niukat, jonka vuoksi kaikkien pk-yritysten tukeminen ei ole mahdollista. Etelä-Pohjanmaan kasvuyritysten seurantatutkimuksessa (So- rama ym. 2015) esitettiin malli, jossa kasvuyritykset asemoitiin kasvun mahdollisuuksien ja kasvumotivaation suhteen. Tällä mal- lilla voidaan tunnistaa ne yritykset, joihin kasvuekosysteemissä 14 15 kannattaa eniten kohdistaa kasvun tukitoimenpiteitä. Yritykset voidaan profiloida viiteen luokkaan seuraavasti: 1. High growth, nopean kasvun yritykset 2. Nice growth, kohtuullisen kasvun yritykset 3. Yritykset, joilla korkea motivaatio, mutta kyvyt, markkinat tai resurssit vähäisiä 4. Yritykset, joilla hyvät kyvyt, markkinat tai resurssit, mutta motivaatio vähäinen 5. Yritykset, joilla vähäinen motivaatio ja kyvyt, myös mark- kinat ja resurssit heikot. Aikaisemmassa tutkimuksessa esitettiin, että jatkossa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota kolmeen ensimmäiseen luokkaan kuuluviin yrityksiin, koska niillä on parhaimmat edellytykset kasvaa, kun saavat kohdennettua tukea ja palveluita kasvuekosys- teemistä. Tässä raportissa esitellään eteläpohjalaisten yritysten luokittelu kehitetyn mallin pohjalta ja tunnistetaan potentiaalisia kasvuyrityksiä – näin jokaiselle luokalle pystytään valitsemaan kohdennettuja TKI-palveluja. Alueellisen kasvuekosysteemin ke- hittämisen kannalta on tärkeää, että alueella toimivat tutkimus-, koulutus- ja innovaatioalan toimijat yhteistyössä tarkastelevat omia palvelujaan suhteessa kasvuyritysten profiiliin ja kehittävät palvelujaan yritysten tarpeiden näkökulmasta. Hanke liittyy uu- den maakunnan rakentamiseen kasvuyrittäjyyden näkökulmasta (kasvupalvelut) ja tuottaa täsmätietoa erityyppisille kasvuyrityk- sille sopivista TKI-palveluista. Tilastokeskuksen (Suomen virallinen tilasto (SVT) 2019) mukaan vuosien 2013 - 2017 aikana yritysten liikevaihtotasot ovat olleet pääosin nousujohteisia varsinkin pk-yrityksissä, mutta vuon- na 2018 liikevaihdot ovat laskeneet varsinkin alle 10 henkilöä työllistävissä yrityksissä. Suurten yritysten liikevaihtokertymä on laskenut vuodesta 2013 vuoteen 2016, mutta noussut taas vuonna 2017 ja 2018 edelleen. Merkittävä huomio kuitenkin on, 16 17 että pk-yritysten lukumäärä on selkeästi ollut laskusuuntai- nen 2013 - 2018 ajanjaksolla, kun taas suurten yritysten luku- määrässä ei ole yhtä selkeää trendiä. Ajanjaksolla 2017 - 2018 muiden kokoluokkien yritysten määrissä on kuitenkin tapahtunut kasvua. Tilastossa ei ole vuosilta 2013 ja 2014 henkilöstömää- riä, mutta seuraavien kolmen vuoden osalta voidaan todeta, että pk-yritysten henkilöstön määrissä on vaihtelua noin tuhannen henkilötyövuoden sisällä. Suurten yritysten henkilötyövuosissa on vaihtelua kahden ensimmäisen vuoden välillä lähes 8000 laskusuuntaan nousten kuitenkin ajanjaksolla 2015 - 2016 noin 3500 henkilötyövuotta, ja kasvu on jatkunut edelleen vuonna 2018. Kun taas alle 10 henkilöä työllistävien yritysten henkilöstömäärä on edelleen laskenut vuonna 2018, vaikka kaikissa muissa koko- luokissa henkilöstömäärät ovat lisääntyneet. Edellä olevasta voidaan ensimmäisenä todeta, että yritysten kasvu ei ole lineaarisesti jatkuvaa. Tutkimusten mukaan harva yritys kykenee ylläpitämään nopeaa kasvua yhtäjaksoisesti pit- kään, koska sekä yritys että sen toimintaympäristö muuttuvat ajan kuluessa. Lisäksi kasvua voidaan mitata eri mittareilla, kuten liikevaihdon kasvulla tai henkilöstön kasvulla. Useimmiten yritysten kasvua mitataankin juuri näillä kahdella mittarilla ja usein toisiaan täydentävinä. Tässä tutkimuksessa kasvua mi- tataan ensisijaisesti liikevaihdolla: kolmen vuoden ajanjaksolla liikevaihdon kasvuprosentilla. Monissa kasvututkimuksissa tutkitaan nopean kasvun yrityksiä. Kuitenkin erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana on alettu tutkia myös kohtuullisen kasvun yrityksistä (nice growth firms) ja niiden merkitystä yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Niiden on havaittu olevan kokonaisuutena merkittävämpiä kuin esimerkiksi ns. gaselliyritykset. Varsinkin, jos kasvun mittaamiseen otetaan mukaan myös kannattavuus, saattaa nimenomaan kohtuullisen kasvun yritykset antaa kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa yrityk- sen kasvuun ja kasvun hallintaan. Kasvuyritysten tutkimuksessa 16 17 on ollut pääosin kolme tutkimussuuntaa (McKelvie & Wiklund 2010): kasvu tuloksena, kasvun seuraukset ja kasvuprosessi. Kas- vu tuloksena -tutkimussuunnassa keskitytään tutkimaan niitä te- kijöitä, joiden seurauksena yritys on kasvanut. Kasvun seuraukset tutkimussuunnassa keskitytään tutkimaan niitä muutoksia, joita kasvu yrityksessä saa aikaan. Kolmannessa tutkimussuunnassa tutkitaan itse kasvuprosessia. Vaikka nämä eri tutkimussuunnat voidaan tutkimuksellisesti nähdä erillisinä, on niillä käytännössä monia päällekkäisyyksiä. Kasvua voidaan pitää yhtenä yrityksen tärkeimmistä toiminta- edellytyksistä. Erityisen tärkeänä kasvua pidetään pk-yrityksille, koska pitkällä aikavälillä se on ainoa tapa hankkia resursseja ja toimintamahdollisuuksia markkinoilla (Sorama ym. 2015, 112). 1.2 Lähtökohtana vuoden 2015 kasvuyritystutkimus Etelä-Pohjanmaalla on tehty kaksi aikaisempaa kasvuyritystutki- musta. Ensimmäisessä (Varamäki, Saarakkala & Tornikoski 2007) tarkasteltiin yritysten kasvua ajanjaksolla 2002 - 2004. Toisessa (Sorama ym. 2015) tarkasteltiin pitkittäistutkimuksena edelliseen tutkimukseen osallistuneiden yritysten kasvua ajanjaksolla 2005 - 2011. Ensimmäisessä tutkimuksessa Etelä-Pohjanmaalla kolmen vuoden (2002 - 2004) ajanjaksolla kumulatiivisesti yli 30 prosen- tin liikevaihdon kasvun ylitti 446 yritystä Suomen Asiakastiedon Voitto+-tilinpäätöstietokannan mukaan. Näistä yrityksistä 267 vastasi silloiseen kyselyyn. Näistä puolestaan 123 yritystä vastasi myöhempään seurantatutkimuksen kyselyyn. Työntekijämäärän keskiarvo oli näissä 123 vastanneessa yrityk- sessä noussut 15,4 työntekijästä 20,1 työntekijään vuodesta 2005 vuoteen 2012. Työntekijämäärän mediaani oli kuitenkin noussut vain kuudesta työntekijästä seitsemään työntekijään. Tavoitteena yrityksillä oli kuitenkin ollut, että viiden vuoden kuluessa keski- määräinen työntekijämäärä olisi noussut 25,4 työntekijään. 18 19 Liikevaihdon kasvulla mitattuna liikevaihdon keskiarvo oli noussut 2,8 M€:sta 4,0 M€:oon vuodesta 2005 vuoteen 2012. Liikevaihdon mediaani ei sen sijaan ollut noussut yhtään, vaan oli pysynyt 1 M€:ssa. Kuitenkin tavoitteena oli ollut kasvattaa liikevaihtoa seuraavien viiden vuoden aikana niin, että liikevaihdon keskiarvo olisi ollut 6,4 M€. Tähän tulokseen oli ensisijaisesti vaikuttanut vuoden 2009 aikana tapahtunut suhteellisen raju finanssikriisin laukaisema globaali taantuma. Edelleen Voitto+-tilinpäätöstietokannasta laskettujen tulosten mukaan jonkinasteista kasvua oli 68 prosentilla em. yrityksistä ajanjaksolla 2005 - 2011. Vähintään 20 % kumulatiivista kasvua oli 56 prosentilla yrityksistä. Huomionarvoista oli, että ko. seit- semän vuoden jaksolla peräti kolmasosalla (32 %) yrityksistä kasvu oli kuitenkin ollut negatiivista. Kasvuyritysten kehitys oli siis polarisoitunutta. Kun näitä kahta ryhmää tarkasteltiin erik- seen, voitiin todeta, että muita tilastollisesti merkittäviä eroja ei löytynyt kuin yrityksen koon (työntekijämäärällä mitattuna) suhteen. 81 prosenttia yli 20 % kasvaneista yrityksistä kuului ko- koluokkaan 5 - 9 henkilöä. Seuraavaksi eniten kasvuyrityksiä oli kokoluokassa 10 – 19 henkilöä. 72 prosenttia tämän kokoluokan yrityksistä kuului kasvuyrityksiin. Tutkimuksessa voitiin todeta, että kasvuyrityspotentiaali on suurinta mikroyritysten yläpäässä. Kun erikseen vielä tarkasteltiin yrityskohtaisesti, kuinka monena vuonna peräkkäin liikevaihto oli kasvanut, voitiin todeta, että seit- semällä yrityksellä 123:sta yrityksestä kasvua oli ollut jo-kaisena kuutena periodina (05 - 06, 06 - 07, 07 - 08, 08 - 09, 09 - 10 ja 10 - 11). 27 yrityksellä oli viisi kasvukautta ja 29 yrityksellä neljä kasvukautta. Toisaalta viidellä yrityksellä ei ollut yhtäkään posi- tiivisen kasvun periodia. Näin kasvuperiodien mediaani oli 4. 0 - 3 kasvuperiodia oli 49 prosentilla ja 4 - 6 kasvuperiodia 51 prosen- tilla. Yrityksen koko vaikutti myös kasvuperiodien lukumäärään niin, että alle viiden työntekijän yrityksistä vain kolmasosalla oli vähintään 4 kasvuperiodia vuodesta 2005 vuoteen 2011, kun 18 19 suuremmista yrityksistä noin kaksi kolmasosalla oli neljästä kuuteen kasvuperiodia. Koon lisäksi lähivuosien kasvutavoite vaikutti kasvuperiodien määrään. Lähitulevaisuuden kasvutavoite korreloi positiivisesti toteutuneen kasvun kanssa. Tilastollisesti merkitseviä eroja tutkimuksessa käytetyn kasvu- luokituksen (kasvuyritys=liikevaihdon muutosprosentti yli medi- aanin vähintään kolmena vuonna peräkkäin sekä 2005 - 2011 välin liikevaihdon muutosprosentti yli mediaanin) suhteen oli uuden kehittämisessä, taloudellisessa tuloksellisuudessa, ja liiketoi- minnallisessa kehittymisessä. Lisäksi lähivuosien kasvutavoite vaikutti uuden kehittämiseen. Kaiken kaikkiaan aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että kas- vu on yleensä syklistä, ei lineaarista. Kasvukautta seuraa usein nollakasvu tai jopa negatiivinen kasvu. Vain pieni osa yrityksistä kykenee pitkällä aikavälillä jatkuvaan kasvuun. Edellisessä Etelä- Pohjanmaan kasvuyritystutkimuksessa käytettiin ajanjaksolla 2005 - 2011 kuutta kasvuperiodia ja vain seitsemän yritystä 123 yrityksestä kasvoi jokaisella kuudella periodilla. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että kasvuyritystutkimuksessa tarkasteltava ajanjakso vaikuttaa merkittävästi jatkuvan kasvun kasvuyritysten määrään. Tässä tutkimuksessa käytettiin pohjana Etelä-Pohjanmaalla aikaisemmin tehtyä kahta laajaa kasvuyritystutkimusta. Aikai- semmissa tutkimuksissa tutkittiin samojen yritysten kasvua pitkällä aikaperiodilla. Tämän tutkimuksen lähtökohtana pidettiin mahdollisuutta tutkia aikaisempien tutkimusten kasvuyritysten kasvua. Tämä todettiin kuitenkin turhaksi, koska vain harva ai- kaisemmissa tutkimuksissa kasvuyrityksiksi tunnistetuista ylsi kasvuyritykseksi ajanjaksolla 2015 - 2018. Kasvuluokassa yli 30 % kumulatiivista kasvua oli neljä aikaisemminkin kasvuyritykseksi tunnistettua (yhteensä 180 tämän tutkimuksen kohderyhmään tunnistetuista kasvuyrityksistä), Yli 30 prosenttia jatkuvan kas- 20 21 vun luokassa oli niin ikään neljä aikaisemmissa tutkimuksissa kasvuyritykseksi tunnistettua (yhteensä 185 tämän tutkimuk- sen kohderyhmään tunnistetuista kasvuyritystä). Kohtuullisen kumulatiivisen kasvun yrityksiä oli yhteensä kuusi aikaisempaa kasvuyritystä (yhteensä 196 tämän tutkimuksen kohderyhmään tunnistetuista kasvuyrityksistä). Kohtuullisen jatkuvan kasvun yrityksiä oli viisi kaikkiaan 79 tähän ryhmään tunnistetuista kasvuyrityksistä. Kahdeksan yritystä aikaisemmista oli tämän tutkimuksen luokassa pientä kumulatiivista kasvua. 16 yritystä sijoittui niihin 788 yrityksen joukkoon, jotka olivat kohdejoukkona, vaikka niillä ei ollut kasvua tarkastelujakson aikana. 27 yritystä edellisen kasvuyritystutkimuksen kasvuyrityksistä (124) oli kui- tenkin kasvanut myös tämän tutkimuksen kohdeajanjaksolla. Se olisi kuitenkin ollut tutkimuksellisesti liian pieni kohdejoukko. 1.3 Tutkimuksen tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eteläpohjalaisten kasvuyritysten taustoja, niiden kasvuun vaikuttavia tekijöitä sekä miten korkeakoulu- ja yliopistotoimijat kehittävät yhteistyötä, joka parhaalla mahdollisella tavalla tukisi kasvuyrityksiä niiden eri kasvuvaiheissa. Lisäksi tavoitteena oli näiden toimijoiden yhteistyön integrointi kasvuekosysteemissä tukemaan koko ekosysteemin toimintaa. Tutkimus perustuu kyselyyn, jonka avulla pyritään tunnistamaan yritysten kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella yritykset tunnistetaan kasvuprofiileihin ja sen perusteella kye- tään hahmottamaan, minkälaiset tekijät yritysten kasvuun ovat vaikuttaneet. Tämä auttaa korkeakoulutoimijoita tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja pohtimaan omia palvelujaan eri kasvup- rofiileihin luokitelluille yrityksille. 20 21 1.4 Tutkimusraportin rakenne Tämä raportti koostuu viidestä pääluvusta. Ensimmäisessä pää- luvussa esitellään tutkimuksen taustaa. Aikaisempien Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tehtyjä kasvuyritystutkimuksia, jotka toimivat tämän tutkimuksen tausta-aineistona, sekä tutkimuksen tavoitteet ja raportin rakenne. Toisessa pääluvussa esitellään tutkimuksen teoreettinen vii- tekehys eli aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuva katsaus yritysten kasvusta ja kasvuun vaikuttavista tekijöistä. Ensimmäisenä esitetään yrittäjään henkilönä liittyviä tekijöitä, jotka tutkimusten mukaan liittyvät yrityksen kasvuun. Seuraa- vaksi esitellään yritykseen liittyviä kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Sen jälkeen esitetään sellaisia tekijöitä, jotka on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu yrityksen kasvulle edellytyksiä luoviksi tekijöiksi. Nämä esitetään kukin omassa alaluvussaan. Jokaisen alaluvun jälkeen kootaan kirjallisuuteen perustuvat kysymykset ja väittämät, joilla ko. tekijää mitataan tässä tutkimuksessa. Kolmannessa pääluvussa esitetään tutkimuksen keskeiset tu- lokset ja liitetään ne kasvuyrityksiin. Tässä luvussa vastaajat luokitellaan erilaisiin kasvuluokkiin ja eri tekijöitä tarkastellaan suhteessa näihin. Lopuksi mallinnetaan joitain keskeisiä kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Neljäs pääluku esittelee lähemmin kasvuyrityksen luokittelu- mallin. Sen jälkeen kerrotaan, miten eri kasvuluokkiin kuuluvien yritysten kanssa testattiin erilaisia interventioita yritysten kas- vun tukemiseen TKI-toimijoiden toteuttamissa piloteissa. Nämä toteutettiin työpajojen muodossa ja tässä luvussa esitellään työpajojen teemat ja työpajojen eteneminen. Alaluvuissa käydään pilotointi läpi teemoittain. Teemat olivat asiakassuhdejohtaminen ja palvelukulttuuri, kilpailijayhteistyö ja strategia, sekä julkinen sektori asiakkaana. Lopuksi esitetään korkeakoulutoimijoiden 22 23 yhteistyömallin rakentamista kasvuyrittäjyyden tukemiseen kasvuekosysteemissä. Luvussa esitellään toimijoiden pyöreän pöydän keskustelut, niiden tulokset ja johtopäätökset sekä yh- teistyömallin kuvaus. Viidennessä luvussa esitetään tutkimustulosten yhteenveto ja pohdinta käytännön liikkeenjohdon näkökulmasta. Lisäksi esi- tetään ehdotuksia jatkotutkimustoimenpiteitä. 22 23 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS Yritysten kasvuun on useita erilaisia lähestymistapoja. Eri lähes- tymistavat voidaan Dobbsin ja Hamiltonin (2007, 297) mukaan jakaa kuuteen laajempaan ryhmään: stokastiset, kuvailevat, evolutionääriset, resurssiperustaiset, oppimis- ja deterministiset lähestymistavat. Stokastiset lähestymistavat ovat kehittyneet taloustieteen alalla, johon myös monien tutkimusten viitekehyksenä toimiva Gibratin laki kuuluu. Keskeisin sanoma tässä on, että yrityksen aikaisempi kasvu ei määritä tulevaa kasvua ja että liiketoiminnan koon taus- talla on lukuisia syitä, mutta millään niistä ei ole yksittäin vaiku- tusta ajan kuluessa. Kuvailevia lähestymistapoja puolestaan ovat erilaiset vaihemallit, joita alettiin esittää kirjallisuudessa 1960- ja 1970-luvun vaihteessa. Näissä tutkimuksissa ei yritetä selittää, mikä saa aikaan yrityksen kasvun, vaan miten pienet yritykset sopeutuvat sisäisesti jatkaakseen kasvua. Evolutionäärisissä lä- hestymistavoissa yrityksen kasvu taas riippuu lukuisten sisäisten ja ulkoisten voimien vuorovaikutuksesta. Kasvun ajoitus ja luonne on tulosta yrityksen ainutlaatuisista olosuhteista, eikä näin ollen ole olemassa mitään standardimallia yritysten kasvusta. (Dobbs & Hamilton 2007.) Resurssiperustainen lähestymistapa on saanut vaikutteita Penrosen (1968) tutkimuksesta. Keskeisintä tässä lähestymis- tavassa on, että kasvu riippuu johtamisresursseista suunnitella ja johtaa kasvua nykyisten toimintojen ylläpitämisen lisäksi (Orser, Hogart-Scott & Riding 2000). Tämän lisäksi kriittistä on myös perustajien strateginen kyvykkyys tunnistaa kasvun mah- dollisuuksia (Penrose 1959, 222 - 225). Tutkimuksissa on myös alettu selittää yrityksen suorituskyvyn kasvua (mitattuna kan- nattavuuden kasvulla) resurssiperustan ja yrityksen strategian välisen yhteensopivuuden asteella (Edelman, Brush & Manolova 24 25 2005). Resurssiperustaisen kasvututkimuksen tausta-ajatuksena on, että markkinoilla on tarjolla rajaton määrä mahdollisuuk- sia ja resurssien uudenlaisella kokonaisuudella ja muutoksen hallinnalla nämä mahdollisuudet voidaan hyödyntää yrityksen kasvattamisessa. Kasvun omaleimaisuus on puolestaan haaste oppimisperspektii- ville (Deakins & Freel 1998; Dalley & Hamilton 2000). Oppimisen kautta luodaan osaamista, joka hyödyttää yrityksen kehittymis- tä. Painotus tässä lähestymistavassa on ymmärtää, kuinka ja koska yksittäinen yrittäjä voi oppia tehokkaimmin saadakseen ja käyttääkseen osaamista, joka mahdollistaa yrityksen kasvun. Bessant, Phelps ja Adams (2005) käyttävät tällaisesta termiä ”absorptive capacity”. Deterministisessä lähestymistavassa tavoitteena on tunnistaa joukko selittäviä muuttujia, jotka liittyvät henkilöihin, yritykseen ja toimialaan (ympäristöön), joilla voidaan selittää suuri osa yritysten kasvuasteiden varioinnissa. Tämä lähestymistapa on vastakkainen stokastiselle lähestymistavalle (Becchetti & Tro- vato 2002). Deterministiset mallit ovat onnistuneet toistaiseksi tuottamaan osittaisia selityksiä pienten yritysten kasvuasteissa jättäen samalla paljon selittämätöntä variointia (Dobbs & Hamil- ton 2007). Davidsson ja Klofsten (2003) toteavat, että tämä tukee huomiota siitä, että kasvua määrittävät tekijät ovat omaleimainen kokoonpano konteksti-spesifejä muuttujia. Kuitenkin, jos tutki- jat kykenevät tunnistamaan systemaattiset kasvua määräävät tekijät, voidaan minimoida satunnaisvaikutuksia aikaansaavat selittävät muuttujat. Tämä motivoi tutkijoita käyttämään tätä lä- hestymistapaa, vaikka voidaan kysyä, onko kaiken kattava malli edes mahdollinen. McKelvie ja Wiklund (2010) ovat esittäneet kolmea pääasiallista tutkimussuuntaa yritysten kasvun tutkimuksessa. Ensimmäi- sessä tutkimussuunnassa korostaa yrityksen kasvua tuloksena. 24 25 Näissä tutkimuksissa tutkitaan kasvua edeltäviä tekijöitä ja kasvu nähdään näistä tekijöistä riippuvana muuttujana. Toisessa tutkimussuuntauksessa keskitytään kasvun seurauksiin. Näissä tutkimuksissa tutkitaan muutoksia yrityksen toiminnassa sen kasvaessa. Tällöin tutkimuksen kohteena ovat erityisesti muutok- set yrityksen päätöksenteossa tai osaamisessa. Tässä tutkimus- suunnassa kasvu on muuttuja, joka vaikuttaa muihin muuttujiin. Kolmannessa tutkimussuunnassa keskitytään varsinaiseen kasvuprosessiin, jossa kasvu ei ole riippuva eikä riippumaton muuttuja, vaan mielenkiinto on toteutuneessa prosessissa. Näitä kolmea kirjoittajat kuvaavat yrityksen kasvun ideaalityypeiksi ja vaikka ne tutkimuksellisesti esitetään toisistaan erillisinä, on niillä käytännössä monia päällekkäisyyksiä (McKelvie & Wiklund 2010, 264). Ensimmäisessä tutkimussuunnassa (kasvu tuloksena) on käytetty erilaisia teoreettisia taustoja selittämään yrityksen kasvua. Tutki- muksissa on löydetty lukuisia kasvua selittäviä tekijöitä. Esimer- kiksi Davidssonin (1991) laajasti siteeratussa toteutuneen kasvun mallissa yrityksen kasvuun vaikuttavat niin yrittäjän kuin yrityk- senkin kyvyt, tarpeet ja mahdollisuudet, joista jokainen sisältää useita erilaisia tekijöitä. Baum, Locke ja Smith (2001) käyttivät jaottelua yksilö, yritys ja toimiala pyrkiessään selittämään eroja yritysten kasvussa. Tätä jaottelua voidaan käyttää myös em. Da- vidssonin mallissa, jossa kyvyt ja tarpeet liittyvät sekä yrittäjään että yritykseen ja mahdollisuudet puolestaan ympäristöön, jossa esimerkiksi yrityksen toimiala on yksi kasvua selittävä tekijä. Gilbert, McDougall ja Audretsch (2006) esittävät melko saman- suuntaisesti, että kaikkein yleisimmin käytetyt määrittäjät ovat yrittäjään liittyvät ominaisuudet, yrityksen käytettävissä olevat resurssit, yrityksen strategia, yrityksen maantieteellinen sijainti sekä toimiala. Wiklund, Patzelt ja Shepherd (2009) puolestaan tunnistivat seuraavat näkökulmat yritysten kasvuun liittyen: yrittäjämäinen orientaatio (entrepreneurial orientation, EO), ympäristön ominaisuudet, strateginen sopivuus (strategic fit), 26 27 yrityksen resurssit ja yrittäjän/johtajan henkilökohtaiset asenteet, jotka suoraan ja/tai epäsuorasti vaikuttavat yrityksen kasvuun. Tässä tutkimuksessa käytetään determinististä lähestymistapaa ja tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu McKelvien ja Wiklundin (2010) luokittelussa ensimmäiseen ryhmään ”kasvu tuloksena”, jossa pyritään selittämään yrityksen kasvua kasvuun vaikuttavilla tekijöillä. Yksi yritysten kasvututkimuksiin liittyvä erilaisia tutkimustuloksia selittävä tekijä on, että yrityksen kasvua ja menestymistä voidaan mitata monin tavoin. Sitä voidaan mitata esimerkiksi suhteelli- sena tai absoluuttisena, tyypillisesti yrityksen henkilöstömää- rällä tai myynnin määrällä (liikevaihdolla) (Delmar, Davidsson & Gartner 2003). Lisäksi voidaan käyttää muita mittareita, kuten kvantitatiivisina mittareina pääomaa ja tuottoa tai kvalitatiivisia mittareita kuten markkina-asema, tuotteen laatu ja asiakkaan liikearvo. Tämän perusteella voidaankin todeta, että yrityksen kasvua on moniulotteinen ilmiö ja tästä johtuen myös yritysten kasvumallit eroavat toisistaan (Delmar ym. 2003). Pääosin yritysten kasvuun liittyvät tutkimukset kuitenkin keskit- tyvät tutkimaan empiirisesti yrityksen koon, iän ja kasvun välistä suhdetta. Lisäksi toisena tutkimussuuntana on ollut tutkia em- piirisesti yrityksen ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sen kasvuun, kuten tki-panostukset ja innovaatiot, vientisuuntautuneisuus, strategia ja johtamisjärjestelmät, rahoitus ja taloudelliset resurs- sit sekä sijoittajat ja omistajan/johtajan ominaisuudet. Yksi kasvututkimuksiin liittyvä näkökohta on tutkimuksen ajan- kohta. Useat tutkimukset ovat aikaisemmin osuneet taloudellisen nousun ajankohtaan. Varsinkin jos tutkittava kasvuperiodi on lyhyt (esimerkiksi kolme vuotta), saattaa tuloksiin vaikuttaa merkit- tävästi yleinen taloudellinen kehitys. Kuitenkin viimeisimmän globaalin taloustaantuman seurauksena on joillakin toimialoilla 26 27 ollut haasteena saavuttaa useamman tilikauden mittaisia kas- vuperiodeja. Toimialojen sisälläkin on samanaikaisesti saattanut olla nopean kasvun yrityksiä ja yrityksiä, joiden liikevaihto pie- nenee voimakkaasti. Erityisesti taloustaantuman vaikutus näkyy keskikokoisissa ja isoissa valmistavan teollisuuden yrityksissä. Erilaisia tutkimuksia integroivana mallina Wiklund ym. (2009) esittivät mallin, jossa otetaan huomioon kolme tutkimusyksikköä: yrittäjä/johtaja, yritys ja ympäristö. Samoin Baum ym. (2001) ke- hittivät ja testasivat moniulotteista liiketoiminnan kasvumallia, joka sisältää yksilöiden piirteet, osaamisen ja motivaation, yri- tyksen koon ja kilpailustrategian sekä liiketoimintaympäristön. Seuraavassa esitetään yrityksen kasvuun vaikuttavia tekijöitä eri näkökulmista. Jokaisen alaluvun jälkeen esitetään taulukossa, miten kyseistä osa-aluetta on kysytty kyselyssä. 2.1 Yksilöön/yrittäjään liittyvät kasvutekijät Resurssiperustaiseen näkemykseen pohjaten useat empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden yrittäjän ominaisuuksien ja yrityksen kasvun välillä (mm. Bosma ym. 2004; Colombo & Grilli 2005; 2010; Cooper, Gimeno-Gascon & Woo 1994; West- head & Cowling 1995). Aikaisemmassa kirjallisuudessa on tut- kittu yritysten kasvuun liittyviä yrittäjien ominaisuuksia kuten kokemus, inhimillinen pääoma, kokemus kasvun johtamisesta, ja liiketoimintaosaaminen. Yrittäjyys- ja johtamiskokemus, jotka ovat kehittyneet aikaisempien omistajuuksien ja johtajuuksien myötä, on leimallista nopeasti kasvavien yritysten omistajayrit- täjille (Rosa & Scott 1999). Myös toimialaan liittyvä aikaisempi kokemus on nopean kasvun yritysten yrittäjille ominainen piirre (Barringer, Jones & Neubaum 2005; Richbell, Watts & Wardle 2006). Johtamiskokemus liittyy aikaisempaa suurempien yri- tysten perustamiseen ja myös tavoitteeseen kasvattaa yritystä tulevaisuudessa (Cassar 2006). Myös Gielnik, Zacher ja Frese (2012) löysivät tilastollisesti merkitsevän positiivisen korrelaation 28 29 yrittäjän kokemuksen ja yrityksen kasvun välillä. Kuitenkin voi- daan ajatella, että yrittäjän kyvykkyyttä määrittää tällä hetkellä myös hallittavan kompleksisuuden määrä, joka liittyy teknologi- seen kehitykseen. Nuoremmat yrittäjät hallitsevan teknologisen kehityksen paremmin kuin vanhemmat ja aikaisempi johtamis- kokemus saattaa hidastaa uusien teknologioiden käyttöönottoa. Kuitenkin erityisesti kasvuyrityksen johtamiskokemusta pidetään tärkeänä yrittäjän ominaisuutena yrityksen kasvuun liittyen. Siihen liittyvät sellaisten taitojen kuten johtamisen, markki- noinnin, myynnin, talouden ja henkilöstöjohtamisen kehittyminen (Brush, de Bruin & Welter 2009). Erityisesti markkinointi ja ta- louskyvykkyydet edesauttavat nopeaa kasvua mahdollistamalla markkinoiden laajentamisen ja innovoinnin (Barbero, Casillas & Feldman 2011). Yrittäjän inhimillisen pääoman on tutkimuksissa todettu vaikut- tavan yrityksen kasvuun. Paremmin koulutetut yrittäjät perus- tavat jo lähtötasoltaan suurempia yrityksiä. Korkeakoulutuksen saaneet valitsevat usein myös “vaativampia” toimialoja, joilla on mahdollisuus parempiin tuottoihin (Löfström, Bates & Parker 2014). Inhimillinen pääoma viittaa ajan myötä sekä yrittäjän kou- lutuksen että kokemuksen kautta kehittyneisiin taitoihin (mm. Ughetto 2016). Yrittäjän iällä on todettu olevan negatiivinen yhteys erityisesti kasvuaikomuksiin (Gray 2002; Foreman-Peck, Makepeace & Morgan 2006). Mitä nuorempi yrittäjä on, sitä todennäköisem- min hän on kasvuorientoitunut, vaikkakin iäkkäämpien yrittäjien yritykset ovat pitkäikäisempiä (Cressy 1996). Gielnik ym. (2012) esittävät, että yrittäjän/johtajan iän vaikutus liittyy muutoksiin yksilön motiiveissa ja tavoitteellisuudessa. Vanhemmilla yrittä- jillä on taipumus sitoutua vallitsevaan tilanteeseen ja ovat siitä syystä haluttomampia muutokseen tai innovaatioihin (Hambrick & Mason 1984). Lisäksi vanhemmat yrittäjät pyrkivät turvaamaan taloutensa, eivätkä halua ottaa riskejä. 28 29 Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että yrittäjän sukupuolella on vaikutusta yrityksen kasvuun. Jo yrityksen perustamisvaiheessa naisyrittäjillä on enemmän haasteita taloudellisten resurssien saatavuudessa kuin miesyrittäjillä ja naiset perustavat yrityk- sensä pienemmillä pääomilla (Lee & Marvel 2014; Verheul & Thurik 2001). Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, että naisyrittäjien yrityksillä on vähemmän pääomia kasvuun. Naisyrittäjät välttä- vät myös miesyrittäjiä enemmän riskejä (Barber & Odean 2001; Watson 2012). Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että naisyrit- täjien koulutustaso on verrattavissa miesyrittäjien tasoon, mutta naisyrittäjien koulutusalat poikkeavat miesten koulutuksesta (Walters & McNeely 2010). Aikaisemmat tutkimukset ovat havainneet yrittäjän puuttuvan kasvuhalun suurimmaksi esteeksi yrityksen kasvulle. Tutki- muksissa todetaan, että suuri osa mikroyrittäjistä arvostaa omistajuuden ei-taloudellista puolta enemmän kuin halua rikastua ja menestyä. Ei-taloudellisia tavoitteita ovat mm. itse- näisyys ja joustavuus, työtyytyväisyys, tuotteen ja palvelun laatu, sekä asiakastyytyväisyys (mm. Reijonen & Komppula 2010). Kasvusuunnitelmat rajoittuvat etenkin mikroyrityksissä juuri haluttuun tulotasoon. Usein tyydyttävien tulojen ja toimeentulon ansaitseminen riittävät yrittäjälle. Myös riskien välttämisen on todettu rajoittavan yrittäjien kasvutavoitteita. Yrittäjän kasvuha- lun puuttumisen merkitys korostuu erityisesti mikroyrityksissä yrittäjän dominoivan roolin vuoksi (Perren 1999). Suuremmilla pk-yrityksillä on sekä taloudellisia että ei-taloudellisia tavoitteita ja vaikka kannattavuuden lisääminen on tavoite useimmille pk- yrityksille, kuten mikroyrityksillekin, vain osalla on tosiasiallisesti tavoitteena kasvu (Poutziouris 2003). Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet positiivisen yhteyden myös yrittäjän kasvuhalukkuuden ja toteutuneen kasvun välillä (Wiklund & Shepherd 2001; Kolvereid & Bullvås 1996; Miner, Smith & Bracker 1994). Kasvumotivaatioon vaikuttavat myös 30 31 odotetut tulokset - positiiviset odotukset kasvun tuloksista joh- tavat positiivisiin asenteisiin kasvusta ja päinvastoin (Wiklund & Shepherd 2003). Seuraavassa taulukossa on esitetty tässä tutkimuksessa käytetyt muuttujat ja kysymykset kyselylomakkeesta. Taulukko 1. Yrittäjään liittyvät tekijät kasvun selittäjänä. Osa-alue Kysymykset Ikä Syntymävuotenne? Sukupuoli 1. nainen 2. mies 3. muu Rooli yrityksessä Mikä on roolinne yrityksessä? (Huom. Jos toimit sekä toimitusjohtajana että yrittäjänä, valitse vaihtoehto yrittäjä/ omistaja) 1. toimitusjohtaja 2. yrittäjä/omistaja 3. muu Koulutus Mikä seuraavista vaihtoehdoista vastaa parhaiten koulutustaustaanne? 1. kansakoulu/keskikoulu/peruskoulu 2. lukio/ylioppilastutkinto 3. ammatillinen tutkinto 4. korkeakoulututkinto Yrittäjyyskokemus Jos yrittäjäkokemusta, kuinka monta vuotta kaikkiaan olette toiminut yrittä- jänä? Kokemus kasvu- yrittäjyydestä ja omistajanvaihdok- sista Onko teillä kokemusta: Kasvuyrityksen johtamisesta (kyllä/ei) Yrityksen myymisestä (kyllä/ei) Yrityksen ostamisesta (kyllä/ei) Morrison, Breen & Shameem (2003) osoittivat, että kasvuorien- toituneet yritykset ylläpitävät tasapainoa aikomusten, kyvyk- kyyksien ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien kesken ja 30 31 nämä ovat myös toisistaan riippuvia. Näin olleen kasvutavoitteita ja yrityksen kasvua voidaan selittää myös muilla kuin yrittäjään liittyvillä tekijöillä. 2.2 Yrityksen taustoihin liittyvät kasvutekijät Monissa kasvututkimuksissa on analyysiyksikkönä käytetty yri- tystä. Tutkijat (esim. Cowling, Liu & Zhang 2018) ovat havainneet, että yrityksen ominaisuudet määrittävät myös pienten yritysten kasvua enemmän kuin yrittäjän ominaisuudet muilta osin kuin kasvuorientaation osalta. Tämä pätee erityisesti pitkittyneen taantuman jälkeisen epävarmuuden aikana. Yritystason tutkimuksissa yrityksen iällä ja koolla, strategisella orientaatiolla (Barringer ym. 2005; Morone & Testa 2008), in- novaatiolla (Fisher, Maltz. & Jaworski 1997), sekä rahoitusra- kenteella ja tuottavuudella (Mateev & Anastasov 2010) on todettu olevan vahva positiivinen suhde yrityksen kasvumahdollisuuksiin. Kasvututkimuksissa on vallinnut vahva käsitys siitä, että pie- nemmät yritykset kasvavat nopeammin kuin suuret ja että myös nuoremmat yritykset kasvavat nopeammin kuin vanhat (David- sson, Achtenhagen & Naldi 2010; Evans 1987; Geroski & Gugler 2004; Yasuda 2005). Becchetti ja Trovato (2002) osoittivat myös ulkopuolisen rahoituksen saatavuuden ja kansainvälistymisen liittyvän positiivisesti yrityksen kasvuun. Toisaalta tutkimuksissa (esim. Beck, Demirguc-Kunt & Maksimovic 2005; Aghion, Fally & Scarpetta 2007) on osoitettu, että ulkopuolisen rahoituksen saatavuudella ei ole suoraa vaikutusta yrityksen kasvuun. Yrityksen ikää on aikaisemmissa tutkimuksissa usein käsitelty yrityksen kokoon liittyvänä muuttujana (Cowling 2006). Watson (2012) huomauttaa, että tällöin kasvua pitäisi tutkia yrityksissä, jotka ovat ohittaneet alun selviytymisvaiheen. Toisaalta vanhem- mat yritykset voivat kärsiä esimerkiksi omistajan alhaisemmasta sitoutumisesta kasvuun, joka johtaa yrityksen suorituskyvyn 32 33 alentumiseen yrityksen vanhetessa (esim. Nunes, Gonçalves & Serrasqueiro 2013). Oppimisen näkökulmasta kuitenkin voidaan ajatella, että yrityksen suorituskyky todennäköisesti paranee, kun sekä yrityksellä että yrittäjällä on kokemusta (Vassilakis 2008). Fort ym. (2013) ja Haltiwanger, Jarmin ja Miranda (2013) puoles- taan huomasivat tutkimuksissaan, että nuoret ja pienet yritykset ovat herkempiä suhdannevaihteluille kuin suuret yritykset. Haltiwanger ym. (2013) pyrkivät yhteensovittamaan vastakkaisia empiirisiä löydöksiä. Heidän mukaansa, vaikka sekä koko että ikä on otettava huomioon, iällä on merkittävämpi rooli. He havaitsi- vat, että kun ikä on “saatu hallintaan”, negatiivinen suhde koon ja kasvun välillä katoaa. Erityisesti he haastoivat kokoon liittyvää perinteistä oletusta siitä, että pienuus olisi avain työpaikkojen luomiseen. He korostavat startup-yrityksiä siinä mielessä, että nuoret yritykset ovat oleellisia kasvun lähteitä - ne vain sattuvat useimmiten olemaan pieniä. Tästä syystä yrityksen kasvu liittyisi negatiivisesti yrityksen ikään niin, että nuoret yritykset ovat po- tentiaalisempia kasvajia kuin vanhat. Cowling, Liu ja Zhang (2018) osoittivat taantuman jälkeisen ajan kasvuyrityksiä tutkiessaan, että yrityksen iän ja kasvun välinen negatiivinen suhde (vanhat yritykset kasvavat hitaammin) pätee edelleen. Lisäksi he totesivat Haltiwangerin ym. (2013) kanssa yhtäpitävästi, että kun yrityksen ikämuuttuja kontrolloidaan, yrityksen koko ei enää määritä pk-yrityksen kasvua muutoin kuin useiden vuosien periodilla. Toisaalta yritykset, jotka ovat saavuttaneet tietyn koon ja yrityksen kasvu on tyydyttänyt yrityk- sen resurssitarpeet, kasvua ei enää tapahdu. Toisaalta, jos koon mittarina käytetään taseen loppusummaa, on pienillä yrityksillä korkeampia kasvuasteita (Wilson & Morris 2000). Ponikvar ja Kejzar (2014) toteavat, että yrityksen liikevaihdon kas- vuun näyttäisi liittyvän muitakin tekijöitä, kuten juridinen muoto, toimiala, kansainvälistyminen jne. Toimialan ajatellaan vaikut- 32 33 tavan kasvuun alalle tulon esteiden, markkinoiden rakenteen, tuotedifferoinnin, käytetyn teknologian ja kysyntäolosuhteiden kautta. Tutkijoiden mukaan myös toimialan pääomaintensiivisyys vaikuttaa yrityksen kasvuun. He osoittivat, että pääomainten- siiviset yritykset kasvavat nopeammin sekä liikevaihdolla että henkilöstön määrällä mitattuna. Kansainvälistymisen ajatellaan vaikuttavan yrityksen kasvuun erityisesti mittakaavaedun kautta. Myös korkean teknologian startup-yritysten on osoitettu kasva- van vanhempia yrityksiä nopeammin. Tutkimuksissa on löydetty tukea myös sille, että innovaatiot ovat erityisen tärkeitä suurille nopeasti kasvaville yrityksille (Bentzen, Madsen & Smith 2006). Yrittäjään ja yritykseen liittyvien tekijöiden lisäksi myös yrityksen sijainnilla on vaikutusta yrityksen kasvuun. Yrityksen alueellinen sijainti ja alueen toimialarakenne vaikuttavat yrityksen kasvuun (Pe’er, Vertinsky & Keil 2016). Informaatioteknologian kehitys on kuitenkin vaikuttanut siihen, että kaikilta osin alueellisella sijoit- tumisella ei ole enää yhtä suurta merkitystä kuin aikaisemmin. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) on yritykseen liitettyjä kasvuun vaikuttavia tekijöitä ja niitä koskevat kysymykset. Eri taustatekijöitä on myös selvitetty muuta kautta kuin kysymällä sitä. Esimerkiksi kotipaikka ja toimiala on tarkistettu Suomen Asiakastiedon Voitto+-tilinpäätöstietokannasta. Taulukko 2. Yrityksen taustoihin liittyvät tekijät kasvun selittäjänä. Osa-alue Kysymykset Yrityksen toimiala 1. kauppa 2. teollisuus 3. palvelut 4. rakentaminen Yrityksen työntekijä- määrä Yrityksen työntekijämäärä (yrittäjä mukaan lukien) vuoden 2018 lopussa (henkilötyö- vuotta Yrityksen ikä Perustamisvuosi Sijainti Postinumero 34 35 2.3 Kasvun toteutuminen, kasvutavoitteet ja kas- vustrategiat Yrityksen kasvun lähteet jaetaan tyypillisesti sisäisiin eli orgaani- siin ja ulkoisiin lähteisiin kuten yritysostot ja fuusiot. McKelvie ja Wiklund (2010) esittävät, että suurin osa tutkimuksista on keskit- tynyt selittämään yritysten välisiä eroja kasvussa huomioimatta mahdollisia laadullisia eroja yritysten kasvupoluissa. Heidän mielestään ”miten”-aspekti on tarpeellinen ja perustavan- laatuinen kysymys, johon pitää vastata ennen kuin käännetään huomio ”kuinka paljon” yritys on kasvanut. Kirjoittajat ehdottavat kolmea pääasiallista tapaa, jolla yritykset toteuttavat kasvunsa: orgaaninen kasvu, kasvu yritysoston kautta ja hybridi, jossa kas- vua haetaan molemmilla tavoilla. Kun kasvua tarkastellaan tuloksena, näytetään kasvua pidet- tävän yksinkertaistettuna ilmiönä (Davidsson & Wiklund 2000). Yleisesti tutkimuksissa oletetaan kasvun tapahtuvan aina orgaa- nisesti, vaikka läheskään aina yritykset eivät kasva orgaanisesti. Strateginen diversifiointi-kirjallisuus liittää erilaiset kasvutavat (sisäinen, yritysosto ja yhdistelmä) yrityksen tuotemarkkina- strategioihin. Delmar ym. (2003) osoittivat, että 10 % yrityksistä heidän tutkimuksessaan kasvoi ensisijaisesti yritysostoin. Lisäksi he huomasivat, että juuri yritysosto oli merkittävin selittäjä yri- tysten henkilöstömäärän kasvulle. Levien (1997) mukaan valinta, kasvaako yritys orgaanisesti vai yritysoston kautta riippuu yrityksen iästä. Myös McKelvie, Wiklund ja Davidsson (2006) havaitsivat, että pienillä yrityksillä lähes kaikki kasvu tapahtuu orgaanisesti, kun taas isot yritykset kasvavat ostamalla muita yrityksiä (ks. myös Delmar ym. 2003). Tämä vaikuttaa McKelvien ym. (2006) mukaan myös niin, että isot yritykset eivät luo yritysostoin kasvamalla uusia työpaikkoja yhteisössä. Tutkijat päättelevät, että orgaaninen kasvu ja kasvu yritysoston kautta ovat erilaisia prosesseja, jotka vaativat erilaisia 34 35 resursseja ja palveluita. Yritysosto voi olla sopiva strategia jois- sakin tapauksissa, mutta pääoman rajoitteet ja ostetun yrityksen integrointi saattavat vaikuttaa niin, että tällaista strategiaa voi- daan noudattaa vain aika ajoin ja siihen perustuva kasvu on näin ollen syklistä (McKelvie & Wiklund 2010, 267). Yrityksen orgaanisen kasvun lähteitä ovat yrityksen myynnin kasvattaminen tarjoamalla nykyisiä tai uusia tuotteita nykyisille tai uusille markkinoille tai diversifiointi kokonaan uusille liike- toiminta-alueille. Tutkimuksissa on yrityksen strategista orien- taatiota tarkasteltu Ansoffin (1965) matriisilla, jossa yrityksen strategiset vaihtoehdot määritellään nelikenttänä nykyisten/ uusien tuotteiden tarjoamisena nykyisille/uusille markkinoille. Ballonin ja Iacobuccin (2001) tutkimuksen mukaan menesty- neimpien pk-yritysten kasvustrategiat perustuvat joko nykyisen tuotevalikoiman markkinoimiseen uusille kansainvälisille asiak- kaille, tuotevalikoiman muokkaamiseen uusille kohderyhmille sopivaksi tai näille molemmille. Laajentaminen uusille toimi- aloille tai arvoketjun eri tasoille, kuten materiaalien hankintaan tai lopputuotteiden jakeluun, ei näytä vaikuttavan menestykseen. Puhuttaessa kasvun lähteistä keskusteluun liittyy aina läheisesti myös keskustelu panostuksesta tuotekehitykseen ja työntekijöi- den osaamisen kehittämiseen. Paitsi kasvun lähteisiin kasvustrategialla voidaan viitata myös siihen, miten yritys hankkii tarvittavan lisäkapasiteetin liikevaih- don kasvaessa. Sisäisen kasvun strategialla tarkoitetaan, että yritys kasvattaa omia sisäisiä resurssejaan (mm. henkilökuntaa) kysynnän kanssa samassa tahdissa tai tehostaa toimintaansa ja hankkii lisäkapasiteettia esimerkiksi automatisoimalla tuotan- toaan. Ulkoisen kasvun strategioita on mm. kasvun toteuttaminen verkostosuhteiden kautta, portfolioyrittäjyys, vuokratyövoiman käyttö tai franchising-yrittäjyys (Varamäki & Tornikoski 2007). Kasvu verkostosuhteiden kautta tarkoittaa sitä, että yritykset mieluummin hankkivat kasvuvaiheessa lisäkapasiteettia itse- 36 37 näisiltä yrittäjiltä/ulkopuolisilta yrityksiltä kuin palkkaavat omaa työvoimaa lisää (Varamäki & Pihkala 2002). Myös Barbero ym. (2011) toteavat, että sopimuksellisten suhteiden kautta yritys voi saada kasvuunsa enemmän resursseja kuin sen omistamat resurssit ovat. Hagel (2002) nimittää tätä kasvuvipustrategiaksi eli myynnin kasvu toteutetaan muiden resursseja hyödyntämällä. Kasvaminen verkostosuhteiden kautta mahdollistaa sen, että dynaamisessa kasvuprosessista huolimatta yritys kykenee säi- lyttämään tietyn sisäisen stabiliteetin ja paremman hallittavuu- den. Muiden resurssien hyödyntäminen auttaa myös nopeampaa markkinoille pääsyä, ja yritys kykenee reagoimaan nopeasti teknologioiden tai markkinoiden muutoksiin (Hagel 2002). Näin tärkeimpiä hyötyjä ulkoisesta kasvusta onkin joustavuuden ja tehokkuuden ylläpitäminen jopa erittäin nopean kasvun aikana. Ulkoisten resurssien käyttäminen poistaa myös riskit, joita syntyy uuden henkilöstön palkkaamisesta. Lisäksi ulkoiset resurssit lisäävät tehokkuutta myös siten, että näitä resursseja käytetään vain silloin, kun tuotteilla ja palveluilla on menekkiä. Yritys säi- lyy myös riippumattomana tuotantokapasiteetti-investointien riskirahoituksesta. Ulkoisella kasvustrategialla saattaa olla vaikutusta myös työilmapiiriin samoin kuin kustannusten kurissa pitämiseen kasvun aikana. Ulkopuolisilla yhteistyökumppaneilla voi olla myös erilainen kulurakenne, jolloin on mahdollista jopa alentaa hintoja (Johannisson 1990). Myös käyttöpääoman tarve on pienempi verrattuna yrityksen orgaaniseen kasvuun ja riskiä voidaan jakaa verkoston jäsenten kesken (Varamäki & Tornikoski 2007). Varamäki ja Tornikoski (2007) nimeävät sellaisia yrityksiä, jotka rakentavat kasvunsa alusta pitäen verkostoitumisen varaan ”Born Networking” -yrityksiksi käyttäen analogiaa ”Born Global” -yri- tyksistä (ks. myös Mäkinen 2001; Bellini ym. 1999; Rosenbröijer 1998). Tällainen kehitys on saanut aikaan myös sen, että yksittäi- sen yrityksen kasvun mittaaminen ei anna oikeaa kuvaa yrityksen 36 37 todellisesta kasvusta, eikä varsinkaan siinä tapauksessa, että yrityksen kasvua mitataan henkilöstön lisäyksellä. Laitisen (2007; ks. myös Sorama ym. 2009) selvityksen mukaan strategialla on vaikutusta menestymistä mittaaviin tunnuslukui- hin kuten liikevoittoon suhteessa liikevaihtoon. Ulkoinen strategia sitoo vähemmän pääomaa suhteessa liikevaihtoon, jolloin ulkoi- nen strategia saattaa tuottaa jonkin verran paremman pääoman tuottosuhteen. Ulkoisella strategialla ei ole huomattavaa vaiku- tusta rahoitusomaisuuteen perustuvaan maksuvalmiuteen (quick ratio), mutta vaihto-omaisuuden arvo saattaa nousta taseessa korkeammaksi. Ulkoisen strategian yrityksillä on enemmän puolivalmiste- ja valmistevarastoja, joihin on sitoutunut myös toimittajien katteita. Seuraavassa taulukossa on yrityksen kasvustrategiaan liittyvät muuttujat ja kysymykset. Lisäksi kasvun toteutumista seurattiin taloudellisilla tunnusluvuilla, jotka saatiin Voitto+-tilinpäätös- tietokannasta. Käytetyin tunnusluku tässä tutkimuksessa oli liikevaihdon kasvu. 38 39 Taulukko 3. Kasvuun liittyvät kysymykset. Osa-alue Kysymykset Henkilömäärän muutos (toteutunut kasvu) Miten yrityksen työntkijämäärä on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana henkilötyö- vuosilla mitattuna? Vastatkaa kuinka monta henkilötyövuotta on vähentynyt, lisääntynyt vai onko työntekijämäärä pysynyt ennallaan. 1. vähentynyt, kuinka monta henkilötyövuotta? 2. lisääntynyt, kuinka monta henkilötyövuotta? 3. pysynyt ennallaan Kasvun resurssointi Mikäli yrityksen liikevaihto on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana, miten olette hankkineet kasvaneen liikevaihdon edellyttämän lisäkapasiteetin? Valitkaa tärkein vaihtoehdoista 1. Yrityksen työntekijämäärää on kasvatettu liikevaihdon kasvaessa. 2. Yritys on lisännyt ostoja alihankkijoilta ja yhteistyökumppaneilta 3. Yritys on tehostanut toimintaansa ts. liikevaihdon lisäys on tehty yrityksen olemassa olevilla resursseilla. Kasvustrategia Mikäli yrityksenne tavoitteena on kasvu, arvioikaa mihin kasvunne perustuu (1=täysin eri mieltä, 7=täysin samaa mieltä) 1. Nykyisten asiakassuhteiden kehittämiseen nykyisillä tuotteilla/palveluilla. 2. Uusasiakashankintaan nykyisiltä markki- noilta nykyisillä tuotteilla/palveluilla. 3. Uusien tuotteiden kehittämiseen nykyisille markkinoille. 4. Uusien palvelujen kehittämiseen nykyisille markkinoille. 5.Maantieteelliseen laajentamiseen nykyisillä tuotteilla/palveluilla. 6.Kokonaan uusien asiakasryhmien saavutta- miseen nykyisillä tuotteilla/palveluilla. 7. Uusien tuotteiden/palveluiden kehittämi- seen uusille markkinoille (liittyen nykyiseen liiketoimintaan). 8. Uusien tuotteiden/palveluiden kehittämi- seen uusille markkinoille (eivät liity nykyiseen liiketoimintaan) Kasvustrategian toteuttaminen Miten aiotte toteuttaa valitun kasvustrategianne? 1.Kehittämällä omaa toimintaa (kyllä/ei) 2.Liiketoiminta- ja yritysostoin (kyllä/ei) Tulevat kasvutavoitteet Miten kuvaisitte osuvimmin yrityksenne kasvutavoitteita seuraavan viiden vuoden aikana? 1. Yritys on voimakkaasti kasvuhakuinen (liikevaihdon kasvutavoite väh. 30 % vuodessa). 2. Yritys tavoittelee kohtalaista kasvua (liike- vaihdon kasvutavoite väh. 10 % vuodessa). 3. Tavoitteena on säilyttää nykyinen markkina- asema (liikevaihdon vuosittainen kasvu joitakin prosentteja). 4. Yrityksellä ei ole kasvutavoitteita. 38 39 2.4 Menestymisen osatekijät ja taloudelliset mittarit Tutkimuksessaan yrityksen menestymisestä ja suorituskyvystä Ittner, Larcker ja Randall (2003) esittivät erilaisia riippumatto- mia muuttujia suorituskyvyn mittaamiseen sekä kaksi riippuvaa muuttujaa: yrityksen menestyminen ja suorituskyky. Kirjoittajat havaitsivat, että ne yritykset, jotka käyttivät laajasti sekä talou- dellisia että (erityisesti) ei-taloudellisia mittareita, menestyivät paremmin. Fisher (1995) ja Brancato (1995) puolestaan totesivat tutkimuksissaan, että yrityksissä pelkkien taloudellisten mit- tareiden käyttö suorituskyvyn seurantaan ei ole riittävä, vaan niitä tulee täydentää erilaisilla ei-taloudellisilla mittareilla, jotta saataisiin parempi kuva yrityksen strategisesta menestymisestä. Kaplan ja Norton (1992) totesivat alkuperäisessä artikkelissaan tasapainotetusta mittarista (BSC), että taloudellisten mittarei- den lisäksi yrityksessä tulee keskittyä myös kolmeen muuhun näkökulmaan: asiakkaisiin, sisäisiin prosesseihin sekä oppimi- seen ja kasvuun. Useat tutkijat ovat myöhemmin laajentaneet BSC-mittaria henkilöstö-, partnerit ja toimittajat sekä ympäris- tönäkökulmilla (esim. Edvinsson & Malone 1997). Chapman ja Kihn (2009) puolestaan käyttivät suorituskyvyn mit- taamisessa Govindarajanin (1984) sekä Govindarajanin ja Fishe- rin (1990) kehittämää ja Chenhallin ja Langfield-Smithin (1998) edelleen kehittämää mittaria, jossa pyydetään vastaajia arvioi- maan yrityksen suorituskykyä suhteessa kilpailijoihin viimeisten vuosien aikana. Chapman ja Kihn (2009) kehittivät mittaria edel- leen faktoroimalla suorituskyvyn tekijät yleisestä menestymisen mittaamisesta erilaisiin suorituskyvyn dimensioihin. He löysivät kolme dimensiota. Ensimmäinen oli markkinasuorituskyky, joka koostuu uusien tuotteiden kehittämisestä, myyntivolyymista, markkinaosuudesta ja markkinoiden kehittymisestä. Toinen dimensio on taloudellinen suorituskyky, joka koostuu pääoman tuotosta (ROI), tuloksesta ja käyttökatteesta. Kolmas ulottuvuus 40 41 liittyi sosiaaliseen vastuullisuuteen, johon sisältyivät henkilöstön kehittäminen ja sidosryhmätoiminta. Tässä tutkimuksessa käytetään menestymisen mittaamiseen Chapmanin ja Kihnin (2009) käyttämää 10-kohtaista mittaris- toa. Alkuperäiseen mittaristoon lisättiin mukaan vakavarai- suutta käsittelevä kohta monipuolisemman kuvan saamiseksi taloudellisesta menestymisestä. Siten käytetty mittaristo on 11-kohtainen. Käytetty mittaristo kattaa näin ollen taloudelliseen (raha-määräinen) ja ei-taloudelliseen (ei-rahamääräinen) me- nestymiseen liittyvät osa-alueet. Tässä raportissa ei-taloudellista menestymistä on kutsuttu liiketoiminnalliseksi kehittymiseksi. Tässä tutkimuksessa mitattavan menestymisen ajanjaksoa ha- luttiin tarkentaa, joten Artzin, Homburg ja Rajabin (2012) tavoin käytettiin kolmen vuoden ajanjaksoa. Yhteneväisesti Chapmanin ja Kihnin (2009) kanssa käytettiin 7-portaista Likert-asteikkoa (1=tyydyttävästi, 7=erinomaisesti). Yritysten menestymistä kysy- tään seuraavan kysymyksen mukaan: ”Millä tavalla yrityksenne on kehittynyt suhteessa kilpailijoihin seuraavilla osa-alueilla viimeisen kolmen vuoden aikana?”. Lisäksi mitattiin yrityksen kasvun vaikutuksia sen taloudelli- siin tunnuslukuihin. Tutkimuksissa on osoitettu, että yrityksen kasvu ja koko ovat yhdessä sellainen tekijä, joka pk-yrityksillä vaikuttaa voimakkaasti niiden taloudellisiin tunnuslukuihin (mm. Boardman, Bartley & Ratliff 1981). Tutkimuskirjallisuuden mu- kaan nopeammin kasvavien pk-yritysten odotetaan kannattavan paremmin ja saavan paremmat katteet, mutta siitä huolimatta toimivan operatiivisesti tehottomammin, velkaantuvan enemmän ja kärsivän heikommasta maksuvalmiudesta kuin hitaammin kas- vavat yritykset. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisisä kasvun vaikutuksista yrityksen taloudellisiin tunnuslukuihin. Laitinen (2007) tutki sekä pysyvän että nopean kasvun vaikutusta eteläpoh- jalaisten pk-yritysten tunnuslukuihin. Pysyvän kasvun yritykset kannattivat paremmin kuin muut, mutta perinteinen maksu- 40 41 valmius ja vakavaraisuus eivät eronneet merkitsevästi muista yrityksistä. Nopean kasvun yritykset kannattivat paremmin, mutta maksuvalmiudessa ei ollut merkittäviä eroja kasvuryhmien välillä. Nopeasti kasvavat yritykset olivat kasvukauden alussa vähemmän velkaisia kuin muut yritykset, mutta kasvukauden aikana erot vakavaraisuudessa supistuivat merkityksettömiksi. Lähtökohtaisesti voidaan siis olettaa, että nopeasti kasvava yritys tarvitsee rahoitusta kasvunsa rahoittamiseen. Mikäli yritys on hyvin kannattava ja kasvaa kannattavasti, se voi rahoittaa kas- vunsa suurimmaksi osaksi tulorahoituksella. Jos taas yritys ei ole kannattava, se joutuu rahoittamaan kasvunsa ulkopuolisella pääomalla. Ulkopuolisen pääoman saaminen voi olla etenkin pienissä yrityksissä vaikeaa varsinkin, jos yritys ei kannata hy- vin. Kasvun ja rahoituksen välinen yhteys riippuu siis yrityksen kannattavuudesta. Myös kasvun pysyvyydellä ja nopeudella on merkitystä yrityksen taloudelliseen tilanteeseen. Niin kauan kuin kasvuprosentti ei ylitä pääoman tuottoprosenttia, kasvun rahoitus ei rasita merkittävästi. Vaikeuksia rahoituksen suhteen tulee silloin, kun kasvu on epätasaista tai epäjatkuvaa, jolloin rahoituksen tarve vaihtelee kausittain. Tässä tutkimuksessa kasvua mitataan liikevaihdolla. Kasvu mit- taa liiketoiminnan muutosta prosentteina. Kasvun vaikutusten tutkimiseksi kerättiin kyselyyn vastanneiden yritysten (osake- yhtiöt) tilinpäätöstiedot Suomen Asiakastieto Oy:n Voitto+-tilin- päätöstietokannasta. Osalla yrityksistä ei ole käytettävissä kaikkia lukuja, osalla puut- tuu jonkin vuoden tiedot ja osa yrityksistä on niin nuoria, ettei niillä ole kaikilta tarkastelujakson vuosilta tilinpäätöstä. Menestymisen mittaamisessa käytetyt kysymykset ja taloudelli- set tunnusluvut on esitetty taulukossa 4. 42 43 Taulukko 4. Menestymisen mittaamiseen liittyvät kysymykset ja käytetyt taloudelliset tunnusluvut ja niiden määrittely (ks. http://www.asiakastieto.fi/voitto/ohje/tunnusluvut.htm). Osa-alue Kysymykset Menestyminen Millä tavalla yrityksenne on kehittynyt suhteessa kilpailijoihin seuraavilla osa-alueilla viimeisen kolmen vuoden aikana? 1=heikosti, 7=erittäin hyvin 1. Pääoman tuotto (ROI) 2. Kate (käyttökate) 3. Maksuvalmius (Liiketoiminnan rahavirta) 4. Velkaisuus (omavaraisuus) 5. Kustannusten hallinta 6. Uusien tuotteiden/palveluiden kehittely 7. Myyntimäärä 8. Markkinaosuus 9. Markkinoiden laajentaminen 10. Henkilöstön kehittäminen 11. Sidosryhmäsuhteet (rahoittajat, toimittajat, asiakkaat) Taloudelliset tunnusluvut Tunnusluku Määrittely 1. Koko, kasvu ja tuottavuus Liikevaihdon muutos (%) Liikevaihdon (12 kuukauden) muutos prosentteina edelliseen tilikauteen verrattuna. Liikevaihto sisältää varsinaisen liiketoiminnan tuotot, josta on vähennetty arvonlisävero ja muut välittömästi myynnin määrään perustuvat verot. Henkilökunnan lukumäärä Työntekijöiden määrä tilikaudella. Liikevaihto/ henkilö (1000 e) Työntekijää kohti laskettu (12 kuukauden) liikevaihto tuhansissa euroissa. Bruttotulos (1000 e) Bruttotuloksen (12 kuukauden) muutos prosentteina edelliseen tilikauteen verrattuna. Bruttotulos/ henkilö (1000 e) Työntekijää kohti laskettu (12 kuukauden) bruttotulos tuhansissa euroissa. 2. Kateperusteinen kannattavuus Käyttökate (%) Yrityksen käyttökate prosentteina liikevaihdosta. Käyttökate saadaan kun liiketoiminnan tulokseen lisätään suunnitelman mukaiset poistot, arvonalentumiset pysyvien vastaavien hyödykkeistä ja vaihtuvien vastaavien poikkeukselliset arvonalentumiset. Liikevoitto (%) Yrityksen liiketoiminnan tulos ennen rahoituseriä prosentteina liikevaihdosta. 3. Pääoman tuotto (kannattavuus) Kokonaispää- oman tuotto (%) Ennen satunnaisia eriä lasketun tuloksen ja vieraan pääoman kustannusten summa jaettuna kahden viimeisen tilikauden taseen loppusumman keskiar- volla. 4. Vakavaraisuus Omavaraisuusas- te (%) Oman pääoman ja varausten summa jaettuna taseen loppusummalla, josta on vähennetty saadut ennakot. Suhteellinen velkaan- tuneisuus (%) Pitkä- ja lyhytaikaisten velkojen ja pakollisten varausten summa, josta on vähennetty saadut ennakot, jaettuna liikevaihdolla. 5. Käyttöpääomaerien sitoutuminen Käyttöpääoma (%) Vaihto-omaisuuden ja lyhytaikaisten myyntisaamisten summa, josta on vähennetty lyhytaikaiset ostovelat ja lyhytaikaiset saadut ennakot, jaettuna liikevaihdolla. Vaihto-omaisuus/ liikevaihto (%) Vaihto-omaisuus, josta ennakkomaksut on vähennetty, jaettuna liikevaihdolla. 42 43 2.5 Yrittäjämäinen orientaatio Erilaiset strategiset orientaatiot, kuten markkina-, asiakas-, oppimis-, teknonologia-, ja yrittäjämäinen orientaatio (Entrepre- neurial Orientation) ovat saaneet huomattavaa tutkimuksellista huomiota johtamiskirjallisuudessa (Hakala 2011; Soininen ym. 2013). Useissa tutkimuksissa on havaittu, että jo yksittäinen orientaatio (Kohli & Jaworski 1990; Calantone, Cavusgil & Zhao 2002; Wiklund & Shepherd 2005) ja myös näiden orientaatioiden eri yhdistelmät voivat tarjoa yritykselle mahdollisuuden hyvään suorituskykyyn ja kilpailuedun luontiin (Hult, Hurley & Knight 2004; Eggers ym. 2013). Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa yrittäjämäistä orientaatiota on tutkittu erityisesti kasvun edeltä- jänä suorituskyvyn ohella (Moreno & Casillas 2008). Yrittäjämäi- sellä orientaatiolla on eräänlainen välittäjän rooli strategisten prosessien, ympäristön ja resurssien kesken (Wiklund ym. 2009). Yrittäjämäinen orientaatio on aikaisemmissa tutkimuslöydöksis- sä yhdistetty myös varhaisten signaalien tunnistamiseen ulkoi- sessa toimintaympäristössä. Tällä on todettu olevan positiivista vaikutusta myös yrityksen kasvupyrkimyksiin (Ireland, Covin & Kuratko 2009). Yrittäjämäisen orientaation käsite tarjoaa viitekehyksen yritys- ten strategisen käyttäytymisen arviointiin. Arvioimalla yrityksen kehittämisprosesseja, käytäntöjä ja päätöksentekoa se kuvaa yrityksen tapaa toimia kehittämissuuntautuneesti (Lumpkin & Dess 1996). Yrittäjämäisen orientaation kolmella ulottuvuudella, proaktiivisuudella, innovatiivisuudella ja riskinotolla, on todet- tu olevan positiivinen vaikutus yrityksen kasvuun (esim. Covin & Wales 2012). Erityisen tärkeänä yrittäjämäinen orientaatio vaikuttaisi tutkimusten mukaan olevan niille yrityksille, jotka pyrkivät kasvamaan laajentamalla uusille markkinoille (Wiklund & Shepherd 2011). Yritykset, jotka pystyvät innovoimaan ja kehit- tämään uusia tuotteita ja palveluja, kykenevät tuottamaan myös radikaaleja innovaatioita, jotka aiheuttavat markkinahäiriöitä 44 45 tai tällaiset yritykset voivat luoda myös täysin uudet markkinat (Lumpkin & Dess 1996). Tutkimusten mukaan korkea yrittä- jämäinen orientaatio edesauttaa yrityksen kasvua ja yrityksen kykyä kehittää radikaaleja innovaatioita (mm. Troilo, De Luca & Atuahene-Gima 2014). Miller (1983) puolestaan toteaa, että yrittäjämäinen orientaatio liittyy tuoteinnovaatioihin, ennakoivaan käyttäytymiseen ja riskien ottamiseen, ja siksi tällaisille yrityksille on ominaista kasvuun liit- tyvät aikomukset (Covin & Slevin 1989; Wiklund & Shepherd 2005). Stenholm, Pukkinen ja Heinonen (2016, 705) osoittivat tutkiessaan perheyrityksiä, että innovaatio-orientaatio liittyy positiivisesti perheyrityksissä kasvuun, mutta ei niinkään ei-perheyrityksien kasvuun. Lisäksi perheyrityksissä yrityksen proaktiivisuuden ja kasvun suhde on positiivinen, mutta riskinotto ei liittynyt niiden kasvuun. Sen sijaan ei-perheyrityksissä riskinotto liittyi posi- tiivisesti yrityksen kasvuun. Yritykset kasvavat hyödyntämällä erilaisia kasvustrategioita. Yrityksen kasvustrategialla voidaan viitata yrityksen käyttämiin menetelmiin myynnin lisäämiseksi tai resursseihin, joita yritys käyttää liikevaihtonsa lisäämiseksi (Zhang, Yang & Ma 2008). Nopeasti kasvavien yritysten on todettu olevan yrittäjämäisesti orientoituneita, mutta yrittäjämäinen orientaation ei ole kuiten- kaan osoitettu edistävän erityisesti liiketoiminnan kasvua. Lum- pkin ja Dess (1996) totesivat, että yrittäjämäisen orientaation tulosvaikutukset ovat havaittavissa kaikissa tilanteissa, joten yrittäjämäisen orientaation ja liiketoiminnan kasvun suhde riip- puu toimintaympäristön erityispiirteistä. Vaikka yrittäjämäinen orientaatio on usein mainittu kasvun edel- täjänä, sen on osoitettu liittyvän myös yrityksen suorituskykyyn ja menestymiseen (Hermann, Kessler & Fink 2010). Myös päin- vastaisia tutkimustuloksia on löydetty: joko ei ole löydetty merkit- tävää yhteyttä (George, Wood & Khan 2001; Slater & Narver 2000; 44 45 Walter, Auer & Ritter 2006) tai yhteys on ollut heikko (Dimitratos, Lioukas & Carter 2004). Näin ollen yrittäjämäisen orientaation ja suorituskyvyn yhteyttä ei ole kyetty yleisesti osoittamaan. Syynä tähän saattaa olla, että useat muut tekijät vaikuttavat yrittäjämäi- sen orientaation hyödyntämiseen, kuten organisaation strategia ja rakenne (Harms ym. 2010), toimintaympäristö (dynaamisuus, heterogeenisyys, vihamielisyys) (Lumpkin & Dess 2001), ja saata- villa olevat resurssit, kuten rahoitus (Wiklund & Shepherd 2005), toimialan sosiaalinen pääoma (Stam & Elfring 2008) ja verkostot (Walter ym. 2006). Nämä tekijät välittävät kahdensuuntaista riip- puvuutta tai jopa kolmisuuntaisena rakenteena kuten Wiklund ja Shepherd (2005) ehdottavat. Yksi yrittäjämäisen orientaation välittäjä on yrityksen koko. Yrit- täjämäistä orientaatiota on tyypillisesti tutkittu yrityksen ylim- män johdon kautta. Siihen liittyen todetaan, että mitä pienempi yritys sitä suurempi vaikutus yrityksen ylimmällä johdolla on organisaatioon. Pienet yritykset ovat usein joustavampia ja ne voivat tehdä nopeita muutoksia ja hyödyntää uusia ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Toimintaympäristö onkin monesti todettu olevan välittävä muuttuja yrittäjämäisen orientaation ja suorituskyvyn välillä. Tähän liittyy myös toimintaympäristön kulttuuri (Rauch ym. 2009). Yrittäjämäisen orientaation käsitteellistäminen on ollut tutki- musten painopisteenä jo vuosikymmeniä ja sen rakenteesta on esitetty erilaisia näkemyksiä. EO on yleisesti kuvattu strategi- sena konstruktiona, jonka eri osa-alueet liittyvät sekä yritystason tuloksiin että johtamiseen liittyviin mieltymyksiin, uskomuksiin ja käyttäytymiseen (Covin & Miles 2006). Miller (1983) ja myöhem- min Covin ja Slevin (1989) operationalisoivat yrittäjämäisen orien- taation kolmella ulottuvuudella: innovatiivisuus, proaktiivisuus ja riskin otto ja pitävät näitä keskeisinä yrittäjämäisen orientaation rakenteessa. Yrittäjämäisen orientaation ulottuvuudet on määri- telty seuraavasti (Miller 1983; Covin & Slevin 1989): 46 47 1) Innovatiivisuus viittaa luovuuteen ja kokeiluun, mikä ilmenee uusien tuotteiden/palveluiden kehittämisenä ja teknologisena johtajuutena. Innovatiivisuus kuvaa yrityk- sen halua uudistua. 2) Proaktiivisuus liittyy eteenpäin suuntautumiseen, jolle on tunnusomaista uusien tuotteiden ja palveluiden tuomi- nen markkinoille ennen kilpailijoita, sekä tulevaisuuden kysynnän ennakointia. 3) Riskinotto kuvaa sitä, miten valmis yrityksen johto on si- tomaan resursseja epävarmoihin hankkeisiin esimerkiksi ottamalla velkaa. Useat tutkijat (esim. Soininen ym. 2013) ovat todenneet, että alku- peräinen yrittäjämäisen orientaation mittari ei kovin hyvin sovellu suomalaiseen pk-yrityskontekstiin. Tästä syystä on etsitty vaih- toehtoisia tapoja mitata yrittäjämäistä orientaatiota tässä kon- tekstissa. Soininen ym. (2013) käyttivät Covinin ja Slevinin (1991) operationalisoimaa mittaria innovatiivisuuden, proaktiivisuuden ja riskinoton mittaamiseen Millerin (1983) käsitteisiin perustuen. He mukauttivat mittarin kuitenkin suomalaisten pk-yritysten kontekstiin. Kirjoittajat käyttivät seuraavia väittämiä kuvaamaan pk-yritysten innovatiivisuutta, proaktiivisuutta ja riskinottoa: Innovatiivisuutta viidellä väittämällä, 1) yrityksessämme syntyy jatkuvasti uusia ideoita, 2) jatkuva uudistuminen ja innovaatiot ovat tärkeitä yrityksellemme, 3) viime aikoina olemme tuoneet markkinoille monia uusia tuotteita/palveluita, 4) panostamme voimakkaasti uusien tuotteiden/palveluiden kehittämiseen, 5) investoimme liiketoimintatapojen kehittämiseen. Proaktiivisuutta kahdella väittämällä, 1) yrityksemme toimii usein ennen kilpaili- joita, 2) pyrimme olemaan liiketoiminta-alueidemme kehityksen kärjessä. Riskinottoa mitattiin kolmella väittämällä, 1) suosimme varovaista toimintatapaa, vaikka jokin mahdollisuus menetettäi- siin (käännettynä), 2) yrityksemme tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan rohkeita toimia, 3) epävarmoissa tilanteissa emme pelkää ottaa merkittäviä riskejä. 46 47 Sok ym. (2017) operationalisoivat yrittäjämäisen orientaation moniulotteisena rakenteena, jossa käytetään innovatiivisuuden, riskinoton, proaktiivisuuden ja myös Lumpkinin ja Dessin (1996) myöhemmin yrittäjämäisen orientaation rakenteeseen kehitet- tyjen autonomisuuden ja kilpailullisen aggressiivisuuden ulottu- vuuksia. Sok ym. (2017) käyttivät innovatiivisuuden mittaamiseen kolmea väittämää: 1) esittelemme aktiivisesti parannuksia ja in- novaatioita liiketoimintaamme, 2) olemme luovia liiketoiminnas- samme, 3) etsimme uusia tapoja tehdä asioita. Proaktiivisuutta kirjoittajat mittasivat kolmella väittämällä: 1) olemme aloitteel- lisia kaikissa tilanteissa (suhteessa kilpailijoihin), 2) olemme erinomaisia mahdollisuuksien tunnistamisessa, 3) aloitamme toimia, joihin muut yritykset reagoivat. Riskinottoa mitattiin niin ikään kolmella väittämällä: 1) termiä “riskinottaja” pidetään yrityksessämme työskentelevien henkilöiden positiivisena omi- naisuutena, 2) yrityksessämme rohkaistaan ihmisiä ottamaan laskelmoituja riskejä uusiin ideoihin liittyen. 3) yrityksessämme korostetaan sekä mahdollisuuksien etsintää että kokeiluja. Kos- ka aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että yrittäjämäinen orientaatio sisältää alkuperäiset ulottuvuudet, eikä autonomísuu- den ja kilpailullisen aggressiivisuuden ole yleisesti todettu olevan osa sen rakennetta, niitä ei tässä yhteydessä esitetä. Myös Wolff, Pett ja Ring (2015) mittasivat yrittäjämäistä orien- taatiota muokkaamalla Covin ja Slevinin (1991) mittaria. Wolff ym. (2015) mittasivat yrittäjämäistä orientaatiota 12 väittämällä vertaamalla yritystä muihin yrityksiin samalla toimialalla. Myös heidän mittarissaan on kolme ulottuvuutta, innovatiivisuus, proaktiivisuus ja riskinotto. Innovatiivisuus liittyi neljään osa- alueeseen: 1) markkinoilla olo ensimmäisenä innovatiivisilla tuotteilla/palveluilla, 2) uusien prosessien kehittäminen, 3) uusien markkinoiden tunnistaminen ja kehittäminen, 4) teknologian kär- jessä oleminen. Proaktiivisuutta mitattiin neljällä osa-alueella: 1) tunnistetaan asiakkaiden tarpeet, 2) aloitetaan toimenpiteitä, joihin kilpailijat reagoivat, 3) hyödynnetään markkinoiden mah- 48 49 dollisuuksia ennakoivasti, ja 4) estetään kilpailevat toimet proak- tiivisesti. Riskinottoa kuvataan neljällä osa-alueella: 1) rohkeat toimet tavoitteiden saavuttamiseksi, 2) korkean tuoton/korkean riksin projektit, 3) riskialttiiden markkinoiden mahdollisuuksien hyödyntäminen ja 4) uusien tuotteiden ja palveluiden kokeilu. Koska aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, ettei alku- peräinen yrittäjämäisen orientaation mittari sovi kovin hyvin suomalaiseen pk-yrityskenttään, valittiin tässä tutkimuksessa vaihtoehtoisia tapoja mitata yrittäjämäistä orientaatiota. Lisäksi tähän valintaan vaikutti se, että alkuperäinen mittaristo oli jos- sain määrin toimialasidonnainen ja sopi erityisesti valmistavan teollisuuden yrityksiin. Edellä esitetyt kolme suhteellisen uutta operationalisointia antoivat pohjan rakentaa ja testata uutta erityisesti eteläpohjalaiseen pienyritysvaltaiseen yrityskettään soveltuvampaa mittaria. Kuitenkaan niitä ei kaikkia sellaisenaan kaikkine väittämineen ollut tarpeen sisällyttää mittariin, vaan niistä pyrittiin valitsemaan kustakin sellaiset väittämät, jotka ku- vaisivat ulottuvuutta mahdollisimman hyvin. Lisäksi reunaehtona oli, ettei väittämiä voi olla paljoa, vaan ulottuvuuksien ydin tulisi saada esiin suhteellisen vähäisellä määrällä väittämiä. Lopullisessa mittarissa mitataan innovatiivisuutta Soininen ym. (2013) esittämillä kolmella väittämällä, proaktiivisuutta kolmella väittämällä, joista yksi väittämä Soininen ym. (2013), yksi väittämä Wolff ym. (2015) ja yksi väittämä Sok ym. (2017) tutkimuksista, sekä riskinottoa kolmella Sok ym. (2017) esittämällä väittämällä. Yksi yrittäjämäisen orientaation ja suorituskyvyn väliseen suh- teeseen liittyvä tutkimuksellinen ”kiista” on liittynyt siihen, onko yrittäjämäinen orientaatio yksidimensioinen (kaikki kolme ulottuvuutta yhdessä kuvaavat yrittäjämäistä orientaatiota) vai onko se moniulotteinen, jolloin jokaista kolmea ulottuvuutta (innovatiivisuus, proaktiivisuus ja riskinotto) tutkitaan erikseen suhteessa suorituskykyyn. Esimerkiksi Lumpkin ja Dess (1996; 48 49 2001) totesivat moniulotteisen tarkastelun lähtökohtana olevan, että yrittäjämäisen orientaation kullakin osa-alueella voi olla hyvin erilainen suhde keskeisiin tulosmuuttujiin, kuten yrityksen suorituskykyyn. Siitä syystä pidämme lähtökohtana yrittäjämäi- sen orientaation tutkimista moniulotteisena ja näin lisäävän sen teoreettista ja käytännön ymmärrystä, kun ymmärretään kunkin yksittäisen muuttujan vaikutukset. Seuraavassa taulukossa on esitetty väittämät, joilla tässä tutki- muksessa mitataan yrityksen yrittäjämäistä orientaatiota ja sen kolmea eri osa-aluetta (innovointi, proaktiivisuus ja riskinotto). Taulukko 5. Yrittäjämäiseen orientaatioon liittyvät väittämät. Osa-alue Kysymykset Innovointi 1. Jatkuva uudistuminen ja innovaatiot ovat tärkeäitä yrityksessämme (Soininen ym.) 2. Investoimme uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen (Soininen ym.) 3. Investoimme uusien liiketoimintakäytäntöjen kehit- tämiseen (Soininen ym.) Proaktii- visuus 1. Yrityksemme käynnistää toimia, joihin kilpailijat vastaavat (Wolff ym.) 2. Tavoitteenamme on olla kehittämisen kärjessä omalla liiketoimintasektorillamme (Soininen ym.) 3. Pyrimme aina olemaan aloitteellisia kilpailijoita vastan (Sok ym.) Riskin- otto 1. Yrityksessämme pidetään termiä “rohkea riskinot- taja” henkilön myönteisenä ominaisuutena (Sok ym. 2015) 2. Yrityksessämme suositaan mahdollisuuksien etsintää ja kokeiluja (Sok ym.) 3. Yrityksessämme kannustetaan ihmisiä ottamaan uusiin ideoihin liittyen laskelmoituja riskejä (Sok ym.) 50 51 2.6 Olemassa olevan vs. uuden kehittäminen Strategia- ja organisaatiokirjallisuuden parissa on pitkään ero- teltu kehittämistä kahdella eri käsitteellä: exploration ja exploi- tation. Lyhyesti määritelty exploration viittaa uuden kehittämi- seen ja exploitation jo olemassa olevan toiminnan kehittämiseen (March 1991). Näiden kahden kehittämismuodon taustalla vaikuttaa kaksi eri oppimisnäkemystä: exploration kumpuaa kokei-lemisen kautta syntyvästä oppimisesta ja exploitation sen sijaan jo olemassa olevien taitojen hyväksi käyttämisestä. Näin ollen exploitation-toiminnan katsotaan perustuvan kokemuspe- räiseen parantamiseen, valintaan ja käytössä olevien rutiinien uudelleen hyödyntämiseen, kun taas exploration-näkemyksen taustalla vaikuttaa sinnikäs oppiminen, suunniteltu kokeileminen ja leikkiminen (Baum, Li & Usher 2000, 768). Käsitteitä on jaoteltu myös yrityksen olemassa olevan tietova- rannon hyödyntämisellä ja uuden tiedon etsimisellä (Vermeulen & Barkema 2001). Tämä voi esimerkiksi yrityksen tuotekehitys- toiminnassa tarkoittaa eroa sen välillä, kehitetäänkö olemassa olevaa prosesseja ja laitteita mukauttamalla (exploitation) vai kokonaan uutta esimerkiksi uuteen teknologiaan perustuen (exploration). Tunnistettavissa olevia eroja näiden kahden tavan välillä on muun muassa aika, riski ja odotettavissa olevat tuotot. Jälkimmäisen, uuden kehittämisen, ajatellaan sisältävän enem- män riskiä, vievän enemmän aikaa, mutta parhaimmillaan se voi synnyttää suurempia tulovirtoja; kun taas olemassa olevaan perustuva kehittäminen ei juurikaan sisällä riskiä, on helposti toteuttavissa, mutta odotettavissa olevat tulovirrat voivat olla vähäisempiä (Sinha 2015). Uuden kehittäminen sisältää radikaalien innovaatioiden etsintää, keksimistä, kokeilua, muuntelua, joustavuutta sekä riskinotto- taipumusta yrityksen käyttäytymisessä (He & Wong 2004; Cheng & Van de Ven 1996; March 1991). Se johtaa kokeiluihin radikaalien 50 51 innovaatioiden, innovatiivisten teknologioiden, uusien markkinoi- den ja uusien prosessien aikaansaamiseksi. Nämä tulevat yrityk- sen nykyisen osaaminen ja strategian ulkopuolelta (Lumpkin & Dess 1996; Sirén, Kohtamäki & Kuckertz 2012). Uuden kehittä- minen liitetään myös kehittyviin markkinoihin, improvisoituihin strategiapolkuihin ja kaaokseen (He & Wong 2004). Gupta, Smith ja Shalley (2006) kuvaavat ”epäonnistumisen ansoja”, joita uuden kehittämiseen painottuva strategia saa aikaan. Yritykset, jotka keskittyvät pelkästään uuden kehittämiseen, ottavat kasvavan riskin yrittäessään ”unohtaa” innovaatioepäonnistumiset jättä- mällä samalla huomioimatta ydinosaamiset. Näin yrityksessä keskitytään tulevaisuuden mahdollisuuksien etsintään tämän päivän toimintojen kustannuksella (Birkinshaw & Gibson 2004). Olemassa olevan kehittämisellä March (1991) viittaa nykyisten toimintojen, tuotteiden ja prosessien kehittämiseen, paranta- miseen ja tehostamiseen (ks. myös He & Wong 2004; Benner & Tushman 2003; Holmqvist 2004). Olemassa olevan kehittäminen näyttäytyy rutiineissa, tehokkuudessa, stabiiliudessa, kompe- tensseissa ja fokuksessa (Holmqvist 2004). Tavoitteena on lisätä kontrolloitavuutta ja täyttää olemassa olevien asiakkaiden ja markkinoiden tarpeet. Marchin (1991) mukaan yritykset voivat keskittyä vain yhden- tyyppiseen kehittämistoimintaan kerrallaan, mutta myöhemmät tutkimukset ovat edustaneet enemmän sitä linjaa, että yritykset voivat keskittyä molempiin kehittämistoimiin yhtä aikaa (Katila & Ahuja 2002). Tasapainosta radikaalien ja vähittäisten innovaa- tioiden ja kehittämisen välillä on tullut johtava tutkimusteema menneinä vuosikymmeninä (March 1991; Levinthal & March 1993; Shane & Venkataram 2000; Holmqvist 2004; Burpitt & Valle 2010; Sharma & Salvato 2011). Lisääntyvä tutkimus [exploration/ explotation] teemaan nousee johdon tarpeesta tasapainottaa ra- dikaaleja ja vähittäisiä innovaatioita, jotta yritys pysyisi kilpailuky- kyisenä. Tutkimuskirjallisuudesta löytyy tutkimustuloksia, joiden mukaan uuden ja olemassa olevan kehittämisen samanaikainen 52 53 hyödyntä-minen lisää yrityksen menestymistä (McGill, Slocum & Lei 1992; Ghemawat & Ricart Costa 1993; Atuahene-Gima 2005; Venkatraman, Lee & Iyer 2007), mutta on löytynyt myös päinvastaisia tuloksia. Holmqvistin (2004) mukaan olemassa olevan kehittäminen saattaa johtua uuden kehittämisestä ja toisin päin; uuden kehittäminen saattaa johtaa olemassa olevan kehittämiseen. Tutkimuskirjallisuudessa olemassa olevan kehittämistä ja uuden kehittämistä tarkastellaan useissa tutkimuksissa myös saman- aikaisuuden kautta (ambidextery). Täl